Tiedosta            kauppatavaraa                                    ?                   u              Harj          ana ...
SYL-julkaisu 2/2013Julkaisija: Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ryLapinrinne 2, 00180 Helsinkiwww.syl.fiToimittajat: ...
SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe									                                                               5 Förord									         ...
4
EsipuheI    dea tämän artikkelikokoelman tekemiseksi tuli pohdittaessa Suomen ylioppilaskuntien lii-    ton toimintasuunni...
FörordI    dén bakom den här artikelsamlingen uppstod i samband med att vi utarbetade FSF:s verksam-    hetsplan för 2012....
ForewordT      he idea of this collection of articles came when we were working on the 2012 plan of      action for the Na...
Hanna NoriKorkeakoulutuksen kaupallistumisen seuraukset – vaikuttaakomaksullinen koulutus eri sosiaaliryhmien osallistumis...
Myös avoin yliopisto voidaan nähdä osana koulutuksen kaupallistumiskehitystä. Monetyliopistoon haluavat suorittavat ensin ...
Lukukausimaksut muodostavat suoran taloudellisen kustannuserän opiskelijalle. Maksujenvaikutuksesta opiskeluun tiedetään k...
Taulukko 1. Maiden sijoittuminen koulutuksellisen tasa-arvon indeksin mukaan laskettuna(ne maat kursivoitu, joissa käytöss...
Myös Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia lukukausimaksujen ja opiskelijatukien vaikutuksistakorkeakoulutukseen hakeutumise...
Taloudelliset teoriat, kuten inhimillisen pääoman teoria1, näkevät yksilöt rationaalisina toi-mijoina, joiden koulutuksell...
Koulutusvalinnat riippuvat osaltaan myös työllisyysnä­ ymistä ja tulevasta palkasta. Jotkut                               ...
PohdintaS     uomessakin korkeakoulutus periytyy edelleen varsin selvästi, vaikka tasoittumista eri     sosiaaliryhmien vä...
Vaikka lukukausimaksun käyttöönotto ei vähentäisi suoraan minkään ryhmän osallis-tumista korkeakoulutukseen, se voi muutta...
Kirjallisuus• Ahola, S. & Nurmi, J. 1998. Koulutusväylät, työmarkkinat ja valikoituminen. Loppuraportti.  Helsinki: Opetus...
• Helsingin Sanomat 2012. Ulkomaisten lukukausimaksut toivat kuluja voittojen sijaan.   http://www.hs.fi/kotimaa/Ulkomaala...
• OPM 2008. Suomen koulutusjärjestelmä kansainvälisessä vertailussa. Helsinki: Opetus-  ministeriön politiikka-analyysejä ...
• Seppänen, P. 2006. Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa – suomalaiskaupunkien   koulumarkkinat kansainvälisessä valos...
21
Teemu Haukioja, Ari Karppinen ja Jari Kaivo-ojaMaksuton yliopistokoulutus– riippakivi vai kansantaloudellinen menestysteki...
Luvussa neljä puhdasta markkinamallia täydennetään ulkoisvaikutuksilla. Ne ovat käsittee-nä endogeenisen kasvuteorian ydin...
Suomessa viimeaikainen yliopistojen kehittämiskeskustelu on kiinnittänyt huomiota koulu-tuksen kustannuksiin. Kustannusten...
Nettovalmistumisaste kertoo kuinka suuri osa nuoresta ikäluokasta on valmistunut yliopis-tosta. Yli 30-vuotiaina valmistun...
Yliopistokoulutuksen tapauksessa tilanne ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Ensiksi-kin voidaan kysyä, onko koulutus n...
4. Yliopistokoulutuksen ulkoisvaikutuksetK        oulutuksella on omaisuuksia, joiden suhteen puhdas markkinaratkaisu epäo...
Koulutuksen ulkoisvaikutusten empiirinen mittaaminen on vaikeaa. Tulevathan ulkoisvaiku-tukset määritelmänsä mukaisesti ma...
Suomalaista koulutusjärjestelmää voidaan luonnehtia koko kansan sivistysprojektiksi. Täl-lainen lähtökohta voikin olla jär...
Pärjätäkseen globaalissa kilpailussa tulee Suomen kaltaisen pienen kansantalouden ja seninstituutioiden onnistua innovaati...
6. JohtopäätöksetV        uonna 2010 voimaan astuneen uuden yliopistolain myötä lukukausimaksujen käyt-        töönoton pu...
Maksullisuuden kannatus näyttää liittyvän opiskelun tehostamiseen liittyviin kannustimiinja rahoitukselliseen oikeudenmuka...
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen

5,986 views

Published on

Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen.
(toim.) Juhana Harju & Juuso Leivonen
SYL-julkaisu 2/2013
ISBN: 978-951-703-276-5
ISSN: 0356-8245
Julkaisija: Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry

Published in: Education
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
5,986
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
4,691
Actions
Shares
0
Downloads
15
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Tiedosta kauppatavaraa? - Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen

  1. 1. Tiedosta kauppatavaraa ? u Harj ana . Juh eivonentoim so L u & Ju – Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen 1
  2. 2. SYL-julkaisu 2/2013Julkaisija: Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ryLapinrinne 2, 00180 Helsinkiwww.syl.fiToimittajat: Juhana Harju, Juuso LeivonenMuu toimituskunta: Jarmo Kallunki, Kim Rantala, Riitta KäppiEsipuheen käännökset: Kristian JohanssonTaitto ja kannen suunnittelu: Niko MetsäläISBN: 978-951-703-276-5ISSN: 0356-8245Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki2
  3. 3. SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe 5 Förord 6 Foreword 7 1. Hanna Nori: Korkeakoulutuksen kaupallistumisen seuraukset 8 – vaikuttaako maksullinen koulutus eri sosiaaliryhmien osallistumiseen? 2. Teemu Haukioja, Ari Karppinen & Jari Kaivo-oja: Maksuton 22 yliopistokoulutus – riippakivi vai kansantaloudellinen menestystekijä? 3. Laura Vanhanen: Kompleksinen ja kiistelty kansainvälistymisen eetos 36 4. Henni Saarela: Internationalisation in Higher Education 50 – Losing its ”True North”? 5. Mikko A. Niemelä: Tiedon ja oppimisen tavaramuotoistumisesta 72 tieteen yhtenäisyyteen Lopuksi 88 Kirjoittajat 90 3
  4. 4. 4
  5. 5. EsipuheI dea tämän artikkelikokoelman tekemiseksi tuli pohdittaessa Suomen ylioppilaskuntien lii- ton toimintasuunnitelmaa vuodelle 2012. Havahduttiin siihen, että koulutus on kaupallis- tunut, mutta ei ole tutkittu, mitä se merkitsee ja minkälaisia vaikutuksia sillä on yhteiskun-taan ja yksilöön. Suurin yksittäinen tekijä tälle havahtumiselle oli Estonian Business Schoolinfiliaalin perustaminen Helsinkiin syksyllä 2011. Toimintasuunnitelmaan kirjattiinkin, ettävuonna 2012 SYL tekee kaupallistumisanalyysin.Keväällä päätettiin, että analyysi toteutetaan artikkelikokoelmana, johon pyydetään kirjoituk-sia call for papers -menetelmällä. Kutsua levitettiin yliopistojen korkeakoulutuksen tutkimus-yksiköille ja ylioppilaskuntien sähköpostilistoille.Tuloksena on viidestä artikkelista koostuva kokoelma koulutuksen kaupallistumisestaSuomessa ja sen vaikutuksista. Saimme alan asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita maksut-toman koulutuksen hyvinvointivaikutuksista, koulutusviennistä, kehitysyhteistyöstä osanakoulutuspolitiikkaa, sosiaalisesta ulottuvuudesta kaupallisessa korkeakoulutuksessa ja luku-kausimaksujen vaikutuksesta yliopistojen ideaan.Artikkeleista huomaa, ettei koulutuksen kaupallistuminen tarkoita pelkästään lukukausi-maksujen käyttöönottoa, vaan se on osa laajempaa kehitystä. Ulkomaalaisten korkeakoulujenfiliaalit, yksityistä korkeakoulutusta tarjoavat yritykset, koulutusvienti ja koulutuksen muut-tuminen kulutushyödykkeeksi ovat uusia piirteitä suomalaisessa koulutuksessa. Lisäksi artik-kelit tuovat esiin innovatiivisia näkemyksiä koulutuksen luonteesta vastakohtana julkisessakeskustelussa esiin tuoduille lukukausimaksuja kannattaville puheenvuoroille.SYL otti vuoden 2012 liittokokouksessaan kantaa kaupallistuneeseen korkeakoulutuksenlisäämällä linjapaperiin seuraavan virkkeen: ”Suomessa toimivat korkeakoulutuksen järjestä-jät tarjoavat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen mukaisia tutkintoja sekä kuuluvat yli-opistolain ja ammattikorkeakoululain määrittelemän tai vastaavan julkisen sääntelyn piiriin.”Tällä SYL tarkoittaa, että mikäli Suomeen on tulossa ulkomailta korkeakoulutusta tarjoavataho tai suomalainen yritys perustaa yksityisen korkeakoulun, olisi ne saatettava julkisenvalvonnan piiriin, että ne voisivat päästä Suomen koulutusmarkkinoille. Näin toimitaan joesimerkiksi Australiassa, Iso-Britanniassa ja Kroatiassa.Voinemme olla yhtä mieltä siitä, että suomalaista korkeakoulujärjestelmää pitää kehittää.Ei ole kuitenkaan realistista, että maksullinen korkeakoulutus kirittäisi julkista suomalaistakorkeakoulujärjestelmää paremmaksi, vaan sen pitää rakenteellisesti mukautua muuttuvaanmaailmaan. Miksi mennä maksulliseen korkeakoulutukseen, kun vähintään yhtä laadukkaanja työelämärelevantin tutkinnon voi saada julkisesta korkeakoulusta?Lopuksi haluan kiittää artikkelikokoelman toimittajia Juhana Harjua ja Juuso Leivosta, jotkaasiantuntemuksellaan ja kärsivällisyydellään myötävaikuttivat suuresti kokoelman syntymi-seen. Kiitoksen ansaitsee myös SYL:n tiedottaja Riitta Käppi, jonka kokemuksesta ja näkemyk-sestä julkaisujen valmiiksi tekemisessä oli korvaamaton apu. Läheisimmät kiitokset haluanosoittaa työparilleni Jarmo Kallungille ja hänen sijaisenaan alkuvuodesta toimineelle MattiTujulalle, joiden kanssa etenimme vaikeidenkin vaiheiden yli hyvillä mielin.Eräänä keväisenä päivänä 2013Kim RantalaSYL:n hallituksen koulutuspoliittinen ja kansainvälisten asioiden vastaava 2012 5
  6. 6. FörordI dén bakom den här artikelsamlingen uppstod i samband med att vi utarbetade FSF:s verksam- hetsplan för 2012. Insikten om att utbildningen verkligen kommersialiserats utan att någon egentligen forskat i ämnet väckte tankar om vad det egenligen innebär och hur det påverkarsamhället och individerna. Den största enskilda väckarklockan var att Estonian Business Schoolunder hösten 2011 grundade en filial i Helsingfors. Med det insåg vi att det finns ett behov fören kommersialiseringsanalys och därmed antecknades saken i FSF:s verksamhetsplan för 2012.Under våren beslöt vi att analysen skulle sammanställas i form av en artikelsamling. Artiklarnaskulle samlas genom att utfärda en Call for papers. Inbjudan skickades sedan till universitetsenhe-ter med forskningsverksamhet inom högre utbildning och spreds via studentkårernas e-postlistor.Det slutliga resultatet blev en artikelsamling som består av fem uppsatser som behandlar ut-bildningens kommersialiering i Finland och hela utvecklingens följder. Vi tog emot expertinläggsom behandlade välfärdseffekter av avgiftsfri utbildning, utbildningsexport, utvecklingssam-arbete som en del av utbildningspolitiken, den sociala dimensionen inom kommersiell högreutbildning och terminavgifternas inverkan på universitetens grundidé.Artiklarna visar tydligt att införandet av terminsavgifter inte är det enda som utbildningens kom-mersialisering innebär, utan att fenomenet är en del av en bredare utveckling. Utländska högsko-lors filialer, företag som erbjuder privat högre utbildning, utbildningsexport och utbildningensövergång från rättighet till konsumtionsvara är alla nya företeelser inom finsk utbildning. Vidarelägger artiklarna fram flera innovativa uppfattningar om utbildningens karaktär som ett svar ochen motsats till de anföranden i den offentliga diskussionen som stöder tanken om terminsavgifter.På sitt förbundsmöte 2012 tog Finlands studentkårers förbund ställning till utbildningenskommersialisering genom att anteckna följande punkt i sitt policydokument: ”Anordnare avhögskoleutbildning i Finland erbjuder examina som följer den europeiska referensramen förexamina och kompetens. Vidare omfattas dessa anordnare av bestämmelserna som anges iuniversitetslagen och yrkeshögskolelagen eller i motsvarande offentlig reglering.” Med inläggetmenar FSF att ifall utländska anordnare av högskoleutbildning eller ett finskt företag grundaren privat högskola, borde dessa instanser sättas under offentlig tillsyn innan de får tillståndatt agera på den finska utbildningsmarknaden. Liknande arrangemang är redan i bruk i t.ex.Australien, Storbritannien och Kroatien.Jag förmodar att vi är eniga om att det finska högskolesystemet måste utvecklas. Det är emel-lertid inte realistiskt att den avgiftsbelagda utbildningen sporrar finsk högre utbildning attutvecklas i en bättre riktning. I stället borde det finska utbildningssystemets strukturer anpassasefter den föränderliga världen. Varför välja avgiftsbelagd utbildning om de offentliga högsko-lorna kan erbjuda en minst lika bra och arbetslivsrelevant examen?Slutligen vill jag ännu tacka artikelsamlingens redaktörer Juhana Harju och Juuso Leivonen.Deras expertis och tålamod har haft en stor betydelse för verkets uppkomst. Ett stort tack gårdessutom till FSF:s informatör Riitta Käppi, vars erfarenhet och vision erbjöd en oersättlighjälp i slutförandet av publikationerna. Jag vill ännu uttrycka min hjärtligaste tacksamhet tillmin kollega Jarmo Kallunki och hans vikarie Matti Tujula. Med er kämpade vi igenom ävende svåraste skedena vid gott mod.En vacker vårdag 2013Kim RantalaFSF:s styrelseledamot 2012, ansvarig för högskolepolitik och internationella ärenden6
  7. 7. ForewordT he idea of this collection of articles came when we were working on the 2012 plan of action for the National Union of University Student in Finland (SYL). We realized that although education had become increasingly commercial, nobody had really studiedthe meaning of this development or its impact on society and its individuals. The single big-gest wake up call came in autumn 2011 when the Estonian Business School (EBS) launched aBachelor’s programme in Helsinki. This lead to SYL including the production of an analysis oncommercialisation in the Union’s 2012 action plan.During the following spring we decided that the analysis would realized as a collection of articles.Thus, we issued a call for papers. We invited papers from various university departments engagedin studying higher education and spread the invite via the student union mailing lists. All thisresulted in a five-article collection on the commercialisation of education in Finland and its subse-quent effects. We received expert articles on the welfare benefits of tuition-free education, on educa-tion exports, on development cooperation as a part of education politics, on the social dimension incommercial higher education and on the effects of tuition-fees on the general idea of universities.The articles portray the fact, that the commercialisation of education signifies a lot more thanjust introducing tuition-fees as it is only a part of a more comprehensive development. Foreignuniversity branch units, businesses offering private education, education exports, and the factthat education has become a consumer commodity, are all new features in Finnish education.The articles include some innovative views on the nature of education, which also act as an-swers and a contrast to the public statements in favour of tuition-fees.At the 2012 General Assembly, SYL responded to the commercialisation of education by add-ing the following lines to the Union’s policy paper: ”All providers of higher education withinFinnish borders offer degrees which are in line with the European Qualifications Framework.Furthermore, all such education providers are subject to the definitions in the Finnish Uni-versity Act, the Polytechnics Act, or other equivalent public regulation.” This inclusion in thepolicy paper is SYL’s way of expressing a concern for foreign providers of higher education andFinnish commercial higher education businesses. SYL demands that these actors be subjected topublic regulation before gaining access to the Finnish education market. Such arrangements arealready common in Australia, Great Britain and Croatia.I believe we can unanimously state that the Finnish higher education system requires improve-ment. However, it is not realisitic that this development is forced through the introduction of tu-ition-based education. The structures of Finnish higher education need to adapt to the constantlydeveloping and changing world. Why should anyone choose to pay tuition-fees, when everybodyis offered an at least as competent and employment market relevant degree at a public university?Lastly, I wish to thank the editors of this article collection, Juhana Harju and Juuso Leivonen,whose expertise and patience have played a significant role in the creation of this publication.Another person to whom I feel thankful is SYL Information Officer Riitta Käppi, whose experi-ence and vision were of extraordinary help with the completion of the articles. My final andwarmest thanks go to my colleagues Jarmo Kallunki and his substitute Matti Tujula who wereof essential help and with whom we managed all the difficult times with a smile.On one spring day 2013Kim RantalaSYL Executive Board Member 2012, responsible for education politics and international affairs 7
  8. 8. Hanna NoriKorkeakoulutuksen kaupallistumisen seuraukset – vaikuttaakomaksullinen koulutus eri sosiaaliryhmien osallistumiseen?JohdantoS uomen korkeakoulujärjestelmää pidetään yleisesti ottaen varsin avoimena ja tasa-arvoi- sena, sillä korkeakouluihin hakeutuvien taustojen erot ovat meillä selvästi pienemmät kuin monissa muissa Euroopan maissa (OPM 2008; Härkönen 2010). Suomalaista hyvin-vointivaltiota rakennettiin aikanaan nimenomaan pyrkimällä mahdollisimman tasa-arvoiseenyhteiskuntaan. Koulutusmahdollisuuksien parantamisen uskottiin vähentävän kansalaisteneriarvoistumista. Perusajatuksena oli, että kattava korkeakoulukenttä ja verovaroin tuettuopetus tuovat korkeakouluopiskelun entistä useamman ulottuville.Huippuyksiköiden ja -yliopistojen perustaminen sekä tieteen markkinahenkisyyden, kansain-välistymisen ja tuloksellisuuden korostaminen antavat vahvoja viitteitä siitä, että koulutuspo-liittisia päätöksiä pitkään ohjannut tasa-arvoajattelu on himmenemässä. Yliopistot nähdäännykyään entistä useammin taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn välineinä (Shattock 2009).”Yritysmäiset” piirteet (Clark 1998) ovat edelleen vahvistuneet, kun uuden yliopistolain myötäyliopistot muuttuivat julkisoikeudellisiksi laitoksiksi ja yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi. Uuteenyliopistolakiin kirjattiin niin ikään mahdollisuus periä lukukausimaksuja Euroopan unionin jaEuroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta (OKM 2012).Korkeakoulujen lukukausimaksukokeilu aloitettiin 2010 ja se jatkuu vuoteen 2014 asti. Kokei-lun tarkoituksena on selvittää, ”mitä vaikutuksia maksullisiin koulutusohjelmiin siirtymisestäon korkeakoulujen kansainvälistymiselle, suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle,opiskelijavirroille ja vieraskielisen korkeakoulutuksen laadulle” (OKM 2012). Hanke on kui-tenkin saanut osakseen kritiikkiä (ks. esim. Helsingin Sanomat 2012). Ainakin tähän mennessäkokeilun tulokset ovat olleet varsin laihoja. Maksavia opiskelijoita on tällä hetkellä vain 110.Kokeilusta on koitunut pikemminkin kuluja kuin voittoja, kun maksuista saadut tuotot ovathuvenneet apurahoihin ja maksujärjestelmän rakentamiseen.Lukukausimaksujen puolesta ovat Suomessa puhuneet valtion ja elinkeinoelämän edusta-jat, vastustajien leirissä ovat erityisesti korkeakouluopiskelijat (ks. Vanttaja 2012). Siitä, mitälukukausimaksujen käyttöönotosta todellisuudessa seuraa, ei kenelläkään ole varmaa tietoa.Maksuja puoltava taho uskoo, että Suomi ei pysty osallistumaan kansainvälisiin koulutus-markkinoihin, mikäli korkein koulutus on meillä kaikille maksutonta. Maksujen vastustajattaas pitävät koulutusta yksilön perusoikeutena, eivät markkinatuotteena. Koulutuksen kau-pallistumisen pelätään vaarantavan tasa-arvon. Ulkomaalaisille suunnatut lukukausimaksutvoivat taas vähentää kansainvälisten opiskelijoiden intoa hakeutua Suomeen opiskelemaan.(Puustelli, Niskanen, Sund & Rajala 2009.)Lukukausimaksujen ohella koulutuksen kaupallistumisessa on nähtävissä muitakin element-tejä. Erilaiset valmennuskurssit ovat tulleet sitä suositummiksi, mitä enemmän yliopistoihinon pyrkijöitä. Erityisesti vaikeapääsyisille, mutta suosituille aloille – kuten lääketieteelliselle,oikeustieteelliselle ja kauppatieteelliselle alalle – haluavat pyrkivät usein maksimoimaanmahdollisuutensa osallistumalla valmennuskurssille. Kalleimmat valmennuskurssit maksavatuseita tuhansia euroja. (Turun Sanomat 2005.)8
  9. 9. Myös avoin yliopisto voidaan nähdä osana koulutuksen kaupallistumiskehitystä. Monetyliopistoon haluavat suorittavat ensin opintoja avoimessa yliopistossa, joiden tarjoamat kurssitovat maksullisia. Suoritettuaan riittävän määrän opintoja avoimen yliopiston puolella, opiske-lija voi hakea tutkinto-opiskelijaksi ns. avoimen yliopiston väylän kautta. Vaikka tutkinto-opis-kelijaksi pääseminen edellyttää riittävän hyvää opintomenestystä, maksukyky voi ratkaista,kuka avoimen yliopiston väylää todellisuudessa pääsee hyödyntämään. (Haltia 2012.)Suomessa ei ole – ainakaan vielä – yksityisin varoin toimivia eliittiyliopistoja. Tämä on osal-taan seurausta siitä, että Suomessa tärkeänä koulutuspoliittisten päätösten taustavoimanatoimii koulutuksellisen tasa-arvon ja maksuttomuuden ideologia (Rikala & Rautanen 2009).Suomessakin kilpailu korkeista asemista ja menestymisestä alkaa kuitenkin jo varhain. Hy-vin toimeentulevat, työelämässä pärjäävät vanhemmat haluavat valita lapselleen parhaanmahdollisen koulun (Seppänen 2006.) Eri taustoista tulevien paikka ja asema koulutustielläeriytyy siis jo alaluokilla. Koska koulutuskokemuksilla on taipumusta kumuloitua, näkyväteri sosiaaliryhmien väliset erot selvästi siinä vaiheessa, kun on aika tehdä valintoja jatko-koulutuksen suhteen.Artikkelissa tarkastellaan lukukausimaksujen yhteyttä korkeakoulutukseen osallistumi-seen. Vaikka Suomessa lukukausimaksut eivät ole käytössä, useissa muissa maissa kor-keakoulutus on maksullista. Artikkelissa vertaillaan sitä, miten korkeakouluopiskelijoidentausta eroaa ”lukukausimaksullisten” ja ”lukukausimaksuttomien” maiden välillä. Mitäseurauksia lukukausimaksujen käyttöönotosta olisi suomalaisnuorten koulutusvalinnoille?Koska asiaa ei voi tutkia ”suoraan”, muiden maiden tilanne ja kansainväliset tutkimuksetlukukausimaksujen vaikutuksista antavat arvokasta osviittaa siitä, miten tilanne muuttuisimeillä maksullisen korkeakoulutuksen myötä.Lukukausimaksut ja opiskelijoidensosiaalinen tausta eri maissaK orkeakoulutuksen kaupallistuminen on tapahtunut rinnakkain korkeakoulutuksen kansainvälistymisen kanssa. Bolognan prosessin tarkoituksena oli yhdenmukaistaa eurooppalaista korkeakoulukenttää. Euroopan maiden välillä on kuitenkin edelleenselkeitä eroja esimerkiksi korkeakoulutuksen maksullisuudessa. Suurimmassa osassa Eu-roopan maita lukukausimaksut ovat käytössä. Lukukausimaksuja oman tai EU-maan kan-salaisilta eivät peri Pohjoismaat, Irlanti, Tšekin tasavalta, Slovakia, Kreikka, Puola ja eräätSaksan osavaltiot. Muissa Euroopan maissa lukukausimaksut ovat käytössä, mutta mak-sujen suuruus ja se, ketkä maksuja maksavat, vaihtelee maittain. Esimerkiksi Skotlannissamaksuja ei peritä skottilaisilta eikä Euroopan unionista tulevilta opiskelijoilta, mutta muiltaIson-Britannian kansalaisilta kyllä. Tanskassa lukukausimaksua joutuvat maksamaanosa-aikaiset opiskelijat, kun taas kokopäiväiset opiskelijat saavat opiskella ilman maksua.Itävallassa maksamaan joutuvat ne opiskelijat, jotka ylittävät minimiopintoajan vähintäänkahdella lukukaudella. Maksukriteerejä voivat olla myös opiskelijan taloudellinen tilanne,opintomenestys, oppiaine ja kurssirakenne. (Eurydice 2011.) 9
  10. 10. Lukukausimaksut muodostavat suoran taloudellisen kustannuserän opiskelijalle. Maksujenvaikutuksesta opiskeluun tiedetään kuitenkin varsin vähän, sillä tehtyjen tutkimusten tulok-set ovat ristiriitaisia. Toisaalta vertailu eri maiden välillä on varsin vaikeaa, sillä tilastoinnitja luokittelut eroavat toisistaan maittain. (Marcucci & Johnstone 2007; Johnstone 2003; 2009;Usher & Cervenan 2005; Usher & Medow 2010.) Vuosina 2005 ja 2010 EPI (Educational PolicyInstitute) julkaisi raportit koulutusjärjestelmien kansainvälisestä vertailusta (ks. Usher &Cervenan 2005; Usher & Medow 2010). Vuoden 2010 raportti on hieman kattavampi. Mukanaolivat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Ranska, Saksa, Englanti ja Wales, Alankomaat, Latvia,Yhdysvallat, Kanada, Meksiko, Japani, Australia ja Uusi-Seelanti.Vertailu maiden välillä tehtiin kahden ulottuvuuden, edullisuuden (affordability) ja saatavuu-den (accessibility), suhteen. Ensimmäiseen ulottuvuuteen sisältyvät koulutus- ja elinkustannuk-set, tuet, verotus ja lainat, toiseen ulottuvuuteen korkeakoulutukseen osallistuminen ja pääsy,koulutuksellisen tasa-arvon indeksi sekä sukupuolten välinen tasa-arvo. Mittarit siis muo-dostuvat useista erilaisista muuttujista. Eri muuttujien tulokset laskettiin yhteen, ja tulostenperusteella maat asetettiin ”paremmuusjärjestykseen” kahden ulottuvuuden suhteen.Korkeakoulutuksen edullisuutta (affordability) mitattaessa Suomen sijoitus oli ensimmäinen.Suomen jälkeen seurasivat Norja, Saksa, Tanska ja Ruotsi. Kaikkein huonoimmin sijoittuivatMeksiko, Japani, Australia, Yhdysvallat sekä Englanti ja Wales. Kiintoisaa on, että Meksikossa,Japanissa ja Australiassa on kaikissa varsin mittava yksityinen korkeakoulusektori. (Usher &Medow 2010.) Heikoimmin sijoittuneissa maissa korkeakouluopiskelijoilta peritään lukukau-simaksuja. Maksut ovat korkeimmat Yhdysvalloissa, Japanissa, Australiassa ja Uudessa-See-lannissa. Näissä maissa yliopistojen lukukausimaksut ovat vähintään 3000 dollaria vuodessa,Yhdysvalloissa peräti yli 6000 dollaria. (OECD 2011.) Korkeakoulutuksen saatavuudessa (accessibility) yhtenä muuttujana oli koulutuksellisentasa-arvon indeksi (Educational Equity Index, EEI), jossa verrattiin korkeakouluopiskelijoidenisän koulutustasoa1 40–60-vuotiaiden miesten koulutustasoon koko väestössä (ks. taulukko1). Mitä lähempänä arvo on ykköstä, sitä parempi tilanne on koulutuksellisen tasa-arvonkannalta. Alankomaissa ja Australiassa näyttää olevan kaikkein tasa-arvoisin korkeakoulutus-järjestelmä: näissä maissa tasa-arvoindeksi on korkein. Kanada ja Suomi seuraavat perässä.Kaikkien heikointa tasa-arvon toteutuminen on Meksikossa. Myös Portugalin tasa-arvoin-deksi jää hyvin alas. Osassa korkeita lukukausimaksuja keräävistä maista – Yhdysvalloissa jaKanadassa – koulutuksellinen tasa-arvo eri ryhmien välillä on toteutunut yllättävän hyvin.Toisaalta näissä maissa opiskelijatukijärjestelmä on varsin kehittynyt, ja korkeakoulutukseenosallistuu korkeista lukukausimaksuista huolimatta suuri osuus ikäluokasta.1 Kansainvälisissä vertailuissa sosiaalisen liikkuvuuden mittarina käyttökelpoisin on opiskelijoiden vanhempien koulu-tustaso. Ammatti tai sosioekonominen asema eivät ole yhtä helposti operationalisoitavissa. (Eurostudent 2011.) Sosiaalistaliikkuvuutta tapahtuu esimerkiksi silloin, kun korkeakoulututkintoa suorittamattomien vanhempien jälkeläinen pääseeopiskelemaan yliopistoon.10
  11. 11. Taulukko 1. Maiden sijoittuminen koulutuksellisen tasa-arvon indeksin mukaan laskettuna(ne maat kursivoitu, joissa käytössä lukukausimaksut) Maa Opiskelijat, joiden Korkeakoulututkinnon EEI isällä korkeakoulu- suorittaneet, 40-60-vuotiaat pisteet* tutkinto (%) miehet koko väestöstä (%) 1. Alankomaat 42 31 0,74 2. Australia 29 21 0,74 3. Kanada 31 22 0,71 4. Suomi 43 30 0,70 5. Uusi-Seelamti 30 20 0,67 6. Yhdysvallat 39 25 0,64 7. Ruotsi 29 17 0,59 8. Norja 40 23 0,58 9. Iso-Britania 51 27 0,53 10. Saksa 63 31 0,49 11. Ranska 43 19 0,44 12. Viro 46 19 0,41 13. Portugali 28 9 0,32 14. Meksiko 68 16 0,24*lasketaan kaavasta = 100 x (korkeakoulututkinnon suorittaneet, 40-60-vuotiaat miehet kokoväestössä, %/opiskelijat, joiden isällä korkeakoulututkinto,%)Kun otetaan huomioon myös muut korkeakoulutuksen saatavuuden osatekijät (osallistumis-aste, opiskelemaan pääsy ja sukupuolten välinen tasa-arvo), Suomi sijoittuu ensimmäiseksi.Heti perässä seuraa Alankomaat. Suomen ja Alankomaiden korkeakoulujärjestelmät ovaterinomaisia esimerkkejä koulutuksen hyvästä saatavuudesta ja tasa-arvosta. Mailla on joita-kin yhteneväisyyksiä koulutusjärjestelmänsä suhteen: opiskelijoita on paljon, osallistumisasteon korkea, koulutuksen periytyvyys on suhteellisen heikkoa, opintorahoitusjärjestelmä onkattava. Usherin ja Cervenanin (2005) mukaan Suomen ja Alankomaiden koulutusjärjestelmiävoidaan näin ollen pitää eräänlaisina menestystarinoina koulutuksen kentällä.Deraden, Fitzsimons ja Wyness (2011) ovat tutkineet lukukausimaksujen vaikutusta korkea-koulutukseen osallistumiseen Isossa-Britanniassa. Heidän mukaansa maksujen korottaminenvähentää selvästi korkeakoulutukseen osallistuneiden määrää. Esimerkiksi jos lukukausimak-su nousee tuhannella punnalla, vähenee opiskelijoiden määrä lähes neljällä prosenttiyksiköl-lä. Vastaavasti tuhannen punnan lisäys opintotukeen tai apurahaan lisää osallistumista 2,6prosenttiyksikön verran. Toisaalta tutkimuksessa ei vertailtu eri taustoista tulevien osallistu-mista, vaan arvioitiin kokonaiskehitystä. 11
  12. 12. Myös Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia lukukausimaksujen ja opiskelijatukien vaikutuksistakorkeakoulutukseen hakeutumisessa (esim. Kane 1995; Heller 1999). Niissä osavaltioissa, joissalukukausimaksut olivat korkeat, myös yleinen osallistumisaste jäi melko pieneksi. Kansainvä-lisiä vertailuja samasta aiheesta on tehnyt muun muassa Johnstone (2003). Hänen mukaansamaksujen ja tukien taso ei juuri vaikuta keski- ja ylempien luokkien jälkeläisten hakukäyttäyty-miseen tai halukkuuteen kouluttautua. Sen sijaan alemmista sosiaaliryhmistä tulevien nuortenhalu ja kyky hakeutua opiskelemaan riippui pitkälti taloudellisista tekijöistä: korkeat lukukau-simaksut vähensivät selvästi heidän osallistumisastettaan. Samanlaiseen tulokseen on päätynytmyös Coelli (2009) kanadalaisten nuorten hakukäyttäytymistä tarkastelevassa tutkimuksessaan.Tutkimuksissa on edelleen todettu, että valtion rahoitusosuuden kasvattaminen korkeakoulu-tuksen kokonaisrahoituksessa lisää koulutukseen osallistumista. Esimerkiksi yhden prosentinlisäys kasvattaa opiskelijoiden määrää niin ikään yhden prosentin verran, vaikka kokonaisra-hoitusosuus ei kasvaisikaan. (Winter-Ebmer & Wirz 2002.)Yhteenvetona voidaan todeta, että lukukausimaksuilla saattaa olla vaikutusta erityisestimatalasti koulutettujen perheiden nuorten mahdollisuuksiin hakeutua yliopistoihin. Toisaaltaon myös todettu, että lukukausimaksujen vaikutusta voidaan kompensoida erilaisilla talo-udellisilla tukimuodoilla, kuten apurahoilla ja stipendeillä. Seuraavaksi lähdetään etsimääntekijöitä, jotka suorien taloudellisten kustannusten lisäksi voivat selittää erilaisista sosiaalistataustoista tulevien osallistumiseroja.Korkeakoulutukseen hakeutumisen epäsuorat”riskit” eri sosiaaliryhmilläO piskelupaikan valintaa koskevia tutkimuksia on tehty melko paljon niin meillä kuin muuallakin. Näkökulmasta riippuen on painotettu useimmiten taloudellisia, sosiologisia tai psykologisia teorioita. Mikään näistä ei kuitenkaan yksinään riitäselittämään koulutukseen hakeutumista ja siihen liittyviä tekijöitä. Koulutusvalinta on mo-nisyinen prosessi, joka kietoo toisiinsa niin yksilön ominaisuudet kuin ympäristön olosuh-teet. Henkilökohtaisilla mieltymyksillä ja toiveilla on tietenkin varsin keskeinen sija ura- jakoulutusvalinnoissa. Toisaalta myös kiinnostuksen suuntautuminen kehittyy ja muodostuutietyssä kontekstissa. Ympäröivä kulttuuri ja lähiyhteisö voivat osin tiedostamattomastikinohjata nuoren arvostusten ja halujen muodostumista. Erityisesti työntekijäperheestä tulevatpitävät usein pitkän koulutuksen taloudellisia ja sosiaalisia riskejä liian suurina (Archer &Hutchings 2000; Connor, Dewson, Tyers, Eccles, Regan & Aston 2001). Vähävaraisista per-heistä tulevien kouluttautumishalukkuutta voivat toisaalta lisätä myös erilaiset taloudellisettukimuodot, kuten stipendit.Korkeakouluopiskeluun sisältyy aina taloudellisia investointeja. Välittömiä taloudellisia kus-tannuksia opiskelijalle koituu muun muassa mahdollisista lukukausimaksuista, opiskeluma-teriaalista, asuin- ja muista elinkustannuksista. Epäsuorana kustannuseränä voidaan pitää sitäaikaa, jonka opiskelija on opiskelun takia pois työmarkkinoilta. Kustannukset sisältävät myösei-taloudellisia tekijöitä; esimerkiksi opiskelupaikan kaukainen sijainti tai opiskelun rankkuusovat selviä kustannustekijöitä. (Stafford, Lundstedt & Lynn 1984.)12
  13. 13. Taloudelliset teoriat, kuten inhimillisen pääoman teoria1, näkevät yksilöt rationaalisina toi-mijoina, joiden koulutukselliset valinnat riippuvat koulutuksesta saatavien etujen ja haittojensuhteesta. Koulutus nähdään siis investointina; kouluttautuminen lisää inhimillistä pääomaaja siten ihmisen tuottavuutta, joka taas näkyy tulojen kasvuna ja parempana työllistymisenä.(Stafford, Lundstedt & Lynn 1984.)Opiskelemaan hakeminen sisältää kuitenkin aina myös ”riskejä” yksilölle. korkeakoulutut-kinto usein johtaa hyviin ansioihin ja asemiin, maisterinpaperit eivät nykyään suinkaan takaamenestymistä työmarkkinoilla. Tutkimusten mukaan erityisesti matalista koulutustaustoistatulevat kokevat enemmän epävarmuutta tulevasta työpaikastaan ja ovat ylipäätään huolestu-neempia mahdollisesta työttömyydestään (Archer & Hutchings 2000).Inhimillisen pääoman teoriaa kohtaan on esitetty kuitenkin paljon kritiikkiä Valintapäätök-seen vaikuttavat useimmiten monet tekijät, joista vain osa on selvästi tiedostettuja ja julki-tuotuja. (Stafford, Lundstedt & Lynn 1984; Jiménez & Salas-Velasco 2000; Ball, Davies, David& Reay 2002; Menon, Saiti & Socratous 2007.) Lapsen välitön kasvuympäristö ja ympäröiväkulttuuri heijastuvat koko tulevaan elämänkulkuun. Kotitausta vaikuttaa koulutusvalintoihinjopa voimakkaammin kuin opintomenestys ja arvosanat. Vanhempien korkea asema saa nuo-ren uskomaan, että hänkin tulee nousemaan ammatillisessa hierarkiassa hyvin. Heikommistalähtökohdista tulevat taas eivät useinkaan halua ottaa riskiä eivätkä näin ollen lähde edes ta-voittelemaan arvostettuja ammatteja tai korkeita asemia. Matalista taustoista tulevien amma-tinvalintahorisontti on näin ollen paljon rajoittuneempi: heillä on vähemmän kunnianhimoa jahe valitsevat vähemmän arvostettuja opintoja ja aloja. (Motola 2001.) Toisaalta voidaan kysyä,ovatko ylemmistä koulutustaustoista tulevat nuoret yhtään sen vapaampia tekemään valin-toja. Vanhempien korkea asema voi rajata monia mahdollisuuksia valintakartan ulkopuolellepelkästään siitä syystä, että ne sijaitsevat liian ”matalalla” omaan taustaan nähden.Sen ohella, että korkeasti koulutettujen perheiden nuoret pyrkivät opintomenestyksestäriippumatta useammin yliopistoon kuin matalasti koulutetuista perheistä tulevat, he myöstietävät enemmän siitä, mitä opiskelu korkeakoulussa on. Vanhemmat ovat usein kotonaopastaneet ja esimerkillä osoittaneet, mitä valintoja koulutuksen ja uran suhteen kannattaatehdä. Paitsi että pääomat periytyvät kotoa, myös mallioppimista tapahtuu. Isän tai äidinammatti voi suunnata jälkikasvun uratoivetta (Heward 1990; Goodale & Hall 1976). Tutki-muksin on pystytty myös osoittamaan, että ylempien sosiaaliryhmien jälkeläiset ovat itseaktiivisia tiedonhakijoita. Sen sijaan alemmista sosiaaliryhmistä tulevien päätökset ovat useinvarsin olosuhdeherkkiä, ja monesti taustalla vaikuttavat voimakkaasti omat tiedostamattomattunteet ja arvot. (Menon, Saiti & Socratous 2007.)Aiempi koulumenestys vaikuttaa taustan ohella eittämättä siihen, millaisena yksilö näkeemahdollisuutensa pärjätä ja menestyä tulevissa opinnoissa ja edelleen, mihin hän ylipäätäänvoi hakea ja päästä. Mitä paremmin toisen asteen opinnot ovat sujuneet, sen suuremmanriskin yksilö on usein valmis ottamaan – ja päinvastoin. Hyvin koulussa menestyneet kunpitävät usein opiskelupaikan saamista todennäköisempänä kuin heikommin pärjänneet (Vuo-rinen & Valkonen 2005), ja usein myös pääsevät sisään heikommin menestyneitä paremmin(Mora 1997). Edelleen on todettu, että ylempien sosiaaliryhmien jälkeläiset ovat – koulume-nestyksestä riippumatta – valmiimpia ottamaan suurempia riskejä opiskelemaan hakiessaan(Jiménez & Salas-Velasco 2000).2 Inhimillisen pääoman teorian juuret löytyvät 1960-luvulta. Theodore W. Schultzia ja Gary S. Beckeriä voidaan pitääteorian pääasiallisina kehittelijöinä. Teorian perusajatus on, että koulutus on investointia, joka hyödyttää sekä yksilöä ettäyhteiskuntaa. 13
  14. 14. Koulutusvalinnat riippuvat osaltaan myös työllisyysnä­ ymistä ja tulevasta palkasta. Jotkut kalat ovat työpaikan saannin suhteen varmempia kuin toiset: esimerkiksi heikon työllisyys-tilanteen vallitessa lääkäriksi opiskelevat voivat olla luottavaisempia työllistymisestä kuinsellaiset yliopisto-opiskelijat, jotka eivät tule saamaan mitään spesifiä ammattipätevyyttä (ks.Rouhelo 2008). Tulevien tienestien osalta pitkällä koulutuksella on usein parempi tuotto kuinlyhyellä, mutta ei kuitenkaan aina. Jos tavoitteena on hyvä palkka, saattaa korkeakoulutut-kinto joskus jopa osoittautua virhevalinnaksi – ottaen huomioon vielä pitkästä opiskelustajohtuvan viipeen ansaintatyöhön siirtymisessä.Vanhempien koulutuksen3 ja aseman ohella niin ikään perheen tulotasolla on osoitettuolevan vaikutusta lapsen kouluttautumiseen (esim. Isoaho, Kivinen & Rinne 1990; Järvinen& Vanttaja 2000; Mora 19974). Myös sosiaalitaustan vaikutus heikkenee sitä mukaa, mitäylemmäs koulutusasteella edetään (Saarela & Finnäs 2003). Perheen suora rahallinen tuki ontarpeen erityisesti ylioppilasvalmennuskursseissa, joista on tänä päivänä muodostunut varsintuottoisa bisnes. Valmennuskurssien itsenäistä vaikutusta opiskelemaan pääsyyn on kuiten-kin vaikea tutkia (Keskitalo & Korhonen 1984). Useimmiten niitä hyödyntävät jo valmiiksiedullisissa asemissa olevat: perheen korkea koulutuspääoma miltei kaksinkertaistaa todennä-köisyyden osallistua valmennuskursseille (Ahola & Nurmi 1998, 87).Ylä- ja keskiluokkaisista perheistä tulevat saattavat ajatella, että he ovat oikeutettuja ja jopa”luotuja” opiskelemaan yliopistossa, kun taas työväenluokkaiset opiskelijat joutuvat puolus-telemaan oikeuttaan jotenkin. Haastatellessaan englantilaisia ja espanjalaisia yliopisto-opis-kelijoita Rosado ja David (2006) havaitsivat, että työväestön jälkikasvu selitteli ja puolustelipitkittynyttä ja epävarmaa taloudellista riippuvuuttaan perheestään samalla, kun korkeim-mista asemista tulevat ottivat kaiken itsestään selvyytenä. Työväestöön kuuluvalle opiskelijal-le opintojen eteneminen ja opintotulokset olivat myös tärkeämpiä kuin muille; olihan heidänoikeutettava opiskelunsa perheelleen ja yritettävä samalla saada stipendejä tai muuta talou-dellista avustusta rahoittaakseen opintonsa. Rosado ja David jakoivat edelleen koulutusvalin-tojaan tekevät nuoret satunnaisiin valitsijoihin (contingent chooser) ja sisäistyneisiin valitsi-joihin (embedded chooser). Työväenluokan lapsille tyypillistä on kuuluminen ensimmäiseenryhmään, ylä- ja keskiluokan jälkeläisille jälkimmäiseen ryhmään. Nämä kaksi valintatyyppiäedustavat erilaisia ”perhehabituksia”. Perheet eroavat toisistaan perheenjäsenten oikeuksissaja velvollisuuksissa, jotka usein heijastavat perheen sosiaaliluokkaa.3 On todettu, että kun kouluvuosien myötä taustatekijöiden merkitys heikkenee, äidin koulutuksen vaikutus ulottuu pisim-mälle. Myöhempiä koulutusvalintoja saattavatkin selittää ennen muuta perheen (äidin) kannustus ja emotionaalinen tuki,eivät niinkään taloudelliset panostukset. Rahalla on merkitystä eniten koulu-uran alussa. (Mare 1980, 300–303.)4 Moran (1997) tutkimusten mukaan perheen matalat tulot ja alhainen koulutus heikentävät jälkeläisen mahdollisuuksiapäästä korkeakoulutukseen. Näistä koulutustason vaikutus on voimakkaampi (vrt. Kivinen & Rinne 1995).14
  15. 15. PohdintaS uomessakin korkeakoulutus periytyy edelleen varsin selvästi, vaikka tasoittumista eri sosiaaliryhmien välillä onkin vuosikymmenten saatossa tapahtunut (Nori 2011; Kivinen, Hedman & Kaipiainen 2007). Yliopistoissa opiskelevissa yliedustettuina ovat hyvissä ase-missa olevat, korkeasti koulutettujen vanhempien jälkeläiset, kun taas vähän kouluja käynei-den vanhempien lapset eliminoivat itsensä usein ulos jo potentiaalisten hakijoiden joukosta(Nori 2011; 2012; Ball, Davies, David & Reay 2002, 69–70).Toisaalta myös yliopistolaitoksen sisäinen eriytyminen on voimistunut. Tietyt yliopistot jaalat määrittyvät elitistisiksi: niihin on useimmiten vaikea päästä, mutta niistä valmistuneitaodottaa usein hyvä tulevaisuus. Eliittiyliopistojen ja -alojen opiskelupaikoista käydään ko-vaa kilpailua; tässä kamppailussa parhaiten menestyvät ne, joilla on oikeanlaista pääomaa– taloudellista tai sosiaalista. Korkeakoulutukseen hakemista voidaan kuvata Bourdieuntermein kenttänä, jossa tietyn yliopiston ja alan valinta on valitsijansa makua ilmentävääelämäntyylin valintaa (Ball ym. 2002). Jotta yliopistot ja alat voivat säilyttää elitistisen ase-mansa, niiden on pidettävä yllä niukkuutta, joka ilmenee vähäisenä sisäänottona ja myösriittävän pienenä valmistuneiden määränä. (Nori 2011.)Koulutuksen lisääntyvä kaupallistuminen lisäisi todennäköisesti yliopistojen erilaistumista.Yksityisin varoin rahoitettu yliopisto tarvitsee mahdollisimman paljon asiakkaita eli opiske-lijoita. Valikointi kaupalliseen yliopistoon olisi luultavammin kulttuurisen pääoman suhteenlöysempää, mutta taloudellisen pääoman osalta tiukempaa kuin julkisin varoin rahoitetussayliopistossa. (Arum, Gamoran & Shavit, 2007.)Inhimillisen pääoman teorian mukaan yksilöt punnitsevat mielessään opiskelemaan hakeu-tumisen riskejä ja etuja. Erilaisista taustoista lähtöisin olevat voivat painottaa riskejä ja etujahyvinkin eri tavoin. Varakkaan perheen jälkeläinen voi uskoa ja luottaa siihen, että vanhem-milta tulee taloudellista tukea opiskelujen rahoittamiseen. Erityisesti maissa, joissa yliopisto-opiskelu on maksullista, perheen mahdollisuuksilla kustantaa jälkeläisensä opiskelu on suurimerkitys koulutusvalintojen ohjaajana.Toisaalta pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa vanhempien ei odoteta kustantavan ai-kuisen lapsensa opiskeluaikaisia menoja. Tämä tehtävä on osoitettu valtiolle. Tästä huolimattaon todennäköistä, että vanhemmat antavat taloudellista tukea opiskelevalle jälkikasvulleenmyös Suomessa. Hyvin toimeentulevien perheiden nuoret voivat näin ollen luottaa siihen,että tiukan paikan tullen rahallista tukea on saatavilla. Sen sijaan köyhimpien perheiden lap-set eivät voi ottaa rahallisen avustuksen saamista itsestäänselvyytenä.Jos Suomessa lukukausimaksut otetaan käyttöön, on myös opintotukijärjestelmään tehtävämuutoksia. Koska opintoraha ja -laina on tarkoitettu opiskelijan toimeentulon turvaamiseen,sillä ei voi maksaa lukukausimaksuja. Tämä taas johtaisi siihen, että opintolainasta tulisi entis-tä tärkeämpi rahoituskeino. Jotta opiskelija voisi valmistumisen jälkeen maksaa markkinape-rusteista lainaa takaisin, ”kannattaa” hänen hakeutua opiskelemaan alaa, jossa työllistyminenon varmempaa. (Korkiamäki 2010.) 15
  16. 16. Vaikka lukukausimaksun käyttöönotto ei vähentäisi suoraan minkään ryhmän osallis-tumista korkeakoulutukseen, se voi muuttaa opiskelun luonnetta. Osa kokopäiväisistäopiskelijoista saattaa vaihtaa opiskelunsa osa-aikaiseksi, jotkut voivat katkaista opiskelunsakokonaan käydäkseen pidemmän aikaa töissä, osa ratkaisee lisääntyneen rahantarpeen pi-demmillä työpäivillä, joillekin ainut vaihtoehto on vaihtaa opiskelupaikka ”edullisempaan”yliopistoon tai oppialaan. (ks. esim. Marcucci & Johnstone 2007.)Suomalaisen koulutusjärjestelmän rikkaus on levännyt nimenomaan alueellisesti kattavassakorkeakouluverkossa, sukupuolten yhtäläisissä sisäänpääsymahdollisuuksissa ja sosioeko-nomisia eroja tasaavassa maksuttomassa opetuksessa. Mikäli pitkään keskustelun alla ollutlukukausimaksu otetaan käyttöön, todennäköinen kehityssuunta on se, että vähiten taloudel-lista pääomaa omaavien mahdollisuudet opiskeluun kapenevat. Kun koulutuspääoman käyt-töarvo ei enää ole yhtä hyvä kuin aiemmin, opintomaksut tuskin ainakaan lisäävät matalim-mista taustoista ponnistavien intoa hakeutua akateemiselle opintielle. Tutkimusten mukaankun juuri matalimmista taustoista tulevat ovat yleensä huolestuneimpia työllistymisestään jataloudellisesta pärjäämisestään.Miten kaupallistuvan korkeakoulutuksen kentällä sitten voitaisiin ehkäistä eri sosiaaliryh-mien välisiä osallistumiseroja? Tutkimusten mukaan taloudellinen tuki tulisi kohdistaaerityisesti vähävaraisiin lapsiperheisiin. Näin parannettaisiin lasten myöhempiä mahdolli-suuksia päästä korkeakouluihin. (Mora 1997.) Toisaalta pelkästään suorien taloudellistenkulujen tarkastelu ei riitä sen arvioimiseen, miten eri taustoista tulevat näkevät korkeakou-lutukseen hakeutumisen edut ja riskit. Korkeakoulutukseen hakemisessa voidaan erottaamyös epäsuoria taloudellisia ja kulttuurisia kustannuksia yksilöille.Kouluja käymättömien vanhempien ja heidän jälkeläistensä ongelmana voi olla myös tiedonpuute eri vaihtoehdoista (Menon ym. 2007; Archer ym. 2001). Tällöin oppilaanohjauksen pa-rempi saatavuus ja kohdentaminen, tai jopa ”vanhempainohjaus” voisi olla ratkaisu. Koulutus-kokemusten kumuloitumistaipumuksen takia varhain, jo alakoulussa, aloitettu tuki ja ohjausjohtavat parhaisiin tuloksiin.Koulutusjärjestelmä nähdään kenttänä, jossa kilpaillaan tutkintojen eli pääomien hallinnasta(Bourdieu 1988). Opiskelijavalinnoissa kilpailu konkretisoituu: ne, joille on kehittynyt oikean-lainen habitus ja jotka omaavat riittävästi kyseisellä kentällä vaadittavia pääomia, raivaavathelpoiten tiensä yliopistojen porteista sisään. Erilaisin taustoin pyrkimään lähteneet ovatusein myös eri tavoin pystyneet investoimaan hakukisaan. Esimerkiksi valmennuskurssitvaativat tiettyä taloudellista panostusta, eikä kaikille ole varaa osallistua kursseille, joidenjälkeenkään opiskelupaikka ei ole täysin varma. Viime aikoina on ollut merkkejä siitä, ettäjatkokoulutukseen valmentautuminen on siirtynyt entistä varhaisempaan vaiheeseen. Joyläkoululaisille on tarjolla urasuunnittelukursseja. Todennäköisesti niitäkin tulevat hyödyn-tämään ”hyväosaisten” perheiden jälkeläiset, jotka haluavat löytää sen itselleen parhaimmanja sopivimman alan ja ammatin. Tämä kertoo ehkä myös siitä, että lisääntyvien valintojen jaepävarmuuden aikoina koulutetutkaan perheet eivät enää osaa ilman tukea ohjata lapsiaan”oikealle” koulutustielle.16
  17. 17. Kirjallisuus• Ahola, S. & Nurmi, J. 1998. Koulutusväylät, työmarkkinat ja valikoituminen. Loppuraportti. Helsinki: Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarja.• Archer, L. & Hutchings, M. 2000. ‘Bettering Yourself’? Discourses of risk, cost and benefit in ethnically diverse, young working-class non-participants’ constructions of higher educati- on. British Journal of Sociology of Education, Vol. 21, No. 4, 555–574.• Arum, R., Gamoran, A. & Shavit, Y. 2007. More Inclusion Than Diversion. Expansion, Differentiation, and Market Structure in Higher Education. In Y. Shavit, R. Arum, and A. Gamoran (Eds.) Stratification in Higher Education. A Comparative Study. Stanford: Stan- ford University Press, 1–35.• Ball, S.J., Davies, J., David, M. & Reay, D. 2002. ‘Classification’ and ‘Judgement’: Social Class and the ‘Cognitive Structures’ of Choice of Higher Education. British Journal of Sociology of Education, Vol. 23, No.1, 2002, 51−72.• Bourdieu, P. 1988. Homo Academicus. Cambridge: Polity Press.• Clark, B. 1998. Creating entrepreneurial universities: organizational pathways of transfor- mation. Oxford: Pergamon.• Coelli, M.B. 2009. Tuition fees and equality of university enrolment. Canadian Journal of Economics, Vol. 42, No. 3, 1072–1099.• Connor, H., Dewson. S., Tyers, C., Eccles, J., Regan, J. & Aston, J. 2001. Social Class and Higher Education: Issues Affecting Decisions on Participation by Lower Social Class Groups. Norwich: Institute for Employment Studies, Research Report No. 267.• Deraden, L., Fitzsimons, E. & Wyness, G. 2011. The Impact of Tuition Fees and Support on University. Centre for the Economics of Education. Participation in the UK. http://www.ifs. org.uk/wps/wp1117.pdf (Luettu 21.9.2012)• Eurostudent 2011. Social and Economic Conditions of Student Life in Europe. Synopsis of indicators, Final report, Eurostudent IV 2008-2011 http://www.eurostudent.eu/downlo- ad_files/documents/EIV_Synopsis_of_Indicators.pdf (Luettu 13.8.2012)• Eurydice 2011.Modernisation of Higher Education in Europe: Funding and the Social Dimension 2011. EACEA http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/thema- tic_reports/131EN.pdf (Luettu 15.8.2012)• Goodale, J.G. & Hall, D.T. 1976. Inheriting a Career: The Influence of Sex, Values, and Parents. Journal of Vocational Behavior 8, 19–30.• Haltia, N. 2012. Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutu- misesta. Väitöskirja (painossa).• Heller, D.E. 1999. The Effects of Tuition and State Financial Aid on Public College Enroll- ment. The Review of Higher Education 23 (1), 65–89. 17
  18. 18. • Helsingin Sanomat 2012. Ulkomaisten lukukausimaksut toivat kuluja voittojen sijaan. http://www.hs.fi/kotimaa/Ulkomaalaisten+lukukausimaksut+toivat+kuluja+voittojen+sijaa n/a1305595479381 (Luettu 13.9.2012) • Heward, C. 1990. Like Father, Like Son. Parental Models and Influences in the Making of Masculinity at an English Public School, 1929–1950. Women’s Studies International Forum, Volume 13, Issues 1–2, 139–149. • Härkönen, J. 2010. Sosiaalinen periytyvyys ja sosiaalinen liikkuvuus. Teoksessa J. Erola (toim.) Luokaton Suomi. Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 51−66. • Isoaho, H., Kivinen, O. & Rinne, R. 1990. Nuorten koulutus ja kotitausta. Helsinki: Tilasto- keskus. • Jiménez, J.D. & Salas-Velasco, M. 2000. Modeling educational choices. A binominal logit model applied to demand for Higher Education. Higher Education 40, 293–311. • Johnstone, D.B. 2003. Cost Sharing in Higher Education: Tuition, Financial Assistance, and Accessibility in a Comparative Perspective. Czech Sociological Review, 2003, Vol. 39, No. 3: 351-374. • Johnstone, D.B. 2009. The Fragile College or University: An International Perspective on the Financial Fragility of Institutions and Systems. In J. Martin, J.E. Samels & Associates (Eds.) Turnaround: Leading Stessed Colleges and Universities to Excellence. Baltimore: The John Hopkins University Press, 77–92. • Järvinen, T. & Vanttaja, M. 2000. Koulutuksen hyvä- ja huono-osaiset. Laudaturylioppilaiden ja koulutuksesta karsiutuneiden kotitaustat. Kasvatus 3/2000, 205–216. • Kane, T.J. 1995. Rising Public College Tuition and College Entry: How Well Do Public Sub- sidies Promote Access to College? Cambridge: National Bureau Of Economic Research. • Keskitalo, M. & Korhonen, R. 1984. Korkeakouluihin valikoituminen ja ylioppilasvalmen- nuskurssit yhteiskunnan, korkeakoulun ja yksilön kannalta. Oulun yliopiston kasvatustie- teiden tiedekunnan tutkimuksia 26/1984. • Kivinen, O. & Rinne, R. 1995. Koulutuksen periytyvyys. Nuorten koulutus ja tasa-arvo Suo- messa. SVT, Koulutus 1995:4. Helsinki: Tilastokeskus. • Korkiamäki, I. 2010. Korkeakoulutuksen maksullisuuden perustuslailliset rajat. Pro gradu ‑tutkielma, Tampereen yliopisto, Oikeustieteiden laitos. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gra- du04314.pdf (Luettu 10.8.2012) • OECD 2011. Education at a Glance 2011. OECD Indicators. • OKM 2012. Korkeakoulujen lukukausimaksukokeilun seuranta ja arviointi. Työryhmän väliraportti II 30.4.2012. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artik- kelit/lukukausimaksukokeilu/liitteet/Lukukausimaksukokeilun_vxliraportti_II_-_Final.pdf (Luettu 6.8.2012)18
  19. 19. • OPM 2008. Suomen koulutusjärjestelmä kansainvälisessä vertailussa. Helsinki: Opetus- ministeriön politiikka-analyysejä 2008:4.• Marcucci, P.N. & Johnstone, D. 2007. Tuition Fee Policies in Comparative Perspective: Theoretical and Political Rationales. Journal of Higher Education and Management, Volume 29, Number 1, 25–40.• Mare, R.D. 1980. Social Background and School Continuation Decisions. Journal of the American Statistical Association, June 1980, Volume 75, Number 370, 295–305.• Menon, M.E., Saiti, A. & Socratous, M. 2007. Rationality, information search and choice in higher education: evidence from Greece. Higher Education (2007) 54: 705−721.• Mora, J-G. 1997. Equity in Financing and Access to Higher Education. Higher Education in Europe, Vol. XXII, No. 2, 145−154.• Motola, M. 2001. Social habitus and the impact of socio-cultural factors on vocational behaviour of adolescents. A cross-national comparison of French and Finnish students. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 49.• Nori, H. 2011. Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Turun yliopiston julkaisuja C:309.• Nori, H. 2012. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen yliopiston porteilla: hakijoiden taustat ja niiden yhteys opiskelemaan pääsyyn. Tiedepolitiikka 1/2012, 7–18.• Puustelli, P., Niskanen, R., Sund, A-M. & Rajala, C. 2009. Tuleeko korkeakoulutuksesta hyödyke ja opiskelijoista asiakkaita? – Argumentointi ulkomaisten tutkinto-opiskeli- joiden lukukausimaksuista suomalaisen, ruotsalaisen ja brittiläisen korkeakoulutuksen kontekstissa. Teoksessa J. Kivistö (toim.) Kuka maksaa ja miten? Näkökulmia korkeakou- lutuksen maksullisuuteen. Higher Education Finance and Management Series. Tampere University Press.• Rikala, H. & Rautanen, P. 2009. Australian lukukausimaksumallin mukaisen maksukäytän- nön toimivuus suomalaisessa yhteiskunnassa. Teoksessa J. Kivistö (toim.) Kuka maksaa ja miten? Näkökulmia korkeakoulutuksen maksullisuuteen. Higher Education Finance and Management Series. Tampere University Press.• Rosado, D.L. & David, M.E. 2006. ‘A massive university or a university for the masses?’ Continuity and change in higher education in Spain and England. Journal of Education Policy, Vol. 21, No. 3, May 2006, 343−365.• Rouhelo, A. 2008. Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasva- tustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990-luvuilla. Turun yliopiston julkaisuja C:277.• Saarela, J. & Finnäs, F. 2003. Social Background and Education of Swedish and Finnish Speakers in Finland. European Journal of Education, Vol. 38, No. 4, 445–456. 19
  20. 20. • Seppänen, P. 2006. Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa – suomalaiskaupunkien koulumarkkinat kansainvälisessä valossa. Kasvatusalan tutkimuksia 26. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura. • Shattock, M. 2009. Entrepreneurialism and organizational change in higher education. In M. Shattock (Ed.) Entrepreneurialism in Universities and the Knowledge Economy. Diver- sification and Organizational Change in European Higher Education. Glasgow: The Society for Research into Higher Education and Open University Press, 1-8. • Stafford, K.L., Lundstedt, S.B. & Lynn, A.D.Jr. 1984. Social and Economic Factors Affecting Participation in Higher Education. Journal of Higher Education, Vol. 55, No. 5 (September/ October 1984), 590–608. • Turun Sanomat 2005. http://www.ts.fi/uutiset/talous/1074034370/Saman+alan+valmennus kurssien+hinnoissa+on+eroa+jopa+tuhansia+euroja (Luettu 21.9.2012) • Usher, A. & Cervenan, A. 2005. Global Higher Education Rankings. Affordability and Ac- cessibility in Comparative Perspective. Educational Policy Institute. http://www.education- alpolicy.org/pdf/global2005.pdf (Luettu 23.8.2012) • Usher, A. & Medow, J. 2010. Global Higher Education Rankings. Affordability and Acces- sibility in Comparative Perspective. Educational Policy Institute. http://www.ireg-observa- tory.org/pdf/HESA_Global_Higher_EducationRankings2010.pdf (Luettu 27.8.2012) • Vanttaja, M. 2012. Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluaikainen työssäkäynti ja myöhempi työura. Teoksessa S. Aho, S-M. Hynninen, H. Karhunen & M. Vanttaja: Opiskeluaikainen työssäkäynti ja sen vaikutukset, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 26/2012, 8–52. • Vuorinen, P. & Valkonen, S. 2005. Ammattikorkeakoulu ja yliopisto yksilöllisten koulutus- tavoitteiden toteuttajina. Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkimusselosteita 25. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. • Winter-Ebmer, R. & Wirz, A. 2002. Public Funding and Enrolment into Higher Education in Europe. Institute for the Study of Labor. Discussion Paper No. 503, May 2002. http://ideas. repec.org/p/jku/econwp/2002_02.html (Luettu 21.9.2012)20
  21. 21. 21
  22. 22. Teemu Haukioja, Ari Karppinen ja Jari Kaivo-ojaMaksuton yliopistokoulutus– riippakivi vai kansantaloudellinen menestystekijä?1. JohdantoS uomi kuuluu harvoihin maihin, joissa yliopistokoulutus on lukukausimaksutonta. Aka- teeminen keskustelu suomalaisen yliopistokoulutuksen maksullisuudesta on kuitenkin viriämässä (esim. Raivio & Kanniainen 2012; Alasuutari 2011; Viren 2011). OKM:n uudenlinjauksen mukaisesti lukukausimaksut on jo otettu kokeiluluonteisesti käyttöön tietyin erityis-ehdoin Aalto-yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.OECD on jo useamman vuoden ajan kasvuraporteissaan suositellut korkeakoulusektorimmerakenteelliseksi uudistamiseksi lukukausimaksujen käyttöönottoa yhdessä valtion takaamanopintolaina- ja tulosidonnaisen takaisinmaksujärjestelmän kanssa (OECD 2012, 74).Lukukausimaksun käyttöönottoa voidaan perustella monella tavalla. Opiskelijalle syntyymaksullisuuden kautta henkilökohtainen kannustin nopeaan valmistumiseen. Keskimääräinenvalmistumisaika Suomen korkeakouluissa on OECD-maiden pisimpiä, ja väestön ikääntyessätyöuria haluttaisiin pidentää myös niiden alkupäästä. Tilastojen mukaan akateeminen koulutusnäyttäisi joka tapauksessa periytyvän, ja tätä tulkitaan varsin suoraviivaisesti siten, että maksutto-muus ei ole taannut koulutuksellista tasa-arvoa. Valtioneuvosto noudattaa tekemäänsä poliittistalinjausta, jossa yliopistojen autonomiseen asemaan ja tuottavuusohjelmaan vedoten yliopistojenrahoitusta on tosiasiallisesti supistettu ja rahoituksen kehityksen ennustettavuutta heikennetty.Näissä oloissa lukukausimaksut voisivat olla houkutteleva lisärahoituskanava yliopistoille.Yliopistokoulutusta voidaan pitää henkilökohtaisena investointina tulevaan korkeampaan elin-tasoon ja statukseen. Maksullisuuden puoltajat näkevät vääryytenä sen, että vähemmän kou-lutetut joutuvat maksamaan veroina joidenkin maksuttoman yliopistokoulutuksen. Toisaaltamaksullisuuden puolesta esitetyissä puheenvuoroissa unohtuu poikkeuksetta maksullisuuteenliittyvät haittavaikutukset tai maksuttomuuden mahdolliset hyvät ominaisuudet. Kokonais-valtaisemman näkemyksen omaksumista ovat ehdottaneet Haukioja, Karppinen & Kaivo-oja(2012a). Davies, Weko, Kim & Thulstrup (2009, 64) esittävät laajassa Suomen korkeakoulujärjes-telmää arvioissa tutkimuksessa, että kansainvälisissä vertailussa lukukausimaksuttomuus onosoittautunut yhdeksi kansalliseksi vahvuustekijäksi.Tämän kirjoituksen tavoitteena on tunnistaa joitakin talousteorian tarjoamia selityksiä sille,miten Suomessa omaksuttu koulutusjärjestelmä olisi omalta osaltaan voinut myötävaikuttaatoteutuneeseen kansantaloudelliseen menestykseen. Toisin sanoen on syytä kysyä, onko liianuskallettua ”uudistaa” nykyistä järjestelmää, joka mahdollisesti on omalta osaltaan vaikutta-nut kansantalouden menestymiseen, ilman vahvaa tutkimuksellista näyttöä.Artikkeli on organisoitu seuraavasti. Luvussa kaksi käsitellään yksinkertaisen tilastoperus-teisen argumentoinnin ongelmia pohdittaessa koulutusjärjestelmän uudistamiseen tähtääviätavoitteita ja keinoja. Esimerkit on valittu nykyisessä maksullisuuskeskusteluissa esitetyistäpuheenvuoroista. Luvussa kolme kuvataan markkinatalouden perusmalli, jonka mukaantiettyjen ehtojen ollessa voimassa, markkinoilla tehtävät yksityisen kysynnän ja tarjonnanmukaiset koulutuspäätökset johtavat tehokkaaseen nettohyödyn maksimoivaan tasapainoon.Tällaisessa perustarkastelussa koulutus voidaan ymmärtää yksityishyödykkeenä ja siten hen-kilökohtaisena investointina parempaan tulevaan elintasoon. Kansantalouteen sovellettunatämä tarkoittaisi lukukausimaksullista yliopistokoulutusta.22
  23. 23. Luvussa neljä puhdasta markkinamallia täydennetään ulkoisvaikutuksilla. Ne ovat käsittee-nä endogeenisen kasvuteorian ydintä. Ulkoisvaikutuksilla on tärkeä sija myös koulutuksentaloustieteen ja julkistalouden talousteorioissa. Mainituissa tutkimustraditioissa yliopis-tollinen koulutus voidaan ymmärtää kollektiivihyödykkeenä, jolloin punnittavaksi tuleeyksityisen investointipäätöksen lisäksi yhteiskunnan investointi korkeampaan yleiseenelintasoon ja hyvinvointiin. Tarkastelussamme nousee esille tärkeä teoreettinen ominaisuus,jota on syytä tutkia tarkemmin jatkossa: juuri yliopistokoulutuksen maksuttomuus mahdol-listaa tehokkaan ulkoisvaikutusten hyödyntämisen. Maksuttomassa koulutuksessa toimiiainoastaan sisäänoton määrärajoite, ja parhaimmillaan sen avulla onnistutaan seulomaankyvykkäimmät, motivoituneimmat ja soveliaimmat koulutettavat (Haukioja, Karppinen &Kaivo-oja 2012b). Maksullisuuteen siirtyminen lisäisi sisäänottoon vielä hintarajoitteenkintuoden mukanaan uusia elementtejä, joiden kansantaloudelliset seuraukset eivät välttämät-tä ole pelkästään toivottavia.Luvussa viisi esitetään dynaamisen tehokkuuden näkökulma yliopistokoulutukseen.Dynaamisen tehokkuuden näkökulma on altis kritiikille, koska se on erityisen komplek-sinen suhteessa yksinkertaistettuun ja helposti omaksuttavaan markkinamallin ideaaliin.Vaarana on, että käsittelystä tulee liian epämääräistä ja laveaa. Mielestämme tämä riskikannattaa kuitenkin ottaa, koska ideaalisten markkinoiden malli ei huomioi lainkaan sel-laisia tekijöitä, joilla voi olla reaalisia vaikutuksia kansantalouden tasapainoiseen kehityk-seen ja menestykseen. Tunnistamiemme tekijöiden kiinnittäminen taloustieteen dynaami-siin menetelmiin ja ekonometriseen tutkimukseen antaisi taatusti raskaan sarjan haasteenvakavasti otettavalle koulutuksen taloustieteen tutkimukselle. Luvussa kuusi esitämmejohtopäätökset ja jatkotutkimustarpeet.2. T il a stota rk a steluj aS uomesta on kehittynyt vauras ja kilpailukykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Useissa kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi on ollut aivan kärkipäässä, joissakin jopa ykkönen, ja menestyksen perusteeksi on esitetty korkeaa koulutustasoa ja osaa-mista. Taloudellinen menestyksemme on perustunut tuottavuuteen. Endogeenisen kasvunteoria esittää, että t&k-toiminta ja innovaatiot ovat avain tuottavuuden ja kansantaloudenkasvuun. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse, vaan on tärkeää osata hyödyntää tarjolla olevaateknologiaa ja tieteellistä tietoa. Viimemainittu lienee oleellinen osa pienen kansantaloudenmenestysmahdollisuuksia. Historian saatossa Suomi on hoitanut vaurastumisen ja teknolo-giasiirron ostamalla koneita ja laitteita. Nykymaailmassa pienen kansantalouden luultavastikannattaa panostaa paitsi korkeaan koulutustasoon myös tiedon ja osaamisen mahdolli-simman tehokkaaseen leviämiseen. Asplund & Maliranta (2006) ovat tarkastelleet koulu-tuksen merkitystä talouskasvussa taloustieteellisen kirjallisuuden pohjalta. He päätyvättoteamukseen, että koulutuksen talouskasvuvaikutuksia on lopulta tutkittu varsin vähän,mutta tutkimusten mukaan koulutus kiistatta parantaa tiedon omaksumista, leviämistä jatuottavuutta. Tämän tiedon siirtämisessä ICT-teknologia ns. yleisteknologiana on keskeises-sä roolissa (esim. Pohjola 1996, 2008). 23
  24. 24. Suomessa viimeaikainen yliopistojen kehittämiskeskustelu on kiinnittänyt huomiota koulu-tuksen kustannuksiin. Kustannusten jakaantuminen on tietysti sinänsä tärkeää keskustelua,mutta viime kädessä tärkeintä lienee koulutusinvestointien vaikuttavuus kansantaloudessakokonaisuudessaan. Nykykeskustelussa argumentteja on usein perusteltu koulutus- tai kas-vutilastojen tulkitsemalla. Lienee varsin perusteetonta esittää pitkälle meneviä johtopäätöksiä– puhumattakaan, että esitetään suuria muutoksia korkeakoulujärjestelmään – pelkästään ti-lastojen yksinkertaiseen tulkintaan perustuen. Esimerkiksi OECD:n tuoreet tilastot osoittavat,että Suomessa 20–34-vuotiaista korkeakouluopiskelijoista 68 %:lla on jompikumpi vanhempikorkeakoulutettu. Tämä osuus on kaikista OECD-maista 3. suurin. Mutta jos huomioidaankorkeakoulutettujen osuus koko väestöstä, se on 6. alhaisin OECD-maista heti Tanskan, Islan-nin, Norjan, Ruotsin ja Viron jälkeen. Viroa lukuun ottamatta nämä ovat OECD-maita, joissayliopistot ovat lukukausimaksuttomia. Se oikeuttanee sellaiseen alustavaan johtopäätökseen,että lukukausimaksuttoman yliopistokoulutuksen maat ovat onnistuneet ainakin kahden su-kupolven ajan pitämään väestön halukkuuden hakea korkeakoulutukseen suurena. Pitäisikötästä vetää lisäjohtopäätös, että korkeakoulutus periytyy, ja maksuttoman yliopistokoulu-tuksen maassa koulutuksen tasa-arvo ei toteudu, tai että korkeakoulutuksen periytyvyys onhuono asia, tai esittää jopa johtopäätös, että lukukausimaksut tulisi ottaa käyttöön?OECD-tilastojen perusteella voisimme olla ehkäpä enemmänkin huolissamme siitä, ettäverrattaessa korkeakoulutettujen väestöosuuksia 10-vuotisikäkohorteittain (25–34-vuotiaat)ja (35–44-vuotiaat) havaitaan, että Suomessa korkeasti koulutettujen osuudet vuonna 2010ovat nuoremmassa ikäluokassa pienemmät kuin vanhemmassa. Samoin on käynyt vainkahdessa muussa vertailumaassa: Venäjällä ja Islannissa. Suomessa naisten kohdalla tämäväestöosuusero on OECD-maiden suurin. Luultavasti korkeakoulutuksen rajoittaminennykyisen määrärajoittamisen lisäksi vielä hintarajoitteellakin (lukukausimaksut) muuttaaniitä perusteita, joilla yliopistokoulutuksen hakeudutaan. Muiden koulutustasojen ollessamaksuttomia yliopistojen lukukausimaksu vääristää koulutustasojen suhteellisia hintojatehden alemman tasoisesta koulutuksesta taloudellisesti haluttavamman. Ei ole mitenkäänitsestään selvää, ettei muutos aiheuttaisi ennalta arvaamattomia kansantaloudellisia vaiku-tuksia pitkällä aikavälillä.Opintojen aloittamisiän alentaminen ja opintoaikojen lyhentäminen ovat olleet keskeisiä kor-keakoulupoliittisia tavoitteita jo useamman vuoden ajan (OPM 2003, 2009; Merenluoto 2009,175–176). Usein näitä perustellaan sillä, että ne lisäävät koulutusjärjestelmän tehokkuutta japidentävät työuria. Väestön ikääntyessä mainituilla tekijöillä on vaikutusta hyvinvointipal-veluiden rahoitukseen. Usein esitetään, että Suomessa valmistutaan verraten iäkkäinä. Erimaiden tutkintovaatimusten ja koulutusjärjestelmien erilaisuudesta johtuen maiden välinenvertailu on tässä suhteessa vaikeaa. Yliopistoissa aloittaneiden kynnysikävertailut osoittavat,että 20 %:n ja 50 %:n ikäkynnykset Suomessa eivät juuri poikkea muista OECD-maista (hie-man yli 20 vuotta), ja muutoinkin maiden väliset erot ovat pienet. Sen sijaan 80 %:n ikäkyn-nyksessä on enemmän maakohtaista vaihtelua. Suomessa tuo ikäkynnys on reilut 25 vuotta ja10:nneksi suurin OECD-maissa. Jälleenkään pelkästään näitä tilastoja tarkastelemalla ei voidaargumentoida, onko pitkä valmistumisaika hyvä vai huono asia yhteiskunnallisen hyvin-voinnin näkökulmasta, tai että lukukausimaksu pitäisi ottaa käyttöön valmistumisaikojenlyhentämiseksi. Keskimääräistä valmistumisaikaa relevantimpi tilastollisen seurannan kohdevoisi olla tunnusluku, joka kertoo maiden eroista sen panostamisessa korkeakoulutukseen– Suomen tapauksessa siis keskeiseen kasvutekijään. OECD:n koulutustilastoista voidaannähdä, että Suomessa nettovalmistumisaste (net graduation rate) yliopistoista oli vuonna 2008tarkastelluista OECD-maista selvästi korkein.24
  25. 25. Nettovalmistumisaste kertoo kuinka suuri osa nuoresta ikäluokasta on valmistunut yliopis-tosta. Yli 30-vuotiaina valmistuneiden osuus Suomessa oli OECD-maiden suurimpia yhdes-sä Ruotsin, Islannin, Norjan, Tšekin ja Uuden-Seelannin kanssa. Jos huomioidaan korkeakokonaisvalmistumisaste (yli 60 %), vanhempana valmistuneiden osuus ei ole merkittävä.Kokonaisvalmistumisaste lienee tärkeämpi indikaattori talouden tuottavuuskehityksen,tulonmuodostuksen ja verontuottojen kannalta. Lisäksi Tilastokeskuksen koulutustilastoistavoidaan laskea, että ylemmän korkea-asteen tutkintoa suorittavien miesten työvuosiodo-te verrattuna perusasteen tutkinnon suorittaneisiin oli 50 % suurempi vuonna 2010. Näinsuureen eroon vaikuttaa paitsi odotettu työuran kokonaispituus, myös odotettavissa olevattyöuran työttömyysjaksot.Suomessa toteutetut institutionaaliset muutokset olisi syytä huomioida pohdittaessa luku-kausimaksuja. Lähtökohtaisesti yliopistojen autonomian lisääminen vuonna 2010 uudenyliopistolain myötä saattaa luoda uudenlaisen tavoiteristiriidan autonomisen yliopiston jayhteiskunnan kokonaishyvän välille. Yliopistojen perustehtävistä koulutuksen ”myyminen”yksityishyödykkeenä (lisärahoituksen hankkiminen lukukausimaksuilla) saattaa kuulostaahoukuttelevalta kroonisesta rahapulasta kärsivissä yliopistoissa. Muuttuneissa institutionaa-lisissa olosuhteissa valintojen yhteiskunnallisille seurauksille ei jää painoarvoa. Perusrahoi-tuksen riittävyyden muututtua epävarmaksi yliopistoille on luotu tosiasiallinen kannustinkoulutuksen ja tutkimuksen markkinaehtoistumiselle.Luvun lopuksi voidaan todeta, että yksinkertainen tilastotarkastelu ei vielä kerro mitäänkausaalisuudesta. Vaarana on, että tilastoista etsitään tarkoitushakuisesti perusteluita omilleetukäteen päätetyille näkökulmille – pahimmassa tapauksessa muodikkaille myyteille, jotkaeivät lähemmässä tarkastelussa edes pidä paikkaansa. Yliopistokoulutuksen maksuttomuu-della saattaa olla niin suuria kansantaloudellisia kerrannaisvaikutuksia, että niitä olisi tärkeäätutkia sekä teoreettisesti että tilastoja hyödyntäen empiirisen tutkimuksen keinoin (ekonomet-ria). Toisin sanoen, voidaanko löytää maksullisesta tai maksuttomasta järjestelmästä johtuviamerkittäviä kansantaloudellisia vaikutuseroja. Tulokset saattavat erota myös sen suhteen,onko kyseessä suuri kansantalous tai pieni avotalous.3. Yliopistokoulutus investointipäätöksenäP eriaatteessa yliopistokoulutusta voitaisiin pitää normaalina yksityishyödykkeenä. Käytön poissuljettavuus on helposti toteutettavissa, ja koulutuksen yksityiset hyödyt ja tarjonnan marginaalikustannukset ovat positiiviset. Markkinoilla löytyy aina hinta,joka tasapainottaa koulutuksen kysynnän ja tarjonnan. Suomessa yliopistokoulutuksenhankkiminen on kuitenkin maksutonta, mikä aiheuttaa ylikysyntää. Tähän voidaan vasta-ta rajoittamalla koulutukseen pääsyä joko määrällisesti (kuten nyt Suomessa tehdään) taiperimällä koulutuksen hankinnasta lukukausimaksua tai käyttämällä molempia (kutenvaltaosassa maita tehdään). 25
  26. 26. Yliopistokoulutuksen tapauksessa tilanne ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Ensiksi-kin voidaan kysyä, onko koulutus normaali yksityishyödyke, ja voidaanko koulutuksenoptimaalinen hankintamäärä saada koulutusmarkkinoita kuvaavan osittaistasapainomallinavulla? Mielenkiintoisempaa lienee ajatella, mitä tapahtuu elinkaaren sisällä. Koulutuksenrahamääräinen hyöty tai tuotto realisoituu vasta, kun koulutus tai tutkinto on kokonaisuu-dessaan hankittu1. Koulutuksen taloustieteen ns. minceriläisessä lähestymistavassa koulu-tuksen hankinta voidaan nähdä investointipäätöksenä. Kouluttautumisinvestointimeno onvähintäänkin menetetyt ansiot koulutusajalta myös siinä tapauksessa, että yliopistokoulutuson lukukausimaksutonta. Investointimeno on rahamääräisesti suurempi, jos henkilökohtaisetlukukausimaksut ovat käytössä. Tämän investoinnin tuotot tulevat korkeampina tulevinaansioina. Koko elinkaaritulon odotetaan olevan korkeakoulutetulla suurempi, koska myöstyöura on yhtenäisempi ja pidempi. Jos työmarkkinat toimivat normaalisti, lukukausimaksui-hin perustuva yliopistokoulutus johtaa joko korkeampiin tuleviin ansiotasovaatimuksiin taivähäisempään halukkuuteen investoida yliopistokoulutukseen.Myös edellä kuvattu dynaaminen tarkastelu on varsin suoraviivainen. Se edellyttää, että yli-opistokoulutusta harkitseva tietää varmuudella, kuinka suuri hänen koulutusinvestointinsaarvo on. Tämä puolestaan edellyttää, että yliopistokoulutukseen hakeutuja tietää valitsemansakoulutusalan vaatimustason omiin kykyihinsä nähden sekä tietää tulevat työllistymismah-dollisuutensa ja tulotasonsa. Koska kyseessä ovat tulevat ansiot pitkän ajan kuluessa, hakijamyös diskonttaa tulevat tulonsa ja keskimäärin viitenä vuonna menettämänsä ansiot. Voidaankärjistetysti kysyä, toimivatko noin 20-vuoden ikäiset nuoret näin rationaalisesti. Päätöksente-kotilanne on yksilön näkökulmasta erittäin vaativa. Toisin sanoen, äärimmäisen rationaalisenajattelumallin omaksuminen ja soveltaminen edellyttää itse asiassa juuri sitä yliopistollistakoulutusta, johon ollaan hakeutumassa. Mikäli yliopistokoulutukseen asetetaan henkilökoh-tainen lukukausimaksu (ceteris paribus), se alentaa koulutuksen yksityistaloudellisia tuot-toja, ja minceriläisessä lähestymistavassa se vähentää koulutuksen kysyntää. Oreopoulos &Salvanes (2011, 181) esittävät viitaten tehtyihin tutkimuksiin (mm. Laibson 1997; O’Donoghue& Rabin 1999 ja Spear 2000), että nuoret ja nuoret aikuiset ovat usein myopisia, eli nykyisyyskorostuu liikaa tulevaisuuden kustannuksella. Koulutuksen yhteydessä tämä saattaa merkitäsitä, että välittömät koulutuskustannukset – esimerkiksi pienikin lukukausimaksu – korostu-vat ja sen jälkeen ei nähdä tai ei pidetä tärkeänä pidemmän aikavälin tuottoja. Tämä saattaaolla myös sen taustalla, että nykyisessä opintotukijärjestelmässä opintolainojen käyttäminenopintojen rahoittamiseen ja nopeaan valmistumisen on niin vähäistä.Minceriläinen perusmalli perustuu riskittömään tuottoon tai oletukseen riskineutraaleistakoulutusinvestoijista. Mallia voidaan tietysti täydentää niin, että dynaamiseen kouluttautu-mispäätökseen liittyvä epävarmuus pyritään huomioimaan. Oletettaessa riskinkarttaminen taierilaiset koulutustasot tai demografiset luokat, optimaalinen koulutuksen kysyntä muuttuumerkittävästi, ja se tekee kouluttautumisinvestointipäätöksestä entistäkin haastavammanyksilön näkökulmasta. Tämä myös vaikeuttaa niiden laskelmien tulkintoja, joissa on laskettukeskimääräinen yksittäinen koulutustuottoestimaatti. Edellä mainitut tekijät tulisi huomioidayksilötason koulutusinvestointipäätöksissä ja siten mietittäessä lukukausimaksujen asettamis-ta yksistään yliopistokoulutukseen. Epävarmuuden maailmassa pienilläkin kustannusmuu-toksilla saattaa olla merkittävää vaikutusta optimaalisen koulutuskysynnän määrään (Heck-man, Lochner & Todd 2006, 2008; Dickson & Harmon 2011, 1118–1119).1 Korkeammin koulutetun tuottavuuden ajatellaan olevan keskimäärin vähemmän koulutettua korkeampi ja siksiosaamisesta maksetaan enemmän.26
  27. 27. 4. Yliopistokoulutuksen ulkoisvaikutuksetK oulutuksella on omaisuuksia, joiden suhteen puhdas markkinaratkaisu epäonnistuu. Vaikka koulutuksen hankintaa itsessään pidettäisiin normaalina kulutus- tai investoin- tihyödykkeenä, siitä saatava tuotokset, teoreettisen tiedon omaksuminen ja leviämi-nen, täyttävät ainakin osittain julkishyödykkeen tyypilliset ominaisuudet: tiedon käyttöä onvaikea estää (non-excludability), eikä sitä ole syytäkään estää, koska tieto ei kulu käytössä, jasitä voidaan käyttää samanaikaisesti (non-rivarly). Yliopistokoulutusta ei siis tulisi tarkastel-la ainoastaan yksittäisenä osamarkkinana. Julkishyödykkeen tapauksessa julkinen valta voiparantaa markkinoiden tehokkuutta, koska yksityiset toimijat eivät tuota hyödykettä, jota voi-daan kuluttaa maksutta. Vapaasti toimivat markkinat tuottavat julkishyödykettä yhteiskun-nan kokonaishyödyn näkökulmasta liian vähän. Tiedon tuotantofunktiossa koulutuksella onkeskeinen sija (esim. Asplund & Maliranta 2006), ja teknologian hyödyntäminen inhimillisenpääoman kasautumisen seurauksena on oleellinen menestystekijä nykyaikaisessa osaamista-loudessa (esim. Bils & Klenow 2000).Yliopistokoulutus synnyttää talouteen positiivisia ulkoisvaikutuksia. Ne ovat reaalisia vai-kutuksia, jotka kohdistuvat myös transaktioihin osallistumattomille kolmansille osapuolille.Hyvinvointitaloustieteen yksi havainto on, että vapaat markkinat eivät välttämättä ilmanohjausta tuota sosiaalisen optimin mukaisesti hyödykkeitä, joihin liittyy ulkoisvaikutuksia.Ulkoishyötyjen ollessa merkittäviä julkisen vallan tulisi luoda kannustimia kyseiselle toimin-nalle kansantalouden nettohyödyn (hyvinvointi) maksimoimiseksi. Yliopistojen lukukausi-maksujen käyttöönotto ei luultavasti vähennä yliopistoissa koulutettujen kokonaismäärää,mutta se vähentää halukkuutta hakeutua yliopistokoulutukseen, ja se saattaa ”jäykistää”koulutusmarkkinoita, koska oikean alan löytämisen transaktiokustannukset kasvavat. Joshalukkuuden väheneminen lukukausimaksujen myötä vaikuttaa ratkaisevasti yliopistossakoulutettavien opiskelijoiden keskimääräiseen laatuun, maksullisuus voi vähentää potentiaa-lisesti hyödynnettäviä ulkoisvaikutuksia.Taloustieteilijät ovat mallittaneet useita vaikutuskanavia koulutuksen ulkoisvaikutuksille.Esimerkiksi Lucas (1988) esittää, että koulutuksen ulkoisvaikutus kanavoituu yhteisön kes-kimääräisen koulutustason kautta tuotantofunktioon. Romerin (1990) mukaan inhimillisenpääoman varanto, jonka kasvu edellyttää t&k-investointeja, parantaa teknologista kehitystäinnovaatioiden välityksellä. McMahon (2004, 218) kokoaa yhteen tehtyjen tutkimusten perus-teella useita koulutuksen julkishyödykeluonteisia ulkoisvaikutuskanavia. Nämä kaikki ovatesimerkkejä vaikutuskanavista, jotka säännönmukaisesti jäävät huomioon ottamatta rahoi-tustuottolaskelmissa. Jos ulkoisvaikutukset otetaan vakavasti, ikäluokkien koulutusasteen jaosaamisen nostaminen ovat tasapainoisen talouskasvun näkökulmasta erityisesti yhteiskun-nallinen tehtävä. Tämä tarkoittaa, että koulutusta ei pidä jättää pelkästään yksityisen koulu-tusinvestointipäätöksenteon tai yksityisen kilpailullisen koulutustarjonnan varaan. Mikälikoulutuksen vaikutusarviot ovat hyvin puutteellisia, laskelmista tehtävät politiikkajohtopää-tökset saattavat olla tuhoisia yhteiskunnallisia perusratkaisuja tehtäessä.Ulkoisvaikutukset voivat olla välittömiä, mutta usein ne ovat hitaita ja voivat vaikuttaa vastaerittäin pitkällä viipeellä. Koulutuksen suorien rahallisten tuottojen lisäksi korkeakoulutuksestasyntyy henkilökohtaisia hyötyjä, jotka eivät ole ulkoishyötyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiaa-linen asema, mahdollisuudet avioliittomarkkinoilla, terveydestä huolehtiminen ja lisäkoulut-tautumisherkkyys. Toisaalta koulutuksesta syntyy myös sosiaalisia ulkoisvaikutuksia: rikol-lisuuden väheneminen, osaava asioihin vaikuttaminen omassa toimintaympäristössä, yleisenyhteiskuntarauhan edistäminen, syrjäytyneisyyden väheneminen, sekä monenlaisen tiedonomaksuminen sekä sen soveltaminen muuttuvissa olosuhteissa ja tulevaisuusorientoituneisuuspäätöksenteossa. (Oreopoulos & Salvanes 2011, McMahon 2004, Grossman 2005). 27
  28. 28. Koulutuksen ulkoisvaikutusten empiirinen mittaaminen on vaikeaa. Tulevathan ulkoisvaiku-tukset määritelmänsä mukaisesti markkinoiden ulkopuolelta ja usein viivästettyinä dynaa-misina vaikutuksina. Lisäksi usein koulutuksen suoratkin vaikutukset ovat ei-rahallisia (ks.Orepoulos & Salvanes 2011). Topel (1999) ja Heckman & Klenow (1997) ovat arvioineet, ettäulkoisvaikutukset ovat peräti 61–68 % koulutuksen kokonaistuotoista2 riippuen maaryhmäs-tä tai maanosasta (Afrikka, Latinalainen Amerikka, Aasia, OECD-maat). Ulkoisvaikutuksetolivat merkittävimmät korkean koulutustason OECD-maissa. Toisaalta McMahon (2002) jaAppiah & McMahon (2002) saivat koulutuksen ulkoisvaikutukseksi vain 37–45 % koulutuk-sen kokonaistuotoista. Edellä esitetyt arviot antavat jonkinlaista suuruusluokkaa koulutuksenulkoisvaikutuksista, mutta ennen muuta ne osoittavat, että ulkoisvaikutusten arvioiminensisältää runsaasti epävarmuutta.Alustavasti voidaan otaksua, että yliopistokoulutuksen ulkoisvaikutukset Suomen tapaisessahyvinvointiyhteiskunnassa syntyvät pääosin dynaamisten talouskasvuvaikutusten kautta, jane voivat potentiaalisesti olla merkittäviä, koska kokonaiskoulutustasomme on kansainvä-lisesti vertaillen korkea. Kasvulaskelmien pohjalta on arvioitu, että Suomessa pitkäjänteisenkoulutuspanostuksen ansiosta nykyinen BKT-taso on pystytty saavuttamaan noin pari vuottaaikaisemmin verrattuna siihen tilanteeseen, että keskimääräinen koulutustaso olisi pysynytmuuttumattomana (Asplund & Maliranta 2006, 12). Yliopistokoulutuksen maksullisuudentai maksuttomuuden näkökulmasta ulkoisvaikutuksia tarkasteltaessa tutkimushaaste onedellistäkin suurempi. Lukukausimaksujen käyttöönotto ei tarkoita keskimääräisen koulutus-tason laskemista, ainakaan välittömästi, mutta se voi muuttaa opiskelijalaatua. Koulutukseenei enää hakeuduta vain kyvykkyys- ja motivaatioperustein, sillä lukukausimaksut tuottavatpäätöksentekoon uuden elementin, jota potentiaalisen opiskelijan on vaikea rationaalisestikäsitellä. Ei liene kansakunnan edun mukaista, että osa parhaista saatavilla olevista lahjak-kuusreserveistä jää käyttämättä. Tässä mielessä kannustinjärjestelmät, joilla lahjakkaimpiaopiskelijoita motivoidaan hankkiutumaan korkeampaan koulutukseen, vaatii poliittistenpäättäjiltä huolellista asioihin perehtymistä.5. Dynaamisen tehokkuuden näkökulmaT ehokkuus – enemmän tuotosta annetuista panoksista – on näennäisesti yksinkertai- nen käsite. Luonnontieteiden ja tekniikan konteksteissa tehokkuus lienee vielä varsin yksiselitteinen, mutta kansantaloudellisesti tavoiteltavana tilana sen sisältö hämärtyyvallitseviin arvoperusteisiin ristiriitaisuuksiin3. Kansantaloudessa ei vallitse vain yhtä yksise-litteistä tehokasta ratkaisua, vaan niitä on useita mahdollisia.2 Kokonaistuotot eivät tässä tapauksessa ole sama asia kuin rahoitustuotot minceriläisessä lähestymistavassa.3 Tyypillisesti voidaan erottaa positiivinen ja normatiivinen taloustiede. Ensin mainittu pyrkii selittämään taloudentoimintaa (esimerkiksi tehokkuutta) ja se voidaan ymmärtää arvovapaaksi. Sen sijaan normatiivinen taloustiede kysyy,miten talouden tulisi toimia (esimerkiksi tehokkuuteen vai tasa-arvoisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen pyrkien).Taloudellista oikeudenmukaisuutta hyötyteoreettisesti tarkasteleva hyvinvoinnin taloustiede ei ole onnistunut esittämäänyleisesti hyväksyttyä vastausta oikeudenmukaisuuskysymykseen, vaan näkemyksiä on useita.28
  29. 29. Suomalaista koulutusjärjestelmää voidaan luonnehtia koko kansan sivistysprojektiksi. Täl-lainen lähtökohta voikin olla järkevä pienelle kansakunnalle, jonka pärjätäkseen suurempienkansakuntien joukossa, on mobilisoitava kaikki voimavarat yhteisen edun edistämiseen.Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä julkilausuttuja tavoitteita ovat koulutustason nosto,sosiaalinen liikkuvuus ja tasa-arvo. Pekkarinen & Uusitalo (2012) ovat analysoineet näiden ta-voitteiden toteutumista peruskoulu-uudistuksen yhteydessä erittäin mielenkiintoisin tuloksinkumoten yleisiä peruskoulujärjestelmää koskevia myyttejä.Markkinoiden ideaalimallissa tehokkuus on hyvin määritelty, mutta se on kuitenkin liian yk-sinkertainen koko kansantalouden perusratkaisujen arvioinnin pohjaksi pidemmällä aikavä-lillä. Tarvitaan laajennettua tehokkuuskäsitettä, jota kutsumme dynaamiseksi tehokkuudeksi.Pitkän aikavälin pääomatarkastelu saattaa tarjota hedelmällisen lähtökohdan dynaamisentehokkuuskäsitteen eksplikoimiseksi. Edellä mainitut koulutusjärjestelmän kansalliset tavoit-teet voidaan sitoa eri pääomakäsitteisiin: koulutustason nosto yksilön näkökulmasta liittyy in-himilliseen pääomaan, sosiaalinen liikkuvuus ja tasa-arvo liittyvät yhteiskunnan sosiaaliseenpääomaan, ja koulutustason nosto koko kansakunnan näkökulmasta liittyy kansantaloudenhenkisen pääoman varantoon.Kaikki edellä mainitut pääomalajit toimivat tasapainoisen kasvun ja kehityksen mootto-reina. Vaikka taloustieteilijät mielellään välttävät arvovalintojen esille tuomista, niiltä eivoi täysin välttyä dynaamisen tehokkuuden yhteydessä. Varsinkin pitkällä tähtäyksellälyhytnäköinen tapauskohtainen tehokkuusanalyysi ei riitä, koska tehokkuusnäkökohdatovat usein ristiriidassa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, kuten talousteoriassa hyvin tiedetään.On siis kysyttävä, millaista kehitystä Suomen kansantaloudelta halutaan ja odotetaan. Josesimerkiksi katsotaan, että mahdollisuuksien tasa-arvo, tasapainoinen kasvu ja kestävä ke-hitys muodostavat tavoiteltavan hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit, on institutionaalisetperusratkaisut järjestettävä sen mukaisiksi.Mikäli tavoitteena olisi reilu4 markkinatalousjärjestykseen perustuva hyvinvointiyhteiskunta,kannattaa luonnollisesti pyrkiä hyödyntämään markkinoiden hyviä ominaisuuksia innovaa-tiokyvyn, rakennemuutosalttiuden, sosiaalisen koheesion, riskien hallinnan ja kilpailukyvynedistämiseksi. Käytämme tällaisesta tehokkuudesta nimitystä dynaaminen tehokkuus. Tässätavoitteessa mikä tahansa markkinaratkaisu ei kelpaa, vaan julkisen vallan on ohjattavamarkkinoita haluttuun suuntaan. Julkisen vallan rooli on ratkaiseva, sillä väärillä valinnoillakansantalouden menestyspotentiaali voidaan hyvinkin rapauttaa.Tarkastellaan lyhyesti maksuttomuutta puoltavia näkökohtia dynaamisen tehokkuudenkehikossa. Artikkelissa Haukioja, Karppinen ja Kaivo-oja (2012a) on otettu käyttöön koulu-tuksen kansantaloudellista merkitystä ilmentävät kysyntään ja tarjontaan liittyvät käsitteet:maksimaalisen ja tasa-arvoisen koulutuskysyntäpotentiaalin periaate sekä maksimaalisten jaoikeudenmukaisten koulutusmahdollisuuksien periaate.4 Rawlsilaisessa oikeudenmukaisuusfilosofiassa yhteiskunnan instituutioiden tulee olla sellaisia, että ne edistävätreilujen mahdollisuuksien tasa-arvoa (Rawls 1999). 29
  30. 30. Pärjätäkseen globaalissa kilpailussa tulee Suomen kaltaisen pienen kansantalouden ja seninstituutioiden onnistua innovaatiotoiminnassa sekä kyettävä jatkuvasti luomaan ja ylläpitä-mään tieto-intensiivisiä työpaikkoja. Tämän ajatellaan yleisesti vaativan korkeaa koulutusta-soa ja erityistä panostamista korkeakoulutukseen (ks. esim. EU 2011). Suomi on ollut tämäntavoitteen suhteen onnistuja. Koulutuksen maksuttomuus on taannut sen, että potentiaalistenhakijoiden joukko on ollut mahdollisimman laaja. On erityisen tärkeää, että lahjakkaimmillenuorille päätöksentekotilanne koulutukseen hakeutumisesta on mahdollisimman helppoja yksinkertainen. Tämä koskee niin lukiosta valmistuneita nuoria, jotka eivät vielä kykenetalousteorian ja rationaalisen päätöksenteon edellyttämään taloudellisuusanalyysiin (in-vestointien ja tuottojen diskonttaukseen, elinkaariajatteluun, kustannus–hyöty-analyysiin,tuotto–riski-analyysiin, jne.) kuin uutta suuntaa hakeville aikuisopiskelijoille tai syrjäyty-miskierteestä ulos pyrkivää ihmistä. Elinikäisen oppimisen tehokas toteuttaminen edellyttäämahdollisimman suurta joustavuutta. Esimerkiksi uudelleenkouluttautumisessa tai syrjäy-tymisen torjunnassa on tärkeää, että henkilökohtaisista tilannetekijöistä riippumatta ihmisetvoivat helposti ja vaivattomasti ryhtyä opintoihin, jos vain kyvyt riittävät.Tarjontapuolella maksimaalisten ja oikeudenmukaisten koulutusmahdollisuuksien periaatetarkoittaa, että kansantaloudellisen hyvinvoinnin kasvattaminen edellyttää koulutukseenliittyvien positiivisten ulkoisvaikutusten täysimääräistä hyödyntämistä. Positiiviset ul-koisvaikutukset liittyvät sekä yleiseen tuottavuuteen henkisen pääoman hyödyntämisenmielessä että markkinatalouden toimijoiden yhteistyökykyisyyden edistämiseen sosiaali-sen pääoman mielessä. Lukukausimaksuton yliopistokoulutus vastaa näihin molempiintavoitteisiin. Ajatellaan henkistä pääomaa kansantaloudellisen tuotantofunktion näkökul-masta. Tällöin opiskelija voidaan pelkistää tuotantopanokseksi. Näin ollen kansantaloudenetu on saada kaikista panoksista juuri soveltuvimmat parhaan tuotoksen aikaansaamiseksi.Maksullisuus vääristää ja hämärtää inhimillisen pääoman yksiköiden eli yksilöiden päätök-sentekoa hakeutua yliopisto-opiskeluun tai vaihtoehtoisesti maksuttomaan ammatilliseenkoulutukseen.Useat kansainväliset vertailututkimukset paljastavat, että koulutukseen liitetty sosiaalinenliikkuvuus on selvästi suurempaa Pohjoismaissa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa. Juuri maksullisuuden tai maksuttomuuden osuutta ei ole vielä tutkittu, muttaesittämiemme seikkojen perusteella näyttää siltä, että asiaa kannattaisi tutkia. Vaikka koulu-tuksen periytyvyyden välillä onkin havaittavissa korrelaatiota, juuri maksuttomuus mahdol-listaa suuremman sosiaalisen liikkuvuuden ja maksullisuus voi ainoastaan sementoida taivahvistaa koulutuksen periytyvyyttä. Sosiaalinen pääoma on tärkeä yhteiskunnallista vakaut-ta ja yhteistyökykyä edistävä pääomalaji. John Rawlsin mukaan oikeudenmukaiset instituu-tiot heijastavat kaikille aitoa mahdollisuutta avoimiin asemiin ja virkoihin omien kykyjensämukaan. Jos kansalaiset kokevat yhteiset pelisäännöt reiluiksi, he antavat tukensa vallitsevalleyhteiskuntajärjestykselle, mikä vähentää sosiaalista levottomuutta. Näin luottamuspääomakasvaa edistäen yhteistyötä markkinaosapuolten kesken, eikä kansantalouden niukkoja re-sursseja tarvitse tuhlata erilaisiin varautumis- ja suojautumiskustannuksiin (oikeudenkäynnit,turvajärjestelyt jne.), toisin sanoen kansantalous säästää tällaisissa transaktiokustannuksissa.Maksullisuus lisää transaktiokustannuksia myös siksi, että siihen liittyvä byrokratia (mm.stipendijärjestelmä) ja erilaisten jyvittämismekanismien (mm. koulutuskustannusten takaisin-perimisjärjestelmä) kustannukset kasvavat. Sosiaalisen pääoman kasautumisen kannalta ei oleongelmatonta siirtyä kohti jyvittämisyhteiskuntaa.30
  31. 31. 6. JohtopäätöksetV uonna 2010 voimaan astuneen uuden yliopistolain myötä lukukausimaksujen käyt- töönoton puolesta on esitetty useita arvovaltaisia puheenvuoroja. Tämä on ymmär- rettävää, koska yliopistojen yhteiskunnallinen asema ja edellytykset saavuttaa niilleasetetut tavoitteet ovat tehtyjen muutosten vuoksi oleellisesti muuttuneet. Tässä kirjoitukses-sa esitämme aluksi, että pelkästään tilastojen yksinkertaisen tulkinnan perusteella ei pitäisitehdä järjestelmätason muutoksia.Taloustieteellisestä kirjallisuudesta voidaan löytää sekä maksullisuutta puoltavia että vas-tustavia näkökulmia. Koulutusta sinänsä voidaan pitää normaalina yksityishyödykkeenä, jasiten sen hankintaa yksityistaloudellisiin päätöksiin nojautuvana. Koulutusta ollaan halukkai-ta hankkimaan ja maksamaan siitä, koska elinkaaritarkastelussa odotetut hyödyt tavalla taitoisella tulevat olemaan riittävän korkeat. Suomessa lukukausimaksut suhteessa maksutto-maan koulutukseen kasvattaisivat yksityistä investointimenoa (ceteris paribus). Se kasvattaisiakateemisesti koulutettujen palkkavaateita, tai se vähentäisi koulutusinvestoinnin yksityisiätuottoja ja siten halukkuutta hankkia lisäkoulutusta. Tällainen koulutusmarkkinoiden osittais-tasapainotarkastelu ei ole riittävä kansantalouden kokonaisuuden kannalta merkityksellistenjärjestelmämuutosten tarkasteluun.Tutkimukset osoittavat, että nuoret aikuiset ovat usein myopisia, eli nykyhetki korostuu liikaatulevaisuuden kustannuksella. Näin ollen yliopistojen maksullisuudella saattaa olla vaikutusjoidenkin – ehkä myös kaikkein lahjakkaimpien – halukkuuteen hakeutua yliopistoihin. Josainoastaan korkein koulutus muuttuisi maksulliseksi, luotaisiin lisäksi kannustin alemmantason koulutuksen hankkimiseen. Voidaan kysyä, miten tämä voisi olla kansantaloudenkokonaisedun mukaista?Vaikka koulutusta itseään voidaan pitää yksityishyödykkeenä, yliopistoissa tuotettavatieteellinen tieto ja osaaminen täyttävät kollektiivihyödykkeen ominaisuudet: tieto siirtyy jase kannattaa siirtää yleiseen käyttöön. Mikäli lukukausimaksut vaikuttavat keskimääräiseenkoulutustasoon tai koulutettavien laatuun, sillä saattaa olla vaikutusta tiedon käytön ja inno-vaatioiden tehokkuuteen sekä pidemmällä aikavälillä tuottavuuteen. Koulutuksen ulkoisvai-kutuksille voidaan kirjallisuuden perusteella löytää monenlaisia, vaikeasti mitattavia, muttatehtyjen tutkimusten perusteella merkityksellisiä taloudellisia ja ei-taloudellisia kanavia.Kaiken kaikkiaan koulutuksen maksuttomuudella lienee varsin merkittäviä vaikutuksia kokokansantalouden dynaamiseen tehokkuuteen, josta huolehtiminen on avainasemassa tavoitel-taessa kestävää taloudellista menestystä globaalin kilpailun ja sisäisten sopeutumispaineiden(ikääntyminen, työurat, huoltosuhde) maailmassa.Yliopistojen lukukausimaksuttomuus saattaa omalta osaltaan selittää Suomen tähänastistataloudellista menestystä. Ehkäpä juuri maksuttoman yliopistokoulutuksen Pohjoismaissa onlöydetty sellainen globaaliin osaamistalouteen liittyvä tasa-arvoa ja kohtuullista taloudellistatehokkuutta korostava institutionaalinen ratkaisu, jonka avulla voidaan päästä korkeammallekeskimääräisen hyvinvoinnin tasolle kuin maissa, joissa satsaukset markkinatehokkuuteenovat ensisijaisia (ks. Acemoglu, Robinson & Verdier 2012). Kyse saattaa olla mahdollisuuksientasa-arvoon perustuvasta koulutusjärjestelmästä, joka mahdollisimman tehokkaasti hyödyn-tää koko kansakunnan lahjakkuusreservin sosioekonomisten tekijöiden tätä prosessia haittaa-matta. Lisäksi se saattaa tehostaa tiedon ja innovaatioiden siirtymistä teknologian ja tieteeneturintamasta kansantalouden käyttöön. 31
  32. 32. Maksullisuuden kannatus näyttää liittyvän opiskelun tehostamiseen liittyviin kannustimiinja rahoitukselliseen oikeudenmukaisuuteen. Maksuttomuus puolestaan näyttää liittyvänkokonaistaloudelliseen dynamiikkaan: pidemmän aikavälin kansantalouden kansainvälinenkilpailukyky, innovaatiokyky, rakennemuutosalttius, joustavat työ- ja koulutusmarkkinatsekä koulutuksen ulkoisvaikutusten hyödyntäminen saattavat tehostua maksuttoman kou-lutusjärjestelmän myötä. Jatkotutkimuksen kannalta voisi olla myös kiinnostavaa tarkastella,millaisiin moraalifilosofisiin teorioihin liittyy ilmeinen ristiriita siitä, että joidenkin mielestämaksuttomuus on oikeudenmukaista ja toisten mielestä epäoikeudenmukaista.Kirjoitus tarjoaa mahdollisuuksia varsinaisten tutkimushypoteesien huolelliseen muotoiluun.Nähdäksemme tällaista tutkimusohjelmaa ei ole käynnissä. Nostamme esille sellaisia uudenkasvuteorian, koulutuksen taloustieteen ja hyvinvoinnin taloustieteen perustuloksia, jotka onsyytä ottaa vakavasti tehtäessä uudistuksia, jotka saattavat muuttaa kansantalouden menes-tysedellytyksiä pysyvämmin. Mielestämme maksuttomuuteen perustuvaa korkeakoulujärjes-telmää ei tulisi muuttaa ilman vahvoja tutkimuksellisia vastanäyttöjä maksullisen järjestelmänkansantaloudellisesta ylivertaisuudesta.32

×