Opettajankoulutus 3 0_mahdollisia_palikoita

581 views

Published on

jokin versio googledocsissa. Julkaistu Sosiaalinen media ja verkostoituminen julkaisussa

0 Comments
2 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

No Downloads
Views
Total views
581
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1
Actions
Shares
0
Downloads
4
Comments
0
Likes
2
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Opettajankoulutus 3 0_mahdollisia_palikoita

  1. 1. Pekka Ihanainen ja Kari KiviniemiKohti ammatillista opettajankoulutusta 3.0Artikkelissa jäsennetään skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohdenammatillinen koulutus ja erityisesti ammatillinen opettajankoulutus onmenossa. Tarkastelun viitekehyksenä käytetään Derek Keatsin ja JohnMoravecin hahmottelemaa käsitettä Koulutus 3.0 (Education 3.0). Koulutus3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu, miten perinteistenkouluinstituutioiden rajat ovat yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksensekä verkostomaisen toimintakulttuurin myötä murtumassa. Koulutukseenosallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä oppiminen jaopiskelu välttämättä ole sidoksissa tietyn oppilaitoksen toimintaan. Toisaaltaoppilaitosten tulisi kyetä osoittamaan uudenlaista, innovatiivista johtajuuttaniissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Koulutusorganisaatioiden tulisi kyetämuuntumaan innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaanuudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseentoimintaan liittyviä ratkaisuja. Artikkelissa tarkastellaan, miten ammatillinenopettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua tämänkaltaisessa Koulutus3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella Opettajankoulutuksella 3.0 onverkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojenmurtamista, avointa oppimista ja innovatiivista osaamisen kehittämistäautenttisissa ympäristöissä.Koulutus 3.0 ja innovatiivisen verkostotoiminnan haasteTässä julkaisumme loppuartikkelissa hahmottelemme skenaariota siitä,millaista tulevaisuutta kohden olemme ammatillisessa koulutuksessa jaerityisesti ammatillisessa opettajankoulutuksessa menossa. Tarkastelunvirikkeenä hyödynnämme mm. Derek Keatsin (Keats 2007; Keats & Schmidt2007) ja John Moravecin (2009) esityksiä, joissa he ovat hahmotelleetteknologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen merkitystä koulutukselle ns.Koulutus 3.0 (Education 3.0) käsitteen avulla. Tarkastelussa pyrimme myöslinkittämään tässä julkaisussa esiteltyjen artikkeleiden sisältöjä Keatsin jaMoravecin näkemyksiin Koulutus 3.0:n sisällöistä.Koulutus 3.0:n (Education 3.0) käsitteen on ensimmäisenä ottanutkäyttöönsä Derek Keats. Keats itse on kertonut hyödyntäneensä käsitteenkehittelyssään mm. eräitä Downesin ja mm. hänen käsitteeseensä e-Learning 2.0 liittyviä näkemyksiä (Downes 2005). Keats tuo esillejäsentelyssään koulutuksen kolme eri sukupolvea, joista hän käyttääkäsitteitä Koulutus 1.0, 2.0 sekä 3.0 (taulukko 1). Ensimmäinen sukupolvenkoulutuskulttuurilla Keats viittaa koulutukseen, jolle on ominaista tiedonvälittämisen yksisuuntaisuus. Koulutusorganisaatiot ja opettajat nähdääntällöin tiedon haltijoina ja opiskelijat informaation kuluttajina ja omaksujina.
  2. 2. Kun web 2.0 teknologioiden käyttö on laajentunut, myös koulutuksessa onlaajemmin otettu käyttöön esimerkiksi blogeja, wikejä ja muita sosiaalisenmedian työvälineitä. Keats on kuitenkin laittanut merkille, ettäkoulutuskäytössä sosiaalisen median välineitä hyödynnetään usein varsinperinteisin menetelmin. Kehitysvaiheesta, jossa opetuksen ja oppimisenprosessit eivät ole välttämättä juurikaan muuttuneet, vaikka perinteisenopetuksen käytäntöjä toteutetaan nyt sosiaalista mediaa hyödyntäen, Keatskäyttää käsitettä Koulutus 2.0. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.)Koulutus 3.0:n käsitteellä Keats viittaa toimintakulttuuriin, jolle on ominaistamonipuolinen ja rikas eri oppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurienvälinen yhteistoiminta. Verkostoitumisella ja yhteistyöstä saatavallayhteisellä hyödyllä on tärkeä merkitys. Oppimisprosessissa oppijoillaitsellään on keskeinen rooli tiedon luojina, tuottajina ja jakajina. Keatstähdentää koulutusorganisaatioiden koulutuksellisten linjausten jastrategiatyön merkitystä tähdättäessä välittömien ja olemassa olevienhaasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen yli organisaatiorajojen.Tämänkaltaisessa ajattelussa organisaatioiden, tuotosten, ihmisten japrosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut.Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää eräänä verkostoitumisen javerkostokulttuurin välineenä. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.)Hahmottelemme seuraavassa tulevaisuusskenaariota siitä, mitenopettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua Keatsin ja Moravecinhahmotteleman kaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooliammatillisella opettajankoulutuksella on verkostoituvassatoimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista sekäavointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä.Tarkastelemme lyhyesti oppilaitosyhteistyön ja verkostotoiminnan sekäoppimismenetelmien merkitystä tulevaisuuden opettajankoulutuksessa,opiskelijan ja opettajan roolia sekä oppimateriaaleihin ja teknologiansoveltamiseen liittyviä näkökohtia.TAULUKKO 1. Koulutus ja Opettajankoulutus 3.0 (Keatsin & Schmidt’n(2007) esitystä soveltaen) Koulutus 1.0 Koulutus 2.0 Koulutus 3.0 Opettajan- koulutus 3.0Oppilaitosten Kampusperustainen Kasvava (myös Avoimet suhteet eri Opettajankoulutusta 3.0yhteistyö ja koulutus, jossa kansainvälinen) oppilaitosten tuotetaanverkostotoiminta selvät rajat eri yhteistyö kesken; opettajaopiskelijoiden, oppilaitosten oppilaitosten uudenlaisten opettajankouluttajien ja välillä; yksittäinen välillä; viime opintopalvelja työelämän edustajien oppilaitos vastaa kädessä yksittäiset tarjoavien yhteisissä verkostoissa. opiskelijoidensa oppilaitokset organisaatioiden Organisaatioiden rajat opetuksesta, vastaavat kuitenkin kehittyminen; ohenevat ja myös arvioinnista ja omien koulutuksen ja opettajankoulutusyksiköid tutkinnoista opiskelijoidensa oppimisen alueelliset väliset rajat häviävät. tutkinnoista ja instituutionaaliset rajat hajoavat
  3. 3. OppimismenetelmätPerinteisiä; esseet, Hyödynnetään Avoimet, joustavat Aidot ammatillisen tehtävät, testit, avointa oppimismenetelmät, oppimisen/osaamisen ryhmätyöskentely oppimisteknologiaa, jotka antavat tilaa kontekstit ovat keskeisiä. oppilaitos- ja jota käytettäessä opiskelijoiden Oppiminen kytkeytyy uus luokkaympäristössä työskennellään luovuudelle; ammattipedagogisten ja kuitenkin sosiaalinen ammatillisen osaamisen perinteisin verkostoituminen yli kehittämiseen liittyvien tehtäväperustaisin perinteisten toimintatapojen työskentelytavoin; oppiaineiden, kehittämiseen. Oppimisee lisääntyvä yhteistyö oppilaitosten ja liittyvä yhteisöllinen opiskelussa; paljolti kansallisuuksien ongelmanratkaisu korostu kuitenkin rajojen perinteisten oppilaitos- ja luokkarajojen puitteissa.Opiskelijan toiminta Pääasiassa Siirtymää Opiskelijoilla Opiskelija on aktiivinen ja passiivista passiivisesta aktiivinen ja vahva itseohjautuva ’knowmad’, vastaanottamista aktiiviseen; oppimisprosessin joka hakeutuu etsimään lisääntyvä kokemus omistajuus; virikkeitä omalle oman resurssien, kehittämistyölleen erilaisi oppimisprosessin mahdollisuuksien ja verkostoista omistajuudesta aktiivisten valintojen henkilökohtaisen yhdessä luonti oppimissuunnitelmansa ohjaamana.Oppimateriaaleihin Käytetään Opiskelijoiden Opiskelijat itse Oppimisresurssejaliittyvät järjestelyt perinteisiä käytettävissä tuottavat ja tuotetaan ja kehitetään tekijänoikeuksin perinteiset uudelleenkäyttävät opettajankoulutuksessa suojattuja materiaalit sekä avoimia aineistoja ja avoimissa materiaaleja avoimet oppimisen resursseja, joita ammattipedagogisissa (oppikirjat, resurssit; avoimien hyödynnetään yli verkostoissa. Resursseja opettajan resurssien oppilaitosten, kehitetään yhteistyössä y tuottamat hyödyntäminen oppiaineiden ja organisaatioiden rajojen materiaalit), joiden toisinaan myös yli kansakuntien opettajaopiskelijoiden, saatavuus oppilaitosrajojen rajojen; lisäksi opettajankouluttajien ja rajallinen opiskelijoiden esim. työelämän edustaji hyödynnettävissä kanssa. heitä varten luodut alkuperäiset materiaalitOpettajan rooli Tiedon lähde Opas ja tiedon Yhteistoiminnallisen Fasilitaattori, asiantuntev lähde tiedonmuodostuksen mentori ja oppija. orkestroija Oppimisverkostojen hahmottaja, luoja ja ylläpitäjä. Yksi verkoston sisällöntuottajista.Teknologia Verkko-oppiminen Verkko-oppimiseen Verkko-oppiminen Teknologia mahdollistaa toteutetaan liittyvää yhteistyötä tapahtuu henkilökohtaisten oppimisalustoilla ja eri oppilaitosten henkilökohtaisissa oppimisympäristöjen yksittäisen kesken; pääasiassa oppimisympäristöissä rakentumisen ja oppilaitoksen opiskelu tapahtuu sisältäen erilaisten toimintaverkostojen sisäisesti. oppimisalustoilla, sovellusten toimintaa jäsentävien mutta myös uusia portfolion. oppimisympäristöjen
  4. 4. sovelluksia ylläpitämisen. Mobiileilla hyödyntäen välineillä on keskeinen merkitys autenttisten työelämän tilanteiden korostuessa oppimisessa.Oppilaitosten yhteistyö ja verkostotoimintaJulkaisussamme on eri yhteyksissä tuotu esille, miten sosiaalinen media onosaltaan mahdollistamassa uudentyyppisten, perinteiset muodollisetorganisaatiorajat ylittävien yhteisöjen kehittymisen (esim. Helakorpi;Kiviniemi & Kurkela, artikkelit tässä julkaisussa). Sosiaaliselle medialle onominaista verkostomainen toimintatapa. Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessäon painotettu vastaavalla tavoin, miten perinteisten kouluinstituutioidenrajat ovat yhteisöllisen ja verkostomaisen toimintakulttuurin myötähälvenemässä. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaanhajautettuna, eikä opiskelu välttämättä ole siten sidoksissa juuri tietynoppilaitoksen toimintaan. (Keats & Schmidt 2007). Toisaalta esimerkiksiJohn Moravec (2009) painottaa samalla oppilaitosten jakoulutusorganisaatioiden keskeistä merkitystä verkostomaisen oppimisendynamoina. Hän korostaa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitystäoppimisessa, jolloin koulutusinstituutioiden tulee luoda edellytyksiäinnovatiiviselle verkostotoiminnalle. Tämä edellyttää koulutusorganisaatioiltakulttuurista muutosta tietoa välittävistä instituutioista uudentyyppisiksiinnovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisiateknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviäratkaisuja. Oppilaitosten tulee olla edelläkävijöitä uudenlaisten sovellustenhyödyntämisessä. Oppilaitosten tulee siten osoittaa uudenlaista johtajuuttaniissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. (Moravec 2009.)Hahmoteltaessa ammatillisen opettajankoulutuksen tulevaisuudenkuvaa,voimme ajatella että Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakennekehkeytyy enenevässä määrin verkostoissa. Opettajankoulutuksenkeskeisenä tehtävänä on siten verkostojen luominen ja ylläpitäminen.Verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkinsitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista.Valtakunnallisesti tarkasteltuna Suomen ammatillisetopettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi,joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen osaamisenkehittämisen ja ammatillisen oppimisen pedagogisia verkostoja.Opettajankoulutus voidaan nähdä myös työ- ja yksityiselämänoppimispaikkana.Ammatillinen opettajankoulutus voidaan nähdä tässä visiossa myös yhtenäisona verkostojen valtakunnallisena kokonaisuutena, jossaopettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallintokohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto
  5. 5. avautuu myös kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissäkehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa yli kansallistenrajojen. Opettajankoulutusyksiköiden yhteisesti järjestämä sosiaalinenmedia ammatillisessa opetuksessa -opintojakso tarjoaa yhden,pienimuotoisen esimerkin valtakunnallisesti verkostoituneestaopettajankoulutuksesta (Niinimäki & Tenno 2010). Tämän yksittäisenopintojakson verkostossa verkostomaista yhteistyötä ovat harjoittaneetviiden ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijat jaopettajankouluttajat. Käytettävät ympäristöt ovat myös mahdollistaneetkenen tahansa seurata ja osallistua toimintaverkoston yhteistyöhön.OppimismenetelmätSekä Keats ja Schmidt (2007) että Moravec (2009) jäsentävät näkemystäänniistä opetus- ja oppimismenetelmistä, joita Koulutus 3.0:ssa tarvitaan. Hekorostavat avointen ja joustavien oppimisjärjestelyjen merkitystä, jotkaantavat tilaa opiskelijoiden innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Oppimisentulisi tapahtua perinteiset tiede- ja ammattialakohtaiset rajat sekä erilaisetinstituutioiden ja organisaatioiden rajat ylittäen. Tätä kautta Koulutus 3.0antaa osaltaan valmiuksia yhteiskunnallisten ja työelämän muutostenkohtaamiseen ja muutosvalmiuteen. Esimerkiksi Moravec (2009) puhuuyhteiskunnasta 3.0, jonka hän näkee erityisesti innovaatioiden ja luovuudenyhteiskuntana. Koulutuksen 3.0 tulee Moravecin mukaan osaltaan kehittääniitä valmiuksia, joiden avulla opiskelijat voivat toimia innovatiivisuutta jaluovuutta edellyttävässä työelämässä. Opetus ja oppiminen merkitsee sitenkeskinäistä yhteistyötä, jossa niin opiskelijat kuin opettajat oppivat toinentoisiltaan ja jossa rohkaistaan avoimeen uuden luomiseen ja innovaatioidentekemiseen. Oppiminen voidaan siten nähdä luovana ja yhteisöllisenäongelmanratkaisuna ja uusien innovaatioiden tuottamisena.Kun Koulutus 3.0:n näkemyksiä tarkastellaan opettajankoulutuksenviitekehyksessä, päädytään siihen, että Opettajankoulutuksessa 3.0 eiopeteta. Verkostomaisen opettajankoulutuksen myötä opitaan taitoja jakyvykkyyttä. Oppiminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ovat ennenkaikkea todelliset työ- ja elämispaikat. Oppimisen kohteet määrittyvät sitenammatillisen oppimisen konteksteista ja työelämästä nousevista haasteista,ongelmatilanteista ja kehittämisen kohteista. Opettajankoulutuksenverkostoissa etsitään yhdessä vastauksia ammatillisen osaamisen jaopetuksen kehittämishaasteisiin opittavien aiheiden ollessa vain väljästiennalta määriteltyjä ja jatkuvasti muotoutuvia. Opettajankouluttajat,opettajaopiskelijat ja muut yhteisessä oppimis- ja osaamisverkostossatoimivat ihmiset jäsentävät työskentelyään esimerkiksi sosiaalisen medianvälinein, mutta he tapaavat myös lähitilanteissa organisoiden yhdessäesimerkiksi työpajoja, seminaareja ja konferensseja. Oppiminen perustuukeskeisesti rikkaaseen ja monipuoliseen verkoston yhteistoimintaan, jonkasisällä opettajaopiskelijoilla itsellään on keskeinen rooli uuden tiedon jauusien innovaatioiden luojina ja jakajina.
  6. 6. Oppimisen sisällöt ovat luonteeltaan avoimia kysymyksiä, joita hahmotetaanja jäsennetään jatkuvasti uudelleen yhdessä opettajaopiskelijoiden,opettajankouluttajien ja muiden verkostossa toimivien kanssa. Näitäyhdessä avattavia ja hahmotettavia väljiä aihealueita voivat olla esimerkiksiohjausosaaminen, verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-,kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Oppimisen kuluessa opettajaopiskelijatpyrkivät jäsentämään uudentyyppisiä lähestymistapoja omaan työhönsä jalopulta soveltamaan yhteisöllisen työskentelyn tuloksia omiin työelämänkonteksteihinsa. Vaikka ratkaisuja etsitään yhteisöllisesti, oppiminen onviime kädessä kontekstuaalista ja sidoksissa kunkin opettajaopiskelijanomaan työ- ja elämäntilanteeseen.Opiskelijan toimintaHeli Nurmi on tähän julkaisuun sisältyvässä artikkelissaan kuvannut, mitensosiaalisen median ympäristöissä toimiminen voi tarjota tilaamielikuvitukselle ja itsensä aidolle kehittämiselle. Virtuaalisissa sosiaalisenmedian yhteisöissä toiminen avaa luontevasti uusia uria ja näkökulmiatietovirran keskelle, mikäli kykenemme olemaan avoimia muutokselle. JohnMoravec (2009) on käyttänyt käsitettä ’knowmad’, jolla hän kuvaa juuritämänkaltaista henkilöä, joka aktiivisesti liikkuu erilaisissa sosiaalisenmedian verkostoissa uteliaana, asioista selvää ottaen ja omia valintojaantehden. Knowmad-uudiskäsitteen alkulähtökohtana Moravec on käyttänytpaimentolaista merkitsevää käsitettä ’nomad’. Knowmad merkitsee siteneräänlaista tiedon kiertolaista, joka hakee uudenlaisia virikkeitä, perehtyyuudenlaisiin osaamisyhteisöihin uteliaana, aktiivisena ja uutta luoden.Koulutuksen 3.0 näkökulmasta tämänkaltaiset näkemykset merkitsevät sitä,että oppilaitoksiiin ja oppilaitosverkostoihin liittyy itsenäisiä, aktiivisia jayhteisöllisesti tietoa tuottavia ja sitä jakavia opiskelijoita, jotka etsivätomatoimisesti uutta tietoa ja uudenlaisia yhteistoimintaverkostoja. He ovatkykeneviä tekemään aktiivisia oppimiseensa liittyvä valintoja, ja heillä onvahva tunne oman oppimisensa omistajuudesta. He ovat myös valmiitayhteisölliseen resurssien ja mahdollisuuksien luomiseen ja tuottamiseen.Tämä merkitsee samalla sitä, että opiskelijat eivät niinkään osallistukoulutusohjelmiin, joissa on valmiiksi viimeistellyt opetussuunnitelmat vaanhe suunnittelevat pitkälti omat opinto-ohjelmansa. Opiskelijat tekevät itseomia aktiivisia valintojaan opintojensa sisällön ja opiskelumenetelmiensuhteen. (Keats & Schmidt 2007.) Yksittäisen opiskelijan opiskelu voitapahtua useissa erilaisissa koulutusorganisaatioissa, lähiopetustilanteissatai virtuaalisissa ympäristöissä sekä itseopiskeluna esimerkiksi digitaalisenoppisopimuksen (digital apprenticeships) avulla. Yksilöiden oppiminen voihyvin tapahtua myös perinteisten oppilaitosinstituutioiden ulkopuolella,huomauttaa Keats (2007). Kun osaaminen voi olla hankittu hyvin erilaisissaympäristöissä ja hyvin eri tavoin, nousee osaamisen arviointi Keatsin (2007)mukaan väistämättä keskeiseksi Koulutuksen 3.0 yhteydessä.Julkaisussamme Kiviniemi ja Kurkela ovat kiinnittäneet huomioita vastaavan
  7. 7. kaltaisiin näkökohtiin ja esimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissähankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen merkitykseen.Opettajankoulutuksessa 3.0 opettajaopiskelija toimii omassa elämän- jatyöympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuuopettajankoulutusverkostoon. Oppimisessa korostuu sekä itseohjautuvuusettä vertaisuus, jotka merkitsevät opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis-ja kehittämistyöskentelyssä luotetaan olemassa opettajaopiskelijoihinvastuullisina toimijoina. Toisin sanoen kyse on opettajakontrollistaluopumisesta. Opettajaopiskelija tuo opettajankoulutuksen verkostoon omatkysymyksensä ja kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksellapaljastaa hänelle uudentyyppisiä näköalojen oppimisen ja osaamisenkehittämiseen. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvana prosessinaitseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan jatyöskentelee sen mukaisesti. Vaikka itseohjautuvuus ja oman oppimisenomistajuus korostuukin, opiskelija saa kuitenkin tukea omallekehittämistyölleen sekä vertaisiltaan ja muilta kehittämisverkostossatyöskenteleviltä että opettajankouluttajilta.Digitaalisen oppisopimuksen tai henkilökohtaisen oppimissuunnitelmansuuntaamana opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaakehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta jaesimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämä taas merkitseeyhtenäisen opetussuunnitelman purkautumista. Käytännössä pedagogisenosaamisen kehittämisen sisällöt määrittyvät verkostossa, ne tuotetaan japäivitetään yhteistoiminnallisesti. Toisaalta ammatillisen opettajanosaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä verkostossa näkyviksi,mikä mahdollistaa samalla sekä aiemmin hankitun osaamisen ettäinformaaleissa yhteisöissä hankitun osaamisen tunnistamisen.Oppimateriaalien ja oppimisen resurssien muotoutuminenverkostoyhteistyönäKoulutukselle 3.0 on ominaista lisääntyvä tukeutuminen vapaasti jaavoimesti saatavilla oleviin informaatio- ja tietoresursseihin. Web 2.0 -teknologian myötä Internetiin on kehittymässä jatkuvasti lisääntyvä määräavoimia oppimateriaaleja, jotka ovat kaikkien hyödynnettävissä jakäytettävissä. Samalla Public Domain - ja Creative Commons -tyyppistentekijänoikeuskäytäntöjen yleistyminen mahdollistaa, että tekijänoikeudellisetkysymykset eivät ole esteenä sisältöjen edelleen kehittämiseen jamuokkaamiseen. (Keats 2007; Keats & Scmidt 2007). Opiskelijat eivät sitenole ainoastaan oppimissisältöjen käyttäjiä vaan myös sisältöjen tuottajia jaedelleen kehittäjiä osana yhteisöllistä sisältöjen tuottajien verkostoa. (Keats2007). Tieto ja oppimisen resurssit muotoutuvat sosiaalisessa verkostossa jasosiaalisen verkoston yhteistyönä.Markku Kuivalahti ja Kari Kähkönen ovat julkaisussamme tarkastelleeterästä esimerkkitapausta, jossa ammatillisen opettajakorkeakoulunopiskelijaryhmä on tuottanut Wikipediaan aineistoa erilaisista
  8. 8. opetusmenetelmistä ja pedagogisista malleista. Samallaopettajaopiskelijoiden tuottamat aineistot ovat Wikipedia-yhteisön edelleenkehitettävissä. Vastaava ajatuskulku on aikanaan liittynyt myösopettajakorkeakoulujen yhteisesti toteuttamaan Sisu-hankkeeseen, jossatuotettiin oppimisaihioita, jotka olivat vapaasti eri opettajakorkeakoulujenhyödynnettävissä ja edelleen kehitettävissä.Jos oppimisresurssien kehittämistä hahmotetaan verkostomaisesti toimivanammatillisen opettajankoulutuksen näkökulmasta, voidaan visioida ettäOpettajankoulutuksessa 3.0 informaatioresursseja käytetään, tuotetaan jaedelleen kehitetään avoimissa ammattipedagogisissa verkostoissa.Resursseja kehitetään yhteistyössä organisaatioiden rajojen yli ja yhdessäeri opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien,ammatillisten oppilaitosten ja asioista kiinnostuneiden työelämän edustajienkanssa. Informaatioresurssit muotoutuvat jatkuvasti verkostoyhteistyönmyötä organisaatiot ylittävissä verkostoissa.Opettajan rooliKeats ja Schmidt (2007) ja Moravec (2007) näkevät opettajan eräänlaisenayhteisöllisen tiedonmuodostuksen orkestroijana. Tämä merkitsee samallauudenlaista näkemystä opettajan professiosta. Koska opettajat ovat yhtävalmistautumattomia kohtaamaan tulevaisuuden kuin opiskelijatkin, onparempi oppia tulevaisuuden kohtaamisen avaimet yhdessä, toteaa Moravec.Opettajan tulee nähdä itsensä yhteisöllisen tiedonmudostuksen, oppimisenja verkostoyhteistyön tukihenkilönä, fasilitaattorina.Opettajankouluttaja voidaan tällaisessa viitekehyksessä nähdätulevaisuudessa verkostofasilitaattorina, oppimisen ja osaamisenkehittämisen tukijana sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntijana.Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimisen ja osaamisen kehittämisentarjoamalla verkostojen käyttöön sosiaalisen median erilaisia välineitä jaympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myösosallistuu itse niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissaopettajaopiskelijat ja muut verkostossa työskentelevät itseorganisoituentyöskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median käyttötapa on myösopettajankouluttajien omat henkilökohtaiset ja yhteiset verkkofoorumit,joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja kehittävät pedagogisianäkemyksiä ja käytäntöjä. Viimeksi mainitussa roolissa opettajankouluttajajulkisesti ja avoimesti kehittää ja jakaa myös omaa osaamistansa.Teknologia henkilökohtaisen oppimisympäristön ja verkostoitumisenmahdollistajanaTeknologisesssa kehityksessä Keats (2007) painottaa vahvastioppimisympäristön henkilökohtaisuutta. Sosiaalinen media tarjoaa välineenhenkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE, Personal Learning Environment)rakentumiselle ja oppijan omassa hallinnassa olevien välineiden käytölle.Tämänkaltaisen oppimisympäristön avulla opiskelija voi samalla kontrolloida
  9. 9. ja hallita omaa oppimistaan. Keats myös painottaa, että PLE-ympäristöttarjoavat mahdollisuuden oppijoiden omaan oppimistavoitteiden asetteluunja omaa oppimista koskevien päätösten tekemiseen. Keats käyttääpedagogiikan sijasta autogogiikan (autogogy) käsitettä kuvaamaanoppimista, jossa oppija itse tekee päätöksensä niin oppimisen tavoitteista,sen resursseista kuin oppimisen menetelmistäkin.Vaikka Keats korostaakin kuvatulla tavoin oppimisen itseohjautuvuutta, häntoisaalta painottaa verkostojen ja verkostoitumisen merkitystä oppimisessa.Keatsin mukaan voidaan ajatella, että erilaisissa verkostoissa toimiessaanverkostojen jäsenet pyrkivät samalla kehittämään ja vahvistamaan omaaosaamistaan; he ovat vuorovaikutuksessa keskenään tukeakseen omaaoppimistaan. Moravec (2009) korostaa samaan tapaan sosiaalisen medianvälineiden mahdollisuutta juuri verkostoyhteistyössä. Uudentyyppisensosiaalisen teknologian hyödyntäminen mahdollistaa verkostoilleuudentyyppisen mielikuvituksen, luovuuden ja innovaatioidenhyödyntämisen. Siksi "3.0 schools will need to rebuild themselves not onsoftware, not on hardware, but on mindware", toteaa Moravec. Verkostotvoivat myös toimia yhteisen päämäärän eteen hyvin erilaisissa fyysisissäkonteksteissa, yksittäiset yhteisön jäsenet voivat osallistua uudenlaistensosiaalisen median sovellusten avulla yhteisön työskentelyyn melkeinpämissä tahansa, Moravec korostaa.Opettajankoulutuksessa 3.0 tieto- ja viestintätekniikalla ei ole itseisarvoa,vaan erilaiset sovellukset tukevat opettajaverkostojen toimintaa jayhteisöllistä ongelmanratkaisua, opettajaopiskelijoiden henkilökohtaistenoppimisympäristöjen rakentumista sekä autenttisissa ammatillisenoppimisen ja työelämän konteksteissa tapahtuvaa kehitystyötä. Erilaisetsosiaalisen median palvelut tarjoavat verkostolle vuorovaikutteisiatyövälineitä, joiden avulla autenttisiin tilanteisiin ja paikkoihin liittyviäkokemuksia voidaan dokumentoida, välittää ja jakaa myösopettajankoulutuksen verkostolle. Tieto- ja viestintätekniikan avullaoppimisesta tulee sosiaalista. Sosiaalisen median työvälineet mahdollistavatverkostolle vuorovaikutteisen kokemusten jakamisen, jossa kokemuksia,opittua ja kehittämisen kohteita voidaan arvioida yhdessä toisten samassatilanteessa olevien kanssa. Toimintaverkoston jäsentävä ja koossapitäväoppimisympäristö on verkossa.Todelliset ammatillisen oppimisen, työssäoppimisen, harjoittelupaikkojen jatyöelämän toimintaympäristöt voidaan nähdä verkoston jäsentenensisijaisina oppimisympäristöinä, ammatillisen oppimisen ja osaamisenkehittämisen konteksteina. Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat eivättyöskentele opettajan työhuoneessaan, vaan oppiminen ja opettaminentapahtuvat autenttisissa paikoissa ja työelämän ympäristöissä.Autenttisuuden myötä erilaisten mobiilien työvälineiden käyttö korostuu.Sekä opettajaopiskelijat että opettajankouluttajat välittävät yhteiselleverkostolleen informaatiota ja sisältöjä autenttisista tilanteista ja paikoista.Vaikka verkoston jäsenet voivat fyysisesti olla etäälläkin toisistaan, kuten
  10. 10. Laitinen-Väänäsen, Pirttiahon ja Hopian tässä julkaisussa oleva artikkeliosoittaa, mahdollistaa mobiili teknologia yhteisöllisen kokemustenjakamisen. Opettajaopiskelijat ja opettajankouluttajat dokumentoivatnäkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa sekä myös reflektoivat sitämobiilien välineiden avulla.Opettajankoulutus 3.0 on jo täällä?Olemme artikkelissamme hahmottaneet kuvaa Opettajankoulutuksesta 3.0,joka astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja rakentuu yhteistyönäoppijoiden, ammatillisten oppilaitosten, työelämän ja kouluttajienverkostoissa. Opettajankoulutuksessa 3.0 monipuolisella tieto- javiestintätekniikan sekä sosiaalisen median hyödyntämisellä on omakeskeinen roolinsa, mutta siitä huolimatta teknologiset sovellukset ovat vainvälineitä verkostotoiminnan edistämiseen. Opettajankoulutuksen 3.0merkitys rakentuu siitä, miten se kykenee palvelemaanverkostokumppaneitaan ammattipedagogisen kehittämistoiminnaninnovatiivisena yhteistyökumppanina.Sinänsä Koulutus 3.0:n käsite ei näytä rakentavan täysin uudentyyppistänäkynää tulevaisuuden haasteisiin. Puhutaan sitten Koulutus 3.0:n, e-Oppiminen 2.0:n, sosiaalisen median, konnektivismin, (virtuaalisten)käytäntöyhteisöjen, verkostokoulun tai hajautetun asiantuntijuudenkäsittein, keskeiseksi koulutuksen ja oppilaitosten kehittämishaasteeksinäyttää muodostuvan verkostoitumisen ja yhteistyö yli perinteistenoppilaitosrajojen. Tämän kaltaiselle verkostotoiminnalle erilaisetomaehtoisesti, itseorganisoituen muotoutuneet ja muotoutuvat epävirallisetasiantuntijayhteisöt ja vertaisverkostot näyttävät avaavan uuden tyyppisiämahdollisuuksia.Ajassamme näyttää tällä hetkellä ilmenevän yleisemminkin koulutuksen japerinteisten koulutusorganisaatioiden tulevaisuuteen liittyvää pohdintaa.Esimerkiksi Salminen, Suoranta ja Vadén (2010) ovat tarkastelleet yliopistonkehitystä ja sen erilaisia tulevaisuuden kuvia. He esittävät pamflettimaisessaverkkojulkaisussaan Tuleva yliopisto tulevaisuuden yliopiston olevan läsnä jonyt. Monien kärjistävienkin yliopistokuvien joukosta tiettyjäsamankaltaisuuksia tässä artikkelissa hahmottelemaammeOpettajankoulutus- 3.0 –näkemykseen omaavat esimerkiksi Lokavidya-yliopisto (emt., 2-3), elämän, taidon, lihan yliopisto (emt., 14),dialogiyliopisto (emt., 30) ja wikiyliopisto (emt., 47-49). Ensin mainitussayliopiston toiminta nähdään elämäntapana, jossa kehittämistyö jatutkimustieto palvelee lähiyhteisöä, elämän, taidon ja lihan yliopistossapuolestaan keinotekoiset raja-aidat tieteen, taiteen ja elämän välilläkaadetaan. Dialogiyliopistossa opettajat ja opiskelijat päättävät tiedonsisällön yhdessä. Viimeksi mainitussa vuorovaikutus ja tiedon tuottaminentapahtuu avoimissa vertaisryhmissä suljettujen järjestelmien ulkopuolella.Salmisen, Suorannan ja Vadénin mukaan tämänkaltaiset tulevaisuudenkuvattoteutuvat jo sekä olemassa olevien oppilaitosten sisällä että ihmisten
  11. 11. omissa oppimisaloitteissa ja -teoissa. Ne eivät ole valtavirtaa, muttakuitenkin aihioita, joissa tulevaisuus tekeytyy paraikaa. ”Yliopistovallankumous on jo tapahtunut, uusia yliopistoja putkahtelee kuin sieniä sateella. Tulevien yliopistojen aika on tullut: ei vielä on nyt. .. Kyse ei ole utopiasta. Suomessa on x kansanopistoa, y lukupiiriä, z nettiyhteisöä, m autotallipajaa, k terapiaryhmää, h vallattua taloa. Vähimmillään tarvitaan ihmisiä, kynä ja paperia. Tuusulassa on Platonin akatemia lukiolaisille, Orivedellä kirjoittajakoulu, Helsingissä kriittinen korkeakoulu, ekoyhteisöillä kestävän elämäntavan kiertokoulu. Elämän yliopistoksi kutsuttu tapahtumasarja kaikkine osallistujineen on käynnissä, koko ajan. Tulevilla yliopistoilla on jo sijansa; ne pitää tunnistaa ja tunnustaa.” (Salminen, Suoranta & Vaden 2010,1.)Tämän käsissäsi olevan julkaisun artikkelit voidaan ymmärtää ammatillisenoppimisen ja opettajankoulutuksen alkioiksi, joissa jo on kehkeytymässä seOpettajankoulutus 3.0, jota olemme artikkelissamme hahmottaneet. Samallatavoin voimme ajatella, että yleisemminkin ammatillisten oppilaitosten jaammattikorkeakoulujen työelämälähtöinen koulutus sekä tutkimus-, kehitys-ja innovaatiotoiminta omaavat parhaimmillaan tälläkin hetkellä moniaverkostomaisen toimintakulttuurin piirteitä.Tulevaisuuden ammatillisen opettajan ja opettajankouluttajan tulee kyetäjoustavaan yhteistyöhön erilaisten opetus-, työ- ja yrityselämänpartnereiden kanssa, mahdollisesti myös kansainvälistenyhteistyöverkostojen kanssa. Erilaisten hankkeiden määrän lisääntyessäopettajien tulee kyetä liittymään mukaan uusiin toimintaverkostoihin jakyetä toimimaan verkostojen osarakentajana hyvin monia erilaisia tahojaedustavien yhteistyökumppaneiden kanssa. Tällaisessa toiminnassahaasteena on paitsi yksittäisten opettajien toiminta, myös se, mitenkoulutusorganisaatioiden toimintarakenteet kykenevät taipumaanuudentyyppiseen, verkostomaiseen toimintakulttuuriin. Seppo Helakorpi(2005; 2008; 2010) on lukuisissa julkaisuissaan ja myös tämän julkaisummeartikkelissa kuvannut hajautettuun verkostoideologiaan perustuvaakoulutusta ja siihen liittyviä haasteita. Verkostomainen, avoin toimintatapamerkitsee hänen mukaansa selkeää muutosta organisaatioiden rakenteisiinja toimintakulttuuriin. Voimme hyvin yhtyä Helakorven käsitykseen siitä,että hajautettu ja verkostoideologiaan perustuva koulutus on ottamassavasta ensi askeleitaan.Tämän kaltaisen verkostomaisen toiminnan vaateet tulevat ammatillisessa koulutuksessa jaammatillisessa opettajankoulutuksessa kuitenkin jatkuvasti lisääntymään. Oletamme mm.Keatsin, John Moravecin ja Seppo Helakorven tapaan yhteiskunnan muuttuvan yhäenemmän suuntaan, jossa innovaatiotoiminta perustuu verkostoituvaan (ja toisinaan myösvapaasti verkostoituvaan) toimintakulttuuriin. Tämä heijastuu paitsi työ- ja yritystoimintaanmyös koulutukseen. Tällä hetkellä myös koulutuspoliittiset ratkaisut ovat asettamassa omiaverkostotoiminnan haasteitaan ammatilliselle koulutukselle. Esimerkiksiammattiopistostrategia (Ammatillisen 2009), korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisentoimenpideohjelma (Korkeakoulujen 2008) ja myös ammatillisesti suuntautuneenaikuiskoulutuksen kokonaisuudistus (AKKU 2009) asettavat koulutusorganisaatioidenrakenteellisen kehittämisen myötä uudenlaisia paineita verkostotoiminnalle.Verkostofasilitaattorin roolille näyttäisi ammatillisen koulutuksen kentässä olevan siistilausta.
  12. 12. Olemme hahmotelleet artikkelissamme opettajankoulutuksen jaopettajankouluttajien roolia tulevaisuuden verkostofasilitaattoreina sekäammattipedagogiikan ja ammatillisen osaamisen kehittämisen tukijoina.Opettajankoulutuksen tulevaisuusnäyn realistisuutta voidaan arvioidaasettamalla sen rinnalle vastakkainen vaihtoehto. Silloin puhutaanopettajankoulutuksesta, jossa oppiminen ei tapahdu verkostoissa eikäautenttisissa ympäristöissä, jossa itseohjautuminen ei ole keskiössä, jossa eiole jaettuja ja yhteisiä resursseja, jossa teknologialla ei ole juurikaanmerkitystä ja jossa opettajankouluttaja on hallitseva keskusauktoriteetti.Tällaisen vertailun kautta opettajankoulutuksen suunta lienee selkeästinäkyvissä.LähteetAKKU 2009. Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus 2009. AKKU-johtoryhmän toimenpide-ehdotukset (toinen väliraportti). Opetusministeriöntyöryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:11.Ammatillisen 2009. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisenvauhdittamishanke – Opetusministeriön suositukset järjestäjäverkon kehittämiseksi. OPM:nkirje (5/500/2009) 2.4.2009 ammatillisen koulutuksen järjestäjille. Saatavilla:http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/ammatillinen_koulutus/lomakkeet_ja_paeaetoekset/asiakirjat/jarjestajaverkko_suositukset_020409.pdf Luettu31.1.2010.Downes, S. 2005. E-Learning 2.0. eLearn Magazine, October 17, 2005. Saatavilla:http://www.elearnmag.org/subpage.cfm?section=articles&article=29-1 Luettu 25.1.2010Helakorpi, S. 2005. Kohti verkostoituvaa ja verkottuvaa koulutusta. Hämeenammattikorkeakoulu. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 9/2005.Helakorpi, S. 2008. Globaalit muutokset ja koulutus – alueelliseen verkostokoulutukseen.Teoksessa S. Helakorpi (toim.) Postmoderni ammattikasvatus – haasteenaubiikkiyhteiskunta. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillisen opettajakorkeakoulunjulkaisuja 1/2008, 47-63.Helakorpi, S. 2010. Oppilaitosverkostot alueellisen innovaatiotoiminnan edistäjinä. Artikkelitässä julkaisussa.Keats, D. 2007. Challenges for Quality Assurance in an Education 3.0 world. Paperpresented in Third Global Forum on International Quality Assurance, Accreditation and theRecognition of Qualifications in Higher Education. Dar es Salaam, Tanzania 13-14September 2007. Saatavilla: http://www.dkeats.com/usrfiles/users/1563080430/Papers/paper-0.2.pdf Luettu 15.1.2009.Keats, D. & Schmidt, J.P. 2007. The genesis and emergence of Education 3.0 in highereducation and its potential for Africa. First Monday 12, (3 — 5). Saatavilla:http://firstmonday.org/htbin/cgiwrap/bin/ojs/index.php/fm/article/view/1625/1540 Luettu:15.1.2010.Kiviniemi, K. & Kurkela, L. 2010. Sosiaalinen media informaalissa ja formaalissaoppimisessa. Artikkeli tässä julkaisussa.Korkeakoulujen 2008. Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille2008–2011. Opetusministeriön muistio 7.3.2008. Saatavissa: http://www.minedu.fi/export/
  13. 13. sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/Korkeakoulujen_rakenteellinen_kehittaminen/liitteet/KK_rak._kehitt._suuntaviivat_muistio.pdf Luettu: 31.1.2010.Kuivalahti, M. & Kählönen, K. 2010. Oppimisen menetelmät tuikkivat tähtitaivaalla. Artikkelitässä julkaisussa.Laitinen-Väänänen, S., Pirttiaho, P. Hopia, H.2010. Ammattikorkeakoulun työharjoittelunmobiiliohjausta kehittämässä. Artikkeli tässä julkaisussa.Moravec, J. 2009. Design of Education 3.0. Education Futures –blogi. Saatavilla:http://www.educationfutures.com/2009/04/19/designing-education-30/ Luettu 15.1.2009.Nurmi, H. 2010. Onko virtuaalimaailmassa helpompi muuttua kuin tavallisessa? Artikkelitässä julkaisussa.Salminen, A., Suoranta, J. & Vadén, T. 2010. Tuleva yliopisto. e-kirja. Tampere:Osuuskunta Rohkean reunaan. Saatavilla:http://tampub.uta.fi/tup/978-951-44-8004-1.pdf Luettu 29.1.2010::::::::::::::Jutun luonne (ideointia):1. Tulevaisuusskenaario(t)2. Miten tulevaisuutta kohti mennään?3. Tässä opettajankoulutuksen hetkessä - ensimmäiset askeleet ja ... miten niitä onlähestytty kirjan muissa artikkeleissa.Yhteiskunta 3.0 (Moravec) Luonnehdinta Opettajankoulutus 3.0 Toteutetaan kontakti- ja verkkotapaamisissa avoimia sessioita, joihin vaan lähdetään mukaan. Myös toiminnallisia toteutuksia - piirtäminen, liike jne. Monimuotoinen teleologinen Voidaan sopia jokin aihe jaPerustavat suhteet luominen tarvittaessa opekouluttaja fasilitoi. Opettaja-opiskelija suhteiden määrittäminen vertaissuhteiksi ops- tarinassa. intentionaalinen, Itseohjautuvat ops-Vallan järjestyminen itseorganisoituva rakenteet???. Itseohjautuvien
  14. 14. tilojen luominen ja ylläpitäminen? (Ammatillisen) opettajuuden sisältöjen rakentuminen synergeettinen/synergia siten, että ne ovatosien keskinäissuhteet ...toisiaan tehostavat/tukevat synergiassa toistensa kanssa. Mitä olisivat synergiset toimijasuhteet? Ohjauksen estetiikka.maailmankuva design (esteettinen?) Opettajuus designina? antikausaalinen ops?syy-seuraus-suhteet antikausaalinen ... ei suoria Oppiminen-osaaminen(kausaalisuus) syy-seuraus-suhteita antikausaalisesti? oppimiskäsitysten purku, osaamiskäsitysten purku, ihmis- jamuutosprosessi luova hajottaminen todellisuuskäsitysten purku, opettamiskäsitysten purku .... ammatillisen oppimisen/ osaamisen kontekstit.todellisuus kontekstuaalinen Autenttisen paikat oppia ja osata. Autenttinen paikka on aina samalla myös globalisoitunut (siis on jo globaali ennenpaikka globalisoitunut määrittämistään, löytämistään). Mitä merkitsee ...?Koulutus 3.0 (Moravec) Luonnehdinta Opettajankoulutus 3.0 ohjausosaaminen, verkosto- sosiaalisesti rakentuntutta ja ja yhteisöosaaminen, TKI- kontektuaalisesti osaaminen jne. työstetäänMerkitys on ... uudelleenkeksittyä/ (uudelleen)auki ja uusiksi muodostettua yhdessä opiskelijoiden ja opettajien kanssa. ICT ja sen käyttö on kaikkialla (ympäröiväTeknologia on ... luonnollinen osa digitaalinen universumi) opettajankoulutusta opettajalta-opiskelijalle, opiskelijalta-opiskelijalle, Miten opettajankoulutustilatOpetus tapahtuu ... opiskelijalta-opettajalle, ja -prosessit avataan ... ihmisiltä-teknologialle- ihmisille (yhteiskonstruointi)
  15. 15. kaikkialla (läpikotaisin Ne autenttiset paikat, mitä yhteiskuntaan uponneina:Koulut sijaitsevat ... ne olisivatkaan kahviloissa, keilahalleissa, opettajankoulutukselle? työpaikoilla jne.) Opettajankoulutus on myös Oppimispaikka kutenVanhemmille koulu on ... työelämän oppimispaikka; oppilaille yksityiselämän oppimispaikka kaikkiallisen opettajuudenOpettajat ovat ... Jokainen, kaikkialla aukikirjoittaminen ... Ovat edullisesti saatavilla ja IT-palveluiden roolin jaHardware ja software niitä käytetään toimintatapojenkoulussa ... tarkoituksenmukaisesti uudistaminen.Elinkeinoelämä näkee Kanssatyöntekijöinä tai Miten opettajankoulutus voivalmistuvat/valmistuneet yrittäjinä tukea tätä?Määreitä antava tekijä/millainen on Opettajankoulutus 3.0 Opetuksen ja oppimisen painopisteSosiaalinen media sosiaalisessa mediassa (AHOT) Sisällöt välittyvät ja muodostuvat osallistujien (opettajat, opiskelijat) autenttisista tilanteista ja paikoissa. SiisMobiilius ihmiset liikkuvat sekä dokumentoivat näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa, ja myös reflektoivat sitä mobiilien välineiden avulla Suljetut opettajankoulutusyksiköt ohenevat ja häviävät ja opettajankoulutustusta tuotetaan opettajien, työelämän jaVerkostoituminen opiskelijoiden verkostoissa. Opettajankoulutuksen yksi tehtävä on verkostojen luominen ja ylläpitäminen. On verkosto, jolla on fyysisiä paikkoja, jonne voi Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Jyväskylässä ja OulussaOpettajankoulutusinstituutio (rooli, ollessaan mennä tekemään jotainluonne...) (opettajankoulutusta) ja tapaamaan kollegoja. Varsinaisesti opettajankoulutus sijaitsee verkon avulla kokonaistuvassa verkostossa. Oppija. Oppimisympäristöjen hahmottaja, luoja ja ylläpitäjä. SisällöntuottajaOpettajan(kouluttajan) rooli (kollektiivisesti verkostossa). Fasilitaattori. Kokenut, mutta nöyrä mentori (asiantuntija). Itseohjautuvuudessaan vahvistuva.Oppijan/opettajaopiskelijan rooli Vertainen. Tietämätön ja taitamaton.
  16. 16. On ensisijaisesti sosiaalinen. Kontaktiympäristöt ovat kohtaavan vuorovaikutteisia tapaamisia, jossa ollaOppimisympäristön luonne yhdessä toisten samanlaisten kanssa. Jäsentävä ja koossapitävä oppimisympäristö on verkossa. Todelliset toimintaympäristöt ovat primaareja oppimisympäristöjä.Ja tässä mun tekstipohja (Pekka)Opettajankoulutus 3.0Opettajankoulutus 3.0 on yksi vastaus koulutushaasteisiin, jotka painottavatoppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissaympäristöissä.Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologianhyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumistaoppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaistamyös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden javerkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajienverkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen.Sosiaalinen mediaSosiaalisen median hyödyntäminen opettajankoulutuksessa suuntaa opetustaitojen ja–tietämisen oppimisen opettajaopiskelijoiden vastuulle niin yksilöinä kuin vertaisryhminäkin.Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimista tarjoamalla sosiaalisen median erilaisia välineitäja ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myös osallistuu itseniihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa opettajaopiskelijat itseorganisoituentyöskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median käyttötapa on myös opettajankouluttajien omathenkilökohtaiset ja yhteiset verkkofoorumit, joissa he jakavat pedagogista osaamistaan jakehittävät pedagogisia näkemyksiä ja käytäntöjä.Mobiili toimintaSosiaalisen median käyttö liittyy mobiileihin työkaluihin. Opettajankouluttajat jaopettajaopiskelijat eivät enää jättäydy kammioihinsa, vaan he molemmat ovatluonnollisessa liikeessä. Oppiminen ja opettaminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joitaennen kaikkea ovat todelliset työ- ja elämispaikat. Tulevaisuudessa niitä ovat myös yhäenemmän ihmisten itsensä organisoimat tapahtumat, jotka toteutuvat sekä verkossa ettäfyysis-sosiaalisissa paikoissa. Näihin tapahtumiin osallistutaan livetoiminnan rinnallamobiileilla työkaluilla sieltä, missä opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat kulloinkinovat. Tämä osallistuminen tapahtuu sekä jatkuvana, ikään kuin haihtuvana, mutta jotenkinmieleen jäävänä virtana että sovittuihin verkkopaikkoihin tallentuvana sisältönä, jota voihyödyntää jälkikäteen.Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat organisoivat myös yhdessä työpajoja,seminaareja ja konferensseja (tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan), jotka toteutetaanlähitapaamisina, mutta myös siten, että niihin voi etäosallistua.
  17. 17. VerkostotOpettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne kehkeytyy verkostoissa. Niille on ominaistasuhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkin sitä, että niissä tapahtuu koko ajanitseorganisoituvaa muuttumista. Jos ajatellaan Suomen ammatillista opettajankoulutusta,niin opettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi, joillatuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen oppimisen pedagogisia verkostoja.Suomi on tässä visiossa yksi iso verkostojen kokonaisuus, jossa opettajaopiskelijat,opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto kohtaavat ja kehittävät ammatillistatoimintaa. Tämä kansallinen verkosto avautuu myös kansainvälisiin verkostoihinesimerkiksi yhteisissä kehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa ylikansallisten rajojen.Vertaisuus ja yhteistoimintaKun sosiaalinen media, mobiili toiminta ja verkostoissa työskentely suunnataantarkentuvaksi tekemiseksi, täytyy puhua itseohjautumisesta ja vertaisuudesta sekäyhdessätuottamisesta ja avoimesta etä- ja lähikontaktitapaamisesta.Itseohjautuminen ja vertaisuus merkitsevät opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis- jakehittämistyöskentelyssä luotetaan olemassa oleviin ihmisiin vastuullisina toimijoina. Toisinsanoen kyse on opettajakontrollista luopumisesta. Opettajaopiskelijat ovat itseohjautuvia javertaisia paitsi keskenään myös opettajankouluttajien kanssa.Yhdessätuottaminen ja avoimet tapaamiset taas merkitsevät sitä, että kaikki opittavataiheet ovat ennaltamäärittelemättömiä joksikin. Ne ovat avoimia kysymyksiä, jotkauudelleen hahmotetaan yhdessä opettajaopiskelijoiden ja opettajankouluttajien kanssa.Näitä yhdessäavattavia ja –hahmotettavia aiheita voivat olla esimerkiksi ohjausosaaminen,verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen.Yhdessä tuottaminen avoimissa tapaamisissa vaatii taitoa mahdollistaa sellaiset mentaalis-sosiaaliset, fyysiset ja virtuaaliset tilat, jotka tuottavat avointa yhteistoimintaa. Tässäopettajankouluttajien ammattitaidolla on keskeinen merkitys.Opetussuunnitelma 3.0Opettajankoulutus 3.0:ssa ei opeteta. Siinä opitaan taitoja ja kyvykkyyttä. Tämä taasmerkitsee opetussuunnitelmien purkamista. Tämä tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelma-sisällöt on kaikessa ja kaikkialla, ja ne uudelleen tuotetaan ja päivitetäänyhteistoiminnallisesti. Toisaalta opetussuunnitelmat ovat tarinoita, esimerkiksiblogikertomuksia siitä, miten erilaisia sisältöjä on työstetty taidoiksi, osaamiseksi jakyvykkyyksiksi. Opettajankoulutus 3.0:n opetussuunnitelma voinee myös olla jonkinlainenkehikko, jossa tarinat ja akuutit päivitykset kehkeytyvät?Kaikki pähkinänkuoressaTulevaisuudessa opettajankoulutus tapahtuu verkostossa (tai verkostojen verkostossa, kunkaikki opettajankoulutukset, työelämä ja tavalliset ihmiset löytävät toisensa). Verkostollaon fyysisiä solmuja eri puolella Suomea (ja koko maailmaa) olevissa paikoissa. Ne eivät
  18. 18. ole koulutusyksikköjä, vaan kokoomapisteitä, joissa verkostotoimijat voivat organisoidaverkkokytkettyjä livetapahtumia.Opettajankouluttaja on tulevaisuudessa verkostofasilitaattori, oppimisen ja osaamisenkehittämisen tukija sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntija. Viimeksi mainitussaroolissa hän julkisesti kehittää ja jakaa omaa osaamistansa.Opettajaopiskelija 3.0 toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hänhakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Hän tuo verkostoon omat kysymyksensä jakokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle oppimisen jaosaamisen kehittämisen perspektiivit. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvan prosessinaitseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sentoteuttamisen. Kun opettajaopiskelija arvioi olevansa valmis opettajaksi, hän esitteleeverkostolle opettajaksi pätevöittävän tuotoksensa (joka voi olla sisältö, aktiviteetti,suunnitelma, ja jonka esitystapa voi olla hyvin monimuotoinen) ja verkosto luomiensa japäivittämiensä arviointikriteerien perusteella vertaisarvioi tuotoksen ja vahvistaapätevyyden tai haastaa opettajaopiskelijan jatkotyöskentelyyn.Opettamis-, oppimis- ja osaamiskäsitysten purkaminen. Tilaa opiskelijoidenitseohjautuvuudelle, "autogogialle".*****Keats (PI tulkiten)Koulutuksen ja opetuksen kolme sukupolveaOpetus 1.0- pääasiassa yksisuuntainen prosessi opettajalta opiskelijalle,- muistiinpanoja, monisteita, oppikirjoja, videoita ja www-aineistoja,- opoiskelijat ovat informaation (ja tiedon) kuluttajia.Opetus 2.0- perinteisen opetuksen laajentaminen ja kehittäminen web 2.0 teknologioilla,- blogit, wikit, podcastit, sosiaaliset kirjanmerkit jne. Käytössä, mutta ympäristöt jatilanteet, joissa niitä käytetään, ovat pitkälti samanlaiset kuin 1.0:ssa,- oppimis- ja opetusprosessi itsessään ei ole olennaisesti muuttunut, vaikka se olisikinmahdollista.Opetus 3.0- luonnehtii rikas erioppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta,jonka sisällä oppijoilla on keskeinen rooli tiedon luojina ja jakajina,- verkostoitumisella ja yhteisellä hyödyllä tärkeä merkitys,- tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- jaaikaerottelut,- koulutuspolitiikalla ja –strategioilla tähdätään yli-institutionaalisesti välittömien jaolemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen.
  19. 19. Opettajankoulutus 3.0 on yksi vastaus koulutushaasteisiin, jotka painottavatoppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissaympäristöissä.Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologianhyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumistaoppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaistamyös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden javerkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajienverkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen.vKoulutuksen ja opetuksen kolme sukupolveaOpetus 1.0- pääasiassa yksisuuntainen prosessi opettajalta opiskelijalle,- muistiinpanoja, monisteita, oppikirjoja, videoita ja www-aineistoja,- opoiskelijat ovat informaation (ja tiedon) kuluttajia.Opetus 2.0- perinteisen opetuksen laajentaminen ja kehittäminen web 2.0 teknologioilla,- blogit, wikit, podcastit, sosiaaliset kirjanmerkit jne. Käytössä, mutta ympäristöt jatilanteet, joissa niitä käytetään, ovat pitkälti samanlaiset kuin 1.0:ssa,- oppimis- ja opetusprosessi itsessään ei ole olennaisesti muuttunut, vaikka se olisikinmahdollista.Opetus 3.0- luonnehtii rikas erioppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta,jonka sisällä oppijoilla on keskeinen rooli tiedon luojina ja jakajina,- verkostoitumisella ja yhteisellä hyödyllä tärkeä merkitys,- tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- jaaikaerottelut,- koulutuspolitiikalla ja –strategioilla tähdätään yli-institutionaalisesti välittömien jaolemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen.Kohti opettajankoulutusta 3.0c2. Miten tulevaisuutta kohti mennään?3. Tässä opettajankoulutuksen hetkessä - ensimmäiset askeleet ja ... miten niitä onlähestytty kirjan muissa artikkeleissa.********************************************************
  20. 20. Kohti ammatillista opettajankoulutusta 3.0Artikkelissa jäsennetään skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden ammatillinenkoulutus ja erityisesti ammatillinen opettajankoulutus on menossa. Tarkastelunviitekehyksenä käytetään Derek Keatsin ja John Moravecin hahmottelemaa käsitettäKoulutus 3.0 (Education 3.0). Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu, mitenperinteisten kouluinstituutioiden rajat ovat yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksensekä verkostomaisen toimintakulttuurin myötä murtumassa. Koulutukseen osallistuminennähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä oppiminen ja opiskelu välttämättä ole sidoksissatietyn oppilaitoksen toimintaan. Toisaalta oppilaitosten tulisi kyetä osoittamaan uudenlaista,innovatiivista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Koulutusorganisaatioidentulisi kyetä muuntumaan innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisiateknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja.Artikkelissa tarkastellaan, miten ammatillinen opettajankoulutus voisi osaltaan organisoituatämänkaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella opettajankoulutuksella3.0 on verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista,avointa oppimista ja innovatiivista osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä.Koulutus 3.0 ja innovatiivisen verkostotoiminnan haasteTässä julkaisumme loppuartikkelissa hahmottelemme skenaariota siitä, millaistatulevaisuutta kohden olemme ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti ammatillisessaopettajankoulutuksessa menossa. Tarkastelun virikkeenä hyödynnämme mm. DerekKeatsin (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007) ja John Moravecin (2009) esityksiä, joissahe ovat hahmotelleet teknologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen merkitystäkoulutukselle ns. Koulutus 3.0 (Education 3.0) käsitteen avulla. Tarkastelussa pyrimmemyös linkittämään tässä julkaisussa esiteltyjen artikkeleiden sisältöjä Keatsin jaMoravecin näkemyksiin Koulutus 3.0:n sisällöistä.Koulutus 3.0:n (Education 3.0) käsitteen on ensimmäisenä ottanut käyttöönsä DerekKeats. Keats itse on kertonut hyödyntäneensä käsitteen kehittelyssään mm. eräitäDownesin ja mm. hänen käsitteeseensä e-Learning 2.0 liittyviä näkökohtia (Downes2005). Keats tuo esille jäsentelyssään koulutuksen kolme eri sukupolvea, joista hänkäyttää jäsentelevinä käsitteinä Koulutus 1.0, 2.0 sekä 3.0 (taulukko x). Ensimmäinensukupolven koulutuskulttuurilla Keats viittaa koulutukseen, jolle on ominaista tiedonvälittämisen yksisuuntaisuus. Koultusorganisaatiot ja opettajat nähdään tällöin tiedonhaltijoina ja opiskelijat informaation kuluttajina ja omaksujina. Kun web 2.0teknologioiden käyttö on laajentunut, on myös koulutuksessa on laajemmin otettu
  21. 21. käyttöön esimerkiksi blogeja, wikejä ja muita sosiaalisen median työvälineitä. Keats onkuitenkin laittanut merkillä, että koulutuskäytössä sosiaalisen median välineitähyödynnetään kuitenkin usein varsin perinteisin tavoin. Kehitysvaiheesta, jossaopetuksen ja oppimisen prosessit eivät ole välttämättä juurikaan muuttuneet, vaikkaperinteisen opetuksen käytäntöjä toteutetaan nyt sosiaalista mediaa hyödyntäen, Keatskäyttää käsitettä Koulutus 2.0. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007)Koulutus 3.0:n käsitteellä Keats viittaa toimintakultuuriin, jolle on ominaistamonipuolinen ja rikas eri oppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinenyhteistoiminta. Verkostoitumisella ja yhteistyöstä saatavalla yhteisellä hyödyllä tärkeämerkitys. Oppimisprosessissa oppijoilla itsellään on keskeinen rooli tiedon luojina,tuottajina ja jakajina. Keats tähdentää koulutusorganisaatioiden koulutuksellistenlinjausten ja strategiatyön merkitystä tähdättäessä yli organisaatiorajojen välittömien jaolemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen. Tämänkaltaisessaajattelussa organisaatioiden, tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu onepäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntääeräänä verkostoitumisen ja verkostokulttuurin välineenä. (Keats 2007; Keats & Schmidt2007)Hahmottelemme seuraavassa tulevaisuusskenaariota siitä, miten o pettajankoulutus voisiosaltaan organisoitua Keatsin ja Moravecin hahmotteleman kaltaisessa Koulutus 3.0:najassa. Millainen rooli ammatillisella opettajankoulutuksella on verkostoituvassatoimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimistaja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Tarkastelun ulottuvuuksinaperhdymme lyhyesti oppilaitosyhteistyön ja verkostotoiminnan sekäoppimismenetelmien merkitystä tulevaisuuden opettajankoulutuksessa, sekä opiskelijanja opettajan roolia, oppimateriaaleihin ja teknologian soveltamiseen liittyviä näkökohtia.Taulukko x. (Keats & Schmid 2007; sovellus Ihanainen & Kiviniemi) Koulutus 1.0 Koulutus 2.0 Koulutus 3.0 Opettajankoulutus 3.0Oppilaitosten Kampusperustainen Kasvava (myös Avoimet suhteet eri Opettajankoulutusta 3.0yhteistyö ja koulutus, jossa kansainvälinen) oppilaitosten tuotetaanverkostotoiminta selvät rajat eri yhteistyö kesken; opettajaopiskelijoiden, oppilaitosten oppilaitosten uudenlaisten opettajankouluttajien ja välillä; yksittäinen välillä; viime opintopalvelja työelämän edustajien oppilaitos vastaa kädessä yksittäiset tarjoavien yhteisissä verkostoissa. opiskelijoidensa oppilaitokset organisaatioiden Organisaatioiden rajat opetuksesta, vastaavat kuitenkin kehittyminen; ohenevat, jolloin myös arvioinnista ja omien koulutuksen ja opettajankoulutusyksiköid tutkinnoista opiskelijoidensa oppimisen alueelliset väliset rajat häviävät. tutkinnoista ja instituutionaaliset rajat hajoavat
  22. 22. Oppimismenetelmät Perinteisiä; esseet, Hyödynnetään Avoimet, joustavat Aidot ammatillisen tehtävät, testit, avointa oppimismenetelmät, oppimisen/osaamisen ryhmätyöskentely oppimisteknologiaa, jotka antavat tilaa kontekstit ovat keskeisiä. oppilaitos- ja jota käytettäessä opiskelijoiden Oppiminen kytkeytyy uus luokkaypäristössä työskennellään luovuudelle; ammattipedagogisten ja kuitenkin sosiaalinen ammatillisen osaamisen perinteisin verkostoituminen yli kehittämiseen liittyvien tehtäväperustaisin perinteisten toimintatapojen työskentelytavoin; oppiaineiden, kehittämiseen. Oppimisee lisääntyvä yhteistyö oppilaitosten ja liittyvä yhteisöllinen opiskelussa; paljolti kansallisuuksien ongelmanratkaisu korostu kuitenkin rajojen perinteisten oppilaitos- ja luokkarajojen puitteissa.Opiskelijan toiminta Pääasiassa Siirtymää Opiskelijoilla Opiskelija on aktiivinen ja passiivista passiivisesta aktiivinen ja vahva itseohjautuva knowmad, vastaanottamista aktiiviseen; oppimisprosessin joka hakeutuu etsimään lisääntyvä kokemus omistajuus; virikkeitä omalle oman resurssien, kehittämistyölleen erilaisi oppimisprosessin mahdollisuuksien ja verkostoista omistajuudesta aktiivisten valintojen henkilökohtaisen yhdessä luonti oppimissuunnitelmansa ohjaamana.Oppimateriaaleihin Käytetään Opiskelijoiden Opiskelijat itse Oppimisresursseja tuotetaanliittyvät järjestelyt perinteisiä käytettävissä tuottavat ja kehitetään tekijänoikeuksin perinteiset uudelleenkäyttävät opettajankoulutuksessa suojattuja materiaalit sekä avoimia aineistoja ja avoimissa materiaaleja avoimet oppimisen resursseja, joita ammattipedagogisissa (oppikirjat, resurssit; avoimien hyöydynnetään yli verkostoissa. Resursseja opettajan resurssien oppilaitosten, kehitetään yhteistyössä yli tuottamat hyödytäminen oppiaineiden ja organisaatioiden rajojen materiaalit), joiden toisinaan myös yli kansakuntien opettajaopiskelijoiden, saatavuus oppilaitosrajojen rajojen; lisäksi opettajankouluttajien ja rajallinen opiskelijoiden esimerkiksi asioista hyödynnettävissä kiinnostuneiden työelämän heitä varten luodut edustajien kanssa. alkuperäiset materiaalitOpettajan rooli Tiedon lähde Opas ja tiedon Yhteistoiminnallisen Fasilitaattori, asiantuntev lähde tiedonmuodostuksen mentori ja oppija. orkestroija Oppimisverkostojen hahmottaja, luoja ja ylläpitäjä. Eräs verkoston sisällöntuottajista.Teknologia Verkko- Verkko-oppimiseen Verkko-oppiminen Teknologia mahdollistaa oppiminen liittyvää yhteistyötä tapahtuu henkilökohtaisten toteutetetaan eri oppilaitosten henkilökohtaisissa oppimisympäristöjen oppimisalustoilla kesken; pääasiassa oppimisympäristöissä rakentumisen ja ja yksittäisen opiskelu tapahtuu sisältäen erilaisten toimintaverkostojen oppilaitoksen oppimisalustoilla, sovellusten portfolion toimintaa jäsentävien sisäisesti. mutta myös uusia oppimisympäristöjen
  23. 23. sovelluksia ylläpitämisen. Kun hyödyntäen oppimisessa korostuu autenttiset työelämän tilanteet, mobiilien välineiden merkitys korostuu.Oppilaitosten yhteistyö ja verkostotoimintaJulkaisussamme eri yhteyksissä tuotu esille, miten sosiaalinen media on osaltaanmahdollistamassa uudentyyppisten, perinteiset muodolliset organisaatiorajat ylittävienyhteisöjen kehittymisen (esim. Helakorpi; Kiviniemi & Kurkela, artikkelit tässäjulkaisussa). Sosiaaliselle medialle on ominaista verkostomainen toimintatapa. Koulutus3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu vastaavalla tavoin, miten perinteistenkouluinstituutioiden rajat ovat yhteisöllisen ja verkostomaisen toimintakulttuurin myötähälvenemässä. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikäopiskelu välttämättä ole siten sidoksissa juuri tietyn oppilaitoksen toimintaan. (Keats &Schmidt 2007). Toisaalta esimerkiksi John Moravec (2009) painottaa samallaoppilaitosten ja koulutusorganisaatioiden keskeistä merkitystä verkostomaisenoppimisen dynamoina. Hän korostaa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitystäoppimisessa, jolloin koulutusinstituutioiden tulee luoda edellytyksiä innovatiiviselleverkostotoiminnalle. Tämä edellyttää koulutusorganisaatioilta kulttuurista muutostatietoa välittävistä instituutioista uudentyyppisiksi innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi,keskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia javerkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja. Oppilaitosten tulee olla edelläkävijöitäuudenlaisten sovellusten hyödyntämisessä. Oppilaitosten tulee siten osoittaauudenlaista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. (Moravec 2009.)Tälläkin hetkellä esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujentyöelämälähtöinen koulutus sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta saattavatparhaimmillaan omata monia verkostomaisen toimintakulttuurin piirteitä. Toisaaltatämänkaltainen avoin toimintatapa merkitsee selkeää muutosta organisaatioidenrakenteisiin ja toimintakulttuuriin. Seppo Helakorpi on julkaisumme artikkeleissakuvannut kuvatunkaltaista hajautettuun verkostoideologiaan perustuvaa koulutusta jasiihen liittyviä haasteita. Voimme hyvin yhtyä Helakorven käsitykseen siitä, ettähajautettu ja verkostoideologiaan perustuva koulutus on ottamassa vasta ensiaskeleitaan.Hahmoteltaessa ammatillisen opettajankoulutuksen tulevaisuudenkuvaa, voimmeajatella että Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne kehkeytyy enenevässämäärin verkostoissa. Opettajankoulutuksen yksi tehtävä on siten verkostojen luominenja ylläpitäminen. Verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitseekuitenkin sitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista. Josajatellaan Suomen ammatillista opettajankoulutusta, niin opettajankoulutusyksikötmuuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi, joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetäänammatillisen osaamisen kehittämisen ja ammatillisen oppimisen pedagogisia
  24. 24. verkostoja. Opettajankoulutusen voidaan nähdä on myös työelämän oppimispaikkana jayksityiselämän oppimispaikkana...Suomi voidaan nähdä tässä visiossa myös yhtenä isona verkostojen kokonaisuustena,jossa opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallintokohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto avautuu myöskansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissä kehittämistapahtumissa sekätyötoiminnan laajentuessa yli kansallisten rajojen. Opettajankoulutusyksiköidenyhteisesti järjestämä sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa -opintojaksotarjoaa yhden, pienimuotoisen esimerkin valtakunnallisesti verkostoituneestaopettajankoulutuksesta (Niinimäki & Tenno, artikkeli tässä julkaisussa). Tämänyksittäisessä opintojakson verkostossa tosin pääasiassa verkostomaista yhteistyötäovat harjoittaneet ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijat jaopettajankouluttajat, vaikka käytettävät ympäristöt ovatkin mahdollistaneet kenentahansa seurata ja osallistua toimintaverkoston yhteistyötä.OppimismenetelmätSekä Keats ja Schmidt (2007) että Moravec (2009) jäsentävät näkemystään niistäopetus- ja oppimismenetelmistä, joita Koulu 3.0:ssa tarvitaan. He korostavat avointen jajoustavien oppimisjärjestelyjen merkitystä, jotka antavat tilaa opiskelijoideninnovatiivisuudelle ja luovuudelle. Oppimisen tulisi tapahtua yli perinteisten tiede- jaammattialakohtaisten rajojen, yli erilaisten instituutioiden ja organisaatioiden rajojen.Tätä kautta Koulutus 3.0 antaa osaltaan valmiuksia yhteiskunnallisten ja työelämänmuutosten kohtaamiseen ja muutosvalmiuteen. Esimerkiksi Moravec (2009) puhuuyhteiskunnasta 3.0, jonka hän näkee erityisesti innovaatioiden ja luovuudenyhteiskuntana. Koulutuksen 3.0 tulee Moravecin mukaan osaltaan kehittää niitävalmiuksia, joiden avulla opiskelijat voivat toimia innovatiivisuutta ja luovuuttaedellyttävässä työelämässä. Opetus ja oppiminen merkitsee siten keskinäistäyhteistyötä, jossa niin opiskelijat kuin opettajat oppivat toinen toisiltaan ja jossarohkaistaan avoimeen uuden luomiseen ja innovaatioiden tekemiseen.Oppiminenvoidaan siten nähdä luovana ja yhteisöllisenä ongelmanratkaisuna ja uusieninnovaatioiden tuottamisena.Opettajankoulutus 3.0:ssa ei opeteta. Siinä opitaan taitoja ja kyvykkyyttä. Oppiminentapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ovat ennen kaikkea todelliset työ- jaelämispaikat. Oppimisen kohteet määrittyvät siten ammatillisen oppimisen konteksteistaja työelämästä nousevista haasteista, ongelmatilanteista ja kehittämisen kohteista.Opettajankoulutuksen verkostoissa etsitään yhdessä vastauksia ammatillisenosaamisen ja opetuksen kehittämishaasteisiin opittavien aiheiden ollessa vain väljästiennalta määritteltyjä, jatkuvasti muotoutuvia. Oppimisen verkostot, opettajankouluttajat,opettajaopiskelijat ja muut yhteisessä oppimis- ja osaamisverkostossa, jäsentävättyöskentelyään esimerkiksi sosiaalisen median välinein, mutta he tapaavat myöslähitilanteissa organisoiden yhdessä esimerkiksi työpajoja, seminaareja ja
  25. 25. konferensseja (tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan). Oppiminen perustuu keskeisestirikkaaseen ja monipuoliseen verkoston yhteistoimintaan, jonka sisälläopettajaopiskelijoilla itsellään on keskeinen rooli uuden tiedon ja uusien innovaatioidenluojina ja jakajina.Oppimisen sisällöt ovat ovat luonteeltaan avoimia kysymyksiä, joita hahmotetaan jajäsennetään jatkuvasti uudelleen yhdessä opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajienja muiden verkostossa toimivien kanssa. Näitä yhdessäavattavia ja –hahmotettaviaväljiä aihealueita voivat olla esimerkiksi ohjausosaaminen, verkosto- jayhteisöosaaminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Oppimisenkuluessa opettajaopiskelijat pyrkivät jäsentämään uudentyyppisiä lähestymistapojaomaan työhönsä ja lopulta soveltamaan yhteisöllisen työskentelyn tuloksia omiintyöelämän konteksteihinsa. Vaikka ratkaisuja etsitään yhteisöllisesti, on opitunoppiminen viime kädessä siten kontekstuaalista ja sidoksissa kunkin opettajaopiskelijanomaan työ- ja elämäntilanteeseen.Opiskelijan toimintaHeli Nurmi on tähän julkaisuun sisältyvässä artikkelissaan kuvannut, miten sosiaalisenmedian ympäristöissä toimiminen voi tarjota tilaa melikuvitukselle ja itsensä aidollekehittämiselle. Virtuaalisissa sosiaalisen median yhteisöissä toiminen avaa luontevastiuusia uria ja näkökulmia tietovirran keskelle, mikäli kykenemmä olemaan avoimiamuutokselle. John Moravec (2009) on käyttänyt käsitettä knowmad, joilla hän kuvaajuuri tämänkaltaista aktiivista henkilöä, joka aktiivisesti liikkuu erilaisissa sosiaalisenmedian verkostoissa uteliaana, asioista selvää ottaen, omia aktiivisia valintojaantehden. Knowmad-uudiskäsitteen alkulähtökohtana Moravec on käyttänyt käyttääpaimentolaista merkitsevää käsitettä nomad. Knowmad merkitsee siten eräänlaistatiedon kiertolaista, joka hakee uudenlaisia virikkeitä, perehtyy uudenlaisiinosaamisyhteisöihin uteliaana, aktiivisena ja uutta luoden.Koulutuksen 3.0 näkökulmasta tämänkaltaiset näkemykset merkitsevät sitä, ettäoppilaitoksissa työskentelee itsenäisiä, aktiivisia ja yhteisöllisesti tietoa tuottavia ja sitäjakavia opiskelijoita. He ovat kykeneviä tekemään aktiivisia oppimiseensa liittyvävalintoja ja heillä on vahva tunne oman oppimisensa omistajuudesta. He ovat myösvalmiita yhteisölliseen resurssien ja mahdollisuuksien luomiseen ja tuottamiseen. Sitentämä merkitsee samalla sitä, että opiskelijat eivät niinkään osallistu koulutusohjelmiin,joissa on valmiiksi viimeistellyt opetussuunnitelmat vaan he suunnittelevat pitkälti omatopinto-ohjelmansa. Opiskelijat tekevät siten itse omia aktiivisia valintojaan opintojensasisällön ja opiskelumenetelmien suhteen. (Keats & Schmidt 2007.) Yksittäisenopiskelijan opiskelu voi siten tapahtua useissa erilaisissa koulutusorganisaatioissa,lähiopetustilanteissa tai virtuaalisissa ympäristöissä sekä itseopiskeluna esimerkiksidigitaalisen oppisopimuksen (digital apprenticeships) avulla. Yksilöiden oppiminen voihyvin tapahtua myös perinteisten oppilaitosinstituutioiden ulkopuolella, huomauttaaKeats (2007). Kun osaaminen voi olla hankittu hyvin erilaisissa ympäristöissä ja hyvin
  26. 26. eri tavoin, nousee osaamisen arviointi Keatsin (2007) mukaan väistämättä keskeiseksiKoulutuksen 3.0 yhteydessä. Julkaisussamme Kiviniemi ja Kurkela ovat kiinnittäneethuomioita vastaavan kaltaisiin näkökohtiin ja esimerkiksi osaamisen tunnistamisen jatunnustamisen merkitykseen.Opettajankoulutuksessa 3.0 opettajaopiskelija toimii omassa elämän- jatyöympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuu opettajankoulutusverkostoon.Oppimisessa korostuu sekä itseohjautuvuus että vertaisuus, jotka merkitsevätopettajankoulutuksessa sitä, että oppimis- ja kehittämistyöskentelyssä luotetaanolemassa opettajaopiskelijoihin vastuullisina toimijoina. Toisin sanoen kyse onopettajakontrollista luopumisesta. Opettajaopiskelija tuo opettajankoulutuksenverkostoon omat kysymyksensä ja kokemuksensa, ja verkostovertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle uudentyyppisiä näköalojen oppimisen jaosaamisen kehittämiseen. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvana prosessinaitseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sentoteuttamisen. Vaikka itseohjautuvuus ja oman oppimisen omistajuus korostuukin,opiskelija saa kuitenkin tukea omalle kehittämistyölleen sekä vertaisiltaan ja muiltakehittämisverkostossa työskenteleviltä että opettajankouluttajilta.Opettajaopiskelijan digitaaliseen oppisopimukseen tai henkilökohtaiseenoppimissuunnitelmaan liittyen opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaakehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja esimerkiksiinformaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämä taas merkitsee yhtenäisenopetussuunnitelmien purkamista. Käytännössä opetussuunnitelman sisällöt määrittyvätverkostossa, ne tuotetaan ja päivitetään yhteistoiminnallisesti. Toisaalta ammatillisenopettajan osaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä näkyviksi, mikä mahdollistaasamalla sekä aiemmin hankitun osaamisen että informaaleissa yhteisöissä hankitunosaamisen tunnistamisen.Kun opettajankoulutuksen sisällöt määrittyvät verkostossa, merkitsee se samallayhtenäisen ja etukäteen tiukasti jäsennetyn opetussuunnitelmien purkautumista.Käytännössä opetussuunnitelman sisällöt määrittyvät verkostossa, ne tuotetaan japäivitetään yhteistoiminnallisesti. Opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaakehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja esimerkiksiinformaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämän tueksi opettajaopiskelija asettaaoppimiselleen tavoitteet esimerkiksi digitaaliseen oppisopimuksessa taihenkilökohtaisessa oppimissuunnitelmassaan. Toisaalta ammatillisen opettajanosaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä näkyviksi, mikä mahdollistaa samallasekä aiemmin hankitun osaamisen että informaaleissa yhteisöissä hankitun osaamisentunnistamisen.Oppimateriaalien ja oppimisen resurssien muotoutuminen verkostoyhteistyönäKoulutukselle 3.0 on ominaista lisääntyvä tukeutuminen vapaasti ja avoimesti saatavilla
  27. 27. olevien informaatio- ja tietoresursseihin. Web 2.0 -teknologian myötä Internetiin onkehittymässä jatkuvasti lisääntyvä määrä avoimia oppimateriaaleja, jotka ovat kaikkienhyödynnettävissä ja käytettävissä. Samalla Public Domain - ja Creative Commons -tyyppisten tekijänoikeuskäytäntöjen yleistyminen mahdollistaa, että tekijänoikeudellisetkysymykset eivät ole esteenä sisältöjen edelleen kehittämiseen ja muokkaamiseen.(Keats 2007; Keats & Scmidt 2007). Opiskelijat eivät ole siten ainoastaanoppimissisältöjen käyttäjiä vaan myös sisältöjen tuottajia ja edelleen kehittäjiä osanayhteisöllistä sisältöjen tuottajien verkostoa. (Keats 2007). Tieto ja oppimisen resurssitmuotoutuvat siten sosiaalisessa verkostossa ja sosiaalisen verkoston yhteistyönä.Markku Kuivalahti ja Kari Kähkönen ovat julkaisussamme tarkastelleet erästäesimerkkitapausta, jossa ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijaryhmä ontuottanut Wikipediaan aineistoa erilaisista opetusmenetelmistä ja pedagogisistamalleista. Samalla opettajaopiskelijoiden tuottamat aineistot ovat Wikipedia-yhteisönedelleen kehitettävissä. Vastaava ajatuskulku on aikanaan liittynyt myösopettajakorkeakoulujen yhteisesti toteuttamaan Sisu-hankkeeseen, jossa tuotettiinoppimisaihioita, jotka olivat vapaasti eri opettajakorkeakoulujen hyödynnettävissä jaedelleen kehitettävissä.Jos oppimisresussien käyttämistä ja kehittämistä hahmotetaan edellä kuvatunammatillisen opettajakorkeakoulun verkostotoiminnan näkökulmasta, voidaan visioidaettä opettajankoulutuksessa 3.0 informaatioresursseja käytetään, tuotetaan jakehitetään edelleen avoimissa ammattipedagogisissa verkostoissa. Resurssejakehitetään yhteistyössä yli organisaatioiden rajojen, yhdessä eri opettajakorkeakoulujenopettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien, ammatillisten oppilaitosten ja asioistakiinnostuneiden työelämän edustajien kanssa. Informaatioresurssit muotoutuvatjatkuvasti verkostoyhteistyön myötä yli organisaatioiden rajojen.Opettajan rooliOpettajan Keats ja Schmidt (2007) ja Moravec (2007) näkevät eräänlaisenayhteisöllisen tiedonmuodostuksen orkestroijana. Tämä merkitsee samalla uudenlaistanäkemystä opettajan professiosta. Koska opettajat ovat yhtä valmistautumattomiakohtaamaan tulevaisuuden kuin opiskelijatkin, on parempi oppia tulevaisuudenkohtaamisen avaimet yhdessä, toteaa Moravec. Opettajan tulee nähdä itsensä sitenyhteisöllisen tiedonmudostuksen, oppimisen ja verkostoyhteistyön tukihenkilönä,fasilitaattorina.Opettajankouluttaja voidaan tällaisessa viitekehyksessä nähdä tulevaisuudessaverkostofasilitaattorina, oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukijana sekä oppimisenja pedagogiikan asiantuntijana. Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimisen jaosaamisen kehittämisen tarjoamalla verkostojen käyttöön sosiaalisen median erilaisia
  28. 28. välineitä ja ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myösosallistuu itse niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa opettajaopiskelijat ja muutverkostossa työskentelevät itseorganisoituen työskentelevät. Tärkeä sosiaalisen mediankäyttötapa on myös opettajankouluttajien omat henkilökohtaiset ja yhteisetverkkofoorumit, joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja kehittävät pedagogisianäkemyksiä ja käytäntöjä. Viimeksi mainitussa roolissa hän julkisesti ja avoimestikehittää ja jakaa myös omaa osaamistansa.Teknologia henkilökohtaisen oppimisympäristön ja verkostoitumisen mahdollistajanaTeknologisesssa kehityksessä Keats (2007) painottaa vahvasti oppimisympäristönhenkilökohtaisuutta. Sosiaalinen media tarjoaa välineen henkilökohtaisenoppimisympäristön (PLE, Personal Learning Environment) rakentumiselle ja oppijanomassa hallinnassa olevien välineiden käytölle. Tämänkaltaisen oppimisympäristönavulla opiskelija voi samalla kontrolloida ja hallita omaa oppimistaan.Keats myöspainottaa, että PLE-ympäristöt tarjoavat mahdollisuuden oppijoiden omaanoppimistavoitteiden asetteluun ja omaa oppimista koskevien päätösten tekemiseen.Keats käyttää pedagogiikan sijasta autogogiikan (autogogy) käsitettä kuvaamaanoppimista, jossa oppija itse tekee päätöksensä niin oppimisen tavoitteista, senresursseista kuin oppimisen menetelmistäkin.Vaikka Keats korostaakin kuvatulla tavoin oppimisen itseohjautuvuutta, painottaa häntoisaalta samalla verkostojen ja verkostoitumisen merkitystä oppimisessa. Keatsinmukaan voidaan ajatella, että erilaisissa verkostoissa toimiessaan verkostojen jäsenetpyrkivät kehittämään ja vahvistamaan omaa osaamistaan, he ovat vuorovaikutuksessakeskenään tukeakseen omaa oppimistaan. Moravec (2009) korostaa samaan tapaansosiaalisen median välineiden mahdollisuutta juuri verkostoyhteistyössä.Uudentyyppisen sosiaalisen teknologian hyödyntäminen mahdollistaa verkostoilleuudentyyppisen mielikuvituksen, luovuuden ja innovaatioiden hyödyntämisen. Siksi "3.0schools will need to rebuild themselves not on software, not on hardware, but onmindware", toteaa Moravec. Verkostot voivat myös toimia yhteisen päämäärän eteenhyvin erilaisissa fyysisissä konteksteissa, yksittäiset yhteisön jäsenet voivat osallistuauudenlaisten sosiaalisten median sovellusten avulla yhteisön työskentelyyn melkeinpämissä tahansa, korostaa Moravec.Opettajankoulutuksessa 3.0 tieto- ja viestintätekniikalla ei ole itseisarvoa, vaan erilaisetsovellukset tukevat opettajaverkostojen toimintaa ja yhteisöllistä ongelmanratkaisua jaopettajaopiskelijoiden henkilökohtaisten oppimisympäristöjen rakentumista sekäautenttisissa ammatillisen oppimisen ja työelämän konteksteista tapahtuvaa oppimistaja kehitystyötä. Erilaiset sosiaalisen median palvelut tarjoavat verkostollevuorovaikutteisia työvälineitä, joiden avulla autenttisiin tilanteisiin ja paikkoihin liittyviäkokemuksia voidaan dokumentoida, välittää ja jakaa myös opettajankoulutuksenverkostolle. Tieto- ja viestintätekniikan avulla oppimisesta tulee sosiaalista. Sosiaalisenmedian työvälineet mahdollistavat verkostolle vuorovaikutteisen kokemusten jakamisen,
  29. 29. jossa kokemuksia, opittua ja kehittämisen kohteita voidaan arvioida yhdessa toistensamassa tilanteessa olevien kanssa. Toimintaverkoston jäsentävä ja koossapitäväoppimisympäristö on verkossa.Todelliset ammatillisen oppimisen, työssäoppimisen, harjoittelupaikkojen ja työelämäntoimintaympäristöt voidaan nähdä kuitenkin verkoston jäsenten ensisijaisinaoppimisympäristöinä, ammatillisen oppimisen ja osaamisen kehittämisen konteksteina.Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat eivät työskentele opettajan työhuoneessaan,vaan oppiminen ja opettaminen tapahtuvat autenttisissa paikoissa ja työelämänympäristöissä. Autenttisuuden myötä sosiaalisen median käytössä korostuu erilaistenmobiilien työvälineiden käyttö. Sekä opettajaopiskelijat että opettajankouluttajatvälittävät yhteiselle verkostolleen informaatiota ja sisältöjä autenttisista tilanteista japaikoissa. He dokumentoivat näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa, ja myösreflektoivat sitä mobiilien välineiden avulla.Kaikki pähkinänkuoressa- onko tässä uutta? tutun kuuloisia painotuksia, Itseohjautuvuuden, oman oppimisenomistajuuden juttuja on kuulunut ennenkin (andragogiikka, Knowles, Suomessa H. Niemijne)- Mezirow: vaikuttaminen, osallistuminen, uudistaminen (uudistava oppiminen,emansipatorinen tiedonintressi)- jne.Eräät tämänkin julkaisun artikkeleista osoittavat, että ensimmäisiä askeleitaOpettajankoulutus 3.0:n suuntaan on oikestaan jo otettu sosiaalisen median työvälineitähyödyntäen.Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologianhyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumistaoppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaistamyös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden javerkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajienverkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen.Tulevaisuudessa opettajankoulutus tapahtuu verkostossa (tai verkostojen verkostossa, kunkaikki opettajankoulutukset, työelämä ja tavalliset ihmiset löytävät toisensa). Verkostollaon fyysisiä solmuja eri puolella Suomea (ja koko maailmaa) olevissa paikoissa. Ne eivätole koulutusyksikköjä, vaan kokoomapisteitä, joissa verkostotoimijat voivat organisoidaverkkokytkettyjä livetapahtumia.Opettajankouluttaja on tulevaisuudessa verkostofasilitaattori, oppimisen ja osaamisenkehittämisen tukija sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntija. Viimeksi mainitussaroolissa hän julkisesti kehittää ja jakaa omaa osaamistansa.Opettajaopiskelija 3.0 toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hänhakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Hän tuo verkostoon omat kysymyksensä ja

×