Vantaan rotaryklubi 1963 - 2005
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×
 

Vantaan rotaryklubi 1963 - 2005

on

  • 1,525 views

Vantaan Rotaryklubin 40-vuotishistoriikki 1963-2005, toimittanut Esko Kaarna

Vantaan Rotaryklubin 40-vuotishistoriikki 1963-2005, toimittanut Esko Kaarna

Statistics

Views

Total Views
1,525
Views on SlideShare
1,525
Embed Views
0

Actions

Likes
0
Downloads
0
Comments
0

0 Embeds 0

No embeds

Accessibility

Categories

Upload Details

Uploaded via as Adobe PDF

Usage Rights

© All Rights Reserved

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Processing…
Post Comment
Edit your comment

Vantaan rotaryklubi 1963 - 2005 Vantaan rotaryklubi 1963 - 2005 Document Transcript

  • Esko KaarnaMAHDOLLISUUS VELJEYTEEN – TILAISUUS PALVELUUN Vantaan Rotaryklubi 1963 – 2005
  • 2
  • Esko KaarnaMAHDOLLISUUS VELJEYTEEN – TILAISUUS PALVELUUN Vantaan Rotaryklubi 1963 – 2005 3
  • Vantaan Rotaryklubi 1963 – 2005Toimituskunta: Jorma Haapamäki, puheenjohtaja Esko Kaarna Jorma Pennanen Pertti Viitanen© Esko Kaarna ja Vantaan RotaryklubiISBN 952-91-9866-3Ulkoasu: Textime Oy/Seppo HaapanenKirjapaino: Forssan Kirjapaino Oy, Forssa 20064
  • SISÄLLYSSisällys ................................................................................................................................ 5Lukijalle .............................................................................................................................. 8I Klubin perustaminen .......................................................................................... 111.1 Aloitteesta valmisteluihin .......................................................................................... 111.2 Perustava kokous ja toiminnan käynnistyminen ........................................................ 131.3 Synnytystuskia ja odotusta ........................................................................................ 141.4 Rotary Internationalin jäseneksi ................................................................................ 171.5 Charterjuhla ............................................................................................................ 181.6 Klubin standaari ....................................................................................................... 21II Klubin hallinto ja talous ..................................................................................... 242.1 Klubin järjestysmuoto ja säännöt .............................................................................. 242.2 Hallitus ..................................................................................................................... 262.3 Toimihenkilöt, asiamiehet ja yhteyshenkilöt.............................................................. 292.3.1 Klubin presidentti .......................................................................................... 292.3.2 Klubin sihteeri ................................................................................................ 332.3.3 Taloudenhoitaja ja klubin talous ..................................................................... 362.3.4 Klubimestari ................................................................................................... 392.3.5 Klubin muut toimihenkilöt ............................................................................ 40III Klubin jäsenistö .................................................................................................. 433.1 Perustajajäsenet ......................................................................................................... 433.2 Jäsenet ja jäsenyys ..................................................................................................... 443.3 Kysymys naisjäsenyydestä.......................................................................................... 47IV Viikkokokoukset ja tilaisuudet ........................................................................... 514.1 Kokouspaikat: Sillankorvasta Chiciin ........................................................................ 514.2 Kokousjärjestelyt ja -käytännöt ................................................................................. 594.3 Viikkokokouksen ohjelma ........................................................................................ 644.4 Yritys- ja työpaikkakäynnit ....................................................................................... 754.5 Juhlat ja muut avec-tilaisuudet .................................................................................. 844.5.1 Viikkokokoukset avec-tilaisuuksina ................................................................ 844.5.2 Vierailut eri kohteisiin .................................................................................... 844.5.3 Teatterikäynnit ............................................................................................... 87 5
  • 4.5.4 Puutarhajuhlat ................................................................................................ 884.5.5 Rapujuhlat...................................................................................................... 914.5.6 Joulujuhlat ..................................................................................................... 924.5.7 Vuosijuhlat ..................................................................................................... 944.5.8 Matkat ulkomaille .......................................................................................... 994.6 Läsnäolo ja osallistuminen ...................................................................................... 102V Toiminta palveluväylillä .................................................................................... 1075.1 Rotaryn tavoite ja palveluväylät ............................................................................... 1075.2 Klubipalvelu .......................................................................................................... 1095.2.1 Luokite- ja jäsenyyskomitea .......................................................................... 1105.2.2 Läsnäolo- ja toveruuskomitea ....................................................................... 1145.2.3 Ohjelma- ja rotarytietouskomitea ................................................................. 1245.2.4 Julkaisu- ja tiedotuskomitea .......................................................................... 1305.3 Ammattipalvelu ...................................................................................................... 1365.3.1 Esitelmät, tietoiskut ja työpaikkakäynnit ...................................................... 1365.3.2 Yhteistyö koulujen kanssa ............................................................................. 1375.3.3 Ammattipalveluprojekti Tikkurilan lukion kanssa ......................................... 1385.3.4 Kartoituksia ja suunnitelmia ......................................................................... 1395.4 Yhteiskuntapalvelu .................................................................................................. 1415.4.1 Avustukset ja tukeminen ............................................................................... 1415.4.2 Teemat ......................................................................................................... 1435.4.3 Projektit ....................................................................................................... 1465.4.4 Kansainvälinen yhteiskuntapalvelun projektit ............................................... 1505.5 Kansainvälinen palvelu ........................................................................................... 1535.5.1 Kansainväliset kosketukset ............................................................................ 1535.5.2 Kansainvälinen nuorisovaihto ....................................................................... 1555.5.2.1 Nuorisovaihtoon valmentautuminen .................................................. 1555.5.2.2 Vuosivaihto ........................................................................................ 1565.5.2.3 Kesävaihto ja kansainväliset leirit ........................................................ 1635.5.2.4 Kuoreveden viestintäleiri .................................................................... 1665.6 Rotarysäätiön ohjelmien tukeminen........................................................................ 1675.6.1 Rotarysäätiön ”jäsenyys” ............................................................................... 1675.6.2 Rotarysäätiöprojektit .................................................................................... 1685.6.3 PHF-arvot .................................................................................................... 1705.6.4 Opintoryhmien vaihto.................................................................................. 1725.6.5 Stipendit....................................................................................................... 173VI Yhteydet Rotarypiiriin ...................................................................................... 1746.1 Governorin klubivierailut ja tunnustukset ............................................................... 1746.2 PETS-valmennusseminaarit ja piirineuvottelut ....................................................... 1786.3 Piirikonferenssit ...................................................................................................... 1806.4 Klubin jäsenet piirin tehtävissä................................................................................ 1836
  • VII Yhteistyö muiden rotaryklubien kanssa ............................................................ 1847.1 Yhteydet Huddingen kummiklubiin ....................................................................... 1847.2 Intercitykokoukset .................................................................................................. 1887.3 Klubien väliset muut yhteydet ................................................................................ 190VIII Vantaan Rotaryklubi kummiklubina ................................................................ 1938.1 Tikkurilan Rotaryklubin perustaminen ................................................................... 1938.2 Myyrmäen Rotaryklubin synty................................................................................ 1968.3 Vantaa Airport Rotaryklubi: Governorien sinnikkyyden tuote ................................ 1998.4 Vantaan Rotaractklubin perustaminen ja tukeminen ............................................... 202Lopuksi............................................................................................................................ 205Lähde- ja arkistoluettelo .................................................................................................. 208Liitteet ............................................................................................................................. 215Tekstissä yleisimmin esiintyviä lyhenteitäAG Assistant Governor. ApulaisgovernorDG District Governor. PiirigovernorGSE Study Group Exchange. Piirien välinen opintoryhmien vaihtoPDG Past District Governor. Entinen piirigovernorPETS Presidents-elect Training Seminar. Tulevien presidenttien valmennusseminaariPHF Paul Harris Fellow. Rotarysäätiön myöntämä kunnia-arvoRF Rotary Foundation. RotarysäätiöRI Rotary InternationalRYLA Rotary Youth Leadership Award. Johtamiskoulutusjärjestelmä nuorille 7
  • LUKIJALLERotaryvuoden 2003–2004 julkaisu- ja tiedotuskomitea totesi, että Vantaan Rotaryklubilta puuttuisen vaiheiden yhtenäinen kuvaus. Komitea kirjasi toimintasuunnitelmaansa lauseen: ”Klubimmetäyttää 40 vuotta, joten on aika historiikille ja se tullaan julkaisemaan mahdollisimman pian.” Juhla-vuoden tapahtumien valmistelutoimikunnan puheenjohtaja, president-elect Jorma Haapamäki sopisyksyllä 2003 allekirjoittaneen kanssa historiikin kirjoittamisesta ja klubin vaiheita kuvaavan esityk-sen pitämisestä 40-vuotisjuhlassa. Juhlassa 5.2.2005 pidetty esitys Tapahtunutta ja koettua klubinneljältä vuosikymmeneltä on luettavissa Internetistä klubin kotisivuilta. Varsinaisen historiikin laati-minen vei odotettua pidemmän ajan ja sisältökin kasvoi kaavailtua laajemmaksi. Klubin neljä vuo-sikymmentä on tulkittu ajanjaksoksi vuoden 1963 perustamisvaiheista rotaryvuoden 2004–2005loppuun. Julkaisu- ja tiedotuskomitean tavoitteen mukaisesti olen pyrkinyt laatimaan historiikista yhte-näisen kuvauksen klubin vaiheista, kuitenkin siten, että klubin hallinnon ja toiminnan eri puolia jaosa-alueita on käsitelty systemaattisesti omina kokonaisuuksinaan. Esitys perustuu lähes kokonaankäytettävissä olleisiin kirjallisiin lähteisiin. Vain lähdemateriaalin puuttuessa tai siinä esiintyneidenpuutteellisuuksien ja epäjohdonmukaisuuksien vuoksi olen turvautunut muutamissa yksityiskoh-dissa sisarten tai veljien henkilökohtaisiin muistoihin. Runsaimmin olen kysymyksilläni vaivannutkahta rotarytoiminnan veteraania, Pertti Viitasta ja Sulo Kosusta. Heille, samoin kuin muillekin avus-taneille sisarille ja veljille, esitän vilpittömän kiitokseni. Aineiston käsittelytavasta johtuen ristiriidatlähteistä nousevan tekstin ja tapahtumissa mukana olleiden subjektiivisten muistikuvien kesken ovatmahdollisia. Teoksen deskriptiivinen ja epätieteellinen esitystapa on oikeuttanut rajoittamaan lähde-viittaukset pelkästään klubin arkiston ulkopuoliseen materiaaliin. Lopusta löytyvän lähdeluettelonolen sitä vastoin laatinut varsin kattavaksi nimenomaan klubin oman arkiston tarpeisiin. Teoksen kuvaus varsinkin muutamalta 1960-luvun loppuvuodelta ja 1970-luvun alkupuoliskoltaon puutteellinen kokonaan tai lähes kokonaan hävinneiden asiakirjojen vuoksi. Suunnitelmat, pöy-täkirjat ja viikkoselosteet joiltakin myöhemmiltäkin vuosilta ovat osittain kadonneet. RotaryveljetOlavi Stenbäck, Taisto Hintsanen ja Harri Hautala ovat ystävällisesti toimittamallaan materiaalillapaikanneet kummiklubin arkiston pahimpia aukkoja Myyrmäen ja Vantaa Airport Rotaryklubiensekä Vantaan Rotaractklubin perustamista koskevilta osin. Osoittamastaan palvelumielestä he an-saitsevat lämpimän kiitoksen. Lähdeaineiston puutteista huolimatta uskon teoksen antavan suhteel-lisen kattavan ja luotettavan kuvan Vantaan Rotaryklubin neljästä vuosikymmenestä. Luottamustanivahvistaa Jorma Haapamäeltä ja Pertti Viitaselta saamani palaute heidän luettuaan käsikirjoituksen.Veli Jormalle kuuluu sydämellinen kiitos myös hänen osoittamastaan henkisestä tuesta ja luotta-muksesta työn valmistumiseen kirjoitusprosessin aikana. Joidenkin lukujen alkuun olen liittänyt kursiivitekstillä kirjoitettuja lainauksia rotarykirjallisuu-desta ja säännöstöstä tietoiskuiksi niille lukijoille, joille rotaryliike ja sen toiminta on vähemmäntunnettua. Lainaukset saattavat toimia myös ”käsikirjana” rotareille, jotka ovat olleet mukana vasta8
  • lyhyehkön ajan. Lukujen sisällön hahmottamiseksi on otsakkeiden lisäksi käytetty joissakin kohdinkursiivitekstiä eräänlaisena väliotsakkeena korostamaan uutta esille tulevaa asiaa. Suoria lainauksiaon otettu tarkoituksella varsin runsaasti elävöittämään tekstiä ja antamaan tiettyä tapahtumiin liit-tyvää ajankuvaa. Otteet henkilöiden puheista ja lausumista ovat autenttisia vain sillä edellytyksellä,että kyseeseen tulevien asiakirjojen laatijat ja muistiinmerkitsijät ovat kirjauksissaan olleet tarkkoja.Aikamääreissä ”vuosi 19xx–19xx” tarkoittaa aina heinäkuun alusta seuraavan kesäkuun loppuunkestävää rotaryvuotta. Yllättävää klubin arkistoon perehtyessä oli säilyneen kuvamateriaalin niukkuus. Teoksen ku-vituksessa olen sen vuoksi joutunut turvautumaan veljien ja sisarten apuun ja heidän kotoistenalbumiensa sisältöön. Jokaiselle kuviaan lainanneelle olen hyvin kiitollinen. Kaikesta huolimattaovat valintamahdollisuudet kuvituksessa jääneet varsin rajallisiksi ja erityisesti kahden ensimmäisenvuosikymmenen osalta lähes olemattomiksi. Kuvaajan tai kuvalähteen olen maininnut jokaisen ku-vatekstin yhteydessä, mutta erillistä kuvaluetteloa en ole lähteisiin liittänyt. Teoksen painamiseenliittyvissä kysymyksissä veli Jorma Pennasen panos on ollut ratkaisevan tärkeä ja todellisen kiitoksenansaitsevaa. Hänen osoittamansa palvelumieli ja asiantunteva paneutumisensa järjestelyihin on taan-nut joustavan ja ongelmattoman prosessin historiikin kansiin saattamisessa. Historiikin kirjoittaminen on ollut varsin haasteellinen, mutta samalla myös opettavainen työ.Se on pakottanut taustojen selvittämiseksi ja joidenkin ratkaisujen ymmärtämiseksi paneutumaanniin Rotaryn historiaan ja kirjallisuuteen kuin myös säännöstöön ja sen kehitykseen. Joskus olensuorastaan tuntenut suorittavani rotarytoiminnan arvosanaopintoja. Työn nyt valmistuttua saatanhelpottuneena osaltani todeta, että se kannatti sittenkin. Toivon, että tuloksesta on iloa myös sisarilleja veljille, ehkäpä muillekin. Ajattelen erityisesti niitä vantaalaisia lukijoita, jotka ovat kiinnostuneetkotikaupunkinsa vaiheista. Onhan Vantaan Rotaryklubin toiminta kappale kaupungin historiaaja niveltynyt neljän vuosikymmenen ajan kiinteästi kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi tehtyyntyöhön. Kaupunginjohtaja Juhani Paajasen sanoin ”historiikki dokumentoi … saavutukset ja sitootoimet aika-akselille sekä siirtää ne tuleville sukupolville”. Näkemyksen on jakanut myös VantaanEnergia Oy, jonka huomattava tuki on helpottanut merkittävästi historiikin julkaisemista.Hiekkaharjussa, 3. päivänä marraskuuta 2005Esko Kaarna 9
  • Presidentti Jorma Haapamäki (oik.) kohottaa maljan 40-vuotiaalle Vantaan Rotaryklubille Gyllenbergin taidemuseossakesän 2005 puutarhajuhlan yhteydessä. Tilaisuuteen osallistuneita edustavat kuvassa vasemmalta rouva Puhakka sekävarapresidentti Antti Puhakka ja Markku Lähelmä. Kuva: Jorma Haapamäen kuva-arkisto.10
  • I KLUBIN PERUSTAMINENVuonna 1905 syntynyt rotaryliike saapui Suomeen 1. päivänä joulukuuta 1926, jolloin Hotelli Käm-pissä pidettiin Helsingin Rotaryklubin perustamiseen johtanut kokous. Ennen talvi- ja jatkosotaamaahan ehdittiin perustaa kahdeksan klubia, joista kolmannen, Viipurin Rotaryklubin toiminta päät-tyi kaupungin menetykseen kesäkuussa 1944. Klubin perinteet jatkuivat kuitenkin vahvoina vuonna1949 perustetussa Töölön Rotaryklubissa, jonka perustajajäsenistä kaksi kolmasosaa oli entisiä Vii-purin Rotaryklubin jäseniä. Liikkeen varsinainen eteneminen Suomessa alkoi välittömästi jatkosodanpäätyttyä. Vuosina 1945–1949 uusia klubeja perustettiin jo 42 (Service Above Self 2001, s. 31, 34). Rotaryliikkeen kehitys seurasi 1950-luvulla käynnistynyttä voimakasta teollista ja taloudellistakehitystä. Klubien määrä, yhteensä 52, riitti heinäkuun 1950 alusta maan jakamiseen kahteen rota-rypiiriin. Neljä vuotta myöhemmin tarvittiin jo kolmaskin piiri silloisille 94 klubille. Vuoden 1963loppuun mennessä yhteensä 125 klubia oli saanut Rotary Internationalin (RI) virallisen jäsenyyden.Vuonna 1966 RI:n hallituksen jäsen, lääkintöneuvos Jouko Huttunen analysoi räjähdysmäiseksiluonnehditun kasvun syitä seuraavasti: ”Sodanjälkeisessä perin aineellistuneessa ilmapiirissä … ih-misellä oli voimakas tarve saada jotakin, millä tasapainottaa kaikkea sitä, minkä sota oli hävittänythänen sydämestään ja sielustaan. … halusimme kiihkeästi tehdä jotakin paremman tulevaisuudenja paremman maailman puolesta, ja rotaryssa me löysimme valmiiksi rakennetun organisaation, …järjestön, jonka perustana oli epäitsekäs palvelu ja joka tunnusti kaiken hyödyllisen työn arvon janäki ystävyydessä niin ihmisten kuin kansojenkin välisen suhteiden varmemman perustan” (ServiceAbove Self 2001, s. 65, 69, 76, 85). Vantaan Rotaryklubin perustaminen 127:nä klubina lokakuunlopulla 1963 osui liikkeen jatkuvaan nousukauteen Suomessa.1.1 ALOITTEESTA VALMISTELUIHINRotaryliike tuli Suomeen Ruotsista. Ruotsista tuli myös aloite rotaryklubin perustamiseksi Vantaal-le, silloiseen Helsingin maalaiskuntaan. Tukholman suuralueella toimiva Huddingen Rotaryklubi(Huddinge Rotaryklubb) oli 1960-luvun alussa käynnistänyt ystävyysklubitoiminnan tanskalaisenKongens Lyngbyn (Kongens Lyngby Rotaryklubb) ja norjalaisen Askimin (Askims Rotaryklubb)rotaryklubien kanssa. Huddingen Rotaryklubi järjesti keväällä 1962 ystävyysklubeilleen intercityko-kouksen, jossa heräsi ajatus täydentää piiriä suomalaisella klubilla. Kun sekä tanskalainen että norja-lainen ystävyysklubi olivat Huddingen ystävyyskunnasta, oli luonnollinen ajatus löytää suomalainenklubi vastaavasta suomalaisesta ystävyyskunnasta Helsinge kommun eli Helsingin maalaiskunnasta.Ajatus osoittautui kuitenkin mahdottomaksi toteuttaa, koska ilmeni, ettei Helsingin maalaiskun- 11
  • nassa vielä ollut omaa rotaryklubia. Tosin Keravan klubissa oli jo vuodesta 1958 lähtien keskusteltuklubin perustamisesta Helsingin maalaiskuntaan, mutta suunnitelmat siltä suunnalta eivät olleetkoskaan johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin. Huddingen Rotaryklubi ei kuitenkaan luopunut ajatuksesta. Klubin kansainvälisen palvelun väy-lä otti tehtäväkseen selvittää edellytykset laajentaa ystävyysklubipiiriä suomalaiseen ystävyyskuntaan.Klubin presidentti Olle Ebbinghaus kirjoitti 20.11.1962 piirin 143 governorille (DG), ”kenraali-kuvernöörille”, kenraaliluutnantti T.V. Viljaselle ja tiedusteli tämän näkemyksiä mahdollisuuksistatoteuttaa suunnitelma ja ylipäätään perustaa rotaryklubi Helsingin maalaiskuntaan. Hän pyysi myöskartoittamaan henkilöitä, jotka saattaisivat olla asiasta kiinnostuneita ja joihin voisi ottaa yhteyttä.Presidentti Ebbinhaus viittasi jopa mahdollisiin keskusteluihin kunnanvaltuustojen kesken. Tarkoi-tettuja keskusteluja ei kuitenkaan käynnistetty koskaan. Tottuneena organisaattorina DG Viljanen ryhtyi välittömästi toimeen. Hän antoi vastaperuste-tulle Pohjois-Helsingin Rotaryklubille tehtäväksi selvittää edellytykset rotaryklubin perustamiseksiHelsingin maalaiskuntaan ja nimesi huhtikuussa 1963 klubin ensimmäisen presidentin, arkkitehtiOlli Vikstedtin erityisedustajakseen hankkeeseen. Selvitettäviin asioihin kuuluivat muun muassaperustettavan klubin toiminta-alue ja elinkeinorakenteen kartoitus. Alueelta tuli löytyä riittävästisellaisia liikkeitä ja laitoksia, joista klubin jäsenet voitiin valita. Erityisesti tuohon seikkaan RI:nsihteeristö kiinnitti Olli Vikstedtin huomiota. Zürichin palvelukeskuksesta toukokuussa lähetetyssäkirjeessä korostettiin nimenomaan, että jokaisen aktiivijäsenen toimipisteen tuli sijaita klubin rajo-jen sisällä. Tammikuussa 1963 Pohjois-Helsingin Rotaryklubin jäsen, Seutulassa asuva diplomi-insinööriMauri Kuuskoski otti yhteyttä joihinkin uuden rotaryklubin perustamisesta kiinnostuneisiin henki-löihin Helsingin maalaiskunnassa. Näistä hän muodosti kuusihenkisen toimikunnan tutkimaan klu-bin toimintamahdollisuuksia sekä suunnittelemaan sen kokoonpanoa perustamisvaiheessa. Toimi-kunnan puheenjohtajaksi tuli diplomi-insinööri Teijo Wesamaa ja jäseniksi johtaja Simo Raassina,tohtori Tauno Lonka, apteekkari Gunnar Andersson, johtaja Toivi Kokkola ja johtajaopettaja TaunoMarkkula. Mauri Kuuskoski osallistui myös toimikunnan työskentelyyn, jota huhtikuusta lähtienohjasi governorin erityisedustajana Olli Vikstedt. Toimikunnan lukuisiin kokouksiin ja työsken-telyyn osallistuivat jossain määrin myös tulevista klubin perustajajäsenistä ainakin toimitusjohtajaKurt Kronman, pankinjohtaja Raimo Palonen, osuuskassan johtaja Yrjö Teräväinen sekä diplomi-insinööri Lars Zilliacus. Toimikunnan tuli tehdä esitys klubin rajoista ja laatia alueen elinkeinorakenteeseen perustuvaluokitekartta. Sen oli hankittava myös perustamiseen tarvittavat vähintään 25 jäsentä, joiden tuli,mikäli mahdollista, edustaa yksin omaa pääluokitettaan. Missään tapauksessa samaan pääluokittee-seen ei saanut kuulua enempää kuin kolme jäsentä ja heidänkin tuli jokaisen kuulua eri alaluokittee-seen. Luokitekarttaa laatiessaan toimikunta kirjasi yhteensä 143 yritystä, laitosta tai ammattiryhmää,jotka vastasivat RI:n malliluokitekartan pää- ja alaluokitteita. Valinnanvaraa siis löytyi. Kysymykseenklubin aluerajoista näytti löytyvän ratkaisu, kun Pohjois-Helsingin Rotaryklubi päätti viikkokoko-uksessaan 5.6.1963 ”luovuttaa Tikkurilaan perustettavalle klubille Helsingin maalaiskunnan se alue,joka jää Nurmijärventien ja Tuusulan tien väliin”. Toimikunnan laatimaan perustajajäsenten luetteloon tuli yhteensä 27 nimeä. Pääluokitteisiin”Maanviljelys”, ”Opetus”, ”Rahatoimi”, ”Taiteet” ja ”Sähköteollisuus” lukeutui kuhunkin kaksi jä-sentä. Loput 17 jäsentä edustivat yksin omaa pääluokitettaan. Jäsenten luokitteiden kannalta ei siisollut esteitä RI:n hyväksymiselle. Kelpoisuuden toteaminen sitä vastoin oli ollut varsin suuritöinen12
  • prosessi. Ennen ehdokkaan hyväksymistä jäsenluetteloon ”kummin” eli Olli Vikstedtin tehtävänäoli ollut haastatella henkilökohtaisesti kaikki toimintaan halukkaat ja keskustella heidän kanssaanjäsenyyteen ja klubin perustamiseen liittyvistä asioista. Perustajajäsenten keski-iäksi muodostui 43vuotta. Nuorin heistä oli 25- ja vanhin 59-vuotias. Kolmannes jäsenistä oli koulutukseltaan dip-lomi-insinööri tai insinööri. Mukaan mahtui myös kolme ekonomia, kaksi maatalous-metsätietei-den tohtoria, kaksi pankinjohtajaa, joista ainakin toinen oli juristi, johtajaopettaja, hammaslääkäri,apteekkari, taidemaalari, säveltäjä ja tilanhoitaja. Loppujen viiden jäsenen ammattinimikkeeksi olimerkitty toimitusjohtaja tai johtaja.1.2 PERUSTAVA KOKOUS JA TOIMINNAN KÄYNNISTYMINENToimikunta sai työnsä päätökseen siten, että uuden klubin perustava kokous voitiin kutsua koollelokakuun lopulle 1963. Sitä ennen Olli Vikstedt lähetti RI:lle oman raporttinsa (Extension Sur-vey) valmistelutoimista. Hän luonnehti siinä Helsingin maalaiskuntaa osittain esikaupunkimaiseksi,osittain taas teollistuneeksi alueeksi, joka kasvoi noin 4000–5000 asukkaan vuosivauhdilla. Kasvunnopeudesta johtuen asujaimisto oli varsin heterogeenista. Kunnan alkuperäinen väestö oli jäänyt pie-neksi vähemmistöksi ilman vaikutusvaltaa, eivätkä alueelle muuttaneet olleet toistaiseksi kasvaneetkiinteään yhteisöllisyyteen. Kaikki vaikuttajat (the leading men) eivät edes tunteneet toisiaan. Senvuoksi kunnassa esiintyi lukuisia ratkaisuaan odottavia kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia ongel-mia. ”Olen varma, että Rotarylla on siellä tehtävä (Mission). Klubin taustatekijät ovat äärimmäisenhyvät, kuten luokitelista osoittaa.” Perustava kokous pidettiin hotelli Olympian kabinetissa Helsingissä 29.10.1963 kello 18.30alkaen. Kokoukseen osallistui DG Martti Rikala Imatran Rotaryklubista ja hänen johdollaan laa-dittiin RI:n hallitukselle perustamishakemus. Hakemukseen liitettiin valmistelevan toimikunnanlaatima luettelo 27 perustajajäsenestä. Heistä vain yksi, Gunnar Andersson, oli aikaisemmin ollutrotari (Keravan Rotaryklubi). Hakemusta varten kokouksessa oli tehtävä joukko päätöksiä, joistatärkeimmät koskivat klubin nimeä, virkailijoita ja hallituksen kokoonpanoa. Klubin nimi ja erityisesti siihen tuleva paikannimi oli tuottanut valmistelevalle toimikunnallepaljon päänvaivaa. Työnimenä toimikunta oli käyttänyt muotoa ”Helsingin maalaiskunta/Helsingekommun Rotary Club”. Perustavassa kokouksessa tuli esille useita muitakin ehdotuksia, joista yksioli jäsen Gösta Nylundin voimakkaasti suosittelema ”Helsinki-Lento Rotaryklubi”. Nimiehdotus”Vantaan Rotaryklubi – Vanda Rotaryklubb” sai lopulta suurimman kannatuksen. Klubin ensim-mäiseksi presidentiksi valittiin Teijo Wesamaa, varapresidentiksi Tauno Markkula, sihteeriksi YrjöTeräväinen ja rahastonhoitajaksi Raimo Palonen. Heidän lisäkseen johtokuntaan valittiin GunnarAndersson ja diplomi-insinööri Henrik Furuhjelm. Säännölliset viikkokokoukset päätettiin pitäämaanantaisin klo 17.00 ravintola Sillankorvassa Helsingissä ja johtokunnan kokoukset samassa pai-kassa joka kuukauden viimeisenä maanantaina. Vantaan Rotaryklubi aloitti toimintansa governorin luvalla väliaikaisena klubina välittömästiperustamiskokouksen jälkeen 11.11.1963 pidetyllä viikkokokouksella. Ravintola Sillankorva olijuhlistanut ”tupaantuliaisistuntoa” kukkalaittein ja palavin kynttilöin. Tähän ensimmäiseen viik- 13
  • kokokoukseen osallistui yhteensä 23 veljeä. Heidän lisäkseen tilaisuudessa vierailivat HerttoniemenRotaryklubin jäsenet Mauri Leino ja P. Hanioja sekä kummiklubin presidentti E. Sarviala ja pastpresidentti Olli Vikstedt. Viikkoselosteen laatinut Yrjö Teräväinen kuvaa kokouksen kulkua seu-raavasti: ”Veli Olli Vikstedt havaitsi puheenjohtajan kokousvälineissä puutteellisuutta ja kiiruhtitämän poistamiseksi lahjoittamaan klubillemme uutuuttaan hohtavan puheenjohtajan nuijan, jonkaavulla toivoi veljien innostuvan rotaryaatteelle ja tekevän sen mukaisia päätöksiä. … Samaan hen-genvetoon, kun veli presidentti oli näkyvän arvonnousunsa merkiksi napauttanut uudella nuijallakiitoksen osoitukseksi, ei lahjoittajan päähän, vaan kokouspöytään, ehätti kummiklubin presidenttiSarviala jatkamaan puheiden sarjaa, sekä lahjoitti klubinsa lipun, jonka veli presidentti lupasi pitääkunniapaikalla.” Varsinaisina kokousasioina selvitettiin perustajajäsenten luokitteet ja jaettiin kaikil-le jäsenille rotaryklubin mallisäännöt ja järjestysmuoto.1.3 SYNNYTYSTUSKIA JA ODOTUSTAPuhtaaksikirjoitettu luokiteluettelo hyväksyttiin klubin viikkokokouksessa 18.11.1963. Tämän jäl-keen governorin erityisedustaja Olli Vikstedt lähetti kaikki valmiit ja allekirjoitetut RI:n jäsenyy-den saamiseksi tarpeelliset hakemusasiakirjat DG Martti Rikalalle lopullista käsittelyä varten. Pariviikkoa aikaisemmin hän oli kuitenkin esittänyt governorille huolestuneisuutensa klubin aluekysy-myksestä. Jokaisella klubilla tuli rotaryklubin järjestysmuodon mukaan olla omat tarkoin määrätytrajansa. Helsingin maalaiskunnan alue oli ennestään jaettu neljän klubin, Kallion, Pohjois-Helsin-gin, Herttoniemen ja Keravan klubien kesken. Vallitsevassa tilanteessa näiden klubien tai jonkunniistä oli luovutettava perustettavalle klubille osa alueistaan ja saatava RI:n hallituksen lupa rajojensatarkistamiseen. Pohjois-Helsingin Rotaryklubi oli jo kesäkuussa luovuttanut omasta alueestaan senosan, joka Helsingin maalaiskunnassa jäi Nurmijärven ja Tuusulan teiden väliin. Myöskin Keravanklubin asenne kysymykseen oli ollut ”tyylikäs ja rotaryhengen mukainen”. Toimenpiteet olivat ta-pahtuneet kuitenkin ilman yhteyttä RI:iin. Tapahtumien kulku antoi Olli Vikstedtille aiheen kysyägovernorilta, ”onko nyt viisaampaa olla hiiskumatta tästä mitään RI:lle, vai pitäisikö application-papereihin liittää molempien klubien luovutuspäätökset?” Vastauksen tiedusteluunsa Olli Vikstedt sai klubin neljännessä viikkokokouksessa 2.12.1963,kun DG Rikala saapui yllättäen selostamaan ilmenneitä ”synnytystuskia”. Hän kertoi, ettei klubinperustamisasiakirjoja voitu lähettää vielä RI:lle, koska klubilla ei selvitysten mukaan ollut virallises-ti omaa aluetta. Sen määrittämiseksi tuli ensin Helsingin maalaiskunnan alueen jakaneiden Kalli-on, Pohjois-Helsingin, Herttoniemen ja Keravan klubien sekä samalla myös kaikkien muidenkinHelsingissä toimivien klubien jokseenkin sekavat toiminta-alueet asianmukaisesti tarkistaa. ”Tämätoimenpide ottaa jonkin verran aikaa, mutta (klubi) tulee saamaan perustamisasiakirjansa varmastiensi kevään kuluessa.” RI:n päätöstä odotettaessa klubin tuli jatkaa rakentumistaan toimivaksi jatäysin valmiiksi yksiköksi. Erityisesti hän painotti oman nuorisovaihtoasiamiehen valintaa jo tässävaiheessa. Perustamisasiakirjat eivät olleet lähteneet Zürichiin vielä huhtikuun 1964 lopullakaan. DG Rika-la ilmoitti, ”etten saa klubinne papereita vietyä eteenpäin kun ystävämme veli Topi (Olli) Vikstedt ei14
  • saa H:gin klubien rajapapereita kuntoon. Kävin hänen luonaan helmikuussa pitkän neuvottelun jaasiat ovat selvät kun vain paperit saadaan valmiiksi. En tiedä kuinka oikein neuvoisin teitä hienotun-teisesti tarjoamaan apuanne kirjurintöihin veli Topille jotta asia saataisiin edistymään.” Tuskin asianviivästymisestä voitaneen kuitenkaan syyttää yksin Olli Vikstedtin hitautta ”kirjurintöissä”. Van-taan Rotaryklubin perustamiseen kytketty koko Helsingin alueen rotaryklubien rajojen selvitystyötuotti Olli Vikstedtin harteille lähes käsittämättömän työtaakan kaikkine neuvotteluineen, tulihanrajajärjestelyihin saada klubien kirjallinen suostumus. Neuvottelut sujuivat aluksi varsin nihkeästi,koska vanhat klubit pitivät koko työtä tarpeettomana ja jopa oikeuksiaan loukkaavana. Monet pit-kään rotareina toimineet pelkäsivät aivan ilmeisesti, että he joutuisivat rajajärjestelyjen seurauksenavaihtamaan klubia ja jättämään hyvästit tutulle veljespiirille. Selvitystyö valmistui kuitenkin touko-kuun aikana, ja governor saattoi vihdoinkin lähettää perustamisasiakirjat eteenpäin. Niissä VantaanRotaryklubin alueen rajoiksi oli määritelty ”Helsingin maalaiskunnan alueelliset rajat” eli kunnankoko alue. Kesäkuun alkupuolella klubi sai RI:n sihteeristöltä ilmoituksen, että DG Rikalan lähettämätasiakirjat olivat saapuneet Zürichiin. Niitä käsiteltiin parhaillaan ja ne lähetettäisiin aikanaan RI:nhallitukselle. Joitakin täydentäviä karttoja tarvittiin kuitenkin vielä ennen lopullista ratkaisua. Ilmoi-tukseen sisältyi lupaus toimittaa klubin virkailijoille tarpeellista ohjeistavaa materiaalia sekä tiedus-telu, halusiko klubi tulevaisuudessa jaettavan materiaalin ja kirjeenvaihdon mahdollisesti englanninkielen asemasta mieluummin saksaksi tai ruotsiksi. Tiedustelun presidentti Wesamaa vastasi, keskus-teltuaan asiasta tulevan presidentin Tauno Markkulan kanssa, että kirjeenvaihdon klubipresidentinkanssa sekä presidentille jaettavan materiaalin toivottiin olevan ruotsin kielistä, koska ruotsi oli klu-bin toinen virallinen kieli. Kohtelias ruotsin kielinen vastauskirje heinäkuun alussa ja aikaisemmintoimitetun ”The Club President’s Workbook” lisäksi lähetetty ”Klubbpresidentens Handbok” osoit-tivat, että kielitoivomusta kunnioitettiin Zürichissä. RI:n sihteeristön paneutuminen perustamisasiakirjoihin oli perusteellista ja tuotti kesäkuussaDG Rikalan ja Zürichin kesken tiiviin kirjeenvaihdon joistakin tarkistusvaatimuksista. Ne koskivatvaalikokouksen ajankohtaa, jäsenmaksun suuruutta sekä neljän perustajajäsenen luokitteiden tar-kistamista. Martti Rikala neuvotteli vaatimuksista klubin sihteeri Yrjö Teräväisen kanssa ja rohkenikeskustelujen pohjalta klubin päätösten vielä puuttuessa luvata sihteeristölle tarpeelliset sääntöjenmuutokset. Varsinaisessa hakemusasiakirjassa (Application) vaalikokous oli määritelty pidettäväksimaaliskuun aikana. Ajankohta tarkistettiin maaliskuun ensimmäiseksi maanantaiksi. Jäsenmaksuksipäätetty 50 Fmk ei vastannut RI:n vaatimusta vähintään 25 USD:n suuruisesta vuotuisesta maksus-ta. Governor lupasi, että maksu tarkistetaan 60 markaksi. Luokitteita koskevat tarkistusvaatimuksetolivat hyväksyttävät ja selvät, mutta aluerajat vaativat vielä muutaman selventävän kartan Olli Vik-stedtiltä. Vantaan väliaikainen Rotaryklubi antoi kokouksessaan 22.6.1964 johtokunnalle valtuudettarkistaa vaaditut seikat sellaisiksi, että ne vastasivat governorin Zürichille antamia lupauksia. Hakemusasiakirjojen jättämisen jälkeen toiveet RI:n jäsenyyden pikaisesta saamisesta elivät voi-makkaina. Hauskalla tavalla odotus ilmeni Zürichiin lähetettyjen selvitys-, tilaus- tai vastaavien kir-jeiden loppulauseina esimerkiksi seuraavasti: ”Hoping to have in the nearest future the possibility toforget the prefix ’provinsional’, we remain …”.Väliaikaisen klubin asemasta oli myös käytännössähaittaa klubin aktiivisesti ja motivoituneesti kehittyvälle toiminnalle. Elokuun 1964 alussa klubinkakkossihteeri Simo Raassina tilasi Zürichistä joitakin kirjasia johtamansa kansainvälisen palvelunkäyttöön tarkoituksella rakentaa väylän kuukausittainen toiminta kirjasissa esitetyn ohjelman va-raan. Viikkoa myöhemmin Zürichistä saapuneessa kirjeessä pahoiteltiin, ettei tilattua materiaalia 15
  • voitu toimittaa RI:iin virallisesti hyväksymättömälle klubille. Samasta kirjeestä ilmeni myös, ettäklubin perustamisasiakirjoja ei edelleenkään voitu lähettää RI:n hallitukselle hyväksyttäviksi, koskajoidenkin Helsingin klubien alueluovutukset Vantaan klubille olivat edelleen epäselvät. Syyskuun puolivälissä ilmeni, että hyväksymisprosessin etenemistä hidastutti myös pieni byro-kraattinen este. Kuukautta aikaisemmin Simo Raassina oli ilmoittanut Zürichiin alkaneen rotary-vuoden presidentin ja sihteerien nimet, osoitteet sekä heidän kirjeenvaihdossa käytettäväksi toivo-mansa kielet. Nimet eivät täsmänneetkään jäsenyyshakemuksessa mainittujen nimien kanssa. NytRI:n sihteeristöön kuulunut Walter Panzar kirjoitti: ”Olemme hämmentyneitä asiasta ja arvostai-simme suuresti selvitystänne siitä, mikä tilanne on”. Kirjeessä edellytettiin hakemusasiakirjojenasianmukaista tarkistamista, mikäli klubin virkailijat olivat heinäkuun alussa vaihtuneet. TarkistettuApplication-asiakirja lähetettiin RI:lle lokakuun puolivälissä. Muutama päivä ennen tarkistuksen lähettämistä oli Kuopiossa pidetyn piirikokouksen yhteydes-sä käyty Vantaan klubin aloitteesta neuvottelu, johon osallistuivat RI:n edustajana järjestön aikai-sempi hallituksen jäsen, past director, tohtori Jouko Huttunen, DG Korttila, past governor (PDG)Rikala ja governor nominee, tekniikan tohtori J. Larinkari sekä klubiveljet Markkula, Raassina jaAndersson. Tässä ”kabinettikokouksessa” keskusteltiin toimenpiteistä, joihin tuli ryhtyä RI:n jäse-nyysanomuksen pikaiseksi hyväksymiseksi. RI:n edustaja epäili, että charterkirjan viivästymiseensaattoivat vaikuttaa käsitteelliset epäselvyydet. ”RI:ssa ei ehkä vielä ymmärretä mitä tarkoitetaan kä-sitteellä maalaiskunta, luullaan kenties että Helsingin maalaiskunta ei ole hallinnollisesti itsenäinenvaan kuuluu siinä suhteessa Helsingin kaupunkiin.” DG Korttila sai tehtäväkseen selvittää käsitteetRI:n virkamiehille sekä toimittaa aluekartat sekä tarkistettu jäsenyyshakemus viipymättä Zürichiin.Jouko Huttunen lupasi henkilökohtaisesti valvoa asian suotuisaa edistymistä eri käsittelyportaissa. Uuden jäsenyyshakemuksen laatineet klubin virkailijat olivat asiakirjan täyttämisessä olleet huo-lellisia RI:ssä hämmennyksen aiheuttaneiden virkailijoiden nimien osalta. Mutta huolellisuus ei enääulottunut niihin asiakirjan kohtiin, joihin DG Rikala oli kesäkuussa luvannut Zürichille RI:n edel-lyttämät muutokset. Mahdollista myös oli, ettei johtokunta ollut tarkistanut sääntöjä edellytettyjämuutoksia vastaaviksi. Niinpä vaalikokouksen ajankohta ja vuotuinen jäsenmaksu olivat edelleensamat kuin alkuperäisessä hakemuksessa. Merkintöjen suhteen RI:n sihteeristö Zürichissä osoittitällä kertaa kuitenkin yllättävää joustavuutta. Marraskuun 1964 alussa saapuneessa kirjeessä tuo-tiin virheet esille, mutta ilmoitettiin samalla, että PDG Rikalaan luottaen ne oli korjattu annettujalupauksia vastaaviksi. Sitä vastoin sihteeristö odotti edelleen virallisia asiakirjoja, jotka osoittaisivatKeravan, Pohjois-Helsingin ja Herttoniemen klubien luovuttaneen Helsingin maalaiskuntaan kuu-luneet alueensa Vantaan klubille. Tarkistuksen mukana toimitetut aluekartat eivät siis sellaisinaanriittäneet. Alueluovutusasiakirjojen puuttuminen Zürichissä nousi keskeiseksi asiaksi DG Veikko Kortti-lan klubiin 16.11.1964 tekemän virallisen vierailun yhteydessä pidetyssä neuvottelussa. Tilannettapidettiin käsittämättömänä, koska asiakirjat oli jo toukokuussa toimitettu silloiselle DG Rikalalle,joka omien merkintöjensä mukaan oli toimittanut ne asianmukaisesti Zürichiin. Jotta nurinku-risesta tilanteesta päästäisiin, päätettiin neuvottelussa toimittaa DG Korttilalle välittömästi uudetalueluovutuskirjat. Aluetarkistuksia hoitaneen Olli Vikstedtin ripeän toiminnan tuloksena uudetasiakirjat allekirjoituksineen olivat valmiit jo vuorokauden kuluttua ja postitettiin välittömästi Zü-richiin. Klubin jäsenten turhautuneisuutta RI:n jäsenyyden viipymisestä kuvaa sattuvasti viikkose-losteen maininta, jonka mukaan asiasta keskusteltiin nyt ”toivottavasti viimeisen kerran”. Toive eikuitenkaan toteutunut. Asia oli lähes säännöllisesti esillä viikkokokousten keskusteluissa.16
  • Vuoden 1964 viimeisen viikkokokouksen keskustelussa puututtiin taas kerran siihen jatkuvaanhiljaisuuteen, joka vallitsi jäsenyyshakemuksen ympärillä. Kun tilanne kaikista ponnisteluista huo-limatta oli edelleenkin ”peruslukemissa” ja kun governorkin tuntui olevan asiassa neuvoton, kokouspäätti, että klubi ottaa itse suoran yhteyden RI:n sihteeristöön Zürichissä. Veli Raassina hyvänäenglannin kielen taitajana lupasi hoitaa tehtävän, ”joten perästä kuuluu”. Aivan omin luvin klubiei kuitenkaan ryhtynyt suoraan toimintaansa. Tammikuun 1965 aikana ”samojen vanhojen asioi-den vatvaaminen ja tulokseton hoitaminen” saatiin governorin suostumuksella siirretyksi klubille.Viikkoselosteen mukaan tämän uskottiin tulevan merkitsemään ”ratkaisevaa vaihetta charterkirjarintamalla, ja on merkeistä päätellen aivan lähipäivien kysymys milloin Lyyti tarttuu kynäänsä jarupeaa kirjoittelemaan.” Havaittavissa ollut turhautuneisuus ei kuitenkaan kohdistunut ”kummina”toimineeseen Olli Vikstedtiin tai past director Jouko Huttuseen. Heitä klubin oli kiittäminen, sillä”he ovat ainakin tehneet parhaansa ja omia vaivojaan ajattelematta osoittaneet todellista pyyteetöntärotarypalvelumieltä”.1.4 ROTARY INTERNATIONALIN JÄSENEKSI”Lyyti” ei ehtinyt tarttua kynäänsä, sillä helmikuussa Sulo Kosusen sanoin ”arki muuttui juhlaksi”.Klubin 8.2.1965 Oy Alkoholiliike Ab:n Salmisaaren tuotantolaitokselle tekemän vierailun aikanapresidentti Markkula sai RI:n past director Huttuselta puhelinsanoman, jonka mukaan klubi oliRunebergin päivänä eli 5.2.1965 hyväksytty RI:n jäseneksi. Viestin synnyttämiä tunnelmia kuvat-tiin viikkoselosteessa värikkäästi: ”Tämä kauan ja melkein kyllästymiseen saakka odotettu mutta sitätärkeämpi ja arvokkaampi uutinen otettiin vastaan lämpimin mielin ja runsain kättentaputuksin, jaoli se tehtaalle kierrokselle lähdettäessä nostattanut mielialaamme siinä määrin, että vanha suoma-lainen sananlasku ilosta ja viinasta joutui taasen kerran häpeään eikä pitänyt paikkaansa edes tässäviinan valtakunnassa.” Muutamaa päivää myöhemmin presidentti Tauno Markkula sai DG Korttilalta 9. päivälle hel-mikuuta päivätyn onnittelukirjeen seuraavin viestein: ”Minulla on ilo virallisesti ilmoittaa, että Van-taan klubi on hyväksytty RI:n täysivaltaiseksi jäseneksi pv:llä 5.2.1965. Kovan työn takana se onollut, mutta eikö asia ole niin, että mitä vaikeampi asia on ollut ja siitä huolimatta saanut positiivisenpäätöksen sitä arvokkaampi se on ollut. … Viralliset asiapaperit varmasti tulee aikanaan.” Vahvis-tuksen Korttilan viesti sai runsasta viikkoa myöhemmin Zürichistä. Lämpimien onnittelujen lisäksikirjeissä sekä klubin presidentille että sihteerille kerrottiin, että klubin charterkirjaa valmistellaanparhaillaan RI:n päämajassa Amerikassa ja se lähetetään Zürichin toimiston kautta DG Korttilalle.Hän epäilemättä tulee pikaisesti ottamaan yhteyttä asiakirjan viralliseen luovuttamiseen liittyvienjärjestelyjen merkeissä. Kirjeissä taattiin myös toimiston tuki ja apu kaikissa rotarytoimintaan liitty-vissä kysymyksissä. Täysin pyyteetön presidentille osoitettu kirje ei kuitenkaan ollut. Post scriptumi-na kirjeeseen oli liitetty 100 USD:n lasku chartermaksun kattamiseksi. Lämmin rotaryperheeseen tervetulleeksi toivottamisen ja tuen antamisen henki huokui myösniistä onnittelukirjeistä, jotka presidentti ja sihteeri saivat RI:n päämajasta Evanstonista sekä RI:npresidentti Charles W. Pettengillilta. ”Lujittukoot siteenne yhä vahvemmiksi palvelun ihannetta 17
  • kunnioittavaan maailmanlaajuiseen veljespiiriimme klubinne kehittymisen ja kukoistuksen myötä.”Sihteerille hänen saamansa kirje saattoi tosin synnyttää ”paineita”, kun kirjeessä todettiin klubintoiminnan menestymisen riippuvan suuresti sihteerin tavasta hoitaa velvollisuutensa. Viikkokokouksessa 15.2.1965 presidentti Markkula luki DG Korttilan virallisen ilmoituksenklubin hyväksymisestä RI:n täysivaltaiseksi jäseneksi ja lausui muutamia velvoittavia sanoja rotaryntarkoituksesta ja tavoitteista. Erityisesti hän korosti jäsenten säännöllisen viikkokokouksiin osallis-tumisen tärkeyttä. Presidentin puheenvuoron jälkeen klubin ”kummi-isä” Olli Vikstedt saamansatehtävän mukaisesti kiinnitti rotarymerkin jokaisen veljen rintaan sekä toivotti kaikille onnea jamenestystä alkavalle rotarytaipaleelle. DG Korttila uudisti onnittelunsa maaliskuun kuukausikirjeessään, mutta tällä kertaa onnitteluteivät kohdistuneet yksin Vantaan Rotaryklubiin. Hän kirjoitti: ”Minulla on ilo saattaa kaikkientiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten, että piirimme on saanut perheenlisäystä ja milteipäkaksoset, sillä Lappeenranta Linnoitus klubi hyväksyttiin RI:n jäseneksi 1.2.1965 ja Vantaa-Vandaklubi 5.2.1965”. Hän toivoi uusille klubeille ”työniloa ja uskallusta asettaa päämäärät korkealle jaettä se rengas, jonka te tulette takomaan piirimme rotaryketjuun, olisi niin luja ja kestävä, ettei sekoskaan katkea”. Piinallinen odotus klubin hyväksymisestä RI:n jäsenyyteen oli siis vihdoinkin päättynyt. Odotus-aikaa on Sulo Kosunen omissa muistelmissaan luonnehtinut seuraavasti: ”Näin jälkikäteen perusta-misen ja hyväksymisen välinen puolentoista vuoden aika ei tuntune kovin pitkältä. Odottaminen onkuitenkin toista. Ennätimmehän pitää väliaikaisena klubina yli viisikymmentä viikkokokoustakinja joskus tuskaillakin auki olevaa tilannetta.” Nyt kuitenkin klubi saattoi toden teolla suunnata kat-seensa edessä olevaan charterjuhlaan ja sen jälkeiseen tulevaisuuteen.1.5 CHARTERJUHLACharterjuhla sovittiin pidettäväksi 10. päivänä huhtikuuta 1965 kello 19.30 alkaen Kulosaaren Ca-sinolla. Juhlavalmistelut klubi oli antanut jo huhtikuussa 1964 ohjelmakomitean tehtäväksi. Ko-mitean suunnitelmat raportoitiin ja yhdessä niistä keskusteltiin viikkokokouksissa. Näin hoidetutvalmistelut takasivat sen, että juhla muodostui kaikkien yhteiseksi asiaksi. Tosin kesäkuussa 1964tilaisuus uskottiin voitavan järjestää vielä syyskuun loppupuolella ja juhlapaikaksi kaavailtiin ravin-tola Kämpin peilisalia tai Adlonin isoa salia. Juhlan arvokkuutta ja suurta merkitystä johtokuntatahtoi korostaa ohjelman lisäksi pukeutumisella. Toivomuksena oli juhlapuku, mutta ”jos pukuky-symys jollekin muodostuu ylipääsemättömäksi esteeksi tilaisuuteen osallistumiselle myönnettäköönhänelle siitä poikkeus”. Juhlailtana vähän ennen määräaikaa juhlapukuinen yleisö kansoitti ravintolan aulan, missä pre-sidentti ja rouva Tauno Markkula ottivat vieraat vastaan ja missä nautittiin myös tervetuliaismalja.Maljaan osallistuneeseen juhlayleisöön kuului 18 klubin charterjäsentä puolisoineen ja kutsuvierainaDG Veikko Korttila, PDG Martti Rikala, RI:n past director Jouko Huttunen, klubin ”kummi-isä”Olli Vikstedt, kymmenen muun rotaryklubin edustajat sekä Helsingin maalaiskunnan kunnanjoh-taja Lauri Lairala. Rotarytunnuksin koristeltuun juhlasaliin siirtymisen jälkeen past presidentti Teijo18
  • Wesamaa lausui tervehdyssanat suomeksi ja ruotsiksi. Erityisesti hänen huomionsa kohteeksi joutuiruotsalaisen ystävyyskunnan rotaryklubin edustaja Anders Karstens. Olihan aloite rotaryklubin pe-rustamiseksi Helsingin maalaiskuntaan lähtenyt juuri Huddingen klubista. Juhlan kohokohdaksi muodostui charterkirjan juhlallinen luovutus. DG Veikko Korttila luki eng-lanninkielisen, painoasultaan tyylikkään ja sisällöltään juhlallisen asiakirjan, luovutti sen presidenttiMarkkulalle velvoittavin saatesanoin ja onnentoivotuksin sekä ripusti hänen kaulaansa presidentinkäädyt. Vastauspuheessaan presidentti Markkula esitti klubin kiitokset kaikille niille henkilöille, jot-ka omalla toiminnallaan olivat ratkaisevasti vaikuttaneet vaikeaksi ja pitkäaikaiseksi muodostuneenperustamishankkeen onnistumiseen ja charterkirjan saamiseen. Suurimmat ansiot lankesivat DGKorttilalle, PDG Rikalalle, past director Huttuselle sekä veli Vikstedtille. Hän vakuutti, että VantaanRotaryklubi ”käsittää täysin sen vastuun, mikä liittyy tämän arvokkaan asiapaperin vastaanotta-miseen ja hallussapitoon. Klubi tulee omalta osaltaan ja mahdollisuuksiensa mukaan vaalimaan jaedistämään rotaryaatetta omalla toimialallaan.” Illan juhlapuheesta vastasi past director Huttunen. Aiheekseen hän oli valinnut kansainvälisenrotaryjärjestön ja -toiminnan periaatteet, tarkoituksen ja päämäärät. Hänen mukaansa rotary maa-ilmanjärjestönä pyrki edistämään yhteisymmärrystä kansojen kesken ja tahtoi osoittaa, että kansal-liset ja maantieteelliset rajat eivät olleet eristäviä muureja. Niidenkin takaa löytyi yhtä hyviä ihmisiäkuin itsekin olemme. Sellaisena rotarytoiminta pyrki ulkokohtaisten näkyvien suoritusten asemastaasettamaan palvelemisen ihanteen itsekkään hyötyajattelun edelle. Rehtiys ja oikeamielisyys antoitekijälleen, paitsi sisäisen tyydytyksen, myös tilaisuuden hyvän palvelemiseen. Päämäärään päästiinvain taistelemalla kaikin voimin aikaamme runtelevaa kirousta, kiirettä vastaan ja oppimalla toisenihmisen ymmärtämisen edellytys, kuuntelemisen taito.Vantaan Rotaryklubin charterjuhla vietettiin 10.4.1965 Kulosaaren Casinolla. Kuvassa klubin charterjäseniä vasemmaltaKarl Haglund (?), Sulo Kosunen, Eino Jamalainen, Gunnar Andersson, Tapani Jokela, Teijo Wesamaa, Martti Salomaa,Harry Hallaneva (?), Uuno Saarinen, Tauno Lonka, Tauno Markkula, Lars Zilliacus, Kurt Strömsholm, Aulis Sallinen, OlaviTörmänen, Simo Raassina, Gösta Nylund ja Raimo Palonen. Kuva: Sulo Kosusen kuva-arkisto. 19
  • Aulis Sallisen lennokas ja humoristinen puhe naisille saavutti jälkiruoan yhteydessä yleisön suu-ren suosion. Puhuja oli todella paneutunut monenkin mielestä epäkiitolliseen tehtäväänsä. Kuu-lemansa perusteella klubin sihteeri Gunnar Andersson totesi, että vaikka urheilumaailma ei ollut-kaan löytänyt veli Auliksesta harrastajaansa, niin naisten maailma oli. Kaikkine ratkaisemattomineja oikullisine asioineen se näytti viehättävän häntä; antoihan ”aiheen käsittely temmellyskenttääaivan riittämiin inspiraatiolle ja taiteellisille kyvyille”. Puheiden ja juhlaillallisen lomassa viulutai-teilija Heimo Haitto vastasi Cyril Szalkiewiczin säestämänä illan musiikillisesta annista Ludwig vanBeethovenin (”Romanssi F-duuri”), Claude Debussyn (”Un Plus Que Lente”) ja William Krollin(”Banjo and Fiddle”) sävelmin. Charterjuhlassaan uusi klubi joutuu aina varautumaan ystävyys-, yhteistoiminta- ja naapuriklubi-en standaarien vastaanottamiseen. Juhlivaa klubia muistivat nyt standaarillaan Huddingen, Hertto-niemen, Hyvinkään, Imatran, Keravan, Lauttasaaren, Lohjan ja Vihdin Rotaryklubit. KummiklubiPohjois-Helsinki lahjoitti virallisen rotarylipun tankoineen ja Lappeenranta Linnoitus Rotaryklubiluovutti vain lyhyen ajan hallussaan pitämän ja ”kuopus-nuijana” tunnetun puheenjohtajan nuijan.Piirin 143 perinteisiin kuului, että siihenastinen nuorin klubi luovutti tuon nuijan charterjuhlassauudelle kuopukselle. Helsingin maalaiskunnan ja Tikkurilan Lionsklubin tervehdyksen esitti kun-nanjohtaja Lairala. Kiittäessään onnitteluista presidentti Markkula luovutti vastavuoroisesti Vantaan Rotaryklubinstandaarit tilaisuudessa edustettuina olleille klubeille lukuun ottamatta Pohjois-Helsingin klubia,joka oli saanut sen jo aiemmin. Sitä vastoin tuon klubin jäsen Olli Vikstedt sai juhlivan klubinkummina vastaanottaa kiitollisuuden osoitukseksi Helsingin maalaiskunnan standaarin. PresidenttiMarkkula katsoi hänen osoittaneen harvinaisen suurta pyyteetöntä rotaryn palvelumieltä ponniste-luissa Vantaan klubin perustamiseksi. Ohjelman lopuksi luettiin onnittelusähkeet, joita olivat lähet-täneet Heinolan, Juvan, Kotkan, Kouvolan, Lappeenrannan, Lieksan, Loviisan, Pieksämäen, Töölönja Varkauden Rotaryklubit. Arvokas ja kaikin puolin onnistunut charterjuhla jatkui virallisen ohjelman päättymisen jälkeen-kin vielä ”hilpeän ja iloisen karkelon merkeissä pikkutunneille saakka”. Viikkoselosteeseen juhlaakuvannut Gunnar Andersson päätti esityksensä paljonpuhuvasti: ”Viikkoselosteen puitteisiin eikuulune enää sen asian toteaminen kuka sitten oli meijeriauton kulkuaikaan kotona, kuka ei”. Rotareiden maailmanlaajuinen yhteys tuli myöhemmin kevään, kesän ja syksyn mittaan puhut-televalla tavalla esille niissä lukuisissa sydämellisissä onnittelukirjeissä, joilla klubit eri puolilta maa-ilmaa toivottivat Vantaan Rotaryklubin tervetulleeksi Rotary Internationalin jäsenyyteen ja rota-ryn kansainväliseen veljeyteen. Onnittelijoiden luetteloon kuuluivat ainakin seuraavat rotaryklubit:Auckland (New Zealand), Bexley (Kent, England), Coral Gables (Floriada), Fort Lauderdale Beach(Florida), Goodmayes (Essex, England), Kumamoto East (Japani), Mont-Joli (Canada), PacificBeach (San Diego, California) ja San Francisco (California). Yksikään saapuneista tervehdyksistä ei rajoittunut kaavamaiseen muodolliseen onnitteluun.Vaikka useita kappaleita sisältäneet kirjeet olivatkin puetut tuttuihin ”rotarykielen” ilmaisuihin,henki niiden sanomista yksilöllinen ja persoonallisen lämmin kädenojennus uudelle veljesklubille.Onnittelujen ja tervetulotoivotusten lisäksi joissakin tervehdyksissä kuvattiin oman klubin sijain-tia ja toimintaa, joissakin taas kerrottiin, että seuraavan viikkokokouksen päätökseksi klubi nostaayhteisen maljan Vantaan Rotaryklubin onneksi. Yhteistä kaikille oli kutsu vierailemaan klubeissaniillä suunnilla liikuttaessa. Kutsuun liittyi tavallisesti toivomus: ”It would be a great pleasure for usto exchange banners with you at the earliest possible time”. Vanhemman veljen kokemusperäiseksi20
  • ja ohjaavaksi elämän- ja rotaryviisaudeksi voitaneen nimittää seuraavaa japanilaisen Rotary Clubof Kumato Eastin tervehdykseen sisältynyttä näkemystä: ”For Rotary to achieve its ends, it is notenough simply to belong, but to live Rotary. There can be no such thing as a passive Rotarian. Ro-tary thrives where there is interest, action and enthusiasm.”1.6 KLUBIN STANDAARIKlubin standaari on lippuun tai vaakunaan verrattava klubin symboli. Toteutukseltaan se vastaa rotary-lippua ja sen kuviot ja teksti ovat vaakasuorassa sen riippuessa pystyasennossa pöytätangon poikittaisestaorresta. Standaarin saa luovuttaa lahjana tai muistoesineenä vain rotaryklubin nimissä toiselle rotary-klubille, järjestölle tai yksityishenkilölle (standaarin luovuttamista yksityiselle henkilölle, rotarillekaan, eikuitenkaan pidetä suotavana kuin erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa). Klubi nimeää virkailijan, jokavastaa standaarien hankkimisesta ja varastoinnista (standaariupseeri). Standaari luovutetaan aina hen-kilökohtaisesti, sitä ei esimerkiksi toimiteta postin välityksellä. Standaarin luovutus on aina juhlallinentoimitus, jota läsnäolijat kunnioittavat nousemalla seisomaan luovutushetken ajaksi. RI:n säännöstö eivirallisesti velvoita klubia hankkimaan omaa standaaria eikä määrittele sen yksityiskohtia, mutta kaik-kialla maailmassa on yleisenä tapana, että klubi heti perustamisvaiheista päästyään valmistuttaa itselleentämän symbolin. Klubit päättävät itse mahdollisten standaariensa muodoista ja väreistä. Rotarymerkistäannettuja ohjeita on kuitenkin noudatettava. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 20. Rotarykäsikirja 1987,s. 78-79) Vantaan Rotaryklubin oman standaarin suunnittelu käynnistyi johtokunnan päätöksellä maa-liskuussa 1964. Johtokunta julisti suunnittelukilpailun, jossa voittajalle luvattiin palkinnoksi lasipunaviiniä. Kilpailu oli avoin kaikille klubin jäsenille ja heidän harkintansa mukaan ulkopuoli-sillekin. Kilpailuehdotukset tuli jättää huhtikuun puoliväliin mennessä suljetuissa kirjekuorissa janimimerkillä varustettuina. Luonnosten oli oltava yksi yhteen koossa ja niistä tuli ilmetä myös tarkatvärimääritykset. Viirin kokoa ei täsmällisesti määrätty, mutta johtokunta toivoi, että ehdotuksetnoudattaisivat käytännössä olevia rotaryklubien viirejä. Pakollisena viirissä tuli olla rotarymerkki eh-dottomasti oikeassa muodossaan. Johtokunta ilmoitti pyytävänsä ehdotuksista lausunnot sopivaksikatsomiltaan asiantuntijoilta ja tekevänsä ehdollepanon lopulliseksi viiriksi. Määräaikaan 13.4.1964 mennessä johtokunta sai vain Tapani Jokelan jättämän avoimen ehdo-tuksen. Kilpailuaikaa jatkettiin veli Tapanin kannattamana viikolla. Vapunaaton aattona johtokun-ta totesi, että mitään jätetyistä neljästä ehdotuksesta ei sellaisenaan voitu ajatella klubin jatkuvaankäyttöön. Niinpä johtokunta suunnitteli oman ehdotuksensa muokkaamalla Tikkurilan Silkki Oy:nKurt Kronmanin toimeksiannosta valmistamaa ja standaarin painatusta ja kangaslaatua koskevaa eh-dotusta sekä pyysi veli Karl Hagmanilta asiantuntijalausunnon ehdotuksista ennen asian saattamistaklubikokouksen ratkaistavaksi. Lausunnon sisältö ei ilmene lähteistä. Klubi käsitteli standaarikysymystä kesäkuun alkupuolella kahdessa perättäisessä kokouksessa.Ensimmäisessä niistä, Hämeenkylän kartanoon suuntautuneen vierailun yhteydessä, suoritettiin lu-kuisia äänestyksiä eri ehdotusten kesken. Suurimman kannatuksen sai Kurt Kronmanin ehdotus,joka itse asiassa oli tarkoitettu vain kankaan laatua ja painatustapaa koskevaksi. Siinä standaariin 21
  • oli painettu virallisen rotarylipun pienoismalli, johon ”Vantaan klubin tunnusmerkeiksi tulivat sitäosoittava teksti”. Ehdotus hyväksyttiin klubin standaariksi, eikä edes saunassa suoritettu ”surina-keskustelu” pystynyt muuttamaan asiaa. Viirejä päätettiin tilata 100 kpl Tikkurilan Silkki Oy:stähintaan 4,50 mk/kpl. Standaariin tulevaan tekstiin palattiin vielä seuraavassa viikkokokouksessa.”Havaittiin veljien olevan asiassa sekä yksi- että kaksikielisyyden kannalla. Päätökseksi tuli, että vii-riin tulevat sanat VANTAA–VANDA Suomi–Finland.” Elokuun lopulla klubi sai Tikkurilan Silkki Oy:n valmistaman näytekappaleen. Se hyväksyttiinlopullisesti klubin standaariksi Hämeenkylän kartanossa tehdyn päätöksen mukaisesti. Lokakuunalussa Kurt Kronman toimitti Tikkurilan Silkki Oy:ltä tilatut standaarit, ja ne luovutettiin jo huhti-kuussa lippu-upseeriksi valitun Martti Salomaan haltuun seuraavan kuittauksen mukaisesti: ”Olensihteeriltä vastaanottanut 100 kpl Vantaa–Vanda klubin pöytäviiriä ilman jalustoja, joiden talletta-misesta ja kirjanpidosta vastaan siis tästä päivästä lähtien. Helsingissä 5.10.1964. Martti Salomaa, Tapani Jokelan vuonna 1967 suun- nittelema klubin standaari Vantaan lohenpyrstöineen palveli tehtäväs- sään runsaan kolmen vuosikymme- nen ajan. Kuva: Pertti Viitanen. Vantaan ammatti- ja taideteollisessa op- pilaitoksessa oppilastyönä suunniteltu ja toukokuussa 1998 käyttöön otettu uusi standaari ”Kuohut” viittaa myös klubin toiminta-alueeseen Vantaan joen varsilla. Kuva: Pertti Viitanen.22
  • lippu-upseeri.” Kunnian vastaanottaa ensimmäisinä Vantaan Rotaryklubin uuden standaarin saivatKuopion ja Puijon Rotaryklubit piirin 143 piirikokouksessa Kuopiossa 11.10.1964 sekä HyvinkäänRotaryklubi, jolle varapresidentti Eino Jamalainen luovutti sen Hyvinkään klubin vuosijuhlassa21.11.1964. Myös New Yorkin ja Brooklynin (18.1.1965, Simo Raassina) sekä Oulun (20.2.1965),Järvenpään (20.2.1965) ja Rovaniemen (9.3.1965) Rotaryklubeille standaari luovutettiin ennenkuin Pohjois-Helsingin kummiklubi sai sen 24.3.1965. Merkittävää oli, että Vantaan Rotaryklubillaoli charterjuhlassaan 10.4.1965 valmis standaari, jonka se saattoi luovuttaa kaikille juhlassa eduste-tuille muille klubeille. Viralliseen rotarylippuun pohjautuva standaari vaihtui uuteen jo kolmen vuoden kuluttua, kunsyyskuussa 1967 otettiin käyttöön Tapani Jokelan suunnittelema, nyt selvästi klubin toiminta-alu-eeseen viittaava standaari. Siihen oli kuvattu siniselle pohjalle rotaryrattaan ja klubin nimen lisäksiVantaan lohenpyrstö. Tämä standaari oli tarvittaessa otetuin ”uusintapainoksin” käytössä aina ke-vääseen 1998 saakka. Kesällä 1986 klubi joutui kustantamaan lisähankinnan siten, että taloudenhoi-taja keräsi jäseniltä jäsenmaksun lisäksi erikseen sopivan summan kulujen peittämiseksi. Joulukuussa 1993 Oiva Pietarinen käynnisti keskustelun klubin standaarin uusimisesta. Kui-tenkin vasta syyskuussa 1996 hallitus otti asiaan kantaa ehdottamalla klubikokoukselle standaarinuudelleen suunnittelua. Kakkossihteeri Esko Kaarna ehdotti asiassa yhteistyötä Vantaan käsi- ja tai-deteollisuusoppilaitoksen kanssa ja sai tehtäväkseen selvittää oppilaitoksen mahdollisuudet toteuttaasuunnittelu oppilastyönä klubin esittämien standaarin symboliikkaa koskevien näkökohtien pohjal-ta. Oppilaitos otti innostuneesti tehtävän hoitaakseen ja käynnisti opiskelijoiden kesken opetussuun-nitelmaan sopeutetun suunnittelukilpailun. Lokakuussa 1997 hallitus valitsi kilpailuehdotuksistakolme parhaaksi arvioimaansa jatkosuunnittelun pohjaksi. Näistä ehdotuksista klubikokous katsoiparhaaksi Torsti Niirasen luonnoksen ”Kuohut”, joskin vanha standaari sai lähes yhtä paljon ääniä.Helmikuussa 1998 hallitus päätti, että uusi standaari tehdään voittaneen ehdotuksen mukaisesti.Standaaria tilattiin 100 kappaletta lipputehdas Finn Marinilta hintaan 5734 markkaa, ja se otettiinkäyttöön 14.5.1998. Yhteistyö Vantaan ammatti- ja taideteollisen oppilaitoksen ja suunnittelijankanssa oli ollut joustavaa ja tehokasta. Oppilaitos esitti klubille myös kiitoksen saamastaan ope-tussuunnitelmiin erinomaisen hyvin liittyneestä tehtävästä. Hallitus myönsi 500 markan stipendinTorsti Niiraselle ja maksoi oppilaitokselle suunnittelu- ja materiaalikuluja 620 markkaa. Standaarion edelleen käytössä. Kuva viereisellä sivulla. 23
  • II KLUBIN HALLINTO JA TALOUSRotaryklubi on toiminnan perusyksikkö. Klubi toimii suoraan Rotary Internationalin alaisuudessa. Muutrotarytoiminnan yksiköt ovat klubiin nähden palvelunantajan asemassa. Klubi päättää itsenäisesti ohjel-mastaan, toiminnastaan ja jäsenistönsä kehittämisestä Rotary Internationalin vahvistaman säännöstönmukaisesti. Rotaryklubin toiminta-alue on paikallinen. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 44). Väliaikaisen klubin asemasta huolimatta Vantaan Rotaryklubin toiminta oli charterjuhlaan men-nessä muotoutunut turvallisesti rotaryklubien normaaliin muottiin. Klubi oli saanut jo toisen joh-tokuntansa ja kaikki keskeiset komiteat oli asetettu. Komiteat tosin etsivät vielä toimintalinjojaan javiikkokokousohjelmatkin hyväksyttiin toistaiseksi vain parin kolmen kuukauden jaksoin. Silti oh-jelma sisälsi jo kaikki normaalin rotaryklubin viikkokokousohjelman elementit avec-tilaisuuksia jayritysvierailuja myöten. Myös muilta osin kokouskäytäntö oli vakiintunut ja hahmottunut klubilleominaisiin uomiin. Ensimmäisistä kuukausistaan alkaen klubi oli ollut edustettuna lähiklubien jär-jestämissä intercitykokouksissa, ja oma yhdysmies oli valittu klubien väliseen yhteistyövaliokuntaan.Vuoden 1964 lopulla klubilla oli oma standaarikin. Klubin hallinnon ja toiminnan järjestelyissäkeskeisenä ohjenuorana olivat RI:n antamat Rotaryklubin järjestysmuoto ja Rotaryklubin malli-säännöt.2.1 KLUBIN JÄRJESTYSMUOTO JA SÄÄNNÖTKlubin toimintaa ohjaavat sen järjestysmuoto (Club Constitution) ja säännöt (Club Bylaws). Järjestys-muoto on kaikilla maailman rotaryklubeilla sama, ja se sisältää rotaryklubin toiminnan kulmakivinäolevat periaatteet. Säännöt käsittelevät klubin toimintamuotoja. Rotaryklubi päättää omista säännöis-tään, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa RI:n järjestysmuodon, RI:n sääntöjen eivätkä Rotaryklubinjärjestysmuodon kanssa. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 44). Rotaryklubin järjestysmuoto ja mallisäännöt jaettiin vastaperustetun klubin jäsenille heti klubinensimmäisessä viikkokokouksessa marraskuussa 1963. Kaikille rotaryklubeille yhteinen järjestys-muoto määritti kuudessatoista artiklassaan keskitetysti rotarytoiminnan tavoitteet ja klubin hallintoaja kokouksia koskevat säännökset. Erityisesti jäsenyyttä ja läsnäoloa koskevat artiklat olivat seikkape-räiset ja tyhjentävät. Järjestysmuodon muuttaminen oli mahdollista vain RI:n sääntövaltuuskunnanpäätöksellä. Ainoat artiklat, joihin yksittäinen rotaryklubi saattoi ”painaa oman leimansa”, olivatklubin nimeä ja alueellisia rajoja koskevat. Niitäkin koskeviin muutoksiin tuli saada RI:n hallituksensuostumus. Toiminta-aluetta koskevaa artiklaa Vantaan Rotaryklubi on joutunut tarkistamaan kol-me kertaa: maaliskuussa 1971 Tikkurilan Rotaryklubin, huhtikuussa 1976 Myyrmäen Rotaryklubin24
  • ja helmikuussa 2001 Vantaa Airport Rotaryklubin perustamisen yhteydessä. RI:n sääntövaltuuskunta on aika ajoin tarkistanut järjestysmuodon yksityiskohtia. Vuonna 1995se esimerkiksi pidensi säännöllisestä viikkokokouksesta poissa olleen jäsenen mahdollisuuden pai-kata poissaolonsa kahden viikon sisällä entisen yhden viikon asemasta. Myös klubin jäsenyys säilyityöpaikan muutoksesta huolimatta. Vantaan Rotaryklubi tarkisti järjestysmuotonsa ja otti uudetsäännökset virallisesti käyttöön helmikuun alussa 1996. Seuraavan kerran klubin järjestysmuotopäivitettiin kesäkuussa 2002. Silloin muutokset koskivat lähinnä RI:n sääntövaltuuskunnan hyväk-symiä vähennyksiä jäsenlajeihin ja lievennyksiä luokitteiden rajoituksiin sekä suurta määrää teksti-tarkistuksia. Helmikuussa 2000 Vantaan Rotaryklubin hallitus päätti esittää RI:n sääntövaltuuskunnallemuutosta rotaryklubin järjestysmuotoon. Esityksen mukaan sääntö pitää kokous kerran viikossa ku-mottaisiin ja klubi saisi itsenäisesti päättää kokousten määrän, kunhan niitä rotaryvuoden aikana onvähintään neljäkymmentä. Samalla muutettaisiin klubin jäsenen läsnäolovelvollisuus rotaryvuodenkummankin puolivuotiskauden kokouksissa 60 %:sta 50 %:iin. Klubikokous hyväksyi yksimielisestihallituksen esityksen, ja se toimitettiin governorille edelleen käsiteltäväksi. Syyskuussa klubi sai RI:nkeskusjohdolta Evanstonista ilmoituksen esityksen vastaanottamisesta ja samalla tiedon siitä, ettälukuisat muut rotaryklubit tai -piirit olivat tehneet identtisiä tai lähes identtisiä esityksiä. Esitystenpohjalta oli laadittu kompromissiehdotukset, jotka pääosiltaan noudattivat klubin esitystä. Pyydet-tynä vastauksena klubi ilmoitti hyväksyvänsä kompromissit. RI:n sääntövaltuuskunnan kokouksessavuonna 2001 vanhat säännökset jäivät kuitenkin klubin esittämiltä osin voimaan. Tuorein sääntö-valtuuskunnan tarkistama Rotaryklubin järjestysmuoto on vuodelta 2004. Vuodelta 2004 ovat myös uusimmat Rotaryklubin mallisäännöt. Mallisäännöt ovat suositus, joi-ta klubi voi olosuhteiden mukaan muuttaa, kunhan ne eivät joudu ristiriitaan muun rotarytoimin-taa ohjaavan säännöstön kanssa. Toimintaansa 1963 käynnistäessään Vantaan Rotaryklubi hyväksyisäännöikseen silloin voimassa olleet Rotaryklubin mallisäännöt sellaisinaan ja järjesti klubin hallin-non niiden mukaisesti. Tammikuussa 1967 johtokunta kuitenkin esitti, että sen jäsenten lukumääränostetaan seitsemästä yhdeksään. Syynä esitykseen oli se lisätyön määrä, joka johtokunnalle koituisyksyllä yhdessä Pohjois-Helsingin Rotaryklubin kanssa järjestettäväksi annetusta piirikokouksesta.Klubi hyväksyi yksimielisesti johtokunnan esityksen, joka kuului: ”Klubin asioita hoitaa johtokunta,johon kuuluu 7–9 klubin jäsentä. … Johtokunnan yhtenä itseoikeutettuna jäsenenä on edellisenvuoden presidentti.” Seuraavina vuosina säännöistä ei klubin piirissä keskusteltu. Vasta elokuussa 1978 hallituksessanousi esille kysymys klubin sääntöjen laatimisesta. Lähteistä ei paljastu, tarkoitettiinko ”laatimisella”mallisääntöjen muokkaamista klubin omia vakiintuneita käytäntöjä vastaaviksi vai ylipäätään kir-joitettujen sääntöjen saamista klubin käyttöön mahdollisesti vuosien saatossa kadonneiden tilalle.Jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu se, että seuraavassa viikkokokouksessa todettiin klubinsääntöjen olevan olemassa, mutta niitä ei ollut kirjoitettu puhtaaksi ja jaettu jäsenille. Hallitus päätti,että säännöt oli saatava painetuksi ensi tilassa. Yhdeksän kuukautta myöhemmin pidetyn klubi-neuvottelun pöytäkirjaan kirjattiin: ”Klubin säännöt ovat edelleen painattamatta”. Painattamattane myös ilmeisesti jäivät. Koko kysymys säännöistä väistyi vähitellen vakiintuneen klubitoiminnanja totuttujen hallintorutiinien kätköihin, kunnes tulevan hallituksen neuvottelussa tammikuussa1991 se pulpahti jälleen pinnalle. Neuvottelussa päätettiin: ”Etsitään esiin vanhat klubin säännötja ajanmukaistetaan ne”. Huhtikuussa hallitus antoi sääntöjen uusimisen Kalevi Usvan tehtäväksi.Hän mukaili säännöt mallisääntöjen perusteella klubin käytäntöjä vastaaviksi. Seuraavat vertailut 25
  • muuttuneisiin mallisääntöihin tapahtuivat vuosina 1996 ja 1998. Vuonna 2001–2002 presidentti Heikki P.S. Leivo näki tärkeäksi klubin rekisteröimisen. Hallitusoli lokakuussa todennut, että aikaisemmasta käsityksestä huolimatta Vantaan klubi ei ole rekisteröityyhdistys. Hallitus keskusteli asiasta ja asetti työryhmän selvittämään ja hoitamaan rekisteröinninvuoden vaihteeseen mennessä. Työryhmään valittiin Jukka Juntunen ja Kim Zilliacus. Työryhmäl-le annettu aikataulu osoittautui kuitenkin liian tiukaksi, ja rekisteröinnissä välttämättömiä klubinsääntöjä koskeva esitys tuli hallituksen käsittelyyn vasta helmikuun kokouksessa. Klubipalvelun pu-heenjohtaja Esko Kaarna oli laatinut esityksen Rotaryklubin mallisääntöjen pohjalta. Esitykseensisältyi nyt ensimmäisen kerran huomattava määrä poikkeamia mallisääntöjen yksityiskohdista. Pe-riaatteelliselta kannalta suurin muutosesitys koski hallitusta, jonka kokoonpanoon oli sisällytettypresidenttien ja muiden keskeisten toimihenkilöiden lisäksi ammatti-, yhteiskunta- ja kansainvälisenpalvelukomitean puheenjohtajat. Tämän muutosesityksen perusteluna oli ajantasaisen tiedon välit-tyminen tehokkaasti komiteoille ja muille toimijoille. Uutta oli myös vuosikokousta koskeva kohta.Hallitus hyväksyi esitykset sekä päivitetyksi klubin järjestysmuodoksi että klubin uusiksi säännöiksija kutsui koolle ”ylimääräisen yhdistyksen kokouksen” päättämään niistä. Klubikokous hyväksyiesitykset yksimielisesti kesäkuun 2002 alussa. Neljä kuukautta myöhemmin klubin uusi hallitusmuutti aiemmin tehdyn päätöksen ja luopui klubin rekisteröinnistä.2.2 HALLITUSRotaryklubin asioita hoitaa sääntöjen mukaan valittu hallitus. Hallitukseen tulee kuulua presidentti,tuleva presidentti ja varapresidentti. Lisäksi hallitukseen voidaan valita sihteeri, taloudenhoitaja, klubi-mestari ja nuorisovaihtoasiamies. Normaalitapauksessa nämä kaikki kuuluvat hallitukseen. Past presi-dentti kuuluu siihen itseoikeutettuna. Suurissa klubeissa hallituksen jäsenmäärä on vielä suurempi. Mal-lisäännöt on laadittu siten, että klubi voi itse määrittää hallituksensa jäsenmäärän. Hallitus kokoontuupresidentin kutsusta kerran kuukaudessa. Sen tehtävät ovat käytännössä hyvin samanlaiset kuin minkätahansa yhdistyksen johtokunnan. (Rotarykäsikirja 1987, s. 112-114. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 45.Rotaryn käsikirja 2001, s. 1). Vantaan Rotaryklubin toimintaa johti 1960-luvulla ”johtokunta”. Nimitys ”hallitus” tuli käyt-töön vuoden 1970–1971 alusta. Perustavassa kokouksessa valittuun ensimmäiseen johtokuntaankuului kuusi jäsentä, jotka olivat presidentti, varapresidentti, sihteeri ja rahastonhoitaja sekä lisäksikaksi klubin jäsentä. Seuraavan vuoden johtokunnan jäsenmäärä oli nostettu mallisääntöjen mu-kaisesti seitsemään. Uusina toimihenkilöinä johtokuntaan kuuluivat past presidentti, toinen sih-teeri ja klubimestari. Vuoden 1967 alussa klubin tekemä päätös antoi mahdollisuuden yhdeksäänjohtokunnan jäseneen, ja mukaan tulivat nyt myös toinen varapresidentti (uusi toimi) ja toinenklubimestari (uusi toimi vuotta aikaisemmin). Viimeistään vuonna 1971–1972 hallitusta oli täyden-netty nuorisovaihtoasiamiehellä, ja toimintakausina 1978–1985 hallitukseen kuului lippu-upseeriyhdentenätoista jäsenenä. Lippu-upseerin poistuttua hallituksesta sen jäsenmäärä säilyi kymmenenäaina vuoden 2002 sääntötarkistukseen asti, jolloin myös palveluväylien puheenjohtajat liitettiin hal-litusvastuuseen.26
  • Rotaryklubin mallisääntöjen mukaan johtokunnan jäsenet valittiin suljetulla äänestyksellä jokokuukautta ennen vaalikokousta pidetyn säännöllisen kokouksen tai klubin asettaman vaalikomiteantoimihenkilöiksi ja hallituksen jäseniksi esittämien ehdokkaiden joukosta. Näin valitut toimihen-kilöt ja hallituksen jäsenet muodostivat yhdessä edellisen vuoden presidentin kanssa hallituksen.Vaihtoehdoista Vantaan Rotaryklubi valitsi aluksi vaalikomitean, joskin ”klubin jäsenet voisivat senlisäksi tehdä omia ehdotuksiaan”. Klubin vaalikokous hyväksyi maaliskuussa 1964 yksimielisestikomiteaan valittujen Tauno Longan, Harry Hallanevan ja Aulis Sallisen laatiman ehdotuksen vuo-den 1964–1965 hallituksen kokoonpanoksi. Jäsenet eivät olleet tehneet omia ehdotuksiaan. Klubinhistoriaan ei ilmeisesti sisälly ainoatakaan johtokunnan tai hallituksen kokoonpanoa ja toimihenki-löiden vaalia koskevaa äänestystä. Helmikuussa 1966 klubi luopui vaalikomitean asettamisesta ja valtuutti johtokunnan laatimaanehdotuksen tulevan johtokunnan kokoonpanoksi. Tämä menettely jatkui 1980-luvun puoliväliin,jolloin vastuu hallituksen ja toimihenkilöiden esittämisestä vaalikokoukselle siirtyi käytännössä tu-levan presidentin tehtäväksi. Syksyllä 1985 tuleva presidentti Aarne Pehkonen laati esityksensä vie-lä ”istuvan” presidentin Martti Salomaan kanssa, mutta hallituksen pöytäkirjaan lokakuussa 1987on jo kirjattu: ”Juhani Pyykkönen laatii uuden hallituksensa lisäksi ehdotuksen klubitoimikuntienkokoonpanosta”. Vuoden 1996–1997 hallitus ilmaisi asian omalla tavallaan: ”Päätettiin asettaa vaa-Governorin syyskuisen vierailun yhteydessä klubin suunnitelmia ja tavoitteita esitelleitä vuoden 2003–2004hallituksen jäseniä. Istumassa vasemmalta 1. sihteeri Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi, presidentti Jorma He-lanen ja nuorisovaihtoasiamies Liisa Tenhunen-Ruotsalainen. Seisomassa vasemmalta governor JaakkoCastrén, jäsensihteeri Erkki-Sakari Harju, 1. klubimestari Airi Kansanen, 2. sihteeri Sami Simula ja pastpresidentti Esko Kaarna. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto. 27
  • livaliokunta, jonka muodostaa tuleva presidentti Seppo Liukko.” Vaikka esitykset vaalikokoukselleolivatkin muodollisesti hallituksen laatimia ja hyväksymiä, klubi käytännössä kunnioitti tulevanpresidenttinsä ”oikeutta” esittää oman ”esikuntansa” ja ”työryhmiensä” kokoonpano. Klubin perustava kokous oli päättänyt, että johtokunta kokoontuu joka kuukauden viimeisenämaanantaina. Kuukauden viimeinen viikkokokouspäivä säilyi hallituksen kokouspäivänä 1980-lu-vun alkuun. Tosin kokouspäivä oli välillä vaihtunut maanantaista torstaihin. 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella kokouspäiviä ei ankkuroitu tiettyyn ajankohtaan kuukaudessa. Sen sijaan hallituskokoontui presidentin kutsusta käsiteltävistä asioista ja tilanteista riippuen, joskus tiheämmin, jos-kus taas jokin kuukausi saattoi jäädä kokonaankin väliin. ”Ruotuun” palaaminen tapahtui elokuussa1994, jolloin hallitus päätti kokoontua kuukausittain. Seuraavina vuosina ”kuukausittain” tarkis-tettiin muotoihin ”joka kuukauden ensimmäisenä torstaina” tai ”kunkin kuukauden ensimmäisenviikkokokouksen jälkeen”. Tämä käytäntö jatkuu edelleen. Huolellinen valmistelutyö on helpottanut olennaisesti hallituksen työskentelyä ja kokousten lä-pivientiä. Valmistelusta ja esittelystä ovat vastanneet pääasiassa presidentti ja sihteerit. Kuitenkinhankkeissa, jotka hallitus on ohjannut muiden toimihenkilöiden hoidettaviksi, valmisteluvastuu onollut näillä toimijoilla. Presidentti Jaakko Aatolaisen kaudella 1999–2000 kokouksia valmisteltiinmyös viikkoa aikaisemmin pidetyissä presidentin, varapresidentin ja ykkössihteerin palavereissa.Hallituksen päätösvaltaan ja siis myös valmistelun piiriin kuuluvien asioiden määrä on huomattavansuuri. Ne liittyvät klubin toimintasuunnitelmiin ja ohjelmiin, lukuisiin erilaisiin jäsenkysymyksiin,talouteen, toteutettaviin projekteihin ja Rotarysäätiön toiminnan tukemiseen, nuorisovaihtoon jakansainvälisiin yhteyksiin, yhteistyöhön ja osallistumiseen rotarypiirin, muiden klubien ja yhteisö-jen kanssa järjestettävään toimintaan. Luettelo ei suinkaan ole tyhjentävä. Hallituksen päätettäviä asioita on käsitelty myös klubineuvotteluissa. Ne ovat tilaisuuksia, joi-hin osallistuvat klubin hallitus ja kaikkien komiteoiden puheenjohtajat. Neuvotteluissa on pohdittunimenomaan klubin sisäisiä asioita, suunnitelmia ja tavoitteita. Tilaisuuksien määrä on vaihdellutvuosittain kahdesta neljään. Piirigovernorin klubivierailun yhteydessä pidetyssä klubineuvottelussatarkastelun kohteena ovat olleet kuluvan rotaryvuoden suunnitelmat ja toiminnan järjestelyt, joistagovernor on antanut oman arvionsa. Lokakuussa 1970 DG Unto Tupala esitti seuraavia toteamuk-sia: Toveruus klubissa on todennäköisesti hyvä ja sitä on edelleen vaalittava, viikkoselostekäytäntöon hyvä, rotaryjulkaisujen referoiminen kokousohjelmana olisi paikallaan, rotaryinformaatiota tar-vitaan aiempaa enemmän, itsensä kehumista on vältettävä ja kouluihin suuntautuvassa ammatinva-linnanohjauksessa on keskityttävä seikkoihin, joita oppilaat eivät muuten saa. Keväisin pidettyjenvanhan ja uuden hallituksen neuvotteluissa on aina ollut kysymys ”perinnön” siirtämisestä ja uudentoimintakauden toiminnan linjauksista. Klubin alkuvuosina suosittuja klubineuvottelupaikkoja oli-vat tilaisuuden tullen Gebhard-opisto (myöhemmin Osuuspankkiopisto) ja Tukon koulutuskeskusHämeenkylässä. Sulo Kosunen ja Erkki Reittilä isäntinä ymmärsivät saunaympäristön ja grillimak-karoiden ajatuksia kirvoittavan voiman.28
  • 2.3 TOIMIHENKILÖT, ASIAMIEHET JA YHTEYSHENKILÖTLuottamustehtävät kiertävät klubissa, joten tapana on, ettei samaa jäsentä valita entiseen tehtäväänsäuudelleen. Klubin kannalta on parasta, että toimihenkilöiden kesken tapahtuu kohtuullista ”rotaatiota”.Vaihtuvuusperiaatteen tulee koskea niin toimihenkilöitä kuin komiteoiden puheenjohtajia ja jäseniäkinsen ehkäisemiseksi, että samat henkilöt istuvat toimissaan rajoittamattoman ajan. Toimihenkilöitä eisiis tule rohkaista pysymään toimissaan kahta vuotta peräkkäin eikä edellyttää että he näin tekevät. Onkuitenkin tilanteita, joissa klubit voivat havaita hyväksi valita toimihenkilön heti seuraavaksi vuodeksitai valita hänet uudestaan tietyn ajan kuluttua. Esimerkiksi nuorisovaihtoasiamiehen, taloudenhoitajanja Rotarysäätiön asiamiehen tehtävät edellyttävät poikkeuksellista jatkuvuutta. (Rotaryn käsikirja 2001,s. 2. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 45). Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan klubin toimihenkilöitä ovat presidentti, tuleva president-ti, yksi tai useampi varapresidentti, jotka kaikki ovat hallituksen jäseniä, sekä sihteeri, taloudenhoita-ja ja klubimestari, jotka ovat hallituksen jäseniä, jos klubin säännöt sitä edellyttävät. Toimihenkilötvalitaan tehtäväänsä siten kuin klubin säännöissä on määrätty. Lukuun ottamatta presidenttiä toimi-henkilöt astuvat tehtäviinsä vaalia seuraavan heinäkuun 1. päivänä ja pysyvät toimessaan toimikau-tensa ajan tai siksi, kunnes heille on valittu seuraajat. Vantaan Rotaryklubin säännöt määräävät, ettävaalikokous pidetään kunkin vuoden joulukuun loppuun mennessä.2.3.1 Klubin presidenttiKlubin presidentti johtaa klubin toimintaa sekä toimii puheenjohtajana klubin ja sen hallituksen koko-uksissa. Hän edustaa klubia eri yhteyksissä ja osallistuu sen edustajana eri rotarytilaisuuksiin. Hänen onpitänyt palvella klubiaan hallituksen jäsenenä tai yhden tai useamman suuren komitean jäsenenä. Rota-rypiiri järjestää vuosittain valmennustilaisuuden rotaryklubien tuleville presidenteille. Tämä valmennuskulkee nimellä PETS, joka tulee englanninkielisestä ”Presidents-elect Training Seminar”. Seminaarissatuleville presidenteille jaetaan käytännön ohjeita toiminnan johtamista helpottamaan. (Rotaryn käsikirja2001, s. 1. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 46). Rotaryklubin varapresidentti toimii presidentin sijaisena tämän ollessa estynyt. On suotavaa, ettäpresidentti antaa varapresidentille tilaisuuden jonkin kerran sijastaan johtaa klubin kokousta. Varapresi-dentin tulisi myös saada tilaisuus toimia jonkin keskeisen klubikomitean puheenjohtajana. (Ydintietoarotarysta 1998, s. 46. Rotarykäsikirja 1987, s. 117). Presidentti valitaan klubin sääntöjen mukaisesti enintään kaksi vuotta ja vähintään 18 kk ennen sitäpäivää, jona hän astuu presidentin toimeensa. Hän toimii hallituksen jäsenenä sekä tulevana president-tinä (president-elect) presidenttivuottaan välittömästi edeltävänä vuonna. Presidentti astuu tehtäväänsäsen rotaryvuoden heinäkuun 1. päivänä, joksi hänet on valittu presidentiksi ja pysyy toimessaan toimi-kautensa ajan tai siksi, kunnes hänelle on valittu seuraaja. (Rotaryklubin järjestysmuoto). Vantaan Rotaryklubin perustava kokous valitsi klubin ensimmäiseen johtokuntaan presiden-tin, Teijo Wesamaan, lisäksi yhden varapresidentin, Tauno Markkulan. Vuonna 1964–1965 TaunoMarkkula siirtyi presidentiksi ja uusi varapresidentti, Eino Jamalainen, sitä seuraavana. Näin hah-mottunut kahden vuoden ”presidenttiputki” sai pituuteensa kolmannen, kun vuodeksi 1967–1968valittiin jo kaksi varapresidenttiä. Näistä ensimmäinen oli oleva seuraavan vuoden presidentti, toi- 29
  • nen varapresidentti siirtyi ensimmäiseksi, ja toiseksi varapresidentiksi valittiin uusi klubin jäsen.Kaudella 1979–1980 ensimmäisen varapresidentin nimitys vaihtui ”tulevaksi presidentiksi” (Presi-dent-elect) tai ”presidentti 1980–1981” ja toisen varapresidentin nimitys ”varapresidentiksi”. Järjestelmä on toiminut yhtämittaisesti nykypäivään muutamaa epäsäännöllisyyttä lukuun ot-tamatta. Vuonna 1971–1972 ensimmäinen varapresidentti Kurt Strömsholm erosi klubista keskentoimikauden, jolloin Kaj Ahlman siirtyi toisen varapresidentin paikalta suoraan kauden 1972–1973presidentiksi. Sulo Kosunen kävi paikkaamassa syntyneen aukon ensimmäisen varapresidentin teh-tävässä. Hänen oma varsinainen ”presidenttiputkensa” alkoi viisi vuotta myöhemmin. Kuvio toistuivielä vuotta myöhemminkin Yrjö Teräväisen seuratessa Kaj Ahlmanin jälkiä. Paikkaajana toimi tälläkertaa Pertti Viitanen, kuitenkin sillä erotuksella, että hänestä tuli klubin presidentti välittömästiseuraavaksi kaudeksi. Presidentti Raimo Palonen kuoli lyhyen sairauden murtamana huhtikuussa1976. Hänen tehtävänsä jäljellä olleen lyhyen kauden aikana hoiti todennäköisesti ensimmäinenvarapresidentti Juhani Artola (lähteet puuttuvat). Kausien 1991–1993 presidentit Mikko Vesa jaReijo Mäkinen siirtyivät tehtäväänsä suoraan varapresidentin paikalta, ja tulevan presidentin tehtä-vää hoiti Raimo Huvila kaksi kautta ennen presidentiksi siirtymistään. Tammikuussa 1977 presidentti Juhani Artola ilmoitti hallitukselle olevansa pakotettu eroamaankesken toimikauden klubista ja siirtymään toimeen, jonka sijoituspaikka oli Saudi-Arabia. Hallitustotesi kaksi vaihtoehtoa presidentin tehtävien hoitamiseksi jäljellä olevan toimikauden aikana. Olimahdollista, että varapresidentit Heikki Bergström ja Olli Virtanen jakoivat tehtävät keskenään ro-taryvuoden loppuun asti, minkä jälkeen ensimmäinen varapresidentti Bergström jatkaisi president-Reijo Mäkinen luovutti kesäkuun 1993 lopulla Vantaan Rotaryklubin presidentin tehtävät Raimo Huvilalle jaesitti samalla yhteenvedon päättyneen rotaryvuoden tapahtumista. Kuva: Pentti Kynnöksen kuva-arkisto.30
  • tinä aikaisempien päätösten mukaisesti. Viralliseksi presidentiksi ilmoitettaisiin Bergström. Toinenmahdollisuus oli, että Bergström hoitaisi presidentin tehtävät yksin varsinaisena presidenttinä jasiirtyisi 1.7.1977 past presidentiksi. Toimintakauden 1977–1978 presidentiksi tulisi Olli Virta-nen. Hallitus jätti ratkaisun varapresidenttien keskenään sovittavaksi. Ratkaisuksi tuli, että HeikkiBergström toimi presidenttinä maaliskuun loppuun ja Olli Virtanen huhtikuun alusta kesäkuunloppuun. Seuraavana eli Heikki Bergströmin varsinaisena presidenttivuotena klubilla ei ollut pastpresidenttiä. Järjestelyjä presidentin tehtävien hoitamisessa oli toimintakertomuksen 1977–1978mukaan jouduttu tekemään aiemminkin: ”Edellisten vuosien useiden presidenttivaihdosten jälkeenpäästiin kuluneena toimintavuotena klubin toiminta jälleen vakiinnuttamaan normaaleihin uomiin-sa”. Lähteet noista presidenttivaihdoksista puuttuvat. Varapresidentti Terho Häkkinen joutui keväällä 1986 yllättäen presidentin tehtäviin kahdenkuukauden ajaksi. Syynä oli presidentti Martti Salomaan lomamatka Floridaan helmi-maaliskuussa.Hallitus myönsi presidentille vapautuksen läsnäolosta matkan ajaksi. Seuraavan kerran klubin olitarkistettava presidenttikysymyksessä tekemiään päätöksiä syksyllä 1998, kun vuoden 1999–2000presidentiksi valittu Jorma Helanen sai kahden vuoden työkomennuksen Latviaan. Hallitus esittivuosikokoukselle, että presidentiksi Jorma Helasen tilalle valitaan Jaakko Aatolainen ja uudeksi vara-presidentiksi Björn Backman. Kokous hyväksyi esityksen. Presidentti Erkki Laamanen selosti tehtyäpäätöstä ja sen taustoja piirigovernorille hänen marraskuisen klubivierailunsa yhteydessä, jolloin DGHenri J. Vartiainen piti ratkaisuja hyvinä. Vantaan Rotaryklubissa tulevan presidentin tehtäväksi vakiintui vähitellen klubipalvelun johta-minen. 1960–1980-luvuilla säännöt edellyttivät, että presidentin tuli määrätä yksi johtokunnan/hallituksen jäsenistä johtamaan kaikkea klubipalvelun alaan kuuluvaa toimintaa ja valvomaan jajärjestämään niiden komiteoiden työskentelyä, jotka asetettiin huolehtimaan klubipalvelun piiriinkuuluvista erityistehtävistä. 1960-luvulla tehtävään määrättyä johtokunnan jäsentä nimitettiin klu-bissa ”komiteoiden valvojaksi” ja seuraavalla vuosikymmenellä ”klubipalvelun puheenjohtajaksi”.Kun 1980-luvulla Rotaryklubin normaalisääntöihin lisättiin klubipalvelukomitea niiden vakituistenkomiteiden joukkoon, jotka presidentin tuli hallituksen suostumuksella asettaa, nimitys vaihtui it-sestään selvästi ”klubipalvelukomitean puheenjohtajaksi”. 1960- ja 1970-luvuilla tehtävä lankesi jos-kus, mutta ei suinkaan säännöllisesti tulevalle presidentille eli silloin ensimmäiselle varapresidentille.Vuodesta 1978–1979 alkaen se on säännönmukaisesti ollut tulevan presidentin tehtävä. Käytäntöon myös kirjattu viimeisimmässä tarkistuksessa Vantaan Rotaryklubin sääntöihin: ”Tulevan presi-dentin tehtävänä on toimia klubipalvelukomitean puheenjohtajana”. Vastaavaa mainintaa ei löydyRotaryklubin mallisäännöistä. ”Ohjasten luovutus” tai ”presidenttien vahdinvaihto” eli tehtävien siirtäminen vanhalta presiden-tiltä uudelle on tapahtunut rotaryvuoden viimeisessä viikkokokouksessa. Käytännöstä on jouduttupoikkeamaan vain pari kolme kertaa. Kesällä 1982 Erkki Reittilä vastaanotti presidentin tehtävänTapani Jokelalta uuden rotaryvuoden alussa, ja Kari Purhosen ja Seppo Liukon välinen vahdinvaihtotapahtui vasta heinäkuun loppupuolella 1997. Vuoden 1999–2000 presidentti Jaakko Aatolainenjoutui käytännössä tehtäviinsä jo kesäkuun puolivälissä. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vahdin-vaihto on tapahtunut klubin säännöllisessä kokouspaikassa. Kesällä 2002 Esko Kaarna otti vastaanpresidentin käädyt sairastuneelta Heikki P.S. Leivolta tämän kodissa järjestetyssä tilaisuudessa. Olennaisena osana vahdinvaihtoon on kuulunut klubipresidentin ulkoisten tunnusmerkkienluovutus. Niihin on aikaisempina vuosikymmeninä presidentin käätyjen lisäksi kuulunut myös pu-heenjohtajan nuija. 1990-luvun lopulla tuli käytännöksi, että tilaisuudessa eroava presidentti sai 31
  • takkinsa käänteeseen past presidentille kuuluvan rotarymerkin. Itsenäisyyspäivän juhlakokouksessa1999 presidentti Jaakko Aatolainen kiinnitti merkin peräti kahdentoista entisen presidentin rintaan.Tapaus varmisti sen, että jokainen klubin jäsenenä edelleen oleva past presidentti on saanut mer-kin. Ainakin kahdesti vahdinvaihto on järjestetty avec-tilaisuutena. Kesäkuun 1966 lopulla Ravinto-la Sillankorva ”oli somistautunut ruusuin vastaanottamaan toimintavuoden viimeisen kokouksenosanottajia. Kokouksen erikoisluonteen takia viihdytti yhdeksän viehkeätä vierasta … rotaryvelji-ämme. … Vieraat toivotettiin tervetulleiksi coctailein ja puhein, minkä jälkeen siirryttiin pöytään.Erittäin maukkaan päivällisen jälkeen esitti veli presidentti lyhyen katsauksen vuoden tapahtumiinkiittäen samalla johtokuntaansa hyvin suoritetusta työstä. Veli Jamalaisen puhe oli hyvin lämmin jaluovuttaessaan presidentin ketjut veli Longalle antoi hän samalla velvoittavia ajatuksia seuraavaksitoimintavuodeksi.” Toisen kerran vahdinvaihto on ollut avec-tilaisuus kesällä 1979. Vastauspuheessaan ja kiitossanoissaan Erkki Reittilälle kesällä 1983 uusi presidentti Bengt Wes-terling kertoi viihtyneensä edeltäjänsä leppoisissa, mutta silti tehokkaasti johdetuissa kokouksissa.Rotaryliikettä hän vertasi merenkulkuun ja löysi näiden välille monta yhtäläisyyttä. ”Merellä on isojaja pieniä laivoja, niin on myös klubeja. Näitä erikokoisia laivoja kuljettaa sama tuuli; rotaryklubeissapuhaltaa sama rotaryhenki. Laivat pyrkivät saamaan lastinsa perille; klubit vievät perille sanomaayhteisymmärryksestä ja rauhantahdosta. Erona tässä vertailussa on se, että klubeissa uudet veljetpääsevät heti tasavertaisiksi vanhojen kanssa, laivalla ei näin käy. Myös vahdinvaihto on erilainen;laivoilla joka neljäs tunti, klubeissa kerran vuodessa.” Uuden presidentin tuntemuksia vahdinvaih-totilanteessa kuvannee hyvin Aarne Pehkosen toteamus vuonna 1986: ”Tässä seistään vitjat kaulassaja ihmetellään miten vuosi selvitään eteenpäin, mutta uskon uuden teeman ’Rotary antaa toivoa’auttavan meidät vuoden yli”.Klubin itsenäisyyspäiväjuhlassa v. 1999 saivat entiset presidentit Past President -rintamerkin. Jakajina pre-sidentti Jaakko Aatolainen ja sihteeri Antti Puhakka, saajina jakajien takana Bengt Westerling, seuraavinaPertti Viitanen, Sulo Kosunen, Erkki Reittilä, Aarne Pehkonen, Terho Häkkinen, Reijo Mäkinen ja RaimoHuvila. Kuva: Klubin kuva-arkisto.32
  • Jotkut presidenteistä ovat valinneet ”hallituskaudelleen” oman henkilökohtaisen, mutta samallaklubin rotaryhenkeä tukevan ja palvelumieltä lujittavan rotaryteeman. Se on toisinaan noudatellutmyös RI:n presidentin ja piirigovernorin vuositeemojen viitoittamia ajatuksia. Ensimmäisen ker-ran oman tunnuslauseen valitsi Terho Häkkinen vuonna 1987–1988. Hänen teemansa ”Teemmesen yhdessä” noudatti uskollisesti DG Martti Talvelan ”Tee se nyt” ja RI:n presidentti Charles C.Kellerin ”Rotarit: Yhdessä palvellen rauhan puolesta” -teemojen tavoitteita. Vuoden 1997–1998presidentti Seppo Liukon rotaryteema ”Suomalainen pohja Rotarylle” toimi myös klubin kokous-ohjelmaa ohjaavana teemana. Kahden seuraavan vuoden presidenttien Erkki Laamasen ja Jaakko Aa-tolaisen tunnuslauseet kuuluivat ”Suomalaisuutta korostaen Eurooppaan” ja ”Rotaryvuosi vuositu-hannen vaihteessa” sisälsivät samoin toimintaa ohjaavia korostuksia. Björn Backmanin ”Yhteistyölläeteenpäin” (2000–2001), Esko Kaarnan ”Osoita hyvä tahtosi” (2002–2003) ja Jorma Haapamäen”Osoita palvelumielesi” (2004–2005) ovat taas olleet puhtaita rotaryteemoja. Kaikki presidentin tehtäviä hoitaneet jäsenet on lueteltu liitteessä ”Vantaan Rotaryklubin toimi-henkilöt 1963–2005”.2.3.2 Klubin sihteeriKlubin sihteerit, yksi, kaksi tai useampikin, vastaavat klubin käytännön toiminnasta. He huolehtivatklubin kokousrutiineista ja muista järjestelyistä. Sihteereille nimetään omat vastuualueet ja he voivatmyös sopia tarkemmasta työnjaosta keskenään. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 46). Vantaan Rotaryklubilla oli toimintansa ensimmäisinä kuukausina vain yksi sihteeri, Yrjö Te-räväinen. Sihteerin tehtävien hoitaminen osoittautui kuitenkin siinä määrin suuritöiseksi ja aikaavieväksi, että jo toista toimintavuotta varten katsottiin tarpeelliseksi nimittää kaksi sihteeriä. 1980-luvun puolivälissä muodostui käytännöksi, että kakkossihteeri siirtyi seuraavana toimintavuotenaykkössihteeriksi. Kahden sihteerin järjestelmä toimi uuden vuosituhannen puolelle. Elokuussa 2002hallitus totesi, että sihteerien työtaakkaa helpottamaan ja nimenomaan jäsenasioita hoitamaan tar-vittiin kolmas toimihenkilö, jäsensihteeri. Hänen tehtävänään tuli olemaan jäsenrekisterin ylläpitopäivityksineen sekä siihen liittyvä yhteydenpito ja tiedottaminen rotarypiirin, Suomen Rotary ry:nja RI:n suuntaan. Erkki-Sakari Harju suostui tehtävään toistaiseksi. Sihteereiksi on pääsääntöisesti valittu suhteellisen ”tuoreita”, vain muutaman vuoden klubissatoimineita jäseniä. Käytäntö on siinä mielessä perusteltu, että ”sihteeriputki” on osoittautunut erin-omaiseksi koulutusväyläksi rotarytoimintaan perehtymiseksi ja sen syvälliseksi sisäistämiseksi. Sih-teerien tunnollinen paneutuminen tehtäviinsä on toisaalta osoittanut heidän valmiutensa sitoutuarotaryn tavoitteisiin, klubin kestävään jäsenyyteen ja ennen pitkää ”presidenttiputkeen” astumiseen.Presidentin ohella he ovat olleet avainasemassa klubin asioiden hoitamisessa. Sihteerien suorittamahuolellinen valmistelutyö ja tehtyjen päätösten täytäntöönpano ovat helpottaneet olennaisesti pre-sidentin toimintaa, kokousten läpivientiä ja klubin muidenkin sihteerien tehtäväkenttää sivuavienasioiden hoitamista. Niinpä he lähes säännönmukaisesti ovat myös ensimmäisinä joutuneet presi-dentin kiitosten kohteeksi hänen ”tilittäessään” oman kautensa toimintaa. Esko Kaarnan kiitoksetkesällä 2003 kuuluivat: ”Nimeltä mainiten haluan kiittää suurimman vaivan nähneitä virkailijoita.Sisar Pirjo (Rantaniemi) ja Veli Kyösti (Jaakkola), Teidän tapanne toimia presidentin käsinä ja hoitaaklubin hallintoa on ollut tehokasta, luotettavaa ja vieläpä hymyssä suin tapahtunutta. Teistä löytyytodellista sihteeriainesta.” Kerran presidentti on voinut ojentaa ”adjutantilleen” sanojakin konkreet- 33
  • tisemman tunnustuksen. Näin tapahtui Jaakko Aatolaisen presidenttikauden päättyessä kesäkuus-sa 2000: ”Saatuani tilaisuuden valita yhden klubin jäsenen, jolle RI myöntää tunnustuksen ”Fouravenues of service citation for individual rotarians”, katsoin 1. sihteerin Antti Puhakan parhaitenansaitsevan tämän arvon.” Huolellisen sihteerin tehtävien hoitamisen merkitystä kuvaa omalla tavallaan seuraava kirjeen-vaihto noin puolentoista vuosikymmenen takaa. Klubin ykkössihteeri kirjoitti Suomen Rotarytoi-mistolle: ”Koska on ilmennyt, että allekirjoittanut Vantaan Rotaryklubin I sihteeri eikä myöskäänklubin presidentti ole saanut kaikkea klubille osoitettua postia, pyydämme saada faxilla yhteystie-tomme tarkistaaksemme ne”. Rotarytoimiston vastaus kuului: ”Olen ilmoittanut RI:n Pohjoismai-den toimistoon Sinun osoitteesi. Toivottavasti posti tulee sen jälkeen Sinulle. Löysin syyn miksiposti on tullut Past Presidentille. Sekä ’Official Directory’ssa’ että ’Directory of Rotary Clubs inContinental Europe, …’ löytyivät viime vuoden tiedot. Kuuluu klubin omiin tehtäviin ilmoittaaseuraavan vuoden presidentin ja sihteerin nimet, ei Rotarytoimiston. Ystävällisin terveisin SuomenRotarytoimisto”. Aivan kuin vahvistukseksi edelliselle RI:n Pohjoismaiden toimistosta Tukholmastasaapui seuraava faxi: ”Lähetän ohessa jäljennöksen RI:n kansainvälisen matrikkelin sivusta, jossa onmyös Teidän klubinne klubitiedot. Nämä tiedot näyttävät olevan viime rotaryvuoden tietoja. Onmahdollisesti niin, että klubinne ei ole ilmoittanut tämän rotaryvuoden tietojaan. Eeva Olsson.” Sihteerit ovat pysyneet toimissaan presidenttejä ”uskollisemmin”. Ensimmäinen lähteistä esiinnouseva järjestely kesken toimikauden osuu syyskuulle 2000. Silloin Henrik Sarin vapautettiin sai-rauden vuoksi läsnäolosta toistaiseksi sekä hallituksen jäsenyydestä. Hänen tilalleen hallitukseen jasamalla toiseksi sihteeriksi valittiin Kaarina Ylönen. Vuotta myöhemmin Kyösti Jaakkola valittiinkakkossihteeriksi läsnäolosta vapautetun Ralf Sontagin tilalle. Huhtikuussa 2004 Sami Simula il-moitti työpaikkansa siirtyvän Yhdysvaltoihin ja olevansa estynyt hoitamasta sihteerin tehtäviä tu-levana toimikautena. President-elect Jorma Haapamäen ehdotuksesta aiemmin kakkossihteeriksivalittu Erkki Koskinen siirrettiin ensimmäiseksi sihteeriksi ja Esko With valittiin hänen tilalleentoiseksi sihteeriksi. Sihteerin tehtävät lueteltiin klubin säännöissä, jotka edellyttivät myös, että sihteerit sopivat kes-kenään tehtävien jakamisesta. Pääasialliseksi työnjaoksi oli vuosien mittaan vakiintunut käytäntö,jossa ykkössihteeri hoiti ulkoisen kirjeenvaihdon, ilmoitukset rotarytoimistoon ja RI:lle sekä hal-lituksen pöytäkirjat. Kakkossihteeri vastasi puolestaan viikkokokousasioista. Omaa toimikauttaankoskevista yksityiskohdista sihteerit sopivat vuosittain. Vuonna 1998–1999 ykkössihteeri hoi-ti esimerkiksi kaikki ulospäin suuntautuvat klubin yhteydet, puolivuotisraportit ja raportoinninZürichiin, Suomen Rotarytoimiston tarvitseman raportoinnin, jäsenrekisterin, vuosikertomuksenlaatimisen syyskuuhun mennessä sekä toimi hallituksen sihteerinä. Kakkossihteerin tehtäviä olivatviikkokokousasiat. Hän laati kokousten asialistat, kirjoitti viikkoselosteet, vastasi vuosikokouksen javaalikokouksen sihteerille kuuluvista tehtävistä, huolehti läsnäolokirjanpidosta ja siihen liittyvistäilmoituksista ja piti ravintolan tietoisena klubin ohjelmasta ja sen poikkeuksista. Kokous- eli viikkoselosteita sihteerit ovat laatineet klubin perustavaa kokousta seuranneesta en-simmäisestä viikkokokouksesta alkaen. Niiden muoto ja sisältö on vaihdellut melkoisesti sihteereistäriippuen. Ensimmäisten vuosien selosteet olivat joskus suoranaisia pieniä novelleja värikkäine tilan-nekuvauksineen. Erityisesti Gunnar Anderssonin teksti oli herkullista luettavaa. Marraskuussa 1964hän kuvaili tilaisuuden alkua seuraavasti: ”’On taasen vietetty juhlahetki’ -tunnelman merkeissäkokoontuivat veljemme avec dame Kulosaaren Casinolle keskiviikkona 11.11. klo 19.30 viettämäänklubimme ensimmäistä vuosijuhlaa. … Aluksi nautittu kuuma glögi laukaisi sisääntulotunnelman34
  • ja lämmitti ihanasti kylmän ja tuulisen ilman johdosta kohmettuneen psykosomaattisen eli henkis-ruumiillisen olemuksemme. Presidenttimme, veli Taunon (Markkula) lausuttua vieraat tervetulleik-si istuuduttiin pöytään nauttimaan sen runsaista ja herkullisista antimista.” 1970-luvulle tultaessaviikkoselosteet olivat saaneet jo selkeän rakenteen sivuotsakkeineen, mutta olivat edelleen varsininformatiivisia. Tosin vuosikymmenen loppupuolella selosteiden rakenne alkoi horjua, ja kuvaantulivat ensimmäiset niukkasanaisuuteen houkuttelevat lomakepohjat. 1980-luvulla selostekäytäntö muuttui varsin kirjavaksi. Jotkut sihteerit tyytyivät pelkkään esi-telmän referointiin jättäen kaiken muun kokousinformaation sivuun. Joidenkin selosteet lomake-pohjilla kertoivat kylläkin osallistujien määrän ja vierailijat, standaarien luovutukset ja luettelonailmoitusasiat, mutta jättivät esitelmän sisällön lähinnä otsakkeen ja ehkä muutaman luettelomaisestiesitetyn maininnan varaan. Persoonallisimmat olivat Seppo Liukon käsin lomakepohjalle kirjoitetutselosteet kaudella 1986–1987. Seuraavan vuosikymmenen alkupuolella selosteiden jäsentely vakiin-tui nykyiseksi, mutta sisällöltään ne olivat ensi alkuun 1980-luvun lomakepohjaisiakin niukemmat.Vuosikymmenen puolivälissä Jorma Haapamäen sihteerikaudella tapahtui selvä muutos informatii-visempaan suuntaan, ja kaudella 1995–1996 Jukka Yrjölä teki niistä todellisia selosteita. Seuraavatsihteerit ovat pyrkineet ne myös sellaisina säilyttämään. Klubin sääntöjen mukaan sihteerien tuli ”… säilyttää näiden (klubin, hallituksen ja komiteoiden)kokousten pöytäkirjat”. Klubin arkisto on käytännössä sijainnut aina kokoushuoneiston yhteydessäerillisessä kaapissa, joskaan kaapin sijainti tiloissa ei aina ole ollut paras mahdollinen. Esimerkiksinykyinen ”arkisto” sijaitsee ravintolan ahtaassa siivouskomerossa ”sulassa sovussa” siivousvälineistönja ravintolassa kokoontuvan Lions Clubin laulukirjojen kanssa. Kaapilla asioiminen vaatii aina ko-meron avaimen noutamista henkilökunnalta. Arkistoitavaa materiaalia on vuosien varrella kertynytsiinä määrin, että hallitus antoi vuoden 2003 alussa Viljo Junnolle tehtäväksi hankkia uusi isompikaappi sen säilyttämiseksi. Toimenpide oli tarpeellinen siitäkin huolimatta, että sihteerit ovat aika-ajoin järjestelleet arkistoa. Esimerkiksi viikkoseloste heinäkuulta 1968 kertoo: ”… lopetti president-timme kokouksen hyvissä ajoin. Tämän jälkeen presidentti, klubimestari ja sihteeri siivosivat jajärjestivät klubin kaapin, jonka tuloksena lahjoitettiin huoneiston (Ravintola Sillankorva) haltijanedustajalle tarjoiluvaunuun kuormattuna muutama kilo jätepaperia”. Vuonna 1994–1995 klubin sihteerit Kari Kuusela ja Jorma Haapamäki kävivät arkistomateri-aalin läpi ja järjestivät sen uudelleen. Prosessin yhteydessä materiaalia löytyi myös ravintola Chicinkellarista. Seuraavan kerran arkiston päivittämisestä keskusteltiin hallituksessa marraskuussa 2002,jolloin asia jo alustavasti liitettiin klubin 40-vuotishistoriikin laatimiseen. Historiikki-projektin yh-teydessä tapahtunut perusteellinen aineiston läpikäyminen on paljastanut, että arkistosta puuttuuhuomattava määrä pöytäkirjoja, viikkoselosteita ja muita asiakirjoja eri vuosilta, ja jopa kaikki pöy-täkirjat vuosilta 1966–1969 ja kaikki tai lähes kaikki asiakirjat vuosilta 1972–1976. Mahdollista on,että 1970- ja 1980-luvuilla tapahtuneiden useiden kokouspaikan vaihdosten yhteydessä tämä osaarkistomateriaalista on joutunut harhateille. Arkistosta ei myöskään löydy vuoden 1965 kesäkui-sen viikkoselosteen seuraavasti kuvaamaa aineistoa: ”Charterjuhlamme tiimoilta käyty paperisotaja kirjeenvaihto on nyttemmin veli Simo Raassinan toimesta koottu, luetteloitu ja pantu kansiin.Kirja esiteltiin viikkokokoukselle ja se on säilytettävänä klubin arkistossa.” Klubin charterkirjaa eimyöskään löydy säilyneiden asiakirjojen joukosta. Kaikki sihteerin tehtäviä hoitaneet jäsenet on lueteltu liitteessä ”Vantaan Rotaryklubin toimihen-kilöt 1963–2005”. 35
  • 2.3.3 Taloudenhoitaja ja klubin talousTaloudenhoitaja huolehtii rotaryklubin raha-asioista. Tehtävään kuuluvat talousarvioiden laadinta jaseuranta, liittymis-, vuosi- ym. maksujen periminen sekä klubin maksuliikenteestä huolehtiminen. Suo-siteltavaa on, että taloudenhoitaja pysyy tehtävässään useamman vuoden. (Ydintietoa rotarysta 1998,s. 47. Rotarykäsikirja 1987, s. 126-127). Vantaan Rotaryklubissa taloudenhoitajaa on nimitetty ”rahastonhoitajaksi” klubin koko histori-an ajan. Kun kuitenkin Rotaryklubin järjestysmuoto ja Rotaryklubin mallisäännöt ovat 1990-luvunpuolivälistä ja klubin omatkin säännöt viimeisestä tarkistuksesta lähtien käyttäneet nimitystä ”talo-udenhoitaja”, noudatetaan seuraavassa tekstissä säännöstön virallista kehitystä. Vantaan Rotaryklubi on noudattanut aukotta suositusta pysyttää taloudenhoitaja tehtävässäänuseamman vuoden ajan. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu yhteensä kolmetoista taloudenhoita-jaa, joista Martti Salomaa (1978–1983) ja Björn Backman (1994–1999) hoitivat tointaan viisi toi-mintakautta. Neljän kauden toimihenkilöitä ovat olleet klubin ensimmäinen taloudenhoitaja TarmoPalonen (29.10.1963–1967) ja Jukka Juntunen (1999–6.10.2003). Yrjö Teräväinen (1967–1970),Olli Virtanen (1970–1973), Erik Zetterström (1975–1978), Antti Keskinen (1983–1986), RaimoHuvila (1986–1989) ja Pentti Peltoniemi (1989–1992) hoitivat tehtävää kolme kautta sekä HeikkiBergström (1973–1975) ja Risto Laitinen (1992–1994) kaksi kautta. Jussi Lahti on klubin juhla-vuotena tehtävässään toista kauttaan. Ainoa järjestely, joka taloudenhoitajien osalta on jouduttu lähteiden mukaan tekemään keskenkulumassa ollutta toimikautta, ajoittui lokakuuhun 2003. Silloin Jukka Juntunen joutui eroamaanklubista työpaikan siirryttyä Jyväskylään. Hän oli kuitenkin valmis hoitamaan taloudenhoitajan teh-täviä ”etä- ja ototyönä” siihen saakka, kunnes uusi taloudenhoitaja oli löytynyt. Toiveena kuitenkinoli, että asia olisi kunnossa viimeistään vuoden vaihteeseen mennessä. Seuraavassa hallituksen koko-uksessa saatettiin todeta, että uusi taloudenhoitaja Jussi Lahti oli jo aloittanut tehtävässään. Hallituspäätti Jussi Lahden ehdotuksesta siirtää klubin kirjanpidon Hakunilan Huollon hoidettavaksi 300euron vuotuisella korvauksella. Björn Backman luonnehti esitelmässään taloudenhoitajan toimenkuvaa ja klubin taloutta elo-kuussa 1998. Hänen mukaansa taloudenhoitajan tehtävänä oli valmistella vuosittain talousarvio,laskuttaa klubille tulevat maksut ja tallettaa klubin varat pankkiin, maksaa tilillä olevista varoistaklubin laskut sekä laatia vuositilinpäätös. Taloudenhoitaja joutui toimimaan kiinteässä yhteistyössäsihteerin kanssa. Tuloja klubi sai jäsenmaksuista, ruokamaksuista ja liittymismaksuista. Suurimmatmenot aiheutuivat RI:n maksuista, lehtien tilausmaksuista, vaihto-oppilaan aiheuttamista kuluista,Rotarysäätiölle menevistä avustuksista sekä ns. sekalaisista maksuista. Edellisellä tilikaudella klubillaoli tuloja 57 000 mk ja menoja 54 000 mk. Lipaskeräys tuotti lisäksi 4 200 mk. Pankin tilillä olivaroja kesäkuun 1998 lopussa 13 000 mk. Liittymismaksut ovat olleet klubin taloudessa varsin pieni tuloerä vuosittain otettujen uusienjäsentyen vähäisestä lukumäärästä (keskimäärin neljä) johtuen. Maksut eivät myöskään ole muuttu-neet yhtä usein kuin varsinaiset jäsenmaksut. Klubin perustamisvaiheessa hyväksytty 50 markan liit-tymismaksu säilyi sellaisena vuosikausia, mahdollisesti aina 1980-luvun alkuun. Vuonna 1981–1982klubi nosti maksun yllättäen jäsenmaksuakin suuremmaksi eli 300 markaksi, mutta palautti senheti seuraavana tilikautena 100 markkaan. Tilikausina 1987–1991 liittymismaksu oli 150 markkaa,minkä jälkeen se nousi 250 markkaan ja on myös säilynyt sellaisena. Ainoa muutos on tapahtunutvuoden 2002 rahauudistuksen yhteydessä, jolloin maksu muuttui 42 euroksi.36
  • Jäsenmaksut muodostavat klubin merkittävimmän tuloerän. Klubia perustettaessa jäsenmak-sun suuruudeksi oli sovittu 50 markkaa. Se ei kuitenkaan vastannut RI:n vaatimusta vähintään 25USD:n suuruisesta vuotuisesta maksusta, joten maksu jouduttiin jo kesäkuussa 1964 tarkistamaanDG Rikalan Zürichille antaman lupauksen mukaisesti 60 markaksi. Tarkistuspäätökseen sisältyilisäys, jonka mukaan ”johtokunnalla on oikeus korottaa jäsenmaksu aina 80:- saakka ja periä sesopimaksi katsomassaan järjestyksessä”. Johtokunta käytti oikeuttaan helmikuussa 1965 ja pani en-simmäisen erän eli 40 markkaa perintään jo maaliskuussa. Seuraavan vuoden talousarvion rahaston-hoitaja Tarmo Palonen rakensi kuitenkin yllättäen 40 markan vuosimaksun varaan kahdessa erässäperittynä. RI:n 25 USD:n vaatimus näytti unohtuneen, koska klubi hyväksyi talousarvion esitetyssämuodossa. Kaudella 1970–1971 jäsenmaksu oli jälleen 80 markkaa vuodessa, ja kymmenen vuottamyöhemmin sen suuruus oli 200 markkaa. Jäsenet hoitivat maksunsa yleensä tunnollisesti. Vainpariin otteeseen, vuoden 1969 alussa ja syksyllä 1977, rahastonhoitaja joutui muistuttamaan veljiämaksamattomista jäsenmaksuista. Keväällä 1982 rahastonhoitaja Martti Salomaa esitti, ”että ensi vuoden budjetissa jäsenmaksumäärätään sellaiseksi, että se peittää kaikki menot ja ettei muita keräyksiä tarvita klubin jäseniltä”.Esitys johti jäsenmaksun nostamiseen 300 markaksi. Toimenpiteellä ei kuitenkaan onnistuttu täysinpeittämään kaikkia menoja, koskapa tilinpäätös osoitti aikanaan 683,66 markan alijäämää. Kolmevuotta myöhemmin rahastonhoitaja Antti Keskinen totesi, että jäsenmaksun korotus oli jälleen tar-peen. ”Jäsenmaksuilla ei kuitenkaan voitane kattaa koko rahantarvetta. Ruokailun hinnankorotus javaihto-oppilas aiheuttavat rahoituspainetta.” Klubi suostui perimään 100 markka jäseneltä vaihto-oppilaan aiheuttamien kulujen peittämiseksi, mutta jäsenmaksu säilytettiin vielä entisenä. Huhti-kuussa 1986 rahastonhoitaja ilmoitti, että kassassa oli noin 1 700 markkaa, mutta vaihto-oppilaanlaulutunnit, standaarien tilaus sekä PHF-jäsenyyden varmistaminen edellyttivät varoja noin 5 000markkaa. Hallitus antoi rahastonhoitajalle oikeuden periä veljiltä sopivan summan kulujen peittä-miseksi. Tilinpäätös osoitti seuraavana syksynä 647,71 markan ylijäämää. 1980-luvun loppuvuosina jäsenmaksua korotettiin varsin tiuhaan. Vuonna 1986–1987 maksunousi 350 markaksi, vuotta myöhemmin sen suuruus oli jo 400 markkaa ja kauden 1989–1990talousarvio rakentui 500 markan suuruisen jäsenmaksun varaan. Korotuksista huolimatta hallituskatsoi tarpeelliseksi jatkaa vuosikymmenen puolivälissä yleistyneiden erillismaksujen perimistä. Toi-mintakaudella 1986–1987 jäseniltä perittiin 55 markkaa PHF-arvoa ja 50 markkaa vaihto-oppilaankuluja varten, ja syyskuussa 1988 hallitus päätti kerätä kultakin 50 markkaa jäsenmatrikkelin rahoit-tamiseksi. Oma ”keräyksensä” muodostui myös vuonna 1980 hyväksytystä käytännöstä periä jäse-niltä vierailukokouksissa tarjotun aterian hinta klubin kassaan. Vuoden 1986 vuosikokous vahvistiaterian hinnaksi 45 markkaa kultakin vierailuun osallistuneelta jäseneltä. Kassaa kartutti edelleen1960-luvulla tavaksi tullut lipaskeräys. Silloinen ”Possu” oli kuitenkin vaihtunut päivällispöydänuudeksi kiertolaiseksi, Kansallis-Osake-Pankin ”Orava”-lippaaksi. Erillismaksujen ansiosta klubintilinpäätös säilyi ylijäämäisenä vuosina 1986–1988, mutta oli jo kaksi vuotta myöhemmin lähes2 500 markkaa miinuksella. Alijäämä johtui vaihto-oppilaan arvioitua suuremmista kuluista sekälipaskeräyksen arvioitua vähäisemmästä tuotosta. 1990-luvun alkuvuodet olivat maksuhäiriöiden aikaa. Häiriöiden taustalla olivat sekä silloisentaloudenhoitajan tapa hoitaa tehtäviään että joidenkin jäsenten laiminlyönnit maksujensa hoitami-sessa. Toimintakauden 1990–1991 tilinpäätös osoitti tosin 7 537,31 markan ylijäämää, mutta sum-maan sisältyi perimättömiä jäsenmaksuja 5 350 markkaa. Huhtikuussa 1992 hallitus totesi yhdenjäsenen jättäneen kaikki jäsen- ja ateriamaksunsa maksamatta kahden vuoden ajalta ja olevan velkaa 37
  • klubille noin 4 000 markkaa. Myös joidenkin muiden jäsenten ateriamaksuissa esiintyi puutteita.”Suurvelallisten” lista karttui tammikuussa 1993, jolloin hallitus totesi toisenkin jäsenen jättäneenjäsenmaksunsa hoitamatta kahdelta vuodelta. Toisaalta klubi itsekin oli joutunut ”velallisen” asemaan. Zürichistä oli marraskuussa 1991 saa-punut muistutus, jonka mukaan klubin ”per capita” -maksut 1.7.1991 (klubin puolivuosittain suo-rittamat jäsenmaksut RI:lle), yhteensä 5 243,42 markkaa, olivat hoitamatta. Klubi suoritti maksunvälittömästi, mutta käynnisti samalla taloudenhoitajan toimenhoitamiseen kohdistuneet tutkimuk-set. Sihteeri Erkki Laamasen kirjallinen viesti taloudenhoitajalle ilmaisi yksiselitteisesti todellisenhuolen: ”Jotain maksuja on nyt maksamatta. Tilanne on sen verran vakava, että meidän on pakkotutkia asia ja saada vahvistus siitä, että maksut on maksettu ettei koko klubia lakkauteta”. Huolikorostui edelleen DG Aarne I. Välikankaalle lähteneen kirjeen sisällössä: ”Kohteliaimmin pyydänapuanne …, jotta voisimme varmistaa, että enää mitään muita maksuja ei ole maksamatta ja jottaVantaan Rotaryklubia ei EROTETTAISI”. Käynnistynyt prosessi johti vuoden 1991–1992 päättyessä taloudenhoitajan eroon niin toimes-taan kuin omasta pyynnöstään klubin jäsenyydestäkin. Ateriatilin epäselvyyksien selvitys oli vieläkesken, ja klubin talous oli heikossa jamassa. Vuoden tilinpäätös osoitti 8 000 markan alijäämää,mihin sisältyi muun muassa maksamattomia jäsenmaksuja kahdelta edelliseltä kaudelta yhteensä3 500 markkaa. Siirtosaamisia ateriatililtä oli runsaat 6 700 markkaa. Uusi hallitus päätti esittää jä-senmaksun keräämistä yhdessä erässä heinäkuussa, jotta klubi voisi vapautua 4 000–5 000 markanveloistaan viivytyksettä. Samalla hallitus esitti klubikokoukselle, että ”suurvelallisista” ensimmäinenerotetaan jäsenyydestä, mutta hänen velkansa klubille peritään. Lokakuuhun 1992 mennessä asi-anomainen maksoi velastaan noin 1 500 markkaa, mutta loppuja 2 500 markkaa klubi ei saanutkoskaan perityksi. Toisen ”suurvelallisen” hallitus katsoi syksyllä 1994 eronneeksi klubista. Maaliskuussa 1993 klubin pankkitili oli melkein tyhjä. Tilanteen korjaamiseksi hallitus esittipikaista ylimääräisen 150 markan jäsenmaksun perimistä. Toimenpiteen seurauksena vuoden 1993–1994 hallitus saattoi elokuussa todeta, että kaikki jäsenet olivat maksaneet maksunsa eikä rästejäollut. Vuosina 1993–1996 esiintyi vielä muutama viivästyminen jäsenmaksujen suorituksissa. Käy-tännössä maksuhäiriöt kuitenkin päättyivät, kun hallitus syyskuussa 1996 päätti, että vastaisuudes-sa maksukuitit rästiin jääneistä maksuista lähetetään asianomaisille postitse automaattisesti kolmenkuukauden odotusajan jälkeen. Jos keväällä 1993 klubin pankkitili oli ollutkin lähes tyhjä, sitä se ei enää vuoden kuluttua ollut.Tilanteeseen vaikutti ratkaisevasti Vantaan rotaryklubien yhdessä järjestämän piirin 1420 piirijuhlanja -kokouksen taloudellinen menestys. Vantaan Rotaryklubin osuus tilaisuuden nettotuotosta olinoin 35 000 markkaa. Taloudellisen aseman kohentumiseen vaikutti myös se, että kahteen vuoteenklubi ei ollut toiminut vaihto-oppilaan isäntäklubina. Niinpä kauden tilinpäätös osoittikin runsaan25 000 markan ylijäämää. Tilanne antoi seuraaville tilikausille taloudellisesti väljemmät toiminta-mahdollisuudet ja ehkäisi paineita jäsenmaksujen korottamiseen. Niinpä seuraava jäsenmaksujentarkistusvaihe käynnistyi vasta toimintakaudella 1997–1998, jolloin maksu korotettiin 650 mark-kaan. Kaudella 2000–2001 maksu nousi 700 markkaan, vuotta myöhemmin 750 markkaan ja vuo-desta 2002–2003 lähtien se on ollut 140 euroa. Kesäkuussa 2004 taloudenhoitaja Jussi Lahti saattoiilmoittaa, että klubin taloudellinen tilanne on hyvä. Loppukeväällä 1997 esille nousseesta ajatuksesta kerätä poissaolomaksuja rahatilanteen paranta-miseksi ja muista vastaavista rahastuskeinoista klubi on toistaiseksi pidättäytynyt. Sitä vastoin ”Ora-va” kiertää jatkuvasti viikkokokouksissa ja sen tuotto, keskimäärin runsaat 650 euroa vuodessa, on38
  • 1990-luvun puolivälistä lähtien kohdistettu pääasiassa nuorison hyväksi suunnattuihin avustuksiinja projekteihin. Hallitus päätti käyttää klubin nuorisotyöhön myös sen 105 euron lahjoituksen,jonka Kultarantaan suuntautuneen klubin lauantairetken osallistujat antoivat elokuun 2004 lopulla.Varsin merkittävällä tavalla klubin talouteen on vaikuttanut lahjoittajana veli Terho Häkkinen, jokavuosien varrella on kolmasti ohjannut yrityksensä merkkipäivinä saadut huomionosoitukset klubinPolioPlus-tilille (Rotarysäätiön kansainvälinen projekti polion hävittämiseksi maailmasta). Ei sääntöä ilman poikkeusta. Vaikka klubi olikin viimeisten kymmenen vuoden aikana pidät-täytynyt jäsenmaksujen ohella käytetyistä muista rahastuskeinoista, se käynnisti silti syksyllä 2003viinipulloarpajaiset. Niiden tuotto kohdistettiin klubin yleisen taloudellisen tilanteen tukemisenasemasta yhteen ainoaan tarkoitukseen, klubin 40-vuotisjuhlallisuuksien rahoittamiseen helmikuus-sa 2005. Samaan tarkoitukseen hallitus ohjasi sen 810 euron arvoisen sponsorituen, jonka HeikkiSäilä oli onnistunut hankkimaan yhteistyökumppaneiltaan klubille helmikuussa 2004 viidentoistaoopperalipun hintana. Hallitus päätti, että oopperailtaan osallistuvilta veloitetaan lipun hinta sekätarjoilu kokonaisuudessaan, jolloin sponsorituen osuus jää klubin tilille käytettäväksi juhlien kustan-nuksiin. Nämä kaksi rahoituslähdettä kattoivat kokonaan juhlista aiheutuneet kulut. Vantaan Rotaryklubi valitsi vuoden 1963–1964 ja samalla ensimmäisiksi tilintarkastajikseenSulo Kosusen ja Martti Salomaan. Seuraavat maininnat tilintarkastajista löytyvät säilyneistä lähteistävuosilta 1976–1978, jolloin Martti Salomaa oli edelleen toisena tilintarkastajana, mutta ei enää1980-luvulle tultaessa. Sulo Kosunen tuli valituksi uudelleen tilintarkastajaksi kaudelle 1986–1987,ja hoiti sen jälkeen tehtävää yhtämittaisesti seitsemäntoista vuotta eli vuoteen 2002–2003 asti. RistoLaitinen oli tilintarkastajana yhteensä kymmenen vuotta, ensimmäisen kerran kaudella 1989–1990 jasitten kausina 1994–2003. Lyhytaikaisempia tilintarkastajia ovat olleet Risto Järvinen (1976–1981),Juhani Pyykkönen (1981–1986), Erkki Reittilä (1990–1994), Voitto Polvikoski (1981–1984),Martti Hautala (1984–1986), Pentti Peltoniemi (1987–1989) ja Lauri Vänskä (1986–1987). TimoPavio toimi tilintarkastajana ainakin tilikaudella 1980–1981, mutta mahdollisesti myös vuoden taikaksi sitä ennenkin. Nykyiset tilintarkastajat Björn Backman ja Kyösti Jaakkola ovat tehtävässääntoista vuotta.2.3.4 KlubimestariKlubimestarin keskeinen tehtävä on klubin tilaisuuksien käytännön järjestelyistä huolehtiminen. Klu-bimestarin osuus kokousten ja tilaisuuksien tekniseen kulkuun ja osallistujien viihtyvyyteen on varsinratkaiseva. Useissa klubeissa on kaksi klubimestaria. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 47. Rotarykäsikirja1987, s. 127-128). Vantaan Rotaryklubilla oli kolmen ensimmäisen toimintavuotensa aikana vain yksi vuosittainvaihtunut klubimestari. Nämä kolme klubimestaria olivat Gunnar Andersson, Karl Haglund jaGösta Nylund. Vuonna 1966–1967 klubi nimitti Martti Salomaan rinnalle toiseksi klubimestariksiPentti Lehdon. Siitä alkaen klubi on noudattanut kahden klubimestarin järjestelmää, kuitenkinsiten, että 1980-luvun puoliväliin saakka toimiin nimitetyt vaihtuivat vuosittain järjestölle omi-naista ”rotaatiota” noudattaen. Tosin sama henkilö saattoi joskus muutaman vuoden välein tullavalituksi uudelleenkin tehtävään. Esimerkiksi Martti Salomaa oli toistamiseen tehtävässä kaudella1969–1970, tällä kertaa toisena klubimestarina, ja Lars Zilliacus valittiin kahdesti (1968–1969,1980–1981) ensimmäiseksi klubimestariksi. Käytäntö muuttui, kun kauden 1984–1985 toinen 39
  • klubimestari Heikki Lehtinen siirtyi seuraavan kauden ensimmäiseksi klubimestariksi. ”Toisestaensimmäiseksi” -järjestelmä toimi vuoteen 2000–2001 saakka. Muutos tapahtui, kun tuleva presi-dentti Heikki P.S. Leivo toivoi Matti Jakosen ja Roy Ahlforsin jatkavan ensimmäisenä ja toisena klu-bimestarina seuraavankin kauden. Sama järjestely on toistunut Airi Kansasen ja Victor Dmitrienkonklubimestarikausilla 2003–2005. Klubin sääntöjen mukaan ”klubimestarien tulee hoitaa ne tehtävät, jotka tavanomaisesti liit-tyvät tähän toimeen, sekä ne, jotka presidentti tai hallitus mahdollisesti antaa”. Tavanomaisistatoimeen liittyvistä tehtävistä näkyvimpiä ovat viikkokokousten kulkuun liittyvät ulkoiset järjestelytniin kokouspaikan kalustamisen, ohjelman kulkuun liittyvän välineistön kuin osallistujien vastaan-ottamiseen liittyvien seikkojen osalta. Erityisesti klubimestareiden on pitänyt huolehtia siitä, ettäkokouspaikan henkilökunta on ollut tietoinen klubin ohjelmasta ja ennen muuta kokouksista, jotkapidetään muualla. Kerran ilmoitus muuttuneesta kokouspaikasta on jäänyt tekemättä, ja sen seu-rauksena klubi joutui maksamaan ravintolan laskun valmistetusta ateriasta. Normaalin kokouspai-kan ulkopuolella pidettäviä tilaisuuksia yritysvierailujen ja matkojen ohella ovat usein olleet klubinvuotuiset juhlat: joulujuhla ja sihteerien puutarhajuhla. Näiden tilaisuuksien järjestäminen paikanvalintoineen, ohjelmineen ja tarjoiluineen on ollut eräänlainen klubimestareiden diplomityö. Nii-den yhteydessä taitavat ja asiaan paneutuneet klubimestarit ovat onnistuneet luomaan viihtyisän jamiellyttävän, tarvittaessa jopa arvokkaan ja juhlavankin ilmapiirin. Keskinäisen työnjakonsa klubi-mestarit ovat voineet sopia tarkoituksenmukaiseksi haluamallaan tavalla. Taitavia ja asiaan paneutuneita klubimestareita Vantaan Rotaryklubilla on myös todella ollut.Siitä todistavat muun muassa sanat, jotka presidentti Gunnar Andersson vahdinvaihtopuheessaankesäkuussa 1969 kohdisti klubimestarilleen: ”Klubimestarimme, veli Lars Zilliacus, en tiedä, onkose en medfödd gåva, siis myötäsyntyinen luonnon lahja, vai hyvän teekkarikoulutuksen ansiota, ettäSinä olet kuin luotu tähän monin tavoin vaativaan tehtävään. Vaivojasi ja aikaasi et ole säästänyt,valmiina olet aina ollut kuin lukkari sotaan silloin kun apuasi on tarvittu ja tuloksetkin ovat olleetsen mukaiset, vuoden ohjelma on ollut riittoisa ja korkeatasoista. Kiitos siitä, ja puheenvuoroja envoi sinulle enää antaa.” Maininta vuoden ohjelman riittoisuudesta viittasi siihen, että noina vuo-sina klubimestarilla oli huomattava osuus viikkokokousohjelmien järjestämisessä. Klubin historiatodentaa myös sen, että ”omena ei putoa kauas puusta”. Vuoden 1999–2000 toimintakertomuksestalöytyy maininta: ”Vuoden klubimestarit Kim Zilliacus ja Matti Jakonen loivat klubille suorastaanuuden perinteen tehtävän upealla hoitamisella”. Perinteen jatkumisen puolesta puhuvat presidenttiEsko Kaarnan sanat kesän 2003 vahdinvaihtopuheessa: ”Veli Royn (Ahlfors) tuki klubille ulottuimyös … yhdessä Sisar Airin kanssa erinomaisesti hoidettuihin klubimestarin tehtäviin. Airi, jo iloi-sen olemuksesi näkeminen portaiden yläpäässä ja ystävällinen kädenpuristuksesi saattoivat hyvälletuulelle ja johdattivat aidosti viikkokokousten tunnelmaan.” Kaikki klubimestarin tehtäviä hoitaneet jäsenet on lueteltu liitteessä ”Vantaan Rotaryklubin toi-mihenkilöt 1963–2005”.2.3.5 Klubin muut toimihenkilötKlubi voi valita asiamiehiä tai yhteyshenkilöitä muita tärkeinä pitämiään asioita varten. Tällaisia saat-tavat olla esimerkiksi tiedottaja, PR-vastaava, nuorisovaihtoasiamies ja Rotarysäätiön asiamies. (Ydin-tietoa rotarysta 1998, s. 47).40
  • Klubin muita pysyviä toimihenkilöitä ovat olleet lippu-upseeri, nuorisovaihtoasiamies, GSE-yh-teyshenkilö, Rotarysäätiön asiamies, Rotaract-yhteyshenkilö sekä Saksan, Ranskan, Viron ja Pietarinyhteyshenkilöt. Alkuvuosina klubilla oli yhdysmies lähiklubien yhteistyövaliokunnassa sekä 1960- ja1970-lukujen vaihteessa Rotary Norden -asiamies. Keväällä 1964 Hyvinkään, Järvenpään, Karkki-lan, Keravan, Vantaan ja Vihdin rotaryklubien Intercitykokouksessa pohdittiin klubien keskinäistenyhteyksien kehittämistä. Tarkoitusta varten asetettiin yhteistyövaliokunta, johon kunkin klubin tulinimetä yhdysmiehensä. Vantaan Rotaryklubi nimesi tehtävään Yrjö Teräväisen, joka hoiti sitä vuosi-na 1964–1967. Hänen jälkeensä tehtävässä toimi Atte Lehto vuonna 1969 klubin tästä ”Ratakaari-klubien” yhteistyöstä tapahtuneeseen irrottautumiseen asti. Lippu-upseerin (rotarykirjallisuudessa ”standaariupseeri”) tehtävänä on ollut huolehtia klubinstandaarien hankinnasta sekä klubille luovutettujen standaarien esillä pidosta, luetteloinnista javarastoinnista. Hän on myös usein edustanut klubia itsenäisyyspäivän kunniavartiossa Helsinginpitäjän Pyhän Laurin kirkon sankarihaudoilla. Käytännöksi muodostui, että tehtävään valitut py-syivät toimessaan pääsääntöisesti useamman vuoden. Ensimmäisen lippu-upseerinsa klubi valitsijo toisena toimintavuotenaan. Tehtävän sai Martti Salomaa, ja hän hoiti sitä kahden vuoden ajan(1964–1966). Pitkäaikaisin lippu-upseeri on ollut Uuno Saarinen, jonka toimikausi kesti vähin-tään yhdeksän vuotta (1967– tai 1968–1977). Kolmen kauden lippu-upseereita ovat olleet HemmoOksa (1978–1981), Oiva Pietarinen (1982–1985) ja Raimo Huvila (1997–2000). Tehtävässä ovattoimineet myös Lars Kaustinen (1966–1967 tai –1968), Juhani Pyykkönen (1977–1978), EskoNieminen (1981–1982), Pentti Hirvonen (1991–1992), Roy Ahlfors (1992–1993), Rolf Palmroos(1993–1994), Bengt Westerling (1994–1995) ja Reijo Mäkinen (1995–1997). Vuosina 2000–2005tehtävää hoiti yhtäjaksoisesti Viljo Junno. Vuosiksi 1985–1991 klubi ei valinnut lainkaan lippu-upseeria. Rotaryn kansainvälisen palvelun merkittävä painopistealue on ollut kansainvälinen nuorisovaih-to. Siihen liittyvät tehtävät edellyttävät, että rotaryklubi valitsee niitä hoitamaan erityisen nuoriso-vaihtoasiamiehen. Joulukuussa 1963 DG Matti Rikala korosti nuorisovaihdon merkittävyyttä juuriperustetun klubin tulevalle toiminnalle katsoessaan, että nuorisovaihtoasiamiehen valinta olisi jonyt paikallaan. Kuukautta myöhemmin klubikokous sai tiedoksi, että nuorisovaihtoasiamieheksi olimäärätty veli Juhani Artola (1964–1965). Hänen jälkeensä 16 muuta klubin jäsentä on katkeamat-tomana ketjuna hoitanut tärkeää tehtävää, heistä viimeisimpänä kolme toimintavuotta Liisa Ten-hunen-Ruotsalainen. Nuorisovaihtoasiamiesten lukumäärä jo sellaisenaan ilmaisee, että tämänkintehtävän kohdalla on ollut perusteltua poiketa rotaryklubin normaalista vuosittaisesta ”virkakier-rosta”. Pisimmät, neljä rotaryvuotta kestäneet toimikaudet tehtävää ovat hoitaneet Martti Könönen(1976–1980) ja Jorma Helanen (1991–1995). Kolmen kauden asiamiehiä Liisa Tenhunen-Ruot-salaisen lisäksi ovat olleet Bengt Westerling (1970–1973), Rauno Kostiainen (1973–1976), ErkkiHaapoja (1980–1983), Martti Hautala (1985–1988), Pentti Kynnös (1988–1991), Pentti Hirvonen(1995–1998) ja Kari Kuusela 1998–2001). Yhden tai kaksi vuotta nuorisovaihtoasiamiehenä toimi-neita ovat Sulo Kosunen (1965–1966), Hugo Malmiranta (1966–1967 tai –1968), Voitto Polvikos-ki (1983–1984), Pekka Hakanen (1984–1985) ja Tuula Nurmiluoto (2001–2002). Valmennuksentehtäväänsä nuorisovaihtoasiamiehet ovat pääasiassa saaneet vuosittaisissa piirineuvotteluissa ja asia-miesten neuvottelukokouksissa. Rotarysäätiön asiamiestä ja GSE (Study Group Exchange) -yhteyshenkilöä Vantaan Rotaryklubiei nimennyt ennen 1980-luvun alkuvuosia. Silloinkin aloite näiden toimihenkilöiden valitsemiseentuli DG Matti Mäkelältä, joka vierailunsa yhteydessä syksyllä 1982 pyysi klubia nimeämään GSE 41
  • ja Rotary Foundation -asiamiehen ja ilmoittamaan nimityksestä alue-edustaja Antero Tarvaiselle.Klubi valitsi tehtävään kansainvälisen palvelukomitean puheenjohtaja Erkki Haapojan. Vuonna1985–1986 tehtävää hoiti Martti Hautala. Seuraavana toimintakautena klubi asetti klubipalvelunalaisuuteen erillisen talous- ja rotarysäätiökomitean, jonka puheenjohtajan, Sulo Kosusen, tuli mui-den tehtäviensä ohella toimia asia- ja yhdysmiehenä. Toimintakaudella 1987–1988 Rotarysäätiönasiamiehen ja GSE-yhdysmiehen tehtävät erotettiin toisistaan, ja talous- ja rotarysäätiökomiteanpuheenjohtajat hoitivat Rotarysäätiön asiamiehen tointa, kunnes komitea kauden 1995–1996 jäl-keen lakkautettiin. Sen jälkeen Rotarysäätiön asiamiehiksi valittuina ovat toimineet Kari Kuusela(1996–1997), Jussi Lahti (1997–1999) ja Erkki-Sakari Harju (1999–2005). Tehtävien eriyttämi-sen jälkeen GSE-yhdysmiehen tehtävissä ovat olleet Bengt Westerling (1987–1993), Erkki-SakariHarju (1993–1994), Pertti Viitanen (1994–1995), Markku Lähelmä (1995–1997), Pentti Kynnös(1997–1998), Kalevi Usva (1999–2004) ja Ritva Alatalo (2004–2005). Vantaan Rotaryklubi yhdessä Tikkurilan ja Myyrmäen Rotaryklubien kanssa oli ollut perusta-massa ja käynnistämässä Vantaan Rotaractklubin toimintaa syksyllä 1986. Keskeiseksi toimijaksiprosessissa Vantaan Rotaryklubi oli nimittänyt Juhani Pyykkösen, josta tuli myös klubin ensimmäi-nen yhteyshenkilö rotaractoreiden suuntaan vuoteen 1988–1989 asti. Toistamiseen Juhani Pyykkö-nen toimi yhteyshenkilönä kaudella 1990–1991. Välivuotena ja Juhani Pyykkösen toisen kaudenjälkeen aina vuoteen 1998–1999 asti tehtävä oli Martti Hautalan hoidossa. ”Virkavuosia” hänelletuli yhteensä yhdeksän. Syksystä 1999 lähtien yhteydet rotaractklubiin ovat olleet yhtäjaksoisestiAarne Pehkosen käsissä. 1990-luvun alkuvuosista lähtien klubi on perustanut yhteyshenkilön toimia kansainvälistenyhteyksien ja suhteiden hoitamiseksi. Ensimmäisenä syntyi Saksan yhteyshenkilön toimi vuonna1991–1992. Sen ensimmäinen haltija oli Oiva Pietarinen, joka hoiti tehtävää kauden 1994–1995loppuun. Hänen jälkeensä Saksan yhteyshenkilöinä ovat olleet Heikki P.S. Leivo (1995–2000), Erk-ki Laamanen (2000–2001) ja Jaakko Aatolainen (2001–2005). Syksyllä 1995 Oiva Pietarinen siirtyivasta perustetun Ranskan yhteyshenkilön tehtäviin ja hoitaa niitä yhä edelleen. Ranskassa huomat-tavan osan ajastaan viettävänä Oiva Pietarisen edellytykset toimeen ovat luonnolliset. Veli Oivanjärjestämä joidenkin ranskalaisten rotarien vierailu klubissa kesällä 2004 olisi tosin saattanut sujuatyylikkäämmin, mikäli tarpeellinen informaatio olisi saavuttanut klubin toimihenkilöt oikea-aikai-semmin. Samanaikaisesti Ranskan yhteyshenkilön nimittämisen kanssa klubi asetti Victor Dmit-rienkon Pietarin alueen suhteiden hoitajaksi. Klubin yhteydet Viroon ovat vuodesta 1997–1998lähtien olleet Jukka Yrjölän hoidossa.42
  • III KLUBIN JÄSENISTÖKlubi koostuu henkilöistä, jotka täyttävät RI:n järjestysmuodossa ja säännöissä sekä Rotaryklubin järjes-tysmuodossa mainitut jäsenyysehdot. Rotaryklubin jäsenyyden katsotaan olevan yksilön henkilökohtaistajäsenyyttä eikä hänen edustamansa yrityksen tai vastaavan jäsenyyttä. Klubin aktiivijäsenen tulee toimiatai olla toiminut henkilökohtaisesti ja aktiivisesti luokitteensa mukaisessa yrityksessä tai ammatissa. Elleitoisin ole säädetty, hänen toimipaikkansa tai asuntonsa tulee olla klubin sijaintipaikalla tai sitä ympäröi-vällä alueella. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 11). Klubin tulee koostua täysi-ikäisistä henkilöistä, joilla on hyvät luonteenominaisuudet ja hyvä am-mattimaine. Jäseniä on kahta lajia: aktiivijäsenet ja kunniajäsenet. Klubin aktiivijäsenet tulee sijoittaaluokitteisiin heidän liike- tai ammattialansa mukaisesti. Jokaisen aktiivijäsenen luokitteen tulee vastatajäsenen edustaman yrityksen tai laitoksen pääasiallista toimialaa tai hänen omaa varsinaista tointaantai työtään. Kunniajäseneksi klubi voi valita henkilön, joka on erityisen ansiokkaasti edistänyt rotarynihanteita. Klubin hallitus määrittelee kunniajäsenyyden keston. (Rotaryklubin järjestysmuoto).3.1 PERUSTAJAJÄSENETKlubin perustamismahdollisuuksia tutkimaan ja sen kokoonpanoa suunnittelemaan muodostetuntoimikunnan työskentelyn tuloksena RI:n keskushallitukselle lähetetyn perustamishakemuksen jä-senluetteloon tuli yhtensä 27 nimeä. Lukumäärä ylitti kahdella minimivaatimuksen. Perustaja- elicharterjäsenet olivat: apteekkari Gunnar Andersson, insinööri Juhani Artola, diplomi-insinööri Hen-rik Furuhjelm, arkkitehti Karl Haglund, diplomi-insinööri Harry Hallaneva, professori Eino Jama-lainen, taidemaalari Tapani Jokela, kiinteistöjohtaja Toivi Kokkola, rehtori, ekonomi Sulo Kosunen,diplomiekonomi Kurt Kronman, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Tauno Lonka, ekonomi Jor-ma Lähde, johtajaopettaja Tauno Markkula, johtaja Gösta Nylund, pankinjohtaja Raimo Palonen,johtaja Simo Raassina, tilanhoitaja Uuno Saarinen, säveltäjä Aulis Sallinen, toimitusjohtaja MarttiSalomaa, hammaslääkäri Kurt Strömsholm, osuuskassan johtaja Yrjö Teräväinen, diplomi-insinööriYrjö Toivola, ekonomi Pertti Turkka, diplomi-insinööri Olavi Törmänen, teknillinen johtaja VilhoUhrman, diplomi-insinööri Teijo Wesamaa ja diplomi-insinööri Lars Zilliacus. Klubin vuosijuhlassa ravintola Finlandiassa 4.2.1972 presidentti Lars Zilliacus totesi puheessaan,että klubin 36 jäsenestä puolet on sellaisia, jotka ovat olleet alusta asti mukana. ”Jos tämän luvun 18puolitamme, saamme luvun 9, joka ilmoittaa sen määrän, joka alkuperäisistä veljistä on poistunutklubistamme.” 1960-luvulla perustajajäsenistä erosi yhteensä seitsemän. Heistä kolme ensimmäistäjohtokunta katsoi eronneiksi läsnäolovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena. Tavanomaisimmat 43
  • syyt eroamiseen, muidenkin kuin perustajäsenien, olivat vaikeudet osanottovelvollisuuden täyttämi-sessä. Joissakin tapauksissa klubin johtokunta pyrki parhaansa mukaan löytämään ratkaisun, jollaeroaminen voitiin välttää. Kun esimerkiksi Aulis Sallinen oli syksyllä 1965 pyytänyt johtokunnaltalomaa tai eroa klubista voittamattomien työesteiden takia, johtokunta keskusteli asiasta vilkkaasti.”Kun anojalle ei olisi haluttu antaa eroa sen johdosta, että hän ammatillisilta ja siveellisiltä ominai-suuksiltaan täyttää kaikki rotariuden vaatimukset, päätettiin ehdottaa poikkeuksellisesti lomaa +vähintään 50 % kuittausvelvollisuutta”. Ratkaisuehdotus ei kuitenkaan auttanut, ja ero myönnettiinmarraskuussa. Charterjäsenten määrä klubissa väheni 1970-luvulla kahdellatoista sekä 1980- ja 1990-luvuillakummallakin kolmella. Kahden jäsenyyden on katkaissut kuolema, Gunnar Anderssonin vuonna1974 ja Tauno Longan vuonna 1994. Uudelle vuosituhannelle tultaessa perustajista klubiin kuului-vat enää Sulo Kosunen ja Martti Salomaa. He ovat yhä edelleen klubin aktiivisia jäseniä. Perustaja-jäsenten keskimääräinen jäsenyys klubissa on kestänyt hieman alle 15 vuotta.3.2 JÄSENET JA JÄSENYYSKlubin tulee koostua täysi-ikäisistä henkilöistä, joilla on hyvät luonteenominaisuudet ja hyvä ammatti-maine. Jäseniä on kahta lajia: aktiivijäsenet ja kunniajäsenet. Kenelläkään ei ole oikeutta olla saman-aikaisesti aktiivijäsen useammassa kuin yhdessä klubissa. Kukaan ei voi olla samanaikaisesti aktiivijäsenja kunniajäsen samassa klubissa. Henkilö, joka on erityisen ansiokkaasti edistänyt rotaryn ihanteita jasellaiset henkilöt, joiden todetaan rotaryn ystävinä jatkuvasti tukeneen rotaryn toimintaa ja tavoitteita,voidaan valita tämän klubin kunniajäseneksi. Jäsenyys lakkaa automaattisesti, kun jäsen lakkaa täyttä-mästä jäsenyysvaatimukset. (Rotaryklubin järjestysmuoto). Jäsenrekrytoinnissaan klubi toimii seuraavasti: Klubin jäsenet tekevät ehdotuksia uusista jäsenistähallitukselle, joka hankkii jäsenehdokkaasta lausunnon luokite- ja jäsenyyskomitealta ja tekee päätöksenehdokkuudesta. Ehdokkuus julistetaan klubikokouksessa ja jäsenille varataan vähintään seitsemän päivänhuomautusaika. Sen päätyttyä hallitus tekee lopullisen päätöksen. Päätös tiedotetaan uudelle jäsenelle, jahänet kirjataan jäsenluetteloon sekä esitellään klubikokoukselle. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 52). Ensimmäiset uudet jäsenet klubin perustamisen jälkeen hallitus hyväksyi lokakuussa 1965. Silloinotettujen määrä oli kuusi. Yhteensä tuon rotaryvuoden aikana klubiin otettiin kymmenen uutta jä-sentä eli määrä, joka on klubin historian suurin jäsenlisäys saman toimintavuoden aikana. Muulloinklubiin on otettu keskimäärin 3-4 jäsentä vuodessa vaihteluvälin ollessa 1–8. Vuosi 1992–1993 lie-nee ainoa, jonka aikana klubiin ei otettu yhtään uutta jäsentä (kaudelta 1975–1976 tieto puuttuu).Kaiken kaikkiaan Vantaan Rotaryklubiin on runsaan 40 vuoden aikana kuulunut perustajajäsenetmukaan lukien yhteensä 173 jäsentä. Heistä seitsemän on ollut naisia, ja kuusi heistä kuuluu edelleenklubiin. Jäsenyyden keskimääräinen kesto on melko tarkkaan kymmenen vuotta, kuitenkin siten, ettäjäsenistä 110 on kuulunut klubiin enintään tuon ajan. Heistä 76 on ollut jäsenenä 1–5 vuotta. Yh-teensä 42 jäsenen rotarius on kestänyt 11–20 vuotta, 15 jäsenen 21–30 vuotta ja kuuden yli 30 vuotta.Heistä Sulo Kosunen ja Martti Salomaa yltävät 42 rotaryvuoteen. Useimmat ”virkavuodet” rotarinaon kuitenkin Someron Rotaryklubista vuonna 1968 siirtyneellä Pertti Viitasella, yhteensä 46.44
  • Esitetyt jäsenehdotukset ovat yleensä tulleet hyväksytyiksi. 1970- ja 1980-luvuille ajoittuu kui-tenkin muutama tapaus, jolloin ehdotus on hylätty. Kerran hylkääminen on tapahtunut sillä perus-teella, että johtokunta ei katsonut vapaana olleeseen luokitteeseen ”maatalous” ehdotettua silloises-sa tehtävässään suuren tukkuliikkeen tilanhoitajana tyypilliseksi maatalouden edustajaksi. Ainakinkahdesti jäsenehdotus on hylätty klubin jäsenten tai jäsenen esittämän ”moitteen” eli huomautuksenperusteella. Mahdollisesti näin on käynyt useamminkin, sillä jäsenehdokkuuden tultua julistetuksiklubikokoukselle säilyneistä lähteistä ei löydy enää mainintoja kyseisistä henkilöistä. Heitä ei löydymyöskään klubin jäsenluetteloista. Toinen mahdollisuus on, että he eivät ole ottaneet myönnettyäjäsenyyttä vastaan. Näitä tapauksia on ainakin neljä. Poikkeuksetta ovat hyväksymisen saanet ne jäsenehdotukset, joissa on ollut kyse jäsenen siirtymi-sestä klubista toiseen. Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan ”jäsen voi ehdottaa klubin aktiiviksijäseneksi siirtyvää tai entistä rotaria, jos ehdotettu jäsen on päättämässä tai päättänyt jäsenyytensäentisessä klubissa johtuen aikaisemman luokitteensa muuttumisesta kyseisen klubin sijaintialueellatai sen ympäristössä”. Esityksen voi tehdä myös ehdotetun aikaisempi klubi. Ensimmäinen ”siirtojä-senyys” toteutui vuoden 1966 alussa, jolloin Keravan Rotaryklubin vanha jäsen Olli Virtanen hyväk-syttiin yksimielisesti Vantaan Rotaryklubin jäseneksi. Vuosien mittaan klubi on vastaanottanut noin30 siirtyvää rotaria. Viimeisin heistä oli Markku Haapasalmi, joka saapui Jyväskylän Rotaryklubistatavallaan Jyväskylään siirtyneen Jukka Juntusen ”tilalle”. Markku Haapasalmi ei enää ole klubinjäsen. Pariin otteeseen klubin hallitus on hyväksynyt jäsenyyden säilymisen siitä huolimatta, että jä-senen työ- ja asuinpaikka on siirtynyt klubin toiminta-alueen ulkopuolelle. Rotaryklubin järjestys-muoto antaa siihen mahdollisuuden, mikäli poismuuttanut jäsen edelleen toimii aktiivisesti samassaluokitteessa ja jatkuvasti täyttää läsnäolovaatimukset ja kaikki muut rotaryklubin jäsenyysvaati-mukset. Kesällä 1979 Auvo Kantola, jonka työpaikka oli Keravalla, ilmoitti muuttaneensa asumaanTuusulaan. Hallitus päätti yksimielisesti, että ”veli Auvo voi edelleenkin olla klubimme jäsen, kos-ka Vantaa kuuluu hänen toimittamansa lehden levikkialueeseen”. Kymmenen vuotta myöhemminpaikkakunnalta muuttanut Esko Mäntyniemi sai säilyttää jäsenyytensä, ”kunnes asuntoasiat ja uusiklubi järjestyvät”. Kummassakin tapauksessa jäsenyys jatkui vajaan vuoden. Vantaan Rotaryklubilla on ollut yhteensä neljä kunniajäsentä. Heistä ensimmäinen, klubin pe-rustajajäsen Uuno Saarinen, oli valittu asemaan mahdollisesti jo aikaisemmin, mutta viimeistäänvuonna 1976–1977 hän on kunniajäsen. Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan kunniajäsenellä eiole äänioikeutta klubissa eikä häntä voida valita klubin toimihenkilöksi. Vantaan Rotaryklubi näyt-tää noina vuosina tulkinneen sääntöjä varsin väljästi päätellen siitä, että Uuno Saarinen oli vuonna1976–1977 klubin lippu-upseeri sekä vuosina 1976–1978 kahden eri komitean äänivaltainen jäsen.Hänen kunniajäsenyytensä päättyi vuonna 1987. Lokakuussa 1980 Lars Zilliacus esitti, että Vantaankaupunginjohtaja Lauri Lairala pyydettäisiin klubin kunniajäseneksi. Veljet Maikoski, Zilliacus, Vir-tanen ja Kosunen kävivät lähetystönä esittämässä pyynnön, johon kaupunginjohtaja suostui. DGMatti Mäkelä totesi pari vuotta myöhemmin ilahtuneena, että klubissa oli huomattu kunniajäsenenvoivan olla myös ei-rotari. Lauri Lairalan kunniajäsenyys kesti vuoteen 1995. Marraskuussa 1994klubi kutsui kunniajäsenekseen Tauno Longan, joka kuitenkin kuoli noin vuoden kuluttua. Viimei-sin kunniajäsen oli Tapani Jokela vuosina 1998–2003. Ennen vuotta 2001 klubin jäsen, joka oli ollut aktiivijäsenenä yhdessä tai useammassa klubissayhteensä vähintään 15 vuotta, tai oli täyttänyt 60 vuotta ja ollut jäsenenä vähintään 10 vuotta, tai olitäyttänyt 65 vuotta ja ollut jäsenenä vähintään 5 vuotta, tai oli ollut RI:n toimihenkilönä, merkittiin 45
  • automaattisesti klubinsa ”vanhemmaksi aktiivijäse-neksi” (Senior Active Member). RI:n sääntövaltuus-kunta hyväksyi kuitenkin vuonna 2001 sääntömuu-tosesityksen, joka poisti tämän jäsenlajin, samoinkuin jäsenlajit ”entinen aktiivijäsen” (Past ServiceMember) ja ”lisäjäsen” (Additional Active Member).Vuoden 2000–2001 alussa klubin 58 jäsenestä 27:lläoli vanhemman aktiivijäsenen status. Klubin histori-assa vain muutama jäsen on ollut entisen aktiivijäse-nen asemassa eikä kukaan lisäjäsenenä. Työpaikan siirtyminen ja paikkakunnalta muutto,lisääntyneet työtehtävät tai viranhoidosta aiheutuvatlukuisat päällekkäisyydet ovat useimmiten olleet pää-asiallinen syy siihen, että jäsen ei ole voinut täyttääläsnäolo- ja osallistumisvelvollisuuttaan säännöstönedellyttämällä tavalla tai hoitaa tehokkaasti klubinhänelle osoittamaa tehtävää. Useimmissa tapauksissatilanne on johtanut jäsenen eroamiseen. Joskus eroaon pyritty välttämään myöntämällä jäsenelle mää-räaikainen vapautus läsnäolovelvollisuudesta siinä Vuoden 1980 lopulla Vantaan RotaryklubiLauri sui kunniajäsenekseen kaupunginjohtaja kut-toivossa, että tilanne viranhoidossa tai muissa työteh- Lairalan, joka oli tukenut klubin toimintaa mo-tävissä selkiintyy ja sallii säännöllisemmän osallistu- nin tavoin aina charterjuhlasta alkaen.misen. Nämä ratkaisut ovat kuitenkin vain harvoinolleet onnistuneita. Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan jäsenen on ilmoitettava eroamisensa kirjallisesti presi-dentille tai sihteerille. Hallitukselle tulivat tutuiksi ilmoitukset, joissa todettiin esimerkiksi: ”Kunnyt täysin itselleni yllättäen joudun pankin organisaatiomuutosten johdosta vaihtamaan työpaikkaniVantaalta Helsinkiin, niin olen pakotettu pyytämään eroa Vantaan Rotaryklubin jäsenyydestä toi-saalta uuden työpaikkani maantieteellisen etäisyyden tähden ja toisaalta sen tähden, että uuden teh-tävän luonne ei mahdollista säännöllistä viikoittaista osallistumista klubikokouksiin” (Eero Tunturi31.7.1985). Usein viesteihin liittyi lämpimät kiitokset: ”Kiitän kaikista rotaryveljeyden antamistahyvänmielen hetkistä. … Vantaan klubin reilu henki on mukavaa muisteltavaa” (Harry Hallaneva1965). Seuraavat kiitokset viestivät varsin syvällisestä rotariuden sisäistämisestä: ”Kiitän sydämes-täni kaikkia veljiä vuosia kestäneestä suurenmoisesta toveruudesta, hienoista yhteisistä hetkistä jasiitä inhimillisyydestä, jota olen saanut kokea veljespiirissä. Tänään jos koskaan maailma tarvitseesitä henkistä kapasiteettia ja ajatuksen voimaa, jota rotarylla on ja jota sen tulee käyttää paremmanmaailman luomiseen. Toivon Teille menestystä, ahkeruutta ja voimia jatkaa rotaryn hienoja arvoja”(Kaj Ahlman 11.2.1991). Kirjallisen ilmoituksen saatuaan hallituksen oli myönnettävä ero edellyttäen, että jäsen oli suo-rittanut kaikki maksunsa klubille. Vuosittain keskimäärin 2-3 jäsentä on eronnut syystä tai toisesta.Suurin samalla kaudella tapahtunut eroamisten määrä, yhteensä seitsemän jäsentä, osui toiminta-vuoteen 1985–1986. Kausina 1968–1970 sekä 1993–1994 ja 1995–1996 eroamisia ei puolestaantapahtunut lainkaan. Jäsenyys saattaa päättyä rotaryklubin järjestysmuodon mukaan myös läsnäolon laiminlyömisen46
  • seurauksena. Hallituksella on oikeus tulkita pitkään jatkuneet ja runsaat poissaolot pyyntönä erotaklubista ja tehdä erottamispäätös yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Poissaolojen perusteella Van-taan Rotaryklubin hallitus on vuodesta 1965 alkaen todennut vähintään kaksitoista jäsentä eron-neeksi klubista. Erottamispäätöksiä ovat säännöllisesti edeltäneet presidentin, sihteerin tai kumminkirjalliset huomautukset tai keskustelut läsnäolovelvoitteen täyttämisestä. Viimeisimmät tapauksetovat vuodelta 2002. Hallituksen harkinnan mukaan jäsenyys päättyy myös silloin, kun jäsen ei olekirjallisessa huomautuksessa annetun määräajankaan kuluessa suorittanut erääntyneitä maksujaanklubille. Kahdesti 1990-luvulla hallitus on joutunut soveltamaan tätä erottamisperustetta. Suruviesti aktiivi- tai kunniajäsenen poisnukkumisesta on kohdannut Vantaan Rotaryklubinkaksitoista kertaa. Viesteistä viisi ajoittui 1970-luvulle. Ensimmäisinä joukosta kuoleman kauttapoistuivat Atte Lehto (elokuu 1973) ja perustajajäsen Gunnar Andersson (9.12.1974). Seuraa-vaksi menehtyivät Raimo Palonen (15.4.1976), Kurt Kronman (23.3.1977) ja Tauno Markkula(26.6.1977). Jokainen heistäkin kuului klubin perustajajäseniin. 1980-luvulla kuolivat Esko Hei-nonen (maaliskuu 1982), Reino Maikoski (27.04.1988) ja klubin ensimmäinen presidentti TeijoWesamaa (1989). Aktiivijäsenenä 31 vuotta ja kunniajäsenenä runsaan vuoden ollut Tauno Lon-ka poistui joukosta vuonna 1995. 1990-luvulle ajoittui myös Pekka Sirviön poismeno (marraskuu1998). Marraskuussa 2000 klubi sai suruviestin ensin Henrik Sarinin (13.11.) ja sitten Erkki Reit-tilän (28.11.) kuolemasta. Klubin jäsenten keski-ikä on noussut tasaisen varmasti. Perustamisvaiheessa se oli 43 vuotta nuo-rimman jäsenen ollessa 25- ja vanhimman 58-vuotias. Vuoden 1978–1979 alkuun mennessä keski-ikä oli noussut jo 51 vuoteen jäsenten ikien vaihdellessa 36 vuodesta 72 vuoteen. Kalenterivuoden1996 alussa keski-ikä oli 54 vuotta ja 30.6.2005 jo runsaat 59 vuotta. Syksyllä 1995 jäsenistä 61 %oli vähintään 50-vuotiaita, mutta vuoden 2004–2005 alussa määrä oli jo 87 %. Nuorin jäsen oli 39-ja vanhin 83-vuotias. Rotaryvuoden päättyessä tasan puolet jäsenistä oli 60-vuotta täyttäneitä.3.3 KYSYMYS NAISJÄSENYYDESTÄKaikkien rotaryklubien jäsenistöjen tulisi muodostua sekä miehistä että naisista. Governoreja kehotetaanedistämään kahden sukupuolen jäsenyyttä piirinsä klubeissa, joissa on yhä vain toista sukupuolta. Go-vernorien tulee rohkaista perustamaan molempia sukupuolia edustavia klubeja paikkakunnille, joilla onvain yhden sukupuolen klubeja. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 12). Naisten jäsenyys Rotaryssa oli muodostunut ratkaisemattomaksi sensaatiokysymykseksi RI:nSääntövaltuuskunnan kokouksessa vuonna 1982. Kysymykseen palattiin seuraavassa Chigagossahelmikuussa 1986 pidetyssä Sääntövaltuuskunnan kokouksessa, tällä kertaa naamioidussa asussa.Yhteensä 23 klubia Yhdysvalloista, Ruotsista, Norjasta, Intiasta, Hongkongista ja Uudesta Seelan-nista oli ehdottanut RI:n järjestysmuotoa ja Rotaryklubin järjestysmuotoa muutettavaksi siten, ettäniistä poistetaan sanat ”mies” ja ”mieshenkilö” ja korvataan ne sanalla ”henkilö”. Muutoksen lasket-tiin avaavan naisille pääsyn rotaryklubin jäsenyyteen. Ehdotukset hyväksyttiin, ja vuosikymmenenlopussa maailmassa oli jo noin 17 000 naisrotaria. Vantaan Rotaryklubissa kysymys naisjäsenyydestä tuli ensimmäisen kerran esille hallituksen 47
  • tammikuun kokouksessa 1987. Presidentti Aarne Pehkonen oli ottanut sen esityslistalle muodossa”Voivatko naiset osallistua rotaryklubin toimintaan?” Hallituksen kanta kysymykseen jäi avoimeksi.Merkillepantavaa on, että hallitus ei tässä vaiheessa tuonut kysymystä klubin viikkokokousten kes-kusteluihin. Asiaa ei juurikaan pohdittu ennen 1990-luvun puoliväliä. Keskustelua ei vauhdittanutedes se, että DG Erkki Holmas otti kysymyksen esille klubivierailullaan lokakuussa 1989. Keskustelun vauhdittuminen liittyi DG Aarno Palmin klubivierailuun elokuussa 1995. Kannan-otoissaan naisjäsenyyteen vahvan kriittisesti asennoitunut Heikki P.S. Leivo otti kysymyksen esillevierailun klubineuvotteluvaiheessa. Vastauksissaan veli Heikin tiedusteluihin governor totesi, ettänaisjäsenyys on säännösten tasolla ollut jo pitkään hyväksytty ja sen soveltaminen käytäntöön onpelkästään klubin oma sisäinen asia. Uuden jäsenen hyväksyminen ei kuitenkaan voi enää perustuasukupuoleen. Tammikuussa 1996 Heikki P.S. Leivo ilmoitti yllättäen klubille, että koska miesten onmahdollista liittyä Marttaliittoon, niin hän ei enää vastusta naisten jäsenyyttä klubissa periaatteelli-selta, vaan puhtaasti henkilökohtaiselta kannalta. Ilmoitus synnytti spontaanit aplodit. Vuosina 1995–1999 kysymys naisjäsenyydestä oli esillä lukuisissa yhteyksissä ja varsinkin gover-norien klubivierailujen keskusteluissa. Pohdinnat eivät kuitenkaan vielä johtaneet konkreettisiin rat-kaisuihin. Klubipalvelun toimintasuunnitelmassa vuodelle 1996–1997 todettiin: ”Naiskysymys ote-taan käsittelyyn uudelleen, mikäli jäsenet niin haluavat. Klubin omaa päätöstä on kunnioitettava”.Klubivierailullaan lokakuussa 1996 DG Jarl Lund korosti, että mahdollisuus ottaa naisia jäseniksion sääntöasia, mutta totesi samalla, että Vantaan Rotaryklubin säännöt ovat tällä kohtaa kunnossa.Vuoden 1997–1998 presidentti Seppo Liukon toimintalinja oli selvä: ”Keskustelu klubin naisjä-senistä on aloitettava”. Tukea hän sai DG Matti Vuoriolta, joka korosti RI:n kannan kysymykseenKlubin ensimmäiset naisjäsenet kumminsa Esko Kaarnan (presidentti 2002–2003, vas.) ja Antti Keskisen(presidentti 1989–1990) ”hellässä huomassa” Heikki P.S. Leivon 60-vuotisonnittelukäynnin yhteydessä ke-sällä 2004. Sisaret oikealta Kaarina Ylönen, Airi Kansanen ja Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi. Kuva: JaakkoAatolainen.48
  • olevan yksiselitteisen myönteinen. Tosin hän myönsi, että ”naisjäsenyys on ollut monissa klubeissaja monille veljille arka asia”. DG Vuorio kertoi myös, että maailmanlaajuisesti laskettuna Rotary-liikkeessä on 74000 naisjäsentä. Piirissä 1420 on seitsemässä klubissa yhteensä seitsemän naista.Vuotta myöhemmin DG Henri J. Vartiainen kertoi Suomessa olevan jo 250 naisrotaria. Naisjäsen-ten vastustaminen tuntui hänestä vanhanaikaiselta, ja hän kannatti heidän ottamista myös VantaanRotaryklubiin. Presidentti Erkki Laamasenkaan mielestä heidän hyväksymiselleen ei ollut mitäänperiaatteellista estettä. Konkreettisen havainnon naisrotarista klubiveljet saivat tammikuussa 1999, kun lahtelainenkansanedustaja ja lääketieteen tohtori Tuija Nurmi saapui viikkokokoukseen. Jaakko Aatolainenesitteli vieraan ja totesi, että hän oli ensimmäinen klubissa vieraillut suomalainen naisrotari. TuijaNurmen oma rotaryklubi oli Lahti-Salpausselkä. Tapaus ei vaikuttanut ainakaan kielteisesti jäsentenasenteisiin kysymyksessä, ehkäpä pikemminkin päinvastoin. Luokite- ja jäsenyyskomitean toimin-tasuunnitelmaan kaudelle 1999–2000 ilmestyivät nyt ensimmäiset todelliset tavoitteet: ”Käydäännaisjäsenyydestä keskustelu, jossa pyritään sopimukseen ensimmäisten naisjäsenten kutsumisesta.Jäsenlisäyksen tavoitteeksi asetetaan viisi (5) uutta jäsentä, joista mahdollisesti kolme (3) on naisia”.Heinäkuisessa linjapuheessaan uusi presidentti Jaakko Aatolainen viitoitti tulevaisuutta samansuun-taisesti: ”Meidän on aika avoimesti, ennakkoluulottomasti ja hyvässä hengessä keskustella naisjäse-nyydestä. Klubi keskustelkoon asiasta, klubi äänestäköön, jos niin tarvitaan. Harras toiveeni on, etteikukaan tekisi tästä ’elämää suurempaa’ asiaa”. Jaakko Aatolainen tarkasteli linjapuheessaan kysymystä naisjäsenyydestä laajemmaltikin. Kysy-mystä pohdittaessa ”keskustelemme lähinnä siitä, miten pitkälle klubi haluaa jarruttaa RI:n pää-töksen toteutumista meidän kohdallamme. Se usein kuultu perustelu, että eihän Zontassakaan olemiehiä (ei muuten ollut Lotta Svärdissäkään!) on sikäli kestämätön, että molempien em. järjestöjensäännöt kertovat niiden olevan naisjärjestöjä. Sen sijaan RI:n säännöt toteavat yksiselitteisesti, ettärotaryliike on avoin niin miehille kuin naisillekin. Maamme kakkoshenkilö – eduskunnan puhe-mies – on nainen. Ulkoministerimme on nainen. Tasavallan seuraava presidentti voi hyvinkin ollanainen. Naisen tulo rotaryklubin jäseneksi näyttää kuitenkin em. virkoja vaikeammalta. Rotarypii-rimme governoriksi valitaan lähes varmuudella lähivuosina nainen. Häntä me emme ainakaan voiestää saapumasta klubiimme. Emme myöskään voi – eikä kukaan halunnekaan – estää paikkamaantulevaa naisrotaria saapumasta klubiimme. … Entä silloin, kun naisrotari muuttaa paikkakuntaa, jahaluaisi siirtyä klubimme jäseneksi? Kielteiseksi perusteluksi ei ainakaan kelpaa hänen sukupuolen-sa. … Me voimme tietysti yrittää jarruttaa kehitystä, mutta emme voi sitä estää. Valittavana onkin,haluammeko mahdollisimman pitkälle – varmaan tappioon asti – viivyttää asioiden väistämätöntäkulkua, vai haluammeko me tässäkin suhteessa olla vantaalaisten klubien eturivissä ja itse valita omatnaispuoliset jäsenemme, joita joka tapauksessa lähivuosina meille tulee.” Varsinainen keskustelu naisjäsenyydestä käytiin klubin viikkokokouksessa elokuussa 1999. Pre-sidentti Aatolainen alusti keskustelun: ”Asia ei saa jakaa klubin jäseniä eri leireihin. Kaikki läsnä-olevat saavat lausua mielipiteensä ja myös poissaolevien mielipide kuullaan”. Alustuksen jälkeenpresidentti pyysi sananmukaisesti jokaista jäsentä kertomaan oman mielipiteensä naisjäsenyydestä.Puheenvuoroissa tuli esille monipuolisesti yhteiskunnan ja työelämän muuttuminen, tarve kehittäärotaryliikettä sekä varmistaa klubin toiminnan kehittyminen. Lopputuloksena oli, että kukaan jäse-nistä ei asettunut vastustamaan naisjäsenten ottamista klubiin. Läsnä olleista 27 jäsenestä 21 puolsiselväsanaisesti ottamista ja kuusi pidättäytyi ottamasta kantaa. Tuloksen selvittyä keskustelussa to-dettiin, että naisjäseniä oli syytä ottaa samalla kertaa useampi henkilö. Presidentti kiitti klubin veljiä 49
  • monipuolisesta mielipiteiden vaihdosta, avoimuudesta ja myönteisestä suhtautumisesta. ”Tämänkeskustelun jälkeen klubin on paljon helpompi edetä jäsenhankinnassa.” Keskustelusta poissa ol-leet joutuivat ilmaisemaan näkemyksensä seuraavissa viikkokokouksissa, mutta kukaan heistäkäänei asettunut kielteiselle kannalle. Näin ollen presidentti saattoi viidennen kokouksen jälkeen todeta,että ”klubimme oli tehnyt asiasta yksimielisen päätöksen”. Klubin yleisen mielipiteen selvittyä hallitus antoi luokite- ja jäsenyyskomitean tehtäväksi sel-vittää kolmen naisjäsenen hankintaa. Itse asiassa presidentti Aatolainen kanavoi tehtävän henkilö-kohtaiseksi komitean puheenjohtajalle. Marraskuussa Esko Kaarna esitti hallitukselle, että klubinjäseniksi hyväksytään rehtori Airi Kansanen ja yhteisen seurakuntatyön päällikkö, teologian tohtoriTuula Kaarina Ylönen. Joulukuun kokouksessaan hallitus hyväksyi heidät jäseniksi, ja presidenttiotti heidät juhlallisesti vastaan tammikuun 2000 ensimmäisessä viikkokokouksessa. Klubi oli saanutensimmäiset naisjäsenensä varsin pitkään jatkuneen kypsyttelyn jälkeen. Kävikö niin, että ”syödessä ruokahalu kasvaa”? Vanhan ja uuden hallituksen klubineuvottelussahuhtikuussa 2000 todettiin: ”Vantaan klubi on suuri lukumäärältään, mutta naisjäseniä halutaanrekrytoida lisää”. Uskollisena aikanaan presidentiltä saamalleen tehtävälle Esko Kaarna esitti touko-kuussa uusiksi jäseniksi toimitusjohtaja Tuula Nurmiluotoa ja toiminnanjohtaja Pirjo Nurmilaak-so-Rantaniemeä. Hallitus hyväksyi esitykset ja uusi presidentti Björn Backman vastaanotti heidätklubiin heinäkuun kahdessa kokouksessa. Vuoden 1999–2000 aikana tapahtunut jäsenkehitys kir-voitti läsnäolo- ja toveruuskomitean puheenjohtaja Risto Ihalaisen arvioimaan tilannetta komiteanfeedback-katsauksessa seuraavasti: ”Klubin biodiversiteetissä tapahtunut muutos, sukupuolivalikoi-man kaksinkertaistuminen, asettaa jonkinmoiset paineet seuraavan komitean työskentelylle. Klubinhyvää henkeä kuvastaa tapa, jolla ensimmäiset sisaret otettiin vastaan. He saattoivat ’uida kuvioihin’ongelmitta.” Presidentti Jaakko Aatolaisen tilinpäätös kuului: ”Naisjäsenten panos klubin toimin-taan vuoden aikana osoitti, että oikea päätös oli tehty”. Toimintavuoden 2000–2001 tavoitteisiin kuulunut pyrkimys lisätä edelleen naisjäsenten määräätoteutui, kun hallitus hyväksyi helmikuussa klubin viidenneksi naisjäseneksi Vantaan kaupunginsivistystoimen kehittämispäällikkö Ritva Alatalon. Kuudennen sisaren klubi sai vuoden 2002 alus-sa, jolloin jäsenyyden vastaanotti koulupalvelujohtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen. Saman vuodenheinäkuussa avautui myös ”tappiolista” Tuula Nurmiluodon joutuessa eroamaan paikkakunnaltamuuton vuoksi. Kuuden sisaren liittyminen jäsenkuntaan loi selvästi uutta ilmettä klubin toimintaan. Yhtäältäpuheet ja kerrotut kaskut kokouksissa ehkä jossain määrin valikoituivat, mutta toisaalta uusi nais-näkökulma vaikutti suuresti viihtyvyyden lisääntymiseen. Merkittävintä kuitenkin oli se tehokkuusja tunnollisuus, jolla uudet naisjäsenet tehtäviinsä paneutuivat. Tätä taustaa vasten tullevat myöspresidentti Esko Kaarnan tunnustuksen sanat kesän 2003 puutarhajuhlan puheessa hyväksytyiksi:”Nostamatta ketään nimeltä mainiten esille, haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomion sisariimme.Olkoonkin niin, että olen heistä jokaisen kummi, totean heidän olevan aivan erityinen rikkaus jou-kossamme. Uskon jokaisen veljen jakavan kanssani näkemyksen siitä, että klubin aikanaan tekemäratkaisu naisten kutsumisesta jäseniksi oli oikeaan osunut. Sanottakoon tämä kerrankin ääneen jaannettakoon heille ansaittu julkinen tunnustus. Tuon tunnustuksen vahvistamme nostamalla heilleiloisesti helmeilevän maljan. Te, hyvät Sisaret, olette todellinen vahvuus keskuudessamme.” – Elo-kuussa 2004 klubin uusimmaksi naisjäseneksi hyväksyttiin Vantaan yrityspalvelukeskuksen johtajaLeea Markkula-Heilamo. Hänen kumminsa on Ritva Alatalo.50
  • IV VIIKKOKOKOUKSET JA TILAISUUDETRotaryn keskeisin toimintamuoto on klubin säännöllinen viikkokokous. Se pidetään aina samaan aikaansamassa paikassa. Klubi päättää itse omasta kokouspaikastaan. Koska jokaisella rotarilla on oikeus osal-listua minkä tahansa toisen rotaryklubin kokoukseen, tulee kokouspaikan sijaita siten, että se on ilmansuuria vaikeuksia löydettävissä. Mikäli klubilla on korvaavaa ohjelmaa muualla, säännönmukaisellekokouspaikalle tulee järjestää päivystys tai muu vastaava järjestely, joka sallii vierailevalle rotarille paik-kausmahdollisuuden. Viikkokokous voidaan toteuttaa aamu-, lounas- tai päivälliskokouksena klubinoman päätöksen mukaisesti. Kokouksen kesto vaihtelee, mutta normaalisti sen on 1–1,5 tunnin pituinen.Siihen yhdistetään tavallisesti myös yhteinen ateria. Kokouksen ohjelma noudattaa useimmiten Rotary-klubin mallisääntöjen kaavaa, ja siihen pyritään sijoittamaan joko oman jäsenen tai vierailevan luen-noitsijan pitämä ajankohtainen esitys. Klubin omat jäsenet pitävät kukin vuorollaan luokite-esitelmän,jossa jäsenen erikoisala esitellään klubin muille jäsenille. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 48-49. Rotarynkäsikirja 2001, s. 11). Vuoden 2004–2005 loppuun mennessä klubilla on runsaan neljänkymmenen vuoden aikanaollut melko tarkkaan 1980 viikkokokousta. Yhtämittaiseksi ajaksi muutettuna kokousten kesto onollut runsaat neljä kuukautta, ja jäsenten yhteenlaskettu läsnäolo yltää noin 11 vuoteen. Kokouksistanoin 140 on ollut klubin jäsenjoukon suorittamia yritys-, työpaikka- ja muita vastaavia vierailuja.Avec-tilaisuuksina klubi on viettänyt runsaat 160 kokousta. Tähän ryhmään kuuluvat useimmatklubin vuosi-, joulu-, puutarha- ja vastaavista juhlista sekä vuosien mittaan tehdyt kesä- ja muutretket eri kohteisiin sekä ulkomaanmatkat. Edustusmatkat poisluettuna klubi on tehnyt viisi ulko-maanmatkaa.4.1 KOKOUSPAIKAT: SILLANKORVASTA CHICIINVantaan Rotaryklubin perustavassa kokouksessa viikkokokousten pitopaikaksi oli valittu ravintolaSillankorva Helsingissä. Perustamista valmisteleva toimikunta oli aluksi tutkinut muitakin mahdol-lisuuksia. Toimikunta katsoi, että kokouspaikkaan tuli päästä ”eri puolilta pitäjää liikenneruuhkastahuolimatta hyvin”. Jotta ”kirkko olisi keskellä kylää, täytyy käytettävän ravintolan sijaita kaupungin(Helsinki) pohjoisosassa”. Tällöin kysymykseen tulivat lähinnä hotelli Olympia ja Pohjois-Haagaankeväällä 1964 valmistuva Tornin ravintola. Hotelli Olympian ravintolan kanssa käytiin alustavianeuvotteluja. Niissä ei kuitenkaan päästy sopimukseen samantasoisista hinnoista, joita helsinkiläisetklubit keskimäärin maksoivat kokousaterioistaan. Perustava kokous ratkaisi kysymyksen valitsemallakokouspaikaksi saman paikan, jota kummiklubikin eli Pohjois-Helsingin Rotaryklubi käytti. 51
  • Alkuvuodet SillankorvassaKokouspaikkana ravintola Sillankorva oli ilmeisen onnistunut. Toukokuun 3. päivänä 1965 klu-bin kummilahjana saama RI:n lippu tervehti keväisessä tuulessa Suomen lipun rinnalla ravintolaSillankorvan pääovella viikkokokoukseensa saapuvia rotaryveljiä. Neljä viikkoa myöhemmin koko-uspaikan tunnisti myös charterkirjasta, joka Yrjö Teräväisen kehystyttämänä sai paikkansa koko-ustilan seinältä. Jäsenet kokivat henkilökunnan ystävällisen asialliseksi ja ”kohtelevan heitä hyvinniin fyysisesti kuin henkisestikin”. Pertti Viitanen kertoo veljien saaneen toisinaan tuntea olleensaSillankorvassa aivan kuin talon omaa väkeä. Taas kerran oli kiintoisan alustuksen pohjalta virinnytvilkas keskustelu, ja aikaa kului huomaamatta yli sovitun ajan. Tällöin ystävällinen hovimestari astelipresidentti Gunnar Anderssonin taakse ja kuiskutti: ”Voisitteko pian lopettaa kokouksen, kun meilleon tulossa asiakkaita?” Tyytyväisyytensä ja kiitollisuutensa klubi osoitti erityisesti joulutervehdyksissään, jotka presi-dentti yhdessä sihteerin tai klubimestarin kanssa esitti henkilökunnalle kukkien ja suklaarasioidenkera joulua edeltäneen kokouksen alussa. Tosin joulukuun 1965 lopussa johtokunta totesi joulukii-reissään unohtaneensa ravintolan henkilökunnan ja antoi sihteerille tehtäväksi hankkia uudenvuo-dentoivotuksena suklaarasian ravintolapäällikölle sekä kukkia keittiöpäällikölle ja hovimestareille.”Aluksi otimme käteemme kolme ruusua ja veimme ne keittiöpäällikölle. Veli presidentin kunniaksion mainittava, ettei hän häkeltynyt lainkaan, vaikka odottamamme keittiöemännän sijasta eteemmetulikin valtavan pitkä mies, jolle veli Jamalainen piti kauniin puheen ja jonka valtaviin käsiin sihteeripiilotti kolme ruusua. Muut kuusi ruusua, jotka oli tarkoitettu kuudelle kanssamme tekemisiinjoutuvalle hovimestarille annettiin klubin läsnäollessa kahdelle viehättävälle hovimestarille, jotkasamalla edustivat neljää poissaolevaa. Toinen hovimestareista vastasi liikuttavan lämpimästi veli pre-sidentin harkittuun ja muotokauniiseen puheeseen.” Kokoontumisajaksi oli perustavassa kokouksessa sovittu maanantai klo 17.00. Kokouspäivän va-linta jouduttiin tekemään maanantain ja torstain välillä, koska muut illat Sillankorvassa olivat varat-tuja. Mutta jo keväällä 1964 käynnistyi keskustelu alkamisajan tarkistamisesta varhaisemmaksi kesä-elokuun ajaksi. Samalla haluttiin tutkia mahdollisuus pitää kesän kokoukset Kulosaaren Casinolla.Gösta Nylundin Casinon kanssa ehdoista käymät neuvottelut johtivat kuitenkin yksimieliseen pää-tökseen jatkaa edelleen Sillankorvassa entiseen aikaan. Silti tarve kokousajan aikaistamiseksi, myösmuulloin kuin kesäaikana, piili pinnan alla ja pulpahti aina silloin tällöin esille. Vakavammin asiastakeskusteltiin maaliskuussa 1968, jolloin klubikokous myös päätti kokousajan muuttamisesta. Pää-töksen mukaan kokoukset alkoivat klo 16.30, ”mikäli tämä muutos tekee kunnanhallituksen työhönosallistuvien osallistumisen mahdolliseksi”. Uusi aika sopi kunnan luottamusmiehille ja virkailijoilleaikaisempaa paremmin. Keskustelu kokousajasta ja myös -päivästä jatkui edelleen. Yksimielisyys vallitsi siitä, että lou-naskokous ei tullut kysymykseen, koska matkat jäsenten eri puolilla laajaa maalaiskuntaa sijain-neista työpaikoista olivat pitkät. Paikkausmahdollisuuksia lähiklubeissa ajatellen osa jäsenistä arvioi”nykyisen päivän ja ajan parhaaksi mahdolliseksi”. Muutosta tilanteeseen halusivat lähinnä kunnanluottamusmiehet ja virkailijat, joille maanantai kunnan päättävien elinten yleisenä kokouspäivänäoli hankala. Klubimestari Lars Zilliacus sai tehtäväkseen suorittaa kyselyn jäsenille parhaiten sopivas-ta kokouspäivästä ja -ajasta. Kyselyn tulos johti siihen, että klubi päätti maaliskuussa 1969 muuttaakokoukset maanantaista torstaihin klo 17.00. Päätös syntyi ennen muuta Helsingin maalaiskunnanpalveluksessa olevien sekä valtuuston istuntoihin osallistuvien toivomuksesta.52
  • Samassa kokouksessa klubi päätti vaihtaa myös kokouspaikkaa. Vaikka ravintola Sillankorva olikokouspaikkana muuten sopiva, se sijaitsi kuitenkin klubin alueen ulkopuolella. Kokousaikaa kos-kevan helmikuisen kyselylomakkeen alkuun Lars Zilliacus oli kirjoittanut: ”On jo pitkään puhuttusiitä, että siirryttäisiin kokoontumaan omalle alueellemme Helsingin lentoasemalle, kun siihen tuleemahdollisuus. Nyt se on tarkoitus toteuttaa! Tämä muutos tehdään rotaryvuoden vaihtuessa kesä-heinäkuun vaihteessa, ellei klubikokous 10.3.1969 toisin päätä”. Muuttopäätös voitiin nyt tehdä,koska Matkaravinto Oy:lle, jonka johtajistoon klubin jäsen Gösta Nylund kuului, valmistui keväänaikana ravintola lentoasemalle. Ravintolaan tuli kaksi noin 20 hengen kabinettia, jotka oli helpostiyhdistettävissä klubin tarpeita vastaavaksi kokoushuoneeksi. Päätös oli helppo tehdä senkin vuoksi,että neuvottelujen perusteella näytti ”myös siltä, ettei muutto toisi mukanaan lisäkuluja”. Niinpävuoden 1968–1969 viimeinen kokous jäi myös klubin viimeiseksi kokoukseksi ravintola Sillankor-vassa. Kokouksen alussa presidentti Gunnar Andersson kiitti lämpimästi henkilökuntaa pitkäaikai-sesta ja hyvästä yhteistyöstä sekä kukitti klubimestarin avustamana ravintolan johdon.Kokouspaikan vaihdoksiaKokouspaikkana lentoaseman ravintola, ”Lentoravintola”, jäi lyhytaikaiseksi, sillä esitelmät hukut-tava lentomelu pakotti jo vuoden kuluttua etsimään uuden paikan. Erityiseksi silmätikuksi joutuiLufthansan kone, jonka lähtökiito osui parhaimpaan kokousaikaan. Myöskään tavoitetta tarjotamatkustaville rotareille oivallinen mahdollisuus paikkaamiseen ei saavutettu. Toisin kuin ravintolaSillankorvassa, vierailijoita ei juuri nimeksikään käynyt. Seurauksena oli, että heinäkuun 2. päivänä1970 klubin jäsenet nauttivat uudeksi kokouspaikaksi valitun, Tikkurilassa sijaitsevan ravintola Ca-lypson tarjoaman coctailin veli Gösta Nylundin ystävällisten tervetulotoivotusten saattelemana. Ystävällisten tervetulotoivotusten synnyttämä odotus vaihtui varsin pian kasvavaksi tyytymättö-myydeksi. Calypson kabinetti osoittautui matalaksi ja muutenkin ahtaaksi viikkokokousten pitopai-kaksi, ja johti siihen, että ahdistavaa tunnelmaa yritettiin lieventää pitämällä aikaisempaa lyhyempiäkokouksia ja järjestämällä välillä teatterissakäyntejä ja tilaisuuksia muualla. Vuoden 1971–1972 toi-mintakertomus kuvasi tuntemuksia puhuttelevasti: ”Ainoa uusi mihin pyrittiin, siinä kuitenkaanonnistumatta, oli löytää uusi kokoontumispaikka. Todettiin, ettei armaassa kauppalassamme olevalinnan varaa, toiset paikat ovat vielä huonompia meluineen ym. haittoineen”. Tilojen ohella tyyty-mättömyyden aiheeksi muodostuivat ruokailumaksut, joita ravintola pyrki tasaisin väliajoin nosta-maan kohonneisiin palkka- ja raaka-ainekustannuksiin vedoten. Alun perin sovittuun hintaan kuu-luivat alkuruoka, lämminruoka ja kahvi sekä lisäksi klubille tuleva maksu ja ”vaateraha”. Pitääkseenmaksun jäseniä tyydyttävällä kohtuullisella tasolla klubi luopui syksyllä 1971 alkuruoasta ja korostisamalla, ”että ruoan on paljon parannuttava, jotta korotus ei olisi lähes alkuperäinen, huomioidenalkuruoan poisjääminen”. Viidessä vuodessa aterian hinta nousi 10 markasta 17 markkaan eli 70 %.”Vaateraha” ei enää sisältynyt maksuun. Tammikuussa 1977 jäsenten mielialat olivat kypsyneet lähes vaatimukseksi kokouspaikan vaih-tamisesta. Hallitus antoi veljille Timo Pavio ja Esko Tommola tehtäväksi vierailla Tikkurilassa sijait-sevassa seurakuntien ylläpitämässä ravintola Henrikissä ja selvittää mahdollisuudet siellä kokoontu-miseen. Ravintolan tarjous, joka perustui naulakkomaksun sisältäneeseen 18 markan ateriahintaan,ei merkinnyt juurikaan nousua jäsenten kokouskustannuksiin, ja niinpä hallitus suositteli klubillesiirtymistä Henrikkiin. Klubikokous teki päätöksen suosituksen mukaisesti, ja viikkokokoukset 53
  • Henrikissä alkoivat toukokuun 1977 alusta. Kokouspaikan vaihdos todettiin seuraavan rotaryvuo-den toimintakertomuksessa onnistuneeksi ratkaisuksi. Klubi kokoontui ravintola Henrikissä maaliskuun 1981 loppuun. ”Lentokenttähotellin” valmis-tuminen Veromiehenkylään oli edellisenä kesänä synnyttänyt ajatuksen mahdollisuudesta siirtyäuusiin ajanmukaisiin tiloihin. Keskustelut johtivat neuvotteluihin ja sopimukseen Rantasipi Airport-hotellin kanssa. Niinpä maaliskuun 26. päivän kokous merkitsi klubin historiassa jälleen yhdenvaiheen päättymistä, ja sen kunniaksi ravintola Henrikin emännät olivat valmistaneet todellisen juh-lapäivällisen. Ele kuvasi hyvin sitä henkeä, joka vallitsi klubin ja ravintolan henkilökunnan kesken.Sitä kuvastivat myös presidentti Reino Maikosken sanat, joilla hän lämpimästi kiitti ravintolan hen-kilökuntaa hyvästä palvelusta ja herkullisista päivällisistä. Kiitokseen liittyi henkilökunnan kukitus. Airportin kausi alkoi kaksi viikkoa myöhemmin ulkoisilta puitteiltaan lupaavasti. Uusi kokous-paikka sijaitsi pitkästä aikaa klubin omalla alueella. Samoin pitkästä aikaa tervehti salossa hulmun-nut rotarylippu kokoukseen saapujia. Henrikissä lipun saaminen salkoon ei ollut hyvistä yrityksistähuolimatta onnistunut. Paikan edullisesta sijainnista johtuen vierailijatkin näyttivät löytävän sinne”piilossa ollutta” Henrikkiä helpommin. Jo ensimmäisen kuukauden aikana kokouksiin osallistuiyhteensä 16 ”paikkaajaa”, kaukaisin Yhdysvalloista. Hotellin nykyaikaisella sisustuksella oli myösoma merkityksensä viihtyisyyteen. Hyvistä lähtökohdistaan huolimatta Rantasipi Airport ei osoittautunut odotuksia täysin vastaa-vaksi kokouspaikaksi. Ilmeisesti sen sijainti ei sittenkään ollut paras mahdollinen jäsenten osallistu-misaktiivisuutta ajatellen. Johtopäätös on tehtävissä vuoden 1983–1984 toimintakertomuksen mai-ninnasta: ”Toivottavasti kokouspaikan vaihdos tulee nostamaan läsnäolon hyväksyttävälle tasolle”.Jo syksyllä 1983 keskustelu uuden kokouspaikan löytämisestä oli täydessä käynnissä. Lokakuunlopulla klubi pohti kysymystä varapresidentti Martti Salomaan alustuksen pohjalta ja antoi hänelletehtäväksi tunnustella kokouspaikkaa uudelta taholta. Toukokuun 1984 alussa Martti Salomaa tekiesityksen siirtymisestä ravintola Pingviiniin, ja kokouksessa läsnä olleiden selvä enemmistö kannattisitä. Lopullinen päätös jätettiin kuitenkin hallituksen tehtäväksi, joka ratkaisi kysymyksen MarttiSalomaan esityksen mukaisesti. Klubin uusi kokouspaikka oli siis 1.7.1984 alkaen ravintola Pingvii-ni Tikkurilan keskustassa. Toiminta ravintola Pingviinissä alkoi edelliseen paikkaan verrattuna suurin odotuksin. Kokous-paikan ulkoiset tunnukset eivät muodostuneet ongelmiksi. Ravintola suostui huolehtimaan liputuk-sesta ja kiinteistön omistajalta saatiin lupa rotarykilven kiinnittämiselle. Ravintolan kanssa keskus-teltiin myös lasivitriinin sijoittamisesta kokoustilan seinälle standaareja varten. Mutta varsin pianalkoi näyttää siltä, että tämäkin paikka tulisi jäämään lyhytaikaiseksi. Nyt syynä oli palvelun huono,joskus jopa ala-arvoiseksi koettu taso. Tarjoilun epäasialliset järjestelyt ja hitaus venyttivät ruokailuaja pitkittivät siten kokouksia tarpeettomasti. Anteeksiantamattomaksi huipuksi koettiin 11.4.1985pidetyn kokouksen tarjoilu, jolloin vierailevana esitelmöitsijänä ollut USA:n suurlähettilään puoli-so Raija-Leena Nyborg sai kohtuuttoman pitkän odotuksen jälkeen eteensä lämpimän voileivän jakahvin. Lyhyiksi ajoiksi tilanne koheni ravintolan johdolle pidettyjen ”puhuttelujen” jälkeen, muttalukuisista neuvotteluista huolimatta pysyvään parannukseen ei päästy. Päätös tutkia mahdollisuuksia uuden kokouspaikan löytämiseksi tehtiin huhtikuun 1985 puo-livälissä, siis noin yhdeksän kuukauden kuluttua Pingviiniin siirtymisestä. Yhdeksi vaihtoehdoksinähtiin veli Martti Salomaan uudessa toimitalossa sijaitseva ravintola, jonka sopivuutta testattiinjärjestämällä siellä klubin kevättempaus toukokuun alussa. Koska paikanvaihtoa ei kuitenkaan koet-tu ehdottoman kiireelliseksi, annettiin ravintola Pingviinille ”vielä mahdollisuus parantaa tapansa,54
  • koska parannusta on luvattu”. Pientä tilapäistä edistymistä tarjoilun nopeutumisessa tapahtuikinseuraavina viikkoina. Klubin viikkokokousohjelmaan sisältyi marraskuun 1985 puolivälissä Pertti Viitasen johtamaklubin pitkän tähtäyksen suunnitteluseminaari. Kolmen seuraavan vuoden suunnittelu oli tarkoitustoteuttaa ryhmätyöskentelynä komiteoittain. Valittu työskentelytapa edellytti tavanomaisesta poik-keavia tiloja. Niinpä seminaari pidettiin ravintola Chicissä, koska sen tilat sopivat hyvin tarkoi-tukseen. Toukokuusta lähtien saadut muutamat kokemukset ”veli Martin ravintolasta”, seminaarimukaan lukien, vaikuttivat aivan ilmeisesti siihen, että kaksi viikkoa seminaarin jälkeen klubin hal-litus sai 21 jäsenen allekirjoittaman esityksen säännöllisen kokouspaikan vaihtamiseksi RavintolaChiciin. Kokonaisuudessaan kirje kuului seuraavasti: Hyvät Veljet! Vaikka klubimme tunnussäveleksi kohtapuoleen sopisi sävelmä ”Mustalaiseks olen syntynyt, koditonna kuljeskelen nyt …”, rohkenemme ehdottaa jälleen kerran kokoontumispaikan vaih- toa. Martti Salomaan uusi ravintola teki meihin perin myönteisen vaikutuksen ja sen vuoksi ehdotamme siirtymistä sen tiloihin. Ja syitä on muitakin: - ”omissa” tiloissa (Marttihan on jäsenemme, joten ilmaisu lienee oikea) on tunnelma var- maan välittömämpi kuin ”tavallisessa” ravintolassa - ruoka ainakin saamiemme näytteiden perusteella on maittavaa ja oletettavasti hintakin muodostuu edulliseksi - havaintojemme mukaan veljet muodostavat kolme luokkaa: nälkäiset, väkisin syövät ja syömättömät johtuen siitä, että monilla on nykyään vankka ateria työpaikoillaan ja usein vielä muitakin tilaisuuksia. Veli Martti voisi tulla järjestelyissä vastaan tarjoamalla mahdollisuuden hyvään ateriaan, tai kevyempään ja halvempaan syöpöttelyyn lämpimän voileivän, pizzan tms. muodossa, tai hy- väksymällä meidät silloin tällöin syömättömät toveripiiriin täysivaltaisiksi jäseniksi. Mikäli arvoisa hallitus katsoo tämän ehdotuksen asiattomaksi ja perin kehnosti esitetyksi, otan siitä minä ensimmäinen allekirjoittaja täyden vastuun. Jos se taas mielihyvällä ja hymistyksellä hyväksytään ja toimeksi pannaan, saakoot siitä muutkin suuren kunnian. Ja, jos veli Martti muiden ravintoloitsijoiden tavoin myöhemmin ylpiäksi käy ja meitä kaltoin alkaa kohdella, tulen minä ensimmäinen allekirjoittaja jälleen asialla olemaan. Tullakseen hyväksytyksi on tämän ehdotuksen ennen virallista käsittelyä tietenkin saatava veli Martin hyväksyminen, mutta uskon hänen olevan siihen valmis. Vantaalla 28.11.1985 Reijo Mäkinen + 20 muuta allekirjoittajaa. Joulukuussa klubin hallitus teki päätöksen, jonka mukaan ”kokouspaikkamme on heinäkuusta1986 alkaen ravintola Chic”. Tulevan presidentin, Aarne Pehkosen neuvottelut ravintolan kanssa an-toivat riittävät perusteet päätökselle. Hallitus toivoi kuitenkin, että jäsenet pitäisivät paikan vaihdontoistaiseksi omana tietonaan, ”ettei ravintola Pingviinin kohtelu meidän suhteen vielä huononisi”. Huhtikuussa 1986 Ravintola Chic teki klubille esityksen kokousjärjestelyistä. Siinä luvattiin var-sinaiseen kokoustoimintaan ravintolasalin päädyssä oleva kabinetti, jonka yhtenäinen E-pöytä tarjosihyvin paikat 30 hengelle. Tarvittaessa muidenkin tilojen käyttö oli joustavasti järjestettävissä. Taso-kas ja vaihteleva kotiruoka tarjoiltaisiin itsepalveluna kuparilämpöastioista, jolloin osallistujamäärän 55
  • vaihtelu ei vaikuttaisi ajallisesti kokouksen kulkuun. Vaihtoehtona kevyempää ateriaa toivoville olisitarjolla katkarapu–tonnikala–poronkieli- tai mixed-salaattia ja jälkiruokana kaikille kuppi kahvia taiteetä. Aterian hinta, 45 markkaa, sisältäisi ruoan ja tarjoilupalkkion sekä mahdolliset audiovisuaali-set laitteet. Hallitus hyväksyi ravintolan esityksen.Chicin kausiHeinäkuun alusta 1986 klubi on kokoontunut ravintola Chicissä. Vain vajaan kuukauden ajanvuosien 1995 ja 1996 vaihteessa kokouspaikkana oli saman yrityksen ravintola Nygårds SotungissaChicissä tehtyjen tilojen korjaustöiden vuoksi. Chicin sijainti Tikkurilan keskustassa ja ravintolanpyrkimys klubin toiveiden riittävään huomioonottamiseen järjestelyissä ovat taanneet yhteistyönjatkumisen. Silti täysin tyytyväinen klubin jäsenistö ei tähänkään kokouspaikkaan ole vuosien var-rella aina ollut. Lähinnä tilakysymykset ovat käynnistäneet toistuvasti keskustelut ja tutkimuksetparemman paikan löytämiseksi. Klubin käyttöön osoitettu kabinetti osoittautui jo kevääseen 1988 mennessä jossain määrin ah-taaksi. Kun suoritetussa tilatutkimuksessa esiin noussut ajatus kabinetin paljeoviseinän siirtämisestäei onnistunut, hallitus antoi presidentti Juhani Pyykköselle ja tulevalle presidentti Antti Keskiselletehtäväksi selvittää mahdollisuudet siirtyä jälleen Rantasipi Airport -hotelliin. Kartoitus tuotti loh-duttoman tuloksen: Aterian hinta osoittautui liian kalliiksi, 70 markkaa aterialta, ja uutena kustan-nuksena olisi tullut erillinen tilavuokra, 500 markkaa kokoukselta. Hallitus ei informoinut klubiatutkimuksistaan, mutta päätti jatkaa edelleen sopivan kokoustilan etsimistä. Maaliskuussa 1989hallitus oikeutti Reijo Mäkisen tutkimaan mahdollisuudet siirtyä Tiedekeskus Heurekan Amadeus-ravintolaan, jonne myös Tikkurilan Rotaryklubi oli päättänyt siirtyä. Tästä vaihtoehdosta hallituskuitenkin luopui, kun ravintola Chic lupasi klubin käyttöön syksyksi valmistuvan uuden ja suurem-man kabinettinsa. Ensimmäinen viikkokokous uudessa kabinetissa pidettiin 2.11.1989. Samalla tuli voimaan uusimaksujärjestelmä. Klubi oli pyytänyt ravintolalta tarjousta siltä pohjalta, että tilasta maksetaan kiin-teä vuokra ja tämän perusteella ruoan hintaa laskettaisiin. Uuden järjestelmän mukaan klubi maksoiravintolalle laskutuksen mukaan tilasta, pöytäjärjestelyistä, av-laitteista ja ruokailusta 1500 markkaaillalta, jota vastaan jäsenet saattoivat valita joko aterian ja kahvin tai kahvin ja voileipätarjoilun.Mikäli kokouksen osallistujia oli yli 35, ylimenevien osalta ravintola peri 50 markkaa henkilöltä.Hinnoitteluaan ravintola perusteli kabinettitilojen saneerauksella, kohonneilla raaka-aineiden hin-noilla ja sillä, että rotarit olivat päässeet muita järjestöjä halvemmalla. Klubi puolestaan peri jäseniltätililleen ruokailumaksua 150 markkaa kuukaudelta osallistumiskerroista riippumatta. Osallistumis-velvollisuudesta vapautetut maksoivat käydessään 37,50 markkaa kerralta ja vierailijat 50 markkaa. Syyskuussa 1991 ravintolalle maksettava kiinteä maksu nousi 1650 markkaan kuukaudessa, mut-ta klubin jäseniltä perimä ateriamaksu voitiin laskea 120 markkaan lähinnä tilille kertyneiden sääs-töjen vuoksi. Järjestelmä oli säännöllisesti osallistuville jäsenille edullinen, mutta tuotti vaivaa rahas-tonhoitajalle erityisesti jäsenten suoritusten seurannassa. Ohje ruokamaksun maksamisesta klubintilille kunkin kuukauden 5. päivään mennessä ei käytännössä toiminut toivotulla tavalla. Joissakintapauksissa rästit saattoivat nousta huomattaviksi ja niiden perimisessä esiintyi ongelmia. Keväällä1992 hallitus totesi, että yksi jäsenistä ei ollut kahteen vuoteen maksanut maksujaan, eikä niitä kos-kaan saatu täysimääräisesti perittyä häneltä.56
  • Klubi luopui kuukausittain tilille maksettavasta ateriamaksusta vuoden 1993 alussa ja sopi ruo-kailun hinnaksi 55 markkaa kerralta. Sopimukseen sisältyi, että jokainen kokoukseen osallistujamaksaa maksun. Uusi hinta merkitsi jäsenille tuntuvaa korotusta aikaisempaan käytäntöön, muttaratkaisulla vältettiin ravintolan esittämä tilavuokra. Täysin tyytyväisiä jäsenet eivät tilanteeseen ol-leet, ja hallitus antoi klubimestareiden tehtäväksi selvittää jälleen kerran mahdollisuudet uuteenkokouspaikkaan siirtymiseksi. Selvitykset päätyivät kuitenkin huhtikuussa 1994 hallituksen pää-tökseen, jonka mukaan klubille oli edullisinta jatkaa ”nykyisissä tiloissa”. Seuraavina vuosina ate-rian hintataso pysyi suunnilleen samana aina nykyiseen 9,50 euron maksuun saakka. Silti vuosiinon sisältynyt vaihtelevia maksukäytäntöjä. Kun jäsenten jakautumisella Reijo Mäkisen luokituksenmukaisiin ryhmiin oli vahva taipumus säilyä, päästiin syksyllä 1997 neuvottelutulokseen, joka salli”väkisin syöville” ja ”syömättömille” mahdollisuuden 35 markan hintaiseen voileipään ja kahviin.Tämä käytäntö johti kuitenkin jo vuoden kuluttua ravintolan uuteen yhteydenottoon. Kirjeessään 3.9.1998 ravintola Chic luonnehti edellisen vuoden aikana tapahtunutta muutostaruokailijoiden määrässä huolestuttavaksi. Kokouksiin osallistujista vain noin 30 % söi lämpimänaterian, 60 % söi voileivän ja loput olivat mukana muuten vain, vaikka aikanaan oli tilavuokranvälttämiseksi sovittu, että kaikki jäsenet ruokailevat. ”Keväällä 1998 klubinne vaati lisätiloja, jottaistumapaikkoja olisi 50, koska jäsenistö oli kasvanut. Teimme uudelleenjärjestelyt toiveiden mu-kaan, joskin kokouksissa on yleensä runsaasti tyhjiä paikkoja. Tilojen järjestely, pöydän kattaminen,tarjoilu sekä loppusiivous ja pöytien purku teettää työtä n. 10 tuntia ja kyseisinä kokouspäivinä jou-dumme pitämään kahta tarjoilijaa työssä. Keittiömme varautuu ja valmistaa myös ruokia riittävänmäärän, mutta ruokaa jää aina yli, koska niin monet tyytyvät voileipään. … varmaankin ymmär-rätte, että tilanne ei voi jatkua näin. 10.9.1998 lähtien joudumme perimään jokaiselta kokoukseenosallistujalta 50,- markkaa, jonka vastineeksi jokainen voi valita voileipä-kahvitarjoilun tai ruoka-kahvitarjoilun. Kyseinen järjestely on mielestämme kohtuullinen, jotta saamme kulumme katettua.”Klubin hallitus hyväksyi ravintolan esityksen, mutta neuvotteli menettelyn aloitusajankohdan pariaviikkoa myöhäisemmäksi, jotta asia ehdittiin informoida kaikille jäsenille. Klubin hallitus oli todella pariin otteeseen vuosien 1997–1999 aikana neuvotellut ravintolankanssa kokoontumistilan laajentamisesta kasvaneen jäsenmäärän vuoksi. ”Jos klubin kaikki veljetovat paikalla, eivät kaikki mahdu istumaan.” Keskustelussa oli kiinnitetty huomiota myös siihen,että klubin kokous- ja arkistomateriaalien säilytystila sijaitsi erittäin hankalasti ahtaassa siivousko-merossa. Vaihtoehdoksi hallitus näki uuden kokouspaikan etsimisen, mikäli kokoontumistilan laa-jentaminen Chicissä ei onnistuisi. Lisää väljyyttä ja viihtyisyyttä viikkokokouksiinsa klubi saikinelokuun alussa 1999, jolloin presidentti Jaakko Aatolainen saattoi toivottaa veljet tervetulleiksi ra-vintola Chicin ”isolle puolelle”. Siitä lähtien ravintolasali on ollut klubin varsinainen kokouspaikka.Tosin kuukauden toisen torstain kokous jouduttiin vielä jonkin aikaa pitämään entisessä kabinetissa,koska ravintolasali oli entuudestaan varattu samanaikaiselle Lionsklubin kuukausikokoukselle. Uusi kokoustila antoi mahdollisuudet kokousjärjestelyille, joista klubimestarit saivat ansaitun tun-nustuksen. Sitä vastoin niin ulko- kuin sisätiloistakin puuttui rotarymerkki viestimässä klubin koko-uspaikasta. Keskustelu ravintolan seinään kiinnitettävän merkin saamisesta käynnistyi syksyllä 1999 jatoukokuussa 2000 hallitus antoi Heikki P.S. Leivon tehtäväksi hoitaa hankinta. Heikki P.S. Leivon eritoimittajien kanssa käymien neuvottelujen tuloksena hallitus päätti tilata Suomen Rotarytoimistostamerkit ulko-ovelle ja ravintolasaliin. Tammikuun 18. päivänä 2001 uutuuttaan hohtavat rotarymerkittervehtivät ravintolan kanssa neuvotelluilta paikoiltaan viikkokokoukseen saapuvia klubin jäseniä. Kohentuneista olosuhteista huolimatta osa jäsenistöstä asennoitui ravintolan kokous- ja tarjoilu- 57
  • järjestelyihin, valaistukseen ja muuhun palvelun tasoon siinä määrin kriittisesti, että toimintavuosi-na 1999–2001 hallitus jatkoi edelleen tunnusteluja uuden kokouspaikan löytämiseksi. Helmikuus-sa 2000 hallitus piti kokouksensa hotelli Bonus Inn Airportissa Pakkalassa. Tutustuminen hotellintiloihin viikkokokousten pitopaikkana ei vakuuttanut hallitusta. Keväällä 2001 tuleva presidenttiHeikki P.S. Leivo esitti kokousten siirtämistä ravintola Mississippiin Tikkurilan keskustassa. Klubitutustui ravintolaan pitämällä siellä vuoden 2001–2002 ensimmäisen viikkokokouksen, joka päättiäänin 15-8 kolmen jäsenen äänestäessä tyhjää, että klubin kokoontumispaikkana on edelleen ravin-tola Chic. Päätös ei kuitenkaan poistanut toiveita uudesta ympäristöstä. Jo seuraavan rotaryvuodensuunnitelmiin hallitus kirjasi ajatuksen, jonka mukaan klubin tuli pitää kysymystä uudesta kokoon-tumispaikasta jatkuvasti ajankohtaisena. Syksyllä 2003 keskustelu kokouspaikan vaihtamisesta aktivoitui jälleen. Syynä tällä erää olivatlähinnä ne häiriötekijät, jotka aiheutuivat tilojen päällekkäin varauksista ja ravintolan muiden asiak-kaiden pyrkimyksistä saapua ulkoa tai kabineteista asioimaan ravintolasalissa kokousten aikana. Hal-litus oli kiinnittänyt huomiota asiaan jo elokuussa 2002 ja oikeuttanut klubimestarit valvomaan liik-kumista ja toimimaan tarvittaessa sitä ehkäisevästi. Klubimestareiden asiallista liikkumista ohjaavaatoimintaa eivät kaikki asiakkaat kuitenkaan ymmärtäneet, mikä ilmeni esimerkiksi klubimestari AiriKansasen saamasta, sisällöltään ja tyyliltään ”ruokottomasta” ja kaupungin vastuullisessa asemassaolevan virkamiehen lähettämästä kirjeestä. Kun Airi Kansasen keskustelut Chicin johdon kanssaeivät johtaneet ravintolan riittäviin toimenpiteisiin kokoustilan rauhoittamiseksi, hallitus päättitammikuun 2004 alussa käynnistää uuden kokouspaikan etsimisen. Tutkittavina mahdollisuuksinatulivat kysymykseen muun muassa Tilausravintola Kuninkaan Lohet Vantaankosken vanhassa Viila-tehtaassa sekä Palvelukeskus Foibe Asolassa. Päätöksiä tässä prosessissa ei toistaiseksi ole tehty. Kysymys kokouspaikasta ja sen vaihtamisesta parempaan lienee osallistumiseen ja läsnäoloonliittyvien pohdintojen ohella ollut klubia koko sen olemassaoloajan eniten keskusteluttanut ja lähesvuosittain esillä ollut aihepiiri. Kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana puutteet tiloissa janiiden käytössä johtivat useisiin paikan vaihdoksiin, mutta viimeiset 19 vuotta kokouspaikka onsäilynyt samana siitäkin huolimatta, että useita tunnusteluja uuden löytämiseksi on tehty. Merkillepantavaa on, että kaikki vertailut eri mahdollisuuksien kesken ovat toistaiseksi päätyneet toteamuk-seen, että puutteistaan ja epäkohdistaan huolimatta Chicin ravintolasali on ollut vaihtoehdoista toi-mivin. Myöskin ravintolan johto ja henkilökunta on pyrkinyt asiallisesti ottamaan huomioon klubintoivomukset aina silloin, kun ne ovat olleet kohtuudella yrityksen näkökulmasta toteutettavissa. Esi-merkiksi luvat rotarymerkkien kiinnittämiseen ulko-ovelle ja ravintolasaliin, klubin vastaanottamienstandaarien esillä pitämiseksi hankitun samettiverhon ripustamiseen kokoustilan seinälle ja uudentilavamman arkistokaapin sijoittamiseen siivouskomeroon ovat järjestyneet joustavasti. Ravintola onhuolehtinut rotarylipun nostamisesta ja laskemisesta kokousiltoina, ja yksi tarjoilijoista on syksyllä2002 omatoimisesti jopa pessyt likaantuneen klubin lipun. Keväällä 2004 klubi joutui hankkimaanuuden lipun, kun joku oli ”kiinnostunut rotarytoiminnasta” siinä määrin, että anasti lipun salosta.Poliisi tutki asiaa näpistyksenä.58
  • 4.2 KOKOUSJÄRJESTELYT JA -KÄYTÄNNÖTKokoustila ja -välineistöViikkokokouksien paikkaan ja ohjelmaan liittyvät ulkoiset järjestelyt ovat olleet pääasiassa klubimes-tareiden vastuulla. Heidän tehtäviinsä kuului huolehtia siitä, että kokouspaikan pöytä- ja tarjoilujär-jestelyt olivat klubin toiveiden mukaiset ja että ohjelman suorituksessa välttämätön audiovisuaalinenja muu vastaava laitteisto oli asianmukaisesti käytettävissä ja kunnossa. Esimerkiksi piirtoheittimentuli olla valmiina ilman, että esitelmöitsijän, varsinkaan vierailevan luennoitsijan, tarvitsi aloittaaesitystään koneen siirtelyllä ja säätämisellä. Klubimestareiden tuli sijoittaa Suomen pienoislippu jaklubin pöytästandaari paikoilleen ja varata esille kaikki presidentin tarvitsema välineistö. Tuohon vä-lineistöön kuuluivat muun muassa presidentin käädyt, kokouksen alkamisesta ja päättämisestä kuu-luttava soittokello sekä puheenjohtajan nuija. Jäsenten nimikortit ja vieraskirja olivat myös asioita,joiden esilläolo oli järjestettävä. Kokousten päätyttyä klubimestareiden oli vastaavasti huolehdittavasiitä, että kokousvälineistö palautui takaisin säilytystiloihin. Näissä järjestelyissä on klubimestarei-den ja sihteereiden kesken vallinnut vuosien varrella jossain määrin työnjaollista horjuvuutta, muttatyönjako on sittemmin selkiintynyt ja vakiintunut hyvin toimivaksi. Kesäkuusta 2002 lähtien klubimestareiden tuli huolehtia myös siitä, että ravintolasalin päätysei-nälle ripustettu standaariverho oli paljastettu esille. Tyylikäs seinänkorkuinen sininen samettiverhooli osoittautunut loistavaksi ja edustavaksi ratkaisuksi kysymykselle, miten klubin vastaanottamatlukuisat toisten klubien standaarit saatiin asianmukaisesti näkyville kokousten ajaksi. Koska kaikkistandaarit niiden suuresta määrästä johtuen eivät voineet olla yhtä aikaa esillä, tuli lippu-upseerinaika ajoin vaihtaa niitä. Ratkaisu oli keväällä 2002 asetetun ja Roy Ahlforsin, Viljo Junnon ja EskoWithin muodostaman työryhmän kehittämä ja itse verho Roy Ahlforsin lahjoittama. Työryhmänasettamisen taustalla oli edellisenä syksynä vuosien tauon jälkeen uudelleen virinnyt keskustelu siitä,miten saatuja standaareja tuli säilyttää ja käsitellä. Kysymyksestä oli keskusteltu myös 1980-luvunpuolivälissä ja 1990-luvun alussa, jolloin ratkaisuksi oli tarjottu kokoustilan seinälle kiinnitettäviälasivitriineitä. Hankkeet olivat tuolloin jääneet kuitenkin pelkän keskustelun asteelle. Ennen kesän2002 ratkaisua standaarit olivat itse asiassa olleet kokouksissa näkyvillä vain 1960-luvulla, jolloinlippu-upseerina toiminut Martti Salomaa oli myös järjestänyt silloin vielä harvalukuiset standaaritkokoustilan seinälle ripustetulle ruskealle puolueettoman väriselle kankaalle. Pysyvänä käytäntönä 1960-luvulta lähtien on pöydissä kokouksien aikana kiertänyt ”possu” tai”orava”. Jäsenten taskunpohjien kolikot ja joskus joku setelikin lompakosta on löytänyt niistä arvoi-sensa sijoituspaikan tyhjentämiseen asti. Vuoden mittaan kerääntyneet varat klubi on suunnannuttukemiinsa kohteisiin. ”Oravan” antimista ovat päässeet osallisiksi erityisesti sotainvalidit ja nuori-sotyön eri muodot.VastaanottaminenKlubin kokoukseen saapuvien vastaanottoon on viime vuosina kiinnitetty suurta huomiota, var-sinkin kun klubin kokoustilan vaihtuminen ravintola Chicin ”isolle puolelle” takasi sille aiempaa 59
  • tuntuvasti paremmat edellytykset. Vuoden 1999–2000 klubimestarit Kim Zilliacus ja Matti Jako-nen ottivat tavakseen olla kokoukseen saapuvia vastassa ravintolasalin ovella ja kätellä hymyssä suinjokaisen tervetulleeksi. Samalla he ojensivat itse kullekin nimikortin rintaan kiinnitettäväksi. AiriKansanen syvensi palvelua syksystä 2002 alkaen liittämällä iloiseen tervetulotoivotukseensa nimi-kortin kiinnittämisenkin. Nämä sinänsä pienet, mutta yhteishengen kannalta merkittävät eleet ovatsaattaneet kokoukseen tulijan tuntemaan itsensä aidosti tervetulleeksi ”omaan joukkoon”. Vastaan-otto tapahtui ravintolasalin puolella oven tuntumaan sijoitetun pienen pöydän äärellä. Pöydälle olisijoitettu nimikorttilaatikko, josta kortit oli levitetty usein aakkosjärjestyksessä valmiiksi poimitta-viksi. Pöydältä löytyivät myös kokouksessa mahdollisesti jaettavaksi tarkoitettu materiaali, kuten esi-merkiksi viikkoselosteet, klubin viikkokokousohjelmat sekä vieraskirja klubissa vierailevia varten. Vierailijoiden kohtelias ja ystävällinen vastaanottaminen on koettu klubissa aina tärkeäksi. Vuo-den 1999–2000 presidentti Jaakko Aatolainen korosti erityisesti klubimestareiden vastuuta vieraidenvastaanotossa: ”Jokaisen klubiimme vierailulle tulevan on saatava tuntea saapuvansa tervetulleenarotariveljenä tai -sisarena, eikä niin, että hänen on ensimmäisenä kyseltävä, missä vaikkapa vieras-kirja on. Siksi klubimestareista toinen on aina ensimmäisten joukossa paikalla, viimeisten joukossapoistumassa.” Kolme vuotta myöhemmin Esko Kaarna presidenttikaudellaan halusi itse henkilö-kohtaisesti toivottaa jokaisen kokoukseen saapuvan vierailijan tervetulleeksi ja kätellä hänet. ”Siksitoivon, että klubimestarit ohjaavat vieraan ovelta suoraan luokseni.” Vieraiden pöytiin ohjaamistahän ohjeisti: ”Kokoontumistilamme ei salli vieraiden sijoittamista isännän pöytään, enkä pidä tarkoi-tuksenmukaisena, jälleen tilakysymyksistä johtuen, ottaa käyttöön ns. kunniapöytää. Käytäntö saat-taisi pahimmillaan johtaa siihen, että vierailijat havaitsevat joutuneensa omaksi ryhmäkseen syystä,että isäntiä ei juuri pöytään mahdu. Näin ollen annamme vierailijoille vanhaan tapaan tilaisuudensijoittua vapaasti, mutta aina silloin kun mahdollista, otamme huomioon luokitteeseen, kielitaitoonyms. erityisseikkoihin liittyvät vaatimukset.” Vieraiden vastaanottamisesta klubi on keskustellut ensi kuukausistaan lähtien. Vastuu vieraidenkohtaamisesta ja opastamisesta kuului syksyllä 1964 tehdyn päätöksen mukaan tarkoitukseen vali-tuille henkilöille. Klubineuvottelussa kesäkuussa 1980 sovittiin, että läsnäolo- ja toveruuskomiteanpuheenjohtaja yhdessä komitean jäsenten kanssa huolehtii ensisijaisesti vastaanotosta, mutta myös”jokainen veli on velvollinen ottamaan vieraan vastaan ja ohjaamaan hänet pöytään”. Tulevan halli-tuksen kokous totesi toukokuun alussa 1994, että vieraiden vastaanottoon pitää kiinnittää enemmänhuomiota ja antoi Antti Puhakalle tulevana ensimmäisenä klubimestarina tehtäväksi kehitellä asiaa.Hallitus hyväksyi Veli Antin esityksen elokuussa, ja ohjeet tulivat välittömästi voimaan. Niiden mu-kaan ”nimetty joukko klubin veljiä ottaa asiakseen toivottaa vierailijan tervetulleeksi ja opastaa häntäruokailu- yms. käytännön asioissa sekä kertoo päivän ohjelmasta. … Tästä joukosta ensimmäisenäpaikalle saapuva ottaa siinä kokouksessa vastatakseen asiasta, ellei ykkösklubimestari tule alkuvai-heen aikana paikalle. Kokoustilamme ei salli erillisen vastanottopöydän käyttöönottoa. Vuorossaoleva vastaanottaja sijoittuu istumaan mahdollisimman lähelle sisääntuloa ja huomioi vastaanot-totyönsä oman ruokailunsa ajoituksessa. Tärkeintä on saada vieras kokemaan olevansa tervetullut.Sihteeri tuo saapuessaan paikalle vieraskirjan ja tarvittaessa vastaanottaja ottaa vieraan nimen kirjaanja tekee paikkauslapun, ellei sihteeri ole sitä jo tehnyt tai sihteerin on hankala tulla sitä tekemäänahtaasta pöytäjärjestyksestä johtuen. Tilanteen hoito vaatii vastaanottajan ja sihteerin keskinäistätilanneherkkyyttä.” Ohjeet laadittiin aikana, jolloin klubi kokoontui Ravintola Chicin ahtaassa kabinetissa. Vuoden1997–1998 läsnäolo- ja toveruuskomitea täydensi ohjeita toimintasuunnitelmassaan lupaamalla,60
  • että ”vieraileville rotareille järjestetään vieraskirja ja vastaanottaja heti sisääntulon viereen”. Järjestelyonnistui pienen pöydän avulla. Tilanne helpottui nykyiseksi käytännöksi klubin päästyä pari vuottamyöhemmin ravintolasalin puolelle. Nyt vierailija voi heti sisään tultuaan kuitata vieraskirjaan käyn-tinsä ja saada klubimestarilta välittömän ruokailua, pöytään sijoittumista ja kokouksen kulkua kos-kevan opastuksen. Vierailijan vieraskirjaan tekemän merkinnän perusteella sihteeri kirjoitti hänelle”paikkauslapun” tai ”kuittauskortin” eli tositteen kokoukseen osallistumisesta. Nykyisin tositteenatoimii klubin viikkokokousohjelmavihkonen, johon on varattu tila tarpeellisia merkintöjä varten. Vuosien varrella paikkauslappuina on ollut muitakin ratkaisuja. Joulukuussa 1967 Atte Lehto jaYrjö Teräväinen luovuttivat klubille noin 500 kpl Martti Ranttilan taideteoksia käsittelevää esitettä,jotka oli leimattu kuittauskorteiksi. Ulkomaalaisille vieraille leimattiin kuittauskortiksi Helsinginpitäjän kirkkoa esittävä postikortti. Niillä tuettiin samalla Helsingin pitäjän kotiseutu- ja museo-yhdistystä. Marraskuussa 1970 Lars Zilliacus ja Gösta Nylund painattivat 2000 kuittauskorttia,jonka aiheena oli klubin standaari. Korttia pidettiin onnistuneena, ja se oli käytössä aina 1990-luvun alkuun. Viikkokokousohjelman hyödyntäminen myös paikkauslappuna tuli käyttöön vuon-na 1994–1995. Vierailevalla rotarilla on ollut mahdollisuus saada kuittauskortti myös silloin, kunklubin viikkokokous on pidetty vierailun, teatterikäynnin tai muun syyn johdosta muualla kuinsäännöllisessä kokouspaikassa. 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa klubi järjesti jonkun jäsenistäänpäivystämään kokouspaikalle ja kirjoittamaan kortit kuittaajille. Sittemmin on sovittu, että kokous-paikan henkilökunta antaa pyynnöstä kuittauskortin paikalle saapuville. Järjestely on koskenut myöskesän kokoustauon aikaisia vierailuja.Kohtaaminen ja toisten huomioiminenKättely tervehtimismuotona ei 1990-luvun kokouksissa ollut vielä kovin yleistä veljien kesken. Vuo-situhannen vaihteen vuosina tapa alkoi kuitenkin vähitellen vahvistua, eikä se rajoittunut pelkästäänklubimestareiden tapaan toivottaa saapuvat tervetulleiksi. Jotkut presidenteistä suorastaan toivoivattavan yleistyvän entisestään luontevana veljien ja sisarten kohtaamismuotona. Heinäkuussa 2002Esko Kaarna otti presidentinlinjauksissaan asian selkeästi esille: ”Klubissamme on kaunis tapa toi-vottaa tulijat kätellen tervetulleiksi kokoukseen. Klubimestarit ovat olleet tässä avainasemassa. Siitäkiitos heille. Myös monet sisaret ja veljet ovat kätelleet lähimmät klubitoverinsa saapuessaan esim.pöytään. Voisimmeko tehdä tästä tervehtimistavasta klubissamme vieläkin yleisemmän. Ei toki niin,että kaikki kiertävät järjestelmällisesti kättelemässä jokaisen, vaan että jokainen tervehtii toista kätel-len aina silloin, kun se on tilanteessa luontevaa.” Klubin jäsenet ovat vastanneet toiveisiin odotetullatavalla ja tervehtimismuodosta on kehittynyt klubissa itsestään selvä ja yleinen ”maantapa”. Vanha ”kunnon” suomalainen perinne on istuutua aina vanhalle tutulle paikalle. Tavalla on omattutustumisen ja toveruuden kehittymisen kannalta haitalliset vaikutuksensa. Niinpä vakiintuneenkiinteän istumajärjestyksen muodostumista klubissa ei koskaan ole pidetty suotavana. Sellaisen es-tämiseksi johtokunta päätti maaliskuussa 1964 ottaa käyttöön tavan, ”jonka mukaan kunkin ko-kouksen istumajärjestys arvotaan – lukuun ottamatta presidentin, I sihteerin, klubimestarin ja esi-telmävuorossa olevan klubin jäsenen, tai kuvernöörin tai vierailevan klubin presidentin paikkoja,jotka ovat vakituiset. Klubimestari huolehtikoon käytännöllisistä toimenpiteistä.” ”Käytännöllisettoimenpiteet” johtivat siihen, että kukin kokoukseen saapuja sai sekoitetusta pinkasta numerolapun,joka osoitti istumapaikan pöydissä. Järjestelmä toimi aikansa – ”Ravintola oli kaksivuotispäivämme 61
  • kunniaksi koristanut tavanomaisen kabinettimme tavallista vielä juhlavammaksi ja kattanut pik-kupöytiin, joihin asetuimme istumaan arvan perusteella (6.2.1967).” – mutta unohtui vähitellen.Läsnäolo- ja toveruuskomitea katsoi syksyllä 1991 aiheelliseksi pyrkiä ”täysremonttiin” kokouksienistumajärjestyksessä. Komitea vetosi jäseniin toivoen vanhojen ja uusien jäsenten hakeutuvan pöy-tiin limittäin tai muuten sekaisin ”klikkiytymisen” välttämiseksi. Myöskin jotkut presidentit ovatmyöhemmin omissa linjauksissaan toivoneet ”rotaatiota” istumajärjestykseen, mutta mitään ehdo-tonta systeemiä ei kuitenkaan ole luotu. Toveruutta ja yhteenkuuluvuutta ilmentää osaltaan tapa puhutella toisia. Toveruuteen ja ystävyy-teen kuuluu, että rotarit ovat ”sinuja” keskenään. Vantaan Rotaryklubin johtokunta halusi laajentaatuttavuuden perustaa ja esitti helmikuussa 1965 toivomuksen, että ”veljet klubikokouksessa ja yleen-säkin keskinäisissä keskusteluissaan käyttäisivät ristimänimeä sukunimen sijasta”. Toivomus johtikäytäntöön, joka jäi pysyväksi. Rotarit ovat myös ”veljiä” keskenään, joten esimerkiksi puhuttelut”veli presidentti”, ”veli sihteeri” tai ”veli Pertti” ovat kuuluneet luontevaan kokouskäytäntöön. Vuo-den 2000 alussa ”veli” sai rinnalleen ”sisaren” ensimmäisten klubiin kutsuttujen naisjäsenten myötä.Tosin nimitys ”sisar” joutui jonkin aikaa etsimään muotoaan (sisar, sisko vai jokin muu), ennenkuin se vakiintui joustavasti käytetyksi puhutteluksi. Epätietoisuutta klubin piirissä oli ajan myötäherättänyt myös kysymys, miten varapresidenttiä tuli puhutella silloin, kun hän toimi presidentinsijaisena klubikokouksen puheenjohtajana. Jaakko Aatolainen selvitti kysymyksen kevään 1999 pii-rineuvottelussa ja sai vastaukseksi, että jokaista, joka toimii rotarykokouksen puheenjohtajana, tulipuhutella ”veli presidentiksi”. Kuuluvan puhuttelun ohella näkyvä rotarymerkki toimi veljien ja sisarten yhteyttä ilmentävänätunnusmerkkinä niin kokouksissa kuin niiden ulkopuolella. Vuoden 1988–1989 klubipalvelun toi-mintasuunnitelma korosti erityisesti merkin käyttöä, ”koska jokainen rotari on aatteemme tiedotta-ja”. Vuosien 2002–2004 presidentit Esko Kaarna ja Jorma Helanen painottivat yhtäläisesti sen mer-kitystä: ”Rotaryrintamerkki, sen lisäksi, että se viestii kantajansa harrastuksesta ja ajatusmaailmasta,lujittaa osaltaan yhteenkuuluvuutta ja auttaa tunnistamaan rotaritoverin kokousten ulkopuolellakin.Kannamme itsestään selvästi merkkiä kokouksissamme, mutta pyrimme sen jokapäiväiseen käyt-töön muutenkin.”RuokailuJokaiseen rotaryklubin sääntömääräiseen viikkokokoukseen liittyy oleellisena osana yhteinen ateria.Vantaan Rotaryklubissa ateria on nautittu koko klubin historian ajan ennen virallisen kokouksenalkamista. Ateriointiin on ohjelmassa varattu aikaa 30 minuuttia, mutta käytännössä siihen kulunutaika on saattanut jossain määrin vaihdella kokouspaikasta ja tarjoiluhenkilökunnasta riippuen. Vii-meisten yhdeksäntoista vuoden aikana aikataulu on pitänyt hyvin johtuen ravintola Chicin kanssasovitusta tavasta noutaa ruoka omassa tahdissa seisovasta pöydästä. Myöskään kahvi ruoan jälkeenei ole aiheuttanut viivästymistä, koska senkin nauttiminen on perustunut itsetarjoiluun termoskan-nuista. Aterialla on oma merkityksensä toveruuden lujittumisen ja klubin hengen kannalta. GunnarAndersson kuvasi elokuisessa viikkoselosteessa 1964 varsin eloisasti ja ytimekkäästi aterian tärkeyttä:”Päivällinen, johon tällä kertaa kuului savukalasalaattia, erittäin maukasta uuniporsasta muhenne-tun kaalin kera, sujui tavanomaiseen tapaan iloisen rupattelun merkeissä. Ei liene sattuma, että ro-62
  • tarykokouksen tunnukseen kuuluu yhteisesti nautittava lounas, jona aikana kukin jäsen voi vapaastivalitsemastaan aiheesta vaihtaa mielipiteitä pöytätoverinsa kanssa. Jopa mentaalihygienisessä eli mie-lenterveydellisessä mielessä on oma merkityksensä annettava näille epävirallisille pöytäkeskusteluil-le ja joissa aihepiiri ja mielipiteet saattavat olla hyvinkin antoisia ja mielenkiintoisia. Vapautunut,välitön seurustelu miesten kanssa, jotka ovat lähtöisin toisista olosuhteista ja omaavat toisenlaisetammattiharrastukset kuin me, avartaa suuresti näköpiiriämme ja on omiaan luomaan sitä oikeatarotarytoveruutta, mitä vailla mikään klubi ei voi menestyksellisesti toimia. Keskustelu loppui tälläkertaa kuten aina ennenkin kesken past presidentin, veli Wesamaan kopautettua metallinuijalla pöy-tään merkiksi virallisen kokouksen alkamisesta.” Klubi päättää itse, tarjoillaanko alkoholijuomia klubin kokouksissa vai ei. Vantaan Rotaryklubinviikkokokousateriaan ei ole liittynyt alkoholitarjoilua muutoin kuin aivan poikkeustapauksissa. Ai-heen harvoihin poikkeamisiin on antanut viikkokokouksen tavallista juhlavampi sisältö, kuten esi-merkiksi klubin vuosipäivän (6.2.1967) vietto: ”Tavanomainen ’maito tai piimä’ kysymys oli jätettypois, tilalle meille tarjottiin snapsi, olut tai VIP sekä punaviini.” Myös tärkeät vieraat saattoivat antaaaiheen poikkeamiseen tavanomaisesta käytännöstä: ”Sihteerin ehdotuksesta kytketään seuraavaankokoukseen 27.6.66, jolloin myös naiset ovat läsnä, vaatimaton alkoholitarjoilu coctailin ja viininmuodossa. Ehdotus sai jakamattoman kannatuksen todennäköisesti kiitos lisääntyneen viinitietou-den viikkoa aikaisemmin tehdyltä ekskursiolta Oy Alkoholiliike Ab:hen.” Viimeisten viidentoistavuoden aikana alkoholitarjoilu aterian yhteydessä on rajoittunut pelkästään klubin juhliin, jotkauseimmiten on vietetty normaalin kokouspaikan ulkopuolella. Sitä vastoin aivan viime vuosina jot-kut jäsenistä ovat järjestäneet kuohuviinitarjoilun klubin onniteltua heitä merkkipäivän johdosta. Toteamus ”Aikanaan vaati rohkeutta olla tupakoimatta, tänään vaatii rohkeutta tupakoida” ku-vannee hyvin kehitystä myös klubin piirissä tupakoinnin osalta, siten tarkistettuna, että nykyisintupakkalaki suorastaan kieltää ”sauhuttelun” kokoustilassa kokouksen aikana. Vakavasti otettavakeskustelu tupakoinnin rajoittamisesta kokousten aikana käynnistyi klubissa 1980-luvun puolivä-lissä, ja johti siihen, että lokakuussa 1986 vuosikokous päätti vilkkaan ja perusteellisen keskustelunjälkeen esittää vetoomuksen klubin tupakointia harrastaville veljille tupakanpolton rajoittamisestamahdollisimman vähiin kokouksen aikana. Sinänsä perusteltu vetoomus sai lisätukea kesällä 1987,kun hallitus sai käsiteltäväkseen seuraavan anomuksen läsnäolosta vapauttamiseksi: ”Anon kunni-oittavasti, että minulle myönnetään vapautus läsnäolovelvoitteesta 1.7.87 alkaen toistaiseksi – to-dennäköisesti syksyn puoliväliin saakka. Olen lomani aikana ollut tutkimuksissa … ja tilanne onkohdaltani varmistunut sellaiseksi, että en parhaalla tahdollanikaan voi oleskella siinä savussa, jossakokoukset pidetään. Olen lähes poikkeuksetta joutunut usean päivän ajan lääkitykseen kokoustenjälkeen. … Harras toiveeni on, että anomukseni ei käynnistäisi uutta keskustelua tupakoinnista klu-bissa.” Uutta keskustelua tupakoinnista ei syntynyt, ainakaan asiakirjojen valossa, mutta tupakoin-tikin lienee vähentynyt merkittävästi. Täysin savuttomia klubin kokoukset olivat kuitenkin vasta1990-luvun puolivälistä lähtien. 63
  • 4.3 VIIKKOKOKOUKSEN OHJELMAKlubin kokouksen kulku on seuraava: Kokouksen avaaminen, vierailevien rotarien esittely, kirjeenvaihtoja tiedotukset, komiteoiden tiedotukset, keskeneräiset asiat, uudet asiat, esitelmä tai muu ohjelmanumeroja kokouksen päättäminen. (Vantaan Rotaryklubin säännöt). Viikkokokouksen puheenjohtajana toimii klubin presidentti, tai hänen ollessa estyneenä varapre-sidentti. Mikäli he molemmat ovat samanaikaisesti poissa kokouksesta, tehtävän hoitaa past presi-denteistä ”tuorein” läsnäoleva. Vain ani harvoin kokous on joutunut turvautumaan past president-tiin puheenjohtajana.Kokouksen avaaminen ja muut alkutoimetPresidentin heilauttaman kellon kilinä yleensä tasan 17.30 on merkinnyt klubin viikkokokouksenvirallisen osuuden alkamista ja aterian aikana virinneen vilkkaan keskustelun hiljenemistä. VantaanRotaryklubi – Vanda Rotaryklubb on kaksikielinen, mutta normaalissa viikkokokouksessa kaksi-kielisyys on tullut esille lähinnä vain presidentin avaussanoissa. Kokouksen avauksena esimerkiksiseuraavat lauseet ovat tulleet jäsenille hyvin tutuiksi: ”Vantaan Rotaryklubin viikkokokous alkaa– Vanda Rotaryklubbs veckomöte börjar. Ni alla är hjärtligt välkomna – Tuntekaa itsenne sydämel-lisesti tervetulleiksi.” Joissakin klubeissa, tosin varsin harvoissa, tavallinen alkulaulu ei ole koskaankuulunut Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksen alkuun. Sen sijaan presidentit on usein viitanneetavaussanoissaan rotary- tai muun maailman tapahtumiin, rotarykuukauden teemaan tai sopivaanajankohtaiseen aiheeseen, ja ovatpa eräät presidentit liittäneet avaussanoihinsa mietelauseen, runontai muun viisauden. Kalevi Usva presidenttikaudellaan 1995–1996 aloitti kokoukset klassisilla latinankielisillä sanon-noilla (esimerkiksi ”non scholae sed vitae discimus”, ”navigare necesse est, vivere non est”) ja valottiniiden taustaa ja yhtymäkohtia Rotaryyn. Erkki Laamanen (1998–1999) puolestaan valitsi kokouk-sen alkuun runon Viljo Kajavan kirjasta ”Maan ja meren runot”. Runouden linjalla avaukset säilyivätseuraavankin rotaryvuoden, sillä ”Talvisota”-teemaan liittyen Jaakko Aatolainen esitti avauksissaan,joskus lopetuksissaankin, Yrjö Jylhän ”Kiirastuli”-kokoelman runoja. Esko Kaarna (2002–2003)otti tavaksi avata kokoukset edesmenneen klubiveljen Tauno Longan ”Ajatuksia elämän varrelta”-kokoelman aforismeillä, jotka hän oli sovittanut joko pidettävään esitelmään tai muuhun ajankoh-taiseen aiheeseen. Linjapuheeseensa veli Esko lainasi kokoelmasta mietteen ”Herran pelko on viisau-den alku, mutta herrojen pelko on kehityksen jarru” ja sovelsi sen sanomaa toteamalla, että ”herrojenpelko klubissamme ei voi eikä saa johtaa jäseniä passiivisesti seuraamaan, miten presidentti ja hallitustehtävistään selviävät. Yrityksemme on yhteinen.” Vuonna 2003–2004 Jorma Helanen jatkoi edel-täjiensä tavoin aforismien evästämää avauskäytäntöä. Esittämänsä mietteet hän valitsi satunnaisestimaailmanlaajuisesti tunnettujen henkilöiden lausahduksista. Avaussanojen jälkeen presidentti on tavallisesti todennut kokouksessa läsnäolevien klubin jäsen-ten määrän sekä jäsenten muualla suorittamat paikkaukset: ”Veli presidentti (Eino Jamalainen) lukikuittauskortit, niiden joukossa Portugalista, Englannista ja Belgiasta tulleet, sekä veli Simon (Raas-sina) matkaltaan lähettämät postikorttiterveiset” (toukokuu 1966). Läsnäolijoiden määrä on ollutjoskus riippuvainen kokouksen ajankohdasta (juhlapyhien läheisyys, lomakaudet jne.) tai muusta64
  • merkittävästä tapahtumasta (jääkiekon MM-finaali tai vastaava). Joulukuun 6. päivänä 1965 presi-dentti Eino Jamalainen totesi jäseniä kerääntyneen ennätyksellisen vähän ”johtuen erittäin huonostakelistä ja juhlapäivästä, itsenäisyyspäivästä, minkä ansiosta mm. osa klubin jäseniä oli Tasavallanpresidentin linnassa”. Helmikuun 1997 viimeisen kokouksen läsnäoloprosentti oli 57,14; Suomivoitti kokouksen aikana mäkihypyn joukkuekullan Trondheimin MM-kisoissa. Paikkausten mää-rän toteaminen lienee jatkunut yhtämittaisesti koko klubin historian ajan, vaikka sihteerit eivät olekirjanneetkaan niitä viikkoselosteisiin vuosilta 1965–1979 ja 1981–1986. Heinäkuusta 2002 alkaenpresidentti on luettanut paikkauslaput sihteerillä. Parin viime vuoden aikana sihteeri on selvästituottanut kokousyleisölle pettymyksen, mikäli hänen luetteloonsa ei ole sisältynyt mainintaa KimZilliacuksen aamuisesta vierailusta Vantaa Airport Rotaryklubissa. Läsnäolevien toteamiseen on luonnollisesti kuulunut myös vieraiden esittely, vaikka jotkut useinvierailleet rotarit eivät ajan mittaan esittelyä olisi enää välttämättä tarvinneetkaan. Näitä omaanjoukkoon lähes sulautuneita ”vakiovieraita” on klubin historiassa ollut useita. Harvemmin presi-dentti on saattanut toivottaa tervetulleeksi vieraan maan rajojen ulkopuolelta, vaikka täysin tunte-mattomia hekään eivät ole olleet. Yhtä kaikki, vieraat on aina otettu tervetulleesti kättentaputuksinvastaan. Kokoontumispaikka varsinkin alkuvuosina sääteli merkittävästi, mistä vieraat saapuivat:”Presidenttimme (Tauno Lonka) avasi kokouksen (helmikuu 1967) toivottaen vieraat ja omat vel-jet tervetulleiksi todeten, ettei tällä kertaa ollut yhtään vierailijaa Herttoniemen klubista.” Joskuspresidentti on tarjonnut vierailijalle tilaisuuden kertoa muutamin sanoin omasta klubistaan ja sentoiminnasta tai esittää muuten terveisensä. Vierailevan esitelmöitsijän tarkemman esittelyn on taval-lisesti suorittanut juuri ennen esitelmän alkua hänet kutsunut klubin jäsen. Jäsenten merkkipäivien ja muiden merkkitapahtumien huomioiminen on kuulunut olennaisenaosana viikkokokouksien alkuun. Tapahtumat on kirjattu myös viikkoselosteisiin: ”Veli Törmänen… onnitteli kättentaputusten saattelemana veljiä Maikoski ja Markkula, joilla oli syntymäpäivä”(maaliskuu 1971). Sihteerien tehtävänä on ollut pitää syntymäpäiväluettelo ajan tasalla, mutta sil-loin tällöin tilastoinnissa on tapahtunut viiveitä. Kesäkuun ensimmäisessä kokouksessa 2005 klubiinvastikään hyväksytty uusi jäsen Abbès Abbès rohkeni hymyssä suin tuoda esille, että ”minunkinsyntymäpäiväni sattuu tälle viikolle”. Jäsenten perhepiirissä tai työelämässä sattuneet merkkitapah-tumat eivät aina ole välttämättä tulleet klubin tietoon, mutta tunnetut tapaukset on huomioituasianmukaisesti sopivalla tavalla. Tiedonkulun varmistamiseksi vuoden 2002–2003 presidentti esittilinjapuheessaan toivomuksen, että ”jokainen Teistä, joka on tietoinen sellaisesta klubisisareen tai vel-jeen liittyvästä tapahtumasta, huomionosoituksesta tai vastaavasta, joka on paikallaan asianmukaisinonnitteluin tai muin tavoin huomioida myös klubin piirissä, varmistaa aktiivisesti hyvissä ajoin,kuitenkin viimeistään ennen kokouksen alkua sen, että presidentti tai sihteerit ovat asiasta perillä”.Huomioitaviin tapahtumiin ovat kuuluneet myös jäsenen vakava tai pitkäaikainen sairastuminen jasiihen liittyvien mahdollisten tervehdyskäyntien järjestäminen. Viikkokokouksen juhlallisiin hetkiin muutaman kerran vuodessa on kuulunut klubin jäsenenmuussa, useimmiten ulkomaisessa klubissa tapahtuneen vierailun yhteydessä vastaanottaman stan-daarin luovutus. Luovutus on juhlallinen toimitus, jota läsnäolijat kunnioittavat seisaalleen nousten.Tilanteessa luovuttaja on tavallisesti kertonut vierailunsa kohdeklubista ja kokemuksistaan sen ko-kouksessa sekä ojentanut terveisten kera saamansa standaarin klubin presidentille. Presidentti onkiittänyt muutamin sanoin tapahtuneesta ja laittanut vastaanotetun standaarin kiertämään pöydissätutustuttavaksi. Standaarin vastaanottaminen vierailun yhteydessä on useimmiten perustunut vaih-toon, jossa vierailija on esittelynsä tai esittäytymisensä aikana luovuttanut ensin isäntäklubille oman 65
  • klubin standaarin. Toinen klubi voi lahjoittaa standaarinsa muustakin syystä kuin vierailun johdos-ta. Varsin monta standaaria Vantaan Rotaryklubi on vastaanottanut klubin ulkomaisilta vierailtasekä isännöimiltään vaihto-oppilailta, jotka sopivassa vaiheessa ovat asiaan kuuluvasti luovuttaneetlähettäjäklubinsa standaarin. Luovuttajia ovat olleet myös klubin itse lähettämät vaihto-oppilaatja kesävaihtoon osallistuneet nuoret sekä klubin suosituksesta Rotarysäätiön stipendilla ulkomaillaopiskelleet ja GSE-vaihtoon osallistuneet, jotka olivat ulkomailla oleskelunsa aikana vaihtaneet stan-daareja isäntäklubiensa kanssa. Historiansa aikana klubi on vastaanottanut yhteensä vähintään 350standaaria. Juhlallinen ja seisomaan nousten huomioitu tilaisuus viikkokokouksissa on ollut myös uuden jä-senen vastaanotto klubiin. Presidentti on kutsunut uuden jäsenen esille klubin eteen ja esitellyt hänet.Samalla presidentti on muutamin sanoin luonnehtinut niitä ihanteita, joihin uusi jäsen on jäsenyy-den hyväksyessään sitoutunut ja joiden mukaiseen toimintaan hänet nyt toivotettiin tervetulleeksi.Jäsenyyden tunnukseksi presidentti on kiinnittänyt vastaanotetun rintaan rotarymerkin sekä ojenta-nut hänelle Rotarya esittelevää materiaalia sekä klubin ohjelman ja jäsenmatrikkelin. Tämän jälkeenpresidentti on pyytänyt uutta jäsentä luonnehtimaan lyhyesti itseään sekä koulutus-, ammatti- japerhetaustaansa sekä harrastuksiaan. Kuvaus koskee ennen muuta parin viimeisen vuosikymmenenkäytäntöä. Klubiin sen perustamisen jälkeen ensimmäisinä otettujen uusien jäsenten vastaanotostamarraskuussa 1965 viikkoseloste kertoo lyhyesti: ”Aluksi veli presidentti toivotti klubimme uudetjäsenet tervetulleiksi klubiin ja heidän ensimmäiseen kokoukseensa. Uusista jäsenistä oli paikallaveljet Ahlman, Maikoski, Malmiranta, Sirén ja Tulosmaa. Veli Larjontie ei päässyt mukaan kesäyli-opistotouhujen vuoksi.” Kaiken kaikkiaan klubi on viikkokokouksissaan vastaanottanut yhteensä146 uutta jäsentä.Kokousasiat”Veli presidentin avattua kokouksen ja toivotettua vieraat tervetulleiksi, luki sihteeri viikkoselosteen,mikä sellaisenaan hyväksyttiin” (marraskuu 1965). Viikkoselosteet luettiin ja hyväksyttiin viikkoko-kouksissa alusta alkaen. Samoin useimmiten johtokunnan kokouksien ja klubineuvottelujen ym.vastaavat pöytäkirjat tai otteita niistä. Tapa lukea ja hyväksyä viikkoselosteet seuraavassa kokouksessajatkui 1960-luvun loppuun. Käytännöstä luovuttiin, kun selosteita alettiin seuraavalla vuosikymme-nellä monistaa ja koota kuukausiselosteiksi, jotka ennen pitkään jaettiin kaikille jäsenille. Internet-aikaan siirtyminen johti siihen, että selosteet on 2000-luvun puolella jaettu jäsenille sähköisesti.Vain yksi paperiversio edellisen kokouksen selosteesta on kiertänyt seuraavassa kokouksessa läsnä-olijoiden keskuudessa. Myös governorin kuukausikirjeet jaetaan nykyisin sähköisesti, ja kokouksissapresidentti esittelee kirjeen sisältöä vain tärkeimmiltä osin. ”Tärkeimpiin” esille otettaviin asioihinkuuluu perinteisesti klubin sijoittuminen läsnäolotilastossa ja erityisesti muihin vantaalaisiin klubei-hin nähden. Alkuvuosina governorin kuukausikirjeetkin luettiin kokouksissa ja keskusteltiin, joskusvilkkaastikin, sen sisältämistä klubin toimintaa koskevista tai sivuavista asioista. Jokaisen viikkokokouksen ohjelmaan sisältyy joukko tiedotusasioita. Ne voivat koskea hallituksenpäätöksiä, jäsenasioita, klubin ohjelmaa ja rotarytapahtumia sekä niihin ilmoittautumisia, komite-oiden tiedotuksia, kokouksessa jaossa olevaa materiaalia, klubin perimiä maksuja ja muita vastaaviaasioita. Myös yksittäinen jäsen saattaa tiedottaa tarpeellisiksi katsomistaan asioista. Osa ilmoituk-sia on vuosittain toistuvia, kuten esimerkiksi: ”Järvenpää-Kartanon Rotaryklubi järjestää Tuusulan66
  • kentällä 22.8.2002 alkaen klo 12 piirin 1420 Golftapahtuman. Pelimuoto: Stableford (Pistebogey)miehet max. 36 ja naiset max. 45 lyöntiä. Pelimaksu 45 euroa, johon sisältyy Greenfee ja pullakahvit.Ilmoittautumiset …” Yksittäisen jäsenen käyttämät puheenvuorot ovat tavallisimmin olleet tervei-siä ja kokemuksia matkoilta, tai koskeneet merkkipäivien viettoa tai tuoneet esille kiitokset niidenhuomioimisesta. Joskus ilmoituksiin on sisältynyt ”vakava huoli”. Maaliskuussa 1998 ”veli Rei-jo Mäkinen kertoi kadottaneen lakkinsa. Hän vetosi klubiveljiin sen löytämiseksi”. Kolme viikkoamyöhemmin ”veli presidentti otti vielä kerran esille veli Reijo Mäkisen lippalakin, joka mystisellätavalla vaihtui (Chicin naulakossa) pienempään, mutta laadullisesti parempaan malliin”. Myöhem-mät viikkoselosteet eivät kerro, löytyikö lakki koskaan. Kokousohjelma on tarjonnut jäsenille myös mahdollisuuden kertoa oman alansa tai harrastus-piirinsä ajankohtaisista tapahtumista ja kokemuksistaan. Erityisen ansiokkaasti näiden tietoiskujenantajana on toiminut Jaakko Aatolainen. Toukokuussa 1986 hän kertoi pyynnöstä Tshernobylinvoimalaonnettomuudesta. Veli Jaakon mukaan onnettomuus ei aiheuttanut suomalaisille todellistavaaraa. ”Mikäli säteily jatkuisi ilmasta mitatulla voimakkaimmalla tasollaan, saavutettaisiin ensim-mäinen riskiraja (200 r) noin 45 vuoden kuluttua. Viranomaiset eivät varoittaneet kansalaisia sätei-lystä siitä yksinkertaisesta syystä, että varoitusrajoiksi määrätyt arvot eivät ylittyneet. Myöhemminon selvinnyt, että säteily saapui ensin Ruotsiin, jonka viranomaiset syyttelivät suomalaisia tiedonsalaamisesta.” Muita hänen kommentoimiaan tapahtumia tai asioita ovat esimerkiksi olleet alkavanhirvenmetsästyksen kaatomäärät (lokakuu 1998), venäläisen sukellusvene Kurskin tuhoon liittyneetseikat ja niistä tiedottaminen (lokakuu 2000), syyskuun 11. päivän terrori-isku New Yorkissa (syys-kuu 2001) ja Irakin sodan ajankohtaiset kysymykset (maaliskuu 2003). Kyösti Jaakkola kommentoiNew Yorkin terrori-iskun talouteen kohdistuvia vaikutuksia samassa kokouksessa kuin veli Jaakkopuhui itse iskusta. Ajankohtaista tapahtumaa ovat valottaneet monet muutkin jäsenet. Bengt Westerling on kerto-nut faktoja Creutzfelt-Jakobin taudista eli niin sanotusta ”hullun lehmän taudista” kahdesti, maalis-kuussa 1996 ja huhtikuussa 2001. Hänen mukaansa taudin vastustaminen Brittein saarilla lyötiinlaimin, koska sen torjunta olisi ollut kalliimpaa kuin taudin kustannukset. ”Asian teki vakavaksihavainto, että taudilla olisi yhteys ihmisellä esiintyvään vaaralliseen aivosairauteen.” Veli Bengtinloppupäätelmä oli: ”Söisin brittilehmästä tehdyn pihvin, mutta en nauttisi aivouutetta, kuten erästunnettu suomalainen.” Lokakuussa 1995 Aarne Pehkonen kertoi maanviljelysuutisia maailmaltaja ”lohdutti” tiedolla, että pitkällä aikavälillä vilja ei riitä. Samoihin aikoihin Heikki P.S. Leivo tie-si kertoa, että kännykkäkuvapuhelimet ovat tulossa. Ehkä hiljentävin sanoma on kuitenkin tullutKalevi Usvalta, kun hän marraskuussa 1996 kertoi kokemuksistaan syyskuisen vakavan leikkauksenyhteydessä. Kahdesta ensimmäisestä leikkauksen jälkeisestä päivästä hänellä ei juuri ollut muistoja.Kokemus antoi aiheen kysyä: ”Miten varmoissa käsissä lienee ydinnappi Venäjällä ollut, kun Jelt-sin otti ohjakset takaisin heti leikkauksen jälkeisenä päivänä?” Veli Kalevin kokemusperäinen ohjekuului: ”Jos havaitsee epätavallisia fyysisiä reaktioita muuten normaalitilanteissa, on syytä hakeutuatarkastukseen.” Rotarykirjallisuuden mukaan jokaisen viikkokokouksen ohjelmaan tulisi periaatteessa kuulua”tuokio Rotarya”. Tuokion tavoitteena on, paitsi syventää jäsenten tietoutta Rotaryn tavoitteista,säännöistä ja toimintatavoista, välittää myös ajankohtaisia uutisia rotarymaailman tapahtumista.Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksien ohjelmaan ”kolme minuuttia rotarya” -tietoiskut tulivat jokeväällä 1964. Ensimmäisen tietoiskun antoi tuleva presidentti Tauno Markkula kertoessaan huh-tikuussa pidetyn piirineuvottelun tuloksista. Seuraavan rotaryvuoden suunnitelmien yhteenvedossa 67
  • ”Presidentens planer och kommentarer” todettiin, että ”kolme minuuttia rotarya on otettu sään-nölliseen käyttöön”. Säännöllisinä, keskimäärin kerran kuukaudessa annettuina ohjelmanumeroinane ovat myös säilyneet viikkokokousten ohjelmissa joitakin 1970- ja 1980-lukujen vuosia lukuunottamatta. Tietoiskujen antamisesta ovat vastanneet pääsääntöisesti komiteoiden edustajat, tavalli-simmin puheenjohtaja, sekä joskus myös klubin toimihenkilöt. Hyvin usein kolmeminuuttinen onsisältänyt komitean toimintasuunnitelman esittelyn, mutta yhtä hyvin se on voinut olla syventäväesitys joistakin rotarytoiminnan perusteista. Esimerkiksi marraskuussa 1995 rotarysäätiöasiamiesKari Kuusela esitti tiiviin ja asiallisen selvityksen Rotarysäätiön toiminta-ajatuksesta ja toiminta-muodoista, ja kuukautta myöhemmin Mikko Vesa läsnäolo- ja toveruuskomitean edustajana pohtiaitoa rotariutta elämänasenteena. Ohjelma- ja rotarytietouskomitea on pyrkinyt rytmittämään tie-toiskujen aihepiirit rotarykuukausien teemojen mukaan. Feedbackkatsaukset eli palaute komiteoiden toiminnasta ja saavutuksista tulivat viikkokokoustenohjelmaan vuonna 1976–1977. Silloin komiteoiden tuli antaa lokakuun loppuun mennessä välira-portti toiminnastaan. Vuosittain säännöllisinä viikkokokousohjelmaan sijoittuvina ohjelmatapah-tumina katsaukset pysyivät vuosina 1994–2000 sekä 2002–2003. Myös ”kolmeminuuttiset” ovatvoineet sisältää palautetta asianomaisen komitean työskentelystä. Katsauksessaan komitea teki selväärotaryvuodelle laadittujen suunnitelmien toteutumisesta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.Raportit osoittivat, että jokavuotiset tavanomaiset tavoitteet, kuten ohjelman toteutuminen, vierai-lujen ja teatterikäyntien järjestämien, stipendien myöntäminen ja usein jäsenmäärän lisääminenkin,onnistuttiin turvallisesti toteuttamaan. Joskus katsauksiin sisältyi todellisia saavutuksiakin. Touko-kuussa 2003 Juha Tammivuori saattoi yhteiskuntapalvelun katsauksessa kertoa klubin tuloksen yh-teisvastuukeräyksessä kattaneen peräti 17 % Tikkurilan seurakunnan koko keräystuloksesta. Siltikatsaukset osoittivat usein, että toimintasuunnitelmia laadittaessa tavoitteita oli asetettu liikaa taiettei niillä alun alkaenkaan ollut riittäviä täyden onnistumisen edellytyksiä. Viikkokokousten ego-esitykset käynnistyivät johtokunnan päätöksellä maaliskuussa 1964: ”Oppi-akseen paremmin tuntemaan toisensa, klubin jäsenet suorittavat lyhyen esittelyn itsestään ja niistäjokapäiväisistä askareista, joiden parissa työskentelevät, joka toisessa viikkokokouksessa – kunnesesittely on jokaisen klubin jäsenen kohdalta suoritettu – noudatetaan tätä tapaa. Vastaavasti joka toi-nen viikko kuullaan esitelmä, ellei toisin määrätä.” Parina alkuvuotena ja myöhemmin silloin tällöinlyhyiksi ajoiksi elvytettyinä esitykset olivat itsenäisiä parin kolmen minuutin ohjelmanumeroita,joissa jäsenet tavallisesti aakkosjärjestyksessä esittelivät itsensä ja taustansa. Pysyviksi viikkokokouk-sen ohjelmaan esitykset jäivät vuonna 1994–1995. Ero aikaisempaan käytäntöön oli siinä, että nytitsensä esitteli illan esitelmöitsijä varsinaisen esitelmänsä alussa. Oman henkilöhistorian kertominenego-esityksen sisältönä on juuttunut siinä määrin vahvaksi tavaksi, että joidenkin presidenttien pyr-kimykset ohjata niitä välillä omien harrastusten luonnehdinnaksi tai tulevaisuuden suunnitelmien jatoiveiden kuvailuksi ovat jääneet puolitiehen.EsitelmätViikkokokouksen tärkein ohjelmanumero on jäsenten vuorollaan pitämä esitelmä. Se on yleensä luo-kite-esitelmä tai -alustus, jossa puhuja valottaa jotakin omaan ammattialaansa liittyvää kysymystä.Esitelmän aihe voi nousta muustakin puhujan elämää tai harrastuspiiriä koskevasta mielenkiintoi-sesta seikasta. Esitelmöitsijäksi klubi tai jäsen voi kutsua myös ulkopuolisen luennoitsijan. Vantaan68
  • Rotaryklubissa esitykset ovat kestäneet tavallisimmin 15–30 minuuttia, minkä jälkeen on kuullunpohjalta keskusteltu ajan sallimissa puitteissa. Runsaan neljänkymmenen vuoden aikana klubin va-jaassa 2000 viikkokokouksessa on kuultu yhteensä yli 1600 esitelmää. Niistä yli 1300 on ollut omienjäsenten pitämiä. Klubikokouksissa vierailleita luennoitsijoita on ollut noin 300. Heidän pitämiensäluentojen lisäksi tulevat ne esitykset, jotka isännät ovat pitäneet klubin lukuisissa vierailukohteissa.Klubissa on ymmärretty ja nähty koko sen olemassaoloajan korkeatasoisten ja mielenkiintoistenesitelmien suuri merkitys klubihengen kehitykselle ja jäsenten osallistumisaktiivisuudelle. Vantaan Rotaryklubin historian esitelmien sarja alkoi itse asiassa filmin esityksellä. Klubin toises-sa viikkokokouksessa 18.11.1963 presidentti Teijo Wesamaa ”näytti Siporexin valmistusta ja käyttöävalaisevan filmin, minkä johdosta keskusteltiin”. Ensimmäisen varsinaisen esitelmän piti seuraavassakokouksessa Raimo Palonen aiheesta ”Kilpailu pääomasta – aikamme tunnus”. Siinä hän käsittelitoisaalta rahalaitosten keskenään ja toisaalta rahalaitosten ja valtion käymää ankaraa kilpailua kan-salaisten säästövaroista. Loppupäätelmänä esitelmöitsijä lausui: ”Olkoonpa tuleva kehitys millainentahansa, niin siitä voitaneen olla samaa mieltä, että kaikki kansamme korkeampaan säästäväisyyteentähtäävät pyrkimykset – tulkootpa ne minkä pankin taholta tahansa – merkitsevät tien raivaamistakohti korkeampaa elintasoa. Niin kauan kuin näin tapahtuu, on jokaisella pankilla oma olemassa-olon oikeutensa.” Klubin jäsenkunnan vahva insinööritieteiden edustus tuli selvästi näkyviin ensim-mäisen toimintavuoden esitelmien aiheissa. Noin 42 % esitelmistä käsitteli teknisiä aiheita, kutenbetonin tärkeyttä ja sen käyttöä rakennusmateriaalina, keraamisesta tiiliteollisuutta, alumiinia, tele-visiota tai jotakin muuta vastaavaa. Esitelmät ovat laajentaneet ja syventäneet merkittävästi jäsenten tietämystä niin sivistysperin-töön, yhteiskunnan kehitykseen kuin ajankohtaiseen tapahtumaankin liittyvissä asioissa. Ovatpa ne jossain määrin valottaneet tulevaisuudenkin näkymiä. Gunnar Anderssonin esityksestä läs- nä olleet saivat heinäkuussa 1965 tietää, että sana ”apotheke” merkitsi alun perin viiniva- rastoa ja ”apothekarius” viinivarastonhoitajaa. ”Hieman surumielisen häivähdyksen esitelmä kuitenkin sai todetessamme, että muuttuneen maailman ja apteekkilaitokselle annettujen, yhä lisääntyvien velvollisuuksien vuoksi sen varsinainen, alkuperäinen tehtävä on tyystin jäänyt toisarvoiseen asemaan.” Taiteesta ja tai- teen tuesta puhuessaan Tapani Jokela kertoi (toukokuu 1988), että Jean Sibelius istui mie- luimmin liikemiesten joukossa, koska taiteili- jat puhuivat aina rahasta. Kaj Ahlmanin mu-Jaakko Aatolainen (presidentti 1999–2000) on tullut kaan (lokakuu 1970) huumausaineiden käyttöklubin piirissä tunnetuksi muun muassa vaikuttavista urheilijoiden keskuudessa oli tavanomaista joja mieliinpainuvista esitelmistään sekä ajankohtaiseentapahtumaan liittyvistä tietoiskuistaan. Klubi palkitsi veli 1970-luvun alussa: ”Doping on hyvää vauhtiaJaakon lukuisista muistakin ansioista kesäkuussa 2001 leviämässä amatööriurheiluun; kaikki keinotHämeenkylän kartanossa pidetyssä puutarhajuhlassaPHF-arvolla ja -tunnuksilla, jotka hän kuvassa vastaan- tulosten saavuttamiseen käytetään. Käyttö onottaa presidentti Björn Backmanilta. tullut yleiseen tietoisuuteen myös muutamienKuva: Matti Jakonen. kuolemantapausten johdosta. Käytetyt aineet 69
  • ovat joko hormoneja tai keskushermostoon rauhoittavasti tai kiihottavasti vaikuttavia, joiden vaiku-tus voimistuu erityisesti lämmön lisääntyessä. Happivaraston lisääminen on niinikään yleistä. Do-pingin suurin vaara on tottuminen.” Tulevaisuutta luodanneen Kalervo Virtasen alustus ”Koulutänään ja huomenna” (marraskuu 1971) ”viritti odotetusti sellaisen keskustelun peruskoulun tii-moilta, ettei puheenjohtajana toiminut veli Strömsholm aikonut saada kokousta päättymään vieläsen kestettyä jo kaksi ja puoli tuntia.” Esitelmien aiheet ovat kattaneet monipuolisesti yhteiskunta-, kulttuuri- ja elinkeinoelämän erisektoreita ja niillä harjoitettua toimintaa. Klubi on kuullut oppikirjanteon ongelmista (Pertti Vii-tanen, maaliskuu 1979), maanrakennuskoneiden kaupan näkymistä (Juhani Pyykkönen, huhtikuu1983), sähköurakoinnin kehitysnäkymistä (Terho Häkkinen, lokakuu 1986), yhteiskuntasopimuk-sesta (Kari Purhonen, elokuu 1991), kansainvälisestä yhteistyöstä Maanmittauslaitoksessa (MarttiHautala, huhtikuu 1995), näkökulmista suomalaisten esihistoriaan (Seppo Liukko, kesäkuu 1998),tasa-arvosta peruskoulussa (Airi Kansanen, elokuu 2000), luun tiheyden mittauslaitteista ja osteo-poroosista (Sakari Honni, kesäkuu 2003) ja siitä, mitä sukunimi kertoo (Antti Puhakka, toukokuu2005) sekä sadoista muista aiheista. Joulukuussa 1987 Tauno Lonka pohti perusteellisesti kysymystä” Kehittyykö ihminen biologisesti?” Hänen mukaansa perinnöllistä kehitystä on vaikea määrittää.”Kehitys tapahtuu lähinnä kahden sukupolven välillä. Eläinkunnassa luonto valitsee parhaimmat,mutta ihmiskunnassa heikoimmassa asemassa olevat lisääntyvät eniten. Kulttuuriyhteiskunnassa me-nee huonompaan suuntaan – syynä tähän on mm. sairauksien periytyminen. Vauraat ja älykkäätpitäisi saada lisääntymään enemmän. Tavoitteeksi pitäisi asettaa se, että ihminen tulisi perinnöllisestiterveemmäksi.” Yksi useimmin toistuvista aiheista vuosien varrella on ollut ”Taloudellinen katsaus”. Jotkut esitykset ovat jääneet tai tullevat jäämään klubin jäsenten mieliin todellisina elämyksinä.Klubin ”korpifilosofi” Aarne Pehkonen on ”laittamattomilla ajatuksillaan maailman menosta ja sii-hen vaikuttavista tekijöistä” antanut useaan kertaan mieliin painuneita pohdinnan aiheita. Viimeksihän pysähdytti klubisisaret ja -veljet maaliskuussa 2005 pohdinnoillaan yhteiskunnan tämän hetkenkeskeisten ongelmien taustoista. Veli Aarne katsoi, että ongelmia aiheuttivat muun muassa puoli-totuudet (”Kyllä rehellisten valheiden kanssa pärjää”), poliittinen liturgia, älyllinen epärehellisyys(tilastojen manipulatiivinen käyttö), oikeudet ilman velvollisuuksia, ”Kaveria ei jätetä” -asenteenvaihtuminen muotoon ”Kaverille ei jätetä”, kieroutunut solidaarisuus, yhden asian liikkeet, piittaa-maton liikennekäyttäytyminen sekä ”Minulle tässä, heti ja nyt” -asenne. Mieleen jäänyt oli myösAarne Pehkosen ja Pirjo Rantaniemen joulukuussa 2004 käymä vuoropuhelu aiheesta ”Mitä Rotaryon minulle?” Vaikka osa keskustelussa esitetyistä ajatuksista olikin pitkään liikkeessä mukana olleilletuttuja, niiden esittämistapa teki ne jälleen ”tuoreiksi”. Esitys tiivistyi kiteytymiksi: ”Rotary tarjoaamielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä kokeilla siipiensä kantavuutta”, ”Rotarius ei antamalla vähene”ja ”Olen saanut paljon; mitä olen pystynyt antamaan?” Unohtumattomana klassikkona voitaneen pitää Jaakko Aatolaisen ”Sibelius-sarjaa”. Veli Jaakkokirjoittaa viimeisen Sibelius-esityksensä esipuheessa: ”Sibelius on kuin Mannerheim, yhtä vaikei-ta lähestyttäviä molemmat, mutta samalla yhtä haastavia ja mielenkiintoisia. Me kaikki tiedäm-me molemmista suurmiehistämme jotakin, mutta pintakiillon alle pääseminen on todella vaikeata.Kumpikin tuo mieleemme erittäin ylevän, jopa monumentaalisen kuvan. On todella paneuduttavaasiaan, ennen kuin sen takaa löytyy inhimillinen ihminen, jolla on oikeus myös heikkouksiin.” Se,että veli Jaakko on todella paneutunut Sibeliuksen henkilöhahmoon ja tuotantoon, käy selvästi ilmihänen kummastakin Sibelius-esitelmästään. Marraskuussa 1986 hän esitti klubille musiikkinäyt-tein katsauksen Jean Sibeliuksen elämään ja sävellystyöhön. Jotkut silloin mukana olleista palasivat70
  • myöhemmin useaan otteeseen aiheeseen ja toivoivat siitä uusintaa. Toive toteutui huhtikuussa 2003musiikkitermein ilmaistuna da capo, tosin voimakkaasti uusitussa ja syvennetyssä muodossa. Puhe,kuvat ja musiikki integroituivat esityksessä eheäksi kokonaisuudeksi, joka hiljensi sisar- ja veljesjou-kon aveceineen Tikkurilan lukion uuden koulurakennuksen auditoriossa aitoon taide-elämykseen.Veli Jaakon esityksen jälkeen Juha Tammivuori lahjoitti hänelle Osmo Vänskän johtaman SinfoniaLahden Sibelius-levytyksen The Tempest – Myrsky, joka ilmestymisvuotenaan 1993 niitti mainettaPariisissa ja tuli palkituksi paikallisen musiikkiakatemian (Academic Charles Cros) toimesta ”Vuo-den orkesterilevytyksenä”. Vaikuttavia ja mieleenpainuvia ovat olleet myös monet muut Jaakko Aatolaisen esitykset, esimer-kiksi hänen presidenttivuoden puheensa Suomen Itsenäisyydelle klubin itsenäisyyspäivän juhlassa1999 tai esitelmänsä ”Kuka oli Yrjö Jylhä?” kesäkuussa 2000. Esitykset liittyivät talvisodan päätty-misen 60-vuotisteemaan, jonka puitteissa sodan muistoa vaalittiin myös presidentin esittämin YrjöJylhän runoin. Vuoden toimintakertomuksessa veli Jaakko luetteli esittämänsä runot seuraavasti:”Esitin sodan alkua käsitelleeseen esitelmään liittyen runon ’Idästä tuulee’, joulukuussa ’Niin vai-keaa’, joulujuhlassa jouluaiheisen ’Pyhä yö’, helmikuussa todellisiin tapahtumiin perustuvan runon’Kaivo’ ja sodan käsittelyn päätteeksi runon ’Hyvästi Kirvesmäki’. Vuoden viimeisessä kokouksessakerroin lyhyesti Yrjö Jylhän elämästä ja tuotannosta sekä esitin hänen viimeisen runonsa ’LauluKuujärvestä’.” Kokouksen sihteerinä toiminut Taisto Kuronen kirjoitti viikkoselosteeseen: ”Esityspäätti hienolla tavalla Jaakon presidenttivuoden.” Joskus asiapitoiset esitykset ovat sisältäneet keventäviäkin tiedonhelmiä. Erkki Reittilä, klubin”riemukas ilopilleri”, jakoi syyskuussa 1971 parhaimpaan sieniaikaan tietoa sienistä ja niiden myr-kyllisyydestä. Hänen mukaansa ”erittäin luotettava tapa tämän (myrkyllisyyden) toteamiseksi on mo-nissa perheissä jo traditionaaliseksi muodostunut koe, jossa anopille syötetään sieniä. Mikäli anoppitulee vihreäksi, saa pyörrytystä, menee tajuttomaksi tai onnellisimmassa tapauksessa kuolee, on sienimuille perheenjäsenille syötäväksi kelpaamaton.” Veli Erkki horjutti myös vakavasti perinteistä kas-vien luokitusta: ”Päätellen varsinaisista asiantuntijoiden lausunnoista, sieni on vesikasvi, varsinkinpesusieni, mutta muutkin, koska ne kasvavat kuin sienet sateella ja juovat kuin sienet, mikä varmastion mahdotonta ilman vettä.” Kesäkuun 1985 alussa esityksessään ”Ajankohtaista keväästä” BengtWesterling osoitti, että kysymys ”muna vai kana” on oikeassa muodossaan ”muna vai sisilisko”. Hänkertoi matelijoiden jakaantuneen paleotsooisella kaudella noin 200 miljoonaa vuotta sitten maassapysyviin ja lentoon lähteviin. Lentoon lähtevistä kehittyivät linnut eli lintu on lentävä sisilisko. ”Lo-puksi veli Bengt totesi keväästä seuraavaa: se merkitsee hyttysiä, nokkosia, allergisille piinakautta,Pohjanmaalla tulvia ym. Yksi sääntö pätee kuitenkin kevääseen: kevät on aina myöhässä.” Vuoden 1982–1983 ohjelmatoimikunta oli joutunut ”määräämään” joidenkin jäsenten esitelmi-en aiheet, koska nämä eivät olleet ajoissa tehneet omia ehdotuksiaan. Bengt Westerling oli saanuttehtäväkseen vastata kysymykseen ”Miksi kissat naukuvat maaliskuussa”. Aihe ei veli Bengtin mie-lestä ollut mukava, mutta hän halusi valmistautua huolella ja esitti käytössään olevalle informaa-tiojärjestelmälle hakusanat ”kissa, naukuu, maaliskuu”. Vastauksena oli vain kysymysmerkki. Näinollen hän joutui turvautumaan käsikirjastonsa antimiin. Viikkoselosteen mukaan veli Bengt katsoiesitelmässään kissalla tarkoitettavan ”meille niin tuttua kotikissaa. … Naukuminen onkin sitten jomonikäsitteisempi, koska Suomessa se kirjoitetaan Miau, Ruotsissa Mjau, Ranskassa Meauee ja ra-pakon takana Meaow. Japanin ja itänaapurin tekstejä ei ainakaan tällä sihteerin käytössä olevalla kir-joituskoneella kirjoiteta. Maaliskuun pitäisi käsitteenä miespuoliselle henkilölle olla selvä.” Esitelmäkatsottiin ansiokkaaksi. Joskus esitelmät olivat niin mukaansa tempaavia, että sihteeritkin unohtivat 71
  • tehtävänsä. Niin kävi muun muassa Yrjö Teräväiselle helmikuussa 1964. Hän kykeni kuulemastaankirjaamaan viikkoselosteeseen vain lyhyesti: ”Erittäin pirteän ja hauskan luokite-esitelmän säveltai-teen alalta piti veli Aulis Sallinen, jossa hän käsitteli säveltäjän asemaa entisajan ja nyky-yhteiskun-nassa. Valitettavasti sihteeri kuunteli veli Sallisen esitelmää niin tiiviisti, että muistiinpanot jäivättekemättä.”Vierailevat luennoitsijatNoin 300 vierailleen luennoitsijan joukkoon mahtuu lukuisia tunnettuja politiikan, talouselämän,kulttuurin ja tutkimuksen edustajia. Heitä ovat mm. Matti Aura (Talousvuosi 1995, joulukuu1994), Erkki Harjama (Sään ennustamisesta, toukokuu 1979), Heikki Häiväoja (Ympäristön ja elä-mämme köyhtyminen, marraskuu 1981), Eeva Joenpelto (Mitä kirjailija todella tekee, 1976), OkkoKamu (Musiikki työnä, syyskuu 1973), Pentti Kaskipuro (Grafiikka, joulukuu 1981), Jussi Linna-mo (Kansainvälinen apu YK:n merkeissä, huhtikuu 1971), Olavi Mattila (Idänkauppa, marraskuu1964), Aimo Pajunen (Etykistä runsas vuosi, syyskuu 1976), Vilho Siivola (Aleksis Kiven huumori,lokakuu 1966) ja klubin entinen jäsen Aulis Sallinen (Musiikki työnä, syyskuu 1973). Luennoitsi-joina ovat esiintyneet myös muutamat ulkomaalaiset. Kaukaisimmat heistä lienevät professori G.S.Puri Ghanasta (Rotary Ghanassa, heinäkuu 1966) ja diplomi-insinööri Uttan Sood Intiasta (Jooga,marraskuu 1970). Kenraaliluutnantti A.E. Martola kertoi joulukuussa 1976 mieliin painuvalla tavalla valtiollisenitsenäistymisemme ja sen ratkaisuvuosien tapahtumista ja valtiollisesta tilanteesta. Erityisen järkyt-tävänä hän piti itsenäistymisen kallista hintaa – taistelua omia kansalaisia vastaan. Kaksikymmentävuotta myöhemmin tohtori Ele Alenius luonnehti Suomen asemaa kansainvälisen kylmän sodanpuristuksessa. Maisteri Hilkka Pietilä kuvasi kesäkuussa 1977 YK:n roolin korvaamattomaksi: ”Eivoitaisi kuvitella toimintaa nykypäivän maailmassa ilman tällaista yhteistä foorumia. YK:n poliitti-nen rooli on vuosien mittaan supistunut suhteessa muuhun toimintaan. Sosiaalisen ja taloudellisentoiminnan osuus on voimakkaasti paisunut.” Vuoden 1999–2000 aikana tuli kuluneeksi 60 vuottatalvisodan alkamisesta ja päättymisestä. Aihepiiriin liittyen tutkijat Sampo Ahto ja Matti Lukkarivalottivat talvisodan yleispoliittista taustaa ja voimasuhteita sekä asekätkennän syitä ja seurauksia.Vuoteen sijoittuneet millenium-juhlallisuudet suuntasivat katseet voimakkaasti tulevaisuuteen. Sitätarkastelivat mm. Pekka Visuri, Pekka Tarjanne ja Antti Potila esitelmissään turvallisuuspolitiikantulevaisuuden näkymistä sekä tietoliikenteen ja lentoliikenteen tulevaisuudesta. Klubin entinen jä-sen, kenraaliluutnantti Olavi Jäppilä on käynyt kahdesti, elokuussa 2001 ja marraskuussa 2004,”antamassa” puolustuspoliittisen selonteon klubille. Klubin toiminta-alueen, Helsingin maalaiskunnan, Vantaan kauppalan ja Vantaan kaupungin,talous ja kehitysnäkymät ovat luonnollisesti aina kiinnostaneet jäsenistöä. Aika ajoin kunnan ylinjohto on käynyt pyydettynä antamassa ajankohtaisen tilannekatsauksen. Toukokuussa 1965 kun-nanjohtaja Lauri Lairala selvitti hankkeita maalaiskunnan muuttamiseksi kauppalaksi. Hän piti epä-mielekkäänä anoa kuntamuodon muutosta, koska ”uuden lainsäädännön mukaan vuoden vaihteessatulevat katoamaan nekin kauppalaan liittyvät edut, jotka vielä tänään ovat voimassa, kun taas haitatpysyvät entisinä”. Sihteeri Simo Raassina ilmaisi klubin kannan asiaan viikkoselosteen toteamuksel-la: ”Olimme kaikki kiitollisia Lions-veli Lairalan päättäväiseen vastarintaan kauppalahankkeissa.”Runsaat kaksi vuosikymmentä myöhemmin, lokakuussa 1985, kaupunginjohtaja ja klubin kunnia-72
  • jäsen Lauri Lairala kertoi, että veroäyrin korotukseen kohdistuu suuri paine, koska joukkoliikenne-menot kaksinkertaistuvat ja koulurakentamisohjelma ja Peijaksen sairaalan rakentaminen lisäävätkuluja. Kaupunginjohtaja Erkki Rantala vakuutti marraskuussa 1998 korkean teknologian yritystenlöytäneen Vantaan. Aviapolis lentoaseman ja Tikkurilan välillä tulee synnyttämään mahdollisestijopa 20 000 uutta työpaikkaa. Avainkysymys hänen mukaansa oli, että koulutus- ja asuntopolitiikkahoidetaan jatkossa kunnolla. Hieman pessimistisempi oli Vantaan talousjohtaja Anders Kaustisen,klubin entisen jäsenen, viesti marraskuussa 2002. Hän totesi kunnallistalouden saavuttaneen taite-kohdan ja kääntyvän laskuun, joka jatkuu edelleen seuraavina vuosina. Kiristyvän taloudellisen tilanteen synnyttämässä ahdistuksessa tasaisesti nousevan keski-iän krii-sissä sinnittelevä klubi sai vahvistusta itsetunnolleen, kun professori Pekka Huuhtanen vakuutti lo-kakuussa 2002 ikääntyvän työvoiman olevan arvossaan. Arvon ja kunnon säilyttämiseksi KaleviUsva hankki joulukuussa 2003 suksien ja voitelun asiantuntijan Kari Vilhusen Keravan Urheilijoistavastaamaan kysymykseen ”Miks’ ei suksi luista/Oikeat voiteet”. Matti Jakonen osoitti epäluotta-muksensa pelkän hiihdon keinoin tapahtuvaan kunnon ylläpitämiseen ja kutsui rotaryveli TaistoHintsasen Vantaa Airport Rotaryklubista esittelemään jokakesäistä Sulkavan soutua ja houkuttele-maan veljiä ja sisaria osallistumaan siihen. Kiitettävästi klubiveljistö on osoittanut huomiota myös niin sanotun heikomman, todellisuudessavahvemman (kirjoittajan näkemys) sukupuolen elämän tilanteisiin. Sitä osoittavat vierailevilta asian-tuntijoilta pyydetyt esitykset aiheista ”Vesisynnytyskö paras” (kätilö Marja-Leena Vesterinen 2002),”Upseeriksi naisena” (kadetti Titta Lindqvist 1997) ja ”Naispappeus Suomessa”. Esitelmässään tou-kokuussa 1985 kirkkoherra Erkki Sovijärvi näki naispappeudessa muutamia käytännön ongelmia:Nainen saattaa hallita miestä viehätysvoimallaan, äitiyslomat on hoidettava tilapäisvoimin, naisenääni ei kuulu selvästi eivätkä naiset tule toimeen keskenään. ”Naispappeus hyväksytään meilläkinennen pitkää, mutta meillä edetään rauhallisemmin kuin Ruotsissa. … Naispappeus ei tuo mitäänmullistuksia, sillä on olemassa sopivan tyyppisiä naisia papin virkaan.” Vuotta paria myöhemminnaispappeus oli tosiasia Suomessa. Klubin alkuvuosina sihteereillä oli tapana kiittää kirjeellä vierailevia luennoitsijoita. Simo Raas-sinan kiitoskirjeet ylsivät joskus suorastaan kaunopuheisuuden tasolle: ”Tulemme pitämään Teidätmielessämme tarvitessamme apua kotimaan matkailussa. Vastaanottakaa, maisteri Nyström, vilpitönihailumme vakuutus.” Maisteri Margareta Nyström Aero Oy:stä vieraili marraskuussa 1966 kerto-massa kotimaan matkailusta ja oli ensimmäinen klubissa esiintynyt naisesitelmöitsijä. Kiitoskirjeetovat välillä unohtuneet pitkiksikin ajoiksi. Joulukuussa 1999 hallitus päätti, että ulkopuoliselle esi-telmöitsijälle lähetetään jälleen kiitoskirje ja esitelmäpäivän viikkoseloste.Kokouksen päättäminenKlubin alkuvuosien viikkoselosteiden viimeiset rivit kuvaavat osuvasti kolmea erilaista tilannetta ko-kouksen viime minuuteilla ja päättymishetkellä. Ensimmäinen ja ehkä tavanomaisin tilanne ilmeneeseuraavasta: ”Esitelmän johdosta keskusteltiin ja puheenjohtaja kiitti esitelmän pitäjää sekä julistikokouksen päättyneeksi” (27.1.1964). Esitelmä oli siis synnyttänyt keskustelua. Seuraavat kuvauk-set esittävät toisen mahdollisuuden: ”Alustuksen johdosta syntynyt keskustelu oli niin vilkas, ettäolisimme vieläkin täällä yhtä soittoa, jollei kabinettia olisi ollut tyhjennettävä klo 18.30 mennessä”(28.9.1964) tai ”Aika loppui jälleen kesken, vaikka ns. ’ammatti- tai himokysyjät’ eivät olleet läsnä”. 73
  • Toisinaan esitelmä tai alustus on todella johtanut siinä määrin runsaisiin puheenvuoroihin, ettäpresidentin on ollut pakko rajoittaa niitä tai suorastaan keskeyttää keskustelu ajanpuutteen vuok-si. Kolmas ja ehkä harvinaisin tilanne on tyystin keskustelematon: ”… keskustelua ei kuitenkaansyntynyt johtuen esitelmän kaikkia puolia valottavasta sisällöstä sekä ajan puutteesta” (8.11.1965).Keskustelun vähäisyys tai sen suoranainen puuttuminen on joskus jättänyt aikaa jäljellekin, jolloinkäytettävissä olevat minuutit on voitu kokouksen lopettamisen asemasta täyttää esimerkiksi seuraa-vasti: ”Kun aikaa vielä oli, veli Esko (Heinonen) kertoi laihialaisjutun: Laihialaispoika oli vast’ikäänkihlannut morsiamen ja kysäisipä samantien: ’Mistäs kukista sä tykkäät?’ Tähän flikka: ’Eihäm meitänyt viälä vihiitä’. ’Mä kysynkin vaan, että tierän ostaa siämenet.” (22.7.1976). Vuosien 2002–2004 presidentit Esko Kaarna ja Jorma Helanen liittivät tavanomaisten lopetus-sanojen ”Kokous on päättynyt” edelle mietelauseet, jotka oli lainattu samoista lähteistä kuin koko-uksen avaukseenkin valitut. Tauno Longan ajatus ”Humala luo illuusion älykkyydestä” päätti klubinvierailun Alkon pääkonttoriin Tikkurilan Heidehofissa tammikuun lopulla 2003. Hyvin vaikuttaviaja mieleen painuneita olivat ne lopetukset, joissa Jaakko Aatolainen vuonna 1999–2000 päätti ko-kouksen Yrjö Jylhän runoon.Kesäajan ohjelmaKlubin viikkokokousten ohjelmaan ei kesäaikana 1960- ja 1970-luvuilla sisältynyt esitelmiä. Nekorvattiin keskustelemalla ajankohtaisista asioista, mikäli klubi ei suorittanut tehdas-, yritys- taimuuta vastaavaa käyntiä muualle. Vuonna 1967 klubi päätti kokeilla heinäkuun ohjelmana keskus-teluja kokouksen alussa sovitusta aiheesta ilman alustuksia. Jos aihe jäi epätäydellisesti käsitellyksi,annettiin jollekulle tehtäväksi alustaa kysymys uudestaan myöhemmin syksyllä. Niinpä heinäkuuntoisessa kokouksessa Gunnar Andersson toi keskustelun kohteeksi nuorisokysymyksen. ”Veli UunoSaarinen totesi rakentavassa puheenvuorossaan, että nykyajan aikuiset ovat laiskoja. Heillä ei olemukamas aikaa ohjata nuorten vapaa-ajan viettoa, vaan kaikki kulkevat salkku kainalossa paikastatoiseen. Tässä olisi kovasti töitä rotareille yhdessä leijonien kanssa. Veli Erkki Veräjänkorva lausui,että kunta tukee nuorisotyötä taloudellisesti ja ohjaa niitä. Mutta kunnan tuki edellyttää aina, ettäon olemassa yhdistyksiä ja vapaaehtoista toimintaa.” Seuraavassa kokouksessa Eino Jamalainen pro-vosoi aiheeksi turismin kysymällä ”Tarvitaanko Suomeen turisteja?” Keskustelu kääntyi kuitenkinnopeasti kysymykseksi Helsingin maalaiskunnan virkistysalueista. Reino Maikoski tiukkasi, miksikunnassa ei ole leirintäaluetta. Tähän Eino Sirén vastasi: ”Kunta on ostanut Kuusijärven alueen kun-talaisten ulkoilualueeksi, mutta alue on luonnonsuojelualue eikä sinne saa rakentaa mitään laitteitatai edes kunnostaa sitä ulkoilualueeksi ainakaan toistaiseksi.” Kesällä 1969 keskustelun kohteina olivat lomasuunnitelmat ja -kokemukset, ja vuotta myöhem-min käsiteltiin ainoastaan juoksevat asiat. Juoksevien asioiden turvin edettiin seuraavatkin kesät.Klubineuvottelu toukokuussa 1979 päätti, että heinäkuu on ohjelmaton. ”Elokuussa käsitelläänajankohtaista ja varsinainen ohjelma lähtee käyntiin syyskuussa.” Kesän kehnoin kokemus oli ko-kouksen teemana elokuun 1982 alussa. Olli Virtanen kertoi hankkineensa syksyllä moottoriveneen,jonka myyjän vakuuttelun mukaan piti olla täydessä lähtökunnossa. ”Vesillelasku onnistui täysinja laiturista irtoaminenkin sen jälkeen, kun jäähdytysjärjestelmän venttiilit oli avattu ja vesi pääsijäähdyttämään moottoria. Neitsytmatka ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun moottori otti ja pysähtyi.Pysähtymisen syyksi osoittautui polttoaineen loppuminen. … Tulipa tehtyä lupaus siitä, että poltto-74
  • aineen määrä on tarkistettava riittävän usein.” Sulo Kosuselle auton huollattaminen oli tehnyt pikkutepposet, kun autoa ei saanutkaan samana päivänä ulos huollosta. Ongelmaksi muodostui se, ettäkaikki mukaan otettavat tavarat olivat auton peräluukussa. Veli Sakari (ilmeisesti vierailija) kertoisaaneensa puiden pilkkomisessa rotariapua. Työn loppuunsaattamisessa kyllä tarvittiin rotaryhuu-moriakin, kun kaikki oksaisimmat pölkyt olivat jääneet halkomatta. Rotaryklubin järjestysmuodon tarkistukset 1990-luvun alussa palauttivat viikkokokousten ke-säajan ohjelman normaaliksi, kun parhaan loma-ajan vähän osallistutut kokoukset voitiin jättääpitämättä. Tarkistuksethan sallivat vuodesta 1991 alkaen kahden ja vuodesta 2002 alkaen kolmenperättäisen säännöllisen viikkokokouksen pituisen kesätauon. Enemmän tai vähemmän keinotekoi-siin ohjelmajärjestelyihin ei enää tarvinnut turvautua. Silti viikkoselosteista löytyy noiltakin vuosiltamainintoja kesälomasuunnitelmien ja kokemusten pohdinnoista.4.4 YRITYS- JA TYÖPAIKKAKÄYNNITOsa Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksista on toteutettu yritys-, työpaikka- tai muina vastaavi-na käynteinä. Nämä noin 140 vierailua ovat pääasiassa suuntautuneet pääkaupunkiseudun ja senlähiympäristön teollisuus-, liike- ja oppilaitoksiin, mutta joukkoon mahtuu myös lukuisia julkisenhallinnon, maanpuolustuksen, kulttuurin, liikunnan ja jopa maatalouden parissa toimivia kohteita.Kauemmas Suomeen tehdyt retket, vierailut Loviisan (1986) ja Olkiluodon (2003) ydinvoimaloi-hin, Marskin majalle Lopella (2001), Suitian kartanoon Siuntiossa (2002) ja Tasavallan Presidentinkesäasunnolle Kultarantaan (2004), ovat olleet avec-matkoja. Käynnit ovat osoittautuneet hyödyl-lisiksi, elämysrikkaiksi ja kokemuspiiriä avartaviksi tilaisuuksiksi, mikä selittää niiden saavuttamansuosion. Käynnit julkisen hallinnon kohteisiin rajoittuvat neljään vierailuun. Martti Hautalan opastuksellaklubi tutustui helmikuussa 1987 Maanmittaushallituksen karttapainoon Itä-Pasilassa. Toukokuus-sa 2001 kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta esitteli klubille Eduskuntataloa ja eduskunnantyöskentelyä. Vierailuun liittyi myös eduskunnan vammaislaista käymän keskustelun seuraaminenlehteriltä. Tasavallan presidentin toimipaikkoihin klubi on tutustunut kahdesti. Lokakuussa 2001kohteena oli Presidentinlinna, jonne Jorma Pennanen oli järjestänyt pääsyn. Samoin Jorma Penna-sen järjestämä oli klubin lauantairetki Tasavallan Presidentin kesäasunnolle Kultarantaan elokuussa2004.Teollisuus, kauppa ja rakentaminenRunsaimmat käynnit ovat suuntautuneet teollisiin ja kaupallisiin kohteisiin. Ensimmäinen tehdas-käynti, ja samalla ensimmäinen klubin kaikista yritys- ja työpaikkakäynneistä, tapahtui toukokuunpuolivälissä 1964 Wihuri-yhtymän tehtaille. Käynnin aikana veli Toivi Kokkola esitteli Wiima Oy:n,Witraktor Oy:n ja Uusi Autokoriteollisuus Oy:n tehtaita ja toimintaa, ja jäsenillä oli tilaisuus tu-tustua kuorma- ja linja-autojen sekä maansiirtokoneiden valmistukseen sekä ”myyntiorganismiin”. 75
  • Klubi vieraili Witraktorilla toistamiseen helmikuussa 1989. Pariin otteeseen vierailtuja paikkoja ovatmyös Keskusvalimo Oy (Vilho Uhrman, 1972, 1974), haponkestäviä putkia valmistava Haato-Tuo-te Oy (Tuomo Lehtonen, 1977, 1984), Masino Oy (Oiva Pietarinen, 1984, 2003), Tikkurilan Väri-tehtaat tai Tikkurila Oy (1983, 2001) ja sään ja siihen liittyvien ilmiöiden mittaamiseen erikoistunutVaisala Oy (1974, 2000). Tutustumiskäynnillä lääketehdas Medicaan tammikuussa 1968 osallistu-jille selvisi, että lääkkeiden valmistus oli lisännyt huomattavasti ihmisten ja kotieläinten keski-ikää.Esimerkiksi vuodesta 1930 vuoteen 1963 ihmisten keski-ikä oli USA:ssa noussut 10,1 vuotta ja olinyt 69,8 vuotta. Airam Oy:öön tehdyn vierailun (1985) päätteeksi yli-insinööri Eino Lampi esittivalaisevan shown siitä, miten erilaisia lamppuja valitsemalla mallina olleet värikkäät huonetta ja ih-misiä muistuttavat asetelmat saatiin näyttämään aivan erilaisilta. Vierailukohteisiin ovat kuuluneetmyös Wärtsilän Hietalahden telakka (1978), Arabian tehtaat (1980) ja muutamat muut pienemmätyritykset. 1990-luvulla klubi ei syystä tai toisesta tehnyt yhtään varsinaista teollisuuskäyntiä. Tikkurila Oy:n lateksi- ja alkyylimaaleja sekä puunsuojia valmistavalla Monicolor-tehtaalla mar-raskuussa 2001 selvinnyttä ”järkyttävää” tietoa, jonka mukaan konsernin tuotanto oli yli 30 mil-joonaa litraa vuodessa, lievennettiin toimistorakennuksessa nauttimalla salaatin jälkeen veli MattiJakosen syntymäpäiväkakkua. Isäntien tarjoamien pöydänantimien johdosta käynnit saattoivat jos-kus venyä tavallista viikkokokousta pitemmiksi. Niinpä Aluma Oy:n (1966) alumiinifoliota sisältävälahjapakkaus oli taktisesti viisas tuominen kotona odottavalle vaimolle osoitukseksi siitä, missä olutoli juotu. Myöhäisen kotiintulon synnyttämiä tuntoja lievensi myös se arvokas pöytäliina, jonkaveli Kurt Kronman kaukaa viisaana jakoi viemisiksi jokaiselle Tikkurilan Silkki Oy:ssä helmikuussa1966 mukana olleelle. Tuomisia veljillä saattoi olla joskus mukanaan myös joihinkin ravitsemus-alan yrityksiin tehdyiltä käynneiltä palattaessa. Näitä yrityksiä olivat esimerkiksi Ravintohuolto Oy(1978), Valion pääkonttori (1986) ja Valion Vaaralan juustokeskus (1987) sekä Oy Viking CoffeeAb:n tilat Hakkilassa (1995). Suurimman suosion, ainakin läsnäololla mitattuna, ovat saaneet muutamat vierailut Oy Alko-holiliike Ab:n Salmisaaren tuo-tantolaitoksille (1965) sekä vii-ni-, konjakki- ja viskitietoudenkartuttamisen nimissä Alkonnäyttelyhuoneistoon Lönnro-tinkadulla (1966) ja uuteenmyyntinäyttelyyn Kalevan-kadulla (1967, 1968) tai pää-konttoriin Tikkurilassa (2003).Käynnit olivat opettavaisia.Huhtikuussa 1967 vierailijatotti vastaan hienon konjakintuoksun lisäksi maisteri RistoRuukki, joka asiarikkaassa esi-tyksessään totesi, että ”meilläon muodostunut hieman outotapa juoda konjakkia kahvin Vantaan Rotaryklubi tutustui 15.11.1984 Korpivaaran toimintaan Kor- sossa. Tilaisuuden tulot lahjoitettiin SPR:n katastrofirahastoon Afrikankera, jolloin kaksi hyvää juo- kuivuudesta ja nälänhädästä kärsivien lasten auttamiseksi. Etualallamaa pilaavat toinen toisensa”. Sulo Kosunen, Pertti Viitanen ja Lauri Vänskä. Kuva: Korppari 4/198476
  • Vain harva veljistä tuli enää omalla autollaan maisteri Ruukin whiskytietouden oppitunnille huh-tikuussa 1968. Risto Ruukin mielenkiintoinen esitys whiskyn historiasta paljasti, että maskuliini-nen, runsaasti luonnetta sisältävä ”whisky” tulee sanoista ”uisge beatha” ja tarkoittaa ”elämän vettä”.Skotlannin lisäksi whiskyä valmistetaan useissa muissa maissa. Kun amerikkalainen uusi tehdas ha-lusi asiantuntijoiden lausunnon tuotteestaan, se lähetti koe-erän Skotlantiin arvosteltavaksi. Vastauskuului: ”Hevosessanne on sokeritauti”. Arvio lienee pitänyt paikkansa, koska veljille järjestetyssäsokkotestissä ”Four Roses” jäi viidestä laadusta viimeiseksi. ”Kilvan kestää suomalainen” oli veljienjohtopäätös, kun pisteiden paljastuttua ”Kolmen leijonan whisky” sijoittui ensimmäiseksi. Vierailut kaupallisiin kohteisiin käynnistyivät kesäkuussa 1967, jolloin klubi tutustui Martti Sa-lomaan kutsumana Tikkurilan uuteen autotaloon. Veli Martin selostus Veljekset Salomaa Oy:n jaTV-Salomaan toiminnasta elävöityi kiertokäynnillä talon myymälöissä, huoltotiloissa ja varaosa-varastossa. Osallistujat havaitsivat, ettei kysymyksessä ollut ”mikään vähäpätöinen yritys, sillä uusiauto jokaiselle olisi ollut käsiemme ulottuvilla, mikäli vain olisimme sopineet hinnoista”. Salomaanautotalo ja Salomaa Oy on ollut useammankin kerran klubin vierailun kohde (ainakin 1979, 1990,1993). Autoalan kohteita ovat olleet myös Volvo-Auton keskusvarasto (1974) ja Korpivaara Oy:nKorson toimitilat. Marraskuussa 1984 Pentti Kynnöksen järjestämässä tutustumistilaisuudessa osal-listujille selvisi, että ”Korpivaara ei ole pelkkää Toyotaa, vaan yritys toimii monella alalla”. He saivatmyös kuulla, että ”varaosat tuodaan junalla läpi Siperian ja että autot tilataan satelliitin välitykselläsuoraan tehtaalta, jolloinka laivalla tuotavat autot voivat olla jo kaikki asiakkaille myytyjä”. VierailuKesko Oy:n tiloihin Hakkilassa marraskuussa 1970 antoi ”jonkinlaisen käsityksen nykyaikaisen va-rastotekniikan ja automaattisen tietojenkäsittelyn mahdollistamasta täsmällisyydestä, jolla suuri kes-kusliike palvelee maan kauppiaskuntaa”. Muita vierailukohteita ovat esimerkiksi olleet Maxi Mar-ket Leppävaarassa (1972), Vesijohtoliike Onninen ja Onninen Oy (1973, 1989), TukkukauppojenOy:n keskusvarasto (1977), Black and Decker Oy (1982), Neste Oy (1991), Oy Shell Ab (1991) jaPrintel Oy (1998). Tukkukauppojen Oy:n koulutustoimintaan Hämeenkylän kartanossa sijainnees-sa kurssikeskuksessa klubi on tutustunut vuosina 1964, 1967, 1978 ja 1983. Yritys- ja työpaikkakäynneillään klubi on tutustunut kahteen suureen rakennuskohteeseen. JuhaTammivuori järjesti syyskuussa 1998 tilaisuuden vierailla Vantaanportin työmaalla. Käynnin aikanajohtaja Juha Salmi kertoi, että kauppakeskukseen tulevat Suomen suurimmat Prisma ja Citymarket,joista enintään kymmenen minuutin ajomatkan päässä asuu 100 000 ihmistä. ”Liiketoiminnan mi-toitus on tehty 150 000 viikoittaisen asiakkaan pohjalta, mutta tämänhetkinen arvio on kuitenkinsuurempi, 300 000 asiakasta viikossa. Julkisen liikenteen palveluiden kehittäminen liikekeskuksenvaikutusalueella on eräs ajankohtaisista kriittisimmistä kysymyksistä.” Kampin Keskuksen työmaaoli Jorma Haapamäen johdolla vierailun kohteena syyskuussa 2004. Juha Tammivuori kuvaili käyn-tiä Rotary Nordenissa (nro 2/9.3.2005) seuraavasti: ”Kampin Keskus on suurin Suomessa toteutettuyksittäinen rakennushanke. SRV Viitoset Oy rakentaa sinne uuden maanalaisen kaukoliikenteenlinja-autoaseman, Espoon linja-autoterminaalin, liikekeskuksen, asuntoja sekä liike- ja toimistotilaapysäköintitiloineen. Liikekeskus avaa ovensa asiakkaille vuoden 2006 aikana. Työmaalla pidetyssäkahvitilaisuudessa kuultiin myös mielenkiintoisia alustuksia yhteistyöstä Helsingin kaupungin kans-sa, kohteen suunnittelusta, työturvallisuuden varmistamisesta ja keskustarakentamisen aiheuttamis-ta vaateista työmaalogistiikan tarkalle suunnittelulle. Klubi tarkasti lopuksi työmaan ja totesi senolevan aikataulussa ja hyvässä järjestyksessä.” 77
  • Palvelutuotanto, liikenne ja tietoliikenneEnergiatuotannon kysymyksiin klubi on paneutunut Vantaan Sähkölaitos Oy:n ja Vantaan Ener-gia Oy:n opastuksella useita kertoja. Lokakuussa 1980 tiedotuspäällikkö Markku Murros kertoi,että omaa sähkön tuotantoa oli vain Martinlaakson lämpövoimalasta saatava sähköenergia. Van-taalaiset ostivat vuosi vuodelta yhä enemmän sähköä valtakunnan verkosta. Päätös Martinlaaksonlämpövoimalaitoksen muuttamisesta öljykäyttöisestä kivihiilikäyttöiseksi oli keskustelun kohteenamaaliskuussa 1982 Vantaan Sähkölaitoksen saunatiloissa. Klubi kävi elokuussa 1983 paikan päällävarmistamassa, että Martinlaakson voimalaitos oli muuttunut kivihiilikäyttöiseksi, ja sai samalla op-pitunnin lauhdevoimalaitosten ja lämmitysvoimalaitosten eroavuuksista ja hyötysuhteista sekä nä-kemyksen turpeen kelpaamattomuudesta voimalaitoksen polttoaineeksi. Tammikuussa 1998 klubioli jälleen Vantaan Energiaksi muuttuneen yrityksen vieraana ja sai tietää, että yritys toimitti nyt ku-luttajille sähkön ja lämmön lisäksi myös höyryä ja kylmää. Vantaan asukkaista oli 80 % kaukoläm-mön ja 10 % sähkölämmityksen piirissä. Loviisan ydinvoimalassa klubi vieraili toukokuussa 1986ja Olkiluodon ydinvoimalassa maaliskuussa 2003. Muita julkisen sektorin palvelutuotantoon liittyviävierailukohteita ovat olleet Vantaan pelastuslaitos (1991) ja Leija Yrityspalvelukeskus (2004), jokapyrkii palvelemaan ”yhdeltä luukulta” Vantaalle muuttavia uusia yrityksiä. Helsingin Postikeskuk-seen Pasilassa klubi tutustui lokakuussa 1997, jolloin selvisi, että postin määrästä 85% tuli yrityksiltäja yhteisöiltä. Pasilan lajittelukeskuksen kautta kulki noin puolet Suomen koko postimäärästä.Vierailu Kansallis-Osake-Pankin tietokoneosastolle marraskuussa 1968 antoi osallistujille viitteitäuuden tietotekniikan tulevasta merkityksestä rahalaitosten ja talouselämän palveluksessa. EkonomiAulis selosti pankin pyrkivän määrätietoisesti tietokonesovellusten hyväksikäyttöön ja kehittämiseenpankin toiminnassa. ”Vuonna 1960 asetettu tutkimusryhmä totesi, että osa pankin työstä voidaansiirtää tietokoneosastolle ja näin helpottaa etenkin sivukonttoreiden työtä. Pankin 1 300 000 talle-tustilistä käsitellään nyt 500 000 tällä osastolla ja tarkoitus on, että ensi vuoden loppuun mennessäosasto käsittelee 900 000 tiliä. Viisivuotissuunnitelmaan kuuluu, että pankin koko kirjanpito siirre-tään tietokoneosastolle. Suuntana on, että pankit tarjoavat tietokonepalveluja yhä enenevässä määrinasiakkaille hyvin pienin korvauksin.” Hieman aikaisemmin, saman vuoden Flooran päivän klubi olitutustunut kilpailevan Osuuskassajärjestön koulutustoimintaan Sulo Kosusen johtamassa Gebhard-opistossa, joka antoi alan perus- ja jatkokoulutusta noin 2000 järjestön työntekijälle vuodessa. Samakurssikeskus nimeltään Osuuspankkiopistoksi muuttuneena oli klubin vierailujen kohteena myösvuosina 1977, 1980 ja 1989. Kahdesti (1991, 2000) klubi vieraili maksuvälineitä valmistavassa jaarvopapereita painavassa Suomen Rahapajassa, joka tosin jälkimmäisellä vierailulla oli nimeltäänRahapaja Oy. Klubi sai tietää, että vuosituhannen vaihteessa 80 % kaikkien maksutapahtumienmäärästä oli käteistä rahaa, mutta käteisen osuus BKT:sta oli vain 3 %, mikä oli vähemmän kuinmissään muualla maailmassa. Suomi oli siirtynyt muovirahaan, ja pankkien välinen maksuliikenneoli korvannut shekit ja käteisen. Nykyisen Helsinki-Vantaan lentoaseman ja ilmailun kehitys on ollut klubin erityisen mielenkiin-non kohteena. Klubi on vieraillut peräti kahdeksan kertaa aihepiiriin liittyvissä kohteissa. Käyn-nit alkoivat toukokuussa 1965 tutustumalla Seutulan lentokonekorjaus- ja huoltohalleihin, jolloinosallistujille vakuutettiin muun muassa, ettei lentomatkustaminen ole Suomessa lainkaan kallista.”Viime vuonna lensi Aeron reiteillä yli 600 000 matkustajaa, eli lähes kolme kertaa niin paljon kuin10 vuotta aikaisemmin. Kehitystä on edesauttanut lentolippujen halpuus etenkin kotimaisilla rei-teillä, jotka ovat huokeudessaan Euroopan kärjessä. Lentokilometrin keskihinta on 12 penniä, joten78
  • lentäminen Suomessa tulee halvemmaksi kuin henkilöautolla ajaminen.” Syksyllä kaksi vuotta myö-hemmin tutustumisen kohteena oli Helsingin lentoaseman matkustajapaviljongin rakennustyömaa.Paviljonki oli mitoitettu 1,5 miljoonaa vuotuista matkustajaa varten, ja tuo määrä ajateltiin saavu-tettavan vuoteen 1971 mennessä. ”Siinä pyritään ottamaan huomioon kaikki nykyajan vaatimukset.Lähtevät ja saapuvat matkustajat käsitellään eri tasoissa.” Mikäli joku paikalla olleista veljistä oli tun-tenut aikaisemmin epäluuloja lentämisen turvallisuuteen nähden, niitä vähintäänkin lievensi Finn-airin ilmailuopiston edustajien selvitys toukokuussa 1977 lentäjien koulutustoiminnasta. ”Finnairon koulutuksessa maailman huipputasolla.” Ensimmäisen kosketuksensa lentosimulaattoriin klubinjäsenet saivat huhtikuussa 1984, kun he vierailivat toistamiseen Finnairin ilmailuopistossa. Vierailulla Helsinki-Vantaan lentoasemalle tammikuussa 1979 selvisi, että aseman kautta vuo-sittain kulkevien matkustajien määrä oli 3 miljoonaa. Alueella työskentelevien määrä oli noin 5000henkilöä, joista noin 500 oli itse lentoaseman henkilökuntaa. Vuoteen 2000 mennessä matkustaja-määrä oli noussut jo 10 miljoonaan, ja määrän ennustettiin nousevan 20 vuoden kuluessa 25 mil-joonaan. Luvut selvisivät Matti Jakosen toukokuussa 2003 järjestämällä vierailulla Ilmailulaitokselle.Laitosta esitellyt apulaisjohtaja Jorma Alakoski kertoi myös, että muutama kuukausi aikaisemminvalmistunut Helsinki-Vantaan lentoaseman kolmas kiitotie oli ollut laitoksen historian suurin ra-kennusurakka. Sen rakentamiseen oli osallistunut noin 100 aliurakoitsijaa. Maaliskuussa 1995 klubisai tilaisuuden tutustua Helsinki-Vantaan lennonjohdon saloihin ja lokakuussa 1996 Finnair Simuntoimintaan. Osastopäällikkö Tapani Hakola kertoi Finnair Simun tietokoneohjattujen simulaatto-reiden tuottavan todellisen lentokokemuksen jopa siinä määrin, että tyyppikoulutuksesta on siirryttyjoskus suoraan todelliseen reittilentoon ilman itse koneella tapahtunutta harjoittelua. ”Tärkeimmätkoulutusaiheet liittyvät nousuun ja laskuun. Simuloinnissa käydään läpi kaikki oletettavissa olevatolosuhteet ja tilanteet.” Esityksen jälkeen osallistujat saivat tilaisuuden tutustua simulaattoreihin jaonnekkaimmat pääsivät ohjaimiin kokeilemaan kykyjään nousussa ja laskussa. Tieliikenteen turvallisuuskysymyksiin klubi pääsi tutustumaan marraskuussa 2002 Tieliikelaitok-sen kelikeskuksessa. Laitoksen toimintaa esitellyt kelikeskusoperaattori Markku Vilja luetteli Keli-keskuksen tehtäviksi kelin ja sään seurannan, hälytystoiminnan, tiehallinnon liikennekeskuksistatulevien viestien välittämisen urakoitsijoille ja niihin vastaamisen sekä keliraportoinnin. Kelikeskuspäivystää ympäri vuorokauden loka-huhtikuussa. Kelikameroita on Suomessa yli 160 ja säätutkiaSkandinavian alueella yhteensä 20. Samassa tilaisuudessa meteorologi ja rotarysisar Lea Saukkonenkertoi Tieliikelaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen yhdistäneen kokeiluluonteisesti voimansa teiden tal-vihoidon kehittämiseksi. ”Yhteistyöllä tavoitellaan entistä parempaa aurauksen, suolauksen ja hie-koituksen ennakointia.” Ensimmäisen kosketuksen julkiseen sanaan ja tietoliikenteeseen klubi sai käynnillään Yleisradioonelokuussa 1964. Käynti avasi silmiä. ”Studioon päästyämme olimme jo ymmällä; tilat olivat todellavaatimattomat; eritoten kun niillä tuoleilla istuivat vuoronsa mukaan, ministeriä myöden herra kunherra. Erään veljen lopullinen romantiikan romahdus tapahtui nähdessämme kuunnelmien tekemis-tä varten varatut tehosteet – siitä olivat kaukana Kaivopuiston ym. kartanoiden romanttiset polut javeden solina, ja enemmän patakaappia muistuttava oli myös se säilytystila, josta väliaikamerkki an-netaan.” Liekö käynti ollut liian masentava, koska yleisradio- ja televisiotoiminta ei enää myöhem-min ole kuulunut klubin tutustumiskohteiden piiriin. Sen sijaan sanomalehteen tiedonvälittäjänä,sen toimittamiseen ja painamiseen klubi on perehtynyt useamminkin. Kohteina ovat olleet Keski-Uusimaa Oy (1986), Uusi Suomi (1988), Helsingin Sanomien painotalo Sanomala kahdesti (1990,2005) sekä Sanomatalo (2001). WSOY:n tuotantolaitoksiin Porvoossa klubi tutustui lokakuussa 79
  • 1988. Internet-yhteydet ja tulevaisuuden vaihtoehdot langattomassa maailmassa olivat ”huikeasti”esillä Soneran Telegalleriassa, jossa klubi vieraili maaliskuussa 2003.Maanpuolustus, kulttuuri sekä tutkimus ja koulutusEnsimmäiset upseerit klubi sai jäsenikseen 1980-luvulla. Heidän myötään voimistui luonnollisestimyös klubin kiinnostus maanpuolustukseen liittyviin kysymyksiin. Esitelmien lisäksi tutustuminenmaanpuolustuskoulutukseen paikan päällä tuli ajankohtaiseksi. Syyskuussa 1985 veli, eversti JaakkoAatolainen esitteli klubille Sotakorkeakoulua. Sen antama koulutus jakaantui kolmeen alueeseen:maanpuolustuskursseihin, yleisesikuntaupseerikursseihin ja sotatieteen laitokseen. Yleisesikuntaup-seerikurssit, joiden johtajana veli Jaakko toimi, jakaantuivat maasota-, ilmasota- ja merisotalinjaan,joissa kussakin oli yleinen (2 v.) ja tekninen (3 v.) opintosuunta. Hyrylässä sijaitsevaan Taistelukou-luun, sittemmin Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskukseen klubi on tutustunut kolmas-ti (1990, 1995 ja 1997). Lokakuussa 1995 paikalle saapuvaa klubia odotti perinteinen hernekeitto– pannukakkupäivällinen, jonka jälkeen everstiluutnantti Markku Manninen selosti uudistunuttaMaanpuolustuskorkeakoulun antamaa upseerikoulutusta. Maanpuolustuskorkeakoulu perustettiinvuoden 1993 alusta yhdistämällä Kadettikoulu, Taistelukoulu ja Sotakorkeakoulu. ”Perustutkinnonsuorittaminen kestää noin neljä vuotta ja se vastaa entistä Kadettikoulua. Jatkotutkinto-osasto jakau-tuu esiupseerikurssiin ja yleisesikuntaupseerikurssiin. Lisäksi on mahdollisuus suorittaa sotatieteentohtorin tutkinto.”Klubi on tehnyt vierailuja eri kohteisiin myös avec-tilaisuuksina. Kuvassa matkalle osallistuneita Marskinmajan ulkopuolella Lopella elokuussa 2001. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.80
  • Heinäkuun 1999 lopulla klubi suuntasi vierailun Helsingin ilmatorjuntarykmenttiin ja ilma-torjuntamuseoon Hyrylässä. Rykmentin komentaja eversti Rauli Korpela esitteli rykmentin ja ker-toi sen perinteiden alkaneen vuonna 1938 Suomenlinnassa. Tulikasteensa se sai helmikuussa 1944Neuvostoliiton pommittaessa voimakkaasti Helsinkiä. Tuolloin tapahtui yli 2000 pommituslentoa,mutta vain alle 5 % pommeista osui kohteisiinsa. Tuusulaan tämä Suomen suurin ilmatorjunta-joukko-osasto muutti vuonna 1957. Lopuksi osallistujat tutustuivat ilmatorjuntamuseoon, joka onesineistöltään yksi maailman laajimpia. Ilmatorjuntamuseon lisäksi klubi on käynyt Suomen ilmailumuseossa (1981) ja Vapaamuura-ri-museossa (1994). Muita historiallisesti merkittäviä tutustumiskohteita ovat olleet Suomenlinna(1964), Hämeen vanha linna, Panssarimuseo ja ”Parolan leijona”, paikka, jolla sijainneessa sotilas-teltassa tsaari Aleksanteri II ja J.W. Snellman allekirjoittivat sopimuksen, jolla suomen kielestä tulitasavertainen ruotsin kielen kanssa. Nämä käynnit liittyivät elokuussa 1991 tehtyyn matkaan Häti-län torppaan Hämeenlinnassa, jossa Jaakko Aatolainen isännöi iltaa ja teki selkoa puolustusvoimainsiirtymisestä uuteen johto- ja hallintojärjestelmään. Suomenlinnaan tehdystä matkasta viikkoselostekertoi aikanaan elävästi: ”Maanantaipäivästä (ei opastusta) huolimatta veli Haglund oli onnistunutjärjestämään meille viehättävän oppaan. Ajan niukkuuden vuoksi tutustuminen rajoittui Iso Mus-tasaareen ja Susisaareen. Jossakin vaiheessa veli Haglund katosi viehättävän oppaamme kanssa pit-käksi toviksi muiden suunnistaessa ravintola Valhallaan. Odottaessamme veli Haglundia annoimmehänelle aikaan ja paikkaan sopivan lempinimen ’Ahti’, mikä tuo meille Suomenlinnassa kävijöilleelävästi mieleen ohjelmatoimikunnan puheenjohtajan, kauniin kesäpäivän, sirot nilkat, yhteysmoot-torin, kahdenkeskistä supattelua, venäläisen ’Bashkirian’ ja kesätuulessa liehuvat helmat.” Heinäkuussa 1964 klubi tutustui Helsingin pitäjän kauniiseen keskiaikaiseen kirkkoon seurakun-nan kirkkoherran, rovasti Liesmaan opastuksella. ”Kirkkoherra johdatti meitä ensin kirkon ulko-puolella olevalle vanhalle kirkkomaalle, jossa sijaitsee vanha hautausmaa. … Kirkkomaalta siirryttiinkirkkoon, tuohon kauniiseen ja mahtavaan harmaakiviseen pyhättöön, joka lähes puoli vuosituhattaon seissyt paikoillaan aikaa uhmaten aina yhtä vakaana ja juhlallisena, toisinaan vain ajan vaatimus-ten mukaan hieman sisältä muuttuen ja kenties kaunistuen. Vuosisatojen kuluessa ovat sukupolvettoisensa jälkeen kerääntyneet sen korkeuksia tavoittelevien holvien alle kuulemaan rauhan sanomaaja etsimään sielulleen lohtua ja virvoitusta.” Muita kirkollisia vierailukohteita ovat olleet Korson seu-rakuntakeskus (1969), Pyhän Laurin kirkko toistamiseen (1974), Helsingin seurakuntien toiminta(1981) ja Rekolan kirkko (1991). Muita kulttuurikohteita ovat olleet Myyrmäkitalo, johon klubi tutustui huhtikuussa 1994, ja Tie-dekeskus Heureka. Heurekassa klubi on vieraillut kolmesti, helmikuussa 1996, toukokuussa 2000ja maaliskuussa 2005. Tiedekeskusta toisella käynnillä esitellyt tutkimus- ja kehitysjohtaja HannuSalmi kertoi, että se oli yksi suosituimmista turistikohteista Suomessa, vaikka kävijämäärät olivatkinpienentyneet alkuvuosien 300 000 vierailijan määrästä. ”Jatkuva uudistuminen ja uudet ideat ovatavain siihen, että saadaan uusia kävijöitä ja myös aiemmin käyneitä vierailemaan uudestaan. Ulko-maalaisten osuus vierailijoista on 4 %.” Viimeiseen käyntiin liittyi klubin järjestämä intercitykoko-us. Toukokuussa 2005 klubi tutustui Liisa Tenhunen-Ruotsalaisen järjestämänä Kansallisoopperanpuvustoon ja oopperatalon toimitiloihin. Mielenkiintoiseksi osallistujat kokivat myös oopperakuo-ron, balettitanssijoiden ja lapsiryhmien harjoitukset. Presidentti Eino Jamalainen johdatti klubin elokuussa 1965 Tikkurilan maatalouskoelaitokselletutustumaan koelaitoksen alaosastoihin ja uuteen laboratoriorakennukseen. Vierailijat saivat kuulla,että maatutkimus kartoitti koko Suomen maaperää selvittääkseen, missä maanviljelys oli kannat- 81
  • tavaa. Veli presidentin johtama osasto, kasvitautilaitos, tutki muun muassa kasvien virustauteja jataudinaiheuttajien selviytymistä talvehtimisolosuhteissa. Elektronimikroskooppi oli tutkimuksentärkeä apuväline. Vuotta myöhemmin uusi presidentti Tauno Lonka kertoi joukolleen Suomen Kar-janjalostusyhdistyksen Tikkurilan toimitalossa, että yhdistyksen päätehtävä oli kantakirjanpito. Hänpiti Suomen maatalousväkeä suhteellisen valistuneena, mutta näki pienten tilojen jarruttavan kehi-tystä. Pienestä tilasta ei enää ollut kysymys, kun klubi elokuussa 2002 tutustui Suitian kartanoonSiuntiossa. Tilan kokonaispinta-ala oli 885 hehtaaria, ja viljeltyä siitä oli 270 hehtaaria. Henkilökun-taa tilalla oli 17 vakinaista työntekijää ja lypsylehmiä yhteensä 85. Tilan johtaja Seppo Karttunenkertoi, että tilalla toimi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan erillislaitos.Sen tutkimusalueita olivat muun muassa kotieläinten tuotantoympäristöön liittyvät tutkimukset,kuten kylmäpihatto ja lypsyrobotti. Lypsyrobotti otettiin käyttöön vuonna 2000. ”Navetassa toimi-taan lehmän ehdoilla eli lehmät liikkuvat vapaasti, saavat rehua halutessaan, ja robotti hoitaa lypsynsilloin kun lehmä sitä haluaa. On todettu, että maidon tuotos on noin 5 % korkeampi kuin perin-teisellä lypsyasemalla. Robotin hinta on noin 900 000 markkaa.” Tukkukauppojen Oy:n kurssikeskukseen, Osuuspankkiopistoon ja Finnairin ilmailuopistoonsuuntautuneiden käyntien lisäksi klubi on tutustunut ammatilliseen perus- ja jatkokoulutukseen vie-railuilla Ammattienedistämislaitoksen elinkeinoelämän koulutuspalveluihin (AEL, 1988, 1996),Ammatti-instituuttiin (1996), Johtamistaidon opistoon (1997) ja Espoon-Vantaan teknilliseenammattikorkeakouluun (1997). AEL:ssa tammikuussa 1988 Kari Purhonen valotti ammattitaidonylläpitämisen valmiuksien ja jatkuvan koulutustarpeen merkitystä muuttuvassa tietoyhteiskunnassa.Lokakuussa 1996 rehtori Jarmo Ojala kertoi noin 2500 opiskelijan saavan Ammatti-instituutissapäivittäin opistoasteen ammattitutkintoihin, ammatilliseen lisäkoulutukseen sekä oppisopimus- jayrityskoulutukseen liittyvää opetusta. Yleissivistävään koulutukseen liittyvistä vierailukohteista Van-taan yhteiskoulu ja Vantaanjoen lukio tulivat klubille tutuimmiksi. Klubi osallistui Vantaan yhteis-koulun vihkiäisjuhlaan tammikuussa 1965. Juhlaan osallistujien tuntoja Gunnar Andersson pukiviikkoselosteeseen seuraavasti: ”Vantaan yhteiskoulun vihkiäisjuhla oli merkittävä kultturellinentapaus pitäjässämme. Se mitä Vantaalla saimme nähdä ja todeta omin silmin ylitti todella rohkeam-matkin toiveet ja oli viedä väkisinkin sormi suuhun. Arkkitehtoonisesti ja rakenteellisesti on kouluerittäin onnistunut, ja samaa voidaan sanoa yleissuunnittelusta, tilojen hyväksikäytöstä ja siihen käy-tetystä rakennusmateriaalista. Suurimman taakan tässä työssä on saanut kantaa koulun johtokun-nan ja kannatusyhdistyksen puheenjohtaja, veli Tauno Markkula.” Myyrmäen kansakoulussa klubivieraili elokuussa 1974 ja tutustui Tikkurilan lukion uuteen koulurakennukseen huhtikuussa 2003.Järjestö- ja yhdistystoiminta sekä liikunta1990-luvulla vierailuohjelmiin nousivat myös järjestöt, yhdistykset ja säätiöt. Yhteiskunnalliseltavaikutukseltaan niistä merkittävin on ollut Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto (TT), jossa klu-bi on vieraillut kahdesti Kari Purhosen järjestämänä. Kesäkuun alussa 1995 illan isäntänä toiminutjohtaja Seppo Riski selvitti työmarkkinapolitiikan ajankohtaisia näkymiä todeten muun muassa, ettäpalkkarakenteisiin ja korkoihin tulisi saada EMU:iin liittymisen edellyttämiä joustoja. Yleiskorotuk-sista tulisi luopua ja saada niiden tilalle alakohtaiset minimipalkat ja järjestelyvara. Varsin valoisankuvan maan taloudellisesta kehityksestä klubi sai toukokuussa 1999 toisella vierailullaan TT:oon,kun esitelmöitsijänä toiminut Erkki Hellsten vakuutti, että Suomella menee taloudessa hyvin. ”Vuo-82
  • den 1998 kokonaiskasvu oli 4 %, vuoden 1999 arviot ovat 3,5–4,0 % ja vuodelle 2000 arvio on 4%. Suomen kasvuprosentti on suurempi kuin keskimäärin EU-maissa. Talouskasvu on ollut hurjaavuodesta 1991. Veturina on toiminut elektroniikkateollisuus, vuodesta 1990 lähtien sen arvo on yli14-kertaistunut. Suomen talouden suurin ongelma on työttömyys.” Toiminnanjohtaja Olli Kerola esitteli tammikuussa 1997 klubille Orton Invalidisäätiön toimin-taa ja kertoi, että säätiö perustettiin 1940 huolehtimaan sotainvalideista. ”Vuodesta 1945 säätiön sai-raala on hoitanut valtakunnallisesti siviiliväestön tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Toiminta-ajatuksenaon alusta alkaen ollut se, että ensin tulee hoitaa niin hyvin kuin mahdollista, sitten kuntouttaa jatarvittaessa kouluttaa. Tämä kokonaisvaltaisen hoitamisen periaate on otettu Maailman terveysjär-jestön ohjelmaan nimenomaan Invalidisäätiöltä.” Helsinki-Vantaan lentoasemalla klubilla oli loka-kuun 1997 lopulla tilaisuus tutustua pelastushelikopteritoimintaan MediHelin tiloissa. Esittelijänätoiminut lääkintähelikopterin lääkäri H. Lehtonen kertoi, että vuodessa tuli noin 1600 hälytystehtä-vää. ”Hälytyksen tekee aina viranomainen Helsingin aluehälytyskeskuksesta.” Vanhustenhuollon ke-hitysnäkymät olivat esillä lokakuussa 1994 Diakoniasäätiö Foibeen tehdyllä vierailulla, joka uusittiinmaaliskuussa 2000. Lokakuussa 2003 Raimo Huvila järjesti käynnin Vanhusten KotiapusäätiöönHavukoskella. Säätiön toimintaan kuului tarjota palvelukeskuksessaan ja uudessa palvelutalossaanmm. asumis-, ateria-, siivous- ja tehostettuja kotihoitopalveluja, ylläpitää vanhainkotia ja kahta ryh-mäkotia sekä kahta mielenterveyspäiväyksikköä. Toimintansa säätiö rahoitti itse. KarjalaseurojenKarjalataloon klubi tutustui huhtikuussa 1993. Saunomisen ja peseytymisen jälkeen klubin jäsenillä oli lupa mennä marraskuussa 1968 Tikku-rilan uuden uimahallin altaaseen, jonka ”sopivan lämpöinen klooripitoinen vesi imi ihmeellisestiitseensä työntäyteisen päivän huolet ja väsymyksen”. Helpottavaa oli tietää, että sen 1000–1500päivittäinen kävijämäärä peitti hoitokulut, jotenka sitä ei tarvinnut ylläpitää verovaroin. Liikunnal-lisen ”kunnollista” iltaa klubi vietti myös maaliskuussa 1972, kun se kokeili Vantaan yhteiskoulun(nykyisen Vantaanjoen koulun) vastavalmistuneen kuntosalin laitteita ja välineitä ja muita hieno-uksia. Syntyneen kalorivajeen osallistujat paikkasivat saunan jälkeen maukkaiden piirakoiden jamunavoin kimpussa. Syyskuussa 1988 veljet pääsivät Martti Salomaan perässä liikehtimään NevasGolfin kentälle ja tutustumaan ”joutomiesten” suosimaan urheilulajiin. Helsinki Open Elit 3 kan- sainvälisten sulkapallokilpailujen miesten ja naisten sarjojen loppuotteluihin klubi osallis- tui – katsomossa – marraskuussa 2000. Kiso- jen seuraaminen ei tosin merkittävästi kohot- tanut klubin yleistä kuntoa, sillä paikalla oli vain seitsemän jäsentä ja yksi avec. Esko With järjesti klubille nuotioillan syyskuussa 2002 Kuusijärven ulkoilualueella. Grillikodan tulen äärellä suunnittelija Martti Kellokumpu Halti Oy:stä kertoi nykyajan erä-, metsästys- ja ul- koiluvaatteista. Keskeistä oli kerrospukeutu- minen ja asusteiden muuntelumahdollisuus,Tapani Jokela (presidentti 1981–1982) ja Eino Sirén millä voidaan vaikuttaa vaatekokonaisuudentarkkailevat Pertti Viitasen kuntopyöräilyä Vantaanyhteiskoulun kuntosalissa 1972. Kuva: Pertti Viitasen toimivuuteen. Vaatteiden lisäksi saatiin tutus-kuva-arkisto. tua myös muihin retkeilyvarusteisiin. 83
  • 4.5 JUHLAT JA MUUT AVEC-TILAISUUDETVantaan Rotaryklubin viikkokokouksista on noin 160 ollut avec-tilaisuuksia. Määrään sisältyvät ko-koukset, joissa puolisot ovat olleet mukana, vierailut eri kohteisiin, teatterikäynnit, kesäretket, rapu-,joulu-, puutarha- ja muut vastaavat juhlat sekä klubin vuosijuhlat. Avecien mukanaolo tilaisuuksissaon antanut niille oman erityisen, rikkaan ja viehättävän leimansa, jota veljistö osasi arvostaa jo parinensimmäisen toimintavuoden kokemusten perusteella. Tuo arvostus puhkesi klubin kaksivuotisjuh-lassa 6.2.1967 tuntemattoman veljen kynästä kukkaan nimeltä ”Ruusu naisille”: Mitä olis nämä pojat ilman rouvain apua. Yksinään vaan harhailisi ylös ja alas katua. Monet hauskat juhlahetket vietetty on yhdessä joulumatkat, ilmaretket, seikkailtu ne Ruotsissa. Rapujuhlat saaristossa kuka vois ne unohtaa! Muistot yhteiset ne silmiin hymyn aina nostattaa. Mi onkaan vielä eessä, rakkaat kullanmuruset, Teistä, sulottaret, silmät veessä, kohtaloa kiitämme!4.5.1 Viikkokokoukset avec-tilaisuuksinaSyksyllä 1965 klubin keskuudessa oli esitetty ajatus, että naiset voitaisiin kutsua esimerkiksi kerrankuussa mukaan klubin kokouksiin. Johtokunta pohti ajatusta joulukuun kokouksessaan. ”Ehdotuskatsottiin ansiokkaaksi, mutta johtokunta oli kuitenkin sitä mieltä, että tässä vaiheessa tyydytäänvielä esittämään klubille kiinteän kuukausimaanantain sijasta lukuisampia naisten vierailuja juhla-vampien kokousten yhteyteen, kuten esim. YK-viikko jne.” Klubi hyväksyi johtokunnan näkemyk-sen. Seuraavina vuosina puolisot osallistuivat muutamaan ”juhlavampaan” viikkokokoukseen, kutenKalevalan päivän kokoukseen (1966), pari kertaa vahdinvaihtokokoukseen (1966, 1979) tai kokouk-seen, jossa kapellimestari Okko Kamu ja säveltäjä Aulis Sallinen kertoivat aiheesta ”Musiikki työnä”(1973). Huhtikuussa 1985 rouvat olivat mukana kuulemassa ”Diplomaatin rouvan arkipäivästä”,josta omalla kotoisalla suomen kielellä kertoi USA:n suurlähettilään puoliso Raija-Leena Nyborg.Vastatessaan presidentti Rauno Kostiaisen kiitoksiin rouva Nyborg totesi, että hänen miehensä oliparhaillaan hiihtämässä Lapissa, jonne hänelläkin olisi ollut tilaisuus mennä. Hän valitsi kuitenkintämän tilaisuuden ja jäi pois matkalta. Sisältyiköhän tähän kunnianosoitukseen tietty viesti rouville?1990- ja 2000-luvuilla ei ole ollut sellaista juhlavampaa viikkokokousta, johon avecit olisivat osallis-tuneet. Aivan normaalina juhlavampana viikkokokouksena ei voitane pitää tilaisuutta huhtikuussa2003 Tikkurilan lukiossa, jossa Jaakko Aatolainen kertoi Jean Sibeliuksesta sanoin, kuvin ja sävelin;tilaisuushan oli luonteeltaan lähinnä pienimuotoinen klubin juhla.4.5.2 Vierailut eri kohteisiinPuolisot ovat olleet mukana joillakin viikkokokouksen korvaavilla työpaikka- ja yrityskäynneillä.84
  • Näin tapahtui esimerkiksi vierailuilla Korson seurakuntakeskukseen (1969), Finn-Man Pukine-kuntaan (1978) kevään muodin merkeissä ja Tukkukauppojen Oy:n koulutuskeskukseen (1978).Samoin he olivat mukana marraskuussa 1995 Oy Viking Coffee Ab:n tiloihin Hakkilassa ja helmi-kuussa 1996 Tiedekeskus Heurekaan suuntautuneilla käynneillä. Käynti Presidentinlinnassa loka-kuussa 2001 oli rouville erityisen mielenkiintoinen. ”Veli Jorma Pennasen johdolla siirryimme sisäänMariankadun puoleisesta ovesta, josta suurin osa myös itsenäisyyspäivänä saapuu linnan juhliin.Hyvää harjoitusta siis. Linnanvouti Erkki Ahokkaan johdolla kiersimme kaikki salit ja saimme lin-nanvoudilta kuulla tarinoita sisustuksesta, kalustuksesta ja tapahtumista menneiltä vuosilta. Tosinkaikuvat salit hieman heikensivät kuuluvuutta ja paikka paikoin oli vaikeuksia saada kaikesta selvää.Bonuksena saimme tutustua myös presidentin virkahuoneisiin, jotka olivatkin mielenkiintoisim-masta päästä kierrosta.” Mielenkiintoinen oli myös avec-retki Tasavallan Presidentin kesäasunnolleKultarantaan elokuussa 2004, jossa oppaana toimi ylipuutarhuri Matti Tuominen. Lauantaipäivänätehtyyn retkeen osallistui yhteensä 21 henkilöä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle suuntautuneita avec-matkoja ovat olleet myös käynnit Loviisanja Olkiluodon ydinvoimaloissa. Vierailu Loviisan ydinvoimalaan tapahtui toukokuussa 1986. Viik-koselosteen mukaan ”lähtö matkalle alkoi sekä fuusio- että fissioydinenergian säteilyssä, nimittäinaurinko paistoi ja Tshernobyl puhutti”. Oppaana toiminut Jaakko Mure selosti sekä ydinvoimalantoimintaa että Tshernobylin onnettomuuden syitä. ”Tshernobylin onnettomuudessa loppui jostakinOlkiluodon ydinvoimalavierailulla maaliskuussa 2003 osallistujat vietiin syvälle Olkiluodon kallioperään tu-tustumaan voimalaitosjäteluolaan. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto. 85
  • syystä sähkö ja näin loppui jäähdytysveden kierto reaktorissa. Vastaavanlaista tilannetta varten Lo-viisan voimalassa on yhden ”tavallisen” voimalaitoksen lisäksi kahdeksan generaattoria, joista yksikinriittää tuottamaan tarvittavan energian. Turvallisuutta lisäämässä on myös reaktorin kuvut, jotkaestävät kaasujen leviämisen ympäristöön.” Viikkoselosteen lopputoteamus kuului: ”Kukin meistävakuuttui turvallisuudesta omalla tavallaan.” Olkiluotoon klubi suuntasi matkansa maaliskuussa 2003 presidentti Esko Kaarnan järjestämänä.Menomatkan aikana Jaakko Aatolainen kertoi Irakin sodan taustoista ja sotaan liittyvistä näkemyk-sistään. Ritva Alatalo valotti Aviapolis-hankkeen taustoja ja tavoitteita, joita Erkki Veräjänkorva jaJuha Tammivuori kommentoivat omissa puheenvuoroissaan. Köyliön järvi innoitti presidentin poh-timaan Suomen varhaishistoriaa ja länsimaisen kulttuurin piiriin joutumista. Perillä TeollisuudenVoiman edustaja, rotaryveli Antti Piirto Rauman Rotaryklubista johdatti joukon kahvipöydän kaut-ta auditorioon ja vierailukeskuksen näyttelytilaan sekä esitteli Olkiluodon ydinvoimalan toimintaaja ydinenergian tuottamiseen liittyviä kysymyksiä Suomessa ja maailmalla. Esittelyn päätteeksi hänohjasi vieraansa kilometrin päähän voimalaitosjäteluolaan runsaan 60 metrin syvyyteen Olkiluodonkallioperässä. Paluumatkan alkuun sijoittui piipahtaminen Kahvila Kiiturin viihtyisiin tiloihin mait-tavalle aterialle. Poikkeaminen kahvilla Humppilassa katkaisi hilpeyttä herättäneet tarinat, mutta eisuinkaan latistanut iloista tunnelmaa loppumatkallakaan. Työpaikka- ja yrityskäyntien lisäksi klubi on tehnyt avec-vierailuja muutamiin kulttuurikohtei-siin. Marraskuussa 1968 tutustumiskohteena oli Suomen taideakatemian kolmivuotisnäyttely Ate-neumissa. Tämän ja vastaavien kolmivuotisnäyttelyiden tavoitteena oli antaa läpileikkaus taiteenkehityksestä kolmivuotisjaksoin. Klubin toisen sihteerin Vilho Uhrmanin mieleen näyttelystä jäiväterityisesti Laila Pullisen räjäyttämällä muotoilemat kuparilevyt, jotka hän oli reijittänyt konepistoo-lilla ampuen. Toisen avec-vierailun Ateneumiin klubi teki elokuussa 1990. Tutustuminen SuomenTaidegraafikot ry:n näyttely- ja työhuoneistoon tapahtui tammikuussa 1969. Itse huoneistoon pe-rehtymisen lisäksi osallistujille esiteltiin taidegrafiikan eri työmuotoja: syvä-, laaka-, silkki- ja koho-painotyöt. Edellisenä syksynä klubin jäsenet vaimoineen olivat vierailleet myös veli Tapani Jokelanuudessa taiteilija-ateljeessa Hämeenkylässä. Pulpettikattoinen ateljee oli rakennettu vanhan maata-lon eteläpäähän, ja se liittyi välittömästi asuintilaan. Ateljeetilan permantotasoon päästiin portaitalaskeutuen. Suuri ikkuna koilliseen, neonvalo ja avarat vaaleat pinnat saivat aikaan valoisuuden.Takka toi lämmön säteilyä ateljeen peräosaan. Vierailun aikana Tapani Jokelalta kysyttiin, mitentaidetta voi ymmärtää. Veli Tapanin vastaus kuului: ”Sitä tuskin voidaan ymmärtää, se täytyy tuntea,sitä paitsi se on aika paljon asennoitumiskysymys. Taidetta on monessa tapauksessa vaikea selittääedes taiteilijan itsensäkään.” Elokuun 25. päivänä 2001 klubi teki avec-retken Lopella sijaitsevalle Marskin majalle. President-ti Heikki P.S. Leivo laati retkestä kertomuksen, josta seuraavassa on lainattu muutamia otteita ku-vaamaan mukana olleiden kokemuksia. ”Matkamme järjestänyt veli Kalevi Usva kertoi ensimmäisettiedot Marskin majasta: ... että se oli rakennettu Marskin 75-vuotissyntymäpäivälahjaksi Lieksajär-ven rannalle upeaan ja jylhään hongikkoon ja ... että se siirrettiin ryssän alta Lopelle Punelia-järvenrannalle kaikkinensa eli metsästysmaja, sauna ja kalamaja. … Bussilla ajettiin … Rautakoskelle javielä eteenpäin Punelian rannalle Marskin majalle. … Paikalla on mahtavat hongat, vieressä mäki,jonne on kaivettu juoksuhautoja, takana rannalla vähän kauempana kalamaja ja takaviistossa lähi-rannassa iso mutta matala sauna. Metsästysmaja on rakennettu paksuista pyöreistä hirsistä ja kuistiltapääsee ensiksi adjutanttien askeettiseen vartio- ja majoitushuoneeseen. Vasemmalle ovesta mentäessätäytyy varoa, ettei otsa kolahda kamanaan. Sisällä on olohuone, josta pääsee askeettiseen Marskin86
  • huoneeseen ja keittiöön, jonka takana on tilat palvelijalle. Kaikki kaapit, hyllyt ja huonekalutkin ontehty puusta käsityönä. Alkuperäinen turvekatto on vaihdettu, samoin mädät hirret ja lattialankutperinneyhdistyksen … toimesta. … Marskin lounaalla museo- ja maastokierroksen jälkeen syötiinalkuruoaksi kaksi karjalanpiirakkaa munavoilla kyytipoikana Marskin ryyppy – tuo piripiripintai-nen, pinta kuperasti ylöspäin – ja punaviini. Pääruokana oli erittäin herkullista lammaspaistia jajälkiruokana maittavia lettusia. Lopuksi juotiin kahvit konjakin tai liköörin kera, meillähän joukossaoli useita naisia rotareina ja aveceina. … Alkuillasta pääsimme paluumatkalle ja … kiittelimme veliKalevi Usvaa vielä kerran mainiosta retkestä ja poistuimme kuka minnekin.”4.5.3 Teatterikäynnit1990-lukua lukuun ottamatta useimpien rotaryvuosien ohjelmaan on sisältynyt vähintään yksi te-atterissa, oopperassa tai konsertissa käynti. Näiden avec-tilaisuuksien sarja alkoi joulukuussa 1964vierailulla Radio-orkesterin tiistaikonsertissa. Teatteriesityksistä ensimmäinen oli Eeva-Liisa Man-nerin kirjoittama ”Toukokuun lumi”, jota veljet puolisoineen kävivät katsomassa itsenäisyyspäi-vän aattona 1966 Kansallisteatterissa. Lukuisten teatterivierailujen myötä Kansallisteatterin suurija pieni näyttämö, Helsingin kaupunginteatteri, Intiimiteatteri, Teatteri Jurkka, Vantaan näyttämöja jotkin muutkin teatterit ovat tulleet klubille varsin tutuiksi. Nähtyjen teatteriesitysten luetteloon myös vaikuttava. Luetteloon kuuluvat muun muassa Ibsenin ”Per Gynt” (1967), Veijo Meren”Nuorempi veli” (1970) ja ”Sotamies Jokisen vihkiloma” (1979), puolalaisen Aleksander Ferdron”Mies ja vaimo” (1971), Teuvo Pakkalan ”Tukkijoella” (1973), Shakespearen ”Timon Ateenalainen”(1982), Poliakoffin ”Rikottu hiljaisuus” (1986) ja Aleksis Kiven ”Nummisuutarit” (2003). Ennen”Nummisuutareiden” esitystä vieraat saivat erinomaisen tietopaketin Kansallisteatterin historiasta japääsivät tutustumaan laajasti ja kattavasti entisöidyn teatterin tiloihin. Lokakuun 1970 viikkoselostetotesi teatteri-illasta: ”Kommenteista ja ilmeistä päätellen teatterivalinta (Veijo Meren ”Nuorempiveli”) oli virkistävän onnistunut. Rattoisa yhdessäolo jatkui saman talon Grillin puolella iltapalan,seurustelun ja tanssin merkeissä aamutunneille asti.” Aina esitys ei kuitenkaan saanut yhtä hyvää vas-taanottoa. Helsingin kaupunginteatterissa lokakuussa 1984 nähtyä esitystä ”Ei lintu eikä kala” veljetarvostelivat seuraavassa viikkokokouksessa suorasukaisesti: ”Jotenkin mielenkiintoinen, kaikkea sitäesitetäänkin, turpa kiinni sehän on kulttuuria, jaksoitko olla loppuun asti minä en, en suosittele edesvihamiehelleni (tosin näytöskin oli viimeinen).” Suomen kansallisoopperaan veljet ovat vieneet puolisonsa kolme kertaa. Elokuussa 1976 klubillaoli tilaisuus osallistua valtion kulttuurivaihto-ohjelman puitteissa tapahtuvaan Senegalin valtion-baletin vierailun ensi-iltaan, ja runsasta vuotta myöhemmin, marraskuussa 1977, vuorossa olivatoperetin kiehtovat sävelet. Kiinalaisen prinsessan ja tataariprinssin rakkaustarinaan osallistujat up-poutuivat maaliskuussa 2004 Puccinin kolminäytöksisessä lyyrisessä oopperassa ”Turandot”. Samateema oli ollut esillä jo helmikuussa 1996, kun klubi paneutui Helsingin kaupunginteatterissa Leo-nard Bernsteinin musikaalisävelten siivittämänä ”West Side Storyn” Marian ja Tonyn kiihkeään,vailla toivoa yhteisestä tulevaisuudesta olevaan rakkauskertomukseen. Uskonnolliseen tai kirkolli-seen aihepiiriin liittyneitä musiikkielämyksiä ovat olleet vierailut ”Laurentius-oopperan” esitykseenPyhän Laurin kirkossa elokuussa 1994 ja Corvus Laurencij -kuoron konserttiin Rekolan kirkossajoulukuussa 2002. Maineikkaan ”munkkikuoron” konsertti keskiaikaisine joululauluineen oli jär-jestetty erityisesti Vantaan Rotaryklubille, mutta se oli avoin myös muulle seurakunnalle. Vapaaeh- 87
  • toisen tarjoilumaksun tuotto koitui Suomen Merimieslähetysseuran työn hyväksi. Lokakuussa 2004klubi teki vierailun Lahden Sibeliustaloon, jossa yhteensä 21 veljeä ja sisarta sekä 20 avecia keskittyikapellimestari Jaakko Kuusiston johtaman Sinfonia Lahden konserttiin. Solistina esiintyneen viu-lutaiteilija Miriam Friedin eläytyminen Samuel Barberin Viulukonserttoon op. 14 oli ihailtavaa, janautinnollista oli myös kuulla Franz Schubertin Sinfonia nro 4 c-molli (Traaginen). Sitä vastoinkonsertin ensimmäinen numero, Magnus Lindbergin Corrente II sai rotareilta jossain määrin vara-uksellisen vastaanoton.4.5.4 PuutarhajuhlatKlubin puutarhajuhlien katkeamaton sarja alkoi kesällä 1966. Juhlien järjestämisestä vastasivat lä-hinnä tehtävistään eroavat sihteerit, mistä johtuen tilaisuuksia nimitettiin myös ”Sihteerien puu-tarhajuhlaksi”. 1990-luvulla järjestelyt alkoivat vähitellen siirtyä klubimestareille, jotka 2000-luvunpuolella ovat vastanneet niistä kokonaan. Muutaman ensimmäisen vuoden ”hapuilun” jälkeen juh-lat vakiintuivat kesäkuun alkupuolella tai puolivälissä pidettäviksi. Alkuvaiheissa sihteerit, joskusmyös presidentti, kutsuivat veljet puolisoineen koteihinsa tai kesäpaikkoihinsa, mutta 1970-luvullajuhlien viettopaikoiksi yleistyivät vähitellen järjestäjien ulottuvissa olleet työpaikkaan liittyvät taijulkiset tilat. Viimeiset ”kotikäynnit” klubi teki vuosina 1989 ja 1998 Seppo Liukon kotiin Tikku-Puutarhajuhlien ohjelmaan on usein liittynyt leikkimielisiä kisoja. Kuvassa Kyösti Jaakkola antaa tyylinäyt-teen renkaanheitossa Nygårdsin nuorisoseuratalolla kesäkuussa 2002. Charterveli Martti Salomaa (presi-dentti 1985–1986) seuraa suoritusta hymyssä suin. Oikealla selin heittäjään istuu tilaisuudessa PHF-arvonsaanut Martti Hautala (presidentti 1990–1991). Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.88
  • rilassa ja kesäpaikkaan Ribbingössa. Työpaikkaan liittyvien ja julkisten tilojen kirjo on varsin laaja:OKO:n Jollaksessa sijaitseva kesäpaikka Einola (1971), Tukkukauppojen Oy:n kurssikeskus tai Hä-meenkylän kartano (1973, 1983, 2001), Vantaan seurakuntien leiri- ja kurssikeskus Holma (1974),Tuusulan kunnallisopisto (1977), Pohjola-yhtiöiden Espoon Hepolammen virkistysmaja (1982),Kuntoutussäätiö (1985), ravintola Nygårds (1991, 1992, 2004), Backaksen kartano (1990), Krapi-hovi (1994), Kaivokselan autotalo (1995), Åvik (1996), Johtamistaidon opisto Aavaranta (1997),Hvitträsk (1999), Nygårdsin nuorisoseuran talo (2002), Tuomarinkylän kartano (2003) ja ravintolaKeilaranta (2005). Alkuvuosien tilaisuudet olivat vapaan sosiaalisen kanssakäymisen hetkiä, joiden ohjelma raken-tui pääasiassa seurustelun sekä isäntäväen suunnittelemien seurapelien ja leikkimielisten ”kisojen”varaan. Klubin ensimmäisestä puutarhajuhlasta heinäkuun lopulla 1966 viikkoseloste kertoi: ”Pastsihteerimme Simo Raassinan kutsumina suuntasimme lauantaina itsemme rouvinemme VantaanPiispankylään, jossa veli Simo otti meidät vastaan lähiomaisineen filmikameran suristessa ja au-ringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Nurmikko oli juuri leikattu tosi hienoksi, kahvipöytä olikatettu ja nurmikolle oli varattu virvoitusjuomia ja järjestetty seurapelejä sekä vielä ennen poislähtöäherkullinen mansikkatarjoilu. Kilpailut olivat kolmiosaiset muodostuen tikanheitosta, hevosenken-käheitosta ja etäisyyden arvioinnista. Kaksi perhettä, nimittäin Malmirannat ja Anderssonit, olivatmuihin nähden ylivoimaisia.” Kaksi vuotta myöhemmin, heinäkuun 1968 alussa, Gunnar Anderssonin isännöimä tilaisuussuuntautui Sipoon Kalajärvelle. ”Kalajärven rannassa meitä odotti kolme soutuvenettä. Kun oli lo-pulta jokaisessa veneessä päästy sovintoon soutajasta, päästiin myös nopeasti perille, sillä soutumat-kahan ei ollut pitkä. Perillä meitä odotti runsas kahvipöytä leikkeleineen ja kakkuineen.” Paikalla oli11 rotaryveljeä, kuusi rouvaa ”ynnä hännän huippuna tyhjien veneiden soutajana ja juoksupoikanaKalle”. Viikkoselosteen kertomus retkestä jatkui: ”Mutta teimme me muutakin kuin joimme kahviaja kerroimme toisillemme enemmän tai vähemmän uskallettuja vitsejä. Käytyämme sekä rouvat ettämiehet saunassa jatkoimme iltaa erilaisten pelien ja leikkien merkeissä, välillä makkaraa syöden jaolutta juoden. Eri peleistä mainittakoon ennen kaikkea tankopallo. Hevosenkengänheitossa miestensarjan voitti Kalle-poika 8 pisteellä. Sitä, että kaikki viihdyimme veli Gunnarin huvilalla osoittaase, että vasta noin viiden tunnin yhdessäolon jälkeen maltoimme ruveta kiittämään ensimmäisenvarapresidenttimme veli Simo Raassinan aloittaessa juhlallisella puheella kiitosten sarjan. Ps. Gunnarpyysi erityisesti antamaan kunniamaininnan hyvin suoritetusta avustuksesta Kalle-pojalle.” Nimi-merkin ”Kalle” taakse kätkeytyi silloin 12-vuotias, nykyisin klubin jäsenistön nuorimpiin kuuluvatoisen polven rotaryveli Kim Zilliacus, joka siis osallistui klubin toimintaan jo kesällä 1968. Yksityistiloissa vietettyjen kesätapahtumien monimuotoiset ohjelmaratkaisut kuvastivat isäntienpyrkineen vakavasti vieraiden viihtymiseen. Atte Lehto johdatti (1969) vieraansa tikanheittokisanja kahvin jälkeen yksityiseen kotiteatteriinsa katsomaan värielokuvaa ”Hyvää huomenta – Hyvääyötä”, missä kuvattiin isäntäväen kesäisiä askareita Fiskarsissa. Juhani Artola (1972) järjesti ”hie-non maastokilpailun”, ja Terho Häkkisen (1981) yllätysnumero oli muotokuvan maalauskilpailu.”Klubissa osoittautui olevan varsinaisen muotokuvamaalarimme Martti Könösen lisäksi muitakinalan taitajia. Heidän tyylinsä poikkesi kuitenkin melkoisesti tavanomaisesta ollen antoisa sekoitusuusekspressionismia, kubismia, naturalismia ja funktionalismia.” Isännöidessään puutarhajuhlaatoistamiseen kesällä 1988 veli Terho haastoi osallistujat tunnistamaan puutarhansa 28 eri puulajia.Luonnon pariin, virikkeiselle luontopolulle, ohjasi myös Aarne Pehkonen vieraansa Korjanmäellävuonna 1987. 89
  • Viimeistä yksityistiloissa vietettyä puutarhajuhlaa kesäkuussa 1998 presidentti Seppo Liukonkesähuvilalla Ribbingössä viikkoseloste kuvasi seuraavasti: ”Veljet ja Ladyt etsiytyivät perille läm-pimässä, mutta sadetta lupailevassa kesäillassa. Alkurupattelujen jälkeen käytiin pihapiirin luonnonhelmassa nauttimaan Tikkurilan Salomaa Oy:n tarjoamaa lihaisaa ja maistuvaa keittoa sämpylänkera. Lisämausteen aterioimiseen toivat laiturilta kantautuvat harmonikan sävelet. Presidentti on-nitteli Sulo Kosusta hänen 70-vuotissyntymäpäivänsä johdosta ja ojensi hänelle klubin lahjana ro-taryaiheiset kalvosinnapit. Kiitospuheessaan Sulo Kosunen heitti veljille haasteellisen tavoitteen saa-vuttaa tilanne, jossa rotaryvuosien määrä on laskettavissa jakamalla ikävuodet kahdella. Hän totesilaskukaavan toteutuvan omalla kohdallaan. 35 rotaryvuoteen on ehtinyt sisältyä keskimääräisellä75 %:n läsnäololla runsaat 1100 viikkokokousta. Paul Harris Fellow kunnia-arvon kunniakirjoi-neen, mitaleineen ja rintamerkkeineen presidentti luovutti Terho Häkkiselle ja Antti Keskiselle. …Presidentti totesi tämän jälkeen virallisen osuuden päättyneeksi ja kehotti läsnäolevia siirtymääntäytekakkukahveille.” Leikkimielisen, mutta asiapohjaisen tietovisan ”palkintoja jaettaessa illan ai-katauluja ohjaillut sadekin alkoi. N. klo 20.00 läsnäolijat kiittelivät isäntäväki Liukon ja poistuivat.”Viimeisiksi isäntäväen suunnalta kuuluneiksi sanoiksi jäi sihteerin korviin rouva Liukon kysymysVeli Sepolle: ”Arvaapa mitä saat huomenna ruoaksi?” Ribbingössä vietetyn puutarhajuhlan ohjelmarunko noudatti niitä ratkaisuja, joihin tilaisuuksienohjelma oli vähitellen taipunut työpaikoilla tai julkisissa tiloissa vietetyissä juhlissa. Ensimmäisissäniistäkin liikuttiin ohjelmallisesti vielä varsin vapaamuotoisesti, kuten OKO:n Jollaksessa sijaitse-vassa kesäpaikassa, Einolassa, vietetyssä ”Suvi-illassa” (1971). Siellä ”polut olivat kaitoja ja merituulipuhalsi raikkaasti. Sää suosi pikku viileydestä huolimatta, mutta saunassa oli lämmintä.” Puutarha-juhlat koettiin kuitenkin luonteviksi tapahtumiksi esimerkiksi ansioituneille veljille lunastettujenPHF-arvojen luovuttamiseen. Ensimmäisen puutarhajuhlassa luovutetun PHF-arvon vastaanottiPertti Viitanen meren äärellä Helsingin Marjaniemessä Martti Salomaan puutarhassa (1986). Jout-senet todistivat tapahtumaa rannassa. Presidentin puheeseen sisältyi usein lyhyt silmäys kuluneenrotaryvuoden vaiheisiin, ehkäpä alun perin nimenomaan läsnä olleille aveceille suunnattuna. Oh-jelmansuorittajiksi klubimestarit alkoivat hankkia myös ulkopuolisia esiintyjiä. Muun muassa Hä-meenkylän kartanossa kesällä 2001 Audite-kuoron kvartetti esitti suomalaisia kansanlauluja. Jotkut puutarhajuhlista ovat olleet kaksiosaisia siten, että ennen varsinaista ruokailun yhdistä-mää yhdessäoloa ohjelmaan on sisältynyt tutustuminen johonkin kulttuurikohteeseen. Ennen saa-pumistaan juhlapaikalle Tuusulan Kunnallisopistolle kesällä 1977 osallistujat vierailivat SibeliuksenAinolassa, jossa opas tarjosi heille kuvan säveltäjämestarin kotielämästä ja elämänvaiheista. Kesällä1980 osallistujat poikkesivat Sjundbyn linnassa matkallaan juhlapaikalle Kaj Ahlmanin omistamallaLövtorpin tilalla Siuntiossa. Viimeisin ”poikkeaminen” matkalla juhlapaikalle kohdistui Gyllenber-gin taidemuseoon Kuusisaaressa, ”Villa Gyllenbergiin” (2005). Museon yli 200 taulua ovat pääosin1900-luvun alun suomalaisilta mestareilta (esimerkiksi merkittävä Schjerfbeck-kokoelma), muttamukana on myös teoksia aikaisempien vuosisatojen suurilta eurooppalaisilta nimiltä. Opastetunkiertokäynnin jälkeen vieraat nauttivat hetken presidentti Jorma Haapamäen paikalle pyytämienkahden taitavan nuoren musiikinopiskelijan, Lauri Rantamoijasen ja Salla Karakorven yhteisesityk-sistä sellolla ja pianolla. Fauren ”Elegia” ja Saint Saensin ”Joutsen” lipuivat heidän esittäminään kuinunelma. Juhlan loppuosa vietettiin läheisessä ravintola Keilarannassa, jossa hovimestari arvosti eri-tyisesti veli presidentin illallista varten tekemää amerikkalaista Beringer-valkoviini- ja harvinaisestaMalbec-rypäleestä tehtyä punaviinivalintaa. Työpaikoilla tai julkisissa tiloissa vietetyissä puutarhajuhlissakin ohjelmaan on ”virallisen” osuu-90
  • den jälkeen sisältynyt ”muuta hauskaa”. Kuntoutussäätiöllä (1985), jonne ykkössihteeri Raimo Hu-vila oli toivottanut vieraat tervetulleiksi tarjoamalla heille kuntojuomaa ja esittämällä alkusoitonhuuliharpulla poikansa Riston säestämänä, rouvien ja veljien kolmihenkiset joukkueet joutuivatmittelemään musiikkitietouttaan kilpailussa, jossa ”Risto soitti jonkin kappaleen, minkä jälkeenveli Raimo kysyi jotain kappaleeseen liittyvää”. Rouvien joukkue voitti, vaikka veljet yrittivätkinääneen miettimällä auttaa omiaan. Seppo ja Hannele Liukko voittivat Kaivokselan autotalon tie-tovisan kesäkuussa 1995. Kisassa selvisi sekin, että klubin jäsenten silloinen keski-ikä oli 54 vuotta(Vantaan Sanomat 21.6.1995). Kiinalaisen menun jälkeen juhlavieraiden taitoja mitattiin Åvikissa(1996) Malmin partiolaisten johdolla lusikka-makarooniviestissä, nopeutuvatahtisessa laululeikissäja hammastikun tarkkuusheitossa. Lisäksi jokainen laati rouva Leivon johdolla minäkuva-analyysinitsestään. Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksessa (2000) palkittiin osallistujien ko-meimmat hatut ja Nygårdsin nuorisoseuratalolla (2002) kilpailtiin naisten ja miesten mestaruuksistarenkaan heitossa. Voimia vaativaan kisaan osallistujat saivat toista vuorokautta kiertoilmauunissakypsennetystä possuateriasta, jota nautittiin hanurimusiikin säestyksellä. Suomalaiskansallisen ilta-maperinteen mukaan juhlan ohjelmallisen osuuden jälkeen iltaa Hämeenkylän kartanossa (2001)jatkettiin tanssimusiikin tahdittamana. Puutarhajuhlien lisäksi klubilla oli 1970-luvulla joukko muita kesäisiä vapaan sosiaalisen koh-taamisen tapahtumia. Niitä olivat muun muassa ulkoiluretki Juhani Artolan luo Vihtiin (1974),retki Seurasaareen (1976), ”Eloretki” Korkeasaareen opastettuine kiertokäynteineen ja päivällisineen(1977) sekä kiertoajelu bussilla ristiin rastiin Vantaata (1980). Elokuisen kiertoajelun antiin viittasiTerho Häkkisen kirjaus viikkoselosteeseen: ”Totean vain niille veljille, joilla ei ollut tilaisuutta ollamukana, että harmittavan paljon Vantaan mielenkiintoista historiaa luiskahti ohi silmien ja korvi-en.” Kesäretken loppuosa jatkui ”Lintuvillassa veli Lassen (Zilliacus), Vuokon ja jälkikasvun kestittä-vänä vapaan seurustelun, runsaan tarjoilupöydän, kahvin ja boolin merkeissä pitkälle myöhäiltaan”.Seuraavana vuonna kesäretken korvasi lokakuinen ”Syyshippa” Midgårdissa, mutta se lieneekin vii-meinen klubin kesäretkiin rinnastettava sosiaalinen tapahtuma. Rapu- ja puutarhajuhlat ovat omaluku sinänsä.4.5.5 RapujuhlatPuutarhajuhlien ohella rapujuhlat tulivat kuvaan klubin ensimmäisistä vuosista alkaen. Ne jatkuivatmuutamin välivuosin 1980-luvulle. Lähteistä löytyvä viimeinen merkintä niistä on Ravintola Chicinelokuussa 1986 tekemä tarjous rapujuhlan tarjoilusta. Tarjoukseen sisältyi 23 henkilölle ”8 kpl ulko-laista rapua/henkilö, paahtoleipää ja voita. Vasikannoisetteja, tuoreherkkusienikastiketta. Jäätelöä jamarjasalaattia. Kahvi. Alkudrinkki Amontillado sherry, 2 x 4 cl Koskenkorvaa, 1 pullo A-olutta taikivennäisvettä, 20 cl punaviiniä Vin Rouge du Midi, 4 cl Monopol-konjakkia tai Parisienne-likööriä.Hinta 200,-/hlö sisältäen tarjoilupalkkion.” Ensimmäisen rapujuhlansa klubi vietti syyskuun 1965alussa Ravintola Sillankorvassa 13 rotarin ja 11 puolison voimin. Luvuissa olivat mukana myös klubin”kummi-isä” Olli Vikstedt puolisoineen. ”Suomalaisen luonteen mukaisesti alku oli hieman jäykäh-kö, mutta istuttuamme pöytiin ja veli presidentin pidettyä lämminhenkisen tervehdyspuheen alkoiilmapiiri keventyä muodostuen heti hyvinkin ’ilmavaksi’ punatakkien ilmestyttyä pöytiin. Varsinaistaohjelmaa ei klubilla ollut, koska kravut sinänsä muodostavat aina luotettavan, kantavan ja kaikkiatyydyttävän ohjelman. Ravintola oli nähnyt paljon vaivaa tavanomaisen kokoushuoneemme somista- 91
  • miseksi ’up to date’, joten valoa oli riittämiin missä sitä tarvittiin ja hämyä missä sitä toivottiin.” Vuoden kuluttua rapujuhlan paikkana oli Mölandet. Onnistunutta tilaisuutta sihteeri Lars Zilli-acus kuvasi värikkäästi: ”Järjestelyjoukko Veli Markulan johdolla lähti saarelle jo aamulla kattamaanpöytiä, laittamaan ruokaa ja lämmittämään saunaa. … Erikoismaininnan ansainnut suoritus oliveljien Simo Raassinan ja Kurt Strömsholmin unohtumaton idea kerätä massoittain sananjalkoja,joilla sitten kaikki yhdessä taiteilijaparimme Göthan ja Tapanin (Jokela) johdolla koristelimme niinhyvin rapupöydän kuin seinät. … Rapujen loputtua johti baarimikoksi värvätty Jaakko Markkula(Tauno Markkulan poika) sitten ns. kruksausleikkiä, jota jotkut intoutui myös nimittämään ja jot-kut jopa ilmeisesti luulemaan läsnäolotilastoksi. … Kaikki lähtivät saarelta pois, kutka aikaisemminjo juhlien ollessa parhaimmillaan, kutka vasta aamuisen uinnin ja kahvinjuonnin jälkeen klo 11.00.”Joskus sopivan ajankohdan löytyminen riittävän osallistujamäärän takaamiseksi hankaloitti juhlienjärjestämistä. Esimerkiksi vuonna 1967 Haikon kartanosa vietetty juhla onnistui vasta sen jälkeen,kun ajankohta oli siirretty heinäkuun lopulta elokuun lopulle. Lars Zilliacuksen ”Lintuvilla” -huvila Seutulassa tuli klubille monien siellä järjestettyjen tilai-suuksien johdosta hyvin tutuksi. Muutamat rapujuhlatkin vietettiin siellä. Elokuussa 1968 ”velivaimoineen eli Lasse ja Kisse Zilliacus olivat kutsuneet klubimme rouvineen rapuillallisille ’Lintu-villa’-huvilalleen Seutulaan. Paikka oli monessakin suhteessa erikoinen. Villa oli viime vuosisadaltaperäisin oleva kartanotyyppinen maatalo monine huoneineen ja uunilämmityksineen. Rapuillalli-nen tarjoiltiin tarkoitukseen erittäin sopivalla avokuistilla, jonka mittasuhteista puhuu se, että ylikolmekymmenpäinen vierasjoukko sijoittui sille katettuihin pöytiin yhtäaikaisesti ja vaivattomasti.Illan hämärtyessä loivat värivalaisimet hämyvalon aterioitsijoille. Pitkään siinä viivyttiin ja ravut ym.riittivät. Siirtyminen sisätiloihin tapahtui baarin kautta, jossa oli saatavana juomia joka janoon. Illankuluessa saivat kaikki huoneet oman käyttönsä tanssin ym. merkeissä. Iltapala oli maukas, moni-puolinen ja runsas. Presidenttimme veli Gunnar luonnehti sen hetkiset tunteemme mietteillään jakiittäen lopuksi meidän kaikkien puolesta isäntäväkeämme.” Ainakin myös vuosina 1970 ja 1971”Lintuvilla” oli rapujuhlien viettopaikkana. 1970- ja 1980 lukujen vaihteen molemmin puolin muu-taman vuoden ajan rapujuhlat eivät sisältyneet klubin ohjelmaan. Elokuun 1984 lopulla rapujuhlat olivat jälleen ajankohtaiset, ja ”punatakit” nautittiin nyt ravin-tola Pingviinissä. Seuraavan vuoden syyskuun alussa presidentti Martti Salomaa ja rahastonhoitajaAntti Keskinen veivät osallistujat Villingin saareen Pohjola-Yhtiöiden ”Villilä-Suomela” -huvilal-le. ”Juhlaväki kokoontui Kauppatorin rantaan, josta siirryimme kahdella veneellä Villa Suomelaan.Presidentti toivotti vieraat tervetulleiksi ja totesi, että kokoontumisen ainoana teemana oli yhdessäviihtyminen ja pöydänantimista nauttiminen. Se, miten viihdyttiin ja nautittiin täytyi kokea, sanal-lisesti sitä on poissaolleille mahdoton kuvata. Kiitos Veljekset Salomaa Oy:lle, Lehtinen HoldingOy:lle ja Pohjola-Yhtiöille.” Yhtiöt sponsoroivat kaikki juhlien kustannukset, mutta rahastonhoitajaperi osallistumisesta 100 markkaa henkilöltä. Tuotto käytettiin ”erilaisiin hyviin tarkoituksiin, mm.vaihto-oppilaamme aiheuttamiin kustannuksiin.” Ravintola Chicissä loppukesällä 1986 vietetyn ra-pujuhlan jälkeen noita tilaisuuksia ei ilmeisestikään ole klubin piirissä enää järjestetty.4.5.6 JoulujuhlatJoulusta 1963 alkaen jouluateria, pikkujoulu tai joulujuhla on jokavuotisena avec-tilaisuutena kuu-lunut klubin ohjelmaan. 1960-luvulla kaikki sekä 1980- ja 1990-luvuilla useimmat niistä vietettiin92
  • klubin tavanomaisessa kokouspaikassa. 1970- ja 2000-lukujen useimpina jouluina klubimestarit ovathallituksen suostumuksella järjestäneet tilaisuuden muualle. Näitä ”ulkopuolisia” joulujuhlapaikko-ja ovat olleet Krapihovi (1973, 1998, 2001), Hvitträsk (1974), White Lady (1976), Pitokartano(1977), Midgård (1978, 1979), Lintuvilla (1980), OKO:n tilat Kuusisaaressa (1989), AEL (1996),Ravintola Kokki (2000), Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus Tuusulassa (2002), Hä-meenkylän kartano (2003) ja Hotelli- ja ravintolakoulu Perho (2004). Tilaisuuksien keskeinen oh-jelmanumero on aina ollut jouluateria. Jouluna 1970 siihen sisältyi glögi, alkupala, porsaanseläke,punaviini ja kahvi. Vuonna 1998 jouluateriana nautittiin Krapihovin ”Joulunpidot”, johon kuuluigraavia siikaa, mätinappeja, sillisalaattia, joulumaksapateeta, sienisalaattia, joulukinkkua sekä peru-na- ja lanttulaatikkoa ja juustoja. ”Kahvi ja kakkupala antoivat miellyttävän jälkimaun.” Sopivasti ruokailuun nivellettynä tilaisuuksissa on ollut muutakin ohjelmaa. Klubin ensimmäi-sissä pikkujouluissa 1963 taiteilija Jouko Pesola esitti jouluaterian palanpainikkeeksi suomalaisiakansanlauluja sekä jouluaiheisia lauluja. Myös hauskojen ”Tahko” -aiheisten juttujen kertominenluontui häneltä kuin alan ammattimieheltä konsanaan. ”Välillä muutettiin ravintolasalia ja niin illan-istujaiset jatkuivat rattoisan seurustelun merkeissä.” Vuoden 1971 jouluaterialla ”veli Eino Jamalai-nen muisteli kokemuksiaan nuoruusvuosiltaan kertoen inkeriläisistä häistä. Myöhemmin kerättiinveli Reittilän johdolla joulurahoja sotainvalideille, tällä kertaa lähinnä huutokaupan muodossa.” Ar-pajaiset tai huutokauppa, joskus molemmat samalla kertaa, tulivat joulujuhlien ohjelmaan vuonna1967, ja ne jatkuivat 1980-luvulle. Niissä kertyneet varat klubi luovutti kokonaisuudessaan sotain-validien hyväksi. Tavanomainen käytäntö oli, että veljien tuomat lahjapaketit arvottiin, mutta parikolme parhaaksi arvioitua lahjaa huutokaupattiin. Vuonna 1967 arvokkaimmiksi ja huutokaupatta-viksi lahjoiksi arvioitiin matkaradio ja Tapani Jokelan akvarelli. Vuoden 1999 joulujuhlassa myytiinrunsaasti rotareiden puolisoiden muodostaman Vantaan Inner Wheel Klubin arpoja Ankkapartiontoiminnan tukemiseksi ja arvottiin voitot. Yhteislauluna esitetyt jou- lulaulut ovat kuuluneet luon- nollisena osana joulujuhlien ohjelmaan. Vuoden 2002 juh- lassa juontajana ja esilaulajana toimi televisiosta ja muistakin yhteyksistä tuttu Kosti Koti- ranta. Klubin vaihto-oppilaat, jotka on aina kutsuttu mukaan, ovat pariin otteeseen esiinty- neet myös tilaisuuksissa. Cheryl Wood soitti joulujuhlassa 1981 klarinetilla kaksi amerikkalaista joululaulua ja Katie Krause lau- loi vaikuttavasti Adamsin jou- lulaulun vuoden 1995 pikku-Jukka Yrjölä on lähes koko jäsenyytensä ajan välittänyt joulun sano- joulussa. Vuoden 2000 juhlassamaa klubin joulujuhlissa. Kuvassa hän puhuu Krapihovissa jouluna esiintyivät Viipurin Lauluvei-2001. Pöydän päässä kuuntelevat presidentti Heikki P.S. Leivo ja rou-va Leivo sekä past presidentti Björn Backman. Kuva: Jorma Helasen kot. Joulupukki on pistäytynytkuva-arkisto. 93
  • lähes poikkeuksetta ja joskus myös Tiernapojat ovat vierailleet. Vuonna 2001 Tiernapoikina esiintyiansiokkaasti veljistä ja sisarista ex tempore koottu ryhmä ja joulun 2004 ryhmä saapui Vaskivuorenmusiikkilukiosta. Borgå Scouter -partiolippukunnan ”igelgottar”-ryhmä saapui joulun 1999 tilai-suuteen ”Lucia”-kulkueena lauluineen ja kaksi vuotta myöhemmin pienten partiotyttöjen ryhmäesitti jouluevankeliumin. Jouluevankeliumi ja joulun sanoma ovat hiljentäneet juhlavieraat monin tavoin. Yksi vaikutta-vimmista ”jouluevankeliumeista” oli presidentti Jaakko Aatolaisen vuonna 1999 aterian jälkeen lau-suma talvisodan joulua kuvaava Yrjö Jylhän ”Pyhä yö” -runo. Runon sanomaa syvensi Jukka Yrjölänkertomus käynnistään pari kuukautta aikaisemmin Betlehemissä, Kristuksen syntymäkaupungissa,ja sen jälkeen yhdessä laulettu ”Maa on niin kaunis”. Jukka Yrjölä on viestinyt joulun sanomaa läs-näolijoille lähes koko jäsenyytensä ajan, aina vuodesta 1990 lähtien. Vain kerran, jouluna 2000, häntarvitsi ”sijaisen” virkaesteen vuoksi. Sijaisuuden hoiti Esko Kaarna. Veli Jukan elämänläheinen tapaesittää sanottavansa on antanut paljon ajattelemisen aihetta. Krapihovissa jouluna 1998 hän vertasijoulun sanomaa ”joulukorttiin, jonka ’postipoika’ aikanaan toi kertomaan Jumalan ilosanomasta.Viestin saamista enemmän ilahduttaa kuitenkin se, että tapaa Betlehemin tapahtumien tavoin ys-tävän. Menkäämme siis ’Betlehemiin’ katsomaan sitä, mistä Jumala ilmoitti. Ystävän kohtaaminensiellä on sanoma Jumalan välittämisestä.” Aikaisempina vuosina veli Jukan paikalla ovat esiintyneetmuun muassa kirkkoherra Jorma Helasvuo Keravan Rotaryklubista (1964), kirkkoherra ja klubinex-jäsen Juhani Kopposela (ainakin 1976, 1979 ja 1984) sekä kirkkoherrat Ilkka Turkka (1983) jaNils Rönnholm (1985).4.5.7 VuosijuhlatRunsaan vuoden kuluttua perustamisestaan, marraskuussa 1964, Vantaan Rotaryklubi vietti ensim-mäistä vuosijuhlaansa pikkujoulutunnelmissa Kulosaaren Casinolla. ”Aluksi nautittu kuuma glögilaukaisi sisääntulotunnelman ja lämmitti ihanasti kylmän ja tuulisen ilman johdosta kohmettuneenpsykosomaattisen eli henkis-ruumiillisen olemuksemme. Presidenttimme, veli Taunon lausuttuavieraat tervetulleiksi istuuduttiin pöytään nauttimaan sen runsaista ja herkullisista antimista. Kaikinpuolin onnistunut juhla jatkui vähän yli puolen yön mukavan ja hilpeän tunnelman vallitessa kokoajan tanssin ja vilkkaan seurustelun merkeissä.” Seuraavina vuosina vuosijuhlien ajankohta määräytyiRI:n jäsenyyteen hyväksymisen perusteella. Niinpä 7. päivänä helmikuuta 1966 klubi vietti toista-miseen yksivuotisjuhlakokousta normaalin viikkokokouksen yhteydessä. ”Varsinaiset tervehdyssanatolivat tällä kertaa tavallista juhlavammat, koska kokouksemme oli vuosikokouksen luonteinen. Pre-sidentti (Eino Jamalainen) valotti lämpimään ja humoristiseen tapaansa aikaisempien presidenttienja muiden virkailijoiden edesottamuksia kuluneelta ajalta. Puheen jälkeen tunsimme kaikki itsemmeparemmiksi ihmisiksi, mikä sellaisenaan tuntui aika miellyttävältä.” Vuosipäivän vietto sisältyi lähes poikkeuksetta klubin helmikuun alun ohjelmaan vuoteen 1975eli 10-vuotisjuhlaan asti. Tilaisuudet vietettiin useimmiten tavallista juhlavampina viikkokokouksi-na, joihin myös rouvat oli kutsuttu mukaan. Viikkoselosteen kuvaus kuusivuotiskokouksesta hel-mikuussa 1971 luonnehti ytimekkäästi juhlakokouksen kulkua: ”Ravintola Calypso, arvatenkin veliNylundin ohjauksesta, sai aikaan tarjoiluineen juhlamielisen sopivan tunnelman. Sitä viritti lisää jatäydensi presidenttimme Olavi Törmäsen rotarihenkinen puhe, veli Longan lyhyen ytimekäs puhenaisille ja veli Viitasen tilaisuuteen järjestämä Vantaan yhteiskoulun oppilaiden musiikkiesitys, joka94
  • oli oivallinen näyttö sekä taitamisesta että veli Viitasen koulun musiikkiharrastuksesta.” Seitsenvuo-tiskokouksen klubi poikkeuksellisesti järjesti normaalin viikkokokouspaikan ulkopuolelle eli ravin-tola Finlandiaan. Siellä pitämässään puheessa presidentti Lars Zilliacus pohti vakavasti Rotaryn ole-musta: ”Mikä Rotary on? Onko se iso partiopoika, jota lapsettaa? Vai onko rotary-aatteessa jotakinsyvällisempääkin? … Rotaryn sisältö ei ole teoriaa, se on elämää, dynaamista toimintaa. Sen yhtenäperuskivenä on miesten, yksilöiden, keskeinen ystävyys. Sen toisena peruskivenä on palvelualttius,halu auttaa. Ystävyys luo ilmapiirin, jossa meidän on helppo toimia, jossa löydämme parhaiten nekohteet, missä apua tarvitaan ja keksimme keinot, miten auttaa ja miten palvella.” Pohdinnan aihetta antavien puheiden luomaa juhlallista tunnelmaa kevensivät usein muutamatleikkimieliset ohjelmanumerot. Klubin kaksivuotispäivänä 1967 sihteeri Lars Zilliacus luki illan ku-luessa välipaloina ”tuntemattoman runoilijan (ilmeisesti Lars Zilliacus) tekemän kronikan klubim-me veljistä, joka päättyi säkeisiin Täss’ on meillä veljessarja Jalo niin kuin Suomen karja Johdolla Tauno Longan.” Tauno Lonka oli Suomen Karjanjalostusyhdistyksen toiminnanjohtaja. Kronikassa oli 6-10 säet-tä erikseen kustakin veljestä. Nykyisin vielä aktiivijäseninä olevia kahta veljeä luonnehdittiin kroni-kassa seuraavasti: Sulo Kosunen: ”Suloisessa Suomessamme myös Sulo ompi näillä main, mutt’ joskus häntä maanantaisin silmilläni turhaan hain. Kas opistonsa juuri tuolloin, poika aina käynnistää. Puheet pitää luvut lukee, kun kansa kokoon rynnistää.” Martti Salomaa: ”Pois alta nyt kaikki kun vauhdilla tullaan ja Mustangi pölyä lennättää. Nyt kiire on Martilla paikasta toiseen autollansa ennättää. Rakentaa Martti uutta autotaloa, Jossa sitten myydään Fordia jaloa.” Klubin 10-vuotisjuhla pidettiin helmikuussa 1975. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan DGVeikko Laine sekä Pohjois-Helsingin ja Tikkurilan klubien presidentit. Vuodelta 1974–1975 säily-nyt ainoa lähde, toimintakertomus, ei kerro juhlasta mitään muuta. Rotaryliikkeen synnyn (23.2.1905) ja Vantaan Rotaryklubin RI:n jäseneksi hyväksymisen(5.2.1965) väli on lähes täsmälleen 60 vuotta. Sen vuoksi klubin vuosijuhlat osuivat melko tarkastiyksiin RI:n vuosijuhlien kanssa, ja niiden ohjelmassa sivuttiin aina myös RI:n historiaa. Niinpäklubin 15-vuotisjuhlakokouksessakin 7.2.1980 Rotaryn 75-vuotinen taival oli keskeisenä teemana.Juhlaesitelmässään Aarre Ylimäki käsitteli rotaryaatetta ja totesi klubin muodostavan fakkiutumisenvastapainon. Avainasemassa on veljeshenki ja se mitä olemme klubista saaneet ja mitä olemme pys- 95
  • tyneet antamaan. Hän tiivisti sanottavansa RI:n past director Jouko Huttusen toteamukseen: ”Rota-rynappimme velvoittaa, mutta se ei tee meitä yhtään paremmiksi.” Kokouksessa presidentti Sulo Ko-sunen ja Pohjois-Helsingin Rotaryklubin edustaja Mauri Kuuskoski kertoivat Vantaan Rotaryklubinperustamisen eri vaiheista. Presidentti luki myös otteita ensimmäisten kokousten pöytäkirjoista jatotesi, että perustajajäsenistä klubin toiminnassa oli edelleen mukana yhdeksän veljeä. Poikkeukselli-sesti juhlakokous ei ollut avec-tilaisuus. Pari viikkoa myöhemmin klubi osallistui 94,3 prosenttisesti(31 veljeä) arvokashenkiseen Rotaryn 75-vuotisjuhlaan Finlandia-talossa. Tilaisuudessa puhuivatYrjö Blomstedt teemanaan ”Perinne – enne” ja Jouko Huttunen aiheesta ”Rotary – palvelija vaillaeläkettä”. Bengt Westerling oli tämän juhlan järjestelytoimikunnan jäsen. Klubin 20-vuotisjuhla vietettiin 7.2.1985 Katajanokan Casinolla. Vuoden toimintakertomukses-sa pidettiin ”ikävänä piirteenä” sitä, ”että vain vajaa kolmannes klubimme jäsenistä osallistui siihen,vaikka itse presidentti lähetti jokaiselle veljelle vetoavan kirjeen asiasta”. Presidentti Rauno Kostiai-nen oli todella lähettänyt kaikille jäsenille 25.1.1985 päivätyn kirjeen: ”Useassa kokouksessa kiertänyt ilmoittautumislista on tulokseltaan valitettavan murheellinen. Tähän mennessä vain 9 veljeä on ilmoittanut osallistuvansa. Selvä enemmistö on ilmoittanut, ettei osallistu. - Onko tämä reilua kaikkia osallisia kohtaan? - Luoko tämä hyvää tahtoa ja parempaa ystävyyttä? Mitä mahtaa liikkua niiden ansioituneiden klubimme perustajaveljien mielissä, jotka itse ovat kiitettävällä tavalla ilmoittaneet osallistuvana, jos klubimme 20-vuotinen toiminta meidän muiden mielestä ei ole yhden juhlaillan arvoinen. Toivon ja rohkenen uskoakin, että ilmoit- tautumisen antama kuva veljien rotaryhengestä on väärä. Hyvät Veljet, vetoan vielä kerran erityisesti Teihin, jotka olette ilmoittaneet ”en osallistu”. Ovatko esteet osallistumisellenne todel- la voittamattomat? Vastausta on vielä aikaa harkita ja tarkistaa.” Vetoaminen toi viisi ilmoittautumista lisää. Jäsenten lisäksi juhlaan osallistui 14 rouvaa ja 10kutsuvierasta. Itse juhlaa viikkoseloste kuvasi seuraavasti: ”Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaankaupunginjohtaja Lauri Lairala, klubimme kunniajäsen, Lars Zilliacus Tampereen Pyynikin klubista(klubimme presidentti 1971–1971), Erkki Niskanen, Pohjois-Helsingin klubin presidentti ja KlausPihkala Myyrmäen klubin presidentti. Presidentin tervetuliaissanojen jälkeen siirryimme pöytiinnauttimaan maittavaa illallista. Kahvin astuessa kuvaan pääsimme samalla puheitten pariin. Kunnia-vieraamme toivat kukin tervehdyksensä juhlivalle klubille. Kunniajäsenemme Lauri Lairala luovuttimeille myös Vantaan kaupungin viirin ja Lars Zilliacus Tampereen Pyynikin klubin viirin. Vieraittenpuheitten jälkeen olikin omien puheitten aika. Tauno Lonka esitti katsauksen klubimme historiaankäsitellen samalla hieman myös rotaryfilosofiaakin. Tämän jälkeen laskettiin irti Erkki Reittilä, jokatunnetusti mukaansa tempaavalla tyylillään piti puheen NAISILLE. Tähän paljon ajatuksia herättä-vään puheeseen päättyikin sitten ns. virallinen osa ja sen jälkeen ilta jatkui miellyttävän yhdessäolonmerkeissä ties kuinka myöhään.” Rotaryliikkeen 80-vuotisjuhlassa Finlandia-talolla 25.2.1985 klu-bia edustivat presidentti Rauno Kostiainen ja sihteeri Raimo Huvila vaimoineen. Toimintakertomuksessa ei tarvinnut enää pitää ikävänä piirteenä osallistuvien veljien vähäisyyttäklubin 25-vuotisjuhlissa Hämeenkylän kartanossa 8.2.1990, sillä 42 jäsenestä 36 osallistui juhlaan.Avecit ja kutsuvieraat mukaan lukien osallistujien määrä nousi yhteensä 78 juhlavieraaseen. Juhla-puheen tilaisuudessa piti kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee, ja Olavi Törmänen esitti klubin histo-riikin. DG Erkki Holmas toi juhlaan piirin 142 tervehdyksen. Elokuun 1994 alussa klubin hallitus päätti, että 30-vuotisjuhlien valmistelusta vastaavat Antti96
  • Puhakka ja Heikki P.S. Leivo. Työryhmän esityksestä juhlat järjestettiin 9.2.1995 Hotelli Vantaassa.Juhlaa edelsi iltapäivällä lehdistötilaisuus. Klubin 30-vuotinen toiminta saikin runsaasti huomiotapaikallisissa lehdissä ja paikallisradiossa. Itse juhlaan osallistui kutsuvieraat mukaan lukien 58 hen-kilöä. Kutsuvieraisiin lukeutuivat muun muassa DG Erik Wihtol vaimoineen sekä Tikkurilan jaMyyrmäen Rotaryklubien edustajat avec. Illan musiikillisesta annista huolehti Jyrki Tennin johtamaTuomisalonkiorkesteri. Otsakkeella ”30-vuotiselta taipaleelta” charterjäsen Sulo Kosunen kuvailielävästi klubin vaiheita poimintoina niin klubin toiminnasta, erityisesti alkuvuosilta, kuin yksittäi-sen jäsenen hyvinkin subjektiivisista kokemuksista. ”Illan luonteeseen kuuluen klubin alkuvaiheetsaavat arvoisensa painon myös siksi, että meitä tuon ajan muistelijoita on luonnollisesti vuosi vuo-delta vähemmän.” Kuitenkin veli Sulo epäili, että hän tuli painottaneeksi enemmän sitä, mikä olierikoista kuin sitä, mikä oli erinomaista. Illan aikana hän välitti naureskellen myös vinkin 1960-lu-vun rotarytilaisuudesta. Sen mukaan autonrenkaisiin kannatti ottaa ilma maaseudulta, koska ilman-laatu oli siellä parempaa kuin kaupungeissa (Keski-Uusimaa 15.2.1995). Juhlan ohjelmaan liittyiPHF-arvon ja tunnusten luovuttaminen klubin pitkäaikaiselle ja paljossa ansioituneelle jäsenelleBengt Westerlingille. Helmikuuhun 2005 ajoittuivat sekä RI:n 100-vuotis- että Vantaan Rotaryklubin 40-vuotis-juhlallisuudet. Klubi ei järjestänyt erillistä rotaryliikkeen 100-vuotistapahtumaa, vaan korvasi senmahdollisuudella osallistua piirin Finlandia-talossa 22.1.2005 järjestämään juhlaan. Siihen osallistuiklubin kuusi jäsentä. Sitä vastoin klubin oma 40-vuotisjuhla 5.2.2005 Korson MonitoimikeskusLumossa kokosi veljet ja sisaret, avecit sekä kutsuvieraat mukaan lukien runsaat 90 osallistujaa. Juh-lan valmistelut käynnistyivät jo elokuussa 2003, jolloin tuleva presidentti Jorma Haapamäki esittelihallitukselle kokoamansa juhlatoimikunnan suunnitelmia. Toimikuntaan kuuluivat puheenjohta-Charterveli Sulo Kosunen (presi- Juhlayleisöä 40-vuolisjuhlan illallispöydissä. Etualalla pöydän vasem-dentti 1979–1980) kuvailee vuo- malla puolella klubin 1. sihteeri Erkki Koskinen ja rouva Koskinen. Oi-sikymmenien tapahtumia klubin kealla puolella istuvat sisar Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi, veljet Mark-30-vuotisjuhlassa 9.2.1995 Ho- ku Lähelmä ja Juha Tammivuori sekä rouva Tammivuori. Kuva: Jussitelli Vantaassa. Kuva: Klubin ar- Lahtikisto. 97
  • jana toimineen veli Jorman lisäksi Roy Ahlfors juhlamestarina, klubimestari Airi Kansanen, PenttiKynnös ja Juha Tammivuori tiedotusvastaavina sekä Esko Kaarna historiikin laatijana. Tuolloin vieläjuhlat oli tarkoitus pitää Tikkurilan lukion tiloissa, mutta valitettavan päällekkäisvarauksen vuoksiklubi joutui väistymään SPR:n kolmipäiväisen tilaisuuden tieltä. Juhlan rahoituksen turvaamiseksitoimikunta käynnisti viinipulloarpajaiset klubikokouksissa kerran kuukaudessa. Ensimmäisten arpa-jaisten onnetar suosi Rolf Palmroosia. Arpajaisten tuotto puolentoista vuoden aikana Heikki Säilänhankkiman ”lisätuen” ja jäsenten ”takataskujen” kanssa takasi sen, että juhlat eivät rasittaneet klubintavanomaista budjettia. Toimikunta kokoontui noin kuukauden puolentoista välein. Arvokkaan 40-vuotisjuhlan kutsuvieraina olivat kaupunginjohtaja Juhani Paajanen, DG MattiKivinen, kummiklubi Pohjois-Helsingin ja Vantaan muiden rotaryklubien edustajat sekä juhlapu-heen pitänyt valtakunnansyyttäjä, rotari Matti Kuusimäki. Puheessaan ”Matti Kuusimäki tarkastelikansalaisten yhdenvertaisuuden teemaa pohtien sen vaikutuksia muuttuvassa yhteiskunnassa. Luo-tuaan katsauksen yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön perusteisiin ja viimeaikaisiin perustus-lain uudistuksiin, hän kiinnitti huomiota niihin ongelmiin, joita yhdenvertaisuuden toteuttamisessaesiintyy, kun lähinnä kuntien taloudelliset voimavarat ehtyvät. Heikompiosaisten subjektiiviset oi-keudet jäävät päätöksenteossa vaille perustuslaissa säädettyä turvaa. Hän ennustikin, että nähtävissäoleva väestörakenteen muutos pakottaa lainsäätäjän vielä tarkistuksiin ja ’että tälle päivälle omi-nainen nautintoihin keskittyvä, usein lähes hedonistinen elämäntapa tulee vääjäämättä kokemaanmuutoksia’. Kuusimäki uskoo kuitenkin yhdenvertaisuuden säilyvän muuttuvissakin olosuhteissasuomalaisena piirteenä, ainakin perustarpeiden kohdalta. Rotaryn yhteiskuntapalvelun roolin hännäki tulevaisuudessa kasvavan ja uskoi yhteisöllisyyden vahvistuvan ihmisten arvomaailmassa.” (JuhaTammivuori Rotary Nordenissa 2/9.3.2005). Tervehdyspuheessaan presidentti Jorma Haapamäki totesi, että rotaryliikkeen ”toiminta noudat-taa samoja periaatteita, jotka on lausuttu julki YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 30 artiklassa 56vuotta sitten. … Neljän kysymyksen kokeessa kiteytettiin sanat: totuus, oikeudenmukaisuus ja hyvätahto.” Hän korosti myös klubin merkitystä rotarytoiminnan peruskivenä: ”Merkittävin työsken-tely tapahtuu klubeissa. Klubit ovat itsenäisiä yksikköjä, jotka itse päättävät toimintansa sisällöstäKansainvälisen Rotaryn ja sen piiriorganisaation ollessa niille tiennäyttäjä ja tuki. … Toiminnallemuodostuu ajan mittaan perinne, joka sitten antaa kullekin klubille sen persoonallisen leimansa.”Vantaan Rotaryklubin perinteisiin on kuulunut tiivis vuorovaikutus Vantaan kaupungin kanssa,ja sen jäsenistöön on aina kuulunut kaupungin kehityksestä vastanneita henkilöitä. ”Toivoakseniolemme myös voineet jäsenistömme välityksellä viestittää näkemyksiämme kaupungin johtamisenhyödyksi.” Kaupungin tervehdystä esittäessään kaupunginjohtaja Juhani Paajanen vahvisti veli Jor-man näkemyksen yhteistyöstä: ”Kaupungin viime vuosikymmenten kehityksessä vantaalaiset rotarytovat henkilöinä olleet keskeisesti mukana. Niin kunnalliselämän kuin erityisesti elinkeinoelämänpuolella. Voidaan sanoa, että tulokset myös näkyvät.” ”Tapahtunutta ja koettua klubin neljältä vuosikymmeneltä” oli Esko Kaarnan esittämän klubinhistoriikin teema. Kuvailtuaan klubin perustamista ja toimintaa hän lopuksi totesi: ”Syventyminenarkistomateriaaliin on luonut väistämättä sen kuvan, että kahden ensimmäisen vuosikymmenen ai-kana ’meno ja meininki’ oli tuntuvasti nykyistä rennompaa. Veljillä oli todella hauskaa takka- ja sau-nailloissa, rapujuhlissa ja kesäretkillä, miksei myös viikkokokouksissa. Toiminnan ’vakavoituminen’selittynee parhaimmin jäsenmäärän kasvulla ja keski-iän tuntuvalla nousulla. Onhan se tänään lähesviisitoista vuotta alkuaikoja korkeampi. Nykyisin yleisilme on ehkä vakaampi ja toiminta suunni-telmallisempaa ja jämerämpää, mutta se tosiasia ei ole muuttunut, että klubissa viihdytään.” Juhlan98
  • ohjelmaan kuului myös DG Matti Kivisen esittämä piirin tervehdys sekä PHF-arvon ja -tunnustenluovuttaminen ansioituneille rotaryveljille Kari Purhoselle ja Heikki P.S. Leivolle. Tilaisuuden mu-siikkiohjelmasta vastasi Vaskivuoren lukion kuoro, ja Tikkurilan lukion ilmaisutaidon ryhmä näytte-li itse suunniteltuna pantomiimiesityksenä ”Rotaryn neljä koetta”. Lumosalista juhlavieraat siirtyivätaulan toiselle puolelle ravintola Villiankkaan, jossa nautittiin juhlaillallinen ja kuultiin veljesklubientervehdykset. Savukala-katkarapusalaatti, häränsisäfile kanttarellikastikkeella lisukkeineen ja vadel-makakku nautittiin Castillo de Molina Reserva Cabernet Sauvignonin, Cono Sur Reserve Char-donayn sekä kahvin ja teen kera. Taitava Vaskivuoren Big Band tahditti nuorekkaiden rotareiden jaheidän aveciensa vauhdikasta liikehdintää tanssilattialla.4.5.8 Matkat ulkomailleEnsimmäisen maan rajojen ulkopuolelle suuntautuneen matkansa Vantaa Rotaryklubi teki joulu-kuussa 1965 Ruotsiin Huddingen kummiklubin vieraaksi. Tämä myöhemmin tässä historiikissa ku-vattu matka jäi ainoaksi klubin kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Varsinaiset ulkomaillesuuntautuneet avec-matkat tulivat klubin ohjelmaan kymmenen viime toimintavuoden aikana. Nii-tä oli yhteensä neljä: kaksi matkaa Pietariin (1996, 2005) sekä matkat Riikaan (2000) ja Moskovaan(2003). Saksan yhteyshenkilö Heikki P.S. Leivon valmistelema Saksan matka joulukuussa 1995 su-pistui käytännössä hänen ja Erkki Laamasen puolisoineen tekemäksi mahdollista yhteistoimintaakartoittavaksi vierailuksi Lübeck-Holstentorin Rotaryklubiin. Perillä keskusteluissa keväälle 1996suunniteltu saksalaisten vastavierailu ei toteutunut. Venäjälle suuntautuneiden kolmen matkan erinomaisena ja luotettavana järjestäjänä ja asian-tuntijana toimi klubin Pietarin yhteyshenkilö Victor Dmitrienko. Hänen johdollaan junalla teh-dyt matkat muodostuivat mieliin painuviksi menestyksiksi. Matkoista ensimmäinen oli huhtikuun1996 lopulla Pietariin tehty kolmen päivän vierailu. Menomatkalla osallistujat ”ihailivat” paikallistatyöllistämispolitiikkaa katsellessaan Viipurin asemalla kadunlakaisua varpuluudilla. Perillä tärkeä oh-jelmanumero oli vierailu Pietarin Rotaryklubin kokoukseen, joka kesti noin kolme tuntia. Puheen-vuoroissa ja keskustelussa käytetyt kielet olivat venäjä, suomi ja englanti. Ohjelmaan sisältyi myöskaupunkikierros räntäsateessa ja käynti saksalaisten toisen maailmansodan aikana pahoin hävittä-mässä Puškinin kaupungissa. Paluumatkan pitkät rajamuodollisuudet olivat oma kokemuksensa. Matka Moskovaan syyskuussa 2003 käynnistyi niin vauhdikkaasti, että 28 hengen seurueen tun-nelma oli noussut ”kattoon” jo ennen Pasilaa ja junamatkat mennen tulleen sujuivat veli–sisar-hen-gessä joutuisasti. Vaikka veli Victorin järjestelyt muuten toimivatkin ”viimeisen päälle”, ennakko-suunnitelmista poiketen matkalaiset eivät kuitenkaan tavanneet moskovalaisia rotareita. KiertoajeluMoskovassa oli valaiseva ja metroon tutustuminen elämys, samoin Bolšoi-teatterin moderni esitysihastutti, vaikka sitä ei nähtykään pääsalissa. Vuonna 1812 käydyn Borodinon taistelun museo oliyksi matkan kohokohdista. Taistelu, joka kesti 15,5 tuntia ja jossa kaatui 105 000 miestä, oli kuvattumaalauksin museon 117 metriä pitkälle lieriönmuotoiselle seinälle. Yli tunnin kestäneen jonotuk-sen jälkeen, jonka aikana hämmästeltiin vahdinvaihtoa viereisellä Tuntemattoman sotilaan haudalla,matkalaiset pääsivät monet tarkastukset läpäistyään Leninin mausoleumiin. Sisällä ei saanut pysäh-tyä, pitää käsiä taskussa, puhua eikä kopistella, mutta sarkofagissaan valaistuna ja hyvin sileäpos-kisena lepäävää Leniniä sai katsella. Jännittävän yksityiskohdan muodosti saapuminen Kremliin.Presidentti Putinin samanaikaisen siellä käynnin johdosta miliisit olivat tyhjentäneet kadut liiken- 99
  • teeltä, mutta virkavallasta ja seurauksista piittaamatta bussinkuljettaja onnistui viemään matkalaisetlähes perille asti. Kremlin upeat kirkot runsaine kultauksineen todistivat, että Napoleon ei sentäänonnistunut tuhoamaan kaikkea kaunista. Klubin toista matkaa Pietariin toukokuussa 2005 matkaselostuksen laatinut sihteeri Erkki Koski-nen kuvasi seuraavasti: ”Veli Victorin järjestämä matka tehtiin mukavasti bussilla aloittaen 27.5. aa-mukahdeksalta Tikkurilan asemalta. Veljet ja sisaret aveceineen istuivat bussin etuosaan painottuen.Veli presidentti piti bussissa aloitusklubikokouksen. Rajamuodollisuuksissa järjestäydyttiin tampere-laisen matkaoppaan kaitsemina aakkosjärjestykseen ja sitten hurautettiin Viipurin kautta Pietariin jailtaristeilylle Neva-joelle paikallisen rotaryklubin seurassa. Stahanovilaiseen tapaan Pietarin matka olibuukattu täyteen kohteita ihmeellisestä kulttuurikaupungista. Kaikki tavoitteet saavutettiin: palatsittulivat tutuiksi kiertoajeluissa (erityisesti Iisakin kirkko) kaupunkioppaan johdolla. Ortodoksikirk-kojen kulta häikäisi, Iisakin kirkko tuntui ennakoituakin suuremmalta. Viihtyisässä suomalaisessaMarian kirkossa kuulimme suomalaisen papin yhteenvedon seurakunnan historiasta ja paikallisen(ammatti-) kuoron kolme laulua. Mistähän siellä riittää noita huikeita alttoja. Historiallisesti esilläoli eniten Pietari Suuri, viime vuosisataan viitattiin epäonnistuneena kokeiluna, kaikkea kuiten-kin leimasi suurvalta ja sen suurkaupunki. Kulttuurikokemusta täydennettiin Carmen oopperalla.Viimeisenä kohteena oli Pietarin ulkopuolella sijainnut Pietarhovi upeine suihkulähdepuistoineen.Palatessa poikettiin hypermarkettiin, joka ei juurikaan poikennut meikäläisestä Lidlistä, ainoastaanpainotukset sortimentissä (ruski standard) eivät olisi mahdollisia meillä Suomessa. Matkan lähes-tyessä sunnuntai-iltana loppuaan kasvoi matkustajien kiinnostus bussin takaosaan huomattavasti,missä kerrattiin retken tapahtumia ja muita sivujuttuja.” Menestys oli myös klubin bussilla tekemä matka Riikaan toukokuun 2000 alussa. Osallistunei-den 23 oman sisaren ja veljen sekä 21 puolison ja perheenjäsenen matkajärjestelyistä ja johtami-sesta vastasi Kalevi Usva, ja ohjelmasta Riiassa siihen liittyvine järjestelyineen huolehtivat Jorma jaHannele Helanen. Menomatkalla pidetyn klubikokouksen jälkeen Antti Puhakka auttoi osallistujiaorientoitumaan edessä olevaan kertomalla Viron ja Latvian historiasta, taloudesta ja nykypäivästä,ja Kalevi Usva johdatti seuraavana päivänä ohjelmassa olevaan käyntiin Riianlahden rannalla sijait-sevalle Jääkäripataljoona 27:n muistomerkille valaisemalla pataljoonan taustoja ja vaiheita Latviassa.Tallinnan jälkeen seurue pysähtyi Märjamaan hautausmaalla, missä nautittiin myös kahvit. PerilläJorma Helanen puolisoineen oli matkalaisia vastassa hotelli Latvijassa ja johdatti heidät majoittu-misen jälkeen illalla oopperaan katsomaan Giuseppe Verdin ”Aidaa”. Seuraavan päivän ohjelmaankuului Jääkäripataljoona 27:n muistomerkillä ja taisteluhaudoilla käynnin lisäksi kiertoajelu Riiassaja sen lähiympäristössä, lounas Jurmalassa sekä yhteinen kokous ja illallinen Riga International Ro-taryclubin jäsenten kanssa. Yhteiskokouksen puheenjohtajana toiminut Riga International Rotaryclubin presidentti WalterKronbergs totesi tervetuliaispuheessaan olevansa erityisen otettu vantaalaisten vieraitten suurestamäärästä. Riikalaisia rotareita oli paikalla vain seitsemän. Veli Walter kertoi oman klubinsa olevannuori, vasta vuonna 1998 perustettu, ja jäsenistön olevan varsin kansainvälistä, sekä latvialaisia ettäLatviassa toimivien ulkomaisten yritysten palveluksissa olevia. Klubin kokouskieli oli englanti. Hänkertoi myös Latvian taloudellisesta tilanteesta uudelleen itsenäistymisen jälkeen ja ulkomaisten yri-tysten tekemistä investoinneista maahan. ”Paljon muutoksia on tapahtunut, mutta paljon on vielätehtävää.” Presidentti Jaakko Aatolainen vastasi isäntien puheeseen kiittämällä mahdollisuudestapitää yhteinen kokous. Hän kertoi vuosituhannen vaihteen ja talvisodan 60-vuotismuiston leiman-neen Vantaan Rotaryklubin kuluvan vuoden ohjelmaa, mutta vakuutti tämän pitkään suunnitellun100
  • matkan nousevan ohjelman kohokohdaksi. Hän viittasi myös klubien yhteyksiin Jorma HelasenRiikassa työskentelyn ja historialliseen yhteyteen jääkärien toiminnan johdosta. ”Vaikka erilaisetrotarymuodollisuudet ovat tärkeitä, on rotaryklubien toiminnalle kaikkein tärkeintä todellinen vel-jeys ja sisaruus sekä aito palveluhenki ja mielenkiintoinen ja virikkeitä antava ohjelma.” Lopuk-si veli Jaakko muisti onnitella isäntiä Latvian jääkiekkomaajoukkueen edellisenä iltana Venäjästäsaavuttamasta voitosta MM-kisoissa. Presidentit vaihtoivat keskenään klubien viirit, jonka jälkeentilaisuus jatkui seurustelun ja erinomaisen buffet-päivällisen merkeissä. Päivällisen kauniiseen esil-lepanoon rotaryrouvat kiinnittivät aivan erityistä huomiota. Illan päätteeksi presidentti Kronbergskiitti lämpimästi vierailusta ja presidentti Aatolainen lähetti omissa kiitossanoissaan terveiset kokillemaittavasta ateriasta sekä toivotti isäntien edustajat lämpimästi tervetulleiksi Vantaan Rotaryklubinkokouksiin Suomessa käydessään. Paluumatkalle lähdettäessä vieraat ojensivat Jorma Helaselle hopeiset rotarykalvosinnapit ja -sol-mioneulan sekä rouva Helaselle kukat kiitokseksi erinomaisista järjestelyistä ja paikallisopastuksesta.Matkalla seurue pysähtyi Virossa Konstantin Pätsin muistomerkillä ja ”shoppaili” Tallinnassa.Toukokuussa 2005 klubi teki matkan Pietariin. Kuvassa vasemmalta Erkki Koskinen, Jussi Lahti, JormaHaapamäki, Risto Laitinen, Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi (välittömästi Risto Laitisen vieressä), Seppo Liuk-ko (presidentti 1997–1998, osittain kätkössä Kalevi Usvan takana), Kalevi Usva (presidentti 1995–1996),Victor Dmitrienko (matkan, samoin kuin muidenkin Venäjälle tehtyjen matkojen organisoija), Terho Häkki-nen (presidentti 1987–1988) ja Tapani Kivinen aveceineen Pietarhovin edustalla. Kuva: Jorma Haapamäenkuva-arkisto. 101
  • 4.6 LÄSNÄOLO JA OSALLISTUMINENKlubin jäsenen läsnäoloprosentin, poissaolon korvaukset mukaan lukien, tulee olla rotaryvuoden kum-mankin puolivuotiskauden aikana vähintään 60 ja läsnäoloprosentin oman klubin säännöllisissä viik-kokokouksissa tulee olla rotaryvuoden kummankin puolivuotiskauden aikana vähintään 30. Jos jäsen eitäytä yllä mainittuja vaatimuksia, hänen jäsenyytensä päättyy, ellei hallitus pätevästä syystä toisin päätä.(Rotaryklubin järjestysmuoto). Rotaryklubin toiminnan yksi keskeisiä periaatteita on jäsenten läsnäolo kokouksissa. Sihteerin teh-tävänä on huolehtia läsnäolotilastosta, laskea läsnäoloprosentit sekä ilmoittaa klubin keskimääräinenläsnäoloprosentti kuukausittain Suomen Rotarytoimistoon. Klubin keskimääräiseen läsnäoloprosenttiinei lasketa mukaan poissaoloja, jotka ovat tapahtuneet hallituksen hyväksymien ehtojen ja olosuhteidenmukaisesti, eikä jäseniä, jotka ovat saaneet hakemuksesta vapautuksen läsnäolovelvollisuudesta. (Rotary-klubin sihteerin opaskirja, s. 9-12).Läsnäolo tilastojen valossaVantaan Rotaryklubin jäsenten läsnäolon kehitys alkoi varsin vaatimattomasti. Helmikuussa 1965juuri RI:n jäsenyyteen hyväksytyn klubin läsnäoloprosentti oli 66,60 piirin keskiarvon ollessa 86,51.Sijoitus oli viimeinen piirin yhteensä 47 klubista. Toiseksi viimeisen Joensuun Rotaryklubin läsnä-oloprosenttikin (76,00) oli kaukana edellä. Maaliskuunkaan 77,24 % ei oikeuttanut kuin 46. sijaan.Huhtikuussa rikkoutui jo 80 %:n raja (81,93 %/33. sija), mutta silloinkin klubi jäi vielä piirinkeskiarvon 85,17 alapuolelle. Ilmeisesti ensimmäisten kuukausien heikko sijoittuminen harmitti japakotti ryhdistäytymiseen, tosin vain hetkelliseen. Kesäkuun läsnäoloprosentilla 90,30 heltisi jo 4.sija ja piirin keskiarvo 81,10 jäi nyt kauas taakse. Klubin ensimmäisen virallisen, mutta todellisuu-dessa vajaan rotaryvuoden läsnäoloprosentiksi muodostui 79,35 (laskettu 5 kuukaudelta), jolla klubisaavutti 39. sijan. Piirin keskiarvo oli 84,10 %. Vuoden 1965–1966 ensimmäisen vuosipuoliskonläsnäolo 79,29 % oikeutti 40. sijaan. Seuraavina vuosina kesäkuuhun 1977 asti klubi jäi vuositilastoissa aina piirin keskiarvojen alle,ja sijoittui kuukausitilastoissakin tavallisesti klubien heikoimpaan kolmannekseen. Kun vuositilas-toissa piirin keskiarvot vaihtelivat välillä 80,81–83,91 %, Vantaan Rotaryklubin vaihteluväli oli75,99–80,59 %. Kuukausitilastoissa klubin sijoitus oli tavanmukaisesti 35. sijan heikommalla puo-lella. Syyskuun 1967 tilasto osoitti 81,81 %:n läsnäoloa ja se edellytti 42. sijaa piirissä. Vain kolmastiklubi ylsi kymmenen parhaan joukkoon. Maaliskuussa 1966 klubi oli yhdeksäs 91,07 %:lla, tam-mikuussa 1969 toinen 95,50 %:lla ja syyskuussa 1971 kuudes läsnäoloprosentilla 86,84. Syyskuussa1970 piirin klubien määrä oli 50 ja nousi kesäkuuhun 1977 mennessä 65:een. Tuon kuukaudenläsnäoloprosentti Vantaan Rotaryklubilla oli 71,37 ja se oikeutti sijaluvulle 60. Esitetyt prosentti- jasijaluvut kuvaavat puhuttelevasti 1960- ja 1970 lukujen rotarien yleistä osallistumisaktiivisuutta. Klubin sijoittuminen tilastoissa synnytti keskustelua, ja sihteerit saivat tehtäväkseen muistuttaamuutamia veljiä heidän poissaoloistaan tai he etsivät muita keinoja tilanteen parantamiseksi. Sihteerisaattoi esimerkiksi luetella viikkoselosteessa kaikki kokouksesta poissa olleet veljet. Vuoden 1965–1966 sihteeri Simo Raassina otti tavakseen lähettää neljännesvuosittain kirjallisen vetoomuksen niil-le veljille, joiden läsnäoloprosentti oli edelliseltä neljännekseltä 70 tai alle. Kirjeen sai ensimmäiseltä102
  • neljännekseltä viisi, toiselta kuusi, kolmannelta kolme ja neljänneltä neljä jäsentä. Yksi veli sai kir-jeen joka neljännekseltä. ”Sysäyksen tähän olen saanut siitä, että klubimme oli esim. syyskuussa vii-meisellä sijalla. Tiedän hyvin, että poissaolosi syy on ollut sairaus, ulkomaanmatka maahan, jossa eir-liikettä esiinny etc. etc. Kun asia kerran on ollut näin, olisi suotavaa, että seuraavalla neljännekselläkoettaisit parhaasi mukaan korvata poissaolosi. En tarkemmin puutu yleisiin säännöksiin läsnäolos-ta, koska ne ovat yhtä hyvin Sinunkin tiedossasi. Toivon, ettet pahastu kirjeestäni, jonka olen tehnytviran puolesta.” Viimeisen kirjeensä heinäkuussa 1966 hän päätti: ”Lupaan, etten hätyytä Sinuaennen vuotta 1996, jolloin sihteerin virka taas osuu kohdalleni.” Sihteerien lisäksi presidentti ja hallitus puuttuivat aika ajoin läsnäolotilanteeseen. Vahdinvaihto-puheessaan kesäkuussa 1973 eroava presidentti Kaj Ahlman ilmaisi näkemyksensä tilanteesta varsinselkeäsanaisesti: ”Olen kuitenkin ollut huolestunut vissistä kokousväsymyksestä, joka pudottanutläsnäoloprosenttejamme huolestuttavassa määrin. Piirin maaliskuun tilastossa olimme viimeiset, in-tercitykokouksen prosenttikilvan hävisimme vierailevalle klubille ja osanotto esim. piirikokoukseentäällä Helsingissä oli erittäin huono. Tästä muistuttaisin vakavasti kaikkia klubin jäseniä.” Interci-tykokouksen prosenttikilvalla hän viittasi Pohjois-Helsingin Rotaryklubin haastamaan läsnäolokil-pailuun lokakuusta maaliskuuhun. Runsasta kuukautta myöhemmin kakkossihteeri lähestyi tiettyjäjäseniä hallituksen toimeksiannosta kirjeellä: ”Klubimme läsnäoloprosentti on laskenut viime kuu-kausina alaspäin kuin ’lehmän häntä’. Tämän vakavan tosiasian todettuaan on hallitus päättänytmuistuttaa asiasta näin kirjallisesti. Meidän kaikkien panos on yhtä tärkeä klubin toiminnalle, vainmahdollisimman aktiivinen osanotto auttaa meitä yhdessä toteuttamaan rotaryhenkeä.” Puhutte-luista ja kirjeistä huolimatta vuoden 1973–1974 läsnäolo ei yltänyt tavoitteena olleeseen 80 %:iin. Myöskään presidentti Yrjö Teräväisen jakamat ”ruusut” 100 %:n veljille ja ”risut” alle 70 %:njääneille ”seitsemälle veljekselle” eivät auttaneet. Vuonna 1977–1978 tapahtui käänne. Edellisen vuoden läsnäoloprosentti oli ollut huolestut-tavan alhainen (76,51 %), ja kahdeksana kuukautena klubi oli jäänyt sijaluvun 50 huonommallepuolelle. Paraskin tulos oli vain 31. sija (82,88 %). Uuden toimintavuoden keskeiseksi tavoitteeksiklubi asetti läsnäolon tuntuvan parantamisen ja onnistui siinä. Kahden ensimmäisen kuukaudenläsnäoloprosentit jäivät vielä alle 75, mutta kymmenen seuraavan kuukauden heikoin tulos oli 84,67%, joka oikeutti 14. sijaan piirissä. Muina kuukausina klubi oli kahdeksan parhaan klubin joukossa,kolmasti jopa ”mitalisijoilla”. Huhtikuun läsnäololla (93.55 %) klubi saavutti ensimmäisen kerrankoko historiansa aikana 1. sijan. Marraskuussa järjestetty 100 %:n kokous (jokaisen tuli osallistua taipaikata poissaolonsa) saattoi merkitä käännekohtaa läsnäolotilanteen kehityksessä. Seuraavan vuoden toimintakertomuksessa todettiin: ”Klubin läsnäoloprosentti oli koko toimin-tavuoden ajan varsin tyydyttävä. Vain kolme kertaa oli prosenttimme piirin keskiarvon alapuolella.Edellisellä kaudella saavutettu hyvä läsnäolo näyttää täten vakiintuneen.” Se näytti todella vakiin-tuneen, ainakin siinä mielessä, että klubi säilytti asemansa piirin keskiarvon yläpuolella. Ilmeisestivain kerran, vuonna 1983–1984, piirin keskiarvo jäi hienokseltaan ylittämättä. Mitä lähemmäksi2000-lukua on tultu, sitä suuremmaksi marginaali piirin keskiarvoon on myös kasvanut, ja ennenniin harvinaiset kuukausittaiset sijoittumiset kymmenen parhaan klubin joukkoon ovat tulleet lä-hes tavanomaisiksi. Esimerkiksi vuonna 2002–2003 seitsemänä ja vuonna 2003–2004 yhtenätoistakuukautena klubi oli sijoitukseltaan vähintään yhdeksäs ja kumpanakin vuosista neljästi ”mitalisi-joilla”. Presidentti Esko Kaarna saattoi ”tilinpäätöksessään” kesäkuussa 2003 esittää perustellusti kiitok-sensa sanat: ”Teidän, Hyvät Sisaret ja Veljet, osallistumisenne on ollut koko vuoden mallikasta. Ro- 103
  • tarytoimiston lähettämän ja toukokuun loppuun päivitetyn tilaston mukaan Vantaan Rotaryklubisijoittuu läsnäoloissa 76,6 %:llaan 53. sijalle Suomen kaikkien rotarypiirien yhteensä 318 klubista.Ylitämme tasan 10 %:lla kaikkien klubien keskimääräisen läsnäoloprosentin 66,6. Vain yksi Vantaanmuista klubeista, Vantaa Airport, ylittää lisäksemme valtakunnallisen keskimäärän ja sekin runsaat8 % pienemmällä tunnusluvulla. Joistakin hallituksessa keskustelua aiheuttaneista läsnäoloon liitty-vistä kysymyksistä huolimatta olemme hoitaneet osallistumisemme kunnialla. Siitä ansaittu kiitoskaikille.” Maaliskuussa 2004 läsnäoloprosentilla 84,51 klubi oli historiansa aikana kolmannen ker-ran piirin paras. Kuukautta myöhemmin sijoitus oli toinen 86,09 %:lla. Samojen kuukausien piirinkeskimääräiset läsnäoloprosentit olivat 64,31 ja 62,04. Viimeksi mainitut piirin keskiarvot eivät täysin vastaa todellisuutta, koska kaikki klubit eivät vält-tämättä ilmoita enää säännöllisesti läsnäolotietojaan, mutta suuntaa-antavia ne vähintäänkin ovat.Niinpä esitetyt prosenttiluvut kuvaavat hyvin vuosikymmenten kehitystä klubien osallistumisaktii-visuudessa. Kun 1960- ja 1970-luvuilla piirin läsnäolokeskiarvot alkoivat numerolla 8, alkoivat ne1990-luvulla numerolla 7 ja ovat 2000-luvun puolella alkaneet saada ensimmäiseksi numerokseenjopa kuutosen. Samanaikaisesti Vantaan Rotaryklubin läsnäolotilastoissa ei ole tapahtunut oleellisiamuutoksia. Läsnäolo on vaihdellut pääsääntöisesti 74–84 %:n välillä klubin koko olemassaoloajan,keskiarvon asettuessa noin 78,5 %.iin. Noilla luvuilla klubi kuului historiansa kahden ensimmäisenvuosikymmenen aikana piirin klubien huonompaan puoliskoon, mutta kahden viimeisen vuosi-kymmenen tilastoissa se on saavuttanut vakiintuneen aseman parhaimpien joukossa. Läsnäolotilastoja ovat toisaalta ”kaunistaneet” jäsenet, joilla ei vuoden aikana ole ollut lainkaanpoissaoloja tai jotka ovat korvanneet poissaolonsa vierailemalla toisissa klubeissa tai muilla säännös-tön sallimilla tavoilla. Kahtena ensimmäisenä toimintavuotena näitä ”sadan prosentin veljiä” ei vieläollut, mutta kaudella 1965–1966 täyteen läsnäoloon ylsi jo viisi jäsentä: Kaj Ahlman, Lars Kaus-tinen, Reino Maikoski, Simo Raassina ja Kurt Strömsholm. Sen jälkeen jokaisena rotaryvuotenavähintään yhdellä jäsenellä on ollut 100 %:n läsnäolo. Vuonna 1982–1983 heitä oli yhdeksän javuosina 2003–2005 kumpanakin kahdeksan. Henkilökohtaisia täyden läsnäolon vuosia on klubinhistoriaan kertynyt 161 yhteensä 47 jäsenen ”ansaitsemina”. Heistä valtaosalla, yhteensä 35:llä, sa-dan prosentin vuosien määrä oli vuoden 2004–2005 loppuun mennessä 1-4. Vähintään viisi täydenläsnäolovuoden saavuttaneita olivat Terho Häkkinen (14), Viljo Junno (6), Esko Kaarna (9), SuloKosunen (6), Reino Maikoski (17), Olavi Törmänen (8), Bengt Westerling (6), Pertti Viitanen (5),Kaarina Ylönen (6), Erik Zetterström (12) ja Kim Zilliacus (5). Kaarina Ylösen kuusi vuotta kattoi-vat koko hänen rotariutensa ajan. Sisarista myös Airi Kansanen kolmella ja Pirjo Rantaniemi yhdellävuodellaan yltivät ”sadan prosentin kerhoon”. Eniten täysiä vuosia oli kuitenkin Kalevi Usvalla,yhteensä 20. Saavutuksen arvoa ei vähennä se, että puolet noista vuosista oli ansaittu hänen edel-lisissä klubeissaan. Onnittelut vuosien täyttymisestä hän vastaanotti presidentti Jaakko Aatolaiseltabussissa Tallinnan ulkopuolella klubin matkalla Riikaan toukokuun alussa 2000.Vapautukset läsnäolosta ja paikkauksetRotaryklubin järjestysmuodon mukaan, sellaisena kuin se oli 1980- ja 1990-luvuilla, poissaoloaei otettu huomioon, jos jäsen oli vanhempi aktiivijäsen ja ollut yhden tai useamman rotaryklubinjäsenenä kaikkiaan vähintään 20 vuotta ja saavuttanut 65 vuoden iän, tai ollut jäsenenä vähintään15 vuotta ja saavuttanut 70 vuoden iän ja ilmoittanut sihteerille kirjallisesti, että hän haluaa vapau-104
  • tuksen läsnäolovelvollisuudesta. Hallituksen annettua suostumuksensa tällaisen jäsenen poissaoloa eioteta huomioon klubin läsnäolotilastossa, ellei jäsen sitä itse halua. Vuonna 1998 Delhissä pidetynRI:n sääntövaltuuskunnan kokouksessa vapautuksen saamista koskevaa säännöstä väljennettiin hie-man. Uuden säännöksen mukaan poissaolo hyväksytään, jos jäsenen iän ja jäsenvuosien yhteenlas-kettu summa on vähintään 85 vuotta ja hän on ilmoittanut klubin sihteerille kirjallisesti, että hänhaluaa vapautuksen läsnäolovelvollisuudesta ja hallitus on suostunut tähän. 1980-luvun puoliväliin mennessä jotkut klubin pitkäaikaisista jäsenistä olivat saavuttaneet riit-tävän iän ja tarvittavat jäsenyysvuodet voidakseen hakea vapautusta läsnäolosta. Ensimmäisinä ha-kemuksensa jättivät Tauno Lonka ja Teijo Wesamaa vuonna 1985. Heidän jälkeensä on yhteensä21 muuta jäsentä saanut vapautuksen, heistä kolme 1980-luvulla, kahdeksan 1990-luvulla ja loputkymmenen 2000-luvun puolella. Vuoden 2004–2005 alussa klubin 56 jäsenestä viidellätoista olivapautus läsnäolosta. Läsnäolovelvollisten jäsenten joukossa oli kuitenkin aina niitä, joiden osallistuminen kokouksiinjätti toivomisen varaa. Ongelmallisimpia olivat ne, jotka eivät pitkään aikaan olleet käyneet omanklubin tai muidenkaan klubien kokouksissa ja jotka siten sääntöjen mukaan oli katsottava eronneiksi.Hallitus keskusteli tapauksista ja joutui tarkastelemaan niitä myös läsnäolotilastojen kannalta, vaikkamuut tärkeämmät seikat toki painoivat enemmän jäsenyyttä koskevissa ratkaisuissa. Presidentti taisihteeri tavallisimmin olivat yhteydessä asianomaisiin ja kartoittivat tilanteisiin vaikuttaneet tekijätennen päätösten tekemistä. Hallitus pohti usein myös muuten alhaisen läsnäoloprosentin hankki-neiden ”kohtaloa” ja toivoi tavallisimmin sopivasti jäsenille yleisesti annetun tai henkilökohtaisenmuistutuksen palauttavan tilanteen asialliseksi. Muistutuksissa palautettiin säännöllisesti mieliinmahdollisuus paikata poissaoloja toisissa klubeissa. Paikkaamista pidettiin muutenkin suositeltavana.Vuoden 1985–1986 hallitus suorastaan kehotti jokaista jäsentä vierailemaan toisessa klubissa vähin-tään kerran neljännesvuodessa tuttavuuden ja ystävyyden lisäämiseksi. Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan jäsen voi korvata poissaolonsa eli paikata sen, jos hänviikkokokousta edeltävän tai sen jälkeisen neljäntoista päivän aikana osallistuu toisen rotaryklubinsäännölliseen viikkokokoukseen. Vielä 1990-luvun alussa korvausaika oli puolet edellä sanotusta eliviikko ennen tai jälkeen. Paikkaamiseen perustuva läsnäolo hyväksytään edellyttäen, että jäsen itsetai vierailun kohteena olleen klubin sihteeri tekee asiasta kirjallisen läsnäoloilmoituksen. Paikatasaattoi missä tahansa rotaryklubissa, rotaractklubissa, rotaryn yhteistyötoimikunnan kokouksessatai RI:n kokouksessa. Myös klubin palveluprojektiin sekä hallituksen ja jäsenenä palvelukomiteankokoukseen osallistuminen korvaa poissaolon. Tämä viimeksi mainittu mahdollisuus korvata pois-saolo ei kuitenkaan ollut voimassa vielä 1990-luvun puolivälissä. Vantaan Rotaryklubin hallituksellaoli asiasta kuitenkin toinen käsitys ja sen perusteella se päätti joulukuussa 1995 merkitä kuun alustalukien läsnäolon hallituksen kokouksiin osallistuville. Joku luki kuitenkin Rotary World -lehteähuolella ja tiesi raportoida, että kokous ei täyttänyt paikkauksen edellyttämiä ehtoja, ja niin hallitusjoutui pyörtämään päätöksensä kesäkuun 1996 alusta. Ensimmäisen paikkauksen klubin jäsenistä suoritti Gunnar Andersson vierailemalla 29.1.1964Keravan Rotaryklubissa. Vuonna 1963–1964 paikkauksia kertyi yhteensä 15. Seuraavana vuonnamäärä nousi jo 81:een. Vuodesta 1979–1980 lähtien niitä oli keskimäärin noin 200 kaudessa, jalukuisimmat, yhteensä 275 ja 276 paikkausta, osuivat vuosiin 1997–1998 ja 2001–2002. VantaanRotaryklubi on luetellut lähimmät paikkausmahdollisuudet vuosittain painetussa viikkokokousoh-jelmassaan. Useimmat paikkaukset ovat luonnollisesti tapahtuneet kotimaan klubeissa, mutta run-saat toista sataa kertaa klubin jäsen on vieraillut myös rotaryklubissa ulkomailla. Pään aukaisi Gösta 105
  • Nylund, joka syys-lokakuussa 1964 vieraili kahdessa klubissa New Yorkissa. Kaukaisimmat vierailu-jen kohteet sijaitsevat lukuisissa Kauko-Idän maissa ja Australiassa sekä lännessä Karibian alueella,Brasiliassa, Chilessä ja Havaijilla. Useimmin ulkomaisissa klubeissa vieraillut veli on Oiva Pietari-nen. Erkki-Sakari Harju, Martti Hautala, Terho Häkkinen ja Victor Dmitrienko kuuluvat myös ah-kerimpien joukkoon. Vuoden 1982–1983 RI:n presidentin Hiroji Mukasan, Japani, tunnuslauseenaoli ”Ihmiskunta on yksi – rakentakaamme ystävyyden siltoja kaikkialle maailmaan”. ”Veljet ottivattunnuslauseen tosissaan, koska paikkauskortteja tuli hyvinkin kaukaisista maista”, todettiin vuodentoimintakertomuksessa. Vuoden 2002–2003 aikana tuli uusi mahdollisuus korvata poissaolo sähköisesti. Rotaryjärjestönpiiriin oli perustettu englanninkielinen ”eClub One”, joka toimi Internetissä. Vierailu klubissa ta-pahtui käymällä klubin sivuilla ja lukemalla siellä olevia artikkeleita sekä laatimalla jostakin niistäreferaatti. Vähintään 30 minuutin vierailu hyväksyttyine referaatteineen tuotti paikkauksen, jostavierailija sai vastauksen muodossa todistuksen. Vantaan Rotaryklubin piiristä Erkki-Sakari Harjuperehtyi verkkoklubin toimintaan ja järjesti maaliskuussa 2003 yhdessä Juhani Puurosen kanssa vie-railusta demonstraation Soneran Telegalleriassa. Valitettavasti yhteydet demonstraation aikana eivättoimineet toivotulla tavalla. Sähköiset paikkaukset eivät ole yleistyneet kovin runsaiksi, vaikka niitäon suositeltu esimerkiksi niille, joiden läsnäoloprosentti on eri syistä jäänyt alhaiseksi. Vantaan Rotaryklubi puolestaan on ollut ahkerasti käytetty muiden klubien jäsenten poissaolojakorvaavien vierailujen kohde. Syyskuisessa viikkoselosteessa vuonna 1964 Gunnar Andersson kir-joitti: ”Eräs merkille pantava ja sinänsä miellyttävä havainto kokouksiemme suhteen on, että meilläkäy miltei säännöllisesti vierailijoita. Johtuneeko tämä sitten miellyttävästä ympäristöstä ja seuras-ta, edullisesta kokousajasta ja -paikasta jää toistaiseksi arvailujen varaan.” Ensimmäisinä vuosinaanVantaan Rotaryklubi oli todella suosittu vierailukohde. Jo kevään 1964 aikana vastaperustettuunklubiin tehtiin yhteensä 54 vierailua, ja kävijöistä ahkerimpia oli ”kummi” Olli Vikstedt. Vuosina1964–1969 klubissa vieraili keskimäärin 180 rotaria vuodessa eli 3-4 kävijää kokousta kohti. Klubinhistorian suurin kävijämäärä, yhteensä 208 vierailijaa, osui vuoteen 1966–1967. Gunnar Anderssonin ehdottamista syistä kokouspaikka selittänee parhaimmin klubin noinavuosina nauttiman suosion vierailukohteena. Sijaitsihan ravintola Sillankorva keskeisellä paikallaHelsingissä. Kokousten siirryttyä nykyisen Vantaan puolelle vierailijamäärät putosivat keskimäärin60 kävijään vuodessa. Eri kokouspaikkojen välillä ei kuitenkaan esiintynyt merkittäviä eroja, vaikkaesimerkiksi Hotelli Rantasipi Airportin ”uutuudesta ja edullisesta sijainnista johtuen” vieraat näyt-tivätkin löytävän paikan ”piilossa ollutta” edellistä kokouspaikkaa Henrikkiä huomattavasti parem-min. 2000-luvun puolella tapahtunut lasku noin 40 vierailijaan vuodessa heijastanee osaltaan samaakehitystä, joka on havaittavissa piirin läsnäolokeskiarvojen laskussa. Kaiken kaikkiaan Vantaan Rota-ryklubin viikkokokouksiin on neljän vuosikymmenen aikana tehty noin 3000 vierailua. Valtaosassaniistä muiden klubien jäsenet ovat paikanneet poissaolojaan oman klubinsa kokouksista. Jotkutrotarivieraat ovat taas saapuneet kutsuttuina esitelmöitsijöinä tai klubiensa edustajina. Joukkoonmahtuu myös noin 30 ulkomaalaista rotaria, kaukaisimmat Ghanasta (Prof. G.S. Puri, KumasinRC:n presidentti 1966), Japanista (Kawaguchi, Kyoton RC 1968), Intiasta (Uttan Sood 1970), Kii-nasta (Fan Ming Yi 1989) ja Brasiliasta (Flavio Santarem 1998). Merkillepantavaa on, että paikkaa-via pohjoismaisia vierailijoita on ollut vain neljä, Ruotsista kolme ja Norjasta yksi. Jäsenen oikeuttakutsua viikkokokouksiin vieraita, jotta muut paikkakuntalaiset saisivat tietoa klubin toiminnasta jatavoitteista, ei juurikaan ole käytetty.106
  • V TOIMINTA PALVELUVÄYLILLÄ5.1 ROTARYN TAVOITE JA PALVELUVÄYLÄTRotaryn tavoitteena on vaalia palvelemisen ihannetta kaiken arvossapidetyn yritteliäisyyden perustana.Alkuvuosien rotareille palveleminen merkitsi palvelusten tekemistä toisilleen. Pian vakiintui kuitenkinkäsitys, jonka mukaan palvelemisen tuli tarkoittaa yhteiskunnan palvelemista. Jo 1910-luvulla esitettiin,että rotarytoiminnan tulisi perustua tunnuslauseisiin ”Palvelumieli itsekkyyden edelle” (Service AboveSelf ) tai ”Hän saa eniten, joka palvelee parhaiten” (He Profits Most Who Serves Best). Detroitin kon-ventiossa 1950 nämä tunnuslauseet hyväksyttiin viralliseen käyttöön, ja ne ovat siitä lähtien muodosta-neet rotaryn aatteellisen pohjan. Ensisijainen tunnuslause on ”Service Above Self ”. (Ydintietoa rotarysta1998, s. 7-8). Rotary on palveluorganisaatio, jossa klubien toimintaa ohjaavat rotaryn omaksumat eettiset periaat-teet. Niistä keskeisin on chicagolaisen rotari Herbert J. Taylorin keskellä 1930-luvun lamaa kehittämä”Neljän kysymyksen koe”. Rotarit pyrkivät kokeen avulla edistämään hyviä toimintatapoja keskinäisessäkanssakäymisessään ja ajamissaan palveluhankkeissa punnitsemalla toimintaansa kysyen itseltään 1. Onko tämä totta? 2. Onko tämä oikeudenmukaista kaikkia asianosaisia kohtaan? 3. Luoko tämä hyvää tahtoa ja parantaako tämä ystävyyssuhteita? 4. Onko tämä kaikkien osapuolten edun mukaista? Tämä ”Neljän kysymyksen koe” on rotaryn aatteellinen peruspilari. Sitä täydentää vuonna 1989pidetyn RI:n sääntövaltuuskunnan kokouksessa liike- ja ammattialoilla toimiville rotareille annettu kah-deksanosainen ”Singaporen julistus”. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 8-9). Palvelemisen ihannetta toteuttaessaan rotarit kanavoivat toimintansa neljälle palveluväylälle,jotka ovat klubipalvelun, ammattipalvelun, yhteiskuntapalvelun ja kansainvälisen palvelun väylät.Kullakin väylällä tapahtuvaa toimintaa suunnittelemaan ja toteuttamaan klubin presidentin tuleehallituksen suostumuksella asettaa vakinaiset komiteat. Väylien piiriin kuuluvia erityistehtäviä hoi-tamaan hän voi asettaa tarpeellisiksi katsomansa lisäkomiteat. Presidentti nimittää kuhunkin komi-teaan puheenjohtajan lisäksi vähintään kaksi jäsentä. Käytännössä Vantaan Rotaryklubin palveluko-miteat ovat aivan alkuvuosia lukuun ottamatta olleet useampijäsenisiä. Klubi noudatti periaatetta,jonka mukaan kukin jäsen oli nimitetty rotaryvuoden toimihenkilöksi tai kuului jäsenenä johonkinkomiteaan. 1980-luvulle asti säännöt edellyttivät myös, että jotkut hallitukseen kuuluvista klubinkeskeisistä toimihenkilöistä toimivat samalla ammattipalvelukomitean, yhteiskuntapalvelukomitean 107
  • ja kansainvälisen palvelun komitean puheenjohtajina. Klubipalvelukomitean puheenjohtajana onaina ollut tuleva presidentti. Presidentti on toimensa puolesta kaikkien komiteoiden jäsen ja hänelläon samat oikeudet kuin muilla jäsenillä. Kunkin komitean tulee hoitaa ne tehtävät, jotka klubin säännöt sille asettavat tai jotka president-ti tai hallitus sille antavat. Ellei komitea ole saanut hallitukselta erityisvaltuuksia, sen ei tule ryhtyäpäätöstensä täytäntöön panemiseen, ennen kuin komitean toimittama selonteko on tullut halli-tuksessa hyväksytyksi. Komiteoita asetettaessa on, mikäli mahdollista, huolehdittava tehtävien jaonjatkuvuudesta valitsemalla komiteaan yksi tai useampia jäseniä vähintään toiseksi toimikaudeksi.1960- ja 1970-luvuilla voimassa olleiden sääntöjen mukaan joihinkin klubipalvelun erityiskomite-oihin tuli valita vuosittain aina yksi jäsen kolmivuotiskaudeksi. Vantaan Rotaryklubissa periaatettasovellettiin klubin ensimmäisinä vuosina muihinkin komiteoihin. Vantaan Rotaryklubi sai ensimmäiset komiteansa keväällä 1964. Huhtikuun lopulla klubin viik-kokokoukselle ilmoitettiin, että johtokunnan suostumuksella presidentti Wesamaa ja tuleva presi-dentti Markkula olivat asettaneet toimintaa suunnittelemaan ja toteuttamaan viisi komiteaa. Neolivat yhteiskuntapalvelukomitea, kansainvälisen palvelun komitea, ammattipalvelukomitea, ohjel-makomitea sekä läsnäolo- ja toveruuskomitea. Toukokuussa Gebhard-opistolla pidetyssä klubineu-vottelussa vanha ja uusi hallitus pohtivat yhdessä komiteatyöskentelyn käynnistämistä tehokkaallatavalla. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti ammattipalvelun, yhteiskuntapalvelun ja kansainvä-lisen palvelun kysymykset. Keskustelua muiden komiteoiden osalta päätettiin jatkaa ”myöhemminlähitulevaisuudessa”. Luokitekomitean, jäsenyyskomitean ja rotarytietouskomitean klubi sai vuo-deksi 1965–1966. Komiteoiden työskentelyn käynnistyminen ei kuitenkaan tapahtunut täysin odotuksia vastaa-valla tavalla. Näin voitaneen päätellä viikkoselosteen kuvauksesta syyskuun 21. päivältä 1964: ”…yleiskeskustelun aikana kävi kuitenkin ilmi se valitettava seikka, että komiteatyöskentely ei ole vieläpäässyt kunnolla alkuun ja niihin nimetyt jäsenet eivät kaikki edes tiedä, mitä heidän edustamansakomitean toimintapiiriin kuuluu. Kun klubin toiminta … olisi kaikin keinoin saatava vakituisellekannalle, ja kun muistetaan, että nimenomaan komiteat ja niihin määrättyjen yksityisten jäsenienoma-aloitteisuus, yhteistyöskentely ja aktiviteetti yhdessä muodostavat sen henkisen pääoman, jolleklubi voi tulevaisuuttaan rakentaa, on varmaan sangen kohtuullista odottaa, että jokainen jäsentästedes tuntisi oman vastuunsa siinä suhteessa ja todella palvelisi omalla sarallaan niin, että hyvätarkoitus saavutettaisiin. Johtokunta, joka kaikesta vastaa, antakoon apunsa ja tukensa sitä tarvitse-ville.” Käyty keskustelu johti siihen, että komiteoissa perehdyttiin nyt syvällisemmin tehtäviin sekätehokkaiden työskentelytapojen ja toimintalinjojen kehittämiseen. Täysin tyydyttäviin tuloksiin ponnistelut eivät kuitenkaan liene johtaneet päätelleen siitä pessi-mistisestä arviosta, jonka presidentti Olavi Törmänen esitti vuoden 1971–1972 toimintakertomuk-sessa: ”Komiteoitten työskentelystä ei voi antaa ihan yhtä hyvää arvosanaa. Toivomisen varaa olisi ol-lut. Ja todeta voi, että tällaisen ryhmätyöskentelyn – niin tärkeää kuin se olisikin – vetäminen on yhtävaikeaa ja raskasta kuin kivireen vetäminen.” Vielä vuoden 1976–1977 alussa silloinen presidenttiJuhani Artola kyseli linjauksissaan, miten saada komiteat työskentelemään tehokkaasti ja hyödylli-sesti? Hän kääntyi myös ”yksityisesti” julkaisu- ja tiedotuskomitean, joka käytännössä toimi myös”suhdetoimintakomiteana”, puheenjohtaja Sulo Kosusen puoleen: ”Komiteoiden suunnitelmistakäy selvästi ilmi eräänlainen yhtenäisyyden puute koko klubin aikaisemmasta toiminnasta. Luettu-asi ne läpi selvitä minulle parilla jyrkähkölläkin lauseella näkemyksesi niistä mahdollisista keinoista,joita olisi käytettävä kokonaisuuden aikaansaamiseksi.” Veli Sulon mahdolliset ”jyrkähköt lauseet”108
  • eivät ole säilyneet aikakirjoissa. Tämän jälkeen keskustelu komiteatyöskentelyn laadusta näyttääväistyneen joksikin aikaa. Presidentti Jaakko Aatolainen palasi kuitenkin keskusteluun ytimekkäästiomissa linjauksissaan vuodelle 1999–2000. Hän ohjeisti komiteoitaan seuraavasti: ”Olkoon komite-alla mieluummin 1-3 päämäärää, jotka myös toteutetaan, kuin 10 tavoitetta, jotka vuodesta toiseenjäljennetään edellisistä suunnitelmista ja jotka tänäkin vuonna jäänevät toteuttamatta.”5.2 KLUBIPALVELUKlubipalvelu on väylä, jolla rotaryklubi luo oman profiilinsa ja jonka toimivuudesta pitkälti riippuumyös klubin jäsenkunnan motivaatio. Vantaan Rotaryklubin klubipalvelun toimintasuunnitelmassa2001–2002 samat näkökohdat oli puettu muotoon: ”Klubipalvelun tavoitteina on lujittaa klubinprofiilia hyvin hallittuna ja toimivana rotaryn perusyksikkönä huolellisesti suunnitellulla ja toteute-tulla ohjelmalla, lisätä entisestään jäsenten tietoisuutta rotaryn periaatteista ja vahvistaa heidän mo-tivaatiotaan niiden mukaiseen osallistumiseen ja toimintaan, jakaa yleisölle tietoutta rotaryliikkeestäyhteiskunnallisesti arvostettuna toimintamuotona, laajentaa jäsenmäärää hallitusti ottaen huomioonkäytettävissä olevat tilat, klubin ikärakenne ja Vantaan elinkeino- ja virkamiesrakenteen edustusklubissa, sekä ylläpitää ja kiinteyttää edelleen toveruutta ja voimakasta koheesiota klubissa palvelu-henkisten ystävien tapaamispaikkana”. Klubin sääntöjen mukaan klubipalvelukomitean tulee laatia ja toteuttaa suunnitelmat, joiden tar-koituksena on opastaa ja auttaa klubin jäseniä täyttämään velvollisuutensa klubipalveluun liittyvissäasioissa. Komitean puheenjohtaja vastaa komitean säännöllisistä kokouksista ja raportoi hallituksellekaikista klubipalveluun liittyvistä toiminnoista. Hän on myös vastuussa kaikesta muusta klubipal-velun piiriin kuuluvasta toiminnasta sekä valvoo ja sovittaa yhteen niiden komiteoiden työskente-lyä, jotka asetetaan huolehtimaan klubipalvelun piiriin kuuluvista tehtävistä. Komiteaan kuuluuklubipalvelukomitean puheenjohtajana toimivan tulevan presidentin lisäksi kaikkien klubipalvelunpiiriin kuuluvien erityiskomiteoiden puheenjohtajat. Näitä erityiskomiteoita Vantaan Rotaryklubis-sa ovat luokite- ja jäsenyyskomitea, läsnäolo- ja toveruuskomitea, ohjelma- ja rotarytietouskomiteasekä julkaisu- ja tiedotuskomitea. Klubipalvelun erityiskomiteoiden lukumäärä on tuntuvasti vähäisempi kuin rotaryklubin mal-lisäännöissä on esitetty. Niiden mukaan presidentin tulisi asettaa klubipalvelun piiriin kuuluvistatehtävistä huolehtimaan läsnäolo-, toveruus-, jäsenyys-, ohjelma-, viikkoseloste-, aikakauslehti-, jä-senlisäys-, suhdetoiminta-, luokite- ja rotarytietous- sekä kaikki muutkin tarpeelliseksi havaitseman-sa komiteat. Vantaan Rotaryklubin presidentit havaitsivat 1960-luvulla tarpeellisiksi läsnäolo- jatoveruuskomitean, julkaisu- ja tiedotuskomitean, ohjelmakomitean, rotarytietouskomitean, luoki-tekomitean ja jäsenyyskomitean. Näistäkin luokitekomitea ja jäsenyyskomitea yhdistettiin vuonna1978 DG Erkki Aaltion suosituksesta luokite- ja jäsenyyskomiteaksi sekä ohjelmakomitea ja rota-rytietouskomitea vuonna 1986 ohjelma- ja rotarytietouskomiteaksi. Vuonna 1986 klubi sai uudentalous- ja rotarysäätiökomitean, mutta sen toiminta lakkautettiin kymmenen vuotta myöhemmin.Klubin neljännen vuosikymmenen täyttyessä klubipalvelun erityiskomiteoiden lukumäärä on siisneljä. 109
  • 5.2.1 Luokite- ja jäsenyyskomiteaLuokite- ja jäsenyyskomitean tulee vuosittain elokuun 31. päivään mennessä tarkistaa ja tarvittaessa teh-dä korjauksia klubissa esiintyviin luokitteisiin, tarkastaa säännöllisesti klubin täytettyjen ja täyttämättö-mien luokitteiden luettelo, esittää klubin hallitukselle luokitteiden täyttämiseksi soveliaiden ehdokkaidennimiä sekä neuvotella hallituksen kanssa kaikista luokiteasioista. Jäsenlisäyksen suhteen komitean tuleetarkastaa kaikki jäsenehdotukset ja ottaa perusteellisesti selkoa ehdokkaiden luonteesta, ammattimainees-ta, yhteiskunnallisesta asemasta sekä heidän yleisestä jäsenkelpoisuudestaan ja antaa kaikista ehdotuksistalausuntonsa hallitukselle. (Vantaan Rotaryklubin säännöt). Klubin aktiivijäsenet tulee sijoittaa luokitteisiin heidän liike- tai ammattialansa mukaisesti. Jokaisenaktiivijäsenen luokitteen tulee vastata jäsenen edustaman yrityksen tai laitoksen pääasiallista toimialaatai hänen omaa varsinaista tointaan tai työtään. Klubin hallitus voi muuttaa tai korjata jäsenen luokit-teen, mikäli siihen on aihetta. Asianomaiselle jäsenelle on kuitenkin ilmoitettava aiotusta muutoksestatai korjauksesta ja hänen mielipidettään on kuultava. Klubi ei voi valita jäsentä, jonka luokitteessa onjo 5 tai useampi tämän luokitteen edustajaa. Jos klubissa on yli 50 jäsentä, se voi valita aktiivijäsenentähän luokitteeseen edellyttäen, että luokitteeseen kuuluvat jäsenet eivät ylitä 10 % klubin aktiivijäsentenmäärästä. Eläkkeellä olevia jäseniä ei lasketa luokitteen kokonaismäärään. Jos jäsenen luokite muuttuu,klubi voi jatkaa hänen jäsenyyttään rajoituksista huolimatta. (Rotaryklubin järjestysmuoto)Luokitekartta ja -luetteloVantaan Rotaryklubin perustamista suunnitelleen toimikunnan keskeisiä tehtäviä oli ollut laatiaalueen elinkeinorakenteeseen perustuva luokitekartta eli luettelo kaikista klubin toiminta-alueellaesiintyvistä luokitteista, sellaisistakin, joista ei ollut mahdollisuutta saada välittömästi edustajaa klu-biin. Perustan työlle antoi RI:n malliluokitekartta pää- ja alaluokitteineen. Niitä vastaavia yrityksiä,laitoksia ja ammattiryhmiä toimikunta kirjasi yhteensä 143 kappaletta: Tuo määrä takasi vaivat-ta tarvittavan eri ammattialoja edustavan perustajajäsenmäärän löytymisen. Klubin ensimmäisessäviikkokokouksessa perustajajäsenten luokitteet merkittiin tiedoksi. Klubi oli saanut ensimmäisenluokiteluettelonsa eli luokitekarttaa suppeamman listan käytössä olevista (täytetyistä) luokitteista. Tä-hän luetteloon merkittiin kunkin jäsenen nimi oman luokitteensa kohdalle. Luettelo oli vuosittainelokuun loppuun mennessä tarkistettava lisäämällä siihen uudet jäsenet ja poistamalla eronneet,jolloin samalla selvisivät mahdolliset välittömästi käytettäväksi jääneet eli vapaat luokitteet. 1960-luvun alussa ja puolivälissä luokitteet ilmaistiin vielä englanninkielisinä. Vuoden 1964–1965 luokitekomitean puheenjohtaja Jorma Lähde piti luokitteiden kannalta tär-keänä Helsingin maalaiskunnan alueen uudelleen kartoittamista, ”mikä tehtävä ei ole aivan helppoaajatellen pitäjämme alueellista laajuutta ja väkirikkautta. Työ on tarkoitus panna hetimiten alulle.”Komitean jäsen Kurt Strömsholm sai tehtävän vastuulleen, ja maaliskuussa 1965 hän esitteli klubillelaatimansa tarkistetun luokitekartan ja luokiteluettelon kortiston muodossa. Vantaan Rotaryklubioli tässä tilanteessa hiukan aikaansa edellä, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin Savonlinnanpiirineuvottelussa kaikki klubit velvoitettiin saattamaan luokitekarttansa ajan tasalle marraskuuhunmennessä. Syyskuussa luokite- ja jäsenkomiteat osallistuivat johtokunnan kokoukseen, jolloin klu-biin ehdotetut uudet jäsenet voitiin sijoittaa suoraan tarkistettuihin luokitteisiin. Tarkistushetkenelinkeinorakenteeseen sidottu luokitekartta koettiin varsin pian liian kapealla pohjalla olevaksi ja110
  • rajoittavaksi, koska johtokunta jo keväällä 1966 suositti, että luokitekomitea ryhtyisi entistä tehok-kaammin valvomaan uusien jäsenten ottoa vapaan luokiteperiaatteen mukaan. Siten eri ammattialattulisivat laajemmin edustetuiksi. Suositus vapaan luokiteperiaatteen soveltamisesta ei kuitenkaan tullut vallitsevaksi käytännöksi jajäsenhankintaa ohjattiin edelleen vapautuneitten luokitteiden mukaisesti. Esimerkiksi syksyllä 1970luokitekomitea totesi, että vapaaksi julistetut luokitteet olivat vielä täyttämättä ja että jäsenyyskomi-tealta puuttuivat ehdotukset maataloustoiminnan, maanviljelys- ja suhdetoiminnan uusista jäsenis-tä. Samalla komitea antoi kielteisen lausunnon jäsenehdotuksesta sillä perusteella, että ehdotettu eiollut tyypillinen esitetyn luokitteen edustaja. Luokitekarttaa haluttiin ajan mittaan myös täydentääavaamalla uusia luokitteita. Hallituksen toivomuslistalla syksyllä 1976 olivat sopivat luokitteet lää-kärille, hammaslääkärille ja kauppiaalle. Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän eri sektoreiden kehitys synnytti aika ajoin selvän tarpeen luo-kitekartan tarkistuksiin. Joskus virike toimenpiteeseen saatiin governorin klubivierailun yhteydessä.Lokakuussa 1982 DG Matti Mäkelä toivoi, että luokitekartta saatetaan ajan tasalle vuoden loppuunmennessä, ja kymmenen vuotta myöhemmin saman toivomuksen esitti DG Matti Lappalainen.Käytännössä luokitekartta oli kuitenkin alkanut elää pikemminkin sen mukaan, minkä toimialantai ammatin edustajia toivottiin klubin jäseniksi, kuin että uudet luokitteet olisivat nousseet suoraanalueen elinkeinorakenteen muutoksista. DG Usko Santavuori oli elokuussa 1988 tavallaan antanuthyväksymisensä käytännölle todetessa, että ”hyvälle miehelle löytyy aina luokite”. Syksyllä 1993 luokitekartta yhdenmukaistettiin DG Ralf Forsmanin antaman mallin mukaisek-si, ja 1990-luvun puolivälistä lähtien luokitekartta päivitettiin luokite- ja jäsenyyskomitean omastaaloitteesta lähes vuosittain. Komitea jopa toteutti vuonna 1996 vantaalaisten yritysten toimialakar-toituksen korostaakseen päivityksessä riittävästi paikkakunnan omaa elinkeinorakennetta. Ponniste-lut luokitekartan tarkistuksissa saivat tunnustusta governoreilta. Elokuussa 1995 DG Aarno Palmtotesi tilanteen olevan klubissa ”hyvällä tolalla” ja kaksi vuotta myöhemmin DG Matti Vuorio katsoiluokitekartan olevan ”asianmukaisessa kunnossa”. Luokite- ja jäsenkomitean feedback-katsauksessakomitean puheenjohtaja Esko Kaarna esitti kesäkuussa 2000, että klubin luokitekartta rakennetaanSuomen Rotarytoimiston käyttämän valtakunnallisen toimialaluokituksen varaan. Esitys hyväksyt-tiin. Päätös antoi mahdollisuuden yhdistää kätevästi luokitekartta ja -luettelo toisiinsa. Seuraavientoimintavuosien tarkistukset ovat olleet tämän yhdistetyn luettelon päivityksiä. Luokiteluettelon tarkistuksiin ja päivityksiin ovat kuuluneet myös jäsenten luokitteissa tehdytmuutokset ja korjaukset. Muutokset ovat olleet harvinaisia, vain muutama sellainen on perustamisvai-heen tarkistuksia lukuun ottamatta merkitty Vantaan Rotaryklubin luokiteluetteloon. Ensimmäinenniistä ajoittui vuoteen 1970, jolloin Kalervo Virtasen vanha luokite ”Koulujen tarkastus” korjattiin”Kouluhallinnoksi”. Lokakuussa 1993 Kalevi Usva esitti hallitukselle, että hänen luokitteensa ”Up-seerien ammattijärjestötoiminta” muutetaan luokitteeksi ”Maanpuolustus”. Esitystään hän perustelisillä, että hän jää pois Upseeriliiton puheenjohtajan tehtävästä 1.1.1994 lukien, jolloin hänen luo-kitteensa vanhenee. Kun hän toisaalta täytti Senior Active -jäsenen eli vanhemman aktiivijäsenenvaatimukset, uusi luokite jäi silti klubin käyttöön upseerijäsenen varalle. Lisäksi ”Maanpuolustus”oli hänen vanha luokitteensa Kallion Rotaryklubin ajoilta. Hallitus hyväksyi esityksen. Viimeisinmuutos on vuodelta 2004. Silloin Hannu Haapalan luokite ”Maatalous” vaihdettiin luokitteeksi”Tutkimusjohto”. Hallitus ei aina ole pitänyt välttämättömänä muuttaa luokitetta jäsenen esityksestä huolimatta.Heinäkuussa 1985 Leo Eerikas ilmoitti työtehtäviensä muuttuneen, mutta olevansa edelleen Finnair- 111
  • konsernin palveluksessa. Hallitus ei katsonut siinä vaiheessa aiheelliseksi muuttaa luokitetta, koskahänen tehtävänsä kuitenkin sivusivat hänen siihenastista luokitettaan ”Lentoliikenne”. Toisenlaiseenlopputulokseen päätyi Lars-Christian Lönegrenin ilmoitus syyskuussa 1991. Hän kertoi hallituksellelopettaneensa huoltoaseman pidon, joten luokite ei enää vastannut todellisuutta. Luokiteperiaattee-seen kuului, että jos aktiivijäsen lakkasi henkilökohtaisesti työskentelemästä luokitettaan vastaavallatoimialalla, hän automaattisesti erosi klubin jäsenyydestä, ellei hän ollut valintakelpoinen senioractive tai past service -jäseneksi. Lönegrenin tapaus päätyi klubista eroamiseen.Jäsenhankinta ja -lisäysJäsenhankinta kuului luokite- ja jäsenyyskomitean tehtäviin. Komitean tuli pyrkiä löytämään sopi-via jäsenehdokkaita vapaisiin luokitteisiin ja tehdä hallitukselle ehdotuksia heidän valitsemisestaan.Toisaalta komitean tuli innostaa myös klubin jäseniä nimeämään ehdokkaita. Komitean tehtäviinkuului edelleen antaa hallitukselle lausunto ehdokkaan jäsenkelpoisuudesta ja luokitteesta. Ehdok-kaan soveltuvuutta rotariksi komitean oli arvioitava hänen luonteenominaisuuksiensa, ammattimai-neensa ja yhteiskunnallisen arvostuksensa kannalta. Hyvät luonteenominaisuudet, palveluhenkisyysja moitteeton maine sekä kyky täyttää jäsenyyden mukanaan tuomat velvollisuudet ja mahdollisuusosallistua klubin säännölliseen toimintaan painottuivat arviointikriteereistä merkittävimmin. Klubi-vierailuillaan piirigovernorit korostivat erityisesti jäsenlisäyksen merkitystä ja kiinnittivät huomiotahuolelliseen ehdokkaan soveltuvuuden tutkimiseen. Niin tuli erityisesti tehdä vuoden 1970–1971RI:n presidentti William E. Walk Juniorin toimeksiannon yhteydessä. Hän edellytti, että jokainenpresidentti hankkii elokuun aikana uuden ja kyvykkään ”presidentin jäsenen” klubiinsa. PresidenttiOlavi Törmäsen valinta oli johtaja Tarmo Palonen, jonka ”kuntoisuus” oli jo neljän vuoden aikanakoeteltu Kanta-Hollolan Rotaryklubissa. Vaikka maailmanpresidentti ei ilmeisesti uudella jäsenellätarkoittanutkaan siirtojäsentä, sai Olavi Törmänen silti vastaanottaa häneltä lämpimän kiitoksen”for your effort and work in bringing into your club a new quality member during the month ofAugust, 1970”. Klubin jäsenmäärä on – governorien kannustuksesta tai siitä riippumatta – kasvanut runsaan 40vuoden aikana alun 27 jäsenestä yli kaksinkertaiseksi. Vuoden 1965–1966 päättyessä se oli tasan 30.Vuonna 1973–1974 määrä nousi edellisen vuoden 39:stä 43:een, ja samalla rikkoutui ensimmäisenkerran 40 jäsenen raja. Vuosina 1974–1993 jäsenmäärä vaihteli tuon rajan molemmin puolin ol-len alimmillaan 34 (1976–1977) ja ylimmillään 44 (1989–1990). Pysyvästi 40 jäsenen raja ylittyivuonna 1993–1994 ja 50 jäsenen raja vuonna 1997–1998. Enimmät jäsenet klubilla oli vuoden2000–2001 päättyessä, jolloin heitä oli 59. Vuoden 2004–2005 alussa jäseniä oli 56. Vuosittain komitea kirjasi toimintasuunnitelmaansa tavoitteen uusien jäsenten määrästä, tavalli-simmin kolmesta viiteen, sekä klubin koko jäsenmäärästä rotaryvuoden päättyessä. Joskus tavoitteetsaavutettiin, joskus niistä jäätiin kauaksikin. Esimerkiksi tavoitteet kaudelle 1994–1995 olivat 3-5uutta jäsentä ja jäsenmäärä kauden päättyessä 44. Vuoden aikana saatiin kuusi uutta jäsentä, kolmejäsentä erosi, mutta jäsenmäärä oli kesäkuun lopussa juuri tavoiteltu. Yhtä hyvin ei käynyt vuonna1985–1986, jolloin jäsenkasvun tavoitteeksi oli asetettu viisi uutta jäsentä ja jäsenmäärän rotary-vuoden päättyessä tuli olla 42. Vuoden aikana klubi sai kuusi uutta jäsentä, mutta menetti samallaseitsemän entistä, joten jäsenmäärä itse asiassa putosi 37:stä 36:een. Vuonna 1997–1998 tavoitteenaoli lisätä jäsenmäärää siten, että rotaryvuoden päättyessä jäseniä oli yhteensä 50. Tavoite ylittyi tun-112
  • tuvasti jäsenmäärän ollessa vuoden lopussa 55. Uusia jäseniä otettiin kahdeksan, ja vain kaksi veljeäerosi. Toinen heistä, Tapani Jokela, kutsuttiin kunniajäseneksi. Ajatus naisten kutsumisesta klubinjäseneksi tuli ensimmäisen kerran esille komitean toimintasuunnitelmassa kaudelle 1999–2000: ”Jä-senlisäyksen tavoitteeksi asetetaan viisi (5) uutta jäsentä, joista mahdollisesti kolme (3) on naisia.” Kokoushuoneisto asetti omat rajoituksensa jäsenlisäykselle. Syyskuussa 1984 luokite- ja jäsenyys-komitea totesi, että ”jäsenmäärän kasvattaminen ei tänä vuonna ole mahdollista kokoushuoneistonahtauden takia”. Vastaavat pöytäkirjamerkinnät löytyvät vuosilta 1988, 1992 ja 2001: ”Klubin ko-koustilan ahtaus huomioon ottaen on pyrittävä jäsenistön lisäykseen juuri kaikkein keskeisimpienpuuttuvien luokitteiden osalta”, ”Kokoustila rajoittaa jäsenmäärän lisäystä” ja ”Pyritään ohjaamaanklubia hallittuun kasvuun kokoustilat huomioiden.” ”Hallitun kasvun” -käsite yleistyi lähinnä2000-luvun puolella, ja sillä tarkoitettiin enintään parin uuden jäsenen hankkimista ”poistuman”kattamisen lisäksi. Tässä vaiheessa tietty huolestuneisuus jäsenten keski-iän vakaasta nousemisestaalkoi selvästi ohjata jäsenhankintaa, sillä hallittu kasvu tuli pyrkiä toteuttamaan nimenomaan klubinkeski-ikää alentavasti. Klubin ikäprofiilin kehitykseen oli kiinnitetty huomiota jo 1970-luvun loppupuolella. Syyskuus-sa 1977 hallitus suositti jäsenyyskomitealle, että se mahdollisuuksien mukaan kiinnittäisi huomiotauusia jäseniä valittaessa siihen, että nuorehkojen jäsenten osuus klubissa voisi nousta. DG UskoSantavuori piti vielä 1988 klubin noin 50 vuoden keski-ikää ja ikäjakautumaa hyvänä, mutta neljävuotta myöhemmin DG Matti Lappalainen toivoi klubiin lisää noin 40 vuoden ikäisiä uusia jäseniä.Jäsenten laatu tuli kuitenkin pitää korkeana ja välttää ottamasta sellaisia, jotka lähtevät heti pois.”Hallitun kasvun” käsitesisällöstä sen keski-iän alentamista koskeva ajatus tuli ensimmäisen kerranesille Juhani Puurosen lausumana, kun hän heinäkuussa 1996 esitteli luokite- ja jäsenyyskomiteantoimintasuunnitelmaa: ”Uudet jäsenet toivotaan siten, että he iältään tukevat klubin pyrkimystälähentää keski-ikää 45 ikävuoteen.” Ajatus tuli selvästi esille myös komitean toimintasuunnitelmassa2001–2002: ”Innostetaan klubijäseniä etsimään ’nuorehkoja’ jäsenehdokkaita keski-iän alentami-seksi.” Jäsenistön kasvattamisesta maaliskuussa 2002 käydyn keskustelun tuloksena hallitus päätti,että ”Vantaan Rotaryklubi säilyttää tasonsa niin määrällisesti kuin laadullisesti”. Luokite- ja jäsenyyskomitea turvautui vuosien varrella erilaisiin keinoihin jäsenten aktivoimi-seksi tekemään jäsenehdotuksia. Syksyllä 1985 komitea totesi, että jäsenlisäys on jokaisen veljen asia.Samalla se odotti klubin jokaisen komitean ehdottavan ainakin yhtä uutta jäsentä. Samantapaisiinratkaisuihin komitea päätyi muulloinkin. Jo kesällä 1980 se oli asettanut jäsenistä viisi komiteaa,joista jokainen velvoitettiin esittämään yhtä uutta jäsentä klubiin. Huhtikuussa 1991 klubin palve-lukomiteoiden puheenjohtajat Reijo Mäkinen, Aarne Pehkonen, Terho Häkkinen ja Pertti Viitanensaivat kukin saman tehtävän. Pisimmälle komitea meni kuitenkin kesäkuussa 1994, jolloin se esitti,että jokaisen klubiveljen oli ehdotettava yhtä uutta potentiaalista jäsentä. Keväällä 1986 komiteapyysi presidentti Martti Salomaata lähettämään jokaiselle senior active -jäsenelle kirjeen, jossa heitäpyydettiin etsimään uusi jäsen heiltä vapautuneeseen luokitteeseen. Veli Martti toimi esitetyllä ta-valla. Seuraavina kuukausina klubi sai useita uusia jäseniä, mutta ei välttämättä nimenomaan senioractive -jäsenten esittämänä. Jäsenehdotusten tekemistä luokite- ja jäsenyyskomitea pyrki ohjaamaan informoimalla klubiavapaista luokitteista ja nimenomaan luokitteista, joiden edustajaa toivottiin klubiin. Kesäkuussa1985 komitea toivoi täytettäväksi ensisijaisesti sellaisia luokitteita, jotka olivat todella ”uusia”. Siinätilanteessa klubiin kaivattiin erityisesti pappia ja peruskoulun opettajaa. Toivomuslista laajeni vuo-sikymmenen lopulla käsittämään hammaslääkärit, matkailun, merenkulun, peruskoulun lisäksi lu- 113
  • kiot, poliisitoimen, urheilun ja valmennuksen sekä kunnallishallinnon. Evankelisluterilaisen kirkonedustajan klubi sai kirkkoherra Jukka Yrjölästä vuonna 1990, lukion edustajan rehtori Esko Kaar-nasta 1991 ja kunnallishallinnon edustajan sosiaali- ja terveystoimen johtaja Urpo Alangosta 1992. Komitean 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa toimintasuunnitelmissaan esittämiin toivomuk-siin sisältyivät nimikkeinä virkavalta tai poliisitoimi, politiikka, kunnanjohtajat, lääkäri, tuomio-istuinlaitos, palolaitos, ilmailuhallitus tai ilmailuala, metsähallituksen toimiala, linja-autoliikenne,elintarvikkeiden ja juomien valmistus, julkinen sana tai toimittaja sekä kulttuuriala tai esittävä tailuova taide. Vain kahteen näistä klubi sai ”pysyvän” edustuksen. Kim Zilliacus otettiin vuonna 1997luokitteeseen ”Poliittiset järjestöt”, ja Risto Ihalainen saatiin vuonna 1995 klubiin lääkärinä, tosinluokitteella ”Terveydenhoidon hallinto”. Ilmailuala ja metsähallituksen toimiala olivat lyhytaikaises-ti miehitetyt. Seppo Miettinen, luokitteenaan ”Lentoliikenne”, oli klubin jäsen 1997–1999 ja StigJohansson, luokitteenaan ”Metsätalous”, vuosina 2000–2002. Muutoin toivottujen alojen edustajatovat edelleen ”hakusalla”, tai toivomukset ovat vaihtuneet jo uusiin. Pisimpään, ainakin vuodesta 1988 lähtien, ja säännöllisimmin toivelistalla on esiintynyt polii-sitoimi. Se sisältyy myös vuoden 2004–2005 luokite- ja jäsenyyskomitean toimintasuunnitelmaan,joka tavallaan muodostaa tiivistetyn yhteenvedon klubin kahdenkymmenen viimeisen vuoden jäsen-hankintapolitiikasta: ”Klubin kokoustila on ahtaanlainen ja osallistumisaktiviteetti hyvä; lisää jäse-niä mahtuu siten niukasti, mutta mahdollisesti poistuvien tai muuttavien tilalle voitaneen rekrytoidauusia jäseniä 2-3 henkeä. Sisarsiipeä tulisi edelleen vahvistaa ja tasapainoinen ammatti- ja ikärakennetietenkin pitää tavoitteena. Jäsenkunnassamme aukkopaikkoja, kunnan rakenne ja ominaispiirteethuomioiden, ovat mm: naisyrittäjyys on käytännössä ollut sisar Tuulan (Nurmiluoto) varassa, suurivarhaiskasvatuksen ’pehmosektori’, isoisten pedagogeja jo on, it-alan yrittäjyys, ilmailuala, esittävättai luovat taiteet, järjestysvalta tai oikeuslaitos, kaupunkisuunnittelu/maankäyttö. Ehdotan, että vär-väysponnistuksia kohdistettaisiin em. sektoreihin. Risto Ihalainen, pj.”5.2.2 Läsnäolo- ja toveruuskomiteaLäsnäolo- ja toveruuskomitean tulee etsiä keinoja jäsenten innostamiseksi ottamaan osaa kaikkiin rotary-kokouksiin mukaan lukien klubin jäsenten läsnäolo piirikonferenssissa, intercitykokouksissa, kansainvä-lisissä kokouksissa ja kansainvälisessä vuosikonventiossa. Komitean on erityisesti edistettävä osallistumistaoman klubin viikkokokouksiin tai – jos jäsen on estynyt – läsnäoloa muiden klubien viikkokokouksis-sa; pidettävä klubin jäsenet tietoisina läsnäolosäädösten velvoituksista; parannettava runsaan läsnäolonedellytyksiä; pyrittävä löytämään ja poistamaan läsnäoloa alentavia syitä. Komitean tulee lisäksi edistääjäsenten välistä tutustumista ja ystävyyttä sekä osallistumista rotaryn järjestämiin vapaa-ajan ja virkis-tystoimintoihin ja toteuttaa muut klubin yleisiin tavoitteisiin liittyvät tehtävät presidentin ja hallituksenantamien ohjeiden mukaisesti. (Vantaan Rotaryklubin säännöt).Läsnäolon seurantaRotarin velvollisuus säännölliseen viikoittaiseen läsnäoloon klubin kokouksissa on aiheuttanut run-saasti keskustelua rotarien piirissä. Aiheesta on keskusteltu myös Vantaan Rotaryklubissa. Jo klubinkahden ensimmäisen toimintavuoden kokemukset johtivat siihen, että läsnäolo- ja toveruuskomitea114
  • otti kysymyksen esille marraskuussa 1966 DG Väinö Immosen vierailun yhteydessä. Viikkoselostereferoi governorin tietyllä tavalla vapauttavaa kantaa läsnäolokysymyksessä: ”Viikkokokousten osan-oton ei tarvitse olla sataprosenttisen, hän totesi huomauttaen, ettei rotary ole mikään pakkotyölaitosja että rotarit ovat kuin makarooneja, joita voi vetää perässään mutta ei pakolla työntää eteenpäin.Rotari voi usein palvella rotaryaatteen mukaisesti paljon paremmin olemalla jostakin kokouksestapoissa ja tekemällä muualla jonkin palveluksen.” Elokuussa 1971 komitean puheenjohtaja Tarmo Palonen käytti varsin kriittisen puheenvuoronalustaessaan viikkokokouksessa aiheesta ”Läsnäolo ja toveruus”: ”En omakohtaisesti oikein ymmär-rä mielestäni itsetarkoitukseksi kehitettyä läsnäolovelvoitetta, ja siksi haluaisin keskustelun aikanauskonvahvistusta itselleni tämän velvoitteen tarpeellisuudesta. Pidän toveruuden merkitystä erittäintärkeänä Rotaryn piirissä. Mutta onko läsnäolo siinä määrin tarpeen täysikäisten ihmisten velvoit-teena kuin se säädetään Rotaryn säännöissä? Eikö toveruudesta olisi sellaisia kannustimia, että tällai-nen pakote voitaisiin poistaa?” Tähän presidentti Lars Zilliacus vastasi, ettei ”Vantaan klubissa kaikoskaan ole ollut tavoitteena saada koko klubi sataprosenttiseksi. Mutta ei myöskään ole paikallaan,että jonkun jäsenen tai klubin läsnäolo olisi vaivoin yli 60 %, vaan olisi pyrittävä mahdollisim-man hyvään prosenttilukuun ilman että se haittaisi muita toimintojamme. Pitäkäämme tavoitteenatuollaista 85 %:n keskiarvoa. Tärkeintä on varmasti toveruus, mutta hyvän toveruuden merkki onläsnäolo, ja siksi toivon hyvää läsnäoloa, jolloin myös toveruus on OK.” Seuranneessa keskustelussatodettiin häiritseväksi se, että kuittaukset tulee tehdä kuuden päivän aikana ennen tai jälkeen viik-kokokouksen. Läsnäolo- ja toveruuskomitean puheenjohtaja Mikko Vesa otti kantaa läsnäolovelvollisuuteenheinäkuussa 1996 klubipalvelun toimintasuunnitelmien esittelyn yhteydessä. Hän katsoi, ettei läs-näolo ole velvollisuus vaan oikeus. ”Se antaa mahdollisuuden oppia tuntemaan kaverit ja kavereillemahdollisuuden oppia tuntemaan minut. Jos läsnäoloprosentti jää alle 50 %, silloin oikea mies onväärässä paikassa. (Rotary)liikkeen arvion mukaan yksi kontaktikerta viikossa on riittävä määrä po-sitiivisen verkon syntymiseksi.” Hän korosti myös, että jäsenyydessä toteutuu tuttu kaava eli ”tutta-vuus + ystävyys = yhteinen voima”. Vaikka käydyissä keskusteluissa aina silloin tällöin kritisoitiinkintoivotun läsnäolon prosenttitasoa, klubin yleisessä mielipiteessä jäsenten säännöllinen läsnäolo saipysyvän kannatuksen. Läsnäolotilanteen kehitystä klubissa myös seurattiin. Alkuvuosina oli tapana, että klubin viikkokokouksissa klubin sihteeri esitti neljännesvuosittainraportin läsnäolotilanteesta. Myöhemmin raportit vaihtuivat governorin kuukausikirjeiden saavut-tua toteamuksiksi läsnäoloprosentista ja sen oikeuttamasta sijoituksesta piirin klubien joukossa.1970-luvun lopulta lähtien erityisen huomion kohteena oli oman klubin sijoittuminen Tikkurilan jaMyyrmäen klubeihin verrattuna. Harvoin tuossa vertailussa Vantaan Rotaryklubin tarvitsi nolostuatai hävetä. Silti läsnäoloprosentti antoi viidentoista ensimmäisen vuoden aikana varsin usein halli-tukselle sekä läsnäolo- ja toveruuskomitealle aiheen käydä perusteellinen keskustelu, jossa pohdittiinheikon osallistumisaktiivisuuden syitä ja toimenpiteitä läsnäolon kohentamiseksi. Syksyllä 1981 läsnäolo- ja toveruuskomitea toimeenpani jäsenien keskuudessa kyselyn, jolla pyrit-tiin selvittämään läsnäoloon vaikuttavia keskeisiä tekijöitä. Komitean jäsen ja klubin kakkossihteeriKaj Kronman analysoi kyselyn tuloksia marraskuun lopulla seikkaperäisesti. Poissaolojen suurimmatsyyt olivat kyselyn mukaan jäsenen eri syistä tapahtunut poissaolo paikkakunnalta (50 %) ja työes-teet (39 %). Kokousaika sopi useimmille (73 %) hyvin, mutta vain runsaat puolet jäsenistä (56 %)piti kokouspaikkaa (Hotelli Rantasipi Airport) sopivana. Ravintolan tarjoama ruoka oli hyvää 40%:n ja keskinkertaista 47 %:n mielestä. Toivomisen varaa oli myös esitelmien aiheissa ja esitysten 115
  • tasossa, sillä vain 57 % piti niitä hyvinä. Poissaolojen paikkaaminen oli 75 %:n mielestä helppoa.Yleisarviona 60 % jäsenistä kannatti vallinnutta käytäntöä. Toivomuksena tuli kuitenkin esille, ettälounaskokouksen katsottiin sopivan kesäaikaan sovellettua kokousaikaa paremmin. Kyselyn tulok-set olivat tavallaan odotettuja, eivätkä ne johtaneet mihinkään huomattaviin vallinneen käytännöntarkistuksiin. Kuitenkin prosessin läpikäyminen oli yksi keino ”psykologisessa sodankäynnissä”, jon-ka tavoitteena oli kiinnittää veljien huomiota läsnäolovelvollisuuden noudattamiseen ja ehkä myöskokousesitelmiin valmistautumiseen. Vastaava tutkimus tehtiin vuonna 1987–1988 samantapaisintuloksin. Tuolloin käytetty kyselylomake kiinnosti DG Martti Talvelaa siinä määrin, että hän liittisen kuukausikirjeensä. Vielä vuonna 1998 heinäkuisen viikkokokouksen tiedotusasioissa presidentti totesi klubin läsnä-oloprosentin (1997–1998: klubi 78,22/piiri 73,17) ”luvattoman kehnoksi”. ”Paikkauksia tarvitaan,jotta heinäkuun läsnäololuvut saadaan kelvollisiksi. … Toveruus klubissa toteutuu vain korkeanläsnäoloprosentin avulla.” Uuden vuosituhannen puolella näkökulma arvioinneissa vaihtui myön-teisemmäksi. Läsnäolo- ja toveruuskomitean puheenjohtaja Risto Ihalainen totesi kesäkuussa 2000komitean feedback-katsauksessa: ”Klubin läsnäoloprosentti (1999–2000: 77,26 %) sijoittuu niinpiirin kuin valtakunnankin tasolla klubien parhaimmistoon.” Runsaan vuoden kuluttua toimin-takertomus vahvisti Risto Ihalaisen näkemyksen: ”Läsnäoloprosentti on usean vuoden ajan ollutreilusti yli 70 % ollen Vantaan rotaryklubeista paras ja sijoittuen hyvin myös piirin 1420 klubienjoukossa.” Keskustelujen ja seurannan pohjalta läsnäolo- ja toveruuskomitea yhdessä hallituksen kanssasuunnitteli ja toteutti aktiivisia toimenpiteitä läsnäolon kohentamiseksi. Niitä olivat esimerkiksimuutamaan otteeseen varsinkin 1980-luvulla järjestetyt 100 %:n kokoukset. Niistä ensimmäinenajoittui kuitenkin jo toimintavuoteen 1977–1978, jonka keskeiseksi teemaksi komitea oli määri-tellyt läsnäolon parantamisen. Tavoitteen saavuttaminen onnistui jopa ennakko-odotuksia parem-min ja merkitsi käännekohtaa läsnäolon kehityksessä. Kokouksen sataprosenttinen onnistuminenei varmastikaan yksin riittänyt nostamaan läsnäolokeskiarvoja lähes pysyvästi piirin keskiarvojenyläpuolelle, mutta sillä saattoi hyvinkin olla osallistumisaktiivisuutta merkittävästi piristävä vaiku-tus. Tavoitteen saavuttamiseen ja sen mukanaan tuomaan käänteeseen vaikutti eittämättä se, ettävuoden viikkokokousohjelmaan ja siihen sisältyvien esitelmien aiheisiin ja mielenkiintoisuuteen olikiinnitetty erityistä huomiota, samoin myös se, että klubin omat jäsenet entistä aktiivisemmin jalukuisammin osallistuivat vierailevien luennoitsijoiden asemasta esitelmien pitämiseen. Vuoden toi-mintakertomuksen loppupäätelmä kuului: ”Läsnäolon huomattava paraneminen auttoi myös ylei-sen toveruuden ja ystävyyden rotaryhengen mukaista lujittumista.” Läsnäolo- ja toveruuskomitean vuoden 1979–1980 toimintasuunnitelmaan sisältyi läsnäoloana-lyysin tekeminen. Siinä kuukausi- ja vuositilastoihin perustuen laadittiin tutkielma oman klubin läs-näoloprosentin vaihtelusta, ja sitä verrattiin piirin ja koko maan keskiarvoihin. Analyysin perusteellaklubi keskusteli läsnäoloon vaikuttavista tekijöistä ja pyrki löytämään keinoja sen piristämiseksi.Keskustelussa tuotiin esille myös säännöistä nousevat läsnäolon oikeudet ja velvollisuudet sekä mitenläsnäoloa ”paimennettiin” eri klubeissa. Vuoden 1985–1986 ohjelmaan sisältyi erityisen läsnäolonteemakuukauden järjestäminen, jolloin kuukauden jokaisessa kokouksessa puhuttiin läsnäolon mer-kityksestä. Joskus klubit pyrkivät myös yhteisvoimin kohentamaan läsnäolotilastojaan. Tavallisin menetelmäoli, että Intercitykokouksen järjestämisestä vastaava klubi haastoi muut klubit läsnäolokilpaan, jossahaasteessa määriteltynä aikana klubit pyrkivät toisiaan parempiin läsnäoloprosentteihin. Vantaan116
  • Rotaryklubi onnistui voittamaan kisan keväällä 1972 ja sai vuodeksi haltuunsa Pohjois-Helsinginklubin lahjoittaman kiertopalkinnon, pulloon rakennetun laivan. Toukokuussa 1980 kisan voit-ti Pohjois-Helsingin klubi (85,44 %). Vantaan Rotaryklubi sijoittui hyväksi kakkoseksi tuloksella(83,05 %). Poissaolomaksun käyttöönotto yhtenä keinona läsnäolon parantamiseksi on Vantaan Rotaryklu-bissa noussut kolmeen eri otteeseen pohdinnan kohteeksi. Ensimmäisen kerran sen otti esille DGJ. Larinkari klubivierailullaan heinäkuussa 1965. Klubi sai kuulla governorin mielenkiintoisessaesityksessä muun muassa suositelluista poissaolomaksuista, jotka vaihtelisivat 2 markasta täyteenosallistumismaksuun. Klubikokous päätti antaa johtokunnan tehtäväksi tehdä poissaolomaksuistaperusteltu ehdotus, mutta totesi myös, että toistaiseksi maksujen suhteen oltiin torjuvalla kannalla.Johtokunta käsitteli asiaa elokuun kokouksessaan, jolloin se katsoi, että poissaolomaksujen hyväksy-minen oli ristiriidassa koko rotaryliikkeen vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan kanssa. Klubihyväksyi johtokunnan kielteisen päätöksen syyskuussa. Seuraavan kerran kysymys poissaolomaksusta tuli pohdintaan huhtikuussa 1997, jolloin klubinkakkossihteeri Esko Kaarna teki asiasta kirjallisen aloitteen. Sen taustalla oli tilanne, jossa muuta-mien veljien läsnäolo oli jo pitkään pysynyt noin 40 %:n tietämillä, joidenkin jopa huomattavastialle sen. ”Tilannetta on vaikea hyväksyä sen vuoksi, että käytettävissä on paikkausjärjestelmä ja/taimahdollisuus anoa pakottavasta syystä vapautusta.” Aloitteessaan tekijä ehdotti järjestelmää, joka”motivoisi niitä, joille jäsenyys on merkittävä arvo, vähintäänkin aktiivisempaan osallistumiseenja/tai poissaolojen paikkaamiseen sekä pakottaisi heidät, joiden motivaatio on heikko, tekemäänviiveettä eropäätöksensä. ... Tämä pakotejärjestelmä olisi sovitun suuruinen ’poissaolovero’, esim.20 markkaa poissaolo ja paikkaamatta jätetty viikkokokous.” Lisäksi Esko Kaarna esitti laskelman,jonka mukaan järjestelmän tuotto klubille kuluneena rotaryvuotena siihen mennessä olisi ollut jo7200 markkaa. Vanhan ja uuden hallituksen klubineuvottelu asettui kannattamaan esitystä, ja uusipresidentti Seppo Liukko linjasi kertyvät varat käytettäväksi PolioPlus-keräykseen. Klubin jäsenistäTerho Häkkinen puhui maksun käyttöönoton puolesta. Näkemyksensä toi esille myös vierailevaToivo Kaikkonen Kotka-Ruotsinsalmen Rotaryklubista, joka kertoi, että heillä oli käytössä 40 mar-kan poissaolomaksu, mihin järjestelyyn klubin jäsenet olivat tyytyväisiä. Lopullisesti asiasta päätet-täessä klubikokous kuitenkin torjui esityksen vedoten jälleen toiminnan vapaaehtoisuuteen. Samankohtalon sai myös past presidentti Jaakko Aatolaisen esitys 25 markan poissaolomaksusta klubinvuosikokokouksessa syyskuussa 2000. Hallitus, samoin myös läsnäolo- ja toveruuskomitea, joutui aika ajoin pohtimaan joidenkin jä-senten epäsäännöllistä läsnäoloa ja suhtautumista siitä seuranneisiin runsaisiin poissaoloihin. TosinRotaryklubin järjestysmuoto antoi säännöillään yksiselitteisen ratkaisun ongelmaan – jäsen oli kat-sottava eronneeksi, jos hän on poissa neljästä perättäisestä kokouksesta – mutta aivan niin jyrkkäänpäätökseen hallitus ei useimmassa tapauksessa halunnut suoraan turvautua. Mikäli osallistumisenepäsäännöllisyys oli ollut lyhytaikaista, hallitus tavallisesti totesi, ”ettei juuri nyt ole aihetta toi-menpiteisiin” tai että ”päätös tehdään puolivuotiskauden jälkeen”. Pidempään jatkuneet poissaolotjohtivat tilannetta selvittäviin yhteydenottoihin, jotka hallitus antoi komitean, presidentin, sihteerintai ”kummin” tehtäviksi. Mikäli kirjalliset huomautuksetkaan eivät johtaneet osallistumiseen sään-töjen edellyttämässä määrin, hallitus teki päätöksen jäsenyyden päättymisestä. Näitä päätöksiä klu-bin historiaan sisältyy ainakin kaksitoista. Läsnäolo- ja toveruuskomitean tehtäviin kuului jatkuvaläsnäolotilanteen seuraaminen ja puuttuminen alhaisiin läsnäoloprosentteihin. 117
  • Toveruuden vahvistaminenLäsnäoloon liittyvät ongelmat ovat kuitenkin olleet vähäiset klubin kokonaistoimintaa ajatellen, eikäniillä juurikaan ole ollut vaikutusta klubissa vaikuttavaan henkeen ja toveruuteen. Klubin hengelleon ollut leimallista aivan ensimmäisistä vuosista lähtien viihtyvyys ja yhteenkuuluvuus. Sitä henkivätsihteeri Gunnar Aderssonin sanat vuoden 1965 kesäkuun viimeisen kokouksen selosteessa: ”Koskaallekirjoittaneen tehtävät myös päättyvät tähän tällä työsaralla, haluan kiittää veljiä hyvästä yhteis-toiminnasta ja toivon lopuksi, että se rehti ja aito rotaryhenki, mikä alun alkaenkin on klubissammevallinnut edelleenkin säilyisi ja jopa vahvistuisi.” Sama viesti sisältyi Esko Kaarnan puutarhajuhla-puheeseen aikajanan toisessa päässä: ”Kuluneen rotaryvuoden (2002–2003) aikana on klubin pre-sidenttinä ollut riemullista todeta, miten rotaryaate palvelemisen ihanteineen on jalostunut joukos-samme voimavaraksi ja vahvaksi kasvualustaksi toiminnalle. Klubin ilmapiiri myös henkii ystävyyttä,viihtyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta.” Klubissa on sen historian aikana panostettu merkittävästi niin sanoin kuin teoin hyvän rotaryhen-gen luomiseen ja vahvan toveruuden lujittamiseen. Lukuisat puheenvuorot eri yhteyksissä ovat ohjan-neet ajatuksia niiden keskeiseen sisältöön. Rotaryn 66-vuotispäivänä helmikuussa 1971 Pertti Viitanenlausui esitelmässään: ”Historiikki kertoo, että tässä ensimmäisessä näin alkunsa saaneessa Rotaryklu-bissa vallitsi lämmin ja läheinen veljeys jäsenten kesken. Jäsenet auttoivat toisiaan kaikessa, missä ky-kenivät. He osoittivat toisiaan kohtaan huomaavaisuutta, antoivat tarvittaessa toisilleen hyviä neuvoja.He totesivat hyötyvänsä siitä, että palvelivat toisiaan. Kun opimme sisimmässämme tuntemaan, ettäon olemassa muitakin ihmisiä kuin kaikenkeskeinen ’minä itse’, ja että on muittenkin pulmia kuin minun, olemme jo puolivälissä Rotarya. Saamme luoduksi to- verillisen, veljellisen ja rehdin ilmapiirin joukkoomme, ja sil- loin olemme siirtyneet teoriasta käytäntöön.” Presidentti Olavi Törmäsen saatesanat toiminta- kertomuksessa 1970–1971 ko- rostivat samassa hengessä pyy- teettömän palvelun edistämistä sekä työssä että kotona: ”Tämä merkitsee itsekkyyden vastusta- mista sen kaikissa muodoissa, sillä vain täten syntyy mieliim- me tilaa todelliselle rotaryhen- gelle ja vain näin syntyy ehjiä rotaryklubeja. Oma klubimme on saavuttanut tämän tason; sii-Klubin toimintaan ja henkeen pitkään vaikuttaneelle Pertti Viitaselle tä on muodostunut ehjä toveri-(presidentti 1974–1975) luovutettiin PHF-arvo ja -mitali perinteisessä piiri, jossa viihdytään ja jota onpuutarhajuhlassa kesäkuussa 1986 presidentti Martti Salomaan luo-na Helsingin Marjaniemessä. Kuvassa vasemmalta Viitanen, Salomaa, hyvin vaikea jättää.”Erkki Reittilä (presidentti 1982–1983, †) ja rouva Salomaa. Kuva: Pertti Rotaryn ajatusmaailmaanViitasen kuva-arkisto. syvällisesti paneutunut Kaj Ahl-118
  • man rohkeni kohdata todellisuuden realistisesti ja näki omankin klubin piirissä tarvetta itsetutkis-teluun. Luovuttaessaan presidentin tehtävät kesällä 1973 hän jätti veljien pohdittavaksi muutamanolennaisen kysymyksen: ”Rotariuden palveluihanteen mukaisesti haluaisin myös heittää esiin hienoi-sen epäilyni siitä, ettemme palvele ja toteuta palvelua siten kuin meidän tulisi. Onko meillä riittävästiepäitsekästä palvelumieltä kotona, työpaikassamme, liike- ja muussa toiminnassamme ja onko sitäläheskään riittävästi oman klubimme jäsenten kesken. Oletko hyvä veli rohjennut tuoda kysymyk-sesi tai ongelmasi jonkun tai joidenkin veljien eteen? Oletko rohjennut keskustella ja oletko todellaepäitsekkäästi myös auttanut toista veljeä?” Kysymykset lienevät pysyvästi ajankohtaiset. Samuli Kan-tanen jatkoi kysymysten linjalla jättäessään lokakuussa 1991 raportin läsnäolo- ja toveruuskomiteankeskusteluista. Hän kirjoitti: ”Saattaisi olla paikallaan pohtia … nykyisten viikkokokoustemme linjaatoveruuden edistymisen näkökulmasta. Suhteellisen kaavamainen käsikirjan mukainen linja on ehkäturvallinen ja perinteikäs, mutta saattaa herättää pohdiskelua siitä, antaako se minulle kiireiselle vel-jelle riittävästi. Tukeeko se toveruutta ja toistemme tuntemista puhumattakaan aviopuolisoittemmetuntemista. Perheenjäsenemme saattaisivat löytää uusiakin muotoja, jotka houkuttelisivat heitä tuke-maan omaan osallistumistamme ja tulemaan itsekin mukaan.” Ohjelmaan sisältyneiden avec-tilaisuuksien lisäksi klubi on ainakin kerran järjestänyt tilaisuu-den, jonka tavoitteena oli tehdä rotarytoimintaa tutummaksi perheenjäsenille. Yhteen joulukuun1968 viikkokokoukseen klubi kutsui mukaan jäsenten lapset. Heitä osallistui tilaisuuteen yhteensäkuusitoista. Presidentti Gunnar Andersson lausui tervetulotoivotuksessaan: ”Ajatus teidän saami-seksi kerran mukaan kokoukseemme ei ole syntynyt hetken mielijohteesta, vaan se on jo kauanaskarruttanut mieltämme, ja lähtee tarpeesta tehdä rotarytyö tunnetuksi oman perheen keskuudessa.Maanantai-illan tavanomainen hokema monessa rotaryperheessä on ’ai isi on taas lähtenyt sinnerotariin’, ei kerro paljoakaan elleivät perheenjäsenet tiedä rotarysta muuta, kuin että isi siellä kerranviikossa istuu.” Lähteistä ei löydy mainintaa siitä, että vastaava tilaisuus olisi toistamiseen joskusmyöhemmin järjestetty. ”Tunnemmeko toisemme?” Kysymyksen esitti muun muassa läsnäolo- ja toveruuskomitean pu-heenjohtaja Pertti Viitanen komitean toimintasuunnitelmassa vuodelle 1979–1980. Teksti jatkui:”Kun charterjäsenten omaelämänkertaan on edellisen ego-esityksen jälkeen tullut yli 15 vuosirengasta,nyt todella on aloitettava henkilöesittelyt alusta uudelleen.” Ego-esitykset klubi oli ottanut käyttöönjo ensimmäisenä keväänä palvelemaan tutustumista ja toistensa tuntemista. Välillä ”unohtuneet”esitykset otettiin uudelleen ohjelmaan vuoden 1979–1980 alussa. Ne eivät kuitenkaan jatkuneetkovin pitkään. Pysyviksi ego-luonnehdinnat jäivät vuodesta 1994–1995 alkaen. Silloisen läsnäolo- jatoveruuskomitean ohjeistus kuului: ”Hyvän toveruuden edistämiseksi pyrimme … liittämään jäse-nesitelmien alkuun lyhyen katsauksen omaan perhe/harrastus/työtilanteeseen (lapsi meni naimisiin,hiihdin Pirkanhiihdon, yrityksellämme on uusi omistaja).” Käytännössä esitykset muodostuivathenkilöhistorioiksi. Jaakko Aatolainen pyrki omalla presidenttikaudellaan 1999–2000 vaihtelunsaamiseksi muuttamaan niiden luonteen lyhyeksi esitykseksi itse kunkin harrastuksista ja Esko Kaar-na omallaan 2002–2003 kuvauksiksi – suuremmin menestymättä – esiintyjän elämän nykyhetkestäsekä tulevaisuuden suunnitelmista ja toiveista. Oma merkityksensä esityksillä on ollut nimenomaanuusien jäsenten tutustumiselle klubin muihin jäseniin. Tutustumisen ja tunnistamisen helpottamiseksi klubi varusti syksyllä 1984 jäsenensä rintaankiinnitettävillä nimilapuilla, joihin oli merkitty myös itse kunkin luokite. Nimilaput jäivät kuitenkinpois käytöstä parin vuoden kuluttua, kunnes ne otettiin uudelleen käyttöön vuoden 1998–1999 ai-kana. Klubimestarit valmistivat jäsenen etu- ja sukunimellä varustetut nimikortit tekstinkäsittelyoh- 119
  • jelmalla ja pujottivat ne rintaan kiinnitettäviin muovisiin pitimiin. Niitä säilytettiin klubin kaapissalaatikossa, joka otettiin esille ennen kokouksen alkua ja josta klubimestari jakoi kullekin kokoukseensaapuvalle omansa. Syksyllä 2002 klubimestarit uusivat hallituksen toimeksiannosta nimikortit si-ten, että niihin merkittiin nimen lisäksi jäsenen luokite. Ensimmäisen kosketuksen nimikorttienkäyttöön klubi oli saanut itse asiassa jo maaliskuussa 1966 Pohjois-Helsingin Rotaryklubin järjestä-mässä Intercitykokouksessa: ”Tilaisuuden erikoisuutta korosti osanottajille jaettu tekstattu, rintatas-kussa pidettävä nimilappu.” Tuolloin kokemus ei kuitenkaan synnyttänyt pysyvää käytäntöä. Samaan tarkoitukseen klubi alkoi Jaakko Aatolaisen aloitteesta julkaista parin kolmen vuodenvälein kuvallista jäsenluetteloa, matrikkelia, jota on jaettu joskus myös klubissa vierailleille. Kovinsuurta menestystä sitä vastoin ei ollut Heikki Lehtisen vuonna 1985 esittämällä ajatuksella perustaaklubin sisäinen vapaaehtoinen kirjasto, jotta veljet voisivat tutustua toistensa ammatteihin lainatta-vien kurssimonisteiden ja muun vastaavan materiaalin avulla. Toveruuden syventämiseen tähtäsivätmyös läsnäolo- ja toveruuskomitean suunnitelmat järkyttää aika ajoin kokousten istumajärjestyksiäja tehdä joskus, kuten esimerkiksi lokakuussa 1991, ”täysremontti” ”klikkiytymisen” estämiseksi.Erityistä huomiota klubi on kaikkina vuosikymmeninään halunnut kiinnittää vierailevien rotarienvastaanottoon ja viihtymiseen. Läsnäolo- ja toveruuskomitea on yhdessä klubimestareiden kanssavastannut heidän asianmukaisesta kohtelustaan. Komitean toimintasuunnitelmaan vuodelle 1993–1994 sisältyi selkeiden vieraiden vastaanottoa koskevien ohjeiden laatiminen. Ohjeet valmistuivatelokuussa 1994 Antti Puhakan valmistelemina.TakkaillatTakkailloilla on ollut oma paikkansa toveruuden lujittajina. Niiden ideana on rotarien kokoaminenvapaamuotoiseen yhdessäoloon ja syventymään johonkin keskeiseen rotaryaiheeseen. Ne muodos-tuivatkin klubin alkuvuosina varsin tavanomaisiksi ja suosituiksi komiteatyöskentelyn ja rotarytie-touteen perehtymisen, mutta myös keskinäisen tutustumisen tilaisuuksiksi. Niihin usein liittynytsaunominen vapautti viimeistään pintaa syvemmälti sinuiksi. Illat koettiin antoisina ja ajattelemisenaihetta antavina. Kerran (Chic 1987) jopa Erkki Reittilä hiljeni kuulemastaan siinä määrin, ettähänen läsnäolonsa jäi sihteeriltä lähes huomaamatta. Veli Erkki pyysikin tapahtumasta ja vaitonai-suudestaan kirjallisen todistuksen. Erityisen hyvin takkaillat sopivat työryhmien tapaamismuodoksi. Ammatti- ja yhteiskuntapalve-lukomiteoitten toimintasuunnitelmia pohjustettiin esimerkiksi toukokuussa 1969 TukkukauppojenOy:n (Tuko) kurssikeskuksessa Hämeenkylässä. Kurt Strömsholm selosti illan aikana laajasti sosiaa-lijohtaja Dahlbergin kanssa käymiään keskusteluja ja Yrjö Teräväinen selvitti Korson yhteiskoulunammatinvalinnanohjaustilaisuuksista kahtena vuotena saatuja kokemuksia. Kuullun perusteella tu-levan toimintavuoden ohjelmarungot hahmottuivat hallitukselle esitettäviin muotoihin. Viikkose-losteen kuvaus tilaisuudesta päättyi toteamukseen: ”Saunomista, allasuintia, voileipäkahveja ja hyvääkohtelua, tilaisuus syventää rotaryveljeyttä ja kehittää palvelumuotoja. Kiitos Tuko ja veli Reittilä.”Mikä lieneekään ollut illan elementtien tärkeysjärjestys? Iltojen sisältö saattoi joskus rajoittua suurimmaksi osaksi vapaamuotoiseen tutustumiseen, seu-rusteluun ja keskinäiseen viihtymiseen, kuten toukokuun puolivälissä 1968 Gebhard-opistolla.Maistuvan iltapalan ja asiantuntevan opastuksen jälkeen veli Sulo (Kosunen) ”vei meidät rantasau-naan, jonka antimista useimmat nauttivatkin. Ilma oli tuulinen ja kylmä, mistä johtui, ettei kukaan120
  • uskaltautunut hyiseen veteen uimaan. Sillä aikaa kun toiset ottivat löylyjä, toiset nauttivat virvok-keita, olutta ym. Suosituimmaksi olutmerkiksi oli yht’äkkiä noussut ns. ’Kovalenko’-olut, jota toisetnimittivät myös ystävyys- ja yhteistyöolueksi. Paluumatkalle lähdettiin klo 20.45.” Lähes puhtaastaseurustelusta oli kysymys Juhani Artolankin kodissa Vihdissä vietetyssä takkaillassa syksyllä 1971.Matka perille tehtiin yhteisesti linja-autolla ja ”ilta kului liian nopeasti keskustelujen, saunan, uinninja talon tarjoamien kahvin, pullan ja voileipien myötävaikutuksella”. Läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmiin sisältyi 1970- ja 1980-luvuilla yhdestäkahteen takkailtaa vuodessa, toimintavuoden 1988–1989 ohjelmaan peräti neljä. Myöhemmin1990-luvulla ne jäivät harvinaisemmiksi, eivät kuitenkaan olemattomiksi, ja palvelivat enenevästiuusien jäsenten perehdyttämistä. Iltojen viettopaikat vaihtelivat suuresti ja riippuivat paljolti järjes-tämisvastuussa olleitten jäsenten henkilökohtaisista liike-, ammatti- tai muista suhteista. Suosittujapaikkoja olivat Sulo Kosusen ja Erkki Reittilän ”rehtoroimat” Gebhard-, sittemmin Osuuspankki-opisto ja Tukkukauppojen Oy:n kurssikeskus, mutta iltoja isännöivät usein myös Mainosruusu Oy,Vantaan Sähkölaitos, Masino Oy ja Korpivaara Oy. Illat koettiin hauskoina, mutta samalla myöshyödyllisinä klubin toiminnan ideariihinä: ”Hauskassa tilaisuudessa 15 veljeä pohti, miten hankkiaklubille lisävaroja.” Viimeisin ”vapaaohjelmainen” takkailta ajoittui toukokuuhun 2002. Se järjestet-tiin peruuntuneen Rostockin matkan tilalle ”Sampo-pankin ystävällisellä avustuksella ja veli Kyöstin(Jaakkola) toimiessa isäntänä. Illan ohjelmassa oli maistuvan salaatin ja kahvin lisäksi kolme ex tem-pore -alustusta, mm. Victor Dmitrienko kertoi jännittävän kertomuksen karhun metsästämisestäKamchatkaan suuntautuneella matkalla.” Tammikuussa 2005 Lexus Cars -yrityksen toimitiloissaKaivokselassa järjestetty takkailta palveli nimenomaan uusien jäsenten perehdyttämistä.Veljien ja sisarten huomioiminenLäsnäolo- ja toveruuskomitean tuli huolehtia siitä, että jäsenten merkkipäivät ja muut merkkita-paukset tulivat sopivalla tavalla huomioiduiksi klubissa. Tuohon tilanteeseen klubi joutui heti pe-rustamisensa jälkeen, kun Vilho Uhrman täytti 60 vuotta 30.12.1963. Onnitellessaan veli Vilhoatammikuun ensimmäisessä viikkokokouksessa presidentti Wesamaa ojensi hänelle klubin puolestakaikkien jäsenten allekirjoittaman rotaryadressin. Muistamistavasta muodostui pysyvä käytäntö, jos-ta tosin poikettiin syyskuussa 1977, jolloin klubi onnitteli 60-vuotiasta Olavi Törmästä Suomen Ro-taryn 50-vuotisjuhlamitalilla. Vuonna 1986 hallitus päätti ottaa mitalin laajempaankin käyttöön jaantaa sen yhden kerran 50-, 60- tai 70-vuotta täyttävälle tai 15-25 vuotta rotarina olleelle jäsenelle.Pysyvää sijaa onnittelulahjana mitali ei kuitenkaan saanut, ja viimeistään 1990-luvun alussa klubipalasi adressilinjalle. Vuonna 1995 käytäntöä tarkistettiin siten, että adressi ojennetaan 50 vuottatäyttäville. Samalla sovittiin, että 60-vuotispäivänä päivänsankari saa hopeisen rotarysolmioneulanja 70-vuotiaalle annetaan hopeiset kalvosinnapit. Klubin hyväksyttyä naisjäsenyyden hallitus päättielokuussa 2002, että naispuolisia jäseniä muistetaan 50-vuotispäivänä adressilla ja 60-vuotispäivänyhteydessä luovutetaan rotarymerkki solmukkeella. Ratkaisua edeltäneessä keskustelussa olivat vaih-toehtona vilahdelleet Kalevala-korut. Vähintään kaksi, tavallisesti useampi veli yhdessä kävi viemässä klubin onnittelun päivänsanka-rille aina silloin, kun tällä oli merkkipäivänvastaanotto. Mikäli vastaanottoa ei ollut, onnittelu hoi-dettiin merkkipäivän jälkeisessä ensimmäisessä viikkokokouksessa, jossa onniteltava oli läsnä. Varsinusein onniteltava on viime vuosina liittänyt kokouksessa esittämiinsä kiitoksen sanoihin pirteästi 121
  • helmeilevän juomatarjoilun veljien ja sisarien iloksi. Läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmassa vuodelle 1993–1994 oli kohta: ”Tehos-tetaan merkkipäivien muistamisen lisäksi myös veljien perhepiirissä sattuneiden muiden merkkita-pahtumien huomaamista ja mainitsemista kokousten yhteydessä.” Tehostamiseen löytyi aihetta, silläasiakirjoista löytyvien mainintojen perusteella merkkitapahtumien esille otto klubin kokouksissa olikäynyt sitä harvinaisemmaksi mitä lähemmäksi 1990-luvun alkua oli tultu. 1960-luvulla onnittelutolivat tavanomaisia ja niiden aiheet moninaiset: Juhani Artolalle oli syntynyt tyttö (1966, äiti ja tytärvoivat hyvin), Eino Sirén oli tullut valituksi uudestaan eduskuntaan (1966, ”On turvallista tietääkansanedustuslaitoksessamme olevan viileän ja rauhallisen harkinnan omaavia miehiä, joita samallaelähdyttää pyyteetön rotary-henki”), Tauno Longasta oli tullut professori (1966), Olavi Törmänenoli saanut Suomen Leijonan Ritarikunnan I luokan ritarimerkin ja Tapani Jokela samana päivänäPro Finlandia mitalin (1967), Kaj Ahlman oli väitellyt lääketieteen tohtoriksi (1968, ”Nyt hänestäoli tullut todellinen tohtori”), Kurt Strömsholmin ”tuottama” poika oli saavuttanut PohjoismaisissaMelontamestaruuskisoissa kaksikkomelonnassa kirkkaimman mitalin (1968), Atte Lehto oli saanutItsenäisyyden juhlarahaston palkinnon toimitusjohtajana kehittämästään torninosturista (1969) jaReino Maikoski oli kihlautunut (1969). Komitean tehostamispyrkimykset eivät kuitenkaan johtaneetasiakirjojen valossa kovin näkyviin seuraamuksiin. Löytyy niistä sentään joku maininta. Kesäkuussa1986 ”presidentti onnitteli veli, eversti Jaakko Aatolaista Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja-merkistä, joka oli hänelle myönnetty puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6.1986”. Roy Ahlfors olimarraskuussa 2000 onnittelujen kohteena saamansa Vantaan Yrittäjät r.y.:n palkinnon johdosta.Klubin lähetystö, Antti Keskinen (vas.), Reijo Mäkinen, Raimo Huvila, Jaakko Aatolainen, Oiva Pietarinen,presidentti Erkki Laamanen, Seppo Liukko, Kalevi Usva ja näkymättömissä Pertti Viitanen, onnittelevatEsko Kaarnaa hänen 60-vuotispäivänään syyskuussa 1998 Övre Nybackassa. Päivänsankarin vieressä onrouva Sinikka Kaarna. Kuva: Minna Kaarna.122
  • ”Jos klubissamme on veli, joka ei vuoksi pysty osallistumaan kokouksiin, niin sovitaan,että joku veljistä käy säännöllisesti viemässä hänelle klubiterveiset” tai ”Pidetään yhteyttä veljiin,jotka sairauden takia joutuvat olemaan sairaalassa tai pitkään kotihoidossa”. Lainaukset ovat läs-näolo- ja toveruuskomitean ja yhteiskuntapalvelun toimintasuunnitelmista vuosilta 1988–1989 ja1991–1992. Kukkatervehdykset, sähkeet ja tervehdyskäynnit olivat toki olleet käytäntönä klubinalkuvaiheista asti, mutta yhteydenpito pitkään sairastaviin kirjattiin nyt myös osaksi klubin viral-lista toimintaa. Viestit sairastumisista ja onnettomuuksista ovat onneksi tulleet vastaan harvoin,mutta välttääkään klubin jäsenistö ei niitä tyystin ole voinut. Tauno Lonka joutui autokolariin,Kurt Kronman vietti viimeiset kuukautensa sairaalassa, Kalevi Usva kävi läpi vaikean leikkauksen,Jaakko Aatolainen sairasti koko presidenttikautensa vakavaa sairautta, mutta hoiti silti presiden-tintehtävänsä ihailtavasti, Jukka Yrjölä oli pitkään sairaslomalla pudottuaan katolta ja Heikki P.S.Leivo ei sairautensa vuoksi pystynyt osallistumaan klubin toimintaan syksystä 2002 alkaen. Klubin40-vuotisjuhlaan hänet saatiin vastaanottamaan myönnetty PHF-arvo ja siihen liittyvät tunnukset.Esimerkit riittänevät todentamaan suunnitelmien kirjaukset perustelluiksi ja niiden mukaisen toi-minnan aidon rotaryhengen edellyttämäksi. Klubissa on ymmärretty toveruus niin merkittäväksiarvoksi, että tarvittaessa sitä on ollut oikeus ylläpitää organisoidustikin. Sanoma aktiivijäsenen kuolemasta on kohdannut klubin yksitoista kertaa, ja kerran niin on ta-pahtunut kunniajäsenen kuoleman johdosta. Viesti Atte Lehdon poismenosta hiljensi klubin en-simmäinen kerran elokuussa 1973. Seuraavan kerran suruviesti kohtasi klubin joulun alla 1974Gunnar Anderssonin kuollessa. ”Hänessä klubimme menetti todellisen rotaryhengen elähdyttämänveljen, jonka toiminta ja vaikutus toveripiirissämme oli niin merkittävä” (kertomus toimintavuo-delta 1974–1975). Poisnukkuneiden muistoa klubi on aina kunnioittanut hetken hiljaisuudella jaläheisen klubiveljen lausumilla muistosanoilla. Syksyllä 2000 klubi joutui vajaan kuukauden sisällähiljentymään kaksikin kertaa. Samassa marraskuun puolivälin kokouksessa, jossa presidentti BjörnBackman kertoi Henrik Sarinin kuolemasta ja Aarne Pehkonen lausui muistosanat, jäsenille tiedo-tettiin Erkki Reittilän sairastuneen vakavasti. Vain pari viikkoa myöhemmin Pertti Viitanen toi suru-viestin veli Erkin poismenosta ja Sulo Kosunen kertoi hänestä mieleen jääviä muistoja. Juuri samanapäivänä Jaakko Aatolainen, Viljo Junno ja Kaarina Ylönen olivat jättäneet Vantaan Rotaryklubinkukkatervehdyksen Henrik Sarinin haudalla. Muistosanat klubin kunniajäsen Tauno Longalle lau-sui Pertti Viitanen syyskuussa 1995. Vantaan Rotaryklubi on useita kertoja hiljentynyt muidenkin kuin omien aktiivijäsenten kuo-leman johdosta. Toukokuussa 1968 saapui tieto klubin kummin ja Pohjois-Helsingin Rotaryklu-bin past presidentin, Olli Vikstedtin kuolemasta. Klubi keräsi hänen orvoksi jääneille lapsilleen230 markan raha-avustuksen, joka tilitettiin ”PYP:n ao. konttorissa olevalle Olli Vikstedtin lastenavustustilille”. Pertti Viitasen lämpimien muistosanojen kohteena elokuussa 1999 oli klubin pastpresidentti (1970–1971), PHF Olavi Törmänen. Myös veljien vaimojen poismenoa on muistettu.Syyskuussa 1965 klubi lähetti Uuno Saariselle surunvalitteluadressin rouva Saarisen kuoleman joh-dosta. Pentti Kynnöksen vaimo menehtyi toukokuussa 1998 pitkään ja vaikeaan sairauteen, ja JukkaYrjölä esitti seuraavassa viikkokokouksessa lyhyessä muistopuheessaan veli Pentille surunvalittelutklubin puolesta. Jaakko Aatolainen esitti joulukuussa 2001, että klubin edesmenneistä jäsenistä laadittaisiin luetteloklubin oman matrikkelin loppuun. Luettelon laatimista ja ajan tasalla pitämistä klubi ei katsonutsilloin käytännön syistä mahdolliseksi. Sen sijaan se päätti, että pyhäinpäivän yhteydessä pyritäänviikkokokouksessa muistamaan edesmenneitä jäseniä muistohetkellä. Päätös toteutui 31.10.2002, 123
  • jolloin viikkokokousesitelmän jälkeen klubi hiljeni muistotilaisuuteen. Sen aluksi Jaakko Aatolainenlausui ”omin luvin” lyhentämänsä Alpo Noposen runon ”Mahdoton ratkaista”. Siinä runoilija pohtiiihmiselon kulkua kehdosta haudan partaalle löytämättä vastausta kysymykseen, minä aikana ihmi-nen matkallaan on kaikkein kaunein. Runon veli Jaakko esitti omana kunnianosoituksenaan tuontien loppuun kulkeneille rotariveljille. Runon loputtua Jukka Yrjölä piti palavan muistokynttilän ää-ressä rukoukseen päättyneen muistopuheen. Tilaisuus toistui vuoden kuluttua, ja kolmannen kerranmuistokynttilä sytytettiin marraskuun 4. päivänä 2004. Silloin veli Jukka puhui ajan merkityksestä,siitä, kuinka on aika kylvää ja aika korjata, aika syntyä ja aika kuolla. Hän totesi myös klubin saatta-van iloita, ettei kukaan sisarista tai veljistä ollut siirtynyt menneen pyhäinpäivävuoden aikana ajastaikuisuuteen. Jaakko Aatolaisen aloite oli synnyttänyt klubiin uuden perinteen. Innoituksen vuoden 2002–2003 viikkokokouksien aloitustapaan presidentti Esko Kaarna saiJaakko Aatolaisen aloitteeseen liittyneestä toivomuksesta huomioida klubin vuosiohjelmassa pois-nukkuneet klubin jäsenet. Presidentin linjauksissaan Esko Kaarna lausui: ”Tulen sisällyttämään jo-kaisen viikkokokouksen ohjelmaan ’päivän avauksen’. Sen sisältämän ajatuksen lainaan aina edes-menneen veljemme Tauno Longan aforismikokoelmasta ’Ajatuksia elämän varrelta’. Koen, että myöställä tavoin saatamme osoittaa kunnioitusta sisartemme ja veljiemme muistolle.” Marraskuussa 2002klubin hallitus päätti, että Jaakko Aatolaisen aloite toteutetaan myös alkuperäisessä muodossaanja laaditaan jäsenyysaikanaan poisnukkuneista klubin jäsenistä luettelo, jota pidetään jatkossa ajantasalla. ”Veli presidentti lupasi käynnistää selvitystyön.” Selvitystyö on nyt päättynyt ja sen tulos onnähtävissä muun muassa tämän esityksen sivuilla.5.2.3 Ohjelma- ja rotarytietouskomiteaOhjelma- ja rotarytietouskomitean tulee valmistella ja järjestää klubin säännöllisten ja ylimääräisten ko-kousten ohjelmat, antaa jäsenehdokkaille tietoja niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita rotaryklubinjäsenyys tarjoaa, antaa kaikille jäsenille jatkuvasti tietoja rotaryn historiasta, tavoitteesta ja toiminnastaeri tasoilla sekä valvoa uusien jäsenten perehdyttämistä heidän ensimmäisen jäsenvuotensa aikana klubis-sa. (Vantaan Rotaryklubin säännöt).Kokousohjelman laatiminenVantaan Rotaryklubin kokousohjelman valmisteli vuoteen 1985–1986 asti ohjelmakomitea. Seuraa-vasta toimintavuodesta alkaen ohjelmakomitea ja rotarytietouskomitea yhdistettiin yhdeksi komite-aksi, joka edelleen vastasi viikkokokousten ohjelmien suunnittelusta. Klubin kokousohjelmat valmis-teltiin pääsääntöisesti koko toimintavuodeksi kerrallaan. Tosin kahden ensimmäisen vuosikymmenenaikana ohjelmat joinakin vuosina laadittiin puolivuosittain, ja silloinkin siten, että ensimmäisenvuosipuoliskon ohjelmassa heinäkuu jätettiin ”ajankohtaisen” ja kesälomakokemuksiin perustuvanohjelman varaan, eikä esitelmiä pidetty. Näin meneteltiin esimerkiksi vuosina 1965–1966, 1970–1971 ja 1980–1981. Samansisältöinen ohjelma kattoi heinä- ja elokuut myös koko toimintavuodek-si laadituissa 1960-luvun ohjelmissa sekä vielä vuosina 1978–1980. Muutaman aivan ensimmäisenvuoden kesäajan ohjelman järjestämisvastuun klubin johtokunta delegoi eri komiteoille, jotka ku-kin vuorollaan sijoittivat viikkokokouksiin tehdas- ja muita vastaavia yritys- ja työpaikkakäyntejä124
  • tai jakoivat rotarytietoutta komitean toimenkuvaan liittyvistä asioista. Toukokuussa 1979 pidetyssäklubineuvottelussa todettiin, että ”heinäkuu on ohjelmaton, elokuussa käsitellään ajankohtaista javarsinainen ohjelma lähtee käyntiin syyskuussa”. ”Ajankohtaista” lienee klubin historian useimmintoistunut kokouksien aihe. 1980-luvun alkuvuosista lähtien viikkokokousohjelmat on laadittu samalla kertaa koko vuodek-si, lukuun ottamatta vuotta 1993–1994, jolloin ne valmisteltiin erikseen syys- ja kevätkautta varten.Ohjelman rakenteeseen vaikuttavaksi uudeksi käytännöksi vuodesta 1991–1992 alkaen muodostuikahden peruutetun viikkokokouksen mittainen kesätauko. Sen teki mahdolliseksi Rotaryklubin jär-jestysmuodon muutos, joka antoi hallitukselle oikeuden ”harkintansa mukaan peruuttaa korkeintaankaksi säännöllistä viikkokokousta kunakin rotaryvuotena myös muista syistä” kuin juhlapäivän, klu-bin presidentin kuoleman, epidemian tai koko paikkakuntaa uhkaavan vaaran vuoksi. Vuoden 2001RI:n sääntövaltuuskunta laajensi oikeuden neljän säännöllisen viikkokokouksen peruuttamiseen,kuitenkin siten, että korkeintaan kolme niistä voitiin peruuttaa peräkkäin. Klubi käytti tilaisuudenhyväkseen ja laajensi kesätauon kolmen peruutetun kokouksen mittaiseksi kesästä 2002 alkaen. Kokousohjelmat painatettiin ohjelmalehtiseksi syksystä 1965 alkaen. Ensimmäisessä taskukokoi-sessa ja nelisivuisessa lehtisessä syksyn ohjelma ilmaistiin kuukausittain ja kokouspäivittäin mainitse-malla kokousesitelmän pitäjä, mutta ei esitelmän aihetta. Lehtinen sisälsi myös luettelot johtokunnankokoonpanosta ja eri komiteoitten puheenjohtajista ja jäsenistä. Vuoden 1968 heinäkuun kolmannenviikkokokouksen seloste kertoo ohjelmalehtisen kehityksestä seuraavasti: ”Klubimestari veli Lars (Zil-liacus) oli painattanut klubimme ohjelman rotaryvuodelle 68–69 entistä täydellisempänä sisältäen seentisen lisäksi klubimme toimintakaavion vastuullisine henkilöineen sekä luettelon lähimpien klubi-en kokousajoista ja paikoista. Näinkin täydellisenä sopii ohjelmalehtisemme näppärästi esim. liike-miesten taskuallakan väliin vaikkapa liimattavaksi.” Nyt taiteltuun kuusisivuiseen lehtiseen oli lisättymyös merkintä kokouspaikasta ja -ajasta. Ohjelma päätettiin jakaa Ratakaaren ja Pohjois-Helsinginklubeille. Kaksi vuotta myöhemmin ohjelmalehtisen sisältämä informaatio täydentyi toimihenkilöi-den puhelinnumeroilla, jotka kuitenkin jäivät jostakin syystä pois 1980-luvun ohjelmista. Niihin sitävastoin lisättiin RI:n presidentin ja piirigovernorin nimet sekä heidän teemansa. Seuraava kehitysvaihe osui vuoteen 1994–1995, jolloin ohjelmalehtinen täydentyi kuukausienrotaryteemoilla sekä klubin jäsenluettelolla koti-, työ- ja matkapuhelinnumeroineen. Samasta ajan-kohdasta lehtinen on palvellut myös klubin sihteerin tarpeellisin merkinnöin varustamana vierai-levien rotarien ”paikkauskorttina”. Kesällä 2003 ohjelman ulkoasu muuttui kokonaan taitellustalehtisestä 16-sivuiseksi taskukalenterin kokoiseksi vihkoseksi, jonka värityksessä oli noudatettu RI:nalkavalle rotaryvuodelle hyväksymän ”Lend a Hand” -logon sävyjä. Jäsenluetteloon oli lisätty jäsen-ten sähköpostiosoitteet ja kirjasinkokoa oli suurennettu luettavuuden helpottamiseksi. Viimeistenkymmenen vuoden aikana tavoitteena on ollut, että ohjelma on painettuna ja jaettavissa rotaryvuo-den ensimmäisessä viikkokokouksessa. Kesällä 1998 vuosiohjelma jouduttiin kuitenkin painatta-maan uudelleen siihen päässeiden lukuisten virheiden vuoksi. Painattaminen on kuulunut lähinnäjulkaisu- ja tiedotuskomitealle. Ohjelma- ja rotarytietouskomitea on joutunut vuosiohjelmaa suunnitellessaan ottamaan huomi-oon johtokunnan antamat ohjeet sekä eri komiteoiden ohjelmaan vaikuttavat toimintasuunnitelmat.Huhtikuussa 1970 johtokunta toivoi ohjelmakomitean kiinnittävän huomiota erityisesti seuraaviinnäkökohtiin: ”Rotaryhengen ylläpitämistä klubissa olisi erikoisesti vaalittava, rotarytietoutta olisilisättävä, keskinäistä tuntemusta ja toveruutta olisi myös lisättävä, keskeisenä teemana luonto, omiaklubin jäsenten esitelmiä olisi lisättävä, rouvat mukaan aikaisempien vuosien käytännön mukaisesti, 125
  • teatterin jälkeen yhteinen iltapala, tarkka ohjelma puoleksi vuodeksi kerrallaan, luonnos valmiiksi4.6. mennessä, lopullinen ohjelma jaettava rotaryvuoden ensimmäisessä kokouksessa ja heinäkuussaei kokousohjelmaa.” Johtokunnan ja hallituksen päätavoitteena on evästyksiä antaessaan luonnolli-sesti ollut klubin toiminnan pitäminen virkeänä ja veljiä kiinnostavana. Ohjelmarunkoon kiinteästi liittyneitä perinteisiä tilanteita ovat olleet rotaryvuoden ensimmäinenja viimeinen kokous presidentin linjauksineen ja vahdinvaihtoineen, vuosi- ja vaalikokoukset, gover-norin vierailu, jouluateria ja sihteerien puutarhajuhla, vuosittainen Intercitykokous sekä määrävuo-sin klubin vuosijuhlat. Komiteoiden toimintasuunnitelmat ovat tuottaneet ohjelmaan sijoitettaviayritys- ja työpaikkavierailuja, teatteri- ja oopperakäyntejä, takkailtoja ja matkoja, joita erityisesti onviime vuosina toivottu lisää. Oma paikkansa ohjelmassa on pitänyt osoittaa myös ”kolmeminuutti-sille rotarya” ja komiteoiden feedbackkatsauksille. ”Kolme minuuttia rotarya” -tietoiskujen paikkaja määrä on vaihdellut eri vuosina. Useimmiten ohjelma- ja rotarytietouskomitea on jakanut nekomiteoille siten, että klubi on saanut tietoiskun kerran kuukaudessa lähinnä kuukauden rotarytee-man mukaisista kysymyksistä. Feedbackkatsauksien ajoittamisessa komitea on puolestaan pyrkinytratkaisuihin, jotka ovat antaneet palveluväylälle mahdollisuuden joko raportoida syyskauden saavu-tuksista ja kevätkauden tarkentuneista suunnitelmista, tai sitten esittää yhteenveto koko vuoden toi-minnasta. Tosin ensi kertaa ohjelmaan tullessaan syksyllä 1976 komiteoiden ”välitoimintaraportit”oli annettava lokakuun loppuun mennessä. Useina vuosina presidentti tai presidentti ja hallitus yhdessä ovat valinneet oman klubikohtai-sen teeman. Ensimmäisen tarkoin kiteytetyn otsakkeen ”Ammattimme ja niiden tulevaisuus” valitsivuoden 1985–1986 presidentti Aarne Pehkonen, joskin tiettyjä ohjelmallisia painotuksia oli esiinty-nyt jo aikaisemminkin. Esimerkiksi vuonna 1970–1971 Helsingin maalaiskunnan kehitysnäkymätolivat saaneet ohjelmassa varsin voimakkaan sijan, ja vuonna 1979–1980 ympäristönsuojelun kysy-myksiä oli käsitelty seitsemässä eri esitelmässä. Viisikymmentä vuotta sodan päättymisestä antoi ai-heen vuoden 1989–1990 pääteemalle ”Talvisota”. 1990-luvun teemoja olivat muun muassa ”Suomija Euroopan yhteisö” (1991–1992), ”Vuosi EU:ssa, miten eteenpäin?” ja ”Eurooppa, rauhan tyyssi-jako? (molemmat 1995–1996), ”Suomalainen pohja Rotarylle” (1997–1998), ”EMU ja rahauudis-tus” (1998–1999) sekä ”Rotaryvuosi vuosituhannen vaihteessa” ja ”60 vuotta talvisodan alkamisestaja päättymisestä” (molemmat 1999–2000). Ohjelma- ja rotarytietouskomitean tehtävänä oli pyrkiäsiihen, että vuositeemat otettiin rotaryn kuukausiteemojen ohella riittävästi huomioon viikkoko-kousesitelmissä ja muussa toiminnassa, esimerkiksi vierailujen tutustumiskohteissa. Jäsenten luokite- ja muiden esitelmien aiheet ohjelma- ja rotarytietouskomitea tavallisimmin saitietoonsa viikkokokouksissa kiertävän listan avulla. Listaan oli merkitty valmiiksi kiinteät ohjelma-tapahtumat, jolloin jäsenet saattoivat merkitä oman, mielellään vuositeemaa tukevan esitelmänsäaiheen sopivaan vapaana olevaan ja mahdollisesti vielä kuukausiteemaankin soveltuvaan kohtaan.Toki teemoja sivuamattomatkin aiheet olivat mahdollisia. Mikäli selvää vuositeemaa ei ollut, esi-telmäpaikan toivottiin määräytyvän ensisijaisesti kuukausiteeman perusteella. Komitea piti myösulkopuolisten esitelmöitsijävierailuja hyvänä, jopa suositeltavana. Vuoden 2001–2002 komitea kat-soi, että vieraileva luennoitsija noin kerran kuukaudessa oli aivan paikallaan. Silti omien veljien jasisarten korkeatasoiset esitykset takasivat parhaiten klubin vetovoiman. Esitelmien aiheita jäseniltä ei aina saatu toivotulla tavalla ja vaivatta. Vuoden 1982–1983 toi-mintakertomus kuvasi komitean ohjelmanlaatimisprosessia seuraavasti: ”Ohjelma laadittiin kokovuodeksi perin demokraattisin menetelmin, kun kiertäneeseen listaan ei ilmestynyt riviäkään ai-heista, joista veljet olisivat halunneet pitää esitelmänsä. Taisipa olla pieni kuje silmänkulmassa, kun126
  • ohjelmaa em. periaattein kasattiin. Ei ohjelmaa pahemmin haukuttu, vaikka jotkut esitelmöitsijätkissoista ym. puhuessaan yrittivätkin vihjaista ei-mukavasta aiheesta.” Seuraavanakin vuonna ”ohjel-maa laadittiin pitkään ja huolella. Alussa sitä mukaa kuin se toteutui. Siitä oltiin sen verran kiinnos-tuneita myös klubin ulkopuolella, että sihteerin salkku jopa varastettiin. Tästä huolimatta ohjelmasaatiin painetuksi … Veljien auliilla avustuksella se myös vietiin läpi. Useimmat veljistä pitivät esi-tyksensä jopa ajallaan, milloin väljemmissä, milloin ahtaissa tiloissa Hotelli Rantasipi Airportissa.”Ohjelman laatimista aikanaan kohdanneet vähäiset hankaluudet ovat väistyneet, eikä komitean olejuuri tarvinnut viime vuosina määrätä runsaasti poissaolleillekaan esitelmän aihetta. Ohjelma- tai ohjelma- ja rotarytietouskomitean laatimaa ohjelmaa pyrittiin noudattamaan mah-dollisimman tarkasti, mutta joinakin vuosina sitä ”jouduttiin ajallisesti siirtelemään veljille ja ohjel-man vetäjille sopivaksi useampaan otteeseen”. Muutokset, varsinkin jos niitä oli runsaasti, herättivätjoskus hienoista ärtymystä ohjelmista vastaavissa. Presidentti Kaj Ahlman toi tyytymättömyytensäjulki vahdinvaihtopuheessaan kesäkuun lopussa 1973. Hän totesi muun muassa: ”Eräs toinen asiaon myös pannut ajatukseni liikkeelle. On näet toisinaan tuntunut siltä kuin etukäteen kiinnilyö-tyä vuosiohjelmaa olisi noudatettu liiankin löysästi. Monet muutokset ohjelmassa vuoden aikanaovat tästä osoituksena. Sellainen heikentää käsitykseni mukaan aivan oleellisesti viikkokokoustenmerkitystä ja veljien luottamusta antoisaan yhdessäoloon. … Toisaalta voi todella olla niinkin, ettäohjelmamme sisältö ei ole ollut riittävän kiinnostavaa. Korkeatasoisen, jatkuvasti mielenkiintoa yl-läpitävän ohjelman toteuttaminen on henkisiä voimia kysyvä asia – voimia, joita toki tässäkin vel-jespiirissä on lujasti.” Päinvastaisiakin äänenpainoja kuultiin. Vuoden 1984–1985 toimintakertomuksessa vakuutet-tiin: ”Ohjelmakokonaisuus pystyttiin toteuttamaan lähes sellaisenaan, mikä osoittaa, että rotary-toiminta on määrätietoista ja että se on oivallettu myös tässä klubissa.” Lauseet ”Vuodelle laadittuohjelma ja suunnitelmat toteutuivat sellaisinaan ilman suuria tarkistuksia” ja ”Pienet ohjelmallisetmuutokset koskivat paria kolmea viikkokokousesitelmää” tulevat varsin tutuiksi 1990- ja 2000-lu-vun toimintakertomuksista. Vuoden 1998–1999 kertomuksessa muutoksille annetaan myös selitys:”Muutamien viikkokokousesitelmien aiheet ja pitäjät poikkesivat alkuperäisestä suunnitelmasta lä-hinnä veljien matkaesteiden vuoksi.”Rotarytietouden jakaminenOhjelma- ja rotarytietouskomitean toinen tehtäväalue oli antaa jäsenille jatkuvasti tietoa rotaryn his-toriasta, tavoitteista ja toiminnasta. Tehtävä painottui erityisesti ensiaskeleitaan ottaneen klubin toi-minnassa 1960-luvulla, jolloin kaikki jäsenet olivat rotarytietouden suhteen suurin piirtein samallalähtöviivalla. Ensimmäisen täyden toimintavuoden ohjelmaan komitea sijoitti kymmenen kokousta,joissa keskityttiin puhtaasti rotarytietouden jakamiseen. Tuhdeimmat tietopaketit tulivat komite-an puheenjohtaja Lars Zilliacukselta ja vierailuesitelmän pitäneeltä past director Jouko Huttuselta.Veli Lars puhui esitelmässään ”Rotaryn historiasta, tarkoituksesta ja saavutuksista”. Jouko Huttusenesitelmän aihe oli ”RI:n organisaatio ja toimipaikat”. Viikkoseloste kuvasi innostuneesti tilaisuutta:”Kokouksen kohokohdan muodosti past director Jouko Huttusen värikuvin vahvennettu selostusRI:stä, sen toimipaikoista Evanstonissa ja Zürichissä, sen organisaatiosta kautta koko maailman jne.Esitys oli hyvin mielenkiintoinen ja valaiseva, minkä arvoa lisäsi vielä veli Huttusen kultivoitunut jasuvereeni esitystapa.” 127
  • Aina 1970-luvun alkupuolelle asti ohjelmakomitealla oli tapana antaa vastuu vähintään yhdenkokouksen koko ohjelmasta vuodessa kullekin komitealle erikseen. Komiteat saivat ohjelmoida ko-kouksen muuten haluamallaan tavalla, kunhan ohjelma vain liittyi niiden omaan toimialaan ja sisäl-si siihen liittyvää rotarytietoutta. Niinpä esimerkiksi toukokuussa 1965 yhteiskuntapalvelukomiteanpuheenjohtaja Raimo Palonen kertoi rotarytakaustoiminnasta ja viikkoa myöhemmin jäsenyyskomi-tean vuorolla Uuno Saarinen selvitti uusien jäsenien valitsemiseen liittyvää säännöstöä. Luokitteisiinliittyvät kysymykset tulivat esille luokitekomitean ohjelmoimassa kokouksessa syyskuussa 1968 jarotaryn suhteista muihin palvelujärjestöihin keskusteltiin huhtikuussa 1971 kansainvälisen palvelunkomitean vuorolla. Ohjelmissa vuosittain toistuvia rotarytietoutta laajentavia aiheita olivat edelleenkansainvälisen palvelun toimialaan kuuluneet ”Yhteisymmärryksen viikko”, ”Rotarysäätiöviikko” ja”Nuorisotoimintojen viikko” sekä julkaisu- ja tiedotuskomitean ”Rotarylehtien viikko”. Rotarytietouskomitea pyrki siihen, että rotarylehdet olisivat viikkokokouksien ohjelmassa esillämuutenkin kuin ”Rotarylehtien viikolla”. Muun muassa komitean vuoden 1970–1971 toiminta-suunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi, että rotarytietouden ja rotaryhengen ylläpitämiseksi ja lisää-miseksi viikkokokouksissa referoitiin lehtien uutisluonteisia raportteja ajankohtaisista rotarytapah-tumista. Vuoden 1976–1977 suunnitelmissa edellytettiin, että rotarylehdet otettiin huomioon myösviikkokokouksien ”Kolme minuuttia rotarya” -tietoiskuissa. Kolme vuotta myöhemmin komiteaehdotti, että vähintään kerran kuukaudessa keskustellaan ja jaetaan ajankohtaista rotarytietouttagovernorin herättämistä erityiskysymyksistä sekä Rotary Nordenin pohjalta. Rotarylehtiin ja -julkai-suihin liittyviin suunnitelmiin ja niiden toteutukseen osallistui myös julkaisu- ja tiedotuskomitea. Joskus rotarytietoutta jaettiin kisaillenkin. Viikkoseloste toukokuulta 1965 kertoi: ”Tämänker-taisesta ohjelmasta vastasi rotarytietouskomitea ja kysymyksessä oli tietoleikki mainitun komiteantiedon alalta. … Kysymyksiä oli varsinaisesti 10 ja vastauksensa oikeellisuuden sai kukin tarkistaavähän myöhemmin samoin kuin suorittaa pistelaskun. Yleistoteamuksena voitaneen pitää veli Har-ry Hallanevan oivallusta: ’Tuttuja numeroita’. Hallaneva ilmoitti pistemääräkseen 3½.” Parhaitentuossa kisassa menestyi Sulo Kosunen 6:lla pisteellään. Rotarytietouden jakamista tietokilpailujenmuodossa harjoitettiin laajemminkin. Syksyllä 1979 DG Olov Hixén järjesti piirin rotaryklubiennuorimmille jäsenille RI-aiheisen tietokilpailun kysymysten laatimiskilpailun. Tehtävänä on saadaaikaan 12 kysymyksen sarja, jossa jokaisen kysymyksen aihe liittyy Rotarysäätiöön. Vantaan Rotary-klubin uudet jäsenet Guy Fagerströn ja Rolf Palmroos saavuttivat Aarne Pehkosen johdolla kilpai-lussa Töölön Rotaryklubin kanssa jaetun ensimmäisen sijan. Voittaneet kilpailukysymykset esitettiinmyös klubin viikkokokouksessa jäsenten vastattaviksi, ja parhaan tuloksen saavuttivat Lars Zilliacusja Pertti Viitanen (11/12 pistettä). 1980-luvulla rotarytietouden syventäminen alkoi painottua enenevästi ”Kolme minuuttia ro-tarya” -tietoiskuihin. Rotarytietouskomitean toimintasuunnitelma vuodelle 1983–1984 edellytti,että rotarytietouden antamista tuli tehostaa, koska klubiin oli viime aikoina tullut huomattavanpaljon uusia jäseniä. Yhdeksi tehostamiskeinoksi komitea määritteli viikoittaiset lyhyet tietoiskut.Presidentti Bengt Westerling jakoi heinäkuun lopulla kullekin jäsenelle arvotun aiheen, jota tämäntuli vuorollaan käsitellä kokouksessa 3-5 minuutin pituisena pelkistettynä esityksenä. Aiheita oli yh-teensä 37 ja ne koskettelivat laajasti rotarytoiminnan eri alueita. Klubin aktiivijäseninä vielä olevientehtävänä oli antaa tietoisku seuraavista aiheista: Martti Hautala, Piirineuvottelu; Raimo Huvila,Lisäjäsen; Terho Häkkinen, Klubin jäsenyyden kestoaika ja päättyminen; Antti Keskinen, Uudenjäsenen vaali; Sulo Kosunen, Senior Active jäsen; Pentti Kynnös, Georgia-stipendi; Reijo Mäki-nen, Rotaryklubin pöytäviiri; Aarne Pehkonen, Rotarysäätiö ja Suomi; Oiva Pietarinen, Piirikokous;128
  • Martti Salomaa, Vapautus läsnäolovelvollisuudesta; Pertti Viitanen, Service Above Self ja MikkoVesa, Rotaryn neljä palveluväylää. Ohjelma vietiin läpi rotaryvuoden aikana. ”Kolme minuuttia rotarya” -tietoiskut vakiintuivat 1980-luvun lopulla kerran kuussa tapahtu-viksi. Tietoisku liittyi tavallisimmin kuukauden rotaryteemaan ja sen antoi yleensä komitea tai toi-mihenkilö, jonka toiminta lähinnä liittyi tuohon teemaan. Käytäntö jatkuu edelleen. Jossain määrinklubi on pyrkinyt jakamaan jäsenille rotarytietoutta myös takkailloissa, jotka kuitenkin ovat 1990-ja 2000-luvuilla palvelleet voittopuolisesti uusia jäseniä eli palvelleet perehdyttämistilaisuuksina.PerehdyttäminenUusien jäsenien perehdyttäminen sai klubin alkuvuosista lähtien ohjelma- ja rotarytietouskomitean,mutta myös läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmissa keskeisen huomion. Tavoitteenaoli rotarytietouden kartuttamisen ohella vanhempien ja nuorempien jäsenten tutustuttaminen toi-siinsa ja kehittyvien toverisuhteiden vahvistaminen. Klubiin vastaanotettaessa ja muissa yhteyksissäjaettu materiaali, viikkokokousten ”kolme minuuttia rotarya” -tietoiskut, kummin kanssa ja pereh-dyttämistilaisuuksissa käydyt keskustelut sekä ennen muuta joutuminen varsin pian toimihenkilöntehtäviin palvelivat rotarytietouden syventymistä. Tutustuminen ja toveruussuhteiden syntyminenriippui merkittävästi uuden jäsenen aktiivisesta osallistumisesta klubin säännölliseen ohjelmaan,mutta tavoitteiden saavuttamista tuettiin myös silloin tällöin järjestetyillä vapaamuotoisemmilla ti-laisuuksilla. Osa klubin takka- ja saunailloista ”pyhitettiin” nimenomaan perehdyttämiseen, jolloinniin tiedolliset kuin sosiaalisetkin näkökohdat voitiin yhdistää samaan tilaisuuteen. Ensimmäiset uudet jäsenet klubin perustamisen jälkeen hyväksyttiin marraskuun 1. päivänä1965. Jo kolme päivää myöhemmin nämä kuusi ”noviisia” saivat ”pienessä informaatiotilaisuudessa”tietoiskun rotarysta Lars Zilliacuksen kodissa Hämeenkylässä. Rotarytietouskomitean ensimmäisenäpuheenjohtajana Lars Zilliacus näytti saaneen itseoikeutetun ”pääkouluttajan” roolin 1960-luvunloppuvuosina. Johtopäätöksen voi tehdä klubikokouksen päätöksistä maaliskuulta 1966 (”Veljet Zil-liacus ja Raassina velvoitettiin pitämään informaatiotilaisuus uusille jäsenille Raassinan kotona 25.3.klo 20.00”) ja huhtikuulta 1967 (”Illalla veljet Yrjö Teräväinen, Raimo Palonen ja Lasse Zilliacusyrittivät parhaansa mukaan veli Raimon Vuokko-rouvan tarjoaman kahvin jälkeen informoida tule-via uusia veljiämme rotarytietoudessa”). Tuolloin perehdyttämistilaisuudet pidettiin vielä kouluttaji-en kodeissa, mutta viimeistään seuraavan vuosikymmenen lopulla tilaisuudet siirtyivät julkisempiintiloihin ja klubin takkailtoihin. Ratkaisu synnytti ainakin joksikin aikaa tarpeen ottaa ”uudet jäsenetklubiin mahdollisuuksien mukaan kaikki samalla kertaa, jolloin koulutus voitaisiin järjestää mah-dollisimman tehokkaasti”. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla oli tavanomaista, että perehdyttämistilaisuuspidettiin ennen uusien jäsenten osallistumista ensimmäiseen klubikokoukseen. Käytettyjä koulutuspaikkoja olivat muun muassa Tukon kurssikeskus Hämeenkylässä, AEL:nkoulutustilat Malminkartanossa ja Taistelukoulu Tuusulassa. Joihinkin tilaisuuksiin kutsuttiin kum-mit mukaan, toisiin taas vanhempia veljiä. Vuonna 1988–1989 takkailtoja oli neljä. Kuhunkin tilai-suuteen osallistui viidestä kuuteen jäsentä, joista osa oli aina vanhempia veljiä. Martti Salomaan isän-nöimässä tilaisuudessa käsiteltiin läsnäolon merkitystä rotarille, Antti Keskisen ja Erkki Laamasenjärjestämissä illoissa Rotarysäätiöön liittyviä kysymyksiä ja Heikki P.S. Leivon johdolla keskusteltiinrotariveljeydestä. Vuosina 1993–1995 otetuille uusille jäsenille (8 kpl) järjestettiin koulutuksellinentakkailta syyskuun alussa 1995 AEL:n tiloissa. Vanhemmista veljistä olivat mukana Pertti Viitanen, 129
  • Terho Häkkinen, Pentti Kynnös ja Esko Kaarna edustamassa omia vuosikymmeniään rotaryyn liit-tymisessä. ”Pääkouluttajana” toimi presidentti Kalevi Usva ja isäntänä Kari Purhonen. Viimeinen”uusien ja vanhojen jäsenten ilta” järjestettiin tammikuussa 2005 Lexus Cars -yrityksen toimitilois-sa Kaivokselassa presidentti Jorma Haapamäen johdolla. Tarkoituksena oli avartaa uusien jäsentenrotarytietoutta sekä vaihtaa kokemuksia ja näkemyksiä rotaryn ja klubin toiminnasta. TilaisuudessaLexus-autoihin tutustumisen ja kevyen purtavan jälkeen Antti Keskinen sovelsi klubiin hankittuaUrpo-kansiota (Uusien rotarien perehdyttämisohjelma) ensimmäisen kerran perehdyttämiseen..5.2.4 Julkaisu- ja tiedotuskomiteaJulkaisu- ja tiedotuskomitean tulee virittää klubin jäsenten kiinnostusta julkaisuihin The Rotarian jaRotary Norden, järjestää rotarylehtien teemakuukausi, huolehtia siitä, että klubin kokouksissa kuukau-sittain esitetään lyhyitä selostuksia lehtien sisällöstä, kehottaa lehtien käyttämiseen uusien jäsenten pereh-dyttämiseksi rotaryn ohjelmaan, lähettää uutisia ja valokuvia julkaisujen ja muiden lehtien toimituksiin,antaa yleisölle tietoa rotarysta ja sen historiasta, tavoitteesta ja laajuudesta sekä saattaa sopivassa muodos-sa julkisuuteen tietoja klubin toiminnasta. Komitean tulee viikkoselosteen avulla innostaa läsnäoloon kokouksissa, tiedottaa tulevien kokoustenohjelmista, kerrata edellisen kokouksen pääkohdat, jakaa rotarytietoutta sekä kertoa yksityisiä jäseniä,klubia ja koko laajaa rotarymaailmaa koskevista uutisista. Julkaisu- ja tiedotuskomiteaan tulee, mikäli mahdollista, kuulua klubin viikkoselosteen laatija sekäsanomalehdistöä, muuta tiedonvälitystä tai mainosalaa edustava klubin jäsen. (Vantaan Rotaryklubinsäännöt).Rotarysta tiedottaminenVantaan Rotaryklubin ensimmäinen julkaisu- ja tiedotuskomitea nimitettiin viimeistään vuodeksi1968–1969, mutta mahdollisesti jo vuotta aikaisemmin. Komiteasta käytettiin 1970-luvun lopulleasti myös nimitystä suhdetoimintakomitea. Tulihan sen muun ohella ylläpitää hyviä suhteita tiedo-tusvälineisiin ja yhteiskunnan vaikuttajiin sekä toimia aktiivisesti Rotarylle epäedullisten käsitystenoikaisemiseksi. Vuoden 2001–2002 julkaisu- ja tiedotuskomitean puheenjohtaja Pentti Kynnöksenmukaan sama tehtävä kuuluu edelleen komitealle. Hän toteaa komitean toimintasuunnitelmassa:”Tutkimusten mukaan rotaryjärjestö on Suomessa jopa muihin vastaaviin organisaatioihin verrat-tuna varsin tuntematon, ja osaksi tästä syystä siihen suhtaudutaan hyvinkin epäluuloisesti. Nykyti-lanteen muuttamisen tulisi merkitä 2000-luvun rotareille valtavaa haastetta.” Tehtävä ei kuitenkaankuulu pelkästään komitealle, vaan jokaiselle klubin jäsenelle: ”Jokainen Vantaan Rotaryklubin sisarja veli on lähipiirinsä paras tiedottaja ja yhteyshenkilö. Meidän tulisi jakaa yleistietoutta järjestöstä jaklubin toiminnasta työtoverille, liikekumppaneille, ystäville, sukulaisille yms. Osa heistä puolestaanjakaa tietoa kuulemastaan eteenpäin, ja näin tavoitamme jatkuvasti melkoisen määrän uusia hyödyl-lisiä kontakteja. … Tietoutta rotaryjärjestöstä olisi lisättävä nimenomaan tiettyjen paikallisten sidos-ryhmien keskuudessa. Näitä ovat esimerkiksi kaupungin ylin johto, paikallislehdistö, oppilaitokset,kirjastot yms. Julkaisu- ja tiedotuskomitea voisi laatia muutaman osoitteen luettelon yksittäisistähenkilöistä ja/tai yhteisöistä, joille postitettaisiin jatkuvasti The Rotarian tai Rotary Norden -lehti.”130
  • Pentti Kynnöksen ajatus postituslistasta merkitsi aikanaan toimineen käytännön elvyttämistä.Hallitus oli heinäkuussa 1976 päättänyt, että The Rotarian tilataan klubin presidentille, Korsonyhteiskoululle, Vantaan yhteiskoululle ja Vantaan kaupungin kirjastolle. Kolme vuotta myöhem-min toiminta-alueen kaikki lukiot liitettiin tilauksen piiriin. Käytäntö jatkui koko 1980-luvun ajan.Vielä syksyllä 1991 julkaisu- ja tiedotuskomitean toimintasuunnitelmaan kuului tarkistaa rotary-julkaisujen tilaustilanne Vantaan kouluissa ja kirjastoissa sekä korjata havaitut puutteet. Kuitenkinkomitean puheenjohtaja Erkki Veräjänkorva saattoi feedbackkatsauksessaan huhtikuussa (rotaryleh-distön teemakuukausi) 1997 todeta, että rotaryjulkaisuja ei ole enää pitkään aikaan tilattu koului-hin, kirjastoihin ja sairaaloihin. The Rotarian on RI:n virallinen julkaisu, joka osassa rotarymaailmaa sisältyy automaattisestiklubin vuosimaksuun. Pohjoismaissa rotarit saavat vastaavana ”jäsenetuna” Rotary Norden -lehden,joka on myös virallinen julkaisu. DG Pertti Kolehmainen esitti syksyllä 1967 kuukausikirjeessään,että jokainen klubi nimittäisi yhden jäsenensä Rotary Norden -asiamieheksi. Viikkoselosteiden, klu-biuutisten ja valokuvien lähettäminen lehden paikallistoimittajalle sekä saapuneen lehden numeronreferoiminen klubin kokouksissa kuuluivat luontevasti tämän ”lehdistöasiamiehen” velvollisuuksiin.Tehtävään Vantaan Rotaryklubi valitsi kakkossihteerinsä Reino Maikosken. Lähteistä löytyvä viimei-nen maininta asiamiehestä on huhtikuulta 1970, jolloin johtokunta nimitti seuraavaksi toiminta-vuodeksi tehtävään Aimo Ruuskasen. Julkaisu- ja tiedotuskomitean toimenkuvaan kuuluvat selostukset rotarylehtien sisällöstä ja refe-raatit mielenkiintoisimmista artikkeleista kirjautuivat vuodesta 1970 lähtien epäsäännöllisin väleinkomitean toimintasuunnitelmiin. Niitä säännöllisemmin suunnitelmiin sisältyivät pyrkimykset tuot-taa lehdistötiedotteita klubin ohjelmista ja projekteista sekä saada kirjoituksia ja lyhennelmiä koko-usesitelmistä rotarylehtiin ja paikallislehtiin Helsingin Seutu, sittemmin Vantaan Seutu ja VantaanSanomat, ja seurakuntalehti Vantaan Lauri sekä myös Ylen Aikaiseen. Strategiana 1970-luvun alussaoli, että ”ei erikoisemmin tuoda esille rotarytyötä sellaisenaan, vaan osallistumista humanitaariseentyöhön ja yhteiskunnalliseen toimintaan”. Vuosituhannen vaihteessa pyrittiin sekä jakamaan tietoarotaryliikkeestä että klubin toiminnasta Rotaryn julkisen kuvan parantamiseksi. Komitean suunnitel-maan 2002–2003 kuului saada lehtiin artikkeleita PolioPlus-projektista, nuorisovaihdosta ja klubinosallistumisesta yhteisvastuukeräykseen. ”Vuoden teemasta ’Sow the Seeds of Love’ voisi tehdä ar-tikkelin, jossa kerrottaisiin mitä tämä rotareiden toiminnassa on merkinnyt ja merkitsee. Pitemmänaikaa järjestössä toiminut veli voisi kertoa asiasta.” Useimmat suunnitelmista jäivät suunnitelmiksi. Julkaisu- ja tiedotuskomitean suunnitelmissaan esittämiä keinoja uutiskynnyksen ylittämiseksioli muun muassa toimittajien kutsuminen klubin kokoukseen, ”jossa olisi ns. yleistä mielenkiintoaherättävä aihe, kuten Vantaan tulevaisuuden näkymät, kaavoitustilanne ja talouselämän vahvat jaheikot puolet” (1985–1986). Joskus tavoite onnistuikin. Vantaalla ilmestyvien sanomalehtien toi-mittajat olivat esimerkiksi paikalla syyskuussa 1979 Rauno Kostiaisen esitellessä ympäristönsuojelu-vuoden teeman ja ohjelman, ja Vantaan Sanomien päätoimittaja vieraili klubissa helmikuussa 2002julkaistakseen kirjoituksen Veijo Ryhäsen (Posiva Oy) esitelmästä ”Käytetyn ydinpolttoaineen lop-pusijoitus”. Haastattelujen saamiseksi paikallislehteen oli käytettävä hyväksi vaihto-oppilaiden ”mai-nosarvoa” ja harkittava jonkinlaista esilläoloa paikkakunnan kulttuuritapahtumissa (1988–1989).Klubin 20- ja 30-vuotisjuhlien yhteyteen komitea järjesti lehdistötilaisuudet rotaryliikkeen ja klubinhistoriaa ja toimintaa valaisevine tiedotteineen. Myös 40-vuotisjuhlan yhteydessä lehdistö sai tiedot-teen klubin historiasta ja toiminnasta. Aika ajoin uutiskynnys ylittyi. Presidentti Olavi Törmänen saattoi tammikuussa 1971 avata tyy- 131
  • tyväisenä klubin kokouksen ja todeta: ”Klubimme toiminta on saanut runsaasti palstatilaa lehdis-tössä. On ollut kuvamateriaalia nuorisopaneelista ja sotainvalideille luovutetusta 1300 mk:n lahjastasekä tekstiä lisäksi Vantaan Liikennetoimikunnan ehdotuksesta ja veli Jamalaisen kokousesitelmä.Ansaitut kiitokset veli Ruuskaselle.” Klubin sääntöjen toivomus ”Julkaisu- ja tiedotuskomiteaan tu-lee, mikäli mahdollista, kuulua … sanomalehdistöä, muuta tiedonvälitystä tai mainosalaa edustavaklubin jäsen” tuli presidentin kiitoksissa perustelluksi. Komitean puheenjohtaja Rauno Ruuskanenoli ammatiltaan lehden päätoimittaja ja pystyi asemassaan merkittävästi tukemaan klubin julkituloa.Vahdinvaihdot 1977 ja 1978, Lars Zilliacuksen valitseminen piirin 142 governoriksi 1978–1979sekä Vantaan Rotaryklubin järjestämä piirineuvottelu huhtikuussa 1978 ja yhdessä muiden vantaa-laisten klubien kanssa maaliskuussa 1994 järjestämä piirin 1420 piirijuhla ja -kokous tulivat leh-distössä näyttävästi esille. Piirijuhlasta uutisoivat muun muassa Alueuutiset, Keski-Uusimaa, Kirk-konummen Sanomat, Länsiväylä, Nurmijärven Sanomat ja Vantaan Sanomat sekä Rotary Norden.Kahdesti komitea on onnistunut hyödyntämään vaihto-oppilaan ”mainosarvoa”, joskin ansio TomiPietiläisen lähettämisestä Yhdysvaltoihin elokuussa 1989 koituikin Keski-Uusimaa -lehdessä ”Kor-son Rotaryklubin” tilille. Sitä vastoin Vantaan Sanomat antoi elokuussa 1998 asiallisen kuvauksenVantaan Rotaryklubin osuudesta Lauri Tähtisen vaihto-oppilasvuoteen Brasiliassa ja pojan siihenkohdistamista odotuksista. Komitean vuoden 1985–1986 toimintasuunnitelmassa puheenjohtaja Pentti Kynnös totesi:”Edellisellä kaudella Vantaan Rotaryklubi ja samalla koko rotaryaate sai runsaasti julkisuutta kaikissatärkeimmissä paikallisissa lehdissä klubin 20-vuotisjuhlavuoden merkeissä.” Myös klubin 30- ja 40-vuotisjuhlat tulivat lehdissä huomioiduiksi, joskaan eivät ehkä enää samassa laajuudessa. Sanoma-lehdistä Vantaan Sanomat oli 40-vuotisjuhlan yhteydessä klubin tietoinen valinta julkisuuskanavak-si. Lehti julkaisikin presidentti Jorma Haapamäen haastattelun, jossa hän selvitti rotarytoiminnanperiaatteita, sekä selostuksen itse juhlasta ja erityisesti juhlapuheen pitäneen valtakunnansyyttäjäMatti Kuusimäen keskeisestä sanomasta. Myös Rotary Norden julkaisi maaliskuun 2005 nume-rossaan kaksi Vantaan Rotaryklubin toimintaa koskevaa julkaisu- ja tiedotuskomitean kirjoitusta.Koko sivun artikkelissa ”Vantaan RK juhli 40-vuotiasta toimintaansa” komitean puheenjohtaja JuhaTammivuori vei lukijat vuosijuhlaan Monitoimikeskus Lumossa ja toisessa, lyhyemmässä kirjoituk-sessa hän kuvasi klubin vierailua Suomen suurimmassa yksittäisessä rakennushankkeessa Kampissa.Uuden vuosituhannen puolella komitea on saanut Rotary Nordeniin muitakin kirjoituksia, muunmuassa kuvaukset klubin toukokuussa 2000 tekemästä matkasta Riikaan ja yhteiskokouksesta RigaInternational Rotary Clubin kanssa sekä vierailusta Marskin majalla Lopella elokuussa 2001. Kaikkinämä kirjoitukset ovat päässeet lehteen kuvien kera. Julkaistuihin kuviin on liitettävä myös kuvaklubin joulujuhlan 2001 ex tempore tiernapoikaesityksestä.ViikkoselosteetJulkaisu- ja tiedotuskomitean tehtävänä on viikkoselosteen avulla dokumentoida klubin tapahtumatja jakaa rotarytietoutta. Siihen kirjataan viikkokokouksen kulku ja referoidaan esitelmä. Ihanteelli-simmillaan se sisältää myös informaatiota tulevista ohjelmista, otteita governorin kuukausikirjeistäja jäseniä koskevia uutisia. Otteet governorin kuukausikirjeistä ovat tosin sähköisen viestinnän ai-kana käyneet tarpeettomiksi, koska kirjeet kokonaisuudessaan ovat helposti välitettävissä jäsenille.Periaatteessa seloste toimii jäsenten välisenä yhdyssiteenä, jonka päätehtävänä on innostaa rotareita132
  • klubin toimintaan. Viikkoselosteen laatii yleensä jompikumpi sihteereistä, mutta tehtävään voidaannimittää myös joku muu, joka on hyvin informoitu klubin tapahtumista. (Rotarykäsikirja 1987, s.167-168. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 58). Vantaan Rotaryklubissa viikkoselosteen on alusta alkaenlaatinut toinen sihteereistä, tavallisimmin kakkossihteeri. Alkuvuosien viikkoselosteet olivat vapaamuotoisia selostuksia viikkokokouksen kulusta ja tapah-tumista, laatijansa persoonallisuuden sävyttämiä ja usein huumorilla maustettuja. Selosteen alus-sa todettiin kokoustiedot ja läsnäolijat: ”Viikkoseloste n:o 23/1963–1964. Kokous Sillankorvassa27.4.1964 klo 17. Läsnä 18/27. Vieras: veli Kuuskoski Pohjois-Helsingin klubista. Vierailut muu-alla: piirineuvottelupäivillä veljet Markkula, Andersson, Haglund ja Raassina. Puheenjohtajana toi-mi veli presidentti.” Kokouksen avauksen jälkeen selostettiin ilmoitusluonteiset asiat, johtokunnanpäätökset, merkkipäivät ja onnittelut sekä muut vastaavat tiedoksi saatettavat asiat. Kokousesitelmänreferaatti vaihteli parista rivistä pariin sivuun ja usein koko esitelmä seurasi vielä varmuuden vuoksiliitteenä. Varsin tavanomainen loppumerkintä kuului: ”Kokous päättyi klo 18.30, mutta jäi suurinosa läsnäolijoista vielä joksikin aikaa vaihtamaan ajatuksia kuullusta esityksestä.” Selosteista ilme-nee, että kokouksia seurasi usein ”jatkokokous”: ”Ja sitten kello olikin jo melkein 19.00, kun veljethajaantuivat tiedoiltaan rikkaampina, hyvällä mielellä, kuka minnekin; toiset kotiin, toiset hyvänalkulämmityksen saaneina kenties Torniin syömään.” Viikkoseloste luettiin ja hyväksyttiin seuraa-vassa kokouksessa. Vuonna 1970–1971 viikkoselosteet muuttuivat kaavamaisemmiksi ja käsiteltyjen asioiden löytä-mistä helpottavin sivuotsakkein varustetuiksi. Ne koottiin kuukausiselosteiksi, jotka monistettiin jajaettiin viimeistään syksystä 1977 alkaen kaikille jäsenille. Jakotilaisuudesta poissaolleille ne lähetet-tiin postitse. Vuodesta 1978–1979 alkaen selosteet muuttivat muotoaan yhtenään. Välin ne olivattäysin vapaamuotoisia (syksy 1978) tai valmiille lomakepohjalle laadittuja kokousselosteita (kevät1979), välin taas painettuja nelisivuisia ja ”ajankohtaista”-osioin varustettuja kuukausiselosteita(syksy1979), kolme kokousta samalle A4-sivulle ahdettuja monisteita (kevät 1980) tai kuukausittainniputettuja vapaamuotoisia, joskus hyvinkin niukkasanaisia kokousselosteita, joiden kansi- tai lop-pusivulle oli viety kuukauden läsnäolotilasto jäsenittäin (1980–1986). Vuodesta 1986–1987 lähtienselosteet muuttuivat jälleen lomakepohjaisiksi ja sähkösanomatyyliin laadituiksi kuukausikoosteiksi,jotka syksyllä 1989 vaihtuivat, tosin tyylinsä ja kiinteän runkonsa säilyttäen, yhdelle puhtaalle mo-nistuspaperille molemmin puolin monistetuiksi kuukausiraporteiksi. Ominaista niille oli entistäkinsuurempi niukkasanaisuus. Kokousesitelmän referaatti saattoi kuulua: ”Multimedia = siirretään ään-tä, tekstiä, viivapiirrosta, elävää kuvaa animaatiota. Käyttöä löytyy esim. koulutuksesta (etäopetus)”tai ”Esitelmä: Upseeriliitto 75v. Alustaja: Kalevi Usva.” Vuonna 1994–1995 tapahtui käänne ja selosteet, edelleen kuukausittain koottuina, saivat to-dellista informaatioarvoa. Selosteita täydentämään ja klubin sisäistä informaatiota parantamaanjulkaisu- ja tiedotuskomitea toimitti vuosina 1995–1997 neljännesvuosittain erillisen viikkoselos-teyhteenvedon, joka sisälsi tietoja klubin omasta toiminnasta sekä referaatteja kansainvälisistä ro-tarylehdistä ja muista ulkoisista rotarytapahtumista. Tiedote sai klubin piirissä hyvän vastaanoton.Kuukausittaiset viikkoselosteet ja tiedote jaettiin myös governorille ja tulevalle governorille. Selosteetovat säilyneet sellaisinaan tai informaatioarvoltaan vieläkin kehittyneempinä 2000-luvun puolelleasti. Selosteiden monistamisesta on kuitenkin luovuttu. Heinäkuusta 2002 alkaen niiden pääasialli-nen jakelukanava on ollut Internet-kotisivu, ja paperiversio on jaettu vain niille muutamalle jäsenel-le, joilla ei ole Internet-yhteyttä käytössään. 133
  • Internet-kotisivuDG Matti Vuorio esitti keväällä 1998 toivomuksen, että mahdollisimman moni klubi laatisi omatInternet-kotisivunsa. Piiri järjesti helmikuussa asiaa valmentavan tilaisuuden, johon Jorma Helanenklubin edustajana osallistui. Maaliskuussa klubilla oli veli Jorman toimesta sekä kotisivu että sähkö-postiosoite, ja niiden tunnukset liitettiin pysyvästi viikkoselosteiden alareunaan. Sivulle oli sijoitettutiedot hallituksen jäsenistä ja kokouspaikasta, sekä kokousohjelma. Klubi oli siirtynyt Internet-ai-kaan. Kun kevään piirineuvottelussa oli korostettu voimakkaasti sivujen säilyttämistä ajantasaisina,joutui hallitus pohtimaan viestintävastaavan nimittämistä. Se katsoi, että sivujen päivitykset ja säh-köpostin vastaanottaminen sopisi ehkä parhaiten jommankumman klubimestarin toimenkuvaan.Käytännössä tehtävä lankesi kuitenkin Jorma Helaselle. Hän hoitaa tehtävää edelleen. Ei edes hänenvuosituhannen vaihteeseen sijoittunut kahden vuoden työkomennuksensa Latviaan katkaissut sitä.Sen aikana hän hoiti päivitykset Latviasta käsin sihteerin faxin avulla toimittamien päivitystietojenperusteella. Hallituksen heinäkuussa 2002 tekemä päätös käyttää Internetiä governorin kuukausikirjeiden jaklubin toimintaa kuvaavien asiakirjojen pääasiallisena jakelukanavana on helpottanut merkittävästihallintoa, muuta asioiden hoitoa sekä tiedonvälitystä. Erityisen hyvin Internet-yhteydet ja kotisi-vu palvelevat toimihenkilöiden valmistelutyötä, tarjoavathan ne yhtaikaa käyttöön sekä keskuste-lufoorumin että tietopankin ja arkiston. Klubin kotisivu sisältää nykyisin kaiken olennaisen tiedonklubista. Sivulta löytyvät ajantasaiset tiedot hallituksen kokoonpanosta ja komiteoiden jäsenistä,kokouspaikasta ja viikkokokous-ohjelmasta, hallituksen ja klubineuvottelujen pöytäkirjat, viikkose-losteet ja läsnäolotilastot sekä yhteystiedot. Tosin pöytäkirjoja ja viikkoselosteita pääsee lukemaanvain tarpeelliset tunnukset ja salasanat tunteva. Klubin vaiheista kiinnostunut saa vastauksen moniinkysymyksiinsä historiikista sekä klubin matkoja ja juhlia valaisevista kuvista. Sivulla olevien linkkienavulla pääsee monille muille Rotarya esitteleville sivuille. Kotisivulla myös käydään ja sitä hyödyn-netään. Tätä tekstiosuutta aloittaessaan kirjoittaja käväisi sivulla tarkistamassa erästä yksityiskohtaaja havaitsi sivun avautuessa, että kävijälaskuri osoitti lukua 5200. Mennessään puolitoista tuntiamyöhemmin uudelleen sivulle laskuri osoitti lukua 5207.Jäsenmatrikkeli ja historiikkiKlubissa pohdittiin 1980-luvun puolivälissä ratkaisua ongelmaan, miten varsinkin uudet jäsenetoppisivat tuntemaan toistensa ja vanhempien veljien nimet. ”Ensiapuna” pulmaan hallitus päättielvyttää rintaan kiinnitettävien nimikorttien käytön. Syksyllä 1985 Jaakko Aatolainen ehdotti, ettälaaditaan taskukokoinen jäsenluettelo, jossa on kunkin jäsenen kuva ja perustiedot. Klubikokoushyväksyi ehdotuksen ja antoi toteutuksen julkaisu- ja tiedotuskomitean puheenjohtaja Pentti Kyn-nöksen tehtäväksi. Painettu matrikkeli valmistui kevään 1986 aikana, ja sitä jaettiin myös klubissavieraileville. Julkaisu osoittautui toimivaksi, ja julkaisu- ja tiedotuskomitea toimitti jo syksyllä 1988 ajan tasal-le päivitetyn uuden painoksen. Tämän laitoksen rahoittamiseksi klubi joutui perimään jäseniltä 50markan maksun. Uuden päivityksen, nyt A5-kokoisen ja monistetasoisen, komitea suoritti syksyllä1992. Seuraavat matrikkelit, kaikki painettuja, ovat vuosilta 1995, 1999, 2000 ja 2002. Vuoden1999 laitosta julkaisu- ja tiedotuskomitea toimitti lähes kaksi vuotta. Ongelmat aiheutuivat toisaalta134
  • kustannusten kattamiseksi myytyjen mainosten hitaasta tulokertymästä, toisaalta taas jäsenkunnassatapahtuneista muutoksista ja niiden vaatimista toimitustyön tarkistuksista. Kirjapaino oli luvan-nut antaa työn lahjoituksena, mikäli klubi saa kootuksi painatuskustannuksia vastaavan määränmainostuloja. Julkaisu valmistui lähinnä Risto Ihalaisen ja Jorma Pennasen sitkeiden ponnistelujentuloksena toukokuussa 1999, ja sen tuotto klubille nousi 14 800 markkaan. Vuosien 2000 ja 2002laitokset kustannettiin myös mainostuloin. Edellisen toimittamisesta vastasivat Erkki Koskinen jaJorma Pennanen ja jälkimmäisen vastuuhenkilöt olivat Ritva Alatalo ja jälleen Jorma Pennanen. Pertti Viitasen, Bengt Westerlingin ja Lars Zilliacuksen muodostama Rotaryn 75-vuotisjuhla-toimikunta esitti vuonna 1979–1980, että klubin historiikki uudistetaan viiden viimeisen vuodenosalta ja kootaan tai nauhoitetaan klubin perustajajäsenten muistelmia klubin alullepanon ja alku-vaiheiden ajalta. Esitys viittasi siihen, että klubin kymmeneltä ensimmäiseltä vuodelta oli olemassajonkinlainen historiikki. Sellaista ei kuitenkaan klubin arkistosta ole löytynyt, ellei historiikilla oletarkoitettu Olavi Törmäsen käsinkirjoitettua kahdeksansivuista esitystä klubin perustamisvaiheis-ta. Oletettavampaa kuitenkin on, että tuo esitys on veli Olavin esitelmä klubin 25-vuotisjuhlassa.Johtopäätös on tehtävissä Sulo Kosusen viestistä 19.2.2004 tämän kirjoittajalle: ”Olavi esitelmöiklubimme perustamisvaiheista v. 1990 klubimme 25-vuotisjuhlassa Hämeenkylässä. Hän lupasi kir-joittaa alkutapahtumat tarkemmin muistiin.” Myöskään klubin perustajajäsenten muistelmia klubinalullepanon ja alkuvaiheiden ajalta ei ole löytynyt. Klubin 15-vuotisjuhlakokouksessa 7.2.1980 kummiklubin, Pohjois-Helsingin Rotaryklubinedustaja Mauri Kuuskoski kertoi Vantaan Rotaryklubin perustamisen eri vaiheista ja lupasi tulevassaintercitykokouksessa luovuttaa tähän liittyvät asiakirjat klubin haltuun. Näitä asiakirjoja ei myös-kään löydy arkistosta. Näin ollen on todennäköistä, että ainoat laaditut historiikkiin verrattavatesitykset ovat juuri edellä mainittu Olavi Törmäsen esitys perustamisvaiheista ja Sulo Kosusen klu-bin 30-vuotisjuhliin 9.2.1995 laatima esitys ”30-vuotiselta taipaleelta”. Sekin painottuu selvimminklubin perustamiseen ja ensimmäisten vuosien toimintaan. Vuoden 2003–2004 julkaisu- ja tiedotuskomitea havaitsi vihdoin, että klubilta puuttui sen vai-heiden yhtenäinen kuvaus. Niinpä se kirjasi toimintasuunnitelmaansa lauseen: ”Klubimme täyttää40 vuotta, joten on aika historiikille ja se tullaan julkaisemaan mahdollisimman pian.” Juhlavuodentapahtumien valmistelutoimikunnan puheenjohtaja, president-elect Jorma Haapamäki sopi syksyllä2003 Esko Kaarnan kanssa historiikin kirjoittamisesta ja klubin vaiheita kuvaavan esityksen pitämi-sestä 40-vuotisjuhlassa. Vuosijuhlassa pidetty esitys ”Tapahtunutta ja koettua klubin neljältä vuosi-kymmeneltä” on arkistoitu muun muassa klubin kotisivulle. Historiikkikin valmistuu. 135
  • 5.3 AMMATTIPALVELU”Ammattipalveluväylä korostaa rotaryn sitoutumista ammatillisesti korkeatasoisiin ja eettisesti hyväk-syttäviin toimintatapoihin. Ammattipalvelun ihanteen rotarit haluavat toteuttaa vaalimalla liike- jaammattimoraalia, pitämällä arvossa kaikkea hyödyllistä työtä, opastamalla jokaista rotaria näkemäänoman ammattinsa tilaisuutena palvelemiseen, innostamalla jokaista rotaria toteuttamaan palvelemi-sen ihannetta yksityiselämässään, ammatissaan ja yhteiskunnan jäsenenä.” (Ydintietoa rotarysta 1998,s.62). Kaiken rotarytoiminnan eettinen peruspilari, ”Neljän kysymyksen koe”, on erityisesti keskeinenammattipalveluväylään kuuluva linjaus. Vantaan Rotaryklubin ensimmäisten vuosien ammattipal-velukomiteat tiedostivat tämän selkeästi ja loivat tavan pitää kokeen kysymyksiä ja muutakin toi-minnan eettistä pohjaa, esimerkiksi ”Singaporen julistusta, aina sopivissa yhteyksissä esillä. Tältäpohjalta nousivat myös klubin ammattipalvelun vuosittaiset tavoitteet. Erityisen selkeästi vuosien1979–1980 ja 1996–1997 ammattipalvelukomiteat pyrkivät suunnitelmissaan syventämään toimin-nan aatteellista pohjaa ja kannustamaan klubin jäseniä toimimaan rotareina ja palvelun ihanteentoteuttajina niin ammateissaan kuin yksityiselämässäänkin.5.3.1 Esitelmät, tietoiskut ja työpaikkakäynnitKlubin ammattipalvelukomitean vuosittaisiin suunnitelmiin sisältyivät alusta alkaen säännöllisetesitelmät ja erilaiset tietoiskut ammattipalvelun alalta (esim. 1965–1966 Tauno Markkula, ”Amma-tinvalinnanohjaus Ruotsissa”). Joillekin toimintavuosille tai ammattipalvelun kuukausille komiteavalitsi oman erityisteemansa, johon esitykset kiinteästi liittyivät (esim. 1981–1982 Olavi Honko”Rakentamisesta Vantaalla” liittyen ammattipalvelun erityisteemaan ”Vantaan kehitysnäkymät pää-kaupunkiseudun osana”). Vuoden 1995–1996 loka-joulukuun erityisteemana oli ”Vuosi EuroopanUnionissa, miten eteenpäin”. Jaksoon sisältyi yhteensä kuusi teemaan liittyvää esitelmää (esim. AnttiPuhakka, ”Mitä EU on vaikuttanut kauppaan” tai Terho Häkkinen, ”EU:n vaikutus sähköturvalli-suuteen Suomessa”). Muulloin esitykset pyrkivät noudattamaan hallituksen valitsemia klubin yleis-teemoja (esim. 1991–1992 ”Suomi ja Euroopan yhteisö”) tai valottamaan muuten ajankohtaisiakomitean alaa sivuavia kysymyksiä (esim. 1970–1971 valtiot. kand. Hannu Kalajoki, ”Helsinginmaalaiskunnan elinkeinoelämästä” tai 1980–1981 ”Katsaus yhteistoimintalain kokemuksiin”). Ammattipalvelukomitea kannusti 1970- ja 1980-lukujen taitteessa parin vuoden ajan klubinjäseniä tuomaan kokouksissa esille omaan ammattiinsa tai toimeensa liittyviä erikoiskysymyksiä sekäpitämään kahden minuutin tietoiskuja alansa ajankohtaisista kysymyksistä. Vierailevien luennoitsi-joiden asemasta omien veljien esitelmät ja tietoiskut nähtiin myöhemminkin hyvin merkityksellisiksiklubin sisäisen hengen ja toveruuden kannalta. Näkökohta tuli korostetusti esille vuoden 1991–1992ammattipalvelukomitean puheenjohtaja Pertti Viitasen esitellessä komitean toimintasuunnitelmaa:”Niiden (omien veljien esitysten) avulla klubi saa läheisen käsityksen kunkin omasta ammattialastaja tehtävästä, mikä osaltaan edistää sekä toistemme ammattien tuntemusta että ystävyyssuhteita”. Alkuvuosina oli tavanomaista, että klubin vuosiohjelmaan varattiin kullekin komitealle vähin-tään yksi viikkokokous, jonka ohjelmasta komitea vastasi. Näissä kokouksissa saivat alkunsa ”Kolmeminuuttia rotarya” -tietoiskut, jotka osoittautuivat tehokkaiksi rotarytietouden lisäämiskeinoiksi.136
  • Kokouksen pääohjelmanumeroksi ammattipalvelukomitea järjesti tavallisesti esitelmän tai yritys-käynnin. Ensimmäiset yritys- ja työpaikkakäynnit suuntautuivat vuonna 1964 toukokuussa Wihuri-yhtymän tehtaille ja elokuussa Yleisradioon. Yritys- ja työpaikkakäynnit yleistyivät vähitellen merkit-täväksi komitean toimintamuodoksi ja niitä on sittemmin järjestetty vähintään pari kolme vuodessa.Runsaimmat käynnit sijoittuivat vuosiin 1966–1967 ja 1983–1984. Kummankin toimintakaudenohjelmaan sisältyi kuusi vierailua. Keväällä 1964 nimitetty klubin ensimmäinen ammattipalvelukomitea asetti lähimmäksi tavoit-teekseen saada aikaan yhteistyö Helsingin maalaiskunnan ammattikoulun ja seudun teollisuus-yritysten kanssa. Kontaktit yritysmaailmaan syntyivät luontevasti henkilökohtaisten yhteyksien jatyöpaikkavierailujen myötä. Myöskin yhteys Tikkurilan ammattikouluun saatiin rehtori Asikaisenelokuussa 1964 pitämän vierailuluennon muodossa, mutta muu mahdollinen yhteistyö koulunkanssa ei ilmene lähteistä. Sitä vastoin yhteistyö yleissivistävän koulutuksen kanssa käynnistyi neljävuotta myöhemmin ammatinvalinnanohjausta tukevan toiminnan muodossa, ja siitä muodostuiajan mittaan Vantaan Rotaryklubin ammattipalveluväylän keskeinen konkreettinen toimintamuoto.Tavoitteena oli auttaa nuoria ammatinvalinnassa sillä asiantuntemuksella, mikä lukuisten ammatti-alojen edustajista koostuvalla klubin jäsenistöllä oli.5.3.2 Yhteistyö koulujen kanssaYleissivistävän koulutuksen tueksi suunnattu toiminta ammatinvalinnanohjauksen antamiseksi saiensimmäiset vahvat virikkeensä keskustelusta, jonka klubi kävi kesäkuussa 1966 ammattipalveluko-mitean ohjelmoimassa kokouksessa. Komitean puheenjohtaja Tauno Markkula oli tuonut poikansaJaakko Markkulan kertomaan, ”mitä tyypillinen 8-luokkalainen poika tietää ammatinvalinnasta,-ohjauksesta ja ammattitesteistä”. Viikkoselosteen mukaan keskustelussa ilmeni, että koulujen am-matinvalinnanohjauksesta vastasivat lähinnä luokanvalvojat keskikoulun viimeisellä luokalla. ”Kuntiedämme, että luokanvalvoja saattaa olla voimistelunopettaja, uskonnonopettaja tai joku muupedantti (= koulupöpö), voimme todeta, ettei ammattivalistus ole täysin pätevissä käsissä. Tästäjohtuukin, että tämänkaltaiset tiedot näinkin tärkeästä asiasta ovat yleensä välttävät, ollaksemmesanomatta heikot. Veli Saarinen ehdottikin, että klubi voisi otettuaan yhteyden eri oppilaitosten reh-toreihin antaa yhtenä päivänä kussakin koulussa ammattivalistusta jopa 15-20 miehen voimalla erialoilta; edustammehan me kaikki eri ammatteja omaten suht. hyvät tiedot niistä. Ehdotus sai hyvänvastaanoton klubin jäsenten samoin kuin Jaakko Markkulan taholta.” Yhteistyö koulujen kanssa alkoi toukokuun alussa 1968, jolloin klubi järjesti Korson yhteis-koulussa eri ammattialoja esittelevän tilaisuuden lukiolaisille ja heidän vanhemmilleen sekä koulunentisille oppilaille. Tilaisuuden alussa Kaj Ahlman, Heikki Bergström, Tapani Jokela, Tauno Lonka,Raimo Palonen ja Lars Zilliacus pitivät esitykset omista ammateistaan, minkä jälkeen oppilaat ja hei-dän vanhempansa saivat esittää kysymyksiä. Antoisaksi koettu tilaisuus, jossa aikakin loppui kesken,uusittiin koulun toivomuksesta kahteen otteeseen kuukauden lopulla. Ensimmäisessä uusinnassalukion seitsemäsluokkalaisille esiteltiin oppilaiden toivomaa pankkialaa. Jälkimmäisen tilaisuudentoivomuslistassa kahdeksasluokkalaiset pyysivät tietoja tilastotieteestä, lehdistöstä, psykiatriasta, len-toliikenteestä, kunnallisista asioista, sosiaalityöstä ja arkkitehtuurista sekä työpaikkaennusteista. Parin kolmen ensimmäisen vuoden kokemukset ammatinvalinnanohjauksesta Korson yhteis-koulussa osoittivat tilaisuuksien tarpeellisuuden. Parhaimmillaan osallistujien määrä saattoi nousta 137
  • lähes sataan tiedonnälkäiseen nuoreen. Tilaisuuksien järjestelyissä oli kuitenkin kehittämisen varaa.Selvittäessään saatuja kokemuksia klubille Yrjö Teräväinen totesi keväällä 1969, että opettajat ei-vät riittävästi informoi vanhempia näistä tilaisuuksista. Kunnassa oli ohjauksen tueksi kartoitettavatyövoiman tarve erityisesti teollisuudessa ja palveluelinkeinoissa, ja myös keskikoulusta eroaville oliinformoitava heidän mahdollisuuksistaan sijoittua eri ammatteihin. Havainnot ohjasivat seuraavientilaisuuksien järjestelyjä ja sisältöjä. Koulujen ammatinvalinnanohjauksen tukemisesta muodostui pysyvä käytäntö. Seuraavina vuo-sina toiminta laajeni ja vuonna 1971 uusiksi yhteistyökouluiksi tulivat Tikkurilan ja Vantaan yh-teiskoulut, sittemmin Tikkurilan ja Vantaanjoen lukiot. Opiskelijoille ja vanhemmille järjestettyjenyhteistilaisuuksien tilalle tulivat myöhemmin klubin jäsenten asiantuntijavierailut ja esitykset am-matinvalinnanohjauksen oppitunneilla, opiskelijoiden pienryhmissä tekemät yritysvierailut sekä pe-ruskoululaisten työelämään tutustuttamisjaksojen harjoittelupaikkojen ja jopa kesätyöpaikkojenkinjärjestäminen lukiolaisille. Ohjaustoiminnassaan jäsenet pyrkivät ennen muuta keskittymään opin-to-oppaissa ja tutkintovaatimuksissa esitetyn ulkopuolelle jääviin eri alojen ”iloihin ja murheisiin” eliseikkoihin, joista opiskelijat eivät muuten saaneet tietoa. Klubivierailunsa yhteydessä syksyllä 1970DG Unto Tupala oli erityisesti painottanut tätä näkökohtaa ammatinvalinnanohjauksesta keskus-teltaessa. 1980-luvulla yhteistyö koulujen kanssa laajeni lukion toisen luokan oppilaille järjestettyyn jalukion ammatinvalinnanohjauksen opetussuunnitelmaan kuuluvaan työpaikkatutustumistoimin-taan. Virikkeen klubi sai Voitto Polvikosken syyskuussa 1983 esittämästä ja klubin nuorisotyöhönkohdistamasta voimakkaasta kritiikistä. ”Uusilla keinoilla voisimme päästä asiassa varsin pitkälle jatähän meiltä täytyisi löytyä tervettä uusyritteliäisyyttä.” Veli Voiton esittämään uusyritteliäisyyteenvedoten Pertti Viitanen ehdotti, että ”klubimme jäsenet antaisivat lukion toisluokkalaisille tilai-suuden käydä tutustumassa edustamiemme yritysten ja alojen toimintaan”. Lukion rehtorina PerttiViitanen oli hyvin tietoinen koulujen vaikeuksista järjestää tarpeellinen määrä tutustumiskohteitaoppilaille. Toiminta käynnistyi helmikuussa 1984, jolloin Myyrmäen lukion toisen luokan oppilaatsaivat tilaisuuden vierailla klubin jäsenten työpaikoilla. Lukiolaisten työpaikkatutustumistoiminta samoin kuin peruskoululaisten työelämään tutus-tuttamisjaksojen harjoittelupaikkojen järjestäminen jatkui muutaman vuoden ajan. Kokemuksetkoululaisten paneutumisesta tehtäviinsä olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Saatua palautetta kuvaasattuvasti lokakuun 1984 viikkoselosteen maininta: ”Veli Martti (Salomaa) kertoi, että hänen yrityk-sessään on tällä hetkellä koululaisia kahden viikon työharjoittelussa ja hienosti menee.”5.3.3 Ammattipalveluprojekti Tikkurilan lukion kanssaJoulukuussa 1987 Uudenmaan lääninhallituksen kouluosasto vahvisti Tikkurilan lukiolle opetus-suunnitelman muutoksen, jossa tuntijaon koulukohtaisiin kursseihin kuuluvia historian ja yhteis-kuntaopin oppimääriä painotettiin uusilla julkishallinnollisilla ja kaupallisilla kursseilla. Oppilaatsaattoivat sisällyttää noita kursseja opinto-ohjelmaansa valinnaisina opintoina. Vuoden 1988–1989ammattipalvelukomitean puheenjohtaja Erkki Laamanen esitti väylän toimintasuunnitelmaan, ettäklubi tarjoaa opettajakunnalle apua kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa kunkin jäsenen luokittee-seen liittyvillä alueilla. Suunnitelmaan kuului edelleen, että klubin jäsenet luokitteittensa mukaisestijärjestävät oppilaille kulloiseenkin kurssiin soveltuvia tutustumistilaisuuksia aitoon työympäristöön,138
  • ja että klubi kerää keskuudestaan pienen stipendirahaston, josta vuosittain jaetaan opettajakunnanpäättämä kannustusstipendi parhaalle tai parhaille painotuskurssien oppilaille. Presidentti ja hallitushyväksyivät komitean toimintasuunnitelman osaksi klubin tavoitteita alkavalle rotaryvuodelle. Tavoitteestaan klubi ilmoitti Tikkurilan lukion opettajakunnalle syyskuun alussa kirjeellä, missäkerrottiin klubin valmiudesta tukea julkishallinnollisten ja kaupallisten kurssien toteuttamista. Ko-kouksessaan 13.9.1988 opettajakunta hyväksyi kiitollisena yhteistyötarjouksen ja nimesi yhteistyötäTikkurilan lukion puolelta koordinoivaksi ja toteuttavaksi yhteysopettajaksi lehtori Hilkka Laama-sen. Runsasta kuukautta myöhemmin Tikkurilan lukion rehtori Esko Kaarna lähestyi klubia kir-jeellä, jossa hän tiedusteli, voidaanko yhteistyötä ammattipalveluprojektin puitteissa laajentaa kos-kemaan myös oppilaanohjausta. Käytännössä kysymys oli toiminnoista, joita klubi oli aikaisemminaktiivisesti harjoittanut koulujen ammatinvalinnanohjauksen tukemiseksi, eli pienryhmissä tapah-tuvien työpaikkatutustumiskäyntien järjestämisestä ja jäsenten omien ammattialojen esittelemisestäoppilaanohjauksen oppitunneilla. Hallituksen vastaus rehtorin tiedusteluun oli myönteinen. Rehtorin tiedustelun ja hallituksen myönteisen kannan määrittämät toiminnot suuntasivat käyn-nistynyttä yhteistyötä ammattipalveluprojektin alkuperäistä tavoitetta runsaammin. Julkishallinnol-listen ja kaupallisten kurssien suunnittelu tapahtui pääosin koulun omin voimin, joskin kurssien to-teutusta tukivat muutamat klubin jäsenten tarjoamat yritysvierailut. Käynnistyneeseen yhteistyöhöntuli kuitenkin heti vuonna 1989–1990 katkos, kun silloisen ammattipalvelukomitean puheenjoh-taja Kari Purhonen ilmoitti tammikuussa 1990, että ammattipalveluprojektin yhteistyökouluksi ontullut Simonkylän lukio. Katkos jäi lyhytaikaiseksi, sillä vähintäänkin vuodesta 1991–1992 lähtienklubin toimintasuunnitelmiin on sisältynyt yhteistyön jatkaminen Tikkurilan lukion kanssa. Klubinjäsenet ovat käyneet lukion opinto-ohjaustunneilla kertomassa alastaan ja ammatistaan, pitämässäluentoja yrittäjyydestä sekä järjestäneet yritysvierailuja ja muutaman kesätyöpaikan opiskelijoille.Ahkerimpia luennoitsijoita ovat olleet Pentti Hirvonen ja Pentti Kynnös. Klubin yhteistyötarjoukseen sisältynyt kannustusstipendi on jaettu keväällä 1989 sekä keväästä1995 lähtien säännöllisesti vuosittain. Tosin jakoperuste ”parhaalle tai parhaille painotuskurssienoppilaille” on muuttunut koulun siirryttyä luokattomaan järjestelmään 1990-luvun alkupuolella.Uuden järjestelmän vaatimat opetussuunnitelman muutokset poistivat kyseisiltä kursseilta niidenpainottavan luonteen ja muuttivat ne oppimääriltäänkin tarkistettuina osaksi muita vapaasti valitta-via opintoja. Silti opettajakunta on pyrkinyt kunnioittamaan klubin alkuperäistä ajatusta ja pitänytstipendin jakoperusteena yrittäjyyteen liittyviä ansioita. Keväällä 2005 stipendillä palkittiin koulunilmaisutaidon kurssilaisia, jotka käsikirjoittivat ja toteuttivat pantomiimiesityksen rotaryn ”Neljänkysymyksen kokeesta” klubin 40-vuotisjuhlaan. Uuden vuosituhannen puolella klubi on jakanutkannustusstipendit myös yhdelle opiskelijalle Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa,Vantaan ammatillisessa koulutuskeskuksessa ja Vaskivuoren lukiossa. Syksyllä 1995 DG Aarno Palmtotesi vierailunsa yhteydessä, että Vantaan Rotaryklubin ammattipalvelun yhteistyö koulujen kanssaon ollut kiitettävää.5.3.4 Kartoituksia ja suunnitelmiaVuoden 1981–1982 ammattipalvelukomitean toimintasuunnitelmassa ehdotettiin ammattipalve-luväylälle kahta alakomiteaa jäsenten keskinäisen vuorovaikutuksen hedelmöittämiseksi. Toiseentulisivat kuulumaan virkamiehet, toimihenkilöt ja vapaiden ammattien harjoittajat ja toiseen yrit- 139
  • täjät. Paneelikeskustelussa tuli vuoden aikana pohtia, mitä erityispiirteitä ammattipalveluun liittyikyseisissä ryhmissä. Kummankin alakomitean osalta tuli laatia myös Case Study -ohjelma, jotavuosittaisen klubikäynnin yhteydessä governorille luovutettavassa asiakirjassa ”Yhteenveto klubinsuunnitelmista ja tavoitteista” tiedusteltiin. Mistään ei kuitenkaan ilmene, että nämä ehdotuksetolisivat toimintavuoden aikana toteutuneet. Sitä vastoin vuonna 1985–1986 Case Study -menetelmää sovellettiin klubin toimintaan. Tavoit-teena oli suorittaa kysely ja keskustella klubin kokouksessa jäsenten omilla työpaikoilla esiintyvistäongelmista. Etukäteen jaetulla usean kysymyksen käsittävällä tiedustelulomakkeella kerättiin tietojaerityisesti työsuhteeseen liittyvistä ongelmista sekä kysymyksistä, joista haluttiin erityisesti keskus-tella. Vastauksissa, jotka saattoi antaa myös nimettömänä, tuli kiinnittää huomiota erityisesti työ-suhteen ”henkisen puolen” hoitamiseen; aineellinen puoli kun oli yleensä hoidettu lakisääteisesti taityöehtosopimuksin. Kysely toteutettiin loka-marraskuussa ja marraskuun lopulla tuloksia käsiteltiinviikkokokouksessa ammattipalvelukomitean puheenjohtaja Lauri Pyykkösen laatiman yhteenvedonpohjalta. Vastaukset oli saatu 14 jäseneltä, joista kahdeksan edusti suuria ja kuusi pieniä yrityk-siä. Yhteenveto ei tuonut esille niinkään työpaikoilla esiintyneitä ongelmia, vaan pikemminkin sitäviitekehystä, josta ongelmat saattoivat aiheutua. Esitelmää seuranneessa keskustelussa korostettiinerityisesti yhteishengen merkitystä toiminnan tuloksellisuuteen. 1990-luvun lamavuosien aikana klubin jäsenten käymä keskustelu työttömyyden vähentämisestäjohti vuoden 1994–1995 ammattipalvelukomitean suunnitelmassa ehdotukseen, jonka mukaan ko-mitea kartoittaisi jäsenten kesken mahdollisuudet työllistää työttömiä jatkuvaan tai määräaikaiseentyösuhteeseen. Kartoituksen tuli tapahtua yhteistyössä työttömien Idea-Vantaa -projektin kanssa.Ajatus vaihtui kuitenkin hallituksen käsittelyssä klubin tammikuussa järjestämän intercitykokouk-sen aihepiiriksi. Kokouksessa ongelmakenttää käsitteli kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee otsikolla”Työttömyys ja Vantaa”. Toimintasuunnitelmaa kaudelle 1998–1999 hahmotellessaan ammattipalvelukomitea valmisteliaivoriihityöskentelynä suunnitelman, jonka mukaan komitea laatii esityksen Vantaan kaupungin ta-louden tervehdyttämistoimiksi. Esityksen työstäminen tapahtui klubin jäsenen, kaupungin talousjoh-taja Anders Kaustisen laatiman asiamateriaalin pohjalta, ja työ valmistui maaliskuussa 1999. AndersKaustinen vei esityksen kaupungin strategiakokoukselle ja komitean puheenjohtaja Jorma Haapa-mäki selosti sen sisällön klubille. Esityksen mukaan kaupungin tuli taloutensa elvyttämiseksi pyrkiäkolmeen strategiseen linjaukseen. Ensinnäkin sen tuli yhteistyössä korkeakoulujen ja yliopistojenkanssa pyrkiä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän verkottamiseen. Toisena tavoitteena oli julkisuus-kuvan hallinnan vahvistaminen kehittämällä kaupungin tiedotusvalmiutta, ja kolmanneksi oli asun-topalvelupakettien avulla kehitettävä asuntotuotantoa niin määrällisesti kuin laadullisestikin.140
  • 5.4 YHTEISKUNTAPALVELUYhteiskuntapalvelun tavoitteena on yhteiskunnan ja ihmisten elämän laadun parantaminen. Toimintakohdistuu merkittävästi lapsiin ja nuorisoon. Toiminta ei kilpaile yhteiskunnan sosiaalitoimen tai hyvän-tekeväisyysjärjestöjen kanssa, vaan pyrkii kartoittamaan tarpeita, käynnistämään toimenpiteitä ja innos-tamaan toimintaan. Klubissa toimii yhteiskuntapalvelun komitea, jonka tehtävänä on tutkia, millaistasosiaalista palvelutoimintaa klubin toiminta-alueella mahdollisesti tarvitaan ja seurata olosuhteiden jatarpeiden kehittymistä (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 66). Ensimmäisen yhteiskuntapalvelun komiteansa Vantaan Rotaryklubi sai huhtikuussa 1964. Senasettivat johtokunnan suostumuksella presidentti Teijo Wesamaa ja tuleva presidentti Tauno Mark-kula. Puheenjohtajakseen komitea sai Raimo Palosen. Komitean toiminnan käynnistyminen joh-ti nopeasti ensimmäiseen Vantaan Rotaryklubin tekemään aloitteeseen. Kesäkuun 1. päivän viik-kokokouksessa, jossa ohjelmavastuu kuului yhteiskuntapalvelulle, komitean puheenjohtaja kertoikauppakamaritoiminnasta. Klubin sihteeri Yrjö Teräväinen kuvaa seurannutta keskustelua viik-koselosteessa näin: ”Veli (Kurt) Kronman, joka poti tietämättömyyden tuskaa, vaikkakin kuuluumainittuun kauppakamarijärjestöön, sai aiheen ehdottaa aloitteen ottamiseen mainitun järjestönedustajiin, alaosaston perustamiseksi Helsingin maalaiskuntaan ja sai ensin lämpimän kannattajanveli Markkulasta ja sittemmin koko klubista. Näillä eväin sai veli Palonen tehtäväkseen yhteydenottamisen Helsingin kauppakamarin asiamieheen. Keskustelun aihe oli mielestäni hyvä, mutta asi-antuntemattomuus painoi leimansa tilanteeseen, jota nyt sitten lähdetään korjaamaan.”5.4.1 Avustukset ja tukeminenKlubin yhteiskuntapalvelun alkuvuosien projektit suuntautuivat kehitysvammaisten ja sotainvalidi-en tukemiseen sekä konkreettisin toimenpitein että varoja keräten. Marraskuussa 1967 Lars Zilliacusja Tapani Jokela huolehtivat kahdeksan kehitysvammaisen lapsen kuljetuksista Vantaan partiolais-ten järjestämään pikkujoulujuhlaan. Olavi Törmäsen kesällä 1968 tekemästä ehdotuksesta klubipäätti osallistua Vantaan Marttayhdistyksen sosiaaliseen keräykseen. ”Possu” pantiin kiertämään viik-kokokouksissa ”possun hoitajan” palattua kesälomaltaan. Syksyn aikana kertyneet varat ohjattiinMarttayhdistyksen kautta asutustilallaan suurissa vaikeuksissa eläneelle kymmenlapsiselle Naumasenperheelle Taivalkoskella. Lokakuussa Olavi Törmänen saattoi lukea klubin kokoukselle kiitoskir-jeen, jonka Naumasen perhe oli lähettänyt. Vuotta myöhemmin varoja koottiin oman kunnan ke-hitysvammaisten hyväksi. Kurt Strömsholm kertoi toukokuun alussa saaneensa kehitysvammaistenasioita kunnassa hoitavalta rouva Hertelliltä tietää, että kehitysvammaisten kolme kerhoa tarvitsivatkuntoutusvälineitä, esimerkiksi kangaspuita. Jo samassa kokouksessa Yrjö Teräväisen hattuun kertyi300 markkaa, kolmien kangaspuiden hinta. Kokouksesta poissaolevat veljet velvoitettiin ”hommaa-maan” 200 markkaa ”muihin vehkeisiin” eli sorminäppäryyttä kehittävien välineiden ja lyömäsoit-timien hankkimiseen. Sotainvalidien tukeminen käynnistyi vuonna 1967. Presidentti Kurt Kronman oli esittänyt klu-bin pikkujoulun yhteyteen arpajaisia, joiden tulot luovutetaan itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuodenkunniaksi yhdelle tai kahdelle invalidiperheelle. Kertyneet arpajaistulot luovutettiin SotainvalidienVeljesliiton Tikkurilan osastolle. Sotainvalidien tukemisesta muodostui pysyvä käytäntö 1990-luvun 141
  • puoliväliin asti. Ensi alkuun varat kerättiin joulujuhlien arpajaisilla ja huutokaupoilla, sittemminlipaskeräyksellä pitkin vuotta. 1980-luvulla muodostui tavaksi luovuttaa keräystuotto klubin joulu-juhlan yhteydessä Sotainvalidien Veljesliiton Tikkurilan osaston edustajalle, jona useimmiten esiin-tyi Sven-Erik Järvinen. Kiitoksena jokavuotisesta lahjoituksesta osasto luovutti klubille vuoden 1979jouluna standaarinsa toivomuksella, että se olisi kokouksissa aina näkyvillä. Kokous päätti sijoittaastandaarin ravintola Henrikin pianon päälle. Vuoden 1992 jouluna klubi sai osastolta tinalautasen.Klubivierailunsa yhteydessä lokakuussa 1982 DG Matti Mäkelä piti klubille jo perinteeksi muodos-tunutta sotainvalidien avustamista onnistuneena ja kannatettavana. Helmikuussa 1994 klubi tekipäätöksen, jonka mukaan jatkossa lipaskeräyksen tuotosta vain puolet annetaan sotainvalideille ja-veteraaneille ja toinen puoli ohjataan nuorison hyväksi. Vuonna 1996–1997 klubi osallistui lipaske-räyksen tuotolla Vantaan veteraanien ja reserviläisten yhteistoimintajärjestön (VETRES) keräykseen10 markalla jäsentä kohti. 1970-luvun alkupuolella klubi keräsi tilaisuuksissaan varoja sotainvalidien avustamisen ohellaSOS-lapsikylän ja vuosikymmenen puolivälistä lähtien muutamana vuotena Kaunialan sotavam-masairaalan hyväksi. Kauniala-projekti oli rotarypiirin käynnistämä, johon klubi osallistui lähinnäjoulujuhlista saatavalla tuotolla. Vuonna 1977–1978 DG Erkki Aaltion asettama tavoite oli 100markkaa jäsentä kohti. Aivan tähän klubi ei 1950 markan lahjoituksellaan yltänyt. Joulun alla 1985klubi myönsi 500 markan avustuksen Helsingin rotaryklubien järjestämälle yksinäisten ihmistenjoulujuhlalle. SPR:n Vantaan Nuorten Turvalo otettiin käyttöön Rekolassa 20.9.1994 (Rotary Nor-den 7/1994). Muiden Vantaan rotaryklubien tavoin klubi tuki talon toimintaa omalla 1000 markanpanoksellaan. Osuuksiensa rahoituksen klubit järjestivät kevään 1994 piirijuhlan ja -kokouksen yli-jäämän turvin (Vantaan Sanomat 12.10.1994). 1990-luvun puolivälistä lähtien tukemisen painopis- te siirtyi selvästi nuorisotyön suuntaan helmikuussa 1994 tehdyn päätöksen mukaises- ti. Tuen kohteita olivat nyt Malmin partiolaiset, Tikkuri- lan seurakunnan nuorisokah- vila Walkers-Tikkurila sekä Vantaan nuorisopalveluiden organisoimaa katupartiotoi- mintaa harjoittava Ankkapar- tio. Malmin partiolaisia klubi kiitti 600 markan lahjoituk- sella heidän ohjelma-avus- taan klubin puutarhajuhlassa kesällä 1966. Vuonna 1997Presidentti Pentti Kynnös (vas.) sekä Jukka Yrjölä (oik.), Jaakko Vesanen klubi maksoi Walkers-Tik-(Tikkurilan RK) ja Raimo Huvila luovuttivat Vantaan klubien puolesta nii- kurilan kannatusyhdistyksenden avustuksen Nuorten Turvatalon toiminnalle syyskuussa 1994. Lah- yhteisöjäsenmaksun ja lahjoit-joituksen vastaanottivat SPR:n hallituksen puheenjohtaja Håkan Hellberg(toinen vas.) ja turvatalon johtaja Merja Hakala. Kuva: Pentti Kynnöksen ti vuoden 1999 joulujuhlas-kuva-arkisto. sa kahvilan toiminnan tueksi142
  • 2000 markkaa. Varat Ankkapartion tukemiseen hankittiin klubin joulujuhlassa 1999 Vantaan InnerWheel Klubin järjestämien arpajaisten tuotolla. Yhteiskuntapalvelun toimialaan kuuluvaa nuorison tukemista on myös osallis-tuminen. Ryla tulee sanoista Rotary Youth Leadership Award, ja on virallinen RI:n toimintamuotoja johtamiskoulutusjärjestelmä nuorille. Sen kohteena ovat 18–24-vuotiaat aloitekykyiset, sosiaa-lisesti kypsät ja vireät miehet ja naiset. Erilaisten rotarypiireissä tai rotaryklubeissa järjestettävienkoulutustilaisuuksien tavoitteena on kehittää persoonallisuutta, objektiivista harkintakykyä ja pää-töksentekokykyä sekä taitoa esittää oma näkökanta selkeästi ja vakuuttavasti (Ydintietoa rotarys-ta 1998, s. 66-67). Vuodesta 1994 lähtien Vantaan Rotaryklubi on osallistunut tähän toimintaanlähettämällä yhteensä kahdeksan nuorta rotarypiirin järjestämiin Ryla-seminaareihin ja maksamallaheistä seitsemälle koulutuskustannukset. Kahdeksannen kustannuksista vastasi klubin jäsenyyteenkuulunut isä. Klubin ja rotarypiirin yhdessä lähettämänä ja osallistumismaksuissa tukemana nuorikauppatieteitten opiskelija Antti Tammivuori osallistui Ranskan Lillessä 30.3.-7.4.2002 järjestet-tyyn European Futures Managers Meeting -tapahtumaan ja Ryla-koulutukseen. Ennen lähtöäänAntti Tammivuori esittäytyi klubille ja kertoi koulutukseen kohdistamistaan odotuksista. Hänenseuraavan elokuun alussa kertomansa innostunut palaute vakuutti klubin jäsenet onnistuneesta si-joituksesta tulevaisuuteen. Avustus- ja tukitoiminnassaan klubi on pitäytynyt toimintasuunnitelmiin ja budjetissa esitet-tyihin varauksiin. Tämän periaatteen vuoksi lukuisat avustuspyynnöt ovat neljän vuosikymmenenaikana jääneet vaille myönteistä vastausta. Osa on tullut torjutuksi myös sen johdosta, että pyynnönperuste on ollut selvästi rotarytoiminnan piiriin kuulumaton. Klubin vuonna 1964 vastaanottamaensimmäinen avustuspyyntö kuului seuraavasti: ”Viitaten otsikossa mainittuun asiaan rohkenemmepyytää Teiltä taloudellista tukea ’yhteiseen yritykseemme’, josta osingon jakaminen tulee hyväksem-me nuorten ja heidän vanhempiensa viihtymisen merkeissä työpaikoissaan ja paikkakunnallamme”.Hakemuksen otsake kuului: ”Tikkurilan Palloseura ry:n toiminnan rahoittaminen”. Useimmat kiel-teiset päätökset ovat liittyneet ulkomaille suuntautuneiden nuorten opiskelu-, työharjoittelu- taimuiden matkojen kustannusten tukemiseen. Ulkomailla tapahtuvan opiskelun, nuorisovaihdon jaleiritoiminnan avustamisessa klubi on järjestelmällisesti rajoittunut rotaryjärjestön omien ohjelmienpuitteissa tapahtuvaan toimintaan. Niinpä esimerkiksi toiveissaan ovat pettyneet ne nuoret, jotkaovat hakeneet matka-avustuksia osallistuakseen Suomen Partiolaisten Expedition Nepaliin tai Eu-rooppalaisen Suomen Nuoret ry:n matkalle EMU-tiedotustilaisuuteen Tukholmassa, lähteäkseenkehitysyhteistyöhön Keniaan tai opiskelemaan vaatesuunnittelua ja kiinan kieltä Shanghaissa, taitehdäkseen kuulonäkövammaisena lomamatkan Kanarialle yhdessä oppaansa kanssa.5.4.2 TeematKlubivierailullaan marraskuussa 1964 DG Veikko Korttila ohjasi aloittelevaa rotaryklubia korosta-malla, että palveleminen edellyttää toimintaa ja aktiivisuutta. Klubin on selvitettävä, ”löytyykö paik-kakunnalta yhteiskunnallisia, sosiaalisia tai muita sellaisia pulmia, ongelmia tai epäkohtia, joidenselvittämiseen tai poistamiseen klubi, tuntien omat kykynsä ja mahdollisuutensa, voisi ja tahtoisimyötävaikuttaa. Laatiessaan tältä pohjalta toimintasuunnitelmansa klubin olisi lähdettävä lähinnäpitkän tähtäimen linjalle niin että suunnitelman toteuttamisessa noudatettaisiin esim. 5- tai 10-vuo-tissuunnitelmaa, jota toteutetaan vaiheittain ja vuosi kerrallaan.” Presidentti Markkula katsoi, että 143
  • yhden kunnanvaltuutetun ja yhden kunnalliseen komitean jäsenen kuuluminen klubiin antoi hyvätlähtökohdat governorin painottamalle selvitystyölle. Klubivierailun yhteydessä käyty keskustelu eikuitenkaan ensi alkuun johtanut näkyviin ponnisteluihin paikkakunnan ongelmien selvittämiseksi,saati sitten pitkän aikavälin monivuotisiin suunnitelmiin. Ensimmäinen selvä yhteydenotto kunnan suuntaan tapahtui keväällä 1969, jolloin yhteiskun-tapalvelukomitean puheenjohtaja Kurt Strömsholm kävi keskusteluja sosiaalijohtaja Henry Dahl-bergin kanssa. Dahlberg toivoi rotarien pyrkivän vaikuttamaan siihen, että maalaiskuntaan saadaannuorisotalo, lisää puistotätejä, paikkoja kesäsiirtolaan ja leikkikenttiä, lasten päiväkoteja ja päivä-koteja koululaisille, kerhotoimintaa sekä aikuisille laajennettua päiväkerhotoimintaa vanhuksille, jaettä kotisisarjärjestelmää oli tehostettava. Klubi katsoi kuitenkin, että näiden asioiden kehittäminenkuului sosiaalitoimen tehtäviin ja verovaroin hoidettaviksi, eikä rotarytoiminnan vapaaehtoisuudenpiiriin. Strömsholmin yhteydenotot sosiaalitoimen suuntaan johtivat kuitenkin edellä kuvattuunkehitysvammaisten kuntoutusvälineiden hankintaan. 1970-luvulla yhteiskuntapalvelun suunnitelmiin tulivat teemakokonaisuudet. Suurimmaksiosaksi teemat näkyivät viikkokokousesitelmien aiheissa, mutta jotkut niistä johtivat myös muuhunkonkreettiseen toimintaan ja esityksiin. Yksi vuosikymmenen alkupuolen teemoista oli ”Liikenne-turvallisuuden parantaminen”. Sen puitteissa pyrittiin paikallisliikenteen pulmakysymysten ja vaa-rakohtien vähentämiseen ajankohtana, jolloin liikenneonnettomuuksien ja -kuolemien määrä olihyvin suuri. Pertti Viitasen ja Olavi Törmäsen aloitteesta Vantaalle perustettiin kansalaistoimintanaliikennetoimikunta, joka neuvotteli TVH:n ja Helsingin maalaiskunnan kanssa Ohikulkutien (ny- kyisen Kehä III:n) ja Hämeenlinnan tien risteysalueen liikenteen järjestämisestä vaarattomaksi. Risteysalueel- la sijaitsi jo silloin kolme koulua, joissa oli yhteensä yli 1000 oppilasta. Puolentoista vuoden aikana alueella oli kuollut neljä ja loukkaantunut parisenkymmentä hen- keä, minkä lisäksi lähes päivittäin tapahtui aineellisia vahinkoja tuottaneita onnettomuuksia. Selvitystyön- sä tuloksena toimikunta teki sekä TVH:n Uudenmaan piirille että kunnanhallitukselle liikenneturvallisuuden parantamista koskevan esityksen, joka johti merkittäviin uudistuksiin. Yhteiskuntapalvelukomitea jatkoi teemaan liittynyttä selvitys- ja aloitetoimintaa sekä seurantaa vielä muutaman vuoden ja sai vuonna 1976 yhteistyökump- panikseen vasta perustetun Myyrmäen Rotaryklubin. Toinen tuntuvasti korostunut teema oli ”Kotiseutu, sen hallinto ja kehitysnäkymät”. Teema sai erityisesti vuo- den 1970–1971 ohjelmassa varsin huomattavan sijan. Helsingin maalaiskunnan kysymyksiin paneuduttiin esi- telmin ja keskusteluin neljässä eri kokouksessa sekä Ete-Vantaan asuin- ja työpaikkana on ollut mo-nessa yhteydessä esillä klubin keskuste- lä-Vantaalle suuntautuneella kiertoajelulla. Vierailevienluissa. Kuvassa sisar Ritva Alatalo valottaa asiantuntijoiden esitelmissä kosketeltiin maalaiskuntaaAviapolis-hankkeen taustoja ja tavoitteitamatkalla vierailulle Olkiluodon ydinvoima- eilen, tänään ja huomenna, ja klubin omat jäsenet tar-laan maaliskuussa 2003. Kuva: Jorma He- kastelivat Helsingin alueliitosvaatimuksista nousevialasen kuva-arkisto. näkymiä hallinnon (Erkki Veräjänkorva), yrittäjyyden144
  • (Martti Salomaa), koulutuksen (Pertti Viitanen), teollisuuden (Kurt Kronman) ja sosiaalisten kysy-mysten (Eino Sirén) kannalta. Maaliskuun lopulla tehdyllä kiertoajelulla klubi tutustui rakentajienopastuksella Etelä-Vantaan suunnitteluun ja rakentamiseen. Uusiin alueisiin tutustumisen jälkeenretki suuntautui Hämeenkylän koulutuskeskukseen, jossa Erkki Reittilä tarjosi osallistujille saunanuinteineen oluen ja makkaran kera. Viikkoselosteen arvio retkestä kuului: ”Excursio kokonaisuu-dessaan kuuluu olleen sekä hyödyllinen että rentouttava. Kiitos pääorganisaattori veli Tarmo Palo-selle”. Samaan aihepiiriin yhteiskuntapalvelu palasi pariin otteeseen myöhemminkin. Vuoden 1985–1986 teemalla ”Vantaa kotikaupunkina” pyrittiin lisäämään jäsenten tietoutta Vantaan kehityk-sestä ja klubin toiminta-alueesta. Yhteensä kymmenen kokouksen esitelmissä käsiteltiin Vantaanhistoriaa ja tulevaisuudennäkymiä, talouselämän vahvoja ja heikkoja puolia, kaavoitusta ja raken-tamista, seurakunta- ja nuorisotyötä sekä lentoaseman ja tiedekeskuksen vaikutuksia. TäydennystäVantaa-kuvaan tarjosi toimintakauden 1995–1996 viimeisen neljänneksen teema ”Vantaa asuin- jatyöpaikkana”. Tarkastelun kohteina olivat silloin Vantaan maaperän kestäminen (Esko With), kau-punkisuunnittelu (Jouko Pöyhönen, vier.es.), kiinteistöjen jätehuolto (Björn Backman), lähiöidensaneeraaminen (Jussi Lahti), rikollisuus (Matti Vuorinen, vier.es.) ja arkkitehtuuri (Iiro Toivonen).Pentti Kynnöksen johtama yhteiskuntapalvelukomitea tarjosi kotiseutua hieman laajemman näkö-kulman maassa tapahtuvaan kehitykseen toimintavuoden 1992–1993 teemallaan ”Yhteiskunta jame”. Teeman puitteissa klubi kuuli asiantuntevat esitykset aiheista ”Posti” (Asko Saviaho, vier.es.),”Sairaanhoito ja vanhustenhuolto” (Urpo Alanko), ”Valtion rautatiet” (Jussi Kopperi, vier.es.) ja”Poliisi” (Antti Turkama, vier.es.). ”Pankkien tukipaketteihin” perehdytti Kari Kuusela PSP:n Van-taan yrityskonttorin tiloissa järjestetyssä takkaillassa. Yhteiskuntapalvelukomiteat olivat siis vuosien mittaan tutustuttaneet klubin jäseniä monin ta-voin oman alueen ja paikkakunnan kysymyksiin. Vuoden 1997–1998 komitea Jaakko Aatolaisenjohdolla näki tärkeäksi myös päinvastaisen ”liikkeen”. Komitean toimintasuunnitelmaan kirjattiintavoite: ”Järjestetään tilaisuus, jossa kaikkien vantaalaisten klubien johtohenkilöt vierailevat Vantaankaupungin johdon luona tehden heille rotarytoimintamme tunnetuksi”. Tavoitetta ei kuitenkaansaavutettu. Luonnon- ja ympäristönsuojelu esiintyi omana teemanaan 1970-luvun ohjelmissa. Ensimmäisenkerran se oli yhteiskuntapalvelukomitean suunnitelmassa toimintakaudella 1970–1971, jolloin huo-mio suuntautui maisemakulttuurin vaalimiseen. Vahvimmin teema painottui kuitenkin vuosikym-menen lopulla, jolloin se valittiin Vantaan Rotaryklubissa DG Olav Hixénin toivomuksesta vuoden1979–1980 pääteemaksi. Klubi syventyi Martti Könösen johtaman yhteiskuntapalvelukomitean oh-jelmoimana aihepiiriin seitsemässä kokouksessa. Niissä esitelmöitsijät toivat esille ajantasaista tietoamuun muassa elintarvikkeiden vieraista aineista, Vantaan ympäristöongelmista ja elinympäristönterveydellisestä valvonnasta. Yhteen viikkokokoukseen oli kutsuttu paikalle lehdistön edustajat, joi-den avulla pyrittiin levittämään tietoa myös suurelle yleisölle. Ympäristökysymykset ovat myöhem-minkin tulleet esille klubin ohjelmissa yksittäisinä esitelminä, mutta eivät enää selvinä toimintakau-den teemoina. Nuorisoon liittyvät kysymykset nousivat esille yhteiskuntapalvelun ohjelmissa 1960-luvun lopultalähtien muutaman vuoden välein. Helsingin maalaiskuntaa koetteli 1970-luvun alussa ”räjähdys-mäinen” väestön kasvu, joka toi mukanaan vaikeita sosiaalisia ongelmia. Esitellessään yhteiskunta-palvelun ohjelmaa toimintakaudelle 1971–1972 Olavi Törmänen katsoi, että nuo pulmat koettiinkipeimmin nuorison keskuudessa. Hän myönsi, että riittävien toimintamahdollisuuksien luominen 145
  • muuten juurettomina harhailevien nuorisojoukkojen tarpeiksi oli lähes ylivoimainen tehtävä, muttakorosti, että ”aloittaa voisi esimerkiksi pyrkimällä selvittämään nykyiset vaikeudet”. Sen vuoksi yh-teiskuntapalvelukomitea ehdottikin kartoitusta pulmien laajuudesta perustaksi pahimpien epäkoh-tien korjaamiselle. Klubin sisällä nuorison ongelmia selvitettiin nuorisoasiamies Bengt Westerlinginjärjestämällä ”Nuorisotoimintojen viikolla”, jolloin huomio kuitenkin muiden pulmien kustannuk-sella painottui lähinnä huumekysymyksen suuntaan. Vastaavan nuorisotoimintojen viikon klubinyhteiskuntapalvelukomitea järjesti syyskuussa 1979, mutta silloinkin Vantaan sosiaalisen kentännuoriso-ongelmat jäivät vähäisemmälle huomiolle rotaryn nuorisovaihtokysymysten tieltä. Keskus-telujen anti oli lähinnä virikkeellistä ja selviin käytännön projekteihin päästiin vasta 1990-luvulla. 1980-luvun puolivälistä lähtien yhteiskuntapalvelun nuorisoon kohdentamat ohjelmat suun-tautuivat yhdessä ammattipalvelun ohjelmien kanssa työelämään tutustumis- ja harjoittelumahdol-lisuuksien järjestämiseen peruskoululaisille ja lukion oppilaille. Yhteistyö ammattipalvelun kanssajatkui seuraavalle vuosikymmenelle ja huipentui vuoden 1994–1995 yhteiskuntapalvelun toiminta-suunnitelmassa pyrkimykseksi luoda yhteiskunnan voimakkaassa taloudellisessa ja henkisessä muu-toksessa edellytyksiä yhteiskunnan terveelle kehitykselle. Erityiseksi tavoitteekseen Jukka Yrjölänjohtama komitea asetti nuorisotyöttömyyden lieventämisen Vantaalla. Tavoitteen saavuttamiseksituli tehdä kouluvierailuja lukioihin ja ammattikouluihin aiheena yrittäjyys ja uudet ammatillisetvaatimukset, luoda lisää työharjoittelumahdollisuuksia sekä tukea yrittäjyyteen liittyvää konsultti-toimintaa. Klubin sisällä toimi jo entuudestaan epävirallinen ”Yritysklinikka”, jossa uuden yrityksenperustamista suunnittelevat klubin jäsenet saivat veljellistä ohjausta yrittäjinä varttuneemmilta jakokeneemmilta veljiltä yritystoiminnan kiemuroissa. Tätä toimintaa oli kohdennettava nyt myösnuorten suuntaan. Suunnitelmista toteutuivat ainakin kouluvierailut.5.4.3 Projektit1990-luvun puolivälistä lähtien yhteiskuntapalvelun teemat vaihtuivat vähitellen selkeiksi ulospäinsuuntautuneiksi projekteiksi. Niistä pitkäkestoisimmaksi muodostui ”Nuoriso ja huumeet Vantaal-la”, joka 2000-luvun alussa jatkui parin vuoden ajan ”Asiantuntijat esiin” -projektina yhteistyössämuiden vantaalaisten rotaryklubien ja Vantaan kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksikön kanssa.Itse asiassa Vantaan Rotaryklubi oli pohtinut huumekysymystä jo runsaat pari vuosikymmentä ai-kaisemmin. Syksyllä 1971 toteutetulla ”Nuorisotoimintojen viikolla” klubin nuorisovaihtoasiamiesBengt Westerling oli selvittänyt huumekysymystä yhtenä merkittävänä ongelmana muiden nuori-so-ongelmien joukossa. Tällöin hän totesi, että nuoriso on kysymyksen suhteen jakautunut kahtia.”Huumausaineita käyttävät eivät kelpaa ei-käyttävien ryhmiin ja päinvastoin. Nuoriso on hyvinasioista perillä, mikä varmasti osaltaan johtuu nykynuorison vahvasta osallistumisesta ja asioihin pa-neutumisesta.” Näkemyksensä hän perusti käymiinsä keskusteluihin tyttärensä ja tämän koulutove-reiden sekä korkeakouluopiskelijoiden kanssa. Huhtikuussa 1972 huumekysymys oli esillä klubissavierailleen eversti Jarkan esitelmöidessä siitä. Huumeiden käytön voimakas lisääntyminen tuli näkyvästi esille 1990-luvun alkuvuosina. Nuor-ten terveystapatutkimuksessa todettiin, että huumausaineita kokeilleita tuntevien 14–18-vuotiaittenosuus oli kasvanut yli kaksinkertaiseksi vuoden 1981 jälkeen. Voimakkaimpana ongelma esiintyipääkaupunkiseudulla. Tilanteen ohjaamana vuoden 1995–1996 yhteiskuntapalvelukomitea asettitavoitteekseen vantaalaisten nuorten tukemisen ja auttamisen huumeiden vastaisessa toiminnassa.146
  • Asian vakavuuden tiedostamiseksi ja projektin käynnistämiseksi komitean puheenjohtaja Antti Kes-kinen kutsui Irti Huumeista ry:n Vantaan alueosastosta aluevastaavan kertomaan elokuun 1995lopulla huumetilanteesta Vantaalla. Esityksessään Tuula Granqvist-Paalasvuo totesi yhä nuorempienkokeilevan huumeita. Syitä kokeiluihin oli monia: jännityksen hakeminen, hyväksytyksi tulemisentarve, arvotyhjiö, järkevän tekemisen puute, puutteellinen yhdyskuntasuunnittelu ja vapaamielisetasenteet. Esimerkiksi hasis nähtiin vain luonnontuotteena, jonka käyttämistä pidettiin yhtä viatto-mana kuin isän saunakaljaa. ”Tarvitaan ennalta tapahtuvaa ehkäisyä ja asennekasvatusta. … Valitet-tavasti ihmiset pelkäävät puuttua huumeiden välitykseen ja käyttöön.” Yhteiskuntapalvelukomiteasai tehtäväkseen suunnitella marraskuuhun mennessä klubin jatkotoimenpiteet. Yhteiskuntapalvelukomitean esityksestä klubin hallitus päätti, että Peltolan yläasteella järjeste-tään yhteistyössä Irti Huumeista ry:n, koulun ja sen vanhempainyhdistyksen kanssa valistustilaisuus,johon kutsutaan asiantuntijaksi päihdeterapeutti Jukka Toikko Tampereelta. Päätökseen sisältyi, ettätilaisuutta varten hankitaan myös tarpeelliseksi valistusmateriaaliksi Irti Huumeista ry:n, poliisin jaSuomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton yhdessä toimittama ”Tietopaketti huumeista” sekä JuttaHeikkilän toimittama ja Nina Koljosen ohjaama 22 minuutin pituinen video ”Outoja poissaoloja”.Tietopaketti sisälsi 22 kalvoa ja 36-sivuisen vihkosen kalvosarjan käyttäjän taustamateriaaliksi. Vi-deo oli nuorten itsensä ideoima, ja siinä esitettiin nuorten omalla kielellä, miten tavallinen nuori voiajautua kokeilun kautta kierteeseen. Mukana oli nuorten kannanottoja, jotka herättivät keskusteluapolttavasta aiheesta. Noin 1500 markkaan nousevat kustannukset hallitus päätti kattaa lipaskeräyk-sen tuotolla. Esitysmateriaalia oli tarkoitus kierrättää muissakin kouluissa. Tammikuun 1996 alkuun mennessä oli selvinnyt, että Peltolan yläasteelle suunniteltu valistusti-laisuus ei toteudu aikataulullisesti suunnitellulla tavalla. Tässä tilanteessa klubin hallitus päätti, ettähankittu taustamateriaali pannaan välittömästi kouluille kiertoon, ja antoi Esko Kaarnan tehtäväksiorganisoida toiminta. Kaikki yläasteen koulut ja lukiot saivat kirjallisen informaation lainattavissaolevasta materiaalista, ja maaliskuussa tietopaketti lähti ensimmäiseen kohteeseensa Koivukylän ylä-asteelle. Tehtäväkseen saaneena Esko Kaarna esitteli ”Nuoriso ja huumeet Vantaalla” -projektin myöspiirikonferenssissa helmikuun alussa Espoon Dipolissa, jossa projekti sai osakseen varsin myönteisenhuomion. Keväälle 1996 suunniteltua valistustilaisuutta Peltolan yläasteella jouduttiin lykkäämään pariin-kin otteeseen osapuolten aikataulujen yhteensovittamisista johtuen. Tilaisuus toteutui vihdoin maa-liskuun 19. päivänä 1997 kaksiosaisena luentosarjana. Päivällä oppituntien aikana Jukka Toikko pu-hui yläasteen oppilaille ja iltatilaisuudessa yli 200 vanhemmalle. Osallistujilta saatu palaute oikeuttiarvioimaan tilaisuudet tarkoitustaan vastaaviksi ja onnistuneiksi. Esiintyjän palkkion osalta kustan-nukset tosin nousivat alkuperäisestä suunnitelmasta yli kaksinkertaisiksi, mutta klubin hallitus eipitänyt asiaa pahana, varsinkaan, kun koulun vanhempainyhdistys toi oman ”kortensa kekoon”. Vuosina 1997–2000 projekti vantaalaisten nuorten kannustamiseksi huumeiden vastaiseen toi-mintaan jatkui informaatiolinjalla hankitun projektimateriaalin kiertäessä vantaalaisissa yläasteenkouluissa. Uutta sisältöä projekti sai Tikkurilan Rotaryklubin helmikuussa 2001 järjestämässä in-tercitykokouksessa, jonka teemana oli ”Vantaan nuoriso ja huumeet”. Kokouksessa Vantaan rotary-klubit asettivat yhteisen työryhmän nuorison huumeiden käytön rajoittamiseksi, ja klubin hallitusnimesi työryhmään Vantaan Rotaryklubin edustajiksi Juhani Puurosen ja Risto Ihalaisen. Työryh-män toiminta johti ”Asiantuntijat esiin” -projektiin, johon kunkin klubin tuli osallistua 4000–5000markalla projektityöntekijän palkkaamiseksi. Hallitus lupasi tarkoitukseen 5000 markkaa lipaskerä-yksen tuottoa. 147
  • ”Asiantuntijat esiin” -projekti nuorten huumeiden ja muiden päihteiden käytön vähentämisek-si oli tarkoitus toteuttaa yhteistyössä Vantaan kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksikön kanssa.Pyrkimyksenä oli kehittää työmuoto, joka sekä jakaisi informaatiota päihteiden vaikutuksista ettäaktivoisi nuorten omaa ajattelua. Nuorille annettiin mahdollisuus vaikuttaa päihdetyöhön arvioi-malla valistusesitteiden toimivuutta arviointilomakkeilla sekä perustella mielipiteitään tavoitteenasynnyttää rehellistä keskustelua ja pohtia omia motiiveja ja suhdetta päihteisiin. Kohderyhmänäolivat erityisesti yläasteiden 7.–9. luokkien oppilaat, jotka 15 nuoren ryhmissä kokoontuivat kol-mesta viiteen kertaan kahden kolmen viikon aikana. Ryhmien työskentelytavoissa toiminnallisellaluovuudella, esimerkiksi omien esitteiden suunnittelulla ja draamalla, oli keskeinen rooli. Projektinkoulukierros käynnistyi tammikuussa 2002. Siihen osallistui aktiivisesti lääkäri Myyrmäen klubista,joka myös koordinoi käytännön toimintaa. Projektin jatkaminen kuului myös vuoden 2002–2003 toimintasuunnitelmaan, mutta käytän-nössä se hiipui Vantaan Rotaryklubista riippumattomista syistä. Seuraavan toimintavuoden yhteis-kuntapalvelukomitea totesi omassa toimintasuunnitelmassaan, että edellisen vuoden pääprojektejaei ole tarkoituksenmukaista jatkaa sellaisinaan. Niiden asemasta klubin jäseniä kehotettiin osallistu-maan syyskuussa 2003 pidettävään seminaariin, jonka aiheena oli ”Yhteiskuntavastuun ottaminenon oikeaa vallan käyttöä”. Yhteiskuntapalvelukomitea tulisi laatimaan seminaarin sisällöstä lyhyenmuistion, johon liitetään pohdintaa siitä, miten Vantaan Rotaryklubi ja sen jäsenet voivat osaltaanedistää yhteiskuntavastuun leviämistä. Toinen niistä pääprojekteista, jotka komitea esitti korvatta-vaksi seminaariin osallistumisella, liittyi juuri yhteiskuntavastuun kantamiseen. Vuoden 2002–2003 yhteiskuntapalvelun toimintasuunnitelmaan oli uutena projektina sisälly-tetty valtakunnallisen yhteisvastuukeräyksen toimeenpanoon osallistuminen helmikuussa Vantaanseurakuntayhtymän yhteistyökumppanina. Yhteistyöhön kuului keräysmuodon suunnittelu, kerä-yksen paikallisen kohderyhmän valinta sekä itse keräykseen osallistuminen. Keräys voitiin toteuttaaperinteisenä lista- tai lipaskeräyksenä tai haastekeräyksenä rotarien sidosryhmäverkostossa. Klubinkeräystavoitteeksi suunnitelmassa oli asetettu 3000 euroa. Komitean puheenjohtaja Juha Tammi-vuori valmisteli keräystä tehokkaasti ja aidon palvelumielisesti Tikkurilan seurakunnan keräysvas-taava Hanna Raunun kanssa. Tammikuun 2003 toisessa viikkokokouksessa diakonissa Pia Olkkonen Tikkurilan seurakun-nasta esitteli klubille Yhteisvastuu 03 -keräyksen yleiset ja paikalliset kohteet sekä keräyksen ylei-nen organisoinnin. Keräyksen teema oli ”Väkivallasta vastuuseen”, millä ensisijaisesti kiinnitettiinhuomiota nuorten väkivaltakäyttäytymisen ennalta ehkäisemiseen, mutta keräyksellä tuettiin myöstyötä sovinnonrakentamiseksi Ruandaan. Kotimaassa oli tavoitteena tukea projekteja, joilla lisät-tiin kasvattajien kykyjä tunnistaa ennakolta väkivaltakäyttäytyminen ja voimia puuttua sen syihin.Keräyksen tuotosta 60 % kohdennettiin perinteisesti ulkomaiselle ja 40 % kotimaiselle kohteelle.Kotimaan osuudesta 10 % tuli paikallisiin tarpeisiin. Samassa kokouksessa Juha Tammivuori esitteli klubin keräyssuunnitelman. ”Osallistumme sekäperinteiseen listakeräykseen yhteistyössä Tikkurilan seurakunnan kanssa että haastekeräykseen Van-taan Laurin kanssa. Keräystavoitteemme lisäksi tavoittelemme itsellemme hyvää mieltä ja klubil-lemme mainetta hyvässä asiassa.” Haastekeräys oli suunnattu ”Vantaalla toimiville yrityksille ja yh-teisöille. Keräys toimii siten, että klubisisaremme ja -veljemme haastavat yhteistoimintaverkossaantoimivia yrityksiä lahjoittamaan keräykseen 20–200 euroa sitä vastaan, että Vantaan Lauri julkaiseelahjoittajan nimen Vantaan Rotaryklubin haasteilmoituksessa. Ilmoitukseen sisältyy toki avoin haas-te nimeämättömillekin yrityksille osallistua asiaan. … Väkivallasta Vastuuseen -teema tukee yh-148
  • teiskunnan peruspilareita. Sellaisena se on myös rotaryliikkeen tavoitteiden mukainen. Siksi siinäon helppo olla mukana.” Suunnitelmaan kuului edelleen, että julkaisu- ja tiedotuskomitea laatiitapahtumasta lehdistötiedotteen. Klubin rotaryvuoden teema ”Osoita hyvä tahtosi” kanavoitui käytännön toiminnaksi helmikuun13. päivän iltana. Yksitoista rotaria, jotka myös esiintyivät Vantaan Rotaryklubin jäseninä, jalkau-tui pareittain seurakunnan osoittamille Heidehofin ja Kuusikon alueille Tikkurilassa suorittamaanovelta ovelle listakeräystä. Runsaassa parissa tunnissa keräyspartiot saivat kokoon 1120 euroa elisumman, joka ylitti listakeräykselle asetetun tavoitteen lähes kolminkertaisesti. Hymy oli herkässäseurakunnan tarjoamassa kahvitilaisuudessa, jossa tulos tilitettiin vielä samana iltana keräysvastaavil-le. Haastekeräys toteutui myös helmikuun aikana. Toistakymmentä klubin jäsentä onnistui haasta-maan 21 yritystä tai yhteisöä mukaan keräykseen yhteensä yli 1600 eurolla. Osallistuneet yrityksetsaivat yhteisvastuullista näkyvyyttä ja niiden nimet lueteltiin Vantaan Laurissa julkaistuissa neljässähaasteilmoituksessa. Vuoden 2004 yhteisvastuukeräyksen toimeenpanoon klubi ei osallistunut yhteiskuntapalveluko-mitean katsoessa edellisen vuoden pääprojektien sellaisenaan jatkamisen epätarkoituksenmukaiseksi.Tosin vielä tammikuussa hallitus keskusteli osallistumisesta, ja presidentti Jorma Helanen lupau-tui varmistamaan yhteiskuntapalvelun aikeen komitean puheenjohtaja Pertti Törmälältä. Muttajo seuraavan toimintakauden yhteiskuntapalvelun ohjelmassa keräykseen osallistuminen oli jälleenmukana. Vuoden 2005 keräyksen teemana oli ”Siivet ja juuret” ja sen tavoitteena oli auttaa suoma-laisia nuoria, jotka ajelehtivat elämässään ilman koulutusta. Yhteisvastuuvaroilla oli tarkoitus jär-jestää heille ammatillista koulutusta työpajoissa sekä ohjata heitä saamaan tukea elämänhallintaan.Keräyksen tuotosta kehitysyhteistyöhön tarkoitettu 60 %:n osuus oli suunnattu tällä kertaa luku- jakirjoitustaidon opettamiseen ja ammatillisen koulutuksen antamiseen Kalkutan slummeissa ja suda-nilaisten pakolaisleireissä. Komitean puheenjohtaja Kaarina Ylösen suunnitelma keräyksen toteuttamiseksi noudatti jo tu-tuksi muodostunutta kaavaa lista- ja haastekeräyksineen sekä palautekahveineen. Niinpä helmikuun10. päivän illalla 13 rotaria ja yksi avec suuntasi askeleensa tutuille Kuusikon ja Heidehofin alueille,tällä kertaa hyvin mieliin painuneessa tuulessa ja tuiskussa. Sääolosuhteista huolimatta illan tulos olijälleen hyvä, kunnioitettavat 1236,65 euroa ynnä suuri määrä kokemuksia elävästä elämästä. Haas-tekeräyskin tuotti muutaman sata euroa. Seurakunnan iltapalalla sattumukset ja kerääjien kokemukset loivat oman hymyn sävyttämänleimansa palautekeskustelulle. Muutamassa paikassa kerääjiä oli jo odotettu, ja jopa tiedettiin, ettärotarit tulevat keräystä suorittamaan. Joku oli antanut viimeiset kolikkonsakin: ”Olen työtön eikäminulla ole tällä hetkellä enempää, mutta saatpa nekin.” Laskutoimitus antoi tulokseksi 40 senttiä.Eräällä ovella kerääjä joutui kuuntelemaan luennon tehokkaammasta keräyksen toteuttamistavasta:”Tasavallan presidentin tulisi edustusvaroistaan ja valtioneuvoston määrärahoista hoitaa tällainen ke-räys. Minä en halua tukea puoluepolitiikkaa ja auttaa puoluediktatuurin toteutumista maassa.” Ehkähauskin sattumus perustui syvissä mietteissään olleen ovenavaajan ennakoiviin odotuksiin. Ovikel-lon soitua oven avasi varttunut herrasmies, joka sanaa sanomatta kääntyi, poistui eteistä vastapäätäolevaan makuuhuoneeseen ja alkoi riisuutua. Kerääjä soitti ovikelloa uudemman kerran, jolloin her-ra saapui jälleen ovelle ja tiuskaisi: ”Mikäs mies te olette? Minähän avasin oven vaimolleni”. Yleisenähavaintonaan kerääjät totesivat, että tapaninpäivänä 2004 tapahtuneen Aasian luonnonkatastrofinkäynnistämä tsunami-keräys juuri toteutettuna rajoitti selvästi ihmisten osallistumista uuteen kerä-ykseen. 149
  • Yhteisvastuukeräys ei puolestaan rajoittanut Vantaan Rotaryklubin omaa tsunami-keräystä.Tammikuun 2005 ensimmäisessä viikkokokouksessa klubi presidentti Jorma Haapamäen esityksestäjärjesti välittömästi toteutetun keräyksen, jonka tuoton, 450 euroa, hallitus ohjasi katastrofiavuksirotaryjärjestön omia kanavia pitkin.5.4.4 Kansainvälinen yhteiskuntapalvelun projektitKansainvälinen yhteiskuntapalvelu kuuluu varsinaisesti kansainvälisen palveluväylän toimialaan, mut-ta käytännössä Vantaan Rotaryklubissa lähinnä yhteiskuntapalvelun väylä on toteuttanut projekteja,jotka ovat keskittyneet kohdemaiden koulu-, terveys- ja sosiaaliolojen kehittämiseen. Kantavana ide-ana kansainvälisessä yhteiskuntapalvelussa on, että kehittyneiden maiden klubit tukevat kehittyvien mai-den klubien yhteiskunnallisia hankkeita. RI toimii vuorovaikutuksen edistäjänä siten, että se ylläpitääkontaktitiedostoja sekä tarjoutuvista että vastaanottavista klubeista (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 70). Ensimmäisen kosketuksensa kansainväliseen yhteiskuntapalveluun Vantaan Rotaryklubi sai elo-kuussa 1965 joutuessaan ottamaan kantaa piispa Elis Gulinin aloitteeseen traktoreiden toimitta-misesta helpottamaan Afrikassa sijainneiden kohteiden maanviljelysoloja. Klubi katsoi ajatuksensinänsä hyvää tarkoittavaksi, mutta suhtautui siihen torjuvasti, koska ”traktorista tulee Afrikan vii-dakossa olemaan vähän hyötyä, jollei sinne samalla järjestetä ammattitaitoista huoltohenkilöstöä javaraosavarastoa. Ensimmäisen vian jälkeen kone jää lopullisesti tai ainakin pitkäksi aikaa käyttökel-vottomana odottamaan varaosia etc.” Vuonna 1984 Afrikan kuivuudesta ja sen aiheuttamasta nälän-hädästä kärsivät lapset saivat sitä vastoin klubin jäsenet ojentamaan auttavan kätensä. Korpivaarantoimintaan Korsossa kohdistuneen marraskuisen tutustumisvierailunsa yhteydessä klubi päätti lah-joittaa jäseniltä kerättävän tilaisuuden osallistumismaksun, 1600 markkaa, Suomen Punaisen Ristinkatastrofirahaston välityksellä nälkää kärsiville. Toimintakaudella 1984–1985 klubi osallistui rotarypiirin kansainvälisen yhteiskuntapalvelunhankkeeseen, jolla tuettiin Nairobin Rotaryklubin käynnistämää Limuru-projektia Keniassa. Pro-jektilla avustettiin lähellä Nairobia sijainneen The Limuru Boys’ Centren toimintaa sen pyrkimyk-sessä kouluttaa nuoria tulemaan toimeen auttamalla itse itseään ja toisiaan. Koulutus tapahtui pe-rehdyttämällä pojat kahden vuoden kurssilla maanviljelyksen uusiin menetelmiin niin käytännössäkuin teoriassakin. Kukin projektiin osallistunut suomalainen klubi sai oppilaitoksesta kummipojan,jonka opiskelun klubi turvasi taloudellisesti keräämillään varoilla. Vantaan Rotaryklubin keräämät1560 markkaa oli suurin yhteensä 13 osallistuneen klubin lahjoituksista. Lokakuussa 1985 klubi saiomalta kummipojaltaan Stanley Kiruilta kiitoskirjeen, jossa hän kertoi aikaisemman koulutuksensarajoittuneen perusasteeseen, koska kymmenlapsisen perheen työttömillä vanhemmilla ei ollut varojalukiokoulutuksen (High School) kustannuksiin. Pohjois-Helsingin Rotaryklubin järjestämä piirin 142 silmälasikeräys Meksikon vähävaraisillekeväällä 1989 sai rotarit kaivamaan kätköistään yhteensä 3783 silmälasit, joista kisassa parhaitenmenestynyt Riihimäen Rotaryklubi luovutti 750 eli 13,2 kappaletta jäsentä kohti. Vantaan Rotary-klubin tulos oli 3,55 silmälasit per jäsen (yhteensä 142 kappaletta), mikä takasi yhdeksännen sijanyhteensä 29 osallistuneesta klubista. Rotarien keräämät silmälasit luokiteltiin saajilleen sopiviksi, janiiden toimittamisesta perille huolehti Väestöliitto. Omassa klubissa käytännön keräystoimet orga-nisoi Pentti Peltoniemi. 1990-luvulla kansainväliseen yhteiskuntapalveluun liittyneet hankkeet ja projektit painottuivat150
  • vuosikymmenen loppupuolelle. Kaudella 1995–1996 klubi lahjoitti lipaskeräyksen tuotosta 2000markkaa Suomen Sotaveteraaniliiton keräykseen virolaisten ja inkeriläisten sotaveteraanien tukemi-seksi ja neljä vuotta myöhemmin 1000 markkaa Suomessa taistelleiden inkeriläisten sotaveteraanienkulkuneuvoja varten. Huhtikuussa 1999 klubi luovutti 1630 markkaa Suomen Punaiselle RistilleKosovon pakolaisten avustamiseen. Vuosikymmenen suurimmat projektit, nekin Viroon suuntautu-neita, käynnistyivät vuoden 1997 aikana. Yhteiskuntapalvelukomitean puheenjohtaja Jaakko Aatolaisen mottona vuoden 1997–1998 toi-mintasuunnitelmassa oli: ”Otetaan vain pari suurta päämäärää – ja pyritään kaikin keinoin myöstoteuttamaan ne”. Toinen valituista päämääristä synnytti Viron ATK-projektin osana Helsinki-KallioRotaryklubin alulle panemaa laajempaa projektia. Suunnitelmaan kuului, että klubin jäseniltä ja hei-dän yrityksiltään kerätään käyttökelpoisia atk-laitteita ja lahjoitetaan ne valitulle virolaiselle koululle.Lahjoitus pyritään tekemään lähimmän virolaisen rotaryklubin tuella ja asia julkistetaan. Tavoitekonkretisoitui pyrkimykseksi hankkia vuoden aikana viisi käytettyä laitteistoa mahdollisesti Pärnunlukiolle, joka saattoi olla sopiva kohde sen vuoksi, että koulu oli jo entuudestaan vantaalaisen Lep-päkorven koulun yhteistyökoulu. Syyskuussa 1997 Jaakko Aatolainen laati kirjalliset ohjeet keräyksen toteuttamiseksi. Laitteetsaivat olla yritysten käytöstään vanhentuneina poistamia, mutta niiden tuli silti edelleen olla hyvä-kuntoisia ja täysin käyttökelpoisia. ”Emme kerää romua”. Toivottavaa oli, että kaikkiin laitteistoihinsaataisiin myös samat ohjelmat. Ohjeisiin liittyi lomake, jolla lahjoittajan tuli selvittää kunkin lait-teiston tekniset perustiedot (esimerkiksi. käyttöjärjestelmä, prosessori, keskusmuistin ja kiintolevynkapasiteetti) ja mahdollinen oheismateriaali sekä tiedot lahjoittajasta. Lokakuun alkuun mennessälahjoituksia oli tiedossa jo kymmenkunta. Laitteet oli tarkoitus koota Leppäkorven koululle tarkas-tusta ja yhteensovittamista varten. Toimitettavien laitteistojen määrää koskeva tavoite oli joulukuunalussa noussut jo kymmeneen täydelliseen yksikköön ja yhteen tulostimeen. Presidentti Seppo Liuk-ko kaavaili toimittamisajankohdaksi helmi-maaliskuun vaihdetta. Pohdinnassa oli myös kysymys,tekeekö koko klubi samalla matkan Pärnuun. Syksyisestä suunnitelmasta poiketen laitteet koottiin Bengt Westerlingin luovuttamiin tiloihin,missä Jorma Helanen ja Pertti Viitanen huolehtivat niiden tarkastamisesta ja huoltamisesta. He hyl-käsivät laitteistojen osia siinä määrin, että moitteettomasti toimivia kokonaisia yksikköjä rakentuilopulta kaksi vähemmän kuin syksyn tarkennettu tavoite olisi edellyttänyt. Lisäksi hallituksen olimyönnettävä 2000 markkaa printterin ostamista varten. Toimitus Viroon tapahtui maaliskuun 2.-3.päivinä 1998. Presidentti Seppo Liukko sekä veljet Jaakko Aatolainen ja Bengt Westerling luovutti-vat silloin mieliin painuneessa tilaisuudessa pärnulaiselle Ülejoe gümnaasiumille projektin lopputu-loksena kahdeksan mikrotietokonetta oheislaitteineen ja yhden tulostimen. Kuljetus perille tapahtuiTikkurilan Salomaa Oy:n ja Bengt Westerlingin delegaation käyttöön luovuttamilla autoilla. Halli-tuksen päätöksen mukaisesti tietokoneiden lahjoittajat Antti Puhakka / Kesko Oy (4 mikroa), RistoLaitinen (2 mikroa), Seppo Liukko / Tikkurilan Salomaa Oy, Jorma Helanen, Terho Häkkinen jaPekka Sirviö merkittiin toimintakertomukseen. Seuraava yhteiskuntapalvelukomitea sisällytti toimintakautensa 1998–1999 suunnitelmiin Vi-ron atk-projektin jatkamisen, mutta tällä erää hankkeessa ei edistytty. Näkemykset käytettyjen lait-teiden toimittamisesta olivat vaihtuneet klubin jäsenten piirissä huomattavan kriittisiksi. Sitä vastoinelämään jäi atk-projektin aikana syntynyt ja alun perin tulevan presidentti Erkki Laamasen esittämäkouluseinäkarttahanke, jota Erkki-Sakari Harju oli selostanut klubille jo tammikuussa 1998. Kehit-teillä olleen uuden projektin perusajatuksena oli toimittaa Baltian tasavaltojen seinäkarttoja Baltian 151
  • kouluille. Kun klubilla kuitenkin oli meneillään olevalla toimintakaudella riittävästi muita hankkei-ta, projektin suunnittelu ja käynnistäminen oli tarkoituksenmukaista siirtää vuodelle 1998–1999. Vuoden 1998–1999 aikana Erkki-Sakari Harju ja Matti Koli apunaan Kari Purhonen tutkivatmahdollisuuksia käynnistää hanke ja suorittivat projektiin liittyvät perusselvitykset. Niihin kuuluimyös alustava yhteydenotto Viron suuntaan ja rahoitusmahdollisuuksien tutkiminen. DG Henri J.Vartiainen sai selvityksen suunnitelmista klubivierailunsa yhteydessä marraskuussa 1998. Hän pitiprojektia hyvänä, samoin myös sitä, että kuluvan rotaryvuoden aikana suoritetaan valmistelutehtä-vät ja varsinainen toteutus siirretään seuraaville toimintavuosille. Projektin käytännön toteutus siirtyi itse asiassa syksylle 2000 ja Martti Hautalan pääasiassahoitamaksi. Kesään mennessä oli selvinnyt, että projektin kohteita tulevat olemaan Viron kolmenkaakkoisen maakunnan, Valgan, Vörun ja Pölvan, koulut kaikkien Baltian maiden asemasta. Vi-ron karttalaitoksen tuleminen yhteistyökumppaniksi karttojen hyvin edullisena toimittajana tekiprojektin taloudellisesti mahdolliseksi ja tuotti kouluille kolmet erilaiset kartat. Karttojen luovutustapahtui Valga Gymnasiumissa marraskuun 30. päivänä 2000, ja sen suorittivat yhdessä president-ti Björn Backman ja Martti Hautala. Tilaisuudessa olivat edustettuina maakunnan kaikki koulut.Björn Backmanin mukaan luovuttajien vastaanotto oli hyvä ja karttoihin oltiin tyytyväisiä. Nepalissa alkava RFPD-projekti. Helmikuussa 2004 Erkki-Sakari Harju teki hallitukselle aloit-teen klubin liittymisestä Nepalissa alkavaan kolmivuotiseen Rotarian Fellowship for Population andDevelopment (RFPD) -projektiin. Sen tavoitteena oli parantaa nepalilaisten lasten ja nuorten, eri-tyisesti tyttöjen, mahdollisuuksia suojella seksuaaliterveyttään. Tavoitteeseen pyrittiin 1) lisäämällätyttöjen koulutusta, 2) parantamalla koulutuksen laatua ja 3) lisäämällä yhteisöjen tietämystä suku-puolten asemaan, seksuaaliterveyteen ja seksuaalioikeuksiin liittyvissä asioissa. Hankkeen käytännöntoteutus tapahtui Bhim-Dungassa Kathmandun läänissä ja siitä vastaa Family Planning Associationof Nepal (FPAN, Nepalin perhesuunnittelujärjestö) yhteistyössä Kupondolin Rotaryklubin kans-sa. Paikallinen nuorisokeskus tuli mukaan hankkeeseen ja jatkoi toimintoja hankkeen päättymisenjälkeen perustettavan rahaston turvin. Hankkeen kokonaiskustannuksista, 20 490 euroa, haetaan80 % ulkoasiainministeriöltä, jolloin mukaan tulevien rotaryklubien osuudeksi jäi 4 098 euroa.Osuudesta vastaamaan olivat jo sitoutuneet Pohjois-Helsingin, Helsinki Internatiol, Munkkiniemenja Oulun Tullin rotaryklubit. Projektissa oli mukana myös Väestöliitto, jonka tehtävänä oli asian-tuntija-avun antaminen, hankkeen seuranta ja arviointi sekä varojen siirrosta ja käytön valvonnastavastaaminen. Klubin hallitus käsitteli aloitetta kahdessa kokouksessa. Maaliskuussa 2004 hallitus päätti, ettäVantaan Rotaryklubi lähtee viidentenä klubina mukaan projektiin ja kutsui Jouko Hulkon piirin1420 RFPD-komiteasta kertomaan klubille lähemmin projektista. Jouko Hulkon huhtikuisen vie-railun yhteydessä selvisi myös, että Rotarian Fellowship for Population and Development on RI:nväestö- ja kehitysasioiden erityistoimija, joka yhdessä YK:n väestörahaston (UNFPD) kanssa tukeepyrkimyksiä ja hankkeita, jotka suuntautuvat maapallon väestön määrällisen, terveydellisen ja kou-lutuksellisen kehityksen edistämiseen. Jouko Hulkon mukaan RFPD tulee olemaan rotaryliikkeentämän vuosisadan suurin tehtävä.152
  • 5.5 KANSAINVÄLINEN PALVELURotaryliikkeen maailmanlaajuiset toiminnot kuuluvat kansainväliselle palveluväylälle. Painopiste onkansainvälisessä nuorisovaihdossa ja Rotarysäätiön toiminnassa (ks. luku 5.6). Väylän toimialaan kuu-luvat myös kansainvälinen yhteiskuntapalvelu (ks. edellä), kansainväliset harrastus- ja ammattiryhmät,rotaryn ystävyysvaihto ja perhevierailut konventioiden yhteydessä. Klubissa kansainvälisen palvelun ko-mitean tehtäviin voidaan katsoa kuuluvaksi myös väylän alaan kuuluvan informaation jakaminen,aloitteiden tekeminen ulkomaisten ystävyysklubien hankkimiseksi tai vanhojen suhteiden elvyttämiseksija matkustelevien jäsenten muistuttaminen vierailumahdollisuuksista ulkomaisissa klubeissa. (Ydintietoarotarysta 1998, s. 70-72. Rotarykäsikirja 1987, s. 209).5.5.1 Kansainväliset kosketuksetVantaan Rotaryklubin kansainvälisen palveluväylän suunnitelmiin ja niiden toteutukseen ovat sisäl-tyneet enemmän tai vähemmän kaikki rotarykäsikirjallisuudessa väylän toimialaan mainitut toimin-tamuodot. Kansainvälisen palvelun komitean suunnitelmissa on lähes vuosittain toivottu jäsentenvierailevan paikallisissa klubeissa ulkomaille suuntautuvilla matkoillaan, ja veljien tuomat lukuisatstandaarit osoittavat näin usein myös tapahtuneen. Komitea on antanut tietoiskuja ja jakanut infor-maatiota aina sopivissa yhteyksissä ja pyrkinyt luomaan ystävyyskontakteja ulkomaisiin klubeihin.Niinpä esimerkiksi Erkki Laamanen ja Heikki P.S. Leivo vierailivat joulukuussa 1995 Saksassa ra-kentamassa ystävyyssuhteita Lübeck-Holstentorin Rotaryklubiin. Suunniteltu ja suureksi osaksi val-misteltukin saksalaisten vastavierailu Suomeen keväällä 1996 ei kuitenkaan vierailevasta osapuolestajohtuen toteutunut. Samoin kävi kesällä 1997. Vuoden 1970–1971 kansain-välisen palvelun komitea sisäl-lytti toimintasuunnitelmaansayhteyksien lujittamisen kum-miklubiin Huddingenissa sekälaati samalla esityksen GunnarAnderssonin ehdotuksesta kans-sakäymisen aloittamista ja tiivis-tämistä skandinaavisten virallis-ten (Huddinge Rotaryklubb) jaepävirallisten (Kongens LyngbyRotaryklubb Tanskassa, AskimRotaryklubb Norjassa) ystä-vyysklubien kanssa. ”Tarkoituk-sena on saada aikaan yhteinenRotarykokous (Rotary-Nordek)ja olisi se aluksi yksinkertaisinta Motoristiveli Jorma Helanen (presidentti 2003–2004, oik.) osallistui ke- sällä 2004 vaimonsa Hannelen sekä veli Erkki Koskisen ja tämän Lee-pitää Huddingessa sen keskeisen na-vaimon (vas.) kanssa moottoripyöräilevien rotarien tapahtumaansijainnin vuoksi. Ideaa olisi edel- Saksassa. Moselissa otettu kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto. 153
  • leen kehitettävä siihen suuntaan, että kerran vuodessa tai parissa pidettäisiin rotarykokous vuorotellenkunkin klubin järjestämänä siten, että kokoukseen voisi virallisen edustuksen lisäksi mennä rotareitaavec niin paljon kuin vain halua ja aikaa riittää. Koska kaikkien ko. klubien jäsenistöön kuuluu pal-jonkin vastaavien kuntien virka- ja luottamusmiehiä, tulisi tämä kanssakäyminen hedelmälliseksi jopakunnallisella tasolla. Klubillamme ei liene heikoimmat mahdollisuudet siltojen rakentamiseen; onhanveli Sirén Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan edellinen puheenjohtaja hoitaen vieläkinmuutamia erikoistehtäviä toimien samalla myös tärkeissä tehtävissä Pohjola-Nordenissa.” Rotary-Nor-dekia ei koskaan syntynyt, mutta yhteydet Huddinge Rotaryklubiin säilyivät vielä muutaman vuoden(ks. luku 7.1). Rotaryn ystävyysvaihto ja perhevierailut konventioiden yhteydessä rotaryjärjestön tarkoittamassavirallisessa muodossa eivät sellaisenaan ole koskaan toteutuneet Vantaan Rotaryklubin toiminnassa.Sitä vastoin niiden vähemmän virallisia sovelluksia sisältyy kylläkin klubin historiaan. Kesällä 1988japanilainen Hidehiro Kawahira sai tilaisuuden vierailla parin kolmen päivän ajan Terho Häkkisenkotona välttääkseen yksitoikkoisen hotellielämän, kuten hän yhteyksiä keväällä Suomeen ottaessaanpyyntöään perusteli. Mr. ja Mrs. Groome Yhdysvalloista olivat kesäkuussa1989 useita päiviä perhe-majoituksessa Terho Häkkisellä. Heille järjestettyyn ohjelmaan kuului muun muassa juhannuksenvietto Inkoossa Häkkisten huvilalla, päivä Neste Oy:n ja päivä Vantaan kaupungin vieraana apulais-kaupunginjohtaja Ritva Markkulan opastamana, vierailu Sanomalassa ja keskiyön golf-tapahtuma. DG Matti Vuorio vetosi klubivierailunsa yhteydessä 1997, että Vantaan Rotaryklubi järjestää vie-railumahdollisuuden Home Hospitality -illan muodossa Helsingissä elokuun loppupuolella pidettä-vän Rotaryn nuorisovaihtoasiamiesten maailmankonferenssin kahdellekymmenelle konferenssivie-raalle. Presidentti Seppo Liukko lupasi tehdä asian suhteen voitavansa. Niinpä kuusitoista vierastakoki suomalaisen myöhäiskesän iltatunnelman meren rannalla ja nautti isäntäperheen tarjoamaniltapalan kahveineen presidentti Seppo Liukon kesähuvilalla Ribbingössä. ”Apuisäntinä” toimivatJaakko Aatolainen, Erkki-Sakari Harju, Esko Kaarna ja Pentti Hirvonen. Omilla tahoillaan PerttiTörmälä ja Heikki P.S. Leivo isännöivät kumpikin kahta vierasta. Aikanaan Seppo Liukko sai läm-pimän kiitoskirjeen Japanista. Klubin jäsenistä Mikko Vesa on 1990-alkupuolelta lähtien kuulunut perheineen veneilevienrotareiden kansainväliseen harrastusryhmään ”Yachting Fellowship of Rotarians” (IYFR) ja sensuomalaiseen osastoon ”Finland Fleet”. Hän on innokkaana purjehtijana osallistunut aktiivisesti ryhmän toimintaan ja rotarypurjehduksiin Saarenmaalle heinäkuussa 1997, Karibialle syksyllä 1998 sekä Kreikan saaristoon lokakuussa 2000 ja 2002 Kosin saarelta käsin. Mikko Vesan kokemus on, että mukanaolo kansainväli- sen harrastuspiirin toiminnassa rikastuttaa merkittävästi tietoa rotarytoiminnasta muualla ja tietämystä rotariu- den ulottuvuuksista sekä jäsentää ja syventää tietoisuutta omasta minästä rotarina. Moottoripyöräilevien rotarien ”International Fellow-Mikko Vesa (presidentti 1991–1992) on ship of Motorcycling Rotarians” (IFMR) -järjestön Suo-osallistunut pitkään veneilevien rotareiden men maakohtainen klubi on saanut motivoituneen jäse-kansainväli-seen toimintaan. Kuvassa hän nen Jorma Helasesta, joka on ollut aktiivisesti mukanaon kesällä 1995 palannut juuri vuoden mit-taiselta purjehdukselta Länsi-Intian saaris- myös pohjoismaisten maakohtaisten klubien muodosta-toon. Kuva: Mikko Vesan kuva-arkisto. man ”Norden”-alajärjestön toiminnassa. Jokaisessa maas-154
  • sa järjestetään motoristitapahtumia, joihin toivotaan osallistujia kaikista Pohjolan maista ja jotkatoteutetaan avec-tilaisuuksina aidossa rotaryhengessä. Norden-osaston ohjelmaan kuuluvat myösvuotuiset matkat Eurooppaan, viimeksi kesällä 2004 Saksaan. Jorma Helasen sanoin ”nämä matkatovat todella antoisia, sillä eri maiden rotareiden yhdessäolo on helppoa. Rotarius tekee toisiinsa tu-tustumisesta luonnollisen tapahtuman, jota yhteinen motoristiharrastus sopivasti syventää”.5.5.2 Kansainvälinen nuorisovaihtoRotaryn nuorisovaihtotoiminnan tavoitteena on kasvattaa erilaisuuden ymmärtämis- ja sietokykyä sekäkulttuurien moninaisuuden arvostamista. Laaja vaihtotoiminta ohjaa nuoria vastuuntuntoiseen kansain-välisyyteen ja luo edellytykset nykyistä yhteistyökykyisemmän ja turvallisemman maailman rakentamisel-le. Rotaryn nuorisovaihto on puhtaasti ideologiselta pohjalta lähtevää pyyteetöntä työtä vailla mitään lii-ketaloudellisia tavoitteita. Vaihto merkitsee sitä, että jokaista lähetettyä nuorta kohti otetaan vastaavaksiajaksi nuori ulkomailta ja hyödynnettyä leiripaikkaa vastaan järjestetään omaa leiritoimintaa. Vaihtoonosallistuva nuori maksaa vain matkansa, vakuutusmaksun ja järjestelymaksun. Vaihtotoiminnan pää-asialliset muodot ovat vuosivaihto (vuoden kestävä perhe- ja opiskelujakso) sekä kesävaihto (kuukaudenjäsenyys perheessä) ja leiritoiminta (leirit kahden kolmen viikon mittaisia; puolet perhemajoitusta, puoletyhteismajoitusta). (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 73, 75, 78-79).5.5.2.1 Nuorisovaihtoon valmentautuminenVantaan Rotaryklubin kansainvälisen palveluväylän toiminnan painopiste on kohdistunut ennenmuuta kansainväliseen nuorisovaihtoon. Nuorisovaihtoasiamiesten tehtäviin on kuulunut vaihdonkäytännön järjestelyjen lisäksi klubin jäsenistön perehdyttäminen toiminnan keskeisiin kysymyksiin.Juhani Artola käynnisti tietoiskujen antamisen välittömästi tammikuussa 1964 tapahtuneen nuori-sovaihtoasiamieheksi nimityksensä jälkeen. Lokakuussa 1966 silloinen asiamies Hugo Malmirantaselvensi viikkokokousesitelmässään perusteellisesti ”sanoin ja taulukoin” nuorisovaihtokysymystä.Hänen mukaansa nuorisovaihdolla tarkoitettiin ”kaikkia niitä matkustusmuotoja, joiden puitteissanuoret ihmiset voivat matkustella Euroopan rotarymaissa. Amerikkaan suuntautuvat matkat ovatlähinnä stipendimatkoja, eivätkä kuulu varsinaisen nuorisovaihdon piiriin, vaikkakin ne ovat osa-na rotaryn kansainvälisessä nuorisotyössä”. Esitelmöitsijän mukaan varsinaisia vaihtomuotoja olivatperhevaihto (family exchange), perhevierailu (home hospitality), leiri (camp) ja kiertomatka (roundtrip). ”Meidän ei välttämättä tarvitse sitoutua ottamaan ulkolaista nuorta omaan perheeseemmelähettäessämme omia nuoriamme nuorisovaihdon puitteissa ulkomaille”. Esityksensä Hugo Mal-miranta päätti toteamukseen: ”Vantaan Rotaryklubin alueelta ei toistaiseksi ole yhtään nuorta osal-listunut kansainväliseen nuorisovaihtoon. Odotellessamme nuorisovaihdon vuoden 1967 toimin-takauden alkamista emmekö olekin, hyvät veljet, yhtä mieltä siitä, että klubin alueelta olisi yhdennuoren tulevana kesänä osallistuttava nuorisovaihtoon. Tämä tavoite ei liene kohtuuton.” Esa Man-ner osallistui klubin Belgiaan lähettämänä vuoden 1967 kesävaihtoon ja sai kunnian olla klubinensimmäinen ”nuorisovaihdokki”. RI:n kehotuksesta vietettiin lokakuussa 1970 eri puolilla maailmaa ”Nuorisoviikkoa”. VantaanRotaryklubissa järjestettiin viikon aikana paneelikeskustelu teemasta ”Miten nuorisovaihto mielestä- 155
  • ni lisää kansainvälistä ymmärtämystä?” Keskustelun ”speakerina” toimi nuorisovaihtoasiamies BengtWesterling ja paneelissa istuivat Hanni Schultness (kristillisen nuorisovaihdon vaihto-oppilas Sveit-sistä), Sarah Warmbrot (vaihto-oppilas USA:sta, aluksi Järvenpään, sitten Vantaan RK:n vieraana),Pirjo Jäske (Vantaan RK:n vaihdokki USA:ssa 1969–1970), Seppo Kivisaari (Someron Interactklu-bin stipendiaatti USA:ssa 1969), Veikko Remes (Vantaan RK:n kesävaihdokki Englannissa 1970)sekä kaksi Lars Zilliacuksen tytärtä. Keskustelijoiden mukaan nuorisovaihto avarsi niin vaihto-op-pilaiden kuin isäntienkin näkemyksiä ja tietoa toisesta maasta, minkä itse kokeneena oli alkanutymmärtää paremmin. Se lisäsi myös ilmaisutaitoa ja vapautuneisuutta. Tärkeimpänä keskustelijatpitivät saatuja ystävyys- ja perhesuhteita. Valitettavana he pitivät sitä, että Suomessa oli vaikeaa tu-tustua poliittisiin ongelmiin, koska nuoriso ei ollut kiinnostunut niistä. Joinakin vuosina nuorisovaihto oli viikkokokouksen erityisenä teemana, vuonna 1976–1977 jopakahdenkin. Lisäksi klubin jäsenet oli ja on edelleen pidetty ajan tasalla säännöllisillä nuorisovaihto-asiamiehen tietoiskuilla, kansainvälisen palvelun komitean tai nuorisovaihtoasiamiehen ”kolmemi-nuuttisilla” ja feedback-katsauksilla. Mutta tarve jakaa informaatiota myös klubin ulkopuolelle kasvoivaihtotoiminnan vähitellen aktivoituessa. Lokakuussa 1973 klubi järjesti nuorisotoimintojen viikonmerkeissä viikkokokouksen erityisesti ”nuorisovaihtoiässä” oleville nuorille. Kutsukirjeessään nuoriso-vaihtoasiamies Rauno Kostiainen selvitti, että ”kerromme – lyhyesti – ja keskustelemme Rotaryjärjes-töstä sekä niistä mahdollisuuksista, joita Rotary voi esim. kansainväliseen nuorisovaihtoon liittyvänätarjota”. Kutsutuilla rotaryperheiden nuorilla oli lupa pyytää mukaan asiasta kiinnostuneita ikätoverei-taan. Tilaisuuteen osallistui kahdeksan nuorta ja klubin yhdysvaltalainen vaihto-oppilas Lucinda Gelb-mann. Nuorisovaihtoa saattoivat tunnetuksi myös ne muutamat jutut, jotka klubin julkaisu- ja tiedo-tuskomitea sai Vantaan Seutuun, Vantaan Sanomiin ja Keski-Uusimaahan 1980- ja 1990-luvuilla. Kaikkien mielestä rotaryjärjestöstä ja sen nuorisovaihdosta tiedottaminen ei kuitenkaan aina ollutriittävän aktiivista ja kattavaa. Näin voitaneen päätellä Voitto Polvikosken syksyllä 1983 esittämästävoimakkaasta kritiikistä: ”Emme ole tehneet paljonkaan työtä nuorison eteen, vaikka rotareidenohjelmanjulistuksessa korostetaan voimakkaasti nuorisotyön merkitystä ja selvät ohjeet tämän työntekemiseksi ovat olemassa. Nuorisolle antamamme rotaryinfo, puhumattakaan halukkuudestammeantaa sitä, on ollut vähäistä. Meidän olisi syytä ravistella itseämme ja elvyttää toimintamme tässäsuhteessa”. Näkyviä muutoksia nuorisovaihtotoimintaan veli Voiton kritiikki ei tuottanut.5.5.2.2 VuosivaihtoNuorisovaihdon merkittävin toimintamuoto on vuosivaihto, jolloin lähtiessään korkeintaan 17,5 vuodenikäinen nuori saa tilaisuuden yhden lukuvuoden opiskeluun toisen maan nuorisoasteen oppilaitoksessa.Lähettävä rotaryklubi vastaa hyvätasoisten ja aktiivisten nuorten valinnasta sekä vastavuoroisesti klubiintulevan nuoren isäntäperheiden hankkimisesta, opiskelukustannuksista sekä klubin velvollisuuksiin kuu-luvasta ohjelmasta. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 75-76).Lähetetyt vaihto-oppilaatVantaan Rotaryklubin lähettämä ensimmäinen vuosivaihtoon osallistunut vaihto-oppilas oli PirjoJäske, joka opiskeli lukuvuoden 1969–1970 Chigagossa. Hänen jälkeensä klubi on lähettänyt 13156
  • muuta vaihto-oppilasta: kolme 1970-luvulla, neljä sekä 1980- että 1990-luvuilla ja loput kaksi uu-den vuosituhannen puolella. Heistä Tarmo Palosen tytär (1973–1974), Kati Laakso (1979–1980),Maarit Ahonen (1985–1986), Virve Kauppinen (1987–1988), Tomi Pietiläinen (1989–1990), Nii-na Aatolainen (1991–1992), Markus Helanen (1993–1994) ja Johanna Haapamäki (1995–1996)ovat opiskelleet Yhdysvalloissa. Lopuista viidestä Vivian Maunu (1979–1980) vietti vaihto-oppi-lasvuotensa Kanadassa, Teija Lahtinen (1981–1982) ja Maija Puuronen (2000–2001) Australiassa,Lauri Tähtinen (1998–1999) Brasiliassa ja Sirkku Lehtoranta (2003–2004) Meksikossa. Vaikka vuosivaihtotoiminta käynnistyi jo 1960-luvun lopulla, se pääsi varsinaiseen vauhtiin vasta1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen klubi on lähettänyt ja vastaanottanut vaihto-oppilaan joka toi-nen tai kolmas toimintavuosi. Klubin resurssit ja toiminnan käytännön järjestelyt ovat luonnollisellatavalla sanelleet tiheyden. Tosin klubin ulkopuolelta on joskus toivottu vaihtoa välivuosiksikin. Pii-rin nuorisovaihtoasiamies Pentti Sorsa kirjoitti helmikuussa 1986: ”Australia ja USA olisivat lähettä-mässä alueellemme enemmän nuoria kuin piirimme klubeilla on sinne lähetettäviä. Tässä tilanteessakäännyn Teidän klubinne puoleen. Pyydän, että harkitsette vielä kerran ja päätätte lähettää pikaisestisuomalaisen nuoren hakemuksen vuoden 1986–1987 nuorisovaihtoon”. Myöskin piirigovernoritovat muutaman kerran klubivierailujensa yhteydessä kannustaneet jopa jokavuotiseen vaihtoon. Tiedottaessaan mahdollisuudesta hakea rotaryjärjestön kautta vaihto-oppilaaksi klubi on jäsentenomien yhteyksien lisäksi turvautunut vantaalaisten lukioiden rehtoreihin ja pyytänyt hakumenette-lystä kertovalle informaatiokirjeelle tilaa koulujen ilmoitustauluilta. Joskus rehtoreilta itseltäänkinon pyydetty ehdotuksia sopivista nuorista. Syksyllä 1990 hakuajasta ilmoitettiin Vantaan Seudussa.Lehti-ilmoitus tuotti yhteensä kahdeksan hakijaa, mutta muillakin keinoin on yleensä saatu siinämäärin hakijoita, että valintaa on ollut mahdollisuus suorittaa. 1990-luvun loppuun mennessä run-saat kaksikymmentä hakijaa jäi ilman vaihto-oppilaspaikkaa. Uuden vuosituhannen puolella hakijoiden määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Tammikuun2002 alussa nuorisovaihtoasiamies Tuula Nurmiluoto ilmoitti, ettei määräaikaan mennessä ollutyhtään yhteydenottoa eikä ehdokasta löytynyt lähetettäväksi seuraavan rotaryvuoden vaihto-oppilas-ohjelmaan. Niinpä hallitus päätti, ettei klubi osallistu tulevan kauden vuosivaihto-oppilasjärjestelyi-hin. Niukkuus jatkui, ja lokakuussa 2002 presidentti Esko Kaarna sai Liisa Tenhunen-Ruotsalaiseltavuoden 2003–2004 hakuun liittyen sähköpostiviestin: ”Olen yhteydessä nyt muihin vantaalaisiinklubeihin ja tiedustelen, josko heillä olisi ylitarjontaa lähtijöistä, niin saisimme vähän joukkoa mistävalita”. Yhteydenotto ei tuottanut tulosta, mutta onneksi ainoa tiedossa ollut hakija Sirkku Lehto-ranta osoittautui haastattelussa erinomaiseksi ”nuorisolähettilääksi”. Vaihto-oppilaan valinta on perustunut hakuasiakirjojen lisäksi haastatteluun ja joskus myös ha-kijan vanhempien kanssa käytyyn keskusteluun. Haastattelijana on toiminut nuorisovaihtoasiamies,mutta esimerkiksi syksyllä 1997 hallitus asetti tehtävään työryhmän, johon asiamies Pentti Hirvosenlisäksi kuuluivat Kari Kuusela ja Erkki-Sakari Harju. Ryhmä sai myös valtuudet valinnan tekemi-seen. Haastattelussa hakijan ”soveliaisuus lähettilääksi” on varmistunut yleensä silloin, kun hänet ontodettu aktiiviseksi, opinnoissaan menestyneeksi sekä ”asiaan innostuneeksi, luonteeltaan valoisaksija käytökseltään hillityksi” nuoreksi. Vaihto-oppilaiksi valitut ovat käyneet sopivassa kevään viikko-kokouksessa esittäytymässä ja kertomassa opiskeluvuoteensa liittyvistä odotuksista. Klubi on evästä-nyt heidät matkaan ja toivonut heidän ”raportoivan” vuoden varrella kokemuksistaan ja viihtymises-tään. Mukaansa he ovat saaneet klubin standaarin luovutettavaksi perillä paikalliselle isäntäklubille.Palattuaan takaisin he ovat jälleen vierailleet klubissa ja antaneet palautteen vaihto-oppilasvuodenannista. Tuomisinaan heillä on tavallisesti ollut isäntäklubin standaari. 157
  • Yleisin ja houkuttelevin kohdemaa vaihto-oppilaaksi hakevilla on ollut Yhdysvallat. Viimeistenkymmenen vuoden aikana toivelistalle ovat nousseet myös uudet ja eksoottisemmat alueet, kutenUusi-Seelanti, jonne toistaiseksi kukaan Vantaan Rotaryklubin lähetti ei ole onnistunut pääsemään,sekä Australia, Meksiko ja Brasilia. Lauri Tähtinen kertoi valinneensa Brasilian juuri sen vuoksi, ettäse oli rotaryjärjestön tarjoamista vaihtoehdoista eksoottisin. Maahan sopeutumista helpottaakseenhän opiskeli ennen lähtöä portugalin kielen alkeet kesäyliopistossa. Vaihto-oppilasvuoden aikanaklubi on yleensä saanut kultakin ”lähetiltään” palautetta opiskelusta ja viihtymisestä parissa kolmessakirjeessä, tai viime vuosina myös sähköpostissa. Kokemukset ovat luonnollisesti vaihdelleet maasta,koulusta ja perheistä riippuen. Opiskelu vaihto-oppilaana ulkomailla on poikennut huomattavasti suomalaisesta lukio-opiske-lusta. Niina Aatolaisen sanoin ”se on erittäin helppoa, tai olisi, jos osaisi täydellisesti englantia”.Suurimmat vaikeudet ovat liittyneet, varsinkin vaihtovuoden alkupuolella, vieraan kielen hallintaan.Alkuvaikeudet kielen kanssa eivät ole kuitenkaan estäneet ”vaihdokkeja” läpäisemästä kaikkia ainei-taan, usein jopa opetusryhmiensä parhaimpien joukossa. Opetussuunnitelmat ovat sisältäneet run-saammin valinnaisia aineita, mutta opiskeltavien aineiden määrä on ollut vähäisempi kuin Suomessa.Koulujen tarjoamaan ohjelmaan on liittynyt runsaasti kerhotoimintaa ja liikunnallisia harrastuksiadraamasta kehonrakennukseen ja lasketteluun. Katsomoonkaan ei ole tarvinnut jäädä: ”Aloitinmaahockeyn koulun joukkueessa” (Maarit Ahonen) tai ”pelaan jenkkifutista koulun joukkueessa”(Tomi Pietiläinen). Runsaan kerhotoiminnan lisäksi Vivian Maunu liittyi ”seuraan, jonka nimi Ju-nior Farmers … on harhaanjohtava. Seuralla on klubi-iltoja, erilaisia peli-iltoja, tansseja yms”. Lähespoikkeuksetta koulut ovat olleet omia suomalaisia suuremmat. Oppilasmäärältään suurin oli PirjoJäsken chigagolainen 3800 oppilaan koulu. Runsaammasta valinnaisuudesta ja helpommasta opis-kelusta huolimatta, tai ehkäpä juuri niistä johtuen, monen loppuarvio tulee tiivistetysti esille NiinaAatolaisen toteamuksessa: ”Kyllä mä enemmän suomalaisesta koulusta tykkään”. Kokemukset perheistä ja ihmisistä ovat olleet voittopuolisesti myönteisiä. Monen vaihto-oppilaankirjeestä löytyy maininta: ”Isäntäperhe on tosi mukava”. Maija Puurosen kaikki viisi perhettä olivatsuorastaan ”loistavia”. Jotkut tosin kokivat perheen vaihtamisen vuoden aikana ”hieman hankalaksi,kun oli juuri tottunut ensimmäiseen”. Virve Kauppinen järkeisti tilanteen seuraavasti: ”Lienee kui-tenkin parempi vaihtaa tavatakseen erilaisia ihmisiä. Ei myöskään liene niin vaikeaa lähteä aikanaanpois, kun ei ole asunut koko ajan saman perheen kanssa”. Hänen havaintonsa monen muun laillaoli, että amerikkalaiset olivat ”hyvin ystävällisiä ja helposti tutustuttavia. On helppo löytää ystäviä,mutta todella välittäviä ystäviä on vaikeampi löytää”. ”Nuorten käyttäytyminen on täällä toisenlais-ta” raportoi Niina Aatolainen. ”Oikeastaan kukaan ei tupakoi ja viinaksetkin on harvinaisia nuortenkeskuudessa. Suomalaisilla nuorilla olisi mielestäni opittavaa”. Monessa kirjeessä on todettu, että ih-misillä, erityisesti amerikkalaisilla oli hyvin vähän tietoa Euroopasta ja Suomesta. Kysymyksiä, jotkaovat tuntuneet ”tosi typeriltä”, ovat olleet esimerkiksi, missä Suomi sijaitsee, onko Suomi kokonaankommunistinen maa, onko Suomessa autoja, puhelimia, televisioita tai tietokoneita, oletko koskaanennen nähnyt uima-allasta jne. ”Ja minä (Tomi Pietiläinen) kuulin niin uskomattoman kysymyksen,mikä esitettiin norjalaiselle vaihtikselle: Onko teillä Norjassa vessoja?”. Vaihto-oppilaiden maininnat rotareista ja isäntäklubeista ovat säilyneissä kirjeissä varsin vähäisiä.Niistä ilmenee kuitenkin, että jotkut klubit, esimerkiksi Maarit Ahosen isäntäklubi Slatington Ro-tary Club, ovat olleet ”hurjan mukavia”, toiset taas ”eivät ole pyytänet kokouksiin pitkään aikaan”.”Mutta olen”, Tomi Pietiläinen kertoo, ”ollut kaiken näköisissä rotaryprojekteissa, esim. koriste-limme kylämme puiston valoilla ja jouluhahmoilla jouluna”. Niina Aatolainen puolestaan osallistui158
  • North Shore Rotary Clubin lounaskokoukseen joka torstai. Se kesti aina noin puolitoista tuntia.”Hauska juttu” oli, että kokouksen aikana arviolta neljännes jäsenistä nukkui. Klubiin kuului 65jäsentä. Se oli ”amerikkalaiseksi klubiksi kuulemma aika pieni”. Kaikkien osallistuneiden yksimielinen arvio on ollut, että he ovat viihtyneet kohdemaassaan hy-vin ja vaihtovuosi on antanut heille paljon. Vivian Maunu puki tuntemuksensa muotoon: ”Minänautin todella täällä olostani. Samalla tunnen oppivani koko ajan jotakin uutta sekä itsestäni ettämuista ihmisistä”. ”On vain kaksi asiaa” kirjoittaa Niina Aatolainen, ”joista en pidä: ruoka ja sade.Mutta niihinkin tottuu. Jos minulla olisi mahdollisuus, jäisin tänne vielä toiseksikin vuodeksi …Mutta kuitenkin haluan tulla takaisin kotiin. Suomalaista koulua minulla on kovasti ikävä”. Saman-laisia tuntemuksia sisältyy Maija Puurosen sähköpostiviestiin Australiasta: ”On ollu pikkasen sekaviatunteita muutaman viikon aikana kun haluais ja ei haluais tulla kotio .. mä oon saanut niin paljonuusia hyviä kavereita”. Varsin puhutteleva on Tomi Pietiläisen tilitys: ”Minun mielestä tämä vuosion ollut hyvä kokemus ja minä haluan kiittää Vantaan Rotaryklubia tästä tilaisuudesta, jonka te an-noitte minulle. Minun mielipiteet ovat muuttuneet aika paljon tässä vuoden kuluessa, mutta parasasia minkä olen oppinut täällä on oman kotimaan arvostaminen (Suomi on aina Suomi) ja meinaantulla kotiin iloisin mielin ja katsoa Suomi-neitoa uudella ja arvostavammalla katseella.”Vastaanotetut vaihto-oppilaatVantaan Rotaryklubi on kahta poikkeusta lukuun ottamatta pystynyt täyttämään velvoitteen ottaavastaan nuori ulkomailta jokaista sinne lähetettyä vaihto-oppilasta kohti. Vuonna 1979–1980, jol-loin klubi sai poikkeuksellisesti tilaisuuden lähettää samanaikaisesti Vivian Maunun Kanadaan jaKati Laakson Yhdysvaltoihin, se vastavuoroisesti sai vieraakseen vain yhden vaihto-oppilaan, SueWarnerin, Yhdysvalloista. Markus Helasen vaihto-oppilasvuotena 1993–1994 klubi ei saanut lain-kaan ”vaihdokkia”. Yhteensä klubin isännöimiä vaihto-oppilaita on ollut 12. Heistä Sue Warne-rin lisäksi Sarah Warmbrot (kevätlukukausi 1971), Lucinda Gelbman (1973–1974), Cheryl Wood(1981–1982), Keri Towne (1985–1986), Gimberly Gee (1987–1988), Randi Fraiman (1989–1990)ja Katie Krause (1995–1996) saapuivat Yhdysvalloista. Pamela Makela (1991–1992) oli Kanadasta,Camila Paulucci Oliveira (1998–1999) Brasiliasta, Joel Turner (kalenterivuosi 2001) Australiasta jaJulio Cesar Rojas Lopez (2003–2004) Meksikosta. Kolmen viimeisen vaihto-oppilaan saapuminen muualta kuin Yhdysvalloista ja Kanadasta kuvasisitä kehitystä, joka alkoi näkyä 1990-luvun puolivälin jälkeen niin lähetettävien toiveissa kohde-maista kuin klubin odotuksissa saapuvien kotimaista. Uudet alueet olivat nousemassa ”tapetille”.Klubin muuttuneet odotukset tulivat näkyviin lokakuussa 1996, kun hallitus toivoi, että vuoden1998 alusta saadaan vaihto-oppilas Australiasta tai Uudesta Seelannista. Vuotta myöhemmin oli kui-tenkin todettavissa, että oppilaan saaminen siltä suunnalta osoittautui jossain määrin ongelmallisek-si, mutta Brasiliasta ”vaihdokki” oli helposti saatavissa. Hallitus tyytyi tähän ”helppoon” ratkaisuunedellyttäen, että oppilas tulee toimeen englannin kielellä. Camila Paulucci Oliveiran saavuttua huolikieliongelmasta poistui. Myös Camilan jälkeen saapuneet kaksi vaihto-oppilasta ovat olleet muualtakuin perinteisistä maista, Joel Turner jopa toivotulta suunnalta Australiasta. Aloite ensimmäisen vaihto-oppilaan vastaanottamiseksi tuli klubin ulkopuolelta. Piirin nuoriso-asiamies otti kesällä 1970 yhteyttä ja toivoi klubin apua amerikkalaisen koulutytön sijoittamisek-si tulevan kevätlukukauden ajaksi. Syyslukukaudesta tulisi huolehtimaan Järvenpään Rotaryklubi. 159
  • Nuorisoasiamiehen vetoaminen Vantaan Rotaryklubin lähettämän Pirjo Jäsken vaihto-oppilasvuo-teen ei jättänyt varaa epäröinnille. Pertti Viitanen ilmoitti opiskelupaikan järjestyvän Vantaan yhteis-koulusta, jolloin nuorisoasiamies Bengt Westerlingin tehtäväksi jäi enää löytää Sarah Warmbrotilleperhe tai perheet kevät- ja kesäkaudeksi. Sekin kysymys ratkesi Lars Zilliacuksen lupautuessa per-heensä tukemana pitämään huolta tytöstä. Rahastonhoitaja Olli Virtanen maksoi Sarahille ”nuo-risovaihdokille” kuuluvan taskurahan 85 markkaa kuukaudessa. Klubi toteutti tytön toivomuksennähdä Lappi ja keräsi hänelle ennen kotimatkaa ”stipendin”. Sarah viihtyi ja kertoi elokuisella jää-hyväiskäynnillään klubissa vaikutelmiaan Suomesta ja muista Skandinavian maista. Lähtiäislahjaksiklubi luovutti hänelle englanninkielisen Helsingin maalaiskuntaa esittelevän teoksen. Sarah Warmbrotin kohdalla klubi joutui perehtymään kaikkiin niihin järjestelyihin, jotka myö-hemmin tulivat vaikuttamaan siihen, miten usein oppilasvaihto otettiin ohjelmaan: opiskelupaikanjärjestäminen, isäntäperheiden hankkiminen, vaihto-oppilaasta aiheutuneet kustannukset ja hänellejärjestettävä muu ohjelma. Helpoimmin ratkaistava kysymys on ollut opiskelupaikan järjestäminen.Klubin rehtorijäsenet Pertti Viitanen ja Esko Kaarna ovat tarjonnet paikat johtamistaan kouluistasiten, että 1970- ja 1980-luvuilla vaihto-oppilaat opiskelivat Vantaanjoen lukiossa (ennen vuotta1977 Vantaan yhteiskoulu) ja 1990-luvun alun jälkeen Tikkurilan lukiossa. Koulut laativat heillekielikysymyksestä johtuen soveltavat työjärjestykset, joissa opiskelu painottui ensialkuun vieraisiinkieliin sekä taito- ja taideaineisiin. Muut aineet tulivat kysymykseen sitä mukaa kuin opiskelijan suo-men kielen hallinta kehittyi. Koulujen järjestämän suomen kielen opetuksen lisäksi vaihto-oppilaat Nuorisovaihto luo usein pysyviä ystävyyssuhteita. Vuonna 1979– 1980 klubin vaihto-oppilaana ollut Sue Warner USA:sta kävi Suo- messa vuosina 1987 ja 1988 verestämässä vanhoja muistojaan ja puhui vielä hyvin suomea! Kuvassa vasemmalta Suen mies Jeff Bean, Pertti Viitanen, Sue Warner-Bean ja rouva Viitanen. Kuva vuo- delta 1988: Pertti Viitasen kuva-arkisto. Kuva vasemmalla: Australialainen vaihto-oppilas Joel Turner kävi jäähyväiskäynnillä klubin joulujuhlassa 2001. Joel valoisine elä- mänasenteineen oli pidetty vieras klubin, koulun (Tikkurilan lukio) ja isäntäperheiden piirissä. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.160
  • saattoivat osallistua Helsingin yliopiston järjestämille kielikursseille. Oppilaat saivat perehdyttäjäk-seen ja tuekseen tehtävään nimitetyn kielitaitoisen opettajan ja tutor-opiskelijan. Vuoden 1983–1984 toimintakertomuksesta löytyy maininta: ”Oppilasvaihtoa ei kuluneena kau-tena ollut. Syynä tähän oli jo vanhastaan tuttu vaikeus löytää kodit vastavierailulle tuleville nuorille”.Ongelma oli tuttu jo edelliseltä vuosikymmeneltä, ja vielä tutummaksi se muodostui 1990-luvulla jauuden vuosituhannen alussa. Erityisen vaikea se oli viimeisen vaihto-oppilaan Julio Lopezin kohdallalukuvuonna 2003–2004, jolloin Liisa Tenhunen-Ruotsalainen sai ponnistella aina huhtikuuhun astivarmistaakseen pojan viimeisen sijoitusperheen. Ilmeinen syy sijoitusvaikeuksiin, tosin muutenkintiedossa ollut, tuli esiin Myyrmäen Rotaryklubin lokakuussa 2001 tekemässä yhteistyötarjouksessa:”Viime vuosina isäntäperheiden löytäminen on muodostunut ongelmaksi – paljolti siitä syystä, ettäklubien ikärakenne on noussut ja sen seurauksena jäsenten halukkuus toimia isäntäperheenä on ro-mahtanut”. Viitaten edelleen nuorisovaihdon huomattaviin kustannuksiin Myyrmäen klubi ehdottiVantaan muille klubeille ”yhteistyötä niin, että klubit vuorotellen ottaisivat vuotuisen nuorisovaih-don isännän vastuun, mutta käytännössä kaikki klubit vastaisivat nuorisovaihdon budjetin neljän-nesosasta. Lisäksi kaikki klubit osallistuisivat isäntäperheiden järjestämiseen”. Vantaan Rotaryklubinhallitus otti silloisessa tilanteessa tarjoukseen kielteisen kannan ja ilmoitti, että klubi toimii yksin. Viimeiset kokemukset isäntäperheiden etsimisessä johtivat siihen, että hallitus käsitellessään toi-mintakauden 2005–2006 nuorisovaihtoa koskevia ratkaisuja päätti elokuussa 2004 asettua tuke-maan Heikki Säilän ehdottaman nuoren lähettämistä vaihto-oppilaaksi edellytyksellä, että ennenlopullista päätöstä myös vastaanotettavan oppilaan isäntäperheet on etukäteen nimetty. Tavoitteensaavuttamiseksi Liisa Tenhunen-Ruotsalainen esitti vuosivaihdon toteuttamista yhteistyössä muidenVantaan klubien kanssa. Hallituksen päätös kuului: ”Toimitaan sisar Liisan ehdotuksen pohjalta”.Samalla se merkitsi kolme vuotta aiemmin tehdyn klubien yhteistyötä koskevan linjauksen pyörtä-mistä. Myyrmäen Rotaryklubi oli yhteistyötarjouksessaan vedonnut perheongelman lisäksi vuosivaih-don aiheuttamiin kustannuksiin. Kustannukset muodostuivat todella siinä määrin huomattavik-si, että ne luonnostaan ohjasivat klubia välttämään jokavuotista vaihtotoimintaa. Vastaanotetullevaihto-oppilaalle tuli maksaa kuukausiraha, kuukausilippu paikallisiin kulkuneuvoihin, opiskelussatarvittavat oppikirjat ja -materiaalit sekä ateriat hänen vieraillessaan klubin viikkokokouksissa. Klubioli velvollinen lähettämään vaihto-oppilaansa piirikokoukseen ja kustantamaan siitä aiheutuvat me-not, jotka olivat ilmoittautumismaksua lukuun ottamatta samat kuin rotareilla ja heidän puolisoil-laan. Kevään 2001 piirikokous pidettiin Tallinnassa, jolloin klubin tuli maksaa myös Joel Turnerinmatkakustannukset sinne. 1980-luvulla yleistyivät kaikille piirin vaihto-oppilaille yhdessä järjestetytkevättalviset Lapin matkat, ja kukin klubi joutui vastaamaan oman vaihto-oppilaansa matkakustan-nuksista. Kustannuksia lisäsivät joskus vaihto-oppilaalle ”sallitut erityisedut”. Vuonna 1985–1986klubi maksoi Keri Townen laulutunnit ja kustansi neljä vuotta myöhemmin Randi Fraimanille kuu-kausiliput uimahalliin. Hän sai klubilta myös hotellimajoituksen Helsingissä pidetyn vaihto-oppilai-den tilaisuuden yhteydessä. Lisäksi tulivat vielä vaihto-oppilaille annetut joulu- ja lähtiäislahjat. Hallitus totesi huhtikuussa 1986, että klubilla oli kustannuksien määrästä johtuen mahdollisuusvaihto-oppilaaseen vain joka toinen vuosi, ja kuluvan vaihtovuodenkin kulujen peittämiseksi oliturvauduttava jäseniltä perittävään ylimääräiseen 100 markan maksuun. Vaikka tavoitteena oli, ettätalousarviossa varaudutaan riittävästi vuosivaihdon menoihin, klubi joutui silloin tällöin turvautu-maan muihinkin rahoituslähteisiin. Jäseniltä nuorisovaihdon turvaamiseksi suoraan perittävä tukipuettiin 1990-luvulla useina vuosina rotaryn kirjeensulkijamerkkien myynniksi. Kukin jäsen sai 161
  • arkillisen merkkejä, joista rahastonhoitaja peri aikanaan 50 markkaa. Taloudellisesti onnistuneenvuoden 1994 piirikokouksen tuotosta klubi ohjasi neljänneksen nuorisovaihdon tarpeisiin. Vaihto-oppilaiden ”velvollisuuksiin” kuului osallistua isäntäklubin toimintaan. Käytännössä semerkitsi silloin tällöin tapahtuvaa vierailua viikkokokouksissa ja klubin muissa tilaisuuksissa. Saa-vuttuaan Suomeen he kävivät esittäytymässä ja kertomassa taustoistaan, jolloin he myös tavallisestiluovuttivat lähettäneen rotaryklubin standaarin. Ennen poistumistaan he kävivät jäähyväiskäynnillä.Silloin asiaan kuului vaihto-oppilasvuoden kokemuksista ja merkityksestä raportoiminen. Klubinjoulujuhlissa vaihto-oppilaat kuuluivat kutsuttujen joukkoon, ja joskus he esiintyivät tilaisuuksissaohjelmansuorittajinakin. Katie Krausen esittämä Adamsin joululaulu jouluillallisilla 1995 herkistimonen veljen ja avecin mielen. Muulloin vaihto-oppilaat vierailivat viikkokokouksissa varsin vaihte-levasti. Toiset osallistuivat kokouksiin usein ja omatoimisesti, joitakin, tosin harvoja, nuorisovaihto-asiamies joutui kutsumaan, jopa joskus ”patistelemaankin”. Kauden 1979–1980 toimintakertomuksessa viitataan vaihto-oppilaan aktiiviseen osallistumiseenmainitsemalla, että ”Sue (Warner) osallistui monin tavoin klubin toimintaan saavuttaen veljien jaka-mattoman suosion”. Aavistuksen siitä, mihin ”veljien jakamaton suosio” perustui, sai kirjeestä, jollaSue neljä vuotta myöhemmin kiitti klubilta saamastaan kortista: ”Rotary Ystäviäni. Kiitos, kiitosihanasta korttista! Se tuli viime viikolla, ja oli iso yllätys! Olen niin iloinen, kun kuulen suomalaisistaystäviästä. Kalevalan sanat ovat kaunis - ja teidän lämmin sanat myös. … Toivon niin, olisi ihananähdä teitä taas ja myös aina tunnen, että sydämessäni on vähän Suomesta. Kiitos, taas, teidän kort-tista, ja teidän hyvyykstä (?… hyvyys-stä?) minulle. Lämmin terveisia kaikille. T. Sue”. Joskus klubi toivoi, että jäsenet myös omalta osaltaan järjestävät vaihto-oppilaille ohjelmaa jajakavat siten isäntäperheiden ponnistelut heidän viihtymisekseen. Vuoden 2003–2004 presidenttiJorma Helanen puki ajatuksen muotoon: ”Juliolle (Lopez) pitää saada ohjelmaa viikonlopuiksi. Jäse-niä pyydetään ottamaan Julio mukaansa retkille, tapahtumiin tai ihan vain kotiinsa viikonlopuksi”.Jaakko Aatolainen vei Julion hirvimetsälle ja Mikko Vesa purjehdukselle Suomenlahdelle. Koke-mukset olivat pojalle mieleenpainuvia. Pääasiallinen vastuu vaihto-oppilaiden vapaa-ajan järjeste-tystä ohjelmasta oli kuitenkin isäntäperheillä, jotka nekin olivat useimmissa tapauksissa rotaryper-heitä. Suomalainen järvimaisema ja mökkielämä tuli monelle ”vaihdokille” tutuksi, eivätkä talvenriemutkaan hiihtämisineen ja lasketteluineen jääneet kaikille oudoiksi. Suomen kesän kokeminengrillimakkaroineen ja ”saunasta järveen” -elämyksineen kävi monelle mahdolliseksi sen vuoksi, ettäkotimatka alkoi usein vasta heinä-elokuun vaihteen tuntumissa. Vaihto-oppilasvuosi Suomessa oli useimmille elämysrikas ja vaikuttava. Pam Makela kuvasi omiatuntemuksiaan kesäkuussa 1992 näin: ”Minun täytyy lähteä takaisin Kanadaan. Mutta minä haluankertoa kiitokset etukäteen. Minulla oli hauska vuosi Suomessa. … Kun minä tulin ensimmäistä Suo-meen minä en tiedä mitä odottaa. … Minä olin illoinen nähdä että Suomi on eritäin samanlainenKanadaan. Kaikki ovat olleet kovin ystävällisiä minulle. Mutta Suomessa on paljon erilainen myös.Siellä on sauna, suomalainen ruoka, joulupukki ja suomalainen ihmiset. Ne ovat hyvät erilaiset.Lukio on eritäin hyvästi. Koululuokat ovat mielenkiintoinen ja opettajat ja opiskelijat ovat ystäväl-lisiä. … Minä olen surullinen lähteä Suomesta, teidän kaunis maa mutta minä tulen takaisin jonainpäivänä. Minä toivon että me tapaamme uudestaan. Kiitos! Pam Makela Kanadasta”. Jäähyväisvie-railullaan heinäkuussa 1996 Katie Krause esitti klubille lämpimän kiitoksen ”kivasta vuodesta”. Hänkertoi oppineensa paljon Suomesta. Parasta olivat Kuusamo, sauna ja avanto. Suomalaisista ruoistahän ei unohda näkkileipää, verilettuja sekä pullaa ja viinereitä. Suomen kieltä hän ei osannut lain-kaan ennen vaihto-oppilasvuottaan. Nyt hän kertoi jatkavansa kielen opiskelua yliopistossa.162
  • Katie Krause päätti jäähyväisvierailunsa esityksen: ”Täytyy ehdottomasti tulla joskus takaisin”.Pam Makela oli vakuuttanut: ”… mutta minä tulen takaisin jonain päivänä”. Ja Sue Warner oli kir-joittanut: ”… olisi ihana nähdä teitä taas”. Tyttöjen toiveet palaamisesta vierailulle Suomeen olivatvarmasti vilpittömät ja heijastivat vaihtovuoden antia heidän mielissään. Toistaiseksi Pam ja Katieeivät ole onnistuneet toiveissaan, ainakaan klubissa he eivät ole pistäytyneet. Sitä vastoin Sue War-ner-Bean vieraili yhdessä juristimiehensä Jeff Beanin kanssa klubin viikkokokouksessa vuoden 1987elokuussa. Cheryl Wood oli tehnyt samoin elokuun 1985 alussa. Hänen käyntinsä sattui governorinklubivierailun päivään, ja näin hän saattoi tavata myös DG Seppo Salmisen. Tapaaminen kirvoittigovernorin aloittamaan puheensa klubille toteamalla Cheryliä tarkoittaen, että Vantaalla hän ta-paa aina ystäviä. Cheryl ja Seppo Salminen olivat tutustuneet tytön ollessa vaihto-oppilaana kolmevuotta aikaisemmin. Välillä avioitunut Cheryl Walter uudisti vierailunsa vapun jälkeen 1989, nytvanhempiensa kanssa. Vaihto-oppilaiden vanhempia kävi muulloinkin Suomessa, joko tapaamassa lastaan tai hakemassahänet, kuten Kimberly Geen, vaihtovuoden päättyessä kotiin. Ennen paluumatkalle lähtöään Kim-berly vieraili heinäkuussa 1988 vanhempiensa ja isäntäperheen kanssa klubissa, missä yhteydessäBengt Westerling luovutti hänelle Vantaanjoen lukion lukuvuositodistuksen ja koulun myöntämänstipendin. Kimberly ja hänen äitinsä Linda Gee käyttivät kokouksessa puheenvuorot, joissa he kiit-tivät sekä Vantaan Rotaryklubia että isäntäperheitä vaihtovuoden onnistumisesta ja huolenpidosta.Kesällä 2001 Turnerin perhe saapui Australiasta Suomeen tapaamaan Joelia, mutta vierailu klubissaei onnistunut viikkokokouksissa pidetyn kesätauon vuoksi.5.5.2.3 Kesävaihto ja kansainväliset leiritKesävaihto-ohjelmassa rotaryjärjestö tarjoaa 16–18-vuotiaalle nuorelle mahdollisuuden tutustua kesälo-man aikana turvallisesti joko valtamerentakaiseen (USA, Kanada) tai eurooppalaisen elämänmenoon.Vaihtoon osallistuva isäntäklubi on ”takuumiehenä” sille, että nuorelle järjestetään isäntäperhe, jonkajäsenenä hän elää mielenkiintoisen kuukauden. Hakijat sijoitetaan kesävaihtoon yleensä toivomaansamaahan. Vaihto perustuu vastavuoroisuuteen. Suomalainen nuori palaa seurassaan kohdemaansa isän-täperheen nuori, joka asuu puolestaan suomalaisen nuoren perheessä noin neljä viikkoa. (Ydintietoarotarysta 1998, s. 78-79). Kansainvälinen leiri on 1-3 viikkoa kestävä erikoiskokemus kesällä. Alueella, johon kuuluvat Euroo-pan ja Afrikan maiden lisäksi Turkki ja Israel, järjestetään vuosittain 1-9 leiriä maata kohden. Osanajasta leiriläiset asuvat eri rotariperheissä, osan nuorisohotellinomaisessa majoituksessa, joskus harvoinmaasto-olosuhteissa. Leirit voivat olla ns. yleisleirejä tai niillä voi olla jokin teema, jolloin leiriohjelmanpainotukset ovat teeman mukaisia. Leireille osallistuminen ei edellytä oppilas-, perhe- tai klubikohtaistavastavuoroisuutta. Leirivaihdon vastavuoroisuus toteutuu siinä, että Suomen rotarypiirit järjestävät jokakesä viisi kansainvälistä leiriä. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 79-81). Kosketuksen kesä- ja leirivaihtoon Vantaan Rotaryklubi sai keväällä 1967, kun nuorisovaihto-asiamies Hugo Malmiranta ilmoitti, että ”meillä on velvollisuus huolehtia tulevan elokuun 8.-20.päivinä kahdesta nuoresta ulkomaalaisesta”. Veljiä, joilla oli nuorisovaihtoikäisiä lapsia, kehotettiinottamaan yhteys, mikäli he olivat kiinnostuneet lähettämään lapsensa ulkomaille johonkin vieläavoinna olevaan paikkaan. Kurt Strömsholm ja Eino Sirén lupautuivat vastaamaan klubin velvoit-teesta ja majoittamaan saapuvat nuoret. Klubi puolestaan lähetti heinäkuussa 1967 Esa Mannerin 163
  • kansainväliselle nuorisoleirille Antwerpeniin ja seuraavana kesänä Pekka Markkulan saksalaisten ro-tarien järjestämälle leirille. Heidän jälkeensä klubi on vuodesta 1969 alkaen järjestänyt runsaalle kol-mellekymmenelle nuorelle tilaisuuden lähteä kesäaikana muutamaksi viikoksi ulkomaille. Useimpi-en kohdemaana on ollut Ranska tai Saksa, mutta myös Englannissa, Espanjassa, Belgiassa ja Italiassajärjestetyt leirit ovat saaneet osallistujia Vantaalta. Tiina Tarkkanen leireili kesällä 1987 Israelissa jaRiikka Haapamäen kohdemaana kymmenen vuotta myöhemmin oli Turkki. Riikka Haapamäellejärjestyi myös tilaisuus osallistua rotarypiirin järjestämään seitsemän viikon matkaan Brasiliaan. Elä-mysrikas matka jakaantui ajallisesti lähes yhtä pitkiin perhe- ja ”round trip” -jaksoihin. Kesäaikaan rajoittunut nuorisovaihto on Vantaan Rotaryklubissa keskittynyt nimenomaan kan-sainväliseen leiritoimintaan. Lähteistä ei nouse esille yhtään kiistatonta vastavuoroisuutta edellyt-tänyttä kesävaihtotilannetta. Nuorisovaihtoasiamies Pentti Hirvonen totesi kesäkuussa 1997, että”kesäleireille lähettämisessä oma klubi on pitkään ollut piirin kärkipäässä. Joka kesä (vuodesta 1987alkaen) on lähetetty vähintään yksi, parhaimpina jopa kolme nuorta”. Useat leireistä, joihin klubin”lähetit” ovat osallistuneet, ovat olleet yleisluontoisia ”round trip” -leirejä, joiden ohjelma on perus-tunut kohdealueeseen ja sen kulttuuriin tutustumiseen, ja joiden aikana osallistujat ovat saattaneetsiirtyä paikasta ja perheestä toiseen. Osalla leireistä on kuitenkin ollut selvä teema, kuten ”Land ofthe Bible” (Tiina Tarkkanen, Israel, kesä 1987), ”Neighbourhood – Yesterday, Today, Tomorrow”(Janne Lukkarinen, Saksa, kesä 1989) tai ”Hiking in Württenberg (Saija Kemppainen, Saksa, kesä1990). Mikko Koivula osallistui heinäkuussa 1996 Italiassa (Ferrara, Bologna) kulttuuripainottei-seen leiriin. Asiaan kuului, että ”lähetit” vierailivat klubissa ”vuosivaihdokkien” tavoin kertomassa itsestään jaodotuksistaan ennen lähtöään. Kesäkuussa 1997 klubin jäsenet saattoivat todeta lähettävänsä maail-malle nuoren ladyn, jolla oli varsin runsaasti harrastuksia. Syksyllä Ressun lukiossa lukio-opintonsaaloittava Riikka Haapamäki kertoi, että hänen mielipuuhiaan olivat ratsastus, laskettelu, pianon-soitto omaksi iloksi, piirtäminen ja maalaaminen sekä koiran kanssa touhuaminen. Edessä olevastaleiristä hän tiesi, että se pidetään Turkin Samsonissa Mustan meren rantamilla. Sille osallistuu 13nuorta eri maista, joukossa toinen suomalainenkin. Leirillä tehdään tutustumiskäyntejä historialli-siin kohteisiin, vieraillaan parissa rotaryklubissa ja vietetään rantaelämää paikallisten rotaractoreidenkanssa. Kielitaidon kehittämisen lisäksi Riikka odotti leiriltä uusia ihmissuhteita ja mukavaa yhdes-säoloa. Hän esitti klubille lämpimän kiitoksen saamastaan mahdollisuudesta päästä sinne. Esittäy-tymistilaisuudessa leirille lähtevät saivat mukaansa klubin standaarin luovutettavaksi kohdemaanisäntäklubille. Kotimaahan palattuaan leiriläiset tekivät uuden vierailun klubiin ja antoivat matkaraportin ko-kemastaan. Syyskuisessa viikkokokouksessa 1987 Tuula Kangasmaan valokuva-albumi kesäleiriltäRanskassa kiersi klubissa matkakuvaksen kera ja Tiina Tarkkasen diakuvat elävöittivät Israelin leiri-kokemuksia sekä vierailuja paikallisissa rotaryklubeissa. Vuoteen 1992 asti matkaraportti tuli antaamyös kirjallisena. Tilaisuudessa kesäleiriläiset luovuttivat matkalla vastaanottamansa isäntäklubinstandaarin. Joskus heillä oli tuomisinaan useampiakin, kuten Minna Kangasmaalla 1992 ja TaijaIkosella 1994 kummallakin neljä ja Mikko Puurosella 1995 viisi standaaria. Kirjalliset matkaraportit antoivat varsin elävän kuvan kesäleirien tapahtumista ja leiriläisten ko-kemuksista. Janne Lukkariselle matka Saksaan opetti paljon: ”Leirin kahden ensimmäisen viikonaikana majoituimme Clausthalin yliopiston opiskelija-asunnoissa ja viimeiseksi viikoksi siirryimmeasumaan rotary-perheisiin. Paikallinen Rotary-klubi oli järjestänyt meille kahdeksi ensimmäisek-si viikoksi todella paljon ohjelmaa. Aamuisin lähdimme liikkeelle yleensä 8–9 maissa ja palasim-164
  • me takaisin asuntolalle vasta illalla. Ohjelma oli todella monipuolinen. Tutustuimme saksalaiseenkulttuuriin vierailemalla useissa kirkoissa, kaupungintaloissa, linnoissa ja museoissa. Matkan aikanaopin tuntemaan saksalaisten pikkukaupunkien elämää ja saksalaista elämäntapaa. Ennen kaikkea vii-meinen viikko perheessä opetti paljon siitä, miten tavallinen liittotasavaltalainen elää. Saksalaisestaruuasta pidin todella paljon, vaikka jotkin lajit vaativatkin hiukan totuttelua. Saksalainen juoma-kulttuuri oli myös mieleeni, sillä ruokajuomana tarjottiin yleensä kuuluisaa saksalaista olutta, jokaoli todella maineensa veroista. Matkan parhain anti oli ehkä se, että sai kavereita ympäri maailmaa.Opin tuntemaan erilaisia ihmisiä aivan erilaisista kulttuuripiireistä missä itse asun. Se, jos mikä,opetti kansainvälisyyttä” Usein kokemukset olivat pelkästään myönteisiä. Pilvi Takala suorastaan hehkuu innostusta kuva-tessaan kesän 1989 elämyksiään Ranskassa: ”Hetkestä, jolloin pääsin ensimmäisen perheeni hoiviin,kaikki oli uskomatonta, jännittävää, kiinnostavaa, pöyristyttävää ja ennen kaikkea järkyttävän haus-kaa. … Kaikki oli erinomaisesti järjestetty. … Ryhmähenkemme oli heti ensimmäisestä tapaamisestaalkaen erinomainen”. Karri-Pekka Laaksolle Pariisin leiri 1990 jätti jotain ”hampaankoloonkin”:”Haikeaksi veti se tosiseikka, että hypimme kuin arojänikset perheestä toiseen. Aina jäi vähän hel-lo–goodbye -tunne, matkalaukkuakaan ei kannattanut tyhjentää ollenkaan. Kaikki perheeni olivattodella ihania, viimeiseen minut olisi varmaan adoptoitu. Oli todella sääli, ettei meillä ollut juuriminkäänlaisia mahdollisuuksia tutustua perheisiimme paremmin.” Kuitenkin hän oli ”100-prosent-tisen varma siitä, ettei mikään kaupallinen kielikurssi pääse koskaan lähellekään tällaisen rotaryleirintasoa”. Leiriläisten mielestä isäntäperheet olivat yleensä hyvin valittuja ja tehtävässään onnistuneita,mutta leirien joskus turhankin tiukka ohjelma esti nauttimasta syvällisemmin yhdessäolosta. Leirien järjestelyistä ja ohjelmasta esitetyt kriittiset kannanotot näyttivät kohdistuvan ranskalai-siin ja erityisesti pariisilaisiin rotaryklubeihin. Karri-Pekka Laakso oli joutunut ”hyppimään kuinarojänis” ja Nina Kivelä tunsi kohdanneensa rotareiden taholta selvää välinpitämättömyyttä Pariisinkesässä 1988. ”Säät olivat tähän saakka suosineet, mutta nyt alkoi tuulinen ja kylmä kausi eikä tilan-netta parantanut paikallisen klubin suoranainen välinpitämättömyys meitä kohtaan. … Tämä klubi(neljäs isäntäklubi) oli myös ainoa, jonka kanssa osallistuimme varsinaiselle klubi-illalliselle. Meitä eikuitenkaan sen kummemmin huomioitu, vaan istuimme omassa pöydässämme ja klubilaiset omas-saan, mikä oli kuitenkin ehkä paras järjestely. Eniten ihmetytti se, että meitä ei, ainakaan julkisesti,esitelty koko klubille, vaikka olimme illan päävieraat. … Negatiivisia puolia koko ohjelmassa oli sentiukka aikataulu ja ehkä hieman ajattelemattomasti valitut vierailukohteet. … Emme esimerkiksi ta-vanneet ranskalaisia nuoria juuri lainkaan… Toinen huono puoli oli se, että eri klubit eivät tienneettoistensa ohjelmista mitään ja kaikki halusivat näyttää meille kaiken.” Silti Ninankin yleisvaikutelmamatkasta oli myönteinen: ”Sain todella ainutlaatuisella tavalla tutustua ranskalaiseen elämäntapaanja näin paljon sellaista, mitä tavalliset turistit eivät ikinä saa kokea.” Saija Kemppaisen muistot saksalaisista rotareista olivat puolestaan myönteisiä. Hän osallistuikesällä 1990 ”Hiking in Württenberg” -leiriin, jonka pitkiä päiväsaikaan tehtyjä patikointeja ke-vennettiin iltaisin muulla ohjelmalla. ”Pari iltaa vietimme paikallisten Rotarynuorten kanssa, jolloinhauskaa pidettiin monin tavoin. Toisen viikon lopulla vierailimme alueen rotareitten kokouksessa,jossa jokainen meistä kertoi jotakin itsestään ja maastaan. Kokous päivällisineen päättyi matkanjär-jestäjien (rotareiden) ja leiriläisten välisiin kiitoksiin, joista ei tuntunut tulevan loppua ollenkaan.” 165
  • 5.5.2.4 Kuoreveden viestintäleiriKansainvälisten leirien järjestäminen on nuorisovaihtoa, vaikka se ei edellytäkään oppilas-, perhe- taiklubikohtaista vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuus toteutuu rotarypiirien järjestämissä leireissä, joihinkuhunkin kutsutaan noin 20 osallistujaa Euroopan eri maista. Rotarypiiri antaa leirin järjestämisenjollekin piirin klubille, joka saa tarkoitukseen Suomen Rotarylta vuosittain erikseen sovitun määrärahan(Ydintietoa rotarysta 1998, s. 81). Vantaan Rotaryklubi toimi yhdessä Tikkurilan Rotaryklubin kanssa päävastuullisena piirin 1420kansainvälisen kesäleirin järjestäjänä heinäkuun loppupuolella 1999. Leiri oli kahden viikon mittai-nen, ja siihen osallistui yhteensä 18 nuorta Ruotsista, Tanskasta, Hollannista, Belgiasta, Ranskasta,Unkarista ja Turkista. Ensimmäinen viikko oli perheviikko. Klubin jäsenistä Pertti Törmälä, JuhaniPuuronen, Kari Kuusela, Erkki Koskinen ja Henrik Sarin majoittivat puolet leiriläisistä ja TikkurilanRotaryklubi huolehti lopuista. Lisäksi monet veljistä osallistuivat perheviikon tilaisuuksien järjes-telyyn. Viikon ohjelmaan sisältyi tavanomaisten kiertoajelujen lisäksi tutustuminen Savonlinnaan,makkaranpaistoa Villingissä ja vierailu Heurekassa. Torstai-iltana unkarilainen, tanskalainen, belgia-lainen ja turkkilainen nuori vieraili klubin viikkokokouksessa. Kukin heistä esitteli itsensä ja taustan-sa sekä luovutti taustaklubinsa standaarin. Presidentti Jaakko Aatolainen vastavuoroisesti antoi heilleVantaan Rotaryklubin viirin vietäväksi tervehdyksenä taustaklubille. Toisella viikolla nuorten vierailu jatkui osallistumisella viestintäleiriin Kuorevedellä. Leirin tar-koituksena oli opettaa nuoria käyttämään viestintävälineitä ja -verkostoja sekä ymmärtämään niidensuomia mahdollisuuksia arkipäivän asioiden hoitamisessa ja itsensä ilmaisemisessa. Jokainen osallis-tui vuorollaan kaikkeen toimintaan kykyjensä mukaan. Aiheet ja ideat tuloksiin saatiin ympäristöstäja leirin omasta toiminnasta. Näin saatiin kokonaiskuva leiriyhteisöstä ja voitiin hahmottaa myössitä, millainen merkitys viestimillä on yksilölle ja yhteisölle. Pyrkimyksenä ei ollut kouluttaa yhdenilmaisuvälineen taitajia, vaan tutustuttaa leiriläiset erilaisiin viestimiin ja niiden muodostamiin ver-kostoihin sekä opastaa heitä käyttämän niitä omassa toiminnassaan. Leirillä toimi kuusi eri ryhmää, joista jokaisen toimintaan kukin leiriläinen vuorollaan osallistui.Videoryhmä jakaantui faktaryhmään ja fiktioryhmään. Faktaryhmä toimitti asiaohjelmia ja fiktio-ryhmä valmisti kokoillan elokuvan kolmessa minuutissa esitettynä. Inforyhmä huolehti leirin tie-tohuollosta, jäsenrekisteristä, puhelinluetteloista ja leirin viestintäkeskuksesta, kun taas lehtiryhmäeli toimitus teki juttuja leiripaikkakunnalta ja leiriltä. Ryhmä imuroi lehteen myös STT:n uutisetTelesammosta. Muusta uutisoinnista vastasi radioryhmä, joka toimitti koko päivän radio-ohjelmaaleiriradioon. Ruokaryhmiä oli kaksi. Niistä ensimmäinen valmisti päivän pääruoat. Ruoka-aineti-laukset tehtiin faxin avulla ja tilausten kuljetuksissa käytettiin hyväksi logistiikkaa eli tekstihakuja,kännyköitä yms. Toinen ruokaryhmä teki puolestaan jälkiruoat, välipalat ja huolehti kirjanpidostamikrolla. Ruokaryhmät pitivät yhteyttä keskenään UHF-puhelimilla. Viestintäleiri järjestelyineen ja ohjelmineen oli menestys. Samoin perheviikko ja viestintäleiriyhdessä muodostivat onnistuneen kokonaisuuden. Runsaimmat kiitokset onnistumisesta kuuluivatklubiveli Kari Kuuselalle, joka teki todella suuren työn kesäleirin järjestelyissä. Hänen ansiostaanklubi sai positiivista palautetta koko maan leirivastaavalta ja yllättävän kiitosviestin Englannista pii-rin 1210 governorilta ja Newportin Rotaryklubilta.166
  • 5.6 ROTARYSÄÄTIÖN OHJELMIEN TUKEMINENVuonna 1917 Atlantan konventiossa syntynsä saanut Rotarysäätiö (Rotary Foundation, RF) muodostaaRI:n toiminnassa oman yksikkönsä, jonka talous hoidetaan erillään RI:n taloudesta. Säätiön toimin-ta-ajatuksena on maailman kansojen yhteisymmärryksen ja ystävyyden edistäminen tukemalla konk-reettisia ja aktiivisia projekteja, jotka ovat yleishyödyllisiä, humanitaarisia, kasvatuksellisia tai muutenkannustavia. Käytännössä tämä merkitsee kansainvälisten stipendien jakamista korkeakouluopiskelijoilleja tutkijoille, apurahoja ammattitaidon kehittämiseksi erityisopettajille, journalisteille, nuorten aikuistenammattiryhmille sekä tunnustuspalkintoja humanitaarisessa työssä kunnostautuneille henkilöille. Rota-rysäätiön suurin haaste tähän mennessä on kuitenkin ollut PolioPlus-ohjelma. Säätiön varat karttuvatlähinnä rotarien vapaaehtoisilla lahjoituksilla. (Rotarykäsikirja 1987, s. 221-222. Ydintietoa rotarysta1998, s. 37, 83).5.6.1 Rotarysäätiön ”jäsenyys”Vantaan Rotaryklubin liittyminen Rotarysäätiön ohjelmiin tapahtui vuonna 1965. Presidentti EinoJamalaisen heinäkuun ensimmäisessä viikkokokouksessa referoima governorin kuukausikirje sisälsitiedon, että Vantaan Rotaryklubi oli ”periaatteellisesti liittynyt” Rotarysäätiöön. Ilmaisu ”periaat-teellisesti” sai lisävalaisua maaliskuun 1966 kuukausikirjeessä, jossa todettiin muutamilta klubeiltapuuttuvan vähäinen rahamäärä, jotta ne voitaisiin katsoa 100 %:n klubeiksi. Esitetyssä ”puuteluet-telossa” mainittiin Vantaan Rotaryklubilta puuttuvan tavoitteena olleesta tasosta 240 dollaria. (Kunklubin lahjoitukset säätiölle nousivat keskimäärin 10 dollariin jäsentä kohti, klubista tuli ”100 %Rotarysäätiön klubi”. Rotarykäsikirja 1987, s. 227). Puuteluettelo johti siihen, että klubin johto-kunta antoi rahastonhoitaja Raimo Paloselle tehtäväksi selostaa seuraavassa kokouksessa säätiöllemaksetut erät ja esittää maksuohjelma puuttuvan summan suorittamiseksi. Selvitys osoitti, ”etteiklubimme vielä ollut maksanut mitään Rotary Foundationin tukemiseksi”, ja että ”periaatteellinenliittyminen” merkitsi käytännössä potentiaalisen lahjoittajan kirjaamista Rotarysäätiön luetteloihin.Johtokunta päätti, että jäseniltä peritään henkilökohtainen 10 dollarin maksu kahdessa erässä seu-raavien maksujen yhteydessä. Heinäkuun lopulla 1967 sihteeri saattoi ilmoittaa, että ”Zürichistä ontullut vahvistus sille, että klubi on Rotary Foundationin 100-prosenttinen jäsen”. Seuraavan vuosikymmenen alussa käynnistyi keskustelu prosenttitason nostamisesta. Marras-kuussa 1970 presidentti Olavi Törmänen katsoi klubin olevan velvollinen siihen jo ”siinäkin mie-lessä, että olemme voineet käyttää RF:n suomia mahdollisuuksia stipendiaatteja lähettämällä”. Joh-tokunnan päätöksellä klubin osuutta Rotarysäätiössä kartutettiin keväällä 1971 noin 100 dollarillakunkin jäsenen panostaessa summaan 10 markkaa. 200 %:n tason klubi saavutti kesällä 1973, vuon-na 1980–1981 täyttyi 500 %:n taso ja kunakin kolmena seuraavana toimintavuotena taso nousiaina 100 %:lla. Käytännössä 800 %:n taso vuoden 1983–1984 päättyessä merkitsi sitä, että klubi olisiihen mennessä lahjoittanut Rotarysäätiölle keskimäärin 80 dollaria jäsentä kohti. ”Prosenttitaso”rotaryklubien lahjoitusten mittayksikkönä poistui ennen pitkää käytöstä. 167
  • 5.6.2 RotarysäätiöprojektitRotarysäätiölle tehtävien lahjoitusten kartuttamiseksi alkoivat erilaiset rotarysäätiöprojektit ”omanlompakon” ja klubin talousarvion rinnalla yleistyä 1970-luvun lopulla. Yksi sellainen oli PDG Ka-lervo Okkolan ideoima joulumerkkiprojekti, johon useimmat Suomen rotaryklubit, myös VantaanRotaryklubi, osallistuivat vuodesta 1978 alkaen. Joulumerkkien myynnistä saadusta puhtaasta tuo-tosta 60 % kartutti klubin Rotarysäätiöosuutta ja 40 % koitui piirien ja klubien käyttöön GSE-vie-railujen ja kansainvälisen nuorisovaihdon rahoittamiseksi. (Rotarykäsikirja 1987, s. 245). Käytän-nössä merkkien myynti Vantaan Rotaryklubissa tapahtui siten, että kullekin jäsenelle jaettiin yksiarkki, jonka hinnan rahastonhoitaja peri muiden maksujen yhteydessä. Vuonna 1988 arkin hintaoli 25 markkaa, mutta 1990-luvun alkupuolella klubiveli sai tukea projektia jo 50 markalla. Klubinmyyntituotto ensimmäisenä jouluna 1978 oli 540 markkaa. Kahdeksan vuotta myöhemmin keräys-tileille siirtyi 1700 markkaa. Vuosina 1978 ja 1985 käynnistyivät Rotarysäätiön 3H- ja PolioPlus-ohjelmat. 3H-ohjelman(Health, Hunger, Humanity) tavoitteena oli mahdollisuuksien mukaan taata kaikille kansakunnilletarpeellinen terveydenhoito ja ravitsemus sekä edistää niiden sosiaalista ja humanitääristä kehitys-tä. Ohjelma tähtäsi ennen muuta kehitysmaiden hyväksi tehtävään toimintaan, erityisesti terveys-,ravitsemus- ja sosiaaliongelmien ehkäisemiseen. Sen puitteissa rotaryjärjestö suoritti muun muassaensimmäisen suuren poliorokotusoperaation Filippiineillä vuonna 1979, jolloin rokotettiin kuusimiljoonaa lasta. 3H-ohjelman antamat mahdollisuudet olivat kuitenkin liian pienet siihen tarpee-seen, mikä rokotusohjelmilla oli kehitysmaissa. Uudet näköalat avautuivat vuonna 1985 YK:n jasen alajärjestö WHO:n 40-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Rotaryjärjestön edustaja kertoi silloinrotarien rokotuskampanjoista ja lupasi rotareiden avun maailmanjärjestölle taistelussa polion hävit-tämiseksi. YK uudisti nyt aikaisemman päätöksensä taistelusta poliota, kurkkumätää, hinkuyskää,jäykkäkouristusta, tuberkuloosia ja tuhkarokkoa vastaan, ja rotarit liittyivät päätökseen lupaamallahankkia poliorokotuksiin tarvittavat varat, 120 miljoonaa dollaria, sitä mukaa kuin niitä tarvitaan,kuitenkin viimeistään vuoden 1990 loppuun mennessä. Näin sai alkunsa PolioPlus-ohjelma polionhävittämiseksi maailmasta vuoteen 2005 mennessä. Ohjelma on laajin kaikista rotarysäätiön hyvän-tekeväisyysohjelmista. Vuoteen 2005 mennessä on arvioitu rahaa käytettävän noin 400 miljoonaadollaria. (Suomen PolioPlus-toimikunnan tiedote, syyskuu 1985. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 88-89). Vantaan Rotaryklubin toiminnassa 3H-ohjelma käynnistyi vuoden 1979–1980 aikana. Piirintaholta oli esitetty toivomus, että jokainen klubi osallistuu projektiin, ja kullekin klubille annettiinselvä markkamääräinen keräystavoite, 15 dollaria jäsentä kohti. Tavoite toteutui kunkin jäsenenmaksaessa 60 markkaa keräystilille. Ohjelman taustoihin klubi paneutui kolmessa viikkokokoukses-sa pohtimalla kysymystä, mitä terveys, nälkä ja ihmisyys todella ovat. Seuraavina vuosina projektijäi klubin toiminnassa vähäisemmälle huomiolle, mutta aihepiiriin liittyvät kysymykset aktivoitui-vat jälleen PolioPlus-ohjelman käynnistyessä vuoden 1986–1987 aikana. Klubi asetti kampanjantoteuttamiseksi oman PolioPlus-toimikunnan ja nimitti sen johtajaksi ja polioyhdysmieheksi KajAhlmanin, jolla lääkärinä oli parhaat edellytykset paneutua projektiin. PolioPlus-kampanjan täytäntöönpano oli suunniteltu siten, että sen intensiiviset vaiheet saatai-siin päätökseen kahdessa vuodessa. Kullekin kansalliselle komitealle oli asetettu oma osuutensa yh-teisestä rahankeräystavoitteesta. Suomen osuudeksi oli hyväksytty 1 % kokonaistavoitteesta eli 1,2miljoonaa dollaria (noin 6 miljoonaa markkaa), mikä merkitsi keskimäärin 550 markkaa yhtä rotaria168
  • kohti. Piirissä 142 jäsenkohtainen tavoite määriteltiin kuitenkin 600 markaksi. Sen mukaisesti Van-taan Rotaryklubin keräystavoitteeksi vuosina 1987–1989 muodostui 23 400 markkaa. Kesäkuussa1987 Kaj Ahlman antoi klubille tietoiskun tavoitteista ja suunnitelmista. Niihin kuului hallituksenesitys, jonka mukaan ”toimintavuoden 1987–1988 aikana julkaistaan lehti, jossa voidaan myydämainostilaa ja tällä tavalla hoitaa PolioPlus-velvoitteemme”. Todellisuudessa tämä idea jäi pelkäksiesitykseksi. Varojen ja lahjoitusten kerääminen käynnistyi välittömästi vuoden 1987–1988 alussa. Veljet toi-mivat tehokkaasti ja turvautuivat tuloksellisesti henkilö- ja yrityskohtaisiin kontaktiverkkoihinsa.Presidentti Terho Häkkinen järjesti lisäksi kaksi tilaisuutta, joiden sosiaaliset tuotot hän ohjasi kam-panjan hyväksi. Kutsussaan yrityksensä vuosijuhlaan hän muun muassa toivoi, että onnittelut kor-vataan kukkien sijasta lahjoituksella PolioPlus-tilille. ”Syntymäpäivät” toivat klubin keräystavoitteentäyttymisen yli 4000 markkaa lähemmäksi. Kesäkuun lopulla 1988 hallitus saattoi todeta toiminta-kauden saavutukseksi yhteensä 32 600 markkaa. Tulos, 815 markkaa jäsentä kohti, ylitti tavoitteenselvästi jo ensimmäisenä keräysvuotena, ja oli yksi parhaista koko Suomessa. PolioPlus-ohjelma jatkui maailmanlaajuisesti huolimatta intensiivivaiheen päättymisestä vuoden1988 kesäkuussa; olihan ohjelman takarajaksi asetettu vuonna 2005 vietettävät Rotaryliikkeen 100-vuotisjuhlat. Kampanja ei unohtunut myöskään Vantaan Rotaryklubissa, vaikka sen saama huomiovähenikin seuraavina vuosina, ja sen tukemiseksi Rotarysäätiölle ohjatut lahjoitukset hoidettiin klu-bin talousarvion puitteissa lähinnä hankkimalla Paul Harris Fellow -arvoja ansioituneille klubinjäsenille. Sitten toimintakaudella 1997–1998 Jaakko Aatolainen yhteiskuntapalvelukomitean pu-Presidentti Terho Häkkinen palkitsee rotaryansioistaan PHF-arvolla Teijo Wesamaan (klubin ensimmäinenpresidentti 1963–1964, †) ja Olavi Törmäsen (presidentti 1970–1971, †) maaliskuun alun viikkokokouksessa1988. Kuva: Klubin arkisto. 169
  • heenjohtajana katsoi, että PolioPlus -projektiin oli hankittava rahaa myös muilla keinoin. Hän esitti,että ”otetaan käyttöön poissaolomaksu ja kerätään klubimaksu vierailupäiviltä. Kertyvillä varoillatuetaan rotaryliikkeen ehkä arvokkainta työtä ja saadaan näin klubille yksi Paul Harris Fellow -arvo”.Esitystä poissaolomaksusta ei kuitenkaan hyväksytty, ja PHF-arvo hankittiin, samoin kuin seuraa-vinakin vuosina, edelleen talousarviovaroilla. Hankintaa kuitenkin helpottivat ja PolioPlus-tiliä kar-tuttivat ne 3500 markkaa, jotka Terho Häkkinen keräsi klubin kassaan yrityksensä 25-vuotisjuhlanhuomionosoituksina. Tuleva governor Kari Tallberg esitti kevään 2002 PETS-koulutuksessa, että klubit kartuttaisivatalkavan rotaryvuoden aikana PolioPlus-rahastoa 12 eurolla jäsentä kohti. Klubin hallitus päätti to-teuttaa governorin toiveen jäsenten vapaaehtoisena pankkisiirtomaksuna, ja tilille kertyneet varatosoittivat useimpien osallistuneen keräykseen. Tiliä kartutti huomattavasti myös Terho Häkkisen 15ja 5 vuoden takaisten ”synttäritempausten” uusinta, kun hän syyskuussa 2002 ohjasi yrityksensä 30-vuotisjuhlan kunniaksi saamansa huomionosoitukset jälleen Vantaan Rotaryklubin kautta PolioPlus-keräykseen.5.6.3 PHF-arvotPaul Harris Fellow -arvo (PHF) myönnetään klubin ehdottamalle arvostetulle jäsenelle tai muulle hen-kilölle tunnustukseksi siitä, että hän on aktiivisella ja esimerkillisellä tavalla toiminut klubissaan taiympäristössään Rotaryn tavoitteiden tai yleisten humanitaaristen arvojen ja pyrintöjen toteuttamiseksi.PHF-arvon myöntää Rotarysäätiön hallitus. (Rotarykäsikirja 1987, s. 231-232). PHF-tunnustuksensaamiseksi on Rotarysäätiölle tehtävä 1000 dollarin lahjoitus. PHF saa tunnustuksena lahjoituksestakunniakirjan, mitalin ja rintamerkin. Lisälahjoitukset oikeuttavat lisätunnuksiin. Arvon saaminen ontunnetuin huomionosoitus yksittäiselle rotarille. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 90). Toisaalta arvojenlunastaminen on hyvin merkittävä Rotarysäätiön ohjelmien tukijärjestelmä. Vantaan Rotaryklubinlahjoitukset Rotarysäätiölle ovat runsaan 20 vuoden aikana oikeuttaneet yhteensä 23 Paul HarrisFellow -arvon saamiseen. PHF-arvojen ehdottaminen tuli klubissa tavaksi vasta 1980-luvulla, kuten ilmeisesti useimmis-sa klubeissa koko maassa. Todennäköisesti käsite tuli jäsenille tunnetuksi vasta helmikuussa 1971,jolloin presidentti Olavi Törmänen kertoi viikkokokouksessa ”Paul Harris Fellow -jäsenistä, jotkakukin ovat suorittaneet 1000 $ tai enemmän”. Arvon saaneiden nimistä presidentti oli päätellyt,että suurin osa heistä oli amerikkalaisia tai japanilaisia, ja että suomalaisia ei heidän joukossaan ol-lut. Ensimmäisen esityksen PHF-arvon hankkimisesta Vantaan Rotaryklubiin teki presidentti ReinoMaikoski lokakuussa 1980. Ehdokkaaksi hän nimesi klubissa alusta lähtien jäsenenä olleen ja rota-rina monin tavoin kunnostautuneen PDG Lars Zilliacuksen. Asian loppuun saattaminen jäi uudellehallitukselle, jonka toimesta Lars Zilliacuksesta tulikin klubin ensimmäinen Paul Harris Fellow vuo-den 1981–1982 aikana. Vuoden 1985–1986 toimintakertomuksessa kuvataan kauden huomattavimmaksi saavutukseksiklubin historian toisen PHF-jäsenen saaminen ja merkittävimmäksi kokoukseksi sihteerin puutar-hajuhla: ”Kokouksen merkittävyys ei suinkaan ollut sihteerin ansiota, vaan klubimme lahjoituksetRotarysäätiölle olivat nousseet sellaiseen summaan, että klubimme sai PHF-jäsenen, joksi klubimmeoli valinnut veli Pertti Viitasen”. Seuraavan toimintavuoden hallitus pohti lokakuussa 1986 perustei-170
  • ta tuleville PHF-esityksille ja asetti ansioituneiksi katsomansa jäsenet vuorojärjestykseen iän perus-teella. Järjestykseksi tuli Tauno Lonka, Teijo Wesamaa, Olavi Törmänen ja Martti Salomaa. Listastaensimmäiselle voitiin arvo esittää jo saman kauden aikana, koska klubin jäsen, joka halusi pysyätuntemattomana, oli tehnyt riittävän lahjoituksen PolioPlus-keräyksen hyväksi. Niinpä presidenttiTerho Häkkinen saattoi kotonaan vietetyssä sihteerin puutarhajuhlassa kesäkuussa 1987 ojentaaTauno Longalle PHF-mitalin. Arvoon liittyvä kunniakirja saapui vasta puoli vuotta myöhemminjoulukuussa. Nyt, lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kerrottakoon asianomaisen suostumuk-sella, että tuntemattomana pysyttäytynyt lahjoittaja oli Seppo Liukko. PolioPlus-keräyksen hyvä tulos varmisti sen, että Teijo Wesamaa ja Olavi Törmänen saivat PHF-arvon ja tunnukset maaliskuun ja Martti Salomaa huhtikuun 1988 alussa. Vuosi 1988 muodostui ar-vojen suhteen suoranaiseksi ”tähtisateeksi”. Kesäkuun viimeisenä päivänä pidetyn klubineuvottelunpöytäkirjaan on kirjattu: ”PolioPlus-keräys näyttää onnistuvan erinomaisesti. PHF-arvo saatu Wesa-maalle, Törmäselle ja Salomaalle. Jokelan ja Ahlmanin PHF vetämässä. Kosunen viimeisenä perus-tajajäsenenä hoidetaan PHF-jäseneksi kun tarpeellinen 4100 mk on saatu kokoon.” Tapani Jokela,Kaj Ahlman ja Sulo Kosunen saivat arvon ja tunnukset joulukuun alkuun mennessä. Marraskuunkokouksessaan hallitus päätti, että enempien arvojen hankkimisessa pidetään toistaiseksi tauko. Tauko kesti vuoteen 1994 asti, jolloin PHF-arvo ja tunnukset ojennettiin kesäkuun lopulla Erkki Reittilälle. Loppukesän ja alkusyksyn kuu- kausina vuoden 1994–1995 hallitus kartoitti uudet PHF-ehdokkaat, asetti heidät vuoro- järjestykseen ja päätti, että seuraava jakoti- laisuus järjestetään klubin 30-vuotisjuhlan yhteyteen. Päätöksen mukaisesti Bengt Wes- terling sai vastaanottaa arvon ja tunnukset 9. päivänä helmikuuta 1995 Hotelli Vantaassa pidetyssä arvokkaassa vuosijuhlassa. Seuraa- vat PHF-veljet olivat Aarne Pehkonen tam- mikuussa 1996 ja Kalevi Usva kesäkuussa 1997. Toimintavuonna 1997–1998 Rotary- säätiön tilin saldo yhdessä talousarvioon va- ratun määrärahan kanssa teki mahdolliseksi hankkia arvo ja tunnukset kahdelle jäsenelle. Puutarhajuhlassa kesällä 1998 palkitut saa- jat olivat Terho Häkkinen ja Antti Keskinen. Samassa tilaisuudessa vuotta myöhemmin tunnustuksen kohteena oli Reijo Mäkinen. Kesäkuun 2000 puutarhajuhlassa Taistelu- koulun upseerikerholla Tuusulassa saajia oli jälleen kaksi. Vuorossa olivat Raimo Huvila ja Pentti Kynnös. Maaliskuussa 2001 hallitus antoi presi-Bengt Westerling (presidentti 1983–1984) vastaanottaa dentti Björn Backmanin tehtäväksi valita,PHF-arvon ja tunnukset presidentti Pentti Kynnökseltäklubin 30-vuotisjuhlassa 9.2.1995. Vieressä rouva Wes- kenelle hän haluaa puutarhajuhlassa antaaterling. Kuva: Klubin arkisto. PHF-arvon tunnuksineen. Valinta kohdistui 171
  • Jaakko Aatolaiseen, edellisen rotaryvuoden ansioituneeseen presidenttiin. Kesällä 2002 oli MarttiHautalan vuoro. Hallitus pohti jälleen PHF-ehdokkaiden valintaperusteita tammikuussa 2003 japäätti, että valinnat tulee edelleen tehdä presidenttinä toimineiden keskuudesta ottaen lisäksi huo-mioon heidän erityisansionsa rotareina ja klubin toiminnassa. PHF-arvo ja tunnukset annettiin nytMikko Vesalle. Vuoden 2003–2004 hallitus teki ratkaisun, jonka perusteella se maksoi dollarin edul-lisesta vaihtokurssista johtuen PHF:n edellyttämän summan rotarysäätiön tilille, mutta pidättäytyitekemästä ehdotusta omana toimikautenaan jaettavasta arvosta. Ratkaisun tavoitteena oli, että seu-raavana rotaryvuotena vietettävässä klubin 40-vuotisjuhlassa, jossa samalla muistetaan rotaryliikkeen100-vuotista taivalta, voidaan nimetä kaksi Paul Harris Fellow -jäsentä. Monitoimitalo Lumossapäivälleen tasan 40 vuotta klubin RI:n jäseneksi hyväksymisen jälkeen pidetyssä tilaisuudessa KariPurhonen ja Heikki P.S Leivo saivat tunnuksensa 5. päivänä helmikuuta 2005.5.6.4 Opintoryhmien vaihtoOpintoryhmien vaihto (Group Study Exchange, GSE) on Rotarysäätiön ohjelma, jossa viidestä liike- jaammattihenkilöstä koostuvat ryhmät vierailevat vastavuoroisesti toistensa maissa 4–6 viikon ajan. Ryh-mään kuuluu sen johtajana piirigovernoria edustava rotari, jota lukuun ottamatta muut sen jäsenet eivätole rotareita tai heidän sukulaisiaan. Tarkoitus on antaa mahdollisuus tutustua vieraaseen maahan, senasukkaisiin ja instituutioihin. Entisen ikäsuosituksen, 26–35 vuotta, poistaminen on avannut ohjelmanmyös iäkkäämmille osallistujille. Ryhmän jäsenille pyritään järjestämään majoitus kohdemaansa rotarei-den kodeissa. Rotarysäätiö huolehtii matkakustannuksista ja isäntäpiiri vastaa ylläpidosta. Henkilökoh-taisista menoistaan osallistujat vastaavat itse. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 87). Lokakuussa 1965 Vantaan Rotaryklubi otti ensimmäisen kerran kantaa GSE-vaihtoon joutues-saan pohtimaan vastausta governorin tekemään tiedusteluun. Klubin näkemys toimintaan osallistu-misesta oli myönteinen, ja se ilmoitettiin kirjallisesti governorille. Puolitoista vuotta myöhemmin,toukokuun 1967 alussa, klubi sai ensimmäisen opintoryhmän vieraakseen, tosin vain viikkokoko-ukseen. Viikkoseloste kertoo tapahtumasta seuraavasti: ”Tullessamme kokouspaikkaamme jokainenhuomasi, että jotakin erikoista oli tapahtumassa, sillä tavallista useammalle katettua pöytää koris-ti omien lippujemme lisäksi USA:n ja Kanadan liput. Viikkokokoustamme juhlistivat rotarypiirin502 governorin veli Swensonin lupauksen mukaisesti maahamme saapuneet kuusi ryhmäopiskelija-vaihdon edustajaa matkanjohtajansa Carl Granbergin johdolla. … Presidentti antoi puheenvuoronryhmän johtajalle veli Carl’lle, joka suureksi yllätykseksemme sujuvalla suomenkielellä toi tervei-set rapakon takaa. Tämän jälkeen jokainen nuorista lausui julki ilonsa saamastaan kunniasta tullamaahamme ylistäen matkan järjestelyjä. Nuorten puheenvuorot käänsi meille sujuvasti veli Juhani(Artola), joka myöhemmin käänsi myös meidän puheemme heille ymmärrettäväksi kieleksi. Ulko-laisten esiintymisen lopuksi veli Carl luovutti meille klubinsa viirin.” Täysin yllätyksenä vierailu eiveljille tullut, sillä sihteeri oli ”varoittanut” siitä jo pari viikkoa aikaisemmin. Käytännössä Vantaan Rotaryklubin osallisuus rotarypiirin GSE-toiminnassa on rajoittunut vainmuutamaan yhteyteen. Syyt ovat olleet lähinnä piirin omissa toimintaa koskevissa järjestelyissä. Klu-bi esimerkiksi oli valmistautunut huhtikuussa 1983 isännöimään piirin vieraana ollutta opintoryh-mää, mutta klubista riippumattomista syistä ryhmälle laadittu ohjelma johti muihin ratkaisuihin.Huhtikuussa 1974 Minnesotasta Yhdysvalloista saapunut opintoryhmä osallistui viikkokokoukseenja lokakuussa 1991 klubi piti parin päivän ajan huolta australialaisesta opintoryhmästä. Itse asiassa172
  • isännät olivat varautuneet neljän päivän ohjelmaan, mutta ryhmä päättikin yllättäen käyttää niistäkaksi päivää Lappiin tutustumiseen. Klubin esityksestä Jaana Nauska Korsosta hyväksyttiin jäseneksiGSE-ryhmään, joka vieraili Yhdysvalloissa maalis-huhtikuussa 1995. Merkittävin ”ansio” klubinGSE-historiassa on se, että Lars Zilliacus toimi vuonna 1976 piirin 142 Kanadassa vierailleen opin-toryhmän johtajana ja governorin edustajana.5.6.5 StipenditRotarypiirit jakavat pienehköjä stipendejä lähinnä ulkomailla tapahtuvan opiskelun tukemiseksi. Hakijavoi itse ehdottaa opiskelumaan ja oppilaitoksen sillä edellytyksellä, että kyseisessä maassa on rotaryklubejaja että Rotarysäätiö hyväksyy esitetyn oppilaitoksen. Hakija ei voi olla rotari eikä rotarin lähisukulainen.(Ydintietoa rotarysta 1998, s. 86, 92). Vantaan Rotaryklubi on historiansa aikana suositellut piirille RF-stipendin jakamista ainakin vii-delle korkeakouluopiskelijalle. Kolme hakijoista on stipendin myös saanut. Vuonna 1976 stipendinsai Tarja Hirvonen ja vuotta myöhemmin hänen siskonsa Marja. Stipendin turvin kumpikin sisaruk-sista harjoitti muutaman kuukauden opintoja Kanadassa. Tarja Hirvosen opinnot olivat hammaslää-ketieteen alalta, ja opiskelupaikka McGill-yliopiston hammasklinikka Montrealissa. Opintojaan jaoleskeluaan Kanadassa Tarja Hirvonen kuvasi klubille lähettämässä kirjeessään seuraavasti: ”Seura-sin suukirurgian osaston toimintaa ja … yksityishammaslääkäreiden suorittamaa oikomishoitoa. …Hammaslääketieteen opiskelu Montrealissa ei ole kovin paljon erilaista kuin meillä täällä Turussa.Molemmilla klinikoilla käytetään suureksi osaksi amerikkalaisia instrumentteja ja kirjoja. Suurin eroon se, että meillä on kliinistä harjoittelua enemmän. Montrealissa opetus on paljon teoreettisempaa.… Kanadalaiset isäntäni olivat ystävällisiä ja hauskoja ihmisiä. Heti ensimmäisestä illasta lähtien mi-nulle oli järjestetty ohjelmaa. … Tutustuin myös kanadalaiseen perhe-elämään vierailemalla useidenystävieni kodeissa. … Minulla oli tuuria: … olin stadionilla näkemässä kun Lasse Viren toi Suomellekaksi kultamitalia.” Opiskeluaikaansa Tarja Hirvonen luonnehti ”suurenmoiseksi lomaksi” Kana-dassa ja kiitti siitä lämpimästi klubia. Syksyllä 1994 Johanna Kauppinen pääsi klubin suosituksestaHollantiin opiskelemaan RF-stipendiaattina EU-lainsäädäntöä. 173
  • VI YHTEYDET ROTARYPIIRIINPiiri on maantieteellinen alue, joka on muodostettu rotaryklubeista RI:n hallinnollisia tarkoituksia var-ten. Rotarypiiri on organisoitu ja se toimii yksinomaan auttaakseen yksittäisiä rotaryklubeja edistämäänrotaryn tavoitteita. RI:n keskushallitus suosittelee kaikkien piirien klubimääräksi vähintään 75 klubiaja jäsenmääräksi vähintään 2700 rotarya. Suomessa on kuusi rotarypiiriä, jotka kaikki kuuluvat RI:nvyöhykkeeseen 15. Vantaan Rotaryklubi kuuluu piiriin 1420. Piiriä johtaa governor, joka RI:n luottamusvirkailijana on vastuussa suoraan RI:n hallitukselle. Go-vernorin (DG) toimikausi on yksi rotaryvuosi. Hänet valitaan tehtäväänsä RI:n vuosikokouksessa (Con-vention). Jokaisella piirin klubilla on oikeus esittää oma ehdokkaansa tulevaksi governoriksi. Piirillä eiole johtokuntaa eikä muita toimeenpanevia elimiä, mutta governor nimittää avukseen apulaisgoverno-reja ja hän voi lisäksi asettaa neuvoa-antavia komiteoita. Useita hallinnollisia kysymyksiä käsitelläänpiirikokouksessa. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 20, 22-25. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 24-25. Rotary Matrikkeli2005–2006, s. 14-15, 472. Rotarykäsikirja 1987, s. 51-53.)6.1 GOVERNORIN KLUBIVIERAILUT JA TUNNUSTUKSETGovernorin päätehtävä on ohjata ja opastaa piirin klubeja. Tätä tehtäväänsä governor hoitaa muun mu-assa suorittamalla RI:n sääntöjen mukaisesti virallisen henkilökohtaisen vierailun piirin jokaiseen klu-biin ja julkaisemalla governorin kuukausikirjeitä. Klubivierailun tarkoituksena on kiinnittää huomiotatärkeisiin rotaryaiheisiin, kiinnittää erityistä huomiota heikkoihin ja vaikeuksien kanssa kamppaileviinklubeihin, motivoida rotareita osallistumaan palvelutoimintoihin ja antaa henkilökohtaista tunnustustapiirin yksittäisten rotarien huomattavista saavutuksista. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 32-33. Ydintietoarotarysta 1998, s. 25.) Governorien vierailut Vantaan Rotaryklubiin ajoittuivat rotaryvuoden syyskauteen, useimmitenlokakuuhun. Alkuvuosina vierailut aiheuttivat uutuudellaan klubin virkailijoissa pientä jännitystä.Marraskuussa 1966 presidentti Tauno Lonka totesikin avaussanoissaan, että ”hiukan häntä ainakinon jännittänyt tämä governorin virallinen vierailu, vaikka veli governor onkin kirjeissään vakuutta-nut, ettei kysymys ei ole tarkastuskäynnistä vaan vierailusta, jonka aikana governor pyrkii antamaanklubille neuvoja ja ohjeita”. Neljä vuotta myöhemmin DG Unto Tupala kevensi tunnelmaa siteeraa-malla 10 vuoden takaisen governorin, Felix Krohnin, lausumaa: ”Rotary, älä jännitä”. Tilaisuudet alkoivat pääsääntöisesti keskustelulla keskeisten hallitukseen virkailijoiden kanssaja sitä seurasi klubineuvottelu. Näissä keskusteluissa governor ja usein mukana ollut governorin174
  • alue-edustaja, sittemmin apulaisgovernor (AG), paneutuivat lähinnä klubin toiminnan tavoitteisiinja suunnitelmiin sekä vastasivat klubin puolelta esille otettuihin kysymyksiin. Keskustelut käytiinsäännöllisesti rakentavassa hengessä ja ne olivat monin tavoin klubin toimintaa tukevia ja virik-keellisiä. Neuvotteluissa esille nousseet asiat vaihtelivat rotaryvuosittain governoreista sekä klubinsuunnitelmista ja edustajista riippuen, mutta säännönmukaisesti ne painottuivat aina ajankohtaisiinkysymyksiin. Usein esillä ollut aihe oli jäsenrakenne ja -hankinta sekä uusien jäsenien ohjaus. Go-vernorit painottivat jatkuvan jäsenlisäyksen merkitystä ja pitivät erityisesti uusien nuorien jäseniensaamista suotavana. Matti Lappalainen (1992) ja Kari Tallberg (2002) korostivat, että jäsenten laatuoli pidettävä korkeana. Huomiota oli kiinnitettävä ennen kaikkea laatuun eikä määrään. Sellaisia jä-seniä, jotka käyvät vain katsomassa ja lähtevät heti pois, ei tullut ottaa klubiin. Rolf Forsman (1993)kehotti kiinnittämään huomiota varsinkin Nuorkauppakamarista ja Round Tablesta vapautuviinhenkilöihin mahdollisina uusina jäseninä. Matti Vuorio (1997) katsoi, että käsitteen ”johtava asema”tulkinnassa oli jäseniä rekrytoitaessa oltava terveesti joustavia. 1990-luvun puolivälin jälkeen gover-norit alkoivat enenevästi puhua myös naisjäsenyyden puolesta. Matti Vuorio toi painokkaasti esillesen, että RI:n kanta kysymykseen oli yksiselitteisen myönteinen. Parina ensimmäisenä vuosikymmenenä jäsenten osallistumisaktiivisuus oli klubineuvottelua var-sin usein puhuttanut aihe. Unto Tupala (1970) totesi, että vaikka aktiivinen työpanos oli tärkeintä,läsnäolo oli myös hyvän rotarin tunnus. Erkki Aaltio (1977) lausui suoraan, että klubin jäsentenläsnäolossa oli toivomisen varaa, joskaan tilanne ei ollut vielä erityisen hälyttävä. Klubi ei kuitenkaankoskaan innostunut J. Larinkarin (1965) suositteleman poissaolomaksun käyttöönotosta. Usein kä-Governorin vierailuun liittyy aina ennen klubikokousta klubineuvottelu hallituksen ja komiteiden puheenjoh-tajien kanssa. Lokakuussa 2004 neuvotteluun osallistuivat taloudenhoitaja Jussi Lahti (vas.), nuorisovaih-toasiamies Liisa Tenhunen-Ruotsalainen, yhteiskuntapalvelukomitean pj. Kaarina Ylönen, past presidenttiJorma Helanen, ykkössihteeri Erkki Koskinen, AG Ari Paunio, presidentti Jorma Haapamäki, DG Matti Ki-vinen, presidentti 2005–06 Risto Laitinen ja varapresidentti Antti Puhakka. Kuva: Jorma Haapamäen kuva-arkisto. 175
  • sitelty aihe oli myös luokitekartta ja sen ajan tasalla pitäminen. Rolf Forsmanin vierailun yhteydessäsovittiin kartan yhdenmukaistamisesta governorin mallin mukaiseksi, ja neljä vuotta myöhemminMatti Vuorio totesi sen olevan asianmukaisesti kunnossa. Unto Tupala oli arvioinut klubin viikkose-lostekäytännön hyväksi, ja Aarno Palm (1995) ilmaisi erityisen tyytyväisyytensä klubin huolellisestilaadittuun ohjelmaan. Klubin palveluprojektit tulivat keskusteluissa luonnollisesti myös esille. Nii-den suhteen Ermei Kanninen (1984) painotti, että klubi voisi olla entistä enemmän hyödyksi, vaik-ka se olikin jo monessa mukana; parantamisen varaa oli vielä. Jaakko Castrénin (2003) mukaan klu-beille sopiva tavoite olisi yksi kansainvälinen ja yksi kotimainen palveluprojekti. Matti Lappalainenotti vierailullaan esille Vantaan Rotaractklubin tukemisen ja korosti, että se tarvitsee lisää jäseniä.Hän herätti myös uudelleen henkiin Matti Mäkelän vuonna 1982 käynnistämän keskustelun Kor-son Rotaryklubin perustamismahdollisuuksista. Keskustelua jatkoivat Henri J. Vartiainen (1998) jaJuhani Syrjämäki (1999) sekä AG Matti Kivinen (2000). Klubineuvottelua seuranneen viikkokokouksen ohjelma rakentui tavanmukaisesti governorinpuheenvuoron ja sitä seuranneen keskustelun varaan. Puheenvuoroissaan governorit valaisivat ro-taryliikkeen tavoitteita, eettisiä kysymyksiä ja piirin ajankohtaisia pyrkimyksiä sekä esittivät näke-myksiään klubin suunnitelmista, toiminnasta ja palveluväylien keskeisistä tehtävistä, kukin persoo-nallisella tavallaan ja usein mukaansa tempaavastikin. Vuoden 1984–1985 toimintakertomuksessaarvioitiin Ermei Kannisen esiintymistä toteamuksella: ”Kenraalin jämäkkää puhetyyliä oli mieluistakuunnella”. Syksyllä 1966 Väinö Immonen puhui nuoren klubin jäsenille rotaryn merkityksestä:”Rotary antaa meille toveruutta, avomielisyyttä ja seurallisuutta sekä lisää tietomääräämme aloilla,jotka ennestään ovat meille enemmän tai vähemmän vieraita. Rotarysta opimme palvelutaitoa, huo-maavaisuutta ja kohteliaisuutta. Paras tapa osoittaa kiitollisuutta on palvella.” Myös Kari Tallbergkorosti hyvän rotaritoveruuden merkitystä klubin toiminnassa ja jokaisen jäsenen kasvamista sekäammatillisesti että palvelemisessa. ”Hyvän rotaritoveruuden kehittyminen on omiaan vahvistamaanklubia. Luja klubirakenne ja yhteinen tahto johtavat hyviin aikaansaannoksiin palvelutoiminnas-sa.” Edelleen hän korosti korkean moraalin ja eettisten periaatteiden noudattamisen tärkeyttä. Hänmyös totesi, että hyväksi rotaryksi tuleminen vaatii aikaa. Omassa esitelmässään Matti Vuorio totesiihmiskunnan aina viestittäneen eri tavoin toimistaan vallanpitäjänä ja vallanpitäjille. ”Ääriesimerk-kejä ovat pyramidit mahdin ja kuolemattomuuden symboleina ja graffitit protestina vallanpitäjille.Rotareiden tulee asettaa palvelumieli itsekkyyden edelle ja toimia ihmisten elinolosuhteiden paran-tamiseksi. Tämän vuoksi myös rotarytoiminta on tehtävä paremmin tunnetuksi.” Governorien klubia ja sen toimintaa koskevat arviot olivat pääsääntöisesti kannustavan myöntei-siä. Erkki Aaltio piti klubin toimintaa jo vakiintuneena ja ongelmattomana sekä lämminhenkisestiveljellisenä. Samaan oli Unto Tupala kiinnittänyt huomiota jo 1970 todetessaan, että toveruus klu-bissa oli todennäköisesti hyvä ja sitä oli edelleen vaalittava. Klubineuvottelussa Juhani Syrjämäki to-tesi klubin toiminnan olevan kaikilla keskeisillä alueilla kunnossa ja aidosti rotaryhengen mukaista.Väylien suunnitelmat olivat tavoitteellisia mutta myös realistisia toteuttaa. Hän pani ilolla merkilleosallistumisaktiivisuuden viikkokokouksiin, missä Vantaan Rotaryklubi oli piirin kärkitasoa. Klubinkotisivut olivat kunnossa. Jäsenmäärä ja sen rakennekin oli varsin hyvä. Silti hän kehotti aktiivi-seen jäsenhankintaan. Vuotta aikaisemmin Henri J. Vartiainen oli katsonut klubin jäsenrakenteenja ikäprofiilin tyydyttäväksi sekä jäsenistön määrän sopivaksi. Matti Ponteva (2001) lausui VantaanRotaryklubin täyttävän kaikki tehokkaan rotaryklubin vaatimukset. Jaakko Castrénin mukaan te-hokas klubi oli sellainen, jonka jäsenpohja kasvaa ja pysyy yllä, joka tekee onnistuneita projektejaja osallistuu Rotarysäätiön toimintaan ja tukee sitä taloudellisesti sekä motivoi jäseniään rotaryn176
  • johtotehtäviin. Jokainen klubi painottaa näitä tavoitteita haluamallaan tavalla. Hän tunnusti, ettäklubineuvottelussa esitetyt komiteoiden ja palveluväylien toimintasuunnitelmat tekivät vaikutuksensamoin kuin naisten aktiivisuus klubissa. Erityisen hyvän vaikutuksen tekivät klubimestareiden toi-minta kokouksen yhteydessä sekä klubin erinomainen valmistautuminen hänen vierailuunsa. DGMatti Kivisen (2004) ajatus kulki hyvän ihmisen visiosta tavoitteeseen olla rotari enemmän tekemäl-lä kuin puhumalla. Hän arvioi, että Vantaan klubin projekteissa oli ainesta piirin taloudellisesti tuke-miin projekteihin. Klubin hyvästä jatkuvuudesta oli huolehdittava. ”Pitäisikö nuorempien jäsentenperustaa vallankumousneuvosto” asian varmistamiseksi? Kesäkuun 1978 vahdinvaihtokokous, jossa Heikki Bergström luovutti presidentin tehtävät OlliVirtaselle, muodostui tavallista juhlavammaksi. Kokousta juhlisti erityisesti se, että piirin 142 gover-nor Erkki Aaltio oli saapunut paikalle ja luovutti governorin käädyt tulevalle piirigovernorille, LarsZilliacukselle. Vantaan Rotaryklubi oli saanut oman jäsenensä yhdeksi niistä 152 rotarymaan 897miehestä, jotka oli valittu vuoden 1978–1979 governoriksi. Governorin tehtäviin kuuluu myös palkita klubeja ja yksittäisiä rotareita huomattavista saavutuk-sista sekä aktiivisesta ja hyvästä rotarytoiminnasta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana VantaanRotaryklubi on päässyt useaan otteeseen osalliseksi näistä tunnustuksista. Klubin puutarhajuhlassakesäkuussa 1997 presidentti Kari Purhonen saattoi kertoa DG Jarl Lundin ilmoittaneen, että klubioli tullut valituksi niiden klubien joukkoon, jotka toiminnallaan olivat oikeutettuja vastaanotta-maan RI:n presidentti Luis Vicente Giayn käynnistämän ohjelman ”1996-97 Presidential Citationto build the Future” ehtojen puitteissa asiaan liittyvän sertifikaatin ”in recognition of outstandingleadership within the four avenues of service”. DG Henri J. Vartiainen vieraili klubissa kesäkuun1999 vahdinvaihtokokouksessa ja luovutti ”1997–1998 Presidental Citation” -kunniakirjan SeppoKlubin presidenttien vahdinvaihtokokouksessa kesäkuussa 1978 vaihtui myös piirin governor Erkki Aaltionluovuttaessa governorin käädyt Lars Zilliacukselle. Kuvassa Erkki Aaltio pitää luovutuspuhettaan. Hänestäoikealle istuvat Vantaan Rotaryklubin uusi presidentti Olli Virtanen, presidentin tehtävät juuri luovuttanutHeikki Bergström ja uudeksi governoriksi astuva Lars Zilliacus. Kuva: Lars Zilliacuksen kuva-arkisto. 177
  • Liukon presidenttivuoden aktiivisesta toimin-nasta. Luovutuspuheessaan hän mainitsi, ettäpiirin klubeille oli myönnetty yhteensä vainkaksi tällaista tunnustusta ja painotti erityisestisitä, että Vantaan Rotaryklubi oli tunnettu hy-västä osanottoprosentistaan. Keväällä 2000 DGJuhani Syrjämäki ilmoitti presidentti Jaakko Aa-tolaiselle, että hän voi esittää RI:n tunnustusta”Four avenues of service citation for individualrotarians” yhdelle klubin toiminnassa kunnos-tautuneelle rotarille. Veli Jaakko katsoi ykkös-sihteeri Antti Puhakan ansainneen parhaitentämän arvon, ja DG Lars Nystén luovutti siihenliittyvän kunniakirjan ”In recognition of Com-mitment and Partipication in the PresidentialCitation Program” virallisella klubivierailullaansyyskuussa. Jaakko Aatolaisen presidenttivuonna 1999–2000 Vantaan Rotaryklubi sijoittui toiseksi pii-rin klubien joukossa Rotarysäätiölle tehdyissä Vuoden 1997–1998 aktiivisesta toiminnasta ja hyväs-lahjoituksissa. Governorin syyskuisen klubivie- tä läsnäolosta klubi sai vastaanottaa RI:n presiden- tin myöntämän ”Presidental Citation” -kunniakirjan.railun yhteydessä 2001 presidentti Heikki P.S. Vastaavia tunnustuksia klubi on viimeisten kymme-Leivo vastaanotti Matti Pontevalta rotarypiirin nen vuoden aikana saanut useita.standaarin asiaankuuluvana tunnustuksena. Sa-malla governor luovutti klubille myös RI:n jäsenhankintatunnustuksen Björn Backmanin president-tivuodelta 2000–2001. Tunnustus tuli itse asiassa Vantaan Rotaryklubin panoksesta uuden VantaaAirport Rotaryklubin perustamisessa. Vuotta myöhemmin omalla vierailullaan DG Kari Tallbergkiitti klubia Polio Plus-tavoitteen saavuttamisesta. Hän totesi, että maailmassa oli poliota vielä seit-semässä maassa. Vuonna 2002 oli tullut tietoon yhteensä 281 poliotapausta.6.2 PETS-VALMENNUSSEMINAARIT JA PIIRINEUVOTTELUTTulevat klubipresidentit valmennetaan tehtäväänsä erillisessä piirin koulutustapahtumassa, joka voidaanjärjestää myös piirineuvottelun yhteyteen. Tilaisuudesta käytetään yleensä sen englanninkielistä nimitystäPETS (Presidents-elect Training Seminar). PETS tulee järjestää maaliskuussa puolentoista päivän pitui-sena tilaisuutena. Seminaarista vastaa tuleva governor. On suositeltavaa, että klubit tai piiri maksavattulevien presidenttien osallistumiskulut. Piirineuvottelu (District Assembly) on uusien toimihenkilöidenvalmennustilaisuus, jossa vahvistetaan myös piirin talousarvio seuraavalle rotaryvuodelle, ellei sitä vah-visteta piirikonferenssissa. Yhden päivän kestävä piirineuvottelu on järjestettävä huhti- tai toukokuunaikana. Piirineuvottelun osanottajia ovat tulevat klubipresidentit ja ne klubin jäsenet, jotka on valittu178
  • toimimaan avaintehtävissä tulevana rotaryvuonna. Heillä on läsnäolovelvollisuus. Klubien presidentit jamäärätyt muut toimihenkilöt osallistuvat neuvotteluun, jossa kunkin tehtäväalue käsitellään. Neuvotte-lun suunnittelee ja johtaa tuleva governor yhteistyössä tehtävässä olevan governorin kanssa. Piirineuvot-telun käytännön järjestelyistä vastaa tehtävään nimetty rotaryklubi. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 42-44.Ydintietoa rotarysta 1998, s. 26.) 1980-luvun puoliväliin asti piirineuvottelu oli yhden päivän kestävä työkokous, jonka tarkoituk-sena oli antaa tuleville klubivirkailijoille valmennusta tehtäviinsä sekä tarjota toimivalle ja tulevallegovernorille tilaisuus henkilökohtaisesti tutustua eri klubien toimihenkilöihin. Neuvottelun kestä-essä käytiin läpi klubin virkailijan tärkeimmät tehtävät ja menettelytavat sekä myös eri komiteoidentoimintaohjeet. Monissa rotarypiireissä oli kuitenkin otettu jo tavaksi valmentaa tulevia toimihenki-löitä aikaisempaa tehokkaammin tehtäviinsä. RI:n vuoden 1986 sääntövaltuuskunta teki käytännös-tä sääntömääräisen valmennusseminaarin, joka voitiin järjestää piirineuvottelun yhteydessä kahtenaperättäisenä koulutuspäivänä. (Rotaryn käsikirja 1987, s. 61-63). Ensimmäinen päivistä keskittyitulevien presidenttien valmentamiseen. Varsinaiseen piirineuvotteluun toisena päivänä kutsuttiintulevan presidentin lisäksi pääsääntöisesti sihteeri, tiedottaja sekä klubipalvelun, ammattipalvelun,yhteiskuntapalvelun ja kansainvälisen palvelun komiteoiden puheenjohtajat eli yhteensä seitsemänedustajaa. Kutsuttujen kokoonpano on kuitenkin saattanut vaihdella, esimerkiksi nuorisovaihtoasia-mies ja Rotarysäätiön asiamies ovat voineet olla kutsuttujen joukossa. Vantaan Rotaryklubin edustajat osallistuivat piirineuvotteluun jo ennen klubin hyväksymistäRI:n jäseneksi. Huhtikuussa 1964 Kotkassa pidettyyn tilaisuuteen osallistuivat tuleva presidenttiTauno Markkula, sihteeri Gunnar Andersson sekä veljet Karl Haglund ja Simo Raassina. Osallistu-jien määrä on vaihdellut eri vuosina kahdesta seitsemään. Vuoden 1965 piirineuvotteluun Savonlin-nassa klubin edustus rajoittui vain kahteen osallistujaan, kun taas ainakin maaliskuun lopulla 1998Finlandia-talossa pidetyssä piirineuvottelussa klubi oli edustettuna seitsemän osallistujan voimin.Esityksen hallitukselle neuvotteluun osallistuvista klubin jäsenistä valmisteli tuleva presidentti. Klu-bi maksoi suosituksen mukaisesti tulevien toimihenkilöittensä osallistumismaksut. Viime vuosinamaksut ovat kuitenkin sisältyneet jo suoritettuihin piirimaksuihin. PETS-seminaarien ja piirineu-vottelujen anti ohjasi merkittävästi alkavan rotaryvuoden suunnittelua. Vantaan Rotaryklubi on toiminut kerran, vuonna 1978, piirineuvottelun järjestävänä klubina.Neuvottelu pidettiin Vantaanjoen koululla lauantaina huhtikuun 8. päivänä. Käytännön järjestelyis-tä vastasivat governor-elect Lars Zilliacuksen johdolla Pertti Viitanen, Pertti Ruusu ja Bengt Wester-ling apunaan kaikki klubiveljet. Tilaisuudessa, johon osallistui noin 250 rotaria, hahmoteltiin muunmuassa tulevan toimintavuoden suuntaviivoja. Neuvottelun avauspuheenvuoron käytti presidenttiHeikki Bergström ja Vantaan kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi kaupunginjohtaja Lauri Lai-rala. Varsinainen työskentely tapahtui viidessä ryhmässä. Yhden työryhmän muodostivat tulevatklubien presidentit ja toisen sihteerit. Loput kolme ryhmää määräytyivät palveluväylien mukaisesti.Neuvottelupäivät päättyivät yleiskeskusteluun. (Vantaan Seutu 14.4.1978). Tilaisuus arvioitiin on-nistuneeksi ja erinomaisen rotaryhengen osoitukseksi. Piirineuvottelun taloudellinen tuotto klubilleoli varsin huomattava. PETS-valmennusseminaarien ja piirineuvottelujen lisäksi rotarypiiri järjesti 1970-luvun lop-puvuosina syksyisin erillisiä koulutustilaisuuksia eli ”rotarytietousinstituutteja” klubien tehtävissäoleville toimihenkilöille. Vantaan Rotaryklubi lähetti edustajansa ainakin kolmeen instituuttiin,Lohjalla lokakuussa 1977 pidettyyn presidentti Heikki Bergströmin johdolla jopa kahdeksan toimi-henkilöään. Klubi maksoi edustajiensa osallistumismaksut, mutta ei matkakorvauksia. 179
  • 6.3 PIIRIKONFERENSSITPiirikonferenssi (District Conference) pidetaan vuosittain sovittuna aikana paikassa, joka on piirin rajo-jen sisällä. Se on yleensä kaksipäiväinen tilaisuus, joka Suomessa järjestetään tavallisesti kevättalvella. Sentarkoituksena on edistää rotarya mielenkiintoisen ohjelman avulla. Puheiden, esitelmien ja keskustelujenlisäksi ohjelmassa varataan aikaa myös tuttavuussuhteiden solmimista ja toveruuden vahvistamista edis-tävään vapaaseen seurusteluun. Konferenssi on avoin kaikille piirin rotareille ja heidän seuralaisilleen. Piirikonferenssissa käsitellään myös piirin virallisia asioita sekä sellaisia asioita, jotka keskushalli-tus on määrännyt sen käsiteltäväksi (piirikokous). Jokaisen klubin tulee lähettää siihen yksi virallinenedustaja jokaista 25 jäsentä tai tämän luvun suurinta osaa kohti. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 45-46.Ydintietoa rotarysta 1998, s. 25-26.) Vantaan Rotaryklubi lähetti edustajansa piirikonferenssiin, samoin kuin piirineuvotteluun, joennen hyväksymistään RI:n jäseneksi. Kuopiossa lokakuussa 1964 pidettyyn konferenssiin osallis-tuivat presidentti Tauno Markkula, sihteerit Gunnar Andersson ja Simo Raassina sekä veljet Tau-no Lonka ja Lars Zilliacus. Seuraavaan piirikokoukseen Mikkelissä tammikuussa 1966 osallistuijo seitsemän veljeä rouvineen. Merkillepantavaa on, että klubin historian alkupuolella vuosittaisiinpiirikonferensseihin osallistuneiden jäsenten määrä oli selvästi suurempi kuin 1990- ja 2000-lu-vuilla, parhaimmillaan kahdeksan veljeä vaimoineen. Asiaan kuului, että klubin edustajat selostivatseuraavassa viikkokokouksessa konferenssin antia.Vantaan piirijuhlan ja -kokouksen 5.–6.3.1994 järjestelytoimikunnan johtoryhmä. Istumassa vas. Raimo Hu-vila, Aarne Toivanen, governor Rolf Forsman ja Jaakko Vesanen. Seisomassa vas. Pertti Viitanen, JussiLukkari, puh.joht. Pentti Kynnös ja edellisen piirikokouksen järjestelyjen asiantuntijana Antti Ahlbäck. Kuva:Pentti Kynnöksen kuva-arkisto.180
  • Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana osallistujat ovat usein rajoittuneet virallisiin edusta-jiin, joita on säännöstön mukaan saanut olla yksi jokaista 25 jäsentä kohti. Virallisiksi edustajikseenklubi on useimmiten nimennyt presidentin ja sihteerin, mutta muitakin ratkaisuja on tilanteidenmukaan tehty. Virallisten edustajiensa kulut klubi on maksanut, mutta muut jäsenet ovat osallistu-neet omalla kustannuksellaan. Klubille aiheutuneita kustannuksia ovat lisänneet vaihto-oppilaat,jotka osallistuvat säännönmukaisesti piirikonferenssin vaihto-oppilasohjelmaan ja iltajuhlaan. Vuo-den 1996 piirikonferenssin iltajuhlassa Espoon Dipolissa esiintyi Vantaan Rotaryklubin vaihto-op-pilas Katie Krause esittämällä kauniilla altollaan ”Ave Marian”. Maaliskuussa 2001 klubi kustansiaustralialaisen vaihto-oppilaansa Joel Turnerin presidentti Björn Backamanin ja tulevan presidentinHeikki P.S. Leivon kanssa Tallinnassa pidettyyn piirikonferenssiin. Konferensseissa tuli muun ohellaesitellä rotaryn ohjelmia ja onnistuneita piirin ja klubien aktiviteetteja. Vuoden 1996 konferenssissaDipolissa Vantaan Rotaryklubi sai tilaisuuden esitellä omaa ”Nuoriso ja huumeet Vantaalla” -projek-tiaan. Esittelyn suoritti Esko Kaarna. Vantaan Rotaryklubi on osallistunut kahdesti piirikonferenssin järjestämiseen. Tammikuussa1967 klubi sai Pohjois-Helsingin Rotaryklubilta kirjeen, jossa klubia pyydettiin nimeämään omaedustajansa marraskuussa järjestettävän piirikonferenssin järjestelytoimikuntaan. Käytännössä tämämerkitsi sitä, että konferenssin järjestelyvastuu lankesi Pohjois-Helsingin ja Vantaan Rotaryklubienharteille. Kahdesta ehdotetusta ja kannatetusta ehdokkaasta, past presidentti Eino Jamalaisesta jaSimo Raassinasta, klubi valtuutti äänestyksen jälkeen jälkimmäisen edustajakseen. Hän sai myösoikeuden pyytää tarvitsemansa avun muilta klubin jäseniltä. Myöhemmin veli Simon esityksestäklubi nimesi Hugo Malmirannan toiseksi edustajakseen toimikuntaan. Sihteerikseen toimikuntakutsui Raimo Palosen. Klubin edustajat raportoivat säännöllisesti valmistelujen edistymisestä. Ko-kous suunniteltiin pidettäväksi joko Helsingin uudessa Kaupunginteatterissa tai Rakennusmestarientalolla sekä iltajuhla Kalastajatorpan Siirtomaasalissa. Hotellihuoneita oli varattu keskikaupungilta150 osallistujalle. Kokouksen puheenjohtajiksi järjestelytoimikunta valitsi Pohjois-Helsingin klubis-ta Osmo Kallion ja Vantaan klubista Kurt Kronmanin. Raimo Palonen valittiin kokouksen toiseksisihteeriksi. Marraskuun 11.-12. päivinä Kaupunginteatterissa pidettyyn piirikonferenssiin osallistuiyhteensä 151 rotaria ja itse kokous onnistui odotusten mukaisesti. Kokouksen tilinpidon osoittamaylijäämä, 660,26 markkaa, jaettiin tasan järjestäneiden klubien kesken. Vuoden 1993–1994 piirikonferenssin järjestäminen osui Vantaan, Tikkurilan ja Myyrmäen ro-taryklubien yhteiseksi tehtäväksi. Järjestelyvastuusta seurasi, että jo edellisen toimintavuoden keskei-senä tavoitteena oli valmistautuminen tilaisuuteen. Konferenssin järjestelyorganisaatio muodostuijohtoryhmästä ja neljästä toimikunnasta, jotka olivat ohjelma-, kanslia-, talous- ja tiedotustoimi-kunta. Johtoryhmään kuuluivat Vantaan klubista Pentti Kynnös puheenjohtajana ja Raimo Huvilataloustoimikunnan puheenjohtajana, Tikkurilan klubista Raimo Salmivuo ohjelmatoimikunnan jaJaakko Vesanen tiedotustoimikunnan puheenjohtajana sekä Myyrmäen klubista Jussi Lukkari sih-teerinä ja Aarne Toivanen kansliatoimikunnan puheenjohtajana. Vantaan Rotaryklubista ohjelma-toimikuntaan kuuluivat Pertti Viitanen ja Esko Kaarna, taloustoimikuntaan Raimo Huvilan lisäksiReijo Mäkinen ja tiedotustoimikuntaan Erkki Reittilä. Klubin oman järjestelyryhmän jäseniä oli-vat Pentti Kynnös puheenjohtajana sekä Raimo Huvila, Reijo Mäkinen, Aarne Pehkonen ja PerttiViitanen. Myöskin Vantaan Inner Wheel Klubi ja Rotaractklubi osallistuivat järjestelyihin omallapanoksellaan. Piirikonferenssi pidettiin Vantaalla Fur Centerissä maaliskuun 5.–6. päivinä 1994. Tilaisuudessaoli edustettuna 51 piirin 55 klubista. Osallistuneiden määrä nousi noin 350 rotariin (Nurmijärven 181
  • Sanomat 14.3.1994). Varsinainen piirijuhla alkoi lauantaiaamuna kello 10 järjestelytoimikunnanpuheenjohtaja Pentti Kynnöksen tervehdyspuheella ja lähettämällä seppelpartio Jukka Yrjölän saate-sanoin. Juhlan avauksen suoritti DG Rolf Forsman ja RI:n presidentin henkilökohtaisena edustajanaterveiset tilaisuuteen toi PDG Geoffrey H. Pike. Iltapäivälllä hän puhui aiheesta ”Rotary muuttu-vassa yhteiskunnassa”. Iltapäivän ohjelmaan kuului myös paneelikeskustelu, jonka aiheena oli ”Ylös lamasta”. Sen pu-heenjohtajana toimi professori Aarne Pehkonen (Vantaan RK) ja keskustelijoina olivat SuomenYrittäjien Keskusliiton entinen toimitusjohtaja Waldemar Bühler (Töölön RK, yritysten talous),opetushallituksen pääjohtaja Vilho Hirvi (Helsingin RK, koulutuspolitiikka), valtiotieteen lisensi-aatti Timo Sneck (yhteiskuntarakenteen ja tulevaisuuden tutkimus), Helsingin yliopiston teologisentiedekunnan dekaani Raija Sollamo (yhteiskunnalliset arvot), pankinjohtaja Eero Tuomainen (talo-uspolitiikka) ja MTV:n ohjelmajohtaja Tauno Äijälä (tiedonvälitys). Paneelissa pyrittiin katsomaansyvälle suomalaisen yhteiskunnan sisälle. Puheenjohtajan sanoin ”etsimme ongelman todellisia syitäja keinoja lamaa ylläpitävien ja kehitystä estävien tekijöiden poistamiseksi. Lamasta nousu vaatii tie-toa, taitoa ja tuloksia. Niiden lisäksi tarvitaan tahtoa ja tavoitteita. Mitkä ovat tämän kansakunnantavoitteet ja mistä me löydämme uudelleen sen katoamaan päässeen tahdon, joka ’vie miehen vaikkaläpi harmaan kiven’ lamasta nousuun?” Keskustelussa peräänkuulutettiin yritysvetoista yhteiskuntaaja yrittämistä kunniaan, tuottavia ja mielekkäitä investointeja, teollisuuden ketjuuntumista ja pk-yritysten mukaantuloa, moraalia ja vanhoja arvoja kunniaan sekä tulosvastuuta puoluehallituksille.Todettiin myös, että Suomella on kaksi kilpailuetua: puhdas luonto ja koulutustaso. Piirikonferenssiin sisältyvä piirikokous muodosti kirkkoherra Juhani Kopposelan (MyyrmäenRK) pitämän päivän avauksen ohella sunnuntain varsinaisen ohjelman. Kokouksen avasi DG Fors-man ja sen puheenjohtajana toimi Lars Nystén (Helsinki Maneesin RK). Kokouksessa käsitellyistävirallisista asioista ehkä merkittävin Vantaan klubeille oli päätös, jonka mukaan piirikonferenssinmahdollisesta ylijäämästä kukin järjestäjäklubi sai neljänneksen ja neljännes tuli suunnata konfe-renssin johtoryhmän määrittämällä tavalla nuorisotoimintaan. Päätös merkitsi Vantaan Rotaryklu-bille noin 35 000 markan osuutta nettotuotosta. Kokousohjelmaan kuului myös hyvien rotarysuori-tusten palkitseminen. Perinteiset ”Mielipiteiden Areena” -veistos ja ”Matin Kello” menivät Lohjan jaNurmijärven Rotaryklubeille PDG Matti Lappalaisen luovuttamana. Palkittujen klubien joukkoonkuuluivat myös Porvoo-Läntinen, Karkkilan, Vihdin, Tuusulan ja Keravan klubit. Aveceille ja vaihto-oppilaille oli sunnuntaina oma ohjelmansa Vantaan Inner Wheel Klubinjärjestämänä. Ohjelmaan sisältyi aveceille ja vaihto-oppilastytöille Inner Wheel -toiminnan ja FurCenterin esittely Kettu-ravintolassa sekä tutustumiskierros turkistaloon. Samanaikaisesti vaihto-op-pilaspojat tutustuivat Helsinki–Vantaan lentoasemaan. Lauantain iltapäivällä Vantaan Rotaractklubioli järjestänyt kaikille vaihto-oppilaille kiertoajelun Itä-Vantaalle ja tutustumiskäynnin TiedekeskusHeurekaan, johon liittyi Verne-teatterin esitys ”Satunnainen matkailija aurinkokunnassa”. Vaihto-oppilailla oli myös oma ohjelmanumeronsa lauantai-illan Governor’s Ball -tilaisuudessa, jossa ter-vetuliaismaljan tarjosi Vantaan kaupunki. Vauhdikkaan illan musiikillisesta annista vastasi Vantaa-Trio. Itse piirijuhlan musiikista huolehtivat Vantaanjoen koulun kuoro ja Big Band sekä Vantaanjoenmusiikkilukion jousiyhtye. Piirikonferenssin järjestäminen työllisti, mutta juhlisti samalla merkittävästi rotaryvuoden toi-mintaa. Sen toteuttamisessa Vantaan Rotaryklubin panos oli huomattava. Erityisesti klubin tulevanpresidentin Pentti Kynnöksen määrätietoisen ja päättäväisen toiminnan tuloksena konferenssistamuodostui erittäin onnistunut, saadun palautteen perusteella ilmeisesti yksi parhaimmista piiris-182
  • sä järjestetyistä. Taloudellisessakin mielessä tapahtuma onnistui erinomaisesti. Aikanaan klubi tekipäätöksen, jonka mukaan neljännes klubin osuudesta konferenssin ylijäämään ohjattiin nuorisotoi-minnan hyväksi.6.4 KLUBIN JÄSENET PIIRIN TEHTÄVISSÄPiirin klubit toimivat piirigovernorin valvonnan alaisina. Jotta governorjärjestelmä toimisi tehok-kaasti, on tärkeää, että tehtävään nimetyt ovat huolellisesti valittuja, päteviä, velvollisuuksistaanhyvin tietoisia sekä fyysisesti ja muutenkin niistä suoriutumaan kykeneviä. Klubit voivat käyttääoikeuttaan esittää oma ehdokkaansa tulevaksi governoriksi kunkin rotaryvuoden alussa ilmoitettuunmääräaikaan mennessä. Omaa jäsentään Vantaan Rotaryklubi on ehdottanut vain kerran ja silloinhyvällä menestyksellä. Lars Zilliacus valittiin piirin 142 governoriksi vuodeksi 1978–1979. Vaativanja työteliään tehtävänsä veli Lars hoiti mallikkaasti ja tuloksellisesti. Klubin hallitus on useamminkin pohtinut oman jäsenen esittämistä governorehdokkaaksi. Syksyillä 1992 ja 1993 hallitus kysyi Pertti Viitasen, 2002 Jaakko Aatolaisen ja 2003 Esko Kaarnan suostumusta asi- aan, mutta kukaan heistä ei eri syistä silloisessa elämän- tilanteessaan katsonut voivansa suostua niin suuritöiseen tehtävään. Governorin alue-edustajina ovat klubin jäsenistä toi- mineet Lars Zilliacus vuonna 1973–1974 ja Pertti Viita- nen vuosina 1976–1978. Lars Zilliacus oli myös vuonna 1980–1981 piirineuvoston jäsen ja vastasi silloin rotaryn kasvuun liittyvistä tehtävistä. Muutamat klubin jäsenet ovat toimineet piirin eri komiteoissa ja toimikunnissa. Vuonna 1968–1969 Sulo Kosunen oli Rotaract-komitean puheenjohtaja ja Pertti Viitanen hoiti puheenjohtajan nui- jaa Interact-komiteassa vuosina 1970–1972. Lokakuussa 1973 Kaj Ahlman antoi suostumuksensa piirin kansainvä- listen asioiden hoitajaksi vuonna 1974–1975. Governorin asettamassa ympäristönsuojeluneuvottelukunnassa klubia edusti vuonna 1979–1980 Rauno Kostiainen ja samanaLars Zilliacus oli piirin 142 governorina ro- vuonna Bengt Westerling osallistui Rotaryn 75-vuotis-taryvuonna 1978–1979. Vantaan Rotary- juhlan järjestelytoimikunnan työskentelyyn. Lokakuussaklubin presidenttinä hän toimi 1971–1972.Vantaan Rotaryklubissa charterveli Lasse 2002 klubin hallitus esitti Risto Laitista piirin talousko-oli suuresti arvostettu jäsen ja ”monitoi- mitean jäseneksi, missä tehtävässä veli Risto on toiminutmimies”, joka ennen 1980-luvun alussa vuoden 2003–2004 alusta lukien.tapahtunutta muuttoaan Tampereelle ehtihoitaa lähes kaikkia klubin luottamustehtä-viä. Kuva: Lars Zilliacuksen kuva-arkisto. 183
  • VII YHTEISTYÖ MUIDEN ROTARYKLUBIEN KANSSA7.1 YHTEYDET HUDDINGEN KUMMIKLUBIINKlubin kolmannessa viikkokokouksessa 25.11.1963 sihteeri Yrjö Teräväinen palautti Olli Vikstedtinterveisinä mieliin, että aloite Vantaan Rotaryklubin perustamisesta tuli alunperin Ruotsista Huddin-gen Rotaryklubilta. Kokous totesi ajankohtaiseksi informoida ystävyyskunnan klubia Vantaan Ro-taryklubin perustamisesta ”mahdollista myöhempää kanssakäymistä varten”. Päätöksen mukaisestiklubin ulkomaisesta kirjeenvaihdosta vastaava toinen sihteeri Henrik Furuhjelm ilmoitti, tosin vasta23.3.1964, kirjeellä Huddingen Rotaryklubille, että Helsingin maalaiskuntaan oli nyt perustetturotaryklubi. Aluerajoihin liittyvien muodollisuuksien selvittyä vuoden loppuun mennessä ”Vandarotaryklubb” toivoi saavansa charterkirjan viimeistään seuraavan vuoden kesäkuussa. ”Vi är gladaöver att kunna knyta kontakt med en rotaryklubb som verkar i Huddinge, vår kommuns vänort, ochhoppas att vardera klubben skall ha stort utbyte av samarbetet.” Kirjeessä esitettiin myös toivomus,että Huddingen rotaryklubi lähettäisi aikanaan edustajansa charterjuhlaan. Vastaus yhteydenottoon saapui varsin pian. Huhtikuun 9. päivälle päivätyssä kirjeessä Hud-dingen rotaryklubin sihteeri Lennart Printz esitti klubinsa suuren ilon rotaryklubin syntymisestäystävyyskuntaan. Hän kertoi tavanneensa kenraaliluutnantti Viljasen Visbyn piirikonferenssissaedellisen vuoden kesäkuussa ja kuulleensa tältä toimenpiteistä klubin perustamiseksi Helsinginmaalaiskuntaan. Sen vuoksi Huddingessa oli kärsimättömästi odotettu tietoa klubin syntymisestä.Kiinteät yhteydet klubien kesken olivat toivottavat ja ensimmäinen askel niiden solmimiseksi voitiinottaa uuden klubin charterjuhlassa. Vantaalaiset rotarit olivat aina Ruotsissa käydessään tervetulleitavierailemaan. Huddingen klubi lähettikin edustajansa charterjuhlaan, ja sen yhteydessä käydyistäkeskusteluista jäi itämään ajatus mahdollisesta vantaalaisten vierailumatkasta Ruotsiin. Toteuttamisasteelle ajatus kypsyi syksyyn 1965 mennessä ja valmistelut alkoivat. Syyskuisessa ko-kouksessa ”veli Strömsholm sai tehtäväkseen aikaansaada jotakin positiivista ja järkevää siinä eri int-ressien ja eri mielipiteiden viidakossa, josta jo alustavasti saatiin pieni aavistus keskustelun aikana.”Kurt Strömsholm ryhtyi ripeästi ja määrätietoisesti valmistelemaan matkaa ja saattoi jo seuraavassaviikkokokouksessa esittää ”jotakin positiivista ja järkevää”. Suunnitelmaan kuului, että klubi tekee13. päivänä joulukuuta 1965 matkan Tukholmaan tavoitteenaan vierailla Huddingen kummiklubinviikkokokouksessa. Matka tehtäisiin lentäen Kar Airilta varattavalla DC-3 koneella, johon mahtuiyhteensä 28 henkeä ja jonka rahtausmaksu olisi 1900 markkaa. Lähtö tapahtuisi kello 7.00 aamullaHelsingistä ja paluu Tukholmasta kello 01.00 yöllä. Matkan edestakainen hinta kahveineen koneessa184
  • olisi 68 markkaa henkilöltä. Kokous valtuutti veli Strömsholmin rahtaamaan koneen ja suoritta-maan muutkin asiaankuuluvat järjestelyt. Niihin kuuluivat muun muassa muutaman hotellihuo-neen varaaminen päivän ajaksi Tukholmasta ”sekalaisia tarkoituksia” varten sekä bussikuljetuksenjärjestäminen Arlandasta ja Arlandaan. ”Meikäläisten invaasio” oli luettavissa Huddingen klubinviikkoselosteesta jo 27.9.1965. Past presidentti Tauno Markkula orientoi marraskuun alussa lähtijöitä edessä olevaan kertomallamielenkiintoisesti paikkausvierailuistaan Huddingen ja Farstan klubeissa. Itsenäisyyspäivään men-nessä Kurt Strömsholmin järjestelyt olivat siinä pisteessä, että klubi saattoi ”hyvin omintunnoin”lähteä matkaan. Sille olivat ilmoittautuneet ja siihen osallistuivat presidentti Eino Jamalainen, Gun-nar Andersson, Juhani Artola, Sulo Kosunen, Tauno Markkula, Raimo Palonen, Simo Raassina,Uuno Saarinen, Martti Salomaa, Eino Sirén, Kurt Strömsholm ja Lars Zilliacus, kaikki rouvineen.Sihteeri Simo Raassinan pitkä matkakuvaus viikkoselosteessa oli siinä määrin mukaansa tempaava,että lainaan siitä huomattavia jaksoja, tosin niitä hieman lyhentäen. ”Matka alkoi Kar Airin Dakota-koneella hyvän sään vallitessa. Innokkaat matkalaiset kerään- tyivät hyvissä ajoin kentälle, jossa muodollisuudet saatettiin nopeasti selviksi ja lento saattoi al- kaa aikataulun mukaisesti. Se sujui vilkkaan seurustelun, jälleennäkemisen riemun ja kahvin- juonnin merkeissä. Bussi oli odottamassa meitä Arlandassa ja matka jatkui aamuruuhkaisen liikenteen keskellä hotelli Continentaliin, josta meille oli varattu viisi päivähuonetta ehostusta ym. varten. Suureksi iloksemme vietettiin Ruotsissa joulukuun 13. päivänä Lucia-juhlaa, min- kä johdosta hotelli tarjosi koko joukolle ilmaiset aamukahvit excl. munat ja leikkeleet. Virkis- täydyttyämme lähdettiin pienemmin ja suuremmin joukoin mittelemään kaupungin katuja ja suorittamaan alustavia ostoksia pitäen koko ajan mielessä uutta suomalaista valuuttamääräys- tä, jonka mukaan turisti saa alle 24 tunnin matkalta tuoda tuliaisiksi vain 10 markan arvosta tavaraa. Klo 11.45 kokoonnuimme Keskusasemalle, jossa hyvä tuttavamme veli Carstens ja ystäväklubimme sihteeri veli Sundqvist odottivat opastaakseen meidät Huddingenin junaan. Junamatka kesti 18 minuuttia ja Huddingenin asemalta oli kivenheitto Nya Udden -nimiseen ravintolaan, jossa sikäläinen klubi odotti meitä in corpore (todellisuudessa 23 jäsentä yhteensä 32:sta) sekä usein rotaryrouvin. Aluksi toivotti H:n klubin presidentti veli Printz meidät syd. tervetulleiksi, minkä jälkeen meidät johdatettiin silmiä ja vatsahermoja hivelevän voileipäpöy- dän ääreen. Se oli runsaudessaan ja lajirikkaudessaan kertakaikkiaan ehdoton, täysin joulu- ja Lucia-aiheinen. Aterioinnin yhteydessä tarjottiin meille Mellanöl’iä sekä ’Rona eller Skånska’, mitkä kaikki nautittuamme olimme tarpeeksi herkistyneitä kuuntelemaan Lucia-kulttia. Lu- cia-neidon päässä paloivat sähkökynttilät, kun taas hänen seurueensa kantoi käsissään oikeita kynttilöitä. Kuoro oli ihastuttava, koska lapset olivat liian nuoria omatakseen minkäänlaisia maneereita. Tämän jälkeen esitti klubimme presidentti terveiset maastamme sekä kiitoksemme yst. vastaanotosta ja erinomaisesta vieraanvaraisuudesta. Muistoksi käynnistämme veimme I osan kuntamme historiasta ja lupasimme toimittaa seuraavat osat isännillemme heti niiden ilmestyttyä. Aika vierähti rattoisasti seurustelussa niin nopeasti, että ainakin allekirjoittanut yht’äkkiä havahtui veli Printzin lausumiin jäähyväissanoihin, minkä jälkeen asianmukaisesti kiitettyämme lähdimme tuota pikaa klo 14,35 junalla takaisin Centrumiin. Loput iltapäivästä kului 10 markan ostoksiin eri puolilla kaupunkia, vierailukäynteihin tuttavien ja sukulaisten luona etc. etc. Klo 19.30 alkoi Intima-teatterissa komedia nimeltään ’Karuselli’. Näytelmä ei paljon eronnut meikäläisen intiimiteatterin farsseista ja liikkui sen teema sukupuolihormonien yli- ja aliannostuksessa kaikin sen mukaisin riehakkain seurauksin 185
  • ja sotkuin. Jonkinlaisen kirvoittavan pistoksen näytelmä kuitenkin antoi jäykälle suomalaiselle luonteelle, sillä päästyämme takaisin hotelliimme nauttimaan meille varattua supe’ta kuulos- ti kanssakäyminen ja suusanallinen seurustelu huomattavasti vapaammalta ja jopa vallatto- mammaltakin kuin ennen karusellia. Iltapala ei ollut läheskään päiväpalan veroinen, vaikka sen kanssa nautittiin ’kaffekonjakkia’ ym. virvokkeita. Aikaa kului kuitenkin taas niin paljon, että viimeiset olivat myöhästyä bussista, joka vei meidät takaisin lentokentälle ja jonka portail- la veli Kurt sai ensimmäiset harmaat hiukset koettaessaan päästä selville katraansa lukumää- rästä. Lentokentällä jouduimme torkkumaan noin 40 minuuttia, koska koneemme oli ehtinyt jäätyä ja sen sulattaminen vei aikansa. Kotimatka alkoi. Joukkomme ei enää ollut yhtä pirteä kuin aamuisen lentomatkan aikana. Lähempänä Seutulaa alkoi enemmän tai vähemmän vilkas strip-tease, koska oli puettava ylle kaikki ne asusteet joiden ostoarvo ylitti sallitut 10 markkaa. Tämän operaation ansiosta suo- riuduimme tulotarkastuksesta muutamassa minuutissa, minkä jälkeen matkan jäsenet siirtyi- vät autoihinsa ajaakseen koteihinsa unisina, mutta onnellisina. Matkamme oli erittäin onnis- tunut. Tästä saamme yksinomaan kiittää veli Kurt Strömholmia, joka aikaansa ja vaivojaan säästämättä parin kolmen kuukauden aikana oli paneutunut hänelle annettuun tehtävään. Isäntämme lupasivat tehdä vastavierailun ensi vuonna. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tilaisuutta voidaksemme yrittää esiintyä yhtä täydellisinä isäntinä.” Vaikka ruotsalaiset isännät olivat luvanneet saapua vastavierailulle ”ensi vuonna”, vierailu siirtyiaina vuoden 1969 maaliskuuhun. Siihen asti klubien yhteydenpito tapahtui postitse. Tammikuussa1966 Vantaan Rotaryklubista lähti lämminhenkinen kiitoskirje ystävällisestä vastaanotosta ja vie-raanvaraisuudesta. Huddingen klubi lähetti vuoden 1965–1966 viikkoselosteensa ja syksyllä 1966vuosikirjansa, joiden innoittamana johtokunta velvoitti sihteerin postittamaan 2–4 kertaa vuodessaruotsinkielisen yhteenvedon Vantaan Rotaryklubin tärkeimmistä tapahtumista kummiklubille. Pos-titse tapahtuva yhteydenpito jatkui vielä seuraavinakin vuosina. Syksyllä 1968 klubi sai tietää, että Huddingen klubi suunnitteli vastavierailua seuraavaan maalis-kuuhun, jolloin se myös toteutui 15 rotarin ja yhden rotaryrouvan voimin. Jo varhain maaliskuun3. päivän aamulla klubimestari Lars Zilliacus ja Kurt Strömsholm lähtivät tulijoita vastaan Turkuun.Vieraat saapuivat jääesteiden vuoksi hieman aikataulustaan myöhässä ja suunnistivat isäntien johdol-la Turussa pikaisesti suoritetun kiertoajelun jälkeen suoraan Helsingin maalaiskuntaan tarkoitukseenvaratulla bussilla. Perillä heidät ohjattiin kunnanjohtaja Lauri Lairalan johdolla pimeään valtuus-tosaliin, jossa esitettiin maalaiskuntaa esittelevä kotiseutufilmi ruotsin kielellä. Seuraava tutustu-miskohde oli maalaiskunnan ylpeys, uimahalli, johon ei kuitenkaan ehditty tutustua käytännössä.Viimeisenä kohteena oli toistaiseksi vielä vanhainkotina toimiva Katriinankoti, jonka muuttamis-ta paikallissairaalaksi parhaillaan suunniteltiin. Siellä nautitun lounaan yhteydessä kunnanjohtajaLairala korosti puheessaan Huddingen ja Helsingin maalaiskunnan kunnallisen yhteistoiminnanmerkitystä. Hän katsoi kuitenkin, että tämä merkitys korostui, mikäli kuntien alueilla toimivat eriyhdistykset, seurat ja yksityiset kuntalaiset olivat sitä osaltaan lujittamassa, kuten oli laita nytkin suo-ritettavan vierailun yhteydessä. Lounaan jälkeen vieraat siirtyivät Helsinkiin, jossa heille järjestettiinpikainen pääkaupunkikierros. (Vantaan Sanomat 2/1969). Klubin tavanomaiseen kokousaikaan vieraat ohjattiin ravintola Sillankorvaan, jossa presidenttiGunnar Andersson toivotti vieraat sydämellisesti tervetulleiksi ja selosti Vantaan klubin kokemaaystävällisyyttä Huddingessa noin neljä vuotta sitten vastaavassa tilaisuudessa. ”Näissä merkeissä kok-tailit tulikin jo juotua ja siirryttiin pöytiin, joiden antimien ja Vantaan klubin veljilleen tarjoamien186
  • juomien johdosta syntyi nopeasti vilkas veljellinen seurustelu yhteisellä skandinaavisella kielelläm-me.” Yhdessäolon aikana vaihdettiin klubien lahjat. Vantaan klubi antoi maalaiskuntaa esittelevänteoksen ja Huddingen klubi antoi kotiseudullaan valmistetun arvokkaan keraamisen laatan. Samas-sa tilaisuudessa piti presidentti Andersson vieraille huumorilla höystetyn puheen, jossa hän totesimuun muassa: ”Årets rotaryvärldspresident har till verksamhetstema givit det inspirerande och i allaavseenden populärä mottot ”Deltag - Participate”. I sin appel till oss rotarianer framhåller han bl.a. deltag aktivt genom atta utveckla internationella kontakter, hålla kontakt mellan din klubb ochen klubb i utlandet och utveckla olika former av samarbete i detta syfte.” Vieraiden puolesta vastasipuheeseen klubin presidentti, yleinen syyttäjä Sven Högberg, joka ilmaisi vieraiden kiitollisuudenkaikesta nähdystä ja kuullusta. Varhainen Turkuun lähtö katkaisi mukavan seurustelun, joka muu-ten olisi varmaankin jatkunut pitkään. Vantaan Rotaryklubi oli anonut maalaiskunnan kunnanhallitukselta, että se huolehtisi vieraidenlinja-autokuljetuksista Suomessa sekä tarjoaisi lounaan ja järjestäisi kiertoajelun. Kunta suostui tar-joamaan lounaan, järjestämään tutustumiskäynnit sekä kuljetuksen Helsinkiin. Muut kustannuksetjäivät klubin hoidettaviksi. Seuraavassa viikkokokouksessa presidentti kiitti erikoisesti klubimestariLars Zilliacusta, Kurt Strömsholmia, Lola Strömsholmia sekä kaikkia kolmea klubin pankinjohtaja-jäsentä, jotka jakoivat illan ruokailumenot. Ruotsalaisten vierailun jälkeen yhteydenpito hiipui vähitellen. Vuonna 1974–1975 Esko Heino-nen vieraili vielä Huddingen Rotaryklubin vuosijuhlassa, mutta syksylle 1976 suunniteltu ruotsa-laisten vierailu Vantaalle ei enää toteutunut. Kuitenkin vielä 1980-luvun alun toimintasuunnitelmis-sa pidettiin ”tavoitteena kehittää yhteydenpitoa Huddingen kummiklubin kanssa”, ja marraskuun1984 alun klubineuvottelussa pöytäkirjaan kirjattiin: ”Kansainvälinen palvelu lähtee mm. siitä, ettäyhteydet Huddingen kummiklubiin tulee elvyttää ja niinpä ensimmäisenä eleenä päätettiin lähettääheille joulutervehdys”. Tämän jälkeen asiakirjat ”vaikenevat” pohjoismaisista yhteyksistä. Myöhäi-senä kaikuna alkuvuosien kontakteista Huddingen Rotaryklubin nimi tuli esille syyskuussa 1995,kun Heikki P.S. Leivo esitteli suunnitelmaa suhteiden luomisesta ja matkasta Lübeckiin. Tällöin Ris-to Laitinen huomautti, että klubilla on toki ystävyysklubit myös Ruotsissa (Huddinge), Tanskassa(Kongens-Lyngby) ja Norjassa (Askim). Suhteet Kongens-Lyngbyn ja Askimin Rotaryklubeihin olivat lähinnä nimelliset ja rajoittuivat1960-luvulla tavanomaisiin ”Greetings for the Season” -tervehdyksiin. Lyhytaikainen kokemusosoitti, että lähempi yhteistyö oli mahdollista vain ”täältäpäin tulevan aloitteen avulla”. Klubissaharkittiinkin vuodeksi 1967 vierailua Norjaan tai Tanskaan ja vuodeksi 1969 jäljellä olevaan. Pyrki-mykset eivät kuitenkaan koskaan johtaneet keskustelua pidemmälle. Lähteistä ei myöskään ilmene,että klubilla olisi 1960-luvun jälkeen ollut kosketuksia Kongens-Lyngbyhyn ja Askimiin. Kauppakeskus Myyrmannissa 11.10.2002 tapahtuneen pommi-iskun jälkeen klubi sai yllättävänyhteydenoton Ruotsista. Sollentuna Rotaryklubbilta saapui presidentti Anders Ahlbergin allekirjoit-tama osanottoviesti suuren postikortin muodossa: ”We have today 68 members and all of us are sen-ding you our warmest, friendliest and devoted thoughts with this postcard. We have been followingthe tragedy that happened in the shoppingcentre of Vanda through the news. We in our club praysand hope that things like this will not be repeated. Let´s build bridges of friendship, understandingan love together. We can make the world a safer place to live on.” Viesti osoitti aitoa välittämistä jarotaryhenkeä. Klubi vastasi viestiin lämpimin kiitoksin. 187
  • 7.2 INTERCITYKOKOUKSETIntercitykokouksella tarkoitetaan usean klubin yhteistä kokousta. Usein tällaisella kokouksella on jokinerityinen teema. Se saattaa ajoittua myös jonkin yhteisen merkkitapahtuman ympärille. (Ydintietoarotarysta 1998, s. 49). Vantaan Rotaryklubi osallistui 12 jäsenensä voimin ensimmäisen kerran intercitykokoukseenhuhtikuussa 1964. Kokouksen järjesti Keravan Rotaryklubi ja se pidettiin Keravan kirkossa. Tilai-suudessa olivat Keravan ja Vantaan klubien lisäksi mukana myös Järvenpään, Hyvinkään, Karkkilanja Vihdin klubit. Kokouksessa päätettiin tiivistää läsnä olleiden Keski-Uudenmaan rotaryklubienyhteistoimintaa perustamalla valiokunta, johon kukin klubi nimeää oman yhdysmiehensä. Tuohonyhteistyövaliokuntaan Vantaan Rotaryklubi nimesi edustajakseen Yrjö Teräväisen. Valiokunta ko-koontui lokakuussa Järvenpäähän hahmottamaan tulevan yhteistyön muotoja. Laaditun muistionmukaan kunkin klubin tuli lähettää vuosiohjelmansa intercityrenkaaseen kuuluvien klubien kaikillejäsenille, vierailla vuosittain vähintään yhden jäsenensä voimin jokaisessa toisessa klubissa, lainataesitelmöitsijöitä naapuriklubeille, sisällyttää intercitykokous vuosiohjelmaansa, järjestää vierailuja javapaita yhdessäolotilaisuuksia, ehkä kilpailujakin kahden tai useamman naapuriklubin kesken, valitayhdysmiehekseen johtokunnan jäsen valvomaan ja edistämään yhteistoimintaa sekä lähettää viik-koselosteensa naapuriklubeille. Viikkoselosteiden lähettäminen ei tosin saanut valiokunnassa yleistäkannatusta. Yhteistyövaliokunta lähetti muistion renkaaseen kuuluneiden klubien käsiteltäväksi.Vantaan Rotaryklubi hyväksyi sen sellaisenaan. Järvenpään Rotaryklubi järjesti seuraavan yhteistyöklubien kokouksen Järvenpään ammattikou-lulla. Tässä kokouksessa intercitypiirin nimeksi hyväksyttiin ”Ratakaari” ja siihen kuuluviksi klu-beiksi todettiin Hyvinkään, Järvenpään, Karkkilan, Keravan, Vantaan ja Vihdin rotaryklubit. YrjöTeräväinen toimi Vantaan Rotaryklubin yhdysmiehenä Ratakaaressa vuoden 1966–1967 loppuun,ja hänen johdollaan klubi järjesti Tikkurilan ammattikoululla kevään 1967 intercitykokouksen. Sii-hen osallistui klubeista yhteensä 66 rotaria ja heidän lisäkseen DG Väinö Immonen, PDG T.V.Viljanen, kunnanjohtaja Lauri Lairala sekä vierailevana esitelmöitsijänä oikeustieteen kandidaattiJouko Hulkko. Heinäkuusta 1967 alkaen yhdysmiehenä toimi Atte Lehto. Marraskuussa 1968 LarsZilliacus ehdotti johtokunnalle, että Vantaan Rotaryklubi eroaisi Ratakaaresta, koska sillä oli yhtey-denpitoa helsinkiläisten klubien kanssa. Kun johtokunta toi joulukuussa klubikokoukseen esityk-sen Ratakaaresta eroamiseksi, se aiheutti varsin vilkkaan mielipiteiden vaihdon. Asiasta jouduttiinäänestämään ja tulokseksi tuli 12 ääntä eroamisen puolesta, yksi ääni sitä vastaan ja 5 tyhjää ääntä.Eroamiskirjelmän laatiminen Ratakaarelle jäi Simo Raassinan, Lars Zilliacuksen ja Yrjö Teräväisentehtäväksi. Veljet Raassina, Teräväinen ja Atte Lehto kävivät maaliskuussa 1969 Hyvinkäällä ”jättä-mässä haikeat hyvästit Ratakaaren Intercitylle”. Lars Zilliacuksen Ratakaaresta eroamista koskevan esityksen perustelulla, yhteydenpidolla hel-sinkiläisten klubien kanssa, oli todellista katetta. Vantaan Rotaryklubi oli keväästä 1965 alkaen osal-listunut intercity-yhteistyöhön Pohjois-Helsingin klubin kanssa, ensin kutsuttuna ja parin kolmenvuoden jälkeen vuorollaan järjestäjänä. 1970-luvulla tähän yhteistyöhön liittyivät Vantaan klubin”kummilapset”, Tikkurilan Rotaryklubi keväästä 1972 ja Myyrmäen Rotaryklubi keväästä 1977 läh-tien. Toukokuussa 1978 renkaaseen tuli mukaan myös Pasilan Rotaryklubi. Näiden klubien yhteisetintercitykokoukset jatkuivat toukokuuhun 1986. Järjestävä klubi valitsi kokoukselle usein teeman,joka liittyi olennaisesti klubin toiminta-alueeseen. ”Vantaan elinkeinoelämä” oli Vantaan Rotaryklu-188
  • bin valinta toukokuussa 1984 ja Pasilan klubi johdatti osallistujia huhtikuussa 1986 ”Viestintäpoli-tiikkaan” MTV:n auditoriossa. Tavaksi oli muodostunut, että intercitykokouksen järjestävä klubi haastoi muut klubit mittaa-maan keskinäistä paremmuuttaan ”jonkin hyvän asian merkeissä”. Yksi Vantaan Rotaryklubin haas-teista kuului seuraavasti: ”Täten kutsumme Pohjois-Helsingin, Pasilan, Tikkurilan ja Myyrmäen rotaryklubit jaloon kilpaan parhaimmasta läsnäoloprosentista tammi-maaliskuussa 1980. Kilpailu julistetaan voimaan taannehtivasti tammikuun alusta lukien jotta klubit, joilla ilman kilpailuakin olisi hyvä läsnäolo, saisivat hieman etumatkaa. Tulokset julistetaan ja palkinnot jaetaan Intercity- kokouksessa, joka pidetään ravintola Calypsossa Tikkurilassa, toukokuun 8. päivänä 1980 klo 17.00.” Kilpailun voitti Pohjois-Helsingin klubi (85,44 %). Isännät olivat hyvänä kakkosena, vain hie-man huonommalla tuloksella (83,05 %). Huhtikuussa 1972, Vantaan klubin voittaessa silloisenläsnäolokilpailun, Pohjois-Helsingin klubi oli lahjoittanut pulloon rakennetun laivan kiertopalkin-noksi, josta kilpailtiin sen jäämättä kenenkään omaksi. Vuosittain vaihtuvia muita kilpailun aiheitaolivat liikuntasuoritukset eli kuntokilpailu, joskus taas hyväksyttäviin kulttuuritilaisuuksiin osallis-tuminen (konsertti-, museo-, ooppera-, taidenäyttely- ja teatterikäynti tai kaunokirjallisen teoksenlukeminen) eli kulttuurikilpailu, tai itse kokouksessa järjestetyt rotarytietousvisailut. Klubikohtais-ta kuntokilpailua Vantaan klubi ei koskaan voittanut, mutta Eino Sirén ja Uuno Saarinen toivatsentään henkilökohtaiset ykkössijat parina vuotena 1970-luvun puolivälissä. Vantaan klubin 1984järjestämässä kokouksessa rotarytietoutta koskevan visailun voitti Myyrmäen klubi isäntien jäädessäviimeisiksi, ”kuten kohteliaisuus vaatii”. Kiertopalkinnon olinpaikasta ei siinä vaiheessa kellään ollutenää tietoa. Marraskuussa 1985 klubin viikkokokouksessa todettiin, että intercitykokoukset tultaneen jat-kossa pitämään Vantaan klubien kesken. Keväästä 1987 alkaen näin myös tapahtui, ja ensimmäisen”puhtaasti vantaalaisen” kokouksen järjesti Tikkurilan klubi ravintola Calypsossa. Järjestämisvuorolankesi kullekin klubille pääsääntöisesti joka kolmas vuosi. Marraskuussa 1999 Tikkurilan klubiilmoitti, ettei se pysty järjestämään seuraavaa Intercitykokousta ja esitti, että Vantaan klubi hoitaisijärjestelyt. Hallitus kuitenkin päätti, ettei Vantaan klubi järjestä kokousta Tikkurilan klubin vuo-rolla. Vaikka Tikkurilan klubi sitten toimikin kokouksen kokoonkutsujana, Vantaan Rotaryklubikäytännössä vastasi sen ohjelmasta, ja Jaakko Aatolainen piti esitelmän aiheesta ”Mannerheim talvi-sodan ylipäällikkönä”. Vantaa Airport Rotaryklubi liittyi uutena jäsenenä kokousrenkaaseen keväällä2002 ja järjesti intercitykokouksen ensimmäisen kerran helmikuussa 2004. Vantaan Rotaryklubin järjestämien intercitykokousten teemat ovat vaihdelleet ajankohtaisista ta-louskysymyksistä tulevaisuuden odotuksiin. Huhtikuussa 1989 KOP:n tutkimusosaston johtaja JussiMustonen alusti kansantalouden kehitysnäkymistä. Kolme vuotta myöhemmin klubi oli hankkinutesitelmöijäksi Teollisuuden keskusliitosta osastopäällikkö Juhani Huttusen, joka mielenkiintoisellaja havainnollisella tavalla käsitteli ETA:n ja EY:n vaikutusta ulkomaankauppaan. ”Kuuntelijoista tuliEY:n kannattajia elleivät olleet jo ennestään.” Työttömyyteen liittyvät kysymykset sävyttivät vahvastilamavuosina käytyä keskustelua, ja siihen liittyen klubin tammikuussa 1995 järjestämän kokouk-sen teemana oli ”Työttömyys ja Vantaa”. Aiheesta alusti kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee. Tähänkokoukseen oli kutsuttu mukaan myös rotaractorit. Helmikuussa 1998 osallistujat saivat HotelliVantaassa katsauksen suomalaisten menestymisen perusarvoista ja historiasta, kun opetushallituksenpääjohtaja Vilho Hirvi esitelmöi ”Tiedon ja osaamisen Suomesta” ja Turun yliopiston professori Ka- 189
  • levi Wiik esitteli ”Suomalaisten esihistorian uusia teorioita”. Kutsuvieraina tilaisuuteen osallistuivatkaupunginjohtaja Erkki Rantala ja kirkkoherra Pentti Perttula. Viimeisessä Vantaan Rotaryklubin järjestämässä intercitykokouksessa maaliskuussa 2005 Tiede-keskus Heurekassa dosentti Hannu I. Miettinen puhui vauhdikkaasti ”Uudenmaan tulevaisuudesta”30 vuoden aikajänteellä. Viikkoselosteen sanoin ”luutuneita käsityksiä ravistellut esitys osoitti, ettätulevaisuus voi poiketa huomattavasti siitä, mihin nykyisen menon luullaan johtavan. Ääritilanteissavoidaan joutua yrittäjyyteen henkensä kaupalla, pitkospuutilanteeseen tai tehohyvinvointiin. Viimevaihtoehdossa koneet tekevät työt ja ihminen voi keskittyä kulttuuriin ja idylliin.” Dosentti Miet-tinen oli esiintynyt aikaisemminkin intercitykokouksen puhujana. Tikkurilan klubin järjestämässäkokouksessa huhtikuussa 1987 hän esitteli ravintola Calypsossa Tiedekeskus Heurekan sen toimi-tusjohtajan ominaisuudessa. Muita intercitykokousten teemoja ovat muun muassa olleet ”Vantaannuoriso ja huumeet” (Tikkurilan klubi 2001, Jorma Kantonen), ”Vantaan hiihtoputki” (Myyrmäenklubi 2002, toimitusjohtaja Jukka Lauri) ja ”Vantaan näkymät” (Tikkurilan klubi 2003, Vantaankaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tapani Mäkinen).7.3 KLUBIEN VÄLISET MUUT YHTEYDETVuodesta 1968–1969 alkaen Helsingin ja sen lähiympäristön rotaryklubien presidentit ja sihteeritkokoontuivat kerran vuodessa yhteiseen neuvonpitoon. Alkanutta käytäntöä vahvisti vuoden 1970–1971 DG Unto Tupalan suositus, että rotaryklubit pyrkisivät keskinäiseen yhteydenpitoon sekä sa-man kaupungin että naapurikaupunkien välisenä toimintana. Helmikuussa 1971 pidetyssä kokouk-sessa, johon Vantaan klubista osallistuivat past presidentti Simo Raassina ja sihteeri Sulo Kosunen,klubien edustajat keskustelivat näiden kokouksien tarpeellisuudesta ja jatkuvuudesta. Yksimielinentoteamus oli, että Helsingin alueen klubeilla on siinä määrin yhteisiä asioita, että kokoukset ovattarpeellisia. Koska kuitenkin klubien presidentit ja sihteerit vaihtuvat joka rotaryvuosi, todettiintarpeelliseksi sellaisen järjestelmän luominen, että jatkuvuus tämän toiminnan osalta oli turvattu.Vantaan Rotaryklubi lähetti omat edustajansa näihin kokouksiin muutaman vuoden ajan. Yksi Helsingin ja lähiympäristön klubien yhteistyön konkreettinen tulos oli noin 250 saksalai-sen, itävaltalaisen ja sveitsiläisen rotarin ja heidän puolisoittensa vastaanottaminen ja tapaamisenjärjestäminen paikallisten rotarien kanssa kesäkuussa 1971. Tilaisuus liittyi vieraitten Tukholmaan,Lenigradiin ja Helsinkiin suuntaamaan Itämeren risteilyyn vuokratulla ”Regina Maris” -laivalla, jokasaapui runsaan tunnin ilmoitettua myöhemmin Eteläsatamaan. Vieraita ei alkukesän ensimmäinensadepäivä, eikä sen mukainen kosteus ja koleus, näyttänyt juuri häiritsevän. Laivalla järjestetyssä coc-tailpartyssa edustivat Vantaan Rotaryklubia past presidentti Simo Raassina, Eino Jamalainen, SuloKosunen, Reino Maikoski ja Gösta Nylund, joista kolme oli paikalla avec. Sulo Kosusen kuvaamanatilaisuus oli ainutkertainen kokemus. ”Lämminhenkinen yhdessäolo jätti oivan kuvan rotaryn kan-sainvälisestä siltojen rakentamisesta.” Vantaan rotaryklubien yhteinen käytäntö laskea itsenäisyyspäivänä seppele Helsingin pitäjän kir-kon sankarihaudoille syntyi 1970 luvun alkupuolella. Ilmeisesti se tapahtui ensimmäisen kerranvuonna 1973, jolloin presidentti Yrjö Teräväinen ja past presidentti Kaj Ahlman edustivat Vantaan190
  • Rotaryklubia. Klubit organisoivat seppeleen laskun ja lippuvartion sekä alkuaikoina myös illallatapahtuneen kynttilöiden sytyttämisen vuorottain. Perinne, johon vuosien mittaan ovat liittyneetmyös muut vantaalaiset kansalaisjärjestöt, jatkuu yhä. Rotarien isänmaallista henkeä ja veteraanien kunnioitusta kuvastavat myös Kaunialan sotavam-masairaalassa järjestetyt luentotilaisuudet, joihin lähiseudun rotaryklubit lähettivät vuorollaan jäse-niään kertomaan erityyppisistä aiheista. Pertti Viitanen muistaa, että hänellä tuskin koskaan on ollutyhtä kiinnostunutta kuulijakuntaa kuin Kaunialassa selvitellessään kyyn elintapoja. ”Kokemuksia jakysymyksiä riitti niin, että keskustelu päättyi vasta sitten, kun hoitajat patistivat iltamyöhällä kuu-lijat yöpuulle.” Intercitykokouksiin liittyneiden harrastuskilpailujen lisäksi klubeilla on ollut muutakin haastetoi-mintaa. Pohjois-Helsingin Rotaryklubi oli syksyllä 1970 kovasti huolissaan kummilastensa kunnostaja kyseli peräti kirjallisesti: ”Onko siinä tosiaan perää, mitä Vantaan varsilta kuuluu ja mitä Vantaanyläjuoksulta lähetetyt lastut kertovat, että teidän klubinne kaikkien jäsenten jäsenet olisivat niinpahasti surkastumassa, että kun teidät yhteiskuljetuksella on viety Calypsoon, niin siellä on tarvittuhuomattava määrä henkilökuntaa lisää, jotta te heidän suosiollisella avullaan kykenisitte syömään?”Tiedusteluun liittyi leikkimielinen haaste ”kuntohuoltoon, jossa kummallekin jaetaan pisteitä sa-man asteikon mukaan”. Toukokuussa 1983 Tikkurilan Rotaryklubi haastoi Vantaan Rotaryklubinpolkupyörillä ajettavaan Vantaan Seutu -ajoon ja uudisti haasteensa ainakin kahtena seuraavana ke-väänä. Lähteet eivät kuitenkaan kerro kisojen tuloksista. Osallistumisessa verenluovutukseen klubitkilpailivat helmikuussa 1984, jälleen Tikkurilan klubin haasteesta. Elokuisena loppukesän iltana1997 klubit houkuttelivat jäseniään suunnistamaan. Osanotto Kuusijärven iltarasteille jäi kuitenkinalhaiseksi. Vantaan klubi sai sentään yhden jäsenen Tikkurilan klubia enemmän liikkeelle voittaes-saan kisan 4–3. Vantaan klubissa tapahtuman järjestelyistä vastasi Esko With. Merkittävä eri rotaryklubien välinen yhteydenpitomuoto on ollut osallistuminen toistensa char-ter- ja vuosijuhliin. 1960-luvulla kutsuja saattoi vuoden mittaan tulla useitakin, esimerkiksi 1965yhteensä seitsemän. Niitä saapui myös varsin kaukaa, aina Ristiinasta, Lappeenrannasta ja Kotkastaasti. Edustajien saaminen ja lähettäminen jokaiseen tilaisuuteen osoittautui työlääksi. Ennen pitkäämuodostui tavaksi onnitella varsinkin kaukana sijaitsevaa klubia sähkeellä, ellei ollut aivan erityistäsyytä osallistua tilaisuuteen. Tällainen erityinen syy liittyi Ristiinan Rotaryklubin charterjuhlaanmarraskuussa 1965, jolloin Kurt Strömsholm luovutti ”päivänsankarille” Vantaan klubin omassacharterjuhlassaan huhtikuussa Lappeenranta Linnoitus Rotaryklubilta vastaanottamansa ”junior-nuijan”. 1970-luvulta alkaen kutsujen määrä väheni klubien rajoittuessa esittämään niitä lähinnäkummisuhteessa tai muuten yhteistyössä oleville klubeille. Tammikuussa 1981 Vantaan Rotaryklubimuisti 10-vuotisjuhlaansa viettävää ”kummilastaan”, Tikkurilan Rotaryklubia, lahjoittamalla sillelasin alle sijoitetun pöytäkirjakopion klubin perustamispäätöksestä. Viron rotarytoiminnan alkaessaelpyä 1990-luvulla, klubin hallitus teki periaatepäätöksen, jonka mukaan juhliin omalla kustannuk-sellaan osallistuvat valtuutetaan edustamaan klubia. ”Mikäli menijöitä ei ole, lähetetään onnittelu-sähke.” Ensimmäinen onnittelusähke lähetettiin Haapsalun Rotaryklubin charterjuhlaan syyskuussa1993. Maaliskuussa 1996 sihteeri Jorma Haapamäki avec edusti klubia Myyrmäen Rotaryklubin 20-vuotisjuhlassa. Pohjois-Helsingin, Tikkurilan ja Myyrmäen klubit ovat useimmiten olleet edustettui-na Vantaan Rotaryklubin vastaavissa juhlissa. Tuorein ”kummilapsi”, Vantaan Airport Rotaryklubi,liittyi kutsuttujen joukkoon Vantaan Rotaryklubin 40-vuotisjuhlassa. Klubien välistä yhteistoimintaa on esiintynyt myös joissakin projekteissa. Syksyllä 1976 Myyr-mäen Rotaryklubi tuli mukaan Vantaan klubin jo aiemmin käynnistämään liikenneturvallisuus- 191
  • projektiin. Laajakantoisin yhteinen projekti oli Vantaan klubin syksyllä 1995 käynnistämä ”Nuorisoja huumeet Vantaalla”, joka kevään 2001 intercitykokouksessa vaihtui Vantaan klubien yhteiseksi”Asiantuntijat esiin” -projektiksi. Vuonna 1980–1981 klubi tutki mahdollisuuksia ammatinvalin-nanohjauksen järjestämiseen Vantaan klubien yhteistyönä, joskin tulokset jäivät lähinnä keskuste-lujen asteelle. Keskustelujen asteelle jäi myös Lapin porteille ajateltu ruskatapahtuma, jota ErkkiLaamanen oli keväällä 1997 esittänyt terveisinä Pellon Rotaryklubin viikkokokouksesta. Pellolaistenisännyydessä toteutettavaksi aiottu vierailuprojekti olisi sisältänyt vastavuoroisen klubitapaamisenVantaalla. Yhteistyö 1970-luvulla perustetun Vantaan Inner Wheel Klubin kanssa on johtanut konkreetti-sempiin tuloksiin. Vantaan klubin joulujuhlissa 1999 ja 2000 myytiin Inner Wheel -arpoja hyvällämenestyksellä, jopa niin hyvällä, että 1999 arpajaisten päävoittona ollut matkapuhelin tuli presi-dentti Jaakko Aatolaiselle. Klubin jäsenet ovat osallistuneet myös Inner Wheel Klubin järjestämiinteatteri-iltoihin ja muihin tilaisuuksiin. Esimerkiksi keväällä 1987 rotaryrouvat kutsuivat veljet mu-kaan bussiretkelle Urjalan kautta Tampereelle, jossa sinne muuttaneet Inger ja Lars Zilliacus toimi-vat oppaina kaupunkikierroksella. Yhteydet muihin palvelujärjestöihin ovat olleet vähäisiä. Osaltaan tilanteeseen on vaikuttanutRI:n kanta, jonka mukaan ”rotaryklubien kokousten pitäminen muiden palveluklubien kanssa eipalvele klubien ohjelmien ja toiminnan parasta mahdollista kehitystä. … Yhteisiä kokouksia muidenpalveluklubien kanssa voidaan pitää tietyissä tilanteissa” (Rotaryn käsikirja 2001, s. 11). Tällainen”tietty tilanne” aktuaalistui keväällä 1971, kun Tikkurilan Lionsklubi kutsui Vantaan ja TikkurilanRotaryklubien sekä Tikkurilan Round Table Klubin edustajat helmikuun kokoukseensa. Tilaisuu-dessa Tauno Lonka ja Erik Zetterström edustivat Vantaan klubia. Lions-klubin presidentti Grön-holm toivoi kokouksen tuloksena asetettavaksi kaikkien kolmen järjestön yhteistyömahdollisuuksiaTikkurilassa tutkiva toimikunta. Keskustelussa Tauno Lonka totesi, ettei Vantaan Rotaryklubillavarmaankaan ole mitään yhteistyötä vastaan, sikäli kun se ei ole rotaryn toimintatavoista poikkeavaa.Yhteistyön mahdollisiksi muodoiksi esitettiin esimerkiksi yhteistä hyväntekeväisyysjuhlaa invalidi-viikolla ja pyrkimyksiä Tikkurilan liikennekaupungin perustamiseksi. Keskustelun lopputuloksenasovittiin, että kunkin klubin piirissä harkitaan toimikunnan asettamista. Lähteistä ei ilmene, asetet-tiinko toimikuntaa koskaan.192
  • VIII VANTAAN ROTARYKLUBI KUMMIKLUBINAPerustettavalla klubilla on aina niin sanottu kummiklubi (Sponsor Club), joka avustaa toiminnan käyn-nistämisessä. Governor, joka valvoo uusien klubien perustamista piirissään, allekirjoittaa uuden klubinperustamisanomuksen ja toimittaa sen RI:lle. Klubin katsotaan tulleen virallisesti perustetuksi sillä päi-vämäärällä, jolloin RI:n hallitus on hyväksynyt liittymisanomuksen. Uutta klubia käynnistettäessä ontapana pyytää kokenut kummiklubin jäsen siirtymään uuteen klubiin sen Charter-presidentiksi. (Ydin-tietoa rotarysta 1998, s. 44). Governorin tulisi nimittää kokenut rotari lähellä sijaitsevasta klubista, mielellään kummiklubista,erityisedustajakseen uuden klubin perustamista varten. Erityisedustaja voi edustaa governoria kaikissauuden klubin perustamiseen liittyvissä yksityiskohdissa, ja hänet voidaan kutsua governorin edustajaksiuuden klubin lopulliseen perustamiskokoukseen. Erityisedustajan kotiklubi on tavallisesti uuden klubinkummiklubi. Kummiklubilla ei saa olla velkoja RI:lle, sillä tulee olla vähintään 25 jäsentä ja sen tuleetoteuttaa monipuolista palveluohjelmaa. Uuden klubin luokitekarttaan tulee sadda vähintään 40 luo-kitetta ja klubiin tulee saada vähintään 20 jäsentä. Kummiklubeja kehotetaan tukemaan uusia klubejaainakin koko ensimmäisen vuoden ajan. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 35-37).8.1 TIKKURILAN ROTARYKLUBIN PERUSTAMINENHelsingin maalaiskunnan nopean kasvun johdosta piirigovernorit alkoivat 1960-luvun loppupuo-lella suunnitella toisen klubin perustamista kunnan alueelle. DG Jouko Järviön kehotuksesta Van-taan Rotaryklubi asetti maaliskuussa 1970 kolmimiehisen toimikunnan tutkimaan uuden klubinperustamismahdollisuuksia. Toimikunnan asettamista oli vauhdittanut presidentti Simo Raassinanja sihteeri Heikki Bergströmin Jyväskylän piirikokouksessa käymät keskustelut sekä RI:n tulevanpresidentti William E. Walkin velvoitus, jonka mukaan jokaisen governorin tuli perustaa piiriinsäuusi klubi syyskuun 1970 kuluessa. Toimikuntaan tulivat Jorma Palonen, Olli Virtanen ja OlaviTörmänen. Elokuun alussa DG Unto Tupala pyysi erityisedustajakseen ”Helsingin maalaiskuntaan tulevantoisen klubin perustamisasioissa” Olavi Törmäsen, joka myös suostui tehtävään. Kuukautta myö-hemmin governor kuitenkin ilmoitti, että klubi tulisi perustaa nimenomaan ”governorin klubina”.”Veli Bill (RI:n presidentti) edellyttää, että governor itse, ilman erikoisedustajaa, hoitaa klubin pe-rustamisen. Tämä tietää sitä, että en voi nyt nimetä virallisesti erikoisedustaja, mutta käytännössä setämän lisäksi merkitsee vain sitä, että Zürichiin ja edelleen Evanstoniin lähtevissä papereissa niissäkohdin, joissa tulisi olla erikoisedustajan nimi, tulee olla minun nimeni.” Governor toivoi silti, että 193
  • ”olet mukana normaaliin tapaan kummina, samoin kuin klubisi kummiklubina”. Olavi Törmänensuostui tähänkin järjestelyyn. Rotary Nordenin numerosta 8/1971 hän loppujen lopuksi löysi mai-ninnan, jonka mukaan hän oli Tikkurilan klubia perustettaessa toiminut governorin rinnalla tämänerityisedustajana. Maaliskuussa asetettu toimikunta piti ensimmäisen kokouksensa elokuun 1970 lopulla. Siihenosallistuivat myös past presidentti Kurt Kronman ja sihteeri Sulo Kosunen sekä luokite- ja jäsenyys-komitean puheenjohtaja Gösta Nylund. Komitea oli sisällyttänyt toimintasuunnitelmaansa, että setulee rotaryvuoden aikana myötävaikuttamaan uuden klubin perustamisen valmisteluissa. Koko-uksen keskusteluissa löytyi 38 eri luokitteita edustavaa liikettä uuden klubin suunnitellulta alueel-ta, Tuusulan tiehen rajoittuvalta maalaiskunnan itäiseltä osalta. Klubin nimi tulisi todennäköisestiolemaan Tikkurilan Rotaryklubi – Dickursby Rotaryklubb. ”Avainhenkilöinä” toimiviksi jäseniksiklubiin kokous nimesi kuusi henkilöä. Paikallistuntemuksen lisäämiseksi erityisesti Tikkurilan jaKorson alueilta Vantaan klubi nimitti perustamistoimikuntaan lisäjäseniksi Gunnar Anderssonin,Kurt Kronmanin, Yrjö Teräväisen ja Vilho Uhrmanin. ”Vahvistetun” toimikunnan kokouksessa3.9.1970 luokitteihin soveltuvia liikkeitä ja laitoksia löytyi yli 40 ja avainhenkilöitäkin oli ehdollajo 12. Kullekin avainhenkilölle kokous nimesi toimikunnan jäsenistä kummin, jonka tehtävänä oliseuraavaan kokoukseen mennessä selvittää ehdokkaan soveltuvuus ja halukkuus perustettavan klu-bin kantajäseneksi. Seuraava kokous pidettiin 8.9.1970 ja siihen osallistui myös DG Unto Tupala. Mukaan oli kut-suttu alun perin avainhenkilöiksi nimetyistä 12 henkilöstä kymmenen, joista paikalla olivat diplomi-insinööri Karl-Henrik Kurtén, diplomi-insinööri Ahti Paakkinen, optikko Pertti Salo, apteekkineu-vos Pentti Tuominen, maisteri Seppo Tuomola, maisteri Magnus Westerlund ja varatuomari JuhaniVatanen. Poissaolleet johtaja Per Olof Söderberg, diplomi-insinööri Nante Alaluusua ja toimitus-johtaja Ulf Rönnholm olivat ilmoittaneet puheenjohtajalle olevansa halukkaita rotarytoimintaan.Kokouksessa sovittiin perustettavan klubin nimiehdotukseksi jo aiemmin ennakoitu ”TikkurilanRotaryklubi – Dickursby Rotaryklubb” ja todettiin, että klubin alueena tuli olemaan Helsingin maa-laiskunnan Tuusulan tiehen rajoittuva itäinen osa. Klubin jäsenien tuli joko työskennellä tai asuatällä alueella. Kummiklubina toimivalle Vantaan Rotaryklubille jäi rekrytointioikeus uuden klubinalueelle. Samoin Keravan Rotaryklubi säilytti rekrytointioikeutensa aikaisemmin sille kuuluneellaKorson alueella. Avainhenkilöiden tehtäväksi annettiin yhteistoimin hankkia lisäjäseniä tavoitteenavähintään 25 varmasti mukaan tulevaa perustajajäsentä. Edelleen sovittiin, että avainjäsenet alkavatkokoontua epävirallisesti lounaskokoukseen keskiviikkoisin kello 11.30 ravintola Calypson kabi-netissa samoin ehdoin kuin kummiklubikin. Kokousten puheenjohtajana tulisi toimimaan vara-tuomari Vatanen ja sihteerinä maisteri Tuomola. Kokouksiin osallistuisi aina myös kummiklubinedustajia, ainakin joku kummeiksi nimetyistä perustavan toimikunnan jäsenistä. Ennen perustavaa kokousta epävirallisia lounaskokouksia ehdittiin pitää yhdeksän; ensimmäi-nen niistä oli 14.10.1970. Kokouspäiväksi tuli kuitenkin sovitusta poiketen maanantai. Kokouksiinosallistuivat avainhenkilöiden ja kummiklubin edustajien lisäksi vähitellen myös klubin toimintaanlupautuneet uudet jäsenehdokkaat. DG Unto Tupalakin oli mukana kahdesti. Juhani Vatasen sijallaOlavi Törmänen toimi puheenjohtajana neljästi. Kokousten sisältönä olivat pääasiassa sopivista jä-senehdokkaista keskusteleminen ja heidän riittävän määränsä varmistaminen, governorin ja kummi-en esitykset rotarytoiminnan periaatteista sekä klubin perustamiseen liittyvät asiat. Seitsemännessäkokouksessa 30.11.1970 käytiin läpi 16 siihen mennessä kokouksiin osallistuneesta ja neljästä lu-pauksen mukaantulostaan antaneesta ehdokkaasta laadittu alustava luokiteluettelo. Seuraavassa ko-194
  • kouksessa viikkoa myöhemmin voitiin todeta, että tarvittava määrä ehdokkaita alkoi olla jo koossa.Lisäksi oli mahdollista, että Vantaan klubista siirtyisi joku jäsen uuteen klubiin. Joulukuun alkuunmennessä RI oli myöntänyt perustamisluvan, ja kun ehdokasluettelossa oli 23 varmaa nimeä, pää-tettiin yhdeksännessä lounaskokouksessa DG Tupalan ehdotuksesta pitää klubin perustamiskokousmaanantaina 21.12.1970 ravintola Calypsossa. Perustamiskuluihin päätettiin periä 20 markkaa kai-kilta jäseniksi tulevilta. Kokous asetti myös komitean laatimaan perustavalle kokoukselle ehdotuksenuuden klubin hallituksen kokoonpanosta. Kummiklubissa tilanteen kehitystä seurattiin tiiviisti ja perustamisprosessissa aktiivisesti mukanaolleet informoivat säännöllisesti tuoreimman tiedon. Klubien aluejakoa selvittäessään Olavi Tör-mänen korosti, että Vantaan klubille jäänyttä oikeutta rekrytoida uusia jäseniä Tikkurilan klubinalueelta tuli käyttää vain erittäin pakottavissa tilanteissa. Hän tiesi myös kertoa governorin pitävänsuotavana, että jotkut Vantaan klubin jäsenistä siirtyisivät uuteen Tikkurilan klubiin. Viikkokoko-uksessa 16.11.1970 sovittiin, että ne jäsenet, jotka asuvat tai työskentelevät Tikkurilan klubin alu-eella, voivat liittyä uuden klubin perustajajäseniksi jättämällä kirjallisen eroamisilmoituksen klubinhallitukselle 10.12.1970 mennessä. Näin liittyminen Tikkurilan klubiin tapahtuisi Vantaan klubinhallituksen tekemän kirjallisen ilmoituksen perusteella ilman jäseneksiottomenettelyä. Siirtyminenei tietenkään ollut välttämätöntä, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen tarkoituksenmukaista. Siirtyjiämuisteltaisiin tietenkin hieman haikeasti, mutta heitä pidettäisiin joka tapauksessa kelpo veljinä.DG Tupala oli katsonut uuden klubin myös vierailukelpoiseksi ja hyväksynyt siten osallistumisenlounaskokouksiin kuittaukseksi kaikille Vantaan klubin jäsenille. Klubin oma hallitus oli hyväksynytkäytännön jo aiemmin kummeiksi nimitetyille veljille. Tikkurilan Rotaryklubin perustava kokous pidettiin sovittuna aikana 21.12.1970 kello 17.00ravintola Calypsossa. Perustajajäseniksi lupautuneista läsnä olivat seuraavat 17 henkilöä: toimitus-johtaja Nante Alaluusua, arkkitehti Seppo Heinänen, agronomi Veikko Kivipelto, diplomi-insinööriKarl-Henrik Kurtén, kauppias Väinö Miettinen, diplomi-insinööri Ahti Paakkinen, toimitusjohtajaEvald Pesari, opistonjohtaja Olli Ruottinen, diplomiekonomi Ulf Rönnholm, johtaja Raimo Salmi-vuo, kauppapuutarhuri Stig Sjöberg, toimitusjohtaja Klas Stigzelius, diplomi-insinööri Olof Söder-berg, apteekkineuvos Pentti H. Tuominen, valtiotieteen maisteri Seppo Tuomola, agronomi KaukoVeijonen ja valtiotieteen maisteri Magnus Westerlund. Pöytäkirjaan merkittiin lisäksi, että seuraavatkahdeksan henkilöä olivat lupautuneet jäseniksi: hammaslääkäri Jussi Alatalo, apteekkari HeikkiAlavuo, opettaja Teuvo Lampinen, professori Jaakko Mukula, konttorinjohtaja Jaakko Paalasmaa(siirtyi Vantaan Rotaryklubista), insinööri Bo Träisk, varatuomari Juhani Vatanen ja varatuomariPentti Viitanen. Perustajäseniä oli näin ollen yhteensä 25 henkilöä. Kokoukseen osallistuivat myösDG Unto Tupala sekä Gunnar Andersson, Kurt Kronman, Gösta Nylund, Martti Salomaa, Yrjö Te-räväinen, Olavi Törmänen ja Olli Virtanen Vantaan Rotaryklubista. Kokouksen avasi kummiklubinpresidentti Olavi Törmänen ja puheenjohtajana toimi DG Tupala. Päätös klubin perustamisesta oli yksimielinen. Klubin nimeksi hyväksyttiin valmistelun mukai-sesti Tikkurilan Rotaryklubi – Dickursby Rotaryklubb ja toiminta-alueeksi samoin valmistelun mu-kaisesti Helsingin maalaiskunnan itäinen osa läntisenä rajana Tuusulan maantie. Säännölliset viik-kokokoukset päätettiin pitää maanantaisin klo 11.30 ja hallituksen kokoukset kunkin kuukaudenensimmäisenä maanantaina. Rotaryklubin järjestysmuodon ja klubin säännöt kokous hyväksyi mal-lisääntöihin tehdyin tarpeellisin täsmennyksin. Päätös klubin ensimmäisen hallituksen kokoonpa-nosta syntyi myös yksimielisesti. Presidentiksi valittiin kummiklubista siirtynyt Jaakko Paalasmaa javarapresidentiksi Karl-Henrik Kurtén. Muiksi hallituksen jäseniksi tulivat ensimmäisenä sihteerinä 195
  • Seppo Tuomola, toisena sihteerinä Ahti Paakkinen, kolmantena sihteerinä Olof Söderberg, ensim-mäisenä klubimestarina Kauko Veijonen, toisena klubimestarina Magnus Westerlund ja rahaston-hoitajana Väinö Miettinen. Vastaperustettu ja toistaiseksi väliaikaisena toimiva klubi piti ensim-mäisen viikkokokouksensa jo viikkoa myöhemmin. Tässä kokouksessa puheenjohtajana toiminutvarapresidentti Kurtén kiitti lämpimin sanoin Olavi Törmästä ”siitä tarmokkaasta ja suuresta työstä,mitä hän on tehnyt uuden klubin perustamisen yhteydessä”. Tammikuisessa jäsentiedotteessaan Olavi Törmänen arvioi Tikkurilan klubin perustamistoimiensujuneen varsin ripeästi. ”Kiitän kaikkia kummeina toimineita veljiä siitä uhrautuvaisuudesta, jollahe ovat asiaa eteenpäin auttaneet. Veljien yhteistoiminnan tuloksena ’kummilapsemme’ on heti syn-tyessään saanut mahdollisimman hyvän perinnön jäsenkuntansa koostumista silmällä pitäen.” Jaak-ko Paalasmaan siirtymisen uuteen klubiin veli Olavi katsoi todellisesta rotary-syystä tapahtuneeksi jatoivotti hänelle ja hänen klubilleen parhainta onnea ja menestystä. Tikkurilan Rotaryklubin perustamisen vuoksi Vantaan Rotaryklubin oli tarkistettava järjestys-muotoa klubin maantieteellisiä rajoja koskevilta osin. Johtokunta valmisteli esityksen, jonka klubi-kokous hyväksyi tammikuun 1971 ensimmäisessä kokouksessa. Päätös, joka asianmukaisesti ilmoi-tettiin RI:lle Zürichiin, muutti järjestysmuodon II artiklan siten, että klubin toiminta-alue oli ”seosa Helsingin maalaiskuntaa, joka on Tuusulan tien länsipuolella”. Päätökseen sisältyi maininta, jon-ka mukaan klubi pidätti itselleen RI:n sääntöjen mukaisen rekrytointioikeuden Tikkurilan Rotary-klubille luovutetulla alueella. Alueluovutus ei ollut ensimmäinen Vantaan Rotaryklubin historiassa.Jo kesäkuussa 1967 klubi oli luovuttanut aikanaan Helsingin maalaiskuntaan kuuluneen VuosaarenHerttoniemen klubille sillä ehdolla, että ”alueelta klubiimme kuuluvat kaksi veljeä saavat jäädä klu-bimme jäseniksi”. Maaliskuun loppupuolella Jaakko Paalasmaa sai DG Tupalalta kirjeen, jossa governor ilmoittiTikkurilan Rotaryklubin tulleen hyväksytyksi RI:n jäseneksi 15.3.1971. Charterjuhlan valmistelutsaattoivat nyt toden teolla vauhdittua. Juhla pidettiin 5. päivänä toukokuuta 1971 Kalastajatorpansiirtomaasalissa kello 19.30 alkaen. Alkusoiton ja musiikkiesitysten lomassa avauspuheenvuoronkäytti kummiklubin presidentti Olavi Törmänen, DG Unto Tupala luovutti juhlallisesti charterkir-jan ja Seppo Heinänen esitteli klubin uuden standaarin. Vierailevien klubien tervehdysten ja stan-daarien luovutusten jälkeen osallistujat nauttivat juhlaillallisen, jonka aikana presidentti Paalasmaaja varapresidentti Kurtén puhuivat ja puheen naisille esitti Kauko Veijonen. Ilta huipentui liikehdin-tään tanssilattialla. Tikkurilan Rotaryklubi oli saanut tyylikkään päätöksen perustamisvaiheelleen. Kesäkuun 1971 alussa Vantaan Rotaryklubi päätti lahjoittaa ”kummilapselle” presidentin kää-dyt. Kuun loppupuolella Olavi Törmänen sai governorin kuukausikirjeessä henkilökohtaisen kiitos-maininnan panoksestaan Tikkurilan klubin perustamiseksi. Kummin ja kummilapsen myöhempiäyhteyksiä ja yhteistyötä on luonnehdittu edellisissä luvuissa.8.2 MYYRMÄEN ROTARYKLUBIN SYNTYMyyrmäen Rotaryklubi on järjestyksessä toinen Vantaan Rotaryklubin ”kummilapsista”. Vantaanklubin arkistosta ei kuitenkaan löydy mitään Myyrmäen klubin perustamista valaisevaa materiaalia.196
  • Seuraava Vantaan kolmannen klubin syntyä koskeva kuvaus perustuu sen arkistosta saatuihin muu-tamiin pöytäkirjoihin. Ensimmäinen virallinen kosketus Myyrmäen Rotaryklubin perustamista koskevassa asiassa ta-pahtui 12. päivänä marraskuuta 1975 ravintola Topparissa Myyrmäessä pidetyssä neuvottelutilai-suudessa. Kokouksen oli kutsunut koolle Lars Zilliacus, joka oli saanut governorin erityisedustaja-na tehtäväkseen kolmannen rotaryklubin perustamisen Vantaalle. Vantaan klubista paikalla olivatmyös Kaj Ahlman, Erkki Haapoja, Olavi Honko, Juhani Kopposela, Manu Ruski ja Jyrki Tiitola.Kutsuttuina neuvottelutilaisuuteen osallistuivat diplomi-insinööri Kalevi Helasuo, kauppatieteenmaisteri Veikko Stude, diplomi-insinööri Raimo Suomio, pankinjohtaja Vesa Wennäkoski ja ra-vintola Topparin johtaja Toivo Teittinen. Keskustelussa kolmannen klubin perustaminen todettiinmahdolliseksi. Ravintola Toppari kokouspaikkana sijaitsi keskeisellä paikalla ja vaadittavat 40 luo-kitetta löytyisivät, vaikka paikkakunnalla ei ollutkaan runsaasti teollista toimintaa. Luokitekarttaaja alustavaa jäsenehdotusta tekemään valittiin toimikunta, johon tulivat Lars Zilliacus, Kaj Ahlman,Erkki Haapoja ja Juhani Kopposela sekä Toivo Teittistä lukuun ottamatta kaikki tilaisuuteen kutsu-tut jäsenehdokkaat. Viisi päivää myöhemmin pidetyssä valmistelevan toimikunnan ensimmäisessä kokouksessa Uo-marinteen koululla pöytäkirjaan kirjattiin, että uuden klubin perustaminen voi tapahtua VantaanRotaryklubin aloitteesta ja governorin myötävaikutuksella. Toimikunta päätti ehdottaa perustavalleMyyrmäen Rotaryklubin charterkirjan luovutus kesäkuussa 1976 Kulosaaren Casinolla. Kuvassa luovut-tajana governor Niilo Visapää (oik.) sekä vastaanottajina Vantaan Rotaryklubista siirtyneet uuden klubinpresidentti Jyrki Tiitola ja varapresidentti Juhani Kopposela. Kuva: Rotary – Vantaa. Helmikuu 1994. 197
  • kokoukselle, että klubin nimeksi tulisi ”Myyrmäen Rotaryklubi” ja että klubi olisi kaksikielinen sekäkokoontuisi tiistaisin tai keskiviikkoisin kello 16.30–17.00 alkaviin iltakokouksiin ravintola Top-parissa. Klubin rajoiksi kaavailtiin pohjoisessa Kehä III, idässä Vantaanjoki sekä etelässä ja lännessäVantaan ja Helsingin ja Vantaan ja Espoon välinen raja. Toimikunta keskusteli alustavasti myösklubiin tulevista luokitteista varmistaakseen vähintään 20 henkilön sitoutumisen jäseniksi. VantaanRotaryklubia pyydettiin selvittämään nopeasti, ketkä sen jäsenistä olivat mahdollisesti halukkaitasiirtymään uuteen klubiin. Lars Zilliacuksen tehtäväksi tuli kummina lähettää tarpeelliset asiakirjatgovernorille, jotta häneltä saatavan vastauksen jälkeen voitiin edetä perustamistoimenpiteissä. Lars Zilliacus ilmoitti 7.1.1976 valmistelevalle toimikunnalle, että governorille lähetettävien vi-rallisten asiakirjojen joukkoon tarvittiin klubille tulevan toiminta-alueen luovutuskirja. Toimikuntatoivoi, että Vantaan Rotaryklubi tekisi asiaa koskevan päätöksen mahdollisimman pian. Päätös syn-tyi todella nopeasti, jo seuraavana päivänä, ja luovutuskirja jätettiin governorille. Vantaan klubistasaatiin myös tietää, että sen jäsenistä Juhani Kopposela, Klaus Pihkala, Manu Ruski ja Jyrki Tiitolaolivat ilmaisseet halukkuutensa siirtyä perustettavaan klubiin. Uusien jäsenehdokkaiden saamiseksivalmisteleva toimikunta kokosi luokitekarttaan nojautuen edustavan ryhmän nimiä, jotka jaettiintoimikunnan jäsenten kesken asianomaisten halukkuuden selvittämiseksi. Tammikuun puolivälissäsuostumuksensa antaneita oli 22 ja maaliskuun alkuun mennessä heidän lukumääränsä oli noussutjo lähes 30:een. KOP:n paikallisessa konttorissa pitämässään kokouksessa 3.3.1976 toimikunta tote-si valmistavien toimenpiteiden edenneen siihen mittaan, että perustava kokous voitiin pitää. Kokouspäätettiin kutsua koolle 17. päiväksi maaliskuuta 1976 kello 17.00 Oy Volvo Ab:n toimitiloihinKaivokselassa. Kutsu lähetettiin 30 jäsenehdokkaalle mukaan lukien Vantaan klubista siirtyvät ja val-mistelevaan toimikuntaan kuuluneet ehdokkaat, sekä DG Niilo Visapäälle, Vantaan Rotaryklubinpresidentti Raimo Paloselle ja Vantaan klubista valmistelevaan toimikuntaan kuuluneille jäsenille. Kutsutuista jäsenehdokkaista perustavaan kokoukseen osallistuivat seuraavat 27 henkilöä: LarsAndersin, Roy Asplund, Kaj Eräjuuri, Fred Geitel, Kalevi Helasuo, Bengt Hellström, Pentti Jänkä-lä, Sakari Kaitala, Urpo Kinanen, Juhani Kopposela, Rauno Koski, Jorma Larinkari, Kari Manner,Harri Mönkkönen, Paavo Pajunen, Klaus Pihkala, Aarre Purhonen, Paavo Pääkkönen, Manu Ruski,Taisto Rytkönen, Ismo Salo, Olavi Stenbäck, Veikko Stude, Antero Tarvainen, Jyrki Tiitola, VesaWennäkoski ja Olavi Vuorela. Klubin charterjäseniin tuli kuulumaan myös kokouksesta estynytRaimo Suomio. Läsnä olivat edelleen DG Niilo Visapää, Lars Zilliacus, joka valittiin kokouksen pu-heenjohtajaksi, Raimo Palonen ja valmistelevan toimikunnan sihteerinä toiminut Erkki Haapoja. Päätös klubin perustamisesta syntyi yksimielisesti. Klubin nimi aiheutti sen sijaan keskustelua.Valmistelevan toimikunnan esittämän ”Myyrmäen Rotaryklubi – Myrbacka Rotaryklubb” lisäksitulivat nimiehdotuksina esille ”Länsi-Vantaan Rotaryklubi” ja ”Vantaankosken Rotaryklubi”. Toi-mikunnan esitys sai kuitenkin suurimman kannatuksen ja päätös syntyi sen mukaisesti. Klubin rajatkokous vahvisti siten, että pohjoisessa rajana oli Kehä III, idässä Vantaanjoki sekä etelässä ja lännessäVantaan kaupungin raja. Toimikunnan esittämät klubin säännöt hyväksyttiin sellaisinaan ja viikko-kokoukset päätettiin pitää maanantaisin kello 16.45 ravintola Kultakaivoksessa. Klubin ensimmäi-seen hallitukseen tulivat keskeisiksi toimihenkilöiksi yksimielisesti valitut presidentti Jyrki Tiitola,varapresidentti Juhani Kopposela, ensimmäinen sihteeri Raimo Suomio, toinen sihteeri Taisto Ryt-könen, rahastonhoitaja Vesa Wennäkoski ja klubimestari Kalevi Helasuo sekä muiksi hallituksenjäseniksi Klaus Pihkala ja Veikko Stude. Myyrmäen Rotaryklubin ensimmäinen viikkokokous pää-tettiin pitää jo viiden päivän kuluttua 22.3.1976. Perustavan kokouksen alussa Lars Zilliacus selvitti lyhyesti rotaryliikettä ja rotaryklubin toimintaa198
  • ja governor kertoi liikkeen historiasta ja tarkoitusperistä. Kokouksen päättämisen yhteydessä Van-taan Rotaryklubin presidentti Raimo Palonen onnitteli vastaperustettua klubia ja lahjoitti sille kaksivieraskirjaa, joista toinen oli tarkoitettu varsinaiseksi vieraskirjaksi ja toinen ”paikkaajien” käyttöön.Lars Zilliacus luovutti kummilahjana presidentille kilisevän kellon käytettäväksi puheenjohtajannuijana. Omissa menestyksen toivotuksissaan governor Visapää kohdisti sanansa myös erityisedus-tajalleen ja kiitti tätä hyvin suoritetusta työstä. Klubin puolesta kiitokset valmisteluun osallistuneilleja vierailijoille esitti presidentiksi valittu Jyrki Tiitola. Myyrmäen Rotaryklubi hyväksyttiin RI:n jäseneksi 24.5.1976. Charterjuhlansa klubi järjes-ti Kulosaaren Casinolla 21.6.1976 kello 19.30. Tilaisuuteen osallistuivat klubin 24 oman jäsenenja heidän vaimojensa lisäksi DG Niilo Visapää, tuleva governor Lasse Hyvärinen sekä Tikkurilan,Luoteis-Helsingin, Pohjois-Helsingin, Kanta-Espoon ja Aulangon Rotaryklubien edustajat. Kum-miklubia edustivat tuleva presidentti Juhani Artola, Lars Zilliacus ja Erkki Haapoja. Juhlivan klubinpresidentti Jyrki Tiitolan runollisten ja osin runomittaistenkin tervehdyssanojen jälkeen governorluovutti charterkirjan. Myöhemmässä puheessaan Niilo Visapää korosti täsmällisyyden merkitys-tä rotarytoiminnassa ja lahjoitti klubille ison kokouskellon. Lars Zilliacus antoi klubille kummi-klubin lahjana presidentin käädyt ja jakoi jäsenille rotarymerkit. Mikko von Weissenberg luovuttiedustamansa Aulangon klubin vain pari kuukautta hallussaan pitämän perinnenuijan, niin sanotun”kuopuksen nuijan”, nyt nuorimmalle rotarypiirin klubille. ”Päivänsankari” sai vastaanottaa myösedustettuina olleiden klubien standaarit. Tuoreen rotari Roy Asplundin ja hänen vaimonsa musiikki-esitysten lisäksi osallistuneiden ”korviin jäivät soimaan” tulevan governorin, Lasse Hyvärisen, sanat:”Palvellaan yhdessä rotareina”. ”Kummi-isä” Lars Zilliacus tuki klubin toimintaa sen alkuaikoina varsin pitkään vierailemallausein viikkokokouksissa. Klubien yhteistyö palvelutoiminnan tasolla käynnistyi välittömästi, kunMyyrmäen klubi liittyi heti vuoden 1976–1977 alusta Vantaan klubin liikenneturvallisuusprojek-tiin.8.3 VANTAA AIRPORT ROTARYKLUBI: GOVERNORIEN SINNIKKYYDEN TUOTEMyyrmäen Rotaryklubin perustamisen jälkeen keskustelu neljännen klubin perustamisesta Vantaal-le käynnistyi varsin pian. Asiasta keskusteltiin muun muassa DG Matti Mäkelän Vantaan klubiintekemän vierailun yhteydessä lokakuussa 1982. Governorin ajatuksissa oli Tikkurilan ja Keravanvälille, lähinnä Korson alueelle perustettava klubi. Kummiklubina saattaisi tulla kysymykseen esi-merkiksi Tikkurilan klubi. Keskustelussa todettiin myös, että Tikkurilan klubin itäosassa sijaitsevaSotungin/Hakunilan aluekin voisi olla potentiaalinen alue uuden klubin perustamiselle, olihan asiaaväläytelty jo aiemminkin. Tilaisuudessa sovittiin, että Erkki Reittilä käy asiasta alustavia neuvottelujaainakin Tikkurilan ja Keravan klubien kanssa. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet konkreettisiintoimenpiteisiin. Ajatus Korson Rotaryklubin perustamisesta ei kuitenkaan väistynyt. Tammikuussa 1989 Vantaan 199
  • Rotaryklubin hallitus tiesi, että DG Usko Santavuori oli vierailullaan Tikkurilan klubissa ottanutasian jälleen esille. Sama toistui DG Matti Lappalaisen vieraillessa syyskuussa 1992 Vantaan klu-bissa. Kummankin vierailun yhteydessä sovittiin, että klubit selvittävät perustamismahdollisuudet.Vuoden 1995–1996 yhteenvedossa Vantaan klubin suunnitelmista ja tavoitteista todettiin, että uu-sien klubien perustaminen ei tällä hetkellä ollut ajankohtaista. Pitkällä aikavälillä voi klubien perus-taminen Korsoon ja Martinlaaksoon osoittautua kuitenkin tarpeelliseksi. Seuraavan vuoden suun-nitelmissa todettiin jo selvästi, että uusien klubien perustamiseen ei ole tarvetta. Heinäkuussa 1997hallitus meni vieläkin pidemmälle katsoessaan, ettei klubin toiminta-alueelle tai sen läheisyyteenollut mahdollista perustaa neljättä klubia. Tästä näkemyksestä huolimatta DG Matti Vuorio pu-hui klubivierailullaan marraskuussa Etelä- tai Länsi-Vantaalle perustettavan klubin puolesta. Maa-liskuun lopulla 1998 Finlandia-talossa pidettyyn PETS-koulutukseen mennessä hänen kaavailunsauudesta klubista oli vaihtunut jälleen Korson Rotaryklubiksi. Governorien innokkuus neljännenklubin perustamiseksi valkeni viimeistään DG Henri J. Vartiaisen vierailulla marraskuussa 1998,jolloin hän totesi Vantaan klubien määrän vähäiseksi väkilukuun suhteutettuna. Vantaan kaupunginluonteeseen ja sosiaaliseen jakautumaprofiiliin vedoten Vantaan Rotaryklubin kanta uuden klubinperustamiseen säilyi silti torjuvana. Vuoden 1999–2000 alkuun mennessä Vantaan klubien näkemykset neljännen klubin perusta-misesta lieventyivät. Taustalla oli ilmeisesti DG Juhani Syrjämäen sanoma klubivierailuilla, jonkamukaan piirin alueelle suunniteltiin kahta uutta klubia, toista Espooseen ja toista, lentoasemanterminaalissa kokoontuvaa, Vantaalle. Governorin viesti oli jossain määrin yllättävä, koska hän ai-kaisemmissa tapaamisissa oli esittänyt kantanaan, että lentokenttäklubia ei nyt perustettaisi, vaanVantaan klubit keskittyisivät toimintansa kehittämiseen ja aktivoimiseen. Muuttuneessa tilanteessaMyyrmäen Rotaryklubi ehdotti lentokenttäklubin perustamista Vantaan klubien yhteisprojektina.Vantaan Rotaryklubin presidentti Jaakko Aatolainen ilmoitti kantanaan, että jos lentokenttäklubiperustetaan, sen tuli olla englanninkielinen kansainvälinen klubi, jossa Vantaan lentoaseman kauttakulkevat rotaryt saattoivat käydä paikkaamassa. Marraskuun 1999 lopulla pidettyyn asiaa pohtivaankokoukseen hallitus valtuutti presidentin ja tulevan presidentin, Björn Backmanin. Neuvottelut ja muut alustavat toimenpiteet johtivat siihen, että syksyllä 2000 muodostettiinuuden rotaryklubin perustamistoimikunta. Toimikunnan työskentely tapahtui governorilta klubinperustamista avustavan tehtävän saaneen AG Matti Kivisen aktiivisella tuella ja Katajanokan klu-bista perustettavaan klubiin siirtyvän kehityspäällikkö Pirjo Heikkasen käytännössä pyörittämänä.Vantaan Rotaryklubin nimeäminä edustajina toimikuntaan kuuluivat Esko Kaarna, Kim Zilliacus jaHeikki P.S.Leivo. Jäsenehdokkaista lehtori Taisto Hintsanen osallistui aktiivisesti alusta alkaen toi-mikunnan työskentelyyn ja vähitellen mukaan tulivat myös apulaisturvapäällikkö Auli Kankkunenja toimitusjohtaja Leena Riekkola. Vaikka klubin perustaminen oli kaavailtukin Vantaan klubien yh-teistyönä tapahtuvaksi, Tikkurilan ja Myyrmäen klubit eivät lähettäneet edustajiaan perustamistoi-mikuntaan tai osallistuneet juuri muutenkaan asian valmisteluun. Toimikunnan kokoukset pidettiinHelsinki-Vantaan lentoaseman kongressitilojen kahviossa tai ravintoloissa. Perustamistoimikunta kokoontui ainakin kahdeksan kertaa tammi-toukokuun 2001 aikana.Perustamiseen liittyvien muodollisuuksien lisäksi toimikunta joutui etsimään klubille tarkoituk-senmukaista kokoontumispaikkaa ja sopivia jäsenehdokkaita. Kokoontumispaikaksi päätettiin eh-dottaa Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja käyttää klubista sen mukaisesti työnimeä ”Vantaa AirportRotaryklubi”. Valmistelun loppuvaiheissa kokoontumispaikaksi täsmentyi lentoaseman paloasemanravintola Brankkari. Kokouspäiväksi kaavailtiin keskiviikkoa. Useista kokoontumisaikaehdotuksista200
  • toimikunta päätyi lopulta esittämään kello 7.30 alkavaa kokousta; Vantaallahan ei ollut vielä yhtäänaamulla kokoontuvaa rotaryklubia. Lentoaseman kautta kulkevaa kansainvälistä liikennettä ajatellenpidettiin asiallisena, että kokouskielinä käytettäisiin suomea ja englantia. Jäsenhankinnan tehostamiseksi toimikunta lähetti helmikuussa joukolle ”rotaryaatteesta mahdol-lisesti kiinnostuneita henkilöitä” Pirjo Heikkasen, Esko Kaarnan ja Matti Kivisen allekirjoittamankirjeen, jossa kerrottiin klubin perustamisaikeesta, luonnehdittiin lyhyesti rotaryliikkeen olemusta,pyydettiin vastaanottajia harkitsemaan jäsenyyttä sekä kutsuttiin heidät informaatiotilaisuuteen Ka-levalan päivänä. Tilaisuus tuotti muutaman sitovan jäsenilmoittautumisen. Samassa yhteydessä pi-dettiin klubin perustamiskokous, jossa laadittiin jäsenanomus RI:lle. Esteitä anomuksen tekemiselleei ollut, koska hankittujen 13 jäsenehdokkaan lisäksi yhteensä 17 Vantaan Rotaryklubin jäsentä olilupautunut uuden klubin perustajajäseniksi. RI:n voimassa olleiden sääntöjen mukaan uusi klubivoitiin perustaa paikkakunnalle silloinkin, kun siellä oli jo ennestään yksi tai useampi klubi. Tämänsäännön mukaisesti Vantaan, Tikkurilan ja Myyrmäen klubit olivat tarkistaneet (Vantaan Rotary-klubi 22.2.2001) alueensa koskemaan koko Vantaan kaupungin alueen ja tehneet päätöksistäänasianmukaiset ilmoitukset RI:lle. Vantaan Rotaryklubi oli myös päättänyt maksaa uuden klubinperustamismaksun (30 x 15 $) ja laskuttaa myöhemmin Myyrmäen ja Tikkurilan klubeilta niidenosuudet. Perustamiskokous hyväksyi klubin nimen (Vantaa Airport Rotaryklubi) sekä kokouspaikan (ra-vintola Brankkari) ja kokousajan (keskiviikkoisin kello 7.30) perustamistoimikunnan ehdotustenmukaisesti. Klubin ensimmäiseksi presidentiksi tuli Pirjo Heikkanen, tulevaksi presidentiksi ja klu-bimestariksi Leena Riekkola, sihteereiksi Taisto Hintsanen ja kiinteistöpäällikkö Tuija Fräntilä sekätaloudenhoitajaksi konttorinjohtaja Sami Häsä. Matti Kivinen hoiti jäsenanomuksen asianmukai-sesti Zürichiin. Klubi joutui kuitenkin täydentämään anomukseen liittyviä asiakirjoja vielä huh-ti-toukokuussa, minkä seurauksena juuri ennen juhannusta pidettäväksi kaavailtu charterjuhla olivaarassa lykkääntyä. Loppujen lopuksi charterjuhla voitiin järjestää suunniteltuna ajankohtana, silläkeskushallitus hyväksyi Vantaa Airport Rotaryklubin RI:n jäseneksi 8. päivänä kesäkuuta 2001. Vantaa Airport Rotaryklubi vietti parinkymmenen hengen voimin charterjuhlaansa 20. päivä-nä kesäkuuta 2001 kello 18.00 alkaen klubin säännöllisessä kokouspaikassa ravintola Brankkarissa.Tilaisuudessa DG Lars Nystén luovutti onnen- ja menestyksentoivotusten kera charterkirjan, jonkaklubin puolesta vastaanotti presidentti Pirjo Heikkanen. Tervehdyksensä esittivät myös AG MattiKivinen ja kummiklubien edustajat. Esko Kaarna luovutti Vantaan Rotaryklubin standaarin ja klu-bin kummilahjana presidentin käädyt. Vastaavana kummilahjana Tikkurilan klubi antoi puheenjoh-tajan nuijan ja Myyrmäen klubi vieraskirjan. Juhlaan kulminoituivat vihdoinkin ne pyrkimykset,joita piirin governorit olivat vajaan kahden vuosikymmenen ajan ylläpitäneet neljännen rotaryklu-bin saamiseksi Vantaalle. Tässä mielessä Vantaa Airport Rotaryklubia voidaan täydellä syyllä pitäägovernorien sinnikkyyden tuotteena. AG Matti Kivisen panos erityisesti klubin perustamisen yhte-ydessä oli ratkaisevan tärkeä. Kummiklubien velvoitteiden hoitaminen Vantaa Airport Rotaryklubin perustamisen ja toimin-nan käynnistämisen yhteydessä jäi käytännössä Vantaan Rotaryklubin vastuulle. Vaikka sen jäsenistäkukaan ei siirtynytkään uuteen klubiin, sen apu käytännön asioiden hoitamiseen opastamisessa olimerkittävä. Esko Kaarna ja aivan erityisesti Kim Zilliacus jatkoivat kummiklubin edustajan tehtä-väänsä vierailemalla aktiivisesti Vantaa Airport klubin viikkokokouksissa ja antoivat aina tarvittaes-sa, usein pyytämättäkin, asiaankuuluvaa ”tukiopetusta”. Esko Kaarna sai lisäksi presidentti BjörnBackmanilta erityistehtäväkseen vastata kummiklubille kuuluvasta ja RI:n keskushallitukselle nel- 201
  • jännesvuosittain tehtävästä raportoinnista ensimmäisen toimintavuoden aikana. Jo puolen vuodenjälkeen hän saattoi viestiä Zürichiin: ”The Club has operated methodically and systematically andits recruiting of new members has been effective. Fundamental operations are well organized. TheClub has assimilated the real Rotary Spirit.” Vantaan ja Vantaa Airport klubien hyvä yhteistyö on jatkunut myöhemminkin, ja uudesta klu-bista on muodostunut joidenkin Vantaan Rotaryklubin jäsenten hyvin suosima paikkauskohde. Sitävastoin odotukset lentoaseman kautta kulkevan kansainvälisen liikenteen tuomista vierailijoista eivättoteutuneet, ehkäpä kokouspaikan terminaalien suhteen epäedullisesta sijainnista johtuen. Toiseksikokouskieleksi suunniteltu englantikin jäi lähinnä teoreettiseksi mahdollisuudeksi.8.4 VANTAAN ROTARACTKLUBIN PERUSTAMINEN JA TUKEMINENRotaractin tarkoituksena on antaa nuorille miehille ja naisille tilaisuuksia parantaa niitä tietoja ja tai-toja, jotka auttavat heitä kehittymään ihmisinä, kohdistamaan huomiota paikkakuntansa aineellisiin jayhteiskunnallisiin tarpeisiin sekä parantamaan maailman kaikkien ihmisten välisiä suhteita ystävyydenja palvelemisen kautta. Rotaractklubit koostuvat 18–30-vuotiaista nuorista aikuisista, jotka asuvat, työs-kentelevät tai opiskelevat niitä tukevan rotaryklubin läheisyydessä. Rotaractorin jäsenyys rotaractklubissapäättyy sen rotaractvuoden kesäkuun 30. päivänä, jona hän täyttää 30 vuotta. Rotaractklubin perusta-misesta, tukemisesta ja ohjaamisesta vastaa yksi tai useampi rotaryklubi. Seuraava motto on hyväksyttyrotaractklubien ja niiden jäsenten asianmukaiseen käyttöön: Fellowship Trough Service, toveruutta pal-velemisen kautta. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 97-99). Rotaracttoiminta on valitettavasti hiipumassa kiihtyvästi. Vuonna 1990–1991 Suomessa oli 18 ro-taractklubia. Kymmenen vuotta myöhemmin klubien määrä oli edelleen 18, mutta niiden jäsenmäärätolivat jo pienentyneet huomattavasti. Vuonna 2004–2005 klubeja oli enää seitsemän. Elokuun alussa 1968 Kaj Ahlman selosti Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksessa lyhyesti ro-taryliikkeen piirissä saman vuoden keväällä alkanutta rotaracttoimintaa, mistä Sulo Kosunen lupasipuhua myöhemmin enemmän. Kokousta seuranneessa klubineuvottelussa päätettiin järjestää rota-ryvuoden aikana rotaryperheiden nuorille sopiva tilaisuus, jossa heille tehtäisiin rotarytyötä tunne-tuksi. Asialle omistettiin itsenäisyyspäivän jälkeinen kokous ja siihen osallistui yhteensä 16 nuorta.Ohjelman mukaisesti Kaj Ahlman selosti rotarylle tunnusomaista laajaa nuorisotyötä, Pertti Viita-nen kertoi teini-ikäisille tarkoitetusta interacttoiminnasta ja Sulo Kosunen luonnehti varttuneem-mille kohdistettua rotaracttoimintaa. ”Meillä ollaan perustamassa ensimmäistä klubia. LuultavastiRotaracttoiminta lyö itsensä läpi.” Rotaracttoiminta ehkä löi itsensä läpi Suomessa, mutta ei vieläpitkään aikaan Vantaalla. Ensimmäinen klubi perustettiin Jyväskylään ja se sai RI:n hyväksymisen31.1.1969. Saman vuoden huhtikuussa hyväksymisen sai myös Turun Rotaractklubi. Useimmatklubit syntyivät kuitenkin vasta 1980-luvulla. Vantaan Rotaryklubissa Kurt Kronman teki syyskuussa 1971 aloitteen rotaractklubin perus-tamisesta tulevaan Vantaan kauppalaan. Kysymyksestä käytiin vilkas keskustelu ja asia siirrettiin202
  • hallituksen harkittavaksi. Harkinta ei johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. Niin ei tapahtunutalue-edustaja Jyrki Tiitolankaan lokakuussa 1979 governorin klubivierailun yhteydessä tekemänesityksen perusteella, ei myöskään klubin hallituksen joulukuussa 1980 asian vauhdittamista kos-kevan päätöksen nojalla. Tuossa päätöksessään hallitus asetti tavoitteeksi saada klubi toimintaan josilloisen DG Walter Erkon aikana kevään kuluessa. Lokakuussa 1983 Timo Pavio selosti ”kolmeminuuttia rotarya” -esityksessään rotaracttoiminnan tavoitteita, sekä ehdotti jälleen rotaractklubinperustamistoimiin ryhtymistä. Aloite kuului yhteiskuntapalvelukomitealle. Komitea oli sisällyttänytklubin perustamisen jo suunnitelmiinsa, joskin sen puheenjohtaja Juhani Pyykkönen katsoi, että”asiaa on sittenkin syytä harkita perusteellisesti”. Presidentti Rauno Kostiainen tiesi kertoa, että LarsZilliacuksen poika Kim Zilliacus oli luvannut selvittää löytyisikö halukkaita mukaan tulijoita. Nyt-kin asia jäi ”perusteelliseen harkintaan”. Konkreettiset toimenpiteet käynnistyivät varsinaisesti vuoden 1985–1986 aikana DG SeppoSalmisen jätettyä klubivierailullaan pohdittavaksi rotaractklubin perustamisen Vantaalle. Toimiinryhdyttiin Vantaan ja Tikkurilan klubien yhteistyönä. Syyskuussa klubit sopivat, että tulevat pre-sidentit Aarre Pehkonen ja Raimo Salmivuo hoitaisivat asiaa yhdessä. Kesäkuussa 1986 pidetyssäklubineuvottelussa Juhani Pyykkönen sai Pertti Viitasen avustamana valtuudet huolehtia Vantaanklubin edustajana rotaracttoiminnan käynnistymisestä yhdessä Tikkurilan klubin edustajien kanssa.Hanke edistyi ja marraskuun 19. päivänä 1986 Vantaan Rotaractklubin toiminta alkoi kymmenenperustajajäsenen voimin ja Anne Backmanin toimiessa klubin ensimmäisenä presidenttinä. Kummi-klubeiksi ja suojelijoiksi olivat sitoutuneet Vantaan kaikki kolme rotaryklubia. Kokouksiaan rota-ractklubi alkoi pitää parittoman viikon keskiviikkoisin kello 19.00 ravintola Chicissä. Marraskuussa1987 klubi järjesti yksivuotissyntymäpäivänsä hotelli Rantasipi Airportissa ja juhlisti samalla viral-lisen rekisteröintinsä alullesaattamista. RI:n hyväksymisen klubi sai 1.3.1988 ja charterjuhlansa sejärjesti hotelli Rantasipi Airportissa. Vuonna 1987–1988 rotaractklubin jäsenmäärä oli jo 16, mikä itse asiassa jäi sen historian suu-rimmaksi. 1990-luvun alkupuolella jäsenmäärä alkoi vähitellen laskea ja oli vuonna 1995–1996enää kymmenen. Tässä vaiheessa klubi siirsi välillä tiistaisin pidettäviksi vaihtuneet kokouksensaHelsinkiin ravintola Kellarikrouviin ja kokoontui siellä parittoman viikon keskiviikkoisin. Vuottamyöhemmin jäsenmäärä putosi kuuteen, jolloin osoittautui tarpeelliseksi järjestää kokoukset yhdes-sä jonkin tai joidenkin toisten klubien kanssa. Yhteistyökumppaneikseen klubi sai ensin Herttonie-mi–Itä-Helsingin Rotaractklubin ja sitten vuoden välein Espoon ja Helsinki-Cityn rotaractklubit.Helsinki-Cityn klubin liityttyä ”kerhoon” kokoukset vaihtuivat parillisen viikon maanantaihin. Es-poon Rotaractklubi irrottautui renkaasta vuonna 2000–2001, mutta jäljelle jääneet jatkoivat yhteis-kokouksiaan niiden toiminnan lakkaamiseen asti. Klubit poistuivat samanaikaisesti rotarymatrikke-lista vuonna 2004–2005. Edellisenä toimintavuotena Helsinki-City klubissa oli ollut seitsemän jaHerttoniemi-Itä-Helsinki klubissa kaksi jäsentä. Käytännössä Vantaan Rotaractklubin toiminta olipäättynyt jo vuoden 2000–2001 aikana. Vantaan Rotaryklubissa pantiin merkille rotaractklubin jäsenmäärän kehitys jo varsin varhaises-sa vaiheessa. Syyskuisen governorin klubivierailun yhteydessä 1992 kirjattiin, että Vantaan Rota-ractklubi tarvitsee lisäjäseniä. Rotaract-yhteyshenkilöinä toimineet Juhani Pyykkönen (1986–1989,1990–1991), Martti Hautala (1989–1990, 1991–1999) ja Aarre Pehkonen (1999– 2005) puhuivatkukin aikanaan asian puolesta, mutta ilman mainittavia tuloksia. Vantaan Rotaryklubin muu tuki olimenestyksellisempää. Rotaractorit saivat klubilta muun muassa sponsoriapua koulutustapahtumiinja RYLA-koulutukseen sekä asiantuntija-apua RYLA-koulutuksen järjestelyissä. Klubi tuki edelleen 203
  • rotaractoreita maksamalla bussivuokran heidän ensimmäisenä toimintavuotenaan vammaisille lap-sille järjestämällään bussiretkellä Tampereelle sekä kustansi vuosittain muutaman rotarymatrikkelinheidän käyttöönsä. Klubin jäsenet vierailivat myös silloin tällöin esitelmöimässä rotaractoreiden ko-kouksissa. Vantaan Rotaryklubi keskusteli 2000-luvun alkuvuosina useaankin otteeseen rotaract-toiminnanhiljenemisestä ja mahdollisuuksista ehkäistä sitä. Martti Hautalan helmikuussa 2000 antaman tilan-neselvityksen pohjalta hallitus pohti vakavasti keinoja kääntää kehitys myönteiseen suuntaan. Käy-tännön toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus siirrettiin seuraavalle rotaryvuodelle. Niiden suhteenuusi hallitus katsoi, että tilanne vaati kaikkien Vantaan klubien yhteistä aktiivista tukea. Tarvittavatuki rajoittui kuitenkin keskustelujen tasolle. Vuoden 2001–2002 toimintakertomuksessa todettiin-kin, että edellisinä vuosina käydyt keskustelut rotaracttoiminnan kehittämisestä ja mahdollisuuksistaaktivoida toimintaa eivät olleet tuottaneet mitään näkyviä tuloksia. Myös kuluneen vuoden aikanatoiminta oli ollut hyvin laimeaa. Tosiasiassa kummeilla ei ollut lainkaan selvää kuvaa todellisestatilanteesta. Vuodesta 2001–2002 alkaen Vantaan Rotaractklubissa oli rotarymatrikkelin mukaan jäl-jellä vain yksi jäsen ja hänkin oli pelkästään paperijäsen. Vantaan Rotaryklubissa ei välttämättä edestiedostettu rotaractklubin toiminnan lakkaamista; valitsihan klubi vuosittaisissa vaalikokouksissaanrotaract-yhteyshenkilön aina vuoteen 2005–2006 asti.204
  • LOPUKSIHuddinge Rotaryklubbin aloite syksyllä 1962 rotaryklubin perustamiseksi Helsingin maalaiskun-taan johti Vantaan Rotaryklubin syntyyn ja rotarytoiminnan käynnistymiseen kunnan alueella Poh-jois-Helsingin Rotaryklubin toimiessa kummina. Klubin synty osui vuosiin, joiden aikana kunnanväkiluku alkoi kiihtyvästi kasvaa ja talous- ja kulttuurielämä kohentua. Tuohon murrokseen tarvit-tiin myös sitä palvelumieltä, jota rotaryliike pitää toimintansa aatteellisena pohjana. Nyt, runsaat40 vuotta myöhemmin, Vantaan kaupungissa toimii kolme muutakin rotaryklubia, jotka kaikkiyhdessä tarjoavat liike- ja ammattialoilla toimiville rotareille vankan eettisen perustan toiminnal-leen. Tikkurilan, Myyrmäen ja Vantaa Airport klubien kummina Vantaan Rotaryklubi on jatkanutoman kummiklubinsa viitoittamalla tiellä ja kantanut vastuuta rotaryn yleisestä laajennustyöstä. Seon siten myös lunastanut presidenttinsä klubin charterjuhlassa esittämän vakuutuksen: ”Klubi tuleeomalta osaltansa ja mahdollisuuksien mukaan vaalimaan ja edistämään rotaryaatetta omalla toi-mialallaan.” Yhteydet Huddinge Rotaryklubiin ovat sitä vastoin vaihtuneet alkuvuosien aktiivisistakontakteista jo pitkään kestäneeksi hiljaisuudeksi. Vantaan Rotaryklubin neljän vuosikymmenen kehityskäyrä on ollut pääsääntöisesti nousujoh-toinen, vaikka siihen on sisältynyt myös tasanteita ja pieniä notkahduksiakin. Toiminta on vuosienvarrella monipuolistunut, tehostunut ja muuttanut klubin olemuksen vahvan yhteenkuuluvuudensävyttämäksi sisar- ja veljespiiriksi. Sen koheesiota on pyritty muun ohella vaalimaan ja lujittamaanjäsenten elämäntilanteiden ja merkkipäivien huomioon ottamisella ja poisnukkuneiden muistami-sella. Erityisesti pitkän kypsyttelyn jälkeen naisjäsenten mukaantulo vuosituhannen vaihteessa toiuutta ilmettä ja tehokkuutta toimintaan. Alun jäsenmäärä on kasvanut yli kaksinkertaiseksi ja char-terveljiäkin on mukana vielä kaksi. Pyrkimys palvelemisen ihanteen vaalimiseen on saanut käyt-tövoimansa siitä oivalluksesta, että pyyteetön palveleminen edellyttää aktiivista toimintaa kaikissayhteyksissä. ”Service Above Self ” on ollut klubin tunnustama ohjenuora koko sen historian ajan. Klubin jäsenkehityksessä kymmenen ensimmäistä vuotta merkitsivät nousua, seuraavat kaksivuosikymmentä pitkää tasannevaihetta ja viimeiset kymmenen vuotta jälleen nousukautta. Tasan-nevaihetta selittää se, että eronneiden määrä vuosittain oli huomattavasti nykyistä suurempi ja osuisuurin piirtein yksiin otettujen kanssa. Jäsenten keski-ikä on toiminnan aikana noussut tuntuvas-ti. Joistakin äänenpainoista huolimatta kehitystä ei välttämättä voi pitää huolestuttavana; takaahanse klubin toiminnalle arvokkaan määrän kokemusta ja asiantuntemusta sekä todistaa, että rotarynpalveluihanteet ja eettiset periaatteet koetaan vaalittavina arvoina. Asian puolesta puhuu sekin, ettälähes 40 % kaikista yhteensä 173 jäsenestä on ollut mukana klubin toiminnassa yli 10 vuotta jaheistäkin kolmannes yli 20 vuotta. Luokitteissa voimakkain kasvu on painottunut kasvatukseenja koulutukseen. Sitä vastoin perinteisten rakentamiseen ja teollisuuteen liittyneiden luokitteidensuhteellinen osuus on vähentynyt siitä huolimatta, että teknisen koulutuksen saaneita on edelleenlähes kolmannes jäsenistä. Huomattava osa heistä edustaa nyt myös kaupallisia, tietoliikenteen jakoulutuksen aloja. 205
  • Merkittävä piirre Vantaan Rotaryklubin toiminnassa on ollut osallistumisaktiivisuuden säilymi-nen suurin piirtein samalla tasolla koko sen historian ajan. Viidentoista ensimmäisen vuoden aikanatason mukaiset läsnäoloprosentit eivät yltäneet edes rotarypiirin keskiarvoihin. Ponnistelut tasonsäilyttämiseksi ja parantamiseksi 1970-luvun lopulla muuttivat tilanteen. Viimeisten kymmenenvuoden aikana klubi on löytynyt lähes poikkeuksetta piirin tilastojen parhaimpien klubien joukostaja on aktiivisuudellaan saanut tunnustetun aseman myös governorien arvioinneissa. Läsnäolopro-senttien oikeuttama siirtyminen piirin keskiarvojen alapuolelta tilastojen parhaaseen päähän kuvan-nee hyvin yleistä klubien osallistumisaktiivisuudessa tapahtunutta kehitystä. Sen valossa VantaanRotaryklubi on perustellusti ansainnut maineensa osallistuvana klubina. Sitä ei missään tapauksessavoi syyttää yleisen kehityksen tukemisesta, vaikka rehellisyyden nimissä klubin omassa piirissäkin onjouduttu aina silloin tällöin keskustelemaan joidenkin jäsenten läsnäolotilanteista. Kovin usein eikuitenkaan ole jouduttu turvautumaan järjestysmuodon viitoittamiin johtopäätöksiin. Tunnusomaista Vantaan Rotaryklubille on ollut menestyminen ja tuloksellisuus kaikessa siinä,mihin se on hyväksymiensä suunnitelmien puitteissa ryhtynyt. RI:n ja piirin esittämiin haasteisiinklubi on vastannut lähes poikkeuksetta myönteisesti ja toteuttanut ne mallikkaasti, samoin kuinmuutkin käynnistämänsä projektit, kohdistuivatpa ne sitten sotainvalidien tukemiseen, nuorisoonja nuorisovaihtoon, yhteistyöhön koulujen kanssa, huumeiden vastustamiseen tai kansainväliseenyhteiskuntapalveluun. Siitä todistavat lukuisat tunnustukset ja erinomaiset sijoitukset laadituissaklubien paremmuusjärjestyksissä. Huomionarvoista on ollut kunnostautuminen nimenomaan Ro-tarysäätiön ohjelmissa. Tosin klubin ja sen komiteoiden suunnitelmiin on sisältynyt myös pyrki-myksiä, jotka ovat jääneet vain suunnitelmiksi tai joiden toteutumista ei voi todentaa syystä, ettäniitä ei ole riittävästi dokumentoitu tai seurattu asiakirjojen tasolla. Joskus suunnitelmissa on olluttoivomisen varaakin, varsinkin niissä, jotka ovat sisältäneet pitkiä tavoiteluetteloja tai ovat sellaisi-naan olleet kopioita edellisiltä vuosilta. Tällaisten suunnitelmien tuloksista toimintakertomukseteivät ymmärrettävästi kerro juuri mitään. Rotaryn keskeisimmän toimintamuodon, säännöllisten viikkokokousten, onnistumiseen klubion kiinnittänyt aina erityistä huomiota. Kokemukset alkuvuosien jossain määrin vaihtelevista käy-tännöistä johtivat ennen pitkää laatimaan kokousohjelmat yhdellä kertaa koko rotaryvuodeksi, jaymmärrettäviä tilanteiden vaatimia pieniä tarkistuksia lukuun ottamatta ne ovat myös sellaisinaantoteutuneet. Ohjelmien sisällöllistä suunnittelua ovat ohjanneet pyrkimykset rotarytietoutta lisäävi-en ja ajankohtaisten tietoiskujen sekä mielellään rotaryvuoden teemoihin liittyvien korkeatasoisten jamielenkiintoisia aihepiirejä käsittelevien esitelmien pitämiseen. Hallitukset ovat tiedostaneet hyvin,että kiinnostava viikkokokousohjelma on paras tae ylläpitää jäsenten aktiivisuutta ja lujittaa klubinhenkeä ja yhteenkuuluvuutta. Osaltaan myös kukin jäsenistä on tehnyt parhaansa vastatakseen oh-jelmavuoronsa onnistumisesta joko omalla esityksellään tai hankkimansa vierailevan esitelmöitsijänturvin. Eri yhteyksissä saatu palaute on vakuuttanut, että rotaryn suuri rikkaus on sen tietämystä jaajatusmaailmaa laajentava anti kuultujen esitelmien ja niitä seuranneiden keskustelujen muodossa. Viikkokokousohjelmiin sisältyneillä lukuisilla työpaikka-, teollisuus- ynnä muilla vierailuilla sekäretkillä ja matkoilla eri kohteisiin on ollut näkemysten avartumisen lisäksi oma merkityksensä klubinkontaktiverkon laajenemiselle. Viihtyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta ovat puolestaan lujittaneet erilai-set juhlat, teatterivierailut ja muut tapahtumat, joista suureen osaan ovat osallistuneet myös avecit.Klubin toiminnan alkupuolella tilaisuuksia oli vuosittain jossain määrin runsaammin kuin nykyisin,ja niiden yleisilmekin on muuttunut vähitellen hivenen aiempaa muodollisemmaksi. Syventyminenarkistomateriaaliin luo väistämättä sen kuvan, että kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana206
  • ”meno ja meininki” oli tuntuvasti nykyistä rennompaa. Veljillä oli todella hauskaa takka- ja saunail-loissa, rapujuhlissa ja kesäretkillä, joskin noihin tilaisuuksiin osallistuneiden keskeisen ryhmän muo-dosti useimmiten tietyistä samoista veljistä koostuva ydinjoukko. Asiaan kuuluneet leikkimielisetkisat laajenivat aikanaan myös intercityklubien välisiksi mittelöiksi. Toiminnan ”vakavoituminen”selittynee parhaimmin jäsenmäärän kasvulla ja keski-iän nousulla. Nykyisin ilme on ehkä vakaampija toiminta suunnitelmallisempaa, mutta se tosiasia ei ole muuttunut, että klubissa viihdytään. Syksyllä 1966 DG Väinö Immonen puhui nuoren klubin jäsenille rotaryn merkityksestä: ”Ro-tary antaa meille toveruutta, avomielisyyttä ja seurallisuutta sekä lisää tietomääräämme aloilla, jotkaennestään ovat meille enemmän tai vähemmän vieraita. Rotarysta opimme palvelutaitoa, huomaa-vaisuutta ja kohteliaisuutta. Paras tapa osoittaa kiitollisuutta on palvella.” Governorin sanat herätti-vät toimintaan kohdistuvia odotuksia ja ne suuntautuivat velvoittavina jokaiseen rotariin. Sanomasai puhuttelevaa tulkintaa vuoden 1985–1986 RI:n presidentti Edward Cadmanin tunnuslauseesta”You are the key”. Teeman synnyttämään luonnolliseen kysymykseen löytyi luonnollinen vastaus:Avaimenreikä on ”klubisi – se klubi, johon sinä niin hyvin sovit”. Juuri klubissa avautui mahdolli-suus veljeyteen ja palveluun ja juuri ”sinä olet avain klubisi menestykseen.” Vantaan Rotaryklubi onhistoriansa aikana edennyt varsin pitkälle tällä tiellä ja sen jäsenten toiminnasta löytyy ”Service Abo-ve Self ” -tunnuslauseelle runsaasti selvää käytännön vastinetta. Klubissa on hyvä henki ja ilmapiirija sen jäseniä yhdistää vahva toveruus. Lähtökohdat seuraaville vuosikymmenille ovat erinomaisenturvalliset ja säilyvät sellaisina niin kauan kuin jokainen sisar ja veli tiedostaa aidosti avainasemansatoiminnassa ja siihen kuuluvissa yhteisissä ponnistuksissa oman elinympäristön ja kotikaupunginhyväksi sekä paremman maailman ja huomisen luomiseksi.Kesällä 2005 klubin neljännen vuosikymmenen viimeinen presidentti Jorma Haapamäki siirsi tehtävät japresidentin käädyt uuden vuosikymmenen aloittavalle Risto Laitiselle. Kuva: Jorma Haapamäen kuva-ar-kisto. 207
  • LÄHDE- JA ARKISTOLUETTELOKIRJEENVAIHTOClub Rotary Mont-Joli, Raymond Lavallée D.D.S.: – Kirje 22.9.1965 vastaanottajana Mr. Tauno Markkula.Ebbinghaus Olle, President i Huddinge Rotaryklubb: – Kirje 20.11.1962 vastaanottajana Governor T.V. Viljanen.Furuhjelm Henrik, Vantaan Rotaryklubi, 2. sihteeri: – Kirje 23.3.1964 vastaanottajana Huddinge Rotaryklubb.Kirui Stanley, Limuru Boys’ Centre: – Lokakuussa 1985 vastaanotettu päiväämätön kirje vastaanottajana kansainvälisen yhteis- kuntapalvelun piirikomitean puheenjohtaja Timo Torkkola, joka ohjannut sent Vantaan Rotaryklubille.Korttila Veikko, Governor District 143: – Kirje 9.2.1965 vastaanottajana Johtajaopettaja Tauno Markkula, Vantaan koulu.Laamanen Erkki, Vantaan Rotaryklubin I sihteeri: – Kirje 11.11.1991 vastaanottajana Suomen RotarytoimistoLaamanen Erkki: – Kirje 15.12.1991 vastaanottajana governor Aarne I. VälikangasLions Club Tikkurila-Dickursbyn – kirje 3.2.1971 vastaanottajana Vantaan Rotaryklubi (kutsu klubin kuukausikokoukseen).Lund Jarl, Governor 1996-97: – Kirje 11.6.1997 vastaanottajana Vantaan Rotaryklubi, klubipresidentti Kari Purhonen.Means George R., General Secretary, RI Evanston: – Kirje 24.2.1965 vastaanottajana Mr. Tauno Markkula, President, The Rotary Club Vantaa-Vanda.Means George R., General Secretary, RI Evanston: – Kirje 24.2.1965 vastaanottajana Mr. Gunnar Andersson, Secretary, The Rotary Club Vantaa-Vanda.Olsson Eeva, RI:n Pohjoismaiden toimisto: – Fax 20.11.1991 vastaanottajana 1. sihteeri, Vantaan Rotaryklubi.Panzar Walter, Under Secretary, RI Zürich: – Kirje 21.5.1963 vastaanottajana Pohjois-Helsingin Rotaryklubin presidentti Olli Vik- stedt.Panzar Walter, Under Secretary, RI Zürich: – Kirje 8.7.1964 vastaanottajana Herr Tauno Markkula, President, Rotaryklubben Vantaa. – Kirje 17.8.1964 vastaanottajana S. Raassina, Esq., Member, The International Service208
  • Committee, The provisional Rotary Club Vantaa-Vanda. – Kirje 18.9.1964 vastaanottajana S. Raassina, Esq., 2nd Secretary, The provisional Rotary Club Vantaa-Vanda. – Kirje 4.11.1964 vastaanottajana S. Raassina, Esq., 2nd Secretary, The provisional Rotary Club Vantaa-Vanda. – Kirje 17.2.1965 vastaanottajana Tauno Markkula, Esq., President, The Rotary Club Vantaa-Vanda. – Kirje 17.2.1965 vastaanottajana Gunnar Andersson, Esq., Secretary, The Rotary Club Vantaa-Vanda.Pettengill Charles W., President, RI.: – Kirje 22.2.1965 vastaanottajina Mr. Tauno Markkula ja Mr. Gunnar Andersson, Rotary Club Vantaa-VandaPohjois-Helsingin Rotaryklubin – kirje 15.9.1970 Vantaan Rotaryklubin veljille asiana haaste kuntokilpailuun 1.10.1970– 30.4.1971.Printz Lennart/sekreterare i Huddinge rotaryklubb: – Kirje 9.4.1964 vastaanottajana Vanda rotaryklubb, Dipl.ing. Henrik Furuhjelm.Raassina S., 2nd secretary, Vantaa-Vanda Provisional Rotary-club: – Kirje 10.8.1964 vastaanottajana Rotary International, Zürich. – Kirje 15.10.1964 vastaanottajana Rotary International, Zürich. – Kirje 20.10.1965 vastaanottajana Mr. Raymond Lavallée D.D.S., Mont-Joli, Canada. – Kirje 8.1.1966 vastaanottajana tekn.tri Jori Larinkari.Ravintola Calypson – kirje Vantaan Rotary Clubille 29.7.1976.Ravintola Chic Ky:n – kirje Vantaan Rotaryklubin hallitukselle 29.7.1987. – kirje Vantaan Rotaryklubin hallitukselle 9.11.1989Renfer S.M., Secretariat R.I.: – Kirje 10.6.1964 vastaanottajana Teijo Wesamaa, Esq., President, The provisional Rotary Club Vuosaari. – Kirje 10.6.1964 vastaanottajana Yrjö Teräväinen, Esq., Secretary, The provisional Ro- tary Club of Vantaa-Vanda.Rikala Martti, Governor District 143: – Kirje 27.4.1964 vastaanottajana johtaja Yrjö Teräväinen. – Kirje 17.6.1964 vastaanottajana presidentti Teijo Wesamaa, Vantaan prov. Rotaryklubi.Rotary Club of Auckland, New Zealand, International Rotary Correspondent John J. Booth: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Vantaa-Vanda Rotary Club.Rotary Club of Bexley, Kent, England, Chairman W. Williams: – Kirje 19.8.1965 vastaanottajana Tauno Markkula, President, The Rotary Club of Van- taa-Vanda.Rotary Club of Coral Gables, Florida, International Correspondent Joseph W. Hunter: – Kirje 1.6.1965 vastaanottajana Rotary Club of Vantaa-Vanda.Rotary Club of Fort Lauderdale Beach, Florida: – Kirje 24.5.1965 vastaanottajana Rotary Club Vantaa-Vanda. 209
  • Rotary Club of Goodmeyes, Essex, England, Alan E. Taylor: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Rotarian Gunnar Anderson.Rotary Club of Kumato East, Japan, president Hagujin Higashi: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Vantaa-Vanda Rotary Club.Rotary Club of Pacific Beach, International Service, Hubert Dahm: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Rotary Club of Vantaa-Vanda.Rotary Club of San Francisco, Rotary Club number 2, President David N. Plant: – Kirje 18.5.1965 vastaanottajana Mr. Tauno Markkula, President, Vantaa-Vanda Rotary Club.Rotary Club of Vantaa, president Björn Backaman, secretary Taisto Kuronen: – Päiväämätön kirje vuodelta 2001 vastaanottajana Rotary International, One Rotary Center, Evanston, USA.Rotary International, William E. Walk, Jr., President: – Kirje 3.10.1970 vastaanottajana Mr. Olavi Tormanen, President, The Rotary Club of Vantaa-Vanda.Rotary International, General Counsel, Steven Z. Routburg: – Kirje 6.9.2000 vastaanottajana Björn Backman, President, Rotary Club of Vantaa-Van- da.Salomaa Martti, presidentti: – Kirje 5.6.1986 vastaanottajina klubin sa-jäsenet.Suomen Rotarytoimisto: – Kirje 15.11.1991 vastaanottajana presidentti Mikko Vesa.Tikkurilan lukio, rehtori Esko Kaarna: – Kirje 25.10.1988 vastaanottajana Erkki Laamanen, Vantaan Rotaryklubi.Tupala Unto, piirigovernor: – Kirje 6.8.1970 vastaanottajana dipl.ins. Olavi Törmänen, Vantaa. – Kirje 11.8.1970 vastaanottajana presidentti Olavi Törmänen, Vantaa. – Kirje 1.9.1970 vastaanottajana presidentti Olavi Törmänen, Vantaan Rotaryklubi. – Kirje 23.3.1971 vastaanottajana johtaja Jaakko Paalasmaa, Kesko Oy, Tikkurila (Ilmoi- tus Tikkurilan RK:n hyväksymisestä RI:n jäseneksi 15.3.1971).Törmänen Olavi: – Kirje 31.8.1970 vastaanottajana governor Unto Tupala. – Kirje 4.9.1970 vastaanottajana governor Unto Tupala. – Kirje 16.9.1970 vastaanottajana governor Unto Tupala.Vantaan Rotaryklubi, presidentti Juhani Pyykkönen: – Kirje 30.8.1988 vastaanottajana Tikkurilan lukion opettajakunta.Vantaan Rotaryklubin yhteiskuntapalvelukomitean – kirje 8.2.1996 Vantaan yläasteen kouluille ja lukioille asiana ”Tietopaketti huumeista”Vikstedt Olli, ”erikoinen edustajasi”: – Kirje 2.11.1963 vastaanottajana lääket.lis. Martti Rikala (piirigovernor).Wesamaa T., The Provisional Rotary Club of Vantaa: – Kirje 30.6.1964 vastaanottajana H. Herr S.M. Renfer, Sekreteriat Rotary International – Kirje 30.6.1964 vastaanottajana Governor Martti Rikala.210
  • Vuosivaihto-oppilaiden kirjeet ja raportit klubille: – Vivian Maunu 16.11.1979, Maarit Ahonen 20.8.1985, Virve Kauppinen 25.11.1987, 28.2.1988, 7.7.1988, Tomi Pietiläisen kolme päiväämätöntä kirjettä 1989-1990, Niina Aatolainen 5.12.1991, 8.2.1992, 16.6.1992, Maija Puuronen 23.5.2001.ASIAKIRJAT, PÖYTÄKIRJAT, SELOSTEET, MUISTIOT, TIEDOTTEET,RAPORTIT JA VASTAAVATD 1420 Piirijuhla ja piirikokous. – Vantaa 5.-6.3.1994. Ohjelmalehti. Governorin kuukausikirjeet 3/1966, 6/1989.Harju Erkki-Sakari: Aloite 10.2.2004 klubin liittymiseksi Nepalissa alkavaan RFPD-projektiin. – Helsingin mlk:n Rotaryklubin perustamista valmistelevan toimikunnan päiväämätön muistio vuodelta 1963.Helsingin ja lähiympäristön rotaryklubien – neuvottelukokouksen pöytäkirja 16.2.1971.Hirvonen Tarja: – Matkaraportti 25.10.1976 opiskelusta Rotarysäätiön stipendiaattina Kanadassa heinä- elokuussa 1976.Huddinge Rotaryklubb – Veckobrev nr 24/13.12.1965Kaarna Esko: Tapahtunutta ja koettua klubin neljältä vuosikymmeneltä. – Historiikki Vantaan Rotaryklubin 40-vuotisjuhlassa 5.2.2005.Kansainvälisen yhteiskuntapalvelun piirikomitean puheenjohtaja Timo Torkkolan – tiedote rotaryvuoden 1985–1986 päättyessä.Keskustelupöytäkirja – Vantaan Rotaryklubin nuorisovaihtopaneelista 1.10.1970.Kosunen Sulo: 30-vuotiselta taipaleelta. – Puhe Vantaan Rotaryklubin 30-vuotisjuhlassa 9.2.1995.Myyrmäen Rotaryklubin – perustamiskokouksen pöytäkirja 17.3.1976.Piirikokouspöytäkirja 6.3.1994.Pohjois-Helsingin Rotaryklubin – viikkoseloste 5.6.1963.Rotary Internationalin nuorisovaihto-ohjelmaan osallistuneiden (klubin vuosi- ja kesävaihtoon lähettä-mien ja vastaanottamien) vaihto-oppilaiden – hakemukset ja kirjeenvaihto (säilyneet) – matkaraportit: Nina Kivelä 18.7.1988, Pilvi Takala 15.8.1989, Janne Lukkarinen 1989, Saija Kemppainen 15.9.1990, Karri-Pekka Laakso 16.9.1990, Minna Kangasmaa 20.8.1992. 211
  • Rotary – Vantaa. Helmikuu 1994. – D 1420. Piirijuhla ja piirikokous Vantaa 5.-6.3.1994. Esittelyjulkaisu.Special Representative’s Report Transmitting Application of Provisional Club for Membership in RotaryInternational. Olli Vikstedt 18.11.1963. – Sisältää asiakirjat Application for Membership in Rotary International, List of Charter Members, Map of the Rural Commune of Helsinki/Helsinge, Extension Survey by Olli Vikstedt.Suomen PolioPlus-toimikunnan – tiedotteet 1985–1988.Tikkurilan Rotaryklubin – perustamista valmistelleiden yhdeksän kokouksen muistiot ja selosteet loka-joulukuilta 1970. – perustavan kokouksen pöytäkirja 21.12.1970. – viikkoseloste 28.12.1970.Törmänen Olavi: – Tikkurilan Rotaryklubin perustamisvaiheet. Käsinkirjoitettu muistio Tikkurilan Rotary- klubin 10-vuotisjuhlaan 12.3.1981. – Vantaan Rotaryklubin perustamisvaiheet. Käsinkirjoitettu päiväämätön muistio.Vantaan kolmannen (Myyrmäen) rotaryklubin – perustamista suunnittelevan neuvottelutilaisuuden pöytäkirja 12.11.1975 – perustamista valmistelevan toimikunnan kokousten pöytäkirjat 17.11.1975, 7.1.1976, 4.2.1976, 3.3.1976Vantaan Rotaryklubin – ammattipalvelukomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1982, 1985–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1997–1999, 2002–2005 – hakemukset Rotarysäätiölle Paul Harris Fellow -arvon ja tunnusten myöntämiseksi klubin jäsenille (säilyneet) – johtokunnan/hallituksen ja komiteiden kokoonpanot ja toimihenkilöluettelot 1965–1966, 1971–1973, 1976–1977, 1978–1980, 1981–1987, 1988–2005 – johtokunnan/hallituksen pöytäkirjat 1963–1966, 1969–1972, 1976–2005 (lukuisia puuttuvia pöytäkirjoja noiltakin vuosilta). – julkaisu- ja tiedotuskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1976–1977, 1985–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1996–1997, 2001–2005 – jäsenehdotukset ja -luettelot (säilyneet) – jäsenmatrikkelit 1986, 1988, 1992, 1995, 1999, 2000, 2002. – jäsenten anomukset läsnäolosta vapauttamiseksi (säilyneet) – jäsenten eroilmoitukset (säilyneet) – jäsentiedotteet 16.10.1970, 24.11.1970, 8.12.1970, 9.1.1971 – jäsenyys- ja läsnäoloraportit, Suomen Rotarytoimistolle lähetetyt (säilyneet) – järjestysmuoto – kansainvälisen palvelun komitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980, 1984–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1996–1998, 2001–2005212
  • – klubipalvelukomitean toimintasuunnitelmat 1985–1986, 1988–1989, 1991–1992,1994–1995, 1996–1998, 2001–2003– klubineuvottelujen pöytäkirjat 1964–1965, 1969–1971, 1978–1980, 1982–1983,1985–1989, 1993–2000, 2001–2002, 2003–2005– lippukirja 1963–1976– luokite- ja jäsenyyskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980,1984–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1996–1997, 1999–2000,2001–2002, 2003–2005– luokitekartat ja -luettelot (säilyneet)– läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980,1985–1988, 1991–1992, 1993–1995, 1996–1997, 2002–2005– läsnäolotilastot, governorien kuukausikirjeisiin sisältyneet (säilyneet)ohjelma- ja rotarytietouskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980,1983–1984, 1985–1986, 1988–1989, 1994–1995, 1996–1997, 2000–2004– presidents planer och kommentarer/sammandrag av klubbens planer och syftemål1964–1966– Rotaryn 75-vuotisjuhlatoimikunnan toimintasuunnitelma 1979–1980– suhdetoimintakomitean toimintasuunnitelma 1979–1980– ”Suunnitteluopas tehokkaille rotaryklubeille” (yhteenveto klubin suunnitelmista ja tavoitteista) 2002–2004– säännöt– talousarviot 1972–1973, 1976–1977, 1979–1980, 1981–1991, 1992–1993,1996–2002, 2003–2005– talous- ja rotarysäätiökomitan toimintasuunnitelmat 1988–1989, 1994–1995tasekirja 1963–1990– tilinpäätösasiakirjat 1963–1964, 1976–1978, 1980–1990, 1991–1992, 1994–2003– toimintakertomukset 1970–1972, 1973–1975, 1976–2005– vaalikokousten pöytäkirjat 1998–1999, 2000–2004– viikko- ja kuukausiselosteet 1963–1969, 1970–1971, 8-10/1971, 2/1972, 6/1973, 9-10/1973, 1976–1977, 8-9/1977, 1-3/1978, 8/1978, 1, 3-6/ 1979, 1979–3/1980, 1980–5/1981, 1981–12/1983, 2/1984–2/1990, 7, 10-11/1990, 1991–5/1993,1993–4/1994, 7-8/1994, 11/1994–10/1999, 12/1999–2/2000, 4/2000–2005– viikkokokousten ohjelmat/vuosiohjelmat 7-12/1965, 1968–1969, 7-12/1970,1-6/1971, 1971–1972, 1978–1979, 7-12/1980, 1-6/1981, 1982–1984,1985–1986, 1987–1989, 1991–1993, 1994–2005– viikkokokousten yhteenvedot 1995–1997– viirivarastoluettelo 1994– vuosikokousten pöytäkirjat 1968, 1985–1991, 1991–1996, 2000–2005– yhteenveto klubin suunnitelmista ja tavoitteista 1970–1971, 1976–1977, 1979–1980,1982–1983, 1985–1986, 1987–1988, 1994–1998, 2000–2001– yhteiskuntapalvelukomitean toimintasuunnitelmat 1970–1972, 1979–1980,1985–1986, 1991–1993, 1994–1996, 1997–1998, 2000–2005 213
  • LEHDISTÖAlueuutiset 6.3.1994Helsingin Seutu 24.9.1977, 14.4.1978Helsingin Ympäristö 21.3.1964Keski-Uusimaa 19.5.1978, 11.8.1989, 4.3.1994, 15.2.1995Kirkkonummen Sanomat 7.3.1994Korppari 4/1984Länsiväylä 6.3.1994Nurmijärven Sanomat 14.3.1994Rotary Norden 3/1994, 7/1994, 3/1995, 2/9.3.2005Vantaan Lauri 5/6.2.2003, 6/13.2.2003, 7/20.2.2003, 8/27.2.2003Vantaan Sanomat 2/1969Vantaan Sanomat 4.3.1994, 9.3.1994, 12.10.1994, 12.2.1995, 21.6.1995, 16.8.1998, 2.2.2005Vantaan Seutu 14.4.1978, 23.9.1990KIRJALLISUUSErko Walter (toim.), Rotarykäsikirja 1987. Suomen Rotary ry. Juva 1987.Nordqvist Håkan, Ydintietoa rotarysta 1998, Suomen Rotary r.y:n käsikirja uusille rotareille.Suomen Rotary r.y. HNC Team.Nordqvist Håkan (toim.), Service Above Self. Palvelumieli itsekkyyden edelle – Osjälviskttjänande. Rotary 75 vuotta Suomessa – Rotary 75 år i Finland. Suomen Rotary –Finlands Rotary r.y., F.G. Lönnberg, 2001.Rotaryklubin sihteerin opaskirja. Rotary International.Rotary Matrikkeli – Matrikel. Suomi – Finland 1978–79. Suomen Rotarytoimisto.Amer-yhtymä Oy Weilin+ Göösin kirjapaino Espoo 1978.Rotary Matrikkeli – Matrikel – Directory 2005–2006. Suomi – Finland, Landskapet Åland,Estonia, North-Western Russia. Suomen Rotarytoimisto 2005.Rotary Vuosikirja – Årsbok. Suomi – Finland 1973–1974. Suomen Rotarytoimisto.Oy Weilin+Göös Ab, Tapiola 1973.Rotaryn käsikirja 2001. Rotary International. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2002.214
  • LIITTEETVANTAAN ROTARYKLUBIN JÄSENET 1963–2005Selitykset:† = kuollut ollessaan klubin jäsenSarakkeessa ”Jäsenyysvuodet” on merkitty sulkeisiin jäsenyys muissa rotaryklubeissa ennen VantaanRotaryklubin jäsenyyttä tai välillä ennen paluuta takaisin Vantaan Rotaryklubiin.KunniajäsenetJokela Tapani PHF Chart. 1998–2003Lairala Lauri 1981–1995Lonka Tauno PHF Chart. † 1994–1995Saarinen Uuno 1976–1987Jäsenet Jäsenyysvuodet LuokiteAatolainen Jaakko PHF (1977–) 1983–1991, Puolustusvoimat (1991–1996) 1996–Abbès Abbès (1996–2005) 2005– Valmistalojen vientiAhlfors Roy 1989– Tekstiili- ja sisustuspalveluAhlman Kaj PHF 1965–1991 TyölääketiedeAhlstedt Heikki (1995–) 1998–1999 Liikkeenjohdon konsultointiAlanko Urpo 1992–1993 Sos.- ja terv.huollon hallintoAlatalo Ritva 2001– Koulutuksen suunnitteluAlhava Markku 1981Allén Erik 1966Andersson Gunnar Chart. † 1963–1974 ApteekitArtola Juhani Chart. 1963–1977 Kaivuu- ja tiekoneetBackman Björn 1985– IsännöintitoimintaBergström Heikki 1967–1981