Esitelmä Koulunuorisotyön uudet tuulet- seminaarissa Lahdessa 19.2.2013. Seminaarin järjesti kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkosto Kanuuna. Esitelmä perustuu julkaisuun Koulu nuorten näkemänä ja kokemana (http://www.oph.fi/download/144688_Koulu_nuorten_nakemana_ja_kokemana_tiivistelma.pdf=)
Sosiaalinen oppiminen ja asiantuntijuuden jakaminen
Nuorten maailmat koulussa
1. Nuorten maailmat
koulussa
Tomi Kiilakoski
Koulunuorisotyön uudet tuulet
Lahti 19.2.2013
2. Nuorten näkökulmaa koulussa
käsittelevien tutkimusten teemat
– Ryhmäsuhteiden tärkeys ja yksinjäämisen pelko
– Tavallisuuden vaade.
– Ryhmäsuhteet eriarvoistavat nuorten kokemusta.
– Kouluosallisuuden osittainen ohuus.
– Kouluyhteisö ei synny itsestään, se on rakennettava.
– Koulukiusaaminen on ryhmäsuhteiden ongelma.
– Nuorten tiedon tärkeys ja aikuisille puhumisen vaikeus.
– Nuoren tukeminen edellyttää rakenteita, tukea ja, yhteistyötä eri
toimijoiden kanssa sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
3. Mitä erityistä on koulussa
nuorisokulttuurisena näyttämönä?
• Koulu on vahvasti vertaisryhmälatautunut tila, jossa iso joukko
nuoria toimii keskenään.
– Yksilöllistävä opetus vs. yksinjäämisen pelko
• Koulun aika- ja tilapolut pusertavat nuoret tekemisiin
keskenään.
– Eri nuorten ryhmät eivät voi välttää toistensa kohtaamista
(heijastuu esim. sukupuoliseen häirintään, rasisimiin tai
muihin ryhmien välisiin jännitteisiin)
• Koulussa ollaan useita tunteja kerrallaan, pitkäkestoisesti.
– Vrt. vapaa-ajan tilat, joissa on mahdollisuus jättäytyä syrjään ja jossa
toimintaan ei tarvitse sitoutua vastaavalla tavalla.
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
4. 1. Ryhmäsuhteet ja
yksinjäämisen pelko
• Koulu on vertaisryhmälatautunut tila tavalla, joka poikkeaa
muista nuorten tiloista
• Koulussa on neuvoteltava paikkaa ryhmässä ja löydettävä
sijansa nuorten arvojärjestyksissä
• Status, respekti, maine = nuori tunnetaan koulussa ja
hänellä on asema luokan ja koulun kokonaisuudessa
• Koulun arvioi tai kohtaa oppilaansa yksilönä vs. nuorten
tarve löytää asema ryhmässä
• Hyväksynnän saaminen on joskus tärkeämpää kuin
arvosanat
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
5. 2. Tavallisuuden vaade
• Ryhmästä erottautuminen saattaa nuoren
riskiin joutuu marginalisoiduksi tai
eristetyksi
• Nuoret tarkkailevat toisiaan ja miettivät
asemaansa
• Erilaisuus koetaan koulussa uhaksi
• Tavallisuus ei herätä huomiota eikä näin
erota ryhmän normeista.
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
6. Oppilaiden syrjintäkokemukset
(Kankkunen, Harinen. Nivala & Tapio 2011)
1. Läski, lihava, lyllerö, tankki
2. Tyhmä,typerä, tollo, ääliö, idiootti, hullu
3. Homo, hintti, lesbo, lepakko
4. Huora, horo, lutka
5. Ruma, lehmä
6. Kusipää, paska, paskiainen
7. Hikke, hikari, nörtti
8. Kiinalainen, kinkki, keltainen, ryssä, svedupelle
9. Outo, pervo, friikki, transu
10. Jeesus, jehova, pakana, hihhuli
- Mikä tahansa erilaisuus voi periaatteessa aiheuttaa syrjintää.
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
7. 3. Eriarvoistavat ryhmäsuhteet
• Nuoret ovat paitsi yksilöitä, myös erilaisten
ryhmien jäseniä. He tulevat nähdyksi
toisinaan sukupuolensa, toisinaan
kulttuuritaustana tai seksuaalisen tyylinsä
kautta.
• Tytöt ja pojat
• Erilaiset kulttuuritaustat, etnisyys, kieli
• Seksuaalivähemmistöjen asema
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
8. Poikkeavuuden kätkeminen ja
paljastumisen uhka
Päätin muuttaa 16-vuotiaana suurempaan
kaupunkiin lukioon osittain sen takia, että
oletin siellä ihmisten suhtautuvan paremmin
seksuaalivähemmistöihin.
Kotipaikkakuntani oli pieni ja toisinaan
suvaitsematon, eikä suuntautumistani olisi
välttämättä ymmärretty, jos se olisi tiedetty.
• (Huotari, Törmä & Tuokkola 2011, 98.)
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
9. 4. Kouluosallisuuden osittainen
ohuus
• Kaikille nuorille ei tule koulussa vaikuttamisen ja
osallisuuden kokemuksia
• Opettajien ja oppilaiden käsitykset osallisuuden laadusta
poikkeavat
• Oppilaskunta voi vahvistaa osallisuuden tunnetta, mutta
pelkästään se ei riitä
• Oppilaat eivät pysty aina vaikuttamaan nykyisten
rakenteiden kautta: vaaditaan uusia rakenteita ja
osallisuuden arkipäiväistymistä
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
10. 3. Demokraattinen pienoisyhteisö
• Kouluterveyskysely: Peruskoulun oppilaista 48 % on sitä
mieltä, ettei oppilaiden mielipiteitä huomioida koulutyön kehittämisessä ja 43
% kokee, etteivät opettajat rohkaise mielipiteen ilmaisuun oppitunnilla.
Vastaavat prosenttiluvut lukiossa ovat 36 % ja 27 % sekä ammatillisessa
oppilaitoksessa 33 % ja 31 %.
• ICCS: Eniten nuoret katsoivat voivansa vaikuttaa päätettäessä
kerhotoiminnasta ja projekteista (59 % oli vähintään jossain määrin tätä
mieltä), luokan säännöistä (49 % oli vähintään jossain määrin tätä mieltä) sekä
siitä, millä tavoin tunneilla opetettiin (45 % oli vähintään jossain määrin tätä
mieltä). Koulun sääntöjä, opetus- ja oppimateriaaleja ja opetuksen sisältöjä
koskevassa päätöksenteossa oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon
vähintään jossain määrin noin kolmasosan (32 %) nuorista mielestä.
Lukujärjestykseen nuorista katsoi voivansa vaikuttaa vähintään jossain määrin
noin neljäsosa (26 %). (Suoninen ym. 2010, 72−74.)
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
11. Osallisuusrakenteet kansainvälisessä
vertailussa (Suomi- Saksa). Osa 1.
Suomi Saksa
Lasten osallistumisoikeudet Turvattu laeilla. Kansallisen Hankesuuntautunutta.
strategisen ohjauksen väline. Kansaisjärjestöille ja
paikallistasolla vahva rooli
Osallistumisen tyypit Suoria ja edustuksellisia: Kohdennettua paikallistason
Nuorisovaltuustoja, projekteja. Osallisuus mielletään
lapsiasiavaltuutettu, kansalaisaktivisuudeksi ja
kuulemistilaisuudet. Painopiste vapaaehtoistoiminnaksi
muodollisissa rakenteissa. järjestöissä.
Osallisuuden dynamiikka Etukäteen suunnitteltuja Yksittäisiä liikkeitä, erilaisia
”ylhäältä-alas” (top-down) aloitteita yksilöiltä ja ryhmiltä,
tilanteita, ”alhaalta-ylös” (bottom mutta ei selkeitä osallisuutta
–up) rakenteet vähäisempiä, turvaavia rakenteita
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
12. Kouluyhteisö ei synny itsestään,
se on rakennettava.
• Se, että ihmiset toimivat samassa tilassa ja jakavat
näin fyysistä läheisyyttä, ei automaattisesti
synnytä yhteisöä.
• Vuorovaikutuksen kehittäminen
keskustelevampaan suuntaan edellyttää
luottamusta, kuuntelua ja avointa
keskusteluilmapiiriä.
• Koulun yhteisöllisyyden kehittäminen on koko
koulun asia
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
13. Kouluosallisuuden moniulotteisuus
Osallisuuden päämäärä / Sosiaalinen päämäärä: Poliittinen päämäärä:
Vaikuttamisen kohde omanarvontunnon, vaikuttamisen ja vallanjaon
kuulumisen ja edistäminen
ryhmätoiminnan tuki
Yksilö: miten minä toimin ? Itsearviointi, tukipalvelut, Jokaiselle taattu
arjen toimijuusroolit (myös mahdollisuus osallistua
ops:n suuntaamisessa). luokkakokouksiin yms.,
Itsetunnon, itsetuntemuksen yksilölliset kuulemiset (esim.
ja itseilmaisun kyselyt ja puhekierrokset),
vahvistaminen äänestysmahdollisuus
Ryhmä: miten me toimimme? Turvallisen ryhmän Luokkakokoukset, luokkien
luominen, ratkaisujen väliset kokoukset, koko
hakeminen siten, että oppilaskunnan kokoukset,
jokainen kokee kuuluvansa oppilaskunnan hallituksen
joukkoon toiminta .Muu luokkien
turvallisuutta edistävä
tietoinen toiminta
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
14. 6. Koulukiusaaminen on
ryhmäsuhteiden ongelma
• Oppilaat muodostavat omia yhteisöjään, jotka paitsi
lukevat sisäänsä, myös rajaavat ulkopuolelle
• Koulukiusaaminen ja kouluväkivalta on ryhmäilmiö
• Kiusaamiseen ei uskalleta puuttua sen pelon takia, että
joutuisi itse kiusatuksi ja oma sosiaalinen status alenisi
• Kiusaaminen on ongelma kaikille, mutta erityisesti
kiusaamisen kasautuminen lisää sen kiusaamisen
negatiivisia vaikutuksia.
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
15. Kiusaamisen sosiaaliset
seuraukset
• No, Sallahan on niinku periaatteessa rinnakkaisluokalla, mutta meillä on
yhteisiä tunteja jonkin verran
• Joo.
• Ja välitunnilla ollaan, meillä on niinku vähän samanlaista tuttavapiiriä, niin
se ei tuu ollenkaan meiän porukkaan, sen takia et se niinku pelkää.
• Ymm.
• Että me ei puhuta sille ja nolataan se
• Ymm.
• Ja joka käy taas mulle, ett mä en niinku halua olla missään tekemisissä sen
kanssa.
• Ymm.
• No se on sitten siellä omana ryhmänään siellä vähän sillei.
(Hamarus 2006a, 182.)
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
16. 7. Nuorten tiedon tärkeys ja
aikuisille puhumisen vaikeus
• Nuorten keskinäinen solidaarisuus voi estää asioiden
pääsyn aikuisten tietoon
• Oppilaiden keskuudessa vallitsee sääntöjärjestelmiä:
virallinen koulu ja nuorten
• oppilaskulttuurissa on vahvat paineet olla kertomatta
opettajille. Tästäkin syystä kiusaamiseen puuttuminen
edellyttää ryhmätason toimia.
• Väkivalta, sukupuolinen häirintä, rasismikokemukset –
kaikki asioita, joista on hankala puhua aikuisille
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
17. Hiljaisuuden koodi
• Koodi ilmenee siten, että vain harvat tuntevat, että voivat
turvallisesti kertoa opettajille tai hallintohenkilökunnalle,
että he kokevat jonkun oppilaan käytöksen tai asenteen
uhkaavaksi. Tämän lisäksi oppilaiden ja henkilökunnan
välillä ei ole riittävästi luottamusta. (O’Toole 2000, 23.)
• Nuorisokulttuuria pidetään yllä erilaisin epävirallisen
normistojen keinoin:
– ”Nuori 2. Jos sinä teet sen, niin sitten sinä joudut
epäsuosioon.
– Nuori 1. Sitte vasta kiusataan, jos meet kertomaan.
– Nuori 3. Jos sä kerrot opettajalle, että sua kiusataan,
niin se ei ikinä lopu.
Tomi Kiilakoski
26.11.2009
18. Hiljaisuuden koodi
• ” Se on nytten vähän niinku täälläpäin ainaki silleen, että
asiat kannattaa pittää omana tietonaan ja että ei kannata
niinku toisten asioita levitellä näin. Se on vähän se, just se
vasikoiminen, vaikka eihän siellä mittään syyllisiä
etitäkkään.” Haastattelu oppilaat 1.
• Koodi on nuorten elämismaailman sosiaalinen rakenne,
jolla on pysyvyyttä ja jota ei ole erikseen ääneen sovittu,
mutta joka vaikuttaa nuorten asenteisiin.
• Koodin murtaminen edellyttää koulukulttuurista muutosta
ja huomion kiinnittämistä oppilaiden ja aikusiten välisiin
suhteisiin sekä opetussuunnitelmallista työtä, jossa
konfliktinratkaisua opitaan koko koulun tasolla
Tomi Kiilakoski
26.11.2009
19. Hyvinvointi: nuoret ja aikuiset
• Yhteisöllisyyden kokemukset edellyttävät
kuulumista johonkin itseä suurempaan
kokonaisuuteen, kuten kaduille, seurakuntaan,
kouluun, nuorisotaloon, virtuaaliryhmään ja niin
edelleen. Tämä taas edellyttää toimivia
sukupolvien välisiä suhteita.
– Hyvinvointia rakennetaan luomalla toimivia ja luottamuksellisia
suhteita.
– Heijastuu esimerkiksi haluun kertoa rasismista (Rastas 2007),
sukupuolisesta häirinnästä (Aaltonen 2006) tai kiusaamisesta
(Kiilakoski 2009).
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
20. 8.Nuoren tukeminen edellyttää rakenteita,
sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista
• Koulussa tapahtuvalla vuorovaikutuksella oletetaan olevan
keskeinen merkitys siinä, onko yleinen käsitys koulusta
myönteinen.
• Nuorten omaksuma näkemys itsestä joko aktiivisena tai
passiivisena toimijana vaikuttaa mahdollisuuksiin pärjätä
koulussa ja hakeutua jatko-opintoihin.
• . Olisi tunnistettava tuen tarpeessa olevat nuoret ja toiseksi
osattava löytää heidän elämäntilanteeseensa sopiva tuki
19.2.2013 Tomi Kiilakoski
21. Koulu nuorten näkökulmasta
(Aaltonen 2011)
• Aggressiivinen koulu
– Toimintaan puututaan rangaisten ja vahvan kontrollin
kautta.
• Passiivinen koulu
– Mä oisin kaivannu sitä, että ku ois oikeesti huomattu se
paha olo, joka nuorel on, paljon aikaisemmin. (sitaatti
Aaltonen 2011)
• Aktiivinen koulu
– Kannatteleva, mukaan houkutteleva, yhteisöllinen
koulu
19.2.2013 Tomi Kiilakoski