3. 1. Kasvupuhe on ristiriitaista
• Kasvuun sidotun talouden kritiikkiä esiintyy
laajasti
– Sosiaalisia, ympäristö- ja talousperusteita
– Kohteena kasvukulttuurin äärevät ilmenemismuodot
ja talous ”luontona”
• Samalla talouskasvun tavoittelu yhä eri aloilla
hyväksytty tavoite
– Sosiaalipolitiikan hyvä kehä, vihreä kasvu, valtavirran
talouspuhe ...
4. 2. Degrowth tapahtuu jo
keskuudessamme
• Esim. hoitovapaat ovat Suomessa yleisiä ja
moni haluaisi leikata työtunteja palkan
kustannuksella
• Suuri osa yrityksistä on pieniä ja haluttomia
kasvamaan
• Joka kolmas suomalainen tekee
vapaaehtoistyötä
5. 3. Kasvuvapaasta taloudesta tarvitaan
tarina/oita
• Tarinat keskeisiä ymmärryksen luomisessa
– Kritiikki ei täytä tarinan ehtoja – degrowth on
epätarina
• Talouden palauttaminen ”luonnosta” inhimillisen
piiriin
• Lähellä tapahtuvan näkeminen: kasvuhakuisuus
on marginaalista
• Uuden kokeileminen ja makrotaloudellisten
vaihtoehtojen mallintaminen
6. Lopuksi:
degrowth-keskustelun parasta antia
• Syvempi ymmärrys siitä, millä eri tasoilla ja
elämänalueilla ”kasvupakot” ilmenevät
– Kasvun hinnan tiedostaminen
– Pakkojen kyseenalaistaminen
• Vaihtoehtojen etsiminen
• Pelon kulttuurista luopuminen
Editor's Notes
Esittely: väikkäri + dg-verkosto
Degrowth ei ole marginaalistaSosiaalipolitiikan merkittävä käsitepari on pitkään ollut Hyvän kehä, jonka Gunnar Myrdal kehitti ja, joka levisi kaikkien pohjoismaitten alueelle. Suomelle hyvän kehää tarjosi erityisesti Pekka Kuusi teoksessaan ”60-luvun sosiaalipolitiikka”. Hyvän kehä viittaa sosiaalipolitiikan taloudelliseen ulottuvuuteen, jossa laaja sosiaaliturva tukee talouskasvua.
-> Suuri osa inhimillistä toimintaa ei noudata talouden lakeja-> Suuri osa taloudellista toimintaa ei ole kasvuhakuistaJuha Nurmelalla lisää tilastoja---Kotihoidon tukea maksetaan KELAn tilastojen mukaan yli 80 prosentille perheistä, joissa on alle 3-vuotias lapsi;Nuorimman lapsen ollessa alle kolmevuotias on äideistä työllisiä vain noin puolet.Samaan aikaan kun nuorimmat työlliset haluaisivat lisää työtä, lähes joka viides 35 vuotta täyttänyt työllinen toivoisi nykyistä lyhyempää työaikaa vaikka palkka pienenisi. Lyhyempää työaikaa toivovia työllisiä oli keskimäärin 351 000 vuonna 2009 eli enemmän kuin niitä, jotka halusivat lisätä työtuntejaan.Työtunneissa mitattuna eniten työtä tekevät 35-54-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvat, joista lähes kaikki ovat kokoaikatyössä ja moni tekee hyvinkin pitkää viikkotyöaikaa. Myös ylityöt ovat tämänikäisillä palkansaajilla yleisimpiä. Toisaalta monilla kolmi-nelikymppisillä on pieniä lapsia, joten yksityiselämäkin asettaa vaatimuksia ajankäytölle. On siis ymmärrettävää, että tästä joukosta löytyy paljon työajan lyhentämisestä haaveilevia.Yhtä yleisiä toiveet työajan lyhentämisestä ovat 55 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä, jossa puolestaan osa-aikaeläkehaaveet ovat ajankohtaisia. Tätä joukkoa saattavat mietityttää myös oma jaksaminen työssä eläkeikään asti ja ikääntyviin läheisiin liittyvät hoitovelvollisuudet.Työajan lyhentämistoiveita elättelevät selvästi useammin yrittäjät kuin palkansaajat. Vuonna 2009 yli neljännes yrittäjistä olisi halunnut lyhentää työaikaansa, mutta palkansaajista vain 13 prosenttia. Yrittäjät tekevätkin pitkää työpäivää: lähes puolet heistä työskentelee tavallisesti viikossa yli 40 tuntia ja kolmannes vähintään 50 tuntia. (Kuvio 4.)---Vuonna 2010 alle 50 työntekijän yrityksiä oli 99,1 % ja alle 250 työntekijän yrityksiä 99,8 % kaikista Tilastokeskuksen yritysrekisterin yrityksistä.Pk-yritysten palveluksessa oli vastaavia rajoja käyttäen 48 % tai 64 % kaikkien yritysten henkilöstöstä (2010). Liikevaihtoa kertyi alle 50 työntekijän yrityksissä 35 % ja alle 250 työntekijän yrityksissä 51 % kaikkien yritysten liikevaihdosta. Palkoista alle 250 työntekijän yrityksissä maksetaan yli puolet, 57 % (2010).----Vuonna 1996 vapaaehtoisten lukumäärän koko kolmannella sektorilla arvioitiin olevan 655 000. Yhdistyksissä, ensisijaisesti paikallisyhdistyksissä, tehtiin vapaaehtoistyötä yhteensä 123 miljoonaa tuntia. Kokopäivätyöksi muutettuna vapaaehtoistyöpanos oli runsas 77 000 henkilötyövuotta. Yhteen laskien palkkatyöpanos ja vapaaehtoistyöpanos kohoavat 143 000 henkilötyövuoteen. (Helander & Laaksonen 1999, 47) Lähes puolet vapaaehtoistyöstä tehtiin kulttuurin ja harrastustoiminnan parissa. Liikunta kattoi lähes kolmanneksen (32 %) suomalaisesta vapaaehtoistyöpanoksesta. Muun harrastustoiminnan osuus oli 9 % ja kulttuurin 6 %.Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry. teetätti Kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan vuoden suunnitteluryhmän aloitteesta vuonna 2001 Taloustutkimuksella kyselyn suomalaisten osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Suomen 15 - 74-vuotiaasta väestöstä runsas kolmannes (37 %) oli osallistunut vuosina 2001 tai 2000 johonkin vapaaehtoistoimintaan. Joka toinen niistäkin, jotka eivät tee vapaaehtoistyötä halusi tulla mukaan. Suomalaiset käyttivät kyselyn mukaan aikaansa vapaaehtoistoimintaan lähes 18 tuntia kuukaudessa, nuoret (15 - 24-vuotiaat) lähes 20 tuntia. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten osallistuminen on aktiivisempaa kuin esimerkiksi saksalaisten, irlantilaisten, ranskalaisten tai japanilaisten.
