RAKKAUDEN MERKIT JA METAFORAT KARI HOTAKAISEN PROOSASSA Leena Mäkelä-Marttinen
<ul><li>Harmittavat takaiskut , runoja (1982) </li></ul><ul><li>Kuka pelkää mustaa miestä , runoja (1985) </li></ul><ul><l...
<ul><li>Matin näkökulma:  </li></ul><ul><li>” Helena valoi yhden lyönnin päälle koko eroaikeensa perustuksen. </li></ul><u...
<ul><li>Helenan näkökulma: </li></ul><ul><li>” Sen tiedän, ettei minun olisi koskaan pitänyt lähteä Ruisrockiin kesällä 19...
<ul><li>” Istun pihakeinussa omenapuiden alla ja liu’utan paljaita jalkoja nurmikolla. On elokuinen iltapäivä, sauna lämpi...
<ul><li>” Tein hänelle sen, minkä toivoisin itselleni tehtävän.”  </li></ul><ul><li>(Hotakainen 2006:111) </li></ul>
<ul><li>” Mokka unohti ajan, paikan, nimensä, asemansa ja koko siihenastisen elämänsä. Ei ollut mitään muuta kuin tuo hetk...
<ul><li>” Mokka käveli sumussa. Oikeasti hän käveli kirkkaassa ilmassa. Mokka käveli vetten päällä. Oikeasti hän käveli ku...
<ul><li>” Rakennettiinko tässä välissä uusi ihminen eikä me huomattu mitään, meiltäkö salassa on kehitetty aivan uusi olen...
<ul><li>POSTIKORTTI, SYYSMAISEMA </li></ul><ul><li>Ainoa poika Pekka! </li></ul><ul><li>Näky viimeksi ilmeestä, ettei ole ...
<ul><li>Helena mietti. Kimmo halusi puhua ja iskeä. Puhe oli esileikkiä, esipuhetta. Aikidon perusperiaatteen mukaan minun...
<ul><li>Hän päätti ajaa naisen asunnolle ja sanoa heti ovella: sinä olet minun, vaikka ensin minä vihasin sinua. Vihaan vi...
<ul><li>Biko olisi halunnut kertoa aatoksiaan pitkin sivulausein, hän olisi hallita kaikki vivahteet, sävyerot ja yksityis...
<ul><li>Kari Hotakaisen proosassa: </li></ul><ul><li>Rakkauden metaforat saavat ilmaisunsa monipuolisten kerrontaratkaisuj...
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Hänen Ihonsa Silkillä Kudon Maailmani EhjäKsi

776
-1

Published on

Leena Mäkelä-Marttinen esityksen kalvot Suomen Semiotiikan seuran x Oscarin päivänä 28.11.2009.

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
776
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1
Actions
Shares
0
Downloads
0
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Hänen Ihonsa Silkillä Kudon Maailmani EhjäKsi

  1. 1. RAKKAUDEN MERKIT JA METAFORAT KARI HOTAKAISEN PROOSASSA Leena Mäkelä-Marttinen
  2. 2. <ul><li>Harmittavat takaiskut , runoja (1982) </li></ul><ul><li>Kuka pelkää mustaa miestä , runoja (1985) </li></ul><ul><li>Hot , runoja (1987) </li></ul><ul><li>Runokirja , runoja (1988) </li></ul><ul><li>Lastenkirja , lastenkirja (1990) </li></ul><ul><li>Buster Keaton: elämä ja teot , romaani (1991) </li></ul><ul><li>Bronks , romaani (1993) </li></ul><ul><li>Syntisäkki , romaani (1995) </li></ul><ul><li>Ritva , lastenkirja (1997) </li></ul><ul><li>Klassikko , romaani (1997) </li></ul><ul><li>Sydänkohtauksia , romaani (1999) </li></ul><ul><li>Kalikkakasa , runoja (2000) </li></ul><ul><li>Näytän hyvältä ilman paitaa, nuortenromaani (2000) </li></ul><ul><li>Elämä ja muita juttuja , kirjoituskokoelma (2001) </li></ul><ul><li>Juoksuhaudantie , romaani (2002) </li></ul><ul><li>Iisakin kirkko, romaani (2004) </li></ul><ul><li>Satukirja , lastenkirja (2004) </li></ul><ul><li>Huolimattomat, romaani (2006) </li></ul><ul><li>Finnhits , proosaa (2007) </li></ul><ul><li>Ihmisen osa, romaani (2009) </li></ul>
  3. 3. <ul><li>Matin näkökulma: </li></ul><ul><li>” Helena valoi yhden lyönnin päälle koko eroaikeensa perustuksen. </li></ul><ul><li>Yhden. </li></ul><ul><li>- - Helena teki minulle vanhanaikaisen, ihmiskunnan alkuhämäristä tutun tempun: iski sanallisesti jotta minä iskisin lihallisesti. - - </li></ul><ul><li>- Ennen sitä nyrkkiä olin tehnyt kaiken voitavani. Kaikkeni, sanoin minä, et juuri mitään, sanoi hän. </li></ul><ul><li>- - </li></ul><ul><li>- - Lupauduin jopa perheterapiaan, jollaisia oli siinnyt maahan lähes yhtä paljon kuin kylpylöitä. - - ” (Hotakainen 2002:9) </li></ul>
  4. 4. <ul><li>Helenan näkökulma: </li></ul><ul><li>” Sen tiedän, ettei minun olisi koskaan pitänyt lähteä Ruisrockiin kesällä 1978. - - </li></ul><ul><li>Osasi koskettaa sieltä niin, ettei se edes sormelta tuntunut. Hyräili hiljaa kertosäettä, osasi niitä ulkoa. Keinutti minua päällään, kuin olisin lipunut aaltojen päällä. Oksensi Marlin omenaviiniä aukosta nurmikolle, mutta miten suutut miehelle, joka koskettaa ja keinuttaa niin. Mutta mistä se sen nyrkin kehitti. Sirkun mielestä nyrkin kasvuvauhti on kuin männyn; kaksikymmentä vuotta täyteen mittaan. </li></ul><ul><li>Olisi pitänyt mennä herättäjäjuhlille.” (Hotakainen 2002:47) </li></ul>
  5. 5. <ul><li>” Istun pihakeinussa omenapuiden alla ja liu’utan paljaita jalkoja nurmikolla. On elokuinen iltapäivä, sauna lämpiämässä. Kohta he tulevat autosta, ja menemme yhdessä löylyyn. Ennen sitä ruokin hänet, joka minulle kaikkensa antoi.” (Hotakainen 2002: 334) </li></ul>
  6. 6. <ul><li>” Tein hänelle sen, minkä toivoisin itselleni tehtävän.” </li></ul><ul><li>(Hotakainen 2006:111) </li></ul>
  7. 7. <ul><li>” Mokka unohti ajan, paikan, nimensä, asemansa ja koko siihenastisen elämänsä. Ei ollut mitään muuta kuin tuo hetki, tuo käsi ja iho, jota pitkin se liukui. Hän kääntyi ja katsoi Leilan silmiin. Ne olivat siniset ja kiiltävät ja keltaiset ja vihreät ja ruskeat ja isot ja pienet ja Mokka katsoi niihin niin kauan, ettei enää tiennyt, olivatko ne silmät lainkaan vai olivatko ne metsälähteet, joiden uumeniin hän katosi kaikkine hyvineen. - - </li></ul><ul><li>Mokka ja Leila olivat kumpikin tahollaan jo aikaa sitten luopuneet toivosta kokea jotain tällaista: he tärähtelivät, vavahtelivat ja kiemurtelivat, itsensä unohtaen, toisensa nähden. Kokonaisena ja palasina oli maailma yhtä aikaa, ja he sen keskellä, iloisina antajina ja syyttöminä saajina todistivat luonnonilmiöitä. </li></ul><ul><li>He näkivät Pisan kaltevan tornin ja Niagaran putouksen, he näkivät riippuvat puutarhat ja Suomen voittavan jalkapallon maailmanmestaruuden. Inkojen kulta-aarteet ja faaraoiden pyramidit nousivat heidän hikisten silmiensä eteen, ja he kuulivat ääniä, jotka muistuttivat alkuperäiskansojen kurkkulaulua ja saamelaisten joikua. Ja kun saavuttivat yhtä aikaa korkeimman kaikista, sen huipun jolta aukeavat uudet maailmat, he mätkähtivät alas johonkin, joka tuntui ensin mereltä ja vasta sitten lattialta. (Hotakainen 2007: 202-203, 204) </li></ul>
  8. 8. <ul><li>” Mokka käveli sumussa. Oikeasti hän käveli kirkkaassa ilmassa. Mokka käveli vetten päällä. Oikeasti hän käveli kuivalla kadulla. Mokka oli kusessa. Oikeasti hän oli hunajassa, sitä valui kaikkialta hänen suuhunsa, hän maistoi sen nurkkakuppilan makkarakeitossa, hän maistoi sen ruisleivässä ja pakastepitsassa. </li></ul><ul><li>Mokka eli tässä maailmassa, mutta myös siinä toisessa, joka avautuu silloin kun sitä vähiten odottaa. Tämän maailman asiat hän näki sen toisen maailman läpi. Musta oli valkoista, keltainen vihreää ja linnut, joita hän aina oli pitänyt tarkoituksettomina ilmanpilaajina, olivat nyt auvoisen yksiavioisuuden kirkasäänisiä sanansaattajia. </li></ul><ul><li>Mokka astui taivaalliseen valoon, joka siivilöityi sermien välistä kauniisti kuluneelle puulattialle. Oikeasti hän astui Mertarannan karuun huoneeseen.” (Hotakainen 2007: 215) </li></ul>
  9. 9. <ul><li>” Rakennettiinko tässä välissä uusi ihminen eikä me huomattu mitään, meiltäkö salassa on kehitetty aivan uusi olento?” </li></ul><ul><li>Salme Malmikunnas </li></ul><ul><li>(Hotakainen 2009:270) </li></ul>
  10. 10. <ul><li>POSTIKORTTI, SYYSMAISEMA </li></ul><ul><li>Ainoa poika Pekka! </li></ul><ul><li>Näky viimeksi ilmeestä, ettei ole ollut minun pojalla tuuria naismaailmassa. Kuuntele äitiäs: älä pidä lököttäviä housuja. Ja paksupohjaisista läskipohjakengistä oli jo puhetta, ne jätä. Älä naisille viinaa tarjoa, vaan ruokaa, illallinen! Jos syö ahnaasti ja vapautuneesti, on myös petissä vallaton ja lämmin. Tämä on totuus. </li></ul><ul><li>Äitis </li></ul><ul><li>(Hotakainen 2009: 64) </li></ul>
  11. 11. <ul><li>Helena mietti. Kimmo halusi puhua ja iskeä. Puhe oli esileikkiä, esipuhetta. Aikidon perusperiaatteen mukaan minun pitää ohjata Kimmon tahto ohitseni niin, että hän itse tajuaa halunsa mahdottomuuden. Miten antaa Kimmolle kaikki antamatta yhtään mitään? </li></ul><ul><li>Lopulta Helena muotoili asiansa näin: </li></ul><ul><li>- Sä puhut hyvin, mutta tässä tuulisella terassilla osa sanoista hukkuu tuuleen. Saunaosaston kupeessa on sellainen vilvoitteluhuone. Puhu siellä lisää ja kun olet kaiken puhunut, minä riisun kaikki vaatteeni ja sinä panet minua kuin sonni. </li></ul><ul><li>Kimmo hiljentyi sanojen ääreen. - - Karkeista sanoista Kimmo ei pitänyt, hänen mielestään karkeiden sanojen käyttäjä oli juuri laskeutunut puusta ja etsi syötävää. - - </li></ul><ul><li>Kimmo - - päätti olla hiljaa. Hän oli pitkän uransa aikana huomannut, että hiljaisuus oli osa viestintää. Hiljaisuus luo merkityksiä, jännitteitä ja saa asiakkaan ajattelemaan sanojaan. </li></ul><ul><li>Helenaa hermostutti. Hän muisti aikido-opettajansa terävän katseen, kun Helena oli tarttunut vastustajansa käteen ja vääntänyt sitä väkivaltaisesti. Ei noin. Älä koskaan näytä tunnetta. Näyttäessäsi tunteen annat vallan toiselle. - - Viimeisellä pitkällä lauseella Helena oli näyttänyt inhon tunteensa, ja nyt voima oli Kimmolla. (Hotakainen 2009: 59–60) </li></ul>
  12. 12. <ul><li>Hän päätti ajaa naisen asunnolle ja sanoa heti ovella: sinä olet minun, vaikka ensin minä vihasin sinua. Vihaan vieläkin, mutta vielä enemmän vihaan itseäni. Voisitko nussia minua. Kuulit oikein. Nussia minua. Minulla on aivot ja rahaa. Ne voisit nussia minusta ulos heti alkuun. Katsotaan mitä jää jäljelle. Ei minulla ole tällainen sanavarasto. Yleensä. Nyt on. Elämä ei ole lyhyt, se on niin pitkä, etten näe sen päähän. Elämä on pitkästyttävä. Minä olen lyhytjännitteinen, siksi olen rikas. En jaksanut odottaa. Olin raaka ja nopea. Ja aika oli kypsä. Suurelta osin kaikki johtui hyvästä säkästä ja jatkuvasta puheesta. En ole koskaan ollut hiljaa missään tilassa, missä on ihmisiä. Ihmiset ovat aina asiakkaita, eivät heti, mutta ennen pitkää. (Hotakainen 2009: 215) </li></ul>
  13. 13. <ul><li>Biko olisi halunnut kertoa aatoksiaan pitkin sivulausein, hän olisi hallita kaikki vivahteet, sävyerot ja yksityiskohtaiset adjektiivit. Häntä ärsytti suunnattomasti, että maassa oli vain yksi ihminen, joka tarkasti tiesi mitä hän tunsi. Maija. Kaikki muut ihmiset olivat pitkän kielen päässä, jossain siellä kaukana, horisontissa. - - </li></ul><ul><li>Hän oli varma, että täydellisellä kielitaidolla hän olisi selvinnyt tilanteesta - - Hän olisi voinut sanoa pojalle: Sinä luulet, että olen sinulle uhka työelämässä ja rakkaudessa, mutta voin vakuuttaa, etten ole, koska luultavasti et ole hakeutumassa bussikuskin ammattiin ja koska minulla on Maija, sinun naisiisi en ole kajoamassa. Minä olen sinun pieni musta harmisi tässä maailmassa. Ne todella värikkäät vaikeudet ovat aivan jossain muualla. Sinä olet liikuttava ja söpö. Minä olin samanlainen sinun iässä. Liikuin porukoissa ja etsin sorrettavaa. Jotain pientä ja vääränväristä,, ja kyllä me sellaisen löysimme kun oikein savanneja haravoimme. - - Kotona Maija kysyi, miten päivä meni. Biko sanoi, että päivä lipsui kädestä suoraan yöhön. Maija teki Bikolle ison voileivän ja silitti hänen päätään. Biko otti Maijan syliinsä ja hyräili korvaan omankielistä lauluaan. Se kertoi paimenesta, joka oli eksynyt heimostaan ja harhaili tuntemattomalla seudulla. - - </li></ul><ul><li> - -Biko sanoi - - me parja ku rakasta - - ma leikka metsan pois siita aurinko tieltä. (Hotakainen 2009: 233, 234, 236, 238) </li></ul>
  14. 14. <ul><li>Kari Hotakaisen proosassa: </li></ul><ul><li>Rakkauden metaforat saavat ilmaisunsa monipuolisten kerrontaratkaisujen kautta. </li></ul><ul><li>Äärimmäisen subjektiivisten kertojanäkökulmien vaihtelu luo voimakasta kontrastisuutta tarinan sisältöön ja juonen kuljetukseen. Teosten moniäänisyys syntyy tästä asetelmasta, jossa suora dialogi on luonteeltaan usein asetelmallista tai vääristynyttä (myytävää ja ostettavaa, manipuloinnin väline, auktoritatiivista puhetta jne.) </li></ul><ul><li>Toiseuden/vierauden kokemus on tarinoissa vahvasti läsnä. </li></ul><ul><li>Puheen arvo ja merkitys korostuu tarinoissa, myös negaation kautta (puhumattomuus, puheen estyminen, kielitaidottomuus jne.) </li></ul><ul><li>Kerrontaratkaisut sitoutuvat useisiin teoksista luettaviin tekstilajeihin (kuulustelu, postikortti, tunnustus, (oma)elämäkerta, myyntipuhe jne.) </li></ul><ul><li>Tarinoiden henkilöt ovat muutoksen tai kriisin kynnystilanteessa. </li></ul>

×