Venäjäluento jalonen

725 views
601 views

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
725
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
5
Actions
Shares
0
Downloads
6
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Venäjäluento jalonen

  1. 1. Jumala, keisari ja isänmaa Venäjän sodat 1800-luvulla
  2. 2. Imperiumi, politiikka ja sota• Keisarillisen suvereniteetin lopullinen vakiintuminen 1800-luvulle tultaessa.• Virkakoneisto, valtiolliset instituutiot ja virallinen valtioideologia - ”Ortodoksisuus, itsevaltius ja kansakunta” – poliittisen harmonian ja jatkuvuuden takeina. Sotalaitos ja sotilastuomioistuimet osana kansalaisyhteiskunnan oikeuslaitosta.• Sotalaitoksen uudistuminen; asevoimista tulee ensisijaisesti keisarillisen politiikan väline ja osa imperiumin valtakoneistoa. Vuoden 1825 dekabristikapina viimeinen palatsivallankaappausyritys, jossa upseeristo näyttelee itsenäistä poliittista roolia.• Vuoden 1874 asevelvollisuus modernisaation lopullisena askelena.
  3. 3. Sota kansallisena kokemuksena• Täysimittaiset kansalliset sodat. Vuoden 1812 sota Napoleonin Ranskaa vastaan taisteluna maanosan herruudesta ja Euroopan valta-asemasta.• Vuoden 1812 sotaretken kohtalonomainen rooli kansallisena legendana.• Pyhä Allianssi. Venäjän keisarikunnan asema sotienjälkeisen Euroopan turvallisuuspolitiikan keskiössä, maanosan rauhan ja järjestyksen ylläpitäjänä.
  4. 4. Sota ylikansallisena ja kansainvälisenä kokemuksena• Konventionaaliset valtioiden väliset sodat, vastustajina vielä 1700-luvulla useimmiten muut Euroopan valtiot – Ruotsi ja Preussi. Uudelle vuosisadalle tultaessa sodat Persiaa vastaan (1804-1813, 1826-1828) sekä Turkkia vastaan (1806-1812, 1828-1829, 1853-1856, 1877-1878) osana Venäjän imperiumin laajentumista, taustalla yhä yleiseurooppalainen valtapolitiikka.• Itämainen sota (1853-1856) kulminaatiopisteenä, jossa Venäjän selkkaukset ja eturistiriidat Turkin kanssa kietoutuvat osaksi kansainvälistä suurpolitiikkaa. Vihollisina Iso-Britannia ja Ranska; sotaa käydään Itämerellä, Mustalla Merellä, Vienanmerellä ja Tyynellä Merellä.
  5. 5. Sota ylikulttuurisena ja kulttuuripiirien välisenä kokemuksena• Alistus- ja valloitussodat, imperialismi. Imperiumin reuna-alueilla käytyjen sotien erityinen ulottuvuus eri kulttuuripiirien väkivaltaisena kohtaamisena.• Sotanäyttämöinä Kaukasia, Balkan, Kaukoitä – kuriositeettina myös Alaska. Sodan erilainen kokemuksellinen olemus; vastustajina eivät välttämättä ole suvereenien valtioiden vakinaiset armeijat, vaan kokonaiset vapaat soturikansat ja sissijoukot; Kaukasiassa muridistit, Siperiassa hunghuzi -soturit. Keisarikunnan omat vastineet; sotilassiirtolaiset ja kasakat.• Dostojevskin ilmaisema sivistystehtävä. ”Euroopassa me olemme olleet muukalaisia; Aasiassa me olemme valtiaita.”
  6. 6. Rankaisuretket ja vallankumouksellisen liikehdinnän tukahduttaminen• Pyhän allianssin asettamat velvoitteet; Venäjä koko Euroopan rauhan ja sopusoinnun turvaajana.• ”Euroopan santarmi”; Krakovan, Moldavian ja Unkarin vallankumousten kukistaminen 1846-1849.• Puolan marraskuun kansannousu 1830-1831 ja tammikuun kansannousu 1863-1864 vallankumouksellisena ja separatistisena liikehdintänä keisarikunnan omien rajojen sisällä.• Sotatilalaki Puolassa 1861-1905, käytännössä koko keisarikunta poikkeustilassa 1881-1905.
  7. 7. Suojelija ja vapauttaja• Venäjän keisari Balkanin ja Etu-Aasian kristittyjen suojelijana Turkkia vastaan.• Aseellinen tuki Serbian, Kreikan ja Bulgarian itsenäistymiselle; Venäjän ja armenialaispatrioottien yhteistyö.• Sotien merkitys slavofilialle ja panslavismille.
  8. 8. Esimerkki: vuoden 1831 Puolan-sotaretki• Välittömänä laukaisijana Belgian ja Ranskan vallankumoukset 1830. Venäjä valmistautuu tukahduttamaan läntisen Euroopan kuohunnan; armeijan keskitysalueena on Puola, jossa puhkeaa sotilaskapina ja avoin kansannousu marraskuussa 1830. Venäläiset valtaavat Varsovan syyskuussa 1831.• Eurooppalaisen älymystön, etenkin ranskalaisten ja saksalaisten, sympatiat Puolaa kohtaan; keisarivaltaa kritisoinut venäläinen sivistyneistö, kuten Puškin, asettuvat hallituksensa tueksi.• Suomen kaarti osallistuu kansannousun tukahduttamiseen. Kontrasti kapinallisen Puolan ja keisarinistuimelle uskollisena pysyvän Suomen välillä käy käytännössä selväksi.
  9. 9. Imperiumin sotavoimien perusta• Venäläinen jalkäväki; aina maaorjuuden lakkauttamiseen asti 25 vuodeksi kiintiöillä pakkovärvättyjä talonpoikia. Ukrainassa 15 vuoden värväysaika.• Vuoden 1874 asevelvollisuus luo nykyaikaisen massa-armeijan. Kuuden vuoden palvelusaika, yhdeksän vuoden reservikausi.• Kasakat venäläisenä erikoisuutena. Vapaita miehiä, jotka ovat vastineeksi sitoutuneet elinikäiseen sotilaspalvelukseen kruunulle.
  10. 10. Monikansallinen imperiumi, monikansallinen sotalaitos• Baltiansaksalaiset, kaukasialaiset ja suomalaiset upseerit venäläisten sotilaiden komentajina.• Imperiumin eri kansallisuuksien muodostamat sotilasyksiköt keisarillisessa henkikaartissa. Tšerkessien ja Krimin tataarien ratsujoukot, suomalainen tarkk’ampujapataljoona. Erillisten hallintoalueiden omat sotalaitokset; Puolan kongressikuningaskunnan armeija 1815- 1830, Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1878-1905, Buharan ja Hivan kaanikuntain sotajoukot.• Kalmukkien, baškiirien ja muiden kansakuntain ei-vakinaiset ratsuväkiyksiköt.• Sotalaitoksen yhdenmukaistaminen 1860-luvulta alkaen ja kansallisten yksiköiden lakkauttaminen tai sulauttaminen imperiumin yhtenäiseen sotalaitokseen.
  11. 11. Uudet aseet ja tieteellinen edistys;sodankäynti ja kansainvälinen oikeus • Räjähtävät kranaatit, laivastomiinat, panssar ilaivat. • Rihlatut tykit, makasiinikiväärit. • Rautatiet ja moderni lääketiede. • Kansainvälisten järjestöjen synty. Venäjän Punainen Risti 1867, Haagin rauhankonferenssi
  12. 12. Modernit mediasodat• Krimin sota ensimmäisenä tiedotusvälineiden seuraamana ja laajalti valokuvattuna modernina sotana.• Vuosien 1877-1878 Turkin-sotaretki vedenjakajana venäläisen lehdistön historiassa; suuren lukevan yleisön tarve tuoreille sotauutisille kohottaa päivittäisen sanomalehdistön levikin vanhojen aikakaus- ja viikkolehtien ylitse.• Mihail Katkovin Moskovskie Vedomosti –sanomalehti vanhan vallan äänitorvena; lehti ajaa kovaa linjaa Puolan kapinallisia kohtaan ja puolustaa Venäjän valtapyrkimyksiä Balkanilla.
  13. 13. Sota, kulttuuri, taide ja aatesuunnat• Napoleonin-sotien vaikutus vuoden 1825 dekabristikapinan syttymiseen.• Panslavismi aatteellisena perustana Puolan kansannousujen tukahduttamiselle jakeisarilliselle Balkanin-politiikalle.• Upseerien muistelmat Suomen sodasta; Puškinin ja Tjutševin runot Puolankansannoususta 1831; Tolstoin novellit Krimin sodasta; Lermontovin runotKaukasian sodasta; Vereštšaginin maalaukset Balkanilta.
  14. 14. Kohti maailmansotaa• Liittosuhde Ranskan kanssa. Balkanin kriisit.• Kylmä sota Isoa-Britanniaa vastaan Keski-Aasiassa; the Great Game.• Kiista Koreasta ja Mantšuriasta ja tappiollinen sota Japania vastaan.
  15. 15. Uusi aika, vanhat intressit
  16. 16. Kirjallisuutta• Pertti Luntinen, Sota Venäjällä - Venäjä sodassa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008). Tampereen yliopiston emeritusdosentin laatima yleisteos, josta on hyvä aloittaa. Samalta kirjoittajalta suositeltavia ovat myös The Imperial Russian Army and Navy in Finland 1808 – 1918 (Suomen Historiallinen Seura. Studia Historica 56. 1997), sekä ennen venäläisten arkistojen avautumista kirjoitettu French information on the Russian war plans 1880 - 1914, (Suomen Historiallinen Seura, 1984), joka on suurpoliittisena kuvauksena hyvä ja tiivis.• Teuvo Laitila, The Finnish Guard in the Balkans: Heroism, Imperial Loyalty and Finnishness in the Russo- Turkish War of 1877-1878 As Recollected in the Memoirs of Finnish Guardsmen (Annales Academie Scientarum Fennicae. Humaniora, 2003). Teuvo Laitilan väitöskirja Venäjän armeijan suomalaisten kartinsotilaiden osanotosta Turkin-sotaan. Mainio johdatus sota-ajan kulttuurikohtaamisiin Venäjän armeijassa palvelleiden suomalaisten näkökulmasta.• Jussi Jalonen, Suomen kaartin taistelut Masoviassa toukokuussa 1831 (Sotahistoriallinen Aikakauskirja 30, 2010) sekä Keisarin puolesta. Suomen kaartin sotaretki Puolaan 1831, teoksessa Itämeren itälaidalla, Näkökulmia identiteetin ja yhteistyön historiaan.(Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi 2006). Suomen ja Puolan erilaisista kohtaloista Venäjän vallan alla ja vuoden 1831 sotaretken pyörteissä.• Olga Maiorova, From the Shadow of Empire: Defining the Russian Nation Through Cultural Mythology, 1855-1870 (Columbia University 2010). Erinomainen teos, joka sisältää kattavan kuvauksen siitä, miten 1800-luvun jälkipuolen Venäjä käytti sotaa hyväkseen kansallistunteen mobilisoimisessa. Sisältää myös sanomalehtien roolia koskevan kuvauksen.• Andreas Renner, “Defining a Russian Nation: Mikhail Katkov and the Invention of National Politics”, The Slavonic and East European Review. Vol. 81, No. 4 (Oct., 2003), pp. 659-682. Artikkeli Moskovskie Vedomosti –lehden perustajasta Mihail Katkovista. Luettavissa JSTOR-tietokannan kautta (http://www.jstor.org/stable/4213793 )• Peter Scotto, Prisoners of the Caucasus: Ideologies of Imperialism in Lermontovs "Bela“, PMLA , Vol. 107, No. 2 (Mar., 1992), pp. 246-260 (http://www.jstor.org/stable/462638). Artikkeli Mihail Lermontovin sotilaspalveluksesta Kaukasiassa 1800-luvulla.sekä venäläisten kohtaamisista sikäläisten kansakuntien kanssa. Kattavat kirjallisuusviitteet.• Kaunokirjallisuudesta ylipäätään Mihail Lermontovin runot Kaukasiasta ja Leo Tolstoin omaelämänkerrat Krimin sodasta.• Norman Davies, Gods Playground; a History of Poland, vol II. (Clarendon Press Oxford, 1981, uusi painos 2005). Daviesin kirjoittaman Puolan historian toinen osa, sisältää erinomaiset kuvaukset Puolan 1800- luvun kansannousuista sekä Venäjän valtapolitiikasta Puolan suunnalla.
  17. 17. Kirjallisuutta• Michael Khodarkovsky, Bitter Choices; Loyalty and Betrayal in the Russian Conquest of North Caucasus (Cornell University 2011). Uusi ja erinomainen teos Venäjän sotilasoperaatioista, politiikasta sekä kulttuurisesta vuorovaikutuksesta Kaukasian valloituksen aikana 1800-luvun alussa. Erittäin suositeltava.• Daniel R. Brower & Edward J. Lazzerini (editors) Russias Orient: Imperial Borderlands and Peoples, 1700-1917 (Indiana University Press 1997). Kulttuurinen ja etnografinen katsaus Venäjän rooliin Kaukasuksella, Turkestanissa, Krimillä ja Siperiassa 1800-luvulla tapahtuneen valtakunnan laajentumisen aikana. Myös hyvin hieno ja avartava teos.• Göran Rystad, Klaus-R. Böhme & Vilhelm M. Carlgren (ed.), In Quest of Trade and Security; the Baltic in the Power Politics 1500-1990, vol. I-II (Lund University Press, 1994). Esseitä nimenomaan Itämeren alueen valtapolitiikasta 1800-luvulla ja sen jälkeen, sekä Skandinaviaa että Venäjää koskien, myös Krimin sodan osalta.• Viktor Pilipenko & Georgi Kasianov, Ukrainan Historia (Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, Helsinki 1997). Eeva Kapasen käännös alkuperäisestä käsikirjoituksesta; sisältää tiivistetyn selostuksen Ukrainan kasakoista ja Ukrainan asemasta tsaarin-Venäjän yhteydessä. Lyhyt, mutta mukiinmenevä.• Kauko Rekola, Suvorov; Generalissimus - Genius, (Studia Historica 153, Societas Historica Finlandiae, 1989). Suomalaisen kirjoittajan laatima elämänkerta generalissimus Suvorovista ja tämän sotaretkistä.• Christopher Duffy, Russias Military Way to the West; Origins and Nature of Russian Military Power 1700- 1800 (Routledge, 1981). Käsittelee 1700-lukua mutta antaa samalla eritellyn ja hyvän kuvan Venäjän sotalaitoksesta ja sen asemasta Napoleonin-sotien aattona.• Paul Wanke, Russian/Soviet Military Psychiatry, 1904-1945. Teoksen johdanto sisältää myös hyvän selostuksen 1800-luvun venäläisestä sotilaslääketieteestä ja sotilaspsykiatrian kehittymisestä.Enin osa luetteloiduista teoksista on pääosin luettavissa Google Books-verkkopalvelun kautta.

×