Kuntavaikuttamisen käsikirja (SYL, 2008)
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×
 

Kuntavaikuttamisen käsikirja (SYL, 2008)

on

  • 1,455 views

SYL:n julkaisu Kuntavaikuttamisen käsikirja. (toim.) Liisa Ansala, Johanna Nuorteva, Tuomas Vanhanen.

SYL:n julkaisu Kuntavaikuttamisen käsikirja. (toim.) Liisa Ansala, Johanna Nuorteva, Tuomas Vanhanen.

SYL-julkaisu 2/2008
ISBN: 978-951-703-258-2 (pdf)
ISSN: 0356-8245

Statistics

Views

Total Views
1,455
Views on SlideShare
1,455
Embed Views
0

Actions

Likes
1
Downloads
3
Comments
0

0 Embeds 0

No embeds

Accessibility

Categories

Upload Details

Uploaded via as Adobe PDF

Usage Rights

CC Attribution-NonCommercial-NoDerivs LicenseCC Attribution-NonCommercial-NoDerivs LicenseCC Attribution-NonCommercial-NoDerivs License

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Processing…
Post Comment
Edit your comment

    Kuntavaikuttamisen käsikirja (SYL, 2008) Kuntavaikuttamisen käsikirja (SYL, 2008) Document Transcript

    • Kunta­ aikutta­ isen v mKÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva
    • Kunta­ aikutta­ isen v mKÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva
    • Kuntavaikuttamisen käsikirja(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry Lapinrinne 2 00180 Helsinki www.syl.fi SYL-julkaisu 2/2008 ISBN 978-951-703-257-5 (nid.) ISBN 978-951-703-258-2 (pdf) ISSN 0356-8245 Taitto: Kalle Eronen Kannet: Maija Mäntykoski ja Kalle Eronen Ykkös-Offset Oy Vaasa 2008
    • SISÄLLYSLUETTELOJohdantoLiisa Ansala, Tuomas Vanhanen,Johanna Nuorteva 8Kunnan toimintaKunnan rakenteetAntti Kuopila 11Kunta ♥ ylioppilaskuntaMatti Kuronen 17Virallisen vallan ja näkymättömän vallansuhde kuntapolitiikassaAimo Ryynänen 23Kuntatalous – miten kunnatsuunnittelevat talouttansa ja mitä taloudentunnuslukujen taakse kätkeytyyTuomas Vanhanen 31Vaikuttamistyön ajoittaminenAjoitus, ajoitus, ajoitus!– ajatuksia kuntavaikuttamisestaja siihen valmistautumisestaTatu Rauhamäki 47
    • Vaikuttamisen aikataulu vaalien allaJohanna Nuorteva 52Kunnallisvaaleista yleisestiPuolueiden ohjelmat kunnallisvaaleissaIlkka Miettinen 56Kuntavaalien ehdokasasetteluopiskelijaliikkeen näkökulmastaVille Tuominen 62Uusi valtuustokausi– suhteiden luominenKaupunginvaltuusto – ylimmän vallan haltijaTuomo Puumala 66Kaupunginhallitus – arjen poliittinen johtajaOsku Pajamäki 69Lautakunnat– oman sektorinsa asiantuntijat Mikä lautakunta on Elina Laavi 73 Miten lautakuntaan vaikutetaan Johanna Nuorteva 76Valtuustoryhmät – poliittisen pelin joukkueet Tiia Aarnipuu 81
    • Kunnallispoliittisia teemojaopiskelijan silminYmpäristökysymykset ylioppilaskuntien vastuulla Kaarina Huhtinen 86Kestävä liikenne– joukkoliikenne, kävely ja pyöräilyMikko Laaksonen 92Kuinka kunnat hyödyntävät korkeakouluopiskeli-joista muodostuvia innovaatiotaskuja?Tuija Hirvikoski 102Kansainväliset opiskelijat kunnissamme Jarkko Seppälä 106Opiskelijoiden toimeentulotukija sosiaalinen luototus Marjaana Koskinen 110Julkiset palvelut opiskelijalle Liikunta on kunnan peruspalvelu – myös opiskelijalle Jussi Ansala 116 Lapsiperheet kuntapalveluiden pyörteissä Niina Kiviaho 121 Nuorten ja opiskelijoiden terveydenhuolto Lauri Pakkanen 127 Kulttuuripalvelut vastapainoa opiskelulle Iina Korkiamäki 131
    • 8Johdanto Hyvä ylioppilaskunnan aktiivi, kädessäsi oleva teos on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) teet- tämä käsikirja opiskelijalähtöiseen kuntavaikuttamiseen. Käsikirja on tarkoitettu sinulle ja ylioppilaskunnallesi avuksi kohti opiske- lijoiden kannalta menestyksekkäitä kuntavaaleja vuonna 2008 ja vaikuttamistyöhön myös tulevaisuudessa. Ylioppilaskuntien on tärkeää tehdä ajoissa suunnitelma työstä ja tavoitteista joihin täh- dätään sekä vaaleissa että vaalien jälkeen. Kuntatasolla tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan opiskelijoiden arkeen. Kunnallisessa päätöksenteossa tehdään ratkaisuja esimer- kiksi asumisen mahdollisuuksista, opiskelijaterveydenhuollosta ja liikkumisesta vaikkapa kevyenliikenteen väylillä. Näissä asioissa vaikuttaminen valtakunnallisiin päättäjiin, esimerkiksi eduskun- taan on tuloksetonta. Kunnallisissa asioissa valta, asiantuntijuus ja mahdollisuudet ovat Teillä! On sitten kyseessä maankäyttöstrategian hyväksyminen valtuus- tossa tai toimeentuloasioiden käsittely sosiaali- ja terveyslauta- kunnassa, on tärkeää että opiskelijat antavat oman näkemyksensä käsiteltäviin asioihin. Opiskelijoita voidaan sanoa omaksi väestö- ryhmäkseen, jonka tarpeet ja ongelmat ovat usein yhtenevät kau- pungista riippumatta. Me opiskelijat olemme omien tarpeidemme asiantuntijoita ja on tärkeää että voimme tuoda esille oman näkö- kulmamme valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa.
    • 9Osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon onnistuu muunmuassa asettumalla ehdolle vaaleihin, kokoamalla avuksi tuki-joukko ja miettimällä hyvät vaaliteemat. Rohkeita ja järkeviä nuo-ria tarvitaan kaikissa puolueissa. Tai jos ehdokkuus vaaleissa eitunnu luontevalta vaikuttamisen keinolta, kertoo tämä käsikirjamyös muista mahdollisuuksista.Nuorten ja opiskelijoiden osallistumisen merkitystä voidaan tukeatarkastelemalla tulevien vuosikymmenten demografisten muutos-ten ennusteita. Väestön ikääntymisestä ja huoltosuhteen heikke-nemisestä voidaan päätellä kunnan elinvoimaisuuden kannaltaolevan tärkeää, että nuoret ja opiskelijat voivat hyvin ja viihtyvätomassa kunnassaan Alue voimistuu tasaisella verotulokehityksellä,asukkaiden hyvinvoinnilla sekä väestömäärää eli esimerkiksi per-heen perustamisen mahdollisuuksia lisäämällä. Opiskelijoiden eipidä kainostella vaatimuksissaan paremmasta huomisesta.Kirjassa esitellään kunnan toimintaa yleisellä tasolla sekä kunnal-lisvaalien näkökulmasta. Tarkoituksenamme on antaa yleiskatsauskunnan toimielimiin ja talouteen sekä seikkoihin jotka ovat opiske-lijoiden kannalta tärkeitä.Yhtä nopeasti kuin vaalit tänä vuonna, saapuvat myös kunnallis-vaalit vuonna 2012. Koska monet kunnallista päätöksentekoa vaati-vat asiat vievät useita vuosia ja useita valtuustokausia päästäkseenkäytäntöön, on tärkeää että tämän käsikirjan sisältö ja aiheet pysy-vät mielessä tulevinakin vuosina.
    • 10 Haluamme kiittää kaikkia kirjoittajia heidän antamastaan asian- tuntemuksesta ja panoksesta opiskelijalähtöisen kuntavaikuttamis- oppaan toteuttamisessa. Antoisia lukuhetkiä ja tsemppiä vaikuttamistyöhön, Liisa Ansala, SYL:n hallituksen jäsen 2007 Tuomas Vanhanen, SYL:n hallituksen jäsen 2008 Johanna Nuorteva, SYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri
    • 11 Kunnan toiminta Kunnan rakenteetKunnallinen itsehallinto on tärkeä lähtökohta paikallisten asioidenhoidossa. Perustuslain (121.1 §) mukaan ”Suomi jakaantuu kun-tiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehal-lintoon.” Perustuslaissa säädetään lisäksi ”kuntien hallinnon ylei-sistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä” sekä kuntienverotusoikeudesta. Olennainen osa tätä kunnallista itsehallintoa onkunnan oikeus päättää hallinnostaan ja organisaatiostaan.Kunnallishallinnon perustana on kuntalaki (365/1995), jonkamukaisesti kunta voi järjestää hallintonsa. Ylin päätösvalta kun-nassa on asukkaiden valitsemalla valtuustolla. Valtuuston on pää-tettävä kunnan hallinnon järjestämisestä. Tämä tapahtuu valtuus-ton hyväksymillä johtosäännöillä, joihin sisällytetään valtuustonohjausvallan kannalta tarpeelliset asiat. Käytännössä johtosään-nöissä siis määrätään kunnan organisaation rakenteista sekä toi-mivallan jaosta.Kunnan toimielimet ovat luottamushenkilöorganisaation ydin.Keskeisimmät toimielimet on kuvattu kuviossa 1.
    • 12 VALTUUSTO Tarkastuslautakunta KUNNANHALLITUS LAUTAKUNNAT Päätehtävät: Opetus ja sivistys Sosiaali- ja terveydenhuolto Ympäristö ja tekninen infrastruktuuri Kuvio 1: Kunnan organisaatiorakenne Lakisääteisiä toimielimiä ovat valtuusto, kunnanhallitus ja tarkas- tuslautakunta. Valtuuston valitsevat asukkaat joka neljäs vuosi. Valtuusto päättää kunnan asioista,  vastaa kunnan taloudesta ja toiminnasta. Kunnanhallitus, jonka valtuusto nimittää, vastaa kunnan hallinnon ja taloudenhoidon käytännön sujumisesta, val- mistelee valtuustoasiat, valvoo kunnan etua sekä edustaa kuntaa. Lautakunnat eivät ole pakollisia, mutta käytännössä jokaisessa kunnassa on asetettu luottamushenkilöistä koostuvia lautakun- tia hoitamaan koulutusasioita, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ympäristö- ja yhdyskunta-asioita. Lisäksi jokaisessa kunnassa tulee olla valtuuston valitsema kunnanjohtaja (tai pormestari), joka joh-
    • 13taa kunnanhallituksen alaisena kunnan hallintoa ja taloutta sekämuuta toimintaa.Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoranvaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edellä mainitun edus-tuksellisen demokratian rinnalla. Valtuuston on pidettävä huoltasiitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytyk-set osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalaisten suoranvaikuttamisen keinoina on kuntalaissa mm. kuntalaisten oikeustehdä aloitteita kunnan asioista sekä mahdollisuus neuvoa anta-vaan kansanäänestykseen. Avoimuus ja julkisuus ovatkin Suomenkunnallishallinnon perusperiaatteita.Kunnilla on myös velvollisuus tiedottaa asukkailleen vireillä ole-vista asioista, asukkaita koskevista suunnitelmista, asioiden käsit-telystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkailleon lisäksi tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiäja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille. Viranomaisetovat velvollisia edistämään tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallin-tatapaa sekä toimimaan julkisuusmyönteisesti. Kuntien viestintälisää niin yhteisöllisyyttä kuin kuntalaisten osallistumis- ja vuoro-vaikutusmahdollisuuksia.Palvelujen tuottaminenKunnat tuottavat kansalaisten peruspalvelut, joista tärkeimmätliittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetus- ja sivistystoi-
    • 14 meen, ympäristöön sekä tekniseen infrastruktuuriin. Palvelut eivät kuitenkaan ole itseisarvo, vaan välineitä vaikuttavuuden aikaansaamiselle: Terveyspalveluja tuotetaan kuntalaisten ter- veyden edistämiseksi ja koulupalveluja tietojen ja taitojen kehit- tämiseksi. Perinteisesti kunnat ovat tuottaneet palvelut itse oman hierark- kisen toimintatapansa avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelu- jen tuottaminen tapahtuu kunnan sektoriorganisaation alimmalla tasolla. Käytännön palveluja tuottavat muun muassa koulut, ter- veyskeskukset, vanhainkodit, lastenpäiväkodit, puistoyksiköt tai liikuntapalveluyksiköt. Näiden yksikköjen toimintaa ohjaavat ensi- sijaisesti hierarkiassa ylempänä olevat toimijat valtuusto, kunnan hallitus ja lautakunnat. Tämä ohjaus perustuu valta-asetelmaan eli ylempi hierarkiataso voi säädösten asettamissa rajoissa ohjata alemman tason toi- mintaa. Keskeisimmät ohjauksen välineitä ovat talousarviot ja -suunnitelmat. Ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti ns. resurssioh- jauksella, jolla pyritään osoittamaan riittävät resurssit (riittävä henkilökunnan määrä ja osaaminen) ja ohjeistamaan resurssien oikea käyttö. Toisin sanoen ohjaavat yksiköt osoittavat talous- arviossa määrärahat tuotantoyksiköille tarvittavien resurssien hankkimiseen (esim. henkilöstön palkat, tarvikkeet). Resurssien käyttöä taas säädellään toiminnan aikana esimerkiksi kouluissa opetussuunnitelmilla.
    • 15Vaihtoehtoisia toimintatapoja tulevaisuudessaToimintamalli, miten kunnassa organisoidaan päätöksenteko- japalvelutoiminta, vaikuttaa aina käytännön toimintaan. Kunta- japalvelurakenneuudistuksen yhteydessä kunnat miettivät vaihto-ehtoisia tapoja palveluiden tuottamiseen. Tällaisia tapoja ovat mm.tilaaja–tuottaja-toimintatapa ja elämänkaarimalli. Uusien palvelu-jen tuottamistapojen käyttöönottaminen vaikuttaa myös kuntienrakenteisiin. Vaikka keskeiset toimielimet kunnassa edelleen säi-lyvätkin, niin toimielinten tehtävät, ohjausvälineet ja toimintalo-giikka muuttuvat.Esimerkiksi tilaaja–tuottaja-toimintatavan soveltaminen muuttaaperinteistä hierarkkista toimintatapaa siten, että kunta toimii ensi-sijaisesti palvelun järjestäjänä ja tilaajana. Kunta ei siis välttämättätuota palvelua enää omassa organisaatiossaan. Tilaaja–tuottaja-toimintatavassa aikaisemmin kuvatun hierarkkisen mallin valtaja vastuu jaetaan kahtia siten, että tilaajat (luottamushenkilöelin)vastaavat palveluiden järjestämisestä ja tuottajat (esim. kunnanorganisaatio, toinen kunta, yritys, säätiö, jne.) palvelun tuottami-sesta kuntalaisille.Toimintatavassa palvelujen tuottamista ohjataan tilaajan ja tuottajanvälisellä sopimuksella, jossa määritellään mm. palvelun tavoitteetja vastuunjako. Vaikka toimintatavan perusajatus on yksinkertai-nen, sen sijoittaminen kunnan todelliseen toimintaan ja organisaa-tioon ei välttämättä ole kovin yksinkertaista.
    • 16 Elämänkaarimallissa saman väestöryhmän (esim. lapset ja nuoret, vanhukset) palvelut kootaan ehyemmiksi kokonaisuuksiksi niin, että kuntalaisen on helpompi käyttää väestöryhmälle tarkoitettuja palveluja. Tavoitteena on edistää samankaltaisten tehtävien parissa olevien toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena on siis madaltaa kun- nan eri sektorien välistä kynnystä. Tällainen toiminnallinen yhteis- työ on ilmeistä esim. lasten- ja äitiysneuvolan, päivähoidon, koulu- laisten oppilashuollon, lastensuojelun ja nuorisotyön kesken. Antti Kuopila erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto
    • 17 ♥ Kunnan toiminta Kunta ylioppilaskuntaLaissa säädetään kuntien verovaroillaan hoidettavaksi erilaisia teh-täviä. Tällaisia ovat muun muassa perusopetus, sairaanhoito, lastenpäivähoito ja katujen kunnossapito. Tämän vuoksi harvalla on kun-nasta puhuttaessa päällimmäisenä mielessä, että perustuslaki takaakunnille itsehallinnon – tehtäväthän tulevat pääosin ylhäältä annet-tuna. Kunta voi kuitenkin ottaa itselleen minkä tahansa muunkintarpeelliseksi katsomansa tehtävän, esimerkiksi aloittaa sosiaalisenluototuksen pikavippien kurimuksessa sinnitteleville opiskelijoille.Lainsäätäjän kunnalle antamat tehtävät kuitenkin sitovat kunnanbudjetin suurelta osin, kansalaisten hoidontarve ja tiedonjano näetovat jokseenkin rajattomat. Ennakkoluuloton opiskelijavaikuttajavoi silti saada aikaan paljon käyttämällä kunnan resurssien vipu-vartta omiin tarkoitusperiinsä.Kuntien – toisin kuin valtion – luottamustoimet ovat aina sivu-toimisia eikä eläkeläisiä lukuun ottamatta kukaan hoida niitätäysiaikaisesti. Kunnissa ei myöskään ole valtakunnanpolitiikanhallitus–oppositio-rintamajakoa, vaan kaikissa luottamuselimissäon edustettuna kaikki valtuustoryhmät, joiden äänimäärä niihinriittää. Kaikilla on yhtä suuri mahdollisuus saada äänensä kuu-luviin, tosin ison ryhmän valtuutetulla on tietysti mahdollisuussaada aikeelleen suurempi tuki.
    • 18 Kenen kanssa? Opiskelijajärjestöille on kunnissa runsaasti mahdollisia yhteistyö- tahoja: virkamiehet, kaupunginjohto, yksittäiset poliitikot, valtuus- toryhmät ja puolueiden paikallisjärjestöt sekä lautakunnat. Minkä tahansa edellä mainitun tahon kanssa tehtävällä yhteistyöllä on omat vahvuutensa, mutta myös kompastuskivensä. Virkamiehet tietävät asioista ja niiden valmistelusta sekä pystyvät halutessaan jouduttamaan tai viivyttämään käsittelyä. On hyvä tiedostaa, että esitellessään uuden asian virkamiehelle voi helposti tulla rivien välissä viestineeksi myös siitä, että hän ei tähän asti ole hoitanut sarkaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Kaupunginjohto ymmärtää opiskelijoiden merkityksen kaupun- gille ja sen taloudelle. Yleisluontoisella keskustelulla esimerkiksi hyvinvoinnista voi saada poliittisen johdon puolelleen. Kääntö- puolena vain on, että asia ei etene yhtään sillä perusteella, että kau- punginjohtaja on samaa mieltä, mikäli asia ei etene valmisteluun. Yksittäiset poliitikot ovat tehokkaita nostamaan asioita esiin, jos se sopii heidän profiiliinsa. Toisaalta päivätyön, perheen ja luottamustoi- men yhdistävät kuntapoliitikot ovat myös erinomaisia unohtamaan asioita, jotka heille esitetään kerran puhelimitse tai sähköpostitse. Valtuustoryhmissä käy usein erilaisia lobbaustahoja omine vies- teineen ja tällöin asioista on mahdollista keskustella useamman
    • 19valtuutetun kanssa. Niissä lautakunnissa, joissa päätöksentekovalmistellaan koko lautakunnan kesken eikä poliittisten ryhmienerillisissä kokouksissa, on myös mahdollista saada kuuluviin puo-luepolitiikan ulkopuolelta tulevia viestejä. Lisäksi on muistettava,etteivät kunnissa käsiteltävät asiat useinkaan ole niitä, joista onpuolueiden periaateohjelmissa erikseen mainittu. Tästä kertoosekin että monessa kunnassa sitoutumattomien ryhmät tai pai-kallisliikkeet ovat hyvin merkittäviä toimijoita. Kunnissa saate-taan valtuustoryhmästä riippumatta ryhmittyä päätöksenteossahenkilökohtaisten intressien mukaan hyvinkin erilaisten asioidentaakse.Kuntien päätöksenteko ja sen rakenteet ovat keskenään hyvin eri-laisia. Ei sovi unohtaa sitäkään, että opiskelijat ovat kuntalaisiaasuinkunnassaan, vaikka oppilaitos olisi naapurikunnassa. Opis-kelijajärjestö voi siis joutua lobbaamaan asiaansa useammassa kuinyhdessä kunnassa palvellakseen jäsenistöään tasaveroisesti. Toi-saalta myös naapurikunnassa voi olla korkeakoulu, joten työnjakoja yhteistyö opiskelijajärjestöjen kesken on tärkeää.Miten teen vaikutuksen?Ota selvää asioista. Kuka päättää haluamastasi muutoksesta? Mitäasialle on aiemmin tehty, vai tuotko päätöksentekoareenalle aivanuuden asian? Vain yhtä asiaa tai tavoitetta ajavien lobbareidenmerkitys poliitikoille ja virkamiehille on usein juuri siinä, että heovat perillä edustamastaan asiasta paremmin kuin kukaan muu.
    • 20 Viranhaltijat ovat velvollisia antamaan tietoa ja netistä löytää myös hyvin tietoa, jos osaa etsiä. Tämä vaatii useimmiten kunnan pää- töksenteko-orgaanien tuntemista. Ole ajoissa liikkeellä. Tehtyjä päätöksiä ei hevin oteta uudelleen käsittelyyn, joten käsittelyssä olevia asioita on syytä seurata sys- temaattisesti, mikäli mielii vaikuttaa useampaan kuin yhteen asiaan. Käytä julkisuutta ja osallistu asiasta käytävään keskusteluun sillä foorumilla, jolla kunnassa käydään keskustelua. Paras foorumi ei aina ole se suurin ja kaunein; esimerkiksi Espoossa Helsingin Sano- mien levikki on pienempi kuin Länsiväylä-paikallislehden. Perustele vaatimuksesi hyvin ja niillä argumenteilla, jotka lobatta- vasi tuntee ja hyväksyy. Muista, että opiskelijoiden arki ei ole tuttu ihmiselle, joka ei itse sitä elä ja tällöin käsitykset voivat olla jopa virheellisiä. Kuva stereotyyppiopiskelijasta elää vahvana, vaikka totuus on että opiskelijat ovat eri-ikäisiä ja heidän perhetilanteensa ja tulotasonsa poikkeavat toisistaan yhtä paljon kuin muullakin väestöllä. Virheellistä tietoa on oltava valmis oikomaan ja itselle päivänselviä asioita toistamaan. Opiskelijajärjestöt – ylioppilas- kunnat, SYL, Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus, Nyyti sekä myös YTHS tuottavat tutkimustietoa, jonka arvo vaikuttamistyössä on mittaamaton.
    • 21”Mäkin sua” – oikeat argumentitOpiskelijan arvo kunnalle ei ole tämän päivän verotulokertymässä.Sen sijaan monessa korkeakoulukaupungissa on huoli, että val-mistuneet muuttavat muualle paremman asumisen perässä muttajatkavat kaupungin katujen ruuhkauttamista työmatkoillaan. Toi-saalta opiskelijat ovat tutkitusti niitä, jotka käyttävät keskustojenpalveluja, kampaamoita ja kapakoita, absoluuttisestikin suurillarahamäärillä.Lisäksi opiskelijat ovat aina osa korkeakouluaan eikä ole olemassasellaista korkeakoulukaupunkia, joka ei olisi valmis kuulemaanoppilaitoksensa huolia. Usein paikkakunnan omasta opinahjostaon myös valmistunut koko joukko luottamuspäättäjiä ja virka-miehiä.JälkihoitoSäännölliset yhteydenotot ovat kultaakin kalliimpia. Sähköpostion hyvä tapa jakaa tietoa, mutta vieraalta ihmiseltä tulleen viestinsitouttava vaikutus on hyvin pieni. Puhelin on parempi, henkilö-kohtainen tapaaminen kaikkein paras. Kun ihmiset ovat tuttuja,tulevat asiatkin tutuiksi ja meneillään olevista asioista on helpom-paa keskustella luotetun yhteistyökumppanin kuin satunnaisenlobbarin kanssa. Toisaalta yksittäisen poliitikon mahdollisuudettehdä asialle jotain ovat rajalliset. Tämän vuoksi on syytä tehdäyhteistyötä useamman poliitikon ja poliittisen ryhmän kanssa.
    • 22 Yhden toimintavuoden aikana ei saa aikaan muutosta. Pelkät yksittäiset budjettialoitteet tulee suurissa kaupungeissa tehdä jo alkuvuodesta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että asioita ollaan val- miita ajamaan pitkäjänteisesti vaikka opiskelijasukupolvet vaihtu- vatkin. Matti Kuronen kaupunginvaltuutettu (vihr.), Espoo
    • 23 Kunnan toiminta Virallisen vallan ja näkymättömän vallan suhde kuntapolitiikassaKunta on jännitteisempi toimintaorganisaatio kuin vaikkapamikään yksityinen yritys. Tämä tuo kuntaorganisaation kanssaasioivalle suuria vaikeuksia: kenen puoleen kannattaa asiassaankääntyä, keihin vaikuttaa ja keillä on tosiasiallista vaikuttamisval-taa ratkaisuihin. Ongelma on pysyvä siitä huolimatta, että kunnatovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti palveluperiaatteentoteutumiseen. Sitä edesauttavat muun muassa päätösvallan siir-täminen mahdollisimman lähelle asiakaskontaktia, organisaationkeventäminen ja tiedottamisen vahvistaminen. Mutta toisaaltakunnan toiminta on tullut läpinäkymättömämmäksi: kunnat teke-vät runsaasti yhteistyötä, verkottuvat eri asioissa ja kunnan sisäl-läkin tehtävät ovat jakautuneet ns. kuntakonsernin suhteellisenitsenäisten yksiköiden ja yhtiöiden hoitovastuulle.Päätösvalta luottamushenkilöelimilläPeriaatteessa kunnan toimintajärjestelmä on yksiselitteinen: kyseon kunnan asukkaiden itsehallinnosta, omasta vastuusta paik-kakunnan asioiden hoitamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.Asukkaat valitsevat käytännön tehtävien hoitamista varten val-tuuston ja se puolestaan muun luottamushenkilöorganisaation(hallituksen sekä lautakunnat ja johtokunnat). Luottamushenkilö-elinten alaisina toimivat viranhaltijat, jotka vastaavat valmistelustaja täytäntöönpanosta.
    • 24 Tämä perusperiaate on ankkuroitu niin kansainvälisoikeudelli- siin sopimuksiin kuin kunnan hallinnosta säätävään kuntalakiin. Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan (SopS 66/1991) 3 artiklassa asia ilmaistaan seuraavasti: Paikallinen itsehallinto tarkoittaa kuntien oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti. Tätä oikeutta käyttävät valtuustot tai kokoukset, joiden jäsenet on valittu salaisessa äänestyksessä vapailla välittömillä vaaleilla, yhtä- läisen ja yleisen äänioikeuden periaatteen mukaisesti, ja joilla voi olla niille vastuussa olevia toimeenpanevia elimiä. Tämä määräys ei millään tavoin vaikuta kansalaiskokousten tai kansanäänestysten järjestämiseen tai muunlaiseen kansalaisten suoraan osallistumi- seen, milloin se on lainsäädännössä sallittu. Kunnallishallinnon peruslaki, vuoden 1995 kuntalaki, perustuu edustukselliseen demokratiaan. Sen mukaisesti kunnan asukkai- den itsehallintoa hoitavat vaaleissa valitut valtuutetut ja heille vas- tuulliset valtuuston valitsemat muut luottamushenkilöt.
    • §§ 25Hyvän hallinnon vaatimuksetVaatimukset hyvästä hallinnosta ovat nousseet yhä tärkeämmiksi.Oikeudellisina merkkeinä tästä voidaan pitää ainakin seuraaviasyitä:„„ EU:n perusoikeuskirjan laatiminen (Nizzan sopimuksessa poliitti- sena julkilausumana ja nyt uuteen perustuslailliseen sopimuk- seen sisällytettävänä oikeudelliset vaikutukset omaavana);„„ EU:n valkoinen kirja hyvästä hallinnosta 2001 (taustalla viisi poliit- tista periaatetta: avoimuus, osallistuminen, vastuun selkeys, tehokkuus ja johdonmukaisuus);„„ Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6-artikla: oikeussuojaa antavan viranomaistoiminnan on oltava myös ulkonaisesti uskottavaa (ko. periaate on heijastunut myös hallintomenettelyyn vaati- muksena viranomaistoiminnan puolueettomuudesta ja uskot- tavuudesta);„„ Suomen perustuslain 21 §: ”Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hal- linnon takeet turvataan lailla.”;„„ Hallintolaki tuli voimaan vuoden 2004 alusta (korvaten vuodelta 1982 olevan hallintomenettelylain): lain tarkoituksena on toteut- taa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa, samoin kuin edistää palvelujen laatua ja tuloksellisuutta. Lain 7 §:ssä on säädetty palveluperiaatteesta: ”Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomai- nen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.”;„„ Perusoikeusmyönteinen tulkinta (muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuma edellytys hallintoharkinnan käyttämiselle); ja„„ Eettisten periaatteiden huomioonottamisen vaatimus (Euroopan neuvoston taholta annetut suositukset) asettaa virkatoiminnalle lainsäädännön kirjainta pidemmälle meneviä vaatimuksia.
    • 26 Edellä kuvatut oikeudelliset reunaehdot ovat luonnollisesti kun- nallisessa itsehallinnossa keskeiset päätöksentekoa ohjaavat, mutta eivät kuitenkaan ainoat. Merkittävää nimittäin on myös se, miten kuntaorganisaatio toimii. Keskeisen jännitteen siinä muodostaa politiikan (kunnan asukkaita edustavan luottamushenkilöjärjes- telmän) ja hallinnon (virkaorganisaation) välisen työnjaon toimi- vuus. Aikaisempi näkemys politiikan ja hallinnon keskinäisestä erosta on nyttemmin väistynyt lisääntyvän yhteenkytkeytymisen ja symbioosin seurauksena. Konkreettisesti politiikan ja hallinnon vastuunjaon toteuttamisen osalta tämä tarkoittaisi seuraavaa: Politiikka „„ kehittää kunnan tavoitteet ja sanoo, mitkä niistä kunnan itsensä on aikaansaatava „„ sopii suoritus- ja rahoituspäämääristä „„ päättää budjetista ja antaa hallinnolle tehtäväsuoritukset „„ kontrolloi ja tarpeen vaatiessa sovittaa tehtäväksiantoja Hallinto (virkakunta) „„ tukee politiikkaa sen työssä ja valmistelee valtuuston päätök- sentekoa „„ suorittaa tehtäväksiannot „„ informoi politiikkaa täytäntöönpanosta ja poikkeamista siinä
    • 27Ihanne – käytäntöEdellä on suhteellisen tiiviisti tarkasteltu kunnallisen toiminnanihanteellista mallia. Millainen sitten on käytäntö? Todelliset valta-suhteet eivät aina noudata virallista organisaatiorakennetta. Viral-lisorganisaationkin toimivuuden ratkaisevat ihmiset. ”All politics islocal” on amerikkalainen toteamus. Siihen voisi lisätä: All politics ispersonal. Politiikka on aina paikallista, siis kunnallista ja se on ainahenkilöiden toteuttamaa.Suomalaista kunnallishallintoa leimaa kansainvälisesti vertailtunaviranhaltijoiden vahva asema. Se korostuu vielä sen johdosta, ettäainakin johtavilla viranhaltijoilla on yleensä puoluekytkentä: heistuvat ikään kuin kahdella tuolilla. Heillä on myös poliittista val-taa, mutta he ovat pelkästään virkavastuussa.Mutta nämä erityispiirteet eivät voi tehdä tyhjäksi julkisen vallan-käytön oikeudellisia periaatteita, virkavastuuta, virkatoiminnanobjektiivisuuden vaatimusta tai velvollisuutta hyvän hallinnonperiaatteen noudattamiseen ja toteuttamiseen. Niinpä toimivaltai-nen viranhaltija on pääsääntöisesti aina oikea osoite asian vireillesaattamiseen. Hän on myös velvollinen neuvomaan asiakasta sensuhteen, miten hän pääsee oikeuksiinsa.
    • 28 Miten asioida kunnan kanssa? Kunnallishallinnon uudistuksissa on tavoitteena pidetty sitä, että asiakas pääsisi heti oikeuksiinsa ilman pitkäkestoisia jälkikätei- siä oikeusprosesseja. Tämä ilmenee niin sanottujen ennakollisten oikeussuojakeinojen vahvuudessa, kuten vaatimuksessa riittävään asian selvittämiseen ja asianomaisen kuulemiseen. On myös kehitetty kunnallisia ”oikeusasiamiesjärjestelmiä”: sosi- aalitoimen alueella jokaisessa kunnassa on oltava nimetty sosiaali- asiamies ja terveyskysymyksissä potilasasiamies. Heidän tehtävä- nään on opastaa asiakasta pääsemään oikeuksiinsa. On viisasta pyrkiä käyttämään kaikki kunnan organisaation kana- vat hyväksi ennen kuin ryhtyy esimerkiksi kantelun kautta perää- mään oikeuksiaan. Luottamushenkilöt ovat tällöin luonnollisesti se taho, jota kannattaa lähestyä. Jos asia koskee jotain yksittäistä toimialaa, on oikea taho kyseisen lautakunnan tai johtokunnan puheenjohtaja tai jäsen. Jos taas asialla on laajempi ulottuvuus, on valtuutettu tai hallituksen jäsen sovelias keskustelukumppani. Tämän päivän luottamushenkilöt ovat pääsääntöisesti suhteellisen herkkäkorvaisia kuuntelemaan kuntalaisia. Jo kaksikin puhelua samasta asiasta kerrotaan helposti kokouksessa ”kansalaiskäsityk- senä”. Ja aina parempi, jos voi osoittaa luottamushenkilölle myös hänen hyötyvän asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mahdolliset äänet seuraavissa kunnallisvaaleissa unohdettaisiinkin, on luot- tamushenkilön kannalta aina tärkeää profiloitua jossain asiassa
    • 29ensimmäisenä tai sitä kautta huomiota saavana. Merkitystä on siissillä, miten asia ”myydään” luottamushenkilölle.Tällaisessa menettelyssä on valitettavasti myös ongelmansa. Val-misteluvastuu on aina viranhaltijalla. Jos hän kokee itsensä syr-jäytetyksi asian vireille saattamisessa, voi asia maata pitkänkin ajanns. valmisteltavana. Viranhaltijan passiivisuus on ongelma, vaikka-kin hyvään hallintoon tänä päivänä ilman muuta kuuluu asioidenhoitaminen ilman tarpeetonta viivästystä.Puhelinsoiton ohella voi joku muukin tapa olla suositeltava yhtey-denottokeino luottamushenkilöihin. Sähköposteihin ihmiset kui-tenkin tuppaavat työlääntyä. Tavallisen kirjeen saaminen voi siksiolla jossain tilanteessa huomattavasti mukavampaa. Eivätkä luot-tamushenkilöt varmaankaan paheksu, että heidän vastaanotoilleentai kahvitilaisuuksiinsa (joita silloin tällöin muulloinkin kuin vaa-lien alla pidetään) tulee yleisöä esittämään myös asiallista asiaa.Periaatteellisissa asioissa kunnan asukkaan kannattaa tehdä jokoyksin tai yhdessä useamman kanssa kuntalaisaloite. Kunnan onaina reagoitava aloitteisiin ja annettava vastaus niiden johdostatehdyistä toimenpiteistä. Kuntalaisaloitetta käytetään yllättävänvähän sen käytön helppoudesta huolimatta.Mutta jos kunnan oman organisaation kautta ei tunnu asia edis-tyvän, on tietysti käytettävissä kantelumahdollisuus. Tällöin onkuitenkin asiassa onnistuakseen pyrittävä osoittamaan, että kunta
    • 30 toimii lainvastaisesti tai ei täytä lakisääteisiä velvoitteitaan. Tämä ei välttämättä aina ole helppoa. Asianomainen lääninhallitus voi kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut lainvastaisesti. Kantelun kautta ei kuitenkaan voi saada muutosta konkreettiseen päätökseen. Sellainen on mahdollista ainoastaan valittamalla konk- reettisesta päätöksestä hallintotuomioistuimeen, siten kuin pöy- täkirjan liitteenä olevasta valitusosoituksesta kulloinkin ilmenee. Lautakuntien ja kunnanhallituksen päätöksiin tyytymättömän on ensin tehtävä oikaisuvaatimus asianomaiselle toimielimelle. Aimo Ryynänen kunnallisoikeuden professori Tampereen yliopisto, oikeustieteiden laitos
    • 31 Kunnan toiminta Kuntatalous – miten kunnat suun- nittelevat talouttansa ja mitä talouden tunnuslukujen taakse kätkeytyyKunnan toimintaa ja taloutta ohjataan vähintään kolmeksi vuo-deksi laadittavalla taloussuunnitelmalla. Taloussuunnitelmanensimmäinen vuosi on talousarviovuosi. Talousarvio ja -suunni-telma laaditaan samanaikaisesti. Laadintaprosessin aloittaa taval-lisesti valtuustoseminaari, jossa käydään läpi kunnan toiminnankehittämistarpeet ja -tavoitteet sekä taloudellinen tilanne.Tavoiteasettelun ja budjetoinnin pohjana ovat tehtäväkohtaisetpalvelusuunnitelmat, joissa esitetään, miten kunnan eri toimialo-jen palvelut tuotetaan lähivuosien aikana kuntalaisille. Suunnitel-massa huomioidaan palvelutarpeiden kehitys, kunnan voimava-rojen riittävyys sekä yhteistyömahdollisuudet muiden kuntien jayritysten kanssa. Oman palvelutuotannon vaihtoehtona voidaankäyttää ulkopuolista yksityistä tai toisen kunnan tai kuntayhtymänpalvelutarjontaa.Kunnanhallitus antaa talousarviovuotta edeltävänä keväänätalousarvion ja ‑suunnitelman laadintaohjeen toimielimille. Laa-dintaohjeessaan kunnanhallitus asettaa toimialue- tai tehtävä-kohtaiset meno- ja tulokehykset sekä esittää arvion merkittävienmeno- ja tulolajien muutoksista. Toimielimet laativat toimialueentalousarvioehdotuksen tavallisesti ennen kesälomakauden alkua.
    • 32 Käytännössä toimielimet rakentavat ehdotuksensa alustavien teh- täväkohtaisten käyttösuunnitelmien pohjalta. Keskushallinto laatii alkusyksystä toimielinten ehdotuksista yhdistelmän ja tasapainotusehdotuksen kunnanhallitukselle tai taloussuunnittelusta vastaavalle kunnanhallituksen jaostolle. Tätä ehdotusta on viime vuosina nimitetty kunnanjohtajan budjettiesi- tykseksi. Talousarvion tasapainotukseen vaikuttavat olennaisesti ratkaisut, jotka valtion budjetissa tehdään muun muassa kuntien valtionosuuksista ja verotuksesta. Valtuuston on hyväksyttävä seuraavan vuoden talousarvio laadin- tavuoden loppuun mennessä. Käytännössä talousarvion valtuusto- käsittelyn takaraja ajoittuu marraskuun puoliväliin, jolloin valtiolle on ilmoitettava talousarvion suurimman tuloerän eli kunnallisve- ron veroprosentin määrä. Jos valtuusto ei ensimmäisessä käsitte- lyssä hyväksy talousarviota tai vaatii siihen muutoksia, ehdotus palautuu hallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Valtuuston talousarviokäsittelyjen lukumäärää ei rajoiteta laissa. Talousarvion kaikki osat päätetään yksinkertaisella enemmistöllä. Valtuuston hyväksyttyä talousarvion tarkistavat toimielimet aiem- min kesän aikana valmistelemansa tehtäväkohtaiset käyttösuun- nitelmat. Niissä toimielimet ja toimialajohto jakavat talousarvion määrärahat ja tuloarviot osakokonaisuuksiksi. Samalla tarkenne- taan valtuuston palvelualuetasoista tavoiteasettelua tehtäväkohtai- sesti palvelujen määrää ja laatua koskeviksi tuotantotavoitteiksi.
    • 33Suunnitelmien tavoitteetTalousarviossa ja -suunnitelmassa hyväksytään kunnan toiminnal-liset ja taloudelliset tavoitteet, joita voidaan luokitella eri tavoin.Luokitusperusteena voi olla muun muassa toiminnan kohde, tavoi-tetilan yleisyys, toteuttamisaika tai päätöksentekotaso. Näidenkriteerien perusteella on mahdollista muodostaa kolme tavoite-luokkaa: strategiset tavoitteet, vaikuttavuustavoitteet ja tuotanto-tavoitteet.Strategisia tavoitteita ovat kunnan toimintavalmiutta (esimerkiksimaareservin hankkiminen tai oman palveluntuotannon ulkoistami-nen), aluetta ja asemaa (esimerkiksi visioita, jossa kunta nähdääntietyn sektorin maakunnallisena tai valtakunnallisena keskuksena)koskevat tavoitteet, kunnan väestöä tai väestöryhmää (esimerkiksikoulutustason kohentaminen tai syrjäytymisen ehkäiseminen) kos-kevat tavoitteet sekä kokonaistaloudelliset (esimerkiksi vero- taimaksuperusteet, omaisuuden myynti) tavoitteet.Vaikuttavuustavoitteet ovat tehtäväkohtaisia palvelutavoitteita,jotka määrittävät palvelun aikaansaamaa muutosta asiakkaanhyvinvoinnissa. Palvelulla tavoiteltuja muutoksia eli asiakasvaiku-tuksia ovat esimerkiksi suoritetut tutkinnot, asiakkaan tuleminenhoidetuksi, asiakkaan työllistyminen koulutuksen ansiosta tai asi-akkaan selviytyminen laitoshoidon sijasta avohoidossa. Palvelunvaikuttavuutta mitataan usein epäsuorasti palvelun saatavuutena,riittävyytenä, kohdentuvuutena ja asiakastyytyväisyytenä.
    • 34 Tuotantotavoitteita ovat tuotannontekijöiden ja palvelusuorittei- den määrää ja laatua koskevat tavoitteet. Tuotantotavoitteita ovat myös tuotantovälineiden kapasiteettia koskevat tavoitteet sekä tuottamis- tai järjestämistapaa koskevat kehittämis- ja toimenpi- detavoitteet kuten suunnitelmat, selvitykset, tutkimukset ja asia- kaskyselyt. Tuotantotavoitteelle voidaan yleensä asettaa määrää ja laatua kuvaava tavoitearvo. Määrätavoite määrittelee kuinka paljon suo- ritteita tai tuotteita tulee saada tehdyksi määritellyllä ajanjaksolla. Laadun tavoitearvo perustuu yleensä määrättyyn laatukriteeris- töön. Laadun tavoitearvoksi voidaan esimerkiksi ottaa lain säätämä vähimmäistaso tai toimialakohtaisen keskiarvon ylittäminen. Suunnitelmien sitovuus Valtuuston talousarviossa asettamat toimintaa ja taloutta koskevat tavoitteet sitovat kunnan toimielimiä ja työntekijöitä. Tavoitteiden sitovuudesta seuraa, että niistä poikkeaminen tai niiden tarkista- minen edellyttää valtuuston hyväksymistä. Määrärahasitovuus tarkoittaa, ettei rahan käyttö saa ylittää valtuuston kyseiseen toi- mintaan myöntämiä varoja. Jos määräraha ei riitä menoon, on toi- mielimen haettava valtuustolta määrärahan korotusta. Toisaalta toimielin ei ole velvollinen käyttämään määrärahaa kokonaisuu- dessaan, mikäli toiminnalle asetetut tavoitteet muutoin saavute- taan.
    • 35Talousarviota on noudatettava myös tuloissa siten, että vähintäänarvioitu tulojen määrä toteutuisi. Nettomääräinen toimintakateon samalla tavoin sitova kuin määrärahakin. Olennaiset vajauksettuloissa on käsiteltävä menoylitysten tapaan valtuustossa lisätalo-usarviossa tai erillisenä asiana.Myös toimintaa koskevat tavoitteet tulee pyrkiä määrittelemääntalousarviossa sitovalla tavalla. Valtuusto voi esimerkiksi edellyt-tää, että myönnetyllä määrärahalla on tuotettava vähintään mää-rätty määrä tuotteita tai että tietyn palvelun osuutta kohdeväes-tölle lisätään määrättyyn rajaan taikka että vähintään määrätynosuuden kuntalaisista tulee olla tyytyväisiä kyseisen toiminnanpalvelutasoon.KehysbudjetointiKunnissa noudatetaan yleisesti kehysbudjetointia, joka merkitsee,että valtuusto myöntää määrärahat ja asettaa tuloarviot toimieli-mille rahamäärältään suurina kokonaisuuksina. Toimielimille siir-retään samalla toimivaltaa jakaa määrärahat annetun kehyksensisällä tehtävittäin pienempiin osiin. Kehysbudjetoinnin käyttöön-otto on vähentänyt oleellisesti tarvetta tehdä muutoksia valtuustonhyväksymään talousarvioon.Valtuustolla on laaja harkintavalta päättää talousarvion määrära-hakokonaisuuksista. Pääsääntöisesti määräraha tulisi asettaa tehtä-väkohtaisena, jolloin toiminnan tavoitteet ja niiden saavuttamiseen
    • 36 varatut varat on yhdistettävissä toisiinsa. Joissakin tapauksissa talousarvion kehysajattelussa on saatettu mennä tätä pidemmälle, esimerkiksi siten, että lautakunnalle tai kokonaiselle palvelualueelle on osoitettu kokonaismääräraha useiden eri tehtävien hoitamiseen. Tällöin valtuuston mahdollisuus palvelutoiminnan tehtäväkohtai- seen ohjaamiseen voi olennaisesti heikentyä. Kuntalain mukaan valtuusto ei voi hyväksyä talousarviota niin yleispiirteisenä, ettei sen enää voida katsoa käyttävän sille kuuluvaa talousarviovaltaa. Velvollisuus talouden tasapainoisuuteen Kuntalaki velvoittaa kuntaa huolehtimaan tulorahoituksen riit- tävyydestä ja maksuvalmiuden säilyttämisestä. Suunnitellun toi- minnan ja hankkeiden on oltava realistisia suhteessa käytettäviin varoihin. Taloussuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet edel- lisiltä tilikausilta kertyneen tai kuluvalta tilikaudelta kertyvän alijäämän kattamiseksi. Muodollista tulojen ja menojen tasapai- nottamista vuositasolla ei sen sijaan edellytetä. Talouden tasapai- noperiaate sisältää myös sen, etteivät kunnan sitoumukset ja niihin liittyvät riskit saa ylittää sen voimavaroja. Erityinen riski liittyy muun muassa lainatakauksiin ja vakuuksiin yhteisöille, jotka eivät ole kunnan määräysvallassa. Kuntatalouden tunnuslukuja Suosittelen, että lukiessasi tätä kappaletta etsit käsiisi oman kuntasi tilinpäätöksen, jonka löydät luultavasti kätevimmin oman kuntasi
    • 37kotisivuilta. Näin tämän kappaleen ymmärrettävyys paranee jasaat lisäksi samalla vaivalla käsityksen kuntasi taloustilanteesta.Voit vertailla kuntasi tilannetta valtakunnalliseen keskiarvoon jasiihen onko kuntasi taloudellisesti lähempänä heikointa vai parastakuntaa.Toimintakertomuksessa kunnanhallitus antaa selvityksen olennai-sista tapahtumista kunnan toiminnassa ja taloudessa päättyneellätilikaudella sekä selvityksen toiminnanrahoituksesta ja rahoitus-asemasta. Lisäksi toimintakertomuksessa tai sen antamisen yhte-ydessä kunnanhallitus tekee esityksen tilikauden tuloksen käsit-telystä ja talouden tasapainottamista koskevista toimenpiteistä.Toimintakertomuksen erityisenä tehtävänä kunnassa ja kuntayh-tymässä on selvittää valtuuston hyväksymien toiminnallisten jataloudellisten tavoitteiden toteutumista.Kunnan toiminnan rahoitusta tarkastellaan tuloslaskelman jarahoituslaskelman sekä niiden tunnuslukujen avulla. Tuloslaskel-massa osoitetaan tulorahoituksen riittävyys palvelujen järjestämi-sestä aiheutuviin kustannuksiin. Rahoituslaskelmassa osoitetaan,miten investoinnit, sijoitukset ja lainanlyhennykset tulorahoituk-sen lisäksi muutoin rahoitetaan.
    • 38 Tuloslaskelma Tuloslaskelman välituloksia ovat toimintakate, vuosikate ja tilikau- den tulos. Toimintakate on toimintatuottojen ja -kulujen erotus, joka osoittaa veronmaksajan osuuden toiminnan kuluista. Palvelun käyttäjän maksuosuutta kuvataan toimintatuottojen pro- senttiosuutena toimintakuluista: = 100 x Toimintatuotot / (Toimintakulut – Valmistus omaan käyt- töön) Tunnuslukuarvot 2006: koko maa keskiarvo 25,0 %, suurin 46,3 %, pienin 9,1 %. Kunnan koko, toimintojen yhtiöittäminen, liikelaitostaminen tai oppilaitosten ylläpitäminen vaikuttavat tunnusluvun arvoon ja selittävät kuntakohtaisia eroja. Verotulot vaihtelevat kuntien välillä merkittävästi. Kunnilla on itsehallintoon perustuva oikeus verottaa asukkaitaan ja kiinteis- tönomistajia alueellaan. Lisäksi kunnat saavat osuuden alueellaan toimivien yhteisöjen tuloverosta. Keskimäärin kunnat rahoitta- vat verotuloilla puolet menoistaan, vaihteluvälin ollessa 25–65 % (2002). Kunta voi päättää itsenäisesti kunnan tuloveroprosentista. Kiinteistöveroprosenteissa kunnan päätösvaltaa on rajattu määrät-
    • 39tyihin vaihteluväleihin. Verotulojen käytöstä kunnan tehtäviin eilaissa ole rajoituksia. Eduskunta voi verolaeilla säännellä sellaisiakuntien veropohjaan liittyviä seikkoja kuten verovelvollisuutta,tulon veronalaisuutta, verovähennyksiä, veronkantoa ja verotu-lojen tilittämistä veronsaajille. Kunnallisveron veropohjaan olen-naisesti vaikuttavia verovähennyksiä ovat muun muassa ansio-tulovähennys ja tulonhankkimisvähennys. Viime vuosina näidenverovähennysten korotukset ovat aiheuttaneet kunnille merkittäviäverotulon menetyksiä. Tämän on katsottu murentaneen kunnallistaitsehallintoa merkittävästi.Kunnan verotulot koostuvat kunnallisverosta, osuudesta yhteisö-veron tuottoon, kiinteistöverosta ja koiraverosta.Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 2874 euroa/as., suurin 4793euroa/as., pienin 1672 euroa/as.Kuntien valtion avut ovat joko valtionosuuksia tai valtionavustuk-sia. Valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti. Ne myönnetäänhakemuksetta ja maksetaan säännöllisesti kuukausierinä. Valtion-avustukset ovat puolestaan harkinnanvaraisia. Ne myönnetäänhakemuksesta ja maksetaan kertasuorituksena tai useammassaerässä.Valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on tasata kuntien kustannuk-sia peruspalvelujen tuottamisessa. Valtionosuus määräytyy kunnanpalvelujen tarvetta kuvaavien ja tuotantokustannuksiin vaikutta-
    • 40 vien laskennallisten tekijöiden perusteella. Kunnalle maksetaan valtionosuutta laskennallisten kustannusten ja asukaskohtaisen rahoitusosuuden erotuksen määrä. Laskennalliset kustannukset määräytyvät kuntakohtaisesti. Asukaskohtainen rahoitusosuus on sen sijaan kaikille kunnille yhtä suuri. Kuntakohtaisia olosuhde- tekijöitä, jotka vaikuttavat palvelutarpeeseen ja kustannustasoon ovat taajama-aste, syrjäisyys, saaristoisuus ja kaksikielisyys. Sosi- aali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen vaikuttavat lisäksi ikä- ryhmittäiset väestömäärät. Opetustoimessa valtionosuus määräy- tyy oppilas- ja opiskelijamäärien perusteella. Vaikka valtionosuudet myönnetään ja maksetaan palvelualoittain, järjestelmä ei sido valtionosuuksia eri käyttötarkoituksiin. Harkinnanvarainen rahoitusavustus on muuta valtionosuusjärjes- telmää täydentävä tuki. Avustusta haetaan sisäasianministeriöltä ja sitä voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksel- listen tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet. Tuen myöntämiselle voidaan asettaa ehtoja. Toistuvasti avustusta saaneilta kunnilta edellytetään hyväksyttävää suunnitelmaa kun- tatalouden tasapainottamiseksi. Tunnuslukuarvot 2006: koko maa valtionosuudet ka. 1042 euroa/ as. maksimi 3108 euroa/as., minimi 18 euroa/as.
    • 41Vuosikate prosenttia poistoista = 100 x Vuosikate/PoistotTunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 118 %, suurin 662 %, pienin-326 %.Tulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa on vakiintunut käyttööntunnusluku, joka osoittaa vuosikatteen prosenttiosuuden poistoista.Vuosikate osoittaa tulorahoituksen, joka jää käytettäväksi inves-tointeihin, sijoituksiin ja lainan lyhennyksiin. Perusoletus on, ettämikäli vuosikate on siitä vähennettävien poistojen suuruinen (100%), kunnan tulorahoitus on riittävä. Edellytyksenä tällöin on, ettäpoistojen määrä vastaa keskimääräistä vuotuista korvausinvestoin-titasoa. Kuntataloudessa tavoitteena ei ole taloudellisen tuloksenmaksimointi vaan tulorahoituksen riittävyys. Tämä tarkoittaa, ettäuseamman tilikauden tarkastelujaksolla tuloslaskelmaan merkittyjentulojen tulisi kattaa tuloslaskelmaan merkityt menot. Toisaalta tulojenei myöskään tulisi pitkällä aikavälillä olla menoja suuremmat.Vuosikate euroa/asukasTunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 327 euroa/as., suurin 1308euroa/as., pienin -453 euroa/as.Vuosikate asukasta kohden on toinen yleisesti käytetty tunnuslukutulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa. Keskimääräistä, kaik-kia kuntia koskevaa tavoitearvoa tunnusluvulle ei voida asettaa.Kunnan koko, taajama-aste, tekniset verkostot ja toimintojen orga-
    • 42 nisointi ovat tekijöitä, jotka määrittävät asukaskohtaisen vuosika- tetavoitteen kunnassa. Asukasmääränä tunnusluvussa käytetään väestölaskennan mukaista asukaslukua tilikauden lopussa. Tilikauden tulos on tilikaudelle jaksotettujen tulojen ja menojen erotus, joka lisää tai vähentää kunnan omaa pääomaa. Tilikauden tulokseen saattaa olennaisesti vaikuttaa satunnaiset tuotot tai kulut, mistä syystä tulorahoituksen riittävyyden arviointia ei voida mää- ritellä sen perusteella. Tilikauden tuloksen jälkeen esitettävät erät ovat tuloksenkäsittelyeriä. Ylijäämäinen tilikauden tulos voidaan siirtää varauksiin, rahastoida tai liittää tilinpäätöstä seuraavan vuoden tilinpäätöksessä edellisiltä vuosilta kertyneeseen yli- tai alijäämään. Ylijäämää lisääviä tai alijäämää vähentäviä eriä ovat varausten ja rahastojen vähentäminen. Tilikauden tulos euroa/ asukas Tunnuslukuarvot 2006: koko maa 193 euroa/as., suurin 1876 euroa/ as., pienin -664 euroa/as. Rahoituslaskelma Investointien tulorahoitus, %: = 100 x Vuosikate / Investointien omahankintameno Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 62 %, suurin 5100 %, pienin -1677 %.
    • 43Investointien tulorahoitus -tunnusluku kertoo kuinka paljon inves-tointien omahankintamenosta on rahoitettu tulorahoituksella. Tun-nusluku vähennettynä sadasta kertoo prosenttiosuuden, mikä onjäänyt rahoitettavaksi pääomarahoituksella eli käyttöomaisuudenmyynnillä, lainalla tai vähentämällä kassavarojen määrää. Inves-tointien omahankintamenolla tarkoitetaan rahoituslaskelman käyt-töomaisuusinvestointeja, joista on vähennetty rahoituslaskelmaanmerkityt rahoitusosuudet.Kassan riittävyys (pv): = 365 pv x Kassavarat 31.12. / Kassastamaksut tilikaudellaTunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 43 pv, suurin 385 pv, pienin-17 pv.Kunnan maksuvalmiutta kuvataan kassan riittävyytenä päivissä.Tunnusluku ilmaisee, monenko päivän kassastamaksut voidaankattaa kassavaroilla. Maksuvalmiuden hoidon kannalta riittävänävoidaan pitää kahden viikon kassan riittävyyttä.
    • 44 Tulorahoituksen riittävyyden arviointi Tulorahoituksen riittävyydestä korvausinvestointeihin ja lainan lyhennyksiin voidaan tehdä johtopäätöksiä tuloslaskelman ja rahoituslaskelman erien ja niistä laskettujen tunnuslukujen avulla seuraavalla tavalla: Kunnan talous on ylijäämäinen tai vahvistuva, kun vuosikate kat- taa sekä pitkäaikaisten lainojen lyhennykset että korvausinvestoin- nit. Ylijäämäisessä taloudessa tulorahoitusta jää vielä sen jälkeen, kun pitkäaikaisten lainojen lyhennykset ja korvausinvestoinnit on rahoitettu. Kunnan talous voi tilapäisesti olla ylijäämäinen esimer- kiksi omaisuuden myynnin seurauksena. Mikäli kunnan talous on useana perättäisenä vuotena ylijäämäinen, joudutaan asiantilaa perustelemaan toimintakertomuksessa. Jos kyse ei ole kriisitalou- den tervehdyttämisestä tai varautumisesta poikkeuksellisen suu- reen investointimenoon tai vastaisen menetyksen korvaamiseen, joudutaan tuntuvasti ylijäämäisen talouden tuloperusteita tarkis- tamaan esimerkiksi veroprosenttia alentamalla. Vahvistuvassa taloudessa kunnan tulorahoitus riittää sekä korva- usinvestointeihin että lainojen takaisin maksuun, mutta merkit- tävää ylijäämää ei kunnalle vielä kerry. Vahvistuvassa taloudessa kunnan omavaraisuusaste paranee. Kunnan talous on tasapainossa, kun vuosikate kattaa poistot. Poistojen on vastattava keskimääräistä korvausinvestointien tasoa
    • 45kunnassa. Tasapainoisessa taloudessa tulorahoitus riittää paitsi toi-mintamenoihin myös pitämään palvelujen tuotantovälineet kutenrakennukset ja verkostot toimintakunnossa, ilman lainanottoa taiomaisuuden myyntiä.Tasapainossa olevassa taloudessa vuosikate kattaa suunnitelmanmukaiset poistot. Poistojen on kuitenkin vastattava keskimääräistävuotuista korvausinvestointien tasoa. Näin ei läheskään aina oletilanne; keskimäärin poistot ovat kunnissa alimitoitetut, jolloinvuosikate ei riitä korvausinvestointeihin, vaikka kattaakin pois-tot. Tulorahoituksen riittävyyttä arvioitaessa onkin syytä verratavuosikatteen, poistojen että poistonalaisten investointien omahan-kintamenojen määrien samansuuruisuutta. Omahankintameno-jen määrä, joka saadaan vähentämällä investointimenoista niihinsaadut rahoitusosuudet, vastaa likimäärin kunnan korvausinves-tointien tarvetta, kun määrä lasketaan useamman vuoden keski-arvona.Kunnan talous on heikkenevä, kun vuosikate on positiivinen,mutta tilikauden tulos negatiivinen. Heikkenevässä taloudessavuosikate ei riitä poistoihin. Kunnan on otettava lisää velkaa, rea-lisoitava käyttöomaisuuttaan tai pitkäaikaisia sijoituksiaan taikkavähennettävä toimintapääomaansa pitääkseen tuotantovälineettoimintakunnossa.Kunnan talouden tila on heikko, kun vuosikate negatiivinen. Kun-nan taloutta voi kuvata heikoksi, kun vuosikate on merkittävässä
    • 46 määrin negatiivinen. Erityisen vaikeana talouden tilaa on pidet- tävä silloin, kun negatiivinen vuosikate toistuu vuodesta toiseen. Heikossa taloudessa kunta joutuu ottamaan velkaa, realisoimaan omaisuuttaan tai vähentämään toimintapääomaansa juoksevien menojensa kattamiseksi. Talouden ongelmat näkyvät kunnan taseessa oman pääoman vähentymisenä ja omavaraisuuden heik- kenemisenä. Tuomas Vanhanen hallituksen jäsen, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) 2008 Lähteet: Kuntatalous – monen muuttujan summa, Suomen Kuntaliitto 2004, toim. Oiva Myllyntaus Taloudelliset tunnusluvut: www.kunnat.net
    • 47 Vaikuttamistyön ajoittaminen Ajoitus, ajoitus, ajoitus! – ajatuksia kuntavaikuttamisesta ja siihen valmistautumisestaOletko ajamasi asian kanssa jo liikkeelle lähtiessäsi myöhässä?Olet, jos valtuuston esityslista on jaettu ja asiasi on listalla, muttaet ole sen sisältöön sitä ennen ollut vaikuttamassa. Tämä on karutosiasia ja valitettavan totta ainakin suurimmissa kaupungeissa.Hyvin harva – varsinkaan merkittävämpi – asia muuttuu enää val-tuuston käsittelyssä.Tämä harvoin ääneen sanottu tosiasia on liian harvalle vaikutta-miseen pyrkivälle tuttu, mutta hiemankin kunnalliseen päätök-sentekoon tutustuneelle sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Meidänvaltuutettujen suusta harvoin kuulee korostettavan tätä, mikä lie-nee vain inhimillistä. Onhan meidät valittu kaupunkilaisten äänillätekemään päätöksiä.En osaa, enkä pyrikään, arvioimaan kuntavaikuttamista pienissäkunnissa tai kaupungeissa, joita suurin osa Suomen kunnista on.Pienet muutaman tuhannen asukkaan kunnat eroavat totaalisestipäätöksenteko- ja valmistelukoneistoltaan suurista kaupungeista.Kunnan koko vaikuttaa merkittävällä tavalla myös vaikuttamis-keinoihin.Kun mietin omaa hallituskauttani Helsingin yliopiston ylioppilas-kunnassa HYYssä 1990-luvun puolessavälissä, niin olin autuaan
    • 48 tietämätön kunnallisen päätöksenteon mekanismismeista. Kunta- vaikuttamista ei tuolloin tunnuttu pitävän erityisen kiinnostavana opiskelijapiireissä, vaikka merkittävä määrä opiskelijan arkeen liit- tyvästä päätöksenteosta tehdäänkin kuntatasolla. Menneitä aikoja muistellen ja nykyistä kokemuspohjaani hyödyntäen, kiteytyivät alla olevat muutamat kuntavaikuttamisen perusopit: I Tutustu kaupunkisi valmistelu- ja päätöksentekomekanismiin Ennen kunnallisen päätöksentekojärjestelmän tuntemista on turha kuvitella, että voisit saada ajamiasi asioita eteenpäin. Samalla valot- tuu myös se, miksi olet autuaasti nukkunut onnesi ohi, jos asia on jo valtuuston esityslistalla. Vaikka kaupunginvaltuusto onkin kunnallisen päätöksenteon ydin, on suurin osa päätöksistä käytännössä siunattu jo joko lautakun- tavaiheessa tai kaupunginhallituksessa. Tämä tosiasia ei suinkaan tarkoita, että me valtuutetut toimisimme vain kumileimasimina. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtuutetut miehittävät merkittävimmät luottamushenkilöpaikat kaupunginhallituksissa, kuntayhtymissä ja tärkeimmissä lautakunnissa. II Tutustu aikaisempiin päätöksiin ja linjauksiin Jotta voit aidosti vaikuttaa tuleviin päätöksiin, on syytä tuntea asi- aasi vaikuttavat aikaisemmat päätökset. Jos esimerkiksi otetaan vaikkapa opiskelija-asuntojen lisäämistarve, on ennen lobbaamista syytä tutustua ainakin kaupungin voimassa olevaan yleiskaavaan, asuntopoliittiseen ohjelmaan, aikaisempiin hankkeisiin jne.
    • 49III Tunne asiasi ja sen mahdolliset laajemmat vaikutuksetMuista, että sinun kauttasi vaikuttamisen kohteena oleville hen-kilöille muodostuu kuva asiastasi ja sen merkityksestä. On siissyytä tuntea ajamasi asian taustat ja vaikutukset mahdollisimmanlaaja-alaisesti – toista tilaisuutta ensivaikutelman luomiseen ei tule.Asiantuntemus myös vakuuttaa kuulijan siitä, että olet tosissasi jamyös nähnyt vaivaa opiskellaksesi taustat.Erityisesti luottamushenkilöt, mutta myös keskeiset virkamiehetsaavat valtavasti ja hyvin eritasoisia yhteydenottoja, joilla pyritäänvaikuttamaan mitä erilaisimpiin asioihin. Joukosta erottuvat eduk-seen ne, jotka ovat tehneet kotiläksynsä kunnolla.Hyvä lobbaaja osaa myös tarvittaessa mittasuhteuttaa oman asiansasuurempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi kaupungin asuntopoli-tiikka on moniulotteinen kokonaisuus, jossa opiskelija-asuminenon vain yksi, jopa melko pienehkö, osa-alue.IV Tunne avainvirkamiehet ja luottamushenkilötPäätöksenteon valmistelussa olennaisessa asemassa ovat virka-miehet. Hyvä vaikuttaja tuntee ainakin omalle asialleen keskei-set toimijat – niin virkamiehet kuin luottamushenkilöt. On hyvinpieni vaiva kaivaa esiin oikeat henkilöt – suurissa kaupungeissavaltuutettujen on pakko keskittyä tiettyihin osa-alueisiin ja siksion turha olettaa, että valtuutettu kuin valtuutettu voisi tunteaasiaasi.
    • 50 V Ajoita oikein ja mieti lähestymistapa Kirjoitus on otsikoitu vallitsevan trendin mukaisella toistolla: ajoitus, ajoitus, ajoitus. Tämä onkin vaikuttamiseen opastavan kirjoittajan arvokkain neuvo. Ajoittamalla (ja luonnollisesti koh- distamalla) vaikuttaminen oikein, säästää valtavasti työtä. Ehkä lobbaaminen asioiden valmisteluvaiheessa ei ole niin seksikästä kuin perinteinen kärkipoliitikkojen ja kaupunginjohtajien tapaa- miset, mutta aivan varmasti tehokkaampaa. Tosiasia vain on, että mitä paremmin ajoitat ja kohdistat vaikuttamisesi, sitä tuloksek- kaampaa se on. Mieti myös lähestymistapaasi. Kuten aikaisemmin mainitsin, niin yhteydenottoja tulee melkoisesti. Yksittäinen sähköposti tylsällä mitään sanomattomalla otsikolla, jossa pahimmillaan on kymmenen sivun liite kirjoitettuna 10-fontilla, päätyy helposti lukemattomien sähköpostien mustaan aukkoon. Hyvä vaikuttaja osaa kiteyttää ja ilmaista asiansa lyhyesti ja mielenkiintoisesti niin sähköisen viestinnän välityksellä kuin henkilökohtaisesti tavat- taessa. VI Pyri vaikuttamisessa pitkäjänteisyyteen Opiskelijoiden edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä hankaloittaa sen parissa toimivien henkilöiden nopea vaihtuvuus. Tämä kuuluu luonnollisesti opiskelijoiden edunvalvonnan luonteeseen ja juuri siksi tiedon siirtäminen seuraavalle vaikuttajapolvelle on olennai- sen tärkeää, mutta harmiteltavan laiminlyötyä. Päättäjän kannalta taas pitkäjänteisyys ja kauemmas tulevaisuuteen katseen siirtämi-
    • 51nen palvelisi tarkoitusta paremmin. Älä siis pety vaikka tulokseteivät ole välittömiä – kuntapolitiikka vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitävaaditaan myös vaikuttamaan pyrkiviltä! Tatu Rauhamäki asuntoministerin erityisavustaja Kirjoittaja on ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2000 lähtien ja toimii tällä hetkellä myös YTV:n hallituksen puheenjohtajana. Kirjoittaja on toiminut myös Helsingin yli- opiston ylioppilaskunnan HYY:n hallituksessa 1996.
    • 52Vaikuttamistyön ajoittaminen Vaikuttamisen aikataulu vaalien alla Puolueiden valmistautuminen vaaleihin alkaa jo yli vuosi ennen vaaleja. Puolueet valitsevat hyvissä ajoin muun muassa vaalipäälli- kön sekä usein poliittisen sihteerin tai vaalisuunnittelijan, joka kir- joittaa ja kokoaa pohjaa puolueen vaaliohjelmalle. Ylioppilaskun- nissa vaikuttaminen valtakunnallisiin vaaliohjelmiin kannattaakin aloittaa ajoissa. Puolueiden kunnallisvaaliohjelmia valmisteltiin jo vuoden 2007 lopusta lähtien, ja suurin osa puolueista vahvisti valtakunnalliset tavoitteensa vuoden 2008 ensimmäisten kuukau- sien aikana. Paikallisten vaaliohjelmien kirjoittaminen aloitetaan yleensä täydellä teholla valtakunnallisten tavoitteiden päättämisen jälkeen. Ylioppilaskuntien on hyvä olla aktiivisesti yhteydessä puo- lueisiin ja yrittää ajaa omia tavoitteitaan läpi jo vaaliohjelmiin. Näin opiskelijoille tärkeitä teemoja on helpompi nostaa sekä ehdokkai- den että median tietoisuuteen kuin ainoastaan ylioppilaskuntien omien kampanjoiden kautta. Paikalliset poliittiset opiskelija- ja nuorisojärjestöt ovat vaaliohjelmavaikuttamisessa keskeisiä yhteis- työkumppaneita. Ennakkoäänestyspaikkojen sijoittelu on opiskelijoiden ja nuorten äänestysaktiivisuuden parantamisen kannalta tärkeää. Kunnan keskusvaalilautakunnat muotoilevat ehdotuksensa ennakkoää- nestyspisteistä ja lopullisen päätöksen tekevät kaupunginvaltuus- tot. Vuoden 2008 kunnallisvaalien ennakkoäänestyspaikat ovat keväällä 2008 kaupunginvaltuustoissa päätettävänä. Aikataulut
    • 53vaihtelevat kunnittain ja vaalilaissa on määritelty ainoastaan, ettääänestyspisteet on määrättävä ”hyvissä ajoin”. Ylioppilaskuntienon oltava loppukevääseen saakka aktiivisesti yhteydessä keskus-vaalilautakuntaan ja vielä ennen lopullista päätöstä kaupungin-valtuutettuihin. Äänestyspisteitä sijoitellaan usein suuriin kaup-pakeskuksiin ja automarketteihin, joissa nuoret liikkuvat harvoin.Olisikin perusteltua, että opiskelija-asuntojen tai kampusten lähei-syydessä on omia äänestyspisteitä. Joissain yliopistokaupungeissaylioppilaskunnat ovat saaneet kampuksille äänestyspisteitä, osassakampuksille tulee äänestysbussi. Kuitenkin esimerkiksi Helsingissäkeskusvaalilautakunnan mielestä yliopisto ei ole riittävän julkiseksikoettu alue, jotta sinne voitaisiin laittaa äänestyspiste. Asenteisiinvaikuttaminen sekä vaalilautakuntien näkökulmiin vaikuttaminenon tärkeää ja se on aloitettava ajoissa.Ylioppilaskunnat voivat yrittää saada opiskelijoita ehdokkaiksi esi-merkiksi kokoamalla sähköpostiin eri puolueiden opiskelijajärjes-töjen yhteystiedot ja kannustaa opiskelijoita hakeutumaan ehdok-kaiksi. Puolueita voi houkutella mainostamaan ylioppilaslehdissätai ylioppilaslehtiä voi kannustaa kirjoittamaan ennakkoartikkelikunnallisvaaleista ja ehdokasasettelusta. Mitä enemmän on nuoriaehdokkaita, sitä todennäköisempää on, että nuoret saavat myösenemmän ääniä. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa 20–24-vuotiaitaehdokkaita koko maassa oli yhteensä 1 519, kun 55–59-vuotiaita oliehdolla 6 148 henkilöä. Kunnallisvaaleissa 2008 ehdokasasettelu onkuumimmillaan kevään lopulla sekä kesällä. Esimerkiksi eduskun-tavaaleissa ehdokkaat valitaan jo aikaisemmin.
    • 54 Myös esimerkiksi vaihto-opiskelijat saavat äänestää ennakkovaa- leissa opiskelukaupunkinsa suurlähetystössä tai konsulaatissa. Vaihtoon lähtevien infopakettiin voikin liittää paperin, jossa ker- rotaan mahdollisuudesta äänestää myös ulkomailla. Vaihtoaika- tauluista riippuen tietopaketti voi olla hyvä liittää jo keväällä jär- jestettävään vaihto-opiskeluun lähtevien tiedotustilaisuuteen. Ylioppilaskuntien näkyvä rooli vaalien taustavaikuttajana ja kes- kustelun aiheiden määrittelijänä on juuri vaalien alla. Äänestys- aktiivisuus ennakkovaaleissa on tilastojen mukaan kasvanut kai- kissa vaaleissa. Esimerkiksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa äänistä noin 40 prosenttia annettiin jo ennakkovaaleissa. Ennen varsinaista vaalipäivää ehdokkaat ovat usein niin kiireisiä kaduilla kam- panjoinnissa, että keskustelutilaisuuksiin voi olla vaikeaa saada ehdokkaita. Myös yleisön houkutteleminen paikalle on helpompaa silloin, kun ihmiset eivät vielä ole kyllästyneet vaaleihin, ja oman ehdokkaan etsiminen on käynnissä. Mitä lähemmäs vaaleja tul- laan, sitä vähemmän on aikaa ja kiinnostusta osallistua erilaisiin tilaisuuksiin. Opiskelijoille keskeisten teemojen nostaminen kes- kusteluun on aloitettava jo muutama viikko ennen ennakkovaaleja. Näkyvät ja uudet ideat sekä provosoivat tempaukset herättävät kiinnostusta ja huomiota ja voivat olla hyviä välineitä keskustelun herättämiseksi. Vaaleista saa lisää tietoa osoitteesta http://www.vaalit.fi. Tältä sivustolta löytyy myös tilastotietoa vaaleista sekä muun muassa nuorten ehdokkaiden määristä ja nuorten äänestysaktiivisuudesta.
    • 55Tärkeimmät päivämäärät vuoden 2008 kunnallisvaaleissa:„„ Vaalipäivä sunnuntai 26.10.2008„„ Ennakkoäänestys kotimaassa 15.–21.10.2008„„ Ennakkoäänestys ulkomailla 15.–18.10.2008„„ Ehdokasasettelu vahvistetaan 25.9.2008„„ Ehdokashakemukset jätettävä viimeistään 16.9.2008 ennen klo 16.00„„ Äänioikeustiedot määräytyvät 5.9.2008 ja äänioikeusrekisteri perustetaan 10.9.2008. Johanna Nuorteva sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) kaupunginvaltuuston varajäsen (vihr.), Helsinki
    • 56Kunnallisvaaleista yleisesti Puolueiden ohjelmat kunnallisvaaleissa Puolueiden kunnallisvaaliohjelmat jakautuvat ainakin kolmen alueellisen tason ohjelmiin: valtakunnallisiin, maakuntatason sekä kuntakohtaisiin ohjelmiin. Lisäksi yksittäisillä ehdokkailla on omia tavoitteitaan ja teemojaan. Valtakunnallinen ohjelma sisältää yleiset linjaukset Puolueiden aikataulut valtakunnallisten ohjelmien hyväksymiselle ja julkaisemiselle vaihtelevat. Viime aikoina yleinen suuntaus on ollut se, että varsinaiset vaaliohjelmat on julkaistu yhä lähempänä vaaleja. Tällä pyritään siihen, etteivät ohjelmalliset avaukset ehtisi väljähtyä ennen varsinaista vaalikampanjaa. Ohjelmien valmistelu aloitetaan puolueissa kuitenkin hyvissä ajoin, useimmiten noin vuosi ennen vaaleja. Lisäksi on huomattava, että puolueet tekevät erilaisia ohjelmallisia kannanottoja, avauksia ja tavoitetarkennuk- sia linjauksiinsa myös ennen ja jälkeen varsinaisen vaaliohjelman hyväksymisen. Valtakunnallisten ohjelmien kirjoittamisen haaste on siinä, että niissä puolueiden pitää linjata tavoitteensa hyvinkin erikokoisia ja erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia kuntia ja niiden asuk- kaita varten. Valtakunnalliset ohjelmat sisältävät puolueen suuret ja yleiset tavoitteet. Voisi arvioida, että puolueiden suuria ”kattotee- moja” syksyn 2008 kunnallisvaaleissa ovat ainakin peruspalvelujen
    • 57turvaaminen kuntalaisille, viihtyisän elinympäristön edistäminen,yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edellytysten kehittäminen kun-nissa, kuntien työntekijöiden asema, vaikuttamisen ja paikallisde-mokratian edistäminen sekä kuntien vakaan talouden turvaami-nen.Kunta- ja palvelurakenneuudistus, Paras-hanke, sekä siihen liit-tyvät suunnitelmat ja toimenpiteet tuovat ohjelmiin varmuudellauusia elementtejä verrattuna aiempiin vaaleihin. Vaalien ”kuu-mat”, vahvasti mediassa esille nousevat teemat tarkentuvat yleensävasta varsinaisen vaalikamppailun aikana. Vuonna 2004 tällaiseksiaiheeksi muodostui kysymys kuntien palveluiden tuottamista-voista, siis yksityistämisestä, ulkoistamisesta ja kunnan omastapalvelutuotannosta.Maakuntaohjelmassa etsitään menestystekijöitäKunnallisvaaleilla on myös maakunnallista merkitystä. Maakun-taliiton hallituksen ja valtuuston kokoonpano määräytyy kunnal-lisvaalien tuloksen perusteella. Siksi puolueiden piiriorganisaatiotpanostavat yhä enemmän kunnallisvaalien yhteydessä myös maa-kunnallisten ohjelmien laadintaan.Maakuntaohjelmissa puolueet pyrkivät erittelemään alueen vah-vuuksia ja löytämää uusia menestystekijöitä maakunnan vetovoi-man ja kehityksen edistämiseksi. Puolueet ottavat ohjelmissaankantaa niin aluekehityksen yleisiin edellytyksiin, yrittämisen,
    • 58 osaamisen ja koulutuksen edistämiseen, liikennehankkeisiin, yhdyskuntarakenteeseen, ympäristöön kuin asumiseenkin. Seutu- kuntayhteistyö ja maakunnalliset hallintokysymykset ovat myös osassa ohjelmista vahvasti esillä. ”Räätälöity” kuntakohtainen ohjelma Menestyäkseen vaaleissa puolueiden täytyy ”räätälöidä” jokai- seen kuntaan oma ohjelma. Valtakunnalliset ja maakunnalliset ohjelmat ovat liian yleisluontoisia ajatellen hyvinkin erilaisia kun- tia ja niiden asukkaita. Kuntakohtaisten ohjelmien laadinnasta vastaavat puolueiden kunnallisjärjestöt tai paikallisosastot ja -yhdistykset. Ohjelmien teemat ja etenkin niiden painotukset vaihtelevat suu- resti. Kunnan asukasmäärä ja pinta-ala, maantieteellinen sijainti, väestörakenne ja -kehitys, taloudellinen tilanne, palvelujen tuotta- mistavat sekä elinkeinorakenne ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka vaikuttavat puolueiden teemojen ja näkökulmien valintaan ohjel- makirjoituksessa. Etelän suurissa kaupungeissa ohjelmissa otetaan maaseutukun- tia enemmän huomioon esimerkiksi asuntojen saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen, viher- ja virkistysalueisiin ja päivähoito- paikkojen riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Harvaan asutuissa muuttotappiokunnissa puolestaan pinnalla olevia asioita ovat pal- veluverkon ja palveluiden turvaaminen, elinkeinoelämän ja yrit-
    • 59tämisen vireyttäminen sekä yleensäkin tiukkaan kuntatalouteenliittyvät kysymykset.Puolueen koko ja valta-asema kunnassa vaikuttaa jonkin verranohjelmien sisältöön, näkökulmiin ja tyyliin. Vaikka kunnissa ei ole-kaan samalla tavalla hallitus–oppositio-asetelmia kuin valtakun-nan politiikassa, suuren ja vaikutusvaltaisen puolueen ohjelmiinvaikuttaa ”vastuunkantajapuolueen” rooli. Se joutuu ”haastaja-puolueita” enemmän ottamaan ohjelmassaan huomioon sen, ettäharjoitettu ja tulevan vaalikaudenkin politiikka on pitkälti heidänjohtamaansa joko yksin tai yhdessä joidenkin muiden puoluei-den kanssa. Kunnan suurten puolueiden ohjelmat saattavatkinmuistuttaa kunnallispoliittisia hallitusohjelmia, joissa on melkoyksityiskohtaiset toimenpide-ehdotukset seuraavalle valtuusto-kaudelle. Haastajapuolueiden ohjelmat ovat usein oppositiohen-kisempiä: kriittisiä, räväkämpiä ja vahvemmin vaihtoehtoja esit-täviä.Kuntakohtaisten ohjelmien ja tavoitteiden pohjalta puolueet raken-tavat paikalliset kampanjansa, joilla pyritään vakuuttamaan kunta-laiset äänestäjinä. Harva kuntalainen tutustuu kokonaisuudessaansen enempää puolueiden valtakunnallisiin tai edes kuntakohtaisiinohjelmiin. Siksi puolueet pyrkivät tiivistämään ohjelmalliset tavoit-teensa mainonnan, käsiesitteiden tai muiden kampanjamuotojenavulla. Sähköinen media – ja etenkin internet – on ohjelmien jateemojen esille tuonnissa yhä tärkeämpi väline, jonka merkitystämikään puolue ei voi enää väheksyä.
    • 60 Yhteenvetona voisi sanoa, että kuntakohtaisissa ohjelmissa linja- taan tavoitteet tulevalle valtuustokaudelle ensinnäkin puolueen omaa päätöksentekoa ja toimintaa varten. Vielä tärkeämpää on se, että niiden avulla puolueet tuovat esille ohjelmalliset tavoitteensa ja jopa toimenpide-ehdotuksensa, joille ne haluavat äänestäjien luottamuksen vaaleissa entistä paremman kunnan rakentamiseksi asukkaille. Ehdokkaat antavat kasvot puolueiden sanomalle Tärkein menestystekijä puolueille kunnallisvaaleissa on hyvät ehdokkaat. He antavat kasvot puolueille ja niiden sanomalle. Harva ehdokas tekee pitkiä ohjelmajulistuksia, mutta omat pääteemat vaaleissa ja tavoitteet kunnallispolitiikassa on jokaisen vakavasti otettavan ehdokkaan tehtävä selväksi itselleen. Ja ne on tuotava esille myös äänestäjille. Hyvällä ehdokkaalla on siis omat selkeät vaaliteemansa, jotka ovat konkreettisia, ajankohtaisia ja koskettavat kuntalaisia; arkipäivän teemoja, joilla pääsee äänestäjän ”iholle”. Puiston penkkien koh- talo saattaa joillekin kuntalaisille olla äänestyspäätöstä tehtäessä ratkaisevampaa kuin vuosikatteen suuruus kunnan tilinpäätök- sessä. On yleisesti hyväksyttyä ja tunnustettua, ettei yksittäisen ehdok- kaan tarvitse olla kaikkien kuntapolitiikkaan liittyvien kysymysten asiantuntija. Taitava ehdokas ammentaa teemansa itselleen lähei-
    • 61sistä asioista ja arkipäivän kokemuksista. Asiantuntemus syntyykuntapolitiikassa usein jopa huomaamatta, elämällä aivan taval-lista elämää. Ilkka Miettinen suunnittelupäällikkö, Suomen Keskusta
    • 62Kunnallisvaaleista yleisesti Kuntavaalien ehdokasasettelu opiskelijaliikkeen näkökulmasta Opiskelijaliikkeen – ja erityisesti sen lipunkantajan ylioppilaskun- tien – kannalta kuntavaikuttamisessa on huikeita mahdollisuuksia kerran neljässä vuodessa. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, on tehok- kain aika noin vuosi ennen vaaleja. Opiskelijapoliitikkojen kunta- vaikuttamisen kulta-aika on siis ehdokasasettelun ja vaalivalmis- telun aika, ei niinkään vaalit tai sen jälkeinen aika. Ehdokasasettelu ja vaalivalmistautuminen on hyvää aikaa kaikille eturyhmille, mutta aivan erityisesti opiskelijaliikkeelle. Opiskeli- jaliikkeen kannalta ajankohdassa yhdistyy tilanne jossa liikkeen heikkoudet eivät näyttäydy, mutta vahvuudet korostuvat. Se, ett- eivät opiskelijaliikkeen rivit ole kovin tiiviit, ei näyttäydy kaikessa mitassaan. Lobbareiden kokemattomuus tai vähät varatkaan eivät näyttele keskeistä roolia. Erityisiä vahvuuksia on se, että opiskelija- poliittisessa vaikuttamisessa voidaan käyttää normaalia laajempaa joukkoa aktiiveja ja se, että opiskelijoilla on usein mahdollisuus käyttää hetkellisesti paljon aikaa vaalityöhön. Ylioppilasliikkeen keskeisimpiä ongelmia on rivien harvuus ja seka- vuus. Vaikka ylioppilaskunnat edustavatkin yli 145 000 opiskelijaa, on kaikille lobattaville selvää, etteivät ylioppilaskunnat kykene mobilisoimaan valtaosaa jäsenistöstään toimintaan. Tämä erottaa ylioppilaskunnat monesta muusta eturyhmästä. Opiskelijoiden joukko on muutenkin varsin pieni, kun sitä verrataan esimerkiksi
    • 63eläkeläisiin, ammattiliittoihin tms. Tämän vuoksi perinteinen lob-baaminen ei välttämättä ole tehokkain tapa edistää opiskelija-asiaa,vaikka se onkin monissa tapauksissa välttämätöntä ja tarpeellista.Sen sijaan ehdokkuus ja vaikuttaminen suoraan ehdokkaisiin esi-merkiksi näiden henkilökohtaisissa tukiryhmissä on tehokastavaikuttamista. Tässä työssä voidaan hyödyntää samanaikaisestiuseampaa toimijasukupolvea. Ehdokasasetteluun osallistuminenopiskelijapoliittisena vaikuttamisena on helppoa ja tuloksekasta,mutta edellyttää pieniä muutoksia opiskelijapolitiikan toiminta-filosofiassa. Lähinnä uudelleen ajattelua tarvitaan sitoutumatto-muus- ja poliittisuus-linjausten kohdalla.Tehokas opiskelijaliike pitää huolen, että sen edustajia on runsaastiehdolla kunnallisvaaleissa. Opiskelijaliikkeen ehdokkaiden tuleekoota itselleen vahva tukiryhmä ja tässäkin ylioppilaskunnan aktii-vit voivat luoda merkittävän pohjan. Useimmissa kunnissa opiske-lijapoliitikon on helppo päästä ehdokkaaksi, ainakin Vihreiden jaluultavasti myös muiden puolueiden listoille. Kunnallisvaaleissahyvä kampanja tuo varsin helposti ainakin joitain kunnallisia luot-tamustoimia, vaikka läpimeno ei heti onnistuisikaan. Ylioppilas-kunnan on siis aidosti helppo saada omia aktiivejaan kunnalliseenpäätöksentekoon ja puolueiden kunnallispoliittiseen sisäpiiriin,jossa vaikuttaminen on paitsi helppoa, myös tehokasta.Opiskelijaliikkeen tavoitteiden kannalta olennaisinta on suhtautuaeri puolueiden toimintaan osallistuviin ylioppilaskunnan jäseniin
    • 64 omina edustajina ja pitää huoli, että ehdokkaat kokevat olevansa opiskelijaliikkeen yhteisellä asialla. Poliittisesti sitoutuneisiin opis- kelijoihin suhtaudutaan usein kuten ulkopuolisiin, ja tämä on opis- kelijaliikkeen tavoitteiden edistämisen kannalta vahingollista. On tärkeää pitää huoli siitä, että valtuustoissa on itsensä opiskelijaliik- keeseen kuuluviksi kokevia edustajia. Ylioppilaskuntien kannattaa käyttää energiaansa siihen, että sen aktiivit lähtevät ehdolle ja kokevat ehdokkuudellaan edistävänsä opiskelijoille tärkeitä asioita. Tämän lisäksi opiskelijoita kannattaa kannustaa osallistumaan vapaaehtoisina myös muiden kuin opis- kelijaehdokkaiden kampanjoihin. Kampanja-aktiivit muodostuvat parhaissa tapauksissa ehdokkaiden luotetuiksi tukihenkilöiksi ja saavat omien vahvuusalojensa osalta asiantuntijastatuksen koh- tuullisen helposti. On opiskelijaliikkeen etu, että useilla ehdok- kailla on lähipiirissään opiskelija-aktiiveja. Sen lisäksi, että opiskelija-aktiiveja kannustetaan ehdokkaiksi ja vaalityöhön, tulee ylioppilaskunnan pitää heihin yhteyttä ja kertoa tavoitteistaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ohjelmatavoitteiden viestinnän jatkeeksi kannattaa muodostaa perinne kunnallisissa luottamustoimissa toimivien ja niihin pyrkivien opiskelijoiden ja ylioppilaskunnan johdon tapaamisista esim. puolivuosittain. Tapaamisissa ylioppilaskunnan johto saa tärkeää tietoa mm. kun- nallispolitiikan aikatauluista ja kykenee pitämään läheiset suhteet omiin edustajiinsa.
    • 65Kunnallisasiat ovat kaikkien kunnassa asuvien asioita, ja sitenmyös opiskelija-asioita. Tehokas ja ajoissa liikkeellä oleva opiskeli-jaliike voi varmistaa äänensä kuulumisen aktiivisella osallistumi-sella kunnallisvaaleihin. Mitä enemmän kunnallispolitiikassa onopiskelijaliikkeeseen itsensä mieltäviä poliitikkoja, sitä paremminopiskelijoiden tarpeet huomioidaan päätöksenteossa. Ville Tuominen kampanjapäällikkö, Vihreät De Gröna Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan TOKYOn hallituksen puheenjohtaja 2003
    • 66Uusi valtuustokausi – suhteiden luominen Kaupunginvaltuusto – ylimmän vallan haltija Suomessa kunnilla on perustuslailla turvattu itsehallinto. Demo- kratia toteutuu kunnallisessa itsehallinnossa siten, että kuntalaiset valitsevat luottamushenkilöt päättämään kunnan asioista. Kunnan korkein päättävä elin on valtuusto. Neljän vuoden välein järjestet- tävissä kunnallisvaaleissa valitaan valtuuston jäsenet ja varajäsenet eli valtuutetut ja varavaltuutetut. Valtuutettuja on 13–85 kunnan asukasluvusta riippuen. Valtuusto valitsee keskuudestaan puheen- johtajan ja tarvittavan määrän varapuheenjohtajia. He edustavat yleensä suurimpia valtuustoryhmiä. Valtuusto on järjestäytynyt valtuustoryhmittäin, jotka usein vastaavat vaaleissa ehdokkaita asettaneita ryhmittymiä. Valtuustoryhmän voi muodostaa yksikin valtuutettu. Valtuusto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kol- masosaa valtuutetuista on läsnä. Ylimpänä päättävänä elimenä valtuuston tehtävänä on vastata kunnan toiminnasta, palveluista ja taloudesta päättämällä nii- den yleisistä periaatteista. Valtuusto päättää myös kunnan hal- lintosäännöstä, jolla määrätään kunnan hallintomenettelystä. Val- tuusto valitsee kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen sekä asettaa lautakunnat. Käytännön työn tekevät päätettyjen suuntaviivojen mukaisesti lautakunnat, virkamiehet ja kunnanhallitus. Hallitus valmistelee valtuustoon menevät asiat sekä vastaa niiden täytän- töönpanosta ja laillisuudesta.
    • 67Pääsääntöisesti valtuustossa käsiteltävät asiat ovat kunnanhallituk-sen ehdotuksia. Valtuusto voi hyväksyä asiat esitysten mukaisestitai tarvittaessa päättää toisin. Kuntalain mukaan kunnanhallituk-sen on valmisteltava kaikki valtuustossa käsiteltävät asiat. Poikke-uksen tähän muodostavat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyäkoskevat asiat, valtuuston asettaman tilapäisen valiokunnan taitarkastusvaliokunnan valmistelevat asiat. Valtuuston käsiteltäväksivoivat myös valtuutetut tai kuntalaiset esittää asioita. Valtuutetutvoivat tehdä valtuustoaloitteita. Niistä ei ole säädetty kuntalaissa,vaan yleensä kuntien hallintosäännöissä tai valtuustojen työjärjes-tyksissä. Tästä seuraa, että kunnissa saattaa olla eroja valtuusto-aloitteiden käsittelyssä. Usein valtuustoaloite lähetetään kunnan-hallituksen valmisteltavaksi. Tähän liittyen voidaan valtuustossakäydä myös lähetekeskustelu.Kunnan asukkailla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimin-taa koskevissa asioissa. Kuntalaisaloitteen tekijälle on ilmoitettavatoimenpiteet, jotka on suoritettu aloitteen johdosta. Valtuustoa onvähintään kerran vuodessa informoitava sen toimivaltaan kuulu-vissa asioissa tehdyistä aloitteista ja niiden johdosta suoritetuistatoimenpiteistä. Kuntalaisaloite on otettava valtuuston käsittelyyn,mikäli sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa aloitteen tekijöinä onvähintään kaksi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista.Valtuusto voi käsitellä asian, joka on mainittu kokouskutsussa javalmisteltu kuntalain edellyttämällä (yllä kerrotulla) tavalla. Josasia on kiireellinen, valtuusto voi päättää ottaa asian käsiteltäväk-
    • 68 seen, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa. Jos asiaa ei ole lainkaan valmisteltu, se voidaan ottaa käsittelyyn vain yksimieli- sellä päätöksellä. Valtuuston kokoukset ovat pääsääntöisesti jul- kisia, toisin kuin kunnanhallituksen tai lautakuntien kokoukset. Kokouksen julkisuudesta voidaan poiketa silloin, jos kokouksessa käsitellään asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidet- täväksi tai valtuusto muuten painavan syyn vuoksi niin päättää. Tuomo Puumala kansanedustaja (kesk.) kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Kokkola
    • 69 Uusi valtuustokausi – suhteiden luominen Kaupunginhallitus – arjen poliittinen johtajaKunnallispolitiikka on aika vähän tunnettu politiikan lohko. Javielä huonommin tunnetaan kunnallisissa asioissa käytetyt vallan-käyttötavat. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberginlaajassa oppikirjassa Politiikka Suomessa ei löydy asiahakemistostakaupunginhallitusta, eikä kunnanhallitusta. Ainoa kunnallispo-litiikkaan liittyvä hakusana on kunnallinen työmarkkinalaitos.Lukion yhteiskuntatiedossa kunnanhallituksesta kerrotaan suo-raan vain puolen sivun verran. Kirjassa ylikorostuu kunnan pal-velutehtävien ja niiden hallinnoinnin kuvailu suhteessa itse poliit-tiseen päätöksentekoprosessiin.Tästä on hieman vaikea syyttää oppikirjantekijöitä, sillä suuri osakunnallispolitiikoista on itsekin omaksunut tämän heille tarjotunhallinnollisen roolin. He ovat usein unohtaneet olevansa kaikestapäättäviä poliittisia toimijoita.Tässä nykyisessä käytännössä hämärtyy se tosiasia, että poliitti-sesti valittu kaupunginhallitus käyttää ylintä toimeenpanovaltaakaupungissa. Se myös johtaa kaupungin hallintoa, ja vastaa sentalouden hoidosta. Se myös valmistelee kaupunginvaltuustossakäsiteltävät asiat, ja huolehtii sitten niiden käytäntöön panosta jalaillisuuden valvonnasta.
    • 70 Kaupunginhallitus koostuu kaupunginvaltuuston valitsemasta 15:sta henkilöstä, jotka istuvat yleensä koko vaalikauden (Hel- singissä tosin vain kaksi vuotta kerrallaan). Yleensä hallitukseen valitaan vaaleissa valittuja kaupunginvaltuutettuja, joilla on sekä vaaleissa hankittu kansalaisten, että oman valtuustoryhmänsä luot- tamus. Tämä käytäntö tuo mukanaan tietyn poliittisen vastuunalai- suuden ja sidonnaisuuden. Poliittisesti valitut luottamushenkilöt noudattavat yleensä poliittisen ryhmänsä kannanottoja, vaikka täl- laista sidonnaisuutta ei missään suoraan vaadita. Tätä käytäntöä kutsutaan myös tutummalla nimellä ryhmäkuri. Äskeinen selostus on mielestäni tarpeen tietää, jos opiskelija haluaa lähestyä kaupunginhallitusta. On tiedettävä keitä kaupunginhalli- tuksen jäsenet ovat ja millä valtuuksilla he toimivat. Muuten odo- tukset saattavat olla kohtuuttomat, ja johtavat vieraantumiseen politiikasta. Kaupunginhallituksen jäsenet ja ryhmät kun voivat vain luvata, sen mihin heillä on valtuudet ja mihin heidän rah- keensa riittävät. Valtaa kaupunginhallituksella kuitenkin on. Itsekään ei oikein tule ajatelleeksi kuinka rankka työkalu kau- punginhallitus poliitikkojen käsissä on. Sitä voi verrata maan hallitukseen, tosin sillä erolla, että Helsingin kaupunginhallituk- sessa ovat edustettuna äänimääriensä suhteessa kaikki suurem- mat puolueet. Näin sillä ei käytännössä ole edes sitä tarkkailevaa oppositiota.
    • 71Kaupunginhallitus on elin, joka pystyy reagoimaan nopeimmintärkeisiin ajankohtaisiin asioihin; on kyseessä sitten Elimäenkaduntalonvaltaus tai sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisen uhka. Näissätapauksissa kaupunginhallitus kuulee asiantuntijoita, ja ohjeistaaosaltaan kaupungin johdon toimimaan haluamallaan tavalla.Kaupunginhallitus voi myös alistaa kaupungin lauta- ja johtokun-tien tekemiä päätöksiä itselleen. Asioita alistetaan kohtuullisenharvoin, mutta kuitenkin useita kertoja vuodessa. Kussakin lauta-ja johtokunnassa istuu myös kaupunginhallituksen edustaja, jokavalvoo, että kaupunginhallituksen periaatepäätöksiä noudatetaanmyös lautakuntatasolla.Vaikuttaminen kaupunginhallituksen jäseniinOlisi helppo koettaa vähätellen ja huumorin kautta esitellä tapoja,joilla kaupunginhallitukseen on parasta vaikuttaa. Sillä on osintotta, että puhelinsoittaja, joka esittelee itsensä äänestäjäksi, otetaanaina vakavasti, vaikka skeptiset kellot soisivatkin.Paras ja toimivin vaikuttamisen muoto on kohtelias asiallinen kirje,ja sen jälkeen suora yhteydenotto puhelimitse. Perinteisiin van-hoihin puolueorganisaatioihin, kuten esimerkiksi edustamaaniSDP:hen vahva vaikutustapa on kirjoittaa kirje jollekin isolle puo-lueosastolle, ja vedota, että he vaikuttaisivat puolueensa edustajiinkaupunginhallituksessa. Tämä toimii aina, ja puolueaktiivit hoita-vat lobbauksen puolestasi.
    • 72 On hyvä tuntea politiikan yleinen logiikka. Kokoomusta ei ensisi- jaisesti kannata lähestyä, jos haluat rajoittaa yksityisautoilua, eikä vastaavasti Vihreitä, jos Malmin lentokentän toiminta on sinulle tärkeä asia. Samat ideologiset rajoitteet koskevat kaikkia puolu- eita. Ketään ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut kunnallispolitiikasta, mutta on hyvä muistaa, että tietyistä asioista ei pääse mihinkään. Kunta on pakkoyhteisö, koska jokaisella kansalaisella on oltava kotipaikka. Kotipaikan voi kukin valita vapaasti, mutta kuntalai- sen velvollisuuksista eikä palveluista pääse mihinkään. Ilmastonmuutokseen, ihmisoikeuksiin ja Itämeren suojeluun voi toki edelleen osallistua hurskaasti facebook-klikkauksilla, mutta jos todella haluat vaikuttaa näihinkin asioihin, on sinun otettava vastuuta myös kaupunkilaisena. Ei parane ulkoistaa itseään yhteiskunnan päätöksenteosta. Ja kyyni- syys kunnallispolitiikan suhteen on vain laiskuutta ja itsepetosta. Osku Pajamäki kaupunginvaltuutettu (sd.), Helsinki kaupunginhallituksen jäsen
    • 73 Uusi valtuustokausi – suhteiden luominen Mikä lautakunta onKuntalailla on määrätty ainoastaan kaupunginhallituksen ja tar-kastuslautakunnan toiminnasta. Valtuusto voi johtosäännölläändelegoida päätösvaltaa lautakunnille, jotka ovat erikoistuneetkunnallisen toiminnan eri sektoreille. Lautakunnat ovat oman sek-torinsa asiantuntijoita ja toisaalta ensimmäisen asteen poliittinenjuntta.Lautakuntien nimet eivät ole standardeja, vaan valtuuston päät-tämiä. Kouluasioista voi siis päättää nimeltään koululautakunta,sivistyslautakunta tai osaamislautakunta. Lautakunnille dele-goidut tehtävät myös vaihtelevat, mutta jako on melko perinteinen:koululautakunta, sosiaalilautakunta, terveyslautakunta, tekninenlautakunta, liikuntalautakunta, kulttuurilautakunta, yhdyskunta-suunnittelun lautakunta, ympäristölautakunta, jne. Lautakuntientyönjako noudatteleekin pitkälti hallinnon rajoja.Lautakunta valmistelee ja päättää sille delegoidut asiat. Toisaaltataho, joka on delegoinut päätöksiä alemmalle tasolle, voi ottaa alem-man tason päätöksen itselleen päätettäväksi. Lautakunnan alaisenatoimii virkahenkilöstö, joka toimeenpanee päätöksiä henkilökun-nan kautta. Lautakunta siis valmistelee ja päättää sille delegoidutasiat ja valmistelee edelleen kaupunginhallitukselle ja valtuustollepäätettäväksi määrätyt asiat, jotka kuuluvat sen hallinnonalaan.Esimerkiksi koululautakunta päättää koulujen opetussuunnitel-mista, joita opetushenkilöstö toimeenpanee kouluissa. Toisaalta
    • 74 taas koululautakunta valmistelee ja esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle päätettäväksi hallintokuntansa budjetin. Lautakunta kokoontuu noin kerran kuukaudessa, isommissa kau- pungeissa useammin. Viranhaltijat ovat valmistelleet ja esittelevät päätettävät asiat lautakunnan kokouksessa ja lautakunnan jäsenet – luottamushenkilöt – tekevät päätökset. Pääasiassa lautakunnan käsittelemät asiat tulevat siis viranhaltijoiden toimesta johtosään- nön määräämänä. Osa päätettävistä asioita noudattaa vuosikel- loa (kuten budjettivalmistelu) ja osa on kertaluonteisia päätöksiä (kuten kotihoidon lisän kriteerit). Epävirallisesti ja parhaassa tapauksessa puheenjohtaja ja virasto- päällikkö suunnittelevat yhdessä lautakunnalle päätettäväksi tule- via asioita. Hyvään hallintoon kuuluu, että merkittävissä asioissa kuullaan tahoja, joita päätös erityisesti koskettaa. Esimerkiksi jul- kisen liikenteen reittien isosta muutoksesta on hyvä järjestää avoin keskustelutilaisuus. Kouluverkkouudistuksesta on hyvä keskus- tella vanhempainilloissa. Lautakunta käyttää merkittävää valtaa. Usein tuntuukin, että lautakunnissa tehdään päätöksiä, jotka koskettavat kuntalaisia konkreettisesti. Lautakunnan merkittävin henkilö on lautakunnan puheenjohtaja, sillä hän usein pystyy parhaiten ohjaamaan valmis- telutyötä, tuntee asiat ja niiden taustat sekä omaa kontaktit merkit- tävimpiin poliittisiin tahoihin kunnanhallinnossa. Merkittävimpiä päätöksiä lautakunnassa ovat budjetti ja investointeihin liittyvä
    • 75valmistelu sekä erilaiset toimintaohjelmat. Päätösten lisäksi lähesyhtä tärkeää on seurata, että toimeenpanossa noudatetaan lauta-kunnan sanallisia ohjeita eikä vain euroja. Tarkastuslautakuntatekee tätä seurantatyötä, mutta vasta vuoden viiveellä.  Elina Laavi pääsihteeri, Kokoomuksen Naisten Liitto ry
    • 76Uusi valtuustokausi – suhteiden luominen Miten lautakuntaan vaikutetaan Lautakuntien merkitys sekä päätöksiä tekevinä että valmistele- vina kuntapolitiikan osa-alueina on keskeinen. Vain pieni osa asi- oista tulee kaupunginhallituksen käsittelyyn, ja vielä pienempi osa valtuustoon. Opiskelijoille tärkeitä lautakuntia ovat muun muassa kaavoitusasioista ja kaupunkisuunnittelusta vastaava lautakunta, asuntolautakunta, sosiaali- ja terveyspalveluista vas- taava lautakunta, terveyslautakunta, joukkoliikennelautakunta, rakennuslautakunta, opetuslautakunta, kulttuuri- ja kirjastolau- takunta sekä nuorisolautakunta. Kunnissa lautakunnat toimivat eri nimillä ja niiden vastuualueet vaihtelevat alueittain. Kannat- taa selvittää, mistä asioista oman kunnan lautakunnat vastaavat ja mitkä lautakunnat päättävät opiskelijoille keskeisistä tavoitteista. Kunnallispoliitikot tuntevat yksittäisiä kysymyksiä usein melko huonosti, jolloin aktiivisella vaikuttamisella voi olla suurempi mer- kitys kuin mitä ylioppilaskunnissa uskalletaan edes toivoa. Mikäli vaikuttamistyö lautakunnan jäseniin epäonnistuu ja yliop- pilaskunnassa ollaan pettyneitä lautakunnan päätökseen, kannat- taa olla nopeasti ja aktiivisesti yhteydessä kaupunginhallituksen jäseniin ja pyytää kaupunginhallitusta alistamaan lautakunnan päätös omaan käsittelyynsä. Usein esimerkiksi paljon keskuste- lua tai vaikkapa pikaisia mielipidekirjoituksia ja yhteydenottoja kirvoittanut lautakunnan päätös voidaan nostaa jatkokäsittelyyn, vaikka se ilman yhteydenottoja tai julkista käsittelyä olisi hyväk- sytty sellaisenaan.
    • 77Kaavoitus ja asuntotuotanto ovat opiskelijoille keskeisiä kunnantoiminnan osa-alueita. Pääministeri Matti Vanhasen toisen halli-tuksen ohjelmassa on linjattu, että erityisryhmien asuntotuotannoninvestointiavustuksia korotetaan, ja opiskelija-asuntotuotannoninvestointiavustusten tukiprosenttia päätettiinkin vuoden 2008alussa korottaa viidestä kymmeneen prosenttiin. Ylioppilaskuntienon hyvä painostaa kuntia kaavoittamaan tilaa opiskelija-asunnoilleja hakemaan tukea asuntojen rakentamiseen sekä perusparannuk-siin. Olemalla yhteydessä oman alueensa opiskelija-asuntoyhtei-söihin voi saada taustatietoa oman kaupunkinsa opiskelija-asun-totuotannon erityiskysymyksistä ja tarpeista. Kunnissa voidaanpäättää monista asuntotuotantoon vaikuttavista kysymyksistä.Muun muassa Tampereella opiskelija-asunnot on vapautettu kiin-teistöverosta, koska kunnallispoliitikot ovat tulkinneet opiskelija-asunnot yleishyödylliseksi toiminnaksi.Kuntien asunnontuotantoon sekä kiinteistöjen valvontaan vaikut-taa usein moni eri lautakunta tai toimikunta. Kaavoituksen näkö-kulmasta kiinteistölautakunnan jäsenet ovat keskeisiä vaikuttami-sen kohteita kiinteistöviraston virkahenkilöiden ohella. EsimerkiksiHelsingissä kaupunkisuunnittelulautakunnan tehtävänä on valvoaja ohjata muun muassa asemakaavoitusta ja liikennesuunnitteluasekä tehdä esityksiä kaupunginhallitukselle. Sen sijaan asuntolau-takunta huolehtii muun muassa asuntotuotantolain toteuttamisestaja kiinteistölautakunta kiinteistöjen, rakennusten ja huoneistojenhallinnoinnista. Asunto- ja maankäytön ohjelma sekä vastaavatlaajemmat linjaukset ohjaavat kuntien toimintaa ja niihin on syytä
    • 78 vaikuttaa jo niiden suunnitteluvaiheessa. Ylioppilaskuntien kan- nattaakin pyrkiä vakiinnuttamaan asemansa kunnassa siten, että heiltä pyydetään lausunto opiskelijoita koskevissa kysymyksissä jo niiden valmisteluvaiheessa. Säännöllinen yhteydenpito valmis- televiin virkahenkilöihin on tärkeää. Opiskelijoihin vaikuttavia päätöksiä tehdään useissa lautakun- nissa ja siksi kaikkien lautakuntien toiminnan seuraaminen voi olla haastavaa. Voikin olla hyvä valita keskeisimmät tavoitteet, joiden tiimoilta on yhteydessä lautakuntiin. Sosiaalilautakunnissa tai opetuslautakunnissa, kunnista riippuen, päätetään esimerkiksi lastenhoidon järjestämisestä. Opiskelijoiden kannalta joustavat päivähoitomahdollisuudet sekä kunnallinen tai kunnan tukema lapsiparkki helpottavat opintojen, lapsen saamisen sekä työssä- käynnin yhteensovittamista. Terveyslautakunta päättää muun muassa potilasmaksuista sekä mielenterveyspalveluiden järjestä- misestä kunnallisessa terveydenhuollossa. Kuntien lakisääteinen tehtävä on huolehtia opiskelijoiden terveyspalveluiden järjestämi- sestä, mutta kunnat ovat ulkoistaneet yliopisto-opiskelijoiden vir- ka-aikaisen terveydenhuollon YTHS:n järjestettäväksi. Opiskelijat maksavat vuosimaksun tästä palvelusta ja siten alennetut maksut kunnallisiin terveyspalveluihin olisivat perusteltuja. Joukkolii- kenne sekä alennetut hinnat ovat tärkeitä opiskelijan asumiseen ja toimeentuloon vaikuttavia tekijöitä. Joukkoliikennelautakunta on keskeinen taho valmisteltaessa opiskelijoiden alennuksia sekä linjaratkaisuja muun muassa opiskelija-asuntojen ja kampusten välillä. Kulttuuritapahtumat ovat usein opiskelijoille kalliita ja
    • 79nämä hyvinvoinnin kannalta tärkeät palvelut ovat vähävaraistenopiskelijoiden ulottumattomissa. Kulttuurilautakunnan kautta onmahdollista lisätä opiskelija-alennuksia kunnan kulttuuripalve-luissa.Lautakuntien jäsenet ovat harvoin asiantuntijoita kaikissa lauta-kunnan käsittelemissä asioissa, jolloin todellinen valta päätök-senteossa on päätöksen valmistelijoilla. Kuntalaiset ovat huomat-tavasti harvemmin yhteydessä yksittäisiin lautakuntien jäseniinkuin usein julkisuudessa oleviin kunnallispoliitikkoihin tai kan-sanedustajiin. Siksi vaikutusmahdollisuudet lautakunnan jäseniinovat hyvät. Esimerkiksi lautakunnassa, jossa toimin, on saatettukokouksessa keskustella lautakunnan jäsenille lähetetystä sähkö-postista. Tietoa kokousten välillä ei tule paljon, joten valtuutettujenon mahdollista paneutua yksittäisten tahojen yhteydenottoihin.Mikäli ylioppilaskunta on esimerkiksi jättänyt hakemuksen lap-siparkin tukemiseksi, on virallisen hakemuksen lisäksi syytä ollaerikseen yhteydessä eri ryhmien valtuustojen jäseniin sekä vara-jäseniin. Hakemuksia tulee yleensä paljon, eikä niihin paneudutakirjallista hakemusta perusteellisemmin. Huomion kiinnittäminenomaan hakemukseen sekä sen merkityksen perusteleminen voivatolla ratkaisevia hakemuksen hyväksymisen kannalta.Ajoitus on tärkeää ja usein asian tullessa lautakunnan käsittelyyn,valmisteluprosessi on voinut olla käynnissä jo pitkään. Lautakun-nasta riippuen kynnys käsiteltävän asian palauttamiseksi valmis-teluun ja pöytäämiseksi on matala, mikäli lautakunnan jäsenet saa
    • 80 vakuutettua asian riittämättömästä valmistelusta. Tärkeää on muis- taa olla yhteydessä sekä lautakunnan varsinaisiin että varajäseniin. Myös varajäsenet osallistuvat yleensä valmistelevaan keskusteluun kokouksessa käsiteltävistä asioista eikä etukäteen voi tietää, onko kokouksessa paikalla varsinainen vai varajäsen. Ylioppilaskunnan kannalta tärkeimpien lautakuntien jäseniä ja varajäseniä voi myös kutsua ylioppilaskuntaan vierailulle ja siten luoda pohjaa luonte- valle ja tuttavalliselle suhteelle lautakunnan jäseniin. Lautakuntien jäseniin ollaan yhteydessä vain harvoin ja siksi poliitikko voi olla imarreltu huomionosoituksista, yhteydenotoista ja vierailukut- suista, ja ylioppilaskunnan nimi jää muistiin. Johanna Nuorteva kaupunginvaltuuston varajäsen (vihr.), Helsinki terveyslautakunnan varajäsen
    • 81 Uusi valtuustokausi – suhteiden luominen Valtuustoryhmät – poliittisen pelin joukkueetValtuustoryhmä tarkoittaa samalta listalta valittujen valtuutettujenjoukkoa, useimmiten siis niitä valtuutettuja, jotka kuuluvat samaanpoliittiseen puolueeseen. Rakenne on toisin sanoen samanlainenkuin eduskunnassa, jossa esimerkiksi Vasemmistoliiton kansan-edustajat muodostavat Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän. Val-tuustoryhmät järjestäytyvät aina vaalien jälkeen ja valitsevat itsel-leen puheenjohtajiston ja sihteerin. Valtuustoryhmään kuuluvatvarsinaisten valtuutettujen lisäksi myös varavaltuutetut, muttakäytännöt heidän kutsumisestaan ryhmän kokouksiin vaihtelevat.Ryhmän sihteeri ei välttämättä itse kuulu valtuustoryhmään, vaanvoi olla vaikkapa puolueen työntekijä.Valtuustoryhmä kokoontuu vähintään yhtä usein kuin valtuusto-kin, useimmiten juuri ennen valtuuston kokousta – näin ainakinHelsingissä. Ryhmässä valtuutetut käyvät yhdessä läpi valtuustonkokouksen asiat ja valmistautuvat kokoukseen. Lisäksi voidaankäsitellä ryhmän jäsenten suunnittelemia tai tekemiä aloitteita jakyselytuntikysymyksiä, myöhemmin kaudella käsittelyyn tuleviamerkittäviä aiheita, ryhmän saamia kutsuja, järjestettäviä tilaisuuk-sia ja niin edelleen.Parhaimmillaan valtuustoryhmä toimii opintopiirin tavoin: johon-kin asiaan erityisesti perehtynyt valtuutettu alustaa aiheesta muilleja keskustelu auttaa kaikkia muodostamaan mielipiteensä. Ryhmä
    • 82 voi myös kuulla kokouksissaan ulkopuolisia asiantuntijoita tai esi- merkiksi käsiteltävästä asiasta vastuussa olevaa kunna tai kaupun- gin viranhaltijaa. Joissain valtuustoryhmissä sovitaan usein ryhmän yhteisestä ja yhtenäisestä kannasta, jolloin sillä on erityisen paljon merkitystä, mitä ja miten asiasta keskustellaan ryhmän kesken. Valtuustoryhmän kokouksissa päätetään myös, kuka kulloinkin pitää ryhmän puolesta ns. ryhmäpuheenvuoron. Ryhmäpuheen- vuoroja pidetään yleensä kaikkein suurimpien tai tärkeimpien asi- oiden käsittelyn yhteydessä eli esimerkiksi budjettikokouksissa ja keskeisiä ohjelmapapereita hyväksyttäessä. Jos siis haluaa saada argumenttinsa esille jonkun ryhmän ryhmäpuheenvuorossa, on syytä tietää, kuka sitä valmistelee. Valtuustoryhmän kokoukset ovat hyvä paikka tavata koko ryhmää kerralla. Audienssia voi pyytää ryhmän puheenjohtajan tai sihtee- rin kautta. Kannattaa samalla selvittää, onko valtuuston käsittelyyn tulossa asioita, johon tapaamisen aihe liittyy. Mitä ajankohtaisempi aihe, sitä todennäköisemmin ryhmä järjestää aikaa tapaamiselle. Valmistele tiivis alustus ja varaudu kysymyksiin. Valitse muutama pääasia, jotka haluat kuulijoiden todella kuuntelevan. Muista sel- keät arkiset esimerkit sekä kuvien ja numeroiden voima! Poliitik- kojen pään läpi kulkee leveä virta informaatiota, ja mieleen jäävät parhaiten kaikkein iskevimmät argumentit ja esimerkit. Pelkkä tutustumistapaaminen ilman erityistä aihetta on parempi järjestää joskus muulloin ja ehkä myös muualle kuin valtuusto-
    • 83ryhmän kokouksen yhteyteen. Tällaisessakin tapaamisessa voiolla ideaa, varsinkin pian kunnallisvaalien jälkeen. Valtuustoryh-miä voi kutsua yksitellen vierailulle ylioppilaskuntaan tai vaikkatavata paikassa, joka liittyy johonkin ylioppilaskunnalle tärkeään,käsittelyyn tulossa olevaan asiaan. Tuttujen kasvojen kanssa onhelpompi kommunikoida myöhemmin ja myös poliitikot ottavattietoa tarvitessaan todennäköisimmin yhteyttä johonkuhun, jonkakokevat tuntevansa. Myös yksittäisiin lautakuntiin tutustuminenvastaavalla tavalla voi olla hyödyllistä, mutta oman ryhmänsäkesken poliitikot todennäköisesti keskustelevat vapaammin kuintilanteessa, johon on kutsuttu valtuutettuja monista ryhmistä.Helsingissä jokaisella valtuustoryhmällä on myös ryhmäkohtainensähköpostiosoite, jonka kautta periaatteessa tavoittaa vaivattomastikoko ryhmän. Pelkän sähköpostin varaan lobbaamista ei kannatakuitenkaan jättää – eikä varsinkaan kollektiivisen sähköpostiosoit-teen varaan. Kasvokkain tapaaminen on kaikkein vaikuttavinta.Kaikista asioista ei välttämättä kannata lähteä valistamaan kokovaltuustoryhmää, vaan joskus voi vaikka käydä kahvilla ryhmänpuheenjohtajan tai puheenjohtajiston kanssa. He ovat – hiukan ryh-mästä riippuen – myös poliittisia johtajia, joiden kautta voi joissaintapauksissa vaikuttaa laajemminkin ryhmien näkemyksiin.Opiskelijoiden asioissa kannattaa myös etsiä valtuustoryhmistäavainhenkilöitä: nuorten valtuutettujen ja opiskelijoiden ohellahyviä kontakteja voivat olla esimerkiksi minkä tahansa ikäiset omanyliopiston alumnit. Lobbauksen aiheesta riippuen avainhenkilö
    • 84 voi tietenkin olla myös se valtuutettu, joka on erityisen perehtynyt asuntopolitiikkaan, joukkoliikenteeseen, kulttuuripalveluihin jne. Jos ryhmän puheenjohtajiston profiili on sellainen, ettei ylioppilas- kunnan näkökulmien ymmärtäminen tunnu todennäköiseltä, ole yhteydessä avainhenkilöösi ja pyydä häneltä tarkempia strategisia neuvoja. Kannattaa tarkistaa myös varavaltuutettujen taustoja. Valtuuston suurimpien ryhmien kantojen selvittäminen ja tarvitta- essa pään kääntäminen on usein kaikkein tärkeintä, mutta monessa päätöstilanteessa voi joku pienemmistä ryhmistä olla se, joka jää vaa’ankielen asemaan. Jos haluat vaikuttaa valtuutettujen äänes- tyskäyttäytymiseen jonkun tietyn asian kohdalla, ei siis kannata jättää keskisuuria ja pieniä ryhmiä huomioimatta. Jos lobbauksen tavoitteena on saada joku uusi asia valtuuston agendalle, voi olla hyvä poimia kokoon avainhenkilöt kaikista ryhmistä ja pyytää heitä edistämään asiaa sekä omassa ryhmässään että yli ryhmä- rajojen. Olemassaolevien valtuustoryhmien lisäksi lobbausta kannattaa harkita myös tulevien valtuustoryhmien kohdalla. Puolueiden kunnallisvaaliohjelmien sisältöihin vaikuttaminen ja kunnallisvaa- liehdokkaiden lähestyminen ovat hyviä tapoja solmia kontakteja jo valmiiksi uutta valtuustokautta varten. Ei pidä myöskään unoh- taa valtuustoryhmän mahdolliseen kokoonpanoon vaikuttamista: rohkaise ylioppilaskuntasi aktiiveja ehdokkaiksi ja innosta ihmi- siä äänestämään! Kunnallispolitiikka on merkitykseensä nähden valitettavan aliarvostettua. Ylioppilaskunnilla voisi olla keskeinen
    • 85rooli siinä, että uudet opiskelijasukupolvet hahmottaisivat nykyistäparemmin kunnallispolitiikan rakenteita – ja ennen kaikkea tie-dostaisivat sen, miten iso osa arjessa tärkeistä asioista päätetäännimenomaan kuntatasolla. Tiia Aarnipuu Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, Helsinki Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) sosiaalipoliit- tinen sihteeri 2003–2005
    • 86Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Ympäristökysymykset ylioppilaskuN- tien vastuulla Ympäristökysymykset kuuluvat ylioppilaskunnissa yhteisen hyvän ajamisen piiriin. Nostamalla esille ympäristökysymyksiä ylioppilaskunnat osoittavat, että ylioppilaita kiinnostaa oma ja yhteiskunnan tulevaisuus myös pidemmällä tähtäimellä. Suomen perustuslaissa pykälässä 20 on määritelty niin sanottu ympäristö- perusoikeus: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus ter- veelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinym- päristöään koskevaan päätöksentekoon.” Näin ollen myös ylioppilaskunnilla on vastuuta ympäristökysy- myksistä ja oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksente- koon. Vaikka ylioppilaskunnan sisällä oltaisiin erimielisiä joistakin ympäristökysymyksistä, löytyy varmasti sellaisiakin tavoitteita, joiden edistäminen yhdessä on mahdollista. Monien ympäristö- ongelmien, kuten vaikkapa Itämeren rehevöitymisen ja ilmaston- muutoksen, olemassaolosta on saavutettu tieteellinen yksimieli- syys. Elämäntapamme muuttaa ympäristöä ja valitettavasti usein huonoon suuntaan.
    • 87Kuntien vastuu ympäristönsuojelusta on myös määritelty laissa,esimerkiksi kunta- sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa. Ympäris-tönsuojelu on huomioitava samalla tavalla kunnan toiminnassakuin esimerkiksi sosiaali- ja terveys-, opetus- ja kulttuuriasiat taityöllisyys- ja elinkeinopolitiikka.Ympäristönsuojelun keinoja kunnissa ovat esimerkiksi:„„ ympäristönsuojeluohjelmat ja -strategiat,„„ kestävän kehityksen ohjelmat eli ns. paikallisagendat,„„ ympäristöselvitykset ja -julkaisut„„ ympäristön tila -raportit, ympäristötilinpäätökset„„ ympäristöjärjestelmät, laatujärjestelmät„„ ympäristötiedotus ja -neuvonta„„ kaavalausunnot ja yhteistyö kaavoittajan kanssaYmpäristökysymyksissä kuntien päättäjiin voidaan vaikuttaamonin eri tavoin, esimerkiksi järjestämällä tilaisuuksia ja seminaa-reja, antamalla lausuntoja, lobbaamalla ympäristöasioita puoluei-den vaaliohjelmiin sekä kirjoittamalla lehtien yleisönosastoihin.Asioiden ja hankkeiden valmisteluvaiheessa on hyvä olla aktiivi-nen, sillä silloin vaikutusmahdollisuudet ovat parhaat.Ympäristökysymyksiä kannattaa tuoda esille kunnan eri politiik-kaohjelmien käsittelyn yhteydessä, ei vain varsinaisten ympäris-töpoliittisten ohjelmien kohdalla. Ympäristöasiat liittyvät moneneri lautakunnan työhön, eivät vain ympäristölautakunnan päätet-tävänä oleviin asioihin.
    • 88 Ympäristöongelmat ovat monitahoisia ja usein globaaleja. Kysy- mykset, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen, ovat kuitenkin paikallisia. Paikallistason teoilla on merkitystä ja kuntatasolla vaikuttaminen voi jopa olla valtakunnan tasoa tulok- sekkaampaa ja luontevampaa. Oman kuntavaikuttamisohjelman kirjoittaminen selkiyttää yliop- pilaskunnan kuntavaikuttamista. Vaikuttamistyöstä tulee järjestäy- tyneempää ja valmiin ohjelmapaperin kanssa on helpompi lähestyä päättäjiä ja osoittaa tietämystään. Ympäristökysymyksillä on paljon yhtymäkohtia muihin kuntavaikuttamisen teemoihin ja ne onkin järkevää nivoa osaksi kokonaisuutta. Opiskelijoiden näkökulmasta esimerkiksi joukkoliikenteessä opiskelija-alennukset ja toimivat yhteydet kampuksille ovat tärkeitä. Ne lisäävät joukkoliikenteen suosiota ja vähentävät liikenteen ympäristöhaittoja. Ylioppilaskunnan oma ympäristöohjelma helpottaa ympäristöky- symysten esille nostamista myös ylioppilaskunnan ulkopuolella. Kun oma takapiha on hoidettu, on helpompaa edellyttää vastuul- lisuutta muiltakin. Maankäyttöratkaisut, kuten asemakaavapäätökset luovat raamit monille suunnitelmille, joihin on vaikea enää myöhemmin vaikut- taa. Ympäristönäkökulma maankäytön suunnittelussa on tärkeä, sillä maankäyttöpolitiikalla on paljon vaikutuksia ympäristöön. Esimerkiksi hajautunut maankäyttö vaikeuttaa toimivan jouk- koliikenteen järjestämistä ja lisää autoliikennettä. Autoliikenteen
    • 89hiukkaspäästöt ja erityisesti keväisin autojen renkaiden jauhamahiekoituspöly heikentävät ilmanlaatua ja aiheuttavat terveydellisiäongelmia monille. Kestävä yhdyskuntarakenne edellyttää asumi-sen, työpaikkojen, palvelujen ja muiden toimintojen sijoittamistasiten, että liikkumistarve vähenee ja etäisyydet pysyvät kohtuulli-sina. Kevyen liikenteen tukeminen tarkoittaa paitsi pyörä- ja käve-lyteiden rakentamista, myös pyörien säilytyksen ja esimerkiksisuihkutilojen tarpeen huomioimista rakentamisessa. Usein esimer-kiksi yliopistoilla on runsaasti parkkipaikkoja autoille, mutta pyö-rätelineet ja tilat pyöräilijän varusteiden säilyttämiseen puuttuvattai ovat vähäiset.Ilmastonmuutoksen hillinnässä kuntasektorilla on merkittävävastuu. Energiantuotanto, energiansäästö sekä yhdyskuntaraken-teeseen ja liikennetarpeeseen vaikuttaminen ovat tärkeitä keinojavähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Maankäytön suunnittelussatulee ottaa huomioon energiatehokkaat rakentamisen ratkaisutsekä uusiutuvat ja paikalliset lämmitysenergian lähteet. Kunnatovat merkittäviä energiantuottajia ja juuri energiantuotannostasyntyy suuri osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Ilmastonkannalta merkittävät toimet ovat myös taloudellisesti järkeviä.Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää myrskyjä, sateita, tulvia,kuivuutta ja muita sään ääri-ilmiöitä.Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi myös sopeutumistoimet onotettava huomioon jo nyt maankäytön ohjauksessa ja kunnalliseninfrastruktuurin rakentamisessa. Ilmastonmuutoksen seurauksiin
    • 90 on varauduttava, koska palveluista on huolehdittava myös poik- keusolosuhteissa. Yhtenäiset, rakentamattomat viher- ja metsäalueet ovat kaupungin keuhkot ja niitä kannattaa puolustaa kaavoituksessa. Elinympäris- töjen pirstoutuminen on uhka luonnon monimuotoisuuden säily- miselle. Lähiluonnon arvostus ja metsien, rantojen, niittyjen sekä peltojen virkistysarvon säilyttäminen on tärkeää. Materiaalitehokkuutta parantamalla vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja jätteiden määrää. Kunnat voisivat tukea kierrätys-, kor- jaus- ja vuokraustoimintaa sekä esimerkiksi käyttökelpoisten raken- nusosien palauttamista uudelleen käyttöön. Julkiset hankinnat kun- nissa ovat tärkeä keino ympäristön kannalta parempien tuotteiden ja palvelujen lisäämiseksi. Hankintojen kilpailuttamisessa kriteerinä tulisi olla esimerkiksi tuotteen kestävyys ja korjattavuus. Melu on ympäristöongelma, jota usein pidetään melko vähäpätöi- senä, vaikka melulla on runsaasti terveysvaikutuksia. Ei ole itses- tään selvää, että kaupungissa pitää asua melun keskellä, siihen on vain totuttu. Meluun voidaan vaikuttaa suunnittelulla, esimerkiksi rakentamalla meluvalleja liikenteen ja asutuksen välille sekä säilyt- tämällä metsäalueita ja puistoja. Opiskelija-asuntoja ei tulisi raken- taa meluvalleiksi muun asutuksen ja liikenteen väliin.
    • 91Turun ja Helsingin kaupungit tekivät kesäkuussa 2007 sitoumuksenItämeren tilan parantamiseksi ja esittivät haasteen muille kunnille.Ylioppilaskunnat voisivat myös liittyä haasteeseen ja olla yhtey-dessä kuntiin Itämerialoitteen tukemiseksi ja suojelutoimenpitei-den viemiseksi eteenpäin.Sekä tieteellistä että kansantajuisempaa tietoa ympäristöasioista onsaatavilla runsaasti, esimerkiksi ympäristöhallinnon ja kuntaliitoninternetsivuilta: www.ymparisto.fi ja www.kunnat.net/yty.Lähes kaikilla asioilla kunnan tasolla on jotakin vaikutusta ympä-ristöön. Opiskelija on myös kuntalainen, joten vaikutusmahdol-lisuudet ympäristökysymyksissä kannattaa käyttää. Maailmanmuuttaminen on mahdollista. Kaarina Huhtinen suunnittelija, Suomen ympäristökeskus Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen puheenjohtaja 2004 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen kaupunki- ja ympäristövastaava 2002
    • 92Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Kestävä liikenne – joukkoliikenne, kävely ja pyöräily Kestävä kaupunkiliikenne Auton käytön kasvu ei ole luonnonlaki, vaan se johtuu kaupunki- rakenteen ja palveluiden hajauttamisesta sekä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen palvelutason heikkenemisestä. Kestävä kaupunkiliikenne merkitsee liikennetarpeen vähentä- mistä, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuuden lisäämistä sekä omiin tarpeisiin järkevästi mitoitetun, mahdollisimman vähä- päästöisen auton käytön edistämistä. Näillä keinoilla vähennetään liikenteen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, ilmansaasteita, melua, onnettomuuksia ja kustannuksia. Kyselytutkimukset osoittavat, että suomalaiset haluavat kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen parantamista. Muut tutkimustulok- set osoittavat, että kestävän liikenteen edistäminen hyödyttää myös taloutta ja esimerkiksi keskustojen kaupankäyntiä. Poliitikot tekevät usein päätöksiä äänekkään lisää tilaa autoille vaa- tivan vähemmistön ehdoilla. Ylioppilaskuntien tehtävänä on toi- mia kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen parannuksia toivovan enemmistön edustajana kuntapäättäjien suuntaan. Kestävää kaupunkiliikennettä voidaan suunnitella ja toteuttaa
    • 93käyttäen apuna liikennejärjestelmäsuunnitelman, jollainen onlaadittu useimmille Suomen kaupunkiseuduille. Suunnitelmissaesitetyt kestävien liikennemuotojen hankkeet ovat jääneet toteutu-matta tai olleet liian vaatimattomia. EU:n komissio on suositellutkestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien (SUTP – SustainableUrban Transport Project) laatimista kaikille yli 100 000 asukkaanseuduille.Ylioppilaskunta voi liikenteen ohjauksen keinoin opastaa opiske-lijoita sekä yliopistojen henkilökuntaa käyttämään kestäviä kul-kumuotoja. Ylioppilaskunnat voivat ehdottaa korkeakouluille jakunnille liikkumisen ohjauksen toteuttamista.Freiburgin yliopistokaupunki Etelä-Saksassa (215 000 as.) on mää-rätietoisesti laajentanut raitiotietä ja seudun joukkoliikennettä,toteuttanut kattavan pyörätieverkon ja kävelykes-kustan sekä toteuttanut uudet asuntoalueetjoukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilynehdoilla. Joukkoliikenteen ja pyöräilynmäärä on kaksi- ja puolikertaistunut 30vuodessa. Auton omistus ja kulkumuoto-osuus on kääntynyt laskuun.Lähteitä kestävästä kaupunkiliikenteestäLiikenneministeriö www.mintc.fi , julkaisut www.mintc.fi/julkaisutHallituksen liikennepoliittisen selonteon valmistelu www.mintc.fi/selontekoBUSTRIP – projekti www.bustrip-project.netCivitas-projekti www.civitas-initiative.orgEltis – tietopankki www.eltis.org/
    • 94 Kävely ja pyöräily Katujen, jalkakäytävien ja pyöräteiden liikennejärjestelyt ja yllä- pito on asemakaava-alueella kunnan vastuulla. Asemakaava- alueen liikennejärjestelyistä päätetään katusuunnitelmilla. Jalka- käytävien talvikunnossapito on eräiltä osin viereisen kiinteistön omistajan vastuulla. Tiehallinto vastaa valtion tieverkon varren kevyen liikenteen väylistä sekä valtion tieverkon yli- ja alikuluista. Yliopistoalueilla merkittävä osa kävelyn ja pyöräilyn verkostosta on tonteilla. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittämisessä vaikuttaminen voidaan kohdistaa kuntaan, tontinomistajaan tai tiehallintoon. Kävely ja pyöräily ovat liikennemuotoina erilaisia ja niitä ei tule niputtaa ”kevyen liikenteen” käsitteen alle. Vastuulliset viranomai- set ja kehittämistoimet ovat kuitenkin usein yhteisiä. Kävely liikennemuotona edellyttää lyhyitä etäisyyksiä sekä viihtyi- sää ja virikkeellistä ympäristöä. Turvallisessa ja kauniissa ympäris- tössä ollaan valmiita kävelemään selvästi pidempiä matkoja kuin epäviihtyisässä. Kävellen halutaan kulkea suorinta mahdollista reittiä. Kävely-ympäristön esteettömyys on tärkeä tekijä jokaiselle jalankulkijalle. Pyöräily liikennemuotona soveltuu kaupunkimatkoille. Pyöräily edellyttää sujuvia ja nopeita pyöräilyreittejä. Terveet nuoret ja aikuiset voivat pyöräillä kaduilla myös ajoradalla, mikäli liiken-
    • 95teen nopeudet ovat rauhallisia ja liikennemäärät kohtuulliset.Vilkkailla kaduilla ja vilkkailla pääreiteillä tarvitaan erilliset pyö-rätiet.Kävelyn ja pyöräilyn kehittämiskeinoja„„ Autottomien alueiden toteuttaminen keskustoihin ja kampusalu- eille edistää voimakkaasti kävelyä ja pyöräilyä. Kävelykeskustat edistävät tehokkaasti keskustan kauppaa. Suomen lainsäädän- nön mukaan kävelykaduilla saa pyöräillä enintään 20 kilometrin tuntinopeudella.„„ Liikenteen rauhoittaminen 30–40 km/h nopeustasoihin lisää lii- kenneturvallisuutta sekä helpottaa pyöräilyä ajoradalla.„„ Pyörätieverkoston täydentäminen ja parantaminen on keskeinen tarve monilla korkeakoulupaikkakunnilla. Verkostossa on puut- teita erityisesti kampusalueilla ja keskustoissa.„„ Pyöräpysäköinnin parantaminen on ensisijaisesti kiinteistön- omistajien vastuulla. Kunta voi parantaa pysäköintiä katualu- eilla.„„ Oikoreittien toteuttaminen erityisesti maastoesteiden sekä tei- den ja rautateiden ylittämiseen lyhentää välimatkoja ja edistää siten kävelyä ja pyöräilyä.„„ Talvipyöräilyn edistäminen esimerkiksi nastarenkaita ja kerros- pukeutumista esittelevillä kampanjoilla säästää opiskelijan niuk- koja rahavaroja.Lähteitä kävelystä ja pyöräilystäSuomen pyöräilykuntien liitto: www.poljin.fiTiehallinto www.tiehallinto.fi
    • 96 Joukkoliikenne Joukkoliikenne kaupungeissa Helsingissä, YTV-alueella (Espoo, Kauniainen, Vantaa sekä Kerava ja Kirkkonummi), Turussa ja Tampereella joukkoliikenne on jouk- koliikenneviranomaisen järjestämää joukkoliikennettä. Kunta päät- tää reitit, aikataulut ja lipunhinnat ja maksaa liikennöitsijälle lip- putuloilla ja verovaroista maksettavalla tuella. Helsingissä, Turussa ja YTV-alueella bussiliikenne on pääosin kilpailutettua sopimuslii- kennettä. Helsingin metro- ja raitiovaunuliikennettä ajaa HKL,YTV – alueen paikallisjunia VR Oy sekä Tampereen sisäisiä linjoja Tam- pereen liikennelaitos yksinoikeudella. Liikennöintimenoista noin 20–40 % maksetaan verovaroista. Tällaiseen liikenteeseen on mahdollista vaikuttaa suhteellisen hel- posti. Linjat, aikataulut, lipun hinta ja joukkoliikenteen tuki sekä käytettävä kalusto ovat poliittisia päätöksiä, jotka tekee kunta. Helsingissä, YTV-alueella, Turussa ja Tampereella on ylioppilas- kuntien esityksestä käytössä edulliset opiskelija-alennukset kausi- ja sarjalipuissa. Muissa kunnissa joukkoliikenne on linjalupaliikennettä. Yksityi- set liikennöitsijät anovat eri reiteille ja vuoroille etuoikeutta eli linjalupaa. Useimmat korkeakoulupaikkakunnat kuten Joensuu, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Rovaniemi ja Vaasa päättävät oman alueensa liikenneluvista. Muissa kunnissa ja
    • 97kuntarajan ylittävässä liikenteessä lupaviranomainen on lääninhal-litus. Myös Turun ja Tampereen seutuliikenne ja YTV-alueen rajanylittävä liikenne ovat linjalupaliikennettä.Linjalupaliikennettä tuetaan epäsuorasti lipputuella (seutuliputja kaupunkiliput), matkakorvauksilla sekä kannattamattomienreittien ja vuorojen ostoilla. Linjalupaliikenteen opiskelijaliputovat osa epäsuoraa tukea. Linjalupaliikenteen KELAn tukematopiskelijaliput koskevat vain keskiasteen opiskelijoita. Eräät kau-pungit, mm. Jyväskylä, Kuopio ja Oulu ovat sopineet liikennöitsi-jöiden kanssa myös korkeakouluopiskelijoita koskevasta tuetustalipusta.Kunta ja valtio maksavat liikennöitsijälle seutu- ja kuntalippujensekä opiskelijalippujen ja liikennöitsijän sarjalippuhinnan erotuk-sen. Kunnat ja lääninhallitus saavat ostaa vain reittejä ja vuoroja,joita mikään liikennöitsijä ei halua liikennöidä siitä saatavilla lip-putuloilla ja korvauksilla. Linjaluvilla liikennöitävä paikallisbussi-liikenne sai v. 2005 yhteiskunnan rahoitusta 173,7 miljoonaa euroa(47,6 % liikevaihdosta). Tuesta 86,8 miljoonaa euroa oli matkakus-tannusten korvauksia ja 87 miljoonaa euroa lipputukea sekä liiken-teen ostoja.Linjalupaliikenteeseen vaikuttaminen on vaikeaa. Kunta voi päät-tää vain tuettujen lippujen hinnan. Lupaviranomainen voi neuvo-tella liikennöitsijän kanssa linjoista, aikatauluista ja käytettävästäkalustosta, mutta se ei voi määrätä liikennöitsijää.
    • 98 Joukkoliikennettä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan EU:ssa ja Suomessa. Vireillä olevan EU-asetuksen mukaan julkista tukea saava yksityisen yrityksen ajama joukkoliikenne on kilpailu- tettava eräin poikkeuksin. Useiden arvioiden mukaan Suomen epäsuorasti tuettu linjalupaliikenne tulisi kilpailuttaa, mutta lii- kennöitsijöiden etujärjestö Linja-autoliitto on vastustanut tätä tulkintaa. Joukkoliikenteen kehittämistä esittäessä on syytä muistaa, että nopea ja tehokas joukkoliikenne on edullisempaa liikennöidä ja houkuttelee enemmän matkustajia. Tällöin lipunhinta on mahdol- lista pitää edullisena. Suomen korkeakoulukaupungeissa mahdollisia joukkoliikenteen kehittämiskeinoja: Seudullisten joukkoliikenneviranomaisten perustaminen eli koko seudun joukkoliikenteestä vastaa yksi taho, joka suunnittelee reitit, päättää lipunhinnoista ja järjestää liikenteen. Ruotsista ja Saksasta on erinomaisia kokemuksia tästä mallista. Joukkoliikenteen etuudet ja joukkoliikennekaistat erityisesti kes- kusten sisääntuloreiteillä nopeuttavat joukkoliikennettä, alentavat kustannuksia ja lisäävät matkamääriä. Runkolinjasto tarkoittaa tiheästi, esimerkiksi kymmenen minuutin välein päivisin ajettavia päälinjoja, jotka yhdistävät keskukset, tii-
    • 99viit asuntoalueet, korkeakoulut ja kaukoliikenteen asemat. Tällai-nen linjasto on edullinen liikennöidä ja houkutteleva. Raitiotiet, paikallisjunat ja metro ovat nopeampia ja houkut- televampia kuin bussit. Helsingin lisäksi Turun ja Tampereen seuduilla on esitetty raitiotien ja paikallisjunien toteuttamista. Muilla korkeakoulupaikkakunnilla on syytä tutkia mahdolli- suudet raideliikenteeseen.Opiskelija-alennukset oppilaskuntien jäsenille ovat oikeudenmu-kainen tapa tukea opiskelijoiden matkustamista.KaukoliikenneRautateiden henkilöliikenne on Suomessa valtionyhtiö VR Oy:nyksinoikeus. VR Oy liikennöi kaukoliikenteessä kaukojunia tuote-nimillä Pendolino, IC-juna, pikajuna ja taajamajuna sekä Helsinginlähijunaliikennettä, osittain YTV:n alihankkijana. Osa pikajunistaja lähes kaikki taajama- ja lähijunat ovat VR Oy:n mukaan kannat-tamattomia ja ne liikennöidään liikenne- ja viestintäministeriönsekä YTV:n ostoliikenteenä, josta maksetaan 54,5 miljoonan eurontuki. VR Oy myöntää 50 % opiskelija-alennuksen junalippujenhinnasta. Rataverkon ja osan asemista ylläpidosta ja kehittämi-sestä vastaa Ratahallintokeskus (RHK) ja rautatieturvallisuudestaRautatievirasto, jotka ovat valtion virastoja. VR Oy ei vastaa rata-verkosta.
    • 100 Rautateiden henkilöliikenteeseen on vaikea vaikuttaa. Vaikuttami- nen tulisi yleensä kohdistaa sekä VR Oy:yn että liikenne- ja viestin- täministeriöön. Ratojen kehittämistä koskien vaikuttaminen tulee kohdistaa Ratahallintokeskukseen ja ministeriöön. Linja-autojen kaukoliikenne on Suomessa yksityisten yritysten liikennöimää linjalupaliikennettä. Kaukoliikenteen rahoituksesta vain pieni osa tulee valtiolta ja kunnilta. Suuri osa pikavuoroista liikennöi ExpressBus-markkinointinimen alla. Linja-autoliikennöit- sijöiden omistama Matkahuolto ylläpitää linja-autoasemia, myy lip- puja ja hoitaa rahtitoimintoja. Matkahuolto ja linja-autoliikennöitsi- jät myöntävät 50 % opiskelija-alennuksen yli 80 km matkoilla. Linja-autojen kaukoliikenteeseen voi vaikuttaa parhaiten vetoa- malla liikennöitsijöihin tai Matkahuoltoon. Laivat ja lentoliikenne ovat Suomessa yksityistä liiketoimintaa. Lentokenttiä ylläpitää Ilmailulaitos ja satamia kunnat. Merkittä- vää matkustajalaivaliikennettä on Helsingistä, Turusta ja Vaasasta Ruotsiin, Viroon ja Saksaan. Rahtilaivoissa on myös matkustaja- paikkoja. Mikko Laaksonen hallituksen jäsen, Suomen liikenneliitto (SuLi)
    • 101Linkkejä joukkoliikenteestäMatka.fi – reittiopas www.matka.fiYTV www.ytv.fiHKL www.hkl.fiTampereen joukkoliikenne www.turku.fi/joukkoliikenneTurun joukkoliikennetoimisto www.turku.fi/bussitVR Oy www.vr.fiRatahallintokeskus RHK www.rhk.fiMatkahuolto www.matkahuolto.fiLinja-autoliitto www.linja-autoliitto.fiPaikallisliikenneliitto www.paikallisliikenneliitto.fiJoukkoliikennefoorumi jlf.fiSuomen raitiotieseura www.raitio.org
    • 102Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Kuinka kunnat hyödyntävät korkea- kouluopiskelijoista muodostuvia innovaatiotaskuja? Ihminen hakeutuu – jos mahdollista – asumaan ja työskentele- mään sellaiselle alueelle, jossa kokee voivansa maksimoida oman ja perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen vaikuttavat tekijät kuten ystävyyssuhteet, luovan toimintaympäristön, turvallisen ja yhtei- söllisen kasvuympäristön lapsille, kiinnostavat työ- ja harrastus- mahdollisuudet. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yritykset ja osaamisintensiiviset työpaikat menevät osaavan ja luomisvoi- maisen työvoiman perässä. Ikääntyvässä yhteiskunnassa kunnilla on siis lähtökohtaisesti kiinnostusta käydä keskustelua lähiseudun korkeakoulujen opiskelijoiden, potentiaalien tulevan työvoiman ja veronmaksajien kanssa. Synnyttääkseen hyvä elämää ja elinvoi- maisuutta elin- ja toimintaympäristömme kaipaavat huolenpitoa, kiinnostuksen osoitusta, yhteistä keskustelua ja yhteisöllisyyden synnyttämistä. Kunnat voisivat nykyistä aktiivisemmin kutsua opiskelijat ja korkeakouluyhteisöt mukaan seudun elin- ja toimin- taympäristön kehittämiseen. Opiskelijat, nuoremmat kollegamme, voivat muodostaa myös kiin- nostavan ”innovaatiotaskun” ja ”yhteisöllisyyden generaattorin” paikkakunnalle. Korkeakouluilla on lakisääteinen aluekehitysteh- tävä ja sen tehtävän puitteissa opiskelijat voidaan ottaa mukaan alu- een ja korkeakoulun väliseen vuorovaikutukseen ja seutukunnan elinkeinoelämän ja ihmisten hyvinvoinnin kehittämiseen. Perintei-
    • 103sesti on ajateltu että tutkimus- ja kehittämistoiminta ja patentit sekäniistä käynnistyvä liiketoiminta ovat aluekehityksen moottoreita.Ne ovatkin oiva tapa integroida opiskelijoiden opinnäytetöitä taioppimistehtäviä tieteellisen ja ammatillisen oppimisen rinnalla seu-tukunnan ja sen elinkeinoelämän kehittämiseen. Kansainvälisessävertailututkimuksessa todettiin kuitenkin, että korkeakoulujen roo-lit ja vaikutusmekanismit eri alueilla ovat monimuotoisemmat ja nevaihtelevat alueittain, kaikilla alueilla työvoiman kouluttaminenon tärkein aluetta kehittävä tehtävä. Parhaimmillaan korkeakou-luyhteisö, nuoremmat kollegat mukaan lukien, toimii kriittisenä jatulevaisuutta luotaavana ”tulkitsevana tilana” seutukunnalle, senyrityksille ja väestölle.Ovatko kunnat ja korkeakoulut sitten kiinnostuneet opiskelijois-taan nuorempina kollegoina korkeakoulun ja alueen dynamiikankehittämiseksi ja ovatko opiskelijat kiinnostuneet tästä roolista?Antamalla perinteisen opetuksen rinnalla opiskelijoille suurem-paa vastuuta paitsi korkeakoulun omassa yhteisössä myös paik-kakunnan erialaisissa innovaatioalustoissa voidaan seutukunnalleluoda uutta keskustelukulttuuria ja löytää uusia luovia ja dynaa-misia ratkaisuja, joilla seutukunnan kiinnostavuutta ja elämänlaa-tua voidaan parantaa. Yritysten kilpailukyvyn kannalta, julkistenorganisaatioiden ja kolmannen sektorin toiminnan kehittymisenkannalta tällaiset luovat innovaatiotaskut voivat sysätä alueenpositiivista, ihmisläheistä kehitystä liikkeelle. Innovaatioidenuudet synty- ja leviämismekanismit ovat kiinnostava mahdollisuuskytkeä opiskelijat sekä käyttäjinä että kehittäjinä avoimiin innovaa-
    • 104 tioverkostoihin. Myös opiskelijoiden näkyvä rooli ja toiminta niin katukuvassa kuin kunnan verkkokeskusteluissa tai ”tupailloissa” on omiaan generoimaan vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä paitsi nuorten myös vanhempien sukupolvien keskuuteen. OECD:n tuo- reen maavertailun mukaan eräässä tanskalaisessa korkeakoulussa merkittävä osa opiskelusta tapahtuu alueen ja sen yritysten yhteis- projekteissa. Kouluttautuminen vaatii paitsi oman alan korkeaa tiedollista ja taidollista osaamista myös henkilökohtaisten valmiuksien kehit- tämistä. Opiskelu vanhempien kollegoiden rinnalla lisää sekä ammatillista itsetuntoa että antaa rohkeutta kantaa vastuuta. Oman osaamisen kehittyminen ja arvostus sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin ja tulevaisuuteen lisäävät kiinnostusta ja uskal- lusta myös kriittiseen ajatteluun. Oman kokemukseni mukaan myös motivaatio sekä onnistuneen tiimiprosessin aikaansaamiseksi että tarvittavaan työntekoon lisääntyvät merkittävästi. – Siinä kehi- tyt mihin aikaasi käytät, totesi eräs opiskelija yllettyään ryhmänsä kanssa kiitettävään lopputulokseen projektitehtävässä. Opiskeluaikaiset yhteisprojektit antavat oivan mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan, taitojaan ja vaistojakin sen suhteen kuinka asuinpaikkakuntaa voidaan kehittää hyvänä paikkana elää ja tehdä töitä. Jos omassa korkeakoulussa tai opiskelukunnassa ei tällaisia yhteisprojekteja ole vielä tarjolla, voi opiskelija tehdä kunnalle aloitteen projektista ja korkeakoululle esityksen ”vaihto- ehtoisesta suoritustavasta”. Elinvoimaiset suhteet kunnan ja kor-
    • 105keakoulun välillä ovat molemmille elintärkeät, ja myös opiskelijavoi olla verkoston rakentaja. Organisaatiot eivät maailmaa muuta,ihmiset sen tekevät. Jonkun on vain otettava ensimmäinen askel. Tuija Hirvikoski aluerehtori, Laurea-ammattikorkeakouluLähteitäFlorida, Richard (2002), The Rise of the Creative Class, New York: Basic Books.Florida, Richard (2005) The Flight of the Creative Class: The new competition for talent, New York: HarperCollins Publishers.OECD (2007) Higher Education and Regions; Globally competitive, locally enga- ged.www.kka.fi (korkeakoulujen aluevaikuttavuus)www.laurea.fi (Learning by Developing -menetelmä)Innovation, Universities and the Competitiveness of Regions: http://www.tekes. fi/julkaisut/universities.pdf
    • 106Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Kansainväliset opiskelijat kunnissamme Kansainvälisillä opiskelijoilla tarkoitetaan kaikkia ei-suomalaisia opiskelijoita, jotka ovat suomalaisessa korkeakoulussa suoritta- massa tutkintoa, opiskelijavaihdossa tai suorittamassa Suomessa kansainvälistä harjoittelujaksoa. Kansainväliset opiskelijat ovat hyvin kirjava joukko: he saapuvat ympäri maailman Suomeen opiskelemaan, toiset lyhyemmäksi, toiset pidemmäksi aikaa. Joillain on tarkoituksena jäädä Suomeen, toiset ovat vain käy- mässä. Kansainväliset opiskelijat kuuluvat eri viiteryhmiin. Toisaalta he ovat opiskelijoita siinä missä suomalaisetkin opiskelijat. He eivät kuitenkaan ole oikeutettuja täysimääräisesti suomalaiseen sosiaa- liturvaan. Toisaalta he ovat myös maahanmuuttajia, joilla on omat erityistarpeensa, niin kielenopiskelun kuin kulttuuriin sopeutu- misen suhteen. Kansainvälisillä opiskelijoilla on mahdollisuus opiskella kieltä ja kulttuuria muiden opintojen yhteydessä yliopis- tossa. Käytännössä kansainväliset opiskelijat tulee nähdä opiskelijoina siinä missä suomalaisetkin ja lähtökohtaisesti heihin pätevät samat edunvalvonnalliset tavoitteet kuntatasolla. Heillä on kuitenkin omia erityistarpeita. Tietyissä asioissa heille tulisi antaa erityisoi- keuksia, sillä heillä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta kotikuntaan, mikäli he ovat vaihto-opiskelijoita.
    • 107Syyskuun alusta 2007 tuli voimaan lainmuutos, jonka mukaisestiopiskelu rinnastetaan työhön oleskelun vakinaisuutta osoittavanaseikkana ja täten vähintään kahdeksi vuoden Suomeen opiskele-maan tuleva ulkomaan kansalainen saa kotikuntaoikeuden. Tämäon merkittävä uudistus, sillä kotikuntaoikeus siirtää kansainväli-sen opiskelijan kunnallisen terveydenhuollon piiriin.Lainmuutoksella on haettu myös yhtenäisyyttä maistraattien eri-laisiin tulkintoihin kansainvälisten opiskelijoiden kotikuntaoikeu-desta. Uuden muotoilun ei pitäisi jättää enää tulkinnanvaraa. Asiaaon kuitenkin syytä seurata paikallistasolla, sillä kansainvälistenopiskelijoiden kannalta epäsuotuisat tulkinnat asettaisivat heidätepäsuotuisaan tilanteeseen.Kotikuntaoikeus ei kuitenkaan anna kaikkia samoja etuja kuin mitäSuomen kansalaisuus tarjoaa sosiaaliturvan piirissä laajemmin.Tästä syystä esimerkiksi taloudellinen tuki tulee muualta kuin suo-malaisesta opintotuesta, se tulee opiskelijan kotimaasta, perheeltäja henkilökohtaisista säästöistä.Kansainvälisten opiskelijoiden joukko on määrältään marginaali-nen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heidänkin asiaansatulisi huomioida kunnallistasolla. Tässä heidät tulee osaltaan linkit-tää myös maahanmuuttajiin ja varmistaa, että palveluita on saata-villa myös tilanteessa, jossa palvelun käyttäjä ei osaa kumpaakaankotimaista kieltä.
    • 108 Kunnan näkökulmasta kansainväliset opiskelijat nähdään läh- tökohtaisesti voimavarana, mutta suuria rahallisia panostuk- sia heidän hyväkseen ei tehdä. Sangen yleistä kuitenkin on, että opiskelupaikkakunnallaan he saavat esimerkiksi joukkoliikenteen kausiliput samaan hintaan kuin kaupungissa kirjoilla olevat suo- malaisopiskelijat. Tällaiset pienemmätkin kädenojennukset ovat merkittäviä kansainvälisille opiskelijoille. Korkeakoulut ovat alkaneet panostamaan englanninkielisen materiaalin saatavuuteen ja kielellisen epätasa-arvon korjaami- seen muun muassa kampusalueelle sijoitetuin englanninkielisin opastein. Kielikysymyksen näkökulmasta myös kuntatasolla olisi suotavaa tehdä samanlaisia esteettömyyteen liittyviä kartoituksia. Palveluiden tasa-arvoinen saatavuus ja vaivaton liikkuminen kau- pungissa on turvattava. Kunnissa olisi syytä miettiä myös, mitä kansainvälisillä opiske- lijoilla on tarjota kunnille. Esimerkiksi peruskoulun alaluokat hyötyisivät suuresti, mikäli he kävisivät kertomassa lapsille koti- maastaan ja kulttuuristaan. Tämä toki edellyttää jo jonkintasoista suomen kielen taitoa tai tulkin apua. Monikulttuurisuustaitojen kehittyminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Vaikuttamistyössä kunnan suuntaan sekä kuntavaalien alla kannattaa kansainväliset opiskelijat mieltää osaksi maahanmuuttajien laajempaa ryhmää ja näin tukea myös muita maahanmuuttajia paikkakunnalla. Yhtenä ideana voisi olla projekti maahanmuuttajanuorten työllisty-
    • 109misen edistämiseksi. Parhaimmassa tapauksessa projekti hyödyttäisipaitsi maahanmuuttajanuorta itseään myös kuntaa ja yrityksiä.Yliopistot tekevät omalta osaltaan työtä kansainvälisten opiske-lijoiden integroimiseksi suomalaiseen akateemiseen yhteisöön jayhteiskuntaan. Kunnan tulisi olla mukana näissä talkoissa. Kunnantulisi luoda kansainvälisille opiskelijoille viihtyisä elinympäristö,joka kannustaisi jäämään Suomeen opintojen jälkeen tai palaamaanSuomeen myöhemmin joko opiskelemaan tai työskentelemään.Integroimisen kannalta voisi olla perusteltua vaatia jopa merkittä-vämpiä alennuksia kulttuuripalveluihin, kuten museoihin ja teatte-riin kuin mitä suomalaiset opiskelijat saavat. Varsinkin museoidenkautta historiaan tutustuminen antaa kansainvälisille opiskelijoilleuusia näkökulmia Suomeen ja suomalaisuuteen.Yliopistopaikkakunnilla kansainvälisten opiskelijoiden ja maahan-muuttajien määrä kasvaa vuosittain. Tämän pitäisi toimia kannus-timena kunnille kehittää palveluita myös heille. Jokaisen yliopis-topaikkakunnan virkamiehistössä tulisi olla nimetty henkilö, jokaon vastuussa maahanmuuttajien asioista. Jarkko Seppälä kaupunginvaltuuston varajäsen (kok.), Karkkila Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen ja kansainvälisten asioiden vastaava 2007 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen puheenjohtaja 2006
    • 110Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Opiskelijoiden toimeentulotuki ja sosiaalinen luototus Toimeentulotuesta säädettiin sosiaalihuoltolaissa 1982, mutta toi- meentulotuen tasosta ja muista sen perusteista säädettiin erillisellä asetuksella. Vuonna 1997 toimeentulotuesta säädettiin laki ja se tuli voimaan 1998. Toimeentulotuensaajien määrä kasvoi rajusti vuosina 1990–1996 asiakasmäärän ollessa korkeimmillaan 609 747 asiakasta vuonna 1996, mutta vuonna 2006 toimeentulotukiasiak- kaiden määrä oli laskenut 360 000 asiakkaaseen. Toimeentulotuen saantiehdot ovat vuosien myötä tiukentuneet eikä toimeentulotu- keen ole tehty tasokorotusta, joskin vuosittain tukea tarkistetaan elinkustannusindeksillä. Tämä ja vuoteen 2006 voimassa ollut ttt:n leikkauslaki, joka velvoitti toimeentulotukiasiakkaiden mak- samaan 7 prosentin osuuden vuokrastaan osaltaan selittää asiak- kaiden määrän vähentymisen. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto ja lain toimeenpanijoina kunnissa ovat sosiaalityönteki- jät, sosiaaliohjaajat ja etuuskäsittelijät. Kunnat noudattavat yleensä sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukiopasta, mutta laati- vat kuntakohtaiset täsmentävät ohjeet. Opiskelijoiden toimeentulotuesta on tarkat ohjeistukset. Toimeen- tulotukiedellytys voi täyttyä silloin kuin tuloillaan ei tule toimeen tai opiskelijan ensisijaiset etuudet (opintotuki, koulumatkatuki ja opintolaina) eivät ole käytettävissä. Opiskelijoiden ensisijaisiksi etuisuuksiksi lasketaan opintotuki (siis opintoraha ja asumislisä), koulumatkatuki ja opintolaina, mutta kotona asuvien alaikäisten
    • 111opiskelijoiden ei edellytetä nostavan opintolainaa. Mikäli opiskelijaei ole hakenut opintotukea ja hänelle myönnetään toimeentulotukeaopintotuen saamiseen asti, häneltä voidaan periä toimeentulotukeatakaisin takautuvasti maksettavasta opintotuesta, mutta ei opinto-lainasta. Takautuva opintolaina voidaan kuitenkin ottaa kokonai-suudessaan maksupäivästä lähtien huomioon hänen käytettävissäolevina tuloinaan jäljelle jääville opiskelukuukausille. Kelan myön-tämä koulumatkatuki (lukiolaisille ja ammatillisen peruskoulutuk-sen opiskelijoille) on ensisijainen etuus. Jos opiskelija on saanutopiskelupaikan toiselta paikkakunnalta, voidaan toimeentulotu-kea myönnettäessä ottaa huomioon kohtuullisen ajan matkakuluthalvimman kulkuneuvon mukaan. Opiskelijalla on näin mahdol-lisuus etsiä asuntoa opiskelupaikkakunnalta. Oppilaitosten pääsy-koemaksuihin samoin pääsykokeisiin osallistumisesta aiheutuviinmatkakustannuksiin ei myönnetä toimeentulotukea. Lukiossa jaammattiin johtavassa toisen asteen oppilaitoksessa opiskelevallevoidaan pääsääntöisesti ottaa huomioon oppikirjoista aiheutuvatmenot, mutta opiskelijan on tuotava selvitys, ettei kirjoja ole saa-tavilla muutoin.Opiskelijoiden asumismenoista on myös tarkkoja tulkintaohjeita.Kotona asuvan nuoren muuttoa tuetaan toimeentulotuesta vain eri-tyissyistä, esimerkiksi vaikean perhetilanteen vuoksi. Opiskelijalleensisijaiseksi asuntovaihtoehdoksi on määritelty opiskelija-asun-not soluasunnot mukaan lukien. Jos opiskelija asuu kohtuuttomankalliissa asunnossa, vuokra voidaan kohtuullistaa. Asumislisänvuokrakatto on arvioitu opiskelija-asuntojen hinnan perusteella.
    • 112 Opiskelijan näkökulmasta tulkinta vaikuttaa liian tiukalta, varsin- kaan suurimmilla opiskelupaikkakunnilla ei kaikille opiskelijoille riitä edullisimpia asuntovaihtoehtoja. Opiskelijoiden toimeentulotuen saannin edellytyksiä voidaan myös leikata toimeentulotuen perusosan alentamisella (yksinäisen perus- osa 1.1.2007 on 372,62 euroa / kk 2. kuntaluokassa ja sitä voidaan leikata 20 prosentista 40 prosenttiin). Yleensä on kyse pitkittyneistä opinnoista, ja opiskelijalla on oikeus toimeentulotukeen, koska hän ei saa esimerkiksi opintososiaalisia etuuksia tai esimerkiksi luot- tohäiriön takia hänelle ei myönnetä opintolainaa. Pitkittyneiden opintojen taustalla ovat moninaiset syyt, mutta pienituloisuus ja köyhyys lienevät melko tavallisia syitä; eli opiskelija käy työssä ja suorittaa opintoja kausiluonteisesti. Myös terveydelliset ja per- hepoliittiset syyt pitkittävät opintoja, joten on aivan kohtuutonta leikata perusosaa, joka jo lähtötasoltaan on alhainen. Jos opiske- lija kieltäytyy hakemasta kesäajaksi työtä eikä opiskele kesäkuu- kausina opintososiaalisilla etuuksilla, opiskelijalle tulee myöntää toimeentulotukea, mutta hänen perusosansa voidaan maksaa alen- nettuna. Edelleen opiskelijan hakiessa toimeentulotukea kesäajalle tilanteessa, jossa hän ei ole nostanut opiskelukuukausille valtion takaamaa opintolainaa (johon hänellä olisi ollut oikeus), voidaan nostamatta jäänyt opintolaina huomioida hakijalle käytettävissä oleviksi tuloiksi (opintolaina on nostettavissa 31.7. asti). 1.1.2008 on tullut voimaan lainsäädäntö, joka tarkentaa toimeentulotuessa nou- datettavia määräaikoja. Kiireellisestä toimeentulotuesta pitää saada päätös samana päivänä tai seuraavana ja kiireettömästä seitsemän
    • 113arkipäivän sisällä eli noin puolessatoista viikossa. Länsi-Suomenlääninhallituksessa on käsitelty opiskelijoiden toimeentulotukeenkoskevaa kanteluratkaisua. Kantelussa oli kyse opiskelijoiden toi-meentulotukihakemusten käsittelyn viipymisestä kesällä Turunkaupungissa. Käsittely oli kesäkuussa kestänyt yli kolme viikkoa.Lääninhallitus kiinnitti huomiota siihen, että opiskelijoiden kesä-aikaisen toimeentulotuen hakemukset on käsiteltävä viivytyksettäja kaupungin tulee varautua vuosittain siihen, että opiskelijoidentoimeentulotukihakemukset keskittyvät alkukesään. Turku sairuuhkan purettua lisäämällä käsittelijöitä ja ylitöillä. Käsittelyaikaoli näiden toimenpiteiden jälkeen 6.7.2007 lähtien 4 työpäivää. Uusilaki lyhentää käsittelyajan kiireellisissä tapauksissa samaan tai seu-raavaan päivään.Sosiaalinen luototusLaki sosiaalisesta luototuksesta on ollut voimassa 1.1.2003 alkaen.Sosiaalinen luototus on sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa,jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja yli-velkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suo-riutumista. Ongelmana vain on se, että kunta voi järjestää sosiaa-lista luototusta tai sitten olla järjestämättä. Sosiaalinen luototus onkunnille vapaaehtoista, ja siksi tämä lainsäädäntö ei ole toteutunutkuin murto-osassa Suomen kuntia. Lähestulkoon kaikki kunnatyhtä lukuun ottamatta ovat rajanneet opiskelijat pois luototuksenpiiristä.
    • 114 Vain muutamassa Suomen kunnassa ja kaupungissa sosiaalinen luototusta annetaan, esim. Helsingissä, Eurassa, Hämeenlinnassa, Pirkkalassa ja Vantaalla. Turussa ja Tampereella sosiaalista luoto- tusta ei ole, mutta Lahdessa aletaan sosiaalista luototusta jakaa keväällä 2008. Useimmissa kunnissa tai kaupungeissa, joissa sosi- aalista luototusta jaetaan, ei opiskelijoita ole hyväksytty luoton saajiksi. Esimerkiksi Vantaa perustelee seuraavasti opiskelijoiden eväämistä sosiaalisesta luototuksesta seuraavasti: opiskelijoille ei myönnetä, koska vuosibudjetin volyymi on suhteellisen pieni, niin se uppoaisi kokonaan opiskelijoihin, koska heitä on niin pal- jon. Eurassa sosiaalinen luototus on ollut käytössä vuodesta 1999 alkaen, jolloin kokeilulaki tuli voimaan. Luottoja myönnetään vuosittain 6–8, mutta opiskelijoille sosiaalista luottoa ei myön- netä. Helsinki on ainut, joka myöntää sosiaalista luototusta myös opiskelijoille. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto määrittelee seuraavasti kenelle sosiaalinen luotto on tarkoitettu: Helsingissä vakinaisesti asuville pienituloisille ja vähävaraisille henkilöille, joille eri syistä, esimerkiksi vakuuksien puuttumisen tai maksu- häiriömerkinnän vuoksi ei ole mahdollisuutta saada kohtuueh- toista luottoa, sosiaalista luottoa voidaan myöntää henkilön tai perheen selviytymistä tukeviin tarkoituksiin mm. kohtuullisiin kodin hankintoihin, pienehköihin asunnon muutostöihin, työn edellyttämän auton tai työvälineiden ostamiseen, osamaksuräs- teihin, vuokravelkoihin tai muiden pienehköjen velkojen järjestä- miseen. Luoton määrä on yleensä vähintään 200 euroa ja enintään 10 000 euroa. Luotossa on tarkat takaisin maksuehdot. Sosiaali- nen luototus on hyvä tukimuoto täydentämään toimeentulotukea
    • 115ja laki pitää tehdä kunnille sitovaksi ja luototusta pitää myöntäämyös opiskelijoille. Marjaana Koskinen kansanedustaja (sd.), sosiaalityöntekijä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, tarkastusvaliokunnan jäsen
    • 116Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Liikunta on kunnan peruspalvelu – myös opiskelijalle Suomessa liikunnan työnjako on järjestetty siten, että valtio ja kun- nat luovat liikunnan edellytykset, liikuntapaikat ja liikunnan muun infrastruktuurin. Liikunta- ja urheilujärjestöt sekä -seurat ovat lii- kuntatoiminnan pääasiallisia järjestäjiä. Tämä työnjako perustuu liikuntalakiin (Liikuntalaki 18.12.1998/1054), jossa on säädetty: 2 § Vastuut ja yhteistyövelvoitteet Yleisten edellytysten luominen liikunnalle on valtion ja kun- tien tehtävä. Liikunnan järjestämisestä vastaavat pääasiassa liikuntajärjestöt. Ministeriö, jonka toimialaan kuuluu liikuntatoimi, jäljempänä ministeriö, vastaa liikuntatoimen yleisestä johdosta, kehittä- misestä ja yhteensovittamisesta liikunnan yhteistyössä val- tionhallinnossa. Alueellisella tasolla nämä tehtävät kuuluvat läänin liikuntatoimelle ja paikallistasolla kunnille. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät.
    • 117Kuntien liikuntatoimi ja päätöksentekoLiikunnan taloudessa kuntien liikuntatoimet ovat merkittävä tekijä.Kun veikkausvoittovaroista koostuva valtion liikuntabudjetti olivuonna 2007 hieman yli 100 miljoonaa euroa, niin kunnat käyttivätliikuntaan arviolta noin 600 miljoonaa euroa, josta käyttökustan-nukset olivat noin 500 miljoonaa ja investoinnit noin 100 miljoonaaeuroa. Kunnille myönnetään veikkausvoittovaroista valtionosuuttaliikuntatoimen käyttökustannuksiin asukasluvun mukaan. Vuonna2007 liikunnan yksikköhinta oli 10,80 euroa asukasta kohden. Valti-onosuus kattaa nykyisellään noin 3,5 prosenttia kuntien vuotuisistaliikuntatoimen käyttökustannuksista.Käynnissä olevalla kunta- ja palvelurakenteen uudistuksella tul-lee olemaan merkitystä myös kuntien liikuntatoimien kehitykselle.Suuremmissa kuntakokonaisuuksissa liikuntaan erikoistuneenstrategisen henkilöstön palkkaaminen saattaa olla helpompaa kuinpienissä kuntayksiköissä. Myös rahoituksen ja palveluiden järjes-tämiseen on todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia. Käytän-nössä suurin merkitys on kuitenkin sillä, kuinka liikunta ja liikun-tatoimi huomioidaan kunnan yleisessä suunnittelutyössä.Kuntien liikuntapolitiikan siirtyessä laajempaan hyvinvointinäkö-kulmaan, jossa yhteistyötä tehdään yhä enemmän esimerkiksi sosi-aali- ja terveystoimen sekä elinkeinoelämän kanssa, myös liikun-ta-asioiden linjaamiseen ja päätöksentekoon vaikuttavat kanavatlisääntyvät. Perusasetelma on kuitenkin se, että liikunta-asioiden
    • 118 valmistelusta vastaavat pitkälti kunnan liikuntatoimi ja liikuntalau- takunta tai liikunta-asioista vastaava muu lauta- tai johtokunta. Opiskelijat ovat erityisryhmä – opiskelijajärjestöjen kunnallispoliit- tisesta yhteistyöstä Tampereella Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry:n (OLL) Opiskelijaliikunnan stra- tegiaan 2006–2010 sisältyvässä ehdotuksessa opiskelijaliikunnan toimintakentäksi ja työnjaoksi todetaan kuntien osalta: Kuntien tehtävä on perusliikuntamahdollisuuksien järjestämi- nen kaikille kuntalaisille, myös opiskelijoille. Erityisasemassa ovat kuntien liikuntapaikat kuten uimahallit ja urheiluken- tät. Kuntien liikuntapalvelut ovat tärkeä osa myös opiskelijan arkea ja niissä tulee huomioida opiskelijat taloudellisena eri- tyisryhmänä. Kunnan kevyen liikenteen verkosto tulee kehit- tää arkiliikuntaa suosivaksi kampusalueet huomioiden.
    • 119Alla on yksinkertaistettu prosessikuvaus Tampereen korkeakoulujenopiskelija- ja ylioppilaskuntien kunnallispoliittisesta yhteistyöstä Tam-pereen uimahallien opiskelija-alennusten parantamiseksi. Tampereennoin 200 000 asukkaasta korkeakouluopiskelijoita on noin 35 000.„„ Vuonna 2004 opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittinen ohjelma. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, Tampereen teknillisen yli- opiston ylioppilaskunta ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunta valmistelevat ensimmäisen yhteisen kunnallispoliittisen ohjelman kunnallisvaaleihin 2004. Ohjelmaan sisällytetään myös liikunnan tavoitteita, kuten ”[u]imahallien opiskelija-alennuksia laajennetaan siten, että ne eivät jatkossa ole sidottuja tiettyyn kellonaikaan.”„„ Keväällä 2005 kaupungin strategiaprosessiin liittyvä kysely opis- kelijoille. Opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittinen työryhmä toteut- taa opiskelijoille suunnatun kyselyn, jossa selvitetään opiskelijoiden tyytyväisyyttä kaupunkiin ja sen tarjoamiin palveluihin. Kyselyn tuloksia esitellään kaupungin johdolle toukokuussa 2005.„„ Kesällä 2005 opiskelijoiden kirjaaminen Tampereen strategiaan. Kaupungin päivitetyssä strategiassa Kaikem paree Tampere opis- kelijat mainitaan tärkeinä yhteistyökumppaneina.„„ Vuonna 2006 liikuntapalvelut painopisteeksi. Kunnallispoliittinen työryhmä päättää ottaa painopisteiksi vuonna 2006 liikuntapalve- luiden ja kevyen liikenteen väylien kehittämisen. Erityiseksi tavoit- teeksi asetetaan uimahallien opiskelija-alennusten parantaminen.„„ Toukokuussa 2006 kannanotto ”Opiskelijan liikuntamahdolli- suuksia parannettava”. Jo ennen kannanoton julkaisua työryhmä on yhteydessä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden lautakunnan puheenjohtajaan, joka suhtautuu asiaan myönteisesti ja lupaa viedä asiaa omalta osaltaan eteenpäin. Kannanotto lähetetään valtuusto- ryhmien puheenjohtajille, kulttuuri – ja vapaa-aikapalveluiden lau- takunnan jäsenille sekä kunnan liikuntatoimen johtajalle.„„ Vuoden 2007 alusta aikarajat poistuvat Tampereen kaupungin uimahalleista.
    • 120 Opiskelijoiden Liikuntaliiton tärkein tehtävä on opiskelijoiden liikunta-asioiden valtakunnallinen koordinointi ja vaikuttamistyö sekä paikallisen vaikuttamistyön tukeminen, joten liittoon kannat- taa olla yhteydessä myös kuntien liikuntapolitiikkaan kohdistu- vissa pyrinnöissä ja kysymyksissä. Jussi Ansala projektisihteeri, Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) puheenjohtaja 2007
    • 121 Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Lapsiperheet kuntapalveluiden pyörteissäPerheellisistä opiskelijoista ei voi muodostaa yhtä homogeenistäryhmään vain sillä perusteella, että heitä yhdistävät perheellisyysja opiskelijastatus. Opiskelijaperhe voi olla opiskeleva pariskuntatai yksinhuoltaja, opiskeleva ja työssäkäyvä, opiskelut tauollejättänyt lapsiaan kotona hoitava opiskelija. Perheellistyminen einoudata tarkkaa kaavaa, vaan lapsia voi olla jo ennen opiske-lun aloittamista. Lapsiperheeksi tullaan erilaisista elämäntilan-teista.Perheellisille opiskelijoille kunta on tärkeä palvelun tuottaja. Useinjuuri perheellistymisen myötä opiskelijat siirtyvät käyttämään kun-nallisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Viimeistään lapsellisena monihuomaa minkä takia veroja on tullut maksettua. Kunnat eivät kui-tenkaan ole samanlaisia. Kuntien on huolehdittava lakisääteisistäpalveluista, mutta kunnat voivat järjestää ne eri tavoin ja tarjotaerilaisia palveluita.Ylioppilaskunnat perheellisten opiskelijoiden asiallaYlioppilaskunnat voivat halutessaan olla perheellisten opiskelijoi-den äänitorvi. Ylioppilaskunnat voivat esimerkiksi kerätä yhteentietoa perheellisten opiskelijoiden kunnallisista palveluista. Yli-oppilaskuntien järjestämät perheellisten tapaamiset voivat toimiahyvänä keskustelufoorumina, joka muodostaa perheellisten opis-
    • 122 kelijoiden kantoja. Asioita on helpompi ajaa, kun voi vedota siihen, että ongelma tai puute koskee useampaakin henkilöä. Ylioppilas- kunnat voivat esimerkiksi koota lapsiperheellisiä tukevat palvelu sivustoilleen. Samassa kaupungissa toimivien ylioppilaskuntien on järkevää tehdä yhteistyötä kuntavaikuttamisessa. Ylioppilaskunnat voivat edistää sidosryhmiensä asiaa kunnallispolitiikassa ja samalla huo- mioida perheellisten tarpeita. Tästä esimerkiksi käynee tonttipoli- tiikka. Ylioppilaskunnat voivat ajaa yhdessä paikallisten opiskelija- asuntosäätiöiden kanssa sellaisia linjauksia, että on mahdollista rakentaa perheasuntoja hyvin yhteyksien varrelle. Kunnalliset palvelut Perheellisten toimeentulon osalta kuntien vastuulle kuuluvat aino- astaan toimeentulotuki ja mahdollisten elatusapusopimusten laa- timinen ja elatustuen maksaminen. Kela huolehtii toimeentulosta. Sen sijaan palvelupuolella kunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin toimija. Kunnat järjestävät päivähoidon, perusopetuksen, sosiaali- palvelut ja terveyspalvelut, kuten äitiys- ja lapsineuvolat. Kunnat järjestävät palveluita hyvin eri tavalla ja eri laajuudessa. Esimer- kiksi Tampereella perhetyön kodinhoitajat tulevat perheen kotiin esimerkiksi sairauden tai muun akuutin tilanteen vuoksi. Jotkut kunnat tarjoavat myös niin sanottua kuntalisää kotihoidontuen lisäksi vanhemmalle, joka hoitaa lapsensa kotona. Kuntalisä on merkittävä etuus.
    • 123Hyvien käytäntöjen kerääminen ja niiden soveltaminen ja esittämi-nen oman kunnan toimintaan on kannatettavaa. On kuitenkin hyvämuistaa nykypäivän realiteetit. Kuntien mahdollisuuteen kunnal-listaa uusia palveluita on suhtauduttava varauksella. Hyvinvointi-valtion rakentamiskaudella alkujaan yksityisesti järjestettyjä palve-luita muutettiin kunnallisiksi, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla.Mutta nykyisin suuntaus on pikemminkin se, että kunnallisia pal-veluita ulkoistetaan ja hyvin harvoin ryhdytään järjestämään aivanuutta palvelua.Miksi tarvitaan lapsiparkkia ja lapsivakuutuksia?Perheellisten opiskelijoiden toimeentulon ja lastenhoidon kysy-mykset liittyvät usein yhteen. On olemassa erilaisia mahdollisiayhdistelmiä, joista pitää valita omaan tilanteeseen sopivin. Päi-vähoidon ei kuitenkaan tarvitsisi olla joko tai -kysymys. Perheel-listen opiskelijoiden kannalta olisi hyvä, jos tarjolla olisi jousta-via päivähoitopalveluita. Päivähoito on subjektiivinen oikeus.Kunnalla on yleensä päiväkoti, jossa tarjotaan niin sanottuavuorohoitoa. Tämä vuorohoito on tarkoitettu vuorotöissä ole-ville, joten se ei ole ratkaisu pulmaan. Kunnallisten palvelui-den järjestämisen kannalta perusratkaisu olisi yliopiston lähelläsijaitseva päiväkoti, jossa olisi tarjolla sekä koko- että puolipäi-vähoitopaikkoja.Perheellisten opiskelijoiden erityispiirre on se, että päivähoitoatarvitaan usein jopa puolipäivähoitoa vähemmän. Kuitenkin jo
    • 124 muutaman luennon ajaksi ostettu lastenhoitopalvelu saattaa tulla yllättävän kalliiksi. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ylläpitää lapsiparkkia, jonne voi tuoda lapsensa hoitoon lyhyeksi ajaksi. Tällaisessa lapsiparkkitoiminnassa ylioppilaskunta pystyy sub- ventoimaan juuri omien opiskelijoidensa tarvitsemaa lastenhoi- toa. Lapsiparkkitoiminnan laajentaminen voisi olla yksi keino hel- pottaa lapsiperheellisten opiskelijoiden tilannetta. Keskustelun ja suunnittelun tueksi kannattaa ensinnä kartoittaa palvelutarvetta kyselyllä ja miettiä sitten miten siihen voidaan parhaiten vastata. Lapsiparkkiasiassa kannattaa yrittää saada yliopisto osallistumaan kustannuksiin. Nykyisin on tullut yleiseksi tavaksi ottaa yksityinen sairausvakuu- tus lapselle, joka korvaa yksityispuolen terveyspalveluiden käyt- töä. On perusteltua kysyä mikä ajaa perheelliset pois kunnallisista terveyskeskuksista. Mikä tekee terveyskeskuksista sellaisia, että vanhemmat eivät halua asioida niissä lastensa kanssa? Löytyisikö parannettavaa aivan peruspalveluista? Muun muassa päivystys- asemat voivat olla aikuiselle aika hurjia paikkoja asioida, saati sit- ten kun mukana on sairas lapsi.
    • 125Lobbauksen perusteetKovin usein kuntien palvelujärjestelmät ovat melko kankeita ja neon useimmiten suunnattu perinteisessä päivätyössä olevien tarpei-siin. Opiskelijalobbareiden on hyvä muistuttaa päätöksentekijöitäsiitä, että todellisuus ei ole niin yksiselitteinen. Sekä palvelujärjes-telmien että työntekijöiden koulutuksen pitäisi tähdätä siihen, ettäkaikki ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut..Kuntalobbarin on syytä tiedostaa mihin toimialaan kyseinen per-heellisten palvelu kuuluu. Kunnat voivat autonomiansa myötä jär-jestää toimialansa erilailla. Se, mihin toimialaan palvelut kuuluvat,kannattaa huomioida argumentoinnissa. On hyvä varautua siihen,että kunnissa viitataan kuntatalouden niukkuuteen. Toisaalta lap-siperheiden asemaa haluavat lähes kaikki parantaa. Ei siis ole kiel-lettyä vedota tunteisiin!Kunta on useiden palveluiden tuottaja tai järjestäjä, mutta eipidä unohtaa valtakunnan tason politiikkaa. Lainsäädäntö mää-rittelee mitä palveluita on järjestettävä, missä ajassa ja millai-sia maksuja niistä voidaan periä. Valtakunnallista politiikkaaon esimerkiksi hallituskauden alussa keskustelussa ollut ajatuspoistaa niin sanottu päivähoidon 0-maksuluokka. Tämä olisivaikuttanut pienituloisimpien lapsiperheiden talouteen. Samoinsubjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon päätetään valtakunnal-lisella tasolla.
    • 126 Opiskelijaperheiden asema paranee kehittämällä kaikkien perheel- listen palveluita ja etuuksia.. Samoin esteetön ja viihtyisä ympäristö sekä toimiva infrastruktuuri ja julkinen liikenne auttavat perheelli- siä opiskelijoita arjessa. Niina Kiviaho sosiaalipoliittinen sihteeri, Tampereen yliopiston ylioppilas- kunta – TAMY kaupunginvaltuuston varajäsen (vas.), terveyttä ja toimintaky- kyä edistävien palveluiden lautakunnan jäsen sekä lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan varajäsen, Tampere
    • 127 Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Nuorten ja opiskelijoiden terveydenhuoltoYliopisto-opiskelijat terveydenhoidon piirissäYliopisto-opiskelijoiden perusterveydenhoidon vastuu on kansan-terveyslain mukaisesti kunnilla ja käytännönjärjestelyistä huolehtiiYlioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS), joka tarjoaa ajanmu-kaisia terveyspalveluja maan noin 145 000 yliopisto-opiskelijalle.Säätiö toimii valtakunnallisesti omilla terveysasemillaan kaikissayliopistokaupungeissa. Yli 50 vuoden kokemuksensa pohjaltaYTHS on kehittynyt opiskeluterveydenhuollon osaamiskeskuk-seksi, jonka asiantuntemusta voidaan käyttää muun opiskeluter-veydenhuollon kehittämistyön apuna. Lisäksi YTHS on Suomenjohtava yhteisöterveyden asiantuntija. YTHS tuottaa yleis- ja eri-koislääkäritasoisen avosairaanhoidon lisäksi mielenterveystyönsekä suun terveydenhuollon avoterveydenhuoltopalveluja.Yliopisto-opiskelijat käyttävät kunnallisia terveyspalveluitaYTHS:n ollessa kiinni, eli lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin.Muut opiskelijaryhmätAmmattikorkeakoulujen ja toisen asteen (lukiolaiset ja ammatti-kouluissa opiskelevat) ovat myös opiskeluterveydenhuollon pii-rissä. Koska heillä ei ole omaa järjestelmää, ovat he kunnallisenterveydenhuollon palveluiden varassa. Nämä palvelut vaihtele-
    • 128 vat suuresti opiskelupaikkakunnittain. Yleisesti ottaen tilannetta on selvästi parannettava, jotta tarvittavat perusterveydenhuollon palvelut ovat kaikkien opiskelijoiden saatavilla heidän omilla opis- kelupaikkakunnillaan. Ylioppilaskuntien toimijoiden kannattaa nostaa esille myös esimerkiksi ammattikorkeakoulujen terveyden- huollon tilanne keskusteluissa opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisestä. SYL:n mielestä kuntien on kannettava vastuunsa opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisestä. Nykyisellä rahoi- tusrakenteella muiden opiskelijaryhmien ottaminen YTHS:n toimi- piiriin ei tällä hetkellä ole kuitenkaan mahdollista. YTHS:n toiminnan rahoitus YTHS:n toiminnan rahoitus talousarviossa 2008 Opetusministeriön Muut tuotot 0,9 % vuokra-avustus 7,7 % Opiskelijat 17,7 % Yliopisto- ja kor- keakoulupaikka- kuntien toiminta- avustukset 11,4 % Kelan korvaus toimintaan 62,3 % Lähde: YTHS
    • 129YTHS toiminnan rahoittavat opiskelijat, Kela, yliopistokaupungit jaopetusministeriö. YTHS on sopimusrahoitteinen järjestelmä. Tämätarkoittaa sitä, että eri rahoittajatahojen kanssa on tehty sopimusrahoitusosuuksien suuruudesta ja niitä ei voi muuttaa ilman kaik-kien osapuolten suostumusta. Myöskään maksuosuuksien raha-määrää ei voi, eikä kannata yksipuolisesti kenenkään muuttaa.Yliopistokaupunkien rahoitusosuus YTHS:n toiminnasta on sopi-muksen mukaan 11–12 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että yliopis-tokaupungit maksavat noin 30 euroa opiskelijaa kohden. YTHS:ntoiminta on erittäin kustannustehokasta ja asiantuntevaa – tästäkaikki rahoittajat ovat yhtä mieltä.Opiskelijoilla on YTHS:ssä suuri omavastuuosuus, joten ylioppilas-kuntien automaatiojäsenyys on ehdoton edellytys YTHS:n nykyi-sen laajuiselle toiminnalle. Automaatiojäsenyyden merkityksestäpuhuttaessa kannattaa muistaa sen merkitys myös opiskelijoidenterveydenhuollon järjestämisessä. YTHS:n kustannuskehitys onrahoituspaineista huolimatta onnistuttu pitämään kohtuullisellatasolla. Tämän takia YTHS:n rahoituspohja on ehdottomasti tur-vattava myös tulevaisuudessa.Yliopistokaupunkien rahoitusosuutta ei SYL:n mielestä kannatanyt yrittää nostaa. Kuten edellä on mainittu, näin ei voida sopimus-rahoitteisessa järjestelmässä toimia. Asia myös irrotetaan helpostikontekstista, jolloin se kääntyy yliopisto-opiskelijoita ja YTHS:äävastaan.
    • 130 On huomattava, että tässä artikkelissa puhutaan vain perustervey- denhuollon rahoituksesta. Erikoissairaanhoito on edelleen täysin kuntien vastuulla ja sen rahoitusta ei käsitellä tässä artikkelissa. YTHS:n ja kunnan yhteistyö Yliopistokaupunkien ja YTHS:n paikallisten yksiköiden välinen yhteistyö on kehittynyt vuosien varrella hyvälle tasolle. Tiedon- kulkua ylioppilaskunnan, YTHS:n ja kaupungin toimijoiden välillä on kuitenkin aina hyvä tehostaa. Varsinkin yhteisten koulutustilai- suuksien järjestämisestä olisi hyötyä niin kaupungille kuin YTHS:n henkilökunnalle. Myös ajankohtaisten asioiden ja tulevien toimin- tamuutosten viestiminen on erittäin järkevää kaikkien näkökul- masta. Ylioppilaskuntien viestinnällistä roolia olisi syytä lisätä, jotta kaikki tieto varmasti kulkisi niin YTHS:n kuin kunnankin toimijoille. Lauri Pakkanen sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry
    • 131 Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silmin Kulttuuripalvelut vastapainoa opiskelulleKulttuuri on olennainen osa opiskelijaelämää. Se rakentaa yhtei-söllisyyttä, toimii vastapainona opiskelulle ja tukee opiskelijanhyvinvointia ja jaksamista. Opiskelijajärjestöillä ja ylioppilaskun-nalla on merkittävä rooli kulttuuripalvelujen tuomisessa lähelleopiskelijoita. Kaupungit tarjoavat laajasti erilaisia mahdollisuuksiakulttuurin kuluttamiseen: teattereita, konsertteja, elokuvia, näyt-telyitä, mutta myös mahdollisuuksia itse tuottaa kulttuuria. Esi-merkiksi bändikämppien ja harrastelijateattereiden kirjo vaihteleeeri kaupungeissa. On pitkälti kunnan päättäjistä kiinni, kuinkapaljon tiloja ja resursseja kohdennetaan nuorten ja opiskelijoidenkulttuurinharrastamismahdollisuuksiin. Ylioppilaskunta voi omankulttuuritarjontansa lisäksi vaikuttaa siihen, mitä ja millä hinnallakunta tarjoaa opiskelijoille.Kulttuurin harrastamismahdollisuuksista, kuten erilaisista tiloistaja avustuksista, päätetään kunnanvaltuustossa. Valtuusto käyttäävirallisesti ylintä päätösvaltaa kunnassa, mutta käytännössä monetasiat sovitaan valmiiksi jo ennen valtuustokäsittelyä. Kulttuuriasiatvalmistellaan valtuuston alaisessa kulttuurilautakunnassa. Lau-takunnan nimi saattaa vaihdella eri kunnissa, myös esimerkiksivapaa-ajan lautakunnat käsittelevät kulttuuriasioita. Vaikuttaak-seen kulttuuriasioita koskevaan päätöksentekoon, kannattaa ottaahyvissä ajoin yhteyttä lautakunnan jäseniin. Lautakuntien lisäksivaltuuston päätettäväksi tulevista asioista sovitaan usein eri puo-
    • 132 lueiden muodostamissa valtuustoryhmissä. Mikäli on poliittisia kontakteja, kannattaa niitä käyttää rohkeasti hyväksi ja pyrkiä vai- kuttamaan valtuustoryhmissä käytävään keskusteluun. Vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin on tärkeä, mutta ei ainoa tapa edistää kulttuurin asemaa kunnassa. Perinteisen lobbauksen lisäksi on olennaista vaikuttaa yleiseen keskusteluun ja mielipiteeseen. Vahva yleinen mielipide kuntalaisten keskuudessa painostaa päät- täjiä harkitsemaan asioita tarkasti. Yleiseen mielipiteeseen vaikut- taminen tapahtuu helpoiten ylioppilaskunnan kannanotoilla tai mielipidekirjoituksilla. Hyvät suhteet paikallislehtien toimituksiin ja toimittajiin eivät ole pahitteeksi, sillä kannanotolle on tärkeää saada näkyvyyttä. Esimerkkinä ylioppilaskunnan kulttuurikannanotosta voidaan mainita Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) kannan- otto Kino-Palatsin historiallisen interiöörin säilyttämisen puolesta1. Kino-Palatsi (avattu vuonna 1929) on Tampereella sijaitseva käy- töstä poistettu elokuvateatteri, jonka sisustus on lähes alkuperäi- sessä, uusklassismia edustavassa muodossaan. Tilaan suunniteltiin suurta remonttia ja ravintoloitsija Seppo ”Sedu” Koskisen yöker- hoa, jota kaupungin kulttuuritoimijat vastustivat voimakkaasti. Tamykin otti kannan, että Kino-Palatsin historiallista interiööriä tulee kunnioittaa ja tilat on jatkossakin varattava kulttuurikäyttöön. Myös muu yleinen mielipide muodostui vahvasti Kino-Palatsin säilyttämisen kannalle, eikä lupaa remonttiin tähän mennessä ole 1 Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan kannanotto 7.12.2006, www.tamy.fi/kannanotot
    • 133myönnetty. Tilan lopullinen kohtalo on edelleen epäselvä, muttaTampereen kaupunki selvittää parhaillaan erilaisia vaihtoehtojakulttuuritoiminnan jatkamiselle.Kunnan kulttuuritarjontaan vaikuttamisen lisäksi ylioppilaskuntavoi tukea opiskelijoiden kulttuurin nälkää neuvottelemalla opiske-lija-alennuksia. Useat teatterit, elokuvateatterit, konserttien järjes-täjät sekä taidemuseot myöntävät jo nyt opiskelija-alennuksia. Osaalennuksista kuuluu valtakunnallisten neuvottelusopimusten pii-riin (esimerkiksi Finnkino), mutta paikallisten toimijoiden kanssaon syytä keskustella erikseen. Perinteisten alennuslippujen lisäksitoimijoille voi ehdottaa opiskelijoille räätälöityjä teemapäiviä ja eri-tyisesti opiskelijoille suunnattua mainontaa.Ylioppilaskunnan kannattaa miettiä, minkälaista kulttuuritoimin-taa se haluaa tukea. Erityisesti on tärkeää tukea sellaisia kulttuu-rin muotoja, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä ja antavat opiskelijoillemahdollisuuden toteuttaa itseään. Perinteistä elokuvissa käyntiäei pidä vähätellä, mutta sen jokainen voi tehdä omatoimisestikin.Ylioppilaskunta voi panostaa sellaiseen kulttuurityöhön, joka eivälttämättä muuten olisi kyseisessä kaupungissa mahdollista.Mahdollisuus voi puuttua siksi, ettei kyseistä toimintaa ylipää-tään järjestetä, sille ei ole tiloja tai sellaisenaan se on liian kallistaopiskelijalle.Kulttuuritoiminta ja siihen vaikuttaminen voi saada hyvin erilaisiamuotoja eri kunnista ja tilanteista riippuen. Tässä artikkelissa on
    • 134 tuotu esille vain muutamia esimerkkejä kannustimeksi kulttuu- rivaikuttamiseen. Vaikka kunnan tarjoamat rakenteet ja palvelut ovat tärkeitä, on hyvä muistaa myös oman ylioppilaskunnan ja alayhdistysten tarjoaman kulttuuritoiminnan merkitys. Ylioppi- laskulttuuri on historiallinen ja merkittävä osa opiskelijaelämää, olkaamme siitä ylpeitä. Iina Korkiamäki kansanedustajan avustaja (sd.) Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen ja kulttuurivastaava 2007 Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) hallituksen jäsen ja kulttuurivastaava 2006
    • 135
    • 136 Kunnissa tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan opiske­ lijoiden elämään asumisesta ja joukkoliikenteestä lasten päivähoitoon ja kaavoitukseen. Opiskelijoiden tarpeet ovat usein paikkakunnasta riippumatta samankaltaisia ja opis­ kelijat ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on toimittanut Kunta­ vaikuttamisen käsikirjan ylioppilaskuntien vaikuttamis­ työn tueksi. Kirjan artikkeleissa nousee esille erilaisia näkö­ kulmia kunnalliseen ja opiskelijalähtöiseen vaikuttamiseen sekä toimintaan kunnallisvaalien alla. Kirjan kirjoittajien joukossa on kunnan toiminnan asiantuntijoita, kunnallis­ poliitikkoja, kansanedustajia ja SYL:n edustajia. Opiskelijat tietävät, minkälainen kunta on opiskelijoille ja nuorille paras mahdollinen kunta. Kunnan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että heidän äänensä kuuluu.