Hanna Uusimäki
Liikunnan mahdollisuus
korkeakouluissa
OTUSOpiskelijajärjestöjen
tutkimussäätiö
1
LIIKUNNAN MAHDOLLISUUS KORKEAKOULUISSA
SELVITYS KORKEAKOULUOPISKELIJAN
LIIKUNTAMAHDOLLISUUKSISTA OPISKELUYMPÄRISTÖSSÄ 20...
2
Copyright: Opiskelijoiden liikuntaliitto ry, Hanna Uusimäki
Julkaisija: Opiskelijoiden liikuntaliitto ry
Lapinrinne 2
00...
3
ESIPUHE
Liikunta on korkeakouluille mahdollisuus. Tämä mahdollisuus ilmenee esimerkiksi siten, että
jo tälläkin hetkellä...
4
SISÄLLYS
1 JOHDANTO 6
1.1.1 Selvityksen tavoitteet 9
1.1.2 Selvitystyön rajaus 9
1.2 Aineisto ja menetelmät 10
1.2.1 Ain...
5
4 YHTEENVETO JA POHDINTA 56
4.1 Tavoite: korkeakoulujen toimivat liikuntapalvelut 56
4.2 Perusta 58
4.3 Toimivat rakente...
6
1 JOHDANTO
Julkinen keskustelu liikunnan ja erityisesti liikkumattomuuden vaikutuksista on
lisääntynyt paljon viime vuos...
7
opiskelukyky työkykyyn ja korostaa liikunnan merkitystä opiskelijan opiskelu- ja
toimintakyvyn ylläpitäjänä.
Suomalainen...
8
Raportti liittyy laajempaan kansalliseen liikuntapoliittiseen agendaan. Opetusministeriössä
valmistellaan parhaillaan Ka...
9
1.1.1 Selvityksen tavoitteet
Selvityksen tavoitteena on kuvata korkeakoulujen tarjoamien liikuntapalvelujen nykytilaa.
M...
10
Ennen lomakkeen muodostamista käytiin keskusteluja hankkeen ohjausryhmän kanssa,
sekä esiteltiin käytettävät rajaukset ...
11
1.2.2 Menetelmät
Selvitystyön aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka oli muodostettu hankkeen
ohjausryhmän keskuste...
12
Tärkeän osan prosessista muodosti myös yhteistyö hankkeelle nimetyn asiantuntijaryhmän
kanssa. Asiantuntijaryhmään kuul...
13
2 TAUSTAA
2.1 Korkeakouluopiskelijan terveydentila
Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt terveyden ja kirjannut...
14
ylipainon lisääntyminen sekä fyysisen passiivisuuden kasvaminen. (Santtila 2006.)
Terveys 2000 –tutkimuksessa havaittii...
15
liikuntapalveluja. (Kunttu & Huttunen 2005, 37-38.)
Erolan ammattikorkeakouluopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa ”li...
16
Liikunnan tuomien fysiologisten terveysvaikutusten lisäksi sillä on myös vaikutuksensa
yksilön psyykeen. Kasvava joukko...
17
kehitettyä terveysliikuntasuositusta, nk. Terveysliikuntapiirakkaa on kritisoitu sen
keskittymisestä pelkästään liikunn...
18
korkeakouluympäristö tarjoaa liikunta-asenteiden muokkaamiseksi mahdollisimman
positiiviseen suuntaan ja liikunnan juur...
19
ainakin joiltain osin samanlaisessa viitekehyksessä kuin työpaikkojen työkykyä ylläpitävää
toimintaa. (Kurri 2006, 39.)...
20
liikunnan tarjonnan suhteen ovat pitkäjännitteisyys sekä riittävät investoinnit, sekä myös
näiden taustalla olevat yksi...
21
3 TULOKSET
3.1.1 Tulosten luonnehdinta
Kyselyssä käytiin läpi liikuntapalveluiden järjestämiseen ja toimivuuteen liitty...
22
siitä, miten tarkasteltava taho onnistuu toiminnassaan, ja millä eri mittareilla arvioiden se
parhaiten toteuttaa perus...
23
maksimointi pitkällä aikavälillä (ks. esim. Kaplan & Norton 2004), ja muut näkökulmat
kuvaavat ikään kuin reittiä tähän...
24
Kuva 1. Liikuntatalo
Tulososassa käydään läpi kyselylomakkeella kerätyt tiedot jo aiemmin esitetyn jaottelun
pohjalta s...
25
Taulukko 1. Tulosten neljä osa-aluetta
I)Tavoite:ToimivatpalvelutII)PerustaIII)ToimivatrakenteetIV)Toimivatprosessit
IN...
26
3.2 Toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut (tavoite)
INDIKAATTORI 1:TARJOTUT LIIKUNTAPALVELUT
Korkeakoulujen liikunta...
27
Taulukko 2.
___________________________________
KK itse järjestää liikuntapalveluista
Amk
(%)1
Yo
(%)1
100 % 17.2 19.0
...
28
Merkittävä ominaispiirre korkeakoululiikunnan järjestämisessä on se, että opiskelija- tai
ylioppilaskunnat vastaavat us...
29
kuinka monen eri tyypin liikuntatiloja kysytystä 11 mahdollisesta kukin korkeakoulu oli
mukana organisoimassa tai rahoi...
30
Liikuntatilojen yhteismäärää arvioitiin (taulukko 6) suhteutettuna korkeakoulujen
opiskelijamääriin. Vertailu on luonte...
31
Jos tarkastellaan taulukkoa 6, voidaan todeta, että verrattaessa ammattikorkeakouluja ja
yliopistoja niiden kun tilojen...
32
(ALAINDEKSI 04 -> INDIKAATTORI 1)
Kysymys 3.4.”Rastita, mistä luetellusta liikuntatarjonnasta korkeakoulunne vastaa
(ra...
33
Edellä mainittu ilmiö havaitaan myös, kun tarkastellaan kohderyhmittäin edes
osan liikuntatarjonnastaan suunnanneiden k...
34
Taulukko 11. Ohjattu ja ohjaamaton liikunta korkeakouluissa (kertaa/vko).
Liikuntatoteutus
Korkeakoulut
Summa yht.
Amk:...
35
Lisäksi muutama korkeakoulu järjesti silloin tällöin nk. lajikokeiluja, eli opiskelijat pääsivät
joko ilmaiseksi tai pi...
36
3.3 Toiminnan perusta
Toiminnan perustaa koskeva osio jakautuu kahteen indikaattoriin, joista Indikaattori 3
käsittelee...
37
Yliopistojen osalta rahoitus oli hajaantuneempaa; korkeakoulun oma rahoitusosuus vaihteli
41-100%:n välillä ollen keski...
38
alhaista, vain yksi seitsemästä kaikista vastanneista ilmoitti korkeakoulunsa yleisstrategiasta
tai –ohjelmasta löytyvä...
39
Liikuntapalvelut strategiassa maininneista viidestä korkeakoulusta kaksi tuo esille, että
strategiassa liikunta määrite...
40
(ALAINDEKSI 16 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.13. ”Miten korkeakoulunne perii käyttömaksuja opiskelijoilta?
Lomakkeella vaiht...
41
(ALAINDEKSI 17 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.14. ”Kuinka moni opiskelija maksoi liikuntamaksun vuonna 2006?”
Kysymyksellä se...
42
(ALAINDEKSI 18 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.15. ”Minkä suuruinen oli opiskelijan maksama liikuntamaksu vuonna 2006?”
Yleise...
43
Vastauksissa tuli vaihtelevasti esiin sekä ohjaamattomien että ohjattujen
liikuntatapahtumien käyttöoikeus yleisen liik...
44
(ALAINDEKSI 21 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.18.” Jos korkeakoulussanne voi osallistua liikuntatarjontaan maksutta, arvioi
k...
45
3.4 Toimivat rakenteet
Korkeakoulun toimivaa rakennetta kuvataan korkeakoulujen liikuntapalvelujen
henkilöstörakennetta...
46
Taulukko 19. Liikuntapalveluissa työskentelevät henkilömäärät (suunnittelu- ja
kehittämistehtävät, tukitehtävät, ohjaus...
47
Taulukko 20. Yliopistojen liikuntapalvelujen suunnittelu- ja kehitystehtävissä
työskentelevien henkilöiden nimikkeitä
S...
48
(ALAINDEKSI 28 -> INDIKAATTORI 5)
Kysymys 6.5. ”Onko liikuntapalveluistanne vastaavalla taholla olemassa jonkinlainen o...
49
(ALAINDEKSI 33 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 3.8. ”Miten korkeakoulussanne huomioidaan arkiliikunnan mahdollisuus? Kerro
omin ...
50
Taulukko 23. Liikuntapalveluista tiedottaminen yleisyysjärjestyksessä
TIEDOTUSTAPA %1
Sähköposti, postituslista 78,4
Mu...
51
(ALAINDEKSI 36 -> INDIKAATTORI 6)
Kysymys 5.12. ”Kuka vastaa korkeakoulunne liikuntatoiminnan ja -palveluiden
tiedottam...
52
(ALAINDEKSI 37 -> INDIKAATTORI 6)
Kysymys 6.6. ”Toimiiko korkeakoulunne liikunta-asioiden edustaja/edustajia joissakin
...
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×

2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa

715
-1

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
715
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
0
Actions
Shares
0
Downloads
1
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

2007 liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa

  1. 1. Hanna Uusimäki Liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa OTUSOpiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö
  2. 2. 1 LIIKUNNAN MAHDOLLISUUS KORKEAKOULUISSA SELVITYS KORKEAKOULUOPISKELIJAN LIIKUNTAMAHDOLLISUUKSISTA OPISKELUYMPÄRISTÖSSÄ 2007
  3. 3. 2 Copyright: Opiskelijoiden liikuntaliitto ry, Hanna Uusimäki Julkaisija: Opiskelijoiden liikuntaliitto ry Lapinrinne 2 00180 HELSINKI Puhelin: 029 009 0990 http://www.opiskelijaliikunta.fi/ Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Lapinrinne 2 00180 HELSINKI Puhelin: 029 009 0990 http://www.otus.fi/ Taitto ja kansi: Pekka Holopainen OLL Sarja A 6/2007 ISBN 978-951-9319-13-1 (nid.) ISBN 978-951-9319-14-8 (PDF) ISSN 0783-5787 Paino: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007
  4. 4. 3 ESIPUHE Liikunta on korkeakouluille mahdollisuus. Tämä mahdollisuus ilmenee esimerkiksi siten, että jo tälläkin hetkellä korkeakoulukentällä liikunnan hyväksi tehtävällä työllä voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia koko korkeakouluyhteisön tasolla. Tässä raportissa sivutaan eräitä puheenvuoroja, joissa liikunnalla nähdään selkeä rooli ja mahdollisuus toimia yhteiskunnan ja työyhteisöjen tasolla sekä yksilöiden että yhteisöjen hyvinvointia tukevana rakenteena. Tämä mahdollisuus koskee myös korkeakouluja. Liikunnan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset voivat edistää sekä henkilökunnan että opiskelijoiden työssä jaksamista, opinnoissa etenemistä ja päivittäistä hyvinvointia. Näiden vaikutusten onnistuneeseen tavoittamiseen opiskeluympäristön liikuntatoiminta tarjoaa jo olemassa olevan rakenteen. Myös liikunnan mahdollisuuteen liittyy haasteita; korkeakoulujen liikuntatoiminnan osalta merkittävimmät haasteet tällä hetkellä liittyvät toiminnan jatkuvuuteen, kehittämiseen ja suunnitelmallisuuteen; tavoitteiden asettamiseen ja keinojen määrittelyyn niiden saavuttamiseksi. Liikunnan järjestäminen on vielä usein varsin toimintolähtöistä, esimerkiksi kuntosalin tai palloiluvuoron ylläpitoa korkeakoulun tiloissa, varsin rajallisten resurssien puitteissa. Mikäli liikunnan merkitys ja tavoitteet määritellään selkeästi, voidaan myös olettaa niille tarpeellisten resurssien muotoutuvan vakaammiksi kuin jos kyse on vain yhdestä ”ylimääräisestä” toiminnosta. Tämän raportin keskeinen osa on selvitys opiskeluympäristöjen liikuntamahdollisuuksista. Selvitys koskee nimenomaan sellaista liikuntatoimintaa, jota korkeakoulu on aktiivisena toimijana mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa. On selvää, että esimerkiksi opiskelijajärjestöt vastaavat monin paikoin liikuntatoiminnan järjestämisestä, ja niillä on siihen pitkät perinteet. Tässä hankkeessa on kuitenkin haluttu selvittää nimenomaan korkeakoulun itsensä osallistumista liikunnan organisoimiseen. Liikunnan tunnustettu asema koko korkeakouluyhteisön voimavarana edellyttää korkeakoululta aktiivista otetta ennen muuta liikunnan mahdollisuuksien parantamiseen ja tavoitteiden määrittelyyn. Varsinaisessa liikuntatoiminnan käytännön järjestämisessä ovatkin monenlaiset yhteistyömuodot osoittautuneet onnistuneiksi. Tälläraportillapyritäännostamaankeskusteluunjoitakinnäkökulmiatoimivienliikuntapalveluiden kokonaisuuden kehittämiseksi. Tehty selvitys voi osaltaan toimia apuvälineenä tulevien tavoitteiden jäsentämisessä, toiminnan seurannassa ja kehittämisessä. Tähän työhön toivomme sekä korkeakoulujen että opiskelijajärjestöjen yhdessä osallistuvan. Helsingissä, VIII Liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä 28.8.2007 Jussi Ansala ja Ulla Reijonen, Opiskelijoiden liikuntaliitto Hanna Uusimäki ja Janne Jauhiainen, Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus
  5. 5. 4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 1.1.1 Selvityksen tavoitteet 9 1.1.2 Selvitystyön rajaus 9 1.2 Aineisto ja menetelmät 10 1.2.1 Aineisto 10 1.2.2 Menetelmät 11 1.3 Selvityksen toteutus 11 2 TAUSTAA 13 2.1 Korkeakouluopiskelijan terveydentila 13 2.2 Nuorten aikuisten liikuntakäyttäytyminen 14 2.3 Liikunnan terveysvaikutukset ja nykyiset liikuntasuositukset 15 2.4 Liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa 17 2.4.1 Korkeakouluympäristö 17 2.4.2 Korkeakouluympäristö opiskelijan työympäristönä 18 3 TULOKSET 21 3.1.1 Tulosten luonnehdinta 21 3.1.3 Liikuntatalo 22 3.2 Toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut (tavoite) 26 3.3 Toiminnan perusta 36 3.4 Toimivat rakenteet 45 3.5 Toimivat prosessit 49
  6. 6. 5 4 YHTEENVETO JA POHDINTA 56 4.1 Tavoite: korkeakoulujen toimivat liikuntapalvelut 56 4.2 Perusta 58 4.3 Toimivat rakenteet 60 4.4 Toimivat prosessit 62 4.5 Pohdintaa 64 LÄHTEET 69 LIITTEET Liite 1. Kyselylomake 73 Liite 2. Kyselylomakkeen saatekirje 87
  7. 7. 6 1 JOHDANTO Julkinen keskustelu liikunnan ja erityisesti liikkumattomuuden vaikutuksista on lisääntynyt paljon viime vuosina. Liikunta on noussut uudenlaiseen keskiöön myös poliittisen kiinnostuksen kohteena. Myös uusi hallitusohjelma ottaa liikunnan huomioon: ”Liikuntapolitiikalla edistetään väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä elämänkaaren eri vaiheissa. Painopiste on lasten ja nuorten liikunnassa. Vahvistetaan liikunnan paikallisen tason toimintaedellytyksiä sekä liikunnan laaja-alaista tasa-arvoa kansallisessa liikuntaohjelmassa määriteltävien suuntaviivojen mukaisesti. Liikunnan asemaa kunnallisena peruspalveluna vahvistetaan ja arkiliikunnan edellytyksiä parannetaan.” (Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma, 19.4.2007). Viimeksi toukokuussa 2007 julkaistu EVAn raportti on antanut oman panoksensa keskusteluun suomalaisten liikkumattomuudesta ja sen vaikutuksista niin yksilöön kuin yhteiskuntaan.Raportissakäsitelläänsuomalaistenfyysisenkunnonlaskuajasiitäseuraavia ongelmia, niin yksilön, mutta myös yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusvaikutusten näkökulmasta. (Laine 2007). Nykyään painotetaan nimenomaan terveysliikunnalla saatavia myönteisiä vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Liikunnalla voidaan katsoa olevan edullisia vaikutuksia yksilön niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin (Korhonen ym. 1995; Leppämäki 2007; Pate ym. 1995). Liikunta liitetään myös yleistä yksilön kehitystä kuvaavaan elämänkaariajatteluun. Tällöin korostuvat liikunnan mahdollisuudet eri ikäkausina. Lapsen liikkuminen syntyy luonnostaan –vaikka huoli liian vähän liikkuvista lapsista on myös kasvanut. Ikääntyvän kansanosan kohdalla ollaan kiinnostuneita liikunnan parantavasta vaikutuksesta elämänlaatuun liikunnan aktivoidessa yksilöä ja mahdollistaessa itsenäisen toimintakyvyn säilymisen mahdollisimman pitkään ihmisen ikääntyessä. Yksi ikäryhmä on kuitenkin jäänyt hiukan muiden varjoon mitä tulee liikunnan edellytysten pohtimiseen. Valitettavasti nuoret aikuiset eivät ole olleet yhtä suuren kiinnostuksen kohteena liikuntansa - tai liikkumattomuutensa - suhteen kuin esim. edellä mainitut lapset ja vanhukset. Yhä useammat tutkimukset kertovat kuitenkin nuorten aikuisten liikkumattomuudesta, siitä että nimenomaan murrosiän jälkeen liikunnan harrastamisen määrä vähenee lisääntyäkseen uudestaan vasta keski-iässä. Samanaikaisesti nuorten aikuisten erilaisten terveysriskien (esim. ylipaino) ja sairauksien (esim. tyypin 2 diabetes) raportoidaan lisääntyvän. Tässä raportissa keskitytään liikuntaan ja sen mahdollisuuksiin korkeakouluopiskeli- joiden, eli usein nuorten aikuisten opiskeluympäristössä. Raportissa halutaan rinnastaa
  8. 8. 7 opiskelukyky työkykyyn ja korostaa liikunnan merkitystä opiskelijan opiskelu- ja toimintakyvyn ylläpitäjänä. Suomalainen korkeakoululaitos, käsittäessään sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot, tavoittaa valtavan joukon nuoria aikuisia. Vuonna 2005 19 - 29 –vuotiaita nuoria aikuisia oli maassamme noin 730 000, suunnilleen seitsemäsosa Suomen väestöstä. Maamme 51:ssä korkeakoulussa (käsittäen 21 yliopistoa sekä 30 ammattikorkeakoulua) opiskelee nykyään n. 222 000 henkeä eli 30 % koko ikäluokasta. Jo korkeakoulututkinnon suorittaneita oli 126 000 henkeä, eli 19 % ikäluokasta. Kaikkiaan siis noin puolen ikäluokasta voidaan katsoa osallistuneen, tai jo läpikäyneen korkeakoulutuksen (Tilastokeskus: Oppilaitostilastot 2005). Määrä on huikea, kun ajatellaan tilaisuuden tarjoamia mahdollisuuksia vaikuttaa näiden nuorten aikuisten motivaatioon jatkaa edelleen jo aloittamaansa liikunnallista elämäntapaa, aloittaa säännöllinen liikkuminen ehkä ensimmäistä kertaa elämässään tai jatkaa aiemmin kesken jäänyttä liikuntaharrastustaan. Korkeakoululaitoksella on velvollisuus toimia kasvattajana ja asenteiden muokkaajana. Nuorella aikuisiällä kehittyvät asenteet ja muutokset käyttäytymisessä ovat yleensä pysyviä luonteeltaan. Näillä pysyvillä muutoksilla käyttäytymisessä on mahdollisuus näkyä ja vaikuttaa yksilöissä koko heidän loppuelämänsä ajan. Käsillä olevassa raportissa on keskitytty kuvaamaan keväällä 2007 tehdyn valtakunnallisen asiantuntijakyselyn tuloksia koskien korkeakoulujen liikuntamahdollisuuksia. Raportti on ensimmäinen laatuaan jossa on näin kattavasti pyritty selvittämään sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen liikuntamahdollisuuksia. Aikaisemmista tutkimuksista lähinnä tätä selvitystyötä lienee Starckin (2004) Liikkuva kampus? -tutkimus. Starck nosti työssään esiin mm. sen, että sekä korkeakouluopiske- lijoille tarjottavien liikuntapalvelujen määrä että tilojen kunto vaihtelivat suurestikin korkeakoulujen välillä. Liikuntatoiminnan organisoinnissa ja panostuksissa oli myös suuria eroja. Huomattavaa oli myös se, että ammattikorkeakouluissa toiminta liikunnan järjestämisen suhteen oli vähemmän suunnitelmallista kuin yliopistoissa. (Starck 2004.) Tässä selvitystyössä on pyritty huomioimaan Starckin tutkimuksessa esiin nostetut jatkoselvitystarpeet (ks. esim. Starck 2004, 36-37.) Tässä raportissa asioista kertovat korkeakoulujen hallinto- sekä liikuntatyöntekijät. Pääpaino on sen kuvaamisessa, millä tavalla korkeakoulut itse vastaavat liikuntapalvelujen järjestämisestä, sekä siinä millainen liikuntapalvelujen hallinnollinen, strategioissa esiintyvä asema on.
  9. 9. 8 Raportti liittyy laajempaan kansalliseen liikuntapoliittiseen agendaan. Opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan Kansallista liikuntaohjelmaa, joka tullaan julkistamaan helmikuussa 2008. Kyseessä on valtakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on ”edistää liikuntakulttuuria, joka tukee kansalaisten omia liikunta- ja terveysvalintoja ja sitä kautta edistää hyvinvointia. (http://www.minedu.fi/OPM/Liikunta/liikuntapolitiikka/ Kansallinen_liikuntaohjelma/index.html). Lisäksi, ennen Kansallisen liikuntaohjelman julkistamista, Liikuntatieteellinen Seura järjestää Helsingissä 28. – 29.8.2007 VIII Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, joiden teemana tällä kertaa on liikkumattomuus. Yhden osan neuvottelupäivien sisällöstä muodostaa korkeakouluissa tapahtuva liikunta ja sen tukeminen. Neuvottelupäivillä käytävälle keskustelulle sekä tilaisuudessa esitettäville korkeakoulujen liikuntaa koskeville toimenpidesuosituksille haetaan pohjaa myös tästä raportista.
  10. 10. 9 1.1.1 Selvityksen tavoitteet Selvityksen tavoitteena on kuvata korkeakoulujen tarjoamien liikuntapalvelujen nykytilaa. Mukaan valtakunnalliseen tarkasteluun otettiin kaikki 29 ammattikorkeakoulua (pois luettuna Ahvenanmaa) sekä kaikki 21 yliopistoa. Selvityksestä saatavia tietoja käytetään taustoittamaan Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) korkeakoululiikunnan valtakunnallisia toimenpidesuosituksia, jotka tullaan esittämään syksyllä 2007 järjestettävillä VIII Liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä. Yhtenä tavoitteena on myös ollut mittariston luonti, jolla kuvataan opiskeluympäristön liikuntamahdollisuuksia. Tätä mittaristoa on mahdollisuus jatkossa kehittää ja käyttää tulevaisuudessa yhtenä välineenä korkeakoululiikunnan tilanteen kartoittamiseksi sekä seurannan jatkamiseksi. Yhtenä selvitystyön ja sen ympärillä käydyn keskustelun tavoitteena on myös ollut yhteistyön lisääminen hallinnon eri tasojen välillä. 1.1.2 Selvitystyön rajaus Lomaketta muodostettaessa päädyttiin muutamiin olennaisiin rajauksiin. Niillä haluttiin painottaa tiettyjä tarkastelun kohteena olevia asioita. Tärkein rajaus oli se, että kyselyllä haluttiin nimenomaan kartoittaa niitä liikuntapalveluja ja organisoinnin tapoja, joista korkeakoulu oli itse mukana vastaamassa (rahoittamassa tai organisoimassa). Selvitystyön ulkopuolelle jätettiin siis esimerkiksi korkeakoulujen opiskelija- tai ylioppilaskuntien itsenäisesti järjestämä liikunta niiltä osin kun se ei ollut esim. korkeakoulun rahoittamaa. Kyselyn ulkopuolelle rajattiin myös opiskelijoiden mielipiteiden tutkimus tai omat arviot liikuntapalveluiden käytöstä korkeakoulun piirissä – sinänsä erittäin tärkeitä ja mielenkiintoisia jatkoselvitysten kohteita. Toinen keskeinen rajaus koski sitä, että kyselyssä keskityttiin tarkastelemaan liikuntaa, joka oli tarjolla kaikille korkeakoulun opiskelijoille. Joissakin korkeakouluissa liikuntaa sisältyy osana opetettavien aineiden tutkintoon, mikä sinänsä on jo arvokas asia, mutta tässä kyselyssä haluttiin nimenomaan keskittyä siihen liikuntatarjontaan, joka oli kaikkien opiskelijoiden saatavilla. Kyselyn ulkopuolelle jätettiin myös henkilöstöliikunta, vaikka yksi sitä koskeva kysymys lomakkeelle sisältyikin.
  11. 11. 10 Ennen lomakkeen muodostamista käytiin keskusteluja hankkeen ohjausryhmän kanssa, sekä esiteltiin käytettävät rajaukset hankkeen asiantuntijaryhmälle. 1.2 Aineisto ja menetelmät 1.2.1 Aineisto Selvitystyön kohteena oli ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen liikuntatarjonta, josta korkeakoulut itse vastasivat (organisoivat tai rahoittivat). Kyselylomakkeella selvitettiin mm. seuraavia asioita: 1. Korkeakoulun itsensä tarjoaman (organisoiman tai rahoittaman) liikuntatarjonnan määrä: liikuntapaikkojen läheisyys yksiköihin ja kampuksiin nähden, liikuntatilojen määrä, liikuntatilojen käyttöaika, liikuntalajien määrä sekä ohjatun ja ohjaamattoman liikunnan määrä. 2. Liikuntatarjonnan käyttö 3. Liikuntapalvelujen seurantajärjestelmät 4. Henkilökunnan mahdollisuus osallistua liikuntaan 5. Liikuntapalvelujen organisointi ja resursointi (henkilömäärät ja henkilötyövuodet sekä henkilönimikkeet sekä suunnittelu- ja kehitystyössä, tukitehtävissä työskentelevien osalta sekä ohjaamistyössä työskenteleviltä) 6. Liikuntapalveluista tiedottaminen 7. Opiskelijoilta kerättävät liikuntamaksut (eri tavat, kuinka moni maksoi, suuruus, mitä sisältyy, maksuton osallistuminen) 8. Korkeakoulun liikuntapalvelujen rahoitus (euroa) sekä rahoituksen muodostuminen 9. Liikuntapalvelujen jatkuvuus ja kehittäminen 10. Liikuntapalvelujen esiintyminen strategioissa ja muissa suunnitelmissa tai ohjelmissa sekä millä tasolla 11. Liikunnan omat toimintasuunnitelmat 12. Liikuntahenkilöstön osallistuminen muihin kehittämistyöryhmiin 13. Palautteenantojärjestelmä 14. Opiskelijoiden mahdollisuus osallistua kehittämiseen 15. Liikunnan sisältyminen opintoihin 16. Korkeakoulun liikuntatarjonnan jakautuminen (opintoihin kuulumaton, valinnainen osa opintoja, tutkintoon sisältyvä) 17. Oman korkeakoulun liikuntatarjonnan kehittämisen kolme keskeisintä haastetta
  12. 12. 11 1.2.2 Menetelmät Selvitystyön aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka oli muodostettu hankkeen ohjausryhmän keskustelujen, asiantuntijaryhmän kommenttien sekä aihetta koskevan keskeisen kirjallisuuden pohjalta. Lomaketta muodostettaessa otettiin aikaisemman kirjallisuuden lisäksi huomioon myös Opiskelijoiden Liikuntaliiton seuraavat visiot opiskelijaliikunnasta: ”Opiskelijat liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi” sekä ”Nuorten aikuisten liikkumiseen ja hyvinvointiin panostetaan yhteiskunnassa”. Aikaisemmasta kirjallisuudesta huomionarvoisia hankkeen kannalta olivat esim. Opiskeluterveydenhuollon opas (2006), Liikunta valintojen virrassa (Kiviniemi & Pyykkönen 2007), Liikuntapaikkarakentamisen suunta (2007) sekä Kansallinen liikuntaohjelma -taustaselvitys (Pyykkönen, 2006). Lopullinen kyselylomake (ks. liite 1) sisälsi sekä valmiiksi strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Ohjaavissa teksteissä pyrittiin helpottamaan vastaamista korostamalla aihealueeseen liittyviä rajauksia (ks. 1.1.2 Selvitystyön rajaus). Raportointi koostuu pääosin yksinkertaisista prosenttijakaumista, yksittäisten (tai useamman) muuttujan muodostamista alaindekseistä sekä alaindekseistä muodostetuista indikaattoreista. Indikaattoreita muodostui lopullisessa tarkastelussa seitsemän kappaletta. Indikaattoreiden avulla ei tässä selvityksessä pyritä kuvaamaan indikaattorin aihealuetta yksinkertaisella lukuarvolla siten, että kokonaiskuva halutusta aihealueesta välittyy selkeänä. Tässä tarkastelussa on indikaattorien avulla luotu kehikko vastaista tiedon keruuta ja raportointia varten. Monimutkaisemmat tilastolliset tarkastelut eivät aineiston heterogeenisuuden vuoksi olleet tarkoituksenmukaisia tai mahdollisiakaan. Huomioon otettavaa aineiston käsittelyssä oli myös puuttuvan tiedon suurehko määrä yksittäisissä kysymyksissä. Kerätyt tiedot on tallennettu ja käsitelty Excel -ohjelmalla. 1.3 Selvityksen toteutus Kyselylomake muodostui prosessissa, jossa keskeistä olivat keskustelut ohjausryhmän kanssa. Ohjausryhmään kuuluivat Opiskelijoiden Liikuntaliitosta puheenjohtaja Jussi Ansala ja terveysliikunnan asiantuntija Ulla Reijonen sekä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksesta toiminnanjohtaja Janne Jauhiainen ja tutkija Hanna Uusimäki.
  13. 13. 12 Tärkeän osan prosessista muodosti myös yhteistyö hankkeelle nimetyn asiantuntijaryhmän kanssa. Asiantuntijaryhmään kuului edustajia mm. opetusministeriöstä, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvostoista, Valtion liikuntaneuvostosta, Suomen Liikunta ja Urheilusta, Liikuntatieteellisestä Seurasta, Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteiden laitokselta sekä opiskelijajärjestöistä. Asiantuntijaryhmä kokoontui selvitysprosessin aikana kahdesti sekä kommunikoi myös hankkeen toteuttajien kanssa mm. sähköpostitse, puhelimitse ja yksittäisillä tapaamisilla. Kokoontumisissa esiteltiin hankkeen edistymistä ja työvaiheita sekä pyydettiin kommentteja ja keskusteltiin keskeisimmistä aiheeseen liittyvistä teemoista. Lopulliset lomakkeet postitettiin helmikuun puolivälissä 2007 paperiversioina kunkin ammattikorkeakoulun rehtorille sekä yliopiston hallintojohtajalle. Saatekirjeessä kehotettiin tarvittaessa lomakkeen delegointiin niille henkilöille, jotka parhaiten hallitsivat lomakkeen eri aihealueiden sisällön. (ks. liite 2.). Lomakkeista suurin osa palautui täytettynä postitse. Osa lomakkeista pyydettiin erikseen tiedostoversiona ja haluttiin täyttää koneella ja palauttaa sähköpostitse. Määräaikaan (2.3.2007) mennessä palautumattomia lomakkeita karhuttiin toukokuun puoliväliin saakka sekä sähköpostitse että puhelimitse. Kaikkiin korkeakouluihin saatiin yhteys, mutta 5 korkeakoulua jätti palauttamatta lomakkeen. Lisäksi 2 korkeakoulua ilmoitti, ettei heillä ollut korkeakoulun tukemaa liikuntatarjontaa, eivätkä siksi osallistuneet kyselyyn. Edellä kuvatun ”karhunta”prosessin ansiosta lomakkeista palautui kuitenkin 90 %. Erityiseksi ongelmaksi nousi lomakkeiden palautuessa yksittäisten puuttuvien vastausten määrä joidenkin kysymysten kohdalla. Näitä yksittäisiä puuttuvia vastauksia karhuttiin erikseen. Tämän prosessin avulla saatiin kerättyä jonkin verran lisätietoa, mutta yksittäisten puuttuvien vastausten määrä kohosi silti joidenkin kysymysten osalta suurehkoksi. Puuttuvien tietojen määrää arvioidaan erikseen raportin pohdinta-osiossa. Korostettava on myös, että tietojen keräämisen lisäksi arvokkaaksi voidaan lukea erilaiset kontaktit ja yhteistyön muodot monenlaisten korkeakoululiikunnan toimijoiden kanssa. Mm.SeuraaviinopiskelijaliikunnanedistäjientahoihinoltiinyhteydessäsekäOpiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Jussi Ansalan sekä hankkeen tutkijan, Hanna Uusimäen toimesta:korkeakoulujenliikunnanammattilaiset,ylioppilas-jaopiskelijakuntienedustajat, ammattikorkeakoulujen rehtorit sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS).
  14. 14. 13 2 TAUSTAA 2.1 Korkeakouluopiskelijan terveydentila Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt terveyden ja kirjannut määritelmänsä järjestön perustamisasiakirjaan jo vuonna 1948 seuraavalla tavalla: ”Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, eikä vain taudin tai heikkouden puuttuminen”. Vaikka määritelmää on kritisoitu toisaalta sen laajuudesta (toisin sanoen toivottu sen keskittyvän ainoastaan terveyden fyysiseen ulottuvuuteen), toisaalta suppeudesta (eettisen ja hengellisen näkökulman puuttuminen), määritelmä summaa kuitenkin hyvin ne kolme ulottuvuutta, jotka käsillä olevassa raportissakin nähdään terveyden osa-alueina ja liikunnan vaikutusten kohteina. Korkeakouluopiskelijoiden terveyttä on suomessa tutkittu mm. Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksessa (Kunttu & Huttunen, 2001 ja 2005) ja Ammattikorkeakoulu- opiskelijoiden hyvinvointitutkimuksessa (Erola 2004). Niin ikään nuorten aikuisten terveydentilaa on tarkasteltu laajalla aineistolla Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 –tutkimuksessa (Koskinen ym. 2005). Koetusta terveydentilasta on saatu samansuuntaisia tuloksia. Niiden mukaan keskimäärin hiukan yli 80 % opiskelijoista kokee terveytensä hyväksi (Kunttu ja Huttunen 2001 ja 2005; Erola 2004; Viuhko 2006; Koskinen ym. 2005). Samanaikaisesti kuitenkin todetaan, että valtaosalla opiskelijoista (miehistä 64 % ja naisista 77 %) oli oman ilmoituksena mukaan jokin pysyvä, pitkäkestoinen tai usein toistuva sairaus. Yleisimpinä yksittäisinä terveysongelmina opiskelijat kuvasivat mm. yläselän ja niskan vaivoja, nuhaa tai tukkoisuutta sekä unihäiriöitä. Psyykkisiä ongelmia raportoi 19% miehistä ja 30 % naisista. (Kunttu & Huttunen 2001.) Yksi terveystutkimuksissa esiin nouseva, nuoria aikuisia koskeva huolestuttava tieto on ylipainon ja samanaikainen liikkumattomuuden lisääntyminen. Useissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia etenkin nuorten miesten ylipainon lisääntymisestä. (Koskinen ym. 2005, Kunttu ja Huttunen 2001, Lahti-Koski 2001.) Fyysisen suorituskyvyn heikentyminen on huomattu pitkään myös Puolustusvoimien vuodesta 1979 lähtien varusmiespalvelukseen astuville suoritetuilla mittauksilla, jotka ovat osoittaneet mm. että 1979-2004 välillä tyydyttävä- ja huonokuntoisten määrä varusmiesten joukossa on lisääntynyt 29 %:sta 65 %:iin. Myös tähän nähdään syynä nimenomaan
  15. 15. 14 ylipainon lisääntyminen sekä fyysisen passiivisuuden kasvaminen. (Santtila 2006.) Terveys 2000 –tutkimuksessa havaittiin niinikään etenkin nuorten miesten ylipainon lisääntyvän iän myötä. Vaikka yli kaksi kolmasosaa tutkituista nuorista aikuisista arvioi fyysisen kuntonsa keskitasoa paremmaksi, näytti tulosten perusteella kuitenkin siltä, että etenkin nuorten miesten liikkumiskyky näytti heikkenevän vuosien myötä. Myös tässä tutkimuksessa todettiin, että erityisesti miesten liikunnan harrastaminen väheni iän karttuessa. (Koskinen 2005, 124.) Somaattisten terveysongelmien lisäksi nuoret aikuiset kärsivät myös mielenterveys- ongelmista. Useiden tutkimusten mukaan esimerkiksi masennus on yksi yleisimpiä päivittäiseen toimintakykyyn ja yleiseen elämänlaatuun negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä (Weissman 2001, Luty 2002.) Monisyisessä ongelmassa on havaittu myös se seikka, että masennuksesta kärsivien nuorten liikunta-aktiivisuus on usein alhainen (Haarasilta 2003). Yksilön hyvinvoinnin voidaan katsoa koostuvan niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisesta osa-alueesta. Hyvinvointia tulisi tarkastella kokonaisuutena, jossa kaikkien edellä mainittujen osa-alueiden tulee olla jossain määrin tasapainossa. Hyvinvoiva ihminen on riittävän terve ja jaksaa suoriutua päivittäisistä tehtävistään. Hyvinvoiva ihminen on toiminta- ja työkykyinen. Hyvinvoiva opiskelija on opiskelukykyinen. 2.2 Nuorten aikuisten liikuntakäyttäytyminen Kun korostetaan liikunnan merkitystä terveyteen vaikuttavana tekijänä, on mielenkiintoista tarkastella, kuinka paljon nuoret aikuiset raportoivat liikkuvansa ja mitä syitä luetellaan liikkumattomuudelle. Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen (2002) mukaan 19-25 -vuotiaat liikkuvat usein terveyden kannalta riittävästi verrattuna verrattuina joihinkin muihin ikäryhmiin, mutta silti 40 % ei liiku riittävästi (Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2002). Kunttu & Huttunen (2005) kuvailevat yliopisto-opiskelijoita koskevassa tutkimuksessaan, että kuntoliikuntaa harrastaa joka neljäs opiskelija. Tämä 25 % harrastaa liikuntaa ainakin neljä kertaa viikossa. 38 % opiskelijoista ilmoittaa harrastavansa liikuntaa 2-3 kertaa viikossa. 8 % vastanneista ei harrastanut minkäänlaista kuntoliikuntaa. Lisäksi opiskelijat ilmoittivat harrastavansa liikuntaa enimmäkseen yksin tai toisaalta omatoimisesti ystävien tai kaveriporukan kanssa. Yliopiston tai ylioppilaskunnan tarjoamia liikuntapalveluita käytti hyväkseen joka neljäs opiskelija. Suunnilleen yhtä paljon käytettiin kaupallisia
  16. 16. 15 liikuntapalveluja. (Kunttu & Huttunen 2005, 37-38.) Erolan ammattikorkeakouluopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa ”lievästi hengästyttävää tai hikoilua aiheuttavaa” liikuntaa ”vähintään puolen tunnin ajan” harrastaa 55,8 % useita kertoja viikossa. Päivittäin vastaavalla intensiteetillä liikkuvia oli n. 7 % vastaajista. Kuten yliopisto-opiskelijoita koskevassa tutkimuksessakin, lainkaan liikuntaa harrastamattomia oli 8 %. (Erola 2004, 55.) 18 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että he liikkuvat aivan liian vähän. Vastaavasti yksi kolmesta opiskelijasta on saanut joltakin taholta kehotuksen liikkua enemmän (Helakorpi ym. 2002). Liikkumattomuuden syiksi useimmat luettelivat ajanpuutteen (80 %) sekä rahan puutteen (37 %). Liikkumattomuuden syinä esitettiin myös sopivan ryhmän tai liikuntamuodon puuttuminen, huonot liikenneyhteydet tai liian pitkät välimatkat liikuntapaikoille. (Kunttu & Huttunen 2001, 32; Suomi 2000.) Huolestuttavaa nuorten aikuisten liikuntakäyttäytymisessä on se, että liikunnan harrastamisen on useassa selvityksessä todettu vähenevän opiskelujen edetessä ja etenkin työelämän alkaessa. Esim. Terveys 2000 –tutkimuksessa todetaan murrosiässä alkaneen liikunnan harrastamisen vähentyvän jatkuvasti aina noin 40.- 45. ikävuoteen saakka ja vasta sen jälkeen lisääntyvän. (Koskinen 2005, 51; Kunttu & Huttunen 2005.) 2.3 Liikunnan terveysvaikutukset ja nykyiset liikuntasuositukset Liikunnalla on eri tarkasteluissa nähty olevan kiistattomia vaikutuksia terveyden kannalta. Optimaalinen määrä liikuntaa sisältää riittävän määrän liikuntaa (mielellään neljänä päivänä viikossa) suoritettuna riittävän tehokkaasti (hengästyminen ja hikoilu). Toisaalta myös vähäinen määrä liikuntaa on parempi kuin ei mitään. Liikunnalla nähdään olevan myönteisiä vaikutuksia yksilön terveyteen niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla. Liikunnalla voidaan katsoa olevan laajempaa terveydellistä merkitystä niin yksilölle, ryhmille ja yhteisöille kuin yhteiskunnallekin. (Vuori 2005; Vuori 1996, 12.) Liikunnalla voidaan katsoa olevan sekä lyhytaikaisia että useita pitkäaikaisia fysiologisia vaikutuksia elimistöön. Onkin todettu, että liikunta on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joilla voidaan vaikuttaa yksilön terveydentilaan ja toimintakykyyn. Liikunta lisää toimintakykyä, joka taas osaltaan parantaa elämänlaatua voimavarojen lisääntymisen myötä. (Korhonen ym. 1995, 33.)
  17. 17. 16 Liikunnan tuomien fysiologisten terveysvaikutusten lisäksi sillä on myös vaikutuksensa yksilön psyykeen. Kasvava joukko nuoria aikuisia kärsii erilaisista mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta. Masennus alentaa yksilön toiminta- ja työkykyä ja osaltaan vähentää liikkumisaktiivisuutta. On esitetty, että liikunnalla on mahdollista ehkäistä ja hoitaa masennusta. Masennus onkin yksi yleisimpiä työkyvyttömyyttä aiheuttavia sairauksia. (Leppämäki 2007) Liikunnan merkitystä mielenterveydelle on tutkittu vähemmän kuin sen vaikutuksista fyysiseen terveyteen, mutta nykykäsitys on, että kohtuullisesti harrastettuna liikunta lisää mielenterveyttä ja vähentää masennusoireita. (Räsänen & Joukamaa 1997.) Liikunta vaikuttaa yksilön psyykeen biologisten ja psykologisten mekanismien välityksellä. Rasituksessasyntyvätendorfiinitlisääväthyvänolontunnetta.Samoinrasituksessalisääntyvät noradrenaliinin ja adrenaliinin määrät lieventävät depressiota ja ahdistuneisuutta. (Brown 1990, 612-617.) Liikunnan terveysvaikutukset ulottuvat fyysisen ja psyykkiseen näkökulman lisäksi myös sosiaaliseen puoleen. Sosiaali- ja terveysministeriön Opiskeluterveydenhuollon oppaassa korostetaan opiskelijoille annettavaa liikkumaan motivointia. Liikunnan harrastamisessakin nuorille aikuisille ovat tärkeitä omakuvan vahvistamisen lisäksi elämykset ja sosiaaliset suhteet. Ryhmässä liikuttaessa korostuvat liikunnan sosiaaliset hyödyt. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 122.) Kuten edellä todettiin, (terveys)liikunnan myönteisiä vaikutuksia yksilön fyysiseen hyvinvointiin on tutkittu enemmän kuin sen vaikutuksia psyykeen. Myöskään liikunnan vaikutuksia yksilön sosiaaliseen puoleen ei ole kovin paljoa tutkittu. Kokko & Vuori (2007) ovat lähestyneet terveyttä ja liikuntaa kokonaisvaltaisemmin, ottaen huomioon sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen terveyden käsitteet. Liikuntatilanteessa fyysisyys ilmentyy fyysisenä aktiivisuutena, kestona ja intensiteettinä. Psyykkisyys ilmentyy elämysten, onnistumisten kokemusten sekä mielekkyyden ja ilon tuntemusten kautta. Sosiaalisuus ilmentyy liikuntatilanteessa sosiaalisten verkostojen, vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden sekä osallistumisen kautta. Kirjoittajat esittävät, että fyysinen aktiivisuus tuottaa pääosin fyysisiä, mutta myös psyykkisiä sekä sosiaalisia terveysvaikutuksia. Erityistä on, että psyykkiset ja sosiaaliset elementit liikuntatilanteessa ovat läsnä joka tapauksessa, riippumatta siitä liikuntaanko vai ei. Äärimmillään fyysinen aktiivisuus saattaa liikuntatilanteessa olla niin alhainen, ettei sitä varsinaisesti voi enää määritellä terveysliikunnaksi, mutta silti liikuntatilanne saattaa synnyttää erityisesti sosiaalista ja psyykkistä hyötyä terveydelle. (Kokko & Vuori 2007, 11-12.) Terveys nähdään nykyään kokonaisvaltaisena yksilön olotilana. Esim. UKK-instituutissa
  18. 18. 17 kehitettyä terveysliikuntasuositusta, nk. Terveysliikuntapiirakkaa on kritisoitu sen keskittymisestä pelkästään liikunnan fyysisiin osa-alueisiin ja tämän vuoksi onkin alettu pohtia näkemyksen laajentamista siten, että kyseisessä kaaviossa esitettäisiin myös liikunnan psyykkinen - sekä sosiaalinen puoli. Liikuntatilanteen fyysisen aktiivisuuden lisäksi tulisi ottaa mukaan myös tilanteen sosiaaliset sekä psyykkiset alueet. Sosiaaliset tekijät luovat yhteisöllisyyttä ja kasvattavat samalla sosiaalista pääomaa liikuntatilanteeseen liittyvän vuorovaikutuksen kautta. (Kokko ja Vuori 2007, 12.) Mikä sitten on sopiva määrä liikuntaa? Nykyään viitataan mielellään terveysliikunnan käsitteeseen, jolla tarkoitetaan liikuntaa, jossa on hyvä terveyshyötyjen ja –haittojen tasapaino (Vuori, 2001). Terveysliikunnalla katsotaan myös olevan selkeä hyötyfunktio: yksilö hyötyy terveytensä edistämisestä ja yhteiskunta hyötyy sairauskulujen säätämisessä (Ståhl ym. 2001). Kansainvälisissä liikuntasuosituksissa on päädytty siihen, että vähintään lievää hengästymistä sekä hikoilua aiheuttavaa liikuntaa olisi tarpeen harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa, 20 – 60 minuuttia kerrallaan. Toisaalta myös päivittäin tapahtuvan, vähintään 30 minuuttia kestävän reippaan kävelyn tai sitä vastaavan liikuntasuorituksen katsotaan olevan yhteydessä vähäisempään sairastavuuteen ja kuolleisuuteen (Pate ym. 1995). UKK-instituutin terveysliikuntasuositusten mukaan “Terveyden kannalta riittävä (suositeltava) liikunnan määrä täyttää ainakin toisen seuraavista: - Vähintään 30 minuuttia päivässä reipasta kävelyä vastaavalla kuormittavuudella mieluiten viikon jokaisena päivänä. Päivän ”annoksen” voi kerätä myös 10-15 minuutin pätkistä. - Hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa kuntoliikuntaa 3-5 kertaa viikossa. Yhden kerran keston tulisi olla 20-60 minuuttia. (UKK – instituutti, 2006) 2.4 Liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa 2.4.1 Korkeakouluympäristö Korkeakouluympäristö luo omat erityiset puitteensa ja mahdollisuutensa liikunnan harrastamiselle ja sen käyttämiselle opiskelijan terveyttä ja opiskelukykyä ylläpitävänä toimintana. Koska suomalainen korkeakoulujärjestelmä tavoittaa nykyisessä laajuudessaan merkittävän osan nuorista aikuisista, on tärkeää pohtia niitä mahdollisuuksia, joita
  19. 19. 18 korkeakouluympäristö tarjoaa liikunta-asenteiden muokkaamiseksi mahdollisimman positiiviseen suuntaan ja liikunnan juurruttamiseksi pysyväksi elämäntavaksi. Liikunnan harrastamisen määrän on todettu vähenevän murrosiän jälkeen (Koskinen ym. 2005) ja tämän vuoksi korkeakoulujärjestelmällä on erityinen vastuu ja samalla erityinen mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan sen piirissä olevan ikäluokan fyysiseen aktiivisuuteen. Korkeakoulun sosiaalisen ympäristön on mahdollisuus toimia vetovoimana yhteisölliseen liikkumiseen. Kuntun ja Huttusen tutkimuksessa tuli esiin, että korkeakouluissa opiskelevista reilu viidennes käytti yliopistoliikunnan palveluja (Kunttu & Huttunen 2001). Aikaisemmin on todettu ammattikorkeakoulujen liikuntapalvelujen olevan harvinaisempia kuin yliopistoissa (Starck 2004, 17). Opiskelijaliikunnan volyymikartoituksessa on todettu, että vuonna 2003 opiskelijoille kohdennettuja liikuntapalveluita järjestettiin 14 yliopistossa ja kuudessa ammattikorkeakoulussa. Joko korkeakoulun tai opiskelijajärjestön palkkaamina liikuntapalveluiden piirissä työskenteli yhteensä 35 henkilöä, näistä kuusi ammattikorkeakouluissa. (Latonen 2004.) Opiskeluterveydenhuollon oppaassa todetaan opiskelijoiden motivoimisen säännöllisen liikunnan pariin tapahtuvan mm. tarjoamalla monipuolisia liikkumismahdollisuuksia (esim. liikuntaryhmät ja hyvätasoiset liikuntatilat). Lisäksi oppaassa korostetaan arki- ja hyötyliikunnan merkityksen painottamista opiskelijalle (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 122). Pienillä lapsilla ja kouluikäisillä perheen merkitys liikuntaan sosiaalistavana tekijänä on vielä voimakas. Jo tällöin ja etenkin myöhemmin kuvaan astuu myös kaveri- ja ystäväpiirin vaikutus. Korkeakouluopiskelija elää kehityspsykologisessa mielessä vaihetta, jossa kohdataan itsenäistymiseen ja kotoa irtautumiseen liittyvä kehitystehtäviä. Tässä elämänkaaren vaiheessa ystävien lisäksi nousevat myös muut kuin perhe tärkeänä vaikuttajana ja sosiaalistajana – niin myös liikunnan suhteen. Korkeakouluikäisten elämänvaiheessa on siis otettava huomioon korkeakouluyhteisön merkitys asenteiden muokkaajana ja hyvien käytänteiden, kuten liikunnallisen elämäntavan, juurruttajana. 2.4.2 Korkeakouluympäristö opiskelijan työympäristönä Korkeakouluympäristöä voidaan tarkastella opiskelijan työympäristönä. Kuten Kurri (2006) on todennut, ”Opintojen harjoittaminen on opiskelijan työtä asiantuntijaorgani- saatiossa.” Hän kysyykin, miksei opiskelijan työkykyä, opiskelukykyä, voitaisi tarkastella
  20. 20. 19 ainakin joiltain osin samanlaisessa viitekehyksessä kuin työpaikkojen työkykyä ylläpitävää toimintaa. (Kurri 2006, 39.) Jos korkeakouluympäristöä tarkastellaan Kurrin ehdotuksen mukaisesti opiskelijan työympäristönä, myös korkeakouluympäristössä tapahtuvaa liikuntaa voidaan tietyin rajauksin tarkastella analogisesti työpaikkaliikuntana, eli työkykyä ylläpitävänä toimintana. Kurri on tutkimuksessaan tarkastellut opiskelijoiden opintojen sujuvuuteen ja opiskelukykyyn yhteydessä olevia muuttujia. Yhteenvedossaan opintojen sujuvuuteen vaikuttavista tekijöistä hän jakaa opiskelukyvyn käsitekartan neljään osa-alueeseen: opiskelijan voimavarat, opiskelutaidot, yliopistoyhteisön tuki sekä yhteiskunnan tuki. Tämän selvityksen kannalta kiinnostavimmat ovat opiskelijan omiin voimavaroihin liittyvät opiskeluprosessin sujuvuuteen vaikuttavat tekijät sekä yliopistoyhteisön antama tuki. Opiskelijan voimavaroihin katsotaan lukeutuvaksi niin terveys, elintavat kuin sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen pääoma. Yliopistoyhteisön tuessa korostuvat mm. opiskelutyön ohjauksen riittävyys, hyvinvointia ja terveyttä edistävien asioiden arvostus opiskelijayhteisössä sekä fyysinen ympäristö; opetus-, liikunta- ja muut vapaa-ajan tilat. Kurri toteaakin, että mitä paremmin näiden tekijöiden sekä yksilölliset että yhteisölliset vaikutukset tuntuvat opiskelijan arjessa, sitä paremmin tällä on mahdollisuus sitoutua opintoihin ja saavuttaa yhä parempi opiskelukyky. Kurri havaitsi tutkimuksessaan myös itsenäisen tilastollisen yhteyden vähäisen liikunnan harrastamisen ja opintojen pitkittymisen välillä. (Kurri 2006, 38-39.) Myös muissa yhteyksissä opiskelukykyä on verrattu työkykyyn, mm. Opiskeluterveyden- huollon oppaassa opiskelukyky on määritelty opiskelijan työkyvyksi (2006, 41). Samassa oppaassa opiskeluympäristöllä viitataan sekä fyysiseen, psyykkiseen että sosiaaliseen ympäristöön. Lisäksi opiskeluyhteisö rinnastetaan työyhteisöön. Oppaassa todetaan myös, että opiskelukyvylle ei ole valmista, vakiintunutta määritelmää, mutta työkyvyn käsitettä mukaillen voidaan opiskelukykyä kuvata opiskelijan ja opiskelun vuorovaikutuksesta syntyvänä kokonaisuutena, johon vaikuttavat opiskelijan terveys, opiskelijan voimavarat, opiskelutaidot, opiskeluyhteisö ja opiskeluympäristö. Opiskelijan voimavaroihin sisältyy mm. opiskelumotivaation lisäksi yksilön sosiaalinen pääoma (Opis- keluterveydenhuollon opas 2006, 22-23). Aura (2006) on väitöskirjassaan tarkastellut työpaikkaliikunnan suhdetta yrityksen osaamispääomaan. Hänen käyttämänsä laajan aineiston pohjalta voitiin todeta, että liikunnanmäärälläjakuormituksellaolipositiivisiayhteyksiämm.tuntemuksiinterveydestä sekä tuntemuksiin työkyvystä. Aura toteaa myös, että yrityksen liikuntastrategiassa oleellista
  21. 21. 20 liikunnan tarjonnan suhteen ovat pitkäjännitteisyys sekä riittävät investoinnit, sekä myös näiden taustalla olevat yksittäisiin ihmisiin ja heidän motivaatioidensa tukemiseen liittyvät tekijät. Artikkelissaan Aura esittelee kolme eri työpaikkaliikunnan strategiaa, joihin hän on päätynyt tutkimuksensa tulosten perusteella. Ensimmäisessä strategiassa korostetaan työnantajan tukea liikuntapalvelujen suhteen, jolloin keskitytään lähinnä työntekijöiden terveyden ja työkyvyn tukemiseen. Tämän strategian pohjalta saadaan Auran mukaan 15-35 % työntekijöistä mukaan liikuntaan. Toinen strategia keskittyy edellisen lisäksi ”työpaikkaliikunnan verkosto-organisaation” muodostamiseen ja tämän avulla saavutetaan suurempi osuus (40-60 %) henkilöstöstä. Tämän toisen strategian avulla aletaan nähdä vaikutuksia työympäristön yleisessä ilmapiirissä. Kolmatta strategiaa kehitetään edellisistä vielä siten, että lisäksi panostetaan yksilöllisiin liikunnan aktivointiprosesseihin. Tässä painottuu pitkäjänteinen henkilökohtaisen liikunnan laadun kehittäminen ja strategian toteuttamisessa voidaan ottaa mukaan esim. työterveyshuolto. Tämän strategian avulla henkilöstöstä voidaan saada liikuntaan mukaan 50-70 % ja vaikutukset ulottuvat yksilön terveyden ja työkyvyn lisäksi työyhteisön ilmapiiriin sekä myös ulkoisiin suhteisiin. (Aura 2006.)
  22. 22. 21 3 TULOKSET 3.1.1 Tulosten luonnehdinta Kyselyssä käytiin läpi liikuntapalveluiden järjestämiseen ja toimivuuteen liittyviä seikkoja useista eri näkökulmista. Useissa kysymyksissä keskeiseksi havainnoksi nousee myös vastausten kirjavuus sekä puuttuvien tietojen suuri määrä. Useissa tapauksissa tiedon puuttumisen syynä on vaikeus arvioida asiaa, jota ei systemaattisesti seurata. Keskeisenä saatujen tietojen vertailukelpoisuutta heikentävänä tekijänä on toisaalta tietty yhteismitattomuus; liikuntapalveluita järjestetään hyvin erilaisilta perustoilta. Esimerkiksi liikuntatoiminnan resurssien kohdentamisessa ja arvioimisessa on vaihtelevia käytäntöjä sen mukaan, ovatko liikuntapalveluiden voimavarat eriytetyn ”opiskelijaliikunnan” piirissä, vai hoidetaanko näitä tehtäviä esimerkiksi muihin yksiköihin sijoittuneen henkilöstön toimesta korkeakoulun myös muuta käyttöä varten varaamissa tiloissa. Yhteismitattomuusongelmaa on tässä raportissa lähdetty ratkaisemaan pyrkimällä ensisijaisesti ryhmittelemään vastaukset johdonmukaisiin luokkiin kokonaisuuden arvioimiseksi. Tämän työn tuloksena hahmotellaan myös tulevaa käyttöä varten runko liikuntamittarille, jolla voitaisiin seurata muutamien keskeisten teemojen kautta liikuntatoiminnan tilaa korkeakouluissa kokonaisuutena ja lisäksi hahmottaa eri korkeakoulujen keskeisiä kehittämistarpeita ja vahvuusalueita. Vaikeudet yhteismitallisen tiedon saamisessa vielä tässä vaiheessa rajoittavat mahdollisuutta esittää kyselyn keskeisiä tuloksia kuvailua tarkempana tilastollisena vertailuna. Kysymyksittäin on valittu tarkastelun taso, jolla kerätyn tiedon kokonaiskuva saadaan havainnollisimmin esitettyä. 3.1.2 Tulosten jäsennys Moniulotteisten, laadullisia ja määrällisiä tuloksia yhdistelevien kokonaisuuksien hahmottamiseksi käytetään varsin yleisesti tasapainotettua tuloskorttia (Balanced scorecard; ks. esim. Kaplan & Norton 1996). Tuloskortti on käytännössä useammasta yksittäisestä tarkasteltavasta ominaisuudesta (esimerkiksi asiakasmäärä, henkilöstön työtyytyväisyyskyselyntulos,taloudellinentulosjne.)pisteyttämälläkoostettu”yleisarvosana” alaluokkineen. Tämä työväline on alkujaan kehitetty liikkeenjohdon välineeksi, ja sen alkuperäisesityksen pohjalta on kehitetty useita sovelluksia mm. julkisyhteisöjen ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen toiminnan arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Perusajatuksena mallissa on yhdistää eri näkökulmia (esim. asiakkaiden, toiminnan, talouden ja henkilöstön)
  23. 23. 22 siitä, miten tarkasteltava taho onnistuu toiminnassaan, ja millä eri mittareilla arvioiden se parhaiten toteuttaa perustehtäväänsä, ts. toimii missionsa kuvaamalla tavalla ja saavuttaa visionsa. Tuloskorttiajattelun logiikkana on kuvata toiminnan arvioinnissa tuloksellisuutta laajemminkin kuin välittömien hyötyjen saavuttamisena. Mukaan otetaan sekä jo saavutettuja tuloksia kuvaavia mittareita, että sellaisia, jotka kuvaavat ominaisuuksia, joiden tuloksena myöhemmin uskotaan saavutettavan hyötyä. Eri näkökulmien välillä pyritään myös tunnistamaan syy-seuraussuhteita, joiden perusteella sitten nykyhetken onnistumista kuvaavien tulosmittareiden tulevaa kehitystä ennakoimaan muodostetaan omat mittarinsa (esimerkiksi henkilöstön viihtyvyys ja osaamisen kehittäminen tuottaa sujuvaa toimintaa, mikä taas tyytyväisiä asiakkaita jne.) Tuloskortin on tarkoitus olla työväline, jolla sekä arvioidaan tällä hetkellä tehtävän toiminnan onnistumista, että tulevaisuuden työn edellytyksiä. Parhaiten tuloskortti luonnollisesti toimii jatkuvan kehittämisen välineenä, jonka avulla voidaan suunnata huomio toiminnan kehittämisessä tasapainoisesti myös tulevan toiminnan edellytyksien luomiseen. Tässä raportissa on jäsennetty tarkasteltuja korkeakoulujen liikuntapalveluita tuloskorttiajattelun pohjalta Liikuntatalon malliin. Korkeakoulujen liikuntapalveluiden tilanteen seurantaa ja kehittämistä tulevaisuudessa tukevan mittariston pohjaksi tämän kyselyn teemat on jaettu liikuntatalon mukaisiin luokkiin ja muodostettu niistä seitsemän erillistä indikaattoria. Indikaattorit muodostuvat kahdesta tai useammasta yhden kysymyksen tuloksista laskettavasta alaindeksistä ja kuvaavat jotain tiettyä liikuntapalveluiden osa-aluetta. Alaindeksien pisteyttäminen ja liikuntapalveluita kuvaavan kokonaisuuden numeromääräinen arvioiminen tämän selvityksen tuloksena saaduilla tiedoilla ei kuitenkaan olisi erityisen mielekästä, kuten tulososan tarkastelusta havaitaan. Näin ollen selvitystyön tässä vaiheessa pitäydytään kokonaisuuden osien kysymyskohtaisessa kuvailussa ja arvioinnissa. Raportin yhteenveto-osassa arvioidaan vielä teemoittain selvityksessä käsiteltyjä liikuntapalveluiden osatekijöitä ja niiden mahdollisia kehitysnäkymiä. 3.1.3 Liikuntatalo Selvityksen teemat on jäsennelty liikuntatalomalliksi erinäisiä tasapainoisen tuloskortin sovelluksia mukaillen. Tuloskortin käyttöön liittyy olennaisesti käyttöön otettavan kortin muokkaaminen mm. näkökulmiltaan tarkoitukseensa sopivaksi oman organisaation erityispiirteet huomioiden. Yleisesti käytössä ovat edellä mainitut henkilöstön, prosessien, asiakkaiden ja talouden näkökulmat. Liikkeenjohdossa käytetyissä alkuperäisen Kaplanin ja Nortonin mallin pohjalta muokatuissa tuloskorteissa ja strategiakartoissa syy- seuraussuhteiden päätepisteenä, ”lopullisena päämääränä” on usein taloudellisen tuloksen
  24. 24. 23 maksimointi pitkällä aikavälillä (ks. esim. Kaplan & Norton 2004), ja muut näkökulmat kuvaavat ikään kuin reittiä tähän päämäärään. Taloudellista voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ovat usein tuloskorttia omaan toimintaansa parhaiten soveltuvaksi muokatessaan päätyneet ratkaisuihin, joissa rahoitus nähdään toiminnan perustana. Tälle perustalle rakentuvat muiden näkökulmien onnistunutta toimintaa kuvaavat mittarit, joista usein nykyhetken tuloksellisuutta, tavoitetta, kuvaavat mittarit liittyvät erityisesti organisaation asiakkaiden näkökulmasta onnistuneeseen toimintaan; mahdollisimman suuriin hyötyihin asiakkaille tai muille organisaation sidosryhmille (Kaplan & Norton 2004, Määttä & Ojala 1999). Liikuntatoiminnan osalta nähdään myös tässä mallissa taloudellisen tilanteen luovan toiminnan välttämättömät edellytykset. Toisaalta edellytyksiin onnistuneen liikuntatoiminnan aseman turvaamiseksi ja kehittymiseksi kuuluu myös liikunnan tunnustettu asema organisaatiossa, liikunnan näkeminen strategisena voimavarana. Näin ollen liikuntatalon perustan muodostaa talouden ja strategioiden näkökulma, jota arvioidaan kahdella indikaattorilla. Tavoitteen asemassa, talon kattona, ovat toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut. Tähän kuuluu se, että korkeakoulussa on riittävät, monipuoliset ja hyvin saavutettavissa olevat liikuntapalvelut, ja että niitä myös käytetään. Tätä näkökulmaa kuvaavista kysymyksistä on järjestetty kaksi indikaattoria. Perustan ja katon välissä talon muodostavina seininä toimivat kaksi rinnakkaista osa- aluetta. Nämä kuvaavat tukevalle perustalle rakentuvan liikuntatoiminnan välittymistä opiskelijoille toimivina liikuntapalveluina. Seinäulottuvuuksina ovat toimivat rakenteet ja toimivat prosessit. Toimivilla rakenteilla kuvataan erityisesti liikuntatoiminnan käytännön organisoimista korkeakoulussa;tätäkuvaavatmm.liikuntapalveluidenkäytettävissäolevathenkilöstöresurssit sekä toiminnan suunnittelu. Rakenteita kuvataan yhdellä indikaattorilla. Toimivilla prosesseilla tarkoitetaan mm. niitä menetelmiä, joilla pyritään varmistamaan liikuntatoiminnan hyvää laatua ja kehittämistyötä. Alaosiossa painotetaan tässä yhteydessä erityisesti liikuntatoimintaan liittyviä seuranta- ja palautejärjestelmiä sekä mm. liikunnan työntekijöiden mahdollista osallistumista muihin korkeakouluyhteisön työryhmiin kuin suoraan liikuntaa koskeviin. Osiota kuvataan kahdella indikaattorilla.
  25. 25. 24 Kuva 1. Liikuntatalo Tulososassa käydään läpi kyselylomakkeella kerätyt tiedot jo aiemmin esitetyn jaottelun pohjalta seuraavassa järjestyksessä: I) tavoite (toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut, II) toiminnan perusta III) toimivat rakenteet IV) toimivat prosessit. Taulukossa 1 luetellaan kaikki kysymykset, jotka kuuluvat kuhunkin yläkohtaan. Tulososassa käydään läpi kaikki kysymykset yksitellen. Edellä esiteltyihin indikaattoreihin 1 – 7 ryhmiteltyjen kysymysten lisäksi kuhunkin osioon sisältyy joitakin kysymyksiä, joita ei ole ryhmitelty seurantaindikaattoreihin, vaan niiden luonne on korostetusti informaatiota tuottava. (Taulukossa yksittäinen kysymys on kuvattu lyhyesti, sitä ennen kysymyksen lomakkeella esiintyvä järjestysnumero. A-alkuinen numerointi viittaa alaindeksin numeroon. ”Kuvaillaan” viittaa siihen, ettei kysymystä liitetä indeksiin vaan kuvataan yksittäisenä muuttujana.) Toimivat liikuntapalvelut TAVOITE TOIMIVAT RAKENTEET TOIMIVAT PROSESSIT Talous ja strategiat PERUSTA
  26. 26. 25 Taulukko 1. Tulosten neljä osa-aluetta I)Tavoite:ToimivatpalvelutII)PerustaIII)ToimivatrakenteetIV)Toimivatprosessit INDIKAATTORI1:INDIKAATTORI3:INDIKAATTORI5:INDIKAATTORI6: 3.1.lliikuntapalvelujen läheisyys(A01) 5.19rahoitus(A10)5.1.liik.palv.suunn. (hlö)(A22) 5.10tiedotus:miten(A34) 3.2.tilat(A02)5.20budjetti(A11)5.2.liik.palv.suunn. (hlövuosi)(A23) 5.11.tiedotus:usein?(A35) 3.3.ajat(A03)INDIKAATTORI4:5.4.liik.palv.tukit. (hlö)(A24) 5.12.tiedotus:kuka?(A36) 3.4.lajit(A04)6.1.strategiat(A12)5.5.liik.palv.tukit. (hlövuosi)(A25) 6.6.muihintyöryhmiinosallistuminen (A37) 3.7.turnaukset(A05)6.2taso(A13)5.7.liik.palv.ohjaus (hlö)(A26) INDIKAATTORI7: 6.3.ohjelmat(A14)5.8.liik.palv.ohjaus (hlövuosi)(A27) 4.2seurantajärj.(A38) INDIKAATTORI1/KUVAILU:6.4.taso(A15)6.5.liikunnantoimintasuunn.(A28)6.7.palautejärj.(A39) 3.5.ohjattu/ohjaamaton(A06)6.8.opp.osallistuminen kehittämiseen(A40) 5.13.opiskelijoilta€KUVAILLAAN (A16) 5.3liik.toim.nimikk. KUVAILL.(A29) INDIKAATTORI2:5.14.monikomaksoiKUVAILLAAN (A17) 5.3liik.toim.nimikk. KUVAILL.(A30) 6.9.liikunnansis.opintoihin KUVAILLAAN(A41) 4.1käytetytpalvelut (A07) 5.15.minkäsuuruinenliikuntamaksu KUVAILLAAN(A18) 5.3liik.toim.nimikk. KUVAILL.(A31) 6.10.liikuntatarjonnanjakautuminen KUVAILLAAN(A42) 5.16.mitäsis.Palvelu KUVAILLAAN(A19) 4.3henk.kunn.liik.mahd. KUVAILLAAN(A32) 6.11.haasteet KUVAILLAAN(A43) 3.6.mitätarjolla?KUVAILLAAN (A08) 5.17maksutta? KUVAILLAAN(A20) 3.8.arkiliik.Huom.KUVAILLAAN (A33) 2.1.kukatarjoaaKUVAILLAAN (A00) 5.18monikomaksutta KUVAILLAAN(A21)
  27. 27. 26 3.2 Toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut (tavoite) INDIKAATTORI 1:TARJOTUT LIIKUNTAPALVELUT Korkeakoulujen liikuntatarjontaa kuvataan kahdella indikaattorilla (Indikaattori 1 ja 2). Kaikki kysymykset kuvataan myös yksitellen, siinä järjestyksessä, että ensin kuvataan indikaattoriin tulevat kysymykset ja tämän jälkeen kysymykset, joita kuvaillaan irrallaan indikaattorista. Erityisesti tilojen määrää kuvaavissa kysymyksissä liikuntapalveluiden järjestäminen yhteistyösopimuksella vaikeuttaa arviointia; Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan kanssa yhteistyösopimuksen tehneet pääkaupunkiseudun yliopistot tarjoavat opiskelijoilleen mahdollisuuden Yliopistoliikunnan palveluiden käyttöön. Jotteivät määrällistä tarjontaa kuvaavat kysymykset painottuisi liikaa Helsingin yliopiston palveluiden kuvaukseksi, on tarjontaosion kysymysten osalta jätetty kokonaan vertailun ulkopuolelle yhteistyösopimuksen tehneet yliopistot, jolloin Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan palvelut huomioidaan vain yhteen kertaan Helsingin yliopistoa koskevina. Ensin kuitenkin tärkeä kysymys, jota ei liitetä indikaattoriin: (ALAINDEKSI 00 -> KUVAILLAAN) Kysymys 2.1. “Mitkä tahot mahdollistavat korkeakoulunne liikuntatarjonnan?” Lomakkeen alussa tiedusteltiin korkeakoulujen tapaa osallistua liikuntapalvelujen järjestämiseen. Kiinnostuksen kohteena kyselyssä oli nimenomaan se osuus liikuntapalveluista, josta korkeakoulu itse vastasi (rahoitti tai organisoi). Tätä edellä mainittua seikkaa koski myös selvitystyön keskeisin rajaus. Koska tiedossa kuitenkin oli se tosiasia, että useimmissa korkeakouluissa liikuntatarjonnasta vastasi joko useampi taho korkeakoulun oman tarjonnan lisäksi tai sitten täysin kokonaan jokin toinen taho, haluttiin tällä kysymyksellä nostaa esiin korkeakoulujen liikuntapalvelujen järjestäjien ”kirjavuutta” ja monimuotoisuutta. Osakorkeakouluistailmoittivastaavansa(rahoittavansataiorganisoivansa)täysinitse(100%) oppilaitoksensa liikuntatarjonnasta. Tällaisia korkeakouluja löytyi ammattikorkeakoulujen puolelta viisi kappaletta ja yliopistojen puolelta neljä kappaletta. Taulukko 1:n mukaan n. 40 % kyselyyn vastanneista yliopistoista järjesti yli 80 %: sti liikuntapalvelunsa itse. Ammattikorkeakouluissa oppilaitoksen itsensä järjestämiä liikuntapalvelut näyttää olevan huomattavasti vähemmän, jos siis tarkastellaan tapauksia, joissa korkeakoulu itse vastasi (organisoi tai rahoitti) liikuntapalveluistaan yli 80 %.
  28. 28. 27 Taulukko 2. ___________________________________ KK itse järjestää liikuntapalveluista Amk (%)1 Yo (%)1 100 % 17.2 19.0 > 90 % 20.7 28.6 > 80% 24.1 42.9 ____________________________________________________ 1 kumulatiivisia %-lukuja Tapauksissa, joita useimmat korkeakoulut edustavat, korkeakoulu vastasi (organisoi tai rahoitti) liikuntapalvelunsa itse vain osittain. Jäljelle jäävä osuus hoidettiin erilaisin tavoin yhteistyössä vaihtelevien tahojen kanssa. Yhteistyötahoja olivat esim. toinen oppilaitos, opiskelija- tai ylioppilaskunta, kunta, yksityinen palveluntuottaja sekä liikuntaseura tai -järjestö. Erityyppisiä yhteistyömalleja voidaan kuvata esimerkein (taulukko 2.). Taulukossa on ku- vattu yksittäisiä esimerkkejä korkeakoulujen eri tavoista järjestää liikuntapalvelut, ei siis esitellä kattavasti kaikkea toimintaa. Kokonaisjoukkoon mahtuu siis näiden esimerkkien lisäksi aiemmin kuvatun kaltaisia tilanteita (esim. korkeakoulu vastaa 100 % itse liikunta- tarjonnastaan vs. korkeakoulu vastaa 0 % liikuntatarjonnastaan, eli joku muu taho vastaa kokonaan.) Taulukko 3. Korkeakoulujen eri tapoja järjestää liikuntapalvelut ____________________________________________________________________ - korkeakoulu* 95 % + muu taho 5 % - korkeakoulu* 20 % + toinen oppilaitos 20 % + liikuntaseura 60 % - korkeakoulu* 10 % + toinen oppilaitos 10 % + kunta 80 % - korkeakoulu* 80 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 5 % + kunta 15 % - korkeakoulu* 98 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 1,5 % + muu 0,5 % - korkeakoulu* 95 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 5 % - korkeakoulu* 80 % + yksityinen taho 3 % + liikuntaseura 17 % - korkeakoulu* 3 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 97 % - korkeakoulu* 93 % + yksityinen 7 % ____________________________________________________________________ *itse vastaa (organisoi tai rahoittaa)
  29. 29. 28 Merkittävä ominaispiirre korkeakoululiikunnan järjestämisessä on se, että opiskelija- tai ylioppilaskunnat vastaavat useassa kohteessa suuresta osasta liikuntatarjontaa, kolmessa korkeakoulussa 100 % korkeakoulun liikuntapalveluista. Opiskelija- tai ylioppilaskunta oli lisäksi useassa korkeakoulussa juuri se taho, joka täydensi korkeakoulun omaa liikuntatarjontaa. Vaikka kyseinen selvitystyö keskittyikin harkitun rajauksen kautta tarkastelemaan korkeakoulujen itsensä tarjoamien liikuntapalvelujen määrää, täytyy erikseenkorostaaopiskelija-sekäylioppilaskuntienaktiivistaasemaakorkeakoululiikunnan ylläpitäjinä ja edistäjinä. Useissa oppilaitoksissa juuri opiskelija- ja ylioppilaskunta oli historiallisestikin ollut keskeisessä asemassa opiskelijaliikunnan vakiinnuttamisessa ja ylläpitämisessä. – opiskelijaliikunnan liittyminen muuhun opiskelijakulttuuriin, etenkin vapaa-ajan aktiviteetteihin ja sosiaaliseen yhdessäoloon. Tässä kohdin on vielä huomioitava, että vastaajat ovat saattaneet tulkita kysymyksen eri tavoin tai vastaustapa on ollut erilainen joissakin yhteyksissä, tai yksiselitteistä vastausta kysymykseen on ollut vaikea antaa. Edellä mainittuja lukuja voitaneen pitää silti kuvaavina lukuina siitä, kuinka moni korkeakouluista vastaa liikuntapalveluistaan itse. (ALAINDEKSI 01 -> INDIKAATTORI 1) Kysymys 3.1.”Arvioi seuraavaksi, miltä läheisyydeltä suhteessa yksiköihinne / kampuksiinne löytyy liikuntapalvelua, josta korkeakoulunne vastaa (organisoi tai rahoittaa). Korkeakouluja pyydettiin arvioimaan millä etäisyydellä liikuntapalvelut sijaitsivat suhteessa korkeakoulun yksiköihin tai kampuksiin. Vastausvaihtoehtoina olivat: ”Liikuntapalvelua opintotilojen yhteydessä tai välittömässä läheisyydessä”, ”Liikuntapalvelua kilometrin säteellä opintotiloista”, ”Liikuntapalvelua kauempana kuin kilometrin säteellä opintotiloista”. Jokaiselle korkeakoululle lähetetyssä lomakkeessa oli valmiiksi luokiteltu Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) tietojen perusteella korkeakoulujen yksiköt ja kampukset. Näin ajateltiin helpotettavan kysymyksen hahmottamista ja vastaamista. Tosin jotkut korkeakoulut olivat itse muuttaneet vastauskenttää lisäämällä esim. erilaisen luokituksen opiskeltavien aineiden perusteella. Tämäkin kertoo osaltaan siitä kuinka heterogeeninen tutkittava kohde oli ja kuinka eri tavalla asioita hahmotetaan eri korkeakouluissa. (ALAINDEKSI 02 -> INDIKAATTORI 1) Kysymys 3.2. ”Mistä seuraavista opiskelijoittenne säännöllisesti käytettävissä olevista liikuntatiloista korkeakoulunne vastaa (organisoi tai rahoittaa)? Selvityksessä tiedusteltiin korkeakoulujen tarjoamien liikuntatilojen määrää sekä erityyppisten tilojen tarjonnan monipuolisuutta. Taulukko 4 havainnollistaa tarjolla olevien liikuntatilojen monipuolisuutta; korkeakoulut on taulukossa luokiteltu sen mukaan
  30. 30. 29 kuinka monen eri tyypin liikuntatiloja kysytystä 11 mahdollisesta kukin korkeakoulu oli mukana organisoimassa tai rahoittamassa. Taulukossa 5 on vastaavasti kuvattu osuudet korkeakouluista, joissa ainakin yksi kysytyn kaltainen tila on opiskelijoiden käytössä. Yliopistojen liikuntatarjonta oli erityyppisten tilojen määrällä mitattuna jonkin verran monipuolisempaa kuin ammattikorkeakouluissa. Yksinkertaisten summien perustella nähtiin, että eniten erilaisista liikuntatiloista oli tarjolla kunto- ja voimailusaleja sekä isoja liikuntasaleja. Muita kysyttyjä liikuntatiloja olivat mm. pallokentät, yleisurheilukentät sekä erilaiset lajikohtaiset tilat. Taulukko 4. Erityyppisiä liikuntatiloja, prosentuaalisesti korkeakouluissa AMK (n=25) YO (n=14) 0 20% 0% 1-2 20% 7% 3-4 32% 29% 5-6 12% 29% 7 tai enemmän 16% 36%
  31. 31. 30 Liikuntatilojen yhteismäärää arvioitiin (taulukko 6) suhteutettuna korkeakoulujen opiskelijamääriin. Vertailu on luonteeltaan suuntaa antava, koska erityyppiset tilat eivät luonnollisesti ole yhteismitallisia keskenään. Näin ollen tilojen kokonaismäärän lisäksi on huomioitava myös kunkin korkeakoulun erityyppisten tilojen määrä. Taulukko 6. Liikuntatiloja lukumääräisesti / tuhat opiskelijaa Tiloja kpl / 1000 opisk. AMK YO 0 20% 0% alle 1 20% 29% 1-2 28% 43% 2-3 16% 0% yli 3 16% 29% Taulukko 5. Eri tilat opiskelijoiden käytössä AMK YO Yleisurheilukentät 18 % 21 % Pallokentät 23 % 71 % Tenniskentät 14 % 43 % Jääurheilu 27 % 50 % Kunto- ja voimailusalit 82 % 93 % Liikuntasalit < 300 neliötä 50 % 64 % Liikuntasalit >= 300 neliötä 73 % 93 % Uima-altaat 59 % 29 % Ulkoilualueet 23 % 21 % Erityisurheilualue/ lajikohtainen tila 23 % 50 % Muut tilat 23 % 21 %
  32. 32. 31 Jos tarkastellaan taulukkoa 6, voidaan todeta, että verrattaessa ammattikorkeakouluja ja yliopistoja niiden kun tilojen määrä oli alle 1 /1000 opiskelijaa, ammattikorkeakoulujen osuus korostui. Ammattikorkeakoulupuolella tällaisia korkeakouluja oli 40 % kun taas yliopistojen joukossa vain 29 %. Jos tuloksia taulukossa 6. tarkastellaan niiden korkeakoulujen osalta, joissa liikuntatiloja oli yksi tai useampi kappale tuhatta opiskelijaa kohti, ammattikorkeakoulujen osuudet (60 %) eivät paljoa eroa yliopistojen (72 %) osuudesta. Vaikkakin trendi näyttäisi olevan, että ammattikorkeakoululla tiloja oli vähemmän yliopistoihin verrattuna tarkasteltuna tuhatta opiskelijaa kohti. Yliopistojen kohdalla oli korostunut erityisesti 1-2 liikuntatilan tarjonta kohti tuhatta opiskelijaa (43 %). Lisäksi 20 %:n ammattikorkeakouluista kohdalla tilojen määrä jäi nollaan. (ALAINDEKSI 03 -> INDIKAATTORI 1) Kysymys 3.3. ”Kuinka paljon / missä määrin seuraavat tilat, joista korkeakoulunne vastaa (rahoittaa tai organisoi) ovat opiskelijoittenne käytössä? Lomakkeella tiedusteltiin myös sitä, missä määrin korkeakoulun tarjoamat tilat ovat opiskelijoitten käytössä. Vastausten mukaan näyttää siltä, että eniten käytössä ovat kunto- ja voimailusalit sekä isommat liikuntasalit. Sama trendi näyttää toistuvan niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojenkin puolella. Taulukko 7. Liikuntatilojen käytettävyys 0- 5 h/ vko 6-15 h/vko yli 16 h/vko Jatkuvasti Yleisurheilukentät 25 % 0 % 25 % 50 % Pallokentät 59 % 5 % 14 % 23 % Tenniskentät 63 % 6 % 13 % 19 % Jääurheilu 79 % 5 % 11 % 5 % Kunto- ja voimailusalit 6 % 6 % 25 % 63 % Liikuntasalit < 300 neliötä 8 % 20 % 24 % 48 % Liikuntasalit >= 300 neliötä 6 % 11 % 29 % 54 % Uima-altaat 63 % 8 % 8 % 21 % Ulkoilualueet 13 % 13 % 0 % 75 % Erityisurheilualue / lajikohtainen tila 6 % 0 % 50 % 44 % Muut tilat 15 % 0 % 54 % 31 %
  33. 33. 32 (ALAINDEKSI 04 -> INDIKAATTORI 1) Kysymys 3.4.”Rastita, mistä luetellusta liikuntatarjonnasta korkeakoulunne vastaa (rahoittaa tai organisoi). Arvioi myös kuinka monta liikuntakertaa (kurssia, vuoroa ym.) toteutuu normaaliviikolla. Arvioi tarjontaa YHTEENSÄ (kertaa/normaaliviikko) ja jos mahdollista, arvioi erikseen tarjonnan määrää eri tasoryhmittäin (aloittelijat/matalan kuntotason, kuntoilijat, aktiiviliikkujat).” Kyselyyn osallistuneita korkeakouluja pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon korkeakoulu tarjoaaerilaisialajejanormaaliviikolla(kertaa/normaaliviikko).Lajejaolivatryhmäliikunta, kuntosali, pallopelit, ulkoliikunta, kamppailulajit sekä vesiliikunta. Mahdollisuus oli myös vastata kahdessa eri kohdassa ”muu, mikä?”. Näissä vastauskohdissa tuotiin esiin kiipeily sekä ultimate. Taulukko 8. Liikuntatarjonnan kokonaismäärä tarjottuina kertoina viikossa AMK (n=13) YO (n=12) Kaikki Kokonaistarjonta 410 2863 3272 Aloitteleville 40 116 156 Kuntoilijoille 77 93 170 Aktiiveille 58 6 64 Liikuntatarjonnan kokonaismäärä ammattikorkeakouluissa on selvästi pienempi kuin yliopistoissa. Ammattikorkeakouluissa on kuitenkin yliopistoja suurempi suhteellinen osuus järjestetystä liikuntatoiminnasta suunnattu erityisesti jollekin kohderyhmälle; aloittelijoille, ”keskitason” kuntoilijoille tai aktiivisesti liikuntaa harrastaville. Taulukko 9. Liikuntatarjonta kohderyhmittäin. Osuutena kokonaistarjonnasta laskettu eri kohderyhmille erityisesti suunnattu liikunnan määrä AMK YO Kaikki Aloittelevat 9.77% 4.03% 4.75% Kuntoilijat 18.80% 3.23% 5.18% Aktiivit 14.16% 0.21% 1.96%
  34. 34. 33 Edellä mainittu ilmiö havaitaan myös, kun tarkastellaan kohderyhmittäin edes osan liikuntatarjonnastaan suunnanneiden korkeakoulujen määrää. Niistä ammattikorkeakouluista, jotka olivat ilmoittaneet/arvioineet järjestämänsä liikuntatarjonnan laajuutta kertoina viikossa, noin 70 % järjesti ainakin osan liikuntatoiminnasta kohdennettuna jollekin edellä mainituista ryhmistä. Yliopistojen puolella vastaava luku oli 40 %. (ALAINDEKSI 05 -> INDIKAATTORI 1) Kysymys 3.7. ”Kuinka monta erilaista sarjaa ja turnausta, sekä liikuntatapahtumaa ja - päivää korkeakoulussanne järjestettiin vuonna 2006?” Sarjoja ja turnauksia sekä liikuntatapahtumia ja –päiviä koskevasta kysymyksestä voidaan todeta se, että lähestulkoon joka korkeakoulu järjesti vuodessa jonkinlaisen suuremman liikuntatapahtuman. Yhteensä erilaisia sarjoja ja turnauksia järjestettiin 156 kpl ja niihin osallistui yhteensä lähestulkoon 15 000 henkilöä. Liikuntatapahtumia ja –päiviä järjestettiin yhteensä 91 kpl ja osallistujia niissä oli yhteensä yli 13 000 henkilöä. Suurimmassa yksittäisessä sarjassa tai turnauksessa oli osanottajia yhteensä 4600 henkilöä ja suurimmassa liikuntatapahtumassa tai –päivässä 7000 henkilöä. (ALAINDEKSI 06 -> INDIKAATTORI 1 ) Kysymys 3.5. ”Arvioi vielä, miten korkeakoulunne järjestää säännöllisesti ohjattua liikuntaa sekä säännöllisesti ohjaamatonta liikuntaa normaaliviikolla (kertaa/normaaliviikolla)” Korkeakoulujen liikuntatarjontaa selvitettäessä yhtenä erityisenä kiinnostuksen kohteena oli se, kuinka paljon ohjattua ja ohjaamatonta liikuntaa oli tarjolla. Voidaan ajatella, että ohjaamaton liikunta ei vaadi niin paljon taloudellisia - tai henkilöstöresursseja kuin ohjattu liikunta. Tämä ei ole kuitenkaan tärkein näkökulma kyseisessä asiassa. Ohjatun liikunnan merkityksen katsotaan korostuvat etenkin passiivisten tai aloittelevien liikkujien kohdalla. Tällöin ohjaajan läsnäolon merkitys motivoijana liikuntaharrastuksen jatkumisen kannalta korostuu. Taulukko 10. Laskettu liikuntatarjontaa kertoina ilmoittaneista korkeakouluista. AMK YO Kaikki Ilmoittanut tarjonnan kertoina 13 12 25 Jotain kohderyhmittäistä tarjontaa 9 5 14 Vähintään 20 % tarjonnasta suunnattu kohderyhmittäin 9 3 12
  35. 35. 34 Taulukko 11. Ohjattu ja ohjaamaton liikunta korkeakouluissa (kertaa/vko). Liikuntatoteutus Korkeakoulut Summa yht. Amk:t Summa yht Yo: t summa Yht Ohjattu liikunta 424 108 316 Ohjaamaton liikunta 1004 178 826 YHTEENSÄ 1428 286 1142 (ALAINDEKSI 08 -> KUVAILLAAN) Kysymys 3.6. ”Kerro vielä omin sanoin, millaista ohjattua liikuntaa korkeakoulussanne on tarjolla” Vastaajien kuvaillessa omin sanoin, millaista ohjattua liikuntaa heidän korkeakoulussaan oli tarjolla, kuvailut koskivat suurimmalta osilta ryhmissä tapahtuvia liikuntatilanteita. Erityisesti korostuivat erilaiset palloilulajit (kuten lento-, kori-, sulka-, kaukalo-, uppo-, pesä- , ja jalkapallo). Muista ryhmäliikuntalajeista mainittiin mm. aerobic, lihaskuntojumppa, kiinteytystunnit, kuntopiirit ja circuit training. Lisäksi ohjattua liikuntaa järjestettiin erilaisissa kamppailulajeissa (judo, kendo, karate, taekwondo jne.). Myös tanssiin liittyvää ohjattua liikuntaa oli tarjolla (esim. flamencoa, balettia, itämaista tanssia, seuratansseja sekä latinalaista tanssia). Harvinaisempia lajeja luetellussa ohjatussa liikunnassa edustivat miekkailu ja rugby. Lomakkeen kysymyksessä selvitettiin, kuinka paljon korkeakoulu järjestää säännöllisesti ohjattua liikuntaa sekä säännöllisesti ohjaamatonta liikuntaa viikkotasolla. Vastausten perusteella ohjattua liikuntaa järjestettiin selvästi vähemmän kuin ohjaamatonta liikuntaa. Korkeakoulujen välistä eroista voidaan todeta, että ammattikorkeakoulujen järjestämän liikunnan kokonaismäärä on selvästi yliopistoja vähäisempi. Ohjatun ja ohjaamattoman liikuntatarjonnan suhteen osalta näytti siltä, että ammattikorkeakouluissa liikuntatarjonnasta hieman suurempi osuus (37.8 % kaikesta) oli ohjattua kuin yliopistoilla, jossa ohjatun liikunnan osuus järjestetyistä kerroista oli 27.7 %.
  36. 36. 35 Lisäksi muutama korkeakoulu järjesti silloin tällöin nk. lajikokeiluja, eli opiskelijat pääsivät joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan kokeilemaan erilaisia uusia liikuntalajeja. Lajikokeiluilla halutaan madaltaa liikkujien kynnystä tutustua ja ehkä myöhemmin aloittaa jonkin uuden lajin harrastaminen. Joidenkin korkeakoulujen kohdalla kuvaillusta ohjatusta liikunnasta heijastui tarjonnan monipuolisuus, mutta hyvin monessa korkeakoulussa ei ohjatusta liikunnasta kerrottu mitään. Lisäksi muutamasta korkeakoulusta kerrottiin, että heillä on suunnitteilla joitakin ohjattuja liikuntakursseja. INDIKAATTORI 2: KÄYTETYT LIIKUNTAPALVELUT (ALAINDEKSI 01 -> INDIKAATTORI 2) Kysymys 4.1. ”Seuraavaksi arvioidaan, kuinka paljon opiskelijat käyttävät liikuntapalveluita. Arvioi toteutuneiden käyntikertojen määrä normaaliviikon aikana.” Selvitettäessä sitä, kuinka paljon opiskelijat käyttävät tarjottuja liikuntapalveluja ongelmaksi nousi se, että liikuntapalvelujen käyttöasteen seurantajärjestelmät olivat useissa korkeakouluissa joko riittämättömät tai niitä ei ollut lainkaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käytön seuranta oli puutteellista ja se koettiinkin ongelmaksi. Oheisessa taulukossa on esitetty käyntikertojen kokonaismäärä niiden korkeakoulujen osalta, jotka olivat käyttäjätietoja raportoineet. Lomakkeella käyttöastetta pyrittiin selvittämään liikuntalajit erittelemällä ja pyytämällä arvioimaan käyntikertoja normaaliviikon aikana. Eniten käyttöä korkeakoulujen vastausten perusteella oli kuntosaleilla (vastanneet korkeakoulut: yhteensä 13615 käyntikertaa viikossa). Seuraavaksi eniten ryhmäliikunnalla (johon sisältyvät siis erilaiset jumpat, tanssit ym.), 13249 käyntikertaa/viikossa. Myös pallopelit vetivät liikkujia: yhteensä yli 11 000 käyntikertaa viikossa.
  37. 37. 36 3.3 Toiminnan perusta Toiminnan perustaa koskeva osio jakautuu kahteen indikaattoriin, joista Indikaattori 3 käsittelee rahoitusta koskevia kysymyksiä ja Indikaattori 4 strategioita ja ohjelmia koskevia kysymyksiä. Lisäksi joukko kysymyksiä tullaan kuvaamaan ilman indikaattoreihin sijoittamista. INDIKAATTORI 3: LIIKUNTAPALVELUJEN RAHOITUS (ALAINDEKSI 10 -> INDIKAATTORI 3) Kysymys 5.19. ”Miten korkeakoulunne liikuntapalvelut on rahoitettu? Mikäli liikuntapalveluita rahoitetaan useamman tahon toimesta, arvioi, mikä on eri tahojen osuus kokonaismäärästä (%)” Korkeakoulujen liikuntapalveluiden rahoituksen jakauman oli arvioinut 14 ammattikorkeakoulua ja 12 yliopistoa. Keskeinen tulos tässä kysymyksessä oli ero ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä; ammattikorkeakouluista kuusi ilmoitti korkeakoulun rahoitusosuudeksi täydet 100 %, kun yliopistoista tämä oli tilanne vain kahdessa. Yhdenammattikorkeakoulunosaltakuntarahoittiliikuntapalvelut,kahdessajollainmuulla ulkopuolisella taholla oli merkittävä rahoitusosuus. Opiskelijoiden rahoitusosuudella oli sanottavaa merkitystä vain kahdessa ammattikorkeakoulussa. Taulukko 12. Liikuntapalvelujen käyttö LIIKUNTATILOJEN KÄYTTÖ Yhteensä Amk yht YO yht Ryhmäliikunta 13294 859 12435 Kuntosaliharjoittelu 13615 2035 11580 Pallopelit 11078 1733 9345 Ulkoliikunta 1063 603 460 Kamppailulajit 1419 199 1220 Vesiliikunta 655 85 570
  38. 38. 37 Yliopistojen osalta rahoitus oli hajaantuneempaa; korkeakoulun oma rahoitusosuus vaihteli 41-100%:n välillä ollen keskimäärin noin 70%. Opiskelijoiden rahoitusosuus vaihteli myös nollasta n. 60%:een, ollen kuitenkin useimmissa 15-30%:n välillä. Keskimäärin opiskelijat rahoittivat noin 23% korkeakoulun liikuntapalveluista. Lisäksi neljä yliopistoa sai liikuntatoiminnalle omia tuottoja tilavuokrista. (ALAINDEKSI 11 -> INDIKAATTORI 3) Kysymys 5.20. LIIKUNTAPALVELUIDEN BUDJETTI ”Paljonko korkeakoulussanne on kokonaisuudessaan käytetty rahaa liikuntapalveluihin vuonna 2006?” Liikuntapalveluihin käytetyn rahamäärän arvioiminen koettiin myös yleisesti varsin hankalaksi. Seitsemän ammattikorkeakoulua ja 16 yliopistoa ilmoitti jonkin summan vastauksena tähän kysymykseen. Ammattikorkeakoulujen ilmoittamat summat vaihtelivat välillä 2 000 – 77 000 euroa. Yliopistojen osalta vaihteluväli oli 18 000 – runsaat kolme miljoonaa euroa. On selvää, että laskentaperusteiden ja kattavuuden vaihdellessa näin merkittävästi ei käytettyjen rahamäärien tarkempi vertailu tässä yhteydessä ole kovinkaan hedelmällistä. Vastaajien välillä esiintyi hyvin merkittävää vaihtelua siinä, miten kattavasti liikuntatoiminnan erilajiset kulut jyvitettiin tähän liikuntapalveluiden budjettiin. Esimerkiksi tila- ja palkkakustannusten käsittely aiheutti eroja liikunnan kokonaisrahoituksen arviointiin. Voidaan mm. havaita, että korkeakoulun ilmoittaessa liikunnan kokonaisrahoitukseksi joitakin tuhansia euroja ja samanaikaisesti vähintään yhden henkilötyövuoden liikuntapalveluiden henkilöstöresurssiin, ei liikunnan kokonaiskustannuksiin ole laskettu ainakaan vastaavia palkkamenoja. INDIKAATTORI 4: STRATEGIOIDEN ARVIOINTI (ALAINDEKSI A12 -> INDIKAATTORI 4) Kysymys 6.1.”Mainitaanko korkeakoulunne yleisstrategiassa/ohjelmassa erikseen liikuntapalvelut? ” (ALAINDEKSI 14 -> INDIKAATTORI 4) Kysymys 6.3. ”Mainitaanko korkeakoulunne jossain muussa suunnitelmassa/ohjelmassa liikuntapalvelut? (esim. opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvä ohjelma tms.)” Lomakkeella pyydettiin arvioita myös siitä, missä yhteyksissä liikuntapalvelut mainitaan korkeakoulun erilaisissa strategioissa ja ohjelmissa. Tiedusteltaessa palvelujen esiintymistä yleisemmissä strategioissa tai ohjelmissa (esim. korkeakoulun yleisstrategia) esiintyvyys oli
  39. 39. 38 alhaista, vain yksi seitsemästä kaikista vastanneista ilmoitti korkeakoulunsa yleisstrategiasta tai –ohjelmasta löytyvän maininnan. Sen sijaan mentäessä yleisempiin ohjelmiin ja suunnitelmiin, mainintoja löytyi selkeästi enemmän: yli puolet vastanneista korkeakouluista ilmoitti liikuntapalvelujen löytyvän näistä. Kysymyksessä 6.3 pyydettiin vielä tarkemmin ilmoittamaan mahdolliset muut korkeakoulun suunnitelmat tai ohjelmat, joissa liikuntapalvelut esiintyvät. Näistä mainittiin mm. seuraavia: opinto-oppaat, työterveyshuollon toimintasuunnitelma, henkilöstötilinpäätös, toimintakertomussekähenkilöstöstrategisettoimenpideohjelmat.Kutenvastauksistanäkee, ilmoitetut ohjelmat vaihtelivat ohjelmalliselta ja strategiselta tasoltaan paljonkin. Näyttää siltä, että liikuntapalvelujen esiintyminen laajempana kokonaisuutena korkeakoulun varsinaiseen toiminnan suunnitteluun liittyvissä ohjelmissa ja suunnitelmissa ei ole kovinkaan yleistä, eikä asian toivottua painoarvoa välttämättä tunneta tai siihen ei ole tähän mennessä suunnattu toimenpiteitä. (ALAINDEKSI 13 -> INDIKAATTORI 4) Kysymys 6.2 ”Millä tarkkuudella tai tasolla liikuntapalvelut mainitaan korkeakoulunne strategiassa?” Taulukko 13. Liikuntapalvelujen esiintyvyys strategioissa ja/tai ohjelmissa Kaikki YO AMK Liikuntapalvelut mainitaan korkeakoulun yleisstrategiassa tai ohjelmassa 15 % 19 % 11 % Liikuntapalvelut mainitaan korkeakoulun jossain muussa ohjelmassa / suunnitelmassa 57 % 67 % 50 % Ei mainintoja missään edellämainituista 40 % 33 % 44 %
  40. 40. 39 Liikuntapalvelut strategiassa maininneista viidestä korkeakoulusta kaksi tuo esille, että strategiassa liikunta määritellään selkeästi yhdeksi korkeakoulun kehittämiskohteeksi. Samoin kahden näkökulmasta liikunta on vain mainittu yhtenä toimintona. (ALAINDEKSI 15 -> INDIKAATTORI 4) Kysymys 6.4 ”Millä tarkkuudella liikuntapalvelut mainitaan em. suunnitelmassa / ohjelmassa?” Niissä korkeakouluissa, joissa liikuntapalvelut mainittiin osana muista korkeakoulun suunnitelmia tai ohjelmia, selkeästi useimmiten liikunta esiintyi mainintojen tasolla. Noin kahdessa kolmasosassa vastanneista korkeakouluista tämä oli tilanne. Noin kolmasosassa suunnitelmien sisältämät liikuntaosat olivat tätä laajempia; kuitenkin vain yksi korkeakoulu toteaa liikunnan esiintyvän selkeänä korkeakoulun toiminnan kehityskohteena jossain tällaisessa suunnitelmassa. Mitä yksityiskohtaisemmaksi esiintyminen suunnitelmissa ja ohjelmissa meni, sitä vähemmän mainintoja aineistossa esiintyi. Etenkin ammattikorkea- koulupuolella näytti siltä, että liikuntapalveluita ei juurikaan määritellä tarkemmin muissa korkeakoulun suunnitelmissa tai ohjelmissa: liikuntapalvelujen esiintyminen selkeästi yhtenä suunnitelman kehittämiskohteista ei saanut ammattikorkeakouluissa yhtään mainintaa. Taulukko 14. Liikuntapalvelujen esiintymistaso strategioissa ja ohjelmissa, Laskettu vain niistä, jotka vastanneet kysymykseen Kaikki kk Mainittu yhtenä toimintona, ei määritelty tarkemmin 40 % Lueteltu lyhyesti tavoitteet ja välineet jne. 20 % Selkeästi yksi korkeakoulun kehittämiskohteista 40 %
  41. 41. 40 (ALAINDEKSI 16 -> KUVAILLAAN) Kysymys 5.13. ”Miten korkeakoulunne perii käyttömaksuja opiskelijoilta? Lomakkeella vaihtoehtoina olivat 1) Yleinen liikuntamaksu, 2) Kertamaksut 3) Maksut- tomuus. Korkeakoulut perivät käyttömaksuja opiskelijoilta monella eri tavalla. Joissakin korkea- kouluissa käytössä oli pelkästään yleinen liikuntamaksu, joissakin koko liikuntatarjonta oli maksutonta. Useissa kouluissa oli yhdistelty erilaisia tapoja kerätä käyttömaksuja. Seuraa- vassa on kuvattu miten käyttömaksujen keruutavat jakautuivat (kuvio 1). 40.0 % kaikista kysymykseen vastanneista (n = 33) korkeakouluista tarjoaa palveluitaan opiskelijoille ilmaiseksi, näiden korkeakoulujen mukaan mitään muita maksuja ei kerätty (esim. kertamaksuja). Yleinen liikuntamaksu oli käytössä 6 %:lla vastanneista korkeakou- luista, tämäkin tarkoittaa että kyseessä on ainoa käyttömaksun muoto eikä muita maksuja peritä, vaan yleisellä liikuntamaksulla pääsee harrastamaan kaikkea liikuntatarjontaa. Monessa korkeakoulussa kuitenkin yhdisteltiin eri tapoja kerätä maksuja opiskelijoilta. 18 % korkeakouluista tarjosi liikuntapalveluja samanaikaisesti sekä yleistä liikuntamaksua, kertamaksuja sekä ilmaisia palveluja. Sama määrä korkeakouluja (18 %) ilmoitti liikuntaa pääsevän harrastamaan maksamalla sekä liikuntamaksun että erillisiä kertamaksuja. Osa korkeakouluista toimi pelkällä kertamaksu-periaatteella (6 % ), osa yhdistämällä ilmaisia palveluja ja kertamaksuja (9 % ). Taulukko 15. Liikuntapalvelujen esiintymistaso muissa suunnitelmissa ja ohjelmissa, Laskettu vain niistä, jotka vastanneet kysymykseen Kaikki kk Mainittu yhtenä osana suunnitelmaa, ei määritelty tarkemmin 64 % Lueteltu lyhyesti tavoitteet ja välineet jne. 29 % Selkeästi yksi suunnitelman kehittämiskohteista 7 %
  42. 42. 41 (ALAINDEKSI 17 -> KUVAILLAAN) Kysymys 5.14. ”Kuinka moni opiskelija maksoi liikuntamaksun vuonna 2006?” Kysymyksellä selvitettiin, kuinka moni opiskelija maksoi liikuntamaksun vuonna 2006. Yleisen liikuntamaksun oli maksanut runsas neljäsosa kaikista opiskelijoista niissä korkeakouluissa, joissa yleinen liikuntamaksu oli käytössä (taulukko 15). Maksamisen yleisyys vaihteli voimakkaimmin korkeakoulusektorin mukaan. Ammattikorkeakouluissa liikuntamaksun oli sitä käyttävissä korkeakouluissa maksanut 2-7% kaikista opiskelijoista, yliopistojen osalta taas maksajien osuudet olivat 21-44% opiskelijoista yhtä lukuun ottamatta kaikissa niissä yliopistoissa, joissa maksu oli käytössä. Poikkeuksen tästä muodosti yksi Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan palveluita yhteistyösopimuksella käyttävistä korkeakouluista, jossa liikuntamaksun maksaneiden opiskelijoiden määrä oli hyvin vähäinen. Kuvio 1. Käyttömaksujen perintä (ei mukana puuttuvaa tietoa, N=33) Ilmaisia palveluja ja yleinen käyttömaksu 3 % Ilmaisia palveluja 40 % Yleinen liikuntamaksu 6 % Liikuntamaksu & kertamaksut 18 % Kaikki tavat 18 % Vain kertamaksuja 6 % Ilmaisia palveluja & kertamaksut 9 %
  43. 43. 42 (ALAINDEKSI 18 -> KUVAILLAAN) Kysymys 5.15. ”Minkä suuruinen oli opiskelijan maksama liikuntamaksu vuonna 2006?” Yleisen liikuntamaksun suuruus vaihteli erittäin voimakkaasti eri korkeakoulujen välillä. Muistettava toki on, että yleisen maksun vastineeksi saadut palvelut ovat myös hyvin erityyppisiä eri korkeakouluissa sekä koko palvelutarjonnan laajuuden kannalta yleensä, että muilla maksutavoilla tai maksutta käytettävissä olevien palveluiden osuuden osalta. Kolme ammattikorkeakoulua ilmoitti koko vuoden maksun suuruuden, nämä vaihtelivat välillä 10-50 euroa. Yliopistoista Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan maksut koskivat seitsemää yliopistoa. Näiden lisäksi kahdeksan muuta ilmoitti vuosimaksun suuruuden. Maksut vaihtelivat 8-74 euron välillä vuotta kohti; kuitenkin niin, että vain yhden yliopiston osalta vuosimaksu oli yli 35 euroa. Maksut olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suoritettavissa joko koko vuodelta tai yhdeltä lukukaudelta. Yhden lukukauden maksu oli yleensä hieman suurempi kuin puolet koko vuoden maksusta, mutta kovin suurta eroa ei ollut. (ALAINDEKSI 19 -> KUVAILLAAN) Kysymys 5.16. ”Mitä eri palveluita sisältyy korkeakoulunne liikuntamaksuun? Kerro omin sanoin.” Jos korkeakoululla oli käytössään yleinen liikuntamaksu, sen maksamalla sai vastausten mukaan osallistua erityyppisiin liikuntapalveluihin. Sekä tarjottujen palveluiden määrät ja sisällöt että maksun kattavuus vaihtelivat erittäin runsaasti. Useissa tapauksissa maksu oikeutti kaikkien liikuntapalveluiden käyttöön, osassa taas hyvin rajatusti jonkin liikuntapalveluiden osa-alueen käyttöön. Vastauksissa tuli esiin lähinnä yksittäisiä lajeja sekä kursseja, kuten erilaiset ryhmäliikuntatunnit (jumppia, palloilulajeja), kuntosalin käyttö, kiipeilyseinän käyttö, keilaus sekä uimahallin käyttö. Erikseen mainittiin myös mahdollisuus osallistua liikuntapäivän viettoon. Taulukko 16. Liikuntamaksun maksaneet opiskelijat % kaikista opiskelijoista maksanut maksun Kaikki korkeakoulut 27 % Ammattikorkeakoulut 5 % Yliopistot 34 %
  44. 44. 43 Vastauksissa tuli vaihtelevasti esiin sekä ohjaamattomien että ohjattujen liikuntatapahtumien käyttöoikeus yleisen liikuntamaksun maksamalla. Jossain tapauksissa yleinen liikuntamaksu oikeutti erityisesti ohjattujen palveluiden käyttöön, toisaalla taas esimerkiksi kuntosalin itsenäiseen käyttöön. Ohjatuista liikuntatapahtumista vastauksissa korostui tämän kysymyksen osalta ryhmäliikunta, kuten jumpat sekä erilaiset ohjatut palloiluvuorot. (ALAINDEKSI 20 -> KUVAILLAAN) Kysymys 5.17. ”Voiko korkeakoulussanne osallistua liikuntatarjontaan maksutta?” Taulukosta 16. voidaan nähdä, missä määrin maksuton osallistuminen on korkeakouluissa mahdollista.Kaikkiakorkeakoulujatarkasteltaessavoidaantodeta,ettänoin30%ilmoittiettä kaikkeen liikuntatarjontaan oli mahdollisuus osallistua ilmaiseksi. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot näyttivät tässä eroavan toisistaan siten, että 58 % kysymykseen vastanneista ammattikorkeakouluista ilmoitti kaiken osallistumisen liikuntapalveluihin olevan maksutonta. Yliopistoissa täydellistä maksuttomuutta noudatti vain yksi (5 %) vastanneista korkeakouluista. Samanaikaisesti kuitenkin sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot ilmoittivat samansuuntaisesti, että ”osaan” liikuntatarjonnasta oli mahdollista osallistua ilmaiseksi (ammattikorkeakoulut 42 %, yliopistot 58 %). Taulukko 17. Maksuton osallistuminen korkeakoulun liikuntapalveluihin Korkeakoulut Kaikkeen Osaan Ei mihinkään Kaikki kk 32 % 50 % 18 % AMK:t 58 % 42 % 0 % YO:t 5 % 58 % 37 %
  45. 45. 44 (ALAINDEKSI 21 -> KUVAILLAAN) Kysymys 5.18.” Jos korkeakoulussanne voi osallistua liikuntatarjontaan maksutta, arvioi kuinka moni käyttää tarjontaanne näin?” 16 ammattikorkeakoulua ja kuusi yliopistoa oli ilmoittanut lasketun, tai yleisemmin arvioidun, määrän opiskelijoita, jotka osallistuvat maksuttomaan liikuntatarjontaan jollain tavalla. Kuten yleiseen liikuntamaksuun liittyvissä kysymyksissä, myös tässä näkyi ero palveluiden järjestämisen tavassa korkeakoulusektoreiden välillä: Ammattikorkeakouluissa maksuttomiin palveluihin osallistui 1-63% opiskelijoista, kuitenkin niin, että viidessä ammattikorkeakoulussa maksuttomasti liikkui vähintään 20% opiskelijoista. Yliopistopuolella vain yhdessä korkeakoulussa maksuttomat palvelut olivat merkittävässä roolissa; tämän yliopiston opiskelijoista 27% käytti maksuttomia palveluita. Muiden maksuttomien palveluiden käyttäjämääriä yleensä ilmoittaneiden yliopistojen opiskelijoista 1-7% osallistui maksuttomaan liikuntaan. Kaikkien maksuttomia liikuntapalveluita tarjoavien ammattikorkeakoulujen opiskelijoista yhteensä 15% osallistui toimintaan. Yliopistojen osalta vastaava luku oli 8%. Tämän kappaleen ja taulukon luvuissa ei ole huomioitu maanpuolustuskorkeakoulua eikä poliisiammattikorkeakoulua, koska liikunnan osuus niiden koulutuksessa poikkeaa muista korkeakouluista huomattavasti. Maksuttomiin palveluihin nämä korkeakoulut olivat ilmoittaneet osallistuvan 89% poliisiammattikorkeakoulun ja 40% maanpuolustus- korkeakoulun opiskelijoista. Taulukko 18. Maksuttomaan liikuntaan osallistuvat opiskelijat % kaikista opiskelijoista Kaikki korkeakoulut 12 % Ammattikorkeakoulut 15 % Yliopistot 8 %
  46. 46. 45 3.4 Toimivat rakenteet Korkeakoulun toimivaa rakennetta kuvataan korkeakoulujen liikuntapalvelujen henkilöstörakennetta tarkastelemalla (henkilöstön määrä sekä nimikkeet). Lisäksi tarkastellaan onko korkeakoulun liikuntapalveluista vastaavalla taholla omaa toiminta- ja kehittämissuunnitelmaa, onko korkeakoulun henkilökunnalla mahdollisuutta osallistua järjestettyyn liikuntaan sekä sitä, miten arkiliikunnan mahdollisuus on huomioitu korkeakoulun taholta. INDIKAATTORI 5: KORKEAKOULUN LIIKUNTAPALVELUN HENKILÖSTÖRAKENNE Kysymykset Kysymys nro Alaindeksi nro Indikaattori nro Kysymys 5.1. 22 5 Kuinka monta henkilöä työskentelee korkeakoulunne liikuntapalvelujen suunnittelu- ja kehittämistehtävissä? 5.2. 23 5 Kuinka monta henkilötyövuotta korkeakoulullanne on käytössä liikuntapalvelujen suunnittelu- ja kehittämistehtävissä? 5.3. - - Millä nimikkeillä em. henkilöt toimivat? 5.4. 24 5 Kuinka monta henkilöä työskentelee korkeakoulunne liikuntapalvelujen tukitehtävissä? 5.5. 25 5 Kuinka monta henkilötyövuotta korkeakoulullanne on käytössä liikuntapalvelujen tukitehtävissä? 5.6. - - Millä nimikkeillä em. henkilöt toimivat? 5.7. 26 5 Kuinka monta henkilöä työskentelee korkeakoulunne liikuntapalvelujen ohjaustehtävissä? 5.8. 27 5 Kuinka monta henkilötyövuotta korkeakoulullanne on käytössä liikuntapalvelujen ohjaustehtävissä? 5.9. - - Millä nimikkeillä em. henkilöt toimivat?
  47. 47. 46 Taulukko 19. Liikuntapalveluissa työskentelevät henkilömäärät (suunnittelu- ja kehittämistehtävät, tukitehtävät, ohjaustehtävät) Korkeakoulut Suunnittelu- ja kehittämistehtävät (henkilöä) Tukitehtävät (henkilöä) Ohjaustehtävät (henkilöä) Kaikki kk 46,5 153 397 AMK:t 23 27 78 YO:t 23,5 126 319 Kyselyn liikuntapalveluiden henkilöstöresursseja kuvaavassa osiossa pyrittiin selvittämään erityisesti liikuntaan kohdennettujen henkilöstövoimavarojen määrää ja jakautumista suunnittelu- ja kehitystehtäviin, liikunnan tukitehtäviin sekä liikunnanohjaukseen. Kyselyn vastauksista havaitaan, että ilmoitetut resurssit kuvannevat suurimmalta osin sitä, kuinka moni ihminen ainakin osalla toimenkuvastaan on tekemisissä liikuntapalveluiden kanssa; siksi paljon on mm. henkilöiden nimikkeissä vaihtelua. Useilla jatkotiedusteluilla ei myöskään saatu juuri tarkennusta siihen, kuinka suuri osa henkilöiden työpanoksesta liikuntatoimintaan kohdentuu; nyt raportoiduissa henkilössä on useissa tapauksissa kohdennettu selkeästi korkeakoulun johtoon kuuluvia henkilöitä täysin liikuntapalveluiden henkilöstöön. Toisaalta on esimerkiksi luokiteltu liikunnan opetustyöstä vastaava henkilö tai ennemminkin liikunnan tukipalveluista osana toimenkuvaansa vastaava taho täysipäiväisesti liikunnan suunnittelusta ja kehitystyöstä vastaavaksi henkilöksi. Tämä huomio koskee erityisesti ammattikorkeakouluja. Tukipalveluiden osalta tilanne on myös jokseenkin epäselvä; monissa tapauksissa on nimikkeistä päätellen liikuntaa vain yhtenä osana toimenkuvaansa hoitava henkilö kohdennettu kokonaan liikuntapalveluille. Samoin voidaan arvioida liikunnanohjaajien kokonaistyöajan olevan merkittävästi vastauksissa esitettyä pienempi, koska lisäselvityksinä saaduissa työajoissa oli saatettu määrittää kaikki korkeakoululla työskennelleet useampi kymmenen liikunnanohjaajaa kokopäivätoimisiksi. Näihin asioihin ei tämän selvityksen puitteissa saatu kattavasti tarkempia tietoja, oletettavasti mm. johtuen hyvin vaihtelevista budjetointikäytännöistä niiden henkilöiden osalta, jotka osana tointaan hoitavat jotakin/joitakin liikuntatoimintaan kuuluvia asioita. Seuraavissa taulukoissa on esitetty vastauksissa esitettyjä eri liikunnan tehtäviä hoitaneiden henkilöiden nimikkeitä.
  48. 48. 47 Taulukko 20. Yliopistojen liikuntapalvelujen suunnittelu- ja kehitystehtävissä työskentelevien henkilöiden nimikkeitä Suunnittelu- ja kehitystehtävät Liikuntasuunnittelija Liikuntajohtaja Liikuntasihteeri Liikuntapäällikkö Henkilöstösuunnittelija Fyysisen kasvatuksen ryhmänjohtaja Henkilöstöpäällikkö Liikuntajaoksen puheenjohtaja Taulukko 21. Ammattikorkeakoulujen liikuntapalvelujen suunnittelu- ja kehitystehtävissä työskentelevien henkilöiden nimikkeitä Suunnittelu- ja kehitystehtävät Yksikönjohtaja Liikunnanopettaja Liikuntasihteeri ”apulaisia” työpaikan liikkumisohjaaja liikuntasuunnittelija vararehtori Liikuntatieteellisten aineiden opettaja Terveydenhuoltosihteeri Liikunta- ja tiedotussihteeri Tukitehtävät Vahtimestari info-vastaavat siivoojat lehtori virastomestari kiinteistöpäällikkö henkilöstösihteeri kirjanpitäjä opintoasiainpäällikkö opintoasiainsihteeri hallivalvoja liikuntatilojen valvoja vastaanottosihteeri huoltoinsinööri tekninen avustaja Ohjaustehtävät tuntiopettaja liikunnanopettaja liikunnanohjaaja työpaikan liikkumisohjaaja ohjaajia joogaopettaja fysioterapeutti yrittäjä opiskelija liikuntatieteellisten aineiden lehtori hieroja liikuntasihteeri sarjojen sarjavastaavat sivutoiminen tuntiopettaja sarjojen sarjavastaavat ultimate -valmentaja jääkiekkovalmentaja tuomarit
  49. 49. 48 (ALAINDEKSI 28 -> INDIKAATTORI 5) Kysymys 6.5. ”Onko liikuntapalveluistanne vastaavalla taholla olemassa jonkinlainen oma liikunnan toimintasuunnitelma tai kehittämissuunnitelma?” Kaikista vastanneista korkeakouluista 38 % ilmoitti, että niillä on olemassa oma liikunnan toiminta- tai kehittämissuunnitelma. Vastanneista ammattikorkeakouluista 36 % ilmoitti omaavansa suunnitelman ja vastaavasti yliopistoista 40 %. Kysymyksen avoimeen osaan vastaajat olivat luonnehtineet liikuntaan liittyviä korkeakoulukohtaisia toiminta- ja kehittämissuunnitelmiaan eri tasoilla, kuten seuraavista vastauksista nähdään. Vastauksia oli lueteltu hyvinkin erilaisilta tasoilta lähtien yliopiston liikuntapoliittisesta strategiasta tai suunnitelmasta osana liikunnan oppiaineen suunnitelmaa. Seuraavassa kuitenkin kuvattu vastauksia: toimintakertomus- ja suunnitelma, toimintasuunnitelma, opetussuunnitelma, liikunnan oppiaineen suunnitelma, työsuojelun toimintaohjelma, opiskelijaliikunnan toimintasuunnitelma ja strategia, liikuntaohjelma, erillinen liikunnan tavoiteohjelma, erillinen liikunnan toimintakertomus, ylioppilaskunnan liikunta- ja hyvinvointijaoston toimintasuunnitelma ja strategia, vuosittainen toimintasuunnitelma, yliopiston liikuntapoliittinen strategia ja yliopiston yleisstrategia, liikuntaopas. (ALAINDEKSI 32 -> KUVAILLAAN) Kysymys 4.3. ”Onko henkilökunnallanne mahdollisuus osallistua korkeakoulunne liikuntatarjontaan?” Kyselyssä haluttiin selvittää myös sitä, miten korkeakoulun henkilökunnan on mahdollista osallistua korkeakoulun liikuntatarjontaan. 85 % kaikista korkeakouluista ilmoitti, että henkilökunnalla oli mahdollisuus osallistua liikuntatarjontaan. 15 % ilmoitti, että osallistumismahdollisuus henkilökunnalla oli ainakin ”jonkin verran”. Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kuvaavat luvut olivat hyvin samansuuntaisia. Taulukko 22. Henkilökunnan mahdollisuus osallistua korkeakoulun liikuntatarjontaan Mahdollisuus osallistua Kaikki korkeakoulut Ammattikorkea- koulut Yliopistot Kyllä 85 % 80 % 90 % Jonkin verran 15 % 20 % 10 % Ei lainkaan 0 % 0 % 0 %
  50. 50. 49 (ALAINDEKSI 33 -> KUVAILLAAN) Kysymys 3.8. ”Miten korkeakoulussanne huomioidaan arkiliikunnan mahdollisuus? Kerro omin sanoin.” Korkeakoulun edustajilta tiedusteltaessa sitä, miten oppilaitoksessa huomioidaan arkiliikunnan mahdollisuus, vastaajat toivat esiin erityyppisiä seikkoja lähtien konkreettisista toteutuksista tai mahdollisuuksista arkiliikunnan tukemisessa (suihkutilat, pyöräilykatokset). Lisäksi arkiliikuntaa huomioitiin nostamalla asiaa esiin esim. erilaisilla kampanjoilla tai teemapäivillä (autoton päivä, pyöräilykampanja) ja organisoimalla erilaisia tapahtumia, joissa järjestetään esim. lajikokeiluita. 3.5 Toimivat prosessit Toimivia prosesseja kuvaavaa alueeseen muodostui kaksi indikaattoria, joista toinen, Indikaattori 6 käsittelee tiedottamista sekä liikuntahenkilöstön osallistumista muihin työryhmiin. Indikaattori 7 sisältää kysymyksiä seuranta- ja palautejärjestelmästä sekä liikuntapalveluiden parissa työskentelevien henkilöiden osallistumisesta erilaisiin korkeakoulun työryhmiin. Lisäksi osaa kysymyksistä käsitellään muuten kuvailemalla. INDIKAATTORI 6: TIEDOTTAMINEN JA TYÖRYHMIIN OSALLISTUMINEN (ALAINDEKSI 34 -> INDIKAATTORI 6) Kysymys 5.10. ”Miten korkeakoulunne liikuntatoiminnasta ja -palveluista tiedotetaan?” Vastanneista suurin osa, yli 97 %, ilmoitti tiedottavansa liikuntatoiminnastaan ja palveluista ainakin jollain tavalla. Suosituimpia tapoja tiedottaa korkeakoulun liikunta- asioista olivat selvästi sähköiset viestimet, kuten sähköposti ja postituslistat (78.4 %), korkeakoulun omat internet-sivut (54,1 %) sekä liikuntatoimen omat internet-sivut (43,2 %). Myös ilmoitustauluilla (liikuntatilat 56,8 % ja muut ilmoitustaulut 59,5 %) tiedotettiin usein asioista. Samoin lähestulkoon puolet (48,6 %) kertoivat tiedottavansa liikunta- asioista tutor-toimintansa kautta.
  51. 51. 50 Taulukko 23. Liikuntapalveluista tiedottaminen yleisyysjärjestyksessä TIEDOTUSTAPA %1 Sähköposti, postituslista 78,4 Muu ilmoitustaulu 59,5 Liikuntatilojen ilmoitustaulu 56,8 Kk:n omat internet-sivut 54,1 Tutor-toiminta 48,6 Liikuntatoimen omat internet-sivut 43,2 Tiedotus, muu, mikä 37,8 Opiskelijatapahtumat 35,1 Muu lehti 32,4 Tiedotustilaisuudet 29,7 Lukukauden avajaiset 29,7 Liikuntatoiminnan erillinen palveluopas 29,7 Messut 10,8 Ainejärjestön lehti 8,1 1 Mukana kaikki maininnat, ei kumulatiivinen prosenttiosuus (ALAINDEKSI 35 -> INDIKAATTORI 6) Kysymys 5.11.”Kuinka usein alkavasta liikuntatoiminnasta ja -palveluista tiedotetaan?” Alkavasta liikuntatoiminnasta tiedotetaan useimmiten (67,6 %) lukukausien alussa sekä kun kurssi on alkamassa. Vain vähän alle kolme prosenttia ilmoitti, ettei tiedota liikuntatoiminnasta tai -palveluista lainkaan. Taulukko 24. Liikuntatoiminnasta tiedottaminen (kaikki korkeakoulut) Liikuntatoiminnasta tiedottaminen %1 Lukukausien alussa sekä kun kurssi on alkamassa 67,6 % Lukukausien alussa kertaluonteisesti 27,0 % Kertaluonteisesti ennen tapahtumaa 18,9 % Ei lainkaan 2,7 % 1 Mukana kaikki maininnat, ei kumulatiivinen prosenttiosuus
  52. 52. 51 (ALAINDEKSI 36 -> INDIKAATTORI 6) Kysymys 5.12. ”Kuka vastaa korkeakoulunne liikuntatoiminnan ja -palveluiden tiedottamisesta?” Selvityksen mukaan näyttää siltä, että lähes kaikissa korkeakouluissa on vähintään yksi henkilö, joka vastaa liikuntatoiminnan ja –palvelujen tiedottamisesta. Useimmiten henkilö oli liikuntapalveluiden työntekijä (54,1 % vastanneista korkeakouluista). Tällaisiksi henkilöiksi oli lueteltu useimmiten seuraavia: tuntiopettaja, liikuntasihteeri, vahtimestari, ohjaaja, lehtori, liikuntasuunnittelija, palvelupäällikkö, liikuntapäällikkö, liikuntakasvatusupseeri, henkilöstöpäällikkö, henkilöstösihteeri. Melkein yhtä useassa korkeakoulussa tiedottamisesta vastasi joku muu (51,4 % korkeakouluista). Tällaisia henkilöitä tai tahoja olivat mm. koulutusjohtaja, opiskelija, opiskelijaliikunnan liikuntavastaava, opiskelijakunta, opiskelijakunnan liikunta- ja tiedotussihteeri, opintosihteeri, tiedotusvastaava sekä opintoneuvoja. Usein tiedottamisesta vastasi myös (21,6 % korkeakouluista) korkeakoulun tiedottamisesta muutenkin vastaava henkilö. Taulukko 25. Korkeakoulujen liikuntatoiminnasta tiedottaminen Liikuntatoimen työntekijä, kuka? 54,1 % Muu, kuka? 51,4 % Korkeakoulunne tiedotuksesta vastaava henkilö 21,6 % Ei kukaan 2,7 %
  53. 53. 52 (ALAINDEKSI 37 -> INDIKAATTORI 6) Kysymys 6.6. ”Toimiiko korkeakoulunne liikunta-asioiden edustaja/edustajia joissakin muissa korkeakoulunne työryhmissä? Missä? Millä tavalla? Kerro omin sanoin” Avoimessa vastauksessa lomakkeen täyttäjät kuvasivat korkeakoulun liikunta-asioiden edustajien osallistumista tai työskentelyä muiden asiantuntijoiden tai työryhmien kanssa. Vastauksissa kuvattiin liikunta-asioiden toimijoiden työskentelyä muissa korkeakoulun työryhmissä mm. siten, että liikuntatoimintaa suunnitellaan yhteistyössä korkeakoulun muiden tahojen, kuten opiskelija- ja ylioppilaskunnan kanssa. Lisäksi suunnittelu- ja muuta yhteistyötä tehdään liikunnanopettajien, liikunta- suunnittelijoiden sekä liikuntasihteerien kanssa. Muita työryhmiä olivat mm. kuntaryhmän liikuntatyöryhmä, jossa keskustellaan mm. tilojen ja käyttöasteen tehostamisesta, esteettömyystyöryhmä, jossa edistetään esteetöntä opiskelua korkeakoulussa sekä erilaiset terveystyöryhmät, joissa keskustellaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Liikunta-asioita suunniteltiin tai niiden edustajia toimi myös erilaisissa henkilökunnan vapaa-aikaan ja hyvinvointiin liittyvissä työryhmissä, kuten henkilöstönkehittämisryhmissä sekä henkilökunnan virkistys- ja liikuntatoimikunnassa. INDIKAATTORI 6: SEURANTA- JA PALAUTEJÄRJESTELMÄ SEKÄ OPPILAIDEN OSALLISTUMINEN KEHITTÄMISEEN (ALAINDEKSI 38 -> INDIKAATTORI 7) Kysymys 4.2. ”Onko korkeakoulussanne käytössä seurantajärjestelmää liikuntapalvelujen käyttäjämääristä ja käyttäjistä?” Kaikista vastanneista korkeakouluista 54.1 % ilmoitti käytettävissään olevan seurantajärjestelmän liikuntapalvelujen käyttäjämääristä ja käyttäjistä. Loput (45,9 %) ilmoittivat ettei mitään seurantajärjestelmää ole. Tosin vaikka puolet ilmoittikin omaavansa seurantajärjestelmän, järjestelmien taso ja tietojen keräämisen täsmällisyys vaihtelivat suuresti eri paikkojen välillä. Seurantajärjestelmiä oli kuvattu mm. seuraavaan tapaan: automaattinen kulunvalvonta, liikuntapassit, ohjaajan tukkimiehenkirjanpito, kävijämäärälomakkeet, vahtimestari raportoi.

×