SlideShare a Scribd company logo
1 of 67
Download to read offline
Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma
Ympäristöselostus
23.9.2013
2

Sisältö
Yhteenveto ............................................................................................................................................ 4
1 Johdanto ............................................................................................................................................. 7
2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat ................................................. 8
2.1 Yleistä .......................................................................................................................................................... 8
2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin .................................................................................................... 9
2.3 Ohjelman päätavoitteet .............................................................................................................................. 9
3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat............................................................................... 11
3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä ..................................................................................................... 11
3.2 Metsät ja metsien tila ................................................................................................................................ 13
3.3 Vesien tila .................................................................................................................................................. 13
3.4 Muut luonnonvarat ................................................................................................................................... 14
3.5 Luonnon monimuotoisuus......................................................................................................................... 16
3.6 Yhdyskuntarakenne ................................................................................................................................... 17
3.7 Kulttuuriympäristöt ................................................................................................................................... 19
3.8 Ilmastonmuutos......................................................................................................................................... 19
3.9 Energia ....................................................................................................................................................... 22
4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet ................................................................... 24
4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet ...................................................................... 24
4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet ................................................................................................. 31
5 Vaikutusten arviointi ......................................................................................................................... 33
5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen ................................................................. 33
5.2 Vaihtoehdot ............................................................................................................................................... 34
5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi ............................................................................................................... 35
5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) ................................................................. 35
5.3.2 Toimintalinja 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) ............. 41
5.3.3 Toimintalinja 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) ................................................................ 44
5.3.4 Toimintalinja 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR)........................................ 46
5.3.5 Toimintalinja 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) ............................................... 48
5.4 Rajat ylittävät ympäristövaikutukset ......................................................................................................... 50
5.5 Kokonaisvaikutusten arviointi ................................................................................................................... 50
6 Vaihtoehtojen vertailu ...................................................................................................................... 53
7 Ohjelman suhde ympäristötavoitteisiin ja kestävään kehitykseen....................................................... 54
3
8 Haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteet .............................................................................. 57
9 Arvioinnin epävarmuustekijät ............................................................................................................ 57
10 Suunnitelma ympäristövaikutusten seurannasta .............................................................................. 58

Liite: Yhteenveto valtakunnallisten teemojen, alueellisten suunnitelmaluonnosten sekä niistä laadittujen
ympäristöselostusten SOVA-kuulemisessa saadusta palautteesta
4

Yhteenveto
Tässä ympäristöselostuksessa on kuvattu ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahastoohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma on laadittu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä
Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisten suunnitelmien sekä ministeriöiden laatimien valtakunnallisesti toteutettavien teemojen suunnitelmien pohjalta.
Ohjelman tavoitteena on vahvistaa Suomen elinkeinorakennetta kehittämällä pk-yritysten kilpailukykyä ja
alueiden osaamista sekä edistää työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden varmistaminen on ohjelman keskeisenä sisältönä – merkittävimmät välittömät vaikutukset
syntyvät näillä kestävän kehityksen ulottuvuuksilla. Ympäristönäkökulmasta ohjelman tavoitteina ovat
vähähiilisen talouden ja alueiden luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen.
Ohjelma pyrkii vastaamaan ilmastotavoitteisiin ja alueiden luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyviin
haasteisiin. Samaan aikaan, kun pyritään lisäämään taloudellisen toiminnan määrää, pyritään myös ratkaisemaan olemassa olevia ja mahdollisia uusia ympäristöongelmia osaamista kehittämällä. Vähähiilisyyden
edistämistä toteutetaan laajalla toimenpidevalikoimalla ja tavoitteeksi on asetettu, että vähähiilisyyttä
edistäviin toimenpiteisiin kohdistuisi vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta.
Ohjelman myönteiset ympäristövaikutukset syntyvät talouden rakenteen uudistumisen kautta sekä ympäristömyönteisten ratkaisujen, toimintatapojen ja tuotteiden yleistymisen kautta. Sen sijaan ohjelma ei tarjoa välineitä esim. kulttuuriympäristön tai luonnon tilan parantamiseen, ympäristönsuojeluun tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, joten näiden keskeisten kestävän kehityksen elementtien osalta ohjelman
vaikutukset jäävät korkeintaan välillisiksi. Merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä taloudellisen toiminnan volyymin kasvaessa, mikäli se johtaa kokonaisuutena lisääntyvään luonnonvarojen käyttöön,
liikennevirtoihin ja päästöihin. Riskinä on, että ympäristömyönteisten ratkaisujen käyttöön otto ei yleisty
suunnitellusti ja kasvu syö tavoitellut myönteiset ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset. Kestävän kasvun
kannalta ympäristöllisen kestävyyden varmistamiseen liittyvät toimet nousevat tärkeiksi – toimeenpanovaiheessa on sen vuoksi tärkeää varmistaa ohjelman ympäristöpainotusten toteutuminen ja vaikuttavuus,
sekä hanke- että kokonaisvaikutusten tasolla.
Ympäristönäkökulmasta merkittäväksi muodostuu se, että ohjelma vauhdittaa ja suuntaa elinkeinotoiminnan rakenteellista muutosta. Suuntaus on perustuotannosta osaamisintensiivisille aloille ja palveluihin.
Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä
mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta. Kielteisten vaikutusten näkökulmasta ohjelma
tukee taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen käytön volyymin kasvua ja voi siten välillisesti lisätä
kokonaispäästöjä/kulutusta.
Kaikessa hanketoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee aina huomioida ympäristövaikutukset ja
minimoida haitalliset vaikutukset. Kestävän kehityksen edistämisen laajemmasta näkökulmasta ohjelman
perimmäinen haaste kuitenkin on, että taloudessa ei suoranaisesti ole olemassa – ehkä cleantech-alaa
lukuun ottamatta – sellaista valmista rakennetta tai toimialaa, jota tukemalla ilmasto- ja muut ympäristöongelmat olisi voitettavissa. Vaikuttaminen tällaisen rakenteen ja toimialan kehittymiseen olisi toteutuessaan epäilemättä yksi ohjelman merkittävimpiä ja kauaskantoisimpia saavutuksia.
Laadittuun arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, joista keskeisin koskee rahoituksen jakautumista eri toimialoille ja toimintalinjojen sisällä. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät puoltavat ohjelman vaikutusten
huolellista seurantaa ja arviointia toteuttamisvaiheessa.
Seuraavassa taulukossa on yhteenvedonomaisesti kuvattu ympäristöselostuksen toimintalinjakohtaisia
vaikutustarkasteluja viisiportaisella asteikolla:
5
++
+
0

merkittävä myönteinen vaikutus

--

vähäinen kielteinen vaikutus

vähäinen myönteinen vaikutus
ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia
merkittävä kielteinen vaikutus

Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin.

Toimintalinjat ↓

TL 1 Pk-yritysten
kilpailukyvyn
parantaminen
(EAKR)

Vaikutukset →
Vaikutukset
ihmisiin: väestö,
ihmisten terveys,
elinolot ja viihtyvyys

(+/-)
Työllistyminen lisää
edellytyksiä
ihmisten
hyvinvoinnille.
Vähähiiliset
ratkaisut edistävät
elämisen laatua.
Luonnonvarojen
kestämätön käyttö
voi vaikuttaa välillisesti väestön terveyteen, elinoloihin
ja viihtyvyyteen.

TL 2 Uusimman
tiedon ja
osaamisen
tuottaminen ja
hyödyntäminen
(EAKR)

(+)
Työllistyminen lisää
edellytyksiä
ihmisten
hyvinvoinnille.
Vähähiiliset
ratkaisut edistävät

Vaikutukset
luonnonympäristöön:
luonnon
monimuotoisuus,
eliöstö, kasvillisuus,
maaperä, vesi, ilma,
ilmastotekijät
(+ / -)
Vähäpäästöisten
tekniikoiden ja
uusiutuvan energian
käyttö sekä energiaja materiaalitehokkuus
vähentävät elinkeinotoiminnan
ympäristökuormitusta ja hillitsevät
ilmastonmuutosta.
Muunlainen elinkeinotoiminta voi
lisätä ympäristökuormitusta.
Luonnonvarojen
(uusiutuvienkin) ja
uusiutuvan energian
käyttöön voi liittyä
myös haitallisia
ympäristövaikutuksia,
esim. luonnon
monimuotoisuuden
häviäminen.
(++)
Vähäpäästöisten
tekniikoiden ja
uusiutuvan energian
käytön sekä energiaja materiaalitehokkuuden
kehittämistoimet

Vaikutukset
rakennettuun
ympäristöön:
yhdyskuntarakenne,
rakennettu ympäristö,
maisema,
kaupunkikuva,
kulttuuriperintö
0/ (+)
Melko neutraali
kulttuurinen vaikutus.
Vähähiilisillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön,
maisemaan, kaupunkikuvaan, esim. joukkoja kevyen liikenteen
edellytysten
edistäminen.

Vaikutukset
luonnonvaroihin:
aineellinen
omaisuus,
luonnonvarojen
hyödyntäminen

++ / (-)
Elinkeinotoiminnan
kehittämisellä
edistetään taloutta.
Luonnonvarat voivat
ehtyä tai pilaantua,
mikäli niitä ei
käytetä kestävällä
tavalla.
Vähähiilisten
ratkaisujen liiketaloudellinen
hyödyntäminen
markkinoilla.
Luonnonvarojen
kestämätön käyttö
voi vähentää luonnon monimuotoisuuden taloudellista
merkitystä.

0/ (+)
melko neutraali
kulttuurinen vaikutus.
Vähähiilisillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, raken-

++
Innovaatiotoiminta
(ml. vähähiiliset
ratkaisut) tukee
elinkeinojen
kehittämistä ja
edistää taloutta.
6
elämisen laatua.

TL 3 Työllisyys ja
työvoiman
liikkuvuus (ESR)

++
Työllistyminen lisää
edellytyksiä
ihmisten
hyvinvoinnille.
Työelämän laadun
parantaminen
parantaa elämän
laatua.

TL 4 Koulutus,
ammattitaito ja
elinikäinen
oppiminen (ESR)

++
Koulutus parantaa
työllistymismahdollisuuksia, mikä lisää
edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille ja
parantaa elämän
laatua.
Osaaminen lisää
motivaatiota.
++
Osallisuutta vahvistavat palvelut lisäävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.
Työ- ja toimintakyvyn
vahvistaminen
parantaa elämisen
laatua ja mahdollisuuksia työllistyä.

TL 5 Sosiaalinen
osallisuus ja
köyhyyden
torjunta (ESR)

Aktiivinen osallistuminen oman ympäristön kehittämiseen lisää
viihtyisyyttä.

vähentävät elinkeinotoiminnan
ympäristökuormitusta ja hillitsevät
ilmastonmuutosta.
Luonnonvarojen
(uusiutuvienkin) ja
uusiutuvan energian
käyttöön voi liittyä
myös haitallisia
ympäristövaikutuksia,
esim. luonnon
monimuotoisuuden
häviäminen.
(+)
Koulutus, työkokeilut
ja harjoittelut voivat
edistää ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden kehittämistä erityisesti keskipitkällä ja pitkällä
tähtäimellä.
Työn organisoinnilla
voidaan löytää
ekologisempia tapoja
toimia työpaikoilla.
(+)
Välillinen myönteinen
vaikutus vähähiilisyysja ympäristöosaamisen lisääntymisen
kautta – erityisesti
keskipitkällä ja
pitkällä tähtäimellä.

+/0
Toimenpiteillä oman
elinympäristön
kehittämiseksi voi olla
myös myönteinen
ekologinen vaikutus
pitemmällä
aikavälillä.

nettuun ympäristöön,
maisemaan, kaupunkikuvaan, esim. joukkoja kevyen liikenteen
edellytysten
edistäminen.

(+)
Kansainvälistyvä
työelämä, etniset
vähemmistöt ja
ulkomainen työ-voima
rikastuttavat
kulttuuria.

+
Osaava työvoima
edistää pk-yritysten
kasvua, kehittymistä
ja kansainvälistymistä.

(+) / 0
Pääsääntöisesti
neutraali kulttuurinen
vaikutus.

(+)
Koulutus tuottaa
osaavaa työvoimaa
elinkeinotoiminnan
tarpeisiin ja mahdollistaa taloudellisen
kasvun.

Välillinen myönteinen
vaikutus (kulttuuri)ympäristöosaamisen
lisääntymisen kautta.

+/0
Aktivointitoimenpiteet
voivat sisältää
toimintaa, joka
vaikuttaa myönteisesti
myös kulttuuriympäristöjen ja maisemien
kehittämiseen ja
parantamiseen.

+
Syrjäytymisen
ehkäisy on yhteiskunnalle edullisempaa kuin syrjäytymisestä aiheutuvien
ongelmien
ratkaiseminen.
Kansalaisyhteiskunta
ja kolmas sektori
voivat tehostaa
toimintaa.
7

1 Johdanto
Laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 200/2005 sekä sitä
täydentävässä valtioneuvoston asetuksessa 347/2005 säädetään velvollisuudesta arvioida suunnitelmien ja
ohjelmien ympäristövaikutuksia niiden valmistelun yhteydessä. Vaikutusten arviointi on viranomaisten
suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun liittyvä prosessi, joka tukee suunnitelman tai ohjelman valmistelua, toteutusta ja seurantaa sekä valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta. Arviointi tuottaa ensisijaisesti
tietoa suunnitelman ja sen vaihtoehtojen vaikutuksista, mutta myös edistää osallistumista ja yhteistyötä.
Tässä ympäristöselostuksessa kuvataan ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahastoohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma muodostuu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä
Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisista suunnitelmista sekä valtakunnallisista teemoista. Manner-Suomen
rakennerahasto-ohjelman ympäristöselostus pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristöselostuksiin. Selostus ei kata Ahvenanmaata, jolla on oma erillinen ohjelmansa.
Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöarvioinnista vastasi suunnitelman valmistelua koordinoinut maakunnan liitto eli Päijät-Hämeen liitto. Vastaavasti Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen
suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastasi suunnitelman valmistelua koordinoinut PohjoisPohjanmaan liitto. Molempien suunnitelma-alueiden maakunnan liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista
muodostettiin erilliset SOVA-ryhmät, jotka käytännössä suorittivat ympäristövaikutusten arvioinnin ja
laativat alueellisten suunnitelmien ympäristöselostukset. Ne toimitettiin yhdessä alueellisten suunnitelmien
kanssa työ- ja elinkeinoministeriöön tammikuussa 2013.
Taulukko 1: Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman SOVA-prosessin aikataulu ja kuvaus.
Syyskuu 2012

Lokakuu 2012

Marraskuu 2012

Joulukuu 2012

Tammikuu 2013

Maaliskuu 2013

Toukokuu 2013

Kesäkuu 2013

- Neuvottelu 13.9. TEM:in, YM:n ja alueiden edustajien kanssa koskien SOVA -prosessin
työnjakoa ja aikataulua.
- Osallistumis- ja arviointisuunnitelma valmistuu.
- Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous 26.9.
- Ilmoitus suunnitelman/ohjelman sekä ympäristöselostuksen valmistelun aloittamisesta.
Ympäristöviranomaisten kuuleminen ympäristöselostuksen sisällöstä (5.10. – 16.11.2012).
- Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous.
- Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely.
- Molempien alueellisten suunnitelmien 2. luonnokset TEM:iin.
- Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely.
- Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnoksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä
- Aloitusvaiheen kuuleminen päättyy (16.11.).
- Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmä: ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen
täydentäminen kuulemisessa saadun palautteen pohjalta.
- Molempien alueellisten suunnitelmien 3. luonnokset TEM:iin.
- Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: aloitusvaiheen kuulemisen tulosten
käsittely.
- Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmä: saadun palautteen ja ympäristöselostuksen käsittely.
- Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnos valmistuu.
- Ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä.
- Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: ympäristöselostuksen käsittely.
- Molemmat alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä niiden ympäristöselostukset TEM:iin.
- Valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset, alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä
niiden ympäristöselostukset nähtävillä 25.1.-1.3.2013. Lausuntopyynnöt keskeisiltä
viranomaisilta ja sidosryhmiltä.
- Molemmat SOVA-ryhmät: Saadun palautteen käsittely ja jatkovalmistelun evästäminen
- TEM:n työpaja 18.3.2013: saadun palautteen käsittely sekä koko ohjelman kattavan
ympäristöselostuksen valmistelutyön evästäminen.
- Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely talouspoliittisessa
ministerivaliokunnassa 28.5.2013 (toimintalinjat ja niiden indikatiivinen rahoitus, rahoituksen
jakautuminen suunnitelma-alueiden kesken).
- Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely hallinnon ja aluekehityksen
8

Syyskuu 2013

ministerityöryhmässä 4.6.2013 (toimintalinjojen temaattiset tavoitteet, erityistavoitteet ja
pääasiallinen tuettava toiminta).
- Ympäristöselostuksen 1. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä.
- Ympäristöselostuksen 2. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä
- Ohjelmaluonnoksen ja ympäristöselostuksen SOVA-kuulemismenettely 24.9.-28.10.2013

Tämän ympäristöselostuksen sekä itse ohjelma-asiakirjan laadinnassa on otettu huomioon kuulemisessa
25.1.-1.3.2013 saatu palaute (lausunnot ja mielipiteet) valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnoksista
ja alueellisista suunnitelmaluonnoksista sekä niiden ympäristöselostuksista. Lausunnon antoi yhteensä 25
tahoa: 8 ELY-keskusta (Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala,
Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi) sekä ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, STM/romaniasiain
neuvottelukunta, museovirasto, Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus, Oulun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto,
Turun yliopisto, Karelia ammattikorkeakoulu, Savonia ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus ry, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri, Keski-Suomen maakunnan yhteistyöryhmän maaseutujaosto, Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta, Etelä-Pirkanmaan seutuhallinto ja Valkeakosken kaupunki, Sastamalan koulutuskuntayhtymä sekä Suomen rautatiematkustajat ry. Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen
yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen liitteenä. Ympäristöselostuksia
koskevista kommenteista erityisesti alleviivatut kohdat on huomioitu tässä asiakirjassa. Merkittävä osa
kommenteista oli yleisluonteisia, eivätkä sisältäneet varsinaisia korjausehdotuksia.

2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat
2.1 Yleistä
EU:n rakennerahastojen ohjelmakaudelle 2014–2020 laaditaan yksi valtakunnallinen ohjelma-asiakirja
(Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma), joka sisältää sekä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) että
Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimet. Ohjelma korvaa nykyistä ohjelmakautta (2007-2013) varten laaditut neljä alueellista EAKR-ohjelmaa ja valtakunnallisen ESR-ohjelman.
Ohjelmalla toteutetaan EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa, jonka tavoitteena on edistää alueiden taloudellista
ja sosiaalista kehitystä sekä vähentää kehityseroja eri alueiden välillä. EU:n tuki jäsenmaille kanavoidaan
määräaikaisten toimenpideohjelmien kautta.
Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma 2014-2020 laaditaan alueellisten suunnitelmien ja valtakunnallisten toimien suunnitelman pohjalta. Alueelliset suunnitelmat tarkentavat yleisempää ohjelma-asiakirjaa ja
ne hyväksytään vain kansallisesti, kun varsinaisen ohjelma-asiakirjan hyväksyy myös Euroopan komissio.
Alueelliset suunnitelmat valmistellaan kahdella alueella; Itä- ja Pohjois-Suomi yhdessä ja Etelä- ja LänsiSuomi yhdessä. Suunnitelmien valmistelusta vastaavat maakunnan liitot yhteistyössä valtion viranomaisten,
kuntien ja muiden tahojen kanssa. Maakunnan liittojen valmistelemat suunnitelmat muodostavat pohjan
valtakunnallisen toimenpideohjelman alueelliselle toiminnalle. Suunnitelmien koordinaatiovastuu on
Pohjois-Pohjanmaan ja Päijät-Hämeen liitoilla.
Ministeriöt vastaavat ohjelman valtakunnallisten peruslinjausten ja valtakunnallisen toiminnan valmistelusta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa lopullisen ohjelmaesityksen laatimisesta eli valtakunnallisten
toimien ja alueellisten suunnitelmien yhteensovituksesta.
Ohjelma sisältää suurelta osin alueellisesti rahoitettavia hankkeita. Rahoittajina toimivat pääsääntöisesti
ELY-keskukset ja maakunnan liitot. Osa ohjelman rahoituksesta käytetään valtakunnalliseen toimintaan,
joka kohdistetaan ministeriöiden valitsemiin strategisesti tärkeisiin teemoihin. Ministeriöt voivat toimia
9
rahoittajina esim. sellaisissa valtakunnallisissa hankkeissa, joissa pyritään koko maata koskeviin
rakenteellisiin muutoksiin.

2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin
Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmalla toteutetaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja sen kansallista ohjelmaa. Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu em. strategian temaattisten tavoitteiden pohjalta.
Valinnassa on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentamisesta.
Hallitusohjelman mukaan Euroopan aluekehitysrahaston hankerahoitusta kohdennetaan entistä voimakkaammin uusien elinkeinojen aikaansaamiseen, työllisyyden parantamiseen, kasvuhakuiseen yritystoimintaan ja päästöjen vähentämiseen. Euroopan sosiaalirahaston painopistealueina ovat vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistäminen ja työvoiman osaamisen kehittäminen.
Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman muodostavat alueelliset suunnitelmat perustuvat Euroopan
unionin ja kansallisen lainsäädännön lisäksi ao. alueen maakuntaohjelmiin, muihin alueellisiin suunnitelmiin
sekä työ- ja elinkeinoministeriön antamiin valtakunnallisiin linjauksiin. Ohjelmalla sekä alueellisilla suunnitelmilla on yhteys myös rajat ylittävään yhteistyöhön, kuten EU:n Itämeren alueen strategiaan sekä ohjelma-alueella toteutettaviin muihin EU-ohjelmiin. Eurooppa 2020 -strategiaa toteutetaan yhteistyössä
Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien, maaseutuohjelman sekä meri- ja kalatalousohjelman kanssa.
Ohjelmien välisen yhteistyön toteutumista kuvataan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERIrahastot) toimintaa Suomessa määrittelevässä kumppanuussopimuksessa.

2.3 Ohjelman päätavoitteet
Euroopan komissio on esittänyt rakennerahastojen varojen keskittämistä nykyistä suppeampaan määrään
temaattisia painopistealueita. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuki Suomen osalta tulee keskittää 80
%:sti energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan, pk-yritysten kilpailukykyyn sekä innovaatioihin.
Energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja muihin vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin tulee
varata 20 % EAKR-rahoituksesta.
Ohjelma-asiakirjassa ohjelman strategiaa on kuvattu haasteiden ja kehittämistavoitteiden avulla. Haasteita,
joihin ohjelman toimenpiteillä pyritään vastaamaan, ovat:










yksipuolinen elinkeinorakenne, yritysten heikentynyt kansainvälinen kilpailukyky ja kasvuyritysten
vähäinen määrä
tutkimus- ja innovaatioperustan laajentaminen
Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuudesta johtuva, muuta maata heikompi
kilpailukyky
luonnonvarojen kestävä käyttö
korkea energiankulutus ja isot kasvihuonepäästöt
työikäisen väestön väheneminen ikääntymisen seurauksena
työttömyys, erityisesti nuoret ja pitkäaikaistyöttömät
muuttuvat osaamistarpeet ja joustavat siirtymät koulutus- ja työurilla
työ- ja koulutusurien sukupuolenmukainen eriytyminen
10


hyvinvointi- ja terveyserojen sekä eriarvoistumisen kasvu

Rakennerahasto-ohjelman päätavoitteiksi on edellisistä haasteista johdettu:
o
o
o
o
o
o
o

Alueiden elinkeinorakenteen uudistaminen ja monipuolistaminen sekä työllisyyden edistäminen
Pk-yritysten kasvumahdollisuuksien parantaminen
Uusiutuvan energian osuuden ja energiatehokkuuden lisääminen
Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen ja työelämän laadun kehittäminen
Osaamisen ja uuden tiedon hyödyntäminen kilpailukyvyn vahvistamiseksi
Työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavan osaavan työvoiman varmistaminen ja
elinikäisen oppimisen tukeminen
Sosiaalisen osallisuuden edistäminen

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) linjasi 27.9.2012 tulevan ohjelman painopisteiksi:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.

pk-yritysten kilpailukyky (EAKR),
uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen (EAKR),
vähähiilinen talous (EAKR),
saavutettavuus (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa),
työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR),
koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) ja
sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR).

Talouspoliittinen ministerivaliokunta (TALPO) päätti 28.5.2013 rakennerahasto-ohjelman toimintalinjoista
ja niiden indikatiivisista rahoitusosuuksista sekä rahoituksen jakaumasta alueellisten osioiden välillä.
Samassa yhteydessä päätettiin asettaa vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden osuudeksi 25 % ohjelman
EAKR-rahoituksesta. TALPOn päätöksen mukaiset toimintalinjat ovat:
TL1:
TL2:
TL3:
TL4:
TL5:
TL6:

Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR)
Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR)
Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR)
Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR)
Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR)
Tekninen tuki (EAKR)

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) täsmensi 4.6.2013 toimintalinjojen temaattiset
tavoitteet, erityistavoitteet ja pääasiallisen tuettavan toiminnan.
11

3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat
3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä
Etelä- ja Länsi-Suomen suunnitelma-alue koostuu 11 maakunnasta ja on ympäristöltään monimuotoinen
kokonaisuus. Alueen kokonaispinta-ala on noin 141 500 km², mistä vesialueita noin 30 %. Suunnitelmaalueelle sijoittuu läntisiä rannikkoalueita lakeuksineen, kaupunkikeskittymiä, herkkiä saaristoalueita, Suomen vilja-aittaa, harjualueita, suoalueita, metsiä sekä merkittävä osa saaristoisesta Järvi-Suomesta.
Etelä- ja Länsi-Suomi on varsin kaupungistunutta aluetta, mutta siellä on myös monenlaista maaseutua,
kaupunkien läheisestä syvään maaseutuun. Kaupunkialueiden ja maaseudun vuorovaikutus on kokonaisvaltaisen aluekehityksen kannalta tärkeää, mm. vähähiilisen yhteiskunnan näkökulmasta (bioenergia,
elintarvikeketju, väestön hyvinvointi).
Alueella asuu noin 4 miljoonaa asukasta, mikä on 75 % koko Suomen väestöstä. Suunnitelma-alueella sijaitsee kahdeksan kymmenestä Suomen suurimmasta kaupungista: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku,
Jyväskylä, Lahti ja Kouvola sekä Suomen ainoa metropolialue eli pääkaupunkiseutu. Asukastiheys vaihtelee
Uudenmaan 170,3 asukkaasta neliökilometrillä Etelä-Pohjanmaan 14,4 asukkaaseen, kun se koko maassa
on 17,8 asukasta neliökilometrillä.
Itä- ja Pohjois-Suomi kattaa maantieteellisesti hyvin laajan alueen: suunnitelma-alueen pinta-ala on noin
200 000 neliökilometriä, joka on 60 prosenttia koko maan pinta-alasta. Keskimääräinen asukastiheys on 6,4
asukasta neliökilometrillä, kun se koko maassa on 17,8 asukasta neliökilometrillä. Eurooppalaisessa vertailussa Itä- ja Pohjois-Suomi on erittäin harvaan asuttua aluetta (EU:n asukastiheys 120 as/km2). Asutus on
keskittynyt pääosin asutuskeskuksiin, joiden väliin jää laajoja harvaan asuttuja ja asumattomia alueita. Yli
100 000 asukkaan kaupunkeja on ainoastaan yksi, Oulu.
Luonnonympäristöltään Itä- ja Pohjois-Suomi on monimuotoinen. Alueen eteläinen, vesistöjen pirstoma
Järvi-Suomi saarineen ja läntiset rannikkoalueet lakeuksineen vaihtuvat idän vaara- ja pohjoisen tunturimaisemiin ja laajoihin erämaihin. Itä- ja Pohjois-Suomi on maaseutuvaltaista aluetta, jonka pinta-alasta
metsät kattavat suuren osan. Alue on kokonaisuudessaan hyvin metsävaltainen. Luonnonläheisyyttä,
puhtautta ja turvallisuutta pidetään alueen keskeisenä hyvinvointi- ja vetovoimatekijänä. Alueella sijaitsee
Suomen suurimmat kansallispuistot ja valtaosa Natura 2000-alueista.
Pohjoinen sijainti tuo alueelle Euroopan mittakaavassa omaperäisiä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia.
Lumipeiteaika on alueen eteläosan viidestä kuukaudesta pohjoisimpien osien yli seitsemään kuukauteen.
Kasvukauden lyhyys ja lämpöolojen suuret vaihtelut ovat ominaisia alueelle. Pohjoinen ilmasto ja luonto
ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Alueen ympäristöä ja maisemakuvaa ovat muokanneet asutuksen ja maanviljelyksen lisäksi metsätalous ja
muu teollinen toiminta, nykyisin muun muassa matkailurakentaminen, mineraalien louhinta ja
energiantuotantohankkeet.
12
Taulukko 2: Manner-Suomen ohjelma-alueen maakuntien maapinta-alat, väkiluku sekä väestöntiheys
1.1.2013

Maakunta
Uudenmaan maakunta
Varsinais-Suomen maakunta
Satakunnan maakunta
Kanta-Hämeen maakunta
Pirkanmaan maakunta
Päijät-Hämeen maakunta
Kymenlaakson maakunta
Etelä-Karjalan maakunta
Etelä-Savon maakunta
Pohjois-Savon maakunta
Pohjois-Karjalan maakunta
Keski-Suomen maakunta
Etelä-Pohjanmaan maakunta
Pohjanmaan maakunta
Keski-Pohjanmaan maakunta
Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Kainuun maakunta
Lapin maakunta
Yhteensä
Etelä- ja Länsi-Suomi
Itä- ja Pohjois-Suomi

Maapinta-ala km²
1.1.2013
9 096,8
10 661,2
7 819,2
5 198,7
12 584,8
5 124,5
5 148,2
5 329,1
14 260,4
16 768,4
17 762,3
16 703,4
13 443,8
7 751,7
5 018,6
35 508,2
21 499,8
92 659,8
302 338,7
98 861,3
203 477,4

Väkiluku Väestöntiheys
1.1.2013 as./km²
1 566 835
172,2
468 936
44,0
224 934
28,8
175 472
33,8
496 568
39,5
202 548
39,5
181 421
35,2
132 355
24,8
153 426
10,8
248 233
14,8
165 754
9,3
275 161
16,5
194 058
14,4
179 663
23,2
68 610
13,7
400 670
11,3
80 685
3,8
182 844
2,0
5 398 173
17,9
4 097 951
41,5
1 300 222
6,4

Lähde: Tilastokeskus

Väestön hyvinvointiin liittyy koko maassa isoja haasteita. Väestö ikääntyy nopeasti maan kaikissa osissa.
Työttömyysaste on edelleen korkea joillakin alueilla ja nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys on noussut. Vuonna 2008 alkanut talouden taantuma on lisännyt selvästi miesten työttömyyttä enemmän kuin naisten.
Työpaikkavähennykset ovat kohdistuneet etupäässä perinteiseen teollisuuteen ja ICT-alalle. Korkeasta
työttömyysasteesta huolimatta esiintyy myös työvoimapulaa, mikä on merkittävä haaste koulutusjärjestelmälle. Vaikka koulutusaste on noussut tasaisesti, on koulutuspalvelujen saatavuudessa merkittäviä
alueellisia eroja.
Taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien. Erityisesti lasten ja nuorten köyhyys on lisääntynyt. Tuloerojen ja pienituloisuuden kasvu sekä työttömyyden pitkittymisen uhka ovat terveyserojen kasvun taustatekijöitä. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 183 000 ulkomaan
kansalaista, 245 000 vieraskielistä ja 266 000 ulkomailla syntynyttä (lähde: Tilastokeskus).
Maahanmuuttajien integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille on haaste; ulkomaalaisten tai
ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on koko väestön työllisyysastetta alhaisempi. Maahanmuuttoon liittyvät haasteet keskittyvät isompiin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa asuu puolet koko
maan ulkomaan kansalaisista, ulkomaalaistaustaisista ja muunkielisistä.
13

3.2 Metsät ja metsien tila
Etelä- ja Länsi-Suomen maapinta-alasta on metsää hieman yli puolet. Valtaosa metsästä on talousmetsää.
Puu on uusiutuva luonnonvara, jota käytetään yleisimmin sellun- ja paperinvalmistuksen raaka-aineena,
puutavaran tuotannossa ja energialähteenä. Tavoitteet fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle
ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat lisänneet myös metsien hyödyntämistä bioenergiana.
Metsäteollisuuden rakennemuutos on myös asettanut uusia haasteita metsäluonnonvarojen käytölle.
Edellä mainittu ei ole aivan ongelmatonta metsien luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisesti eteläisessä Suomessa ja edellyttääkin metsien hyödyntämisen ja monimuotoisuuden säilyttämisen yhteensovitusta. Pohjois-Suomessa suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalasta, kun vastaava osuus Etelä-Suomessa on 3,6 %. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden säilymistä
edistetään Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmalla 2008 – 2016.

Itä- ja Pohjois-Suomen pinta-alasta metsät kattavat valtaosan ja ovat pitkään muodostaneet alueen merkittävimmän luonnonvaran. Käytettävissä oleva puuvaranto ja puuston vuosikasvu on viime vuosikymmeninä
lisääntynyt aktiivisen metsänhoidon seurauksena, mikä on toisaalta johtanut nuorten metsien osuuden
suhteelliseen kasvuun. Puuston vuotuinen kasvu on alueella kuitenkin keskimäärin hitaampaa kuin eteläisessä Suomessa. Erityisesti Pohjois-Suomessa voidaan hakkuumääriä kasvattaa puuntuotannon kestävyyttä
vaarantamatta.
Puu on tärkeä raaka-aine niin paperiteollisuudelle kuin puutuoteteollisuudellekin sekä energialähteenä.
Metsävarojen näkökulmasta metsäteollisuuden toimintaedellytykset alueella ovat hyvät. Metsäsektorin
rakennemuutoksen myötä metsävarojen käyttö on kuitenkin osin muuttumassa. Alueella on viime vuosina
ajettu alas merkittäviä sellu- ja paperiteollisuuden yksiköitä, minkä seurauksena puuta on vapautunut
muuhun käyttöön. Keskeisenä vahvistuvana trendinä on puun energiakäyttö yhdyskuntien sähkön ja
lämmöntuotantoon sekä jalostaminen nestemäisiksi biopolttoaineisiksi. Alueelle on suunnitteilla useita
keskisuuria/isoja biopolttonestelaitoksia. Jatkossa keskeisenä kehittämishaasteena on puuraaka-aineen
korkean jalostusasteen ja arvonlisän turvaaminen.

3.3 Vesien tila
Suomi on maailman vesistörikkain maa. Sisävesien ala on 33 000 km² ja niiden osuus Suomen pinta-alasta
on kymmenesosa. Ympärivuotisesti asuttuja, siltayhteyttä vailla olevia saaria Suomen sisävesillä on 192.
Lisäksi osa-aikaisesti asuttuja ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria on arvioitu olevan 19 600. Suomen
kaikista saarista lähes 100 000 eli yli puolet sijaitsee järvissä tai joissa.
Etelä- ja Länsi-Suomen vesistöt ovat merkittävältä osin hyvää tilaa huonommassa tilassa ja niitä vaivaa erityisesti rehevöityminen, joka aiheutuu maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja teollisuuden ravinnekuormituksesta ja päästöistä sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevesikuormituksesta. Saaristoalueiden
pienipiirteisyys ja siitä johtuva heikko veden vaihtuminen lisäävät erityisesti rannikkovesien herkkyyttä.
Myös meriliikenteen onnettomuusriskien kasvu on uhka Itämerelle ja Itämeren suojelulle. Alueella on
runsaat pohjavesivarat mm. Salpausselkien alueella ja erityisen suuria haasteita pohjavesien suojelussa on
Uudellamaalla. Pohjavesivarojen suojelu on kestävän kehityksen, väestön hyvinvoinnin ja alueellisen
kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeää. Erityishaasteena osalla aluetta ovat happamat sulfaattimaat, jotka
myös vaikuttavat sekä pohja- että pintavesien tilaan.
Itä- ja Pohjois-Suomessa pinta- ja pohjavesien tila on valtaosin hyvä tai erinomainen rannikkoseutua lukuun
ottamatta. Erityisesti maatalousvaltaisilla alueilla vesistöjen tila on kuitenkin tyypillisesti tyydyttävä tai välttävä. Ympäristön laatua heikentää se, että useiden asuinympäristölle tärkeiden vesistöjen tila on heikentynyt. Eniten jokien ja järvien tilaa on heikentänyt maa- ja metsätalouden, asutuksen ja turvetuotannon
14
kuormitus sekä toisaalta vesien rakentaminen ja säännöstely. Keskeisin kuormitustekijä on hajakuormitus,
etenkin maa- ja metsätalous. Yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt ovat jätevesien tehostuneen käsittelyn
ansiosta viime vuosikymmenien aikana erityisesti fosforin osalta merkittävästi pienentyneet. Merialueen
ekologinen tila on hyvä lukuun ottamatta rannikon kuormittuneimpia osia.

Kuva 1: Järvien, jokien ja rannikkovesien ekologisen tilan arvio Suomessa (tilanne 23.9.2009). Vesistöjen
ekologinen tila tarkistetaan ja päivitetään vesienhoitolain mukaan joka kuudes vuosi.

3.4 Muut luonnonvarat
Etelä- ja Länsi-Suomessa on myös muita luonnonvaroja kuin metsät ja vesistöt: mm. maa-aines (kivi, sora,
merihiekka), mineraalit, suot / turve, tuulivoima, pohjavesivarat. Suunnitelma-alueen halki kulkevat Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä, jotka ovat laajin yhtenäinen viimeisen mannerjäätikön eteen kerrostunut
geologinen muodostumaryhmittymä maailmassa. Lisäksi Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla kulkee SisäSuomen reunamuodostuma, joka edustaa sulavan mannerjäätikön myöhäisempää reuna-asemaa. Luonnontieteellisen ja maisemallisen merkityksen lisäksi edellä mainitut muodostumat ovat merkittäviä vesihuollolle tärkeitä pohjavesivarastoja sekä rakennusmateriaaliksi soveltuvan kiviaineksen esiintymisalueita.
Vesihuollossa käytettävä raakavesi otetaan suunnitelma-alueella yleisimmin alueen pohjavesiesiintymistä,
15
joskin asukasmäärältään suurella pääkaupunkiseudulla vesihuolto on järjestetty Päijänteestä kalliotunnelia
pitkin pumpattavan pintaveden avulla.
Harjujen ja reunamuodostumien hiekka- ja soravarat ovat alueen etelä- ja lounaisosien suurten asutus- ja
työpaikkakeskittymien ympäristössä loppumassa. Kallion käyttö kiviainespohjaisten rakennusmateriaalien
raaka-ainelähteenä on ohittanut mm. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa hiekan ja soran käytön. Suunnitelma-alueen kallioperästä louhitaan lisäksi kalkkikiveä, vuorivillan valmistuksessa käytettävää teollisuuskiveä sekä pienimuotoisesti kvartsia, maasälpää ja jalokiviä. Alueella sijaitsevat kalkkikivikaivokset ovat
maamme suurimpia. Toiminnassa olevia metallikaivoksia alueella on tällä hetkellä kaksi, niistä louhitaan
kultaa. Maamme merkittävimmät luonnonkiven, rakennuskiven ja tarvekiven kalliolouhimot sijaitsevat
suunnitelma-alueella. Alueen saviesiintymiä käytetään tiiliteollisuuden raaka-aineena. Maamme toiminnassa olevasta 10 tiilitehtaasta 7 sijaitsee suunnitelma-alueella. Lisäksi alueella valmistetaan savesta Lecasoraa.
Alueen keski- ja pohjoisosissa paikallisista soista tuotettavaa turvetta käytetään merkittäviä määriä energiantuotannossa. Suunnitelma-alueen lounaisosassa sijaitsevat maamme parhaat kasvuturpeen tuotantoon
soveltuvat suot. Varsinkin energiaturpeen tuotantoon käytettävien soiden turvevarat ovat ehtymässä
kasvaneen turpeen kysynnän vuoksi.
Kiviainesten ottoon soveltuvien uusien hiekka- ja soraesiintymien, kallioalueiden sekä turvetuotantosoiden
etsintä ja käyttöönotto aiheuttavat ristiriitoja luonnonsuojelun ja esiintymien muiden luonnonvarojen, mm.
luonnon ekosysteemipalveluiden, pohjavedenoton ja vesien virkistyskäytön kanssa. Luonnon ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan yleisesti elävän luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä ja palveluja (esim. vesistöjen
ravinnepidätyskyky, virkistyskäyttömahdollisuudet tms.). Alueella keskeisenä haasteena on luonnonvarojen
käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohdentaminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten
lisäksi myös ekologiset (maaperä, ilma, vesistöt, eliöstöt), kulttuuriset (maisema, yhdyskuntarakenne) ja
sosiaaliset vaikutukset (ihmisten hyvinvointi ja terveys). Edellä mainittua on pyritty edistämään kansallisen
luonnonvarastrategian (2009) avulla. Kymenlaakson luonnonvarastrategia vuodelta 2011 on ensimmäinen
alueellinen luonnonvarastrategia.
Itä- ja Pohjois-Suomen alue kuuluu yhteen maailman merkittävimmistä mineraalimuodostumista, minkä
vuoksi kaivannaisteollisuuteen liittyvä potentiaali on alueella erityisen suuri. Muun muassa teknologinen
kehitys ja maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista ovat johtaneet siihen, että aiemmin hyödyntämättömät pohjoisen mineraalivarat ovat tulleet kasvavan kiinnostuksen kohteeksi. Viime vuosina kaivosteollisuuden vahvistuva rooli on muuttanut kuvaa alueen kehittämismahdollisuuksista. Uusia kaivoksia on avattu ja
suunnitteilla on lukuisia uusia hankkeita erityisesti alueen metallimalmivarojen hyödyntämiseksi. Toimialan
riskeiksi on tunnistettu suhdanneherkkyys sekä suomalaisen omistuksen ja osaamisen ja tutkimuksen vähäisyys, joka tekee toimialan riippuvaiseksi ulkomaalaisista toimijoista. Kehitys on jo toisaalta johtanut alan
tutkimus- ja koulutustoiminnan vahvistamiseen. Laajamittaisen kaivostoiminnan ja uuden tuotantoteknologian aiheuttamat riskit ympäristölle ovat osin realisoituneet viime vuosina. Tulevaisuudessa on perusteltua
kiinnittää erityistä huomiota kaivostoiminnan ympäristöhaittojen ja -riskien hallintaan kehittyvän tuotannon ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden ja samalla hyväksyttävyyden varmistamiseksi.
Itä- ja Pohjois-Suomen alueella sijaitsevat myös maan soisimmat alueet ja merkittävä osa Suomen turvevarannosta. Turvetta hyödynnetään erityisesti yhdyskuntien energiahuollossa. Turvetuotannon osalta tavoitteena on tuotannon ohjaaminen luonnontilansa menettäneille, ojitetuille soille sekä vesistövaikutusten
minimoiminen. Tuotannon sijoittumista ohjataan kansallisen suo- ja turvemaita koskevan strategian, kaavoituksen ja lupamenettelyjen kautta.
Luonnonvara-ala kokonaisuudessaan muodostaa tärkeän osan Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinorakenteessa,
vaikka erityisesti maa- ja metsätalouden työllisyys on supistunut suhteellisen tasaisesti ja sen merkitys on
aiemmasta vähentynyt. Alueen laajat luonnonalueet ja monipuoliset vesistöt muodostavat tärkeän perustan matkailun kehittämiselle sekä väestön viihtyvyydelle. Metsien, malmimineraalien ja turpeen lisäksi mui-
16
ta merkittäviä luonnonvaroja ovat alueen pinta- ja pohjavedet sekä maa- ja kiviainesvarat. Tulevaisuudessa
globaali vesivarojen niukkuus voi luoda mahdollisuuksia Itä- ja Pohjois-Suomen runsaiden vesivarojen
nykyistä laajemmalle hyödyntämiselle.
Pitkät kuljetusetäisyydet muodostavat keskeisen haasteen alueen luonnonvarojen käytölle. Esimerkiksi
energiakäyttöön puuraaka-ainetta ei ole kannattavaa kuljettaa pitkiä matkoja. Välimatkat korostavat hajautettujen tuotantomallien merkitystä alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Alueen luonnonvarojen käytössä merkittäviä kehityssuuntia ovat tuotannon ympäristövaikutusten hallinta,
materiaali- ja resurssitehokkuuden lisääminen sekä varautuminen ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen
vaikutuksiin ja pyrkimys niiden hillintään. Erityisesti pitkällä tähtäimellä on olennaista kyetä ennakoimaan
ilmastonmuutoksen vaikutukset alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja alueen luonnonolosuhteisiin
perustuviin elinkeinoihin. Haasteena on luonnonvarojen käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohdentaminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset
vaikutukset sekä vaikutukset ekosysteemipalveluiden säilymiselle ja hyödyntämiselle tulevaisuudessa.

3.5 Luonnon monimuotoisuus
Etelä- ja Länsi-Suomessa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on erityisen suuri haaste. Suomen
väestöstä 75 % asuu alueella ja Uudenmaan alue on maamme tiheimmin asuttua seutua. Lajien häviämisen
ja uhanalaistumisen syyt liittyvät mm. metsien ja maatalousympäristöjen käytössä tapahtuneisiin muutoksiin, rakentamiseen, teollisuuteen, turvetuotantoon sekä kaupunkiluonnon pirstaloitumiseen. Haasteena
onkin ekologisten verkostojen säilyttäminen ja niiden pirstaloitumisen aiheuttamien uhkien vähentäminen.
Itä- ja Pohjois-Suomessa luonnon monimuotoisuuden väheneminen on seurausta ennen kaikkea kasvavasta
luonnonvarojen hyödyntämisestä ja maankäytön muutoksista. Viime vuosikymmeninä suojeltu pinta-ala on
toisaalta kasvanut voimakkaasti, minkä lisäksi metsätaloudessa ja muussa maankäytössä luonnonarvot otetaan nykyisin aiempaa kattavammin huomioon. Monimuotoisuuden suojelutilanne paranee luonnonsuojelualueverkon kehittymisen myötä ja tehostuneen luontotyyppi- ja lajisuojelun ansiosta. Uutena uhkana
ovat tulokaslajit, joiden lisääntyminen saattaa syrjäyttää luontaista lajistoa.

Etenkin Suomen pohjoisimmissa ja itäisimmissä osissa suojelualueverkko on edustava. Pohjois-Suomessa
suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalasta, kun vastaava osuus
Etelä-Suomessa on 3,6 %. Vapaaehtoisen luonnonsuojelun merkitys yksityismailla on kasvamassa ja metsäluonnon monimuotoisuuteen tähtäävän Metso-ohjelman resursseja on lisätty. Luonnonsuojelun painopiste
on Suomessa siirtymässä suojeltujen alueiden hoitoon sekä suojelun ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamiseen. Luonnonsuojelualueiden laadullinen kehittäminen on edennyt mm. palveluja lisäämällä ja
ennallistamalla luonnontilaltaan heikkoja osia. Suomen 37 kansallispuistosta 19 sijaitsee Etelä- ja LänsiSuomessa ja 16 Itä- ja Pohjois-Suomessa, lisäksi Repoveden ja Salamajärven kansallispuistot jakautuvat
molemmille suunnitelma-alueille.
Yksi tärkeimmistä keinoista pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen on luonnonsuojelun
kannalta tärkeistä alueista muodostettu Natura 2000 –verkosto. Verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä sekä lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita. Em.
suojellut alueet ovat tärkeitä virkistyskäytön, matkailun ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta.
Natura-alueilla tai näiden ulkopuolella toteutettavien hankkeiden tai suunnitelmien vaikutukset on arvioitava, ellei ole varmaa etteivät ne vaikuta kielteisesti alueen suojelutavoitteisiin. Viranomaisten on edellytettävä erityistä vaikutusten arviointia kaikilta sellaisilta hankkeilta ja suunnitelmilta, jotka saattavat yhdessä tai erikseen vaikuttaa Natura-alueen koskemattomuuteen. Merkittävästi haittaaville hankkeille ei
17
myönnetä lupaa. Rakennerahastohankkeiden toteutuksessa tulee ottaa läpileikkaavasti huomioon
hankkeiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja käyttää luonnonvaroja kestävästi. Em. arviointi
tulee tehdä ammattitaitoisesti asiantuntijoita hyödyntäen.

Kuva 2: Manner-Suomen Natura 2000 –verkosto

3.6 Yhdyskuntarakenne
Taajaman muodostaa yhtenäinen, tiiviisti rakennettu ja asuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta. Neljä
viidestä suomalaisesta asuu taajamassa. Suomalaiset ovat keskittyneet pienelle alueelle, sillä taajamien yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on ainoastaan vajaat 2 % koko maan pinta-alasta. Pienempien taajamien
lukumäärä on jatkuvasti vähentynyt ja yli 20 000 asukkaan taajamien määrä on kasvanut. Vuonna 2010
väestömäärältään suurin taajama oli Helsingin keskustaajama, jossa oli yli 1,1 miljoonaa asukasta. Ilmaston-
18
muutoksen hillintä ja kuntien kasvavat kustannukset asettavat uusia tavoitteita yhdyskuntarakenteen
tiivistämiselle, mikä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa väestöstä tulee asumaan asutustihentymissä,
jotka ovat tiiviisti rakennettuja ja asuttuja.

Kuva 3: Suomen taajamat 2010 (Lähde: Tilastokeskus).
Rakennetun ympäristön tilan suhteen huomio on viime vuosina kohdistunut yhdyskuntarakenteen toimivuuteen ja ekotehokkuuteen. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa etäisyydet palveluihin ja työpaikkoihin
ovat pitkiä ja suuri osa palveluista sijoittuu maakuntien kaupunki- ja kuntakeskuksiin. Kaupunkiseutujen
kasvaessa osaa maaseutualueista uhkaa autioituminen ja sen myötä elinmahdollisuuksien ja elinympäristön
heikkeneminen. Harva asutus ja hajanainen yhdyskuntarakenne lisäävät henkilöautoliikennettä ja heikentävät sekä joukkoliikenteen että kevyen liikenteen kehittämismahdollisuuksia. Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ja ajoneuvokilometrit maakunnittain 2001 - 2007 -selvityksen1 mukaan sekä ajoneuvokilometrit
että liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet lähes kaikissa maakunnissa.
Puhdas ympäristö on ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä. Parhaiten tunnetut terveysvaikutukset liittyvät ilman saastumiseen, huonoon veden laatuun ja puutteellisen hygieniaan. Euroopan kaupunkiväestöstä lähes kolmannes altistuu liialliselle määrälle ilmassa leijuvia hiukkasia. Vaarallisten
kemikaalien terveysvaikutuksista tiedetään paljon vähemmän. Melu on myös ympäristöterveysongelma ja
voi vaikuttaa ihmisiin sekä fyysisesti että psyykkisesti häiritsemällä perustoimintoja, kuten unta, lepoa, opiskelua ja viestintää. Ilmastonmuutos, stratosfäärin otsonikato, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen
ja maaperän huonontuminen voivat myös vaikuttaa ihmisten terveyteen.
Asuminen ja elinkeinotoiminta sekä liikenne asettavat paineita alueiden käytön suunnittelulle. Yhdyskuntarakenteen hallitsematon hajautuminen lisää henkilöautoilua ja ruuhkia kaupunkiseuduilla ja aiheuttaa
kasvihuonepäästöjä. Liikenne aiheuttaa myös melua ja heikentää ilmanlaatua kaupunkialueilla, erityisesti
pääkaupunkiseudulla (ml. lentoliikenne). Vähähiilinen talous pyrkii tiivistämään yhdyskuntarakennetta,
mikä tarkoittaa sitä, että entistä suurempi osa väestöstä asuu kaupunkiympäristössä ja altistuu em. vaikutuksille. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on johtanut myös tilanteisiin, joissa asuintuotantoa kaavoi1

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=50438&lan=fi
19
tetaan ympäristön laadultaan heikoimmille alueille. Vähähiilisen talouden haitallisia vaikutuksia voi olla
myös puun pienpoltto, mikä voi taaja-asutuksessa aiheuttaa merkittävää altistumista pienhiukkasille.

3.7 Kulttuuriympäristöt
Etelä- ja Länsi-Suomessa sijaitsee merkittävä osa Suomen rakennetusta kulttuuriperinnöstä. Lisäksi suunnitelma-alueella on useita Unescon maailmanperintökohteita, jotka ovat Vanha Rauma, Sammallahdenmäki,
Verla, Suomenlinna sekä Petäjäveden Vanha Kirkko. Struven 1800-luvulla rakennetun kolmiomittausketjun
kuudesta Suomessa sijaitsevasta mittauspisteestä kolme (Pyhtää, Lapinjärvi ja Korpilahti) sijaitsee Etelä- ja
Länsi-Suomessa ja toiset kolme itä- ja Pohjois-Suomessa (Tornio, Ylitornio ja Enontekiö). Merenkurkun
maankohoamisrannikko on ensimmäinen Unescon maailmanperintöluettelon luonnonperintökohde
Suomessa.
Itä- ja Pohjois-Suomessa on niin ikään jäljellä paljon arvokkaita kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, jotka vaativat hoito- ja ennallistamissuunnitelmia. Väestön keskittymiskehitys kaupunkiseuduille ja maaseutuväestön
väheneminen näkyy muutoksina kulttuuriympäristössä. Rajallisten resurssien vuoksi niiden säilyttämisessä
joudutaan valitsemaan arvokkaimmat kohteet. Luonnon- ja kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä alueen identiteetille sekä merkittäviä alueen vetovoimatekijöitä ja matkailukohteita.

3.8 Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutokseen liittyy monia ympäristön laadullisia muutoksia. Lämpötilan arvioidaan Suomessa nousevan selvästi voimakkaammin kuin koko maapallolla keskimäärin. Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan lisääntyvän. Rankkasateet yleistyvät ja ne saattavat kääntää vesistöjen pinnat nopeaan kasvuun.
Erilaisten äärisääilmiöiden, liittyen muun muassa sateisuuteen, tuulisuuteen ja lämpötilan vaihteluihin, oletetaan yleistyvän. Taajaan rakennetuilla alueilla hulevesien aiheuttamat ongelmat saattavat lisääntyä.
Valtakunnallisesti merkittävistä tulvariskialueista (21 kpl) huomattava osa sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Oman haasteensa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tuovat myös meritulvien riskit rannikkoalueilla.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomessa talven lyhentymisenä, lumipeitepäivien vähentymisenä
sekä keväisten ja syksyisten hellepäivien lisääntymisenä. Keskilämpötilan nousu lyhentää talvikautta, mutta
voimistaa pimeyttä lumipeitteen puutteen takia. Muutoksilla on vaikutuksia luontoon ja myös ihmisten
elinoloihin ja elinkeinoihin. Eliölajiston levinneisyyteen on odotettavissa muutoksia: eteläiset lajit levittäytyvät kohti pohjoista. Vaikutukset ovat suurimpia maan pohjoisosassa, missä ne muodostavat riskin muun
muassa matkailuelinkeinon näkökulmasta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta merkitystä on lumettoman ja
pimeän syksyn pidentymisellä sekä toisaalta talven lyhentymisellä.
Vesiluonnossa tapahtuu tulvakäyttäytymisen muutoksia, lämpötila- ja mahdollisesti myös ravinteisuusmuutoksia. Sateisuuden ja vuotuisen valunnan voimistuessa vesistöihin kohdistuva huuhtoutumisen ja hajakuormituksen määrä sekä pohjaveden laadun heikentymisen riski kasvavat. Tulvien ehkäisemiseen ja hallintaan
sekä riskialueiden selvittämiseen on jatkossa tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Sään ääriilmiöiden lisääntyminen on ilmeinen uhka myös sähkönjakelujärjestelmän toimivuudelle. Keskilämpötilan
nousun myötä kiinteistöjen lämmitystarve vähenee, mutta toisaalta kesäisin tarvittava viilennys lisää energiankulutusta.
Vähähiilinen tai hiilineutraali yhteiskunta on ainoa keino rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Vähähiilisessä
yhteiskunnassa syntyy huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin nykyisin. Suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen lähteet Suomessa ovat energiantuotanto, teollisuus, rakennukset ja rakentaminen
20
sekä liikenne (70 %). Loppukäyttösektoreiden mukaan jaoteltuna eniten päästöjä aiheuttavat teollisuus,
liikenne, asuminen sekä maa- ja metsätalous. Päästöt ovat kytköksissä elinkeino- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä väestömäärän, minkä vuoksi ne vaihtelevat paljon maakunnittain. Päästöluvuissa korostuvat
selvästi energiaintensiivisen teollisuuden vaikutukset muun muassa Pohjois-Suomen päästötaseisiin.

Kuva 4: Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuonna 2011 (Lähde: Tilastokeskus)

Teollisuuden ja energiantuotannon fossiilisten hiilidioksidipäästöjen kehitys vuosina 1995 – 20082 kertoo,
että maakuntien välillä on eroja hiilidioksidipäästöjen kehityksessä johtuen erilaisesta energiantuotannon ja
teollisuuden rakenteesta. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa vuosittaiset päästöt riippuvat muun muassa
teollisuustoiminnan suhdanteista ja vesivoiman tuotantomääristä. Useissa alueen maakunnissa trendinä on
kuitenkin ollut puupolttoaineiden lisääntyvä käyttö energiantuotannossa, mikä on vähentänyt käytössä olevien voimalaitosten päästöjä. Siirtymä fossiilisista polttoaineista ja turpeesta puulle vähentäisikin päästöjä
merkittävästi. Riskinä voidaan pitää fossiilisen energian käytön lisääntymistä muun muassa kaivosteollisuuden kehittymisen ja toisaalta turpeen saatavuuden ja kilpailukyvyn heikentymisen seurauksena. Tavoiteltu
rakennusten energiatehokkuuden kehittyminen leikkaisi lämmitykseen tarvittavaa energiamäärää ja siten
energiasektorin päästöjä selvästi.

2

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=112194&lan=fi
21

Kuva 5: Päästöt maakunnittain. Vasemmassa kartassa on esitetty päästökaupan ulkopuolisen sektorin
päästöt ja oikean puoleisessa kartassa maakuntien kokonaispäästöt. Yksikkö tuhat tonnia CO2-ekvivalenttia
(Lähde: Tilastokeskus 2012)

Kuva 6: Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain 1990-2011 (Lähde: Tilastokeskus)
Merkittävänä herkkyystekijänä kasvihuonekaasupäästöjen kehitykselle on teollisuuden ja yleisemminkin
elinkeinoelämän rakenteeseen liittyvät epävarmuudet. Tällä hetkellä merkittävä osa erityisesti Itä- ja
Pohjois-Suomen uusiutuvan energian tuotannosta perustuu metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntä-
22
miseen. Energiakäyttöön tarkoitetun puubiomassan hankinta on niin ikään osin sidoksessa metsäteollisuuden puunhankintaan. Puhtaaseen energiantuotantoon liittyy merkittäviä mahdollisuuksia; suunnitteilla olevat energia-alan investoinnit täyttävät hyvin vähähiilisyyden kriteerit. Teollisen toiminnan kehittyminen voi
kuitenkin johtaa fossiilisen tuontienergian käytön lisääntymiseen.
Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat 2000-luvulla kasvaneet jonkin verran ajoneuvotekniikan kehittymisestä
huolimatta liikennesuoritteen lisääntymisen vuoksi.
Ekosysteemeillä on merkitystä hiilivarastoina ja -nieluina ja siten ilmastonmuutoksen hillitsijöinä. Laajan
metsävarannon nieluvaikutus on joissakin maakunnissa tuotettuja päästöjä suurempi. Hiilinielujen säilyttäminen on päästöjen hallinnassa keskeisellä sijalla.

Kuva 7: Kasvihuonekaasupäästöt, bkt ja päästöintensiteetti (Lähde: Tilastokeskus)

3.9 Energia
Suomessa kulutetaan verrattain runsaasti energiaa asukasta kohti, mikä johtuu maamme luontaisista ominaisuuksista (kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet), energiaintensiivisestä teollisuudesta ja elintasoon liittyvistä
tekijöistä (mm. asumisväljyys ja autoilun runsaus).
Fossiiliset polttoaineet ovat edelleen Suomen tärkein energialähde. Uusiutuvien energialähteiden merkitys
on kuitenkin jatkuvasti kasvanut ollen osuudeltaan jo ydinenergiaa suurempi.
23

Kuva 8: Fossiiliset ja uusiutuvat energialähteet 1970–2011*(Lähde: Tilastokeskus) *Ennakollinen

Kuva 9: Uusiutuvien energialähteiden käyttö 1970 – 2010 (Lähde: Tilastokeskus)

Suomen toiminnassa olevat ydinvoimalat sijaitsevat Etelä- ja Länsi-Suomen alueella (Loviisassa ja Eurajoen
Olkiluodossa). Itä- ja Pohjois-Suomen energiaomavaraisuus perustuu alueen runsaisiin metsä- ja turvevaroihin, joita on jo pitkään hyödynnetty teollisuuden, yhdyskuntien ja maaseudun energiahuollossa. Lapissa ja
Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan lisäksi merkittävä osa Suomen vesivoimasta. Liikennepolttoaineiden osalta
Itä- ja Pohjois-Suomikin on kuitenkin riippuvainen fossiilisesta tuontienergiasta.
Suomessa on suunnitteilla lukuisia teollisen mittakaavan tuulivoimahankkeita ja useita biovoimala- ja biojalostamohankkeita. Myös uutta ydinvoimalaitosta suunnitellaan Perämeren rannikolle. Suurten yksiköiden
ohella liiketoimintamahdollisuuksia on pienemmän mittakaavan energiayrittäjyydessä, joka on nojannut
ensisijaisesti puupolttoaineisiin ja muuhun bioenergiaan.
Viime vuosiin saakka energiatalouden kehittäminen on painottunut bioenergiaan. Tuuli-, aurinko- sekä
maa- ja kalliolämmön hyödyntäminen on toistaiseksi vähäistä. Kiinteistökohtaiset maa- ja ilmalämpöpumppuratkaisut ovat tosin yleistyneet voimakkaasti 2000-luvulla. Kansalliset ohjaustoimet ovat hiljattain
käynnistäneet laajamittaisen maatuulivoimarakentamisen suunnittelun Itä- ja Pohjois-Suomen alueella.
Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia on erityisesti jätteen, biokaasun ja teollisuuden sivuvirtojen energia-
24
käytössä. Useimmat vireillä olevat suuret hankkeet liittyvät vähemmän ilmastoa kuormittavan energiatalouden kehittämiseen. Energiantuotannon uudelleen suuntautuminen aiheuttaa osin uudenlaisia ympäristövaikutuksia, esim. tuulivoimarakentamisen maisema- ja meluvaikutukset.
Energiatehokkuuden kehittämisessä keskeistä on rakennuskannan energiatehokkuuden nostaminen korjaus- ja uudisrakentamisessa, energianäkökulman huomioon ottava maankäytön suunnittelu sekä yritysten,
yhteisöjen ja kuluttajien osaamisen vahvistaminen. Teollisuudessa voidaan energian käyttöä tehostaa hyödyntämällä entistä enemmän sivuvirtoja ja hukkalämpöä sekä tehostamalla materiaalien uudelleenkäyttöä.
Suurteollisuus ja osa kaupungeista ovat käynnistäneet koordinoidut toimet energiatehokkuuden parantamiseksi – lisätoimenpiteitä tarvitaan pk-sektorilla ja suurimmassa osassa kuntia.
Energiantuotannon ympäristövaikutukset ilmenevät ilmapäästöinä ja toisaalta raaka-aineiden hankinnan
seurauksena. Ilmastopäästöjen suhteen erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen energiateollisuuden vahvuutena
on runsas puubiomassan ja vesivoiman hyödyntäminen sekä vähäinen fossiilisten polttoaineiden käyttö,
toisaalta turpeen energiakäyttöä voidaan ilmastonäkökulmasta pitää heikkoutena. Viime vuosina keskustelussa ovat olleet erityisesti turvetuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. Aiempien vuosikymmenten vesivoimarakentaminen ja siihen liittyvä säännöstely on muuttanut merkittävästi
vesiekosysteemejä ja muun muassa estänyt vaelluskalojen luontaisen liikkumisen.

4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet
4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (2008, päivitetty 2013)
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa esitetään EU: n ilmasto- ja energiapaketin edellyttämät toimenpiteet Suomessa mm. kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden, energian hankinnan, uusiutuvan
energian ja energiatehokkuuden osalta. Tavoitteena on energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja
kääntäminen laskuun vuoteen 2020 mennessä. Samalla ajanjaksolla uusiutuvan energian osuutta kasvatetaan 38 %:iin energian loppukäytöstä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi ei-päästökauppasektorilla on asetettu 16 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä.
Energian loppukulutuksen alentaminen edellyttää energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä. Uusiutuvan energian osuuden nostamiseksi puuperäisen energian, jätepolttoaineiden, lämpöpumppujen, biokaasun ja tuulienergian käyttöä on lisättävä voimakkaasti. Kuten EU:n strategia, myös Suomen strategia asettaa tavoitteeksi energiahuollon ympäristöllisen kestävyyden, toimitusvarmuuden ja kilpailukyvyn.
Energia- ja ilmastostrategian päivitystyö aloitettiin Kataisen hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2011.
Päivityksellä varmistetaan vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen sekä valmistetaan tietä kohti pitkän aikavälin tavoitteita. Uuteen strategiaan on myös yhdistetty
mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma.
Hallitus hyväksyi strategiapäivityksen 20.3.2013 ja toimitti sen eduskunnalle valtioneuvoston selontekona3.
Strategiatyön valmistuttua aletaan laatia Suomen tiekarttaa kohti vuotta 2050 keinoista, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäisiin vähintään 80 prosenttia. Tämän tiekartan laadintaan yhdistetään myös laaja
sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen.
3

http://www.tem.fi/files/36266/Energia_ja_ilmastostrategia_nettijulkaisu_SUOMENKIELINEN.pdf
25
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta (2009)4
Vuonna 2009 laaditussa Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta asetetaan
tavoitteeksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050
mennessä. Selonteon mukaan Suomi pitäisi nostaa ilmastonsuojelun edelläkävijäksi. Tätä varten ilmastonäkökulma pitäisi saada mukaan kaikkeen päätöksentekoon ja kaikkiin politiikkoihin. Vähäpäästöinen
Suomi on selonteon mukaan mahdollinen toteuttaa monin eri tavoin, mutta sitä varten olisi siirryttävä
lähes päästöttömään energia- ja liikennejärjestelmään. Tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan:
 energiatehokkuuden olennaista parantamista kaikilla sektoreilla, erityisesti rakennuskannassa
 liikenteessä tehokkaan ajoneuvoteknologian nopeaa käyttöönottoa sekä joukko- ja kevyen
liikenteen suosion olennaista kasvattamista
 ruokavalion muuttamista kasvispainotteisempaan suuntaan
 jätteiden kierrätyksen ja energiankäytön lisäämistä sekä biohajoavan jätteen kaatopaikkakielto
Tulevaisuusselonteon mukaan ilmastopolitiikka voi myös tukea aluepoliittisia tavoitteita. Uusiutuvaan energiaan pohjautuva hajautettu energiantuotanto voi tuottaa liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla toimiville bioenergiayrityksille. Lisäksi tulevaisuusselonteossa todetaan, että aluepoliittisten toimien tulee lähtökohtaisesti tukea päästöjen vähentämistä ja lämpenemiseen sopeutumista.
Kansallinen kestävän kehityksen strategia ”Kohti kestäviä valintoja” (2006)5
Suomen kannalta kestävän kehityksen merkittävimmät kehitystrendit ja haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, sopeutumiseen maailmantalouden nopeisiin muutoksiin ja väestörakenteen muutokseen. Globaalisti
merkittävimmät haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen lisäksi globaaliin köyhyyteen ja eriarvoisuuteen sekä
väestön kasvuun. Globaalit haasteet heijastuvat myös Suomeen. Strategian mukaan yhteiskuntaa kehitetään aktiivisesti niin, että Suomi voi joustavasti sopeutua muuttuvaan globaaliin toimintaympäristöön ja
kulttuuriseen monimuotoisuuteen.
Menestyminen muuttuvassa maailmassa vaatii Suomea kehittymään yhä enemmän tietämys- ja innovaatioyhteiskunnaksi, jossa hyödynnetään ja kehitetään kansallisia vahvuuksia: koulutusta ja osaamista, teknologiaa, hyvää hallintoa, tasa-arvoa, korkeaa ympäristönsuojelun tasoa sekä omien luonnonvarojen kestävää
käyttöä. Kestävään kehitykseen tähtäävässä strategiassa ja politiikassa vahvistetaan erityisesti yhteiskunnan ja kansalaisten innovaatio- ja muutoksenhallintakykyä. Uusiutuvia luonnonvaroja käytetään taloudelliseen toimintaan ja ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseen niin, että ne eivät vähene, vaan uusiutuvat sukupolvesta toiseen. Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään mahdollisimman ekotehokkaasti. Näin toimien nykyinen sukupolvi ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvälle elämälle kestävässä yhteiskunnassa.
Kansallinen luonnonvarastrategia (2009)6
Luonnonvarastrategian visio vuodelle 2030 on: ”Älykkäästi luonnon voimin. Suomi voi hyvin ja näyttää
suuntaa.” Visiota toteuttavat strategiset tavoitteet:
1.
2.
3.
4.

4

Suomessa on menestyvä korkean arvonlisän biotalous;
Suomi hyödyntää ja kierrättää materiaalivirtoja tehokkaasti;
Alueelliset voimavarat luovat kansallista lisäarvoa ja paikallista hyvinvointia ja
Suomi on aloitteellinen edelläkävijä luonnonvarakysymyksissä.

http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/j28-ilmasto-selonteko-j29-klimat-framtidsredogoerelse-j30-climate_/pdf/fi.pdf
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=53983
6
http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kansallinen%20luonnonvarastrategia.pdf
5
26
Kansallinen metsäohjelma 20157
Kansallinen metsäohjelma (KMO) 2015 sisältää metsäpolitiikan keskeiset linjaukset. Ohjelman toiminta-ajatuksen mukaisesti metsien kestävä hoito ja käyttö luo kasvavaa hyvinvointia. Ohjelman visio tähtää vuoteen
2020, jolloin metsäala on vastuullinen biotalouden edelläkävijä. Metsiin perustuvat elinkeinot ovat
kilpailukykyisiä ja kannattavia ja metsäluonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt ovat vahvistuneet.
Suomessa noudatetaan Euroopan metsäministerikokouksessa (Wien 2003) sovittuja kansallisten metsäohjelmien eurooppalaisia periaatteita. Niiden mukaan kansalliset metsäohjelmat muodostavat osallistavan,
kokonaisvaltaisen, sektorien välisen ja jatkuvasti kehittyvän kansallisen ja/tai paikallisen tason poliittisten
linjausten suunnittelu-, toimeenpano-, seuranta- ja arviointiprosessin, joka parantaa metsien kestävän
hoidon ja käytön edelleen kehittämistä ja edistää yleisesti kestävää kehitystä.
Valtakunnallinen jätesuunnitelma (2008)8
Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa "Kohti kierrätysyhteiskuntaa" esitetään toimia, joilla edistetään luonnonvarojen järkevää käyttöä, kehitetään jätehuoltoa sekä ehkäistään jätteistä aiheutuvia vaaroja sekä ympäristö- ja terveyshaittoja. Suunnitelma sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016
sekä keskeiset toimet niiden saavuttamiseksi. Jätesuunnitelman keskeiset tavoitteet ovat:





jätteen syntymistä ehkäistään,
jätteiden materiaalikierrätystä ja biologista hyödyntämistä lisätään,
kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa lisätään,
turvataan jätteiden haitaton käsittely ja loppusijoitus

Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuudesta (2010)9
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä energiatehokkuustoimenpiteistä esitetään toimenpideohjelma, jonka
avulla toteutetaan ilmasto- ja energiastrategian asettamat tavoitteet energian loppukulutuksen kääntämisestä laskuun. Periaatepäätöksessä esitettyjä toimenpiteitä ovat mm.:









7

energiatehokkuus kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmaan osana kestävän kehityksen
edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta
eri alojen energiatehokkuuden käytäntöjä ja malliratkaisuja kerätään ja niitä levitetään
julkisissa hankinnoissa energiatehokkuus otetaan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi
edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisuja
rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönotto
korjausrakentamisen toimintamallien käyttöönottoa ja kehitystä edistetään
joukkoliikennettä edistetään v. 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen
kehittämisohjelman 2009-2015 pohjalta
tavaraliikenteen energiatehokkuuden parantamiselle luodaan edellytyksiä. Logistiikan keskeisten
solmukohtien liikenneyhteyksiä kehitetään

http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_peria
atepaatos_16.12.2010.pdf
8
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38363/SY_32__Kohti_kierratys.pdf?sequence=1
9
http://www.tem.fi/files/26023/ETT-periaatepaatos_-_040210.pdf
27



huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta
kehitetään energiatehokkuuden rahoitusmalleja ja liiketoimintakonsepteja teollisuudessa ja
palvelualalla

ERA17 -toimintaohjelma (2010)10
ERA17 on toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantaminen, sen aiheuttamien päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian käytön edistäminen. Ohjelman
tavoitteena on tehdä Suomesta energiaviisauden edelläkävijä vuoteen 2017 mennessä ja tehdä Suomen
rakennetusta ympäristöstä maailman paras vuoteen 2050 mennessä.
ERA17 -ohjelma esittää mm. seuraavia toimenpiteitä: hajautettu energiantuotanto, uudis- ja korjausrakentamisen sekä kiinteistönpidon laatua tukevat järjestelmät, alan koulutuksen vahvistaminen, alueiden ja rakennusten ympäristöluokituksen kehittäminen, energiaviisautta edistävien palveluiden ja toimintamallien
lanseeraaminen, kiinteistöjen käyttö- ja kiinteistöpalvelujen kehittäminen, korjausrakentamisen palveluiden kehittäminen asiakaslähtöisiksi kokonaispalveluiksi, esimerkkikohteiden ja testiympäristöjen rakentaminen sekä kunnat energiaviisaan rakentamisen edelläkävijöiksi energiaviisaiden strategioiden ja
toimenpideohjelmien avulla.
Kulttuuriympäristöstrategia11
Valmisteilla olevan valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian tavoitteena on luoda edellytykset kokonaisvaltaiselle kulttuuriympäristöpolitiikalle. Strategiassa otetaan huomioon kaikki kulttuuriympäristöön
sisältyvät elementit ja vahvistetaan kulttuuriympäristön arvoa ja suojelua Suomessa. Lisäksi tavoitteena on
edistää kansainvälisten sopimusten, kuten eurooppalaisen maisemayleissopimuksen kansallista toimeenpanoa. Strategiassa huomioidaan kulttuuriympäristöön ja sen tulevaisuuteen vaikuttavat keskeiset ajankohtaiset haasteet, kuten väestö- ja elinkeinorakenteen muutokset sekä ilmastonmuutos. Kulttuuriympäristöä tullaan tarkastelemaan myös resurssina, jonka taloudelliset ja hyvinvointia edistävät mahdollisuudet
tulee ymmärtää entistä paremmin.
Valtakunnallinen kulttuuriympäristöstrategia laaditaan nyt ensimmäistä kertaa. Ehdotusta valmistelee työryhmä, jonka ovat nimittäneet opetus- ja kulttuuriministeriö ja ympäristöministeriö. Kulttuuriympäristöstrategian laatimisesta on linjattu hallitusohjelmassa. Strategiaa valmisteleva työryhmä on aloittanut työnsä
maaliskuussa 2012. Strategiaehdotus valmistuu toukokuussa 2013, jolloin työryhmän toimikausi päättyy.
Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma (2012)12
Kulutuksen ja tuotannon ohjelman päivityksen (KULTU 2012) mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet ovat niin haastavia, että niiden saavuttamiseksi tarvitaan muiden keinojen lisäksi myös muutosta yksityisessä ja julkisessa kulutuksessa. Siitä huolimatta, että yksittäisten tuotteiden ja palveluiden
energia- ja materiaalitehokkuus on viime vuosina parantunut, kulutuksen määrän kasvu on syönyt näin saavutetut ympäristöhyödyt. Vähähiilisen yhteiskunnan temaattisen tavoitteen kannalta keskeisiä ehdotuksia:

10

http://era17.fi/
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=428805&lan=FI
12
http://www.ym.fi/download/noname/%7B8B5DC698-70AE-4547-83E1-7F5D49F8F205%7D/30375
11
28







Kustannustehokkaampiin asuinkiinteistöjen energiatehokkuuden parantamistoimiin liittyvä
tiedotuskampanja
Parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta ja pitkäjänteistä kiinteistönpitoa tukevien palvelujen
ja neuvonnan käyttäjälähtöisyyttä
Kehitetään energiaremonteille uusia rahoitusmalleja
Kehitetään liikkumisen ohjausta, jolla vaikutetaan ihmisten liikkumistottumuksiin tiedolla, markkinoinnilla ja palveluja kehittämällä
Kehitetään hyvän syömisen lautasmalli, joka yhdistää terveellisen, maittavan ja ympäristöystävällisen syömisen ja levitetään siitä tietoa
Lisätään kuluttajien tietämystä ruokahävikistä ja lisätään ruokahävikin synnyn ehkäisy opetusohjelmiin.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi”13
Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi”
hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä joulukuussa 2012. Strategian päätavoite on pysäyttää
luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Se tuo luonnon monimuotoisuuden taloudelliset ja kulttuuriset arvot luonnonvarojen käyttöä koskevan päätöksenteon keskiöön.
Strategia ja sitä tukeva toimintaohjelma toteuttavat Biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta.
Luontostrategia toteuttaa kansainvälisiä päätöksiä tehostaa sopimuksen toimeenpanoa maailmanlaajuisesti. Strategiassa on myös otettu huomioon EU:n tavoitteet. Lisäksi perustana ovat laajat kansalliset selvitykset Suomen luonnon monimuotoisuuden tilasta ja siihen vaikuttavista uhkatekijöistä.
Strategian viidessä päämäärässä korostuu luontoasioiden valtavirtaistaminen kaikkialle yhteiskuntaan, uusien toimijoiden saaminen mukaan luonnon puolesta tehtävään työhön, vankkaan tutkimustietoon perustuva
päätöksenteko sekä Suomen vastuu maailman luonnosta osana kansainvälistä yhteisöä. Strategia linjaa
myös saamelaisten perinteisen tiedon kytkemisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.
Erityinen huomio kiinnitetään luonnonvarojen kestävään käyttöön. Uusiutuvia luonnonvaroja tulee käyttää
tavalla, joka varmistaa, että ne todellakin uusiutuvat eivätkä vähene. Uusiutumattomia luonnonvaroja taas
on käytettävä mahdollisimman ekotehokkaasti.
Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia 2006 – 2014 ja toimenpideohjelma14
Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille vaatii kokonaisuuksien hahmottamista ja ymmärtämistä. Se edellyttää laajaa tietopohjaa
yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja luonnonympäristön toiminnasta, päätöksenteosta ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista. Se edellyttää myös kykyä ja rohkeutta arvioida nykykäytänteitä kriittisesti ja uudistaa
toimintatapoja yksityiselämässä, oppilaitoksissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa, työssä ja vapaa-ajan
ympäristöissä. Kestävän tulevaisuuden rakentajilla tulee olla näkemys muutostarpeiden mittavuudesta ja
eettinen vastuu kansallisesta ja globaalista tasa-arvosta ja hyvinvoinnin jakautumisesta. Tarvitaan monipuolisia tiedonhankinta-, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja, kriittistä ja innovatiivista ajattelua, kykyä
eri intressien yhteensovittamiseen ja ristiriitojen käsittelyyn. Strategian visiona on kestävään elämäntapaan
sitoutuneet kansalaiset, joiden tietoja, taitoja ja motivaatiota kartutetaan kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen sisäänrakennetulla kestävän kehityksen kasvatuksella.

13
14

http://www.ym.fi/download/noname/%7BA1006DC3-DDD2-4710-AFD4-C0F29D96C110%7D/31786
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=48169&lan=FI
29
Vesiensuojelun suuntaviivat 2015 (2006)15 ja EU:n meristrategiadirektiivi16
Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (2000) ja meristrategiadirektiivi yhtenäistävät EU:n vesiensuojelua. Lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä toteutetaan em. direktiivejä Suomessa.
Vesiensuojelun suuntaviivat määrittelevät vesiensuojelulle valtakunnalliset tarpeet ja tavoitteet vuoteen
2015 asti. Tavoiteohjelman mukaan keskeisiä vesiensuojeluun ja -hoitoon liittyviä tavoitteita vuoteen 2015
mennessä ovat mm.:
1) vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta;
2) vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä;
3) suojella pohjavesiä;
4) suojella vesiluonnon monimuotoisuutta ja
5) kunnostaa vesiä.
Tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Rehevöityminen on vesistöjen pahin ongelma –
painopisteenä on vesistöjen ravinnekuormituksen vähentäminen.
Vesiensuojelun tavoitteiden toteuttamiseksi on laadittu alueelliset vesienhoitosuunnitelmat, joiden lisäksi
on laadittu alueelliset toimenpideohjelmat vesienhoidon tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmat ja toimenpideohjelmat ovat voimassa vuoteen 2015 asti. Vuoden 2012 kesällä on aloitettu vesienhoitosuunnitelmien päivitys vuosille 2016 – 2021.
Merenhoidon suunnittelua ohjaavat Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 272/2011
sekä valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä 980/2011, joilla on toimeenpantu Euroopan
unionin meristrategiadirektiivi 2008/56/EY. Merenhoidon suunnittelun tavoitteena on asettaa tavoitteet ja
esittää toimet, joilla Itämeren hyvä tila saavutetaan vuoteen 2020 mennessä. Suomi laatii kansallisen merenhoitosuunnitelman, joka ulottuu rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Merenhoitosuunnitelmassa
arvioidaan meren nykytilaa, asetetaan tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi sekä asetetaan mittarit tilan
seuraamiseksi.

Muu Itämeren suojelu
HELCOMin (= Itämeren suojelukomissio) puitteissa Suomi sekä Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska,
Venäjä ja Viro ovat yhdessä Euroopan unionin laatineet Itämeren toimenpideohjelman vuosille 2007–2021
(= Baltic Sea Action Plan)17, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on Itämeren ekologisen hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Ohjelman toimenpiteet kohdistuvat mm. Itämeren rehevöitymisen
estämiseen ja hidastamiseen, haitallisten päästöjen vähentämiseen, meriliikenteen ympäristöystävällisyyteen ja -turvallisuuteen sekä meriluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.
EU:n strategia Itämeren aluetta varten (EUSBSR) valmistui vuonna 2009 sisältäen neljä ns. pilaria ja niiden
alla 15 painopistealuetta. Ensimmäisen pilarin tavoitteena on tehdä Itämeren alueesta ympäristön kannalta
kestävä alue. Painopisteet ovat edellä lueteltujen HELCOM:in tavoitteiden kanssa yhdenmukaisia sisältäen
niiden lisäksi ilmastonmuutoksen hillintään sekä siihen sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä. Helmikuussa
2013 EU:n komissio julkisti strategian uudistetun version18, jossa uusiksi yleistavoitteiksi määritettiin meren
pelastaminen, alueen yhdistäminen ja vaurauden ja hyvinvoinnin lisääminen. Näitä tukemaan asetettiin
lisäksi 12 alatavoitetta, 17 painopistealuetta sekä 5 horisontaalista tavoitetta.

15

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=63332
http://europa.eu/legislation_summaries/maritime_affairs_and_fisheries/fisheries_resources_and_environment/l28
164_fi.htm
17
http://www.helcom.fi/stc/files/BSAP/BSAP_Final.pdf
18
http://www.balticsea-region-strategy.eu/item/300443
16
30
Euroopan unionissa on nähty tärkeäksi myös edistää merten aluesuunnittelua (direktiivi valmisteilla). Merten aluesuunnittelulla pyritään tasapainottamaan alakohtaisia intressejä, jotka usein kilpailevat keskenään,
siten että merialueita ja luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ja kestävästi, päätöksenteko voidaan perustaa luotettavaan tietoon ja perusteelliseen merten tuntemukseen ja sijoittajien oikeusvarmuus paranee,
mikä vauhdittaa talouden kehitystä.
Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011 - 201519
Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 hallituskauden ajaksi valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista.
Päätöksellä tarkennetaan alueiden kehittämislain tavoitteita ja osoitetaan alueiden kehittämistoimenpiteiden painopisteet. Alueiden kehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn
ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Alueiden kehittämistavoitteet kiteytetään tässä päätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen:
1) Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta;
2) Edistetään väestön hyvinvointia ja
3) Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne.
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet20
Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla pyritään toimivaan ja kestävään aluerakenteeseen. Niillä edistetään kulttuuriympäristön suojelua, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa samoin kuin Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivojen toteuttamista Suomessa. Tavoitteiden toteutumista tulee edistää valtion viranomaisten toiminnassa,
maakunnan suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty seuraaviin kokonaisuuksiin:
1) Toimiva aluerakenne;
2) Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu;
3) Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat;
4) Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto;
5) Helsingin seudun erityiskysymykset;
6) Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet
Maaseutupoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201521
Maaseutupolitiikan tavoitteena on elinvoimainen ja hyvinvoiva maaseutu, joka on ekologisesti, sosiaalisesti,
taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävä. Sen kokonaisuuteen kuuluvat asuinmaaseutu, työn maaseutu,
osaamisen maaseutu sekä vapaa-ajan maaseutu.
Toimenpideohjelman lähtökohtana on, että maaseutu tunnistetaan yhtenä keskeisenä hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kilpailukyvyn lähteenä. Ohjelmassa esitetään konkreettisia toimia maaseutualueiden uusiutumiskyvyn edistämiseksi ja niiden potentiaalin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi aiempaa paremman elinvoiman ja kilpailukyvyn lähteinä niin palvelujen kuin infrastruktuurinkin näkökulmasta. Ohjelmassa on yhteensä 39 toimenpidettä. Tavoitelinjaukset ja toimenpiteet on jäsennetty neljään kokonaisuuteen:
1) Maaseutualueita vahvistetaan monipuolisina asumisen ja elinkeinotoiminnan ympäristöinä
19

https://www.tem.fi/files/31593/Valtioneuvoston_paatos_valtakunnallisista_alueiden_kehittamistavoitteista_20112015_(tavoitepaatos).pdf
20
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=94400&lan=fi
21
http://www.tem.fi/files/34838/TEMjul_44_2012_web.pdf
31
2) Maaseudun alueellista kilpailukykyä edistetään
3) Harvaan asutun maaseudun eripiirteet tunnistetaan
4) Maaseudun ja alueellisen kehittämisen edellytyksiä vahvistetaan
Valtakunnallinen saaristopoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201522
Ohjelman toimenpiteillä edistetään saariston liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä, saariston asemaa alue- ja
kuntapolitiikassa, peruspalvelujen turvaamista, meriklusterin toimintaedellytysten turvaamista, saaristo- ja
vesistömatkailun tuotekehitystä ja markkinointia, ammattikalastusta, asumisen lisääntymistä vapaa-ajan
asunnoilla, vapaa-ajan asumisen kehittymistä ykkösasumiseksi ja tähän liittyvää rakentamisen ohjausta,
Itämeren ja vesistöjen suojelua, poikkeuksellisiin luonnonilmiöihin varautumista ja turvallisuutta sekä virkistyksen, luonnonsuojelun ja kulttuurin tarpeisiin vastaamista.
Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta23
Valtioneuvosto antoi vuonna 2006 periaatepäätöksen meluntorjunnasta. Sen mukaan ympäristön melutasot ja melulle altistuminen on saatava merkittävästi alenemaan. Tavoitteena on saada päiväajan keskiäänitason yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia
pienemmäksi kuin vuonna 2003. Periaatepäätöksen tavoitteiden mukaan
 sisämelutaso ei ylitä päivällä eikä yöllä valtioneuvoston antamia ohjearvoja
 oleskeluun tarkoitetuilla piha-alueilla päästään valtioneuvoston melutason ohjearvojen mukaisiin
melutasoihin (jos tämä ei ole jo rakennetuilla alueilla kustannusten tai paikallisten olosuhteiden
takia mahdollista, päivämelutason ei tulisi ylittää 60 desibeliä eikä yömelutaso 55 desibeliä)
 asuinalueiden lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota melutasojen alentamiseen oppi- ja hoitolaitosten alueilla sekä virkistysalueilla
 säilytetään hiljaisia alueita.
Periaatepäätöksellä pyritään kiinnittämään huomiota
 meluntorjunnan yleisiin päämääriin ja tavoitteisiin
 keinoihin vähentää melupäästöjä ja niistä aiheutuvia haittoja
 viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämiseen.

4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet
Ohjelman kannalta merkityksellisiä alueellisia ympäristötavoitteita sisältyy molempien suunnitelma-alueiden maakuntasuunnitelmiin, maakunta-ohjelmiin, ympäristöohjelmiin ja -strategioihin, ilmasto- ja energiaohjelmiin ja -strategioihin, jätesuunnitelmiin, vesienhoitosuunnitelmiin sekä liikennejärjestelmäsuunnitelmiin.
Ohjelman kannalta em. ohjelmissa ja strategioissa esille nousseita keskeisiä ympäristötavoitteita ovat:
 ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen
 uusiutuvan energian käytön lisääminen
 energiansäästön sekä energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen
 kestävä ja eheä yhdyskuntarakenne (alueiden käyttö)
 joukkoliikenteen kehittäminen
22
23

http://www.tem.fi/files/34248/TEMjul_30_2012_web.pdf
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=51725&lan=fi
32








liikenteen päästöjen vähentäminen
luonnon monimuotoisuuden turvaaminen
ympäristövastuullinen ja ekotehokas luonnonvarojen käyttö
luonto- ja kulttuuriympäristöjen hoito (virkistyskäyttö, matkailu, viihtyisyys, turvallisuus)
vesistöjen rehevöitymisen hidastaminen ja pysäyttäminen
meriturvallisuus
kansalaisten ympäristötietoisuuden edistäminen

Lisäksi voidaan mainita alueelliset jätehuoltoon liittyvät suunnitelmat. Esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomen
yhteisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että
1) yhdyskuntajätteen määrä on vuonna 2020 alhaisempi kuin vuonna 2007 asukasta kohden;
2) maanrakentamisen jätettä syntyy 10 %, uudisrakentamisen jätettä 50 % ja korjausrakentamisen
jätettä 25 % vähemmän suhteessa ko. rakentamisen arvoon vuonna 2020 kuin vuonna 2007;
3) yhdyskuntajätteistä hyödynnetään 90 % ja kaatopaikalle sijoitetusta yhdyskuntajätteistä
korkeintaan puolet on biohajoavaa;
4) yhdyskunta- ja haja-asutuslietteistä hyödynnetään 100 % ja
5) tuhkia ja kuonia sekä puhdistettuja pilaantuneita maa-aineksia hyödynnetään suunnitelmallisesti.
Em. aluekehittämisen ympäristötavoitteet kytkeytyvät myös merkittävästi maakuntakaavoitukseen, mikä
tulisikin aina huomioida jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa.
33

5 Vaikutusten arviointi
5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen
Arviointiprosessi perustuu työ- ja elinkeinoministeriön Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen
alueiden kanssa yhteistyössä laatimaan koko Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa koskevaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan. Arvioinnin tarkkuustaso vastaa rakennerahasto-ohjelman tarkkuustasoa.
Arviointi pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristöselostuksiin24 sekä niistä SOVA-kuulemisessa saatuun palautteeseen25. Lisäksi huomioon otetaan myös valtakunnallisesti rahoitettavat toimet.
”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma” ja siihen liittyvät alueelliset suunnitelmat ovat luonteeltaan ”puiteohjelmia”. Konkreettisia rahoitettavia hankkeita ei vielä tässä yhteydessä
määritellä. Aiempien ohjelmakausien kokemusten perusteella vaikutukset ympäristöön ovat siten luonteeltaan pääasiassa välillisiä ja/tai kumuloituvia.
Ympäristöselostuksessa esitetään (asetuksen 2005/347 mukaisesti) arviointi ohjelman toteuttamisen
vaikutuksista:






väestöön, ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen
luonnon monimuotoisuuteen, eliöstöön, kasvillisuuteen, maaperään, veteen, ilmaan ja ilmastotekijöihin
yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, aineelliseen
omaisuuteen ja kulttuuriperintöön
luonnonvarojen hyödyntämiseen
em. tekijöiden välisiin suhteisiin.

Painopiste on ympäristövaikutusten arvioinnissa. Arvioinnissa tarkastellaan myös ohjelman toteuttamisen
muita, ennen kaikkea taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, mutta näiden osalta arviointi ei ole
kattavaa. Lisäksi pyritään huomioimaan myös toissijaisia kertyviä vaikutuksia, yhteisvaikutuksia sekä
tarvittaessa erikseen lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia.
Toimintalinjojen sisältämien painopisteiden ja toimenpiteiden vaikutuksia on arvioitu viisiportaisella asteikolla:
++
+
0

merkittävä myönteinen vaikutus

--

vähäinen kielteinen vaikutus

vähäinen myönteinen vaikutus
ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia
merkittävä kielteinen vaikutus

Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin. Em. lisäksi keskeisiä ympäristövaikutuksia on kuvattu toimintalinjakohtaisesti myös sanallisesti. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät on
kuvattu luvussa 9.
24

Molempien suunnitelma-alueiden ympäristöarvioinnit on laadittu asiantuntija-arviointeina alueiden maakunnan
liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista muodostetuissa SOVA-ryhmissä. Arviointien koordinoinnista ja kokoamisesta
vastasivat Päijät-Hämeen liitto ja Pohjois-Pohjanmaan liitto.
25
Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen
liitteenä. Alueellisista suunnitelmaluonnoksista laadittuja ympäristöselostuksia koskevista kommenteista on alleviivattu ne, jotka on pyritty huomioimaan tässä asiakirjassa. Merkittävä osa kommenteista ei sisältänyt varsinaisia
parannusehdotuksia.
34
Ohjelman yleispiirteisyydestä johtuen arvioinnin tehtävänä on toisaalta arvioida suunniteltujen toimenpiteiden samansuuntaisuutta relevanttien ympäristötavoitteiden kanssa, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoite ja ohjelman kannalta keskeiset muut ympäristötavoitteet (erityisesti ilmastotavoitteet).
Arviointi on viime vaiheessaan perustunut 22.8.2013 päivättyyn neljänteen ohjelmaluonnokseen sekä sitä
seuranneeseen viidenteen luonnokseen, joissa on huomioitu talouspoliittisen ministerivaliokunnan
28.5.2013 tekemät linjaukset koskien ohjelmarakennetta ja toimintalinjojen indikatiivisia rahoituskehyksiä
sekä hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän 4.6.2013 tekemät linjaukset toimintalinjojen temaattisista tavoitteista, erityistavoitteista ja pääasiallisesta tuettavasta toiminnasta. Lisäksi em. luonnosversioissa
on huomioitu komission kirjeellään 22.7.2013 vahvistama Suomen rahoitus 2014-2020 ns. käyviksi hinnoiksi
muutettuna. Arvioinnissa on lisäksi huomioitu opetus- ja kulttuuri-, sosiaali- ja terveys-, työ- ja elinkeinosekä ympäristöministeriöissä valmistellut valtakunnallisten teemojen luonnokset sekä SOVA-prosessin
mukaisten kuulemisten tuottama palaute. Em. valtakunnallisten teemojen osaluonnokset löytyvät osoitteesta: http://www.tem.fi/ohjelma2014.

5.2 Vaihtoehdot
Alueellisten suunnitelmien tai Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman valmistelussa ei ole muodostettu
erityistä vaihtoehtoasetelmaa, vaan suunnittelu on ollut luonteeltaan eri kehittämistavoitteita yhteen sovittavaa. Suunnitelmien ja ohjelman laadinta on edennyt EU-tasolla ja valtakunnallisesti linjattujen painopisteiden pohjalta.
Rakennerahasto-ohjelman sisällölliset painopisteet on linjattu 20.9.2012 hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokunnassa. Painopisteet ovat seuraavat:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.

pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen (EAKR),
uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR),
vähähiilisen talouden edistäminen (EAKR),
alueellisen saavutettavuuden parantaminen (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa),
työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden parantaminen (ESR),
koulutuksen, ammattitaidon ja elinikäisen oppimisen kehittäminen (ESR)
sosiaalisen osallisuuden lisääminen ja köyhyyden torjunta (ESR).

Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu Eurooppa 2020 -strategian temaattisten tavoitteiden
pohjalta. EU-asetusehdotuksen mukaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoituksesta on käytettävä
80 prosenttia yllä mainittuihin painopisteisiin 1 – 3. Vähähiiliseen talouteen tulee käyttää 20 prosenttia
EAKR-rahoituksesta. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksesta on käytettävä 20 prosenttia sosiaalisen
osallisuuden lisäämiseen ja köyhyyden torjuntaan. Painopistevalinnoissa on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentamisesta.
Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä päätti samassa yhteydessä jokaisen painopisteen osalta investointiprioriteetit. Alueellisten suunnitelmien valmistelussa on muotoiltu jokaista investointiprioriteettia
edistävät alueelliset erityistavoitteet, jotka kuvaavat investointiprioriteetin toimintaa. Manner-Suomen
rakennerahasto-ohjelmassa investointiprioriteettien sisällöllinen kuvaus on yleisemmällä tasolla, mikä heijastuu myös ympäristöselostuksen tarkkuustasoon.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 28.5.2013 ohjelman toimintalinjoista sekä niiden indikatiivisista
rahoituskehyksistä. Vähähiilisen talouden edistämiseen liittyvät toimenpiteet sisällytettiin toimintalinjoille 1
ja 2 siten, että vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden tavoitetasoksi asetettiin vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta. Myös Itä- ja Pohjois-Suomen alueellista savutettavuutta edistävät toimet sisällytettiin toimintalinjaan 1.
35
Vaikutusten arvioinnissa käsitellään kolmea vaihtoehtoa:
VE0 = Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa ei laadita; kehittäminen perustuu kansallisiin, alueellisiin
ja paikallisiin toimiin.
VE1 = Rakennerahasto-ohjelma laaditaan poliittisten linjausten mukaisesti ja EU-rahoitusta ohjautuu
ohjelman mukaiseen kehittämistoimintaan.
VE2 = Rakennerahasto-ohjelman toteutuksessa korostetaan VE1:tä voimakkaammin ympäristönäkökulmaa
ja vähähiilisyyttä edistäviä hankkeita priorisoidaan hankkeiden valintakriteereissä. Ympäristön kannalta
ongelmallisia hankkeita ei rahoiteta.
VE0 ei ole varsinainen toteutusvaihtoehto, vaan kyse on suunniteltujen toimenpiteiden (VE1) suhteuttamisesta ympäristön tilaan ja sen kehitykseen ilman suunnitelman mukaisia toimia. VE0 toimii siis referenssinä arvioiduille vaikutuksille. VE2 on vaihtoehtoinen skenaario, jossa ympäristönäkökulmaa korostetaan
ohjelman toteutuksessa voimakkaammin verrattuna VE1:een. Tätä kuvataan tarkemmin luvussa 6.

5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi
5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR)
Toimintalinjan kuvaus
Toimintalinjan tavoitteena on vahvistaa ja monipuolistaa alueiden elinkeinorakennetta tukemalla uusien
yritysten käynnistymistä ja uuden liiketoiminnan kehittämistä, pk-yritysten uudistumista, kestävää kasvua
ja kansainvälistymistä sekä uuden tiedon hyödyntämistä yrityksissä. Kohteena ovat erityisesti työllistävät,
innovatiiviset kasvuyritykset sekä alueiden omat vahvat ja uudet potentiaaliset toimialat. Toimintalinjan
tavoitteena on myös myötävaikuttaa uusiutuvan energian osuuden ja paikallisten energialähteiden käytön
lisääntymiseen ja energiatehokkuuden kasvattamiseen sekä lisätä pk-yritysten kilpailukykyä ja uusien energia- ja materiaalitehokkaiden tuotteiden pääsyä markkinoille. Toimintalinjan toimenpiteillä parannetaan
lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten kilpailukykyä kehittämällä alueen liikenneyhteyksiä ja logistisia
palveluita.
Toimintalinjan 1 EAKR-rahoitus vuosille 2014-2020 on n. 328 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 656
milj. euroa), mikä on 41 % EAKR-toimenpiteistä ja 25 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 1
temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat:
TT3: Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen
IP1: Yrittäjyyden edistäminen erityisesti helpottamalla uusien ideoiden taloudellista hyödyntämistä ja
tukemalla uusien yritysten perustamista mm. yrityshautomoiden avulla
ET 1.1 Uuden liiketoiminnan luominen
ET 1.2 Pk-yritysten kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen
IP2: Toimet, joilla tuetaan pk-yritysten edellytyksiä sitoutua kasvu- ja innovaatioprosesseihin
ET 2.1 Pk-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen
TT4: Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla
IP6: Tutkimuksen, innovoinnin ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönoton edistäminen
ET 6.1 Pk-yritysten energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus
Ympäristöselostus

More Related Content

Viewers also liked

регистрация компаний на Кипре
регистрация компаний на Кипререгистрация компаний на Кипре
регистрация компаний на КипреBridgeWest.eu
 
Program of Study CTSO's for Culinary
Program of Study CTSO's for CulinaryProgram of Study CTSO's for Culinary
Program of Study CTSO's for CulinaryRachael Mann
 
How We Test Rails Apps
How We Test Rails AppsHow We Test Rails Apps
How We Test Rails AppsDamian Galarza
 
Centres pilot activities Lithuania
Centres pilot activities LithuaniaCentres pilot activities Lithuania
Centres pilot activities Lithuaniapesec
 
เนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของราก
เนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของรากเนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของราก
เนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของรากBiobiome
 
Mooc busqueda de informacion en google
Mooc busqueda de informacion en googleMooc busqueda de informacion en google
Mooc busqueda de informacion en googleNelsonshare
 
Vincenzo Attomanelli 3_slide-share
Vincenzo Attomanelli 3_slide-shareVincenzo Attomanelli 3_slide-share
Vincenzo Attomanelli 3_slide-shareVincenzo Lxcc Linux
 
регистрация компаний в Чехии
регистрация компаний в Чехиирегистрация компаний в Чехии
регистрация компаний в ЧехииBridgeWest.eu
 

Viewers also liked (10)

321 unit 2 project
321 unit 2 project321 unit 2 project
321 unit 2 project
 
регистрация компаний на Кипре
регистрация компаний на Кипререгистрация компаний на Кипре
регистрация компаний на Кипре
 
Program of Study CTSO's for Culinary
Program of Study CTSO's for CulinaryProgram of Study CTSO's for Culinary
Program of Study CTSO's for Culinary
 
How We Test Rails Apps
How We Test Rails AppsHow We Test Rails Apps
How We Test Rails Apps
 
Centres pilot activities Lithuania
Centres pilot activities LithuaniaCentres pilot activities Lithuania
Centres pilot activities Lithuania
 
เนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของราก
เนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของรากเนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของราก
เนื้อเยื่อชั้นต่างๆ ของราก
 
Lawyers Greece
Lawyers GreeceLawyers Greece
Lawyers Greece
 
Mooc busqueda de informacion en google
Mooc busqueda de informacion en googleMooc busqueda de informacion en google
Mooc busqueda de informacion en google
 
Vincenzo Attomanelli 3_slide-share
Vincenzo Attomanelli 3_slide-shareVincenzo Attomanelli 3_slide-share
Vincenzo Attomanelli 3_slide-share
 
регистрация компаний в Чехии
регистрация компаний в Чехиирегистрация компаний в Чехии
регистрация компаний в Чехии
 

Similar to Ympäristöselostus

Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...
Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...
Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...Maa- ja metsätalousministeriö
 
Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014
Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014
Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014Ulkoministeriö - Eurooppatiedotus
 
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020lansisuomenhelmet
 
Kiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnos
Kiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnosKiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnos
Kiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnosSitra / Ekologinen kestävyys
 
2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma
2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma
2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelmaTaltioni
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Miset Oy
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Miset Oy
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Miset Oy
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Miset Oy
 
Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007
Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007
Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007Sitra the Finnish Innovation Fund
 
Sinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittely
Sinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittelySinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittely
Sinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittelyMaa- ja metsätalousministeriö
 
FA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimia
FA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimiaFA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimia
FA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimiaFinanssiala ry - Finance Finland
 
14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, Tilastokeskus
14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, Tilastokeskus14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, Tilastokeskus
14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, TilastokeskusTilastokeskus
 
Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11.
Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11. Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11.
Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11. Maa- ja metsätalousministeriö
 
Turun kaupungin tiekartta
Turun kaupungin tiekarttaTurun kaupungin tiekartta
Turun kaupungin tiekarttaCircwaste
 

Similar to Ympäristöselostus (20)

Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...
Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...
Mmm #156548-v1-sopeutumisstrategian päivityksen-keskustelutilaisuus_29_10___k...
 
Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014
Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014
Petri Haapalainen interreg europe 2014 2020 helsinki 12 12 2014
 
Ilmastotoimien vaikutus työhön ja työntekijöiden asemaan
Ilmastotoimien  vaikutus työhön ja työntekijöiden asemaanIlmastotoimien  vaikutus työhön ja työntekijöiden asemaan
Ilmastotoimien vaikutus työhön ja työntekijöiden asemaan
 
Kestävä kehitys ja valtion talousarvio -seminaari 20.11.2017
Kestävä kehitys ja valtion talousarvio -seminaari 20.11.2017Kestävä kehitys ja valtion talousarvio -seminaari 20.11.2017
Kestävä kehitys ja valtion talousarvio -seminaari 20.11.2017
 
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
 
Kiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnos
Kiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnosKiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnos
Kiertotalouden kansallinen toimintaohjelma - luonnos
 
2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma
2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma
2012 03-15 taltioni osuuskunnan liiketoimintasuunnitelma
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310
 
Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310Lautakunnat 150310
Lautakunnat 150310
 
Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007
Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007
Cleantech Finland - Ympäristöstä liiketoimintaa 13.2.2007
 
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmäHyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
 
Polku2030 - Suomen kestävän kehityksen politiikan arviointi
Polku2030 - Suomen kestävän kehityksen politiikan arviointiPolku2030 - Suomen kestävän kehityksen politiikan arviointi
Polku2030 - Suomen kestävän kehityksen politiikan arviointi
 
Tuv tutuseuralle
Tuv tutuseuralleTuv tutuseuralle
Tuv tutuseuralle
 
Sinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittely
Sinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittelySinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittely
Sinisen biotalouden tutkimus ja osaaminen - Strategiatyön esittely
 
FA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimia
FA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimiaFA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimia
FA - ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan aktiivisia toimia
 
14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, Tilastokeskus
14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, Tilastokeskus14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, Tilastokeskus
14.12.2023 Kiertotalous Suomessa, Tilastokeskus
 
Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11.
Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11. Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11.
Sinisen biotalouden työpajat - Taustamateriaali työpajaan 21.11.
 
Turun kaupungin tiekartta
Turun kaupungin tiekarttaTurun kaupungin tiekartta
Turun kaupungin tiekartta
 

More from lansisuomenhelmet

More from lansisuomenhelmet (20)

Näin tuotat vaikuttavaa verkkosisältöä -slidet
Näin tuotat vaikuttavaa verkkosisältöä -slidetNäin tuotat vaikuttavaa verkkosisältöä -slidet
Näin tuotat vaikuttavaa verkkosisältöä -slidet
 
Blogikirjoittajan muistilista
Blogikirjoittajan muistilistaBlogikirjoittajan muistilista
Blogikirjoittajan muistilista
 
Sosiaalisten yritysten toimintaympäristön_nykytila_yritysten_johtohekilöiden_...
Sosiaalisten yritysten toimintaympäristön_nykytila_yritysten_johtohekilöiden_...Sosiaalisten yritysten toimintaympäristön_nykytila_yritysten_johtohekilöiden_...
Sosiaalisten yritysten toimintaympäristön_nykytila_yritysten_johtohekilöiden_...
 
Ideasta projektiksi, projektivetäjän käsikirja
Ideasta projektiksi, projektivetäjän käsikirjaIdeasta projektiksi, projektivetäjän käsikirja
Ideasta projektiksi, projektivetäjän käsikirja
 
Länsi-Suomen saaristo
Länsi-Suomen saaristoLänsi-Suomen saaristo
Länsi-Suomen saaristo
 
L-S Helmet -portaalin viestinnän RoadMap 2013
L-S Helmet  -portaalin viestinnän RoadMap 2013L-S Helmet  -portaalin viestinnän RoadMap 2013
L-S Helmet -portaalin viestinnän RoadMap 2013
 
Hankekoulu presentaatio koralli_21_3_13
Hankekoulu presentaatio koralli_21_3_13Hankekoulu presentaatio koralli_21_3_13
Hankekoulu presentaatio koralli_21_3_13
 
Hankekoulu esitys b-ryhma_14_3_13
Hankekoulu esitys b-ryhma_14_3_13Hankekoulu esitys b-ryhma_14_3_13
Hankekoulu esitys b-ryhma_14_3_13
 
Projektisivun pohja-malli 13 3-13 a-ryhma
Projektisivun pohja-malli 13 3-13 a-ryhmaProjektisivun pohja-malli 13 3-13 a-ryhma
Projektisivun pohja-malli 13 3-13 a-ryhma
 
Hankekoulu presentaatio ryhmä a 13032013
Hankekoulu presentaatio ryhmä a 13032013Hankekoulu presentaatio ryhmä a 13032013
Hankekoulu presentaatio ryhmä a 13032013
 
Helmet verkkoon hankekoulu_vuosikello
Helmet verkkoon hankekoulu_vuosikelloHelmet verkkoon hankekoulu_vuosikello
Helmet verkkoon hankekoulu_vuosikello
 
Power pointi esitys
Power pointi esitysPower pointi esitys
Power pointi esitys
 
Kalenteri-lehtinen
Kalenteri-lehtinenKalenteri-lehtinen
Kalenteri-lehtinen
 
19
1919
19
 
18
1818
18
 
17
1717
17
 
16
1616
16
 
15
1515
15
 
14
1414
14
 
13
1313
13
 

Ympäristöselostus

  • 1. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma Ympäristöselostus 23.9.2013
  • 2. 2 Sisältö Yhteenveto ............................................................................................................................................ 4 1 Johdanto ............................................................................................................................................. 7 2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat ................................................. 8 2.1 Yleistä .......................................................................................................................................................... 8 2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin .................................................................................................... 9 2.3 Ohjelman päätavoitteet .............................................................................................................................. 9 3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat............................................................................... 11 3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä ..................................................................................................... 11 3.2 Metsät ja metsien tila ................................................................................................................................ 13 3.3 Vesien tila .................................................................................................................................................. 13 3.4 Muut luonnonvarat ................................................................................................................................... 14 3.5 Luonnon monimuotoisuus......................................................................................................................... 16 3.6 Yhdyskuntarakenne ................................................................................................................................... 17 3.7 Kulttuuriympäristöt ................................................................................................................................... 19 3.8 Ilmastonmuutos......................................................................................................................................... 19 3.9 Energia ....................................................................................................................................................... 22 4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet ................................................................... 24 4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet ...................................................................... 24 4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet ................................................................................................. 31 5 Vaikutusten arviointi ......................................................................................................................... 33 5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen ................................................................. 33 5.2 Vaihtoehdot ............................................................................................................................................... 34 5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi ............................................................................................................... 35 5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) ................................................................. 35 5.3.2 Toimintalinja 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) ............. 41 5.3.3 Toimintalinja 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) ................................................................ 44 5.3.4 Toimintalinja 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR)........................................ 46 5.3.5 Toimintalinja 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) ............................................... 48 5.4 Rajat ylittävät ympäristövaikutukset ......................................................................................................... 50 5.5 Kokonaisvaikutusten arviointi ................................................................................................................... 50 6 Vaihtoehtojen vertailu ...................................................................................................................... 53 7 Ohjelman suhde ympäristötavoitteisiin ja kestävään kehitykseen....................................................... 54
  • 3. 3 8 Haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteet .............................................................................. 57 9 Arvioinnin epävarmuustekijät ............................................................................................................ 57 10 Suunnitelma ympäristövaikutusten seurannasta .............................................................................. 58 Liite: Yhteenveto valtakunnallisten teemojen, alueellisten suunnitelmaluonnosten sekä niistä laadittujen ympäristöselostusten SOVA-kuulemisessa saadusta palautteesta
  • 4. 4 Yhteenveto Tässä ympäristöselostuksessa on kuvattu ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahastoohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma on laadittu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisten suunnitelmien sekä ministeriöiden laatimien valtakunnallisesti toteutettavien teemojen suunnitelmien pohjalta. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa Suomen elinkeinorakennetta kehittämällä pk-yritysten kilpailukykyä ja alueiden osaamista sekä edistää työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden varmistaminen on ohjelman keskeisenä sisältönä – merkittävimmät välittömät vaikutukset syntyvät näillä kestävän kehityksen ulottuvuuksilla. Ympäristönäkökulmasta ohjelman tavoitteina ovat vähähiilisen talouden ja alueiden luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen. Ohjelma pyrkii vastaamaan ilmastotavoitteisiin ja alueiden luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyviin haasteisiin. Samaan aikaan, kun pyritään lisäämään taloudellisen toiminnan määrää, pyritään myös ratkaisemaan olemassa olevia ja mahdollisia uusia ympäristöongelmia osaamista kehittämällä. Vähähiilisyyden edistämistä toteutetaan laajalla toimenpidevalikoimalla ja tavoitteeksi on asetettu, että vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin kohdistuisi vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta. Ohjelman myönteiset ympäristövaikutukset syntyvät talouden rakenteen uudistumisen kautta sekä ympäristömyönteisten ratkaisujen, toimintatapojen ja tuotteiden yleistymisen kautta. Sen sijaan ohjelma ei tarjoa välineitä esim. kulttuuriympäristön tai luonnon tilan parantamiseen, ympäristönsuojeluun tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, joten näiden keskeisten kestävän kehityksen elementtien osalta ohjelman vaikutukset jäävät korkeintaan välillisiksi. Merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä taloudellisen toiminnan volyymin kasvaessa, mikäli se johtaa kokonaisuutena lisääntyvään luonnonvarojen käyttöön, liikennevirtoihin ja päästöihin. Riskinä on, että ympäristömyönteisten ratkaisujen käyttöön otto ei yleisty suunnitellusti ja kasvu syö tavoitellut myönteiset ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset. Kestävän kasvun kannalta ympäristöllisen kestävyyden varmistamiseen liittyvät toimet nousevat tärkeiksi – toimeenpanovaiheessa on sen vuoksi tärkeää varmistaa ohjelman ympäristöpainotusten toteutuminen ja vaikuttavuus, sekä hanke- että kokonaisvaikutusten tasolla. Ympäristönäkökulmasta merkittäväksi muodostuu se, että ohjelma vauhdittaa ja suuntaa elinkeinotoiminnan rakenteellista muutosta. Suuntaus on perustuotannosta osaamisintensiivisille aloille ja palveluihin. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta. Kielteisten vaikutusten näkökulmasta ohjelma tukee taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen käytön volyymin kasvua ja voi siten välillisesti lisätä kokonaispäästöjä/kulutusta. Kaikessa hanketoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee aina huomioida ympäristövaikutukset ja minimoida haitalliset vaikutukset. Kestävän kehityksen edistämisen laajemmasta näkökulmasta ohjelman perimmäinen haaste kuitenkin on, että taloudessa ei suoranaisesti ole olemassa – ehkä cleantech-alaa lukuun ottamatta – sellaista valmista rakennetta tai toimialaa, jota tukemalla ilmasto- ja muut ympäristöongelmat olisi voitettavissa. Vaikuttaminen tällaisen rakenteen ja toimialan kehittymiseen olisi toteutuessaan epäilemättä yksi ohjelman merkittävimpiä ja kauaskantoisimpia saavutuksia. Laadittuun arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, joista keskeisin koskee rahoituksen jakautumista eri toimialoille ja toimintalinjojen sisällä. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät puoltavat ohjelman vaikutusten huolellista seurantaa ja arviointia toteuttamisvaiheessa. Seuraavassa taulukossa on yhteenvedonomaisesti kuvattu ympäristöselostuksen toimintalinjakohtaisia vaikutustarkasteluja viisiportaisella asteikolla:
  • 5. 5 ++ + 0 merkittävä myönteinen vaikutus -- vähäinen kielteinen vaikutus vähäinen myönteinen vaikutus ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia merkittävä kielteinen vaikutus Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin. Toimintalinjat ↓ TL 1 Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen (EAKR) Vaikutukset → Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys (+/-) Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Vähähiiliset ratkaisut edistävät elämisen laatua. Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vaikuttaa välillisesti väestön terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. TL 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) (+) Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Vähähiiliset ratkaisut edistävät Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät (+ / -) Vähäpäästöisten tekniikoiden ja uusiutuvan energian käyttö sekä energiaja materiaalitehokkuus vähentävät elinkeinotoiminnan ympäristökuormitusta ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Muunlainen elinkeinotoiminta voi lisätä ympäristökuormitusta. Luonnonvarojen (uusiutuvienkin) ja uusiutuvan energian käyttöön voi liittyä myös haitallisia ympäristövaikutuksia, esim. luonnon monimuotoisuuden häviäminen. (++) Vähäpäästöisten tekniikoiden ja uusiutuvan energian käytön sekä energiaja materiaalitehokkuuden kehittämistoimet Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö 0/ (+) Melko neutraali kulttuurinen vaikutus. Vähähiilisillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, esim. joukkoja kevyen liikenteen edellytysten edistäminen. Vaikutukset luonnonvaroihin: aineellinen omaisuus, luonnonvarojen hyödyntäminen ++ / (-) Elinkeinotoiminnan kehittämisellä edistetään taloutta. Luonnonvarat voivat ehtyä tai pilaantua, mikäli niitä ei käytetä kestävällä tavalla. Vähähiilisten ratkaisujen liiketaloudellinen hyödyntäminen markkinoilla. Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vähentää luonnon monimuotoisuuden taloudellista merkitystä. 0/ (+) melko neutraali kulttuurinen vaikutus. Vähähiilisillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, raken- ++ Innovaatiotoiminta (ml. vähähiiliset ratkaisut) tukee elinkeinojen kehittämistä ja edistää taloutta.
  • 6. 6 elämisen laatua. TL 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) ++ Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Työelämän laadun parantaminen parantaa elämän laatua. TL 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) ++ Koulutus parantaa työllistymismahdollisuuksia, mikä lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille ja parantaa elämän laatua. Osaaminen lisää motivaatiota. ++ Osallisuutta vahvistavat palvelut lisäävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen parantaa elämisen laatua ja mahdollisuuksia työllistyä. TL 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) Aktiivinen osallistuminen oman ympäristön kehittämiseen lisää viihtyisyyttä. vähentävät elinkeinotoiminnan ympäristökuormitusta ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Luonnonvarojen (uusiutuvienkin) ja uusiutuvan energian käyttöön voi liittyä myös haitallisia ympäristövaikutuksia, esim. luonnon monimuotoisuuden häviäminen. (+) Koulutus, työkokeilut ja harjoittelut voivat edistää ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden kehittämistä erityisesti keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä. Työn organisoinnilla voidaan löytää ekologisempia tapoja toimia työpaikoilla. (+) Välillinen myönteinen vaikutus vähähiilisyysja ympäristöosaamisen lisääntymisen kautta – erityisesti keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä. +/0 Toimenpiteillä oman elinympäristön kehittämiseksi voi olla myös myönteinen ekologinen vaikutus pitemmällä aikavälillä. nettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, esim. joukkoja kevyen liikenteen edellytysten edistäminen. (+) Kansainvälistyvä työelämä, etniset vähemmistöt ja ulkomainen työ-voima rikastuttavat kulttuuria. + Osaava työvoima edistää pk-yritysten kasvua, kehittymistä ja kansainvälistymistä. (+) / 0 Pääsääntöisesti neutraali kulttuurinen vaikutus. (+) Koulutus tuottaa osaavaa työvoimaa elinkeinotoiminnan tarpeisiin ja mahdollistaa taloudellisen kasvun. Välillinen myönteinen vaikutus (kulttuuri)ympäristöosaamisen lisääntymisen kautta. +/0 Aktivointitoimenpiteet voivat sisältää toimintaa, joka vaikuttaa myönteisesti myös kulttuuriympäristöjen ja maisemien kehittämiseen ja parantamiseen. + Syrjäytymisen ehkäisy on yhteiskunnalle edullisempaa kuin syrjäytymisestä aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen. Kansalaisyhteiskunta ja kolmas sektori voivat tehostaa toimintaa.
  • 7. 7 1 Johdanto Laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 200/2005 sekä sitä täydentävässä valtioneuvoston asetuksessa 347/2005 säädetään velvollisuudesta arvioida suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksia niiden valmistelun yhteydessä. Vaikutusten arviointi on viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun liittyvä prosessi, joka tukee suunnitelman tai ohjelman valmistelua, toteutusta ja seurantaa sekä valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta. Arviointi tuottaa ensisijaisesti tietoa suunnitelman ja sen vaihtoehtojen vaikutuksista, mutta myös edistää osallistumista ja yhteistyötä. Tässä ympäristöselostuksessa kuvataan ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahastoohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma muodostuu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisista suunnitelmista sekä valtakunnallisista teemoista. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman ympäristöselostus pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristöselostuksiin. Selostus ei kata Ahvenanmaata, jolla on oma erillinen ohjelmansa. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöarvioinnista vastasi suunnitelman valmistelua koordinoinut maakunnan liitto eli Päijät-Hämeen liitto. Vastaavasti Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastasi suunnitelman valmistelua koordinoinut PohjoisPohjanmaan liitto. Molempien suunnitelma-alueiden maakunnan liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista muodostettiin erilliset SOVA-ryhmät, jotka käytännössä suorittivat ympäristövaikutusten arvioinnin ja laativat alueellisten suunnitelmien ympäristöselostukset. Ne toimitettiin yhdessä alueellisten suunnitelmien kanssa työ- ja elinkeinoministeriöön tammikuussa 2013. Taulukko 1: Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman SOVA-prosessin aikataulu ja kuvaus. Syyskuu 2012 Lokakuu 2012 Marraskuu 2012 Joulukuu 2012 Tammikuu 2013 Maaliskuu 2013 Toukokuu 2013 Kesäkuu 2013 - Neuvottelu 13.9. TEM:in, YM:n ja alueiden edustajien kanssa koskien SOVA -prosessin työnjakoa ja aikataulua. - Osallistumis- ja arviointisuunnitelma valmistuu. - Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous 26.9. - Ilmoitus suunnitelman/ohjelman sekä ympäristöselostuksen valmistelun aloittamisesta. Ympäristöviranomaisten kuuleminen ympäristöselostuksen sisällöstä (5.10. – 16.11.2012). - Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous. - Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely. - Molempien alueellisten suunnitelmien 2. luonnokset TEM:iin. - Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely. - Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnoksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä - Aloitusvaiheen kuuleminen päättyy (16.11.). - Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmä: ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen täydentäminen kuulemisessa saadun palautteen pohjalta. - Molempien alueellisten suunnitelmien 3. luonnokset TEM:iin. - Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: aloitusvaiheen kuulemisen tulosten käsittely. - Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmä: saadun palautteen ja ympäristöselostuksen käsittely. - Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnos valmistuu. - Ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä. - Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: ympäristöselostuksen käsittely. - Molemmat alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä niiden ympäristöselostukset TEM:iin. - Valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset, alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä niiden ympäristöselostukset nähtävillä 25.1.-1.3.2013. Lausuntopyynnöt keskeisiltä viranomaisilta ja sidosryhmiltä. - Molemmat SOVA-ryhmät: Saadun palautteen käsittely ja jatkovalmistelun evästäminen - TEM:n työpaja 18.3.2013: saadun palautteen käsittely sekä koko ohjelman kattavan ympäristöselostuksen valmistelutyön evästäminen. - Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 28.5.2013 (toimintalinjat ja niiden indikatiivinen rahoitus, rahoituksen jakautuminen suunnitelma-alueiden kesken). - Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely hallinnon ja aluekehityksen
  • 8. 8 Syyskuu 2013 ministerityöryhmässä 4.6.2013 (toimintalinjojen temaattiset tavoitteet, erityistavoitteet ja pääasiallinen tuettava toiminta). - Ympäristöselostuksen 1. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä. - Ympäristöselostuksen 2. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä - Ohjelmaluonnoksen ja ympäristöselostuksen SOVA-kuulemismenettely 24.9.-28.10.2013 Tämän ympäristöselostuksen sekä itse ohjelma-asiakirjan laadinnassa on otettu huomioon kuulemisessa 25.1.-1.3.2013 saatu palaute (lausunnot ja mielipiteet) valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnoksista ja alueellisista suunnitelmaluonnoksista sekä niiden ympäristöselostuksista. Lausunnon antoi yhteensä 25 tahoa: 8 ELY-keskusta (Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi) sekä ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, STM/romaniasiain neuvottelukunta, museovirasto, Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus, Oulun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto, Karelia ammattikorkeakoulu, Savonia ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus ry, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri, Keski-Suomen maakunnan yhteistyöryhmän maaseutujaosto, Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta, Etelä-Pirkanmaan seutuhallinto ja Valkeakosken kaupunki, Sastamalan koulutuskuntayhtymä sekä Suomen rautatiematkustajat ry. Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen liitteenä. Ympäristöselostuksia koskevista kommenteista erityisesti alleviivatut kohdat on huomioitu tässä asiakirjassa. Merkittävä osa kommenteista oli yleisluonteisia, eivätkä sisältäneet varsinaisia korjausehdotuksia. 2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat 2.1 Yleistä EU:n rakennerahastojen ohjelmakaudelle 2014–2020 laaditaan yksi valtakunnallinen ohjelma-asiakirja (Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma), joka sisältää sekä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimet. Ohjelma korvaa nykyistä ohjelmakautta (2007-2013) varten laaditut neljä alueellista EAKR-ohjelmaa ja valtakunnallisen ESR-ohjelman. Ohjelmalla toteutetaan EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa, jonka tavoitteena on edistää alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä vähentää kehityseroja eri alueiden välillä. EU:n tuki jäsenmaille kanavoidaan määräaikaisten toimenpideohjelmien kautta. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma 2014-2020 laaditaan alueellisten suunnitelmien ja valtakunnallisten toimien suunnitelman pohjalta. Alueelliset suunnitelmat tarkentavat yleisempää ohjelma-asiakirjaa ja ne hyväksytään vain kansallisesti, kun varsinaisen ohjelma-asiakirjan hyväksyy myös Euroopan komissio. Alueelliset suunnitelmat valmistellaan kahdella alueella; Itä- ja Pohjois-Suomi yhdessä ja Etelä- ja LänsiSuomi yhdessä. Suunnitelmien valmistelusta vastaavat maakunnan liitot yhteistyössä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden tahojen kanssa. Maakunnan liittojen valmistelemat suunnitelmat muodostavat pohjan valtakunnallisen toimenpideohjelman alueelliselle toiminnalle. Suunnitelmien koordinaatiovastuu on Pohjois-Pohjanmaan ja Päijät-Hämeen liitoilla. Ministeriöt vastaavat ohjelman valtakunnallisten peruslinjausten ja valtakunnallisen toiminnan valmistelusta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa lopullisen ohjelmaesityksen laatimisesta eli valtakunnallisten toimien ja alueellisten suunnitelmien yhteensovituksesta. Ohjelma sisältää suurelta osin alueellisesti rahoitettavia hankkeita. Rahoittajina toimivat pääsääntöisesti ELY-keskukset ja maakunnan liitot. Osa ohjelman rahoituksesta käytetään valtakunnalliseen toimintaan, joka kohdistetaan ministeriöiden valitsemiin strategisesti tärkeisiin teemoihin. Ministeriöt voivat toimia
  • 9. 9 rahoittajina esim. sellaisissa valtakunnallisissa hankkeissa, joissa pyritään koko maata koskeviin rakenteellisiin muutoksiin. 2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmalla toteutetaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja sen kansallista ohjelmaa. Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu em. strategian temaattisten tavoitteiden pohjalta. Valinnassa on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentamisesta. Hallitusohjelman mukaan Euroopan aluekehitysrahaston hankerahoitusta kohdennetaan entistä voimakkaammin uusien elinkeinojen aikaansaamiseen, työllisyyden parantamiseen, kasvuhakuiseen yritystoimintaan ja päästöjen vähentämiseen. Euroopan sosiaalirahaston painopistealueina ovat vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistäminen ja työvoiman osaamisen kehittäminen. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman muodostavat alueelliset suunnitelmat perustuvat Euroopan unionin ja kansallisen lainsäädännön lisäksi ao. alueen maakuntaohjelmiin, muihin alueellisiin suunnitelmiin sekä työ- ja elinkeinoministeriön antamiin valtakunnallisiin linjauksiin. Ohjelmalla sekä alueellisilla suunnitelmilla on yhteys myös rajat ylittävään yhteistyöhön, kuten EU:n Itämeren alueen strategiaan sekä ohjelma-alueella toteutettaviin muihin EU-ohjelmiin. Eurooppa 2020 -strategiaa toteutetaan yhteistyössä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien, maaseutuohjelman sekä meri- ja kalatalousohjelman kanssa. Ohjelmien välisen yhteistyön toteutumista kuvataan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERIrahastot) toimintaa Suomessa määrittelevässä kumppanuussopimuksessa. 2.3 Ohjelman päätavoitteet Euroopan komissio on esittänyt rakennerahastojen varojen keskittämistä nykyistä suppeampaan määrään temaattisia painopistealueita. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuki Suomen osalta tulee keskittää 80 %:sti energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan, pk-yritysten kilpailukykyyn sekä innovaatioihin. Energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja muihin vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin tulee varata 20 % EAKR-rahoituksesta. Ohjelma-asiakirjassa ohjelman strategiaa on kuvattu haasteiden ja kehittämistavoitteiden avulla. Haasteita, joihin ohjelman toimenpiteillä pyritään vastaamaan, ovat:          yksipuolinen elinkeinorakenne, yritysten heikentynyt kansainvälinen kilpailukyky ja kasvuyritysten vähäinen määrä tutkimus- ja innovaatioperustan laajentaminen Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuudesta johtuva, muuta maata heikompi kilpailukyky luonnonvarojen kestävä käyttö korkea energiankulutus ja isot kasvihuonepäästöt työikäisen väestön väheneminen ikääntymisen seurauksena työttömyys, erityisesti nuoret ja pitkäaikaistyöttömät muuttuvat osaamistarpeet ja joustavat siirtymät koulutus- ja työurilla työ- ja koulutusurien sukupuolenmukainen eriytyminen
  • 10. 10  hyvinvointi- ja terveyserojen sekä eriarvoistumisen kasvu Rakennerahasto-ohjelman päätavoitteiksi on edellisistä haasteista johdettu: o o o o o o o Alueiden elinkeinorakenteen uudistaminen ja monipuolistaminen sekä työllisyyden edistäminen Pk-yritysten kasvumahdollisuuksien parantaminen Uusiutuvan energian osuuden ja energiatehokkuuden lisääminen Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen ja työelämän laadun kehittäminen Osaamisen ja uuden tiedon hyödyntäminen kilpailukyvyn vahvistamiseksi Työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavan osaavan työvoiman varmistaminen ja elinikäisen oppimisen tukeminen Sosiaalisen osallisuuden edistäminen Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) linjasi 27.9.2012 tulevan ohjelman painopisteiksi: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. pk-yritysten kilpailukyky (EAKR), uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen (EAKR), vähähiilinen talous (EAKR), saavutettavuus (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa), työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR), koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) ja sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR). Talouspoliittinen ministerivaliokunta (TALPO) päätti 28.5.2013 rakennerahasto-ohjelman toimintalinjoista ja niiden indikatiivisista rahoitusosuuksista sekä rahoituksen jakaumasta alueellisten osioiden välillä. Samassa yhteydessä päätettiin asettaa vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden osuudeksi 25 % ohjelman EAKR-rahoituksesta. TALPOn päätöksen mukaiset toimintalinjat ovat: TL1: TL2: TL3: TL4: TL5: TL6: Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) Tekninen tuki (EAKR) Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) täsmensi 4.6.2013 toimintalinjojen temaattiset tavoitteet, erityistavoitteet ja pääasiallisen tuettavan toiminnan.
  • 11. 11 3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat 3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä Etelä- ja Länsi-Suomen suunnitelma-alue koostuu 11 maakunnasta ja on ympäristöltään monimuotoinen kokonaisuus. Alueen kokonaispinta-ala on noin 141 500 km², mistä vesialueita noin 30 %. Suunnitelmaalueelle sijoittuu läntisiä rannikkoalueita lakeuksineen, kaupunkikeskittymiä, herkkiä saaristoalueita, Suomen vilja-aittaa, harjualueita, suoalueita, metsiä sekä merkittävä osa saaristoisesta Järvi-Suomesta. Etelä- ja Länsi-Suomi on varsin kaupungistunutta aluetta, mutta siellä on myös monenlaista maaseutua, kaupunkien läheisestä syvään maaseutuun. Kaupunkialueiden ja maaseudun vuorovaikutus on kokonaisvaltaisen aluekehityksen kannalta tärkeää, mm. vähähiilisen yhteiskunnan näkökulmasta (bioenergia, elintarvikeketju, väestön hyvinvointi). Alueella asuu noin 4 miljoonaa asukasta, mikä on 75 % koko Suomen väestöstä. Suunnitelma-alueella sijaitsee kahdeksan kymmenestä Suomen suurimmasta kaupungista: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Jyväskylä, Lahti ja Kouvola sekä Suomen ainoa metropolialue eli pääkaupunkiseutu. Asukastiheys vaihtelee Uudenmaan 170,3 asukkaasta neliökilometrillä Etelä-Pohjanmaan 14,4 asukkaaseen, kun se koko maassa on 17,8 asukasta neliökilometrillä. Itä- ja Pohjois-Suomi kattaa maantieteellisesti hyvin laajan alueen: suunnitelma-alueen pinta-ala on noin 200 000 neliökilometriä, joka on 60 prosenttia koko maan pinta-alasta. Keskimääräinen asukastiheys on 6,4 asukasta neliökilometrillä, kun se koko maassa on 17,8 asukasta neliökilometrillä. Eurooppalaisessa vertailussa Itä- ja Pohjois-Suomi on erittäin harvaan asuttua aluetta (EU:n asukastiheys 120 as/km2). Asutus on keskittynyt pääosin asutuskeskuksiin, joiden väliin jää laajoja harvaan asuttuja ja asumattomia alueita. Yli 100 000 asukkaan kaupunkeja on ainoastaan yksi, Oulu. Luonnonympäristöltään Itä- ja Pohjois-Suomi on monimuotoinen. Alueen eteläinen, vesistöjen pirstoma Järvi-Suomi saarineen ja läntiset rannikkoalueet lakeuksineen vaihtuvat idän vaara- ja pohjoisen tunturimaisemiin ja laajoihin erämaihin. Itä- ja Pohjois-Suomi on maaseutuvaltaista aluetta, jonka pinta-alasta metsät kattavat suuren osan. Alue on kokonaisuudessaan hyvin metsävaltainen. Luonnonläheisyyttä, puhtautta ja turvallisuutta pidetään alueen keskeisenä hyvinvointi- ja vetovoimatekijänä. Alueella sijaitsee Suomen suurimmat kansallispuistot ja valtaosa Natura 2000-alueista. Pohjoinen sijainti tuo alueelle Euroopan mittakaavassa omaperäisiä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia. Lumipeiteaika on alueen eteläosan viidestä kuukaudesta pohjoisimpien osien yli seitsemään kuukauteen. Kasvukauden lyhyys ja lämpöolojen suuret vaihtelut ovat ominaisia alueelle. Pohjoinen ilmasto ja luonto ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Alueen ympäristöä ja maisemakuvaa ovat muokanneet asutuksen ja maanviljelyksen lisäksi metsätalous ja muu teollinen toiminta, nykyisin muun muassa matkailurakentaminen, mineraalien louhinta ja energiantuotantohankkeet.
  • 12. 12 Taulukko 2: Manner-Suomen ohjelma-alueen maakuntien maapinta-alat, väkiluku sekä väestöntiheys 1.1.2013 Maakunta Uudenmaan maakunta Varsinais-Suomen maakunta Satakunnan maakunta Kanta-Hämeen maakunta Pirkanmaan maakunta Päijät-Hämeen maakunta Kymenlaakson maakunta Etelä-Karjalan maakunta Etelä-Savon maakunta Pohjois-Savon maakunta Pohjois-Karjalan maakunta Keski-Suomen maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta Pohjanmaan maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta Kainuun maakunta Lapin maakunta Yhteensä Etelä- ja Länsi-Suomi Itä- ja Pohjois-Suomi Maapinta-ala km² 1.1.2013 9 096,8 10 661,2 7 819,2 5 198,7 12 584,8 5 124,5 5 148,2 5 329,1 14 260,4 16 768,4 17 762,3 16 703,4 13 443,8 7 751,7 5 018,6 35 508,2 21 499,8 92 659,8 302 338,7 98 861,3 203 477,4 Väkiluku Väestöntiheys 1.1.2013 as./km² 1 566 835 172,2 468 936 44,0 224 934 28,8 175 472 33,8 496 568 39,5 202 548 39,5 181 421 35,2 132 355 24,8 153 426 10,8 248 233 14,8 165 754 9,3 275 161 16,5 194 058 14,4 179 663 23,2 68 610 13,7 400 670 11,3 80 685 3,8 182 844 2,0 5 398 173 17,9 4 097 951 41,5 1 300 222 6,4 Lähde: Tilastokeskus Väestön hyvinvointiin liittyy koko maassa isoja haasteita. Väestö ikääntyy nopeasti maan kaikissa osissa. Työttömyysaste on edelleen korkea joillakin alueilla ja nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys on noussut. Vuonna 2008 alkanut talouden taantuma on lisännyt selvästi miesten työttömyyttä enemmän kuin naisten. Työpaikkavähennykset ovat kohdistuneet etupäässä perinteiseen teollisuuteen ja ICT-alalle. Korkeasta työttömyysasteesta huolimatta esiintyy myös työvoimapulaa, mikä on merkittävä haaste koulutusjärjestelmälle. Vaikka koulutusaste on noussut tasaisesti, on koulutuspalvelujen saatavuudessa merkittäviä alueellisia eroja. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien. Erityisesti lasten ja nuorten köyhyys on lisääntynyt. Tuloerojen ja pienituloisuuden kasvu sekä työttömyyden pitkittymisen uhka ovat terveyserojen kasvun taustatekijöitä. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 183 000 ulkomaan kansalaista, 245 000 vieraskielistä ja 266 000 ulkomailla syntynyttä (lähde: Tilastokeskus). Maahanmuuttajien integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille on haaste; ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on koko väestön työllisyysastetta alhaisempi. Maahanmuuttoon liittyvät haasteet keskittyvät isompiin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa asuu puolet koko maan ulkomaan kansalaisista, ulkomaalaistaustaisista ja muunkielisistä.
  • 13. 13 3.2 Metsät ja metsien tila Etelä- ja Länsi-Suomen maapinta-alasta on metsää hieman yli puolet. Valtaosa metsästä on talousmetsää. Puu on uusiutuva luonnonvara, jota käytetään yleisimmin sellun- ja paperinvalmistuksen raaka-aineena, puutavaran tuotannossa ja energialähteenä. Tavoitteet fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat lisänneet myös metsien hyödyntämistä bioenergiana. Metsäteollisuuden rakennemuutos on myös asettanut uusia haasteita metsäluonnonvarojen käytölle. Edellä mainittu ei ole aivan ongelmatonta metsien luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisesti eteläisessä Suomessa ja edellyttääkin metsien hyödyntämisen ja monimuotoisuuden säilyttämisen yhteensovitusta. Pohjois-Suomessa suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalasta, kun vastaava osuus Etelä-Suomessa on 3,6 %. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden säilymistä edistetään Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmalla 2008 – 2016. Itä- ja Pohjois-Suomen pinta-alasta metsät kattavat valtaosan ja ovat pitkään muodostaneet alueen merkittävimmän luonnonvaran. Käytettävissä oleva puuvaranto ja puuston vuosikasvu on viime vuosikymmeninä lisääntynyt aktiivisen metsänhoidon seurauksena, mikä on toisaalta johtanut nuorten metsien osuuden suhteelliseen kasvuun. Puuston vuotuinen kasvu on alueella kuitenkin keskimäärin hitaampaa kuin eteläisessä Suomessa. Erityisesti Pohjois-Suomessa voidaan hakkuumääriä kasvattaa puuntuotannon kestävyyttä vaarantamatta. Puu on tärkeä raaka-aine niin paperiteollisuudelle kuin puutuoteteollisuudellekin sekä energialähteenä. Metsävarojen näkökulmasta metsäteollisuuden toimintaedellytykset alueella ovat hyvät. Metsäsektorin rakennemuutoksen myötä metsävarojen käyttö on kuitenkin osin muuttumassa. Alueella on viime vuosina ajettu alas merkittäviä sellu- ja paperiteollisuuden yksiköitä, minkä seurauksena puuta on vapautunut muuhun käyttöön. Keskeisenä vahvistuvana trendinä on puun energiakäyttö yhdyskuntien sähkön ja lämmöntuotantoon sekä jalostaminen nestemäisiksi biopolttoaineisiksi. Alueelle on suunnitteilla useita keskisuuria/isoja biopolttonestelaitoksia. Jatkossa keskeisenä kehittämishaasteena on puuraaka-aineen korkean jalostusasteen ja arvonlisän turvaaminen. 3.3 Vesien tila Suomi on maailman vesistörikkain maa. Sisävesien ala on 33 000 km² ja niiden osuus Suomen pinta-alasta on kymmenesosa. Ympärivuotisesti asuttuja, siltayhteyttä vailla olevia saaria Suomen sisävesillä on 192. Lisäksi osa-aikaisesti asuttuja ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria on arvioitu olevan 19 600. Suomen kaikista saarista lähes 100 000 eli yli puolet sijaitsee järvissä tai joissa. Etelä- ja Länsi-Suomen vesistöt ovat merkittävältä osin hyvää tilaa huonommassa tilassa ja niitä vaivaa erityisesti rehevöityminen, joka aiheutuu maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja teollisuuden ravinnekuormituksesta ja päästöistä sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevesikuormituksesta. Saaristoalueiden pienipiirteisyys ja siitä johtuva heikko veden vaihtuminen lisäävät erityisesti rannikkovesien herkkyyttä. Myös meriliikenteen onnettomuusriskien kasvu on uhka Itämerelle ja Itämeren suojelulle. Alueella on runsaat pohjavesivarat mm. Salpausselkien alueella ja erityisen suuria haasteita pohjavesien suojelussa on Uudellamaalla. Pohjavesivarojen suojelu on kestävän kehityksen, väestön hyvinvoinnin ja alueellisen kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeää. Erityishaasteena osalla aluetta ovat happamat sulfaattimaat, jotka myös vaikuttavat sekä pohja- että pintavesien tilaan. Itä- ja Pohjois-Suomessa pinta- ja pohjavesien tila on valtaosin hyvä tai erinomainen rannikkoseutua lukuun ottamatta. Erityisesti maatalousvaltaisilla alueilla vesistöjen tila on kuitenkin tyypillisesti tyydyttävä tai välttävä. Ympäristön laatua heikentää se, että useiden asuinympäristölle tärkeiden vesistöjen tila on heikentynyt. Eniten jokien ja järvien tilaa on heikentänyt maa- ja metsätalouden, asutuksen ja turvetuotannon
  • 14. 14 kuormitus sekä toisaalta vesien rakentaminen ja säännöstely. Keskeisin kuormitustekijä on hajakuormitus, etenkin maa- ja metsätalous. Yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt ovat jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta viime vuosikymmenien aikana erityisesti fosforin osalta merkittävästi pienentyneet. Merialueen ekologinen tila on hyvä lukuun ottamatta rannikon kuormittuneimpia osia. Kuva 1: Järvien, jokien ja rannikkovesien ekologisen tilan arvio Suomessa (tilanne 23.9.2009). Vesistöjen ekologinen tila tarkistetaan ja päivitetään vesienhoitolain mukaan joka kuudes vuosi. 3.4 Muut luonnonvarat Etelä- ja Länsi-Suomessa on myös muita luonnonvaroja kuin metsät ja vesistöt: mm. maa-aines (kivi, sora, merihiekka), mineraalit, suot / turve, tuulivoima, pohjavesivarat. Suunnitelma-alueen halki kulkevat Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä, jotka ovat laajin yhtenäinen viimeisen mannerjäätikön eteen kerrostunut geologinen muodostumaryhmittymä maailmassa. Lisäksi Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla kulkee SisäSuomen reunamuodostuma, joka edustaa sulavan mannerjäätikön myöhäisempää reuna-asemaa. Luonnontieteellisen ja maisemallisen merkityksen lisäksi edellä mainitut muodostumat ovat merkittäviä vesihuollolle tärkeitä pohjavesivarastoja sekä rakennusmateriaaliksi soveltuvan kiviaineksen esiintymisalueita. Vesihuollossa käytettävä raakavesi otetaan suunnitelma-alueella yleisimmin alueen pohjavesiesiintymistä,
  • 15. 15 joskin asukasmäärältään suurella pääkaupunkiseudulla vesihuolto on järjestetty Päijänteestä kalliotunnelia pitkin pumpattavan pintaveden avulla. Harjujen ja reunamuodostumien hiekka- ja soravarat ovat alueen etelä- ja lounaisosien suurten asutus- ja työpaikkakeskittymien ympäristössä loppumassa. Kallion käyttö kiviainespohjaisten rakennusmateriaalien raaka-ainelähteenä on ohittanut mm. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa hiekan ja soran käytön. Suunnitelma-alueen kallioperästä louhitaan lisäksi kalkkikiveä, vuorivillan valmistuksessa käytettävää teollisuuskiveä sekä pienimuotoisesti kvartsia, maasälpää ja jalokiviä. Alueella sijaitsevat kalkkikivikaivokset ovat maamme suurimpia. Toiminnassa olevia metallikaivoksia alueella on tällä hetkellä kaksi, niistä louhitaan kultaa. Maamme merkittävimmät luonnonkiven, rakennuskiven ja tarvekiven kalliolouhimot sijaitsevat suunnitelma-alueella. Alueen saviesiintymiä käytetään tiiliteollisuuden raaka-aineena. Maamme toiminnassa olevasta 10 tiilitehtaasta 7 sijaitsee suunnitelma-alueella. Lisäksi alueella valmistetaan savesta Lecasoraa. Alueen keski- ja pohjoisosissa paikallisista soista tuotettavaa turvetta käytetään merkittäviä määriä energiantuotannossa. Suunnitelma-alueen lounaisosassa sijaitsevat maamme parhaat kasvuturpeen tuotantoon soveltuvat suot. Varsinkin energiaturpeen tuotantoon käytettävien soiden turvevarat ovat ehtymässä kasvaneen turpeen kysynnän vuoksi. Kiviainesten ottoon soveltuvien uusien hiekka- ja soraesiintymien, kallioalueiden sekä turvetuotantosoiden etsintä ja käyttöönotto aiheuttavat ristiriitoja luonnonsuojelun ja esiintymien muiden luonnonvarojen, mm. luonnon ekosysteemipalveluiden, pohjavedenoton ja vesien virkistyskäytön kanssa. Luonnon ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan yleisesti elävän luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä ja palveluja (esim. vesistöjen ravinnepidätyskyky, virkistyskäyttömahdollisuudet tms.). Alueella keskeisenä haasteena on luonnonvarojen käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohdentaminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ekologiset (maaperä, ilma, vesistöt, eliöstöt), kulttuuriset (maisema, yhdyskuntarakenne) ja sosiaaliset vaikutukset (ihmisten hyvinvointi ja terveys). Edellä mainittua on pyritty edistämään kansallisen luonnonvarastrategian (2009) avulla. Kymenlaakson luonnonvarastrategia vuodelta 2011 on ensimmäinen alueellinen luonnonvarastrategia. Itä- ja Pohjois-Suomen alue kuuluu yhteen maailman merkittävimmistä mineraalimuodostumista, minkä vuoksi kaivannaisteollisuuteen liittyvä potentiaali on alueella erityisen suuri. Muun muassa teknologinen kehitys ja maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista ovat johtaneet siihen, että aiemmin hyödyntämättömät pohjoisen mineraalivarat ovat tulleet kasvavan kiinnostuksen kohteeksi. Viime vuosina kaivosteollisuuden vahvistuva rooli on muuttanut kuvaa alueen kehittämismahdollisuuksista. Uusia kaivoksia on avattu ja suunnitteilla on lukuisia uusia hankkeita erityisesti alueen metallimalmivarojen hyödyntämiseksi. Toimialan riskeiksi on tunnistettu suhdanneherkkyys sekä suomalaisen omistuksen ja osaamisen ja tutkimuksen vähäisyys, joka tekee toimialan riippuvaiseksi ulkomaalaisista toimijoista. Kehitys on jo toisaalta johtanut alan tutkimus- ja koulutustoiminnan vahvistamiseen. Laajamittaisen kaivostoiminnan ja uuden tuotantoteknologian aiheuttamat riskit ympäristölle ovat osin realisoituneet viime vuosina. Tulevaisuudessa on perusteltua kiinnittää erityistä huomiota kaivostoiminnan ympäristöhaittojen ja -riskien hallintaan kehittyvän tuotannon ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden ja samalla hyväksyttävyyden varmistamiseksi. Itä- ja Pohjois-Suomen alueella sijaitsevat myös maan soisimmat alueet ja merkittävä osa Suomen turvevarannosta. Turvetta hyödynnetään erityisesti yhdyskuntien energiahuollossa. Turvetuotannon osalta tavoitteena on tuotannon ohjaaminen luonnontilansa menettäneille, ojitetuille soille sekä vesistövaikutusten minimoiminen. Tuotannon sijoittumista ohjataan kansallisen suo- ja turvemaita koskevan strategian, kaavoituksen ja lupamenettelyjen kautta. Luonnonvara-ala kokonaisuudessaan muodostaa tärkeän osan Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinorakenteessa, vaikka erityisesti maa- ja metsätalouden työllisyys on supistunut suhteellisen tasaisesti ja sen merkitys on aiemmasta vähentynyt. Alueen laajat luonnonalueet ja monipuoliset vesistöt muodostavat tärkeän perustan matkailun kehittämiselle sekä väestön viihtyvyydelle. Metsien, malmimineraalien ja turpeen lisäksi mui-
  • 16. 16 ta merkittäviä luonnonvaroja ovat alueen pinta- ja pohjavedet sekä maa- ja kiviainesvarat. Tulevaisuudessa globaali vesivarojen niukkuus voi luoda mahdollisuuksia Itä- ja Pohjois-Suomen runsaiden vesivarojen nykyistä laajemmalle hyödyntämiselle. Pitkät kuljetusetäisyydet muodostavat keskeisen haasteen alueen luonnonvarojen käytölle. Esimerkiksi energiakäyttöön puuraaka-ainetta ei ole kannattavaa kuljettaa pitkiä matkoja. Välimatkat korostavat hajautettujen tuotantomallien merkitystä alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä. Alueen luonnonvarojen käytössä merkittäviä kehityssuuntia ovat tuotannon ympäristövaikutusten hallinta, materiaali- ja resurssitehokkuuden lisääminen sekä varautuminen ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja pyrkimys niiden hillintään. Erityisesti pitkällä tähtäimellä on olennaista kyetä ennakoimaan ilmastonmuutoksen vaikutukset alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja alueen luonnonolosuhteisiin perustuviin elinkeinoihin. Haasteena on luonnonvarojen käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohdentaminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset sekä vaikutukset ekosysteemipalveluiden säilymiselle ja hyödyntämiselle tulevaisuudessa. 3.5 Luonnon monimuotoisuus Etelä- ja Länsi-Suomessa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on erityisen suuri haaste. Suomen väestöstä 75 % asuu alueella ja Uudenmaan alue on maamme tiheimmin asuttua seutua. Lajien häviämisen ja uhanalaistumisen syyt liittyvät mm. metsien ja maatalousympäristöjen käytössä tapahtuneisiin muutoksiin, rakentamiseen, teollisuuteen, turvetuotantoon sekä kaupunkiluonnon pirstaloitumiseen. Haasteena onkin ekologisten verkostojen säilyttäminen ja niiden pirstaloitumisen aiheuttamien uhkien vähentäminen. Itä- ja Pohjois-Suomessa luonnon monimuotoisuuden väheneminen on seurausta ennen kaikkea kasvavasta luonnonvarojen hyödyntämisestä ja maankäytön muutoksista. Viime vuosikymmeninä suojeltu pinta-ala on toisaalta kasvanut voimakkaasti, minkä lisäksi metsätaloudessa ja muussa maankäytössä luonnonarvot otetaan nykyisin aiempaa kattavammin huomioon. Monimuotoisuuden suojelutilanne paranee luonnonsuojelualueverkon kehittymisen myötä ja tehostuneen luontotyyppi- ja lajisuojelun ansiosta. Uutena uhkana ovat tulokaslajit, joiden lisääntyminen saattaa syrjäyttää luontaista lajistoa. Etenkin Suomen pohjoisimmissa ja itäisimmissä osissa suojelualueverkko on edustava. Pohjois-Suomessa suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalasta, kun vastaava osuus Etelä-Suomessa on 3,6 %. Vapaaehtoisen luonnonsuojelun merkitys yksityismailla on kasvamassa ja metsäluonnon monimuotoisuuteen tähtäävän Metso-ohjelman resursseja on lisätty. Luonnonsuojelun painopiste on Suomessa siirtymässä suojeltujen alueiden hoitoon sekä suojelun ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamiseen. Luonnonsuojelualueiden laadullinen kehittäminen on edennyt mm. palveluja lisäämällä ja ennallistamalla luonnontilaltaan heikkoja osia. Suomen 37 kansallispuistosta 19 sijaitsee Etelä- ja LänsiSuomessa ja 16 Itä- ja Pohjois-Suomessa, lisäksi Repoveden ja Salamajärven kansallispuistot jakautuvat molemmille suunnitelma-alueille. Yksi tärkeimmistä keinoista pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen on luonnonsuojelun kannalta tärkeistä alueista muodostettu Natura 2000 –verkosto. Verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä sekä lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita. Em. suojellut alueet ovat tärkeitä virkistyskäytön, matkailun ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Natura-alueilla tai näiden ulkopuolella toteutettavien hankkeiden tai suunnitelmien vaikutukset on arvioitava, ellei ole varmaa etteivät ne vaikuta kielteisesti alueen suojelutavoitteisiin. Viranomaisten on edellytettävä erityistä vaikutusten arviointia kaikilta sellaisilta hankkeilta ja suunnitelmilta, jotka saattavat yhdessä tai erikseen vaikuttaa Natura-alueen koskemattomuuteen. Merkittävästi haittaaville hankkeille ei
  • 17. 17 myönnetä lupaa. Rakennerahastohankkeiden toteutuksessa tulee ottaa läpileikkaavasti huomioon hankkeiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja käyttää luonnonvaroja kestävästi. Em. arviointi tulee tehdä ammattitaitoisesti asiantuntijoita hyödyntäen. Kuva 2: Manner-Suomen Natura 2000 –verkosto 3.6 Yhdyskuntarakenne Taajaman muodostaa yhtenäinen, tiiviisti rakennettu ja asuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta. Neljä viidestä suomalaisesta asuu taajamassa. Suomalaiset ovat keskittyneet pienelle alueelle, sillä taajamien yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on ainoastaan vajaat 2 % koko maan pinta-alasta. Pienempien taajamien lukumäärä on jatkuvasti vähentynyt ja yli 20 000 asukkaan taajamien määrä on kasvanut. Vuonna 2010 väestömäärältään suurin taajama oli Helsingin keskustaajama, jossa oli yli 1,1 miljoonaa asukasta. Ilmaston-
  • 18. 18 muutoksen hillintä ja kuntien kasvavat kustannukset asettavat uusia tavoitteita yhdyskuntarakenteen tiivistämiselle, mikä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa väestöstä tulee asumaan asutustihentymissä, jotka ovat tiiviisti rakennettuja ja asuttuja. Kuva 3: Suomen taajamat 2010 (Lähde: Tilastokeskus). Rakennetun ympäristön tilan suhteen huomio on viime vuosina kohdistunut yhdyskuntarakenteen toimivuuteen ja ekotehokkuuteen. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa etäisyydet palveluihin ja työpaikkoihin ovat pitkiä ja suuri osa palveluista sijoittuu maakuntien kaupunki- ja kuntakeskuksiin. Kaupunkiseutujen kasvaessa osaa maaseutualueista uhkaa autioituminen ja sen myötä elinmahdollisuuksien ja elinympäristön heikkeneminen. Harva asutus ja hajanainen yhdyskuntarakenne lisäävät henkilöautoliikennettä ja heikentävät sekä joukkoliikenteen että kevyen liikenteen kehittämismahdollisuuksia. Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ja ajoneuvokilometrit maakunnittain 2001 - 2007 -selvityksen1 mukaan sekä ajoneuvokilometrit että liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet lähes kaikissa maakunnissa. Puhdas ympäristö on ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä. Parhaiten tunnetut terveysvaikutukset liittyvät ilman saastumiseen, huonoon veden laatuun ja puutteellisen hygieniaan. Euroopan kaupunkiväestöstä lähes kolmannes altistuu liialliselle määrälle ilmassa leijuvia hiukkasia. Vaarallisten kemikaalien terveysvaikutuksista tiedetään paljon vähemmän. Melu on myös ympäristöterveysongelma ja voi vaikuttaa ihmisiin sekä fyysisesti että psyykkisesti häiritsemällä perustoimintoja, kuten unta, lepoa, opiskelua ja viestintää. Ilmastonmuutos, stratosfäärin otsonikato, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja maaperän huonontuminen voivat myös vaikuttaa ihmisten terveyteen. Asuminen ja elinkeinotoiminta sekä liikenne asettavat paineita alueiden käytön suunnittelulle. Yhdyskuntarakenteen hallitsematon hajautuminen lisää henkilöautoilua ja ruuhkia kaupunkiseuduilla ja aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Liikenne aiheuttaa myös melua ja heikentää ilmanlaatua kaupunkialueilla, erityisesti pääkaupunkiseudulla (ml. lentoliikenne). Vähähiilinen talous pyrkii tiivistämään yhdyskuntarakennetta, mikä tarkoittaa sitä, että entistä suurempi osa väestöstä asuu kaupunkiympäristössä ja altistuu em. vaikutuksille. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on johtanut myös tilanteisiin, joissa asuintuotantoa kaavoi1 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=50438&lan=fi
  • 19. 19 tetaan ympäristön laadultaan heikoimmille alueille. Vähähiilisen talouden haitallisia vaikutuksia voi olla myös puun pienpoltto, mikä voi taaja-asutuksessa aiheuttaa merkittävää altistumista pienhiukkasille. 3.7 Kulttuuriympäristöt Etelä- ja Länsi-Suomessa sijaitsee merkittävä osa Suomen rakennetusta kulttuuriperinnöstä. Lisäksi suunnitelma-alueella on useita Unescon maailmanperintökohteita, jotka ovat Vanha Rauma, Sammallahdenmäki, Verla, Suomenlinna sekä Petäjäveden Vanha Kirkko. Struven 1800-luvulla rakennetun kolmiomittausketjun kuudesta Suomessa sijaitsevasta mittauspisteestä kolme (Pyhtää, Lapinjärvi ja Korpilahti) sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa ja toiset kolme itä- ja Pohjois-Suomessa (Tornio, Ylitornio ja Enontekiö). Merenkurkun maankohoamisrannikko on ensimmäinen Unescon maailmanperintöluettelon luonnonperintökohde Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa on niin ikään jäljellä paljon arvokkaita kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, jotka vaativat hoito- ja ennallistamissuunnitelmia. Väestön keskittymiskehitys kaupunkiseuduille ja maaseutuväestön väheneminen näkyy muutoksina kulttuuriympäristössä. Rajallisten resurssien vuoksi niiden säilyttämisessä joudutaan valitsemaan arvokkaimmat kohteet. Luonnon- ja kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä alueen identiteetille sekä merkittäviä alueen vetovoimatekijöitä ja matkailukohteita. 3.8 Ilmastonmuutos Ilmastonmuutokseen liittyy monia ympäristön laadullisia muutoksia. Lämpötilan arvioidaan Suomessa nousevan selvästi voimakkaammin kuin koko maapallolla keskimäärin. Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan lisääntyvän. Rankkasateet yleistyvät ja ne saattavat kääntää vesistöjen pinnat nopeaan kasvuun. Erilaisten äärisääilmiöiden, liittyen muun muassa sateisuuteen, tuulisuuteen ja lämpötilan vaihteluihin, oletetaan yleistyvän. Taajaan rakennetuilla alueilla hulevesien aiheuttamat ongelmat saattavat lisääntyä. Valtakunnallisesti merkittävistä tulvariskialueista (21 kpl) huomattava osa sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa. Oman haasteensa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tuovat myös meritulvien riskit rannikkoalueilla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomessa talven lyhentymisenä, lumipeitepäivien vähentymisenä sekä keväisten ja syksyisten hellepäivien lisääntymisenä. Keskilämpötilan nousu lyhentää talvikautta, mutta voimistaa pimeyttä lumipeitteen puutteen takia. Muutoksilla on vaikutuksia luontoon ja myös ihmisten elinoloihin ja elinkeinoihin. Eliölajiston levinneisyyteen on odotettavissa muutoksia: eteläiset lajit levittäytyvät kohti pohjoista. Vaikutukset ovat suurimpia maan pohjoisosassa, missä ne muodostavat riskin muun muassa matkailuelinkeinon näkökulmasta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta merkitystä on lumettoman ja pimeän syksyn pidentymisellä sekä toisaalta talven lyhentymisellä. Vesiluonnossa tapahtuu tulvakäyttäytymisen muutoksia, lämpötila- ja mahdollisesti myös ravinteisuusmuutoksia. Sateisuuden ja vuotuisen valunnan voimistuessa vesistöihin kohdistuva huuhtoutumisen ja hajakuormituksen määrä sekä pohjaveden laadun heikentymisen riski kasvavat. Tulvien ehkäisemiseen ja hallintaan sekä riskialueiden selvittämiseen on jatkossa tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Sään ääriilmiöiden lisääntyminen on ilmeinen uhka myös sähkönjakelujärjestelmän toimivuudelle. Keskilämpötilan nousun myötä kiinteistöjen lämmitystarve vähenee, mutta toisaalta kesäisin tarvittava viilennys lisää energiankulutusta. Vähähiilinen tai hiilineutraali yhteiskunta on ainoa keino rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Vähähiilisessä yhteiskunnassa syntyy huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin nykyisin. Suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen lähteet Suomessa ovat energiantuotanto, teollisuus, rakennukset ja rakentaminen
  • 20. 20 sekä liikenne (70 %). Loppukäyttösektoreiden mukaan jaoteltuna eniten päästöjä aiheuttavat teollisuus, liikenne, asuminen sekä maa- ja metsätalous. Päästöt ovat kytköksissä elinkeino- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä väestömäärän, minkä vuoksi ne vaihtelevat paljon maakunnittain. Päästöluvuissa korostuvat selvästi energiaintensiivisen teollisuuden vaikutukset muun muassa Pohjois-Suomen päästötaseisiin. Kuva 4: Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuonna 2011 (Lähde: Tilastokeskus) Teollisuuden ja energiantuotannon fossiilisten hiilidioksidipäästöjen kehitys vuosina 1995 – 20082 kertoo, että maakuntien välillä on eroja hiilidioksidipäästöjen kehityksessä johtuen erilaisesta energiantuotannon ja teollisuuden rakenteesta. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa vuosittaiset päästöt riippuvat muun muassa teollisuustoiminnan suhdanteista ja vesivoiman tuotantomääristä. Useissa alueen maakunnissa trendinä on kuitenkin ollut puupolttoaineiden lisääntyvä käyttö energiantuotannossa, mikä on vähentänyt käytössä olevien voimalaitosten päästöjä. Siirtymä fossiilisista polttoaineista ja turpeesta puulle vähentäisikin päästöjä merkittävästi. Riskinä voidaan pitää fossiilisen energian käytön lisääntymistä muun muassa kaivosteollisuuden kehittymisen ja toisaalta turpeen saatavuuden ja kilpailukyvyn heikentymisen seurauksena. Tavoiteltu rakennusten energiatehokkuuden kehittyminen leikkaisi lämmitykseen tarvittavaa energiamäärää ja siten energiasektorin päästöjä selvästi. 2 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=112194&lan=fi
  • 21. 21 Kuva 5: Päästöt maakunnittain. Vasemmassa kartassa on esitetty päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästöt ja oikean puoleisessa kartassa maakuntien kokonaispäästöt. Yksikkö tuhat tonnia CO2-ekvivalenttia (Lähde: Tilastokeskus 2012) Kuva 6: Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain 1990-2011 (Lähde: Tilastokeskus) Merkittävänä herkkyystekijänä kasvihuonekaasupäästöjen kehitykselle on teollisuuden ja yleisemminkin elinkeinoelämän rakenteeseen liittyvät epävarmuudet. Tällä hetkellä merkittävä osa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen uusiutuvan energian tuotannosta perustuu metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntä-
  • 22. 22 miseen. Energiakäyttöön tarkoitetun puubiomassan hankinta on niin ikään osin sidoksessa metsäteollisuuden puunhankintaan. Puhtaaseen energiantuotantoon liittyy merkittäviä mahdollisuuksia; suunnitteilla olevat energia-alan investoinnit täyttävät hyvin vähähiilisyyden kriteerit. Teollisen toiminnan kehittyminen voi kuitenkin johtaa fossiilisen tuontienergian käytön lisääntymiseen. Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat 2000-luvulla kasvaneet jonkin verran ajoneuvotekniikan kehittymisestä huolimatta liikennesuoritteen lisääntymisen vuoksi. Ekosysteemeillä on merkitystä hiilivarastoina ja -nieluina ja siten ilmastonmuutoksen hillitsijöinä. Laajan metsävarannon nieluvaikutus on joissakin maakunnissa tuotettuja päästöjä suurempi. Hiilinielujen säilyttäminen on päästöjen hallinnassa keskeisellä sijalla. Kuva 7: Kasvihuonekaasupäästöt, bkt ja päästöintensiteetti (Lähde: Tilastokeskus) 3.9 Energia Suomessa kulutetaan verrattain runsaasti energiaa asukasta kohti, mikä johtuu maamme luontaisista ominaisuuksista (kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet), energiaintensiivisestä teollisuudesta ja elintasoon liittyvistä tekijöistä (mm. asumisväljyys ja autoilun runsaus). Fossiiliset polttoaineet ovat edelleen Suomen tärkein energialähde. Uusiutuvien energialähteiden merkitys on kuitenkin jatkuvasti kasvanut ollen osuudeltaan jo ydinenergiaa suurempi.
  • 23. 23 Kuva 8: Fossiiliset ja uusiutuvat energialähteet 1970–2011*(Lähde: Tilastokeskus) *Ennakollinen Kuva 9: Uusiutuvien energialähteiden käyttö 1970 – 2010 (Lähde: Tilastokeskus) Suomen toiminnassa olevat ydinvoimalat sijaitsevat Etelä- ja Länsi-Suomen alueella (Loviisassa ja Eurajoen Olkiluodossa). Itä- ja Pohjois-Suomen energiaomavaraisuus perustuu alueen runsaisiin metsä- ja turvevaroihin, joita on jo pitkään hyödynnetty teollisuuden, yhdyskuntien ja maaseudun energiahuollossa. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan lisäksi merkittävä osa Suomen vesivoimasta. Liikennepolttoaineiden osalta Itä- ja Pohjois-Suomikin on kuitenkin riippuvainen fossiilisesta tuontienergiasta. Suomessa on suunnitteilla lukuisia teollisen mittakaavan tuulivoimahankkeita ja useita biovoimala- ja biojalostamohankkeita. Myös uutta ydinvoimalaitosta suunnitellaan Perämeren rannikolle. Suurten yksiköiden ohella liiketoimintamahdollisuuksia on pienemmän mittakaavan energiayrittäjyydessä, joka on nojannut ensisijaisesti puupolttoaineisiin ja muuhun bioenergiaan. Viime vuosiin saakka energiatalouden kehittäminen on painottunut bioenergiaan. Tuuli-, aurinko- sekä maa- ja kalliolämmön hyödyntäminen on toistaiseksi vähäistä. Kiinteistökohtaiset maa- ja ilmalämpöpumppuratkaisut ovat tosin yleistyneet voimakkaasti 2000-luvulla. Kansalliset ohjaustoimet ovat hiljattain käynnistäneet laajamittaisen maatuulivoimarakentamisen suunnittelun Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia on erityisesti jätteen, biokaasun ja teollisuuden sivuvirtojen energia-
  • 24. 24 käytössä. Useimmat vireillä olevat suuret hankkeet liittyvät vähemmän ilmastoa kuormittavan energiatalouden kehittämiseen. Energiantuotannon uudelleen suuntautuminen aiheuttaa osin uudenlaisia ympäristövaikutuksia, esim. tuulivoimarakentamisen maisema- ja meluvaikutukset. Energiatehokkuuden kehittämisessä keskeistä on rakennuskannan energiatehokkuuden nostaminen korjaus- ja uudisrakentamisessa, energianäkökulman huomioon ottava maankäytön suunnittelu sekä yritysten, yhteisöjen ja kuluttajien osaamisen vahvistaminen. Teollisuudessa voidaan energian käyttöä tehostaa hyödyntämällä entistä enemmän sivuvirtoja ja hukkalämpöä sekä tehostamalla materiaalien uudelleenkäyttöä. Suurteollisuus ja osa kaupungeista ovat käynnistäneet koordinoidut toimet energiatehokkuuden parantamiseksi – lisätoimenpiteitä tarvitaan pk-sektorilla ja suurimmassa osassa kuntia. Energiantuotannon ympäristövaikutukset ilmenevät ilmapäästöinä ja toisaalta raaka-aineiden hankinnan seurauksena. Ilmastopäästöjen suhteen erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen energiateollisuuden vahvuutena on runsas puubiomassan ja vesivoiman hyödyntäminen sekä vähäinen fossiilisten polttoaineiden käyttö, toisaalta turpeen energiakäyttöä voidaan ilmastonäkökulmasta pitää heikkoutena. Viime vuosina keskustelussa ovat olleet erityisesti turvetuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. Aiempien vuosikymmenten vesivoimarakentaminen ja siihen liittyvä säännöstely on muuttanut merkittävästi vesiekosysteemejä ja muun muassa estänyt vaelluskalojen luontaisen liikkumisen. 4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet 4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (2008, päivitetty 2013) Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa esitetään EU: n ilmasto- ja energiapaketin edellyttämät toimenpiteet Suomessa mm. kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden, energian hankinnan, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta. Tavoitteena on energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2020 mennessä. Samalla ajanjaksolla uusiutuvan energian osuutta kasvatetaan 38 %:iin energian loppukäytöstä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi ei-päästökauppasektorilla on asetettu 16 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä. Energian loppukulutuksen alentaminen edellyttää energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä. Uusiutuvan energian osuuden nostamiseksi puuperäisen energian, jätepolttoaineiden, lämpöpumppujen, biokaasun ja tuulienergian käyttöä on lisättävä voimakkaasti. Kuten EU:n strategia, myös Suomen strategia asettaa tavoitteeksi energiahuollon ympäristöllisen kestävyyden, toimitusvarmuuden ja kilpailukyvyn. Energia- ja ilmastostrategian päivitystyö aloitettiin Kataisen hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2011. Päivityksellä varmistetaan vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen sekä valmistetaan tietä kohti pitkän aikavälin tavoitteita. Uuteen strategiaan on myös yhdistetty mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma. Hallitus hyväksyi strategiapäivityksen 20.3.2013 ja toimitti sen eduskunnalle valtioneuvoston selontekona3. Strategiatyön valmistuttua aletaan laatia Suomen tiekarttaa kohti vuotta 2050 keinoista, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäisiin vähintään 80 prosenttia. Tämän tiekartan laadintaan yhdistetään myös laaja sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen. 3 http://www.tem.fi/files/36266/Energia_ja_ilmastostrategia_nettijulkaisu_SUOMENKIELINEN.pdf
  • 25. 25 Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta (2009)4 Vuonna 2009 laaditussa Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta asetetaan tavoitteeksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Selonteon mukaan Suomi pitäisi nostaa ilmastonsuojelun edelläkävijäksi. Tätä varten ilmastonäkökulma pitäisi saada mukaan kaikkeen päätöksentekoon ja kaikkiin politiikkoihin. Vähäpäästöinen Suomi on selonteon mukaan mahdollinen toteuttaa monin eri tavoin, mutta sitä varten olisi siirryttävä lähes päästöttömään energia- ja liikennejärjestelmään. Tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan:  energiatehokkuuden olennaista parantamista kaikilla sektoreilla, erityisesti rakennuskannassa  liikenteessä tehokkaan ajoneuvoteknologian nopeaa käyttöönottoa sekä joukko- ja kevyen liikenteen suosion olennaista kasvattamista  ruokavalion muuttamista kasvispainotteisempaan suuntaan  jätteiden kierrätyksen ja energiankäytön lisäämistä sekä biohajoavan jätteen kaatopaikkakielto Tulevaisuusselonteon mukaan ilmastopolitiikka voi myös tukea aluepoliittisia tavoitteita. Uusiutuvaan energiaan pohjautuva hajautettu energiantuotanto voi tuottaa liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla toimiville bioenergiayrityksille. Lisäksi tulevaisuusselonteossa todetaan, että aluepoliittisten toimien tulee lähtökohtaisesti tukea päästöjen vähentämistä ja lämpenemiseen sopeutumista. Kansallinen kestävän kehityksen strategia ”Kohti kestäviä valintoja” (2006)5 Suomen kannalta kestävän kehityksen merkittävimmät kehitystrendit ja haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, sopeutumiseen maailmantalouden nopeisiin muutoksiin ja väestörakenteen muutokseen. Globaalisti merkittävimmät haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen lisäksi globaaliin köyhyyteen ja eriarvoisuuteen sekä väestön kasvuun. Globaalit haasteet heijastuvat myös Suomeen. Strategian mukaan yhteiskuntaa kehitetään aktiivisesti niin, että Suomi voi joustavasti sopeutua muuttuvaan globaaliin toimintaympäristöön ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Menestyminen muuttuvassa maailmassa vaatii Suomea kehittymään yhä enemmän tietämys- ja innovaatioyhteiskunnaksi, jossa hyödynnetään ja kehitetään kansallisia vahvuuksia: koulutusta ja osaamista, teknologiaa, hyvää hallintoa, tasa-arvoa, korkeaa ympäristönsuojelun tasoa sekä omien luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kestävään kehitykseen tähtäävässä strategiassa ja politiikassa vahvistetaan erityisesti yhteiskunnan ja kansalaisten innovaatio- ja muutoksenhallintakykyä. Uusiutuvia luonnonvaroja käytetään taloudelliseen toimintaan ja ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseen niin, että ne eivät vähene, vaan uusiutuvat sukupolvesta toiseen. Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään mahdollisimman ekotehokkaasti. Näin toimien nykyinen sukupolvi ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvälle elämälle kestävässä yhteiskunnassa. Kansallinen luonnonvarastrategia (2009)6 Luonnonvarastrategian visio vuodelle 2030 on: ”Älykkäästi luonnon voimin. Suomi voi hyvin ja näyttää suuntaa.” Visiota toteuttavat strategiset tavoitteet: 1. 2. 3. 4. 4 Suomessa on menestyvä korkean arvonlisän biotalous; Suomi hyödyntää ja kierrättää materiaalivirtoja tehokkaasti; Alueelliset voimavarat luovat kansallista lisäarvoa ja paikallista hyvinvointia ja Suomi on aloitteellinen edelläkävijä luonnonvarakysymyksissä. http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/j28-ilmasto-selonteko-j29-klimat-framtidsredogoerelse-j30-climate_/pdf/fi.pdf http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=53983 6 http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kansallinen%20luonnonvarastrategia.pdf 5
  • 26. 26 Kansallinen metsäohjelma 20157 Kansallinen metsäohjelma (KMO) 2015 sisältää metsäpolitiikan keskeiset linjaukset. Ohjelman toiminta-ajatuksen mukaisesti metsien kestävä hoito ja käyttö luo kasvavaa hyvinvointia. Ohjelman visio tähtää vuoteen 2020, jolloin metsäala on vastuullinen biotalouden edelläkävijä. Metsiin perustuvat elinkeinot ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia ja metsäluonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt ovat vahvistuneet. Suomessa noudatetaan Euroopan metsäministerikokouksessa (Wien 2003) sovittuja kansallisten metsäohjelmien eurooppalaisia periaatteita. Niiden mukaan kansalliset metsäohjelmat muodostavat osallistavan, kokonaisvaltaisen, sektorien välisen ja jatkuvasti kehittyvän kansallisen ja/tai paikallisen tason poliittisten linjausten suunnittelu-, toimeenpano-, seuranta- ja arviointiprosessin, joka parantaa metsien kestävän hoidon ja käytön edelleen kehittämistä ja edistää yleisesti kestävää kehitystä. Valtakunnallinen jätesuunnitelma (2008)8 Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa "Kohti kierrätysyhteiskuntaa" esitetään toimia, joilla edistetään luonnonvarojen järkevää käyttöä, kehitetään jätehuoltoa sekä ehkäistään jätteistä aiheutuvia vaaroja sekä ympäristö- ja terveyshaittoja. Suunnitelma sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet niiden saavuttamiseksi. Jätesuunnitelman keskeiset tavoitteet ovat:     jätteen syntymistä ehkäistään, jätteiden materiaalikierrätystä ja biologista hyödyntämistä lisätään, kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa lisätään, turvataan jätteiden haitaton käsittely ja loppusijoitus Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuudesta (2010)9 Valtioneuvoston periaatepäätöksessä energiatehokkuustoimenpiteistä esitetään toimenpideohjelma, jonka avulla toteutetaan ilmasto- ja energiastrategian asettamat tavoitteet energian loppukulutuksen kääntämisestä laskuun. Periaatepäätöksessä esitettyjä toimenpiteitä ovat mm.:         7 energiatehokkuus kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmaan osana kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta eri alojen energiatehokkuuden käytäntöjä ja malliratkaisuja kerätään ja niitä levitetään julkisissa hankinnoissa energiatehokkuus otetaan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisuja rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönotto korjausrakentamisen toimintamallien käyttöönottoa ja kehitystä edistetään joukkoliikennettä edistetään v. 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009-2015 pohjalta tavaraliikenteen energiatehokkuuden parantamiselle luodaan edellytyksiä. Logistiikan keskeisten solmukohtien liikenneyhteyksiä kehitetään http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_peria atepaatos_16.12.2010.pdf 8 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38363/SY_32__Kohti_kierratys.pdf?sequence=1 9 http://www.tem.fi/files/26023/ETT-periaatepaatos_-_040210.pdf
  • 27. 27   huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta kehitetään energiatehokkuuden rahoitusmalleja ja liiketoimintakonsepteja teollisuudessa ja palvelualalla ERA17 -toimintaohjelma (2010)10 ERA17 on toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantaminen, sen aiheuttamien päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian käytön edistäminen. Ohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta energiaviisauden edelläkävijä vuoteen 2017 mennessä ja tehdä Suomen rakennetusta ympäristöstä maailman paras vuoteen 2050 mennessä. ERA17 -ohjelma esittää mm. seuraavia toimenpiteitä: hajautettu energiantuotanto, uudis- ja korjausrakentamisen sekä kiinteistönpidon laatua tukevat järjestelmät, alan koulutuksen vahvistaminen, alueiden ja rakennusten ympäristöluokituksen kehittäminen, energiaviisautta edistävien palveluiden ja toimintamallien lanseeraaminen, kiinteistöjen käyttö- ja kiinteistöpalvelujen kehittäminen, korjausrakentamisen palveluiden kehittäminen asiakaslähtöisiksi kokonaispalveluiksi, esimerkkikohteiden ja testiympäristöjen rakentaminen sekä kunnat energiaviisaan rakentamisen edelläkävijöiksi energiaviisaiden strategioiden ja toimenpideohjelmien avulla. Kulttuuriympäristöstrategia11 Valmisteilla olevan valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian tavoitteena on luoda edellytykset kokonaisvaltaiselle kulttuuriympäristöpolitiikalle. Strategiassa otetaan huomioon kaikki kulttuuriympäristöön sisältyvät elementit ja vahvistetaan kulttuuriympäristön arvoa ja suojelua Suomessa. Lisäksi tavoitteena on edistää kansainvälisten sopimusten, kuten eurooppalaisen maisemayleissopimuksen kansallista toimeenpanoa. Strategiassa huomioidaan kulttuuriympäristöön ja sen tulevaisuuteen vaikuttavat keskeiset ajankohtaiset haasteet, kuten väestö- ja elinkeinorakenteen muutokset sekä ilmastonmuutos. Kulttuuriympäristöä tullaan tarkastelemaan myös resurssina, jonka taloudelliset ja hyvinvointia edistävät mahdollisuudet tulee ymmärtää entistä paremmin. Valtakunnallinen kulttuuriympäristöstrategia laaditaan nyt ensimmäistä kertaa. Ehdotusta valmistelee työryhmä, jonka ovat nimittäneet opetus- ja kulttuuriministeriö ja ympäristöministeriö. Kulttuuriympäristöstrategian laatimisesta on linjattu hallitusohjelmassa. Strategiaa valmisteleva työryhmä on aloittanut työnsä maaliskuussa 2012. Strategiaehdotus valmistuu toukokuussa 2013, jolloin työryhmän toimikausi päättyy. Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma (2012)12 Kulutuksen ja tuotannon ohjelman päivityksen (KULTU 2012) mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet ovat niin haastavia, että niiden saavuttamiseksi tarvitaan muiden keinojen lisäksi myös muutosta yksityisessä ja julkisessa kulutuksessa. Siitä huolimatta, että yksittäisten tuotteiden ja palveluiden energia- ja materiaalitehokkuus on viime vuosina parantunut, kulutuksen määrän kasvu on syönyt näin saavutetut ympäristöhyödyt. Vähähiilisen yhteiskunnan temaattisen tavoitteen kannalta keskeisiä ehdotuksia: 10 http://era17.fi/ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=428805&lan=FI 12 http://www.ym.fi/download/noname/%7B8B5DC698-70AE-4547-83E1-7F5D49F8F205%7D/30375 11
  • 28. 28       Kustannustehokkaampiin asuinkiinteistöjen energiatehokkuuden parantamistoimiin liittyvä tiedotuskampanja Parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta ja pitkäjänteistä kiinteistönpitoa tukevien palvelujen ja neuvonnan käyttäjälähtöisyyttä Kehitetään energiaremonteille uusia rahoitusmalleja Kehitetään liikkumisen ohjausta, jolla vaikutetaan ihmisten liikkumistottumuksiin tiedolla, markkinoinnilla ja palveluja kehittämällä Kehitetään hyvän syömisen lautasmalli, joka yhdistää terveellisen, maittavan ja ympäristöystävällisen syömisen ja levitetään siitä tietoa Lisätään kuluttajien tietämystä ruokahävikistä ja lisätään ruokahävikin synnyn ehkäisy opetusohjelmiin. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi”13 Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi” hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä joulukuussa 2012. Strategian päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Se tuo luonnon monimuotoisuuden taloudelliset ja kulttuuriset arvot luonnonvarojen käyttöä koskevan päätöksenteon keskiöön. Strategia ja sitä tukeva toimintaohjelma toteuttavat Biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta. Luontostrategia toteuttaa kansainvälisiä päätöksiä tehostaa sopimuksen toimeenpanoa maailmanlaajuisesti. Strategiassa on myös otettu huomioon EU:n tavoitteet. Lisäksi perustana ovat laajat kansalliset selvitykset Suomen luonnon monimuotoisuuden tilasta ja siihen vaikuttavista uhkatekijöistä. Strategian viidessä päämäärässä korostuu luontoasioiden valtavirtaistaminen kaikkialle yhteiskuntaan, uusien toimijoiden saaminen mukaan luonnon puolesta tehtävään työhön, vankkaan tutkimustietoon perustuva päätöksenteko sekä Suomen vastuu maailman luonnosta osana kansainvälistä yhteisöä. Strategia linjaa myös saamelaisten perinteisen tiedon kytkemisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Erityinen huomio kiinnitetään luonnonvarojen kestävään käyttöön. Uusiutuvia luonnonvaroja tulee käyttää tavalla, joka varmistaa, että ne todellakin uusiutuvat eivätkä vähene. Uusiutumattomia luonnonvaroja taas on käytettävä mahdollisimman ekotehokkaasti. Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia 2006 – 2014 ja toimenpideohjelma14 Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille vaatii kokonaisuuksien hahmottamista ja ymmärtämistä. Se edellyttää laajaa tietopohjaa yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja luonnonympäristön toiminnasta, päätöksenteosta ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista. Se edellyttää myös kykyä ja rohkeutta arvioida nykykäytänteitä kriittisesti ja uudistaa toimintatapoja yksityiselämässä, oppilaitoksissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa, työssä ja vapaa-ajan ympäristöissä. Kestävän tulevaisuuden rakentajilla tulee olla näkemys muutostarpeiden mittavuudesta ja eettinen vastuu kansallisesta ja globaalista tasa-arvosta ja hyvinvoinnin jakautumisesta. Tarvitaan monipuolisia tiedonhankinta-, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja, kriittistä ja innovatiivista ajattelua, kykyä eri intressien yhteensovittamiseen ja ristiriitojen käsittelyyn. Strategian visiona on kestävään elämäntapaan sitoutuneet kansalaiset, joiden tietoja, taitoja ja motivaatiota kartutetaan kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen sisäänrakennetulla kestävän kehityksen kasvatuksella. 13 14 http://www.ym.fi/download/noname/%7BA1006DC3-DDD2-4710-AFD4-C0F29D96C110%7D/31786 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=48169&lan=FI
  • 29. 29 Vesiensuojelun suuntaviivat 2015 (2006)15 ja EU:n meristrategiadirektiivi16 Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (2000) ja meristrategiadirektiivi yhtenäistävät EU:n vesiensuojelua. Lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä toteutetaan em. direktiivejä Suomessa. Vesiensuojelun suuntaviivat määrittelevät vesiensuojelulle valtakunnalliset tarpeet ja tavoitteet vuoteen 2015 asti. Tavoiteohjelman mukaan keskeisiä vesiensuojeluun ja -hoitoon liittyviä tavoitteita vuoteen 2015 mennessä ovat mm.: 1) vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta; 2) vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä; 3) suojella pohjavesiä; 4) suojella vesiluonnon monimuotoisuutta ja 5) kunnostaa vesiä. Tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Rehevöityminen on vesistöjen pahin ongelma – painopisteenä on vesistöjen ravinnekuormituksen vähentäminen. Vesiensuojelun tavoitteiden toteuttamiseksi on laadittu alueelliset vesienhoitosuunnitelmat, joiden lisäksi on laadittu alueelliset toimenpideohjelmat vesienhoidon tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmat ja toimenpideohjelmat ovat voimassa vuoteen 2015 asti. Vuoden 2012 kesällä on aloitettu vesienhoitosuunnitelmien päivitys vuosille 2016 – 2021. Merenhoidon suunnittelua ohjaavat Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 272/2011 sekä valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä 980/2011, joilla on toimeenpantu Euroopan unionin meristrategiadirektiivi 2008/56/EY. Merenhoidon suunnittelun tavoitteena on asettaa tavoitteet ja esittää toimet, joilla Itämeren hyvä tila saavutetaan vuoteen 2020 mennessä. Suomi laatii kansallisen merenhoitosuunnitelman, joka ulottuu rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Merenhoitosuunnitelmassa arvioidaan meren nykytilaa, asetetaan tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi sekä asetetaan mittarit tilan seuraamiseksi. Muu Itämeren suojelu HELCOMin (= Itämeren suojelukomissio) puitteissa Suomi sekä Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Venäjä ja Viro ovat yhdessä Euroopan unionin laatineet Itämeren toimenpideohjelman vuosille 2007–2021 (= Baltic Sea Action Plan)17, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on Itämeren ekologisen hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Ohjelman toimenpiteet kohdistuvat mm. Itämeren rehevöitymisen estämiseen ja hidastamiseen, haitallisten päästöjen vähentämiseen, meriliikenteen ympäristöystävällisyyteen ja -turvallisuuteen sekä meriluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. EU:n strategia Itämeren aluetta varten (EUSBSR) valmistui vuonna 2009 sisältäen neljä ns. pilaria ja niiden alla 15 painopistealuetta. Ensimmäisen pilarin tavoitteena on tehdä Itämeren alueesta ympäristön kannalta kestävä alue. Painopisteet ovat edellä lueteltujen HELCOM:in tavoitteiden kanssa yhdenmukaisia sisältäen niiden lisäksi ilmastonmuutoksen hillintään sekä siihen sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä. Helmikuussa 2013 EU:n komissio julkisti strategian uudistetun version18, jossa uusiksi yleistavoitteiksi määritettiin meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja vaurauden ja hyvinvoinnin lisääminen. Näitä tukemaan asetettiin lisäksi 12 alatavoitetta, 17 painopistealuetta sekä 5 horisontaalista tavoitetta. 15 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=63332 http://europa.eu/legislation_summaries/maritime_affairs_and_fisheries/fisheries_resources_and_environment/l28 164_fi.htm 17 http://www.helcom.fi/stc/files/BSAP/BSAP_Final.pdf 18 http://www.balticsea-region-strategy.eu/item/300443 16
  • 30. 30 Euroopan unionissa on nähty tärkeäksi myös edistää merten aluesuunnittelua (direktiivi valmisteilla). Merten aluesuunnittelulla pyritään tasapainottamaan alakohtaisia intressejä, jotka usein kilpailevat keskenään, siten että merialueita ja luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ja kestävästi, päätöksenteko voidaan perustaa luotettavaan tietoon ja perusteelliseen merten tuntemukseen ja sijoittajien oikeusvarmuus paranee, mikä vauhdittaa talouden kehitystä. Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011 - 201519 Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 hallituskauden ajaksi valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista. Päätöksellä tarkennetaan alueiden kehittämislain tavoitteita ja osoitetaan alueiden kehittämistoimenpiteiden painopisteet. Alueiden kehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Alueiden kehittämistavoitteet kiteytetään tässä päätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen: 1) Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta; 2) Edistetään väestön hyvinvointia ja 3) Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet20 Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla pyritään toimivaan ja kestävään aluerakenteeseen. Niillä edistetään kulttuuriympäristön suojelua, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa samoin kuin Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivojen toteuttamista Suomessa. Tavoitteiden toteutumista tulee edistää valtion viranomaisten toiminnassa, maakunnan suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty seuraaviin kokonaisuuksiin: 1) Toimiva aluerakenne; 2) Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu; 3) Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat; 4) Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto; 5) Helsingin seudun erityiskysymykset; 6) Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Maaseutupoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201521 Maaseutupolitiikan tavoitteena on elinvoimainen ja hyvinvoiva maaseutu, joka on ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävä. Sen kokonaisuuteen kuuluvat asuinmaaseutu, työn maaseutu, osaamisen maaseutu sekä vapaa-ajan maaseutu. Toimenpideohjelman lähtökohtana on, että maaseutu tunnistetaan yhtenä keskeisenä hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kilpailukyvyn lähteenä. Ohjelmassa esitetään konkreettisia toimia maaseutualueiden uusiutumiskyvyn edistämiseksi ja niiden potentiaalin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi aiempaa paremman elinvoiman ja kilpailukyvyn lähteinä niin palvelujen kuin infrastruktuurinkin näkökulmasta. Ohjelmassa on yhteensä 39 toimenpidettä. Tavoitelinjaukset ja toimenpiteet on jäsennetty neljään kokonaisuuteen: 1) Maaseutualueita vahvistetaan monipuolisina asumisen ja elinkeinotoiminnan ympäristöinä 19 https://www.tem.fi/files/31593/Valtioneuvoston_paatos_valtakunnallisista_alueiden_kehittamistavoitteista_20112015_(tavoitepaatos).pdf 20 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=94400&lan=fi 21 http://www.tem.fi/files/34838/TEMjul_44_2012_web.pdf
  • 31. 31 2) Maaseudun alueellista kilpailukykyä edistetään 3) Harvaan asutun maaseudun eripiirteet tunnistetaan 4) Maaseudun ja alueellisen kehittämisen edellytyksiä vahvistetaan Valtakunnallinen saaristopoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201522 Ohjelman toimenpiteillä edistetään saariston liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä, saariston asemaa alue- ja kuntapolitiikassa, peruspalvelujen turvaamista, meriklusterin toimintaedellytysten turvaamista, saaristo- ja vesistömatkailun tuotekehitystä ja markkinointia, ammattikalastusta, asumisen lisääntymistä vapaa-ajan asunnoilla, vapaa-ajan asumisen kehittymistä ykkösasumiseksi ja tähän liittyvää rakentamisen ohjausta, Itämeren ja vesistöjen suojelua, poikkeuksellisiin luonnonilmiöihin varautumista ja turvallisuutta sekä virkistyksen, luonnonsuojelun ja kulttuurin tarpeisiin vastaamista. Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta23 Valtioneuvosto antoi vuonna 2006 periaatepäätöksen meluntorjunnasta. Sen mukaan ympäristön melutasot ja melulle altistuminen on saatava merkittävästi alenemaan. Tavoitteena on saada päiväajan keskiäänitason yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2003. Periaatepäätöksen tavoitteiden mukaan  sisämelutaso ei ylitä päivällä eikä yöllä valtioneuvoston antamia ohjearvoja  oleskeluun tarkoitetuilla piha-alueilla päästään valtioneuvoston melutason ohjearvojen mukaisiin melutasoihin (jos tämä ei ole jo rakennetuilla alueilla kustannusten tai paikallisten olosuhteiden takia mahdollista, päivämelutason ei tulisi ylittää 60 desibeliä eikä yömelutaso 55 desibeliä)  asuinalueiden lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota melutasojen alentamiseen oppi- ja hoitolaitosten alueilla sekä virkistysalueilla  säilytetään hiljaisia alueita. Periaatepäätöksellä pyritään kiinnittämään huomiota  meluntorjunnan yleisiin päämääriin ja tavoitteisiin  keinoihin vähentää melupäästöjä ja niistä aiheutuvia haittoja  viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämiseen. 4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet Ohjelman kannalta merkityksellisiä alueellisia ympäristötavoitteita sisältyy molempien suunnitelma-alueiden maakuntasuunnitelmiin, maakunta-ohjelmiin, ympäristöohjelmiin ja -strategioihin, ilmasto- ja energiaohjelmiin ja -strategioihin, jätesuunnitelmiin, vesienhoitosuunnitelmiin sekä liikennejärjestelmäsuunnitelmiin. Ohjelman kannalta em. ohjelmissa ja strategioissa esille nousseita keskeisiä ympäristötavoitteita ovat:  ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen  uusiutuvan energian käytön lisääminen  energiansäästön sekä energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen  kestävä ja eheä yhdyskuntarakenne (alueiden käyttö)  joukkoliikenteen kehittäminen 22 23 http://www.tem.fi/files/34248/TEMjul_30_2012_web.pdf http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=51725&lan=fi
  • 32. 32        liikenteen päästöjen vähentäminen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ympäristövastuullinen ja ekotehokas luonnonvarojen käyttö luonto- ja kulttuuriympäristöjen hoito (virkistyskäyttö, matkailu, viihtyisyys, turvallisuus) vesistöjen rehevöitymisen hidastaminen ja pysäyttäminen meriturvallisuus kansalaisten ympäristötietoisuuden edistäminen Lisäksi voidaan mainita alueelliset jätehuoltoon liittyvät suunnitelmat. Esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomen yhteisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että 1) yhdyskuntajätteen määrä on vuonna 2020 alhaisempi kuin vuonna 2007 asukasta kohden; 2) maanrakentamisen jätettä syntyy 10 %, uudisrakentamisen jätettä 50 % ja korjausrakentamisen jätettä 25 % vähemmän suhteessa ko. rakentamisen arvoon vuonna 2020 kuin vuonna 2007; 3) yhdyskuntajätteistä hyödynnetään 90 % ja kaatopaikalle sijoitetusta yhdyskuntajätteistä korkeintaan puolet on biohajoavaa; 4) yhdyskunta- ja haja-asutuslietteistä hyödynnetään 100 % ja 5) tuhkia ja kuonia sekä puhdistettuja pilaantuneita maa-aineksia hyödynnetään suunnitelmallisesti. Em. aluekehittämisen ympäristötavoitteet kytkeytyvät myös merkittävästi maakuntakaavoitukseen, mikä tulisikin aina huomioida jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa.
  • 33. 33 5 Vaikutusten arviointi 5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen Arviointiprosessi perustuu työ- ja elinkeinoministeriön Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden kanssa yhteistyössä laatimaan koko Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa koskevaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan. Arvioinnin tarkkuustaso vastaa rakennerahasto-ohjelman tarkkuustasoa. Arviointi pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristöselostuksiin24 sekä niistä SOVA-kuulemisessa saatuun palautteeseen25. Lisäksi huomioon otetaan myös valtakunnallisesti rahoitettavat toimet. ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma” ja siihen liittyvät alueelliset suunnitelmat ovat luonteeltaan ”puiteohjelmia”. Konkreettisia rahoitettavia hankkeita ei vielä tässä yhteydessä määritellä. Aiempien ohjelmakausien kokemusten perusteella vaikutukset ympäristöön ovat siten luonteeltaan pääasiassa välillisiä ja/tai kumuloituvia. Ympäristöselostuksessa esitetään (asetuksen 2005/347 mukaisesti) arviointi ohjelman toteuttamisen vaikutuksista:      väestöön, ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen luonnon monimuotoisuuteen, eliöstöön, kasvillisuuteen, maaperään, veteen, ilmaan ja ilmastotekijöihin yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, aineelliseen omaisuuteen ja kulttuuriperintöön luonnonvarojen hyödyntämiseen em. tekijöiden välisiin suhteisiin. Painopiste on ympäristövaikutusten arvioinnissa. Arvioinnissa tarkastellaan myös ohjelman toteuttamisen muita, ennen kaikkea taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, mutta näiden osalta arviointi ei ole kattavaa. Lisäksi pyritään huomioimaan myös toissijaisia kertyviä vaikutuksia, yhteisvaikutuksia sekä tarvittaessa erikseen lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Toimintalinjojen sisältämien painopisteiden ja toimenpiteiden vaikutuksia on arvioitu viisiportaisella asteikolla: ++ + 0 merkittävä myönteinen vaikutus -- vähäinen kielteinen vaikutus vähäinen myönteinen vaikutus ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia merkittävä kielteinen vaikutus Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin. Em. lisäksi keskeisiä ympäristövaikutuksia on kuvattu toimintalinjakohtaisesti myös sanallisesti. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät on kuvattu luvussa 9. 24 Molempien suunnitelma-alueiden ympäristöarvioinnit on laadittu asiantuntija-arviointeina alueiden maakunnan liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista muodostetuissa SOVA-ryhmissä. Arviointien koordinoinnista ja kokoamisesta vastasivat Päijät-Hämeen liitto ja Pohjois-Pohjanmaan liitto. 25 Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen liitteenä. Alueellisista suunnitelmaluonnoksista laadittuja ympäristöselostuksia koskevista kommenteista on alleviivattu ne, jotka on pyritty huomioimaan tässä asiakirjassa. Merkittävä osa kommenteista ei sisältänyt varsinaisia parannusehdotuksia.
  • 34. 34 Ohjelman yleispiirteisyydestä johtuen arvioinnin tehtävänä on toisaalta arvioida suunniteltujen toimenpiteiden samansuuntaisuutta relevanttien ympäristötavoitteiden kanssa, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoite ja ohjelman kannalta keskeiset muut ympäristötavoitteet (erityisesti ilmastotavoitteet). Arviointi on viime vaiheessaan perustunut 22.8.2013 päivättyyn neljänteen ohjelmaluonnokseen sekä sitä seuranneeseen viidenteen luonnokseen, joissa on huomioitu talouspoliittisen ministerivaliokunnan 28.5.2013 tekemät linjaukset koskien ohjelmarakennetta ja toimintalinjojen indikatiivisia rahoituskehyksiä sekä hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän 4.6.2013 tekemät linjaukset toimintalinjojen temaattisista tavoitteista, erityistavoitteista ja pääasiallisesta tuettavasta toiminnasta. Lisäksi em. luonnosversioissa on huomioitu komission kirjeellään 22.7.2013 vahvistama Suomen rahoitus 2014-2020 ns. käyviksi hinnoiksi muutettuna. Arvioinnissa on lisäksi huomioitu opetus- ja kulttuuri-, sosiaali- ja terveys-, työ- ja elinkeinosekä ympäristöministeriöissä valmistellut valtakunnallisten teemojen luonnokset sekä SOVA-prosessin mukaisten kuulemisten tuottama palaute. Em. valtakunnallisten teemojen osaluonnokset löytyvät osoitteesta: http://www.tem.fi/ohjelma2014. 5.2 Vaihtoehdot Alueellisten suunnitelmien tai Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman valmistelussa ei ole muodostettu erityistä vaihtoehtoasetelmaa, vaan suunnittelu on ollut luonteeltaan eri kehittämistavoitteita yhteen sovittavaa. Suunnitelmien ja ohjelman laadinta on edennyt EU-tasolla ja valtakunnallisesti linjattujen painopisteiden pohjalta. Rakennerahasto-ohjelman sisällölliset painopisteet on linjattu 20.9.2012 hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokunnassa. Painopisteet ovat seuraavat: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen (EAKR), uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR), vähähiilisen talouden edistäminen (EAKR), alueellisen saavutettavuuden parantaminen (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa), työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden parantaminen (ESR), koulutuksen, ammattitaidon ja elinikäisen oppimisen kehittäminen (ESR) sosiaalisen osallisuuden lisääminen ja köyhyyden torjunta (ESR). Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu Eurooppa 2020 -strategian temaattisten tavoitteiden pohjalta. EU-asetusehdotuksen mukaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoituksesta on käytettävä 80 prosenttia yllä mainittuihin painopisteisiin 1 – 3. Vähähiiliseen talouteen tulee käyttää 20 prosenttia EAKR-rahoituksesta. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksesta on käytettävä 20 prosenttia sosiaalisen osallisuuden lisäämiseen ja köyhyyden torjuntaan. Painopistevalinnoissa on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentamisesta. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä päätti samassa yhteydessä jokaisen painopisteen osalta investointiprioriteetit. Alueellisten suunnitelmien valmistelussa on muotoiltu jokaista investointiprioriteettia edistävät alueelliset erityistavoitteet, jotka kuvaavat investointiprioriteetin toimintaa. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmassa investointiprioriteettien sisällöllinen kuvaus on yleisemmällä tasolla, mikä heijastuu myös ympäristöselostuksen tarkkuustasoon. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 28.5.2013 ohjelman toimintalinjoista sekä niiden indikatiivisista rahoituskehyksistä. Vähähiilisen talouden edistämiseen liittyvät toimenpiteet sisällytettiin toimintalinjoille 1 ja 2 siten, että vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden tavoitetasoksi asetettiin vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta. Myös Itä- ja Pohjois-Suomen alueellista savutettavuutta edistävät toimet sisällytettiin toimintalinjaan 1.
  • 35. 35 Vaikutusten arvioinnissa käsitellään kolmea vaihtoehtoa: VE0 = Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa ei laadita; kehittäminen perustuu kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin toimiin. VE1 = Rakennerahasto-ohjelma laaditaan poliittisten linjausten mukaisesti ja EU-rahoitusta ohjautuu ohjelman mukaiseen kehittämistoimintaan. VE2 = Rakennerahasto-ohjelman toteutuksessa korostetaan VE1:tä voimakkaammin ympäristönäkökulmaa ja vähähiilisyyttä edistäviä hankkeita priorisoidaan hankkeiden valintakriteereissä. Ympäristön kannalta ongelmallisia hankkeita ei rahoiteta. VE0 ei ole varsinainen toteutusvaihtoehto, vaan kyse on suunniteltujen toimenpiteiden (VE1) suhteuttamisesta ympäristön tilaan ja sen kehitykseen ilman suunnitelman mukaisia toimia. VE0 toimii siis referenssinä arvioiduille vaikutuksille. VE2 on vaihtoehtoinen skenaario, jossa ympäristönäkökulmaa korostetaan ohjelman toteutuksessa voimakkaammin verrattuna VE1:een. Tätä kuvataan tarkemmin luvussa 6. 5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi 5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjan tavoitteena on vahvistaa ja monipuolistaa alueiden elinkeinorakennetta tukemalla uusien yritysten käynnistymistä ja uuden liiketoiminnan kehittämistä, pk-yritysten uudistumista, kestävää kasvua ja kansainvälistymistä sekä uuden tiedon hyödyntämistä yrityksissä. Kohteena ovat erityisesti työllistävät, innovatiiviset kasvuyritykset sekä alueiden omat vahvat ja uudet potentiaaliset toimialat. Toimintalinjan tavoitteena on myös myötävaikuttaa uusiutuvan energian osuuden ja paikallisten energialähteiden käytön lisääntymiseen ja energiatehokkuuden kasvattamiseen sekä lisätä pk-yritysten kilpailukykyä ja uusien energia- ja materiaalitehokkaiden tuotteiden pääsyä markkinoille. Toimintalinjan toimenpiteillä parannetaan lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten kilpailukykyä kehittämällä alueen liikenneyhteyksiä ja logistisia palveluita. Toimintalinjan 1 EAKR-rahoitus vuosille 2014-2020 on n. 328 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 656 milj. euroa), mikä on 41 % EAKR-toimenpiteistä ja 25 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 1 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat: TT3: Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen IP1: Yrittäjyyden edistäminen erityisesti helpottamalla uusien ideoiden taloudellista hyödyntämistä ja tukemalla uusien yritysten perustamista mm. yrityshautomoiden avulla ET 1.1 Uuden liiketoiminnan luominen ET 1.2 Pk-yritysten kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen IP2: Toimet, joilla tuetaan pk-yritysten edellytyksiä sitoutua kasvu- ja innovaatioprosesseihin ET 2.1 Pk-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen TT4: Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla IP6: Tutkimuksen, innovoinnin ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönoton edistäminen ET 6.1 Pk-yritysten energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen