2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×
 

2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus

on

  • 586 views

 

Statistics

Views

Total Views
586
Views on SlideShare
586
Embed Views
0

Actions

Likes
0
Downloads
0
Comments
0

0 Embeds 0

No embeds

Accessibility

Categories

Upload Details

Uploaded via as Adobe PDF

Usage Rights

© All Rights Reserved

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Processing…
Post Comment
Edit your comment

2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus 2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus Presentation Transcript

  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 1 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS IDA MIELITYINEN, SIRPA MOITUS (TOIM.) KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTO OPISKELIJAJÄRJESSTÖJEN TUTKIMUSSÄÄTIÄ OTUS RS
  • 2 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 3 SISÄLLYS 1. KARTOITUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 5 2. OPISKELIJAVALINTAKESKUSTELUN HISTORIASTA 7 2.1. Opiskelijavalinta koulutuspolitiikan näkökulmasta 1980-luvulla 7 2.2. Ylioppilastulvasta sumaan 8 2.3. Opiskelemaan valikoituminen ja opiskelupaikan valitseminen 10 2.4. 1990-luvun koulutuspolitiikan trendejä 14 3. OPISKELIJAVALINTOIHIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ 17 4. SUOMALAISTEN YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNAT KOULUTUSALOITTAIN VUONNA 2001 19 4.1. Farmasian koulutusala 22 4.2. Humanistinen koulutusala 23 4.2.1. Historiatieteet 24 4.2.2. Kielet ja kielitieteet 26 4.2.3. Muut humanistiset tieteet 28 4.3. Kasvatustieteellinen koulutusala 29 4.3.1. Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede 30 4.3.2. Luokanopettajien koulutus 31 4.3.3. Lastentarhanopettajakoulutus 34 4.3.4. Kotitalous- ja käsityönopettajakoulutus 35 4.3.5. Erityispedagogiikan ja erityisopettajan koulutus 36 4.4. Kauppatieteellinen koulutusala 38 4.5. Liikuntatieteellinen koulutusala 40 4.6. Luonnontieteellinen koulutusala 41 4.6.1. Matematiikka, fysiikka ja kemia 42 4.6.2. Bio- ja ympäristötieteet 44 4.6.3. Maantiede ja geotieteet 44 4.6.4. Tietojenkäsittelytieteet 45 4.7. Lääketieteelliset koulutusalat 46 4.8. Maatalous-metsätieteellinen koulutusala 47 4.9. Oikeustieteellinen koulutusala 49 4.10. Psykologia 49 4.11. Taidealat 51 4.11.1. Kuvataide 51 4.11.2. Musiikki 52 4.11.3. Taideteollinen koulutusala 53
  • 4 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.11.4. Teatteri- ja tanssiala 54 4.12. Teknillistieteellinenkoulutusala 55 4.13. Teologinen koulutusala 56 4.14. Terveystieteiden koulutusala 57 4.15. Viestintätieteet 59 4.16. Yhteiskuntatieteellinen koulutusala 60 5. YHTEENVETO YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNOISTA VUONNA 2001 63 5.1. Valintojen tavoitteet eri näkökulmista 63 5.1.1. Koulutusjärjestelmä 63 5.1.2.Yliopistot 65 5.1.3. Hakija 66 5.2. Valintojen organisointi 68 5.2.1. Päävalinnat 68 5.2.2. Erillisvalinnat 69 5.2.3. Valintayhteistyö 71 5.2.4. Yhden paikan säännös ja hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmä 74 5.3. Valintaperusteet 76 5.3.1.Ylioppilastutkintotodistus, lukionpäättötodistusjamuutalkupisteet 78 5.3.2. Valintakokeet 81 5.4. Hakijat ja hyväksytyt 84 5.4.1. Hakijatilanteen koulutusalakohtaista vertailua 85 5.4.2. Uudet ylioppilaat 89 5.4.3. Erillisvalinnoissa hyväksytyt 93 5.4.4. Peräkkäisen haun problematiikka 95 5.4.5. Useamman tutkinnon suorittajat yliopistossa 97 5.5. Opintojen keskeyttäminen ja/tai alan vaihtaminen 100 5.6. Opintojenkeskimääräinensuoritusaikajavalmistumisikäkoulutusaloittain 102 6. VAIHTOEHTOISIA OPISKELIJAVALINTAMENETTELYITÄ 105 6.1. Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmä 105 6.2. Kansainvälisiä opiskelijavalintamenettelyitä 107 6.2.1. Valintamenettelyjen luokittelu 107 6.2.2.Valintojen organisointi 109 6.2.3. Korkeakoulukelpoisuus ja valintaperusteet 110 6.2.4.Ajankohtaista keskustelua valinnoista 112 7. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 115 LÄHDELUETTELO 117
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 5 1. KARTOITUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS Tämä yliopistojen opiskelijavalintajärjestelmien kartoitus on tehty opetus- ministeriön toimeksiannosta. Opetusministeriö myönsi Opiskelijajärjestö- jen tutkimussäätiö Otus rs:lle 26.2.2001 määrärahan kartoitukseen, jonka tavoitteena oli tuottaa tausta-aineistoa Korkeakoulujen arviointineuvoston yliopistojen opiskelijavalintojen arviointiprojektin suunnittelua ja toteutusta varten. Opetusministeriö, Korkeakoulujen arviointineuvosto ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. sopivat, että kartoitus koostuu neljästä osasta: 1. Kartoitetaan jo tehdyt suomalaiset tutkimukset ja selvitykset korkea- koulujen opiskelijavalinnoista ja niiden toimivuudesta. Kartoituksen kohteena ovat tutkijoiden yms. näkemykset valintojen toimivuudesta, mahdollisista ongelmista ja vahvuuksista. 2. Kartoitetaan,minkälaisiaerityyppisiävalintamenettelyitäsuomalaisissa yliopistoissa on käytössä vuonna 2001. 3. Tarkastellaanvalintojentoimivuuttaolemassaoleviatilastotietoja(OPH, OPM, Tilastokeskus) ja tilastojulkaisuja hyväksikäyttäen. 4. Kartoitetaan, minkälaisia valintamenettelyitä on käytössä muissa Eu- roopan maissa. Samalla kartoitetaan, minkälaisena nämä valinta- menettelyt nähdään em. maissa. Kartoituksessa päätettiin keskittyä yliopistojen valintamenettelyihin, koska Korkeakoulujen arviointineuvoston arviointiprojektikin kohdistuu yliopisto- sektorin opiskelijavalintoihin. Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinta- järjestelmää esitellään luvussa 6, mutta varsinaista vertailua yliopistosektorin valintamenettelyiden kanssa ei tehdä. Valintajärjestelmiä koskeva aineistonkeruu toteutettiin kesän-syksyn 2001 aikana.Yhteenvetoluku ja johtopäätökset kirjoitettiin tammikuussa ja ulkomaisia valintajärjestelmiä koskeva osuus toukokuussa 2002. Kartoitusta tehtäessä pyrittiin säilyttämään läheinen kytkentä käynnissä olevaan yli- opistojen opiskelijavalintojen arviointiprojektin suunnitteluun. Tämä toteu- tettiin siten, että Otus rs:n edustaja osallistui arviointiprojektin johtoryhmän kokouksiin ja sai siltä ohjeistusta kartoituksen laadintaan.
  • 6 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Työn toteutusta ja jatkuvuutta haittasivat lukuisat henkilövaihdokset Otus rs:ssa, jolloin vastuu työn toteutuksesta siirtyi aina uudelle henkilölle. Vastuu kartoituksen eri osista on jakautunut seuraavasti: Luku 2: Opiskelijavalintakeskustelun historiasta Tutkija Minna Heikka, Otus rs. Luku 3: Opiskelijavalintoihinliittyviäkäsitteitä Tutkija Minna Heikka ja tutkija Markus Kinkku, Otus rs. Luku 4: Suomalaisten yliopistojen opiskelijavalinnat vuonna 2001 Tutkija Markus Kinkku, Otus rs. Luku 5: Yhteenveto yliopistojen opiskelijavalinnoista vuonna 2001 Tutkija Ida Mielityinen, Otus rs. ja projektisuunnittelija Sirpa Moitus, KKA (tekstit) sekä toiminnanjohtaja Jouni Lounasmaa, Otus rs. (taulukot) Luku 6: Vaihtoehtoisia opiskelijavalintamenettelyitä Projektisuunnittelija Sirpa Moitus Luku 7: Johtopäätöksiä Tutkija Ida Mielityinen ja projektisuunnittelija Sirpa Moitus
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 7 2. OPISKELIJAVALINTAKESKUSTELUN HISTORIASTA 2.1. OPISKELIJAVALINTA KOULUTUSPOLITIIKAN NÄKÖKULMASTA 1980-LUVULLA Lukuisat toimikunnat ovat parin viime vuosikymmenen pohtineet korkea- koulujen opiskelijavalintajärjestelmien kehittämistä. Ne ovat keskittyneet johonkin yksittäiseen kysymykseen (esimerkiksi valinnoista tiedottaminen, ylioppilassuma, opistoasteen tutkintojen tuottama korkeakoulukelpoisuus korkeakouluopintoihin sijoittumisen väylänä) tai sitten niissä on keskitytty yleisemmällä tasolla tunnistamaan valintajärjestelmien ongelmia ja kehittä- mistarpeita muuttuneessa (koulutus)poliittisessa tilanteessa. Selvitysten runsaus kertoo siitä, etteivät korkeakoulujen opiskelijavalinnat ole toimi- neet tarkoituksenmukaisesti koulutusjärjestelmän näkökulmasta. Korkeakoulujenopiskelijavalintatoimikunnanmietinnöstä(KM1986:8) on luettavissa 16 vuoden takainen koulutuspoliittinen näkemys valinta- järjestelmistä ja niiden toimivuudesta. Toimikunnan mukaan suurimmat muutokset1960-luvulta1980-luvunpuoliväliintultaessaolivatvalintakokeiden yleistyminen, korkeakoulujen välisen yhteistyön lisääntyminen, kiintiöiden yleistyminen sekä opiskelijoiksi aikovien oikeusturvan paraneminen (emt., 58). Samassa mietinnössä kuitenkin luonnehdittiin Suomen korkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmää monimutkaiseksi ja organisatorisesti hajanai- seksi. Valintaorganisaatiot olivat kirjavia vaihdellen yhteishausta koulutusohjelmakohtaisesti eriytyneeseen valintaan. Vaikka valtakunnalli- nen yhteistyö olikin lisääntynyt, sen laajuus vaihteli suuresti koulutusaloittain (emt., 51-52). Työryhmä jakoi korkeakoulutukseen valikoitumisen kolmeen osaan: valikoitumiseen ennen pyrkimistä korkeakouluihin, pyrkimisvaiheen karsin- taan sekä sisäänpääsyn jälkeiseen karsintaan. Monissa Euroopan maissa suuri osa ikäluokasta ei saanut korkeakoulukelpoisuutta, jolloin korkeakou- luihin pyrittäessä ei enää tarvittu huomattavia karsintatoimenpiteitä. Sisään- pääsyvaiheessa käytettiin monenlaisia karsintakeinoja, joiden enemmistö sijoittui ”vapaan” ja ”rajoitetun” sisäänpääsyn väliin. OECD-maista korkea- koulutuksen pyrkimisvaiheen rajoitusten vuoksi äärimmäisinä esimerkkeinä 1980-luvulla pidettiin Kreikkaa, Turkkia ja Suomea, joissa koulutuksen kysyntä on jatkuvasti ylittänyt paikkojen tarjonnan. (KM 1986: 8, 20-21.)
  • 8 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Vuoden 1986 mietinnössä (emt.) määritettiin kaksi valintajärjestelmien keskeistä ongelmaa: korkeakoulujen aloituspaikkoja on vähän suhteessa lukiokoulutuksen laajuuteen ja korkeakouluihin valitaan vähemmän ihmisiä kuin niihin pyrkii. Lääkkeeksi tarjottiin lukiokoulutuksen vetovoimaisuuden vähentämistä, muun koulutuksen houkuttelevuuden lisäämistä ja korkea- koulujenopiskelupaikkojenlisäämistä.Päällekkäishakutuottiongelmiauudis- tetulla keskiasteella: suuri määrä ylioppilaita haki “varalta“ keskiasteelle, mutta perui opiskelupaikkansa jo ennen aloittamista tai keskeytti opintonsa. Toisaalta keskiasteen tutkinnot eivät toimineet suunnitellulla tavalla korkea- kouluopintoihin johtavana väylänä. Todettiin korkeakoulujen valintajärjes- telmän kyvyttömyys sijoittaa pyrkijöitä soveltuvuuden ja motivaation mukai- sesti, mistä aiheutui opiskelijoiden “vaellus“ koulutusyksiköstä ja -alalta toi- selle sekä aloituspaikkojen meneminen yhä useammin jo koulutuksessa oleville. (emt., 32-34.) Toisin sanoen, opiskelijavalinta ei päättynyt sisään- pääsyyn, vaan jatkui vuosia. Tuona aikana sopiva paikka löytyi – tai sitten ei. 2.2. YLIOPPILASTULVASTA SUMAAN Korkeakoulutus on Suomessa määrällisesti laajentunut koko itsenäisyyden ajan. Jo 1930-luvulla puhuttiin ylioppilastulvasta, mikä koettiin negatiivisena ilmiönä.1960-luvultalähtientulva-termikuvastikoulutuksenkysynnänlisään- tymistä,mikäoliyhteiskunnankehityksenkannaltatoivottuilmiö.(Lempinen 2001a.) 1980-luvun jälkipuolella ilmiö määritettiin ylioppilassumaksi, mikä kuvasti koulutuksen kysynnän ja tarjonnan vastaamattomuutta (OPM 1986:18, 1988:11). Opiskelijavalinta oli vain yksi osa yliopistokoulutuksessa 1980-luvulla havaittua kriisiä. Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen nousivat samaan aikaan merkittäväksi korkeakoulupoliittiseksi ongelmaksi. Samaan aikaan, kun sisäänpääsy yliopistoihin nähtiin opetusministeriössä ongelmaksi, heräsi huoli siitä, että sisään päässeet eivät valmistuneet ja siirtyneet yliopiston ulkopuolelle työelämään. (Lempinen 2001b.) Osastopäällikkö Markku Linnan ja osastopäällikkö Leevi Melametsän muodostamaYlioppilaiden jatkokoulutustyöryhmä (OPM 1986:18) selvitti syitäsille,ettäkoulutuspaikkojenkysyntäylittireilustijatkokoulutuspaikkojen tarjonnan,vaikkaylioppilaspohjaistenjatkokoulutuspaikkojenmäärääolilisät- ty reilusti 1980-luvulla. Vuonna 1984 oli tarjolla 1,25 paikkaa ylioppilasta kohti. Ongelman dynamiikan nähtiin toimivan seuraavasti: valtaosa uusista
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 9 ylioppilaista tähtäsi korkeakouluopintoihin, mutta vain joka seitsemäs pääsi niissäaloittamaanvalmistumisvuotenaan.Tämäoliomiaanlisäämäänmonin- kertaista koulutusta, kun korkeakouluihin pääsemättömät ylioppilaat kansoittivat keskiasteen (myös peruskoulupohjaiset opintolinjat) ja jatkoivat pyrkimistäänopistoasteelletaikorkeakouluihin.Lisäksiniinsanottuanuoriso- astetta kuormittivat aikuisopiskelijat. Halu kouluttautumiseen osoittautui tarkastelussaalasidonnaiseksi:terveydenhuoltoalallesekäkaupanjahallinnon koulutusalalle halukkaita oli paljon enemmän kuin aloituspaikkoja, ja kar- siutuneet hakivat usein samaa paikkaa uudelleen. Jatkokoulutustyöryhmä (OPM 1986:18, 17-21) ehdotti, että suman helpottamiseksi jatkokoulutuspaikkoja olisi varattava niin, että niiden määrä olisi 1,23 kertaa pohjakoulutuksen päättävä ikäluokka. Lisää paikkoja toivot- tiin suosituille aloille (esim. sosiaali- ja terveysala) ja aloille, joilla oli huo- mattava koulutustarve sekä korkea keskeyttämisaste ja opiskelu usein osa- aikaista. Samalla kokoonpanolla toteutettuYlioppilassumatyöryhmä (OPM 1988:11) arvioi muistiossaan ehdotusten toteutumista ja vaikutuksia pari vuotta myöhemmin. Muistiossa todetaan, että ehdotukset oli pääosin toteute- ttu, ja niiden mukaiset tavoitteet etenkin korkeakoulujen aloituspaikka- määrien kohdalla jopa ylitetty (emt., 5). Yli puolen ikäluokasta todettiin edelleen siirtyvän lukiokoulutukseen. Lukiopohjaisen koulutuksen lisäyk- sestä huolimatta jatkokoulutustilanteen todettiin edelleen vaikeutuneen, minkä nähtiin johtuvan edelleen mm. kysynnän ja tarjonnan yhteensopi- mattomuudesta, moninkertaisen koulutuksen lisääntymisestä sekä aikai- sempien vuosien ylioppilaiden mukanaolosta hauissa. Korkeakoulut veti- vät edelleen ylioppilaita puoleensa, mihin lukion katsottiin epärealistisen voimakkaasti kannustavan (emt., 13). Tällä kertaa työryhmä ehdotti uusi- en ylioppilaiden suosimista korkeakouluvalinnoissa, avoimen korkeakoulu- opetuksen laajentamista ja täydennyskoulutuksen lisäämistä, ylioppilas- pohjaisen ammatillisen koulutuksen tarjonnan lisäämistä sekä sukupuoli- kiintiöitä (emt., 18-20). Työryhmä totesi kuitenkin, että ylioppilassuma on ilmeisesti ”oire syvällisemmästä, yhteiskunnallisiin arvostuksiin ja ylioppi- laiden asenteisiin perustuvista syysuhteista”, mistä johtuen pelkästään jat- kokoulutuksen lisääminen ei asiantilaa ratkaisevasti muuta (emt., 21). Opetusministeriö kutsui Matti Halosen (1994) selvittämään mahdolli- suuksia määritellä opinto-oikeus uudelleen ”opiskelijoiden liikkuvuuden helpottamiseksi ja koulutuspaikkojen käytön tehostamiseksi”. Korkeakoulu-
  • 10 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS jen opiskelijavalintoihin liittyen Halonen ehdotti muun muassa yliopistot ja mahdollisesti myös ammattikorkeakoulut kattavaan yhteishakuun siirtymistä sekä päällekkäishyväksymisen estämistä. Selvitysmies Matti Jussila (1996) puolestaan tarkasteli korkeakoulujen opiskelijavalintojen ongelmia ja teki ehdotuksia valintojen uudelleen organisoimiseksi. Havaitut ongelmat olivat pitkälti samoja kuin mitä aikaisemmissa selvi- tyksissä oli tuotu esiin liittyen koulutuspaikkojen mitoitukseen, moninkertai- seen ja päällekkäiseen koulutukseen, ylioppilaiden hitaaseen sijoittumiseen jatko-opintoihin, päällekkäishakemiseen ja –hyväksymiseen eri koulutus- alojen ja –asteiden välillä, koulutuspaikkojen vajaakäyttöön sekä valintojen monimutkaisuuteen (emt., 25). Jälleen kerran tulee todetuksi, että ongelmat ovat kovin erinäköisiä näkökulmasta riippuen ja että valintoihin vaikuttavat muutkin tekijät kuin itse valintajärjestelmä. Halosen (1994) ja Jussilan (1996) esittämät kehittämisehdotukset yhte- nevät pitkälti kymmenen vuotta aiemmin toimineen työryhmän ehdotusten kanssa muilta osin, mutta silmiinpistävä ero on ehdotus määrällisen sääntelyn kehittämisestä siten, että opiskelija voi kirjoittautua samana vuonna vain yhteen korkeakouluun (emt., 46-47).Aiempien mietintöjen tapaan kehittä- misen varaa on selvitysmiesten mukaan yliopistojen valintayhteistyössä, valintojen sisällöissä (esim. valintaperusteet) ja ajoittamisessa, hakija- ja opiskelijatietojen rekisteröinnissä, tiedottamisessa sekä valintoja koskevassa tutkimustoiminnassa. 2.3. OPISKELEMAAN VALIKOITUMINEN JA OPISKELUPAIKAN VALITSEMINEN Liikkuvuudella tarkoitetaan yleensä nimenomaan opiskelijavirtojen kulkua korkeakoulujärjestelmän sisällä. Liikkuvuuteen liittyviä ilmiöitä ovat opinto- oikeuksien kasaantuminen/kasaaminen, opintojen keskeyttäminen, koulutus- alan ja -yksikön vaihtaminen, joustava sivuaineopinto-oikeus ja niin edel- leen. Liikkuvuus voi olla siis hyödyllistä tai haitallista, mutta käsitteellä vii- tataan yleensä toivottuun opiskelijavirtojen kulkuun. Opiskelijoiden sivuainevalintoja joustavoittamalla on pyritty helpotta- maan liikkuvuutta. Yliopistojen sisäisillä ja välisillä järjestelyillä ja niiden välisillä sopimuksilla on pyritty helpottamaan monenlaisten opinto- kokonaisuuksien suorittamista ilman, että opiskelijat hankkivat uusia tutkin- non suoritusoikeuksia yhä uudelleen pääsykokeen kautta. Samalla useam-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 11 pien tutkinnon suoritusoikeuksien keräämistä ja samanaikaista kirjoillaoloa eri yliopistoissa on rajoitettu ja niiden seurantaa helpotettu (Yhden opiske- lupaikan säännös; HAREK; AMKOREK). Jatko-opiskelupaikan valintaprosessi alkaa lukioaikana tai jo aiemmin, kun oppilaat tekevät ainevalintojaan ja menestyvät eri tavoin. Vaikka yliop- pilastutkinto antaakin yleisen korkeakoulukelpoisuuden noin 60 %:lle ikä- luokasta, joillakin aloilla edellyttää tosiasiallinen kelpoisuus riittäviä kurssi- valintoja ja ylioppilastutkinnon arvosanoja. Myös esimerkiksi kouluaikaiset harrastuksetjatiedekilpailuihinosallistuminenvaikuttavatniinkelpoisuuteen tietyillä koulutusaloilla kuin potentiaalisen opiskelijan alanvalintaan. Lukion jälkeen seuraa korkeakoulutukseen hakeutuminen ja lopulta pääseminen. Uusista ylioppilaista huomattava osa ei pääse tai hakeudu korkeakouluihin heti. Välivuosia pidetään myös perustutkinto-opiskelijana odotellen parem- paan paikkaan pääsyä (perusopinnot valmennuskursseina). Se, että noin 15 % opiskelupaikan saaneista vaihtaa koulutusalaa ja/tai -paikkaa kertoo, että valintaprosessi jatkuu vielä yliopistolaitoksen sisällä. Häyrysen (1970, 12)mukaanopiskelijoidenvirtaamisessayliopistoonvoidaanerottaayhtäältä opiskelijan tekemä spontaani uravalinta ja toisaalta institutionaalisesti ta- pahtuva oppilasvalinta. Tosin yksilön tekemään valintaan vaikuttaa erilai- sia institutionaalisia voimia, jotka liittyvät esimerkiksi sosiaaliseen ympäris- töön. Jalkanen (1977, II) näkee opiskelijoiden tulemisen korkeakoulutukseen pitkittäisprosessina, joka ohjautuu sen perusteella, mitä opintoaloja opiske- lijat valitsevat ja miten korkeakoulut valitsevat ja karsivat opiskelijoita omi- en valintaperusteidensa mukaisesti. Koulutukseen tulemista on tarkastel- tava ainakin opiskelijan itsensä, koulutusyksikön ja koko koulutusjärjestel- män toiminnan kannalta. Korkeakouluihin valikoitumista on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Run- sasta kiinnostusta näkökulmaa kohtaan saattaa osaltaan selittää se, että koulutus — etenkin korkeakoulutus — on merkittävä sosiaalisen kohoami- sen väylä, ja siten erilaisten intressiryhmien mielenkiinnon kohteena. Kou- lutukseen valikoitumista tarkasteltaessa on kiinnitetty huomiota muun mu- assa hakijoiden sosiaaliseen taustaan, sukupuoleen, koulumenestykseen, alueellisiin tekijöihin ja koulutusalojen välisiin statuseroihin.Valikoitumisen yhteydessäonmyöstarkasteltumotivaatiotekijöitäjaopintoihinkiinnittymistä, jasitäkauttavalintakriteerientoimivuutta(esim.Panhelainen&Malin1983). 1970-luvulla tutkijoita kiinnosti esimerkiksi se, onko opiskelijoiden
  • 12 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS rekrytointipohjaniinlaaja,ettäkorkeakoulutusonmuodostunuttaimuodostu- massa varteenotettavaksi resurssitekijäksi väestön elintason kohottamisessa. Toisaalta esillä oli kysymys, onko korkeakoululaitoksen alueellisen laajene- misen myötä tapahtunut opiskelijoiden alueellisen rekrytointipohjan muuttu- minen merkinnyt myös sosiaalisen rekrytointipohjan laajenemista ja tasoit- tumista.Antikaisen (1974a) vastaus molempiin kysymyksiin oli myönteinen, vaikka tutkija painotti ylempien yhteiskuntakerrosten jälkeläisten olevan yliedustettuna ja työväestön jälkeläisten aliedustettuina (Antikainen 1974b, 38). Oulun ja Tampereen yliopistoja sekä Vaasan ja Joensuun korkeakou- luja koskeneessa tutkimuksessaAntikainen (1974a) havaitsi tarjolla olevien opiskelumahdollisuuksien ohjaavan korkeakoulun valintaa ja opiskelemaan valikoitumista. Tutkimus osoitti, että opiskelijoiden enemmistö oli kotoisin korkeakoulun sijainti- tai naapuriläänistä (Antikainen 1974b, 40). Mahdolli- suus opiskella haluamaansa ammattiin oli jälkikäteen arvioiden merkittävin valintaan vaikuttanut motivaatiotekijä, vaikka korkeakoulun läheisyys oli Oulussa ja Joensuussa merkittävä tekijä (emt., 42-43). 1970-luvun alussa puolet korkea-asteen koulutuksen suorittaneesta väestöstä asui Uudella- maalla (emt., 51-52). Antikaisen (1974a) aineistossa työnantajien, yksityisyrittäjien ja toimi- henkilöiden jälkeläiset olivat korkeakouluopiskelijoista väestöön verrattuna yliedustettuina ja työntekijöiden jälkeläiset aliedustettuina. Myös maanvil- jelijäväestönlapsetolivatvalikoituneetsiten,ettätaloudellisestihyvissälähtö- asemissaolevatolivatväestöönverrattunayliedustettuina(Antikainen1974b, 27, 30). Myös 1990-luvulla on oltu kiinnostuneita koulutuksen sosiaalisesta määräytymisestä. Kivinen ja Rinne (1995) käsittelivät tilastoaineistoon pe- rustuvassa tutkimuksessaan muun muassa vanhempien koulutuksen ja toi- saalta ammatin yhteyttä lasten koulutusreitteihin. Heidän tulkintansa mu- kaan ylempi toimihenkilötausta tarjosi 1990-luvun alussakin vankat lähtö- kohdat edetä korkeakoulututkintoon ja akateemisesti koulutettujen lasten todennäköisyys korkeakouluopiskeluun oli yli kymmenkertainen koulutta- mattoman työväestön lapsiin verrattuna (emt., 48 ja 89-93). Nevalan (1999) mukaan ylin sosiaaliryhmä — ylemmät toimihenkilöt ja heitä vastaavat yrit- täjät — on ollut väestöosuuteensa nähden yliopisto-opiskelijoista yli- edustettuna kaikissa lääneissä ja kaikkina vuosina, vaikkakin yliedustus oli kaventunut 1990-luvun puoliväliin tultaessa. Koulutuserojen tasoittuminen
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 13 on ollut Nevalan mukaan vähäistä 1970-luvun alun jälkeen. Suurimpia ryh- mien väliset koulutuserot ovat olleet Uudellamaalla, ja pienimpiä Mikkelin, Pohjois-Karjalan, Kuopion ja Vaasan lääneissä. (emt., 184-187.) Korkeakoulutukseen hakeutumisen yhteydessä puhutaan myös eri koulutusalojen, yliopistojen ja kahden koulutussektorin erilaisista arvostuk- sista. Yhteiskunnassa arvostetut koulutus- ja ammattialat (eläinlääketie- teellinen, kauppatieteellinen, lääketieteellinen, oikeustieteellinen ja teknillis- tieteellinen) löytyvät lähinnä pääkaupunkiseudun vanhoista yliopistoista. (Lempinen & Tiilikainen 2001, 27.) Nevala (1999) on määritellyt kyseiset alat statusaloiksi erotuksena suuraloista, kasvatustieteestä ja pienaloista. Jaottelun perusteena on käytetty pääsykarsintojen yleistymistä, karsinnan tiukkuutta, opiskelijamäärien kehitystä, uralla etenemistä, alan yhteiskun- nallista statusta sekä opiskelijakunnan sosioekonomista rakennetta (emt., 117). Samantyyppisiä korkeakoulujen ja koulutusalojen luokituksia löytyy myös muista tutkimuksista (esim. Liljander 1996; Kivinen & Rinne 1995). Määriteltäessä korkeakoulujen ja koulutusalojen elitistisyyttä, kansan- omaisuutta tai statuksia on syytä huomioida myös oppilaitosten sijainti- alueiden väestön koulutustaso. Pääkaupunkiseudun yliopistojen opiskeli- joista merkittävin osa tulee Uudeltamaalta, missä väestö on koulutetumpaa kuin muualla maassa. Maakunnissa, joissa väestön koulutustaso on alhainen, yliopistoilla on merkittävä tehtävä ensimmäisen akateemisen sukupolven kouluttajina. Status-luokitteluissa on painotettu enemmän yliopistoihin valikoituvien ja niistä valmistuvien sosioekonomista taustaa kuin valmistu- mista ja työmarkkinoille sijoittumista: esimerkiksi pääkaupunkiseudun yli- opistoistaopintonsaaloittaneistavalmistuuharvempikuinmuuallaSuomessa sijaitsevista yliopistoista. Myös äidin sosioekonomiseen asemaan on naisten koulutustason kasvaessa syytä kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huo- miota. (Lempinen & Tiilikainen 2001, 27-28.) Korkeakoulutuksen sosiaalinen määräytyminen, korkeakoulutuksen periytyvyys ja korkeakoulutuksen merkitys sosiaalisen kohoamisen väylänä jäänevät aiempaa vähemmälle huomiolle tilanteessa, jossa suurelle enem- mistölleikäluokastaannetaankorkeakoulututkintoonjohtavaopiskelupaikka. Korkeakoulujen opiskelijavalintoja voidaan tarkastella osana yksilön koko koulu- sekä työuraa, yksilön itsensä tai jonkun muun intressitahon näkökulmasta. Kansantalouden kannalta katsottuna opiskelijavalintojen voidaan nähdä kytkeytyvän esimerkiksi seuraavaan prosessiin: yliopisto-
  • 14 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS opinnot Suomessa aloitetaan keskimäärin 21 vuoden iässä, kun ylioppilas- tutkinto suoritetaan keskimäärin 19 vuoden iässä. Vuonna 1998 uusista yli- opisto-opiskelijoista 18 % oli 26-vuotiaita tai sitä vanhempia. (Tilastokeskus 1999:6) Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen kesti keskimäärin seitsemän vuotta, mutta valmistumisaikojen mediaanit ja koulutuksen läpäisy vaihtelevat suuresti koulutusaloittain ja yliopistoittain (KOTA; Pajala & Lempinen 2001). Kansantalouden näkökulmasta hidasta siirtymistä lukion jälkeisiinjatko-opintoihinjasieltäedelleentyöelämäänonpidettyongelmana. Tähän liittyy alhaisena pidetty eläkkeelle jäämisen ikä, 58 vuotta. Opiskelu- aikojen venymistä arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että yliopistoissa pitkään kirjoilla olevat ja/tai opiskelevat ovat yleensä kiinnittyneet työelä- mään (Kärkkäinen 1997; Lempinen 1997). Lisäksi yliopistotutkinnot ovat Suomessa verraten laajoja. Hitaaseen ja myöhäiseen yliopisto-opintoihin siirtymiseen liittyvät monet asiat.Yksi keskeinen tekijä on myöhäinen koulun aloitusikä suhteessa moneen muuhun maahan. Samaan suuntaan vaikuttaa miesten yleinen ase- velvollisuus (tai siviilipalvelus tai totaalikieltäytymisestä johtuva vankeus- rangaistus) ja naisten vapaaehtoinen varusmiespalvelus. Toisaalta ase- velvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittaminen on suoranainen edellytys joillekin aloille pääsemiseksi, kun taas eräät alat antavat näiden suorittami- sesta alkupisteitä hakijalle. 2.4. 1990-LUVUN KOULUTUSPOLITIIKAN TRENDEJÄ 1990-luvulla toteutettiin muutoksia, joilla on mahdollisesti ollut vaikutusta opiskelijoiden korkea-asteen jatkokoulutukseen hakeutumiseen ja pääsyyn. Ammattikorkeakoulujen perustamisen ja vakiinnuttamisen ohella tällaisia ovat mahdollisesti olleet yliopistojen aloittajamäärätavoitteiden, opintotuen ja työmarkkinatuen muutokset sekä yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännöksen käyttöönotto. Raamit yliopistokoulutuksen mitoitukselle määrittelee valtioneuvosto joka neljäs vuosi hyväksyttävässä kehittämissuunnitelmassa.Yliopistojen ja opetusministeriön välisissä tulossopimuksissa sovitaan tutkintojen mää- ristä.Yliopistojenaloituspaikoistapäättävätyliopistolainperusteellayliopistot. Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämis- suunnitelmista käy ilmi, että yksi 1990-luvun koulutuspolitiikan tavoite oli yliopistojen aloittajamäärien lisääminen. Vuosien 1991-1996 kehittämis-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 15 suunnitelmassa (VNp 20.11.1991) asetettiin tavoitteeksi 16 000 – 17 000 uuden yliopisto-opiskelijan määrä, kun toteutuma oli ollut 15 500 vuonna 1990, 14 200 vuonna 1987 ja 12 500 vuonna 1985. Suunnitelmaa tarkistettiin (VNp18.6.1993),jolloinnuoruusikäistenaloittajatavoitteeksikirjattiin16 000 vuodelle 1996 ja 15 000 vuodelle 2000.Aikuisväestön tavoitteeksi arvioitiin 4000-5000.Seuraavienkehityssuunnitelmien(VNp21.12.1995,29.12.1999) aloittajatavoitteet yliopistoissa olivat samaa kokoluokkaa (yhteensä noin 19 000). 1990-luvun alussa aloituspaikkojen lisäystä kaavailtiin kutakuinkin tasaisestikaikillekoulutusaloille.Vuosituhannenvaihteessakoulutustarjontaa suunniteltiinlisättäväksiennenkaikkeatietoteollisuudenaloillasekäkaupalli- sella ja opettajankoulutusalalla sillä periaatteella, että kaikkien aloitus- paikkojen kokonaismäärä ei olennaisesti kasva. Tavoitteeksi asetettiin tur- vata maksuton, tutkintoon johtava koulutuspaikka mahdollisimman monelle. Kehittämissuunnitelmanlisäksiopiskelijavalinnatovatesillämyöstasa- vallan hallituksen ohjelmassa, jossa korostetaan kansalaisten yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia (Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen oh- jelma 15.4.1999). Nykymuotoinen opintotukijärjestelmä on peräisin 1990-luvun alusta. Yliopisto-opintojen aloittamista harkitsevien nuorten ratkaisuihin on saat- tanut vaikuttaa erityisesti se, että alle 20-vuotiaiden opintorahan suuruus oli huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta täyttäneiden sekä se, että alle 20-vuotiaille myönnetyn opintorahan suuruuteen vaikutti vanhempien tulo- jen perusteella suoritettu tarveharkinta. Täysimääräinen opintoraha ulotet- tiin 19-vuotiaisiin vuonna 1997 ja 18-vuotiaisiin vuonna 1998. Täysimääräi- senäkin opintorahan suuruus on alle niin sanotun toimeentulominimin, mikä yhdistettynä opintolainan vieroksuntaan voi vaikuttaa opiskelun aloittamisen houkuttelevuuteen. Tämä tullee esiin etenkin noususuhdanteiden aikana, kun töitä on tarjolla myös pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneille (vrt. esim. Lempinen &Tiilikainen 2001). Nuortenjatkokoulutukseenhakeutumiseenonmahdollisestivaikuttanut työmarkkinatuesta annetun lain muutos (1705/1995), jota alettiin soveltaa vuoden 1997 alusta lukien. Säännön mukaan 17-vuotias henkilö ei saa työ- markkinatukea, jos hän ei ole valmistunut ammattiin oppilaitoksesta tai suo- rittanut ammatillista tutkintoa. 18-19-vuotiaan mahdollisuus työmarkkina- tukeen evätään vastaavasti, jos hän on ilman hyväksyttävää syytä kieltäy- tynyt tarjotusta työstä tai koulutuksesta, työharjoittelusta, työkokeilusta tai
  • 16 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kuntoutuksesta taikka kieltäytynyt, eronnut tai jättänyt hakeutumatta hänelle soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen. 1990-luvun loppupuoliskolla alettiin valmistella selvitysmies Jussilan (1996) esittämää käytäntöä, jonka mukaan opiskelija voi kirjoittautua sa- mana vuonna uutena opiskelijana vain yhteen korkeakouluun sekä valta- kunnallista hakijarekisteriä. Asiaa varten kokoontunut Hakija- ja opinto- oikeusjärjestelmätyöryhmä (OPM 1996:4) ehdotti molempien uudistusten toteuttamista. Työryhmä perusteli kantaansa Jussilan mietinnöstä annetuilla, muutosta puoltavilla lausunnoilla sekä vuosien 1995-2000 kehittämissuunnitelmassa esitetyillä ja tulossopimuksissa 1997-2000 tarkennetuilla tavoitteilla. Lisäksi työryhmä ehdotti, että luotava hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmä sovitetaan yhteen ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmän kanssa. Yhden opiskelupaikan säännöksen osalta jätettiin yksi eriävä mielipide. Loppuraportissaan (OPM 1997:20) työryh- mä keskittyi suunnittelemaan ehdotusten toteuttamista käytännössä. Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännöstä sovellettiinensimmäistäkertaalukuvuoden1999-2000opiskelijavalinnoissa. Säännöksen mukaan opiskelija voi samana lukuvuonna ottaa vastaan vain yhdenkorkeakoulututkintoonjohtavanopiskelupaikan(yliopistolaki645/1997; laki ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 ja 29 §:n muuttamisesta 1060/1998). Myös ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot tulivat säännöksen piiriinkesällä2001(lakiammattikorkeakoulunjatkotutkinnonkokeilusta645/ 2001). Säännöksen toteutumista seurataan Opetushallituksen ylläpitämien yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisterin (HAREK) sekä ammatti- korkeakoulujenhakija-jaopiskelupaikkarekisterin(AMKOREK)avulla(laki opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä 1058/1998). Yhden opiskelupaikan säännöksen tavoitteena on estää yhtä useamman koulutuspaikan vastaanottaminen samana lukuvuonna, jolloin mahdollisim- man moni opiskelija pääsisi opiskelemaan korkeakouluun. Säännöstä so- vellettiin lukuvuoden 2001-2002 valinnoissa vasta kolmatta kertaa. Mielekkäiden tutkintojen näkökulmasta on ensisijaisen tärkeää panostaa edelleen mahdollisuuteen opiskella joustavasti sivuaineita, jotta opiskelijoi- den ei tarvitse jatkuvasti tavoitella uusia opiskelupaikkoja.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 17 3. OPISKELIJAVALINTOIHIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Yliopistoilla tarkoitetaan yliopistolaissa (645/1997) mainittuja monitieteisiä yliopistoja sekä tiede- ja taidekorkeakouluja, joita on yhteensä 20. Korkea- kouluilla tarkoitetaan yliopistoja sekä ammattikorkeakouluja. Korkeakoulukelpoisella tarkoitetaan henkilöä, jolla on oikeus pyr- kiäyliopistoon.Yliopistoasetuksen(115/1998)mukaankelpoinenopiskelijaksi korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin on henkilö, joka on suorittanut ylioppilastutkintoasetuksessa(1000/1994)tarkoitetuntutkinnon.International Baccalaureate- eli IB-tutkinto, Reifeprüfung-tutkinto ja Eurooppa-koulu- jen eurooppalainen ylioppilastutkinto eli EB-tutkinto tuottavat samat oikeu- det kuin suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittaminen. Korkeakoulukelpoisuuden voi saavuttaa muullakin tavalla kuin suorit- tamalla ylioppilastutkinnon. Em. yliopistoasetuksen mukaan ”..opiskelijaksi on kelpoinen myös henkilö, joka on suorittanut ammattikorkeakoulun, am- matillisen korkea-asteen, ammatillisen opistoasteen tai vähintään kolmi- vuotisen ammatillisen tutkinnon taikka saanut ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopin- toihin”. Korkeakoulukelpoinen on myös ”henkilö, joka on suorittanut yli- opiston edellyttämät avoimen yliopisto-opetuksen opinnot tai jolla yliopisto toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet”. Yliopistolainmukaanyliopistoottaaopiskelijatjayliopistollaonoikeus rajoittaa opiskelijoiden määrää. Oleellista on se, että ”silloin kun yliopisto opiskelijoiden määrän rajoittamisen vuoksi ei voi ottaa koulutukseen kaik- kia hakijoita, heihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita”. Yliopistolakisalliirajoitetunpoikkeamisenyhdenmukaisistavalintaperusteista ainoastaan ”jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi”. Yliopistoissa haetaan valintayksikköön, joka voi olla yliopisto, tiede- kunta, tutkinto, koulutusohjelma, koulutusohjelmaryhmä, suuntautumis- vaihtoehto, pääaine tai oppiaine (Tilastokeskus 2000:1, 13). Tilastokeskus on suosittanut, että valintayksikkö korvataan käsitteellä hakukohde. Tässä kartoituksessa valintayksiköllä ja hakukohteella tarkoitetaan samaa asiaa. Opiskelijavalinnalla, valintajärjestelmällä, valintamenettelyllä ja valintakäytännöillä tarkoitetaan yleensä samaa asiaa; sananvalinta riippuu siitä, mitä korostetaan. Käsitteillä on mietinnöissä (esim. KM 1986:8) ja
  • 18 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS viimeaikaisissa keskusteluissa viitattu ennen kaikkea yliopistojen aktiivisiin valintatoimiin, valinnan teknisiin ja organisatorisiin puoliin sekä valinta- kriteereihin (vrt. emt., 104). Valintajärjestelmä -käsitteellä voidaan lisäksi viitata sekä yksittäisissä yliopistoissa käytettyihin valintamenettelyihin että koko yliopistolaitoksen valintajärjestelmään. Valintaperusteet eli valintakriteerit jaetaan yleensä neljään osaan: 1. tutkintotodistukset, 2. valintakoe (käytössä useita erilaisia), 3. muut ansiot (esim. harrastuspisteet, tiedekilpailut, työkokemus) ja 4. kiintiöt (useita eri- laisia kiintiöinnin perusteita).
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 19 4. SUOMALAISTEN YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNAT KOULUTUSALOITTAIN VUONNA 2001 Tässä kappaleessa käsitellään suomalaisten yliopistojen opiskelijavalinta- perusteita ja valintamenetelmiä koulutusaloittain vuonna 2001. Kartoitus koskee oppilaitoksia, joihin sovelletaan yliopistolakia (645/1997). Maan- puolustuskorkeakoulun opiskelijavalinta on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. On tärkeää huomata, että valintaperusteet ja -menettelyt vaihtelevat vuo- sittain, joten tässä kartoituksessa kyse on yhden vuoden poikkileikkauksesta. Koulutusalakohtaisten valintamenettelyiden tarkastelussa etsittiin vas- tauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Valinnan organisointi - osallistuminen valintayhteistyöhön 2. Korkeakoulukelpoisten hakijoiden tasavertainen ja oikeuden- mukainen kohtelu -erityisenhuomionkohteenaovaterilaisetkiintiöt,joillarajataanopintoi- hin pääsyä sekä kotimaisen tai kansainvälisen ylioppilastutkinnon ja vähintäänkolmivuotisenammatillisentutkinnonsuorittaneidenkohtelu 3. Valintaperusteet - selvitetään, mistä hakija saa alkupisteitä (tai taustapisteitä): tutkinto- todistukset (yo-todistus ja lukion päättötodistus, IB-, EB-, Reife- prüfung- ja muut tutkinnot), harrastuspisteet, kilpailut (SuomenAka- temian, yliopistojen lukiolaisille järjestämät alueelliset kilpailut, Mate- maattistenAineiden Opettajien Liiton MAOL:n kilpailut) sekä ensi- sijaisuuspisteet, joita voi saada sen valintayksikön valinnassa, joka on hakemuksessa asetettu ensimmäiselle sijalle (esim. tiedekunnan sisällä tai yhteistyössä olevien yksiköiden kesken) - tyypitellään erilaisia valintakoemuotoja (esim. teostentti, aineisto- koe, soveltuvuuskoe tai haastattelu) ja sitä, mihin aineistoihin ne pe- rustuvat (lukion oppimäärään vai johonkin muuhun). 4. Erillisväylät - selvitetään, käykö valintaoppaista ilmi, mitä erillisväyliä pitkin koulu- tukseen voi päästä (avoimen yliopiston opintojen perusteella, suora- valintana tiettyjen suoritusten tai tutkintojen perusteella).
  • 20 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Kartoituksen lähteinä on käytetty yliopistojen tai tiedekuntien vuotta 2001 koskeviavalintaoppaitajaOpetushallituksenjulkaisemaaYliopistojenvalinta- opas – Universitetens urval 2001 -teosta. Osa yliopistoista tarkisti omia valintamenettelyitään koskevat tiedot1) . Tässä kartoituksessa koulutusalaluokittelussa on käytetty jonkin ver- ran normaalista poikkeavaa ratkaisua. Hakukohteet luokittelussa käyte- tään perinteisesti 21-kohtaista tutkintoasetusten mukaista koulutusala- luokittelua, joka käy ilmi mm. Yliopistojen valintaoppaasta (2001). Tässä kartoituksessa valintajärjestelmiä haluttiin tarkastella erityisesti hakijan nä- kökulmasta, ja siksi oppiaineryhmiä ryhmiteltiin hakijan kannalta mielek- käiksi kokonaisuuksiksi. Käytännössä tämä ratkaisu näkyy kartoituksessa kolmella tavalla. Ensinnäkin kun saman pääaineen, kuten esimerkiksi filosofian tai sosiaali- psykologian koulutusta annetaan eri yliopistoissa eri tiedekunnissa, kuten humanistisessa, yhteiskuntatieteellisessä tai matemaattis-luonnontieteelli- sessä tiedekunnassa, tässä kartoituksessa saman oppiaineen valintamenette- lyitä tarkastellaan aina samassa luvussa yhtenä kokonaisuutena. Näin mukaillaan sitä ajatusta, että moni hakija todennäköisesti vertailee saman oppiaineen valintamenettelyitä eri yliopistoissa tiedekuntajaosta riippumatta. Toiseksi, eräiden isojen alojen luokittelua on kartoitusta varten jonkin verran kehitelty. Esimerkiksi humanistinen ala, joka koostuu hyvin erilaisista oppiaineryhmistä, on kartoituksessa jaettu kolmeen osa-alueeseen: historia- tieteisiin,kieliinjakielitieteisiinsekämuihinhumanistisiintieteisiin.Toisaalta lääketieteellisten alojen opiskelijavalinnat ja taidealojen opiskelijavalinnat on tässä koottu yhteisten pääotsikoiden alle. Kolmanneksi, koulutusalaluokitteluun on lisätty yksi uusi ala, joka on viestinnän koulutus. Sitä tarkastellaan omana kokonaisuutenaan luvussa 4.15, vaikka se sijoittuukin eri yliopistoissa eri tiedekuntien yhteyteen. Tämä luokittelu tuottaa sen lopputuloksen, että kartoituksen sisältämien taulukoiden ja Tilastokeskuksen tuottamien tilastojen luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska hakukohteiden määrissä on koulutusaloittain eroja. 1) Kartoitus oli jaossa tammikuussa 2001 Korkeakoulujen arviointineuvoston järjestämässä yliopistojen opiskelijavalintojen arviointiprojektin käynnistysseminaarissa, ja yliopistoille tarjottiin mahdollisuutta tarkistaa omia valintamenettelyitään koskevat tiedot. Muutama yliopisto käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen ja toimitti korjauksia tekstiin. Varsinaista tarkistuskierrosta ei tehty, koska kartoituksessa lähdettiin siitä ajatuksesta, että suuri osa hakijoista tekee ratkaisunsa valintaoppaista saamansa tiedon varassa. Näin ollen tähän lukuun on myös kirjattu näkyviin niitä asioita, jotka eivät selviä valintaoppaiden perusteella.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 21 Lisäksi tässä kartoituksessa hakukohteeksi on laskettu vain sellainen hakukohde, johon opiskelijat valitaan suoraan pääaineeseen tai koulutus- ohjelmaan ja joilla on valintaoppaissa on hakua koskeva informaatio. Toisin sanoen niitä hakukohteita, joissa opiskelijat valitaan ensin johonkin pää- aine- tai oppiaineryhmään ja joissa he valikoituvat tiettyyn pääaineeseen vasta opintojensa kuluessa, ei ole laskettu erilliseksi hakukohteeksi. Näin ollen hakukohteiden yhteismäärä tässä kartoituksessa on 450, kun se Tilasto- keskuksen tilastoissa on 539. Seuraavassa taulukossa vertaillaan, mitä tämä luokittelueromerkitseeesimerkiksiliikuntatieteellisenkoulutusalankannalta. Taulukko 1. Valintaoppaiden ja Tilastokeskuksen hakukohdetietojen vertailu VALINTAOPAS TILASTOKESKUS Yli- Haku- Aloitus- Yli- Haku- Aloitus- opis- kohde paikkojen opis- kohde paikkojen to lkm to lkm JY Liikuntatieteet: JY Liikuntapedagogiikka 51 opettajat 61 JY Liikuntasosiologiatailiikunta- JY Liikuntatieteet: suunnittelu ja -hallinto 12 liikuntabiologia 21 JY Biomekaniikka 7 JY Liikuntatieteet: JY Valmennus ja testausoppi 7 liikuntahallinto 14 JY Liikuntafysiologia 7 Yht. 3 96 Yht. 5 84 Oheinen esimerkkivertailu esittää liikuntatieteellistä koulutusalaa koskevat tiedot hakukohteista ja aloituspaikoista vuonna 2001 Jyväskylän yliopiston valintaoppaan mukaan ja Tilastokeskuksen mukaan.2) Tilastokeskus kerää tietonsa yliopistoilta. Biomekaniikka, valmennus ja testausoppi ja liikunta- fysiologia ovat toisena vuonna valittavia pääaineita. Johtopäätöksenä tästä voi todeta, että valintaoppaiden perusteella saa kuvaa suunnitelluista aloitus- paikkamääristä ja Tilastokeskuksen tilastojen avulla saa tietoa valintojen toteutumisesta. 2) Tilastokeskus. 2002. Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Koulutus 2002:1. s. 22.
  • 22 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.1. FARMASIAN KOULUTUSALA Farmasian aineryhmässä on mahdollista suorittaa farmaseutin (alempi korkeakoulututkinto) ja proviisorin (ylempi korkeakoulututkinto) tutkinnot. Farmaseutin koulutusta antavat Helsingin ja Kuopion yliopistot sekä Åbo Akademijaproviisorinkoulutustakaksiensinmainittua.Farmaseutinaloitus- paikkamäärä Helsingin ja Kuopion yliopistoissa oli vuonna 2001 yhteensä 2573) ja proviisorien yhteensä 87. Taulukko 2. Farmasian koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Farmasia 5 372 1186 3,2 91,2 36 21,3 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. HelsinginjaKuopionyliopistojenfarmaseutinjaproviisorinkoulutusohjelmiin oli yhteisvalinta: valintakokeet olivat yhteiset sekä yliopistojen että tutkinto- jen kesken. Hakija voi hakea pelkästään proviisorin tai farmaseutin koulutus- ohjelmaan tai samanaikaisesti ensisijaisesti proviisorin ja toissijaisesti farmaseutin koulutusohjelmaan. Hakijan oli kuitenkin ilmoitettava etukä- teen, hakeeko hän Helsinkiin vai Kuopioon. Helsingin ja Kuopion yliopistoihin voi päästä opiskelemaan farma- seutiksi ja proviisoriksi sekä ylioppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen yhteispisteiden että pelkästään valintakokeen perusteella. Uudet ylioppilaat saivat pisteitä ylioppilastutkinnon äidinkielen, ensim- mäisen vieraan kielen, matematiikan ja reaalin (biologia, kemia, fysiikka ja psykologia) arvosanoista. ÅboAkademissa huomioitiin Helsingin ja Kuopi- onyliopistoistapoiketenylioppilastutkinnonäidinkieli,toinenkotimainenkieli, pitkä vieras kieli, matematiikka ja reaali. Kaikki kolme yliopistoa ottivat huomioon kansainväliset ylioppilastutkinnot ja ns. muut pisteet alkupisteissä. Muita pisteitä sai esim. apteekissa tapahtuneesta ennakkoharjoittelusta. Sen sijaan lukion päättötodistuksesta ei saanut alkupisteitä. 3) Åbo Akademin farmaseuttien aloituspaikkamääriä ei ole ilmoitettu valintaoppaassa.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 23 Kiintiöillä oli merkittävä osuus farmasian alan valintojen toteutukses- sa. Pääosa farmaseutin opiskelupaikoista oli varattu uusille tai vanhoille ylioppilaille,muttamyöslääketyöntekijöilleoliomakiintiönsä.Proviisorikoulu- tuksessa vastaavasti farmaseuteille oli oma kiintiönsä. Lisäksi avoimen yli- opiston väylä oli käytössä ainakin Kuopion yliopiston farmaseuttivalinnassa. Helsingin farmaseutti- ja proviisorikoulutukseen voitiin valita suoraan SuomenAkatemian tiedekilpailujen viisi parasta. HelsinginjaKuopionyliopistoissafarmaseutti-japroviisorikoulutuksen valintakokeidensisällöissäoliyhteneviäpiirteitä.4) Farmaseuttien valinnassa testattiin kemiaa. Proviisorien valinnassa hakijat vastasivat kemian lisäksi fysiikantaipsykologiankysymyksiin.Kysymyksetperustuivatainakinosittain lukion oppikirjoihin. Farmaseutti- ja proviisorivalinnassa oli käytössä myös aineistokoe. ÅboAkademin farmaseuttien valintakoe perustui muuhun kuin lukion oppimäärään. Sen paremmin aineistokoetta kuin soveltuvuuskoetta ei käy- tetty.Valintaperustuiyhteispisteisiin.Se,voikovalituksitullapelkillävalinta- koepisteillä,jäivalintaoppaanperusteellaepäselväksi.Pelkillätodistuspisteillä opiskelupaikkaa ei voinut saada. Kuopion yliopistossa farmasian alalle (käytännössä proviisorin koulu- tusohjelmaan)hyväksyttiinsuoraanhakemuksestahenkilö,jokaolisijoittunut MAOL:n vuosina 1998-2000 järjestämän kansallisen lukion matematiikan, fysiikan,kemiantaitietotekniikankilpailunavoimessajaSuomenAkatemian lukiolaisille järjestämässä tiedekilpailussa kymmenen parhaan joukkoon sijoittunutylioppilas. Yhteisvalinnasta johtuen Helsingin ja Kuopion yliopistojen farmasian alan valintakokeet järjestettiin vuonna 2001 samana päivänä toukokuun lopussa, ÅboAkademin valintakokeet viittä päivää myöhemmin. 4.2. HUMANISTINEN KOULUTUSALA Tässä kartoituksessa humanistisen koulutusalan opiskelijavalintoja tarkas- tellaan kolmessa ryhmässä: historiatieteet, kieliaineet ja muut humanistisen alan koulutukset. Psykologian opiskelijavalintoja käsitellään luvussa 5.10. 4) Poikkeuksena on kuitenkin Kuopion yliopiston proviisorin koulutusohjelman farmaseuttikiintiö, jolla on oma valintakoe ja erilliset kirjat.
  • 24 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 3. Humanistisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Historiatieteet 17 343 3888 11,3 85,4 Kielet 89 1721 11084 6,4 73,9 Muut huma- nistiset tieteet 43 519 5335 10,3 85,5 Humanistinen ala 149 2583 20307 7,9 77,5 32 20,5 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. 4.2.1. HISTORIATIETEET Tässa kartoituksessa historiatieteisiin on luettu aate- ja oppihistoria, kult- tuurihistoria, Suomen historia, Pohjoismaiden historia, poliittinen historia5) , taloushistoria ja yleinen historia. Taidehistorian opiskelijavalintoja käsitel- lään muiden humanististen alojen opiskelijavalintoja (ks. luku 5.2.3). Historiatieteiden opiskelijavalinnoissa oli käytössä sekä yksivaiheinen että monivaiheinen valintamenettely: osa valintayksiköistä valitsi opiskelijat suoraan pääaineeseen ja osa aineryhmään, jolloin valikoituminen pääainee- seen tapahtuu myöhemmin opintojen kuluessa. Mielenkiintoisena poikkeuk- senaoliTurunyliopistonkulttuurihistoria,jonkaopiskelijavalinnoissaolikäy- tössä sekä yksi- että monivaiheinen valinta. Hakija voi siis päästä koulutuk- seen kahta reittiä: joko hakeutumalla koulutukseen suoraan kulttuurihistori- an omassa valinnassa tai hakemalla kulttuurihistorian, Suomen historian ja yleisen historian oppiaineryhmään. Historiatieteiden opiskelijavalinnoille – niinkuin humanististen alojen opiskelijavalinnoille yleensäkin – oli tyypillistä se, että hakijat asetetaan kahteen tai useampaan valintajonoon (l. hakijaryhmään) ja kullekin hakija- ryhmälle oli omat valintaperusteensa. Näitä hakijaryhmiä voivat olla yli- oppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen perusteella valittavat, pelkän valintakokeen perusteella valittavat sekä erikoistapaukset ja ylimääräiset 5) Poliittinen historia luetaan normaalisti yhteiskuntatieteisiin, mutta tässä kartoituksessa se on luettu historiatieteisiin.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 25 opiskelijat. Ei-ylioppilas voi tulla valituksi kaikkiin historiatieteen valinta- yksiköihin. Åbo Akademin historian valinta poikkesi historiatieteiden muista valinnoista siten, että hakija, jolla oli vähintään 15 opintoviikkoa historiaa suoritettuna, voitiin vapauttaa valintakokeesta. Muutoin Åbo Akademin historiatieteisiin ei voinut tulla valituksi pelkillä todistuspisteillä. Osa valintayksiköistä antoi uusille ylioppilaille lisäpisteitä. Osa valinta- yksiköistä (ainakin Joensuun yliopiston Suomen historia ja yleinen historia sekä Tampereen yliopiston Suomen historia ja yleinen historia) antoivat erikseen pisteitä ylioppilastutkinnon reaalin historian ja yhteiskuntaopin vastauksista. Kolme historiatieteen valintayksikköä (Jyväskylän yliopiston Suomen historia, taloushistoria ja yleinen historia, Turun yliopiston kulttuu- rihistoria, Suomen historia ja yleinen historia sekä Turun yliopiston kulttuu- rihistorian oma valinta) antoivat alkupisteitä lukion päättötodistuksen histo- rian arvosanasta. Muita alkupisteitä historian valintayksiköt eivät antaneet, paitsi Åbo Akademinhistoria,jokaantoihakijallelisäpisteitäensisijaiseksihakukohteeksi valitsemisesta. Kaikki valintayksiköt antoivat alkupisteitä IB-, EB- ja Reifeprüfung –tutkinnoista suomalaisesta ylioppilastutkinnon tavoin paitsi Jyväskylän yliopisto, joka antoi pisteitä vain IB–tutkinnosta.Ammatillisen korkea-asteen tai opistoasteen tutkinnoista ei saanut pisteitä yhdessäkään historian valintayksikössä. Lisäksi avoimien yliopisto-opintojen perusteella voi saada perustutkin- non suoritusoikeuden jokaisessa historiatieteen valintayksikössä. Opintoja tuli olla tällöin suoritettuna 30-60 opintoviikkoa.Tiedekilpailun perusteella hyväksyminen oli harvinaista. Eri valintayksiköiden valintakokeiden sisällöissä oli yhteneviä piirteitä. Useimmiten valintakoe perustui lukion oppimäärän ulkopuoliseen kirjalli- suuteen, josta vastattiin esseekysymyksiin. Ainoastaan Joensuun yliopis- ton Suomen historian ja yleisen historian valintakokeet perustuivat lukion oppimäärään. Toisaalta osa valintayksiköistä mainitsi valintaoppaissa, että kokeessa tarvitaan lukion oppimäärän hallintaa. Muutamissa tapauksissa valintakoekirjallisuutta ei ilmoitettu ollenkaan valintaoppaissa, vaan todettiin ainoastaan se, että koulukurssitietojen lisäk- sisyytätutustuamyösmuuhunkirjallisuuteen.Tällöinkirjallisuudenvalikointi jäi hakijoiden tehtäväksi. Näin oli esimerkiksi Helsingin yliopiston ruotsin-
  • 26 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kielisen historian, Suomen historian ja Pohjoismaiden historian sekä yleisen historian kohdalla. Aineistokoe oli historiatieteissä erittäin harvinainen, eikä erillistä sovel- tuvuuskoetta ollut käytössä. Suurin osa historiatieteiden valintakokeista ajoittui vuonna 2001 porrastetusti kesäkuun alkuun. 4.2.2. KIELET JA KIELITIETEET Kieliaineisiin luettiin tässä kartoituksessa eri kielten filologiat, kielet ja kult- tuurit sekä kääntäminen ja tulkkaus. Kielitieteisiin taas katsottiin kuuluvak- si fonetiikka, kieliteknologia, yleinen kielitiede ja logopedia. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen englannin ja saksan kielissä opiskelijat valittiin suo- raan kielten opettajien koulutusohjelmiin, mutta pääsääntöisesti kielten opet- tajien valinta tapahtui opintomenestyksen ja soveltuvuuskokeiden perus- teella vasta opintojen kuluessa. Englannin kielen valinta järjestettiin yhteisvalintana6) , johon osallistui viisi yksikköä: Joensuun yliopiston vieraiden kielen laitos ja kansainvälisen viestinnänlaitos(Savonlinnassa),Jyväskylänyliopistonenglanninkielenlaitos sekäTampereen yliopiston englannin kielen filologia ja käännöstieteen laitos. Hakija voi suorittaa kokeen missä tahansa näistä neljästä. Halutessaan hän voi pyrkiä samalla valintakokeella kahteen tai useampaan yksikköön toivo- massaan järjestyksessä. Valintayhteistyön ulkopuolella olivat Helsingin, Oulun, Turun ja Vaasan yliopistot sekä Åbo Akademi. Saksan kielen valinta järjestettiin yhteisvalintana, johon osallistui viisi yksikköä: Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitos, Jyväskylän yliopiston saksan kielen laitos,Tampereen yliopiston germaaninen filologia, Turun yliopiston saksan kieli ja kulttuuri sekä saksan kielen kääntäminen ja tulkkaus. Valintamenettely oli samanlainen kuin englannin kielen kohdalla. Valintayhteistyön ulkopuolella olivat Helsingin yliopisto, Joensuun yliopis- ton saksan kieli, Oulun yliopisto, Tampereen yliopiston saksan kielen kään- täminen ja tulkkaus, Vaasan yliopiston saksan kieli ja kirjallisuus sekä Åbo Akademi. Venäjän kielen yhteisvalintaan osallistui kolme yhdeksästä valintayksi- köstä eli Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitos, Jyväskylän yliopistonvenäjänkielenlaitosjaTampereenyliopistonslaavilainenfilologia. 6) Valintayhteistyöstä valtakunnallisena ilmiönä puhutaan tarkemmin luvussa 5.2.3.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 27 Kielten valintaperusteiden perusteella valintayksiköt voidaan luokitella kahteen pääryhmään: 1. Valintayksiköt, jotka valitsivat opiskelijat pelkillä valintakoepisteillä sekä valintakoepisteiden ja alkupisteiden yhteispisteillä. 2. Valintayksiköt, jotka valitsivat opiskelijat pelkästään valintakoepisteiden ja alkupisteiden yhteispisteillä. Opiskelupaikan saaminen pelkillä alkupisteillä oli erittäin harvinaista. Tällaisia poikkeuksia olivat esimerkiksi Vaasan yliopiston ruotsin kielen opiskelijavalinnat ja Oulun yliopiston saamen kieli ja saamelaiskulttuuri. Vaasan yliopiston hakukohteisiin “Modern finska som det andra inhemska språket” ja “Modersmålet svenska” opiskelijat valittiin pääsääntöisesti ylioppilastutkintotodistuksesta annettavien pisteiden perusteella. Ei-yliop- pilaille ja karsintarajat alittaville ylioppilashakijoille järjestettiin kuitenkin valintakoe. Oulun yliopiston saamen kieleen ja saamelaiskulttuuriin hake- van ei tarvinnut osallistua valintakokeeseen, mikäli hän oli suorittanut saa- men kielen lukion äidinkielen oppimääränä. Suuri osa kieliaineista antoi pisteitä vuonna 1999 suoritetusta tai sitä uudemmasta ylioppilastutkintotodistuksesta. Sen sijaan lukion päättötodis- tuksen kielten arvosanoista eikä ns. muista ansioista annettu lisäpisteitä Åbo Akademita lukuunottamatta. Myöskään ammatillisen korkea-asteen tai opistoasteen tutkinnoista ei saanut lisäpisteitä.Avoimen yliopiston väylä oli merkittävä väylä päästä opiskelemaan kieliaineita. Sisäänottomäärä jäi kuitenkinvalintaoppaissauseinmainitsematta,jahakijoiltavaadittavatopinto- viikkomäärät vaihtelivat. Osassa kielten valintayksiköistä valintakoekysymykset perustuivat lukion oppimäärään, mutta tavallisempaa oli, että valintakokeessa oli kysy- myksiä myös muusta kuin lukion oppimäärään kuuluvasta kirjallisuudesta. Valintakokeidenmuodotvaihtelivat.Käytössäolierilaisiakielitaitoatestaavia monivalinta- ja käännöstehtäviä, aineistokokeita sekä teoreettiseen kirjalli- suuteen perustuvia esseitä. Paikoin oli käytössä myös soveltuvuushaastat- teluita,joillatestattiinmotivoituneisuuttajasoveltuvuuttaalalletaikielitaitoa. Kielitieteisiin voi tulla valituksi sekä pelkillä valintakoepisteillä että alkupisteidenjavalintakoepisteidenyhteispisteillä.Yhdessävalintayksikössä valinta oli mahdollista pelkillä yhteispisteillä ja yhdessä valintayksikössä pelkillävalintakoepisteillä. Kielitieteet eivät antaneet alkupisteitä lukion päättötodistuksesta, muista ansioista eivätkä ammatillisista tutkinnoista. Ylioppilastutkinto-
  • 28 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS todistuksesta sai alkupisteitä niissä valintayksiköissä, joissa oli käytössä yhteispistevalinta. Uusia ylioppilaita suosittiin kahdella tavalla: yksi valinta- yksikkö antoi ylimääräisiä pisteitä vuonna 2000 ja 2001 suoritetusta tutkin- nosta.Toisaalta neljä valintayksikköä ei antanut alkupisteitä ollenkaan vuotta 1999 aiemmin suoritetuista tutkinnoista. Ei-ylioppilaat ja ylioppilaat, jotka eivät saaneet alkupisteitä, huomioitiin varmuudella niissä valintayksiköissä, joissaolimahdollisuussaadaopiskelupaikkapelkällävalintakokeella.Lisäksi pelkän valintakokeen perusteella voi luonnollisesti päästä opiskelijaksi alku- pisteitä saava ylioppilas, joka ei ollut päässyt opiskelijaksi yhteispisteillä. Avoimen yliopiston opintojen perusteella voi saada opiskelupaikan kaikissa valintayksiköissä. Lukumäärä kerrottiin harvoin ja vaatimukset vaihtelivat. Tiedekilpailuväylää ei ollut käytössä. Valintakoe perustui useimmiten muuhun kuin lukion oppimäärään. Aineistokoe samoin kuin soveltuvuuskoe oli erittäin harvinainen. 4.2.3. MUUT HUMANISTISET TIETEET Tässä kartoituksessa historiatieteiden ja kielten lisäksi muiksi humanisti- siksi tieteiksi on luettu uskontotiede, informaatiotutkimus, arkeologia, folklo- ristiikka, etnologia, etnomusikologia, estetiikka, kansatiede, kirjallisuus, kirjallisuustiede, perinteentutkimus, taidehistoria, taidetieteet ja kulttuuri- tuotanto. Historiatieteidentavoinmyösmuidenhumanististentieteidenopiskelija- valinnoille oli tyypillistä, että valinta tapahtuu ns. kahden valintajonon kautta: sekä ylioppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen yhteispisteiden että pelkästään valintakokeen pisteiden perusteella.Vain yhteen valintayksikköön eli Tampereen yliopiston etnomusikologiaan valintaperusteena oli pelkkä valintakoe.Muihinvalintayksiköihineivoinuttullavalituksipelkillätodistus- pisteillä. Ei-ylioppilailla oli pääsääntöisesti mahdollisuus tulla valituksi huma- nististentieteidenvalintayksiköihin.PoikkeuksenaoliTurunyliopistonuskon- totiede, johon voi tulla valituksi vain ylioppilastutkintotodistuksen ja valinta- kokeen yhteispisteillä. Vain ÅboAkademin litteraturvetenskap ja konstvetenskap antoi pisteitä lukion päättötodistuksesta. Myös ns. muut pisteet olivat harvinaisia lukuun- ottamatta ÅboAkademita, joka antoi lisäpisteitä ensimmäiselle sijalle aset- tamisesta ja Joensuun yliopiston kirjallisuutta/perinteentutkimusta, joka antoi
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 29 pisteitä aiemmista opinnoista, opetuskokemuksesta kulttuuriaineissa sekä harrastustoiminnasta ja työkokemuksesta. Kansainvälisistä ylioppilastutkin- noista sai alkupisteitä suomalaisen ylioppilastutkinnon tavoin kaikkien mui- den yliopistojen humanistisen alan valintayksiköissä paitsi Jyväskylän yli- opistossa, jossa vain IB–tutkinnosta sai alkupisteitä.Ammatilliset tutkinnot rinnastuvat ylioppilastutkintoon alkupisteissä vain Tampereen yliopiston etnomusikologiassa. Avoimenyliopistonopintojenperusteellavoitullavalituksilähtökohtai- sesti kaikkiin humanistisiin tieteisiin. Opintoviikkovaatimukset vaihtelivat perusopinnoista 60 opintoviikkoon. Sisäänottomääriä ei aina ilmoitettu. Åbo Akademin humanististen tieteiden valintayksiköissä oli tyypillistä se, että hakija, jolla oli suoritettuna hakukohteen alaa vähintään 15 opintoviikkoa, voitiin vapauttaa kokeesta. Pienessä osassa valintayksikköjä opiskelupai- kan voi saada tiedekilpailuissa menestymällä. Humanistisen alan valintayksiköiden valintakoe perustui yleensä muu- hun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärään. Valintakokeet olivat tavalli- sesti esseetyyppisiä, mutta joissakin valintayksiköissä oli käytössä myös aineistokoe. Erillinen soveltuvuuskoe oli harvinainen muualla paitsi ÅA:n konstvetenskap’issa, jossa koko valintakoe perustui soveltuvuuskokeeseen. 4.3. KASVATUSTIETEELLINEN KOULUTUSALA Kasvatustieteellisen koulutusalan opiskelijavalintajärjestelmien tarkastelu jaettiin tässä kartoituksessa kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen, luokan- opettajien, lastentarhanopettajien, kotitalous- ja käsityönopettajien sekä erityispedagogiikan ja erityisopettajien opiskelijavalintaan. Musiikkikasva- tuksen, liikunnanopettajan, terveystieteenopettajan, hoitotyön opettajan, fysioterapiaopettajanjaaineenopettajakoulutuksenopiskelijavalintojaeitässä kartoituksessa luettu kasvatustieteelliseen koulutusalaan, vaan niiden opiskelijavalintoja tarkastellaan aina osana asianomaista koulutusalaa.
  • 30 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 4. Kasvatustieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede 19 363 2961 8,2 81,0 Luokanopettaja 12 693 13579 19,6 92,0 Lastentarhan- opettaja 11 454 5401 11,9 79,0 Kotitalous- ja käsityön opettaja 10 172 889 5,2 83,8 Erityispedagogiikka ja erityisopettaja 7 109 1346 12,3 88,6 Kasvatustieteen ala 59 1791 24176 13,5 85,3 14 21,7 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. 4.3.1. KASVATUSTIEDE JA AIKUISKASVATUSTIEDE Kasvatustieteeseen ja aikuiskasvatukseen voi tulla valituksi ylioppilastut- kinnon ja valintakokeen yhteispisteillä tai pelkän valintakokeen pisteillä. Poikkeuksena oli ÅboAkademin kasvatustiede, johon voi tulla valituksi vain ylioppilastutkinnon ja valintakokeen (=suullinen soveltuvuuskoe) yhteis- pisteillä. Yhteenkään kasvatustieteen tai aikuiskasvatustieteen valintayksi- köistä ei voinut päästä pelkillä todistuspisteillä. Ylioppilastutkintotodistuksesta sai pisteitä 4-6 aineesta, mutta ainei- den määrittely vaihteli. Lisäksi ainakin Joensuun yliopiston kasvatustiede antoi vuoden 2000 ja 2001 ylioppilaille ylimääräisen pisteen. IB-, EB- ja Reifeprüfung–tutkinnoista sai alkupisteitä suomalaisen ylioppilastutkinnon tavoin muualla paitsi Jyväskylän kasvatustieteessä ja aikuiskasvatustieteessä. Opiskelijaksi voi päästä pääsääntöisesti myös ei-ylioppilas. Ainoastaan Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin kasvatustieteet antoivat alkupisteitä lukion päättötodistuksesta. Vain Jyväskylän yliopiston kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede antoivat ns. muita pisteitä yliopistolli- sista arvosanoista, opintokokonaisuuksista tai aikaisemmista tutkinnoista. Kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä voi päästä opiskelemaan
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 31 avoimen yliopiston opintojen perusteella. Kaikissa tapauksissa valittavien lukumäärääeiilmoitettu.Useissatapauksissaavoimenväylääpitkinhakeville järjestettiin erillinen valintakoe. Tiedekilpailussa menestymisen perusteella opiskelupaikan voi saada vain ÅboAkademin kasvatustieteessä. Helsingin yliopiston kasvatustieteessä ja aikuiskasvatustieteessä vuonna 2001 tiede- kilpailussa palkitut saivat lisäpisteitä. Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen valintakokeet olivat pääsään- töisesti kirjallisuuskokeita – vain Oulun yliopiston kasvatustieteessä ja Åbo Akademin kasvatustieteessä ei ollut kirjallisuuteen perustuvaa valintakoetta vaan soveltuvuushaastattelu. Valintakoekirjallisuus oli muuta kuin lukion oppimäärään perustuvaa kirjallisuutta. Valintakokeen kysymykset olivat useimmiten monivalinta- ja/tai esseeluonteisia. Aineistokoe oli käytössä viidessä valintayksikössä: Oulun yliopiston kasvatustieteessä, Turun yliopiston kasvatustieteessä ja aikuiskasvatus- tieteessä sekä Lapin yliopiston kasvatustieteessä ja aikuiskasvatustieteessä. Oulun yliopiston kasvatustieteen valintamenettelyn erityispiirteenä oli myös sen kaksivaiheisuus. Valintakokeen ensimmäisen vaiheen muodos- taa aineistokoe, johon osallistuvien oli perehdyttävä etukäteen tiettyyn kir- jallisuuteen ja vastattava esseekysymyksiin.Aineistokokeen, alkupisteiden ja aineistokokeen yhteispisteiden sekä avoimien yliopisto-opintojen perus- teella kutsuttiin pyrkijöitä valintojen toiseen vaiheeseen eli valintahaastat- teluun.Haastattelunpohja-aineistonaolivatpyrkijöidenlaatimatopintoansio- kertomukset. Oulun yliopiston kasvatustieteen lisäksi soveltuvuuskoe oli käytössä Åbo Akademin kasvatustieteissä. 4.3.2. LUOKANOPETTAJIEN KOULUTUS Luokanopettajien koulutuksen opiskelijavalinta tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe eli esivalinta toteutettiin suomenkielisten opettajan- koulutusyksiköiden välisenä valtakunnallisena yhteisvalintana.Yhteisvalin- taan osallistui kymmenen valintayksikköä. Hakija jätti vain yhden hakulomakkeen, jolla voi hakea yhtä aikaa 1-3 opettajankoulutusyksikköön. Hakija voitiin kutsua valintakokeisiin vain yhteen opettajankoulutusyksikköön.Valintakokeet vaihtelivat eri yksiköissä. Opettajankoulutusyksikkö voi kutsua valintakokeisiin sellaisia ensisijaisesti hakeneita, joita ei oltu kutsuttu muun opettajankoulutusyksikön valinta- kokeisiin.
  • 32 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Opiskelupaikkaa ei voinut saada pelkillä todistuspisteillä tai pelkillä valintakoepisteillä,vaanopiskelijavalintaperustuiainaesivalintaanjavalinta- kokeisiin. Osa valintayksiköistä oli maininnut valintaoppaissa ei-ylioppilaille varatun kiintiön. Esivalinnassa sai pisteitä ylioppilastutkinnon viidestä kokeesta (äidin- kieli,toinenkotimainenkieli,ensimmäinenvieraskieli,reaalijamatematiikka) sekä lisäansioista. Lisäansioita eli ns. muita pisteitä sai opettajakokemuk- sesta, kouluavustajana toimimisesta, varusmies-/siviilipalveluksesta ja tietyistä opintosuorituksista, kuten ylioppilastutkinnon ylimääräiset kielet ja laajamatematiikkasekäyliopistollisetopintokokonaisuudet.Sensijaanlukion päättötodistuksesta eikä ammatillisista tutkinnoista saanut pisteitä. IB-, EB- ja Reifeprüfung –tutkinnoista sai alkupisteitä samalla tavoin kuin suomalai- sesta ylioppilastutkinnosta. Valtakunnallisessa esivalinnassa mukana olevien opettajankoulutus- yksiköiden valintakokeissa oli yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.Yhdenkään valintayksikön valintakoe ei perustunut suoranaisesti lukion oppimäärään, vaan muuhun kirjallisuuteen. Valintakokeet olivat yleensä esseetyyppisiä. Aineistokoe oli käytössä vain Helsingin yliopiston ja Joensuun yliopiston Joensuun luokanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa, mutta ei Savon- linnan luokanopettajakoulutuksessa. Kirjakuulustelun lisäksi kaikissa haku- kohteissa oli käytössä soveltuvuuskoe, joka koostui useimmiten yhteistyö- taitoja arvioivasta kokeesta, yksilöhaastattelusta ja vapaaehtoisesta taito- ja taidenäytteestä. Oulun yliopistossa on perinteisen luokanopettajakoulutuksen lisäksi kaksi valintayksikköä, joiden soveltamat valintaperusteet erosivat perintei- sestä luokanopettajakoulutuksesta. Ensimmäinen näistä on Oulun yliopis- ton teknologiapainotteinen luokanopettajakoulutus, joka antoi pisteitä mm. lukion päättötodistuksen matemaattis-luonnontieteellisistä arvosanoista sekä tekniikan koulu- ja opistotutkinnoista, teknisen työn valinnaisista kursseista peruskoulussa/lukiossa ja teknologisesta harrastuneisuudesta. Toinen on Oulunyliopistonruotsinkielinenkielikylpyluokanopettajakoulutus,jossapai- notettiin ruotsin kielen osaamista. Valintakokeissa oli erilaisia painotuksia, jotka heijastelivat kyseisen luokanopettajayksikön profiilia. Joensuun yliopiston Savonlinnan luokan- opettajakoulutuksen valintakokeeseen kuului näyte kuvataiteesta, musiikista, tekstiilityöstä, teknologiaperustaisen oppimisympäristön suunnittelusta tai
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 33 teknisestä työstä. Jyväskylän yliopiston luokanopettajakoulutuksen valinta- kokeessa oli yksi vapaaehtoinen tehtävä luonnontieteestä/teknologiasta, musiikista, kuvallisesta viestinnästä tai liikunnasta. Oulun yliopiston luokanopettajakoulutuksen Oulun valintakokeessa oli vapaaehtoinen taide- ja taitonäyte. Oulun yliopiston luokanopettajakoulutuksen Kajaanin valinta- kokeessaolivapaaehtoinenliikuntanäyte,vapaaehtoinenmatematiikannäyte tai vapaaehtoinen äidinkielen näyte.Turun yliopistonTurun luokanopettaja- koulutuksen valintakokeessa arvioitiin matemaattis-luonnontieteellistä päättelykykyä, kun esimerkiksi Rauman luokanopettajavalinnoissa tällaista elementtiä ei ollut. Osa valtakunnallisessa esivalinnassa mukana olevista opettajankoulu- tusyksiköistä antoi myös muuta opettajankoulutusta kiintiöidyille erityis- ryhmille. Esimerkiksi Jyväskylän yliopisto antaa viittomakielistä luokan- opettajakoulutusta, johon hakeutuvien edellytettiin olevan ensi- tai äidinkie- leltäänviittomakielisiä.Lapinyliopistossaonerillinenvalintamediakasvatus- painotteiseen luokanopettajakoulutukseen, jossa alkupisteitä sai media- kasvatukseen suuntautuneista opinnoista. Oulun yliopistossa on englannin- kielinen Master of Education, International Programme –koulutusohjelma, joka tuottaa luokanopettajan kelpoisuuden ja on tarkoitettu ulkomaalaisille, ei-Suomen kansalaisille. Avoimen yliopiston väylä oli harvoin auki perustutkinto-opiskelijaksi: seolimahdollinenvainTurunyliopistossa.Samakoskitiedekilpailuja.Tiede- kilpailuissavuonna2001palkitutvoivatsaadasuoraankutsunvalintakokeisiin ohi esivalinnan ainoastaan Helsingin yliopistossa. Ruotsinkielinen luokanopettajakoulutus ei ollut mukana valtakunnalli- sessa luokanopettajakoulutuksen esivalinnassa. Koulutusta annettiin Åbo Akademissa (Österbottens Högskolan) Vaasassa. 10 % valituista voi olla ei-ylioppilaita.Uudetylioppilaatsaivatviidestäylioppilastutkintotodistuksen aineesta lisäpisteitä.Toisin kuin suomenkielisessä luokanopettajavalinnassa, ruotsinkielisessä luokanopettajavalinnoissa alkupisteitä sai lukion päättö- todistuksesta ja ammatillisen koulutuksen todistuksesta.Ammatillisen kou- lutuksen todistuspisteiden ehtona oli se, että henkilö suorittaa ns. yhdistelmä- tutkinnon.Pisteitäsaimyöstyökokemuksesta,varusmies-/siviilipalveluksesta ja aiemmista opinnoista. IB-, EB- ja Reifeprüfung –tutkinnoista sai pisteitä samalla tavoin kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta. Ruotsinkielisen luokanopettajakoulutuksen valintakoe koostui suulli-
  • 34 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS sesta soveltuvuuskokeesta ja kirjallisesta kielikokeesta niille, joiden äidin- kielen arvosana oli huonompi kuin cum laude approbatur. 4.3.3. LASTENTARHANOPETTAJAKOULUTUS Lastentarhanopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa oli käytössä valtakun- nallinen esivalinta, joka muistuttaa pitkälti luokanopettajakoulutuksen esivalintaa. Myös ylioppilastutkintotodistuksen, lukion päättötodistuksen, ns. muiden pisteiden, kansainvälisten ylioppilastutkintojen ja ammatillisten tut- kintojen pisteityksessä noudatettiin samoja periaatteita kuin luokanopettaja- koulutuksen opiskelijavalinnoissa. Lastentarhanopettajakoulutuksen opiske- lijavalinta oli sisäisesti varsin homogeeninen. Ainoastaan Åbo Akademin opiskelijavalinta poikkesi valtakunnallisesta esivalinnasta. Pelkillätodistuspisteillätaipelkillävalintakoepisteilläeiopiskelupaikkaa voinut saada, vaan lastentarhanopettajien opiskelijavalinta perustui aina esivalintaan ja valintakokeisiin. Joissain valintayksiköissä oli mainittu ei- ylioppilaiden kiintiö, toisissa tämä kiintiö puuttui. Soveltuvuuskoe oli tavallisin valintakokeen muoto, joka oli käytössä kaikissa valintayksiköissä. Lisäksi Oulun yliopiston Oulun lastentarhan- opettajankoulutuksenvalinnassaolimyöskirjallinensoveltuvuuskoe.Aineisto- koeolikäytössäylipuolessakaikistalastentarhanopettajakoulutuksenvalinta- yksiköistä. Osa valintayksiköistä käytti myös muuhun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärään perustuvaa esseetyyppistä valintakoetta. Joensuun yliopiston Savonlinnan lastentarhanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa hakijat antoivat lisäksi näytteen kuvataiteesta, musii- kista, tekstiilityöstä, teknologiaperustaisen oppimisympäristön suunnittelusta ja tai teknisestä työstä. Oulun yliopiston Kajaanin lastentarhanopettaja- koulutuksenopiskelijavalinnassaolikäytössävapaaehtoinenliikunnan,mate- matiikan tai äidinkielen näyte. Avoimen yliopiston väylä ei ollut käytössä lastentarhanopettaja- koulutuksen opiskelijavalinnassa. Sama koski tiedekilpailuissa palkittuja; väylää ei oltu virallistettu, vaikka Helsingin yliopistossa avoimen yliopiston väylän kautta hakevat voivat saada kutsun valintakokeisiin. Ruotsinkielisen lastentarhanopettajakoulutuksen opiskelijavalinta ei poikennut vastaavasta luokanopettajakoulutuksesta muutoin kuin koulutus- paikan suhteen: Åbo Akademin lastentarhanopettajakoulutusta annetaan Jakobstadissa.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 35 4.3.4. KOTITALOUS- JA KÄSITYÖNOPETTAJAKOULUTUS Kotitalous- ja käsityönopettajankoulutuksen opiskelijavalinta poikkesi luo- kan- ja lastentarhanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnoista siten, että käytössä ei ole valtakunnallista esivalintaa. Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityönopettajan ja ÅboAkademin Vaasan yksikön kotitalousopettajan koulutuksissa valinta toteutettiin kaksivaiheisestisiten,ettähakijoitakutsuttiinalkupisteidenperusteellavalinta- kokeisiin, jotka voivat koostua ennakkotehtävästä, aineistotehtävästä ja haastattelusta. Ennakkotehtävä voi olla käsityötuotteen suunnittelu ja val- mistus. Kotitalousopettajan valintaperusteista eniten yhteistä oli Helsingin että Joensuunyliopistoilla.Molemmissayksiköissäuudestaylioppilastutkinnosta sai enemmän pisteitä kuin vanhasta. Molemmissa yksiköissä sai samoista ylioppilastutkinnon aineista pisteitä. Kummassakaan ei saanut pisteitä lukion päättötodistuksesta, kun taas Joensuussa pisteitä sai lukiodiplomista. IB-, EB- ja Reifeprüfung- tutkinnoista sai pisteitä samoin kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta. Molempiin yksiköihin voi tulla valituksi ei-ylioppilas. Joensuussa ammatillisista tutkinnoista ei saanut tässä yhteydessä pis- teitä, mutta Helsingissä näitä pisteitä saivat sellaiset valintakokeisiin kutsut- tavat ei-ylioppilaat, joilla on vähintään opistotutkinto. Tällöin etusija annet- tiin kotitalous-, tekstiili/vaatetusalan tutkinnon suorittaneille. Helsingissä valintakoekoostuikirjallisestajasuullisestasoveltuvuusosiostajaJoensuussa kirjallisuuskokeesta ja suullisesta soveltuvuusosiosta. Valinta tapahtui Hel- singissä yhteispisteillä ja Joensuussa yhteispisteillä paitsi yhden valittavan ei-ylioppilaan kohdalla.Avoimen yliopiston väylää ei ollut käytössä. Joensuun kotitalousopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa testattiin myös englantia. Mikäli hakijalla oli suoritettuna englannin perusopinnot, tätä ei enää erikseen testattu, mutta muut osallistuivat muuhun kirjallisuuteen perustuva kuin lukion oppimäärään englannin monivalintakokeeseen. Li- säksi valinnassa huomioitiin yo-tutkinnon ja lukion päättötodistuksen mate- matiikan arvosana.Vaihtoehtoisesti hakijan oli suoritettava valintakokeessa lukion oppimäärään perustuva osio. Englanti tai matematiikka painottuivat valinnassa, koska kotitalousopettajakoulutuksessa opiskelevalla on oltava sivuaineenaan jompi kumpi niistä. Joensuun kotitalousopettajakoulutukseen oli lisäksi erillinen kiintiö kotitaloudenopistoasteen,ammatillisenkorkea-asteen,ammattikorkeakoulu-
  • 36 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS tutkinnon tai vastaavan tutkinnon suorittaneille. Tätä kautta tulevat saivat yhden opetettavan aineen tutkinnon.Valinta perustui kirjallisuuskuulusteluun sekä suulliseen soveltuvuusosioon. Åbo Akademin Österbottens högskolan toteutti ruotsinkielisen koti- talousopettajankoulutuksen valinnan samalla tavalla kuin ruotsinkielisen luokanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnan. Käsityönopettajakoulutukseen valittiin opiskelijoita Helsingin yliopis- toon (tekstiilityö), Joensuun yliopiston Savonlinnan yksikköön (tekstiilityö), ÅboAkademiinjaTurunyliopistonRaumanyksikköön(tekninentyö).Lisäksi käsityötiedettä voi opiskella Helsingin yliopistossa pääaineenaan ilman, että saa opettajan kelpoisuuden. Käsityönopettajakoulutuksen opiskelijavalinta erosi kotitalousopettaja- koulutuksen opiskelijavalinnasta lähinnä siten, että käsityönopettajakou- lutuksen valinnassa oli käytössä lähes aina käsityötuotteen suunnittelu ja valmistus. Muutoin käsintyönopettajankoulutuksen valintaperusteet olivat pääasiassa samat kuin kotitalousopettajan. EsimerkiksiSavonlinnankäsityönopettajankoulutuksenvalintanoudatti samoja periaatteita kuin kotitalousopettajakoulutuksen valinta: sivuaineena oli oltava joko englanti tai matematiikka, pisteitä sai samalla tavalla, valinta- koe oli samanlainen ja ammatillista väylää tuleville oli oma erillinen kiintiö. Raumanteknisentyönopiskelijavalintapoikkesiedellämainituistasiten, että valinta perustui kirjatenttiin, teknisen työn näytteeseen, haastatteluun ja lukion käsityödiplomiin. Ylioppilastutkintotodistuksesta ei saanut alku- pisteitä. 4.3.5. ERITYISPEDAGOGIIKAN JA ERITYISOPETTAJAN KOULUTUS Erityispedagogiikan pääainevalinnassa oli seitsemän valintayksikön välillä vain vähän yhdistäviä piirteitä.Yhteistä oli lähinnä se, että opiskelupaikkaa ei voinut saada pelkillä todistuspisteillä. Joensuun yliopistossa opiskelupai- kan voi saada vain pelkillä valintakoepisteillä. Jyväskylän yliopistossa va- linta perustui alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteisiin.Turun yli- opistossaosaopiskelijoistavalittiinpelkillävalintakoepisteilläjaosatodistus- pisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteillä. Vain Joensuun yliopistossa ylioppilastutkinnosta sai alkupisteitä.Vain Jyväskylässä sai pisteitä lukion päättötodistuksesta tai muita alkupisteitä.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 37 Vain Jyväskylässä IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkintoihin ei suhtauduttu samalla tavalla kuin suomalaiseen ylioppilastutkintoon. Vain Joensuussa ammatillisiin tutkintoihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin ylioppilastutkin- toon. Valintakoe perustui jokaisessa kolmessa muuhun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärä. Aineistokoe oli käytössä vain Turun yliopistossa. Vain Jyväskylänyliopistossaolierillinensoveltuvuuskoe.Avoimenyliopistonväylä oli käytössä Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Tiedekilpailuväylä ei ollut käytössä. Erityispedagogiikan pääainevalinnassa voi osaan aloituspaikoista tulla valituksi ei-ylioppilas. Erityisopettajan ja erityisluokanopettajan koulutusta annetaan Joen- suun yliopistossa. Jyväskylän yliopistossa annetaan erityisopettajan ja varhaiserityisopettajan koulutusta ja Åbo Akademissa annetaan erityis- opettajan koulutusta. JoensuunjaJyväskylänyliopistoihinvalituksivoitullamyösei-ylioppilas. Åbo Akademin kohdalla tämä jäi valintaoppaan perusteella epäselväksi. Kaikissa kolmessa yliopistossa ylioppilastutkintotodistuksesta ja ns. muista ansioista sai alkupisteitä. Vain Joensuun yliopisto suosi alkupisteitä antaes- saan uusia ylioppilaita. Jyväskylässä ja Åbo Akademissa alkupisteitä sai lukion päättötodistuksesta. Vain Jyväskylässä ei saanut alkupisteitä IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkinnoista.Ammatillisista tutkinnoista alkupisteitä antoi vain ÅboAkademi, joka otti huomioon ns. yhdistelmätutkinnot. Joensuussa ja Jyväskylässä oli käytössä kirjallisuuteen perustuva valintakoe. ÅboAkademi järjesti kirjallisen kielikokeen (aineistokoe) niille, joiden yo-todistuksen äidinkielen arvosana oli cum laude approbatur tai huonompi. Erillinen soveltuvuusosio oli käytössä kaikissa kolmessa yliopis- tossa. Kaikissa kolmessa paikassa valintaperusteena käytettiin alkupisteitä ja valintakoetta. Avoimen yliopiston väylää tai tiedekilpailuväylää ei ollut käytössä. Joensuun yliopisto valitsi opiskelijoita myös opinto-ohjaajan pääaine- opintoihin. Tämä valinta noudatti samoja periaatteita kuin Joensuun yli- opiston erityisopettajan ja erityisluokanopettajan valinta.Ainoana erona oli se, että opinto-ohjaajan opiskelijavalinnassa oli käytössä aineistokoe.
  • 38 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.4. KAUPPATIETEELLINEN KOULUTUSALA KauppatieteellistäkoulutustaantavatHelsinginkauppakorkeakoulu,Svenska Handelshögskolan,Turun kauppakorkeakoulu,Vaasan yliopisto, Jyväskylän, Joensuun, Kuopion, Lapin, Oulun ja Tampereen yliopistot sekä Åbo Aka- demi ja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Pääaineisiin kuuluvat mm. kansantaloustiede, laskentatoimi, johtaminen ja markkinointi. Taulukko 5. Kauppatieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Kauppa- tieteellinen ala 24 1841 10345 5,6 92,0 25 20,9 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Helsingin kauppakorkeakoulu, Turun kauppakorkeakoulu, Vaasan yliopis- to, Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston taloustieteiden tiedekunnan muodos- tama verkostoyliopisto,Tampereen yliopiston taloudellis-hallinnollinen tie- dekunta sekä Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun kauppatieteiden osas- ton, Kuopion yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ja Joensuun yli- opiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan muodostama verkostoyliopisto oli- vat valintakoeyhteistyössä.Yliopistoilla oli yhteinen valintakoe, mutta omat valintaperusteet ja hakulomakkeet. Pääsääntöisesti hakija voi pyrkiä kauppa- tieteelliseen koulutukseen vain yhteen näistä yliopistoista. Poikkeuksena olivat Helsingin ja Turun kauppakorkeakoulut, joissa toiseen näistä valinta- kokeen kautta hakeva voi valintakokeen avulla voi pyrkiä myös toiseen. Hakija voi kuitenkin tulla hyväksytyksi vain toiseen näistä yliopistoista. Valintojen jaksottamisen näkökulmasta kauppatieteellisen alan valinta- yksiköt sovelsivat kahta käytäntöä: osa valitsi opiskelijat suoraan pääainee- seen ja osassa valikoituminen pääaineeseen tapahtuu opintojen kuluessa yhteisten opintojen jälkeen. Kauppatieteissä oli käytössä tavallisimmin kaksi valintaperustetta: valintaylioppilastutkinnonjavalintakokeidenyhteispisteilläjavalintavalinta-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 39 kokeen perusteella. Muutamissa poikkeustapauksia oli kuitenkin käytössä vain toinen näistä valintaperusteista tai valinta todistus- tai muiden pisteiden perusteella. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liike- toiminnanjalogistiikankoulutusohjelmaanvoitullavalituksivainylioppilas- tutkinnonjavalintakokeenyhteispisteillä.ÅboAkademinkauppatieteelliseen koulutukseen voi tulla valituksi joko todistus- ja muilla pisteillä (opinto- ja työpisteet) tai valintakokeella. Jyväskylän yliopiston kauppatieteen tieto- järjestelmätieteeseen valittiin suoraan kaikki, jotka olivat asettaneet ko. pääaineen ensisijaiseksi hakukohteeksi ja joilla oli tietyt pisteet ylioppilas- tutkinnosta. Ei-ylioppilaat voivat tulla valituiksi jokaiseen kauppatieteellistä koulu- tusta antavaan suomalaiseen yliopistoon. Tosin joihinkin valintayksiköihin, kuten esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoimin- nan ja logistiikan koulutusohjelma ja Vaasan yliopiston kauppatieteiden laskentatoimen todistusvalinta, valittiin vain ylioppilaita. Valintayksiköt antoivat alkupisteitä yleensä enintään viisi vuotta vanhasta ylioppilastutkintotodistuksesta. Lisäksi osa valintayksiköistä antoi lisäpisteitä uusille ylioppilaille. Vaasan yliopiston kauppatieteen laskenta- toimen todistusvalinnassa ei voinut tulla valituksi, jos oli kirjoittanut ylioppi- laaksi vuonna 1998 tai sitä ennen. Kaikki kauppatieteellisen alan valinta- yksikötantoivatalkupisteitäkansainvälisistäylioppilastutkinnoistasaisamoin kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta paitsi Jyväskylän yliopisto. Lukion päättötodistuksesta ei pääsääntöisesti saanut pisteitä. Poikkeuk- sena tästä olivat Jyväskylän yliopisto, jossa pisteitä sai vuoden 1996 ja sitä vanhemmasta keskiarvosta, ja Vaasan yliopiston kaupallisteknisen tiede- kunnan tietotekniikan ja tuotantotalouden valinta, jossa kemian ja fysiikan numeroista sai pisteitä. Muista ansioista sai harvoin alkupisteitä. Tällaisia pisteitä antoivat kuitenkin Helsingin kauppakorkeakoulu ja Turun kauppa- korkeakoulu ensisijaisuuspisteinä ja ÅboAkademi opinto- ja työkokemus- pisteinä. Alkupisteitä ammatillisista tutkinnoista antoivat vain Svenska handelshögskolanissa (vähemmän kuin ylioppilastutkinnosta, lisäksi esimer- kiksi ammattikorkeakoulututkinnosta sai enemmän pisteitä kuin kolmivuo- tisesta ammatillisesta tutkinnosta) ja ÅboAkademi (ammatillisia tutkintoja verrattiin keskenään, ei ylioppilastutkintoon). Yhdenkään kauppatieteellisen valintayksikön valintakoe ei perustunut lukion oppimäärään. Useimmiten valintakoe perustui muuhun luettavaan
  • 40 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kirjallisuuteen, ja valintakoetehtävät olivat luonteeltaan monivalinta- kysymyksiä paitsi Jyväskylän yliopistossa. Svenska handelshögskolanissa ja Åbo Akademissa oli esseekysymyksiä muusta kirjallisuudesta, paitsi Tampereen yliopiston kauppatieteen markkinoinnin valintakokeessa. Aineistokoe oli kauppatieteissä harvinainen.Aineistokokeeseen perus- tuvia monivalintakysymyksiä oliTampereen yliopiston kauppatieteen mark- kinoinninvalintakokeessa.Myössoveltuvuuskokeetolivatharvinaisia.Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan ja logistiikan koulutus- ohjelmassa oli kuitenkin käytössä suullinen soveltuvuuskoe ja Jyväskylän yliopistonkauppatieteenyrityksentaloustieteenpääaineryhmässäolierillinen soveltuvuuskoe, jonka luonnetta ei oltu tarkemmin eritelty valintaoppaassa. Osaan kauppatieteiden valintayksiköistä voi pyrkiä avoimen yliopiston opintojen väylää pitkin. Hakijoilta vaadittavat opintoviikkomäärät ja sisään- ottomäärät vaihtelivat. Myös tiedekilpailussa menestyneiden sisäänotto- käytännöt ja -määrät vaihtelivat. 4.5. LIIKUNTATIETEELLINEN KOULUTUSALA Liikuntatieteitä voi opiskella pääaineena Jyväskylän yliopistossa, jossa on kolme valintayksikköä: liikuntapedagogiikka (opettajat), liikuntabiologinen aineryhmä ja liikuntahallinnon koulutusohjelma. Taulukko 6. Liikuntatieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Liikuntatieteellinen 5 84 1380 16,4 97,9% 11% 21,6 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Opiskelupaikan saaminen oli mahdollista todistuspisteiden, lisäpisteiden ja valintakokeen kokonaisuuden perusteella. Liikuntatieteellinen oli ainoa koulutusala, jossa opiskelupaikkaa ei voinut saada pelkän valintakokeen perusteella. Valinta toteuttiin kaksivaiheisesti. Valinnan ensimmäisessä vaiheessa
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 41 ylioppilastutkinnon (max 7 ainetta), lukion päättötodistuksen (liikunta ja terveystieto) ja lisäpisteiden eli muiden pisteiden (korkeakouluopinnot ja lukion liikuntadiplomi) kutsuttiin tiedekunnan ennalta hyväksymä määrä hakijoita valintakokeisiin. Valintakokeet koostuivat kirjallisesta kokeesta, liikuntakokeista ja opetustuokiosta. Liikuntatieteissä oli lisäksi käytössä erityisiä karsintaperusteita, joissa ala poikkesi muista valintayksiköistä. Liikuntapedagogiikan pääaineeseen pyrkivistä karsittiin pois liikuntakokeiden yhteispisteissä pienimmän piste- määrän saanut neljännes. Ruotsinkielisistä hakijoista taas karsittiin valinta- koepistemäärässä alempaan puolikkaaseen sijoittuneet hakijat. Liikuntatieteisiinvoitullavalituksimyösei-ylioppilas,muttaheillevarat- tujenpaikkojenmäärääeioltumainittuvalintaoppaassa.Ammatillisenkoulu- tuksen tutkinnoista ei saanut pisteitä ylioppilastutkinnon tai lukion päättö- todistuksen tavoin, mutta valintakokeisiin kutsuttiin ammatillisen tutkinnon suorittaneita tutkintotodistuksen keskiarvon perusteella. Kansainvälisistä ylioppilastutkinnoista ei saanut alkupisteitä suomalaisen ylioppilastutkinnon tavoin, mutta kansainvälisen ylioppilastutkinnon (IB-, EB- ja Reifeprüfung- tutkinnot)suorittaneetkutsuttiinvalintakokeisiin.Liikuntapedagogiikankoulu- tuksessa oli lisäksi käytössä sukupuoli-, kieli- ja vammaiskiintiö. Liikunta- hallinnon koulutuksessa oli käytössä vammaiskiintiö. Avoimen yliopiston opintojen perusteella tai tiedekilpailun perusteella opiskelupaikan saamisesta liikuntatieteiden koulutuksessa ei ollut tietoa Jyväskylän yliopiston opinto-oppaan liikuntatieteiden osassa. Valintakokeenkirjallinenosioperustuimuuhunkuinlukionoppimäärään (liikuntabiologisen aineryhmän valintakoe perustuu mitä ilmeisimmin myös lukion oppimäärään).Aineistokoetta ei ollut käytössä. 4.6. LUONNONTIETEELLINEN KOULUTUSALA Tässä kartoituksessa luonnontieteelliseen koulutusalaan laskettiin kuulu- vaksi matematiikka, osa tilastotieteestä ja filosofiasta, fysiikka, kemia, bio- logia(myösesim.kalabiologia),biokemia,biotieteet,ympäristötieteet,maan- tiede, geologia, geotieteet, tietojenkäsittelytiede, tietotekniikka, informaa- tiotekniikka ja soveltava biotekniikka. Tarkastelun helpottamiseksi luonnontieteellinen ala jaettiin neljään osa- alueeseen: 1. matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan, 2. bio- ja ympäristö- tieteisiin, 3. maantieteeseen ja geotieteisiin ja 4. tietojenkäsittelytieteisiin.
  • 42 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 7. Luonnontieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Matematiikka, fysiikka,kemia 21 1416 8372 5,9 35,8 Biologia, ympäristö 19 537 7713 14,4 70,3 Maantiede, geotieteet 8 206 1768 8,6 83,9 Tietojenkäsittely 10 769 4112 5,3 69,3 Luonnontieteellinen 58 2928 21965 7,5 49,1 44 20,2 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. 4.6.1. MATEMATIIKKA, FYSIIKKA JA KEMIA Matematiikan, fysiikan ja kemian koulutusta antavat Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistot ja Åbo Akademi. Lisäksi Kuopion yliopistonantaafysiikanjaTampereenyliopistomatetiikankoulutusta.Näistä kuudesta neljällä yliopistolla eli Helsingin, Jyväskylän, Turun ja Oulun yli- opistoilla oli kevään 2001 haussa yhteinen matematiikan, fysiikan ja kemian valintakoe, mutta kullakin omat valintaperusteensa. Jos hakija halusi hakea samanaikaisesti näihin kaikkiin neljään yliopistoon, hänen tuli hakea kunkin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan niiden omalla hakulomakkeella. Osa valintayksiköistä järjesti toisen haun marraskuussa. Useisiin matematiikan, fysiikan ja kemian valintayksiköihin voi tulla valituksikahdellataikolmellavalintaperusteella:pelkilläalkupisteillä,pelkillä valintakoepisteillä tai alkupisteiden ja valintakokeiden yhteispisteillä. Yleisimpinä valintaperusteina olivat kaksi ensin mainittua. Lisäksi valintayksiköillä oli vaihtelevia käytäntöjä sen suhteen, miten hakeudutaan aineenopettajakoulutukseen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston valintayksikkö valitsi opiskelijat suoraan aineenopettajakoulutukseen alku- pisteiden ja valintakokeen perusteella. Muissa yliopistoissa aineenopettaja- koulutukseen haetaan opintojen kuluessa. Lisäksi Turun yliopistossa oli vuonna2001varattuerityinenviidenopiskelijankiintiöniilleluokanopettajan-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 43 koulutuksen yhteisvalintaan osallistuneille, jotka eivät tulleet valituksi luokanopettajankoulutukseen. Pelkillä alkupisteillä eli ylioppilastutkinnon matematiikan, fysiikan ja kemian pisteillä ja lukion päättötodistuksen arvosanoilla voi tulla valituksi kaikkiin ko. valintayksiköihin lukuunottamatta Oulun yliopiston kemiaa. On kuitenkinhuomattava,ettävalintapelkkienalkupisteidenperusteellaoliusein mahdollinen vain uusille ylioppilaille, koska ylioppilastutkintopisteitä anne- taanvainenintäänkolmevuottavanhalleylioppilastutkinnolle.Lisäksivalinta- yksiköiden välillä oli eroja alkupisteiden laskemisessa ja eri aineiden arvo- sanojen painotuksissa. Useimpiin valintayksiköihin oli mahdollista päästä pelkillä valintakoe- pisteillä,osaanmyösalkupisteidenjavalintakoepisteidenyhteispisteillä.Näitä valintareittejä pitkin ns. vanhan ylioppilaan oli mahdollista päästä koulutuk- seen. Ei-ylioppilaalle taas valintakoe oli ainoa reitti. Valintakokeeseen osallistuminen ei ollut useinkaan pakollista. Tällöin valintayksikkö otti auto- maattisesti huomioon hakijan kannalta paremman tai ainoan vaihtoehdon. Todistuspisteiden lisäksi valintayksiköt antoivat usein alkupisteitä ns. muista ansioista, kuten menestyksestä kansallisissa tai paikallisissa fysiikka- kilpailuissa. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton MAOL:n kilpai- luissa 10-20 parhaan joukkoon sijoittuneilla sekä SuomenAkatemianViksu- kilpailuissa menestyneillä olikin erinomaiset mahdollisuudet päästä perustutkinto-opiskelijoiksi suoraan hakemuksen perusteella. Luonnontie- teellisen alan valintayksiköille oli lisäksi tyypillistä se, että lähes kaikissa valintayksiköissäannettiinalkupisteitäkansainvälisistäylioppilastutkinnoista (IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkintotodistukset) suomalaisen ylioppilastut- kinnon tavoin ja se, että yhdessäkään valintayksikössä ei annettu alku- pisteitä ammattikorkeakoulu-, opisto- tai vähintään kolmivuotisesta amma- tillisesta tutkinnosta. Valintakokeet koostuivat pääsääntöisesti lukion oppimäärään perus- tuvista tehtävistä. Oulun yliopiston valintayksiköissä oli mahdollista korvata koepisteet 15/35 opintoviikon kokonaisuudella. Suullinen soveltuvuuskoe haastatteluineen oli käytössä kahdessa valintayksikössä. Avoimen yliopiston opintojen perusteella opiskelupaikan saaminen jäi valintaoppaiden perusteella paikoin epäselväksi. Usein väylän perusteella otettavien lukumäärä määriteltiin tiedekuntakohtaisesti.
  • 44 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.6.2. BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEET Biologian koulutusohjelman suomenkielinen valinta järjestettiin valtakun- nallisena yhteisvalintana. Yhteisellä hakulomakkeella ja valintakokeella hakea Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Oulun jaTurun yliopistoihin. Hakija ilmoittihakulomakkeessayliopistojensuosituimmuusjärjestyksen.Biologian valtakunnallisen yhteisvalinnan yhteydessä pyrittiin myös Helsingin yliopis- ton ympäristöekologian laitokselle Lahteen. Bio- ja ympäristötieteisiin voi päästä tavallisesti kahdella valintaperus- teella: pelkkien valintakoepisteiden sekä alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteiden perusteella. Biologian yhteisvalinnassa valintaperusteena oli yleensä valintakokeesta ja ylioppilastutkinnosta laskettu yhteispistemäärä. Poikkeuksia oli muutamia. Kuopion ja Turun yliopistojen biokemiaan sekä Kuopion yliopiston soveltavassa biotekniikkaan ja ympäristötieteisiin oli mahdollista päästä myös pelkillä alkupisteillä. Selkeimmin valintaperuste- iltaan erottui ÅboAkademi, johon kyseisiä oppiaineita voi päästä opiskele- maan vain yhteispisteiden perusteella. Biologian yhteisvalinnoissa Jyväs- kylän yliopisto antoi alkupisteitä myös biologian alaan liittyvästä laboratorio- tai kenttäharjoittelusta. Sen sijaan lukion päättötodistuksesta sai erittäin harvoin alkupisteitä. Valintakokeet perustuivat lukion oppimäärään ja/tai muuhun kirjalli- suuteen.Aineistokoe oli harvinainen.Valtaosassa valintayksiköitä oli varattu ei-ylioppilaille oma kiintiönsä.Avoimen yliopiston väylää koskevat samat huomiot kuin luonnontieteellistä alaa ylipäänsäkin. 4.6.3. MAANTIEDE JA GEOTIETEET Kaikkiin maantieteen ja geotieteen valintayksiköihin voi tulla valituksi alku- pisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteiden perusteella. Pelkillä valinta- koepisteillä voi tulla valituksi kaikkiin muihin valintayksiköihin paitsi Åbo Akademin geologiaan. Pelkillä alkupisteillä ei voinut saada opiskelupaikkaa muualta kuin Oulun yliopiston geotieteistä. Lukion päättötodistuksen ja ns. muiden ansioiden huomioiminen alku- pisteissä vaihteli valintayksiköiden kesken. Osa valintayksiköistä antoi alku- pisteitä myös ylioppilastutkintotodistuksen perusteella. Valintakoe perustui joko lukion oppimäärään tai muuhun kirjallisuu- teen.Aineistokoetta ja erillistä soveltuvuuskoetta ei ollut käytössä.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 45 Avoimen yliopiston väylää koskevat samat huomiot, mitä on aiemmin esitetty matemaattis-luonnontieteellisestä opiskelijavalinnasta. Osassa valintayksiköistä opiskelupaikan sai menestymällä MAOL:in kilpailussa, osassa tätä väylää ei ollut käytössä. 4.6.4. TIETOJENKÄSITTELYTIETEET Tietojenkäsittelytieteen valinta järjestettiin yhteisvalintana, johon osallistui- vat Helsingin, Joensuun, Kuopion, Tampereen ja Turun yliopistot. Hakija voihakeayhdellähakulomakkeellahakeakaikkiinyhteisvalintaanosallistuviin yliopistoihin. Valintakoe oli yhteinen, mutta mm. lukion päättötodistuksesta jaylioppilastutkintotodistuksestaannettavatpisteetvaihtelivatyliopistoittain. Suurimpaan osaan tietojenkäsittelytieteen valintayksiköistä voi tulla valituksijokopelkilläalkupisteillätaivalintakokeenperusteella.Alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteet olivat valintaperusteena muutamassa alan koulutusohjelmassa. Oulun yliopiston tietojenkäsittelytiedettä ja Joensuun yliopiston signaalinkäsittelyn linjaa lukuunottamatta kaikkiin tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmiin voi tulla hyväksytyksi pelkillä alkupisteillä.Alkupisteissä ylioppilastutkinnon suoritusvuodella oli suuri merkitys. Tosin valinta- yksiköidenvälilläolierojasiinä,annetaankoalkupisteitäesimerkiksienintään viisi vai kymmenen vuotta vanhasta tutkinnosta. Lisäksi MAOL:n tieto- tekniikkakilpailuissa ja SuomenAkatemian Viksu-kilpailussa menestyneille oli varattu Kuopion, Tampereen ja Turun yliopistoissa omat suoravalinta- kiintiöt.PelkillävalintakoepisteillävoipäästäkaikkiinvalintayksiköihinÅbo Akademin Informationsbehandling’ia lukuunottamatta. Valintakoe perustui useimmiten muuhun kirjallisuuteen ja/tai aineisto- kokeeseen. Lukion pitkän matematiikan ja laajan fysiikan oppimäärään perustuvat valintakokeet olivat käytössä kahdessa valintayksikössä. Eril- listä soveltuvuuskoetta ei käytetty. Ei-ylioppilaillemahdollistenaloituspaikkojenmääräoliilmoitettuuseim- miten, mutta ei aina. Sen sijaan avoimen yliopiston väylän kriteereistä oli erittäin harvoin tietoa valintaoppaissa.
  • 46 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.7. LÄÄKETIETEELLISET KOULUTUSALAT Tässä kartoituksessa lääketieteellisiä koulutusaloja eli eläinlääketieteellistä, hammaslääketieteellistä ja lääketieteellistä koulutusalan opiskelijavalintoja tarkasteltiin yhdessä, koska niillä oli monia yhtymäkohtia. Taulukko 8. Lääketieteellisten koulutusalojen hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Eläinlääketieteellinen 1 52 340 6,5 100,0 19 21,4 Hammaslääke- tieteellinen 2 82 239 2,9 100,0 18 21,1 Lääketieteellinen 5 550 2211 4,0 99,6 33 20,7 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Eläinlääketieteellisellä koulutusalalla on yksi ainoa valintayksikkö, Helsin- ginyliopistoneläinlääketieteellinentiedekunta.Hammaslääketieteellisenalan koulutuksesta huolehtivat Helsingin ja Oulun yliopistot. Lääketieteellisen alan opiskelijavalintoja tehtiin viidessä yliopistossa, joiden yhteenlaskettu perustutkinto-opiskelijoiden aloituspaikkamäärä vuonna 2001oli 550. Lääketieteen ja hammaslääketieteen valintakokeet pidettiin saman- aikaisesti kaikissa lääkärikoulutusta järjestävissä yliopistoissa. Tämä mer- kitsee sitä, että hakija voi pyrkiä lääketieteen tai hammaslääketieteen koulu- tusohjelmaan vain yhteen yliopistoon ja vain jompaankumpaan koulutukseen kerrallaan. Eläinlääketiedettä, lääketiedettä ja hammaslääketiedettä voi päästä opiskelemaan sekä ylioppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen yhteispisteiden että pelkän valintakokeen perusteella. Pelkillä ylioppilas- tutkintotodistuksen pisteillä ei opiskelupaikkaa voinut saada. Eläinlääketiedettä, lääketiedettä ja hammaslääketiedettä voi päästä opiskelemaanmyösylioppilastutkintoasuorittamatonhakija.Ei-ylioppilaiden mahdollisuus päästä opiskelijaksi vaihteli eri valintayksiköissä esimerkiksi lääketieteellisellä koulutusalalla 6-50 % välillä aloituspaikkakiintiöstä. Eläinlääketiede, hammaslääketiede ja lääketiede antoivat yo-tutkinto-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 47 todistuksesta alkupisteitä vuonna 1997 tai sitä myöhemmistä yo-tutkinnoista. Uudet ylioppilaat (keväällä 2001 ja syksyllä 2000 kirjoittaneet) saivat lisäksi lisäpisteitä kaikissa muissa valintayksiköissä paitsi Tampereen yliopiston lääketieteen koulutusohjelmassa. Eläinlääketieteen, lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelija- valintoja yhdistivät seuraavat piirteet: lukion päättötodistuksesta ja amma- tillisista tutkinnoista ei saanut alkupisteitä. Sen sijaan IB-, EB- ja Reife- prüfung-tutkinnoista sai pisteitä. Lääketieteissä ei ollut käytössä avoimen yliopiston väylää. Suomen Akatemian tiedekilpailussa palkittuja valittiin eläinlääketieteeseen enintään kaksi. Lisäksi ko. kilpailussa 10 parhaiten menestynyttä voi hakea Kuopion yliopiston lääketieteeseen ilman valintakoetta. Kuopion yliopiston osalta oli seuraava sääntö: “Hakija, joka on suorit- tanut ylioppilastutkinnon keväällä tai syksyllä 2000 ja on vuosien 2000- 2001 aikana suorittanut varusmies- tai siviilipalveluksen saa 2 lisäpistettä alkupisteisiin. Mikäli varusmies on yllämainitun lisäksi suorittanut puolus- tusvoimien johtamis- ja kouluttajakoulutuksen, hän saa toiset 2 lisäpistettä. Hakija voi hyödyntää vain joko uuden ylioppilaan lisäpisteet tai varusmies/ siviilipalvelupisteet.” Kaikissa lääketieteellisissä valintayksiköissä valintakokeessa oli kir- jallisuuteen perustuva osio ja aineistokoe. Kirjojen nimet viittaavat lukion oppimäärään. Lisäksi kaikissa valintayksiköissä luettiin erillinen lääketie- teen alan valintojen valtakunnallisen kehittämistoimikunnan tuottama kirja ”Galenos 2001: Ihmiselimistö kohtaa ympäristön”. Suullinen soveltuvuus- haastattelu oli käytössä Turun yliopiston lääketieteessä. 4.8. MAATALOUS-METSÄTIETEELLINEN KOULUTUSALA Maatalous-metsätieteellistä koulutusta annetaan Helsingin ja Joensuun yli- opistoissa maatalous-, metsä-, kotitalous-, elintarvike- ja ympäristötieteiden aloilla. Helsingin yliopistossa oli pääaineittain 14 eri valintakiintiötä sekä suomen- että ruotsinkielisille hakijoille. Joensuun yliopistossa pääaine valit- tiin ensimmäisen opintovuoden jälkeen.
  • 48 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 9. Maatalous-metsätieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Maatalous-metsä- tieteellinen 14 387 1112 2,9 77,2 27 21,3 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Molempiin yliopistoihin oli mahdollista päästä sekä alkupisteiden ja valinta- koepisteiden yhteispisteillä että pelkän valintakokeen perusteella. Lisäksi Joensuun yliopistoon voi päästä ilman valintakoetta todistuspisteillä, mikäli oli vuonna 1996 tai sen jälkeen kirjoittanut äidinkielestä ja pitkästä matema- tiikasta laudaturin. Maatalous-metsätieteiden opiskelijavalinnassa ei saanut alkupisteitä lukionpäättötodistuksestaeikäammatillisenkoulutuksentutkinnoista.Myös- kään ns. muita pisteitä ei ollut jaossa. Kansainvälisistä ylioppilastutkinnoista sai alkupisteitä samoin perustein kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta. Molempien yliopistojen valintakoe oli luonteeltaan kirjallisuus- ja aineistokoe. Joensuun yliopistossa valintakoe ei perustunut lukion oppimää- rään, vaan muuhun kirjallisuuteen. Helsingin valintakoe perustui biologian, fysiikan ja kemian osalta lukion oppimäärään ja kansantaloustieteen ja liike- taloustieteen osalta muuhun kirjallisuuteen.Aineistokoe Helsingissä toteu- tettiin niin, että hakijoille jaettiin valintakoetilaisuudessa teksti, johon hakija voi tutustua rajatun ajan ja joka sitten kerättiin pois. Helsinkiin hakeva voi osallistua valintakokeeseen myös Oulun yliopiston tiloissa. Sekä Helsinkiin että Joensuuhun voi päästä avoimen yliopiston opin- tojenperusteella(Joensuuhunvoipäästäviisi,Helsinginlukuaeiolekerrottu). Helsingin yliopistoon voi lisäksi päästä opiskelemaan, mikäli oli sijoittunut tiedekilpailussa kymmenen parhaan joukkoon.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 49 4.9. OIKEUSTIETEELLINEN KOULUTUSALA Taulukko 10. Oikeustieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Oikeustieteellinen 5 492 2783 5,7 99,8 21 21,1 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. KaikissavalintayksiköissäpaitsiÅboAkademissaoikeustieteellisenkoulutus- alan valinta tapahtui ylempään korkeakoulututkintoon. Åbo Akademissa oikeusnotaarin tutkinnon suorittaneille oli erillinen valinta TY:n oikeustie- teen kandidaatin tutkintoon. Åbo Akademin kohdalla sisäänottomääriä ei mainita kuitenkaan ollenkaan Jokaiseenoikeustieteenvalintayksikköönvoitullavalituksiei-ylioppilas. Valituksivoitullajokoylioppilastutkinnonjavalintakokeenpisteillätaivalinta- kokeen pisteillä.Alkupisteytyksessä suosittiin uusia ylioppilaita. Hakija ei voinut kuitenkaan tulla valituksi pelkillä todistuspisteillä. Lukion päättötodistuksesta ja ammatillisista tutkinnoista ei saanut alku- pisteitä. Kansainväliset ylioppilastutkinnot rinnastettiin pisteitä annettaessa suomalaiseenylioppilastutkintoon.Ns.muitapisteitäsaivainLapinyliopiston oikeustieteessä (opintosuoritukset). Valintakokeen kysymykset perustui- vat muuhun kuin lukion oppimäärään ja olivat luonteeltaan monivalinta-, essee-, tai oikeustapauskysymyksiä. Erillisiä soveltuvuuskokeita ei ollut käytössä. Avoimen yliopiston opintojen perusteella tai tiedekilpailussa menesty- misen perusteella opiskelupaikan saaminen vaihteli. Avoimen yliopiston opintojen perusteella voi saada opiskelupaikan vain ÅboAkademin oikeus- tieteellisessä valinnassa. 4.10. PSYKOLOGIA Psykologian alan tutkintoja voi suorittaa Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa.
  • 50 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 11. Psykologian koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Psykologia 6 192 2274 11,8 98,1 21 21,0 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Kaikkiin aloituspaikkoihin voi tulla hyväksytyksi ylioppilas. Lisäksi 25 paik- kaan voi tulla hyväksytyksi jollain muulla tavalla kuin ylioppilastutkinnon suorittamalla korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut. Puolet opiskelijoista valittiin valintakokeen ja ylioppilastutkinnon yhteispisteillä ja puolet valinta- kokeen pisteillä. Ylioppilastutkinnostasaialkupisteitääidinkielestäsekäkolmestamuus- ta aineesta (toinen kotimainen kieli/matematiikka/reaali/pitkä vieras kieli). Vuotta1999aiemminsuoritetustaylioppilastutkinnostaeisaanutalkupisteitä. Koska puolet alkupaikoista ilmoitettiin täytetettävän ylioppilastutkinnon ja valintakokeen yhteispisteillä, voi todeta, että uusilla ylioppilailla oli hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan.Toisin sanoen aiemmin mainittu mah- dollisuus, jonka mukaan 25 paikkaan voi tulla hyväksytyksi jollain muulla tavalla kuin ylioppilastutkinnon suorittanut, oli lähinnä teoreettinen. Selvää on myös se, että osa ylioppilaista oli paremmassa asemassa kuin toiset: vuosien 1999-2001 ylioppilaat voivat tavoitella 50 paikkaa, kun taas vuonna 1998 ja sitä ennen kirjoittaneet ylioppilaat voivat tavoitella vain 25 paikkaa. Helsingin yliopiston psykologian valinnassa ei saanut pisteitä lukion päättötodistuksesta sen paremmin kuin harrastuksista tai työkokemuksesta. Kansainvälisistä ylioppilastutkinnoista (IB-, EB- ja Reifeprüfung) sai alku- pisteitä samalla tavalla kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta.Valintakoe- kysymykset perustuivat kirjallisuuteen. Koe voi koostua lasku-, päättely-, essee- tai monivalintatehtävistä. Soveltuvuuskoetta ei ollut. Avoimen yli- opiston opintojen perusteella voi päästä opiskelijaksi erillistä väylää pitkin: vaatimuksena oli vähintään 60 opintoviikkoa, joihin sisältyy psykologian perus- ja aineopinnot. Tiedekilpailuväylää ei ollut olemassa. Kun Helsingin yliopiston psykologian opiskelijavalintaa vertaa muihin
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 51 samanpääaineenopiskelijavalintoihin,voitehdämielenkiintoisiahavaintoja. Jyväskylän yliopistossa, Turun yliopistossa ja ÅboAkademissa oli käytössä soveltuvuuskoe tai haastattelu – Helsingin, Joensuun ja Tampereen yli- opistoissa ei ollut. Kansainvälisistä ylioppilastutkinnoista saa alkupisteitä psykologian valintayksiköissä samalla tavalla lukuunottamatta Jyväskylän yliopistoa, jossa kansainvälisen ylioppilastutkinnon suorittanut voi päästä opiskelemaan vain valintakoepisteillä.Avoimen yliopiston väylä oli käytössä kolmessa kuudesta psykologian valintayksiköstä eli Helsingin yliopistossa, Turun yliopistossa ja ÅboAkademissa. 4.11. TAIDEALAT Tässä kartoituksessa taidealojen opiskelijavalintoja päätettiin tarkastella yhden pääotsikon alla, mutta kunkin taidealan opiskelijavalintojen erityis- piirteet huomioonottaen. Taidealoihin kuuluvat kuvataide, musiikki ja musiikkikasvatus, taideteollinen koulutusala sekä teatteri- ja tanssiala. Taulukko 12. Taidealojen hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Teatteri- ja tanssiala 10 89 1547 17,4 100,0 3 24,0 Kuvataide 1 28 512 18,3 100,0 0 24,0 Taideteollinen 17 198 2402 12,1 90,1 11 22,4 Musiikki 10 161 968 6,0 96,3 22 22,4 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. 4.11.1. KUVATAIDE Kuvataideakatemian opiskelijavalinnalle oli tyypillistä se, että valinta sen viiteen koulutusohjelmaan tapahtuu yksinomaan valintakokeilla. Todistus- tai muita alkupisteitä ei annettu. Valinta oli kaksivaiheinen. Hakijat laativat enintään viisi näytetyötä, jotkavoivatollapiirustuksia,maalauksia,grafiikanvedoksiataivideo-,käsite-
  • 52 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS tai viestintätaiteen teoksia. Alkuperäisten näytetöiden perusteella hakijat valitaan valintakurssille, jonka jälkeen tapahtui lopullinen opiskelijavalinta. 4.11.2. MUSIIKKI Musiikkiin luettiin tässä kartoituksessa musiikkitiede ja musiikkikasvatus. Musiikkitieteen pääainevalintaa on Helsingin yliopistossa, Jyväskylän yli- opistossa, Turun yliopistossa ja ÅboAkademissa. Ei-ylioppilas voi tulla valituksi Helsinkiin jaTurun molempiin tätä kou- lutusta antaviin yliopistoihin. Jyväskylän yliopiston kohdalla asia jäi valinta- oppaan perusteella epäselväksi. Helsingin yliopistoon ja Turun yliopistoon voi päästä opiskelemaan musiikkitiedettä valintakoepisteiden ja todistus- pisteiden yhteispisteillä tai valintakoepisteillä. ÅboAkademiin ja Jyväsky- länyliopistoonvoipäästäopiskelijaksilähinnätodistus-javalintakoepisteillä. Tuoreita ylioppilaita suosittiin vain Helsingin yliopistossa. Lukion päättötodistuksesta ja ammatillisista tutkinnoista ei saanut alkupisteitä. Ns. muut alkupisteet olivat käytössä vain ÅboAkademissa preferenssipisteinä. IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkinnoista sai pisteitä samalla tavalla kuin suo- malaisesta tutkinnosta kaikissa musiikkitieteiden valintayksiköissä paitsi Jyväskylässä, jossa vain Suomessa suoritetusta IB-tutkinnosta sai alku- pisteitä. Valintakoe perustui kaikissa musiikkitieteen valintayksiköissä muuhun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärään ja oli luonteeltaan esseemuotoinen. Helsingin yliopistossa oli käytössä myös muunmuotoisia kysymyksiä. Aineistokoe oli käytössä vain ÅboAkademissa. Suullinen soveltuvuusosio oli käytössä ÅboAkademissa ja Jyväskylän yliopistossa. Lisäksi Jyväsky- län yliopistossa oli kokeet musiikin teorian tuntemuksesta ja musiikin histo- rian ja tyylien tuntemuksesta.Turun yliopistossa oli kuuntelukoe, jossa arvi- oidaan kykyä jäsentää kuulemaansa ja kirjoittaa siitä. Avoimen yliopiston opintojen perusteella voi päästä musiikkitieteen perustutkinto-opiskelijaksikaikissaneljässävalintayksikössä.Avoimenväylän opintoviikkovaatimukset vaihtelivat perusopinnoista 60:een opintoviikkoon. Sisäänottomäärä ilmeni valintaoppaasta vain Turun yliopiston osalta. Musiikin yliopistollinen koulutus on Suomessa keskittynyt pääasiassa Sibelius-Akatemiaan, jossa on yhdeksän koulutusohjelmaa. Musiikki- kasvatusta voi pääaineenaan opiskella Sibelius-Akatemian lisäksi opiskella Jyväskylän yliopistossa ja Oulun yliopistossa.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 53 Sibelius-Akatemianopiskelijavalintaperustuimonipuolisiinsoveltuvuut- ta mittaaviin valintakokeisiin. Osassa koulutusohjelmissa oli kirjallisuuskoe ja aineistokoe. Oulunyliopistonmusiikkikasvatuksenvalintaperustuipelkkäänvalinta- kokeeseen, jossa oli erillisen soveltuvuusosion lisäksi kirjallisuuskoe ja aineistokoe. Jyväskylän yliopiston musiikkikasvatuksen valinta perustui soveltuvuuskokeen ja ylioppilastutkintotodistuksen pisteisiin. 4.11.3. TAIDETEOLLINEN KOULUTUSALA Taideteollisia pääaineita voi opiskella Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lapin yliopistossa.Tarkastelu koskiTaideteollisen korkeakoulun osalta vain taiteen kandidaatin tutkinnon yhdeksää koulutusohjelmaa ja kuvataide- opetuksen taiteen maisterin tutkinnon peruskoulutuslinjaa, koska muissa valinnoissa edellytettiin mm. aikaisempia opintoja. Lapin yliopistossa on neljä taideteollista koulutusohjelmaa. Taideteollisen korkeakoulun opiskelijavalinta perustui kolmivaiheisiin valintakokeisiin. Muita pisteitä oli käytössä paikoin Esimerkiksi kuvataide- opetuksen peruskoulutuslinjan opiskelijavalinnassa alkupisteitä sai lukion päättötodistuksen äidinkielen arvosanasta ja kuvataiteen lukiodiplomista. Valintakokeen ensimmäisen osan muodosti ennakkotehtävien arviointi. Kaikkien hakijoiden oli tehtävä ennakkotehtävät, joiden määrä ja luonne vaihteli koulutusohjelman mukaan. Ennakkotehtävien perusteella osa haki- joista, enintään kymmenkertainen määrä aloituspaikkoihin verrattuna, kut- suttiin valintakokeen toiseen osaan. Toisen osan perusteella osa hakijoista, enintään nelinkertainen määrä sisäänottoon nähden, kutsuttiin valintakokeen kolmanteen osaan. LapinyliopistontaideteollinenopiskelijavalintapoikkesiTaideteollisen korkeakoulun opiskelijavalinnasta siten, että Lapin yliopiston taideteollisiin koulutusohjelmiin voi päästä vain alkupisteiden ja valintakokeen yhteispis- teiden perusteella. Pelkillä valintakoepisteillä ei siis voinut saada opiskelu- paikkaa. Neljästä ylioppilastutkinnon aineesta ja kuvataiteen lukiodiplomista pisteitä sai alkupisteitä. Osassa koulutusohjelmia lukiodiplomilla saattoi jopa korvata ennakkotehtävät. Lapin yliopiston valinta poikkesiTaideteollisen valinnasta myös siten, että osassa Lapin koulutusohjelmissa oli käytössä kirjallisuuteen perustuva valintakoe toisin kuin Taideteollisen korkeakoulun opiskelijavalinnoissa.
  • 54 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Keskeinen ero yliopistojen välillä oli se, että Lapin yliopistoon voi päästä opiskelemaan avoimen yliopiston väylän kautta. Taideteollisessa korkea- koulussa tällaista mahdollisuutta ei ollut. Lapin yliopistossa oli erillinen valinta artenomi-, artenomi (AMK)- tai medianomi (AMK) –tutkinnon suorittaneille (ei koske kuvataidekasvatusta). Tämä ns. art–valinta perustui koulutusohjelmasta riippuen portfolion/työ- näytteen/kirjallisen tehtävän/haastattelun yhdistelmään. 4.11.4. TEATTERI- JA TANSSIALA Teatterikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutuksen opiskelijavalintajärjestelmä oli hyvin samanlainen: ylioppilaat ja ei-ylioppi- laat olivat samalla viivalla ja valinta perustui yksinomaan valintakokeen pis- teisiin. Teatterin ja draaman tutkimusta voi opiskella Tampereen yliopistossa ja teatteritiedettä voi opiskella Helsingin yliopistossa. Ko. valintayksiköiden opiskelijavalinta erosi toisistaan: Tampereen teatterin ja draaman tutkimuk- seen voi päästä vain alkupisteiden ja valintakokeen yhteispisteillä, kun taas Helsingin teatteritieteeseen valittiin osa alkupisteiden ja valintakokeen yhteispisteillä ja osa pelkän valintakokeen perusteella. Toisin sanoen Tam- pereelle voi päästä vain ylioppilas, kun taas Helsingissä osaa opiskelu- paikoista voi tavoitella ei-ylioppilas. Helsingin yliopiston teatteritieteessä suosittiin tuoreita ylioppilaita toi- sin kuin Tampereen teatterin ja draaman tutkimuksessa. Kummassakaan ei saanut alkupisteitä lukion päättötodistuksesta eikä ammatillisista tutkin- noista. Molemmissa sai alkupisteitä IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkinnoista samallatavoinkuinsuomalaisestaylioppilastutkinnosta.Ns.muutalkupisteet olivat käytössä vain Tampereen teatterin ja draaman tutkimuksessa, joka antoi harrastuspisteitä. Helsingin yliopiston teatteritieteessä ja Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksessa valintakokeessa oli muuhun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärään perustuva valintakoe. Kummassakaan ei ollut aineisto- koetta. Tampereella oli käytössä kirjallinen ja suullinen soveltuvuuskoe. Kumpaankin valintayksikköön voi päästä avoimen yliopiston opinnoilla.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 55 4.12. TEKNILLISTIETEELLINEN KOULUTUSALA Taulukko 13. Teknillistieteellinen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Teknillistieteellinen 56 4347 24511 5,6 84,3 67 19,4 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Teknillistieteellisen alan opiskelijavalinnassa oli käytössä yhteisvalinta.7) Yhteisvalinnan lisäksi käytössä oli lukuisa joukko erillisvalintoja.8) Kaikki diplomi-insinöörin tai arkkitehtuurin tutkintokoulutusta antavat yliopistot ja niissä 53 koulutusohjelmaa ja opintosuuntaa9) olivat yhteisvalinnan piirissä. Yliopistoilla oli yhteiset valintakokeet ja hakulomakkeet. Valintaperusteet vaihtelivat koulutusohjelman ja opintosuunnan mukaan. Teknillistieteelliselle opiskelijavalinnalle oli tyypillistä, että opiskelu- paikan voi saada suoraan todistuspisteillä, pelkillä valintakoepisteillä sekä alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteillä. Poikkeuksen muodosti arkkitehtuuri, jossa opiskelupaikkaa ei voinut saada alkupisteillä. Lisäksi teknillistieteellisillealoilleolityypillistäse,etteivalittavienopiskelijoidenlu- kumäärä eikä ei-ylioppilaiden osuus kaikista valittavista opiskelijoista käy- nyt ilmi valintaoppaista. Valintatodistuspisteilläperustuilukionpäättötodistuksestajaylioppilas- tutkinnosta laskettaviin pisteisiin. Todistuspisteet ja alkupisteet laskettiin samalla tavalla kaikissa yhteisvalintaan osallistuvissa valintayksiköissä. Jos valintarajan kohdalla kahdella hakijalla oli sama pistemäärä, pitkän mate- matiikan ylioppilaskokeen pistemäärä ratkaisi valinnan. Tässä yhteydessä huomioitiin vain syksystä 2000 alkaen suoritetut tutkinnot, so. edellisen vuodenylioppilaat.Yhteispisteillävalittaessaylioppilastutkinnostahuomioitiin 7) Tämän raportin tiedot perustuvat Teknisten tieteiden valintaopas 2001 tietoihin. 8) Erillisvalinnoista julkaistaan omaa opastaan. 9) Vaasan yliopistossa järjestettävä diplomi-insinöörikoulutus (alkuosa tutkinnosta suoritetaan Vaasassa ja loppuosa Teknillisessä korkeakoulussa) ja Teknillisen korkeakoulun informaatioverkostojen koulutusohjelma olivat yhteisvalinnan ulkopuolella.
  • 56 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS neljä parasta ainetta äidinkielen, reaalin, toisen kotimaisen kielen, vieraiden kielten ja matematiikan joukosta. Teknillistieteellisessä opiskelijavalinnassa annettiin todistuspisteiden lisäksi myös muita alkupisteitä ensisijaiseksi asetetusta hakukohteesta. IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkinto rinnastettiin alkupisteytyksessä suomalaiseen ylioppilastutkintoon. Sen sijaan ammatillisista tutkinnoista ei saanut alku- pisteitä. Valintakoeperustuitavallisestimatematiikanja/taifysiikanja/taikemian lukion oppimäärään. Sellaisen valintakokeen käyttö, joka ei perustuisi lukion oppimäärään,oliteknillistieteelliselläalallaerittäinharvinaista.Aineistokoetta ja erillistä soveltuvuuskoetta ei käytetty lukuun ottamatta TKK:n informaatioverkostojenkoulutusohjelmaa,jokaeikuuluyhteisvalinnanpiiriin. Yhteisvalintaoppaassa ei ollut tietoja avoimen yliopiston väylän volyy- mista. Lukuvuonna 2000 ja 2001 valtakunnallisessa matematiikka/fysiikka/ kemiakilpailuissa10parastajaSuomenAkatemiankilpailussapalkitutvoivat päästä opiskelijaksi erillistä väylää pitkin. Edellytyksenä oli, että ylioppilas- tutkinto on vuodelta 2000 tai 2001. Arkkitehtuurin opiskelijavalinta erosi muusta teknillistieteellisestä opiskelijavalinnasta siten, että valintakoe perustui matematiikan lukion oppi- määrään. Lisäksi maisema-arkkitehtuurissa oli käytössä lukion oppimäärän ulkopuolista, luonnontieteellistä kirjallisuutta.Arkkitehtien valinnassa oli käytössäsoveltuvuuskoe,jossamitattiinpiirustustaitoja.Sensijaanarkkitehti- valinnassa ei ollut käytössä avoimen yliopiston väylää tai erilaisissa kilpai- luissa menestymisen väylää. 4.13. TEOLOGINEN KOULUTUSALA Taulukko 14. Teologisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Teologinen ala 6 272 1089 4,0 93,1 34 21,4 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 57 Teologian koulutusalalla eri valintayksiköillä oli toisistaan varsin poikkeavia valintamenettelyitä ja valintaperusteita. Suoravalintaa edustivat Joensuun yliopiston ortodoksinen teologia, joka valitsi opiskelijat suoraan opettaja- koulutukseen, kirkkomusiikkiin ja teologiaan sekä Joensuun yliopiston län- tinen teologia, joka valitsi opiskelijat suoraan opettajankoulutukseen ja teo- logiaan. Vasta opintojen kuluessa tapahtuvaa valintaa edustivat Helsingin yliopisto ja ÅboAkademi. Heterogeenisyyttä oli myös siinä, että Joensuun yliopiston ortodoksi- seen ja läntiseen teologiaan ei voi tulla valituksi ei-ylioppilas, kun taas Hel- singinyliopistossaei-ylioppilasvoitullahyväksytyksipuoleenaloituspaikoista. ÅboAkademissa ei-ylioppilaiden osuudeksi oli määritelty 15 %. Ylioppilastutkinnosta sai alkupisteitä kaikissa muissa valintayksiköissä paitsiJoensuunyliopistonkirkkomusiikissa.Lukionpäättötodistuksestaalku- pisteitä antoivat vain Joensuun yliopiston ortodoksinen ja läntinen teologia. Muita alkupisteitä antoivat ÅboAkademi ja Joensuun ortodoksinen kirkko- musiikki. Kaikissa teologian valintayksiköissä IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkin- noista sai pisteitä samoin kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta.Yksikään valintayksikkö ei antanut alkupisteitä ammattikorkeakoulu-, opisto- tai ammatillisesta tutkinnosta. Vain ÅboAkademissa valintakoe perustui lukion oppimäärään, muissa valintayksiköissämuuhunkirjallisuuteen.AineistokoeolikäytössäHelsingin yliopistossa ja ÅboAkademissa ja soveltuvuuskoe vain Joensuun yliopis- tossa. Joensuunyliopistossavalituksivoitullavaintodistuspisteidenjavalinta- kokeen yhteispisteillä, Helsingissä yhteispisteillä ja pelkällä valintakokeella, Åbo Akademin kohdalla asiasta sen paremmin kuin sisäänottomäärästä ei ollut mainintaa valintaoppaassa. Valintamenettelyiden heterogeenisyys teologisella koulutusalalla koski myösavoimenyliopistonväylääjatiedekilpailujenperusteellahyväksymistä: vain Helsingin yliopistossa ja ÅboAkademissa ko. väylät olivat käytössä. 4.14. TERVEYSTIETEIDEN KOULUTUSALA Terveystieteisiin luettiin tässä kartoituksessa ravitsemustiede, ergonomia, kansanterveystiede, liikuntalääketiede, fysioterapia, fysioterapiaopettaja,
  • 58 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS gerontologia ja kansanterveys, sosiaali- ja terveysjohtaminen, terveyskas- vatus, toimintaterapia, toimintaterapiaopettaja, terveyshallinto ja terveys- taloustiede,hoitotiede,terveydenhuollonhallinto,radiografia,hoitotyönopet- taja,akuuttikliininenhoitotiedesekäkliinisenhoitotieteengeriatrisetopinnot. Taulukko 15. Terveystieteiden koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Terveystieteet 27 329 2059 6,3 91,3 8 29,9 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Terveystieteiden opiskelijavalintojen toteutus erosi erittäin paljon eri valinta- yksiköiden kesken. Käytössä olevat valintaperusteet voidaan luokitella nel- jään ryhmään yleisimmästä harvinaisimpaan: 1. Valinta alan opisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon perusteella. Osa tätä valintaperustetta noudattavista valintayksiköistä valitsi opiskelijat alkupisteiden ja valintakokeiden (kirjallisuus ja/tai aineistokoe) yhteis- pisteillä ja osa pelkän valintakokeen perusteella. 2. Valinta pelkillä valintakoepisteillä.Tällöin minkäänlaisia alkupisteitä ei annettu, eikä hakijoita eroteltu ylioppilaisiin ja ei-ylioppilaisiin. 3. Valinta yksinomaan aiemmin suoritetun opintokokonaisuuden perus- teella. Hakijoita ei tällöin eroteltu ylioppilaisiin ja ei-ylioppilaisiin, eikä käytössä ollut valintakoetta. 4. Valinta alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteillä tai pelkillä valintakoepisteillä. Pisteitä ei saanut lukion päättötodistuksesta, muis- ta ansioista eikä ammatillisista tutkinnoista. Kansainvälisiin ylioppilas- tutkintoihin suhtauduttiin samoin kuin suomalaiseen ylioppilastutkin- toon. Valintakoe perustui muuhun kirjallisuuteen ja/tai aineisto- kokeeseen. Näiden neljän valintaperustemallin lisäksi terveystieteissä oli jonkin verran käytössä sekamalleja, joissa oli elementtejä eri malleista. Erillistä soveltu-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 59 vuuskoetta ei ollut käytössä yhdessäkään valintayksikössä. Suuressaenemmistössävalintayksiköitäolikäytössäavoimenyliopiston väylä, mutta useimmiten väylän sisäänottomäärää jäi valintaoppaan perus- teella epäselväksi. Myös väylän opintoviikkovaatimukset vaihtelivat pai- koin.Tiedekilpailuväylää oli käytössä erittäin harvoin. 4.15. VIESTINTÄTIETEET Viestintätieteiksi luettiin tässä kartoituksessa Helsingin yliopiston viestintä ja journalistik-oppiaine (Svenska social- och kommunalhögskolanissa); Jyväskylänyliopistonpuheviestintä,yhteisöviestintäjajournalistiikka;Oulun yliopiston kansainvälisen yritysviestinnän koulutusohjelma (osana germaa- nista filologiaa), kansainvälisen yritysviestinnän koulutusohjelmaa (osana pohjoismaista filologiaa); Tampereen yliopiston tiedotusoppia ja Vaasan yliopiston viestintätieteitä. Taulukko 16. Viestintätieteiden hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Viestintätieteet 9 189 2929 15,5 86,4 **) **) *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani **) Tiedot puuttuvat, koska viestintätieteitä ei tarkastella erikseen Tilastokeskuksen koulutusala- luokittelussa. Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Ei-ylioppilaat voivat tulla valituksi jokaiseen viestintätieteen valintayksik- köön. Jyväskylän yliopiston kohdalla valittavien ei-ylioppilaiden lukumäärä ei käynyt ilmi valintaoppaasta. Helsingin yliopiston viestintään,Turun yliopiston mediatutkimukseen jaVaasan yliopiston viestintätieteisiin valinta tapahtui joko ylioppilastutkin- non ja valintakokeen pisteillä tai pelkän valintakokeen pisteillä. Tampereen yliopiston tiedotusoppiin voi päästä opiskelijaksi vain valintakokeen perus- teella,jotenkaikkipaikatolivattäytettävissämyösei-ylioppilailla.Jyväskylän yliopiston kohdalla jäi epäselväksi se, valitaanko opiskelijoita pelkästään valintakokeen perusteella.Yhteenkään viestintätieteen valintayksiköistä ei voinut tulla valituksi pelkillä todistuspisteillä.
  • 60 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Lukion päättötodistuksesta ei saanut viestintätieteissä alkupisteitä.Vain Tampereenyliopistontiedotusopissaammatillisenkoulutuksentutkinnotolivat samassa asemassa kuin ylioppilastutkinto: kummastakaan ei saanut pisteitä. Kansainvälisetylioppilastutkinnothuomioitiinsuomalaisenylioppilastutkinnon tavoinmuissaviestinnänvalintayksiköissäpaitsiJyväskylänyksiköissä,joissa sai alkupisteitä vain IB-tutkinnosta. Muita alkupisteitä sai vain Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän valintayksikössä, joka antoi pisteitä alan opin- noista ja työkokemuksesta. Valintakoe oli muuhun kuin lukion oppimäärään perustuva kirjallisuus- koe ja/tai aineistokoe. Vastaukset laadittiin pääasiassa esseemuotoisina. Valintaoppaassa todettiin Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän osalta, että kirjalliseen kokeeseen ei edellytetä ennalta valmentautumista. Suullinen soveltuvuuskoe oli käytössä kahdessa valintayksikössä – Jyväskylän yli- opiston puheviestinnässä ja yhteisöviestinnässä. Avoimen yliopiston väylä oli käytössä lähes kaikissa viestinnän valinta- yksiköissä. Opintoviikkovaatimukset vaihtelivat perusopinnoista 60 opinto- viikkoon. Avoimen väylää sisäänotettavien määrä oli paikoin epäselvä. Valintayksiköiden kesken oli myös vaihtelua siinä, voiko tiedekilpailuissa menestymisen perusteella tulla valituksi. 4.16. YHTEISKUNTATIETEELLINEN KOULUTUSALA Yhteiskuntatieteellisen koulutusalan pääaineisiin luettiin tässä kartoituksessa sosiologia, valtio-oppi, kansainvälinen politiikka, julkisoikeus, hallintotiede, kunnallisala, finanssihallinto ja julkiyhteisöjen laskentatoimi, filosofia, tilas- totiede, sosiaalipolitiikka, yhteiskuntapolitiikka, sosiaalityö, sosiaali- ja kult- tuuriantropologia,sosiaali-jaterveyshallinto,yhteiskuntamaantiede,matkailu- tutkimus,informaatiotutkimus,aluetiede,ympäristöpolitiikka,(kansan)talous- tiede ja yrittäjyys. Sosiaalipsykologiaa käsitellään tässä kartoituksessa psy- kologian yhteydessä jaTampereen yliopiston tilastotiedettä luonnontieteel- lisen koulutusalan opiskelijavalintojen yhteydessä.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 61 Taulukko 17. Yhteiskuntatieteellisen koulutusalan ja hallintotieteiden hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Yhteiskunta- ja hallintotieteet 70 1741 12562 7,2 76,4 19 21,6 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Opiskelijavalinta tapahtui yleensä suoraan pääaineeseen. Kaksivaiheista valintaa, jossa opiskelija valitaan ensin pääaineryhmään ja valikoituminen pääaineeseen tapahtuu vasta opintojen kuluessa, edusti Åbo Akademin politices magister –examen ja Vaasan yliopiston hallintotieteiden maisterin tutkinto. Yleisin valintaperuste oli joko ylioppilastutkintotodistuksen ja valinta- kokeen yhteispisteet (ylioppilashakijat, usein mahdollista lähinnä tuoreille ylioppilaille) tai valintakokeen pisteet (ylioppilaat, jotka eivät päässeet yhteispistekiintiössä ja ei-ylioppilaat, tosin joissain valintayksiköissä valinta- kokeen kautta tulevien oli oltava ylioppilaita). Pelkillätodistuspisteillävalintaoliharvinaistakahtapoikkeustalukuun- ottamatta: - Åbo Akademin VTM –tutkintoon (politices magister) voi tulla vali- tuksi todistus- ja lisäansioista annettavilla pisteillä ja - Joensuun yliopiston tilastotieteeseen, Jyväskylän yliopiston tilasto- tieteeseen ja Turun yliopiston tilastotieteeseen voi tulla valituksi pel- killä todistuspisteillä samoin Joensuun yliopiston kansantaloustietee- seen. Ei-ylioppilaillaolimahdollisuudettullavalituksikaikkiinmuihinyhteiskunta- tieteellisen koulutusalan valintayksiköihin paitsi Joensuun yliopiston tilasto- tieteeseen. Ylioppilaiden ja ei-ylioppilaiden kohtelua vertailtaessa kolme valintayksikköä kohteli heitä täysin tasavertaisesti: - Kuopion yliopiston sosiaalipsykologian ja sosiologian valinta ja Lapin yliopiston sosiaalityön valinta perustuivat pelkästään valintakokeeseen.
  • 62 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS - Kuopionyliopistonyrittäjyydenvalintaperustuialkupisteiden(todistus- pisteet) ja valintakokeenyhteispisteisiin.Todistuspisteytyksessä amk-, opisto- ja vähintään kolmivuotisen ammatillisen koulutuksen tutkinto- todistuksista sai samalla tavalla pisteitä kuin lukion päättötodistuksesta ja ylioppilastutkintotodistuksesta. Avoimen yliopiston opintojen väylää pitkin perustutkinto-opiskelijaksi hake- minen oli mahdollista lähes kaikissa valintayksiköissä, mutta valittavien määrää ei oltu kiintiöity tai ennalta ilmoitettu.Yleisin vaatimus oli ns. 60/35/ 15 eli yhteensä avoimen yliopiston opintoviikkoja vaadittiin vähintään 60, joista haettavassa pääaineessa vähintään 35 opintoviikkoa ja jossain muus- sa aineessa vähintään 15 opintoviikkoa. Useiden pääaineiden valintatiedoissa todettiin, että opintoviikkojen tulee muodostaa opintokokonaisuus. SuomenAkatemian tiedekilpailuissa menestymisen perusteella valit- seminen vaihteli. Mikäli tällä periaatteella opiskelijoita valittiin, heidät valit- tiin pääsääntöisesti kokonaiskiintiön ulkopuolella. Valintayksiköiden välillä oli paljon eroja sen suhteen, mistä aineista annetaan pisteitä.Yksittäisistä ylioppilastutkinnon aineista äidinkieli oli se, josta valintayksiköt antoivat useimmiten pisteitä. Lukion päättötodistuksesta sai hyvin harvoin pisteitä. Samoin muita alkupisteitäannettiinerittäinharvoin.PoikkeuksenaolilähinnäÅA:npolitices magister -examen. IB-, EB-, ja Reifeprüfung-tutkintojen asema ylioppilas- tutkinnoista saataviin pisteisiin suhteutettuna oli tasavertainen lukuunotta- matta Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisen koulutusalan opiskelija- valintoja. Kuten edellä Kuopion yliopiston yrittäjyyden oppiaineen kohdalla kävi ilmi, amk-, opisto- ja vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta tutkin- nosta ei lähtökohtaisesti saanut alkupisteitä. Poikkeuksena oli jälleen ÅA:n politices magister –tutkinto. Valintakokeetperustuivatuseimmitenmuuhunkirjallisuuteenkuinlukion oppimäärään. Lukion oppimäärään perustuvia valintakokeita oli pääasiassa vain tilastotieteissä. Kokeen monivalinta-, essee- tai muuta luonnetta ei valintaoppaissa läheskään aina ilmoitettu. Soveltuvuuskokeita ei käytännössä ollut, ja aineistokokeet olivat erittäin harvinaisia.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 63 5. YHTEENVETO YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNOISTA VUONNA 2001 Tässä kappaleessa tarkastellaan ensin valintojen toteuttamisen periaatteita, kuten valintojen tavoitteita, valintojen organisointia ja valintaperusteita. Luvusta 5.4. eteenpäin tarkastellaan valintojen toteutumista ja toimivuutta hakijoidenjahyväksyttyjenmääriensekäopintojenkeskeyttämisenjavalmis- tumisaikojen valossa. 5.1. VALINTOJEN TAVOITTEET ERI NÄKÖKULMISTA Valintajärjestelmien tavoitteita ja ongelmia voidaan tarkastella erilaisten toimijoiden eli ns. sidosryhmien näkökulmasta. Opiskelijavalintatoimikunta (KM 1986:8, 25-27) nimesi neljä ryhmää, joilla voidaan ajatella olevan intressejäopiskelijavalintojensuhteen:potentiaalisetopiskelijat,korkeakoulut, (koulutus)poliittiset päätöksentekijät sekä koulutettavien tulevat työnanta- jat. Mainittujen neljän ryhmän sisällä voidaan vielä erottaa osaryhmiä, joilla saattaa olla omia valintoihin kohdistuvia tavoitteita ja odotuksia. Sidosryhmänäkökulmassakorostuuhelpostivalintajärjestelmienkomp- leksisuus ja eri sidosryhmien tarpeiden ja etujen ristiriitaisuus. Esimerkiksi em. opiskelijavalintatoimikunta oli sitä mieltä, että kaikissa keskeisissä kysy- myksissä ei liene mahdollista löytää mielekkäitä ja kyllin konkreettisia kompromisseja, vaan johdonmukaisen kehittämisehdotusten kokonaisuuden rakentaminen edellyttää ainakin jossain määrin sitoutumista johonkin näkö- kulmaan(KM1986:8,105).Tässäkartoituksessaeiolekuitenkaansitouduttu yhteen näkökulmaan, vaan opiskelijavalinnoille asetettuja tavoitteita ja odo- tuksia tarkastellaan kolmesta keskeisestä näkökulmasta eli hakijan, yliopis- tojen/hakukohteiden ja koulutusjärjestelmän näkökulmasta. 5.1.1. KOULUTUSJÄRJESTELMÄ Koulutuspoliittiset päätöksentekijät ovat monen eri toimijan muodostama kokonaisuus: varsinaiseen koulutusjärjestelmään kuuluvien toimijoiden lisäksi koulutuspolitiikan muotoutumiseen vaikuttavat olennaisesti muut poliittiset toimijat, kuten eduskunta, valtioneuvosto ja etujärjestöt.Työelämä, (koulutus)poliittiset toimijat ja tilanteet sekä kansainväliset tekijät säätelevät valintoja enemmän tai vähemmän suoraan. Koulutuspolitiikan näkökulmasta katsottuna opiskelijavalintojen
  • 64 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS ongelmiksi on koettu muun muassa koulutuspaikkojen mitoitus, ylioppilas- suma, moninkertainen ja päällekkäinen koulutus, koulutuspaikkojen vajaa- käyttö sekä valintojen monimutkaisuus (Jussila 1996, 25). Monet ongelmat, kuten ns. ylioppilassuma, ovat kestoluonteisia. Ongelmien on ratkaisuksi ehdotettu erilaisia toimenpiteitä, joista osa on toteutunut. Tällä hetkellä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmissa ja yliopistojen tulossopimuksissa tavoitteiksi on asetettu mm. - nuorten ikäluokkien tehokas sijoittuminen opintoihin - ylioppilastutkinnon monipuolinen hyväksikäyttäminen valinnoissa - opiskelijavalintojen keventäminen - yhteistyön lisääminen - opiskelupaikkojen tehokas täyttäminen - yhdenmukaisten koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen kaikille. Opiskelijavalintojen tehokkuus on korkeakoulupolitiikan näkökulmasta noussut keskeiseksi teemaksi. Opetusministeriö odottaa, että opiskelija- valintojen arvioinnin pohjalta voitaisiin nopeuttaa opintoihin sijoittumista (Lehikoinen & Saarinen 2001, 28). Opintojen myöhäinen aloitusikä, joka ennakoi opintojen venymistä ja keskeyttämistä, onkin valintajärjestelmän puitteissa mielekäs tarkastelun kohde. Toisaalta on ilmeistä, että nuoruusiässä tehtäviin päätöksiin vaikuttaa tekijöitä, joihin ei voida vaikuttaa valintajärjestelmää kehittämällä. Järjes- telmän näkökulmasta hukkakoulutuksena näyttäytyy helposti moni sellainen opiskelujakso, joka yksilön näkökulmasta on mielekästä. Näin on esimer- kiksi silloin, kun ensimmäinen opiskelupaikka on selkiyttänyt tai tarkentanut oman kiinnostuksen kohteen. Erityisesti tietyille suosituille aloille haetaan useita kertoja ennen kuin opiskelupaikka saadaan. ”Odottamiseen” käytetty aika käytetään usein opiskeluun toissijaisessa opiskelupaikassa. Missä määrin opiskelijavalinnoilla voidaan sitten vaikuttaa opiskelijan kiinnittymiseenopintoihinsa?Näkökulmanongelmanaon,ettäniihinvaikuttaa valintamenettelyn ja koulutusjärjestelmän ohella moni muu seikka. Näitä ovat mm. se, onko päässyt ensisijaiseksi asettamaansa hakukohteeseen ja yliopistoon, kuinka hyvin koulutuksen sisältö vastaa omia odotuksia, saako opiskelija opintoihinsa tarvittaessa ohjausta, onko opiskelija kiinnittynyt erilaisiin sosiaalisiin verkostoihin ja miten asuminen on järjestynyt. Suomalaisessa korkeakoulupoliittisessa keskustelussa on lisäksi viime
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 65 vuosina voimakkaasti painottunut yliopistojen merkitys alueiden kehittymi- sessä ja niiden kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Tämä näkyy myös opetus- ministeriön korkeakoulujen alueellista kehittämistä koskevassa työryhmän muistiossa (OPM 28:2001). Aluekehityksen näkökulmasta on merkittävää, mistä opiskelijat rekry- toituvat korkeakouluihin ja minne he työllistyvät koulutuksen jälkeen. Työ- ryhmä ehdottaa entistä tiiviimpää yhteistyötä alueen yliopistojen ja ammatti- korkeakoulujen välille. Korkeakoulut ja niiden sivutoimipisteet voivat profiilivalinnoilla ja aloituspaikkamäärillä merkittävällä tavalla vaikuttaa opiskelijavalintaan.Korkeakoulujenväliselläyhteistyöllävoiollapidemmällä tähtäimellä vaikutuksensa myös opiskelijavalintaan, mikäli korkeakoulut perustavat esimerkiksi uusia yhteisiä koulutusohjelmia. Hakijan kannalta etuna olisi tällöin mm. opiskelutarjonnan lisääntyminen. Haasteena olisi kuitenkin korkeakoulujen välisen yhteistyön ja tiedottamisen tehostaminen, jotta hakija pystyy luomaan mielikuvan koulutusalan valtakunnallisesta koulutustarjonnasta ja voi pyrkiä varmistamaan koulutuspaikkansa. (OPM 28:2001.) 5.1.2. YLIOPISTOT Opiskelijavalintaan yliopistoissa kohdistuu suuria paineita, sillä opiskelijat määrittävätmonellatavallayliopistonkilpailukykyäjakehittymispotentiaalia. Opiskelutarjonnan lisääntyessä ja monipuolistuessa ja toisaalta ikäluokkien pienetessä monet yliopistot, koulutusalat ja valintayksiköt joutuvat kilpaile- maan keskenään parhaimmista ja motivoituneimmista opiskelijoista. On- nistuneet opiskelijavalinnat voivat auttaa saavuttamaan koulutuksen määrälliset ja laadulliset tavoitteet. Soveltuvuuden ja motivaation mittaamisen keinoista ja niiden toimi- vuudesta on erilaisia näkemyksiä. Lukuisat erilaiset hakijaryhmät aiheuttavat ongelmia mm. vertailtavuuden suhteen. Keskeisiä ovat hakijoiden karsimi- seen liittyvät tasa-arvo- ja oikeusturvakysymykset: aiemman koulu- menestyksen ja muiden ansioiden yhteismitallinen vertailu on koettu erittäin vaikeaksi (Jussila 1996, 27-28). Ongelma on tunnustettu myös ammatti- korkeakoulusektorilla. Valintakokeiden painottaminen valintaprosessissa onkineräskeinopyrkiäasettamaanhakijatsamalleviivallevalintatilanteessa. Valintojen yhteydessä usein käytetty motivaation määritelmä on kuitenkin ongelmallinen:yksilönmotivaatioeiolemuuttumatonjasilläonuseitakohteita.
  • 66 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Opiskelijavalinnat ovat pysyneet monin osin yliopistoissa yllättävän muuttumattomina vuosikymmeniä, jos sitä verrataan moniin toiminta- ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin ja tiedon lisääntymiseen oppimisesta (Kosonen 2000). Valintayksiköt varmasti uskovat käyttämiensä valinta- menetelmien tuottavan hyvän lopputuloksen, mutta harvalla on tästä käy- tännön näyttöä, koska resursseja oman valintamenettelynsä ennustearvon tutkimiseksi opinnoissa etenemisen ja työuran kannalta ei useinkaan ole. Monivaiheinentaimuullatavoinraskasvalintaprosessivoiollayksikölle mielekäs investointi, mikäli tuloksena opinnoissa etenevä ja menestyvä opiskelijajoukko.Toisaalta työläs valintaprosessi voi mennä pitkälti hukkaan, jos opiskelijaksi pyrkivät ja koulutusinstituution kysyntä ja tarjonta eivät eri syistä kohtaa. Myös keskeyttämiset voidaan kokea ongelmallisina, etenkin joskoulutusyksikköeioleonnistunutvarautumaanniihinuusienopiskelijoiden määrää suunniteltaessa. (Jussila 1996, 27.) Opintojen keskimääräinen suoritusaika ja valmistumisaika vaihtelevat suuresti koulutusaloittain (ks. tarkemmin luku 5.6). 5.1.3. HAKIJA Kuten jo edellä kävi ilmi, opiskelijavalintajärjestelmän kehittämiseen liittyy suuria odotuksia erityisesti järjestelmätasolla. Haluttujen vaikutusten saavuttaminenonkuitenkinmahdotonta,mikälieiperehdytähakijoidentoimin- taan ja sitä ohjaaviin tekijöihin. Hakijan ”rationaliteetin” selvittäminen ei ole helppoa, koska koulutukseen pyrkivät eivät ole homogeeninen ryhmä. Tässä kartoituksessa hakijan näkökulma on esillä usealla eri tavalla. Hakijoiden hakeutuminen ja sijoittuminen koulutukseen voidaan nähdä prosessina, joka alkaa huomattavasti ennen varsinaista korkeakouluihin pyrkimistäjapäättyymonienkohdaltavastavuosiakinkorkeakouluihinsijoittu- misen jälkeen (KM 1986:8, 137). Prosessi on kokonaisuus, jonka muodos- tavatyksilöidenvalikoituminen,yksilöidenomatvalintapäätöksetjakoulutus- instituutioiden valintapäätökset (KM 1986:8, 80). Koulutukseen valikoitu- misen problematiikkaan on aiheeseen liittyvässä tutkimuskirjallisuudessa kytketty myös sosiaalisia tekijöitä, joilla on tulkittu olevan vaikutusta siihen, miksi opiskelemaan hakeutuu ja pääsee tietynlaisia opiskelijoita. Tässä kartoituksessa nämä tekijät on kuitenkin rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Hakijan näkökulmassa voi painottaa monia asioita. Usein keskeisim- pinä hakijaa koskettavina näkökulmina nostetaan esiin valintoihin liittyvä
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 67 hakijoiden tasavertainen kohtelu, informaation läpinäkyvyys ja saatavuus jne. Hakijoiden kokemus valintakriteereistä ja -menetelmistä on tärkeä, sillä opiskelijavalinta merkitsee väliintuloa, jolla on yksilön elämään äärim- mäisen kauaskantoisia ja voimakkaita seurauksia (Kosonen 2001). Tämä näkökulma on ollut esillä myös julkisuudessa. Helsingin Sanomissa (2001a) uutisoitiin psykoterapeutti Pekka Uotilan kokemuksia tapaamistaan nuo- rista, joille ilman opiskelupaikkaa jääminen on merkinnyt voimakasta petty- mystä, masennusta ja jopa itsetuhoajatuksia. Tietty opiskelupaikka on monelle nuorelle ainoalta tuntuva väylä toivottuun aikuisuuteen. Nuori voi kokeavoimakkaasti,ettätiettyopiskelupaikkakuuluuhänelle,jolloinhylkää- minen on äärimmäisen vaikea hyväksyä. (Helsingin Sanomat 2001a.) Yliopistojen autonomia on johtanut siihen, että opiskelijavalintojen pe- riaatteet vaihtelevat runsaastikin yliopistojen välillä. Eduskunnan oikeus- asiamies kiinnitti loppuvuodesta 2001 huomiota vaihteleviin käytäntöihin ja korosti, että hakijan tulisi voida luottaa opiskelijavalintojen oikeudenmukai- suuteen.Autonomia ei saisi merkitä sitä, että opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun peruslähtökohdat määritellään eri yliopistoissa täysin eri tavoin. (Helsingin Sanomat 2001b.) Hakijan näkökulmasta katsottuna ainakin seuraavat kysymykset ovat tärkeitä: - Mitkä tekijät vaikuttavat nuoren tulevaisuuden suunnitelmiin, päätök- seen opiskelemaan lähtemisestä ja opiskelupaikan valintaan? - Mitenkilpailukoulutuspaikoista,hakijanhenkilökohtaisetominaisuudet ja intressit, sosiaaliset ja taloudelliset seikat, elämänvaihe ja -tilanne vaikuttavat koulutukseen hakeutumiseen? - Mikä selittää hakukäyttäytymistä? Miksi korkeakoulutukseen hake- minen lisääntyy jatkuvasti, vaikka ikäluokat pienenevät? - Ohjaavatkoopiskelijavalinnathakijanhänenkannaltaanmielekkääseen opiskelupaikkaan? - Onko hakijalla todenmukainen kuva kulloinkin haun kohteena olevan tieteenalan sisällöstä ja opiskelusta? Tähän vaikuttavat valinnoista tiedottaminen,valintamenettely(sis.mm.pääsykoekirjallisuus,valintakoe) ja lukioaikainenopinto-ohjaus.Milloinuravalintapitäisipystyätekemään? - Kokeeko hakija tulevansa oikeudenmukaisesti kohdelluksi? - Miten opintoihin kiinnitytään? Miten opiskelijavalinnalla voidaan vaikuttaa opintoihin kiinnittymiseen?
  • 68 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Luvussa 2. käsiteltiin korkeakoulukelpoisuuden määritelmiä. Tällä hetkellä korkeakoulukelpoisuuden saa monilla eri tavoin. Viime kädessä yliopistolla on oikeus päättää, valitaanko hakija opiskelijaksi vai ei. Hakijoiden korkea- koulukelpoisuuden määrittelemiseen liittyvät myös suunnitelmat ylioppilas- tutkinnon merkityksen lisäämisestä opiskelijavalinnoissa. Mikäli ylioppilas- tutkintotodistuksen ja lukion päättötodistuksen painoarvo valinnoissa kasvaa merkittävästi, joutuvat muut korkeakoulukelpoiset hakijat helposti heikom- paan asemaan valinnoissa. Valintaperusteita muutettaessa onkin pidettävä mielessä se, että joku sellainen hakija, joka ei aiemmin olisi tullut valituksi, saattaakin saada opiskelupaikan ja päinvastoin. Kun opiskelijavalintoja tarkastellaan eri intressiryhmien näkökulmasta, vaarana on se, että intressien erilaisuus korostuu liikaa. Eri ryhmien opiskelijavalinnoilleasettamiatavoitteitatulisikintarkastellamyössiitänäkö- kulmasta, mikä niille on yhteistä. Hakijan näkökulmasta nopea sijoittumi- nen tai sijoittuminen ylipäätään haluamaansa opiskelupaikkaan säästäisi hakemiseen käytettyjä voimavaroja opiskeluun ja valmistumiseen.Yliopis- tojen näkökulmasta onnistunut valinta merkitsee hyviä ja motivoituneita opiskelijoita. Järjestelmän näkökulmasta onnistunut valinta näyttäisi mer- kitsevän tehokasta ja tasavertaista opintoihin sijoittumista. 5.2. VALINTOJEN ORGANISOINTI 5.2.1. PÄÄVALINNAT Päävalinnalla tarkoitetaan yleensä alkupisteiden tai valintakokeen tai niiden molempien perusteella tapahtuvaa perustutkinto-opiskelijoiden valintaa, joka tapahtuu keväällä tai kesällä yhdenpaikansäännöksentoteutuksenedellyttä- missäaikarajoissa.Päävalinnat, joissa valitaan opiskelijat siis syksyllä alka- vaan koulutukseen, kattavat yli 96 % koko kalenterivuoden hakutapauksista. Tässä kartoituksessa keskitytään pääosin päävalintojen analysointiin, mut- ta erillisvalintojen muotoja käsitellään luvussa 5.2.2. ja niiden toteutumista luvussa 5.4.3. Päävalintaväylät ja aloituspaikkamäärät vuonna 2001 koulutusaloittain on esitetty taulukossa 18.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 69 Taulukko 18. Hakukohteet ja aloituspaikat yliopistojen opiskelijavalinnassa 2001 Koulutusala Hakukoh- Aloituspaikka- teiden lkm10) määrä11) Eläinlääketieteellinen 1 52 Farmasia 5 372 Hammaslääketieteellinen 2 82 Humanistinen 43 519 Historiatieteet 17 343 Kielet 89 1721 Kasvatustieteellinen 59 1791 Kauppatieteellinen 24 1841 Kuvataide 1 28 Liikuntatieteellinen 5 84 Luonnontieteellinen 58 2928 Lääketieteellinen 5 550 Maatalous-metsätieteellinen 14 387 Musiikki 10 161 Oikeustieteellinen 5 492 Psykologia 6 192 Taideteollinen 17 198 Teatteri- ja tanssiala 10 89 Teknillistieteellinen 56 4347 Teologinen 6 272 Terveystieteet 27 329 Yhteiskunta- ja hallintotieteet 70 1741 Viestintätieteet 9 189 Yhteensä 539 18708 5.2.2. ERILLISVALINNAT Mikäli valinta toteutetaan päävalintojen ulkopuolella niiden ulkopuolisena ajankohtana ja tiettyyn erityisryhmään kohdistuvana tai kertaluonteisena valintana,onkyseerillisvalinnasta.Erillisvalinnoistakäytetääntoisinaanmyös 10) Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Monissa hakukohteissa valinta on tosiasiassa monivaiheinen, jolloin pääainevalinta tehdään vasta toisena opiskeluvuotena. 11) Yliopiston suunnittelema aloituspaikkamäärä. Lähde: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1.
  • 70 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS nimitystäerityis-taierikoistapausvalintalaji.Erillisvalintalajejavoivatopetus- hallituksen ylläpitämän yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisterin (HAREK) mukaan olla: - [Valinta todistusten perusteella: Hakijoille ei järjestetä valintakokeita, vaan valinta toteutetaan hakijan todistusten (mm. lukion päättötodistus, ylioppilastutkintotodistus) perusteella.]12) - Maisteriohjelmat: Ylempään korkeakoulututkintoon johtavia 23-vuo- tisia monitieteisiä maisteriohjelmia, joihin voivat hakea aikaisempia yliopisto-opintoja (yleensä alemman tutkinnon taso tai noin 100 opinto- viikkoa tai ammattikorkeakoulututkinto) suorittaneet, ja joihin on erillishaku.13) - Siirto-opiskelijat: Valinnassa on kyse opiskelijan siirtymisestä esim. tiedekunnasta tai yliopistosta toiseen, jolloin hän saa uuden opinto- oikeuden. Saman tutkinnon sisällä pääainetta vaihtavaa ei käsitellä siirto-opiskelijana. - Avoimen yliopiston väylä: Tarkoitetaan valintaa, joka toteutetaan avoimen yliopisto-opetuksen suoritusten perusteella. - Ulkomaalaisvalinta: Tarkoitetaan valintaa, jossa hakijana ovat kansalaisuudeltaan muut kuin suomalaiset. - SAT-testi: Tarkoitetaan valintaa, joka toteutetaan Scholastic Assess- ment Testin perusteella. - Muuntokoulutusohjelmat: Ylempään korkeakoulututkintoon johtavia 2–3-vuotisia ohjelmia, joita järjestetään tietoteollisuusohjelman kautta teknillistieteellisellä, luonnontieteellisellä ja kauppatieteellisellä alalla. Muuntokoulutukseen voivat hakea ne, jotka ovat suorittaneet aikai- sempia yliopisto-opintoja tai muita opintoja. Muuntokoulutuksena jär- jestetään samalla alalla opisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilleylempäänkorkeakoulututkintoonjohtavaakoulutustamyös tietoteollisuusohjelman ulkopuolella.Alempaan korkeakoulututkintoon johtavaa muuntokoulutusta järjestetään farmasian alalla ja opettajan- koulutuksessa. 12) Tässä kartoituksessa todistusvalinta luetaan päävalintoihin. 13) Toisenlainen määritelmä löytyy Korkeakoulujen arviointineuvoston yliopiston maisteriohjelmien arviointiraportista (KKA:n julkaisuja 3:2002, 135).
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 71 - Muu erillisvalinta: Jollain muulla kuin em. tavoilla toteutettu pää- valintojen ulkopuolella tapahtuva valinta. Erillisvalintojenkin asemaa opiskelijavalinnassa voi lähestyä eri intressi- ryhmien näkökulmasta. Koulutusjärjestelmän näkökulmasta mielenkiintoi- sia ovat ne määrälliset tavoitteet, joita opetusministeriö on asettanut eri erillisvalinnoille. Eniten keskustelua herättänyt ja merkittävin erillisväylä onavoimenyliopistonväylä,jonkakehittäminenonollutkoulutuspoliittisena tavoitteena jo pitkään. Tavoitteen toteutumista tarkastellaan lähemmin lu- vussa 5.4.3. Koulutusjärjestelmän näkökulmasta erilaiset väylät tarjoavat mahdol- lisuuden saavuttaa koulutuspoliittinen tavoite, jonka mukaan pääsy korkea- koulutukseen tulee taata mahdollisimman erilaisille ja eritaustaisille yksi- löille. Toisaalta järjestelmän näkökulmasta useat erilaiset väylät lisäävät helposti opiskelijavalinnan kustannuksia ja haittaavat valintajärjestelmän läpinäkyvyyttä. Yliopistojenjahakukohteidenkannaltakeskeinenkysymysliittyysiihen, kuinka paljon lisätyötä erillisvalinnat aiheuttavat ja vastaavatko erillis- valintojen tulokset hakukohteiden omia tavoitteita. Hakijan kannalta eri väylien lisäarvo on siinä, että se tasoittaa erilai- sen taustan omaavien hakijoiden mahdollisuuksia päästä tutkintoon johta- vaan yliopisto-opetukseen. Lisäksi erillisvalinta voi olla sellainen mahdolli- suuspääaineenvaihtoonomantiedekunnansisällä,jollahakijavälttäävalinta- kokeisiin valmistautumisen toistamiseen. Toisaalta erilaisten väylien voi- daan nähdä asettavan hakijat eriarvoiseen asemaan keskenään. Erilaiset väylät myös haittaavat läpinäkyvyyttä ja pahimmillaan hakijan voi olla mah- dotonta optimoida omaa reittiään koulutukseen. 5.2.3. VALINTAYHTEISTYÖ Valintayhteistyötä tehdään niin yliopistojen sisällä kuin niiden välilläkin. Valintayhteistyön toteutuminen tai sen puuttuminen on erittäin merkittävä asia hakijan näkökulmasta. Hyvin koordinoitu alojen sisäinen tai lähialojen valintayhteistyö luo hakijalle mahdollisuudet hakea mieluisaan aineeseen samana vuonna useaan yliopistoon ja pyrkiä näin varmistamaan opiskelu- paikka. Pitkälle viety yhteisvalintajärjestelmä ohjaa hakijaa pääsemään ensisijaiseen hakukohteeseensa taloudellisella tavalla, eikä hakijan tarvitse
  • 72 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS itse suorittaa ”riskianalyysia” siitä, kuinka varmistaisi opiskelupaikan.Yli- opistoja ei tällä hetkellä voida kuitenkaan velvoittaa tekemään valinta- yhteistyötä. Yliopistolain (5. luku 18§) mukaan ”opiskelijavalinta voidaan järjestää yliopistojen yhteishaun pohjalta”. Valintayhteistyön voi nähdä asettuvan janalle, jonka toisessa ääri- päässä on opiskelijavalinta keskitetyn yhteishaun avulla. Tätä mallia edustaa puhtaimmillaanteknistentieteidenyhteisvalinta.Toisessaääripäässäonmalli, jossa esimerkiksi lähitieteenalojen valintakokeet on asetettu tietoisesti päällekkäin tai niille on valittu eri valintakoekirjat. Tämä merkitsee sitä, että hakijan on mahdotonta pyrkiä samana vuonna opiskelemaan yhtä ainetta useampaankuinyhteenyliopistoon.Muutvalintayhteistyönmuodotasettuvat tälle janalle sen mukaan, kuinka laajaa yhteistyötä valintayksiköt tekevät keskenään. Yksi tavallisimmista valintayhteistyön muodoista on valintojen ajoi- tuksen koordinointi. Muita valintayhteistyön muotoja voivat olla yhteiset pääsykoekirjat, yhteiset hakulomakkeet tai valintakokeet, jolloin hakija voi yhdellä lomakkeella hakea useampaan hakukohteeseen tai osallistua valinta- kokeeseen valitsemassaan hakukohteessa. Jussilan (1996, 9-10) mukaan koulutusalakohtaisessa valintayhteis- työssä tapahtui 1980–90-lukujen taitteessa ennemminkin supistumista kuin laajenemista.Tuolloin hän ehdotti, että yhteishakua tulisi kokeilla seuraavilla aloilla,joillapäällekkäishakuonyleistä:luonnontieteet,tekniikka,lääketiede, hammaslääketiede, eläinlääketiede ja farmasia. Lisäksi yhteistä hakuloma- ketta ja pääosin yhteistä valintakoetta, joilla hakija voisi tulla huomioiduksi useammassa valintayksikössä, tulisi kokeilla ainakin seuraavilla aloilla: kauppatieteet, kääntäjänkoulutus, psykologia ja lääketieteen lisensiaatin tut- kinto. (Jussila 1996, 49.) Näyttää siltä, että yliopistojen ja hakukohteiden halukkuutta valinta- yhteistyöhön vähentää ainakin huoli siitä, miten erottua muiden aineiden joukosta. Oman valinnan uskotaan nostavan alan houkuttelevuutta ja nosta- van sen profiilia. Mikäli valintayhteistyötä yksiköiden välillä halutaan lisätä, tulisikinpohtia,kuinkahakukohteetvoivatprofiloituajaerottuamuidenhaku- kohteiden joukosta haluamallaan tavalla. Osittain kysymyksessä saattaa olla myös myytti, joka vaatisi purkamista. Vuonna 1998 toimintansa aloittanut yliopistojen yhteinen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri on luonut edellytyksiä toteuttaa valintayhteistyötä
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 73 entistä paremmin. Lisäksi se on ratkaissut samana vuonna tapahtuvan päällekkäishaun ongelmat (ks. tarkemmin luku 5.2.4). Miltä koulutus- alakohtainen valintayhteistyötilanne näytti sitten vuonna 2001 valinta- oppaiden perusteella? Mittavinta valintayhteistyö oli teknillistieteellisella alalla, jossa yhteis- valinta kattaa kaikki diplomi-insinöörin tai arkkitehtuurin tutkintoja myöntä- vät viisi yliopistoa ja 53 koulutusohjelmaa ja opintosuuntaa.Yliopistoilla oli yhteiset perusteet alkupisteiden määräämiselle, yhteiset hakulomakkeet ja valintakokeet14) . Hakija voi yhdellä hakemuksella pyrkiä enintään viiteen hakukohteeseen. Luonnontieteellisellä koulutusalalla osa matematiikan, fysiikan ja kemian sekä biologian koulutusohjelmista oli mukana valintayhteistyössä. Matematiikan, fysiikan ja kemian valintayhteistyöhön osallistui neljä kuu- desta yliopistosta, joilla oli kevään 2001 haussa yhteinen valintakoe, mutta kullakin omat valintaperusteensa. Jos hakija halusi hakea samanaikaisesti näihin kaikkiin neljään yliopistoon, hänen tuli hakea kunkin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan niiden omalla hakulomak- keellaan. Biologian koulutusohjelman suomenkielinen valinta järjestettiin valtakunnallisena yhteisvalintana. Yhteisellä hakulomakkeella ja valinta- kokeella voi hakea viiteen yliopistoon. Lisäksi tietojenkäsittelytieteen yhteisvalintaan osallistui viisi kahdek- sasta koulutusta antavasta yliopistosta. Hakija voi hakea yhdellä hakulomak- keella kaikkiin yhteisvalintaan osallistuviin yliopistoihin. Myös valintakoe oli yhteinen, mutta alkupisteet ja valintaperusteet vaihtelivat yliopistoittain. Kauppatieteellisen alan koulutusta antavista 12 yliopistosta yhdeksän osallistuivalintayhteistyöhön.Yliopistoillaoliyhteinenvalintakoe,muttaomat valintaperusteet ja hakulomakkeet. Pääsääntöisesti hakija voi pyrkiä kauppa- tieteelliseen koulutukseen vain yhteen näistä yliopistoista. Poikkeuksena olivat Helsingin ja Turun kauppakorkeakoulut, jotka olivat käynnistäneet uudenlaista valintayhteistyötä. Toiseen näistä valintakokeen kautta hakeva voi valintakokeen avulla pyrkiä myös toiseen. Hakija voi kuitenkin tulla hyväksytyksi vain toiseen näistä yliopistoista. Vuonna 2001 yhteensä 84 hakijaaHelsinkiinpyrkineistäsaiopinto-oikeudenTurussa.Valintayhteistyön onnistumisestakertoopaljonse,kuinkamoninäistäjatkaaopintojaanTurussa 14) Diplomi-insinöörin koulutusohjelmiin hakeville on matematiikan, fysiikan, kemian ja yhteiskuntatieteen kokeet. Valintayksikkö päättää, mitkä kokeet huomioidaan.
  • 74 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS ensimmäisen opintovuoden jälkeen. Lastentarhanopettajakoulutuksen ja opettajakoulutuksen opiskelija- valinnassa oli käytössä valtakunnallinen esivalinta. Koulutukseen hakeminen ja valinnan ensimmäinen vaihe eli esivalinta toteutettiin suomenkielisten opettajankoulutusyksiköiden välisenä valtakunnallisena yhteisvalintana. Hakijajättivainyhdenhakulomakkeen,jollavoihakea1–3opettajankoulutus- yksikköön. Hakija voitiin kutsua valintakokeisiin vain yhteen opettajan- koulutusyksikköön. Valintakokeet vaihtelivat eri yksiköissä. Farmasian alalla valintakokeet olivat yhteiset Helsingissä ja Kuopios- sa ja kokeet voi suorittaa kummalla paikkakunnalla tahansa. Hakija ei voi- nut kuitenkaan hakea samanaikaisesti Helsingin ja Kuopion farmasian alan koulutukseen. Humanistisella koulutusalalla valintayhteistyötä tekivät englannin, saksan ja venäjän kielen filologia-aineet ja käännöstieteet. Valintayhteis- työhön osallistui kuitenkin vain osa valintayksiköistä. Hakija voi suorittaa valintakokeen missä tahansa valintayhteistyöhön osallistuvasta yksiköstä, ja halutessaan hän voi pyrkiä samalla kokeella kahteen tai useampaan yksikköön toivomassaan järjestyksessä. 5.2.4. YHDEN PAIKAN SÄÄNNÖS JA HAKIJA- JA OPINTO- OIKEUSJÄRJESTELMÄ Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännös on ollut voimassa lukuvuodesta 1999-2000 lähtien. Säännöksen mukaan opiskelija voi ottaa samana lukuvuonna vastaan vain yhden korkeakoulututkintoon15) johtavan opiskelupaikan (yliopistolaki 645/1997, laki ammattikorkeakoulu- opinnoista annetun lain 15 ja 29 § muuttamisesta 1060/1998 ja laki ammatti- korkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta 645/2001). Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännöksen avulla pyritään siihen, että mahdollisimman moni hakija pääsee opiskele- maan korkeakouluun. Säännöksen toteutumista seurataan yliopistojen ha- kija- ja opinto-oikeusrekisterin (HAREK) sekä ammattikorkeakoulujen hakija- ja opiskelupaikkarekisterin (AMKOREK) avulla. Rekistereitä yllä- 15) Säännöksen piiriin kuuluvia korkeakoulututkintoja ovat yliopistoissa (yliopistot sekä tiede- ja taidekorkeakoulut) suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot sekä ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot ja jatkotutkinnot. Maanpuolustuskorkeakoulu, Poliisiammatti- korkeakoulu ja Ålands Yrkeshögskola ovat säännöksen ulkopuolella. Säännös ei myöskään koske ulkomaisissa korkeakouluissa suoritettavia opintoja.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 75 pitää Opetushallitus (laki opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkinto- rekisteristä 1058/1998). Yhden opiskelupaikan säännös tarkoittaa käytännössä sitä, että hen- kilö, joka on vastaanottanut opiskelupaikan ammattikorkeakoulussa tai yli- opistossa, ei voi ottaa vastaan toista samana lukuvuonna alkavaa korkea- koulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Jos opiskelupaikan jo vastaan- ottanut henkilö haluaa saada uuden korkeakoulututkintoon johtavan opis- kelupaikan, hänellä on oikeus ottaa vastaan uusi opiskelupaikka aikaisin- taan seuraavana lukuvuonna alkaviin opintoihin. Vaikka opiskelijaksi hy- väksytty siirtää opintojen aloittamista vuodella, hän ei voi vastaanottaa toista opiskelupaikkaa samana lukuvuonna alkaviin opintoihin, jolloin hän on vas- taanottanut opiskelupaikan. Päävalinnoissa ensimmäisessä vaiheessa valituksi tulleella hakijalla on halutessaan oikeus jäädä jonottamaan toista opiskelupaikkaa, johon hän on jäänyt varasijalle. Päivämäärät, johon mennessä hakijan on ilmoitettava opiskelupaikan vastaanottamisesta ja johon asti jonotusoikeus on voimassa, päätetään vuosittain. Vuonna 2001 yliopistopaikkaa jonotti 895 hakijaa. Kaikkiinyliopistoissajärjestettäviinkoulutuksiineivoinutkuitenkaanjonottaa. Säännöksen käyttöönotolla on nähty olevan monia merkittäviä vaiku- tuksia opiskelijavalintaan.Yliopistojen ja HAREK:in kannalta säännöksen etuja ovat mm. seuraavat: - opiskelupaikkojen täyttö on entistä tehokkaampaa - opiskelupaikat saadaan täytettyä entistä aikaisemmin - valintojen läpinäkyvyys on lisääntynyt - valtakunnalliset aikataulut ovat yhtenäistyneet (hakuaikoja lukuun- ottamatta) - yliopistot saavat ylioppilastutkintotiedot käyttöönsä HAREK:in kautta - hyväksymiskirjeet ja opiskelupaikan vastaanottolomakkeet ovat yhtenäistyneet - tuloslaskenta ja -palvelu on kehittynyt manuaalisesta atk-pohjaiseksi - hakijatiedot, valintojen tulostiedot ja opiskelupaikan vastaanottaneiden tiedot ovat keskitetysti samassa rekisterissä - rekisterin tietoja voidaan käyttää hyväksi yliopistokohtaisessa ja val- takunnallisessa tilastoinnissa ja seurannassa.
  • 76 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Yhden opiskelupaikan säännöksen tarkoituksena oli taata opiskelupaikka yhä useammalle. Tilastokeskus on arvioinut, että vuosittain noin tuhat opiskelupaikkaa on vapautunut säännöksen ansiosta. Samoin järjestelmän yhtenäistyminen esimerkiksi jonotuskäytäntöjen, oikeusturvakysymysten, tiedottamisen ja raportoinnin suhteen on helpottanut järjestelmätason seu- rantaa ja tuo esille epäkohtia ja kehittämistarpeita aiempaa systemaatti- semmin.Toisaalta säännös ei ole kyennyt merkittävästi nopeuttamaan opin- toihinsijoittumista. Yliopistoilta säännös vaatii huomattavaa panostusta tiedotukseen. Hakijoille annettavan informaation on oltava tarkkaa ja asiantuntevaa. Yhteiset aikataulut ja takarajat ovat luoneet valintoihin yhteisiä pelisääntö- jä. Nämä säännöksen oheisvaikutukset ovat ilmeisesti lisänneet myös haki- joiden oikeusturvaa valinnoissa. Hakijan näkökulmasta valintojen aikataulut ovat yhtenäistyneet. Toisaalta nykyinen järjestelmä edellyttää hakijalta entistä tarkempaa tutus- tumista hakuinformaatioon. 5.3. VALINTAPERUSTEET Yliopistolain (645/1997, 5 luku 18 §) mukaan opiskelijat ottaa yliopisto.Yli- opistot ovat perinteisesti toimineet opiskelijavalinnoissa hyvin itsenäisesti. Lain mukaan yliopisto voi rajoittaa opiskelijoiden määrää, mutta tällöin haki- joihinonlainmukaankuitenkinsovellettavayhdenmukaisiavalintaperusteita. Valintaperusteista päättää hakukohde. Valintaperusteet jaetaan perinteisesti kolmeen pääluokkaan: 1. valinta alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteiden perusteella, 2. valinta valintakoepisteiden perusteella ja 3. valinta alkupisteiden perusteella. Lisäksi useat valintayksiköt valitsevat opiskelijoita eri kiintiöissä. Kiintiöitä voidaan muodostaa valintamenettelyn tai koulutustaustan mukaan, entisten opinto-oikeuksienperusteellataimuillaperusteilla.Muitakiintiöintiperusteita voivat olla sukupuolikiintiöt, kielikiintiöt tai vammaiskiintiöt. Esimerkiksi oikeustieteellisessätiedekunnassakielikiintiöintitoteutetaansiten,ettäruotsin- ja suomenkielisille on eri valintakoe. Valintaoppaisiin perustuva kartoitus osoitti, että suurin osa hakukoh- teista eli 84 % käytti valintaperusteina alkupisteistä ja valintakoepisteistä
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 77 laskettuayhteispistemäärää.Toiseksiyleisinvalintaperusteolivalintavalinta- koepisteiden perusteella, jota käytti 68 % hakukohteista. Harvinaisin valintaperuste oli valinta pelkkien alkupisteiden eli todistusten perusteella, jota käytti vain 21 % kaikista hakukohteista.Yllättävää on se, että 25 haku- kohteen valintaperusteet eivät selvinneet valintaoppaasta. Useimpiin hakukohteisiin voi tulla valituksi kahdella tai kaikilla kol- mella valintaperusteella. Kaikilla kolmella valintaperusteella valitseminen oli yleistä erityisesti teknillistieteellisellä alalla ja osassa luonnontieteellistä alaa. Kahden valintaperusteen yhdistelmää käyttävät hakukohteet valitsivat opiskelijat yleensä alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteiden sekä pelkkien valintakoepisteiden perusteella. Kahdella valintaperusteella opiskelijansa valitsivat kaikki lääketieteellisen ja maatalous-metsätieteelli- senalanhakukohteetsekäsuuriosahumanistisen,kauppatieteellisen,oikeus- tieteellisen ja psykologian sekä yhteiskuntatieteellisen alan hakukohteista. Yhtä valintaperustetta käytettiin vain kahdella koulutusalalla. Kuva- taiteeseen voi tulla valituksi ainoastaan valintakokeen perusteella. Liikunta- tieteelliselle koulutusalalle taas voi tulla valituksi ainoastaan alkupisteiden ja valintakokeen yhteispisteiden perusteella. Valintajärjestelmienkartoitusosoitti,ettämyöserikoulutusalojensisällä yksittäisten oppiaineiden valintaperusteissa ja valintakiintiöissä on paikoin eroja.Esimerkiksisosiaalipsykologianoppiainettaolimahdollisuusopiskella pääaineena Helsingin yliopistossa, Tampereen yliopistossa ja Kuopion yli- opistossa. Helsinkiin ja Tampereelle voi tulla valituksi valintakoepisteillä sekävalintakoepisteilläjatodistuspisteillä,Kuopioonvainvalintakoepisteillä. Helsingissä sai alkupisteitä vain vuonna 1999 ja sen jälkeen suoritetusta tutkinnosta, Tampereella rajana oli vuosi 1990, jota vanhemmasta tutkin- nosta alkupisteitä ei saanut. Kuopiossa kaikki valitut voivat olla ei-ylioppi- laita, Helsingissä 40 % valituista voi olla ei-ylioppilaita jaTampereella 64 % valituista voi olla ei-ylioppilaita. Valintaperusteet ratkaisevat, kuinka hyvät mahdollisuudet erilaisilla korkeakoulukelpoisilla hakijaryhmillä on tulla valituksi yliopistoon.Valinta- oppaiden perusteella näyttää siltä, että joihinkin valintayksiköihin voi tulla valituksi vain ylioppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen yhteispisteillä. Mikäli näin on, näissä valintayksiköissä ei toteudu hakijoiden tasavertainen kohtelu, koska osa korkeakoulukelpoisista hakijoista, kuten ammattikorkea- koulututkinnon, ammatillisen korkea-asteen, ammatillisen opistoasteen ja
  • 78 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai korkeakoulu- kelpoisuuden tuottavan ulkomaisen koulutuksen suorittaneet, on rajattu valinnanulkopuolelle. Valintaperusteita koskevassa yhteenvedossa huomio kiinnittyy valinta- kokeidenkeskeiseenmerkitykseen.Valintakoepainotteinenvalintajärjestelmä onkin yksi eniten kritiikkiä aiheuttanut tekijä suomalaisten yliopistojen opiskelijavalinnoissa. Juuri valintakokeiden on nähty aiheuttavan opiskelija- valinnan raskauden, kalleuden sekä johtavan osaltaan välivuosien viettä- miseen ennen koulutukseen hakeutumista. Valintaperusteiden merkitystä valituksi tulemisessa ja eri valinta- perusteidenkeskinäisiäyhteyksiäontutkittujonkinverranerikoulutusaloilla. Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijavalintaa koskevassa tutkimuksessa on todettu, että valintakoepisteet korreloivat lukiopisteisiin .345jaylioppilastutkintotodistuksenpisteisiin.379,jotensitäpidettiinsopivan riippumattomana täydentävänä komponenttina edustamaan motivaatio- tekijöitä (Komulainen 1996, 21).Toisaalta esimerkiksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan selvityksen mukaan ylioppilaskirjoituksissa hyvin menestyneet menestyvät hyvin myös valintakokeissa. Näin ollen vain pieni joukko hakijoita tulisi valituksi tiedekuntaan ainoastaan valintakokeen perusteella, vaikka alkupisteet eivät riittäisi valintaan. 5.3.1. YLIOPPILASTUTKINTOTODISTUS, LUKION PÄÄTTÖTODISTUS JA MUUT ALKUPISTEET Valintayksiköiden hakijoille antamat alkupisteet voidaan jakaa kolmeen luokkaan: 1. ylioppilastutkintotodistuksen tai vastaavan perusteella annettavat alku- pisteet 2. lukion päättötodistuksen tai vastaavan perusteella annettavat alku- pisteet 3. muut alkupisteet. Suuri osa valintayksiköistä antoi alkupisteitä ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen perusteella. Hakukohteiden kesken oli kuitenkin huomattavia eroja siinä, minkä aineiden arvosanoista pisteitä voi saada. Saman koulutus- alansisälläerihakukohteetpainottivateritavoinylioppilastutkintotodistuksen eri aineiden arvosanoja. Tämä kertonee paitsi hakukohteiden erilaisista
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 79 profiileista,myöserilaisistanäkemyksistäsiitä,mitkäarvosanat antavat infor- maatiota opiskelijan kyvyistä yliopisto-opintoihin. Uusia ylioppilaita pyritään suosimaan opiskelijavalinnoissa. Uusien ylioppilaiden suosiminen näkyi siten, että usein ylioppilastutkinto huomioi- daan vain, jos se oli suoritettu jonkin määrävuoden jälkeen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijavalinnassa huomioitiinvuonna1999jasenjälkeensuoritetutylioppilastutkinnot.Määrä- vuotta aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneet voivat tulla valituksi menes- tymällä valintakokeessa. Keskustelu alkupisteistä ja ylioppilastutkintotodistuksen hyväksikäy- töstä opiskelijavalinnassa kuvaa sitä, että opiskelijavalinta on tosiasiallisesti alkanut jo huomattavasti ennen varsinaista valintaprosessia. Esimerkiksi lukion ainevalinnoilla on huomattava merkitys yliopistojen opiskelija- valinnoissa. Opiskelijavalintoja tutkinut selvitysmies (Jussila 1996) onkin suositellut, että korkeakouluissa tulisi vahvistaa vähintään kahden vuoden ajaksi, mitä aineita ylioppilastutkintotodistuksesta otetaan huomioon alku- pisteissä. Tällöin hakijalla olisi mahdollisuus jo lukioaikana tehdä sellaisia koulutusvalintoja, jotka varmistavat hänen pääsynsä haluttuun opiskelu- paikkaan. Lukion päättötodistuksen ja muiden alkupisteiden käytön yleisyyttä hakukohteissa kuvataan koulutusaloittain taulukossa 19.
  • 80 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 16) Tiedot perustuvat valintaoppaissa esitettyihin lukuihin. 17) Yliopiston suunnittelema aloituspaikkamäärä. Lähde: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. 18) Harrastus-, opinto- työkokemus-, varusmies-/siviilipalvelus- ja ensisijaisuuspisteet. 19) Tarkastelun kohteena se, kuinka suuressa osassa koulutusalan hakukohteista hakija saa EB-tutkinnosta (European Baccalaureate), IB-tutkinnosta (International Baccalaureate) ja Reifeprüfung-tutkinnosta alkupisteitä kuten suomalaisesta ylioppilastutkinnosta. 20) Ammattikorkeakoulu-, opisto- tai vähintään 3-vuotinen ammatillinen tutkinto. Taulukko 19. Muut alkupisteet koulutusaloittain 2001 Koulutusala Haku- Aloitus- Valinta- Muut IB, eB, Valintapis- koh- paikka- pisteitä pisteet RP, pisteitä teitä AMK, teiden määrä17) lukion % haku- kuten yli- opisto tai lkm16) päättöto- koh- oppilaat ammatilli- distuksesta teis- % haku- sista tutkin- % haku- ta18) koh- noista % kohteista teista19) hakukoh- teista20) Eläinlääketieteellinen 1 52 0 0 100 0 Farmasia 5 372 0 100 100 0 Hammaslääketieteellinen 2 82 0 50 100 0 Humanistinen 39 589 5 15 90 3 Historiatieteet 13 343 23 8 92 0 Kielet 86 1651 1 7 907 0 Kasvatustieteellinen 44 1791 23 73 91 18 Kauppatieteellinen 15 1841 13 20 53 27 Kuvataide 1 28 0 0 100 100 Liikuntatieteellinen 3 84 100 100 0 100 Luonnontieteellinen 59 2843 44 34 88 0 Lääketieteellinen 6 550 0 33 83 0 Maatalous-metsätieteellinen 2 387 0 0 100 0 Musiikki 7 161 0 14 86 29 Oikeustieteellinen 7 492 0 14 100 0 Psykologia 9 192 11 0 89 11 Taideteollinen 3 198 33 67 67 33 Teatteri- ja tanssiala 4 89 0 25 100 50 Teknillistieteellinen 51 4432 92 92 92 0 Teologinen 10 272 20 30 70 0 Terveystieteet 27 329 4 48 22 30 Yhteiskunta-jahallintotiet. 44 1741 9 5 86 7 Viestintätieteet 9 189 0 11 100 11 Yhteensä 447 18708 23 34 84 8 Hakukohteiden määrä 103 150 374 35 Lähde: Yliopistojen valintaoppaat 2001.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 81 Kuten taulukosta ilmenee, eri alat painottavat alkupisteytyksessään eri tavoin eri asioita. Ainoastaan kuvataiteessa ja liikuntatieteellisellä alalla kaikki valintayksiköt antoivat hakukohteissaan alkupisteitä ammatillisesta tutkin- nosta.Yllättäin vain 23 % valintayksiköistä antoi alkupisteitä lukion päättö- todistuksesta.Sensijaankansainvälistenylioppilastutkintojenkohtelusuoma- laisen yo-tutkinnon tavoin näytti toteutuvan 84 % valintayksiköistä. Tosin osa yliopistoista hyväksyi vain Suomessa suoritetut kansainväliset EB-, IB- ja Reifeprüfung-tutkinnot. Hakukohteista 34 % antoi myös muita kuin todistuksiin perustuvia alkupisteitä. Näitä voivat olla esimerkiksi pisteet kyseiseen alaan liittyvästä harrastustoiminnasta, opintosuorituksista, työkokemuksesta, varusmies- tai siivilipalvelun suorittamisesta ja valintayksikön asettamisesta ensisijaiseksi hakukohteeksi. Muiden pisteiden antaminen oli tavallisinta lastentarhan- opettajankoulutuksessa ja luokanopettajankoulutuksessa, jossa niitä voi saa- da ensisijaiseksi hakukohteeksi asettamisesta, työkokemuksesta ja harras- tuksista. Myös ÅboAkademi antoi poikkeuksellisen paljon muita pisteitä. 5.3.2. VALINTAKOKEET Valintakokeiden merkitys suomalaisessa opiskelijavalinnassa on hyvin suuri. Valintakokeita on perusteltu muun muassa sillä, että ne mittaavat hakijoiden motivaatiota. Valintakokeilla valintayksiköt voivat myös suorittaa karsintaa silloin, kun hyviä hakijoita on enemmän kuin aloituspaikkoja. Taulukossa 20 on esitetty erilaisten valintakokeiden käyttöä koulutus- aloittain.
  • 82 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 20. Valintakokeet koulutusaloittain 2001 Koulutusala Valintakoe Valintakoe Aineistokoe Soveltuvuus- lukion oppi- muu kirjalli- % haku- koe % määrä % suus % kohteista haku- haku- haku- kohteista kohteista kohteista Eläinlääketieteellinen 0 100 100 0 Farmasia 0 100 80 0 Hammaslääketieteellinen 0 100 100 50 Humanistinen 3 67 31 13 Historiatieteet 38 77 8 0 Kielet 41 95 12 20 Kasvatustieteellinen 0 48 30 77 Kauppatieteellinen 0 60 0 7 Kuvataide 0 0 0 100 Liikuntatieteellinen 0 0 0 100 Luonnontieteellinen 61 56 19 3 Lääketieteellinen 0 83 83 17 Maatalous-metsätieteellinen 0 100 50 0 Musiikki 0 71 29 71 Oikeustieteellinen 0 100 14 0 Psykologia 0 44 0 33 Taideteollinen 0 33 0 67 Teatteri- ja tanssiala 0 25 0 75 Teknillistieteellinen 100 8 0 0 Teologinen 10 40 20 30 Terveystieteet 0 78 37 0 Yhteiskunta- ja hallintotieteet 11 36 16 2 Viestintätieteet 11 56 44 44 Yhteensä 30 58 19 19 Lähde: Yliopistojen valintaoppaat 2001. Taulukosta käy myös ilmi, että tavallisin valintakokeen muoto vuonna 2001 oli kirjallinen koe, joka perustuu muuhun kirjallisuuteen kuin lukion oppi- määrään. Tämä valintakokeen muoto oli käytössä 58 % kaikista haku- kohteista. Erityisen tyypillinen tämä valintakoemuoto oli lääketieteellisillä, maatalous-metsätieteellisellä ja oikeustieteellisellä koulutusaloilla. Toiseksi yleisin valintakoe oli sellainen kirjallinen koe, joka perustuu
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 83 lukion oppimäärään. 30 % hakukohteista käytti tätä valintakoemuotoa. Teknillistieteellinen koulutusala erottui alana, jossa lukion oppimäärään pe- rustuva valintakoe oli käytössä kaikissa alan valintayksiköissä. Aineistokoetta käytti 19 % hakukohteista.Aineistokokeella tarkoite- taan yleensä sellaista valintakokeen muotoa, jossa hakija vastaa kysymyksiin koetilanteessa jaettavan materiaalin pohjalta.Aineistokokeen käyttö oli eri- tyisenyleistälääketieteellisilläkoulutusaloilla,muttasenäyttääviimevuosina yleistyneenmyösesimerkiksihumanistisella,kasvatustieteelliselläjamaatalous- metsätieteellisellä koulutusalalla sekä terveystieteissä ja viestintätieteissä. Soveltuvuuskoe näyttää olevan yhtä yleinen kuin aineistokoekin. Soveltuvuuskoetta käytti 19 % hakukohteista. Soveltuvuuskokeen tai so- veltuvuutta mittaavan testin käyttäminen oli yleistä kasvatustieteen, erityi- sesti luokanopettajan koulutuksen, musiikin, taideteollisen koulutusalan ja tanssi- ja teatterialan opiskelijavalinnoissa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä vuonna 2001 käytetyistä soveltu- vuuskokeista: Soveltuvuuttamittaavamenetelmä Hakukohteet 1. Yksilö- ja ryhmätehtäviä ja haastattelu Turun yliopisto, kasvatustieteellinen koulutus- ala, erillisvalinta Turun yliopisto, Rauman yksikkö, lastentarhanopettajan koulutus 2. Soveltuvuushaastattelu, Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta jossa kirjallinen tehtävä 3. Soveltuvuushaastattelu ja ryhmätilanne Turun yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiede- kunta, psykologia 4. Suullinen koe: haastattelu, jossa mitataan Helsingin yliopisto, englannin, saksan, ruotsin, motivaatiota ja soveltuvuutta alalle venäjän kääntäminen ja tulkkaus 5. Haastattelu Joensuun yliopisto, ortodoksinen ja läntinen teologia Joensuun yliopisto, kemistitutkija Joensuun yliopisto, venäjän kieli Joensuun yliopisto, opinto-ohjaaja Tampereen yliopisto, etnomusikologia 6. Kaksi pienryhmätilannetta Tampereen yliopisto, lastentarhanopettajankoulutus 7. Ryhmätilanne ja/tai yksilöhaastattelu Helsingin yliopisto, luokanopettajankoulutus Oulun yliopisto, luokanopettajankoulutus ÅboAkademi, klasslärarutbildningen Lähde: Yliopistojen valintaoppaat, 2001
  • 84 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Kuten taulukosta ilmenee, valintayksiköt määrittelevät soveltuvuuden arvi- oinnin monin eri tavoin ja mittaavat sitä vaihtelevilla menetelmillä. Haastat- telu näyttää valintaoppaiden perusteella olevan yksi tavallisimmista sovel- tuvuuskokeen muodoista. Sen sijaan soveltuvuuden arviointikriteereistä ei valintaoppaiden perusteella saanut tietoa. Yliopistojen yhteisenä, julkilausuttuna tavoitteena on kehittää valinta- kokeita siten, että ne mittaisivat yliopisto-opinnoissa tarvittavia tietoja ja taitoja. Kehittämisen systemaattisuudessa on kuitenkin suuria eroja koulutus- alojen kesken. Erityisesti niillä aloilla, joissa on valtakunnallista valinta- yhteistyötä, myös valintakokeiden kehittäminen on ollut pitkäjänteistä ja tuloksellista.Toisillaaloillataasluotetaanvanhoihin,hyviksikoettuihinmenet- telyihin eikä muutoksille koeta tarvetta. Lääketieteellisen koulutusalan valintakokeet ovat esimerkki pitkä- jänteisestä, jo yli kymmenen vuotta kestäneestä kehittämistyöstä. Valinta- kokeen muotona on kehitetty erityisesti nk. aineistokoetta, jota on verrattu muihin käytössä oleviin valintakokeisiin. Lääketieteellisessä valintakokeiden merkityksen painottamista opiskelijavalinnoissa on perusteltu esimerkiksi sillä, että kokeisiin valmistautumiseen käytettävä aika pysyy kohtuullisena ja näinesimerkiksiuudetylioppilaatovattasavertaisemmassaasemassa muiden hakijoiden kanssa. Sen sijaan nykyisten ylioppilaskirjoitusten reaalikokeen eiolenähtyantavantarpeeksiinformaatiotaopiskelijanopiskeluvalmiuksista. Valintakokeiden kehittäminen on tuonut lääketieteelliselle alalle tietoa siitä, millaiset tehtävät ennustavat myöhempää opintomenestystä ja opinto- jen etenemistä. Esimerkiksi valintakokeissa paljon käytetty käsitteiden mää- rittely osoittautui kyvyttömäksi ennustamaan opintomenestystä ja opinnois- sa etenemistä. Niinpä kehittämistyön tuloksena kaikki pienet käsitteiden määrittelyt sekä monivalintatehtävät on poistettu valintakokeista. Sen sijaan tehtävät,joissaopiskelijantulipoimiatekstistäolennaisettiedot,ennustivatetene- mistäopinnoissa opintojen alkuvaiheessajatiedonsoveltamistamittaavatteh- tävätennustivatarvosanojaopintojenloppuvaiheessa.(Lindblom-Ylänne1999.) 5.4. HAKIJAT JA HYVÄKSYTYT Tilastokeskuksen julkaisemien oppilaitostilastojen (Tilastokeskus 2002:1) mukaan yliopistoihin syksyllä 2001 alkavaan koulutukseen haki 65 000 hen- kilöä,joista22822eli35%hyväksyttiin.21) Opiskelupaikan vastaanottaneista 21) Vertailun vuoksi voi todeta, että ammattikorkeakouluihin haki 79 000 henkilöä, joista 41 % hyväksyttiin.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 85 vuonna2001olimiehiä9951janaisia12871.Mieshakijoistaopiskelupaikan sai siis 39 % ja naisista 33 %. Korkeakouluopiskelijoiden kokonaismäärä on Suomessa kasvanut kymmenkertaiseksi toisen maailmansodan jälkeen. Samaa aikaan uusien opiskelijoiden määrä on nelinkertaistunut. Väestönmäärä sen sijaan on kas- vanut vain 1,3 -kertaiseksi. Toisaalta 15–24 -vuotiaan väestön määrä oli vuonna 1995 pienempi kuin vuonna 1950.Ylimmän opetuksen koulutustar- jonta on siis rajusti kasvanut 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. (Nevala 1999.) KOTA-tietokannan tietojen mukaan vuodesta 1990 vuoteen 2000 välisenä aikana yliopistoon hyväksyttyjen määrä on kasvanut 30 %. Hake- neiden määrä on kuitenkin samaan aikaan kasvanut vielä hyväksyttyjen määrä voimakkaammin. Vuonna 1990 tuli 30 % hakeneista hyväksytyiksi, kun taas vuonna 2000 hyväksytyksi tuli 24 % hakeneista. Hyväksyttyjen suhteellinen osuus on siis laskenut kuusi prosenttiyksikköä eli pääsy yli- opistoihin on vaikeutunut 90-luvulla siitäkin huolimatta, että uusien aloit- tavien opiskelijoiden määrä oli 24 % suurempi vuonna 2000 kuin vuonna 1990. Arto Nevalan (1999) mukaan korkeakoulutuksessa opiskelee Suo- messa asukaslukuun nähden varsin paljon ihmisiä muihin Euroopan maihin verrattuna. Korkeakoulutasolla oli 1993 Suomessa 3902 opiskelijaa 100 000 asukasta kohden. Pohjoismaiden keskiarvo oli 3172 ja koko Euroopan 2403. Korkeaa ”opiskelija-astetta” selittävät pitkät opiskeluajat ja suhteellisen yleinen tapa jatkaa yliopistossa kirjoilla oloa, vaikka opinnot käytännössä ovat keskeytyneet (Pajala & Lempinen 2001). 5.4.1. HAKIJATILANTEEN KOULUTUSALAKOHTAISTA VERTAILUA Taulukko21kuvaakoulutusaloittainhakemustenlukumäärän,koulutusalojen suosion ja naisten osuuden hakeneista vuonna 2001.
  • 86 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 21. Hakeminen koulutusaloittain 2001 Koulutusala Yliopiston Hakemuksia Hakemuksia Hakemuksista suunnittelema yhteensä aloitus- naisia % aloituspaikka- paikkoja määrä kohti Eläinlääketieteellinen 52 340 6,5 93 Farmasia 372 1186 3,2 81 Hammaslääketieteellinen 82 239 2,9 68 Humanistinen 589 5865 10,0 74 Historiatieteet 343 3888 11,3 54 Kielet 1651 10554 6,4 83 Kasvatustieteellinen 1791 24176 13,5 84 Kauppatieteellinen 1841 10345 5,6 50 Kuvataide 28 512 18,3 63 Liikuntatieteellinen 84 1380 16,4 45 Luonnontieteellinen 2843 21469 7,6 57 Lääketieteellinen 550 2211 4,0 67 Maatalous-metsätieteellinen 387 1112 2,9 62 Musiikki 161 968 6,0 52 Oikeustieteellinen 492 2783 5,7 56 Psykologia 192 2274 11,8 86 Taideteollinen 198 2402 12,1 69 Teatteri- ja tanssiala 89 1547 17,4 67 Teknillis-tieteellinen 4432 25007 5,6 24 Teologinen 272 1089 4,0 62 Terveystieteet 329 2059 6,3 90 Yhteiskunta- ja hallintotieteet 1741 12562 7,2 64 Viestintätieteet 189 2929 15,5 72 Yhteensä 18708 136897 7,3 60 Lähde: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Hakemusten määrä aloituspaikkoja kohden kertoo siitä, kuinka suosittu koulutusala on. Toisaalta kynnys hakea eri koulutusaloille vaihtelee jonkin verran. Hakemusten määrä vaihtelee myös vuosittain samassa yksikössä, sillä hakijat valitsevat hakukohteitaan myös aiempien vuosien sisäänpääsy- mahdollisuuksia vertaillen. Näin ollen eri pääaineiden suosituimmuus saman tiedekunnan sisällä saattaa vaihdella huomattavastikin vuodesta toiseen. Hakemusten määrä riippuu myös valintakokeiden kuormittavuudesta ja
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 87 mahdollisuudesta tulla valituksi pelkän ylioppilastutkintotodistuksen perus- teella. Tilanne vaihtelee siitäkin syystä, että yliopistot päättävät aloitus- paikkamääristä vuosittain. Eniten hakemuksia lähetettiin kasvatustieteelliselle, kauppatieteelli- selle,luonnontieteelliselle,teknistieteelliselle,yhteiskunta-jahallintotieteelli- sellealallesekäkielitieteisiin,joillamyöskoulutuspaikkojaoneniten.Vuonna 2001 eniten hakemuksia suhteessa koulutuspaikkoihin lähetettiin suosituim- muusjärjestyksessä kuvataiteisiin, teatteri- ja tanssialalle, liikuntatieteelli- seen ja viestintätieteisiin. Näiden lisäksi erittäin suosittuja aloja hakemusten määrällä mitattuna ja suhteessa aloituspaikkojen lukumäärään olivat kasva- tustieteellinen, taideteollinen, psykologia ja historiatieteet. Naisten suosimia aloja vuonna 2001 olivat eläinlääketiede, terveystieteet, psykologia, kasva- tustieteet ja kielet. Taulukossa 22 on esitetty valintakokeeseen osallistuneiden osuus hakeneista, hyväksyttyjen osuus hakeneista ja opiskelupaikan vastaan- ottaneiden osuus hyväksytyiksi tulleista.
  • 88 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 22. Valintakokeeseen osallistuneet ja hyväksytyt 200122) Koulutusala Valintakokeeseen Hyväksyttyjä Opiskelupaikan osallistuneet hakeneista % vastaanottaneet hakeneista % % hyväksytyistä Eläinlääketieteellinen 85,2 16,0 100,0 Farmasia 76,9 42,1 90,9 Hammaslääketieteellinen 86,2 34,7 100,0 Humanistinen 66,1 32,4 78,7 Kasvatustieteellinen 34,8 27,2 86,6 Kauppatieteellinen 68,5 32,6 89,9 Kuvataide 5,523) 5,5 100,0 Liikuntatieteellinen 38,5 11,4 98,0 Luonnontieteellinen 53,5 64,9 51,9 Lääketieteellinen 84,1 25,8 99,6 Maatalous-metsätieteellinen 78,0 45,4 78,1 Musiikki 67,5 19,0 95,5 Oikeustieteellinen 79,9 20,1 99,8 Psykologia 63,7 10,7 96,4 Taideteollinen 90,2 14,3 91,7 Teatteri- ja tanssiala 94,7 5,1 100,0 Teknillistieteellinen 58,3 64,1 87,4 Teologinen 87,9 28,8 93,4 Terveystieteet 46,1 30,0 94,1 Yhteiskunta- ja hallintotieteet 63,0 27,2 83,0 Yhteensä 61,3 36,7 77,7 Lähde: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Valintakokeisiinosallistuneidenosuushakeneistakuvaaosaltaanalallepyrki- misen luonnetta ja antaa käsitystä hakijan motivaatiosta. Valintakokeissa saatujen pistemäärien jakautuminen antaisi vielä tarkemman kuvan hake- neiden valmistautumisestakokeeseensekätulostenjavaadittujenkriteereiden välisestä keskimääräistä suhteesta. Näitä tietoja ei tässä tarkastelussa ollut kuitenkaan käytössä. Valintakokeeseen osallistumisprosentti suhteessa haki- joihin oli korkein taidealoilla, lääketieteissä sekä teologisessa tiedekunnassa. 22) Tilastokeskuksen (2002:1, 6) mukaan opiskelupaikan vastaanottaneena henkilö on vain yhteen kertaan, mutta eri opintoaloilla sama henkilö voi esiintyä hakijana useampaan kertaan. 23) Kuvataiteen valintakokeeseen osallistuneiden alhaisen osuuden selittää erityinen karsintaprosessi.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 89 Hyväksyttyjen määrä suhteessa hakijoihin tuo esiin eri alojen erilaisen valintatilanteen. Toiset alat ovat voimakkaassa karsintatilanteessa eli yksi- köt voivat valita opiskelijansa suuresta tai erittäin suuresta hakijamäärästä. Toisten alojen voi taas katsoa olevan enemmän rekrytointitilanteessa, jolloin ne joutuvat mm. tiedottamisen keinoin ponnistelemaan enemmän saadak- seen riittävästi kyvykkäitä hakijoita. Tässä on myös alojen sisäisiä eroja paikkakunnittain sekä alan sisällä samassakin tiedekunnassa tai korkea- koulussa. Tässäkin tarkastelussa taideaineet erottuvat alana, joihin on vaikea päästä; hakijoista vain 5-10 % sai opiskelupaikan. Hyväksyttyjen osuus hakijoita kohden oli hyvin matala myös psykologiassa sekä liikunta- ja eläin- lääketieteessä. Sen sijaan yli 60 % hakijoista tuli hyväksytyksi luonnon- tieteellisille sekä teknistieteellisille aloille. Opiskelupaikan vastaanottaminen kuvastaa osaltaan valintaprosessin onnistumista. Kaikista hakijoista noin 80 % otti saamansa opiskelupaikan vastaan. Suurimmassa osassa aloja paikan vastaanotti keskimäärin yhdeksän kymmenestä. Muutamilla aloilla, kuten eläinlääketieteessä, hammaslääke- tieteessä, kuvataide- ja tanssi- ja teatterialalla opiskelupaikan vastaanotti jokainenvalituksitullut.Toisaaltaluonnontieteelliselläalallaopintonsaaloitti vain puolet hyväksytyistä. Mikäli opiskelupaikan vastaanottoprosentti hyväksytyistä jää mata- laksi, tämä osoittaa, että ala tai oppiaine ei ollut hakijalle ensisijainen haku- kohde. Näyttää myös siltä, että samoilla aloilla myös opintojen keskeyttä- mistä ja viivästymistä kuvaavat luvut ovat muita korkeammat. 5.4.2. UUDET YLIOPPILAAT Koulutusjärjestelmän kannalta avainkysymyksiä ovat, kuinka nopeasti uudet ylioppilaat sijoittuvat korkeakouluopintoihin ja miten voitaisiin vähentää välivuosien pitämistä. Matti Jussila (1996, 34) ehdotti selvitysmiesraportissaan, että korkea- koulujen opiskelijavalinnassa tavoitteeksi asetettaisiin se, että vähintään 50- 70%opintonsaaloittavistaolisiuusiaylioppilaita.Lausuntokierroksellayliopis- totkritisoivattätäehdotusta,kuntaasSuomenlukiolaistenliittokannattisitä. Hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmästä saatujen tietojen mukaan luku- vuonna 2000-2001 uusien ylioppilaiden24) osuus kaikista yliopistoon hake- 24) Uusilla ylioppilailla tarkoitetaan tarkasteluvuoden keväällä ja sitä edeltävänä syksynä ylioppilaiksi kirjoittaneita.
  • 90 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS neista oli 26 %. Hyväksytyistä uusia ylioppilaita oli 31 %. Yliopistoissa paikan vastaanottaneista 28 % oli 19-vuotiaita (Tilastokeskus 2002:1). Luku- vuonna 2000-2001 opiskelijavalinnoissa uusista ylioppilaista 55 % haki yli- opistoihin ja opiskelupaikan yliopistossa sai 23 % uusista ylioppilaista. Se, että halukkaista pääsee ylioppilastutkintovuotenaan korkeakouluihin suhteel- lisen pieni osa, ei ole viime vuosikymmenenilmiö,vaanjatko-opintoihinpääsy alkoivaikeutuajo1970-luvulla(ks.esim.Lampinen&Savola 1995, 32). Taulukko 23. Uusien ylioppilaiden %-osuus kirjoittautuneista lukuvuonna 2001-2002 Koulutusala Uusien ylioppilaiden %-osuus kirjoittautuneista 25) Eläinlääketieteellinen 19 Farmasia 36 Hammaslääketieteellinen 18 Humanistinen 32 Kasvatustieteellinen 14 Kauppatieteellinen 25 Kuvataideala 0 Liikuntatieteellinen 11 Luonnontieteellinen 44 Lääketieteellinen 33 Maatalous-metsätieteellinen 27 Musiikkiala 22 Oikeustieteellinen 21 Psykologia 21 Taideteollinen 11 Teatteri- ja tanssiala 3 Teknillistieteellinen 67 Teologinen 34 Terveystieteet 8 Yhteiskuntatieteellinen 19 Lähde: Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus 2002. Jos tarkastellaan uusien ylioppilaiden osuutta koulutusalakohtaisesti koulu- tukseen kirjoittautuneista lukuvuonna 2001-2002, voidaan todeta, että 25) Uusilla ylioppilailla tarkoitetaan tarkasteluvuoden keväällä ja sitä edeltävänä syksynä ylioppilaiksi kirjoittaneita.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 91 ainoastaan teknillistieteellisellä alalla Jussilan ehdottama tavoite on saavu- tettu. Teatteri- ja tanssialalla uusien ylioppilaiden osuus muihin koulutus- aloihin verrattuna oli vuonna 2001 kaikkein pienin eli vain 3 % kaikista uusista opiskelijoista. Uusien ylioppilaiden suhteellinen osuus kaikista opis- kelunsa aloittaneista oli melko korkea myös luonnontieteissä, farmasiassa, lääketieteessä sekä humanistisella alalla. Alojen kokonaistarkastelussa uusien ylioppilaiden määrä aloittaneista on kuitenkin erittäin kaukana asetetusta tavoitetasosta. Vaikka uusista ylioppilaista verraten pieni osa pääsee heti opiskele- maan, nuoret hakijat menestyvät korkeakoulujen valinnoissa parhaiten. Vuonna 2001 nuorimmassa ikäluokasta hakijoista 43 % sai opiskelupaikan yliopistosta, vaikka heidän osuutensa hakijoista oli 23 %.Yli 25-vuotiaiden osuus hakeneista oli 27 %, mutta opiskelupaikan vastaanottaneista vain 25 % oli vähintään 25-vuotiaita. Ilmiön taustalla saattaa olla lukiosta tuttu opiskelukulttuuri (ulkoluku ja esseemuotoiset vastaukset), joka tukee nuor- ten hakijoiden menestymistä teostentti-muotoisissa valintakokeissa. Välivuosi-ilmiötä analysoitaessa ylioppilaaksi tulon ikää ja yliopisto- opintojen aloitusikää tulisi tarkastella yhdessä. Vuodesta 1996 alkaen yli- oppilastutkinnon suorittaminen on ollut mahdollista hajauttaa kahdelle tai enintään kolmelle kerralle. Yhä useampi käyttää hyväkseen tätä hajautta- misen mahdollisuutta: tällä hetkellä noin 10 % uusista ylioppilaista suorittaa lukion neljässä vuodessa. Hajauttajien määrän kehitystä kuvataan taulu- kossa 24. Taulukko 24. Ylioppilastutkinnon hajauttajat ja yhdellä kerralla tutkinnon suorittaneet 1999-2001. Vuosi Hajauttajat26) Yhdellä kerralla yo-tutkinnon suorittaneita 1999 73%(N=31437) 16234 2000 80%(N=32394) 14093 2001 87%(N=31872) 10602 Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta 2002. 26) Osuus kaikista ylioppilastodistuksen saaneista (ei sisällä tutkinnon täydentäjiä)
  • 92 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Kun hajauttaminen ensi kertaa tuli mahdolliseksi 1996, tilaisuutta käytti hyväkseen ainoastaan 2728 ylioppilaskokelasta. Vuonna 2001 ylioppilas- tutkinnon hajautti valtaosa kokelaista eli 87 %. Lyhyen ajan sisällä ylioppi- laaksi kirjoittamisen suoritustavassa on siis tapahtunut huomattava muutos. Yliopisto-opintojen keskimääräinen aloitusikä kertoo välivuosi-ilmiön toisesta puolesta. Syksyllä 2001 alkaneeseen koulutukseen hyväksyttyjen keski-ikä oli 20,5 vuotta, mikä tarkoittaa keskimäärin kahta välivuotta lukio- opintojen jälkeen ennen yliopisto-opintoihin sijoittumista. Ainoastaan teknistieteellisen alan opiskelijat aloittivat opintonsa keskimäärin alle 20- vuotiaina. Taulukko 25. Syksyllä 2001 alkavaan yliopistokoulutukseen hyväksyttyjen keski-ikä Koulutusala Keskimääräinen aloitusikä (mediaani) Eläinlääketieteellinen 21,4 Farmasia 21,3 Hammaslääketieteellinen 21,1 Humanistinen 20,5 Kasvatustieteellinen 21,7 Kauppatieteellinen 20,9 Kuvataideala 24,0 Liikuntatieteellinen 21,6 Luonnontieteellinen 20,2 Lääketieteellinen 20,7 Maatalous-metsätieteellinen 21,3 Musiikkiala 22,4 Oikeustieteellinen 21,1 Psykologia 21,0 Taideteollinen 22,4 Teatteri- ja tanssiala 24,0 Teknillistieteellinen 19,4 Teologinen 21,4 Terveystieteet 29,9 Yhteiskuntatieteellinen 21,6 Kaikki 20,5 Lähde: Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus 2002.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 93 5.4.3. ERILLISVALINNOISSA HYVÄKSYTYT Luvussa5.2.2.esiteltiinjolyhyesti,millaisiaerillisvalintojenmuotojayliopis- toilla on käytössä. Taulukossa 26 näkyy yhteenveto erillisvalintojen volyy- mista koulutusaloittain. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2001 erillisvalinnan hakukohteisiin jätettiin 12 000 hakemusta. Vajaat 3900 opiskelupaikan vastaanottaneista tuli hyväksytyksi erillisvalintojen kautta, mikä tarkoittaa noin 17 % kaikista hyväksytyiksi tulleista. (Tilastokeskus 2002:1.) 27) Erillisvalintojaoliuseimmillaopintoaloillajaläheskaikissayliopistoissa. Eniten erillisvalinnoilla opiskelupaikan saaneita oli teknistieteellisellä alalla, vajaat1100opiskelijaa.Erillisvalintojenkauttapyrittiinrunsaastimyösluon- nontieteelliselle, kasvatustieteelliselle, kauppatieteelliselle ja yhteiskunta- ja hallintotieteisiin. Mikäli hakemusten määrä suhteutetaan päävalintojen hakemuksiin, eniten erillisvalintoja kautta hakemuksia lähetettiin teknis- tieteelliselle (17 %) ja taideteolliselle alalle (16 %). Näiden alojen lisäksi yli kymmenisen prosenttia kaikista hakemuksista tuli erillisvalintojen kautta terveystieteisiin, kauppatieteisiin sekä yhteiskunta- ja hallintotieteisiin. 9 % kaikista vuoden 2001 hakemuksista tuli erillisvalintojen kautta. Hyväksy- tyksi erillisvalintoja pitkin tulee 37 % kaikista tätä väylää pitkin hakeneista. Kuten taulukko osoittaa, opiskelupaikan saaneet vastaanottavat paikan lähes säännönmukaisesti kaikilla aloilla. (Tilastokeskus 2002:1.) 27) Tilastokeskuksen luvuissa erillisvalintoihin lasketaan myös valinta todistusten perusteella. Muutoin tässä raportissa todistusten perusteella tehtäviä valintoja käsitellään osana päävalintaa.
  • 94 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 26. Erillisvalinnat koulutusaloittain 2001 Koulutusala Hakemuksia Valinta- Hyväk- Opiskelu- yhteensä kokeeseen syttyjä paikan osallis- hakeneista vastaanotta- tuneet % ottaneet % hakeneista % hyväksytyistä Eläinlääketieteellinen 4 75 75 100 Farmasia 22 0 36 75 Hammaslääketieteellinen 0 0 0 0 Humanistinen 294 3 53 85 Kasvatustieteellinen 1710 29 33 91 Kauppatieteellinen 1260 19 40 89 Kuvataide 0 0 0 0 Liikuntatieteellinen 4 0 100 100 Luonnontieteellinen 1734 2 34 85 Lääketieteellinen 24 0 33 100 Maatalous-metsätieteellinen 61 0 70 88 Musiikki 47 55 38 89 Oikeustieteellinen 12 0 83 100 Psykologia 105 4 23 88 Taideteollinen 393 98 28 96 Teatteri- ja tanssiala 0 0 0 0 Teknillistieteellinen 4169 24 33 87 Teologinen 32 9 31 100 Terveystieteet 264 0 41 95 Yhteiskunta- ja hallintotieteet 1165 12 45 87 Viestintätieteet 169 2 58 96 Historiatieteet 157 2 51 91 Kielet 495 27 45 81 Yhteensä 12121 20 37 88 Lähde: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Avoimen yliopiston väylästä yliopisto-opetukseen johtavana väylänä on julkaistu yksityiskohtaista avoimen yliopisto-opetuksen arviointiraportissa (Kess & al. 2002). Seuraavassa esitetään muutamia yhteenvetotietoja, jot- ka on koottu kyseisen arvioinnin yhteydessä. Avoimen väyläksi kutsutaan mahdollisuutta, jonka avulla opiskelija voi hakea tutkinnon suoritusoikeutta yliopistosta avoimessa yliopistossa suori-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 95 tettujen opintojen perusteella. Valtakunnallisen 60 opintoviikon väylän li- säksi yliopistot ovat kehittäneet omia yliopisto-, tiedekunta- ja koulutus- ohjelmakohtaisia ratkaisuja. Avoimen yliopiston väylässä voidaan erottaa kaksi mittaria, joilla voidaanmitatajaarvioidaavoimenyliopistonmerkitystäyliopistojenopiske- lijavalinnassa. Ensimmäinen liittyy avoimen yliopiston väylän laajuuteen ja toinen niiden hakijoiden määrään, joilla on suoritettuna avoimen yliopiston opintoja, mutta jotka eivät hae varsinaisesti avoimen väylää pitkin koulu- tukseen. Jo vuonna 1996 opetusministeriön Avoin yliopisto-opetus väylänä korkeakoulututkintoon-työryhmäsuosittiväylänselväämäärällistäjalaadul- lista määrittelyä ja yhdenmukaisia periaatteita opiskelijavalintaan avoimen yliopiston opiskelijoille (OPM 1996:7).Avoimen väylän tarkoituksena on taata pääsy korkeakoulutukseen erityisesti aikuisille opiskelijoille. Näiden tavoitteiden mukaan esimerkiksi avoimen yliopiston väylää pitkin koulutuk- seen tulisi valita vuosittain 1000 opiskelijaa.Avoimen yliopiston arvioinnin yhteydessä suoritetun kartoituksen perusteella vuonna 2000 tätä väylää pitkin siirtyi yhteensä 578 opiskelijaa, mikä jää kauas asetetusta tavoitteesta. Avoimen yliopisto-opetuksen opiskelijoista erilaisia väyliä käytti yhteensä alle 1 %. Varsinaisen väylän lisäksi yliopistoihin pyrkii ja pääsee opiskelemaan päävalintojen kautta runsaasti opiskelijoita, joilla on suoritettuina alansa opintoja avoimessa yliopistossa. Vuonna 2000 perustutkintoa suorittamaan päässeillä opiskelijoilla oli suoritettuna yhteensä 75 568 opintoviikkoa. Jos tarkastellaan tilannetta yli yliopistojen, eniten avoimen yliopiston opintoja olivat vuonna 2000 suorittaneet kasvatustieteen opiskelijat. 5.4.4. PERÄKKÄISEN HAUN PROBLEMATIIKKA Eräs keskeinen syy pitkittyneeseen opintoihin sijoittumiseen yliopistoissa on tiettyjen suosittujen alojen kova karsinta. Hakijat ovat valmiita pyrki- mään useita kertoja päästäkseen mieluisaan opiskelupaikkaan. Taulukosta 27 ilmenee toista tai vähintään toista ja kolmatta tai vähintään kolmatta kertaa samalle alalle peräkkäisinä vuosina hakeneiden ja hyväksyttyjen osuudet kaikista hakijoista vuonna 2001.
  • 96 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 27. Vuoden 2001 hakijoista peräkkäisinä vuosina 1999-2001 samalle opintoalalle hakeneet28) Koulutusala Hake- Kolmatta Toista Kolmatta Toista neita kertaa kertaa kertaa ha- kertaa ha- yhteensä hakeneet hakeneet keneet % keneet % % hake- hyväksy- hyväksy- neista tyistä tyistä Eläinlääketieteellinen koulutus 344 16,0 25,6 29,1 30,9 Farmasia 984 10,2 23,8 6,1 19,0 Hammaslääketieteellinen 238 3,8 13,9 2,4 4,8 Humanistinen 12604 8,5 24,5 9,6 27,8 Kasvatustieteellinen 10155 12,5 26,0 19,0 32,5 Kauppatieteellinen 8924 6,7 23,1 7,7 28,8 Kuvataideala 461 9,3 20,6 37,5 29,2 Liikuntatieteellinen 884 9,3 25,1 27,3 37,4 Luonnontieteellinen 11291 4,0 17,5 4,3 17,1 Lääketieteellinen 2165 13,9 25,1 20,6 30,8 Maatalous-metsätieteellinen 1179 3,0 18,2 2,9 23,0 Musiikkiala 792 12,0 27,3 11,8 30,3 Oikeustieteellinen 2757 14,7 26,6 17,9 38,1 Psykologia 1546 9,3 20,9 18,2 36,5 Taideteollinen 2618 9,0 24,2 14,3 29,0 Teatteri- ja tanssiala 1404 18,2 25,9 10,7 33,3 Teknillistieteellinen 8201 2,6 14,4 2,3 12,1 Teologinen 1042 5,5 19,1 5,3 20,2 Terveystieteet 1565 5,4 19,6 5,5 19,4 Yhteiskuntatieteet 9212 7,8 21,4 9,5 26,4 Yhteensä 78366 7,9 21,8 8,4 23,1 Lähde: Tilastokeskus 2002. 21,8 % hakeneista haki toista kertaa haluamalleen alalle. Kolmatta kertaa hakeneita oli hakijoista 7,9 %. Eniten tällaisia hakijoita oli teatteri- ja tanssi- alalle (18,2 %), eläinlääketieteelliselle (16 %) ja oikeustieteelliselle alalle (14,7 %). Vähiten kolmatta kertaa hakeneita oli teknistieteelliselle alalle, ainoastaan 2,6 % hakijoista. Vuonna 2001 hyväksyttyjä ja opiskelupaikan vastaanottaneita kaikista hyväksytyistä oli toista kertaa hakeneita 23 %. Kolmatta kertaa hakeneita 28) Syksyllä alkavaan koulutukseen hakeneet.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 97 oli hyväksyttyjen joukosta 8,4 %. Toista kertaa hakeneiden osuus hyväk- sytyistä oli suurin oikeustieteellisellä (38 %) ja liikuntatieteellisellä (37 %) alalla. Oikeustieteellisellä alalla toista kertaa hakeneiden joukosta toisella kerralla tuli hyväksytyksi 29 %. Hyväksytyistä kolmatta tai vähintään kol- matta kertaa hakeneita oli vuonna 2001 eniten kuvataidealalla, 37,5 %. Kaiken kaikkiaan yrittäminen palkitaan, sillä toista kertaa hakeneiden osuus hyväksytyistä oli useilla suosituilla aloilla huomattavan korkea. 5.4.5 USEAMMAN TUTKINNON SUORITTAJAT YLIOPISTOSSA Suomalaisen korkeakoulutuksen ongelmana on jo pitkään pidetty sitä, että yliopisto-opiskelijoilla on samanaikaisesti useita korkeakoulututkintoon johtavia opiskelupaikkoja tai hakeneilla on takanaan jo suoritettu korkea- koulututkinto. Tarkkoja lukuja ilmiön laajuudesta ja koulutusalakohtaisesta vaihtelusta ei ole kuitenkaan tähän asti ollut käytettävissä. Samoin epäselvää on ollut, millaiset opiskelijat hakevat uutta opiskelupaikkaa yhden tutkinto- oikeuden lisäksi. Opiskelijat jakaantuvat luultavasti ainakin kolmeen katego- riaan: 1) opiskelijat, jotka eivät ole päässeet ensisijaiseen hakukohteeseensa ensimmäisellä kerralla, 2) opiskelijat, jotka ovat huomanneet opintojen kuluessa, että opiskelualan valinta on osoittautunut virheelliseksi ja 3) opis- kelijat, jotka haluavat suorittaa kaksi tutkintoa. Tätä kartoitusta varten Tilastokeskukselta tilattiin uutta tietoa tästä päällekkäisen kouluttautumisen ilmiöstä (ks. taulukko 28.)
  • 98 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 28. Syksyllä 2001 alkavaan koulutukseen yliopistoihin hakeneista vuonna 2000 yliopistossa opiskelemassa olevat29) Koulutusala Hakeneita Hakeneista jo %-osuus yhteensä yliopistossa opiskelevat Eläinlääketieteellinen 344 108 31,4 Farmasia 984 267 27,1 Hammaslääketieteellinen 238 91 38,2 Humanistinen 12604 1147 9,1 Kasvatustieteellinen 10155 1030 10,1 Kauppatieteellinen 8924 1417 15,9 Kuvataideala 461 49 10,6 Liikuntatieteellinen 884 90 10,2 Luonnontieteellinen 11291 1361 12,1 Lääketieteellinen 2165 731 33,8 Maatalous-metsätieteellinen 1179 162 13,7 Musiikkiala 792 155 19,6 Oikeustieteellinen 2757 457 16,6 Psykologia 1546 231 14,9 Taideteollinen 2618 315 12,0 Teatteri- ja tanssiala 1404 215 15,3 Teknillistieteellinen 8201 1109 13,5 Teologinen 1042 103 9,9 Terveystieteet 1565 87 5,6 Yhteiskuntatieteellinen 9212 1345 14,6 Yhteensä 78366 10470 13,4 Lähde: Tilastokeskus 2002. Taulukon mukaan vuonna 2001 hakeneista 13,4 %:lla eli kaikkiaan 10 470 hakijalla oli jo opiskelupaikka yliopistossa. Osuudet vaihtelevat aloittain huomattavasti. Yleensä vähintään 10 % eri alojen hakijoista on sellaisia, joillaonjoyksitutkintoonjohtavaopiskelupaikkayliopistossa.Enitentällaisia hakijoitaolilääketieteellisillealoillesekäfarmasiaan,27-38%kaikistahakijoi- sta. Suuret luvut selittynevät sillä, että näille aloille pyrkineillä on hyvät mahdollisuudettullavalituksipelkänylioppilastutkintotodistuksenperusteella sekä luonnontieteelliselle että teknistieteelliselle alalle. Vähiten tällaisia 29) 31.12.2000 mennessä läsnä- tai poissaolevaksi ilmoittautuneet
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 99 hakijoita oli terveystieteisiin. Erillisvalintojenkohdallajoopiskelupaikanomaavienhakijoidenmäärä olikeskimäärin23,5%.Tämäonymmärrettävää,silläerillisvalintojenväylää pitkin juuri opintoalan vaihtajien on usein mahdollista hakea toiseen oppi- aineeseen esimerkiksi saman tiedekunnan tai yliopiston sisältä. Monella hakijalla on takanaan jo kokonainen suoritettu tutkinto (ks. taulukko 29). Taulukko 29. Syksyllä 2000 alkavaan koulutukseen yliopistoihin hakeneista korkeakoulututkinnon suo- rittaneet30) Koulutusala Hakeneita AMK tutkinto Yliopisto yhteensä %-osuus tutkinto %-osuus Eläinlääketieteellinen 343 1,7 2,0 Farmasia 1016 2,3 17,8 Hammaslääketieteellinen 187 2,1 1,1 Humanistinen 12674 1,3 2,9 Kasvatustieteellinen 10027 2,1 11,2 Kauppatieteellinen 8373 4,5 4,9 Kuvataideala 593 1,9 4,4 Liikuntatieteellinen 1045 1,4 1,5 Luonnontieteellinen 10833 3,4 3,7 Lääketieteellinen 2155 2,0 2,6 Maatalous-metsätieteellinen 1247 4,6 2,6 Musiikkiala 768 0,3 3,4 Oikeustieteellinen 2876 1,6 6,8 Psykologia 1591 1,2 4,9 Taideteollinen 2780 5,4 4,9 Teatteri- ja tanssiala 1729 1,4 3,2 Teknillistieteellinen 8018 7,3 2,0 Teologinen 953 2,6 6,7 Terveystieteet 1629 13,9 4,7 Yhteiskuntatieteellinen 9113 3,3 4,9 Yhteensä 77950 3,4 5,0 Lähde: Tilastokeskus 2002. 30) Ennen 1.8.2000 suoritettu ammattikorkeakoulututkinto, alempi- tai ylempi korkeakoulutukinto, yliopistossa suoritettu ammatillinen tai tieteellinen jatkotutkinto.
  • 100 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Syksyllä 2000 alkavaan koulutukseen yliopistoihin hakeneista 5 %:lla oli yliopistotutkinto ja 3,4 %:lla ammattikorkeakoulututkinto. Eniten yliopisto- tutkinnon omaavia hakijoita kaikista hakijoista on farmasian (17,8 %) ja kasvatustieteellisen alan hakijoilla (11,2 %). Farmasian alalla korkea prosenttiosuus selittyy sillä, että suurella osalla proviisorin koulutukseen hakeneilla on jo takanaan farmasian alempi korkeakoulututkinto. Eniten ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita hakijoita kaikista hakijoista oli terveystieteessä (13,9 %) ja teknillistieteellisellä alalla (7,3 %). Jo yhden tutkinnon suorittaneiden osuus yliopistoon hakeneista on erillisvalinnoissa moninkertainen päävalintoihin verrattuna. 5.5. OPINTOJEN KESKEYTTÄMINEN JA/TAI ALAN VAIHTAMINEN Raskas opiskelijavalintajärjestelmä on nähty osasyyllisenä suomalaista yliopistokoulutusta vaivaavaan opintojen pitkittymis- ja keskeyttämis- ongelmaan. Niinpä valintajärjestelmän näkökulmasta arvioinnin erääksi ta- voitteeksi onkin asetettu arvioida sitä, millä tavoin opiskelijavalinnalla voi- taisiin vaikuttaa opintojen etenemiseen ja keskeyttämisten vähentämiseen. Kysymys siitä, missä määrin opiskelijavalinnat vaikuttavat opiskelijan opin- tojen etenemiseen, on ongelmallinen, koska opiskelijavalintojen ja opintojen etenemisen välisen yhteyden osoittaminen on vaikeaa. Hakijan kannalta onnistuneen alan valinnan lisäksi opintojen etenemiseen voi vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten kiinnittyminen opintoihin, opintojen aikainen työssä- käynti ja monet henkilökohtaiset syyt. Opiskelupaikan vastaanottaneiden määrä valituiksi tulleista on tulkittu erääksi osoitukseksi siitä, kuinka motivoituneita aloittavat opiskelijat ovat. Kun tätä tunnuslukua verrataan koulutusaloittain opintojen viivästymiseen, havaitaan tiettyjen alojen välillä positiivinen korrelaatio, mutta toisten alojen kohdalla korrelaation voi sanoa olevan heikko tai jopa negatiivinen. Lääke- tieteellisillä aloilla, joissa paikan vastaanottaneiden määrä on korkea, myös opintojen keskeyttäjiä on vähän ja opinnot etenevät hyvin. Sen sijaan taide- aineissa kaikki tai lähes kaikki ottavat vastaan saamansa opiskelupaikan, mutta keskeyttäneitä on runsaasti ja opinnotkin venyvät. Luonnontieteissä paikan vastaanottajia on vähän suhteessa paikan saaneisiin, ja alalla myös keskeyttäminen ja alan vaihto on yleistä.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 101 Taulukosta 30 näkyy, että merkittävän opiskelijajoukon kohdalla opis- kelijavalintaeisuinkaanpäätyensimmäisenopiskelupaikansaamiseen.Peräti 36 % prosenttia opiskelijoista vaihtaa alaa ilman ensimmäistä korkeakoulu- tutkintoa.Vähitenalanvaihtajiaonhammaslääketieteenopiskelijoissa,eniten humanistisella alalla. Humanistisen alan opiskelukulttuuria selvittävässä tutkimuksessa ilmenee, että tutkimuksen 175 neljännen vuoden opiskelijasta joka neljäs oli vaihtanut pääainetta opintojen aikana. Useilla syynä vaih- toon oli pettymys pääaineen sisältöön, opetukseen ja työllistymismahdolli- suuksiin. Puolet kyselyyn vastanneista oli epävarmoja työllistymisestään omalle alalle. (Elvo & Pajala 2002.) Taulukko 30. 1991 aloittaneista valmistuneet, opintoja jatkavat ja keskeyttäneet koulutusaloittain. Koulutusala 1991 ylemmän Aloittaneista Aloittaneista Aloittaneista kk-tutkinnon suorittanut jatkaa ilman keskeyttä- aloittaneet % ylemmän kk- ylempää kk- neitä % tutkinnon % tutkintoa % Eläinlääketieteellinen 49 81,6 12,2 6,1 Farmasia 48 87,5 10,4 2,1 Hammaslääketieteellinen 119 89,1 7,6 3,4 Humanistinen 2520 34,3 49 16,7 Kasvatustieteellinen 1477 77,9 15,4 6,7 Kauppatieteellinen 1547 68,2 23,9 8 Liikuntatieteellinen 83 73,5 14,5 12 Luonnontieteellinen 2687 41,9 39,9 18,2 Lääketieteellinen 398 80,9 16,3 2,8 Maatal.-metsätieteellinen 355 52,1 36,9 11 Musiikkiala 160 35,6 53,1 11,3 Oikeustieteellinen 389 74,8 22,4 2,8 Psykologia 144 67,4 26,4 6,3s Taideteollinen 195 35,4 42,6 22,1 Teatteri- ja tanssiala 59 67,8 6,8 25,4 Teknillistietieteellinen 2838 46,8 44,5 8,7 Teologinen 201 43,3 35,3 21,4 Terveystieteet 313 72,8 18,8 8,3 Yhteiskuntatieteellinen 1106 51,3 37,7 11,1 Yhteensä 14688 52,5 35,7 11,8 Lähde: Sasu Pajala ja Petri Lempinen. Pitkä tie maisteriksi. Selvitys 1985, 1988 ja 1991 yliopistoissa aloittaneiden opintojen kulusta. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 22/2001
  • 102 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 5.6. OPINTOJEN KESKIMÄÄRÄINEN SUORITUSAIKA JA VALMISTUMISIKÄ KOULUTUSALOITTAIN Kuten taulukko 30 osoittaa, opintojen keskeyttämisessä/keskeytymisessä on yliopistoittain ja koulutusaloittain suuria eroja. Ongelmat kasaantuvat pääkaupunkiseudulle, joten ne ainakin osaksi liittyvät opiskeluaikaiseen toi- meentuloon, työssäkäynnin yleisyyteen ja muihin opintososiaalisiin kysy- myksiin.(Pajala&Lempinen2001).Tästäherääkuitenkinkysymys:Valitaanko korkean keskeyttämisasteen yksiköihin vääriä opiskelijoita? Sama kysymys voidaan esittää myös oppilaitoksen tai koulutusalan vaihtamiseen liittyen. Uusien ylioppilaiden nopea sijoittuminen opintoihin on nähty yhtenä ratkaisevana tekijänä valmistumisen nopeuttamisessa. Tässäkin kysymyk- sessä opintoalan muut piirteet, kuten ammatti-identiteetin selkeys, näyttävät selittävän nopeaa valmistumista paremmin kuin uusien ylioppilaiden osuus kaikista opintonsa aloittaneista. Muutamilla aloilla nämä tunnusluvut tosin korreloivat keskenään.Teknillistieteellisellä alalla, lääketieteissä ja luonnon- tieteissä uusin ylioppilaiden osuus kaikista aloittavista on korkea ja aloilta valmistutaan vastaavasti nuorempana.Toisaalta esimerkiksi kauppatieteissä uusien ylioppilaiden osuus aloittavista on huomattavasti edellä mainittuja aloja alhaisempi, mutta kauppatieteestä valmistutaan siitä huolimatta keski- määräistä nuorempana. Luonnontieteellinen ala näyttää nousevan ongelmallisena alana esille opiskelijavalintoja koskettavassa tarkastelussa, mutta keskimääräisellä valmistumisiällä mitattuna ala pärjää hyvin koulutusalavertailussa. Näyttää siis siltä, että koulutuspaikkansa pitävät ovat motivoituneita ja valmistuvat suhteellisen nuorina. Opintojen myöhäinen aloittaminen heijastuu opintojen kulkuun usein kasvavien elintasovaatimusten, työssäkäynnin ja lasten saamisten vuoksi.Vanhimmat opiskelijat käyttävät aikaa eniten ansiotyöhön janäilläopiskelijoillaonmyösmuitaopiskelijoitauseamminlapsia(Lempinen &Tiilikainen 2001, 49). Tutkinnon suoritusajoillakin mitattuna tilanne näyttää ristiriitaiselta. Teatteri- ja tanssialalla ja terveystieteissä uusien ylioppilaiden osuus aloitta- jistaonpienin,muttasiitähuolimattanäilläaloillatutkinnotsuoritetaankeski- määräistänopeammin.Teknistieteellisilläjaluonnontieteellisilläaloillauusien ylioppilaiden osuus on suurin, mutta keskimääräiset opintosuoritusajat ovat korkeita.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 103 Taulukko 31. Yliopistossa tutkinnon suorittaneiden keskimääräinen valmistumisikä ja tutkinnon suoritus- aika 200031) Koulutusala Keskim. Tutkinto Tutkinnon valm. ikä suoritusaika (mediaani) vuosia Eläinlääketieteellinen 28,0 Eläinlääketieteen lis. 7,0 Farmasia 26,4 Proviisori 6,0 Hammaslääketieteellinen 26,3 Hammaslääketieteen lis. 5,5 Humanistinen 28,0 Filosofian maisteri (humanist.) 7,0 Kasvatustieteellinen 27,0 Kasvatustieteen. maisteri 5,0 Kauppatieteellinen 26,1 Ekonomi(ylempi)/Kauppatieteenmaisteri 6,3 Kuvataide 31,3 Kuvataiteen maisteri 6,5 Liikuntatieteellinen 27,2 Liikuntatieteen maisteri 6,0 Luonnontieteellinen 26,6 Filosofian maisteri (luonnontiet.) 6,5 Lääketieteellinen 26,9 Lääketieteen lisensiaatti 7,0 Maatalous-metsätieteellinen 27,4 Elintarv.tiet.maisteri/Maatal.-metsät.maisteri 6,5 Musiikki 28,9 Musiikin maisteri 8,0 Oikeustieteellinen 26,9 Oikeustieteen kandidaatti 6,0 Psykologia 26,9 Psykologian maisteri 6,0 Taideteollinen 29,9 Taiteen maisteri 6,0 Teatteri- ja tanssiala 28,3 Tanssitaiteen/ Teatteritaiteen maisteri 3,8 Teknillistieteellinen 26,6 Diplomi-insinööri 6,5 - Arkkitehti / Maisema-arkkitehti 8,8 Teologinen 27,8 Teologian maisteri 6,5 Terveystieteet 38,7 Terveystieteen maisteri 4,5 Yhteiskunta- ja hallintotieteet 28,0 Hallintotiet./Valtiotiet./Yht.k.tieteenmaisteri 6,0 Yhteensä 27,1 6,0 Lähde: Tilastokeskus 2002. 31) Mediaanit on laskettu brutto-opiskeluajoista eli yliopistoon kirjautumisesta tutkinnon suorittamiseen ml. poissaololukukaudet.
  • 104 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 105 6. VAIHTOEHTOISIA OPISKELIJAVALINTAMENETTELYITÄ 6.1. AMMATTIKORKEAKOULUJEN OPISKELIJAVALINTAJÄRJESTELMÄ Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnassa on yliopistoista poiketen käy- tössä valtakunnallinen yhteishaku. Hakija voi yhdellä lomakkeella hakea neljään kohteeseen valitsemassaan hakutoivejärjestyksessä. Hakija voi ot- taa vastaan vain yhden ammattikorkeakoulututkintoon johtavan opiskelu- paikansamanalukuvuonna(yliopistolaki645/1997,lakiammattikorkeakoulu- opinnoista annetun lain 15 ja 29 § muuttamisesta 1060/1998 ja laki ammatti- korkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta 645/2001).Vieraskielinen koulutus ja aikuiskoulutus ovat yhteishaun ulkopuolella. Vaikka ammattikorkeakoulut päättävät itse opiskelijavalinnan perus- teista ja valintakokeen järjestämisestä, ne ovat tehneet tiivistä yhteistyötä valintaprosessin ja valintaperusteiden kehittämiseksi jo ensimmäisten ammattikorkeakoulujen vakinaistamisesta vuodesta 1996 alkaen.Ammatti- korkeakoulujen rehtorineuvostonARENE ry:n asettama opiskelijavalinta- projekti antaa vuosittain suositukset ammattikorkeakoulujen koulutusala- kohtaisiksi valintaperusteiksi, joita useimmat ammattikorkeakoulut noudat- tavat. Hakijat saavat pisteitä koulumenestyksestä, työkokemuksesta ja mahdollisesta valintakokeesta. Osa koulutusaloista antaa pisteitä ensijaisesta hakutoiveesta. Ylioppilaat pyrkivät ammattikorkeakouluun lukion päättötodistuksen ja/tai yo-todistuksen perusteella. Paremman pistemäärän antavat arvosanat otetaanhuomioon.Josylioppilasonlisäksisuorittanutammatillisentutkinnon, hän voi valita kannaltaan edullisemman päättötodistuksen kuitenkin niin, että arvosanat otetaan joko pelkästään yo- ja lukion päättötodistuksesta tai pelkästäänammatillisestatodistuksesta.Abiturientitpyrkivätviimeisimmällä lukiotodistuksellaan. EB-, IB- tai Reifeprüfung-tutkintojen suhteen nouda- tetaan opetusministeriön suositusta tutkintojen ainekohtaisten arvosanojen/ pistemäärien vastaavuuksista suhteessa suomalaisen ylioppilastutkinnon arvosanoihin. Lisäksi ammattikorkeakoulut ovat sopineet yhteiset periaatteet erikois- tapausvalinnan käyttämisestä. Erikoistapausvalintaa voidaan käyttää mm.
  • 106 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS sellaisen hakijan valitsemiseksi, joka ei täytä ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain (255/1995) 13:n 1 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia, mutta jolla ammattikorkeakoulu katsoo olevan riittävät tiedot ja taidot ammatti- korkeakouluopintoja varten. Valintaperusteissaonkoulutusalakohtaisiaeroja,muttakaikillakoulutus- aloilla on käytössä valintakokeet. Lisäksi osa koulutusaloista on valintakoe- yhteistyössä. Valintakoeyhteistyötä tehdään hallinnon ja kaupan alalla, luon- nonvara-alalla, sosiaali- ja terveysalalla ja tekniikan ja liikenteen alalla. Valintakoeonammattikorkeakoulukohtainenmatkailu-,ravitsemis-jatalous- alalla,humanistisellajaopetusalallasekäkulttuurialalla.Näilläaloillavalinta- kokeet voivat sisältää koulutusohjelmakohtaisesti erilaisia osioita, kuten kir- jallisen kokeen, aineistokokeen, ryhmätilanteen tai henkilökohtaisen haas- tattelun. Psykologisia soveltuvuustestejä on käytössä erityisesti humanisti- silla aloilla ja sosiaali- ja terveysalalla. (Ammattikorkeakoulujen valinta- opas 2002.) Syksystä 2001 alkaen ammattikorkeakoulujen valintakokeet ovat hakijalle maksuttomia (asetus ammattikorkeakoulujen opetuksesta perittävien maksujen perusteista 653/2001). Ammattikorkeakoulujen yhteishaussa oli syksyllä 2001 yhteensä 194 000 hakutapausta. Yhteishaussa olevaan koulutukseen hyväksyttiin 25 600 opiskelijaa, joista 75 % pääsi ensisijaiseen hakukohteeseensa. Kaik- kiaan ammattikorkeakouluihin haki 79 000 henkilöä, joista 32 700 henkilöä hyväksyttiin ja vastaanotti opiskelupaikan. Ammattikorkeakoulusektorillaonyliopistojentavointutkittujapohdittu valintakokeiden asemaa osana opiskelijavalintaa. Rantasen (2001, 43) mukaan valintakokeen ja hakutodistuksen yhteys opintomenestykseen on riippuvainen useista koulukohtaisista muuttujista, joita ovat 1. valintakokeen osuus kokonaispistemäärästä, 2. hakijoiden suhde aloituspaikkoihin, 3. ha- kijoiden hakutodistuksien keskiarvo ja 4. hakijoiden hakutodistuksien keski- hajonta. Hakutoivesija ennustaa parhaiten opintoihin sitoutumista valinta- kokeellisilla linjoilla. Sen sijaan valintakokeen ja opintomenestyksen välisen korrelaation arvo laskee, mikäli valintakoepisteiden osuus kokonaispiste- määrässä kasvaa tai hakijoiden suhde aloituspaikkojen lukumäärää kohden kasvaa. Erityisesti hallinnon ja kaupan alalla valintakokeen opintomenestystä ennustava kyky on lähes mitätön. Rantanen ehdotti tutkimuksessaan valinta- kokeen kehittämistä koko alan yhteistyönä tai sen käytön vähentämistä. Muilta osin valintakokeiden hyödyttömäksi julistaminen oli hänen mukaansa
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 107 ennenaikaista. (Rantanen 2001, 43-47.) Ammattikorkeakoulujen yhteishakua uudistetaan siten, että lukuvuo- den 2003-2004 valinnoista alkaen ammattikorkeakoulut vastaavat niistä yhteishakurekisterin pitoon liittyvistä tehtävistä, joista nykyisin vastaavat lääninhallitukset.Tehtäviä tulee hoitamaan kussakin ammattikorkeakoulussa yhteishaun palveluyksikkö. Uudistuksen myötä myös yhteishaun tekninen toteutus muuttuu. Uudistuksen jälkeen hakijat toimittavat hakemuksen siihen ammattikorkea- kouluun, joka on heidän ensisijaisena hakukohteenaan. Mikäli hakija hakee samalla lomakkeella myös muihin ammattikorkeakouluihin, ensisijaisena hakukohteena oleva ammattikorkeakoulu vastaa hakijan ohjauksesta ja neuvonnasta sekä hakulomakkeen tarkistamisesta. Tämä on hakijan kan- nalta erittäin merkittävä uudistus, koska hän saa valintaan liittyvän neu- vonnan ja ohjauksen ns. yhden luukun periaatteella. Uudistuksen yhtey- dessä on myös tarkoitus selkiyttää valintaperusteita ja yhtenäistää koulu- menestyksesta ja työkokemuksesta annettavia pisteitä. 6.2. KANSAINVÄLISIÄ OPISKELIJAVALINTAMENETTELYITÄ 6.2.1. VALINTAMENETTELYJEN LUOKITTELU Euroopan komission mukaan (European Commission 2000, 106) eri maissa käytetyt valintamenettelyt voidaan jakaa kolmeen päämalliin: 1. Keskitetysti säädelty valintamenettely Numerus clausus määritellään kansallisella tasolla. Tämä merkitsee sitä, että maan hallitus päättää yliopistojen aloituspaikoista ja kontrol- loi suoraan valintaprosessia. 2. Hajautettu valintamenettely Tässä mallissa yliopistot päättävät itse valintamenettelyistä joko oman koulutuskapasiteettinsa tai keskushallinnossa määriteltyjen kriteerien perusteella. Rajattu sisäänpääsy voi koskea kaikkea koulutusta tai osaa siitä.Aloituspaikkojen määrästä riippumatta yliopistot voivat päät- tää valita opiskelijat heidän kykyjensä perusteella. 3. Vapaa sisäänpääsy Ylemmän toisen asteen päättötodistus tai vastaavat korkeakoulu-
  • 108 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kelpoisuuden tuottavat opinnot takaavat hakijalle vapaan pääsyn kaik- keen yliopistokoulutukseen tai osaan siitä. EriEuroopanmaissakäytetytvalintamallitonkuvattuseuraavassataulukossa: Taulukko 32. Euroopan maiden*) opiskelijavalintamallit Keskitetty valintamalli Hajautettu valintamalli Vapaa sisäänpääsy Kreikka Belgia Alankomaat Bulgaria Liechtenstein Espanja Luxemburg Irlanti Islanti Iso-Britannia Italia Kypros Itävalta Latvia Ranska Liettua Saksa Norja Portugali Puola Romania Ruotsi Skotlanti Slovakia Slovenia Suomi Tanska Tsekin maa Viro *) Tarkastelussa mukana EU:n jäsenmaat, jäsenyyttä hakevat maat sekä EFTA-/EEA-maat Lähde: European Commission 1999-2000, 107. Kaikkein yleisin valintamalli Euroopassa on hajautettu valintamenettely, joka on käytössä mm. Espanjassa, Irlannissa, Norjassa, Portugalissa, Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa ja Iso-Britanniassa. Näissä maissa keskushallinto päättää aloituspaikkojen ja/tai tutkinnon suorittavien määristä, joiden puit- teissa yliopistot hoitavatvalintoja.(EuropeanCommission2000,106.) Toiseksi yleisin malli on vapaan sisäänpääsyn valintamenettely, joka on käytössä mm. Alankomaissa, Italiassa, Itävallassa, Ranskassa ja Saksassa. Suuressa osassa näitä maita on kuitenkin myös sellaista yliopisto- tason koulutusta, kuten esimerkiksi lääketieteellisen alan koulutusta, johon
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 109 on rajattu sisäänpääsy. Saksassa, Alankomaissa ja Islannissa pääsyvaati- muksista päättää yliopisto oman koulutuskapasiteettinsa rajoissa, kun taas Alankomaissa, Italiassa ja Ranskassa pääsyvaatimuksista päättää hallitus numerus clausus-systeemin keinoin. (European Commission 2000, 107.) Italiassa yliopistot päättävät siitä, mihin tiedekuntiin on vapaa ja mihin rajattu sisäänpääsy.Alankomaissa ylistoihin on periaatteessa vapaa sisään- pääsy kaikille koulutusaloille. Sisäänpääsyä voidaan kuitenkin rajoittaa kan- sallisella päätöksellä siinä tapauksessa, että ennakoitu valmistuvien määrä ylittää työelämän tarpeet. Myös yliopisto voi päättää sisäänpääsyn rajoit- tamisesta silloin, kun hakijoiden määrä ylittää opiskelupaikkojen määrän. (European Commission 2000, 107.) Harvinaisin valintamalli on sellainen, jossa valintamenettelystä ja opis- kelupaikkojen rajoittamisesta päätetään kansallisella tasolla. Kreikka on ainoa Euroopan maa, jossa tämä malli on käytössä (European Commission 2000, 106). 6.2.2. VALINTOJEN ORGANISOINTI Hakijat hakevat yleensä kuhunkin yliopistoon ja koulutukseen eri hakulomakkeilla. Osa Euroopan maista on kuitenkin luonut keskitettyjä palveluyksiköitä huolehtimaan valintojen käytännön toteutuksesta ja/tai hakijarekisteristä. Tällaisia valintojen organisointiratkaisuja ovat toteutta- neet mm. Irlanti,Alankomaat, Iso-Britannia ja Norja. (Eurydice 200, 112.) Irlanti perusti jo 1970-luvulla palveluyksikön Central Applications Office (CAO) huolehtimaan hakuprosessista.Alankomaissa luotiin vuonna 1992 Information Management Group hallinnoimaan hakijoiden rekiste- röintiä. (Eurydice 200, 112.)Yhdistyneissä Kuningaskunnissa hakemusten käsittelyä on vuodesta 1993 alkaen hoitanut yliopistojen puolesta keskite- tysti Universities and CollegesAdmissions Service (UCAS). Kun valinta- koetulokset ovat elokuussa tiedossa, UCAS tarjoaa koulutuspaikkoja haki- joille yliopistojen valintapäätösten mukaisesti. Tämän jälkeen hakija, joka ei päässyt koulutukseen, voi hakea uudelleen täyttämättä jääneitä opiskelu- paikkoja. (European Commission 2000, 106.) Keskitettyjä valintapalvelu- yksiköitä toimii myös Saksassa (Zentralstelle für die Vergabe von Studien- plätzen, ZVS) ja Ruotsissa (Högskoleverket). Keskitetysti organisoitujen valintojen etuna on se, että hakija voi hakea yhdellä hakulomakkeella useaan yliopistoon ja koulutusohjelmaan ilmoit-
  • 110 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS tamassaan hakutoivejärjestyksessä. Tavallisesti hakukohteiden määrä on rajattu siten, että hakija voi hakea kerralla 8-10 eri koulutukseen. Lisäksi uusi teknologia on tehokkaassa käytössä: useimmissa keskitettyjen haku- palvelujen järjestelmissä hakija voi täyttää sähköisen hakulomakkeen omalta kotitietokoneeltaan. 6.2.3. KORKEAKOULUKELPOISUUS JA VALINTAPERUSTEET Kaikissa EU- ja EFTA-/EEA-maissa korkeakoulukelpoisuuden kriteerinä on ylemmän toisen asteen päättötodistus tai vastaava. Lisäksi kelpoisuu- den ammatilliseen korkeakoulutukseen voi yleensä saada suorittamalla ammatilliset toisen asteen opinnot. (Eurydice 2000, 107.) Käytännössä useimmissa Euroopan maissa korkeakoulukelpoisuus edellyttää 12–13 vuoden aiempia opintoja. Seuraavassa taulukossa kuvataan eri maissa käytettyjä valinta- perusteita:
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 111 Taulukko 33. Euroopan maiden*) yliopistojen opiskelijavalintaperusteet valintamalleittain lukuvuonna 1996-97 Maa Valintaperusteista Valintaperusteet lukuvuonna 1996-97 päättävä taho 1. Keskitetty valintamalli Kreikka Hallitus Kansallisen valintakokeen tulokset 2. Hajautettu valintamalli Belgia Hallitus ja yliopistot Valintakoe Espanja Hallitus Yliopistonvalintakokeentuloksetjaylemmäntoisen asteen päättötodistuksen arvosanojen keskiarvo. Irlanti Hallitus ja yliopistot Yliopiston valintakokeen tulokset ja koulun päättötodistuksen arvosanat. Iso-Britannia Yliopistot Pääasiassa koulun päättötodistuksen arvosanat (tai vastaava korkeakoulukelpoisuus) ja/tai haas- tattelut. Myös muita valintaperusteita käytössä yliopistosta ja koulutusalasta riippuen. Norja Hallitus Koulun päättötodistuksen arvosanoihin ja opis- keltuihin aineisiin perustuva pistelaskusysteemi. Portugali Hallitus ja yliopistot Koulun päättötodistuksen arvosanat ja kansallisen valintakokeen tulokset 2-3 aineessa. Ruotsi Yliopistot (kansall. Koulun päättötodistuksen arvosanat, standardien puitteissa) yliopistojen soveltuvuuskoe, työkokemus tai työ- kokemuksen ja soveltuvuuskokeen yhdistelmä. Suomi Yliopistot Lukion päättötodistuksen ja ylioppilastutkinto- todistuksen arvosanat, valintakokeet sekä työ- kokemus ja aiemmat opinnot joillakin aloilla. Tanska Yliopistot (kansall. Koulun päättötodistuksen arvosanat, opiskellut standardien puitteissa) aineet, kokeet, haastattelut, työkokemus. 3. Vapaa sisäänpääsy Alankomaat Hallitus Toisen asteen päättötodistuksen arvosanoihin perustuva painotettu arvontatyyppinen valinta. Liechtenstein Yliopistot Toisen asteen päättötodistus ja työkokemus. Islanti Yliopistot Ensimmäisen lukukauden lopussa järjestettävän karsintakokeentuloksetlääketieteelliselläkoulutus- alalla;koulunpäättökokeetjatyökokemusopettajan- koulutuksessa ja teknillisissä korkeakouluissa. Italia Hallitus ja yliopistot Yliopiston pääsykokeen arvosanat ja koulun päättökoe (lääketiede, kirurgia, eläinlääketiede, arkkitehtuuri). Ranska Yliopistot (lääketiet. Ensimmäisen vuoden lopussa pidettyjen kokeiden alajaammatillinen arvosanat (lääketiede); tenttitulokset, haastattelu koulutus) ja aiempi akateeminen opintomenestys (ammatillinen koulutus). Saksa Liittovaltio ja Länder Koulumenestys,odotusjakso,erityisryhmät,kokeet. *) Tarkastelussa mukana EU:n jäsenmaat, jäsenyyttä hakevat maat sekä EFTA-/EEA-maat. Luxemburgin jaItävallantiedotonjätetty tästä taulukosta pois,koskaniistäeiollutsaatavillayliopistosektoriakoskevaatietoa. Lähde: Eurydice 2000, 100-111.
  • 112 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Valintaperusteista päättävät yleensä yliopistot.Tällöin valintaperusteet voivat ovatyliopisto-,ala-taioppiainekohtaisia.Onmyösmaita,joissamaanhallitus vastaa täysin tai osittain valintaperusteiden määrittelystä. Osa Euroopan maista on laatinut yleiset, kansalliset valintaperusteet. Näissä maissa yhteisiä valintaperusteita on yleensä perusteltu sillä, että niiden avulla voidaan lisätä valintojen tasavertaisuutta. Kansallisia valintastandardeja ovat laatineet Alankomaat (1992), Ruotsi (1997), Norja (1995) sekä Irlanti. (Eurydice 2000, 111-112.) Kansallisia valintakokeita on 1980-2000 välisenä aikana järjestänyt kolme Euroopan maata: Espanja, Kreikka ja Portugali. Kaksi kolmesta on kuitenkin vuoteen 2000 mennessä luopunut kansallisista valintakokeista ja valitseenykyisinopiskelijatkoulunpäättökokeidenarvosanojenjayliopistojen soveltuvuuskokeiden perusteella (Kreikka) tai toisen asteen kansallisten valintakokeiden ja arvosanojen perusteella (Portugali). Espanjassa on keski- tytty kansallisen valintakokeen reliabiliteetin, laadun ja objektiivisuuden kehittämiseen ja todettu, että sen arviointiin saisi osallistua vain tehtävään erikoistuneita opettajia. Lisäksi Espanjassa etusija on annettu hakijoille, jotka hakevat kotiseutunsa yliopistoihin tai samalle alalle, joista heillä on toisen asteen opintoja. (Eurydice 2000, 113-114.) Monissa Euroopan maissa aiempien opintojen ja työkokemuksen hyväksiluku opiskelijavalinnoissa on lisääntynyt. Näin ollen yliopistollinen koulutusväyläonavautunutmyösaikuishakijoille.Lukuvuonna1980-81aiem- mat opintosuoritukset ja työkokemuksen luki hyväksi vain viisi maata 18 Euroopan maasta, kun lukuvuonna 1996-97 luku oli kasvanut jo 12:een. Pohjoismaissa hyväksiluku alkoi selvästi muita Euroopan maita aiemmin. Joissakin maissa yli 25-vuotiaille hakijoille on varattu omia valintakiintiöitä ja heille järjestetään erityisiä valintakokeita. (Eurydice 2000, 116-117.) Opiskelijavalinta tietyille aloille, kuten taiteeseen, musiikkiin ja liikun- taan, perustuu useissa maissa henkilökohtaiseen soveltuvuuden arviointiin ennen opintoja (Eurydice 2000, 107). 6.2.4. AJANKOHTAISTA KESKUSTELUA VALINNOISTA Opiskelijavalinnoista käytävän keskustelun kohteet vaihtelevat kovasti sen mukaan, millä foorumilla sitä käydään. Unescon piirissä käydyssä keskus- telussa esiin on noussut kaksi asiaa: huoli nopeasti laajenevan korkea- koulutuksenrahoituksestajatavoiteturvatakaikillekorkeakoulukelpoisuuden
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 113 saavuttaneille tasavertaiset mahdollisuudet päästä korkeakoulutukseen. RahoituskysymysliittyyerityisestiYhdysvalloissasiihen,mitenkorkeakoulu- maksut voidaan säilyttää laajenevassa järjestelmässä sellaisina, että ne ei- vät rajaa lahjakkaiden, mutta köyhien hakijoiden pääsyä koulutukseen. Koulutuksen tasavertaisuudella taas tarkoitetaan sellaista tasavertaista koulu- ja meritoitumisjärjestelmää, jossa köyhillä ja värillisillä lapsilla on mahdollisuus osoittaa opintomenestyksensä ja siten korkeakoulukelpoi- suutensa. (Miller 1999.) Eurooppalaisessa valintakeskustelussa on noussut esiin erityisesti ulko- maisten opiskelijoiden kohtelu valinnoissa, jossa eri maiden käytännöt vaih- televat huomattavasti. EU-säädösten mukaan EU-kansalaisia pitäisi kuiten- kin valinnoissa kohdella kuten oman maan hakijoita.Vuonna 1997 laaditussa Lissabonin konventissa sopijamaat sitoutuvat pääsääntöisesti tunnustamaan ja noudattamaan valinnoissa niitä perusteita, joilla hakija kotimaassaan saa- vuttaa korkeakoulukelpoisuuden. (Kirstein 1999, 37.) Ruotsissa valinnoista käytävä keskustelu näyttää liittyvän aloitus- paikkojen kysynnän ja tarjonnan väliseen suhteeseen. 1990-luvulla hakijoi- den määrä on ylittänyt selvästi aloituspaikkojen määrän, mutta toisaalta koulutuksen laajenemisen myötä osa aloituspaikoista on jäänyt täyttämät- tä. Hakijapula koskee erityisesti teknillisiä ja luonnontieteellisiä koulutus- aloja, joilla yliopistot ovat hallituksen luvalla vähentäneet aloituspaikkoja. (Högskoleverket 2001, 17-18.) Ruotsissa on myös tutkittu korkeakoulu- opiskelijoiden sosiaalista valikoitumista ja todettu, että uusiin ja pieniin yli- opistoihin valikoituu sosiaaliselta taustaltaan paljon heterogeenisempi jouk- ko kuin vanhoihin yliopistoihin. (Högskoleverket 2001, 19-20.) Monissa maissa keskustellaan myös oman valintajärjestelmän toimi- vuudesta. Italian yliopistoissa (yli 60) ongelmaksi on koettu alhainen valmistumisprosentti,pitkätvalmistumisajatjakorkeakeskeyttämisprosentti. Vuonna 2000 voimaan tuli uusi yliopistolaki, jonka mukaan tiedekunnat voi- vat nyt järjestää opiskelijoille opintojen aikaisen pääsykokeen jokaisen akateemisen vuoden alussa. Tarkoitus on, että pääsykokeen avulla opiske- lijattunnistaisivatomantietämyksensäaukkojajahakeutuisivattäydentäville kursseille, mikä vähentäisi keskeyttämisiä tai vääriä valintoja. Italiassa ei ole kuitenkaan tarkoitus luopua vapaasta sisäänpääsystä. (Nardi 2001, 347- 351.) Toisena esimerkkinä maasta, jossa käydään parhaillaan valintojen
  • 114 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kehittämistä koskevaa keskustelua, voidaan mainita Saksa. Siellä pohdi- taan ylioppilastutkintotodistuksen aseman vahvistamista valinnoissa. Tällä hetkelläuseidenyliopistojenopiskelijavalintaperustuuyo-tutkintotodistuksen keskiarvoon, joka ei kuitenkaan Saksan korkeakouluneuvoston puheenjoh- tajan mukaan ennusta riittävästi opintomenestystä. Niinpä hän ehdottaa vaihtoehtoiseksi valintaperusteeksi yo-tutkinnon ydinaineiden, kuten äidin- kielen, matematiikan, vieraan kielen, luonnontieteen ja historian arvosanojen painottamistakaksin-taikolminkertaisestisenmukaan,minkäalanvalinnoista on kyse. Opiskelijavalintojen perusmallia ei ole kuitenkaan tarkoitus muut- taa eikä valintakokeita ei ole tarkoitus ottaa käyttöön. (Kölner Stadt-Anzeiger 2002.)
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 115 7. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Kartoituksen perusteella on mahdollista tehdä seuraavia johtopäätöksiä ja esittää seuraavia jatkokysymyksiä: 1. Yliopistojen opiskelijavalintajärjestelmälle on tyypillistä suuri valinta- yksiköiden (hakukohteiden) määrä sekä valintamenettelyjen ja -pe- rusteidenvaihtelusamallakoulutusalallajaeriyliopistojenvälillä.Vaikka valintajärjestelmän ongelmiin ja hajanaisuuteen on kiinnitetty toistu- vasti huomiota, monet ongelmat ovat pysyneet samoina vuosikym- menenestä toiseen. 2. Opiskelijavalintoihin liittyy eri intressitahoja, kuten koulutusjärjestel- mä, yliopistot, hakijat ja työelämä, joiden tavoitteet näyttäytyvät tällä hetkellä osin erisuuntaisina ja jopa ristiriitaisina.Voidaanko yhteiseksi lähtökohdaksi ottaa hakijan intressi siten, että samalla toteutuvat myös yliopiston/hakukohteen omat tavoitteet? 3. Miten työelämänäkökulma huomioidaan tai tulisi huomioida yliopisto- jen opiskelijavalinnoissa? 4. Erillisvalinnat ovat merkittävä osa valintajärjestelmää. Täyttyvätkö erillisvalinnoilleasetetutkoulutuspoliittisettavoitteethakijan,koulutus- yksikön ja järjestelmän näkökulmasta? 5. Valintayhteistyön määrä ja laatu vaihtelee aloittain ja yliopistoittain. Yhteistyötä tehdään edelleen vähän. Voitaisiinko yhteistyön lisäämi- sellä nopeuttaa opiskelijoiden pääsyä opiskelemaan? Mikäli hakija pääsisitehostetunvalintayhteistyönkauttatoissijaiseenhakukohteeseen, millaista merkitystä tällä olisi hakijoille ja hakukohteille? Lisääntyisikö pääaineen/koulutusalan vaihtaminen tai opintojen keskeyttäminen? 6. Yhden korkeakoulupaikan säännös on jäntevöittänyt ja yhdenmukais- tanutopiskelijavalintojaeriyliopistojenvälillä.MitenYliopistojenhakija- ja opinto-oikeusrekisteriä voisi käyttää nykyistä enemmän hyödyksi valintojen organisoinnissa ja yhteistyön lisäämisessä? 7. Valintaperusteet ja niiden painotukset vaihtelevat eri hakukohteissa ja samankin koulutusalan sisällä. Pystyykö hakija optimoimaan mahdolli- suutensa hakea opiskelupaikkaa nykyisessä monimutkaisessa järjes- telmässä?
  • 116 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 8. Ylioppilastutkintotodistusta käytetään opiskelijavalinnassa hyödyksi melko paljon, kun taas lukion päättötodistuksen informaatio hakijan orientaatiosta ja motivaatiosta tietylle alalle näyttää olevan alihyödyn- netty. Voitaisiinko päättötodistuksen ja ylioppilastodistuksen antamaa informaatiota käyttää monipuolisemmin hyväksi arvioitaessa hakijan motivaatiota ja suuntautuneisuutta? 9. Mikäliylioppilastutkinnonjalukionpäättötodistuksenpainoarvoavalin- noissa lisätään, miten taataan ne koulutuspoliittiset tavoitteet, joiden mukaan eritaustaiset ja eri-ikäiset pääsevät yliopistokoulutukseen? 10. Valintakokeiden suosio on vankka suomalaisessa opiskelijavalinnassa. Mittaavatko nykyiset valintakokeet hakijoiden motivaatiota tai alalle tarvittavia valmiuksia tarkoituksenmukaisella tavalla? Mitä vaikutuksia hakijavirtoihin aiheuttaisivat mittavat muutokset valintakoepainot- teisuudessa sekä suosituilla että vähemmän suosituilla aloilla? 11. 1990-luvulla pääsy yliopistoihin on hieman vaikeutunut, vaikka hyväk- syttyjen määrä on kasvanutkin runsaasti.Vaikka koulutukseen on pääsy vaikeaa, joillakin aloilla merkittävä osa hyväksytyksi tulleista jättää vastaanottamatta opiskelupaikkaa. Voisiko nykyistä yhtenäisempi valintajärjestelmä vähentää hakijoiden taktikointia ja alan vaihtamista? 12. Uusien ylioppilaiden määrä hyväksytyiksi tulleista on keskimäärin noin 30 % – tosin määrä vaihtelee huomattavasti aloittain. Millä tavoin ylioppilaskirjoitusten hajauttaminen vaikuttaa yliopistoon pyrkimisiän määräytymisessä? Miten lukiossa annettavaa opinto-ohjausta olisi kehitettävä,jottasetukisiyliopistojenopiskelijavalintojenonnistumista? 13. Opiskelijavalinnoissa ilmenevät piirteet eivät näyttäisi selittävän yksi- selitteisesti opintojen pitkittymistä, keskeyttämistä tai valmistumis- nopeutta. Millä aloilla juuri opiskelijavalintoja kehittämällä voitaisiin vaikuttaa edellä mainittuihin koulutuspoliittisiin ongelmiin? 14. Opiskelijavalinta ajoittuu hakijan kannalta pitkälle aikavälille alkaen lukiosta ja jatkuu usein vielä opiskelupaikan saamisen jälkeen. Opis- kelijavalintaan ja valikoitumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. luki- ossa tehdyt valinnat ja opinto-ohjaus, valintaperusteet, valintakokeet, kiintiöt, erillisvalinnat ja pääaineen vaihtamiset. Löytyykö näistä teki- jöistä eri koulutusaloille yhteisiä ja eriytyviä valintojen ongelmakohtia?
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 117 LÄHDELUETTELO Antikainen,Ari. 1974a. Korkeakoulujen vaikutus ympäristöönsä: suunni- telmaraportti. Joensuu: Joensuun korkeakoulu. Monistesarja A. Tutki- muksia ja selvityksiä 4/1974. Antikainen,Ari.1974b.Korkeakouluopiskelijainrekrytointi:kyselytutkimus Oulun yliopiston, Joensuun korkeakoulun, Vaasan kauppakorkeakoulun ja Tampereen yliopiston opiskelijain alueellisesta ja sosiaalisesta taus- tasta, opiskelemaan hakemisesta ja opintojen suuntautumisesta. Joensuu: Joensuun korkeakoulu. Monistesarja A. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/ 1974. Elvo, Nina & Pajala, Sasu. 2002. Humanistien opiskelupolut tilastojen takana. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. 23/2002. European Commission. 2000. Key data on education in Europe 1999/2000. Chapter F:Tertiary education. European Commission/Eurydice/Eurostat. Eurydice. 2000. Two decades of reform in higher education in Europe: 1980 onwards. Brussels: Eurydice. The Information Network on Education in Europe. Halonen, Matti. 1994. Opinto-oikeus, liikkuvuus, koulutuspaikkojen käyttö ja ympärivuotinen opiskelu. Koulutus- ja tiedepolitiikan linjan julkaisu- sarja 1994:19. Helsinki: Opetusministeriö. Heikka, Minna. 2001. Taustaselvitys korkeakoulujen opiskelijavalinnoista. Julkaisematon väliraportti. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. Helsingin Sanomat. 2001a.Yliopiston pääsykokeissa epäonnistuminen monelle raju pettymys. 5.8.2001. Helsingin Sanomat. 2001b. Yliopistot yhdenmukaistamaan opiskelija- valintojaan. 28.12.2001. Häyrynen, Yrjö-Paavo. 1970. Suomalainen miesylioppilas: Yliopistoon valintajavalikoituminen.Helsinki:Helsinginyliopisto.Sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuksia n:o 8/1970. Högskoleverket. 2001. Swedish Universities& University Colleges. Short version of annual report 2001. Kalmar: Lenanders Tryckeri AB. Jalkanen, Hannu. 1977. Korkeakoulutukseen johtavat koulutusväylät ja
  • 118 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS opiskelijavirrat. Jyväskylä: Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkai- suja n:o 277/1977. Jussila, Matti. 1996. Korkeakoulujen opiskelijavalinnat. Kehittämisen haas- teita ja mahdollisuuksia. Koulutus- ja tiedepolitiikan linjan julkaisusarja 1996:34. Helsinki: Opetusministeriö. Kess, Pekka & Hulkko, Kaisu & Jussila, Matti & Kallio, Urpo & Larsen, Sinikka & Pohjolainen, Toivo & Seppälä, kari. 2002. Suomen avoin yli- opisto.Avoimen yliopisto-opetuksen arviointiraportti. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 6:2002. Helsinki: Edita Prima Oy. Kirstein, Jette. 1999. Trends in Learning Structures in Higher Education. Part II. Information on Learning Structures in Higher Education in the EU/EEA countries. A background paper for the Bologna Forum 18-19 June 1999. Kivinen, Osmo & Rinne, Risto. 1995. Koulutuksen periytyvyys: nuorten koulutusjatasa-arvoSuomessa.Helsinki:Tilastokeskus.Koulutus1995:4. KM1986:8.Korkeakoulujenopiskelijavalintatoimikunnanmietintö.Helsinki: Valtion painatuskeskus. Komulainen, Erkki. 1996. Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijavalinta 1995. Taustamuuttujien ja valintakokeen psykometrinen tarkastelu ylioppilasaineistolla.Helsinki:Helsinginkauppakorkeakoulunselvityksiä E-92. Kosonen, Pekka. 2001. Opiskelijavalinnan arviointi ja kehittäminen kaipaa uudistavia näkökulmia. Julkaisussa: Yliopistotieto 3-4/2001. 29 vsk. Opetusministeriö. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Kärkkäinen, Veli-Matti. 1997. Suomalaiset korkeakouluopiskelijat ja nuoret tilastojen valossa vuonna 1994. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta. Kölner Stadt-Anzeiger. 2002. Das Abitur Stärken. Saksan korkeakoulu- neuvoston puheenjohtaja Hartmurt Schiedermairin haastattelu. Julkaistu 23.4.2002 osoitteessa http://www.ksta.de/servlet Lampinen, Osmo & Savola, Marita:Ammattikorkeakoulujen syntyvaiheet Suomessa. Teoksessa Lampinen, Osmo (toim.) 1995. Ammattikorkea- koulut – vaihtoehto yliopistolle. Tampere: Gaudeamus. Lehikoinen,Anita & Saarinen,Ari. 2001.Taloudellisuus ja tehokkuus nopean valmistumisennäkökulmana.Julkaisussa:Yliopistotieto3-4/2001.29vsk.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 119 Opetusministeriö. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Lempinen, Petri. 1997. Opiskelijabarometri 1997. Kyselytutkimus korkea- kouluopiskelijoiden elinolosuhteista ja asenteista. Helsinki: Opiskelija- järjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 11/1997. Lempinen, Petri. 2001a. Opiskelijalle rakentamassa. Turun ylioppilaskylä haaveesta asuinalueeksi 1959-1980. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tut- kimussäätiö Otus rs 20/2001. Lempinen, Petri. 2001b. Opiskeluajat korkeakoulupoliittisena kesto-ongel- mana. Teoksessa Pajala, Sasu & Lempinen, Petri. Pitkä tie maisteriksi. Selvitys 1985, 1988 ja 1991 yliopistoissa aloittaneiden opintojen kulusta. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 22/2001. Lempinen, Petri & Tiilikainen, Anna. 2001. Opiskelijatutkimus 2000. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 21/2001. Liljander, Juha-Pekka. 1996. Statusvoittojen ja –tappioiden tiet korkea- koulutuksessa. Keskeyttäminen ja koulutuksen vaihtaminen opintouran taitekohtina. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden tutki- muslaitos 1996. Lindblom-Ylänne, Sari. 1999. Studying in a traditional medical curriculum – Study success, orientations to studying and problems that arise. Hel- sinki: Helsinki University Printing House. Miller, Margaret A. 1999. Access in a global context. Change. January/ February 99, Vol. 31 Issue 1. Nardi,Emma.TheTransitionfromSchooltoUniversityinItaly:examination reform and outstanding issues.Assessment in Education, Vol. 8, No. 3, 2001. Carfax Publishing. Nevala,Arto. 1999. Korkeakoulutuksen kasvu, lohkoutuminen ja eriarvoi- suus Suomessa. Helsinki: Suomen historiallinen seura. OPM 1986:18.Ylioppilaiden jatkokoulutustyöryhmän muistio. Opetusmi- nisteriön työryhmien muistioita. Helsinki: Opetusministeriö. OPM 1988:11.Ylioppilassumatyöryhmän muistio. Opetusministeriön työ- ryhmien muistioita. Helsinki: Opetusministeriö. OPM 1996:4. Hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmätyöryhmän muistio, osa 1. Opetusministeriön työryhmien muistioita. Helsinki: Opetusministe- riö.
  • 120 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS OPM1996:7.Avoinyliopisto-opetusväylänäkorkeakoulututkintoon.Opetus- ministeriön työryhmien muistioita. Helsinki: Opetusministeriö. OPM 1997:20. Hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmätyöryhmän muistio, osa 2. Opetusministeriön työryhmien muistioita. Helsinki: Opetusministeriö. OPM 28:2001. Korkeakoulujen alueellisen kehittämisen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita. Helsinki: Opetusministeriö. Pajala, Sasu & Lempinen, Petri. 2001. Pitkä tie maisteriksi. Selvitys 1985, 1988 ja 1991 yliopistoissa aloittaneiden opintojen kulusta. Helsinki: Opis- kelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 22/2001. Panhelainen, Mauri & Malin,Antero. 1983. Opiskelijoiden valikoituminen humanistisiinjaluonnontieteellisiinkorkeakouluopintoihinjaensimmäinen opintovuosi.Jyväskylä:Jyväskylänyliopisto.Kasvatustieteidentutkimus- laitosten julkaisuja 346/1983. Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma. 15.4.1999. Rantanen, Pekka. 2001. Valintakoe vai ei? Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnan tarkastelua. Opetusministeriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarja 83. LAIT, ASETUKSET JA SÄÄDÖKSET Asetus ammattikorkeakoulujen opetuksesta perittävien maksujen perus- teista 653/2001. Laki ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 ja 29 §:n muuttamisesta 1060/1998. Laki ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta 645/2001. Laki ammattikorkeakouluopinnoista 255/1995. Laki ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain muuttamisesta 583/2001. Laki opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä 1058/1998. Laki työmarkkinatuesta annetun lain muuttamisesta 1705/1995. VNp 20.11.1991. Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuk- sen kehittämissuunnitelma vuosille 1991-1996. VNp 18.6.1993. Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuk- sen kehittämissuunnitelma vuosille 1991-1996. VNp 21.12.1995. Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuk-
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 121 sen kehittämissuunnitelma vuosille 1995-2000. VNp 29.12.1999. Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuk- sen kehittämissuunnitelma vuosille 1999-2004. Yliopistolaki645/1997. Yliopistoasetus 115/1998. Ylioppilastutkintoasetus 1000/1994. TILASTOT AMKOREK. Ammattikorkeakoulujen hakija- ja opiskelupaikkarekisteri. Opetushallitus. HAREK.Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmä. Opetushallitus. KOTA-tietokanta. http://www.csc.fi/kota/kota.html Tilastokeskus.1995.Korkeakouluihinhakeneetjahyväksytyt1994.Helsinki: Tilastokeskus. Koulutus 1995:13. Tilastokeskus.2000.Korkeakouluihinhakeneetjahyväksytyt1999.Helsinki: Tilastokeskus. Koulutus 2000:1. Tilastokeskus.2002.Korkeakouluihinhakeneetjahyväksytyt2001.Helsinki: Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Tilastokeskus. 1999. Oppilaitostilastot 1999. Helsinki: Tilastokeskus. Koulutus 1999:6. VALINTAOPPAAT Ammattikorkeakoulujen valintaopas. Yrkeshögskolornas urval 2002. Opetushallitus. Rauma: Kirjapaino Oy West Point. Att studera vid Åbo Akademi. Ansökningsguide 2001. Åbo Helsingin kauppakorkeakoulu. 2001. Valintaopas 2001. Helsingin yliopisto Helsingfors universitet. Eläinlääketieteellinen tiedekunta Veterinärmedicinska fakulteten. Valintaopas Urvalsguide 2001. Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Uusien opiskelijoiden valinta 2001. Helsinki 2001. Helsinginyliopisto.Kasvatustieteellinentiedekunta.Hakuesite2001.Helsinki 2001.
  • 122 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Helsingin yliopisto. 2001. Lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelija- valinnat 2001. Lääketieteellinen tiedekunta. Helsinki. Helsingin yliopisto. 2001. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Uusien opiskelijoiden valinta 2001. Helsinki. Helsingin yliopisto. 2001. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan valintaopas 2001. Helsinki. Helsinginyliopisto.2001.Oikeustieteellinentiedekunta.Uusienopiskelijoiden valinta vuonna 2001. Helsinki. Helsingin yliopisto. 2001. Uusien opiskelijoiden valinta teologiseen tiede- kuntaan 2001. Helsinki. Helsinginyliopisto.2001.Valtiotieteellinentiedekunta.Uusienopiskelijoiden valinta valtiotieteelliseen tiedekuntaan 2001. Helsinki. Joensuun yliopisto. 2001. Opiskelijavalinta 2001. Joensuu. Jyväskylän yliopisto. 2001. Opas opiskelemaan aikoville 2001. Jyväskylä. Kuopion yliopisto. 2001. Opiskelijavalinta 2001. Kuopio. Kuvataideakatemia. 2001. Opinto-opas 2001. Lapin yliopisto. 2001. Lapin yliopiston valintaopas 2001. Rovaniemi. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. 2001. Kauppatieteiden valintaopas 2001. Oulun yliopisto. 2001. Humanistinen tiedekunta. Valintaopas 2001. Oulu. Oulun yliopisto. 2001. Kasvatustieteiden tiedekunta.Valintaopas 2001. Oulu. Oulun yliopisto. 2001. Luonnontieteellinen tiedekunta. Valintaopas 2001. Oulu. Oulunyliopisto.2001Lääketieteellisentiedekunnanvalintaopas2001.Lääke- tiede ja hammaslääketiede. Oulu 2001. Oulun yliopisto. 2001. Taloustieteiden tiedekunnan valintaopas 2001. Kauppatieteellisen alan opiskelijavalinta. Oulu 2001. Sibelius-Akatemia Sibelius-Akademin 2001. Valintaopas 2001Antagning. Svenska handelshögskolan. 2001. Hur söka till Hanken?Ansökningsguide 2001. Taideteollinen korkeakoulu Konstindustriella högskolan 2001.Valintaopas Urvalsguide 2001.
  • YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 123 Tampereen yliopisto. Valintaopas 2001. Loviisa. Turun yliopisto. 2000. Opas Turun yliopistoon pyrkiville 2001. Jyväskylä. Teatterikorkeakoulu Teaterhögskolan. Valintaopas Urvalsguide 2001. Teknisten tieteiden valintaopas 2001. Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulu- tuksen yhteisvalinta. Turun kauppakorkeakoulu. 2001. Pyrkijän opas 2001. Vaasan yliopisto Vasa universitet 2001. HakuopasAnsökningsguide 2001. Yliopistojenvalintaopas.Universitetensurval2001.Opetushallitus.Vilppula: Edita Prima Oy.