Your SlideShare is downloading. ×

USliittovaltio

215

Published on

Yhdysvaltain liittovaltion valtiosäännön ja hallinnon yleisen tason tarkastelua.

Yhdysvaltain liittovaltion valtiosäännön ja hallinnon yleisen tason tarkastelua.

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
215
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1
Actions
Shares
0
Downloads
1
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

Report content
Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
No notes for slide

Transcript

  • 1. VERSIO 1.0AlkuhuomiotSeuraava Yhdysvaltain liittovaltion valtiosääntöä ja hallintoa suppeahkosta näkökulmasta hyvinyleisellä tasolla kuvaava esitys on alunperin osa huomattavasti laajempaa, tiettyä hallinnon osanasemaa ja toimintaa tarkastelevaa kokonaisuutta vuodelta 2004. Kokonaisuuden ensimmäinen lukuon irrotettu itsenäiseksi työksi sen potentiaalisesti laaja-alaisemman kiinnostavuuden vuoksi.Dokumentin käyttö on vapaata ja ilmaista ainoastaan ei-kaupallisissa yhteyksissä sillä edellytyksellä,että siihen ei tehdä muutoksia miltään osin.Tekijä ei ota vastuuta mahdollisista vanhentuneista tiedoista tai epätarkkuuksista.Jere PeltonenLinkki LinkedIn-profiiliin JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 2. 8 a a JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 3. a 9 a LUKU 1LIITTOVALTION HALLINTO JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 4. 10 a aLIITTOVALTION HALLINTOYleistä Tämän työn ensimmäisen osan tarkoituksena ei ole Yhdysvaltain liittovaltion lainsäädäntöprosessin, sen paremmin kuin oikeudellisten tai hallintomenettelyjenkään syvällinen käsittely. Varsinaisen aiheen kaikkien aspektien ymmärtämiseksi on kuitenkin tarpeen jonkin verran perehtyä edellä mainittuihin asioihin, koska tarkastelun kohteena on liittovaltion hallinnon osana oleva organisaatio, jonka toimintaa ohjaavat monet lait ja alemmantasoiset oikeudelliset normit. Lukijan on syytä pitää mielessä, että seuraava tarkastelu on siis vain pintaraapaisu sinänsä varsin mielenkiintoiseen aiheeseen. Liittovaltion perustuslain nojalla julkinen valta jakaantuu kolmeen haaraan seuraavasti: 1. lainsäädäntövalta (Legislative Branch), 2. toimeenpanovalta (Executive Branch), sekä 3. tuomiovalta (Judicial Branch).LainsäädäntövaltaKongressi Lainsäädäntövaltaa käsitellään perustuslain ensimmäisessä luvussa. Luvun ensimmäisen pykälän mukaan lainsäädäntövalta kuuluu kongressille (Congress), joka koostuu senaatista (Senate) ja edustajainhuoneesta (House of Representatives). The Constitution of the United States Of America Article I Section 1. All Legislative Powers herein granted shall be vested in a Congress of the United States, which shall consist of a Senate and House of Representatives. Perustuslain 1 luvun 8 pykälän nojalla kongressin toimivaltaan kuuluvat mm. seuraavat asiat: 1. erilaisten verojen ja maksujen asettaminen ja kerääminen velkojen maksamista, sekä liittovaltion yhteisen puolustuksen ja yleisen hyvinvoinnin ylläpitämistä varten, 2. velan ottaminen liittovaltion nimissä, 3. ulkomaankaupan ja osavaltioiden välisen kaupan sääntely, JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 5. a 11 a 4. Yhdysvaltain kansalaisuuteen liittyvä sääntely, 5. konkurssilainsäädäntö, 6. rahan valmistaminen, sekä kotimaisen ja ulkomaisen valuutan arvon sääntely, 7. tiettyjen mittastandardien vahvistaminen, 8. arvopaperien ja käytössä olevan rahan väärentämiseen liittyvät rangaistukset, 9. postitoimipaikkojen ja postireittien perustaminen, 10. tekijänoikeus ja patentit, 11. korkeinta oikeutta alemmanasteisten tuomioistuimien perustaminen, 12. aavalla merellä tapahtuvien rikosten ja merirosvouksen, sekä kansainvälisen oikeuden rikkomusten määrittely ja rangaistukset, 13. sodan julistaminen, 14. ase- ja merivoimien perustaminen ja ylläpito, sekä niiden toiminnan sääntely, 15. nostoväkeen liittyvät asiat lukuun ottamatta upseerien nimittämistä, 16. liittovaltion hallinnon sijaintialuetta, sekä osavaltioissa sijaitsevia liittovaltion kiinteistöjä ja rakennuksia koskeva lainsäädäntö, sekä 17. kongressin toimivaltaan ja liittovaltion hallinnon toteuttamiseen liittyvien tarpeellisten lakien säätäminen. Edellä lueteltujen toimivaltaan kuuluvien asioiden lisäksi perustuslaissa luetellaan tiettyjä asioita, joihin ei voida ryhtyä. Näihin kuuluu mm. kielto käyttää valtion varoja ilman lailla säädettävää määrärahavarausta (Appropriation). Lisäksi käsitellään osavaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia, sekä asioita joihin osavaltioilla ei ole toimivaltaa. Tämän esityksen kannalta nämä eivät juuri ole olennaisia, lukuun ottamatta ehkä kohtaa, jossa kielletään osavaltioilta valtiosopimusten tekeminen ja valtioliittoihin liittyminen. Tässä yhteydessä mainittakoon vielä, että tietyt toimivaltuudet tai kiellot voivat koskea sekä liittovaltiota että osavaltioita samanaikaisesti (mm. oikeus lakien säätämiseen ja tuomioistuimien perustamiseen), kun taas tietyt valtuudet tai kiellot koskevat vain toista osapuolta (esim. liittovaltion yksinoikeus rahan valmistamiseen ja osavaltioiden yksinoikeus sisäisen hallintonsa järjestämiseen).Senaatti Senaattiin kuuluu sata senaattoria (Senator), joiden toimikausi on kuusi vuotta. Senaattorien valinta on järjestetty siten, että yleisten kongressivaalien yhteydessä joka toinen vuosi valitaan aina kolmasosa senaattoreista. Jokaisella osavaltiolla on senaatissa kaksi senaattoria. Yhdysvaltain varapresidentti (Vice President of the United States) toimii senaatin puhemiehenä (President of the Senate). Käytännössä varapresidentti johtaa senaatin istuntoa vain harvoissa tapauksissa; normaalisti tässä tehtävässä toimii senaatin keskuudestaan valitsema varapuhemies (President pro tempore of the Senate). Senaatilla on yksinoikeudella toimivalta seuraavissa asioissa: 1. valtiosopimusten ratifiointi, JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 6. 12 a a 2. tiettyihin virkoihin (mm. ministerit ja suurlähettiläät) nimitettävien, presidentin nimeämien ehdokkaiden hyväksyminen, sekä 3. edustajainhuoneen nostamien virkasyytteiden (Impeachment) oikeuskäsittely.Edustajainhuone Edustajainhuoneeseen kuuluu 435 kansanedustajaa (Representative), joiden toimikausi on kaksi vuotta. Kaikki kansanedustajat valitaan joka toinen vuosi pidettävien yleisten kongressivaalien yhteydessä. Kansanedustajat edustavat vaalipiirejä (Congressional District) ja yksittäisestä osavaltiosta valittavien kansanedustajien määrä riippuu siitä, kuinka monta vaalipiiriä kyseisessä osavaltiossa on. Kustakin vaalipiiristä valitaan vain yksi kansanedustaja. Vaalipiirien lukumääräinen jakautuminen osavaltioiden kesken määräytyy joka kymmenes vuosi suoritettavan väestönlaskennan tulosten mukaan; yksittäisen osavaltion vaalipiirien määrä on suhteessa sen ja muiden osavaltioiden väestömäärään. Jokaisessa osavaltiossa on kuitenkin vähintään yksi vaalipiiri. Edustajainhuoneella on yksinoikeudella toimivalta seuraavissa asioissa: 1. liittovaltion verotukseen liittyvien lakiehdotusten tekeminen, sekä 2. virkasyytteiden nostaminen.Lainsäädäntömenettely kongressissa Kongressin lainsäädäntömenettelyn pääpiirteittäisellä hahmottamisella on lukijan kannalta merkitystä siinä mielessä, että tässä työssä jatkossa hyödynnettävät lainsäädännölliset lähteet asettuvat näin oikeaan viitekehykseen. Lisäksi lähteiden kohdalla mahdollisesti ilmoitettavat säädösmerkinnät avautuvat ja johtavat asiakirjoja mahdollisesti myöhemmin etsittäessä oikeaan osoitteeseen. Tässä esityksessä kuvataan menettely siis vain pääpiirteittäin. Kongressin menettelytavat voivat tietyissä tilanteissa poiketa tässä esitetystä yksinkertaistetusta mallista, mutta tällä ei ole tämän työn ja lähteiden tarkastelun kannalta merkitystä. Lainsäädäntöaloite voi syntyä kummassa tahansa kongressin kamareista; sekä senaatissa että edustajainhuoneessa. Poikkeuksena tästä ovat valtion varojen keräämiseen liittyvät lakiesitykset, joita voidaan tehdä vain edustajainhuoneessa. Lakiesityksestä käytetään englanninkielistä termiä Bill. Lakiesitykselle annetaan tunnus, joka muodostuu lyhenteestä "H.R." tai "S." sen mukaan kummassa kamarissa aloite syntyy, sekä yksilöivästä numerosta. Näin esimerkiksi H.R. 345 merkitsee lakiesitystä, joka on syntynyt edustajainhuoneessa ja S. 432 lakiesitystä, joka on lähtöisin senaatista. Lakiesityksillä ja muilla seuraavassa käsiteltävillä aloitteilla on toki oma otsikkonimensä samoin kuin esim. Suomessa hallituksen esityksillä, mutta käytännössä asiakirjatunnukset helpottavat niihin viittaamista huomattavasti. JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 7. a 13 aKongressin lainsäädäntömenettelyssä käytetään myös hieman "Bill" -tyyppisestälakiesityksestä eroavaa "Joint Resolution" -lakiesitystä. Käytännön lopputulokseneli voimaantulevan lainsäädännön kannalta käytettävällä tyypillä ei olemerkitystä; kysymys on lähinnä sisällön muodollisista seikoista. Myöslainsäädäntömenettely sinänsä on molempien kohdalla samanlainen.Poikkeuksina tästä ovat liittovaltion perustuslain muuttamiseen tähtäävätlakiesitykset, jotka ovat aina tyyppiä "Joint Resolution", ja joiden käsittelytapahtuu normaalista lainsäädäntömenettelystä poikkeavalla tavalla. "JointResolution" -tyyppinen lakiesitys merkitään tunnuksella, joka koostuu lyhenteestä"H.J. Res." tai "S.J. Res." sen mukaan kummassa kamarissa se syntyy, sekäyksilöivästä numerosta. Logiikka on sama kuin "Bill" -tyyppisen lakiesityksenkohdalla.Kongressi voi myös antaa päätöslauselmia, joilla ei ole lainsäädännön asemaa.Ne voivat olla senaatin ja edustajainhuoneen yhteisiä päätöslauselmia(Concurrent Resolution) tai vain toisen kamarin yksipuolisia päätöslauselmia(Simple Resolution). Yhteisten päätöslauselmien takana on koko kongressi, kuntaas yksipuoliset päätöslauselmat sisältävät vain kyseistä kamaria koskeviaasioita, eivätkä vaadi toisen kamarin käsittelyä. Päätöslauselmat voivat ollaesimerkiksi julkilausumia tai niillä voi olla kongressin tai asianomaisen kamarintoimintaa konkreettisesti ohjaava vaikutus. Yhteinen päätöslauselma merkitääntunnuksella, joka koostuu lyhenteestä "H. Con. Res." tai "S. Con. Res." senmukaan kummasta kamarista se on alkujaan lähtöisin, sekä yksilöivästänumerosta. Yksipuolinen päätöslauselma merkitään saman logiikan mukaantunnuksella, joka koostuu lyhenteestä "H. Res." tai "S. Res.", sekä yksilöivästänumerosta. Tämän työn kannalta päätöslauselmilla ei sinänsä ole merkitystä; neon kuitenkin hyvä osata erottaa varsinaisista lainsäädännönvalmisteluasiakirjoista.Alla olevassa taulukossa on esitetty kooste edellä käsiteltyjen kongressinlakiesitysten ja päätöslauselmien asiakirjatunnuksista.Taulukko 1. Kongressin lakiesitysten ja päätöslauselmien asiakirjatunnukset.Tyyppi Tunnus, kun lähtöisin (numero kuvitteellinen) Senaatista EdustajainhuoneestaLakiesitys S. 123 H.R. 123BillLakiesitys S.J. Res. 123 H.J. Res. 123Joint ResolutionKongressin päätöslauselma S. Con. Res. 123 H. Con. Res. 123Concurrent ResolutionKamarin päätöslauselma S. Res. 123 H. Res. 123Simple Resolution JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 8. 14 a a Sekä edustajainhuoneessa että senaatissa on omat valiokuntansa (Committee) erilaisten asioiden käsittelyä varten. Valiokuntien tehtävät eivät rajoitu pelkästään lainsäädäntötehtäviin, vaan ne voivat myös esimerkiksi tutkia valtionhallinnon toimia. Jotkin valiokunnat voivat olla myös molempien kamarien yhteisiä (Joint Committee). Lakiesitystä käsiteltäessä voidaan kamarien välillä mahdollisesti vallitsevat erimielisyydet siirtää neuvotteluvaliokunnan (Conference Committee) käsiteltäviksi. Seuraavassa kuvassa on esitetty pääpiirteittäinen malli kongressin lainsäädäntöprosessista. Kuvio sisältää vaihtoehtoisesti sekä edustajainhuoneesta (1), että senaatista (2) lähtöisin olevan lakiesityksen käsittelyvaiheet. EDUSTAJAINHUONE 1 2 SENAATTI Edustajainhuoneessa Senaatissa esiteltävä esiteltävä lakiesitys lakiesitys Edustajainhuoneen Senaatin valiokuntakäsittely valiokuntakäsittely Edustajainhuoneen Senaatin varsinainen varsinainen käsittely käsittely Lakiesityksen Lakiesityksen hyväksyminen hyväksyminen SENAATTI EDUSTAJAINHUONE Senaatin Edustajainhuoneen valiokuntakäsittely valiokuntakäsittely Senaatin varsinainen Senaattoreista ja Edustajainhuoneen käsittely kansanedustajista varsinainen käsittely koottu neuvottelu- valiokunta käsittelee mahdolliset Lakiehdotuksen Lakiehdotuksen hyväksyminen erimielisyydet hyväksyminen Presidentin esittely Presidentin esittely Kuva 1. Kongressin lainsäädäntöprosessin vaiheet. JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 9. a 15 a Kun kongressin molemmat kamarit ovat hyväksyneet lakiesityksen, toimitetaan se presidentin vahvistettavaksi. Saatuaan kongressin hyväksymän lain harkittavakseen, presidentti voi : 1. vahvistaa lain kymmenen päivän kuluessa, 2. käyttää veto-oikeuttaan (Veto) eli palauttaa vahvistamattoman lain kongressille, jolla on tällöin mahdollisuus saattaa se voimaan molempien kamarien äänestäessä tämän puolesta kahden kolmasosan enemmistöllä, tai 3. jättää lain vahvistamatta ja palauttamatta kongressille, jolloin kymmenen päivän määräajan kuluttua se joko a) raukeaa, mikäli kongressi ei ole kokoontuneena valtiopäiville (tätä kutsutaan termillä pocket veto), tai b) tulee voimaan automaattisesti, mikäli kongressi on valtiopäiville kokoontuneena. Vahvistetulle tai muutoin voimaan tulleelle laille annetaan säädöstunnus, joka poikkeaa olennaisesti lakiesityksen asiakirjatunnuksesta. Säädöstunnus koostuu lyhenteestä "Pub.L." tai "Pvt.L" sen mukaan, onko laki julkinen (Public Law) vai yksityistä koskeva (Private Law), sekä yksilöivästä numerotunnuksesta, joka muodostuu kongressin järjestysnumerosta ja lain järjestysnumerosta väliviivalla erotettuna. Lain järjestysnumero ei ole yhteydessä lakiesityksen numeroon. Säädöstunnus voi olla esimerkiksi Pub.L. 107-21, joka tarkoittaa 107. kongressin lakia numero 21. Kullakin joka toinen vuosi vaaleilla valittavalla kongressilla on oma järjestysnumeronsa. Julkiset ja yksityistä koskevat lait eroavat toisistaan lain kohderyhmän kautta. Julkiset lait koskevat nimensä mukaisesti yleisesti koko yhteiskuntaa ja sen jäseniä, kun taas yksityistä koskevat lait koskevat tiettyä yksittäistä luonnollista tai oikeushenkilöä, perhettä tai pientä ryhmää. Yksityistä koskevia lakeja säädetään esimerkiksi liittovaltion toiminnasta yksittäisille, nimetyille tahoille aiheutuvien vahinkojen korjaamiseksi tai korvaamiseksi. Toinen esimerkki on yksittäistä, nimettyä tahoa koskevan liittovaltion viranomaisen päätöksen muuttaminen. Yksityistä koskevaa lainsäädäntöä ei tule sekoittaa yksityisoikeuden tai siviilioikeuden alaan.Lakien julkaiseminen ja lähteet Vahvistetut tai muutoin voimaan tulleet lait julkaisee kansallinen arkistohallinto NARA (National Archives and Records Administration). NARA on itsenäinen liittovaltion virasto, jonka tehtäviin kuuluu julkaisuvelvoitteiden lisäksi mm. erilaisten kansallisesti tärkeiden asiakirjojen säilyttäminen. NARA:n organisaation sisäisesti lakien julkaisemisesta vastaa liittovaltion virallisen lehden yksikkö OFR (Office of the Federal Register). OFR julkaisee jokaisen lain erikseen. Tällaista vain yksittäisen lain sisältävää julkaisua kutsutaan epävirallisella termillä slip law. Julkaisujen painamisesta huolehtii kongressin alainen valtion painatuskeskus GPO (Government Printing Office). JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 10. 16 a a Alunperin yksittäin julkaistut lait julkaistaan kongressin istuntokauden päättyessä uudelleen kokoelmajulkaisussa, jonka nimi on United States Statutes at Large. Siihen kootaan edellisen kokoelmajulkaisun ilmestymisen jälkeen voimaan tulleet lait aikajärjestyksessä. Tämän lisäksi julkaisusta löytyvät mm. kongressin päätöslauselmat, presidentin julkilausumat, sekä perustuslain muutosehdotukset ja muutokset. Julkaisemisesta vastaa OFR ja painatuksesta GPO. Kaikki yleis- ja pysyväisluonteiset lait kodifioidaan joka kuudes vuosi United States Code -koonnokseen viidenkymmenen aiheenmukaisen osion alle. Koonnoksesta käytetään lyhennettä USC. Siihen sisältyvät lait ovat julkaisuhetkellä ajantasaisia, toisin sanoen alkuperäisten lakitekstien muutokset yms. on otettu huomioon. Kodifioinnista ja julkaisusta vastaa kongressin edustajainhuoneen alainen lainsäädännön revisioyksikkö (Office of the Law Revision Councel), painatuksesta GPO. USC:n sisältämät säännökset numeroidaan ja niihin viitataan alkuperäisistä säädöstunnuksista poikkeavalla tavalla; esimerkiksi 1 U.S.C. 112 viittaa ensimmäisen osion 112. pykälään. Joka kuudes vuosi tapahtuvan USC:n uusimman version ilmestymisen jälkeen säädettävät lait yleensä vaikuttavat myös sen sisältämiin säännöksiin, joko muuttaen, kumoten tai lisäten niitä. Tämän vuoksi USC:n rinnalle julkaistaan säännöllisin väliajoin lisäosia (Supplement), joissa USC:n tietyt osiot on saatettu ajan tasalle. Uusien lakien vaikutusten järjestelmällisen seuraamisen helpottamiseksi lainsäädännön revisioyksikkö julkaisee lisäksi jokaisen kongressin istuntokauden osalta julkaisua, johon kootaan taulukkomuotoon uusien lakien säädöstunnukset ja viittaukset USC:n pykäliin, joihin ne vaikuttavat. Julkaisun tiedot löytyvät seuraavasta taulukosta, johon on koottu erilaisia lainsäädäntöön liittyviä lähteitä. Taulukko 2. Kooste lainsäädännöllisten julkaisujen tiedoista. Julkaisu Sisältö Julkaisija / Painatus "Slip Law" yksittäinen laki, lain virallinen Office of the Federal Register julkaisu (OFR) / Government Printing Office (GPO) United States Statutes kongressin istuntokauden Office of the Federal Register at Large aikana säädettyjen (OFR) / Government Printing yksittäisten lakien Office (GPO) kokoelmajulkaisu United States Code joka 6. vuosi ilmestyvä Office of the Law Revision lainsäädännön kodifiointiin Councel / Government perustuva koonnosjulkaisu Printing Office (GPO) United States Code - luettelo USC:n sisältämiin Office of the Law Revision Table of Sections säännöksiin jollain tavalla Councel / Government Amended, Enacted, vaikuttavista uusista laeista Printing Office (GPO) Omitted, Repealed, or Transferred JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 11. a 17 aMielenkiintoisena sivuseikkana mainittakoon, että tietyt USC:n – mahdollisestiuseammistakin yksittäisistä alkuperäisistä laeista muodostuvat – koonnososiot onhyväksytty virallisesti itsenäisiksi laeiksi. Tällä on merkitystä yhdysvaltalaisessatuomioistuinkäytännössä, jossa itsenäisen lain statuksen omaavia USC:n osioitavoidaan ja pitää käyttää ensisijaisena oikeuslähteenä, ”näyttönä lain sisällöstä”,verrattuna alkuperäiseen, koonnoksen pohjalla olleeseen lainsäädäntöön. Muidenosioiden sisältämien säännösten osalta on tuomioistuimissa käytettäväalkuperäisiä lakeja ja niiden muutoksia. JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 12. 18 a aToimeenpanovaltaPresidentti Liittovaltion perustuslain toisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan toimeenpanovalta kuuluu liittovaltion presidentille (President of the United States). The Constitution of the United States Of America Article II Section 1. The executive Power shall be vested in a President of the United States of America. Presidentin toimivaltaan kuuluvat perustuslain mukaan mm. seuraavat asiat: 1. asevoimien ja palvelukseen kutsutun osavaltioiden nostoväen (nykyisin tämä tarkoittaa käytännössä kansalliskaartia) ylipäällikkyys, 2. liittovaltion vastaisista rikoksista (lukuun ottamatta virkarikoksia) tuomittujen armahtaminen, 3. valtiosopimusten tekeminen (senaatin hyväksynnällä), 4. suurlähettiläiden, ministerien, korkeimman oikeuden tuomareiden ja eräiden muiden virkamiesten nimittäminen (senaatin hyväksynnällä), 5. senaatin tyhjien paikkojen väliaikainen täyttäminen, 6. kongressin molempien kamarien koollekutsuminen, joko yhdessä tai erikseen, erityisissä tilanteissa, 7. ulkovaltojen edustajien vastaanottaminen, 8. lakien säätämiseen liittyvä veto-oikeus, 9. voimaan tulleiden lakien toimeenpano, sekä 10. upseerien nimittäminen. Presidentillä on oikeus ehdottaa kongressille sopiviksi katsomiensa lakien säätämistä. Presidentti voi antaa lakien toimeenpanoa ja eräitä muita toimivaltaansa kuuluvia asioita koskevia asetuksia (Executive Order) ja direktiivejä (Directive). Tämän lisäksi hän voi antaa erilaisia julkilausumia. Asetukset ja muut presidentilliset asiakirjat julkaistaan liittovaltion virallisessa lehdessä (Federal Register), jota NARA:n virallisen lehden yksikkö OFR julkaisee. Virallinen lehti ilmestyy jokaisena arkipäivänä. Tekstit julkaistaan myös OFR:n viikoittain ilmestyvässä presidentillisten asiakirjojen kokoelmassa (Weekly Compilation of Presidential Documents). JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 13. a 19 aMinisteriöt Ministeriöihin viitataan perustuslain toisen luvun toisessa pykälässä, jossa mainitaan presidentin oikeudesta saada halutessaan jokaisen hallinnonalan (executive department) johtajalta kirjallinen lausunto asianomaisen vastuualueeseen kuuluvasta asiasta. Käytännössä hallinnonalojen johtajat eli suomalaisittain ministerit (Secretary) ja eräät muut korkeat virkamiehet kuuluvat presidentin kabinettiin (Cabinet). Ministereillä ei ole parlamentaarista vastuuta, vaan he vastaavat toiminnastaan ainoastaan presidentille, joka voi halutessaan erottaa heidät toimestaan. Presidentin kabinetin ei siis tarvitse nauttia kongressin luottamusta. Ministeriöiden asema perustuu lainsäädäntöön, kun taas erilaisten virastojen toiminta voi perustua ministeriöiden hallinnonalojen sisäiseen organisointiin tai joissain tapauksissa presidentin asetuksiin. Tällä tavoin syntyneet virastot eivät voi kuitenkaan saada liittovaltion budjettiin omaa momenttia, eikä niiden päätöksillä ole suoranaista lainvoimaa, toisin kuin suoraan lainsäädäntöön perustuvilla virastoilla. Vaikka ministerit eivät olekaan parlamentaarisessa vastuussa toimistaan, on kongressilla mahdollisuus ohjata ministeriöiden toimintaa omien toimivaltuuksiensa puitteissa. Ministeriöiden määrärahoista päättäminen on luonnollisesti yksi osa tällaista ohjaavaa toimintaa, ja lisäksi kongressi voi säätää liittovaltion hallinnon toimeenpanoon liittyviä tarpeelliseksi katsomiaan lakeja. Senaatin ja edustajainhuoneen tiettyjen valiokuntien ja valiokuntajaoksien (Subcommittee) tehtäviin kuuluu ministeriöiden toiminnan ja hallinnon seuraaminen, sekä hallinnonalojen saavutusten tarkasteleminen. Kongressin alainen liittovaltion hallinnon tarkastusvirasto GAO (General Accounting Office) suorittaa tähän liittyvää käytännön tarkastustoimintaa mm. ministeriöissä. Eräitä GAO:n raportteja käytetään lähteinä myös tässä työssä. Ministeriöt ja muut liittovaltion virastot voivat antaa paitsi toimintaansa koskevia hallinnollisia määräyksiä, myös lainvoiman omaavia asetuksia (Regulation), mikäli asetuksenanto-oikeudesta on säädetty laissa. Asetusten luonnokset ja valmiit asetukset julkaistaan liittovaltion virallisessa lehdessä. Luonnokset julkaistaan osana asetusten säätämisprosessia, koska kansalaisilla ja erilaisilla yhteisöillä on oikeus antaa niitä koskevia lausuntoja asianomaisille viranomaisille. Yleis- ja pysyväisluonteiset asetukset kodifioidaan vuosittain liittovaltion asetuskoonnokseen (Code of Federal Regulations) viidenkymmenen aiheenmukaisen osion alle. Asetuskoonnosta julkaisee OFR. Koonnoksessa säädöksiin viitattaessa käytetään tunnusta, joka muodostuu hieman eri tavalla kuin USC:n viitteet. Asetuskoonnoksen hierarkia on hienojakoisempaa, esimerkiksi 22 C.F.R. 140.1 viittaa 22. osion 140. luvun 1. pykälään. Seuraavassa taulukossa on koottu yhteen presidentin ja viranomaisten asetuksiin liittyvät lähteet. JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 14. 20 a a Taulukko 3. Kooste viranomaisasetusten lähteistä. Julkaisu Sisältö Julkaisija / Painatus Weekly Compilation of viikoittain ilmestyvä kooste Office of the Federal Register Presidential Documents presidentillisistä asiakirjoista, (OFR) / Government Printing mukaan lukien presidentin Office (GPO) asetukset ja direktiivit Federal Register liittovaltion virallinen lehti, Office of the Federal Register jossa asetukset ja niiden (OFR) / Government Printing luonnokset julkaistaan Office (GPO) virallisesti Code of Federal vuosittain ilmestyvä Office of the Federal Register Regulations asetusten kodifiointiin (OFR) / Government Printing perustuva koonnosjulkaisu Office (GPO) JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 15. a 21 aTuomiovaltaKorkein oikeus Perustuslain mukaan Yhdysvaltain korkein tuomiovalta kuuluu liittovaltion korkeimmalle oikeudelle (Supreme Court of the United States). The Constitution of the United States Of America Article III Section 1. The judicial Power of the United States, shall be vested in one supreme Court, and in such inferior Courts as the Congress may from time to time ordain and establish. Korkeimman oikeuden tuomiovaltaan kuuluvat mm. seuraavat perustuslakiin, liittovaltion lakeihin ja valtiosopimuksiin liittyvät kysymykset: 1. suurlähettiläitä, muita vieraiden valtioiden edustajia, sekä konsuleja koskevat asiat, 2. asiat, joissa liittovaltio on osapuolena, 3. osavaltioiden väliset kiistat, 4. eri osavaltioiden asukkaiden väliset kiistat, sekä 5. kiistat, joissa osapuolina ovat osavaltiot tai niiden asukkaat, sekä vieraat valtiot tai niiden kansalaiset. Korkein oikeus voi julistaa kongressin säätämän lain perustuslain vastaiseksi, jolloin se mitätöityy. Korkeimmalla oikeudella on ensimmäisen asteen tuomiovalta (original jurisdiction) juttuihin, jotka koskevat suurlähettiläitä, muita vieraiden valtioiden edustajia, konsuleja, tai joissa osapuolena on osavaltio. Muissa tapauksissa korkein oikeus toimii valitustuomioistuimena. Kongressilla on mahdollisuus säätää valituksiin liittyvästä tuomiovallan käyttämisestä tarkemmin lailla ja kongressi onkin mm. antanut liittovaltion korkeimmalle oikeudelle valtuudet käsitellä liittovaltion alemman asteen tuomioistuimien ja osavaltioiden korkeimpien oikeuksien tuomioihin liittyviä valituksia. Kongressi myös päättää esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomarien määrästä.Muut tuomioistuimet Perustuslain mukaan kongressi voi perustaa korkeinta oikeutta alemman asteisia liittovaltion tuomioistuimia niin kuin parhaaksi katsoo. Liittovaltion tuomioistuimet käsittelevät liittovaltion toimivallassa olevia riita- ja rikosasioita. Liittovaltion tuomioistuimista alimman asteisia ovat piirioikeudet (United States District Court), jotka toimivat tapausten ensimmäisenä käsittelyasteena. Niiden päätöksistä voi valittaa liittovaltion valitustuomioistuimiin (United States Court JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 16. 22 a a of Appeals). Valitustuomioistuimien tuomiovalta-alueesta käytetään termiä circuit ja tuomioistuimista puhutaankin tästä johtuen usein termillä Circuit Court. Valitustuomioistuimissa käsitellään paitsi varsinaisia oikeustapauksia, myös liittovaltion viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia. Edellä kerrotun lisäksi liittovaltiolla on useita erityistuomioistuimia, jotka käsittelevät vain tietynlaisia juttuja, esimerkiksi liittovaltiota vastaan nostettuja korvauskanteita tai verotukseen liittyviä kysymyksiä. JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 17. a 23 aLähteitä Dove, R.B., Enactment of a Law, Washington, DC: United States Senate, 1997 Johnson, C.W., How Our Laws Are Made, Washington, DC: United States House of Representatives, 2000 Our American Government, 2000 Edition, Washington, DC: United States Government Printing Office, 2000 The United States Government Manual 2002/2003, Washington, DC: United States Government Printing Office, 2002. JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 18. 24 a aSanasto Appropriation määrärahavaraus, määräraha Bill lakiesitys Cabinet presidentin kabinetti circuit liittovaltion valitustuomioistuimen maantieteellinen tuomiovalta-alue Code of Federal Regulations liittovaltion asetuskoonnos Committee valiokunta Concurrent Resolution kongressin päätöslauselma Conference Committee neuvotteluvaliokunta Congress kongressi Congressional District vaalipiiri Directive presidentin direktiivi Executice Branch toimeenpanovalta, -haara executive department hallinnonala, ministeriö Executive Order presidentin asetus Federal Register liittovaltion virallinen lehti General Accounting Office liittovaltion hallinnon tarkastusvirasto Government Printing Office valtion painatuskeskus House of Representatives edustajainhuone Impeachment virkasyyte Joint Committee kamarien yhteinen valiokunta Joint Resolution lakiesitys Judicial Branch tuomiovalta, -haara JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 19. a 25 aLegislative Branch lainsäädäntövalta, -haaraNational Archives and Records kansallinen arkistohallintoAdministrationOffice of the Federal Register liittovaltion virallisen lehden yksikköOffice of the Law Revision lainsäädännön revisioyksikköCounceloriginal jurisdiction ensimmäisen asteen tuomiovaltaPresident of the Senate senaatin puhemiesPresident of the United States Yhdysvaltain presidenttiPresident pro tempore of the senaatin varapuhemiesSenatePrivate Law yksityistä koskeva lakiPublic Law julkinen lakiRegulation viranomaisasetusRepresentative kansanedustajaSecretary hallinnonalan johtaja, ministeriSenate senaattiSenator senaattoriSimple Resolution kamarin yksipuolinen päätöslauselmaslip law yksittäin julkaistu lakiSubcommittee valiokuntajaosSupplement lisäosaSupreme Court of the United Yhdysvaltain korkein oikeusStatesThe Constitution of the United Yhdysvaltain perustuslakiStates of America JERE PELTONEN www.varmuus.net
  • 20. 26 a a United States Code liittovaltion lainsäädäntökoonnos United States Court of Appeals liittovaltion valitustuomioistuin United States District Court liittovaltion piirioikeus United States Statutes at Large yksittäin julkaistujen lakien kokoelmajulkaisu Weekly Compilation of presidentillisten asiakirjojen Presidential Documents viikoittainen kokoelma Veto veto-oikeus Vice President of the United Yhdysvaltain varapresidentti States JERE PELTONEN www.varmuus.net

×