Esitys 'MUUTTOLIIKE JA SISÄINEN TURVALLISUUS' Sisäministeriön järjestämässä Suomen sisäinen turvallisuus -seminaarissa Helsingissä 27.11.2014. Esitys sisältää arvion maan sisäisen muuttoliikkeen vaikutuksista turvallisuusviranomaisten palveluiden kysyntään nyt ja tulevaisuudessa. Esityksessä tiivistetään muuttoliikeen näkökulmasta aluerakenteeseen vaikuttavat viisi keskeistä muutostrendiä: piikikkyys, epäsymmetrisyys, vyöhykkeisyys, liikkuvuus ja monikulttuurisuus.

1. SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN MUUTOKSET Suomen sisäisen muuttoliikkeen vaikutus turvallisuusviranomaisten palveluiden kysyntään
Valtiotieteen tohtori, kehittämispäällikkö Timo Aro
27.11.2014
Sisäisen turvallisuuden seminaari, Finlandia-talo, Helsinki

4. Alue- ja yhdyskuntarakenteen viisi keskeistä
MUUTOSVOIMAA maan sisäisen muuttoliikkeen näkökulmasta

5. PIIKIKKYYS
Taajamoitumis- versus autioitumisskehitys: kolme viidestä asuu 10 suurimmalla ja neljä viidestä suurimmalla kaupunkiseudulla. Lähes neljä viidestä asuu taajamissa. Maapinta-alasta noin 90 % muuttotappioaluetta. Aluerakenteen tiivistäminen versus hajautta- minen noussee yhteiskuntapoliittiseen keskiöön
Kasvavat ja supistuvat alueet erkanevat toisistaan: 12 suurimman kaupunkiseudun väestönlisäys oli yhteensä 363 000 henkilöä vuosina 2000-2013 ja muiden 58 seudun yhteensä -93000 henkilöä. Muuttovoittoa sai vain joka kolmas kunta ja joka neljäs kaupunkiseutu. Ääripäät vahvistuvat sekä kasvavien alueiden että supistuvien alueiden joukossa.
Suuret, pienet ja pienen pienet kunnat: Pirstoutunut kuntarakenne: 20 yli 50 000 asukkaan kaupunkia. 263 alle 20 000 asukkaan kuntaa. 84 alle 3000 asukkaan kuntaa. Väestöllinen keskipiste Hauholla Kanta-Hämeessä: valuu 1 km vuodessa kohti Helsinki-Tampere-Turku –kolmion sisäpuolelle.
Suurten kaupunkiseutujen merkitys kasvaa: Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen väliseen käytävän vaikutusalueella asuu 2 miljoonaa ihmistä, joka on saman verran kuin yhteensä Itä-Suomen, Pohjois-Suomen, Pohjanmaiden ja Keski-Suomen maakunnissa. 12 yli 100 000 asukkaan kaupunkiseutua, joissa pääosa kaikista volyymeistä.
 Kasvavien, tasapainoisten ja supistuvien alueiden palvelutarpeet hajoavat ja poikkeavat rajusti toisistaan

6. EPÄSYMMETRISYYS
Alueellinen eriytymiskehitys: 12 suurimmalla kaupun- kiseudulla asuu kaksi kolmesta, tuottaa kaksi kolmasosaa BKT:sta, sijaitsee kaksi kolmesta työpaikasta ja yrityksestä sekä tuottaa neljä viidesosaa koko maan T&K –menoista. Alueiden (ja väestöryhmien) väliset ulkoiseen elinvoimaan liittyvät erot ovat kasvaneet varsinkin ääripäiden välille.
Aluekehityksen epäsymmetriset vaikutukset kohdistuvat epätasaisesti: haavoittuvampia ovat yksipuolisen toimialarakenteen ja helposti siirrettävien toimintojen alueet ja vähiten monipuolisen toimialarakenteen ja vaikeasti siirrettävien toimintojen alueet. Talouden suhdan- nehäiriöt jakautuvat epätasaisesti eri alueille riippuen alueiden tuotantorakenteen monipuolisuudesta.
Aluekehityksen ekonomisaatio (talouskeskeisyys): talouteen ja kilpailukykyyn liittyvät tekijät ovat nousseet kaikessa keskiöön. Suuruuden ekonomia hallitsevassa asemassa.
 Keskittymien sijainnilla on keskeinen merkitys turvallisuusviranomaisten palveluiden järjestämiseen ja siihen liittyvään kysyntään.

7. VYÖHYKKEISYYS
Liikenne- ja kasvukäytäviin perustuva kehitys: Saavutettavuus, sujuva liikkuminen ja nopeat liikenneyhteydet nousevat keskeiseen rooliin alueiden kehityksessä. Vyöhykkeisyys murtaa perinteiset, hallinnolliset, maantieteelliset ja ohjelmalliset aluejaot. Kasvavat alueet keskittyvät keskeisten liikennekäytävien varrelle tai niiden asteittain laajenevalla pendelöinti- ja vaikutusalueelle.
Suurten keskusten vaikutusalueet laajenevat: Yhdeksän kymmenestä asuu suurten keskusten vaikutusalueella. Helsingin noin 100 km kehän vaikutusalueella asuu 1,8 miljoonaa asukasta. Tampereen, Turun ja Oulun noin 50 km kehien vaikutusalueella asuu noin 1,2 miljoonaa asukasta. Lahden, Jyväskylän, Porin, Kuopion, Joensuun, Seinäjoen, Vaasan ja Lappeenrannan noin 30 km kehän vaikutusalueella asuu noin 1,2 miljoonaa asukasta jne.
 Palvelurakenne joutuu muuntumaan uuden vyöhykkeisyyden ehdoilla, jolloin perinteisen fyysiseen paikkaan tai paikkakuntaan liittyvän sijainnin merkitys vähenee.

8. LIIKKUVUUS
Liikkuvuus muovaa aluerakennetta: Muuttojen määrä on noussut määrällisesti ja suhteellisesti 2000-luvulla suurem-maksi kuin kertaakaan niin sanotun suuren muuton jälkeen. Muuttoalttius on kasvanut kaikissa ikäryhmissä yhtäjaksoi-sesti 1980-luvun lopulta lähtien. Nuorten ikäryhmien muut-toalttius 2-3 kertaistunut parissa vuosikymmenessä.
Muuttoliike lisää alueellista repeytymistä: 20 määrällisesti eniten muuttovoittoa saanutta kuntaa olivat joko suuria tai keskisuuria keskuskaupunkeja tai niiden kehyskuntia. 20 mää-rällisesti eniten muuttotappiota saanutta kuntaa olivat joko teollisia rakennemuutos- paikkakuntia, keskisuuria keskuskaupunkeja tai maakuntien reuna-alueiden seutukeskuksia. Kuusi suurinta kaupunkiseutua saivat 89 % koko maan muuttovoitosta vuosina 2009-2013.
Pendelöinti ja pendelöintietäisyydet kasvavat: Pendelöijien määrä on lisääntynyt ja pendelöintietäisyydet ovat kasvaneet vuosikymmen vuosikymmeneltä. Joka kolmas suomalainen pendelöi oman asuinkuntansa ulkopuolelle.
 Sisäisen turvallisuuden palveluiden kehittämiseen keskittymishakuisuus voi tuoda nopeaan kasvuun liittyviä lieveilmiöitä erityisesti sekä asuinalueiden ja väestöryhmien eriytymiseen että turvattomuuden tunteeseen liittyen.

9. MONIKULTTUURISUUS
Maahanmuutosta on tullut ainoa dynaaminen väestökehitystekijä usealla alueella: Maahanmuuttajien määrä on viisinkertaistunut Suomessa 2000-luvun aikana. Lähes kaikki kunnat saavat muuttovoittoa siirtolaisuudesta. Maahanmuutto on luonteeltaan keskittävämpää kuin maan sisäinen muuttoliike. Maahanmuutto lisää entisestään suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen väestönkasvua.
Vieraskielisten määrä kymmenkertaistunut vuoden 1990 jälkeen: Vuonna 1990 koko maassa oli noin 25 000 vieraskielistä (0,5 % koko maan väestöstä), mutta vieraskielisten määrä nousi 289 000 vuoden 2013 lopussa (5,3 % koko maan väestöstä): vieraskielisten määrä kymmenkertaistui parissa vuosikymmenessä. Kuudessa suurimmassa kaupungissa asuu 2/3 vieraskielisestä.
Mitä Helsinki edellä, sitä muut perässä: Helsingissä vieras-kielisten osuus oli 12,1 % (72 950 hlöä) vuoden 2013 lopussa. Helsingissä vieraskielisten osuus on 2,5 kertaa suurempi kuin koko maassa. Väestöennusteen mukaan Helsingin vieraskielisten osuus nousee viidennekseen asukasluvusta eli 21,2 %:iin vuoteen 2030 mennessä (146 186).
 Maahanmuuton ja vieraskielisten kasvu heijastuu suoraan turvallisuusviranomaisten palveluiden kysynnän ja tarjonnan kasvuun, mutta tarpeet vaihtelevat eri alueiden välillä ja jopa alueiden sisällä merkittävästi.

10. Jos ihminen saatiin kuuhun 1960-luvun teknologialla, niin miksi ihmeessä kaikkien uudistusten toteuttaminen on nyt niin pirun vaikeaa?
Apollo-kuulennon toteutukseen osallistui samanaikaisesti enimmillään 400 000 ihmistä sekä 20 000 yritystä ja yliopistoa. Tästä huolimatta pienimpäänkin aliprojektiin osallistunut työntekijä ymmärsi, miksi hän tekee työtään – ihmisen saamiseksi kuuhun. Mikä voisi olla esimerkiksi koko maan muutokseen, uusiutumiseen ja reformien läpiviemiseen liittyvä YHTEINEN TEHTÄVÄ, jonka kaikki tunnustavat ja tunnistivat?