Uploaded on

 

  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Be the first to comment
    Be the first to like this
No Downloads

Views

Total Views
585
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1

Actions

Shares
Downloads
3
Comments
0
Likes
0

Embeds 0

No embeds

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
    No notes for slide

Transcript

  • 1. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma Ympäristöselostus 23.9.2013
  • 2. 2 Sisältö Yhteenveto ............................................................................................................................................ 4 1 Johdanto ............................................................................................................................................. 7 2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat ................................................. 8 2.1 Yleistä .......................................................................................................................................................... 8 2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin .................................................................................................... 9 2.3 Ohjelman päätavoitteet .............................................................................................................................. 9 3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat............................................................................... 11 3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä ..................................................................................................... 11 3.2 Metsät ja metsien tila ................................................................................................................................ 13 3.3 Vesien tila .................................................................................................................................................. 13 3.4 Muut luonnonvarat ................................................................................................................................... 14 3.5 Luonnon monimuotoisuus......................................................................................................................... 16 3.6 Yhdyskuntarakenne ................................................................................................................................... 17 3.7 Kulttuuriympäristöt ................................................................................................................................... 19 3.8 Ilmastonmuutos......................................................................................................................................... 19 3.9 Energia ....................................................................................................................................................... 22 4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet ................................................................... 24 4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet ...................................................................... 24 4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet ................................................................................................. 31 5 Vaikutusten arviointi ......................................................................................................................... 33 5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen ................................................................. 33 5.2 Vaihtoehdot ............................................................................................................................................... 34 5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi ............................................................................................................... 35 5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) ................................................................. 35 5.3.2 Toimintalinja 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) ............. 41 5.3.3 Toimintalinja 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) ................................................................ 44 5.3.4 Toimintalinja 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR)........................................ 46 5.3.5 Toimintalinja 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) ............................................... 48 5.4 Rajat ylittävät ympäristövaikutukset ......................................................................................................... 50 5.5 Kokonaisvaikutusten arviointi ................................................................................................................... 50 6 Vaihtoehtojen vertailu ...................................................................................................................... 53 7 Ohjelman suhde ympäristötavoitteisiin ja kestävään kehitykseen....................................................... 54
  • 3. 3 8 Haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteet .............................................................................. 57 9 Arvioinnin epävarmuustekijät ............................................................................................................ 57 10 Suunnitelma ympäristövaikutusten seurannasta .............................................................................. 58 Liite: Yhteenveto valtakunnallisten teemojen, alueellisten suunnitelmaluonnosten sekä niistä laadittujen ympäristöselostusten SOVA-kuulemisessa saadusta palautteesta
  • 4. 4 Yhteenveto Tässä ympäristöselostuksessa on kuvattu ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahastoohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma on laadittu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisten suunnitelmien sekä ministeriöiden laatimien valtakunnallisesti toteutettavien teemojen suunnitelmien pohjalta. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa Suomen elinkeinorakennetta kehittämällä pk-yritysten kilpailukykyä ja alueiden osaamista sekä edistää työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden varmistaminen on ohjelman keskeisenä sisältönä – merkittävimmät välittömät vaikutukset syntyvät näillä kestävän kehityksen ulottuvuuksilla. Ympäristönäkökulmasta ohjelman tavoitteina ovat vähähiilisen talouden ja alueiden luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen. Ohjelma pyrkii vastaamaan ilmastotavoitteisiin ja alueiden luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyviin haasteisiin. Samaan aikaan, kun pyritään lisäämään taloudellisen toiminnan määrää, pyritään myös ratkaisemaan olemassa olevia ja mahdollisia uusia ympäristöongelmia osaamista kehittämällä. Vähähiilisyyden edistämistä toteutetaan laajalla toimenpidevalikoimalla ja tavoitteeksi on asetettu, että vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin kohdistuisi vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta. Ohjelman myönteiset ympäristövaikutukset syntyvät talouden rakenteen uudistumisen kautta sekä ympäristömyönteisten ratkaisujen, toimintatapojen ja tuotteiden yleistymisen kautta. Sen sijaan ohjelma ei tarjoa välineitä esim. kulttuuriympäristön tai luonnon tilan parantamiseen, ympäristönsuojeluun tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, joten näiden keskeisten kestävän kehityksen elementtien osalta ohjelman vaikutukset jäävät korkeintaan välillisiksi. Merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä taloudellisen toiminnan volyymin kasvaessa, mikäli se johtaa kokonaisuutena lisääntyvään luonnonvarojen käyttöön, liikennevirtoihin ja päästöihin. Riskinä on, että ympäristömyönteisten ratkaisujen käyttöön otto ei yleisty suunnitellusti ja kasvu syö tavoitellut myönteiset ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset. Kestävän kasvun kannalta ympäristöllisen kestävyyden varmistamiseen liittyvät toimet nousevat tärkeiksi – toimeenpanovaiheessa on sen vuoksi tärkeää varmistaa ohjelman ympäristöpainotusten toteutuminen ja vaikuttavuus, sekä hanke- että kokonaisvaikutusten tasolla. Ympäristönäkökulmasta merkittäväksi muodostuu se, että ohjelma vauhdittaa ja suuntaa elinkeinotoiminnan rakenteellista muutosta. Suuntaus on perustuotannosta osaamisintensiivisille aloille ja palveluihin. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta. Kielteisten vaikutusten näkökulmasta ohjelma tukee taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen käytön volyymin kasvua ja voi siten välillisesti lisätä kokonaispäästöjä/kulutusta. Kaikessa hanketoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee aina huomioida ympäristövaikutukset ja minimoida haitalliset vaikutukset. Kestävän kehityksen edistämisen laajemmasta näkökulmasta ohjelman perimmäinen haaste kuitenkin on, että taloudessa ei suoranaisesti ole olemassa – ehkä cleantech-alaa lukuun ottamatta – sellaista valmista rakennetta tai toimialaa, jota tukemalla ilmasto- ja muut ympäristöongelmat olisi voitettavissa. Vaikuttaminen tällaisen rakenteen ja toimialan kehittymiseen olisi toteutuessaan epäilemättä yksi ohjelman merkittävimpiä ja kauaskantoisimpia saavutuksia. Laadittuun arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, joista keskeisin koskee rahoituksen jakautumista eri toimialoille ja toimintalinjojen sisällä. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät puoltavat ohjelman vaikutusten huolellista seurantaa ja arviointia toteuttamisvaiheessa. Seuraavassa taulukossa on yhteenvedonomaisesti kuvattu ympäristöselostuksen toimintalinjakohtaisia vaikutustarkasteluja viisiportaisella asteikolla:
  • 5. 5 ++ + 0 merkittävä myönteinen vaikutus -- vähäinen kielteinen vaikutus vähäinen myönteinen vaikutus ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia merkittävä kielteinen vaikutus Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin. Toimintalinjat ↓ TL 1 Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen (EAKR) Vaikutukset → Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys (+/-) Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Vähähiiliset ratkaisut edistävät elämisen laatua. Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vaikuttaa välillisesti väestön terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. TL 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) (+) Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Vähähiiliset ratkaisut edistävät Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät (+ / -) Vähäpäästöisten tekniikoiden ja uusiutuvan energian käyttö sekä energiaja materiaalitehokkuus vähentävät elinkeinotoiminnan ympäristökuormitusta ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Muunlainen elinkeinotoiminta voi lisätä ympäristökuormitusta. Luonnonvarojen (uusiutuvienkin) ja uusiutuvan energian käyttöön voi liittyä myös haitallisia ympäristövaikutuksia, esim. luonnon monimuotoisuuden häviäminen. (++) Vähäpäästöisten tekniikoiden ja uusiutuvan energian käytön sekä energiaja materiaalitehokkuuden kehittämistoimet Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö 0/ (+) Melko neutraali kulttuurinen vaikutus. Vähähiilisillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, esim. joukkoja kevyen liikenteen edellytysten edistäminen. Vaikutukset luonnonvaroihin: aineellinen omaisuus, luonnonvarojen hyödyntäminen ++ / (-) Elinkeinotoiminnan kehittämisellä edistetään taloutta. Luonnonvarat voivat ehtyä tai pilaantua, mikäli niitä ei käytetä kestävällä tavalla. Vähähiilisten ratkaisujen liiketaloudellinen hyödyntäminen markkinoilla. Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vähentää luonnon monimuotoisuuden taloudellista merkitystä. 0/ (+) melko neutraali kulttuurinen vaikutus. Vähähiilisillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, raken- ++ Innovaatiotoiminta (ml. vähähiiliset ratkaisut) tukee elinkeinojen kehittämistä ja edistää taloutta.
  • 6. 6 elämisen laatua. TL 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) ++ Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Työelämän laadun parantaminen parantaa elämän laatua. TL 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) ++ Koulutus parantaa työllistymismahdollisuuksia, mikä lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille ja parantaa elämän laatua. Osaaminen lisää motivaatiota. ++ Osallisuutta vahvistavat palvelut lisäävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen parantaa elämisen laatua ja mahdollisuuksia työllistyä. TL 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) Aktiivinen osallistuminen oman ympäristön kehittämiseen lisää viihtyisyyttä. vähentävät elinkeinotoiminnan ympäristökuormitusta ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Luonnonvarojen (uusiutuvienkin) ja uusiutuvan energian käyttöön voi liittyä myös haitallisia ympäristövaikutuksia, esim. luonnon monimuotoisuuden häviäminen. (+) Koulutus, työkokeilut ja harjoittelut voivat edistää ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden kehittämistä erityisesti keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä. Työn organisoinnilla voidaan löytää ekologisempia tapoja toimia työpaikoilla. (+) Välillinen myönteinen vaikutus vähähiilisyysja ympäristöosaamisen lisääntymisen kautta – erityisesti keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä. +/0 Toimenpiteillä oman elinympäristön kehittämiseksi voi olla myös myönteinen ekologinen vaikutus pitemmällä aikavälillä. nettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, esim. joukkoja kevyen liikenteen edellytysten edistäminen. (+) Kansainvälistyvä työelämä, etniset vähemmistöt ja ulkomainen työ-voima rikastuttavat kulttuuria. + Osaava työvoima edistää pk-yritysten kasvua, kehittymistä ja kansainvälistymistä. (+) / 0 Pääsääntöisesti neutraali kulttuurinen vaikutus. (+) Koulutus tuottaa osaavaa työvoimaa elinkeinotoiminnan tarpeisiin ja mahdollistaa taloudellisen kasvun. Välillinen myönteinen vaikutus (kulttuuri)ympäristöosaamisen lisääntymisen kautta. +/0 Aktivointitoimenpiteet voivat sisältää toimintaa, joka vaikuttaa myönteisesti myös kulttuuriympäristöjen ja maisemien kehittämiseen ja parantamiseen. + Syrjäytymisen ehkäisy on yhteiskunnalle edullisempaa kuin syrjäytymisestä aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen. Kansalaisyhteiskunta ja kolmas sektori voivat tehostaa toimintaa.
  • 7. 7 1 Johdanto Laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 200/2005 sekä sitä täydentävässä valtioneuvoston asetuksessa 347/2005 säädetään velvollisuudesta arvioida suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksia niiden valmistelun yhteydessä. Vaikutusten arviointi on viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun liittyvä prosessi, joka tukee suunnitelman tai ohjelman valmistelua, toteutusta ja seurantaa sekä valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta. Arviointi tuottaa ensisijaisesti tietoa suunnitelman ja sen vaihtoehtojen vaikutuksista, mutta myös edistää osallistumista ja yhteistyötä. Tässä ympäristöselostuksessa kuvataan ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahastoohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma muodostuu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisista suunnitelmista sekä valtakunnallisista teemoista. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman ympäristöselostus pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristöselostuksiin. Selostus ei kata Ahvenanmaata, jolla on oma erillinen ohjelmansa. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöarvioinnista vastasi suunnitelman valmistelua koordinoinut maakunnan liitto eli Päijät-Hämeen liitto. Vastaavasti Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastasi suunnitelman valmistelua koordinoinut PohjoisPohjanmaan liitto. Molempien suunnitelma-alueiden maakunnan liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista muodostettiin erilliset SOVA-ryhmät, jotka käytännössä suorittivat ympäristövaikutusten arvioinnin ja laativat alueellisten suunnitelmien ympäristöselostukset. Ne toimitettiin yhdessä alueellisten suunnitelmien kanssa työ- ja elinkeinoministeriöön tammikuussa 2013. Taulukko 1: Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman SOVA-prosessin aikataulu ja kuvaus. Syyskuu 2012 Lokakuu 2012 Marraskuu 2012 Joulukuu 2012 Tammikuu 2013 Maaliskuu 2013 Toukokuu 2013 Kesäkuu 2013 - Neuvottelu 13.9. TEM:in, YM:n ja alueiden edustajien kanssa koskien SOVA -prosessin työnjakoa ja aikataulua. - Osallistumis- ja arviointisuunnitelma valmistuu. - Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous 26.9. - Ilmoitus suunnitelman/ohjelman sekä ympäristöselostuksen valmistelun aloittamisesta. Ympäristöviranomaisten kuuleminen ympäristöselostuksen sisällöstä (5.10. – 16.11.2012). - Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous. - Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely. - Molempien alueellisten suunnitelmien 2. luonnokset TEM:iin. - Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely. - Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnoksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä - Aloitusvaiheen kuuleminen päättyy (16.11.). - Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmä: ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen täydentäminen kuulemisessa saadun palautteen pohjalta. - Molempien alueellisten suunnitelmien 3. luonnokset TEM:iin. - Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: aloitusvaiheen kuulemisen tulosten käsittely. - Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmä: saadun palautteen ja ympäristöselostuksen käsittely. - Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnos valmistuu. - Ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä. - Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: ympäristöselostuksen käsittely. - Molemmat alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä niiden ympäristöselostukset TEM:iin. - Valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset, alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä niiden ympäristöselostukset nähtävillä 25.1.-1.3.2013. Lausuntopyynnöt keskeisiltä viranomaisilta ja sidosryhmiltä. - Molemmat SOVA-ryhmät: Saadun palautteen käsittely ja jatkovalmistelun evästäminen - TEM:n työpaja 18.3.2013: saadun palautteen käsittely sekä koko ohjelman kattavan ympäristöselostuksen valmistelutyön evästäminen. - Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 28.5.2013 (toimintalinjat ja niiden indikatiivinen rahoitus, rahoituksen jakautuminen suunnitelma-alueiden kesken). - Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely hallinnon ja aluekehityksen
  • 8. 8 Syyskuu 2013 ministerityöryhmässä 4.6.2013 (toimintalinjojen temaattiset tavoitteet, erityistavoitteet ja pääasiallinen tuettava toiminta). - Ympäristöselostuksen 1. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä. - Ympäristöselostuksen 2. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä - Ohjelmaluonnoksen ja ympäristöselostuksen SOVA-kuulemismenettely 24.9.-28.10.2013 Tämän ympäristöselostuksen sekä itse ohjelma-asiakirjan laadinnassa on otettu huomioon kuulemisessa 25.1.-1.3.2013 saatu palaute (lausunnot ja mielipiteet) valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnoksista ja alueellisista suunnitelmaluonnoksista sekä niiden ympäristöselostuksista. Lausunnon antoi yhteensä 25 tahoa: 8 ELY-keskusta (Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi) sekä ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, STM/romaniasiain neuvottelukunta, museovirasto, Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus, Oulun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto, Karelia ammattikorkeakoulu, Savonia ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus ry, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri, Keski-Suomen maakunnan yhteistyöryhmän maaseutujaosto, Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta, Etelä-Pirkanmaan seutuhallinto ja Valkeakosken kaupunki, Sastamalan koulutuskuntayhtymä sekä Suomen rautatiematkustajat ry. Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen liitteenä. Ympäristöselostuksia koskevista kommenteista erityisesti alleviivatut kohdat on huomioitu tässä asiakirjassa. Merkittävä osa kommenteista oli yleisluonteisia, eivätkä sisältäneet varsinaisia korjausehdotuksia. 2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat 2.1 Yleistä EU:n rakennerahastojen ohjelmakaudelle 2014–2020 laaditaan yksi valtakunnallinen ohjelma-asiakirja (Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma), joka sisältää sekä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimet. Ohjelma korvaa nykyistä ohjelmakautta (2007-2013) varten laaditut neljä alueellista EAKR-ohjelmaa ja valtakunnallisen ESR-ohjelman. Ohjelmalla toteutetaan EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa, jonka tavoitteena on edistää alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä vähentää kehityseroja eri alueiden välillä. EU:n tuki jäsenmaille kanavoidaan määräaikaisten toimenpideohjelmien kautta. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma 2014-2020 laaditaan alueellisten suunnitelmien ja valtakunnallisten toimien suunnitelman pohjalta. Alueelliset suunnitelmat tarkentavat yleisempää ohjelma-asiakirjaa ja ne hyväksytään vain kansallisesti, kun varsinaisen ohjelma-asiakirjan hyväksyy myös Euroopan komissio. Alueelliset suunnitelmat valmistellaan kahdella alueella; Itä- ja Pohjois-Suomi yhdessä ja Etelä- ja LänsiSuomi yhdessä. Suunnitelmien valmistelusta vastaavat maakunnan liitot yhteistyössä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden tahojen kanssa. Maakunnan liittojen valmistelemat suunnitelmat muodostavat pohjan valtakunnallisen toimenpideohjelman alueelliselle toiminnalle. Suunnitelmien koordinaatiovastuu on Pohjois-Pohjanmaan ja Päijät-Hämeen liitoilla. Ministeriöt vastaavat ohjelman valtakunnallisten peruslinjausten ja valtakunnallisen toiminnan valmistelusta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa lopullisen ohjelmaesityksen laatimisesta eli valtakunnallisten toimien ja alueellisten suunnitelmien yhteensovituksesta. Ohjelma sisältää suurelta osin alueellisesti rahoitettavia hankkeita. Rahoittajina toimivat pääsääntöisesti ELY-keskukset ja maakunnan liitot. Osa ohjelman rahoituksesta käytetään valtakunnalliseen toimintaan, joka kohdistetaan ministeriöiden valitsemiin strategisesti tärkeisiin teemoihin. Ministeriöt voivat toimia
  • 9. 9 rahoittajina esim. sellaisissa valtakunnallisissa hankkeissa, joissa pyritään koko maata koskeviin rakenteellisiin muutoksiin. 2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmalla toteutetaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja sen kansallista ohjelmaa. Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu em. strategian temaattisten tavoitteiden pohjalta. Valinnassa on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentamisesta. Hallitusohjelman mukaan Euroopan aluekehitysrahaston hankerahoitusta kohdennetaan entistä voimakkaammin uusien elinkeinojen aikaansaamiseen, työllisyyden parantamiseen, kasvuhakuiseen yritystoimintaan ja päästöjen vähentämiseen. Euroopan sosiaalirahaston painopistealueina ovat vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistäminen ja työvoiman osaamisen kehittäminen. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman muodostavat alueelliset suunnitelmat perustuvat Euroopan unionin ja kansallisen lainsäädännön lisäksi ao. alueen maakuntaohjelmiin, muihin alueellisiin suunnitelmiin sekä työ- ja elinkeinoministeriön antamiin valtakunnallisiin linjauksiin. Ohjelmalla sekä alueellisilla suunnitelmilla on yhteys myös rajat ylittävään yhteistyöhön, kuten EU:n Itämeren alueen strategiaan sekä ohjelma-alueella toteutettaviin muihin EU-ohjelmiin. Eurooppa 2020 -strategiaa toteutetaan yhteistyössä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien, maaseutuohjelman sekä meri- ja kalatalousohjelman kanssa. Ohjelmien välisen yhteistyön toteutumista kuvataan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERIrahastot) toimintaa Suomessa määrittelevässä kumppanuussopimuksessa. 2.3 Ohjelman päätavoitteet Euroopan komissio on esittänyt rakennerahastojen varojen keskittämistä nykyistä suppeampaan määrään temaattisia painopistealueita. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuki Suomen osalta tulee keskittää 80 %:sti energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan, pk-yritysten kilpailukykyyn sekä innovaatioihin. Energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja muihin vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin tulee varata 20 % EAKR-rahoituksesta. Ohjelma-asiakirjassa ohjelman strategiaa on kuvattu haasteiden ja kehittämistavoitteiden avulla. Haasteita, joihin ohjelman toimenpiteillä pyritään vastaamaan, ovat:          yksipuolinen elinkeinorakenne, yritysten heikentynyt kansainvälinen kilpailukyky ja kasvuyritysten vähäinen määrä tutkimus- ja innovaatioperustan laajentaminen Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuudesta johtuva, muuta maata heikompi kilpailukyky luonnonvarojen kestävä käyttö korkea energiankulutus ja isot kasvihuonepäästöt työikäisen väestön väheneminen ikääntymisen seurauksena työttömyys, erityisesti nuoret ja pitkäaikaistyöttömät muuttuvat osaamistarpeet ja joustavat siirtymät koulutus- ja työurilla työ- ja koulutusurien sukupuolenmukainen eriytyminen
  • 10. 10  hyvinvointi- ja terveyserojen sekä eriarvoistumisen kasvu Rakennerahasto-ohjelman päätavoitteiksi on edellisistä haasteista johdettu: o o o o o o o Alueiden elinkeinorakenteen uudistaminen ja monipuolistaminen sekä työllisyyden edistäminen Pk-yritysten kasvumahdollisuuksien parantaminen Uusiutuvan energian osuuden ja energiatehokkuuden lisääminen Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen ja työelämän laadun kehittäminen Osaamisen ja uuden tiedon hyödyntäminen kilpailukyvyn vahvistamiseksi Työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavan osaavan työvoiman varmistaminen ja elinikäisen oppimisen tukeminen Sosiaalisen osallisuuden edistäminen Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) linjasi 27.9.2012 tulevan ohjelman painopisteiksi: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. pk-yritysten kilpailukyky (EAKR), uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen (EAKR), vähähiilinen talous (EAKR), saavutettavuus (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa), työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR), koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) ja sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR). Talouspoliittinen ministerivaliokunta (TALPO) päätti 28.5.2013 rakennerahasto-ohjelman toimintalinjoista ja niiden indikatiivisista rahoitusosuuksista sekä rahoituksen jakaumasta alueellisten osioiden välillä. Samassa yhteydessä päätettiin asettaa vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden osuudeksi 25 % ohjelman EAKR-rahoituksesta. TALPOn päätöksen mukaiset toimintalinjat ovat: TL1: TL2: TL3: TL4: TL5: TL6: Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) Tekninen tuki (EAKR) Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) täsmensi 4.6.2013 toimintalinjojen temaattiset tavoitteet, erityistavoitteet ja pääasiallisen tuettavan toiminnan.
  • 11. 11 3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat 3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä Etelä- ja Länsi-Suomen suunnitelma-alue koostuu 11 maakunnasta ja on ympäristöltään monimuotoinen kokonaisuus. Alueen kokonaispinta-ala on noin 141 500 km², mistä vesialueita noin 30 %. Suunnitelmaalueelle sijoittuu läntisiä rannikkoalueita lakeuksineen, kaupunkikeskittymiä, herkkiä saaristoalueita, Suomen vilja-aittaa, harjualueita, suoalueita, metsiä sekä merkittävä osa saaristoisesta Järvi-Suomesta. Etelä- ja Länsi-Suomi on varsin kaupungistunutta aluetta, mutta siellä on myös monenlaista maaseutua, kaupunkien läheisestä syvään maaseutuun. Kaupunkialueiden ja maaseudun vuorovaikutus on kokonaisvaltaisen aluekehityksen kannalta tärkeää, mm. vähähiilisen yhteiskunnan näkökulmasta (bioenergia, elintarvikeketju, väestön hyvinvointi). Alueella asuu noin 4 miljoonaa asukasta, mikä on 75 % koko Suomen väestöstä. Suunnitelma-alueella sijaitsee kahdeksan kymmenestä Suomen suurimmasta kaupungista: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Jyväskylä, Lahti ja Kouvola sekä Suomen ainoa metropolialue eli pääkaupunkiseutu. Asukastiheys vaihtelee Uudenmaan 170,3 asukkaasta neliökilometrillä Etelä-Pohjanmaan 14,4 asukkaaseen, kun se koko maassa on 17,8 asukasta neliökilometrillä. Itä- ja Pohjois-Suomi kattaa maantieteellisesti hyvin laajan alueen: suunnitelma-alueen pinta-ala on noin 200 000 neliökilometriä, joka on 60 prosenttia koko maan pinta-alasta. Keskimääräinen asukastiheys on 6,4 asukasta neliökilometrillä, kun se koko maassa on 17,8 asukasta neliökilometrillä. Eurooppalaisessa vertailussa Itä- ja Pohjois-Suomi on erittäin harvaan asuttua aluetta (EU:n asukastiheys 120 as/km2). Asutus on keskittynyt pääosin asutuskeskuksiin, joiden väliin jää laajoja harvaan asuttuja ja asumattomia alueita. Yli 100 000 asukkaan kaupunkeja on ainoastaan yksi, Oulu. Luonnonympäristöltään Itä- ja Pohjois-Suomi on monimuotoinen. Alueen eteläinen, vesistöjen pirstoma Järvi-Suomi saarineen ja läntiset rannikkoalueet lakeuksineen vaihtuvat idän vaara- ja pohjoisen tunturimaisemiin ja laajoihin erämaihin. Itä- ja Pohjois-Suomi on maaseutuvaltaista aluetta, jonka pinta-alasta metsät kattavat suuren osan. Alue on kokonaisuudessaan hyvin metsävaltainen. Luonnonläheisyyttä, puhtautta ja turvallisuutta pidetään alueen keskeisenä hyvinvointi- ja vetovoimatekijänä. Alueella sijaitsee Suomen suurimmat kansallispuistot ja valtaosa Natura 2000-alueista. Pohjoinen sijainti tuo alueelle Euroopan mittakaavassa omaperäisiä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia. Lumipeiteaika on alueen eteläosan viidestä kuukaudesta pohjoisimpien osien yli seitsemään kuukauteen. Kasvukauden lyhyys ja lämpöolojen suuret vaihtelut ovat ominaisia alueelle. Pohjoinen ilmasto ja luonto ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Alueen ympäristöä ja maisemakuvaa ovat muokanneet asutuksen ja maanviljelyksen lisäksi metsätalous ja muu teollinen toiminta, nykyisin muun muassa matkailurakentaminen, mineraalien louhinta ja energiantuotantohankkeet.
  • 12. 12 Taulukko 2: Manner-Suomen ohjelma-alueen maakuntien maapinta-alat, väkiluku sekä väestöntiheys 1.1.2013 Maakunta Uudenmaan maakunta Varsinais-Suomen maakunta Satakunnan maakunta Kanta-Hämeen maakunta Pirkanmaan maakunta Päijät-Hämeen maakunta Kymenlaakson maakunta Etelä-Karjalan maakunta Etelä-Savon maakunta Pohjois-Savon maakunta Pohjois-Karjalan maakunta Keski-Suomen maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta Pohjanmaan maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta Kainuun maakunta Lapin maakunta Yhteensä Etelä- ja Länsi-Suomi Itä- ja Pohjois-Suomi Maapinta-ala km² 1.1.2013 9 096,8 10 661,2 7 819,2 5 198,7 12 584,8 5 124,5 5 148,2 5 329,1 14 260,4 16 768,4 17 762,3 16 703,4 13 443,8 7 751,7 5 018,6 35 508,2 21 499,8 92 659,8 302 338,7 98 861,3 203 477,4 Väkiluku Väestöntiheys 1.1.2013 as./km² 1 566 835 172,2 468 936 44,0 224 934 28,8 175 472 33,8 496 568 39,5 202 548 39,5 181 421 35,2 132 355 24,8 153 426 10,8 248 233 14,8 165 754 9,3 275 161 16,5 194 058 14,4 179 663 23,2 68 610 13,7 400 670 11,3 80 685 3,8 182 844 2,0 5 398 173 17,9 4 097 951 41,5 1 300 222 6,4 Lähde: Tilastokeskus Väestön hyvinvointiin liittyy koko maassa isoja haasteita. Väestö ikääntyy nopeasti maan kaikissa osissa. Työttömyysaste on edelleen korkea joillakin alueilla ja nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys on noussut. Vuonna 2008 alkanut talouden taantuma on lisännyt selvästi miesten työttömyyttä enemmän kuin naisten. Työpaikkavähennykset ovat kohdistuneet etupäässä perinteiseen teollisuuteen ja ICT-alalle. Korkeasta työttömyysasteesta huolimatta esiintyy myös työvoimapulaa, mikä on merkittävä haaste koulutusjärjestelmälle. Vaikka koulutusaste on noussut tasaisesti, on koulutuspalvelujen saatavuudessa merkittäviä alueellisia eroja. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien. Erityisesti lasten ja nuorten köyhyys on lisääntynyt. Tuloerojen ja pienituloisuuden kasvu sekä työttömyyden pitkittymisen uhka ovat terveyserojen kasvun taustatekijöitä. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 183 000 ulkomaan kansalaista, 245 000 vieraskielistä ja 266 000 ulkomailla syntynyttä (lähde: Tilastokeskus). Maahanmuuttajien integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille on haaste; ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on koko väestön työllisyysastetta alhaisempi. Maahanmuuttoon liittyvät haasteet keskittyvät isompiin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa asuu puolet koko maan ulkomaan kansalaisista, ulkomaalaistaustaisista ja muunkielisistä.
  • 13. 13 3.2 Metsät ja metsien tila Etelä- ja Länsi-Suomen maapinta-alasta on metsää hieman yli puolet. Valtaosa metsästä on talousmetsää. Puu on uusiutuva luonnonvara, jota käytetään yleisimmin sellun- ja paperinvalmistuksen raaka-aineena, puutavaran tuotannossa ja energialähteenä. Tavoitteet fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat lisänneet myös metsien hyödyntämistä bioenergiana. Metsäteollisuuden rakennemuutos on myös asettanut uusia haasteita metsäluonnonvarojen käytölle. Edellä mainittu ei ole aivan ongelmatonta metsien luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisesti eteläisessä Suomessa ja edellyttääkin metsien hyödyntämisen ja monimuotoisuuden säilyttämisen yhteensovitusta. Pohjois-Suomessa suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalasta, kun vastaava osuus Etelä-Suomessa on 3,6 %. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden säilymistä edistetään Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmalla 2008 – 2016. Itä- ja Pohjois-Suomen pinta-alasta metsät kattavat valtaosan ja ovat pitkään muodostaneet alueen merkittävimmän luonnonvaran. Käytettävissä oleva puuvaranto ja puuston vuosikasvu on viime vuosikymmeninä lisääntynyt aktiivisen metsänhoidon seurauksena, mikä on toisaalta johtanut nuorten metsien osuuden suhteelliseen kasvuun. Puuston vuotuinen kasvu on alueella kuitenkin keskimäärin hitaampaa kuin eteläisessä Suomessa. Erityisesti Pohjois-Suomessa voidaan hakkuumääriä kasvattaa puuntuotannon kestävyyttä vaarantamatta. Puu on tärkeä raaka-aine niin paperiteollisuudelle kuin puutuoteteollisuudellekin sekä energialähteenä. Metsävarojen näkökulmasta metsäteollisuuden toimintaedellytykset alueella ovat hyvät. Metsäsektorin rakennemuutoksen myötä metsävarojen käyttö on kuitenkin osin muuttumassa. Alueella on viime vuosina ajettu alas merkittäviä sellu- ja paperiteollisuuden yksiköitä, minkä seurauksena puuta on vapautunut muuhun käyttöön. Keskeisenä vahvistuvana trendinä on puun energiakäyttö yhdyskuntien sähkön ja lämmöntuotantoon sekä jalostaminen nestemäisiksi biopolttoaineisiksi. Alueelle on suunnitteilla useita keskisuuria/isoja biopolttonestelaitoksia. Jatkossa keskeisenä kehittämishaasteena on puuraaka-aineen korkean jalostusasteen ja arvonlisän turvaaminen. 3.3 Vesien tila Suomi on maailman vesistörikkain maa. Sisävesien ala on 33 000 km² ja niiden osuus Suomen pinta-alasta on kymmenesosa. Ympärivuotisesti asuttuja, siltayhteyttä vailla olevia saaria Suomen sisävesillä on 192. Lisäksi osa-aikaisesti asuttuja ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria on arvioitu olevan 19 600. Suomen kaikista saarista lähes 100 000 eli yli puolet sijaitsee järvissä tai joissa. Etelä- ja Länsi-Suomen vesistöt ovat merkittävältä osin hyvää tilaa huonommassa tilassa ja niitä vaivaa erityisesti rehevöityminen, joka aiheutuu maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja teollisuuden ravinnekuormituksesta ja päästöistä sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevesikuormituksesta. Saaristoalueiden pienipiirteisyys ja siitä johtuva heikko veden vaihtuminen lisäävät erityisesti rannikkovesien herkkyyttä. Myös meriliikenteen onnettomuusriskien kasvu on uhka Itämerelle ja Itämeren suojelulle. Alueella on runsaat pohjavesivarat mm. Salpausselkien alueella ja erityisen suuria haasteita pohjavesien suojelussa on Uudellamaalla. Pohjavesivarojen suojelu on kestävän kehityksen, väestön hyvinvoinnin ja alueellisen kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeää. Erityishaasteena osalla aluetta ovat happamat sulfaattimaat, jotka myös vaikuttavat sekä pohja- että pintavesien tilaan. Itä- ja Pohjois-Suomessa pinta- ja pohjavesien tila on valtaosin hyvä tai erinomainen rannikkoseutua lukuun ottamatta. Erityisesti maatalousvaltaisilla alueilla vesistöjen tila on kuitenkin tyypillisesti tyydyttävä tai välttävä. Ympäristön laatua heikentää se, että useiden asuinympäristölle tärkeiden vesistöjen tila on heikentynyt. Eniten jokien ja järvien tilaa on heikentänyt maa- ja metsätalouden, asutuksen ja turvetuotannon
  • 14. 14 kuormitus sekä toisaalta vesien rakentaminen ja säännöstely. Keskeisin kuormitustekijä on hajakuormitus, etenkin maa- ja metsätalous. Yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt ovat jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta viime vuosikymmenien aikana erityisesti fosforin osalta merkittävästi pienentyneet. Merialueen ekologinen tila on hyvä lukuun ottamatta rannikon kuormittuneimpia osia. Kuva 1: Järvien, jokien ja rannikkovesien ekologisen tilan arvio Suomessa (tilanne 23.9.2009). Vesistöjen ekologinen tila tarkistetaan ja päivitetään vesienhoitolain mukaan joka kuudes vuosi. 3.4 Muut luonnonvarat Etelä- ja Länsi-Suomessa on myös muita luonnonvaroja kuin metsät ja vesistöt: mm. maa-aines (kivi, sora, merihiekka), mineraalit, suot / turve, tuulivoima, pohjavesivarat. Suunnitelma-alueen halki kulkevat Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä, jotka ovat laajin yhtenäinen viimeisen mannerjäätikön eteen kerrostunut geologinen muodostumaryhmittymä maailmassa. Lisäksi Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla kulkee SisäSuomen reunamuodostuma, joka edustaa sulavan mannerjäätikön myöhäisempää reuna-asemaa. Luonnontieteellisen ja maisemallisen merkityksen lisäksi edellä mainitut muodostumat ovat merkittäviä vesihuollolle tärkeitä pohjavesivarastoja sekä rakennusmateriaaliksi soveltuvan kiviaineksen esiintymisalueita. Vesihuollossa käytettävä raakavesi otetaan suunnitelma-alueella yleisimmin alueen pohjavesiesiintymistä,
  • 15. 15 joskin asukasmäärältään suurella pääkaupunkiseudulla vesihuolto on järjestetty Päijänteestä kalliotunnelia pitkin pumpattavan pintaveden avulla. Harjujen ja reunamuodostumien hiekka- ja soravarat ovat alueen etelä- ja lounaisosien suurten asutus- ja työpaikkakeskittymien ympäristössä loppumassa. Kallion käyttö kiviainespohjaisten rakennusmateriaalien raaka-ainelähteenä on ohittanut mm. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa hiekan ja soran käytön. Suunnitelma-alueen kallioperästä louhitaan lisäksi kalkkikiveä, vuorivillan valmistuksessa käytettävää teollisuuskiveä sekä pienimuotoisesti kvartsia, maasälpää ja jalokiviä. Alueella sijaitsevat kalkkikivikaivokset ovat maamme suurimpia. Toiminnassa olevia metallikaivoksia alueella on tällä hetkellä kaksi, niistä louhitaan kultaa. Maamme merkittävimmät luonnonkiven, rakennuskiven ja tarvekiven kalliolouhimot sijaitsevat suunnitelma-alueella. Alueen saviesiintymiä käytetään tiiliteollisuuden raaka-aineena. Maamme toiminnassa olevasta 10 tiilitehtaasta 7 sijaitsee suunnitelma-alueella. Lisäksi alueella valmistetaan savesta Lecasoraa. Alueen keski- ja pohjoisosissa paikallisista soista tuotettavaa turvetta käytetään merkittäviä määriä energiantuotannossa. Suunnitelma-alueen lounaisosassa sijaitsevat maamme parhaat kasvuturpeen tuotantoon soveltuvat suot. Varsinkin energiaturpeen tuotantoon käytettävien soiden turvevarat ovat ehtymässä kasvaneen turpeen kysynnän vuoksi. Kiviainesten ottoon soveltuvien uusien hiekka- ja soraesiintymien, kallioalueiden sekä turvetuotantosoiden etsintä ja käyttöönotto aiheuttavat ristiriitoja luonnonsuojelun ja esiintymien muiden luonnonvarojen, mm. luonnon ekosysteemipalveluiden, pohjavedenoton ja vesien virkistyskäytön kanssa. Luonnon ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan yleisesti elävän luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä ja palveluja (esim. vesistöjen ravinnepidätyskyky, virkistyskäyttömahdollisuudet tms.). Alueella keskeisenä haasteena on luonnonvarojen käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohdentaminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ekologiset (maaperä, ilma, vesistöt, eliöstöt), kulttuuriset (maisema, yhdyskuntarakenne) ja sosiaaliset vaikutukset (ihmisten hyvinvointi ja terveys). Edellä mainittua on pyritty edistämään kansallisen luonnonvarastrategian (2009) avulla. Kymenlaakson luonnonvarastrategia vuodelta 2011 on ensimmäinen alueellinen luonnonvarastrategia. Itä- ja Pohjois-Suomen alue kuuluu yhteen maailman merkittävimmistä mineraalimuodostumista, minkä vuoksi kaivannaisteollisuuteen liittyvä potentiaali on alueella erityisen suuri. Muun muassa teknologinen kehitys ja maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista ovat johtaneet siihen, että aiemmin hyödyntämättömät pohjoisen mineraalivarat ovat tulleet kasvavan kiinnostuksen kohteeksi. Viime vuosina kaivosteollisuuden vahvistuva rooli on muuttanut kuvaa alueen kehittämismahdollisuuksista. Uusia kaivoksia on avattu ja suunnitteilla on lukuisia uusia hankkeita erityisesti alueen metallimalmivarojen hyödyntämiseksi. Toimialan riskeiksi on tunnistettu suhdanneherkkyys sekä suomalaisen omistuksen ja osaamisen ja tutkimuksen vähäisyys, joka tekee toimialan riippuvaiseksi ulkomaalaisista toimijoista. Kehitys on jo toisaalta johtanut alan tutkimus- ja koulutustoiminnan vahvistamiseen. Laajamittaisen kaivostoiminnan ja uuden tuotantoteknologian aiheuttamat riskit ympäristölle ovat osin realisoituneet viime vuosina. Tulevaisuudessa on perusteltua kiinnittää erityistä huomiota kaivostoiminnan ympäristöhaittojen ja -riskien hallintaan kehittyvän tuotannon ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden ja samalla hyväksyttävyyden varmistamiseksi. Itä- ja Pohjois-Suomen alueella sijaitsevat myös maan soisimmat alueet ja merkittävä osa Suomen turvevarannosta. Turvetta hyödynnetään erityisesti yhdyskuntien energiahuollossa. Turvetuotannon osalta tavoitteena on tuotannon ohjaaminen luonnontilansa menettäneille, ojitetuille soille sekä vesistövaikutusten minimoiminen. Tuotannon sijoittumista ohjataan kansallisen suo- ja turvemaita koskevan strategian, kaavoituksen ja lupamenettelyjen kautta. Luonnonvara-ala kokonaisuudessaan muodostaa tärkeän osan Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinorakenteessa, vaikka erityisesti maa- ja metsätalouden työllisyys on supistunut suhteellisen tasaisesti ja sen merkitys on aiemmasta vähentynyt. Alueen laajat luonnonalueet ja monipuoliset vesistöt muodostavat tärkeän perustan matkailun kehittämiselle sekä väestön viihtyvyydelle. Metsien, malmimineraalien ja turpeen lisäksi mui-
  • 16. 16 ta merkittäviä luonnonvaroja ovat alueen pinta- ja pohjavedet sekä maa- ja kiviainesvarat. Tulevaisuudessa globaali vesivarojen niukkuus voi luoda mahdollisuuksia Itä- ja Pohjois-Suomen runsaiden vesivarojen nykyistä laajemmalle hyödyntämiselle. Pitkät kuljetusetäisyydet muodostavat keskeisen haasteen alueen luonnonvarojen käytölle. Esimerkiksi energiakäyttöön puuraaka-ainetta ei ole kannattavaa kuljettaa pitkiä matkoja. Välimatkat korostavat hajautettujen tuotantomallien merkitystä alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä. Alueen luonnonvarojen käytössä merkittäviä kehityssuuntia ovat tuotannon ympäristövaikutusten hallinta, materiaali- ja resurssitehokkuuden lisääminen sekä varautuminen ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja pyrkimys niiden hillintään. Erityisesti pitkällä tähtäimellä on olennaista kyetä ennakoimaan ilmastonmuutoksen vaikutukset alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja alueen luonnonolosuhteisiin perustuviin elinkeinoihin. Haasteena on luonnonvarojen käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohdentaminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset sekä vaikutukset ekosysteemipalveluiden säilymiselle ja hyödyntämiselle tulevaisuudessa. 3.5 Luonnon monimuotoisuus Etelä- ja Länsi-Suomessa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on erityisen suuri haaste. Suomen väestöstä 75 % asuu alueella ja Uudenmaan alue on maamme tiheimmin asuttua seutua. Lajien häviämisen ja uhanalaistumisen syyt liittyvät mm. metsien ja maatalousympäristöjen käytössä tapahtuneisiin muutoksiin, rakentamiseen, teollisuuteen, turvetuotantoon sekä kaupunkiluonnon pirstaloitumiseen. Haasteena onkin ekologisten verkostojen säilyttäminen ja niiden pirstaloitumisen aiheuttamien uhkien vähentäminen. Itä- ja Pohjois-Suomessa luonnon monimuotoisuuden väheneminen on seurausta ennen kaikkea kasvavasta luonnonvarojen hyödyntämisestä ja maankäytön muutoksista. Viime vuosikymmeninä suojeltu pinta-ala on toisaalta kasvanut voimakkaasti, minkä lisäksi metsätaloudessa ja muussa maankäytössä luonnonarvot otetaan nykyisin aiempaa kattavammin huomioon. Monimuotoisuuden suojelutilanne paranee luonnonsuojelualueverkon kehittymisen myötä ja tehostuneen luontotyyppi- ja lajisuojelun ansiosta. Uutena uhkana ovat tulokaslajit, joiden lisääntyminen saattaa syrjäyttää luontaista lajistoa. Etenkin Suomen pohjoisimmissa ja itäisimmissä osissa suojelualueverkko on edustava. Pohjois-Suomessa suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalasta, kun vastaava osuus Etelä-Suomessa on 3,6 %. Vapaaehtoisen luonnonsuojelun merkitys yksityismailla on kasvamassa ja metsäluonnon monimuotoisuuteen tähtäävän Metso-ohjelman resursseja on lisätty. Luonnonsuojelun painopiste on Suomessa siirtymässä suojeltujen alueiden hoitoon sekä suojelun ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamiseen. Luonnonsuojelualueiden laadullinen kehittäminen on edennyt mm. palveluja lisäämällä ja ennallistamalla luonnontilaltaan heikkoja osia. Suomen 37 kansallispuistosta 19 sijaitsee Etelä- ja LänsiSuomessa ja 16 Itä- ja Pohjois-Suomessa, lisäksi Repoveden ja Salamajärven kansallispuistot jakautuvat molemmille suunnitelma-alueille. Yksi tärkeimmistä keinoista pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen on luonnonsuojelun kannalta tärkeistä alueista muodostettu Natura 2000 –verkosto. Verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä sekä lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita. Em. suojellut alueet ovat tärkeitä virkistyskäytön, matkailun ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Natura-alueilla tai näiden ulkopuolella toteutettavien hankkeiden tai suunnitelmien vaikutukset on arvioitava, ellei ole varmaa etteivät ne vaikuta kielteisesti alueen suojelutavoitteisiin. Viranomaisten on edellytettävä erityistä vaikutusten arviointia kaikilta sellaisilta hankkeilta ja suunnitelmilta, jotka saattavat yhdessä tai erikseen vaikuttaa Natura-alueen koskemattomuuteen. Merkittävästi haittaaville hankkeille ei
  • 17. 17 myönnetä lupaa. Rakennerahastohankkeiden toteutuksessa tulee ottaa läpileikkaavasti huomioon hankkeiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja käyttää luonnonvaroja kestävästi. Em. arviointi tulee tehdä ammattitaitoisesti asiantuntijoita hyödyntäen. Kuva 2: Manner-Suomen Natura 2000 –verkosto 3.6 Yhdyskuntarakenne Taajaman muodostaa yhtenäinen, tiiviisti rakennettu ja asuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta. Neljä viidestä suomalaisesta asuu taajamassa. Suomalaiset ovat keskittyneet pienelle alueelle, sillä taajamien yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on ainoastaan vajaat 2 % koko maan pinta-alasta. Pienempien taajamien lukumäärä on jatkuvasti vähentynyt ja yli 20 000 asukkaan taajamien määrä on kasvanut. Vuonna 2010 väestömäärältään suurin taajama oli Helsingin keskustaajama, jossa oli yli 1,1 miljoonaa asukasta. Ilmaston-
  • 18. 18 muutoksen hillintä ja kuntien kasvavat kustannukset asettavat uusia tavoitteita yhdyskuntarakenteen tiivistämiselle, mikä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa väestöstä tulee asumaan asutustihentymissä, jotka ovat tiiviisti rakennettuja ja asuttuja. Kuva 3: Suomen taajamat 2010 (Lähde: Tilastokeskus). Rakennetun ympäristön tilan suhteen huomio on viime vuosina kohdistunut yhdyskuntarakenteen toimivuuteen ja ekotehokkuuteen. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa etäisyydet palveluihin ja työpaikkoihin ovat pitkiä ja suuri osa palveluista sijoittuu maakuntien kaupunki- ja kuntakeskuksiin. Kaupunkiseutujen kasvaessa osaa maaseutualueista uhkaa autioituminen ja sen myötä elinmahdollisuuksien ja elinympäristön heikkeneminen. Harva asutus ja hajanainen yhdyskuntarakenne lisäävät henkilöautoliikennettä ja heikentävät sekä joukkoliikenteen että kevyen liikenteen kehittämismahdollisuuksia. Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ja ajoneuvokilometrit maakunnittain 2001 - 2007 -selvityksen1 mukaan sekä ajoneuvokilometrit että liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet lähes kaikissa maakunnissa. Puhdas ympäristö on ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä. Parhaiten tunnetut terveysvaikutukset liittyvät ilman saastumiseen, huonoon veden laatuun ja puutteellisen hygieniaan. Euroopan kaupunkiväestöstä lähes kolmannes altistuu liialliselle määrälle ilmassa leijuvia hiukkasia. Vaarallisten kemikaalien terveysvaikutuksista tiedetään paljon vähemmän. Melu on myös ympäristöterveysongelma ja voi vaikuttaa ihmisiin sekä fyysisesti että psyykkisesti häiritsemällä perustoimintoja, kuten unta, lepoa, opiskelua ja viestintää. Ilmastonmuutos, stratosfäärin otsonikato, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja maaperän huonontuminen voivat myös vaikuttaa ihmisten terveyteen. Asuminen ja elinkeinotoiminta sekä liikenne asettavat paineita alueiden käytön suunnittelulle. Yhdyskuntarakenteen hallitsematon hajautuminen lisää henkilöautoilua ja ruuhkia kaupunkiseuduilla ja aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Liikenne aiheuttaa myös melua ja heikentää ilmanlaatua kaupunkialueilla, erityisesti pääkaupunkiseudulla (ml. lentoliikenne). Vähähiilinen talous pyrkii tiivistämään yhdyskuntarakennetta, mikä tarkoittaa sitä, että entistä suurempi osa väestöstä asuu kaupunkiympäristössä ja altistuu em. vaikutuksille. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on johtanut myös tilanteisiin, joissa asuintuotantoa kaavoi1 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=50438&lan=fi
  • 19. 19 tetaan ympäristön laadultaan heikoimmille alueille. Vähähiilisen talouden haitallisia vaikutuksia voi olla myös puun pienpoltto, mikä voi taaja-asutuksessa aiheuttaa merkittävää altistumista pienhiukkasille. 3.7 Kulttuuriympäristöt Etelä- ja Länsi-Suomessa sijaitsee merkittävä osa Suomen rakennetusta kulttuuriperinnöstä. Lisäksi suunnitelma-alueella on useita Unescon maailmanperintökohteita, jotka ovat Vanha Rauma, Sammallahdenmäki, Verla, Suomenlinna sekä Petäjäveden Vanha Kirkko. Struven 1800-luvulla rakennetun kolmiomittausketjun kuudesta Suomessa sijaitsevasta mittauspisteestä kolme (Pyhtää, Lapinjärvi ja Korpilahti) sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa ja toiset kolme itä- ja Pohjois-Suomessa (Tornio, Ylitornio ja Enontekiö). Merenkurkun maankohoamisrannikko on ensimmäinen Unescon maailmanperintöluettelon luonnonperintökohde Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa on niin ikään jäljellä paljon arvokkaita kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, jotka vaativat hoito- ja ennallistamissuunnitelmia. Väestön keskittymiskehitys kaupunkiseuduille ja maaseutuväestön väheneminen näkyy muutoksina kulttuuriympäristössä. Rajallisten resurssien vuoksi niiden säilyttämisessä joudutaan valitsemaan arvokkaimmat kohteet. Luonnon- ja kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä alueen identiteetille sekä merkittäviä alueen vetovoimatekijöitä ja matkailukohteita. 3.8 Ilmastonmuutos Ilmastonmuutokseen liittyy monia ympäristön laadullisia muutoksia. Lämpötilan arvioidaan Suomessa nousevan selvästi voimakkaammin kuin koko maapallolla keskimäärin. Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan lisääntyvän. Rankkasateet yleistyvät ja ne saattavat kääntää vesistöjen pinnat nopeaan kasvuun. Erilaisten äärisääilmiöiden, liittyen muun muassa sateisuuteen, tuulisuuteen ja lämpötilan vaihteluihin, oletetaan yleistyvän. Taajaan rakennetuilla alueilla hulevesien aiheuttamat ongelmat saattavat lisääntyä. Valtakunnallisesti merkittävistä tulvariskialueista (21 kpl) huomattava osa sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa. Oman haasteensa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tuovat myös meritulvien riskit rannikkoalueilla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomessa talven lyhentymisenä, lumipeitepäivien vähentymisenä sekä keväisten ja syksyisten hellepäivien lisääntymisenä. Keskilämpötilan nousu lyhentää talvikautta, mutta voimistaa pimeyttä lumipeitteen puutteen takia. Muutoksilla on vaikutuksia luontoon ja myös ihmisten elinoloihin ja elinkeinoihin. Eliölajiston levinneisyyteen on odotettavissa muutoksia: eteläiset lajit levittäytyvät kohti pohjoista. Vaikutukset ovat suurimpia maan pohjoisosassa, missä ne muodostavat riskin muun muassa matkailuelinkeinon näkökulmasta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta merkitystä on lumettoman ja pimeän syksyn pidentymisellä sekä toisaalta talven lyhentymisellä. Vesiluonnossa tapahtuu tulvakäyttäytymisen muutoksia, lämpötila- ja mahdollisesti myös ravinteisuusmuutoksia. Sateisuuden ja vuotuisen valunnan voimistuessa vesistöihin kohdistuva huuhtoutumisen ja hajakuormituksen määrä sekä pohjaveden laadun heikentymisen riski kasvavat. Tulvien ehkäisemiseen ja hallintaan sekä riskialueiden selvittämiseen on jatkossa tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Sään ääriilmiöiden lisääntyminen on ilmeinen uhka myös sähkönjakelujärjestelmän toimivuudelle. Keskilämpötilan nousun myötä kiinteistöjen lämmitystarve vähenee, mutta toisaalta kesäisin tarvittava viilennys lisää energiankulutusta. Vähähiilinen tai hiilineutraali yhteiskunta on ainoa keino rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Vähähiilisessä yhteiskunnassa syntyy huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin nykyisin. Suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen lähteet Suomessa ovat energiantuotanto, teollisuus, rakennukset ja rakentaminen
  • 20. 20 sekä liikenne (70 %). Loppukäyttösektoreiden mukaan jaoteltuna eniten päästöjä aiheuttavat teollisuus, liikenne, asuminen sekä maa- ja metsätalous. Päästöt ovat kytköksissä elinkeino- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä väestömäärän, minkä vuoksi ne vaihtelevat paljon maakunnittain. Päästöluvuissa korostuvat selvästi energiaintensiivisen teollisuuden vaikutukset muun muassa Pohjois-Suomen päästötaseisiin. Kuva 4: Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuonna 2011 (Lähde: Tilastokeskus) Teollisuuden ja energiantuotannon fossiilisten hiilidioksidipäästöjen kehitys vuosina 1995 – 20082 kertoo, että maakuntien välillä on eroja hiilidioksidipäästöjen kehityksessä johtuen erilaisesta energiantuotannon ja teollisuuden rakenteesta. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa vuosittaiset päästöt riippuvat muun muassa teollisuustoiminnan suhdanteista ja vesivoiman tuotantomääristä. Useissa alueen maakunnissa trendinä on kuitenkin ollut puupolttoaineiden lisääntyvä käyttö energiantuotannossa, mikä on vähentänyt käytössä olevien voimalaitosten päästöjä. Siirtymä fossiilisista polttoaineista ja turpeesta puulle vähentäisikin päästöjä merkittävästi. Riskinä voidaan pitää fossiilisen energian käytön lisääntymistä muun muassa kaivosteollisuuden kehittymisen ja toisaalta turpeen saatavuuden ja kilpailukyvyn heikentymisen seurauksena. Tavoiteltu rakennusten energiatehokkuuden kehittyminen leikkaisi lämmitykseen tarvittavaa energiamäärää ja siten energiasektorin päästöjä selvästi. 2 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=112194&lan=fi
  • 21. 21 Kuva 5: Päästöt maakunnittain. Vasemmassa kartassa on esitetty päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästöt ja oikean puoleisessa kartassa maakuntien kokonaispäästöt. Yksikkö tuhat tonnia CO2-ekvivalenttia (Lähde: Tilastokeskus 2012) Kuva 6: Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain 1990-2011 (Lähde: Tilastokeskus) Merkittävänä herkkyystekijänä kasvihuonekaasupäästöjen kehitykselle on teollisuuden ja yleisemminkin elinkeinoelämän rakenteeseen liittyvät epävarmuudet. Tällä hetkellä merkittävä osa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen uusiutuvan energian tuotannosta perustuu metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntä-
  • 22. 22 miseen. Energiakäyttöön tarkoitetun puubiomassan hankinta on niin ikään osin sidoksessa metsäteollisuuden puunhankintaan. Puhtaaseen energiantuotantoon liittyy merkittäviä mahdollisuuksia; suunnitteilla olevat energia-alan investoinnit täyttävät hyvin vähähiilisyyden kriteerit. Teollisen toiminnan kehittyminen voi kuitenkin johtaa fossiilisen tuontienergian käytön lisääntymiseen. Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat 2000-luvulla kasvaneet jonkin verran ajoneuvotekniikan kehittymisestä huolimatta liikennesuoritteen lisääntymisen vuoksi. Ekosysteemeillä on merkitystä hiilivarastoina ja -nieluina ja siten ilmastonmuutoksen hillitsijöinä. Laajan metsävarannon nieluvaikutus on joissakin maakunnissa tuotettuja päästöjä suurempi. Hiilinielujen säilyttäminen on päästöjen hallinnassa keskeisellä sijalla. Kuva 7: Kasvihuonekaasupäästöt, bkt ja päästöintensiteetti (Lähde: Tilastokeskus) 3.9 Energia Suomessa kulutetaan verrattain runsaasti energiaa asukasta kohti, mikä johtuu maamme luontaisista ominaisuuksista (kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet), energiaintensiivisestä teollisuudesta ja elintasoon liittyvistä tekijöistä (mm. asumisväljyys ja autoilun runsaus). Fossiiliset polttoaineet ovat edelleen Suomen tärkein energialähde. Uusiutuvien energialähteiden merkitys on kuitenkin jatkuvasti kasvanut ollen osuudeltaan jo ydinenergiaa suurempi.
  • 23. 23 Kuva 8: Fossiiliset ja uusiutuvat energialähteet 1970–2011*(Lähde: Tilastokeskus) *Ennakollinen Kuva 9: Uusiutuvien energialähteiden käyttö 1970 – 2010 (Lähde: Tilastokeskus) Suomen toiminnassa olevat ydinvoimalat sijaitsevat Etelä- ja Länsi-Suomen alueella (Loviisassa ja Eurajoen Olkiluodossa). Itä- ja Pohjois-Suomen energiaomavaraisuus perustuu alueen runsaisiin metsä- ja turvevaroihin, joita on jo pitkään hyödynnetty teollisuuden, yhdyskuntien ja maaseudun energiahuollossa. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan lisäksi merkittävä osa Suomen vesivoimasta. Liikennepolttoaineiden osalta Itä- ja Pohjois-Suomikin on kuitenkin riippuvainen fossiilisesta tuontienergiasta. Suomessa on suunnitteilla lukuisia teollisen mittakaavan tuulivoimahankkeita ja useita biovoimala- ja biojalostamohankkeita. Myös uutta ydinvoimalaitosta suunnitellaan Perämeren rannikolle. Suurten yksiköiden ohella liiketoimintamahdollisuuksia on pienemmän mittakaavan energiayrittäjyydessä, joka on nojannut ensisijaisesti puupolttoaineisiin ja muuhun bioenergiaan. Viime vuosiin saakka energiatalouden kehittäminen on painottunut bioenergiaan. Tuuli-, aurinko- sekä maa- ja kalliolämmön hyödyntäminen on toistaiseksi vähäistä. Kiinteistökohtaiset maa- ja ilmalämpöpumppuratkaisut ovat tosin yleistyneet voimakkaasti 2000-luvulla. Kansalliset ohjaustoimet ovat hiljattain käynnistäneet laajamittaisen maatuulivoimarakentamisen suunnittelun Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia on erityisesti jätteen, biokaasun ja teollisuuden sivuvirtojen energia-
  • 24. 24 käytössä. Useimmat vireillä olevat suuret hankkeet liittyvät vähemmän ilmastoa kuormittavan energiatalouden kehittämiseen. Energiantuotannon uudelleen suuntautuminen aiheuttaa osin uudenlaisia ympäristövaikutuksia, esim. tuulivoimarakentamisen maisema- ja meluvaikutukset. Energiatehokkuuden kehittämisessä keskeistä on rakennuskannan energiatehokkuuden nostaminen korjaus- ja uudisrakentamisessa, energianäkökulman huomioon ottava maankäytön suunnittelu sekä yritysten, yhteisöjen ja kuluttajien osaamisen vahvistaminen. Teollisuudessa voidaan energian käyttöä tehostaa hyödyntämällä entistä enemmän sivuvirtoja ja hukkalämpöä sekä tehostamalla materiaalien uudelleenkäyttöä. Suurteollisuus ja osa kaupungeista ovat käynnistäneet koordinoidut toimet energiatehokkuuden parantamiseksi – lisätoimenpiteitä tarvitaan pk-sektorilla ja suurimmassa osassa kuntia. Energiantuotannon ympäristövaikutukset ilmenevät ilmapäästöinä ja toisaalta raaka-aineiden hankinnan seurauksena. Ilmastopäästöjen suhteen erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen energiateollisuuden vahvuutena on runsas puubiomassan ja vesivoiman hyödyntäminen sekä vähäinen fossiilisten polttoaineiden käyttö, toisaalta turpeen energiakäyttöä voidaan ilmastonäkökulmasta pitää heikkoutena. Viime vuosina keskustelussa ovat olleet erityisesti turvetuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. Aiempien vuosikymmenten vesivoimarakentaminen ja siihen liittyvä säännöstely on muuttanut merkittävästi vesiekosysteemejä ja muun muassa estänyt vaelluskalojen luontaisen liikkumisen. 4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet 4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (2008, päivitetty 2013) Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa esitetään EU: n ilmasto- ja energiapaketin edellyttämät toimenpiteet Suomessa mm. kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden, energian hankinnan, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta. Tavoitteena on energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2020 mennessä. Samalla ajanjaksolla uusiutuvan energian osuutta kasvatetaan 38 %:iin energian loppukäytöstä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi ei-päästökauppasektorilla on asetettu 16 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä. Energian loppukulutuksen alentaminen edellyttää energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä. Uusiutuvan energian osuuden nostamiseksi puuperäisen energian, jätepolttoaineiden, lämpöpumppujen, biokaasun ja tuulienergian käyttöä on lisättävä voimakkaasti. Kuten EU:n strategia, myös Suomen strategia asettaa tavoitteeksi energiahuollon ympäristöllisen kestävyyden, toimitusvarmuuden ja kilpailukyvyn. Energia- ja ilmastostrategian päivitystyö aloitettiin Kataisen hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2011. Päivityksellä varmistetaan vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen sekä valmistetaan tietä kohti pitkän aikavälin tavoitteita. Uuteen strategiaan on myös yhdistetty mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma. Hallitus hyväksyi strategiapäivityksen 20.3.2013 ja toimitti sen eduskunnalle valtioneuvoston selontekona3. Strategiatyön valmistuttua aletaan laatia Suomen tiekarttaa kohti vuotta 2050 keinoista, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäisiin vähintään 80 prosenttia. Tämän tiekartan laadintaan yhdistetään myös laaja sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen. 3 http://www.tem.fi/files/36266/Energia_ja_ilmastostrategia_nettijulkaisu_SUOMENKIELINEN.pdf
  • 25. 25 Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta (2009)4 Vuonna 2009 laaditussa Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta asetetaan tavoitteeksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Selonteon mukaan Suomi pitäisi nostaa ilmastonsuojelun edelläkävijäksi. Tätä varten ilmastonäkökulma pitäisi saada mukaan kaikkeen päätöksentekoon ja kaikkiin politiikkoihin. Vähäpäästöinen Suomi on selonteon mukaan mahdollinen toteuttaa monin eri tavoin, mutta sitä varten olisi siirryttävä lähes päästöttömään energia- ja liikennejärjestelmään. Tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan:  energiatehokkuuden olennaista parantamista kaikilla sektoreilla, erityisesti rakennuskannassa  liikenteessä tehokkaan ajoneuvoteknologian nopeaa käyttöönottoa sekä joukko- ja kevyen liikenteen suosion olennaista kasvattamista  ruokavalion muuttamista kasvispainotteisempaan suuntaan  jätteiden kierrätyksen ja energiankäytön lisäämistä sekä biohajoavan jätteen kaatopaikkakielto Tulevaisuusselonteon mukaan ilmastopolitiikka voi myös tukea aluepoliittisia tavoitteita. Uusiutuvaan energiaan pohjautuva hajautettu energiantuotanto voi tuottaa liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla toimiville bioenergiayrityksille. Lisäksi tulevaisuusselonteossa todetaan, että aluepoliittisten toimien tulee lähtökohtaisesti tukea päästöjen vähentämistä ja lämpenemiseen sopeutumista. Kansallinen kestävän kehityksen strategia ”Kohti kestäviä valintoja” (2006)5 Suomen kannalta kestävän kehityksen merkittävimmät kehitystrendit ja haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, sopeutumiseen maailmantalouden nopeisiin muutoksiin ja väestörakenteen muutokseen. Globaalisti merkittävimmät haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen lisäksi globaaliin köyhyyteen ja eriarvoisuuteen sekä väestön kasvuun. Globaalit haasteet heijastuvat myös Suomeen. Strategian mukaan yhteiskuntaa kehitetään aktiivisesti niin, että Suomi voi joustavasti sopeutua muuttuvaan globaaliin toimintaympäristöön ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Menestyminen muuttuvassa maailmassa vaatii Suomea kehittymään yhä enemmän tietämys- ja innovaatioyhteiskunnaksi, jossa hyödynnetään ja kehitetään kansallisia vahvuuksia: koulutusta ja osaamista, teknologiaa, hyvää hallintoa, tasa-arvoa, korkeaa ympäristönsuojelun tasoa sekä omien luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kestävään kehitykseen tähtäävässä strategiassa ja politiikassa vahvistetaan erityisesti yhteiskunnan ja kansalaisten innovaatio- ja muutoksenhallintakykyä. Uusiutuvia luonnonvaroja käytetään taloudelliseen toimintaan ja ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseen niin, että ne eivät vähene, vaan uusiutuvat sukupolvesta toiseen. Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään mahdollisimman ekotehokkaasti. Näin toimien nykyinen sukupolvi ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvälle elämälle kestävässä yhteiskunnassa. Kansallinen luonnonvarastrategia (2009)6 Luonnonvarastrategian visio vuodelle 2030 on: ”Älykkäästi luonnon voimin. Suomi voi hyvin ja näyttää suuntaa.” Visiota toteuttavat strategiset tavoitteet: 1. 2. 3. 4. 4 Suomessa on menestyvä korkean arvonlisän biotalous; Suomi hyödyntää ja kierrättää materiaalivirtoja tehokkaasti; Alueelliset voimavarat luovat kansallista lisäarvoa ja paikallista hyvinvointia ja Suomi on aloitteellinen edelläkävijä luonnonvarakysymyksissä. http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/j28-ilmasto-selonteko-j29-klimat-framtidsredogoerelse-j30-climate_/pdf/fi.pdf http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=53983 6 http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kansallinen%20luonnonvarastrategia.pdf 5
  • 26. 26 Kansallinen metsäohjelma 20157 Kansallinen metsäohjelma (KMO) 2015 sisältää metsäpolitiikan keskeiset linjaukset. Ohjelman toiminta-ajatuksen mukaisesti metsien kestävä hoito ja käyttö luo kasvavaa hyvinvointia. Ohjelman visio tähtää vuoteen 2020, jolloin metsäala on vastuullinen biotalouden edelläkävijä. Metsiin perustuvat elinkeinot ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia ja metsäluonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt ovat vahvistuneet. Suomessa noudatetaan Euroopan metsäministerikokouksessa (Wien 2003) sovittuja kansallisten metsäohjelmien eurooppalaisia periaatteita. Niiden mukaan kansalliset metsäohjelmat muodostavat osallistavan, kokonaisvaltaisen, sektorien välisen ja jatkuvasti kehittyvän kansallisen ja/tai paikallisen tason poliittisten linjausten suunnittelu-, toimeenpano-, seuranta- ja arviointiprosessin, joka parantaa metsien kestävän hoidon ja käytön edelleen kehittämistä ja edistää yleisesti kestävää kehitystä. Valtakunnallinen jätesuunnitelma (2008)8 Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa "Kohti kierrätysyhteiskuntaa" esitetään toimia, joilla edistetään luonnonvarojen järkevää käyttöä, kehitetään jätehuoltoa sekä ehkäistään jätteistä aiheutuvia vaaroja sekä ympäristö- ja terveyshaittoja. Suunnitelma sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet niiden saavuttamiseksi. Jätesuunnitelman keskeiset tavoitteet ovat:     jätteen syntymistä ehkäistään, jätteiden materiaalikierrätystä ja biologista hyödyntämistä lisätään, kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa lisätään, turvataan jätteiden haitaton käsittely ja loppusijoitus Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuudesta (2010)9 Valtioneuvoston periaatepäätöksessä energiatehokkuustoimenpiteistä esitetään toimenpideohjelma, jonka avulla toteutetaan ilmasto- ja energiastrategian asettamat tavoitteet energian loppukulutuksen kääntämisestä laskuun. Periaatepäätöksessä esitettyjä toimenpiteitä ovat mm.:         7 energiatehokkuus kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmaan osana kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta eri alojen energiatehokkuuden käytäntöjä ja malliratkaisuja kerätään ja niitä levitetään julkisissa hankinnoissa energiatehokkuus otetaan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisuja rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönotto korjausrakentamisen toimintamallien käyttöönottoa ja kehitystä edistetään joukkoliikennettä edistetään v. 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009-2015 pohjalta tavaraliikenteen energiatehokkuuden parantamiselle luodaan edellytyksiä. Logistiikan keskeisten solmukohtien liikenneyhteyksiä kehitetään http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_peria atepaatos_16.12.2010.pdf 8 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38363/SY_32__Kohti_kierratys.pdf?sequence=1 9 http://www.tem.fi/files/26023/ETT-periaatepaatos_-_040210.pdf
  • 27. 27   huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta kehitetään energiatehokkuuden rahoitusmalleja ja liiketoimintakonsepteja teollisuudessa ja palvelualalla ERA17 -toimintaohjelma (2010)10 ERA17 on toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantaminen, sen aiheuttamien päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian käytön edistäminen. Ohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta energiaviisauden edelläkävijä vuoteen 2017 mennessä ja tehdä Suomen rakennetusta ympäristöstä maailman paras vuoteen 2050 mennessä. ERA17 -ohjelma esittää mm. seuraavia toimenpiteitä: hajautettu energiantuotanto, uudis- ja korjausrakentamisen sekä kiinteistönpidon laatua tukevat järjestelmät, alan koulutuksen vahvistaminen, alueiden ja rakennusten ympäristöluokituksen kehittäminen, energiaviisautta edistävien palveluiden ja toimintamallien lanseeraaminen, kiinteistöjen käyttö- ja kiinteistöpalvelujen kehittäminen, korjausrakentamisen palveluiden kehittäminen asiakaslähtöisiksi kokonaispalveluiksi, esimerkkikohteiden ja testiympäristöjen rakentaminen sekä kunnat energiaviisaan rakentamisen edelläkävijöiksi energiaviisaiden strategioiden ja toimenpideohjelmien avulla. Kulttuuriympäristöstrategia11 Valmisteilla olevan valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian tavoitteena on luoda edellytykset kokonaisvaltaiselle kulttuuriympäristöpolitiikalle. Strategiassa otetaan huomioon kaikki kulttuuriympäristöön sisältyvät elementit ja vahvistetaan kulttuuriympäristön arvoa ja suojelua Suomessa. Lisäksi tavoitteena on edistää kansainvälisten sopimusten, kuten eurooppalaisen maisemayleissopimuksen kansallista toimeenpanoa. Strategiassa huomioidaan kulttuuriympäristöön ja sen tulevaisuuteen vaikuttavat keskeiset ajankohtaiset haasteet, kuten väestö- ja elinkeinorakenteen muutokset sekä ilmastonmuutos. Kulttuuriympäristöä tullaan tarkastelemaan myös resurssina, jonka taloudelliset ja hyvinvointia edistävät mahdollisuudet tulee ymmärtää entistä paremmin. Valtakunnallinen kulttuuriympäristöstrategia laaditaan nyt ensimmäistä kertaa. Ehdotusta valmistelee työryhmä, jonka ovat nimittäneet opetus- ja kulttuuriministeriö ja ympäristöministeriö. Kulttuuriympäristöstrategian laatimisesta on linjattu hallitusohjelmassa. Strategiaa valmisteleva työryhmä on aloittanut työnsä maaliskuussa 2012. Strategiaehdotus valmistuu toukokuussa 2013, jolloin työryhmän toimikausi päättyy. Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma (2012)12 Kulutuksen ja tuotannon ohjelman päivityksen (KULTU 2012) mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet ovat niin haastavia, että niiden saavuttamiseksi tarvitaan muiden keinojen lisäksi myös muutosta yksityisessä ja julkisessa kulutuksessa. Siitä huolimatta, että yksittäisten tuotteiden ja palveluiden energia- ja materiaalitehokkuus on viime vuosina parantunut, kulutuksen määrän kasvu on syönyt näin saavutetut ympäristöhyödyt. Vähähiilisen yhteiskunnan temaattisen tavoitteen kannalta keskeisiä ehdotuksia: 10 http://era17.fi/ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=428805&lan=FI 12 http://www.ym.fi/download/noname/%7B8B5DC698-70AE-4547-83E1-7F5D49F8F205%7D/30375 11
  • 28. 28       Kustannustehokkaampiin asuinkiinteistöjen energiatehokkuuden parantamistoimiin liittyvä tiedotuskampanja Parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta ja pitkäjänteistä kiinteistönpitoa tukevien palvelujen ja neuvonnan käyttäjälähtöisyyttä Kehitetään energiaremonteille uusia rahoitusmalleja Kehitetään liikkumisen ohjausta, jolla vaikutetaan ihmisten liikkumistottumuksiin tiedolla, markkinoinnilla ja palveluja kehittämällä Kehitetään hyvän syömisen lautasmalli, joka yhdistää terveellisen, maittavan ja ympäristöystävällisen syömisen ja levitetään siitä tietoa Lisätään kuluttajien tietämystä ruokahävikistä ja lisätään ruokahävikin synnyn ehkäisy opetusohjelmiin. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi”13 Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi” hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä joulukuussa 2012. Strategian päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Se tuo luonnon monimuotoisuuden taloudelliset ja kulttuuriset arvot luonnonvarojen käyttöä koskevan päätöksenteon keskiöön. Strategia ja sitä tukeva toimintaohjelma toteuttavat Biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta. Luontostrategia toteuttaa kansainvälisiä päätöksiä tehostaa sopimuksen toimeenpanoa maailmanlaajuisesti. Strategiassa on myös otettu huomioon EU:n tavoitteet. Lisäksi perustana ovat laajat kansalliset selvitykset Suomen luonnon monimuotoisuuden tilasta ja siihen vaikuttavista uhkatekijöistä. Strategian viidessä päämäärässä korostuu luontoasioiden valtavirtaistaminen kaikkialle yhteiskuntaan, uusien toimijoiden saaminen mukaan luonnon puolesta tehtävään työhön, vankkaan tutkimustietoon perustuva päätöksenteko sekä Suomen vastuu maailman luonnosta osana kansainvälistä yhteisöä. Strategia linjaa myös saamelaisten perinteisen tiedon kytkemisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Erityinen huomio kiinnitetään luonnonvarojen kestävään käyttöön. Uusiutuvia luonnonvaroja tulee käyttää tavalla, joka varmistaa, että ne todellakin uusiutuvat eivätkä vähene. Uusiutumattomia luonnonvaroja taas on käytettävä mahdollisimman ekotehokkaasti. Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia 2006 – 2014 ja toimenpideohjelma14 Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille vaatii kokonaisuuksien hahmottamista ja ymmärtämistä. Se edellyttää laajaa tietopohjaa yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja luonnonympäristön toiminnasta, päätöksenteosta ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista. Se edellyttää myös kykyä ja rohkeutta arvioida nykykäytänteitä kriittisesti ja uudistaa toimintatapoja yksityiselämässä, oppilaitoksissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa, työssä ja vapaa-ajan ympäristöissä. Kestävän tulevaisuuden rakentajilla tulee olla näkemys muutostarpeiden mittavuudesta ja eettinen vastuu kansallisesta ja globaalista tasa-arvosta ja hyvinvoinnin jakautumisesta. Tarvitaan monipuolisia tiedonhankinta-, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja, kriittistä ja innovatiivista ajattelua, kykyä eri intressien yhteensovittamiseen ja ristiriitojen käsittelyyn. Strategian visiona on kestävään elämäntapaan sitoutuneet kansalaiset, joiden tietoja, taitoja ja motivaatiota kartutetaan kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen sisäänrakennetulla kestävän kehityksen kasvatuksella. 13 14 http://www.ym.fi/download/noname/%7BA1006DC3-DDD2-4710-AFD4-C0F29D96C110%7D/31786 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=48169&lan=FI
  • 29. 29 Vesiensuojelun suuntaviivat 2015 (2006)15 ja EU:n meristrategiadirektiivi16 Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (2000) ja meristrategiadirektiivi yhtenäistävät EU:n vesiensuojelua. Lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä toteutetaan em. direktiivejä Suomessa. Vesiensuojelun suuntaviivat määrittelevät vesiensuojelulle valtakunnalliset tarpeet ja tavoitteet vuoteen 2015 asti. Tavoiteohjelman mukaan keskeisiä vesiensuojeluun ja -hoitoon liittyviä tavoitteita vuoteen 2015 mennessä ovat mm.: 1) vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta; 2) vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä; 3) suojella pohjavesiä; 4) suojella vesiluonnon monimuotoisuutta ja 5) kunnostaa vesiä. Tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Rehevöityminen on vesistöjen pahin ongelma – painopisteenä on vesistöjen ravinnekuormituksen vähentäminen. Vesiensuojelun tavoitteiden toteuttamiseksi on laadittu alueelliset vesienhoitosuunnitelmat, joiden lisäksi on laadittu alueelliset toimenpideohjelmat vesienhoidon tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmat ja toimenpideohjelmat ovat voimassa vuoteen 2015 asti. Vuoden 2012 kesällä on aloitettu vesienhoitosuunnitelmien päivitys vuosille 2016 – 2021. Merenhoidon suunnittelua ohjaavat Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 272/2011 sekä valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä 980/2011, joilla on toimeenpantu Euroopan unionin meristrategiadirektiivi 2008/56/EY. Merenhoidon suunnittelun tavoitteena on asettaa tavoitteet ja esittää toimet, joilla Itämeren hyvä tila saavutetaan vuoteen 2020 mennessä. Suomi laatii kansallisen merenhoitosuunnitelman, joka ulottuu rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Merenhoitosuunnitelmassa arvioidaan meren nykytilaa, asetetaan tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi sekä asetetaan mittarit tilan seuraamiseksi. Muu Itämeren suojelu HELCOMin (= Itämeren suojelukomissio) puitteissa Suomi sekä Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Venäjä ja Viro ovat yhdessä Euroopan unionin laatineet Itämeren toimenpideohjelman vuosille 2007–2021 (= Baltic Sea Action Plan)17, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on Itämeren ekologisen hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Ohjelman toimenpiteet kohdistuvat mm. Itämeren rehevöitymisen estämiseen ja hidastamiseen, haitallisten päästöjen vähentämiseen, meriliikenteen ympäristöystävällisyyteen ja -turvallisuuteen sekä meriluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. EU:n strategia Itämeren aluetta varten (EUSBSR) valmistui vuonna 2009 sisältäen neljä ns. pilaria ja niiden alla 15 painopistealuetta. Ensimmäisen pilarin tavoitteena on tehdä Itämeren alueesta ympäristön kannalta kestävä alue. Painopisteet ovat edellä lueteltujen HELCOM:in tavoitteiden kanssa yhdenmukaisia sisältäen niiden lisäksi ilmastonmuutoksen hillintään sekä siihen sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä. Helmikuussa 2013 EU:n komissio julkisti strategian uudistetun version18, jossa uusiksi yleistavoitteiksi määritettiin meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja vaurauden ja hyvinvoinnin lisääminen. Näitä tukemaan asetettiin lisäksi 12 alatavoitetta, 17 painopistealuetta sekä 5 horisontaalista tavoitetta. 15 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=63332 http://europa.eu/legislation_summaries/maritime_affairs_and_fisheries/fisheries_resources_and_environment/l28 164_fi.htm 17 http://www.helcom.fi/stc/files/BSAP/BSAP_Final.pdf 18 http://www.balticsea-region-strategy.eu/item/300443 16
  • 30. 30 Euroopan unionissa on nähty tärkeäksi myös edistää merten aluesuunnittelua (direktiivi valmisteilla). Merten aluesuunnittelulla pyritään tasapainottamaan alakohtaisia intressejä, jotka usein kilpailevat keskenään, siten että merialueita ja luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ja kestävästi, päätöksenteko voidaan perustaa luotettavaan tietoon ja perusteelliseen merten tuntemukseen ja sijoittajien oikeusvarmuus paranee, mikä vauhdittaa talouden kehitystä. Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011 - 201519 Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 hallituskauden ajaksi valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista. Päätöksellä tarkennetaan alueiden kehittämislain tavoitteita ja osoitetaan alueiden kehittämistoimenpiteiden painopisteet. Alueiden kehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Alueiden kehittämistavoitteet kiteytetään tässä päätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen: 1) Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta; 2) Edistetään väestön hyvinvointia ja 3) Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet20 Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla pyritään toimivaan ja kestävään aluerakenteeseen. Niillä edistetään kulttuuriympäristön suojelua, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa samoin kuin Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivojen toteuttamista Suomessa. Tavoitteiden toteutumista tulee edistää valtion viranomaisten toiminnassa, maakunnan suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty seuraaviin kokonaisuuksiin: 1) Toimiva aluerakenne; 2) Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu; 3) Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat; 4) Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto; 5) Helsingin seudun erityiskysymykset; 6) Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Maaseutupoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201521 Maaseutupolitiikan tavoitteena on elinvoimainen ja hyvinvoiva maaseutu, joka on ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävä. Sen kokonaisuuteen kuuluvat asuinmaaseutu, työn maaseutu, osaamisen maaseutu sekä vapaa-ajan maaseutu. Toimenpideohjelman lähtökohtana on, että maaseutu tunnistetaan yhtenä keskeisenä hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kilpailukyvyn lähteenä. Ohjelmassa esitetään konkreettisia toimia maaseutualueiden uusiutumiskyvyn edistämiseksi ja niiden potentiaalin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi aiempaa paremman elinvoiman ja kilpailukyvyn lähteinä niin palvelujen kuin infrastruktuurinkin näkökulmasta. Ohjelmassa on yhteensä 39 toimenpidettä. Tavoitelinjaukset ja toimenpiteet on jäsennetty neljään kokonaisuuteen: 1) Maaseutualueita vahvistetaan monipuolisina asumisen ja elinkeinotoiminnan ympäristöinä 19 https://www.tem.fi/files/31593/Valtioneuvoston_paatos_valtakunnallisista_alueiden_kehittamistavoitteista_20112015_(tavoitepaatos).pdf 20 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=94400&lan=fi 21 http://www.tem.fi/files/34838/TEMjul_44_2012_web.pdf
  • 31. 31 2) Maaseudun alueellista kilpailukykyä edistetään 3) Harvaan asutun maaseudun eripiirteet tunnistetaan 4) Maaseudun ja alueellisen kehittämisen edellytyksiä vahvistetaan Valtakunnallinen saaristopoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201522 Ohjelman toimenpiteillä edistetään saariston liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä, saariston asemaa alue- ja kuntapolitiikassa, peruspalvelujen turvaamista, meriklusterin toimintaedellytysten turvaamista, saaristo- ja vesistömatkailun tuotekehitystä ja markkinointia, ammattikalastusta, asumisen lisääntymistä vapaa-ajan asunnoilla, vapaa-ajan asumisen kehittymistä ykkösasumiseksi ja tähän liittyvää rakentamisen ohjausta, Itämeren ja vesistöjen suojelua, poikkeuksellisiin luonnonilmiöihin varautumista ja turvallisuutta sekä virkistyksen, luonnonsuojelun ja kulttuurin tarpeisiin vastaamista. Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta23 Valtioneuvosto antoi vuonna 2006 periaatepäätöksen meluntorjunnasta. Sen mukaan ympäristön melutasot ja melulle altistuminen on saatava merkittävästi alenemaan. Tavoitteena on saada päiväajan keskiäänitason yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2003. Periaatepäätöksen tavoitteiden mukaan  sisämelutaso ei ylitä päivällä eikä yöllä valtioneuvoston antamia ohjearvoja  oleskeluun tarkoitetuilla piha-alueilla päästään valtioneuvoston melutason ohjearvojen mukaisiin melutasoihin (jos tämä ei ole jo rakennetuilla alueilla kustannusten tai paikallisten olosuhteiden takia mahdollista, päivämelutason ei tulisi ylittää 60 desibeliä eikä yömelutaso 55 desibeliä)  asuinalueiden lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota melutasojen alentamiseen oppi- ja hoitolaitosten alueilla sekä virkistysalueilla  säilytetään hiljaisia alueita. Periaatepäätöksellä pyritään kiinnittämään huomiota  meluntorjunnan yleisiin päämääriin ja tavoitteisiin  keinoihin vähentää melupäästöjä ja niistä aiheutuvia haittoja  viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämiseen. 4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet Ohjelman kannalta merkityksellisiä alueellisia ympäristötavoitteita sisältyy molempien suunnitelma-alueiden maakuntasuunnitelmiin, maakunta-ohjelmiin, ympäristöohjelmiin ja -strategioihin, ilmasto- ja energiaohjelmiin ja -strategioihin, jätesuunnitelmiin, vesienhoitosuunnitelmiin sekä liikennejärjestelmäsuunnitelmiin. Ohjelman kannalta em. ohjelmissa ja strategioissa esille nousseita keskeisiä ympäristötavoitteita ovat:  ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen  uusiutuvan energian käytön lisääminen  energiansäästön sekä energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen  kestävä ja eheä yhdyskuntarakenne (alueiden käyttö)  joukkoliikenteen kehittäminen 22 23 http://www.tem.fi/files/34248/TEMjul_30_2012_web.pdf http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=51725&lan=fi
  • 32. 32        liikenteen päästöjen vähentäminen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ympäristövastuullinen ja ekotehokas luonnonvarojen käyttö luonto- ja kulttuuriympäristöjen hoito (virkistyskäyttö, matkailu, viihtyisyys, turvallisuus) vesistöjen rehevöitymisen hidastaminen ja pysäyttäminen meriturvallisuus kansalaisten ympäristötietoisuuden edistäminen Lisäksi voidaan mainita alueelliset jätehuoltoon liittyvät suunnitelmat. Esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomen yhteisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että 1) yhdyskuntajätteen määrä on vuonna 2020 alhaisempi kuin vuonna 2007 asukasta kohden; 2) maanrakentamisen jätettä syntyy 10 %, uudisrakentamisen jätettä 50 % ja korjausrakentamisen jätettä 25 % vähemmän suhteessa ko. rakentamisen arvoon vuonna 2020 kuin vuonna 2007; 3) yhdyskuntajätteistä hyödynnetään 90 % ja kaatopaikalle sijoitetusta yhdyskuntajätteistä korkeintaan puolet on biohajoavaa; 4) yhdyskunta- ja haja-asutuslietteistä hyödynnetään 100 % ja 5) tuhkia ja kuonia sekä puhdistettuja pilaantuneita maa-aineksia hyödynnetään suunnitelmallisesti. Em. aluekehittämisen ympäristötavoitteet kytkeytyvät myös merkittävästi maakuntakaavoitukseen, mikä tulisikin aina huomioida jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa.
  • 33. 33 5 Vaikutusten arviointi 5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen Arviointiprosessi perustuu työ- ja elinkeinoministeriön Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden kanssa yhteistyössä laatimaan koko Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa koskevaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan. Arvioinnin tarkkuustaso vastaa rakennerahasto-ohjelman tarkkuustasoa. Arviointi pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristöselostuksiin24 sekä niistä SOVA-kuulemisessa saatuun palautteeseen25. Lisäksi huomioon otetaan myös valtakunnallisesti rahoitettavat toimet. ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma” ja siihen liittyvät alueelliset suunnitelmat ovat luonteeltaan ”puiteohjelmia”. Konkreettisia rahoitettavia hankkeita ei vielä tässä yhteydessä määritellä. Aiempien ohjelmakausien kokemusten perusteella vaikutukset ympäristöön ovat siten luonteeltaan pääasiassa välillisiä ja/tai kumuloituvia. Ympäristöselostuksessa esitetään (asetuksen 2005/347 mukaisesti) arviointi ohjelman toteuttamisen vaikutuksista:      väestöön, ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen luonnon monimuotoisuuteen, eliöstöön, kasvillisuuteen, maaperään, veteen, ilmaan ja ilmastotekijöihin yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, aineelliseen omaisuuteen ja kulttuuriperintöön luonnonvarojen hyödyntämiseen em. tekijöiden välisiin suhteisiin. Painopiste on ympäristövaikutusten arvioinnissa. Arvioinnissa tarkastellaan myös ohjelman toteuttamisen muita, ennen kaikkea taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, mutta näiden osalta arviointi ei ole kattavaa. Lisäksi pyritään huomioimaan myös toissijaisia kertyviä vaikutuksia, yhteisvaikutuksia sekä tarvittaessa erikseen lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Toimintalinjojen sisältämien painopisteiden ja toimenpiteiden vaikutuksia on arvioitu viisiportaisella asteikolla: ++ + 0 merkittävä myönteinen vaikutus -- vähäinen kielteinen vaikutus vähäinen myönteinen vaikutus ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia merkittävä kielteinen vaikutus Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin. Em. lisäksi keskeisiä ympäristövaikutuksia on kuvattu toimintalinjakohtaisesti myös sanallisesti. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät on kuvattu luvussa 9. 24 Molempien suunnitelma-alueiden ympäristöarvioinnit on laadittu asiantuntija-arviointeina alueiden maakunnan liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista muodostetuissa SOVA-ryhmissä. Arviointien koordinoinnista ja kokoamisesta vastasivat Päijät-Hämeen liitto ja Pohjois-Pohjanmaan liitto. 25 Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen liitteenä. Alueellisista suunnitelmaluonnoksista laadittuja ympäristöselostuksia koskevista kommenteista on alleviivattu ne, jotka on pyritty huomioimaan tässä asiakirjassa. Merkittävä osa kommenteista ei sisältänyt varsinaisia parannusehdotuksia.
  • 34. 34 Ohjelman yleispiirteisyydestä johtuen arvioinnin tehtävänä on toisaalta arvioida suunniteltujen toimenpiteiden samansuuntaisuutta relevanttien ympäristötavoitteiden kanssa, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoite ja ohjelman kannalta keskeiset muut ympäristötavoitteet (erityisesti ilmastotavoitteet). Arviointi on viime vaiheessaan perustunut 22.8.2013 päivättyyn neljänteen ohjelmaluonnokseen sekä sitä seuranneeseen viidenteen luonnokseen, joissa on huomioitu talouspoliittisen ministerivaliokunnan 28.5.2013 tekemät linjaukset koskien ohjelmarakennetta ja toimintalinjojen indikatiivisia rahoituskehyksiä sekä hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän 4.6.2013 tekemät linjaukset toimintalinjojen temaattisista tavoitteista, erityistavoitteista ja pääasiallisesta tuettavasta toiminnasta. Lisäksi em. luonnosversioissa on huomioitu komission kirjeellään 22.7.2013 vahvistama Suomen rahoitus 2014-2020 ns. käyviksi hinnoiksi muutettuna. Arvioinnissa on lisäksi huomioitu opetus- ja kulttuuri-, sosiaali- ja terveys-, työ- ja elinkeinosekä ympäristöministeriöissä valmistellut valtakunnallisten teemojen luonnokset sekä SOVA-prosessin mukaisten kuulemisten tuottama palaute. Em. valtakunnallisten teemojen osaluonnokset löytyvät osoitteesta: http://www.tem.fi/ohjelma2014. 5.2 Vaihtoehdot Alueellisten suunnitelmien tai Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman valmistelussa ei ole muodostettu erityistä vaihtoehtoasetelmaa, vaan suunnittelu on ollut luonteeltaan eri kehittämistavoitteita yhteen sovittavaa. Suunnitelmien ja ohjelman laadinta on edennyt EU-tasolla ja valtakunnallisesti linjattujen painopisteiden pohjalta. Rakennerahasto-ohjelman sisällölliset painopisteet on linjattu 20.9.2012 hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokunnassa. Painopisteet ovat seuraavat: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen (EAKR), uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR), vähähiilisen talouden edistäminen (EAKR), alueellisen saavutettavuuden parantaminen (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa), työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden parantaminen (ESR), koulutuksen, ammattitaidon ja elinikäisen oppimisen kehittäminen (ESR) sosiaalisen osallisuuden lisääminen ja köyhyyden torjunta (ESR). Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu Eurooppa 2020 -strategian temaattisten tavoitteiden pohjalta. EU-asetusehdotuksen mukaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoituksesta on käytettävä 80 prosenttia yllä mainittuihin painopisteisiin 1 – 3. Vähähiiliseen talouteen tulee käyttää 20 prosenttia EAKR-rahoituksesta. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksesta on käytettävä 20 prosenttia sosiaalisen osallisuuden lisäämiseen ja köyhyyden torjuntaan. Painopistevalinnoissa on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentamisesta. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä päätti samassa yhteydessä jokaisen painopisteen osalta investointiprioriteetit. Alueellisten suunnitelmien valmistelussa on muotoiltu jokaista investointiprioriteettia edistävät alueelliset erityistavoitteet, jotka kuvaavat investointiprioriteetin toimintaa. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmassa investointiprioriteettien sisällöllinen kuvaus on yleisemmällä tasolla, mikä heijastuu myös ympäristöselostuksen tarkkuustasoon. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 28.5.2013 ohjelman toimintalinjoista sekä niiden indikatiivisista rahoituskehyksistä. Vähähiilisen talouden edistämiseen liittyvät toimenpiteet sisällytettiin toimintalinjoille 1 ja 2 siten, että vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden tavoitetasoksi asetettiin vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta. Myös Itä- ja Pohjois-Suomen alueellista savutettavuutta edistävät toimet sisällytettiin toimintalinjaan 1.
  • 35. 35 Vaikutusten arvioinnissa käsitellään kolmea vaihtoehtoa: VE0 = Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa ei laadita; kehittäminen perustuu kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin toimiin. VE1 = Rakennerahasto-ohjelma laaditaan poliittisten linjausten mukaisesti ja EU-rahoitusta ohjautuu ohjelman mukaiseen kehittämistoimintaan. VE2 = Rakennerahasto-ohjelman toteutuksessa korostetaan VE1:tä voimakkaammin ympäristönäkökulmaa ja vähähiilisyyttä edistäviä hankkeita priorisoidaan hankkeiden valintakriteereissä. Ympäristön kannalta ongelmallisia hankkeita ei rahoiteta. VE0 ei ole varsinainen toteutusvaihtoehto, vaan kyse on suunniteltujen toimenpiteiden (VE1) suhteuttamisesta ympäristön tilaan ja sen kehitykseen ilman suunnitelman mukaisia toimia. VE0 toimii siis referenssinä arvioiduille vaikutuksille. VE2 on vaihtoehtoinen skenaario, jossa ympäristönäkökulmaa korostetaan ohjelman toteutuksessa voimakkaammin verrattuna VE1:een. Tätä kuvataan tarkemmin luvussa 6. 5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi 5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjan tavoitteena on vahvistaa ja monipuolistaa alueiden elinkeinorakennetta tukemalla uusien yritysten käynnistymistä ja uuden liiketoiminnan kehittämistä, pk-yritysten uudistumista, kestävää kasvua ja kansainvälistymistä sekä uuden tiedon hyödyntämistä yrityksissä. Kohteena ovat erityisesti työllistävät, innovatiiviset kasvuyritykset sekä alueiden omat vahvat ja uudet potentiaaliset toimialat. Toimintalinjan tavoitteena on myös myötävaikuttaa uusiutuvan energian osuuden ja paikallisten energialähteiden käytön lisääntymiseen ja energiatehokkuuden kasvattamiseen sekä lisätä pk-yritysten kilpailukykyä ja uusien energia- ja materiaalitehokkaiden tuotteiden pääsyä markkinoille. Toimintalinjan toimenpiteillä parannetaan lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten kilpailukykyä kehittämällä alueen liikenneyhteyksiä ja logistisia palveluita. Toimintalinjan 1 EAKR-rahoitus vuosille 2014-2020 on n. 328 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 656 milj. euroa), mikä on 41 % EAKR-toimenpiteistä ja 25 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 1 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat: TT3: Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen IP1: Yrittäjyyden edistäminen erityisesti helpottamalla uusien ideoiden taloudellista hyödyntämistä ja tukemalla uusien yritysten perustamista mm. yrityshautomoiden avulla ET 1.1 Uuden liiketoiminnan luominen ET 1.2 Pk-yritysten kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen IP2: Toimet, joilla tuetaan pk-yritysten edellytyksiä sitoutua kasvu- ja innovaatioprosesseihin ET 2.1 Pk-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen TT4: Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla IP6: Tutkimuksen, innovoinnin ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönoton edistäminen ET 6.1 Pk-yritysten energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen
  • 36. 36 Vaikutusten arviointi Toimintalinja 1: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin. Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen -Elinkeinotoiminnan uudistaminen ja vahvistaminen tukee taloudellista hyvinvointia (mm. työllisyyttä, yrittämisen edellytyksiä, kuntataloutta) sekä välillisesti terveyttä, elinoloja ja viihtyvyyttä (+) - Tavoitellut myönteiset ilmastovaikutukset ++ -Toimintaympäristön kehittämishankkeiden vaikutukset riippuvat toteutettavien hankkeiden luonteesta ja sijainnista +/- - Materiaalitehokkuuden parantuminen + -Toimintaympäristön kehittämishankkeiden paikalliset vaikutukset riippuvat toteutettavien hankkeiden luonteesta ja sijainnista (+/-) - Pk-yritysten ympäristöratkaisut voivat parantaa suoraan lähiympäristön laatua + -Ympäristöliiketoiminnan kehittämisellä lisätään taloudellista kasvua jolloin myös väestön tulotaso ja hyvinvointi paranevat (++) -Liikenneyhteyksien kehittämisellä myönteisiä vaikutuksia elinoloihin ja viihtyvyyteen + -Liikennejärjestelyjen vaikutukset riippuvat hankkeiden luonteesta ja sijainnista (-/+), ympäristön laatua ja turvallisuutta parantavat - Mahdollisesti lisääntyvä luonnonvarojen ja energian kokonaiskäyttö, lisääntyvä liikenne: vaikutukset luontoon, ilmastoon -- Materiaalitehokkuuden parantuminen + - Kestävien tuotantoprosessien ja tuotteiden kehittäminen, ympäristöratkaisujen käyttöönotto, tuotantotoiminnan ominaiskulutuksen vähentyminen ++ - Rakentamiseen/ rakentamattomien alueiden käyttöön ottoon johtavat toimenpiteet (-) -Liikenteen tehostaminen ja liikennevirtojen hallinta auttaa hillitsemään liikenteen päästöjä (+) -Tehostunut, sujuva liikenne voi johtaa liikennemäärien ja päästöjen kasvuun, esim. matkailijavirrat -Kestävän liikenteen ratkaisujen suunnittelulla - Toimintalinja mahdollistaa ympäristön laadun parantamiseen tähtäävät hankkeet sekä esim. luovan alan kehittämisen, joka vaikuttaa kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja kehittämiseen + - Liikennejärjestelmän ja liikkumismuotojen kehittämisellä vaikutuksia rakennettuun ympäristöön yleensä +/-Liikenteen ja maankäytön tarpeiden yhteensovittamisella todennäköisesti myönteisiä yhdyskuntarakenteellisia vaikutuksia + -Liikennejärjestelyillä ja logistiikkakeskuksilla kaupunkikuvallisia vaikutuksia, jotka riippuvat hankkeiden luonteesta ja sijainnista (+/-) - Sivuvirtojen ja jätteiden hyötykäyttö vähentää luonnonvarojen käyttöä + - Uusiutumattomien energialähteiden korvaaminen uusiutuvilla + -Energia- ja materiaalitehokkuuden parantuminen ja polttoainevapaiden energiantuotantomuotojen (tuuli, aurinko) yleistyminen vähentää luonnonvarojen käyttöä + - Uusiutumattomien luonnonvarojen kokonaiskäytön lisääntyminen tehostamistoimenpiteistä huolimatta - Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vähentää luonnon monimuotoisuuden taloudellista merkitystä. -Energiatehokkuuteen ja energiaa säästävään teknologiaan keskittyneen yritys- ja liiketoiminnan kehittyminen + -Saavutettavuuden
  • 37. 37 vaikutukset mahdollisia (+) -Meluhaitat ja päästöt voivat lisääntyä paikallisesti -Maankäytön ja liikenteen yhteensovittaminen lisää elinympäristöjen vetovoimaisuutta ja viihtyvyyttä + mahdollista vaikuttaa välillisesti liikenteeseen ja sen päästöihin (+) -Vaikutuksia luontoon, erityisesti jos otetaan aiemmin rakentamattomia alueita käyttöön (-) kehittäminen (mm. kuljetus- ja logistiikkaterminaalit) edistää välillisesti alueen luonnonvarojen hyödyntämistä (+) -Väylärakentaminen lisää uusiutumattomien luonnonvarojen (soravarat, kiviainekset) käyttöä - Vaikutukset luonnonympäristöön Ympäristövaikutukset riippuvat paljolti siitä, mille toimialoille rahoitusta kohdennetaan. Koska rakennerahasto-ohjelmassa ei ole nimetty erityisiä painopistetoimialoja eikä myöskään alueellisissa suunnitelmissa ole eritelty tuettavia toimialoja erityisen tarkasti, tehdään toimialoja koskevat ratkaisut vasta ohjelman toteutusvaiheessa. Koko maassa on trendinä jo pidempään ollut kehitys kohti palveluvaltaisempaa elinkeinorakennetta, minkä arvioidaan vähentävän yritystoiminnan ympäristövaikutuksia. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa erityishaasteeksi nousee kuitenkin luonnonvarojen lisääntyvä käyttö mm. kaivos- ja energiasektoreiden kehittymisen myötä. Toimintalinjan yleistavoitteena oleva yritystoiminnan vahvistaminen voi myös lisätä ympäristökuormitusta ja haitallisia ilmastovaikutuksia, mm. liikenteen, melun, energian ja materiaalien kulutuksen sekä päästöjen lisääntyessä. Hankkeissa tulee aina huomioida niin suunnittelu- kuin toteutusvaiheessa toiminnan ympäristövaikutukset ja minimoida haitalliset vaikutukset, joiden merkittävyyttä on ohjelman yleispiirteisyyden vuoksi vielä vaikea arvioida, mutta kumuloituessaan ne voivat muodostua merkittäviksikin. Vaikutusten merkittävyys riippuu rahoituksen kohdentumisesta toimialoille (tuettavien toimialojen ominaiskulutuksesta) sekä toisaalta tehokkuustoimien onnistumisesta. Riskinä on, että vähähiilisyyteen liittyvistä toimenpiteistä huolimatta taloudellisen toiminnan volyymin kasvu syö saavutettavat vähennykset päästöjen ja materiaalien kulutuksen suhteen. Toisaalta elinkeinotoiminnan uudistuminen (rakenteellinen uudistuminen, laitekannan ja muun teknologian uusiutuminen jne.) on omiaan parantamaan sen ekotehokkuutta. Tuotantoprosessien ja ympäristövastuullisen liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät toimenpiteet luovat mahdollisuuksia kehittää tuotannollisen toiminnan ekologista kestävyyttä laajemminkin. Tuettavan toiminnan piirissä ovat muun muassa pk-yritysten energiatehokkaiden ideoiden, tuotteiden ja palvelujen kaupallistamisen ja käyttöönoton tukeminen. Yritysten ja yhteisöjen ilmasto- ja ympäristömyönteisten kehittämistoimien tukemisen vaikutukset ovat luonteeltaan välillisiä, mutta voivat vaikuttaa merkittävästi esim. investointien suuntaamiseen jatkossa. Vaikutukset syntyvät lyhyellä aikavälillä yritysten ottaessa käyttöön energiatehokkaita ratkaisuja ja pidemmällä aikavälillä julkisen sektorin ja muiden tahojen kehittämistoiminnan seurauksena. Yleisellä tasolla voidaan arvioida, että toimintalinjan painottamat vähähiiliset ratkaisut ja tuotteet, tuotantoprosessien kehittäminen, ympäristöliiketoiminta ja ympäristöosaaminen tukevat merkittävästi elinkeinotoiminnan uusiutumisen kestävyystavoitteita. Ilmastovaikutusten näkökulmasta keskeisiä tuettavia toimia ovat energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käyttöön oton lisääminen eri sektoreilla. Toisaalta myös vähähiilisten tuotteiden kehittämisellä voi olla merkittäviä välillisiä ilmastovaikutuksia. Pk-sektorin lisäksi
  • 38. 38 tuetaan julkisen sektorin edelläkävijän roolia vähähiilisten ja energiatehokkaiden ratkaisujen suunnittelussa. Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön ja kulttuuriin Toimintalinjan vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja elinoloihin ovat luonteeltaan pääasiassa taloudellisia ja sosiaalisia. Ne liittyvät työllisyyden ja yrittämisen edellytysten parantamisen kautta taloudellisen hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamiseen. Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia yritysten kasvun ja tuottavuuden sekä uuden yritystoiminnan myötä. Taloudellisen kasvun ja paranevan työllisyyden vaikutuksena väestön tulotaso ja hyvinvointi paranevat. Alueiden elinkeinoelämän tavoiteltu myönteinen kehitys vaikuttaa myös kuntatalouteen siten, että resursseja perus- ja hyvinvointipalveluihin saadaan lisää. Yksi tavoiteltu muutos on väestön ikääntymiseen liittyvien uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntäminen, mikä voi vaikuttaa myönteisesti palvelutarjontaan ikääntyvälle väestölle. Merkittäviä väestön terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia ei arvioida syntyvän. Yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeiden suunnittelussa voi sijainnista riippuen olla tarpeen ottaa huomioon myös asukkaiden näkökulma ja elinympäristöjen laatuun liittyvät tekijät. Kehittämishankkeiden vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen voivat olla myös myönteisiä mahdollisen ympäristön laadun paranemisen kautta. Ympäristöratkaisujen käyttöön otto yrityksissä tukee hyvän elinympäristön tavoitetta. Yleisellä tasolla talouden uudistaminen edellyttää investointeja tuotannollisiin laitoksiin, matkailurakentamista jne. ja siten muuttaa rakennettua ympäristöä. Vaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä. Toimintalinjan tavoitteiden ja tuettavan toiminnan puitteissa ei todennäköisesti ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi yhdyskuntarakenteeseen ja rakennetun ympäristön laatuun. Sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia voi joka tapauksessa syntyä paikallisesti yritysten sijoittumisen ja toimintaympäristön kehittämishankkeiden seurauksena. Laajempia kokonaisuuksia koskevien kehittämishankkeiden seurauksena vaikutukset voivat kumuloitua. Elinkeinoelämää palveleva toimintaympäristön kehittäminen mahdollistanee myös ympäristön laadun parantamiseen tähtäävät hankkeet, jolloin vaikutukset rakennettuun ympäristöön ovat myönteisiä. Toimintalinjalla 1 on mahdollista toteuttaa myös pääomasijoitustoimintaa jolla pyritään tukemaan erityisesti pieniä yrityksiä (pk-yrityksiä). Mahdollisia sijoituskriteereitä ovat mm. aidosti innovatiivinen tuote tai palvelu, korkea teknologiataso, työllistävyys, t&k-työpaikkojen syntyminen ja naisyrittäjyys. Pääomasijoitustoiminta edistää osaltaan toimintalinjan taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Myönteiset ekologiset välilliset vaikutukset ovat riippuvaisia siitä, miltä osin sijoituskriteereissä korkea teknologiataso tai edistyksellisen teknologian hyödyntäminen tarkoittavat vähäpäästöistä, energia- ja / tai materiaalitehokasta toimintaa tai tuotteita ja niiden kehittämistä. Ympäristöliiketoiminnan kehittämisellä sekä vähähiilisillä ratkaisuilla lisätään taloudellista kasvua ja parannetaan työllisyyttä, jonka vaikutuksena myös väestön tulotaso ja hyvinvointi paranevat. Ilmastomyönteisillä ja ekologisesti kestävillä ratkaisuilla (erityisesti kaupunkiseuduilla) on pitkällä tähtäimellä parantava vaikutus ihmisten elämän laatuun sekä elämisen edellytyksiin. Esimerkiksi vähäpäästöisen liikenteen kehittämisellä ja liikkumisen ohjauksella voidaan vaikuttaa myönteisesti yhdyskuntarakenteen eheytymiseen ja joukkoliikenteen kehittämisellä mm. kaupunkikuvaan. Vaikutukset luonnonvaroihin Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan myös merkittäviä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomen alueella sijaitsee merkittävää energiatehokkuuteen ja energiaa säästävään teknologiaan keskittynyttä yritys- ja tutkimustoimintaa, joten edellytykset liiketoiminnan kehittymiselle ovat hyvät. Toimintalinjan tavoitteena on myös tehostaa luonnonvarojen ja materiaa-
  • 39. 39 lien käyttöä mm. kehittämällä luonnonvaroja säästäviä teknologioita sekä edistämällä kierrätystä ja jätteiden hyötykäyttöä. Uusiutuvan energian käytön lisääminen johtaa paikallisten luonnonvarojen kattavampaan hyödyntämiseen ja toisaalta tuontipolttoaineiden käytön vähenemiseen. Puubiomassan lisäksi kasvava uusiutuvan energian kysyntä voi kohdistua myös muihin energialähteisiin, kuten esimerkiksi tuulivoimaan, jätteisiin, maatalouden ja teollisuustoiminnan sivutuotteisiin, maa- ja kalliolämpöön sekä aurinkoenergiaan. Kierrätyksen ja resurssien tehokkaan käytön edistäminen on tavoiteltavaa erityisesti uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisen näkökulmasta. Materiaalitehokkuuden parantuminen vähentää raaka-aineiden tarvetta ja epäsuorasti auttaa vähentämään niiden tuotannon ympäristökuormitusta. Suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukset luonnonvarojen käytön kestävyyteen ovat kokonaisuutena arvioiden myönteisiä, mikäli uusiutuvien luonnonvarojen ja materiaalitehokkuuden parantamiselle asetetut tavoitteet saavutetaan. Bioenergian käytön lisäämisellä voi olla vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin; kumuloituessaan vaikutukset voivat pidemmällä aikavälillä muodostua merkittäviksi. Metsien käytön tehostaminen (energiapuu) vähentää metsien merkitystä hiilinieluina. Metsäenergian pitkät kuljetusmatkat vaikuttavat negatiivisesti sen hiilitaseeseen. Ympäristöteknologian, tehokkaamman logistiikan sekä energia- ja materiaalitehokkaiden ratkaisujen (ml. hajautetut ratkaisut) käyttöönotto voi vähentää ilmapäästöjä energiasektorin raaka-ainehuollossa, tuotantolaitoksissa ja kuljetuksissa. Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuuden parantaminen Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuuden parantamiseen liittyvien toimenpiteiden keskeiset ympäristövaikutukset liittyvät ilmastoon, rakennettuun ympäristöön ja ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Väylähankkeisiin liittyy ympäristön muuttamisesta aiheutuvia vaikutuksia ja sujuvat yhteydet voivat vaikuttaa liikennemääriä lisäävästi (esim. matkailijavirrat). Toisaalta liikennevirtojen ohjaus ja hallinta voivat vähentää liikkumisen tarvetta ja liikenteen päästöjä. Itä- ja Pohjois-Suomen saavutettavuuden kehittäminen on elinkeinoelämän kannalta peruskysymys; liikenteen kehittämisellä vaikutetaan toisaalta myös ihmisten arkipäivään. Liikenneinfrastruktuurin kehittämisen ympäristövaikutukset riippuvat tuettavasta liikennemuodosta, hankkeiden sijainnista ja laajuudesta. Rakentamisen suoria ympäristövaikutuksia voidaan pitää vähäisempinä silloin, kun rakentamishankkeet perustuvat olemassa olevaan liikenneinfrastruktuuriin ja sen parantamiseen. Ohjelmakaudella 2007-2013 tällaiset hankkeet ovat liittyneet esimerkiksi taajamien liikennejärjestelyihin (esim. kiertoliittymien toteuttaminen), raideyhteyksien parantamiseen, satamien kehittämiseen, kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ja lentoasemarakennusten laajentamiseen. Vaikka saavutettavuutta parantaviin toimenpiteisiin käytettävissä olevan rahoituksen määrää ei ole erikseen kirjattu ohjelmaan, voidaan olettaa tulevien infrastruktuuri-investointien olevan luonteeltaan ja vaikutuksiltaan pienimuotoisempia ja paikallisempia kuin ohjelmakaudella 2007-2013. Pk-yritystoiminnalle kriittisten yhteyksien turvaamisen ohella Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisessa suunnitelmassa painotetaan liikenteen tehokkuutta ja kestävää liikennettä. Tehokkuusnäkökulma liittyy matka- ja kuljetusketjujen tehokkuuteen – elinkeinoelämän näkökulmasta tavoitteena on logistiikan parantumisen kautta saavutettava liikenteen sujuvuus ja kustannussäästöt. Kehittynyttä logistiikkaa voidaan pitää tavoiteltavana myös ilmastonäkökulmasta. Itä- ja Pohjois-Suomessa toteutettavien kestävän liikenteen ratkaisujen suunnittelulla on mahdollista vaikuttaa välillisesti liikenteeseen ja sen päästöihin mm. kaupunkiseuduilla ja matkailukeskuksissa. Tuettavasta toiminnasta esim. ”matka- ja kuljetusketjujen sekä logistiikkakeskusten kehittäminen” sekä ”raide- ja lentoliikenteeseen sekä satamiin ja rajaliikenteeseen liittyvien liikennejärjestelyjen kehittäminen” sisältävät myös liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelun näkökulman.
  • 40. 40 Toimenpiteiden ei arvioida johtavan merkittäviin muutoksiin luonnonolosuhteissa tai luonnonvarojen käytössä. Mahdolliset rakentamishankkeet nojaavat todennäköisesti olemassa olevaan infrastruktuuriin ja niiden suorat vaikutukset ovat luonteeltaan paikallisia. Arviointi perustuu käsitykseen, että ohjelma ei mahdollista uusien merkittävien väylähankkeiden toteuttamista. Huomioon on otettu myös ohjelmakauden 2007-2013 kokemukset siitä, minkä tyyppisille liikennehankkeille rahoitusta on myönnetty. Toisaalta rakennerahastovarat voivat toimia ns. käynnistysmekanismina merkittäville investoinneille, jolloin ohjelman välilliset vaikutukset muodostuvat suoria vaikutuksia merkittävämmiksi. Välillisiä vaikutuksia luonnonvarojen hyödyntämiseen voi syntyä, mikäli toteutettavat toimenpiteet edistävät alueen luonnonvarojen hyödyntämistä mm. kuljetusketjujen ja logistiikkaterminaalien kehittämisen kautta. Saavutettavuuteen liittyvillä rakentamistoimenpiteillä ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnonympäristöön; merkittävyyden arvioinnissa pitää ottaa huomioon 1) käytettävissä olevan rahoituksen määrä ja verrata toteuttavissa olevien hankkeiden volyymia suhteessa muuhun alueella tapahtuvaan infrarakentamiseen, 2) suunniteltujen toimenpiteiden luonne (olemassa olevien yhteyksien parantaminen) ja 3) ohjelmakauden 2007-2013 kokemukset toteutetuista hankkeista. Saavutettavuutta parantavilla toimenpiteillä on joitakin vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Mahdolliset kielteiset vaikutukset liittyvät esimerkiksi paikallisesti lisääntyviin liikennevirtoihin, meluun jne. Merkittäviä elinympäristöä heikentäviä vaikutuksia ei arvioida koko ohjelman tasolla aiheutuvan. Hankekohtaisessa suunnittelussa on mahdollista ottaa kielteiset vaikutukset huomioon ja ehkäistä merkittävien vaikutusten syntyminen. Kestävän liikennejärjestelmän ja liikkumismuotojen kehittämisen vaikutukset ovat asukkaiden näkökulmasta todennäköisesti enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Liikenneväylien ja liikkumismuotojen kehittämisellä on vaikutuksia rakennettuun ympäristöön. Tuettavan toiminnan piirissä on muun muassa liikennejärjestelyt pk-yritystoiminnan kannalta keskeisillä alueilla sekä logistiikkakeskusten kehittäminen. Toimenpiteillä on toteuttamistavasta riippuen potentiaalisesti myönteisiä vaikutuksia liikenteen sujuvuuteen, yhdyskuntarakenteeseen ja kaupunkikuvaan. Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että pk-yritysten ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden tasoa nostetaan. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen mukaan vähähiilistä taloutta kaikilla aloilla edistävään toimintaan tulee kohdentaa vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta, mikä huomioidaan hankevalintoja tehtäessä. Olennaista on myös, miten luonnonvaroja (esim. metsät, turve, mineraalit) hyödyntävässä elinkeinotoiminnassa huomioidaan toiminnan ympäristövaikutukset, mm. luonnon monimuotoisuus ja erilaisten intressien yhteensovittaminen ekologisesti kestävällä tavalla. Hankkeita, joilla on merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, ei rahoiteta. Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuutta tukevan liikenneinfrastruktuurin kehittämisessä painopisteen tulisi olla kestävän liikenteen ratkaisuissa sekä liikkumistarpeen ja –volyymin vähentämisessä. Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten (päästöjen väheneminen, ilmastonmuutoksen hillintä) kannalta on olennaista se, miten hyvin toimintalinjan 2 vähähiilisyyttä edistävät toimenpiteet tukevat sisällöllisesti toimintalinjan 1 toteutumista. Tavoiteltava tilanne on, että toimintalinjan 2 toimenpiteillä luodaan kysyntää vähähiilisyyttä tukeville hankkeille toimintalinjalla 1 sekä myös teemaa tukeville ESR-hankkeille.
  • 41. 41 5.3.2 Toimintalinja 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjalla toteutetaan kahta Eurooppa 2020 -strategiasta johdettua tavoitetta: tutkimuksen teknologian kehittämisen ja innovoinnin tukeminen sekä vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla. Näkökulmana molempien osalta on uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen kestävän elinkeinoelämän näkökulmasta. Tavoitteena on vahvistaa alueiden älykästä erikoistumista ja kehittää niiden kilpailukykyä innovaatioiden, osaamisen ja soveltavan tutkimuksen hyödyntämisen avulla. Ympäristön laadun parantaminen ja luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan luomiselle. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja luonnonvarojen niukkeneminen edellyttävät myös kulutus- ja käyttäytymistottumusten muutosta kohti vähähiilistä elämäntapaa, jota voidaan vahvistaa mm. kaupunkiympäristön suunnittelun systeemisen muutoksen avulla. Toimintalinjan 2 EAKR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 435 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 869 milj. euroa), mikä on 54 % EAKR-toimenpiteistä ja 34 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 2 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat: TT1: Tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin tukeminen IP3: Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan infrastruktuurin parantaminen, alan huippuosaamisen kehittäminen ja etenkin Euroopan laajuisia etuja tuottavien osaamiskeskusten edistäminen ET 3.1 Tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymien kehittäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta IP4: Yritysten innovaatioon ja tutkimukseen tekemien investointien parantaminen, yritysten, erityisesti tutkimus- ja kehityskeskusten ja korkeakouluopetuksen välisten yhteyksien ja synergian kehittäminen, tuotteiden ja palvelujen kehityksen, teknologian siirron, sosiaalisten innovaatioiden ja julkisten palveluiden sovellusten, kysynnän tukemisen, verkostoitumisen, klustereiden ja avoimen innovoinnin edistäminen älykkään erikoistumisen avulla, teknologisen ja soveltavan tutkimuksen, pilottituotantolinjojen, henkilöstövoimavarojen, tuotteiden varhaisen validoinnin sekä kehitystä vauhdittaviin teknologioihin liittyvien edistyneiden tuotantotekniikoiden ja ensituotannon sekä yleiskäyttöisten teknologioiden levittämisen tukeminen ET 4.1 Yritysten innovaatiotoiminnan vahvistaminen TT4: Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla IP6: Tutkimuksen, innovoinnin ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönoton edistäminen ET 6.2 Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen Vähähiiliseen talouteen, uusiutuvan energian tuotantoon, jakeluun ja käyttöön sekä energia- ja materiaalitehokkuuteen liittyviä tavoitteita edistetään toimintalinjalla tukemalla tähän liittyvää t&k&i -toimintaa sekä aihepiiriin liittyviä tutkimus- ja kehitysympäristöjä sekä -infrastruktuureja. Ympäristön laadun sekä luonnonvarojen kestävän käytön edistämisen osalta keskitytään innovaatiotoimintaan, joka etsii ratkaisuja elinkeinotoiminnan ympäristökysymyksiin – erityisesti luonnonvarojen hallintaan sekä kestävään ja tehokkaaseen käyttöön liittyen. Panostuksia kohdistetaan lisäksi elinkeinoelämän kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä edistäviin ympäristömyönteisiin innovaatioihin.
  • 42. 42 Vaikutusten arviointi Toimintalinja 2: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen -Ympäristön laatuun ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyvillä toimenpiteillä (osaaminen, uudet ratkaisut) välillisiä elinympäristön laatua turvaavia vaikutuksia (+) - Tavoitellut myönteiset ilmastovaikutukset ++ -Toimintaympäristön laadun kehittäminen + - Mahdollisesti välillisesti lisääntyvä luonnonvarojen ja energian kokonaiskäyttö, lisääntyvä liikenne: vaikutukset luontoon, ilmastoon (--) - Rakennetun ympäristön laadun parantamiseen tähtäävät innovaatiot ja kehitystoiminta + -Energia- ja materiaalitehokkuuden kehittämisen seurauksena luonnonvarojen hyödyntämisaste paranee + - Toimenpiteet tukevat TL 1:n tavoitteita, joten niillä on välillisiä myönteisiä vaikutuksia talouteen ja ihmisten hyvinvointiin (+) -Paikallisten resurssien paremmalla hyödyntämisellä (esim. ruokahuolto, ”lähienergia”) potentiaalisesti myönteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia + - Materiaalitehokkuuden parantuminen + - Kestävien tuotantoprosessien ja tuotteiden kehittäminen, ympäristöratkaisujen käyttöönotto, tuotantoprosessien tehostaminen ++ - Yhdyskuntien vähähiiliset ratkaisut + - Sivuvirtojen ja jätteiden hyötykäyttö vähentää luonnonvarojen käyttöä + - Uusiutumattomien energialähteiden korvaaminen uusiutuvilla + -Energiatehokkuuteen ja energiaa säästävään teknologiaan keskittyneen tutkimustoiminnan kehittyminen + - Kehittämistoimet voivat johtaa luonnonvarojen jalostusasteen paranemiseen + - Uusiutumattomien luonnonvarojen kokonaiskäytön lisääntyminen tehostamistoimenpiteistä huolimatta - Vaikutukset luonnonympäristöön Tuettava toiminta on luonteeltaan tutkimus-, innovaatio- ja kehitystoimintaa, minkä vuoksi vaikutukset ympäristöön ovat pääasiassa välillisiä. Samoin kuin toimintalinjalla 1, kokonaisvaikutukset ympäristöön ovat sidoksissa siihen, mille toimialoille rahoitusta kohdennetaan ja kuinka rahoitus jakautuu erityistavoitteiden kesken, esim. miten merkittävän roolin erityistavoite 6.2 toimintalinjan toteutuksessa saa. Yleisellä tasolla arvioiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan suorat ympäristövaikutukset eivät todennäköisesti
  • 43. 43 muodostu merkittäviksi. Välillisesti voidaan kuitenkin vaikuttaa merkittävästi eri toimialojen kehitykseen ja osaamisen tasoon, mikä voi myöhemmin heijastua fyysiseen ympäristöön positiivisina ja negatiivisina vaikutuksina. Vaikutukset luonnonympäristöön ovat toteutuessaan pääosin myönteisiä, koska ohjelma kiinnittää erityistä huomiota ympäristönäkökulman parempaan huomioon ottamiseen ympäristöön vaikuttavassa elinkeinotoiminnassa. Panostuksia kohdistetaan lisäksi elinkeinoelämän kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä edistäviin ympäristömyönteisiin innovaatioihin esim. luonnonvarojen kestävään käyttöön ja biotalouteen liittyen. Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön ja kulttuuriin Toimintalinjan sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset ovat hyvin samansuuntaisia kuin toimintalinjassa 1. Toimintalinjan tavoitteilla on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia ja ne tukevat myös toimintalinjan 1 yritysten kasvuun, tuottavuuden parantumiseen, kansainvälistymiseen ja uudistumiskykyyn liittyviä tavoitteita. Toimintalinjalla voi olla välillisiä vaikutuksia myös rakennetun ympäristön laatuun. Energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyvä kehittämistoiminta voi heijastua rakennus- yhdyskuntasuunnittelun käytäntöihin ja sitä kautta pidemmällä aikavälillä myös rakennettuun ympäristöön. Vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja elinoloihin ovat välillisiä ja syntyvät pääasiassa taloudellisten vaikutusten kautta. Toimintalinjan toteuttamisesta ei todennäköisesti aiheudu suoria elinympäristövaikutuksia. Välillisiä myönteisiä vaikutuksia elinympäristöön voi kuitenkin syntyä ympäristön laatuun ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyvien toimenpiteiden kautta. Ilmastomyönteisillä ja ekologisesti kestävillä ratkaisuilla on pitkällä tähtäimellä todennäköisesti myönteinen vaikutus ihmisten elämän laatuun. Vaikutukset luonnonvaroihin On tärkeää huomata, että sekä uusiutuvien että uusiutumattomien luonnonvarojen kasvavalla hyödyntämisellä on väistämättä vaikutuksia ympäristöön. Toimintalinja pyrkii toisaalta vastaamaan luonnonvarojen käyttöön liittyviin haasteisiin monipuolisella toimenpidevalikoimalla. Osaamisen kehittäminen luo uusia tapoja hyödyntää ja käyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla. Tässä suhteessa ohjelmalla on siten selkeä kytkös myös ympäristökuormituksen vähentämiseen ja ympäristön laadun parantamiseen. Välillisesti luonnonvarojen käytön edistäminen voi kuitenkin johtaa myös päinvastaisiin vaikutuksiin toiminnan laajentuessa ja luonnonvarojen kokonaiskäytön kasvaessa. Luonnonvarojen hallintaan ja ympäristöratkaisujen kehittämiseen liittyvät toimenpiteet ennaltaehkäisevät haitallisia ympäristömuutoksia; tältä osin vaikutukset ympäristön tilan säilyttämiseen ja/tai parantamiseen voivat muodostua merkittäviksi. Tuettavan toiminnan puitteissa on mahdollista kehittää ratkaisuja paikallisten resurssien paremmaksi hyödyntämiseksi (mukaan lukien hajautettujen tuotantomallien kehittäminen, ruoka- ja jätehuollon ratkaisut), minkä on katsottu olevan tärkeää erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien etäisyyksien olosuhteissa. Paikallisten ratkaisujen kehittämisellä voi olla mm. kuljetustarvetta vähentävä vaikutus ja siten välillisiä myönteisiä vaikutuksia ilmastoon. Valtakunnallinen teema Toimintalinjan 2 valtakunnallinen teema koskee osaamis- ja innovaatioverkostoja alueiden älykkään erikoistumisen tukena. Tavoitteena on tukea pk-yritysten ja oppilaitosten tarpeista lähtevää t&k&i –toimintaa ja erityisiä painopisteitä ovat esim. edelläkävijämarkkinoiden luominen, kansainvälistyminen, vastuullinen edelläkävijyys, digitaalisten aineistojen hyödyntäminen, luovien alojen ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan vahvistaminen. Toimenpiteillä edistetään myös alueiden eri toimijoiden kykyä hyödyntää rahoitus-
  • 44. 44 instrumentteja. Valtakunnallinen teema ei toistaiseksi sisällä erityisiä ympäristöön liittyviä tavoitteita tai toimenpiteitä, mikä on ilmasto- ja muiden ympäristötavoitteiden integroinnin kannalta selkeä puute. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen mukaan vähähiilistä taloutta kaikilla aloilla edistävään toimintaan tulee kohdentaa vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta, mikä huomioidaan hankevalintoja tehtäessä. Investointiprioriteetti sisältää yritysten sekä tutkimus- ja oppilaitosten pilottihankkeina toteutettuja ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä. Ohjelmatason myönteisten ympäristövaikutusten (päästöjen väheneminen, ilmastonmuutoksen hillintä) kannalta on olennaista, miten hyvin toimintalinjan 2 vähähiilisyyttä edistävät toimenpiteet tukevat sisällöllisesti myös toimintalinjan 1 toteutumista. Tavoiteltava tilanne on, että toimintalinjan 2 toimenpiteillä luodaan kysyntää vähähiilisyyttä tukeville hankkeille toimintalinjalla 1 sekä myös teemaa tukeville ESR-hankkeille. 5.3.3 Toimintalinja 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjan tavoitteena on edistää nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä, parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, turvata osaavan työvoiman saatavuutta, edistää työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä työ- ja elinkeinoelämän muutoksissa, kehittää työelämän laatua ja tuottavuutta sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa työelämässä. Pk-yritysten kasvun edellytyksiä tuetaan parantamalla työn tuottavuutta ja tuloksellisuutta mm. uudistamalla työn organisointia ja liiketoimintamalleja, vahvistamalla liiketoimintaosaamista ja kansainvälistymiseen liittyvää osaamista. Toimintalinjan 3 ESR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 234 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 467 milj. euroa), mikä on 47 % ESR-toimenpiteistä ja 18 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 3 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat: TT8: Työllisyyden edistäminen ja työvoiman liikkuvuuden tukeminen IP9: Työnhakijoiden ja työvoiman ulkopuolella olevien pääsy työpaikkoihin, myös paikallisten työllisyysaloitteiden kautta, ja työvoiman liikkuvuuden tukeminen ET 9.1 Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen IP10: Työntekijöiden, yritysten ja yrittäjien mukautuminen muutoksiin ET 10.1 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen työelämää kehittävien mallien ja toimintatapojen avulla IP11: Naisten ja miesten tasa-arvo sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen ET 11.1 Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventäminen
  • 45. 45 Vaikutusten arviointi Toimintalinja 3: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin. Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen -Työllisyyden, osaamisen ja tasa-arvon edistäminen lisää hyvinvointia. ++ - Työvoiman ja yrittäjien osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myönteisiä vaikutuksia ilmastoon ja muuhun luonnonympäristöön. (+) - Työvoiman ja yrittäjien osaamisen osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myönteisiä vaikutuksia rakennettuun ympäristöön. (+) Työvoiman ja yrittäjien osaamisen osaamisen kehittämisellä voi olla myönteisiä vaikutuksia luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. + - Työn uudenlaisella organisoinnilla voidaan edistää työpaikkojen ekologisuutta. (+) - Kansainvälistyminen, etniset vähemmistöt ja ulkomainen työvoima rikastuttavat kulttuuria (+) -Työelämän laadun parantaminen parantaa elämän laatua ++ Vaikutukset luonnonympäristöön Toimintalinjan vaikutukset ympäristöön ovat pääasiassa neutraaleja. Merkittäviä suoria vaikutuksia fyysiseen ympäristöön ei todennäköisesti synny. Ympäristökytkentöjä voi kuitenkin liittyä yrittäjien ja työntekijöiden osaamisen kehittämiseen uudenlaisia osaamistarpeita vastaaviksi. Osaamisperustan kehittämisellä voi olla ympäristöön myönteisiä välillisiä vaikutuksia, joiden merkittävyyttä on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja hyvinvointiin työllisyyden edistämisen kautta. Toimintalinja sisältää kohdennettuja toimenpiteitä mm. työttömyysuhan alaisena oleville ja lyhyen aikaa työttömänä oleville sekä pitkäaikaistyöttömille, nuorille ja maahanmuuttajille. Tavoitteissa on myös tunnistettu olemassa oleva ja tuleva työvoimapula tietyillä sektoreilla (esim. sosiaali- ja terveyssektori) ja siihen liittyvä tarve työperäiseen maahanmuuttoon sekä maahanmuuttajien integroimiseen suomalaiseen työelämään. Toimenpiteillä edistetään myös työntekijöiden, yritysten ja yrittäjien mukautumista muutoksiin ja tavoitteena on mm. työelämän laadun parantaminen. Myönteisten vaikutusten kannalta on erityisen tärkeää valmistella toimenpiteitä yhdessä EAKR toimintalinjojen toimenpiteiden kanssa (pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen), koska juuri pk-yrityksissä sijaitsevat potentiaaliset työpaikat. Toimintalinjan vaikutukset rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin ovat lyhyellä tähtäimellä luonteeltaan välillisiä, mutta voivat pitemmällä aikavälillä muodostua hyvinkin positiivisiksi, mikäli toimenpiteillä aikaansaadaan muutoksia totuttuihin toimintatapoihin ja asenteisiin.
  • 46. 46 Valtakunnalliset teemat Toimintalinjan 3 valtakunnallisen osion teemoja ovat nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllisyys, työvoiman täyskäyttö, nopean työllistymisen mallit sekä työelämän laadun parantaminen. Valtakunnallinen osio täydentää toimintalinjan myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia väestöön ja ihmisten elinoloihin sekä tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseen. Valtakunnallisessa suunnitelmassa on esimerkillisesti huomioitu toimintalinjojen väliset suhteet. Valtakunnallisessa osiossa on horisontaalisena periaatteena kaikkien kohderyhmien (esim. nuoret, pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset, ikääntyvät, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, yrittäjät, yritysten henkilöstö) osalta huomioitu kestävä kehitys. Päätavoitteena on kestävyyden sosiaalinen näkökulma, mutta suunnitelman mukaan myös ilmasto- ja muu ympäristöosaaminen on tärkeällä sijalla osaamisen kehittämisessä. Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että hankkeita valitessa huomioidaan toimintalinjan yhteydet EAKR-toimintalinjojen kanssa (sosiaaliset vaikutukset) ja että ympäristöosaaminen ja -vastuullisuus sisällytetään osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseen kattavasti (ekologiset ja kulttuuriset vaikutukset) esim. priorisoimalla hankevalinnoissa tällaisia hankkeita. 5.3.4 Toimintalinja 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjan tavoitteena on kehittää koulutuksen ja työelämän kytköksiä, parantaa koulutustarjonnan laatua ja osuvuutta sekä vahvistaa työvoiman ammattitaitoa ja elinikäistä oppimista. Keskeistä on koulutuksen ja työelämän siirtymävaiheiden parantaminen etenkin koulutus- ja/tai työuran alkuvaiheessa sekä osaamisen, valmiuksien ja innovaatio-kyvykkyyden kehittäminen työelämätarpeiden pohjalta. Osaavan työvoiman saatavuutta parannetaan tukemalla elinikäistä oppimista ja ohjausta. Toimintalinjan toimenpiteillä kehitetään ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen laatua vastaamaan paremmin kasvu- ja rakennemuutosalojen osaamistarpeita. Toimintalinjan 4 ESR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 164 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 328 milj. euroa), mikä on 33 % ESR-toimenpiteistä ja 13 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 4 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat: TT9: Investoiminen koulutukseen, ammattitaitoon ja elinikäiseen oppimiseen IP12: Parannetaan pääsyä elinikäiseen oppimiseen, kohennetaan työvoiman ammattitaitoa ja pätevyyttä ja lisätään koulutusjärjestelmien relevanttiutta työmarkkinoiden kannalta ET 12.1 Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen ET 12.2 Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen
  • 47. 47 Vaikutusten arviointi Toimintalinja 4: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin. Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen -Koulutuksen laadun ja tarjonnan kehittäminen lisää kohderyhmien työllistymismahdollisuuksia ja hyvinvointia. ++ -Osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myönteisiä vaikutuksia luonnonympäristöön vähähiilisyysja ympäristöosaamisen kautta – erityisesti keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä. (+) -Osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myönteisiä vaikutuksia rakennettuun ympäristöön. (+) -Osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myönteisiä vaikutuksia luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. (+) -Koulutus tuottaa osaavaa työvoimaa mahdollistaen taloudellisen kasvun + Vaikutukset luonnonympäristöön Toimintalinjan vaikutukset ympäristöön ovat pääasiassa neutraaleja. Merkittäviä suoria vaikutuksia fyysiseen ympäristöön ei todennäköisesti synny. Toimintalinjan toimenpiteillä voi olla välillisiä myönteisiä ekologisia vaikutuksia sitä kautta, että ympäristöosaaminen koulutuksen avulla lisääntyy ja sitä hyödynnetään elinkeinotoiminnassa pyrkimyksissä vähähiiliseen talouteen. Kasvatuksella ja koulutuksella on keskeinen asema pyrittäessä muuttamaan ihmiskunnan toimintaa kestävään suuntaan. Kestävä kehitys on aihekokonaisuutena oppilaitosten opetussuunnitelmien perusteissa. Ammatillisessa koulutuksessa ja työssä oppimisessa kestävän kehityksen edistäminen on kaikille aloille yhteinen painotus; oman alan ympäristöosaaminen kuuluu ammattitaitoon. Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Koulutuksen ja elinikäisen oppimisen sekä työelämälähtöisen osaamisen kehittämisen avulla edistetään ihmisten työllistymistä ja sitä kautta väestön elinoloja ja hyvinvointia. Myönteisten vaikutusten kannalta on erityisen tärkeää valmistella toimenpiteitä yhdessä toimintalinjan 1 EAKR-toimenpiteiden kanssa. Toimintalinjan toimenpiteillä voi olla välillisiä myönteisiä kulttuurisia vaikutuksia sitä kautta, että ympäristöosaaminen koulutuksen avulla lisääntyy ja sitä hyödynnetään esim. kaupungeissa pyrkimyksissä vähähiiliseen talouteen (yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, kestävä liikenne, kaupunkikuva). Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia. Osaavaa työvoimaa tuotetaan työelämälähtöisesti mm. yritysten ja julkisen sektorin tarpeiden mukaan ja samalla edistetään pk-yritysten kasvun, kehittymisen ja kansainvälistymisen edellytyksiä.
  • 48. 48 Valtakunnalliset teemat Toimintalinjan 4 valtakunnallisen osion toimenpiteiden tavoitteena on turvata osaavan työvoiman saatavuus valtakunnallisesti eri alueilla ja aloilla vahvistamalla koulutuksen järjestäjien palvelukykyä sekä parantamalla niiden toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Toimenpiteet edistävät osaltaan toimintalinjan ympäristövaikutuksia. Ympäristönäkökulman huomioon ottaminen aiempaa vahvemmin kaikessa toiminnassa ja pyrkimys kestävään kasvuun haastaa kehittämään ympäristön korkeaan laatuun, resurssitehokkuuteen, vähähiilisyyteen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvää osaamista kullekin alalle soveltuvalla tavalla. Sosiaalisesti kestävää kehitystä edistetään huomioimalla osaamisen kehittämisessä aliedustettuina olevat ryhmät. Valtakunnallisten toimien toteuttaminen edellyttää merkittävää fokusointia ja yhteensovitusta alueellisten toimenpiteiden kanssa. Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että hankkeita valitessa huomioidaan toimintalinjan yhteydet EAKR-toimintalinjoihin (sosiaaliset vaikutukset) ja että ympäristöosaaminen ja -vastuullisuus sisällytetään osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseen kattavasti (ekologiset ja kulttuuriset vaikutukset) esim. priorisoimalla hankevalinnoissa tällaisia hankkeita. 5.3.5 Toimintalinja 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjan tavoitteena on lisätä yhteiskunnan laitamille joutuneiden osallisuutta työ- ja toimintakykyä parantamalla ja ehkäistä siten köyhyyttä. Toimenpiteiden kohteena ovat syrjäytyneet ja suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat väestöryhmät, joiden sosiaalinen osallisuus on uhatuin. Heitä voivat olla mm. yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneet nuoret, maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt esim. romanit, pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömät, työmarkkinoiden ulkopuolella olevat työikäiset ja pitkäaikaissairaat. Toimenpiteillä vahvistetaan työelämäosallisuutta ja kehitetään heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen tähtääviä palveluja, parannetaan palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä asiakaslähtöisyyttä. Toimintalinjalla mm. kehitetään sosiaalista osallisuutta parantavia palveluinnovaatioita, interaktiivisia palvelurakenteita sekä verkostoja. Lisäksi otetaan käyttöön ja hyödynnetään uusia teknologiaratkaisuja ottaen huomioon myös harvaan asutun alueen tarpeet. Toimintalinjan 5 ESR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 99 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 199 milj. euroa), mikä on 20 % ESR-toimenpiteistä ja 8 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 5 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat: TT10: Sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjunta IP13: Aktiivinen osallisuus ET 13.1 Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen
  • 49. 49 Vaikutusten arviointi Toimintalinja 5: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin. Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen -Osallisuuden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy parantaa kohderyhmien terveyttä, hyvinvointia ja elinoloja. ++ -Välillisesti ympäristökytkentöjä voi syntyä osallisuuden ja osaamisen vahvistamisen kautta ja toimenpiteiden liittyessä esim. lähiympäristön hoitoon. 0/(+) -Välillisesti ympäristökytkentöjä voi syntyä osallisuuden ja osaamisen vahvistamisen kautta ja toimenpiteiden liittyessä esim. lähiympäristön hoitoon. 0/ (+) -Syrjäytymisestä yhteiskunnalle koituvien kustannusten väheneminen. + -Työ- ja toimintakyvyn ylläpito parantaa elämisen laatua ja työllistymismahdollisuuksia ++ -Aktiivinen osallistuminen oman ympäristön kehittämiseen lisää viihtyisyyttä ++ Vaikutukset luonnonympäristöön Toimintalinjalla ei ole helposti tunnistettavia kytkentöjä ympäristön tilan kehittymiseen. Tavoitteiden ja toimenpiteiden luonteesta johtuen toimintalinjan vaikutukset ympäristöön ovat todennäköisesti pääosin neutraaleja. Välillisesti ympäristökytkentöjä voi syntyä osallisuuden vahvistamisen kautta ja toimenpiteiden linkittyessä esim. lähiympäristön, kulttuuriympäristöjen tai maiseman tilan parantamiseen. Toimenpiteillä edistetään myös monikulttuurisuutta. Toteutettavien toimenpiteiden luonteesta riippuen voi siten syntyä myös vaikutuksia fyysisen ympäristön tilaan. Palvelujen saavutettavuuden kehittämisellä harvaan asutulla alueella voi olla myönteisiä ympäristövaikutuksia, mikäli se johtaa liikkumistarpeen vähenemiseen. Vaikutuksia ei ole tässä vaiheessa mahdollista arvioida yksityiskohtaisemmin. Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia väestön hyvinvointiin ja elinoloihin sekä terveyteen erityisesti ko. kohderyhmien osalta. Toimenpiteiden avulla edistetään kohderyhmän työllistymistä, vähennetään syrjäytymistä ja lisätään kohderyhmän aktiivista osallistumista sekä sosiaali-, terveys-, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden hyödyntämistä. Toimintalinjan toimenpiteillä edistetään myös yhteisöllisyyttä, joka vaikuttaa myös ihmisten hyvinvointiin. Toiminnan yleistavoitteena on vähentää taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta.
  • 50. 50 Toimintalinjan toteutuksella on myös taloudellisia vaikutuksia. Syrjäytyminen ja siitä aiheutuvat muut ongelmat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Kansalaisyhteiskunnan ja kolmannen sektorin osallistuminen syrjäytymisen ehkäisyyn sekä kohderyhmän kokonaisvaltainen huomioiminen tuovat lisää tehokkuutta ja vaikuttavuutta toimintaan. Valtakunnalliset teemat Toimintalinjan 5 valtakunnallisen osion tavoitteena ovat hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työ- ja toimintakyvyn edistäminen, integroitujen ja moniammatillisten toimintamallien ja palvelujärjestelmien vahvistaminen sekä osallisuutta estävien ja edistävien tekijöiden tunnistaminen ja osallisuutta tukevien toimintamallien kehittäminen. Valtakunnallinen toiminta on luonteeltaan strategista kehittämistä, jolla pyritään koko maata koskeviin rakenteellisiin muutoksiin. Vaikutukset väestön hyvinvointiin ja elinoloihin sekä terveyteen ovat myönteisiä. Tavoitteena on saada aikaan pysyviä koko maata koskevia vaikutuksia, joten vaikutukset muodostuvat todennäköisesti merkittäviksi. Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että kohderyhmät tavoitetaan mahdollisimman kattavasti (sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset). Myönteisten ekologisten ja kulttuuristen vaikutusten kannalta on olennaista se, missä määrin priorisoidaan hankkeita, jotka sisältävät lähiympäristön, kulttuuriympäristöjen ja maiseman tilan parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. 5.4 Rajat ylittävät ympäristövaikutukset Tarkastelussa oleva Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma on kansallinen eikä sen toimenpiteillä pääasiallisesti ole rajat ylittäviä vaikutuksia. Toteutusalue rajautuu idässä Venäjään, Pohjoisessa Norjaan ja lännessä Ruotsiin sekä etelässä Itämereen/Viroon. Rajat ylittäviä välillisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä sitä kautta, että tehdään yhteistyötä ja haetaan synergioita EU:n rajat ylittävien rahoitusohjelmien kanssa tai toteuttamalla EU:n Itämeren alueen strategiaan liittyviä yhteistyöhankkeita. Ohjelma ei sisällä toimenpiteitä, joilla olisi kansainvälisesti merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia. 5.5 Kokonaisvaikutusten arviointi Ohjelman myönteiset ympäristövaikutukset syntyvät talouden rakenteen uudistumisen kautta sekä ympäristömyönteisten ratkaisujen, toimintatapojen ja tuotteiden yleistymisen kautta. Tässä suhteessa merkitystä on paitsi yrityksissä tehtävillä toimenpiteillä, myös muulla kehittämistoiminnalla ja julkisen sektorin suunnannäyttäjän roolilla. Merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä lähinnä kumulatiivisesti taloudellisen toiminnan volyymin kasvaessa, mikäli se johtaa kokonaisuutena lisääntyvään luonnonvarojen käyttöön, liikennevirtoihin ja päästöihin. Riskinä on, että ympäristömyönteisten ratkaisujen käyttöön otto ei yleisty suunnitellusti ja kasvu syö tavoitellut myönteiset ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset. Toimeenpanovaiheessa on sen vuoksi tärkeää varmistaa suunnitelman ympäristöpainotusten toteutuminen ja vaikuttavuus. Kokonaisvaikutuksia arvioitaessa on huomattava, että BKT:n kasvun ja ympäristökuormituksen välinen kytkentä ei ole suoraviivainen. Suomessa BKT:n kasvu ja kasvihuonekaasupäästöt ovat ainakin jossain määriin irtaantuneet toisistaan 90-luvun loppupuolelta lähtien (ks. kuva 7, s. 19). Kehitys kertoo sekä rakenteellisista muutoksista taloudessa että tuotantotoiminnan ominaiskuormituksen vähentymisestä. Manner-Suomen
  • 51. 51 rakennerahasto-ohjelma tukee tätä kehitystä: ohjelma luo puitteitta talouden uudistumiselle ja siten palvelu- ja osaamisintensiivisten alojen kehitykselle. Toisaalta tavoitteena on perinteisten vahvojen alojen ja luonnonvarojen entistä kattavampi hyödyntäminen, mikä voi vaikuttaa kokonaiskuormituksen osalta toiseen suuntaan. Luonnonvaroja käyttävän ja päästöjä aiheuttavan toiminnan osalta ohjelmassa on kuitenkin asetettu selkeitä kestävyystavoitteita (vähähiilisyys, luonnonvaratehokkuus), jotka toteutuessaan pienentävät tuotantotoiminnan ominaiskuormitusta. Mikäli kehitys johtaa merkittävään uuteen teolliseen toimintaan, voi kokonaiskuormitus kasvaa, vaikka tehostamistoimenpiteiden seurauksena suhteellinen kuormitus vähenisikin. Ohjelman ympäristövaikutukset syntyvät lähinnä EAKR-toimintalinjojen 1 ja 2 toimenpiteiden seurauksena. Kehittämistoiminnan vaikutukset ympäristöön ovat yleensä välillisiä, kun taas investointien osalta voidaan tunnistaa myös suoria vaikutuksia. ESR-toimintalinjojen vaikutukset fyysisen ympäristöön ja sen tilan kehittymiseen ovat pääosin neutraalit, mutta välillisiä vaikutuksia voi syntyä muun muassa osaamisen kehittämisen kautta. Vähähiilisyys- ja ympäristöosaamisen edistämisen mahdollisuudet tulisikin voimakkaammin tuoda esille myös ESR-toimenpiteissä – ei vain siksi, että niillä on selkeä kytkentä EAKR-toimien vähähiilisyyttä koskeviin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin vaan myös siksi, että niillä on mahdollista aikaansaada kauaskantoisempia, asenteisiin ja erilaisiin valintoihin heijastuvia vaikutuksia. Ohjelman toimenpiteillä arvioidaan olevan potentiaalisesti merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ilmastopäästöihin. Vaikutukset ilmastoon syntyvät yritysten ja julkisen sektorin ottaessa käyttöön uusia vähähiilisiä ratkaisuja, jotka liittyvät erityisesti uusiutuvan energian ja energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen. Toimenpiteiden seurauksena voi parhaimmillaan syntyä vaikutusketjuja, jotka ohjaavat kehitystä vahvasti kohti vähähiilisempää tuotantotoimintaa ja energiataloutta. Ohjelman tavoitteiden toteutuessa uusiutuvan energian osuus ja alueiden energiaomavaraisuus kasvaa. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen mukaan vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta tulee kohdentaa vähähiilistä taloutta kaikilla aloilla edistävään toimintaan eli uusiutuvan energian hyödyntämistä, uutta energiateknologiaa tai energiatehokkuutta edistävään toimintaan, mikä mahdollistaa merkittävät kehittämispanokset ilmastotekijöiden kannalta myönteisten ratkaisujen yleistymiseen. Ohjelman kokonaisvaikutusten merkittävyyttä ilmaston kannalta on kuitenkin vaikea ennalta arvioida. Ohjelma ei itsessään mahdollista merkittäviä uusia energiainvestointeja, mutta voi toimia käynnistysmekanismina investoinneille. Ilmastomyönteisten toimien vaikuttavuus on osin riippuvainen yhteiskunnan muista samaan suuntaan vaikuttavista toimenpiteistä. Riskinä on, että kehittämispanostuksista huolimatta elinkeinotoiminnan ja siihen liittyvän liikenteen ilmastopäästöt kasvavat talouden vahvistumisen ja kasvun myötä. Toisaalta elinkeinorakenteen uudistaminen luo merkittäviä mahdollisuuksia vähähiilisten alojen kehitykselle. Ohjelman mahdollisuudet/riskit ympäristönäkökulmasta Mahdollisuudet Riskit 1) palvelu- ja osaamisintensiivisten alojen osuuden kasvu; ”vähähiiliset alat” laajasti ymmärrettynä 2) tuotantotoiminnan kuormituksen vähentäminen (uusiutuminen, ympäristömyönteiset ratkaisut) 3) vähähiiliset raaka-aineet, tuotteet, palvelut, ratkaisut 4) osaamisen vahvistuminen 1) hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia ei huomioida suunnittelu- ja toteutusvaiheessa riittävästi tai se jätetään kokonaan tekemättä 2) luonnonvarojen käytön kasvu + tehostamis- ja hallintatoimenpiteiden vaikuttavuus jää heikoksi 3) liikenne- ja muiden päästöjen kasvu seuraa talouden kasvua
  • 52. 52 Liikennepäästöjen kasvu on pitkään seurannut talouden kasvua. Ohjelman pyrkimys alueiden elinkeinoelämän vahvistamiseen ja luonnonvarojen kattavampaan hyödyntämiseen todennäköisesti kokonaisuutena ottaen lisää liikennettä. Vähähiilisyystavoitteen näkökulmasta panostukset liikenteen tehokkuuteen, liikennevirtojen hallintaan ja kestävien liikenneratkaisujen kehittämiseen muodostuvat tärkeiksi ja voivat epäsuorasti auttaa hillitsemään liikennemääriä ja liikenteen päästöjä. Ohjelmalla ei arvioida olevan merkittäviä suoria ympäristön tilaa heikentäviä vaikutuksia. Haitallisia vaikutuksia voi kuitenkin syntyä kumulatiivisesti eri toimenpiteiden seurauksena sekä välillisesti kehittämistoimenpiteiden johtaessa merkittäviin investointihankkeisiin. Ohjelman yleistavoitteena on alueiden luonnonvarojen kattavampi käyttöön otto, mikä voi johtaa myös negatiivisiin luonnonympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin. Käyttöpaineita kohdistuu erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen metsävarojen ja mineraalivarojen lisäkäyttöön. Metsävarojen osalta on otettava huomioon metsäteollisuuden rakennemuutos, joka on osalla aluetta vapauttanut raaka-ainetta muuhun käyttöön. Raaka-aineiden tuotanto ei ole ohjelman suoranaisia rahoituskohteita, mutta kaikki energia- ja luonnonvara-alan kehittäminen heijastuu väistämättä myös tuotantopäähän. Alueiden resurssien käytön lisäämisen ohella ohjelma pyrkii samalla myös laajalla keinovalikoimalla luonnonvarojen käytön ympäristölliseen kestävyyden ja luonnonvaratehokkuuden parantamiseen, mikä ohjaa kehitystä ekologisesti kestävämpään suuntaan. Ohjelman puitteissa rahoitettavien tuotannollisten investointien ja rakentamishankkeiden vaikutukset syntyvät lähinnä kumulatiivisesti (koska yksittäiset tuettavat toimenpiteet ovat verrattain pieniä) ja riippuvat keskeisesti hankkeiden luonteesta ja sijainnista. Arviointi perustuu käsitykseen, että ohjelma ei mahdollista sellaisen kokoluokan investointihankkeita, joilla voisi toteutuessaan olla merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Välillisesti kehittämistoimet voivat kuitenkin johtaa myös merkittävään rakentamiseen eri sektoreilla. Ohjelma ei sisällä sellaisia alueellisesti kohdennettuja tavoitteita tai toimenpiteitä, joiden toteuttaminen voisi välittömästi vaarantaa Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvia alueita. Natura-alueilla tai näiden ulkopuolella toteutettavien hankkeiden vaikutukset on kuitenkin arvioitava, ellei ole varmaa etteivät ne vaikuta kielteisesti alueen suojelutavoitteisiin. Viranomaisten on edellytettävä erityistä vaikutusten arviointia kaikilta sellaisilta hankkeilta ja suunnitelmilta, jotka saattavat yhdessä tai erikseen vaikuttaa Natura-alueen koskemattomuuteen. Merkittävästi haittaaville hankkeille ei myönnetä lupaa. Haitallisia ihmisiin kohdistuvia viihtyisyys- ja terveyshaittoja voi syntyä muun muassa uusiutuvan energian tuotannon kehittämisen, yritystoiminnan laajentumisen ja liikennehankkeiden seurauksena (esim. ilmapäästöt, melu). Em. toimenpiteiden vaikutuksia on mahdollista ehkäistä ja lieventää hankekohtaisessa suunnittelussa. Ohjelmalla ei kokonaisuutena arvioida olevan merkittäviä ihmisten elinympäristön laatua heikentäviä vaikutuksia. Ihmisiin kohdistuvat myönteiset vaikutukset ovat kokonaisuutena arvioiden merkittäviä ja luonteeltaan pääasiassa taloudellisia ja sosiaalisia. Hyvinvointivaikutukset syntyvät suoraan ja välillisesti yritystoiminnan vahvistumisen, työllisyyden ja työkyvyn parantumisen, osaamisen kehittämisen ja osallisuuden vahvistamisen kautta. Tässä suhteessa erityistä merkitystä on ESR-toimintalinjojen toimenpiteillä. Myönteisten ympäristövaikutusten edistämisen kannalta on myös keskeistä, että rakennerahasto-ohjelman (ja alueellisten suunnitelmien) toteutus kytketään tiiviisti maaseutu-, meri- ja kalatalous- sekä rajat ylittävien ohjelmien, LIFE-ohjelman ja kansallisesti rahoitettavien toimenpiteiden toteutuksen kanssa.
  • 53. 53 6 Vaihtoehtojen vertailu Tarkasteltavat vaihtoehdot ovat: VE0) Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa ei laadita vaan kehittäminen perustuu kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin toimiin, VE1) Rakennerahasto-ohjelma laaditaan poliittisten linjausten mukaisesti ja EU-rahoitusta ohjautuu ohjelman mukaiseen kehittämistoimintaan sekä VE2) Rakennerahasto-ohjelman toteutuksessa korostetaan VE1:tä voimakkaammin ympäristönäkökulmaa ja vähähiilisyyttä edistäviä hankkeita priorisoidaan hankkeiden valintakriteereissä. Ympäristön kannalta ongelmallisia hankkeita ei rahoiteta. Ympäristönäkökulmasta VE1:n lisäarvo liittyy elinkeinorakenteen uudistamiseen, yritysten ympäristökilpailukyvyn kehittämiseen, vähähiilisten ratkaisujen käyttöön ottoon erityisesti päästökauppasektorin ulkopuolella sekä ympäristö- ja luonnonvaraosaamisen kehittämiseen. Kielteisten vaikutusten näkökulmasta ohjelma tukee taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen käytön volyymin kasvua ja voi siten välillisesti lisätä kokonaispäästöjä/kulutusta. Arvioinnin perusteella ohjelman ympäristövaikutukset (myönteiset ja kielteiset) syntyvät lähinnä EAKRtoimintalinjojen 1 ja 2 toimenpiteiden seurauksena. ESR-rahoituksen osalta vaikutukset ympäristöön jäävät vähäisemmiksi, sen sijaan ESR-toiminnassa korostuvat sosiaaliset vaikutukset. Ohjelman kokonaisrahoituksesta noin kaksi kolmasosaa kohdistuu EAKR-toimintalinjoille. Etelä- ja Länsi-Suomeen kohdistuu alueellisista ohjelmavaroista noin 30 % ja Itä- ja Pohjois-Suomeen noin 70 %. Näin ollen voidaan olettaa, että Itä- ja Pohjois-Suomessa ohjelman toimenpiteiden ympäristövaikutukset ovat merkittävämpiä ja Etelä- ja LänsiSuomessa enemmän välillisiä. Uusiutuvaan energiaan ja vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin on joka tapauksessa käytettävä vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta. Ilmastovaikutusten merkittävyys riippuu toteutettavien hankkeiden laadusta sekä siitä, missä määrin koko ohjelma (ml. ESR-toimenpiteet) ja muut yhteiskunnan toimet tukevat tätä tavoitetta. 0-vaihtoehtoon verrattuna VE1:ssä korostuvat vähähiilisyyteen liittyvät toimenpiteet ja niiden potentiaalinen lisäarvo ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ohjelman painopiste on elinkeinojen kehittämisessä; ympäristötavoitteiden integroinnin näkökulmasta elinkeinolähtöisyys on merkinnyt vähähiilisyyteen ja ympäristön laatuun liittyen toimenpiteiden kohdistamista erityisesti pk-sektorille sekä sitä palvelevaan kehittämistoimintaan. Ympäristönäkökulma on siten kytketty osaksi elinkeinojen kilpailukyvyn kehittämistä. VE1 kohdentaa rahoitusta luonnonvarojen käytön kestävyyden edistämiseen ja vastaa siten yhteen alueiden kehittämisen keskeisistä haasteista. Ympäristön tilaa suoraan kohentavia toimenpiteitä (esim. ympäristön kunnostaminen, muu ympäristörakentaminen) ei ole sisällytetty ohjelman toimenpiteisiin. Infrastruktuurihankkeiden osuus ohjelman rahoituksesta jää todennäköisesti pienemmäksi kuin aiemmin. VE1 merkitsee, että näiden toimenpiteiden osalta korostuvat kansalliset, alueelliset ja paikalliset toimet. SOVA-prosessin aloitusvaiheen palautteessa esitettiin kritiikkiä Itä- ja Pohjois-Suomen saavutettavuutta parantavien toimenpiteiden osalta, koska niillä katsottiin olevan todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Liikennehankkeiden osalta arvioinnissa tunnistettiin sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia; kokonaisuutena arvioiden ohjelman mahdollistaman infrarakentamisen haitalliset ympäristövaikutukset eivät todennäköisesti muodostu merkittäviksi. Ohjelmatasolla merkittävien kielteisten vaikutusten syntyminen edellyttäisi laajahkoja muutoksia luonnonolosuhteissa, ihmisten elinympäristössä tai liikenteen päästöissä. Merkittävyyden arvioinnissa on otettu huomioon käytettävissä olevan rahoituksen määrä, hankkeiden luonne (olemassa olevien yhteyksien parantaminen, ml. ohjelmakauden 2007-2013 kokemukset toteutetuista hankkeista) ja alueella tapahtuvan muun rakentamisen volyymi.
  • 54. 54 Vähähiilisyyteen liittyvien tavoitteiden näkökulmasta merkitystä on kuitenkin sillä, mitä liikenne-/muita saavutettavuuden muotoja ohjelmasta tuetaan. Vaihtoehdossa VE1 rahoitusta kanavoituu liikennejärjestelyjen ohella kestävän liikenteen kehittämiseen. Rahoituksen painottuminen vähäpäästöisiin kestävän liikenteen ratkaisuihin tukee ilmastotavoitteiden saavuttamista. Riskinä on käytettävissä olevan rahoituksen painottuminen hankkeisiin, jotka tukevat päästöjä aiheuttavaa liikkumista. VE1:n vaikutukset voivat eri tavoitteet (taloudelliset, sosiaaliset, ympäristö) huomioon ottaen olla kokonaisuutena ottaen myönteisiä logistiikan, saavutettavuuden, liikenteen sujuvuuden ja kestävän liikenteen ratkaisujen kehittämisen seurauksena. Ympäristön kannalta merkittävästi haitallisia hankkeita ei myöskään VE1:ssä tule rahoittaa. Vaihtoehto 2 on skenaario, jossa ohjelman toteutuksessa korostetaan ympäristöystävällisyyttä ja pidättäydytään rahoittamasta ympäristön kannalta haitallisia hankkeita. Vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden EAKR-rahoitusosuudelle asetetaan VE1:n 25 %:ia selvästi korkeampi tavoitetaso. Itä- ja Pohjois-Suomen pkyritysten saavutettavuuteen liittyvät toimenpiteet ovat selvästi VE1:tä rajatumpia liittyen lähinnä kestävän liikenteen ja kuljetustarpeiden optimoinnin edistämiseen. Myös ESR-toiminnan sisällöissä korostetaan kestävän kehityksen ulottuvuuksia ja hyödynnetään laajasti koulutustoimenpiteiden mahdollisuuksia ympäristökasvatuksen ja –tietoisuuden parantamisen välineinä. VE2 olisi ohjelman keskipitkän ja pitkän tähtäimen ilmasto- ja ympäristövaikutusten näkökulmasta kiistatta paras vaihtoehto, mutta sen toteuttavuuden ongelmana olisi EAKR:n osalta luopuminen osasta pk-yrityksille tärkeää kehittämistoimintaa. Paikallisten raaka-aineiden ja energialähteiden hyödyntämiseen ei suunnattaisi VE1:n suuruista kehittämisrahoitusta, vaan se olisi korvattava mahdollisella kansallisella rahoituksella. Osa ohjelmalle asetetuista pk-yritysten toimintaedellytysten ja kasvupotentiaalin parantamiseen liittyvistä tavoitteista jäisi toteutumatta. Vähähiilisyyttä edistävälle toiminnalle asetettava merkittävästi korkeampi tavoitetaso johtaisi ainakin ohjelmakauden alussa laadullisesti ja sisällöllisesti kirjavaan hankekantaan ja mahdollisiin vaikeuksiin ohjelman liikkeellelähdössä ja toteutuksessa. Koska VE2 edellyttäisi luopumista ympäristön kannalta ongelmallisista hankkeista, tapahtuisi niiden rahoittaminen muuta kautta. Tällöin menetettäisiin mahdollisuus päästä rakennerahasto-ohjelman ohjausmekanismien avulla vaikuttamaan näiden hankkeiden ympäristölle haitallisten vaikutusten minimointiin. Siten VE2:n toteuttaminen saattaisi välillisesti lisätä ympäristölle haitallisia hankkeita ohjelman ulkopuolella. Vaihtoehto 1:tä voidaan pitää tasapainoisena kokonaisuutena, jossa yhdistyvät elinkeinotoiminnan, erityisesti pk-yritysten, kehittäminen ja toimintaympäristön ja –edellytysten parantaminen kestävän kehityksen ja erityisesti ympäristönäkökohtien vaatimukset huomioiden. Ohjelman toteutuksessa on kuitenkin syytä ja realististakin tavoitella vähähiilistä taloutta edistäville toimenpiteille asetettua 25 %:n vähimmäistavoitetta korkeampaa osuutta EAKR-rahoituksesta. Myös ESR:n toimenpiteisiin tulee pyrkiä kytkemään kestävän kehityksen näkökulmia korostavia elementtejä. 7 Ohjelman suhde ympäristötavoitteisiin ja kestävään kehitykseen Ohjelman EAKR-toimenpiteiden päätavoitteena on vahvistaa alueiden elinkeinorakennetta kehittämällä pkyritysten kilpailukykyä ja alueiden osaamista sekä Itä- ja Pohjois-Suomen osalta myös parantamalla alueen pk-yritysten saavutettavuutta. ESR-toimenpiteiden tavoitteena on edistää työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden varmistaminen on ohjelman keskeisenä sisältönä – merkittävimmät välittömät vaikutukset syntyvät näillä kestävän kehityksen ulottuvuuksilla. Ympäristönäkökulmasta merkittäväksi muodostuu se, että ohjelma vauhdittaa ja suuntaa elinkeinotoiminnan rakenteellista muutosta. Suuntaus on perustuotannosta osaamisintensiivisille aloille ja palveluihin. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta.
  • 55. 55 Ympäristötavoitteiden integrointi ohjelmaan on toteutettu horisontaalisesti kytkemällä ne osaksi yritysten kilpailukyvyn ja alueen osaamisen kehittämistä. Samaan aikaan, kun pyritään lisäämään taloudellisen toiminnan määrää, pyritään myös ratkaisemaan olemassa olevia ja mahdollisia uusia ympäristöongelmia. Ympäristönäkökulmasta ohjelman läpileikkaavina tavoitteina ovat vähähiilisen talouden ja luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen. Samat teemat nousevat tärkeiksi kestävyyskriteereiksi myös EU:n rakennepolitiikan painopisteiden näkökulmasta (Eurooppa 2020 -strategia). Ohjelma pyrkii vastaamaan aktiivisesti ilmastotavoitteisiin ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyviin haasteisiin. Ohjelman tavoitteiden toteutumisen seurauksena elinkeinotoiminnan ominaiskuormitus laskee yritysten ottaessa käyttöön vähähiilisiä ja resurssitehokkaita ratkaisuja. Ympäristömyönteisten tuotteiden ja teknologisten ratkaisujen syntymisen kautta vaikutukset ulottuvat parhaimmillaan myös laajemmalle alueelle. Ohjelmakaudella luonnonvarojen kokonaiskäyttö voi kasvaa (herkkyystekijänä teollisuuden rakenne), mutta kehitystä ohjaavat ennen kaikkea globaali kilpailu luonnonvaroista sekä ilmasto- ja energiapolitiikka. Ohjelman ympäristömyönteiset toimet keskittyvät erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään sekä muiden elinkeinotoiminnan ympäristökysymysten ratkaisemiseen. Ohjelma ei sisällä luonnon monimuotoisuuden tai ympäristön tilaa suoraan parantavia investointihankkeita (esim. ennallistaminen, kunnostaminen), mutta erityisesti toimintalinjalta 2 rahoitettavalla kehittämistoiminnalla on vahvoja kytkentöjä myös luonnonympäristön laadun turvaamiseen ja parantamiseen. Vähähiilisyyden edistämistä toteutetaan laajalla toimenpidevalikoimalla: vaikutuksiltaan merkittäviä kehittämiskohteita on tunnistettu sekä yritys- että julkisella sektorilla ja useilla toimialoilla, ml. rakentaminen ja liikenne. Uusiutuvan energian käytön lisäämisen ohella ohjelma panostaa vähähiilisyyttä edistäviin tuotantomenetelmiin, tuotteiden kehitykseen ja materiaalitekniikan osaamiseen. Vähähiilisyyteen liittyviä tavoitteita edistettäessä tulee kuitenkin tiedostaa, että osalla näistä tavoitteista saattaa olla kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Ohjelman seurauksena alueiden ympäristöosaaminen kehittyy; ohjelmassa on esitetty toimenpiteitä, jotka luovat edellytyksiä uusien innovaatioiden syntymiselle ja toimintatapojen muutokselle. Osaamisen ja innovaatioiden painottaminen yritystoiminnassa todennäköisesti johtaa ympäristön kannalta myönteiseen kehitykseen. Toimenpiteiden myönteiset vaikutukset voivat muodostua merkittäviksi erityisesti pidemmällä aikavälillä yritysten ja yhteisöjen ympäristövastuullisuuden ja ekotehokkuuden vahvistumisen kautta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ympäristönäkökulma on integroitu erityisesti osaksi EAKR-toimintalinjojen tavoitteenasettelua ja toimenpiteitä. ESR-toiminnan kytkentä ympäristötavoitteisiin on vähäisempi. Kokonaisuutena arvioiden ohjelma painottaa kestävän tuotannon tematiikkaa ja yritysten ympäristökilpailukykyä. Pk-sektoria palvelevien toimenpiteiden lisäksi ohjelma mahdollistaa myös yleisemmän vähähiilisyyteen, luonnonvarojen hallintaan ja ympäristön laatuun liittyvän kehittämistoiminnan. Ympäristönäkökulman integrointi ohjelmaan: esimerkkejä toimintalinjakohtaisista tavoitteista ja tuettavasta toiminnasta. Toimintalinja (TL1) pk-yritysten kilpailukyky Ympäristönäkökulman integrointi  Uusiutuvan energian käyttöön otto  Energia- ja materiaalitehokkaiden ratkaisujen käyttöön otto, sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntäminen  Energiayrittäjyys ja hajautettu energiantuotanto  Energia- ja materiaalitehokkaat tuotteet ja tuotantoprosessit  Ympäristövastuullisen liiketoiminnan kehittäminen
  • 56. 56  kansainvälisyyden edistäminen, ml. energiaosaamisen vienti  Kestävän kehityksen mukaisten (vähähiilisten) liikennejärjestelmien ja liikkumismuotojen kehittäminen  Logistiikan kehittäminen  Liikenteen ja maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen  uusiutuvaan energiaan perustuvien uusien tuotteiden, palveluiden, tuotantomenetelmien sekä toiminta- ja palveluprosessien kehittäminen ja kaupallistaminen  uusien liiketoiminta-alueiden ja -mallien sekä liiketoimintaprosessien kehittäminen  kehitetään alueellisia materiaali- ja energiavirtojen hyödyntämistä tukevia verkostoja kasvun ja kansainvälistymisen edistämiseksi  kehitetään uusiutuvan energian logistiikkaketjuja ja prosesseja  lisätään pk-yritysten energiatietoisuutta ja –osaamista  kehitetään energiatehokkaita toimintamalleja ja teknologioita ja niiden testausta sekä käyttöönottoa yrityksissä  tuetaan pienimittakaavaista paikallista energiantuotantoa  kehitetään energiayrittäjyyttä  parannetaan julkisten hankintojen osaamista ja suunnittelua tavoitteena kehittää ja hankkia vähähiilisiä ratkaisuja (TL2) uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen  Uusiutuvan energian sekä energia- ja materiaalitehokkuuden t&k&i-toiminta  Hajautetun energiahuollon, liikkumisen sekä ruoka- ja jätehuollon paikalliset ratkaisut  Cleantech-osaamisen kehittäminen  Tuotteiden ja tuotantoprosessien ympäristövaikutusten minimoiminen, esim. suljetun kierron järjestelmät  Ympäristöjärjestelmien, materiaali- ja energiatehokkuuskatselmusten käyttöönotto  Julkisen sektorin edelläkävijän rooli vähähiilisten ja energiatehokkaiden ratkaisujen suunnittelussa ja pilottikohteiden toteutuksessa  Sivutuotteiden ja jätteiden hyödyntäminen  Ympäristöhaittoja ja -riskejä vähentävien innovaatioiden kehittäminen luonnonvarojen kestävän käytön tukemiseksi ja käytön tehokkuuden parantamiseksi sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi  Luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen liittyvä kehittämistoiminta  Ympäristötekniikoiden kehittäminen ja käyttöönoton edistäminen yrityksissä ja julkisella sektorilla  Luonnon- ja rakennetun ympäristön laadun parantamiseen tähtäävä innovaatio- ja kehittämistoiminta  Energiantuotannon ympäristövaikutusten vähentäminen  tuetaan kaupunkialueiden vähähiilisyysstrategioiden toteuttamisen kannalta keskeisiä innovatiivisia ratkaisuja, selvityksiä sekä kehittämishankkeita
  • 57. 57  kehitetään uusia yhteistyömuotoja ja verkostoja julkisten ja yksityisten toimijoiden välille kaupunkien ja kaupunkiseutujen vähähiilisyysstrategioiden toteuttamiseksi  vähähiilisten liikennejärjestelmien ja liikkumismuotojen kehittäminen  ihmisten liikkumistottumuksiin vaikuttaminen  edistetään kaupunkien ja kaupunkiseutujen välistä yhteistyötä vähähiilisten kaupunkirakenteiden edistämisessä  osaamisen ja tietoisuuden lisääminen vähähiilisistä ratkaisuista  kehitetään asumisen energiatehokkuutta parantavia innovaatioita ja teknologioita (TL3) työllisyys ja työvoiman liikkuvuus  Ilmasto- ja ympäristöosaamisen kehittäminen (TL4) koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen  Ilmasto- ja ympäristöosaamisen kehittäminen (TL5) sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta  Ei tunnistettu kytkentöjä 8 Haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteet Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa toteutetaan erilaisilla kehittämishankkeilla, investoinneilla ja yrityksille myönnettävillä tuilla. Olennaista on, että tuettavien hankkeiden ympäristö- ja muut vaikutukset tunnistetaan hankkeiden suunnitteluvaiheessa ja tukipäätösten valmisteluvaiheessa, jolloin vaikutukset tulevat otetuksi huomioon systemaattisesti ja toimenpiteiden mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan ehkäistä ja vähentää. Merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia omaavia hankkeita ei tulisi ohjelmassa rahoittaa. Tällaisia ovat hankkeet, joilla on olennaisia pysyviä haitallisia vaikutuksia esim. luonnon monimuotoisuuteen, eliöstöön, kasvillisuuteen, maaperään, vesistöön, ilmaan ja ilmastoon. Keskeisiä toimeenpanovaiheen keinoja ovat: 1) seurantakomitean hyväksymät hankevalintakriteerit, joiden avulla voidaan varmistaa ettei ohjelmasta rahoiteta merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia omaavia hankkeita, 2) ympäristömyönteisiä ratkaisuja sisältävien toimenpiteiden suosiminen rahoitettavien toimien priorisoinnissa sekä 3) aktiivinen seuranta ja arviointi. Em. toimenpiteiden on tärkeää kattaa myös ohjelman puitteissa myönnettävät yritystuet. 9 Arvioinnin epävarmuustekijät Arviointi on laadittu ohjelma-asiakirjassa esitettyjen toimintalinjakuvausten sekä touko- ja kesäkuussa poliittisessa päätöksenteossa määriteltyjen tavoitteiden ja tuettavan toiminnan perusteella. Ohjelma on laadittu hyvin yleiselle tasolla ajatellen ympäristövaikutusten tunnistamista. Ohjelman tarkimmalla tasolla on määritelty tuettava toiminta; Vaikutusten arvioinnin kannalta tämäkin taso on yleispiirteinen, koska
  • 58. 58 toimenpiteitä, niiden määrää, tarkempaa luonnetta ja alueellista kohdentumista ei ole määritelty. Tästä johtuen vaikutusarviointi jää yleiselle tasolle. Kyse on pitkälti ohjelman tavoitteiden ilmaisemien kehityssuuntien todennäköisten vaikutusten arvioinnista, jolloin arvioinnin epävarmuustekijät muodostuvat suuriksi. Toteutettavien investointi- ja kehittämishankkeiden keskikoko on todennäköisesti verrattain pieni, minkä vuoksi mahdolliset merkittävät vaikutukset syntyvät kumulatiivisesti tai välillisesti erilaisten vaikutusketjujen kautta. Erityisesti välillisten ja kumuloituvien vaikutusten arviointi osoittautui vaikeaksi. Vaikutusten arviointiin liittyvät epävarmuustekijät puoltavat ohjelman vaikutusten huolellista seurantaa ja arviointia toteuttamisvaiheessa. 10 Suunnitelma ympäristövaikutusten seurannasta Ympäristövaikutusten seuranta tapahtuu osana rakennerahasto-ohjelman seurantajärjestelmää ja siitä raportoidaan vuosikertomusten yhteydessä. Seurantajärjestelmän tulisi tukea sekä hanke- että ohjelmakohtaista ympäristövaikutusten seurantaa hankkeiden ja ohjelman kaikissa vaiheissa: käynnistys, toteutus ja lopetus. Ohjelmakauden 2007-2013 kokemusten valossa rakennerahastotoiminnan ympäristövaikutusten seurannan järjestäminen on kuitenkin haastavaa, koska rahoitettavat hankkeet ovat kooltaan pieniä ja niillä ei usein ole merkittäviä suoria ympäristövaikutuksia. Seurannan keskeisinä ongelmina onkin kaudella 20072013 ollut keskittyminen ainoastaan välittömiin vaikutuksiin sekä toisaalta ympäristövaikutusten kattavampi kartoittaminen ainoastaan EAKR-hankkeista. Seurantajärjestelmään tallennettujen EAKR-hakemuslomakkeiden yva-osioiden tietojen huono raportoitavuus on vaikeuttanut ympäristövaikutuksia kuvaavan tiedon jalostamista. Olemassa olevat makrotason indikaattorit eivät kerro suoraan ohjelman vaikutuksista, mutta antavat toisaalta tärkeää taustatietoa esim. päästöjen ja ympäristön tilan kehittymisestä. Rahoituksen jakautumiseen liittyvien indikaattorien perusteella voidaan seurata rahoituksen kohdentumista eri toimialoille/eri tavoitteita edistäviin toimenpiteisiin. SOVA-lain edellyttämä seuranta voidaan järjestää parhaiten yhdistämällä indikaattoriperusteinen seuranta laadullisen arviointiin. Hyödynnettävät indikaattorit ja arviointikriteerit on täsmennettävä jatkotyössä. Indikaattoreita voisivat olla esim.  kasvihuonepäästöjen aleneminen, säästetty energia (MWh)  pk-yritysten määrä, joissa tuen seurauksena merkittävä energiatehokkuuden paraneminen  yhdyskuntien luonnonvarojen säästöä, ympäristön laatua ja energiatehokkuutta parantavien käyttöönotettujen ratkaisujen määrä  kuntien määrä, joissa hankintojen valintakriteereihin sisältyy vähähiilisyys ja ympäristöystävällisyys  yritysten määrä, joihin syntyy tuen seurauksena uusiutuviin energiaratkaisuihin, luonnonvarojen kestävään käyttöön tai ympäristön laadun parantamiseen perustuvaa uutta tai uudistunutta liiketoimintaa  uusien innovaatioiden hiilijalanjälki  hankkeiden lukumäärä, joissa keskeisenä osana ympäristö- ja vähähiilisyysosaamisen kasvattaminen (ESR) Seurannan näkökulmina ovat 1) ohjelman toteutuminen ja vaikuttavuus asetettujen ympäristötavoitteiden kannalta ja 2) ohjelman kielteiset vaikutukset ympäristöön – vastaavatko ne tehtyä arviointia? Lain mukaan seuranta tulee järjestää siten, että se mahdollistaa tarvittaessa ryhtymisen korjaaviin toimenpiteisiin.
  • 59. 59 Liite: Yhteenveto SOVA-kuulemismenettelyssä 25.1.-1.3.2013 saadusta palautteesta (Etelä- ja Länsi-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos, Itä- ja Pohjois-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos, valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset sekä edellisistä laaditut ympäristöselostukset) Etelä- ja Länsi-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus TL1: Metsäteollisuuden rakennemuutos tuotu hyvin esiin. TL3: Metsäalalla on mahdollisuuksia vähähiilisen yhteiskunnan kehittämiseen, joka on keskeisiä tavoitteita rakennerahasto-ohjelman laadinnassa. Vähähiilisyyden vuoksi asumisen tiivistäminen on perusteltua. Muuta: Yleistavoitteet (hankerahoituksen kohdentaminen uusien elinkeinojen aikaansaamiseen, kasvuhakuiseen yritystoimintaan sekä työvoiman osaamisen kehittämiseen) kannatettavia. Varojen keskittäminen uusiutuvaan energiaan on erittäin kannatettavaa runsaiden, uusiutuvien metsävarojen maassa. Etelä- ja Länsi-Suomen suunnitelmaluonnoksen strategiset valinnat hyvät. Tyhjenevä maaseutu vie pohjaa pois ohjelman sosiaalisilta ja taloudellisilta tavoitteilta. Tie- ja tietoverkkojen kehittäminen on nostettu hyvin esille. Rahoitusta suunnattaessa kannattaa ja pitääkin ottaa huomioon läntisen ja eteläisen Suomen erinomaiset toimintamahdollisuudet. Panoksilla on edellytykset saada aikaan parhaat tulokset ja hyvä suhde panosten ja tuotosten välillä. Maaseudun ja kaupunkialueiden vuorovaikutus nostetaan tärkeään rooliin Etelä- ja Länsi-Suomen suunnitelmaluonnoksessa. Etelä-Pirkanmaan seutuhallinto ja Valkeakosken kaupunki Seutukaupunkitasoisille kaupungeille ei tukea rakennerahastoista. Keski-Suomen ELY TL6: Tulee ohjeistaa valtakunnallisesti, mitä toimia ESR:llä voidaan rahoittaa uusien oppimisympäristöjen kehittämisessä. Muuta: ELSA huomattavasti selkeämpi kuin valtakunnalliset teemat. Olisi hyvä suunnata EAKR-varoja myös kuntarakenteisiin ja elävään paikalliskulttuuriin liittyviin rakennuksiin. Oppilaitosten hanketyö ei saa vaarantaa opetuksen laatua. Epäselvää, missä määrin ESR-rahoitusta voidaan kohdentaa INKA-alueille. Mitä uudistuksia uusi aluekehityslaki tuo mukanaan? Rahoitus tulisi suunnata alueille siten, että se ei olisi sidottu toimintalinjoihin. Keski-Suomen MYR:n maaseutujaosto TL1: Yritysrahoitus on ehdottoman tärkeä elementti jatkossakin. Investointitukien leikkaus veisi kivijalan pk –yritystoiminnan kehittämiseltä. Myös toimintaympäristön kehittämiseen tulee panostaa riittävästi. TL2: Maaseudun innovaatiokeskittymien ja -verkostojen tukemista ei saa unohtaa. TL3: Keski-Suomen maaseudulta löytyy merkittävää bioenergiaosaamista, jota tulee hyödyntää ja edelleen kehittää. Panostusta on suunnattava erityisesti hajautettuun energiantuotantoon (syöttötariffi). Jaosto esittää ”lähienergia” termin lanseeraamista. Muuta: ELSA ei voi yksipuolisesti sanella, mitä toteutetaan maaseutuohjelmasta. Aito yhteensovitus on tekemättä! Museovirasto TL2: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. TL3: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Vähähiilinen talous (TL 3) on suorassa yhteydessä olemassa olevien voimavarojen (rakennetun ympäristön) ylläpitämiseen ja tarvittaessa uusiin käyttöihin. Näihin liittyviä innovatiivisia toimintamalleja koskeva maininta sopii hyvin osaksi TL 3:n kautta tuettavaan toimintaan. (TL 3 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen / tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja inno-
  • 60. 60 voinnin tukeminen, Erityistavoite 2a: Ympäristöä hyödyttävien ja sitä parantavien innovaatioiden määrä on lisääntynyt) TL6-7: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Rakennerahasto-ohjelmien kautta tulee tukea korjausrakentamista, siihen liittyvää koulutusta ja hankkeita, jotka tähtäävät pysyviin työllisyysvaikutuksiin ja osaamisen kysyntään. Toimintalinjan 6 ja 7 kautta tuettavaan toimintaan tulee lisätä tätä koskeva maininta. Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta TL3: Biotalous yhdistää kaupungin ja maaseudun intressit. TL5: Valtakunnallisten toimien sijaan hedelmällisempiä ovat räätälöidyt, alueellisesti mallinnettavat ratkaisut. TL7: Painopiste pidettävä paikallisissa ja alueellisissa kokeiluissa. Muuta: Seutukunnan tukitaso on säilytettävä Itä- ja Pohjois-Suomen rahoitustasoa vastaavana. Seutukunta on valmistautunut toteuttamaan erityistoimia Seutuprove-toimintamallilla, joka perustuu yrityslähtöiseen aluekehittämiseen. Sastamalan koulutuskuntayhtymä TL2: EU:n rakennerahastokauden 2014-2020 kansallisessa valmistelussa on hankkeita myönnettäessä otettava vahvemmin huomioon ammatillisen koulutuksen innovaatiotoiminta. Jopa 70 % käytännönläheisistä innovaatioista, jotka lisäävät yritysten tuottavuutta, syntyvät suorittavalla tasolla. Erityisesti hyödyntäen rajapintojen välistä yhteistyötä pystytään luomaan uusia sovelluksia. Käytännön kokemuksen myötä voimme todeta, että aluekehityksen näkökulmasta kyseinen yhteistyömuoto luo uutta osaamista sekä liiketoimintamahdollisuuksia. Muuta: Sastamalan koulutuskuntayhtymä pitää valittuja painopisteitä hyvinä, niissä on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset sekä koulutuksen kehittämis- ja tutkimussuunnitelma 2012 - 2016. Sastamalan koulutuskuntayhtymä toivoo, että uudella rakennerahastokaudella annetaan mahdollisuuksia toteuttaa luovia ja innovatiivisia kokeiluja edelleen. Tämä on ainoa mahdollisuus toteuttaa ennakkoluulotonta oppimista edistäviä kokeiluja, joiden avulla luodaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä uusien ammattialojen kokonaisvaltaista kehittymistä. Ympäristöministeriö TL2: Toimintalinjan 2 erityistavoite 2a, "Ympäristöä hyödyntävien ja sitä parantavien innovaatioiden määrä on lisääntynyt", on syytä laajentaa käsittämään sinällään tarpeellisten innovaatioiden lisäksi jo tehtyjen innovaatioiden käyttöönoton. Tällä hetkellä on käytettävissä menettelyjä, joilla voidaan välittömästi edistää vähähiilisyyttä, suljettuja kiertoja, sivutuotteiden hyödyntämistä jne. TL3: Toimintalinjalla 3 on parempi pyrkiä luonnonvarojen ja materiaalien käytössä energia- ja materiaalitehokkuuden parantamiseen ja säästöön kuin pelkkään tehostamiseen. Uusiutuvan energian kappaleessa sivulla 37 puun sijaan biomassa on kattavampi käsite. TL5-7: ESR-rahoitteiset toimintalinjat edistävät lähinnä taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja niissä on potentiaalia vahvistaa välillisiä ekologisia vaikutuksia. ESR-toiminnalla voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita mm. vähähiilisyyden, ekotehokkuuden sekä ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden edistämistä usealla toiminnan muodolla. Tätä pitäisi vahvistaa toimintalinjojen 5, 6 ja 7 tuettavassa toiminnassa. Näin ohjelman kestävän kehityksen eri ulottvuudet tulevat paremmin toteutumaan. Muuta: Kestävän kehityksen horisontaaliset tavoitteet ja niiden toteutuminen tulee esittää toimintalinjojen yhteydessä ja yhteenveto asiakirjan lopussa. Itä- ja Pohjois-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos Etelä-Savon ELY TL1: Hankintojen keskittyminen suurille toimijoille saattaa huonontaa pk-yritysten kilpailukykyä. Aluekehittämisen edellytyksiä parantavaa hankintojen tekemistä pk-yrityksiltä tulee tehostaa. TL3: Vähähiilisyys ja materiaalitehokkuuden edistäminen edesauttaa Savon ilmasto-ohjelmaa. Valintaa sijoittaa vähähiilisyys osaksi muita toimintalinjoja ei ole perusteltu vaikutusten arvioinnissa. Kyseinen linjaus poikkeaa myös
  • 61. 61 yleisestä EU-linjauksesta. Kyseinen alueellinen valinta ei saisi hämärtää vähähiilisyyden tavoitteen toteutumista eikä siihen käytettävää rahoitusosuutta. TL5: Koulutuksen saavutettavuuden hankaloituminen, indikaattoreina koulutusaste, muutos kunnittain (kuvaa myös maaseutuvaikutuksia), nuorten työllisyysaste kunnittain. Muuta: Itä-Suomen jättäminen TEN-T-verkon ulkopuolelle on korostanut aluekehittämisen haasteita alueella (luonnonvarojen käytön jalostusaste, taloudellinen hyöty alueen luonnonvaroista muualle). Jalostusasteen nostaminen lisäisi alueen työllisyyttä ja omaehtoista kehittymistä. Itä-Suomen yliopisto Kattavasti käsitelty Itä-Suomen maakuntien kehittämisen tavoitteita. IP:n suunnitelma istuu hyvin UEF:n strategisiin painopisteisiin ja tutkimuksen painoaloihin. Pidämme tärkeänä, että ylimaakunnallisten hankkeiden rahoittamisen esteet poistetaan -> joustavampi hanketoiminta. Flat rate -mallin kertoimia nostettava. Kokonaiskustannusmallin käyttöönotto on suotavaa. Karelia-ammattikorkeakoulu TL1: Uusien, työllistävien avausten tekeminen, kokeilevan kehittämisen mahdollistaminen TL3: Energiamuotojen kestävyys ja sosiaalinen hyväksyttävyys ovat olennaisia teemoja. Mahdollisuus laajentaa käsitettä uusiutuvasta energiasta kestävään energiaan. TL6: AMK:n kannalta keskeinen. Koulutuksen laatu, innovatiiviset oppimisympäristöt ja ohjauksen kehittäminen. Olennaista on myös koulutuksen kansainvälistyminen ja koulutusprosessien sujuvuuden kehittäminen ja varmistaminen. Muuta: Joensuun INKA keskeinen: painopisteitä toteutetaan myös rakennerahastovaroin. Rakennerahastovaroin voisi mahdollistaa kansainvälistä yhteistyötä. Rahoituksen kannalta tärkeää säilyttää Itä-Suomen erityisasema. Hankerahoituksen huomioita: vaiheistettu hankerahoitus, hakemusten selkeyttäminen, nopeammat käsittelyajat. Rahoittajan tekijänoikeuslauseke rajoittaa projektin hyödyntämistä. Lapin ELY TL1: S. 33 olevassa taulukossa "Luonnonvarojen kestävä käyttö luo talouden perustan" on esitetty vain pk-yritysten kilpailukyky-painopisteessä, vaikka teema liittyy pikemminkin älykkääseen erikoistumiseen. TL1 ja TL2 osittain päällekkäisiä: TL1:lla voisi keskittyä yrittäjyyden edistämiseen, sen monipuolistamiseen ja kansainvälistymiseen ja kohdistaa yritysten innovaatiotoiminta ja tuotteiden ja tuotantoprosessien kehittämishankkeet TL2:lle. TL2: Alueen kehityshaasteet ja -mahdollisuudet tulisi kytkeä vahvemmin kuvaukseen. Helpottaisi myös interventiologiikan hahmottamista ja loogisuuden arviointia. Investointiprioriteetit 1 ja 2 huomioivat kattavasti osaamisen ja innovaatiotoiminnan Halke-linjauksen. Myös tuettavat toiminnat ovat monipuolisia. Investointiprioriteetti 3 ei ole EAKR-asetuksen luvun 5 mukainen, ehdotamme muutosta 6f:ksi. Tässä painopisteessä tulisi mahdollistaa myös konkreettiset rakennetun ja luonnonympäristön tilan parannukset. TL3: Teema tulisi olla omana toimintalinjanaan (yksi komission kärjistä, vähimmäisrahoitusvaade 20 %). Jos läpileikkaavana, vaikea määrittää hankkeiden osuminen vähähiilisyyden edistämisen tavoitteeseen. Selkeyttäisi rakennetta myös hanketoimijoiden näkökulmasta. TL4: Investointiprioriteetti 2 ja sen erityistavoite 1 tärkeitä. Muuta: Haasteisiin ehdotetaan lisättäväksi luonnonvarojen käytön kestävyyden turvaaminen. S. 29: "Luonnonvarojen kestävä käyttö luo talouden perustan"-väliotsikon kehityshaasteiden liittyminen otsikkoon on epäselvää. Haasteita on sen sijaan käsitelty "Ympäristön tila Itä- ja Pohjois-Suomessa" ja "Itä- ja Pohjois-Suomen luonnonvarat"-otsikoiden alla s.25-27. Museovirasto TL2: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Vähähiilinen talous (TL 3) on suorassa yhteydessä olevien voimavarojen (rakennetun ympäristön) ylläpitämiseen ja tarvittaessa uusiin käyttöihin. TL3: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin.
  • 62. 62 TL6: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Rakennerahasto-ohjelmien kautta tulee tukea korjausrakentamista, siihen liittyvää koulutusta ja hankkeita, jotka tähtäävät pysyviin työllisyysvaikutuksiin ja osaamisen kysyntään. Toimintalinjan 6 ja 7 kautta tuettavaan toimintaan tulee lisätä tätä koskeva maininta. Oulun yliopisto Pohjois-Suomen kehittämisen tulee pohjautua maakuntien omiin vahvuuksiin. Rakennerahastovarat tulee kohdentaa vaikuttavuudeltaan merkittäviin hankekokonaisuuksiin, kuten tki-infrastruktuurin investointihankkeisiin ja tutkimustoiminnan toimintamahdollisuuksien kehittämishankkeisiin. Olennaista myös kv-kilpailukyvyn vahvistaminen. Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus ry TL6: Yritystoiminnan kehittämisessä kiinnitetään yleensä huomiota koulutukseen, osaamiseen, investointeihin, yhteyksiin jne. Voitaisiinko ajatella yritysten henkilöstöä ja henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia yhtä tärkeänä tuotantotekijänä ja kohdentaa kehittämistoimet nykyistä – ja ohjelmaluonnosta – laajemmin työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, ei pelkästään työhyvinvoinnin vaan laajemmin kokonaisvaltaisen terveyden näkökulmasta. Työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen voisi olla yksi alueen vetovoimatekijä ja vaikuttaa myönteisesti työvoiman saatavuuteen. Muuta: Ohjelmaluonnos huomioi alueelliset erityispiirteet ja elinkeinotoiminnan kehittämisen hyvin, mutta terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät tavoitteet ja toimet ovat varsin vähäiset ja suppeat. Ohjelmaluonnos tuo esille Itä- ja Pohjois-Suomen väestön huonomman terveydentilan muuhun Suomeen verrattuna. Tilanteen korjaamiseen liittyviä toimenpiteitä on kuitenkin esitetty tuettavassa toiminnassa varsin vähän, lukuun ottamatta syrjäytymisen ehkäisyä. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri TL3: Vähähiilisen talouden edistämiselle tulee osoittaa oma toimintalinja. Esitämme, että painopisteisiin lisätään toimintalinja 3 (TL3) Kestävä kehitys ja vähähiilinen talous. Muuta: Rakennerahasto-ohjelman alueellisessa toimeenpanossa on luotava uusi hallintomalli, jossa huomioidaan pienet toimijat nykyistä paremmin ja tasapuolisemmin. Hallinnoinnin keventäminen lienee välttämätöntä myös valvovan viranomaisen kannalta, kun hallinnon kaikilla tasoilla toimintaa joudutaan sopeuttamaan niukkeneviin resursseihin. Menneen rakennerahastokauden hallinnon raskautta voi kuvata pelkistetysti Eura 2007 järjestelmän kautta: Projektipäätös: sitouttaa ja velvoittaa hakijaa. Maksatushakemukset -päätökset: sisältävät tarkat hankkeen seurannat ja hyväksynnät Seurantalomake: toistaa pääosin jo esille tulleet asiat. Väliraportti: ei sisällä olennaista uutta tietoa. Loppuraportti: yhteenveto jo esille tulleista asioista. Ohjausryhmä: käsittelee kokouksissaan samoja asioita joita on jo käsitelty useissa eri yhteyksissä. Hankkeen paikanpäällä tehtävät tarkastukset: käsitellään samat asiat jotka on jo yksityiskohtaisesti käyty läpi ja hyväksytty maksatuspäätöksien yhteydessä. Kun kysymyksessä on kestoltaan parivuotinen pienen toimijan pieni hanke, ei edellä pelkistetysti esitettyä hallintomallia voi pitää järkevänä ja hankkeisiin kannustavana. Kertakorvausmalli ja ennakoiden maksaminen tarpeellisia vaihtoehtoja pienille toimijoille. Pohjois-Savon ELY TL1: Vaikutukset konkretisoituvat rahoitettavien hankkeiden ja niiden vaikutusten kautta. TL2: Ilmasto- ja energiaratkaisujen kehittäminen, vähähiilisen talouden edistäminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö edellyttää innovaatioita. TL3: Vähähiilisyyden edistäminen vaatii selkeää TL-kohtaista tavoitteen asettamista, jotta EAKR-asetuksen mukainen vähähiilisyyden tavoite saavutetaan. TL4: Saavutettavuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet auttavat kehittämään kestävän liikenteen muotoja. TL5-7: Vaikutukset lähinnä sosiaalisia liittyen ammattitaidon kehittämiseen, ylläpitämiseen ja osallisuuden mahdollistamiseen.
  • 63. 63 Muuta: Hankkeiden arviointi kehittynyt vuosien aikana, mutta vaatii edelleen lisää johdonmukaisuutta ja ohjeistusta ympäristövaikutusten merkittävyyden ja yhteisvaikutuksen arvioimiseksi. Ympäristövaikutusten toteutumisen arviointi vaatii luotettavia seurantaindikaattoreita. Savonia AMK TL2: Tuettava toiminta kehittää ja uudistaa aluetta, Savonia AMK valmis sitoutumaan. Muuta: Toimintalinjat sisällöltään ja painotuksiltaan kannatettavia sekä aluetta ja rakenteita ohjaavia. ESR:ssa ja EAKR:ssa näkyvät tki-rakenteiden vahvistaminen ja oppimisen ja koulutuksen kehittäminen hyviä, toive että rakennerahastot helpottavat kansainvälisiin tki-verkostoihin osallistumista. Pohjois-Karjalan ELY TL3: Vähähiilinen talous omana toimintalinjanaan sisältäen kotimaisen uusiutuvan energian käytön tehostamisen. Vähähiilisen talouden lisäksi muuta ympäristön tilaa ja merkitystä käsitellään melko vähän tai yleisellä tasolla. Termit tulisi avata tarkemmin, sillä asiakirjat luovat yleiset puitteet rahoitettaville hankkeille. Muuta: Toimintalinjoille ympäristötavoitteiden mukaan hahmoteltu kehys. Reuna-alueiden ja vahvojen keskusten käsittelyssä eroja. Haja-asutusalueiden kehittäminen ja asuttuna pitäminen tärkeää. Saamelaisten asemaa ei ole käsitelty. Ympäristöministeriö TL2: Sekaannusten välttämiseksi erityistavoitteessa 3 olisi hyvä käyttää muotoilua uusiutuva paikallinen energia. TL3: Sekaannusten välttämiseksi olisi hyvä käyttää muotoilua uusiutuva paikallinen energia. TL4: Erityistavoitteeseen 1 on syytä palauttaa älykkäät-sana liikenneyhteydet-sanan eteen, jotta toteutetaan EU:n älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiaa myös tällä toimintalinjalla. Tieliikenneyhteyksien rakentaminen on syytä siirtää kansalliseen rahoitukseen. Rautatie- ja tieliikennekuljetusten yhteistyön parantaminen ja matkaketjujen kehittäminen pitäisi olla tällä toimintalinjalla keskiössä. Pitäisi olla selvitys uusien kaivosten kuljetusintensiivisyydestä ja kuljetusten hoitamisesta ensisijaisesti raideliikenteellä. TL5-7: ESR-toiminnalla voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita, mm. vähähiilisyyden, ekotehokkuuden sekä ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden edistämistä usealla tuettavan toiminnan muodolla. Muuta: ESR-toimintalinjat edistävät lähinnä taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja niissä on potentiaalia vahvistaa välillisiä ekologisia vaikutuksia. ESR-toiminnalla voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita, mm. vähähiilisyyden, ekotehokkuuden sekä ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden edistämistä usealla tuettavan toiminnan muodolla. Toimintalinjojen ympäristövaikutukset on syytä esittää toimintalinjojen kohdalla. Horisontaaliset tavoitteet ja niiden toteutuminen tulee samoin esittää toimintalinjojen yhteydessä ja yhteenveto ohjelman lopussa. Ympäristöarvioinnin johtopäätös kokonaisvaikutuksista ei voi vielä valmistelun keskeneräisyyden vuoksi olla lopullinen, vaan sitä on syytä tarkentaa ohjelman konkreettisuuden parannuttua. Valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset Itä-Suomen yliopisto Teemojen sisällöt: Pitkälti samat teemat kuin IP-ohjelmaluonnoksessa. Vaikuttavuus: Toimintaa tulisi kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, joissa toiminnan lähtökohtana suurempi vaikuttavuus kuin alueellisella tasolla. Ei päällekkäistä toimintaa. Päätöksenteko: Alueellisella tasolla, vaikka koordinaatio ministeriössä. Alueille taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua valtakunnallisten teemojen toteutukseen. Rahoituksen tekijänoikeusedellytysehto on haastava yliopistoille. Keski-Suomen ELY Teemojen sisällöt: Vähähiilisyyden tulisi sisältää myös kulttuuriympäristön kestävän ja innovatiivisen käytön. ESRrahaa käytettävissä työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.
  • 64. 64 Vaikuttavuus: Valtakunnallinen koordinaatio, hyvien käytäntöjen keruu ja levitys sekä tiedotus perusteltuja. Muilta osin tulee harkita valtakunnallisen toiminnan hyötyjä. Miksi ESR-ohjelmat jaettu useisiin toimintalinjoihin ja siten pilkottu? Toiminta suuntautuu pienelle alueelle ja vaikuttavuus jää kapeaksi. Muut huomiot: Kokonaisuutena sekava. Tukirakenteen on sitouduttava ohjelman toteutukseen ja kyettävä tukemaan alueellista toteutusta. Maahanmuuttajat huomioitu hyvin työllistämisessä ja kotoutumisessa. Lapin ELY Teemojen sisällöt: Vähähiilinen yhteiskunta-teeman painopisteet luonteva valinta. Myönteistä on se, että toimenpiteet kohdistuvat sekä yksityiselle että julkiselle sektorille ja koulutukseen. Muut huomiot: Valtakunnallisista teemoista rahoitettavien hankkeiden tulee täydentää ja tuoda lisäarvoa alueellisille toiminnoille. Valtakunnallisen toteutuksen kautta hyvät käytännöt saadaan nopeasti käyttöön ja levitykseen. Museovirasto Teemojen sisällöt: Valtakunnallisesta EAKR-teemasta ”Osaamis- ja innovaatioverkostot alueiden älykkään erikoistumisen tukena” näyttäisi puuttuvan kulttuuri ja kulttuuriympäristöt osaamisen ja innovoinnin lähteinä ja ympäristöinä. Oulun yliopisto Vaikuttavuus: Toimintaa tulisi kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, joissa lähtökohtana on suurempi vaikuttavuus kuin alueellisella tasolla. Päätöksenteko: Alueellisella tasolla, vaikka koordinaatio ministeriössä. Rahoituksen tekijänoikeusedellytysehto on haastava yliopistoille. Muut huomiot: Tulokset ja tuloksellisuus olennaista, ei hallinnolliset seikat. Rahoitusmalleja ei saa olla useita, yksinkertaiset rahoitusmallit vähentävät hallinnollista työtä sekä hakijalla että hallinnoijalla. Pidämme kokonaiskustannusmallia suotavana. Pohjois-Savon ELY Teemojen sisällöt: Samoja toimia kuin alueellisissa ohjelmissa. Työnjako valtakunnallisesti ja alueellisesti rahoitettavista toimenpiteistä. Alueellisiin verrattuna hyvää on kaupunkialueiden vähähiilisten strategioiden edistäminen. Romaniasiain neuvottelukunta Teemojen sisällöt: Hahmotelma Manner-Suomen ESR -ohjelman valtakunnallisiksi toimiksi jakautuu kolmeen toimintalinjaukseen, jotka koskevat työllistymistä, koulutuksen, ammattitaidon ja elinikäisen oppimisen kehittämistä sekä sosiaalisen osallisuuden lisäämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Ohjelmaluonnoksen kehittämishaasteita koskevassa luvussa on kiinnitetty huomiota myös romaneihin tuettavana, heikossa asemassa olevana ryhmänä. Romaniasiain neuvottelukunta pitää myönteisenä, että hahmotelmassa Manner-Suomen valtakunnalliseksi ESR -ohjelmaksi on viitattu Romanipoliittiseen ohjelmaan ja sen toimeenpanoon sekä otettu joissakin toimintalinjauksissa romanit huomioon erityisesti mainiten. Kaikilta osin romaniväestön kannalta keskeiset kehittämishaasteet eivät nouse vielä riittävästi esiin ja konkretisoidu toimintalinjakohtaisessa tuettavassa toiminnassa. Muut huomiot: Romaniasiain neuvottelukunta pitää tärkeänä, että ESR-ohjelman toimeenpanossa hyödynnetään välittäjäorganisaatiomallia tai sateenvarjo -hankkeita pienten toimijoiden, kuten romaniyhdistysten, osallistumismahdollisuuksien varmistamiseksi hanketoteutukseen ja hallinnoinnin helpottamiseksi. Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta Vaikuttavuus: Laajat valtakunnalliset hankkeet on todettu todella harvaan asutulla alueella huonosti tuloksia tuottavaksi. Maakunnan liitot tärkeitä yhteistyö- ja rahoittajatahoja harvaan asutulla alueella. Suomen rautatiematkustajat ry IP:n ja ELSA:n käsittely erikseen ja sitten yhdistäminen on logistiikan kannalta haastavaa. Erityisesti Itä- ja LänsiSuomen sosiokulttuurista ja liikenteellistä yhteyttä tulisi korjata EU-varoin. Elinkeinoelämää on haitannut sisämaayöjunan poistuminen, yliopistoja Turku-Itä-Suomi-yöjunan poistuminen.
  • 65. 65 Ympäristöministeriö Teemojen sisällöt: ESR-toimintalinjoilta puuttuu ympäristövaikutusten arviointi, vaikka TEM:n ohjeistus sitä edellyttää. Hyvä käytäntö on esittää ympäristöarvioinnin tulokset kunkin toimintalinjan kohdalla. Valtakunnallisella EAKRteemalla osaamis- ja innovaatioverkostoista on mahdollisuus vaikuttaa osaamisen suuntaan sellaiseksi, jossa pyritään mm. luonnonvarojen kestävään käyttöön, radikaalisti parempaan resurssitehokkuuteen, suljettuihin tuotantoprosesseihin, päästöttömyyteen, puhtaisiin tekniikoihin ja biotalouteen ympäristön laatua heikentämättä. Luonnonvarojen ja osaamisen verkostoitumisella voidaan tuottaa kansallista arvonlisää, hyvinvointia ja uusia kestäviä tuotantopotentiaaleja sekä uusia kestäviä tuotteita. Teemaluonnoksesta puuttuu ympäristövaikutusten arviointi ja horisontaalisten tavoitteiden toteutumisen kuvaus. Päätöksenteko: Valtakunnallinen EAKR-teemaluonnos Osaamis- ja innovaatioverkostot alueiden älykkään erikoistumisen tukena: Toimeenpanojärjestelmä perustuu TEKES:n hankearviointiin. Arviointiin ja ohjaukseen on syytä ottaa mukaan muiden ministeriöiden, mm. ympäristöministeriön asiantuntijoita tuettavan toiminnan laajuudesta johtuen. Muut huomiot: Valtakunnallinen EAKR teemaluonnos Vähähiilinen yhteiskunta: Teemaluonnos sisältää ympäristövaikutusten arvioinnin, jota on tarkennettava kansallisen ohjelman rahoituksen kohdennuksen valmistuttua. Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisesta suunnitelmaluonnoksesta laadittu ympäristöselostus Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus: Metsät ja metsien tila on kuvailtu hyvin. Maininta kansallisesta metsäohjelmasta ja alueellisista metsäohjelmista puuttuu. Metsäalojen tahoja osallistettu vähän ottaen huomioon metsävarojen mahdollisuudet. Luonnon monimuotoisuuden kommentti kirjattu hyvin. Ympäristövaikutusten yhteenveto antaa hyvän kuvan vaikutusten kokonaisuudesta. Sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten suunta pääasiallisesti myönteinen. Ekologiset vaikutukset kielteisiä ja myönteisiä. Keski-Suomen ELY: Sisävesien saaristoisuutta ei käsitellä. Kohdassa 3.7. ei mainita kaikkia kulttuuriympäristön kohteita. Kohtaan 4.1. tulisi lisätä valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta, sekä kansallisen korjausrakentamisen strategian. Keski-Suomen maakunnallinen kulttuuriympäristöohjelma on osa maakuntaohjelmaa ja se tulisi huomioida ELSAssa. Kohdassa 5.2. tulisi lisätä maakunnallisten toimijoiden, kuten ELYkeskusten tuomia asioita. Keski-Suomen MYR:n maaseutujaosto: Suunnitelman kommentointi on hankalaa, koska maaseutuohjelman resursseista ja toimenpidevalikoimasta ei vielä ole tarkempaa tietoa. Museovirasto: Ympäristöselostusten kulttuuriympäristöjen nykytilaa koskevat osuudet ovat melko suppeita, esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöselostuksen osuudessa mainitaan vain rakennettu kulttuuriperintö ja maailmanperintökohteet. Kulttuuriympäristö on kuitenkin käsitteenä laaja. Keskeisiin valtakunnallisiin ympäristötavoitteisiin voisi lisätä myös keväällä 2013 valmistuvan hallitusohjelman mukaisen kulttuuriympäristöstrategian. Pirkanmaan ELY: Ympäristövaikutuksia arvioitu laajasti, tuotu hyvin esille vaihtoehto 0:n, rahoituksen määrän ja jakauman merkittävyys myönteisten ympäristövaikutusten toteutumiselle. Ei arvioida, miten myönteiset ja kielteiset ympäristövaikutukset jakautuvat kaupunkiseudun ja maaseutualueiden kesken. Ohjelmasta tulee ilmetä perusteltu kannanotto, miten ohjelman osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja ympäristöselostuksesta annettu palaute on otettu huomioon (esim. taulukko ympäristöselostuksen liitteenä).
  • 66. 66 Varsinais-Suomen ELY: Selostus on tiivis, helppolukuinen, asianmukainen ja riittävä. Ympäristövaikutusten arviointi tehty toimintalinjoittain korostaen myönteisiä ympäristövaikutuksia. Ympäristöministeriö: Ympäristöseloste on huolellisesti tehty. Ohjelmaluonnoksen johdantoa tulee kuitenkin täsmentää ja ottaa huomioon EU:n yleisasetuksen artikla 8:n velvoite edistää ympäristönsuojelua ja sen parantamista, resurssitehokkuutta, ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Ohjelmaluonnoksen ja ympäristöselostuksen integrointia valmisteluprosessiin tulee vahvistaa edelleen. Ympäristöselostuksen keskeiset osat, mm. ohjelma-alueen erityiset ympäristötavoitteet ja arvioinnin keskeiset tulokset tulee esittää suunnitelma-alueen kehitysnäkymissä ja kunkin toimintalinjan kohdassa. Alueen ympäristötavoitteet on esitetty ympäristöselostuksessa laajasti. Seuraavaan luonnokseen on tärkeä pohtia, onko tarpeen nostaa esiin alueen erityisiä ympäristötavoitteita haavoittuvimpien ympäristöjen suojelemiseksi, kun tuettava toiminta konkretisoituu valmistelun edetessä. Toimintalinjojen ympäristövaikutukset on syytä esittää alueellisen ohjelman toimintalinjojen kohdalla, kuten ympäristöselosteeseen on hyvin kirjattu ja ehdotettu. Vaikutusten arviointitulokset antavat valmistelijoille tietoa, miten toimintalinjasta saadaan ympäristömyönteisempi. Toteutusvaiheessa arviointi ohjaa rahoittajia ja hakijoita. Ympäristöselostuksessa on kuvattu hyvin ympäristövaikutusten välillisten ja kumuloituvien vaikutusten luonne ja merkitys sekä niiden haasteellisuus arvioinnille. Ympäristöarvioinnin johtopäätös kokonaisjohtopäätöksistä ei voi olla vielä valmistelun keskeneräisyyden vuoksi lopullinen, vaan sitä on syytä tarkentaa ja ohjelman konkreettisuuden parannuttua. Vaihtoehdoiksi tulee esittää todellisia valintatilanteita kuvaavia vaihtoehtoja, ei vain teoreettisia vaihtoehtoja. Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisesta suunnitelmaluonnoksesta laadittu ympäristöselostus Etelä-Savon ELY: Ympäristöarviointi on asiantuntevasti ja huolellisesti laadittu. Pienenä huomiona: vaikka alue on laaja etelä-pohjoissuunnassa, ilmastollisia eroja ei ole tuotu esille. Karelia-ammattikorkeakoulu: Ohjelmassa vahva painotus vähähiiliseen talouteen (pk-yritysten tukeminen tärkeää). Alueen tulee vastata tuotteiden ja palveluiden kestävyysvaatimuksiin. Voitaisiin tuoda vahvemmin esille kestävän johtamisen merkitys. Lapin ELY: Ympäristöselostuksen kappaleissa 3.2. ja 4.2. esitetty haasteita ja tavoitteita, joiden tulisi sisältyä suunnitelma-asiakirjaan. Ohjelman tavoitteena on vähähiilisen yhteiskunnan edistämisen ohella yritystoiminnan vahvistaminen ja luonnonvarojen entistä tehokkaampi hyödyntäminen. Riski: taloudellisen toiminnan kasvu eliminoi mahdolliset päästövähennykset. Tämän vuoksi rahoituksen ohjaamisessa ja hankkeiden valinnassa on painotettava ympäristömyönteisyyttä. TL1-3 mahdolliset myönteiset ympäristövaikutukset realisoituvat vasta vuosien päästä. Jos käytännön toimenpiteet jäävät pois, myös ohjelman välittömät positiiviset ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi. Museovirasto: Keskeisiin valtakunnallisiin ympäristötavoitteisiin voisi lisätä myös keväällä 2013 valmistuvan hallitusohjelman mukaisen kulttuuriympäristöstrategian. Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöselostuksesta puuttuu myös keskeisistä valtakunnallisista ympäristötavoitteista Valtakunnalliset aluekehittämistavoitteet ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri: Ympäristöselostuksessa on arvioitu ympäristövaikutuksia vain yleisellä tasolla. Keskeiset ympäristövaikutukset ja niiden merkittävyys on kuvattu toimintalinjoittain. Huolestuttavaa on se, että useilla toimintalinjoilla on päädytty merkittävään kielteiseen vaikutukseen luonnonympäristölle. Kestävän kehityksen tavoite ei toteudu näillä näkymin ainakaan ekologisesti.
  • 67. 67 Pohjois-Pohjanmaan ELY: Ympäristövaikutuksia voidaan tunnistaa vain yleisellä tasolla. Ympäristötavoitteiden saavuttamisen riskinä voi olla rahoituksen painottuminen päästöjä aiheuttaviin hankkeisiin. Tärkeä varmistaa, että uusiutuvaan energiaan ja vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin käytetään 20 % EAKR-rahasta. Ympäristöselostuksen analysointi on pääosin hyvää. Arvioinnin tavoitteet tuodaan esiin ja ne konkretisoituvat riittävällä tasolla. Toimintalinjoittainen arviointi on käyttökelpoinen. Pohjois-Savon ELY: IP-suunnitelman ympäristöselostus on laadittu kattavasti ja monipuolisesti. Suorien vaikutusten sijaan tarkastellaan välillisiä ja kumuloituvia vaikutuksia, mikä on perusteltua. Sosiaali- ja terveysministeriö: Ympäristövaikutuksissa ei ole otettu riittävästi huomioon ympäristöstä ihmiseen kohdistuvia terveyshaittoja, kuten pienhiukkasten, melun ja tärinän aiheuttamaa haittaa (esim. puun pienpoltto, tuulivoima, rakennusten energiatehokkuuden parantaminen). Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset arvioitu pääosin positiivisiksi, kuten työllisyyden ja osallisuuden paranemisena. Pohjois-Karjalan ELY: Nykytila, haasteet ja kehittämismahdollisuudet kuvattu lyhyesti ja kattavasti. Olisi tärkeää määritellä puitteet (kriteeristö) rahoitettavien hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille. Ympäristöselostuksesta on nähtävissä runsaasti epävarmuustekijöitä. Ympäristöselostus on tiivis ja selkeä. Rahoituksen volyymin mainitaan vaikuttavan oleellisesti ympäristövaikutusten merkittävyyteen ja laajuuteen. Tarve mahdollistaa myös konkreettiset ympäristön tilaa kohentavat hankkeet, ei vain esim. innovaatiotoiminnan kautta. IP-Suomen ominaispiirteitä on kuvattu melko vähän. Luvussa 4.1. tulisi käsitellä myös luonnon monimuotoisuuden tavoitteita. Ympäristöselostus tulee liittää ohjelman liitteeksi. Ympäristöministeriö: Ympäristöseloste on laadittu huolellisesti. Sen vaikuttavuutta ohjelmaan on syytä vahvistaa. Ympäristöselostuksen keskeiset osat tulee esittää suunnitelma-alueen kehitysnäkymissä. Seuraavaan luonnokseen on tärkeä pohtia, onko tarpeen nostaa esiin alueen erityisiä ympäristötavoitteita haavoittuvimpien ympäristöjen suojelemiseksi, kun tuettava toiminta konkretisoituu valmistelun edetessä. ESR-rahoitteiset toimintalinjat edistävät lähinnä taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja niissä on potentiaalia vahvistaa välillisiä ekologisia vaikutuksia. ESR-toiminnalla (tuettavan toiminnan muodoilla) voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita (mm. vähähiilisyys, ekotehokkuus). Ympäristöarvioinnin johtopäätös kokonaisvaikutuksista ei voi valmistelun keskeneräisyyden vuoksi olla vielä lopullinen. Vaihtoehdoiksi tulee esittää todellisia valintatilanteita kuvaavia vaihtoehtoja, ei vain teoreettisia vaihtoehtoja.