Minna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian WahlbeckAikuisten mielenterveys-palvelut muutoksessaHelsinki 2006                ...
TEKIJÄTMinna HarjajärviSami PirkolaKristian WahlbeckTAITTONina Palmu-Pietilä1. painosISBN-10: 952-213-176-8ISBN-13: 978-95...
3EsipuheViimeisten 15 vuoden aikana suomalaisissa mielenterveyspalveluissa on tapahtunutsuuria hallinnollisia ja rakenteel...
4ACTA
5SisällysluetteloEsipuhe __________________________________________________________ 3Tiivistelmä _________________________...
6      2.2.4 Valtakunnallinen tilasto- ja rekisteritieto ___________________ 33      2.2.5 Aasian luonnonkatastrofin jälkei...
7TiivistelmäMinna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian Wahlbeck (2006): Aikuisten mielenterveys-palvelut muutoksessa. MERTTU...
8siitä, että niiden rinnalle tarvittaisiin myös monipuolisia ja kehittyneitä, liikkuvia japäivystyksellisiä avopalveluja. ...
9ResuméMinna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian Wahlbeck (2006): Den vuxenpsykiatriskavården i omvandling. Serviceöversikt...
10liten, trots att den utgör en viktig del av serviceutbudet för rehabiliteringsklienten.Inom öppenvården används vanligtv...
11SummaryMinna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian Wahlbeck (2006): Adult mental health ser-vices in transition. A service ...
12traditional permanent services by appointment, although there is also a need for morediversified advanced mobile and emer...
131       Taustaa1.1     Mitä ovat mielenterveyspalvelut?Vuoden 1990 mielenterveyslaissa mielenterveystyötä ja -palveluja ...
14hoitoa, johon sisältyy sairaanhoitopiirien ja kuntien tuottamat erikoislääkärijohtoisetsairaala- ja avohoitopalvelut. Mi...
15asukkaista asui yksityisten palvelutuottajien ylläpitämissä psykiatrisissa asumisyksi-köissä. (Stakes, Sosiaalihuollon h...
16kanssa. Sairaanhoitopiirin on myös huolehdittava omalla alueellaan tehtäväalaansakohdistuvasta tutkimus-, kehittämis- ja...
17siirretty keskushallinnolta kunnille, psykiatrian laitospainotteisesta mallista on siirryttykohti monipuolisten, integro...
18uusia ongelmia sairaanhoitopiiriuudistuksen jälkeen. Psykiatrian asiantuntijuuden roolipalvelutuotannon johtamisessa väh...
19  Hoitopäivät                                                                                            Potilaat8 000 0...
20ja tutkijoiden piirissä heräsi huoli mielenterveyspalvelujen asemasta ja alueellisestaeriarvoisuudesta. Kansainvälinen m...
21kiatrian erikoislääkärit ja psykoterapeutit sijoittuvat pääsääntöisesti yliopistollistenkeskussairaaloiden ympärille. Al...
22Erityisesti kehittämistä kaipaavat peruspalvelujen toimintakäytännöt, sillä suurin osapsyykkisesti oireilevista potilais...
23rahoituksen vahvistamista. (Valtioneuvoston periaatepäätös… 2002.)     Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa painotetaan...
24jestelmän tulisikin tarjota matalan kynnyksen lähipalveluja täydennettynä vaativanosaamisen tukipalveluilla kuten konsul...
25    •     Vantaan ja Keravan kaupunkien sekä Peijaksen sairaalan psykiatrian yksikön          Sateenvarjo-projekti    • ...
26suunnitella ne mahdollisimman konkreettisiksi ja asiakaslähtöisiksi. Lapissa mielen-terveys- ja päihdepalvelujen järjest...
27mielenterveyteen liittyvät avohoitokäyntiluvut. Hankkeessa kerättävän tiedon ja senanalysoimisen toivotaan tuottavan mer...
282       Menetelmät ja tiedonkeruu2.1     ESMS-instrumenttiMERTTU-hankkeen tiedonkeruussa välineeksi otettiin ESMS-luokit...
29                                                                   Ympärivuorokautinen                                  ...
302.1.2 Järjestetty päivätoimintaJärjestetyn päivätoiminnan J-haaraan kuuluvat palveluyksiköt, joissa toiminta onryhmämuot...
31ja -palvelua. Esimerkkejä itseavusta ja ei-ammatillisesta toiminnasta ovat mielenter-veyskuntoutujien omaehtoiset itseap...
322.2       TiedonkeruuKuntakohtaisessa MERTTU-tiedonkeruussa Ahvenanmaan kunnat jätettiin pois pie-nen kokonsa vuoksi ja ...
33hoitopiiriuudistuksen jälkeiseen ajanjaksoon. Kysyttyjä hallinnollisia muutoksia olivatmuun muassa mielenterveysstrategi...
34      Kuntien kuvaamisessa apuna käytetään Tilastokeskuksessa kunnan kaupunkimai-suuden kuvaajaksi kehitettyä tilastolli...
353          Aikuisväestön mielenterveys-           palvelujen tila vuonna 20043.1        Katoraportti ja -analyysiKunnan ...
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×

Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa

725

Published on

Merttu merttu ...data-analyysejä vuodelta 2006. Aikuisten mielenterveyspalvelut m

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
725
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
0
Actions
Shares
0
Downloads
1
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Transcript of "Kuntaliitolle - Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa"

  1. 1. Minna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian WahlbeckAikuisten mielenterveys-palvelut muutoksessaHelsinki 2006 ACTA Nro 187
  2. 2. TEKIJÄTMinna HarjajärviSami PirkolaKristian WahlbeckTAITTONina Palmu-Pietilä1. painosISBN-10: 952-213-176-8ISBN-13: 978-952-213-176-8ISSN 1237-8569© Suomen KuntaliittoHelsinki 2006Suomen KuntaliittoToinen linja 14PL 20000101 HelsinkiPuh. (09) 7711Faksi (09) 771 2291www.kunnat.net
  3. 3. 3EsipuheViimeisten 15 vuoden aikana suomalaisissa mielenterveyspalveluissa on tapahtunutsuuria hallinnollisia ja rakenteellisia muutoksia. Vastuu mielenterveystyöstä on siirrettykeskushallinnolta kunnille ja laitoshoitopainotteisesta mallista on tapahtunut siirty-mistä kohti monipuolisten avohoitopalvelujen mallia. Samaan aikaan palvelutuottajienkirjo on laajentunut: palveluja järjestävät sairaanhoitopiirit, kunnat sekä yksityisetja kolmannen sektorin toimijat. Tämän kehityksen myötä palvelujärjestelmä on mo-nien suotuisten kehityssuuntien ohella myös vääjäämättä näkymältään pirstaloitunut.Suomen Akatemian, Stakesin ja Suomen Kuntaliiton yhteishankkeena toteutettuMERTTU-tiedonkeruu on lajissaan ensimmäinen yritys kerätä systemaattisesti tietoahajautetuista suomalaisista mielenterveyspalveluista. Tämä raportti on MERTTU-tutkimuksen palvelukatsaus ja kuvaus työikäiselleväestölle suunnattujen mielenterveyspalvelujen tilasta Suomessa vuoden 2004 lopussa.Raportti soveltuu luettavaksi kaikille aihepiiristä kiinnostuneille, erityisesti sosiaali- jaterveysalan ammattilaisille, jotka kehittävät mielenterveyspalveluja sekä kunnallis-hallinnon edustajille, jotka omalta osaltaan ovat vaikuttamassa siihen, millaiseksipalvelujärjestelmä kunnassa muotoutuu. Raportissa käydään lyhyesti läpi mielenterveyspalvelujärjestelmässä viime vuo-sikymmenten aikana tapahtuneet olennaisimmat muutokset. Raportissa kuvataanmielenterveyspalvelujärjestelmää sekä esitellään kunnissa tehtyjä mielenterveystyötäkoskevia hallinnollisia muutoksia. Lisäksi raportissa käydään lyhyesti läpi olennaisimpiamielenterveyspalvelujen käyttöön liittyviä tunnuslukuja sekä esitetään julkisten mielen-terveyspalvelujen kehittämistarpeita tulevaisuudessa. Raportin tuottama kuvaus tarjoaa tarkastelupohjan alueellisten palvelujärjestel-mien vaikuttavuusarvioinneille. On tärkeää tutkimus- ja kehittämistyön kautta vah-vistaa mielenterveystyön asemaa ja sitä palvelujärjestelmää, joka osaltaan tukee väestönjaksamista ja psykososiaalista selviytymistä aikana, jolloin mielenterveyshäiriöt ovatyhä useammin sairausloman tai eläköitymisen syy. Stakes ja Suomen Kuntaliitto kiittävät Suomen Akatemiaa ja informantteja kunnis-sa, MERTTU-hankkeen ohjausryhmää sekä kaikkia hankkeen yhteistyökumppaneita.Kiitokset myös hankkeessa mukana olleille Marko Ekqvistille, Reijo Sundille, VirpiHonkaselle, Eila Sailakselle, Tuula Hynniselle, Mirja Asikaiselle sekä käsikirjoituksenkommentoinnista Britta Sohlmanille, Timo Tuorille, Liisa-Maria Voipio-Pulkille sekäRitva Larjomaalle.Vappu Taipale Kaija MajoinenPääjohtaja KehitysjohtajaStakes Suomen Kuntaliitto AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  4. 4. 4ACTA
  5. 5. 5SisällysluetteloEsipuhe __________________________________________________________ 3Tiivistelmä _______________________________________________________ 7Resumé __________________________________________________________ 9Summary ________________________________________________________ 111 Taustaa ____________________________________________________ 131.1 Mitä ovat mielenterveyspalvelut? ______________________________ 131.2 Mielenterveyspalvelujen järjestämistä säätelevät lait ja säädökset_______ 151.3 Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys ___________________________ 161.4 Palvelujärjestelmässä tapahtuneet muutokset _____________________ 16 1.4.1 Psykiatria ja somaattinen sairaanhoito _____________________ 17 1.4.2 Kunnat mielenterveyspalvelujen toimijoiksi (desentralisaatio) ___ 17 1.4.3 Laitospainotteisen erikoissairaanhoidon purku (deinstitutionalisaatio) _________________________________ 18 1.4.4 Avohoito ja peruspalvelut uuden vuosituhannen avainsanoina ___ 19 1.4.5 Alueelliset erot hyvinvoinnissa ja palvelujen saatavuudessa ______ 20 1.4.6 Haasteet nyt ja tulevaisuudessa __________________________ 211.5 Mielenterveyspalvelujen ja -palvelujärjestelmän kehittäminen ________ 22 1.5.1 Kunta- ja palvelurakenneuudistus ________________________ 23 1.5.2 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen seudullinen kehittäminen ___ 241.6 MERTTU-hanke __________________________________________ 262 Menetelmät ja tiedonkeruu ____________________________________ 282.1 ESMS-instrumentti ________________________________________ 28 2.1.1 Ympärivuorokautinen palvelu ___________________________ 29 2.1.2 Järjestetty päivätoiminta _______________________________ 30 2.1.3 Avohoito ja -palvelu ___________________________________ 30 2.1.4 Itseapu ja ei-ammatillinen toiminta _______________________ 30 2.1.5 ESMS:n käyttöperiaatteita _____________________________ 31 2.1.6 Avopalvelujen suhde ympärivuorokautisiin palveluihin ________ 312.2 Tiedonkeruu _____________________________________________ 32 2.2.1 Ajankohta ja vastaajat _________________________________ 32 2.2.2 Sähköiset lomakkeet __________________________________ 32 2.2.3 Sairaanhoitopiirikysely ________________________________ 33 AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  6. 6. 6 2.2.4 Valtakunnallinen tilasto- ja rekisteritieto ___________________ 33 2.2.5 Aasian luonnonkatastrofin jälkeisten psykososiaalisten palvelujen tilannekartoitus ______________________________________ 343 Aikuisväestön mielenterveyspalvelujen tila vuonna 2004 ____________ 353.1 Katoraportti ja -analyysi ____________________________________ 353.2 Palvelutyyppien esiintyvyys kunnissa ___________________________ 37 3.2.1 Ympärivuorokautinen palvelu ___________________________ 38 3.2.2 Järjestetty päivätoiminta _______________________________ 39 3.2.3 Avohoito ja -palvelu ___________________________________ 39 3.2.4 Itseapu- ja ei-ammatillinen toiminta ______________________ 413.3 Palvelujärjestelmän monimuotoisuus ___________________________ 423.4 Mielenterveyspalvelujen käyttö _______________________________ 46 3.4.1 Psykiatrinen laitoshoito ________________________________ 47 3.4.2 Psykiatrian avohoitokäynnit _____________________________ 523.5 Mielenterveystyötä koskevat hallinnolliset muutokset ______________ 54 3.5.1 Mielenterveysavopalvelujen siirtäminen terveyskeskuksiin ______ 55 3.5.2 Mielenterveystyön strategian tai -ohjelman käyttöönotto _______ 57 3.5.3 Muut mielenterveystyötä koskevat hallinnolliset muutokset ____ 59 3.5.4 Hallinnollisten muutosten määrä _________________________ 59 3.5.5 Kuntien itse tuottamat mielenterveyspalvelut________________ 61 3.5.6 Organisaatioiden väliset sovitut yhteistyömuodot __________ 623.6 MERTTU-hankkeen vaikuttavuusanalyyseja _____________________ 624 Pohdinta ___________________________________________________ 634.1 Kuvaako MERTTU-kysely tilannetta koko maassa? ________________ 644.2 Hallinnollinen hajautus – desentralisaatio – ja resentralisaatio? _______ 654.3 Laitoshoidon purku – deinstitutionalisaatio ______________________ 654.4 Hyvinvoinnin ja palvelujen alueelliset erot _______________________ 664.5 Palvelujärjestelmän monimuotoisuus ___________________________ 674.6 Mielenterveystyön strategian käyttöönotto _______________________ 694.7 Mielenterveysavopalvelujen siirtäminen terveyskeskuksiin ___________ 704.8 Mielenterveyspalvelujen vaikuttavuus___________________________ 725 Päätelmät __________________________________________________ 73Lähteet _________________________________________________________ 75Liite 1. ESMS (European Service Mapping Schedule), suomennettu versio ___ 79Mielenterveyspalveluiden kartoittamisväline – suomenkielinen versio _______ 79Liite 2. Lomake 2, palvelupuu ruotsiksi ______________________________ 98Liite 3. Lomake 1, hallinnolliset muutokset ___________________________ 99Liite 4. Lomake 2, palvelupuu ____________________________________ 101ACTA
  7. 7. 7TiivistelmäMinna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian Wahlbeck (2006): Aikuisten mielenterveys-palvelut muutoksessa. MERTTU-tutkimuksen palvelukatsaus. Acta nro 187. Stakes& Suomen Kuntaliitto.Mielenterveyspalvelut ovat olleet viime vuosikymmenten aikana niin hallinnollistenkuin rakenteellistenkin muutosten kourissa. Mielenterveystyön järjestämisvastuu onsiirretty keskushallinnolta kunnille, psykiatrian laitospainotteisesta mallista on siirryttykohti monipuolisten, integroitujen avohoitopalvelujen mallia ja palvelutuottajien kirjoon laajentunut kattamaan sairaanhoitopiirejä ja muita kuntayhtymiä, kuntia sekäyksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita. MERTTU-hankkeessa tutkitaan työikäisen väestön mielenterveyspalvelujenvaikuttavuutta. Tässä palvelukatsauksessa keskitytään kuvaamaan mielenterveys-palvelujärjestelmän tilaa ja alueellista rakennetta vuonna 2004 sekä tarkastelemaaneroavaisuuksia sairaanhoitopiiritasolla. Kunnan mielenterveyspalvelut kuvataan stan-dardoidun luokittelujärjestelmän (European Service Mapping Schedule) mukaan.Mielenterveyspalvelujen käyttöä tarkastellaan myös sairaanhoitopiiritasolla psykiatristenlaitoshoitopotilaiden, hoitopäivien, hoitojaksojen ja tahdosta riippumattoman hoidonlähetteiden sekä mielenterveysavohoitokäyntien määrien osalta. Kuntien välillä on havaittavissa selkeitä eroja niin mielenterveyspalvelujen jär-jestämisen tavoissa kuin palvelujen monimuotoisuudessakin. Luonnollisesti kuntienväestörakenteessa on monessa suhteessa merkittäviä, palvelurakenteeseenkin vaikuttaviaeroja. Palvelurakenne on monipuolisin suurissa kaupungeissa ja palveluja järjestävänalueen riittävä väestöpohja onkin edellytyksenä monipuolisten palvelujen tarjoamiselle.Kunnat käyttävät runsaasti erilaisia ympärivuorokautisen palvelun yksiköitä. Yleensänämä ympärivuorokautiset yksiköt ovat kuitenkin perinteisiä sairaalaosastoja, mikäei välttämättä ole paras hoitomuoto asiakkaan kannalta eikä myöskään taloudellisinratkaisu. Vaihtoehtoja perinteiselle sairaalahoidolle ei yleensä ole tarjolla, kun tarvitaanakuuttia ympärivuorokautista palvelua. Myös ei-akuutin ympärivuorokautisen palvelunkohdalla tilanne on epätyydyttävä. Vain noin puolet kunnista käyttää sairaalaosastojenlisäksi muita hoidollisesti painottuneita ei-akuutteja ympärivuorokautisia palvelujakuten kuntoutus- tai hoitokoteja. Järjestettyä päivätoimintaa on tarjolla melko vähänhuolimatta siitä, että se muodostaa tärkeän osan mielenterveyskuntoutujan palvelupa-lettia. Avopalvelut ovat useimmiten perinteisiä pysyviä ajanvarauspalveluja huolimatta AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  8. 8. 8siitä, että niiden rinnalle tarvittaisiin myös monipuolisia ja kehittyneitä, liikkuvia japäivystyksellisiä avopalveluja. Akuutteja päiväpalveluja käyttää vain 15 prosenttiakunnista. Raportissa tarkastellaan kunnissa vuoden 1991 jälkeen tehtyjä mielenterveys-työtä koskevia hallinnollisia muutoksia, joita kunnissa on tehty melko maltillisesti.Muutosinnokkuudessa on jonkin verran alueellista ja myöskin kuntakokoon liittyväävaihtelua. Yleisin palvelujen järjestämisessä tapahtunut hallinnollinen muutos onollut psykiatrian avopalvelujen siirtäminen erikoissairaanhoidosta joko kokonaantai osittain terveyskeskusten toiminnaksi. Tämän muutoksen raportoi tehneensä ylipuolet vastanneista kunnista. Tämä muutos on tuottanut sovittuja yhteistyömuotojaeri palveluyksiköiden välillä, mutta se ei kuitenkaan ole luonut monimuotoisuuttapalvelutarjontaan. Toinen merkittävä ja juuri viime vuosille ajoittuva muutos on ollutmielenterveystyön strategian tai -ohjelman käyttöönotto. Hieman yllättäen voidaantodeta, että vain joka neljäs kunta raportoi ottaneensa käyttöön kyseisen strategiantai -ohjelman. Pitkään jatkuneista avohoidon kehittämispyrkimyksistä huolimatta tilanne onmonissa kunnissa mielenterveyspalvelujen monimuotoisuuden suhteen edelleen epä-tyydyttävä. Laitoshoitopainotteisuutta esiintyy edelleen, eivätkä avopalvelut ole kehit-tyneet toivottuun suuntaan. Suomessa on edelleen alueita, joissa tulisi voimaperäisestipyrkiä vähentämään laitosten käyttöä ja siirtää resursseja psykiatriseen avohoitoon.Sairaaloiden ulkopuolella olevia ympärivuorokautisen palvelun yksiköitä tarvitaanlisää, samoin järjestettyä päivätoimintaa sekä liikkuvia ja päivystäviä avohoitopalveluja.Mielenterveyspalvelujen rakennemuutos on vielä kesken ja niin mielenterveystyön kuinmielenterveyspalvelujenkin kehittäminen tulee pysymään kuntien suurena haasteenamyös tulevaisuudessa.Avainsanat: mielenterveyspalvelut, mielenterveyspalvelujärjestelmä, laitoshoito,avohoito, järjestetty päivätoiminta, mielenterveystyön strategia, erikoissairaanhoito,perusterveydenhuolto, sosiaalitoimi, mielenterveystoimisto, psykiatrian poliklinikka,kunta, sairaanhoitopiiri.ACTA
  9. 9. 9ResuméMinna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian Wahlbeck (2006): Den vuxenpsykiatriskavården i omvandling. Serviceöversikt i anslutning till MERTTU-projektet. Acta nr187. Stakes & Finlands Kommunförbund.Under de senaste årtiondena har mentalvårdstjänsterna genomgått såväl administra-tiva som strukturella förändringar. Ansvaret för mentalvårdsarbetet har överförts fråncentralförvaltningen till kommunerna och inom psykiatrin har man övergått från deninstitutionsbaserade modellen till en modell med mångsidiga, integrerade öppenvårds-tjänster. Dessutom har mångfalden av serviceproducenter utvidgats till att omfattasjukvårdsdistrikt och andra samkommuner, kommuner samt aktörer inom den privataoch den tredje sektorn. I Merttu-projektet undersöks effektiviteten hos mentalvårdstjänster för befolk-ningen i arbetsför ålder. I denna serviceöversikt fokuseras på att beskriva situationeninom systemet för mentalvårdstjänster och systemets struktur i slutet av år 2004.Man granskar också skillnader på sjukvårdsdistriktsnivå. Kommunens användning avmentalvårdstjänster beskrivs enligt ett standardiserat klassificeringssystem (EuropeanService Mapping Schedule). Utnyttjandet av mentalvårdstjänster analyseras också påsjukvårdsdistriktsnivå när det gäller psykiatriska patienter inom institutionsvården,vårddygn, vårdperioder, remisser till vård oberoende av viljan samt antal öppenvårdsbe-sök inom mentalvården. Det finns påtagliga skillnader mellan kommunerna både i fråga om sätten attorganisera mentalvårdstjänster och tjänsternas mångsidighet. Skillnaderna i kommu-nernas befolkningsstruktur påverkar servicestrukturen. Servicestrukturen är mång-sidigast i stora städer. Ett tillräckligt befolkningsunderlag i området där tjänsternatillhandahålls en förutsättning för att kunna erbjuda mångsidiga tjänster. Kommunernahar utnyttjat ett stort antal olika enheter med service dygnet runt. Vanligtvis är dessadygnet-runt-enheter traditionella sjukhusavdelningar, vilket inte nödvändigtvis ärden bästa vårdformen ur patientens perspektiv och inte heller den mest ekonomiskalösningen. Alternativ till traditionell sjukhusvård används vanligen inte, när det ärfråga om akuttjänst dygnet runt. Även när det gäller icke-akuta tjänster dygnet runt ärsituationen otillfredsställande. Endast cirka hälften av kommunerna har vid sidan avsjukhusavdelningar också använt andra vårdinriktade icke akuta tjänster dygnet runt,som rehabiliterings- eller vårdhem. Användningen av organiserad dagverksamhet är AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  10. 10. 10liten, trots att den utgör en viktig del av serviceutbudet för rehabiliteringsklienten.Inom öppenvården används vanligtvis traditionella stationära tidsbeställningstjänster,även om man vid sidan av dem också skulle behöva mångsidiga och utvecklade, rörligaoch jourhavande öppenvårdstjänster. Endast 15 procent av kommunerna utnyttjarakuta dagtjänster. I rapporten granskas administrativa förändringar i mentalvårdsarbetet i kom-munerna efter 1991. Denna typ av förändringar har genomförts viss utsträckning.Intresset för ändringar varierar lite beroende på region och även kommunstorlek.Enligt kommunerna har den vanligaste administrativa förändringen i organisationenav mentalvårdstjänsterna varit att helt eller delvis flytta över öppenvården från denspecialiserade sjukvården till hälsovårdscentralerna. Detta har skett i över hälften avkommunerna som svarade. Ändringen har lett till överenskomna samarbetsformermellan serviceenheterna, men den har inte skapat mångsidighet i serviceutbudet. Enannan betydelsefull förändring under de senaste åren har varit att införa en strategieller ett program för mentalvårdsarbetet. Det är lite överraskande att endast var fjärdekommun meddelar att de har tagit i bruk en strategi eller ett program. Trots långvariga försök att utveckla öppenvården, är situationen i många kommu-ner fortfarande otillfredsställande när det gäller mentalvårdstjänsternas mångsidighet.Tyngdpunkten ligger på institutionsvård och öppenvårdstjänsterna har inte utvecklatsi önskad riktning. I Finland finns fortfarande områden där man med större kraft bordesträva efter att minska utnyttjandet av institutioner och i stället överföra resurser tillpsykiatrisk öppenvård. Det behövs mer enheter med service dygnet runt utanför sjuk-hus. Likaså behövs det mer organiserad dagverksamhet samt mobila och jourhavandeöppenvårdstjänster. Strukturförändringen inom mentalvårdstjänsterna är ännu på hälftoch utvecklingen av såväl mentalvårdsarbetet som mentalvårdstjänsterna kommer äveni fortsättningen att vara en stor utmaning för kommunerna.Nyckelord: mentalvårdstjänster, system för mentalvårdstjänster, institutionsvård,öppenvård, organiserad dagverksamhet, strategi för mentalvårdsarbetet, specialiseradsjukvård, primärvård, socialförvaltning, mentalvårdsbyrå, psykiatrisk poliklinik, kom-mun, sjukvårdsdistrikt.ACTA
  11. 11. 11SummaryMinna Harjajärvi, Sami Pirkola, Kristian Wahlbeck (2006): Adult mental health ser-vices in transition. A service review in connection with the MERTTU project. ActaNo. 187. Stakes & The Association of Finnish Local and Regional Authorities.Mental health services have undergone both administrative and structural changes inrecent decades. The responsibility for organising mental health work has transferredfrom central government to municipalities, in addition to which a shift has takenplace in psychiatry from a model emphasising inpatient treatment towards diversified,integrated outpatient services. Further, hospital districts and other joint municipalboards, municipalities and the private and third sectors have become engaged inservice provision. The MERTTU project aims to examine the effectiveness of mental health servi-ces provided for the working-age population. This report provides an overview of thedelivery system of mental health services, describing its state and regional structure in2004 and analysing differences at the level of hospital districts. Municipal mental healthservices are described using the standardised European Service Mapping Schedule.Further, the use of mental health services is investigated at the level of hospital districtsby analysing the numbers of psychiatric inpatients, care days, admissions, referrals tocompulsory care and mental health outpatient visits. Clear differences were observed between municipalities in both the organisationof mental health services and the diversity of service delivery. Municipalities of courseconsiderably differ in their population structure in many respects, which also affectsthe service delivery structure. Large cities offer the broadest range of services; in fact,in order for an area to be able to provide diversified services it should have a sufficientpopulation base. Municipalities use a wide variety of 24-hour service units. However,these units usually consist of traditional hospital wards, a mode of care not necessarilythe best possible either from the viewpoint of the client or economically. When 24-houremergency services are needed, no alternatives for traditional hospital care are usuallyavailable. As for 24-hour non-emergency care, the situation is equally unsatisfactory.Only about half of the municipalities use non-emergency 24-hour treatment servicesother than hospital wards, such as rehabilitation or nursing homes. Organised dayactivities are in rather short supply although they form an important part of the ser-vice choice for a mental health rehabilitation patient. Outpatient services are mostly AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  12. 12. 12traditional permanent services by appointment, although there is also a need for morediversified advanced mobile and emergency outpatient services. Only 15 per cent ofthe municipalities use emergency day services. The report deals with the administrative changes in mental health work carriedout in municipalities since 1991. In general, the municipalities have been moderatein these changes. Some variation can be seen in the propensity to carry out changesbetween different areas and also between municipalities of different sizes. The mostcommon administrative change in organising the service delivery has been the comp-lete or partial transfer of psychiatric outpatient services from specialised health-careunits to municipal health-centres. This change is reported in more than half of themunicipalities that responded to the inquiry. As agreed on, the change has led to va-rious forms of co-operation between different service units, whereas it has not createddiversity in the provision of services. Another major change over recent years has beenthe drafting of a strategy or programme for mental health work. Somewhat surprisingly,only a quarter of the municipalities reported that they have begun to implement astrategy or programme. Despite the long-standing efforts to further develop outpatient care, the diversityof mental health services is still unsatisfactory in many municipalities. The emphasison inpatient care is still prevalent and outpatient services have not developed in thedesired direction. Finland still has areas where determined efforts should be underta-ken to reduce inpatient care and to reallocate resources to psychiatric outpatient care.24-hour service units outside hospitals should be increased, as well as organised dayactivities and mobile and emergency outpatient services. The restructuring of mentalhealth services is still under way. The development of mental health work and serviceswill continued to pose a great challenge to municipalities.Keywords: mental health services, mental health service system, inpatient care, outpa-tient care, day centre activities, strategy for mental health work, specialised health care,primary health care, municipal social care, mental health clinic, psychiatric outpatientclinic, municipality, hospital district.ACTA
  13. 13. 131 Taustaa1.1 Mitä ovat mielenterveyspalvelut?Vuoden 1990 mielenterveyslaissa mielenterveystyötä ja -palveluja määritellään seuraa-vasti: Mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvynja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenter-veydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveystyöhönkuuluu myös väestön elinolosuhteiden kehittäminen siten, että elinolosuhteet ehkäi-sevät ennalta mielenterveyshäiriöiden syntyä, edistävät mielenterveystyötä ja tukevatmielenterveyspalvelujen järjestämistä. Mielenterveystyöhön kuuluvat mielisairauksia jamuita mielenterveydenhäiriöitä poteville henkilöille heidän lääketieteellisin perusteinarvioitavan sairautensa tai häiriönsä vuoksi annettavat sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelut (mielenterveyspalvelut). (Mielenterveyslaki 1990, 1§) Mielenterveyspalveluiden laatusuositus (2001) nojaa mielenterveyslakiin, jonkamukaan kuntien on järjestettävä mielenterveyspalvelut sisällöltään ja laajuudeltaansellaisiksi kuin kunnassa ja kuntainliiton alueella esiintyvä tarve edellyttää (mielen-terveyslaki 4§). Palvelujen on muodostettava toiminnallinen kokonaisuus (mielenter-veyslaki 6 d §). Mielenterveyspalveluiden laatusuosituksessa (2001) on jäsennetty nekeskeisimmät rakenteelliset ja toiminnalliset seikat, joista laadukas mielenterveystyökäytännön kokemuksen mukaan riippuu. Laatusuosituksessa todetaan, että mielenter-veys on hyvinvoinnin, työ- ja toimintakyvyn sekä selviytymisen edellytys ja osatekijä.Suosituksen taustalla on ajatus mielenterveysongelmien kehittymisestä prosessina, jamielenterveystyön palveluja tulisi olla saatavilla prosessin kaikissa vaiheissa: resurssejaja osaamista tulisi suunnata elämisen ja selviytymisen voimavarojen vahvistamiseen,psykososiaalisten ongelmien selvittelyyn ja tukemiseen, mielenterveyshäiriöiden var-haiseen tunnistamiseen sekä tehokkaaseen hoitoon ja monipuoliseen kuntoutukseen.Laatusuosituksessa todetaan myös, että mielenterveystyön haasteet koskevat moniaelämänaloja ja ovat siten terveydenhuollon lisäksi monien muidenkin alojen toimintaa.(Mielenterveyspalveluiden laatusuositus 2001.) Matti Rimpelän (2001) mukaan mielenterveyslain määritelmiä ei ole helpposoveltaa käytäntöön. Mielenterveyslain mukaan mielenterveyspalvelut perustuvat”lääketieteellisin perustein arvioitavaan sairauteen tai häiriöön”, mikä rajaa mielenter-veyspalvelujen ulkopuolelle esimerkiksi osan perhe- ja kasvatusneuvoloista sekä koulu-psykologit. Mielenterveyspalveluiksi on perinteisesti ajateltu psykiatrista erikoissairaan- AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  14. 14. 14hoitoa, johon sisältyy sairaanhoitopiirien ja kuntien tuottamat erikoislääkärijohtoisetsairaala- ja avohoitopalvelut. Mielenterveystyön sisällön olennaisia kokonaisuuksiaovat mielenterveyden edistäminen, mielenterveysongelmien ehkäisy, mielenterveystyöperuspalveluissa, mielenterveystyöhön erikoistuneet palvelut, psykiatrinen erikois-sairaanhoito sekä kuntoutus. Tärkeimpiä toimijoita mielenterveystyön kentällä ovattäten kunnat ja kuntayhtymät, sairaanhoitopiirit, valtion laitokset, yksityiset palvelujentuottajat sekä kansalaisjärjestöt. Yhteenvetona Rimpelä toteaa, ettei mielenterveystyölleja -palveluille ole olemassa hallinnollisesti toimivaa ja yleisesti hyväksyttyä määrittelyä,joka voitaisiin kunnissa sellaisenaan ottaa käyttöön. (Rimpelä 2001, 10–12.) MERTTU-hankkeessa mielenterveyspalvelut on määritelty ESMS-instrumentin(European Service Mapping Schedule) mukaan. ESMS-instrumentti on aikuisväestönmielenterveyspalvelujen kartoittamiseen kehitetty ja edelleen kehiteltävä luokitteluväli-ne. Sen mukaan mielenterveyspalveluihin kuuluvat ne palveluyksiköt, joiden erityisenätavoitteena on mielenterveyshäiriön ja sen kliinisten tai sosiaalisten seuraamustenhallinta. Kyseeseen voivat tulla niin julkisen terveydenhuollon, sosiaalihuollon, vapaa-ehtoistyön kuin yksityissektorinkin palvelut. Palveluja, joita ei ole suunniteltu juurimielenterveysongelmaisten tarpeita ajatellen, ei tässä yhteydessä lasketa mielenterveys-palveluihin. Perusterveydenhuollosta mukaan lasketaan vain mielenterveyshäiriöidenhoitoon tai kuntoutukseen erikoistuneet yksiköt. Mielenterveyspalveluja on olemassa hyvin laaja kirjo. Vaikeasti sairastuneille on ole-massa tiiviitä ja vaativia hoitoja, lievemmistä häiriöistä tai ongelmista kärsiville on tarjollamuun muassa eri elämäntilanteisiin liittyviä tuki- ja neuvontapalveluja. Keskeisimpiämielenterveyspalveluja ovat avohoitokäynnit perusterveydenhuollossa tai erikoissairaan-hoidossa. Psykiatrista sairaalahoitoa tarvitaan tilanteissa, joissa avohoidon toimenpiteeteivät ole riittäviä mielenterveyden häiriön aiheuttamien ongelmien hallitsemiseksi.Psykiatrista sairaalahoitoa on hyvin monentyyppistä aina lyhyistä kriisi- ja avohoidontukihoidoista pitkiin kuntouttaviin hoitojaksoihin. Psykiatrista sairaalahoitoa annetaanmuun muassa yliopistollisissa keskussairaaloissa, keskussairaaloissa, aluesairaaloissa sekäedelleen myös erillisissä psykiatrisissa sairaaloissa ja valtion sairaaloissa, joissa hoidetaankriminaali- ja vaikeahoitoisia potilaita. Mielenterveyden häiriöistä kärsiville on lisäksiolemassa välimuotoisia palveluja. Näitä ovat laitoshoidon ja avohoidon välimaastoonkehitetyt palvelut, joiden tarkoituksena on tukea avohoitoa ja kuntoutumista. Väli-muotoisiin palveluihin lukeutuvat esimerkiksi erilaiset asumispalvelut, työtoiminta,päiväsairaanhoito sekä päivätoimintakeskukset. Mielenterveyspalvelujen järjestäminen on laissa määritelty kuntien vastuulle,ja kunnat järjestävät mielenterveyspalveluja asukkailleen hyvin eri tavoin. Kuntienon mahdollista tuottaa mielenterveyspalveluja omana perusterveydenhuollon taijärjestämänsä psykiatrisen hoidon toimintana, ja lisäksi ostaa palveluja joko alueensasairaanhoitopiiriltä tai muilta, esimerkiksi yksityisiltä palvelutuottajilta. Yksityisetasumispalvelut ovat nykyään keskeinen osa vaikeasti mielenterveyshäiriöisten kuntoutus-ja palveluketjua, sillä mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut ovat yhä harvemminkuntien sosiaali- tai terveystoimen tuottamia. Vuoden 2004 lopussa 88 prosenttiaACTA
  15. 15. 15asukkaista asui yksityisten palvelutuottajien ylläpitämissä psykiatrisissa asumisyksi-köissä. (Stakes, Sosiaalihuollon hoitoilmoitusrekisteri.) Palvelujen tarjonta ja niiden kysyntä vaikuttavat toisiinsa varsin monimutkaisintavoin. Palvelujen kysynnässä tapahtuneiden muutosten perusteella ei juurikaan voidatehdä päätelmiä tarpeiden tai erityisesti niiden taustalla mahdollisesti olevien ongelmientai häiriöiden esiintyvyydestä. Palvelujen kysyntä määräytyvät monien tekijöiden sum-mana sen sijaan, että olisivat esimerkiksi suorassa yhteydessä häiriöiden esiintyvyyteen.Suomen kaltaisessa maantieteellisesti laajassa ja asumistiheydeltään varsin vaihtelevassamaassa maan eri osissa voi olla suuria eroja palvelujen saatavuudessa. (Pirkola & Sohl-man 2005, 9.)1.2 Mielenterveyspalvelujen järjestämistä säätelevät lait ja säädöksetMielenterveyspalvelujen järjestämistä säätelevät keskeisesti mielenterveysla-ki (1116/1990), kansanterveyslaki (66/1972) sekä erikoissairaanhoitolaki(1062/1989). Mielenterveyslaki on niin sanottu puitelaki, jossa määritellään mielenterveys-työn käsitteet, sisältö, valvonta, järjestämisvastuu ja palvelujen järjestämisperiaatteet.Mielenterveyslaissa (1116/1990) säädetään, että sairaanhoitopiirin kuntainliiton jasen alueella toimivien terveyskeskusten on yhdessä sosiaalihuollon ja erityispalvelujaantavien kuntainliittojen kanssa huolehdittava siitä, että mielenterveyspalveluistamuodostuu toiminnallinen kokonaisuus. Mielenterveyspalvelut tulee järjestää siten,että ne vastaavat tarvetta sekä sisällöltään että laajuudeltaan. Mielenterveyslaissa onmääritelty myös ne edellytykset, joiden täyttyessä yksilö voidaan ja hänet tulee ottaatahdosta riippumattomaan hoitoon samoin kuin se, millaisia tahdonvastaisia toimenpi-teitä hoidossa on mahdollista käyttää. Mielenterveysasetuksessa (1247/1990) annetaansäännöksiä mielenterveystyön tarkemmasta sisällöstä ja järjestämisestä. Kansanterveyslain (66/1972) mukaisesti kunnan tulee huolehtia kansanterveystyös-tä. Tällä tarkoitetaan yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvaa terveydenhoitoaja yksilön sairaanhoitoa sekä kaikkea niihin liittyvää toimintaa, jonka tarkoituksena onväestön terveydentilan ylläpitäminen sekä edistäminen. Kansanterveystyöhön on sisäl-lytetty myös mielenterveyspalvelut siten, että kunnat velvoitetaan kansanterveystyönpuitteissa järjestämään sellaiset kunnan asukkaiden tarvitsemat mielenterveyspalvelut,jotka on tarkoituksenmukaista antaa terveyskeskuksessa. Erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) säädellään erikoissairaanhoidon ja siihenliittyvän toiminnan järjestämistä. Jokaisen kunnan on erikoissairaanhoidon järjestämistävarten kuuluttava johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään. Sairaanhoitopiirienvelvollisuutena on huolehtia erikoissairaanhoidon palvelujen yhteensovittamisesta, sekäyhteistyössä terveyskeskusten kanssa suunnitella ja kehittää erikoissairaanhoitoa siten,että kansanterveystyöstä ja erikoissairaanhoidosta muodostuu toiminnallinen kokonai-suus. Lisäksi säädetään, että yhteistyötä tulee tehdä myös kuntien sosiaalilautakuntien AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  16. 16. 16kanssa. Sairaanhoitopiirin on myös huolehdittava omalla alueellaan tehtäväalaansakohdistuvasta tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnasta.1.3 Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyysNiin Terveys 2000 -tutkimuksen kuin myös aikaisempien tutkimusten perusteella noinneljännes suomalaisista kärsii ajankohtaisesti haittaavista psyykkisistä oireista (Pirkola &Lönnqvist 2002). Arviolta 15–20 prosentilla on viimeisen vuoden aikana todettavissajokin diagnosoitava mielenterveyden häiriö (Lehtinen ym. 1990; Pirkola & Lönnqvist2002; Pirkola ym. 2005a). Suomalaisväestöllä tavallisimpia häiriöitä näyttää esiintyvänsuunnilleen saman verran kuin vastaavien tutkimusten perusteella muissakin länsimaissa(WHO 2000). Tavallisimpia mielenterveyden häiriöitä ovat erilaiset masennustilat,ahdistuneisuushäiriöt sekä alkoholinkäyttöön liittyvät häiriöt. Suomalaisten yleinen terveys on kohentunut erilaisten elämäntapamuutostenmyötä, mutta väestön mielenterveydessä ei ainakaan käytettävissä olevien tutkimustenvalossa ole kuitenkaan tapahtunut suuria muutoksia (ks. esim. Aromaa & Koskinen2002). Kansanterveyslaitoksen koordinoimassa Terveys 2000 -hankkeessa mielen-terveyshäiriöitä mittaava otos koostui 6 005:stä 30 vuotta täyttäneestä henkilöstä.Varsinaisesta masennuksesta kärsi 5 prosenttia, 4 prosenttia voitiin pitää alkoholi-riippuvaisena ja 4 prosenttia kärsi ahdistuneisuushäiriöistä. Naiset kärsivät miehiäuseammin masennuksesta, kun taas alkoholismin suhteen tilanne oli päinvastainen(Pirkola ym. 2005a). Työperäistä uupumusta tunsi tutkimuksen mukaan 25 prosenttiaaikuisväestöstä. 75–80 prosenttia aikuisväestöstä tunsi voivansa psyykkisesti hyvin.(Aromaa & Koskinen 2002.) Mielenterveystyön ja -palvelujen kehittäminen on kuntien 2000-luvun suuriahaasteita. Tutkimusten mukaan mielenterveyshäiriöiden määrä ei ole lisääntynyt, toisinkuin julkisuudessa toisinaan annetaan ymmärtää (Lehtinen ym. 1990; Pirkola ym.2005a). Niiden määrä ei kuitenkaan ole myöskään vähentynyt kuten on tapahtunutmonien somaattisten sairauksien kohdalla. Mielenterveyshäiriöiden määrien pysytellessävakaana on ajateltu virheellisesti, että tilanne on tälläkin alueella hyvä. Näyttääkin siltä,että välimatka mielenterveyden ja muun terveyden välillä on kasvamassa. (Lehtonenym. 2003, 947; Teperi 2005, 337–345; Lehtinen & Taipale 2005, 361–366.) Mielenterveyspalvelujen käyttö sen sijaan on lisääntynyt ja mielenterveyshäiriöidenkatsotaan yhä useammin olevan sairausloman tai eläköitymisen syy. Sairauslomien ja-eläkkeiden määrän kasvua ei kuitenkaan voida selittää sairastavuuden lisääntymisellä,vaan se lienee yhteydessä työelämän kasvaneisiin vaatimuksiin sekä sairauslomakäy-tännöissä ja mielenterveyden häiriöihin suhtautumisessa tapahtuneisiin muutoksiin.(Wahlbeck 2004, 60.)1.4 Palvelujärjestelmässä tapahtuneet muutoksetViimeisten 15 vuoden aikana suomalaisissa mielenterveyspalveluissa on tapahtunutsuuria hallinnollisia ja rakenteellisia muutoksia. Mielenterveystyön järjestämisvastuu onACTA
  17. 17. 17siirretty keskushallinnolta kunnille, psykiatrian laitospainotteisesta mallista on siirryttykohti monipuolisten, integroitujen avohoitopalvelujen mallia ja palvelujen tuottajienkirjo on laajentunut kattamaan sairaanhoitopiirejä, kuntia sekä yksityisen ja kolman-nen sektorin toimijoita. Merkittäviä psykiatriseen palvelujärjestelmään vaikuttaneitayhteiskunnallisia muutostekijöitä ovat olleet 1990-luvun alussa erikoissairaanhoitolaillatoteutettu yhdentyminen somaattiseen (erikois)sairaanhoitoon ja valtionosuusuudistuk-sella säädetty hallinnollinen hajautus, sekä toisaalta saman vuosikymmenen alkupuolellavaikuttanut taloudellinen lama. (Lehtinen 2002.)1.4.1 Psykiatria ja somaattinen sairaanhoitoPsykiatrinen hoitojärjestelmä kehittyi erillään somaattisesta hoitojärjestelmästä aina1970-luvun lopulle asti, minkä jälkeen eri erikoisaloja koskevia hoitojärjestelmiäalettiin vapaaehtoisesti yhdentää sairaanhoitopiireiksi. Vuoden 1991 alusta erikoissai-raanhoitolaki yhdensi koko maassa psykiatrisen ja somaattisen erikoissairaanhoidonhallinnollisesti sairaanhoitopiireiksi. Kärkkäisen (2004, 17) mukaan psykiatrisentoiminnan eriytyneisyydestä muusta lääketieteestä oli ollut haittaa sekä psykiatrialleettä yleissairaanhoidolle. Psykiatria ei päässyt ainakaan riittävässä määrin vaikuttamaanyleissairaanhoitoon, jotta tietämys psykiatriasta ja valmiudet käsitellä psyykkisiä ongel-mia sekä hoitaa potilaita kokonaisvaltaisesti olisivat kehittyneet riittävästi. Vastaavastipsykiatrian puolella kehittämistä oli somaattisessa osaamisessa. (Mt., 17–18.) Psyki-atrian yhdentymistä muuhun lääketieteeseen on myös perusteltu mielenterveydenhäiriöihin liittyvän stigman ja häpeän vähentämisellä sekä potilaiden tasa-arvoisellakohtelulla.1.4.2 Kunnat mielenterveyspalvelujen toimijoiksi (desentralisaatio)Valtionosuusjärjestelmän muutos vuonna 1993 siirsi erikoissairaanhoidon rahoitus-vastuun sairaanhoitopiireiltä kunnille ja merkitsi kunnille entistä suurempaa taloudel-lista vastuuta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Samaan aikaan ajoittunuttaloudellinen lama näkyi myös kuntien palvelujen järjestämisessä. (Kilkku & Koskinen2003, 9.) Valtionosuusuudistus oli merkittävä kunnan ja sairaanhoitopiirin väliseensuhteeseen vaikuttanut yhteiskunnallinen muutos. Sairaanhoitopiirin asema muuttuituottaja-organisaatioksi, jolta kunta tilasi palveluja. Kunnille valtionosuusuudistus olisuuri haaste: näkökulman tuli siirtyä tuottaja-painotteisuudesta arvioimaan sitä, mil-laisia palveluja kuntalaisille järjestetään, kuka ne järjestää ja mitä ne maksavat. (Kärk-käinen 2004, 23, 41, 56.) Erityisesti tämän muutoksen jälkeen alettiin psykiatrisenavohoidon yksiköitä siirtää sairaanhoitopiireiltä kuntien terveyskeskusten hallintoon.Tätä perusteltiin psykiatrian kustannuskehityksen paremmalla hallinnalla, avohoidonsaatavuuden parantamisella sekä terveyskeskusten ja psykiatrisen avohoidon yhteistyönkehittämisellä. Psykiatrian alan palvelujen koordinointiin ja talouteen ilmaantui kuitenkin myös AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  18. 18. 18uusia ongelmia sairaanhoitopiiriuudistuksen jälkeen. Psykiatrian asiantuntijuuden roolipalvelutuotannon johtamisessa väheni ja psykiatria joutui kilpailemaan resursseistasomaattisen erikoissairaanhoidon kanssa, usein huonolla menestyksellä. Psykiatrisenhoitojärjestelmän hajaantuessa kuntiin edellytykset psykiatrian kokonaisvaltaiseenjohtamiseen heikkenivät. (Kärkkäinen 2004, 23–24.) Myös tilastointi muuttui palve-lujärjestelmän muutoksen myötä pirstaleiseksi, mikä on osaltaan vaikeuttanut palve-lujärjestelmän kokonaiskuvan hahmottamista. (Lehtinen 2002, 111–113.)1.4.3 Laitospainotteisen erikoissairaanhoidon purku (deinstitutionalisaatio)Psykiatrisen hoitojärjestelmän ja hoitokäytäntöjen kehittämiseksi alettiin 1980-luvullapyrkiä kohti laitosvaltaisen hoitojärjestelmän purkamista ja sen muuttamista avohoi-topainotteisemmaksi. Valtakunnallisilla suuntauksilla pyrittiin paitsi edistämään psy-kiatrisen erikoissairaanhoidon avohoitokeskeisyyttä, myös yhdentämään sitä muuhunterveydenhuoltoon. Psykiatrisia sairaansijoja alettiinkin vähentää nopeasti 1980-luvullaja samanaikaisesti avohoidon resursseja lisättiin kaksinkertaiseksi. Sama kehityssuuntajatkui 1990-luvulla sairaansijojen vähentämisen osalta ja psykiatrian erikoissairaan-hoidon sairaansijat vähenivät 1990-luvun aikana noin 50 prosenttia. (Lehtinen &Taipale 2000, 99.) Taloudellisten resurssien vähentyessä avohoitoon ei kuitenkaanenää 1990-luvulla lisätty henkilöstöä. Palvelujen kysyntä avohoidossa kasvoi, koskasairaaloista kotiutettiin paljon potilaita ja väestö kaiken kaikkiaan käytti enemmänpalveluja. Todettiin, että avohoidon palveluissa oli puutteita eikä laitospalveluistavapautuneita resursseja ollut vastaavasti korvattu avohoidon palveluilla. (Kärkkäinen2004, 22–23.) Psykiatrista avohoitoa siirrettiin 1990-luvun aikana yhä enemmän sairaanhoitopii-reiltä kuntien terveyskeskuksille. Vuosikymmenen lopulla enää 60 prosenttia kunnistajärjesti psykiatrian avohoidon pelkästään sairaanhoitopiirien kautta (Sohlman ym.2003). Psykiatrisen erikoissairaanhoidon osuus mielenterveyspalvelujen tuottajanaväheni kun taas peruspalvelujen, järjestöjen ja yksityisten palvelutuottajien osuus kasvoi(Tuori ym. 2000). Merkittävä kehitystrendi 1990-luvulla oli myös psykiatrisen diag-noosin saaneiden potilaiden siirtyminen psykiatrisista sairaaloista muihin kunnallisiinsairaaloihin (Lehtinen & Taipale 2000, 102). Kun psykiatrisen laitoshoidon volyymi hoitopäivinä mitattuna on 1970-luvultaalkaen supistunut noin neljäsosaan, on tämä tapahtunut nimenomaan hoitojaksojenlyhenemisen kautta, mihin yhdeltä osalta on liittynyt dementia- ja kehitysvammapo-tilaiden siirto psykiatrisista sairaaloista muualle (Tuori ym. 2000; Pirkola & Sohlman2005; Aromaa ym. 2005). Psykiatrista sairaalahoitoa vuosittain saavien henkilöidenmäärä on kuitenkin pysynyt melko vakaana viimeisten 15 vuoden aikana. Vuosittainpsykiatrisessa sairaalahoidossa on ollut noin 30 000 suomalaista (kuvio 1).ACTA
  19. 19. 19 Hoitopäivät Potilaat8 000 000 60 0007 000 000 50 0006 000 000 40 0005 000 0004 000 000 30 0003 000 000 20 0002 000 000 10 0001 000 000 0 0 70 71 72 73 74 75 76 77 19 8 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 19 6 97 98 99 00 01 02 03 04 05 7 9 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 20 20 20 20 20 20 *Vuosien 2004 ja 2005 tiedot Hoitopäivät Potilaat ennakkotietoja.Kuvio 1. Psykiatrisessa sairaalahoidossa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksihoidetut potilaat ja sairaalahoitopäivät vuosina 1970–2005. (Lähde: HILMO, Stakes.)1.4.4 Avohoito ja peruspalvelut uuden vuosituhannen avainsanoina2000-luvulle tultaessa psykiatrista palvelujärjestelmää leimasivat hajautuneisuus, kirjavapalvelutarjonta sekä koordinaation puute. Palvelujen kysyntä tuntui lisääntyneestäpalvelutarjonnasta huolimatta ylittävän tarjonnan erityisesti avohoidon puolella.Vuonna 2004 terveydenhuollon avohoidossa toteutui yli 2 miljoonaa mielenterveys-käyntiä. Näistä yli kolmannes toteutui perusterveydenhuollon psykiatriassa, eli 145käyntiä tuhatta asukasta kohti. Vuonna 2003 perusterveydenhuollossa toteutui 137käyntiä tuhatta asukasta kohti ja vuonna 2002 vastaava luku oli 111 käyntiä tuhattaasukasta kohti. Perusterveydenhuollon käyntimäärien kasvuun on vaikuttanut kysynnän lisäksimyös psykiatristen toimintojen siirtyminen sairaanhoitopiireiltä terveyskeskusten toi-minnaksi. Perusterveydenhuollon ja muiden palvelusektoreiden kuin terveydenhuollonroolia mielenterveystyössä korostettiin. Kuntien mielenterveystyötä pyrittiin tukemaanlasten- ja nuorisopsykiatriaan kohdennetulla valtionavulla, valtakunnallisilla ohjelmil-la, ja kuntia patistettiin laatimaan kokonaisvaltaisia mielenterveystyön suunnitelmia.Psykiatrisen erikoissairaanhoidon tehtäväksi ajateltiin kuntien mielenterveystyönperustehtävän tukemista ja täydentämistä. (Kärkkäinen 2004, 24.) Samanaikaisesti kokonaiskuva suomalaisten aikuisten mielenterveyspalveluistahämärtyi. Monipuolistumisen ohella palvelukenttä pirstaloitui, eivätkä terveyden-huollon tilastot pystyneet välittämään kokonaiskuvaa tilanteesta. Asiantuntijoiden AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  20. 20. 20ja tutkijoiden piirissä heräsi huoli mielenterveyspalvelujen asemasta ja alueellisestaeriarvoisuudesta. Kansainvälinen mielenterveyspalvelujärjestelmätutkimus tuotti lisäätietoa uudenlaisista toimintatavoista, joiden sopivuutta, käyttöönottoa tai tutkimustaei Suomessa voitu tai osattu koordinoida.1.4.5 Alueelliset erot hyvinvoinnissa ja palvelujen saatavuudessaKuntien väestörakenteessa on monessa suhteessa merkittäviä, mielenterveyteen jamielenterveyspalvelujen kysyntään ja tarpeeseen ainakin välillisesti vaikuttavia maan-tieteellisiä ja sosiodemografisia eroja. Väestön ikä- ja perherakenne, työikäisten määrä,ammatti- ja koulutustaso sekä monet sosioekonomiset määrittäjät vaihtelevat alueit-tain. Alkoholin kulutuksessa tiedetään esiintyvän alueellista vaihtelua samoin kuintyöttömyysasteessa. Suomen huomattavan hajautuneessa kuntarakenteessa tiedetäänesiintyvän merkittävää profiloituneisuutta niin hyvinvoinnin, asumistiheyden mukaisenkuntatyypin, kuin palvelujen rakentumisenkin suhteen (Karvonen & Rintala 2005;Huhtanen ym. 2005). Karvosen ja Rintalan (2005) tutkimuksen mukaan alueelliset hyvinvointierotsyvenivät 1990-luvun lopulla ja kehitys on jatkunut myös 2000-luvulla. Hyvinvoinninpaikoin voimakaskin eriytyminen kunnissa johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että hy-vinvoinnin ulottuvuudet kehittyvät kunnissa eri tahtia. Kuntia näyttäisivät erottelevanlähinnä väestörakenteeseen liittyvät tekijät, mutta alueellisten hyvinvointierojen voidaanolettaa johtuvan myös kunnassa käytössä olevista toimintakäytännöistä. Valtosen (2000)mukaan alueellisia eroja ei voida kaikkien sosiaali- ja terveysmenojen osalta selittääpelkästään tarvetekijöillä, vaan niihin vaikuttavat myös kunnallinen päätöksenteko japaikallinen palvelurakenne. Huhtasen ym. (2005) tutkimuksen päähavainto oli sekä kuntien eri menolajienettä menojen ja ongelmien välisen suhteen suuri alueellinen vaihtelu. Tutkijoidenmukaan esimerkiksi suuret erikoissairaanhoidon menot ovat tyypillisempiä kaupun-kimaisille kunnille ja harvinaisempia kaupungin läheisellä maaseudulla. Huhtasen ym.(mt.) mukaan erikoissairaanhoidon palvelujen parempi saatavuus kaupunkimaisissakunnissa voi jo sinänsä edesauttaa palvelujen käyttöä. Tutkimuksen tulokset viittaavatsiihen, että palvelurakennemuutos on edennyt kaupungeissa ja maaseudulla eri tahtiin.Alueelliset erot sosiaali- ja terveysmenoissa voivat johtua siitä, että maaseutumaistenkuntien on ollut pakko aloittaa palvelujärjestelmänsä uudelleen organisointi kaupun-kikuntia aikaisemmin. (Huhtanen ym. 2005.) Hyvinvoinnin erilaistumisen näkökulmasta tarkasteltuna on näkyvissä selviä merk-kejä pahoinvoinnin alueellistumisesta tai alue-erojen syvenemisestä. Visioitaessa tulevai-suuden aluepolitiikkaa näyttää siltä, että alueiden erilaistuminen ja erilaisuus jatkuvat javoimistuvat. Tärkeää olisi, että toimenpiteet räätälöitäisiin kunkin alueen lähtökohdistakäsin ja niiden erilaisuuden huomioiden. (Karvonen & Rintala 2005.) Myös mielenterveyspalveluissa esiintyy alueellista eriarvoisuutta. Eriarvoisuuttalisää mielenterveysalan asiantuntijoiden epätasainen alueellinen jakautuminen. Psy-ACTA
  21. 21. 21kiatrian erikoislääkärit ja psykoterapeutit sijoittuvat pääsääntöisesti yliopistollistenkeskussairaaloiden ympärille. Alue-erot näkyvät esimerkiksi harkinnanvaraiseenpsykoterapiakuntoutukseen pääsyssä. Vuonna 2002 Kelan harkinnanvaraista psy-koterapiaa saaneiden 0−64-vuotiaiden osuuksissa oli sairaanhoitopiirien välillä jopakolminkertaisia eroja (Wahlbeck 2004). Alueellista eriarvoisuutta esiintyy myös muidenetuuksien suhteen. Psykoosilääkkeitä, joilta puuttuu Kelan erityiskorvattavuus, korva-taan sosiaalitoimen taholta eri kunnissa vaihtelevin kriteerein. Suurissa kaupungeissamaksusitoumuskäytäntö vaihtelee jopa sosiaalihuollon piirijaon mukaisesti.1.4.6 Haasteet nyt ja tulevaisuudessaMielenterveyden häiriöt muodostavat yleisen ja merkittävän kansanterveysongelmanja onkin syytä varautua siihen, että mielenterveysongelmien aiheuttamat terveysme-netykset ja kuormitus palvelujärjestelmälle tulevat lisääntymään (Rimpelä 2001, 24).Esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden vuoksi myönnettyjen sairauspäivärahakausienmäärä on kasvanut ja mielenterveyshäiriöt ovat 2000-luvun alussa olleet yleisimpiätyökyvyttömyyttä aiheuttavia sairauksia (Lehtinen 2002; Wahlbeck 2004). Vuonna2002 24 prosenttia kaikista sairauspäivärahoista myönnettiin mielenterveyden häiriöi-den perusteella. Samaan aikaan kun työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaismäärä onpienentynyt, on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella myönnet-tyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvanut 1990-luvun puolivälistä. Kansan-eläkelaitoksen tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöt olivat vuonna 2004 uusientyökyvyttömyyseläkkeiden yleisin peruste. (Kansaneläkelaitos 2005; Wahlbeck 2004,61–62; kuvio 2.)Sairauspäivärahakaudet Eläkkeensaajat 350 000 200 000 180 000 300 000 160 000 250 000 140 000 120 000 200 000 100 000 150 000 80 000 100 000 60 000 40 000 50 000 20 000 0 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 MT - KAUDET SOMAATTISET SAIRAUDET - KAUDET MT - ELÄKKEET SOMAATTISET SAIRAUDET - ELÄKKEETKuvio 2. Eläkkeensaajat ja sairauspäivärahakaudet; mielenterveyden häiriöt ja somaattisetsairaudet. (Lähde: Kelan teemakatsaus 2006.) AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  22. 22. 22Erityisesti kehittämistä kaipaavat peruspalvelujen toimintakäytännöt, sillä suurin osapsyykkisesti oireilevista potilaista kohdataan nimenomaan peruspalveluissa. Perus-palvelujen tehtävänä onkin ennen kaikkea huolehtia mielenterveyden edistämisestäja ehkäisevästä työstä sekä tavallisimpien mielenterveyden häiriöiden diagnostiikasta,hoidosta ja kuntoutuksesta (Lehtinen & Taipale 2005, 365; Depression Käypä hoito2005). Psykiatrisen erikoissairaanhoidon on toivottu voivan tukea peruspalvelujakonsultaatioilla, työnohjauksella ja koulutuksella. Terveydenhuollon ja koko julki-sen palvelujärjestelmän rahoituspohjasta 2000-luvulla ollaan oltu enenevissä määrinhuolissaan. On tiedostettu, että sekä väestön ikääntyminen että lääketieteellisen osaa-misen ja teknologian kehittyminen tulevat kasvattamaan julkisen terveydenhuollonkustannuksia kiihtyvällä tahdilla. Avohoitoa on jo pitkään vaivannut sitkeä henkilöstöpula. Tämä omalta osaltaanosoittaa, että tarvitaan uusia ratkaisuja sekä organisaation että työn sisällön suhteen,mikäli halutaan palauttaa mielenterveyspalvelujen ja erityisesti avopalvelujen vetovoi-maisuus ammattihenkilöstön silmissä. (Työnjakoa ja työnrasitusta… 2004.) Mielenterveystyötä tulisi laajentaa siten, että se myös käytännössä sisältäisimielenterveyden edistämisen ja mielenterveyshäiriöiden ehkäisyn. Tulevaisuudessapalvelujärjestelmän kehittämisessä tulisikin aiempaa enemmän panostaa ongelmienennalta ehkäisyyn. On muistettava, ettei sen enempää mielenterveyspalvelujen kuinmielenterveystyönkään kehittäminen ole vain voimavarojen kohdentamista, vaan yhäenemmän sisältöjen ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä ja päivittämistä. (Lehtinen &Taipale 2005, 365; ks. myös Wahlbeck 2004.) On mahdollista, että työelämän ja keskeisen sosiaalisen toiminnan piiristä puto-avat ensimmäisenä mielenterveysongelmaiset sekä ylipäänsä sellaiset henkilöt, jotkatarvitsevat tukea jo tavanomaisesta arkielämästä selviytymiseen. Pahimmillaan pärjää-mättömyys tai väliinputoaminen tulee näkyviin työkyvyn menetyksinä, ennenaikaisenaeläköitymisenä, erilaisena sairastavuutena, kuolleisuuden lisääntymisenä sekä lisäänty-neenä psykiatrisen laitos- ja lääkehoidon tarpeena. Nykyisessä tilanteessa onkin tärkeäätutkimus- ja kehittämistyön kautta vahvistaa mielenterveyden palvelujärjestelmää, jokaosaltaan tukee väestön jaksamista ja psykososiaalista selviytymistä.1.5 Mielenterveyspalvelujen ja -palvelujärjestelmän kehittäminenValtioneuvosto teki vuonna 2002 periaatepäätöksen, jonka tavoitteena on turvatakansalaisille hyvä terveydenhuolto tulevaisuudessakin. Tavoitteena on, että jokainensaa tarvitsemansa terveydenhoidon riippumatta siitä, missä asuu tai millainen henkilöntaloudellinen tilanne on. Tavoitteeseen pyritään kehittämällä terveyspalveluja valtionja kuntien yhteistyönä ottamalla huomioon myös järjestöjen ja yksityissektorin toi-minta. Keskeisimmät kehittämisalueet koskevat terveyden edistämistä ja ehkäiseväätyötä, hoitoon pääsyn turvaamista, henkilöstön riittävyyttä ja osaamisen parantamista,terveydenhuollon toimintojen ja rakenteiden uudistamista sekä terveydenhuollonACTA
  23. 23. 23rahoituksen vahvistamista. (Valtioneuvoston periaatepäätös… 2002.) Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa painotetaan mielenterveyden edistämistä.Ohjelman periaatteissa korostuu alueellinen ja paikallinen yhteistyö yli hallintosektorei-den. Sosiaali- ja terveysministeriön tavoite- ja toimintaohjelmassa (TATO 2004–2007)painotetaan paikallisen hyvinvointipolitiikan edistämistä, sosiaali- ja terveyspalveluidenintegroitua kehittämistä sekä poikkihallinnollista kehitystyötä (Sosiaali- ja terveysminis-teriön tavoite- ja toimintaohjelma… 2003). Ohjelmassa suositellaan mielenterveystyönkehittämistä eri väestöryhmille alueellisen ja monialaisen yhteistoiminnan avulla.1.5.1 Kunta- ja palvelurakenneuudistusTerveydenhuollon kustannusten kasvun myötä ja palvelujen kysynnän jatkuvastikasvaessa kuntien ja koko valtakunnallisen palvelujärjestelmän rakenteita on ryhdyttyuudistamaan. Sisäministeriön toimesta on käynnistetty kunta- ja palvelurakenneuu-distus, jossa palvelujen järjestämistapoja ja tuottamisjärjestelmää pyritään kehittämäänsiten, että väestölle tarpeelliset julkiset palvelut olisi taloudellisesti mahdollista järjestäämyös tulevaisuudessa. Hanketta eteenpäin vievät sosiaali- ja terveysministeriön jasisäministeriön asettamat työryhmät ovat edellyttäneet esityksen uudeksi palvelu-rakennemalliksi valmistuvan vielä vuoden 2006 aikana. Tämän prosessin vaikutusmielenterveyspalveluihin jää nähtäväksi, mutta jo tässä vaiheessa olisi tärkeää nostaaesiin monia mielenterveyteen ja mielenterveyspalveluihin liittyviä erityiskysymyksiä. Kuntien ja valtion välisen vallanjaon ja hallinnollisten kysymysten ratkominen tuli-si pystyä näkemään myös erillään palvelujärjestelmän tarpeenmukaisesta kehittämisestä.Näin ollen aluejaon perusteita tulisi voida pohtia yleisen tehokkuus- ja toimivuusnä-kökulman sijaan puhtaammin väestön tarpeiden tyydyttämisen, oikeudenmukaisuus-periaatteiden sekä palvelujen vaikuttavuuden näkökulmasta. Niin kansallisesti kuinkansainvälisestikin on huomioita siitä, että pirstoutuneen psykososiaalisen palvelujär-jestelmän saumakohdissa esiintyy erityisiä ongelmia kuten jatkuvuuden katkeamisiaja palveluaukkoja. Lisäksi psykososiaalisten ongelmien kohdalla mielenterveyden japäihteettömyyden edistämisen sekä häiriöiden ennaltaehkäisyn tärkeys korostuu. Psykososiaalisilla palveluilla on paljon yhtymäpintaa sosiaalipäivystykseen, jonkajärjestämistä seudullisten psykososiaalisten palvelujen yhteyteen tulisi harkita. Samoinpsykososiaalisten palvelujen hallinnollista yhdistämistä tulisi harkita vakavasti. Varsi-naiset mielenterveyshäiriöt ja päihdeongelmat ovat yleisiä ja vaikeimmat niistä vaativatrunsaasti niin terveydenhuollon avo- ja laitoshoitoa kuin sosiaalitoimen palvelujakin.Toimien tulisi olla monisektoriaalisia, joten palvelujen hallinnollisen yhdistämisentulisi tapahtua kattaen sekä terveyden- että sosiaalihuollon palvelut. Lisäksi muihinsektoreihin tulisi olla toimivat yhteistyösuhteet. Palvelurakenteen tulisi tukea osaamista ja näyttöön perustuvien vaikuttavientoimenpiteiden yksilöllistä soveltamista. Pitkäaikaisten mielenterveyspotilaiden kykyhahmottaa itselle parhaat ja kulloinkin oikeat palvelut saattaa olla heikentynyt. Samoinliian etäälle vietyihin erityispalveluihin lähtemisen kynnys voi olla korkea. Palvelujär- AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  24. 24. 24jestelmän tulisikin tarjota matalan kynnyksen lähipalveluja täydennettynä vaativanosaamisen tukipalveluilla kuten konsultaatiomahdollisuuksilla ja työnohjauksella. Mielenterveysongelmat ovat luonteeltaan pitkäaikaisia, minkä vuoksi palvelujentuotteistaminen ja ulkoistaminen kilpailuttamalla on erityisen ongelmallista psykososi-aalisten palvelujen kohdalla. Hoidon jatkuvuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.Kilpailtaessa resursseista terveydenhuollon sisällä psykiatria on vaarassa menettää voi-mavaroja muille, konkreettisimmille aloille. Voi olla, että keskitetymmin koordinoidutratkaisut turvaavat psykiatrian tarpeita paremmin kuin hallinnollisesti hajautetut. Edellä mainitut seikat puoltavat siis toisaalta hajauttamista palvelujen tasolla,toisaalta sellaisia hallinnollisia keskittämisratkaisuja, joissa mielenterveyskysymystenedusvalvonta ja asiakkaiden yhdenvertaisuus somaattisesti oireilevien asiakkaiden kanssatoteutuu. Ehkäisevä mielenterveystyö ja mielenterveyden edistäminen edellyttävätmonisektoriaalisuutta – ratkaisuja, joissa sosiaali- ja terveyssektoria ei irroteta muistahallinnonaloista.1.5.2 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen seudullinen kehittäminenSosiaali- ja terveysministeriön tuella on viimeisen neljän vuoden aikana käynnistynyt yli100 mielenterveys- ja päihdepalvelujen parantamiseen tähtäävää hanketta eri puolillaSuomea. Hankerahaa on suunnattu lasten ja nuorten sekä työikäisten mielenterveys- japäihdeongelmista kärsivien palvelujen parantamiseen yhteensä 20 miljoonaa euroa.Mielenterveys- ja päihdepalveluja kehitetään Kansallisen terveyshankkeen ja Sosiaalialankehittämishankkeen yhteistyönä, ja niitä kehitetään erityisesti työikäisen väestön tarpeethuomioiden. Tavoitteena on tuottaa mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä niihin liittyväpäivystys seudullisena kokonaisuutena. Alueellisen toimintamallin tavoitteena on, ettäkuntalaisten hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävä työ on toimivaa ja kuntalaiset saa-vat mielenterveys- ja päihdeongelmiinsa hoitoa, palveluja ja kuntoutusta. Alueellisessatoimintamallissa yhteistyö kuntien perus- ja erityispalveluiden, eri palvelun tuottajien jaammattiryhmien välillä on toimivaa. (Mielenterveys- ja päihdehankkeiden tulokset…22.8.2006; Mielenterveys- ja päihdehankkeiden kokoaminen… 3.10.2006.) Suurimmat mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämiseen tähtäävät hankeko-konaisuudet ovat käynnissä Vantaalla, Pohjanmaalla ja Lapissa. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriö ja Stakes osallistuvat tiiviisti hankkeiden ohjaukseen. Tarkoituksena on saadaaikaan alueellisia toimintamalleja, joissa kuntalaisten hyvinvointia ja mielenterveyttäedistävä työ sekä yhteistyö kuntien perus- ja erityispalvelujen sekä eri palvelutuottajienja ammattiryhmien välillä on sujuvaa. Tavoitteena on, että kuntalaiset saavat mielenter-veys- ja päihdeongelmiinsa tarvitsemiaan palveluja, hoitoa ja kuntoutusta joustavastija oikea-aikaisesti. Hankkeissa kehitetään sekä lasten ja nuorten että työikäisten mie-lenterveys- ja päihdepalveluja seudullisina kokonaisuuksina. Hankkeet ovat:ACTA
  25. 25. 25 • Vantaan ja Keravan kaupunkien sekä Peijaksen sairaalan psykiatrian yksikön Sateenvarjo-projekti • Pohjanmaa-hanke: mielenterveystyön ja päihdehuollon kehittäminen Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sekä Vaasan sairaanhoitopiirin alueella • Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen sekä Lasten ja nuorten psykososi- aalisten erityispalvelujen kehittäminen Lapin sairaanhoitopiirin alueellaSateenvarjo-projekti on laaja yhteishanke, jossa ovat mukana Vantaan ja Keravankaupungit sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Peijaksen sairaalan psy-kiatrian yksikkö. Tavoitteena on tuottaa moniammatillisia, kustannustehokkaita jaseudullisesti sovellettavissa olevia toimintamalleja. Kokonaisuudessa on huomioitukaikkien ikäpolvien mielenterveys- ja päihdepalvelut ja kehittämiskohteena ovat eri-tyisesti peruspalvelut. Tarkoituksena on pyrkiä mahdollisimman varhaiseen ongelmientunnistamiseen ja hoidon aloittamiseen. Hankkeessa pyritään hyödyntämään Vantaallajo toteutuneiden tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuloksia. Hankkeessa on kehitettytehostettua menetelmää masennuksen tunnistamiseen ja hoitoon terveyskeskuksessa.Depressiohoitajamalli on osoittautunut toimivaksi: masennuksen tunnistaminen näyt-tää lisääntyneen, toipuminen nopeutuneen ja pitkien sairaslomien tarve vähentyneen.(Sateenvarjo-projektin kotisivut 3.10.2006; Mielenterveys- ja päihdepalvelujen koko-aminen… 3.10.2006; Mielenterveys- ja päihdehankkeiden tulokset… 22.8.2006.) Pohjanmaa-hanke on varsin monitahoinen ja laajasti eri toimijatahoja yhteenkokoava mielenterveys- ja päihdetyön hanke, jossa ovat mukana Vaasan, Etelä-Poh-janmaan ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirit sekä sosiaalialan osaamiskeskusSONet Botnia. Pohjanmaa-hankkeen tavoitteet ovat laajat ja hankkeessa pyritäänkehittämään koko toimintasektoria. Hankkeessa on huomioitu kaikenikäiset: lapset,nuoret, työikäiset ja vanhukset. Pohjanmaa-hankkeessa keskeistä on mielenterveyttäedistävien ja häiriöitä ehkäisevien toimintojen kehittäminen. Hankkeessa pyritäänmyös kiinteyttämään pirstaleista palvelujärjestelmää, uudistamaan rakenteita sekäkehittämään uusia toimintamenetelmiä. Pyrkimyksenä on vahvistaa peruspalvelujenroolia hoitojärjestelmässä. Kolmasosa alueen kunnista on päättänyt uudistaa omatmielenterveys- ja päihdetyön suunnitelmansa ja toinen kolmannes valmistelee päätöstäasiasta. Pohjanmaa-hankkeessa on myös aloitettu ehkäisevän työn uutena työmuotonamielenterveyden ensiaputaitojen koulutus. (Pohjanmaa-hankkeen kotisivut 3.10.2006;Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kokoaminen… 3.10.2006; Mielenterveys- ja päih-dehankkeiden tulokset… 22.8.2006.) Lapin mielenterveys- ja päihdetyön seudullisen kehittämishankkeen päämääränäon turvata mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuus tasapuolisesti kaikille Lapinsairaanhoitopiirin alueella. Hankkeessa ovat mukana kuntien ohella Lapin sairaan-hoitopiiri ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Hankkeessa kehitetäänseudullisia toimintamalleja palvelujen tuottamiseksi seutukuntien alueella. Toimintakonkretisoituu skitsofrenia- ja depressiopotilaiden sekä päihdeongelmaisten hoito-ketjujen parantamisessa. Keskeinen ajatus toimintarakenteiden kehittämisessä on AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  26. 26. 26suunnitella ne mahdollisimman konkreettisiksi ja asiakaslähtöisiksi. Lapissa mielen-terveys- ja päihdepalvelujen järjestämiselle ja saatavuudelle asettavat erityisiä haasteitapitkät välimatkat, heikentyvä talous sekä pienten yksiköiden vähäiset resurssit. Lapinmielenterveys- ja päihdehankkeissa onkin keskitytty muun muassa uuden teknologianmahdollistamien etäpalvelujen hyödyntämiseen. Erityisen haastavaksi Lapissa koe-taan lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen turvaaminen asuinpaikastariippumatta. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikönkotisivut 3.10.2006; Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kokoaminen… 3.10.2006;Mielenterveys- ja päihdehankkeiden tulokset… 22.8.2006.)1.6 MERTTU-hankeMERTTU-hankkeen taustalla ovat Suomen mielenterveyspalveluissa viime vuosi-kymmenten aikana tapahtuneet lukuisat muutokset, jotka ovat olleet luonteeltaanniin rakenteellisia kuin toiminnallisiakin. Kuntien monimuotoiset tavat järjestääaikuisväestön mielenterveyspalveluja tarjoavat kansainvälisestikin katsoen ainutlaatui-sen mahdollisuuden tutkia mielenterveyspalvelujen järjestämistapaa ja sen yhteyksiäväestön mielenterveyteen. Tästä lähtökohdasta Suomen Akatemian terveydenhuollontutkimusohjelmaan kuuluvassa Stakesin osittain Kuntaliiton kanssa yhteistyössä toteut-tamassa MERTTU-hankkeessa tutkitaan työikäisen väestön mielenterveyspalvelujenvaikuttavuutta. Tavoitteena on valtakunnallisen tiedonkeruun avulla kartoittaa mah-dollisimman kattavasti erilaisia mielenterveyspalvelujen järjestämismalleja ja arvioidaniiden alueellisia vaikuttavuuseroja valtakunnallisesti saatavilla tulosmittareilla. Hankeon kolmivuotinen ja se ajoittuu vuosille 2004–2006. Stakesin johtamaa MERTTU-hanketta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Stakesja Suomen Kuntaliitto. Toimijoina hankkeessa ovat mukana Stakesin mielenterveysryh-mä, Suomen Kuntaliitto, Kela sekä Tampereen yliopiston terveystieteen laitos ja Turunyliopiston psykiatrian klinikka. Hanketta on seurannut ohjausryhmä, jonka jäseninäovat Timo Klaukka Kansaneläkelaitokselta, Matti Joukamaa Tampereen yliopistosta,Raimo Salokangas Turun yliopistosta, Ritva Larjomaa Suomen Kuntaliitosta sekä IlmoKeskimäki, Kristian Wahlbeck ja Irma Kiikkala Stakesista. Ohjausryhmän esittelijänäon toiminut projektipäällikkö Sami Pirkola. Nyt käsillä olevassa palveluraportissa esitellään MERTTU-hankkeessa kerätyntiedon keskeisiä piirteitä ja pyritään kuvaamaan kuntien aikuisväestölle suunnattujenmielenterveyspalvelujen kirjo vuoden 2004 lopussa. Tiedonkeruun avulla muodoste-taan kattava kuva koko maan mielenterveyspalvelujärjestelmästä alueellisine eroineen.Alueelliset palvelujärjestelmät kuvataan standardoidun luokittelujärjestelmän mukaan jaerilaisten palvelurakenteiden vaikuttavuutta väestön mielenterveyteen ja hyvinvointiinarvioidaan sen jälkeen tilastollisin menetelmin. Alueellisia palveluyksikköjakaumiaja organisaatiomuutostietoa täydennetään valtakunnallisilla rekisteritiedoilla, joistakeskeisimpiä lähteitä ovat laitoshoitoa kuvaavat Stakesin Hilmo-rekisterin hoitoil-moitustiedot nimenomaan psykiatrian alalta, sekä terveyskeskusten toimittamatACTA
  27. 27. 27mielenterveyteen liittyvät avohoitokäyntiluvut. Hankkeessa kerättävän tiedon ja senanalysoimisen toivotaan tuottavan merkittävää tietoa palvelujärjestelmän kehittämisenpohjaksi. Lähtöajatuksena on, että mielenterveyspalvelujen järjestämisessä tapahtuneetradikaalit ja osin kontrolloimattomatkin muutokset ovat saattaneet johtaa erilaisiinalueellisiin palvelumalleihin, joiden vaikutus alueen väestön mielenterveyteen vaihtelee.Tyydyttymätön palvelutarve voi ilmetä monenlaisina ei-toivottuina ilmiöinä, kuten erimittarein havaittavana psykososiaalisena pahoinvointina, lisääntyneenä kuolleisuutena,toimintakyvyttömyytenä tai palvelujen epätarkoituksenmukaisena käyttönä. Nyt tar-kasteltavassa kuvailevassa raportissa tuodaan esiin järjestelmän rakennetta ja piirteitäja todetaan lyhyesti joitakin muissa analyyseissa tehtyjä havaintoja muun muassaitsemurhien aluevaihtelusta ja sairaalahoidon jälkeisten itsemurhien kehitystrendeistä.Varsinaisesti johtopäätöksiä palvelujärjestelmän vaikuttavuudesta tullaan tekemäänmyöhemmissä raporteissa. On syytä muistaa, että käsillä olevassa selvityksessä esitettävät tulokset käsittävätainoastaan työikäisille aikuisille (18−65 v) suunnatut mielenterveyspalvelut. Selvi-tyksen ulkopuolelle jäävät lapsille ja nuorille sekä ikääntyneille erikseen suunnatutmielenterveyspalvelut. AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  28. 28. 282 Menetelmät ja tiedonkeruu2.1 ESMS-instrumenttiMERTTU-hankkeen tiedonkeruussa välineeksi otettiin ESMS-luokittelumenetelmä(European Service Mapping Schedule), joka on aikuisväestön mielenterveyspalvelujenkartoittamiseen kehitetty ja edelleen kehiteltävä luokitteluväline. ESMS:n käyttökel-poisuutta on testattu eurooppalaisissa monikeskustutkimuksissa ja sen käyttämiseksija edelleen kehittämiseksi on vireillä useita hankkeita. (Johnson et al. 2000; Salva-dor-Carulla et al. 2005.) ESMS on käännetty suomeksi MERTTU-tutkimusryhmäntoimesta (liite 1). Tutkimusta varten ESMS käännettiin myös ruotsiksi käyttöliittymänosalta (liite 2). ESMS-instrumentti koostuu neljästä osasta. Ensimmäisen osan muodostavatjohdantokysymykset, jotka liittyvät tutkittavaan alueeseen ja sen väestöön. Toinen osakoostuu palvelukartoituksesta tai palvelupuusta, joka luokittelee ja luetteloi alueenväestölle tarjolla olevat palvelut keskeisten palvelutoimintojen perusteella. Tavoitteenaon tuottaa kattava kuva paikallisista mielenterveyspalveluista, joka perustuu yksiköidentoimintaan, palvelujen saatavuuteen ja toimipaikkaan. Palvelupuussa oman haaransamuodostavat ympärivuorokautinen hoito tai palvelu (Y-haara), järjestetty päivätoiminta(J-haara) sekä avohoito- ja palvelu (A-haara). Myös itseapua ja ei-ammatillisia palvelujavarten on oma haaransa (I). Näistä haarat Y, J ja A jakautuvat useisiin määriteltyihinalaluokkiin. (Kuva 1.) ESMS:n kolmas osa on palvelujen käyttölaskenta, joka on stan-dardoitu menettely alueen väestön keskeisten palvelujen käytön tason määrittämiseksi.Neljäs osa puolestaan on palvelupistekuvaus, joka kuvaa yksityiskohtaisesti eri palvelu-muotojen ominaisuuksia ja täydentää toisen osan (palvelukartoitus) tietoja. Palvelupuun eri haarat jakautuvat siten, että ympärivuorikautinen hoito ja pal-velu luokittuu 13 eri palveluyksikkötyyppiin. Järjestetty päivätoiminta luokitellaan 9erilaiseen ja avohoito- ja palvelu 10 erilaiseen palveluyksikkötyyppiin. (Kuva 1.) Kun-nilta kerätty tieto kuntien käyttämistä palveluyksiköistä ei sisällä yksiköiden koko- taivolyymitietoa, vaan ensisijaisesti eri yksikkötyyppeihin sijoittuvien palveluyksiköidenmäärän. MERTTU-tiedonkeruussa koottiin myös tieto siitä, tuotetaanko palvelukunnan, sairaanhoitopiirin vai jonkun muun kuten kolmannen sektorin toimesta, jajärjestetäänkö se terveys- vai sosiaalisektorin toimintana.ACTA
  29. 29. 29 Ympärivuorokautinen hoito tai -palvelu (Y-haara) Akuuttiosasto (Y2) Kuntouttava asuminen (Y8–Y10) Järjestetty päivätoiminta (J-haara) Päiväsairaala (J1) Avohoito ja -palvelu (A-haara) Psyk pkl ja MTT (A8–A10) Itseapu ja ei-ammatillinen toimintaKuva 1. Palvelupuu ja esimerkkejä joidenkin tyypillisten palvelujen sijoittumisesta.2.1.1 Ympärivuorokautinen palveluYmpärivuorikautisen hoidon tai palvelun Y-haaraan kuuluviin palveluihin sijoittuvathoitoa ja vuodepaikkoja mielenterveyshäiriöistä kärsiville tarjoavat yksiköt. Ympärivuo-rokautisen hoidon tai palvelun yksiköissä henkilökunnalla on sekä potilaan seurantaanettä kliinisen ja sosiaalisen tilanteen hoitoon liittyviä tehtäviä. Ympärivuorokautisiapalveluja voidaan joko tuottaa itse kunnan toimesta tai ostaa esimerkiksi sairaanhoito-piiriltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Yksiköt jaotellaan sen mukaan, onko yksikköakuuttiyksikkö, onko kyseessä sairaalayksikkö, sekä sen mukaan, onko hoitojaksojenpituutta jotenkin rajattu. Tähän haaraan kuuluvat myös turvayksiköt, joihin tulevatpotilaat arvioidaan liian vaarallisiksi itselleen tai muille, jotta heitä voitaisiin hoitaaalueen tavanomaisilla osastoilla tai koska laki määrää heidät hoidettavaksi erityisilläosastoilla. Esimerkkejä Y-haaraan kuuluvista palveluista ovat vuodeosastot sekä erilaisetkuntoutus- ja hoitokodit. (Kuva 1.) AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  30. 30. 302.1.2 Järjestetty päivätoimintaJärjestetyn päivätoiminnan J-haaraan kuuluvat palveluyksiköt, joissa toiminta onryhmämuotoista. Ne tarjoavat erityyppisiä palveluja mielenterveyden ongelmiin,kuten järjestettyä päivätoimintaa ja sosiaalisia kontakteja tai sosiaalista tukea, ja niilläon säännölliset aukioloajat, jolloin henkilökunta on tavattavissa. Näissä yksiköissäpotilaat/asiakkaat ovat osan aikaa siten, että henkilökunta ei ole heihin jatkuvassahenkilökohtaisessa kontaktissa. Yksiköitä luokitellaan esimerkiksi sen mukaan, onkokyseessä akuutti vai ei-akuutti päiväpalvelu, onko hoito tai palvelu tiivistä vai har-vajaksoista sekä sen mukaan, onko kyse työstä tai siihen liittyvästä toiminnasta vaimuusta, vapaamuotoisemmasta päivätoiminnasta. Mikäli potilaan on mahdollistakäyttää tarjottuja palveluja ainakin neljänä päivänä viikossa vähintään puolen päivänajan, palvelu luokitellaan tiiviin hoidon tai palvelun yksiköksi, vaikka osa potilaistakäyttäisikin sitä harvemmin. Mikäli palveluyksikkö tarjoaa päivittäisestä aukioloajastaanalle 25 prosenttia järjestettyä päivä- tai työtoimintaa, on kyseessä vapaamuotoinenjärjestetty päivätoiminta. Esimerkkejä J-haaraan kuuluvista palveluista ovat erilaisetpsykiatriset päivätoimintapisteet kuten päivätoimintakeskukset ja päiväosastot sekäerilaiset klubitalot. (Kuva 1.)2.1.3 Avohoito ja -palveluAvohoidon ja -palvelun A-haaraan kuuluvat yksiköt, joissa ammattihenkilöstön japotilaiden välisen toiminnan tavoitteena on mielenterveyshäiriön ja siihen liittyvienkliinisten ja sosiaalisten ongelmien lieventäminen, ja joita ei ole luokiteltu kahteenaiemmin mainittuun haaraan. Mikäli vähintään 20 prosenttia käynneistä tapahtuuvarsinaisten toimitilojen ulkopuolella, palvelu luokitellaan liikkuvaksi. Mikäli avohoi-toyksikkö pystyy tarjoamaan käyntejä kolmesti viikossa, se on korkean tiheyden palvelu,vaikka monia asiakkaita tavattaisiinkin tätä harvemmin. Jos yksikkö voi tarjota käyntejävähintään kerran kahdessa viikossa, muttei kolmea kertaa viikossa, se on keskimää-räisen tiheyden palvelu, vaikka joitakin potilaita tavattaisiin harvemmin kuin kerrankahdessa viikossa. Ainoastaan ne avohoitoyksiköt, jotka eivät yleensä pysty tarjoamaankäyntejä vähintään kerran kahdessa viikossa, luokitellaan matalan tiheyden palveluiksi.Yksiköitä jaotellaan sen mukaan, ovatko palvelut päivystys- vai ajanvarauspalveluja,ovatko palvelut liikkuvia vai pysyviä sekä sen mukaan, kuinka usein potilaita/asiakkaitaon mahdollista tavata. Esimerkkejä A-haaraan kuuluvista palveluista ovat psykiatrianpoliklinikat ja mielenterveystoimistot. (Kuva 1.)2.1.4 Itseapu ja ei-ammatillinen toimintaItseavuksi ja ei-ammatilliseksi toiminnaksi luokitellaan palvelut, joiden pääasiallisenatehtävänä on tarjota tukea, apua tai kontakteja mielenterveyden häiriöstä kärsiville taiheidän läheisilleen. Näissä yksiköissä ei kuitenkaan ole erikoistunutta henkilökuntaa,jonka tehtävänä on tarjota ympärivuorokautisia palveluja, päivätoimintaa tai avohoitoaACTA
  31. 31. 31ja -palvelua. Esimerkkejä itseavusta ja ei-ammatillisesta toiminnasta ovat mielenter-veyskuntoutujien omaehtoiset itseapu- ja vertaisapuryhmät.2.1.5 ESMS:n käyttöperiaatteitaMERTTU-tiedonkeruussa ESMS:n mukaisten työikäisten palvelujen käyttölasken-tatietojen ja palvelupistekuvausten systemaattinen kerääminen ei ollut käytännössämahdollista, vaan palvelujen käyttölaskennassa sovittiin käytettävän valtakunnallisenrekisteritiedonkeruun tietoja (Hilmon laitoshoitotiedot, kuntien tuottamat avohoi-tokäyntitiedot). Myöskään palveluyksikkökohtaisia tietoja esimerkiksi työntekijöistätai asiakkaista ei kerätty erikseen, vaan yksikköluokittelutiedon katsottiin riittävänpalvelujen monimuotoisuuden ja toiminnan suuntaviivojen arviointiin. ESMS:n käytössä on neljä periaatetta, joista ensimmäinen koskee sisällytettäviäpalveluja. ESMS:ää sovelletaan mielenterveyspalveluihin, jotka kattavat tietyn alueenväestön. Laskentaan otetaan mukaan sekä tietyllä alueella toimivat yksiköt että sellaisetalueen ulkopuolella toimivat yksiköt, joita käyttää tai on viimeisen vuoden aikana käyt-tänyt vähintään viisi alueen asukasta. Toinen periaate määrittelee mielenterveyspalvelut.Mielenterveyspalveluihin kuuluvat ne palveluyksiköt, joiden erityisenä tavoitteena onmielenterveyshäiriön ja sen kliinisten tai sosiaalisten seuraamusten hallinta. Kyseeseenvoivat tulla niin julkisen terveydenhuollon, sosiaalihuollon, vapaaehtoistyön kuinyksityissektorinkin palvelut. Palveluja, joita ei ole suunniteltu juuri mielenterveysongel-maisten tarpeita ajatellen, ei tässä yhteydessä lasketa kuuluvan mielenterveyspalveluihin,vaikka mielenterveysongelmaiset niitä käyttäisivätkin. Perusterveydenhuollosta mukaanlasketaan vain mielenterveyshäiriöiden hoitoon tai kuntoutukseen erikoistuneet yksiköt.Kolmas periaate määrittelee mukaan otettavat potilasryhmät. Oletuskohderyhmänäon kulloisenkin alueen työikäisen väestön (18–65-vuotiaat) ne henkilöt, joilla onmielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöitä. Neljännessä periaatteessa todetaan, ettätiedonkeruun toteuttaminen koko laajuudessaan ei kuitenkaan aina ole mahdollistatai edes tarpeen, vaan ESMS:stä voidaan valita käytettäväksi vain joitakin osia. Tärkeääon, että vertailuasetelmissa käytetään samoja osia instrumentista. (Liite 1.)2.1.6 Avopalvelujen suhde ympärivuorokautisiin palveluihinPalvelurakenteen suhteellisen avohoitopainotteisuuden tai avohoitotoiminnan mo-nimuotoisuuden karkeaksi arvioimiseksi tarkasteluun otettiin erilaisten avo- ja ym-pärivuorokautisten palveluyksikkötyyppien määrien vaihtelu kunnittain. Tilannettakuvaavan indeksin saamiseksi kunnan koosta riippumatta laskettiin A-haaran yksikkö-tyyppien määrän suhde Y-haaran yksikkötyyppien määrään. Näin saatiin suhdeluku,joka – vaikkakin karkealla tasolla – kuvastanee palvelujen avohoitopainotteisuuttamonimuotoisuuden näkökulmasta. AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  32. 32. 322.2 TiedonkeruuKuntakohtaisessa MERTTU-tiedonkeruussa Ahvenanmaan kunnat jätettiin pois pie-nen kokonsa vuoksi ja kysely kohdistui siten Manner-Suomen 428 kuntaan. Sähköisenlomakekyselyn kohteena olivat kuntien asukkaille tarjottavat aikuisten mielenterveys-palvelut ja myös sellaiset päihdepalvelut, jotka tarjoavat palveluja päihdeongelmaistenlisäksi myös mielenterveysongelmaisille.2.2.1 Ajankohta ja vastaajatTutkimuksessa käytettävä aineisto kerättiin syyskuun 2004 ja syyskuun 2005 välisenäaikana, ja tiedot pyydettiin koskien palvelujen tilannetta vuonna 2004. Ensimmäinenyhteydenotto kohdistui suoraan kuntien sosiaali- ja terveystoimen johtajiin tai näitävastaaviin, palveluja kokonaisuutena tunteviin toimijoihin ja virkamiehiin. Kyselyohjeistettiin siirtämään tarvittaessa muille kunnan palveluja tunteville toimijoille,kuten lääkäreille tai psykiatrisille sairaanhoitajille. Ensimmäinen yhteydenotto tapahtuisähköpostitse ja kuntien edustajia pyydettiin vierailemaan MERTTU-tutkimushank-keen internetsivuilla. Internetsivuilla oli tarkempaa tietoa itse tutkimushankkeestasekä etenemisohjeet. Kunnan edustajan luoman salasanan avulla kunnat pääsivät vas-taamaan kyselyyn suoraan internetissä. Ensivaiheen ohjeistuksella pyrittiin löytämäänne henkilöt, jotka osaisivat parhaiten listata aikuisille mielenterveyspalveluja tarjoavatyksiköt. Vastaajat edustivat lopulta eri ammattiryhmiä ja erilaisissa työtehtävissätoimivia henkilöitä. Viime vaiheen tiedonantajina toimi muun muassa psykiatrisiasairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä tai vastaavia lääkäreitä (taulukko 1). Joissakinkunnissa lomakkeisiin oli vastattu useamman henkilön yhteistyönä. Tieto vastaajanammattiasemasta saatiin 169 kunnasta, mikä on vain hieman yli puolet (55 %) vas-tanneista kunnista (N = 308).Taulukko 1. Vastaajat ammattiaseman mukaan.Sosiaali-/terveystoimi, perusturva; johtavassa asemassa 37 %Ylilääkäri tai vastaava 17 %Terveyskeskuspsykologi tai vastaava 6%Johtava hoitaja/sairaanhoitaja tai vastaava 19 %Muu virka tai toimi; sosiaali-/terveydenhuolto 21 %2.2.2 Sähköiset lomakkeetTietoa kuntien työikäiselle väestölle suunnatuista palveluista kerättiin sähköisestitäytettävillä lomakkeilla. Ensimmäisellä lomakkeella (liite 3) kunnilta kysyttiin erik-seen lueteltuja mielenterveystyöhön liittyviä strategisia, hallinnollisia ja operatiivisiamuutoksia vuosina 1992−2004. Kysely siis rajattiin vuonna 1991 tapahtuneen sairaan-ACTA
  33. 33. 33hoitopiiriuudistuksen jälkeiseen ajanjaksoon. Kysyttyjä hallinnollisia muutoksia olivatmuun muassa mielenterveysstrategian laatiminen ja käyttöönotto, päihdepalvelujenjärjestämistä koskevat muutokset, sairaansijojen siirto laitoksesta toiseen, sosiaali- jaterveystoimen palveluyksiköiden yhdistäminen, mielenterveysavopalvelujen osittainentai täydellinen siirto erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksen toiminnaksi, kunnankäyttämän mielenterveyspalveluja tarjoavan laitoksen lopettaminen sekä kuntayhtymäntai vastaavan muodostaminen. Lomakkeessa kysyttiin myös kunnassa erikseen sovittujayhteistyömuotoja mielenterveyspalveluja tuottavien organisaatioiden välillä. Toisella lomakkeella (liite 4) kerättiin yksikkötiedot kunnan mielenterveyspalve-lujärjestelmästä. Tähän palvelupuu-lomakkeeseen syötettiin mielenterveysyksiköitäkoskevat perustiedot sekä niiden järjestämis- ja tuottamismalli. Aineisto tallennettiinsuoraan tutkimushankkeen tietokantaan. Lomakkeisiin vastaamisesta muistutettiinuseita kertoja. Täyttämiseen tarjottiin tukea sekä sähköpostitse että puhelimitse. Mo-nilta kunnilta tiedot kerättiin ja pääosa kaikista tallennuksista tarkistettiin puhelinhaas-tatteluin. Lomakkeista kertyvä tieto voitiin automaattisen tiedonkeruun menetelminsiirtää tietokannoiksi suhteellisen nopeasti, ja näitä tietokantoja pystyttiin edelleenmuokkaamaan analyysien edellyttämään muotoon.2.2.3 SairaanhoitopiirikyselySuoraan kunnilta kerätyn aineiston lisäksi hankkeessa kerättiin tietoja myös sairaan-hoitopiireiltä. Sairaanhoitopiirien edustajia psykiatristen palvelujen osalta pyydettiinluokittelemaan palvelunsa ESMS:n mukaan sekä ilmoittamaan, mitä palveluja sai-raanhoitopiirit tuottavat kuntien käyttöön. Sairaanhoitopiireiltä tieto saatiin kerättyäkattavasti, mutta se on analyyseja varten ja tiedon tasapainon vuoksi ulotettu koskemaanvain niitä kuntia, jotka ovat itse vastanneet kuntakyselyyn. Sairaanhoitopiireiltä kerät-ty tieto yhdistettiin kuntien antamaan tietoon ja lopputuloksena saatiin molempienkyselyjen tietoja 308 kunnan osalta. On huomattava, että sairaanhoitopiiritason tarkastelussa kunkin sairaanhoitopiirinalueelta vastanneet kunnat edustavat koko sairaanhoitopiiriä. Joidenkin sairaanhoi-topiirien alueella vastausprosentti jäi kuitenkin huomattavan alhaiseksi, jolloin vas-tanneiden kuntien edustavuus kyseisessä sairaanhoitopiirissä voidaan asettaa jossainmäärin kyseenalaiseksi.2.2.4 Valtakunnallinen tilasto- ja rekisteritietoOlemassa olevista kansallisista tilastolähteistä koottiin sosioekonomista ja sosiodemo-grafista väestötietoa, jota pyrittiin luokittelemaan standardisoidun ESDS (EuropeanSociodemographic Schedule) -luokittelujärjestelmän mukaan. Tilastokeskuksen tieto-kantojen ja Stakesin ylläpitämän Sotka-tietokannan avulla saatiin tietoa alueellisistaikä- ja sukupuolijakaumista, väestötiheydestä, työttömyysasteesta, siviilisäädystä sekäasuinolosuhteista. Lisäksi koottiin tietoa väestön tuloista, alkoholin myynnistä sekämuista sosioekonomisista piirteistä. AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA
  34. 34. 34 Kuntien kuvaamisessa apuna käytetään Tilastokeskuksessa kunnan kaupunkimai-suuden kuvaajaksi kehitettyä tilastollista kuntaryhmitystä, joka jakaa kunnat taajamavä-estön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kaupunkimaisiin, taajaanasuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin. (Tilastollinen kuntaryhmitys 2005.) Avohoidon ja -palvelujen osalta hyödynnettiin myös Stakesin vuosittain kokoamaatietoa kuntien mielenterveysavohoitokäynneistä. Nämä avohoitokäynnit pitävät sisäl-lään sekä sairaanhoitopiirien erikoissairaanhoidon (Hilmo/Benchmarking-tietokanta)että kuntien itse tuottamien mielenterveyspalvelujen avohoitokäynnit (terveyskeskustenStakesiin toimittamia tietoja). Perusterveydenhuollon terveyskeskuskäynnit eivät sisällynäihin avohoitokäynteihin. Laitoshoitotietoina poimittiin hoitoilmoitusrekisteristätiedot vuoden 2004 psykiatrisista laitoshoitojaksoista määriteltynä erikoisalan mukaan.Mukaan tarkasteluun otettiin väkimäärään suhteutetut hoitopäivien kokonaismäärä,yksittäisten potilaiden lukumäärä, hoitojaksojen lukumäärä ja tehtyjen tarkkailulä-hetteiden (M1) määrä.2.2.5 Aasian luonnonkatastrofin jälkeisten psykososiaalisten palvelujen tilannekartoitusVarsinaisen MERTTU-kyselyn lisäksi samaa sähköistä tiedonkeruun käyttöliittymääkäyttäen kerättiin nopealla aikataululla tietoa myös Aasian luonnononnettomuudenjälkeisen tilanteen kunnissa aiheuttamasta psykososiaalisen tuen ja siitä aiheutuvanlisäresurssoinnin tarpeesta. Tämän tiedonkeruun perusteella on julkaistu erillisiä,luonnononnettomuuden jälkeistä tilannetta kuvaavia raportteja (Hynninen 2005;Tuomi-Nikula ym. 2005; Harjajärvi ym. 2005).ACTA
  35. 35. 353 Aikuisväestön mielenterveys- palvelujen tila vuonna 20043.1 Katoraportti ja -analyysiKunnan mielenterveyspalvelujen järjestämisessä tapahtuneita hallinnollisia muutoksiakartoittaneeseen lomake 1:seen saatiin Manner-Suomen osalta vastausprosentiksi 73prosenttia. Useiden jälkitiedustelujen lähettämisen, tietojen tarkistamisen ja systemaat-tisten tietokantatarkistusten jälkeen lomakkeen 2 eli palvelupuu-kuvauksen vastaus-prosentiksi saatiin Manner-Suomen osalta 72 prosenttia. Asianmukaisesti luokiteltuaESMS (European Service Mapping Schedule) dataa saatiin 308 kunnasta. MERTTU-aineiston kunnat jakautuivat Tilastokeskuksen kuntaryhmityksenmukaan seuraavasti: kaupunkimaisia kuntia 57 (18,5 %), taajaan asuttuja kuntia 55(17,9 %) ja maaseutumaisia kuntia 196 (63,6 %). Kuntaryhmityksen mukaan tarkas-teltuna kaupunkimaiset kunnat vastasivat MERTTU-palvelupuulomakkeeseen taajaanasuttuja ja maaseutukuntia innokkaammin (taulukko 2).Taulukko 2. Lomakkeeseen 2 vastanneet ja ei-vastanneet Manner-Suomen kunnat tilastollisenkuntaryhmityksen mukaan.Kuntatyyppi Vastanneet Ei-vastanneet Yhteensä Vastaus-%Kaupunkimainen kunta 57 10 67 85Taajaan asuttu kunta 55 18 73 75Maaseutumainen kunta 196 92 288 68Yhteensä 308 120 428 72Chi-square 11.04, df = 2, p < 0.005MERTTU-kyselyyn vastaamatta jättäneet kunnat olivat asukasluvultaan pienempiäkuin vastanneet kunnat (taulukko 3). Väestön keski-ikä oli vastaamattomissa kunnissakorkeampi. Vastaamattomissa kunnissa toteutettiin enemmän yksittäisiä psykiatrisiasairaalahoitojaksoja ja kirjoitettiin enemmän lähetteitä tahdosta riippumattomaan psy-kiatriseen sairaalahoitoon. Hoito näyttäisikin näissä kunnissa olevan hieman laitospai-notteisempaa. Alkoholin kulutus asukasta kohden oli vastaamattomissa kunnissa jonkinverran vähäisempää. Ne 120 kuntaa, jotka eivät vastanneet MERTTU-kyselyyn kunnanpalvelupuusta, olivat siis yleistäen pieniä maaseutukuntia, joissa on iäkäs väestö. AIKUISTEN MIELENTERVEYSPALVELUT MUUTOKSESSA

×