Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×
 

Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011

on

  • 1,538 views

 

Statistics

Views

Total Views
1,538
Views on SlideShare
1,538
Embed Views
0

Actions

Likes
0
Downloads
7
Comments
0

0 Embeds 0

No embeds

Accessibility

Categories

Upload Details

Uploaded via as Microsoft PowerPoint

Usage Rights

© All Rights Reserved

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Processing…
Post Comment
Edit your comment
  • Tulokulma: henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä Tiedän mitä tahdon! –projekti: KVL ja KVPS
  • Suljettavien toimintakeskusten tilalle perustetaan tukipisteitä, jotka tarjoavat yksilökeskeisen suunnittelun palvelua, koulutus- ja työllistymisneuvontaa ja -tukea sekä sosiaali- ja terveyspalveluja henkilöille, joilla on hyvin monitahoisia avun ja tuen tarpeita.
  • Tuki- ja palveluratkaisujen yksilöllinen rahoittamistapa Muutos asiantuntijavallasta ja -kontrollista käyttäjän valtaan ja kontrolliin ” Palvelun käyttäjästä palvelun päättäjäksi” = asiakas  kuluttaja (ja/tai työnantaja). Tukea ja palveluja käyttävä henkilö saa määrittelyvallan siitä, millainen tuki häntä itseään parhaiten palvelee Perinteinen järjestelmä: ihmiset eivät tiedä, paljonko heidän tukeensa ja palveluihinsa voitaisiin käyttää rahaa  estää ihmisiä päättämästä itse, miten he haluavat tulla tuetuiksi Henkilökohtaisen budjetin rahoitus ei tule valtion tai kuntien budjetista ”uutena” rahana, vaan se muodostuu siitä rahoituksesta, joka henkilön tuen ja palveluiden järjestämiseen joka tapauksessa kuluisi perinteisessä palvelurakenteessa Sillä, millaisilla tuen ja palvelujen ratkaisuilla lopputulos saavutetaan, ei ole väliä – kunhan kyse ei ole henkilön terveyttä tai turvallisuutta uhkaavista tai rikollisista keinoista. Tavoitteena muutos parempaan päin niissä asioissa, joihin henkilö ei ole saamassaan tuessa ja palveluissa ole tyytyväinen. Vasta ihmisten elämässä saavutettavia lopputuloksia tarkastelemalla pystytään arvioimaan, menivätkö rahat ”oikeaan” tarkoitukseen. Ihmiset itse tietävät parhaiten, millaista elämää he haluavat elää. Yksilökeskeinen suunnittelu: erityisesti kehitysvammaisten ihmisten voi olla vaikea hahmottaa, millaisia muutoksia he elämäänsä tai tukeensa ja palveluihinsa haluavat Myös: Tuettu päätöksenteko: apu tiedon, vaihtoehtojen ja ratkaisujen etsimisessä, haittojen ja riskien punnitsemisessa ja vaikeiden asioiden selvittämisessä (selkokielellä) Caroline Tomlinsonin vertaus vaihtoehtojen hahmottamisen ja valintojen tekemisen harjoittelun tärkeydestä: jos on aina käyttänyt vain punaista väriä, ei osaa käyttää muita värejä, ellei tiedä, mitä muut värit ovat ja miten ne omaan käyttöön sopivat. HB on oppimisprosessi: käyttäjä, käyttäjän läheiset, sosiaalityön ammattilaiset, lähityöntekijät, päättäjät
  • Tavoite: tuki ja palvelut kohdentuvat henkilön omien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti ollen samalla järkevästi mitoitettuja sekä henkilön itsensä että rahoittajan näkökulmasta. Rahan käytön kontrolli henkilöllä itsellään ” Epävirallinen sektori” = luonnolliset tukiverkostot: läheiset, ystävät, naapurit, lähiyhteisön palvelut = epävirallinen, mutta välttämätön tuki Palvelut: ”tukkumyynnistä vähittäismyyntiin” Tukea ja palveluja voidaan henkilökohtaisella budjetilla hankkia julkiselta, yksityiseltä, kolmannelta ja/tai epäviralliselta sektorilta. Ratkaisuja voidaan hakea myös totuttujen palvelu- ja tukimallien ulkopuolelta, haastamalla palvelurakenteen perinteistä käsitystä siitä, millaista tukea (esimerkiksi vammaiset) ihmiset tarvitsevat elämäänsä. Mikäli henkilö ei selviydy itsenäisesti tai läheistensä tukemana oman tukisuunnitelmansa laadinnasta ja henkilökohtaisen budjettinsa hallinnoinnista, apua ja tukea tuen ja palvelujen suunnitteluun ja hankintaan sekä budjetin hallinnointiin on oltava saatavilla kunnalta, kolmannen sektorin toimijoilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Mikäli henkilö ei halua vastaanottaa henkilökohtaista budjettia, kunnan on muulla tavalla järjestettävä tuki ja palvelut. Iso-Britannia: 6 tapaa hoitaa henkilökohtaista budjettia Henkilö vastaa itse henkilökohtaisesta budjetistaan; raha henkilön tilille (direct payment) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa henkilön valitsema edustaja (indirect payment) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa perheenjäsen tai ystävä (”edunvalvoja”) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa välitysliike Henkilökohtaisesta budjetista vastaa palvelun tuottaja (henkilökohtainen palvelurahasto) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa viranomainen, esim. sosiaalityöntekijä
  • Yksilökeskeinen lähestymistapa : koostuu kolmesta osasta yksilökeskeinen suunnittelu henkilökohtainen budjetointi yksilökeskeinen tuki
  • Alankomaat 1995- Exceptional Medical Expenses Act  pitkäaikainen sairaus, vamma tai vanhuus Care Indication Determination Centre määrittelee, onko hlö oikeutettu HB:hen HB tulee käyttää hoivaan, tukeen tai sairaanhoitoon: kodinhoidon apu, henkilökohtainen apu, sairaanhoito, tukeva ohjaus, aktivoiva ohjaus, lyhytaikainen asuminen kodin ulkopuolella  ei voi käyttää pitkäaikaisen asumisen kustannuksiin 112 000 HB-käyttäjäät = 10 % henkilökohtaiseen budjettiin oikeutetuista valinnut HB:n Epävirallinen hoiva lisääntynyt: puoliso, perheenjäsen, sukulainen, ystävä, naapuri palkattuna avustajana HB-käyttäjien oma järjestö Belgia 2001- Ei asumis- ja elämiskustannuksiin, lääkekuluihin tai lääkäripalveluihin HB-käyttäjien oma järjestö Kehitysvammaiset, fyysisesti vammaiset Saksa 2008- 2008: muutama tuhat käyttäjää HB tulee käyttää vamman takia tarvittavaan tukeen, apuun ja palveluihin Myös lapsille USA 1990-luvun puoliväli Hankinnat ja palvelut sellaisia, joita hlö tarvitsee pitkäaikaisen hoitonsa ja tukensa toteuttamiseksi HB-käyttäjä saa neuvonantajan ja krijanpitäjän Kehitysvammaiset, fyysisesti vammaiset Kanada 1990-luvun alku Kehitysvammaiset, fyysisesti vamamiset, pitkäaikaissairaat Australia 1990-luvun puoliväli Esim. itsenäisyyden ylläpitäminen, kotona asumisen mahdollistaminen, itsenäisempään asumismuotoon muuttaminen, uusien kykyjen oppiminen, paikallisyhteisöön osallistuminen Vammaiset, myös vammaiset lapset ja nuoret Kertaluonteisesti/lyhytaikaisesti/pitkäaikaisesti Monissakaan maissa ei samanlaista hlökohtaisen avun lainsäädäntöä kuin esim. Suomessa  budjettia käytetty paljon juuri tähän Toisaalta: myös Suomessa tilanne, että kaikki halukkaat eivät saa henkilökohtaista apua  budjetilla sitä voi hankkia Henkilökohtainen apu: Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua: 1) korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut; 2) antamalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaalihuoltolain 29 a §:ssä tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen; 3) hankkimalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa.
  • Vammaispoliittisen paradigman muutos YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006) edellyttää, että minua kohdellaan yhdenvertaisesti muiden kanssa ja ihmisarvoani kunnioitetaan (3 artikla) minulla on oikeus valita missä ja kenen kanssa asun ja kuinka asumisjärjestelyni toteutetaan (19 artikla) saan päättää omista asioistani ja saan siihen tarvittaessa tukea (12 artikla) saan tarvitsemani palvelut, joihin kuuluu myös henkilökohtainen apu (19 artikla) minulla on oikeus osallistua ja olla osallisena lähiyhteisössäni ja yhteiskunnassa laajemminkin (19 artikla) Henkilökohtainen koskemattomuuteni on turvattu (15-17 artiklat) Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma 2006-2015, Toimintalinja 8: Elämä yhteisön jäsenenä Mahdollistaa se, että vammaiset henkilöt voivat suunnitella elämäänsä ja elää mahdollisimman itsenäisinä omassa yhteisössään Tarjota laaja valikoima laadukkaita yhteisötason tukipalveluja valinnanvapauden varmistamiseksi EU:n vammaisstrategia 2010-2020 Suomessa: Vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010-2015 Itsenäisen elämän sisältöalue: mm. yksilöllisiä tarpeita ja elämäntilannetta vastaavat asumisen, liikkumisen, kommunikoinnin ja tiedonsaannin ratkaisut Yhteiskunnallisen osallisuuden ja osallistumisen sisältöalue: mm. vammaisten henkilöiden oman mielipiteen ja oman tahdon esille tulemisen tukeminen, autonomian kunnioittaminen Palvelurakenteiden uudistamistarpeet: esim. PARAS-uudistus Kritiikki perinteisiä sosiaalihuoltojärjestelmiä kohtaan: palveluiden laatu- ja rahoitusongelmat Selvyyden ja läpinäkyvyyden puute Tasapäistävät palvelut, toisaalta ”epäreiluus” käyttäjien välillä, kohtaanto-ongelmat Tuen ja palveluiden järjestäminen järjestelmän ehdoilla, ei käyttäjien tarpeiden pohjalta ” Tulipalojen sammuttamista” ennaltaehkäisevän toiminnan ja varhaisen puuttumisen sijaan Tehottomuus, ”tyhjäkäynti” Uudistusvaatimuksia Julkisten varojen käyttö niin että tuki ja palvelut tuottavat hyviä lopputuloksia sekä käyttäjien että järjestelmän (ja sen rahoittajien) kannalta Tuen ja palvelujen käyttäjien valinnanvapauden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, osallistaminen Ajattelu- ja toimintatapojen muutos järjestelmäkeskeisyydestä yksilölliseen palvelujen järjestämiseen  omannäköisen elämän eläminen omannäköisellä tuella HB vastavoimana kilpailutuksille, joissa palvelun loppukäyttäjä ”mykän tavaran” asemassa?
  • Tavoiteohjelmia yms. (tämä ja seuraava dia) Lisäksi Suomessa Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle (2008) ” Erityisesti käyttäjälähtöisten palveluinnovaatioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa Suomella on vielä parantamisen varaa. […] Entistä vahvempi käyttäjä- ja kysyntälähtöisyys vahvistaa julkisen sektorin uudistumista asiakkaiden, käyttäjien ja kansalaisten tarpeiden pohjalta.” Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (2010) Tulevaisuuden voittajat: hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa ” Palveluissa asiakas, yksilö olisi nostettava paremmin keskiöön. Tämä itsestäänselvyys ei vielä toimi. Tähän aikaan kuuluu, että useimmat haluavat ja kykenevät tietämään itse organisaatioita paremmin tarpeensa. Vahvat ammattikunnat, jäykät organisaatiot, ehkä perinteetkin ja ennen kaikkea riittämättömien palvelujen jonot ohjaavat palvelun saajan järjestelmän sisään labyrinttiin palveluja hakemaan. Palveluja antavat eivät useinkaan hakeudu palvelun saajan tarpeiden luo palvelemaan tai järjestäydy palveltavansa mukaisesti.” Tausta: sosiaalipolitiikan uudistamislinjoja Euroopassa Monitoimijuus: julkinen – yksityinen – kolmas sektori Hajauttaminen: julkinen sektori palvelukoordinaattorina Osallistaminen, yksilön vastuu itsestään ja lähiyhteisöstään, yhteisöllisyys, aktiivisuus
  • Jo käytössä olevia, henkilökohtaistamiseksi nähtäviä konkreettisia palveluja/toimenpiteitä
  • Jos asiakas saa henkilökohtaisen budjetin, hän voi valita sekä palvelun että palvelun tuottajan Jos asiakas saa palvelusetelin, hän voi itse valita parhaaksi näkemänsä sosiaalipalvelun tuottajan, mutta ei parhaaksi näkemäänsä palvelua Lähde: Eteva palveluintegraattoriksi –esitselvitys Kaste-hanketta varten. Eteva kuntayhtymä, Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, Nordic Healthcare Group Oy
  • Toimi-kuvausmenetelmän runkona on 16 psykososiaalisen toimintakyvyn eri ulottuvuuksia tarkastelevaa asteikkoa: Ilmaisukyky (Ilm) Tarkkaavuus ja toiminnanohjaus (T&T) Välineelliset taidot (VälT) Sosiaalinen tilannetaju (SosTt) Ihmissuhdetaidot (Ist) Empatia (Emp) Itseluottamus (ItsL) Liikkumiskyky (Fyy) Hygienia ja siisteys (Hyg) Kodin askareet (KodA) Työkyky (TyöK) Ympäristössä liikkuminen ja toimiminen (YmpL) Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehti-minen (Oterv) Ihmissuhteet ja sosiaalinen tuki (IsSt) Stressi ja ahdistuneisuus (Str) Mieliala (Mie) Näitä tarkastellaan ns. graafisilla analogia-asteikoilla, joissa vaihteluväli on 0-100 Toimintakyky vs. avun ja tuen tarve Tulosten tulkinta (Toimi-menetelmän kehittäjä Heikki Seppälä): Lapsuudenkodeissaan asuu kahdenlaisia kehitysvammaisia, jotka poikkeavat toisistaan hyvin jyrkästi. Toinen ryhmä koostuu niistä, jotka eivät välttämättä perinteisiä kehitysvamma- tai vammaispalveluita tarvitsekaan. Heidän asumisensa ja jopa työssäkäyntinsä näyttäisi olevan järjestyksessä. Se, mihin apua tarvittaisiin (mahdollisesti), on osallistuminen kodin ulkopuolisiin toimintoihin = henkilökohtainen apu. Toinen ryhmä koostuu hyvin vaikeavammaisista ihmisistä, usein lapsista ja nuorista, joilla on mahdollisesti autismikirjon problematiikkaa vamman vaikeuskerrointa nostamassa. Heidän hoitamisessaan on taatusti kokopäivätyö. Miksi heitä pidetään kotona vielä aikuisiässäkin? Yksi vastaus on se, että vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tai eivät luota niihin vaihtoehtoihin, mitä heille on tarjottu. Tarjonta ei ole vastannut tarpeita = palvelut eivät osu kohdalleen Käytännön kokemuksina tiedetään, että perheet eivät läheskään aina käytä mitään palveluita, jos tarjotut eivät ole sopivia tai perhe haluaa sinnitellä ilman, "koska ennenkin on ilman pärjätty” Esim.: perheet pitävät tilapäishoitoa ensiarvoisen tärkeänä tukimuotona vanhempien jaksamisen kannalta, mutta mikäli tilapäishoitopaikka ei ole tukea tarvitsevan henkilön itsensä tai hänen perheensä kannalta sopiva, tarjottua tilapäishoitomahdollisuutta ei ehkä käytetä lainkaan. Miten hyvin tällä hetkellä tarjolla oleva tuki/palvelut vastaavat tätä tilannetta, että lapsuudenkodeissaan asuu näin huomattavasti toisistaan eroavat ryhmät?
  • 25%/50%/75 % otoksesta sijoittuu ko. persentiilikäyrän alle 75 %-käyrän toinen puoli on se, että joka 4. sijoittuu vielä sen yläpuolelle! Tulosten tulkinta (Toimi-menetelmän kehittäjä Heikki Seppälä): Ajatellaan, että kehitysvammadiagnoosi tarkoittaa aina samanlaisia tarpeita  kaikki pannaan samanlaiseen asumiseen toimintakyvystä ja tarpeista riippumatta Ryhmäkodeissa asuvat henkilöt saavat hyvin samanlaista tukea, vaikka ihmisten toimintakyky hyvin erilainen Asuvat samanlaisessa ratkaisussa = ryhmäkodissa, vaikka toiset pärjäisivät vähemmällä tuella, toiset tarvitsisivat enemmän/toisenlaista tukea  liian kevyet/liian raskaat ratkaisut Tod.näk. kaikki käyvät toimintakeskuksessa, vaikka palkkatyöhönkin kykeneviä joukossa olisi – tod.näk. ei kuitenkaan työhönvalmentajapalvelua työllistymisen tueksi Vapaa-aika tod.näk. hyvin samankaltaista, koska asuvat samanmuotoisessa ratkaisussa, jossa rajalliset keinot toteuttaa yksilöllistä, omannäköistä vapaa-aikaa (henkilökohtainen apu) Tutkimusten mukaan ryhmäkodeissa asuvat kehitysvammaiset henkilöt käyttävät suurimman osan päivästä mitääntekemättömyyteen. Johtuuko tämä henkilöstöresursseista, järjestelmästä vai asenteista? Omannäköisiä ja yksilöllisempiä ratkaisuja ihmiset tarvitsisivat. Ongelma: pelkkä yksilöllisten tarpeiden tunnistaminenkaan ja yksilöllinen tuki- ja palvelusuunnittelu ei riitä, jos muita vaihtoehtoja ei juuri ole tarjolla (asuminen, työ, vapaa-aika)  HB muiden vaihtoehtojen luomisessa?
  • Ylipäätään + erityisesti kehitysvammaisten ihmisten näkökulmasta Määritelmät ja rajaukset työstämisen alla; käsittely as.tuntijapaneelissa 21.3. Palveluasuminen, asumispalvelut (VPL, EHL) Asunnonmuutostyöt (VPL) Henkilökohtainen apu (VPL) Tilapäishoito (EHL, laki omaishoidon tuesta) Työ- ja päivätoiminta Työllistymistä tukeva toiminta (SHL) Osana palvelusuunnittelu-prosessia asiakas, hänen läheisensä ja sosiaalityön ammattilainen pohtivat yhdessä, mihin henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluun rajatuista palveluista ja tukitoimista henkilö on tyytyväinen, mihin tarvitaan muutosta, ja mitä uusia palveluita tai tukitoimia tarvitaan. Jos henkilö esimerkiksi on tyytyväinen asumiseensa ja osittain tyytyväinen tilapäishoitoon, mutta kaipaisi päivätoimintaansa muutosta, henkilökohtaisen budjetin muodostaminen (resurssien allokointiprosessi) koostuu tällöin tilapäishoidon ja päivätoiminnan uudelleen tarkastelusta. Muut palvelut ja tuet pysyvät ennallaan. Vaihtoehto 1: Kunta (= kunnan työntekijä) hallinnoi henkilön budjettia ja hankkii tukisuunnitelmassa määritellyt palvelut ja tukitoimet Tällä hetkellä ainoa laillinen vaihtoehto henkilökohtaisen budjetin hallinnointiin (!!!???) jos HB:ta ei toteuteta palvelusetelilain pohjalta
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) 4 §: Kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät: hoitamalla toiminnan itse; sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa; olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä; hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta; taikka antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.
  • Avun ja tuen tarpeiden arvioinnin, ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyn ja toimeenpanon kokonaisprosessi: hallinta heikkoa, pirstaloitunutta, yhtenäiset käytännöt ja toimintamallit puuttuvat (vrt. avun ja tuen tarve ei korreloi palvelujen järjestämisen kanssa) Eri menettelyistä ja arviointivälineistä/-mittareista koostuva portfolio vs. yksi yksittäinen mittari – pelkkä arviointimittari ilman havainnointia, haastatteluja ja asiakkaan arjen tuntemista ei välttämättä johda yksilöllisiä tekijöitä huomioivaan lopputulokseen Avun ja tuen tarpeiden kartoituksen/arvioinnin yhteys budjetin tason määräytymiseen = resurssienallokointi Kuntakohtaiset käytännöt vs. valtakunnalliset käytännöt  henkilökohtaisten budjettien tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen allokointi? STM Kuntainfo 6/2009: Palvelusetelillä hankkimiinsa palveluihin tyytymätön asiakas voi: valittaa saamansa palvelun virheestä kuluttajariitalautakuntaan tai nostaa kanteen palvelujen tarjoajaa vastaan yleisessä tuomioistuimessa; tehdä muistutuksen kunnalle ja/tai palvelujen tuottajalle; tehdä kantelun valvontaviranomaisille, kuten lääninhallituksille; ja/tai irtisanoa sopimuksen sopimusehtojen mukaisen irtisanomisajan kuluessa. Kun huomioidaan se, että valitusprosessi kuluttajariitalautakunnassa tai riita-asia tuomioistuimessa voi kestää jopa vuosia, niin kunta ei voi vapautua palvelun järjestämisvastuustaan pelkästään sillä, että asiakas on riitauttanut palvelusopimuksensa. Jos asiakkaan palvelutarve on edelleen joko kokonaan tai osittain täyttämättä, niin kunnan tulisi täyttää loppuosa palvelutarpeesta joko ohjaamalla asiakas uudelle palvelujen tuottajalle tai kunnan muilla tavoin järjestämän palvelun avulla. Sitten kun lautakunta antaa suosituksen tai tuomioistuin ratkaisun riita-asiassa, niin kunta saa joko hyvityksen riitautetusta osasta palveluseteliä tai sitten joutuu korvaamaan sillä palvelujen tuottajalle palvelusta aiheutuneita kustannuksia. Ennen kuin riidan lopputulema on selvillä, niin kunnan tulisi jatkaa toimenpiteitä palvelutarpeen täyttämiseksi, jotka sille palvelujen järjestämisvastuussa olevana kuuluvat.
  • Mikä henkilön elämässä toimii, mikä ei toimi? PCP: henkilön valitsemat henkilöt, paine läheisille, kaikilla ei läheisiä, työntekijäresurssit Vrt. Englanti: yksilökeskeinen suunnittelu määritelty sosiaalityön ammattilaisille työnkuvaan
  • Palvelut, palvelujen sisällöt Tuetun päätöksenteon järjestelmä = oikeudellinen suoja henkilölle itselleen sekä henkilölle, joka auttaa päätöksenteossa Tuettu päätöksenteko vastauksena toistuvaan kysymykseen: ”mutta kenen on vastuu jos kehitysvammainen henkilö tekee huonoja päätöksiä/valintoja?”
  • Vaihtoehtoisten palvelumuotojen olemassaolo ja syntyminen: vaikka budjetti käytössä mutta ei vaihtoehtoja Esim. asuminen: jos ei muita asumisvaihtoehtoja kuin ryhmäkotimalli
  • Perusprosessi (useissa maissa) Joka laatikossa ja nuolessa on lukuisa määrä em. Kysymyksiä/kriittisiä kohtia Itsearvioinnin kohteet esim. Päivittäinen itsestä huolehtiminen Sosiaaliset suhteet ja verkostot Lähiyhteisöön kuuluminen Työ, vapaa-aika, oppiminen Riskien arviointi Monitahoiset tuen tarpeet Läheisten näkökulma Mitä pitäisi pystyä huomioimaan avun ja tuen tarpeita arvioitaessa Jokapäiväiset tarpeet tuki kodin askareissa, hlökoht. hygieniasta huolehtimisessa, terveydentilan seurannassa, turvallisuuden varmistamisessa, sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä, vapaa-ajan vietossa ja harrastuksissa sekä työnteossa ja opiskelussa Kehitysvammaisuudesta johtuvat erityistarpeet apu informaation ymmärtämisessä, tuki päätöksenteossa, palvelujen suunnittelussa ja uusien asioiden oppimisessa sekä kommunikaatiossa Monitahoiset tarpeet aiheutuvat kehitysvammasta ja siihen yhdistyvistä muista vaikeuksista, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmista tai dementiasta Elintärkeä/Erittäin vahva tuki: ilman tukea henkilöllä hengenvaara tai vakava hyv ä ksik ä yt ö n mahdollisuus Kattava/Laaja-alainen tuki: henkilö ei kykene itsen ä isesti huolehtimaan hyvinvoinnistaan, tarvitsee tukea kaikilla/lähes kaikilla elämän alueilla, oman el ä m ä n ja elinymp ä rist ö n kontrollointi mahdollista vain osittain Kohtalainen/Osittainen tuki: henkilöllä tuentarvetta useissa itsest ä huolehtimiseen liittyviss ä asioissa tai kotitalousrutiineissa, useilla ty ö n tai opiskelun osa-alueilla, tuentarve korostuu muutosten tai kriisien yhteydess ä Matala/Lyhytaikainen tuki: tuentarvetta joissakin itsest ä huolehtimiseen liittyviss ä asioissa tai kotitalousrutiineissa, joillakin ty ö n tai opiskelun osa-alueilla, tuentarve usein lyhytaikaista Miten henkilökohtaisen budjetin suuruus määritellään? Resurssienjakomalli (RAS): prosessi, jossa läpinäkyvin säännöin selvitetään, mihin summaan henkilö on oikeutettu voidakseen voidakseen elää haluamansalaista elämää Henkilöiden avun ja tuen tarpeet arvioidaan  pisteytys/tasosijoitus  summan määrittely
  • Hankkeessa työskentelee kokoaikaisesti kolme kehittämistyöntekijää – minun lisäkseni Aarne Rajalahti ja Kalle Ristikartano Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä - sekä yksi tutkija – Susan Eriksson Kehitysvammaliitosta. Lisäksi pro gradu –töitä sosiaalityön ammattilaisten ja palvelun käyttäjien ja heidän läheistensä näkökulmasta
  • Kuntakumppanien valinta on parhaillaan käynnissä alustavasta kiinnostuksestaan ilmoittaneiden kuntatoimijoiden joukosta. Kuntakumppaneilta odotetaan seuraavia asioita: Kunnasta/kuntayhtymästä löytyy (kehitys-)vammaisia henkilöitä, jotka ovat halukkaita kokeilemaan henkilökohtaista budjetointia tukensa ja palvelujensa järjestämisessä. Tavoitteena on 5-10 pilottihenkilöä per kunta/kuntayhtymä. Kunta/kuntayhtymä nimeää henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilusta vastaavan työntekijän ja hänelle varahenkilön. Nimetty työntekijä koordinoi henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilua kunnassa/kuntayhtymässä sekä huolehtii tiedonkulusta kunnan/kuntayhtymän ja Tiedän mitä tahdon! -projektitiimin välillä. Lisäksi kunta/kuntayhtymä mahdollistaa hankkeen kannalta keskeisille työntekijöille työajan käytön. Kunnasta/kuntayhtymästä osallistuu työntekijöitä projektin järjestämiin valmennus- ja muihin tilaisuuksiin. Henkilökohtaisten budjettien laatimiseksi kunta/kuntayhtymä selvittää kehitysvamma- ja muiden sosiaalihuollon palvelujen yksilötason kustannuksia sekä kehittää henkilökohtaisen budjetoinnin resurssienallokointijärjestelmää ja taloushallinnon käytäntöjä yhdessä projektitiimin kanssa. Kunta/kuntayhtymä osoittaa näihin tehtäviin tarvittaessa taloushallinnon työpanosta. Kunta/kuntayhtymä hyväksyy projektissa noudatettavan avoimen tiedonjaon periaatteen: projektissa kehitettävät työvälineet ja -menetelmät, havainnot, kokemukset ja tulokset julkaistaan mm. internetissä kaikkien kiinnostuneiden saataville. Kunta/kuntayhtymä osallistuu Tiedän mitä tahdon! -projektin tutkimukseen esimerkiksi osoittamalla tarvittaessa työntekijöidensä parista tutkimushenkilöitä ja/tai luovuttamalla tarvittavia tutkimustietoja. I vaiheeseen (syyskuu 2011-joulukuu 2012) mukaan 2 kuntaa/kuntayhtymää II vaiheeseen (syyskuu 2012-joulukuu 2013) mukaan 2-4 kuntaa/kuntayhtymää Kunta/kuntayhtymä tiedottaa (kehitys-)vammaisille kuntalaisilleen henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilusta muun muassa järjestämällä yhdessä Tiedän mitä tahdon! -projektitiimin kanssa henkilökohtaista budjetointia käsittelevän infotilaisuuden, johon voivat osallistua kaikki asiasta kiinnostuneet henkilöt läheisineen. Kokeiluun osallistuvat pilottihenkilöt valitaan kunnan/kuntayhtymän tekemän ehdotuksen pohjalta kunnan/kuntayhtymän ja Tiedän mitä tahdon! -projektitiimin yhteisellä neuvottelulla.
  • Lopuksi: In Control –dvd:ltä Joseph ja Keith

Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011 Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011 Presentation Transcript

  • Erikoissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvammaliitto 17.3.2011
    • Patrick Harvey asui aiemmin kehitysvammaisten ryhmäkodissa.
    • ” En pitänyt siitä.
    • Koin, että elämääni rajoitettiin liiaksi.
    • Sitten löysin kahden ystäväni kanssa vuokratalon,
    • johon halusimme muuttaa.
    • Pyysimme palveluohjaajiltamme apua.”
    • Patrick ja hänen ystävänsä saivat kukin
    • henkilökohtaisen budjetin, jonka avulla he pystyivät
    • vuokraamaan normaalin vuokra-asunnon kimppakämpäkseen.
    • ” Ostin haluamani huonekalut itse. Ne ovat minun.
    • Minulla on nyt enemmän vapautta tehdä eri asioita
    • sekä tulla ja mennä oman mieleni ja aikatauluni mukaan.
    • Valitsen itse, mitä, missä ja milloin syön.
    • Lisäksi minulle jää nyt enemmän rahaa käyttöön kuin aiemmin
    • ryhmäkodissa asuessani, joten
    • minun ei enää tarvitse ostaa vaatteitani kirpputoreilta.
    • Se on minulle tärkeää.”
    • Patrick käyttää henkilökohtaista budjettiaan myös
    • henkilökohtaisen avun hankkimiseen.
    • ” Laadin yhdessä palveluohjaajani kanssa suunnitelman siitä,
    • missä asioissa ja milloin tarvitsen apua.
    • Minä olen pomo.”
    • Geoffrey Roberts sai palvelujärjestelmältä
    • teknisesti hyvää huolenpitoa.
    • Mielekkään tekemisen kanssa oli kuitenkin niin ja näin:
    • mies koki turhautuvansa
    • viettäessään päivänsä päivätoimintakeskuksessa
    • yksitoikkoisten tehtävien parissa.
    • Geoffrey sai henkilökohtaisen budjetin.
    • Hän alkoi käyttää budjettiaan
    • luovan ilmaisun kurssien osallistumismaksuihin.
    • Voidakseen osallistua nimenomaan yleisille kursseille
    • erityisryhmille tarkoitettujen kurssien sijaan
    • hän käytti budjettia myös avustajien palkkoihin.
    • Miehestä alkoi nousta esiin taiteellisia kykyjä:
    • hän alkoi maalata ja kirjoittaa runoja.
    • Kursseille osallistumisen myötä Roberts alkoi myös
    • luoda uusia sosiaalisia verkostoja.
    • ” Valitsen avustajani sen mukaan, mitä aion tehdä
    • tai mihin aion mennä.
    • Tarvitsen erityyppisiä ihmisiä avukseni eri asioihin.
    • Henkilökohtaisen budjetin ansiosta voin osallistua
    • avustajien tukemana perheeni kanssa yhteisille lomille.
    • Perinteisessä mallissa minut sijoitettaisiin tilapäishoitoon
    • siksi aikaa kun muu perhe lomailee.
    • Henkilökohtaisen budjetin ansiosta määritän itse omaa elämääni.
    • Itseluottamukseni on kasvanut.”
    • Hertfordshiressä asuva Ronnie kävi aiemmin
    • päivisin toimintakeskuksessa.
    • Ronnie sai itselleen henkilökohtaisen budjetin ja
    • häntä tuettiin suunnittelemaan, mitä hän
    • oikeastaan haluaisi päivisin tehdä.
    • Hänellä on koulutusta puutarha-alalta, joten
    • Ronnie ilmoitti haluavansa viljellä vihanneksia,
    • juureksia ja kukkia.
    • Henkilökohtaisen budjettinsa Ronnie käyttää
    • asumiseensa ja siinä tarvitsemansa tukeen
    • (jonka hän ostaa Mencap-organisaatiolta),
    • kunnalta vuokraamansa viljelypalstan vuokraan sekä
    • paikallisen puutarhurin opastukseen kahtena päivänä viikossa. Muina päivinä hän työskentelee palstallaan itsenäisesti.
    • Ronnie myy kasvattamiaan tuotteita
    • mm. asuinpaikkansa henkilökunnalle ja
    • muille asukkaille.
    • ” Nykyään olen iloisempi, ja olen myös onnistunut
    • laihtumaan. Pidän tästä paljon enemmän kuin
    • toimintakeskuksessa käymisestä. Siellä istuin vain
    • sisällä ja tuijotin neljää seinää”, Ronnie kertoo.
  • Liverpoolin kaupunki ilmoitti kesällä 2010 sulkevansa 9 päivätoimintakeskusta, koska henkilökohtaisten budjettien käyttöönoton jälkeen toimintakeskukset ovat tyhjentyneet puolilleen. Budjetin käyttäjät ovat järjestäneet itselleen perinteisen päivätoiminnan sijaan muuta, mieleisempää tekemistä.
  • Henkilökohtainen budjetointi (= prosessi)
    • On palvelun käyttäjän omalle määrittelyvallalle perustuva prosessi, jossa suunnitellaan tukea ja palveluja sekä niihin varatun budjetin käyttöä
    • Perustuu läpinäkyvyyteen: henkilön tulee saada tietää, paljonko rahaa hänellä on käytettävissään voidakseen suunnitellaan tukeaan ja palveluitaan
    • Painottaa lopputuloksia: henkilökohtaisella budjetilla järjestettävän tuen avulla on tarkoituksena saavuttaa se asiantila, joka on henkilön omaan näkemykseen perustuen asetettu tavoitteeksi hänen tukisuunnitelmassaan
    • Kivijalkana yksilökeskeinen suunnittelu (person centred planning, PCP): prosessi, jossa henkilö pohtii, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä ja suunnittelee, millaista elämää hän haluaa elää
  • Henkilökohtainen budjetti (= raha)
    • Muodostetaan avun ja tuen tarpeiden yksilöllisen arvioinnin sekä palvelujen hinnoittelun pohjalta
    • Rahaa, joka henkilön tuen ja palveluiden järjestämiseen joka tapauksessa kuluisi (= ei kunnan sosiaalitoimen ulkopuolelta tulevaa ”uutta rahaa”)
    • Rahalla henkilö voi hankkia tukea ja palveluita itselleen mielekkäällä tavalla voidakseen elää omannäköistään elämää
    • Henkilökohtaisen budjetin vastaanottamisen tulee olla vapaaehtoista
    • Omaan elämään liittyvän kontrollin saaminen henkilökohtaisen budjetin muodossa ei saa tarkoittaa sitä, että henkilö jää heitteille ”rahapussinsa” kanssa  tukijärjestelmä/tukiprosessit
    • Päämääränä on omannäköinen, itse määritelty elämä Omannäköisen elämän saavuttamisessa auttaa yksilökeskeinen tuki: henkilö on itse määritellyt tarvitsemansa ja haluamansa tuen Henkilökohtainen budjetointi on yksi keino tehdä tuesta omannäköistä
  • Henkilökohtainen budjetointi eri maissa
    • Henkilökohtaista budjetointia toteutetaan mm. Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa
      • Individual budget, personal budget, individualised funding, self-directed funding
    • Maiden välisiä eroja mm.
      • Kohderyhmät
      • Käyttökohteet: rajattu vs. rajaamaton käyttö
        • Henkilökohtainen apu ja tuki
        • Omassa kodissa asuminen
        • Tilapäishoito
        • ” Päivätoiminta”, vapaa-aika
        • Opiskelu
        • Yhteisöön kuuluminen
        • Perheen tukeminen
        • Asiantuntijapalvelut
      • Miltä tahoilta tukea ja palveluja voi hankkia; voiko henkilökohtaista budjettia käyttää perheenjäsenten antaman tuen ja avun korvaamiseen
      • Budjettien suuruudet
      • Käyttämättä jäävän rahan takaisinmaksu vs. ”säästömahdollisuus”
      • Yksilökeskeisen suunnittelun rooli
      • Rahoituskanavat
      • Tuki oman tuen ja palvelujen suunnitteluun, tuettu päätöksenteko, tukiryhmä
  • Henkilökohtaisen budjetoinnin kotimaisia konteksteja YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista ja muut vammaispoliittiset lähtökohdat Sosiaali- ja terveyspolitiikan, rakenteiden ja palvelujen uudistamistarpeet Sosiaalihuollon henkilökohtaistaminen (esim. henkilökohtainen budjetointi) Julkistalouden kustannusvaje (Mukailtu: Susanna Hintsala 2011)
  • Henkilökohtaistamisen tavoitteen-asettelua ja askeleita Suomessa?
    • Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen: peruslinjauksia valmistelevan työryhmän väliraportti (2010)
      • Tavoitelinjaus 2: Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä toimii asiakaskeskeisesti
        • ” Asiakaskeskeisyys edellyttää asiakkaiden erilaiset tarpeet huomioivien rakenteiden vahvistamista ja kehittämistä. Järjestämisessä on otettava huomioon asiakkaiden omien käsitysten ja toiminnan kunnioittaminen sekä asiakkaan riittävä mahdollisuus palvelujen toteuttamiseen liittyviin valintoihin.”
        • ” Asiakas on palvelujen piirissäkin ollessaan subjekti ja häntä itseään koskevissa asioissa päätöksentekijä, ei objekti tai ’tapaus’.”
        • ” Palvelujärjestelmän tulee olla läpinäkyvä niin että ihmisellä on mahdollisuus vertailla eri palveluiden laatua, hintaa ja saatavuutta. Palvelujen laadun parantaminen ja valinnanvapauden lisääminen edellyttävät, että läpinäkyvyys toteutuu. Valinnanvapautta laajennettaessa on huomioitava se, että kaikilla palvelun käyttäjillä ei ole voimavaroja valinnanvapauden täysimääräiseen käyttämiseen. Tämän vuoksi valinnanvapauden käyttämiseen on annettava riittävä tuki. Valinnanvapauden laajentuminen ei saa aiheuttaa eriarvoistumista palvelujen toteutumisessa.”
    • Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmä (2010)
      • Valinnanvapauden periaate yksi sosiaalihuollon toimintaa ohjaavista yleisistä periaatteista: ”Asiakkaan omat valinnat ja aktiivinen osallisuus ja toiminta omassa lähiyhteisössään turvaavat parhaiten hänen hyvinvointinsa edistämisen.”
    • KEHAS-ohjelma 2010-2015
      • Kehitysvammaisten asumisohjelman tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen, joka vahvistaa heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan yhteisössä sekä yhteiskunnassa
    • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (569/2009)
    • Kelan tiedote (17.1.2011) Kuntoutuksen palveluntuottajaa voi hakea verkossa
      • ” Kuntoutuksen hakija voi nyt itse etsiä Kelan verkkosivuilta sopivaa kuntoutuspalvelun tuottajaa. Kelan verkkosivuilla on avattu uusi kuntoutuksen palveluntuottajien hakupalvelu. Se sisältää tiedot palveluntuottajista, joilla on oikeus antaa Kelan järjestämää kuntoutusta ja jotka ovat antaneet suostumuksen tietojensa näyttämiseen. Palvelu helpottaa kuntoutuksen hakemista, kun tiedot palveluntuottajista ovat keskitetysti saatavilla.  Asiakas voi nyt helpommin vertailla eri palveluntuottajia ja heidän antamiaan palveluja ja löytää niistä itselleen sopivimman vaihtoehdon.”
    • Terveydenhuoltolaki 1.5.2011-
      • Terveydenhuoltolaki lisää mahdollisuuksia valita terveydenhuollon palveluja yli kuntarajojen. Potilas tai asiakas voi nykyistä vapaammin valita sen terveydenhuollon toimintayksikön, jossa häntä hoidetaan.
      • STM yläkulma 7.2.2011: ”[…] Potilailla on paljon kokemusta hoidosta ja hoitojärjestelmästä, eikä pelkkä palautelaatikko riitä laatu- ja turvallisuuspuutteiden keräämiseen. […] Potilaiden ääni saadaan kuuluviin esimerkiksi organisoimalla asiakasfoorumeita tai kehittäjäasiakastoimintaa.”
    • Palveluvaaka.fi
      • ” Palveluvaaka.fi tarjoaa tietoa siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat. Voit vertailla eri toimipaikkoja, tarkastella sosiaali- ja terveysalan tilastotietoja sekä arvioida käyttämiäsi palveluja.”
  • Järjestetyt palvelut – palveluseteli – henkilökohtainen budjetointi (Mukailtu: Eteva ym. 2010) Päätös kokonais-kustannuksista Päätös palveluista Päätös palvelun-tuottajista Järjestetyt palvelut Järjestäjä päättää Järjestäjä päättää Järjestäjä päättää Palveluseteli Järjestäjä päättää Järjestäjä päättää Palvelun käyttäjä päättää kunnan hyväksymien palveluntuottajien joukosta Henkilö-kohtainen budjetointi Järjestäjä päättää Palvelun käyttäjä päättää Palvelun käyttäjä päättää
  • Miten palveluiden uudistamistarpeet näkyvät kehitysvammaisten ihmisten elämässä? Esimerkkinä Toimi-toimintakyvyn kuvaamismenetelmällä saadut tulokset kehitysvammaisten ihmisten toimintakyvystä
    • Lapsuudenkodissaan asuvat jakaantuvat toimintakykynsä perusteella hyvin jyrkästi kahteen täysin erilaiseen ryhmään (n=109): ”selviytyjät” (S) vs. ”avun tarvitsijat” (AT)
    (Heikki Seppälä 2011)
    • Ryhmäkodeissa asuvat (n=48):
    (Heikki Seppälä 2011)
  • Näkökulmia ja ratkaistavia asioita henkilökohtaisen budjetoinnin toteuttamiseksi Suomessa
    • Henkilökohtaisen budjetoinnin määritelmä
    • Myöntämisen ja käyttämisen prosessit
    • Prosessien vaatima tuki ja ohjaus
    • Henkilökohtaisen budjetoinnin määritelmä
      • Lainsäädäntöperusta
        • Sosiaalipalvelujen järjestämistavat -määrittely
        • Tulkinnat henkilökohtaisen budjetin luonteesta
          • Verotus: henkilökohtaisen budjetin tulkitseminen verotettavaksi tuloksi vs. verovapaa sosiaalietuus
          • Tulonsiirrot: jos henkilökohtainen budjetti tulkitaan tuloksi  vaikutukset toimeentulotukeen, Kelan etuuksiin jne.?
      • Kattavuus/erilaiset rajanvedot
        • Mille sektoreille henkilökohtainen budjetti ulottuu/miltä sektoreilta se koostetaan (vammais-kehitysvammapalvelut; sosiaali-terveys; sosiaali-sosiaali; sosiaali-muu hallinnonala; kunta-Kela ym.)?
      • Käyttökohteet
        • Mihin asioihin voi hankkia millaista tukea?
      • Kohderyhmä
        • Palveluissa olevat – palveluiden ulkopuolella olevat?
        • Vammaiset - vanhukset - lapset…?
  • Henkilökohtaisen budjetoinnin lainsäädäntökonteksti Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuus (Mukailtu: Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen: sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti. STM selvityksiä 2010:19) Sosiaalihuollon kohderyhmä- ja asiakaskohtaisia lakeja Sosiaalihuoltoa ohjaava sosiaalihuollon yleislainsäädäntö Sosiaalihuollon rajapinnan lakeja
    • Laki lasten päivähoidosta
    • Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta
    • Lastensuojelulaki
    • Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
    • Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
    • Laki omaishoidon tuesta
    • Päihdehuoltolaki
    • Laki kuntouttavasta työtoiminnasta
    • Laki toimeentulotuesta
    • Laki sosiaalisesta luototuksesta
    • Sosiaalihuoltolaki
    • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
    • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
    • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä
    • Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
    • Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta
    • Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta ( laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta )
    • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä
    • Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
    • Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista
    • Laki vammaisetuuksista
    • Elatustukilaki
    • Laki talous- ja velkaneuvonnasta
    • Sotilasavustuslaki
    • Laki kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä
    • Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta
    • Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta
    • Mielenterveyslaki
    • Kansanterveyslaki
    • Erikoissairaanhoitolaki
    • Sairausvakuutuslaki
    • Laki holhoustoimesta
    • Nuorisolaki
    • Perusopetuslaki
    • Lukiolaki
    • Laki ammatillisesta koulutuksesta
    • Yliopistolaki
    • Ammattikorkeakoululaki
    • Isyyslaki
    • Laki lapseksiottamisesta
    • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
    • Laki lapsen elatuksesta
    • Työttömyysturvalaki
    • Laki julkisesta työvoimapalvelusta
    • Asumistukilaki
    • Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta
    • Laki julkisista hankinnoista
    • Tuloverolaki
  • Vammaisuuden perusteella myönnettäviä palveluja ja tukitoimia Asumiseen tarvittavat palvelut ja tukitoimet (VPL, EHL) Välttämättömät asunnon muutostyöt (VPL) Ajoneuvoveron palautus Välttämättömät auton muutostyöt (VPL) Auton pysäköintilupa Avustus auton hankintaan (50 %, VPL) Työ- ja päivätoiminta (EHL, VPL) Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta (EHL, Perusopetuslaki) Tilapäishoito (EHL) Erityisneuvolan tai kuntoutuskeskuksen tuottamat palvelut (EHL) Kuntoutusohjaus (EHL) Apuvälineet (esim. Kela) Tukihenkilö (EHL) Alle 16-vuotiaan vammaistuki (Kela) Eläkettä saavan hoitotuki (Kela) Yli 16-vuotiaan vammaistuki (Kela) Erityishoitoraha sairaan lapsen vanhemmille (Kela) Kansaneläke (Kela) Lääkinnällinen, ammatillinen ja harkinnanvarainen kuntoutus sekä kuntoutusraha (Kela) Nuoren kuntoutusraha (16-19 v, Kela) Lääkekorvaukset (42, 71 tai 100 %, Kela) Matkakustannukset sairaalaan ja apuvälineen hankinta tai huoltomatkoihin (Sairausvakuutus) Korvaus gluteenittomasta ruokavaliosta (Kela) Esiopetus Koulunkäyntiavustaja (Perusopetuslaki) Koulumatkat (matka yli 5 km) tai kuljetusetu Henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja Opiskelijahuolto Majoitusetu opiskelussa Omaishoidon tuki omaishoitajalle Lasten päivähoito Henkilökohtainen apu (VPL) Kuljetuspalvelut, saattajapalvelu (VPL) Tulkkauspalvelut (Kela) Ylimääräiset erityisravinto-kustannukset (VPL) Ylimääräiset vaatekustannukset (VPL) Veronmaksukyvyn alentumisvähennys
    • Myöntämisen ja käyttämisen prosessit
      • Budjetin tason määrittely
        • Avun ja tuen tarpeiden arviointi?
        • Olemassa olevien palveluiden hinnoittelu?
        • Alibudjetointiriski?
      • Budjetin hallinnointi
        • Itse / läheisten toimesta / edunvalvojan toimesta / kunnan toimesta / palveluntuottajan toimesta / erilaiset yhdistelmät?
      • Budjetin käytön seuranta ja raportointi
        • Kunnan seurantakäytännöt?
        • Käyttäjän seurantakäytännöt?
      • Palvelujen hankkiminen
        • Oikeushenkilöiltä (yritykset, yhdistykset…)?
        • Yksityishenkilöiltä?
      • Ali-/ylijäämän käsittely
      • Poikkeustilanteet
        • Akuutti-/kriisitilanteet, jotka eivät sisälly budjetin käyttösuunnitelmaan?
      • Oikeussuoja
        • Sosiaalihuollon asiakas vs. kuluttaja-asiakas?
    • Prosessien vaatima tuki ja ohjaus
      • Avun ja tuen tarpeen arvioinnin, palvelujen suunnittelun ja budjetin tason määrittelyn välineet ja menettelyt (ml. yksilökeskeinen suunnittelu)
      • Ohjaus ja neuvonta prosessin eri vaiheissa eri tahoille
        • Käyttäjät
        • Käyttäjien läheiset
        • Lähityöntekijät
        • Sosiaalityön ammattilaiset
        • Kuntahallinto
      • Välineet asiakkaalle omien palvelujen kokonaisuuden suunnitteluun, hallintaan ja seurantaan
      • Välineet kunnalle budjetin käytön seurantaan
      • Yksilökeskeinen suunnittelu: kivijalka oman elämän ja omien tavoitteiden jäsentämiseen
        • Kenen vastuulla yksilökeskeisen suunnittelun prosessi on: lähityöntekijät, läheiset, sosiaalityön ammattilaiset?
    (Duffy 2006) J ä rjestelm ä keskeinen Yksil ö keskeinen Keskittyy kuntouttamaan tai ” korjaamaan ” Keskittyy ihmisen vahvuuksiin ja kykyihin ja pyrkii tukemaan ja hy ö dynt ä m ää n niit ä Suunnittelun l ä ht ö kohtana ovat organisaation tarpeet Suunnittelun l ä ht ö kohtana on yksil ö ja h ä nen tuen tarpeensa Suunnittelussa korostetaan asiantuntija-arvioita Suunnittelussa korostetaan yksil ö n omia arvioita sek ä h ä nen l ä hipiirins ä n ä kemyksi ä tuen tarpeesta Suunnittelussa pohditaan virallisen palveluj ä rjestelm ä n olemassa olevien palvelujen soveltuvuutta kaikille Suunnittelussa mietit ää n, miten my ö s henkil ö n l ä hipiiri ja verkosto voivat auttaa ja tukea henkil öä virallisen avun lis ä ksi Suunnitelman avulla l ö ydet ää n henkil ö lle palvelu, johon h ä n parhaiten sijoittuu Suunnitelma tukee henkil öä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla l ä hiyhteis ö ss ä ja k ä ytt ä m ää n sen palveluja Soveltuu olemassa olevaan hallinnolliseen systeemiin Soveltuu henkil ö n el ä m ä ntyyliin ja l ä heisten tai tuttavien verkostoon Muut ihmiset suunnittelevat henkil ö n puolesta ja yritt ä v ä t osallistaa h ä nt ä mukaan prosessiin mahdollisimman paljon Henkil ö itse ohjaa suunnittelun kulkua ja muut ihmiset osallistuvat prosessiin avustaen h ä nt ä suunnittelussa ja p ää t ö ksenteossa
      • Selkokielinen tiedonsaanti ja tuki päätöksentekoon (Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta 2011)
        • Saan tietoa eri palveluista, niiden sisällöistä ja tavoitteista itselleni ymmärrettävällä tavalla (selkokielellä, kuvakommunikaatiolla, tulkkipalveluna jne.)
        • Voin tehdä valintoja eri vaihtoehdoista.
        • Saan tukea valintojeni seurausten ja mahdollisten riskien ymmärtämiseen ja vastuun ottamiseen asioistani.
        • Voin käyttää apunani päätöksenteossa läheisiäni, puolueetonta tukihenkilöä tai edustajaa.
        • Saan valita palvelujen tuottajista itselleni sopivimman.
      • Itsemäärääminen (Ulla Topi 2011)
        • Tarkoittaa sitä, että saa päättää itse omista asioistaan:
          • Miten asut
          • Missä käyt töissä
          • Miten ja kenen kanssa vietät vapaa-aikaasi
          • Mitä vaatteita puet päällesi.
          • Mitä vaatteita ostat.
          • Asutko yksin kaksin vai ryhmäkodissa
          • Päätät edunvalvojan kanssa yhdessä miten käytät rahasi
          • Sinulla on oma mielipide kukaan ei saa sinua johdatella ja manipuloida omiin ajatuksiin.
          • Muista päätösvalta on sinulla ei äidillä tai isällä tai muilla sukulaisilla.
      • Tuki palvelujen suunnitteluun, koordinointiin, hankintaan, seurantaan
        • Uusi työnkuva sosiaalityön ammattilaisille / lähityöntekijöille?
        • Paine budjetin käyttäjän läheisille?
        • Järjestöjen rooli?
        • Palveluntuottajien uusi rooli? vrt. Eteva kuntayhtymän visio palveluintegraattoritoiminnasta (Eteva ym. 2010)
            • Palveluintegraattorin vastuulla on tarpeiden ja tarjottavien ratkaisujen sekä palvelujen mahdollisimman asiakaslähtöinen kohtaaminen. Integraattori ei itse tuota palveluja, vaan välittää niitä, informatiota niistä sekä muista vaihtoehtoisista keinoista saada tarvittava apu, tuki tai palvelu.
            • Neuvonnan järjestäminen, toimintakyvyn arviointi ja palvelutarveselvitysprosessien tuottaminen, tilaajan hyväksymien palveluiden hankinta, palveluntarvitsijoiden näkemysten huomiointi, toimijaverkoston koordinointi, alueellisen alan tietojärjestelmän ylläpito ja palvelutarpeita vähentävien ja yhteistyötä lisäävien ratkaisujen muodostaminen
            • Palveluntarvitsijat valitsevat palveluohjaajien avustuksella itselleen sopivimman palveluntuottajat palvelupäätöksen mukaisesta hintaluokasta. Palveluntuottajien on täytettävä verkostoon kuulumisen kriteerit sekä tarjottava sellaisia palveluita, jotka täyttävät kunnan asettamat hintavaatimukset ja palveluntarvitsijan asettamat laatuvaatimukset.
            • Kunnan ja palveluintegraattorin suhde: suostuuko kunta ostamaan toimintakyvyn, palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnittelun integraattorilta?
      • Henkilökohtaiseen budjetointiin teoriassa ja käytännössä oppiminen
        • Käyttäjät
        • Käyttäjien läheiset
        • Sosiaalityön ammattilaiset
        • Lähityöntekijät
        • Kuntahallinto
        • Päättäjät
    • Henkilökohtaisen budjetin alustava määrittely
    • Asiakas: itsearviointi avun ja tuen tarpeista
    • Sosiaalityön ammattilainen: alustavan arvion muodostaminen henkilökohtaisen budjetin suuruudesta
    Tukisuunnitelman laatiminen yksilöllisistä tavoitteista ja keinoista tavoitteisiin pääsemiseksi = suunnitelma henkilökohtaisen budjetin käyttökohteista ja -tavoista Asiakas (itsenäisesti ja/tai tuettuna)
    • Tukisuunnitelman arviointi suhteessa alustavaan budjetti-arvioon
    • Suunnitelman täsmentäminen / hyväksyminen = henkilökohtaisen budjetin suuruuden lopullinen määrittely = viranhaltija-päätös
    • Sosiaalityön ammattilainen (yhteistyössä asiakkaan kanssa)
    Henkilökohtaisen budjetin (rahan) hallinnointi Kunta / asiakas (itsenäisesti / läheisten toimesta / edunvalvojan toimesta) Tuen ja palvelujen hankkiminen Kunta / asiakas (itsenäisesti ja/tai tuettuna) Omannäköisen elämän eläminen omannäköisen tuen avulla Asiakas
    • Seuranta ja arviointi
    • Henkilökohtaisen budjetin ja/tai tukisuunnitelman päivittäminen
    • Asiakas
    • Sosiaalityön ammattilainen
  • Tavoite
    • Palveluni vastaavat yksilöllisiä tarpeitani.
    • Päätän omista asioistani ja saan tukea päätöksentekoon.
    • Minua kohdellaan kunnioittavasti.
    • Palveluni ovat riittäviä ja lainmukaisia.
    • Palveluni turvaavat perus- ja ihmisoikeuteni.
    • Olen mukana lähiyhteisössäni ja yhteiskunnassa.
    (Mukailtu: Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta 2011)
  • Henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluja Suomessa
    • Tiedän mitä tahdon! –projekti (2010-2013)
      • Kehitysvammaliitto ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiö
      • Rahoittaja: RAY
    • Palvelusetelihankkeen osana henkilökohtaisen budjetoinnin selvityshanke omaishoidon tuessa (2010-2011)
      • Tampereen kaupunki
      • Rahoittaja: Sitra
    • Henkilökohtaisen budjetoinnin kehittäminen vanhuspalveluissa, ns. Lauttasaari-hanke (2010-2013)
      • Helsingin kaupunki
      • Rahoittaja: Tekes
  • Tiedän mitä tahdon! -projekti (2010-2013)
    • Kokeillaan ja kehitetään suomalaiseen toimintaympäristöön soveltuvaa henkilökohtaista budjetointia kehitysvammaisten ihmisten käyttämissä tuessa ja palveluissa sekä tutkitaan henkilökohtaisen budjetoinnin prosessia
    • Projektin ensisijaisina kohderyhminä ovat (kehitys-)vammaiset nuoret ja aikuiset läheisineen sekä palvelujen suunnitteluun, tuottamiseen ja järjestämiseen osallistuvat henkilöt ja organisaatiot.
    • Projektin taustatukena on alusta asti ollut mm. STM:n, Kuntaliiton, Kelan, palveluntuottajien ja vammaisjärjestöjen edustajista koostuva tukiryhmä
    • Projektin kansainvälisenä yhteistyökumppanina on Englannin henkilökohtaisen budjetoinnin mallin kehittämisessä avainasemassa ollut In Control -järjestö
    • 2010: selvitys- ja suunnitteluvaihe
    • 2011-2013: kokeilu-, kehittämis- ja tutkimusvaihe: ratkaisuja henkilökohtaisen budjetoinnin toteuttamiseen paikallisella ja valtakunnallisella tasolla haetaan yhteisellä vuoropuhelulla ja kokeiluilla projektitiimin, hankkeen yhteistyökuntien/-kuntayhtymien ja hankkeeseen osallistuvien pilottihenkilöiden ja heidän läheistensä kesken
      • Henkilökohtaista budjetointia ja yksilökeskeistä suunnittelua kokeillaan 4-6 kunnassa/kuntayhtymässä 30-50 pilottihenkilön kanssa
      • Tuotetaan kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten yksilökeskeisestä suunnittelua ja henkilökohtaista budjetointia tukevaa materiaalia
      • Tutkitaan henkilökohtaisen budjetoinnin prosessia (arvot ja asenteet, valtasuhteet, sosiaalityön ammattilaiset, budjetin käyttäjät ja heidän läheisensä…)
      • Kehittämisprosessi kuntatoimijoiden sekä pilottihenkilöiden ja heidän läheistensä kanssa kestää noin 1,5 vuotta
    • Projektin tarjoama tuki kunnille/kuntayhtymille
      • Yhteistoiminnallinen valmennus henkilökohtaiseen budjetointiin kytkeytyville sosiaalityön ammattilaisille (sosiaalityöntekijät, palveluohjaajat ym.) ja heidän esimiehilleen
      • Henkilökohtaisen budjetoinnin asiakascasekonsultointi
      • Henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilua tukevaan kunta-/kuntayhtymäkohtaiseen tukiryhmätyöskentelyyn osallistuminen
      • Yhteiset työkokoukset hankkeen yhteistyökunnille/-kuntayhtymille
      • Työvälineiden ja -menetelmien kehittäminen henkilökohtaiseen budjetointiin yhdessä kunnan/kuntayhtymän kanssa (mm. avun ja tuen tarpeiden arviointi, resurssien allokointi)
    • Projekti tarjoama tuki pilottihenkilöille ja heidän läheisilleen
      • Yhteistoiminnallinen valmennus pilottihenkilöille ja heidän läheisilleen
      • Yksilöllinen tuki pilottihenkilöille ja heidän läheisilleen
      • Vertaisryhmätoiminta pilottihenkilöille ja heidän läheisilleen
      • Työvälineiden ja -menetelmien kehittäminen yhdessä pilottihenkilöiden ja heidän läheistensä kanssa (mm. avun ja tuen tarpeiden itsearviointi, yksilökeskeinen tuen ja palvelujen suunnittelu)
    • Projektissa tuotettavat materiaalit saatavilla Verneri-verkkopalveluun perustettavalta sivustolta (www.verneri.net)
    • Vuotuiset seminaarit projektissa saaduista kokemuksista
    • Lisätietoja
      • Kehitysvammaliitossa: erikoissuunnittelija Marika Ahlstén, 040 5830 551, [email_address]
      • Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä: suunnittelija Aarne Rajalahti, 0207 713 516, [email_address]