Kevyen musiikin tyylejä
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×
 

Kevyen musiikin tyylejä

on

  • 750 views

 

Statistics

Views

Total Views
750
Views on SlideShare
119
Embed Views
631

Actions

Likes
0
Downloads
1
Comments
0

3 Embeds 631

http://digimetso.wordpress.com 626
https://digimetso.wordpress.com 4
http://digimetso.wordpress.com. 1

Accessibility

Categories

Upload Details

Uploaded via as Microsoft PowerPoint

Usage Rights

© All Rights Reserved

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Processing…
Post Comment
Edit your comment

Kevyen musiikin tyylejä Kevyen musiikin tyylejä Presentation Transcript

  • KEVYEN MUSIIKIN TYYLEJÄ
  • Kevyellä musiikilla tarkoitetaan musiikkityylejä, jotka syntyivät eurooppalaisen taide- ja kansanmusiikin sekä afrikkalaisten heimomusiikkien sulautumana Amerikassa. Mukaan on sekoittunut myös vaikutteita Latinalais-Amerikkalaisesta musiikista. Kevyen musiikin eri tyylien piirteet selittyvät sen mukaan, mitä kansallisuuksia mihinkin päin Amerikkaa päätyi. Orjakauppa ja siirtolaisuus olivat tässä merkittävässä roolissa. Seuraavalla sivulla olevasta kuvasta näet, mitä kulttuurivaikutteita kulkeutui mihinkin päin Amerikkaa. JOHDANTO
  • Siirtolaisia Britteinsaarilta (Irlanti, Englanti): kansanmusiikki. Siirtolaisia eri puolilta Eurooppaa (esim. Italia): taidemusiikki. Orjia Afrikasta: kansanmusiikki. Orjia Afrikasta: kansanmusiikki. Siirtolaisia Länsi-Euroopasta (Espanja ja Portugali): latinokulttuuri.Pohjois- Amerikka Väli- ja Etelä- Amerikka Siirtolaisia Latinalisesta-Amerikasta: latinokulttuuri.
  • Afrikkalaiset vaikutteet kuuluvat kevyessä musiikissa vahvasti. Näitä vaikutteita ovat muun muassa: o Rytmin korostunut rooli ja lyömäsoittimien käyttö. o Ihmisäänen monipuolinen käyttö. o Ihmisäänen matkiminen soittimin. o Kysymys-vastaus –muoto = yksi laulaa / soittaa ”kysymyksen” johon muu ryhmä ”vastaa” samalla melodialla tai sitä hieman muunnellen. o Lyhyet musiikilliset aiheet ja niiden muuntelu (esim. riffit). o Musiikin yhteisöllinen merkitys.
  • BLUES JAZZ COUNTRY & WESTERN ROCK POP FOLK SOUL DISCO HEAVY RAP 1800-luvun loppu 1900-luvun alku 1920 1950 1960 1970 1980 Aikajanassa olevat vuosiluvut kertovat, milloin kukin musiikin tyyli on suurin piirtein syntynyt. Kyseistä musiikkia ei siis tehty vain mainittuna aikana, vaan kaikki tyylit ovat edelleen hyvin elinvoimaisia. Janalla mainittujen lisäksi on olemassa myös monia muita kevyen musiikin tyylejä, mutta aihetta on rajattu vain keskeisimpiin tyyleihin.
  • Blues on kevyen musiikin kannalta merkittävin tyyli, koska kaikki myöhemmät tyylit ovat saaneet siitä vaikutteita. Sen juuret ulottuvat grioteihin eli afrikkalaisiin kiertäviin trubaduureihin ja tarinankertojiin. Orjakaupan myötä griotien perinne kulkeutui Pohjois-Amerikkaan ja jatkui orjien työlauluissa. Orjilta kiellettiin perinteiset afrikkalaiset soittimet ja uskonto ja he omaksuivat nopeasti uuden kulttuurin ja kristinuskon, joka kuuluu tummaihoisten kristillisissä lauluissa eli negrospirituaaleissa. Kirkot olivat tärkeitä orjille, koska he tapasivat siellä toisiaan. Messun jälkeen jäätiin usein tanssimaan johonkin taloon. Näissä taloissa kehittyi työlauluista ja negrospirituaaleista tummaihoisten rytmikäs viihdemusiikki, blues. Afrikkalainen griot BLUES 1800-LUVUN LOPPU
  • Bluesissa korostuu musiikin yhteisöllinen merkitys ja se on kerännyt ihmisiä yhteen niin iloisissa kuin surullisissakin tilaisuuksissa. Varhainen blues oli usein pelkästään laulettua mutta sitä saatettiin säestää myös itse tehdyin lyömäsoittimin ja kielisoittimilla, kuten banjolla tai kitaralla. Myöhemmin blues alkoi hyödyntää bändisoittimia (sähkökitara, basso ja rumpusetti). Bluesille tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat: o Tanssittava kolmimuunteinen rytmi (”ränttätänttä”). o Säkeistömuoto ja tarinalliset sanoitukset. o Vahva eläytyminen lauluun ja soittoon. o Improvisointi = musiikin luominen esittämishetkellä. o Kysymys-vastaus –muoto.
  • Bessie Smith B.B. King Stevie Ray Vaughan Varhaisessa bluesissa niin esiintyjät kuin yleisökin oli tummaihoista. Tunnettuja artisteja tuolta ajalta olivat esim. Bessie Smith ja Robert Johnson. Sähköisen bluesin myötä tunnetuksi tulivat Muddy Waters ja B.B. King. Myöhemmin tuli myös valkoihoisia bluesartisteja, kuten Stevie Ray Vaughan. Aikojen saatossa bluesista on kehittynyt useita eri tyylisuuntia, kuten country blues, boogie woogie ja Chicago blues.
  • Jazz syntyi 1800- ja 1900-luvun taitteessa Yhdysvaltain etelävaltioiden mustan väestön keskuudessa. Jazzin syntypaikkana pidetään erityisesti New Orleansin kaupunkia, joka toimi 1800- ja 1900-luvulla tehokkaana kansojen ja kulttuurien sulatusuunina. Kaupungin monikulttuurinen ilmapiiri ja asema kauppa- ja viihdesatamana oli omiaan tarjoamaan kasvualustan jazzin kehittymiselle. Jazz kehittyi tummaihoisten bluesista ja negrospirituaaleista mutta siihen yhdistyi vaikutteita myös eurooppalaisesta taidemusiikista. JAZZ 1900-LUVUN ALKU New Orleans
  • Jazzin esittäjinä voivat olla niin suuret big bandit kuin yksi ainoa henkilö. Jazz on usein instrumentaalia (siinä ei lauleta), vaikka monet jazzlevytykset sisältävätkin myös laulua. Jazzille on tyypillistä runsas improvisointi ja jazzmuusikot kerääntyvätkin usein yhteen jammailemaan. Jazzlaulajien improvisointia kutsutaan scatiksi, jossa lauletaan monimutkaisia melodioita merkityksettömillä tavuilla. Jazz on innovatiivista musiikkia ja scatin lisäksi sen parissa on kehitetty muun muassa monia soittimia, kuten rumpusetti ja sähkökitara. Muita jazzille tyypillisiä soittimia ovat taidemusiikistakin tutut erilaiset puhaltimet ja kontrabasso. Jazzorkesterin peruskokoonpano onkin trio, joka muodostuu rumpusetistä, kontrabassosta ja pianosta.
  • Jazzorkesterit nimetään usein johtajansa mukaan. Kuvassa pianisti Duke Ellingtonin big band. Rumpali Elvin Jonesin trio. Legendaarinen puhaltaja, Miles Davis
  • Jazziin on kehittynyt useita toisistaan poikkeavia tyylisuuntia, kuten esimerkiksi swing, bebop ja fuusiojazz. Tunnettuja jazz-artisteja ovat muun muassa Duke Ellington, Louis Armstrong, Dizzy Gillespie, Miles Davis, Herbie Hancock ja Chick Corea.. Kosketinsoittajansa johtama Chick Corea Elektric Band. Perinteisen jazzin musiikillisia tunnusmerkkejä ovat: o Bluesia nopeampi kolmimuunteinen rytmi. o Instrumentaalikappaleet. o Improvisointi ja runsaat soolo-osuudet. o Taidemusiikista omaksutut sointukulut ja kolmisointuja monimutkaisempi harmonia.
  • Kantri on Pohjois-Amerikan valkoihoisen väestön parissa syntynyt musiikkiperinne. Sen juuret ovat eurooppalaisten siirtolaisten kansanmusiikissa (englantilaisessa ja irlantilaisessa) mutta se on saanut vaikutteita myös tummaihoisten bluesista ja negrospirituaaleista. Kantrissa käytetään akustisia soittimia: kitaraa, huuliharppua, banjoa ja viulua. Myöhemmin kantrissakin on alettu käyttämään bändisoittimia ja onpa se omaksunut myös naukuvasoundisen steel-kitarankin käytön. Kantrille ominaista on: o Akustiset soittimet ja steel-kitara. o Nopeat kappaleet tanssillisia, balladit kertovat tarinan. o Sanoitukset kuvastavat perinteisiä arvoja: perhe, koti, isänmaa ja uskonto. COUNTRY & WESTERN 1920-LUKU Steel-kitara
  • Kuten muihinkin musiikkityyleihin, myös kantriin on kehittynyt erilaisia tyylisuuntia. Ehkä tunnetuin näistä on western, joka esitteli 1930-luvulla maailmalle laulavan lehmipojan –imagon. Tätä markkinoitiin lännen elokuvissa ja tietenkin myös lehdistössä. Muita kantrin tyylejä ovat bluegrass, outlaw, kanrtirock ja kantripop. Vaikka kantri on Suomessa vähemmän tunnettu musiikkityyli, on se Yhdysvalloissa valtavan suosittua. Alkuaikoinaan sitä kuuntelivat niin nuoriso kuin aikuisetkin ja edelleen se tavoittaa kymmenet miljoonat amerikkalaiset. Se on täysin oma viihdeteollisuuden muotonsa. Klassikkoartisteja ovat Hank Williams, Johnny Cash ja Dolly Parton. Tämän päivän artisteja ovat puolestaan Garth Brooks ja Faith Hill.Hank Williams Johnny Cash
  • 1950-luvulla syntyi Yhdysvalloissa nuorisokulttuuri. Tämän mahdollisti 2. maailmansodan jälkeinen taloudellinen nousukausi, jonka vuoksi myös nuorilla oli ensimmäistä kertaa omaa rahaa käytössään. Markkinavoimat havaitsivat tämän ja pian nuorille alkoi ilmestyä omia vaatteita, lehtiä, elokuvia sekä radio- ja TV-ohjelmia, joiden avulla nuorisokulttuuri levisi nopeasti koko maailmaan. Nuorisokulttuurin sanansaattaja oli rock, joka perustui bluesin räväköiden piirteiden korostamiseen. Laulajien äänenkäyttö oli rajumpaa, soitto aggressiivisempaa ja kitaristit omaksuivat uuden soittotavan. Se oli myös ensimmäinen musiikin tyyli, joka nojasi vahvasti bändisoittimiin. Rockin musiikillisia piirteitä: o Sähkökitara keskeisin soitin: särösoundin käyttö. o Kappaleissa kitaralla soitettuja riffrejä. o Bändisoittimien käyttö. ROCK 1950-LUKU
  • Rock saavutti pian suuren suosion niin tummaihoisten, kuin valkoihoisten nuorten parissa. 1950-luvun rockin edustajia olivat esim. Chuck Berry, Elvis Presley ja Buddy Holly. Elviksen lavaliikehdintä sai varsinkin nuoret tytöt ja naiset pauloihinsa. Kuva on Elviksen tähdittämästä elokuvasta ”Jailhouse rock”. Elvis oli ensimmäinen valkoihoinen artisti, joka osasi uskottavasti esittämään tummaihoisten musiikkina pidettyä rockia. Hänen eloisa esiintymisensä oli nuorten mieleen mutta vanhemmat pitivät rockia turmiollisena nuorisolle, osittain myös rasistisista syistä: tummat artistit tai edes Elvis eivät olleet valkoihoiselle nuorisolle sopivia esikuvia. Se ei estänyt Elvistä kuitenkaan aiheuttamasta maailmanlaajuista hysteriaa nuorten parissa. Chuck Berry
  • The Beatles sai aikaan elvismäistä hysteriaa maailmanlaajuisesti. 1960-luvulta eteenpäin rock jatkoi suosiotaan ja siihen alkoi muodostua erilaisia tyylejä ja alalajeja suosittujen brittibändien johdolla. Uusista tyyleistä keskeisimpiä olivat hippi-ideologiaa kannattava psykedeelinen rock, yhteiskunnallisesti kantaaottava punk, näyttäviin esiintymisiin panostava glamrock (teatraalinen rock) sekä soittotaitoa korostava proge (progressiivinen rock). Syntyi myös uusia supertähtiä, kuten The Beatles, Rolling Stones ja Bruce Springsteen. Sex Pistols on ehkä tunnetuin punkbändi. Queen yhtye oli musiikkinsa lisäksi tunnettu näyttävistä lavaesiintymisistä. Bruce Springsteen, The Boss
  • Suositulle mutta vanhempien paheksumalle rockille kehitettiin 1950-60-lukujen vaihteessa kilpaileva musiikkityyli, populaarimusiikki eli pop. Se on suurten levy- yhtiöiden tuottamaa, suurten yleisöjen käyttöön tarkoitettua kulutusmusiikkia. Vaikka rock oli myös alun perin kaupallisista lähtökohdista tuotettua musiikkia, halusivat levy-yhtiöt miellyttää yhä suurempia ihmismääriä saadakseen enemmän levymyyntituloja. Rockia ”pehmennettiin” vähentämällä sähkökitaran hallitsevaa asemaa musiikissa ja ottamalla tilalle jousisoittimia ja koskettimia. Rajua laulutyyliä hillittiin ja kappaleista tehtiin melodisempia. Tummaihoiset esittäjät vaihdettiin valkoisiin. Näin syntyneiden uusien tähtien suosio saattoikin perustua enemmän ulkonäköön tai muotitanssiin, kuin musiikillisiin kykyihin. Ensimmäisten poptähtien joukkoon lukeutuvat mm. Paul Anka ja Fabian. Paul Ankan kappale ”Diana” oli aikoinaan suurhitti ja se soi edelleen radioissa. POP 1950 ja 1960-LUKUJEN VAIHDE
  • Popin musiikillisia tuntomerkkejä ovat: o Lyhyet ja melodiset kappaleet. o Sanoitukset käsittelivät usein rakkautta tai ihmissuhteita. o Tarttuvat ja helposti muistettavat kertosäkeet. o Bändisoittimien lisäksi käytettiin koskettimia ja jousisoittimia. Rockin ja popin suosion myötä nuorisokulttuuri ja sen sivutuotteena syntynyt populaarikulttuuri levisivät räjähdysmäisesti ympäri maailman. Ensin elokuvien avulla, sitten radion, lehtien ja tv-ohjelmien. Nuorisoa kaikkialla yhdisti heidän oma kulttuurinsa. Nuortenlehtiä eri vuosikymmeniltä.
  • Myös nykyään pop on erittäin suosittua ja alun perin vain valkoihoisten artistien musiikkityylissä suosiota ovat saavuttaneet myös tummaihoiset esiintyjät. Poptähtien konsertit ovat valtavia spektaakkeleja ja kiertueet ulottuvat ympäri maapalloa. Muiden musiikkityylien artistit ovat ottaneet popista vaikutteita suuremman suosion toivossa. Näin ovat syntyneet sellaiset tyylit, kuten kantripop, poprock, iskelmäpop jne. 1980-luvulla huippusuosioon nousseet Madonna ja Michael Jackson ovat monien myöhempien poptähtien esikuvia. Niin myös Britney Spearsin.
  • 60-luvulla tummaihoisille kehittyi oma popmusiikin tyylinsä, soul. Se syntyi, kun tummaihoiset popartistit ottivat musiikkiinsa vaikutteita hengellisestä musiikistaan. Tyylin nimitys soul (engl. sielu) viittaa tähän hengellisyyteen. Tärkein hahmo tässä kehityksessä oli Ray Charles. Hänellä oli taito siirtää hengellisetvaikutteet maalliseen musiikkiin ilman kuuntelijoiden vastalauseita. Muita tunnettuja soul- artisteja oli muun muassa Aretha Franklin, Stevie Wonder ja Otis Redding. Soulin keskeisiä musiikillisia piirteitä ovat: o Virtuoosimaisen taitava laulaja ja vahvasti eläytyvä laulutyyli. o Kirkosta tutun kuoron käyttö. o Nopeat kappaleet tanssittavia, hitaat balladit erittäin tunnelmallisia. o Bändisoittimet ja puhaltimien korostunut rooli. SOUL 1960-LUKU Ray Charles Stevie Wonder
  • Monien soul-artistien musiikki keskittyi hitaampiin balladeihin, mutta nopeissa soul-kappaleissa painotettiin rytmin osuutta. Rytmikkäämpään souliin keskittynyt James Brown alkoi kehittää musiikkia uuteen suuntaa, jota pian alettiin kutsumaan funkiksi. Funk on 1960-luvun lopussa soulista kehittynyt tanssimusiikin tyyli, jossa musiikin rytmikkyyttä korostettiin äärimmilleen. Kappaleissa saattoi olla vain yksi sointu ja riffi, jota toistettiin loputtomasti. Funk-bändien keikat olivat karnevalistisia ja saattoivat kestää monta tuntia, jonka aikana musiikki ei tauonnut kertaakaan. Funk vaikutti voimakkaasti diskon ja rapin syntyyn. Tunnettuja artisteja ovat muuan muassa tyylin kehittäjänä pidetty James Brown, sekä Parliament ja Commodores yhtyeet. Aretha Franklin ”The Godfather or Soul”, James Brown. Parliament oli yksi värikkäimmistä funk-bändeistä.
  • 1960-luvulla syntyi myös folk, joka perustuu eurooppalaisten siirtolaisten, etenkin Britteinsaarilta tulleiden, kansanmusiikkiin. Folk (suom. kansa) nimitys viittaakin tähän alkuperään. Kansanmusiikista folk eroaa mm. siinä, että folk-kappaleiden säveltäjät ja sanoittajat ovat nimeltä tunnettuja muusikoita, kansanmusiikissa säveltäjää ja sanoittajaa ei tiedetä. Folkin sanoituksissa on vaikutteita taiderunoudesta ja muusikot ottavat usein kantaa teksteillään yhteiskunnallisiin aiheisiin. Tämä teki siitä suosittua rauhaa rakastavan hippiliikkeen parissa. Tekstien roolia korostettiin yksinkertaisilla sovituksilla: usein kappaleen esitti vain solisti, joka säesti itseään kitaralla. Nykyaikaisen, vakavasti otettavan rocklyriikan isänä pidetään folkartistina aloittanutta Bob Dylania. FOLK 1960-LUKU Folkille tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat: o Akustiset soittimet (kitara, huuliharppu). o Kantaaottavien sanoitusten keskeinen rooli. o Yksinkertaiset mutta melodiset kappaleet. Bob Dylan
  • Disco on 1970-luvulla soulista ja funkista Yhdysvalloissa kehittynyt tanssimusiikin tyylisuunta. Disko alkoi kehittymään, kun yökerhojen DJ:t (engl. disc jockey) soittivat painokasta rytmiä korostavia funk- ja soul- kappaleita. Pian yökerhoissa suositut kappaleet alkoivat menestyä myös radioissa ja levykaupoissa. Tämä puolestaan johti siihen, että alettiin tehdä varta vasten yökerhoihin sopivaa rytmikästä musiikkia. Tätä alettiin kutsumaan discoksi. DISCO 1970-LUKU Diskolle tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat: o Tasainen ja painokas rytmi, jota korostetaan jatkuvalla bassorummun sykkeellä. o Poptyyliin melodiset ja tarttuvat kappaleet. o Kosketinsoittimien ja syntetisaattoreiden korostunut rooli. Bändi saatettiin korvata kokonaan syntetisaatoreilla, vaikka alkuaikojen discossa käytettiin jousia ja puhaltimiakin.
  • Discolla on merkittävä asema koneilla tehdyn tanssimusiikin kehityksessä. Ensimmäiset kokonaan koneilla tehdyt tanssimusiikki kappaleet olivat nimenomaan discoa. Discon pohjalta kehittyi myöhemmin house ja siitä edelleen techno. Tunnettuja 1970-luvun diskoartisteja olivat mm. ABBA, Bee Gees ja Village People. Bee Gees ABBA Aluksi disko oli vain pienten piirien musiikkia mutta Saturday Night Fever – elokuvan myötä siitä tuli maailmanlaajuinen muoti-ilmiö. Discokuume valtasi maailman ja pian jokainen opetteli diskotanssiliikkeitä.
  • Heavyn juuret löytyvät 1960-luvun englantilaisista rockbändeistä. Erityisesti Led Zeppelin yhtyeen katsotaan antaneen esikuvan koko musiikkityylille. Myös Deep Purplen ja Black Sabbathin soundi toimi esikuvana monelle myöhemmälle heavy-yhtyeelle. Yhdysvalloissa ensimmäisiä heavy rock bändejä olivat Kiss ja Alice Cooper, jotka saivat runsaasti vaikutteita myös teatraalisesta rockista. Osana showta oli tulennielentä, tekoveri, räjähteet ja näyttävät lavarakennelmat giljotiineineen ja sähkötuoleineen. HEAVY 1970-LUKU Heavylle tyypillisiä musiikillisia piirteitä olivat: o Sähkökitaran keskeinen rooli ja runsas särösoundin käyttö. o Selkeät ja tarttuvat riffit, jotka toistetaan myös bassolla. o Raaka ja voimakas laulutyyli. o Rumpaleiden voimakas soittotyyli. Kiss-yhtyeen jäsenet esiintyvät naamioissa.
  • 1970-luvulla heavy rock nautti punkin tapaan verrattain pientä suosiota mutta 1980-luvulle tultaessa osa heavybändeistä onnistui murtautumaan ulos pienistä klubeista ja siirtyi soittamaan stadioneille kymmenille tuhansille ihmisille. Musiikista alettiin käyttämään nimitystä heavy metal. Suosion kasvaessa vanhemmat huolestuivat musiikkityylin mahdollisista yhteyksistä esim. satanismiin mutta useimmiten bändien viittaukset sellaiseen olivat vain markkinointikikkoja. Suosittuja metallibändejä olivat mm. Iron Maiden, Judas Priest ja myöhemmin Metallica. Myös metalliin on aikojen saatossa kehittynyt runsaasti erilaisia pienempiä tyylisuuntia, kuten thrash-, death- ja nu- metal. Iron Maiden on kuuluisa valtavista konsertin aikana muuttuvista lavarakennelmista.
  • 1970- ja 1980-lukujen taitteessa ilmaantui uusi tummaihoisten musiikkityyli, rap. Rap kehittyi, kun DJ:t soittivat funk-levyjä katutanssin, breakdancen pohjaksi. Kappaleiden ja artistien nimiä kuuluttaessaan he puhuivat rytmikkäästi musiikin tahtiin ja näin syntyi rapille tyypillinen puhelaulu eli räppääminen. Tämä tyyli oli kuitenkin keksitty jo aiemmin jamaikalla reggae-DJ:den ja dub- musiikin parissa. Pian DJ:n pariksi ilmestyivät MC:t (Master of Ceremony = seremoniamestari), jotka ottivat varsinaisen räppäämisen hoitaakseen jolloin biittien soittaminen jäi DJ:n tehtäväksi. RAP 1980-LUKU
  • Rapille on tyypillistä myös sämplääminen (engl. sample = ottaa näyte, kerätä) ja luuppaaminen (engl. loop = silmukka), jossa DJ ottaa aiemmin levytetystä musiikista lyhyen pätkän ja tekee siitä toistuvan silmukan varsinaisen räpin taustalle. Rumpubiitit voidaan tehdä myös rumpukoneella. Rapille tyypillinen DJ:den käyttämä tehokeino on myös scratch (engl. raapia), jossa vinyylilevyä pyöritetään levylautasella rytmikkäästi edestakaisin. Tällöin levystä lähtee raapimista muistuttava ääni. Rapin musiikilliset piirteet voidaan koota seuraavasti: o Kappaleen säestyksenä voi olla pelkkä rumpuluuppi. o Rytmikäs puhelaulua = rap. o Levyjen scratch:aaminen. o Sanoituksella keskeinen rooli kappaleessa. Legendaarinen varhainen rapryhmä Run DMC
  • Ensimmäinen kuuluisa rap-single oli The Sugarhill Gangin ”Rapper´s Delight”. Myöhemmin kuuluisuutta saaneita räppäreitä tai rapryhmiä ovat muun muassa Run DMC, Public Enemy ja Snoop Dogg. Alun perin tummaihoisten musiikkina alkanut rap sai nopeasti suosiota myös valkoihoisen nuorison parissa ja ei aikaakaan, kun muidenkin musiikkityylien artistit alkoivat ottaa siitä vaikutteita. Monet nykyiset popartistit yhdistävät musiikkinsa rappia ja onpa sitä yhdistetty myös heavyynkin. Public EnemySnoop Dogg Jay Z räppää pop/soul-laulaja Beyoncen konsertissa.
  • - big band = jazzille tyypillinen suuri kokoonpano, jossa on puhaltimia, piano, rumpusetti, basso ja joskus kitara - DJ = Disc Jockey, diskoissa levyjä soittava henkilö. - griot = afrikkalainen kylästä kylään kiertävä tarinankertoja ja trubaduuri - gospel = ”holy blues”, tummaihoisten bluesvaikutteista hengellistä musiikkia - MC = Master of Ceremony, räppääjä - negrospirituaali = tummaihoisten kristillishengellinen laulu - kolmimuunteisuus = bluesille ja jazzille tyypillinen kolmijakoinen, keinuva ”ränttätänttä” tai ”diibadaaba”-rytmi - instrumentaalimusiikki = musiikkia, jossa ei ole laulua vaan pelkkiä soittimia eli instrumentteja - improvisointi = musiikin luominen esittämishetkellä, voidaan kutsua myös jammailuksi. - riffi = lyhyt ja toistuva rytmi- tai melodiakuvio. - räppääminen = rap-musiikille tyypillinen puhelaulu. - scat = jazzlaulajien improvisointia. Laulutapa, jossa ei käytetä sanoja vaan merkityksettömiä tavuja. - sämplääminen ja luuppaaminen = DJ ottaa aiemmin levytetystä musiikista pätkän ja tekee siitä toistuvan silmukan kappaleen taustaksi. KESKEISTÄ SANASTOA