MUISTIO VALTIONEUVOSTON KOULUTUSVIENTISTRATEGIASTASuomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry.Hallituksen hyväksymä 11.6.2010Li...
Vaikka näkemys koulutuksesta liiketoiminnallisena alana saakin suomalaisessa elinkeinoelämässäja jossain määrin myös koulu...
Miten ja millaisille ostajille koulutusta sinänsä (pois lukien infrastruktuuri) tulisi kaupata? Kutentilauskoulutuksenkin ...
•   Korkeakoulu on perustanut partnerikorkeakoulun kanssa etäkampuksen ulkomaille.       Korkeakoulu ottaa emoyliopistosta...
Koulutusmarkkinoille pääsemiseksi ei missään tapauksessa saa uhrata yhdenvertaisuutta jamahdollisuuksien tasa-arvoa palvel...
Viitteet[1] ”Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset.”Valtioneuvoston per...
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Syl muistio koulutusviennista

1,132 views
1,070 views

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,132
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
0
Actions
Shares
0
Downloads
11
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Syl muistio koulutusviennista

  1. 1. MUISTIO VALTIONEUVOSTON KOULUTUSVIENTISTRATEGIASTASuomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry.Hallituksen hyväksymä 11.6.2010Lisätietoja: Koulutuspoliittinen sihteeri Jarmo Kallunki, +358 41 515 2230, jarmo.kallunki@syl.fiKoulutusviennin määritelmä 1. Koulutusvienti on joko a. sellaista koulutuksen kaupallistamista, jonka maksajana voi olla ulkomainen tai kansainvälinen yritys, yhteisö tai valtio – ei missään tapauksessa yksilö; tai b. muiden instrumenttien ja innovaatioiden kuten opetusteknologian, oppimisympäristöjen, opetussuunnitelmien, oppilas- ja opiskelijahuollon ja tukipalveluiden mallien, koulutusjärjestelmä- ja hallintomalli(e)n, infrastruktuurin sekä erilaisten kehittämiskonsultointien tuotteistamista, kaupallistamista ja vientiä. 2. Korkeakoulusektorilla koulutusviennin toteuttaja on ensisijaisesti korkeakoulu tai välittömästi sen omistuksessa toimiva yritys. 3. Koulutusviennin tavoitteena korkeakoulusektorilla on a. tuottaa lisärahoitusta korkeakoulun perustehtävien hoitamiseen – toiminnan on oltava liiketaloudellisesti järkevää eli pitkällä aikavälillä voitollista, b. kansainvälistää korkeakouluyhteisöä – niin opiskelijoita kuin henkilökuntaakin, ja c. parantaa mielikuvaa suomalaisesta osaamisesta. 4. Koulutusviennin toteuttamista, erilaisten koulutusvientiprojektien lainmukaisuutta ja tuotteiden laadunvarmistusta valvoo opetus- ja kulttuuriministeriön tai opetushallituksen alainen elin. 5. Kansainvälisille koulutusmarkkinoille pääsemiseksi ei uhrata yhteiskunnallisesti ja kansallisesti tärkeitä periaatteita, kuten maksutonta tutkintoon johtavaa koulutusta.Näillä ehdoilla järjestettävän koulutusviennin SYL lähtökohtaisesti hyväksyy. Tarkemmin SYL:nkantoja koulutusvientiin kuvataan seuraavassa muistiossa.Koulutusvienti ja yleinen koulutuspolitiikkaKoulutus on totuttu ajattelemaan suomalaisessa yhteiskunnassa perusoikeutena. Kansainvälisessäkehyksessä koulutus on joissain maissa nähty myös liiketoimintana, ja tämän tyyppinen ajattelunäyttäisi saaneen aiempaa enemmän jalansijaa Suomessakin. Tälläkin hetkellä liiketoimintakoulutuksen kentällä on mahdollista tietyissä rajoissa. Jatkossa oleelliseksi kysymykseksi nouseese, mitä osia, osa-alueita ja tuotoksia koulutuksesta ja koulutusjärjestelmästä ollaan valmiit yhäedelleen tuotteistamaan ja kaupallistamaan markkinahyödykkeiksi ja millä ehdoilla.
  2. 2. Vaikka näkemys koulutuksesta liiketoiminnallisena alana saakin suomalaisessa elinkeinoelämässäja jossain määrin myös koulutuspolitiikassa aiempaa enemmän painoarvoa, ei liiketoiminnallisenulottuvuuden painottaminen saa murtaa yhteiskunnallisesti tärkeitä periaatteita, kuten yhden-vertaisuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa tuottavaa tutkintoon johtavaa maksutonta koulutusta.Koulutuksella on historiallisesti ollut, on edelleen ja tulee tulevaisuudessakin olla ensisijaisestimuita tavoitteita kuin pelkkä kaupallistettavan osaamisen tuottaminen: erityisesti suomalaiseenkoulutukseen kytkeytyy yhä kansallisen kulttuuriperinnön vaalimista ja siirtämistä, ihmisenäkasvamista, vapautta, sivistystä ja itsensä kehittämistä niin kouluttautuvaa, työelämää kuinyhteiskuntaa varten. Kärjistäen asian voi esittää kysymyksenä: mitä periaatteita ja arvoja itsekukin on valmis uhraamaan kansainvälisille koulutusmarkkinoille pääsyn edistämiseksi?Liiketoiminnallisesta näkökulmasta koulutusta voidaan kehittää myös vientituotteena, ja tätätarkoitusta varten Valtioneuvosto hyväksyi 29.4.2010 periaatepäätöksen Suomen koulutusvienninstrategisiksi linjauksiksi [1]. Periaatepäätös sisältää paikoittain hyvin konkreettisia toimenpiteitä(mm. kehitysyhteistyökysymykset, markkinointitoimet, vientiklusterisuunnitelmat), muttasamalla se on siinä mielessä perinteinen strategia, että sen kirjaukset jäävät useassa kohdassavarsin yleiselle tasolle (esim. kotimarkkinat, tuotteistaminen, laatua koskevat kirjaukset).Valtioneuvoston periaatepäätös noudattaa uskollisesti joskin tietyin poikkeuksin strategiaavalmistelleen työryhmän Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi -muistiota [2].Koulutusvienti on ymmärrettävä laajassa merkityksessään: se ei tarkoita pelkästään opetuksen taitutkintojen myyntiä, vaan se sisältää laajemmin opetusteknologian, oppimisympäristöjen, opetus-suunnitelmien, oppilas- ja opiskelijahuollon ja tukipalveluiden mallien, koulutusjärjestelmä- jahallintomalli(e)n, infrastruktuurin sekä erilaisten kehittämiskonsultointien tuotteistamisen,kaupallistamisen ja viennin. Listaa voi jatkaa sitä mukaa, kun tuotteistamisinnovaatioitakehitetään ja asianmukainen perusteltu arvovalinta tehdään.Suomalaiset ja kansainväliset yritykset sekä niitä vastaavat organisaatiot voivat jo tällä hetkellätuotteistaa ja myydä esimerkiksi oppimis- ja opetusteknologiaa, opetusmateriaaleja, oppimis-ympäristöjä sekä muuta oppimiseen ja opettamiseen liittyvää teknisluonteista infrastruktuuria.Näiden ja näihin rinnastettavien koulutuksen välineellisten elementtien tuotteistaminen jakaupallistaminen ovat normaalia markkinaehtoista toimintaa, eikä siihen puuttumiselle olenähtävissä riittäviä perusteluita – niinpä mainittu infrastruktuuri ja siihen rinnastettavatkoulutustuotteet jätetään jatkossa tästä tarkastelusta pois.Koulutuskaupan eräs vaikeus piilee koulutuksen omistajuudessa: kuka voi ja saa väittääkauppaavansa suomalaista koulutusta? Jos mikä tahansa toimija saa ilman laadunvarmistustamarkkinoida tuotantoaan suomalaisena koulutuksena, on vaarana että suomalaisen koulutuksenmaine tärveltyy, osin jopa peruuttamattomasti. Näin ollen on tärkeä säännellä ja valvoasuomalaisen koulutuksen brändin alla tapahtuvaa liiketoimintaa. SYL kannattaa sellaisenlaadunvarmistus- ja -valvontaelimen perustamista, joka myöntää toimiluvat ja brändinkäyttöoikeuden suomalaista koulutusta kaupallistaville toimijoille. Toimiluvan saamisenedellytyksenä on, että toimijan tuotteet ja järjestämä koulutus vastaavat suomalaisia normeja jakäytäntöjä. Laadunvarmistuselin olisi opetus- ja kulttuuriministeriön tai opetushallituksenalainen. Samoin suomalaisen koulutuksen brändin on oltava niin vahva ja tunnettu (hyvinmarkkinoitu), että potentiaaliset asiakkaat osaavat erottaa markkinoilla toimivat plagiaatit.
  3. 3. Miten ja millaisille ostajille koulutusta sinänsä (pois lukien infrastruktuuri) tulisi kaupata? Kutentilauskoulutuksenkin kohdalla, myös koulutuksen viennin asiakkaina tulee olla julkiset organisaa-tiot, yhteisöt ja yritykset, eivät yksittäiset ulkomaiden kansalaiset. Koulutuksen viennin markki-nointia on järkevää fokusoida valituille alueille, mutta yhtä tärkeää on muistaa pitää huolta siitä,ettei fokusointi johda muiden potentiaalisten kohdemaiden unohtamiseen tai syrjäyttämiseen.Korkeakouluja tulee kannustaa etsimään yhteistyökumppaneita laajasti yli sektori-, tieteenala- jamaanosarajojen.Monet suomalaisen koulutusjärjestelmän osat, jotka ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta jamahdollista ostohalukkuutta, sijoittuvat nimenomaan peruskoulun ja toisen asteen ratkaisuihin(mm. PISA -menestys, kodin ja koulun yhteistyömallit, ammatillisen koulun työelämäyhteistyö).Siksi on hieman kummallista, että periaatepäätös kiihottaa nimenomaan korkeakouluja ”vienninvetureiksi”. Toisaalta vain korkeakoulut voivat antaa ja/tai myydä korkeinta opetusta – ja näin ontoki oltava jatkossakin –, joten niillä on luonnostaan oma roolinsa koulutusviennissä. SYLkeskittyy tässä muistiossa olevissa kannoissaan ensisijaisesti korkeakoulujen ja -koulutuksenrooliin koulutusviennissä, joskin mielellään osallistuu myös muita koulutusasteita koskevaankaupallistamis- ja vientikeskusteluun.Koulutusvienti, korkeakoulutus ja -koulut – mahdollisuudet kestävään kauppaanSYL:n mielestä korkeakoulujen rooli koulutusviennissä tulee rajata ensisijaisesti korkeimmanopetuksen ja asiantuntijapalvelujen (mm. suunnittelu- ja kehitystyö) vientiin. Esimerkiksi: • Yliopisto (täydennys)kouluttaa ulkomaan rahoituksella kyseisen maan virkamiehistöä huomioiden esimerkiksi avoimuuden, korruptionvastaisuuden, puolueettomuuden ja muut hyvän hallinnon periaatteet. • Ammattikorkeakoulu ja yliopisto muodostavat YK:n rahoituksella kehitysmaahan yhteisen etäkampuksen, jolla koulutetaan terveydenhoitajia ja lääkäreitä kyseisen maan julkisen terveydenhuollon kehittämiseksi. • Eurooppalainen valtio ostaa suomalaisten kasvatustieteiden erikoisosaamista tuottavien yliopistojen yhteistyöllä toteutettavan peruskoulu-uudistuksen, johon on yhdistetty suomalaisen opettajankoulutusjärjestelmä ja koulujen sidosryhmäyhteistyön mallit. • Korkeakoulujen arviointineuvosto on kansainvälisesti tunnustettu laadunvarmistaja, ja se tuottaa maksullisia arviointeja ulkomaisille korkeakouluille. • Korkeakoulu järjestää maisteriohjelman yhteistyössä kumppaneiden kanssa Suomessa tai ulkomailla niin, että ohjelma on lähtökohtaisesti avoin ja maksuton myös suomalaisille opiskelijoille.SYL:n mielestä oikein toteutettuna koulutusvienti on mahdollisuus edistää korkeakoulujenkansainvälistymistä. Viennin myötä opetushenkilökunta voi saada aiempaa enemmän kokemustaliikkuvuudesta ja kansainvälisen kuulijakunnan opettamisesta, mikä voi kansainvälistää korkea-koulua. Toisaalta esimerkiksi mahdolliset etäkampukset voivat muodostaa potentiaalisia vaihto-paikkoja sekä kotimaisille opiskelijoille että korkeakoulun henkilökunnalle. Yhdeksi koulutus-viennin tavoitteeksi onkin asetettava suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälistämisenedistäminen. Esimerkiksi:
  4. 4. • Korkeakoulu on perustanut partnerikorkeakoulun kanssa etäkampuksen ulkomaille. Korkeakoulu ottaa emoyliopistosta vaihto-opiskelijoita etäkampukselle, jossa harjoittelija pääsee tutustumaan myös partnerikorkeakoulun toimintaan. • Korkeakoulu tarjoaa työharjoittelupaikkoja em. etäkampukselta tai etäkampuksen yhteistyökumppaneiden kautta kohdemaassa.Koulutusvienti luo mahdollisuuden suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristumiselle, osaavantyövoiman tuonnille ja Suomi-mielikuvan parantamiselle ylipäänsä. Koulutusviennin vuoksiSuomeen saapuville opiskelijoille on turvattava opiskelunaikainen toimeentulo, ja opinto- ja tuki-palveluiden on vastattava näidenkin opiskelijoiden tarpeisiin. Samoin korkeakoulujen onvarmistettava ja turvattava vientiin menevien tuotteiden laatu kattavasti ostajan ja mahdollisenopiskelijan tyytyväisyyden takaamiseksi. Toisaalta on mahdollista ja nykykokemusten valossatodennäköistä [3], että Suomeen koulutuksen vuoksi saapunut, suomalaiseen yhteiskuntaanintegroitunut opiskelija haluaa valmistumisensa jälkeen jäädä maahan. Tähän on varauduttavanykyistä selvästi paremmin mm. työvoima- ja sosiaalipolitiikan aloilla. Esimerkiksi: • Kansalaisuuden kriteerinä vaadittua maassaoleskeluaikaa voitaisiin alkaa laskea osittain jo opiskeluaikana. • Kansainvälisten opiskelijoiden paikallisia työharjoittelumahdollisuuksia ja tietoutta suomalaisesta työelämästä tulisi kehittää osana heidän tutkintojensa tuottamia yleisiä valmiuksia.Koulutusvienti, korkeakoulutus ja -koulut – sudenkuopat ja väärät valinnatKoulutuskauppaan ja -vientiin osallistuminen ei saa hämärtää korkeakoulujen perustehtäviä:tieteellistä tutkimusta, korkeimman opetuksen antamista, ja yhteiskunnallista vuorovaikutustasuomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Kaupallisesta toimintalogiikasta huolimatta korkeakoulujenopetuksen tulee olla moraalisesti ja älyllisesti riippumatonta ideologisista, poliittisista jataloudellisista intresseistä. Toisin sanoen korkeakoulu, ei tilaaja tai maksaja, vastaa koulutuksensisällöstä ja laadusta, ja tämä on muistettava myös käytännön työssä. Kaupattavien tuotteiden japalveluiden on noustava korkeakoulun olemassa olevista koulutus- ja tutkimusvahvuuksista sekätuettava niitä. Esimerkiksi seuraavat toimet eivät ole hyväksyttäviä: • Ulkomainen organisaatio määrittelee opetussuunnitelman ja tilaa sitten korkeakoulun opettamaan organisaation valitsemille opiskelijoille opetussuunnitelman asiat. • Yliopisto supistaa opetus- tai tutkimustoimintansa minimiin ja keskittää toimintansa pääpainon tilauskoulutuksen järjestämiseen.Tutkintojen lähtökohtien ja tavoitteiden sekä niiden kehittämisen on jatkossakin perustuttavatieteen ja sivistyksen ehtoihin, eikä tämä perusyhtälö saa vaarantua koulutusvienninpyrkimyksien tai tuotteistamisen takia. Samoin tutkimukseen perustuvan opetuksen lähtökohdatovat tutkimuksessa, eivät tuotekehityksessä tai markkinoissa. Vieraskielisistä maisteriohjelmista eisaa tehdä pelkkiä rahoitusinstrumentteja, sillä tämä vaarantaisi pahimmillaan kaikki sekäkoulutusviennistä että muista lähteistä kumpuavat kansainvälistymispyrkimykset.
  5. 5. Koulutusmarkkinoille pääsemiseksi ei missään tapauksessa saa uhrata yhdenvertaisuutta jamahdollisuuksien tasa-arvoa palvelevaa tutkintoon johtavaa maksutonta koulutusta. Esimerkiksi seuraavat toimet eivät ole hyväksyttäviä: • Maisteriohjelmista tulee muusta koulutuksesta irrallisia, mahdollisesti jopa korkeakoulun profiilin ulkopuolisia julkista rahoitusta tai sen supistumista korvaavia välineitä. • Kotimarkkinoiden kehittäminen merkitsee jonkinlaisten lukukausimaksujen käyttöönottoa, olipa maksuja aikomus kompensoida kotimaisille opiskelijoille opintosetelein, -lainoin tai millä muilla keinoin tahansa.Koulutusviennin järjestäminen ei saa viedä resursseja opetukselta ja tutkimukselta, vaan sen ontuotava niitä lisää. Koulutusviennin on oltava voitollista, ja korkeakouluja on ohjattavakäyttämään voittoja perustehtäviensä hoidon lisärahoitukseen. Vientitulot sinänsä eivätkuitenkaan saa vaikuttaa korkeakoulujen julkisen rahoituksen määrään tai jakosuhteisiin. Esimerkiksi seuraavat toimet eivät ole hyväksyttäviä: • Kansainvälistymishuumassa korkeakoulu vie palveluitaan liiketoiminnallisesti kestämättömin perustein, ts. pitkälläkin aikavälillä tappiollisesti. • Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää, että viennistä saadut tulot ovat tuloksellisuuden perusteella jaettavan määrärahan lisäämisen myöntämiskriteeri.Koulutusvienti ja kehitysyhteistyö ovat erillisiä asioita ja yhdistettävissä vain OECD:n asettamienODA-kriteerien sallimissa rajoissa. ODA-kriteerien mukaan kehitysyhteistyöksi voidaan laskeasellaista julkisten varojen käyttöä, joka tähtää ensisijaisesti kehitysmaan talouden ja hyvinvoinninedistämiseen, jonka kohteena on OECD:n kehitysapukomitean (DAC) hyväksymä maa taikehitysapujärjestö tai rahoituslaitos, ja joka on lahjoitusluonteista valtioiden välistä varojen siirtoa[4]. Koulutusvientiä ei voida laskea kehitysyhteistyöksi, mikäli ODA-kriteerit eivät täyty. Esimerkiksi seuraavat toimet eivät ole hyväksyttäviä: • Korkeakoulu järjestää lukukausimaksullista koulutusta, mihin myönnetyt stipendit lasketaan kehitysyhteistyöksi. • Korkeakoulu järjestää koulutusta Suomessa, ja koulutettu perheen perustettuaan jää oma- aloitteisesti maahan, mutta koulutuskustannukset lasketaan kehitysyhteistyöksi.Koulutusviennin jatkotyöstöSYL on tyytyväinen siihen, että koulutusvientiä ollaan jatkossa kehittämässä laajapohjaisemminkuin tähän saakka. Strategiamuistiota valmistelleen työryhmän kokoonpano oli liian suppea, eikäasiantuntijoita käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi Korkeakoulujen arviointi-neuvostoa olisi kannattanut hyödyntää laatutyön näkökulmaa pohdittaessa.Sekä periaatelinjaus että sen pohjana oleva strategiamuistio molemmat jättivät sekä tarkantoimenpideohjelman että strategian seurannan avoimeksi. Toivottavaa olisi, että jatkossa toisaaltatoimenpideohjelma täsmentyisi ja konkretisoituisi, ja toisaalta luotaisiin kriteeristö tai mittaristoperiaatelinjausten toteutumisen seuraamiseksi.SYL keskeisenä sidosryhmänä osallistuu mielellään työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteenperustettavan vientiklusterin ohjausryhmän toimintaan.
  6. 6. Viitteet[1] ”Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset.”Valtioneuvoston periaatepäätös (29.4.2010).http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/koulutusvienti/liitteet/Kouutusvienti_VN_suomi.pdf[2] ” Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusvientistrategia.” Työryhmänehdotus, 16.2.2010.http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/koulutusvienti/liitteet/koulutusvientistrategia.pdf[3] Niemelä, A. (2008). Kansainväliset tutkinto-opiskelijat Suomen yliopistoissa. SYL-julkaisu 3/2008.http://syl.fi/asiakirjat/kvtutkimus2008/view?cf=snews[4] ”Aitoa apua? – Kehitysyhteistyövarojen kriteerit ja avun paisuttelu.” Kepanajankohtaiskatsaukset 5/2010.http://www.kepa.fi/palvelut/julkaisut/ajankohtaiskatsaukset/pdf/aitoa_apua.pdf

×