2011 opiskelijoiden ideoita yliopistojen rahoitusmallin uudistamiseksi

286 views
191 views

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
286
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
0
Actions
Shares
0
Downloads
1
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

2011 opiskelijoiden ideoita yliopistojen rahoitusmallin uudistamiseksi

  1. 1. Opiskelijoiden ideoita yliopistojen rahoitusmallin kokonaisrakenteen periaatteiksi ja laskentakriteerien kehittämiseksi Atte Vieno, Aleksis Nokso-Koivisto Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. Työpaperi 1/2011 Helsinki 2011 1
  2. 2. Sisällysluettelo 1. Kyselyn toteutus ja tulosten raportointi 2. Tiivistelmä kyselyn tuloksista 3. Yliopistojen rahoitusmallin kokonaisrakenne ja rahoitusjärjestelmän kehittämisen periaatteet 3.1 Rahoittava taho ja rahoituksen käytöstä päättäminen 3.2 Laadullisen arvioinnin kehittäminen ja mitattavat tekijät 3.3 Opiskelijalähtöisyys ja opetustehtävän huomioiminen 3.4 Perus- ja muun rahoituksen suhde 3.5 Alemman korkeakoulututkinnon huomioiminen rahoituksessa 4. Ehdotuksia yliopistojen rahoitusmallin laskentakriteereiksi 4.1 Opiskelija- ja opetuslähtöisten laskentakriteerien kehittäminen 4.1.1 Valmistuneiden työllistyminen 4.1.2 Opiskelijoiden tyytyväisyys koulutukseen 4.1.3 Opiskelijoiden tukipalvelut 4.1.4 Opiskelija-opettajasuhde 4.1.5 Opiskelijoiden hyvinvointi 4.2 Valmistumisaika ja läpäisyaste laskentakriteereinä 4.3 Tutkimuksen laskentakriteerit 4.4 Yhteiskunnallisen yhteistyön ja vaikuttavuuden laskentakriteerit 5. Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmän rakenteista ja laskentakriteereistä LIITE 1. Kyselylomake 2
  3. 3. 1. Kyselyn toteutus ja tulosten raportointi Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS rs. kartoitti Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) pyynnöstä opiskelijoiden näkemyksiä yliopistojen rahoitusjärjestelmästä joulukuussa 2010 verkkopohjaisella kyselyllä. Kyselyn tavoitteena on taustoittaa OKM:ssä tehtävää rahoitusjärjestelmän kehitystyötä. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa avoimilla vastauksilla erilaisia ajatuksia aiheeseen liittyen - sillä ei siis tavoiteltu tilastollista kuvaa opiskelijoiden näkemyksistä. Verkkokyselyn linkki välitettiin opiskelijoiden sähköpostilistoille, Otuksen verkkosivuilla ja Facebook-ryhmässä sekä ylioppilaskunnille. Linkin saaneita kannustettiin levittämään linkkiä myös eteenpäin esimerkiksi sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa. Vastaajiksi valikoitui todennäköisesti henkilöitä, jotka olivat aiheesta kiinnostuneita ja joilla oli sitä koskevia ajatuksia, mikä oli myös kyselyn tavoitteen ja käytetyn laadullisen menetelmän kannalta tarkoituksenmukaista. Osallistujia pyydettiin vastaamaan yhteen taustatietokysymykseen sekä seuraaviin kysymyksiin: 1) Vapaita ideoita. Millaisia asioita yliopistoissa voisi ja pitäisi mitata? Miten nämä kriteerit voisivat vaikuttaa yliopistojen rahoitukseen? 2) Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmästä. Millainen rahoitusjärjestelmän muutoin tulisi olla? Vastaajia oli yhteensä 41 henkeä. Näistä 28 ilmoitti olevansa ensi sijassa opiskelijoita, 10 opiskelijajärjestöjen edustajia, 2 ilmoitti muun taustan ja yksi jätti vastaamatta tähän taustatietokysymykseen. Muun taustan vastanneet täsmensivät vastaustaan avokentässä siten, että toinen on jatko-opiskelija ja toinen vastavalmistunut. Ensimmäiseen kysymykseen saatiin 41 vastausta ja toiseen 36. Usein toistuvien ja samoja aiheita käsitelleiden vastausten perusteella kyselyn tuloksista on muodostettu teemoja, joita kutakin käsitellään raportissa omassa alaosiossaan. Osiossa 2 on esitetty tiivistelmä kyselyssä toistuvista teemoista. Osio 3 sisältää yliopistojen rahoitusmallin kokonaisrakenteen periaatteita käsitteleviä teemoja ja osio 4 puolestaan varsinaisia arvioinnin sisällöllisiä laskentakriteerejä käsitteleviä teemoja. Osioon 5 on koottu sellaisia yksittäisiä ehdotuksia sekä rahoitusjärjestelmän kokonaisrakenteesta että laskentakriteereistä, jotka eivät suoraan sisälly aiempien osioiden luokitteluihin. 3
  4. 4. Koosteen osioiden alussa on raportoitu poimintoja kyselyvastauksista mahdollisimman monipuolisesti vastaajien omia sanoja käyttäen. Eri vastaajien näkemykset ovat usein keskenään ristiriitaisia, ja tarkoituksena näissä kohdissa onkin tuoda esille vastausten koko kirjo. Kaikkia yksittäisiä vastauksia ei ole kirjattu erikseen, vaan keskenään hyvin samankaltaiset näkemykset on kirjattu vain kerran. Esimerkiksi vastaukset “rahoituksen tulisi tulla ennen kaikkea valtiolta” ja “rahoituksen pitäisi tulla ensisijaisesti valtion budjetista” on yhdistetty. Poimintoja seuraa pohdinta-osio, joka on kirjoitettu kyselyvastauksissa esitettyjen perustelujen pohjalta. Pohdinta-osioissa on korostettu niitä teemoja, jotka toistuivat useissa vastauksissa ja joille on esitetty myös perusteluja. Hankkeesta vastasi Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen toiminnanjohtaja, OTM Aleksis Nokso-Koivisto, joka myös laati kyselylomakkeen, toteutti kyselyn sekä ohjasi analyysin toteutusta. Aineiston analysoi sekä raportin toteutti MAAtte Vieno. Raportin oikoluki Suvi Hurme. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat kommentointiroolissa Otuksen tutkijat Johanna Penttilä ja Elina Lavikainen. Tahdomme esittää suuret kiitokset kaikille hankkeen toteutuksessa auttaneille. 2. Tiivistelmä kyselyn tuloksista Kyselyvastausten pohjalta kuvaan 1 on koostettu tiivistelmä kyselyvastauksissa toistuvasti esiin nousseista teemoista ja niihin liittyvistä ehdotuksista. Teemat on jaettu toisaalta rahoitusjärjestelmän periaatteita koskeviin ja toisaalta sisällöllisiin. Tiivistelmään ei ole sisällytetty kaikkia kyselyvastausten ehdotuksia. Periaatteita koskevia teemoja käydään tarkemmin läpi osiossa 3, sisällöllisiä puolestaan osiossa 4. 4
  5. 5. Kuva 1. Vastauksissa toistuvia näkemyksiä yliopistojen rahoitusjärjestelmän kehittämisestä 3. Yliopistojen rahoitusmallin kokonaisrakenne ja rahoitusjärjestelmän kehittämisen periaatteet 3.1 Rahoittava taho ja rahoituksen käytöstä päättäminen Poimintoja vastauksista 5
  6. 6. Rahoittava taho “Rahoituksessa on suosittava yksityistä rahaa.” “Rahoituksen tulisi tulla ennen kaikkea valtiolta.” “Valtiolta pitäisi saada tarvittava tuki.” “Rahoituksen tulisi olla täysin riippumatonta.” “Valtiorahoitteinen yliopistojärjestelmä on paras järjestely riippumattoman sivistysyliopiston ja tutkimuksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.” “Rahoitusjärjestelmän tulisi olla monipuolinen julkisen rahoituksen ja yksityisen rahoituksen hybridi.” “Yksityisen rahoituksen tulisi kohdentua yksityisen sektorin toiveiden mukaisesti yliopiston sisällä niille tahoille, jotka tuottavat yksityisille resursseja. Julkista rahoitusta voitaisiin sen sijaan ohjata koulutuksen ja tieteiden monimuotoisuuden ylläpitämisen näkökulmasta käsin.” “Rahoitukselle ja rahoituksen keruulle kattojärjestö, jolle kaikki lahjoitukset osoitetaan.” Rahoituksen käytöstä päättäminen “Yliopistot voisivat ottaa vastaan myös ulkopuolisten rahoitusta, mutta tätä ei tulisi kohdistaa tiettyyn yksikköön, vaan yliopiston kokonaisrahoitukseen.” “Rahojen korvamerkitseminen pyrittävä estämään, tieteen vapaus ja tutkimuksen eettisyys eivät saa vaarantua.” “Mahdollista olisi esimerkiksi luoda erillinen rahasto, johon yritykset ja muut halukkaat voisivat tehdä lahjoituksia. Tästä rahastosta varat ohjattaisiin yliopistoille niiden (ei siis yritysten) tarpeiden mukaan.” “Päätäntävallan tieteen ja tutkimuksen sisällöistä pitää pysyä autonomisilla yliopistoilla, rahoittajilla ei saa olla siihen sanomista.” Pohdintaa Vastaajien enemmistön näkökulmasta rahoituksen pääpainon tulisi olla valtionrahoituksessa perustutkimuksen, tieteellisen monipuolisuuden ja riippumattomuuden takaamiseksi. Yksityisen rahoituksen nykyistä suurempaa suosimista ehdottivat vain yksittäiset vastaajat. Valtionrahoitusta kannattavat vastaajat kokivat yliopiston olevan vastuussa laajasti 6
  7. 7. yhteiskunnan eri osille, ei pelkästään elinkeinoelämälle. Erityisen huolissaan oltiin perustutkimuksen rahoituksesta, jota yksityisen rahoituksen ei koettu takaavan. Samoin uskottiin valtionrahoituksen mahdollistavan parhaat edellytykset kriittiselle ja laadukkaalle tutkimukselle. Yksityisen rahoituksen pelättiin kanavoituvan epäsuhtaisesti teknisille ja kaupallisille aloille sekä suosivan tiettyjä alueita. Yksityistä rahoitusta vastauksissaan pohtineet vastaajat huomauttivat, että mikäli yksityistä rahoitusta halutaan hyödyntää, sen pitäisi kohdentua yliopistolle tai yliopistolaitokselle kokonaisuutena eikä tietyille aloille. Yliopistoille tehtyjen lahjoitusten pitäisi nykyisen tapaan olla verovapaita. Päätäntävallan rahoituksen käytöstä tulisi olla ensisijaisesti yliopistoilla itsellään. Toisena mahdollisena mallina esitettiin tieteellisen kattorahaston luomista, johon yksityiset yritykset ja ihmiset voisivat tehdä lahjoituksia. Tämän rahaston tuottoja jaettaisiin yliopistoille niiden tarpeiden mukaan. Rahaston varojen käytöstä voisivat päättää esimerkiksi yliopistomaailman ja OKM:n edustajat. Yksi vastaaja huomautti, että julkista ja yksityistä rahoitusta voisi olla mahdollista ohjata eri näkökulmista: julkisella rahoituksella voitaisiin pyrkiä ylläpitämään tieteellistä monimuotoisuutta ja perustutkimusta, kun taas yksityinen rahoitus voisi seurata yksityisen sektorin tarpeita. 3.2 Laadullisen arvioinnin kehittäminen ja mitattavat tekijät Poimintoja vastauksista “Tutkimuksen laatua, ei vaan määrää.” “Opetuksen laatu.” “Yliopistojen tulisi olla kiinnostuneita ensisijaisesti laadusta ja vaikuttavuudesta.” “Gradujen laatu.” “Laatua, eri asia taas miten tämä tehdään mitattavaksi.” “Rahoituksen pitäisi tulla jostain muualta kuin valmistuneiden opiskelijoiden määrästä, sillä määrä ei kerro laadusta.” “Ei missään nimessä sisäänottoa, vaan läpäisyä, työllistymistä, oppimistulosten laatua.” “Mielestäni yliopiston rahoitukseen pitäisi vaikuttaa ainakin opetuksen laadun nykyistä voimakkaammin.” 7
  8. 8. “Myös tutkintojen laatua tulisi arvioida.” “Yliopistossa opiskelevien mielipiteitä laadusta.” “Laadukas ja laaja luentopohjainen opetustarjonta pitäisi olla kaikkein tärkein kriteeri.” “Laatua ja oppimistuloksia on vaikea mitata, eikä rahoitusta voi sitoa myöskään "tyytyväisyyskyselyihin".” “Itse asiassa laadun pitäisi olla ylin kriteeri.” “Rahoituksessa pitäisi suosia laadullisia kriteereitä määrällisten sijaan.” “Laadusta olisi syytä palkita nykyistä enemmän, mutta laaturahoituksen osuutta tulisi kasvattaa vain, jos sitä pystytään arvioimaan ja mittaamaan nykyistä mallia paremmin.” Pohdintaa Kyselyyn vastanneet opiskelijat pääsääntöisesti kannattivat laadullisen arvioinnin kehittämistä osana yliopistojen rahoitusjärjestelmää. Laadullisten laskentakriteerien muodostamisessa on kuitenkin syytä huomata, että kaikilla aloilla laatua ei välttämättä voida arvioida samoilla kriteereillä. Tutkimuksen laadunarvioinnin kehittämisen lisäksi useat kyselyyn vastanneet opiskelijat ilmaisivat toivovansa panostusta opetuksen laadulliseen arviointiin. 3.3 Opiskelijalähtöisyys ja opetustehtävän huomioiminen Poimintoja vastauksista “Mielestäni yliopiston rahoitukseen pitäisi vaikuttaa ainakin opetuksen laadun nykyistä voimakkaammin.” “Rahoituksen tulisi ensisijaisesti turvata opetuksen laatu.” “Opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen koulutusta vastaaviin tehtäviin.” “Opiskelijoiden tyytyväisyys saamaansa opetukseen ja ohjaukseen.” “Toivoisin, että tukipalvelujen taso sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointi vaikuttaisi jotenkin rahoitukseen.” “Opiskelija-opettaja-suhdelukua voisi ehkä käyttää yhtenä rahoituksen kriteerinä. Tuo 8
  9. 9. suhdeluku tosin ei sellaisenaan kerro siitä, minkä kokoisissa ryhmissä opiskelijat opiskelevat, joten ehkä yliopistojen sisällä voitaisiin katsoa myös kursseittain toteutuneita opiskelijamääriä.” Pohdintaa Useiden vastaajien mielestä rahoitusmallissa olisi syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota laadukkaan opetuksen ja opiskelijoiden kokemusten arviointiin. Opiskelija- ja opetuslähtöinen arviointi ottaisi huomioon muun muassa opiskelijoiden kokemuksen opetuksesta, opiskelija-opettajasuhteen, opiskelijoiden tukipalveluiden järjestämisen ja valmistuneiden työllistymisen. Lisäksi rahoituksella voitaisiin kannustaa sellaisten opetusmuotojen järjestämiseen, joiden koetaan kirjatenttejä paremmin palvelevan laadukkaan opetuksen tavoitetta. Näitä mahdollisia laskentakriteerejä on esitelty tarkemmin osiossa 4.1. 3.4 Perus- ja muun rahoituksen suhde Poimintoja vastauksista “Opetuksen laatu, opintojen ohjauksen resurssit suhteessa opiskelijamäärään, opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen koulutusta vastaaviin tehtäviin, tutkimuksen laatu, yliopiston vaikuttavuus alueellansa. Näissä onnistumisesta saisi perusrahoituksen päälle lisää hyvää.” “Ei tulisi olla niin että rangaistaan huonoista tuloksista perusrahoituksessa, pikemminkin korjataan ensin perusresurssit kuntoon ja sitten voi antaa bonareita hyvistä tuloksista, eli mikäli jossakin yliopistossa on selvästi ongelmia, selvitetään ensin mistä nämä ongelmat johtuvat (yleensä liian vähäisistä resursseista) ja korjataan ongelma.” “Jos uusia hyviä mittareita, jotka mittaavat opetuksen ja tutkimuksen tasoa valmistumisvauhdin ja artikkelivolyymin sijaan ei keksitä, tulisi painopisteen olla nykyisellä lailla tai nykyistä vahvemmin perusrahoituksessa.” “Ensin on taattava riittävät resurssit opetukseen ja tutkimukseen, ja mikäli mittareita käytetään, niillä tulee saada vain bonuksia. Ilman riittäviä perusresursseja ei voi kehittää toimintaa, ja jos huonojen tulosten johdosta leikataan rahoitusta, ei tasoa saada koskaan parannettua.” Pohdintaa 9
  10. 10. Useat vastaajat näkivät perus- ja lisärahoituksen suhteen keskeisenä ongelmana sen, että jos huonoista tuloksista rangaistaan, on vastuuyksikön hankala kehittää toimintaansa. Yksiköiden toiminnan edellytykset pitäisi täten taata perusrahoituksessa. Lisärahoituksella voidaan toki palkita erityisen hyvin menestyneitä yksiköitä. Vaikeuksissa oleville yksiköille voisi olla tarjolla erityistä kehittämisrahaa ongelmien korjaamiseksi. Laadullisen arvioinnin osuutta suhteessa määrälliseen olisi hyvä korostaa, mutta tämä edellyttäisi nykyistä parempien laskentakriteerien luomista. 3.5 Alemman korkeakoulututkinnon huomioiminen rahoituksessa Poimintoja vastauksista “Pitäisi saada valtiolta rahaa myös kandin tutkinnoista, sillä nythän on tavallaan kaksiportaisuus.” “Tutkinnoista saatava rahoitus pitäisi jakaa kahteen osaan siten että kandidaatin tutkinnosta saisi puolet ja maisterin tutkinnosta saisi puolet. Tällöin yliopistoilla ei olisi syytä perustaa kv-maisteri ja muita maisteritason ohjelmia rahankeruun vuoksi. Lisäksi tämä motivoisi yliopistoja tehostamaan kandien opinnonohjausta sekä tukemaan opiskelijoiden kandidaatiksi valmistumista.” “Perustutkinnoksi pitäisi asettaa maisterin sijaan kandidaatintutkinto. Tämä kannustaisi selvempään kaksiportaisuuteen ja tekisi kandidaatin tutkinnosta vähitellen työelämän kannalta tarpeeksi relevantin.” Pohdintaa Kandidaatin tutkinnon asema rahoitusjärjestelmässä nousi esille vain kolmessa vastauksessa. Kaikissa niissä esiintyi sama ajatus siitä, että kandidaatin tutkinnosta on kaksiportaisuuden myötä saatava rahoitusta. Kandidaatin tutkinnosta myönnettävän rahoituksen nähtiin kannustavan yliopistoja tehostamaan opinto-ohjausta ja tukemaan kandidaatiksi valmistumista. Samalla tarve perustaa maisteriohjelmia pelkän rahankeruun vuoksi vähenisi. 4. Ehdotuksia yliopistojen rahoitusmallin laskentakriteereiksi 4.1 Opiskelija- ja opetuslähtöisten laskentakriteerien kehittäminen Opiskelijoiden vastauksista kävi ilmi, ettei opetuksen laadunarvioinnin koeta tällä hetkellä vaikuttavan riittävän voimakkaasti rahoitukseen. Myös opiskelukokemuksen ja oppimisen laatua koettiin tarpeelliseksi arvioida. Tähän osioon on koottu opiskelijoiden ehdotuksia siitä, 10
  11. 11. miten opetuksen, oppimisen ja opiskelukokemuksen laatua voitaisiin konkreettisesti arvioida. Nämä teemat esiintyivät useissa vastauksissa yhdessä, ja vastausten analyysin pohjalta ne on tässä ryhmitelty “opiskelija- ja opetuslähtöisten laskentakriteerien kehittämisen” ryhmäksi. Niihin on sisällytetty seuraavat ehdotetut laskentakriteerit: valmistuneiden työllistyminen, opiskelijoiden tyytyväisyys koulutukseen, opiskelijoiden tukipalvelut, opiskelija- opettajasuhde ja opiskelijoiden hyvinvointi. 4.1.1 Valmistuneiden työllistyminen Poimintoja vastauksista “Opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen koulutusta vastaaviin tehtäviin.” “Valmistuneiden työllistyminen haluamalleen alle yliopiston ulkopuolelle, omalle laitokselle väitöskirjaa tekemään jäävät ja uuden tutkinnon suorittaja (toisessa oppilaitoksessa)t pitää poista osuudesta. Mitä suurempi prosentti työllistyy, sitä parempi ja sitä enemmän rahaa kassaan.” “Eri aloilla pitäisi mitata eri asioita: joiltakin aloilta on helpompi työllistyä kuin toisilta, joillakin opetus on väkisinkin tehokkaampaa ja väki valmistuu. Olisi tärkeää luoda joustavat mittarit, ei mitata kaikkia samalla tavalla.” “Yliopistoilla on hyvin monipuoliset ja tärkeät tehtävät yhteiskunnassa. Siksi yliopistojen toimintaa ei voi eikä pitäisi mitata vain "yksinkertaisilla" kriteereillä kuten "tuottavuudella", valmistuneiden määrällä jne.” “Työllisyysluvut ovat yksi keino mitata laatua.” “Työllistymistä ei pidä ottaa rahoitusperusteeksi. Tähän syitä ovat: 1) yliopistojen tehtävä ei ole "vastata" työelämän tarpeisiin 2) sisäänottoja muuttamalla ja tutkintosisältöjä kehittämällä ei voi reagoida tarpeeksi nopeasti muuttuviin tarpeisiin pelkästään asettamalla eri yliopistoista valmistuneita markkinalliseen kilpailutilanteeseen 3) tutkintojen akateeminen sisältö kärsisi, kun yliopistoissa alettaisiin varmistella työllistymistä tavallaan "liikaa" 4) laadullinen työllistyminen ja "oman alan" työt ovat liian vaikeita määriteltäviä.” Pohdintaa Valmistuneiden työllistymisestä laadunarvioinnin keinona esitettiin vastakkaisia näkemyksiä. Vastustavia vastauksia oli muutamia, mutta noin joka kolmas kyselyyn vastannut opiskelija nosti esiin valmistuneiden työllistymisen tärkeänä yliopistojen toiminnan arvioinnin kriteerinä. Arvioitavaksi toivottiin nimenomaan laadullista työllistymistä, mikä tässä 11
  12. 12. tarkoittaisi työllistymistä koulutusta vastaavaan työhön. Ongelmana valmistuneiden työllistymisen käyttämisessä laskentakriteerinä nähtiin se, että oman alan työt eivät useinkaan määrity yksiselitteisesti yliopistokoulutetuille. Lisäksi tämä kriteeri asettaisi alat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan, koska koulutusten erilaisten luonteiden johdosta toisista koulutuksista on helpompi työllistyä omalle alalle kuin toisista. Joidenkin koulutusten (esimerkiksi klassiset kielet, yleinen kielitiede) arvon voidaan nähdä muodostuvan pikemminkin niiden tuesta muun tiedeyhteisön toiminnalle kuin niiden valmistuneille tuomista työllistymismahdollisuuksista. 4.1.2 Opiskelijoiden tyytyväisyys koulutukseen Poimintoja vastauksista “Opiskelijoiden tyytyväisyys saamaansa opetukseen ja ohjaukseen.” “Laatua ja oppimistuloksia on vaikea mitata, eikä rahoitusta voi sitoa myöskään "tyytyväisyyskyselyihin".” “Jos opiskelijat ovat tyytyväisiä lisää rahaa kirstuun, tosin tämä pitää mitata epäsuorasti, ei suoraa kysymällä, koska muuten opiskelijoilla on motiivi valehdella -> enemmän rahaa kun kehuu omaansa. Ehkä voisi käytännössä mitata kurssien läpäisyprosentteja, tutkintojen suoritusaikaa jne.” “Opiskelijoiden tyytyväisyys opetuksen järjestämiseen, onko riittävästi pienryhmä- ja kontaktiopetusta.” “Mielestäni yliopiston rahoitukseen pitäisi vaikuttaa ainakin opetuksen laadun nykyistä voimakkaammin. Siis vaikkapa niin, että kun kaikilta luennoilta ja kursseilta kerätään opiskelijapalautetta, palautteessa pitäisi olla aina myös numeerinen arvio. Laitokset (tai siis kohta schoolit), jotka saavat opiskelijoilta keskimääräistä parempia numeroita palautteista, saisivat palkkioksi yliopistolta rahaa hyvästä työstään.” Pohdintaa Opiskelijoiden tyytyväisyys saamaansa koulutukseen nousi esiin mahdollisena laskentakriteerinä lähes joka kolmannessa vastauksessa. Tyytyväisyyden käyttöä mittarina vastusti vain yksi vastaus, jossa kyseenalaistettiin rahoituksen sitominen tyytyväisyyskyselyihin. Opiskelijoiden tyytyväisyyden saamaansa koulutukseen uskottiin korreloivan hyvien oppimistulosten kanssa. Esimerkiksi tyytyväisyyttä opetuksen tasoon ja kurssien sisältöön voitaisiin mitata näitä aiheita käsittelevillä kyselyillä. Tyytyväisyyden lisäksi voitaisiin myös arvioida opiskelijoiden hyvinvointia. 12
  13. 13. 4.1.3 Opiskelijoiden tukipalvelut Poimintoja vastauksista “Toivoisin, että tukipalvelujen taso sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointi vaikuttaisi jotenkin rahoitukseen.” “Tukipalveluraha voisi tietysti olla myös koko potin päälle tulevaa rahaa, jolla kannustettaisiin yliopistoja satsaamaan opiskelukyvyn eri osa-alueiden edistämiseen.” “Opetuksen laadun ja tehokkuuden lisäksi opinto-ohjausta tulisi mitata. En tosin näe että näiden pitäisi vaikuttaa rahoituksen mutta tulosten julkisella arvioinnilla voisi saada kenties painostettua yliopistoja keskittymään myös näihin.” “Opintojen ohjauksen resurssit suhteessa opiskelijamäärään.” “Opintojen ohjauksen saatavuus ja positiiviset ohjauskokemukset.” “Opintopsykologipalvelujen saatavuus ja tavoittavuus.” “Opinto-ohjauksen saatavuutta, ura- ja rekrytointipalvelujen toimivuutta.” “Yliopistot voisivat mitata aiempaa enemmän tukipalveluja, kuten kirjastohenkilökuntaa ja opintopsykologeja suhteessa opiskelijamäärään.” “Opiskelijoiden ja henkilökunnan tukipalvelut ja opetusta ja tutkimusta kehittävät projektit (näihin panostaminen lisäisi rahoitusta).” “Mikäli Suomessa halutaan tehdä huippututkimusta, täytyisi olla esimerkiksi laitteistolle korvamerkittyjä rahoja. Monissa yliopistoissa tietotekniikka on pahasti jälkeenjäänyttä, jopa huippututkimusyksiköissä. Vuonna 1994 valmistetulla tietokoneella ei vaan voi ajaa samoja analyyseja kuin sitä tuoreemmalla.” Pohdintaa Opiskelijoiden tukipalveluiden taso nousi esille yhtä usein kuin tyytyväisyys koulutukseen eli lähes joka kolmannessa vastauksessa. Opinto-ohjausta, kirjastopalveluja, ura- ja rekrytointipalveluja, opintopsykologipalveluja, liikuntapalveluja ja tietotekniikkapalveluja ehdotettiin kaikkia arvioinnin kohteiksi. Konkreettisena ehdotuksena esitettiin, että SYL:n ja OKM:n Kyky-hankkeen suositusten toteuttamiseen sitoutuvat yliopistot voisivat saada erityistä kyky-rahaa opiskelun tukipalveluiden kehittämiseen. 13
  14. 14. 4.1.4 Opiskelija-opettajasuhde Poimintoja vastauksista “Opiskelija-opettaja-suhdelukua voisi ehkä käyttää yhtenä rahoituksen kriteerinä. Tuo suhdeluku tosin ei sellaisenaan kerro siitä, minkä kokoisissa ryhmissä opiskelijat opiskelevat, joten ehkä yliopistojen sisällä voitaisiin katsoa myös kursseittain toteutuneita opiskelijamääriä.” “Opettaja-opiskelijasuhdelukua mitattaessa myös opettajat tulisi laskea FTE-luvuiksi opetusvelvollisuuden prosenttiosuuden kokonaistyöajasta mukaisesti. Jos opiskelijat suhteutetaan kokonaisopiskelijoiksi, niin pitäisi kyllä opettajatkin suhteuttaa.” “Opettaja-opiskelijasuhde jollakin tavalla yhteismitallisesti koko valtakunnassa.” “Opettaja-opiskelijasuhde on selkeä kriteeri joka kertoo siitä, miten paljon yksittäiseen opiskelijaan voidaan panostaa. Tämän kautta voidaan lähestyä todellisia laatukriteereitä.” “Opettaja-opiskelija-suhdeluvun heikkeneminen on yksi ongelma, joka tosin osittain johtuu Suomen koulutuspolitiikan tavoitteesta saada korkeakoulututkinto puolelle kansalle (mikä siis on huono tavoite).” Pohdintaa Useat vastaavat pitivät opiskelija-opettajasuhdetta hyvänä indikaattorina koulutuksen laadusta. Suhdeluvun tarkastelussa tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös opetuksessa todella toteutuneet ryhmäkoot ja opettajien määrä pitäisi laskea sen perusteella, kuinka suuren osan työajastaan he käyttävät nimenomaan opetukseen liittyviin tehtäviin. 4.1.5 Opiskelijoiden hyvinvointi Poimintoja vastauksista “Esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuden rinnalla voisi palkita yliopistoja opiskelijoiden hyvinvoinnista - kytkeä siihen vaikkapa tuleva yo-pala tai olemassa oleva terveystutkimus.” “Opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia: mielenterveyspotilaiden prosentuaalista osuutta ja sairastuvuutta.” “Huomiota tulisi kiinnittää myös opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin, 14
  15. 15. jaksamiseen ja tyytyväisyyteen - ei vain tuloksiin.” “Jos opiskelijat masentuvat tai palavat loppuun, niin yliopistoja pitäisi sakottaa siltä osin kun ne ovat siitä vastuussa.” Pohdintaa Opiskelijoiden hyvinvoinnin käyttäminen rahoituksen laskentakriteerinä nousi esille kuudessa vastauksessa. Kahdessa vastauksessa mainittiin yliopistojen yhteisen palautejärjestelmän (YOPALA-hanke) hyödyntäminen hyvinvoinnin arvioimisessa. 4.2 Valmistumisaika ja läpäisyaste laskentakriteereinä Poimintoja vastauksista “Ehkä voisi käytännössä mitata kurssien läpäisyprosentteja, tutkintojen suoritusaikaa jne.” “Laatua ja oppimistuloksia on vaikea mitata, eikä rahoitusta voi sitoa myöskään "tyytyväisyyskyselyihin". Siksi ehdotankin, että yliopistojen rahoitus sidotaan määräajassa suoritettujen tutkintojen määrään.” “Myös läpäisyprosenttia (kuten sitä varmasti jo mitataankin). Läpäisseen opiskelijan opiskeluvuosien määrällä ei tulisi kuitenkaan olla vaikutusta tähän mittaukseen vaan valmistumisen tulisi olla se kriittinen tekijä. Läpäisseistä opiskelijoista rahaa, muutoin kehotetaan laitosta pienentämään sisäänottoa joka nykyisellään on liian suuri.” “Valmistumisaikojen ja valmistumisen mittaaminenkin on ihan ok, kunhan se ottaa huomioon myös sivuaineopetuksen tärkeyden eli kokonaisista sivuainekokonaisuuksistakin pitäisi palkita schooleja.” “Läpäisyasteesta pitäisi palkita porrastetusti, eikä kertarysäyksellä seitsemän vuoden perusteella. Voitaisiin palkita tavoiteajassa valmistuneista ja sitten hieman vähemmän poikkeuksista molempiin suuntiin. Huonolaatuisten tutkintojen tehtailun välttämiseksi olisi syytä maksaa vähemmän alle tavoiteajassa valmistuneista kuin tavoitteen verran opiskelleista.” “Tällä hetkellä koen, että liian iso osa rahoituksesta tulee läpivirtauksen perusteella. On kestämätöntä, miten yliopistolaitoksen tehtävänä on tuottaa maistereita ennemmin nopeasti kuin päteviksi. Tätäkö se huippuus oikeasti on?” “Tärkeää olisi, että tutkintojen relevanttiuteen (esim. valmistuneiden sijoittuminen työelämään) kiinnitettäisiin huomiota, ei niinkään määriin eikä varsinkaan opiskeluaikojen pituuteen.” 15
  16. 16. “Yliopistojen sisällä läpivirtaus eli kääntäen keskeyttämisprosentti olisi suure, jota kannattaisi käyttää.” “Maisterin tutkinnoissa määrää ja sen lisäksi läpäisyastetta. Tutkintojen määrä antaisi perustiedot yliopiston kokoluokasta. Kuitenkin tätä tärkeämpi rahoitukseen vaikuttava tekijä olisi läpäisyaste. Yliopiston "tulokseen" perustuvaa rahoitusta ohjattaisiin pikemminkin korkean läpäisyasteen kuin tutkintojen määrän mukaan. Korkea läpäisyaste kertoo sekä koulutuksen ja opinto-ohjauksen tehokkuudesta että opiskelijoiden motivaatiosta.” Pohdintaa Tutkintojen suoritusajan käyttämistä laskentakriteerinä kannatettiin muutamassa mutta myös kritisoitiin useassa vastauksessa. Useassa vastauksessa nostettiin esiin läpäisyprosentti laskentakriteerinä. Läpäisyprosenttia käyttämällä voitaisiin ehkäistä tutkintojen määrän ja valmistumisaikojen mittaamisen ongelmia, joiksi nähtiin opiskelijoiden sisäänottojen paisuminen ja panostaminen tutkintojen suoritusnopeuteen laadun kustannuksella. 4.3 Tutkimuksen laskentakriteerit Poimintoja vastauksista “Julkaisujen määrää.” “Mitataan saavatko opiskelijat nimeään tieteellisiin julkaisuihin opiskelujen aikana, jo ennen valmistumista.” “Tutkimuksen laatu (esim. artikkelit kansainvälisissä journaleissa).” “Väitöskirjojen korkeista arvosanoista, ulkopuolisten tahojen myöntämistä väitöskirjapalkinnoista sekä jatko-opintojen aikana julkaistuista referee-artikkeleista ja tieteellisistä monografioista tulisi myöntää tulokseen perustuvaa rahoitusta.” “Tieteellisten mittarien puolella julkaisujen määrä ja laatu ovat säilyttämisen arvoisia mittareita, mutta väitöskirjojen suoltamisen tahti on minun kirjoissani jopa täysin hylättävien kriteerien joukossa.” “Tutkimus ja opetushenkilökunnan tutkimukseen ja opetukseen käyttämä aika.” “Poikkitieteellistä tutkimusta voisi mitata, sekä laatua että määrää.” 16
  17. 17. “Tutkimukseen laatu, jota mitataan vertaisarvioilla.” Pohdintaa Tutkimuksen laskentakriteerien kehittämisessä oli havaittavissa toivomuksia hyödyntää entistä enemmän laadullisia kriteerejä. Määrällisistä mittareista erityisesti tohtorin tutkintojen määrän käyttämistä mittarina kritisoitiin. Tohtorikoulutuksessa laatu koettiin määrää tärkeämmäksi tavoitteeksi. Laadunarvioinnin perusteeksi esitettiin muun muassa henkilökunnan tutkimukseen käyttämän ajan huomioimista. Ajatuksena tässä oli se, että mitä enemmän henkilökunnalla on aikaa käytettävänä perustehtäviinsä sen parempi. Laatua voisi arvioida myös selvittämällä, missä määrin opiskelijat osallistuvat tutkimukseen jo opiskeluaikana esimerkiksi tekemällä pro gradu -työnsä osana tutkimushanketta. Säännöllistä ulkopuolista vertaisarviointia esitettiin yhdeksi tavaksi arvioida tutkimuksen laatua kokonaisuudessaan. Tutkimuksen määrällisiksi mittareiksi toivottiin muita kuin tohtorintutkintojen tuotantoon perustuvia mittareita. Tieteellisten julkaisujen määrän käyttäminen mittarina sai jonkin verran suosiota vastauksissa. Myös ulkopuolisten tahojen myöntämiä kunnianosoituksia ja palkintoja voitaisiin huomioida rahoituksessa. 4.4 Yhteiskunnallisen yhteistyön ja vaikuttavuuden laskentakriteerit Poimintoja vastauksista “Yliopiston alumnien perustamat yritykset: * yritysten työllistämien ihmisten lukumäärä * liikevaihto / -voitto (paljonko yritykset tuovat lisää verotuloja, etc.).” “Rahoitusjärjestelmän tulee tukea yliopistojärjestelmän kehitystä yhteiskunnan mukana - yliopiston on pystyttävä vastaamaan yhteiskunnan sille asettamiin vaatimuksiin, mutta samalla akateemisesta vapaudesta tai tutkimuksen ja opetuksen laadusta ei saa tinkiä.” “Valtio tarvitsee työntekijöitä ja yliopisto huolehtikoon valtion tarpeista.” “Osa ylipiston tehtävää on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Opetusta ja tutkimusta vähäisemmässä määrin voitaisiin arvioida hankkeita, joissa yliopisto tekee yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa esim. tieteen popularisoinnissa tai ympäröivän alueen kehittämisessä.” “Yliopistojen on oltava jatkossakin sivistyksen ja edistyksen hyveellinen esikuva ja Suomen 17
  18. 18. tulisi olla laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen esimerkkimaa.” Pohdintaa Yliopistojen yhteiskunnallinen yhteistyö ja vaikuttaminen nousivat esille mahdollisina laskentakriteereinä joissakin vastauksissa. Tieteen popularisointia ja alueellista kehittämistä esitettiin mahdollisina laskentakriteereinä yhdessä vastauksessa, samoin yliopistoalumnien perustamien yritysten työllistämien ihmisten määrää. Mikään konkreettinen laskentakriteeri ei kuitenkaan noussut esille useassa vastauksessa. Vastausten perusteella yliopistojen koetaan olevan laajasti vastuussa yhteiskunnalle, mutta toisaalta yhteiskunnallisten paineiden koetaan voivan vaarantaa akateemisen vapauden ja tutkimuksen sekä opetuksen laadun. 5. Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmän rakenteista ja laskentakriteereistä Tähän osioon on koottu sellaisia opiskelijoiden kyselyssä esittämiä yksittäisiä ehdotuksia rahoitusjärjestelmän laskentakriteereiksi, jotka eivät sisälly aiemmissa osioissa esitettyihin luokitteluihin. Tässä osiossa esitetyt näkemykset on syytä nähdä vielä aiempiakin enemmän yksittäisten opiskelijoiden rohkeina avauksina kuin opiskelijoiden laajasti kannattamina näkemyksinä. Mittariton rahoitus luovan ja autonomisen tieteen mahdollistajana “Luovaa ja autonomista tiedettä ei yksinkertaisesti voi mitata. Rahoitusjärjestelmässä tulee olla osio vapaalle rahalle, joka ei ole riippuvainen mistään tuloksista tai sitä ei ole korvamerkitty mihinkään, vaan sitä voidaan käyttää joustavasti rahoittamaan tutkimusta kohti ei-mitään. Talouskielellä tämän voinee ymmärtää pienenä riskinottona, jonakin hallitsemattomana, mikä voi olla alku jollekin uudelle, jollekin mitä ei ole keksitty mitata. Mittariton rahoitus on alku vaikka sille kovasti kaivatulle uudelle Nokialle.” Yliopisto-opiskelijat opettamaan ammattikorkeakouluihin “Rahoitusmallina yliopistoille voisi olla jotain seuraavanlaista: Yliopisto-opiskelijat voisivat käydä opettamassa ammattikorkeakouluissa opiskeluaikanansa. Koska ammattikorkeakoulut ovat hyödyllisiä ja tuottavia vallitsevan ideologian mukaan, ei niiden rahoitusmalliin tarvitse tässä sotkeentua. Ammattikorkeakoulut maksaisivat tästä yliopisto-opiskelijoiden antamasta opetuksesta sitten yliopistoille. Opiskelijat saisivat työelämävalmiuksia, työkokemusta ja yliopistorahoituksen kuntoon. Tämä olisi siis jonkinlainen taksvärkkisysteemi. Opetustyö voisi palvella molempia, sillä 18
  19. 19. ammattikorkeakoulujen opiskelijat voisivat mahdollisesti saada ajankohtaista tieteellistä tietoa.” Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen, vaihtoehtoisen “vastavirta” -tutkimuksen huomioiminen “Voitaisiin mitata esim. tasa-arvon toteutumista yliopiston eri puolilla. Opiskelijoista suurin osa on naisia, mutta johtotehtävistä heitä ei löydy, sen sijaan toimistojen puolella he työskentelevät alipalkattuina. Rahoitukseen tämä voisi vaikuttaa esim. niin, että johtavassa asemassa olevilta miehiltä perittäisiin ns. munavero, jonka tuotto siirrettäisiin alimmin palkatuille naisille tai sillä rahoitettaisiin tasa-arvotutkimusta. Jos naisen euro on n. 80 senttiä, munavero voisi olla 10 s jokaisesta hankitusta eurosta. Pitäisi myös mitata vaihtoehtoisen, valtavirtaa vastaan tehtävän tutkimuksen osuutta. "Vastavirta"-tutkimus voisi tuottaa uusia innovaatioita ja sen avulla voidaan arvioida valtavirtatutkimuksen laatua. Lopetetaan herrojen kumartelu ja samaa mieltä oleminen ja kehitetään aidosti keskusteleva ja jopa väittelevä yliopisto. Rahoitukseen tämä voisi tuoda uutta sähäkkyyttä ja väittelytilaisuudet voisi avata pelimaailmalle. ‘Satasesta vetoa, että haastaja voittaa.’” Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitus symmetriseksi “Rahoitusjärjestelmän tulisi olla symmetrinen duaalimallin molemmin puolin. Nykyisellään on kestämätöntä, että kunnat ottavat ammattikorkeakoulutuksen rahaa välistä ja AMK:it panostavat markkinointiin OKM-rahoituksen kriteerien vuoksi. Tärkeää olisi, että tutkintojen relevanttiuteen (esim. valmistuneiden sijoittuminen työelämään) kiinnitettäisiin huomiota, ei niinkään määriin eikä varsinkaan opiskeluaikojen pituuteen.” 19
  20. 20. LIITE 1. Kyselylomake Yliopistojen rahoituskriteerit Tämä kysely kartoittaa opiskelijoiden ja opiskelijavaikuttajien ajatuksia ja ideoita korkeakoulujen rahoituskriteerien kehittämiseen. Yliopistolain (558/2009) 49 § kolme momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää yliopistoille perusrahoitusta laskennallisin perustein, ottaen huomioon toiminnan laajuus, laatu ja vaikuttavuus, sekä muiden koulutuksen ja tiedepolitiikan tavoitteiden perusteella. Opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää yliopistojen rahoitusmallia toimintaympäristön muutoksiin ja rahoitusmallin kehittämishaasteisiin vastaamiseksi. Uusi malli astuu voimaan vuodesta 2013. Yliopistot voivat sisäisesti jakaa rahaa samoilla tai muilla perusteilla verrattuna kansallisiin rahoituskriteereihin. Rahoituksella on ohjausvaikutuksia, ja rahoituskriteerit ovatkin myös ohjaamisen väline. Tällä kyselyllä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus kerää opiskelijoiden ja opiskelijajärjestöjen ideoita ja ajatuksia yliopistojen rahoituksesta. Kysely on avoin kaikille, ja sen linkkiä saa välittää eteenpäin. Tärkeintä ovat ideat, jotka saavat olla vapaita ja hullujakin. Halutessasi voit tutustua lisätietoihin aiheesta esim. internetistä hakusanoilla yliopistojen rahoitus uudistus 2013. Taustatiedon lukeminen ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, vaan päinvastoin on hyvä, jos ideat kumpuavat esim. yliopistojen käytännöistä ja arkipäivästä. Kirjoita muutama idea - vääriä vastauksia ei ole! Palkinnoksi ajastasi pääset vaikuttamaan yliopistojen rahoitukseen - vastaukset kootaan ja niitä käytetään Opetus- ja kulttuuriministeriön työssä rahoituskriteerien kehittämiseksi. Lisäksi vastaajien kesken arvotaan elokuvalippuja. Olen ensisijaisesti ● Opiskelija ● Opiskelijajärjestön edustaja ● Muu tausta, mikä 20
  21. 21. Vapaita ideoita: millaisia asioita yliopistoissa voisi ja pitäisi mitata? Miten nämä kriteerit voisivat vaikuttaa yliopistojen rahoitukseen? Muita ajatuksia rahoitusjärjestelmästä. Millainen rahoitusjärjestelmän muutoin tulisi olla? Tämä on kyselyn ainoa varsinainen sivu, seuraavalla sivulla voit halutessasi jättää yhteystietosi arvontaa ja jatkokyselyitä varten. Yhteystietoja ei yhdistetä vastauksiin. 21

×