• Like

Thanks for flagging this SlideShare!

Oops! An error has occurred.

Sonera uuskasvua ymmärtämässä - kutsu kestävään tuottavuuteen

  • 5,755 views
Published

Haastamme sinut mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuutta ja miettimään päivittäisiä toimintatapojasi. …

Haastamme sinut mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuutta ja miettimään päivittäisiä toimintatapojasi.

Kirjan (julkaistu 10/2010) sanoma pähkinänkuoressa: Toisenlainen kasvu on mahdollista. Uuskasvu, jossa tieto ja vuorovaikutus ovat tuottavuuden lähteinä. Teknologia tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden nähdä ongelmat haasteina ja luoda jotakin uutta ja parempaa.

Jatko-osa tälle kirjalle ilmestyi syyskuussa 2012 http://slidesha.re/1r0qVc9

  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
  • Jatko-osa tälle kirjalle Uuskasvun Anatomia löytyy osoitteesta http://www.slideshare.net/Sonera/uuskasvun-anatomia-sonera
    Are you sure you want to
    Your message goes here
  • Hei Osku! Kiitos kiinnostuksesta! Voimme laittaa kirjan tulemaan myös painettuna, jos olet kiinnostunut. Voit laittaa meille osoitteen joko Facebookissa tai Twitterissä yksityisviestillä. // Susanna /
    www.facebook.com/sonerayrityksille
    / www.twitter.com/sonera_b2b
    Are you sure you want to
    Your message goes here
  • Mukavia lukuhetkiä! :) Jatko-osa tälle kirjalle ilmestyy syyskuussa 2012.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
No Downloads

Views

Total Views
5,755
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
3

Actions

Shares
Downloads
8
Comments
3
Likes
3

Embeds 0

No embeds

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
    No notes for slide

Transcript

  • 1. Uuskasvuaymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen
  • 2. Uuskasvuaymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen 1
  • 3. Julkaisija: TeliaSonera Finland OyjToimitus: Riitta Grönroos (TeliaSonera)Kirjoittajat: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera) • Jari Manninen (TeliaSonera) • Kalevi Nikulainen (toimittaja)Ville Ohtonen (Adsek Avec) • Juha Siltala, Juha Siltalan artikkeliTutkimus: Laura Aaltonen (Aalto-yliopisto) • Simo Hakkarainen (Aalto-yliopisto) • Kimmo Pekkanen (Aalto-yliopisto)Eliisa Puska (HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu)Kuvitus ja taitto: Matti Riikonen (Imagemaker)Valokuvat: Juliana Harkki (sivut: 108, 176) • Sami Helenius (sivu: 32) • Anna Hämäläinen (sivut: 30, 76)Jussi Koivunen (sivu: 35) • Jouni Leino (sivu: 225) • Enrico Seri (sivut: 43, 75, 81, 218)Aki-Pekka Sinikoski (sivut: 4, 39, 46, 90, 100, 118, 125, 134, 144, 152, 160, 168, 186, 234, 238)Matti Silvennoinen (sivu: 22) • Kimmo Virtanen (sivu: 64) Painatus: Vammalan Kirjapaino Oy Copyright: TeliaSonera Finland Oyj ISBN 978-952-5187-99-1 TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2011 3. painos
  • 4. LukijalleKaksikymmentä vuotta sitten Nokia tunnettiin kumisaappaista, ilmastoa kirottiinliian kylmäksi ja suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä. Sittemmin teknohuumanousi ja laski, elektroniikkateollisuus synnytti työpaikkoja ja siirsi ne hetken päästähalvan tuotannon maihin. Suomi päihtyi ennätyksellisestä hyvinvoinnista ja kärsisen krapulasta. Nyt väestön ikärakenne ja kasvanut työpahoinvointi koettelevattyövoimaa. Kaiken seurauksena tuottavuuden kasvu on puolittunut huippuvuosistaja työn tuottavuus alkanut jo laskea.Siinä missä talouden käyrät ovat osittain taipuneet alaspäin, tieto- ja viestintätekniikankehitys jatkuu hidastumatta. ICT:stä on tullut muotisana. Laitteet ja sovellukset ovattulleet vuosi vuodelta nopeammiksi, tehokkaammiksi ja edullisemmiksi. Lähes kaikkidokumentoitu tieto on saatavilla melkein missä ja milloin vain. Tekninen kehitys on jo niinnopeaa, että ani harva pysyy sen perässä. Nykyään tieto- ja viestintätekniikka ympäröiarkeamme kaikkialla: kiinteistöjen lämmitystä hallitaan etänä, auton kojelaudan allaraksuttaa käyttöjärjestelmä, lotto oli on-line jo 1990-luvulla. Tekniikka on automatisoinuttehtaita, pienentänyt ja reaaliaikaistanut maailmaa ja mullistanut monen toimialan –esimerkiksi lehdistön – toimintaympäristön. Kaikki ymmärtävät, että tekniikalla on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa, muttatietääkö kukaan millaiset mahdollisuudet ja vaikutukset sillä voisi parhaimmillaan olla?Mitä hyötyjä tekniikka tuo ja miten niitä mitataan? Ja jos se on niin autuaaksi tekevää,miksi sana ’tietotekniikka’ nostaa useimpien niskavillat pystyyn ja tuo mieleen katkoja,odottelua ja tietotulvan? Tieto- ja viestintätekniikka on väistämättä kaikkialla, muttamiten sitä hallitaan ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, kuinka sen avullakyetään paremmin palvelemaan asiakkaita? Tieto- ja viestintätekniikka kehittyy niin nopeasti, että useimmat ovat jo nostaneetkädet pystyyn ja luottavat vain teknisten asiantuntijoiden neuvoihin. Hieman kutenpimeällä keskiajalla tiedon suhteen, ”totuus” ICT:stä on harvoilla ja valituilla, joidensanomisia muut eivät uskalla kyseenalaistaa. Tekniikka on kuitenkin vain mahdollis-taja: nopea yhteys, monipuolinen sovellus ja laaja kapasiteetti ovat ainoastaan keinojaparempaan yhteydenpitoon ja tiedon levittämiseen. Ne eivät yksin takaa onnistumisia.Vaikka tekniikka voisi mahdollistaa merkittävänkin toiminnan tehostamisen, päättävättieto- ja viestintäteknisistä asioista yleensä tekniikan, ei tiedon tai viestinnän asiantun-tijat, liiketalousjohdosta puhumattakaan. Sonera on toiminut suomalaisen tieto- ja viestintätekniikan keskiössä alusta alkaenja toimii vastaisuudessakin. Haluamme, että suomalaiset onnistuvat hyödyntämään tek-niikkaa mahdollisimman hyvin ja kääntämään kansantaloutemme tuottavuuden uuteen 3
  • 5. nousuun. Meillä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja tai ihmeparannusta kaikkiin ongelmiin, mutta historiamme velvoittaa meidät nostamaan kissan pöydälle. Haluamme herättää keskustelua nykyisistä tavoista käyttää tieto- ja viestintävälineitä – ongelmista, tarpeista ja mahdollisuuksista. Tätä kirjaa varten kutsuimme tusinan verran suomalaisia eri alojen vaikuttajia ja kymmenkunta yrityspäättäjää ja asiantuntijaa laventamaan näköalaa ja jakamaan näke- myksensä Suomen tulevaisuudesta. Puheenvuorot syventävät kokonaiskuvaa, kaivavat esiin kipeitäkin seikkoja Suomen nykytilasta, mutta takovat myös uskoa tulevaisuuden menestysmahdollisuuksiin. Tarinan loppuratkaisu on avoin ja sen kirjoitat sinä. Lue asiantuntijoiden näkemykset kriittisesti, hahmottele oma kantasi ja kerro se meille kaikille, sillä Suomi tarvitsee haasteiden ratkaisemisessa meidän kaikkien panosta. Uuskasvua ymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen on keskuste- lunavaus, jolla haastamme sinut mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuuden kilpai- lukykyä. Kauas tuottavuus karkaa? -luku summaa nykytilanteen ja Pysyykö Suomi pinnalla? pureutuu tarkemmin haasteisiin, jotka maamme kohtaa. Vuorovaikutus hukassa? erittelee tieto- ja viestintätekniikan synnyttämiä ongelmia ja mahdollisuuksia ja Kestävän tuottavuuden lähteillä etsii mahdollista poispääsyä umpikujasta. Tabuja ja totuuksia tuottavuudesta kokoaa yhteen kaikki asiantuntijapuheen- vuorot sekä Aalto-yliopiston tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Tulevaisuus raken- netaan nyt on toimintaohje muutoksen aloitukseen. Ja nimenomaan aloitukseen, sillä loppu on sinun käsissäsi. Me soneralaiset avasimme omat toimintatapamme Aalto-yliopiston tutkijoiden retosteltaviksi. Vertaa tuloksia oman organisaatiosi tilanteeseen, toivottavasti löydät tutkimuksen avulla uusia kehityskohteita. Kiitämme kirjan synnyssä auttaneita asiantuntijoita, yrityspäättäjiä ja Aalto-yliopiston tutkijoita heidän arvokkaasta panoksestaan! Tervetuloa rakentamaan tulevaisuutta kanssamme! Juha-Pekka Weckström Toimitusjohtaja | TeliaSonera Finland Oyj4
  • 6. LUKIJALLE 3KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? 6PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? 14 Minne kasvu katosi? 16 Tulevaisuuden teknologia on jo täällä 20 Kestävä kehitys ei ole vaihtoehto vaan realiteetti 25 Ylitöitä ja alisuorittamista 33 Suomalaiset eivät elä pesemättä toistensa paitoja 40 Kuuntelevatko tulevaisuuden päättäjät meitä? 46VUOROVAIKUTUS HUKASSA? 52 Kun internet putosi puusta 54 Monisuorittaminen aiheuttaa pahoinvointia 58 Tiedon haalinnasta tiedon johtamiseen 63KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä 68 Millaiseksi annamme Suomen muuttua? 70 Kestävän tuottavuuden lähtökohdat 78 Nykyrakenteet jarruttavat muutosta 85TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTA 88 Antti Tanskanen | Onnistuminen on tahdon asia 90 Esko Kilpi | Huomio kommunikaatiokulttuuriin 99 Henna Virkkunen | Itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan 107 Jorma Eloranta | Tuottavuus edellyttää hyvää johtamista 118 Juha Siltala | Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksi 125 Marja-Liisa Viherä | Mielikuvitusta palvelujen kehittämiseen 134 Matti Lehti | Pään sisäinen kuormitus kasvaa 143 Mikael Jungner | Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävänä on lyhytnäköinen 152 Mikko Kosonen | Hyvinvointi on osallistumista ja vaikuttamista 159 Olli Martikainen | Onnistunut palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa 168 Olli-Pekka Kallasvuo | Liiketoiminnassa maali liikkuu aina 176 Pentti Malaska | Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiotta 186 Aalto-yliopiston tutkimus | ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseen 197TULEVAISUUS RAKENNETAAN NYT 216 Ajattelurakenteet muutoksen mahdollisuutena 219 Yksilön mahdollisuudet 222 Yrityksen mahdollisuudet 227 Yhteiskunnan mahdollisuudet 230UUdEN ALUN SAATESANAT 236SANASTOA 239 5
  • 7. Lu on no nv a rat Työ hy vinv o in ti ys e hit nk gia olo Te kn vuus Tuotta6
  • 8. Kauastuottavuuskarkaa?Suomen kansainvälinen kilpailukyky on vaarassa. Entinen teknologian ihmemaaon jäänyt kehityksessä jälkeen, globalisaatio järkyttää talouselämämmerakenteita ja tuottavuutemme kasvu on lähes pysähtynyt. 1990-luvunlamasta nousimme teknologiahuumassa, mutta sittemmin menetimmeedelläkävijäasemamme. Perinteisen teollisuutemme aloja uhkaa tuotannonsiirtäminen halvempiin maihin ja lähemmäksi markkinoita. Ja vaikka teknologiakehittyy edelleen huimaavaa vauhtia, ei tuottavuutemme ole olennaisestikasvanut kehityksen siivellä kuten toivoimme. Väestömme ikärakenne on muuttumassa radikaalisti. Työelämänulkopuolella olevien osuus kasvaa, käytössä oleva työvoima vähenee ja lisäksiaikaisempaa suurempi osa tästä niukkenevasta voimavarastamme joudutaansuuntaamaan terveydenhuollon alueelle. Tuottavuuttamme on kyettäväkasvattamaan merkittävästi. 7
  • 9. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? Samanaikaisesti kansallisen kilpailukyvyn horjumisen kanssa myös yksilöiden asema työelämässä on heikentynyt. Uusien viestintävälineiden katsotaan velvoittavan ympärivuorokautiseen tavoitettavuuteen. Työ- ja vapaa-aikaa ei aina kyetä erottamaan toisistaan – silloinkaan kun se olisi erityisesti tarpeen. Kvartaalitaloudessa tulosta mitataan aina viimeisimmän suorituksen perusteella ja siksi töitä painetaan kuin viimeistä päivää – ja valitettavan usein työpäivä jääkin viimeiseksi. Raskaat paineet ja vapaa-ajan menettäminen näkyvät työhyvinvoinnin laskuna ja yhä nuorempien työkyvyttömyytenä. Myös maailmanlaajuiset haasteet koskevat Suomea. Ilmaston lämpeneminen herätti kansainvälisen yhteisön ymmärtämään ympäristön kannalta kestävän kehityksen tärkeyden. Pian kuitenkin Yhdysvalloista alkanut taloudellinen taantuma murensi mahdollisuudet muuttaa toimintatapoja nopeasti luontoa vähemmän kuormittaviksi. Vaikka energiankulutusta pienentävät toimenpiteet säästävät yleensä myös kustannuksia, moni pitää kestävän kehityksen ja tuottavuuden kasvattamisen yhdistämistä yhä hankalana yhtälönä. Liiketoiminnan ja työelämän perinteiset menestyskaavat eivät enää aina tepsi kansainvälisessä kilpailussa. Ahkerammin ja enemmän tekeminen on monella alalla tullut tiensä päähän. Alituisen tehostamisen sijaan kilpailukykyä ja tuottavuutta on yhä useammin luotava toimintamalleja ja -tapoja muuttamalla. Siten vastaamme paremmin muuttuvan toimintaympäristön ja uusien työntekijäsukupolvien vaateisiin. Kilpailukyvyn vahvistaminen Teknologian ja tuottavuuden kehitys edellyttää yhteiskunnalta, yrityksiltä ja yksilöiltä valmiutta kyseenalaistaa ennakkoluulottomasti nykyiset Luonn onva rat toimintatavat. Vanhat rakenteet ja kilpailuedut eivät enää takaa menestystä. Keskeinen kysymys Suomen v o i n ti hyvin Työ tulevaisuudelle on, onnistummeko synnyttämään, ylläpitämään ja e hi t y s kasvattamaan uudenlaista kestävää ian k olo g Tekn s tuottavuutta. Yhteiskunta, joka toimii tavuu Tuot niin kuin aina ennenkin, tuskin komeilee kansainvälisen kilpailun kärkisijoilla. Koska muutkin valtiot ovat vastaavanlaisessa tilanteessa, on uudenlaisen tuottavuuden synnyttäminen myös mahdollisuus nousta kilpailukyvyn kärkisijoille. Kysymys kuuluukin, olemmeko valmiita tarttumaan tilaisuuteen?8
  • 10. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?Avaruusajan tekniikka kivikautisessa käytössäPerinteinen teollisuus ei ole enää yksinään uuden kasvun dynamo. Maailmankauppatiivistyy ja raaka-aineisiin sekä suorittavaan työhön pohjautuvat alat kohtaavatkilpailua yhä uusista maista. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä kannata siirtää Aasiaan.Suomalaisten korkea koulutustaso mahdollistaa – itse asiassa velvoittaa – keskittymäänja panostamaan liiketoimintaan, joka pohjautuu palveluihin, innovatiiviseen ajatteluunja luoviin sosiaalisiin malleihin. Globaaleilla markkinoilla emme pysty kilpailemaanpelkällä raaka-aineisiin ja tuotantoon pohjautuvalla liiketoiminnalla vaan nimenomaankorkealla osaamisella. Kun suorittava työ vähentyy toisilta aloilta, korvautuu se osittaintuottavammalla työllä muilla aloilla, mutta osittain se täytyy myös korvata uudenlaisellatietovaltaisella palvelutyöllä. Ajatteluun, innovaatioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen pohjautuvassapalveluliiketoiminnassa tiedon hallitseminen, jalostaminen ja välittäminen muodostavatsamanlaisen tuottavuuden selkärangan kuin liukuhihna tehdastyössä. Kulloinkinhyödyllisimmän, jäsennetyn tiedon tulee olla saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta.Koska työntekijät, yhteistyökumppanit jaasiakkaat liikkuvat ja verkostoituvat yhä Viestintätavatenemmän, myös hyvä tavoitettavuus jaajanhallinta ovat menestykselle kriittisiä.Siksi organisaatioiden on kehitettäväaktiivisesti uusia ennakkoluulottomia Videoneuvotteluttapoja viestiä sisäisesti ja ulkoisesti sekäetenkin kommunikoida asiakkaidensa Sosiaalinen mediakanssa. Tekstiviestit Pikaviestintä Nykyään kehittynyt teknologia Tapaamiset Sähköpostitarjoaakin valtavan kirjon erilaisia Puheluttyökaluja viestinnän kehittämiseen – Käyttömutta myös huimat mahdollisuudetvaarantaa tuottavuus. Kun tiedon määräon kasvanut, on sen käsitteleminenja hallittu välittäminen vaikeutunut. Uusia teknologioita on otettu käyttöön vanhojenrinnalle, ilman että niiden käyttötapoja ja vaikutusta organisaation toimintatapoihin onsuunniteltu ennalta. Kukaan ei opasta työntekijöitä uusien välineiden toiminnoissa, vaankukin selviytyy omine hoksottiminensa – tai on selviytymättä. Myöskään sopivimmanviestintävälineen valitsemista eri tilanteisiin ei koordinoida organisaatiotasolla, ja siksijokainen hyödyntää aina kussakin tilanteessa itselleen mieluisinta viestintäkanavaariippumatta siitä, sopiiko se vastaanottajille. Tämä näkyy eri viestintätapojen yli- jaalipainottumisena. 9
  • 11. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? Koska yhteisiä pelisääntöjä ei ole, samansisältöisiä viestejä lähetetään päällekkäin eri kanavissa – puheluilla, tekstiviesteillä, sähköpostilla, pikaviesteillä ja videoneuvotteluilla – täysin erilaisissa tilanteissa, joista toisissa kaivattaisiin hyvin niukkaa viestintää ja toisissa hyvin monipuolista vuorovaikutusta. Lopputuloksena tietoa tulvii enemmän kuin kukaan pystyy käsittelemään, silti olennaista tietoa ei löydetä juuri silloin, kun sitä kiperimmin tarvittaisiin. Päällekkäiset viestit eivät ole ongelma sinällään, mutta ne muuttuvat ongelmaksi hyvin nopeasti, mikäli niiden tulo johtuu siitä, ettei syntyvää tilannetta ole kyetty hallitsemaan ja johtamaan. Jatkuvasti saapuvat viestit keskeyttävät työskentelyn alituisesti, viestisuman purkaminen haukkaa leijonanosan työtunneista eivätkä olennaiset tiedot löydy tietotulvan keskeltä. Niinpä purkamaton tieto kasautuu työpöydille, muistilapuille ja postilaatikoihin, joista sitä säännöllisesti välitetään eteenpäin tarkistamatta, mitkä asiat mihinkin liittyivät. Koska kaikki ovat omaksuneet saman tavan, kiertää organisaatioiden viestijärjestelmissä kirjaimellisesti lukemattomia viestejä, joista kukaan ei ehdi ottamaan koppia. Asiakkaiden toimeksiannot ja muut kriittisen tärkeät viestit uppoavat samaan pohjattomaan nieluun yhdessä roskapostien ja kiertovitsien kanssa, eivätkä pikaista reagointia kaipaavat viestit löydä ajoissa perille. Esimerkiksi sähköpostia, sinänsä erittäin käyttökelpoista työkalua, väärinkäytetään pahimmillaan tavalla, joka hidastaa koko organisaation toimintaa: yksinkertaista kyllä–ei-viestinvaihtoa jatketaan kymmenien vastausten verran. Pahimmillaan viestit lähetetään Vastaa kaikille -toiminnolla, jolloin puolen tusinaa ihmistä, joita alkuperäisestä aiheesta eksynyt sivujuonne ei edes koske, joutuu toistuvasti keskeyttämään omat työnsä kaksikon ajatustenvaihtoa seuratakseen. Kun työntekijät ottavat jatkuvasti vastaan liikaa tietoa eri lähteistä ja eri kanavista, jää sen pureskeluun liian vähän aikaa. Jäsentämättömän tiedon eteenpäin leviäminen synnyttää loputtomasti palavereja, joissa viestejä yritetään purkaa. Koska palaverikierre on jo muodostunut vallitsevaksi olotilaksi, ovat ihmiset omaksuneet oudon tavan: viestejä luetaan ja lähetetään kokousten aikanakin häiriten näin omaa ja muiden osallistujien keskittymistä itse kokouksen agendaan. Asiakkaiden parempi palveleminen tuntuu tulevan viimeisenä liian monen ajatuksissa. Hyvinvointiyhteiskunnan yksilöt ja ympäristö voivat pahoin Viime vuosisadan tieteiskirjallisuus ennusti 2000-luvun tietoyhteiskunnan kansalaisten olevan onnellisia vapaaherroja ja älykkäiden koneiden tekevän työt. Todellisuudessa nykyajan työelämä on usein raaempaa kuin koskaan. Työuupumus ja stressiperäiset sairaudet ovat jo arkipäivää ja yhä nuoremmat joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle. Sci-fi-kirjailijoiden kuvailemat, kaiken taitavat ja väsymättömät robotit ovatkin tavallisia tietotyöläisiä, joilta odotetaan loputonta venymistä ja yli-inhimillistä omaksumiskykyä. Ja vaikka töitä paiskitaan raskaammin, intensiivisemmin ja kuluttavammin, eivät työteho ja10
  • 12. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?tuottavuus ole olennaisesti kasvaneet.Nykyään työpäivät koostuvat usein monen tehtävän samanaikaisesta suorittamisesta.Mitään ei saa tehtyä kerralla valmiiksi, kun täytyy jo rientää palaveriin käynnistämäänseuraavaa projektia. Kalenterin täyttyminen palavereista, työnteon katkonaisuus jaylitsevuotava tietotulva estävät keskittymästä kunnolla varsinaiseen työntekoon. Niinpätyöpäivän päättyessä viestit ovat yhä lukematta ja työt tekemättä. Aherrus jatkuukinillalla kotona ja aamupalaveria valmistellaan vielä yön tunteina. Tasapainoilu työssä suoriutumisen ja perheen kanssa vietetyn ajan välillä repiiyksilöä ja synnyttää jatkuvasti voimistuvan riittämättömyyden tunteen. Vaikka yksilötkokevat työelämän aiempaa kiireisemmäksi ja haastavammaksi, ei heidän työtehonsaole lisääntynyt eikä yritysten kokonaistuottavuus juurikaan kasvanut – kun työntekijä voipahoin, voi yrityskin. 1900-luvun teollisuuden tuottavuus rakentui tehokkaalle raaka-aineidenhyödyntämiselle ja materiaalisten hyödykkeiden nopealle kuluttamiselle. Lyhytnäköinenkertakäyttökulttuuri on kuitenkin tullut tiensä päähän ja kestävän kehityksen vaatimuksetsekä tavoitteet vaikuttavat organisaatioiden toimintaan yhä voimakkaammin. Raaka-aineita ja energiaa on pyrittävä säästämään kaikessa toiminnassa. Kestävä kehitys ei oleenää vaihtoehto, vaan ainoa tapa rakentaa talouskasvua ja hyvinvointia. Aiemmin työhyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä huolehtimisen ajateltiinjarruttavan yrityksen tuottavuutta. Nykyään ymmärretään, että nämä ovat sidoksissatoisiinsa. Tutkimusten mukaan vain hyvinvoiva työntekijä pystyy antamaanparhaansa, sitoutumaan työhönsä ja toimimaan täysipainoisesti koko työuransaajan. Ainoastaan kestävällä kehityksellä voidaan menestyä myös pidemmälläaikajänteellä. Työhyvinvoinnin ja kestävän kehityksen tärkeyden oivaltaminen onyksi Suomen menestyksen kohtalonkysymyksistä 2010-luvulla – etenkin aloilla,joilla tiedolla ja viestinnällä on suuri merkitys. Tämä vaatii johtajilta ja esimiehiltätodella paljon näkemyksellisyyttä, mutta myös nöyryyttä ja rohkeutta kyseenalaistaaorganisaatioidensa pyhinä pitämiä asioita.Miten luodaan kestävää tuottavuutta?Kun jo ennestään haasteelliseen yhtälöön ynnätään väestöltään massiivistenKiinan ja Intian talouskasvu, käy entistä selkeämmäksi, että nykyinen toimintatapaon tulossa tiensä päähän. Tapaamme luoda tuottavuutta ja talouskasvua tuleevähintäänkin tarkastella erittäin kriittisesti. Meillä on tähän erittäin hyvät lähtökohdat,sillä suomalaisyritykset tiedostavat jo nyt vastuunsa paremmin kuin kiinalais- jaintialaiskilpailijansa. Tuottavuuden ja tehokkuuden kasvattaminen hierarkkisiin,kankeisiin prosesseihin ja rakenteisiin nojaavan toimintamallin sisällä ei välttämättä riitä,mikäli halutaan olla kehityksen ja kasvun kärjessä myös tulevaisuudessa. Toiminnantehostamisella pelkästään ympäristön ja yksilön kustannuksella ei enää pötkitä pitkälle 11
  • 13. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? globaalilla kilpailukentällä, koska asiakkaat ovat yhä tiedostavampia ja vaativampia. Uudet viestintävälineet mahdollistavat jo nyt kosolti enemmän kasvumahdollisuuksia kuin osataan hyödyntää. Viestintävälineiden keskeinen rooli tuottavuuden ja kasvun mahdollistajana korostuu kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin niiden avulla voidaan tehostaa nykyistä toimintaa niillä toimialoilla, joilta halutaan vapauttaa työvoimaa muualle tai muihin tehtäviin, joissa tämä työvoima on tuottavammassa käytössä. Toiseksi viestintävälineet muodostavat keskeisen tärkeän perustan tietovaltaiselle palvelutyölle. Jälkimmäisen merkitys korostuu etenkin, kun puhutaan kasvun luomisesta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaikka viestintävälineiden teknologinen kehitys on ollut huimaa, niin meillä on yhä varsin vajavainen käsitys niiden hyödyntämisestä – hyvistäkään työkaluista ei ole hyötyä, jollei niitä osata käyttää oikein. Siirtyminen tuotantokeskeisestä toiminnasta tieto- ja palvelukeskeiseen toimintaan tarkoittaa myös tiettyjen liiketoiminnan lainalaisuuksien muutosta. Jotain toki säilyy ennallaankin, mutta on erittäin tärkeää tunnistaa oleelliset muutokset. Tuottavuuden parantaminen tieto- ja palvelukeskeisessä mallissa tulee perustumaan yhä enemmän yritysten vuorovaikutuskyvykkyyteen. Organisaation on kyettävä hallitsemaan, välittämään ja luomaan sellaista uutta tietoa ja ymmärrystä, jolla on kaupallista lisäarvoa sen asiakkaille. Tämän tehokkuuden kehittämisessä tulee yhä suurempi painoarvo olemaan viestintävälineiden ja niiden käyttöä määrittävän kulttuurin hallinnassa ja johtamisessa. Liiketoimintamallit ovat jo vuosia sitten jääneet jälkeen viestintäteknologian kehityksen mahdollistamista toimintatapojen muutoksista. Aikakausi, jolloin informaatiosta oli pulaa, prosessin seuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen loputtua ja tiedon kulku oli rajoitettua ja hidasta, sitoo yhä organisaatioiden rakenteita, toimintamalleja ja ennen kaikkea ajattelua. Joillain aloilla vanhat säännöt pätevät yhä ja prosessimainen tarkkuus ja ajattelu on ylivertaista, mutta monella alalla tilanne on muuttunut. Nykyään teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioiden toteuttamista. Muistikapasiteetti, prosessoriteho ja kaistanleveys ovat jo nyt kommunikaatioteknologioiden edellyttämällä tasolla – ja ennen kaikkea taloudellisesti yhä useampien ulottuvilla. Uudenlaiset, mielekkäämmät toimintatavat voivat nostaa työntekijät ja tiedon tuottavuuden lähteiksi tuotantovälineiden ja raaka-aineiden rinnalle. Tietokeskeisessä mallissa talouskasvu voidaan rakentaa myös kestävämmälle pohjalle niin yksilön, yrityksen, yhteiskunnan kuin ympäristönkin kannalta. Tuottavuuden kehittämisessä tulee nähdä olennaisina asioina materiaalien ja rajallisten raaka-aineiden käytön tehostamisen lisäksi myös kyky innovoida uutta osaamista ja tietämystä sekä edelleen jalostaa niitä kaupallisiksi palveluiksi. Palveluliiketoiminnan ydinasioita ovat osaaminen, innovaatiot ja tieto. Niitä ei ole vielä kehitetty riittävästi meillä eikä muualla. Siksi kansakunta, joka onnistuu12
  • 14. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?kehittämään ja luomaan toimivan viitekehyksen palvelutoiminnalle, tukee riittävästiuusien toimintatapojen tutkimusta ja kehittämistä sekä saa yksilöt osallistumaan jaottamaan toimintatavat omakseen, johtaa suvereenisti tulevaa kehitystä ja määrittääpalveluliiketoiminnan uudet globaalit pelisäännöt. 13
  • 15. 14
  • 16. PysyyköSuomi pinnalla?Lossikuskin ei kannata tilailla uutta alusta, kun silta on valmis. Talon kattoaei pidä korjata, kun perustukset ovat lahot. Viikatetta on turha teroitella, kunpuimuri on saapunut tilalle. Suomen talous on saatu tehostettua monilla toimialoilla huippuunsasaakka. Keskittyminen omaan ydinosaamiseen – raskaaseen teollisuuteen,metsätalouteen, tieto- ja viestintäteknologiaan – kantoi Suomen kilpailukykyäniin kauan kuin kysyntää riitti. Nyt jäätiköt sulavat, mielialalääkkeet maistuvatja talouskasvu horjuu. Oikein tekeminen ja tehostaminen ei riitä, kun vihreänkullan maata ympäröivä maailma on muuttunut perusteellisesti. 1900-luvun temput eivät enää tepsi ja tuottavuuden kasvu on pysähtynyt.Oman mausteensa soppaan tuo ilmastonmuutos, jonka torjuminen edellyttääkestävän kehityksen huomioimista kaikessa toiminnassa. Toinen ulkoinenkirittäjä on tehostunut maailmankauppa, jonka ansiosta hedelmät ehtivättoiselta puolelta maailmaa meille yhä raakoina ja teolliset työpaikat yhtäraa’asti meiltä pois. Jos on ulkopuolinen maailma muuttunut, ovat kansantaloudenrakennuspalikatkin rähjääntyneet. Väestön ikärakenne tikittää eläkepomminsytytyslankaa lyhyemmäksi ja tuottavuuden pelastaminen jää aina vainpienemmän porukan rastiksi. Töissä sinnittelevät pelkäävät jatkuvastityöpaikkansa menettämistä ja näännyttävät itsensä varhaiseläkkeelle. Tähän asti Suomi on kellunut vuosikymmenestä toiseen, mutta kohtaanyt useita samanaikaisia karikoita. Seuraavilla sivuilla puidaan kuutta jopitkään vaikuttanutta uhkaa ja mahdollisuutta, joista Suomen täytyy selvitäpysyäkseen pinnalla. 15
  • 17. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Minne kasvu katosi? Tämänhetkiset haasteet oikeuttavat kyllä kovatkin vaatimukset tuottavuuden lisäämisestä: Suomen ja muun Euroopan väestö vanhenee, huoltosuhde huononee muutamaksi vuosikymmeneksi kasvattaen eläkekuormaa ja hyvinvointivaltiot osoittautuvat yhtä velkavetoisiksi kuin USA:n kulutuskysyntä viimeisten nousukausien aikana oli. Inflaatio uhkaa velkaelvytyksen jälkeen, deflaatiokierre taas uhkaa inflaation suitsimisesta. Suomen vientielinkeinot ovat horjuneet konepajateollisuutta lukuun ottamatta, mutta huoltopalveluista ja sisältötuotannosta ei ole saatu tehdastuotteiden korvaajaa. Tietotekniikkabuumi on 1990-luvulta lähtien osaltaan ilmentänyt toivetta välttää rakenteelliset muutokset kasvattamalla tekniikan avulla kakkua. Se tie on nyt kuljettu loppuun ja pitää ruveta miettimään, mitä oikein tehdään eikä vain miten tehdään. – Juha Siltala Tiede ja tekniikka kehittyvät kehittymistään ja tarjoaisivat lähes rajattomat mahdollisuudet liiketoiminnan ja palvelutuotannon tehostamiseen. Silti Suomen tuottavuuden kasvu on hiipunut eikä paluuta nousukiitoon tunnu olevan monenkaan näköpiirissä. Tekniikan uusi kyvykkyys valuu hukkaan, kun organisaatioiden toimintatavat polkevat paikoillaan edunvalvontakoneistojen muutosvastarinnan ikeessä. Mahdollisuuksien runsaudesta poimitaan kehittämisen pohjaksi vain pieniä sovinnaisia murusia, jotta hyödyn ja kurjuuden suhde ei vain jakaantuisi uudella tavalla sidosryhmien kesken. Tietoyhteiskuntaa povataan kasvun moottoriksi, mutta samaan aikaan kasvu tukahdutetaan taantumusta hellivän konsensusyhteiskunnan suohon. Myös tavat tarkastella organisaatioiden toimintamallien tehokkuutta jäävät yhä enemmän jälkeen teknologian kehityksen suomista mahdollisuuksista. Sitä mitataan, mitä on totuttu mittaamaan teollistumisen alkuajoista lähtien. Sen sijaan toimintatapojen kehitystä ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä ei juurikaan mitata. Suomi ei onneksi ole yksin. Moni muukin Euroopan valtio pälyilee pelonsekaisesti Etelä-Korean, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan suuntaan. Kun kyky soveltaa tietoa ja tekniikkaa yhdistetään nopeasti uusiutuviin rakenteisiin, ovat huikeat tuottavuusloikat mahdollisia. Suomessa tuottavuus on ymmärretty entistä useampien suoritteiden tuottamiseksi entisessä ajassa (efficiency). Se on sopinut kilpailtaessa hinnoilla ja skaalaeduilla. Suomen viennin vaihtosuhteen heikentyminen on kuitenkin johtunut tuotannon bulkkiintumisesta: metsäteollisuus on keskittynyt sellunkorjuuseen liian pieneltä ja etäiseltä hakkuualueeltaan samalla, kun Nokia on painunut älypuhelinten tuottajasta halpapuhelinmarkkinoiden hallitsijaksi kehitysmaissa. Sisäisten prosessien16
  • 18. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?tehostaminen ei korvaa strategiaa eikä supistuskierre innosta työntekijöitä parempaansitoutumiseen. On tehtävä oikeita asioita eikä välttämättä niin paljon asioita. Vaikuttavuus(efficacy) on määrää tärkeämpi kriteeri saavutuksille. Metsästä voisi esimerkiksikasvattaa kolme kertaa paremmalla hinnalla rakennus- ja huonekalupuuta, joskorjuuketjun mittakaavaeduista ja käytännön ostomonopoleista tingittäisiin paikallisenaloitteellisuuden hyväksi.– Juha SiltalaTieto itsessään on noussut koneiden ja raaka-aineiden rinnalle keskeiseksi tuotannontekijäksi ja tuottavuuden määrittäjäksi. Silti teollisessa yhteiskunnassa vallinneetmuisti- ja prosessorikapasiteettirajoitteet, tiedon välittämisen hitaus ja hierarkkinenjohtamismalli kahlitsevat yhä toimintatapojamme. 1980-luvun oppimiskäsityksenperintönä kehitetyt, 1990-luvulla toteutetut ERP- ja CRM-järjestelmät optimoitiinkäytettävissä olleen muistikapasiteetin hallittavuuden ja prosessoriajan hinnanmukaan. Jo 1990-luvun alussa Business Process Reengineering -ajattelu pyrkikyseenalaistamaan tuolloin vallinneita toimintatapoja, mutta silloinen uudistusintokuivui kasaan laman alkaessa. Tämän jälkeen ISO9000- ja Six Sigma -aallot keskittyiväthallitsemaan prosessipoikkeamia, mutta eivät kyseenalaistaneet itse prosesseihinpohjautuvien toimintatapojen mielekkyyttä ja tavoitteita. Vaikka tallennustila ja järjestelmien suorituskyky ovat sukupolven aikana siirtyneetaivan uusiin mittayksiköihin, ei toimintaprosesseissa vieläkään hyödynnetä tätäkehitystä. Viime vuosituhannen lopulla tiedon niukkuus rajoitti toimintaa ja prosessinseuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen loputtua. Nykyään informaation saatavuustai teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioita. Muistikapasiteetti, prosessoriteho jakaistanleveys ovat jo nyt korkean viestintätehokkuuden edellyttämällä tasolla ja ennenkaikkea riittävän edullisia. Silti vanhat rakenteet ja toimintamallit vallitsevat.Etlan tutkimuksessa perinteinen tietotekniikka on pystynyt saamaan keskimäärin noin8–18 prosentin tuottavuuslisäyksen kutakin investointia kohden. Vanhoissa yrityksissävaikutukset olivat joskus jopa negatiivisia kun taas uusilla jopa 60 prosenttia plussaa.Ekonomistit pystyivät sanomaan, että suurimpien positiivisten hyppäysten taustalla onyrityksissä toteutettu prosessi- tai organisaatiomuutos. Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaanvanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovatmahdollisia näillä uusilla välineillä.– Olli Martikainen 17
  • 19. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Aalto-yliopiston professorin Matti Pohjolan mukaan tietotuotteet ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta liian kalliita. Pohjola korostaa, että Suomessa julkisesti tuotetusta tiedosta noin 30 prosenttia on maksullista. Professori huomauttaa, että kaikki toimintatavat, joissa tieto luodaan aina uudelleen, ovat tehottomia. Tätä esiintyy esimerkiksi potilastietojen hallinnassa. Tiedon niukkuus johtuu jälkeenjääneistä toimintatavoista. Pohjolan mukaan emme edes tiedä, kuinka paljon Suomen julkisen hallinnon tietojärjestelmiin on investoitu. Julkisen hallinnon tietojärjestelmiä ei ole johdettu riittävän keskitetysti. Meillä on Työpaikoille hankitaan todella paljon erilaisia järjestelmiä, jotka eivät ole lainkaan yhteensopivia. Valtion nykyprosesseja tukevat hallinnossa on nyt herätty vaatimaan, tietojärjestelmät ja että jatkossa, kun eri virastot tekevät tietojärjestelmähankintoja, varmistetaan sementoidaan vanha samalla, että tiedot liikkuvat saumattomasti toimintatapa. myös virastojen välillä. On myös erittäin tärkeää, että samaan aikaan kun teknistä – Olli Martikainen puolta uudistetaan, uudistetaan myös työtapoja. – Henna Virkkunen Avainasemassa on kuitenkin hitaasti kehittyvä julkinen sektori, joka heikentää koko kansantalouden tuottavuutta. Julkisen sektorin painoarvo on vain kasvanut: se työllistää jo noin 600 000 ihmistä. Julkista sektoria ei voi kuitenkaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan se pitää pilkkoa osiinsa. Eivät ne kaikki 600 000 ihmistä ole mummoja ja pappoja kääntelemässä, vaan valtaenemmistö tekee jotakin muuta. Ja siinä jossakin muussa on tehostamisen mahdollisuuksia. Yksityisellä puolella toimialojen välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi niin sanotussa Nokia-klusterissa tuottavuus on kasvanut viimeisen 20 vuoden ajan erittäin voimakkaasti. – Antti Tanskanen Viestintäministeri Suvi Lindén on vastannut valtiovallan puolesta, että tiedon, taidon ja toiminnan edistämiseksi on muutettava lainsäädäntöä ja purettava tiedon jakamisen ja saatavuuden esteitä. Hänen mukaansa on tärkeää, että tietoa voidaan hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin ja tarjota näin mahdollisuus avoimeen vuorovaikutukseen eri toimijoiden välillä. Ministeri selvittää, että Suomen talouden perinteisten kivijalkojen lisäksi tarvitaan uusia kivijalkoja – digijalkoja.18
  • 20. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Julkiset puheet uudesta tekniikasta eivät kuitenkaan aina toteudu käytännön tasolla.Länsimaisessa demokratiassa toimitaan vaalikausittain ja lakien muuttaminenon hidasta. Kun toisaalta tiedetään, että uusien toimintamallien rakentaminen jakäyttöönotto ovat nekin hitaita, olemme tilanteessa, jossa Lindénin kuvaamien esteidenja hidasteiden purkaminen haastaa vireillä olevat tuottavuusinvestoinnit. Hidasteettekniikan ja tieteen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä heijastuvat myösjulkiselle sektorille palveluja tuottaviin yrityksiin, jolloin myöskään näille ei kehityedellytyksiä menestyä kansainvälisessä kilpailussa.Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevatteknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta,suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen.Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön. Ehkä niitä isoja juttuja [kuten sähkö ja tietotekniikka] joskus löytyy ja päästääntuottavuusloikkiin. Mutta todennäköisemmin suomalaiset yritykset pääsevätmerkittävimpiin tuottavuuden parantamisiin uusien liiketoimintamallien jabisneskonseptien avulla.– Jorma ElorantaSuomen kasvumahdollisuuksien yhdeksi rakenteelliseksi esteeksi on mainittupienyritysten suhteellisen vähäinen määrä väestöön verrattuna. Vaikka uudetpienyritykset eivät yksin ole mikään oikotie onneen, on Suomen talouselämä liikaamuutamien suuryritysten varassa. Tasapainoisempi suhde suurten toimijoiden javerkottuneiden pienten yritysten välillä toimisi nykyistä paremmin.Meillä tällainen yritteliäisyys ei ole niin korkealla tasolla kuin se voisi olla. Suomessayrittäjähalukkuus on aika pientä kansainvälisesti vertailtuna, keskitasoa.Kasvuhalukkuus on aika olematonta yrityksillä käytännössä, eivätkä ne aina haluaoikeastaan laajentaa toimintaa ja kasvattaa markkinoita. Nämä ovat kyllä kansakunnantulevaisuuden kannalta hyvin tärkeitä kysymyksiä.– Henna Virkkunen 19
  • 21. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Tulevaisuuden teknologia on jo täällä Ihmiskunta on vasta aivan alussa tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Se on taloudellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen sitä. Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisen sadan vuoden aikana, tieto- ja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavat sata vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niiden vaikutus on samansuuruinen. Tietysti tieto- ja viestintäteknologian merkitystä voimme vasta arvailla. – Antti Tanskanen Tietotekniikka harppoo eteenpäin suuremmin loikin kuin fanaattisimmatkaan teknouskovaiset 1990-luvun alussa unelmoivat. Vaikka tehojen kasvu oli nopeaa jo vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, on tietokoneiden suorituskyky monikymmenkertaistunut vielä viimeisen viiden vuodenkin aikana. Aiemmin kunkin päätelaitteen prosessorissa oli yksi suoritin, nyt tuplaydinprosessori on jo sangen yleinen eikä kaksitoistakaan suoritinta samassa prosessorissa ole tavaton kokoonpano. Kun suorittimien lukumäärä nousee jyrkästi, kasvanut suorituskyky paisuttaa myös käytettävien ohjelmistojen kokoa. Esimerkiksi vuoden 1997 tyypillisen toimistosovelluspaketin 250 megatavua viisinkertaistui vastaavassa vuoden 2008 paketissa 1,25 gigatavuksi. Kehityksen uskotaan jatkuvan; vuoden 2018 paketille ennakoidaan peräti 6,25 gigatavun kokoa. Myös itse käyttöjärjestelmät ovat turvonneet valtaviksi resurssisyöpöiksi, joilta edellytetään kohta yhä moninaisempia ominaisuuksia kahvinkeitosta parranajoon asti. Jokaisen uuden version lanseerauksessa oletetaan tyystin uusien maailmojen avautuvan. Ohjelmistojen ja käyttöjärjestelmien tehoa nopeammin paisuu kuitenkin tallennuskapasiteetti. Vuonna 2005 kaikki suomalaisten tiedostot mahtuivat 10 petatavuun (1 petatavu = 1 000 000 gigatavua). 2008 saavutettiin 37 Pt ja seuraavana vuonna hivottiin jo 50 Pt:n haamurajaa. Tähän käsittämättömään 50 000 000 000 000 000 tavun tietomassaan on uponnut lukematon määrä kopioita, itseään kertaavia viestiketjuja sekä keskeneräisiä työversioita samoista tiedostoista. Ei olekaan mikään yllätys, että suomalaisten levyjärjestelmien sisällön ennustetaan 2012 täyttävän peräti 200 petatavun tallennuskapasiteetin. Lisäpontta hallitsemattomalle tiedon hamstraamiselle tuo tallennustilan hinnan jatkuva syöksykierre. Tieto- ja viestintätekniikan komponenttien ja ohjelmistoratkaisuiden kehityskulku on kohdannut myös valtavasti karikkoja. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, miten uuden aallon käy. Nyt keskiössä on eri viestintäjärjestelmien kautta välittyvä tieto. Viime vuosina onkin laajennettu matkaviestinverkkoja maantieteellisesti sekä tuotu markkinoille20
  • 22. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?valokuituyhteyksien mahdollistamia nopeita laajakaistayhteyksiä. Viestintävirastontutkimuksen mukaan uusimmista käytössä olevista viestintätekniikoista ja tarjonnanmonipuolistumisesta huolimatta puhelut ovat säilyttäneet asemansa ensisijaisenaviestintätapana. Kun ihmisiltä kysyttiin tärkeintä tapaa viestiä etäällä olevien ystävienja sukulaisten kanssa, 85 prosenttia mainitsi puhelut, 8,4 prosenttia tekstiviestin, 3,0prosenttia sähköpostin, 2,0 prosenttia internetin keskustelusivut tai yhteisöt sekä1,0 prosenttia pikaviestit. Samansuuntaisia tuloksia saadaan kysyttäessä mieluisintaasiointitapaa viranomaisten ja yritysten kanssa. Nopeiden laajakaistayhteyksien määrä eiole tilastojen mukaan viime vuosina kasvanut. Tulevaisuus onEsimerkiksi 100 megabitin yhteyksiä oliViestintäviraston mukaan vuoden 2009 lopussa tehtävissä tämänvain noin prosentti kaikista laajakaistaliittymistä. päivän välineillä.Vaikka hyvin harvat kuluttajat ovat toistaiseksi – Esko Kilpihankkineet nopeita laajakaistayhteyksiä, yhäsuurempi osa Viestintäviraston telepalvelujenkäyttötutkimukseen vastanneista kuluttajista ilmoitti käyttävänsä tai olevansa halukkaitakäyttämään IPTV-palveluja (internet-yhteyden kautta tarjottavia televisiopalveluja) sekäinternetin tilausvideopalveluja, joiden käyttö edellyttää nopeaa laajakaistayhteyttä. Informaatiotulvan edessä ei pidä lannistua, sillä vika ei ole ihmisessä.Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelmanratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Mutta sitäei ole koskaan tältä kannalta katsottu. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaahuomattavasti ongelmien ratkaisua. Siellä sovellusalueita on tosi paljon. Me voimmetutkia, millaiset kommunikaatiotavat ja välineet ovat optimaalisia erilaisille prosesseille.Se tarkoittaisi jatkossa, että palveluita voitaisiin kehittää suunnatusti. Sosiaalinen mediahan on eräänlaista sosiaalisten ryhmien tilannekuvaa kokoajan. Tilannekuvan käyttö voi muuttaa prosessia oleellisesti. Jos on tilannekuva,voi tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen. Tämä olisi mielenkiintoinen aluetyöskennellä ja mallintaa, mutta emme ole sinne asti vielä päässeet.– Olli MartikainenMoni organisaatio ei ole käytännössä lainkaan perillä tieto- ja viestintätekniikkaanliittyvistä liiketoimintariskeistä. Usein riskit on selvitetty kriittisten tietojärjestelmienosalta, mutta niiden jatkuva tunnistaminen ja prosessi niiden arvioimiseen saattaapuuttua kokonaan, ilmenee Market-Visio Oy:n julkaisemasta tutkimuksesta.Tutkimuksen mukaan suuryritykset ja huoltovarmuuden kannalta kriittisimmät julkisensektorin organisaatiot ovat keskimääräisesti jatkuvuussuunnittelun vahvimpia osaajia.Sen sijaan keskisuurissa ja pienissä yrityksissä käytännöt vaihtelevat suuresti. Etenkään 21
  • 23. Yhteydenpitoratkaisu äLYKäS VIESTINTä Vaahto Oy Jyrki Strengell Toimitusjohtaja Vaahto Groupiin kuuluu seitsemän yritystä Suomesta, Venäjältä, Saksasta ja Kiinasta. Ryhmän palveluksessa työskentelee 380 henkeä yhteensä kahdeksassa toimipisteessä. Viisailla toimintatavoilla tuottavampaa työskentelyä Vaahto Groupissa me työstämme projekteja saumattomasti yli organisaatiorajojen ja suunnittelijat eri toimipisteistä miettivät teknisiä ratkaisuja päivittäin yhdessä. Aiemmin pelkkään Lahden ja Tampereen väliseen matkustamiseen kuluikin satoja työtunteja HAASTE kuukaudessa. Otimme jo vuonna 2002 käyttöömme videoneuvottelulaitteet, jotka käynnistyivät kuitenkin todella hitaasti ja joilla oli hankala jakaa dokumentteja. Myös kuvan- ja äänenlaatu oli niin heikkoa, että se haittasi itse kokoukseen keskittymistä. Päätimme modernisoida videoneuvotteluratkaisumme 2009. Laitteet toimitettiin ja asennettiin todella nopeasti eikä meidän työpanostamme tarvittu lainkaan. Suunnittelemamme käyttäjäkoulutuskin osoittautui tarpeettomaksi. Kuten kaiken uuden RATKAISU tekniikan, täytyy videoneuvottelulaitteidenkin olla helppokäyttöisiä ja laadukkaita. Uusia laitteitamme oppii käyttämään käyttöohjeita avaamatta ja siksi niitä hyödyntävät sellaisetkin työntekijät, jotka välttelivät vanhan järjestelmän käyttöä. Nykyiset videoneuvottelulaitteet ovat parantaneet yhteistyötä etenkin Shanghain toimipisteemme kanssa. Nyt videoneuvotteleminen tuntuu täysin luonnolliselta, aivan HYÖdYT kuin olisimme samassa paikassa. Vähentynyt matkustaminen tekee työskentelystä mielekkäämpää eikä etäneuvotteluista luopuminen tulisi enää kysymykseenkään. Itse asiassa videoneuvottelut ovat jopa perinteisiä kokouksia tehokkaampia. Uudet välineet ja uusi teknologia eivät ole itseisarvo, niitä on osattava myös hyödyntää. MITä Lisäksi toimintatapoja on muutettava. Nykyään käsittelemme asiat kokouksissa OPIMME tehokkaammin, koska etäneuvotteluiden myötä olemme alkaneet valmistella pöytäkirjat tarkemmin eikä aikaa muutenkaan kulu turhaan ihmettelyyn.22
  • 24. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?liiketoiminnan sekä tieto- ja viestintätekniikan välisiä riippuvuussuhteita ei ymmärretäeikä tieto- ja viestintätekniikan riskejä tunnisteta. Myös organisaatioiden osto-osaamisessa on suuria eroja, samoin kuin johdonsitoutumisessa ja suhtautumisessa jatkuvuuskysymyksiin. Käsitteet ja määrittelytovat paikoitellen epäselviä; esimerkiksi ’järjestelmällä’ voidaan tarkoittaa sovellustatai esimerkiksi laitteiden ja sovellusten muodostamaa kokonaisuutta, joka sisältäätietokannatkin. Tilannetta ei juuri selvennä eri teknologioiden yhdentyminen ja samojensovellusten käyttö eri päätelaitteilla.Mikä on matkapuhelimen määritelmä? Meillä on ollut sellainen visio jo pitkään, ettämatkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita, prosessorivoimaaja ohjelmistojen kyvykkyyttä siinä määrin, että se itse asiassa on mobiili tietokone.Apple on tullut mukaan tekemällä tietokoneesta puhelimen ja Google tekemälläinternetistä mobiilin. Nokia on puolestaan saapunut yhdentyvälle liiketoiminta-alueellematkapuhelinmaailmasta. Tällä markkinapaikalla kohtaa ihan eri historian ja taustanomaavia yrityksiä.– Olli-Pekka KallasvuoMyöskään jatkuvuustarvetta (disaster recovery) ei aina tunnisteta.Liiketoimintaprosessien kriittisyyden luokittelu esimerkiksi palautustilanteita ajatellenvoi olla tekemättä, koska prosesseja ei ole määritelty riittävän seikkaperäisesti. Joskriittisyysluokittelua ei ole tehty eikä liiketoimintaprosessien kriittisyysjärjestystätunneta, organisaation tietohallinto ei voi myöskään määritellä näitä itse. Asiakuuluu liiketoimintajohdolle ja edellyttää sen panosta ja sitoutumista, Market-Vision tutkimuksessa todetaan. Myös virtualisointiin voi liittyä jatkuvuusriskejä. Josjärjestelmää ei ole toteutettu täysin hallitusti, tietoon ja käyttäjäoikeuksiin liittyviäsekaannuksia syntyy normaaliolosuhteissakin, poikkeustilanteista puhumattakaan.Tietoyhteiskunnasta on puhuttu ainakin kymmenen vuotta, mutta keskustelu on jäänytteoretisoinnin tasolle eikä Suomi ole vieläkään muuttunut aidoksi tietoyhteiskunnaksi.Tietoyhteiskuntahanke on Suomen suurimpia epäonnistumisia 2000-luvulla. Tämä epäonnistuminen tietoyhteiskunnan rakentamisessa johtuu siitä, ettämeiltä ei löydy vastuutahoa. Meillä on tehty poliittisia linjauksia, tavoitteen asetteluitaja kaikennäköisiä poliittisia päätöksiä, mutta koordinaatio on puuttunut. Kukaan eiole kantanut korkeinta vastuuta eri osien yhteensopivuudesta eikä siitä, että kaikkijärjestelmät, mukaan lukien toimintatavat, tehtäisiin tavoitteiden mukaisiksi. Tällähetkellä ei rohkeita henkilöitä johdossa kuitenkaan näy.– Antti Tanskanen 23
  • 25. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Tulevaisuuden todellisten innovaatioiden näkeminen vaatii entistä enemmän mielikuvitusta, avoimuutta, rohkeutta ja rajojen rikkomista. Erään tutkimuksen mukaan vuoteen 2010 mennessä vain viidennes valtionhallinnon suurista keskittämis- ja palveluhankkeista oli saavuttanut tavoitellut hyödyt. Epäonnistumisten keskeisiä syitä ovat olleet tehoton tai kokonaan puuttuva päätöksenteko ja ohjaus. Kustannussäästötavoitteet ovat olleet epärealistisia, eikä tuleviin parannuksiin ole varattu riittävästi varoja. Myös johtamisen ongelmat, eriävät näkemykset tavoitteista, riittämätön investointirahoitus ja ongelmat projektien johtamisessa ovat estäneet onnistumisia. Lisäksi tilannetta ovat rassanneet sisäisten resurssien ja osaamisen puute, epäluottamus hanketta vetävään tahoon ja haluttomuus luovuttaa valtaa muille. Teknologia ei ole enää vuosiin estänyt uusien sovellusten, toimintatapojen tai tuottavuuden lähteiden syntymistä. Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. Kaikki se, mistä me tässä yhteydessä puhutaan, on arkipäivää jo tänään. Mutta tämähän on vanha maksiimi. Tulevaisuus on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut. Eli toisin sanoen nämä kaikki tieto- ja viestintätekniikan soveltamisen esimerkit, mistä minä puhun, ovat jo monessa yrityksessä ja yhteisössä olemassa. – Esko Kilpi24
  • 26. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Kestävä kehitys ei olevaihtoehto vaan realiteettiKasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvastiiskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa.Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä. Jos me jatkamme tällä meidän nykyisellä kasvumallilla, niin se tarkoittaa, ettäme emme lopeta mitään tästä maailmasta. Silloin meitä ei voi odottaa kovinkaan hyvätulevaisuus.– Pentti MalaskaKestävä kehitys mielletään arkikeskusteluissa varsin usein lähinnä ympäristönpelastamiseksi. Hyvin harvoin kuulee kestävän kehityksen muista ulottuvuuksista– taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta kestävyydestä. Taloudellinenkestävyys viittaa lähinnä siihen, kuinka pitkäjänteisellä työllä rahallinen hyvinvoinninkasvu on saatu aikaan. Perustuuko se ensisijaisesti velkaantumiseen vai jokaisenisompaan ponnisteluun bruttokansantuotteen puolesta? Kuinka hyvinvointi jakautuu eriosapuolten kesken? Erityisesti taloudellisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmastaendogeeninen kasvuteoria tarjoaa vähintäänkin mielenkiintoisia ajatuksia. Voisikotulevaa kasvua saada aikaan entistä enemmän sellaisella uudella tiedolla jaymmärryksellä, jolla on selkeää lisäarvoa markkinoille ja asiakkaille? Sosiaalisella ja kulttuurillisella kestävyydellä tavoitellaan ihmisten välistä tasa-arvoa. Kuinka paljon me panostamme yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen ihmistenterveyttä ja turvallisuutta ajatellen? Tai kuinka hyvin ylläpidämme luonnollista erilaisuuttaeri kulttuurien kesken? Voisimmeko tehdä tuttuja asioita aivan uusilla tavoilla – se ei olisimeiltä pois, mutta mahdollistaisi muille paremman hyvinvoinnin. Toisen maailmansodan jälkeen monet maat kokivat talousihmeen jamoninkertaistivat kansantaloutensa koon yhden sukupolven aikana. Viimevuosikymmeninä nopein kasvu on siirtynyt Euroopasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta Aasiaan, etenkin Kiinaan ja Intiaan. Nykyinen talouskasvu on kuitenkinosittain perustunut ehtymättöminä pidettyjen raaka-aineiden ja energian kiihtyväänkulutukseen. Jo nyt on raaka-aineiden hinnoissa nähty erittäin suuria heilahteluja. Mitätapahtuu, kun raaka-aineista on vielä suurempi pula ja se näkyy sekä hinnoittelussa ettätarjonnassa? Jos raaka-aineita ei enää ole varaa viedä muualle jalostettavaksi, mitä setarkoittaa syrjäisempien maiden kuten Suomen kannalta? Ihmiskunnan toiminta on kasvattanut kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin,määrää ilmakehässä ja siten muuttanut ilmastoa. Kaksinkertaistuneidenhiilidioksidipitoisuuksien arvioidaan nostavan maapallon keskilämpötilaa 2–4,5 asteella. 25
  • 27. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Jos pitoisuudet kasvavat tätäkin enemmän, lämpötila jatkaa nousemistaan. Samalla olemme pilanneet vesistöjä ja laajoja maa-alueita yhdyskunta- ja teollisuusjätteillä sekä maatalouden päästöillä. Jo pelkästään juomaveden tuottaminen vaatii koko ajan tehokkaampia prosesseja ja kemikaalikäsittelyjä. Näin vahinkojen korjaaminen tuottaa uusia vahinkoja. Kun maapallon tilaa katsoo sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta, ei tilanne ole yhtään sen lohdullisempi. Köyhyysrajan alapuolella elää yhä enemmän ihmisiä myös länsimaissa. Suomen kotitalouksista köyhyysrajan alapuolella oli vuonna 2007 yli 13,5 % ja osuus on kasvanut koko vuosikymmenen ajan. Erilaiset kehitysmaiden mikrolainajärjestelmät ja reilun kaupan ratkaisut toki ovat liikkeitä oikeudenmukaisempaan suuntaan, mutta perinteisen talousjärjestelmän edunvalvontaa Tällä hetkellä meidän ne eivät ole onnistuneet juurikaan suhtautumisemme heiluttamaan. ilmastokysymyksiin Meillä on todella köyhä kansa ja sitten todella rikkaat. Kehityssuunta näyttää olevan tällä on lähinnä oireiden hetkellä, että tuloerot ovat kasvaneet koko hoitamista. 2000-luvun aikana. Koko sen ajan, kun on sanottu että bruttokansantuote lisää – Pentti Malaska hyvinvointia, tuloerot ovat kasvaneet. Valtio ei ole enää se määräävä tekijä. Se on itsekin yksi itsekkyyden lähteistä. Siihen liittyy sanonta, että meidän pitää pärjätä, koska valtion kilpailukyvyn pitää olla hyvä. Valtion sijasta meidän pitää nähdä muita yksiköitä. Niitä voivat olla erilaiset heimot, erilaiset ihmisryhmät, jotka muodostavat sitten toisenlaisen verkoston maailmassa. Ne verkostot ovat kansainvälisiä. Jos ei ole valtiota, ei ole kansakuntaa, vaan puhutaan kulttuurien välisistä yhteisöistä. – Marja-Liisa Viherä Vaikka poliitikoilla olisikin aitoa tahtoa muuttaa suuntaa, on talousjärjestelmän romahtaminen niin iso pelote, että korjaavat toimet jäävät enemmän hyvää tarkoittaviksi eleiksi. Proaktiivisimmatkin keskustelunavaukset hyssytellään kuoliaiksi. Björn Wahlroos kuvaa kehitysapua rahojen heittämiseksi kankkulan kaivoon ja esittää tilalle Kiinan mallia, jossa Afrikkaan rakennetaan investointien kautta niin poliittista kuin taloudellistakin läsnäoloa. Centre for the New Europen raportissa ”EU Trade Barriers Kill” (2003) laskettiin, että EU:n tullimuurit tappavat 6 600 ihmistä päivässä. Suuri osa tästä johtuu maataloustuista ja -tulleista. Jos Afrikka voisi lisätä osuuttaan EU-kaupasta edes prosenttiyksikön verran, se ansaitsisi 49 miljardia puntaa enemmän vuodessa ja 128 miljoonaa ihmistä vapautuisi köyhyydestä.26
  • 28. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Ihan ensimmäiseksi kestävää kehitystä on tietysti, että tehdään kestäviä tuotteita,rakenteita ja laatua. Kestävä kehitys on kuitenkin sekä sosiaalikulttuurinen ettätaloudellinen ilmiö. Taloudessakin se tarkoittaa, että meillä on kestävät taloudellisetrakenteet. Se suosii esimerkiksi pienempää yrittäjyyttä kuin mihin on totuttu. Meille voi tulla yhteiskuntarauhan puolesta mahdottomia tilanteita, jos epätasa-arvoinen tulonjako jatkuu. Nyt aseet ovat parempia ja globaalit viestintävälineetovat lähes kaikkien saavutettavissa, jolloin informaatiosota, jota käydään kokoajan, voi riistäytyä hallitsemattomaksi. Suuria kansanjoukkoja voi lähteä liikkeelle jayhteiskunnan perusrakenne voi murtua.– Marja-Liisa ViheräNähtävästi ympäristökysymyksistä keskustellaan aina nousukauden aikana,mutta taantumassa ne unohdetaan. Ilmastonmuutos oli 2000-luvun ensimmäisenvuosikymmenen kuuma keskustelunaihe kahvipöydissä. Keskustelu sai lopultapopulistisia piirteitä ja tutkijatkin sortuivat ylilyönteihin. Riippumatta siitä, mikä onihmisen osuus muutoksissa ja mikä on lopulta syy ja seuraus, on ilmeistä, ettäilmastolliset ääri-ilmiöt ovat lisääntymässä. Professori Pentti Malaska korostaa, ettäilmastonmuutos voi olla kohtalon kysymys, joka romuttaa kaikki ihanteelliset ajatuksetihmiskunnan hyvinvoinnin tulevaisuudesta.Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireidenhoitamista. Kun tulee myrsky, tulva, hellekesä tai maastopalo, ne voidaanjärkevästi ajatellen liittää ilmastonmuutokseen, vaikka kukaan ei voi sitä todistaa.Ilmastonmuutosteorian mukaan tällaisia ääri-ilmiöitä tulee esiintymään yhä enemmän. Silloin herätään ja lähetetään apua tulvauhreille ja tulipalon uhreille. Seon oireenmukaista hoitoa, joka näkyy hyvin kasvuluvuissa. Oireita aiheuttaviinperusmekanismeihin ei puututa. Siten seuraavina vuosina saamme kokea näitäsamoja oireita, mutta pahempina ja sitten taas entistä pahempina. Lopulta oireetkinovat meille hallitsemattomia.– Pentti MalaskaRooman Klubi tilasi jo lähes 40 vuotta sitten Massachusetts Institute of Technologyntutkijaryhmältä Kasvun rajat -raportin (1972). 1960-luvulla luonnonsuojelu alkoi kääntyäuhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja maisemien suojelusta ympäristön ja ihmisensuojeluun. Käännekohtana voidaan pitää YK:n ensimmäistä ympäristökokoustaTukholmassa 1972. ”On vain yksi maa” oli kokouksen motto ja päähuolina olivatympäristön saastuminen ja luonnonvarojen ehtyminen: ihmisten terveys jamaapallon elämää ylläpitävä järjestelmä olivat uhanalaisia. Konferenssissa päätettiinympäristökysymysten organisoimisesta YK:ssa, perustettiin YK:n ympäristöohjelmaUNEP ja annettiin julistus ihmisen ympäristöstä. 27
  • 29. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Kasvun rajat -raportin johtopäätöksenä oli, että jos maapallon väkiluvun, teollistumisen, ympäristön saastumisen, ravinnon tuotannon ja luonnonvarojen siihenastisen käytön kasvuvauhti jatkuu muuttumatta, kasvun rajat tällä planeetalla saavutetaan lähimmän sadan vuoden kuluessa. Kasvusuuntia voidaan raportin mukaan muuttaa ja saada aikaan pitkälle tulevaisuuteen ylläpidettävissä oleva taloudellinen sekä ekologinen tasapaino. Raportti herätti maailmanlaajuisen keskustelun ja väittelyn jatkuvan kasvun mahdollisuuksista äärellisellä maapallolla. Raportti toi esiin myös vaihtoehtoja siihenastisille trendeille. Tämän jälkeen on samoista kysymyksistä tehty useita näyttäviä aloitteita, kuten Brundtlandin vuoden 1987 Meidän yhteinen tulevaisuus -raportti. Saman tyyppisistä aiheista keskustellaan nykyäänkin. Enää ei niinkään perustella makrotasolla, miksi jotain pitää tehdä, vaan mietitään, mitä rakenteita olisi muutettava. Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on laskeskellut, että viimeisten 45 vuoden aikana maapallon väestö on kasvanut enemmän kuin sitä edeltäneiden neljän miljoonan vuoden aikana eli siitä lähtien, kun ensimmäiset hominidit nousivat kahdelle jalalle. Maapallon väestö kasvaa 90–100 miljoonalla hengellä vuosittain, joista yli 90 prosenttia syntyy kehitysmaihin. Varsin yleisesti ennustetaan, että vuonna 2020 maapallolla on kahdeksan miljardia ihmistä, kun vielä vuonna 1980 luku oli 4,4 miljardia ja vuonna 1950 2,5 miljardia. Seuraavan 10 vuoden aikana yksin Kiinassa arviolta noin 400 miljoonaa maalaista muuttaa kaupunkeihin. Väkimäärä vastaa kooltaan lähes Eurooppaa eli maahan luodaan koko Euroopan kokoinen kaupunki-infrastruktuuri lähes tyhjästä – alle vuosikymmenessä. Jos kaikille rakennettaisiin tiilitalo, kuluisi siihen kaikki Kiinan maa- aines ja hiilivarannot. Vuonna 2031 kiinalaisten keskitulot yltävät USA:n nykytasolle ja mikäli heidän kulutuskäyttäytymisensä noudattaa samaa mallia, ajavat he 1,1 miljardia autoa. Tällöin Kiinan tieverkosto tarvitsisi yhtä paljon maapinta-alaa kuin maan riisiviljelmät tällä hetkellä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti muistuttaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan rajoittaa sekä vähentämällä päästöjä että sopeutumalla uusiin olosuhteisiin. Poliittinen hinnanohjaus voi pienentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi kaikilla toimialoilla. Energiasektorin investoinnit ovat tärkeässä asemassa. Energiantuotannon päästöjen palauttaminen vuoden 2005 tasolle vuoteen 2030 mennessä vaatisi laajaa muutosta investointien suunnassa. Lisäkustannukset olisivat kuitenkin korkeintaan noin 5–10 prosenttia ja vaihtelisivat merkittävästi yksittäisissä maissa ja eri toimialoilla. Taloustieteessä syntyi 80-luvulla uusi endogeeninen kasvuteoria. Siinä todettiin, että tiedosta ja informaatiosta tulee vähitellen tuotannon tekijä. Voimme tuottaa kasvua sisäsyntyisesti tuottamalla informaatiosta uutta, parempaa informaatiota. Tämä johtaa siihen, että meillä voi olla kasvua, jossa ei raaka-aineiden, energian eikä työvoiman kulutus lisäänny, vaan ne voivat jopa vähentyä ja silti voidaan kasvaa. Tämä uusi28
  • 30. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?kasvuteoria sisältää uutta toivoa. Jos endogeeninen kasvuteoria perustuu ICT-sektoriiin, siellä pitää ratkaistaenergiatase. Emmehän me voi kuluttaa kaikkea maailman energiaa pelkkääntietotekniikkaan. On arvioitu, että kun tietotekniikka kehittyy, siihen tuleevirtuaalitodellisuus, täydennetty todellisuus ja moniulotteiset käyttöliittymät, niinlaskenta ja laskennan energian kulutus lisääntyy voimakkaasti. Samoin kun mennäänlangattomaan laajakaistaan, niin energian kulutus lisääntyy myös voimakkaasti. Eli seon vähän niin kuin pantaisiin tuonne ulos saunan kiuas kilometrin välein. Langattomienlaitteiden ja laajakaistan energian kulutus on todella raskasta, mutta tästä ei oleriittävästi puhuttu.– Olli MartikainenMikrotasolla organisaatiot – kuten yksittäiset kansalaisetkin – tekevät omia ratkaisujaan,sillä yleisesti uskotaan, että kestävän kehityksen vaatimukset ja tavoitteet vaikuttavattulevina vuosina yritysten ja julkisyhteisöjen toimintaan yhä voimakkaammin.Tulevaisuudentutkijat arvelevat, että lähiaikoina syntyy yhä enemmän Porkkanamafiankaltaista toimintaa, jossa edelläkävijöitä palkitaan. Silti yleisesti uskotaan, että myösGreenpeacen toiminnan kaltaista epäkohtiin puuttumista tarvitaan vielä. Raaka-aineidenniukkuuden kärjistyessä Suomen kannaltaoleelliseksi muodostuu meidän kykymme luodavientikelpoisia palveluita, joita ei tarvitse kuljettaa Yhden vuoden puhelin-fyysisesti. Lyhyellä aikavälillä organisaatioiden soitot vastaavat yhdenkannalta keskiössä näyttää nyt olevan tunnin automatkantarpeettoman energiankulutuksen vähentäminen. hiilijalanjälkeä.Koska työnteko perustuu yhä enemmäntietoon, tiedonsiirtoon ja kommunikointiin,voivat viestintäratkaisut auttaa organisaatioita tässä merkittävästi. Yhden vuodenpuhelinsoitot vastaavat yhden tunnin automatkan hiilijalanjälkeä, seitsemän vuodensoitot tuottavat hiilidioksidia yhtä paljon kuin tunnin lentomatka. Yhden henkilönmatka Helsingistä Vaasaan tuottaa 65 kiloa hiilidioksidipäästöjä, kun taas kahdeksantunnin videoneuvottelu jättää jälkeensä vain 20 grammaa päästöjä. Matkustamisenvälttäminen virtuaalikokouksilla on päivän sana tuottavuustekijänä. Se merkitseetyöaikasäästöjä, matkakulujen karsimista ja nopeampaa päätöksentekoa. Tuloksena onmyös ympäristöhaittojen minimointi ja ympäristötietoisuuden kasvu. Näin markkinavasteparantuu ja viestintä sekä tiimityö helpottuvat. 29
  • 31. Seija Lukkala | Globe Hope Globe Hope on innovatiivinen suomalainen designyritys, joka säästää ympäristöä valmistamalla tuotteensa kierrätysmateriaaleista. Yritys on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin ja tarjoaa asiakkaillensa ekologisen ja kestävän vaihtoehdon. Globe Hopen arvoja ovat esteettisyys, ekologisuus ja eettisyys. Vuonna 2003 perustettu yritys työllistää tällä hetkellä 14 henkilöä ja sen liikevaihto ylitti vuonna 2010 1 000 000 euroa.30
  • 32. Voiko kestävän kehityksen ehdoillatehdä aitoa liiketoimintaa?Rajoittavatko kestävän kehityksen periaatteet liiketoimintaa, vai laittavatko ne vain miettimäänuusia mahdollisuuksia? Vastaajan mietteet tähän kysymykseen kertovat paljon yrityksen kyvyistänähdä mahdollisuuksia esteiden sijaan. Näin asian näkee Seija Lukkala, Globe Hopen perustaja jatoimitusjohtaja.Kykymme ajatella valmista tuotetta raaka-aineena on hyvin alkeellinen. Metalliteollisuudessa,jossa raaka-aine on kallista, kierrätys on aloitettu aikaisemmin kuin muualla. Minusta onihan järjen vastaista aloittaa prosessi aina alusta, kun voisimme ajatella, että jätteet ovat jopuolivalmisteita johonkin muuhun.Seija Lukkala näkee kestävän kehityksen ennemminkin suuntana, johon kaikki tulevat menemään –ennemmin tai myöhemmin – kuin minään vaihtoehtona.Ne yritykset, jotka alkoivat ensimmäisinä reagoida näihin ekologisiin tai eettisiin kysymyksiinviime vuosituhannen loppupuolella ja 2000-luvun alussa, keräävät ensimmäisinä myöstaloudellisen potin. Seuraavaksi tulevat ne, jotka huomaavat että pitää mennä mukaan. Jalopulta tulevat ne, jotka eivät reagoi vielä mitenkään 2015 mennessä – näitä yrityksiä ei enää2020 ole olemassa.Kestävän kehityksen periaatteet eivät ole pelkästään Globe Hopen strategiapöydällä, ne ovat jokaisentyöntekijän sydämessä.Yrityksen strategian pitää kohdata työntekijöiden arvojen kanssa. Jos työntekijä allekirjoittaakaiken, hän tekee työnsä sydämellään. Koko Globe Hope perustuu kestävän kehityksenarvoille: ekologisuudelle ja eettisyydelle. Ne ovat niitä peruspilareita, joita ilman koko yritystäei olisi olemassa. Muita vaihtoehtoja ei ole.Seija Lukkalan luotsaama Globe Hope on loistava esimerkki, mitä voi saada aikaan kyvyllä nähdä jakyvyllä valjastaa ihmisten intohimo. Hän näkee kestävässä kehityksessä myös paljon mahdollisuuksiakoko Suomelle.Jos puhutaan yrityksistä, suomalaisilla on äärettömän hyvä mahdollisuus menestyä tässäkansainvälisestikin, jos me teemme nopeita ratkaisuja. Olemme menettäneet hyvääasemaamme jahkailuun. Meidät koetaan kansainvälisesti puhtaana, korkean teknologianmaana, joten meidän olisi helppo profiloitua uuden kestävän kehityksen mukaisen ajattelun jaratkaisujen tekijäksi. 31
  • 33. äLYKäS Automaatioratkaisu VIESTINTä Tampereen kaupunki, Tilakeskus Pertti Koivisto Kiinteistönpitopäällikkö Tampereen Tilakeskus huolehtii Tampereen kaupungin omistamien tilojen ja rakennuskannan tarkoituksenmukaisesta käytöstä ja arvon säilymisestä. Tilakeskuksen toiminnan lähtökohtana on kestävän kehityksen periaatteiden mukainen kestävä ja elinkaareltaan tarkoituksenmukainen rakentaminen ja kiinteistönpito. Tilakeskuksen hallinnassa on noin 750 kaupungin omistamaa rakennusta. Tiputimme energiankulutusta ja kustannuksia Tampereen kaupunki kantaa kortensa kekoon Euroopan Unionin energiansäästötalkoissa: tavoitteenamme on pienentää energiankulutusta 20 % vuoteen 2020 mennessä. HAASTE Rakennusten lämmitys ja sähkönkäyttö muodostivat vuonna 2005 noin 75 % kulutuksestamme, eikä meillä ollut keinoja hallita niitä keskitetysti. Rakennusautomaation ja uuden hälytys- ja etähallintapalvelun avulla pystymme keskitetysti valvomaan ja säätelemään kaupungin kiinteistöjen lämmitystä, valaistusta ja ilmanvaihtoa. RATKAISU Nyt esimerkiksi yöaikaan rakennuksissa ei pidetä turhaan ilmanvaihtoa ja valoja päällä ja lämpötilojakin voidaan tarpeen mukaan laskea. Samaan järjestelmään kuuluvat myös palo- ja murtohälytykset. Varmennetut yhteydet ja vakioitu toimintamalli vähentävät kustannuksia ja lisäävät toimintavarmuutta. Koska kiinteistöistä vastaavat työntekijät voivat tehdä tarvittavat HYÖdYT toimenpiteet verkon yli, myös turha liikkuminen ja sen myötä liikenteen päästöt vähenevät. Palvelu säästää työaikaa, kun hälytykset voidaan tarkistaa ja hoitaa nopeasti. Voimme myös tukea henkilökuntaa verkon yli, mikäli kohteessa ilmenee suurempia ongelmia. Energian säästämiseksi ei tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa, päinvastoin. Olemassa olevaa MITä tekniikka mahdollistaa parannuksia myös työhyvinvointiin ja kustannustehokkuuteen, kun OPIMME sitä vain osataan käyttää paremmin ja toimintatapoja kehitetään.32
  • 34. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Ylitöitä ja alisuorittamistaIhmisen perustarpeet ovat säilyneet lähes muuttumattomina viimeisetkymmenentuhatta vuotta. Ihminen tarvitsee edelleen saman verran energiaa, vettä jalepoa kuin kivikaudella. Vuosituhannen vaihteen jälkeisessä talouskasvun huumassayksilöiden hyvinvointi näyttää kuitenkin unohtuneen – työntekijöiltä tunnutaanvaadittavan samanlaista tehon moninkertaistamista kuin koneilta. Samalla kun raaka-aineista saatavaa hyötyä maksimoitiin, rakennemuutosten aiheuttamat yritystenirtisanomiskierrokset kasasivat työtehtävät yhä harvalukuisemmalle joukolle ihmisiä.Toimintatapoja harvoin sopeutettiin muuttuneeseen tilanteeseen. Kun työ lisäksimuuttui samaan aikaan entistä tietopainotteisemmaksi, fyysinen rasitus pieneni, muttavastaavasti hankalammin havaittava ja mitattava henkinen rasitus kasvoi.Työhyvinvointiongelmat on nyt tunnustettu oikeiksi eikä vain pahansuovaksifiktioksi, niin kuin vielä joku vuosi sitten uskoteltiin. Työn mielekkyyden indeksi ontyöolobarometreissa vajonnut pohjalukemiin juuri seitsemän lihavan vuoden aikana2001–2007, sillä työntekijät kokevat työn psykologisen sopimuksen purkautuneenja työnantajan menestyksen erkaantuneen heidän menestyksestään (vaikkaperimmältään niin ei tarvitsisi olla). Jos työntekijät tulevat onnellisiksi ja tuottaviksi oman vaikutuksen kokemuksestaja onnettomiksi ja uupuneiksi sen kadottamisesta, olisi niin työnantajan kuintyöntekijänkin etu antaa työntekijöiden keskittyä mahdollisimman paljon siihen,missä he parhaiten saavat jotain aikaan, ja vapauttaa heidät mahdollisimman pitkällehuolehtimasta seinien päälle kaatumisesta puitteiden mylläyksellä. Luovuudenparadoksi on siinä, että se tarvitsee suojakseen rutiineita.– Juha SiltalaKun saataisiin edes se nyt oleva työaika oikeasti käännettyä hyvinvoinniksi jajopa innostukseksi. Se on valtava potentiaali, jos ihmiset olisivat innostuneita jamotivoituneita verrattuna että he ovat vain duunissa väkisin tekemässä sen, minkäjaksavat. Innostuneen ja vähemmän innostuneen panoksessa on merkittävä ero,puhumattakaan poissaolopäivistä ja ennenaikaisista eläköitymisistä.– Mikko KosonenNykyaikaisen tietotyön keskeiset välineet ovat mahdollistaneet mittavan tuottavuudenkasvattamisen, mutta niiden väärinkäyttö on johtanut myös uuteen työpahoinvointiin.Työntekijät vastaanottavat ja välittävät päivittäin valtavasti tietoa puhelimitse, kirjeitse,tekstiviesteillä, sähköpostilla ja lisääntyvissä määrin myös pikaviestinnällä sekävideokuvalla. Eri välineiden synnyttämä hallitsematon tietotulva voi pahimmillaan tukkiakoko työpäivän, jolloin varsinaiset työt ehditään tehdä ja viestit lukea vasta illalla kotona. 33
  • 35. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Etenkin asiantuntijat joutuvat usein monisuorittamaan koko työpäivän ajan useaa tehtävää päällekkäin saamatta yhtäkään kerralla valmiiksi. Kun työpäivään ei mahdu kunnollisia taukoja, ja se usein jatkuu vielä illalla kotonakin, ei rasituksesta välttämättä ehditä palautumaan kunnolla seuraavaan aamuunkaan mennessä. Niinpä kuormitus kasautuu päivästä toiseen. Tilanteen jatkuessa pitkään siitä kärsivät pahimmillaan myös perheet, koska vanhemmat eivät kykene irtautumaan töistään yhteisenä vapaa- aikanakaan. Työn henkinen kuormittavuus on kasvanut ja fyysinen samalla vähentynyt. Ihmiset elävät kyllä pidempään ja terveempinä kuin aikaisemmin, mutta pään sisäinen kuormitus kasvaa. Tästä olen ollut kovasti huolissani yritysjohtajana ja tietotekniikkapalveluyhtiön toimitusjohtajana. Kärsimme vakavista vahingoista, elleivät esimiehet ja tukijärjestelmät tunnista pään sisäisen kuormituksen kasvua eivätkä löydä tapoja sitä keventää ja purkaa. Huono tilanne näkyy yritysten toiminnan laadun ja tuottavuuden heikentymisenä ja koko yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina. – Matti Lehti Perinteisesti työhyvinvointia ja kestävää kehitystä on pidetty rasitteina organisaation tuottavuudelle, välttämättöminä ja tuottamattomina kuluerinä. Nykyään on alettu hiljalleen ymmärtää, että työhyvinvointi vaikuttaa merkittävästi tuottavuuteen. Vain hyvinvoiva työntekijä pystyy antamaan parhaansa, sitoutumaan työhönsä ja toimimaan täysipainoisesti koko työuransa ajan. Työterveyslaitoksen (TTL) laskelmien mukaan Suomessa menetetään tällä hetkellä ennenaikaisen eläköitymisen, sairauspoissaolojen ja työtapaturmien vuoksi yhteensä vuosittain noin 25 miljardia euroa. Työhyvinvoinnin puutteet merkitsevät raskasta taloudellista taakkaa yrityksille ja julkisyhteisöille, viime kädessä koko kansantaloudelle. Suomalaisessa työelämässä on vielä paljon vanhan teollisen ajan piirteitä. Tehokkuusajattelu on liian lyhytjänteistä. Pelkkä ruuvin kiristäminen ei pitkän päälle lisää tuottavuutta, huomauttaa TTL:n tutkimusprofessori Guy Ahonen. Vanhanaikaisten toimintatapojen ja vanhanaikaisen johtamisen puitteissa ei enää ole kasvumahdollisuuksia. Työntekijöiltä vaaditaan usein jo nyt sataprosenttista sitoutumista tehtäviinsä, siksi tuottavuuden nousun on synnyttävä uudistuksilla. Perinteisessä teollisessa mallissa ihminen on tuotantoresurssi ja objekti, joka tekee tavallaan koneen osana jotain duunia. Johtajat sitten ohjaavat työtä hierarkian huipulta. Kehittäminen ja parantaminen ovat tässä mallissa yhtä kuin vauhdin lisääminen ja/tai kulujen alentaminen esimerkiksi töitä muualle siirtämällä. Ja tätä kun jatketaan tarpeeksi kauan, niin ihminen voi entistä huonommin ja huonommin. – Mikko Kosonen34
  • 36. äLYKäS Etähallintaratkaisu VIESTINTä Kaupin sairaala Marja-Leena Valden Lähihoitaja Tamperelainen Kaupin sairaala on erikoistunut vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoito-, tutkimus- ja kuntoutuspalveluihin. Sairaalassa on muiden Tampereen kaupungin kiinteistöjen tapaan hyödynnetty uutta kiinteistöjen lämmityksen ja valaistuksen etähallintaratkaisua.Paransimme etähallinnalla työhyvinvointia Sisäilman laatu ja lämpötila eivät aiemmin saaneet riittävän hyviä arvosanoja työntekijöiltämme. Liian lämmin ilmahan raukaisee, liian kylmä on monellakin tavoin HAASTE epämiellyttävää. Tilat olivat myös ikävän vetoisat. Lisäksi Tampereen kaupungin merkittävät energiansäästötavoitteet vuoteen 2020 mennessä koskevat meitäkin. Otimme käyttöön kiinteistöjen etähallintaratkaisun, jonka avulla pystymme keskitetystiRATKAISU valvomaan ja säätelemään tilojen ilmastointia, lämmitystä ja valaistusta. Rahallisten säästöjen ohella ratkaisu lisäsi niin työviihtyvyyttä kuin työhyvinvointiakin, työolosuhteista johtuvat sairaudet poissaoloineen käytännössä noin puolittuivat. Sisäilma on HYÖdYT nyt entistä puhtaampaa ja raikkaampaa, mikä lisää työvireyttä ja parantaa keskittymiskykyä. Monet ovat kertoneet päänsäryn ja migreenioireiden olennaisesta vähenemisestä uudistusten jälkeen. Energiansäästötalkoot innosti työntekijöitämme, joista yli puolet olisi valmiita vieläkin MITä suurempiin muutoksiin: yövalaistusta voitaisiin vähentää entisestäänkin ja myös OPIMME liiketunnistinvalaisinten eduista on keskusteltu. Kestävästä kehityksestä on todella tullut koko työyhteisömme yhteinen tavoite! 35
  • 37. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Jopa taantumassa on panostettava henkilöstön ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimiseen, arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Kehityspäällikkö Hannu Jokiluoman mukaan työhyvinvoinnin tukeminen taantumassa on valmistautumista tulevaan nousuun. Työhyvinvoinnin edistäminen toimii kansalaisten ja organisaatioiden menestystekijänä. Kun henkilöstöstä huolehditaan, hyvän työn myönteinen vaikutus hyvinvoinnille ja terveydelle vahvistuu. Oikeat asenteet ja työelämän kannustava toimintakulttuuri edistävät työhyvinvoinnin kehittämistä ja työurien jatkamista, Jokiluoma sanoo. Erityisesti tietotyö haastaa yksilön sopeutumiskyvyn: hyvin johdetussa organisaatiossa kehittynyt tekniikka lisää mahdollisuuksia ja tarjoaa mielekkäitä uusia tapoja toimia, mutta hallitsemattomana viestintätekniikan vaikutus on usein päinvastainen. Johdettu, tehokas ja avoin viestintäkulttuuri on tietotyössä yksi työhyvinvoinnin peruspilareista. Työntekijöiden tulee saada hallitusti käyttöönsä uusia ratkaisuja ja palveluja, jotka mahdollistavat uusia mielekkäämpiä tapoja tehdä töitä. Kun työskentely sujuu aiempaa helpommin ja joustavammin, myös työhyvinvointi, luovuus ja työn tuottavuus kasvavat. Ihmiset hakevat nykyään elämyksellisyyttä ja yksilöllisempää kohtelua. He eivät enää sulata samalla tavalla huonoa kohtelua tai yksipuolista sanelua kuin aikaisemmin. Myös tietoisuus oikeuksista on kasvanut. Työnantajaa kohtaan ei tunneta lojaalisuutta samalla tavalla kuin aikaisemmin eikä työpaikan vaihdosta podeta tunnontuskia. Itsensä tuntevista yksilöistä saadaan myös paljon aiempaa enemmän irti silloin, kun heidän on hyvä olla. Laman jälkeen kuluttajilla on parempi maksukyky kuin ikinä tähän mennessä. Hyvä taloudellinen asema mahdollistaa eri tasoisen valinnanvapauden kuin aikaisemmin. Ihmiset tunnistavat huonot työolot ja huonon johtamisen paljon paremmin, ja heillä on taloudelliset mahdollisuudet tehdä valintoja sen pohjalta. Työhyvinvoinnin merkitys henkilön panoksen kannalta tulee kasvamaan etenkin tietointensiivisillä aloilla. Tänään puhutaan yhä useammin, että itse asiassa työn sisältö on meille merkittävien asioiden tekemistä meille merkittävien ihmisten kanssa. Joka tarkoittaa silloin sitä, että työn välinearvon luonne muuttuu itseisarvoksi; eli työ on itseisarvo. Kysymys on, että miten me määritellään, mistä me puhutaan, kun me puhutaan työstä ja ihmisen suhteesta työhön? Tämä on ehkä se merkittävin murros. Ihminen joka ei viihdy, ei voi myöskään tehdä tuottavaa työtä. – Esko Kilpi Myös nuoret tuovat uudet kuviot työpaikkojen ja työskentelytapojen uudistamiseen. Suomen Akatemiassa nuorten pätkätyöläisyyttä tutkivan valtiotieteen tohtorin Jaana Lähteenmaan mukaan suurelle joukolle nuoria itsensä toteuttaminen on niin tärkeää, että he ovat valmiita kestämään ajoittaista työttömyyskorvauksella tai vanhempiensa rahoilla elämistä. Nämä nuoret eivät häpeä työttömyyttä. He eivät ole laiskoja,36
  • 38. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?vaan haluavat tehdä tärkeäksi kokemiaan asioita. Moni kyseenalaistaa nykyisenkulutussirkuksen ja tekee projekteja saamatta rahaa. Luovuus on arvo sinänsä. Tämätarkoittaa, että Y-sukupolveen kuuluva saattaa mieluummin ottaa lopputilin kuin kestäätylsää tai merkityksetöntä työtä. Olennaista on, että työpaikalla viihdytään. Kemianteollisuus on oppinut omissa kartoituksissaan, että vanhoin keinoin eitavoiteta nuoria eikä paranneta alan houkuttelevuutta. Työelämään tulevat ja siellä nyttyöskentelevät nuoret näkevät omalla tavallaan vuorovaikutustaidot ja -tavat, säännötja joustot, johtajuuden ja sitoutumisen – itse asiassa koko työn käsitteen. Kaikki, mihinon totuttu, voidaan kyseenalaistaa. Sosiaalinen media on osa nuorten elämää. Se eiole ohjelma, jota käytetään, tai palsta, jollekirjoitetaan, erillinen työtehtävä tai vapaa-ajanharrastus. Se on tapa toimia ja elää. Muttamitä yrityksen pitäisi tehdä Facebookin, Työtyytyväisyys lukuinaTwitterin ja YouTuben maailmassa, kyselee Tyytyväinen työntekijä työskentelee tehokkaammin,Kemianteollisuus ry. Yhdistyksen mukaan ja tyytyväisyys voi kasvattaa tuottavuutta tutkimustenensimmäiseksi kannattaisi tutustua asiaan. mukaan jopa 2–5 prosenttia. Kun työntekijä toimiiAsennoksi suositellaan reipasta etukenoa, itseohjautuvasti, kustannussäästö ulottuu parhaimmil-asenteeksi uteliaisuutta. Nuorille sosiaalinen laan 10–20 prosenttiin, ja kun hänen viestii myönteisestimedia on itsestäänselvyys. Miksi emme käyttäisi työpaikastaan, rekrytointi helpottuu ja brändimielikuvasitä tehokkaasti myös yrityksissä? vahvistuu. Kun työntekijä omaksuu nopeasti uudet työtavat,Suurin syy siihen, että ihmiset voivat huonosti, koulutuskuluja saadaan nipistettyä 10–20 prosenttia.on huono johtaminen. Nuo hierarkkiset Kun hän sairastaa vähemmän, kustannussäästö on 2–5johtamisrakenteet eivät vaan sovi tähän aikaan. prosenttia. Jos työntekijä sopeutuu joustavasti muu- Ihmisiä tungetaan sellaisiin lokeroihin toksiin, tuottavuusvaikutus on niin ikään 2–5 prosenttia.ja muotteihin, joihin he eivät sovellu. Ja kun Hän jaksaa myös ikääntyneenä, mikä näkyy sairaus- jase tehdään väkivalloin, niin siitä aiheutuu työttömyyseläkekulujen huomattavana laskuna.inhimillistä kärsimystä. Suomalaiset tekevät vähemmän työtäkuin koskaan historian aikana – jopa liian vähän, siis työttömyyttä ajatellen. Lisäksityö seuraa entistä useammin mukana kotiin. Tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, jostekemisellä on tarkoitus ja merkitys. Vastaavasti voisi miettiä tapoja, joilla perhe-elämä voisi tulla töihin esimerkiksi erilaisissa illanvietoissa ja viikonloppuisin. Josperheenjäseniä voisi ottaa halutessaan mukaan työpaikalle, työn luonne paranisi.– Mikael JungnerTyöhyvinvointi onkin noussut keskeiseen asemaan työelämän kehittämisessä.Valtionhallinnossa toimii muun muassa Kaiku-ohjelma ja kuntapuolella Kuntatyö 2010-ohjelma. Myös sosiaali- ja terveysministeriössä ja muualla julkisessa hallinnossaasiaa seurataan tarkasti. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointi-investointien 37
  • 39. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? tuottavuusvaikutukset näkyvät työilmapiirissä ja henkilöstön sitoutumisessa sekä suorina säästöinä eläke- ja sairauspoissaolokuluissa. Ne vahvistavat myös organisaation osaamispääomaa. Mielekäs työ ja mahdollisuus joustavaan ajankäyttöön helpottavat arkea ja sitä kautta työhyvinvointia ja jaksamista, toteaa TTL:n tutkimusprofessori Ahonen. Hänen mukaansa jokaisella työntekijällä on tietysti myös oma vastuunsa työhyvinvoinnista. Siinä tarvitaan lisää Kun työntekijä toimii aktiivisuutta. Aina kannattaa myös kysyä, voisiko itseohjautuvasti, työt tehdä jollain muulla tavoin paremmin. Työntekijän lisäksi uudet työskentelytavat kustannussäästö sysäävät suuren vastuun johtajien ja esimiesten on jopa 10–20 %. harteille. Yksilöiden erilaisuuden huomioiminen – mitä he arvostavat, miten he toimivat – ja tämän kääntäminen tuottavuudeksi on aina ollut hyvän esimiehen ominaisuus. Tietotyössä ja muussa palvelutyössä se kuitenkin korostuu entisestään. Esimiehiltä edellytetään yhä enemmän taitoa tunnistaa ihmisten erilaisuus, heidän erilaiset kyvykkyytensä ja suhteelliset paremmuutensa, ja kehittää toimintatavat, joilla työtekijät työskentelevät parhaiten yhdessä. On aivan selvää, että työntekijän hyvinvointi on yrityksille ja yritysjohdolle tärkeä asia. Tässä ei ole mitään ristiriitaa yksilön ja yrityksen edun välillä. Jos töissä ei ole hyvä olla, on aina myös yrityksen edun mukaista parantaa tilannetta. Kysyn kuitenkin, mihin pohjautuu oletus ihmisten pahoinvoinnista nimenomaan työelämäkysymyksenä? Jos yhteiskunnassa on laajemminkin pahoinvointia, se ei häviä mihinkään siksi aikaa, kun ihminen on työpaikallaan. – Antti Tanskanen38
  • 40. äLYKäS Liikkuvan työn ratkaisu VIESTINTä Porvoon kaupunki Niko Lindberg Tietohallintopäällikkö Porvoon kaupunki työllistää yli 3000 eri alojen ammattilaista. Lisäksi se vastaa pelastustoimesta alueellisesti. Kaupunki tekee hankinnoissaan yhteistyötä muiden Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan kuntien kanssa.älypuhelimet mahdollistavat toimintatapojen kehityksen Porvoon kaupungin hallinnoimat toiminnot ovat jakautuneet 140 eri toimipisteeseen aina Loviisaa, Sipoota ja Askolaa myöten. Aiemmin liikkuvat työntekijät reagoivat sähköposteihin HAASTE ja aikataulumuutoksiin vasta työpisteelle palattuaan ja tämä hidasti asioiden etenemistä. Halusimme tehostaa viestintäämme tietoturvallisesti, omaa tietohallintoyksikköämme liikaa kuormittamatta. Ensivaiheessa johto otti käyttöönsä älypuhelimet, joilla voi käyttää myös sähköpostia. Koska etähallinnan, virustorjunnan ja roskapostin suodatuksen pitää toimia virka-ajanRATKAISU ulkopuolellakin ja tietohallintoamme rasittamatta, valitsimme puhelinten kokonaishallinnan ja käyttäjätuen palveluna kumppanilta. Seuraavaksi kaupungin asiantuntijatkin saavat älypuhelimet. Sähköposti on nykyään paitsi kommunikointikanava, myös yleinen toiminnanohjauskanava: nyt reagoimme impulsseihin aiempaa nopeammin. Esimiehet ovat ikään kuin enemmän HYÖdYT läsnä, ja toimintamme on kehittynyt reaaliaikaisempaan ja ihmismäisempään suuntaan. Ennakkoanalysoinnissa peräti 96 % käyttäjistä on ollut älypuhelimeensa tyytyväisiä ja motivaatio sähköpostin mobiilikäyttöön on korkea. Älypuhelinten käyttäjät ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia toimintatapojen parantamiseen, esimerkiksi sähköisen kalenterin käyttö on helpottunut. Ja yllättävästi jopa kolmannes on omatoimisesti ryhtynyt käyttämään kännykällään muitakin sovelluksia kuten karttoja. MITä Tulevaisuudessa viestintävälineet ja sähköinen asiointi mahdollistaisivat kaupunkilaisten OPIMME palvelemisen entistä tiiviimmin; olen kuullut kokeiluista, joissa lasten hoitopäivistä on pidetty kirjaa älypuhelimilla tai kuntalaiset ovat kyenneet ilmoittamaan vaikka katuvaurioista sähköisesti kuvan kera. Tämä on se suunta, johon haluamme mennä! 39
  • 41. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Suomalaiset eivät elä pesemättä toistensa paitoja Yksityisellä sektorilla tuottavuus kasvaa parhaiten aloilla, joilla hyödynnetään nykyaikaista tieto- ja viestintäteknologiaa. Palvelualoilla yleensä tuottavuuden kasvattaminen on vaikeampaa, vaikka kansalaiset kohdistavatkin kasvaneen ostovoimansa entistä enemmän juuri palveluihin. Meidän ei kuitenkaan pidä antautua tuottavuuden kasvun hidastumisen edessä, sillä oikeansuuntaisilla toimilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa. – Antti Tanskanen Ilman tietotekniikkaa ei mitään palveluyhteiskuntaa voi koskaan syntyä. ICT luo palveluyhteiskunnan infrastruktuurin. Se on sama asia kuin maantien, rautateiden, lentokenttien ja satamien rakentaminen teollisuudelle. – Pentti Malaska Suomalaisten kulutuskyky on kohonnut viimeisimpien sukupolvien aikana nopeammin kuin koskaan. Sukupolvi sitten kiivit ja nuudelit olivat eksoottisia herkkuja ja rinkkareilaaminen alle kolmikymppisille ainoa taloudellisesti mahdollinen matkustustapa. Nykyään Aasian-matkat tuntuvat olevan yhtä arkipäiväisiä kuin Tukholman-risteilyt 1980-luvulla ja Suomen vähittäiskauppa tarjoaa pitkälti saman tuotevalikoiman kuin muuallakin Euroopassa ja uutuustuotteet yhtä pian. Lisäksi yhteiskunnassa aiemmin vallinnut yhtenäiskulttuuri on pirstaloitunut monien alakulttuurien kautta ennennäkemättömäksi individualismiksi. Aika, jolloin koko kansa katsoi Napakymppiä saunan jälkeen, kuulostaa jo esihistorialliselta. Palvelusektori ja luova teollisuus saavat voimansa nimenomaan erilaisuudesta ja ristiriidoista. Suomen talouden mekanismit pyrkivät pikemminkin puristamaan ihmisiä samankaltaiseen muottiin kuin sallimaan erilaisuutta. – Mikael Jungner Suomalaisten suhde omistamiseen on osittain muuttumassa. Nykynuorisolle konkreettinen omistaminen ei merkitse enää samaa kuin aiemmille sukupolville. Keski- ikäisille myydään lomaosakkeita mökkiä ympäröivien laskettelurinteiden, golfkenttien, kylpylöiden ja muiden elämyspalveluiden kirjona. Ostopäätöksen perusteena ei ole jokin tietty rakennus, vaan jäsenyys ja viihtyminen samankaltaisten ihmisten yhteisössä. Vanhemmalle sukupolvelle CD-levy tai DVD-elokuva luo tunteen omistamisesta, nuoremmille riittää, että sama sisältö on saatavilla esimerkiksi Spotifyn kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmalle sukupolvelle omistajuus ja kontrolli ovat tärkeitä, kun40
  • 42. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?taas nuoremmalle tärkeämpiä ovat saatavuus ja mahdollisuudet.– Mikael JungnerMyös yksilöllisyys leimaa kulutusmieltymyksiä. Räätälöiminen, kustomoiminen jatuunaaminen ovat olleet kuumia sanoja vuosituhannen alusta alkaen. Ostovoimaisetsuomalaiset eivät kelpuuta massastandardoituja tuotteita vaan vaativat yhä enemmänjuuri omiin tarpeisiinsa ja mieltymyksiinsä sopivia palvelukokemuksia. Perustarpeidenollessa tyydytetyt kulutusta kohdistetaan entistä enemmän palveluihin fyysistentuotteiden sijaan. Ostovoiman purkautuminen palveluihin näkyy kehittyneissä maissa,joissa bruttokansantuotteesta usein jo yli 80 prosenttia muodostuu palveluelinkeinoista.Nyt ollaan tilanteessa, jossa ihmiset rupeavat vaatimaan yhä enemmän yksilöllisiäpalveluja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ja tämä systeemi ei pysty enäävastaamaan tähän huutoon. Me olemme tietyllä tavalla kulkeneet ”teollisen topdown”-, ”command control ”- tai hierarkkisen ajattelu- ja toimintamallin tien loppuun.Nyt meidän pitää hyvin fundamentaalilla tavalla muuttaa sitä toimintamallia. Siis luodatoimintamalli ja tapa, jolla luodaan lisäarvoa tulevaisuudessa yhdessä kansalaistenkanssa uutta teknologiaa hyödyntäen.– Mikko KosonenSiirtymä teollisesta yhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan on käynnissä, vaikkakeskustelussa on vuosien saatossa ollut puolin ja toisin ylilyöntejä. Lausetta”Emme rikastu pesemällä toistemme paitoja” on siteerattu niin paljon, että senalkuperäisestä lausujasta on jo useita näkemyksiä. Näiltä osin vastakkainasettelunaika Suomessa ei vielä ole ohi. Nykyään lauseen voi kääntää muotoon: Emme rikastupesemättä toistemme paitoja uudella tavalla. Suomen tulee löytää tapoja vapauttaatyövoimaa sieltä, mistä sitä on irrotettavissa, sinne missä sitä tarvitaan kipeämmin.Uuden luominen herättää aina intohimoja. Erityisen huomion kohteena on monestiyhteiskunnan rajalliset mahdollisuudet tukea yritysten tutkimus- ja innovaatiotoimintaa.Teollisuuden näennäinen etujen lobbaus hidastaa Suomen kehitystä. Kyseessä on siisnimenomaan vain näennäinen etujen lobbaus, koska oikeasti Suomen teollisuudenedut eivät ole tässä jarruttamisessa, vaan uudistumisessa. Ulkoistamista tapahtuu sen tähden, että tehtaan lattialla ei voi tehdäpalvelutuotantoa tehokkaasti. Tämä murros on käynnissä, mutta se on vasta alkua.Syntymässä on sellainen palveluyhteiskunta, jossa palvelutuotanto saa aikaantuotteita ja kulutusta, joita teollinen tuotanto ei ikinä voisi saada aikaiseksi.– Pentti MalaskaNykyään ymmärretään, että palveluiden korostuminen ei ole johtamassa perinteisenteollisuuden alasajoon, kuten teollistuminenkaan ei aikanaan lopettanut maata-loutta.Ennemminkin palvelunäkökulma lyö läpi kaikilla aloilla ja palvelut integroituvat myös 41
  • 43. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? fyysisiin tuotteisiin. Myös yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden toimintamallit kehittyvät ennemmin sosiaalisten kuin teknisten innovaatioiden vauhdittamana. Jako tuotanto- ja hyödykekeskeisen toiminnan ja palvelukeskeisen toiminnan välillä ei ole mustavalkoinen. Harva organisaatio tuottaa ainoastaan joko tavaroita tai palveluita. Kyseessä ei ole joko–tai-kysymys vaan ennemminkin vaiheittainen siirtymä. Käynnissä on siirtymä pois teollisen ajan ajattelu- ja toimintamalleista kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluyhteiskuntaa. Samalla on kuitenkin tärkeää korostaa, että ei teollisuus sinänsä ole mihinkään Suomesta katoamassa, se vain muuttaa luonnettaan. Toiminnan lähtökohdaksi on jatkossa nostettava asiakkaan (tai kansalaisen) todelliset tarpeet ja niihin sopivat kokonaisratkaisut standardituotteiden tai -palvelujen sijaan. Innovaatioista, uudes- – Mikko Kosonen ta ajattelusta ja uusista Palvelusektorin tuottavuuden kehittyminen on kansainvälisesti selvästi heikompaa palvelumalleista pon- kuin teollisen toiminnan tuottavuuden nistavassa toiminnassa kehittyminen. Talouden terveen perustan tuo teollinen toiminta, johon liittyvän ihmistyön kasvumahdollisuudet tuottavuutta voidaan voimakkaammin ovat lähes rajattomat. tehostaa automatisoinnin, prosessien uudistamisen ja systematisoinnin avulla. – Jorma Eloranta Tuotantoon keskittyneille yrityksille palvelutoiminta tuo merkittäviä mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseen, käyttämättömien resurssien hyödyntämiseen sekä tuotteiden lisämyyntiin. Perinteisessä tehdastyössä ja prosessien varaan rakentuneissa organisaatioissa ja toimintatavoissa tuottavuuden kasvattaminen on yhä vaikeampaa, koska prosessit ovat jo huippuunsa optimoituja. Sen sijaan innovaatioista, uudesta ajattelusta ja uusista palvelumalleista ponnistavassa toiminnassa kasvumahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Palvelukeskeinen toiminta ei välttämättä edellytä organisaatiolta merkittäviä panostuksia uuteen osaamiseen. Monella toimialalla tuotannollisessa roolissa toimiviin yrityksiin kertyy palveluosaamista, josta asiakkaat olisivat valmiita maksamaan, jos heille vain tarjottaisiin sitä. Lisäksi merkittävän rakennemurroksen läpikäyneiden alojen toimijoilla on usein myös säästämisosaamista: kykyä hioa tuottavuus huippuunsa olemassa olevilla resursseilla, hyödyntää alihankkija- sekä kumppaniverkostoja ja sopeuttaa toimintaa kausivaihteluihin. Palveluelementtien luominen tukee myös tuotantoa. Huolto, korjaus, neuvonta ja käyttötuki ovat palveluita, jotka parhaimmillaan sitovat asiakasta palveluntuottajaan ja synnyttävät tuotteidenkin lisämyyntiä. Moni42
  • 44. Asiakaspalveluratkaisu Leimuline Oy Susanna Leimu äLYKäS Yrittäjä VIESTINTä Vuonna 1994 perustettu hyvinkääläinen juhlapukuliike Leimuline palvelee kattavasti niin naisia, miehiä kuin lapsiakin. Perheyrityksen vahvuutena on pukujen ja asusteiden lisäksi ystävällinen ja asiantunteva palvelu.Verkkopalvelu laajensi asiakaskuntaamme Juhlapukujen myyntiprosessi on varsin pitkä, koska esimerkiksi hääpuvut tilataan hyvissä ajoin etukäteen ja niiden valintaan ja sovituksiin menee aikaa. Haluamme tarjota hyvää HAASTE palvelua kaikilla nykyaikaisilla viestintävälineillä – myös nuorille, jotka ovat tottuneet netissä tutkimaan ja vertailemaan eri liikkeiden tarjontaa silloin, kun heille parhaiten sopii. Toteutimme omat kotisivut verkkokauppaominaisuudella ja myynti- ja palvelualue laajeni kertaheitolla – tilauksia on tullut jopa Pohjois-Suomesta. Vaivattoman palvelun avullaRATKAISU kotisivujen pystyttäminen sujui todella kätevästi. Lisäksi hyödynnämme sähköisissä asiakas- ja kumppaniyhteyksissä nopeaa laajakaistaliittymää ja helpotamme asiakkaiden asiointia turvallisella maksupäätepalvelulla. Kaiken kaikkiaan uudet palvelut mahdollistavat meille paremman asiakaspalvelun ja HYÖdYT verkkokauppa toimii erityisen hyvin uusien asiakassuhteiden avaajana. Hyvä palvelu on hyvää palvelua, viestintävälineestä riippumatta. Koska asiakkaamme ovat MITä tottuneet eri välineisiin, tulee meidän vastata heidän huutoonsa. Lisäksi verkkokauppa on OPIMME tuonut meille täysin uusia asiakkaita. 43
  • 45. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? vanha tuotantolaitos on jo siirtynyt yhä enemmän kohti palveluiden myyntiä ja kyennyt siten säilyttämään elinvoimaisuutensa. Palvelutoiminta ei ole suomalaisille yrityksille ja hallinnolle pelkkä mahdollisuus; se on myös todellinen haaste, jonka ratkaiseminen on välttämätöntä. Ja mitä pikemmin haasteeseen vastataan, sitä nopeammin tuottavuus ja kilpailukyky aloittavat uuden nousun. Palveluelinkeinojen merkitys tulee kiistatta kasvamaan ja palveluosaaminen muodostamaan merkittävän osan yksittäisten organisaatioiden elinvoimaisuudesta. Suomessa palveluiden teollinen suunnittelu ja asiakasnäkökulman ymmärtäminen ovat kuitenkin vielä lapsenkengissään. Palvelumuotoilu, joka tutkii tuotteita ja palveluita nimenomaan asiakaskokemuksen näkökulmasta, on useimmille toimijoille vielä täysin vieras käsite. Yleisesti ajatellaan, että innovatiivisten palveluiden kehittäminen on helpompaa pienissä yrityksissä. Suomessa on muuhun Eurooppaan verrattuna vähän pienyrityksiä ja yrittäjyyttä, koska meillä siirryttiin maataloudesta suoraan suuryrityksiin palkkatöihin. Ruotsissakin pieniä ja keskikokoisia yrityksiä on väestöpohjaan verrattuna huomattavasti enemmän, vaikka teollinen perinne muuten on hyvin samankaltainen. Tulevaisuuden kannalta on keskeinen Suomen kansakuntaan liittyvä kysymys, että millä me saisimme suomalaiset innostumaan yrittäjyydestä, perustamaan yrityksiä. Miten saadaan suomalaiset innostumaan ja kehittämään uusia tuotteita ja palveluita sekä myös kasvattamaan niitä? Meillä on saatu hyvät oppimistulokset joka kerta, ja nyt on tätä suomalaista koulutusosaamista lähdetty myös tuotteistamaan ja myymään. Koulutusvienti on Suomelle sellainen toimiala, jossa on erittäin isoja mahdollisuuksia. Täällä ei ole kuitenkaan totuttu, että koulutusta voi markkinoida tai viedä ja myydä. – Henna Virkkunen Yrittäjyysnäkökulmaa tukee myös palvelujen tuottamisen vähäinen pääoman tarve. Teollisella aikakaudella Suomen pientä yritysmäärää perusteltiin usein kansan vähäisellä vauraudella. Vaikka innovatiivisuutta olisikin ollut, niin tuotantoa ei saatu käynnistettyä, koska pääomaa vaadittaviin investointeihin ei ollut tarjolla. Minä näkisin, että ohjelmistoihin perustuva suunta maailman teollisuudessa antaa Suomelle paljon mahdollisuuksia. Siinä on kaksi hyvää ominaisuutta verrattuna perinteiseen valmistukseen. Yksikkökoot eivät välttämättä ratkaise, koska pääomavaltaisuus ei ole keskeistä. Siten viiden henkilön software-yritys voi olla riittävä yksikkö, jos se keskittyy tiukasti tiettyyn alueeseen. On vaikea kuvitella, että viiden työntekijän tehdas olisi maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen. – Olli-Pekka Kallasvuo44
  • 46. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Mutta millainen bisnespotentiaali nämä palvelut ovat kaikkiaan suomalaiselleyritykselle? Minun mielestä niissä on ihan mielettömän iso mahdollisuus. Mutta se oniso kulttuurin muutos. Se edellyttää toisenlaista ihmiskäsitystä, ajattelua, johtamista,pitkäjänteisyyttä ja uskallusta. Johtamista joukkojen keskellä, eikä yritetä jostainhierarkian huipulta käskyttää asioita. Jalkaudutaan tuottamaan palveluja kentälle,verkostoidutaan ja jaetaan luottamusta.– Mikko Kosonen 45
  • 47. Kolme Y-sukupolven edustajaa kertoo, mitä mieltä he ovat nyky-yhteiskunnan ja talouden haasteista ja mitä he odottavat työelämältä. Haastatellut Noora Kuronen, Seppo Hälikkä ja Mia Nousiainen ovat HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opiskelijoita.46
  • 48. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Kuuntelevatko tulevaisuudenpäättäjät meitä?Digitaalisen maailman perusnuori on pelannut 10 000 tuntia konsolipelejä, puhunut10 000 tuntia kännykkään ja lähettänyt tai lukenut 250 000 sähköpostia sekäpikaviestiä. Y-sukupolvelle internet on television korvike ja tekstiviesti keskeisinviestintätapa. Heille maailma on jatkuvasti avoinna, jatkuvasti hereillä ja jatkuvastitavoitettavissa. Tämä sukupolvi ei hevin suostu odottamaan SAP-järjestelmän etusivunavautumista tai tavarantoimittajan tarjouksen lähettämistä – saati edes harkitsemaansähköpostikyselyyn vastaamista. Moni yritysjohtaja pohtii nykyään näitä kysymyksiä – tai sietäisi pohtia, sillä kohtavoi olla jo liian myöhäistä. On nimittäin arvioitu, että 1980-luvun lopulla ja 1990-luvullasyntyneiden diginatiivien Y-sukupolvi ja heidän jälkeensä syntynyt Z-sukupolvi tulevatmuodostamaan keskimäärin yli 50 % EU:n työvoimasta jo vuoteen 2017 mennessä.Organisaatioiden toimintatavat pakkomuutoksen edessäYhteiskunnan ja liiketoiminnan kaikilla aloilla on lähivuosina käynnistymässäennennäkemätön sukupolvenvaihdos. Nuorempien sukupolvien suhde tieto- javiestintätekniikkaan, organisaatioiden toimintatapoihin, arvoihin, asenteisiin ja itsetyöntekoon eroaa radikaalisti edeltäjistään. Sitä suuremmalla syyllä haasteisiinvastaaminen perinteisin menetelmin on mieletöntä. Y-sukupolvi on varttunutkännyköiden ja internetin maailmassa. Se on aina ollut jatkuvasti tavoitettavissa, saanutkoko maailman tiedot silmänräpäyksessä käyttöönsä ja kasvanut kestävän kehityksenideologiaan. Nuoret ovat oppineet kaiken tietotekniikasta jo ennen työelämäänastumista. Y-sukupolvelle ERP- ja CRM-prosessit ovat yhtä huvittavia kuin reikäkortit,pallokirjoituskone ja telex ovat 1960-luvulla syntyneille. Sukupolvi ei ratko ongelmiahierarkioihin ja auktoriteetteihin turvautumalla vaan ensisijaisesti vertaisten kanssakeskustelemalla. Sosiaalinen media on heille huomattavasti tutumpi kuin lankapuhelin.Pätkätyöt ovat realiteetti ja eläkevirka tyystin tuntematon käsite. Y-sukupolven työtehoja -ilo on helppo tuhota rajoittamalla viestintää vertaisyhteisöissä tai sanelemallamitä työvälineitä tai -tapoja on soveliasta käyttää mihinkin työtehtävään. Koululaitosopettaa nuoret inhoamaan kelloon sidottua läsnäolokontrollia jo ennen murrosikää– tuottaminen ei ole heille kellonaika- vaan tulossidonnaista. Tuotokset arvioidaanvertaisverkostossa saavutetun huomioarvon perusteella – auktoriteettien arvostus onsivuseikka. Vanhat toimintamallit tulevat väistämättä murentumaan. Nuoret haastavat kaiken, 47
  • 49. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? se on heidän roolinsa. Näin on ollut toki aina ennenkin, mutta nyt heillä on ylivoimaiset viestintävälineet ja etenkin osaaminen käyttää niitä. Yritysten tavat organisoida töitään, keskustella, jakaa vastuuta, vapautta ja tietoa, järjestää johtajuutta ja seurata tuloksia – nämä kaikki on arvioitava uudelleen. Mikään hyvä ei tule helpolla, eivätkä tavat muutu hetkessä. Suomi ei nouse edelläkävijäksi ilman muutoksia. Siksi yritysten kannattaa aloittaa pikimmiten aito keskustelu nuorten työntekijöidensä kanssa. Jos joku Facebookissa olo kielletään työajalla, niin okei, siellä ei sitten olla. Mutta onhan miljoona muuta vastaavaa juttua, jota voi tehdä. Aikaa voi kuluttaa vaikka juoruamiseen. Suljetaanko jokainen kopperoon, jotta olisi pienempi mahdollisuus tehdä muuta kuin töitä? Aletaanko vahtia, ettei tuijotella seinää? Katsotaan, että näppäimet käy ja näppäimet käy? Ei kaikkea voida mitata – ja millä mitattaisiinkaan luotettavasti? Sitten pitäisi olla oikeasti joku mittari, jolla sitä tuottavuutta mitataan. Että oletko sinä nyt pirun tuottelias vai et? Se ei voi olla yleispätevä mittari, sehän riippuu aina siitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Minun mielestä se olisi ihan hirveää. On yksilön aliarvioimista ja ylikontrolloimista, jos työnantaja vahtii, että minne sinä verkoissa pääset ja et pääse. Ja sitten työnantaja olisikin vartija, katsoisi koko ajan että kello käy ja sanoisi ”Nyt Facebookista pois!”. Antakoot potkut sellaiselle, joka on Facebookissa koko päivän ja jonka työt eivät etene. – Noora Kuronen Viestintäviraston tutkimuksen mukaan alle 45-vuotiaista noin 90 prosentilla on kotonaan laajakaistaliittymä, kun taas lankapuhelin on vain kymmenellä prosentilla. Vastaavasti yli 65-vuotiaista vain joka neljännellä on laajakaista ja joka toisella on yhä lankapuhelin käytössään. Koko kansalle tärkeimmät internetin käyttötavat ovat sähköinen asiointi, tiedon hakeminen ja yhteydenpito, kun taas nuorilla yhteydenpito – sähköposti, internet-puhelut, pikaviestit ja sosiaalinen media – ajavat muiden ylitse. Minulle henkilökohtaisesti paras vaihtoehto olisi viedä TV pois, koska sitä ei tule oikeastaan katsottua. Se olisi minulle kaikkein helpoin, koska se ei hirveästi vaikuttaisi minun elämääni. Mutta jos miettii ajallisesti, niin ehkä se tietokone loppupeleissä vie eniten aikaani. Mutta toisaalta se voisi olla huono juttu, jos joku sen veisi pois, koska sieltä saa niin hirveästi juttuja, jotka helpottavat elämääni, esimerkiksi reittioppaat. Joskus pitää päästä nopeasti johonkin paikkaan ja reittiopas on nopea tapa löytää Helsingin sisältä, Espoosta, Vantaalta tai jostain muualta paikka, johon pitää mennä. Samalla sieltä myös löytyy, millä sinne määränpäähän pääsee. Näin ajatellen se tietokone on tosi hyödyllinen. Joten TV olisi minusta se, mikä kannattaisi ottaa minulta pois. – Seppo Hälikkä48
  • 50. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Luulitko voivasi kieltää sosiaalisen median käytön?Taannoisen tutkimuksen mukaan Y-sukupolvi vaatii työnantajiltaan uusimpia IT-ratkaisujaja -sovelluksia sekä vuorovaikutteisten kanavien koko palettia. Teknologian taso voiolla jopa työpaikan valintaperuste. Suuri osa nuorista on tyytymättömiä nykyisentyönantajansa IT-työkaluihin ja käyttää omia henkilökohtaisia laitteitaan ja sovelluksiaanmyös työssään. Näihin kuuluvat matkapuhelimet ja mobiilipalvelut, avoimen lähdekoodinyhteisöt, mesetys, sosiaalinen media ja erilaiset widgetit. Eikä Y-sukupolvi kysy lupaa;peräti 75 prosenttia hoitaa työtehtäviä ilmaisilla verkkotyökaluilla oma-aloitteisesti tailuvatta. Myös perusviestintä hoituu eri välineillä kuin vanhemmilla ikäluokilla. Sähköpostion jo tullut tiensä päähän ja korvautunut mesetyksellä ja sosiaalisella medialla – ylineljännes kertoo itsestään avoimestikeskustelupalstoilla ja yhteisöpalveluissa.Kaikesta huolimatta myös aito välittäminen ontärkeää.Työntekijöille pitäisi ensinnäkin antaa 75 prosenttiasellaiset työkalut, joilla he voivat toimia. Ja nuorista hoitaatoiseksi johtoportaan pitäisi välittää aidosti työtehtäviä ilmaisillatyöntekijöistään, eikä olla vain teennäisestikiinnostunut. Minä uskon, että aito verkkotyökaluilla oma-välittäminen ja kunnolliset, toimivat työkalut aloitteisesti tai luvatta.ovat hyvä tie onnistumiseen.– Mia NousiainenAivan erilaisia mietteitä ei Y-sukupolvellakaankaikesta toki ole. Samat vanhat perus-tarpeet ja asiat tuntuvat olevat tärkeitä myösheille.Työtyytyväisyyden edellytys on, että palkkaus pitää olla kunnossa. Jos palkka eiriitä elämisen pakollisiin menoihin, niin ei kannata puhua muista työtyytyväisyydentekijöistä. Tämän jälkeen tulevat työkaverit, että niiden kanssa tulee toimeen jaolisi suvaitsevaisuutta. Seuraavaksi tärkein on työvälineet. Ei ole kiva tehdä mitäänhommia, jos välineet eivät pelaa – siinä turhautuvat kaikki.– Noora Kuronen 49
  • 51. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Kestävän kehityksen nousu Y-sukupolven myötä Y-sukupolvelle kestävä kehitys ei ole enää erottautumistekijä vaan itsestään selvä edellytys tai jopa vaatimus yrityksen olemassaololle. Yritysten pitäisi raportoida ympäristöystävällisyydestään ja muista yhteiskuntavastuuasioista paremmin. Yrityksien tulisi olla esimerkkinä kuluttajille eikä päinvastoin. Minä kuitenkin uskon, että tällä hetkellä ollaan menossa ihan hyvään suuntaan. Koko ajan ihmiset miettivät ekologisemmin jne. Sitten pitäisi miettiä vielä pitkällä tähtäimellä. Minusta tuntuu, että pari vuotta sitten puhuttiin ilmaston muutoksesta paljon enemmän kuin tällä hetkellä, se on vähän unohtumassa. Nyt pitäisi muistaa, että se on siellä edelleen ja toimia vielä enemmän tämän kestävän kehityksen eteen. – Mia Nousiainen Tietoisuus ympäristöongelmista on Y-sukupolven keskuudessa lähtökohtaisesti korkeampi paremman verkottumisen ansiosta, mutta kiinnostus korostuu myös, koska ennustetut kriisit ajoittuvat pitkälle heidän elinvuosilleen. Yritysten pitäisi erottua panostamalla laatuun. Tuotteiden käyttöikä olisi näin pidempi, eikä olisi turhaa kuluttamista. Näin ollen syntyvä jäte ja muu kuormitus jäisi pois. Minun mielestäni näiden isojen valtioiden kuten Kiinan ja Yhdysvaltojen pitäisi ottaa tässä ensimmäisenä roolia. Niiden pitäisi kiinnittää enemmän huomiota päästöihin ja muihin asioihin, jotka vaikuttavat meidän yhteisen maapallomme hyvinvointiin. Näin minä uskon, että muut maat lähtisivät helpommin seuraamaan heidän esimerkkiään. Sitten saataisiin tämä asia oikeille raiteilleen. Suomikin on jäljessä vielä niistä päästörajoista, missä meidän pitäisi olla. Eli Suomenkin pitäisi vielä kehittää tätä ekologisempaa ajattelua, ihan yksilöistä suurempiin organisaatioihin asti. – Seppo Hälikkä Onnistumisen edellytykset Yritysten, joissa on tiukat teknologiasäännöt ja hierarkkinen rakenne, on tulevaisuudessa yhä hankalampi houkutella ja säilyttää nuorta osaamista, jota tarvitaan uusien teknologioiden käyttöönottoon ja innovaatioihin. Sukupolven vaihtuessa yritysten on mukauduttava Y-sukupolven toimintatapoihin ja täytettävä samalla myös vanhempien työntekijöidensä tarpeet. Kyse ei ole joko–tai-tilanteesta, vaan siitä, mihin tasapaino analogisen ja digitaalisen maailman välillä asetetaan. Vaikka digitaaliset viestintävälineet ovat Y-sukupolvelle lähes itsestään selviä, ei tekniikan autuutta ylistetä kritiikittä. Globaalisti länsieurooppalaisten nuorten asenne teknologioihin on muita varauksellisempi. Osin kielteisyys saattaa johtua saatavilla50
  • 52. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?olevan teknologian tehottomuudesta, sillä vain 20 prosenttia katsoo työpaikallaanolevan käytössä oikeanlaista teknologiaa. Toisaalta uudetkin sovellukset nähdään vainvälineiksi ihmisten väliseen yhteydenpitoon, ei itsetarkoitukseksi.Kun ihmiset kommunikoivat sähköisesti esimerkiksi sähköpostilla, niin se on jotenkinkauhean kylmää. Ja kun se jatkuu, niin alkaa tuntua, että se voi aiheuttaa sellaistaei nyt huonovointisuutta, mutta sellaista etäisyyttä. Pitäisi ehkä enemmän miettiä,että olisi oikeasti tekemisissä niiden ihmisten kanssa ja näkisi oikeasti kenen kanssakommunikoi. Toivoisin, että tietyt palvelut eivät siirtyisi liikaa sähköisiksi ja ettei siitä tulisihirveää muutosta. Lisäksi minä toivoisin, että olisi enemmän sellaisia palveluja,joissa ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä kasvotusten, eikä sähköisesti. Elilyhykäisyydessään toiveeni on, ettei tulisi mitään isoa muutosta. Koska minä uskon,että liiallinen netissä surffaaminen ei ole hyväksi kenellekään. Suomalaisten nimenomaan pitäisi mennä sinne epämukavuusalueelleen elipuhumaan ja olemaan enemmän kasvotusten tekemisissä muiden ihmisten kanssa,koska suomalaisille on niin paljon helpompaa ruveta keskustelemaan sähköisesti.Nykyään tuntuu, että puhelimella soittokin on jo liian vaikeaa useille suomalaisille.Ihmiset eivät uskalla puhua puhelimessa tai tarttua puhelimeen. Tämän takia ihmisetpitäisi pakottaa keskustelemaan kasvotusten, ettei kaikki keskustelu siirry nettiin.Koska silloin se helposti vaan pahentuu, tämä suomalaisten tuppisuisuus.– Mia NousiainenY-sukupolvi pohtii jo nyt ihan samoja asioita itseään seuraavasta Z-sukupolvesta, kuinmitä nykyinen työvoima tällä hetkellä Y-sukupolvesta.Vielä yksi semmoinen asia, joka on ollut pitkään esimerkiksi myyntialalla ja myyjilleheikko kohta, eli niin sanottu luurikammo. Eli ei uskalleta ottaa luuria käteen jasoittaa asiakkaalle. Minä uskon, että tämä tulee vielä pahenemaan jos mennäänsiihen, että kommunikointi tapahtuu sähköisesti esimerkiksi tekstiviesteillä taimuilla viestintävälineillä. Jos me menemme kokonaan tällaiseen sähköiseenkommunikaatioon, niin miten esimerkiksi tulevat sukupolvet voivat tehdä vaikkapamyyntityötä? Miten he uskaltavat sitten soittaa asiakkaalle tai mennä asiakastatapaamaan, jos päivittäinen sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssakatoaa? Jos tätä tahtia edetään kohti kommunikointia internetin avulla, niin sosiaalisettaidot alkavat kadota pikkuhiljaa tulevilta sukupolvilta.– Seppo Hälikkä 51
  • 53. 52
  • 54. Vuorovaikutushukassa?Jos olet koskaan koittanut pikaisesti kiristää löysää ruuvia pöytäveitsellä,autonavaimella tai muulla ensiksi käteen sattuneella vekottimella, osaat arvostaaruuvimeisseliä. Ruuvimeisseli kiertää, upottaa, kiristää ja löystää kaikenpituisetja -paksuiset ruuvit. Mutta kuinka nikkarointi sujuisi, jos pakki olisi täynnäpelkkiä ruuvareita? Pienet naulat ehkä uppoaisivat kahvalla pehmeään pintaanja hädän tullen meisselien kärjet ajaisivat naskalin tai jopa veitsen virkaa. Muttalapsikin tietää, että eri askareet hoituvat parhaiten eri välineillä. Samalla tavallamyös tieto- ja viestintätekniikassa eri työkaluilla on kullakin oma sarkansakynnettävänä. Oikeanlainen vuorovaikutus on kriittisen tärkeää koko organisaationtuottavuudelle. Silti töitä tehdään sattumanvaraisesti käyttöön valikoituneillaviestintävälineillä, olivat ne sopivimmat tai eivät. Eri vuorovaikutustilanteissakorostuvat erilaiset tarpeet. Asiakkaan kanssa uusia mahdollisuuksiaideoitaessa tarvitaan eri välineitä kuin kriittisen järjestelmän ylläpidonseurannassa. Molemmissa myös prosessien liikkumavara on tyystin erilainen. Viestintävälineiden vääränlaista käyttöä pyritään paikkaamaan määräälisäämällä. Jos viesti ei tunnu menevän perille sähköpostilla, lähetetään perääntekstiviesti, vastaajaviesti ja post it -lappu. Näin ruokitaan osaltaan tietotulvaa,joka tekee tiedosta entistä hallitsemattomampaa. Alkuperäinen tavoitetoiminnan tehostamisesta automatisoinnilla ja tiedon nopeammalla jakamisellaon jo unohdettu kokonaan. Useimmissa yrityksissä tieto- ja viestintäteknisten välineidenoikeanlaisessa käytössä ei ole onnistuttu halutulla tavalla. Moni uskoo, ettäkyse on johtamisesta tai sen puutteesta. Tässä luvussa käydään läpi viestinnänmenneisyyttä, kaoottista nykytilannetta ja mahdollista tulevaisuutta. 53
  • 55. VUOROVAIKUTUS HUKASSA? Kun internet putosi puusta Suomen kansantuote kehittyy jatkuvasti yhä palvelupainotteisemmaksi. Palvelutyössä on myös vahvasti Suomen tulevaisuus, sillä globaali kilpailu heikentää huomattavasti perinteisen tuotantoteollisuuden kasvumahdollisuuksia. Teollisuuden huip-puaikana toiminnan tuottavuuden määrittivät teknologian taso, prosessien tehokkuus ja raaka-aineiden sekä energian mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Tällöin tuotantolaitteisto oli merkittävin investointi ja henkilöstö muodosti lähinnä osan tätä koneistoa. Palvelutyössä tuottavuus syntyy toisenlaisista tekijöistä. Toimintaa ei ohjaa tai rajoita tekniikan kyvykkyys, vaan lähtökohtana on asiakastarve. Kaikki palvelutoiminta rakentuu sosiaaliselle pääomalle ja tiedon synnyttämiselle, hallitsemiselle ja välittämiselle, siksi tieto- ja viestintätekniset välineet ovat olennaisia. Välineet eivät kuitenkaan tee tietotyötä. Keskeistä palvelutoiminnan tuottavuudelle on viestintävälineiden oikeanlainen, tarkoituksenmukainen ja hallittu käyttö. Kun ottaa huomioon tekniikan nopean kehityksen ja palvelutoiminnan merkityksen, tieto- ja viestintävälineiden käyttötavoissa ja -osaamisessa on vielä paljon kehittämistä. Ministeri Antti Tanskanen on todennut, että olemme vasta aivan alussa tieto- ja viestintätekniikan käytössä ja voimme vasta arvailla sen merkitystä. Talouden suurilla murroksilla, maatalouden koneellistumisella ja teollisuuden automatisoinnilla, on kaksi yhteistä selittäjää. Murrokset näyttävät käynnistyneen, kun on opittu hyödyntämään uutta käyttövoimaa, höyryä ja sähköä. Toiseksi murrosten kohteena ovat olleet silloisessa tilanteessa kaikkein työllistävimmät alat. Havaintoa voi hyödyntää tulevien murrosten signaalien tunnistamisessa ja valintojen tekemisessä. Teollisissa vallankumouksissa on aina ollut mukana sekä uusi energiatuotanto että myös uudenlainen työ ja toimiala. Maatalouden koneellistuminen liittyi höyryn ja höyrykoneen kehittymiseen. Teollisuuden automatisointi taas perustui sähköön ja uudenlaiseen tavaroiden teolliseen valmistukseen. Nyt kyseessä on palveluiden automatisointi, ja joku käyttää myös termiä palveluiden teollistuminen tai digitalisoituminen. Se perustuu mikroprosessoritekniikkaan ja työn automatisointiin eri palvelualoilla. Maatalouden koneellistumisen alkaessa yli 70 prosenttia väestöstä oli maatalouden palveluksessa. Kun teollisen automaation vauhti oli kovimmillaan, teollisuus oli suurin toimialamme. Siellä oli noin kolmasosa työvoimasta. Nyt teollisuus työllistää noin viidenneksen eli 20 prosenttia meidän työvoimastamme. Automaation kärki kohdistuu palvelusektoriin, jossa on noin 70 prosenttia työvoimastamme. Tuottavuus on noussut, mutta ei sillä tavalla kuin moni olisi toivonut. Ja mitä tulee nyt tähän juuri menossa olevaan tuottavuuskehitykseen, niin on huomattava, että54
  • 56. VUOROVAIKUTUS HUKASSA?digitaalinen automaatio on vielä alkuvaiheessa. Sen takia tuottavuuden hyödyt eivätoikein koko painollaan pääse näkyviin.– Matti LehtiTilanne on samankaltainen kaikissa teollisuusmaissa ja siksi Suomella on juuri nytmahdollisuus nousta edelläkävijäksi. Tähän mennessä viestintävälineiden käyttöäei kuitenkaan ole riittävästi tutkittu, suunniteltu tai kehitetty. Koulutus ala-asteeltayliopistomaailmaan keskittyy sovellusten tekniseen hallintaan, mutta vuorovaikutuksentehokkuuteen tähtäävää opetusta ei ole saatavilla, koska asiantuntijatkaan eivättunne asiaa riittävästi. Samoin organisaatioiden toimintatavat ja rakenteet ovat pitkältijämähtäneet 1980-luvun malleihin, joita on lähinnä kuorrutettu uudella teknologialla.Jo vuonna 1982 valmistui tutkimus ”Tietoliikenteen haasteet 2000-luvulla”. Siinäoli kaksi mallia: henkisen kasvun malli ja taloudellisen kasvun malli. Malleissa sekätekniikka että työn tekemisen lähtökohdat erosivat toisistaan. Taloudellisen kasvunmallissa tekniikka rakennettiin systeemejä varaten ja henkisen kasvun mallissa olielämäntapa ja ihminen tekniikan sovellusten keskiössä. Henkisen kasvun mallissakatsottiin, että työ on mielekästä ja sisällöllistä ja että kaikille tarjotaan ja luodaankunkin omista lähtökohdista mielekäs työ. Taloudellisen kasvun mallissa puhuttiinvain työllisyydestä, että työ on vain rahan ansainnan väline. Minun mielestäni työ onihmisen elämän sisältö, merkitys, ja itse asiassa olemassaolon perustarve. Henkisenkasvun mallissa ihminen käyttää luovasti tietotekniikkaa ja on yhteydessä toisiinihmisiin. On korkean tietotaidon omaavia pienyrityksiä ja niiden verkostoja sekäkulttuurien vuorovaikutusta. Merkkejä tästä kehityksestä on alkanut 2000-luvulla jovähän näkyä.– Marja-Liisa ViheräVielä 1990-luvun alussa organisaatioidensisäinen ja niiden välinen viestintä oli hyvinyksinkertaista. Puhelimen, kirjeiden ja faksinkäyttö oli selkeää ja tieto kulki turvallisen On kuin ajokortittomillehitaasti. Toimintatavat olivat sopeutuneet olisi annettu rekkoja.tiedon niukkuuteen ja yksittäinen prosessikykeni alkamaan vasta, kun edellinen olisaatu menestyksellisesti päätökseensä.Toimintaa tehostettiin hiomalla prosessit mahdollisimman virtaviivaisiksi ja rakentamallaorganisaation hierarkia tiedon hallintaa tukevaksi. Koska tiedosta oli pulaa ja sensiirtäminen oli vaivalloista, tuli se varjella organisaation johdon yksinoikeudeksi. 1990-luvun puoliväliin tultaessa internet yleistyi ja tekniikat tiedon säilyttämiseen,prosessointiin sekä välittämiseen alkoivat kehittyä huimaa vauhtia. Maailmanlaajuinentietoverkko mullisti yhteydenpidon ja kokonaan uusia viestintätapoja syntyi muutaman 55
  • 57. VUOROVAIKUTUS HUKASSA? vuoden välein. Sähköposti, pikaviestintä, sosiaalisen median verkkopalvelut ja alati yleistyvät videoyhteyteen perustuvat virtuaalikokoukset syntyivät ja yleistyivät niin nopeasti, että kuluttajat ehtivät ottaa niitä omakseen ennen yrityksiä ja julkishallinnon toimijoita. Pelätessään kehityksen kelkasta putoamista organisaatiotkin ottivat uudet kommunikaatiovälineet kiireen vilkkaan käyttöönsä. Uudet välineet tarjosivat – ja tarjoavat yhä – merkittäviä mahdollisuuksia nopeuttaa ja tehostaa toimintoja. Käytännössä viestintäsovellusten käyttötapoja ei kuitenkaan suunniteltu lainkaan. On kuin ajokortittomille olisi jaettu henkilöautoja, busseja ja rekkoja, ja annettu liikenteen järjestyä vapaasti ilman yhteisiä sääntöjä. Seurauksena on ollut kaaos. Lisäksi eri viestintätapojen välisiä suhteita ei määritelty. Tyypillistä sähköpostin ensivuosille oli, että viereisten huoneiden välillä läheteltiin viestejä, ja jos joku erehtyi tulla kysymään asiaa ovelta, vastaukseksi pyydettiin palaamaan työpisteelleen lukemaan meilinsä. Kun välineiden kirjo kasvoi, käyttö hajautui edelleen. Tavoitellulle henkilölle lähetettiin ensin sähköpostia, sitten soitettiin ja jätettiin vastaajaan viesti, lähetettiin uusi sähköposti ja varmuudeksi heti perään tekstiviesti. Viimeisenä oljenkortena kysyttiin kollegalta, joka tiesi kertoa vastaanottajan olevan lomalla. Tällaisella päällekkäisellä viestinnällä viestin lähettäjä käytti moninkertaisen ajan tavoittaakseen ihmistä, joka ei ollut edes töissä. Vastaavasti lomaltapalaaja kohtasi kaikissa viestintävälineissään ruuhkaksi saakka päällekkäisiä yhteydenottoja, jotka eivät enää olleet ajankohtaisia. Kokonaisuutena modernit viestintävälineet tehostivat organisaatioiden toimintaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta koska niiden käyttöön ei laadittu sääntöjä ja käytäntöjä, alkoivat ne lopulta kuormittaa työntekijöitä entisestään. Helpottunut viestintä on nykyään muuttunut ahdistavaksi tietotulvaksi, jonka perkaaminen vie jo pääosan tietotyöläisen päivästä ja josta olennaisten tietojen löytäminen on todella vaivalloista. Uusimmalla välineellä on pyritty korjaamaan edellisiin liittyviä ongelmia, jotka alunperinkin ovat juontuneet hallitsemattomista käyttötavoista eivätkä välineiden teknisistä ominaisuuksista. Lisäksi yksittäisessä viestintätarpeessa välineeksi valikoituu yleensä se, joka sillä hetkellä sattuu olemaan viestin lähettäjälle mieluisin – riippumatta siitä, sopiiko se vastaanottajalle tai onko se kokonaisuuden kannalta toimivin. Ihmiset nojaavat luonnostaan vanhaan ajattelutapaan. Me emme oikein osaa muuta. Koulujärjestelmästä lähtien meitä opetetaan tiettyihin rooleihin, ja on turvallista olla niiden rakenteiden sisällä. Kaikki muutos on uutta ja pelottavaa. Ongelmana on uskalluksen ja johtajuuden puute. On meillä tosin tällä hetkellä aivan liikaa myös näköalattomuutta sekä poliittisessa että tiedemiesjohdossa. Se on ollut minulle suuri yllätys nähdä, kuinka vanhakantaisesti ylin johto yleisesti ottaen ajattelee. Onneksi aika osittain hoitaa homman. Nyt on selvästi nähtävissä, että tällä vuoden 1985 jälkeen syntyneellä Y-sukupolvella on jo erilaiset valmiudet katsoa asioita ihmislähtöisesti ja verkottuneesti. – Mikko Kosonen56
  • 58. VUOROVAIKUTUS HUKASSA?Viestintä- ja vuorovaikutusteknologioiden kehittyminen antaa meille työnteossasellaisia mahdollisuuksia, mitä meillä ei ollut vielä viisi vuotta sitten. Kuitenkin meidänkäsityksemme työn tekemisestä juontavat juurensa Adam Smithin töiden ja kirjoitustenaikaan, eli 1700-luvulle ja tarkemmin sanottuna vuoteen 1773. Ennen Adam Smithiä ei ollut esimerkiksi käsitettä työidentiteetti erillään muustaidentiteetistä. Työ ja koti ovat aina olleet lähellä toisiaan. Se on ollut de facto tapanähdä asiat. Se että työ ja koti ovat eri paikkoja, on ihmiskunnan historiaa ajatellenenemmänkin poikkeustilanne. Teollisen ajan 200–300 vuotta on hyvin lyhyt aika työnhistorian näkökulmasta. Minun mielestäni me teemme vääriä johtopäätöksiä, josannamme sen liikaa värittää meidän käsitystämme siitä, mikä on identiteetti ja ihmisensuhde tekemiseen ja muihin ihmisiin. Me tarvitsemme lisää uudesta näkökulmastalähteviä kokeiluja työpaikoilla.– Esko Kilpi 57
  • 59. VUOROVAIKUTUS HUKASSA? Monisuorittaminen aiheuttaa pahoinvointia Tosiasiat on vihdoin tunnustettu: sähköpostin, puheluiden, videon ja “sosiaalisen median” hallitsematon käyttö ajaa työntekijöitä nääntymisen partaalle. Työpäivät täyttyvät ilman, että tuottavaan työhön ehtisi keskittyä. Etätyö tarkoittaa ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden vapaaehtoista, mutta pakonomaista työskentelyä kotona, kun töitä ei enää ehdi töissä tehdä, tai jatkuvaa tavoitettavuutta vailla palautumismahdollisuutta työasioista. Jäsentymättömän datan rajoittamaton jakelu johtaa kokouksiin, joissa yritetään varmistua jakelun jakeluun menosta. Työstressi johtuu paljolti muusta kuin työstä. Suomen kilpailukyvyn lasku ei niinkään johdu kansamme laiskistumisesta vaan pienenevän työvoiman aherruksesta väärien haasteiden parissa. Tietotekniikkaa ei ole käytetty liian vähän vaan liian väärin, ainakin silloin kun se ei vapauta voimia tuottavaan työhön vaan tekee tuottavimmista työntekijöistä päätoimisia kamreereita. – Juha Siltala Nykyajan tietotyöläisten ja asiantuntijoiden kuulee harvoin ylistävän moderneja viestintävälineitä. Sähköpostin, puheluiden, videoneuvotteluiden ja pikaviestien synnyttämä tietotulva täyttää turhan usein postilaatikot, kalenterit ja työpöydät. Työnteko on liian monella pirstaloitunut jatkuvaksi usean asian yhtäaikaiseksi monisuorittamiseksi, joka keskeytyy alati uusien, aina vain kiireellisempien tehtävien pamahtaessa pöydälle. Meille [Valtioneuvosto] asettaa tietysti omat vaatimuksensa, että ministeriön sähköposti- ja kalenterijärjestelmän täytyy toimia näissä laitteissa, koska sihteeri pitää kalenteria. Oikeastaan se päivittyy ihan koko ajan. Jokaisen päivän aikana sinne tulee erilaisia neuvotteluja ja palavereita. Kalenterin runko löytyy myös paperilla. – Henna Virkkunen Kun työpäivä on jatkuvaa aloittamista ja keskeyttämistä eikä tehtäviin koskaan pääse kunnolla keskittymään, työteho laskee vääjäämättä. Tehon laskiessa päivä pitenee, kunnes tunnit loppuvat kesken. Usein työtehtävät jäävät roikkumaan seuraavalle päivälle ja saapuneet viestit ovat yhä lukematta, kun kotiinlähdön aika koittaa. Niinpä meileihin vastailu illalla pilkkoo muutenkin lyhyeksi jäävän palautumisajan. Seuraavana aamuna jo valmiiksi uupunut työntekijä aloittaa aherruksen vastaamalla toisten illalla unenpöpperössä lähettämiin sekaviin viesteihin. Näin toimitaan siitä huolimatta, että kaikkia on opetettu ajanhallinnan ja tulosjohtamisen kursseilla suunnittelemaan seuraavan päivän tekemiset edellisenä päivänä.58
  • 60. VUOROVAIKUTUS HUKASSA?Helposti tulee mieleen, että tällaisessa yrityksessä asiat eivät ole hallinnassa. Jostyöskentelyrytmi on hyvin erilainen ja sieltä aamuyöstä kolmelta alkaa tulla vaikkasähköposteja, saattaa asiakassuhteiden kannalta tulla juuri sellainen arvio, ettäonkohan tuolla asiat ihan järjestyksessä.– Henna VirkkunenPitäisi saada solmittua tekninen ja sosiologinen mielikuvitus yhteen. Pitäisikatsoa asioita tulevaisuudesta käsin: miten tekninen ratkaisu palvelee haluttuaelämänmuotoa ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on. Tieto- ja viestintätekniikka on tuonut työntekoon helpotusta, mutta se onsamalla kiristänyt työtahtia. Tietotekniikanavulla työelämää on automatisoitu ja otettu”löysiä pois” niin pitkälle kuin voidaan. Japeriaatteessa voi automatisoida lisää, mutta Viestintävälineidenlisääkö se vielä elämänlaatua? monipuolisuutta ei– Marja-Liisa Viherä osata hyödyntää.Kykenemättömyys saada tehtäviä valmiiksityydyttävällä laadulla määräaikaan mennessänakertaa työntekijöiden kontrollintunnetta. Epävarmuus omasta ehtimisestä johtaatehtävien delegoimiseen vajavaisesti artikuloiduilla viesteillä. Pahimmillaan tietotulvastapyristellään kuiville välittämällä tyystin avaamattomia viestejä eteenpäin muidenhuoliksi. Koska kaikki toimivat samoin, hallitsematon tietomassa paisuu entisestään.Isojen organisaatioiden syövereissä viestit lopulta hukkuvat ja unohtuvat – ja lakkaavatnäin olemasta. Ehtiäkseen suoriutua kaikesta ihmiset lähettelevät viestejä myöskokouksissa ollessaan ja hidastavat kokousten kulkua tuhlaten näin koko työryhmänaikaa. Aivan yhtä mieletöntä on roikottaa sähköpostiviestien cc-kentässä kourallistaihmisiä ja katkaista siten monen tuottava työskentely kerta toisensa jälkeen.Työelämässä informaatio ja tietovirrat pitäisi järjestää niin, että asioita ei joudutatekemään turhaan. Kaikki tilanteet, joissa ihminen tekee jotain vasten tahtoaanilman, että sillä vaikutetaan ympäröivään maailmaan, ovat ajan tuhlausta. Esimerkiksimatkustelu paikkojen välillä ja turhat kokoukset ovat aikamoisia aikasyöppöjä. Jos10 ihmistä istuu tunnin kuuntelemassa yhden puhumista, siinä on hukattu 10 tuntiasellaiseen, joka olisi voitu fiksummin hoitaa tunnissa. Koko organisaatiotoimintakentänkehittymättömyys on kuin pumppaamaton öljylähde. Nyt ovat tilkkeet, vehkeet jaosaaminen. Vielä kun rakenteet laitettaisiin kuntoon, ihmisillä olisi yllin kyllin uuttaaikaa tehdä uusia asioita.– Mikael Jungner 59
  • 61. VUOROVAIKUTUS HUKASSA? Välineiden hallintaan liittyy useita tärkeitä osa-alueita. Yksi niistä on käytön osaaminen ja ymmärtäminen, että ne eivät ole pelottavia isäntiä vaan apuvälineitä ja renkejä. Toinen asia on kyky ottaa myös etäisyyttä välineistä, irrottautua. Sinne saadaan sellaisia antureita ja portteja väliin, että ihminen voi myös olla erillään niistä. Kyky osata käyttää niitä ja kyky olla myös ilman niitä ovat mielestäni tulevan digitaalisen yhteiskunnan välttämättömiä taitoja ihmisille. – Matti Lehti Viestintäarkkitehtuurin pitää mahdollistaa liikkuminen keskittymisrauhan ja verkottumisen välillä. Nettietiketti, suositus sähköpostin katsomisesta vain muutaman kerran päivässä tai out of office -ilmoitukset lomalla ovat jo askeleita oikeaan suuntaan (jospa vain sähköpostikin jäisi loma-ajalta kertymättä!). – Juha Siltala Ongelma ei ole tekniikassa tai sovelluksissa. Viestintävälineiden monipuolisuutta ei vain osata hyödyntää. Kukin niistä on ylivertainen tiettyihin tehtäviin, mutta lähes tuhoisan tehoton väärin käytettynä. Kun eri välineiden hyödyntämistapoja ei ole määritelty, käyttäjät tyypillisesti räpläävät kaikkia työkaluja samanaikaisesti tai käyttävät kulloinkin uusinta välinettä joka ikiseen tarpeeseen. Sama hallitsemattomuus koskee myös toimintatapoja. Moni printtaa ja mapittaa yhä sähköpostejaan, toiset lähettelevät toimeksiantoja ja laskuja tekstiviesteillä. Liian usein yhden työntekijän poissaolo estää muiden töitä etenemästä, vaikka välineet yhteydenpitoon sijainnista riippumatta ovat jo todella monipuoliset. Kun aiemmin tietoon oli hankala päästä käsiksi, nyt lähes mikä tieto tahansa on saavutettavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Ongelmaksi onkin noussut tiedon kriittinen suodattaminen: mikä tieto on milloinkin tarpeellisin ja relevantein, mihin tulisi reagoida ensin ja millainen tiedonvälittäminen ja viestintä on kulloinkin tarkoituksenmukaisinta? Lisäksi käyttötilanne vaikuttaa välineen valintaan. Kommunikointi asiakasrajapinnassa edellyttää usein erilaisia tapoja kuin sisäisissä projekteissa tai kriittisissä prosesseissa. Koska palvelutoiminnan merkityksen nousu tekee tiedosta, kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta organisaatioiden kilpailukyvyn kannalta yhä keskeisempää, ovat nämä kohtalonkysymyksiä tuottavuuden kehittämiselle. Elämme tosiaan huomiotaloudessa, niin kuin jotkut medianäkyvyyden korostajat ovat keksineet sanoa. Huomiotalouskin perustuu niukkuuden jakamiseen: tietoisuuden omistaminen jollekin asialle voi tapahtua vain muiden asioiden kustannuksella. Ihmisen valinnanvapaus rutiinien suhteen astuu peliin silloin, kun rutiinit eivät toimi niin kuin pitäisi. Useimmat asiat ihminen hoitaa kognitiivisessa mielessä tiedostamattomasti, antamatta niille suurtakaan huomiota. Pulmat taas ratkaistaan tietoisesti. Prefrontaalisen aivolohkon kriittinen harkinta on paljon hitaampaa kuin tiedostamaton “päätöksenteko” tutuista vaihtoehdoista, mutta siihen sisältyy mahdollisuus60
  • 62. VUOROVAIKUTUS HUKASSA?raamittaa asia uudestaan ja muuttaa kysymyksenasettelua. Siinä ihminen eroaatekoälystä, joka laskee annetuista luvuista annetuilla yhtälöillä nopeasti, mutta eipysty muuttamaan alkuasetuksia oman harkintansa varassa, kaikista hermoverkkoamukailevista takaisinsyöttö-ohjelmoinneista huolimatta. Tämä kyky pitäisi varataarvoisiinsa ongelmiin sen sijaan, että se poltetaan loppuun organisatorisia rutiiniasioitamylläämällä ja väärällä työnjaolla.– Juha SiltalaTiedon keskeinen merkitys – etenkin luovilla aloilla, mutta myös muilla palvelualoilla– on tehnyt monista aiemmin oheistoimintoina tai jopa varsinaisen työskentelynesteinä pidetyistä aktiviteeteistä työn ydinsisältöä. Digitaalisen viestinnän lisäksikeskusteleminen, kuunteleminen, ajatteleminen, jäsentäminen ja pohtiminen ovatvähintään yhtä keskeisiä tietotyöläisen tehtäviä kuin palavereissa istuminen. Luovaideointi vaatii aikansa. Kun ajattelu, uudet innovaatiot ja vanhan tiedon uudelleenjäsentäminen ovat toiminnan ytimessä, ei työpäivää saa pilkkoa kokouksilla puolentunnin siivuihin.Nokian haaste on siirtynyt puhelimista taisteluun sisältöjakelun alustoista.Insinööriteknisesti hienojen tuotteiden sijasta kuluttajiin ovat vedonneet helpommatja tyylikkäämmät tuotteet. Suomalaisten kuluttajabrändien puute verrattunaruotsalaisten saavuttamaan määrään johtunee siitäkin, että meillä on halveksittukaikkea “piiperrystä” ja “näperrystä” arkitavaroiden ja arjen pikku ylellisyyksienparissa. Ison mittakaavan ihailu ja teknologiapolitiikan valjastaminen uuden Nokiansynnyttämiseen on osaltaan johtanut kilpailemaan hinnoilla, ja hintakilpailua on täältäkäsin vaikea voittaa.– Juha SiltalaPerinteiset työskentelytavat, organisaatioiden rakenteet ja toimintatavat sekähier-arkkinen johtaminen eivät aina sovellu sellaisenaan uusien mahdollisuuksienhyödyntämiseen. Tietolähtöisyys sallisi merkittäviä toiminnallisia parannuksia, muttatämä edellyttäisi rohkeitakin muutoksia. Tällä hetkellä vallitsee tyypillisesti vanhojen jauusien toimintatapojen sekamelska, jossa etätöitä ja videopalavereja suositaan, muttaollaan silti vahvasti kiinni teollisen aikakauden työkäsityksessä, jossa tehtaan piippurytmitti työpäivää ja fyysinen toimipiste oli työnteon keskipiste. Nykyään työnteonajat, paikat ja tavat ovat jo osin kokeneet vallankumouksen, mutta silti organisaatiotrakentuvat vanhojen mallien ja johtamisen varaan.Vanhoissa yrityksissä tietojärjestelmien mukainen uusi toimintatapa tuli vanhantoimintatavan rinnalle. Toisin sanoen näissä yrityksissä oli niin juurtuneet tavat tehdäasioita, että uusi teknologia ei pelkästään, johtamattomana muutoksena, kyennyt niitätoimintatapoja muuttamaan. Sen sijaan niiden vanhojen tapojen rinnalle syntyi osittainpäällekkäisiä, uusia tapoja tehdä asioita. Siksi näissä yrityksissä tuottavuus joskus 61
  • 63. VUOROVAIKUTUS HUKASSA? jopa laski ICT:n myötä. – Olli Martikainen Uudenlaista työntekoa leimaa voimallisesti ihmisten välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutus jalostaa olemassa olevaa tietoa, synnyttää täysin uutta tietoa ja paketoi tietoa innovaatioiksi, joilla kyetään vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja luomaan todellista kaupallisesti merkittävää lisäarvoa. Työelämässä täytyy joka hetki ajatella, että onkohan tuo tieto nyt semmoinen, että tarvitsen sitä jossain hetken päästä. Ei voi suhtautua välinpitämättömästi ajatellen, että no, tuotakaan en tarvitse. Pelkällä karsimisella ei pärjää. Täytyy kehittää tietojen tarpeellisuuden arviointiin sellaisia tapoja, jotka ovat sovitettavissa kunkin ihmisen prioriteettiprofilointiin ja intressiprofilointiin. Tietotulva on niin suuri, että jos sitä rupeaa itse seulomaan, niin siinä seuloutuu itse. – Pentti Malaska Vuorovaikutussuhteita ja -tarpeita on mahdoton ennakoida täysin. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa on kyettävä työstämään tietoa kulloinkin tuottavimmalla kokoonpanolla, riippumatta kunkin sijainnista. Toisinaan samaan paikkaan kokoontuminen on tarkoituksenmukaisinta, pääsääntöisesti kuitenkaan ei. Otetaan esimerkiksi tämmöinen työmatkaliikenne, jossa me mennään aamulla jonnekin työpaikalle. Siellä työpaikalla me sitten alamme lähettää sähköpostia ihmisille, jotka eivät ole paikalla. Tämä esimerkki on käytännössä mieletön, muinainen jäänne, jolla ei ole enää mitään asiaa tämän päivän toimintamalleissa. Tässä tilanteessa työaika on edelleen 9–17. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka aloittavat aamulla työnsä joskus jopa ennen kuutta ja puhuvat kiinalaisten kanssa. Monet muut päättävät työpäivän keskiyöllä, ja pitävät yhteyksiä Kaliforniaan. Pitäisikö näiden samojen ihmisten tulla vielä yhdeksästä viiteen toimistoon? Ei tietenkään. Se tarkoittaa sitä, että meiltä vielä toistaiseksi puuttuvat tämän uuden dynamiikan hallintamekanismit. Työpaikka ja työaika eivät enää selitä työn tekemistä. Jonkun oleminen työpisteellä ei takaa, että hän tekee tuottavaa työtä. Eikä myöskään se, ettei joku ole työpisteellään tarkoita sitä, ettei hän tekisi tuottavaa työtä. Tällöin näiden käsitteiden kautta työtä ei pitäisi myöskään mitata tai ylipäätänsä käsittää. – Esko Kilpi Monipuolinen, rikastava vuorovaikutus ei synny tai toimi itsestään. Se edellyttää uusien välineiden ymmärtämistä, ennakkoluulotonta toimintatapojen kehittämistä ja uuden sukupolven johtamista. Kehittyneemmällä vuorovaikutuksella työskentelyn kuormittavuus jakautuu tasaisemmin, työtyytyväisyys paranee ja tuottavuus kasvaa. Siksi uusien viestintäkäytäntöjen ymmärtäminen ja johtaminen on organisaatioiden tulevan kilpailukyvyn tärkeimpiä osatekijöitä.62
  • 64. VUOROVAIKUTUS HUKASSA?Tiedon haalinnasta tiedonjohtamiseenKun työ on muuttunut tietopainotteisemmaksi, sen fyysinen kuormittavuus on laskenutja henkinen, pään sisäinen kuormitus kasvanut. Hallitsemattomana tämän kehityksenseurauksena voi olla vakavat vahingot, jotka ilmenevät organisaatioiden toiminnanlaadun ja tuottavuuden heikentymisenä ja sitten koko yhteiskunnan lisääntyvänäpahoinvointina vielä vuosikymmeniä.Työhyvinvoinnin lisääminen vaatii paljon uuden oppimista, koulutusta, toimintatapojenkehittämistä ja esimiestyön kehittämistä. Se on hoidettavissa oleva haaste. Vaikkapään sisälle on vaikea nähdä, on mahdollista korjata tilanne. Ei ole mahdotontatunnistaa tätä henkisen kuormituksen kasvua ja siihen liittyvää uhkaa, ja myös sitäoikealla tavalla purkaa. Se vaatii esimiehiltä aika paljon enemmän kuin teollisen työnjohtaminen esimerkiksi on vaatinut.– Matti LehtiYrityksissä pitää vapauttaa resursseja sieltä, mistä niitä voidaan vapauttaa rutiinejaja tekemistä tehostamalla, sinne, missä tarvitaan enemmän innovatiivista työtä.Tuottavuuden kasvattaminen edellyttää yhä useammalla alalla palvelutoiminnankehittämistä ja palvelulähtöisyyden lisäämistä. Palvelutyö on tietovaltaista ja siksiorganisaatioiden toimintatapojen on tuettava tehokasta tiedonkulkua. Asiakkaidenvaatiessa yksilöllisempiä, jopa räätälöityjä palvelukokemuksia he yhä useammin itseosallistuvat lopullisen tuotteen luomiseen. Työntekijät liikkuvat ja verkostoituvat yhä enemmän, työtä tehdään ajasta japaikasta riippumatta yli vanhakantaisen hierarkian ja jopa organisaatiorajojen. Uuttatietoa syntyy huimalla vauhdilla samanaikaisesti lukuisissa, ennalta arvaamattomissalähteissä. Silti kaiken tuoreimman tiedon on oltava hyödynnettävissä reaaliaikaisestikaikkialla siinä muodossa, jossa se on merkityksellisintä sitä tarvitsevalle. Kykyhyödyntää, jakaa ja jalostaa tietoa selittää organisaation tuottavuutta samalla tavallakuin organisoitumiskyky ja prosessien tehokkuus aiemmin. Asiantuntijoiden osaamistaon voitava tarvittaessa käyttää myös silloin, kun he itse ovat muualla. Oikea-aikaisen,jäsennetyn tiedon tulee olla saatavilla sijainnista riippumatta. Tarkoituksenmukainen viestintä, tavoitettavuus ja ajanhallinta ovat keskeisiätekijöitä organisaation menestyksen kannalta. Globalisaation tuomat paineet tuotannontehostamiselle ja kestävän energian sekä raaka-aineiden käytön vaateet muokkaavatkestävän tuottavuuden edellytyksiä. Palvelutoiminnassa itse tuotteeseen, tietoon, eitarvita fyysisiä raaka-aineita ja siksi kasvu ja tuottavuus syntyvät tuotantoon osallistuvan 63
  • 65. äLYKäS Työnohjausratkaisu VIESTINTä Tehohydro Oy Kai Vainio Toimitusjohtaja Lappeenrannassa toimiva kymmenen hengen Tehohydro on toimittanut asiakkailleen 25 vuoden ajan hydrauliikkaan ja pneumatiikkaan liittyviä suunnittelu- ja toteutuspalveluja. Ruukintiellä sijaitseva alueen suurin hydrauliikkakorjaamo ja -myymälä palvelee pääasiallisesti asiakkaita Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta. Vähemmän mutta parempaa viestintää Työntekijämme – etenkin asentajat – ovat paljon liikkeellä ja sisäisten viestien välittyminen heille takkuili. Emme myöskään tienneet riittävän hyvin kaikkien menemisistä ja jouduimme HAASTE tulostamaan paljon tiedotteita kaikkien nähtäväksi. Kenelläkään ei ollut kokonaiskuvaa töiden jakautumisesta. Nyt työntekijöillämme on jaetut sähköiset kalenterit ja sähköpostit, joita voi käyttää paitsi kännykällä, myös kotikoneella. Odotukseni järjestelmän kehitysmahdollisuuksista ovat RATKAISU suuret. Olen kiinnostunut esimerkiksi sähköisistä työmääräimistä, jotka voitaisiin lähettää suoraan asentajalle sekä kännykkään että sähköpostiin. Tehostettu yhteys koko henkilöstöön onnistuu sähköpostitse. Sisäiset tiedotteet menevät heti perille, olipa henkilö matkatöissä tai talossa. Enää ei tarvitse kirjoittaa ja tulostaa HYÖdYT tiedotteita yhtä paljon eikä käydä kyselemässä, missä kukin on, koska menot näkyvät asianomaisen kalenterista. Jo nyt viestintämme määrä on vähentynyt ja laatu parantunut. Suunnittelemalla itse uusille MITä viestintäpalveluille erilaisia käyttötapoja pystymme kehittämään merkittävästi omaa OPIMME liiketoimintaamme.64
  • 66. VUOROVAIKUTUS HUKASSA?verkoston luovalla innovoinnilla. Näin talous kykenee kasvamaan ja tuottavuusparanemaan kestävällä pohjalla. Toimintatapojen, tuotteiden ja palvelujen kehitys ratkaisee ainakin osan vallitsevistataloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista ongelmista. Vuorovaikutustehokkuudenoptimoiminen ja tähän tähtäävien palveluiden kehittäminen tulee olemaan Suomenmerkittävin haaste seuraavan kymmenen vuoden aikana niin yhteiskunnan,talouselämän kuin yksilönkin kannalta. Jos haaste ratkaistaan kestävää tuottavuuttasynnyttäen, voi palvelutoiminta nousta Suomen seuraavaksi merkittäväksi vientialaksi.Sodanjälkeinen voimakas kasvu oli mahdollista, koska Suomi oli kansainvälisestiperässähiihtäjän asemassa. Silloin tuottavuutta oli helppo kasvattaa seuraamallamuiden maiden toimintaa ja hyödyntämällä niiden esimerkkiä. Nyt olemme kuitenkin jojonkin aikaa olleet monessa asiassa lähellä kansainvälistä eturintamaa. Enää emme voi edetä apinoimalla muita, vaan joudumme itse keksimäänjatkuvasti uutta, ja se on paljon hankalampaa. Asema on kääntynyt niin päin, että monimaa on ollut – ja useat ovat yhä – meitä jäljessä ja alkavat vasta nyt ohittamaan meitä.Tällöinhän asemamme kansainvälisessä kilpailussa väistämättä heikkenee. Tätä voikuitenkin pitää laajassa mittakaavassa tilanteen tasoittumisena.– Antti TanskanenMiten tämä Suomen kilpailukyvyn turvaava kehitys varmistetaan? Millä työkaluillavastataan maailmanlaajuisen viitekehyksen ja paikallisen toimintaympäristönmuutoksiin, kohennetaan työhyvinvointia, parannetaan tuottavuutta ja noudatetaansamalla kestävän kehityksen periaatteita? Millaisilla toimintatavoilla kyetäänvastaamaan uuden palvelutalouden haasteisiin? Viestintävälineet, tai tarkemmin niiden hallinta, käyttötavat ja johtaminen, ovatpitkälti osa ongelmaa, mutta myös ratkaisu niihin. Vallitseva käsitys tutkijoidenkeskuudessa on, että arvontuotanto asiakkaille tapahtuu tulevaisuudessa yhämonitahoisemmissa verkostoissa. Organisaation asema arvontuotantoverkostossariippuu sen kyvystä viestiä dynaamisen verkoston muiden osapuolten ja sidosryhmienkanssa. Hidas ja tehoton tiedon käsittelijä ajautuu verkoston laidalle, kun taas ytimeentai oikeammin verkoston solmukohdiksi sijoittuvat ne, jotka hallitsevat tietoa – erityisestiasiakastietoa – ja jakavat niitä tehokkaasti. Verkostoteorian mukaan tuotettu arvokasautuu juuri näihin solmukohtiin. Organisaation eri viestintävälineiden ja -tapojen valikoiman –kommunikaatioportfolion – keskitetty hallinta, johtaminen ja kehittäminenmahdollistavat tietotulvan valjastamisen toiminnan voimavaraksi.Kommunikaatioportfolio-ajattelun tulisi olla keskeinen osa organisaationvuorovaikutusstrategiaa. Vain tarkastelemalla toimintatapoja kokonaisvaltaisesti,ennakkoluulottomasti ja palvelulähtöisesti voivat organisaatiot vastata haasteisiin. 65
  • 67. VUOROVAIKUTUS HUKASSA? Kehittämällä oikeanlainen kulttuuri eri viestintävälineiden hallintaan, tutkimalla uusia toimintatapoja ja jalkauttamalla uudet työnteon käytännöt yksilöille, Suomi pystyy johtamaan kehitystä ja määrittämään palveluliiketoiminnan uudet pelisäännöt. Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelmanratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaa huomattavasti ongelmien ratkaisua. Jos sinulla on kaikesta tilannekuva, voit tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen. – Olli Martikainen On erotettava organisaation vuorovaikutuskulttuuri ja sen vuorovaikutusstrategia. Vuorovaikutuskulttuuri on kokoelma vallitsevaksi muodostuneita tapoja, tottumuksia, sääntöjä, järjestelmiä ja välineitä, joita enemmistö soveltaa. Vuorovaikutusstrategia puolestaan on eritelty normisto, joka kertoo, miten koko organisaation kommunikaatioportfoliota käytetään ja hallitaan. Tällä hetkellä liian harvan organisaation toimintaa ohjaa systemaattisesti määritelty vuorovaikutusstrategia. Sen sijaan pahimmillaan jokaisella työntekijällä on omat pelisääntönsä ja koko organisaatiossa useita päällekkäisiä ja toisensa poissulkevia viestintäkäytäntöjä. Parhaimmillaan vuorovaikutuskulttuuri toimii työntekijöiden, asiakkaiden ja koko organisaation kannalta hyvin, tieto liikkuu hallitusti ja viestintä synnyttää tuottavuutta. Useimmiten se kuitenkin on organisaatiossa satunnaisesti syntyneiden toimintatapojen sekamelska, jossa vakiintuneita käytäntöjä ei ymmärretä kyseenalaistaa, vaikka niiden alkuperää ei enää tunnetakaan. Hyvin toimivat vuorovaikutuskulttuurit ovat kuin sokean tikanheittäjän napakymppi – yhtä sattumanvaraisesti syntyneitä, ja yhtä harvinaisia. ETLAssa tutkittiin kommunikaatioprosessien tuottavuutta. Totesimme, että tavallinen vanha puhelin, mitä kännykkäkin edustaa, on luovassa työssä ja ongelman ratkaisussa ehkä heikoiten tuottava viestintätyökalu. Sen sijaan pitäisi olla työkaluja, joilla pystyy tekemään nopeita, spontaaneja videoneuvotteluja tai keskusteluja asiantuntijoiden kesken. Näin voidaan jopa viisinkertaistaa ongelmaratkaisun nopeus. Mutta tässä uudessa ongelmanratkaisutavassa on vaikeutena, että toiminta menee tukkoon, jos ihmisten kokema työn kuormittavuus kasvaa yli 70 % tason. Kun taas höyrypuhelin vielä silloinkin toimii, yhtä huonosti kuin ennenkin, mutta se toimii. Uusien käytäntöjen toteuttaminen siis usein edellyttää, että ihmisiä ei saa kuormittaa äärimmilleen, mikä nyt tässä ajassa tuntuu olevan yksi keskeinen ongelma. – Olli Martikainen Suurin ongelma ei ole siinä, millaisia organisaatioiden vuorovaikutusstrategiat ovat, vaan siinä, ettei niitä ole mietitty eikä johdettu – niitä ei ylipäänsä ole olemassakaan. Vuorovaikutuskulttuurin nykytilanne muistuttaa tehtaiden työhyvinvoinnin ja ympäristövaikutusten tilaa 200 vuotta sitten. Kaikkien tehtaiden työntekijät voivat66
  • 68. VUOROVAIKUTUS HUKASSA?jotenkin – joissain paremmin, useimmissa huonommin – ja kaikkien tehtaiden raaka-ainetarpeet ja tuotannon päästöt vaikuttivat enemmän tai vähemmän ympäristöön.Näitä asioita ei vain tiedostettu tai oltu edes nimetty. Myöhemmin työhyvinvointi jakestävä kehitys tunnistettiin, niiden merkitys yksilöille, yrityksille ja koko maailmalleymmärrettiin ja kumpaakin alettiin tutkia, tarkkailla ja lopulta vaalia. Vuorovaikutuskulttuuri on nyt vastaavassa tilanteessa: muutamatedelläkävijäorganisaatiot ovat jo alkaneet tarkastella vuorovaikutustapojen ja -välineidensämerkitystä tuottavuudelle, työhyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle. Osassa onjopa kyseenalaistettu vallitsevia rakenteita, työtapoja ja hierarkiaa. Silti varsinaisetvuorovaikutusstrategiat, joissa koko toimintaa tarkastellaan viestinnän tarjoamatmahdollisuudet huomioiden, lähtökohtana innovatiivinen tieto- ja palvelutyö kilpailuetuna,ovat hyvin vähissä niin Suomessa kuin muuallakin. Vuorovaikutusstrategian luominen jaorganisaatioiden rakenteiden sekä toimintatapojen purkaminen ja uudelleen kokoaminenovat suurimpia muutoksia, mitä yksittäinen yritys tai julkishallinnon toimija kohtaa. Siksiedelläkävijät ovat harvassa. Vuorovaikutuskulttuurin ytimessä on informaatiotehokkuus. Informaatiotehokkuuson organisaation kyky luoda, hallita, jalostaa ja välittää eli lyhyesti hyödyntäätietoa. Informaatiotehokkuus tulee osittain korvaamaan prosessitehokkuuden jatuotantotehokkuuden organisaatioiden tuottavuuden tekijänä. Vuorovaikutusstrategiantavoitteena on rakentaa vuorovaikutuskulttuuri, joka mahdollistaa tiedon hyödyntämisenmahdollisimman tuottavasti, ja johtaa sen kehitystä. Vuorovaikutusstrategian informaatiotehokkuuteen vaikuttavat merkittävästinimenomaan muut kuin teknologiset tekijät. Organisaation työntekijöiden, asiakkaidenja yhteistyökumppanien välisen vuorovaikutuksen laatu, osapuolten välinen luottamus,avoimuus ja tasa-arvoisuus, läpinäkyvyys ja reagointinopeus muutostilanteissatehostavat informaation hyödyntämistä. Tiedon hankkimisen, luomisen, jalostamisenja viestimisen on oltava jokaiselle vaivatonta ja eri toimijoiden välisen hierarkian matala.Koko vuorovaikutusstrategian on myös oltava joustava uusien mahdollisuuksien ja etenkinhaasteiden edessä – strategiaa ei voi hakata kerralla kiveen, vaan sen on mukauduttavasekä organisaation sisäisiin että toimintaympäristöstä kumpuaviin muutoksiin. Senjohtamisen tulee olla jatkuvaa.Palvelu toteutuu, kun asiakas käyttää ja hyödyntää sitä. Ilman tätä vuorovaikutustapalvelu ei toimi. Vaikka asiakkaan mukaantulo kokonaisprosessiin lisää huomattavastitutkittavan ilmiön kompleksisuutta, se on hyödyn ja arvon luonnin ymmärtämisenkannalta tärkeimpiä kulmakiviä. Mikäli palvelu tuo hyötyä asiakkaalle, se muuttaa hänen toimintaansa jollainhyödyllisellä tavalla. Silloin meidän pitää kysyä, mitä palvelu tekee asiakkaalle jamitä se muuttaa.– Olli Martikainen 67
  • 69. 68
  • 70. KestäväntuottavuudenlähteilläAuton keksimisestä vierähti puoli vuosisataa ennen kuin autoilu yleistyiSuomessa. Tänä aikana liikennesäännöt ehdittiin mainiosti sopeuttamaanuuteen maanteiden valtiaaseen. Autokanta kasvoi hitaasti ja tiestöä laajennettiinliikenteen lisääntyessä. Mutta jos Suomen kaksi miljoonaa nykyautoa olisi otettukäyttöön saman tien, ilman autokouluja, liikennesääntöjä ja uutta tieverkkoa,olisi seurauksena ollut täysi kaaos. Ihmiset olisivat ajelleet pelloilla ja puistoissakuin päättömät kanat, kukin omalla tyylillään muista liikenteenkäyttäjistäpiittaamatta. Juuri näin on valitettavan usein käynyt viestintävälineiden kanssa.Viime vuosien aikana on otettu käyttöön lukuisia uusia teknologioita jasovelluksia, mutta liian harvoin on systematisoitu tapoja niiden optimaaliseenhyödyntämiseen. Yksi hoitaa yhä kaiken puheluilla, toinen vaihtaa sujuvastikesken keskustelun välineestä toiseen ja kolmas luottaa aina uusimmanvaihtoehdon autuuteen. Ja kaikki perustelevat valintansa ensisijaisesti omallamieltymyksellään, eivät niinkään yrityksen toiminnan tehokkuudella. Viestintävälineet ja -tavat ovat Suomen kestävän tuottavuuden ytimessä.Palvelutalouden kehittäminen on laajamittainen kasvumahdollisuus. Palveluidensynty, jalostaminen ja tarjoaminen riippuvat keskeisesti kyvystä innovoida,ajatella ja viestiä. Siksi toimivat viestintäkäytännöt ovat olennaisen tärkeitä. Tätäei heti arvaisi nykytilanteessa, jossa jokaisessa organisaatiossa on yhtä montatapaa käyttää viestintävälineitä kuin on työntekijöitä. Palvelutoiminta voi mahdollistaa Suomelle paremman tuottavuudenkehityksen. Seuraavaksi tarkastellaan palvelutoiminnan synnyn edellytyksiä jasen kehityksen hidasteita. 69
  • 71. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä Millaiseksi annamme Suomen muuttua? Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Nokia ja koko ICT-menestys toivat Suomen vielä kerran parrasvaloihin. Jos tämä kansakunta ei löydä erilaisuuden sietämisestä ja tasa- arvoisesta, verkottuneesta yhteisöllisyydestä konkreettista potkua menestykseensä, edessä saattaa olla pitkä ja hidas hiipuminen. Tällöin erilaiset palvelut ja ilmiöt saapuvat tänne muuta maailmaa myöhemmin. Samalla maailmasta innostuneet lahjakkaat suomalaiset lähtevät muualle töihin ja käyvät täällä lähinnä kesälomalla. Tämä idyllinen, hitaan hiipumisen polku uhkaa tehdä Suomesta maaseutu- ja kesämökkipaikkakunnan. Toinen vaihtoehto on yhteisöllisen tekemisen löytäminen. Esimerkiksi avoimen lähdekoodin maailman synnyssä suomalaisilla oli iso rooli. Tässäkin yhteiskunnassa on siis yhteisöllistä potentiaalia, jota ei löydy esimerkiksi Aasiasta. Todella mielenkiintoinen kohtalon kysymys on, onko Suomi dynaamisen uuden ajattelun keskus tai yksi keskuksista vai ainoastaan hauska kesälomapaikka? – Mikael Jungner Kestävän tuottavuuden palveluissa Suomella on hyvät mahdollisuudet. Suomessa kansakunnan osaamisen tietotaso on varsin hyvä. Minun mielestä se antaa vahvan pohjan menestyä tämän tyyppisissä kysymyksissä. Palveluiden menestyminen kuitenkin edellyttää sitä, että on tutkimustietoa ja ymmärrystä monista globaaleista kysymyksistä ja luonnon tasapainoon vaikuttavista asioista. – Henna Virkkunen Pari–kolme sukupolvea sitten Suomi oli taloudelliselta ja poliittiselta kehitykseltään jotakuinkin samalla tasolla kuin Albania nyt. Sodan jälkeinen ripeä teollistuminen ja 1990-luvulla alkanut asema tieto- ja viestintäteknologian johtomaana juoksivat kansantaloutemme maailmankartalle. Syksyllä 2008 alkanut globaali taantuma kuitenkin viimeistään osoitti, että nämä entiset voimatekijät eivät enää yksinään kykene kelluttamaan kilpailukykyämme pinnalla. Nopeasti kehittyvät Aasian maat uhkaavat sekä perinteisen teollisuutemme että ICT-alan menestystä. Myös työhyvinvointi on heikentynyt samanaikaisesti tuottavuuden kasvuvauhdin kanssa. Synnytämme entistä vähemmän vaurautta toimintatavoilla, jotka käyvät entistä raskaammiksi työntekijöille. Kun yhtälöön lisää huoltosuhteen kannalta yhä vain hankalammaksi muodostuvan väestön ikärakenteen sekä vaateet toimia ympäristön kannalta kestävällä tavalla, olemme väistämättä muutosten edessä. Suomi on nyt ehkä sodan jälkeisen ajan suurimman yhteiskunnallisen murroksen – transformaation – äärellä. Se ei ole meidän edessä, vaan me olemme jo siinä70
  • 72. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLämurroksessa. Ja sanon siksi, että sodan jälkeisen ajan suurin, koska silloin kunhoidettiin 90-luvun ns. lamaa, niin silloin meidän ei tarvinnut loppujen lopuksi juurikaanpuuttua kasvun moottoreihin ja elinkeinorakenteisiin. Me emme myöskään koskeneethyvinvointiyhteiskunnan perustoimintaperinteisiin. Tuolloin riitti kun satsasimmeentistä voimakkaammin innovaatiopolitiikkaan ja länsimarkkinoihin. Telecom- ja IT-sektori lähtivät oikeaan aikaan vetämään Nokian ja osittainSonerankin vauhdittamana, ja sitä kautta Suomi sai teollis-tuotannolliselleparadigmalle 10 vuotta lisäaikaa. Tämä paradigma on nyt kuitenkin vääjäämättäloppusuorallaan tuotannollisen työn siirtyessä muualle. Tarvitsemme kipeästi uuttakasvua ja uusia toimintamalleja.– Mikko KosonenTuottavuuden lähteet ovat osin vaihtumassa. Energian ja raaka-aineiden hyödyntämistäeikä yksilöiden jaksamista voi enää venyttää pidemmälle. Kansantaloudelle tuleerakentaa uudet tukipilarit. Suomi ei pärjää tuotantotehokkuudella halvan työvoimanmaita vastaan. Koulutuksemme on kuitenkin maailman kärkeä ja siksi keskittyminenluovaan innovointiin ja palveluihin voi nousta uudeksi valttikortiksemme, jostoimimme ajoissa oikein. Tietotyö, luovuus ja korkea osaaminen ovat kilpailutekijöitä,joita ei voi ulkoistaa edullisemman tuotannon maihin. Palvelutyön johtaminen,organisaatiorakenteet ja etenkin tieto- ja viestintäkäytännöt edellyttävät kuitenkintalouselämämme uudistamista monilta osin.Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevatteknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta,suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen.Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön..– Jorma ElorantaMyös monet työnteon käytännöt on otettava uuteen tarkasteluun. Uudetviestintävälineet on otettu käyttöön osittain vanhojen toimintatapojen vallitessa. Tämäon synnyttänyt työn tehostumisen asemesta hallitsemattoman tietotulvan, jossaolennaista tietoa hukkuu jatkuvasti, työntekijät palavat loppuun ja tuottavuus heikentyyentisestään. Aalto-yliopistossa julkaistussa ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojenmuutoksen johtamiseen -tutkimuksessa huomattiin, että 80 % työntekijöistä katsookeskeytysten olevan tyypillisiä työssään ja 71 % tunnusti, ettei ehdi tutustumaanriittävän hyvin kaikkeen kauttaan kulkevaan tietoon. Kaiken kaikkiaan vastaajat laskivat,että kahdeksan tunnin työpäivästä keskimäärin kaksi tuntia kuluu palavereissa jakolme sähköpostin käsittelyyn. Ellei itse toimeksiantoja työstetä nimenomaan näissäpalavereissa ja sähköpostiviesteissä, jää niiden tekemiseen vain 15 tuntia viikossa. 1990-luvun alussa, kun viestintävälineet rajoittuivat lähinnä puhelimeen, kirjeeseensekä faksiin, kankea tiedonvälittäminen hidasti viestintää. Nykyään viestiminen on 71
  • 73. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä jo niin helppoa ja nopeaa, että pahimmillaan yksi innokas viestinlähettäjä pystyy tahattomasti syömään merkittävästi organisaation tuottavuutta. Kun 500 hengen asiantuntijaorganisaatiossa yksi työntekijä keventää kollegoidensa arkea lähettämällä kaikille linkin hassunhauskaan YouTube- videoon, kustantaa minuutinkin pätkä menetettynä työaikana helposti tuhansia euroja. Samoin useamman ihmisen 8 tunnin työpäivästä roikottaminen sähköpostiviestien kopio- 2 tuntia kuluu palave- kentässä, eri viestintävälineiden päällekkäinen käyttö ja etenkin väärä välineen valinta reissa ja 3 sähköpostiin. kuormittavat turhaan työntekijöitä. Jos Muuhun työntekoon jää työnteon tuottavuutta halutaan nostaa luovan vain 15 tuntia viikossa. palveluiden innovoinnin avulla, voidaan kysyä, tukeeko tällainen ajankäyttö optimaalisesti tavoitetta. Meidän on pystyttävä lopettamaan se, jonka aika on loppua, jotta saamme raivattua tilaa uudelle. Tässä mielessä olemme kahdenlaisten vaikeiden päätösten edessä. Mitä pitää lopettaa, jotta saisimme uutta positiivista alkua ja mitä se positiivinen uusi voisi olla? Termi neogrowth, ”uuskasvu” selkeyttää tilannetta. Pelkkä kasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä. Siksi tarvitsemme kasvulle uuden sisällön. Tätä ajan takaa uuskasvu-sanalla. Ja siihen meillä on monia hyviä vastauksia, jotka liittyvät kestävän kehityksen eetokseen ja niiden asioiden kasvuun, joita eetoksen seuraaminen meiltä vaatii. – Pentti Malaska Olennainen tekijä ajatteluun, viestintään ja tietoon perustuvassa palvelutoiminnassa on työntekijöiden hyvinvointi. Kiristämällä ruuvia entisestään ei ihmisiä saada synnyttämään enemmän ja parempia innovaatioita, päinvastoin. Stressaantuneella ihmisellä, jonka työpäivä täyttyy viesteihin reagoimisesta ja akuuteimpien tulipalojen sammuttelemisesta, ei yksinkertaisesti riitä ajattelukapasiteettia uuden synnyttämiseen. Paitsi että työhyvinvoinnin kääntyminen työpahoinvoinniksi madaltaa kykyä kehittää uudenlaisia palveluinnovaatioita, se myös heikentää suoraan tuottavuutta. Kaikki tutkimukset näyttäisivät viittaavan samaan suuntaan. Henkistä pahoinvointia aiheuttaa eniten, että ei pysty itse kontrolloimaan omaa elämäänsä ja työtään. Hallinnan puuttuminen aiheuttaa hyvin paljon psyykkisiä ongelmia ja myös työpahoinvointia. Kun ei pysty säätelemään vapaa-aikaansa ja työaikaansa tai tulevan72
  • 74. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLäinformaatiovirran määrää mitenkään, se on osa henkilökohtaisen kontrollin puutetta.– Matti LehtiKiire on pahin ongelma, se pelottaa nuoria jo ennen työelämään astumista, javarmuuden vuoksi he asennoituvat työhönsä vain välttämättömänä pahana,jolla oikea elämä rahoitetaan. Suomessa on vertailevien työvoimatutkimustenmukaan viime vuosina ollut EU:n kirein työtahti, ja työpaikkakiusaamisluvut(sinänsä usein yhteismitattomasti kerätty) ovat niissä päässeet myös huipulle.Työelämän kehittämisen kiistattomat saavutukset, kuten työaikapankkiperusteisettyöaikajoustot molempien osapuolten eduksi tai työnantajien ennätyksellisenauliisti maksama koulutus työaikana, eivät näytä kompensoineen kokonaiskuvaa.Onnellisuustutkimusten työntekijät ovat onnellisia yksityisasioistaan ja onnettomiayleisistä asioista. Jos työntekijät tulevat onnellisiksi ja tuottaviksi oman vaikutuksen kokemuksestaja onnettomiksi ja uupuneiksi sen kadottamisesta, olisi niin työnantajan kuintyöntekijänkin etu antaa työntekijöiden keskittyä mahdollisimman paljon siihen,missä parhaiten saavat jotain aikaan, ja vapauttaa heidät mahdollisimman pitkällehuolehtimasta seinien päälle kaatumisesta puitteiden mylläyksellä. Luovuudenparadoksi on siinä, että se tarvitsee suojakseen rutiineita.– Juha SiltalaTyöhyvinvoinnista huolehtiminen tai huolehtimatta jättäminen on puhtaasti strateginenvalinta aivan kuten kestävän kehityksenkin huomioiminen. Organisaatiot, jotkapitkäjänteisesti laiminlyövät jompaakumpaa, jäävät tulevaisuudessa auttamattakilpailussa jälkeen.Meidän pitäisi ilman muuta tuoda BKT:n rinnalle uudenlaisia mittareita, enemmänkestävää kehitystä ja kotityötä ja muita huomioivia indikaattoreita. Ne kuvaisivatnykyistä paremmin lisäarvon ja hyvinvoinnin kehittymistä. Samalla tavalla yritysten perusmittaristoon pitäisi saada sisään uusiaindikaattoreita. Balanced score cardiin, jota yritysjohtajatkin katsovat, pitäisi saadatyöhyvinvointi. Ja siinä pitäisi tulla näkyviin paremmin ennenaikaisten eläkkeiden japoissaolojen kustannukset. Kun ne tulisivat konkreettisesti näkyviin yritysjohtajalle,niin niihin ruvettaisiin puuttumaan ihan toisella tavalla. Kun saataisiin edes se nyt oleva työaika oikeasti käännettyä hyvinvoinniksija jopa innostukseksi. Se on valtava potentiaali, jos ihmiset olisivat innostuneita jamotivoituneita verrattuna että he ovat vain duunissa väkisin tekemässä sen, minkäjaksavat. Innostuneen ja vähemmän innostuneen panoksessa on merkittävä ero,puhumattakaan poissaolopäivistä ja ennenaikaisista eläköitymisistä.– Mikko Kosonen 73
  • 75. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä Palvelunäkökulman huomioiminen ei synny vain organisatoristen muutosten kautta. Yhteiskunnassa on nimittäin jatkuvasti selkeämpi kysyntä palveluille. Kuluttajat haluavat yksilöllisempiä palveluita bulkkituotteiden sijaan ja kohonnut elintaso näkyy yksityiselämän ulkoistamispäätöksissä. Vielä kymmenen vuotta sitten siivouspalveluiden käyttö omassa kodissa nähtiin kerskakulutuksena, mutta on nykyään jo arkinen valinta oman vapaa-ajan puolesta. Vaatimukset palveluiden saamiseen näkyvät myös julkisella puolella. Eikä palveluyhteiskunta ole mikään ICT-vallan--ku-mouksen lapsi, sen juuret ovat huomattavasti syvemmällä. Uusien palveluinnovaatioiden luomisen lisäksi ymmärrämme vielä varsin vähän palveluiden suunnittelun ja tuottamisen tehokkuudesta ylipäätänsä. Monet palvelut ovat syntyneet fyysisten tuotteiden kylkeen ilman sen suurempaa suunnittelua ja niitä on alettu myös tuottaa sen tarkemmin asiaa suunnittelematta. Useissa palveluorganisaatioissa on vielä työnsarkaa nykyisenkin toiminnan tehostamisessa, puhumattakaan toiminnan kääntämisestä asiakasorientoituneempaan suuntaan. Asiakasorientoituneisuus ei tässä yhteydessä tarkoita organisaation vääntymistä kaikkeen, mitä asiakas luulee tarvitsevansa, vaan sitä, että asiakkaan rooli palvelutuotantoketjun keskeisenä elementtinä huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Palveluita ei pidä luoda vain yrityksen suunnittelupöydällä, vaan yhdessä asiakkaan kanssa. Näin asiakkaan omakin toiminta saadaan tuottamaan lisäarvoa. Suunnittelemalla palveluita systemaattisemmin voidaan viestintävälineet integroida kiinteämmäksi osaksi koko palvelutuotantokoneistoa ja siten automatisoida sekä tehostaa toimintaa. Erityisesti merkittäviä työvoimahaasteita kohtaavilla aloilla – kuten terveydenhuollossa – palvelutuotannon tehostaminen viestinnän avulla nousee pian esiin. Palveluliiketoiminnan suunnittelulla on vielä paljon opittavaa teollisesta suunnittelusta. Tilastojen mukaan palvelut alkoivat nousta Yhdysvalloissa jo 1920-luvulla. Esiin nousivat muun muassa koulutus, sairaanhoito ja ravintolat. Jossain vaiheessa 1930-luvulla nämä palvelut ohittivat jo teollisuudenkin. Voidaan sanoa, että Yhdysvalloista tuli palveluyhteiskunta jo 1930-luvulla huolimatta siitä, että siellä on myös hyperteollinen yhteiskunta. Muut maat ovat seuranneet perässä, ja tämän murroksen seurauksena yhteiskunnat ovat muuttuneet suunnattomasti. – Pentti Malaska Me olemme menneet hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä vähän liian pitkälle. Kun olemme pyrkineet luomaan ihmisille entistä parempia elämän edellytyksiä, olemme samalla, paradoksaalisesti, tehneet heistä passiivisia palvelujen vastaanottajia, jotka pahimmassa tapauksessa ovat vielä tyytymättömiä itselleen sopimattomiin palveluihin. Nyt meidän pitäisi nähdä, että hallinnon päätehtävä ei olekaan tuottaa itse kaikkia palveluja, vaan ennen kaikkea mahdollistaa ihmisten osallistumisen74
  • 76. Liikkuvan työn ratkaisu Aller Media Oy äLYKäS Pia Backholm VIESTINTä Social District Manager, HR Aller Media Oy:n strategiana on olla Suomen sosiaalisin mediayhteisö. Allerin missiona on kustantaa maan halutuimpia aikakauslehtiä sekä rakentaa ja kehittää Suomen suosituimpia sosiaalisen median palveluja. Aller panostaa vahvasti digitaaliseen mediaan ja omistaa Suomi24:n.Paransimme yhteisöllisyyttämme Meille on tärkeää olla ensimmäisenä siellä missä tapahtuu. Sidosryhmämme viestivät yhä enemmän verkkoyhteisöissä, siksi haluamme olla edelläkävijöitä yhteisöllisyydessä. HAASTE Tarvitsemme lisäksi mahdollisuutta käyttää sähköpostia nopeasti ja helposti myös toimitilojemme ulkopuolella. Pauli Aalto-Setälä oli käyttänyt iPhonea siitä lähtien, kun se lanseerattiin Suomessa. Tullessaan Allerin toimitusjohtajaksi 2009 hän sai johtoryhmän innostumaan iPhonesta ja kesällä 2010 siitä tuli koko henkilökunnan työväline. Käyttöönotto sujui kivuttomastiRATKAISU ja 99 % työntekijöistämme on ollut tyytyväisiä uuteen työkaluunsa, edes normaalia muutosvastarintaa ei ole juuri esiintynyt. Älypuhelin on meille työväline, nyt se on iPhone tai Nokia, tulevaisuudesta ei voi tietää. Monelle iPhone on alkanut korvata mukana kannettavan tietokoneen tarvetta; siinä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla työväline ja portti sosiaalisiin medioihin. Nyt sähköinen viestintä ja tietojen jakaminen on nopeutunut ja tehostunut, eivätkä asiat HYÖdYT juutu sähköpostilaatikkoon tai odottamaan henkilön paluuta työpöytänsä ääreen. Uusi toimintatapamme on yksi syy siihen, että Aller tekee syyskuussa päättyvällä tilikaudella historiansa parhaan tuloksen. Nyt yhä useampi on alkanut hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia ja muutenkin uusia ilmiöitä seurataan aktiivisemmin. Vuorovaikutus on kehittänyt työilmapiiriämme yhteisöllisemmäksi ja keskustelevammaksi. Ihmiset ovat ryhtyneet spontaanisti MITä keskustelemaan esimerkiksi tuoreimmista uutisista, iPhone-sovelluksistaan tai kiinnostavista OPIMME nettihavainnostaan yli osastorajojen. Tällainen ilman muuta lisää työviihtyvyyttä ja -hyvinvointia ja nostaa viime kädessä myös tuottavuutta. Se myös toteuttaa perusarvojamme sananvapautta, innovatiivisuutta, vuorovaikutteisuutta, kannattavuutta ja kehittymistä. 75
  • 77. Tavoitettavuusratkaisu äLYKäS Autobest Oy VIESTINTä Jukka Keiholehti Toimitusjohtaja Autobest-konserni myy ja huoltaa Jyväskylässä Mercedes- Benz-, Citroën-, Mitsubishi-, Opel- ja Chevrolet-henkilöautoja ja -hyötyajoneuvoja. Yhtiö työllistää yhteensä 41 autoalan ammattilaista. Asiakkaamme edellyttävät tavoitettavuutta Asiakkaidemme oli aiemmin hankala saada yhteyttä huoltopalveluihimme. Huoltomiehet ovat usein sidoksissa työhönsä, eikä soittoihin ja soittopyyntöihin vastaamista ollut järjestetty HAASTE kunnolla. Menetimme arvokkaita kontakteja sopivan ratkaisun puuttuessa, nykyään asiakkaat kuitenkin odottavat aika nopeaa vastausta. Uusi vaihde- ja viestintäratkaisu kattaa lähes koko henkilöstömme. Puhelut ohjautuvat heti oikein, ja voimme reagoida yhteydenottoihin nopeasti. Yksi palvelun keskeinen ominaisuus RATKAISU on läsnäolotieto, joka helpottaa työntekijöiden keskinäistä yhteydenpitoa ja työnjohtoa. Läsnäolotiedon avulla näemme, miten kukin on milloinkin tavoitettavissa. Autokaupassa nopea reagoiminen yhteydenottoihin on todella tärkeää. Kustannussäästöjen HYÖdYT lisäksi teemme nyt paljon kauppaa, jonka olisimme aiemmin menettäneet. Hyvä yhteydenpito on meille keino erottautua kilpailijoista. Teknologisissa muutoksissa koko henkilöstön – etenkin esimiesten – sitoutuminen on MITä tärkeää. Muuten uusien työkalujen hyödyt valuvat hukkaan. Kehitykseen pitää suhtautua OPIMME ennemmin kulttuurinmuutoksena kuin järjestelmämuutoksena.76
  • 78. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLätarjoamalla heille siihen oikeanlaiset tekniset työkalut ja myös tukemalla heitä erilaisillakannusteilla. Hyvinvointi on sitä, että saa olla mukana, osallistua ja vaikuttaa. Ihmistentulee kokea, että heillä on merkityksellinen rooli yhteiskunnassa. Kun saa osallistua,vaikuttaa, olla mukana, siitähän se hyvinvointi tulee. On selvää, että yleisen vaurastumisen, teknologian kehityksen, globalisaation jatähänastisen hyvän politiikan seurauksena ihmiset vaativat yhä enemmän yksilöllisiäpalveluja. Tähän kehitykseen vastaaminen edellyttää tekemisen jalkautumistaniin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Yritysten ja organisaatioiden on mentäväkehittämään palveluja kentälle kansalaisten kanssa, koska se on ainoa tapa,jolla yksilöllisiä palveluja voi tuottaa. Samalla se ilmentää siirtymistä pois teollis-tuotannollisesta kohti ihmis- ja palvelukeskeistä toimintamallia.– Mikko KosonenSuomi on tienristeyksessä. Joko nousemme uuden palvelutoiminnan voimin takaisinkansainvälisen kilpailun huipulle tai sitten taannumme takaisin idylliseksi, muttatakapajuiseksi Euroopan reunavaltioksi. Aika pelaa jälkimmäisen vaihtoehdon pussiin:jollemme toimi nopeasti, emme pian enää pääse valitsemaan itse. 77
  • 79. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä Kestävän tuottavuuden lähtökohdat Teollisen aikakauden Suomi erikoistui luonnostaan niihin tuotteisiin, joita se parhaiten kykeni valmistamaan. Suurimmiksi valikoituneiden teollisuudenalojen kehitykseen vaikuttivat ulkoiset tekijät, kuten saatavilla olevat luonnonvarat, sotakorvaukset Neuvostoliitolle ja korkean tason tekninen koulutus. Niin kauan kuin näillä Suomelta luontevasti sujuvilla osaamisaloilla riitti kysyntää, vienti veti ja tuottavuus kasvoi. Tämä oli samalla teollisen yhteiskunnan vahvuus sekä heikkous: Suomi oli tietynlainen banaanivaltio, jonka kilpailukyky riippui hyvin rajallisten tuotantoalojen menekistä. Kuten banaanivaltiossa yleensä, nämä tuotantoalat valikoituivat, niitä ei voitu valita itse, joten pitkällä aikajänteellä talous oli hyvin epävarmalla ja kestämättömällä pohjalla. Orastava siirtyminen palvelutalouteen eroaa radikaalisti menneestä ajasta. Uudet menestysalat eivät määrity enää pelkästään prosessitehokkuuden mukaan, vaan kasvu syntyy yhä enemmän yksilöiden ajattelun ja vuorovaikutuksen hedelmänä. Tämä on sisäsyntyisen, palvelupainotteisen talouden vahvuus sekä heikkous. Vapaus ja mahdollisuus luoda tuottavuutta sekä kasvua innovoinnilla tarjoaa lähes loputtomia mahdollisuuksia, mutta edellyttää myös merkittävää ajattelutavan muutosta. Toisaalta palvelutalous vaatii kasvaakseen myös systematiikkaa ja rutiinien tehostamista. Suurimmat syyt sille, ettei Suomi ole vielä kehittynyt palveluvetoiseksi kansantaloudeksi, ovat meidän korviemme välissä. Meidän tulee nähdä mahdollisuuksia siellä, missä me nyt näemme esteitä. Meidän suuri haasteemme tällä hetkellä on, että olemme sekä yksityisellä että julkisella sektorilla teollisen ajan rakenteiden ja ajattelumallien vankeina. Niissä johtaminen ja hallinta ovat komentotaloutta. Se on hyvin ylhäältä ohjattua ja siilomaista, ja nyt kun meidän pitäisi muuttua, olemme tietyllä tavalla ajattelumalliltamme hyvin pitkälti vanhojen bisnesmallien, ajattelumallien ja rakenteiden vallassa. – Mikko Kosonen Aina on yrityksiä ja varmasti myös toimialoja, jotka kuolevat pois siksi, että ne ovat poistuvalla kehityskaarella. Uusiutumiskyky ja osaaminen erottelevat menehtyjät menestyjistä jatkossa ihan samoin kuin aikaisemminkin. Menestyjät ovat muutoksen mestareita ja hyvin uusiutumiskykyisiä. Vastaavasti yritykset ja toimijat, jotka eivät pysty uudistumaan, häipyvät kartalta. Yritysmaailmahan on sekä raaka että ennustettava. Sellaiset yritykset, jotka eivät pysty tuottamaan arvoa ja uudistumaan, kuolevat tai ne ostetaan pois. – Matti Lehti78
  • 80. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLäMuutos ei ole helppo, mutta jos sitä ei aloiteta, ei sitä koskaan saada päätökseenkään.Aluksi organisaatioiden tulee aloittaa kriittinen keskustelu nykytilanteesta, tarvittaessakyseenalaistaa toimintatavat ja vanhat rakenteet sekä määritellä tavoitetaso.Tuottavuudessa on kysymys ambitiotasosta; mihin riman asettaa ja millä tavalla.Yksi keskeisimmistä ministereistämme on sanonut, että jos Suomen valtiontuottavuutta nostetaan joka vuosi 0,5 prosenttia, kyseessä on kova tavoite. Josmittaamme tätä tavoitetta valtion budjetilla, niin 0,5 prosenttia on 250 miljoonaaeuroa. Kuullessani tämän meinasin lentää hämmästyksestä selälleni, mutta onneksiistuin. Tällainen ambitiotaso on liian vaatimaton, vaikka sitä voisi pitää tyydyttävänä– jopa haasteellisena tavoitetasona – verrattuna menneeseen kehitykseen yleensäpalvelutuotannossa ja muidenkin maiden saavutuksiin. Senkaltainen yleinentuottavuuden nousu ei mahdollista suhteellista elintasoa, joka meillä on Suomessatällä hetkellä. Elintaso ei säily eivätkä palkat voi nousta, jos tuottavuus ei jatkuvastiparane. Tuottavuuden kasvu on kansainvälisesti ollut parasta teollisuudessa, etenkinsuoraan globaalin kilpailun kohdanneissa suurissa yrityksissä. Julkisella sektorilla on erilaisia ristipaineita eikä päätöksiä tunnu syntyvän.Otetaan esimerkiksi valtion budjetti, joka on vuonna 2010 loppusummaltaan runsaat50 miljardia euroa ja 13 miljardia tappiollinen. Jos yritys olisi vastaavassa tilassa, johtovaihtuisi heti ja yritys ryhtyisi voimakkaisiin tehostustoimiin, ellei sillä olisi uskottavaa jaselkeää suunnitelmaa tilanteen korjaamiseksi.– Jorma ElorantaETLAn tutkimuksessa uusien ICT-palveluiden käyttöönotto saattoi vakiintuneissaorganisaatioissa jopa laskea tuottavuutta, kun taas uusissa ja kasvavissaorganisaatioissa tuottavuus parani. Tutkimuksen mukaan suunnitelluttuottavuusvaikutukset eivät toteutuneet, koska vanhojen toimintatapojen päälle jarinnalle syntyi uusia tapoja tehdä asioita. Yrityksissä oli niin juurtuneet toimintatavat, ettäpelkästään uusi teknologia johtamattomana muutoksena ei kyennyt niitä muuttamaan. Siirtymä palvelutalouteen edellyttää kolmen keskeisen lähtökohdan uudelleenmäärittämistä.I PALVELUTYÖN TUOTTAVUUSKuten Esko Kilpi totesi, työpaikka ja työaika eivät enää selitä työn tekemistä ja siksityötä ei myöskään pitäisi mitata tai ylipäätänsä käsittää näiden käsitteiden kautta.Palvelutoiminnassa työn tuottavuutta ei lasketa tunneissa vaan lopputuloksenvaikuttavuudella. Tässä palvelutyö eroaa merkittävästi tehdastyöstä, jossa ihminenvoidaan virittää tekemään halutunlaisia lopputuotteita osana laajempaa koneistoa. JuhaSiltalan sanoin on keskityttävä tekemään oikeita asioita, ei välttämättä niin paljon asioita. Vanhanaikainen määrän arvostus haurastuttaa nykyään tietotyöläisten työtehoa.Rutiinien automatisointikin on tärkeää, mutta tällä hetkellä yli kolmasosa työajasta 79
  • 81. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä tuhlaantuu sähköpostien käsittelemiseen ja tässä määrän kasvu ei todellakaan kasvata tuottavuutta. Olennaisempaa olisi keskittyä tarkoituksenmukaisempaan viestintään kuin enempään viestintään. Valitsemalla tilanteen, tarpeen ja vastaanottajan kannalta Suurimmat syyt sille, tarkoituksenmukaisin vuorovaikutustapa ettei Suomi ole vielä päästään eroon turhasta viestinnästä. Vaikka palvelutalous, ovat luovan työn tuottavuuden kasvattaminen onkin hankalampaa kuin perinteisen tuotantotyön, meidän korviemme tarjoaa viestinnän järkeistäminen siihen välissä. keskeisen lähtökohdan. Ennen kaikkea tulee unohtaa vanhat tuottavuuden määreet ja määrittää luovalle työlle uudet tuottavuuden mittarit. Vaikka tehtävä onkin hankala, on se väistämättä edessä, koska nykyinen prosessitehokkuuteen pohjautuva skaala ei enää kuvaa organisaation todellista kilpailukykyä. II ASIANTUNTIJATYÖN JOHTAMINEN Vanha määrää painottava tuottavuuskäsitys leimaa edelleen myös johtamista. Työntekijöistä koitetaan saada irti enemmän työtunteja, enemmän sähköpostiviestejä, enemmän kokouksia ja enemmän mitä tahansa helposti mitattavaa. Johtajien onnistuminen tehtävässään määritetään näillä asioilla, ei esimerkiksi työhyvinvoinnin tai ideoiden vaikuttavuuden avulla, pitkäkantoisista kestävää tuottavuutta synnyttävistä innovaatioista puhumattakaan. Silloinkin kun jalona päämääränä on tuottaa luovaa sisältöä, suomalainen perinne ohjaa mittaamaan dokumentaation määrää, ei sisällön laatua. Asiantuntijatyön johtamisen pitää lähteä ihmisten, vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden ymmärtämisestä. Suomalaisten informaatioon liittyvät toimintamallit ovat dokumenttikeskeisiä. Niissä on tärkeää, miten asiakirjat luodaan, varastoidaan ja käytetään. Tämä dokumenttikeskeisyys on kuitenkin ihmisten välisessä kommunikaatiossa toissijaista. Tärkeintä on vuorovaikutus, ja se tarkoittaa keskusteluihin osallistumista. – Esko Kilpi Organisaatioilta, joissa vuorovaikutusstrategiaa ei ole edes yritetty hahmotella, puuttuu poikkeuksetta myös kommunikaatioportfolion johtaminen. Eri viestintävälineet on otettu avosylin vastaan ja jaettu työntekijöiden käyttöön ilman käyttötapojen opastamista. Ihmisten on luotettu osaavan kuin itsestään käyttää uusia välineitä viisaimmalla, tarkoituksenmukaisimmalla ja tuottavimmalla tavalla. Toiveet eivät kuitenkaan ole toteutuneet, vaan työntekijät ovat kietoutuneet hädissään räpistellessään entistä tiukemmin viestintävälineiden verkkoon. Aalto-yliopiston80
  • 82. äLYKäS VIESTINTä Integroitu asiakaspalveluratkaisu Pohjantähti Keskinäinen Vakuutusyhtiö Seppo Turunen Hallintojohtaja Pohjantähti on 115-vuotias keskinäinen vakuutusyhtiö, joka toimii valtakunnallisesti ja palvelee paikallisesti 44 toimipisteessä. Yhtiö tarjoaa vakuutuspalveluja kotitalouksille, maatalouksille ja yrityksille.Laadukkaampaa ja nopeampaa palvelua Aiemmin asiakkaidemme puhelut saattoivat ruuhkautua, koska jokaisella toimipisteellämme oli oma ratkaisunsa, eikä niiden kuormitusta kyetty jakamaan tai raportoimaan keskitetysti. HAASTE Halusimme palvella asiakkaitamme nopeammin paikallisuudesta ja henkilökohtaisuudesta tinkimättä. Hankimme uuden yhtenäisen puhe- ja asiakaspalveluratkaisun palveluna. KoskaRATKAISU puheliikenteen ja asiakaspalvelun toimintavarmuus on meille liiketoimintakriittistä, valitsimme kumppanin, jonka osaamiseen ja sitoutumiseen voimme luottaa. Keskitetyn ohjauksen ja raportoinnin avulla voimme nyt jakaa asiakaspalvelun ruuhkat eri toimipisteiden kesken. Asiakkaille kuorman jakaminen näkyy parempana palveluna. Puhelut myös ohjautuvat suoraan sille taholle, jolla on kunkin kysymyksen paras asiantuntemus. HYÖdYT Yhtenäinen numerointi viestii paremmin yrityskuvaamme. Kun ratkaisun hankki palveluna, kaikki kustannukset tulivat näkyviin. Se antaa resursointiin ja yleensäkin toiminnan johtamiseen luotettavan tietopohjan. Emme toteuttaneet uudistusta tekniikka edellä vaan strategiastamme lähtien. Paikallisuus MITä ja palvelun henkilökohtaisuus ohjasivat koko ajan muutosta. Toimintatapojen kannalta tämä OPIMME oli suuri muutos, mutta lopputulos hyödyttää niin työntekijöitä, koko Pohjantähteä kuin asiakkaitakin. 81
  • 83. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä tutkimuksessa havaittiin surullisesti juuri niiden työntekijöiden, jotka eniten pyrkivät järkeistämään viestintävälineiden käyttöään, olevan kaikkein stressaantuneimpia. Yhtiö voi tietenkin tukea yksilöä olemalla kulttuuriltaan ja toimintatavoiltaan humaani sekä ymmärtämällä, että on olemassa vapaa-aika ja työaika. Viime kädessä vastuu siitä, miten hän toimii, on yksilöllä itsellään. Itselläni on sellainen vuosien aikana muodostunut työtyyli, että minua ei häiritse olla On ja Off -tilassa koko ajan. Luen e-mailit sitä mukaan, kun niitä tulee, myös illalla ja joskus yölläkin. Olen oppinut elämään sen kanssa, mutta kaikilla ei ole tällaista tottumusta. – Olli-Pekka Kallasvuo Asiantuntijatyön johtamisen ongelmat palautuvat pitkälti vuorovaikutuksen ja viestinnän ymmärtämättömyyteen sekä kommunikaatioportfolion hallitsemattomuuteen. Koko ajatustapa eri viestintävälineistä koostuvasta portfoliosta on useimmille johtajille vieras. Toinen väistämätön muutos, jota ei ole vielä täysin sisäistetty, on siirtyminen tiukasti lokeroidusta hierarkkisesta organisaatiorakenteesta joustavampaan matriisiorganisaatioon, josta Mikael Jungner puhuu. Tietyt reunaehdot ja toimintaohjeet tulee toki sopia, mutta liikkumavaraa näiden sisällä tulee monessa organisaatiossa olla aiempaa enemmän. Niin, ainahan voidaan sanoa, että olisi parempi, jos olisi parempia johtajia. Paljon vaikeampi kysymys on, millä tavalla johtamisen tasoa voidaan parantaa? En minä oikein muuta osaa sanoa, kuin palata koulutuskysymykseen myös johtamiskoulutuksen osalta. Usein uudet viestintävälineet nähdään jopa ongelmana, mutta minusta ne ovat merkittävä mahdollisuus. Kyky hyödyntää tietotekniikkaa riippuu osaamisesta, joka puolestaan on puhtaasti jälleen koulutuskysymys. Suomalaisten tietotekniikkakoulutukseen olisikin syytä kiinnittää erityistä huomiota, aina tavallisista kansalaisista ihan korkeimpaan yritysjohtoon saakka. Minusta suomalaiset yritysjohtajat kuvastavat yhteiskuntaamme. He eivät ole sen osaavampia, mutta eivät missään nimessä myöskään taitamattomampia, kuin me muutkaan. Yritysjohtajilla on kuitenkin muita kansalaisia suurempi merkitys koko yhteiskunnan menestymiselle, ja siksi heihin ja heidän koulutukseensa kannattaisi panostaa. – Antti Tanskanen III RUTIININOMAISEN SUORITTAMISEN JA VAPAAN LUOVUUdEN HALLITTU TASAPAINO Luovaan, innovoivaan palvelutyöhön heittäytyminen ei merkitse kaikkien raja-aitojen kaatamista ja luonnonlapseksi heittäytymistä. Tiukan hierarkkinen, prosessikeskeinen rakenne tai luovaa vapautta ruokkiva, loputon joustaminen eivät kumpikaan ole82
  • 84. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLävarteenotettavia vaihtoehtoja; toteuttamiskelpoiset organisaatiomallit ovat näidenääripäiden välissä. Perinteisessä määrää arvostavassa mallissa työpäivä buukataan täysin tukkoon,jolloin ideoinnille jää usein liian vähän aikaa. Päinvastaista täyttä luovaa vapauttailman mitään suunnittelua nauttivat korkeintaan etabloituneimmat taiteilijat, joidentyöntekoa ohjaa ainoastaan taloudellisesta paineesta vapaa taiteellinen intohimo. Eriorganisaatioille sopii erilainen suhde prosesseihin sidottua suorittamista ja vapaatainnovointia. Riittävä innovatiivisuus ja jatkuva toiminnan kehittäminen harvoin on haitaksimillekään organisaatiolle toimialasta riippumatta.Sijansa luovassa työssä saakoot myös roolit ja odotusten selkiyttäminen; mitävakiintuneemmat rajat, sen vähemmän niitä tarvitsee puolustaa. Johtamisen haasteonkin vapauttaa voimavaroja yksilön rajojen tai ryhmän rajojen puolustamisestaitse työhön, muuttaa tunnevaltainen ryhmä työryhmäksi. Liian isossa mutta siltivuorovaikutukseen pakottavassa ryhmässä luova työ ei onnistu vaan itsensä luominensuhteessa toisiin nousee etualalle. Kun hädissään varmistetaan omaa asemaasuhteessa toisiin, avautuminen uudelle informaatiolle jää taka-alalle niin kuin jääkysymysten tutkiminenkin. Tietotekniikka voi olla työssä joko avuksi tai haitaksi, muttasen avulla ei voida sivuuttaa kaikkeen yhteistoimintaan liittyviä rajakonflikteja.– Juha SiltalaSamalla kun tarvitsemme tasapainoa tuotantotehokkuuden ja palvelutyönvaikuttavuuden välillä, tulee meidän osata kohdentaa luovuuden hyödyntäminensinne, missä se on vaikuttavimmillaan. Tällä hetkellä luovuutta kahlitaan liian useintuotantopainotteisiin suorituksiin. Vastaavasti myös tuotantotehokkuudelle on sijansa.Kunkin työntekijän aika, osaaminen, tehokkuus ja luovuus täytyy keskittää niihintoimintoihin, missä ne tukevat kestävää tuottavuutta eniten.Uudessa työnteon maailmassa tarvitaan kaksi uutta taitoa, jotka ovat fokusointi elikohdistaminen ja filtteröinti eli suodattaminen. Fokusoinnissa kyse on tavasta, jollapystytään suuntaamaan oma aika ja energia oikein. Sitä ei voi tehdä, ellei pystypriorisoimaan, asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Nyt tämä omaehtoinenfokusointi on yksi keskeinen tarve tänä päivänä. Toinen sellainen on filtteröinnin tarve,eli mitä ottaa mukaan tai jättää pois ja millä periaatteella sen tekee. Kyse on ihmistenkeskellä olevan kommunikaatioympäristön ohjaamisesta. Informaation paljous ei sinällään ole ongelma. Voimme ajatella metsästäjääjoskus tuhansia vuosia sitten etsimässä saalista. Kun se metsästäjä kulkee siellämetsässä, mikä on informaation sisältö, minkä hän kohtaa? Minä väitän, että seei ole yhtään erilainen kuin se informaatiosisältöjen määrä, jonka me kohtaammenykypäivässä. Me kuvittelemme, että nykyisessä yhteiskunnassa on todellakin 83
  • 85. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä kysymys meidän päälle kaatuvasta massasta. Mutta kysymys on ennen kaikkea siitä, mitä minä valitsen kuljettaa mukanani, eli miten minä fokusoin ja miten minä filtteröin. – Esko Kilpi Kun rutiininomainen suorittaminen ja luova suunnittelu kohtaavat ja sekoittuvat, syntyy variaatioita erittäin herkästi. Uusia toimintatapoja rakentuu entisten päälle minkään kuitenkaan katoamatta. Mikäli tätä muutosta ei kyetä hallitsemaan ja johtamaan, uhkaa toiminta helposti muuttua entistäkin kompleksisemmaksi. Näiden kahden tekemisen tavan hallittu sekoittaminen on vaativaa, mutta voi myös synnyttää todellisen kilpailuedun.84
  • 86. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLäNykyrakenteet jarruttavatmuutostaPalveluyhteiskunta ei synny itsestään. Paitsi tahtoa, toimintaa ja esteiden raivaamista,tarvitsee palvelutoiminta pohjakseen uusia rakenteita. Kommunikaatioportfolio-ajattelutulee muodostamaan merkittävän osan uuden palveluyhteiskunnan tarvitsemaainfrastruktuuria. Yritysten, julkishallinnon toimijoiden ja koko suomalaisen yhteiskunnantäytyy tukea palveluliiketoimintaa mahdollistavien rakenteiden syntyä, jotta tietoa,ajattelua ja viestintää pystytään hyödyntämään mahdollisimman tuottavasti.Ilman tietotekniikkaa ei mitään palveluyhteiskuntaa voi koskaan syntyä. ICT luopalveluyhteiskunnan infrastruktuurin. Se on sama asia kuin maantien, rautateiden,lentokenttien ja satamien rakentaminen teollisuudelle. Toistaiseksi tämä muutosei kuitenkaan ole riittävästi liikkunut siihen suuntaan, että ICT:n toimintakentäksikatsottaisiin yhteiskunnan muuttaminen ja muutoksen infrastruktuurin luominen. Minusta tuntuu, että IT-sektori ei ole ollut riittävän kiinnostunut osoittamaansuuntaa tai löytämään niitä tapoja, millä IT-sektorin luoma infrastruktuuri saadaanhyödynnettyä. Nykyisin on ihmisille annettu internet ja kaikki Googlen tapaiset palvelut,mutta ei ole juurikaan esitetty malleja siitä, millä tavalla ne auttavat ihmisiä luomaanuusia merkityksellisen elämän mahdollisuuksia.– Pentti MalaskaUuden palvelutoiminnan infrastruktuurin toimivuutta ei mitata biteillä, liittymiennopeuksilla tai päätelaitteiden lukumäärällä vaan nimenomaan sen mahdollistamallaviestinnän tehokkuudella ja vaikuttavuudella. Mitä tehokkaammin ja ennen kaikkeajärkevämmin viestinnän puitteet tukevat vaikuttavaa palvelutyötä ja luovaa innovointia,sitä onnistuneempi infrastruktuuri on. Koska uuden tuottavuuden toimintatapoja ei vieläole määritelty, on rakenteet ja puitteet suunniteltava huolella ja nimenomaan käyttäjä-,ei teknologialähtöisesti.Tietotekniikkaintoilun perusvirhe on ollut alistaa työntekijät toimimaan koneidenehdoilla ja ratkaisemaan niiden rajaamia kysymyksiä sen sijaan, että koneet olisiohjelmoitu käyttäjiensä tarpeisiin ja ratkomaan näiden asettamia kysymyksiä.Ihmisestä tulee huono kone ja koneesta huono ihminen. Ärsykepommitus pitää ylläsosiaalista puolustusvalmiutta ja estää luovuuden, joka olisi parhaimmillaan silloin,kun haasteet ja voimavarat olisivat tasapainossa, elimistön ei tarvitsisi puolustautuaja ajatus virtaisi “laajakaistaisesti” niin, että menneet kokemukset yhdistyisivätnykyhavaintojen ja -tunnelmien välityksellä tulevaisuuden perspektiiveihin. Taistelukapeuttaa huomion tähän ja nyt, jolloin tehdään nopeasti ja sympaattisen hermoston 85
  • 87. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä ponnistuksella sitä mitä jo osataan kokeilematta uutta. – Juha Siltala Nyky-Suomen kansantalouden rakenteet eivät tue uuden palvelutoiminnan kehitystä. Julkinen hallinto on monessa paikassa siiloutunut ja kerrostunut samalla tavalla kuin yrityselämän ihailemat jättiorganisaatiot, joiden johtamis- ja viestintäkulttuurit ovat vahvasti sidoksissa teollisen ajan ajattelurakenteisiin. Meidät on kuitenkin ehdollistettu niin, että emme tarvitse myyjiä, markkinoijia tai liikkeenjohtoa vaan insinöörejä. Amerikka on jättänyt tämän ajattelun jo aikoja sitten. Kumpikohan tässä on väärällä suunnalla, Suomi vai Amerikka? – Pentti Malaska Vanhentuneet ajattelurakenteet ja siiloutunut organisaatiokulttuuri ovat pahimmillaan synnyttäneet kaoottisen, päällekkäisten viestien tietotulvan ja pätemättömyyden tunteen: mikään työpanos ei tunnu riittävän. Onnistumisen kokemukset tuntuvat olevan yhä harvemmassa ja työhyvinvointi rapautuu. Nämä ongelmat heikentävät kykyä uudistua ja oppia uutta. Uusia viestintävälineitä ei osata käyttää tuottavasti ja organisaatioiden jäykän hierarkkiset rakenteet tukahduttavat uusien innovaatioiden synnyn. Työskentely on tehotonta ja tuottavuuden kasvu heikkoa. Miksi perinteinen tietotekniikka ei ole odotetun tuottavaa, johtuu siitä, että me emme oikeasti paranna tietotekniikan käyttöä ja nosta asiakkaan tuottavuutta. En ole saavuttanut suosiota professorien keskuudessa väittäessäni, että opetamme vääriä asioita. Jotain opetetaan, mutta jotain ei. Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan vanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovat mahdollisia näillä uusilla välineillä. – Olli Martikainen Pienillä hienosäädöillä ei saada toimintatapojen rakenteita vastaamaan riittävän nopeasti palveluyhteiskunnan tarpeisiin. Muutokset eivät myöskään valmistu, jos hallinnon sisäisiä kehittämistoiveita vain priorisoidaan jälleen kerran yhä uuteen järjestykseen. Jos pohja on heikko, ei sen päälle kannata enää rakentaa. Näkyviä vaurioita on turha pelkästään paikata, koska ne tulevat yhä uudelleen esiin, jos niiden aiheuttajiin ei puututa. Muutoksen mahdollistamiseksi on otettava askel syvemmälle. On haettava tietotyön tekemisen pienimpiä yhteisiä nimittäjiä ja arvioitava niiden vaikutus työn tuottavuuteen. Yksi näistä on viestintä. Toinen palvelutyön tuottavuuden selittäjä on tieto. Paneutumalla yksittäisen työntekijän, ryhmän sekä organisaation viestintäosaamiseen ja kykyyn jäsentää sekä välittää tietoa ollaan kiinni työn tekemisen perustuksissa. Niiden varassa voidaan muuttaa toimintatapoja todella innovatiivisesti. Viestintäkyvykkyys ja -valmius on taito valita tehokkaimmat sekä vaikuttavimmat86
  • 88. KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLätavat kommunikoida kukin viesti. Etäviestinnässä myös organisaation kyvyllä tarjotajäsenilleen tehokkaat viestintäjärjestelmät ja päätelaitteet tukipalveluineen onmerkitystä. Organisaation on lisäksi huolehdittava, että henkilöstö osaa hyödyntääpäätelaitteita ja viestintäjärjestelmiä. Lähiviestintätaidoissa erottautuminen kilpailijoistaon huomattavasti vaikeampaa, mutta niitäkään valmiuksia ei pidä laiminlyödä. Tiedon arvo määrittyy tietoa jaettaessa. Täten tiedon hallinta ja viestintäkykynivoutuvat yhteen työn tuottavuutta määritettäessä. Tiedonkäsittelytaitoon kuuluujakamisen lisäksi kyky seuloa tietovirrasta oleellinen, jäsentää seulottu tieto ja tallentaase myöhemmän tehokkaan käytön kannalta mielekkäästi.Tietokoneella ja matkapuhelimella hoidettu viestintä mahdollistaa paljon. Se vaatiimeiltä jokaiselta kuria ja näkemystä, että elämä ei mene pelkäksi sähköiseksiviestinnäksi. Ihmissuhteita ja elämää täytyy hoitaa muullakin tavalla kuin pelkästäänsähköisen viestinnän avulla. Internet on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä se sallii erittäinpaljon informaatiota, keskustelua ja viihdemahdollisuuksia, ja tekee siten elämänhelpommaksi. Liikaa käytettynä Internet saattaa kuitenkin johtaa eristäytymiseen,mikä ei ole yksilölle hyvä asia.– Olli-Pekka KallasvuoYhteistyökyky on kaikkein tärkeintä kilpailukykyä tämän päivän maailmassa. Oleellistaluovassa logiikassa on se, että siinä ei ole koskaan yhtä oikeaa ratkaisua. Näemmeasioita paremmin, selkeämmin ja tarkemmin, jos katsomme useasta suunnasta.– Esko KilpiLuovalla palvelutoiminnalla on kaikki mahdollisuudet nousta Suomen seuraavaksimenestystekijäksi ja vientituotteeksi. Tieto- ja viestintäteknisen teollisuudenvahvuuksien varaan voisi rakentaa uuden ICT-palveluiden parempaan hyödyntämiseenperustuvan ekosysteemin. Ekosysteemin, jossa osataan synnyttää muita enemmäntietämystä ja osaamista ICT-välineiden parhaasta, kestävimmästä ja tuottavimmastahyödyntämisestä. Tämä osaaminen pitäisi konseptoida ja kaupallistaa palveluiksi,koska niille olisi suuri globaali kysyntä. Jos haluamme olla edelläkävijä, meillä pitää ollarohkeutta kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen. Uuden synnyttäminen ei koskaan olehelppoa, mutta perässähiihtäjäksi jääminen johtaa väistämättä hitaaseen taantumiseen.Ja joka tapauksessa on itsestään selvää, että vanhoilla toimintatavoilla ei kyetävastaamaan nykyisiin haasteisiin. Palvelutoiminnan infrastruktuuri syntyy avoimellakeskustelulla ja ennakkoluulottomilla kokeiluilla. Varustamalla suomalaiset ylivoimaisillaviestintävalmiuksilla ja tiedon hyödyntämistaidoilla luodaan pohja innovatiivisellerakenteiden uudistamiselle ja sitä kautta Suomen tuottavuuden sekä kilpailukyvynnostamiselle uudelle tasolle. Uuden rakentaminen pitää aloittaa samaan aikaan sekänykyisissä organisaatioissa että koulutusjärjestelmämme kautta tulevissa sukupolvissa. 87
  • 89. 88
  • 90. Tabuja jatotuuksiatuottavuudestaOnneksi Suomessa ollaan hereillä. Vaikka useimpien päättäjien päivät täyttyvät tulipalojensammuttelusta, on muutama visionääri jo tarkastellut kokonaiskuvaa ja tunnistanut nykyisen tilanteenkestämättömyyden. Kenelläkään ei ole antaa kaikkia vastauksia, siksi analyyttinen keskustelu onainoa keino löytää ne. Yhteistä useimmille asiantuntijoille on uhkien havaitseminen – kukaan ei oletuudittautunut kuvitelmaan, että ongelmat ratkaisisivat itsensä. Kestävän tuottavuuden luominen on Suomen tulevaisuuden menestysresepti. Miten se tehdään,mitä pitää muuttaa ja mistä luovat innovaatiot syntyvät? Näitä kysymyksiä kaikkien suomalaistenpäättäjien, johtajien, yrittäjien ja työntekijöidenkin pitäisi miettiä, sillä vuorovaikutuksellinen innovointion aina hedelmällisempää kuin omiin kammioihin vetäytyminen.Antti Tanskanen | Onnistuminen on tahdon asiaEsko Kilpi | Huomio kommunikaatiokulttuuriinHenna Virkkunen | Itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaanJorma Eloranta | Tuottavuus edellyttää hyvää johtamistaJuha Siltala | Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksiMarja-Liisa Viherä | Mielikuvitusta palvelujen kehittämiseenMatti Lehti | Pään sisäinen kuormitus kasvaaMikael Jungner | Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävänä on lyhytnäköinenMikko Kosonen | Hyvinvointi on osallistumista ja vaikuttamistaOlli Martikainen | Onnistunut palvelu muuttaa asiakkaan toimintaaOlli-Pekka Kallasvuo | Liiketoiminnassa maali liikkuu ainaPentti Malaska | Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiottaAalto-yliopiston tutkimus | ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseen 89
  • 91. ANTTI TANSKANENTyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 8Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 6Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 7Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 7Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 8
  • 92. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAAntti TanskanenOnnistuminen on tahdon asiaSuomessa tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen on vielä lap-senkengissään. Kehitystä jarruttaa etenkin julkisen sektorin sähköistentietojärjestelmien täysi tehottomuus, ministeri Antti Tanskanen arvioi.Antti Tanskasen mukaan tutkijat ovat yleisesti yksimielisiä siitä, että ihmiskunta ei vieläosaa hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa läheskään täysimääräisesti. Tanskanenluettelee ihmiskunnan kolmeksi suureksi keksinnöksi höyrykoneen 200 vuotta sitten,sähkön 100 vuotta sitten ja nyt tieto- ja viestintäteknologian.Ihmiskunta on vasta aivan alussa tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Se ontaloudellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennensitä. Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisensadan vuoden aikana, tieto- ja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavatsata vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niidenvaikutus on samansuuruinen. Tietysti tieto- ja viestintäteknologian merkitystävoimme vasta arvailla.Taloustieteiden tohtori Antti Tanskanen on ollut Suomen tiede- ja talouselämässämonessa mukana. Hänen keskeiset päätoimensa ovat olleet Jyväskylän yliopistonkansantaloustieteen professori, Jyväskylän yliopiston rehtori, Suomen Akatemianpääjohtaja (1992–1996) sekä OP-ryhmän pääjohtaja (1997–2006). Hänenluottamustoimiensa lista on vaikuttava, ja tällä hetkellä hän toimii puheenjohtajanaHelsingin Yliopiston, Ulkopoliittisen instituutin ja Valtion Eläkerahaston hallituksissasekä M-realin hallituksen jäsenenä. Aiempia luottamustoimia ovat olleet YIT-Yhtymänja Keskuskauppakamarin hallituksen puheenjohtajuudet sekä Neste Oilin hallituksenjäsenyys. Keväällä 2009 pääministeri Matti Vanhanen tarvitsi Tanskasen tietoja ja taitojaja nimitti hänet talouskasvun edellytysten vahvistamista selvittävän kasvuhankkeenjohtoon. Tarkoituksena oli etsiä keinoja tuottavuuden kasvun nopeuttamiseksi 2010-luvun Suomessa. Laajemmin ilmaistuna hankkeen tavoitteena oli herättää julkistakeskustelua ja tuottaa politiikkasuosituksia talouskasvun vahvistamiseksi koko maassaniin, että samalla huomioidaan myös globaalia talouskehitystä sekä ympäristöä jasosiaalista kestävyyttä koskevat reunaehdot. Työryhmä arvioi erityisesti valtion jayleensä julkisen sektorin roolia talouskasvussa. Tanskasen mukaan julkinen hallintohyödyntää uutta teknologiaa ala-arvoisesti. 91
  • 93. ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Suomessa etenkin julkisen sektorin sähköiset tieto- ja viestintäjärjestelmät ovat täysin tehottomat verrattuna siihen, mitä ne voisivat olla. Tärkein uudistus, mitä koko yhteiskunta kaipaisi, on julkishallinnon järjestelmien ja sähköisten palveluiden kokonaisvaltainen uudistaminen nykyistä paremmin yhteensopiviksi. Poistamalla päällekkäisyydet valtio kykenisi palvelemaan kansalaisiaan yhden luukun periaatteella. Samalla nostan tämän yhdenkertaisuuden periaatteen palvelujen tuottajien näkökulmaksi. Valtion, kuntien ja terveydenhoitojärjestelmien kannalta olisi tärkeää, että asiat tehtäisiin vain yhteen kertaan. Palveluntuotannon tehostumisen ohella syntyisi uusia mahdollisuuksia yksityiselläkin puolella, koska julkisen sektorin rooli on niin iso suomalaisessa yhteiskunnassa. Tanskasen mukaan Suomen rakentaminen tietoyhteiskunnaksi on juuttunut alkutekijöihinsä. Julkisen – kuten yksityisenkään – puolen toimintatapoja ei ole kehitetty vastaamaan uusiin tarpeisiin. Tietoyhteiskunnasta on puhuttu ainakin kymmenen vuotta, mutta keskustelu on jäänyt teoretisoinnin tasolle eikä Suomi ole vieläkään muuttunut aidoksi tietoyhteiskunnaksi. Tietoyhteiskuntahanke on Suomen suurimpia epäonnistumisia 2000-luvulla. Tämä epäonnistuminen tietoyhteiskunnan rakentamisessa johtuu siitä, että meiltä ei löydy vastuutahoa. Meillä on tehty poliittisia linjauksia, tavoitteen asetteluita ja kaikennäköisiä poliittisia päätöksiä, mutta koordinaatio on puuttunut. Kukaan ei ole kantanut korkeinta vastuuta eri osien yhteensopivuudesta eikä siitä, että kaikki järjestelmät, mukaan lukien toimintatavat, tehtäisiin tavoitteiden mukaisiksi. Tällä hetkellä ei rohkeita henkilöitä johdossa kuitenkaan näy. Jotta Suomi ikinä kehittyisi tietoyhteiskunnaksi, tulee hankkeelle nimittää vastuullinen vetäjä, johon koko tietoyhteiskunnan rakentaminen personoituisi. Tämä vetäjä toimisi ikään kuin hankkeen toimitusjohtajana. Ja elleivät asiat etenisi, vetäjää kohdeltaisiin kuten yrityksen toimitusjohtajaa – vaihdettaisiin henkilöä. Tällaista vastuutahoa Suomella ei ole ollut ja lopputulos on ollut sen mukainen. Kyse ei kuitenkaan ole niinkään uuden organisaation tai osaamisen synnyttämisestä. Ennen kaikkea hanke vaatisi vahvaa poliittista tahtoa ja ryhmän vetäjälle mandaattia kokonaisvaltaisiin uudistuksiin. Tietoyhteiskuntahankkeen johtajuus ei edellytä uuden viranomaiselimen perustamista, byrokratiaa on jo tarpeeksi. Vetäjä voisi hyvin työskennellä valtiovarainministeriöstä käsin, kunhan mandaatti ministeriön sisällä – ja koko julkisella sektorilla – olisi riittävän vahva. Eteen tulee väistämättä kysymyksiä työnjaosta valtion ja kuntien välillä. Vetäjän tulee saada kunnat innostumaan vapaaehtoisesta yhteistyöstä, tai muuten ne joudutaan pakottamaan hankkeeseen mukaan. Kyseessä ei ole kuntien itsehallinnon nakertaminen vaan tietojärjestelmien maanlaajuinen yhdenmukaistaminen. Suomella92
  • 94. ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAon kaikki mahdollisuudet nousta tietoyhteiskuntana, jos vain tarvittava poliittinen tahtoja riittävä poliittinen painoarvo löydetään. Hienoja tavoitteita on laadittu, mutta nyt on konkretian ja toteuttamisen aika.Julkinen sektori jarruttaa tuottavuuden kasvuaTanskanen on huolissaan Suomen tuottavuuden kehityksestä. Toisen maailmansodanjälkeisestä noin neljän prosentin kasvuvauhdista on jääty ajat sitten. Kehityksenhaasteena on Tanskasen mukaan etenkin alati paisuvan julkisen sektorin huonotuottavuus. Tehostamistarve käy ilmi jo eri alueiden välisissä eroissa. Nyt suhdanteista puhdistettu tuottavuuden kasvuluku on enää noin kahden prosentinluokkaa. Yksityisellä puolella toimialojen välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi niinsanotussa Nokia-klusterissa tuottavuus on kasvanut viimeisen 20 vuoden ajan erittäinvoimakkaasti. Avainasemassa on kuitenkin hitaasti kehittyvä julkinen sektori, joka heikentääkoko kansantalouden tuottavuutta. Julkisen sektorin painoarvo on vain kasvanut: setyöllistää jo noin 600 000 ihmistä. Julkista sektoria ei voi kuitenkaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaanse pitää pilkkoa osiinsa. Eivät ne kaikki 600 000 ihmistä ole mummoja ja pappojakääntelemässä, vaan valtaenemmistö tekee jotakin muuta. Ja siinä jossakin muussaon tehostamisen mahdollisuuksia. Meillä on jo vertailutietoa siitä, kuinka toimintatehoteroavat eri puolilla maata. Miksi niissä on eroja? Tähän kysymykseen vastaaminenvoisi jo edistää muutosta. Yksityisellä sektorilla tuottavuus kasvaa parhaiten aloilla, joilla hyödynnetäännykyaikaista tieto- ja viestintäteknologiaa. Palvelualoilla yleensä tuottavuudenkasvattaminen on vaikeampaa, vaikka kansalaiset kohdistavatkin kasvaneenostovoimansa entistä enemmän juuri palveluihin. Meidän ei kuitenkaan pidäantautua tuottavuuden kasvun hidastumisen edessä, sillä oikeansuuntaisilla toimillatilanteeseen voidaan vaikuttaa.Tyhjää puhetta luonnon tuhoamisesta ja ihmisten pahoinvoinnistaLuonnon suojeleminen on Tanskasen mukaan jäänyt Suomessa pitkälti puheidentasolle. Toiminnan aikaansaamiseksi hän kaipaa julkisen vallan taloudellista ohjausta.Tanskanen huomaa keskustelun myös liikahtaneen luonnonvarojen riittämättömyydestäilmaston tilaan – eli raaka-aineista hyödykkeiden valmistamiseen ja käyttöön.Näistä asioista puhuttaessa on ensinnäkin huomioitava Aasian väestörikkaat maat,Kiina ja Intia. Kun ne ovat nyt päässeet teollisuuskasvuun mukaan, niin jo yksinvolyymillaan ne tietysti lisäävät luonnonvarojen käyttöä ja ympäristörasitteita erittäinpaljon. 93
  • 95. ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Keskustelun painopiste on siirtynyt luonnonvarojen riittävyydestä ilmaston pilaamiseen. Luonnontieteilijät ovat keskenäänkin erimielisiä siitä, mikä on ihmiskunnan vaikutus maapallon kehitykseen, ja jossain vaiheessa tulee taas jääkausikin. Tässähän on kysymys vain ihmisen roolista kehityksessä, toisin sanoen siitä, kuinka paljon ihmiskunta omalla toiminnallaan vaikuttaa ilmastoon. Taloustieteilijänä Tanskanen lähestyy ympäristökysymyksiä omasta viitekehyksestään. Yritykset ja yhteiskunta eivät ole puhuneet tai toimineet luonnon puolesta vielä kovin kauan. Me olemme tuhonneet luontoa yksinkertaisesti sen takia, että niin on saanut tehdä ilmaiseksi. Ja näin tämä talous vaan toimii. Yhteiskunnan tehtävä on tietysti kieltää luonnon pilaaminen tai ainakin hinnoitella se taloudellisesti epämielekkääksi. Tähän suuntaanhan nyt ollaan jo selvästi menossa, mutta aika hitaasti. Öljyvarojen loppumistakin on ennustettu niin kauan kuin minä olen näitä asioita seurannut. Siinäkin oikeampi vastaus on, että eivät ne lopu koskaan. Keskusteluissa on nimittäin täysin unohdettu hintamekanismi. Talouden ajatellaan toimivan samalla rakenteella tästä eteenpäin niin kauan kuin raaka-ainetta riittää, ja oletetaan, että sitten tulee täysi pysähdys kerralla. Eihän talous toimi ollenkaan sillä tavalla. Sitä mukaa kun joku hyödyke, olkoon se sitten vaikka öljy, käy yhä niukemmaksi, sen hinta nousee ja käyttö vähenee, ja lopulta ruvetaan käyttämään jotakin muuta. Tanskanen pitää öljyn korvaamista teknisesti mahdollisena, mutta vielä ennenaikaisena. Muuten kestävän kehityksen mukaiseen teknologiaan kuitenkin kannattaa jo investoida, koska se avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Öljy on korvattavissa, mutta esimerkiksi sähköautoihin ja tuulivoimaloihin ei ole tarvinnut vielä panostaa, koska öljyä riittää vielä vuosikymmeniksi. Öljyä käytetään niin kauan kuin sitä on. Olennainen kysymys on, minkälainen tuotekehitys ja investointipolitiikka on yritysten oman elämänkaaren kannalta mielekästä. Yksittäisen yrityksen näkökulmasta öljyn tai muun hyödykkeen loppuminen on kuitenkin aika etäinen asia. Vihreässä teknologiassa on silti juuri nyt suuri taloudellinen mahdollisuus – riippumatta siitä, miten luonto loppujen lopuksi todellisuudessa käyttäytyy. Koska yleinen tietoisuus ilmasto-ongelmista on lisääntynyt, poliitikot ja muutkin kansalaiset ottavat ympäristönäkökohdat huomioon päätöksissään. Vanha viisaus on, että bisnestä kannattaa laajentaa sinne, missä markkinat kasvavat, ja supistumassa olevilla markkinoilla kannattaa olla varovainen. Vihreälle teknologialle on selvästi laajenevat markkinat, ja siksi Suomen kannattaa ilman muuta panostaa rohkeasti esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Näin syntyvä tietotaito olisi kaikkien suomalaisten yritysten hyödynnettävissä. Myös keskustelu työhyvinvoinnista on Tanskasen mielestä harhautunut sivupoluille.94
  • 96. ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAOn aivan selvää, että työntekijän hyvinvointi on yrityksille ja yritysjohdolle tärkeä asia.Tässä ei ole mitään ristiriitaa yksilön ja yrityksen edun välillä. Jos töissä ei ole hyväolla, on aina myös yrityksen edun mukaista parantaa tilannetta. Kysyn kuitenkin, mihinpohjautuu oletus ihmisten pahoinvoinnista nimenomaan työelämäkysymyksenä? Josyhteiskunnassa on laajemminkin pahoinvointia, se ei häviä mihinkään siksi aikaa, kunihminen on työpaikallaan. Varmasti jokaista työpaikkaa voidaan parantaa niin, ettäsinne tullaan mieluummin, mutta parannukset ovat hyvin työpaikkakohtaisia. Siksi enlähtisi jakelemaan tästä asiasta mitään yleisiä ohjeita.Osaavatko yritykset hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa?Kun väitetään, että yritykset eivät hyödynnä tietotekniikkaa niin hyvin kuinolisi mahdollista, nousee esiin kysymys, että miksi eivät? Miksi taloudellisetkannustejärjestelmät eivät johda siihen, että yritykset hyödyntäisivät mahdollisuuksiaparemmin silloin kun mahdollisuuksia on? Tästä tulemme siihen perimmäiseenkysymykseen, että toimiiko markkinatalous jotenkin huonosti? Ja jos toimii, niinmiksi? Tässä kohtaa itselleni tulevat päällimmäisenä mieleen osaamiskysymykset.Alan osaamista ei ole tarpeeksi. Ja siitä tullaankin takaisin tähän julkiseen sektoriin.Tietotekniikan hyödyntämisen osaaminen on koulutuskysymys. Mutta kun otetaan huomioon, kuinka nopeasti tietotekniikka kehittyy, niin minustaon luonnollista ajatella, että koulutus ei pysy perässä. Sen ei pitäisi olla yllätys.Koska tieto- ja viestintäteknologia selvästi edistää yritysten tuottavuudenkasvua, olisi johtajien Tanskasen mukaan kyettävä ohjaamaan tekniikan käyttöätarkoituksenmukaisemmaksi. Tekniikan tehokkaalla hyödyntämisellä pystytäänpitämään kustannukset kurissa, mutta ilman osaavaa johtamista työntekijät voivatkokea uuden teknologian ahdistavaksi. Erityisen olennaista kehityksen ja ihmistenkäyttötottumusten seuraaminen on uuden tekniikan ja siihen liittyvien palveluidenvalmistajille.Viestintäteknologia kehittyy valtavaa vauhtia ja tarjoaa mahdollisuuksia helpottaaja ratkaista ongelmia sekä karsia kustannuksia. Toisaalta teknologian nopeassakehityksessä mukana pysyminen myös stressaa työntekijöitä. Yritysjohtajientaidoista riippuu, onko uusi teknologia mahdollisuuksien avaaja vai stressitekijä.En lähde tippaakaan neuvomaan, miten missäkin yrityksessä tekniikalle löydetäänoma paikkansa, mutta se ei ole alkuunkaan pelkkä insinöörikysymys, vaan se ontoimintatapakysymys. Se täytyy miettiä yrityskohtaisesti. Tekniikassa on se mielenkiintoinen piirre, että laitteissa on paljon enemmänominaisuuksia kuin mitä useimmat meistä osaavat käyttää. Eikä vain tietotekniikassa.Kaiken maailman kodinkoneetkin ovat jo paljon fiksumpia kuin miten me osaammeniitä hyödyntää. Ja osaamisen lisäksi myös yksilöiden mieltymykset tekniikan suhteen 95
  • 97. ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA vaihtelevat. Nokian kurssikehityksestäkin huomaa, miten tärkeää on, että tuottaja pystyy mahdollisimman nopeasti reagoimaan, kun ihmisten maku ja toivomukset muuttuvat. Tanskanen pitää yritysjohdon koulutusta olennaisena lähtökohtana, jos haluamme tehostaa tekniikan käyttöä ja omaksua uusia toimintatapoja laajemminkin yhteiskunnassa. Niin, ainahan voidaan sanoa, että olisi parempi, jos olisi parempia johtajia. Paljon vaikeampi kysymys on, millä tavalla johtamisen tasoa voidaan parantaa? En minä oikein muuta osaa sanoa, kuin palata koulutuskysymykseen myös johtamiskoulutuksen osalta. Usein uudet viestintävälineet nähdään jopa ongelmana, mutta minusta ne ovat merkittävä mahdollisuus. Kyky hyödyntää tietotekniikkaa riippuu osaamisesta, joka puolestaan on puhtaasti jälleen koulutuskysymys. Suomalaisten tietotekniikkakoulutukseen olisikin syytä kiinnittää erityistä huomiota, aina tavallisista kansalaisista ihan korkeimpaan yritysjohtoon saakka. Minusta suomalaiset yritysjohtajat kuvastavat yhteiskuntaamme. He eivät ole sen osaavampia, mutta eivät missään nimessä myöskään taitamattomampia, kuin me muutkaan. Yritysjohtajilla on kuitenkin muita kansalaisia suurempi merkitys koko yhteiskunnan menestymiselle, ja siksi heihin ja heidän koulutukseensa kannattaisi panostaa. Kaiken kaikkiaan tieto- ja viestintäteknologia tulee olemaan osa valtavaa muutosta, jonka olennainen osa on palveluliiketoiminnan merkityksen kasvu. Muita selkeitä trendejä ovat kuluttajien ostovoiman kasvu ja tiedon lisääntyminen, Tanskanen ennustaa. Muutoksen nopeutta – ja tulevaisuuden suurimpia muuttujia – on kuitenkin hankala hahmottaa etukäteen. Moni uskoo Suomen muuttuvan tulevina vuosina valtavasti. Toisaalta jos tarkastellaan yhteiskunnan kehitystä viimeisen 10–20 vuoden ajalta, on muutoksen suuruutta hankala hahmottaa. Mutta jos otetaan vaikka 50 vuotta taaksepäin, niin kyllä suomalainen yhteiskunta on muuttunut. Ja kun mennään tästä eteenpäin, on nähtävissä joitakin selviä trendejä, kuten palveluiden korostuminen. 1970-luvun yleinen hokema, että suomalaiset eivät voi elää toistensa paitoja pesemällä, korosti perinteisen teollisuuden merkitystä. Mutta niin vain pesulapalvelutkin lisääntyvät ja Suomenlahden yli viedään pyykkiä edestakaisin. Tieto- ja viestintäteknologian rooli yhteiskunnassa on hyvä esimerkki muutoksesta, jota 20 vuotta sitten emme varmasti olisi osanneet kuvitella. Vastaavasti seuraavan 10–20 vuoden aikana voi tulla yhtä isoja muutoksia, joita käytännöllisesti katsoen kukaan ei osaa tänä päivänä kuvitella. Mitä ihmiset ajattelivat96
  • 98. ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAsilloin, kun ei ollut sähköä? Kukaan ei voinut kuvitella, minkälaiseksi sähkö kokomaailman muokkaisi. Nyt meillä on samanlaisen positiivisen kierteen mahdollisuus:tulotaso maailmalla kasvaa ja kansakunnat ovat alkaneet kilpailla tieteellä eli tiedontuottamisella. Kasvavasta tulosta yhä suurempi osa käytetään tieteeseen, jonkatuottamaa tietoa voidaan hyödyntää yhtä vallankumouksellisesti kuin tieto- javiestintäteknologiaa. Näin saavutetaan väistämättä myös suuria läpimurtoja. Höyrykoneesta sähköönmeni sata vuotta, samoin sähköstä tieto- ja viestintäteknologiaan. Seuraavaaisoa juttua tuskin tarvitse odottaa yhtä kauaa, koska tieteeseen panostetaanmaailmanlaajuisesti niin paljon enemmän.Globaali tasapaino murroksessaMaailmanlaajuisesti tarkasteltuna Tanskanen näkee tieteessä ja taloudessa selkeänpainopisteen siirtymän kohti Aasiaa. Etenkin Kiinan panos näkyy jo niin tiedetilastoissakuin varallisuudessakin.Nyt kun Kiinankin tulotaso on noussut, sillä on väestöpohjansa ansiosta varaapanostaa tieteeseen. Intia on myös lähdössä samalle tielle. Niiden liikkeellelähtöähelpottavat Yhdysvalloissa työskentelevät kiinalaiset ja intialaiset tiedemiehet ja-naiset. Isoja juttuja tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla. Kiinalaisen elintason kasvu ei sinänsä uhkaa esimerkiksi Suomen asemaa. Muttasäästämällä liikaa kiinalaiset sotkevat nykyistä maailmanmenoa. Kiinan kasvu rakentuuvientituotannon varaan, ja jotta maailmantalous pysyisi tasapainossa, heidän pitäisiostaa vientituloillaan tavaroita ja palveluita muista maista. Mutta sitä he eivät nyt tee,vaan he ostavat arvopapereita ympäri maailmaa, ja tämä sotkee maailmantaloutta.Se on itse asiassa perimmäinen syy maailmantalouden ajankohtaisiin ongelmiin, einiinkään Kiinan lisääntynyt tieto tai tuottavuus. Asia ratkeaa seuraavan 10 vuoden aikana; kiinalaiset eivät yksinkertaisesti voiloputtomasti kerätä finanssisaatavia. Jossain vaiheessa heidän on ruvettava ostamaantavaroita ja palveluita myös maansa rajojen ulkopuolelta.Vaikka Suomen tuottavuuden kasvu on heikentynyt, Tanskanen ei ole huolissaanmaamme kansainvälisestä kilpailukyvystä. Pitkän nousutrendin jälkeen asemanvakiintuminen, jopa tilapäinen heikkeneminen, on vain luonnollista.Sodanjälkeinen voimakas kasvu oli mahdollista, koska Suomi oli kansainvälisestiperässähiihtäjän asemassa. Silloin tuottavuutta oli helppo kasvattaa seuraamallamuiden maiden toimintaa ja hyödyntämällä niiden esimerkkiä. Nyt olemme kuitenkin jojonkin aikaa olleet monessa asiassa lähellä kansainvälistä eturintamaa. 97
  • 99. ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Enää emme voi edetä apinoimalla muita, vaan joudumme itse keksimään jatkuvasti uutta, ja se on paljon hankalampaa. Asema on kääntynyt niin päin, että moni maa on ollut – ja useat ovat yhä – meitä jäljessä ja alkavat vasta nyt ohittaa meitä. Tällöinhän asemamme kansainvälisessä kilpailussa väistämättä heikkenee. Tätä voi kuitenkin pitää laajassa mittakaavassa tilanteen tasoittumisena. Meillä pitäisi olla semmoista osaamista, että me pystyisimme hyödyntämään sen tiedon, mitä maailmalla jo on, ja mitä tulee kaiken aikaa lisää. Siihen meidän pitää panostaa.98
  • 100. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAEsko KilpiHuomiokommunikaatiokulttuuriinViestintä- ja vuorovaikutusteknologioiden kehittyminen antaa meilletyönteossa sellaisia mahdollisuuksia, mitä meillä ei ollut vielä viisi vuottasitten. Kuitenkin meidän käsityksemme työn tekemisestä juontavatjuurensa Adam Smithin töiden ja kirjoitusten aikaan, eli 1700-luvulle jatarkemmin sanottuna vuoteen 1773, toteaa toimitusjohtaja Esko Kilpi.Kilpi jatkaa historiasta johdettua perusteluaan eteenpäin työidentiteetin käsitteenkautta.Ennen Adam Smithiä ei ollut esimerkiksi käsitettä työidentiteetti erillään muustaidentiteetistä. Työ ja koti ovat aina olleet lähellä toisiaan. Se on ollut de facto tapanähdä asiat. Se että työ ja koti ovat eri paikkoja, on ihmiskunnan historiaa ajatellenenemmänkin poikkeustilanne. Teollisen ajan 200–300 vuotta on hyvin lyhyt aika työnhistorian näkökulmasta. Minun mielestäni me teemme vääriä johtopäätöksiä, josannamme sen liikaa värittää meidän käsitystämme siitä, mikä on identiteetti ja ihmisensuhde tekemiseen ja muihin ihmisiin. Me tarvitsemme lisää uudesta näkökulmastalähteviä kokeiluja työpaikoilla.Kilven mukaan kyse ei ole siitä, että meiltä puuttuisi jotain oleellisia välineitä.Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. Kaikki se, mistä me tässäyhteydessä puhutaan, on arkipäivää jo tänään. Mutta tämähän on vanha maksiimi.Tulevaisuus on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut. Eli toisin sanoen nämäkaikki tieto- ja viestintätekniikan soveltamisen esimerkit, mistä minä puhun, ovat jomonessa yrityksessä ja yhteisössä olemassa.Toimitusjohtaja Esko Kilpi, Esko Kilpi Oy, on tällä hetkellä Suomen kansainvälisestiarvostetuimpia digitaalisen työn ja kommunikaatioteknologioiden asiantuntijoita.Hänen toimintansa liikkeenjohdon konsulttina ja tutkijana on suuntautunut tietotyöntuottavuuteen ja luovien organisaatioiden haasteisiin. Suuri osa hänen työstään on viimevuosina liittynyt vuorovaikutusteknologioiden käyttöönottoon yrityksissä ja erityisestisosiaalisen median strategiseen hyödyntämiseen liikkuvassa työssä. 99
  • 101. ESKO KILPITyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 7Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 6Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 8Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 9Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 7
  • 102. ESKO KILPI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTATyöpaikka ja -aika eivät selitä työn tekemistäTyöpaikka ja työaika eivät enää selitä työn tekemistä. Jonkun oleminen työpisteellä eitakaa, että hän tekee tuottavaa työtä. Eikä myöskään se, ettei joku ole työpisteellääntarkoita sitä, ettei hän tekisi tuottavaa työtä. Tällöin näiden käsitteiden kautta työtä eipitäisi myöskään mitata tai ylipäätänsä käsittää. Tänään puhutaan yhä useammin, että itse asiassa työn sisältö on meillemerkittävien asioiden tekemistä meille merkittävien ihmisten kanssa, joka tarkoittaasilloin sitä, että työn välinearvon luonne muuttuu itseisarvoksi; eli työ on itseisarvo.Kysymys on, että miten me määritellään, mistä me puhutaan, kun me puhutaan työstäja ihmisen suhteesta työhön? Tämä on ehkä se merkittävin murros. Ihminen, joka eiviihdy, ei voi myöskään tehdä tuottavaa työtä. Se on oikeastaan sitä, että ihmiset voivat toteuttaa itseään työssä. Tästäajattelutavasta on jo esimerkkejä akateemisessa kirjallisuudessa ja muuallakin.Tutkimuksissa on näkynyt selkeästi viihtyvyyden kannalta ihan erinäköisiä tuloksia kuinaikaisemmin.Kilpi korostaa, että ihminen, joka ei viihdy työpaikallaan, ei voi myöskään tehdätuottavaa työtä. Työn tuottavuudesta on eri tutkimuksissa hyvinkin ristiriitaistatietoa. Hänen mukaansa me olemme nyt tienhaarassa, siirtymävaiheessa. Merkkejämuutoksista havaitaan toki eri puolilla, mutta kyseessä on prosessi, joka on juuri nyttapahtumassa. Kilven mukaan nuorten työhön tulo ja nuorten työkriteereiden muutos,jossa ei olla enää valmiita tähän välineelliseen ajattelutapaan, vauhdittaa oleellisesti tätäsiirtymävaihetta.Otetaan esimerkiksi tämmöinen työmatkaliikenne, jossa me mennään aamullajonnekin työpaikalle. Siellä työpaikalla me sitten alamme lähettää sähköpostiaihmisille, jotka eivät ole paikalla. Tämä esimerkki on käytännössä mieletön, muinainenjäänne, jolla ei ole enää mitään asiaa tämän päivän toimintamalleissa. Tässä tilanteessa työaika on edelleen 9–17. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotkaaloittavat aamulla työnsä joskus jopa ennen kuutta ja puhuvat kiinalaisten kanssa.Monet muut päättävät työpäivän keskiyöllä, ja pitävät yhteyksiä Kaliforniaan. Pitäisikönäiden samojen ihmisten tulla vielä yhdeksästä viiteen toimistoon? Ei tietenkään.Se tarkoittaa sitä, että meiltä vielä toistaiseksi puuttuvat tämän uuden dynamiikanhallintamekanismit. 101
  • 103. ESKO KILPI |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Kohdistaminen ja suodattaminen Muutoksen hallinta on Kilven mukaan yksi tärkeimpiä panostuskohteita tänä päivänä. Kilven mukaan uudessa työnteon maailmassa tarvitaan kaksi uutta taitoa, jotka ovat fokusointi eli kohdistaminen ja filteröinti eli suodattaminen. Fokusoinnissa kyse on tavasta, jolla pystytään suuntaamaan oma aika ja energia oikein. Sitä ei voi tehdä ellei pysty priorisoimaan, asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Nyt tämä omaehtoinen fokusointi on yksi keskeinen tarve tänä päivänä. Toinen sellainen on filteröinnin tarve, eli mitä ottaa mukaan tai jättää pois ja millä periaatteella sen tekee. Kyse on ihmisten keskellä olevan kommunikaatioympäristön ohjaamisesta. Esko Kilpi torjuu käsityksen, jonka mukaan informaation paljous sinällään olisi ongelma. Hän perustelee näkemystään kaukaisella historialla. Voimme ajatella metsästäjää joskus tuhansia vuosia sitten etsimässä saalista. Kun se metsästäjä kulkee siellä metsässä, mikä on informaation sisältö, minkä hän kohtaa? Minä väitän, että se ei ole yhtään erilainen kuin se informaatiosisältöjen määrä, jonka me kohtaamme nykypäivässä. Me kuvittelemme, että nykyisessä yhteiskunnassa on todellakin kysymys meidän päälle kaatuvasta massasta. Mutta kysymys on ennen kaikkea siitä, mitä minä valitsen kuljettaa mukanani, eli miten minä fokusoin ja miten minä filteröin. Kommunikaatioon liittyviä toimintatapoja on johdettava Kilven mukaan kyse on ennen kaikkea henkilökohtaisista taidoista, joita ei juurikaan vielä opeteta. Yritysten kannalta oleellinen asia on sosiaalinen koodisto, jolla päätetään, miten näitä asioita lähestytään, millä tavalla käytetään erilaisia välineitä, miten hyödynnetään eri kanavia ja miten otetaan käyttöön uusia teknologioita. Näitä koodistojakaan ei yrityksissä ole määritelty. Tämä on puolestaan johtanut tilanteeseen, jossa jokainen ihminen tekee nämä päätökset itse – mitä välinettä käytetään missäkin tilanteessa ja miten ihmisiä lähestytään. Organisaation kannalta tämä on yleensä kaikkein huonoin vaihtoehto, koska etenkin kiireessä ihmiset valitsevat aina itselleen helpoimman tavan, eivätkä ajattele asiaa sen enempää niiden kymmenen vastaanottajan kannalta. Kun organisaatiot havahtuvat tähän ja alkavat määrittää omaa kommunikaatiokulttuuriaan, tulee niiden kiinnittää huomionsa muutamaan tärkeään edellytykseen, jotka ovat tärkeitä työpaikkojen muutostiloissa ja uusituissa rakenteissa. Osa niistä ratkaistaan älykkäillä viestintäratkaisuilla.102
  • 104. ESKO KILPI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKilpi ottaa esiin kaksi käsitettä: transparenssin eli läpinäkyvyyden ja reaaliaikaisuuden.Läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että minä tiedän suurin piirtein, missä minunesimiesteni ja työtovereideni ajatukset liikkuvat. Tiedän mikä on meille tärkeääja mitä yhtiössä tapahtuu. Tämä transparenssi puuttuu lähes kokonaan meidänkommunikaatiokäytännöistämme. Toista käsitettä kutsun reaaliaikaisuudeksi. Suomalaisten informaatioon liittyvättoimintamallit ovat dokumenttikeskeisiä. Niissä on tärkeää miten asiakirjat luodaan,varastoidaan ja käytetään. Tämä dokumenttikeskeisyys on kuitenkin ihmistenvälisessä kommunikaatiossa toissijaista. Tärkeintä on vuorovaikutus, ja se tarkoittaakeskusteluihin osallistumista.Kilven mukaan vuorovaikutus on tosiaikaista, nyt tapahtuvaa tai asynkronista.Transparenssi on myös syvällisesti olemassa olevia rajoja ylittävää. Meillä on hyvinvoimakkaasti ollut tällainen, jos ei nyt voi sanoa salaileva, mutta kuitenkin muitaulkopuolelle jättävä traditio viestinnästä. Jos tämä ei suoraan sinulle kuulu, sinä oletulkopuolella. Ja nyt taas minä käänsin sen toisinpäin, kun sanoin, että oleellista on se,että minä näen mitä tapahtuu. Minä näen, mitä minun esimieheni ja kollegani tekevätja mitä he kokevat tärkeiksi. Se voi kääntää tavallaan sen tilanteen ihan toisinpäin, kunverrataan nykyistä käytäntöä.Tuotantoteknologia ei ole pahoinvoinnin syy eikä ratkaisuKilpi korostaa, että tuotantoteknologia ei ole syypää pahoinvointiin, eikätuotantoteknologian muutos muuta pahoinvointia hyvinvoinniksi.Minä näen, että kysymys on aina laajemmasta kokonaisuudesta, jossa työkaluton yksi osa sitä meidän toimintaa. Silloin me puhumme, että mikä on ihmisen osatuotantojärjestelmissä ja mikä on se ihmiskäsitys, jonka kautta ymmärretään ihmisiäosana tuotantoa.Kilven käsityksen mukaan tämä ihmiskäsitys on vanhentunut, kuten myöstuotannon peruslogiikka. Hän ei kuitenkaan halua osoittaa suoraan, että se ontuotantoteknologiaongelma. Se on enemmän toimintatavallinen ongelma ja se onosaksi ihmiskäsitysongelma.Ongelmana on ollut, että ihminen on nähty tuotantorakenteiden ja tuotantokoneistojenvaihdettavana osana ja yritykset ovat sitten toimineet tämän mukaisesti esimerkiksiorganisaatiomuutosten yhteydessä. Toinen selkeä ongelma on se, että uskotaanyhä edelleen behavioristiseen käsitykseen ihmisen motivaatioista. Ja tavallaan semotivaation teoreettinen pohdinta ei ole enää tästä päivästä. 103
  • 105. ESKO KILPI |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Ihmis- ja ratkaisukeskeinen palveluajattelu Kaikki yritykset eivät onneksi toimi enää tällä tavoin. Suomessa on jo olemassa useita hienoja esimerkkejä siitä, kuinka yritykset ovat kyenneet kääntämään tämän tuotekeskeisen tuotantoajattelun enemmän ihmis- ja ratkaisukeskeiseksi palveluajatteluksi. Kilpi mietiskelee palveluyhteiskuntaa ja sanoo, että sellainen on jo tosiasiassa olemassa. Hänen mielestään siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta palveluihin on jo toteutunut, mutta ei tietenkään joka puolella ja yhtä paljon. Kilpi tähdentää, että Suomen johtavat teollisuusyritykset ovat jo mukana palveluissa, kuten esimerkiksi Kone, Nokia, Cargotec ja Wärtsilä. Ne ovat myös edelläkävijöitä. Jälkijättöisyys, putoaminen kelkasta palveluliiketoimintojen järjestämisessä voi johtaa hiipumiseen. Pelkään, että meillä voi kuolla teollisuudenaloja, jotka eivät pysty muuttumaan. Kilpi toteaa, että monilla aloilla suomalaiset eivät pysty tekemään jotain sellaista, jota toiset eivät kykenisi muualla valmistamaan paremmin ja halvemmalla. Suomessa katsotaan liikaa omaan napaan, eikä nähdä, mitä maailmassa tapahtuu. Suomelle olisi hyvä vaihtoehto, että täältä voitaisiin ohjata hyvinkin laajoja teollisia ekosysteemejä. Kun kaikkea ei kannata tehdä täällä, liittoudutaan tai ollaan kimpassa. Yhteistyökyky on kaikkein tärkeintä kilpailukykyä tämän päivän maailmassa. Heikko yhteistyökyky Kilpi pudistelee päätään eikä haluaisi yleistää liikaa, mutta hänen mielestään suomalaisen teollisuuden yhteistyökyky on vielä aika heikko. Tämä suomalaisen päätöksenteon ihanne on, että täällä ei keskustella. Täällä tehdään päätöksiä halki, poikki ja pinoon. Silloin lähtökohtaisesti nähdään, että vuorovaikutteisuus ei voi olla tehokasta. Nyt taas minä sanoisin, että vuorovaikutteisuus nimenomaan on se tehokkuuden lähde. Lisäksi me oleilemme sellaisessa maailmassa, jossa ajatellaan, että todellakin tieto on valtaa. Ja me kuvittelemme, että tehokkuus lähtee tehtävien osittamisesta. He tekevät nuo asiat, ja me teemme nämä. Nykyisin menestys lähtee itse asiassa rinnakkaisesta, samanaikaisesta prosessoinnista. Toimitusjohtaja Kilpi on saanut tehdä töitä sellaisille organisaatioille ja yrityksille, jotka uskovat uusiin asioihin. Hän korostaa, että kyse on maailman johtavista yrityksistä, joilla on paremmat eväät tulevaisuuteen kuin monilla muilla.104
  • 106. ESKO KILPI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAAjurina on se, että monet yritykset pyrkivät kohti luovan toiminnan ihannetta. Jopaniin, että monet toimialatkin suuntaavat samaan tavoitteeseen. Samalla tullaan myöstuotantoteknologiseen suureen murrokseen. Me pyrimme oikeasti ja aidosti kohtiluovuuden mahdollistavaa kokonaisuutta, joka lähtökohtaisesti on aina verkosto. Siinä verkostossa oleellisin toimintalogiikka on erilaisuus, joka tarkoittaa sittensitä, että me voimme samanaikaisesti katsoa samoja asioita eri suunnista. Oleellistaluovassa logiikassa on se, että siinä ei ole koskaan yhtä oikeaa ratkaisua. Näemmeasioita paremmin, selkeämmin ja tarkemmin, jos katsomme useasta suunnasta.Erilaisuuden autuusKilven mukaan kaikkien organisaatioiden tulisi toiminnassaan ymmärtää, että mevoimme tehdä työtä kohti tuntematonta ainoastaan erilaisuuden kautta, pitämälläerilaisuuden synnyttämät paradoksit elossa. Hän sanoo, että se on luovuudenlähtökohta. Tavoitteena on olla eri mieltä siitä, mitä tapahtuu, mutta sellaisella tavalla,joka mahdollistaa liikkeen.Luovassa ratkaisussa tai luovassa todellisuudessa kukaan ei voi olla täysin oikeassaeikä kukaan täysin väärässä. Ne ovat ainoastaan erilaisia lähestymistapoja. Kysymyson myös, onko olemassa uusia, tarpeeksi konkreettisia, mutta validilla tavallakonseptoituja vaihtoehtoja. Voisi sanoa, että meillä on nyt tämä ajattelutapa, mutta sitten sinä voisit kokeillatätä. Jos jotain puuttuu, vaihtoehtoja on liian vähän. Edistykselliset yritykset näkevät,että tällainen ajattelu on heille voimakkaasti myös kilpailutekijä, minkä takia ne eivätmyöskään ole hirveän avoimesti kuuluttamassa kaikille, että miten ne toteuttavatuudistukset.Kilpi sanoo, että nuo uudistukset alkavat levitä, kunhan niitä ensin hyödyntäneetyritykset ovat kuorineet kerman päältä. Sen jälkeen uudistukset voivat ollaavuksi kaikille muille yrityksille. Tähän erilaisuudesta voimansa saavaan,luovaan todellisuuteen liittyy vielä monia asioita, jotka ovat lähes päivän selviäreaalimaailmassa, mutta jostain syystä täysin väärinymmärrettyjä verkossa. Kilpi ottaaesiin kohtaamiset verkossa. Hänen listallaan ykkösasia on, että meiltä puuttuu lähestäysin sosiaalinen koodisto digitaalisessa työssä.Kyllä me tiedetään suurin piirtein, miten me kohdataan. Otetaanko hattu pois päästä,kun mennään hissiin tai meneekö nainen ensin ovesta, eikö niin? Nämä ovat niitäasioita, mitä opetettiin. Ei meillä ole tämmöistä vastaavaa käyttäytymiskoodistoa,miten toimitaan Suomi24:ssa ja muissa keskustelupaikoissa. Meiltä puuttuvat ne mallit, jotka auttaisivat esimerkiksi kunnioittavaankohtaamiseen. Toinen asia, joka verkossa on valitettavasti mielestäni mennyt pieleen, 105
  • 107. ESKO KILPI |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA on anonymiteetin väärä tulkinta. Nimimerkin taakse piiloutuminen herättää monsterin sellaisissa tilanteissa, joissa tämän tyyppinen on helposti esille tulevaa. Nyt maahanmuuttajiin liittyvät ja oikeastaan erilaisuuteen liittyvät viharyhmät ovat olleet yhteiskunnan osa satoja vuosia, ellei aina. Tässä ei ole mitään uutta. Mutta nyt siis digitaalinen media mahdollistaa laajemmin, että hyvät asiat eskaloituvat nopeammin. Samalla se mahdollistaa, että huonot asiat leviävät myös ripeämmin. Verkossa vähemmistö käyttää valtaa Kilpi kiteyttää ongelman juureksi aktiivisen minoriteetin ja passiivisen majoriteetin. Hänen mukaansa meiltä puuttuu lähes täysin toisen kunnioittaminen ja tasapuolisuus verkossa. Tavallaan aktiivinen minoriteetti ja passiivinen majoriteetti on se kaikkein huonoin yhdistelmä. Digitaaliset alustat mahdollistavat tunnistamattomuuden avulla, että vähemmistöt voivat ajaa asioita ohi enemmistöjen. Nyt pitäisi enemmistön osallistua netissä sellaisella tavalla, että verkkohirviöt jäisivät syntymättä. Kilven mukaan vanha yhteiskunnallinen totuus on, että niitä jotka nostavat roskan lattialta pitää olla enemmän kuin niitä, jotka pudottavat roskia lattialle. Oleellinen kysymys tässä yhteydessä on, miten enemmistön passiivisuus muutetaan fiksuksi aktiivisuudeksi lähivuosina nimenomaan digitaalisissa ympäristöissä. Sen ratkaisemalla olemme ottaneet ison askeleen kohti hedelmällistä, luovuutta kasvattavaa maaperää.106
  • 108. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAHenna VirkkunenItsepalveluyhteiskunnastapalveluyhteiskuntaanJulkisen hallinnon tietojärjestelmiä ei ole johdettu riittävän keskitetysti.Meillä on todella paljon erilaisia järjestelmiä, jotka eivät ole lainkaanyhteensopivia. Valtionhallinnossa on nyt herätty vaatimaan, että jat-kossa, kun eri virastot tekevät tietojärjestelmähankintoja, varmistetaansamalla, että tiedot liikkuvat saumattomasti myös virastojen välillä. Onmyös erittäin tärkeää, että samaan aikaan kun teknistä puolta uudiste-taan, uudistetaan myös työtapoja.Henna Virkkunen muistuttaa, että eri ministeriöiden on arvioitava lainsäädäntöä siitänäkökulmasta, että mitkä oman sektorin lainsäädännöt estävät tiedon liikkumisen.Heti perään hän muistaa huomauttaa, että tätä tehdään hyvässä yhteistyössätietosuojavaltuutetun kanssa. Henna Virkkunen on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007 jaopetusministerinä vuoden 2008 joulukuusta lähtien. Sitä ennen hän toimiapurahatutkijana Jyväskylän yliopistossa vuosina 2003–2006 ja osakkaana sekäviestinnän suunnittelijana Viestintätoimisto Medita Communicationissa 1998–2003. Opetusministeri korostaa, että yhteensopimattomuuden seurauksena tehdäänpäällekkäisiä töitä hyvin monissa asioissa. Myös kunnat ovat tuhlanneet verorahojavalitsemalla tietoisesti erilaisen tietojärjestelmän kuin naapurikunta. Virkkunen myöntää, että ulkopuoliselle tarkkailijalle julkisen tieto- javiestintätekniikan remontointi näyttää loputtomalta suolta.Paljon siitä keskustellaan, mutta puhe alkaa muuttua entistä enemmän myöstoiminnaksi. Valtion tasolla käytetään tietojärjestelmiin pari miljardia euroa vuodessa.Monelle näyttää, että kyse olisi vain tekniikan kehittämisestä ja teknisestä puolesta,mutta mukana on hyvin vahvasti myös toiminnan kehittämistä koko ajan. Tavoitteenaon, että voimme siirtää työtämme tietojärjestelmille, jotka pystyvät itse asiassa jotekemään todella paljon erilaisia asioita valmiiksi puolestamme.Opetusministeri on tyytyväinen, koska valtionhallinnossa on nyt herätty tähänongelmaan.Kun viimein on alettu miettiä miten tiedot liikkuvat eri yksiköiden välillä, niin voidaanvähentää turhia työvaiheita ja uudistaa työtapoja. 107
  • 109. HENNA VIRKKUNENTyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 8Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 7Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 7Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 7Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 6
  • 110. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKuntien tilanne on vielä hankalampi kuin valtion ICT-järkeistämisessä. On jo aika pitkäännähty ongelmana, että kunnilla on niin valtavan erilaiset järjestelmät.Ministerin mielestä suomalainen toimintamalli, joka takaa laajan kunnallisenitsehallinnon, on todella hyvä. Se on tehokas tapa järjestää palvelut. Tietysti kuntakokoon ollut liian pieni, ja kunnat ovat olleet liian pieninä yksiköinä. Ehkä sen vuoksi kuntienyhdistymisiä edelleen tapahtuu.Kun nämä kunnat ovat riittävän suuria yksiköitä, silloin ei erilaisten järjestelmienmäärä tuota enää niin suurta ongelmaa. Kuntapuolella on entistä enemmän käytykeskustelua, että luotaisiin yhteiset perusstandardit, joiden ympärille sitten voidaanrakentaa erilaisia järjestelmiä. Tiedän kyllä itse omasta kokemuksesta, että aivanikään kuin tarkoituksella kunnat hankkivat erilaisia järjestelmiä. Se on tietysti hyvinlyhytnäköistä toimintaa eikä tuota kovin hyvää taloudellista tulosta.Opetusministeri toteaa, että monet kunnat ovat aikamoisissa talousvaikeuksissa.Läheskään kaikki kunnat eivät ole hänen mukaansa pystyneet tuottamaan taijärjestämään kaikkia palveluita tyydyttävällä tasolla, mitä on kuitenkin edellytetty.Lainsäädäntöä tarvitaanVirkkunen varoittaa, että tietotekninen uudistus ei kuitenkaan ole aivan yksioikoista.Monessa tilanteessa lainsäädäntö estää tietojen liikuttamisen paikasta toiseen.Asiaa on kaikkien arvioitava siitä näkökulmasta, että mitkä oman sektorin taiministeriön lainsäädännöt estävät tiedon liikkumisen. Tietysti samaan aikaan toimitaanhyvässä yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa. Kansalaisilla ei ole pelkoa,että heidän tietojaan ryhdytään käsittelemään jollakin tavalla epäasianmukaisesti.Kysymys on pelkästään työvaiheiden ja päällekkäisyyksien vähentämisestä.Ministerin mukaan päämääränä on, että kerran järjestelmään laitettu tieto ei enää vaadiuudelleen naputtamista tai hakemista. Lainsäädännön uudistamisen tiellä hän ei näesuuria esteitä.Järjestelmien yhteensopivuus vaatii useiden lakien muuttamisen, mutta sitä metehdään täällä koko ajan. Erilaisten lakien valmistelu on päivittäistä työtämme, ja onhelppo muuttaa myös omaa sektoria samanlaisella prosessilla.Virkkunen ottaa esimerkin koulupuolelta, jossa ongelmana oli, että koulu ei saanuttietoja oppilaistaan sosiaali- ja terveydenhuollosta.Se vaikutti tietysti toiminnan laatuun aika tavalla. Elokuun alussa tänä vuonna tulivoimaan lainsäädäntömuutos, jonka mukaan esimerkiksi koululla on oikeus saadaopetuksen kannalta tarpeelliset tiedot oppilaistaan. 109
  • 111. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Koulussa on voinut mennä monia vuosia, kun on ihmetelty, mistä vaikkapa häiriökäyttäytymisessä on kyse. Uudesta oppilaasta ei esimerkiksi ole tiedetty, että perheessä on ollut jotain ongelmia, jotta olisi heti osattu antaa oikeantyyppistä tukea. Tämän tyyppisiä kysymyksiä on aika usealla ministeriöllä. Virkkunen huomauttaa, että varsinkin terveydenhuollon alalla on runsaasti perusterveydenhuollon organisaatioita, kuten kunnallisia terveyskeskuksia ja sairaanhoitopiirejä. Niissä on hänen mukaansa pyritty satsaamaan siihen, että tieto liikkuisi enemmän eikä kenenkään tarvitsisi tehdä samoja työvaiheita uudestaan. Hallitus panostamassa lisää Ministeri Virkkunen selvittää, että Suomen hallitus on tietoinen järjestelmien kehittämistarpeista. Hallitus tietää tietoteknisistä ongelmista tänä päivänä aika hyvin, koska olemme hallituksen piirissä käyneet keskusteluja niistä monta kertaa. Tämän vuoden aikana on otettu esiin, että miten me pystymme parantamaan toiminnan laatua ja toisaalta kohentamaan tuottavuutta. Koko hallituksen kannalta on aivan ehdottoman tärkeä asia, että nämä järjestelmät ovat hyvin toimivia ja yhteensopivia. Opetusministeri näkee, että julkisen hallinnon tietojärjestelmistä vastaavien henkilöiden tulisi olla korkeammalla hierarkiassa kuin he nykyään ovat. Me tiedämme, että yksityisissä yrityksissä IT-johtaja on usein ihan johtoryhmän jäsenenä, mutta julkishallinnossa näin ei useimmiten ole. Silloin kun keskustellaan omista strategioista ja tavoitteista, olisi erittäin tärkeää, että johtoryhmässä olisi myös tämän alan asiantuntija. Tällä tavalla voisimme monella tavalla kehittää sitä omaa toimintaa. Nykyisin julkishallinnossa tietysti näkyy, että ATK-päällikkö saattaa olla hyvin kaukana johtoryhmätasosta. Ministeri kertoo, että esimerkiksi valtiovarainministeriössä toimiva valtion IT- johtaja Yrjö Benson oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana eri ministeriöiden budjettineuvotteluissa. Ensi vuoden budjetissa on aika paljon tietojärjestelmiin liittyviä hankkeita, ja hän arvioi niitä kokonaisarkkitehtuurin kannalta. Bensonin tehtävänä oli selvittää, mitä pitäisi muuttaa, jotta saisimme ison kokonaisuuden toimimaan yhtenäisenä. Tarvetta on, koska vielä nyt hallinnossa on todella sirpaleisia järjestelmiä. Virkkunen korostaa, että ICT-puolen järkeistäminen on tärkeää myös työvoimapolitiikan kannalta, koska hallituksen tavoitteena on, että valtionhallinnossa ei tulevaisuudessa tarvita niin paljon henkilöstöä kuin tällä hetkellä.110
  • 112. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTATiedämme, että muut toimialat yhteiskunnassa tarvitsevat meiltä vapautuvaatyövoimaa. Lisäksi maassa on pienentyvät ikäluokat, ja se näkyy tulevaisuudessavaltion hallinnossa ja viroissa. Sen sijaan sosiaali- ja terveydenhuollon sektorion valtavan iso jo tällä hetkellä. Näyttää siltä, että kymmenen vuoden kuluttuajoka viidennen suomalaisen pitäisi kouluttautua ja työskennellä sosiaali- jaterveydenhuollon parissa.Ministeri korostaa, että on täysin mahdotonta, että 20 prosenttia väestöstä työskentelisiterveydenhuollossa, koska ihmisiä tarvitaan myös paljon muihin tehtäviin.Tuottavuutta ei revitä selkänahastaMinisteri huomauttaa, että tuottavuuden kasvusta puhuttaessa ihmiset usein itsemieltävät sen enemmän selkänahasta repimiseksi kuin tehojen irrottamiseksimyönteisessä mielessä.En ajattele, että siinä on kysymys tuottavuudesta. Sen sijaan erilaiset rutiiniluonteisettehtävät ja päällekkäinen työ voitaisiin nykyistä enemmän siirtää tietotekniikanhoidettavaksi. Lisäksi päällekkäisyyksien vähentämisellä jää aikaa enemmänvarsinaiselle työlle. Asiasta on puhuttu pitkään, mutta se ei näytä hirveän hyvintoteutuneen. Varsinkin julkinen sektori ja julkinen palvelusektori ovat ehkä olleet juuri seyhteiskunnan osa, jossa tuottavuus ei ole kovinkaan paljon kasvanut.Virkkunen laskeskelee, että verrattaessa 1950-lukuun työtuntien määrä on jonkin verranjopa vähentynyt tai pysynyt melko samana, vaikka väestömäärämme on lisääntynytnoin kolmanneksella. Se kuvaa hänen mukaansa sitä, että hyvinvointi on syntynyttuottavuuden kasvusta hyvin vahvasti.Bruttokansantuote on samassa ajassa kuusinkertaistunut, eikä työtuntien määrä oleoikeastaan lisääntynyt. Sillä on erittäin suuri merkitys tulevaisuuden kannalta varsinkinnyt, kun tiedämme, että työikäistä väkeä alkaa poistua enemmän kuin aikaisemmin.Meillä on aika iso tehtävä sitten nuoremmilla ikäluokilla, jotta saisimme pyöritettyäkoko yhteiskuntaa ja sen palveluita entistä vähemmällä väellä. Sen vuoksi meillä Suomessa on niin tärkeää, että pystymme löytämäänuusia tapoja tehdä työtä. Erityinen huomio on kiinnittynyt julkiseen sektoriin.Yksityisellä puolella, erityisesti teollisuudessa näkyy tuottavuuden kasvussainformaatioteknologian kehitys ja kuinka paljon se on tehostanut siellä toimintaasekä muuttanut toimintaympäristöä. Näin ei kuitenkaan ole julkisella sektorilla japalvelusektorilla.Ministeri sanoo, että julkisella puolella ei ole suhtauduttu uudistuksiin riittävänvakavasti keskushallinnon tasolla, jotta olisi saatu sinne enemmän tehokkuutta aikaan. 111
  • 113. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Yksittäisillä työpaikoilla ihmisten jaksaminen ja viihtyminen on todella paljon kiinni siitä, miten heitä kohdellaan työyhteisössä. Kuinka paljon ihmiset voivat vaikuttaa omaan työhönsä? Siitä tulee aika iso osa työn merkityksestä. On myös tärkeää, että jokainen työntekijä tietää oman roolinsa ja ymmärtää oman työpanoksensa merkityksen koko työyhteisön kokonaisuudessa. Mielestäni on hirveän tärkeää, että jokaisen työtä arvostetaan, jokaista työpaikalla kuullaan ja jokaisella on päätösvaltaa omaan työhönsä. Se lisää huomattavasti oman työn mielekkyyttä. Me tiedämme, että suomalaisilla on tänä päivänä hyvin korkea osaamis- ja tietotaso. Väliportaan johtoa ei välttämättä tarvita enää niin paljon. Ihmiset osaavat kyllä itse johtaa itseään. Kestävä tuottavuus on mahdollisuus Suomelle Ministeri toteaa, että ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä todella paljon – ja huolestuttaa myös häntä itseään. Hän toteaa, että ilmastonmuutoksen erilaiset ennakoidut seuraukset, esimerkiksi merenpinnan nousu ja erilaiset luonnon ääri-ilmiöt, lisäävät joka tapauksessa maailman talouteen epävarmuutta. Vaikka Suomi ja Eurooppa sattuisivatkin selviämään pahimmista mullistuksista, niin ne heijastuvat myös Suomeen, kun olemme samaa markkinaa. Ei voida ajatella, että me olemme siltä jotenkin suojassa. Tänä päivänä kun eletään globaalissa maailmassa, niin kaikilla on oma vastuunsa. Ja kaikki ovat riippuvaisia toisistaan yhä enemmän. Enemmän on ryhdytty myös puhumaan siitä, että kun me mittaamme hyvinvointia, niin mehän mittaamme sitä oikeastaan pelkästään BKT-mittarilla. Mutta nykyään myös pyritään kehittämään indikaattoreita, jotka ottavat huomioon paremmin ihmisten hyvinvoinnin ja toisaalta myös luonnonvarojen käytön. Virkkunen toteaa, että kesällä linjattiin hallitusohjelmankin tarkistamisen yhtey-dessä, että myös Suomeen pyritään kehittämään indikaattoreita, jotka kuvaavat paremmin ja laajemmin kansakunnan ja ympäristön tilaa. Hän toteaa, että indikaattoreiden kehittäminen vie aikaa. Ministeri on optimistinen sen suhteen, että ihminen pystyy elämään maapallolla sopusoinnussa muun luonnon kanssa. En minä ajattele, että kukaan ei halua tehdä tänään uusia ympäristölle ystävällisempiä teknologioita, mutta siinä menee aikaa. Läheskään kaikki uusi teknologia ei ole vielä käytössä. Ja sitten toisaalta tiedetään, että monissa kehitysmaissa ollaan vielä vuosikymmeniä kuitenkin länsimaita jäljessä tästä. No kyllä tietysti öljyvarojen loppumisesta on puhuttu pitkään. Mehän pyrimme koko ajan eroon tästä öljyriippuvuudesta ja kehitämme uudentyyppisiä polttoaineita ja energiaa. Eli siinä mielessä se on ihan hyväkin, että näköpiirissä on, että öljy on loppumassa. Koska se innostaa ja motivoi nyt löytämään sitten uusia112
  • 114. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAympäristöystävällisempiä energialähteitä. Sitten tulee se kysymys, että mikä on loppujen lopuksi ympäristön kannalta ainaparas ratkaisu? Ja polttoaine, aiheuttaako se jossain muualla sitten taas ongelmia?Ja tämä on tietysti semmoinen asia, mistä koko ajan tutkimustieto lisääntyy ja sitenpystytään paremmin arvioimaan vaikutuksia.Kestävän tuottavuuden palveluissa Suomella on Virkkusen mukaan hyvätmahdollisuudet.Suomessa kansakunnan osaamisen tietotaso on varsin hyvä. Minun mielestä se antaavahvan pohjan menestyä tämän tyyppisissä kysymyksissä. Palveluiden menestyminenkuitenkin edellyttää sitä, että on tutkimustietoa ja ymmärrystä monista globaaleistakysymyksistä ja luonnon tasapainoon vaikuttavista asioista.Elämäntapa on muuttunutMinisteri mietiskelee ihmisten eri tapoja hahmottaa työ- ja vapaa-aikaa. Se on hänenmukaansa myös paljolti henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä asia.Jotkut ihmiset kaipaavat tietysti sitä, että työaika ja sitten vapaa-aika olisivatselkeämmin erotettu toisistaan. Aika monella ihmisellä elämäntapa on muuttunut sillätavalla, että ei välttämättä välitetä tiukasta jaottelusta. Osa kokee sen stressaavana,mutta osa ei. Kaikki eivät välttämättä osaa juuri hallita tätä uutta tilannetta. Siinätarvitaan tietysti itsekuria ja varmasti jokaisella työpaikalla myös omia sääntöjä.Virkkunen toteaa, että organisaation toiminnasta ei saa hyvää kuvaa, jos sieltä keskelläyötä tulee sähköpostiviestejä ja muuta viestiliikennettä.Helposti tulee mieleen, että tällaisessa yrityksessä asiat eivät ole hallinnassa. Jostyöskentelyrytmi on hyvin erilainen ja sieltä aamuyöstä kolmelta alkaa tulla vaikkasähköposteja, saattaa asiakassuhteiden kannalta tulla juuri sellainen arvio, ettäonkohan tuolla asiat ihan järjestyksessä. Nämä ovat hyvin paljon myös persoonaanliittyviä kysymyksiä, että kuinka haluaa työskennellä. Varmasti työyhteisöissä myös käydään keskustelua, ovatko lomalla puhelimetkiinni vai ei ja luetaanko sähköposteja. Vastaus näihin asioihin on johtamiseen liittyväkysymys. En itse johtajana kannusta siihen, että täällä ministeriössä esimerkiksityöskenneltäisiin iltaisin ja viikonloppuisin. Mielestäni ihmiset tarvitsevat riittävänmäärän lepoa, joten en soittele viranhaltijoille yöllä tai aamulla. Myönnän kyllä, ettäjoskus saatan laittaa tekstiviestin vielä virka-ajan jälkeenkin, mutta en odota, ettäsiihen kuitenkaan vastattaisiin.Virkkunen huomauttaa, että joskus tulee eteen asioita, jotka menevät normaalin työajanulkopuolelle. Hänen mukaansa niistä sovitaan kuitenkin etukäteen. 113
  • 115. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA En itse kuitenkaan suosi sen tyyppistä toimintaa enkä pidä hirveän kestävänä, että ihmiset työskentelevät ympäri vuorokauden. Lisäksi kannustan siihen, että ihmiset keskittyvät perheen ongelmatilanteiden syntyessä hoitamaan perhe-elämään liittyviä asioita. Tässä työssä aina kuitenkin joku voi korvata toisen, mutta ihmisen omassa elämässä on paljon sellaisia asioita, joissa ollaan korvaamattomia. Vanhempina ollaan korvaamattomia silloin, kun vaikkapa lapsilla on joku tärkeä tapahtuma tai joku vaikea tilanne. Mielestäni oma perhe täytyy aina laittaa työn edelle. Virkkunen käyttää ministeriön johtamisessa kaikkia viestintävälineitä ja säännöllisiä tapaamisia. Keinoja asioiden viemiseksi eteenpäin ovat tekstiviestit, sähköpostit ja soitot eri puolille. Kaikkia keinoja käytetään. Tietysti kaikkein tärkeintä on se, että meillä on säännöllisiä tapaamisia. Ministerin johtoryhmän kokous pyritään yleensä pitämään viikoittain, ja siellä käydään ajankohtaisia asioita läpi. Eri osastojen johtajia tavataan sekä vähän virallisemmin että ihan päivittäisessä työssä. Minusta on hyvin tärkeää, että meillä on luonteva vuorovaikutus. Aina kun on mielessä jotain erityistä, voin ottaa yhteyttä eikä tarvitse pyytää virallista audienssia. Aina voi esimerkiksi laittaa tekstiviestin. Koko hallituksen työskentelyssä ei Virkkusen mukaan tunneta tekstiviestikokouksia, mutta ministerit saattavat tarkistaa erilaisia asioita tekstiviesteillä. Silloin tekstiviestin kohdetta ei ole saatu muuten kiinni kokouksen tai jonkin tilaisuuden takia. Opetusministeri ei tarvitse pikaviestimahdollisuuksia valtioneuvoston tai oman ministeriön toimintaan. Ministerit eivät ehdi paljon olla päätteidensä ääressä. Mobiililaitteet kaikilla kuitenkin on. Virkkunen selvittää, että hänellä on vanha Nokian kommunikaattori, mutta osalla on uudempia laitteita. Meille asettaa tietysti omat vaatimuksensa, että ministeriön sähköposti- ja kalenterijärjestelmän täytyy toimia näissä laitteissa, koska sihteeri pitää kalenteria. Oikeastaan se päivittyy ihan koko ajan. Jokaisen päivän aikana sinne tulee erilaisia neuvotteluja ja palavereita. Kalenterin runko löytyy myös paperilla. Virkkunen kertoo, että joillakin ministereistä on ollut Applen iPhone-puhelimia koekäytössä. Toivon, että saan kohta jotain uutta, koska minulla ovat akut hyytyneet. Ja muutenkin kaikki nauravat näille minun mobiililaitteilleni. Suomi on vielä itsepalveluyhteiskunta Ministeri uskoo, että Suomella on paljon mahdollisuuksia uudenlaisissa palveluissa. Tie on vielä pitkä, eikä kaikki ole vielä kohdallaan.114
  • 116. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTASuomessa palvelupuoli ei ole vielä kovin kehittynyt. Meillä on aika merkittäväämahdollisuutta sillä alueella. Suomi ei tällä hetkellä ole vielä palveluyhteiskunta, vaanolemme enemmänkin itsepalveluyhteiskunta. Tietysti askarruttaa tässä globaalissamaailmassa, miten suomalaiset menestyvät kansainvälisesti. Koska kotimarkkinat ovat pienet, monissa palveluissa pitää heti ottaalähtökohdaksi kasvattamisen mahdollisuus. Silloin niistä voisi tulla globaalia jakansainvälistä toimintaa, ja siinä Suomella on paljon tekemistä. Yleistäen sanottunasuomalaiset eivät ole hyviä markkinoimaan ja verkostoitumaan. Meillä on paljontekemistä kommunikaatio- ja markkinointitaidoissa, ja se on jo sinänsä yksitehtäväalue.Virkkusen mukaan pitää miettiä, kuinka saataisiin ihmiset innostettua kehittämään uusiapalveluja ja tuotteita.Meillä tällainen yritteliäisyys ei ole niin korkealla tasolla kuin se voisi olla. Tulevaisuudenkannalta on keskeinen Suomen kansakuntaan liittyvä kysymys, että millä me saisimmesuomalaiset innostumaan yrittäjyydestä, perustamaan yrityksiä. Miten saadaansuomalaiset innostumaan ja kehittämään uusia tuotteita ja palveluita sekä myöskasvattamaan niitä? Suomessa yrittäjähalukkuus on aika pientä kansainvälisestivertailtuna, keskitasoa. Kasvuhalukkuus on aika olematonta yrityksillä käytännössä,eivätkä ne aina halua oikeastaan laajentaa toimintaa ja kasvattaa markkinoita. Nämäovat kyllä kansakunnan tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeitä kysymyksiä.Opetusministeri esittelee onnistuneen palveluesimerkin omasta kotikunnastaanJyväskylästä, jossa on perustettu yhtiö koulutusvientiä varten. Hänen mukaansavarsinkin Suomen peruskoulu kiinnostaa kansainvälisesti.Meillä on saatu hyvät oppimistulokset joka kerta, ja nyt on tätä suomalaistakoulutusosaamista lähdetty myös tuotteistamaan ja myymään. Koulutusviention Suomelle sellainen toimiala, jossa on erittäin isoja mahdollisuuksia. Täälläei ole kuitenkaan totuttu, että koulutusta voi markkinoida tai viedä ja myydä.Koulutusvientihanke Abu Dhabiin on yksi ensimmäisiä isoista hankkeista, joita laitettiinsilloin liikkeelle. Se käynnistyi syyskuun alussa, ja sinne on rekrytoitu kymmeniäsuomalaisia opettajia.Ministeri tähdentää, että Suomen koulutusjärjestelmä sopii erittäin hyvin tähänsuomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Sitä ei kuitenkaan voi sellaisenaan siirtäävaikkapa Arabiemiraatteihin, mikä on täysin erilainen toimintaympäristö. Siinä vaaditaanhänen mukaansa sekä syvällistä koulutuspuolen osaamista että kulttuurillista jayhteiskunnallista ymmärrystä. 115
  • 117. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Esimerkiksi Abu Dhabissa opetus käynnistyi suomalaisen opetussuunnitelman mukaan, mutta se on muokattu paikallisiin oloihin sopivaksi. Työkielenä on englanti. Tämä hanke on sarjassaan ensimmäinen, mutta suomalaisella kouluosaamisella on erittäin paljon kysyntää ja kiinnostusta myös muualla maailmassa. Monesti ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita suomalaisesta opetusmetodista ja opetussuunnitelmasta, mutta samassa yhteydessä on mahdollista myydä moniin maihin esimerkiksi koulurakennuksia ja opetusteknologiaa. Eli siihen tulee mukaan sitten hyvin monen alan yrityksiä ihan rakennusalasta opetusteknologian tuottajiin ja oppimateriaalin tuottajiin asti. Tulevaisuuden taidot peruskouluihin Suomalaisessa yhteiskunnassa korostuvat Virkkusen mukaan tulevaisuudessa yhteistyö- ja kommunikaatiotaidot. Hän kertoo, että sen vuoksi perusopetuksen tavoitteita ollaan uusimassa. Uudistetun opetussuunnitelmaan odotetaan olevan käytössä 2014–2015 aikana. Tällä hetkellä en usko, että suomalainen koululaitos tarpeeksi kannustaa oppilaitaan omaan yritteliäisyyteen ja omaperäisyyteen. On tärkeää, että jokainen oppii koulussa tietyt tiedot ja taidot, mutta mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että koulussa opitaan kuinka olla yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Tavoitteissa nousevat entistä vahvempaan asemaan juuri yhteistyö ja kommunikaatio. Viestintä on osa kaikkien työtä, ja siihen täytyy myös koulutuksessa entistä enemmän kiinnittää huomiota. Kaikkien tulee saada viestintään ja yhteistyöhön liittyviä valmiuksia ja osaamista. Olemme tällä hetkellä vielä epävarmoja sosiaalisista medioista. Kuinka niitä voisi hyödyntää työyhteisössä ja työelämässä? Sama koskee myös koulutusta. Emme vielä ole löytäneet tapoja hyödyntää sosiaalista mediaa oppimisessa. Lisäksi todella paljon oppimista toteutuu muualla kuin koulun seinien sisällä tänä päivänä. Jatkuvasti tulee erilaista tietoa ja informaatiota. Viestintävälineiden valinnassa luotan ihmisten omaan kykyyn tehdä valintoja. Osa tykkää enemmän sosiaalisista medioista ja toiset taas jostain muusta tavasta viestiä. Ihmisillä on erilaisia tapoja työskennellä ja oppia. Ministeri huomauttaa, että opetuksen maailma on murrosvaiheessa, jossa ei ole vielä oivallettu ihan täysin tulevien asioiden merkitystä ja vaatimuksia. Hän sanoo, että koulujen valmiudet kaikelle uudelle ovat kuitenkin erilaiset. Suomalaiset koulut ovat eritasoisissa asemissa erilaisten tietoyhteiskuntavalmiuksien opettelemisessa ja käyttämisessä. Sen vuoksi halusin ensi vuoden budjettiin määrärahat, joilla voitaisiin laittaa opettajakoulutuksen ja harjoittelukoulujen tieto- ja viestintätekniikka kuntoon. Tarkoituksena on, että sieltä nyt koulutuksessa olevat ja116
  • 118. HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAvalmistuvat opettajat saisivat tarpeelliset tiedot ja valmiudet.Virkkunen toteaa, että valmistuvien opettajien tietoteknisillä valmiuksilla vastataanisoihin eroihin kouluissa. Kaikki eivät ole tasa-arvoisia opetuksen ICT-valmiuksissa.Osa kouluista toimii jo niin, että oppilaillakin on omat opetukseen liittyvät läppärit.Siellä voidaan ylittää erilaisia perinteisiä oppiainerajoja hyvin monella tavalla, kutenmusiikissa, kuvaamataidossa ja äidinkielessä. Sitten meillä on edelleen myös kouluja,joissa opettajat jonottavat välitunnilla muutamalle koneelle päästäkseen lukemaansähköpostia tai katsomaan jotain netistä. Meidän tarvitsee nostaa koko kansallista osaamisen tasoa. Nykyinen tilanne luoeriarvoisuutta näiden oppilaiden välillä. Meillä valittiin kymmenen vuotta sitten linja,että kaikki saavat edetä omalla painollaan ja nyt kaikki on edennyt omalla painollaan.Usein kyse on ollut sitten kunnan päättäjien tai yksittäisen opettajan tai rehtorininnostuneisuudesta ja perehtyneisyydestä, että kuinka paljon siellä on hyödynnettytietoteknisiä mahdollisuuksia.Virkkusen mukaan nykylinja ei riitä. Ensin laitetaan opettajien koulutus kuntoon, ja myöslukioiden ICT-varustustasoja parannetaan ensi vuonna.Peruskouluja meillä on Suomessa yli 3 000. Niiden kaikkien saaminen mukaan on jopaljon pidempi tie. Vähitellen näin on tarkoitus tehdä. Meillä on kuitenkin valtaosallakouluista tänä päivänä nopeat yhteydet jo käytössä, että se ei ole sinänsä este. Tässäei riitä pelkästään, että infra on kunnossa, vaan myös opettajilla pitää olla osaaminen. 117
  • 119. JORMA ELORANTATyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 8Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 7Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 8Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 8Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 6
  • 120. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAJorma ElorantaTuottavuus edellyttää hyvääjohtamistaTuottavuuden lisäys Suomessa ei synny ilman vahvaa panostustatuotekehitystoimintaan, uusiin liiketoimintamalleihin ja rakenteellisiinuudistuksiin. Olennainen osa kokonaisuutta on lisäksi hyvä johtaminen,toteaa Metso-konsernin toimitusjohtaja, vuorineuvos Jorma Eloranta.Elorannan aikaisempia työnantajia ovat olleet muun muassa Kvaerner Masa-Yards,Patria, Finvest Group ja Jaakko Pöyry Group. Hänen tavaramerkkinään on ollutjohtamiensa yrityksien arvon kasvattaminen ja nostaminen horjuvilta jaloilta tukevastimaanpinnalle. Tullessaan yli kuusi vuotta sitten Metson ykkösmieheksi Eloranta asettitavoitteeksi parantaa tuottavuutta 4–6 prosenttia vuosittain.Se oli erittäin kova tavoite. Tuottavuus ei synny tämän kokoisessa yrityksessäpelkästään tekemällä töitä enemmän tai ahkerammin. Pitää johtaa paremmin, tehdäuusia tuotteita, uusia bisnesmalleja ja muuttaa rakenteita jatkuvasti paremmiksi. Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevatteknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta,suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen.Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön.Eloranta sanoo, että kuuden vuoden aikana ei ihan joka vuosi olla päästy asetettuunhaarukkaväliin, mutta Metso ei ole ollut missään vaiheessa putoamassa kelkasta.Olemme melkein jokaisena vuonna päässeet tuottavuustavoitteeseemme. Välillä se onvaatinut kovaa johtamista, kun on pitänyt uskaltaa ja tehdä. Ilman osaavaa porukkaayhtiö ei voi olla maailman johtava omalla alallaan. Onnistumisen seurauksena Metso onuseilla aloilla globaaliykkönen.Metso on kansainvälinen konserni, jonka erikoisosaamista ovat teknologia- japalveluratkaisut kaivos-, maarakennus-, voimantuotanto-, öljy- ja kaasu-, kierrätys-sekä massa- ja paperiteollisuudelle. Yhtiöllä on suunnittelua, tuotantoa, hankintaa,palveluliiketoimintaa, myyntiä ja muuta toimintaa yli 300 yksikössä yli 50 maassa. Metsotyöllistää maailmanlaajuisesti yli 27 000 osaajaa, ja asiakkaita on yli 100 maassa. Vuonna 2009 Metso-konsernin liikevaihto oli 5 016 miljoonaa euroa, ja siitä noin40 prosenttia koostuu palveluliiketoiminnasta. Liiketoiminta on organisoitu kolmeen 119
  • 121. JORMA ELORANTA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA segmenttiin: Kaivos- ja maarakennusteknologia, Energia- ja ympäristöteknologia sekä Paperi- ja kuituteknologia. Eloranta siirtyy eläkkeelle Metsosta maaliskuussa 2011. Yrityselämässä pakko toimii tuottavuuden veturina Eloranta toteaa, että Suomen valtio ei ole pystynyt samaan tuottavuuden parantamiseen kuin teollisuusyritykset. Tuottavuudessa on kysymys ambitiotasosta; mihin riman asettaa ja millä tavalla. Yksi keskeisimmistä ministereistämme on sanonut, että jos Suomen valtion tuottavuutta nostetaan joka vuosi 0,5 prosenttia, kyseessä on kova tavoite. Jos mittaamme tätä tavoitetta valtion budjetilla, niin 0,5 prosenttia on 250 miljoonaa euroa. Kuullessani tämän meinasin lentää hämmästyksestä selälleni, mutta onneksi istuin. Tällainen ambitiotaso on liian vaatimaton, vaikka sitä voisi pitää tyydyttävänä – jopa haasteellisena tavoitetasona – verrattuna menneeseen kehitykseen yleensä palvelutuotannossa ja muidenkin maiden saavutuksiin. Senkaltainen yleinen tuottavuuden nousu ei mahdollista suhteellista elintasoa, joka meillä on Suomessa tällä hetkellä. Elintaso ei säily eivätkä palkat voi nousta, jos tuottavuus ei jatkuvasti parane. Tuottavuuden kasvu on kansainvälisesti ollut parasta teollisuudessa, etenkin suoraan globaalin kilpailun kohdanneissa suurissa yrityksissä. Julkiselta sektorilta puuttuu Elorannan mukaan yksi yrityksen suurista motivaattoreista, nimittäin pakko. Julkisella sektorilla ei hänen mukaansa ole mekanismia, joka pakottaisi miettimään uusia rakenteita, uusia toimintatapoja ja ennen kaikkea reagoimaan nopeasti. Julkisella sektorilla on erilaisia ristipaineita eikä päätöksiä tunnu syntyvän. Otetaan esimerkiksi valtion budjetti, joka on vuonna 2010 loppusummaltaan runsaat 50 miljardia euroa ja 13 miljardia tappiollinen. Jos yritys olisi vastaavassa tilassa, johto vaihtuisi heti ja yritys ryhtyisi voimakkaisiin tehostustoimiin, ellei sillä olisi uskottavaa ja selkeää suunnitelmaa tilanteen korjaamiseksi. Julkiselta sektorilta puuttuu kyky tehdä rivakasti päätöksiä tuottavuuden parantamiseksi ja rakenteiden muuttamiseksi, jotta tilanne tervehdytetään. Jos jotain muutoksia tehdään, ne tapahtuvat hitaasti. Tämä koskee niin tietotekniikan hyödyntämistä kuin kuntien yhdistämistä. Samanlaista verkkautta ei siedettäisi yrityksissä. Eloranta selvittää, että pakko merkitsee yrityksissä olemassaolon ja toiminnan jatkumisen kysymyksiä, eli on pakko parantaa tuottavuutta, jotta niin omistajat kuin asiakkaatkin ovat tyytyväisiä ja kauppoja saadaan tehtyä ja väellä on töitä. Hänen mukaansa oleellisia kysymyksiä ovat, mitä tehdään missäkin eli mikä rooli jalostusarvoketjussa on kullakin osapuolella sekä miten ja missä yritys tuottaa tuotteen tai palvelun asiakkaalle.120
  • 122. JORMA ELORANTA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKokonaan uuden tuotteen rakentamisessa tuottavuuden parannuspotentiaali onkymmeniä prosentteja. Sähkön tai paperin tapaisia uusia isoja läpimurtoteknologioitatulee kuitenkin hitaasti. Elorannan mukaan tietotekniikka voi olla samankokoinen asia,mutta aivan mullistavia asioita ei kuitenkaan useasti löydy.Ehkä niitä isoja juttuja joskus löytyy ja päästään tuottavuusloikkiin. Muttatodennäköisemmin suomalaiset yritykset pääsevät merkittävimpiin tuottavuudenparantamisiin uusien liiketoimintamallien ja bisneskonseptien avulla. Metsossa on runsaat 9 000 teknisen alan opisto- tai korkeakoulututkinnonsuorittanutta töissä. Tiedon ja palvelujen osuus kasvaa lopputuotteissa. Semerkitsee, että teollinen toiminta ei ole enää niin paljon valmistusta, käsillä ja koneillatekemistä, vaan se on ennen muuta aivoilla työskentelyä. Suoran valmistuksen osuuskustannusrakenteesta on vähentynyt. Meillä palveluiden osuus on 40 prosenttialiikevaihdosta. Palveluliiketoimintamme koko on kaksinkertaistunut kymmenessävuodessa yli kahteen miljardiin euroon.Palveluja ei kannata rakentaa velkarahallaEloranta varoittaa kuitenkin, että puheet palveluyhteiskunnasta voivat merkitävelkarahalla elämistä ja pahimmassa tapauksessa karkottavat vientiteollisuudenSuomesta.Vaikka monesti perinteinen tuotantoteollisuus ja palvelusektori koetaanvaihtoehtoina, palvelut eivät voi korvata vientiteollisuutta. Ilman vientiteollisuuttaBKT laskisi voimakkaasti ja hyvinvoinnin perusta romahtaisi. Olen vakaasti siinäkäsityksessä, että Suomi ei pysty millään tavalla säilyttämään nykyistä elintasoaanja hyvinvointiyhteiskuntaansa ilman vahvaa vientiteollisuutta, joka luonnollisestiuusiutuu jatkuvasti. Palvelujen kattamiseksi ei voida jatkuvasti ottaa velkaa kymmeniäprosentteja valtion budjetista. Sellainen toiminta loppuu joko samalla tavalla kuinKreikassa tai muutoin enemmän tai vähemmän hallitusti.Vuorineuvos toteaa, että palvelusektorin tuottavuuden kehittyminen on kansainvälisestiselvästi heikompaa kuin teollisen toiminnan tuottavuuden kehittyminen. Hänenmukaansa talouden terveen perustan tuo teollinen toiminta, johon liittyvän ihmistyöntuottavuutta voidaan voimakkaammin tehostaa automatisoinnin, prosessienuudistamisen ja systematisoinnin avulla. Eloranta muistuttaa, että palveluihinkeskittyminen on näkynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa viennin osuudensupistumisena.Yhdysvalloissa ja Englannissa teollisen toiminnan osuus BKT:stä on olennaisestialhaisempi kuin esimerkiksi Suomessa. Molemmat maat ovat vahvasti velkaantuneita 121
  • 123. JORMA ELORANTA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA ja niiden vaihtotase on alijäämäinen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen upeiden palvelutuotteiden kuten finanssipalveluiden, pörssien, ohjelmistoteollisuuden ja huviteollisuuden vienti ei ole ollut niin suurta, että sillä olisi pystytty kattamaan tavaroita tuottavan teollisen toiminnan vähentyminen. Silloin vaihtotase jää alijäämäiseksi. Eloranta kertoo, että Yhdysvaltojen tilannetta ovat auttaneet kiinalaiset, jotka ovat rahoittaneet amerikkalaisen kulutuskysynnän lainoittamalla Yhdysvaltoja. Vuorineuvos toteaa, että pienelle Suomen kaltaiselle maalle kiinalaistyylinen rahoitus voi loppua paljon aikaisemmin. Suomi tarvitsee teollisia investointeja – kiinteitä investointeja, kuten koneita, laitteita, rakennuksia – mutta myös tutkimus- ja kehitystoimintasijoituksia. Eloranta viittaa Teknologiateollisuus ry:n laskelmiin, joiden mukaan investointitaso oli alhaalla vuonna 2009, ja sitä se on ollut myös tänä vuonna. Investointien ja Suomen houkuttelevuuden korostaminen ei ole ristiriidassa palvelutoimintojen kanssa. Esimerkiksi arvioiden mukaan hoivasektori tarvitsisi lähivuosina koko tulevan suomalaisen työvoiman, jolloin vientiin ei olisi tarpeeksi työntekijöitä. Ilman työntekijöitä vientiyritykset siirtävät toimintansa muualle Suomesta. Kuka silloin maksaa hoivasektorin? Työlle olisi tarvetta, mutta ei maksajaa. Vuorineuvos sanoo, että ilman maksajaa elintaso laskee. Terveyspalvelujen työllisyysongelman voisi ratkaista hänen mukaansa maahanmuuttajien avulla. He voisivat tulla Suomeen tekemään muun muassa ikääntyneen väestön hoivatyötä. Eloranta toteaa, että maahanmuuttajat voivat tulla myös teollisiin tehtäviin. Paikkoja on hänen mukaansa auki myös vaativiin rooleihin. Suomalaiset pysyvät pinnalla Vuorineuvos on vakuuttunut, että Suomi ja suomalaiset pysyvät pinnalla. Viidessä miljoonassa suomalaisessa on hänen mukaansa paljon ytyä. Meillä on paljon yrityksiä, jotka ovat selviytyneet globaalissa kilpailussa ja pärjäävät edelleen. Onnistuminen on vaatinut laajaa koulutuspohjaa. Ihmisiä on seuloutunut opintojen kautta johto- ja asiantuntijatehtäviin kansakunnan eri yhteiskuntakerroksista. Suomen elintaso on korkea ja viime sodan jälkeinen kehitys on huikea menestystarina. Merkittävä osa hyvinvoinnista on syntynyt siitä vauraudesta, jonka menestyneet yritykset ovat saaneet aikaan Suomessa. Ennen muuta sen ovat tehneet vientiyritykset. Eloranta huomauttaa, että ellei tuontia ole, ei ole myöskään vientiä. Hänen mukaansa vuosina 2007–2008 vienti oli lähes 45 prosenttia Suomen BKT:stä.122
  • 124. JORMA ELORANTA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKun vienti tippui viime vuonna 36 prosenttiin BKT:stä, koko BKT meni alaspäinkahdeksan prosenttia, mikä on OECD- ja EU -maiden suurimpia BKT-romahduksia.Se ei ole näkynyt Suomessa siitä syystä, että täällä on pumpattu lainarahaatalouteen. Suomella oli lamaa ennen vahva tase eli valtio oli vain vähän velkainen.Nyt se on velkaantunut rajusti ja nopeasti, mutta sen ansiosta kansantalouteen ontullut toimeliaisuutta. Suomessa on nyt vahva yhteisymmärrys taloudellisen kasvunvälttämättömyydestä. Verotus ja muut julkisen sektorin toimet tulisikin suunnata juurikasvun edistämiseen.Eloranta mietiskelee, että tässä tilanteessa ihmisiä huolettaa, säilyvätkö työpaikatja pysyykö toimeentulo nykytasolla. Tällä on luonnollisesti vaikutuksia myöstyötyytyväisyyteen, mutta osa yrityksistä kykenee tässäkin asiassa uimaan hyvälläjohtamisella vastavirtaan.Todennäköisemmin työpaikat säilyvät, kun toimitaan terveellä ja kilpailukykyisellätaloudellisella pohjalla. Seuraamme koko konsernin työtyytyväisyyttä Metsossamäärävälein. Viime mittauksessa se oli kehittynyt jonkin verran parempaan päin. Kunmittaus tehtiin globaalisti Metsossa laman aiheuttamien lomautusten ja irtisanomistenkeskellä, niin tulos yllätti minut myönteisesti. Ilmeisesti ihmiset eri puolilla maailmaajotenkin ymmärsivät, että kipeät toimenpiteet ovat tarpeen yrityksen kilpailukyvynvarmistamiseksi.Kestävä kehitys ei ole ristiriidassa tuottavuuden kanssaEloranta toteaa, että vanhalla tuotannolla on rasitettu luonnonvaroja, mutta modernilla,kestävällä teknologialla voidaan hänen mukaansa nostaa elintasoa tuottamalla tavaroitakäyttäen vähemmän energiaa ja saaden raaka-aineista enemmän irti. Metsossa kestäväkehitys ja ympäristötietoisuus on nostettu korkealle. Pienenä yksityiskohtana yhtiökäynnisti viime vuonna energiaohjelman, jonka mukaan se pyrkii vähentämään omantoimintansa energiankulutusta ja päästöjä 15 prosenttia vuoteen 2015 ja 20 prosenttiavuoteen 2020 mennessä EU:n tavoitteiden mukaisesti. Metsossa on käynnissä useita hankkeita, joissa kehitetään ratkaisujaesimerkiksi energiateollisuudessa toimivien yhtiöiden prosessien tehostamiseksi jahiiliriippuvuuden pienentämiseksi. Esimerkiksi yhtiön Tampereen koelaitoksella onvuoden päivät kehitetty biomassapohjaisen bioöljyn valmistusta. Tavoitteena on tuottaametsähakkeesta jalostettavasta bioöljystä varteenotettava haastaja perinteisille kevyelleja raskaalle polttoöljylle, joita käytetään erityisesti lämmöntuotannossa. Kun fossiilisenpolttoöljyn sijaan käytetään bioöljyä, CO2-päästöt pienenevät noin 90 prosenttia eikäesimerkiksi rikkipäästöjä aiheudu lainkaan. 123
  • 125. JORMA ELORANTA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Moderni teknologia pystyy yhdistämään ihmisten tarpeet, kohottamaan elintasoa ja käyttämään luonnonvaroja kestävällä tavalla. Vanhentunut tuotantoteknologia ei tähän pysty. Sen takia meidän täytyy jatkuvasti parantaa raaka-aineiden sekä energian tehokasta käyttöä kestävällä tavalla, teknologiaa hyödyntäen. Eloranta korostaa, että vaihtoehto kestäville ratkaisuille on elintason alentaminen. Elämän perusedellytyksiin kuuluu ruoka, lämpö, vaatteet ja perushygienia. Sitten tulevat tavarat, kuten kännykkä, jääkaappi, silitysrauta, radio ja televisio, joita täytyy tuottaa, pakata ja kuljettaa. Eloranta haluaa suhteellistaa asian, ja ottaa esiin Intian ja Kiinan, joissa halutaan voimallisesti nostaa elintasoa. Näiden talouskasvun rinnalla Suomen tekemiset ovat loppujen lopuksi erittäin pienessä osassa. Suomea edelleen pohdittaessa Eloranta heittää ilmaan kysymyksen meidän elintasosta, palkoista. Vuorineuvos hymyilee todetessaan, että kestävä kehitys toteutuisi hyvin ilmoittamalla, että kaikkia palkkoja leikataan 30 prosenttia, mutta epäilee että tuskinpa suuria ihmislaumoja kerääntyisi Senaatintorille vaatimaan ansiotason pudotusta kolmanneksella, vaikka ansiotasomme olisi tämän kuvitteellisen alennuksen jälkeen kuitenkin paljon suurempi kuin 1960- tai 1970-luvulla. Kun Senaatintori-vaihtoehto ei toteudu missään maassa, ainoa keinomme on jatkuvasti parantaa tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen liittyviä teknologioita, jotta ihmiskunta pystyy elämään maapallolla ja käyttämään luonnonvaroja kestävästi. Tasapaino kestävän kehityksen ja elintason nostamisen välillä on globaali kysymys ja se tulisi ratkaista globaalein keinoin, mikä on luonnollisesti haastavaa. Kestävän kehityksen kysymykset ovat keskeisiä kaikissa yrityksissä, etenkin niissä, joissa on teollista valmistusta.124
  • 126. Ihmisestä tulee huonokone ja koneesta huonoihminen.– Juha Siltala
  • 127. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTA Juha Siltala Juha Siltala nosti työhyvinvoinnin Suomen julkiseen keskusteluun teoksellaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia vuonna 2004. Hän kirjoitti tähänkin kirjaan itse vastauksensa, jossa hän pui Suomen tuottavuuden nykytilaa ja tulevaisuutta. Helsingin Yliopiston Suomen historian professori Siltala on erikoistunut psykohistoriaan. Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksi Tosiasiat on vihdoin tunnustettu: sähköpostin, puheluiden, videon ja “sosiaalisen median” hallitsematon käyttö ajaa työntekijöitä nääntymisen partaalle. Työpäivät täyttyvät ilman, että tuottavaan työhön ehtisi keskittyä. Etätyö tarkoittaa ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden vapaaehtoista, mutta pakonomaista työskentelyä kotona, kun töitä ei enää ehdi töissä tehdä, tai jatkuvaa tavoitettavuutta vailla palautumismahdollisuutta työasioista. Jäsentymättömän datan rajoittamaton jakelu johtaa kokouksiin, joissa yritetään varmistua jakelun jakeluun menosta. Työstressi johtuu paljolti muusta kuin työstä. Suomen kilpailukyvyn lasku ei niinkään johdu kansamme laiskistumisesta vaan pienenevän työvoiman aherruksesta väärien haasteiden parissa. Tietotekniikkaa ei ole käytetty liian vähän vaan liian väärin, ainakin silloin kun se ei vapauta voimia tuottavaan työhön vaan tekee tuottavimmista työntekijöistä päätoimisia kamreereita. Liian laajana pidettyä julkista sektoria puretaan palveluista mutta paisutetaan hallinnosta, joka tuottaa lavastusta markkinaläpinäkyvyydestä (ja tekee itseään tarpeelliseksi). Suomi on Elinkeinoelämän Keskusliiton mukaan “tietoyhteiskuntana” vajonnut Mongolian tasolle. Väite taantumisesta voi olla uskottavakin, jos arvioidaan, paljonko luovuutta tietotekniikalla vapautetaan ja paljonko sitä sillä sidotaan. Tämänhetkiset haasteet oikeuttavat kyllä kovatkin vaatimukset tuottavuuden lisäämisestä: Suomen ja muun Euroopan väestö vanhenee, huoltosuhde huononee muutamaksi vuosikymmeneksi kasvattaen eläkekuormaa ja hyvinvointivaltiot126
  • 128. JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAosoittautuvat yhtä velkavetoisiksi kuin USA:n kulutuskysyntä viimeisten nousukausienaikana oli. Inflaatio uhkaa velkaelvytyksen jälkeen, deflaatiokierre taas uhkaa inflaationsuitsimisesta. Suomen vientielinkeinot ovat horjuneet konepajateollisuutta lukuunottamatta, mutta huoltopalveluista ja sisältötuotannosta ei ole saatu tehdastuotteidenkorvaajaa. Tietotekniikkabuumi on 1990-luvulta lähtien osaltaan ilmentänyt toivettavälttää rakenteelliset muutokset kasvattamalla tekniikan avulla kakkua. Se tie onnyt kuljettu loppuun ja pitää ruveta miettimään, mitä oikein tehdään eikä vain mitentehdään. Esitän muutamia teesejä tuotannon tehostamiseksi ja työssä jaksamisenparantamiseksi käyttämällä tietotekniikkaa oikein. Oikein käyttämisellä tarkoitansitä, että vapautetaan tietoverkon kyky saada aikaan spontaania yhteistoimintaaja kehittelyä ilman niitä johtamis- ja koordinointiongelmia, jotka kasvavateksponentiaalisesti organisaation kasvaessa. Väärinkäyttämisellä ymmärränspontaanin luovuuden tukahduttamista tietoteknisellä byrokratisoinnilla jahierarkisoinnilla silloin, kun se ei ole tarpeen. Esimerkiksi suuren organisaation kopiokoneen korjaajat tai ATK-tukihenkilöt ovattottuneet kyselemään toisiltaan neuvoa ongelmissa, jolloin tietopääoma kiertää jakarttuu. Jos huoltopalvelut keskitetään etäisiin palvelukeskuksiin monen elektronisenlomakkeen tai puhelinjonotuksen taa, ne etääntyvät asiakkaan ongelmista eikäorganisaatiokohtaista tietoa synny eikä mene jakeluun. Keskittämisen säästöedutkyseenalaistuvat palvelun heiketessä ja standardoituessa, ja organisaatioiden onlopulta luotava paikallisten remontoijien tai tukihenkilöiden korvike – kaksinkertainenmiehitys. Olisiko kannattanut vain antaa korjaajille/tukihenkilöille kännykkä, jotta heolisivat paikan päällä voineet konsultoida toisiaan?Prosessiteollisesta tehostamisesta luovan puuhastelunarvostukseenSuomessa tuottavuus on ymmärretty entistä useampien suoritteiden tuottamiseksientisessä ajassa (efficiency). Se on sopinut kilpailtaessa hinnoilla ja skaalaeduilla.Suomen viennin vaihtosuhteen heikentyminen on kuitenkin johtunut tuotannonbulkkiintumisesta: metsäteollisuus on keskittynyt sellunkorjuuseen liian pieneltä jaetäiseltä hakkuualueeltaan samalla, kun Nokia on painunut älypuhelinten tuottajastahalpapuhelinmarkkinoiden hallitsijaksi kehitysmaissa. Sisäisten prosessientehostaminen ei korvaa strategiaa eikä supistuskierre innosta työntekijöitä parempaansitoutumiseen. On tehtävä oikeita asioita eikä välttämättä niin paljon asioita.Vaikuttavuus (efficacy) on määrää tärkeämpi kriteeri saavutuksille. Metsästä voisiesimerkiksi kasvattaa kolme kertaa paremmalla hinnalla rakennus- ja huonekalupuuta,jos korjuuketjun mittakaavaeduista ja käytännön ostomonopoleista tingittäisiinpaikallisen aloitteellisuuden hyväksi. 127
  • 129. JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Nokian haaste on siirtynyt puhelimista taisteluun sisältöjakelun alustoista. Insinööriteknisesti hienojen tuotteiden sijasta kuluttajiin ovat vedonneet helpommat ja tyylikkäämmät tuotteet. Suomalaisten kuluttajabrändien puute verrattuna ruotsalaisten saavuttamaan määrään johtunee siitäkin, että meillä on halveksittu kaikkea “piiperrystä” ja “näperrystä” arkitavaroiden ja arjen pikku ylellisyyksien parissa. Ison mittakaavan ihailu ja teknologiapolitiikan valjastaminen uuden Nokian synnyttämiseen on osaltaan johtanut kilpailemaan hinnoilla, ja hintakilpailua on täältä käsin vaikea voittaa. Hinta- ja mittakaavakilpailu johtavat kierteeseen, jossa työntekijöitä hiostetaan yhä pahemmin, heidän sitoutumisensa laatuun heikkenee ja valvontakulut kasvavat, koska laadunvalvontakin käy entistä tarpeellisemmaksi. Kyttäys nostattaa vastarintaa, piittaamattomuus vaatii entistä enemmän kontrollia ja pian sisäisten prosessien valvonta nouseekin pääasiaksi. DDR:n valvontakoneisto ehti aikanaan lähelle täydellistymistä, mutta kansantalous ja kansalaisyhteiskunta romahtivat sen alta pois. Työhyvinvointiongelmat johtuvat vääränlaisesta tehostamisesta Työhyvinvointiongelmat on nyt tunnustettu oikeiksi eikä vain pahansuovaksi fiktioksi, niin kuin vielä joku vuosi sitten uskoteltiin. Työn mielekkyyden indeksi on työolobarometreissa vajonnut pohjalukemiin juuri seitsemän lihavan vuoden aikana 2001–2007, sillä työntekijät kokevat työn psykologisen sopimuksen purkautuneen ja työnantajan menestyksen erkaantuneen heidän menestyksestään (vaikka perimmältään niin ei tarvitsisi olla). Kiire on pahin ongelma, se pelottaa nuoria jo ennen työelämään astumista, ja varmuuden vuoksi he asennoituvat työhönsä vain välttämättömänä pahana, jolla oikea elämä rahoitetaan. Suomessa on vertailevien työvoimatutkimusten mukaan viime vuosina ollut EU:n kirein työtahti, ja työpaikkakiusaamisluvut (sinänsä usein yhteismitattomasti kerätty) ovat niissä päässeet myös huipulle. Työelämän kehittämisen kiistattomat saavutukset, kuten työaikapankkiperusteiset työaikajoustot molempien osapuolten eduksi tai työnantajien ennätyksellisen auliisti maksama koulutus työaikana, eivät näytä kompensoineen kokonaiskuvaa. Onnellisuustutkimusten työntekijät ovat onnellisia yksityisasioistaan ja onnettomia yleisistä asioista. Onnellisuuden aiheisiin kuuluu hieman yllättäen oma työ, josta useimmat suomalaiset pitävät. Tulos ei riitele niiden stressitutkimusten kanssa, joiden mukaan 80 % kokee kiireen pahimmaksi ongelmaksi ja vain alle puolet välttää uupumuksen töiden jälkeen kokonaan. Työn imu ja onni nousevat työn sisällöstä, vaikuttamisen kokemuksesta, kun taas onnettomuus nousee puitteista, joihin ei voi vaikuttaa: työsopimuksen yksipuolisesta huonontamisesta, organisaation mylläyksestä, huonosta ilmapiiristä, huonosta johtamisesta. Vaikka hyperkilpailun ja säästämisen paineet tuntuisivat yhtä voimakkaasti,128
  • 130. JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAtyöpaikoilla on kuitenkin suuria eroja sen mukaan, miten niihin vastataan. Proaktiivisillatyöpaikoilla voi olla ruuhkaa, mutta se ei uuvuta niin kauan kun hallinnan tunne syntyy,asioihin voi vaikuttaa ja tekemisen mielekkyys säilyy. Odotukset ja työnjako ovat selviä,ongelmat ratkaistaan heti päättävällä tasolla, informaatio kulkee eikä sähläys vievoimia. Syntyy tekemisen eikä uhriutumisen tunne. Jos työntekijät tulevat onnellisiksi ja tuottaviksi oman vaikutuksen kokemuksestaja onnettomiksi ja uupuneiksi sen kadottamisesta, olisi niin työnantajan kuintyöntekijänkin etu antaa työntekijöiden keskittyä mahdollisimman paljon siihen,missä he parhaiten saavat jotain aikaan, ja vapauttaa heidät mahdollisimman pitkällehuolehtimasta seinien päälle kaatumisesta puitteiden mylläyksellä. Luovuudenparadoksi on siinä, että se tarvitsee suojakseen rutiineita.Vajaahuomion talousElämme tosiaan huomiotaloudessa, niin kuin jotkut medianäkyvyyden korostajat ovatkeksineet sanoa. Huomiotalouskin perustuu niukkuuden jakamiseen: tietoisuudenomistaminen jollekin asialle voi tapahtua vain muiden asioiden kustannuksella.Ihmisen valinnanvapaus rutiinien suhteen astuu peliin silloin, kun rutiinit eivättoimi niin kuin pitäisi. Useimmat asiat ihminen hoitaa kognitiivisessa mielessätiedostamattomasti, antamatta niille suurtakaan huomiota. Pulmat taas ratkaistaantietoisesti. Prefrontaalisen aivolohkon kriittinen harkinta on paljon hitaampaa kuintiedostamaton “päätöksenteko” tutuista vaihtoehdoista, mutta siihen sisältyymahdollisuus raamittaa asia uudestaan ja muuttaa kysymyksenasettelua. Siinä ihmineneroaa tekoälystä, joka laskee annetuista luvuista annetuilla yhtälöillä nopeasti, muttaei pysty muuttamaan alkuasetuksia oman harkintansa varassa, kaikista hermoverkkoamukailevista takaisinsyöttö-ohjelmoinneista huolimatta. Tämä kyky pitäisi varataarvoisiinsa ongelmiin sen sijaan, että se poltetaan loppuun organisatorisia rutiiniasioitamylläämällä ja väärällä työnjaolla. Tietotekniikkaintoilun perusvirhe on ollut alistaa työntekijät toimimaan koneidenehdoilla ja ratkaisemaan niiden rajaamia kysymyksiä sen sijaan, että koneet olisiohjelmoitu käyttäjiensä tarpeisiin ja ratkomaan näiden asettamia kysymyksiä. Ihmisestätulee huono kone ja koneesta huono ihminen. Ärsykepommitus pitää yllä sosiaalistapuolustusvalmiutta ja estää luovuuden, joka olisi parhaimmillaan silloin, kun haasteetja voimavarat olisivat tasapainossa, elimistön ei tarvitsisi puolustautua ja ajatus virtaisi“laajakaistaisesti” niin, että menneet kokemukset yhdistyisivät nykyhavaintojen ja-tunnelmien välityksellä tulevaisuuden perspektiiveihin. Taistelu kapeuttaa huomiontähän ja nyt, jolloin tehdään nopeasti ja sympaattisen hermoston ponnistuksella sitämitä jo osataan kokeilematta uutta. Sairaaloissa takkuaminen puolivalmiiden ohjelmistojen kanssa japotilastiedostojen aukaisu monista tietosuojan alaisista rekistereistä eri 129
  • 131. JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA käyttäjätunnuksin ja eri salasanoin vie lääkärikierrolla puolet ajasta. Kone kulkee kulkueen päähenkilönä. Yliopistoissa tuottavimpaan vaiheeseen päässeistä senioritutkijoista tehdään aloittelevien tutkijoiden projektikirjanpitäjiä. Valtion innovaatiostrategiassa julkinen sektori pyrkii tukemaan ICT-alan tuotekehittelyä, mutta tapahtuuko se ostamalla firmoilta puolivalmiita ohjelmia, joita loppukäyttäjät sitten tuskailevat valmiiksi? Vääristynyt sovellutus avoimen lähdekoodin strategiasta ja crowdsourcingista, ehkä. Eihän säästöä synny panemalla korkeapalkkaisin ja tuottavin väki tekemään toimistosihteerin töitä, joita toimistosihteerit itse tekisivät paitsi halvemmalla myös paremmalla ammattitaidolla. Mutta juuri heidät “tuottavuusohjelmat” karsivat ensimmäisinä pois samalla, kun tarpeettomia tilityksiä vaativien viskaalien overhead paisuu suoritusportaan kustannuksella. Asioita uudella tavalla hahmottava päätöksentekokapasiteetti pitäisi vapauttaa paitsi omaan asemaan keskittyvästä huolehtimisesta organisaatiomyllerryksissä myös turhista keskeytyksistä, joita uusi tekniikka on tuonut. Kaapelileveys ja viestintäkanavien luku ovat kasvaneet nopeammin kuin niiden informaatiota oikeisiin yhteyksiinsä suodattavan aivoprosessorin kapasiteetti, olkoonkin että nuoret kykenevät seuraamaan useaa mediaa yhtä aikaa mihinkään syventymättä. Mutta tuottava työ, varsinkin tutkimus ja tuotekehittely, vaatii kyllä syventymäänkin. Avokonttori voi sopia järjestelmien massatestaukseen ja ad hoc -ideariihi ideoiden heittelyyn, mutta useimpiin muihin työvaiheisiin ei. Viestintäarkkitehtuurin pitää mahdollistaa liikkuminen keskittymisrauhan ja verkottumisen välillä. Nettietiketti, suositus sähköpostin katsomisesta vain muutaman kerran päivässä tai out of office -ilmoitukset lomalla ovat jo askeleita oikeaan suuntaan (jospa vain sähköpostikin jäisi loma-ajalta kertymättä!). Keskittymisrauhan lisäksi tarvitaan kotirauhaa ja palautumista vapaa-aikana. 40 % työntekijöistä katsoi vuonna 2005 velvollisuudekseen päivystää kotona, eikä tätä osata laskea edes etätyöksi. Vuonna 2010 60 % katsoi, että työasioita joutuu hoitamaan myös kesälomalla. Jatkuva käytettävissä oleminen toisten tarkoituksiin pitää yllä elimistön valmiustilaa ja tuottaa uupumista, joka piankin maksaa enemmän kuin hetkellinen joustavuus tuottaa. Yksisuuntaisen joukkoviestinnän ja vastavuoroisen keskustelun ero pysyy 1990-luvun IT-hypetyksen aikana samastettiin verkkoteorian mukaan kontaktien määrää suoraan luovuuden mahdollisuuksiin; tietoyhteiskunnan piti nousta eksponentiaaliseen tuottavuuden kasvuun verkkosilmukoiden ansiosta. Unohtui, että verkkosolmu onkin ihminen, laumaeläin, jonka isot aivot ovat kehittyneet arvioimaan omaa arvoasemaansa laumassa ja tutkailemaan, aikooko toinen osapuoli pettää pelissä.130
  • 132. JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAVoi käydä niin, ettei kontaktirunsaus avaakaan luovia potentiaaleja, vaan ajaakäpertymään puolustusasemiin. Mitä suurempi ryhmä ja mitä oudompia senosanottajat toisilleen ovat, sen suurempi on ryhmäpaine yksilön autonomiaa kohtaanja sitä suuremmat puolustukselliset projektiot, joilla maailma jaetaan hyviin japahoihin kuulematta sitä mitä toinen on sanovinaan.Yksilön ja ryhmän iänikuista autonomia- ja riippuvuuskonfliktia äidyttää liikaläheisyys vieraiden kanssa tai paremminkin tekninen mahdottomuus säädelläetäisyyttä tai vetäytyä ryhmäpaineesta pitkiksi ajoiksi. Persoona on pelissä, vaikkanuoret uskottelevat riskeeraavansa vain nettiroolinsa tai avatarinsa. Uusissamedioissa asioiva ihminen voi entistä huonommin rajoittua työrooliinsa, etenkinfacebookissa ja twitterissä ja MySpacessa, blogeista puhumattakaan. Odotuksetkohdistuvat henkilöön eivätkä organisaatioon. Ne kietovat entisiä viestintäkeinojahelpommin ympärivuorokautisiin vastaus- ja päivitysodotuksiin. Ketjun joutilainlenkki alkaa määrätä viestintätahdin työhönsä sidotummillekin. Ihminenhaluaa kuulua joukkoon, mutta päteä muista erottuvana yksilönä. Tämän takiaverkottuminen voi edistää huomion suuntaamista omasta asemasta huolehtimiseensen sijaan, että auttaisi keskittymään työhön. Mediasta tuleekin message. Erityisen epäsymmetrinen asetelma syntyy, jos joutuu työnsä puolestaesiintymään nimellään ja antamaan palautetietonsa, mutta lausuntoja voikommentoida anonyymisti, puskasta ampuen. Asetelma nostaa esiin Milgraminsähköshokkikokeissa ja Zimbardon vankilakokeissa toteamat tavallistenkansalaisten sadistiset taipumukset hallita toista ihmistä. Viranomaisten nettifoorumit ja lehtien chatit täyttyvät asiattomuuksista jauhkailuista, varsinkin kun keskustelu luisuu asiasta ihmisiin ja ihmisistä joutilaidenyleiskirjoittajien pakkomielteisiin. Julkisuus supistuu, kun siitä pelotellaan pois asiaapuhuvat. Jää jäljelle häiriköivä huutosakki. Tämä ongelma ei johdu kansan äkillisestä taantumisesta kulttuuritasoltaaneikä se liioin ole internetin ontologinen ominaisuus. Kyse on siitä, että rajatunryhmän keskustelu ulotetaan väen väkisin, vain muodin vuoksi, yksisuuntaiseensanomalehti- ja televisiomediaan. Tällöin syntyy niissä esiintyville asiantuntijoillemahdoton vaatimus vastavuoroisuuteen laajan yleisön kanssa vailla aikarajaa.1990-luvun verkkoutopioiden toive siitä, että kaikki pääsisivät tasa-arvoisestivaikuttamaan kaikkien kanssa, osoittautuu matemaattisesti mahdottomaksi– laajalevikkisessä viestimessä esiintyvän kaikki aika ei yksinkertaisesti riitävuorovaikutukseen kaikkien lukijoiden ja kuulijoiden kanssa. Mitä suurempi ryhmä on – ilman uusia medioitakin – sitä helpommin viestintäpirstoutuu omia keskustelujaan käyviin leireihin ja yksinäisiin julistukseen kaikilleosanottajille, jotka havaitaan homogeenisena kollektiivisubjektina. Sellainenviestintä jää monologiseksi. Olisi hyväksyttävä, että ihmisten kognitiivinen 131
  • 133. JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA prosessointikyky – emotionaalisesta ruoansulatuksesta puhumattakaan – ei kasva samassa tahdissa kuin laajakaistojen leveys tai uusien viestintäverkostojen lukumäärä. Annettakoon joukkoviestinnän olla joukkoviestintää ja rajattakoon keskustelu sinne, missä sitä oikeasti voi käydä. Toisensa tuntevassa, usein suljetussakin keskusteluryhmässä vastavuoroinen replikointi voidaan saavuttaa. Facebook-palsta tai muu vastaava onkin oikeastaan yksityinen kuulumistenvaihtokeskustelu siirrettynä julkisuuteen – ei julkisuuteen tarkoitettua puhetta julkisesti kiinnostavista teemoista. Lehtiartikkeleita seuraava nettichat on epäonninen sekoitus broadcastingia ja keskusteluryhmää, joten asiasta argumentoivat jaksot tahtovat niissä hukkua yksinpuhelijoiden hälyyn tai asiasta eksyviin sivupolkuihin. Demokratian voitosta ei voitane puhua, jos viestinnän kaksisuuntaisuus jää idols-äänestyksen demokraattisuudeksi. Yleiskeskustelujen hyökkääväksi vakiintunut tyylilaji tuskin kertoo osallistujien psyykestä yhtä paljon kuin vaikeudesta tulla kuulluksi strukturoimattomassa torikokouksessa huutamatta. Asiassa pysyviä, luovia keskusteluja tavataan foorumeilla, joilla esiinnytään omalla nimellä. Suurten ryhmien projektiovaltaisuus väistyy nyanssoidumman havaitsemisen tieltä, kun ryhmäpainekin lievenee. Kun asia pääsee vangitsemaan huomion, itsensä tuottaminen toisten alentamisen ja poissulkemisen avulla ei nouse etualalle, niin kuin polveilevissa sanomalehtichateissa tuppaa käymään. Netin johtamaton koordinointi- ja motivointikyky pääsee oikeuksiinsa myös avoimissa mutta erikoistuneissa sivustoissa, joissa vaihdetaan kokemuksia tietokonevirusten torjunnasta, tehdään tuotevertailuja, jaetaan osaamista tai jopa kehitellään yhdessä jotakin tuotetta, olkoonpa kyseessä jatkokertomus, peli tai elokuva. On helpompaa täydentää huomautuksella tai idealla jo aloitettua tekstiä kuin alkaa kokonaan uusi, saati saattaa se yksin julkaisuvalmiiksi. (Siinä on sivumennen myös onnistuneen tiimityön luovan flow’n salaisuus.) Vapaaehtoistuotannossa ei nouse normaaleja ongelmia siitä, että toiset kontribuoivat vähemmän kuin luovimmat aktiivit. Kun teinit “beetaavat” toistensa fanifiktioita lukion äidinkielenopettajan pedanttisuudella ja punnitsevat sanavalintojensa sattuvuutta yhteistuumin, ei tarvitse ainakaan epäillä kirjallisuuden kuolemaa paperimedian myötä. Wikipedian puolestaan pelastaa intressiryhmien propagandalta ja vandalismilta jatkuva vapaaehtoisvahti: tarpeeksi monet ovat jo panostaneet yhteistuotokseen eivätkä salli sen huonontamista. Yhteisesti laatuvalvotussa yhteistuotoksessa jää toteutumatta se yhteislaidunten tragedia, joka näyttää tekevän mahdottomaksi keskustelujen pysymisen asiassa ilman moderointia lehtiartikkeleita seuraavissa nettikeskusteluissa. Vaikka kannatan tekijänoikeuskorvauksia, piraattipuolueenkin argumenteissa voi olla perää: parhaille tekijöille aletaan jossain vaiheessa maksaa. Voi myös toteutua nettiutopistien toive siitä, että pelkkä kävijämäärä nostaa rajattomasta tarjonnasta132
  • 134. JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAesiin substantiaaliset tekijät. Ainakin blogijulkisuus keskittyy muutamiin laatuhitteihinuseimpien jäädessä yleisöttömäksi yksinpuheluksi. Google on hakualgoritmeillään vaarantanut rajatummat osajulkisuudet, joissauskaltaa ideoida tarvitsematta pelätä väärän sanavalinnan johtavan kaksiviikkoiseennettilynkkaukseen tai tietyssä tilanteessa kehiteltyjen ajatusten tulevan vastaanaivan toisessa yhteydessä ikään kuin kiveen hakattuina totuuksina esittäjästänsävuosikymmenten kuluttua.Huomataan, että internet-julkisuuden toimivuus edellyttää mahdollisuutta ollaolematta koko ajan läsnä kaikille. Kauan ennen internetiä poliittisen demokratianja totalitarismin tutkija Hannah Arendt määritteli privaatin olemassaolon jaetäisyydenoton mahdollisuuden julkisen vapauden ehdoksi; jos julkinen ja yksityinenmenivät sekaisin, tuloksena oli pakkososiaalisuutta, joka uhkasi yhtä lailla julkistasfääriä kuin yksilöiden vapauttakin. USA:ssa on yhdistetty tiedonvapaus tietosuojaanniin, että naapurin konkursseja ja avioeroasiakirjoja ei saa nähtäväkseen yhdellänimihaulla kaikkien viranomaisten arkistosta, vaan haku on osattava yksilöidä oikeaanarkistoon. Googlen ja EU:n tietosuojaviranomaisten ristiriita keskittyy henkilökohtaisenhakuhistorian ja verkottumisen arkistointiin ja jakeluun. Tietosuoja-alalla standardiksivoi päästä jonkin tarpeeksi ison markkina-alueen parhaaksi katsoma käytäntö, jotenglobaaliin verkkoon vetoaminen on vain tekosyy yksityisyyden rajojen häivyttämiselle. Google lienee harvoja yhtiöitä, jotka ovat onnistuneet luomaan ansaintalogiikaninternetiin. Sanomalehdissä kadutaan jo, mitä tulikaan nettihypen takia tehtyä:totutettiin nuoret kuluttajat saamaan toimitettua materiaalia ilmaiseksi senpienenevän joukon kustannuksella, joka siitä vielä maksaa. Laatulehdet ovatjoutuneet toimitusresurssien karsimisen ja kaavoittumisen kierteeseen, jolloin on yhävähemmän syytä maksaa sisällöstä. Kannattaisi tunnustaa vastavuoroisuuden kognitiiviset ja emotionaaliset rajat,hyväksyä joukkoviestinnän yksisuuntaisuus ja odottaa joukkoluovuuden avauksiavain tarpeeksi rajatuilta foorumeilta, joilla asia ei huku ryhmän rakenteettomuuttakompensoiviin aggressiivisiin projektioihin. Sijansa luovassa työssä saakoot myösroolit ja odotusten selkiyttäminen; mitä vakiintuneemmat rajat, sen vähemmän niitätarvitsee puolustaa. Johtamisen haaste onkin vapauttaa voimavaroja yksilön rajojentai ryhmän rajojen puolustamisesta itse työhön, muuttaa tunnevaltainen ryhmätyöryhmäksi. Liian isossa mutta silti vuorovaikutukseen pakottavassa ryhmässäluova työ ei onnistu vaan itsensä luominen suhteessa toisiin nousee etualalle. Kunhädissään varmistetaan omaa asemaa suhteessa toisiin, avautuminen uudelleinformaatiolle jää taka-alalle niin kuin jää kysymysten tutkiminenkin. Tietotekniikkavoi olla työssä joko avuksi tai haitaksi, mutta sen avulla ei voida sivuuttaa kaikkeenyhteistoimintaan liittyviä rajakonflikteja. 133
  • 135. MARJA-LIISA VIHERäTyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 4Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 2Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 6Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 7Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 9
  • 136. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAMarja-Liisa ViheräMielikuvitusta palvelujenkehittämiseenTietotekniikan palveluja kehitettäessä tulee katsoa tämän hetkisiä on-gelmia tulevaisuuden tietämisestä käsin. Millaisia palveluja tarvitsemmehyvän elämän ylläpitämiseksi? Hyvien tietoyhteiskuntapalveluidentoteuttaminen on mahdollista myös jo olemassa olevalla tekniikalla.Pitää vain saada solmituksi tekninen ja sosiologinen mielikuvitus yhteen.Tieto- ja viestintätekniikka on tuonut työntekoon helpotusta, mutta se onsamalla kiristänyt työtahtia. Tietotekniikan avulla työelämää on automa-tisoitu ja otettu ”löysiä pois” niin pitkälle kuin voidaan. Ja periaatteessavoi automatisoida lisää, mutta lisääkö se vielä elämänlaatua?Marja-Liisa Viherä on tulevaisuuden tutkijana huolissaan yhteiskunnan tulevaisuudesta,jopa niin paljon, että hän nostaa esiin käsitteen ’yhteiskuntarauha’.Meille voi tulla yhteiskuntarauhan puolesta mahdottomia tilanteita, jos epätasa-arvoinen tulonjako jatkuu. Nyt aseet ovat parempia ja globaalit viestintävälineetovat lähes kaikkien saavutettavissa, jolloin informaatiosota, jota käydään kokoajan, voi riistäytyä hallitsemattomaksi. Suuria kansanjoukkoja voi lähteä liikkeelle jayhteiskunnan perusrakenne murtua.Viherän mukaan vaihtoehtona on miettiä asioita ja katsoa, onko elämän sisältö tavarankuluttaminen. Tulevaisuudentutkija toivoisi, että suomalaisten osaamista voitaisiinhyödyntää kehitysmaihin ja globaaliin tasapainoon kilpailun sijasta.Vaikka tekniikka kehittyy luontoystävällisemmäksi, esim. energian käyttö on niin paljonsuurempaa, että lopputuloksena me kulutamme luontoa vielä enemmän. Nyt puhutaan enemmän hitaasta elämästä, joka tunnetaan englanniksi nimelläslow life. Esillä ovat myös olleet arvostusten muutokset materian kuluttamisessa,yhteisöllisyydessä ja kulttuurissa. Ei ole sellaista tulevaisuuden tutkijaa, joka ei niitämainitsisi mahdollisuutena.Marja-Liisa Viherä on filosofian tohtori ja tulevaisuuden tutkimuksen pioneereja. Hänon tehnyt mittavan elämäntyön tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä tavallistenihmisten elämässä, lähipalveluiden edistämisessä sekä mm. kansalaisdemokratiassa.Hän on myös lasten ja nuorten viestintäleirejä järjestävän Viestintäkasvatuksen seurary:n perustajajäseniä. 135
  • 137. MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Hänen väitöskirjansa Turun Kauppakorkeakoulussa oli nimeltään ”Ihminen tietoyhteiskunnassa – kansalaisen viestintävalmiudet kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana.” Viherä toimi eri viestintäkulttuurillisissa tutkimustehtävissä TeliaSonerassa vuodesta 1961 vuoteen 2008. Hän oli kuusi vuotta Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenjohtajana ja on nykyään sen varapuheenjohtaja. Tällä hetkellä Viherä toimii aktiivisesti Tietotekniikan liiton hallinnoimassa ja EU:n rahoittamassa usean eri toimijan yhteisessä Tietotaitotalkoot-hankkeessa. Tietotaitotalkoiden tavoitteena on parantaa yhteisöjen viestintävalmiuksia ja luoda yhteisöille viestinnälliset käytännöt. Menneisyys ja tulevaisuus Viherän mielestä yhteiskunnassa on yksilökeskisyys juuri nyt valttia ihmisenä olemisessa. Samalla teknologian kehitys on mahdollistanut erilaisia maailmoja. Tällä hetkellä syntyy uudenlaisia saarekkeita ja pysyvämpiäkin elämäntapoja. Ihmiset eriytyvät toisistaan. Täällä ei enää seurata tv-uutisia samalla hartaudella kuin 1960–1980-luvuilla. Ihmiset etsivät enemmän henkilökohtaista tietoa ja elämyksiä. Minä olen tämän vuoden aikana kiertänyt eri puolilla Suomea Tietotaitotalkoiden puitteissa. Sen perusteella voin sanoa, että erilaisia todellisuuksia löytyy maastamme. Aikaisemmin kesällä olin Vihannissa nuorten viestintäleirillä ja vähän myöhemmin nykyaikaisessa lasitalossa seminaarissa. Totesin seminaarin alussa, että viestintäleirillä minä elin tulevaisuudessa ja täällä menneisyydessä, sillä seminaarin toimintamalli oli teollisuusyhteiskunnan mukainen – aikataulut, ruoka-ajat, yksi puhui ja muut kuuntelivat. Viestintäleirillä elimme työn valmiiksi saamisen rytmissä ja ruoan valmistumisesta saimme tiedot tekstiviestillä jne. Viherä on ollut järjestämässä näitä kesäisiä nuorten viestintäleirejä jo yli 20 vuotta. Leireillä tulevaisuutta on kokeiltu käytännössä. Hänen mukaansa siellä saadut kokemukset toimintatavoista ja viestintätekniikan välineiden vaikutuksista niihin ovat usein vahvistuneet myöhemmin yhteiskunnassa. Radion, videon ja lehden tekemisen lomassa leiriläiset valmistavat myös ruokansa. Myös ruokien tilaamisessa ja valmistamisessa käytetään tietotekniikkaa mahdollisimman jouhevasti. Leiriläiset ovat kokeneet tv-kokit jo kauan ennen kuin niistä tuli muotia oikeilla tv-kanavilla. Leireillä on kokeiltu myös paikallisrahaa, joka näyttää olevan ilmiönä tulossa esiin. Paikallisraha on yksi merkki siitä, että globaaliuden sisälle syntyy paikallisia yhteisöjä. Verkkoyhteisöt ovat hänen mukaansa rinnakkaisia kokonaisuuksia, mikä on myönteinen asia. Päällekkäin olevat kokonaisuudet kertovat sen sijaan eriarvoisuudesta.136
  • 138. MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAMeillä on todella köyhä kansa ja sitten todella rikkaat. Kehityssuunta näyttää olevantällä hetkellä, että tuloerot ovat kasvaneet koko 2000-luvun aikana. Koko sen ajan, kunon sanottu että bruttokansantuote lisää hyvinvointia, tuloerot ovat kasvaneet.Asiat tehtävä kestäviksiViherä pitää nykytilanteessa hyvänä tahtotilaa, jossa asiat tehdään kestäviksi. Hänellekestävyyden tulee sisältää yhteiskunnan eri alueet.Ihan ensimmäiseksi kestävää kehitystä on tietysti, että tehdään kestäviä tuotteita,rakenteita ja laatua. Kestävä kehitys on kuitenkin sekä sosiaalikulttuurinen ettätaloudellinen ilmiö. Taloudessakin se tarkoittaa, että meillä on kestävät taloudellisetrakenteet. Se suosii esimerkiksi pienempää yrittäjyyttä kuin mihin on totuttu. Valtio ei ole enää se määräävä tekijä. Se on itsekin yksi itsekkyyden lähteistä.Siihen liittyy sanonta, että meidän pitää pärjätä, koska valtion kilpailukyvyn pitääolla hyvä. Valtion sijasta meidän pitää nähdä muita yksiköitä. Niitä voivat olla erilaisetheimot, erilaiset ihmisryhmät, jotka muodostavat sitten toisenlaisen verkostonmaailmassa. Ne verkostot ovat kansainvälisiä. Jos ei ole valtiota, ei ole kansakuntaa,vaan puhutaan kulttuurien välisistä yhteisöistä.Viherä ennakoi, että pitkällä aikavälillä valtiolle ei ole sijaa tulevaisuuden maailmassa.Eihän se nyt tietenkään rytinällä mene eikä viidessä tai kymmenessä vuodessa,mutta vähitellen globaalissa tulevaisuudessa. Tulossa on osallistuva ja keskustelevakansalaisyhteiskunta.Tulevaisuudentutkija tuo selkeästi esiin, että suuret kansainväliset yhtiöt jakvartaalitalous eivät ole hänen suuria rakkauden kohteitaan. Hänen mukaansa nehajoavat yksi kerrallaan ja sitten syntyy uusia.Neuvostoliittokin hajosi, joten iso kansainvälinen yritys kestää aikansa. Sitten semurtuu, niinhän on aina käynyt. Tuleeko niiden sijalle aina uusia yrityksiä, vai onkovälikaudella sitten pienempien yritysten aikakausi? Elämme mielenkiintoisia aikojasiinä mielessä, että tämä finanssikriisi on pannut monet ajattelemaan asioita. Jopaoikeistolaisimmatkin sanovat, että pankkeja pitää ruveta valvomaan ja asettamaansuurempia vaateita. Ja ilmastokokous on merkki siitä, että kansainvälisesti yritetäänsopia ympäristötekoja. Kvartaalitalous ei sovi yhtään mihinkään. Parempaa tulevaisuutta silmällä pitäenkvartaalitalous on huono keksintö, koska sillä ei voi katsoa pitkäjännitteisesti kauas.Niin kauan kuin kvartaalitalouden mukaan tehdään päätöksiä, mennään tuhoon.Se on todella vanhaa maailmaa. Siinä ihmiset eivät ajattele. Pidän kyllä ketteristämenetelmistä, mutta se on eri juttu kuin kvartaalitalous. 137
  • 139. MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Viherä kertoo, että monet tutkimukset ovat jo nyt näyttäneet, että tulojen kasvu tiettyyn pisteeseen lisää ihmisen onnellisuutta. Sen jälkeen onnellisuus ei enää kasva, vaan jopa laskee. Jos ajattelee ihan oikeasti ihmisiä tässä maassa, moni elää aika vaatimattomissa oloissa ihan onnellisesti. Tutkimuksen mukaan Suomi on onnellinen kansa, mutta bruttokansantuote ei mittaa sitä. Bruttokansantuote pitäisi jakaa kahteen osaan niin kuin kolesteroli, hyvään ja huonoon kolesteroliin. Kansantuote kasvaa, vaikka olisi sota tai tehtäisiin aseita tai syntyisi tulipaloja. Rikollisuuskin kasvattaa sitä. Bruttokansantuote ei ole oikea mittari. Sen korvaajaksi olisi vaikka kuinka paljon mittareita. Yksinkertaisin olisi kysyä ihmisiltä mitta-asteikolla 1–10, miten he tuntevat asioiden olevan. Tämän mittarin muutoksia voisi myös tilastollisesti selittää eri tavoin. Totta kai tulee mitata ja kannattaa mitata erilaisia asioita päätöksenteon pohjaksi. Työ on ihmisen elämän sisältö Viherä palauttaa mieliin vanhan tutkimuksen työn merkityksestä ihmiselle. Jo vuonna 1982 valmistui tutkimus ”Tietoliikenteen haasteet 2000-luvulla”. Siinä oli kaksi mallia: henkisen kasvun malli ja taloudellisen kasvun malli. Malleissa sekä tekniikka että työn tekemisen lähtökohdat erosivat toisistaan. Taloudellisen kasvun mallissa tekniikka rakennettiin systeemejä varten ja henkisen kasvun mallissa oli elämäntapa ja ihminen tekniikan sovellusten keskiössä. Henkisen kasvun mallissa katsottiin, että työ on mielekästä ja sisällöllistä ja että kaikille tarjotaan ja luodaan kunkin omista lähtökohdista mielekäs työ. Taloudellisen kasvun mallissa puhuttiin vain työllisyydestä, että työ on vain rahan ansainnan väline. Minun mielestäni työ on ihmisen elämän sisältö, merkitys, ja itse asiassa olemassaolon perustarve. Henkisen kasvun mallissa ihminen käyttää luovasti tietotekniikkaa ja on yhteydessä toisiin ihmisiin. On korkean tietotaidon omaavia pienyrityksiä ja niiden verkostoja sekä kulttuurien vuorovaikutusta. Merkkejä tästä kehityksestä on alkanut 2000-luvulla jo vähän näkyä. Tiimityöllä lisää tyytyväisyyttä Työpaikkojen työskentelyilmapiirin parantaminen onnistuu Viherän mukaan tiimityöllä, jossa arvostetaan toisten panosta. Hänen mukaansa henkilökohtaisesta tulospalkkauksesta olisi siirryttävä yhteisöllisempään suuntaan. Oleellista on, että ihmiset tietävät, mitä he tekevät, ja tavoite on selvä. Tavoitteen pitää vastata myös niitä arvoja, joita työntekijällä on. Silloin työ on kivaa. Erityisesti tietotekniikan alueella voi tehdä sellaista työtä, jossa omat arvot ovat työn tulosten kanssa samansuuntaiset.138
  • 140. MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAHyvä työvoima ei suostu tyytymättömyyteen pitkällä tähtäimellä. Jos työnantajakatsoo tulevaisuuteen aikaan, jolloin työvoimasta on taas suuri kysyntä, kannattaajo nyt miettiä työvoiman saatavuutta. Hyvä työvoima kokee kvartaalitalouden niinhuonoksi asiaksi, ettei suostu elämään sen mukaan.Viherän mukaan työhyvinvoinnin yksi edellytys on visionäärinen johtaminen, silloin kaikkitietävät yhteisen tavoitteen.Silloin jokaiselle voi antaa vastuuta ja luottamusta, koska kaikki tietävät mihin pyritään.Jos ihminen kokee, että häneen luotetaan ja hän saa vastuun tehtävästä, hän tekeetyönsä hyvin. Ainakin kaikki minun tuntemani suomalaiset ihmiset toimivat näin,tekevät esimerkiksi pidempiä päiviä kuin pitäisi. Työn tekeminen loppuun asti, valmiiksisaaminen, on yksi ihmisen tyytyväisyyden lähde. Kun meillä on kohtuullisen yhteensopiva tekniikka ja ihan kohtuulliset, hyvätverkot, työn voi tehdä eri paikoissa. Ihminen voi valita työskentelyaikansa ja-paikkansa.Viherän mukaan oikeudenmukaiset rakenteet mahdollistaisivat oikeudenmukaisentoiminnan. Hänen mukaansa globaali talousjärjestelmä ei ole oikeudenmukaineneikä sellaiseksi tule. Kun rakenteita muutetaan, kannattaa kysellä, ovatko neoikeudenmukaisia.Päätöksiä pitää tehdä koko ajan. Kvartaalitalouden kautta ei voi katsoa minkäänlaistatulevaisuutta edes lapsenlapsiimme asti. Onko heillä paremmat työolot? Meillä vainpitää olla sellaiset rakenteet, että ne mahdollistavat nuorille mielekkään elämän.Tietotulvaan ei hukutaTulevaisuudentutkija korostaa, että suomalaiset eivät ole hukkumassa tietotulvaan.Hän viittaa Tilastokeskuksen tutkimukseen, joka mukaan 70 % ihmisistä ilmoittaa, ettätietotulva ei heitä haittaa.Meillä voi olla hukkumassa tietotulvaan joku sellainen ihminen, jonka pitää seuratasähköisesti kaikkea mahdollista. Kun konteksti häviää, ei ymmärrä mihin tieto tulee jamihin asettaa kaiken saamansa tiedon. Siinä tapauksessa ihminen on tietotulvassa.Viherän mielestä tietojärjestelmien rakenne on sikäli hyvä, että vielä on hyviäsanomalehtiä ja hyviä televisiokanavia, jotka antavat kokonaisnäkemyksiä.Yllättävää kyllä Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan jopa 40–50 prosenttia ihmisistäkatsoo kotipäätteiltä yleisiä televisio- ja radiolähetyksiä. Minusta on outoa, että näinsuuri määrä suomalaisista katsoo yleisiä lähetyksiä tietokoneelta. 139
  • 141. MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Viherä kaipaisi matkaviestimeensä palvelua, jonka avulla hän voisi nopeasti nähdä, jos mille tahansa hänelle tärkeälle sivulle, internetissä tai sosiaalisessa mediassa, tulee jotain uutta. Esimerkkeinä hän mainitsee tällä hetkellä hänelle tärkeät Tietotaitotalkoiden ja Viestintäkasvatuksen seuran sivut. Ei niitä hirveän monta sitten kuitenkaan ole, joita minä seuraisin jatkuvasti. Pitäisi saada kokonaisnäkemys siitä, että lähdettäisiin kehittämään käyttäjän näkökulmasta läsnäoloa verkossa. Kyse olisi nimenomaan siitä, miten käyttäjä hallitsee koko homman ja mitä hän tarvitsee, eikä niin että miten virastoviranomainen tai tiedon tuottaja, viestintäyksikkö hallitsee sen. Vastaanottajan varalle kehitellään joitain agentteja, mutta agentti on insinöörin kehittämä ajatus, eikä insinöörin logiikka ole aina sama kuin käyttäjän logiikka. En minä ainakaan halua mitään agentteja katsomaan minun puolestani, että missä on jotakin. Google riittää siihen. Käyttäjien harmituksia kannattaa kuunnella Tulevaisuudentutkija kehottaa valmistajia kuuntelemaan enemmän käyttäjiä, heidän elämänolojaan, sadatteluaan ja jokapäiväisiä harmituksia, kun jokin laite tai palvelu ei toimi käyttäjän kannalta oikein. Hei, eikö tämä toimi? Moite on vain huonosti argumentoitu parannusehdotus. Yrityksissä pitäisi ottaa ihan vakavasti reklamaatioyksikkö ja katsoa, että moitteet ovat parannusehdotuksia. Joku kävisi läpi ehdotusten virtaa. Kyseessä on hieno lähde, ja tuntuu, että sitä ei käytetä ollenkaan. Palaute otetaan tunteenomaisesti, että nyt ne moittivat minua! Viherä pohtii, että palveluista puhuttaessa ihmiset käyttävät palvelu-sanalle erilaisia merkityksiä. Palvelu-sana on sanana niin äärettömän vaikea. Yksi ihminen kokee, että on ystävällistä palvelua, kun kaupassa saat hymyn. Toiselle palvelu on esimerkiksi kampaamoissa ja kolmas puhuu asiantuntijapalveluista, asianajajista ja kirjanpitäjistä. Sitten seuraava vaihe koskee telepalveluja. Palvelu on esimerkiksi se, kun saat yhdistettynä kaikki isommat palvelut yhdeksi palveluksi. Mikä näistä sitten on SE palvelu? Hänen mukaansa ICT-palveluissa on vielä paljon tekemistä, joskin koko ajan tapahtuu jotain. Tänä aamuna esimerkiksi sisareni soitti, että nyt on tullut Nokian puhelimeen hieno palvelu. Minun piti katsoa se palvelu, joka oli sellainen, että Nokian tiettyihin malleihin saa napin puhelimen taakse. Kun nappia painaa viisi sekuntia, yhdistyy hätäpuhelu.140
  • 142. MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAPuhelun voi myös ohjata ystävilleen ja tuttavilleen. Jos ensimmäinen ei vastaa, puhelumenee seuraavalle läheiselle. Samalla puhelin paikantaa, mistä puhelu tulee. Palvelumaksaa kymmenen euroa kuussa. Tällaisia ratkaisuja minun mielestäni pitäisi kehittää.Viherä korostaa, ettei tietoyhteiskunnan palveluja kehittäessä aina tarvitse olla uuttatekniikkaa. Usein vanhallakin tekniikalla voidaan synnyttää hyödyllinen palvelu. Hänpuhuu usein sosiologisen ja teknisen mielikuvituksen yhdistämisestä.Minkä takia esimerkiksi paikallisradioissa ei ole paikallisia tuttuja radiolääkäreitä, joillevoisi soittaa ja kysyä jonkun flunssa-aallon tullessa tai jonkin muun syyn takia. Minä olen mukana Eläkeliiton tällaisessa puhelinrinkihankkeessa, jossa 6–7ihmistä puhuu koulutettujen ohjaajien avulla ja toimii vertaisohjaajina. Puhelinringeissäon Parkinsonin tautia, omaishoitajia, varhain leskeytyneitä, muita erikoisryhmiä jaiäkkäämpiä ihmisiä. Keskusteluista on tullut ylitsevuotavan positiivista palautetta. Kyseon sosiaalisesta palvelusta. Sen ei tarvitse olla teknisesti uutta ja hienoa. Puhelinringintekniset edellytykset on toteutettu verkkoihin jo kymmeniä vuosia sitten ja osallistujatsaavat käyttää sitä samaa puhelinta, joka heillä on aina ollut.Viherä ottaa esiin ajatuksen palveluiden kehittämisestä Tekesin kaltaisteninstitutionaalisten keskuksien sijaan yritysten sisällä. Kyseessä olisi yhteiskunnallinenpalveluverkosto, joka Viherän mukaan voitaisiin helposti hajauttaa yritysten sisään ilmanraskaita hallinnollisia rakenteita.Tekesin ja sen kaltaisen rakenteiden tehtävät asetettaisiin kaikkien yritystentehtäväksi. Esimerkiksi 5–10 prosenttia niiden voitosta, liikevaihdosta taitutkimusmenoista olisi lakisääteisesti pantava yhteiskunnallisten palvelujenkehittämiseen, niihin, jotka eivät ole kvartaalitalouden tavoitteiden mukaisia. Pitäisisaada solmittua tekninen ja sosiologinen mielikuvitus yhteen. Pitäisi katsoa asioitatulevaisuudesta käsin: miten tekninen ratkaisu palvelee haluttua elämänmuotoa jamillaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on. Jos yhteiskunnallisten palvelujen kehitys olisi yritysten sisällä, se tarkoittaisi, ettäsinne pitäisi palkata monitieteisiä ihmisiä. Sen takia hankkeet ja niitä tukeva ajatteluolisivat ilman muuta korkeakoulujen koulutuksessa mukana. Opiskelijat tietäisivät,että näillä aloilla on mahdollisuus tehdä työtä, jota he pitävät mielekkäänä. Samallaparannettaisiin kaikkien elinoloja ja toiminta voisi silti olla yrityksille taloudellisestikannattavaa. 141
  • 143. MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Hyvä tulevaisuus Viherä kertoo, että hänelle on viime aikoina ollut usein mielessä erään filosofin sitaatti vuosisatojen takaa. Muisti kohdistuu menneisyyteen, ymmärrys nykyhetkeen ja huolenpito tulevaisuuteen, totesi filosofian professori Mikael Wexionius vuonna 1640. Emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuus on edessämme avoin, täynnä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, joista osa toteutuu. Hyvä tulevaisuus rakennetaan tunnistamalla eri skenaarioihin johtavat polut, ja sen jälkeen ymmärtämällä tehdä tänään sellaisia valintoja, jotka johtavat todennäköisimmin hyvään tulevaisuuteen myös tuleville sukupolville. Tulevaisuus on jännä sana. Kun sanot sen, niin ensimmäinen tavu on jo menneisyyttä. Päätöksiä pitäisi tehdä koko ajan parempaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Tulevaisuuden tutkijan optimismilla Viherä päättää keskustelun toteamalla, että nämä ovat sellaisia tulevaisuusnäkymiä, toiveita, joista kuitenkin on heikkoja signaaleja nähtävissä. En minä ihan yksin näiden ajatusten kanssa ole.142
  • 144. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAMatti LehtiPään sisäinen kuormituskasvaaSuomessa on hurjan suuri yhteiskunnan ja elinkeinorakenteiden muutoskäynnissä. Emme varmaan palaa koskaan sellaiseen teolliseen yhteis-kuntaan, kuin viime vuosisadan puolivälissä tai viime vuosisadan jälki-puoliskolla. Teollisuus on edelleenkin tärkeätä, mutta ei se enää uudenvaurauden ja kasvun moottoriksi sovellu. Uuden kasvun ja vauraudenlähteet on löydettävä muualta.Helsingin kauppakorkeakoulun emerituskansleri Matti Lehti kuvaa nykyistä murrostadigitaalisen maailman esiinmarssilla. Se tarjoaa hänen mukaansa kohtuullistaympäristöystävällisyyttä ja myös suuria tuottavuushyppyjä.Jos tuottavuushyppyjä käytetään myönteisellä tavalla työhyvinvoinnin ja ympäristönkehittämiseen, voidaan saada erittäin paljon positiivisia asioita aikaan. Toki maapallollaon esimerkkejä siitä, kuinka ympäristökehitys on aiheuttanut aivan hirvittäviäepäjatkuvuuksia, mutta en minä usko, että ilmastonmuutos sitä tekisi, ei ainakaannopeasti. Sen sijaan ympäristöteknologiasta on tulossa yksi talouskehityksenpäämoottoreista. Lisäksi uudet energiaratkaisut hidastavat ilmastonmuutosta, jotenmeillä on onneksi keinojakin käytettävissä.Ennen kauppakorkeakoulua Lehti toimi TietoEnator Oyj:n toimitusjohtajana vuosina1989–2005 ja sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana 2008 asti. Aikaisemminhän työskenteli Rautakirja Oy:ssä, viimeksi yhtiön varatoimitusjohtajana. Lehti valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden kandidaatiksivuonna 1972 ja kävi vuonna 1984 Stanford Executive Program -ohjelman Yhdysvalloissa.Hän väitteli kauppatieteiden tohtoriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1990aiheenaan yrityksen kasvustrategiat. Uusi taloudellinen järjestys ja kestävä tuotanto vaativat Lehden mukaan huomiotapoliittisilta päättäjiltä, joiden pitää myös ryhtyä toimiin asioiden edistämiseksi.Hän kertoo, että monet yritysjohtajat näkevät käynnissä olevan murroksen hyvinmielenkiintoisena liiketoiminnallisena mahdollisuutena. 143
  • 145. MATTI LEHTITyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 6Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 7Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 8Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 8Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 7
  • 146. MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAUusina asioina nähdään hiilivapaata energiatuotantoa, uusiutuvan energian käyttöä jakestävää tuotantoa. Tällä alueella ei ole varmasti nähty mahdollisuuksista kuin vastaaivan mitätön osa. Niitä hyödynnetään lähivuosina ja vuosikymmeninä. Siihen tarvitaan joka taholla päätöksiä, jotka tulevat valtiovallalta ja yritysjohdolta.Myös yksittäisten kuluttajien päätökset ovat keskeisiä. Helppo se muutos eitietenkään ole, mutta muutostarve on tiedostettu. Esimerkiksi yritykset hakevaterittäin aktiivisesti liiketoimintastrategioita, joissa näitä mahdollisuuksia ja myös uhkiataklataan. Tuntemissani yrityksissä kestävä kehitys on keskeinen osa strategiaa.Lehti ottaa esimerkiksi Fortumin, jonka strategian tärkein elementti on hiilivapaa,kestävä energiatuotanto uusiutuvilla energiavaroilla. Se on koko strategian peruspilari jakoskee myös paljon energiayhtiön työtä tutkimuksessa ja kehityksessä.Kaikki yritykset eivät selviydyKansleri selvittää, että kaikki yritykset eivät selviä uudesta tuotantoteknisestämurroksesta. Osa niistä poistuu näyttämöltä.Aina on yrityksiä ja varmasti myös toimialoja, jotka kuolevat pois siksi, että ne ovatpoistuvalla kehityskaarella. Uusiutumiskyky ja osaaminen erottelevat menehtyjätmenestyjistä jatkossa ihan samoin kuin aikaisemminkin. Menestyjät ovat muutoksenmestareita ja hyvin uusiutumiskykyisiä. Vastaavasti yritykset ja toimijat, jotkaeivät pysty uudistumaan, häipyvät kartalta. Yritysmaailmahan on sekä raaka ettäennustettava. Sellaiset yritykset, jotka eivät pysty tuottamaan arvoa ja uudistumaan,kuolevat tai ne ostetaan pois.Lehti korostaa, että tärkeä asia uusille alueille tunkeutumisen kannalta onjohtamiskoulutus ja liiketoimintaosaamiseen liittyvä koulutus.Minä pidän jopa mahdollisena sitä, että koulutuksesta voi tulla yksi Suomen osaamisentärkeä vientialue. Me luomme tähän maahan koulutus- ja opetusjärjestelmän, joka onsekä kansainvälisessä kilpailussa ylivoimainen tai ainakin hyvin kilpailukykyinen, jajoka myös siten tarjoaa osaamisen viennin mahdollisuuksia. Vielä vaikeampaa kuin myydä kehittyneitä tuotteita ja laitteita, kutendieselmoottoreita, on kaupata suunnittelua. Meidän koulutuksemme jaliiketoimintaosaamisvalmiutemme vaativat tavattoman paljon kohentamista,jotta olisimme hyviä myymään myös immateriaalisia tuotteita ja palveluita.Wärtsilä esimerkiksi on siirtämässä painopistettä laivamoottoreiden tekemisestälaivasuunnitteluun. Suunnittelussa ei ole sitten enää mahdollisuutta näyttää konkreettista tuotettavalmiina, vaan siellä osaaminen ja uskottavuus ovat kauppojen saamisen kannaltaäärimmäisen ratkaisevia. Tuote ei ole samalla tavalla läsnä ja vakuuttamassa, kuten 145
  • 147. MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA esimerkiksi hyvä matkapuhelin. Kun kauppias tarjoaa sen asiakkaalle, se vakuuttaa käytännöllisyydellä, mutta palveluissa tätä mahdollisuutta ei ole. Se asettaa vielä paljon suuremmat vaatimukset kehitystyölle, markkinoinnille ja myynnille. Suurena haasteena on varustaa esimiehet, johtajat ja asiantuntijat sellaisilla ominaisuuksilla, joita tulevaisuus vaatii. Lehden mukaan vanhan ajattelun juuret ovat syvällä, mutta Suomessa on hyviä esimerkkejä, että on pystytty muuttumaan markkinoiden mukaan. Tietysti juuret ovat syvällä ja pitkällä. Perinteet merkitsevät paljon myös, ja historia määrää paljon nykyisyyttä. Tietysti on ymmärrettävää, jos vauraus ja yhtiön menestys on luotu tietyillä tuotteilla ja tavoilla, niistä irrottautuminen on erittäin vaikeaa. Onneksi meillä on vaikka kuinka paljon loistavia esimerkkejä, että näin on pystytty tekemään. Nokia on esimerkiksi muuttunut kokonaan toiseksi yritykseksi useita kertoja historiansa aikana, vaihtanut totaalisesti toimialojaan ja menestynyt loistavasti. Muutoksen välttämättömyys ja tärkeys tiedostetaan yleensä hyvin yritysjohdossa. On vaikeaa päästää irti vanhasta rakenteesta, joka on kannattanut yhtiötä vaikkapa 70 vuotta ja ollut todellinen menestystarina. Ongelmallista on siirtyä johonkin uuteen, josta ei tiedetä oikeastaan mitään muuta kuin uskotaan, että maailma on sinne suuntaan menossa. Helppoja ne ratkaisut eivät ole. Tuottavuuden nousun tekijät Lehti luotaa taaksepäin historiallista kehitystä miettiessään kokonaiskuvaa, joka on merkinnyt hyvinvointia suomalaiselle yhteiskunnalle. Jos katsotaan meidän yhteiskuntamme kehitystä vähän pidemmälle taaksepäin, maatalouden koneellistuminen, teollisuuden automaatio ja nyt palveluiden digitalisoituminen ovat kaikki merkinneet erittäin suurta tuottavuusnousua. Digitalisoituminen on vasta menossa, ja sen vaikutuksia ei ole samalla tavalla mahdollista arvioida kuin aikaisempien murrosten. Muutoksen seurauksena on syntynyt uudenlaista elinkeinotoimintaa, joka näyttää aina merkitsevän myös suuria tuottavuusasioita. Lehden mukaan suomalaiset ovat nähneet kolme isoa teollista vallankumousta, joilla maailmaa on muutettu uuteen järjestykseen. Niissä aina on ollut mukana sekä uusi energiatuotanto että myös uudenlainen työ ja toimiala. Maatalouden koneellistuminen liittyi höyryn ja höyrykoneen kehittymiseen. Teollisuuden automatisointi taas perustui sähköön ja uudenlaiseen tavaroiden teolliseen valmistukseen. Nyt kyseessä on palveluiden automatisointi, ja joku käyttää myös termiä palveluiden teollistuminen tai digitalisoituminen. Se perustuu mikroprosessoritekniikkaan ja työn automatisointiin eri palvelualoilla.146
  • 148. MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKansleri laskeskelee, että maatalouden koneellistumisen alkaessa yli 70 prosenttiaväestöstä oli maatalouden palveluksessa. Kun teollisen automaation vauhti olikovimmillaan, teollisuus oli suurin toimialamme. Siellä oli noin kolmasosa työvoimasta.Nyt teollisuus työllistää noin viidenneksen eli 20 prosenttia meidän työvoimastamme.Automaation kärki kohdistuu palvelusektoriin, jossa on noin 70 prosenttiatyövoimastamme. Tuottavuus on noussut, mutta ei sillä tavalla kuin moni olisitoivonut. Ja mitä tulee nyt tähän juuri menossa olevaan tuottavuuskehitykseen,niin on huomattava, että digitaalinen automaatio on vielä alkuvaiheessa. Sen takiatuottavuuden hyödyt eivät oikein koko painollaan pääse näkyviin. Esimerkiksi pankkitoiminnassa on ollut vielä ihan lähiaikoina tilanne, ettätehdään sekä uudella että vanhalla tavalla asioita. Siellä ovat sekä konttoriverkko-että verkkopankki-infrastruktuurit. Energiasektorin mittariluennassa käytössäovat vanha järjestelmä, jossa mittarit luetaan käsipelillä ja jalkapelillä, sitten ovatuudet etäluettavat mittarit, joita varten on kehitetty kokonaan uudet digitaalisetpalvelujärjestelmät. Olihan meillä lisäksi äänestämiskokeilu, josta löytyi sekä vanhaperinteinen vaalikoneistoäänestämismalli että sen rinnalle kehitetty sähköisenäänestämisen malli.Lehti pohtii myös, että osa tuottavuuden vaikutuksista täytyy kohdistua myös ihmistentyöajan ja vapaa-ajan suhteeseen.Toivoisin, että se työajan lyhentäminen jakautuisi suhteellisen tasan kansalaistenkesken. Mutta voi olla, että se jakautuu epätasaisesti niin, että osalla ei ole työtä,vaikka työtä haluaisivat tehdä. Osa nauttii tuottavuuden ja vaurauden kasvunhedelmistä niin, että lopettaa työnteon kokonaan. Osa taas on niin sidottuja, ettätyöajalla ei ole mitään rajaa eikä määrää, että ei ole mitään muuta kuin työntekoa.Lehti sanoo, että ennen kuin päästään vanhasta luopumaan ja korvaamaan kokoprosessi uudella automatisoidulla, tuottavuushyödyt ovat vielä vajavaisia.Mutta sitten kun hyödyt näkyvät kokonaisuudessaan, niin me huomaamme,että myös tämä digitalisointi tulee olemaan samanlainen tuottavuuden ajuri kuinteollisuusautomaatio oli viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Me olemme selvästi matkalla kohti kehittyneempää palvelutaloutta. Palveluidenrakenteessa, sisällössä, tuotannossa ja automaatiossa on ihan valtavasti tekemistävielä. Se tarkoittaa, että syntyy paljon uusia palvelutuotteita ja osa niistä on myösvientikelpoisia. Ne luovat uutta vaurautta ja uutta kasvua yhteiskuntaan. Lisäksipalvelut jatkavat automatisoitumistaan. Osa palveluista katoaa kokonaan ja osa siirtyykoneelle. Osa palveluista tuotetaan halpamaissa, edullisen kustannustason maissa, jaosa sitten lähellä asiakasta henkilökohtaisena palveluna. 147
  • 149. MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Tieto, osaaminen ja innovaatio Palvelusektorin suurella muutoksella on paljon yhtymäkohtia teolliseen automaatioon, jonka me näimme viime vuosisadalla. Se johti teollisuuden kasvamiseen suurimmaksi toimialaksi ja hyödykkeiden tulemiseen kaikkien kansalaisten ulottuville. Mukana olivat muun muassa autot, jääkaapit, muut kodinkoneet, kehittyneet teolliset tuotteet ja kestokulutushyödykkeet. Palveluissa tapahtuu aika paljon samaa, eli syntyy kokonaan uudenlaisia palveluita. Palveluiden hinnat myös alenevat, kun niitä automatisoidaan. Se ajaa ylöspäin palvelusektorin kasvua ja myös palveluiden vientiä. Tiedosta, osaamisesta ja innovaatiokyvystä on Lehden mukaan tullut jo yritysten tärkein tuotannon tekijä. Hän sanoo, että suurimmat maailmanlaajuiset yritykset ovat palveluyrityksiä, jotka tekevät tuloksensa nimenomaan osaamisella, tiedolla ja uudenlaisten palveluiden tarjonnalla. Tämän haasteen kanssahan Nokiakin nyt kamppailee. Haasteena on kehittää uudenlaisia osaamiseen, innovatiivisuuteen perustuvia palveluita. Itse tuote on yhä enemmän vain väline, joka kantaa ja myy yhtiön yhä tärkeämmäksi käyviä palvelutuotteita. Edellytykset tällaiseen kehitykseen suomalaisissa yrityksissä ovat olemassa. Tiedosta, osaamisesta ja uusiutumiskyvystä tulee myös suomalaisten yritysten tärkeimpiä tuotannon tekijöitä. Pääoma, maa ja lihastyö eivät ole menestyksen kannalta ratkaisevia, vaan niitä ovat tieto, osaaminen ja uudistumiskyky – innovatiivisuus. Tätä kaikki yritykset nyt opettelevat kovan paineen alla. Lehti sanoo kuuluneensa niihin ihmisiin, jotka ovat tunteneet huolta siitä, kuinka sähköiset palvelut ovat kehittyneet suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomi näytti digitaalisen muutoksen alkuvaiheessa pärjäävän erittäin hyvin, kun rakennettiin digitaalisen tuotannon ja jakelun perustaa ja infrastruktuuria. Kun kysymys on sisällöstä ja palveluiden kehittämisestä, suomalainen yhteiskunta ei ole enää pysynyt ihan terävimmän kärjen tuntumassa. Tästä on syytä tuntea huolta. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan Lehden mukaan uudistumista, uutta ajattelua ja muutoshalukkuutta. Valtiovallan on pakko uudistaa elinkeinopolitiikkaa. Ymmärrän hyvin, että teollisuus tarvitsee tukea, kuten maatalouskin. Nämä tukimuodot eivät kuitenkaan saisi merkitä sitä, että uuden luomiselle ei riitä voimavaroja tai ei löydy edellytyksiä innovatiivisten palveluratkaisujen ja vientikelpoisen osaamisen luomiseen. Julkisen sektorin elinkeinopolitiikkaa täytyy kehittää niin, että se tukee siirtymistä kehittyneeseen palvelutalouteen. Yritysten on pakko muuttua jälkiteollisessa yhteiskunnassa yhä enemmän kehittyneitä ratkaisuja ja palveluja tarjoaviksi toimijoiksi.148
  • 150. MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKehittyneiden palveluratkaisujen ja osaamisen tulisi Lehden mukaan olla vientikelpoisia.Osa suomalaisista eturivin yrityksistä on hoksannut, mihin suuntaan asioita kannattaaviedä.Suomessa on hyviä esimerkkejä, kuten Pöyry ja Tieto, jotka ovat pitkällä suomalaisenosaamisen myymisessä maailmalle. Mutta paljon tarvitaan myös kokonaan uusiapalveluyrityksiä ja vahvojen teollisuusyritysten muuttumista palvelusuuntautuneiksiyrityksiksi. Muun muassa Koneessa, Wärtsilässä ja Nokiassa tehdään ihan valtavastija erittäin hyvää työtä palvelujen viennin puolesta. Muutos on erittäin vaativa ja vaikea,eikä tapahdu käden käänteessä.Työn kuormitus muuntuuLehti korostaa, että ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin aikaisemmin, muttaelämän aikainen henkinen kuormittavuus kasvaa. Kaikki ei ole kohdallaan tällaisissatilanteissa.Työn henkinen kuormittavuus on kasvanut ja fyysinen samalla vähentynyt. Ihmiset elävät kyllä pidempään ja terveempinä kuin aikaisemmin, mutta päänsisäinen kuormitus kasvaa. Tästä olen ollut kovasti huolissani yritysjohtajana jatietotekniikkapalveluyhtiön toimitusjohtajana. Kärsimme vakavista vahingoista, elleivätesimiehet ja tukijärjestelmät tunnista pään sisäisen kuormituksen kasvua eivätkä löydätapoja sitä keventää ja purkaa. Huono tilanne näkyy yritysten toiminnan laadun jatuottavuuden heikentymisenä ja koko yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina. Työhyvinvoinnin lisääminen vaatii paljon uuden oppimista, koulutusta,toimintatapojen kehittämistä ja esimiestyön kehittämistä. Se on hoidettavissa olevahaaste. Vaikka pään sisälle on vaikea nähdä, on mahdollista korjata tilanne. Ei olemahdotonta tunnistaa tätä henkisen kuormituksen kasvua ja siihen liittyvää uhkaa,ja myös sitä oikealla tavalla purkaa. Se vaatii esimiehiltä aika paljon enemmän kuinteollisen työn johtaminen esimerkiksi on vaatinut.Lehti ottaa kantaa myös lisääntyneeseen tiedon määrään, joka on hänen mukaansailman muuta yksi näitä pään sisäisiä paineita lisääviä tekijöitä. Kansleri puhuu myöselämän hallinnasta.Kaikki tutkimukset näyttäisivät viittaavan samaan suuntaan. Henkistä pahoinvointiaaiheuttaa eniten, että ei pysty itse kontrolloimaan omaa elämäänsä ja työtään.Hallinnan puuttuminen aiheuttaa hyvin paljon psyykkisiä ongelmia ja myöstyöpahoinvointia. Kun ei pysty säätelemään vapaa-aikaansa ja työaikaansa tai tulevaninformaatiovirran määrää mitenkään, se on osa henkilökohtaisen kontrollin puutetta. Tähän täytyy löytää keinoja niin, että ihmiset eivät ole aina yhdistettynä verkkoon.Kaiken tiedon ei tarvitse päästä läpi. Suodattimet, tiedon varastointijärjestelmät ja 149
  • 151. MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA karsintamekanismit ovat kehittyneet hurjasti ja paranevat varmasti edelleen. Aikaa myöten ihmiset oppivat käyttämään digitaalisen tuotannon ja jakelun työkaluja sillä tavalla, että jatkuva verkossa olo saadaan hallintaan. Silloin se ei pidä ihmistä otteessaan 24 tuntia vuorokaudessa. Lehden mukaan jokaisen meistä tulisi kyetä hallitsemaan omia henkilökohtaisia digitaalisen tuotannon ja jakelun välineitä eli kannettavaa tietokonetta, kännykkää ja työasemaa. Ihmisten täytyy vain kesyttää pelkonsa uuteen tekniikkaan. Välineiden hallintaan liittyy useita tärkeitä osa-alueita. Yksi niistä on käytön osaaminen ja ymmärtäminen, että ne eivät ole pelottavia isäntiä vaan apuvälineitä ja renkejä. Toinen asia on kyky ottaa myös etäisyyttä välineistä, irrottautua. Sinne saadaan sellaisia antureita ja portteja väliin, että ihminen voi myös olla erillään niistä. Kyky osata käyttää niitä ja kyky olla myös ilman niitä ovat mielestäni tulevan digitaalisen yhteiskunnan välttämättömiä taitoja ihmisille. Aalto-yliopisto tutkii ydinalueita Lehti tähdentää, että muuttuvan yhteiskunnan ilmiöt on otettu vakavasti Aalto- yliopistossa, joka sisältää kauppakorkeakoulun lisäksi teknillisen korkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun. Teknillisen korkeakoulun puolella nämä kysymykset on vielä polttavampia kuin kauppakorkeakoulussa. Siellä kestävä kehitys ja ihmislähtöinen ympäristö on asetettu yhdeksi hyvin keskeiseksi strategiseksi painopistealueeksi, joita ei ole kuin alle yhden käden sormilla luettava määrä. Myös kauppakorkeakoulussa siirtyminen palvelutalouteen sekä digitaaliseen tuotantoon ja jakeluun on keskeinen painopistealue. Sillä juuri pyritään parempaan, ympäristöystävällisempään, tehokkaampaan tuotantoon ja jakeluun. Digitaalinen tuotanto on monessa tilanteessa ympäristöystävällisempää kuin perinteinen tien varressa ja tieverkossa toteutuva tuotanto ja jakelu. Aalto-yliopiston näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat johtamiskoulutuksen ja liiketoimintaosaamiseen liittyvän koulutuksen lisäksi palvelutalouden ja palveluyhteiskunnan ratkaisujen esittäminen. Ne välineet ja keinot, joilla uusia innovatiivisia, kilpailukykyisiä, kannattavia palveluita voidaan kehittää. Lehti korostaa, että Aalto-yliopisto edustaa yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta hyvin keskeistä asiantuntijaorganisaatiota ja kouluttaa maan johtavat asiantuntijat useimmille elinkeinoelämän aloille. Tehtävänä on tutkimuksen ja opetuksen lisäksi lisätä yhteiskunnallista painoarvoa. Aalto-yliopisto pyrkii nimenomaan lisäämään panostaan yhteiskunnallisessa150
  • 152. MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAvaikuttamisessa tuomalla esille tietoa ja ratkaisuja, joilla yhteiskunnan kehityksestävoidaan huolehtia hyvällä tavalla. Se on erittäin olennainen osa myös sitäyliopistouudistusta, joka Suomessa nyt on käynnissä. Elleivät yliopistot kykeneuudistumaan, ei koko yhteiskuntakaan kykene uudistumaan.Kansleri huomauttaa, että yliopistot ovat yhteiskunnan uudistumisessa aivan keskeinenväline ja osa. Hänen mukaansa siihen yliopistouudistus pyrkii, että yliopistot tukevatyhteiskunnan kehitystä ja uudistumista paremmin kuin aikaisemmin. Kaikki eikuitenkaan ole mennyt ilman ryppyjä ja ongelmia.Uudistus ei ole mennyt kakistelematta, eikä varmasti voikaan mennä läpi mikäänmuutos, joka on tätä suuruusluokkaa. Jos muutokset ovat vaikeita yrityksissä, joitatunnen kuitenkin paljon paremmin kuin akateemista maailmaa, vielä vaikeampia neovat yliopistoissa. Vaikeus ei ole niinkään tietää, mitä pitäisi tehdä. Vaikeus on saadatapahtumaan. Täällä ei ole sellaista viimeisen rivin ohjaavaa vaikutusta, joka yrityksissämuodostaa erittäin vahvan pakotteen uudistua ja kehittää toimintoja. Yliopistoissajohtajuuden ja muutosvoiman on lähdettävä muualta kuin viimeisen rivin pakosta.Yliopistouudistus etenee kuitenkin. Moni ei olisi uskonut kolme vuotta sitten, että kokoSuomen yliopistolainsäädäntö muuttuu ja muutamassa vuodessa erittäin olennaisesti.Lehden mukaan moni ei olisi lyönyt vetoa tällaisen tulevaisuuden puolesta, ettäSuomeen syntyy myös yksityisiä säätiöyliopistoja, joita nyt on perustettu kaksi. Ne ovatAalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto.Jos olisin kaikkivaltias…Kansleri Matti Lehdellä oli nopea vastaus viimeiseen kysymykseen: mitä jos hänellesuotaisiin valta muuttaa yksi asia yhteiskunnassamme?Jos saisin yliluonnolliset valtuudet, niin minä tekisin paljon sen muuttamiseksi, että tämäyhteiskunta olisi vähemmän katkera, kateellinen ja kaunainen. 151
  • 153. MIKAEL JUNGNERTyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 7,5Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 7Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 8Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 9Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 10
  • 154. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAMikael JungnerAjatus voiton tuottamisestayrityksen tärkeimpänätehtävänä on lyhytnäköinenNokian hankala kännyköiden käyttöjärjestelmä estää ihmisiä käyttä-mästä nettiä kännyköiden kautta ja tyrehdyttää näin uusien mobiilipal-velujen syntymisen, Mikael Jungner toteaa.Mikael Jungnerin mukaan Suomessa käytetään kännykällä nettipalveluita varsin vähän.Syynä tähän ei ole puutteellinen verkkoinfrastruktuuri vaan ennemminkin yleisimpienkännyköiden kehno käytettävyys.Kännyköillä ei ole vielä kovin pitkään ollut kaistaleveyttä netin käyttöön. Nytmobiiliverkko on riittävän vahva, mutta silti kännykät muodostavat kaikesta Suomennetin käytöstä alle prosentin. Samoin laajakaista on joka toisen ulottuvilla, mutta vainmuutama prosentti hyödyntää sitä. Järjestelmät ovat olemassa, mutta niitä ei käytetä. Mobiilipuolella tilanne johtuu Nokian kännyköiden kömpelöistä käyttöjärjes-telmistä, jotka hallitsevat suomalaista mobiilimarkkinaa. Käyttöjärjestelmä on niinkankea, että se estää ihmisiä käyttämästä palveluja. Laajakaistamaailmassa taasongelmana on sisältöjen puute. Tekijänoikeussyistä Suomessa ei laajakaistan kauttaole juurikaan saatavilla mielenkiintoista sisältöä ja siinä mielessä on ihan järkevää ollahankkimatta laajakaistaa – miksi hankkia jokin viestintäkanava, jonka päässä ei olemitään palveluita?Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri Mikael Jungner jakaa mielipiteet.Oikeustieteen lisensiaatti Jungner toimi SDP:ssa ministerien Backman, Koskinen jaLipponen poliittisena erityisavustajana vuosina 1997–2002. Tämän jälkeen hän vastasiMicrosoftin tietoyhteiskuntasuhteista Suomessa ja Baltian maissa. Maanlaajuiseen tunnettuuteen Jungnerin nosti hänen ennakkoluulotontoimikautensa Yleisradion toimitusjohtajana 2005–2010. Hän toteutti YLEssä mittaviataloudellisia uudistuksia, aloitti uudet sähköiset palvelut YLEn Elävän arkiston ja YLEAreenan sekä määritti uusiksi rajaa julkisen ja kaupallisen median välillä. MikaelJungner on myös herättänyt huomiota julkisena henkilönä aktiivisella näkymiselläänsosiaalisessa mediassa. 153
  • 155. MIKAEL JUNGNER | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Kestävä kehitys on elämäntapa Jungner uskoo, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, etsii, hakee ja miettii maailmaa kestävän kehityksen kautta ainakin jossain määrin. Kestävä kehitys on elämäntapa. Ja mitä useampi sen hyväksyy, niin sen parempi – siis vapaaehtoisesti. Mutta kyllä tuosta kestävästä kehityksestä varmaan tulee niin tärkeä osa tätä elämää, että jossain vaiheessa se vapaaehtoisuus alkaa sitten muuttua ihan tiukoiksi säännöiksi. Ensin siitä tulee tällainen yleinen tapa. Sen jälkeen siitä tulee sosiaalinen normi ja yleensä sen jälkeen siitä säädetään lailla. Ei ilmastonmuutos meitä perikatoon vie, mutta se voi tehdä elämästä hankalan. Ehkä minulle henkilökohtaisesti suurin huolenaihe on ruuan riittävyys siinä uudessa, lämpimämmässä maailmassa. Kun katsoo tätä maailman ilmastoa ja näitä ruuan tuotantoalueita, kuivuus etenee tärkeillä viljan ja ruuan kasvatusalueilla. Muutos on hidas, eikä sitä välttämättä ihan heti edes huomaa. Kestävän kehityksen alueella Jungnerin ominta aluetta on kuitenkin sosiaalisesti kestävä kehitys ja ihmisten hyvinvointi etenkin työelämässä. Suurin syy siihen, että ihmiset voivat huonosti, on huono johtaminen. Nuo hierarkkiset johtamisrakenteet eivät vaan sovi tähän aikaan. Muuttunut työ on haaste palvelutoiminnan johtamiselle Jungner tunnistaa työssä viihtymisen rakoilevan suomalaisilla työpaikoilla. Syy tähän piilee paitsi rakenteissa myös yksilöissä, etenkin johtajissa. Uudenlaisessa palvelutoiminnassa ongelmat ovat jopa vaikeampia kuin perinteisessä tehdastyössä. Suomesta löytyy paljon hyvää johtamista ja hyviä työpaikkoja. Kymmeniä prosentteja työyhteisöistä on tällaisia. Mutta on myös merkittävä määrä niitä, joissa henkilöt eivät ole oikeilla paikoilla. Suurin yksittäinen ongelma on asiantuntijoiden pakottaminen esimiehiksi uran etenemisen vuoksi. Toinen on sisäisesti epävarmojen esimiesten tukeutuminen ”ettekö te tiedä, kuka minä olen?” -asenteeseen. Kun nämä kaksi on saatu kuntoon, voidaan mennä rakenteisiin, joissa on myös paljon vaihtelua. Jungner pohtii tehdastyön ja luovan työn eroja johtamisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tehdastyössä tilanne on toinen. Siellä työskentely on itsenäistä, siinä ei ole sitä pomotusta niskassa. Toisekseen tehdastyö ei useimmiten ole sillä lailla luovaa, että edessä olisi tyhjä paperi, johon pitäisi rakentaa jotain. Se on konkreettista tekemistä, joka on aina helpommin johdettavissa kuin luova työ. Tehdastyössä ei työntekijöiden välille synny monimutkaisia työriippuvuussuhteita, joiden hiominen toisi154
  • 156. MIKAEL JUNGNER | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAtehokkuutta siihen prosessiin. Yleensä kysymys on esineiden ja tavaroiden prosessienhallitsemisesta. Perinteisillä tuotantotalouden aloilla onkin paljon hyvää johtamista, joka perustuutiimeihin, yhteishenkeen ja tilaan. Luovassa organisaatiossa – byrokratiassa – ihmisiävoidaan aika vapaasti nujertaa ilman, että se oikeastaan näkyy ulospäin. Mutta josjossain tehdassalissa lähtee ihmisistä ottamaan niitä mehuja irti negatiivisella tavalla,niin se näkyy saman tien tuotoksissa ja talousvastaavat tai omistajat puuttuvatnopeasti tilanteeseen. Minusta tuntuu, että tämän päivän Suomessa perinteinentehdastyö on työpaikkana huomattavasti parempi ja hyvähenkisempi kuin toimistoissatapahtuva luovempi työ. Ratkaisu palvelutyön ongelmiin ei välttämättä ole pomojen erottaminen, ihansamanlaisia koulukiusaajia sieltä saattaa nousta tilalle. Kyse on uudenlaisestayrityksen ja ryhmädynamiikan ymmärtämisestä. Ihmisillä pitää olla työssä jokintarkoitus, raha ei riitä. Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävä onpaitsi vanhanaikainen myös lapsellinen. Yhteisö tarvitsee jalomman tarkoituksen.Lisäksi sillä pitää olla keinot selvittää eri ihmisten vahvuudet ja toiveet. Dynaamisessayhteisössä pitää olla haasteita, epäonnistumisia ja ristiriitoja, jotta ihmiset voivat hyvin.Työelämä ei saa olla sellaista simputtavaa itkettämistä kuten joissain paikoissa. Suomalaiset tekevät vähemmän työtä kuin koskaan historian aikana – jopa liianvähän, siis työttömyyttä ajatellen. Lisäksi työ seuraa entistä useammin mukana kotiin.Tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, jos tekemisellä on tarkoitus ja merkitys. Vastaavastivoisi miettiä tapoja, joilla perhe-elämä voisi tulla töihin esimerkiksi erilaisissaillanvietoissa ja viikonloppuisin. Jos perheenjäseniä voisi ottaa halutessaan mukaantyöpaikalle, työn luonne paranisi.Palveluliiketoiminnan merkitys tulevaisuudessaJungnerin mukaan palveluliiketoiminnan merkitys kasvaa tulevaisuudessa nykyisestätilanteesta riippumatta. Palveluliiketoiminnan kasvua hidastavat osin suomalaisetperinteet ja kansanluonne, mutta myös jähmeät instituutiot.Tulevaisuudessa yhä suurempi osa saa elantonsa palveluista. Aineettomienpalveluiden – vaikka elokuvien, tietokonepelien ja kirjojen – kysyntä on periaatteessarajaton mahdollisuuksien maailma. Sen hyödyntäminen edellyttää sellaisenekosysteemin synnyttämistä, jossa ihmiset ovat tottuneet maksamaan elämässäänviihtymisestä. Silloin syntyy yrityksiä ja yhteisöjä, jotka tarjoavat näitä palveluita. Telemarkkinoiden puolella Applen iPhone mullisti koko sen maailman tekemälläkännykästä mielenkiintoisen ja käyttökelpoisen. Samalla puhelin loi hyvin nopeastiympärilleen satojen miljoonien palvelubisneksen. Tämän tyyppisiä ilmiöitä nähdäänvarmasti jatkossakin. 155
  • 157. MIKAEL JUNGNER | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Jungnerin mukaan sietämättömyys yksilöllisyyttä kohtaan on omiaan hidastamaan Suomen palveluvetoisen talouden kasvua. Hänen mielestä yksilöllisyyttä pidetään Suomessa pahana sanana. Jähmeys ja jäykkyys suomalaisissa johtuvat samanlaisuuden pakon mukanaan tuomasta elämäntavasta. Kun tarpeeksi monta kertaa saa henkisiä ja fyysisiä luunappeja siitä, että on yksilöllinen, muuttuu varovaiseksi ja vähän jähmeäksi. Mutta kyllä se polte siellä sisällä jossain säilyy. Pitää vaan saada nämä ulkoiset oikein ja väärin tekemisen moraalisäännöt nurin, niin siitä se lähtee. Suomessa järjestelmä ja instituutiot ovat omiaan pikemminkin hidastamaan kuin nopeuttamaan palveluvetoisen talouden kasvua. Paljon täytyy tehdä. Hyvä lähtökohta olisi erilaisuuden sietäminen. Palvelusektori ja luova teollisuus saavat voimansa nimenomaan erilaisuudesta ja ristiriidoista. Suomen talouden mekanismit pyrkivät pikemminkin puristamaan ihmisiä samankaltaiseen muottiin kuin sallimaan erilaisuutta. Ihmisiä tungetaan sellaisiin lokeroihin ja muotteihin, joihin he eivät sovellu. Ja kun se tehdään väkivalloin, niin siitä aiheutuu inhimillistä kärsimystä. Luonnolle biodiversiteetti, monimuotoisuus, on hirveän tärkeä. Sama koskee kulttuureja ja ihmisyhteisöä. Suomen tämänhetkinen ilmapiiri muistuttaa aika pitkälti istutettua talousmetsää: puita on, mutta kovin on yksipuolista. Talousmetsä on altis kaikenlaisille pikku mönkijöille ja ötököille, jotka saattavat pistää koko metsän nopeastikin nurin. Jungner ei kuitenkaan pidä suomalaisten tilannetta tyystin toivottomana. Tutkimusten mukaan jopa kolmasosa suomalaisista harrastaa itseilmaisua kirjoittamalla, musisoimalla tai valmistamalla jotain käsillään. Luku on eurooppalaisittain korkea ja paljastaa merkittävän luovan potentiaalin. Lisäksi Jungner huomauttaa, että nykynuorisolle konkreettinen omistaminen ei merkitse enää samaa kuin aiemmille sukupolville. Vanhemmalle sukupolvelle CD-levy tai DVD-elokuva luo tunteen omistamisesta, nuoremmille riittää, että sama sisältö on saatavilla esimerkiksi Spotifyn kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmalle sukupolvelle omistajuus ja kontrolli ovat tärkeitä, kun taas nuoremmalle tärkeämpiä ovat saatavuus ja mahdollisuudet. Tuottavuus edellyttää uusia viestintätapoja Palvelutoiminnan ja luovan talouden lisäksi Jungner painottaa uusien viestintätapojen ja tietovirtojen järjestämisen merkitystä uuden tuottavuuden lähteinä. Olennaista tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä on työajan tarkoituksenmukainen käyttö. Aika on jo ajanut esimerkiksi sähköpostin ohi. Jungnerista nykyisen tietotulvan vastaanottaminen voi olla työlästä myös yksityiselämässä.156
  • 158. MIKAEL JUNGNER | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTATietotulvan edessä ei pidä hämmentyä, koska suurin osa siitä on roskaa. Jos miettiiihmisten ajankäyttöä vapaa-ajalla, niin tälläkin hetkellä he käyttävät jopa tuntejapäivässä lukeakseen, tutustuakseen uutisiin, jotka he unohtavat muutamassa viikossa.Sanomalehdistö ja televisiouutiset ovat isolta osalta – ei kaikilta, mutta isolta osin –turhan tiedon markkina. Suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin kolme tuntiapäivässä. Silloin on turha väittää, että ajasta on pulaa. Ongelmana on priorisointi.Ja varsinkin jos katsoo näitä suosituimpia nimikkeitä, niin siinä kysymys on lähespuhtaasti viihtymisestä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se kertoo, että sitä aikaariittää. Työelämässä informaatio ja tietovirrat pitäisi järjestää niin, että asioita ei joudutatekemään turhaan. Kaikki tilanteet, joissa ihminen tekee jotain vasten tahtoaanilman, että sillä vaikutetaan ympäröivään maailmaan, ovat ajan tuhlausta. Esimerkiksimatkustelu paikkojen välillä ja turhat kokoukset ovat aikamoisia aikasyöppöjä. Jos10 ihmistä istuu tunnin kuuntelemassa yhden puhumista, siinä on hukattu 10 tuntiasellaiseen, joka olisi voitu fiksummin hoitaa tunnissa. Koko organisaatiotoimintakentänkehittymättömyys on kuin pumppaamaton öljylähde. Nyt ovat tilkkeet, vehkeet jaosaaminen. Vielä kun rakenteet laitettaisiin kuntoon, ihmisillä olisi yllin kyllin uuttaaikaa tehdä uusia asioita. Tämä vaatii paljon työkulttuurilta eikä onnistu autoritäärisesti johdetuissapäällikkövirastoissa.Jungnerilla on aika lohduton kuva yritysten nykyisten tieto- ja viestintätekniikkapalve-luiden tilanteesta.Toisaalta se vaatii paljon myös tekniikalta. Hirveän monen yrityksen tietotekniikka-ratkaisu on lähinnä hintamielessä kilpailutettujen, keskenään yhteensopimattomienpalvelujen tilkkutäkki, jossa käytettävyys on sitä luokkaa, että ihmiset tekevät asioitamieluummin vaikka kirjoituskoneella. Ja organisaation toimintatavat ovat senmukaiset. Olisi iso tuottavuuden lähde, jos tietovirrat ja viestintä, sikäli kuin ymmärränviestinnän tämmöisenä ulospäin lähtevänä tietovirtana, onnistutaan järjestämääntavalla, jossa ei tehdä asioita turhaan. Tässä on kyllä markkinarakoa, mutta se ontosi vaativa juttu; se minkä Apple teki iPhonella mobiilipalvelumarkkinalle, joku yrityssaisi tehdä yritysten tieto- ja viestintäpalveluille. Tulevaisuuden palveluiden pitää ollaräätälöityjä, kullekin yritykselle erikseen kustomoituja. Esimerkiksi sähköposti on äärimmäisen kankea, vanhanaikainen tapa viestiä.Itse en käytännössä juurikaan käytä sitä enää, se on selkeästi 1900-luvun juttuja.Sosiaalinen media ja chat-tyyppinen vuorovaikutteinen viestintä, jossa koko ajannäkee, onko vastapuoli paikalla, ovat tehokkaamman ajankäytön moottoreita. Josvertaa sähköpostia chat-palveluun, niin sähköpostihan täyttyy roskapostista, kuten 157
  • 159. MIKAEL JUNGNER | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA turhanpäiväisistä kyselyistä ja yhteistyökumppanien tarjouksista. Yleisradiossa jokaisen päivän aluksi meni kolme minuuttia, kun poistin lukematta sähköpostit, joiden otsikosta näki, että niissä kysellään jotain turhanpäiväistä. Ei olisi ollut mitään järkeä käyttää 15 minuuttia elämästäni kuhunkin niistä. Chat-maailmassa roskapostitukselle tai jonninjoutaville kyselyille ei ole tilaa. Osaaminen muuttaa pois, juuret jäävät? Jungnerin mukaan Suomen kansainvälinen asema korostui suhteettomasti viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Sijainti riitelevien Neuvostoliiton ja lännen välissä teki Suomesta kokoaan merkittävämmän. Tulevaisuudessa kilpailukyvyn ylläpitämiseen vaaditaan enemmän. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Nokia ja koko ICT-menestys toivat Suomen vielä kerran parrasvaloihin. Jos tämä kansakunta ei löydä erilaisuuden sietämisestä ja tasa- arvoisesta, verkottuneesta yhteisöllisyydestä konkreettista potkua menestykseensä, edessä saattaa olla pitkä ja hidas hiipuminen. Tällöin erilaiset palvelut ja ilmiöt saapuvat tänne muuta maailmaa myöhemmin. Samalla maailmasta innostuneet lahjakkaat suomalaiset lähtevät muualle töihin ja käyvät täällä lähinnä kesälomalla. Tämä idyllinen, hitaan hiipumisen polku uhkaa tehdä Suomesta maaseutu- ja kesämökkipaikkakunnan. Toinen vaihtoehto on yhteisöllisen tekemisen löytäminen. Esimerkiksi avoimen lähdekoodin maailman synnyssä suomalaisilla oli iso rooli. Tässäkin yhteiskunnassa on siis yhteisöllistä potentiaalia, jota ei löydy esimerkiksi Aasiasta. Todella mielenkiintoinen kohtalon kysymys on, onko Suomi dynaamisen uuden ajattelun keskus tai yksi keskuksista vai ainoastaan hauska kesälomapaikka?158
  • 160. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAMikko KosonenHyvinvointi on osallistumistaja vaikuttamistaSuomi on nyt ehkä sodan jälkeisen ajan suurimman yhteiskunnallisenmurroksen – transformaation – äärellä. Se ei ole meidän edessä,vaan me olemme jo siinä murroksessa. Ja sanon siksi, että sodanjälkeisen ajan suurin, koska silloin kun hoidettiin 90-luvun ns. lamaa,niin silloin meidän ei tarvinnut loppujen lopuksi juurikaan puuttuakasvun moottoreihin ja elinkeinorakenteisiin. Me emme myöskäänkoskeneet hyvinvointiyhteiskunnan perustoimintaperinteisiin. Tuolloinriitti kun satsasimme entistä voimakkaammin innovaatiopolitiikkaan jalänsimarkkinoihin.Sitran yliasiamies Mikko Kosonen jatkaa, että Suomella oli edellisen laman jälkeenonnea, kun täällä sattui olemaan nousuhakuinen tietoliikennesektori. Sen menestysperustui hänen mukaansa kuitenkin ennen kaikkea teknologiaan ja ’rautaan’.Telecom- ja IT-sektori lähtivät oikeaan aikaan vetämään Nokian ja osittain Sonerankinvauhdittamana, ja sitä kautta Suomi sai teollis-tuotannolliselle paradigmalle 10 vuottalisäaikaa. Tämä paradigma on nyt kuitenkin vääjäämättä loppusuorallaan tuotannollisentyön siirtyessä muualle. Tarvitsemme kipeästi uutta kasvua ja uusia toimintamalleja. Käynnissä on siirtymä pois teollisen ajan ajattelu- ja toimintamalleista kohti ihmis- jaratkaisukeskeistä palveluyhteiskuntaa. Samalla on kuitenkin tärkeää korostaa, että eiteollisuus sinänsä ole mihinkään Suomesta katoamassa, se vain muuttaa luonnettaan.Toiminnan lähtökohdaksi on jatkossa nostettava asiakkaan (tai kansalaisen) todellisettarpeet ja niihin sopivat kokonaisratkaisut standardituotteiden tai -palvelujen sijaan. Meillä on jo monia yrityksiä – kuten esimerkiksi Kone ja Normet, jotka ovat tämäntransformaation tehneet – ja menestyvät hyvin.Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on kauppatieteiden tohtori. Hän on toiminutnykyisessä tehtävässään marraskuusta 2008 ja sitä ennen Sitran innovaatiojohtajana.Aikaisemmin Kosonen toimi Nokia Oyj:ssä muun muassa yrityssuunnittelu- jatietohallintojohtajana sekä viimeksi johdon neuvonantajana. 159
  • 161. MIKKO KOSONENTyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 7Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 7Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 6Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 7Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 6
  • 162. MIKKO KOSONEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKomentotaloutta ja erikoistumistaYliasiamiehen mukaan suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettumenestyksellisesti 1960-luvulta lähtien teollisen paradigman eli erikoistumisen jastandardoinnin periaatteiden kautta. Tässä mallissa johto – tai eliitti – päätti, mitäpalveluja ja tuotteita ihmisille tarjotaan. Sitten jakelukonetta on ajan myötä hajautettulisää kuntiin, jolloin siiloutuminen on lisääntynyt.Meidän suuri haasteemme tällä hetkellä on, että olemme sekä yksityisellä ettäjulkisella sektorilla teollisen ajan rakenteiden ja ajattelumallien vankeina. Niissäjohtaminen ja hallinta ovat komentotaloutta. Se on hyvin ylhäältä ohjattua ja siilomaista, ja nyt kun meidän pitäisi muuttua,olemme tietyllä tavalla hyvin pitkälti vanhojen bisnesmallien, ajattelumallien jarakenteiden vallassa. Ihmiset nojaavat luonnostaan vanhaan ajattelutapaan. Me emme oikein osaamuuta. Koulujärjestelmästä lähtien meitä opetetaan tiettyihin rooleihin, ja on turvallistaolla niiden rakenteiden sisällä. Kaikki muutos on uutta ja pelottavaa. Ongelmanaon uskalluksen ja johtajuuden puute. On meillä tosin tällä hetkellä aivan liikaa myösnäköalattomuutta sekä poliittisessa että tiedemiesjohdossa. Se on ollut minulle suuriyllätys nähdä, kuinka vanhakantaisesti ylin johto yleisesti ottaen ajattelee. Onneksi aika osittain hoitaa homman. Nyt on selvästi nähtävissä, että tällävuoden 1985 jälkeen syntyneellä Y-sukupolvella on jo erilaiset valmiudet katsoa asioitaihmislähtöisesti ja verkottuneesti.Kosonen huomauttaa, että sukupolvenvaihdos on toteumassa myös poliittisessa jajulkishallinnollisessa kentässä. Hänen mukaansa hyvin pian, eli viidessä vuodessa,valtionhallinnon ylimmistä kahdestasadasta päätöksentekijästä jää 70 prosenttiaeläkkeelle.Tässä on valtava epäjatkuvuuskohta ja mahdollisuus uudenlaiseen ajatteluunja johtamiseen. Nyt pitää kiinnittää äärimmäisen paljon huomiota rekrytointiin.Huippuvirat eivät saisi olla palkintoja ennen eläkkeelle jäämistä. Kun näille avautuvillepaikoille palkataan ihmisiä, pitäisi varoa, ettei oteta palkkalistoille automaattisestiniitä tavanomaisia hakijoita, siis niitä, jotka ovat odottaneet kiltisti vuoroaan, lojaalistivirheitä vältellen. Nyt pitäisi ihan oikeasti kiinnittää huomiota johtamisnäyttöihin.Kuka on saanut oikeasti jotain transformaatiota aikaan ja pystyy oman roolinsa siinäosoittamaan. Olen jossain vähän leikkisästi sanonut, että rekrytointilistoja tehdessätulisi kiinnittää huomiota niihin ihmisiin, jotka ovat tehneet pahimpia mokia. Sehänkertoo siitä, että he ovat yrittäneet tehdä jotain uutta. 161
  • 163. MIKKO KOSONEN |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Yksilöllisten palveluiden vaade Kososen mukaan on selvää, että yleisen vaurastumisen, teknologian kehityksen, globalisaation ja tähänastisen hyvän politiikan seurauksena ihmiset vaativat yhä enemmän yksilöllisiä palveluja. Tähän kehitykseen vastaaminen edellyttää Kososen mukaan tekemisen jalkautumista niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Yritysten ja organisaatioiden on mentävä kehittämään palveluja kentälle kansalaisten kanssa, koska se on ainoa tapa, jolla yksilöllisiä palveluja voi tuottaa. Samalla se ilmentää siirtymistä pois teollis-tuotannollisesta kohti ihmis- ja palvelukeskeistä toimintamallia. Nyt ollaan tilanteessa, jossa ihmiset rupeavat vaatimaan yhä enemmän yksilöllisiä palveluja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ja tämä systeemi ei pysty enää vastaamaan tähän huutoon. Me olemme tietyllä tavalla kulkeneet ”teollisen top down”-, ”command control ”- tai hierarkkisen ajattelu- ja toimintamallin tien loppuun. Nyt meidän pitää hyvin fundamentaalilla tavalla muuttaa sitä toimintamallia. Siis luoda toimintamalli ja tapa, jolla luodaan lisäarvoa tulevaisuudessa yhdessä kansalaisten kanssa uutta teknologiaa hyödyntäen. Ihmiskuvan on muututtava – resurssista aktiiviseksi osallistujaksi, objektista subjektiksi Toimintamallin rakentamisen pitää lähteä niinkin perusasioista kuin ihmiskuvasta. Yliasiamies pohtii teollisen maailman ihmiskuvaa ja johtamista suhteessa tehostamiseen ja kilpailukykyyn. Perinteisessä teollisessa mallissa ihminen on tuotantoresurssi ja objekti, joka tekee tavallaan koneen osana jotain duunia. Johtajat sitten ohjaavat työtä hierarkian huipulta. Kehittäminen ja parantaminen ovat tässä mallissa yhtä kuin vauhdin lisääminen ja/tai kulujen alentaminen esimerkiksi töitä muualle siirtämällä. Ja tätä kun jatketaan tarpeeksi kauan, niin ihminen voi entistä huonommin ja huonommin. Kosonen korostaa, että lisäarvon luominen edellyttää ennen kaikkea sekä vanhojen että uusien asioiden tekemistä uudella tavalla. Tämä vaatimus pätee sekä yksityisen että julkisen sektorin töihin yhtä lailla. Uudessa ihmis- ja ratkaisulähtöisessä palveluyhteiskunnassa ihminen on aktiivinen osallistuja ja subjekti. Ihminen itse osallistuu oman hyvinvointinsa luomiseen ja kehittämiseen yhdessä lähiyhteisönsä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa.162
  • 164. MIKKO KOSONEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAUudet mittaritMyös teollisen toimintamallin mittarit kaipaavat Kososen mukaan remonttia. Monethyvinvointia tukevat asiat kuten kodin ja kansalaisjärjestöjen työ sekä ilmastokysymykseteivät juuri näy bruttokansantuotteessa.Meidän pitäisi ilman muuta tuoda BKT:n rinnalle uudenlaisia mittareita, enemmänkestävää kehitystä ja kotityötä ja muita huomioivia indikaattoreita. Ne kuvaisivatnykyistä paremmin lisäarvon ja hyvinvoinnin kehittymistä. Samalla tavalla yritysten perusmittaristoon pitäisi saada sisään uusiaindikaattoreita. Balanced score cardiin, jota yritysjohtajatkin katsovat, pitäisi saadatyöhyvinvointi. Ja siinä pitäisi tulla näkyviin paremmin ennenaikaisten eläkkeiden japoissaolojen kustannukset. Kun ne tulisivat konkreettisesti näkyviin yritysjohtajalle,niin niihin ruvettaisiin puuttumaan ihan toisella tavalla. Kun saataisiin edes se nyt oleva työaika oikeasti käännettyä hyvinvoinniksija jopa innostukseksi. Se on valtava potentiaali, jos ihmiset olisivat innostuneita jamotivoituneita verrattuna että he ovat vain duunissa väkisin tekemässä sen, minkäjaksavat. Innostuneen ja vähemmän innostuneen panoksessa on merkittävä ero,puhumattakaan poissaolopäivistä ja ennenaikaisista eläköitymisistä.Kuka tuottaa palvelut hyvinvointiyhteiskunnassaYliasiamies kysyy, onko hyvinvointiyhteiskunnan tehtävänä viimekädessä tuottaa kaikkipalvelut ihmiselle.Me olemme menneet hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä vähän liian pitkälle. Kunolemme pyrkineet luomaan ihmisille entistä parempia elämän edellytyksiä, olemmesamalla, paradoksaalisesti, tehneet heistä passiivisia palvelujen vastaanottajia,jotka pahimmassa tapauksessa ovat vielä tyytymättömiä itselleen sopimattomiinpalveluihin. Nyt meidän pitäisi nähdä, että hallinnon päätehtävä ei olekaan tuottaaitse kaikkia palveluja, vaan ennen kaikkea mahdollistaa ihmisten osallistumisentarjoamalla heille siihen oikeanlaiset tekniset työkalut ja myös tukemalla heitä erilaisillakannusteilla. Hyvinvointi on sitä, että saa olla mukana, osallistua ja vaikuttaa. Ihmisten tuleekokea, että heillä on merkityksellinen rooli yhteiskunnassa. Kun saa osallistua,vaikuttaa, olla mukana, siitähän se hyvinvointi tulee.Yliasiamies käy läpi papereita ja selvittää, että Suomesta on häviämässä valtavaa vauhtiateollinen ja tuotannollinen työ. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen viimeisimpienennusteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä tarvitaan noin 150 000 ihmistä lisääpelkästään terveydenhuoltoon vanhenevan väestön hoitamiseen. 163
  • 165. MIKKO KOSONEN |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Tämä on ihan mahdoton tehtävä nykymalleilla. Se ei vain onnistu. Siksi tarvitsemme esimerkiksi vanhusten huoltoon uutta teknologiaa lisäämään tuottavuutta. Ennen kaikkea minä korostan uudenlaisen yhteisöllisyyden tukemista, että ihmiset itse ryhtyvät hoitamaan ennakoivasti omaa terveyttään ja huolehtimaan toinen toisistaan. Hyvinvointi määriteltävä uudelleen Kosonen toteaa, että suomalaisten pitää näiden muutosten keskellä määritellä uudelleen, mitä me tarkoitamme hyvinvoinnilla. Hänen mielestään hyvinvointi on nimenomaan ja ennen kaikkea osallistumista ja vaikuttamista. Mitä enemmän me saamme ihmisiä osallistumaan ja vaikuttamaan, ennaltaehkäisemään asioita ja olemaan aktiivisina mukana, sitä enemmän meillä säästyy resursseja niille, jotka eivät ikinä itse pysty siihen. Tässä on iso muutos siihen, mitä me olemme tarkoittaneet hyvinvoinnilla. Meidän täytyy myös jatkossa miettiä tarkkaan, mitä hyvinvointipalvelujen tuottaminen tarkoittaa. Se ei voi olla enää pelkästään sitä, että julkinen sektori tuottaa niitä tuotantokoneena aika tehottomasti. Minä toivon, että jatkossa yhä suurempi osa hyvinvointipalveluista tuotetaan itse kansalaisten ja erilaisten yhteisöjen toimesta. Julkisella sektorilla on palvelujen järjestämisvastuu, mutta hyvin suuren osan niistä voi toteuttaa kansalaisten lisäksi yksityinen sektori. Silloin myös luodaan uusia työpaikkoja, kasvua ja liiketoimintamahdollisuuksia Suomeen. Julkiseen palvelutuotantoon uskovien ei pidä huolestua. Kosonen ei ole luomassa mallia, jossa yksityinen puoli voi hoitaa kaikki hyvinvointipalvelut. Hän uskoo kilpailun voimaan, eli hänen mukaansa yritysten mukaantulo tuo tervettä kilpailua, joka kirittää julkista palvelutuotantoa toimimaan paremmin ja opettaa julkista ta-loutta ostamaan palveluja. Julkisen sektorin toimintaan tulee tuoda myös lisää läpinäkyvyyttä ja sisäistä kilpailua. Muuten tehokkuutta ja palvelun paranemista ei synny, ellei ole aitoa kilpailua. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja silloin julkinen monopoli on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin yksityinen monopoli. Energiatehokkuudesta ja ilmastohaasteista liiketoimintaa Hyvinvointipalvelujen lisäksi Kosonen näkee suuria mahdollisuuksia myös energiatehokkuuden ja ilmastokysymysten alueilla. Meillä on suuria mahdollisuuksia siinä teknologian osaamisessa, joka liittyy kone- ja metsäteollisuuteen tällä hetkellä. Metsäteollisuudessa on valtavia mahdollisuuksia mm. biopolttoaineessa, erilaisissa hajautetuissa energiaratkaisuissa ja puurakenteiden kehittämisessä. Kone- ja metalliteollisuudella on samalla tavalla164
  • 166. MIKKO KOSONEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAaivan mielettömiä mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen liittyvissäteknologioissa.Kosonen mainitsee useita esimerkkejä muutoksesta. Sellaisia ovat hänen mukaansaKemiran vesiteknologiapanostukset viime aikoina, Koneen People Flow -ratkaisut jaCargotecin kurkottaminen jätteenkäsittelyjärjestelmiin.Kaikissa niissä on älyttömästi uusia bisnesmahdollisuuksia. Se vaatii rohkeatamuutosjohtajuutta, eikä sitä että hierotaan vanhaa mallia.Kosonen pohtii valtion energiapakettia, johon sisältyi uusien ydinvoimaloidenrakentaminen. Jotain kuitenkin on näyttänyt unohtuneen päättäjiltä.En ota kantaa nyt siihen, että montako ydinvoimalaa tarvitaan, vaan siihen, ettei meillätämän energiaratkaisun yhteydessä keskusteltu juurikaan energiansäästöratkaisuista.Siinä meillä on valtavat mahdollisuudet – ei vain säästää energiaa vaan myös luodauutta liiketoimintaa.Suomen tietoyhteiskuntakehitysKosonen miettii myös tietoyhteiskunta-asioita ja Suomen hiipuvaa asemaa kansainvälisissävertailuissa.Tietystikään tietoyhteiskunta ei ole onnistunut Suomessa. Se on julkisesti tunnustettujo poliitikkojen piirissä. Erilaiset tilastot osoittavat, että me olemme koko 2000-luvunajan hiipuneet siitä, missä olimme 1990-luvulla. Tuolloin olimme ihan kärjessä näissätilastoissa. Nyt olemme melkein kaikilla mittareilla koko ajan tulleet vähän taaksepäin.Emme ole tällä hetkellä huonoja vieläkään kansainvälisissä vertailuissa, muttapudotaan vauhdista koko ajan.Kososen mielestä kyseessä on kokonaan itse aiheutettu asia, eikä siinä voi syyttääketään muuta kuin itseään ja katsoa peiliin. Hän toteaa, että hiipuminen jos mikä on ollutnäköalan puutetta valtion johdossa.Siellä ei ole riittävästi näkemystä tästä asiasta. Ei ymmärretä, että tietyt asiat kutenstandardit ja pelisäännöt täytyy hoitaa ehdottomasti keskusohjatusti. Tällaisetarkkitehtuuriratkaisut ja standardit pitää olla äärimmäisen hyvin mietitty. Suomi onkuitenkin vain 5,3 miljoonan ihmisen maa. Se on kuin iso kaupunki jossain maailmalla.Nämä on aivan mahdollista keskitetysti katsoa. Mutta sitten taas toteutus pitäisi antaahyvin pitkälti paikalliseksi tehtäväksi. Uusien applikaatioiden kehitys pitäisi antaamarkkinoiden ja paikallisen innovaation piiriin, kun pelisääntöjen puitteissa toimitaan.Kososen mukaan nykytilanteessa ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä: Suomessa on 342kuntaa, joista jokainen puuhaa omiaan. Hänen mukaansa kuntien toiminta on pirstaloinut 165
  • 167. MIKKO KOSONEN |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA markkinat niin, että täällä ei ole kenellekään uudelle toimijalle mielekkään kokoista markkinaa. Lähes jokaisella kunnalla on omat toisistaan poikkeavat taloushallinnon ja palkkahallinnon järjestelmät ja prosessit, eikä valtion johto voi tehdä tälle juuri mitään kuntien autonomian takia. Taloustietoa ei voida edes vertailla, kun ei ole läpinäkyvyyttä. Mutta sen lisäksi moninkertaisesti tehdään samaa asiaa. No se on tietysti tehotonta se moninkertainen tekeminen, mutta se on myös elinkeinopoliittisesti tyhmää. Jos me haluamme olla tietoyhteiskuntaykkönen, siitä pitäisi keskustella jokaisessa valtioneuvoston kokouksessa. Se pitäisi olla koko ajan siellä agendalla. Tarvitaan selvät tavoitteet ja katsotaan, että edetäänkö niiden mukaan. Miksi ei edetä, missä mättää? Poliittisten johtajien pitäisi opiskella ja ymmärtää tietoyhteiskunta- aluetta sen verran, että he voisivat johtaa sitä. Muissa maissa, nyt en sano että Euroopassa mutta Aasiassa, tämä asia on kyllä ymmärretty. Yhteiskunnan kilpailukyky Kosonen toteaa Suomen olevan suhteessa Euroopan muihin maihin lähtökohtaisesti paremmassa asemassa muutoksen suhteen, mutta se ei kauhean paljon paina vaa’assa olla Euroopan paras, kun verrataan kovaa juokseviin Aasian maihin ja BRIC-maihin. Meidän kilpailijat tulevat tuolta Aasian suunnalta ennen kaikkea. Miksei myös USA:sta, vaikka sieltä kuuluu kaikennäköistä huolestuttavaa näinä päivinä. USA on yhteiskuntana niin älyttömän dynaaminen ja uusiutumiskykyinen, että sen tulevaisuudesta minä en ole kauhean huolissani. Aasiassa on pieniä ja strategisesti ketteriä maita, vaikka Etelä-Korea ja Singapore. Siellä ajatellaan asioita koko ajan globaalisti. Mikä on niiden geopoliittinen sijainti? Mitä niillä on annettavaa maailmalle? Miten ne pelaavat strategisesti sitä omaa rooliaan? Ja millä alueilla ne haluavat maailmalla erottautua? Ne miettivät sitä samalla tavalla kuin globaali yritysjohtaja miettii, että missä minä differoidun, mistä minä luovun ja mihin minä keskityn? Tämän lisäksi ne ovat olleet erittäin pitkäjänteisiä siinä kehittelyssä. Me ollaan Euroopassa osittain tämän länsimaisen demokratian vankeja. Kukaan ei katso yli vaaliperiodin vaan lähtökohtaisesti tähtäin on se seuraava vaali. Me katsomme korkeintaan 4 vuoden päähän. Ja sitäkään ei kokonaan katsota, kun viimeisenä vuonna ruvetaan jo kyttäämään seuraavia vaaleja. Puhutaan poliittista retoriikkaa, ei tehdä mitään strategisia valintoja, vaan vähän kaikkea kaikille. Poliittinen systeemi meillä ei siis tee muutosta mitenkään helpommaksi Euroopan kilpailukyvyn kannalta. Kosonen korostaa, että suuret paradigmaattiset muutokset eivät ole nopeita. Niihin menee helposti 2–4 Suomen nelivuotista vaalikautta.166
  • 168. MIKKO KOSONEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAPitäisi yhdessä sitoutua isoihin muutoksiin. Etelä-Koreassa presidentit jahallitukset vaihtuivat kyllä 1990- ja 2000-luvulla, mutta se mikä jatkui, oli setietoyhteiskuntakehittäminen. Systemaattisesti rakennettiin kyvykkyyksiä.Ykkösstrategia valtakunnan tasolla oli, että pannaan tietoyhteiskunnan standarditja infrastruktuuri paikalleen. Nyt he ovat siirtyneet seuraavaan vaiheeseen, se ontämä green – vihreä tietoyhteiskunta. Ja he lähtevät satsaamaan näihin juttuihinaivan samalla systemaattisella tavalla, mennään päämäärätietoisesti eteenpäin silläsuunnalla. Tulokset alkavat jo näkyä.Yliasiamies näkee palvelutaloudessa valtavan potentiaalinYliasiamies Kosonen jää vielä lopuksi pohtimaan keskusteluissa esiin tulleita asioita.Mutta millainen bisnespotentiaali nämä palvelut ovat kaikkiaan suomalaiselleyritykselle? Minun mielestä niissä on ihan mielettömän iso mahdollisuus. Mutta se oniso kulttuurin muutos. Se edellyttää toisenlaista ihmiskäsitystä, ajattelua, johtamista,pitkäjänteisyyttä ja uskallusta. Johtamista joukkojen keskellä, eikä yritetä jostainhierarkian huipulta käskyttää asioita. Jalkaudutaan tuottamaan palveluja kentälle,verkostoidutaan ja jaetaan luottamusta. 167
  • 169. OLLI MARTIKAINENTyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 7Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 8Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 9Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 8Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 6
  • 170. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAOlli MartikainenOnnistunut palvelu muuttaaasiakkaan toimintaaTietotekniikan palveluiden tuottavuuskehitys on 15 viime vuoden aikanajäänyt jälkeen elektroniikasta ja metalliteollisuudesta. Eikö tämä oleerikoista, kun ajatellaan, että tietoliikenne ja tietotekniikka ovat nykyajanmoottoreita, ihmettelee Olli Martikainen Elinkeinoelämän tutkimuslai-toksesta ETLAsta.Professori Olli Martikainen on tutkinut teknologiaa ja sen vaikutuksia jo useammanvuosikymmenen ajan. Viimeisimmän kahdeksan vuoden aikana ETLAssa on Martikaisenmukaan edistytty huomattavasti tuottavuustutkimuksessa. Tämä kaikki alkoi halustaymmärtää, mitä yrityksissä tapahtuu uuden teknologian tulon myötä.ETLAn tutkimuksessa perinteinen tietotekniikka on pystynyt saamaan keskimäärinnoin 8–18 prosentin tuottavuuslisäyksen kutakin investointia kohden. Vanhoissayrityksissä vaikutukset olivat joskus jopa negatiivisia kun taas uusilla jopa 60prosenttia plussaa. Lähdin kysymään, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Ekonomistit pystyivät sanomaan,että suurimpien positiivisten hyppäysten taustalla on yrityksissä toteutettu prosessi-tai organisaatiomuutos. Kysyimme, millaisia ovat parhaat muutokset. Kukaan ei tiennyt. Halusimme myösymmärtää parhaat asiakasprosessimuutokset. Kun olemme päässeet perille parhaistamuutoksista, silloin voimme kehittää tietojärjestelmät tukemaan niitä.Martikainen selvittää myös, mitä tutkimukset ovat kertoneet niistä syistä, miksiperinteinen tietotekniikka ei ole odotetun tuottavaa.Se johtuu siitä, että me emme oikeasti paranna tietotekniikan käyttöä ja nostaasiakkaan tuottavuutta. En ole saavuttanut suosiota professorien keskuudessaväittäessäni, että opetamme vääriä asioita. Jotain opetetaan, mutta jotain ei.Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaanvanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovatmahdollisia näillä uusilla välineillä. 169
  • 171. OLLI MARTIKAINEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Vanhoissa yrityksissä tietojärjestelmien mukainen uusi toimintatapa tuli vanhan toimintatavan rinnalle. Toisin sanoen näissä yrityksissä oli niin juurtuneet tavat tehdä asioita, että uusi teknologia ei pelkästään, johtamattomana muutoksena, kyennyt niitä toimintatapoja muuttamaan. Sen sijaan niiden vanhojen tapojen rinnalle syntyi osittain päällekkäisiä, uusia tapoja tehdä asioita. Siksi näissä yrityksissä tuottavuus joskus jopa laski ICT:n myötä. Muun muassa Nokialla GSM-kehityksen alkuvaiheisiin 1980-luvun puolivälissä osallistunut ja 1990-luvun alussa Soneran edeltäjän Telecom Finlandin tutkimusjohtajana työskennellyt Olli Martikainen (FT, DI) on erikoistunut tietoliikenneohjelmistoihin. Hän on ollut perustamassa useita alan yrityksiä, joita ovat muun muassa Bitfield Oy, Necsom Oy ja WLAN-palveluhallintaohjelmistoja kehittänyt Wificom Technologies Oy. Tällä hetkellä hän toimii professorina Oulun yliopistossa ja on research fellow ETLAssa. Palvelu toteutuu kun asiakas hyödyntää sitä Martikaisella on kaikkiaan tietoliikennealan kokemusta 28 vuoden ajalta, ja hänen julkaisujensa lista on mittava. Pitkä se on myös nykyisessä työpaikassa ETLAssa, jossa yksi hänen kiinnostuksen kohteitaan on ollut palveluliiketoiminta ICT-alalla. Palvelu toteutuu, kun asiakas käyttää ja hyödyntää sitä. Ilman tätä vuorovaikutusta palvelu ei toimi. Vaikka asiakkaan mukaantulo kokonaisprosessiin lisää huomattavasti tutkittavan ilmiön kompleksisuutta, se on hyödyn ja arvon luonnin ymmärtämisen kannalta tärkeimpiä kulmakiviä. Mikäli palvelu tuo hyötyä asiakkaalle, se muuttaa hänen toimintaansa jollain hyödyllisellä tavalla. Silloin meidän pitää kysyä, mitä palvelu tekee asiakkaalle ja mitä se muuttaa. Me tutkimme täällä ETLAssa sitä, miten palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa. Me puhumme palveluprosessista ja kysymme, miten se muuttaa asiakasprosessia. Tästä muutoksesta laskemme palvelun hyödyn ja palvelun arvon. Professori kertoo, että hän alkoi tutkia tarkemmin palveluita Oulun yliopistossa vuonna 2003, jolloin otettiin lähtökohtaiseksi tosiasiaksi ICT-palveluiden tuottama hyöty laajemmalti koko palveluprosessissa. Martikaisen palvelututkimus on kestänyt yli seitsemän vuotta. Tutkimusten ympärille rakennettiin Oulussa mobiilipalveluiden koulutusohjelma kursseineen. Alkuaika meni työkalujen kehittämiseen. Alusta lähtien on ollut selvää, että näitä hyötyjä on kyettävä mittamaan. Mietimme, miten voisimme laskea mobiilipalveluiden hyötyjä. Kehitimme työkalut ja mallit, joissa ongelmaa lähestyttiin kolmesta näkökulmasta, jotka ovat palveluiden rakenne, niiden suorituskyky sekä kustannukset, mukaan lukien arvo ja laatutekijät. Sen verran olemme päässeet eteenpäin, että kolme konsulttiyritystä on lisensoimassa näitä menetelmiä.170
  • 172. OLLI MARTIKAINEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAYliopiston yhtiöOulun yliopisto on myös perustanut yrityksen, joka kehittää näitä palvelututkimuksenmenetelmiä ja ohjelmistoja eteenpäin sekä patentoi niitä. Kyseessä on ensimmäinenuuden yliopistolain mukainen yhtiö, jossa yliopisto on osakas. Martikaisen mukaanvuonna 2003 aloitetuille hankkeille ei loppua ole näkyvissä. Päinvastoin hän uskoo, ettätöitä tehdään ainakin seuraavat 20 vuotta.Jos tämä toimii, näillä menetelmillä ratkaisemme Suomen palveluidentuottavuusongelmat. Esimerkiksi sellaiset, jotka aiheutuvat suurten ikäluokkienvanhenemisesta. Tai sellaiset, joita on sosiaali- ja terveystoimen puolella.Korjaamiseen riittää yhden prosentin keskimääräinen tuottavuusparannus seuraavien20 vuoden aikana vuosittain. Tämä pystytään tekemään uudella palvelututkimuksenteknologiallamme.Martikainen täsmentää, että Oulussa kehitetyillä menetelmillä voidaan ratkaistajulkishallinnon ja teollisuuden tuottavuusongelmia.Näin pystymme pureutumaan organisaatioiden prosessien kehittämiseen. Tutkimmeprosesseja, niiden tuottavuutta ja mahdollisia muutoksia. Sen jälkeen voimmevalita parhaimmat muutokset. Näin ei ole aikaisemmin tehty. Rahoituksen olemmesaaneet yrityksiltä. Tekes ei vuonna 2003 katsonut aiheelliseksi tukea Oulun hankettakorostamalla, että tutkimuksessa ei ollut kyse teknologiasta.Martikainen kertoo, että kielteinen päätös hankkeisiin saatiin Tekesiltä myös vuosina2004 ja 2005.Tästä syystä oli tehtävä yrityshankkeita voidaksemme rahoittaa tutkimustyön. Saimmeyrityksiltä tutkittavaksi kaikki hankalimmat ja vaikeimmat prosessit, joihin liittyenkehitimme sitten työkaluja. Tämä koitui lopulta hyödyksi. Pääsimme heti yrityksiin,saimme relevantteja tutkimusongelmia ja kehitimme työkaluja vaikeimpien ongelmienkimpussa.Professori lisää, että ajat toki muuttuvat. Nyt myös Tekesissä puhutaan palveluista,hyvinvoinnista, terveydenhuollosta, wellnessistä ja työn laadusta. Tekesiin on nytpalkattu muun muassa sosiologeja, mutta silloin 2003 kaikki olivat teknologeja. Martikaisen mukaan nyt kehitetyillä ohjelmistoilla voidaan tutkia myösjohtamistavan ja rakenteellisten muutosten seurauksia prosessien ja tuottavuudenkannalta.Meidän organisaatiotutkijamme ovat olleet innostuneita palvelututkimuksenohjelmistojen mahdollisuuksista, mutta niiden kehittely on vielä kesken. Taustallaoli se, että konsulttiystävät valittivat isoista kustannuksista, jotka syntyvät, kun 171
  • 173. OLLI MARTIKAINEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA prosessien henkilöstä haastatellaan ja kerätään niiden parametrit. Konsultit kyselivät, voitaisiinko haastatteluja jotenkin automatisoida. No, mietimme sitten puoli vuotta ja huomasimme, että langattomalla ubi-tekniikalla se pystytään tekemään, ja sitten sitä lähdettiin toteuttamaan. Eli yllättäen 7–8 vuotta myöhemmin palaamme langattomaan teknologiaan, mutta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä ei meille tietenkään tullut silloin aikaisemmin mieleen. Uuden ajattelun kehittäminen vie aikaa Oulun vielä kehittymässä olevilla työkaluilla on tehty töitä laskennasta riippuen 30–50 yrityksen kanssa. Partnerit hyödyntävät ja kouluttavat. Martikainen toteaa, että uuden standardin ja uuden ajattelutavan kehittäminen on yllättävän vaativaa. Käyttöönotto on ollut hidasta, kun pelkästään sovelluskehitys on jo vienyt seitsemän vuotta. Martikainen lisää, että tällä hetkellä ei ole olemassa kilpailevia järjestelmiä Oululle, kun tuottavuusvaikutuksia pitää perustella ja todentaa. Voimme kytkeä tutkittaviin prosesseihin asiakkaiden lisäksi resurssit. Pystymme myös laskemaan henkilöstöhallinnolle kompetensseja, mitä ei ole oikeastaan aiemmin kyetty laskemaan. Me voimme etsiä osaamismatriiseja ja niiden optimaalista rakennetta prosessiportfolioiden mukaan. Professori Martikainen näkee tutkimustensa kautta ICT:n tuovan oikein käytettynä ja ymmärrettynä suuria mahdollisuuksia yrityksille – ainoastaan mielikuvitus toimii rajana hyödyntämiselle. Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelmanratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Mutta sitä ei ole koskaan tältä kannalta katsottu. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaa huomattavasti ongelmien ratkaisua. Siellä sovellusalueita on tosi paljon. Me voimme tutkia, millaiset kommunikaatiotavat ja välineet ovat optimaalisia erilaisille prosesseille. Se tarkoittaisi jatkossa, että palveluita voitaisiin kehittää suunnatusti. Sosiaalinen mediahan on eräänlaista sosiaalisten ryhmien tilannekuvaa koko ajan. Tilannekuvan käyttö voi muuttaa prosessia oleellisesti. Jos on tilannekuva, voi tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen. Tämä olisi mielenkiintoinen alue työskennellä ja mallintaa, mutta emme ole sinne asti vielä päässeet. Hyödyt ovat kontekstiherkkiä Vaikka tutkitut hyödyt ovat olleet selkeitä ja mittausten valossa varsin kiistattomia, on hyötyjen kontekstiherkkyys matkan varrella myös yllättänyt. Tällä hetkellä tosin ymmärrys tästäkin kasvaa koko ajan mittausten ja tutkimusten ansiosta. Esimerkiksi tekstiviesti saattaa samassa asiassa olla toisessa kontekstissa172
  • 174. OLLI MARTIKAINEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAtuottava ja toisessa ei-tuottava. Ja näiden ero on hyvin pienissä kysymyksissä.Joensuussa tehtiin peruutettujen korvaleikkausten ajanvarauksen uudelleen järjestely,jossa vapautuneita aikoja jaettiin tekstiviestillä. Siellä yhdellä osastolla pystyttiinsäästämään vuodessa puolen sairaanhoitajan työmäärä. Ja sitten Päijät-Hämeessätoteutettiin sama toimintamalli, mutta sen piiriin pantiin kaikki leikkaukset. Se eitoiminutkaan, vaan lopulta se lisäsi vähintään saman verran työtä kuin Joensuussasäästyi. Eli sama ratkaisu hieman eri sovelluksissa oli toisessa tuottava ja toisessaei. Ei voida sanoa, että tekstiviesti on tuottava, vaan se riippuu, mihin sovellat sitä, jamiten se muuttaa prosesseja. Sitten huomasimme, että mobiiliviestintä osaltaan fragmentoi aikaa. ETLAssatutkittiin kommunikaatioprosessien tuottavuutta. Totesimme, että tavallinen vanhapuhelin, mitä kännykkäkin edustaa, on luovassa työssä ja ongelmanratkaisussaehkä heikoiten tuottava viestintätyökalu. Sen sijaan pitäisi olla työkaluja, joilla pystyytekemään nopeita, spontaaneja videoneuvotteluja tai keskusteluja asiantuntijoidenkesken. Näin voidaan jopa viisinkertaistaa ongelmanratkaisun nopeus. Mutta tässäuudessa ongelmanratkaisutavassa on vaikeutena, että toiminta menee tukkoon, josihmisten kokema työn kuormittavuus kasvaa yli 70 % tason. Kun taas höyrypuhelinvielä silloinkin toimii, yhtä huonosti kuin ennenkin, mutta se toimii. Uusien käytäntöjentoteuttaminen siis usein edellyttää, että ihmisiä ei saa kuormittaa äärimmilleen, mikänyt tässä ajassa tuntuu olevan yksi keskeinen ongelma.Vaikka asia on haasteellinen, on tavoitteet asetettu korkealle.Nythän me olemme tässä tutkimuksessa Linnén tasolla. Luokittelemme, millaisiata-pauksia on olemassa. Mutta meidän pitäisi päästä siihen, että voitaisiin sanoasuoraan: Ahaa! – te olette tällä toimialalla ja teillä on tämän tyyppinen prosessi.Tiedämme, että tämän tyyppisiä prosesseja voidaan parantaa seuraavasti ja voittesaada 20 % tuottavuuslisäyksiä näin ja 25 % tuottavuuslisäyksiä noin, mikä teilleparhaiten sopii?Endogeeninen kasvuteoriaTehdyllä tutkimuksella Martikainen näkee suuria mahdollisuuksia yrityksille ja kokoSuomen kilpailukyvylle. Professori esittelee taloustieteen teoriaa, joka voisi antaa paljonmyös kestävälle tuottavuudelle.Taloustieteessä syntyi 80-luvulla uusi endogeeninen kasvuteoria. Siinä todettiin, ettätiedosta ja informaatiosta tulee vähitellen tuotannon tekijä. Voimme tuottaa kasvuasisäsyntyisesti tuottamalla informaatiosta uutta, parempaa informaatiota. Tämä johtaasiihen, että meillä voi olla kasvua, jossa ei raaka-aineiden, energian eikä työvoimankulutus lisäänny, vaan ne voivat jopa vähentyä ja silti voidaan kasvaa. Tämä uusikasvuteoria sisältää uutta toivoa. 173
  • 175. OLLI MARTIKAINEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Täysin ongelmatonta ei toki tämäkään ole. Myös ICT:n käytöllä on seurauksia, joista ei tavallisesti puhuta. Martikainen haluaa tähdentää, että mikäli näistäkin haasteista keskusteltaisiin avoimesti, voitaisiin niihin keksiä yhdessä ratkaisuja. Jos endogeeninen kasvuteoria perustuu ICT-sektoriiin, siellä pitää ratkaista energiatase. Emmehän me voi kuluttaa kaikkea maailman energiaa pelkkään tietotekniikkaan. On arvioitu, että kun tietotekniikka kehittyy, siihen tulee virtuaalitodellisuus, täydennetty todellisuus ja moniulotteiset käyttöliittymät, niin laskenta ja laskennan energiankulutus lisääntyy voimakkaasti. Samoin kun mennään langattomaan laajakaistaan, niin energiankulutus lisääntyy myös voimakkaasti. Eli se on vähän niin kun pantaisiin tuonne ulos saunan kiuas kilometrin välein. Langattomien laitteiden ja laajakaistan energiankulutus on todella raskasta, mutta tästä ei ole riittävästi puhuttu. Martikaisella on kuitenkin ajatuksia ratkaisusta tähänkin haasteeseen. Kaikissa uusissa järjestelmäinvestoinneissa pitäisi toimia niin, että energiatase pienenee. Eli se uusi järjestelmä vähentää energiankulutusta enemmän kuin itse kuluttaa. Silloin me pääsemme vähentämään energiatasetta. Tämä on jo huomattu ICT:n osalta USA:ssa. Siellä ovat olleet asialla muun muassa HP, Microsoft ja IBM. Yhdysvalloissa on itse asiassa tehty paljon työtä tietotekniikan hukkaenergian talteenottamiseksi. On yrityksiä, jotka saavat jopa 70 prosenttia tietokonekeskuksen hukkalämmöstä takaisin sähköksi. Keskeiset toimijat siellä ovat nähneet tämän ja toimineet. Meillä tätä ei ilmeisesti edes tutkita. ”Meiltäkö nyt kysytään?” Professori Martikainen uskoo, että kokonaisuudessaan tällä ICT:n hyötyjen mittaamisella ja syvemmällä ymmärtämisellä tulee olemaan merkitystä vielä pitkään. Vaikutusten hän uskoo olevan paljon laaja-alaisempia kuin mitä nykyään uskotaankaan. Olemme tulleet aina hyvin vastaanotetuiksi, koska ihmiset mielellään puhuvat työstään. Usein työntekijät hämmästelevät, että meiltäkö nyt kysytään – ensimmäisen kerran. Alamme ymmärtää tutkittavia prosesseja ja niiden ongelmia, ja sitten mietimme vaihtoehtoja. Kun malli laskee, se ohjaa kysymään oikeita kysymyksiä, ja se auttaa tekemään sitten päätöksiä. Eli tämä on hyvin ihmislähtöinen menetelmä. Pystymme mittaamaan ja korreloimaan prosesseihin, mistä syntyy asiakkaan kokema laatu ja työntekijän kokema laatu. Voimme kehittää prosesseja, jotka nostavat sekä asiakkaan että työntekijöiden kokemaa laatua. Kun mahdollistetaan työn ilo, voidaan murtaa pakkotahtisen työn totalitaarinen malli.174
  • 176. OLLI MARTIKAINEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAVoimme nähdä, mitkä muutokset nostavat eniten laatua sekä työntekijöille ettäasiakkaille. Silloinhan voidaan kysyä oikeita asioita, ja johtoryhmät voivat miettiävastauksia. Tällä hetkellä mitataan pörssiarvon kautta yrityksen menestymistä,tavallaan kuin taustapeilistä tai huhupuheisiin perustuen. Ehkä tämän muodin jälkeenolisi aika uusille mittareille. Mutta se edellyttää, että on yrityksiä, jotka ottavat käyttöönuudet lähestymistavat, jotka ovat huomattavasti parempia kuin entiset. 175
  • 177. OLLI-PEKKA KALLASVUOTyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 9Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 8Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 8Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 8Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 8
  • 178. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAHaastattelu tehtiin 18.8.2010. Nokia ilmoitti 10.9.2010 Kallasvuonjättävän toimitusjohtajan tehtävät 20.9.2010. Olli-Pekka Kallasvuo jatkaaNokia Siemens Networksin hallituksen puheenjohtajana.”Nokia Siemens Networks tulee vaatimaan paljon aikaani, mutta se eitietenkään ole kokopäivätyö. Tulen varmasti olemaan muutenkin aktiivinen,mutta vain aika näyttää millä tavalla. Liiketoiminta kiinnostaa minuaedelleen.”Olli-Pekka KallasvuoLiiketoiminnassa maaliliikkuu ainaPC, internet ja mobiilituotteet sulautuvat toisiinsa, ja tulevaisuudessakuluttajan on yhä vaikeampi erottaa, onko päätelaite tullut tietokone-maailmasta vai mobiilivalmistajalta.Olli-Pekka Kallasvuo puhuu toimialojen yhdentymisestä, konvergoitumisesta. Hänenmukaansa tällä alueella on kolme vahvaa kilpailijayhtiötä, jotka ovat kuitenkin hyvinerilaisia.Mikä on matkapuhelimen määritelmä? Meillä on ollut sellainen visio jo pitkään, ettämatkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita, prosessorivoimaaja ohjelmistojen kyvykkyyttä siinä määrin, että se itse asiassa on mobiili tietokone.Apple on tullut mukaan tekemällä tietokoneesta puhelimen ja Google tekemälläinternetistä mobiilin. Nokia on puolestaan saapunut yhdentyvälle liiketoiminta-alueelle matkapuhelinmaailmasta. Tällä markkinapaikalla kohtaa ihan eri historian jataustan omaavia yrityksiä.Kallasvuo korostaa, että markkinoiden yhdentyessä pitää katsoa kokonaisuutta. Nokiaon viime aikoina tehnyt sarjan yhteistyösopimuksia, jotka näyttävät suuntaa.Olemme kertoneet aika syvälle menevästä yhteistyöstä Intelin kanssaohjelmistoalueella, johon me molemmat tulemme omista lähtökohdistamme. Yhtiöt yhdistivät hankkeessa ohjelmistoalustansa Moblin ja Maemon uudeksiMeeGoksi. Se on Linux-pohjainen ohjelmistoalusta, joka mahdollistaa uusiinmatkaviestimiin entistä laajemmat internet- ja tietokonetoiminnot ja joka sopii muun 177
  • 179. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA muassa puhelinten, minikannettavien, taulutietokoneiden ja erilaisten medialaitteiden alustaksi. Olli-Pekka Kallasvuo on toiminut Nokian toimitusjohtajana vuodesta 2006. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari. Uransa Nokialla hän aloitti jo vuonna 1980 yhtiön lakimiehenä. Toimitusjohtajaksi hän on edennyt useiden konsernin avaintehtävien kautta. Partneroituminen keskeistä Toimitusjohtaja korostaa, että yhteistyösopimukset ovat tärkeitä. Partneroituminen on todella keskeinen asia. Viime vuonna kerroimme merkittävistä sopimuksista. Intelin lisäksi meillä on yhteistoimintaa Microsoftin kanssa. Nokia kehittää yhdessä Microsoftin kanssa Office-ratkaisuja Symbian-alustalle. Olemme myös julkistaneet sopimuksen Yahoon kanssa viestintä-, message- ja kartta-alueella. Kallasvuon mukaan Nokian tekemien isojen yhteistyösopimusten taustalla on laitteistoalueen yhtenevä maailma. Sopimukset ovat merkittäviä sekä käytännössä että periaatteessa, koska ne kuvaavat hyvin tätä konvergenssia. Nokian valitsema suunta on itse asiassa aika ainutlaatuinen maailman bisneshistoriassa, eikä ihan tällaista ole ennen nähty. Nokialla on jalansija myös oikeiden tietokoneiden maailmassa. Viime vuonna yhtiö toi markkinoille Booklet-kannettavan, joka oli varustettu Windows 7 -käyttöjärjestelmällä. Booklet on ollut vähemmän esillä viime aikoina. Laite kuitenkin osoittaa, miten me olemme ojentaneet käsivartemme ja iskeneet pylvään pystyyn uudelle rannalle. Toimitusjohtaja ottaa esiin puhelimen ja alkaa kertoa, mistä kaikki lähti liikkeelle. Alussa oli ensimmäinen matkapuhelin, jolla ei pystynyt tekemään muuta kuin soittamaan muille ihmisille. Myöhemmin alkoi tulla lisää sovelluksia kuten tekstiviesti. Nokia ryhtyi sen jälkeen lisäämään matkapuhelimeen uutta toiminnallisuutta, muun muassa kameran. Nyt on täysin selvää, että puhelin tulee aina yhä paremman kameran kanssa. Nokiasta tuli näin maailman suurin kameravalmistaja. Kallasvuo korostaa, että nyt puhelimeen lisätään enemmän ohjelmistotoiminnallisuutta. Kamera on vielä ymmärrettävissä laitteena, joka on mukana puhelimessa. Ohjelmistot ovat erilaisia. Ohjelmistot perustuvat toisenlaiseen malliin, mutta bisneslogiikka on sama.178
  • 180. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKuluttajalle myytävään tuotteeseen lisätään enemmän ja enemmän toiminnallisuuttasovellusten ja sisältöjen avulla. Sisältöä ovat esimerkiksi navigoinnissa tarvittavatdigitaaliset kartat ja matkapuhelimien sisältämä musiikki. Sillä tavalla olemmelisänneet puhelimen jalostusarvoa ja yleensä rahallinen kompensaatio saadaan siten,että myydään laitteita, jotka sisältävät näitä palvelu- ja softaelementtejä.Toimitusjohtaja selvittää Nokian visiota, jonka mukaan matkapuhelimesta kehittyyliikkuva tietokone.Kun matkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita,prosessorivoimaa ja ohjelmistokyvykkyyttä, se on itse asiassa Mobile Computer,liikkuva tietokone. Siihen suuntaan olemme tietoisesti menneet ja puhummekorkeamman hintaluokan matkapuhelimesta nimenomaan tällä nimellä – MobileComputer. Niitä toteutamme MeeGo-alustalla.Nokian maine vuoristoradallaKallasvuo selvittää, että Nokialla on ollut julkisuudessa ylä- ja alamäkensä. Hänenmukaansa esimerkiksi Suomessa Nokia herättää valtavasti mielipiteitä kokonsa jamerkityksensä vuoksi.Julkisuuskuvassa on ajoittain haasteita, mutta pääsääntöisesti ongelmia ei oleollut. Jos puhumme esimerkiksi mediasta, se antaa useasti volatiilimman, herkästivaihtelevamman kuvan meistä, kuin mitä todellisuus on. Harvoin Nokia on niin hyvä tainiin huono kuin media raportoi.Kallasvuo toteaa, että kaikilla on oikeus ilmaista näkemyksensä. Hänellä ei ole kuinpelkkää hyvää sanottavana kuluttajista.Jokaisella kuluttajalla on myös mielipiteensä. He äänestävät lompakollaan japäätöksillään maailmanlaajuisesti. Jos teet hyviä puhelimia, ne menevät kaupaksi.Jos et tee hyviä puhelimia, ne eivät mene kaupaksi, ja se tietysti pitää sisällään myöskäyttöjärjestelmän. Itse asiassa kuluttajat äänestävät päivittäin maailmanlaajuisestiedelleen positiivisesti Nokian puolesta. Minä luulen, että tänään haastattelupäivänämyymme noin 260 000 älypuhelinta.Ärhäköitä väitteitä keskustelupalstoilla ovat nostattaneet muun muassa Nokian jaApplen kannattajien erilaiset näkemykset oman brändin paremmuudesta. Yhtiöt eivätkuitenkaan ole tappelemassa keskenään.On erilaisia kilpailijoita, joista Nokia on yksi. Apple on toinen, ja on paljon muitakin,jotka kilpailevat markkinoilla. Kyseessä on selvästi kiinnostava ala, johon liittyypaljon tunteita, koska ihmiset ovat syvästi kiinnostuneita mobiilikommunikaatiosta. 179
  • 181. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Nämä tunteet purkautuvat sitten eri tavoilla eri foorumeilla, eikä ole olemassa sellaista tilannetta, että yksi sopisi kaikille. Me kunnioitamme omaa työtämme ja kilpailijoidemme työtä. Suomi ja Nokia Suomi on Nokialle yksi markkina-alue, jossa yhtiöllä on paljon toimintaa. Vaikka maailmanmarkkinoita tähdennetään, Suomi-kodilla on Kallasvuon mukaan oma arvonsa. Totta kai Nokia on myös maailmanlaajuinen yritys. Mielenkiintoista Suomen- toimintamme kannalta on, että Nokian palveluksessa on pelkästään täällä yli sata eri kansallisuutta. Se on itse asiassa jopa hämmästyttävän suuri luku ja asettaa toiminnan tiettyyn perspektiiviin. Olemme suomalainen yhtiö, jolla on suomalaiset juuret ja paljon toimintaa Suomessa. Samalla meillä on monta kotia maailmalla, ja meidän täytyy toimia kaikissa näissä kodeissa, kuten kotona käyttäydytään. Kallasvuo torjuu näkemyksen, jonka mukaan Suomi jäisi varjoon tässä kotiajattelussa. Vaikka maailma on lavea, suomalaisuus tulee esiin. Suomi-kodilla on etusija. Samalla täytyy ottaa huomioon toiminnan globaali luonne. Meidän pitää tasapainoilla päivittäin. Kallasvuo kertoo, että hän istuu aitiopaikalla tutkimus- ja innovaationeuvostossa. Oikeastaan ainoa luottamustehtävä Suomessa minulla on se, että olen jäsen tutkimus- ja innovaationeuvostossa, jota vetää pääministeri. Siellä on mukana useita ministereitä, teollisuuden ja ennen kaikkea tutkimuksen ja korkeakoulujen edustajia. Neuvostossa on todella pohdittu kansallisia kilpailustrategioita ja Suomen menestyksen salaisuuksia. Valtiovalta on tehnyt sen, minkä voi. Panostusta ohjelmistoihin Toimitusjohtaja korostaa, että esimerkiksi tutkimus- ja kehityspanokset tulevat pääosin yksityisiltä yrityksiltä. Valtio voi tukea ja auttaa, mutta ei voi muuttaa suuntaa kokonaan. Siinä yritysten vastuu on suuri. Paljon tätä on pohdittu, ajateltu ja mietitty, mitkä ovat osaamisalueita ja keskittymiä, joihin Suomen pitäisi erikoistua. Toimitusjohtaja miettii kansallista kilpailukykystrategiaa ja osaamisen keskittymiä. Hänen mukaansa ohjelmistoliiketoiminta vahvistaisi Suomen kilpailukyvyn kannalta kriittisiä aloja. Minä näkisin, että ohjelmistoihin perustuva suunta maailman teollisuudessa antaa180
  • 182. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTASuomelle paljon mahdollisuuksia. Siinä on kaksi hyvää ominaisuutta verrattunaperinteiseen valmistukseen. Yksikkökoot eivät välttämättä ratkaise, koskapääomavaltaisuus ei ole keskeistä. Siten viiden henkilön software-yritys voi olla riittäväyksikkö, jos se keskittyy tiukasti tiettyyn alueeseen. On vaikea kuvitella, että viidentyöntekijän tehdas olisi maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen.Yksikkökoon merkitys on Kallasvuon mukaan pienempi: toiminnan tehokkuus voi jopalaskea, jos yksikkökokoa kasvatetaan liian paljon. Etuna lisäksi on, että software kulkeesähköisesti. Sen kuljettamiseen ei tarvita laivoja ja lentokoneita, ja sillä tavalla se siirtyypieniltä ja kaukaisilta markkinoiltakin helposti maailmanmarkkinoille. Toimitusjohtaja tähdentää, että ohjelmisto on palvelu sekin, ja tärkeä näkökohtatällaiselle maalle kuin Suomi.Paljon puhutaan, että Nokia on mennyt palveluliiketoimintaan. Mitä meidänpalveluliiketoimintamme itse asiassa on? Se perustuu ohjelmistoihin eikä fyysisiinpalveluihin, joita ihmiset tekevät toisilleen. Ohjelmistot ovat suuri mahdollisuusmyös Suomelle, ja olen eri yhteyksissä pyrkinyt sitä korostamaan. Tämän tulisivaikuttaa myös koulutusjärjestelmämme toimintaan ja kehittymiseen. Sanoisin, ettämatematiikan merkitys ja todennäköisesti siihen panostaminen voisi olla erittäin hyväpanostusalue Suomelle. Ja tietysti jaan Metson konsernijohtaja Jorma Elorannan kanssa näkemyksen,että huoltokin kuuluu palveluihin.Kysymykseen, onko Nokia saavuttanut maalinsa siirtymisessä palveluliiketoimintaan,Kallasvuo toteaa, että liiketoiminnassa maali liikkuu aina.Vaikka kuinka kovaa juoksisi, niin maali on yhtä kaukana bisneksessä, ja niin senpitääkin olla.Kallasvuon mukaan matkapuhelimien valmistus ei ole keskeisin elementtiNokian tekemisissä. Ykkösasia on kuluttajan ymmärtäminen, ja sen kääntäminenohjelmistoratkaisuiksi.Kuluttajatiedon ymmärtäminen ja hyödyntäminen liiketoiminnassamme on isokehittämisalue, jonka eteen olemme todella tehneet töitä viime vuosina, jottatietäisimme, miten markkinoidaan ja pidetään yhteyttä kuluttajiin kollektiivina. Nokian keräämien kuluttajatietojen mukaan voidaan luopua siitä näkemyksestä,että kuluttajiin pidetään yhtä harvoin yhteyttä kuin he ostavat puhelimia eli kerrankahdessa vuodessa. Tilanne on voimakkaasti muuttumassa. Yhteyksiä kuluttajaan pitäisi itseasiassa olla päivittäin tai viikoittain. Tällä lailla me saamme aikaan liiketoimintaa jakäyttäjäuskollisuutta, joka on ihan keskeistä Nokialle. Sen takia me mittaamme, kuinka 181
  • 183. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA paljon on ihmisiä, jotka käyttävät aktiivisesti Nokian palveluita. Kallasvuo toteaa, että kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut, mutta hän varoo lokeroimasta liikaa, koska kuluttajat ovat erilaisia. On selvää, että tosi nopea muutos on viimeisen neljän vuoden aikana koettu siinä, kuinka halukkaita ja kykeneviä kuluttajat ovat käyttämään mobiiliviestintää uudella tavalla. Sen seurauksena perinteiseen puhelintoimintaan tyytyvien ihmisten määrä on vähentynyt, mutta yhä on monia, jotka etsivät matkapuhelinta pelkästään soittamistarkoituksia varten. Eri kuluttajasegmentit haluavat eri asioita ja tässä täytyy osata vastata eri markkinoiden tarpeeseen. Nuorisolla on Kallasvuon mukaan merkittävä asema uusien palveluiden omaksumisessa. Nuoriso vetää mobiilimarkkinaa perässään. Heissä on teknologiajohtajia ja kulutusjohtajia, jotka vetävät mukanaan muita uusiin kommunikaatiotapoihin. Muut ikäluokat seuraavat perässä. Se on ihan selvä. Viestintä mahdollistaa paljon Kallasvuo sanoo, että tietokoneella ja matkapuhelimella hoidettu viestintä mahdollistaa paljon. Hänen mukaansa vaatii meiltä jokaiselta kuria ja näkemystä, että elämä ei mene pelkäksi sähköiseksi viestinnäksi. Ihmissuhteita ja elämää täytyy hoitaa muullakin tavalla kuin pelkästään sähköisen viestinnän avulla. Internet on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä se sallii erittäin paljon informaatiota, keskustelua ja viihdemahdollisuuksia, ja tekee siten elämän helpommaksi. Liikaa käytettynä internet saattaa kuitenkin johtaa eristäytymiseen, mikä ei ole yksilölle hyvä asia. Sähköisen viestinnän riskinä on myös tiedon liiallinen polarisoituminen. Yrityksissä kamppaillaan sen sijaan tietotulvaa vastaan. Lopputulos on toimitusjohtajan mukaan ihmisen omista ratkaisuista kiinni. Yhtiö voi tietenkin tukea yksilöä olemalla kulttuuriltaan ja toimintatavoiltaan humaani sekä ymmärtämällä, että on olemassa vapaa-aika ja työaika. Viime kädessä vastuu siitä, miten hän toimii, on yksilöllä itsellään. Itselläni on sellainen vuosien aikana muodostunut työtyyli, että minua ei häiritse olla On ja Off -tilassa koko ajan. Luen e-mailit sitä mukaan, kun niitä tulee, myös illalla ja joskus yölläkin. Olen oppinut elämään sen kanssa, mutta kaikilla ei ole tällaista tottumusta. Toimitusjohtaja kertoo, että hän ei saa sähköposteja hillittömästi. Talon karsimiskäytännöt pienentävät niiden määrää.182
  • 184. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTASanoisin niin, että sähköposteja tulee yllättävän vähän. Mutta sitten ne, jotka tulevat,ovat aika tärkeitä ja vaativat aikamoista paneutumista. Organisaatiolla on tietty kuri,joten kaikkia sähköposteja ei kopioida minulle.Kallasvuon mukaan Nokiaa hallitaan kasvokkaisen viestinnän lisäksi sähköposteilla,tekstiviesteillä, soitoilla ja kokouksilla.Nokialla on aika paljon tekstiviestikulttuuria, mutta ei voice mailia, jota Yhdysvalloissakäytetään paljon. Me olemme ehkä enemmän tekstiviesti- ja e-mail-yritys sähköisessäviestinnässä. Puheluja käytetään vähemmän.Kallasvuon aikaa menee paljon tapaamisiin ja kokouksiin, mutta hän haluaa muistuttaa,että tiedon hankkimiseen on varattava aikaa.Lukemiselle täytyy löytää aikaa muuallakin kuin lentokoneessa.Viestinnän hallintaan tarvitaan apuvälineitäKallasvuo näkee paljon mahdollisuuksia yritysten ja organisaatioiden viestinnänhallinnan tukemisessa.Kommunikoinnin relevanttiuden varmistamisessa on vielä paljon tehtävissä. Seon kaikille yhteinen haaste. Meidän yhteistyömme Microsoftin kanssa tähtää juuriälykkäisiin yrityskommunikaatioratkaisuihin, joissa viestinnän eri ulottuvuudet onotettu huomioon. Tässä on todella paljon mahdollisuuksia. Ihmisille täytyy antaa monenlaisiavaihtoehtoja tehdä työtä eri elämäntilanteissa. Maailma on nopeampi, kilpailu onkovempaa ja vauhdikkaampaa kuin koskaan ennen. Yritysten pitää pystyä vastaamaanhaasteisiin tuottavuuden nousulla, ja se vaatii ihmisiltä paljon. Yritysten on tarjottavahenkilöstölleen työkaluja, jotteivät koveneva kilpailu ja nopeampi vauhti aiheutahallitsemattomia paineita ihmisille ja työntekijöille.Ilmastonmuutos varjostaaIlmastonmuutos ja tulevaisuus askarruttavat yrityksiä. Myös Nokian toimitusjohtaja ontutustunut ympäristöasioihin. Hän arvioi, että kielteisiä tuloksia on näkyvissä lähiaikoina.Huoli on suuri.Luonnollisesti jaamme tämän hyvin todellisen ja varteenotettavan huolen. Tämä onasia, jossa käsiä ei saa nostaa pystyyn. Ja tämä pätee niin yksityisiin ihmisiin kuinteollisuus- ja palveluyrityksiinkin. Tässä asiassa ei voi luovuttaa, se ei ole mahdollista.Sen takia vaaditaan yhä enemmän ponnisteluja sekä yksityisiltä että yrityksiltä. Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät jo meidän elinaikanamme, eikä 183
  • 185. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA ratkaisujen lykkäämiseen ole varaa. On selvää, että liike-elämän ja teollisuuden on oltava osa ilmasto-ongelman ratkaisua. Esimerkiksi energiatehokkuuden huomioiminen liiketoiminnassa on nopein ja merkittävin tapa saada aikaan todellisia muutoksia. ICT-sektori on kaiken kaikkiaan aktiivinen ympäristöasioissa. Yhtäältä se on tietenkin teollisuutta, joka omalta osaltaan rasittaa luontoa, mutta toisaalta tämä on ala, joka varmasti kaikista teollisuudenaloista parhaiten auttaa tehostamaan toimintaa ympäristöystävällisellä tavalla. Otetaan vaikka matkapuhelin yksittäisenä esimerkkinä. Se määrä matkustamista, turhaa liikennettä, mitä matkapuhelinteknologia on poistanut, on ollut aivan valtava. Erityisesti kehittyvillä markkinoilla, joilla kulkuyhteyksiä ei edes ole, se helpottaa jokapäiväistä elämää ja on samalla ympäristöystävällistä. Kallasvuo viittaa kansainvälisen energiajärjestön IAEA:n arvioon, jonka mukaan energiatehokkuuden osuus on puolet päästöjen vähentämisessä vuoteen 2050 mennessä. Näihin merkittäviin energiasäästöihin soveltuvat teknologiat ovat jo olemassa. ICT-alan osuus maailman energiankulutuksesta on tällä hetkellä noin kaksi prosenttia, ja sen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Merkille pantavaa on se, että ICT-alan kehittämiä teknologioita hyödyntämällä muut teollisuudenalat voivat kuitenkin vähentää päästöjään jopa 15 prosenttia ja säästää lähes 600 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Kallasvuon mukaan suunnitelmat eivät toteudu ilman eri teollisuudenalojen yhteistyötä. Hän korostaa, että yhteistyöllä on mahdollisuus saavuttaa teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle asetettu 30 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä. Oman toimialani puolesta voin ilokseni sanoa, että tietoliikenne ja IT-teollisuuden tarjoamien palvelujen ja mahdollisuuksien avulla voimme hillitä energiankulutusta ja vaikuttaa suoraan ilmastonmuutokseen. Meidän kaikkien tulee ehdottomasti panostaa kestävään kehitykseen. Kestävällä kehityksellä on ja on ollut pitkään keskeinen sija Nokian strategiassa ja sisäisessä toiminnassamme, prosesseissamme ja tuotteissamme. Meidän pitää olla aina kykeneviä vastaamaan teoistamme sekä eri järjestöille että suurelle yleisölle. Tämä haaste ei poistu, vaan se on jatkuva. Tässä ei ole aihetta hetkenkään lepoon – eikä meille sitä mahdollisuutta annetakaan. Toimitusjohtaja antaa esimerkkejä Nokian sitoutumisesta kestävään kehitykseen ja tuotantoon.184
  • 186. OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAJa totta kai meillä on omat ympäristötavoitteemme, jotka on hyvin konkreettisestimääritelty ympäristöstrategioissamme konkreettisin aikatauluin ja mitattavissa olevintavoittein. Nokia vähentää päästöjään pienentämällä tuotteidensa ja liiketoimintansaenergiankulutusta kautta linjan. Olemme asettaneet tavoitteeksi tuotantolaitostemmeja muiden tilojemme päästöjen vähentämisen 18 prosentilla vuoden 2010 loppuunmennessä. Meidän on myös mietittävä, kuinka ihmiset voisivat pienentää ekologistajalanjälkeään mobiiliteknologian avulla.Nokia ja arjen valinnatMaailmanlaajuiset ongelmat vaativat maailmanlaajuisia toimia, mutta kuluttajienosuus energiansäästöissä on merkittävä. Arjen valinnoilla on väliä. Uskon, että Nokiankaltaisilla yrityksillä on tärkeä rooli näiden valintojen tukemisessa.Kallasvuon mukaan pienillä teoilla voi olla hämmästyttävän suuri vaikutus, jos tarpeeksimoni tekee niitä. Hän laskee, että lähes viidellä miljardilla ihmisellä on maailmassamatkapuhelin.Voimme saada aikaan merkittäviä energiansäästöjä, jos käytämme puhelinta uudellatavalla. Nokia on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentänyt latureidensavirrankulutusta valmiustilassa jopa 95 prosenttia. Lisäksi puhelimiimme tulee teksti ”Ota laturi irti seinästä”, kun puhelin irrotetaanlaturista. Se on käytännön osoitus asioista, joita voidaan tehdä mikrotasolla. Eikäpelkästään niin, että ajatellaan tehtaiden päästöjä tai lentoliikenteen määrää. Tässämeillä on iso vastuu, isona kuluttajaa lähellä olevana organisaationa. Jos neljännesmatkapuhelimien omistajista irrottaisi laturin, niin energiaa säästyisi yli 100 000eurooppalaisen kotitalouden vuosittaisen kulutuksen verran.Toimitusjohtaja mainitsee, että mobiili- ja viestintäteknologian monipuolinenhyödyntäminen voi muuttaa elämäämme.Voimme tehdä päivittäisessä elämässämme päätöksiä, jotka tukevat kestävääkehitystä. Teknologia esimerkiksi vähentää liikematkojen ja päivittäisten työmatkojentarvetta. Mobiililaitteiden edistyneet ominaisuudet vähentävät kameroiden,tietokoneiden ja muiden laitteiden tarvetta. Ladattavat digitaaliset palvelut korvaavatniin ikään monia koneita ja laitteita. 185
  • 187. PENTTI MALASKATyöhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissayrityksissä ja organisaatioissa. 6,5Valtiovallan ja julkisen hallinnon kykypäästä kestävään kehitykseen. 6Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteenpalveluliiketoimintaan. 6Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksenaikana kestävään tuottavuuteen. 7Informaatiotulvan hallitseminenviestintävälineiden kokonaishallinnalla. 8
  • 188. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAPentti MalaskaJoku innovatiivisempi suuntaon jäänyt huomiottaTekesin reviirin laajentaminen palveluelinkeinoihin on tarkoittanutlähinnä teollisuuden palveluvaltaistumisen kehittämistä. Jotta saataisiinaikaan sellaisia kokonaan uusia palvelukonsepteja, joilla ei ole mitääntekemistä teollisuuden kanssa, tarvitaan jotain, mitä meillä ei tällä het-kellä ole. Itse olen ehdottanut Tekesin kaltaisen Pakesin perustamista,joka olisi palvelualojen kehittämiskeskus nimenomaan siinä mielessä,että se ei rajoittuisi pelkästään teollisuuden, vaan koko yhteiskunnanpalveluvaltaistumiseen.Emeritusprofessori ja tulevaisuudentutkija Pentti Malaska huomauttaa, että Tekesintoiminnan juuret ovat syvällä teollisuuden palvelemisessa. Hänen mukaansapalvelualojen kehittämiskeskuksen perustaminen olisi nyt hyvin ajankohtaista.Malaskalla olisi toive hankkeen toteuttajaksi.Jorma Ollila voisi olla ihan oikea ihminen tähän hommaan – ainakin lehtilausuntojensaperusteella. Ollila korostaa palveluja enemmän kuin valmistusta tulevaisuudensuuntana. Jos hän tähän suuntaan innostuisi, siinä olisi meillä oivallinen veturi.Malaska on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Hän on ollut Rooman Klubin jäsenvuodesta 1972 ja kunniajäsen vuodesta 2004. Malaska väitteli tohtoriksi 1965sähkölaitostekniikasta Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa. Malaska on toiminutTurun kauppakorkeakoulun talous- ja tilastomatematiikan professorina 1966–1997.Hän on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen perustaja ja sen ensimmäinen johtaja.Lisäksi hän toimi Tulevaisuuden tutkimuksen verkostoakatemian, TVA:n, johtokunnanensimmäisenä puheenjohtajana. Poliittisesta päätäntäkoneistosta Malaska ei odota suuria apuja Suomenpalveluvaltaistamiseen. Hän mainitsee Sosialidemokraatit ja Kokoomuksenesimerkkeinä uuspalveluihin torjuvasti suhtautuvista puolueista.Molemmat ovat pultanneet itsensä niin kiinni nykyisen kaltaisen teollisenansaintamuodon etujen vaalimiseen, että sieltä tuskin löytyy ymmärrystä. KeskustanKiviniemi on kirjoittamaton lehti, mutta valitettavasti en näe ketään sellaista poliittistajohtajaa, jolle tämän vision edistäminen luontevasti sopisi. 187
  • 189. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Malaska toteaa, että teollisuus lobbauksellaan jarruttaa kehitystä. Teollisuus pitäytyy tiukasti vanhassa mallissa, koska siellä vielä jäljellä olevia ansaintamahdollisuuksia ei haluta menettää. Professori nostaa esimerkkinä tästä suuntauksesta ydinvoimalat. Teollisuuden näennäinen etujen lobbaus hidastaa Suomen kehitystä. Kyseessä on siis nimenomaan vain näennäinen etujen lobbaus, koska oikeasti Suomen teollisuuden edut eivät ole tässä jarruttamisessa, vaan uudistumisessa. Eurooppalainen ydinvoimaparatiisi Suomessa on joillekin hirveän suuri rahasampo. Varmasti se tuottaa vielä tulevaisuudessa monia miljardeja rahoja, kun muut maat eivät aukaise porttejaan. Sen sijaan täältä voidaan myydä ydinvoimaa ja vankalla sopimuksella panna kansa rahoittamaan kannattavuus. Suomi on vahvistamassa energiantuotantomuotoa, jonka pitäisi jo loppua. Nyt Suomi on ylläpitämässä sitä niin kauan kuin suinkin mahdollista sillä motivaatiolla, että muut aikovat luopua siitä. Teollisen tuotannon murros Malaska näkee eräänlaisen teollisen yhteiskunnan murroksen olevan käsillä. Hän painottaa, että vaikka usein teollinen yhteiskunta ja palveluyhteiskunta kuvataan toistensa vaihtoehtoina, todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Samanlaisen murroskauden minä näen siinä, että teollinen yhteiskunta, siis toisin sanoen tavaratuotannon yhteiskunta, on muuttumassa palvelutalouden yhteiskunnaksi. Se ei tarkoita, että teollisuus ja tavaratuotanto katoaisivat. Me emme ole kiinnittäneet paljoakaan huomiota siihen, että teollinen tuotanto, manufaktuuri, on palveluvaltaistunut aivan suunnattomasti. Ja tämän bisneksen täytyy olla aivan toisenlaista kuin se manufaktuuri, joka tuotti tavaroita. Ulkoistamista tapahtuu sen tähden, että tehtaan lattialla ei voi tehdä palvelutuotantoa tehokkaasti. Tämä murros on käynnissä, mutta se on vasta alkua. Syntymässä on sellainen palveluyhteiskunta, jossa palvelutuotanto saa aikaan tuotteita ja kulutusta, joita teollinen tuotanto ei ikinä voisi saada aikaiseksi. Jotta tämä murros menisi meidän kannaltamme oikeaan suuntaan riittävän nopeasti, meidän tulisi Malaskan mukaan keskittää panostuksiamme ja tekemistämme aggressiivisemmin. Malaskan mukaan emme tällä hetkellä kuitenkaan toimi näin. Jos me jatkamme tällä meidän nykyisellä kasvumallilla, niin se tarkoittaa, että me emme lopeta mitään tästä maailmasta. Silloin meitä ei voi odottaa kovinkaan hyvä tulevaisuus. Meidän on kyettävä päättämään, mitä meidän pitää lopettaa, jotta me saisimme alulle uuden kasvun.188
  • 190. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKehitys kohti palvelujaMalaska teki 1990-luvun alussa laajan tutkimuksen, joka julkaistiin vuonna 1994 nimelläTyö ja murros. Kirjassa tarkasteltiin tilastojen avulla työn muuttumista 1800-luvultalähtien.Kyseessä oli kvantitatiivinen tutkimus, jossa tukeuduttiin Yhdysvaltojen hyviintyötilastoihin aina 1800-luvulta lähtien. Jos katsotaan pelkästään työmääränlisääntymistä 1800-luvulta nykypäivään, se menee eteenpäin kuin juna kasvaeneksponentiaalisesti. Yhteiskunnan muutos ei näy kokonaismäärässä, mutta se alkoitulla esiin sektoritarkastelussa. 1900-luvun alussa näkyi, että teollisuus alkoi työntyä esiin. 1910-luvullamaatalouden suhteellinen osuus työvoimasta pieneni voimakkaasti, ja sen jälkeenalkoi absoluuttinenkin osuus pienetä. Nykyisin maatalous kattaa Yhdysvalloissa enääpari prosenttia työvoimasta, kun sen osuus 1800-luvulla oli 70 prosenttia. Samallatavalla lisääntyi teollisuuden työvoima, joka saavutti huippunsa eli 40 prosentin tasonYhdysvalloissa 1930-luvulla, ja lähti sen jälkeen hitaasti pienenemään.Malaska selvittää, että tilastojen mukaan palvelut alkoivat nousta Yhdysvalloissa jo1920-luvulla. Esiin nousivat muun muassa koulutus, sairaanhoito ja ravintolat. Tulevaakehitystä arvioidessaan Malaska hakee esimerkkiä maatalouden murroksesta.Jossain vaiheessa 1930-luvulla nämä palvelut ohittivat jo teollisuudenkin. Voidaansanoa, että Yhdysvalloista tuli palveluyhteiskunta jo 1930-luvulla huolimatta siitä, ettäsiellä on myös hyperteollinen yhteiskunta. Muut maat ovat seuranneet perässä, jatämän murroksen seurauksena yhteiskunnat ovat muuttuneet suunnattomasti. Maatalous on hävinnyt työvoimamarkkinoilta, mutta ei se ole hävinnyt mihinkääntuotannosta. Me syömme yhtä paljon ja parempaa ruokaa kuin ennen. Meillä onlaadukkaampaa, monipuolisempaa, varmempaa ja turvatumpaa maataloutta. Meelämme todellakin hypermaatalousyhteiskunnassa, jos niin halutaan sanoa, muttase ei ole enää ongelma. Nyt uudet ratkaisuja vaativat ongelmat ovat teollisuudessa janiiden ratkaisemiseksi pitää löytää uusia tuotteita, työtapoja ja teknologioita.Malaska näkee, ettei palvelujen tuottamisesta ja kehittämisestä edelleenkääntiedetä riittävästi ja niitä ei ymmärretä tarvittavalla tasolla. Esimerkkinä hänmainitsee tietotekniikkaan liittyvät palvelut. Ne ovat hänen mukaansa jopa turmelleetuskomattoman paljon palvelujen tekemistä.Ennen kasattiin voi- ja juustovuoria, nyt rakennetaan auto- ja kännykkävuoria. Seei kuitenkaan ole mikään ongelma. Uusien innovaatioiden tarve löytyy palvelujenpuolelta, sillä nyt ei osata tuottaa palveluja, joihin liittyvät high-tech-teollisuus,kansainväliset tapahtumat ja palvelujen massakulutus. Kuinka paljon onkaan 189
  • 191. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA joka ikinen päivä nurinaa siitä, että palvelut toimivat huonosti erityisesti ICT- sektorilla. Olen riidellyt muun muassa Soneran ja Elisan kanssa puhelinpalvelujen toimimattomuudesta. Kun puoli tuntia odottelet, löydät jonkun ihmisen, joka vastaa mahdollisesti Intiasta. Tämä on huonontanut palveluja niin suunnattomasti, että ihmettelen, kuinka siihen on voitu suostua. Kyseessä on vain esimerkki siitä, että me emme vieläkään tiedä, miten palveluja yleensä pitäisi tehdä. Päämääränä pitäisi olla, että palvelut ovat tehokkaita ja asiakkaat tyytyväisiä. Palveluthan tuotetaan ja kulutetaan samanaikaisesti, tuottajan ja asiakkaan läsnäollessa. Hilavitkuttimien insinööräämistäkö? Professori huomauttaa, että huonolla palvelulla palveluyhteiskunta kuolee kehtoonsa. Hänellä on epäilyksensä suomalaisesta insinöörivetoisesta tuote- ja ratkaisukehityksestä. Emmekö koskaan pääse siitä, että kyse ei ole vain joidenkin uusien hilavitkuttimien insinööräämisestä. Täytyykö jo ruveta odottamaan seuraavaa kännykkää, jossa on kaikkien muiden toimintojen lisäksi kahvinkeitin ja pölynimurikin mukana? Siihenkö suuntaan me menemme, teolliseen suuntaan niin pitkälle, että laitteissa on yhä enemmän insinöörättyä hard- ja softwarea, jotka tekevät mitä ihmeellisimpiä asioita, joita ihmiset eivät tarvitse? Sen sijaan todellisen palvelun edessä olemme mykkänä ja mietimme, miten niitä nyt tehtäisiin. Ajatuksissa kiinnitetään huomio ainoastaan näiden materialististen vempeleitten manufaktuuraamiseen. Tämä on se, missä meidän koko luovuutemme on tällä hetkellä kiinni. Professori viittaa tilastoihin sanoessaan, ettei missään maassa teollisuuden työvoiman osuus ole noussut 40 prosenttia suuremmaksi. Hän korostaa lisäksi, että suuressa luvussa on mukana myös palveluja. Teollisuus on palveluvaltaistunut. Tilastot eivät kerro, mikä osa on teollisuutta ja mikä teollisuuden palveluja. Jos se olisi pystytty tekemään, olisimme nähneet, kuinka tavaranvalmistuksen osuus on laskenut jo kauan. Länsimaissa se on vähentynyt jo vuodesta 1965. Mitä enemmän automatisoidaan ja robotoidaan, sitä vähemmän ihmisiä tarvitaan. Sehän on juuri sitä, mitä me haluamme. Automatisointi vapauttaa ihmisiä roskaduunista. Sitten ihmiset näkevät, että jotain mielekästä tässä elämässä täytyy kuitenkin tehdä ja sitä voidaan kutsua palveluksi. Palveluyhteiskunta on hyperteollinen Malaska arvelee, että palveluyhteiskunta tulee olemaan hyperteollinen yhteiskunta, jossa tuotetaan tavaroita enemmän kuin koskaan – parempia, laajempialaisia ja190
  • 192. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAmonipuolisempia tavaroita kuin koskaan.Emme luovu teollisuudesta, vaan siitä tulee parempaa ja ongelmattomampaa kuinkoskaan ennen. Me vain keksimme jonkun robotin, joka tekee nuokin hommat. Itsepuuhaamme jotain muuta, joka on inhimillisempää. Näin minä ymmärrän tämänpalveluyhteiskunnan, mutta valitettavasti monet tärkeät ihmiset eivät näe niin.Insinöörimäinen ajattelu, joka lähtee tuotteiden arvostamisesta, on saanut meidät myösosaltaan vähättelemään palvelujen arvoa. Malaskan mukaan ajattelumme taso kuvastaahyvin sitä, millaisena näemme palvelujen mahdollisuudet.Meillä on palveluelinkeinojen kehittämisen kohdalla valitettavasti taka-ajatus olemassa– palvelut: ai jaa ne ovat sitä, että me pesemme toistemme paitoja. Ei ymmärretä mitä palvelu on liiketaloudellisena konseptina. Annamme tuudittaaitsemme siihen, että tässä ei nyt voi ollakaan mitään muuta kuin se, että jokainenhoivaa vain toistansa. Se on täysin väärä käsitys palvelusta. Ydinajatuksena pitäisi ollakoko palvelun konsepti eikä vain joku osa siitä. Jos katsotaan tuotekonseptia, jolla teollisuus myy ja josta se saa rahansa, niinsehän on aika yksinkertainen. Se on joku materiaalinen konstruktio, jossa pannaannämä nippelit ja nappelit tällä tavalla yhteen, ja sitten tuotos myydään tuonne. Muttapalvelukonsepti ei olekaan enää niin yksinkertainen, vaan se on hyvin monimutkainen.Tai ainakin paljon monimutkaisempi kuin mitä se teollisuuden aineellisissamanufaktuureissa on voinut olla. Täytyisi löytää jostakin semmoinen esimerkki, jonkamukaan me voisimme ajatella ja lähteä etsimään sen ajattelun avulla uutta.ICT palveluyhteiskunnan perustanaTulevaisuudentutkija rakentaa ajatusta ICT:n tulevasta kehityksestä alan sisäisenanalogian kautta.Tietokone on tavallaan hiekka-aivo, jonka toimivimmat ja tärkeimmät osat on tehtyrantahiekasta ja silikonista jalostamalla. Niistä aineista saatiin aikaan transistori.Transistorista ei olisi ollut juuri yhtään mihinkään, mitä nyt saatiin vähän putkikoneitaparempia laitteita. Sitten keksittiin 1960-luvulla, että pannaan ne toimimaankoherentisti yhteen, jolloin saadaan integroitu piiri. Se tekeekin jotain sellaista, jotamikään yksittäinen transistori tai niiden joukko ei tee. Siitä syntyivät sitten nämäihmeelliset tietokoneet, jotka nyt tekevät vaikka mitä. Meillä on kuitenkin paljon mahtavammat transistorit jokaisella päänupissa kuintietokoneessa, mutta me emme osaa integroida niitä yhteen. Minäkin höpötän jahöpötän, mutta integroituuko tässä mikään ajatus? Toivoisin, että tietokoneessa olisijokin semmoinen ohjelma, josta näkyisi onko tämä keskustelu progressiivista, elisyntyykö höpötyksestä oivallusta ja syntyykö oivalluksesta jotakin uutta. 191
  • 193. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Malaska näkee, että ICT-palveluilla on kasvava rooli tehokkaan palveluyhteiskunnan rakentumisessa. Tällä hetkellä kaikkia näitä mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole vielä nähty. Ilman tietotekniikkaa ei mitään palveluyhteiskuntaa voi koskaan syntyä. ICT luo palveluyhteiskunnan infrastruktuurin. Se on sama asia kuin maantien, rautateiden, lentokenttien ja satamien rakentaminen teollisuudelle. Toistaiseksi tämä muutos ei kuitenkaan ole riittävästi liikkunut siihen suuntaan, että ICT:n toimintakentäksi katsottaisiin yhteiskunnan muuttaminen ja muutoksen infrastruktuurin luominen. Minusta tuntuu, että IT-sektori ei ole ollut riittävän kiinnostunut osoittamaan suuntaa tai löytämään niitä tapoja, millä IT-sektorin luoma infrastruktuuri saadaan hyödynnettyä. Nykyisin on ihmisille annettu internet ja kaikki Googlen tapaiset palvelut, mutta ei ole juurikaan esitetty malleja siitä, millä tavalla ne auttavat ihmisiä luomaan uusia merkityksellisen elämän mahdollisuuksia. ICT:n korostuessa palveluyhteiskunnan infrastruktuurina tulee sen tehokkaaseen käyttöön kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Myös Malaska tunnistaa nykyiset tietotekniikan käytön haasteet. Työelämässä täytyy joka hetki ajatella, että onkohan tuo tieto nyt semmoinen, että tarvitsen sitä jossain hetken päästä. Ei voi suhtautua välinpitämättömästi ajatellen, että no, tuotakaan en tarvitse. Pelkällä karsimisella ei pärjää. Täytyy kehittää tietojen tarpeellisuuden arviointiin sellaisia tapoja, jotka ovat sovitettavissa kunkin ihmisen prioriteettiprofilointiin ja intressiprofilointiin. Tietotulva on niin suuri, että jos sitä rupeaa itse seulomaan, niin siinä seuloutuu itse. Malaskan mukaan teollistaminen oli aikoinaan maatalouden toimintaa tehostaessaan samassa tilanteessa, jossa ICT- ja palvelusektori ovat nyt. Teollistamisen aikana markkinoille tuli muun muassa puimureita ja lannoitteita. Näin maatalous tehostui teollisen toiminnan avulla. Sitten teollisuus rupesi kysymään, mitä muuta me voisimme tehdä kuin tehostaa maataloutta. Tehdään televisioita, autoja ja lentokoneita! Niillä ei tehosteta maataloutta, vaan saadaan aikaan jotain muuta. Samalla tavalla nyt kysytään, millä tavalla tietotekniikalla voidaan tehostaa teollista toimintaa. Kun tätä tietä on kuljettu riittävän pitkälle ja teollisuus on tietoteknistynyt ja palveluvaltaistunut, kysytään, mitä muuta sellaista voitaisiin tehdä, mikä ei liity teollisuuteen ollenkaan. Vastauksena on palvelu, jonka olennainen osa tietotekniikka on. Tämäntyyppistä teollisuusriippumatonta ajattelua tarvittaisiin ICT- ja palvelusektoreilla paljon enemmän.192
  • 194. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAAmmattien tutkimus ja muutosMalaska toteaa, että muutos on näkynyt hyvin ammattien tutkimuksessa. Hän palaavuoden 1994 tutkimukseensa Työ ja murros, jossa kuvataan työn ja yhteiskunnanmuuttumista.Tällaista muutosta ei pystytty seuraamaan enää sektorikohtaisilla tilastoilla, vaanpiti selvittää, minkälaiset ammatit lisääntyivät ja mitkä vähenivät. Yhdysvalloista ontehty 1900-luvun alusta lähtien hyviä tilastoja. Kymmenen vuoden välein on tilastoitu,paljonko eri ammateissa on ihmisiä. Niistä voi katsoa, miten ammatit muuttuvat. Tilastojen mukaan fyysinen työ vähenee kaiken aikaa systemaattisesti jatrendinomaisesti. Koulutetun työn osuus lisääntyy, ja osuuttaan kasvattavat insinöörit,lääkärit, liikkeenjohtajat, markkinoijat sekä ekonomistit. Fyysiset palvelut, kutenravintolat ja terveydenhoito, pysyvät suhteellisesti vakiona.Professorin mukaan luvuista pystyttiin näkemään, että oltiin menossa kohtipalveluyhteiskuntaa.Insinööri ei tee juuri mitään fyysistä työtä, vaan palvelutyötä. Sama koskee kaikkiakoulutettuja ammatteja. Vertasimme tilannetta kaikkiin OECD-maihin ja huomasimme,että kehitys oli ihan sama jokaisessa maassa. Ammattien tasolla voidaan nähdämuutos kohti palveluyhteiskuntaa. Yhdysvalloissa oli vielä niin, että markkinoinnin jamyynnin henkilöiden sekä liikkeenjohtajien suhteellinen osuus kasvoi nopeammin kuinteknillisen koulutuksen saaneiden. Suomessa tilanne oli päinvastainen. Meillä kasvoi insinöörien osuus nopeamminja markkinoinnin osuus hitaammin. Totesin tästä, että meillä mentiin liian nopeastiinsinöörivaltaiseen ja tuotantovaltaiseen suuntaan, vaikka siihen ei enää ollut sellaistatarvetta kuin aikaisemmin.Malaska selittää Suomen insinöörivaltaisuutta historiallisilla seikoilla, jotka juontuvathävityistä sodista Neuvostoliittoa vastaan. Viimeistään nyt pitäisi hänen mukaansakuitenkin kyetä vaihtamaan suuntaa.Joskus sotien jälkeen kyse oli siitä, että saatiin toimitettua sotakorvaukset.Neuvostoliitto oli meidän pääkumppanimme. Maamme ei tarvinnut kuin yhdenkauppamiehen. Kekkonen kävi myymässä sinne viiden vuoden tuotannon kerralla.Täällä tarvittiin vaan insinöörejä pistämään hommat kuntoon niin, että tehtaan portiltalähti sovittuun aikaan tavarat vientiin itään. Nyt ei ole enää Kekkosta eikä Neuvostoliittoa. Meidät on kuitenkin ehdollistettuniin, että emme tarvitse myyjiä, markkinoijia tai liikkeenjohtoa vaan insinöörejä.Amerikka on jättänyt tämän ajattelun jo aikoja sitten. Kumpikohan tässä onväärällä suunnalla, Suomi vai Amerikka? Pitäisikö meidän neuvoa Amerikkaa, että 193
  • 195. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA muuttakaa nyt ihmeessä suuntaa? Jopa tuli noottia, että minä puhun pahaa Suomen teollisuudesta ja insinööreistä. Likaan omaa pesääni, kun olen itsekin insinööri. Uuskasvun eväät Tulevaisuuden tutkija korostaa, että muutosvauhdin kasvaessa tulevaisuuden ennakoinnista on tullut yhä vaikeampaa, mutta joitakin merkkejä on kuitenkin näkyvissä. Me emme voi todellakaan tietää, mitä uutta tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka voimmekin tietää, että se tuo uutta tullessaan. Mutta jotakin siitä voidaan tietää sen perusteella, että jotakin vanhassa on loppumassa. Kiinalaisilla on hyvä kuvamerkki, joka tarkoittaa kriisiä. Se koostuu itse asiassa kahdesta erillisestä kuvamerkistä. Ensimmäinen niistä tarkoittaa loppua, riskiä, vaaraa tai uhkaa. Jälkimmäinen kuvamerkki tarkoittaa puolestaan mahdollisuutta, syntymistä tai uutta alkua. Meillä on kriisi-sanassa voimakas ajatusten lukkiutuminen. Kriisin vallitessa mieluummin tuhotaan poikkeavien ajatusten esittäjät kuin mietitään, mitä he sanoivat. Kiinalaiset tuovat kriisi-sanaan jotain positiivista, joka meiltä puuttuu. Sen tähden puhun mieluummin murrosajasta. Meidän on pystyttävä lopettamaan se, jonka aika on loppua, jotta saamme raivattua tilaa uudelle. Tässä mielessä olemme kahden merkin loukussa, kahdenlaisten vaikeiden päätösten edessä. Mitä pitää lopettaa, jotta saisimme uutta positiivista alkua ja mitä se positiivinen uusi voisi olla? Malaska kokee kasvu-sanan ongelmalliseksi. Hän on ottanut käyttöön uuden termin Neogrowthin, ”uuskasvun” selkeyttääkseen tilannetta. Hänen mukaansa se sopii hyvin nykyiseen murrosaikaan. Pelkkä kasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä. Siksi tarvitsemme kasvulle uuden sisällön. Tätä ajan takaa uuskasvu-sanalla. Ja siihen meillä on monia hyviä vastauksia, jotka liittyvät kestävän kehityksen eetokseen ja niiden asioiden kasvuun, joita eetoksen seuraaminen meiltä vaatii. Professori toteaa, että Suomessa ei hevin pystytä keskustelemaan uuskasvusta. Keskustelun avaaminen olisi Malaskan mukaan kuitenkin välttämätöntä. Emme ole poikkeuksellisen tai ainutlaatuisen murrosajan edessä. Nykyinen murrosaika on jotain, jonka kaltaista on tapahtunut joskus aikaisemmin. Se vertautuu tilanteeseen, kun maatalousyhteiskunta murtui ja muuttui teolliseksi yhteiskunnaksi. Siinä tapahtui selvä murros. Tietysti jotkin maatalousyhteiskunnan toiminnot lakkasivat toimimasta ja antoivat tilaa teollisen yhteiskunnan synnylle. Ja teollinen yhteiskunta194
  • 196. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAotti tehtäväkseen näitä maatalousyhteiskunnan toimintoja niin, että maataloudesta tuliyksi teollisuuden ala. Tällä hetkellä maatalous kukoistaa paremmin kuin koskaan. Samanlaisen murroskauden minä näen siinä, että teollinen yhteiskunta, siistavaratuotannon yhteiskunta, on muuttumassa palvelutalouden yhteiskunnaksi. Seei siis todellakaan tarkoita tavaratuotannon katoamista, vaan siirrymme tavallaanhyperteolliseen yhteiskuntaan samassa mielessä, kun me tällä hetkellä olemmehypermaatalousyhteiskunnassa.Uuskasvun mukaiset prioriteetitProfessori muistuttaa, että teollinen tuotanto on jo suunnattoman palveluvaltaistunut japalveluita ei tarvitse tehdä enää samalla paikkakunnalla kuin tavarantuotantoa tehdään.Palvelu voi olla jossakin muualla kuin tavara. Jo tämän vuoksi koko palvelutuotantotäytyy organisoida toisella tavalla kuin tavaran tuottaminen. Esimerkkinä tuoulkoistaminen, koska tehtaissa ei vain voi tehdä palvelutuotantoa tehokkaasti. Teollisen yhteiskunnan murroksessa teollinen tuotanto tuotti sellaisia tavaroita,joita maatalous ei koskaan olisi voinut tuottaa, koska ne eivät kasvaneet pelloilla.Televisiot, autot ja lentokoneet eivät ole sellaisia siemeniä, joita voitaisiin kylvääpeltoon niin, että ne kasvaisivat televisioiksi ja autoiksi. Samalla tavalla on olemassasellaisia asioita, joita palvelutalous voi tuottaa, mutta teollisesti niitä ei voida tuottaatai valmistaa. Yksi syy tähän on, että palvelun tuottaminen ja kuluttaminen tapahtuvatsamanaikaisesti eikä varastoon. Yhteiskunnallinen murros näkyy dominoivantuotantotavan muuttumisessa ja aiheuttaa tietysti laajoja seurauksia kaikkeenelämänmenoon.Malaskan kehittämä uuskasvu-termi sopii luontevasti palvelutuotantoon. Hän korostaa,että meidän täytyy saada teollinen tuotanto tuottamaan materiaalisesti vähemmästäenemmän ja parempaa. Se vaatii uuspalveluja.Meidän pitää monella muulla tavalla saada aikaan kestävän kehityksen mukainentavaran ja materian tuotanto ja käyttö, mikä myös vaatii palvelujen uuskasvua.Professori korostaa, että ilmastonmuutos voi olla kohtalon kysymys, jokasaattaa romuttaa kaikki ihanteelliset ajatukset murroksen myönteisistäratkaisumahdollisuuksista.Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireidenhoitamista. Kun tulee myrsky, tulva, hellekesä tai maastopalo, ne voidaanjärkevästi ajatellen liittää ilmastonmuutokseen, vaikka kukaan ei voi sitä todistaa.Ilmastonmuutosteorian mukaan tällaisia ääri-ilmiöitä tulee esiintymään yhä enemmän. Silloin herätään ja lähetetään apua tulvauhreille ja tulipalon uhreille. Se 195
  • 197. PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA on oireenmukaista hoitoa, joka näkyy hyvin kasvuluvuissa. Oireita aiheuttaviin perusmekanismeihin ei puututa. Siten seuraavina vuosina saamme kokea näitä samoja oireita, mutta pahempina ja sitten taas entistä pahempina. Lopulta oireetkin ovat meille hallitsemattomia. Malaska sanoo, että tässä uhkakuvassa emme lopulta pysty enää hillitsemään oireita sen enempää kuin puuttumaan perusmekanismeihinkaan. Perusmekanismeihin puuttuminen edellyttää murrosajattelua ja uuskasvua. Monet vastuulliset ihmiset miettivät varmasti vakavasti, millainen suuri käänne ilmastokysymyksessä globaalisesti täytyisi saada aikaan ja millainen vastuu täytyisi ottaa. Ongelma on tietysti maailmanlaajuinen eikä pelkästään Suomen ilmaston ongelma. Sitä emme voi pelastaa muuten kuin globaalilla yhteistyöllä. On yksi hailee, mitä Suomen ilmastolle yritetään erikseen tehdä, se ei siitä yksinään kohennu. Täytyy syntyä planetaarinen vastuu ja tahto, mutta näin ei ole vielä tapahtunut. Jos katsotaan Suomen pärjäämistä ympäristöasioissa, löytyy mittareita, joiden mukaan olemme Euroopassa Välimeren maiden tasolla. Siellä ovat Kreikka, Espanja ja Italia. Emme suinkaan ole missään kärjessä, vaikka niin kuvittelemmekin. Jossain on epäonnistuttu samalla, kun on toitotettu, että mehän olemme ympäristöystävällinen maa. Meillä on maatalouskin niin ympäristöystävällinen, että se ei likaa muuta kuin järvet ja joet. Johtuuko se siitä, että me emme ole riittävän fiksuja? Minä luulen, että se ei johdu siitä, vaan väärän suunnan valitsemisesta, ja joku innovatiivisempi suunta on jäänyt liian vähälle huomiolle.196
  • 198. TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAAalto-yliopiston tutkimusICT-järjestelmähankkeistatoimintatapojen muutoksenjohtamiseenICT-investoinnit ja tuottavuusTieto- ja viestintätekniikkainvestoinneilla saavutettujen hyötyjen todentaminen onyleisesti tunnustettu ongelmalliseksi. Päätöksentekovaiheessa investoinnit perustellaantoiminnan tehostamisella, joka useimmiten nähdään kustannussäästöinä yksittäisissäprosessivaiheissa – esimerkiksi ostoprosessin vastaanottovaiheen automatisoinnissa.Tämän todentaminen on käytännössä kuitenkin erittäin haasteellista, koska samaanprosessiin kohdistuu useita muitakin kehittämistoimia ja ulkoisten tekijöiden vaikutuksia. Hyötyjen todentaminen vaikeutuu entisestään, jos tarkastelun kohteena oninvestointi, jonka keskeinen osa on viestintätekniikkapalvelu. Viestintää on usein kuvattuyhtenä ihmiskunnan universaaleista tarpeista. Tästä seuraa vääjäämättä, että vaikkatarkastelu rajattaisiin kuinka pieneen ryhmään organisaation sisällä tahansa, liittyyviestintään aina suuri joukko kulttuurillisia tapoja ja tottumuksia. Pelkästään näidenkuvaaminen on haasteellista. Mittauskelpoisiksi suureiksi määrittäminen merkitseekompromissien ketjua, jolloin tieteellisen tutkimuksen perusvaatimus toistettavuudestalatistaa tulokset itsestäänselvyyksiksi, tai jos jotain todella saadaan selville, niin tuloksienyleispätevyys on hyvin kyseenalaista. Haasteellisuutta lisää kokemusperäinen havainto, ettäviestintätekniikkainvestoinnin hyödyt toteutuvat pitkän aikavälin kuluessa ja hyvinusein ennakoimattomissa muodoissa. Mielekkään mittaamisen ajankohdansiirtyessä kovin kauaksi itse muutoksesta on usein mahdotonta osoittaa, mikäyksittäinen tapahtuma muutosten ketjussa on kunkin edistyksen lopulta aiheuttanut.Toisaalta vain harvassa organisaatiossa johtaminen on niin pitkäjänteistä, että olisimielenkiintoa palata vaikka vain 2–3 vuotta vanhoihin investointipäätöksiin. Varsinkinkun viestintätekniikkainvestoinnit eivät lopulta kuitenkaan ole kustannusvaikutuksiltaankuin muutamia prosentteja organisaation toiminnan volyymista. Näistä syistäviestintäpalvelujen mittaamisessa käytetään kevyempää tapaa, jossa suhteellisenlyhyen ajan muutosta tutkitaan asenteiden ja tuntemusten muutosten kautta. Tällätavalla saadaan usein käytännön tasolla riittävä kuva hankkeen vaikutuksien suunnastaja voidaan luotettavammin arvioida tulevia hyötyjä suhteessa odotuksiin. 197
  • 199. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA Ymmärrystä tutkimuksen kautta Viestintäpalvelujen tuottajana TeliaSoneralla on tarve ymmärtää organisaatioiden yleistä lähtötasoa puhuttaessa vallitsevista etäviestinnän käytännöistä ja viestintäkulttuureista, siitä miten organisaatioiden henkilöstö tyypillisesti kommunikoi keskenään ja sidosryhmiensä kanssa. Ajan myötä olemassa oleviin käytäntöihin vaikuttaa keskeisesti myös uusien välineiden mukanaan tuomat käytännöt, joten samanaikaisesti pitäisi tutkia myös uusien työkalujen käyttöönottoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Koska tämän tyyppisten asioiden tarkempi tutkiminen harvoin on mahdollista oman organisaation ulkopuolella (ainakaan ilmiön ymmärtämisen alkuvaiheessa), on tässä tutkimuksessa hyödynnetty omaa organisaatiota kohdeyrityksenä. Tutkimuskokonaisuuden toteuttamiseksi valittiin yhteistyökumppaniksi Aalto-yliopisto. Yrityksen ulkopuolisen tutkijan uskottiin myös vähentävän henkilöstön luontaista ja inhimillistä tarvetta näyttää stereotypioiden mukaisilta ahkerilta työntekijöiltä. Seuraavaksi esitellään otos tämän tutkimushankkeen tuloksista. Tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin, että tutkimuksesta tehtyjä löydöksiä voitaisiin käyttää 1) viestintäkäytäntöjen ja -kulttuurin ymmärtämisessä sekä 2) uuden viestintäpalvelun käyttöönottoon vaikuttamisessa. Oletuksena oli, että yhdessä nämä kaksi asiaa vaikuttaisivat koko organisaation viestintätehokkuuteen ja siten voimakkaasti myös tietotyöntekijöistä koostuvan organisaation tuottavuuteen. Keskeisenä lähtöoletuksena tutkimuksessa oli, että viestinnän tavat ja tottumukset ovat vain ajautuneet käyttöön ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta. Uudet toimintatavat ovat tulleet organisaatioon uusien teknisten välineiden myötä tai vaihtoehtoisesti uusien henkilöiden tuodessa vanhan ympäristönsä hyviä käytäntöjä uuteen ympäristöön. Tarkastelun kohteena oli sekä etäviestintä- että lähiviestintävälineitä. Etäviestinnän välineitä olivat tässä yhteydessä puhelu, tekstiviesti, sähköposti, kirje, epämuodollisen sähköisen viestinnän välineet (sosiaalinen media, kuten Facebook, LinkedIn jne.), pikaviestintä (instant messaging, chat), intranet (kaikki yrityksen sisäiset, ei-julkiset sivustot), telefax ja videoneuvottelupalvelut. Työhön liittyvinä lähiviestinnän käytäntöinä nähtiin mm. ennalta sopimaton henkilökohtainen tapaaminen (keskustelu kollegan kanssa, käytäväkeskustelut) ja ennalta sovittu henkilökohtainen tapaaminen (kokous tai palaveri). TeliaSonerassa (jatkossa kohdeorganisaatio tai TS) tutkimus ajoittui vaiheeseen, jossa yrityksessä oltiin ottamassa laajemmalti käyttöön uutta yhdentyvän viestinnän palvelua, joka perustuu Microsoft Office Communications Server -ratkaisuun (OCS). Tutkimuksella haluttiin edistää OCS-palvelun ennakoitujen hyötyjen toteutumista ja luoda ymmärrystä näiden hyötyjen todentamisesta tulevia asiakastoimituksia silmällä pitäen.198
  • 200. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTATutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin organisaatiossa aiemminperustettuun OCS-pilottiryhmään kuuluvien työntekijöiden ja pilottiryhmänulkopuolisten viestintäkäyttäytymistä. Vertailemalla kahta käyttäjäryhmää haettiinymmärrystä sille, mitä asioita tulisi ottaa huomioon viestintäpalvelun laajemmassakäyttöönotossa sekä tämän OCS-välineen osalta kuin muidenkin palvelujen yhteydessä. Viestinnän ilmiöt ovat monitahoisia, eikä niitä voida erottaa kontekstista.Kyselytutkimuksen mahdollisuudet hahmottaa viestinnän ilmiötä yksinään ovaterittäin rajoittuneet (Yin, 2003), joten mahdollisimman laajan kuvan saamiseksitutkimusmenetelmiksi valittiin tässä tapauksessa kyselytutkimuksen ja haastattelujenyhdistäminen. Kyselytutkimus toteutettiin verkkopohjaisella tutkimustyökalulla (myöhemminintranet-kysely), johon vastaajat kutsuttiin sähköpostiviestillä. Kyselytutkimusta tukeviinhaastatteluihin valikoitiin erityyppisiä tehtäviä hoitavia henkilöitä. Siten pyrittiin saamaansyvällisempää ymmärrystä tietotyön viestinnällisiin ongelmiin. Tutkimustulosten analysoinnissa on käytetty soveltuvin osin erilaista aineistoa, jokasaatiin käyttöön aiemmista hankkeista. Tämä aineisto on syntynyt sekä kohdeyrityksensisäisistä hankkeista että sen toteuttamista aiemmista asiakastoimituksista. Aineistokäsittää eriasteisia tutkimuksia ja projekteista kirjattuja havaintoja. Samantyyppisiätutkimuksia hyödyntävä tutkimusmenetelmä on välttämätön tässä tilanteessa, jossailmiöiden monitahoisuudesta johtuvia tutkimusalueen ulkoisia tekijöitä ei voida täysinrajata pois (Yin 2003; Dubois & Gadde, 2002). Edelleen samasta syystä rinnan varsinaisen tutkimuksen kanssa toteutettiinlaaja kysely, johon otti osaa 671 pk-yritysten edustajaa (myöhemmin pk-kysely).Näin voitiin varmentaa yleisiä lähtötilanneoletuksia ja toisaalta saatiin viitteitä tulostenyleispätevyyden arvioimiseksi myöhempien tutkimusten perusteeksi. INTRANET-KYSELYT Kyselyt (varsinainen organisaatio ja OCS-pilottiryhmä) toteutettiin yrityksen intranetissä 11.6.–8.9.2010. Varsinainen kysely lähetettiin 220 henkilölle kohdeorganisaation tietyn liiketoimintayksikön sisällä. Kyselyyn saatiin 113 valmista vastausta, joten vastausprosentti oli 51. OCS:n pilottikäyttäjille lähetettiin sama kysely kuin muulle joukolle, mutta kyselyn loppuun lisättiin kysymyksiä koskien OCS:n käyttöä ja käyttöönottoa. Tämä kysely lähetettiin 71 käyttäjälle, ja valmiita vastauksia saatiin 38. Vastausprosentti oli täten 54 %. Kyselyt koostuivat pääasiassa kysymyksistä, joihin vastattiin Likert-asteikon mukaisesti (1–5) samaa – eri mieltä -skaalalla. Vastaavasti käyttötiheyttä mitattiin (1–5) erittäin usein – erittäin harvoin -asteikolla. Kyselyyn sisältyi myös kysymyksiä, joissa vastaajan tuli syöttää arvioituja lukuarvoja, ja lisäksi kaksi avointa kysymystä. Avoimilla kysymyksillä tutkittiin viestintävälineen valintaa ja vastaajien mahdollisia 199
  • 201. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA toiveita koskien yrityksen viestintäkulttuuria ja/tai -välinevalikoimaa. Kyselyn tuloksia analysoitiin suodattamalla dataa eri taustamuuttujien avulla, laskemalla keskitunnuslukuja (keskiarvo, mediaani, keskihajonta) sekä suorittamalla klusterianalyysi. Analyysiin sisällytettiin ainoastaan loppuun asti suoritetut kyselyt. Avoimet kysymykset koodattiin kahden tutkijan toimesta, ja vastauksista pyrittiin löytämään samankaltaisuuksia, joiden perusteella vastaajia luokiteltiin samantyyppisiin kokonaisuuksiin. Tämän tarkoituksena oli pyrkiä selittämään viestintävälineen valintaa ja sen mahdollisia seurauksia. Rajoitteena on tässä kuitenkin otettava huomioon otoksen pieni koko näissä avoimissa kysymyksissä. Kysymykseen viestintävälineen valinnasta saatiin 69/113 vastausta, eli vastausprosentti tähän kysymykseen kaikkien kyselyyn vastanneiden joukosta on 61. Vastaavasti kysymykseen uusista viestintävälineistä saatiin 36/113 vastausta, eli noin 32 % koko kyselyyn vastanneista vastasi tähän. On myös huomioitava, että kyselyssä avoimeen kysymykseen annetut vastaukset eivät välttämättä ole tärkeimpiä, vaan niitä jotka tulevat ensimmäisenä mieleen. Taustalla voi olla myös muita, tiedostamattomia kriteereitä, joita saadaan selville vasta haastatteluissa syvemmälle mentäessä. HAASTATTELUT Ilmiötä lähestyttiin kolmesta eri näkökulmasta: viestintävälineiden valinta ja ongelmat tietotyössä, viestintävälineiden ja tehtävien välinen sopivuus sekä teknologioiden käyttöönotto ja käytettävyys. Kaikilla näkökulmilla on vahva teoriapohja aikaisempien tieteellisten tutkimusten perusteella. Tutkijoita hankkeessa oli yhteensä kolme. Noin tunnin kestäneet haastattelut suunniteltiin teoriapohjan ja kyselyistä saatujen löydösten perusteella. Osallisena olleiden kolmen tutkijan näkökulmat integroitiin haastattelurunkoon. Kysymyksiin sisällytettiin runsaasti kysymyksiä aikaisemmista tutkimuksista, joiden kysymykset ovat todistaneet tarkoituksenmukaisuutensa ja tarkkuutensa. Tähän raporttiin haastatteluja kerättiin kohteena olevassa liiketoimintayksikössä yhdeksän kappaletta. Pyrkimyksenä oli kerätä näkemyksiä erilaisissa tehtävissä ja eri organisaatiotasoilla työskenteleviltä ihmisiltä. PK-YRITYKSILLE LäHETETTY KYSELY (PK-KYSELY) Kohdeyritykseen tehdyn kyselyn rinnalla toteutettiin sisällöltään suppeampi pk-yrityksille suunnattu kysely. Kysely toteutettiin 5.8.–30.8.2010. Tämä kysely lähetettiin 6030 yritykselle (10–100 henkilöä) ja valmiita vastauksia saatiin 671. Vastausprosentti oli siis noin 11. Kuten kohdeyrityksen sisäinen kysely,200
  • 202. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA tämäkin sisälsi sekä avoimia että Likert-asteikkoon perustuvia kysymyksiä. Kyselyn tuloksia analysoitiin suodattamalla tuloksia eri taustamuuttujien avulla sekä laskemalla tyypilliset keskilukuja kuvaavat tunnusluvut. Pk-yrityksistä kysymykseen ”viestintävälineen valinta” vastasi 331 henkilöä 671:stä, vastausprosentti oli 49. ERI OSATUTKIMUSTEN HARMONISOINTI Intranet- ja pk-kyselyn tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia, koska kohderyhmäsyistä on käytetty erilaisia kysymysmuotoiluja ja tutkimuksissa oli myös toisistaan poikkeavia tavoitteita. Harmonisointi on tehty osin analysoitujen tulosten perusteella ja niiltä osin kuin mahdollista, yksittäisen vastauksen tarkkuudella. Tuloksista johdettua harmonisointia on luonnollisesti jouduttu käyttämään myös silloin, kun muita aiempia tuloksia on vertailtu intranet-kyselyyn ja haastatteluihin.ICT-sektorin merkitysSuomen kansantalouden näkökulmasta ICT-sektori on merkittävä tekijävuotuisessa bruttokansantuotteessa. Vuonna 2006 ICT muodosti 10 % vuotuisestabruttokansantuotteesta ja ICT-sektorin osuus 2 % tuottavuuden kasvusta oli 0,8prosenttiyksikköä (Pohjola, 2008). Taloustieteessä teknologialla tarkoitetaan sitä tietoa, jolla tuotantopanoksistasaadaan tuotteita, joita ihmiset ostavat ja joilla he tyydyttävät tarpeitaan. Teknologiaonkin yksi kolmesta tekijästä, jotka vaikuttavat tuottavuuden kasvuun. Tutkimuksetovat osoittaneet, että ns. yleiskäyttöiset teknologiat, joihin tieto- ja viestintäteknologiatkuuluvat, ovat merkittäviä tekijöitä talouskasvussa. Kaksi muuta tekijää ovat investoinnitsekä henkiseen pääomaan että aineelliseen pääomaan. Teknologia on näistä kolmestatärkein, sillä ilman sen kehittymistä muiden kahden hyöty on pienempi. Uudetteknologiat kiihdyttävät työn tuottavuuden kasvua nostamalla kokonaistuottavuuttauusien tuotteiden valmistuksessa. Työn tuottavuus paranee myös, kun näitä uusiatuotteita käytetään laajemmin, sekä siten, että yhteisöt käyttävät näiden uusienteknologioiden mahdollistamia toimintatapoja (Pohjola, 2008). Ongelmalliseksi näistä on muodostunut juuri toimintatapojen muutos.Kansantalouden näkökulmasta nämä toimintatapojen mahdolliset tuottavuuskasvuteivät ole realisoituneet. Tämän on spekuloitu johtuvan joko siitä, että tieto- javiestintäteknologia ei ole vaikuttanut toimintatapojen kautta, tai siitä, että varsinaisettuottavuushyödyt ovat vasta tulossa. Onkin vielä epäselvää, kuinka merkittävä tekijätieto- ja viestintäteknologioiden toimintatapamuutos on yhteiskunnan näkökulmasta(Pohjola, 2008). 201
  • 203. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA ICT-välineiden merkitys tänä päivänä Digitalisoituminen on mahdollistanut kaksi merkittävää muutosta informaatiota ajatellen: 1) kokonaan uudenlaisen tavan tallentaa tietoa ja 2) kokonaan uudenlaisen tavan välittää tietoa. Tietoliikenteen perusteknologioiden (tallennus ja prosessointi) nopean kehittymisen lisäksi ovat myös verkkojen, sovellusten ja päätelaitteiden suorituskyky ja mahdollisuudet kehittyneet valtavasti. Verkkojen välityskyvyn lisääntyminen on tehnyt mielekkääksi siirtää prosessointitehoa päätelaitteisiin ja toisaalta hajauttaa sekä tallennus- että prosessointitehtäviä fyysisesti toisistaan etäällä olevien palvelinkokonaisuuksien suoritettaviksi. Tämä on mahdollistanut sen, että tiedon välittäminen muodossa tai toisessa on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun. Työntekijät saavat, lähettävät ja käsittelevät enemmän tietoa kuin koskaan aiemmin. 1998 2008 2018 Toimistosovelluspaketti: Toimistosovelluspaketti: Toimistosovelluspaketti: 0,25 Gt 1,25 Gt 6,25 Gt Tallennuskapasiteetti: Tallennuskapasiteetti: Tallennuskapasiteetti: 38 €/Gt 0,14 €/Gt 0,0005 €/Gt Laskutoimituksia sekunnissa / 1000 $ Kaistan leveys (bittiä sekunnissa) 1030 1000000000 1025 100000000 1020 10000000 1015 1000000 1010 10000 105 1000 1 100 10-5 10 10-10 1 1900 1920 1940 1960 1980 2000 2020 2040 1983 1987 1991 1995 1999 2003 2007 2011 (Geppert) (Nielsen)202
  • 204. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTATänä päivänä tunnistetaan toimivien viestintävälineiden rooli: pk-yrityksissä95 % vastaajista kokee toimivilla viestintävälineillä olevan vaikutusta yrityksenmenestymiseen. Sama pätee myös kohdeyrityksessä, sillä 96 % tutkimukseenvastanneista kertoi toimivilla viestintävälineillä olevan merkitystä työn mielekkyyttäajatellen (vastasivat väittämään täysin samaa mieltä tai samaa mieltä).Muutosta ei ole johdettuVaikka lähes kaikki tunnistavatkin ICT-palveluiden merkittävän roolin, ei tätä ICT-työkalujen mahdollistamaa työnteon ja toimintatapojen muutosta ole kuitenkaanjohdettu. Tutkimus todistaa tämän. Pk-yrityksissä 58 % tutkimukseen vastanneista koki, ettei heidän yrityksessäänole selkeitä ohjeistuksia viestintävälineiden käyttöön. Toisaalta, kun yrityksiä pyydettiinavoimesti vastaamaan kysymykseen ”Millä perusteella teet valintasi erilaistenviestintävälineiden välillä?”, vain 2,4 % tähän avoimeen kysymykseen vastanneistanimesi yrityksensä sisäiset viestintäkäytännöt. Vaikka kysymystapa ja siitä muodostettukvantitatiivinen tulkinta ei kestäkään kovin lujaa tarkastelua sellaisenaan, antaa noinkinalhainen prosentti vähintään aihetta kysyä asiaa tarkemmin uudestaan. Osittain tämä näkökanta vahvistuu, kun tutkittavan kohdeyrityksen työntekijöiltäkysyttiin mielipidettä väittämään ”Organisaatiossani on yhtenäinen viestintäkulttuuri”.Vain 3 % vastanneista oli täysin samaa mieltä ja 20 % samaa mieltä. Toisin sanoen77 % kokee, ettei organisaatiossa siis ole yhtenäistä viestintäkulttuuria. Miltei samatprosenttiosuudet saatiin väittämään ”Tiimissäni on selkeät viestintäkäytäntöjä koskevatohjeet” (3 % / 19 %). Kun tätä tulosta lähdettiin syventämään haastatteluiden avulla, alkoivat edellämainitut pienet prosenttiosuudet näyttää vastauksia ajatellen vielä jopa liiankin isoilta.Tyypillisesti vastattiin: ”Meidän kulttuuri on se, että ei ole kulttuuria” tai ”Ainahankulttuuri on, mutta meillä se on vain hallitsematon”. Näitä kommentteja vieläkinsilmiinpistävämpää oli, ettei kukaan haastatelluista pystynyt erittelemään kattavaakoko organisaatiossa esiintyvää tapaa viestiä. Tämä voisi antaa aihetta epäillä,ettei viestintäohjeistusta tai kulttuuria todennäköisesti ole todellisuudessa ikinämääriteltykään. Tämän johtopäätöksen todentaminen toki vaatii edelleen tarkempaatutkimista.Viestintävälineitä ei valita tarkoituksenmukaisestiSeuraavaksi tutkijat paneutuivat ajatukseen, miten määritellä viestintävälineen tehokaskäyttö. Tähän tueksi käytettiin Dennisin ym. (2008) muodostamaa viestintävälineenvalintaan ja tehokkuuteen pohjautuvaa teoriaa sekä Watson-Manheim & Belangerin(2007) viestintävälineiden valintaa organisaatiossa kuvaavaa teoriaa. Näiden pohjalta 203
  • 205. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA syvennyttiin sekä kohdeyrityksen sisäisessä että pk-yrityksille lähetetyissä kyselyissä esiintyneen avoimen kysymyksen ”Miten valitset käytettävän viestintävälineen?” tarkempaan analysointiin. Aluksi kysymyksen vastauksesta koottiin tekijät, jotka toistuivat vastauksissa usein, ja ne luokiteltiin omiin kategorioihinsa. Tämän jälkeen vastaajista muodostettiin teoriaan pohjautuen neljä profiilia. Seuraavat seikat nousivat molemmissa kyselyissä oleellisiksi valintakriteereiksi. Tässä esitellään eri kriteereiden tärkeyttä ja yleisyyttä. On huomattava, että yksi vastaaja on voinut antaa useamman kriteerin, ja siten tässä esitetyt luvut ovat vain yksittäisen kyselyn sisällä vertailtavissa toisiinsa, eivät siis yleispäteviä prosentuaalisia määriä: NOPEUS mainittiin TeliaSonerassa 31 kertaa oleelliseksi valintakriteeriksi viestintävälineen valinnassa. Tähän sisällytettiin tehokkuus, ajan säästäminen, tehtävien nopeuttaminen, millä välineellä asia menee nopeimmin perille, millä saadaan vastaus nopeimmin, kuinka kiireellinen henkilö/asia on jne. Pk-kyselyssä nopeus esiintyi vastauksissa 96 kertaa. dOKUMENTOINTITARVE mainittiin TeliaSonerassa 11 kertaa tärkeäksi valintakriteeriksi (esim. asiasta jää jälki, mustaa valkoisella, tiedon säilyvyys). Pk- yrityksissä dokumentoitavuus esiintyi valintakriteerinä 15 kertaa. VIESTINTäVäLINEEN OMINAISUUdET kuten helppokäyttöisyys, käytettävyys, toimivuus, joustavuus, vakaus, turvallisuus ja luotettavuus esiintyivät TeliaSonera- kyselyn vastauksissa 19 kertaa. Pk-tutkimuksessa ominaisuudet mainittiin oleellisina kriteereinä 129 kertaa. Pk-vastauksissa oleellisena ominaisuutena mainittiin myös 14 kertaa viestintätyökalun hinta ja kustannukset. Näitä ei TeliaSonerassa mainittu kertaakaan. TYÖTEHTäVä JA -TILANNE (ei kiire ja kiireellisyys) esiintyi TeliaSonerassa 19 henkilön vastauksessa. Tässä korostuivat tehtävän luonne, asian sisältö, mahdollisen väärinkäsityksen mahdollisuus, asian monimutkaisuus ja tärkeys. Myös käyttökelpoisuus ja sopivuus kulloisenkin tehtävän hoitamiseen mainittiin useaan otteeseen. Pk-yrityksissä tämä näytti olevan yleisin valintakriteeri, sillä se esiintyi 168 kertaa. VASTAANOTTAJA JA YMMäRRYKSEN VARMISTAMINEN mainittiin TeliaSoneran sisäisessä kyselyssä 24 kertaa. Muun muassa vastapuolen tuttuus, osaamistaso, vastapuolen käytössä olevat työkalut, vastaanottajien määrä, sijainti ja tavoitettavuus olivat tärkeitä valintakriteereitä. Pk-yrityksien edustajat mainitsivat vastaanottajan 62 kertaa. OMAT KOKEMUKSET, INTRESSIT JA TAVOITTEET wesiintyivät TS:ssa valintakriteerinä 14 kertaa ja pk-kyselyssä 38 kertaa. Tässä mainittiin muun muassa omat tavoitteet ja stressi, oma sijainti, aikaisemmat kokemukset, fiilis, tottumukset204
  • 206. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA ja maalaisjärki. Mielenkiintoinen havainto oli se, että pk-yrityksissä omiin tottumuksiin olivat vaikuttaneet jossain määrin (mainittiin 6 kertaa) myös sovitut käytännöt ja yhteiset toimintatavat. TeliaSonerassa yhteisiä viestintäkäytäntöjä ja niiden vaikutuksia ei maininnut kukaan.Esiintyneet pääkriteerit olivat molemmissa tutkimuksissa samat. Pientä vaihteluakriteereiden järjestyksessä näyttäisi kuitenkin olevan. Mielenkiintoista on, että nopeusja tilanne näyttäisivät kummassakin kyselytutkimuksessa olevan kolmen oleellisimmankriteerin joukossa. On kuitenkin huomattava kyselyiden välinen kokoero, joka vaikuttaatulosten vertailtavuuteen. Dokumentoitavuus oli molemmissa oleellinen valintakriteeri,mutta kriteereiden joukossa silti merkitykseltään pienin. Lisäksi mielenkiintoista on, ettädokumentoitavuuden merkitys vastauksissa on huomattavasti suurempi TeliaSonerassakuin pk-yrityksissä (11 vs. 31, 15 vs. 168). Edellä mainittuja kokonaisuuksia tarkastelemalla pystyttiin löytämään useintoistuvia tekijöitä ja samankaltaisuuksia vastaajien keskuudessa. Näiden perusteellakokonaisuuksia jalostamalla ja yhdistämällä muodostettiin neljä pääprofiilia. Profiilienmuodostamisessa apuna käytettiin edellä mainittuja teorioita viestintävälineenvalinnasta. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sisällyttävät pelkästään omiin motiiveihinliittyviä tekijöitä valintaprosessiin, kun taas viimeiseen ryhmään kuuluvat ajattelevatasiaa pisimmälle, sisällyttäen välineen, tehtävän, vastaanottajan sekä tilanteenvalintakriteereiksi. Vastaukset luokiteltiin seuraaviin kategorioihin mahdollisimmanyksiselitteisesti: MINä-suuntautuneet vastaajat: valinta tehdään pelkästään omien kokemuksien ja tottumuksien perusteella, eikä valintaan sisällytetä muita kriteerejä. Omat kokemukset, tottumukset ja käsitykset helppoudesta ja käytettävyydestä ovat valinnan taustalla. TILANNE-suuntautuneet vastaajat: valintaan vaikuttavat voimakkaasti tilannetekijät kuten asian kiireellisyys ja vastapuolen tavoitettavuus sekä sijaintitekijät. Valintatilanteessa käsitetään myös välineen ominaisuudet jossain määrin, kuten nopeusmahdollisuudet. VäLINE-TEHTäVä -suuntautuneet vastaajat: tärkeintä on käsitys siitä, kuinka viesti toimitetaan parhaiten perille. Välineen soveltuvuutta suoritettavaan tehtävään pohditaan ja ominaisuudet tiedostetaan. Ryhmä sisällyttää myös tilannetekijöitä valintakriteeriksi, mutta orientoituu huomattavasti enemmän tehtävän ja välineen väliseen sopivuuteen. VASTAANOTTAJAN YMMäRRYKSEEN suuntautuneet vastaajat: tässä ryhmässä mietitään selkeästi, mikä on paras keino toimittaa asia perille, jotta viesti tulee varmasti oikein ymmärretyksi ja jotta vastaanottajalla on parhaat mahdollisuudet 205
  • 207. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA esim. olla vuorovaikutuksessa lähettäjän kanssa. Viestintävälineiden ominaisuudet tiedostetaan kattavasti. Välineen ja tehtävän piirteet sekä tilannetekijät sisältyvät kriteereihin, mutta vastaajat osoittivat selkeitä merkkejä viestin ymmärtämisen tärkeydestä. Lisäksi joukko vastaajia putosi ryhmien väliin, eikä profiloitunut yksiselitteisesti mihinkään ryhmään; esimerkiksi nopeus ja helppous esiintyivät usein samassa vastauksessa. Sekä pk-yrityksissä että kohdeyrityksen sisällä toteutettu kysely johtivat samansuuntaisiin tuloksiin. Vaikka otokset ovat huomattavan erikokoiset, voidaan tuloksista silti todeta, että tilannetekijät kuten asian kiireellisyys ja sijainti näyttävät olevan suurin mainittu tekijä viestintävälineen valinnassa molemmissa aineistoissa. Selkeästi useampi vastaajista orientoituu itselleen edullisiin motiiveihin kuin vastaanottajan mahdollisuuksiin ja tarpeisiin. Hälyttävää on, että vain noin 30 % vastaajista näyttää pohtivan asiasisällön ja välineen sekä vastaanottajan yhteensopivuutta. Vastaanottajan ymmärrys Väline-tehtävä Tilanne Minä PK-kysely kpl 12 75 92 54 PK -kysely % 3,6 % 22,7 % 27,8 % 16,3 % TS-kysely kpl 5 16 18 10 TS-kysely % 7,2 % 23,2 % 26,1 % 14,5 % Silmiinpistävintä on, että ainoastaan 7 % pyrkii valitsemaan viestintävälineen sen kannalta, että vastaanottajan mahdollisuus ymmärtää viesti ja prosessoida sitä maksimoituu. Tämän merkitys edelleen nousee, kun ajatellaan että hyvin usein viestimme useamman kuin yhden ihmisen kanssa ja usein kompleksisista asioista. On erittäin tärkeää valita oikea kanava viestille, sillä vastaanottajan informaation prosessointikyky on vahvasti sidoksissa valittuun kanavaan (Robert & Dennis, 2005). Eräs merkittävimpiä havaintoja saatiin, kun kohdeyrityksen dataa muista kysymyksistä vertailtiin eri ryhmiin. Kun Likert-asteikon kysymyksen ”Nykyisillä työskentelytavoilla uskon jaksavani työssäni hyvin seuraavat 10 vuotta” vastauksia vertailtiin eri ryhmiin, huomattiin, että henkilöt, jotka valitsevat välineen rationaalisimmin pohtien ominaisuuksia ja vastaanottajaa, näyttävät voivan huonoiten töissä. Toisaalta henkilöt, jotka eivät pohdi vastapuolen ymmärrystä tai välineen ominaisuuksia, kokevat vähiten kuormitusta. Toisin sanoen he, jotka itse yrittävät valita viestintävälineensä organisaation kannalta parhaimmalla tavalla, jaksavat tällä hetkellä kaikkein huonoiten työssä. Tässä taustalla voi toki olla moniakin syitä, mutta tämä havainto antaa aihetta206
  • 208. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAolettaa, että välttämättä vallitseva käytäntö, jossa jokaisen oletetaan itse löytävänparhaan tavan hyödyntää ja käyttää viestintävälineitä, ei ole organisaation kannaltatoimiva. Kun tämän analyysin perusteella arvioidaan viestintävälineen valintaanvaikuttavia tekijöitä, pitää ottaa huomioon, että tulkitut vastaukset ovat annettu lyhyinäkommentteina sähköiseen kyselyyn. Toisena rajoitteena on otettava huomioon myösotoksen pieni koko avoimissa kysymyksissä.Näkyvimpiä haasteitaSuomalainen insinöörimäinen kiinnostuksemme on pitkään ohjannut mielenkiintommeensisijaisesti teknologioiden ympärille. ICT-projektien osalta tämä on näkynyt siinä,että pääasiallinen fokuksemme on ohjautunut tarkastelemaan ja johtamaan näitäICT-muutosprojekteja lähinnä teknologiatoimituksina. Me olemme keskittyneetjohtamaan informaation tallennustapoja ja välitystapoja ajan suhteen, toisin sanoenvarmistamaan keskittyminen siihen, että järjestelmästä haettu tieto on viimeisin tieto.Olemme luottaneet siihen, että kun oikea tieto on käytettävissä ja sitä on riittävästi,niin organisaatio toimii luonnostaan rationaalisesti ja tehokkaasti. Me emme oleniinkään kiinnittäneet huomiota siihen työn tekemisen muutokseen, jonka nämä uudetteknologiat mahdollistavat. Mihin tämä on johtanut? Mitä tapahtuu, kun siirrettävissä olevan tiedon määrä kokoajan kasvaa ja kun viestijöillä on käytössään entistä monipuolisempia ja tehokkaampiatiedonvälityslaitteita? Tämä on johtanut siihen, että tietovirta muuttuu ahdistavaksi tietotulvaksi, jajokainen alkaa kehittää omia tapoja selvitä tästä. Tämä näkyy jo pelkästään siinä, ettävarsin minäkeskeinen tapa valita viestintäväline dominoi tutkimuksessa esiintyneitävalintakriteerejä. Tätä löydöstä vahvistaa edelleen se, että melko viestijäkeskeisetvälineet hallitsevat yksittäisen tietotyöntekijän kommunikaatioportfoliota:tutkittavassa kohdeyrityksessä puhelin, sähköposti ja henkilökohtaiset tapaamisetolivat ylivoimaisesti käytetyimpiä viestintävälineitä (ainoat välineet, jotka saivat yli 4käyttötiheyttä mittaavalla Likert-asteikolla (1–5)). Kohdeorganisaatiossa tehty kysely osoittaa, että 80 % henkilöstöstä mieltääkeskeytykset tyypilliseksi työssään. Myös haastattelut osoittavat samansuuntaistatrendiä. Lisäksi 65 % vastaajista kokee keskeytysten häiritsevän päivittäistä työntekoa.Päivän pirstaloituminen ja monisuorittaminen ovat kohdeorganisaatiossa tyypillistä:”Usein tulee tehtyä kahta–kolmea tehtävää samana päivänä – jo eri palaverit päivässäedesauttavat tätä.” On luonnollisesti vaikeaa palata kesken jääneeseen tehtäväännopeasti, ja joskus asioita unohtuu sen vuoksi, että on siirryttävä toiseen tehtävään.Esimerkiksi sähköpostit, joita ei määritellä kriittisiksi, saattavat jäädä kokonaankäsittelemättä. Tietotyö on usein asiantuntijatyötä, jossa vaaditaan aikaa luovaan 207
  • 209. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA työhön (Kaario & Peltola, 2008). Tässä luovassa työssä keskeytykset ovat tuottavuuden kannalta kaikkein tuhoisimpia. Kuinka usein käytät viestintävälineitä? EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (huutamalla kaverille sermin yli, käytäväkeskustelut) 5.0 Total: 113 • Mean: 3,69 • Median: 2,00 • Stddev: 1,37 EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (sosiaaliset yhteisöt kuten Facebook, LinkedIn jne.) Total: 113 • Mean: 2,36 • Median: 4,00 • Stddev: 1,06 HENKILÖKOHTAINEN TAPAAMINEN / PALAVERI Total: 113 • Mean: 4,15 • Median: 4,00 • Stddev: 0,83 4.0 INTRANET Total: 113 • Mean: 4,19 • Median: 4,00 • Stddev: 1,02 KIRJE Total: 113 • Mean: 1,61 • Median: 1,00 • Stddev: 0,80 PIKAVIESTINTÄ (instant messaging) 3.0 Total: 113 • Mean: 2,80 • Median: 3,00 • Stddev: 1,39 PUHELIN Total: 113 • Mean: 4,77 • Median: 5,00 • Stddev: 0,42 SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEELLÄ Total: 113 • Mean: 4,88 • Median: 5,00 • Stddev: 0,46 2.0 SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEEN ULKOPUOLELLA Total: 113 • Mean: 4,35 • Median: 5,00 • Stddev: 0,94 TEKSTIVIESTI Total: 113 • Mean: 4,12 • Median: 4,00 • Stddev: 0,84 TELEFAX Total: 110 • Mean: 1,41 • Median: 1,00 • Stddev: 0,65 1.0 VIDEONEUVOTTELUT Total: 112 • Mean: 2,90 • Median: 3,00 • Stddev: 1,01 WIKI Total: 112 • Mean: 1,79 • Median: 1,00 • Stddev: 0,93 1 : ERITTäIN HARVOIN / EN KOSKAAN | 2 : MELKO HARVOIN | 3 : SILLOIN TäLLÖIN | 4 : MELKO USEIN | 5 : ERITTäIN USEIN Kyselyn mukaan 71 % vastaajista ei ehdi tällä hetkellä tutustua saamaansa tietovirtaan kunnolla. Myös haastattelut tukevat tätä havaintoa. Ensisijaisesti oman työn kannalta kaikista kriittisin tieto pyritään löytämään ja käsittelemään mahdollisimman huolellisesti. On kuitenkin tyypillistä, että jotain tärkeää jää huomaamatta, sillä oleellisen tiedon suodattaminen on jatkuva haaste: ”Vääriä päätöksiä tulee tehtyä, kun ei tiedä kaikkea oleellista.” Palavereja varten etukäteen lähetetyt tiedot koetaan hyödyllisiksi ja käytäntö yleisesti hyväksi, mutta materiaaliin ehtii harvoin tutustua kunnolla: ”Kukaan ei perehdy kuitenkaan [etukäteen annettuun informaatioon]; hyvä jos niitä on edes vähän vilkastu. Palaverin vetäjän on turha odottaa, että kaikki osallistujat olisivat perehtyneet riittävästi.” Sähköposti koetaan suurimmaksi kuormittajaksi, mutta osa haastateltavista on kuitenkin viime aikoina huomannut pientä parannusta asiassa. Jotta keskeytyksistä ja tietotulvasta selviydyttäisiin, on jokainen työntekijä kehittänyt omia, eriäviä selviytymistekniikoita yhteisten, sovittujen käytäntöjen puuttuessa. Näillä tekniikoilla pyritään hallitsemaan keskeytysten määrää, ajankohtaa ja häiritsevyyttä. Osa kokee voivansa itse minimoida keskeytyksiä esimerkiksi sulkemalla laitteet luovan työn ajaksi. Tämä taas omalta osaltaan vahvistaa muita ongelmia tai luo kokonaan uusia, sillä nämä tekniikat vaikuttavat muun muassa heikentävästi tavoitettavuuteen sekä viestintävälineiden vääränlaiseen valintaan. Tästä hyvänä208
  • 210. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAesimerkkinä mainittakoon sähköposti. Sähköpostin käyttö epäsynkronoituna kanavanaon kohdeyrityksessä yleistä: asia pyritään saamaan nopeasti pois omista käsistä, javastaanottaja lukekoon, kun ehtii. Myös vastuun siirtäminen sähköpostilla on yleistä. On todettu, että suorittamattomat tehtävät stressaavat ihmisiä; tämäntyyppinenstressi poistuu ja tuottavuus paranee, kun tehtävät saadaan suoritettua (Straub &Karahanna, 1998). Tämä voi tapahtua muun muassa välittämällä viestejä eteenpäin.Sähköposti tarjoaa hyvän välineen tehtävien näennäiseen ”päättämiseen”, elilähettämiseen eteenpäin pois omista käsistä (Straub& Karahanna, 1998). Usein todellisuudessa nämä Kuinka monta sähköpostiatehtävät eivät suinkaan pääty mihinkään, vaan kiertävät vastaanotat keskimäärinaikansa sähköposteissa ja lopulta pelkästään unohtuvat työpäivän aikana?ihmisten mielistä. Tästä voi koitua vakavia ongelmia,kun ihmiset itsekkäästi valitsevat tekniikan, jossa aitaon matalin. Vastaavasti viesti edelleen kuormittaaseuraavaa; tehtävä ei oikeasti häviä, vaan siirtyy seuraavanhoidettavaksi. Sähköposti yhdistettynä nykyaikaiseenlaajakaistateknologiaan ja aina päällä oleviin verkkoyhteyksiintarjoaa tilaisuuden jatkuviin keskeytyksiin, jotka voivat ollatuhoisia työn tuottavuudelle (Taylor et al. 2008). Tämä näkyy suoraan esimerkiksi siinä, että noin 80% kyselyyn vastanneista saa yli 25 sähköpostia päivässä.Muutama vastanneista saa jopa yli 100 viestiä. Mikälioletettaisiin, että sähköpostit tulevat tasaisena virtana (mitä neeivät todellisuudessa tee) pitkin normaalia hereilläoloaikaa eli ALLE 2516 h/vrk, tarkoittaisi se, että henkilö, joka saa 25 sähköpostia Total: 23 (20.54%)päivässä, saa yhden sähköpostin keskimäärin noin 40:s 25–50minuutti. Henkilö, joka saa 50 sähköpostia päivässä, saa Total: 62 (55.36%)yhden sähköpostin joka 20:s minuutti. Edelleen jos ajatellaan, 51–75että sähköpostit tulisivat pääsääntöisesti klo 8 ja 18 välillä, Total: 20 (17.86%)tulisi 25 sähköpostin vastaanottajalle sähköposti joka 24:s 76–100minuutti ja 50 sähköpostin vastaanottajalle joka 12:s minuutti. Total: 6 (5.36%)Noin 60 % kyselyyn vastanneista puolestaan myöntää YLI 100lähettävänsä yli 25 sähköpostia päivässä. Total: 1 (0.89%) Toinen esimerkki liittyy tiedonhallintaan. Kunviestintäväline valitaan ensisijaisesti omiin tarpeisiinpohjautuen, harvoin ajatellaan sitä, miten informaatio tulisi saattaa kokoorganisaation käyttöön parhaimmalla tavalla. Haastatteluiden mukaan tämä onkinjohtanut tilanteeseen, jossa suurin osa informaatioista on joko yksittäisten ihmistensähköposteissa tai pelkästään muistissa. Haastavaksi ja stressaavaksi koettiin 209
  • 211. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA haastattelujen perusteella tarvittavan tiedon saaminen oikeaan aikaan: aikaa ja vaivaa kuluu tiedon kaivamiseen ja oikean henkilön etsimiseen sekä tavoittamiseen. Henkilökohtaiset, ajan kuluessa muodostuneet verkostot koettiin haastatteluissa avaintekijöiksi tiedon hankkimisessa: kaikki haastateltavat mainitsivat verkostot tärkeimpänä tiedonhankintakanavana. Itsestä riippumaton kiire koettiin stressaavaksi ja tietovirran hallinta yleisesti haastavaksi. Klusterianalyysin perusteella erityisesti asiakasvastuulliset työntekijät kokivat, etteivät saa tietoja oikeaan aikaan. Viestintä oli raskasta ja haastavaa, eikä selkeitä käytäntöjä koettu olevan. Ongelmat saattavat korostua tämäntyyppisessä työnkuvassa, jossa ”asiakas tulee ensin” ja tehtävien suorittamisjärjestys ei ole työntekijän itsensä päätettävissä. Tällöin ollaan hyvin riippuvaisia muualta saatavasta tiedosta. Jos tietoa ei saada oikeaan aikaan, tehtävät viivästyvät, mikä voi aiheuttaa stressiä. Kun verkoston sisällä jaettu ja henkilökohtaisiin arkistoihin tallennettu tieto ei ole saatavilla muille, tietoa ja oikeaa henkilöä etsittäessä aika usein valuu hukkaan. Uusille työntekijöille voi olla haastavaa löytää tietoa, sillä pitkään talossa olleet tukeutuvat pääosin ajan myötä muodostuneeseen verkostoon, joka ei luonnollisesti ole uudelle työntekijälle yhtä helposti saavutettavissa. Uuden palvelun käyttöönotto: edellytykset onnistumiselle Tämän tutkimuksen mukaan viestintätilanteessa käytettävä viestintäväline valitaan niiden työkalujen joukosta, jotka yksittäinen tietotyöntekijä on omaksunut omaan kommunikaatioportfolioonsa. Haastattelujen ja kyselyjen mukaan tämä työkalujen joukko on vain pieni osa organisaation työntekijöilleen tarjoamista viestintävälineistä. Esimerkiksi kukaan haastatelluista ei maininnut läheskään kaikkia kohdeyrityksen tarjoamia viestintämahdollisuuksia. Jotta uusista viestintäteknologioista saadaan irti niistä tavoiteltu hyöty, on niiden käyttöönottoon kiinnitettävä erityistä huomiota: uusin ja hienoin viestintätyökalu ei paranna kenenkään tuottavuutta tai helpota kenenkään työkuormaa, jos yksittäiset työntekijät eivät ole omaksuneet sitä osaksi omaa kommunikaatioportfoliotaan. Tässä tutkimuksessa vertailtiin OCS-järjestelmän pilottikäyttäjien (71 kpl) viestintävälineiden käyttöä muihin käyttäjiin (220 kpl). Seuraavista kuvista nähdään molempien ryhmien vastaukset viestintävälineiden käyttöä arvioivaan kysymykseen. Kuten kuvista käy ilmi, OCS-pilottiryhmän viestintäkäytännöt eivät olleet uuden sovelluksen myötä muuttuneet mitenkään muuhun organisaatioon verrattuna. Eli näiden kahden ryhmän viestintävälineiden käyttö ei eroa millään muotoa toisistaan. Viestintävälineiden käyttöä heijastavat kuvaajat ovat miltei identtiset. Varsinaisena syynä tähän voi olla, että pilottiryhmää ei ollut kunnolla tiedotettu eikä järjestelmällisesti koulutettu. Tämä on osaltaan johtanut sovelluksen käyttämättä jättämiseen, mikä ilmenee myös pilottiryhmäläisten avoimista vastauksista. Käyttöönottomotiiveja ja210
  • 212. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAKuinka usein käytät viestintävälineitä? – OCS-järjestelmän pilottikäyttäjät EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (huutamalla kaverille sermin yli, käytäväkeskustelut) 5.0 Total: 41 • Mean: 3,71 • Median: 4,00 • Stddev: 1,23 EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (sosiaaliset yhteisöt kuten Facebook, LinkedIn jne.) Total: 41 • Mean: 2,39 • Median: 2,00 • Stddev: 1,36 HENKILÖKOHTAINEN TAPAAMINEN / PALAVERI Total: 41 • Mean: 4,29 • Median: 5,00 • Stddev: 0,83 4.0 INTRANET Total: 41 • Mean: 4,39 • Median: 5,00 • Stddev: 0,91 KIRJE Total: 41 • Mean: 1,51 • Median: 1,00 • Stddev: 0,63 PIKAVIESTINTÄ (instant messaging) 3.0 Total: 41 • Mean: 3,22 • Median: 3,00 • Stddev: 1,22 PUHELIN Total: 41 • Mean: 4,83 • Median: 5,00 • Stddev: 0,44 SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEELLÄ Total: 41 • Mean: 4,90 • Median: 5,00 • Stddev: 0,37 2.0 SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEEN ULKOPUOLELLA Total: 41 • Mean: 4,41 • Median: 5,00 • Stddev: 0,85 TEKSTIVIESTI Total: 41 • Mean: 4,17 • Median: 5,00 • Stddev: 1,01 TELEFAX Total: 41 • Mean: 1,44 • Median: 1,00 • Stddev: 0,66 1.0 VIDEONEUVOTTELUT Total: 41 • Mean: 2,98 • Median: 3,00 • Stddev: 0,07 WIKI Total: 41 • Mean: 1,98 • Median: 2,00 • Stddev: 1,121 : ERITTäIN HARVOIN / EN KOSKAAN | 2 : MELKO HARVOIN | 3 : SILLOIN TäLLÖIN | 4 : MELKO USEIN | 5 : ERITTäIN USEINKuinka usein käytät viestintävälineitä? – Muut käyttäjät EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (huutamalla kaverille sermin yli, käytäväkeskustelut) 5.0 Total: 120 • Mean: 3,71 • Median: 2,00 • Stddev: 1,39 EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (sosiaaliset yhteisöt kuten Facebook, LinkedIn jne.) Total: 120 • Mean: 2,41 • Median: 4,00 • Stddev: 1,06 HENKILÖKOHTAINEN TAPAAMINEN / PALAVERI Total: 120 • Mean: 4,17 • Median: 4,00 • Stddev: 0,83 4.0 INTRANET Total: 120 • Mean: 4,19 • Median: 4,50 • Stddev: 1,01 KIRJE Total: 120 • Mean: 1,61 • Median: 1,00 • Stddev: 0,80 PIKAVIESTINTÄ (instant messaging) 3.0 Total: 120 • Mean: 2,83 • Median: 3,00 • Stddev: 1,39 PUHELIN Total: 120 • Mean: 4,76 • Median: 5,00 • Stddev: 0,49 SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEELLÄ Total: 120 • Mean: 4,86 • Median: 5,00 • Stddev: 0,94 2.0 SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEEN ULKOPUOLELLA Total: 120 • Mean: 4,34 • Median: 5,00 • Stddev: 0,94 TEKSTIVIESTI Total: 120 • Mean: 4,12 • Median: 4,00 • Stddev: 0,83 TELEFAX Total: 117 • Mean: 1,42 • Median: 1,00 • Stddev: 0,66 1.0 VIDEONEUVOTTELUT Total: 119 • Mean: 2,90 • Median: 3,00 • Stddev: 1,02 WIKI Total: 119 • Mean: 1,81 • Median: 1,00 • Stddev: 0,941 : ERITTäIN HARVOIN / EN KOSKAAN | 2 : MELKO HARVOIN | 3 : SILLOIN TäLLÖIN | 4 : MELKO USEIN | 5 : ERITTäIN USEIN 211
  • 213. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA -hyötyjä ei mahdollisesti oltu pystytty viestimään riittävän selkeästi. Useiden teknologiateorioiden mukaan yksilön motivaatioon ja halukkuuteen ottaa käyttöön uusi sovellus, työkalu tai järjestelmä vaikuttaa kaksi päätekijää (Venkatesh et al, 2003; Davis, 1989; Davis et al, 1992; Thompson et al, 1991; Moore & Benbasat, 1991; Compeau & Higgins, 1995): • Odotukset uuden teknologian tarjoamista hyödyistä • Odotukset hyötyjen saavuttamiseen vaadittavasta vaivasta Tutkimuksen haastattelut vahvistavat nämä teoriat: odotukset näyttävät vaikuttavan oleellisesti käyttöönottoon. Erityisesti odotukset siitä, miten työ tulee helpottumaan ja miten helppo uusi sovellus on ottaa käyttöön, näyttävät vaikuttavan työntekijöiden käyttöönottomotivaatioon. Työntekijöiden odotuksiin ja niiden muodostumiseen voidaan vaikuttaa. Koska odotukset vaikuttavat oleellisesti halukkuuteen ottaa käyttöön uusi teknologia, tulisi organisaatiossa tähän myös pyrkiä. On myös huomattava, että käytön aloittamisen jälkeen sen tulisi myös jatkua oleellisena osana tietotyöntekijän työtä. Näin ollen alkuodotukset tulisi saattaa realistiselle tasolle, jotta todennäköisyys käytön jatkuvuuteen olisi mahdollisimman suuri. Aina olisi kuitenkin pyrittävä asettamaan ja tavoittamaan mahdollisimman korkeat (mutta realistiset) tavoitteet, sillä aikomus jatkaa käyttöä on huomattavasti voimakkaampi silloin, kun korkeat odotukset saavutetaan. On kuitenkin huomioitava, että usein käytetty toimintatapa ”underpromise ja overdeliver” ei toimi käyttöönotoissa, sillä aiempien tutkimusten mukaan sillä on negatiivisia vaikutuksia käytön jatkamiseen. Joskus voi myös olla tarpeellista madaltaa liian korkeaksi kasvaneita odotuksia. (Venkatesh & Goyal, 2010; Bhattacherjee, 2001). Uuden työkalun hyötyjä ei voida nähdä, jos ei tunnisteta ongelmia, jotka se korjaisi. Tällöin motivoivia odotuksia ei muodostu. Mitä opimme ICT:n tuottavuusvaikutuksista Yleisesti ICT-järjestelmien kriittinen merkitys tämän päivän yritystoiminnassa on laajalti tunnistettu. Toisaalta tämä tutkimus vahvistaa, että ICT-palveluiden käyttöönotossa on kyseessä toimintatavallinen muutos eikä tietojärjestelmämuutos. Jos uusi teknologia otetaan organisaatiossa käyttöön hallitsemattomasti ja ilman suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, johtaa se yleensä epäonnistumiseen: optimaalinen käyttötapa ja työntekijöiden halukkuus käyttöönottoon ja harjoitteluun eivät aina synny itsestään. Toisin sanoen mikäli järjestelmä viedään perinteisesti ”heittämällä sisään” ja odotetaan, että käyttäjät löytävät optimaalisen tavan käyttää sitä, voidaan todeta, että edessä on lähes varma epäonnistuminen. Tämän osoittaa esimerkiksi tutkimuksessa tehty löydös siitä, että OCS- pilottiryhmän viestintäkäytännöt eivät olleet uuden sovelluksen myötä muuttuneet212
  • 214. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTAverrattuna muuhun organisaatioon. Vaikka hyvin on tiedossa, että koulutuksella, valmentamisella ja pitkäjänteisellätuella on suuri merkitys käyttöönotossa ja siten tuottavuushyötyjen saavuttamisessa,niin ryhmien välisen eron mitättömyys on ehkä yllättävä. Jokainen olisi varmastiodottanut edes jonkinlaista muutosta, mutta näiden tulosten osalta voi todeta, ettänäin ei ole tapahtunut. Tämä olisi tärkeää huomioida uusien työkalujen (nyt OCS:n)käyttöönotossa. Lisäksi voidaan todeta, että oletus siitä, että ihmiset löytävät itse parhaimmattavat ja käytännöt hyödyntää viestintävälineitä, ei toimi, ei ainakaan organisaationkannalta. Henkilöt, jotka yrittävät löytää organisaation kannalta parhaat tavat hyödyntääviestintävälineitä, näyttävät voivan huonoiten työssään. Lisäksi tietovirran ollessa liiansuuri työntekijät suodattavat oleellista informaatiota edellisessä osiossa mainituillatekniikoilla. Osa haastatelluista myöntää, että tärkeää tietoa saattaa mennä ohi, minkähuomaa vasta myöhemmin. Vääriä päätöksiä tulee tällöin tehtyä. Tiedon suodattaminenon välttämätöntä tietotulvassa selviytymiseksi, eikä kaikkea tietoa ole mahdollistaprosessoida. Langer (1978) on todennut, että vastaanotettavasta informaatiostasivuutetaan osa systemaattisesti – informaatio jota käsitellään, ei välttämättä olekeskeisintä. Tietotulvasta joudutaan kiireessä systemaattisesti tai epähuomiossasuodattamaan tietoa, jolloin asioita menee ohi. Toisaalta osa tietotulvasta kohdeorganisaatiossa saattaa johtua sähköpostinliiallisesta käytöstä. Sähköpostin käyttäjillä on usein vaikeuksia organisoida ja hallitasähköpostiaan (Whittaker, 2005), mikä näkyy ongelmina useissa organisaatioissa. Ontärkeää muistaa, että sähköpostia ei ole suunniteltu ryhmätyökaluksi. (Otala & Pöysti2008) Sekä haastatteluissa että sisäisessä kyselyssä kävi ilmi, että viestintäkulttuuria taikäytäntöjä on alettu kaivata, kun on nähty tai kuultu, miten muissa yrityksissä asiat onhoidettu. Haastatteluiden mukaan uuden teknologian käyttöönotossa johdon vakavaasennoituminen ja esimerkki ovat tärkeitä motivaation kannalta. Tällä hetkellä työntekijäteivät edes tiedosta kaikkia niitä työkaluja, joita yrityksessä on tarjolla. Sen sijaankaikki vastaajat käyttävät oletustyökaluna sähköpostia. Koulutukselle ja käytännöilleon selkeästi tilausta, sillä työntekijät näyttävät usein valitsevan viestintävälineitäsuhteellisen epärationaalisesti ja omaan mukavuuteen perustuen. Tiedonjako näyttäisi haastattelujen perusteella pohjautuvan yksittäisen henkilönaktiiviseen ympäristön kontaktointiin ja luotaamiseen. Viestintä kohdeorganisaatiossaon tehotonta, koska tietoja ei aina saada silloin, kun niitä tarvitaan. Tämä johtuuosittain myös tavoitettavuusongelmasta sekä siitä, että ihmiset tukeutuvat omiinhenkilökohtaisiin verkostoihinsa. Osittain ongelman taustalla on myös laajasähköpostiarkistointi. Yksityinen arkistointi on erittäin tehotonta tiedonhallintaa (Kaario& Peltola, 2008; Otala & Pöysti, 2008). Informaatio ei tällöin ole saatavilla virallisista 213
  • 215. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA lähteistä, mikä tekee kaikkien päivittäisestä toiminnasta haastavaa. Jos tietoa hallittaisiin organisaatiossa tarkoituksenmukaisesti, työntekijät eivät olisi enää niin riippuvaisia muista henkilöistä ja heidän vastauksistaan. Seurauksena on näin ollen myös se, että moni asia joudutaan aloittamaan alusta yhä uudelleen ja uudelleen. Tieto ei kasva tai jalostu eikä integroidu työntekijöihin. Sama asia nousee aina silloin tällöin esiin, eikä kukaan muista kuka sitä olikaan aikaisemmin työstänyt ja oliko asiasta opittu jo jotain. Epäyhtenäisten käytäntöjen ja työkalujen takia tiedonhallinta ja koordinointi organisaation eri yksiköiden ja/tai tytäryhtiöiden välillä voi olla vaikeaa, jolloin työntekijät eivät aina voi toimia tehokkaasti yhdessä. Kyselytutkimuksen, haastatteluiden, osatutkimusten ja lähdetutkimusten harmonisoinnin sekä kokonaisuuden tutkimusanalyysin ovat tehneet Laura Aaltonen, Simo Hakkarainen ja Kimmo Pekkanen Aalto-yliopistosta. Tutkimusjohtaja Risto Rajala toimi heidän ohjaajanaan. Pk-tutkimuksen tekemiseen ja analysointiin osallistui Eliisa Puska HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulusta. Mika Hyötyläinen ja Jari Manninen ovat toimineet kokonaistutkimuksessa TeliaSoneran edustajina.214
  • 216. AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTALäHTEET:Bhattacherjee A. Robert, L. P. and A. R. Dennis, “Paradox of Richness: AUnderstanding Information Systems Continuance: Cognitive Model of Media Choice,” IEEE Transactions onAn Expectation-Confirmation Model. Professional Communication, Vol 48, No. 1, March 2005.MIS Quarterly, 2001. Vol. 25, No. 3, pp. 351-370. Straub, D., and Karahanna, E. “Knowledge WorkerCompeau DR & Higgins CA. Communications and Recipient Availability: Toward aComputer Self-Efficacy: development of a Measure Task Closure Explanation of Media Choice,” Organizationand Initial Test. Science (9:2), 1998, pp. 160-175.MIS Quarterly, 1995. Vol. 19, No. 2, pp. 189-211. Taylor, H. Fieldman, G. & Altman, Y, “E-mail at work: A causeDavis FD, Bagozzi RP & Warshaw PR. Extrinsic and Intrinsic for concern? The implications of the new communicationMotivation to Use Computers in the Workplace. Journal technologies for health, wellbeing and productivity atof Applied Social Psychology, 1992. Vol. 22, No. 14, pp. work”1111-1132. Journal of Organisational Transformation and Social Change Volume 5 Number 2.Davis FD. Perceived Usefulness, Perceived Ease of Use,and User Acceptance of Information Technology. MIS Thompson RL, Higgins CA & Howell JM. PersonalQuarterly, 1989. Vol. 13, No. 3, pp. 319-340. Computing: Toward a Conceptual Model of Utilization. MIS Quarterly, 1991. Vol. 15, No. 1, pp. 125-143.Dennis, A. R, Fuller, R. M. and Valacich, J. S. “MEdIA,TASKS, ANd COMMUNICATION PROCESSES: A THEORY Venkatesh V, Morris MG, Davis GB, Davis FD. UserOF MEdIA SYNCHRONICITY” Acceptance of Information Technology: Toward a UnifiedMIS Quarterly, 2008, Vol. 32 No. 3, pp. 575-600 View. MIS Quarterly, 2003. Vol. 27, No. 3, pp. 425-478.Dubois A & Gadde LE. Systematic Combining: an Abductive Venkatesh V & Goyal S. Expectation disconfirmationApproach to Case Research. Journal of Business Research and Technology Adoption: Polynomial Modeling and55 (2002) 553-560. Response Surface Analysis. MIS Quarterly, 2010. Vol. 34, No. 2, pp. 281-303.Geppert, L. IEEE Spectrum, 4/1996. Watson-Manheim, M. B., and Bélanger, F. “CommunicationKaario, K & Peltola, T. “Tiedonhallinta – avain tietotyön Media Repertoires: dealing with the Multiplicity of Mediatuottavuuteen” WSOY pro, 2008, Porvoo. Choices,” MIS Quarterly (31), 2007, pp. 267-293.Langer, E. “The Mindlessness of Ostensibly Thoughtful Whittaker, S. “Supporting Collaborative Task ManagementAction: The Role of ”Placebic” Information in in E-mail” HUMAN-COMPUTER INTERACTION, 2005,Interpersonal Interaction” Journal of Personality and Social Volume 20, pp. 49–88.Psychology 1978, Vol. 36, No. 6, 635-642. Yin RK. Case Study Research. design and Method.Moore GC & Benbasat I. development of an Instrument Thousand Oaks: Sage Publications, 2003.to Measure the Perceptions of Adopting an InformationTechnology Innovation. Information Systems Research,1991. Vol. 2, No. 3, pp. 192-222.Nielsen, J. Nielsen´s Law of Internet bandwith, 1998.Otala, L. & Pöysti, K. Wikimaniaa Yrityksiin – Yritys 2.0tuottamaan. WSOY, Porvoo 2008.Pohjola, M “Tieto- ja viestintäteknologia tuottavuudenkasvun lähteenä” Teknologiateollisuus ry, Helsinki 2008. 215
  • 217. 216
  • 218. TulevaisuusrakennetaannytSuomen lasi on nyt puolillaan – riippuu katsantokannasta onko se puoliksitäynnä vai puoliksi tyhjä. Kansantalouttamme riepottelevat moninaiset sisäisetja ulkoiset tekijät, joita voidaan pitää uhkina tai mahdollisuuksina. Aiemmatkinsuuret kehitysaskeleet on harpattu uhan tai pakon edessä. Ruotsin ristiretkettoivat lukutaidon Suomeen, ensimmäinen maailmansota sysäsi itsenäistymisenliikkeelle ja sotakorvaukset kiihdyttivät maatalousvaltaisen maan nopeaanteollistumiseen. Tasainen kasvu syntyy tasaisista olosuhteista, muttavallankumouksellinen kehitys edellyttää usein tilanteen kriisiytymistä. Seuraavaa vallankumousta ei käydä toreilla tai vallan alttareilla, sen ontoteuduttava meidän mielissämme. Entiset tavat hahmottaa työntekoa jatuottavuutta eivät kykene vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Nykyisetkäsityksemme työn ajasta, paikasta ja tuloksesta ovat auttamattomanvanhentuneita. Tarvitaan toisenlaista ajattelua. Työntekijöiden tulee mieltäätehtävänsä toisella tavalla, yritysten toimintatapansa ja yhteiskunnan roolinsa.Jotta tulevaisuuden rakentaminen kyettäisiin aloittamaan, on myös nykyhetkiymmärrettävä entistä paremmin. Tässä luvussa tarjotaan mahdollisuuksia palvelutoimintaan siirtymiseenja kestävän tuottavuuden synnyttämiseen kolmesta näkökulmasta – yksilön,yrityksen ja yhteiskunnan. Kaikille yhteistä on nykyisten ajattelurakenteidenperusteellinen uudistaminen. 217
  • 219. äLYKäS Yhdentyvän viestinnän VIESTINTä ratkaisu Raute Oyj Jukka Kuisma Manager, ICT Raute on vuonna 1908 perustettu puutuotetoimialaa maailmanlaajuisesti palveleva teknologiayritys. Raute valmistaa tehtaita, tuotantolinjoja sekä yksittäisiä koneita ja laitteita. Tarjonta kattaa asiakkaiden koko tuotantoprosessin raaka-aineen käsittelystä lopputuotteen viimeistelyyn ja pakkaukseen. Konsernilla on tuotantoa Suomessa, Kanadassa ja Kiinassa. Kehitämme hallitusti toimintatapojamme Jotta pystymme vastaamaan parhaiten asiakkaiden tarpeisiin, tarvitsemme maailmanlaajuisesti sekä omia että kumppaniemme asiantuntijoita palveluidemme tuottamisessa ja kehittämisessä. Vuorovaikutus, tavoitettavuus ja tiimityö yli organisaatio- ja HAASTE maarajojen ei ole helppoa aikaerojen ja henkilöiden liikkuvuuden vuoksi. Meillä on kasvava tarve saada monipuolisemmat viestinnän välineet, jotka kulkevat luontevasti henkilöiden mukana. Otamme vaiheittain käyttöömme julkiseen puhelinverkkoon integroidun viestinnän kokonaisratkaisun, joka mahdollistaa perinteisen puheen lisäksi tietokoneen näytön RATKAISU jakamisen, videopuhelut ja -neuvottelut, pikaviestit sekä oman tavoitettavuustiedon jaon. Valitsemamme kansainvälisesti tunnettu ja tuettu tuote auttaa liittämään ratkaisuun myös ulkomaisia sidosryhmiämme. Ratkaisulla halutaan tarjota työntekijöille tarpeeseen sopivin väline viestiä siten, että tavoitettavuus paranee ja ulkoinen sekä sisäinen viestintä tehostuu. Muita tavoitteita HYÖdYT ovat matka-ajan ja -kustannusten vähentäminen. Uskon myös, että kommunikoinnin helpottuminen ja monipuolistuminen vaikuttavat työntekijöiden motivaation, jopa työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Puhe- ja matkakustannusten seurannan lisäksi mittaamme hankkeen tuloksia pilottivaiheen alussa ja lopussa kartoittamalla viestintävälineiden ja käytäntöjen tilanteen. Olemme MITä viestineet hankkeesta eri tavoin sisäisesti, jotta koko henkilöstömme voi sitoutua siihen. OPIMME Onnistunut toteutus edellyttää myös hallittua toimintatapojen muutosta. Tässä uskomme onnistuvamme parhaiten aloittamalla perusasioista ja antamalla käyttäjille aikaa tulla tutuksi välineen kanssa ennen uusien viestinnän tapojen koulutusta ja käyttöönottoa.218
  • 220. TULEVAISUUS RAKENNETAAN NYTAjattelurakenteet muutoksenmahdollisuutenaKiinalaisilla on hyvä kuvamerkki, joka tarkoittaa kriisiä. Se koostuu itse asiassakahdesta erillisestä kuvamerkistä. Ensimmäinen niistä tarkoittaa loppua, riskiä,vaaraa tai uhkaa. Jälkimmäinen kuvamerkki tässä kiinalaisessa kriisi-sanassa tarkoittaa mahdollisuutta, syntymistä tai uutta alkua. Meillä onkriisi-sanassa voimakas ajatusten lukkiutuminen. Mieluummin tuhotaanpoikkeavien ajatusten esittäjät kuin mietitään, mitä he sanoivat. Kiinalaisettuovat kriisi-sanaan jotain positiivista, joka meiltä puuttuu. Sen tähdenpuhun mieluummin murrosajasta. Meidän on pystyttävä lopettamaan WEI JIse, jonka aika on loppua, jotta saamme raivattua tilaa uudelle, joka voi alkaa. Tässämielessä olemme kahden merkin loukussa, kahdenlaisten vaikeiden päätöstenedessä. Mitä pitää lopettaa, jotta saisimme uutta positiivista alkua ja mitä sepositiivinen uusi voisi olla?– Pentti MalaskaKansantaloutemme on kahden merkittävän kehityskulun risteyksessä. Elinkeinorakennekulkee luonnollista siirtymää teollisesta tuotannosta kohti palvelutoimintaa javuorovaikutus sekä tiedon hallinta siirtyvät entistä enemmän analogisesta digitaaliseen.Nämä pitkäaikaiset globaalit siirtymät muokkaavat kaikkien toimialojen toimintatapojaniin yksilöiden, yritysten kuin koko yhteiskunnankin tasolla. Silti niiden mukanaan tuomiamuutoksia ja toisaalta niiden tarjoamia mahdollisuuksia ei välttämättä ole kaikkiallakyetty tunnistamaan tai riittävästi huomioimaan. Palvelutoimintaan siirtymisen taustalla on automaation kehittyminenteollisuudessa. Suorittavan mekaanisen työn merkitys pienenee ja tietokeskeisenpalvelutyön kasvaa. Teollisessa toimintamallissa tuottavuuden määritti pitkälti raaka-aineiden käytön tehokkuus ja fyysisten tuotteiden liikkuvuus. Palvelutoiminnassatuottavuus riippuu enemmän tiedon tehokkaasta ja vaikuttavasta virtaamisesta. Siltitoimintatavat ja ajattelurakenteet noudattavat vanhaa kaavaa, jossa tuotannon määräkorostuu. Samanaikainen siirtymä analogisesta digitaaliseen tiedon hallintaan javuorovaikutukseen on mullistanut työnteon. Tiedon tallentamisessa ollaan jo ajat sittensiirrytty käsinkirjoitetuista muistioista ja mapeista kirjoituskoneiden kautta kovalevyihinja pilvipalveluihin. Tulevaisuuden historioitsijat raaputtelevat entistä vähemmänkivitauluja, koska nykyaika tallentuu pitkälti bitteihin, jotka ovat tavoitettavissa mistävain käsin. Analogisen tiedonkäsittelyn aikana tiedon määrä ja sen siirron hitausrajoittivat toimintaa, digitalisoitumisen myötä näistä rajoitteista on käytännössä 219
  • 221. TULEVAISUUS RAKENNETAAN NYT vapauduttu. Myös vuorovaikutus on erilaisten viestintävälineiden ansioista yhä useammin mahdollista ilman fyysistä paikalla oloa. Näitä pitkäaikaisia kehityskulkuja ovat viime vuosina yhtäältä hyödyntäneet ja toisaalta vahvistaneet kaksi kuluttajien käytökseen liittyvää ilmiötä: kasvanut yksilöllisten kokemusten hakeminen sekä edullisemmaksi muuttunut kehittynyt tekniikka. Edellä mainittu selittyy kotitalouksien kasvaneella kulutuskyvyllä ja länsimaissa vuosituhannen alusta lähtien vahvistuneella individualistisella vaateella saada personoituja ja yksilöllisiä palveluita massatuotetun fyysisen tavaran sijaan. Tekniikan kehitys Uuskasvun siirtymä ilmenee nopeammissa, Teollinen tuotanto digitaalinen viestintä tehokkaammissa, luotettavammissa ja älykkäämmissä palveluissa ja KULUTTAJIEN sovelluksissa, joita kuluttajille MAKSUKYKY tarjotaan. Esimerkiksi musiikkiteollisuus oli ehtinyt hädin tuskin aloittaa cd- levyjen verkkokaupan, kun musiikin myynti tiedostoina ja sitten suoratoisto Spotifyn kaltaisten palveluiden avulla TEKNOLOGIAN muuttivat perusteellisesti KEHITYS ihmisten kulutustottumuksia. Nämä kaksi ilmiötä kietoutuvat yhteen ja ruokkivat Analoginen viestintä Palvelutuotanto kansantaloudessa vaikuttavia laajempia kehityskulkuja. Koska kotitaloudet ostavat entistä yksilöllisemmin, korostuu palvelutoiminnan merkitys entisestään. Palvelutoiminta puolestaan edellyttää monipuolista ja tehokasta vuorovaikutusta, johon digitaaliset välineet tarjoavat puitteet. Vastaavasti kehittynyt tekniikka on tehnyt tuotekehityksestä entistä palvelupainotteisempaa, koska päätelaitteet ovat jo varsin kyvykkäitä erilaisten palveluiden käyttämiseen. Perinteinen tapa hahmottaa työnteko, tuottavuus ja yhteiskunta vastaa analogisen, teollisen ajan tarpeisiin. Kun tieto oli niukkaa ja tuottavuus riippui raaka- aineista, kyettiin tuotantoprosessien samankaltaistamisella ja määrään panostamisella tehostaa materiaalien virtausta. Tuon aikakauden ajattelurakenteita kuvasi hyvin prosessin vaiheiden muuttumaton peräkkäisyys. Valitettavasti analogisen ja teollisen ajan ajattelurakenteet määrittävät nykyään myös tapaa hahmottaa digitalisoidun aikakauden palvelutuotanto. Uutta digitaalista tiedonkäsittelyvälineistöä käytetään220
  • 222. TULEVAISUUS RAKENNETAAN NYTanalogisen ajan rajoittunein tavoin ja luovaa tietotyötä johdetaan samankaltaistamallatoimintaprosesseja ja mittaamalla tuotannon määrää. Näin epäonnistutaan täydellisestisekä kehittyneen tiedonvälitysteknologian hyödyntämisessä että – vielä traagisemmin– asiakkaiden tarpeisiin vastaamisessa. Nämä epäonnistumiset johtuvat kaikkeineniten vallitsevista ajattelurakenteista, joiden vankeja yhä olemme. Kehityskokouksissa hymähtelemme teollisen ajan toimintatavoille, muttaneuvotteluhuoneen ulkopuolella alistumme jälleen niiden valtaan. Aliarvioimme tavoistaja tottumuksista poisoppimiseen tarvittavaa johtamisen ja ajan määrää. Esimerkiksivideoneuvottelujen käytössä mietitään, miten ne korvaavat perinteiset kokoukset, kunoikea kysymys kuuluisi, tarvitaanko perinteisiä kokouksia ja jos niin mihin. Muistioitaei enää printata ja jaeta sisäisessä postissa vaan sähköpostitellaan koko tiimille,mutta kukaan ei kyseenalaista niiden tarpeellisuutta. Työn tuottavuutta taas mitataankokousten ja muistioiden määrällä eikä sillä, palvellaanko asiakkaita hyvin. Vanhojen ajattelurakenteiden sopimattomuus palveluntuotantoon kiteytyy tieto-ja viestintätekniikan hyödyntämisessä. Työntekijöiden uskotaan osaavan käyttääuusia välineitä yhteisellä, tuottavuutta parhaiten tukevalla tavalla ilman keskitettyäsuunnitteluakin. Uskomus on todistetusti väärä. Vaikka 96 % työntekijöistä pitääkinviestintävälineiden toimivuutta menestyksen kannalta merkityksellisenä, alleneljänneksessä organisaatiossa on yhtenäisiä viestintäkäytäntöjä. Lisäksi peräti 70 %valikoi viestintävälineen sen mukaan, mikä heille itselleen on helpoin tai mikä kussakintilanteessa on ensiksi tarjolla – riippumatta siitä, millä viesti välittyy luotettavimminperille tai mikä sopii parhaiten vastaanottajalle. Suunnilleen yhtä moni pitää saapuvaatietovirtaa niin laajana, ettei pysty tutustumaan siihen kunnolla. Lähes yhtä useantyöntekoa keskeytykset häiritsevät päivittäin. Nykyisten ajattelurakenteiden muuttaminen ei ole helppoa, eikä asiassa ollapäästy puusta pitkälle juuri missään päin maailmaa. Siirtyminen analogisen, teollisenajan ajattelurakenteista tietokeskeisen palvelutoiminnan ajattelurakenteisiin onkaikkialla maailmassa vielä alkutekijöissään. Kyseessä on nimenomaan siirtymä, eivaihto – kunkin organisaation on löydettävä sopiva tasapaino vanhan ja uuden mallinväliltä sekä hallittava tähän yhtymäkohtaan mahdollisesti muodostuvat ongelmat.Siirtymä edellyttää vallitsevan tilanteen tunnistamista ja erittelemistä sekä aitoavalmiutta tehdä syvälle pureutuvia rakenteellisia muutoksia. Asioita ei voi muuttaa,ennen kuin ne on tunnistettu ja nimetty. Erityisesti on hahmotettava vuorovaikutuksenja siihen tarvittavien välineiden merkitys palvelutoiminnalle. Vuorovaikutustehokkuus,eli kyky viestiä ja hallita tietoa, on yksi keskeisimpiä tekijöitä organisaatioidentuottavuudelle. Siksi tieto- ja viestintäteknisen infrastruktuurin on vastattava toiminnankriittisiin tarpeisiin. Siirtymä kohti yhä palvelukeskeisempää toimintaa sekä digitalisoituvavuorovaikutus ja tiedon hallinta määrittävät tulevaisuuden ajattelurakenteet. Näiden 221
  • 223. TULEVAISUUS R