Your SlideShare is downloading. ×
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×

Thanks for flagging this SlideShare!

Oops! An error has occurred.

×
Saving this for later? Get the SlideShare app to save on your phone or tablet. Read anywhere, anytime – even offline.
Text the download link to your phone
Standard text messaging rates apply

2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe

1,166

Published on

Published in: Education
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
1,166
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
2
Actions
Shares
0
Downloads
7
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

Report content
Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
No notes for slide

Transcript

  • 1. MONITULOISET Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus toimeentulosta erilaisissa elämäntilanteissa Janne Mikkonen Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 40/2013 YLIOPISTOKOULUTUKSEN MAKSULLISUUSPUHE Q-metodologinen tutkimus politiikan toimijoiden suhtautumistavoista koulutuksen maksullisuuteen Suvi Pulkkinen Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 47/2014
  • 2. Copyright: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Suvi Pulkkinen Taitto: Jussi Junni Julkaisija: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi ISBN: 978-952-5282-45-0 ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja
  • 3. MONITULOISET Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus toimeentulosta erilaisissa elämäntilanteissa Janne Mikkonen Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 40/2013 YLIOPISTOKOULUTUKSEN MAKSULLISUUSPUHE Q-metodologinen tutkimus politiikan toimijoiden suhtautumistavoista koulutuksen maksullisuuteen Suvi Pulkkinen Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 47/2014
  • 4. 5 Lukukausimaksut ovat kenties vaikein keskus- teltava aihe suomalaisessa koulutuspolitiikas- sa. Kun maksuton koulutus symboloi joillekin tinkimätöntä suomalaisen hyvinvointiyhteis- kunnan arvopohjaa, toiset haluaisivat keskus- tella opiskelijarahoituksen vaihtoehdoista rat- kaisuna mitä erilaisimpiin asioihin, jotka on nimetty koulutuspoliittisiksi ongelmiksi. Esi- merkiksi opintojen tehokkuutta, valtion talo- utta ja koulutuksellista tasa-arvoa on esitetty korjattavaksi lukukausimaksuin. Aihe kuohut- taa, suututtaa ja jakaa mielipiteitä. Kysymys on harvalle yhdentekevä. Näyttää siltä, että raa- paisemalla opiskelijan kukkaroa ei voi olla su- taisematta suomalaista arvomaisemaa. Tämä tarjoaa herkullisen lähtöasetelman tutkimuk- sen tekemiselle. Kiinnostukseni lukukausimaksukeskus- teluun sai alkunsa toisen opiskeluvuoteni ke- väällä 2010, kun aihe sai tuhannet tuohtuneet opiskelijat marssimaan eduskuntatalolle osoit- tamaan mieltään. Teema on ollut pitkään yksi kiistellyimpiä yliopistopoliittisia keskustelun- aiheita yliopistouudistuksen ja opintotuen ke- hittämisen ohella. Pohtiessani syksyllä 2012 tutkimukselleni aihetta tuntui houkuttelevalta syventyä teemaan, joka poreili vuoroin pinnal- la ja pinnan alla – rauhoittuen vain kootakseen itsensä uudelleen. Tutkijatohtori Jaakko Kauko oli väitöskir- jassaan tutkinut koulutuspolitiikan dynamiik- koja ja eri tavoin politisoituneita kysymyksiä. Hän lupautui ohjaamaan työtäni ja ehdotti, että voisin Q-metodologian avulla päästä käsiksi lu- kukausimaksukeskustelun taustalla oleviin jän- nitteisiin. Metodologia tarjosi tavan tarkastella myös suomalaisen koulutuspolitiikan eetosta, jota uskoin keskustelun heijastavan. Esipuhe Metodologian haltuunotto ja käyttö tun- tui kuitenkin työläältä ja aikaa vievältä, kunnes asiat loksahtelivat yllättävillä tavoilla kohdil- leen. Kerroin ohimennen Opiskelun ja kou- lutuksen tutkimussäätiö Otuksen toiminnan- johtaja Jussi Junnille työstäni ja tiedustelin mahdollisuutta stipendiin. Hetkeä myöhem- min huomasin allekirjoittavani työsopimusta, jossa minulle taattiin aikaa myös opinnäyte- työni edistämiseen. Tutkimus pääsi vauhdilla käyntiin ja sain työyhteisöltäni loistavan tuen osaamiseni kehittämiseen. Kevään 2013 aikana keräsin tutkimukseeni aineiston, joka koostuu julkisessa keskustelus- sa lukukausimaksuista esitetyistä mielipiteis- tä. Koostin mielipiteistä 50 väittämää, joiden avulla kartoitin haastattelemieni korkeakoulu- politiikan toimijoiden suhtautumistapoja ky- symykseen. Haastattelut olivat kiinnostavia kohtaamisia, joissa pääsin kuulemaan monen merkittävän toimijan ajatuksia aiheesta, jon- ka parissa olin viettänyt viimeisimmän puoli vuotta. Saman vuoden syksyllä tein analyysin ja palasin vielä teorian kimppuun syventääk- seni tulkintaani. Kiitos rakkaille ystävilleni avusta työn lop- pumetreillä. Tutkimuksen tekemisen palkitse- vin vaihe oli epäilemättä sen valmistuminen noin 12 tuntia ennen joululomille lähtöä. Ha- luan kiittää jokaista tässä mainitsemaani ta- hoa saamastani tuesta ja työn valmistumisesta. Helsingissä 24.3.2014 Suvi Pulkkinen
  • 5. 6
  • 6. Esipuhe 5 1. Johdanto 9 1.1. Johdatus maksullisuuspuheeseen 10 1.2. Tutkimuksen eteneminen 11 1.3. Tutkimuskohde 11 2. Teoreettiset ja käsitteelliset ulottuvuudet 19 2.1. Teoreettisia lähestymistapoja koulutukseen 19 2.2 Korkeakoulupolitiikka 23 3. Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset 29 4. Tutkimuksen toteutus ja Q-metodologia 31 4.1. Tutkimusstrategia 31 4.2. Puheavaruuden hahmottaminen 32 4.3. Väitteitä maksuista 34 4.4. Toimijoiden valinta 35 4.5. Eliittihaastattelu 38 4.6. Haastatteluiden toteuttaminen 39 4.7. Määrällinen analyysi 40 5. Tutkimustulokset 45 5.1. Mitä maksuista puhutaan? Neljä diskurssia 45 5.2. Ryhmät 48 5.3. Suhtautumistavat yliopistokoulutuksen maksullisuuteen 55 5.4. Keskustelun jännitteet 58 5.5. Mitä puheen jälkeen jää? 62 6. Tutkimuksen tarkastelu 65 7. Yhteenveto ja pohdinta 69 Aineistoluettelo 73 Kirjallisuus 79 Liitteet 83 Sisällysluettelo
  • 7. 8
  • 8. 9 Sillä se keskustelu maksullisuudesta on to- dellakin polarisoitunut. Ja se on jopa niin, että kun sitä keskustelua yritetään herät- tää, niin tulee vaiennetuksi kuoliaaksi. Se on niin tabu aihe. – Eräs haastateltava tutkimusaiheesta Tämä tutkimus käsittelee keskustelua yliopis- tokoulutuksen maksullisuudesta suomalaisille opiskelijoille ja korkeakoulupolitiikan toimi- joiden suhtautumistapoja siinä esiintyneisiin teemoihin. Yliopistolain 8 §:n mukaan ”Kor- keakoulututkintoon johtava opetus ja opiske- lijoiden valintaan liittyvät valintakokeet ovat opiskelijalle maksuttomia”. Kuluneet vuodet ovat olleet kuitenkin vilkasta aikaa lukukausi- maksuista keskusteltaessa. Antikaisen ja Rinteen mukaan (2012, 479) viime vuosien maailmanlaajuinen talouskrii- si näkyy suoraan myös valtioiden pyrkimyk- sissä karsia julkisia koulutusmenoja ja siirtää yliopistolaitos kokonaan uuden uusliberalisti- sen yliopistopolitiikan aikakauteen. He näke- vät, että vaikka taloudellinen tilanne muuttui- si paremmaksi, Suomessa ei voida pidättäytyä keskustelusta yliopisto-opiskelun maksullisuu- desta. Pro gradu -tutkielmassani pyrin valot- tamaan yliopistokoulutuksen maksullisuut- ta koskevaa puheavaruutta julkisten keskus- telupuheenvuorojen ja keskeisten toimijoiden näkemysten kautta. Tavoitteenani on luoda ymmärrystä sille, mitkä kysymykset todella ja- kavat näkemyksiä ja mistä niin lukukausimak- sujen puolustajat kuin vastustajat ovat suhteel- lisen samaa mieltä. Maksuttoman koulutuksen tematiikka on keskusteluaiheena kiinnostava, sillä siinä kulminoituvat monet koulutuspoliittisesti- 1. Johdanto kin olennaiset kysymykset yhteiskunnallises- ta oikeudenmukaisuudesta, mahdollisuuksien tasa-arvosta ja hyvinvointiyhteiskunnan tule- vaisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan (2012b, 11) ”Nykyinen rakenne, vaik- kakin tarjoaa kaikille mahdollisuuden opis- kelijoille maksuttomaan tutkintotavoitteiseen koulutukseen, ei näytä enää kaventavan eri väestöryhmien välisiä eroja koulutukseen osal- listumisessa ja tutkinnon suorittamisessa.” Monet tutkijat erityisesti taloustieteen pii- rissä ovat kirjoittaneet lukukausimaksuista ku- lujen jakamisen ja verotuksen oikeudenmukai- suuden näkökulmasta (mm. Kanniainen, 2012; Uusitalo, 2012; Virén, 2011). Henttonen ja Ki- vistö ovat toimittaneet myös teokset (Hentto- nen, 2008; Kivistö, 2009), jotka tarjoavat nä- kökulmia lukukausimaksuihin. Lisäksi OECD tarjoaa kiinnostavaa hakijamääriä, koulutuk- sen tuottavuutta, valmistumisnopeutta, työl- listymistä ja koulutuksellista tasa-arvoa koske- vaa tilastotietoa, jota voi käyttää koulutuksen eri rahoitusmallien vertailuun (OECD, 2013). Erilaisia kirjoitelmia maksuttomasta koulutuk- sesta on viime vuosien aikana ilmestynyt varsin paljon mediassa. Suomalaisesta koulutuspoliittisesta pu- heesta on tehty aiemmin hyvin jäsentyneitä aikalaisanalyyseja ja taloustieteen puolella on tehty laskelmia koulutuksen taloudesta. Kou- lutuksesta käytävästä talous- ja arvokeskuste- lusta on kerätty kuitenkin yllättävän vähän em- piiristä aineistoa, joka tarjoaisi väylän mennä valistuneista arvauksista ja kaavamaisista ole- tuksista askeleen pidemmälle. Tutkimuksellani vastaan tähän tarpeeseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on raken- taa analyyttisempi ymmärrys maksullisuuskes- kustelusta, sen merkityksestä ja taustasta. Pää-
  • 9. 10 ministeri Kataisen hallitusohjelmassa (2011, 34) luvataan, että ”korkeakoulutuksen laatua, tehokkuutta, vaikuttavuutta ja kansainvälisty- mistä vahvistetaan. Eri väestöryhmien välisiä eroja korkeakoulutukseen hakeutumisessa ka- vennetaan.” Myös tasa-arvoiset koulutusmah- dollisuudet esitetään yhtenä korkeakoulutuk- sen kehittämisen lähtökohtana. Maksuttoman koulutuksen ideologisen perustan on aiemmin nähty lepäävän juuri tasa-arvossa. Ovatko ideo­ logia tai realiteetit muuttuneet? 1.1. Johdatus maksullisuuspuheeseen Suomessa voidaan puhua maksuttomasta tut- kintoon johtavasta koulutuksesta jo traditiona. Sotien jälkeisessä Suomessa yksityiset korkea- koulut ajautuivat rahoitusvaikeuksiin ja pian ympäri maata perustettiin julkisia yliopistoja, jotka eivät perineet maksuja. Lukukausimak- sut poistuivat Suomesta kokonaan 1970-luvul- la. Konsensus tutkintoon johtavan koulutuk- sen maksuttomuudesta säilyi pitkään, mutta viimeiset vuosikymmenet ovat olleet keskus- telussa sitäkin vilkkaampia. 1990-luvulla, Suomen suistuttua syvään lamaan, maksukeskustelu nousi pintaan muun säästökeskustelun rinnalla. Opetusministeriö oli ottamassa vuonna 1993 käyttöön lukukau- simaksuja korkeakouluissa. Tällöin ehdotettiin pientä nimellistä lukukausimaksua (n. 1 000– 2 000 mk), jolla ei olisi yliopistoille varsinaista taloudellista vaikutusta mutta sen signaalivai- kutus olisi merkittävä. Valtioneuvosto ehti jo tehdä periaatepäätöksen maksujen käyttöön- otosta, mutta siitä luovuttiin ennen sen voi- maantuloa ja sen sijaan korkeakoulujen määrä- rahoja supistettiin.1 (OPM, 2003, 32.) Vuonna 1996 OPM:n toimesta tehtiin selvitys opintose- teleiden käyttöönotosta, mutta keskustelu ai- heesta kuihtui pois nopeasti. Kesällä 1997 annettiin kaikkea yliopis- to-opetusta koskeva yhteinen yliopistolaki, joka tuli voimaan vuotta myöhemmin. Yliopistolain rakentamisen yhteydessä tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuus lisättiin lakiteks- tiksi ja eduskunnan päätettäväksi asiaksi (YL, 8 §). Pian tämän jälkeen perustettiin kuitenkin opetusministeriön työryhmä selvittämään yli- opistojen toiminnan monipuolistumisen ja uu- den yliopistolainsäädännön aiheuttamia tarpei- ta tarkistaa maksuihin liittyviä päätöksiä (ks. OPM, 1998). OECD ehdotti Suomelle lukukausimaksuja ammattikorkeakoulujen arvioinnin yhteydes- sä vuonna 2003. Tällöin Suomen vastauksis- sa kuitenkin todettiin, että Suomen poliittinen järjestelmä on toistaiseksi varsin yksimielises- ti pitänyt tärkeänä säilyttää tutkintoon johta- van koulutuksen maksuttomana. (Antikainen & Rinne, 2012, 455.) Samana vuonna julkaistiin OPM:n korkeakoulujen opintoaikojen lyhen- tämisen toimenpideohjelma, jossa (ks. OPM, 2003, 28, 32) sitouduttiin vahvasti tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuuteen mut- ta spekuloitiin mahdollisuutta rajoittaa ylimää- räisten opintojen suorittamista. Toimenpide- ohjelmassa päädyttiin esittämään maksujen sijaan opintoaikojen rajausta, joka lisättiin yli- opistolakiin vuonna 2005 (556/2005). Vuonna 2008 mahdollistettiin maksul- linen tutkintoon johtava tilauskoulutus ja vuonna 2010 aloitettiin lukukausimaksuko- keilu EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille tutkin- to-opiskelijoille. Heti yliopistolakiuudistuksen perään valmistui Suomen koulutusvientistrate- gia, jossa linjattiin, että korkeakoulujen mak- sullisen toiminnan laajentaminen otetaan osaksi seuraavan hallitusohjelman valmiste- lua (OPM, 2010a). Maaliskuussa 2010 luovutti raporttinsa opintojen nopeuttamista selvittänyt työryhmä (OPM, 2010b), joka ehdotti muun muassa lukukausimaksujen käyttöönottoa ja maksuttoman tutkinnonsuoritusoikeuden ra- jaamista yhteen korkeakoulututkintoon. Työ- ryhmän toimeksiantona ei ollut suoraan yli- opiston rahoitukseen liittyvät kysymykset tai yliopistokoulutuksen maksullisuus. Työryhmän raportti herätti kiivaan keskustelun yliopisto- toimijoiden, erityisesti opiskelijoiden piirissä. Tämän tutkimuksen tarkastelujakso alkaa tuosta pisteestä. Tästä eteenpäin keskustelua on käyty julkisesti erilaisten keskustelunavaus- ten vauhdittamana. Lisäksi aihe on ollut esillä EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoi- den lukukausimaksukokeilun vuoksi. 1. Valtion maksuperustelaki (150/92), annettu 21.2.1992; Valtion maksuperusteasetus N:o 211, annettu 6.3.1992; Opetusministeriön päätös N:o 81 korkeakoulujen eräistä suoritteista perittävistä maksuista 25.1.1993.
  • 10. 11 1.2. Tutkimuksen eteneminen Tarkastelen kysymystä yliopistokoulutuksen maksuttomuudesta koulutussosiologian ja mi- krotaloustieteen teorioiden valossa. Maksulli- suuspuhetta jäsennän doksan käsitteellä, jolla viitataan keskustelun takana olevaan vaiettuun tai tiedostamattomaan käsitykseen todellisuu- desta (Bourdieu, 1977). Tutkimuksen teoreetti- sia ja käsitteellisiä ulottuvuuksia kuvaan luvus- sa 2. Luodakseni kattavan kuvan mahdollisen puheavaruuden tilasta käsittelen melko laajas- ti niitä teemoja, jotka liittyvät lukukausimak- suihin. Puheavaruus tarkoittaa keskustelun ja ajateltavissa olevan tilaa eli sitä, mistä on mah- dollista puhua tai ajatella siinä hetkessä ja pai- kassa. Tutkimuksen tehtävänä on saada selvil- le, millainen on ylipistokoulutuksen maksulli- suudesta käytävän keskustelun puheavaruus. Tutkin, millaisia ryhmiä korkeakoulupolitii- kan toimijoista voidaan muodostaa heidän suhtautumistapojensa perusteella ja mitkä nä- kökulmat erottelevat ja yhdistävät näitä ryh- miä. Lopuksi tarkastelen maksullisuuspuheen mahdollisuuksien avaruutta. Tutkimustehtävän esittelen luvussa 3. Tutkimus on toteutettu Q-menetelmällä, joka on kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähes- tymistapaa yhdistävä menetelmä. Tutkimuk- sessa edettiin Q-metodologisen tutkimuksen mukaisesti yliopistokoulutuksen maksulli- suudesta käytävän puheen diskurssien jäsen- tämisestä korkeakoulupolitiikan toimijoiden haastatteluihin, joissa he asettivat lukukausi- maksuja koskevia väitteitä 11-portaiselle ja- kaumalle sen mukaan, miten he tai heidän taustaorganisaationsa suhtautuvat kysymyk- seen. Toimijoiden tekemien jaotteluiden poh- jalta suoritettiin faktorianalyysi. Tutkimuksen menetelmää kuvaan tarkemmin luvussa 4. Tutkimustulokset esitän luvussa 5 aloit- taen puheavaruuden diskursseista ja edeten faktorianalyysin avulla luotuihin korkeakoulu- politiikan toimijoiden ryhmiin, joilla jokaisella on omanlaisensa suhtautumistapa yliopisto- koulutuksen maksullisuuteen. Kiinnitän myös huomiota siihen, mitkä näkökulmat aiheuttivat eniten eroja ja yhteneväisyyksiä eri ryhmien välillä ja mistä tulisi niihin lukeutuvien toimi- joiden mielestä keskustella enemmän. Samas- sa yhteydessä tarkastelen myös sitä, mikä jää puheen ulkopuolelle ja mistä syystä. Luvussa 6 tarkastelen tutkimuksen luo- tettavuutta sekä hyödyntämismahdollisuuksia. Lopuksi luvussa 7 kertaan vielä keskeisimmät tulokset, arvioin niitä laajemmassa mittakaa- vassa ja esittelen ajatuksia jatkotutkimusai- heiksi. 1.3. Tutkimuskohde Puhe ja korkeakoulupolitiikan toimijuus eivät ole käsitteinä suinkaan yksitulkintaisia. Tämän vuoksi kuvaan tässä luvussa, miten ymmärrän ne tutkimuksessani. Koulutuksen maksullisuus voi merkitä hyvinkin monenlaisia malleja, ja keskustelun ymmärtämisen kannalta ne on syy- tä esitellä. Puhe rakentamassa merkityksiä Julkinen puhe ymmärretään tässä tutkimuk- sessa keskusteluna, joka muokkaa ja rakentaa käsitystä todellisuudesta. Lähestymistapa on diskursiivinen. Jäsennän puhetta ja keskuste- lua hyödyntäen Bourdieun käsitteistöä, johon kuuluu doksa, ortodoksia ja heterodoksia (tau- lukko 1.1). Haluan saada selville, millaisia in- tentioita ja valintoja käytettyihin puheenvuo- roihin liittyy ja millaisia valintoja puhutun ja puhumattomuuden tilaan liittyy. Onko jotakin, mistä ei ole edes mahdollista puhua? Bourdieun (1977, 166–168) käsite doksa mer- kitsee sellaista keskustelemattoman ja kiistä- mättömän tilaa, jossa yksi tulkinta dominoi puheavaruutta. Doksa on ikään kuin keskuste- lun takana oleva käsitys todesta – käsitys, jota ei voi kyseenalaistaa eikä keskusteluttaa. Tä- män vuoksi se uusintaa olemassaoloaan. Dok- sa määrittää rajat ihmisten ja organisaatioiden olemassaololle, mutta yhtälailla nämä toimi- TAULUKKO 1.1. BOURDIEUN MÄÄRITELMÄ PUHE­ AVARUUDELLE. Keskustelemattoman tila Doksa Puheavaruus Ortodoksia Heterodoksia Subjekti Mielipide
  • 11. 12 jat uusintavat sitä kielenkäytön, uskomusten ja kulttuurinsa kautta. Bourdieu toteaakin (mt., 167), että se ”mikä nähdään olennaisena, me- nee ilman sanoja, koska se tulee ilman sanoja”. Traditio on hiljaista, eikä vähiten hiljaista itse traditiosta. Onko suomalaisen korkeakoulupo- litiikan traditiossa jotakin kiistämätöntä ja kes- kustelematonta? Doksan ”totuus” voi Bourdieun mukaan paljastua vain puheavaruudessa, jossa erilaiset mielipiteet kilpailevat keskenään (1977, 168). Puheavaruus puolestaan tarkoittaa keskuste- lun ja ajateltavissa olevan tilaa eli sitä, mistä on mahdollista puhua tai ajatella siinä hetkes- sä ja paikassa. Puheavaruuden ulkopuolella ovat asiat, joista syystä tai toisesta vaietaan. Puheavaruus merkitsee ajatusten kirjoa, jonka on esitetty tai ymmärretty kattavan koko kysy- myksen keskustelun takana. Se on rakentunut aina doksan määrittämissä rajoissa. Bourdieun mukaan kielen ja kokemuksen suhde tulee sel- vimmin näkyville tilanteessa, jossa vallitseva järjestys haastetaan (vrt. polkuriippuvuus, luku 2.2). (Bourdieu, 1977, 169–170.) Ortodoksia on mikä tahansa vallitse- van doksan vahvistumiseen pyrkivä mielipi- de. Se on kuitenkin olemassa ainoastaan siinä kontekstissa, joka perustuu valitsevaan dok- saan. Ortodoksia merkitsee siis puheavaruutta hallitsevan totuuden, doksan, tukemista ja le- gitimointia. Heterodoksia puolestaan kyseen- alaistaa hallitsevan totuuden, hakee vastak- kainasettelua ja poleemisuutta sekä vahvistaa olemassa olevaa kritiikkiä vallitsevaa puhetta tai ajattelua kohtaan. Doksa tulee näkyväksi vasta heterodoksian haastettua ortodoksian. (Bourdieu, 1977, 169–170.) Pyrkimys hahmot- taa puheavaruutta vaatii tutkijalta kriittisyyttä, analyyttisyyttä ja kykyä luoda uusia kysymyk- senasetteluja. Puheavaruuden tunnistaminen vaatiikin tutkimusta, joka ylittää orto- ja hete- rodoksian totuudet (Simola, 2008, 401–402). Toteutin tämän tutkimuksen Q-metodilla juu- ri siitä syystä, että sen on nähty onnistuneesti pääsevän puheen pinnan alle. Bourdieun ajatus doksasta sopii yhteen diskursiivisen lähestymistavan kanssa. Diskur- siivisessa lähestymistavassa tutkitaan julkista puhetta toimintana. Kielenkäyttö ei ainoastaan kuvaa todellisuutta vaan myös luo sille merki- tyksiä ja rakentaa sitä. Käytetty kieli muokkaa ja luo käytäntöjä, joten sanat eivät ole pelkkä kommunikaation väline ja kohteestaan irralli- sia (Howarth & Stavrakakis, 2000, 2–3). Kie- lenkäyttö on toimintaa, joka luo merkitystä ja jolla on seurauksia. Alasuutarin (2007, 115) mukaan keskus- telu voidaan ymmärtää pelin analogian avul- la. Keskustelijoita eli pelaajia rajoittavat pelin edelliset siirrot ja säännöt. Esitetyt kysymyk- set asettavat rajoitukset seuraaville puheenvuo- roille ja puheen jatkamiselle. Keskusteluissa on Alasuutarin mukaan tiettyjä usein toistuvia piirteitä, joita voisi kuvata tennispelin käsitteil- lä kämmenlyönti, pysäytyslyönti ja lentolyönti. Analogia sopii hyvin kuvaamaan julkista yli- opistokoulutuksen maksullisuudesta käytävää keskustelua, jonka sisältö rakentuu tehtyjen pe- linavausten, provokatiivisten heittojen ja torp- pausten vuorovaikutuksessa. Näkökulmat, joita mediassa yliopistokou- lutuksen maksullisuudesta tuodaan, ovat väis- tämättä valikoituneita, suodatettuja ja mah- dollisesti tietynlaisia intressejä palvelevia. Ne palvelevat vallitsevaa doksaa ja pyrkivät legiti- moimaan sitä, tai haastavat sitä. Keskusteluun osallistuvat toimijat määrittelevät ja rakentavat toiminnalleen objekteja, tietynlaisen asiantilan. Tutkimuksessa on kuitenkin keskeistä tehdä jaottelua siitä, millaisia näkemyksiä media on tuonut julkisuuteen, eikä esimerkiksi havain- noida retoriikkaa. Q-menetelmässä subjektii- visuus, vaihtoehtoisuus ja konfliktisuus tulevat näkyviin vasta haastateltavien kautta. Suomessa koulutussosiologian piirissä doksaa ja puheavaruutta on tutkittu jonkin verran, mutta useammin ne ovat toimineet lä- hinnä teoreettisena jäsennyksenä tutkimuksen taustalla. Simola on työssään hyödyntänyt pu- heavaruuden käsitettä kuvaamaan koulutus- politiikan muutosta (Simola, 2008). Suoranta (2003, 138) kirjoittaa kurin, kilpailun ja yh- teistyön koulun puheavaruuksista. Tutkimusta puheavaruuksista on leimannut kuitenkin pit- kälti empiirisen aineiston puute. Tutkimukset ovat olleet luonteeltaan ennemmin aikalaisana- lyyseja, jotka tarjoavat tulkintansa tietyille yh- teiskunnallisille ilmiöille koulutuksen kentällä. Julkista puhetta tapahtuu monilla fooru- meilla, joista mediatekstit ovat yksi osa-alue. Julkista puhetta ovat myös esimerkiksi kes- kustelupalstat ja sosiaalinen media, esitykset
  • 12. 13 ja seminaaripuheet sekä keskusteluohjelmat. Lehtitekstit ja muu suodatettu media sopivat aineistoksi hyvin suuren yleisönsä ja ”riippu- mattoman” tiedon tarjoajan statuksensa takia. Jokaisella sanomalehdellä tai uutisohjelmalla on omat portinvartijansa, usein uutispäällik- kö tai uutistuottaja. Heidän tehtäviinsä kuu- luu uutistarjonnan suunnittelu ja valikointi sen mukaan, miten hyvin aiheet ja näkökulmat so- pivat kyseisen median tavoitteisiin, suunnitel- miin ja sen hetkiseen tilanteeseen. Medialla on merkittävä rooli puheavaruuden hallitsijana. Tulkinta puheesta todellisuuden muok- kaamisena niissä raameissa, jotka kulttuuri- sesti tai historiallisesti on mahdollistettu, antaa hedelmällisen lähtökohdan maksullisuuspu- heen tarkastelulle. Se hyväksyy puheen inten- tionaalisena mutta ei vapaana pyrkimyksenä johonkin päämäärään. Puhe ei välttämättä si- toudu suoraan tiettyyn totuusarvoon. Se, mitä puheen takana tapahtuu, voi olla jotain täysin muuta kuin julkilausutut näkökulmat (Alasuu- tari, 2007, 25–26). Maksullisuuspuheen jäsen- nys ei vielä sinällään anna kuvaa todellisuudes- ta vaan ainoastaan siitä käydystä keskustelua. Toimijat korkeakoulupoliittisen keskus­telun kentällä Toimijuus perustuu tiettyihin subjektipositioi- hin, joihin yksilö, organisaatio tai ihmisryhmät ovat asettuneet korkeakoulupoliittisen keskus- telun kentällä. Yksilön asema vaikuttaa siihen, minkälaisia toimintoja hänelle sallitaan. Kui- tenkin aina, jos henkilöltä odotetaan tiettyjen toimintojen suorittamista, liittyy siihen väistä- mättä jonkinasteista autonomiaa. Täten eri or- ganisaatioiden edustajat tuovat myös maksul- lisuuskeskustelussa aina oman subjektiivisen lisänsä siihen position asettamista rajoitteista huolimatta. (Alasuutari, 2007, 178.) Yksi suosittu korkeakoulujärjestelmän hahmottamistapa on ollut Clarkin ohjauskol- mio. Clark jakaa korkeakoulutuksen ohjauk- sen valtion vaikutusvaltaan, akateemiseen har- vainvaltaan ja markkinoihin. Välimaan (1997, 21) mukaan onkin oleellista, että kansallinen koulutusjärjestelmä on kokoajan tässä yhteis- kunnallisten jännitteiden kolmiossa ja jatku- vassa liikkeessä eri sosiaalisten toimijoiden vaikuttaessa niihin. Clark (1983, 145) kuiten- kin painottaa, että jokaisella maalla on hyvin omaleimainen järjestelmädynamiikkansa. Siksi tämän tutkielman kannalta onkin sopivaa tar- kastella Clarkin kolmion pohjalta rakennet- tuja suomalaisia sovellutuksia. Muun muassa Kivinen, Rinne ja Mäntyvaara ovat käyttäneet ohjauskolmiota korkeakoulupolitiikan analyy- seissaan. He eivät kuitenkaan ole huomioineet siinä opiskelijajärjestöjen roolia tai vaikutusta ja ovat antaneet akateemisen yhteisön sisäisil- le toimijoille, kuten laitosneuvostoille, melko paljon painoarvoa. Puustelli, Niskanen, Sund ja Rajala (2009, 11–12) ovat rakentaneet oman mallinsa kuvaa- maan suomalaista korkeakoulutuksen ohjaus- mallia, jota kutsuvat sidosryhmäyhteiskunnan malliksi. He ovat luoneet sen Clarkin korkea- koulutuksen koordinaatiokolmion mallia mu- kaillen. Siinä korkeakoululaitoksen ohjaukseen nähdään sisältyvän Clarkin malliin kuuluvien valtion, akateemisen yhteisön ja markkinoiden lisäksi muun muassa opiskelijajärjestöt, työ- markkinajärjestöt ja elinkeinoelämä. Siinä on mukana myös niin kutsutut välittävät organi- saatiot. Tällaisena välittävänä organisaationa voisi pitää esimerkiksi Suomen yliopistot Uni- fi ry:tä. Välittävien organisaatioiden rooli suo- malaisessa korkeakoulupolitiikassa on kuiten- kin suhteellisen pieni tai ainakin näkymätön. Viime aikoina on ollut suositumpaa tar- kastella järjestelmän struktuurin sijaan toimin- nan dynamiikkaa ja muutosta, sillä politiikka ei ole staattista rakenteissa tapahtuvaa toimintaa (mm. Kauko, 2011; Välimaa, 2005). Välimaan mukaan muutosta ja rakenteita ei voi kuiten- kaan täysin erottaa toisistaan ja toimijoiden roolit ja painoarvo vaihtelevat eri koulutuspo- litiikan reformeissa (Välimaa, 2005, 246). Täs- sä tutkimuksessa toimijuutta korkeakoulupoli- tiikan kentällä tarkastellaan osana rakennetta, jossa kaikilla korkeakoulutuksen piirissä toi- mivilla organisaatioilla on ainakin periaattees- sa mahdollisuus ottaa roolia muutokseen vai- kuttamisessa. Clarkin kolmiossa ja sen jäsennyksessä yli- opiston sisäisille toimijoille annetaan melko paljon valtaa ja Clarkin kuvaama taho ”mark- kinat” jää melko ylätason käsitteeksi. Markki- noilla voidaan yhtä lailla kuvata työmarkkinoita kuin vaikka kaikkia koulutuksesta hyötyviä ta- hoja koulutuksessa tai sen ulkopuolella.
  • 13. 14 Yllä oleva kuvio 1.1, jonka olen kehittänyt aiempien sovellutusten pohjalta, tarjoaa jäsen- nyksen yliopistokoulutuksen ohjausvallasta. Se kuvaa pääasiassa niitä organisaatioita, jotka pyrkivät vaikuttamaan yliopistoon. Yliopisto- jen sisällä tapahtuva päätöksenteko jää siinä kuvaamatta, kuten myös eri organisaatioiden väliset suhteet. Sen tarkoituksena onkin toimia pelkistyksenä. Markkinat hahmotetaan siinä kapeasti ainoastaan työmarkkinoina. Koin tär- keäksi ottaa mukaan kuvioon tiedontuottajat ja aktiiviset keskustelijat, mutta näitä ei voi suo- raan määritellä osaksi markkinoita, valtiota tai akateemista yhteisöä. Tiedontuottajiin voidaan lukea esimerkiksi OECD tai tutkimuslaitokset. Aktiivisiin keskustelijoihin voidaan lukea pait- si yksityiset henkilöt, myös media ja yliopistoa etäämmällä toimivat kansalaisjärjestöt. Ylintä päätäntävaltaa korkeakoulupolitii- kasta Suomessa käyttävät poliittiset päätöksen- tekoelimet: eduskunta ja hallitus. Hallitusoh- jelmassa määritellään keskeisimmät tavoitteet aina seuraavalle nelivuotiskaudelle myös kou- lutuspolitiikan osalta. Korkeakoulutuksen po- liittinen kehittäminen on paljolti opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten ja päätök- sentekijöiden harteilla. Ministereiden ja virka- miesten kyky ohjata toimintaa yli toistensa on vaihdellut eri aikakausilla. (Lampinen, 2000, 162–166.) Virkamiehet vastaavat keskeisten päätösten valmistelusta ja toimeenpanosta, ja he ovat usein erittäin korkeasti koulutettu- ja. Lehtisalon ja Raivolan (1999, 214) mukaan eduskunnan ja puolueitten koulutuspoliittisten elinten rooli koulutuspolitiikan suuntaajina on selvästi vähentynyt ja valta on keskittynyt ai- empaa enemmän ministeriöille, työmarkkina- järjestöille ja opiskelijajärjestöille.1 Etujärjestöillä on Suomessa suhteellisen paljon valtaa korkeakoulupolitiikassa. Monissa ministeriön työryhmistä istuu aina eri etujär- jestöjen edustajat valmistelemassa raportteja. Etujärjestöt saavat myös lausua kantansa kaik- kiin keskeisiin uudistuksiin ja tulla kuultavak- si valiokunnissa (Lampinen, 2000, 169). Yli- opistopolitiikassa keskeisiä etujärjestöjä ovat Suomen ylioppilaskuntien liitto opiskelijoiden valtakunnallisena etujärjestönä sekä Elinkeino- elämän keskusliitto ja Akava työelämän edus- tajina. Lisäksi myös SAK:lla tai STTK:lla on KUVIO 1.1. YLIOPISTOKOULUTUKSEN OHJAUSVOIMAT. 2. Lehtisalo ja Raivola mainitsevat myös kunnalliset toimijat, jotka eivät kuitenkaan yliopistokoulutuksen osalta ole yhtä relevantteja toimijoita kuin muiden koulutusasteiden.
  • 14. 15 sanottavaa useisiin kysymyksiin, sillä monet työelämän kysymykset sovitaan kolmikantai- sesti. Ammattiliitoilla on monissa kysymyksissä myös valta sopia asioista, esimerkiksi talouden vakauttamistoimenpiteistä, keskenään yli po- liittisen päätäntävallan. Yliopistojen yhteistyöjärjestö Suomen yli- opistot Unifi ry, Yliopistojen opetusalan liitto YLL ja Tieteentekijöiden liitto yliopistojen hen- kilökunnan etujärjestöinä sekä Suomen yliop- pilaskuntien liitto ovat akateemiseen yhteisöön liitettyjä etujärjestöjä. Valtion ja akateemisen yhteisön välimaastoon sijoittuu paljon erilai- sia organisaatioita, joiden tehtäviin kuuluu esi- merkiksi korkeakouluja koskevan arviointitie- don tuottamista. Edellä esitetty yliopistojen ohjausvallan malli kuvastaa hyvin keskeisten yliopistopo- liittisten toimijoiden sijoittumista yliopiston vaikutuspiiriin. Sen heikkoutena voidaan kui- tenkin nähdä globaalien vaikutteiden näkymi- nen vain hyvin löyhästi. Suomalainen kansalli- nen korkeakoulutusjärjestelmä on rakennettu erityisten kansallisten arvojen ja käytäntöjen pohjalle, mutta samalla kansainvälisten ehto- jen ja vaikutteiden alaisena (Antikainen & Rin- ne, 2012, 441). Maksullisuusmallit Yliopistokoulutuksen maksullisuudesta puhu- taan usein määrittelemättä tarkalleen, mitä maksuilla tarkoitetaan. On hyvä muistaa, että yliopistokoulutuksen maksullisuuden taustal- la ei ole yhtenäistä ideologiaa siitä, millaisia ongelmia maksuin ratkaistaan. Tämän vuoksi polarisoitunut keskustelu maksuista jättää huo- miotta paljon sellaisia arvolatauksia tai poliit- tisia huolenaiheita, jotka piilevät keskustelun taustalla. Tässä esittelen suomalaisessa keskus- telussa esiintyneet maksullisuusmallit ja ku- vaan niille tyypillisiä piirteitä. Verotuksen yleiskate: Pohjoismainen malli Verotuksen yleiskatteen käyttö on yleinen sel- laisissa palveluissa, joiden olemassaolosta tai käytöstä hyötyy koko yhteiskunta. Korkea- koulutus hoitaa tietynlaisia yhteiskunnallisia funktioita, joista kaikki hyötyvät. Hyvinvointi- valtion ideologiaan onkin kuulunut esimerkiksi terveys-, koulutus- ja kirjastopalveluiden ulot- taminen kaikkien saataville universaalin peri- aatteen mukaisesti. (Antikainen & Rinne, 2012, 442) Koska korkeakoulutus ennustaa korkeam- pia tuloja, voi korkeakoulutuksen kustannukset ajatella laskettavaksi ansiotuloveron progres- siosta (Henttonen, 2008, 42). Koulutukseen osallistunut yksilö maksaa koulutuksensa ta- kaisin myöhemmin verotuksen kautta. Mallia on kuitenkin kritisoitu (esim. Kivistö & Hölttä, 2009, 121) siitä, että esimerkiksi ahtaajien ja paperityöläisten tulot saattavat olla hyvinkin korkeita. Miksi siis heidän tulee maksaa kor- keakoulutuksesta? Toisaalta voidaan myös kat- soa, että työelämässä maksettavien palkkojen oikeudenmukaisuus on irrallinen korkeakoulu- tuksen rahoituksen kanssa. Verovaroin katetun mallin on ajateltu tuovan yliopistokoulutuk- seen pääsyn kaikkien halukkaiden ulottuville. Graduate Tax (valmistumisvero) Graduate Tax on kohdennetumpi verotuksen mekanismi niille, jotka ovat suorittaneet kor- keakoulututkinnon. Sitä on ehdotettu monissa maissa otettavaksi käyttöön opintojen tehos- tamiseksi ja nopeuttamiseksi sekä markkina- mekanismien rantauttamiseksi yliopistoon. Verotuksen kohdentamista nimenomaan opiskelleille on myös argumentoitu sosiaali- sen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, sil- lä koulutukseen valikoituneet yksilöt hyötyvät koulutuksestaan ja koulutukseen valikointime- kanismi suosii keskiluokkaa koulutuksen edel- leen periytyessä. Graduate Taxia on perusteltu tasa-arvoisena, sillä siinä maksut siirtyvät mak- settaviksi vasta valmistumisen jälkeen. (Hent- tonen, 2008, 43–44) Toisaalta Graduate Taxin ideana on siirtää korkeakoulutuksen tuottamaa hyötyä opiskelijalta yhteiskunnalle, mikä tekee siten korkeakoulutukseen osallistumisesta ris- kialttiimman investoinnin. Graduate Taxissa opiskelija maksaa koulu- tuksesta saamastaan taloudellisesta hyödystä, eikä verotus lopu vaikka koulutuksen kustan- nukset olisikin jo maksettu. Graduate Taxissa on tasa-arvonäkökulmasta oleellista, että kus- tannukset koulutuksesta eivät ajoitu opiskelu- ajalle tai kokonaisuudessaan suurten investoin- tien aikaan (perheen perustaminen, asunnon ostaminen jne.). Korkeakoulutuksen rahoituk- seen osallistuvat kaikki valmistuneet riippuen koulutuksensa ”tuotosta” mutta riippumatta koulutuksensa kustannuksista tai valmistumi-
  • 15. 16 syliopistostaan (Henttonen, 2008, 45). Malli ei mahdollista sitä, että opiskelijasta saatavat ra- hat voitaisiin allokoida suoraan valmistumisy- liopistoon, sillä koulutuksen hinta ja siitä saata- va taloudellinen hyöty eivät kulje käsi kädessä. Graduate Taxia ei ole käytössä missään maassa. Veropohjainen malli vapauttaa yksilön maksu- vastuusta, jos hän siirtyy suomalaisen verotuk- sen ulkopuolelle. Tulosidonnainen valtionlaina: Mm. Iso-Bri- tannian ja Australian mallit Tulosidonnainen valtionlaina on ajatusmaail- maltaan hyvin samankaltainen kuin Graduate Tax. Korkeakouluissa olisi käytössä lukukau- simaksut, jotka valtio maksaa korkeakouluille ja opiskelija valmistumisensa jälkeen erillise- nä tulosidonnaisina veroina takaisin valtiolle (OPM, 2010b, 59). Ne eroavat toistaan kuiten- kin siinä, että tulosidonnaisessa valtionlainas- sa opiskelija maksaa koulutuksensa tuottamista kustannuksista (ns. palvelusta), ei saamastaan hyödystä. Maksu tapahtuu noin 10–15 vuoden sisällä valmistumisesta. Se ei vaikuta opiske- luaikaiseen toimeentuloon mutta kylläkin elä- mänvaiheeseen, jossa perheenperustaminen ja asunnon ostaminen on tyypillisesti ajankoh- taista ja tulokehitys ei ole vielä päässyt nou- suun. Näissä malleissa (esim. Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti) opintojen aikana opis- kelukustannuksista ja elinkustannuksista ker- tynyt laina maksetaan takaisin suhteessa tuloi- hin. (Henttonen, 2008, 44–45) Mallin etuina korkeakouluille voidaan nähdä sen suorempi kustannussidonnaisuus. Myös opiskelija tietää, paljonko hänelle tulee elinaikana maksettavaksi lainaa, ja hän voi va- rautua siihen jo ennakkoon – niin opiskelun- aikaisella työssäkäynnillä kuin valmistumisno- peudella tai valmistumatta jättämisellä (OPM, 2010b, 59; Henttonen, 2008, 46–48). Opiskeli- ja voi maksaa lainaa takaisin myös jo opintojen aikana (Kivistö & Hölttä, 2009, 124). Tulosi- donnainen valtionlainojen malli on riskaabe- li esimerkiksi taidealoilla, joilla kouluttautu- minen on kallista mutta ansiot epävarmoja. Se kuitenkin ottaisi huomioon tutkinnon suoritta- neen maksukyvyn. Järjestelmä ei siis voisi kos- kaan kuitenkaan pohjautua ainoastaan opiske- lijamaksuihin ilman valtion subventio-osuutta. (OPM, 2010b, 59; Henttonen, 2008, 46–48.) Opintosetelit Yhtenä ratkaisuna toteuttaa markkinasuun- tautunutta politiikkaa voidaan nähdä myös voucher-järjestelmät (myös opintoseteli, kou- lutusseteli), joissa opiskelija asiakkaan roo- lissa kilpailuttaa korkeakoulut ja käyttää val- tiolta saamansa koulutussetelin haluamaansa koulutukseen. Tämä mahdollistaisi yksityiset toimijat paremmin myös suomalaisen korkea- koulutuksen kentällä. Vuonna 1996 voucherei- den käyttöönottoa korkeakouluihin selvitettiin. Esa Ahosen raportin ehdotus oli, että opiskeli- jat saisivat koulutussetelin ja heidän omarahoi- tusosuutensa opinnoista olisi 30–35 prosenttia. Esitys ei kuitenkaan synnyttänyt juurikaan kes- kustelua, ja kiinnostus ideaan lopahti nopeas- ti. (Lampinen, 2000, 187–188.) Samankaltais- ta mallia edustaa Suomeenkin tuloillaan oleva koulutustilimalli, jonka tavoitteena on edis- tää aliedustettujen ryhmien aikuiskoulutuk- seen osallistumista ja muuttaa maksupohjaa (OKM, 2012a). Tämän tapaista mallia on sel- vitetty myös Alankomaissa, viimeksi vuonna 2007 (OPM, 2010b, 57). Opintosetelimallissa osa korkeakoulujen rahoituksesta muodostuisi kysyntälähtöisesti. Opiskelijat saisivat valtion maksaman koulu- tussetelin, joka kattaisi lukukausimaksut tie- tylle ajanjaksolle. Ideologisena perustana on opintojen nopeuttaminen, sillä tavoiteajassa opiskeleva välttyisi lukukausimaksuilta. Malli vaikuttaisi opiskelijoiden toimeentuloon vasta, jos opinnot pitkittyvät. Setelillä opiskelija saisi ostaa palveluita korkeakouluista parhaaksi kat- somallaan tavalla, jolloin tarjonta muodostuisi myös kysyntälähtöisesti eikä sen mukaan, mil- le aloille on työvoimapoliittisia tarpeita. (OPM, 2010b, 58–59.) Henttosen (2008, 21) mukaan tällainen malli asettaisi kuitenkin opintojen tavoiteajan vain niukasti ylittävän opiskelijan aseman kohtuuttomaksi. Opintosetelimallissa on myös vahva mark- kinaideologia, jossa uskotaan että opiskelijan valinnanvapaus voisi johtaa kilpailuun opis- kelijoista korkeakoulujen kesken, millä voisi olla myönteisiä vaikutuksia koulutuksen laa- tuun ja opiskelijoiden näkökulman huomioi- miseen (Haapamäki ym., 2009, 89–91). Mal- lilla ei ole huomattavaa eroa verrattuna siihen, että opiskelijalla olisi rajattu maksuton opis- keluoikeus, muuten kuin kuluttajamarkkina- lähtöisyydeltään.
  • 16. 17 Mallissa on myös paljon haasteita hinnoit- telun suhteen, mikä vaikuttaa kuluttajakäyttäy- tymiseen. Olisiko seteli kaikille samanarvoi- nen, vai pyrkisikö se kattamaan koulutusalojen todellisia kustannuksia? Mikäli koulutuksen hinnoittelu olisi vapaata, olisi varakkaammilla opiskelijoilla paremmat mahdollisuudet tai ai- nakin pienempi riski osallistua suosittuun kou- lutukseen (OPM, 2010b, 58–59). On eri asia, kilpailevatko korkeakoulut hyvistä osaajista vai maksajista. Maksuttoman opinto-oikeuden rajaaminen Maksuttoman opinto-oikeuden rajaamisen malli on käytössä esimerkiksi Tšekin tasaval- lassa. Tässä mallissa korkeakouluopiskelijoiden maksuton opinto-oikeus rajataan esimerkiksi yhden ylemmän korkeakoulututkinnon suorit- tamiseen ja 12 lukukauteen. Tämän jälkeen lu- kukausimaksu nousisi portaittain, ja siinä olisi alakohtaisia eroja (OPM, 2010b, 58). Eduil- taan, haitoiltaan ja tavoitteiltaan malli voidaan nähdä hyvin samanlaisena kuin voucher-malli. Tämä malli aiheuttaisi kuitenkin ongelmia ti- lanteissa, joissa ihmisten täytyy kouluttautua uuteen ammattiin esimerkiksi elinkeinoraken- teesta johtuvan työttömyyden takia, mutta hei- dän maksuttoman koulutuksen lukukautensa on jo käytetty (OPM, 2010b, 58). Lukukausittain maksettavat maksut Kyseessä on ns. perinteinen malli, jossa maksut maksetaan korkeakoululle etukäteen. Yleensä maissa, joissa tämä malli on käytössä, on myös stipendijärjestelmiä. Sovellutukset tästä mallis- ta vaihtelevat kuitenkin maittain paljon (OPM, 2010b, 60). Yhdysvalloissa on käytössä malli, jossa hinnat vaihtelevat yliopistoittain ja aloit- tain paljon. Alankomaissa taas on valtion sään- telemä, kaikille sama lukukausimaksu, joka on kohtuullisen alhainen. (OECD, 2012a, B 5.1.) Tällaisen mallin heikkoutena muihin malleihin verrattuna on nähty sen voimakas eriarvoisuut- ta tuottava vaikutus sekä sen mahdolliset vai- kutukset työssäkäynnin lisääntymiseen opinto- jen ohella (OPM, 2010b, 60). Kun Itävallassa otettiin lukukausimaksut käyttöön vuonna 2001, tavoitteena oli karsia pienellä maksulla korkeakouluista ne opiske- lijat, jotka eivät suorita opintojaan mutta ovat kirjoilla korkeakoulussa. Lukukausimaksuilla oli jonkin verran vaikutusta opiskelijamääriin mutta ei niin paljoa kuin pelättiin. Lukukausi- maksujen suuruinen summa vähennettiin sa- maan aikaan myös valtion korkeakouluille an- tamasta rahoituksesta. (Marcucci & Johnstone, 2007, 30.) Yliopistokoulutus Kysymyksen lukukausimaksujen oikeutuksesta tai tarpeellisuudesta voi ajatella liittyvän siihen, mitä yliopistokoulutuksen toivotaan tekevän ja miten tähän päämäärään päästään. Loppujen lopuksi koko keskustelu yliopistokoulutuksen maksullisuudesta näyttäytyisi aivan järjettö- mänä, jos puhujilla ei olisi minkäänlaista aja- tusta siitä, mistä oikeastaan maksetaan. Saattaa kuitenkin olla, että keskustelussa painottuvat hyvinkin erilaiset näkökulmat siitä, miksi yli- opistokoulutus on oikeastaan merkityksellistä. Yliopistokoulutus on Suomessa perintei- sesti nähty julkisena hyödykkeenä tai palve- luna, jonka tulee tuottaa jonkinlaista hyötyä laajemmin yhteiskunnalle. Esimerkiksi anglo- saksisissa maissa taas korkeakoulutus on to- tuttu näkemään enemmän yksityisenä hyö- dykkeenä, jonka yhteiskunnalliset hyödyt ovat toissijaisia verrattuna yksilön hyötyihin. Yksi- lön korkeakoulutuksesta saaman tuoton laskus- ta huolimatta korkeakoulutus takaa edelleen korkeammat tulot ja paremman suojan työttö- myyttä vastaan sekä paremman terveydentilan ja eliniän odotteen verrattuna niihin, jotka ovat matalammin koulutettuja (Määttä, 2006, 218). Korkeakoulutukseen kohdistuvaa politiik- kaa voidaan tehdä koulutuksellisten tavoittei- den (policy for education) tai ulkoisten tavoit- teiden (education for policy) näkökulmasta. Jälkimmäinen politiikka on hallinnut korkea- koulukenttää 1990-luvun alun laman vauh- dittamasta murroksesta alkaen. Vastakkaista pyrkimystä taas edustaa humboldtilainen sivis- tysyliopiston ihanne, jossa tieteellisellä tutki- muksella ja siihen perustuvalla opetuksella on itseisarvoinen merkitys yhteiskunnassa. (Lam- pinen, 2000, 11–21.) On kiinnostavaa nähdä, miten policy for education -ajatus tulee esiin yliopistokoulutuksen maksullisuuspuheessa ja pyritäänkö siitä edes puhumaan? Education for policy -ajatukseen sopii seu- raavassa luvussa 2.1 esittelemäni funktionaali- nen teoriasuuntaus, jossa koulutusjärjestelmän
  • 17. 18 nähdään hoitavan yhteiskunnallisen ja sosiaa- lisen kvalifioinnin, valikoinnin, varastoinnin ja sosiaalistumisen tehtävää. Funktion toteu- tumisen kannalta voidaan tarkastella opiske- lijan, työmarkkinoiden ja koko yhteiskunnan saamaa hyötyä koulutuksesta. (Välimaa, Ursin, Lasonen, Aittola, ym., 2011, 10–11.) Hyötyjä ei ole tarpeellista käsittää ainoas- taan kapea-alaisesti rahana, vaikka hyötypu- heessa tuleekin usein esiin talouden kieli. Vo- lasen (2011, 323–324) jaottelua mukaillen ensinnäkin koulutus voidaan nähdä yhteis- kunnan tarjoamana palveluna sen kansalaisil- le, terveydenhuollon ja poliisilaitoksen tapaan. Kvalifiointi-funktioon liittyy ajatus tietyn osaa- misen tuottamisesta työelämän tarpeisiin. Sen ajatus on melko kaavamainen ja kenties beha- vioristinen. Muodollinen koulutus tarjoaa mah- dollisuuden laittaa myös osaaminen johonkin helposti ymmärrettävään ja mitattavaan muo- toon, joka helpottaa koulutuksen perusteella tapahtuvaa valikointia. Yliopistokoulutuksen maksullisuudesta keskusteltaessa korostuu herkästi koulutuk- sen investointiluonne. Se on investointi paitsi kansakunnan osaamiseen ja talouteen, myös yksilön elämänlaatuun. Inhimillisen pääoman lisäksi korkeakoulutuksen on uskottu tuottavan myös sosiaalista pääomaa eli lisäävän sitoutu- mista yhteisiin asioihin ja ehkäisevän konflik- teja. Tämä ajatus vastaa funktioteorioiden in- tegrointifunktiota. Policy for education -ajatukseen sopii kou- lutuksen näkeminen kansallisesti itsessään ar- vokkaana riippumatta sen tuottamista hyö- dyistä. Koulutus voidaan nähdä kansalaisen oikeutena ja velvollisuutena. Koulutuksen tar- koitus on edistää opiskelijan henkilökohtaista kasvua itsenäiseksi, sivistyneeksi kansalaiseksi tai palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa (YL, 2 §). Yliopistojen autonomian ja luottamuksen korostaminen vahvistaa yliopistojen luonnet- ta sivistysyhteisöinä (Volanen, 2011, 323). Si- molan, Rinteen ja Kivirauman (2002, 250) ha- vaintojen mukaan myös suomalaiset poliittiset toimijat pitävät koulutusta kansalaisoikeutena, jota ei tule keltään viedä. Määttä (2006, 217– 218) kuitenkin huomauttaa, että akateemiseen koulutukseen tuskin olisi tänä päivänä niin ko- vaa tunkua, jos kyse olisi puhtaasta sivistysy- liopistosta. Perinteisen sivistysyliopiston ihanteen li- säksi koulutuksen itseisarvoa politiikassa ko- rostaa myös ajatus koulutuksesta yhteisöarvo- na, vaikkei se luekaan pois hyötynäkökulmaa. Oppiminen mahdollistaa sosiaalisen yksilöl- listymisen ja yhteisön rakentamisen vertais- tuotantona. Lähtöajatuksena on, että jokaisen omakohtainen oppiminen on kaikkien yhteinen etu, sillä yksilöllinen kehitys ja yhteisön raken- taminen ovat osa samaa ilmiötä. Tavoitteena on yhteisön rakentaminen vertaistuotantona: uu- den opin tuottavuus on suurimmillaan, kun se on kaikkien saavutettavissa, muokattavissa ja levitettävissä. Koulutusta arvioidaan käyttöar- vojen arvon perusteella. (Volanen, 2011, 323.) On mielenkiintoista nähdä, millaista ja- lansijaa Policy for education -ajatus on saanut yliopistokoulutuksen maksullisuuspuheessa ja miten toimijat puhuvat koulutuksen sisällöis- tä. Menen ajatuksessa jopa niin pitkälle, että kysyn, missä määrin koulutuksen maksutto- muudesta voidaan puhua sivistysyhteiskunnan perusarvona, jos koulutuksesta itsessään puhu- taan vain välineenä?
  • 18. 19 Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat politiikan toimijat sekä yliopistokoulutuksen maksullisuudesta käytävät diskurssit. Haluan myös tarkastella sitä, onko jotakin sellaista, mistä ei puhuta lainkaan. Mistä on ylipäätään mahdollista puhua? Jotta tähän olisi mahdol- lista vastata, on tarkasteltava laajasti keskus- teluun liittyviä teemoja. Tarkastelen maksul- lisuuspuhetta niin taloustieteen, politiikan tutkimuksen kuin kasvatussosiologian teorioi- den ja käsitteiden avulla. Taulukko 2.1 tarjoaa kokonaiskuvan tutki- mukseni teoreettisista ja käsitteellisistä ulottu- vuuksista, joiden kautta maksullisuuspuhetta on mahdollista ymmärtää ja tulkita. Miellän luvussa 2.1 käsittelemäni teoriat rationaalises- ta valinnasta, kulttuurisesta uusintamisesta ja funktioista erilaisina perspektiiveinä kysymyk- seen yliopistokoulutuksen maksullisuudesta. Funktionaalinen teoriasuuntaus on kiinnostu- nut siitä, millaiset maksullisuusmallit edistä- vät koulutukselle asetettujen funktioiden to- teutumista. Rationaalisen valinnan teoriassa tarkastellaan kannusteiden rakenteiden, kuten tietynlaisien rahoitusjärjestelmien, vaikutusta yksilön toimintamalleihin. Kulttuurisen uusin- tamisen teoria auttaa jäsentämään koulutusins- tituutioiden toimintaympäristöön vaikuttavia tekijöitä. 2. Teoreettiset ja käsitteelliset ulottuvuudet Tutkimuksen keskeisen käsiteparin kor- keakoulupolitiikan tarkasteluun luvussa 2.2 muodostavat hyvinvointivaltio ja markkina- liberalismi. Polkuriippuvuus ja konvergenssi muodostavat tässä keskeisen jännitteen. 2.1. Teoreettisia lähestymistapoja koulutukseen Keskusteltaessa siitä, miten yliopistokoulutus rahoitetaan ja kenen siitä kuuluisi maksaa, on väistämättä sidoksissa yhteiskunnan ja yliopis- tokoulutuksen suhteeseen. Tätä suhdetta jä- sennän ja tulkitsen useamman rinnakkaisen teorian valossa. Tässä luvussa käsittelen funk- tionaalista teoriasuuntausta, rationaalisen va- linnan teoriaa ja kulttuurisen uusintamisen teoriaa sekä niiden tarjoamaa tulokulmaa yli- opistokoulutuksen maksullisuuden jäsentämi- seen. Funktionaalinen teoriasuuntaus Yksi tapa jäsentää koulutuksen ja yhteiskun- nan suhdetta on tarkastella sitä funktioteo- rioiden valossa. Funktionaalisen teoriasuun- tauksen mukaan koulutus toimii modernissa yhteiskunnassa yhdenvertaisena valikointime- kanismina erilaisiin asemiin sosiaalisessa hie- rarkiassa ja koulutusurien erilaisuus perustuu viimekädessä yksiöiden välisiin kykyeroihin. Koulutuksen voidaan nähdä täyttävän neljää erilaista yhteiskunnallista funktiota, jotka ovat kvalifiointi, valikointi, integrointi ja varastoin- ti. Koulutusjärjestelmän ratkaisut, esimerkiksi sen rahoitukseen liittyen, on toteutettava niin, että ne optimaalisimmalla tavalla tukevat näi- den funktioiden toteutumista (Antikainen, Rin- ne & Koski, 2006, 137). Yliopistokoulutuksen maksullisuudesta käytävässä keskustelussa on mahdollista nostaa esiin argumentteja, jotka liittyvät yliopistokou- lutuksen funktioiden toteutumiseen tai niissä ilmeneviin ongelmiin systeemitasolla. Esimer- TAULUKKO 2.1. MAKSULLISUUSKESKUSTELUN TEOREET­ TISET JA KÄSITTEELLISET ULOTTUVUUDET. Teoria Politiikka Funktionaalinen Hyvinvointivaltio Rationaalinen valinta Polku ja muutos Kulttuurinen uusintaminen Markkinaliberalismi
  • 19. 20 kiksi keskustelu koulutuksen tuottavuudesta yksilölle tai yhteiskunnalle saa helposti heijas- teita funktioteoreettisesta ajattelusta. Kvalifiointi on yksi koulutuksen ilmeisim- piä funktioita eli erilaisten tietojen, taitojen ja osaamisen tuottamista yhteiskunnan tarpeisiin. Valikointimekanismi puolestaan toimii hyvin, kun ihmiset kykyjensä ja taipumustensa mu- kaan päätyvät opiskelemaan itselleen parhai- ten sopivaa alaa. Korkeakoulutus onnistuu va- likoinnissa ja kvalifioinnissa hyvin silloin, kun ihmiset pääsevät muodolliseen koulutukseen kykyjensä mukaan kehittämään osaamistaan kansakunnan käyttöön. (Antikainen ym., 2006, 137–151.) Maksuton korkeakoulutus voidaan nähdä yhtenä keinona pyrkiä edistämään tätä päämäärää. Suomalaisen tuloskeskeisen koulutuspoli- tiikan ideologinen ydin on ollut usko koulutuk- sen taloudelliseen tuottavuuteen. Oppiminen ja osaaminen (kvalifikaatiot) lisäävät yksilöi- den, organisaatioiden ja valtion kilpailukykyä. (Lampinen, 2000, 80–82.) Korkeakoulutetuil- la on parempi kilpailuasema työmarkkinoilla, pieni työttömyysriski, korkeampi palkkata- so ja usein mielekkäämpiä työtehtäviä koulu- tuksen laajenemisen tuottamasta inflaatiosta huolimatta. Yritysten ja yhteiskunnan saamaa tuottoa koulutuksesta on pyritty parantamaan innovaatiopolitiikalla ja innovaatiojärjestelmillä. Korkeakoulutuksen maksuttomuutta on- kin usein perusteltu sillä, että sen koulute- tusta väestöstä yhteiskunnalle antamat tuo- tot ovat korkeat (Marcucci & Johnstone, 2007, 26). Suomalainen korkeakoulutettu mies on toisen asteen koulutuksen käyneeseen mie- heen verrattuna (koulutusmenojen jälkeen) yhteiskunnalle 104 000 euroa tuottavampi. Naisten kohdalla luku on kuitenkin huomat- tavasti pienempi, 32 000 euroa, joka on paljon OECD-maiden keskiarvoa vähemmän (OECD, 2013, A7.). Tähän osasyynä voivat olla niin naisten alavalinnat kuin työelämän epätasa-ar- vo (ks. esim. Tilastokeskus, 2010). Integrointifunktiossa on kyse yhteiskun- nallisen kiinteyden ylläpidosta. Mitä enem- män yhdistäviä siteitä ihmisillä on toistensa kanssa, mitä sitoutuneempia he ovat yhteisiin asioihin ja mitä vahvemmin he luottavat toi- siinsa, sitä kiinteämmästä yhteiskunnasta voi- daan puhua. Samasta ilmiöstä puhutaan myös sosiaalisena koheesiona. Sosiaalista koheesio- ta voidaan mitata esimerkiksi osallistumisas- teena yhteisiin asioihin. Korkeakoulutetut ää- nestävät muita väestöryhmiä aktiivisemmin, ja etenkin 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä ero on hurja: Korkeakoulutetuista äänestää 86 pro- senttia, toisen asteen käyneistä 62 prosenttia ja pelkän perusasteen käyneistä 47 prosenttia. OECD:n keskiarvojen perusteella näyttää, että Suomessa korkeakoulutuksella on muita maita suurempi vaikutus poliittiseen osallistumiseen. Suomessa korkeakoulutettujen ja ainoastaan toisen asteen koulutuksen suorittaneiden vä- lillä on muita OECD-maita selvästi suurempi ero osallistumisessa sosiaalisiin aktiviteettei- hin. Korkeakoulutuksella on Suomessa suuri vaikutus myös siihen, kuinka tyytyväisiä ihmi- set ovat omaan elämäänsä. (OECD, 2012a, A 11.) Korkeakoulutuksella katsotaan siis olevan vaikutusta kansakunnan yhteenkuuluvuuteen (sosiaalinen koheesio) ja korkeakoulutettujen kanssa työskentelevien tuottavuuteen (Kivistö & Hölttä, 2009, 118). Neljäs funktio on varastointi (Antikainen ym., 2006, 139), jolla viitataan työvoimareser- vin säilyttämiseen. Rakennemuutosten aikaan myös korkeakoulutus toimii varastona, joka pi- tää työvoimareserviä aktiivisena ja hyvinvoivana. Funktioteorioita on kritisoitu useasti ja monesta syystä. Yksi kritiikki kohdistuu niiden staattiseen luonteeseen. Ne eivät huomioi yh- teiskunnan muutosta ja kehityspolkuja (Ritzer & Goodman, 2004). Hyödyllinen käsite kuvaa- maan näitä kehityspolkuja on polkuriippuvuus, joka merkitsee kehityskulkusuuntia, joita on vaikea muuttaa. Joesta erkaantunutta puroa on hidasta ja vaikeaa palauttaa takaisin lähtö- pisteeseensä. Funktionaalinen teoriasuuntaus ei niinkään kiinnitä huomioita niihin mekanis- meihin, joista johtuen tietyn taustan omaavat henkilöt menestyvät koulutuksen kentällä pa- remmin, vaan on enemmän kiinnostunut lop- putulemasta eli siitä, millaisia hyötyjä korkea- koulutus yhteiskunnalle tuottaa. (Antikainen ym., 2006, 137.) Rationaalisen valinnan teoria Rationaalisen valinnan teoria on käytössä eri- tyisesti mikrotaloustieteessä. Kiinnostuksen kohteena siinä on, miten makrotason muutok- set vaikuttavat toimintaan mikrotasolla. Sen
  • 20. 21 oletuksena on rationaalisuus yksilöiden toimin- nassa ja erilaisten kannustimien vaikutus ihmi- sen käyttäytymiseen. Rationaalisuus tarkoit- taa päämäärien saavuttamisen maksimointia ja toiminnan johdonmukaisuutta. Eräänlainen kannustuspuhe, kuten ”lukukausimaksut kan- nustaisivat opiskelemaan nopeammin”, liittyy tämänkaltaiseen ajatteluun, jossa oletetaan tie- tynlaisten rakenteiden johtavan tietynlaiseen yksilötason toimintaan. Rationaalisen valinnan teorian valossa yli- opistokoulutuksen maksullisuusmallit tai mak- suttomuus tulee ratkaista niin, että yksilölle on rationaalista tehdä sellaisia, esimerkiksi koulu- tusvalintaan tai opintojen etenemiseen liittyviä ratkaisuja, jotka ovat myös yhteiskunnan kan- nalta parhaita. Tällaista puhetta on mahdollista löytää maksullisuudesta käytävästä keskuste- lusta ja se voidaan käsitteellistää rationaalisen valinnan teorian avulla. Hannu Jalkasen (1997, 121) mukaan nykyinen tuloksellisuutta ja te- hokkuutta korostava koulutuspolitiikka nojaa oletukseen, että opiskelijoiden opiskelutavoit- teet ja -valinnat rakentuvat toimintalogiikal- taan samankaltaisesti riippumatta heidän taus- toistaan. Rationaalisen valinnan teoriaan liittyy niin kutsuttu päämies–agentti -ongelma, jolla tar- koitetaan mikrotaloustieteessä esimerkiksi ti- lannetta, jossa esimerkiksi työnantaja pyrkii saamaan alaisensa toimimaan mahdollisimman tehokkaasti yrityksen etuja ajaen. Jussi Kivis- tö (2007) on tarkastellut valtion ja yliopisto- jen suhdetta tämän teorian valossa. Yhtälailla päämiehen roolissa siis voitaisiin nähdä valtio, tai spesifimmin opetus- ja kulttuuriministeriö, joka haluaa saada agenttinsa eli yliopiston tai yksittäisen opiskelijan toimiminaan mahdolli- simman tehokkaasti puolestaan epäsymmet- risen informaation vallitessa. (Kivistö, 2007, 8–9.) Millaisilla järjestelmillä saadaan yksilöi- den rationaalinen omaneduntavoittelu muun- nettua yhteiskuntaa hyödyttäväksi toiminnaksi? Rationaalisen valinnan teoria katsoo, että yksilöt valitsevat korkeakoulutuksen sillä pe- rusteella, miten todennäköisenä näkevät me- nestymisen kyseisellä koulutusuralla ja mah- dollisuuden vähintään säilyttää perheeltään perimänsä sosiaalisen aseman. (Määttä, 2006, 219–224.) Kun hakijoilla on riittävä informaa- tio koulutusvaihtoehdoista ja koulutuksen tuot- tamista hyödyistä, he hakeutuvat kykyjensä ja taipumustensa perusteella parhaimman laatui- seen koulutukseen, joka tuottaa heille mahdol- lisimman suuret hyödyt. Tällöin he ymmärtävät koulutuksen myös itselleen kannattavana in- vestointina. Tällainen ajattelu palauttaa kou- lutuksen valitsemisen, sinne valiokoitumisen sekä siitä saadut hyödyt yksilöllisten valintojen ja vastuun tasolle. Jos koulutuksesta puhutaan tällaisena rationaalisena yksilöllisenä inves- tointina, voidaan sen hinnasta puhua samalla lailla kuin minkä tahansa kulutushyödykkeen. Rationaalisen valinnan teoria on hyvin jär- keenkäypä selitysmalli tilanteessa, jossa tietyn valinnan tekemisen riskit ovat mitättömiä ja hyödyt huomattavasti suurempia kuin toisen- laisen valinnan tekemisessä ja valintaa tekeväl- lä on riittävästi tietoa. Tällainen tilanne on esi- merkiksi silloin, kun henkilö haluaa tehdä töitä luokanopettajana ja hän on saanut paikan sekä luokanopettajankoulutuksessa että rakennus- tekniikan koulutuksessa. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvin epärationaalista olla ottamatta vas- taan opiskelupaikkaa opettajankoulutuksessa. Pitkä kouluttautumisaika on aina taloudel- linen investointi, mikä aiheuttaa kustannuk- sia tai ainakin tulonmenetyksiä kouluttautu- misen aikana. Koulutukseen ”investointi” on riskiltään erilainen nuorille, jotka arvioivat menestymisen mahdollisuutensa heikommiksi koulutuksen kentällä ja akateemisilla työmark- kinoilla tai heidän tietonsa on puutteellisempaa rationaalisen valinnan tekemiseen. Riskit koulutusvalinnassa eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti yksilöiden välillä. Nämä ris- kit, joita teoria olettaa yksilöiden rationaalisesti punnitsevan, ovat suurempia alemman sosio- ekonomisen taustan yksilöille (Määttä, 2006, 224). Sosioekonomisella taustalla on vaikutus- ta esimerkiksi tutkinnon loppuun suorittami- seen ja keskeyttämiseen. He tekevät valintojaan usein myös puutteellisemman tiedon varassa kuin nuoret, joiden akateemiset vanhemmat ovat osanneet opastaa ja kannustaa opintiellä. Yksittäisten opiskelijoiden riskitaakkaan ja in- vestoinnin suuruuteen vaikuttaa se, millaista taloudellista turvaa he saavat vanhemmiltaan. Yliopisto-opiskelijoiden vanhemmilla näyttää olevan ammattikorkeakouluopiskelijoiden van- hempia paremmat mahdollisuudet antaa talou- dellista tukea korkeamman tulotasonsa vuoksi (OKM, 2012b, 18).
  • 21. 22 Taloustieteen käsitteellä informaation epäsymmetria viitataan koulutukseen hakeu- tumisen kohdalla nuoren puutteelliseen käsi- tykseen koulutuksen laadusta, työmarkkina- relevanssista sekä ansaintamahdollisuuksista verrattuna tahoihin, jotka koulutusta tarjoavat. Korkeakoulutuksen todellinen hyöty selviääkin vasta opintojen jälkeen, mikä on siksi etenkin alemmista sosioekonomisista luokista tuleval- le nuorelle taloudellinen riski. (Kivistö & Hölt- tä, 2009, 113.) Rationaalisen valinnan kritiikki onkin kohdistunut oletukseen ihmisen toiminnan ra- tionaalisuudesta (mm. Simon, 1997). Päätök- siä joudutaan tekemään usein puutteellisen tiedon varassa, ja erilaisista valinnoista koi- tuvat hyödyt voivat palvella henkilön erilaisia arvopreferenssejä. Niin kuin rationaalisen va- linnan teorian, myös agentti – päämies -teo- rian suurin heikkous on sen kapeakatseisissa oletuksissa ihmisen toiminnan motivaatiosta. Se näkee yksilön toiminnan opportunistisena ja omaa etua tavoittelevana ja jättää huomioi- matta muut toimintaa ohjaavat insentiivit. (Ki- vistö, 2007, 198.) Maksullisuuskeskustelussa on mahdollis- ta tuoda esiin, että lukukausimaksuilla olisi, riippuen niiden suuruudesta, hyvinkin erilai- sia ja ehkä ennustamattomia kannustinvaiku- tuksia opiskelulle. Lukukausimaksut saattai- sivat kannustaa eri taustoista olevia yksilöitä erilaisiin ratkaisuihin: toiselle on rationaalista lisätä työntekoa opintojen ohella, toiselle suo- riutua opinnoista mahdollisimman helpolla ja kolmas ottaa investoinnistaan kaiken irti viet- tämällä yöt, päivät opiskelemassa. Kulttuurisen uusintamisen teoria Kulttuurisen uusintamisen teoria kiinnittää huomiota henkilön sosiokulttuuriseen identi- teettiin eli habitukseen. Kulttuurinen uusinta- minen on alkujaan sosiologi Pierre Bourdieun käsitteistöä. Teorian mukaan koulutuskulttuu- ri suosii keskiluokkaisia käyttäytymismalleja ja habitusta, mikä johtaa tämän ryhmän aktii- visempaan koulutukseen hakeutumiseen, va- likoitumiseen ja menestymiseen. Teoria kat- soo, että koulutuksen valikointifunktio ei toimi neutraalisti ja täten maksuttomasta koulutuk- sesta pääsevät hyötymään keskiluokkaisen so- siokulttuurisen identiteetin omaavat yksilöt toisten kustannuksella (Bourdieu, 1986, 48). Tätä ajattelua hyödyntäen lukukausimaksukes- kustelussa on mahdollista nostaa esiin koulu- tuksen mahdollisuuden ja hyötyjen epäoikeu- denmukaista jakautumista hyväosaisille. Huolimatta julkilausutusta pyrkimykses- tä tasa-arvoon ja samanarvoiseen kohteluun yksilön tausta vaikuttaa edelleen hänen mah- dollisuuksiinsa menestyä koulutuksen kentällä. Bourdieu selittää tätä erilaisten kulttuuristen pääomien kautta (esim. Bourdieu, 1986). Kult- tuurisen uusintamisen prosessissa sosiaalinen eriarvoisuus muuntuu koulussa lahjakkuuse- roiksi. Lahjakkuuserot johtavat puolestaan sii- hen, että korkeakoulutukseen valikoituminen tapahtuu epätasa-arvoisesti. Koulutuksen periytyvyys näyttää olevan vahvasti yhteydessä luokkaerojen suuruuteen (Antikainen & Rinne, 2012, 476), mikä vah- vistaa kulttuurista uusintamista. Vanhempien koulutustaustalla ja sosioekonomisella asemal- la on vaikutusta korkeakoulutukseen osallistu- miseen: ylemmän korkeakoulututkinto-opis- kelijoiden isistä ja äideistä neljänneksellä on korkeakoulututkinto, mikä on jo lähes kaksin- kertainen määrä ammattikorkeakouluopiske- lijoihin verrattuna (OKM, 2012b, 17). Myös Kivisen, Hedmanin ja Kaipaisen (2012, 561) tutkimuksessa huomataan, että akateemisen kodin lasten mahdollisuus päätyä yliopistoon on 6,8-kertainen muiden kotien lapsiin verrat- tuna. Tämä ero on myös kasvanut hieman edel- lisestä tarkastelukerrasta viiden vuoden takaa, vaikka pidemmällä tarkasteluvälillä ero onkin kaventunut huomattavasti. Hanna Norin tutkimuksessa (2011, 230) selviää, että tyypillisin yliopistokoulutukseen hakija on 20–24-vuotias kaupunkilaisnainen, jonka isällä on keskiasteen tutkinto. Tyypilli- sin sisäänpääsijä on alle 20-vuotias kaupunki- laismies, jonka isällä on akateeminen tutkin- to. Kaupunkilaismiesten menestys yliopiston porteilla tukee kulttuurisen uusintamisen teo- riaa, jossa hakijan sosiokulttuurinen identiteet- ti nähdään selittävänä tekijänä menestymiseen (Määttä, 2006, 220). OECD-vertailussa kuitenkin huomataan, että Suomessa vanhempien korkeakoulutustaso ennustaa keskiarvoa huomattavasti heikommin nuoren päätymistä korkeakouluun mutta mata- lan koulutustason vanhempien nuorten pääty-
  • 22. 23 minen korkeakoulutukseen taas on OECD-mai- den keskitasoa (OECD, 2012a, A6). Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijoi- den isistä 26 prosenttia ja nuorten ammatti- korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoiden isistä 18 prosenttia on ylempiä toimihenkilöitä (OKM, 2012b, 15). Kulttuurisen uusintamisen teoria ei kuitenkaan pysty selit- tämään kulttuurin muutosta. Miksi esimerkiksi yliopistot ovat viime vuosina naisvaltaistuneet huimasti? Antikaisen ja Rinteen (2012, 476) mukaan koulutuksen eriarvoisuutta tuleekin tarkastel- la suhteessa yleisempiin yhteiskunnallisiin eriarvoisuuksiin: Sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen lisää myös epätasa-arvoisia mahdollisuuksia menestyä koulutiellä. Kas- vaneet tuloerot, yhteiskunnan segregoitumi- nen, perheneuvonnan ja sosiaalityön riittävyys ja alempien koulutusasteiden kyvykkyys tukea koulutuksessa ovat ratkaisevassa asemassa. Maksullisuuskeskustelussa onkin mahdollista kysyä, että jos lasikatto tulee vastaan jo ennen yliopiston porteille koputtamista, millä tavoin maksuton koulutus edistää tasa-arvoa tai on tulonjaollisesti perusteltua? Tässä luvussa esittelin kolme rinnakkaista teoriaa, jotka tarjoavat kaikki oman näkökul- mansa yliopistokoulutuksen maksullisuuden tarkasteluun. Funktionaalisen, rationaalisen valinnan ja kulttuurisen uusintamisen teorian kautta maksullisuuspuhetta voi tulkita ja jäsen- tää. Seuraavaksi luon katsauksen korkeakoulu- politiikan käsitteistöön. 2.2 Korkeakoulupolitiikka Tutkimukseni kohteena on keskustelu, jota on käyty viime vuosina yliopistokoulutuksen mak- sullisuudesta. Keskustelussa on kuitenkin aina sellaisia ideologisia kerrostumia, joiden juuret ovat aiemmassa kehityskulussa. Siksi näen tär- keäksi tarkastella suomalaisen korkeakoulu- politiikan ideologian ja eetoksen muutoksia. Hyödynnän tarkastelussa hyvinvointivaltion ja markkinaliberalismin käsiteparia sekä niiden välistä jännitettä, jota kuvasin taulukossa 2.1. Laajamittaisesti koulutuksen maksutto- muus liittyy näkemyksiin siitä, millaisia tulon- siirtoja ja palveluita yhteiskunnan tulee jäse- nilleen tuottaa ja mikä on yksilöiden omalla vastuulla. Koulutuspolitiikan kohdalla tämä merkitsee sitä, millaiset kouluttautumisen ta- sa-arvon esteet julkinen valta on velvollinen poistamaan ja millä keinoin. Tällaiset yhteis- kunnalliset ideologiat voivat nousta vahvasti- kin pintaan maksullisuuspuheessa. Kalalahden ja Varjon (2012, 40) mukaan tasa-arvo on ollut pitkään erityisen keskeinen osa suomalaista koulutuspoliittista puheava- ruutta. Sosiaalisen nousun historia Suomessa on hyvin lyhyt, ja tasa-arvon eetos elää vahva- na siitä huolimatta, että markkinaliberalismi on saanut jalansijaa Suomessa. Kalalahden ja Varjon (mt., 40) mukaan tasa-arvon käsite on kuitenkin muuttunut ajan saatossa sotien jäl- keisestä Suomesta tähän päivään. Hannu Simolan (2008) ajatuksia mukail- len alla oleva taulukko 2.2 pyrkii kuvaamaan kahta koulutuspolitiikan ajattelutapaa, joita kuvailen tässä luvussa. Markkinaliberalismi ja sen tasa-arvokäsitys ovat pyrkineet haastamaan hyvinvointivaltion määrittelemät itsestäänsel- vyydet. Simola kuvaakin tätä puheavaruuden muutoksena suomalaisessa koulutuspolitiikas- sa (puheavaruudesta luvussa 1.3). Puheavaruuden sekä tasa-arvon käsitteen muutos ja ehkä konsensuksen puute tasa-ar- von merkityksestä voi tuoda kiinnostavan nä- kökulman maksullisuuspuheen tarkasteluun: mitä eri puhujat oikeastaan tarkoittavat ta- sa-arvolla? TAULUKKO 2.2. IDEOLOGIA JA EETOS.1 Hyvinvointivaltio Markkinaliberalismi Tasa-arvo Kilpailu Kansalaisuus Asiakkuus Yhtenäisyys Profiloituminen Koulutus sosiaalipolitiikkana Koulutus talouspolitiikkana Virkamiesjohto Managerialismi 1. Muokattu Simolan 2008, 399–400 pohjalta.
  • 23. 24 Hyvinvointivaltion korkeakoulupolitiikka Sotien jälkeisen Suomen tasa-arvokäsitystä voi- si luonnehtia vielä varsin konservatiiviseksi. Konservatiivinen tasa-arvokäsitys pitää ihmis- ten välisiä eroja luonnollisina, jolloin mahdol- lisuuksien tasa-arvon ihanne yhteiskunnassa on ainoastaan muodollinen ja vapauteen ver- rattuna toissijainen (Lehtisalo & Raivola, 1999, 71). Sotien jälkeisessä Suomessa yliopistot oli- vat vain pientä kaupunkilaiseliittiä varten, eikä koulutuksen esteiden poistaminen ollut koulu- tuspoliittisella agendalla. Tällainen näkemys eliitille suunnatusta yliopistosta saattaa elää vielä tämänkin päivän keskusteluissa siitä, mik- si yliopistokoulutus tulisi rahoittaa kaikkien yhteisillä varoilla. Muuttuneen yhteiskunnan uudenlaiset tarpeet nostivat kuitenkin esille sen, että työ- väenluokan ja alempien sosiaalisten kerros- tumien kyvyt menevät hukkaan koulutuksen sosiaalisen valikoinnin vuoksi, mikä on talou- dellisesti tehotonta (Antikainen, 1999, 9). Voisi sanoa, että yliopistokoulutus ei enää riittävis- sä määrin toteuttanut niitä yhteiskunnallisia funktioita, joita siltä toivottiin. Hyvinvointivaltion rakentamisen aikakau- della pyrittiin tasaamaan mahdollisuuksia kou- luttautua. Tällöin alettiin ajatella, että kykyjen ja ominaisuuksien paras toteutuminen edellyt- tää myös maantieteellisten, taloudellisten ja so- siaalisten esteiden raivaamista pois opintieltä. Näiden uskottiin vaikeuttavan erityisesti alem- masta sosiaaliluokasta tulevien mahdollisuuk- sia kouluttautua (Kalalahti & Varjo, 2012, 43). Juuri taloudellisten esteiden poistaminen kou- lutukseen pääsyltä on ollut aikoinaan perustelu koulutuksen maksuttomuuteen, minkä vuoksi se on näkökulmana väistämättömän relevantti maksullisuuskeskustelussa. Hyvinvointivaltiota rakennettaessa julki- sen vallan tehtäväksi nähtiin koulutusmahdol- lisuuksien takaaminen niille, joilla itsellään ei ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Ta- sa-arvon ideologiaan on kuulunut, että kor- keakoulutusta tuotetaan kykyjensä perusteella valikoituneelle joukolle (Marcucci & Johnsto- ne, 2007, 27). Koulutuksellisen tasa-arvon to- teuttamisessa valtion vahva rooli ja kontrolli nähtiin tärkeänä. Osaltaan maksuttomalle koulutukselle oli syynä korkeakoululaitoksen kasvu ja yksityis- ten korkeakoulujen rahoitusongelmat (Ket- tunen, Jalava, Simola & Varjo, 2012, 36). Ai- kakautta kuvastaakin korkeakoulujärjestelmän kasvaminen ja siirtyminen politiikan, lain ja valtion alle (Kauko, 2011, 58). Aiemmin akatee- misen ohjauksen rooli yliopistoissa oli suurem- pi, ja edelleen yliopistojen sisällä vallitsi vahva akateeminen oligarkia. Akateeminen meritoi- tuminen merkitsi siis yliopistoille myös laajaa päätäntävaltaa ja autonomiaa suomalaisen kor- keakoulupolitiikan linjasta. Markkinoiden roo- li sen sijaan oli hyvin vähäinen. Valtion roo- lin vahvistuminen oli yhteydessä ajatukseen korkeakoulutuksesta osana laajempaa yhteis- kuntapolitiikkaa ja koulutuksesta kansanta- loudellisena investointina. Oikeiston ja elin- keinoelämän tuki rahoituksen kasvulle saatiin lupaamalla tehokkuutta ja resurssien allokoin- tia tuotto-odotuksiltaan lupaaville aloille. (Ket- tunen ym., 2012, 36–37.) Yliopistolaitoksen kokonaismenot kasvoi- vat erityisen voimakkaasti vuodesta 1960 läh- tien, kun yliopistojen, niiden henkilökunnan ja opiskelijoiden määrä lisääntyi. 1960-luvulla perustettiin paljon alueellisia korkeakouluja, jotta yliopisto olisi muidenkin kuin kaupunki- laisten tavoitettavissa. 1950-luvun loppupuo- lelle asti vanhemmat olivat maksaneet suurek- si osaksi lastensa koulutuksen. Vuonna 1969 käynnistettiin myös opintotuen ja opintolaino- jen korkotukien maksujärjestelmät. Taloudelli- set esteet pyrittiin korjaamaan paitsi maksutto- malla koulutuksella myös kaikkia opiskelijoita koskevalla opintotukijärjestelmällä. Opintotu- en kustannukset ovat kasvaneet Suomessa läpi sen olemassa olon, ja kuitenkin opiskelijoiden omien säästöjen ja ansiotulojen osuus opiske- lijoiden opintojen rahoittamisesta suhteessa opintotukeen on kasvanut jatkuvasti (Pekka- la Kerr, 2012, 313–315.). Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuheeseen kytkeytyykin vahvasti kysymys opiskelijan toimeentulon riittävyydes- tä kokoaikaiseen opiskeluun. Maksuttoman koulutuksen periaate on toi- minut Suomessa osana universaalin hyvinvoin- tivaltion logiikkaa, jossa maksuttomuutta on voitu perustella kaikille kuuluvilla tulonsiirroil- la. Yhteiskunnallisilla tulonsiirroilla on haluttu taata kaikille sama taloudellinen lähtötilanne opiskeluun riippumatta siitä, kuinka suuri tuen tarve eri henkilöillä on.
  • 24. 25 Tasa-arvon pyrkimyksistä huolimatta perhetausta ennustaa edelleen voimakkaas- ti korkeakoulutukseen osallistumista, vaikka hyvinvointivaltion rakennuskauden uudistuk- set lisäsivätkin mahdollisuuksien tasa-arvoa huomattavasti (Kivinen ym., 2012). Yliopisto- koulutusta koskevien uudistusten lisäksi myös muilla yhteiskuntapoliittisilla toimilla, kuten peruskoulu-uudistuksella, oli kiistaton vaikutus myös yliopistoon pääsyyn. Keskustelu lukukau- simaksuista kumpuaa osaltaan tästä periyty- vyydestä, joka arvioidaan epäoikeudenmukai- seksi. Kun muodolliset esteet kouluttautumiselle oli poistettu, huomio kiinnittyi hetkeksi opis- keluolosuhteiden merkitykseen ja siihen, että koulu ei ole arvoneutraali instituutio. Esimer- kiksi Michael Youngin uusi kasvatussosiologia oli kiinnostunut niistä olettamuksista, jotka liittyvät koulumaailmassa epäonnistumiseen, menestymiseen ja arvokkaaseen osaamiseen. Koulussa käytetty kieli, opetussuunnitelma ja vuorovaikutuksen tavat vaikuttavat eri taus- toista tulevien nuorten mahdollisuuksiin pärjä- tä. (Antikainen, 1999, 10–12.) Jos koulutuksen periytyvyyttä yliopistoon pääsyssä halutaan vä- hentää, ei riitä, että kiinnitetään huomiota ai- noastaan koulun ulkopuolisiin tekijöihin, kuten opiskelijan toimeentuloon, vaan myös koulu it- sessään on huomioitava. Voimakkaasti valtioon sidoksissa oleva ja julkisesti rahoitettu yliopistokoulutus on ollut mahdollinen suurten tulonsiirtojen ja talous- kasvun vuoksi. Koulutuksen maksuttomuus on nähty legitiiminä paitsi siihen kytketyn tasa-ar- von ideologian vuoksi, myös siksi, että korkei- den tulonsiirtojen on halutttu hyödyttävän kaikkia. Korkeasti koulutetut maksoivat kou- lutuksensa verovaroina takaisin korkeampien tulojen kautta. Konsensus maksuttomasta koulutuksesta osana hyvinvointivaltion toimintamallia säilyi aina 1980-luvun loppuun ja vielä läpi 1990-lu- vun muutamista yrityksistä huolimatta, sillä lukukausimaksut eivät herättäneet suurempia ambitioita. Markkinaliberalistinenkorkeakoulupolitiikka Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli ja kou- lutuksellisen tasa-arvon periaate tulivat haas- tetuksi markkinalogiikkaa, kilpailua ja yksilön oikeuksia korostavan markkinaliberaalin hy- vinvointimallin suunnalta. Markkinaliberalis- min2 ajatus perustuu valtion roolin minimoin- tiin ja markkinavetoisen yhteiskunnan uskoon, jossa julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto ja koulutus, tulisi järjestää markkinalogiikan mu- kaisesti laadun ja tehokkuuden takaamiseksi (Ahonen, 2003, 166–168). Palveluiden käyttä- jät ja hyötyjät nähdään yksityisinä asiakkaina sen sijaan, että korostettaisiin kansalaisuutta ja kansallista hyötyä. Koulutussosiologisessa tutkimuskirjallisuudessa tätä suunnanmuu- tosta on kuvailtu melko laajasti (mm. Ahonen, 2003; Lampinen, 2000; Rinne, Kivirauma & Simola, 2002), mutta empiiristä näyttöä siitä on hyvin vähän. Tämä suunnanmuutos tai kehityskulku on aiheuttanut paljon kriittistä keskustelua ja vastustusta. Onkin mielenkiintoinen kysymys, näkyykö yliopistokoulutuksen maksullisuus- puheessa vastakkainasettelua ja leiriytymistä markkinavetoisen koulutuksen ja julkisen si- vistysyliopiston kannattajiin. Markkinaliberalismi on kehittynyt kansal- lisvaltion sääntelyn vastavoimaksi. Globalisaa- tio ja kansainvälinen avautuminen ovat vaati- neet uudenlaisia toimenpiteitä yhteiskunnissa, jotka eivät elä irrallisina saarekkeina muusta maailmasta. Simolan (2008, 399–400) mu- kaan kysymys on myös totuuksien järjestelmäs- tä, siis ajattelutavoista, jotka otetaan itsestään- selvyyksinä. Antikaisen ja Rinteen (2012, 468) mukaan uuden politiikan perusajatuksena on pitää tutkimusta ja koulutusta markkinatava- rana ja sen käsitteet tulevat suoraan talouselä- mästä (Antikainen & Rinne, 2012, 468). Idea koulujen tulosvastuullisuudesta tukee mark- kinaperustaista ajattelutapaa (mt., 449). Tällä on haluttu lisätä koulutuksen tehokkuutta ja suorituskykyä erityisesti silloin, kun julkinen rahoitus on joutunut kriisiin. Vanttajan ja Jauhiaisen (2009, 11–12) mukaan markkinaliberalismi näkyy opiskeli- jalle yliopistossa muun muassa sillä tavalla, että opiskeluaikoja pyritään lyhentämään ja tehostamaan, tutkintojen määrälliset tavoit- teet lisääntyvät, opiskelijasta halutaan tehdä maksava asiakas ja koulutuksesta yksityinen palveluhyödyke. Valtiot pyrkivät minimoimaan oman osallistumisensa tai vähintäänkin teke- mään koulutuksesta mahdollisimman kustan- 2. Puhun tässä uusliberalismin sijaan markkinaliberalismista, jonka voi nähdä olevan konnotaatioiltaan neutraalimpi.
  • 25. 26 nustehokasta (Simola, Rinne, Varjo & Kauko, 2013, 614). Maksullisuuspuhe heijastaa mark- kinaliberalistista ajattelumaailmaa, joka on rantautunut laajemminkin yliopiston toimin- tamalleihin. Markkinasuuntautuneessa koulutuspoli- tiikassa opiskelija nähdään asiakkaana, jonka tehtävänä on kilpailuttaa tarjolla olevia koulu- tuspalveluita. Muun muassa Marcucci ja Johns- tone (2007, 26) ovatkin argumentoineet, että jos opiskelijat ja perheet ovat maksavia asiak- kaita, tulee yliopistojen olla tehokkaampia ja asiakassuuntautuneempia. Markkinaideologi- aan tai markkinauskoon liittyykin vahvasti nä- kemys markkinoiden mahdollisuudesta tuottaa palveluita tehokkaammin ja paremmin asiak- kailleen. Opiskelija voisi toimia voimaantu- neena kuluttajana, joka suorittaa opintonsa tehokkaasti mutta uskaltaa vaatia ja kilpailut- taa myös laatua, minkä myötä yliopistoille tu- lee tarve vastata opiskelijan ja työmarkkinoiden odotuksiin. Perusteluna käytetään myös koulu- tuksen kysynnän kasvua, jolloin voisi ajatella yksilöiden olevan valmiita maksamaan koulu- tuksestaan, jos ovat motivoituneita opiskele- maan. (Ala-Panula, Bailey, Löppönen & Rau- tanen, 2009, 40.) Lukukausimaksujen on nähty voivan luoda kuluttajamarkkinat, jolloin opiskelija valitsee koulutuksen, joka tarjoaa parhaan koulutuk- sen ja työllistymisnäkymät. Tämä edellyttäisi yliopistoilta voimakkaampaa panostusta mark- kinointiin ja ”kuluttajilta” tietoisuutta koulu- tus- ja työelämämarkkinoista. Samalla on nähty pelkoa myös palvelukorkeakoulujen syntymi- sestä, joka vaatisi paljon resursseja imagon- rakentamiseen ja saattaisi hämärtää yliopis- ton kasvatustehtävää. (Ala-Panula ym., 2009, 45–47.) Markkinaliberalismiin sopii ajatus siitä, että opiskelijan valinnanvapaus voisi johtaa kil- pailuun opiskelijoista korkeakoulujen kesken. Tällä voisi olla myönteisiä vaikutuksia koulu- tuksen laatuun ja opiskelijoiden näkökulman huomioimiseen (Haapamäki, Kajaste & Sund, 2009, 89–91). Markkinaliberalismin yhteydessä puhu- taan usein hallinnosta hallintaan siirtymisestä, tai niin sanotusta managerialismista. Kansain- välisten toimijoiden rooli koulutuksen muovaa- misessa on lisääntynyt, ja monia muutoksia on pyritty perustelemaan välttämättömyyksi- nä kansainvälistymisen vuoksi sen sijaan, että niiden poliittinen rooli tunnustettaisiin. Puhe- tapaan, jossa valtioiden ja yliopistojen kilpai- lukykyisyyttä mitataan, ovat myös iskostuneet taloustieteen termit (Simola ym., 2013, 614). Esittelin luvun 2.2 alussa taulukon 2.2, jossa kuvattiin hyvinvointivaltion ja markki- naliberalismin koulutuspolitiikkojen eroja. Hyvinvointivaltion koulutuspolitiikka sai sii- nä sellaisia merkityksenantoja kuten tasa-ar- vo, kansalaisuus, yhtenäisyys, koulutuksen ymmärtäminen sosiaalipolitiikkana sekä virka- miesjohtoisuus. Markkinaliberalismiin kytket- tiin kilpailu, asiakkuus, profiloituminen, kou- lutuksen mieltäminen talouspolitiikkana sekä managerialismi. Yliopistokoulutuksen mak- sullisuuspuhe voi hyvin heijastaa näitä samoja merkityksenantoja, minkä vuoksi niiden tunte- minen on väistämätöntä maksullisuuspuheen ymmärtämiseksi. Onkin mielenkiintoista nähdä millainen historiallinen kytkös maksullisuuspuheella on hyvinvointivaltion tasa-arvon ihanteeseen tai markkinaliberalismiin. Aatteita ei voi kui- tenkaan tulkita staattisina asiantiloina, minkä vuoksi jäsennän seuraavassa alaluvussa poliit- tisen muutoksen mahdollisuutta. Maksuttoman koulutuksen polku ja muutos Moniin muihin maihin verrattuna suomalainen koulutuksen maksuttomuuden malli on poik- keuksellinen. Sitä, miksi näin on, voi tarkastella historiallisten kehityskulkujen kautta. Näitä ke- hityskulkuja selittää polkuriippuvuuden käsite. Polkuriippuvuus-käsitteellä viitataan mer- kityksettömiltä näyttävien tapahtumien poten- tiaalisesti mittaviin seurauksiin ja tapahtuma- kulkujen palautumattomuuteen. Se on toimiva selitysmalli, kun tarkastellaan sitä, miksi esi- merkiksi korkeakoulutus on muotoutunut tie- tynlaiseksi eri kulttuureissa. Kun prosessit ovat edenneet riittävän pitkään tiettyä polkua pit- kin, niiden suuntaa on vaikea muuttaa, vaik- ka reunaehdot tai muut lainalaisuudet olisivat muuttuneet. (Pierson, 2010, 252.) Yhtenä tällaisena kehityspolkuna voi- daan nähdä laajan joukon ulottuville raken- nettu julkinen koulutusjärjestelmä ja siihen kytketty tasa-arvon eetos (mm. Simola, Varjo & Rinne, 2010, 296). Muun muassa koulutuk-
  • 26. 27 sen maksuttomuudella ja esimerkiksi aluekor- keakouluilla on haluttu turvata tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun. Keino voi muuttua arvoksi sinällään, vaikka se ei enää saavuttaisi- kaan sille asetettuja päämääriä. Tässä olen päättänyt kuvata polkuriippu- vuutta James Mahoneyn (2000) jäsennyksen avulla, koska se tarjoaa kattavan näkökulman siihen, mitä polkuriippuvuus voi tarkoittaa. Sa- malla kun hän viittaa tulkinnassaan kehitys- kulkujen historialliseen palautumattomuuteen, hän pureutuu niiden syihin eli siihen, miksi historiallisia kehityskulkuja ei pyritä muutta- maan. Mahoneyn tulkinta käsitteestä eroaa sii- tä, miten suomalaisessa koulutussosiologiassa polkuriippuvuutta on yleensä tulkittu, ja tar- kentaa sitä hieman. (mm. Simola, Varjo & Rin- ne, 2010). Mahoney (2000, 517) tarjoaa polkuriip- puvuudelle neljä selitysmallia, jotka ovat uti- litaristinen ja funktionaalinen malli sekä le- gitimiteettiin tai valtaan perustuvat mallit. Utilitaristisen selitysmallin mukaan järjes- telmää uusinnetaan sen toimintaan osallistu- vien toimijoiden saaman tuotos-panossuhteen vuoksi. Opiskelijat eivät puutu maksuttomaan koulutukseen, sillä uskovat hyötyvänsä siitä. Utilitaristinen selitysmalli seuraa taloustieteen logiikkaa rationaalisesta valinnasta ja siihen liittyvistä teoretisoinneista (Mahoney, 2000, 519). Maksuttoman koulutuksen järjestelmän uusintamista voi selittää sen tuottamilla hyö- dyillä yksilölle ja halua muutokselle taas yhteis- kunnan ja yksilön välisen tuotos-panossuhteen muuttamisella. Funktionaalisen selityksen mukaan järjes- telmää uusinnetaan silloin, kun sen nähdään palvelevan laajemmin koko yhteiskuntajärjes- telmää. Muutos on mahdollinen, kun systeemin tarpeet muuttuvat (Mahoney, 2000, 217). Jos korkeakoulutus tuottaa kvalifioinnin, varas- toinnin, integroinnin ja valikoinnin funktioita tehokkaasti maksuttomana, voidaan sitä pitää yhteiskunnallisesti perusteltuna. Viime aikoina on kuitenkin ollut pyrkimyksiä kasvattaa yh- teiskunnan koulutusinvestoinnistaan saamaa tuottoa. Opintoaikojen rajauksessa, kaksipor- taisen tutkintorakenteen käyttöönotossa, en- simmäistä opiskelupaikkaa hakevia suosivassa opiskelijavalintauudistuksessa ja opintotuen ehtojen kiristyksissä näyttää olleen tavoittee- na tämänkaltaisen tuottavuuden lisääminen. Poliittisessa argumentaatiossa lukukausimak- suista on mahdollista vedota funktionaalisiin tekijöihin, kuten yliopistokoulutuksen tuot- to-odotuksiin. Polkuriippuvuuden vallankäyttöön liit- tyvä selitys perustaa ajatukseen valtaeliitistä, joka hyötyy järjestelmän ylläpidosta enemmän kuin toiset. Muutos vallanpitäjissä mahdollis- taa muutoksen. (Mahoney, 2000, 217.) Simolan (2008, 399–400) mukaan valta koulutuspo- litiikassa on siirtynyt yliopiston virkamiehil- tä markkinoille ja talouseliitille (managerialis- mi). Yhtä lailla voidaan tarkastella sivistys- ja talouseliitin tai eri poliittisten puolueiden val- tatasapainoa koulutuspolitiikassa. Maksulli- suuspuhe saattaakin heijastella pyrkimyksiä vakuuttaa uusi talouseliitti tai muuttuva po- liittinen kenttä maksuttoman koulutuksen tar- peellisuudesta. Neljäs Mahoneyn (2000, 217) esittämä polkuriippuvuuden selitysmalli on legitimiteet- tiä eli hyväksyttävyyttä korostava. Sen mukaan järjestelmää uusinnetaan, koska toimijat pitä- vät sitä moraalisesti oikeutettuna ja sopivana. Se voi liittyä esimerkiksi arvopohjaan tai oikeu- denmukaisuuskäsityksiin, joiden muutos yh- teisössä veisi legitimiteetin myös tietynlaisen järjestelmän ylläpidolta. Legitimiteettiin pe- rustuva polkuriippuvuus tarjoaa selitysmallin sille, minkä vuoksi monet poliittiset muutok- set tapahtuvat hivuttautuen. Ilman radikaalia rakennemullistusta muutokset saadaan aikaan vain vaivihkaa puheavaruutta muuttamalla, sil- lä vallitseva doksa eli käsitys todellisuudesta (ks. luku 1.3) on niin vahva. Legitimiteetti saa pohjansa yhteiskunnan ideologiasta ja eetok- sesta. Maksullisuuspuheessa saatetaan pyrkiä viemään pohja maksujen puolestapuhujien ar- gumenteilta vetoamalla maksuttoman koulu- tuksen kiistattomaan legitimiteettiin osana yh- teiskunnan jaettua arvomaailmaa. Polkuriippuvuuden yhteydessä puhutaan usein myös konvergenssista, joka viittaa ver- tailevassa kasvatustieteessä koulutuksen yh- denmukaistumiseen maiden välillä (Simola ym, 2013, 614–615). Tätä tapahtuu erityisesti talo- udellisten yhteistyöjärjestöjen, kuten OECD:n, kautta. Monia muutoksia on myös suomalaises- sa korkeakoulupolitiikassa perusteltu kansain- välisillä käytänteillä, mitä on myös kritisoitu
  • 27. 28 uusliberalistisena. Roger Dalen (1999, 6) mu- kaan harmonisoinnilla, tiedon levittämisellä, standardoinnilla, keskinäistä riippuvuutta sy- ventämällä tai pakottamalla luodaan yhden- mukaisempaa politiikkaa juuri ylikansallisten organisaatioiden vaikutuksesta. Nämä ovat me- kanismeina erilaisia kuin perinteinen toisilta mailta lainaaminen ja oppiminen. Konvergenssi voidaan nähdä polkuriippu- vuuden vastaparina, joka edistää vallitseval- ta polulta siirtymistä. Se kannustaa vallitsevan tilan kriittiseen tarkasteluun. Polkuriippuvuu- den avulla kuvataan ja teoretisoidaan kansal- lisia erityispiirteitä ja konvergenssin avulla yli- kansallisia virtauksia. (Simola ym., 2010, 286.) Keskustelussa tavasta rahoittaa yliopistokou- lutus voidaan kansainvälisellä yhteistyöllä ja standardisoinneilla perustella tarvetta polun muuttamiselle. Tässä luvussa käsittelin hyvinvointivaltio- ta ja markkinaliberalismia käsiteparina, jonka ilmenemistä tarkastelen maksullisuuspuhees- sa. Hyvinvointivaltion koulutuspolitiikkaan liitin käsitteet tasa-arvo, koulutus sosiaalipo- litiikkana, kansallisuus, yhtenäisyys ja virka- miesjohto. Markkinaliberalismin käsitteellistin kilpailun, asiakkuuden, profiloitumisen, ma- nagerialismin ja talouspolitiikan avulla. Mak- sullisuuspuheen tarkastelussa kiinnitän huo- miota myös siihen, miten polkuriippuvuus tai konvergenssi ilmenevät puheessa traditiosta ja kehityskuluista.
  • 28. 29 Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata, ana- lysoida ja tulkita yliopistokoulutuksen mak- sullisuutta koskevaa puheavaruutta julkisten keskustelupuheenvuorojen ja keskeisten toi- mijoiden näkemysten kautta. Ensimmäisenä tavoitteena on hahmottaa yliopistokoulutuk- sen maksullisuudesta käytävän keskustelun puheavaruus. Puheavaruutta kuvaamaan olen valinnut julkisen keskustelun maksuista viimei- seltä kolmelta vuodelta. Tarkastelen miten pu- heenvuoroissa ilmenee rationaalisen valinnan teorian logiikka, ajatus kulttuurisesta uusin- tamisesta ja koulutuksen yhteiskunnallisista funktioista. Hyödynnän hyvinvointivaltion ja markkinaliberalismin välistä jännitettä tarkas- telun jäsentäjänä. Seuraavaksi olen kiinnostunut tietämään, millaisia ryhmiä haastattelemistani korkea- koulupolitiikan toimijoista voidaan muodos- 3. Tutkimustehtävä ja tutkimus- kysymykset taa heidän suhtautumistapansa perusteella. Ryhmien muodostamisessa hyödynnän pu- heavaruudesta koostamiani väitteitä ja Q-fak- torointia. Q-faktorianalyysin avulla tarkastelen ryhmien välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Syvennän tarkasteluani kysymällä, mistä ylipäätään on mahdollista puhua. Tarkastelen puheavaruutta ja toimijoiden esiin nostamia ajatuksia tutkimuksen teoreettista ja käsitteel- listä jäsennystä vasten. Arvioin mahdollisuuk- sia laajentaa puheavaruutta ja pyrin löytämään sen takana olevia vaiettuja totuuksia. Laaja-alaisempana pyrkimyksenäni on ymmärtää keskustelun vallitsevaa jännittei- syyttä, löytää keskustelusta uusia vivahteita sekä mahdollistaa aiemmin vaiettujen ja itses- tään selvinä pidettyjen alueiden esiin nosta- minen siihen. Tutkimuskysymykset: Millainen on ylipistokoulutuksen maksullisuudesta käytävän keskustelun puheavaruus? Millaisia ryhmiä korkeakoulupolitiikan toimijoista voidaan muodostaa heidän suhtautumistapojensa perusteella? Mitkä näkökulmat erottelevat ja yhdistävät ryhmiä? Mistä on mahdollista puhua? 1 2 3 4
  • 29. 30
  • 30. 31 Tässä luvussa avaan tutkimuksen etenemisen eri vaiheita. Tutkimus toteutettiin Q-menetel- mällä. Se alkoi hahmottamalla yliopistokou- lutuksen maksullisuuden puheavaruus, joka kerättiin kevään 2013 aikana pääasiassa val- takunnallisista lehdistä. Puheavaruus pelkis- tettiin väitekokoelmaksi eli Q-otokseksi, joka sisälsi 50 väitettä. Haastateltaviksi tutkimuk- seen valittiin 17 korkeakoulupolitiikan toimijaa (P-otos), jotka tekivät jaottelun puheavaruuden väitteistä pohjautuen omaan tai taustaorgani- saationsa suhtautumistapaan yliopistokoulu- tuksen maksullisuuteen. Henkilöotoksesta käy- tetään tässä myös nimitystä P-otos. Väitteille tehtyjen Q-jaotteluiden pohjalta suoritettiin Q-faktorianalyysi ja toimijoiden puheessaan tuomia näkökulmia käytettiin tulkinnan sy- ventämiseen. 4.1. Tutkimusstrategia Tutkimuksessa ymmärretään todellisuus so- siaalisesti vuorovaikutuksessa rakentuneena kokonaisuutena, siis sosiaalisena konstruktio- na. Tutkimuksen lähestymistapa tutkimuskoh- teeseensa on laadullinen ja subjektiivisen toi- minnan ymmärtämiseen pyrkivä. Tutkimuksen kohteena olevat subjektit nähdään aktiivisina, puheen ja vuorovaikutuksen kautta merkityk- siä rakentavina toimijoina. Puhe ei ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan sen kautta rakenne- taan merkityksiä ja toteutetaan omia päämää- riä. Tutkimuksen ontologinen ja epistemolo- ginen lähestymistapa pohjaa siis sosiaaliseen konstruktionismiin. Subjektiivisuuden tutkimuksen voi nähdä olevan lähellä hermeneuttista tutkimusperin- nettä. Hermeneutiikalla tarkoitetaan tässä ym- 4. Tutkimuksen toteutus ja Q-metodologia märtämisen ja tulkinnan teoriaa, jossa pyritään ilmiöiden merkityksien oivaltamiseen. Herme- neutiikan kaksi avainkäsitettä ovat esiymmär- rys ja hermeneuttinen kehä (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 35). Koska kokemusmaailma ei avaudu tutkijalle sellaisenaan, se on aina tulkinnan- varaista ja perustuu aiemmille tulkinnoille, esiymmärrykselle. Syvällinen ymmärtäminen etenee kehämäisenä liikkeenä eli hermeneut- tisena kehänä. Ilmiötä lähestytään teoreetti- sen perehtyneisyyden pohjalta ja teoreettista viitekehystä muokataan empiiristen havainto- jen perusteella. Päättely on siis abduktiivista. Q-menetelmä tarjoaa tavan tutkia syste- maattisella tavalla ihmisten näkökulmia, us- komuksia, asenteita ja mieltymyksiä, joiden ymmärretään heijastuvan siitä kulttuuris-his- toriallisesta kontekstista, jossa tieto on raken- tunut. Se on Q-faktorointiin ja alun perin beha- vioristiseen psykologiaan perustuva tekniikka ihmisten ”subjektiuden” tutkimiseen. Asherin (1987, 77) mukaan poliittisia kysymyksiä kos- kevassa tutkimuksessa Q-metodologialla py- ritään systemaattisesti ymmärtämään politii- kan toteuttamisen ja päätöksenteon prosesseja sekä vaatimuksia ja odotuksia niissä. Tällä tut- kimuksella tavoittelenkin systemaattista ym- märrystä siitä, miten erilaiset tavoitteet, arvot ja ideologiat sijoittuvat korkeakoulupolitiikan toimijoiden mielissä suhteessa toisiinsa. Mene- telmällä pyritään hahmottamaan erilaisia nä- kemyksiä lukukausimaksuista, jotta debattia koulutuspolitiikan toteuttamisesta saataisiin edistettyä rakentavasti. Q-menetelmää on hyödynnetty ehkä laa- jimmin kasvatustieteen, politiikan tutkimuk- sen ja terveystieteiden piirissä. Irlannissa on
  • 31. 32 kehitetty Q-metodologiseen tiedonkeruuseen perustuva kansalaismielipiteenkeruujärjes- telmä (CiviQ), jolla saadaan tietoa erilaisista suhtautumistavoista poliittisiin kysymyksiin. John B. Nicholas (2013) on tutkinut työtyyty- väisyyttä yliopistojen laitoksilla Q-menetelmäl- lä saadakseen kokonaisvaltaisempaa kuvaa tyy- tyväisyyden luonteesta, kuin likert-asteikolla tapahtuva arviointi kykenee tuottamaan. Ulug ja Cohrs (2012) ovat kiinnostavalla tavalla tut- kineet turkkilaisten ja kurdien välistä konfliktia Q-metodologian avulla ja pystyneet sen avul- la tarjoamaan ratkaisun avaimia tulehtunee- seen poliittiseen tilanteeseen. Wilf (2011) pystyi Q-metodologian avulla löytämään Yhdysval- tojen terveydenhuoltouudistusta koskeneen debatin takaa uusia erilaisia näkökulmia kuin mediassa näkyvä republikaani–demokraat- ti-asetelma pystyi tarjoamaan. Politiikan tutki- muksessa Suomessa laajimmin Q-metodologi- aa on hyödyntänyt Pami Aalto, joka on tutkinut muun muassa kiistaa kansallisesta identiteet- tiprojektista (2006) ja EU:n pohjoisen ulottu- vuuden asiantuntijakeskustelua (2003). Q-menetelmää verrataan usein perintei- seen faktorianalyysiin (R-menetelmä) (esim. Brown, 1980, 20). Siinä missä R-metodolo- giassa faktoreille latautuvat väitteet, Q-meto- dologiassa faktoreille latautuvat ihmiset, joi- den suhtautumistapa ilmiöön on samanlainen. Osallistuvien toimijoiden jaottelut siis toimivat faktorianalyysin tekijöinä, eli Q korreloi hen- kilöihin, ei asioihin. Tekemällä korrelaatiota ihmisten välillä Q-faktorianalyysi antaa tietoa samankaltaisuuksista ja erilaisuuksista näkö- kulmissa toimijoiden välillä. (van Exel & de Graaf, 2005, 1.) Q-menetelmän yhtenä vahvuutena voi- daan nähdä sen kyky auttaa löytämään sellai- set näkökulmat, jotka jakavat mielipiteitä tai yhdistävät henkilöitä. Näin sen voi nähdä on- nistuneena valintana tutkimusmenetelmäksi melko polarisoituneen keskustelun tutkimi- seen, jossa tavoitteena on löytää hienovarai- sia eroja ja yhtäläisyyksiä. Q tarkastelee toi- mijoiden näkemysten kirjoa kokonaisuutena eikä erottele sen osia irrallisina. Q-metodolo- gia olettaa, että ihmisen monimuotoisuutta ei pystytä täysin ilmentämään a priori -tyyppisillä kategorioilla, kuten liberaali–konservatiivi (ks. esim. Wilf, 2011). Q-menetelmän sijaan muita mahdollisia tapoja ymmärtää puheavaruutta olisivat voi- neet olla sisällönanalyysi tai diskurssianalyysi, joiden pohjalta olisi toteutettu kvalitatiiviset haastattelut. Tarkastelu olisi tällöin jäänyt vä- hemmän systemaattiselle tasolle. Q-menetelmä sopii hyvin välineeksi löytää vastaukset valitse- miini tutkimuskysymyksiin. 4.2. Puheavaruuden hahmottaminen Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys oli, millainen on maksullisuuskeskustelun pu- heavaruus. Puheavaruuden kokonaisuuden hahmottamisen kannalta on olennaista, että aineisto kattaa mahdollisimman laajasti kaik- ki keskustelun näkökulmat. Puheavaruus voi olla kirjoitetun tekstin lisäksi myös esimerkiksi puhetta tai kuvaa, ja se voi olla koottuna monin eri tavoin (van Exel & de Graaf, 2005, 4.). Kos- ka olisi lähes mahdotonta koota kaikki olemas- sa oleva puhe ja mielipiteet novelleista edus- kunnan keskustelujen observointiin, päädyttiin tässä keräämään mahdollisimman kuvaava ja tutkimuskysymysten kannalta kiinnostava otos, jonka ulkopuolelle on jätetty sosiaalinen ja po- pulaari media. Q-menetelmässä populaationa, josta koo- taan otos, toimii ihmisten sijaan näkökulmat (Q-otos). Tavoitteena ei ole saada edustavaa otosta esimerkiksi korkeakoulupolitiikan toimi- joista vaan lukukausimaksuista käydystä kes- kustelusta. Eroa perinteiseen faktorianalyysia (”R”) varten kerättyyn otantaan kuvataan ku- vassa 4.1. Samat lainalaisuudet toimivat otoksen ko- koamisessa kuin ihmispopulaatiosta otosta poi- mittaessa. Sen tulee edustaa kattavasti ja ta- sapainoisesti koko populaatiota ja olla riittävä laajuudeltaan. Tutkimuksen puheavaruutta kuvaava- na aineistona toimivat julkiset keskustelupu- heenvuorot. Julkisina keskustelupuheenvuo- roina tulkitsen tässä sellaisia puheenvuoroja, joita on julkaistu valtakunnallisissa paperisis- sa sanomalehdissä tai uutisissa (mm. Helsingin Sanomat, Taloussanomat, MTV3, Yle, Iltaleh- ti), paikallislehdissä tai koulutus ja yhteiskun-
  • 32. 33 tatieteellisen alan julkaisuissa (esim. Kanava, Yhteiskuntapolitiikka). Lisäksi valitsin aineis- toon kevään 2010 mielenosoituksesta nauhoi- tetut puoluejohtajien ”maksuttomuuslupauk- set”. Tarkastelun ulkopuolelle jäivät sosiaalisen median keskustelu, useimmat paikallistason lehdet ja populäärimedia. Uutisointien lisäksi otin tarkasteluun tekstejä jokaista haastatelta- vaa kohti niin, että tekstit kuvaavat henkilön taustaorganisaation tai hänen itsensä tulokul- maa kysymykseen. Tällä varmistettiin, että jo- kaisen haastateltavan on mahdollista sijoittaa itsensä tai oma organisaationsa puheavaruu- teen. Tehty rajaus mahdollisti keskusteluava- ruuden hahmottamisen riittävän kattavasti, sillä keskustelun argumentit vivahteikkuudes- taan huolimatta alkoivat nopeasti kylläistyä. Lähdeaineisto on kuvattu tämän työn aineis- toluettelossa. Keskusteluaineiston (ks. aineistoluette- lo) keräsin internethakuja ja Suomen yliop- pilaskuntien liiton media-arkistoa käyttäen. Internethauissa käytin jokaisella sivulla noin kymmentä eri hakusanaa ja lisäksi useampia google-hakuja. Hakusanoina käytin sanoja ku- ten ”maksuton koulutus”, ”lukukausimaksut” ja ”maksu, yliopisto”. Tarkempien osumien saa- miseksi lisäsin hakusanoihin muun muassa kiinnostavien keskustelijoiden tai organisaa- tioiden nimiä. Koska menetelmän tavoitteena oli mahdollisimman edustavan väiteavaruuden hahmottaminen, hain aineistolle vielä vahvis- tusta tutkimuksen kannalta kiinnostavien ta- hojen blogiteksteistä ja muusta epävirallisem- masta uutisoinnista myös aiemmilta vuosilta. Tarkastelun aikaväliksi rajattiin 1.3.2010– 1.3.2013. Jakso kuvaa hyvin nykyhetkeä – tai ainakaan ei ole vielä tuotu esiin vahvoja tulkin- toja siitä, että yhteiskunnallinen tila olisi radi- kaalisti muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Tarkastelujakso alkaa suunnilleen siitä, kun opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman opintojen nopeuttamista käsittelevän työryh- män, ns. Lehikoisen työryhmän, raportti ”Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep!” (OPM, 2010b) ilmestyi ja päättyy kohuun EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksu- kokeilun vakinaistamisaloitteesta. Kaikkiaan keskustelua valikoitui tarkaste- luun (ks. Aineistoluettelo) 79 uutistekstiä, kym- menen puolueblogia tai -uutista, viisi tieteel- listä julkaisua, seitsemän puolueiden puhetta maksuttoman koulutuksen mielenosoitukses- ta 2010, yksi TV-keskustelu ja seitsemän po- litiikkapaperia. KUVA 4.1. POPULAATIO JA OTOS Q-MENETELMÄSSÄ.
  • 33. 34 4.3. Väitteitä maksuista Luokittelin ja kokosin aineiston keskustelun laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin peri- aatteita noudattaen (ks. esim. Tuomi & Sarajär- vi, 2009). Keräsin siitä monipuolisen otoksen erilaisia väitteitä maksuista. Väitteet lähdeteks- teineen on kuvattu liitteessä III. Aluksi haarukoin väitteet teksteistä lait- tamalla taulukkolaskentaohjelmaan kaikki ne tekstien kohdat, joihin sisältyi jonkinlainen aiheeseen liittyvä näkökulma tai lataus. Tä- män jälkeen tein näkökulmiin pelkistyksen. Värikoodasin väitteet laadullisen tutkimuksen tyypittelyn tapaan sen perusteella, millaisia teemoja väitteissä ilmeni. Tyypittelin alkuun väitteitä kymmeneen eri luokkaan, mutta ym- märryksen syventyessä aineiston sisällöstä yh- distelin ja erottelin väitteiden luokkia niissä il- menevien yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien perusteella. Väitteiden koostamisprosessia ku- vataan taulukossa 4.1. Alhaalta päin katsottuna siinä näkyy ensin suorat lainaukset tekstistä, sitten pelkistykset ja tämän jälkeen pelkistyk- sistä koostettu väite. Ylimpänä näkyy väitteen saama luokitus. Ensimmäisen 30–40 tekstin jälkeen en enää poiminut tai värikoodannut kaikkia väit- teitä erikseen teksteistä vaan valikoin mukaan sellaisia väitteitä, jotka toivat aineistoon jotain uutta sisältöä. Koska keskustelun puheenvuo- roissa on paljon päällekkäisyyttä, ei jokaista väitettä olisi ollut järkevää poimia erikseen. Tä- män tutkimuksen kannalta olennaista ei ole eri väitteiden esiintymismäärä vaan se, että väit- teiden on kuvattava koko keskustelua. Koko- naisuudessaan oli huomattavissa, että 30–40 tekstin jälkeen harva teksti enää toi ”uutta sa- nottavaa”, eli aineisto oli saavuttanut saturaa- tiopisteensä (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 87–90). Tässä vaiheessa koostamisprosessi tapahtuikin osittain vastakkaiseen suuntaan. Sen jälkeen kun olin koostanut teksteistä jo useamman väitteen, aloin tarkastella uusia tekstejä siitä näkökulmasta, sisältävätkö ne jo- takin sellaista, mikä ei vielä sisälly koostettui- hin väitteisiin. Taulukko 4.2 kuvaa prosessin tätä vaihetta. Tutkimuksessa päädyin 50 väitteen otok- seen. Loppujen lopuksi sijoitin kaikki poimitut väitteet neljään eri luokkaan. Näitä luokkia kut- sun keskustelun sisällä oleviksi diskursseiksi, millä viittaan keskustelun temaattiseen kehyk- seen. Näitä diskursseja olivat mahdollisuuksien tasa-arvon diskurssi (11 väitettä), jaon ja hyöty- jen oikeudenmukaisuusdiskurssi (15 väitettä), traditio ja kehityskulut diskurssi (13 väitettä) TAULUKKO 4.1. VÄITTEIDEN TYYPITTELY. Luokitus Vaikutukset koulutukseen ja opiskeluun Väite Maksujatehokkaampikeinonopeuttaaopintojaontäysipäiväisenopiskelunmahdollistaminen. Pelkistys Opintolainan ja sen takaisinmaksuvelvoitteen sitominen opin­ tojen etenemiseen nykyistä kannustavammin nopeuttaisi opin­toja. Täysipäiväisenopiskelunmah­ dollistaminen on tehokkain keino valmistumisen nope­ uttamiseen. Lähdeteksti Opintotuen osalta korotettu osa voitaisiin eritellä ja sitoa suo­ri­tet­ tuihin opintopisteisiin, jolloin ko­ ro­tus myös nopeuttaisi opintoja eikä ainoastaan parantaisi opis­ ke­­lijoiden taloudellista tilan­net­ta. Opintolainan korotus vaa­ti­si tie­­ tynlaisia porkkanoita, koska opis­ kelija kyllä ymmärtää, ettei laina ole ilmaista rahaa. Se on makset- tava takaisin jonain päi­vänä. Näin ollen opinto­ lai­na voitaisiin myös si­toa suoritettuihin opin­topisteisiin tai opin­noista val­mis­ tu­­miseen niin, että lai­na­pääoma vähe- nisi progressiivisesti sen mukaan, kuinka hy­vin opiskelija on opintojaan suorit­ta­ nut. Täysipäiväisen opiskelun mah­­dol­listaminen on te­ hok­kain keino val­mis­tu­mi­ sen nopeut­tamiseen. Tämä onnistuisi opin­totuen ja/tai opintolainan määrän ko­ rottamisella.
  • 34. 35 ja diskurssi vaikutuksista opiskeluun ja koulu- tukseen (11 väitettä). Listatessani väitteiden esiintymistä eri lähteissä (liite 3) pidin periaatteena sitä, että väitteen teema tulee niissä näkyväksi. Näin on esimerkiksi väitteen 40. ”Syyt opiskelun hitau- teen ovat maksuttomuudessa” kohdalla. Siihen liittyvä kuvaus tai mielipide esiintyi useam- massa tekstissä (mm. HS 8.1.2012, 8.3.2010, 18.1.2013 ja 25.4.2010). Näistä 18.1.2013 ja 25.4.2010 julkaistuissa teksteissä kirjoittajat ovat vastakkaista mieltä väitteen kanssa. Huolehdin väitteiden tasapainoisuudesta lisäksi sillä, että pyrin luomaan tasapuolisen otoksen maksulliseen koulutukseen positiivi- sesti ja negatiivisesti suhtautuvista väitteistä sekä ottamalla mukaan muutaman neutraalin väitteen (liite I). Osan väitteistä käänsin nega- tiivisesta positiiviseksi tasapainon vuoksi. Väit- teistä 17 suhtautui maksuihin positiivisesti ja 18 negatiivisesti. 15 oli luonteeltaan neutraale- ja maksujen suhteen mutta osa niistä muuten hyvin kantaa ottavia. 4.4. Toimijoiden valinta Tutkimukseen valittiin joukko korkeakoulupo- litiikan toimijoita, joiden tehtäväksi annettiin koostettujen väitteiden jaottelu niin, että ne kuvaavat heidän suhtautumistapaansa asiaan. Haastateltaviksi valitsin toimijoita, jot- ka edustavat sellaisia instituutioita, jotka ovat korkeakoulupoliittisen päätöksenteon kannal- ta keskeisiä. Haastateltavat toimijat (P-otos) valitsin korkeakoulutuksen sidosryhmämallia hyödyntäen niin, että eri osa-alueet tulevat ka- tetuksi. Lisäksi osviittaa sopivista henkilöistä otin vuoden 2010 opintojen nopeuttamista sel- vittäneen OKM:n työryhmän ohjausryhmän ko- koonpanosta (OKM, 2010b). Kyseinen työryhmä koostui ainoastaan opetus- ja kulttuurinministeriön sisäisistä vir- kamiehistä, mutta sille perustettiin laaja oh- jausryhmä, jossa oli edustusta eri sidosryhmis- tä. Ohjausryhmä ja lisäksi sen kuultavana olleet henkilöt kuvastavatkin hyvin korkeakoulupo- liittista päätöksentekijä- ja vaikuttajajoukkoa maksullisuuden näkökulmasta. Huomioita- vaa kuitenkin on, että ko. työryhmän tehtäviin on kuulunut myös toisen asteen koulutukseen liittyvät kysymykset, minkä vuoksi esimerkiksi Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto ja Opetushallitus todennäköisesti olivat edustettuina. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriös- tä. Sen jäseniksi oli kutsuttu edustajat elin- TAULUKKO 4.2. VÄITTEIDEN TYYPITTELYN TOINEN VAIHE. Teksti lähteessä Koulutuksen tasa-arvon ja periytyvyyden näkökulmasta opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa rahapussit eivät ole oikeita lähteitä korkeakoulujen taseiden paikkaamiseen. Edellä mainitut [Täydennyskoulutus ja koulutusvienti] eivät sinänsä ole uhka tutkinto-opiskelun maksuttomuudelle, mutta tuovat kuitenkin näkyväksi maksullisuuden mahdollisuuden ja koulutuksesta aiheutuvat kustannukset Väite Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä. Maksut tuottaisivat korkea- koulujen talouteen merkit- täviä summia. Maksullinen koulutus on hi­vut­tautumassa suomalaisiin korkea­ kouluihin asteittain. Luokka Mahdollisuuksien tasa-arvo Vaikutukset koulutukseen ja opiskeluun Traditio ja kehityskulut
  • 35. 36 keinoelämästä (SAK, STTK, Akava, EK, Suo- men yrittäjät), korkeakouluista (Koulutuksen järjestäjien yhdistys, Saimaan ammattikor- keakoulu, Tampereen yliopisto), opiskelija- järjestöistä (Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK, Suomen lukiolaisten liitto), Ylioppi- lastutkintolautakunnasta, Kuntaliitosta, Ope- tushallituksesta, opetusministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä. Lisäksi ohjausryhmä kuuli asiantuntijoita (Suomen opinto-ohjaajat SOPO ry., Opiskelun ja koulutuksen tutkimus- säätiö OTUS, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopis- to) (OPM, 2010b, 7.). Ohjausryhmän kokoon- pano tukee yliopistokoulutuksen ohjausvoimia kuvaavan mallin rakennetta, joka esiteltiin lu- vussa 1.3. Organisaatioiden ulkopuolelta kiinnosta- via ovat myös henkilöt, jotka ovat olleet aktii- visia keskustelijoita ja hyödyntäneet niin sa- nottua asiantuntija-asemaansa mutta eivät välttämättä ole puhuneet minkään erityisen organisaation suulla. Nämä henkilöt ovat ol- leet ratkaisevia myös keskustelun dynamiikan näkökulmasta, sillä yksi ”ärhäkkä” puheenvuo- ro on villinnyt nopeasti keskustelua ja saanut aikaan vastineiden vastavyöryn. Tästä esimerk- kinä emerituskansleri Kari Raivion 23.4.2010 kirjoittama mielipidekirjoitus ”Lukukausimak- sut toisivat ryhtiä veltostuneeseen opiskelu- kulttuuriin”, jonka jälkeen Helsingin sanomat julkaisi neljä mielipidekirjoitusta, jotka jatkoi- vat keskustelua aiheesta. Tekstit ovat osa tä- män tutkimuksen aineistoa (Ks. aineistoluet- telo). Seuraavaksi esittelen tutkimukseen osal- listuneet toimijat valtiolta, akateemisesta yh- teisöstä ja markkinoiden piiristä. Tutkittavilta kysyttiin aineistonkeruun yhteydessä ja vielä myöhemmin tulosten valmistuttua anonymi- teetistä. Heitä kannustettiin esiintymään ni- mellään, sillä he edustavat pääosin julkisia or- ganisaatioita ja tuovat esiin niiden linjoja He ovat tuoneet näkökulmansa esiin julkisesti. Kuulan (2011, 203–204) mukaan, kun henki- löitä haastatellaan jonkin alan asiantuntijoina, voi olla perusteltua käyttää aineistositaattien yhteydessä henkilöiden oikeita nimiä. Muuta- ma toimija halusi tuoda näkökulmansa ano- nyymisti, joten heidän tunnistamattomuutensa suojaamiseksi kenenkään osallistujan vastauk- sia ei käsitellä oikeilla nimillä. Valtio Puolueista valitsin haastateltaviksi henkilöitä, jotka ovat profiloituneet korkeakoulupolitiik- kaan. Henkilöt (6) valittiin kuudesta Suomen suurimmasta puolueesta, eli Kansallisesta Ko- koomuksesta, Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta, Suomen Keskustasta, Perussuoma- laisista, Vihreästä liitosta ja Vasemmistoliitos- ta. Osassa tapauksista olin yhteydessä puolu- eiden toimistoihin ja osassa suoraan sopiviin henkilöihin, kuten aktiivisiin aiheesta keskuste- lijoihin tai sivistysvaliokunnan jäseniin. Pyysin vinkkejä haastateltaviksi myös tutuilta henki- löiltä, joilla on kontakteja puolueisiin. Taulu- kossa 4.3 esitellään puolueiden edustajat. Täh- dellä merkityt henkilöt ovat puoluetoimistojen ehdottamia. Tekstit, joihin henkilöiden kohdal- la viitataan, löytyvät tämän tutkimuksen aineis- toluettelosta. Sivistysvaliokuntaa johti Raija Vahasalo Kansallisesta Kokoomuksesta. Hän on osallis- tunut myös julkiseen keskusteluun lukukau- simaksuista kirjoittamalla iltalehteen blogin 22.4.2010. Hän sai näkyvyyttä keväällä 2013 vedettyään allekirjoituksensa pois lukukausi- maksukokeilua kannattavasta lakialoitteesta. Outi Alanko-Kahiluoto toimi Vihreiden eduskuntaryhmästä sivistysvaliokunnan jä- senenä ja oli Helsingin kaupungin opetus- lautakunnan puheenjohtaja. Lukukausimak- suista hän kirjoitti tekstin Vihreiden blogiin 21.2.2013. Jirka Hakala toimi Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana ja tuo sitä kautta opiskelijanä- kökulmaa muun muassa korkeakoulutukseen liittyviin kysymyksiin puolueen sisällä. Hän on ollut aktiivinen lukukausimaksukokeilua kos- kevassa keskustelussa. Kansanedustaja Kimmo Kivelä kuului Pe- russuomalaisten eduskuntaryhmään ja oli si- vistysvaliokunnan jäsen. Kokonaisuudessaan Perussuomalaiset ovat puolueena olleet hyvin vähän esillä lukukausimaksuista käytävässä
  • 36. 37 keskustelussa. Kansanedustaja Anneli Kilju- nen (SDP) on puhunut aktiivisesti opiskelijan toimeentuloon liittyvistä asioista ja Aaron Kal- linen (Vas.) oli mukana Tutkasin seminaaris- sa puhumassa paneelissa lukukausimaksuista. TAULUKKO 4.3. PUOLUEIDEN EDUSTAJAT. Nimi Puolue Perustelu Raija Vahasalo Kokoomus Sivistys- valiokunnan pj. Outi Alanko- Kahiluoto Vihreät Aktiivinen keskustelija Jirka Hakala Keskusta KOL:n pj. Kimmo Kivelä Perus- suomalaiset Sivistys- valiokunnan jäsen Anneli Kiljunen Sosiali- demokraatit Aktiivinen keskustelija, opiskelijan toimeentulo Aaron Kallinen Vasemmisto- liitto Tutkasin seminaarissa lukukausi- maksu- paneelissa Opetus- ja kulttuuriministeriö on ehdottomasti keskeisin toimija tämän tutkimuksen kannalta. Ylijohtaja Anita Lehikoinen johti pitkään kor- keakoulu- ja tiedepolitiikan osastoa OKM:ssä ja on ollut puheenjohtajana työryhmässä val- mistelemassa myös lukukausimaksuista pal- jon keskustelua herättänyttä Ei paikoillanne, vaan valmiit, Hep! -raporttia (OKM, 2010b). Lehikoinen nimitettiin keväällä 2013 kanslia- päälliköksi opetus- ja kulttuuriministeriöön. Aleksi Kalenius toimi toukokuun alkuun asti opetusministeri Jukka Gustafssonin eri- tyisavustajana. Hän on tuottanut Kalevi Sor- sa -säätiölle raportin Valinnanvapaus, vastuu ja tasa-arvo – Koulutuksen kustannusten ja- kaminen (Henttonen, 2008). Hänen voidaan nähdä olleen aktiivisempi lukukausimaksuista keskustelija kuin opetusministeri itse. Kaleni- us siirtyi hetkeksi takaisin koulutuspolitiikan asiantuntijaksi STTK:hon mutta palasi alku- syksystä töihin OKM:öön. Opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi myös työ- ja elinkeinoministeriö on tutkimuk- sen kannalta kiinnostava, sillä koulutuspoliitti- set tavoitteet kytkeytyvät työllisyyspolitiikkaan ja työurakeskusteluun. TEM:ssä työelämän osaaminen ja laatu oli Teija Feltin vastuulla. Valtion virkamiehet esitellään taulukossa 4.4. TAULUKKO 4.4. VIRKAMIEHET. Nimi Taho Perustelu Anita Lehikoinen OKM Aktiivisuus, asema Teija Felt TEM Asema Aleksi Kalenius OKM Asema Akateeminen yhteisö Akateemisesta yhteisöstä valittiin tutkimuk- seen mukaan viisi henkilöä, jotka on kuvattu taulukossa 4.5. Helsingin yliopistolla on ollut historiallisesti merkittävä rooli korkeakoulu- poliittisessa keskustelussa ja suunnannäyttä- misessä. Helsingin yliopisto on myös Suomen suurin ja vanhin yliopisto. Helsingin yliopis- ton rehtorina (31.5.2013 asti) ja kanslerina (1.6.2013 alkaen) toiminut Thomas Wilhelms- son on rehtorinvalintansa yhteydessä asettunut vastustamaan lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille. Sen sijaan Helsingin yliopiston emeritusrehtori ja -kansleri (2003–2008) Kari Raivio on hyvin rohkeasti käynyt viime vuosina keskustelua maksuttomasta koulutuksesta. Hä- nen näkökulmillaan ja puheenvuoroillaan voi- daan nähdä olevan keskeinen vaikutus. Kiinnostavaa kontrastia keskusteluun voi- si tuoda lisäksi Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson, joka on julkisesti kertonut kannat- tavansa lukukausimaksuja. Muita sopivia hen- kilöitä olisivat lisäksi voineet olla säätiöyliopis- toissa rehtorit, mutta he jäivät rajauksen vuoksi tutkimuksen ulkopuolelle. Suomen ylioppilaskuntien liitto opiske- lijoiden etujärjestönä on ollut aktiivinen kes- kustelija ja lobbari yliopistokoulutuksen mak- suttomuuteen liittyen. SYL:sta haastateltaviksi valittiin Jarmo Kallunki, joka toimi liiton kou- lutuspoliittisena sihteerinä. Lisäksi haastatel- tavaksi otettiin Seppo Sainio Yliopistojen ope- tusalan liitosta, joka edustaa laajaa joukkoa yliopiston opetushenkilökuntaa ja toimii osa-
  • 37. 38 na opetusalan ammattijärjestö OAJ:tä. Se ei ole ollut julkisuudessa kovin äänekäs yliopisto- koulutuksesta keskustelija, joten näkökulma oli siinäkin mielessä kiinnostavaa saada mukaan. TAULUKKO 4.5. AKATEEMINEN YHTEISÖ. Nimi Taho Perustelu Kari Raivio HY Aktiivinen keskustelija Thomas Wilhelmsson HY Asema Matti Jakobsson VY Aktiivinen keskustelija, asema Jarmo Kallunki SYL Aktiivinen keskustelija, asema Seppo Sainio YLL Asema Suomen yliopistot UNIFI ry jäi tutkimuksen ulkopuolelle. Sen tavoitteena on vaikuttaa yli- opisto-, tiede- ja koulutuspolitiikkaan ja valvoa yliopistojen yhteisiä etuja. Se ei ole juurikaan osallistunut juuri lukukausimaksukeskuste- luun, eikä sillä ole julkilausuttua kantaa asiaan. Markkinat Markkinoita edustamaan valittiin kolme toimi- jaa, jotka on kuvattu taulukossa 4.6. Elinkeino- elämän keskusliitto on ollut pitkään aktiivinen lukukausimaksuihin liittyvissä kysymyksissä. Koulutuksen ja osaamisen asiantuntija Mari- ta Aho olikin tähän hyvä haastateltava. Aho on työskennellyt EK:ssa pitkään ja istunut useis- sa OKM:n työryhmissä ja oli siksi kiinnostava valinta. Palkansaajakeskusjärjestöiden tehtäväksi on usein nähty muun muassa ratkaisujen löy- täminen työurien pidentämistä ja valtion talo- uttakin koskeviin kysymyksiin, joihin opintojen kesto ja maksullisuus linkittyvät. Lisäksi Aka- vaa luonnollisesti kiinnostaa, millaista osaa- mista sen jäsenkunta saa työelämää varten. Akavalla koulutuspolitiikasta vastasi Ida Mieli- tyinen ja SAK:lla Markku Liljeström. Akava on osallistunut muita palkansaajakeskusjärjestöjä aktiivisemmin lukukausimaksukeskusteluun. STTK jätettiin tässä tutkimuksen ulkopuolelle, sillä Aleksi Kalenius oli mukana tutkimuksessa yksityishenkilönä. TAULUKKO 4.6. MARKKINAT. Nimi Taho Perustelu Marita Aho EK Aktiivinen keskustelija Ida Mielityinen Akava Aktiivinen keskustelija Markku Liljeström SAK Asema 4.5. Eliittihaastattelu Eliittihaastattelulla tarkoitetaan sekä yhteis- kunnan huippukerroksiin kuuluvien ihmisten haastattelemista että myös mihin tahansa ryh- mään kuuluvien ihmisten haastattelemista, mi- käli heidän asiantuntemuksensa, kokemuksena tai jokin muu ominaisuutensa edellyttää haas- tattelijalta erityisen paljon valmistautumista, joustavuutta ja huolellisuutta. Valtaeliitti on valikoitunut joukko ihmisiä, joilla on aseman- sa tai korkean tietotasonsa puolesta kyky tehdä muihin ihmisiin vaikuttavia päätöksiä (Mykkä- nen, 2001, 108). Mykkäsen mukaan valmistautuminen eliittihaastatteluun on tärkeää, jotta haastat- telija pystyy pitämään tilanteen kontrollissaan ja saamaan tarvitsemansa aineiston haastatte- lusta. Eliittihaastattelu onkin hänen mukaansa riskialtis menetelmä (mt., 110). Q-menetelmän kohdalla riskin voidaan ajatella olevan pienem- pi, sillä haastatteluasetelma ei anna paljoa tilaa soveltamiseen ja väittämien jaottelu on haasta- teltavan puhetta tärkeämmässä roolissa. Haas- tateltava tulee sanoneeksi ja ottaneeksi kantaa paljon enemmän kuin mitä puhuu. Eliittihaastatteluiden kannalta tutkimus on kriittisessä vaiheessa silloin, kun haastatel- taviin ollaan ensimmäisen kerran yhteydessä. Haastateltavat saattavat olla hyvinkin kiirei- siä, eikä heillä ole velvollisuutta osallistua haas- tatteluihin. Tutkimus ja tutkimusongelma on osattava myydä hyvin, selkeästi ja luotettavuut- ta osoittaen. (mt., 112–115.) Tämän tutkielman tapauksessa kiinnitin huomiota siihen, miten vastaajat saadaan kiinnostumaan pro gradu -tason tutkimuksesta. Toisen haasteen tuo valittujen henkilöi- den mahdollisuus tai halu lausua ääneen hei- dän taustaorganisaatioidensa kantoja. Esitän toimijoiden vastaukset anonyymeina analyysis-
  • 38. 39 sani, ja joidenkin toimijoiden kohdalla en käytä lainkaan suoria sitaatteja heidän pyynnöstään. Kuula (2011, 204–205) huomauttaa tutkitta- vien tunnistamisesta, että vaikeat tai jopa ar- kaluontoiset tutkimusaiheet voivat antaa tut- kittaville tietoa itseymmärryksen perustaksi ja tuottaa uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Haastateltaviin otettiin yhteyttä huhti- kuun ensimmäisellä viikolla sähköpostilla (lii- te V), jossa kerrottiin aiheesta, tutkimuksesta, menetelmästä ja haastateltavista yleisesti. Vies- tiin laitettiin lisäksi Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön ja Helsingin yliopiston logot ja sopivat yhteystiedot tutkijan tietojen lisäk- si. Tällä pyrittiin lisäämään tutkimuksen kiin- nostavuutta ja kuvaa luotettavuudesta. Joiden- kin tahojen kanssa haastattelun sopiminen oli vaikeaa, ja osassa tapauksista minut ohjattiin eteenpäin toiselle henkilölle. Sovin viimeisen haastattelun toukokuun lopulla ja tein kaikki haastattelut ennen juhannusta 2013. 4.6. Haastatteluiden toteuttaminen Haastattelut toteutettiin aikavälillä 15.4.– 22.6.2013. Ne pidettiin yleensä haastatelta- vien työpaikoilla. Haastatteluiden alussa selos- tin tutkimuksen idean ja tutkimusmenetelmän. Tämän jälkeen osallistujia pyydettiin jakamaan 50 väitettä kolmeen eri pinoon: niihin, joiden kanssa hän on samaa mieltä, eri mieltä tai joi- hin hän suhtautuu neutraalisti. Tämän jälkeen haastateltavia ohjeistettiin sijoittamaan väit- teet normaalijakaumalle, joka on kuvattu tau- lukossa 4.7. Sijoittelun jälkeen heitä haasta- teltiin. Heiltä kysyttiin erityisesti ääripäihin sijoitetuista väittämistä mutta tarjottiin mah- dollisuus kommentoida myös muita väitteitä. Tämän jälkeen kysyttiin heidän ajatuksistaan maksullisuuskeskustelusta sinällään ja pyydet- tiin arvioimaan myös kootun väiteavaruuden kuvaavuutta. Tutkimuksessa haastateltiin 17 toimijaa, joista 15 edusti taustaorganisaatioitaan ja kaksi henkilöä vastasi ainoastaan omissa nimissään. Haastateltavien voidaan uskoa pyrkineen tuo- maan esiin parhaansa mukaan juuri taustaor- ganisaatioidensa näkemykset haastatteluissa ja tekemissään jaotteluissa. Haastatteluihin va- littiin henkilöt sillä perusteella, että he tunte- vat oman organisaationsa näkemykset ja ovat seuranneet keskustelua koulutuksen maksul- lisuudesta. Tästä huolimatta jokaisella on aina myös henkilökohtainen tapa jäsentää asioi- ta, eikä sitä voi täysin sulkea pois. Täten täs- sä tutkimuksessa väkisinkin jää ulkopuolelle Vähiten samaa mieltä Eniten samaa mieltä -5 -4 -3 -2 -1 0 1 2 3 4 5 Eri mieltä Neutraali / ei tärkeä Samaa mieltä Lukumäärä Lukumäärä Lukumäärä TAULUKKO 4.7. POHJA Q-JAOTTELUN TEKEMISEEN.
  • 39. 40 esimerkiksi puolueiden sisäiset tulokulmaerot kysymykseen yliopistokoulutuksen maksulli- suudesta. Toisaalta haastateltaviksi on pyritty valitsemaan sellaisia henkilöitä, jotka käyttä- vät organisaationsa ääntä juuri korkeakoulu- tukseen liittyvissä kysymyksissä, ja heidän vai- kutusvaltansa organisaation muodostamiin tai ulospäin esittämiin näkemyksiin on merkittä- vä. Toimijat edustivat hyvin suomalaista kor- keakoulupoliittista vaikuttajakenttää. 17 osal- listujaa voidaan pitää sangen kattavana otok- sena tästä joukosta. Joidenkin kokemuksien mukaan noin 15 vastausta mistä tahansa ai- heesta tai joukosta riittää aineiston kylläänty- miseen (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 87). Myös Brownin (1980, 84) mukaan jokaiseen aihee- seen on olemassa vain rajattu määrä erilaisia näkökulmia ja huolellisella henkilöotoksella nämä näkökulmat voidaan saada esiin jo pie- nelläkin määrällä ihmisiä. Haastatteleville täsmennettiin ennen jaot- telun tekemistä, että tehtävänä on sijoittaa väit- teet jakaumalle sen mukaan, mitä heidän or- ganisaationsa ajattelee kysymyksestä. Lisäksi tarkennettiin, että kyse on näkökulmista ai- noastaan yliopistokoulutusta koskevaan mak- sullisuuteen ja että tarkastelun ulkopuolella on maksut Euroopan talousalueen ulkopuolisille opiskelijoille. Haastateltavia ohjeistettiin arvi- oimaan, kuinka samaa mieltä he ovat väittei- den kanssa ja kuinka relevanttina he näkevät väitteen kysymyksen kannalta. Täten keskivä- liin ohjeistettiin sijoittamaan sellaiset väittä- mät, joihin näkökulma on ristiriitainen tai ne eivät herätä vahvoja näkemyksiä maksullisuus- kysymyksen kannalta. Näin tehtiin esimerkiksi seuraavassa tilanteessa, kun haastateltava ky- syi, mihin seuraava väite kannattaisi sijoittaa: Nämähän on sitten sellaisia, että vaikka tuo väite ”kasvaneen eriarvoisuuden vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua”. Niin muun muassa sen vuoksi, mutta ei se ole mitenkään tärkein tai ainoa syy. Monelle vastaajalle täsmennettiin myös, että osa väitteistä saattaa olla latautuneita sä- vyltään ja että siitä ei tarvitse piitata. Kyse on julkisessa keskustelussa esiin tuoduista väit- teistä, joista osan on tarkoituskin provosoida kuulijaansa. Tämä saattoi joissain tapauksissa helpottaa vastaajan jaottelun tekemistä. Osa väitteistä oli sellaisia, että moni vas- taaja tulkitsi niiden tarkoittavan samaa asiaa. Esimerkiksi käsitteet ”perusarvo” ja ”perusoi- keus” ymmärrettiin joissain tapauksissa syno- nyymeina: Siis kun täällä on perusarvo ja perusoi- keus. Ne ovat minun mielestäni niin samaa asiaa, että on vaikea laittaa niitä eri [kohtiin asteikkoa]. Haastateltavien tehtyä Q-jaottelu heitä pyydettiin kertomaan, miksi he ovat asetelleet väitteet niin kuin ovat tehneet. Tämä tapah- tui ääripääväittämien kautta. Käytössä olleen ajan ja haastateltavan puheliaisuuden mukaan päätettiin tilannekohtaisesti, kysytäänkö myös sarakkeiden 4 ja -4 väittämistä. Lisäksi haasta- teltavia pyydettiin kommentoimaan haastatte- lun lopuksi sitä, mistä tällä hetkellä ei puhuta mutta ehkä pitäisi puhua. Näiden vastausten kautta päästään sivuamaan ”puhumattomuu- den tilaa” puheavaruudessa. Haastateltavilta pyydettiin arviot myös siitä, kuvaavatko väit- teet hyvin sitä, mistä on puhuttu, vai puuttuu- ko niistä jokin näkökulma. Tätä kuvataan tut- kimuksen tarkastelu -osiossa (luku 6). 4.7. Määrällinen analyysi Toimijoiden jaottelut syötettiin pq-method-ni- miseen ohjelmaan, joka on Peter Schmolckin Q-metodologista tutkimusta varten kehittä- mä tilastollinen ohjelma. Ohjelma mahdollis- taa Q-jaotteluiden syöttämisen siinä muodossa kuin ne on kerätty, laskee korrelaatiot jaottelui- den välillä sekä suorittaa faktorianalyysin. Kun relevantit faktorit on valittu, ohjelma tekee ra- portin faktorilatauksista, väittämien faktoripis- teistä sekä faktoreita yhdistävistä ja erottavis- ta väitteistä. Toimintojensa vuoksi pq-method on Q-metodologiselle tutkimukselle sopivampi kuin esimerkiksi paljon käytetty tilasto-ohjel- ma SPSS (Schmolck, 2012). Ennen faktoreiden rotaatioita vastaajis- ta muodostettiin pq-methodin mahdollistama maksimimäärä faktoreita eli kahdeksan (liite IV). Sellaisinaan faktorit eivät kuitenkaan anna aineistosta vielä kovin kiinnostavia tuloksia. Kahdeksasta faktorista ainoastaan kahdella en- simmäisellä on latauksia, ja karkea jako fakto- reiden välillä näyttää olevan maksullisuuden kannattajat ja vastustajat. Kahdeksan faktoria selittää 89 prosenttia muuttujista ja kaksi fak- toria 67 prosenttia.
  • 40. 41 Nummenmaan (2009, 406) mukaan mikä tahansa korrelaatiomatriisi voidaan tulkita äärettömän monen erilaisen faktoriratkaisun kautta mutta yksinkertaisuuden vuoksi faktori- ratkaisu pitää pyrkiä tekemään niin, että se se- littää vaihtelusta mahdollisimman paljon, pääl- lekkäiset lataukset minimoidaan, faktoreita on mahdollisimman vähän ja niille löytyy sisällöl- lisesti mielekäs tulkinta. Tilastollisessa mielessä ei ole olemassa kri- teereitä faktoreiden lukumäärästä, ainoastaan erilaisia nyrkkisääntöjä. Näitä ovat esimerkik- si se, että ominaisarvo (Eigenvalue) on yli yh- den. Tässä tapauksessa ensimmäisen kahden faktorin ominaisarvot ovat yli yhden. Toinen nyrkkisääntö on se, että faktorin selitysosuus on vähintään 5 prosenttia. Kolmas faktori täyt- tää tämän säännön. Kolmas nyrkkisääntö on muuttujien karsimisen vaikutus kriteereihin. (Mattila, 2007) Luonnollisin mutta epämielenkiintoisin ratkaisu olisi ollut kahden faktorin malli, jolla olisi muodostunut lukukausimaksujen kannat- tajien ja vastustajien faktorit. Nyrkkisääntöjen ohella on tarkasteltava myös faktorirakenteen tulkittavuutta. Tavoitteena on faktorirakenne, joka on mahdollisimman selkeästi ja mielek- käästi tulkittavissa. Valitsin faktoreita testausten jälkeen ro- taatioita varten neljä, jotta ensimmäisen fak- torin sisään saatiin luotua hajontaa. Kaksi fak- toria jaoin kahteen osaan, jotka korreloivat jonkin verran keskenään mutta muodostavat myös eroja. Näin sain tarkasteluun ryhmien si- säiset erot ja yhtenäisyyden. Neljän faktorin se- litysosuus muuttujista on 77 prosenttia, mikä on verrattain paljon. TAULUKKO 4.8. TOIMIJOIDEN LATAUKSET FAKTOREILLE: FAKTORIMATRIISI. Q-jaottelu 1 2 3 4 Pragmatisti 1 0.61 0.36 -0.27 -0.38 Pragmatisti 2 0.69 0.41 -0.21 -0.17 Pragmatisti 3 0.74 0.42 -0.29 0.02 Puolustaja 4 0.09 0.62 X -0.32 -0.20 Kriitikko 5 -0.20 -0.29 0.79 0.30 Uudistaja 6 -0.22 -0.35 0.43 0.65 Uudistaja 7 0.07 0.20 0.30 0.85 Puolustaja 8 0.57 0.66 -0.12 -0.12 Puolustaja 9 0.46 0.66 -0.25 0.17 Puolustaja 10 0.50 0.69 -0.14 -0.22 Pragmatisti 11 0.59 0.51 -0.37 -0.19 Puolustaja 12 0.31 0.57 -0.09 -0.12 Kriitikko 13 0.27 0.11 0.66 X 0.41 Puolustaja 14 0.45 0.76 -0.00 -0.20 Pragmatisti 15 0.87 0.01 0.21 0.22 Puolustaja 16 0.53 0.61 -0.24 -0.16 Uudistaja 17 0.05 0.16 -0.07 0.78 % selittävä osuus 24 24 12 15 * Henkilön latautuminen faktorille ilmoitettu lihavoinnilla.
  • 41. 42 Neljälle faktorille tein useita harkinnan- varaisia rotaatioita, jotta niiden välille saatiin mahdollisimman suuret erot. Tavoitteenani oli, että henkilöt latautuisivat mahdollisimman sel- keästi ainoastaan yhdelle faktorille faktoreiden tulkinnan helpottamiseksi. Nämä neljä faktoria selittävät nyt 75 prosenttia muuttujista. Henkilöitä latautuu kaikille neljälle fakto- rille melko tasaisesti (taulukko 4.8). Faktoreilla 1 ja 2 on muita faktoreita enemmän yhdistäviä näkemyksiä. Faktoreiden reliabiliteetti on to- della hyvä arvojen vaihdellessa välillä 0,89– 0,97.1 Muuttujien kokonaisreliabiliteetti on 0,80. Faktoreiden keskivirheet vaihtelevat vä- lillä 0,19–0,33.2 Toimijat esitetään tässä tutkimuksessa anonyymeina, sillä osa tutkimukseen osallis- tuneista henkilöistä näin toivoi. Faktoreille la- tautuneet ryhmät on nimetty Pragmatisteiksi (F1), Puolustajiksi (F2), Kriitikoiksi (F3) ja Uu- distajiksi (F4). Niille latautuneet toimijat ni- mettiin faktorilla ja numerokoodilla, esimer- kiksi Pragmatisti 1. Faktoreiden 1 ja 2 välillä on melko vahva korrelaatio, ja esimerkiksi Pragmatisti 11 olisi voinut istua hyvin myös faktorille kaksi. Myös faktoreissa 3 ja 4 on yhteneviä piirteitä. Eniten eroavaisuuksia on faktoreiden 2 ja 3 välillä ne- gatiivisella, 0,37 korrelaatiolla (taulukko 4.9). TAULUKKO 4.9. FAKTOREIDEN VÄLISET KORRELAATIOT. 1 2 3 4 F 1,00 0,77 -0,15 0,04 1 1,00 -0,37 -0,08 2 1,00 0,56 3 1,00 4 Vastaajia pyydettiin sijoittamaan väitteet pa- kotetulle normaalijakaumalle, jotta vastausten vertailtavuus olisi mahdollisimman suuri. Ja- kauman keskihajonta oli 2,68 ja keskiarvo 0. Väitteiden osittaisen päällekkäisyyden tai ide- ologisuuden vuoksi jakauma tuntui kuitenkin osasta vastaajia hankalalta. Yhden vastaajan kohdalla pakotetusta jakaumasta joustettiin, minkä vuoksi keskiarvo (0,20) ja keskijakauma (3,34) ovat hänen kohdallaan hieman muista poikkeavat. Lisäksi yhden vastaajan haastat- telu tehtiin osittain puhelimitse, minkä vuoksi päädyttiin käyttämään pienempiportaista as- teikkoa mutta kuitenkin niin, että keskihajonta ja keskiarvo pysyivät samoina. Koska vastauk- set sopivat laadullisin perustein hyvin kokonai- suuteen, näiden vastaajien ottaminen mukaan analyysiin oli perusteltua. Taulukoista 4.9 ja 4.10 huo­­mataan, että henkilöt faktoreilla 1 ja 2 korreloivat kaikki keskenään positiivisesti ja muodostavat näin melko vahvan rintaman näkemyksillään. Vah- vimpia negatiivisia korrelaatioita saavat taas vastaajat 5 ja 6 (taulukko 4.10). Voikin olla, että heidän näkemystensä vapaus oli suurempi kuin muilla tai heillä on ollut halua säväyttää näke- myksillään. Korrelaatio Uudistajan 5 ja Krii- tikon 6 välillä (0.67) ei kuitenkaan ole kovin vahva. He näyttävätkin olevan näkemyksiensä kanssa hieman enemmän omillaan kuin muut. Vastaajista eniten keskenään korreloivat Pragmatisti 11 ja Puolustaja 10 (0.83). Heidän tuottamansa korrelaatiot suhteessa muihin toi- mijoihin ovat myös varianssiltaan kaikista suu- rimmat. He korreloivat kaikista voimakkaim- min negatiivisesti toisen ääripään henkilöihin. Myös Puolustajat 2 ja 16 näyttäytyvät keske- nään erittäin samanmielisinä (0.82). Pragmatistin 15 ja Kriitikon 13 vastaukset sijoittuvat melko lailla puoliväliin. He korreloi- vat kaikista neutraaleimmin muihin vastaajiin. Saattaa olla, että heidän vastauksensa ovat tie- toisestikin hyvin diplomaattisia. Toinen heistä nostikin haastattelussaan esiin, että jaottelun tekeminen oli hankalaa, sillä organisaatiossa on hyvin erilaisia näkemyksiä ja lähtökohtia asiaan eikä linjasta ole yksimielisyyttä. 1. Average Rel. Coef. 0.800, Composite Reliability F1 0.952, F2 0.966, F3 0.889, F4 0.923 2. F1=0.218, F2=0.186, F3=0.333, F4=0.277.
  • 42. 43 TAULUKKO4.10.KORRELAATIOMATRIISI. Toimija 1 20,80 30,610,69 40,570,610,37 5-0,52-0,39-0,45-0,41 6-0,53-0,44-0,43-0,460,67 7-0,22-0,090,06-0,160,390,57 80,650,720,710,53-0,43-0,470,01 90,510,620,640,47-0,39-0,260,150,65 100,780,730,670,61-0,45-0,53-0,050,700,64 110,780,780,680,62-0,58-0,60-0,140,710,630,83 120,580,560,470,47-0,35-0,340,010,590,490,580,62 13-0,14-0,020,04-0,310,420,360,550,100,080,02-0,050,12 140,600,680,640,61-0,36-0,490,020,740,600,800,690,510,01 150,360,490,520,100,05-0,010,300,440,370,350,420,300,430,41 160,760,820,650,64-0,48-0,50-0,050,760,630,760,780,66-0,040,760,40 17-0,130,060,090,030,140,300,610,080,140,060,120,220,45-0,010,260,11 1234567891011121314151617
  • 43. 44
  • 44. 45 Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millai- nen on yliopistokoulutuksen maksullisuudesta käytävä puheavaruus, millaisia ryhmiä korkea- koulupolitiikan toimijoista voidaan muodostaa heidän suhtautumistapansa perusteella ja mit- kä näkökulmat erottelevat ja yhdistävät ryh- miä. Lisäksi kiinnostuksenkohteena oli saada selville, mitä jää puheavaruuden ulkopuolelle. Tässä luvussa esittelen aluksi neljä dis- kurssia, joiden avulla on mahdollista jäsentää yliopistokoulutuksen maksullisuuden puheava- ruutta. Q-metodologisen tutkimuksen vaihei- ta noudattaen puheavaruus kerättiin reilusta sadasta julkisesta puheenvuorosta viimeisen kolmen vuoden ajalta ja niistä koostettiin 50 väittämän otos (liite II). Tämän jälkeen esittelen neljä ryhmää, jot- ka toimijoista muodostettiin faktorianalyysin avulla heidän väitteille tekemiensä jaotteluiden perusteella. Tarkastelen ryhmien samanmieli- syyttä ja erimielisyyksiä. Lopuksi tarkastelen keskustelun jännitteitä ja sen kautta ilmenty- vää doksaa. Koska olen kiinnostunut myös sii- tä, mitä jää puheen ulkopuolelle, arvioin kes- kustelua myös sen perusteella, mitä siinä jää sanomatta. Poimituilla sitaateilla pyrin elävöittämään ryhmiä yhdistävää ajattelua. Osalta toimijoista suorat sitaatit on jätetty pois heidän toivees- taan. On hyvä ymmärtää, että sitaatit eivät ku- vaa kokonaisvaltaisesti yksittäisen ihmisen ajattelua vaan muodostavat kokonaisuuden saman ryhmän toimijoiden sitaattien kanssa. 5.1. Mitä maksuista puhutaan? Neljä diskurssia Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe oli mahdollista jakaa neljään diskurssiin. Nämä diskurssit ovat osin limittäisiä, osin hajanai- sia (kuvio 5.1). Diskursseja olivat A: Mahdolli- suuksien tasa-arvo, B: Jaon ja hyötyjen oikeu- denmukaisuus, C: Traditio ja kehityskulut ja D: Vaikutukset opiskeluun ja koulutukseen. 5. Tutkimustulokset Diskurssien jaottelu antaa mahdollisuu- den ymmärtää paremmin laajan keskuste- lun osa-alueita ja täyttääkin siinä tehtävänsä. Muunkinlaiset jaottelut olisivat olleet mahdol- lisia ja myös tulkinnan suhteen perusteltuja. Yksi tapa olisi ollut jakaa keskustelu sen edus- taman arvomaailman tai eetoksen perusteella tai tarkastella puhetta sen kohteen, kuten opis- kelijan, politiikan tai kansalaisten, mukaan. Te- maattinen jäsennys pitää kuitenkin parhaiten fokuksessa keskustelun sisällön ja antaa tilaa asioiden välisten suhteiden tarkastelulle. Diskurssi mahdollisuuksien tasa-arvosta (A) sisältää kuusi väitettä (n=6) koskien kou- lutuksen periytyvyyttä ja viisi (n=5) koskien yksilöllisiä mahdollisuuksia menestyä koulu- tuksessa. Koulutuksen yksilöllisiin ja julkisiin hyötyihin sekä koulutuksen talouteen suhteessa yhteiskunnallisiin tulonsiirtoihin paneudutaan jaon ja hyötyjen oikeudenmukaisuus -diskurs- sissa (B). Tätä diskurssia edustamaan valittiin yhteensä 14 väitettä. Diskurssi traditiosta ja ke- hityskuluista (C) sisältää puheenvuorot, joilla pyritään vahvistamaan tai heikentämään ny- kytilan legitimiteettiä (n=5), arvioidaan muu- toksen mahdollisuutta (n=5) tai otetaan kantaa kansainväliseen kehitykseen (n=4). Vaikutuk- sista opiskeluun ja koulutukseen (D) puhutaan pääasiassa opintojen nopeuttamisen (n=6) ja koulutuksen laadun näkökulmasta (n=5). Väit- teet löytyvät liitteestä II. A: Mahdollisuuksien tasa-arvo Mahdollisuuksien tasa-arvo -diskurssi perus- tuu ajatuksiin yksilön koulutuksellisista oi- keuksista ja niiden toteutumisesta. Aiheesta keskustellaan pääosin koulutuksen periytyvyy- den ja yksilön mahdollisuuksien kannalta. Ta- sa-arvon ihannetta sinällään ei keskustelussa kyseenalaisteta. Keskustelussa koulutuksen periytyvyydes- tä uskotaan, että jokaiselle nuorelle tulisi antaa tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella perhe-
  • 45. 46 taustan vaikuttamatta (väite numero 9). Monet epäilevät, että lukukausimaksut lisäisivät kou- lutuksen periytyvyyttä (21). Maksuttomuus on myös nähty syynä siihen, että kansainvälisesti verraten koulutuksen periytyvyys on huomat- tavan pientä (47). Kaikkien mielestä maksut- tomuus ei kuitenkaan takaa koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa (41). Jotkut katsovatkin, että maksuton korkeakoulutus parantaa hyvä- osaisten asemaa yhteiskunnassa entisestään (10). Siksi diskurssin ytimessä on kysymys sii- tä, olisivatko maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo yhteen sovitettavissa (49). Koulutuksen periytyvyys -keskustelussa il- menee pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle tyy- pillinen tasa-arvokäsitys, johon kuuluu ajatus siitä, että taloudelliset esteet poistamalla voi- daan luoda tasa-arvoa. Lisäksi siinä ilmenee näkökulmia, jotka viittaavat kulttuurisen uu- sintamisen teoriaan: taloudellisten esteiden si- jaan esteet voivat olla kulttuurisia ja näin vai- keammin ratkaistavissa. Yksilöllisten mahdollisuuksien kannalta on epäilty, että maksullisuus lisäisi koulutus- valintaan liittyviä epävarmuustekijöitä etenkin huono-osaisilla (45), sillä yliopistokoulutus on monelle kallis jo ilman lukukausimaksujakin (29). Opintomaksujen arvellaan asettavan opis- kelijat keskenään eriarvoiseen asemaan (17). On kuitenkin myös ajateltu, että on yksilön va- linta, kuinka paljon hän saa hyötyä koulutuk- sestaan (26) eikä alhainen lukukausimaksu ai- heuttaisi sitä, että joku luopuisi opinnoistaan (25). Puhe yksilöllisistä mahdollisuuksista saa taustaa rationaalisen valinnan teoriasta, jos- sa oletetaan yksilön punnitsevan koulutukseen liittyvää panosta, tuotosta ja riskejä rationaa- lisesti ja tekevän siten itselleen parhaiten so- pivan valinnan. Yhtä lailla on tuotu esiin, että yksilölliset riskit voivat olla erilaisia riippuen yksilöiden taustoista. B: Jaon ja hyötyjen oikeudenmukaisuus Jaon ja hyötyjen oikeudenmukaisuus -diskurs- sissa puhutaan niistä hyödyistä, joita yhteis- kunta tai yksilö saavuttaa korkeakoulutuksen kautta. Hyötyjen lisäksi keskustelua käydään siitä, kenen on oikeudenmukaista osallistua korkeakoulutuksen kulujen maksuun ja mak- suttomasta koulutuksesta osana laajempaa yh- teiskunnallista järjestystä. Keskustelussa julkisista hyödyistä maksu- ton koulutus on nähty pitkään investointina yh- teiskunnan tulevaisuuteen (34). Sen on nähty mahdollistavan sitä, että pieni Suomi saa koko KUVIO 5.1. MAKSULLISUUSDISKURSSIT JA NIIDEN ALATEEMAT. SULUISSA OLEVA NUMERO VIITTAA VÄITTEIDEN LUKU­ MÄÄRÄÄN.
  • 46. 47 kansakunnan osaamisen käyttöönsä (13), mikä edistää Suomen kilpailukykyä ja talouskasvua (46). Julkisina hyötyinä on puhuttu myös siitä, että maksuton koulutus lisää sosiaalista kohee- siota (14). Keskustelussa on haluttu myös ko- rostaa, että korkeakoulutus tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuksia ja lisää myös muiden kuin korkeakoulutettujen tuottavuutta (48). Yhtä- lailla on kuitenkin myös nostettu esiin, että täl- lä hetkellä koulutuksen aiheuttama kustannus verrattuna yhteiskunnan siitä saamaan hyötyyn on liian suuri (18). Koulutuksen julkiset hyödyt voidaan hah- mottaa eri instituutioiden olemassaoloa nii- den yhteiskunnallisen funktion näkökulmasta perustelevien funktioteorioiden kautta. Kor- keakoulutus tuottaa kvalifikaatioita ja yhteis- kunnallista integraatiota, mutta näkökulmat eroavat sen suhteen, mitä tekemistä asialla on maksuttomuuden kanssa. Jaon ja hyötyjen oikeudenmukaisuus liit- tyy keskusteluun tulonsiirroista. Hyvinvointi- valtion ajatukseen on kuulunut korkea verotus, jolla katetaan tulonsiirrot eri kansanryhmille. Tulonsiirtojen jakautumisen vuoksi on nähty, että maksuton koulutus on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille (33). Joidenkin mielestä onkin epäta- sa-arvoista, että nekin, jotka eivät koulutukseen osallistu, joutuvat siitä verovaroin maksamaan (37). Maksuttomuutta on kuitenkin perusteltu sillä, että korkeakoulutetut maksavat koulutuk- sensa verovaroina takaisin (6). Keskustelussa on tuotu myös esiin, etteivät maksut sovi, jos tuloerot halutaan pitää alhaisina ja verotus ny- kyisellä progressioasteella (2). On epäilty, että maksullisuusehdotusten todellinen syy on ve- roasteen alentaminen (38). Tulonsiirroista keskusteltassa näkyy uni- versalistisen hyvinvointivaltion ja markkina- liberalistisen ideologian taistelu siitä, kuinka laajalle joukolle tulonsiirrot tulee kohdentaa ja onko hyväosaisten panos yhteiseen kassaan riittävä. Oikeudenmukaisuusdiskurssiin liittyy myös yksilöiden korkeakoulutuksestaan saa- mat hyödyt. On nähty oikeaksi, että opiskelijat tukevat yliopistoaan omarahoituksella, sillä he saavat hyötyä koulutuksestaan (50). Maksu- tonta koulutusta on argumentoitu saavutettuna etuna, josta pitäisi luopua budjettiraamien ki- ristymisen takia (42). Osa puheenvuoroista si- sälsi myös ideologisen ajatuksen siitä, että kun palvelulla on selvä käyttäjä ja hyötyjä, siihen ei tule käyttää veronmaksajan varoja (22). Yksilön hyötyihin liittyvät puheenvuorot heijastavat markkinaideologista ajattelumallia, jossa julkisesti rahoitettuja palveluita vähenne- tään ja siirrytään käyttäjäkohtaisiin maksuihin. Puheenvuoroissa korostuu myös koulutuksen luonne yksilöllisenä investointina. C: Traditio ja kehityskulut Traditio ja kehityskulut -diskurssi on moni- muotoinen kokonaisuus. Toisaalta siinä puhu- taan suomalaisen yhteiskuntapolitiikan ideolo- giasta, toisaalta siinä otetaan kantaa toimiin ja pyrkimyksiin tuoda maksullista koulutusta Suomeen. Vaikutukset opiskeluun ja koulutuk- seen -diskurssi keskittyy pääasiassa huoleen opintojen pituudesta ja koulutuksen laadusta. Saataisiinko maksuilla toivottavaa muutosta aikaan, ja mitä sellainen olisi? Diskurssissa on korostettu maksuttoman koulutuksen legitimiteettiä. Koulutuksen mak- suttomuutta pidetään suomalaisen sivistysyh- teiskunnan perusarvona (39) ja kansalaisten perusoikeutena (1). Idea koulutusmaksuista on nähty jopa yltiöliberaalina (31) suomalaisessa yhteiskunnassa. Maksuttoman koulutuksen le- gitimiteetti on kuitenkin myös kyseenalaistettu sillä, että eriarvoisuus on kasvanut niin paljon (30). Maksuton koulutus on nähty myös su- kupolvien välisenä oikeudenmukaisuuskysy- myksenä (5). Keskusteluun liittyy kysymys siitä, onko koulutuksen maksuttomuus enää legitiimi yhteiskunnallisten muutosten, kuten eriar- voisuuden kasvamisen ja hyvinvointivaltion palveluiden heikkenemisen, myötä. Asioiden legitimointi osana vallitsevaa oikeuskäsitystä ja yhteiskunnan järjestystä pitää yllä polkuriip- puvuutta ja doksaa. Keskustelussa on kannettu huolta maksul- lisen koulutuksen rantautumisesta Suomeen. Lukukausimaksukokeilun yhteydessä on nos- tettu useasti esiin, että sen uhkana on maksul- lisuuden leviäminen laajemmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään (15). On arveltu, että maksullinen koulutus on hivuttautumassa suo- malaisiin korkeakouluihin asteittain (3) muun muassa erilaisten kokeilujen, maksullisen täy- dennyskoulutuksen, ulkomaisten yliopistojen ja avoimen yliopiston myötä. On epäilty, että valtion rahoitusta vähentämällä yliopistoja
  • 47. 48 ohjataan hyväksymään lukukausimaksut (27). Maksuton koulutus onkin nähty todella uhattu- na ja ajateltu, että jos Suomessa halutaan pitää kiinni maksuttomasta koulutuksesta, vaatii se aktiivista taistelua. Toiset ovat kuitenkin ha- lunneet rauhoitella tilannetta ja esittäneet, että Suomessa ei ole otettu askeltakaan siihen suun- taan, että lukukausimaksut otettaisiin käyttöön suomalaisille opiskelijoille (35). Keskustelussa muutoksen mahdollisuu- desta ennakoidaan hivuttautuvaa muutosta, joka haastaa vallitsevan periaatteen. Politikoin- ti voidaan tulkita kyvyksi hyödyntää sitä peli- tilaa, jossa on mahdollisuus ”polun suunnan” muutokselle. Keskustelussa kansainvälisyydestä ei niin- kään nähdä uhkana maksujen hiipimistä taka- ovesta sisään. Toisten mielestä on selvää, että Suomen tulee mennä kohti kansainvälisiä käy- täntöjä lukukausimaksujen käyttöönotossa (23) ja että lukukausimaksut tulevat Suomen yli- opistoihin jossain vaiheessa (7). Suomelle so- pivimpana mallina on esitetty muun muassa Iso-Britannian mallia (43), jossa maksuvelvoi- te muodostuu vasta opintojen päättymisen jäl- keen. On myös arvioitu, että poliitikkojen ideat maksuista tulevat kansainvälisten konsulttien, kuten OECD:n, kautta (19). Kansainvälisyyskeskustelussa yhdistyy toi- saalta pyrkimys konvergenssiin, eli toiminta- mallien yhtenäistämiseen eri maiden kanssa, ja toisaalta markkinaliberalistinen ajattelu- malli, jossa poliittiseksi mielletyt kysymykset muutetaan taloudellisiksi, lähinnä teknisiksi ratkaisuiksi. D: Vaikutukset opiskeluun ja koulutukseen Vaikutukset opiskeluun ja koulutukseen -dis- kurssi sisältää pääasiassa keskustelun kou- lutuksen laadusta sekä opintoajoista. Kes- kustelussa arvioidaan maksujen vaikutuksia koulutuksen laadulle sekä sitä, millaiseen opis- keluun maksut opiskelijoita kannustaisivat. Maksullisuuspuheen yksi osa-alue kum- puaa huolesta yliopiston rahoituksesta ja sen mahdollisuudesta tarjota laadukasta opetusta. Keskustelussa on visioitu, että maksut tuottai- sivat korkeakoulujen rahoitukseen merkittäviä summia, esimerkiksi opettaja/opiskelija-suh- deluvun parantamiseen (20). Tätä on kuitenkin myös asetuttu epäilemään sanomalla, että mak- sujen tarkoituksena olisi ainoastaan pienentää valtion rahoitusvastuuta yliopistoista (32). Laatu ei liity keskustelijoiden puheessa ainoastaan rahaan vaan myös opiskelukult- tuuriin. Osa keskustelijoista haluaa saada lu- kukausimaksuilla aikaan yliopistokulttuurin muutoksen parempaan suuntaan (24). Taus- talla on ajatus siitä, että kun opiskelijat ovat maksavia asiakkaita, he voivat vaatia nykyistä parempaa opetusta (4). Osalla on ollut taustal- la myös moraalinen närkästys siitä, että opis- kelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan tar- peeksi (16). Laatukeskustelun tausta on kansainvä- listen käytäntöjen seuraamisessa ja markki- naliberalismiin yleensä rinnastettavassa uu- dessa julkishallinnon ohjauksessa, johon liittyvät tulosohjaus, kilpailuttaminen ja muut liike-elämästä siirretyt mallit. Laatu mielletään pääasiassa prosessien nopeuden ja kustannus- tehokkuuden kautta. Maksuja on esitetty ratkaisuksi opintoai- kojen pituuteen. On arveltu, että maksut kan- nustaisivat valmistumaan nopeammin (8), sil- lä syyt opiskelun hitauteen saattaisivat olla maksuttomuudessa (40). Toiset epäilevät, että maksuja tehokkaampi keino nopeuttaa opinto- ja on täysipäiväisen opiskelun mahdollistami- nen (28) ja maksut ainoastaan kannustaisivat opiskelijoita lisäämään työntekoa (12). Kes- kustelussa on myös esitetty, että maksullisuus kannustaisi opiskelijoita suoriutumaan opin- noistaan mahdollisimman helpolla (44), sillä niistä haluaisi suoriutua mahdollisimman no- peasti. Myös tavoite vähentää työntekoa opin- tojen ohella lukukausimaksujen avulla (36) ky- seenalaistettiin. Opintoaikakeskustelu liittyy työurien pi- dentämisen diskurssiin, jossa pohditaan kei- noja saada työuran alkupää tehokkaampaan käyttöön. Tällainen kannustavuuspuhe liittyy rationaalisen valinnan teorian ajattelumallei- hin, joissa arvioidaan makrotason muutosten vaikutusta yksilön toimintaan. Opintoaikoihin painottuva keskustelu on ollut tyypillisempää puhuttaessa etukäteen maksettavista pienis- tä maksuista, jotka tekisivät opiskelijasta asi- akkaan, joka pyrkii maksimoimaan omaa hyö- tyään. 5.2. Ryhmät Kolmas tutkimuskysymys oli selvittää, millaisia ryhmiä toimijoista voidaan muodostaa heidän suhtautumistapansa perusteella. Toimijoista muodostettiin neljä faktoria ja faktoreista teh-
  • 48. 49 tiin tulkinta perustuen niihin väitteisiin, joiden kohdalla ne eroavat tilastollisesti merkitsevästi kaikista muista faktoreista. Faktorit nimettiin seuraavasti 1) Pragmatistit, 2) Puolustajat, 3) Kriitikot ja 4) Uudistajat (kuvio 5.2). Kuviossa 5.2 faktorien nimien alapuolella oleva sitaat- ti pyrkii tiivistämään faktorille latautuneiden henkilöiden suhtautumistavan yliopistokoulu- tuksen maksullisuuteen. ”MK” on lyhenne sa- noista ”maksuton koulutus.” Pragmatistit ”MAKSUTTOMASTA KOULUTUKSESTA HYÖTYY KAIKKI” Pragmatisteja yhdistää ajattelutapa, jonka mu- kaan maksuton koulutus on toimiva järjestel- mä yhteiskunnallisten resurssien ja lahjakkuu- den hyödyntämisen näkökulmasta. Heistä se on myös oikeudenmukaisin esitetty vaihtoehto toteuttaa yliopistokoulutuksen rahoitus. Vaik- ka faktorilla on myös jonkin verran ideologi- sia latauksia, heidän tapansa perustella mak- sutonta koulutusta on kuitenkin suhteellisen pragmaattinen. Tälle faktorille latautui yhteen- sä viisi vastaajaa (Pragmatistit 1, 2, 3, 11 ja 15). Faktorille latautuneet henkilöt on nimetty Pra- gmatisteiksi ja heitä kuvaavaksi virkkeeksi tai motoksi on muotoiltu ”maksuttomasta koulu- tuksesta hyötyy kaikki”. Pragmatisteja erottaa muista seitsemän väittämää, jotka on kuvattu taulukossa 5.1. Erot ovat tilastollisesti merkitseviä merkitse- vyysasteella p < 0,05, joskin kahdessa väittees- sä p < 0,01. Pragmatistit ovat sekalainen joukko kes- keisiä toimijoita akateemisesta yhteisöstä, markkinoilta ja valtiolta. Pragmatisteja voisi kuvailla taustoiltaan melko opiskelijaläheisik- si. Pragmatisteja yhdistävät näkökulmat voivat liittyä myös siihen retoriikkaan, johon he pyrki- vät vastaamaan julkisessa keskustelussa. He ve- toavat puheessaan maksuttoman koulutuksen julkisiin hyötyihin (funktiot) ennemmin kuin opiskelijan etuihin mutta ottavat kantaa myös kysymykseen tulonsiirroista. Pragmatistit korostavat maksuttoman kou­lutuksen tuottamia julkisia hyötyjä ja sen paikkaa nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä. He argumentoivat esimerkiksi OECD:n las- kelmien avulla korkeakoulutuksen merkitys- tä: Pragmatisti 1 nosti esiin, että kehittyneiden teollisuusmaiden kilpailukyky ja kasvuerot se- littyvät pitkälti korkeamman koulutuksen kaut- ta. Pragmatistien mielestä koulutuksen mak- suttomuus on kansainvälisesti verraten toimiva järjestelmä. Heistä kansainvälisiä käytäntöjä ei tule omaksua kritiikittömästi ja on muistettava, että niiden kirjo on laaja. Pahin on sellainen, että sanotaan sen olevan ongelma, että Suomessa ei ole luku- kausimaksuja. Kun niin monissa maissa on. Että yhteistyö muiden maiden korkeakoulu- jen kanssa on vaikeaa, kun meillä ei ole luku- kausimaksuja. – – Se ei millään tavalla estä tieteen ja tutkimuksen kansainvälisyyttä, että meillä on maksuton koulutus. – Pragmatisti 11 Maksuttoman koulutuksen perusta on pragmatistien mielestä korkeassa verotuksen progressiossa, jossa jokainen maksaa koulu- KUVIO 5.2. NELJÄ RYHMÄÄ
  • 49. 50 tuksensa takaisin verovaroin. Maksuttomuus on sidonnainen myös pieniin tuloeroihin. Ta- lousargumenteilla Pragmatistit vahvistavat maksuttoman koulutuksen legitimiteettiä. Pra- gmatistit korostavat myös koulutuksellisen ta- sa-arvon merkitystä muiden lailla, mutta heille tasa-arvon ja maksuttoman koulutuksen kytkös ei näyttäydy yhtä voimakkaana kuin Puolusta- jille (faktori 2). Tasa-arvo on tietysti minulle itselleni hy- vin vahva eettinen peruste. Myös meidän yh- teiskunta, tällainen pohjoismainen hyvinvoin- timalli, lähtee siitä perusteesta, että jokaisella tulisi olla tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Ja se on minulle sekä oman etiikan että yhteiskun- nallisen perusajattelun kautta selvää, että jo- kaisella pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet. – Pragmatisti 2 Kasvanut eriarvoistuminen ei ole Pragma- tistien mielestä hyvä syy siirtyä lukukausimak- suihin, vaan se ongelma olisi ratkaistava jol- lakin tehokkaammalla tavalla. Pragmatisteille koulutuksen maksuttomuus on ikään kuin va- linta tietynlaisesta yhteiskuntajärjestyksestä muttei ihmelääke tasa-arvoon sinänsä. Se, että koulutus maksaa jotain yhteis- kunnalle, niin se on sellainen, että koko yh- teiskuntahan siinä paranee, kun on maksuton koulutus ja kaikilla on mahdollisuudet koulut- tautua. – – sen takiahan meillä on nämä pro- gressiiviset verotukset ym., ja perinteisestihän se on ollut niin, että korkeakoulutettu tienaa enemmän ja sen takia maksaa enemmän ve- roa. Ihan tähän päivään asti yhteiskunta on näin toiminut ja jossain määrin edelleen toi- mii. – Pragmatisti 3 Maksutonta koulutusta voidaankin Pra- gmatistien mielestä perustella enemmän tu- lonsiirroilla ja taloudellisella ideologialla kuin maksullisuuden ja mahdollisuuksien tasa-ar- von yhteen kietoutumisella. Pragmatistien pu- heessa korostuu utilitaristinen lähestymistapa. He tuntevat hyvin erilaisia maksullisuusmal- leja ja niiden dynaamisia vaikutuksia esimer- kiksi koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoon. He perustelevat näkemyksensä hyvin faktapoh- jaisesti. He eivät näe maksuttomuuden takaa- van koulutuksellista tasa-arvoa vaan korosta- vat muun muassa peruskoulun merkitystä sen kannalta. Toisaalta Pragmatistit eivät vahvasti ota kantaa, olisiko mahdollisuuksien tasa-arvo ja maksullisuus yhteen sovitettavissa. He ajat- televat ennemminkin niin, että tiettyjen tavoit- teiden saavuttamiseksi tulee yhteiskunnallisesti miettiä kaikkia mahdollisia keinoja. Pragmatistit arvioivat maksujen vaikutus- ta opiskeluun laidasta laitaan mutta kyseen- alaistivat myös niitä tavoitteita, joiden suun- taan opiskelua on pyritty muuttamaan. He eivät ole esimerkiksi lainkaan yhtä mieltä sitä, tulisi- ko opintoja todella nopeuttaa. Taulukossa 5.1 kuvataan faktoria vahvim- min muista erottavat väitteet. Plus- ja mii- nusmerkit viittaavat siihen, mihin ääripäähän ryhmän näkemys sijoittuu suhteessa toisiin ryhmiin. Esimerkiksi ++ merkitsee sitä, että ryhmä on ollut väitteen kanssa enemmän sa- maa mieltä kuin muut ryhmät. Toisen sarak- keen numerot viittaavat väitteen saamaan keskiarvoon faktorilla Q-jaottelussa asteikon ollessa -5 – +5. Viimeisimmän sarakkeen kirjai- met A–D kuvaavat sitä diskurssia, johon väite kuuluu (luku 5.1). TAULUKKO 5.1. PRAGMATISTIT. ++ 3 Maksuttomuus on perusteltua, sillä korkeakoulutetut maksavat koulutuksensa takaisin verovaroin B ++ 2 Maksut eivät sovi, jos tuloerot halutaan pitää alhaisina ja verotus nykyisellä progressioasteella B - 1 Maksuttomuus ei takaa koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa A - 0 Lukukausimaksuilla saadaan aikaan yliopistokulttuurin muutos parempaan suuntaan D - -1 Maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo olisivat yhteen sovitettavissa A - -2 Suomen tulee mennä kohti kansainvälisiä käytäntöjä lukukausimaksujen käyttöönotossa* C - -2 Kasvaneen eriarvioistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua* C p < 0,05; Asteriski (*) indikoi merkitsevyyttä, kun p < 0,01. Puolustajat ”OPISKELU EI OLE ETUOIKEUS” Tämän faktorin toimijoille tärkeää on opiskeli- joiden tasavertaiset mahdollisuudet opiskella. Kansainvälinen kehitys on heidän näkökulmas-
  • 50. 51 taan huolestuttavaa ja jopa uusliberalistista. He puolustavat nykyisen muotoista yhteiskun- tamallia ja tapaa huolehtia koulutuksesta. Lu- kukausimaksuilla nykymallin muuttaminen parempaan suuntaan esimerkiksi opiskelukult- tuurissa heistä tuskin onnistuu. He katsovat, että tehokkaampaa olisi mahdollistaa täysipäi- väinen opiskelu. Sen sijaan, että rahaa vietäi- siin opiskelijoilta, sitä tulee antaa heille lisää. Faktorille latautuneet henkilöt on nimetty Puo- lustajiksi, ja heitä kuvaa motto ”opiskelu ei ole etuoikeus”. Faktorille sijoittui yhteensä seitsemän vas- taajaa (Puolustajat 4, 8, 9, 10, 12, 14 ja 16). He tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta tälle faktorille sijoittui muita faktoreita enemmän toimijoita poliittisista puolueista. Puolustajia erottaa muista 14 väittämää (p < .05), ja väit- teet on kuvattu taulukossa 5.2. Puolustajia yhdistää hyvin ideologinen suhtautuminen yliopistokoulutuksen maksut- tomuuteen ja huoli heikompiosaisista opiske- lijoista. He myös eroavat Pragmatisteista siinä, että he eivät suhtaudu yhtä painokkaasti kysy- mykseen koulutuksen tuottavuudesta yhteis- kunnalle tai yksilölle vaan keskittyvät enem- män tasa-arvokysymyksiin. Mä ymmärrän tuon mahdollisuuksien tasa-arvon jollakin tapaa velvoittavana. Sen pitää olla realistinen mahdollisuus päästä yliopistoon. Sen takia tarvitaan maksutto- muutta ja matalan kynnyksen politiikkaa ja myös tällaista opintososiaalista politiikkaa, jotta se voi toteutua. – Puolustaja 10 Se ei ole meille sillä tavalla relevantti nä- kökulma [maksuttomuus on perusteltua kos- ka korkeakoulutetut maksavat koulutuksensa takaisin verovaroin], vaikka se sinänsä pitää paikkansa, että noin se on. Meille tämä ta- sa-arvokysymys, sosiaalinen koheesio ja so- siaalisen periytyvyyden estäminen, ne on ne ykkösargumentaatiot, mitä me tässä käyte- tään, ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. – Puolustaja 16 Puolustajille on erittäin tärkeää, että opiskelijalle mahdollistettaisiin täysipäiväi- nen opiskelu. He uskovat yliopistokoulutuk- sen olevan monelle kallista jo ilman luku- kausimaksujakin. He näkevät kaikenlaisten opintomaksujen asettavan opiskelijat keske- nään eriarvoiseen asemaan. Puolustajat ha- lusivat nostaa esiin opiskelijoiden erilaisten elämäntilanteiden huomiointia puhuttaessa yliopistokoulutuksesta, kuten sitä, miten per- heelliset opiskelijat tai sairastuminen opiskelun aikana huomioidaan. Puolustaja 9 halusi koros- taa, että yliopisto-opintoja nopeutetaan täysi- päiväisen opiskelun mahdollistamisella mutta siihen vaaditaan kattavaa yliopistojen kurssi- tarjontaa sekä riittävä opintotukijärjestelmä. Puolustajien ajattelu kytkeytyy rationaa- lisen valinnan teorian kritiikkiin, jossa haaste- taan ajatus eri taustoista olevien nuorten mah- dollisuudesta tehdä yhtä harkittuja valintoja, sillä heidän kokemansa potentiaaliset riskit ovat erilaisia. Puolustajien mielestä teitä pitäi- si tasata entisestään taloudellisin keinoin, jot- ta mahdollisuuksien tasa-arvoa saadaan edis- tettyä. Puolustajat olivat muihin ryhmiin ver- rattuna huomattavasti enemmän samaa miel- tä väitteen ”Idea koulutusmaksuista on yltiö- liberaali” kanssa. He puolustavat perinteistä tasa-arvon eetosta ja kritisoivat markkinalibe- ralistisia pyrkimyksiä. He näkevät lukukausi- maksujen ja ehkäpä koko tämän päivän kou- lutuspoliittisen ilmapiirin vievän keskustelua väärään suuntaan ja unohtavan yliopiston si- vistysihanteen. Tämä on ikään kuin ketju. Ketjun yksi osa oli tämä toteutettu yliopistouudistus, joka oli tällaiselle humboldtilaiselle sivistysyliopistol- le isku päin pläsiä. Yliopiston tehtävänä on kasvattaa ihmisiä kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun. Tällainen nopea valmistuminen ei palvele tällaista ihannetta. – Puolustaja 4 Puolustajat eivät usko maksujen ja mah- dollisuuksien tasa-arvon olevan yhteen sovitet- tavissa ja suhtautuvat muita luottavaisemmin koulutuksen maksuttomuuden tuottamaan ta- sa-arvoisuuteen. Tämän nojalla myöskään kas- vanut eriarvoisuus ei ole heille järkeenkäypä peruste luopua koulutuksen maksuttomuudes- ta. Meidän suomalainen mentaliteetti on aika pitkälti muotoutunut tämän koulutus- järjestelmän kautta, joka on meille jo perin- ne. Että me ollaan tietyllä tavalla samassa veneessä, ja eliitti on tosi lähellä kaikkia mui- ta kansanosia. Mä en antaisi tästä periksi. – Puolustaja 12 Puolustajat ovat jokseenkin samaa mieltä korkeakoulutuksen tuottamista positiivista ul- koisvaikutuksista mutta eivät näe koulutuksen
  • 51. 52 maksullisuuden olevan selkeässä yhteydessä verotukseen, tuloeroihin tai muihin tulonsiir- toihin. Tässä he eroavatkin jonkin verran Pra- gmatisteista. Valtion budjettiraamien kiristy- minen ei ole heille missään nimessä syy karsia opiskelijoiden etuja. Mun mielestä nämä eivät nyt oikein stemmaa yhteen, koska kyllähän se on meil- le jo ideologisesti tärkeää, että tuloerot pide- tään alhaisena ja progressio pidetään, mut- ta eihän se liity näihin lukukausimaksuihin! – Puolustaja 8 TAULUKKO 5.2. PUOLUSTAJAT. ++ 4 Maksuja tehokkaampi keino nopeuttaa opintoja on täysipäiväisen opiskelun mahdollistaminen D ++ 3 Yliopistokoulutus on monelle kallis jo ilman lukukausimaksujakin* A ++ 3 Lukukausimaksukokeilun uhkana on maksullisuuden leviäminen suomalaisille opiskelijoille* C ++ 2 Kaikenlaiset opintomaksut asettaisivat opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan A - - 1 Korkeakoulutus tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuksia ja lisää myös muiden kuin korkeakoulutettujen tuottavuutta B ++ 1 Idea koulutusmaksuista on yltiöliberaali* C + 1 Maksuttomuus on perusteltua, sillä korkeakoulutetut maksavat koulutuksensa takaisin verovaroin B + 0 Maksut eivät sovi, jos tuloerot halutaan pitää alhaisina ja verotus nykyisellä progressioasteella B - - -1 Maksuttomuus ei takaa koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa A - - -3 Lukukausimaksuilla saadaan aikaan yliopistokulttuurin muutos parempaan suuntaan* D - - -3 Maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo olisivat yhteen sovitettavissa A - - -4 Suomen tulee mennä kohti kansainvälisiä käytäntöjä lukukausimaksujen käyttöönotossa* C - - -4 Kasvaneen eriarvioistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua* C - - -5 Budjettiraamien kiristymisen takia opiskelijoiden pitäisi luopua saavutetuista eduista* B p < 0,05; Asteriski (*) indikoi merkitsevyyttä, kun p < 0,01. Puolustajat arvioivat, että julkisessa kes- kustelussa perustellaan muutoksen tarvetta usein kansainvälisillä käytännöillä. He suh- tautuvat kaikista kriittisimmin lukukausimak- sujen käyttöönotossa kansainvälisiä käytäntöjä kohti menemiseen. Heiden mielestään pelkkien maiden välisten vertailujen sijaan tulisi nostaa esiin se, mitä käytännöt eri maissa aiheuttavat: kuinka tasa-arvoista tai yhdenvertaista eri mai- den osaamisen kehittäminen on. Puolustajat ovat huolissaan myös EU/ ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tar- koitetun lukukausimaksukokeilun levi­ämisestä laajemmin suomalaiseen koulutusjärjestel- mään. He arvioivat, että jos lukukausimaksu- kokeilu vakinaistetaan, avaa se portin laajem- minkin lukukausimaksujen käyttöönotolle, sillä tällöin ideologiasta luovutaan. He korostavat, että vaikka tällä hallituskaudella ei ole poliit- tista tahtoa lukukausimaksuihin, ei ole kuiten- kaan takeita siitä, mitä käy seuraavissa hallitus- ohjelmaneuvotteluissa. Tiivistäen voisi sanoa, että Puolustajat ovat huolissaan maksuttoman koulutuksen ide- ologian rappeutumisesta, jonka he uskovat hei- kentävän tasa-arvoa nuorten välillä. He koros- tavat maksuttoman koulutuksen legitimiteettiä. Heidän näkemyksissään korostuu yksilön nä- kökulma yhteiskuntatalouden intensiteettien sijaan. Toisaalta he puolustavat myös hyvin- vointivaltion tasa-arvon eetosta ja suhtautu- vat kriittisesti markkinaliberalistisiin ehdotuk- siin ja totuuksiin. Puolustajat toivoisivat, että lukukausimaksukeskustelussa kiinnitettäisiin enemmän huomiota tasa-arvokysymyksiin ja siihen, miten koulutuksen periytyvyyden on- gelmat ratkaistaan muilla keinoin. Kriitikot ”MAKSUTONKOULUTUSONERIARVOISTA” Kriitikkofaktoria yhdistää voimakas sitoutumi- nen tasa-arvon periaatteeseen ja näkemys siitä, että nykyinen maksuttoman koulutuksen malli on eriarvoistava. Iso-Britannian mallin suun- tainen järjestelmä lukukausimaksuissa pistäi- si hyväosaiset maksamaan osuutensa koulu- tuksesta. Kriitikoille itseisarvo ei ole maksuton koulutus vaan tasa-arvoinen koulutus. Faktoril- le latautuneet henkilöt on nimetty Kriitikoiksi ja heitä kuvaavaksi virkkeeksi tai motoksi on muotoiltu ”maksuton koulutus on eriarvoista”.
  • 52. 53 Faktorille sijoittui ainoastaan kaksi vastaajaa (Kriitikot 5 ja 13), ja heitä erottaa muista ryh- mistä 10 väitettä (Taulukko 5.3). Kriitikoita kuvaa vahva sitoutuminen ta- sa-arvon periaatteeseen, ei niinkään opiske- lijoiden välisen tasa-arvon tasolla vaan opis- kelevien ja opiskelemattomien välillä. Heidän mielestään opiskelijat hyväosaisena kansanryh- mänä saavat kohtuuttoman suuren edun mak- suttoman koulutuksen muodossa verrattuna niihin, jotka eivät korkeakoulutukseen pääse tai halua osallistua. Maksuton koulutus uusin- taa yhteiskunnallisia eroja, joista koulutukseen päässeet ja ehkäpä valtaa pitävät hyötyvät. Suh- tautumistapa tukee polkuriippuvuuden utilita- ristista selitysmallia. Kriitikot näkevät maksuttoman koulutuk- sen ja tasa-arvon suhteen lähes päinvastaisel- la tavalla kuin Puolustajat. He kyseenalaista- vat sen, että maksuttomuus turvaisi parhaalla mahdollisella tavalla tasa-arvon. Heidän mie- lestään olisi tärkeää huomioida, että Suomessa on tapahtunut valtavan paljon muutoksia esi- merkiksi verotuksessa. Monet yhteiskunnalli- set päätökset ovat suosineet heidän mielestään nimenomaan korkean akateemisen statuksen alalta tutkinnon suorittaneita, kuten lääkäreitä ja lakimiehiä, ja palkkaerojen on annettu kas- vaa. Kriitikot katsovat että se mekanismi, millä ihmiset ylipäätään maksavat takaisin koulutuk- sensa on muuttunut, sillä hyväosaisten maksu- taakka kokonaisverotuksessa on keventynyt. Kriitikoita yhdistää huoli siitä, että mak- suton koulutus parantaa hyväosaisten asemaa yhteiskunnassa entisestään. He näkevät mak- suttoman koulutuksen tulonsiirtona köyhiltä rikkaille. Maksullisuudella olisi heistä hyvin vä- hän tekemistä sukupolvien välisen oikeuden- mukaisuuden kannalta. He siis kyseenalaista- vat maksuttoman koulutuksen legitimiteetin. Lupaus siitä, että koulutukseen pääsy tasa-ar- voistuu olennaisesti maksuttomuuden myötä, menee heidän mielestään harhaan. Pragmatistien vahva näkemys siitä, että maksuttomuus on perusteltua siksi, että kor- keakoulutetut maksavat koulutuksensa takai- sin verovaroin, ei vaikuta saavan Kriitikoilta lainkaan vastakaikua. Heidän mielestään kas- vaneen eriarvoistumisen vuoksi maksutto- muudesta voisi jopa luopua, sillä sopivanlai- nen lukukausimaksumalli ei väistämättä lisäisi koulutuksen periytyvyyttä. Kriitikot suhtautuvat kaikista myönteisim- min Iso-Britannian malliin. He argumentoivat, että odotusten vastaisesti lukukausimaksut ei- vät itse asiassa ole esimerkiksi Iso-Britannias- sa, Australiassa tai Uudessa-Seelannissa hei- kentäneet tasa-arvoa koulutukseen pääsyssä. He eivät myöskään näe syitä opintojen hitau- teen maksuttomuudessa, vaikka uskovat, että lisärahoitus voisi tehdä yliopistoille jotain hy- vääkin esimerkiksi opetuksen laadun ja opis- kelija–opettajasuhdeluvun kannalta. He arvi- oivat, että näköpiirissä on sellaisia vuosia, ettei massiivisia rahanlisäyksiä yliopistokoulutuk- seen ole tulossa. Iso-Britannian kaltaisen mal- lin olisikin ennemmin tarkoitus lisätä hyvä- osaisten rahoitusvastuuta yhteiskunnallisista menoista kuin vaikuttaa opiskelukulttuuriin. Tämä joukko suhtautuu kaikista suopeim- min näkemykseen siitä, että mikäli palvelul- la on selvä käyttäjä ja hyötyjä, siihen ei tulisi käyttää yhteiskunnan varoja, vaikkakaan täy- sin joukon jäsenet eivät tätä näkemystä alle- kirjoita. Samalla he ovat kuitenkin vahvimmin sitä mieltä, että maksujen tarkoituksena ei oli- si vähentää valtion rahoitusvastuuta koulutuk- sesta. Näkemyksen voisi tulkita niin, että joko heidän mielestään maksuilla siis saataisiin li- sää rahoitusta yliopistolle tai valmistumisve- ron kautta perityt maksut miellettäisiin osana julkista rahoitusta. Kriitikoiden mielestä koulutuksen mak- suttomuus ei sinällään ole suomalaisen sivis- tysyhteiskunnan perusarvo, sillä perusarvoja ovat enemmän sellaiset asiat, joita maksutto- man koulutuksen on uskottu tuottavan, kuten tasa-arvo. Heidän näkökulmissaan korostuu enemmin yhteiskunnan taso kuin yksilötaso. Lähestymistapa on hyvin funktionaalinen. Krii- tikot eivät usko koulutuksen pitämisen Suo- messa maksuttomana vaativan kovin aktiivis- ta taistelua. Uudistajat ”LUKUKAUSIMAKSUT TULEVAT JA MUUTTAVAT YLIOPISTOA” Faktorin toimijoita yhdistää näkemys siitä, että lukukausimaksut tulevat Suomeen jossain vai- heessa. Arvosidonnaiset väitteet yhteiskunnal- lisesta traditiosta ja tasa-arvosta eivät ole heille niin olennaisia. He uskovat, että maksut olisi-
  • 53. 54 vat tehokas keino nopeuttaa opintoja samal- la, kun ne tuottaisivat lisää varoja koulutuksen laadun parantamiseen. Kutsun tämän faktorin toimijoita Uudistajiksi. Uudistajien ajattelua kuvaa virke ”Lukukausimaksut tulevat ja muut- tavat yliopistoa”. Faktorille sijoittuivat Uudis- tajat 5, 7 ja 17, ja heitä muista erottelevat väit- teet on kuvattu taulukossa 5.4. Uudistajat uskovat vahvasti, että lukukausi- maksut tulevat Suomen yliopistoihin jossain vai- heessa ja tätä kehitystä tapahtuu jo nyt asteittain. He ennakoivat, että maailma on menossa sellai- seen suuntaan. Kaikki muut ryhmät olivat tämän suhteen huomattavasti epäilevämpiä. Kun on terveyskeskusmaksut, ja päivä- hoidon maksut sen kuin nousevat. Tullaan tilanteeseen, jossa jos halutaan tätä hyvin- vointivaltiota pitää pystyssä, niin silloin ky- sytään, että onko todellakin niin, että ainoa porukka, jolla pitää olla ilmainen päivähoito, on yliopisto-opiskelijat. Jos näin karrikoiden voisi sanoa! – Uudistaja 6 Uudistajille on tärkeää, että opiskelu no- peutuisi lukukausimaksujen avulla. Lukukau- simaksut voisivat toimia jonkinlaisena kannus- teena, mutta myös kasvattaisivat yliopistojen kokonaisrahoitusta. Tämä saattaisi tuottaa merkittäviä summia yliopistojen rahoitukseen, esimerkiksi opettaja-opiskelijasuhdeluvun pa- rantamiseen, ainakin hyvinä aikoina. He katso- vat, että koulutuksen julkisiin varoihin ei tule kajota, sillä jo nyt ollaan julkisen rahoituksen suhteen kipurajoilla. Uudistajien mielestä, vaikka palvelulla oli- si selvä käyttäjä ja hyötyjä, voi siihen silti hyvin käyttää veronmaksajien varoja. Verotusjärjes- telmän oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysy- mykset eivät korostu muutosfaktorilla. Uudis- tajat eivät välttämättä nähneetkään verotuksen progressiolla ja lukukausimaksuilla minkään- laista yhteyttä. Kysymys siitä, että täysipäiväisen opiske- lun mahdollistaminen opiskelijoille nopeuttai- si opintoja maksuja paremmin, oli tälle joukol- le jopa epämielekäs. Täysipäiväistä opiskelua vaikeuttaa työnteko, vaikka opiskelijat voisi- vat lainan avulla keskittyä opintoihinsa täys- päiväisesti. Uudistajien ajattelua tukee hyvin rationaa- lisen valinnan teoria, sillä he uskovat makro- tason muutoksilla saatavan positiivisia vaiku- tuksia opiskelijoiden toimintaan ja valintoihin. Markkinalogiikkaan viittaavat ajatukset sopivat Uudistajille parhaiten kaikista ryhmistä, ja he korostavatkin paljon tehokkuuteen, taloudelli- suuteen ja muutosten välttämättömyyteen liit- tyviä asioita. Eriarvoistuminen, tasa-arvo tai oikeuden- mukaisuus näyttävät olevan tällä ryhmällä vä- hemmän kärkiagendoina maksuista puhuttaes- sa kuin esimerkiksi Puolustajilla ja Kriitikoilla. Toisin sanoen nämä eivät ole heille ongelman ydin eivätkä ratkaisu. Heidän mielestään esi- merkiksi kasvanut eriarvoisuus ei ole kovin- kaan relevantti syy tehdä opiskelusta maksul- lista. Sen sijaan ajatus sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta kummastuttaa heitä tässä kontekstissa. Sukupolveni on saanut nauttia ilmaisesta opetuksesta 70-luvulla, mutta sitä aikaisem- mat sukupolvet ovat kyllä maksaneet opetuk- sestaan – – Jokaisella ajalla on aina omat yh- teiskunnalliset huolenaiheensa. – Uudistaja 17 Uudistajien mielestä idea koulutusmak- suista ei ole missään määrin yltiöliberaali. TAULUKKO 5.3. KRIITIKOT. ++ 4 Maksuton koulutus parantaa hyväosaisten asemaa yhteiskunnassa entisestään* A ++ 4 Kasvaneen eriarvioistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua. C ++ 4 Maksuton koulutus on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille* B ++ 2 Suomen tulisi ottaa esimerkikseen lukukausimaksuissa Iso-Britannian malli* C ++ 1 Kun palvelulla on selvä käyttäjä ja hyötyjä, siihen ei tule käyttää yhteiskunnan varoja B + 0 Syyt opiskelun hitauteen ovat maksuttomuudessa D - -4 Jos Suomessa halutaan pitää kiinni maksuttomasta koulutuksesta, vaatii se aktiivista taistelua C - - -4 Maksujen tarkoitus olisi pienentää valtion rahoitusvastuuta yliopistoista B - - -4 Koulutuksen maksuttomuus on suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusarvo* C - - -5 Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä A p < 0,05; Asteriski (*) indikoi merkitsevyyttä, kun p < 0,01.
  • 54. 55 Maksut ovat tyypillinen käytäntö hyvin mo- nenlaisissa maissa, ja niiden puolesta puhuu henkilöitä erilaisilla profiileilla. Maksuttomuu- dessa ei ole kyse sivistysyhteiskunnan perusar- vosta, ja Uudistajat vierastavat maksuttoman koulutuksen legitimointiin pyrkiviä arvolatau- tuneita väitteitä. Valtaosa maistahan sitten on yltiölibe- raaleja. Koska tämä on erittäin poikkeuksel- linen tilanne pohjoismaissa, että ei ole luku- kausimaksuja. – Uudistaja 5 TAULUKKO 5.4. UUDISTAJAT. ++ 4 On selvää, että lukukausimaksut tulevat Suomen yliopistoihin jossain vaiheessa* C ++ 4 Maksullinen koulutus on hivuttautumassa suomalaisiin korkeakouluihin asteittain * C ++ 2 Syyt opiskelun hitauteen ovat maksuttomuudessa D ++ 1 Maksut tuottaisivat korkeakoulujen rahoitukseen merkittäviä summia* D + 1 Kasvaneen eriarvioistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua D - 0 Koulutuksen maksuttomuus on suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusarvo* C - -1 Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä A + -2 Kun palvelulla on selvä käyttäjä ja hyötyjä, siihen ei tule käyttää yhteiskunnan varoja B - - -2 Maksuja tehokkaampi keino nopeuttaa opintoja on täysipäiväisen opiskelun mahdollistaminen* D - - -5 Maksut heikentäisivät sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta C - - -5 Idea koulutusmaksuista on yltiöliberaali* C p < 0,05; Asteriski (*) indikoi merkitsevyyttä, kun p < 0,01. 5.3. Suhtautumistavat yliopistokou- lutuksen maksullisuuteen Kolmantena tutkimuskysymyksenä esitin, mit- kä näkökulmat erottelevat ja yhdistävät ryhmiä toisistaan. Ne asiat, jotka eivät aiheuta erimie- lisyyksiä ryhmien välillä, tarjoavat ratkaisun avaimet keskustelun eteenpäin viemiseen ja konfliktin purkamiseen. Vahva yksimielisyys keskustelussa viittaa sen taustalla oleviin pre- misseihin, jotka eivät ole tulleet kyseenalais- tetuiksi. Tällaiset asiat kertovat keskustelusta jotakin paljon olennaisempaa kuin julkilausu- tut sanat. Suurimmat erimielisyydet liittyvät- kin usein jaettujen arvojen ja yksityiskohtien suhteeseen. Ryhmien samanmielisyys Suurin osa väitteistä tuotti ainakin jonkin sor- tin eroja eri ryhmien välille. Muutama väittä- mä kuitenkin yhdisti kaikkia vastaajia ja ryh- miä niin vahvasti, että niiden väliset erot olivat hyvin vähäisiä. Näitä väitteitä kutsutaan kon- sensusväittämiksi. Täten yliopistokoulutuksen maksullisuudesta käytävässä keskustelussa on siis nähtävillä joitakin lähtökohtia, näkökulmia tai arvoja, jotka eivät aiheuta ristiriitaa. Nämä väitteet on esitelty taulukossa 5.5. Toimijat olivat hyvin yksimielisesti ja vah- vasti sitä mieltä, että jokaiselle nuorelle tulee antaa tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella perhetaustan vaikuttamatta. Tämän voisikin nähdä kuvaavan hyvin suomalaista koulutus- poliittista eetosta. Mahdollisuuksien tasa-arvoa voidaan perustellusti pitää myös jonkinlaisena doksana: tasa-arvoisten mahdollisuuksien vas- tustajaksi on vaikeaa julistautua suomalaisessa poliittisessa ilmapiirissä, jos haluaa säilyttää uskottavuutensa. Lisääntyneestä tehokkuus- puheesta huolimatta tasa-arvon eetos hallitsee maksullisuuspuhetta ainakin puheen tasolla, vaikka tasa-arvon toteutumisesta tai sen mää- ritelmistä olisi hyvin liberaaleja tulkintoja. Ky- seessä olevan väitteen 9, ”Jokaiselle on taattava tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun per- hetaustan vaikuttamatta”, sijoittuminen lähes kaikilla faktoreilla sarakkeeseen 5 kertonee kui- tenkin myös kysymyksen relevanttiudesta mak- sullisuuskeskustelussa. Pragmatistit arvioivat konsensuksen joh- tuvan ainakin siitä, että voimakkaan sosiaalisen nousun historia Suomessa on niin lyhyt, minkä takia tuo ajattelutapa elää voimakkaasti. Kaikki muurit ja esteet pitää purkaa kou- lutukseen lähtemiseen. Sehän on ollut se läh- tökohta aikanaan, että tavallisen kansalaisen pitää sivistyä. Oli maanviljelijä tai kaupungin asukki, niin pitää pyrkiä henkiseen kehityk- seen mahdollisimman paljon. – Pragmatisti 3 Puolustajat nostivat vahvimmin esiin ta- sa-arvon ja koulutuksen maksuttomuuden yh- teen kietoutumista ja Suomessa toteutuvaa
  • 55. 56 mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kriitikot taas arvelivat, että juuri tässä mennään vahvasti pieleen. Heidän mukaansa mahdollisuuksien tasa-arvon tilanne Suomessa on ihan kohtuul- linen muttei lainkaan poikkeuksellinen. Myös Uudistajat pitivät tasa-arvoisia mahdollisuuksia kouluttautua perhetaustan vaikuttamatta ihan perusarvona mutta eivät yhdistäneet sitä kovin voimakkaasti lukukau- simaksukysymykseen. Kaikilla faktoreilla maksuton koulutus nähtiin myös investointina yhteiskunnan tule- vaisuuteen (väite 34). Investointiajattelu voi- daan liittää funktionaalisiin perusteluihin jär- jestelmän ylläpidosta. Osa näki koulutuksen itsessään aina investointina, jonka kannatta- vuutta maksuttomuus ei välttämättä lisää: Korkeakoulutukseen käytetyt verovarat ovat ilman muuta koko yhteiskunnan hyödyk- si. Myös köyhimmille kansanosille tulee sitä hyötyä. Ja se ei sitä muuta, jos siihen tulee jonkinlainen kohtuullinen maksullisuuskäy- täntö. Mutta jo nykyinenkin maksuton kou- lutus hyödyttää koko yhteiskuntaa. – Uudis- taja 7 Julkisessa keskustelussa osa on nähnyt juuri työnteon opintojen ohella ongelmallisena valmistumisen kannalta, ja teema onkin ollut tasa-arvon diskurssin ohella melko hallitseva. Väite siitä, että maksut kannustaisivat opiske- lijoita lisäämään työntekoa (väite 12), ei kui- tenkaan aiheuttanut suuria jakolinjoja fakto- reiden välillä. Tämä tulos on siitä kiinnostava, että keskustelu yliopistokoulutuksen maksulli- suudesta on viime aikoina painottunut työura- keskusteluun, jossa penätään sekä entistä osaa- vampia ihmisiä että nopeammin suoritettuja tutkintoja. Osa toimijoista arvioikin, että maksut vä- hentäisivät työntekoa silloin, jos maksut olisi- vat niin korkeita, että työnteko ei enää kannat- taisi. Yksi mahdollinen tulkinta kysymyksestä on, että ongelmasta ja tavoitteista ei ole yksi- mielisyyttä opintojen nopeuttamisen ja työn- teon vähentämisen suhteen. Toimijat eivät kuitenkaan uskoneet, että maksullisuus kan- nustaisi suoriutumaan opinnoista mahdolli- simman helpolla (väite 44). Kaikenlainen työkokemus on hyödyksi. Jos sä et ole ollut päivääkään ollut töissä ja tulet korkeakoulutettuna työmarkkinoille en- simmäistä kertaa työnantajan eteen, niin se ei valitettavasti hirveästi vakuuta. Vaikka olisi Mäkissä töissä, niin sekin on mun mielestä pa- rempi kuin ei mitään. – Puolustaja 16 Mun mielestä tämä on oikeastaan aika avoin kysymys, että pitääkö opintoja nopeut- taa? Suomessa opiskelijat kuitenkin valmistuu aika nopeasti. – Pragmatisti 11 Siinä me sitten ollaankin, että miten se täysipäiväinen opiskelu mahdollistettaisiin. Kenestä se on kiinni ja mistä? Minä väitän, että suurin syy siihen on työssäkäynti, että opiskelu ei ole täyspäiväistä. – Uudistaja 5 Toimijat eivät nähneet maksullisuuden kannalta kovinkaan olennaisena, arvostavatko opiskelijat sitä, että saavat opiskella ilmaiseksi. Osa toimijoista oli kuitenkin havainnut tällaista tendenssiä ja epäili sen johtuvan arvomaailman ja elintason muutoksesta. Nämä voivat liittyä toisiinsa, että ”opis- kelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan TAULUKKO 5.5. KONSENSUSVÄITTEET. Väite nro 1 Z-piste 2 Z-piste 3 Z-piste 4 Z-piste ++ Jokaiselle nuorelle tulisi antaa tasa- arvoinen mahdollisuus opiskella perhetaustan vaikuttamatta 9 5 2,10 4 1,60 5 2,17 5 2,21 – Maksut kannustaisivat opiskelijoita lisäämään työntekoa opintojen ohella 12 0 -0,09 0 0,14 -1 -0,72 0 0,00 Opiskelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan tarpeeksi 16 0 -0,10 0 -0,02 2 0,87 2 0,68 + Maksuton koulutus on investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen 34 4 1,81 5 1,74 2 0,90 3 1,08 – – Maksullisuus kannustaisi opiskelijoita suoriutumaan mahdollisimman helpolla 44 -1 -0,52 -2 -0,75 -4 -1,18 -4 -1,30
  • 56. 57 tarpeeksi” ja että ”on yksilön valinta kuin- ka paljon hän saa hyötyä koulutuksestaan”. Ehkä jonkinlainen sellainen arvomaailman muutos, ja elintason noustua on havaittavis- sa, että nuoret eivät välttämättä ymmärrä saatuja etuuksia samalla tavalla kuin kenties joskus kaksikymmentä vuotta sitten tai aikai- semmin. On ihan mahdollista, että on tapah- tunut jotakin sellaista, että on totuttu hyvään. – Puolustaja 14 Ryhmien erimielisyys Eniten ryhmiä toisistaan erottelevat väittämät, jotka liittyvät suomalaisen yhteiskunnan pe- rusarvojen ja tasa-arvon yhteyteen yliopisto- koulutuksen maksuttomuuteen (taulukko 5.6). Erityisesti Puolustajat ovat hyvin ehdottomia näkemyksessään siitä, että maksullinen kou- lutus ja tasa-arvo olisivat edes jotenkin yhteen sovitettavissa. Sama näkökulmien kirjo on ha- vaittavissa siinä, onko yhteiskunnan eriarvois- tuminen syy maksuttomasta koulutuksesta luopumiseen ja kasvaisiko koulutuksen periy- tyvyys, jos näin toimittaisiin. Eniten erottele- vat väitteet näyttävät siis liittyvän kysymykseen maksuttoman koulutuksen legitimiteetistä. Se, että maksuton koulutus on nähty jul- kisessa keskustelussa perusarvona tai perusoi- keutena, aiheutti eriäviä mielipiteitä, joissakin toimijoissa jopa ärtymystä. Sehän tavallaan on [perusoikeus]. Jos ajatellaan sillä tavalla, että koulutus on kui- tenkin yksi niistä keinoista, joilla ihmiset ete- nee yhteiskunnassa nykyään. Koska koulutus on kuitenkin se väylä, joka kaikkien on kuljet- tava, ja jos me haluamme mahdollistaa ihmi- sille niiden kehittymisen siinä hengessä, mikä on perustuslaissa sanottu, kykyjen ja tarpei- den mukaan, niin sillä tavalla se kuuluu tuo- hon. – Pragmatisti 1 Se on ilman muuta näin: Pitäisi antaa tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella per- hetaustan vaikuttamatta. Mutta on mahdol- lista järjestää maksullisuus niin, että se on tasa-arvoinen. Ja myöskin, jos se kunnolla ra- kennetaan se systeemi, ja siitä kunnolla infor- moidaan, niin silloin huonommastakin sosi- aalisesta taustasta tuleva nuori, jos hänellä on lahjakkuutta yliopisto-opintoihin, tajuaa, että se kannattaa. – Uudistaja 5 Eroja näkemyksissä on kaikkien ryhmien välillä myös sen suhteen, mahdollistaako kou- lutuksen maksuttomuus sinällään sitä, että pie- ni Suomi saa koko osaamispotentiaalin käyt- töönsä (13), ja estäisivätkö lukukausimaksut tätä. Niin sehän on ihan lähtökohta, että ihmi- sen lahjakkuus ei riipu hänen taustastaan. – – ja sen takia, että saadaan kaikki lahjakkuus mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön, niin TAULUKKO 5.6. EROTTELEVIMMAT VÄITTEET. Faktori Väite 1 2 3 4 Maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo olisivat yhteen sovitettavissa -1 -3 4 5 Maksuton koulutus on kansalaisten perusoikeus 3 4 -3 -3 Koulutuksen maksuttomuus on suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusarvo 5 5 -4 0 Maksuttomuus mahdollistaa, että Suomi saa koko kansakunnan osaamisen käyttöönsä 4 4 -4 -1 Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä 4 3 -5 -5 Kasvaneen eriarvioistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua -2 -4 4 1 Maksuton koulutus on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille -3 -3 4 -4
  • 57. 58 se maksuttomuus on senkin takia tärkeää. – Pragmatisti 3 Näkökulmien välille synnyttää eroja myös ajatus koulutuksesta tulonsiirtona rikkailta köyhille. Ajatus koulutuksesta tämän tyyppise- nä tulosiirtona liittyy siihen, että rikkaat pysty- vät hyödyntämään koulutusta paremmin kuin köyhät kulttuurisen uusintamisen vuoksi. Politiikka on mun mielestä sellaista nä- kökulman vaihtamisen taitoa. Voidaksesi ymmärtää, mitä toinen poliitikko ajaa, pitää aina yrittää omaksua sen näkökulma. Tämä vaatii multa ihan hirveän suuria ponnistuksia tämä lause. Että miten joku voi ajatella noin? – Pragmatisti 11 Se ei pidä paikkaansa yksinkertaisesti, että yliopisto-opiskelijat maksavat koulutuk- sensa takaisin verovaroin, koska meillähän ollaan koko ajan menossa kohti tasaveroa. – – Ne kaksi tapaa, joilla vähemmän ansaitse- va väestönosa eniten tukee hyvin ansaitsevaa väestön osaa, on Suomen kansallisooppera ja maksuton yliopisto-opetus. – Uudistaja 5 5.4. Keskustelun jännitteet Yhtenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, kuinka konfliktinen keskustelu lukukausimak- suista on ja mitkä asiat jakavat eniten mieli- piteitä. Jokainen löydetty ryhmä puolustaa paikkaansa kokonaisuudessa eroineen ja yh- täläisyyksineen, mutta kiinnostavia jännittei- tä löytyi myös faktoripareittain tarkasteltuna. Suurimmat jännitteet faktoriparien välillä liit- tyivät kysymyksiin, kuuluuko opiskelijoiden maksaa opinnoistaan, onko maksuton koulu- tus ”uhattuna” ja onko kyseessä enemmän ta- lous- vai tasa-arvokysymys. Alla oleva kuvio 5.3 kuvaa näitä jännitteitä ryhmien välillä. Laati- kot, joihin nuolet osoittavat, merkitsevät yh- täläisyyksiä ajattelutavassa, ja laatikot, joihin salamat osoittavat, merkitsevät erimielisyyksiä. MK on lyhenne sanoista maksuton koulutus. Jännitteet faktoreiden välillä olen löytänyt tarkastelemalla eri väitteiden saamia Z-pistei- tä faktoreilla (liite VI) ja katsomalla, millaisiin diskursseihin kuuluvat väittämät ovat erotta- neet tai yhdistäneet tiettyjä ryhmiä toisistaan. KUVIO 5.3. KESKUSTELUN JÄNNITTEET
  • 58. 59 Kenen kuuluu maksaa? Kysymys siitä, kenen kuuluisi korkeakoulutus maksaa, aiheutti suurimmat jännitteet ver- tailtaessa Pragmatistien ja Puolustajien näke- myksiä Kriitikoiden ja Uudistajien näkemyk- siin (kuvio 5.3). Pragmatisteja ja Puolustajia yhdistää nä- kemys siitä, että yhteiskunnan kuuluu maksaa. He eivät näe lukukausimaksuja hyvänä ratkai- suna niihin ongelmiin, joihin niitä usein esite- tään: niillä ei taloutta korjattaisi eikä koulutuk- sen periytyvyyttä poistettaisi. He uskovat, että maksuilla olisi eriarvoistava vaikutus. He eivät nosta itse opiskeluun tai opiskelukulttuuriin liittyviä asioita kovin vahvasti esiin. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että lukukausimak- sut saattaisivat vaikuttaa koulutukseen hakeu- tumiseen. Meillä on kovat tavoitteet: 42 prosentin ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulututkin- to aikaiseksi. Me ei tulla saamaan sitä, jos on lukukausimaksut, sillä se johtaa siihen, että vain varakkailla on varaa kouluttautua. Kui- tenkin olisi tärkeää, että kouluttautuminen ei mene varallisuuden mukaan, vaan sen pitää mennä lahjakkuuden ja taipumusten mukaan. Koska muuten ei kansakunta hyödy siitä jär- jestelmästä. – Puolustaja 9 Sekä Pragmatistit että Puolustajat suh- tautuvat hyvin negatiivisesti ajatukseen luku- kausimaksuista, mutta Puolustajat ovat heis- tä enemmän huolestuneita kehityssuunnista ja markkinaliberalististen, kansainvälisten käy- täntöjen rantautumisesta Suomeen. Pragma- tistit taas olisivat valmiimpia tinkimään opis- kelijoiden asemasta eriarvoistumiskehityksen ja budjettiraamien kiristymisen johdosta. Puo- lustajat olisivat halukkaampia kohentamaan opiskelijoiden asemaa, kun taas Pragmatis- tit korostavat koulutuksen tuottamia hyötyjä muille. He korostavat, että maksuton koulutus parantaa etenkin huono-osaisten asemaa yh- teiskunnassa. Kriitikoiden ja Uudistajien mielestä puo- lestaan on oikein, että opiskelija maksaa. Opis- kelijoiden omarahoitusosuus olisi ainoastaan oikeudenmukainen, eikä maksuton koulutus ole heistä kenenkään kansalaisen perusoikeus. Heidän näkökulmastaan maksuttoman koulu- tuksen merkitys sosiaalisen koheesion tuotta- jana ei ole kovin suuri mutta koulutuksen tuot- tavuus yhteiskunnalle on tärkeää. Kriitikot ja Uudistajat ovat hyvin lukukau- simaksumyönteisiä. Erot heidän välillään pai- nottuvat traditioon ja kehityskulkuihin sekä maksujen vaikutuksiin opiskeluun ja koulu- tukseen (diskurssit C ja D). Uudistajat usko- vat, että maksut tulevat Suomeen ja että sillä saattaisi olla vaikutusta yliopistojen talouteen. Julkista taloutta sillä ei kuitenkaan korjattaisi. Korkeakoulutuksen maksullisuuskes- kustelulla emme näe julkisen talouden ongel- mien kanssa kytkentää. Ei sitä ratkaista sillä, että opiskelijat maksavat kohtuullisen mak- sun, että siinä ei kyllä julkinen talous parane. – Uudistaja 7 Kriitikot sen sijaan painottavat, että Iso-Britannian malli olisi hyvä malli lisäämään hyväosaisten rahoitusvastuuta yliopisto-ope- tuksesta. He nostavat esiin yhteiskunnalliseen eriarvoistumiskehitykseen liittyviä tekijöitä pu- heenvuoroissaan. Kriitikko 13 arvioi, että täs- sä saattaa olla isokin asia kokonaan keskus- telematta, sillä korkeasti koulutetut jaksavat työelämässä pisimpään, pääsevät nauttimaan eläkkeiden superkarttumista ja heillä ei ole yhtä suuri työttömyysuhka kuin muilla. Krii- tikko 6:n mielestä olennaisimmat kysymykset maksuttoman koulutuksen oikeudenmukaisuu- den kannalta ovat, kenen lapset koulutukseen päätyvät, kuinka paljon koulutus kannattaa ja miten tuotto jakautuu koulutukseen osallistu- neiden yksilöiden välillä. Kriitikot ja Uudista- jat ovat siis lähes vastakkaista mieltä siitä, onko maksuton korkeakoulutus tulonsiirtoa köyhil- tä rikkaille, ja siitä, onko kysymys maksujen kannalta edes relevantti. Uudistaja 17 toteaakin puolestaan, että yhteiskuntahan kaiken kaik- kiaan pyörii korkeasti koulutettujen ja hyvin- voivan kansanosan varassa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän maksullisuuskeskus- telun kanssa. Keskustelu siitä, kenen kuuluu maksaa, on varmastikin maksullisuuskeskustelun näkyvin jännite, mikä saa asetelman helposti näyttä- mään hyvin polaariselta. Opiskelijoilta perit- tävät maksut on perinteisesti liitetty niin vah- vasti tasa-arvoisiin opiskelumahdollisuuksiin ja tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet yhteis- kunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja talous- kasvuun, että maksujen esittäminen nähdään jopa tabuna. Maksullisuuskeskustelu haastaa keskustelun takana olevaa doksaa: mahdolli- suuksien tasa-arvoa.
  • 59. 60 Talous- vai tasa-arvokysymys? Yksi keskustelun jännite näyttää piilevän siinä, puhutaanko arvoista vai rahasta (kuvio 5.3). Yhteiskunnalliset tulonsiirrot eivät ole irral- laan arvoista eivätkä arvot rahasta. Yliopisto- koulutuksen maksullisuuden hahmottaminen talouskysymyksenä liittyy kuitenkin vahvem- min markkinaliberalistiseen puhetapaan, jos- sa keskiössä ovat yhteiskunnan kilpailukyky, tuottavuus ja tehokkuus. Arvokeskustelu kum- puaa huolesta kansakunnan yhtenäisyydestä ja tasa-arvon toteutumisesta (ks. tarkemmin taulukko 2.1). Puolustajat ja Kriitikot korostivat huomat- tavasti enemmän lukukausimaksuihin kytkey- tyvää tasa-arvonäkökulmaa, kun taas Pragma- tisteilla ja Uudistajilla painottui näkyvämmin yhteiskunnallisen tuottavuuden ja talouden nä- kökulma. Tämän erottelun kautta on mahdol- lista hahmottaa kaksi vallitsevaa teemaa, tai poliittista ongelmaa, joiden kautta maksulli- suuskeskustelu ilmenee. Toinen on työurakes- kustelu, joka linkittyy opintoaikoihin ja valtion talouden säästöpaineisiin. Toinen taas on ta- sa-arvokeskustelu, joka linkittyy koulutuksen periytyvyyteen ja kansainvälistymiseen. Puolustajat ja Kriitikot nostavat puheen- vuoroissaan esiin huolta siitä, kuinka perhe- tausta vielä valitettavan paljon ennustaa kou- lutukseen sijoittumista ja siellä selviytymistä perusopetuksesta alkaen, vaikka kansainväli- sissä vertailuissa meneekin hyvin. Erityises- ti Puolustajat korostavat sitä, ettei maksuton koulutus ole suinkaan syy tähän eriarvoistu- miseen vaan syy on ylipäätään se, että tuloerot ovat kasvaneet ja työttömyys on korkea. Eri- arvoistumisen estämiseksi tulisi tehdä paljon asioita. Puolustajia ja Kriitikoita siis yhdistää nä- kemys lukukausimaksuista tasa-arvokysymyk- senä. He kuitenkin seisovat näkemyksiensä kanssa vastakkaisissa ääripäissä. Puolustajat uskovat maksuttoman koulutuksen edistävän tasa-arvoa, kun taas Kriitikot näkevät sen eri- arvoistavana. Yhdistäviä mielipiteitä väitteistä olikin hyvin vähän. Kummatkaan eivät ota vahvasti kantaa sii- hen, onko maksullinen koulutus tulossa Suo- meen. He eivät myöskään laita paljoa paino- arvoa sille, tuottaisivatko maksut merkittäviä summia yliopistojen rahoitukseen. He ovat kui- tenkin vastakkaista mieltä siitä, vaatiiko mak- suttomasta koulutuksesta kiinni pitäminen aktiivista taistelua. Puolustajat uskovat, että paineet yliopistokoulutuksen tekemiseksi mak- sulliseksi ovat melko kovat, kun Kriitikot taas ovat epäilevämpiä. Kyllä se aika aktiivista toimintaa vaa- tii, jos aiotaan pitää tuosta kiinni, paineet on melko kovat. – Puolustaja 16 Erimielisyys Puolustajien ja Kriitikoiden välillä kiteytyy siis siihen, millainen rahoitus- malli olisi tasa-arvoisin. Puolustajat uskovat, että maksuton koulutus edistää ja on jopa ehto koulutuksen tasa-arvoisuudelle, kun taas Krii- tikot olisivat valmiita siirtymään kohti jonkin- laista maksullisuusmallia juuri tasa-arvoisem- man ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Kriitikot nostavat esiin, että kun katsotaan tämän hetkistä tilaa, ei ole kovin todenmukais- ta väittää, että maksuton koulutus on taannut koulutuksellisen tasa-arvon. Kriitikko 6:n mie- lestä tällöin tulisi olla myös sitä mieltä, että tie- tystä sosioekonomisesta taustasta tulevat ovat geneettisesti tyhmempiä kuin jostain muista ryhmistä tulevat. Puolustajat mieltävät maksuttomasta kou- lutuksesta luopumisen osana laajempaa ideolo- gista muutosta, joka rapauttaa hyvinvointivalti- on ja lisää eriarvoisuutta entisestään. Me ollaan kasvettu tällaiseen yhteiskun- taan, jossa kaikilla on tällainen tasa-arvoi- nen mahdollisuus, ja jos me luovuttaisiin tästä opiskelun suhteen, niin se olisi varmaan sel- lainen ideologinen muutos, että meillä muu- tenkin kasvaa tämä epätasa-arvoisuus, ja se ei ole missään yhteiskunnassa mun käsittääk- seni hyvä. – Puolustaja 12 Pragmatisteille ja Uudistajille sen sijaan korkeakoulutuksen ulkoisvaikutukset esimer- kiksi tuottavuuden kannalta ovat tärkeitä läh- tökohtia keskustelussa. Traditioihin ja kehitys- kulkuihin ja esimerkiksi kysymykseen, vaatiiko maksullisuuden puolustaminen aktiivisia toi- menpiteitä, eivät kummatkaan ottaneet vah- vasti kantaa (diskurssi C). Jaettuja näkökulmia Pragmatisteilla ja Uudistajilla on vähän, mut- ta heitä yhdistää ääripääväittämissä painotus talous- ja hyötykysymyksiin – siis siihen, mitä koulutus tuottaa. Mutta tottakai se on näin, että korkea- koulutus tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuk- sia ja se tuottaa sitä osaamista. Se on osa in-
  • 60. 61 novaatiojärjestelmää koko yhteiskunnassa, joka muuttaa toimintatapoja kaikenlaises- sa työssä. – – Se vaan se karu tosiasia on, että meidän täytyy saada lisää osaavia ih- misiä entistä tuottavampiin, korkean lisäar- von työtehtäviin. Yliopisto-opiskelijat varsin- kin. Nykyistä nopeammin sellaisiin tehtäviin, mihin he saavat valmiuksia korkeakoulutuk- sessa. Tuottamaan suurempaa lisäarvoa. – Uudistaja 7 Mielestäni se on juuri ehkä Suomen kes- keisimpiä menestystekijöitä, että meillä on niin hyvä koulutusjärjestelmä. – – On mel- kein käsittämätöntä, että maa, jossa yksi tär- keä vientisektori on ollut koulutus, vetää sen sektorin olosuhteet niin tiukoille, että kaikilla tasoilla pelätään, että tämä perinteinen kova taso lähtee alenemaan. – Pragmatisti 2 Uudistajat uskovat, että maksut voisivat vaikuttaa yliopistojen talouteen positiivisesti, kun taas pragmatistit suhtautuvat tähän hie- man skeptisesti. He vetoavat muun muassa kansainvälisiin esimerkkeihin, jotka osoitta- vat, että sitä mukaa kun yliopistot saavat lisää tuloja lukukausimaksuista, valtio vetäytyy vas- taavasti rahoituksesta. Mielestäni se on aika sinisilmäistä aja- tella, että meidän talous lähtisi hirveästi kas- vamaan sillä, että saataisiin lukukausimak- sut. Kyllä se sitten vahva veikkaus on, että valtio vastaavasti vetäytyisi toisesta päästä. – Pragmatisti 2 Eriävät näkemykset Pragmatistien ja Uu- distajien välillä koskevat erityisesti sitä, mitä julkisia hyötyjä maksuttomuus tuottaa. Prag- matistit ajattelevat, että koulutus maksuttoma- na tuottaa jotakin sellaista yhteiskunnallista hyvää, mitä se ei maksullisena pysty tuotta- maan, kun taas Uudistajat ovat asiasta vas- takkaista mieltä. He ajattelevat, että maksut – ehkä juuri siksi – ovat tulossa, kun Pragmatistit taas ovat sen suhteen epäilevämpiä. Keskustelussa yliopistokoulutuksen mak- sullisuudesta saatetaan helposti puhua toisten ohi, jos toiset puhuvat työurista, taloudesta ja tehokkuudesta ja toiset arvoista, mahdollisuuk- sien tasa-arvosta ja traditioista. Tasa-arvokes- kustelu liittyy hyvinvointivaltion ja tasa-arvon eetokseen korkeakoulupolitiikassa, kun taas ta- louskeskustelu on saanut vaikutteensa markki- naliberalistisemmista lähtökohdista. Tämä jako sopii hyvin Simolan (2008, 399–400) koulu- tuspoliittisen puheavaruuden muutoksesta te- kemään jäsennykseen, jossa hän esittää suoma- laisen koulutuspolitiikan siirtyneen tasa-arvon aikakaudesta kilpailuvaltion politiikan aikakau- teen. Markkinaliberalistiset näkökulmat toimi- vat ortodoksiana ja haastavat perinteistä ajat- telumaailmaa ja puheavaruutta. Tasa-arvoa ja legitimiteettiä korostavilla puolustuspuheen- vuoroilla suojellaan vallitsevaa doksaa. Onko maksuton koulutus uhattuna? Osassa väitteistä otettiin kantaa siihen, millai- seen suuntaan yliopistojen rahoituspohja on menossa ja vaikuttaako siltä, että lukukausi- maksut ovat tavalla tai toisella tulossa suoma- laisille opiskelijoille. Tämä muodostaa yhden keskustelun jännitteistä (kuvio 5.3). Pragmatistien ja Kriitikoiden näkökulmas- ta maksuton koulutus ei ole uhattuna. Heille myös koulutuksen tuottamat ulkoisvaikutuk- set ovat merkityksellinen asia. Täyspäiväisen opiskelun mahdollistaminen maksujen sijaan tai koulutukseen osallistumisen kustannusten vähentäminen eivät ole heille kysymyksen kan- nalta kovin oleellisia. Heidän mielestään luku- kausimaksuja tuskin on tulossa suomalaisille opiskelijoille eikä siihen suuntaan ole pyritty ohjaamaan toimintaa. Pragmatistit ja Kriitikot epäilevät, että ky- seessä on osaltaan vain valittu retoriikka ”kehi- tyksen välttämättömyydestä”. Maksuista puhu- taan aina, mutta ei niitä ole koskaan Suomeen tullut. Simolan (2013, 614) mukaan tällainen retoriikka on osa markkinaliberalistista puhe- tapaa. Pragmatistien ja Kriitikoiden näkökulma lukukausimaksuihin eroaa niiltä kohdin, onko maksuton koulutus julkisen taloudellisen tai muun hyödyn kannalta perusteltua ja millaisia vaikutuksia sillä on yhteiskunnallisiin suhtei- siin. He ovat erimielisiä myös tasa-arvon, kou- lutuksen periytyvyyden ja maksuttoman kou- lutuksen suhteesta sekä siitä, onko maksuton koulutus perusarvo ja -oikeus. Puolustajat ja Uudistajat näkevät julkisen rahoituksen vähenemisen ja siitä seuraavan muutoksen mahdollisuutena tai uhkana mak- sullisen koulutuksen eteenpäinviemiselle. He arvioivat, että julkinen rahoitus yliopistoille vähenisi maksujen myötä ja ovat myös muita
  • 61. 62 enemmän sitä mieltä, että valtion rahoitusta on vähennetty, jotta lukukausimaksut hyväk- syttäisiin yliopistoilla. Pragmatisti 11 onkin hieman närkästynyt yliopistojen rehtoreille siitä, että he eivät ole ainakaan yhtenä rintamana puolustaneet mak- sutonta koulutusta. Hän epäillee syyksi yliopis- tojen perusrahoituksen heikkenemistä. Myös Uudistaja 17 esittää huolensa siitä, että yliopis- toille käy pian samoin kuin ammattikorkea- kouluille eli niin, että valtion taloudella ei ole varaa pitää yllä tätä korkeakoulujärjestelmää. Niin tavallaan mä ymmärrän sen, että kun rehtorithan ovat tietyssä mielessä sellai- sia yritysjohtajia nykyisessä yliopistolainsää- dännössä, että heillä on vastuu yliopistojen taloudesta. Se ohjaa miettimään, että miten me voitaisiin saada rahaa yliopistojen kas- saan. – Pragmatisti 11 Sekä Puolustajat että Uudistajat arvioivat, että lukukausimaksut ovat hivuttautumassa suomalaiseen korkeakoulutukseen. Erityisesti Puolustajat arvioivat lukukausimaksukokeilun EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoil- le avaavan porttia maksulliselle koulutukselle. Mä en osaa sanoa, että tuleeko [luku- kausimaksut] jossain vaiheessa Suomen yli- opistoihin vai ei. Se on vaikea sanoa. Paljon riippuu nyt siitä, että mitä tehdään tälle luku- kausimaksukokeilulle, että mihin päädytään. – – Todennäköisesti jos jotain tapahtuu, se tulee asteittain hivuttamalla. – Puolustaja 9 Maksujen vaikutus koulutukseen ja opis- keluun (diskurssi D) kiinnostaa sekä Puolusta- jia että Uudistajia, mutta näkökulmat eroavat. Tämä näkyy esimerkiksi kysymyksessä siitä, pystyttäisiinkö maksuilla nopeuttamaan opin- toja tai kehittämään opiskelukulttuuria parem- maksi. Uudistajat uskovat maksujen paranta- van laatua, Puolustajat eivät. Puolustajat näkevät maksuttoman koulu- tuksen perusoikeutena ja ajatuksen maksuis- ta yltiöliberaalina. Sellaiset näkemykset eivät sovi Uudistajien ajatteluun. Uudistajat koros- tavat puheenvuoroissaan yksilön koulutuksesta saamaa hyötyä, Puolustajat taas julkisia hyötyjä kouluttautumisesta sekä yksilön antamaa pa- nostusta. Ajatukset opintotuen merkityksestä ja uudistamisesta suhteessa lukukausimaksui- hin herättävät molemmilla ryhmillä ajatuksia: – – Halutaan väittää, että koko opiskelu- järjestelmä on tehoton ja se pitää romuttaa. Tämä on juuri tätä uusliberaalia konsulttide- mokraattista ajattelua. Ja sitten siihen liittyy myös tällainen syyllistäminen. Yhtäältä syyl- listetään yliopistoissa työtä tekeviä että opis- kelevia. – Puolustaja 4 Ja mä uskon, jos lukukausimaksu, jos se on tarpeeksi alhainen, niin ei kukaan sen ta- kia luovu [opinnoistaan]. Ja kun tähän täy- tyy ilman muuta liittää opintotukijärjestel- mä. Että tällainen turvallinen opintotuki. Niin kenenkään ei tarvitse luopua sen takia opin- noistaan että koulutus on maksullista. – Uu- distaja 7 Kaikilla ryhmillä on hyvin omanlaisensa näkökulmat siihen, onko maksuton koulutus tulossa Suomeen. Käsitykset maksullisen kou- lutuksen mahdollisuudesta tai uhasta näyttävät liittyvän jaon ja hyötyjen oikeudenmukaisuu- den diskurssiin (B) erityisesti siltä kannalta, kuinka paljon valtiolla on varaa maksaa kou- lutuksesta ja kuinka paljon koko yhteiskunta siitä panoksesta hyötyy. Keskustelu palautuu korkeakoulutuksen yhteiskunnalliseen funk- tioon ja erkanee keskustelusta yksilöllisistä mahdollisuuksista (diskurssi A) ja opiskelun laadusta (diskurssi C). Puheenvuoroihin siitä, ovatko maksut tulossa, liittyy paljon sellaista retorista nokkeluutta, jolla pyritään kasvatta- maan omaa poliittista pelitilaa ja hallitsemaan puheavaruutta. 5.5. Mitä puheen jälkeen jää? Toimijoilta kysyttiin heidän näkemyksiään yliopistokoulutuksen maksullisuudesta viime vuosina käydystä keskustelusta. Heitä pyydet- tiin arvioimaan sen tasapainoisuutta sekä sitä, mistä ei puhuta lainkaan mutta mistä ehkä pi- täisi puhua. Tällä pyrittiin löytämään mahdol- lisen puheavaruuden tilaa sekä doksa – siis julkilausumaton ja kyseenalaistamaton totuus puheen taustalla. Toimijat arvioivat käytyä lukukausimak- sukeskustelua melko yksisilmäisenä ja pienen porukan debattina. Toiset kokivat, että keskus- telua tulisi käydä enemmän tasa-arvosta (dis- kurssi A) ja traditiosta (diskurssi C). Toiset kokivat turhautuneisuutta siitä, että keskuste- lussa ei päästä käsiksi erilaisiin maksullisuus-
  • 62. 63 malleihin ja ratkaisuihin. Monet kokivat, että keskustelu on irtaantunut kokonaisuudestaan eli siitä, miten maksut vaikuttaisivat muihin koulutuksen elementteihin. Huolta nostettiin ikään kuin polkuriippuvuuden katkeamisesta ja koulutuspolitiikan eetoksen suunnan muut- tumisesta sellaiseksi, että kehitystä on vaikea muuttaa tai palata entiseen. Sekä työurakeskusteluun (talous) että ar- vokeskusteluun (tasa-arvo) toivottiin sävyn muutosta tai erilaisia painotuksia yli faktori- ryhmärajojen. Työuriin ja opintoaikoihin liit- tyen muutama toimija toivoi lisää keskustelua opiskelijoiden työssäkäynnin vähentämises- tä, johon ratkaisuna nähtiin kattavampi laina- painotteinen opintotuki. Myös siitä toivottiin enemmän keskustelua, kuinka paljon opiskeli- ja itse hyötyisi nopeasta valmistumisesta. Toi- set taas toivoivat, että opiskeluaikaisen työnte- on merkitys tunnustettaisiin ja keskityttäisiin esimerkiksi ohjauksen parantamiseen korkea- kouluissa. Argumentaatio on usein tähän työura- keskusteluun liittyvä, että nopeammin uunis- ta ulos. Periaatteessa mä olen kyllä samaa mieltä mutta, niin kuin sanoin, työnteko on järkevää myös opintojen aikana ja sitten se nopeammin uunista ulos tulo varmaan mah- dollistuisi paremmalla opintojen ohjauksella. – Puolustaja 16 Maksullisuuspuheen kytköstä työurakes- kusteluun näyttää siis olevan mahdollista li- sätä. Tämä merkitsisi nykyistä vahvempaa suuntautumista mikrotaloustieteen ajattelu- malleihin, erityisesti siihen, millaisia kannus- tuselementtejä koulutuksen rahoituksella luo- daan työuratavoitteiden saavuttamiseen. Tämä liittyy näkemykseen koulutuspolitiikasta ta- louspolitiikan välineenä, mitä Simola (2008, 399–400) kuvaa markkinaliberalistisena kou- lutuspolitiikan eetoksena. Keskustelussa myös huoli mahdollisuuk- sien tasa-arvosta ja koulutuksen periytyvyy- destä näyttää olevan jaettu. Monet toimijat toi- voivat enemmän keskustelua ja toimenpiteitä koulutuksen periytyvyyden ja alueellisen eriar- voistumisen ehkäisyyn. Muun muassa vahvoilla kantimilla toimiva, kaikille yhteinen peruskou- lu, riittävä opinto-ohjaus ja kalliit valmennus- kurssit nostettiin puheenvuoroissa esiin. Krii- tikko 13 esittikin kysymyksen siitä, teemmekö me tosiaan kaiken mahdollisen sen eteen, että nekin, joilla on yliopistoon hakuvaiheessa hei- kommat kulttuuriset eväät kuin toisilla, saisivat mahdollisuuden opiskella. Sikäli kun tasa-arvo koulutuspolitiikkaa johtavana arvona on edel- leen vahvoilla, olisi siitä tilaa keskustella ny- kyistä enemmän muillakin foorumeilla. Tai mikä on se peruskoulun implisiitti- nen mekanismi, mikä ohjaa ne akateemisten koulutettujen perheiden [lapset] lukioihin ja työläisperheiden lapset ammattikouluihin. Ja siihen keskusteluun kukaan ei uskalla kajota. – Pragmatisti 1 Halu pitää yllä tasa-arvoista koulutusjär- jestelmää ja kaventaa yhteiskunnallisia eroja koulutuksen avulla on vahvasti läsnä keskus- telussa. Koulutuksen merkitystä talouteen ei kiistetä mutta se mielletään enemmän sosiaali- politiikan välineenä (Simola, 2008, 399–400). Puheessa ymmärretään koulutus investointina sosiaaliseen pääomaan (Volanen, 2011, 323– 324) ja huomiota halutaan kiinnittää, paitsi järjestelmätason mekanismeihin, myös sys- teemeihin, jotka aiheuttavat kulttuurista uu- sintamista. Keskustelussa näyttäisi olevan tilaa myös puheelle maksullisuuden vaikutuksista opis- keluun ja koulutukseen (diskurssi D) erityises- ti koulutuksen ja opiskelijoiden moninaisuu- den huomioimisen kannalta. Toimija 10 toivoi keskustelua siitä, mitä eri tieteenaloille tapah- tuisi, jos opiskelijat ja rahoitus ohjattaisiin ai- noastaan korkean työllisyyden ja taloudellisen tuottavuuden aloille. Useampi toimija nosti esiin huolen siitä, että opiskelijoista puhutaan geneerisenä massana ilman, että erilaiset elä- mäntilanteet kuten perheenperustaminen tai sairastuminen otetaan huomioon. Sairaspäivä- rahajärjestelmä nähtiin ongelmallisena opiske- lijan kannalta, ja opintotuen ei nähty palvele- van riittävästi perheellistä opiskelijaa. Samalla unohtuvat myös vanhemmalla iällä olevien ih- misten sivistystarpeet ja taloudellisten koulut- tautumismahdollisuuksien takaaminen heille. Kokonaisuudessaan keskustelu yliopisto- koulutuksen maksullisuudesta näyttää olevan hyvinkin heterogeeninen. Siinä puhutaan ar- voista, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuu- desta, kansantaloudesta ja opintoajoista. Kes- kustelijat haastavat toisiaan niin talous- kuin arvopohjaisin argumentein heijastaen usein
  • 63. 64 näkemyksiään vallitsevaan yhteiskunnallisen tasa-arvon ideaaliin. Keskustelussa ilmenneet muut problematisoinnit, kuten työurien pi- dentäminen alkupäästä, tulevat keskustelussa haastetuksi mutta tasa-arvon ideaali ei. Alasuu- tarin (2007, 115) pelin analogiaa hyödyntäen voisi todeta, että koulutusmahdollisuuksien ta- sa-arvo ilmenee pelin sääntönä ja reunaehto- jen määrittäjänä, jonka rajoissa keskustelua on mahdollista käydä. Keskustelun pragmaattisemmat puheen­ vuorot näyttäytyvät suhteessa yliopiston ul- kopuolisiin tavoitteisiin, kuten työurien pidentämiseen. Lisäksi keskustelu yliopisto- koulutuksen maksullisuudesta heijastaa laa- jojakin arvo- ja näkemysristiriitoja niin tämän päivän ongelmista kuin unelmien yhteiskun- nasta. Mikä on oikeudenmukaista tai edes koh- tuullista, mikä järkevää ja taloudellista? Yli- opistokoulutuksesta itsessään, siitä, mikä on yliopistokoulutuksen tehtävä, puhutaan yllät- tävän vähän. Mitkä on itse asiassa nämä yliopistokou- lutuksen, yliopistolaissakin 2 §:ssä mainitut, yliopistokoulutuksen tehtävät? Ei niistä pu- huta kuitenkaan. Tämä ei liity koulutuksen antamisen sisältöihin millään tavalla tämä keskustelu vaan reunaehtoihin. Tavallaan, että miten nopeasti nämä ihmiset siirty- vät sieltä [yliopistolta] tänne [työelämään]. – Puolustaja 12 Keskustelu kuitenkin selvästi heijastaa näkemyksiä yliopistokoulutuksen tehtävästä. Todennäköisesti jokainen toimija tunnistaa yliopistokoulutukselle useampiakin tehtäviä, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia. Maksul- lisuuskeskustelussa näkemyksiä koulutuksen tehtävästä ei silti ilmaista eksplisiittisesti, vaan ne näkyvät taustalla kirjaamattomien oletta- musten muodossa. Ilman selkeästi puhuttua muotoa ne vaikuttavat implisiittisesti kulttuu- rissamme harjoittamiimme kieleen, uskomuk- siin ja toimintaan. (Bourdieu, 1970, 166–168). Luvussa 2.2. esittelin koulutuspolitiikan jaottelun kahteen osaan: education for policy ja policy for education. Lampisen (2000, 11–21) mukaan ensimmäinen näistä on hallinnut kor- keakoulukenttää 1990-luvun alun laman vauh- dittamasta murroksesta alkaen. Keskusteltaes- sa laajoistakin yhteiskunnallisista tavoitteista aletaan yliopistokoulutuksesta puhua helpos- ti erillään sen tarkoituksesta, ikään kuin sitä ei olisi. Se mistä ei puhuta, voi olla kaikkein tärkeintä. Lukukausimaksuista esitettyjen ajatusten taustalla näyttää olevan erilaisia painotuksia sille, mihin suuntaan yliopistokoulutuksen teh- tävää tulisi viedä. Jos keskustelua käydään ai- noastaan yliopiston ulkopuolisista politiikan tavoitteista, unohtuu siitä helposti puhe oppi- misesta ja sivistyksestä. Toimija 11 painottaa seuraavassa sitaatis- saan koulutuksen kansallista arvoa sivistyksen tuottajana. Hän ajattelee, että yliopisto ei ole vain itseään varten vaan ennemminkin julkis- hyödyke. – – Se sivistysyliopiston ideaali, se on sellainen, mistä on keskusteltu liian vähän. Kuitenkaan jos ajattelee, mikä on yliopistojen tehtävä. Niin yliopistoillahan on tämä koulu- tuksen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen kes- kustelun tehtävä. Mutta yliopisto ei ole yritys. Yliopiston tehtävänä ei ole tuottaa taloudellis- ta voittoa sillä tavalla kuin ajatellaan, mikä on yrityksen tehtävä. Vaan pitää yllä sivistyk- sen ja koulutuksen pääomaa. – Pragmatisti 11 Maksullisuuskeskustelun ongelmallisuus ei näytäkään piilevän teknisissä yksityiskoh- dissa, ohipuhutuissa lauseissa tai provokatii- visissa lausahduksissa. Keskustelu siitä, miten yliopisto tukee sellaista oppimista ja sivistyksen kasvua, jonka eväin palvellaan tätä isänmaata ja ihmiskuntaa, etsii vielä puhujiaan.
  • 64. 65 Tuomen ja Sarajärven (2009, 140–141) mukaan tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa on hyvä muistaa tarkastella kaikkia tutkimuksen vaiheita sekä omaa rooliaan tutkijana. He kui- tenkin korostavat, että kyseessä on kokonai- suus, joka on enemmän kuin osiensa summa. Jokaisen tutkimuksen luotettavuutta on hei- dän mukaansa tarkasteltava sen erityispiirteet huomioiden. Tarkastelen tutkimuksen luotet- tavuutta tutkijan position, otosten edustavuu- den, tutkimuksen mittareiden ja metodologian sopivuuden sekä hyödynnettävyyden näkökul- masta. Tuon mukaan tutkimuseettiset näkökul- mat läpileikkaavasti. Tutkijan positio. Yksi hyvän tutkimuksen tunnuspiirteistä on tutkijan pyrkimys tarkastella ja kuvata kohdet- taan objektiivisesti häivyttäen omat asenteensa ja ennakkoluulonsa. Mitä lähempänä tutkija on kohdettaan, sitä enemmän kriittisyyttä voidaan odottaa tutkijan oman position tarkastelulta. Oma positioni suhteessa tutkittaviin hen- kilöihin ja ilmiöihin oli suhteellisen läheinen. Olen seurannut keskustelua lukukausimak- suista aktiivisesti ja myös itse osallistunut sii- hen. Opiskelijapolitiikassa olen tavannut kor- keakoulupolitiikan toimijoita itse toimijan, en tutkijan roolissa. Täten voidaan olettaa, että aiempi tuttavuus joidenkin tutkimuksee- ni osallistuneiden henkilöiden kanssa vaikutti vuorovaikutukseen haastattelutilanteessa en- nakkokäsityksinä toisen ajattelumaailmasta ja tietotaustasta. Toisaalta toimijoiden tuntemus ja kontaktit helpottivat haastattelutilanteiden sopimista ja helpottivat myös tutkijan asemaa, kun ei tarvinnut toimia ”täysin vieraalla maal- la”. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta olisi 6. Tutkimuksen tarkastelu voinut olla ongelmallisempaa, jos sopivia toi- mijoita ei olisi saatu mukaan tutkimukseen. Tutkijan oman position tarkasteluun liit- tyy omien asenteiden ja taustaoletusten kriit- tinen tarkastelu ja häivyttäminen haastatte- lutilanteissa myös tutkimuseettisistä syistä. Haastattelu on hyvä tehdä avoimin mielin, ja onnistumista edellyttää halu ymmärtää tutki- muskohdettaan. (Kuula, 2011, 154–155.) Haas- tattelutilanteissa pyrin kannustamaan toimi- joita ilmaisemaan näkemyksiään nyökkäyksin ja jatkokysymyksin. Jatkokysymyksiin liittyy kuitenkin aina riski johdatella haastateltavaa tiedostamatta sellaiseen suuntaan, jota hän ei ole tarkoittanut. Syvällinen perehtyminen kes- kusteluavaruuteen ja sen taustalla oleviin fak- toihin auttoi ymmärtämään haastateltavia ja tulkitsemaan heidän näkemyksiään. Toimijoiden edustavuus. Metsämuurosen mukaan tutkimuksen luo- tettavuus on suoraan verrannollinen mittarin luotettavuuteen (2006, 117–123). Tässä tutki- muksessa ”mittarina” toimivat korkeakoulu- politiikan toimijat, joten on järkevämpää pu- hua edustavuudesta. Tutkimuksessa ulkoinen validiteetti oli sikäli hyvä, että mukaan saatiin monipuolinen otos korkeakoulupolitiikan toi- mijoita. Toimijat, jotka tutkimukseen valittiin, kattavat hyvin suomalaisen korkeakoulupolitii- kan päättäjä- ja vaikuttajakentän. Tutkimuksen luotettavuuden arvioinnin ja läpinäkyvyyden kannalta oli keskeistä kuvata valitut henkilöt nimillä. Tutkimuseettisistä syistä vastausten tunnistetiedot poistettiin. Toimijat tunsivat aiheen ja siinä esitetyt argumentit hyvin ja myös arvioivat niitä kriit- tisesti. Mukana oli kuusi Suomen suurinta puo-
  • 65. 66 luetta, ja haastateltavista kolme oli sivistysva- liokunnan jäseniä ja neljä kansanedustajia. Korkeakoulutuksen kannalta kaksi merkittä- vää ministeriötä olivat edustettuina. Jos vir- kamiehiä olisi otettu tutkimukseen mukaan enemmän, olisi valtiovarainministeriön edus- tus täydentänyt hyvin kokonaisuutta. Ministe- reiden ottaminen mukaan tutkimukseen oli- si ollut kiinnostavaa. Opetusministerin sijaan päädyttiin haastattelemaan hänen erityisavus- tajaansa osaltaan siksi, että opetusministerin vaihtumista oli ennakoitu. Akateemisesta yhteisöstä tutkimuksessa saatiin kuuluviin niin opiskelijoiden, lehtorei- den kuin rehtoreiden ääntä. Unifin puuttumi- nen kokonaisuudesta voidaan nähdä jonkin- laisena puutteena, vaikka sillä ei yhtenäistä näkökulmaa kysymykseen ole muodostettuna. Yliopistoyhteisöstä olisi voinut poimia mukaan myös eri alojen professoreita tarkastelemaan maksullisuuskeskustelua oman tutkimusalan- sa näkökulmasta. Heidän näkökulmiaan tar- kasteltiin enemmän teoreettisessa osuudessa. Markkinat olivat hyvin mukana tutkimuk- sessa ja täydensivät mielekkäällä tavalla koko- naisuutta. Clarkin kolmiossa melko vaikeasti hahmotettava ja epäselvästi määritelty ”mark- kinat” rajattiin tässä tutkimuksessa koskemaan pääasiassa työmarkkinoita, jotka tulivat hyvin edustetuksi. Keskustelun ulottuvuudet ja väitteet. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa sisäinen va- liditeetti viittaa siihen, miten luotettavia ja tutkittavan ilmiön kannalta keskeisiä tietoja tutkimukseen osallistuvilta saadaan ja miten luotettavia johtopäätöksiä tehdään (Metsämuu- ronen, 2006, 117–123). Pyrin valitsemaan väit- teet keskusteluavaruudesta niin, että ne kuvasi- vat näkökulmien kirjoa mahdollisimman hyvin. Vaikka pyrin välttämään hyvin samankaltais- ta asiaa kuvaavia väitteitä, haastateltavat toi- mijat kuitenkin sellaisia havaitsivat. Toisaalta kyse oli siitä, että monet väitteet liittyivät sa- maan ilmiöön. Korrelaatioita väitteiden välil- lä olisi mahdollista tarkastella, jos henkilöotos olisi suuri. Toimijoita pyydettiin arvioimaan, puut- tuuko väitteistä jotakin sellaista, mistä on ylei- sesti keskusteltu paljon. Tässä kohtaa toimijat toivat esille asioita stipendijärjestelmistä, opin- totuesta eri maksullisuusmalleista, suomalai- sesta traditiosta ja välivuosista. Opintolainan suuruudella tai stipendeillä nähtiin olevan vai- kutusta siihen, kuinka hyväksyttävänä eri mak- sullisuusmalleja voitaisiin pitää. Tutkimukseen osallistuneiden toimijoiden näkökulmat vaih- telivat siitä, tulisiko opintoja nopeuttaa ja siitä, onko opiskelu tehotonta. Tämän vuoksi myös tehokkuustavoitteita kyseenalaistavien väittei- den laajempi mukaan ottaminen otokseen olisi ollut paikallaan lisäinformaation saamiseksi. Väitteissä ei käsitelty eri maksullisuusmal- leja, mitä etenkin Uudistajat ja Kriitikot olisi- vat toivoneet. Maksullisuusmallien eri puolien esittely osana väitteitä olisi väistämättä lisän- nyt väitteiden määrää ja vaikeuttanut Q-jaotte- lun tekemistä. Se olisi kuitenkin onnistuessaan voinut tuoda kiinnostavaa tietoa ja erotteluja faktoreille. Nyt faktorit korreloivat melko voi- makkaasti keskenään mutta mahdollistivat kui- tenkin laadullisen tulkinnan. Keskustelusta muotoilemani väitteet olivat melko konkreettisia ja jopa kärkeviä. Lievem- mät ja abstraktimman tason ilmaisut olisivat voineet tuoda enemmän variaatiota etenekin Pragmatistien ja Puolustajien välille ja ehkäpä konsensusta Pragmatistien ja Kriitikoiden vä- lille. Nyt väitteiden kärkevyys heijasti keskuste- lun polarisaatiota. Tämä toisaalta teki jaottelun tekemisen ja oman position määrittelyn osal- listujille helpommaksi. Tutkimuskirjallisuuden suurempi hyödyntäminen väitteissä olisi ehkä antanut enemmän tilaa erilaisille mielipiteille. Faktorit ja määrällinen analyysi. Q-jaottelua varten tehty jakauma olisi voitu to- teuttaa hyvinkin erimuotoisena. Tähän tutki- mukseen valitsin suhteellisen leveän 11-por- taisen asteikon, jotta myös erottelevimmat väitteet tulevat esiin. Vähemmän huipukas ja- kauma olisi voinut toimia paremmin tilantees- sa, jossa väittämät herättävät hyvin vahvoja tunteita. Jakauman kärkevyys kuitenkin lisä- si ääripäiden merkitystä, mitä myös haettiin. Faktoreiden reliabiliteetit olivat hyviä (F1 0.952, F2 0.966, F3 0.889, F4 0.923). Van Exe- lin & de Graafin (2005, 3) mukaan Q-metodo- logisessa tutkimuksessa kaikista tärkein re- liabiliteetin tyyppi on sen toistettavuus eli se, voitaisiinko samankaltaisilla väitteillä ja samo- jen toimijoiden tekemien jaotteluiden pohjalta
  • 66. 67 päätyä samanlaiseen faktoriratkaisuun, jos tut- kimus toistettaisiin. Koska kiinnostuksen koh- teena ovat valittujen toimijoiden näkemykset, tutkimus ei pyrikään yleistämään tuloksia sur- vey-tutkimuksen omaisesti. Brownin (1980) olennainen käsitys Q-metodologian taustal- la on se, että jokaiseen aiheeseen on olemas- sa vain rajallinen määrä erilaisia suhtautumis- tapoja. Hyvin rakennettu väiteotos, johon on otettu mukaan laaja skaala erilaisia näkökulmia aiheeseen, paljastaa nämä suhtautumistavat. Tässä tutkimuksessa pyrin kuvaamaan yliopis- tokoulutuksen maksullisuuden kannalta kes- keisten toimijoiden näkemyksiä kysymykseen. Vastaaminen tutkimuskysymykseen ja tulosten hyödynnettävyys. Tässä tutkimuksessa halusin selvittää, millai- nen on yliopistokoulutuksen maksullisuudesta käytävän keskustelun puheavaruus, millaisia ryhmiä toimijoista voidaan muodostaa heidän suhtautumistapansa perusteella ja mitkä näkö- kulmat erottelevat ja yhdistävät ryhmiä. Lisäksi tarkastelin, millaisia asioita jäi keskusteluava- ruuden ulkopuolelle. Q-menetelmä osoittautui hyvin toimivaksi tavaksi tarkastella yliopisto- koulutuksen maksullisuuspuhetta, sillä se mah- dollisti sekä erilaisten diskurssien jäsentämi- sen julkisesta keskustelusta (puheavaruus) että korkeakoulupolitiikan toimijoiden erilaisten suhtautumistapojen löytämisen. Tutkimuksen vahvuutena voidaan nähdä sen kyky tarkastel- la empiirisesti puheavaruutta ja sen muutos- ta sekä päästä käsiksi puheen takana oleviin perusoletuksiin. Täten se luo vahvemman sel- kärangan aiemmille havainnoille koulutuspo- litiikan puheavaruuksista kuin sosiologien ai- kalaisanalyysi pystyy tuottamaan. Tutkimuksen tarkastelu jätettiin tietoisesti kansalliselle tasolle, eikä ylikansallisten toimi- joiden roolia tai kansainvälisen tason muutok- sia taustoitettu tässä tutkimuksessa. Tämä oli tietoinen rajaus, joka jättää kuitenkin aihetta jatkotutkimukselle esimerkiksi lukukausimak- suihin liittyvien politiikkojen kulkeutumises- ta ja niihin liittyvistä politiikkasuosituksista. Tutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle jäi myös ajallinen muutos. Onko maksuttomalle koulu- tukselle annettu aiemmin erilaisia merkityksiä kuin nykyään, ja onko keskustelunkulussa ha- vaittavissa yhtenäisyyksiä eri vuosien välillä? Tutkimuksen tulosten avulla korkeakoulu- politiikan toimijoiden on mahdollista ymmär- tää paremmin itsensä ja toisten suhtautumis- tapoja yliopistokoulutuksen maksullisuuteen. Ne tarjoavat myös mahdollisuuden nähdä po- larisoituneen asetelman taakse ja päästä eteen- päin hyvinkin tunnelatautuneesta keskustelus- ta. Tutkimuksessa tunnistettiin puheavaruutta määrittävä doksa: mahdollisuuksien tasa-arvo. Mahdollisuuksien tasa-arvo näyttää liittyvän myös niihin kysymyksiin, joista toimijat toivoi- sivat keskusteltavan enemmän. Tutkimuksen tulokset antavat osviittaa siitä, että koulutus- poliittista keskustelua on mahdollista liikut- taa työura- ja talouskeskustelusta tasa-arvokes- kustelun suuntaan. Kiinnostava ja toivottavasti keskustelua eteenpäin vievä havainto on myös oppimista ja sivistystä käsittelevän puheen puuttuminen.
  • 67. 68
  • 68. 69 Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo on yksi korkeakoulutuksen kehittämisen lähtökoh- dista. Maksuttoman koulutuksen ideologisen perustan on aiemmin nähty lepäävän juuri tasa-arvossa. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita yliopistokou- lutuksen maksullisuutta koskevaa puheava- ruutta julkisten keskustelupuheenvuorojen ja keskeisten toimijoiden näkemysten kautta. Tarkastelin tutkimuksessani yliopistokoulutuk- sen maksullisuuteen kytkeytyneitä diskursse- ja julkisen puheen avulla. Lisäksi haastattelin korkeakoulupolitiikan toimijoita Q-metodolo- gisella otteella selvittääkseni, millaisia tapoja suhtautua yliopistokoulutuksen maksullisuu- teen on olemassa. Puheen ja ajatuksiemme taustalla oleva käsitys todellisuudesta määrittää rajat ihmis- ten ja organisaatioiden olemassaololle, mutta yhtälailla toimijat uusintavat todellisuutta kie- lenkäytön, uskomusten ja kulttuurinsa kaut- ta. Bourdieun mukaan (1977, 167) traditio on hiljaista, eikä vähiten hiljaista itse traditiosta. Halusin selvittää myös, onko suomalaisen kor- keakoulupolitiikan traditiossa jotakin kiistämä- töntä ja keskustelematonta, jollaista voisi tulla esiin maksullisuuspuheen kautta. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, millainen on yliopistokoulutuk- sen maksullisuudesta käytävän keskustelun puheavaruus. Määrittelin puheavaruuden or- todoksian ja heterodoksian pelitilaksi, jonka jännitteen kautta doksa tulee näkyväksi. Kes- kustelu yliopistokoulutuksen maksullisuudes- ta kulminoituu neljän pääteeman ympärille. Ne ovat mahdollisuuksien tasa-arvo, jaon ja hyö- tyjen oikeudenmukaisuus, vaikutukset opiske- luun ja koulutukseen sekä traditio ja kehitys- kulut. 7. Yhteenveto ja pohdinta Julkinen keskustelu rakentuu luonnolli- sesti mediassa esiin nousevien uudistusten tai uusien avausten ympärille. Täten monia asioi- ta, jotka toisessa hetkessä olisivat olleet kai- kista relevanteimpina pidettyjä argumentteja, jää väistämättä myös sanomatta. Tarkastelu- ajanjaksolla on julkisessa keskustelussa ollut esillä työurien pidentäminen ja huoli pitkistä opintoajoista. Samalla on kannettu huolta val- tion talouden säästöpaineista sekä opiskelu- kulttuurista. Opiskelua ja koulutusta koskevassa dis- kurssissa ilmeni myös paljon puhetta, jonka taustalla näkyi huoli joko koulutuksen laadusta tai opiskelijoiden sitoutumisesta opintoihinsa. Diskurssin taustalla ilmeni mikrotaloustieteel- le tyypillinen kannustin-logiikka. Ratkaisui- na ehdotettiin erilaisia markkinamalleja, ku- ten voucherit, kannustinvaikutuksia omaavia nimellisiä maksuja tai opintoaikaan sidottuja maksuja. Samalla toiset epäilivät, ratkaisisivat- ko nämä asiat nimettyjä huolia vai johtaisivatko ne jopa päinvastaisiin tuloksiin. Monet kiistivät myös esitetyn ongelman luonteen: onko koulu- tuksen laadussa jotakin vialla, ja opiskelevatko opiskelijat laiskasti? Muissa diskursseissa (A, B ja C) jäsentyi lähestymistapa yliopistokoulutukseen sen yh- teiskunnallisten tehtävien kautta. Koulutuksen maksullisuutta arvioitiin pääasiassa sen perus- teella, millaisia hyötyjä se tuottaa osana sys- teemiä erityisesti tasa-arvon ja talouden näkö- kulmasta. Ketä maksuton koulutus palvelee? Koulutuksen rahoitusmalli miellettiin suoma- laisen talous- ja sosiaalipolitiikan välineeksi. Keskustelu yliopistokoulutuksen maksullisuu- desta heijastaa laajempaa yhteiskunnan mur- rosta erityisesti julkisten palveluiden piirissä.
  • 69. 70 Keskustelussa nähtiin, että maksuton kou- lutus on ollut pitkään toimiva osa suomalaista järjestelmää, mutta kiistaa aiheutti se, olisiko aika tarkastella ja vertailla, kuinka hyvin jär- jestelmä toimii. Toisena tutkimuskysymyksenä oli, millai- sia ryhmiä korkeakoulupolitiikan toimijoista voidaan muodostaa heidän suhtautumistapan- sa perusteella. Haastattelin tutkimuksessa 17 korkeakoulupolitiikan toimijaa, joiden joukosta löysin Q-faktoroinnin avulla neljä erilaista suh- tautumistapaa koulutuksen maksullisuuteen. Pragmatistit näkevät maksuttoman kou- lutuksen kaikkia hyödyttävänä asiana. Maksu- ton koulutus ei ole heille ihmelääke tasa-ar- voisempaan yhteiskuntaan sinällään mutta edistää sellaista yhteiskuntarakennetta ja yli- opistoinstituutiota, jota he pitävät arvokkaina. Pragmatistit painottavat puheenvuoroissaan argumentteja, jotka liittyvät jaon ja hyötyen oi- keudenmukaisuuteen, erityisesti yhteiskunnal- lisiin funktioihin. Puolustajat ovat hyvin samanmielisiä Pra- gmatistien kanssa mutta uskovat maksuttoman koulutuksen olevan jo arvo sinällään. He ovat huolissaan tasa-arvoisista opiskelumahdolli- suuksista opiskelijoiden välillä. Heistä opiske- lu on perusoikeus, ei etuoikeus. He pyrkivät ar- gumentaatiollaan vahvistamaan maksuttoman koulutuksen legitimiteettiä ja hyvinvointivalti- on korkeakoulupolitiikan tasa-arvon eetosta. Kriitikot sen sijaan eivät kanna huol- ta opiskelijoiden välisestä tasa-arvoisuudesta vaan niistä, jotka eivät yliopistokoulutukseen päädy. Heistä maksuton koulutus on eriarvois- tavaa. Koulutus periytyy ja hyväosaiset hyöty- vät maksuttoman koulutuksen eduista samalla, kun heidän rahoitusvastuunsa hyvinvointiyh- teiskunnasta jatkuvasti pienenee. Heidän pu- heenvuoroissaan korostuu kulttuurisen uu- sintamisen tematiikka sekä funktionaalinen ajattelu. Uudistajat ovat luottavaisia siihen, että maksut tulevat suomalaisiin yliopistoihin ja ne muuttavat opiskelukulttuuria. Heitä eivät huo- leta niinkään tasa-arvoon liittyvät kysymykset vaan ongelmat opintojen nopeudessa ja opis- kelukulttuurissa. He korostavat maksuttomuu- den ja talouden välistä kytköstä ja suhtautuvat kriittisesti maksuihin liittyviin hyvin arvola- tautuneisiin väittämiin. Heidän näkökulmansa sopii ryhmistä parhaiten markkinaideologiseen korkeakoulupolitiikan eetokseen ja rationaali- sen valinnan teorian logiikkaan. Kolmas tutkimuskysymys koski sitä, mit- kä näkökulmat erottelevat ja yhdistävät ryh- miä. Etsin suhtautumistavoista teemoja, joiden välillä on havaittavissa jännitteisyyttä. Nivon tähän tarkasteluun tutkimuksen neljännen kysymyksen eli sen, mistä on ylipäätään mah- dollista puhua. Pragmatistien ja Puolustajien rintama on melko vahva ja yhtenäinen antaen selvän vies- tin lukukausimaksuista haaveileville. Ajattelu- tavassa näkyy ideologinen ja tunnepohjainen vire. Pragmatistien ja Puolustajien puhetavan tavoitteena näyttää olevan polkuriippuvuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen: maksuton koulutus on osa suomalaisen osaamisen me- nestystarinaa. Maksuton koulutus on heidän mielestään kaikkien etu ja täten legitiimi. Kriitikoilla ja Uudistajilla olisi halu pääs- tä keskustelemaan eri vaihtoehdoista, malleis- ta ja yksityiskohdista. He pyrkivät puheellaan vahvistamaan ja edistämään yhdenmukaisem- paa politiikkaa ja vertailua eri maiden välillä. Kriitikoiden ja Uudistajien lukukausimaksuja koskevat tavoitteet näyttävät kuitenkin olevan hyvin kaukana toisistaan. Kumpikaan ryhmä ei halua maksuja hinnalla millä hyvänsä, vaan mallin pitäisi vastata johonkin tavoitteista, joi- ta on hyvin erilaisia opintojen nopeuttamisesta tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Mikäli Pra- gmatistien ja Puolustajien ideologinen rintama murtuisi ja maksullisesta koulutuksesta avat- taisiin laajempi keskustelu, voisi Kriitikoiden ja Uudistajien näkökulmien välille syntyä uusi konfliktinen keskusteluasetelma. Jos opiskeli- jat maksaisivat valmistumisveroa, mitä tehtäi- siin tuloeroille ja verotukselle kokonaisuutena? Miten markkinaehtoiset maksut sovitettaisiin yhteen koulutusalojen ja koulutusmahdolli- suuksien tasa-arvon kanssa? Vähennettäisiin- kö maksuilla veronmaksajien taakkaa vai han- kittaisiinko sillä lisärahoitusta yliopistoille? Keskustelu ja suhtautumistavat yliopis- tokoulutuksen maksullisuuteen näyttävät tut- kimuksen perusteella jakautuvan myös sen mukaan, pidetäänkö asiaa tasa-arvo- vai ta- louskysymyksenä. Kärjistäen voisi todeta, että Pragmatistit ja Uudistajat korostavat puhees- saan yhteiskunnan kilpailukykyä, työuria ja
  • 70. 71 koulutuksen vaikutuksia talouteen, kun taas Kriitikot ja Puolustajat puhuvat tasa-arvosta ja koulutuksesta sosiaalipolitiikkana. Laajem- min tämä heijastaa ristivetoa hyvinvointivalti- on ja markkinaliberalistisen koulutuspolitiikan eetoksen välillä. Kiinnostavaa on, että kukaan ei kuitenkaan kyseenalaistanut tasa-arvon ide- ologiaa tai sen merkitystä maksullisuuskeskus- telussa. Tämä vahvistaa kuvaa mahdollisuuk- sien tasa-arvosta puheavaruutta määrittävänä doksana, joka tulee tehokkuus- ja talouspu- heen haastamana näkyville. Keskustelua ei ole mahdollista käydä puhumatta tasa-arvosta. Ta- sa-arvo on se perusta, jolle koulutusta on le- gitiimiä rakentaa. Se on arvo, jonka edelle ei julkisessa puheavaruudessa ole sopivaa laittaa muita arvoja. Tasa-arvon sijaan tehokkuustavoitteet, ku- ten opintojen nopeuttaminen, eivät saa toimi- joiden yksimielistä kannatusta. Onko opiske- lukulttuurissa jotakin korjattavaa, onko opetus huonoa tai pitääkö opintoja nopeuttaa? Työu- rakeskustelu näyttäytyy julkisuudessa helpos- ti sukupolvikonfliktina, jossa nuoret pelkäävät suurten ikäluokkien vievän hyvinvointivaltion mukanaan. Tämän vuoksi keskustelua työurien pidentämisestä alkupäästä olisikin kiinnosta- vaa lähestyä tarkemmin Q-metodologian avulla ja selvittää, mitä muita jakolinjoja kuin henki- lön sukupolvi näkökulmien taakse kätkeytyy. Keskustelu lukukausimaksuista heijastaa käsityksiä yliopistokoulutuksen tehtävästä ta- lous- tai sosiaalipolitiikan välineenä. Kaikki keskustelijat ottavat kantaa niin säätykiertoon kuin yhteiskunnan kilpailukykyyn. Koulutuk- sesta puhutaan politiikan välineenä. Lukukau- simaksujen tai maksuttoman koulutuksen edis- täminen saattaa kuitenkin merkitä toimijoille myös sivistyksen tai laadukkaan oppimisen puolustamista ja uudistamista. Keskustelussa ei ole otettu paljoa tilaa näiden asioiden käsit- telyyn, vaikka ne lienevät yliopistokoulutuksen kannalta kaikkein keskeisin asia. Puheelle si- vistyksestä ja oppimisesta saattaisikin olla tilaa puheavaruudessa. Näkemykset oppimisesta ja sivistyksestä yliopistokoulutuksessa ansaitsisi- vat ehdottomasti oman tutkimuksensa. Asiat, joista toimijat toivoivat enemmän keskustelua, lienevät myös tutkimuksen kan- nalta ajankohtaisia. Mitkä rakenteelliset tekijät koulutuksessa lisäävät eriarvoisuutta, ja mitä koulutuskulttuurissa voitaisiin uudistaa? Mitä koulutuspolitiikka loppujen lopuksi voi tehdä sosiaali- ja talouspolitiikan eteen, ja minkä so- siaalisten ja taloudellisten ongelmien edessä koulutuspolitiikkakin katkaisee kätensä?
  • 71. 72
  • 72. 73 Lehdet ja uutissivustot Julkaisija Kirjoittaja Tekstilaji ja päiväys Otsikko Helsingin Sanomat Ilkka Urtti Mielipide 18.1.2013 Lukukausimaksut eivät nopeuta opintoja Helsingin Sanomat Marjukka Liiten Kotimaa 12.1.2103 Vuoden professori puoltaa lukukausimaksuja Helsingin Sanomat Pääkirjoitus 10.1.2013 Ilmaisen opiskelun maksaa aina joku Helsingin Sanomat Panu Pelkonen (Taloustieteen tohtori) Mielipide 13.7.2012 Britannian kokemukset puoltavat lukukausimaksuja Helsingin Sanomat Jarkko Hakala Kaupunki 26.4.2012 Uudesta koulusta saa korkeakoulutusta muttei virallista tutkintoa Helsingin Sanomat Jarmo Aaltonen Talous 17.3.2012 Ehdollinen lukukausimaksu kannustamaan opiskelijoita Helsingin Sanomat Tampereen yliopiston vihreän vasemmiston pj Mielipide 7.3.2012 Maksulliselle koulutukselle ei ole viisasta avata ovia Helsingin Sanomat Kari Raivio Vieraskynä 2.3.2012 Avoin yliopisto on laiminlyöty voimavara Helsingin Sanomat ”Jyväskylä” Mielipide 28.1.2012 Opiskelumotivaation ylläpito voi olla vaikeaa Helsingin Sanomat ”Saksan kielen ja kulttuurin opiskelija, Tampere” Mielipide 25.1.2012 Opiskeluintoa ei kannata yrittää lisätä lukukausimaksuin Helsingin Sanomat professori, Itä-Suomen yliopisto Mielipide 22.1.2012 Yliopistojen opetus paranisi maksuin Helsingin Sanomat ”Professori, Helsingin yliopisto” Mielipide 20.1.2012a Opiskelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan Helsingin Sanomat ”Professori, Helsingin yliopisto” Mielipide 20.1.2012b Opiskelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan Helsingin Sanomat puheenjohtaja, Suomen ylioppilaskuntien liitto Mielipide 11.1.2012 Opiskeluaikojen lyhentämisen sijaan tulee karsia välivuosia Helsingin Sanomat ”Oikeustieteen ylioppilas, Helsinki” Mielipide 10.1.2012 Lukukausimaksut aiheuttaisivat kuluja Helsingin Sanomat ”professori emeritus, Turku” Mielipide 8.1.2012 Lukukausimaksuilla vauhtia opiskeluun Aineistoluettelo
  • 73. 74 Julkaisija Kirjoittaja Tekstilaji ja päiväys Otsikko Helsingin Sanomat Marjukka Liiten Kotimaa 6.1.2012 Opintojen vauhdittajat suotta pannassa Helsingin Sanomat Marja Salmela Talous 4.1.2012 Kansantalous voi kärsiä liian suurista tuloeroista Helsingin Sanomat Pekka Mykkänen Pääkirjoitukset 6.10.2011 Pissikset päissään koulunsietohommissa Helsingin Sanomat ”tietotekniikan laitos, Aalto- yliopisto” Mielipide 15.6.2011a Pieni lukukausimaksu parempi kuin jälkilasku Helsingin Sanomat Ida Mielityinen, Akava Mielipide 15.6.2011b Tärkeintä on opetuksen laatu Helsingin Sanomat Pääkirjoitukset 14.6.2011a Lääkäri käy siivoojan kukkarolla Helsingin Sanomat Oulu Mielipide 14.6.2011b Jälkimaksun sijaan palkkaa ajallaan suoritetuista opinnoista Helsingin Sanomat Marjukka Liiten Kotimaa 14.6.2011c Akava ei lämpene koulutusmaksuille Helsingin Sanomat Marjukka Liiten Kotimaa (tausta) 12.6.2011a Maksuja väläytelty ennenkin Helsingin Sanomat Marjukka Liiten Uutisetusivu 12.6.2011b Professori: Korkeakouluopinnoista jälkilasku Helsingin Sanomat Nimetön Mielipide 9.12.2010 Maksullinen yliopisto olisi jäänyt minulle haaveeksi Helsingin Sanomat Helsinki Mielipide 6.12.2010 Suomen ylpeys on aina ollut ilmainen koulutus Helsingin Sanomat ”professori, Helsingin yliopisto” Mielipide 5.12.2010 Yliopistoihin tarvitaan lukukausimaksut Helsingin Sanomat ”dosentti, Järvenpää” Mielipide 3.12.2010 Maksuton yliopistokoulutus on kansalaisoikeus Helsingin Sanomat ”valtiotieteiden kandidaatti, Järvenpää” Mielipide 28.5.2010 EK:ssa ei ymmärretä, mistä hyvinvointi kumpuaa Helsingin Sanomat ”opiskelija, Vantaa” Mielipide 28.4.2010a Opiskelijat lopettakoot oman tilansa surkuttelun Helsingin Sanomat eläkeläinen, Kuopio Mielipide 28.4.2010b Ennen piti maksaa oppikoulustakin Helsingin Sanomat koulutuspoliittinen vastaava, Suomen ylioppilaskuntien liitto Mielipide 27.4.2010 Opiskelijoiden tuloilla ei paljoakaan lorvita Helsingin Sanomat filosofian maisteri, Kuopio Mielipide 25.4.2010 Opiskelijat eivät ole laiskoja Helsingin Sanomat Yliopiston emerituskansleri, Helsinki Mielipide 23.4.2010 Lukukausimaksut toisivat ryhtiä veltostuneeseen opiskelukulttuuriin Helsingin Sanomat Filosofian ylioppilas, Tampere Mielipide 16.3.2010 Maksuton koulutus on investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen Helsingin Sanomat ”Opiskelija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu” Mielipide 10.3.2010 Yliopistojen lukukausimaksut lisäisivät luokkaeroja
  • 74. 75 Julkaisija Kirjoittaja Tekstilaji ja päiväys Otsikko Helsingin Sanomat Pääkirjoitus 8.3.2010a Lukukausimaksu on iso periaatekysymys Helsingin Sanomat Marjukka Liiten Kotimaa (uutisanalyysi) 8.3.2010b Koulumaailman tabusoppa porisee Helsingin Sanomat Olli Pohjanpalo Kotimaa 7.3.2010 Vihreiltä tiukka kanta lukukausimaksuihin Helsingin Sanomat Pauliina Grönholm Kotimaa 5.3.2010 Opiskelijat: Opintomaksu viivästyttäisi opintoja Helsingin Sanomat Marjukka Liiten Kotimaa 4.3.2010 Opiskelijoille väläytellään tonnin opintomaksua Kauppalehti Marita Aho, EK Talous, 24.1.2013 Lukukausimaksualoite on syytä toteuttaa Kauppalehti Sailas/STT Etusivu, 6.12.2012 Sailas: Opiskeluaikoja lyhennettävä järein toimin Kauppalehti Matti Viren, taloustieteen professori, Turun yliopisto Talous, 29.12.2011 Eikö markkinamekanismi sovi Suomen korkeakouluihin? Kauppalehti Tiedote, Akava 13.6.2011 Akava painottaa verotusjärjestelmän kokonaisuutta koulutusmaksuja pohdittaessa Kauppalehti (Virén, KV) etusivu, 12.6.2011 HS: Professori väläyttää koulutusmaksua valmistuneille Kauppalehti Katja Boxberg (Jaakko Pehkonen) Talous, 9.6.2011 Kauppalehti Riitta Lindegren Talous, 23.5.2011 Paras sijoitus Kauppalehti Anni Erkko (Roope Uusitalo) Talous, 6.4.2011 Pääsykoejärjestelmä käy kalliiksi yhteiskunnalle Kauppalehti VN:n tiedote (Kiviniemi) 19.11.2010 VN: Pääministeri Kiviniemi: Koulutuksen on seurattava aikaansa Kauppalehti Outi Torvinen (Kanninen) Helsingin toimitus 21.10.2010 Professori Kanniainen jatkaisi työuria lukukausimaksuilla Kauppalehti Hellink Nettiuutinen, 15.6.2010 EK: Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työnjako selkeämmäksi Kauppalehti Larikka/SKA 26.5.2010 Paavo Lipposen yritys tukee yliopistoja Kauppalehti Professori emeritus Turku, Pekka Pihlanto 25.2.2010 Aalto-yliopisto vie muiden resursseja Talouselämä Matti Viren 12.2.2013 Köyhät maksavat rikkaiden ilmaisen koulutuksen Talouselämä Jorma Sipilä 6.2.2013a Kilpailu maksavista opiskelijoista on kova Talouselämä 6.2.2013b Pitääkö yliopistoihin saada lukukausimaksut? Turun sanomat Niina Ratilainen, Turun kaupunginvaltuutettu (vihr) Lukijoilta, 5.2.2013 Maksuton koulutus pitää säilyttää
  • 75. 76 Julkaisija Kirjoittaja Tekstilaji ja päiväys Otsikko Turun sanomat Sampo Terho, Euroopan parlamentin jäsen (ps) Lukijoilta, 2.2.2013 Korkeakoulutus maksuun vasta valmistumisen jälkeen Turun sanomat Ritva Setälä 30.12.2012 Tähti putosi koulutuskärjestä Turun sanomat Pertti Leppänen, Turku Lukijoilta 1.5.2011 Vakaa työilmapiiri takaa eläkkeetkin Turun sanomat Rauli Elenius Hallituksen puheenjohtaja, Turun yliopiston ylioppilaskunta TS blogi, Yleinen, 28.4.2011 Maksuton koulutus maksaa itsensä takaisin Turun sanomat Lisbet Puttonen, valtiotieteiden maisteri, Kaarina Lukijoilta Turun Sanomat 29.4.2010 Maksuton koulutus turvattava Turun sanomat STT Kotimaa, 21.4.2010 Opiskelijat puolustivat maksutonta koulutusta Turun sanomat Lukijalta, Petra Hämäläinen, Kosken lukio 28.3.2010 Korkeakouluopinnot läpi kylmällä käteisellä? Iltalehti Lauri Korolainen / Rasmus Kyllönen 30.4.2010 Lakki päähän Iltalehti Raija Vahasalo 22.10.2010 Yliopistojen lukukausimaksut: Ei oo, ei tuu! Iltalehti Pääkirjoitus 15.8.2012 Bonus parempi kuin maisterivero Iltalehti (sama uutinen myös mm. IS 18.4.) 18.4.2012 Wahlroos laukoi A-studiossa: Yliopistojen lukukausimaksut välttämättömiä Iltalehti STT 28.9.2012 Professori: Yliopistotutkinnolle jopa 20 000 euron hintalappu Iltasanomat STT 4.6.2011 Ensi syksystä lähtien on mahdollista opiskella jenkkitutkinto Helsingissä. Iltasanomat STT 28.10.2010 Suomi voitti vertailun opiskelumahdollisuuksista Iltasanomat STT 25.2.2010 Vanhanen kiisti epäilyt lukukausimaksujen tulosta YLE yle uutiset 16.2.2010 Opiskelijajärjestöt: Puolueiden paljastettava kantansa lukukausimaksuihin YLE 2.5.2011 Vihreät: Vihreiden eduskuntaryhmän vastaukset hallitustunnustelijan tekemiin kysymyksiin. YLE Tuuli Toivanen kotimaa, 24.8.2012 Lähes kaikki yliopisto- opiskelijat saivat lisäaikaa opinnoilleen MTV3 Minna Nyrhinen (opiskelijajärjestöt) 20.4.2010 Opiskelijat: Ei maksullista koulutusta
  • 76. 77 Julkaisija Kirjoittaja Tekstilaji ja päiväys Otsikko Uusi Suomi Juuso Seppälä 29.11.2012 Korkeakouluopiskelulle asetettava pieni maksu Keskisuomalainen Matti Parpala, Syl 18.9.2010 Lukukausimaksut eivät edistä valmistumista Poliittiset ja organisaatioiden julkaisut Julkaisija Kirjoittaja Päiväys Otsikko Demari, blogit Pekka Suhonen, SONK 15.10.2012 Hiipivät koulutusmaksut Vihreä blogi Anni Sinnemäki 21.4.2010 Vihreät puolustavat maksutonta koulutusta SDP uutiset ei tiedossa (Pia Viitanen) ei tiedossa Viitanen: Maksuton koulutus on turvattava demari.fi Seppo Peltoniemi (Eero vainio) 8.1.2013 SDP:n varapuheenjohtaja Vainio teilaa opiskelumaksun: ”Impivaaralaisuus paistaa läpi” perussuomalaiset.fi Jani Mäkelä, eduskuntavaaliehdokas, Lappeenranta 26.2.2011 Käytännön järkeä koulutukseen Kokoomusnuoret.fi ei mainittu 14.9.2012 Valtiokin voi vähentää syrjäytymistä vasemmistoliitto.fi puoluevaltuuston kannanotto 13.3.2011 Koulutuspaikka jokaiselle nuorelle vasemmistoliitto.fi puoluehallituksen tiedote 21.4.2010 Maksuton koulutus kaikille Vihreä blogi Outi Alanko-Kahiluoto 21.2.2013 Maksuton koulutus on Suomen kilpailuetu Helsingin yliopisto Thomas Wilhemsson 1.9.2008 Yliopiston innovaatioketju kuntoon. Tieteelliset julkaisut Julkaisija Kirjoittaja Päiväys Otsikko Yhteiskuntapolitiikka 6/2011 Matti Virén 6/11 avaukset Kuka maksaa ”ilmaisen” yliopisto-opetuksen? Kanava Jarno Lappalainen ja Jarmo Kallunki 21.9.2012 Lukukausimaksujen uudet vaatteet? Kanava Vesa Kanniainen ja Kari Raivio 10.8.2012 ”Maisterivero” tuo omavastuuosuuden korkeakoulutukseen Tieteessä tapahtuu Matti Virén 6/11 Ilmainen yliopisto-opetus tiensä päässä Kalevi Sorsa -säätiön julkaisuja Aleksi Henttonen 2008 Valinnanvapaus, vastuu ja tasa-arvo
  • 77. 78 Videoklipit / TV Julkaisija Puhujat Päiväys Otsikko Yle, Aamu-tv Jarno Lappalainen ja Roope Uusitalo Kotimaa 23.8.2012 Lukukausimaksut jakavat mielipiteitä Youtube / Otaniemiunderground Jutta Urpilainen 21.4.2010 Jutta Urpilaisen puhe maksuttoman koulutuksen suurmielenilmauksessa Youtube/ Otaniemiug Henna Virkkunen 21.4.2010 Henna Virkkusen puhe maksuttoman koulutuksen suurmielenilmauksessa Youtube/ Otaniemiug Anni Sinnemäki 21.4.2010 Anni Sinnemäen puhe maksuttoman koulutuksen suurmielenilmauksessa Youtube/ Otaniemiug Päivi Räsänen 21.4.2010 Päivi Räsäsen puhe maksuttoman koulutuksen suurmielenilmauksessa Youtube/ Otaniemiug Pirkko Ruokonen-Lerner 21.4.2010 Pirkko Ruohonen- Lernerin puhe maksuttoman koulutuksen suurmielenilmauksessa Youtube/ Otaniemiug Tuomo Puumala 21.4.2010 Tuomo Puumalan puhe maksuttoman koulutuksen suurmielenilmauksessa Youtube/ Otaniemiug Paavo Arhinmäki 21.4.2010 Paavo Arhinmäen puhe maksuttoman koulutuksen suurmielenilmauksessa Politiikkapaperit Taho Päiväys Otsikko Perussuomalaiset Haettu 7.4.2013 Eduskuntavaaliohjelma 2011 Vasemmistoliitto Haettu 7.4.2013 Sivistys ja elämänmakuinen opiskelu – kaikkien perusoikeus SDP 19.4.2012, Haettu 7.4.2013 Puoluekokousaloite 103 Vihreät 1.3.2009, haettu 7.4.2013 Koulutuspoliittinen ohjelma OKM 18.3.2010 Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! SYL Haettu 7.4.2013 Poliittinen linjapaperi ja toiminta-arvot Keskusta Haettu 7.4.2013 Tavoitteet: Koulutus ja sivistys
  • 78. 79 Aalto, P. (2003). Q-metodologia politiikan tut- kimuksessa: Esimerkkinä EU:n pohjoisen ulottuvuuden asiantuntijakeskustelu. Po- litiikka, 45(2), 117–132. Aalto, P., Brusiin, T., Kauko, J., Koskela, A & Salonius-Pasternak, C. (2006). Kiista kan- sallisesta identiteettiprojektista. Politiik- ka, 48(2), 85–98. Ahonen, S. (2003). Yhteinen koulu – tasa-ar- voa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen ta- sa-arvo Snellmanista tähän päivään. Tam- pere: Vastapaino. Ala-Panula, R., Bailey, K., Löppönen, P. & Rautanen, A. (2009). Opiskelijarahoituk- sen käyttöönoton vaikutukset Suomessa. Teoksessa J. Kivistö (toim.), Kuka mak- saa ja miten? Näkökulmia korkeakoulu- tuksen maksullisuuteen (s. 37–56). Tam- pere: Tampere University Press. Alasuutari, P. (2007). Yhteiskuntateoria ja in- himillinen todellisuus. Helsinki: Gaudea- mus, 2007. Antikainen, A. (1999). Michael Young. Uusi kasvatussosiologia. Teoksessa T. Aittola (toim.), Kasvatussosiologian teoreetikoi- ta (s. 9–18). Helsinki: Helsinki Universi- ty Press. Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. (2006). Kasvatussosiologia. Helsinki: WSOY op- pimateriaalit. Antikainen, A. & Rinne, R. (2012). Ylikansal- liset paineet, pohjoismainen malli ja suo- malainen koulutus. Teoksessa P. Kettunen & H. Simola (toim.), Tiedon ja osaamisen Suomi (s. 441–479). Helsinki: Suomalai- sen kirjallisuuden seura. Ascher, W. (1987). Subjectivity and the Policy Sciences. Operant Subjectivity, 10 (3), 73– 80. Kirjallisuus Bourdieu, P. (1977). Outline of a Theory of Practice. Cambridge: Cambridge Univer- sity Press. Bourdieu, P. (1986). The Forms of Capital. Haettu 12.7.2013 osoitteesta: http://econ. tau.ac.il/papers/publicf/Zeltzer1.pdf Brown, S. R. (1980). Political subjectivity: App- lications of Q methodology in political science. New Haven: Yale University Press Clark, B. R. (1983). The Higher Education Sys- tem. Academic Organization in Cross-Na- tional Perspective. Berkeley, CA: Univer- sity of California Press. Dale, R. (1999). Specifying globalization effe- cts on national policy: a focus on the me- chanisms. Journal of Education Policy, 14 (1), 1–17. Haapamäki, J., Kajaste, M., & Sund, A.-M. (2009). “Suuret setelit” – koulutussete- lit korkeakoulujen ohjausinstrumenttina. Teoksessa J. Kivistö (toim.), Kuka mak- saa ja miten? Näkökulmia korkeakoulu- tuksen maksullisuuteen (s. 75–92). Tam- pere: Tampere University Press. Henttonen, A. (2008). Valinnanvapaus, vastuu ja tasa-arvo. Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö. Howarth, D. & Stavrakakis, Y. (2000). Introdu- cing discourse theory and political analy- sis. Teoksessa D. Howarth ja Y. Stavraka- kis (toim.), Discourse theory and political analysis (s. 1–23). Manchester: Manches- ter University Press. Jalkanen, H. (1997). Elämänkaari yhdistää, koulutus erottaa. Teoksessa J. Välimaa (toim.), Korkeakoulutus kolmiossa. Nä- kökulmia korkeakoululaitoksen muutok- siin (s. 117–144). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.
  • 79. 80 Kalalahti, M. & Varjo, J. (2012). Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus perusopetukseen si- joittumisessa ja valikoitumisessa. Kasva- tus ja aika, 6 (1), 39–55. Kauko, J. (2011). Korkeakoulupolitiikan dy- namiikat Suomessa. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellisiä tutkimuksia 239. Väitöskirja. Kettunen, P., Jalava, M., Simola, H. & Varjo, J. (2012). Tasa-arvon ihanteesta erinomai- suuden eetokseen. Teoksessa P. Kettunen & H. Simola (toim.), Tiedon ja osaamisen Suomi (s. 70–105). Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Kivinen, O., Hedman, J. & Kaipainen, P. (2012). Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertai- suus Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka, 77 (5), 559–566. Kivistö, J. & Hölttä, S. (2009). Opiskelijarahoi- tusjärjestelmät tehokkuuden ja oikeuden- mukaisuuden näkökulmasta. Teoksessa J. Kivistö (toim.), Kuka maksaa ja miten? Näkökulmia korkeakoulutuksen maksul- lisuuteen (s. 111–129). Tampere: Tampere University Press. Kivisto, J. (2007). Agency Theory as a Fra- mework for the Government-University Relationship. Acta Electronica Universi- tatis Tamperensis: 625. Tampereen yli- opisto. Väitöskirja. Kuula, A. (2011). Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja sisällys. Tampere: Vas- tapaino. Lampinen, O. (2000). Suomen koulutusjärjes- telmän kehitys. Helsinki: Yliopistokustan- nus. Lehtisalo, Liekki & Raivola, Reijo (1999). Kou- lutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle. Helsinki: WSOY. Määttä, P. (2006). Yksilölliset valinnat, kou- luttautumisen ulkoiset ehdot ja tehokas opiskelu. Teoksessa J. Ursin & J. Välimaa (toim.), Korkeakoulutus teoriassa (s. 215– 234). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimus- laitos. Mahoney, J. (2000). Path Dependence in His- torical Sociology. Theory and Society, 29, 507–548. Springer. Marcucci, D. & Johnstone, B. (2007). Tuition fee policies. Journal of Higher Education Policy and Management, 29 (1), 25–40. Mattila, M. (2.7.2004). Faktorianalyysi. Haet- tu 29.10.2013 osoitteesta: KvantiMOTV: http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/ faktori/faktori.html Metsämuuronen, J. (2006). Tutkimuksen teke- misen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä: Gummerus. Mykkänen, J. (2001). Eliittihaastattelu. Poli- tiikka, 43:2, 108–127. Nicholas, J. B. (2013). Determining Faculty Job Satisfaction using Q-Methodology: A Work in Progress. Presented at the 29th Annual Q Conference for the International Socie- ty for the Scientific Study of Subjectivity September 5–7, 2013. Nori, H. (2011). Keille yliopiston portit avau- tuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoi- hin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Turun yliopiston kas- vatustieteellisiä julkaisuja. Väitöskirja. Nummenmaa, L. (2009). Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Keuruu: Tammi. OECD (2012a). Education at a Glance 2012. OECD indicators, OECD Publishing. Haet- tu 5.3.2013 osoitteesta: http://dx.doi. org/10.1787/eag-2012-en OECD (2012b). Koulutuskatsaus 2012. Suo- menkielinen tiivistelmä. OECD. OECD (2013). Education at a Glance 2012. OECD indicators, OECD Publishing. Haet- tu 1.12.2013 osoitteesta: http://dx.doi. org/10.1787/eag-2013-en Opetus- ja kulttuuriministeriö (2012a). Selvitys henkilökohtaisista koulutustileistä. Ehdo- tukset ja vaikuttavuuden arviointi. Loppu- raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:27. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriö (2012b). Eh- dotus valtioneuvoston strategiaksi kou- lutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä- muistioita ja selvityksiä 2012:28. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
  • 80. 81 Opetusministeriö (1998). Yliopisto-opetuksen maksutyöryhmä. Helsinki: Opetusminis- teriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Opetusministeriö (2003). Korkeakoulujen opinto­aikojen lyhentämisen toimenpi- deohjelma. Haettu 7.1.2012 osoitteesta: Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:27: http://www.min- edu.fi/export/sites/default/OPM/Julkai- sut/2003/liitteet/opm_146_tr27.pdf Opetusministeriö (2010a). Kiinnostuksesta ky- synnäksi ja tuotteiksi. Suomen koulutus- vientistrategia. Haettu 3.1.2013 osoittees- ta: http://www.minedu.fi/export/sites/ default/OPM/Koulutus/artikkelit/koulu- tusvienti/liitteet/koulutusvientistrategia. pdf. Opetusministeriö (2010b). Ei paikoillanne, vaan valmiit, Hep! Koulutukseen siirty- mistä ja tutkinnon suorittamista pohti- neen työryhmän muistio. Opetusminis- teriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11. Helsinki: Opetusministeriö. Pekkala Kerr, S. (2012). Koulutusmenot ja vä- estön koulutustaso. Teoksessa P. Kettunen & H. Simola (toim.), Tiedon ja osaamisen Suomi (s. 295–320). Helsinki: Suomalai- sen kirjallisuuden seura. Pierson, P. (2000). Increasing returns, path de- pendence and the study of politics. Ameri- can Political Science Review, 94(2), 251– 267. Puustelli, P., Niskanen, R., Sund, A.-M. & Ra- jala, C. (2009). Tuleeko korkeakoulutuk- sesta hyödyke ja opiskelijoista asiakkaita? Teoksessa J. Kivistö (toim.), Kuka maksaa ja miten? Näkökulmia korkeakoulutuksen maksullisuuteen (s. 9–36). Tampere: Tam- pere University Press. Ritzer, G. & Goodman D. J. (2004). Structu- ral Functionalism, Neofunctionalism, and Conflict Theory. Sociological Theory, 6/e. Haettu 1.12.2013 osoitteesta: http://highe- red.mcgraw-hill.com/sites/0072817186/ student_view0/chapter7/chapter_sum- mary.html Schmolck, P. (2012). PQMethod Manual. Haet- tu 3.12.2012 osoitteesta: http://schmolck. userweb.mwn.de/qmethod/pqmanual. htm Simola, H. (2008). Kasvatustiede yhteiskun- tatieteenä – pohdintoja suomalaisen kas- vatustieteen edellytyksistä yhteiskun- takritiikkiin ja -analyysiin. Teoksessa P. Siljander & A. Kivelä (toim.), Kasvatustie- teen tila ja tutkimuskäytännöt. Paradigmat katosivat, mitä jäljellä? (s. 393–417). Kas- vatusalan tutkimuksia 38. Suomen kasva- tustieteellinen seura. Simola, H., Rinne, R. & Kivirauma, J. (2002). Abdication of the Education State or Just Shifting Responsibilities? The appearance of a new system of reason in constructing educational governance and social exclu- sion/inclusion in Finland. Scandinavian Journal of Educational Research, 46 (3), 247–264. Simola, H., Varjo, J. & Rinne, R. (2010). Vasten valtavirtaa – kontingenssi, polkuriippu- vuus ja konvergenssi suomalaisen perus- opetuksen laadunarviointimallin kehi- tyskuluissa. Hallinnon Tutkimus, 29 (4), 285–302. Simola, H., Rinne, R., Varjo, J. & Kauko, J. (2013). The paradox of the education race. How to win the ranking game by sailing to headwind. Journal of Education Policy 28 (5), 612–633. Simon, H. (1997). An Empirically Based Micro­ economics. Cambridge: Cambridge Uni- versity Press. Suoranta J. (2003). Kasvatus mediakulttuuris- sa. Tampere: Vastapaino. Tilastokeskus (2010). Sukupuolten välinen palkkaero kaventui vuonna 2009. Haet- tu 5.1.2013 osoitteesta: http://www.stat. fi/til/pra/2009/pra_2009_2010-11-12_ kat_001_fi.html Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2009). Laadulli- nen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsin- ki: Tammi. Ulug, O. & Cohrs, C. (2012). Subjective Frames of the Turkish-Kurdish Conflict in Turkey. Haettu 4.12.2013 osoitteesta: http://cita- tion.allacademic.com/meta/p569447_in- dex.html Valtioneuvosto (2011). Pääministeri Jyrki Ka- taisen hallituksen ohjelma. Helsinki: Val- tioneuvoston kanslia. Haettu 5.1.2013 osoitteesta: http://valtioneuvosto.fi/hal- litus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf
  • 81. 82 Vanttaja, M. & Jauhiainen, A. (2009). Jää- hyväiset autonomialle? Tiedepolitiikka, 2/09, 7–14. Van Exel, J. & De Graaf, G. (2005). Q metho- dology: A sneak preview. Haettu 7.12.2012 osoitteesta: Q Methodology. A method for modern research: http://qmethod.org/ar- ticles/vanExel.pdf Volanen, V. M. (2011). Tieto talouden ytimessä. Teoksessa J. Lasonen & J. Ursin (toim.), Koulutus yhteiskunnan muutoksissa: jat- kuvuuksia ja katkoksia (s. 282-328). Jy- väskylä: Suomen kasvatustieteellinen seu- ra. Välimaa, J. (1997). Integraatio, differentiaatio ja Clarkin kolmio. Teoksessa J. Välimaa (toim.), Korkeakoulutus kolmiossa. Näkö- kulmia korkeakoululaitoksen muutoksiin (s. 13–34). Jyväskylä: Koulutuksen tutki- muslaitos. Välimaa, J. (2005). Social Dynamics of Hig- her Education Reforms: The Case of Fin- land. Teoksessa Å. Gornitzka, M. Kogan & A. Amaral (toim.), Reform and Chan- ge in Higher Education. Analysing Policy Implementation (s. 245–268). Dordrecht: Springer. Välimaa, J., Ursin, J., Lasonen, J., Aittola, H. ym. (2011). Koulutuksen ja yhteiskunnan välistä suhdetta kartoittamassa. Teokses- sa J. Lasonen & J. Ursin (toim.), Koulutus yhteiskunnan muutoksissa: jatkuvuuksia ja katkoksia (s. 9–21). Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura. Wilf, C. (2011). Belief Structures, Common Policy Space and Health Care Reform: A Q Methodology Study. Psychology, 9(2), 948–952. Yliopistolaki. Noudettu 2.1.2013 osoittees- ta: Finlex - ajantasainen lainsäädäntö 24.7.2009/558: http://www.finlex.fi/fi/ laki/ajantasa/2009/20090558
  • 82. 83 Liite I: Väitteet eri luokissa Väitteen tyyppi A. Tasa-arvo B. Oikeuden­ mukaisuus C. Maksullisuus­ kehitys D. Vaikutukset opiskeluun Yht. 11 kpl Yht 15 kpl Yht 13 kpl Yht 11 kpl Suhtautuminen maksuihin a. Negatiivinen Yht. 18 kpl Aa: 5 kpl Ba: 5 kpl Ca: 3 kpl Da: 5 kpl b. Neutraali Yht. 15 kpl Ab: 2 kpl Bb: 5 kpl Cb: 7 kpl Db: 1 kpl c. Positiivinen Yht. 17 kpl Ac: 4 kpl Bc: 5 kpl Cc: 3 kpl Dc: 5 kpl
  • 83. 84
  • 84. 85 Liite II: Väitteet ja diskurssit A: Mahdollisuuksien tasa-arvo Koulutuksen periytyvyys 9. Jokaiselle nuorelle tulisi antaa tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella perhetaustan vaikuttamatta 10. Maksuton korkeakoulutus parantaa hyväosaisten asemaa yhteiskunnassa entisestään 21. Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä 41. Maksuttomuus ei takaa koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa. 47. Johtuu maksuttomuudesta, että kansainvälisesti verraten koulutuksen periytyvyys on huo- mattavan pientä 49. Maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo olisivat yhteen sovitettavissa Yksilölliset mahdollisuudet 17. Kaikenlaiset opintomaksut asettaisivat opiskelijat keskinään eriarvoiseen asemaan. 25. Jos lukukausimaksu on alhainen, kukaan ei luovu sen takia opinnoistaan 26. On yksilön valinta, kuinka paljon hän saa hyötyä koulutuksestaan 29. Yliopistokoulutus on monelle kallis jo ilman lukukausimaksujakin 45. Maksullisuus lisäisi koulutusvalintaan liittyviä epävarmuustekijöitä etenkin huono-osaisilla B: Jaon ja hyötyjen oikeudenmukaisuus Julkinen hyöty 13. Maksuttomuus mahdollistaa sitä, että pieni Suomi saa koko kansakunnan osaamisen käyttöönsä 14. Maksuton koulutus lisää sosiaalista koheesiota 18. Tällä hetkellä koulutuksen aiheuttama kustannus verrattuna yhteiskunnan siitä saamaan hyö- tyyn on liian suuri 34. Maksuton koulutus on investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen. 46. Maksuttomuus edistää Suomen kilpailukykyä ja talouskasvua 48. Korkeakoulutus tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuksia ja lisää myös muiden kuin korkeakoulu- tettujen tuottavuutta” Tulonsiirrot 2. Maksut eivät sovi, jos tuloerot halutaan pitää alhaisina ja verotus nykyisellä progressioasteella 6. Maksuttomuus on perusteltua, sillä korkeakoulutetut maksavat koulutuksensa verovaroina takaisin 33. Maksuton koulutus on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille 37. On epätasa-arvoista, että nekin joutuvat maksamaan verovaroin koulutuksesta, jotka eivät siihen osallistu 38. Maksullisuusehdotusten todellinen syy on veroasteen alentaminen
  • 85. 86 Yksilöllinen hyöty 22. Kun palvelulla on selvä käyttäjä ja hyötyjä, siihen ei tule käyttää veronmaksajan varoja 42. Budjettiraamien kiristymisen takia opiskelijoiden pitäisi luopua saavutetuista eduista 50. On oikein, että opiskelijat tukevat yliopistoaan omarahoituksella, sillä he saavat hyötyä kou- lutuksestaan C: Traditio ja kehityskulut Legitimiteetti 1. Maksuton koulutus on kansalaisten perusoikeus 5. Maksut heikentäisivät sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta 30. Kasvaneen eriarvoistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua. 31. Idea koulutusmaksuista on yltiöliberaali 39. Koulutuksen maksuttomuus on suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusarvo Muutoksen mahdollisuus 3. Maksullinen koulutus on hivuttautumassa suomalaisiin korkeakouluihin asteittain 11. Jos Suomessa halutaan pitää kiinni maksuttomasta koulutuksesta, vaatii se aktiivista taistelua 15. Lukukausimaksukokeilun uhkana on maksullisuuden leviäminen laajemmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään 27. Valtion rahoitusta vähentämällä yliopistoja ohjataan hyväksymään lukukausimaksut 35. Suomessa ei ole otettu askeltakaan siihen suuntaan, että lukukausimaksut otettaisiin käyttöön suomalaisille opiskelijoille Kansainvälisyys 7. On selvää, että lukukausimaksut tulevat Suomen yliopistoihin jossain vaiheessa 19. Maksuja esitetään, sillä poliitikot kuuntelevat kansainvälisiä konsultteja eivätkä kansaa 23. Suomen tulee mennä kohti kansainvälisiä käytäntöjä lukukausimaksujen käyttöönotossa 43. Suomen tulisi ottaa erimerkikseen lukukausimaksuissa Iso-Britannian malli D: Vaikutukset opiskeluun ja koulutukseen Koulutuksen laatu 4. Kun opiskelijat ovat maksavia asiakkaita, he voivat vaatia nykyistä parempaa opetusta 16. Opiskelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan tarpeeksi 20. Maksut tuottaisivat korkeakoulujen rahoitukseen merkittäviä summia esim. opettaja/opiske- lija-suhdeluvun parantamiseen 24. Lukukausimaksuilla saadaan aikaan yliopistokulttuurin muutos parempaan suuntaan 32. Maksujen tarkoituksena on pienentää valtion rahoitusvastuuta yliopistoista Opintojen nopeuttaminen 8. Maksut kannustaisivat valmistumaan nopeammin 12. Maksut kannustaisivat opiskelijoita lisäämään työntekoa 28. Maksuja tehokkaampi keino nopeuttaa opintoja on täysipäiväisen opiskelun mahdollistaminen 36. Työntekoa opintojen ohella ei tule maksuin vaikeuttaa 40. Syyt opiskelun hitauteen ovat maksuttomuudessa 44. Maksullisuus kannustaisi opiskelijoita suoriutumaan opinnoistaan mahdollisimman helpolla
  • 86. 87 Liite III: Väitteiden lähdeteksti 1. Maksuton koulutus on kansalaisten perusoikeus TS 21.4.2010, IL 30.4.2010, MTV 20.4.2010 2. Maksut eivät sovi, jos tuloerot halutaan pitää alhaisina ja verotus nykyisellä progressio­ asteella HS 25.1.2012, 4.1.2012, 15.6.2011a, 15.6.2011b, 14.6.2011abc, 3.12.2010; KSS 2008 3. Maksullinen koulutus on hivuttautumassa suomalaisiin korkeakouluihin asteittain HS 7.3.2012, 16.3.2010; SONK 9.10.2012 4. Kun opiskelijat ovat maksavia asiakkaita, he voivat vaatia nykyistä parempaa opetusta HS 22.1.2012, 6.12.2010, 5.12.2010; TS 2.2.2013, YKP 6/11, Kanava 10.8.2012 5. Maksut heikentäisivät sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta HS 28.4.2010ab, 25.10.2010 6. Maksuttomuus on perusteltua, sillä korkeakoulutetut maksavat koulutuksensa vero­varoina takaisin HS 15.6.2011b, 14.6.2011b, 12.6.2011; TS 5.2.2013, YKP 6/11, KSS 2008 7. On selvää, että lukukausimaksut tulevat Suomen yliopistoihin jossain vaiheessa HS 6.10.2011; IL 18.4.2012 8. Maksut kannustaisivat valmistumaan nopeammin HS 12.1.2013, 17.3.2012, 22.1.2012, 20.1.2012, 11.1.2012, 8.1.2012, 15.6.2011a, 28.4.2010b, 27.4.2010; KL 6.12.2012, TS 5.2.2013, TS 2.2.2013, TS 1.5.2011, TS 28.3.2010, KSS 2008 9. Jokaiselle nuorelle tulisi antaa tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella perhetaustan vaikuttamatta HS 10.1.2013, 11.1.2012, 6.12.2010, 3.12.2010, 10.3.2010, 8.3.2010; IL 4.6.2011, KSS 2008, Otaniemiug 21.4.2010 10. Maksuton korkeakoulutus parantaa hyväosaisten asemaa yhteiskunnassa entisestään HS 8.1.2012, 4.1.2012, 14.6.2011a, 12.6.2011, 25.4.2010, 23.4.2010; KL 12.6.2011, TE 12.2.2013, TS 5.2.2013, YKP 6/11, KSS 2008 11. Jos Suomessa halutaan pitää kiinni maksuttomasta koulutuksesta, vaatii se aktiivista taistelua Otaniemiug (Arhinmäki) 21.4.2010
  • 87. 88 12. Maksut kannustaisivat opiskelijoita lisäämään työntekoa HS 18.1.2013, 6.1.2012, 8.3.2010, 5.3.2010; TS 5.2.2013 13. Maksuttomuus mahdollistaa sitä, että pieni Suomi saa koko kansakunnan osaamisen käyttöönsä HS 10.1.2013, 11.1.2012, 4.1.2012, 14.6.2011b, 3.12.2010, 28.5.2010, 10.3.2010; TS 5.2.2013, 28.4.2011, 29.4.2010, YLE 2.5.2011, Vihreät 21.4.2010, SDP Uutiset 14. Maksuton koulutus lisää sosiaalista koheesiota TS 28.4.2011 15. Lukukausimaksukokeilun uhkana on maksullisuuden leviäminen laajemmin suomalai- seen koulutusjärjestelmään HS 10.1.2013; IL 4.6.2011, YLE 16.2.2010, Demari 8.1.2013, Vihreä blogi 21.2.2013 16. Opiskelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan tarpeeksi HS 12.1.2013, 20.1.2012, 6.10.2011; YLE 24.8.2012 17. Kaikenlaiset opintomaksut asettaisivat opiskelijat keskinään eriarvoiseen asemaan HS 7.3.2012, 10.1.2012, 14.6.2011a, 9.12.2010, 16.3.2010, 10.3.2010, 8.3.2010, 5.3.2010; TS 5.2.2013, 28.3.2010 18. Tällä hetkellä koulutuksen aiheuttama kustannus verrattuna yhteiskunnan siitä saamaan hyötyyn on liian suuri HS 8.1.2012, 4.1.2012; IL 15.8.2012, Kanava 10.8.2012 19. Maksuja esitetään, sillä poliitikot kuuntelevat kansainvälisiä konsultteja eivätkä kansaa HS 8.3.2010; IS 25.2.2010 20. Maksut tuottaisivat korkeakoulujen rahoitukseen merkittäviä summia esim. opettaja/ opiskelija-suhdeluvun parantamiseen HS 15.6.2011b, 5.12.2010, 28.4.2010a, 8.3.2010, 4.3.2010; TE 6.2.2013a 21. Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä HS 25.1.2012, 6.10.2012, 14.6.2011a, 9.12.2010; IL 15.8.2012, SONK 9.10.2012, Kanava 21.9.2012 22. Kun palvelulla on selvä käyttäjä ja hyötyjä, siihen ei tule käyttää veronmaksajan varoja YKP 6/11 23. Suomen tulee mennä kohti kansainvälisiä käytäntöjä lukukausimaksujen käyttöönotossa HS 12.6.2011, 4.1.2012, 3.12.2010 24. Lukukausimaksuilla saadaan aikaan yliopistokulttuurin muutos parempaan suuntaan HS 12.1.2013, 28.1.2012, 22.1.2012, 20.1.2012, 6.1.2012, 15.6.2011b, 27.4.2010, 23.4.2010 25. Jos lukukausimaksu on alhainen, kukaan ei luovu sen takia opinnoistaan HS 9.12.2010, 5.12.2010 26. On yksilön valinta, kuinka paljon hän saa hyötyä koulutuksestaan HS 11.1.2012, 16.3.2010; YKP 6/11
  • 88. 89 27. Valtion rahoitusta vähentämällä yliopistoja ohjataan hyväksymään lukukausimaksut HS 3.12.2010 28. Maksuja tehokkaampi keino nopeuttaa opintoja on täysipäiväisen opiskelun mahdollis- taminen HS 18.1.2013, 8.1.2012, 6.1.2012, 6.12.2010; TS 21.4.2010, PS 26.8.2011 29. Yliopistokoulutus on monelle kallis jo ilman lukukausimaksujakin HS 13.7.2012, 8.1.2012, 6.12.2010, 28.4.2010a; YKP 6/11, KSS 2008 30. Kasvaneen eriarvoistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua HS 14.6.2011a; TE 6.2.2013a 31. Idea koulutusmaksuista on yltiöliberaali HS 14.6.2011c, 3.12.2010, 28.5.2010; KNL 14.8.2012, Vasemmisto 21.4.2010 32. Maksujen tarkoituksena on pienentää valtion rahoitusvastuuta yliopistoista HS 8.1.2012, 15.6.2011b, 27.4.2010, 16.3.2010; TE 6.2.2013a, TS 2.2.2013, Kanava 10.8.2012 33. Maksuton koulutus on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille HS 25.1.2012, 14.6.2011ab; TE 12.2.2013, YKP 6/11 34. Maksuton koulutus on investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen HS 4.1.2012, 16.3.2010; TS 28.3.2010 35. Suomessa ei ole otettu askeltakaan siihen suuntaan, että lukukausimaksut otettaisiin käyttöön suomalaisille opiskelijoille HS 4.3.2010; IS 25.2.2010 36. Työntekoa opintojen ohella ei tule maksuin vaikeuttaa HS 11.1.2012, 4.1.2012 37. On epätasa-arvoista, että nekin joutuvat maksamaan verovaroin koulutuksesta, jotka eivät siihen osallistu HS 20.1.2012, 8.1.2012, 14.6.2011a, 12.6.2011; TE 12.2.2013, YKP 6/11, KSS 2008, Kana- va 10.8.2012 38. Maksullisuusehdotusten todellinen syy on veroasteen alentaminen HS 20.1.2012, 15.6.2011b; Kanava 21.9.2012 39. Koulutuksen maksuttomuus on suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusarvo HS 12.6.2011, 6.12.2010, 8.3.2010, 7.3.2010; TS 5.2.2013, 29.4.2010, 21.4.2010, Vihreät 21.4.2010, SDP Uutiset (ei pvm) 40. Syyt opiskelun hitauteen ovat maksuttomuudessa HS 18.1.2013, 8.1.2012, 25.4.2010, 8.3.2010 41. Maksuttomuus ei takaa koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa HS 13.7.2013, 27.4.2010; TE 6.2.2013b, TS 5.2.2013, 2.2.2013, 29.4.2010, TS 28.3.2010, IL 15.8.2012, YLE 16.2.2010, YKP 6/11, Kanava 10.8.2012
  • 89. 90 42. Budjettiraamien kiristymisen takia opiskelijoiden pitäisi luopua saavutetuista eduista HS 8.1.2012, 23.4.2010; TE 6.2.2013a 43. Suomen tulisi ottaa esimerkikseen lukukausimaksuissa Iso-Britannian malli HS 13.7.2012, 14.6.2011a, 12.6.2011, 23.4.2010; KL 12.6.2011, YKP 6/11 44. Maksullisuus kannustaisi opiskelijoita suoriutumaan opinnoistaan mahdollisimman helpolla HS 8.1.2012, 15.6.2011a, 28.4.2010a, 25.10.2010, 4.3.2010 45. Maksullisuus lisäisi koulutusvalintaan liittyviä epävarmuustekijöitä etenkin huono­ osaisilla HS 13.7.2013, 14.6.2011a, 9.12.2010, 16.3.2010; TS 5.2.2013, 29.4.2010, Kanava 21.9.2012 46. Maksuttomuus edistää Suomen kilpailukykyä ja talouskasvua HS 8.1.2012, 4.1.2012, 25.10.2010, 10.3.2010; KL 19.10.2010, TS 28.4.2011, IL 15.8.2012 47. Johtuu maksuttomuudesta, että kansainvälisesti verraten koulutuksen periytyvyys on huomattavan pientä HS 11.1.2012, 14.6.2011ab, 27.4.2010, 25.10.2010, 23.4.2010; IS 28.12.2010 48. Korkeakoulutus tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuksia ja lisää myös muiden kuin korkea- koulutettujen tuottavuutta HS 13.7.2012, YKP 6/11 49. Maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo olisivat yhteen sovitettavissa HS 13.7.2012, 28.4.2010a, 23.4.2010; TS 2.2.2013, Kanava 10.8.2012 50. On oikein, että opiskelijat tukevat yliopistoaan omarahoituksella, sillä he saavat hyötyä koulutuksestaan HS 13.7.2012, HS 10.1.2012, 8.1.2012, 14.6.2011a, 5.12.2010, 23.4.2010, 16.3.2010; IL 29.9.2012, YKP 6/11, KSS 2008, Kanava 10.8.2012
  • 90. 91 Liite IV: Faktorimatriisi ilman rotaatiota Faktorit 1 2 3 4 5 6 7 8 Jaottelut 1 0,850 -0,136 -0,128 0,062 -0,180 0,183 0,190 0,228 2 0,875 0,073 -0,110 0,141 -0,076 0,250 0,057 0,037 3 0,790 0,164 -0,215 -0,220 0,285 0,072 -0,019 -0,087 4 0,702 -0,189 0,389 0,423 -0,021 0,072 -0,154 -0,086 5 -0,598 0,482 -0,198 0,474 -0,189 -0,055 -0,036 -0,022 6 -0,629 0,561 0,060 0,248 0,096 0,182 0,312 0,028 7 -0,116 0,848 0,209 0,069 0,271 -0,022 0,001 0,044 8 0,849 0,143 -0,077 -0,024 0,079 -0,182 0,000 -0,222 9 0,734 0,228 0,081 -0,005 0,398 -0,095 0,307 0,041 10 0,886 0,046 0,006 0,096 -0,020 -0,151 -0,057 0,331 11 0,908 -0,011 0,046 -0,117 -0,087 0,097 -0,082 0,171 12 0,698 0,161 0,248 -0,113 -0,422 -0,147 0,317 -0,242 13 -0,066 0,809 -0,212 -0,157 -0,251 -0,319 -0,022 0,153 14 0,833 0,084 -0,070 0,252 0,125 -0,275 -0,216 -0,062 15 0,458 0,574 -0,474 -0,037 -0,064 0,305 -0,141 -0,175 16 0,900 0,055 0,072 0,089 -0,074 0,033 0,022 -0,077 17 0,048 0,708 0,540 -0,244 -0,090 0,191 -0,236 0,025 Ominaisarvot 8,447 2,949 0,959 0,736 0,685 0,546 0,490 0,385 Selitysosuus % 50 17 6 4 4 3 3 2
  • 91. 92
  • 92. 93 Liite V: Pyyntö osallistua tutkimukseen Arvoisa yliopistopolitiikan asiantuntija [Nimi], Keskustelu yliopistokoulutuksen maksuttomuudesta suomalaisille opiskelijoille nousee aika-ajoin esiin julkisessa keskustelussa. Teemme tutkimusta tästä keskustelusta, jota on käyty viime vuo- sina Suomessa. Tutkimuksen keskeisenä osana haastatellaan noin kahtakymmentä suomalaiseen yliopistopolitiikan avaintoimijaa, jotka ovat itse osallistuneet julkiseen keskusteluun maksuttomuudesta tai seuranneet sitä aktiivisesti. Julkisessa puheessa on tuotu viimeisen kolmen vuoden aikana runsaasti erilaisia näkökantoja maksuttomuudesta ja sen vaikutuksista esimerkiksi tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin, opintoaikoihin, opetuksen laatuun ja valtion talouteen. Haastatteluiden tavoitteena on selvittää, miten eri keskeisten toimijoiden ja heidän taustaorganisaatioidensa näkökulmat sijoittuvat julki- seen keskusteluun. Pyydämmekin mahdollisuutta haastatella Teitä [edustamanne taho] edustajana. Pyydämme Teitä arvioimaan teille annettavan asteikon avulla julkisessa keskustelussa esiin tuotu- ja väittämiä. Teidän haastattelunne kautta saatu tieto on tutkimuksellemme ensisijaisen tärkeää. Kyseessä on Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus rs:n ja Helsingin yliopiston Koulutuk- sen uusi politiikka, hallinta ja vuorovaikutus -tutkimusyksikkö Kupolin tutkimushanke. Tutkimus tarkastelee millainen on ylipistokoulutuksen maksullisuudesta käytävän keskustelun keskustelua- varuus ja kuinka konfliktinen asetelma eri toimijoiden välillä on. Lisäksi tutkitaan millaisia ryh- miä eri osallistujien positioista voidaan muodostaa ja millaista näkemystä yliopistokoulutuksen tehtävästä ne heijastavat. Tutkimus toteutetaan Q-menetelmällä, jossa yhdistyy sekä laadullinen että määrällinen analyysi. Toivomme Teitä haastatteluun xx.x.–xx.x. välillä. Haastattelua varten toivomme Teidän varaa- van aikaa puolesta tunnista tuntiin. Tutkimushaastattelu tehdään Q-jaottelun kautta, jossa tei- tä pyydetään arvioimaan asteikolla erilaisia väittämiä, joita on ilmennyt julkisessa keskustelussa yliopistokoulutuksen maksullisuudesta suomalaisille opiskelijoille. Jaottelua tehdessänne Teidän on myös mahdollisuus kommentoida eri väitteiden sopivuutta tai julkisen keskustelun eri ulottu- vuuksia. Haastattelut nauhoitetaan. Haastattelut toteuttaa hankkeen tutkija, KK Suvi Pulkkinen. Otamme Teihin yhteyttä puhelimitse viikolla xx tai xx jatkosta sopimiseen liittyen, tai voitte olla myös itse minuun yhteydessä sopivista ajankohdista. Lisätietoa tutkimuksesta voitte kysyä kaikilta allekirjoittaneilta. Vastaustanne toivoen, Lisätietoja antavat mielellään myös tutkimuksen johtajat: Suvi Pulkkinen Jaakko Kauko Jussi Junni p. 050 404 1810 Tutkijatohtori Toiminnanjohtaja suvi.pulkkinen@helsinki.fi jaakko.kauko@helsinki.fi jussi.junni@otus.fi Käyttäytymistieteiden laitos Käyttäytymistieteiden laitos Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
  • 93. 94
  • 94. 95 Liite VI: Väitteiden Z-pisteet faktoreilla Faktori Väite Nro 1 2 3 4 Maksuton koulutus on kansalaisten perusoikeus 1 1,29 1,68 -1,12 -1,12 Maksut eivät sovi, jos tuloerot halutaan pitää alhaisina ja verotus nykyisellä progressioasteella 2 0,83 0,20 -0,87 -1,24 Maksullinen koulutus on hivuttautumassa suomalaiseen korkeakoulutukseen asteittain 3 -0,92 0,34 -0,15 1,38 Kun opiskelijat ovat maksavia asiakkaita, he voivat vaatia parempaa opetusta 4 -0,21 -0,50 1,00 0,75 Maksut heikentäisivät sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta 5 0,76 0,53 -0,43 -1,32 Maksuttomuus on perusteltua, sillä korkeakoulutetut maksavat koulutuksensa takaisin verovaroin 6 1,18 0,50 -0,87 -0,55 On selvää, että lukukausimaksut tulevat Suomen yliopistoihin jossain vaiheessa 7 -0,94 -0,65 -0,18 1,42 Maksut kannustaisivat valmistumaan nopeammin 8 0,03 0,11 1,30 0,88 Jokaiselle nuorelle tulisi antaa tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella perhetaustan vaikuttamatta 9 2,10 1,60 2,17 2,21 Maksuton koulutus parantaa hyväosaisten asemaa yhteiskunnassa entisestään 10 -0,78 -0,47 1,74 -0,06 Jos Suomessa halutaan pitää kiinni maksuttomasta koulutuksesta, vaatii se aktiivista taistelua 11 0,22 0,56 -1,15 -0,22 Maksut kannustaisivat opiskelijoita lisäämään työntekoa 12 -0,09 0,14 -0,72 0,00 Maksuttomuus mahdollistaa sitä, että pieni Suomi saa koko kansakunnan osaamisen käyttöönsä 13 1,75 1,59 -1,15 -0,45 Maksuton koulutus lisää sosiaalista koheesiota 14 1,58 1,06 -0,59 -0,69 Lukukausimaksukokeilun uhkana on maksullisuuden leviäminen laajemmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään 15 -0,38 1,04 -0,43 -0,24 Opiskelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan tarpeeksi 16 -0,10 -0,02 0,87 0,68 Kaikenlaiset opintomaksut asettaisivat opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan 17 -0,04 0,58 -1,28 -0,54 Tällä hetkellä koulutuksen aiheuttama kustannus verrattuna siitä yhteiskunnan saamaan hyötyyn on liian suuri 18 -2,12 -1,64 -0,46 -1,24 Maksuja esitetään, sillä poliitikot kuuntelevat kansainvälisiä konsultteja eivätkä kansaa 19 -0,47 -0,12 -0,77 -1,32 Maksut tuottaisivat korkeakoulujen rahoitukseen merkittäviä summia esim. opettaja-opiskelijasuhdeluvun parantamiseen 20 -1,34 -0,89 -0,82 0,66 Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä 21 1,38 1,06 -1,41 -0,52 Kun palvelulla on selvä käyttäjä ja hyötyjä siihen ei tule käyttää yhteiskunnan varoja 22 -1,53 -1,39 0,28 -0,65 Suomen tulee mennä kohti kansainvälisiä käytäntöjä lukukausimaksujen käyttöönotossa 23 -0,57 -1,40 0,72 0,50 Lukukausimaksuilla saadaan aikaan yliopistokulttuurin muutos parempaan suuntaan 24 -0,29 -1,09 0,72 1,18
  • 95. 96 Faktori Väite Nro 1 2 3 4 Jos lukukausimaksu on alhainen kukaan ei luovu sen takia opinnoistaan 25 -0,57 -0,44 0,74 1,52 On yksilön valinta, kuinka paljon hän saa hyötyä koulutuksestaan 26 -0,53 0,23 -0,90 0,44 Valtion rahoitusta vähentämällä yliopistoja ohjataan hyväksymään lukukausimaksut 27 -0,93 0,04 -0,77 -0,08 Maksuja tehokkaampi keino nopeuttaa opintoja on täysipäiväisen opiskelun mahdollistaminen 28 0,06 1,31 0,46 -1,04 Yliopistokoulutus on monelle kallis jo ilman lukukausimaksujakin 29 0,06 1,23 -0,15 -0,51 Kasvaneen eriarvioistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua 30 -0,61 -1,56 1,43 0,40 Idea koulutusmaksuista on yltiöliberaali 31 -0,86 0,50 -0,61 -1,98 Maksujentarkoitus olisi pienentää valtion rahoitusvastuuta yliopistoista 32 -0,36 0,38 -1,18 0,29 Maksuton koulutus on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille 33 -0,69 -1,11 1,43 -1,28 Maksuton koulutus on investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen 34 1,81 1,74 0,90 1,08 Suomessa ei ole otettu askeltakaan siihen suuntaan, että lukukausimaksut otettaisiin käyttöön suomalaisille opiskelijoille 35 -0,24 -0,42 0,90 0,87 Työntekoa opintojen ohella ei tule maksuin vaikeuttaa 36 0,86 0,41 0,00 -0,10 On epätasa-arvoista, että nekin joutuvat maksamaan verovaroin koulutuksesta, jotka eivät siihen osallistu 37 -0,97 -1,49 0,56 -0,17 Maksullisuusehdotusten todellinen syy on veroasteen alentaminen 38 -0,23 -0,28 -0,74 -1,26 Koulutuksen maksuttomuus on suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusarvo 39 1,87 1,71 -1,25 -0,08 Syyt opiskelun hitauteen ovat maksuttomuudessa 40 -1,11 -0,99 -0,13 0,73 Maksuttomuus ei takaa koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa 41 0,25 -0,41 1,56 0,98 Budjettiraamien kiristymisen takia opiskelijoiden pitäisi luopua saavutetuista eduista 42 0,36 -1,60 -0,18 -0,64 Suomen tulisi ottaa esimerkikseen lukukausimaksuissa Ison- Britannian malli 43 -1,67 -1,51 0,84 -1,21 Maksullisuus kannustaisi opiskelijoita suoriutumaan mahdollisimman helpolla 44 -0,52 -0,75 -1,18 -1,30 Maksullisuus lisäisi koulutusvalintaan liittyviä epävarmuustekijöitä etenkin huono-osaisilla 45 1,00 0,96 -1,12 -0,38 Maksuttomuus edistää Suomen kilpailukykyä ja talouskasvua 46 0,91 0,90 -0,84 -0,51 Johtuu maksuttomuudesta, että kansainvälisesti verraten koulutuksen periytyvyys on huomattavan pientä 47 0,65 -0,13 -0,38 0,05 Korkeakoulutus tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuksia ja lisää myös muiden kuin korkeakoulutettujen tuottavuutta 48 1,34 0,53 1,33 1,44 Maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo olisivat yhteensovitettavissa 49 -0,55 -1,15 1,74 2,05 On oikein, että opiskelijat tukevat yliopistoaan omarahoituksella, sillä he hyötyvät koulutuksestaan 50 -0,60 -0,94 1,15 1,19 Faktoreiden keskivirheet 0,31 0,29 0,40 0,35 Värit kuvaavat Z-pisteiden suuruutta. Mitä suurempi z-piste, sitä enemmän vastaajat ovat olleet väitteen kanssa samaa mieltä. Mustat reunaviivat kuvaavat erojen merkitsevyyttä faktoreiden välillä.
  • 96. 97 Liite VII: Q-jaottelun arvot faktoreilla Jaottelu Z-pisteiden varianssin perusteella (konsensus vs. erimielisyys). Faktori No. Väite 1 2 3 4 9 Jokaiselle nuorelle tulisi antaa tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella perhetaustan vaikuttamatta 5 4 5 5 44 Maksullisuus kannustaisi opiskelijoita suoriutumaan mahdollisimman helpolla -1 -2 -4 -4 12 Maksut kannustaisivat opiskelijoita lisäämään työntekoa 0 0 -1 0 48 Korkeakoulutus tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuksia ja lisää myös muiden kuin korkeakoulujen tuottavuutta 3 1 3 4 36 Työntekoa opintojen ohella ei tule maksuin vaikeuttaa 2 1 1 0 47 Johtuu maksuttomuudesta, että kansainvälisesti verraten koulutuksen periytyvyys on huomattavan pientä 2 0 0 1 34 Maksuton koulutus on investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen 4 5 2 3 38 Maksullisuusehdotusten todellinen syy on veroasteen alentaminen 0 -1 -1 -4 16 Opiskelijat eivät arvosta ilmaista koulutustaan tarpeeksi 0 0 2 2 27 Valtion rahoitusta vähentämällä yliopistoja ohjataan hyväksymään lukukausimaksut -3 0 -2 0 19 Maksuja esitetään, sillä poliitikot kuuntelevat kansainvälisiä konsultteja eivätkä kansaa -1 0 -2 -4 8 Maksut kannustaisivat valmistumaan nopeammin 1 0 3 2 26 On yksilön valinta, kuinka paljon hän saa hyötyä koulutuksestaan -1 0 -3 1 15 Lukukausimaksukokeilun uhkana on maksullisuuden leviäminen laajemmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään -1 3 0 0 18 Tällä hetkellä koulutuksen aiheuttama kustannus verrattuna siitä yhteiskunnan saamaan hyötyyn on liian suuri -5 -5 -1 -3 35 Suomessa ei ole otettu askeltakaan siihen suuntaan, että lukukausimaksut otettaisiin käyttöön suomalaisille opiskelijoille 0 -1 2 2 32 Maksujentarkoitus olisi pienentää valtion rahoitusvastuuta yliopistoista 0 1 -4 1 4 Kun opiskelijat ovat maksavia asiakkaita, he voivat vaatia parempaa opetusta 0 -1 3 2 11 Jos Suomessa halutaan pitää kiinni maksuttomasta koulutuksesta, vaatii se aktiivista taistelua 1 2 -4 0 29 Yliopistokoulutus on monelle kallis jo ilman lukukausimaksujakin 1 3 0 -1 17 Kaikenlaiset opintomaksut asettaisivat opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan 0 2 -5 -1 22 Kun palvelulla on selvä käyttäjä ja hyötyjä, siihen ei tule käyttää yhteiskunnan varoja -4 -3 1 -2
  • 97. 98 Faktori No. Väite 1 2 3 4 42 Budjettiraamien kiristymisen takia opiskelijoiden pitäisi luopua saavutetuista eduista 1 -5 0 -2 40 Syyt opiskelun hitauteen ovat maksuttomuudessa -4 -2 0 2 41 Maksuttomuus ei takaa koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa 1 -1 4 3 20 Maksut tuottaisivat korkeakoulujen rahoitukseen merkittäviä synnua esim. opettaja-opiskelijasuhdeluvun parantamiseen -4 -2 -2 1 37 On epätasa-arvoista, että nekin joutuvat maksamaan verovaroin koulutuksesta, jotka eivät siihen osallistu -4 -4 1 0 46 Maksuttomuus edistää Suomen kilpailukykyä ja talouskasvua 2 2 -2 -1 6 Maksuttomuus on perusteltua, sillä korkeakoulutetut maksavat koulutuksensa takaisin verovaroin 3 1 -2 -2 2 Maksut eivät sovi, jos tuloerot halutaan pitää alhaisina ja verotus nykyisellä progressioasteella 2 0 -2 -3 5 Maksut heikentäisivät sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta 2 2 0 -5 3 Maksullinen koulutus on hivuttautumassa suomalaiseen korkeakoulutukseen asteittain -3 1 0 4 28 Maksuja tehokkaampi keino nopeuttaa opintoja on täysipäiväisen opiskelun mahdollistaminen 1 4 1 -2 23 Suomen tulee mennä kohti kansainvälisiä käytäntöjä lukukausimaksujen käyttöönotossa -2 -4 1 1 25 Jos lukukausimaksu on alhainen kukaan ei luovu sen takia opinnoistaan -1 -1 2 4 24 Lukukausimaksuilla saadaan aikaan yliopistokulttuurin muutos parempaan suuntaan 0 -3 1 3 31 Idea koulutusmaksuista on yltiöliberaali -3 1 -1 -5 45 Maksullisuus lisäisi koulutusvalintaan liittyviä epävarmuustekijöitä etenkin huono-osaisilla 3 2 -3 -1 7 On selvää, että lukukausimaksut tulevat Suomen yliopistoihin jossain vaiheessa -3 -2 0 4 10 Maksuton koulutus parantaa hyväosaisten asemaa yhteiskunnassa entisestään -2 -1 4 0 50 On oikein, että opiskelijat tukevat yliopistoaan omarahoituksella, sillä he hyötyvät koulutuksestaan -2 -2 3 3 14 Maksuton koulutus lisää sosiaalista koheesiota 4 3 -1 -2 43 Suomen tulisi ottaa esimerkikseen lukukausimaksuissa Ison- Britannian malli -5 -4 2 -3 33 Maksuton koulutus on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille -2 -3 4 -4 30 Kasvaneen eriarvioistumisen vuoksi maksuttomuudesta pitäisi luopua -2 -4 4 1 21 Lukukausimaksut lisäisivät koulutuksen periytyvyyttä 4 3 -5 -1 13 Maksuttomuus mahdollistaa sitä, että pieni Suomi saa koko kansakunnan osaamisen käyttöönsä 4 4 -4 -1 39 Koulutuksen maksuttomuus on suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusarvo 5 5 -4 0 1 Maksuton koulutus on kansalaisten perusoikeus 3 4 -3 -3 49 Maksullisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo olisivat yhteensovitettavissa -1 -3 4 5
  • 98. Lukukausimaksut ovat kenties vaikein keskusteltava aihe suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Juhlapuheissa maksuton koulutus ilmaistaan investointina yhteiskunnan tulevaisuuteen ja jopa tasa-arvon takaajana. Suomalaisten opiskelijoiden maksujen vastustajien puheenvuoroissa ehdotuksia maksujen käyttöönotosta on tyrmätty ”ultraliberalistisina” ja sivistysyliopiston ihanteen vastaisina. Maksujen kannattajien joukossa kuitenkin uskotaan, että maksuilla voitaisiin ratkaista suuria yhteiskunnallisia ongelmia, kuten valtion talouden kestävyyden ongelmia, yhteis­kunnal­listen erojen kasvua ja tehotonta opiskelua. Maksuton koulutus nähdään jopa tulonsiirtona, jossa lääkäri käy siivoojan kukkarolla. Tämä tutkimus koskee yliopistokoulutuksen maksullisuudesta Suomessa käytyä keskustelua ja korkeakoulupoliittisten toimijoiden näkemyksiä siitä. Tutkimuksessa selvitettiin, millainen on yliopistokoulutuksen maksullisuudesta käytävän keskustelun puheavaruus ja millaisia suhtautumistapoja korkeakoulupolitiikan toimijoilla on yliopistokoulutuksen maksullisuuteen. Mitkä näkökulmat erottelevat ja yhdistävät toimijoita, ja mistä ylipäätään on mahdollista puhua suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa? Tutkimuksessa rakennetaan laaja-alaista ymmärrystä keskustelussa vallitsevasta jännitteisyydestä ja löydetään siitä uusia vivahteita. Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe – Q-metodologinen tutkimus politiikan toimijoiden suhtautumis­ tavoista koulutuksen maksullisuuteen tekee näkyväksi aiemmin vaiettuja ja itsestään selvinä pidettyjä keskustelun alueita. ISBN: 978-952-5282-45-0 ISSN: 2341–7307 Otus – julkaisuja www.otus.fi

×