Lausunto                                         23. syyskuuta 2011Lausunto Suomen Akatemian asettaman tutkijakoulutukiryh...
YleistäSuomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry pitää tutkijakoulutukiryhmän muistiota pääosin hyvänä.Tukiryhmän näkökulma...
Pettyneitä sen sijaan olemme tukiryhmän ehdotuksiin arvioida tutkijakoulutusta ja erityisesti sen laatuakoulutuksen läpäis...
Taustalla näyttää olevan ajatus, että tällöin tohtorikoulutettava menettää tutkinnonsuoritusoikeutensa.Tämä on erittäin on...
Viitteet:    1) Bologna Seminar on Doctoral Programmes for the European Knowledge Society.       Conclusion and recommenda...
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

SYL:n lausunto Suomen Akatemialle tutkijakoulutusjärjestelmän kehittämisestä

952 views

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
952
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
2
Actions
Shares
0
Downloads
7
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

SYL:n lausunto Suomen Akatemialle tutkijakoulutusjärjestelmän kehittämisestä

  1. 1. Lausunto 23. syyskuuta 2011Lausunto Suomen Akatemian asettaman tutkijakoulutukiryhmän ehdotuksista TiivistelmäSuomen Akatemian asettama tutkijakoulutukiryhmä on laatinut ehdotukset tutkijakoulutusjärjestelmänkehittämiseksi ja tohtorikoulutuksen järjestämiseksi. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry kiittäätukiryhmää mahdollisuudesta antaa lausunto ehdotuksista. SYL on ehdotuksiin pääosin tyytyväinen.SYL pitää useimpia muistion ehdotuksia onnistuneina, ja erityisen kiitettäviä ovat • ehdotus tohtoriohjelmien integroinnista kiinteämmäksi osaksi yliopistojen toimintaa, tutkimusstrategiaa ja profiilia, • ehdotukset tutkijakoulutuksen järjestämisen ja järjestelmän läpinäkyvyyden lisäämiseksi, ja • ehdotukset tutkijakoulutuksen kansainvälistymisen edistämiseksi.SYL toisaalta • ei pidä mielekkäänä ehdotusta rajata tohtorikoulutuksen kestoa 4 vuoteen nimenomaan säännös- tai säädöstekniikoin, ja • vastustaa ehdotusta, jonka mukaan tohtorikoulutettava voisi menettää opinto-oikeutensa.SYL ehdottaa lisäksi, että • tukiryhmä ottaisi jatkossa tarkempaan tarkasteluun ehdotusten jalkauttamisen.SYL osallistuu mielellään ehdotuksista käytävään jatkokeskusteluun.
  2. 2. YleistäSuomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry pitää tutkijakoulutukiryhmän muistiota pääosin hyvänä.Tukiryhmän näkökulma tohtorikoulutukseen on tietyin poikkeuksin mielestämme valistunut ja kestävä.Olemme tukiryhmän kanssa ehdottoman samaa mieltä siitä, että yliopistot vastaavat tutkijakoulutuksenkokonaisuudesta, sen kehittämisestä, sen sisällöstä ja laadusta. Tohtorikoulutuksen tavoite ja keskeinensisältö on harjaantua itsenäiseen tieteellisen tutkimuksen tekoon, josta näytteenä toimii yliopistonväitöskirjaksi hyväksymä osaamisen näyte. Nähdäksemme tukiryhmä on ansiokkaasti ankkuroinutkehittämisehdotuksensa pääsääntöisesti tämän pääsäännön ympärille.Tohtorikoulutus kolmiportaisen tutkintojärjestelmän viimeisenä osana muodostaa omanlaisensanivelvaiheen akateemisella uralla, kun koulutettava tohtorikoulutuksen aikana siirtyy opiskelijastatutkijaksi. Tohtorikoulutettavien asema on tässä mielessä altis epävakaudelle, sillä he ovat ikään kuinvuorotellen opiskelijoita ja työntekijöitä, välillä molempia samanaikaisesti. Eniten huolta tulisi kantaa niistätohtorikoulutettavista, jotka eivät ole kumpaakaan: heistä, jotka eivät saa opintososiaalisia etuuksia, muttajoilla ei myöskään ole palvelussuhdetta yliopistoon. Ongelma koskee erityisesti apurahatutkijoita. Tästäsyystä pidämme hyvänä ehdotusta, jonka mukaan jatkossa kaikki tohtorikoulutettavat kuuluisivattutkijakouluihin. Se osaltaan tullee auttamaan tohtorikoulutettavien aseman määrittelyä.Edelliseen liittyen pidämme hyvänä, että tukiryhmä on nostanut esiin EU:n, ESU:n, EUA:n ja EHEA:nSalzburgin periaatteiden suosituksen, jonka mukaan tohtorikoulutettavia tulisi tiedeyhteisössä kohdellanuorempina tutkijoina asiaankuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen (viitteet 1–4). Mielestämmetämä on tärkeä periaate, jolla on vahva kansainvälinen tuki, ja olikin ehkä jopa outoa ettei tukiryhmäottanut suuremmin kantaa asiaan. Mielestämme tukiryhmä voisi ottaa osaksi ehdotuksiaan suositella tämänperiaatteen liittämistä yliopistojen tutkijakoulujen toimintafilosofiaan, semminkin kun periaate esim.UNIFI:n suosituksista puuttuu.Alla otamme tarkemmin kantaa yksittäisiin ehdotuksiin. Olemme mielellämme mukana ehdotuksistakäytävässä jatkokeskustelussa ja hyvien ehdotusten implementaatiossa.Tutkijakoulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyvistä ehdotuksistaTukiryhmä ehdottaa, että tohtorikoulutus integroidaan tiiviimmin osaksi yliopiston tutkimusstrategiaa ja -profiilia, mikä on mielestämme askel hyvään suuntaan. Näemme, että tällä tavoin tohtorikoulutettavatsaatetaan nykyistä paremmin muun tutkijayhteisön piiriin ja kollegiaalinen tuki tohtorikoulutettavan työssäparanee. Jonkinlaisena uhkana voi nähdä tohtorikoulutettavan tutkimuksellisen vapauden kapenemisen,mutta toisaalta tutkijan uran alkuvaiheessa pidämme tärkeämpänä tukijayhteisön asiantuntijuudenkehittymiselle antamaa tukea. Vastaavasti näemme, että tutkijakoulutuksen keskittäminen pääasiassayhteen tai korkeintaan muutamaan tutkijakouluun on oikeansuuntainen ehdotus: tämäntyyppisessäjärjestämistavassa ”koulun”1 tarjoamat institutionaaliset puitteet esimerkiksi koordinoidummalleohjaukselle, uraohjaukselle, kansainvälistymiselle, tutkimus- ja muulle infrastruktuurille sekä rahoituksenhankintaan ovat paremmat kuin hajanaisemmassa mallissa. Samoin keskittämisen kautta saavutetaanparemmin kriittinen massa.Kun tohtorikoulutusta strukturoidaan edellä mainitulla tavalla, on mielestämme ensiarvoisen tärkeää pitäähuolta siitä, että tutkijakoulutuksen monipuolisuus ei kärsi. Tukiryhmä onkin ottanut tämän huomioonpainottamalla erikseen tieteenalakohtaisten erojen huomioon ottamista sekä vaihtoehtoisia tapoja järjestäätohtoriohjelmia mm. yhteistyöohjelmina tutkijakoulujen sisällä.1 Pidämme sanaa ”koulu” ongelmallisena puhuttaessa yliopistosta. Vaikka kansainvälisen vertailtavuuden vuoksi olisikinkäytettävä termiä ”school”, niin mielestämme kotimaan yhteydessä kannattaisi käyttää jotakin muuta termiä.
  3. 3. Pettyneitä sen sijaan olemme tukiryhmän ehdotuksiin arvioida tutkijakoulutusta ja erityisesti sen laatuakoulutuksen läpäisyä ja tutkinnonsuoritusaikaa mittaamalla. Katsomme, että nämä eivät ole mielekkäitätapoja mitata tutkimustyötä. Tutkimustyöhön sisältyy aina riskejä, ennakoimattomuutta ja epävarmuutta,jotka suoraan kytkeytyvät ajankäyttöön. Näin on etenkin uraauurtavan tutkimuksen laita, olipauraauurtavuus tieteellistä tai henkilökohtaista kehittymistä. Voidaan perustellusti olettaa, ettänuoremmalla, asiantuntijuuttaan vasta kehittävällä tutkijalla nämä riskit realisoituvat helposti. Ajanmittaaminen mittaakin käytännössä sitä, kuinka suoraviivaisesti tutkimusprosessi eteni: se ei ole mikäänlaadun mitta. Tämän vuoksi emme näe, että tutkinnonsuoritusaika olisi mikään mittari tutkijakoulutuksenlaadulle. Sama pätee läpäisyyn, joka viimekädessä sekin on aikaan perustuva mitta. Sen sijaan tieteellisettuotokset, työllistyminen jollain tarkennettavalla tavalla, hakupaine alakohtaisesti ja ohjattava/ohjaaja-suhdeapproksimoivat laatua jo selvästi paremmin.Yliopistojen rahoituksen ja rahoitusmallin yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi olisi linjakastaluopua tutkijakoulutettavien palkkarahojen korvamerkinnästä valtion rahoituksessa, kuten tukiryhmä onehdottanut. Olemme kuitenkin huolissamme korvamerkinnän purkamisen seurauksista. Nähdäksemme onolemassa riski, että korvamerkinnän purku voisi johtaa tutkijakoulutettavien palkkaamisen tarkistamisiin, jasitä kautta heikentää hyvää nykytilannetta, jossa suuri osa tutkijakoulutettavista on palvelussuhteessayliopistoihin. Toivomme, että tästä tehdään riskien arviointi ennen korvamerkinnästä luopumista.Tutkijakoulutuksen järjestämiseen liittyvistä ehdotuksistaTukiryhmän päätavoitteisiin kuului tutkija- tai tohtorikoulutuksen läpinäkyvyyden lisääminen. Tässätukiryhmä on mielestämme laatinut onnistuneita ehdotuksia. Pidämme tukiryhmän ehdotuksia mm.valintaperusteiden, arvioinnin, seurannan ym. käytänteiden selkeämmäksi määrittelyksi aivan ensiarvoisentärkeinä. Läpinäkyvyyden ja selkeyden vaatimus koskee mielestämme myös tutkijakoulun johtamis- javastuurakenteita. Käytäntöjen ja käytänteiden selkiyttämisen lisäksi aivan oleellista on viestiä nämäkäytännöt hakijoille ja tohtorikoulutettaville vähintään tiedotuksen, rekrytoinnin ja perehdytyksenvälityksellä. Käytännöt on myös syytä kirjata tutkijakoulujen laatukäsikirjoihin.Olemme erityisen vaikuttuneita tukiryhmän muistion luvussa 5.2. esittämistä tohtorikoulutuksenperustason tavoitetilaa koskevista kuvauksista, ja yhdymme näihin ajatuksiin. Erityisesti haluammekiinnittää huomiota tutkijakoulutettavan ja hänen ohjaajiensa välisen suhteen kehittämiseksi tarkoitettuihin,yhteistä ymmärrystä ohjaussuhteen luonteesta rakentaviin sopimuksiin kunkin osapuolen oikeuksista,velvollisuuksista ja vastuista. Mielestämme tämä on erittäin hyvä ehdotus, jonka olisi jo aikakin tullatodellisuudeksi siellä missä näin ei jo ole.Yhtenä ehdotuksenaan tukiryhmä esittää tohtorikoulutuksen suoritusajan määrittelemistä neljäksivuodeksi, osa-aikainen tohtorikoulutus erikseen huomioiden. Olemme yhtä mieltä siitä, että 4 vuodentavoitteellisen suoritusajan määritteleminen kansainvälisen mallin (mm. EHEA, ERA) mukaan on hyväajatus, mutta vain oikein sovellettuna. Nähdäksemme tavoitteellisen suoritusajan määrittelyn keskeinensisältö on siinä, että se auttaa sekä koulutuksen järjestäjää että koulutettavaa hahmottamaan, arvioimaan jamitoittamaan tohtorikoulutuksen vaatimaa keskimääräistä työmäärää. Näin tavoiteaika tuotohtorikoulutukseen ennustettavuutta ja asettaa kehystä henkilökohtaisen oppimis- ja tutkimus-suunnitelman rakentamiseen.Sen sijaan tulkitsemme, että tukiryhmä on ehdottamassa säädöstason rajoituksia tohtorikoulutettavien”opintoaikoihin”, mikä on mielestämme aivan väärä ajatus. Edellä jo kritisoimme tutkinnonsuoritusaikojenkäyttämistä tohtorikoulutuksen laadun mittaamisessa, johon kannattaa palata. Toisaalta tutkinnonsuoritus-ajan rajaamista pitää tarkastella tohtorikoulutettavien kannalta: mitä tapahtuu, kun säädetty aika ylittyy?
  4. 4. Taustalla näyttää olevan ajatus, että tällöin tohtorikoulutettava menettää tutkinnonsuoritusoikeutensa.Tämä on erittäin ongelmallista tohtorikoulutuksen perustuessa henkilösuhteisiin: tutkinnonsuoritus-oikeuden palauttaminen tai uuden tutkinto-oikeuden saaminen voi muodostua ongelmaksi, erityisestisellaisissa tilanteissa, jossa tohtorikoulutettavan ja ohjaajan suhde on vahingoittunut. Uudentutkinnonsuoritusoikeuden saamisen kannalta aiemman oikeuden menettäminen on samalla tavallaongelma, sillä alakohtaisesti tarkasteltuna tohtorikoulutus on melko pienen ja hyvin verkostoituneenihmisjoukon toimintaa. Selkeidenkin valintaperusteiden tilanteessa on olemassa tietynlainen huono-maineisuuden riski, mitä tohtorikoulutuksen keskittäminen voi vielä lisätä. Näin ollen kerran menetetyntohtorintutkinnon suoritusoikeuden seuraus voi olla koulutuksellinen umpiperä. Tästä syystä emme voihyväksyä tutkinnonsuoritusoikeuden pois ottamista, emmekä siten myöskään säädöksiin perustuvaarajoitusta tutkinnonsuoritusaikaan.Pidämme hyvänä tukiryhmän näkemystä kansainvälisyydestä ja lähestymistapaa siihen. Olemme samaamieltä siitä, että kansainvälistymisen merkitys tohtorikoulutuksessa on aito yhteistyö ja sen tuoma lisäarvoosaamiseen. Tutkimusyhteistyö ja yhteisohjelmat ovat tähän hyviä keinoja. Samoin se, että SuomenAkatemia suuntaisi rahoitusta kansainvälistymisen tukemiseen, on kannatettava. Jatkossa olisi kuitenkinmuistettava, että sen sijaan, että tuettaisiin vain korkeatasoisten ohjelmien kansainvälistymistä, tulisi tuenkattaa yhtä lailla muutkin ohjelmat.Ehdotusten jalkauttamisestaKuten todettua, pidämme tukiryhmän ehdotuksia pääosin hyvinä. Ehdotusten jalkauttamiseen eikuitenkaan ollut kiinnitetty juurikaan huomiota, mikä on osaltaan ymmärrettävää työn tässä vaiheessa.Jatkossa jalkauttamiseen on kuitenkin kiinnitettävä selvästi enemmän huomiota. Nähdäksemmejalkauttamisessa tulisi noudattaa mm. EUA:n esillä pitämää ja EHEA:n piirissä hyväksyttyä ajatusta siitä,että tohtori- ja tutkijakoulutus tulisi systemaattisesti integroida yliopistojen (institutionaalisiin) strategioihinja strategioiden toimenpideohjelmiin, jotta se tulisi riittävän hyvin esiin yhtenä yliopistojen perustehtävänä. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry. Katri Korolainen-Virkajärvi Matti Parpala puheenjohtaja pääsihteeri Lisätietoja: koulutuspoliittinen sihteeri Jarmo Kallunki, etunimi.sukunimi@syl.fi, 041 515 2230
  5. 5. Viitteet: 1) Bologna Seminar on Doctoral Programmes for the European Knowledge Society. Conclusion and recommendastions, Salzburg, 2005. http://www.eua.be/eua/jsp/en/upload/Salzburg_Conclusions.1108990538850.pdf 2) European Students’ Union 2010. Policy paper on doctoral education. http://www.esu-online.org/news/article/6064/38/ 3) European Commission. 2005. The European Charter for Researchers. The Code of Conduct for the Recruitment of researchers. http://ec.europa.eu/eracareers/pdf/am509774CEE_EN_E4.pdf 4) European Universities Association 2010. Salzburg II recommendations. http://www.eua.be/Libraries/Publications/Salzburg_II_Recommendations.sflb.ashx

×