Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä

1,081 views

Published on

SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2003–2007

Published in: News & Politics
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,081
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
8
Actions
Shares
0
Downloads
3
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä

  1. 1. 7/2002 Suomen malli –tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2003–2007SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ
  2. 2. Lokakuu 2002 Lisätietoja: Sinikka Näätsaaripuh. (09) 7721 442 SAK, PL 157FIN-00531 Helsinki Tilaukset: SAK/postituspuh. (09) 7721 344
  3. 3. SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2003 – 2007Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä 3Vaalikauden haasteet 3Suomesta parempi paikka palkansaajan elää 6Työtä ja toimeentuloa 6 Työllisyysaste 75 prosenttiin 6 Verotuksen painopistettä muutettava 7 Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan aktiivitoimia 8 Nuorille yhteiskuntatakuu 9 Suomessa tarvitaan harkittua ulkomaalaispolitiikkaa 9Suomalaiset työmarkkinasuhteet rakentuneet luottamukselle 10 Suomalainen sopimusmalli tuottanut tuloksia 10 Sopimusjärjestelmä pidettävä vankalla pohjalla 11 Suomalaiset vähimmäisehdot kansalaisuudesta riippumatta samat 11 Sopimusjärjestelmän turvaaminen kilpailulta 12 Julkisen sektorin palkkausjärjestelmiä kehitettävä 12Huomio työyhteisöjen kehittämiseen javaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen 13 Työelämää kehitetty, mutta työtä jatkettava 13 Enemmän aikaa lapsille 13 Turvallisuutta työsuhteissa ja työelämän muutoksessa 14 On osallistumisjärjestelmien kehittämisen vuoro 15 Ikääntyvien työntekijöiden asema ja sukupolvenvaihdosjärjestelyt 16 Työaikaa lyhennettävä eurooppalaiseen tahtiin 16 Terveellisen työn oikeudet kaikille 17 Työelämän kehittämisohjelmia jatkettava ja monipuolistettava 18Yritysten kannettava yhteiskuntavastuunsa 19 Yhteiskuntavastuuta maailmanlaajuisesti 19 Kolmikantainen yhteiskunnallisen vastuun toimintaohjelma 20 Työnantajien vastuu verkostoituneessa tuotantomallissa 20 Työehdoilla ja –oloilla kilpailuttaminen estettävä 21Osaamisella työtä, hyvinvointia ja turvallisuutta muutoksissa 22 Osaaminen on parasta työsuhdeturvaa 22 Tasa-arvoiset mahdollisuudet 22 Hyvä koulu lapsen ja perheen tukena 22 Ammatillinen koulutus vetovoimaiseksi 23 Haasteena aikuiskoulutus 23 Ammattikorkeakouluja kehitettävä 24 Koulutusta kehitettävä yhteistyössä työelämän kanssa 25 Kulttuuripalveluista huolehdittava 25 SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 1
  4. 4. Sosiaalivakuutusta ja palveluja kehitettävä työelämän muutokset huomioon ottaen 25 Työttömyysturva keskeinen osa palkansaajan sosiaaliturvaa 26 Työeläkeuudistus saatettava loppuun 26 Varhaiskuntoutukseen huomiota 27 Kansaneläkelaitoksen rahoitus selkeäksi 28 Tarvitaan aktivoivaa sosiaalipolitiikkaa 28 Sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettävä 29 Suomesta parempi paikka tuotannon sijoittua 30 Aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan 30 Valtion omistajaohjausta parannettava 30 Tutkimuksesta ja tuotekehittelystä huolehdittava 31 Riskirahoituksen mahdollisuuksia lisättävä 31 Liikenne turvalliseksi ja väylät kuntoon 32 Asuntopolitiikalla tuettava työssäkäynnin edellytyksiä 34 Ympäristöteknologiasta ja kestävästä kehityksestä menestystekijä 35 Kestävän kehityksen kolme pilaria 35 Monipuolista energialinjaa jatkettava 36 Kumppanuudella ja osaamisella tehoa aluekehittämiseen 37 Suomelle aktiivinen rooli kansainvälisessä yhteisössä 38 EU:sta vahvempi toimija 38 Maailmankaupalle reilut pelisäännöt 38 Sosiaalinen pääoma Suomen vahvuutena 402 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  5. 5. Suomen malli –tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomi nousi lamasta kansainvälisesti ainutlaatuisella sopimiseen perustuvallayhteistyöllä. Tämä Suomen malli on tehnyt mahdolliseksi luoda yli 300 000 uuttatyöpaikkaa ja parantaa suomalaisten toimeentuloa sekä kehittää työelämää jasosiaaliturvaa.SAK:n tavoitteena on, että sopimisen, luottamuksen ja sosiaalisen pääoman se-kä yhteisvastuun Suomi on entistä parempi koti niin palkansaajalle kuin tuotan-nollekin. Sopimiseen perustuvalla yhteiskunnalla – kolmikantayhteistyöllä - voi-daan jatkossakin saada parhaat tulokset.Ammattiyhdistysliike on olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa. Tässä asiakirjas-sa SAK esittää omia tavoitteitaan ja lähtökohtiaan 16.3.2003 pidettäviä eduskun-tavaaleja edeltävää keskustelua varten.Suomessa, kuten muissakin eurooppalaisissa demokratioissa, on turvattu työn-tekijöiden neuvottelu-, sopimus- ja työtaisteluoikeudet. Työehtosopimukset ta-kaavat työntekijöiden palkat ja muut vähimmäisehdot.Mielekäs työ antaa paitsi toimeentulon myös tyydytystä tekijälleen ja merkitystäkoko elämälle. Työtä tekemällä jokainen osallistuu yhteiskunnan rakentamiseenvoimiensa ja kykyjensä mukaan. Hyvinvointi syntyy työstä. Siksi työttömyys onaina vakava inhimillinen ja yhteiskunnallinen ongelma.Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu sopimiseen perustuvaan ansiotur-vaan, sitä täydentävään vähimmäisturvaan sekä kaikille yhteisiin, valtaosin vero-rahoitteisiin hyvinvointipalveluihin. Työmarkkinajärjestöjen vastuulla on erityisestisopiminen työhön liittyvästä sosiaaliturvasta. Työlainsäädännöllä työntekijöille onturvattu perussuoja työsuhteissa.Hyvinvointimallimme on merkittävästi vaikuttanut sosiaalisen oikeudenmukai-suuden ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseen. Hyvinvointiyhteiskuntaaon edelleen kehitettävä niin, että pystymme parantamaan työllisyyttä. Samalla onvastattava työelämän pirstaloitumisen ja epävarmuuden, pitkäaikaistyöttömyy-den, syrjäytymisuhkien ja ikääntymisen vaatimuksiin. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 3
  6. 6. Vaalikauden haasteet Tulevalla vaalikaudella Suomi on suurten haasteiden edessä. Haasteista tär- keimpiä ovat globalisaation vaikutukset ja väestön ikärakenteen muutos. Globali- saatio, maailmanlaajuinen keskinäinen riippuvuus, muokkaa yritysten toimintaa, työelämää ja ihmisten arkipäivää. Suuri suomalainen sukupolvenvaihdos aihe- uttaa muutoksen osaamisen siirtämisessä työelämässä, yhteiskunnan palvelu- tarpeessa ja sosiaaliturvan rahoituksessa. Sukupolvenvaihdoksen hoitaminen hallitusti edellyttää yhteiskuntapolitiikan osapuolten yhteistyötä ja asian kokoa- vaa tarkastelua seuraavassa hallitusohjelmassa. Muuttuvassa maailmassa on huolehdittava, että Suomi on entistä parempi paik- ka ihmisille elää ja yrityksille sijoittua. Kansalaisten kannalta tämä tarkoittaa työn ja toimeentulon turvaamista niin, että mahdollisimman moni on mukana työelä- mässä ja palkka- ja muut työehdot ovat kunnossa. Ihmisillä on oltava mahdolli- suus itsensä kehittämiseen ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Yritys- ten kannalta on tärkeää, että tarjolla on osaavaa työvoimaa, toimiva tuotannon perusrakenne ja viihtyisä ympäristö. Suomen menestyminen pohjautuu ennen kaikkea siihen, että työntekijöillä on todelliset vaikutusmahdollisuudet työyhtei- söissä ja yrityksillä luottamus siihen, että toiminta on ennustettavaa ja pelisäännöt ovat tiedossa. Sosiaalisen pääoman merkitys - se, että voi luottaa toisiin yhteis- kunnassa ja työelämässä - on suuri. Tällä vuosikymmenellä tärkein tavoite on työllisyysasteen nostaminen 75 pro- senttiin ja työttömyysasteen painaminen viiden prosentin tasoon. Tavoitteen to- teutuminen edellyttää vakaata talouskasvua, jonka turvaamiseen talous-, elinkei- no- ja muun yhteiskuntapolitiikan on tähdättävä. Globalisaatio voimistuu edelleen. Suomalaistenkin elämä on entistä riippuvai- sempi kansainvälisestä talouskehityksestä. Haitallinen kansainvälinen verokilpailu sekä EU:n jäsenyys vaikuttavat yhä enemmän myös kansalliseen politiikkaan. Globalisaation myötä työelämään on tullut uutta epävarmuutta, johon kansalli- sesti on entistä vaikeampi vaikuttaa. Yrityksissä ja pääomamarkkinoilla haetaan nopeita tuottoja, kapea-alaista kilpailukykyä ja kulujen leikkaamista henkilöstön kustannuksella. Organisaatiomuutokset ovat merkinneet verkostoitunutta tuo- tantotapaa, ulkoistamisia, yhtiöittämisiä, ostopalveluja, alihankintaa, sopimusval- mistamista, liikkeen luovutuksia, fuusioita ja kilpailuttamisia. Työvoiman käyttöta- poja on joustavoitettu epätyypillisillä työsuhteilla. Sopeutuminen maailmanmark- kinoihin ei saa merkitä ihmisten unohtamista ja markkinavoimien sanelua. Haasteena on muutoksen ja turvallisuuden yhteensovittaminen. Yritykset on eri keinoin saatava kantamaan yhteiskuntavastuutaan niin Suomessa kuin muissa maissa. Uusien maiden tuleminen EU:n jäseneksi vaikuttaa paitsi EU:n kehitykseen, myös jäsenmaihin. Laajentuminen vahvistaa EU:n asemaa ja lisää kansalaisten hyvinvointia. Laajentuminen on toteutettava hallitusti. Työvoiman ja eräiden pal- velujen liikkuvuuteen on sovellettava riittäviä siirtymäaikoja ja työehtojen valvon- taa on parannettava keinottelun ja työehtojen polkemisen estämiseksi.4 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  7. 7. Kansantalouden vakauden turvaaminen vaatii jatkossakin talous- ja työmarkki-napolitiikan yhteensovittamista, johon työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laa-japohjainen yhteistyö, osapuolten neuvottelutoiminta sekä suomalaiselle yhteis-kunnalle ominainen yhdessä sopimisen toimintatapa tarjoavat hyvät mahdolli-suudet.Yritys- ja sijoitustoiminnan maailmanlaajuistuessa on yhä tärkeämpää huolehtiasiitä, että Suomi pysyy vetovoimaisena tuotannon sijaintialueena ja sijoitustenkohteena, ja että erityisesti talouden tulevaisuuden kannalta keskeiset osaamis-keskittymät säilyvät Suomessa. Kansantalouden ja yritysten reaalinen, osaami-seen ja tuottavuuteen perustuva kilpailukyky on pidettävä jatkossakin korkeana.Tutkimus- ja tuotekehityspanostusten on pysyttävä riittävän korkeina ja vaiku-tuksiltaan tehokkaina niin yksityisessä kuin julkisessa sektorissa. Korkeatasoi-seen ja laaja-alaiseen koulutukseen on suunnattava tarvittavat voimavarat sekävarmistettava taloudellisen ja yhteiskunnallisen perusrakenteen, infrastruktuurin,toimivuus ja hyvä laatutaso.Kuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu 700 000 – 800 000 työnte-kijää. Samanaikaisesti työelämässä on noin 650 000 henkilöä vailla perusasteenjälkeistä koulutusta. Työssä jaksamisen edistäminen ja työyhteisöjen kehittämi-nen ovat avainasemassa keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamisessa jatyövoiman saatavuuteen liittyvien ongelmien vähentämisessä.Suomen väestön ikärakenteen muutos seuraavien vuosikymmenien aikana vai-kuttaa sosiaaliturvan rahoituspohjaan, kasvattaa eläkemenoja ja sairaudesta a i-heutuvia kustannuksia sekä luo kasvavia haasteita lisätä hoivapalveluja. Hyvin-vointiyhteiskunnan rahoituksesta on huolehdittava ja kohotettava julkisten pal-velujen tuottavuutta erityisesti hallintoa, johtamista ja uuden tietotekniikan sovel-tamista kehittäen. Siten on mahdollista parantaa palveluja, vahvistaa nykypoh-jaista lakisääteistä sosiaalivakuutusta ja kehittää tulonsiirtoja.Suomen on huolehdittava myös tulevista sukupolvista. 24-tuntinen yhteiskuntaon synnyttänyt uusia haasteita yhteensovittaa työtä ja perhe-elämää. Pientenlasten vanhemmille on annettava paremmat mahdollisuudet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen mm. työaika- ja työjärjestelyjen avulla. Myös pientenkoululaisten vanhempien mahdollisuuksia lyhentää työaikaansa tulee lisätä. Lap-siperheiden palveluja on kehitettävä mukaan lukien koululaisten iltapäivä- ja ker-hotoiminta.Työllisyyttä tulee kohentaa myös verotuksen, sosiaaliturvan, koulutus- ja työvoi-mapolitiikan sekä alue- ja asuntopolitiikan keinoin. Rakenteellisesti vaikean, eri-tyisesti pitkäaikaisen työttömyyden torjumiseen on suunnattava tarvittavat erityi-set toimet ja niiden edellyttämät voimavarat. Toimeentulo- ja syrjäytymisongelmiaehkäistään parhaiten työmahdollisuuksia tarjoamalla. Erityinen huomio on kiin-nitettävä sukupolvesta toiseen periytyvän syrjäytymisen ehkäisemiseen. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 5
  8. 8. Suomesta parempi paikka palkansaajan elää Työtä ja toimeentuloa Maailmanlaajuiset tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinat sekä tietotekniikan alati kehittyvät sovellutusmahdollisuudet ovat tuoneet palkansaajien elämään uutta epävarmuutta. Alkavalla vaalikaudella korostuu osaaminen ja työvoiman markki- noiden kansainvälistyminen. Uusliberaalien talousoppien suosio on samanaikai- sesti nostanut esille talousongelmien ainoana ratkaisuna markkinavoimien vapa- uksien lisäämisen, sosiaaliturvan heikennykset ja muut ns. rakenteelliset uudis- tukset sekä syytökset suhdannepolitiikan ja aktiivisen työvoimapolitiikan van- hanaikaisuudesta. Kansainvälinen kilpailu ja talouden muutokset uhkaavat jakaa ihmiset uusia mahdollisuuksia saaviin menestyjiin ja työpaikkansa menettäviin häviäjiin. SAK:n mielestä talouselämää on kehitettävä ihmisten lähtökohdista ja tavoitteena on oltava elintason parantaminen, ei pelkkä yritysten ja pääoman vallan ja vapa- uksien lisääminen. Tarjolla on oltava mielekkäitä, kohtuullisen toimeentulon tar- joavia työpaikkoja kaikille työtä haluaville. Yritysten on tunnustettava yhteiskun- nallinen vastuunsa, eikä niiden pidä olla pelkkiä omistajien ja ylimmän johdon rahastusvälineitä. Euroopan Unionin on palautettava ihmisen vaikutusmahdollisuuksia talouspoli- tiikkaan ja vältettävä liiallista keskittymistä yritysten vapauksien lisäämiseen. Eu- roopan Keskuspankin on hintavakauden ohella tavoiteltava hyvää työllisyyttä. Suomessa hallituksen pitää budjettipolitiikallaan tukea työllisyyttä, eikä rajoittua suhdanteista riippumattomasti valtion velan lyhentämiseen. Kansainvälisen talouden lisääntyneiden riskien ja epävarmuuden takia korostuu Suomessa harjoitettavan pitkäjänteisen, talouden vakautta ja ennustettavuutta tukevan, luottamusta vahvistavan talouspolitiikan merkitys. Työmarkkinaosa- puolten ja valtiovallan laajapohjaisella, keskinäiseen luottamukseen ja sopimi- seen perustuvalla Suomen työmarkkinamallilla pidetään kotipesä parhaiten kun- nossa, kun maailmalla myrskyää. Yhteiskunnallisista ja taloudellisista epäkohdista vakavin on edelleen aivan liian korkea työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ja siihen liittyvä syrjäyty- misuhka. Työttömyyden määrätietoinen ja mahdollisimman nopea alentaminen kohti täystyöllisyyttä on seuraavalla vaalikaudella harjoitettavan talouspolitiikan päätehtävä. Työllisyysaste 75 prosenttiin Viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien talouspolitiikan tulokset ovat olleet myönteisiä. Suomen taloudellinen kasvu on ollut läntisten teollisuusmaiden no- peimpia ja työllisyystilanne on parantunut tuntuvasti. Talouskasvun myötä on voitu työllistää yli 300 000 henkilöä enemmän. Hintojen nousu on vakiintunut matalalle tasolle. Palkkatulojen verotusta on voitu keventää tuntuvasti. Julkinen talous on vahvistunut ja muuttunut rakenteellisesti ylijäämäiseksi. Valtion velka on alentunut radikaalisti ja on nyt suhteessa kokonaistuotantoon jo teollisuus-6 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  9. 9. maiden alhaisimpia. Viennin huikean kasvun aikaansaaman ylijäämän ansiostaSuomen kansantaloudella on jo enemmän saatavia ulkomailta kuin sinne onvelkaa.Työllisyysasteen kohottamisen välttämätön edellytys on riittävän ripeän talous-kasvun jatkuminen. Talouskasvun myötä verokertymä kasvaa, julkinen talousvahvistuu, laadukkaat julkiset palvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva voidaan säi-lyttää, ja lisäksi työn verotusta voidaan maltillisesti keventää. Tällaisen myöntei-sen kehän aikaansaaminen on myös tulevan vaalikauden mahdollisuus.Suomen muita teollisuusmaita nopeammalle talouskasvulle ei lähivuosina olerakenteellisia esteitä. Uhka eläkkeiden rahoitusvajeesta on torjuttu eläkeuudis-tuksella, julkinen velka on hallinnassa, yritysten ja kotitalouksien rahoitusasemaon vahva, työmarkkinat ovat yhdet Euroopan joustavimmista ja luotettavimmista,ennestään korkeaa osaamista kehitetään, sosiaaliturva ja palvelut tukevat työs-säkäyntiä ja työn verotuksen korjaaminen on käynnissä.Työvoiman määrän vähentyminen yhdistettynä talouskasvun jatkumiseen mah-dollistaa etenemisen täystyöllisyyteen. Vuosikymmenen loppuun mennessä ontavoiteltava 75 prosentin työllisyysastetta ja työttömyys on painettava enintäänviiteen prosenttiin.Tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa työikäisen väestön ikärakenteen muuttumi-nen niin, että väestöennusteiden mukaan vuosikymmenen puolivälin jälkeenväestön määrä kasvaa vain yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Keskimääräistä eläk-keelle siirtymisikää on voitava nostaa 2 – 3 vuodella nykyisestä 59 ikävuodesta.Tämä edellyttää sovittujen eläkeuudistusten lisäksi muun muassa työelämänkehittämistä, mahdollisuutta elinikäiseen oppimiseen ja aktiivista työvoimapolitiik-kaa.Työllisyysasteen nostamistavoitteessa onnistuminen edellyttää jatkossakin nais-ten korkeaa työssäkäyntiastetta. Onkin luotava malleja, jotka tarjoavat nykyistäparemmin pienten lasten vanhemmille mahdollisuuden todelliseen työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen.Verotuksen painopistettä muutettavaVeropohjan vahvistaminen on tärkeää, jotta jatkossakin voidaan turvata kattavathyvinvointipalvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva sekä tasoittaa tuloeroja. Verotuk-selle on löydettävä taso, joka lisäksi tukee talouskasvua, työllisyysasteen nousuaja vakaata julkista taloutta. Noususuhdanteessa julkisen talouden ylijäämästä osatulee käyttää julkisen velan lyhentämiseen, mikä pienentää korkomenoja ja luonäin taloudellista liikkumavaraa. Osa liikkumavarasta tarvitaan kasvuedellytyksiävahvistavaan talouden perusrakenteen kehittämiseen.Tulevina vuosina on varauduttava muun muassa väestön ikääntymisen aiheut-tamaan menojen kasvuun. Julkisen talouden tulojen supistumista puolestaanaiheuttaa ainakin auto-, alkoholijuoma- ja tupakkaverojen tuottojen vähentymi-nen. Tämän vuoksi lähivuosina ei ole tilaa mittaviin muihin veronkevennyksiin. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 7
  10. 10. Valtion rahoitustasapainoa heikentänee myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, joka aiheuttaa paineita kasvattaa kansallista maataloustukea. Valtion- talouden näkymät eivät kestä mittavia elinkeinotukia, vaan ne on arvioitava uu- delleen. Työn verotusta on kevennettävä siirtämällä verotuksen painopistettä pääomatu- lojen, kiinteistövarallisuuden ja ympäristöverojen suuntaan. Veronkevennyksiä ei pidä rahoittaa supistamalla kansalaisille tärkeitä julkisia palveluja tai sosiaalisia tulonsiirtoja. Palkkaverotuksen kevennysvara on käytettävä pieni- ja keskitulois- ten palkansaajien verotuksen alentamiseen, mikä tuottaa myös parhaat työlli- syysvaikutukset. Työnteon pitää olla kannattavaa. Siksi työssäkäynnistä aiheutuvat menot on täysimääräisesti huomioitava verotuksessa. Matkakuluvähennyksen korkea omavastuu ei ole tämän kanssa sopusoinnussa. Matkakuluvähennyksen oma- vastuuosuus on perusteltua poistaa vaalikauden aikana. Osana verotuksen painopisteen siirtämistä pääomatulojen suuntaan on vähin- täänkin supistettava yhtiöveron hyvitysjärjestelmää. Veroluonteisten työnantaja- maksujen kohdentamisessa yksityisen ja julkisen sektorin työnantajia on koh- deltava samalla tavalla. Sosiaalivakuutuksen rahoituksen perusteettomia ja mak- sujen kiertämiseen houkuttelevia portaita ja rajoja tulee välttää. Kuntien liikkuma- varaa kiinteistöverotuksessa on lisättävä nostamalla kiinteistöveroprosentin ylä- rajaa ja kiinteistöverotus on ulotettava maa- ja metsätalousmaahan. EU:n käynnistämä työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverokokeilu jatkuu kulu- van vuoden loppuun. Kokeilun aikana jäsenvaltiot ovat voineet tilapäisesti sovel- taa eräille palvelualoille yleistä verokantaa alempaa verotusta. Kokeilun päätyttyä komissiolla on tarkoitus ottaa käsittelyyn alennettujen arvonlisäverokantojen lista. Tässä yhteydessä Suomen tulee esittää työvoimavaltaisten palvelujen, erityisesti ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilun ottamista alennettujen ar- vonlisäverokantojen listalle. Tarjoilutoiminnan ja henkilöstöruokalatoiminnan arvonlisäverokanta tulee alentaa samaksi kuin elintarvikkeiden arvonlisävero- kanta eli 17 prosenttiin. Laajempaa arvonlisäverokannan alentamista vaikeuttaa alkoholijuomaveron ja mahdollisesti myös tupakkaveron sekä autoveron aleneminen. Mikäli välillisen verotuksen alentamisvaraa myöhemmin kuitenkin syntyy, tulee se suunnata elintarvikkeiden EU:n keskitasoa korkeamman arvonlisäverokannan alentami- seen. Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan aktiivitoimia Työssäkäyvien mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen ja koulutukseen on lisättävä. Työelämässä on noin 650 000 henkilöä, joilta puuttuu perusasteen jäl- keinen tutkinto. Tämä on merkittävä riski työllisyyden kannalta. Työttömyyden ennaltaehkäisemiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi on lisättävä investointeja aikuisväestön osaamiseen.8 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  11. 11. Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin edellyttää aktiivista työvoimapolitiik-kaa. Aktiivisten toimenpiteiden voimavarat on turvattava. Aktiivisissa toimenpiteis-sä on aina painotettava työnhakijan osaamisen kehittämistä. Samalla on kuiten-kin huomioitava työttömien koulutustaustasta, aiemmasta työurasta, iästä jamuista tekijöistä johtuvat yksilölliset erot aktiivitoimien tarpeissa.Työllisyysastetta voidaan nostaa myös lisäämällä kokoaikatyön määrää. Monillaaloilla erityisesti naiset joutuvat tekemään osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä eiole tarjolla. Kokoaikatyötä tarjoamalla voitaisiin työllisyysasteen nostamisenohella poistaa monia osa-aikatyöntekijöiden sosiaaliturvan ja työsuhteeseen liit-tyvien etuuksien kertymään liittyviä ongelmia.Nuorille yhteiskuntatakuuNuorten osallisuutta yhteiskunnassa on lisättävä. Tämä vaatii yhteistyötä eri toi-mijoiden kesken. Keväällä 2002 käynnistetty nuorten osallisuushanke esittikintoimenpide-ohjelman, josta työmarkkinajärjestöjen vastuulla ovat erityisesti työ-elämään liittyvät asiat.Erityisen tärkeää on varmistaa, että nuoret jatkavat opintojaan peruskoulun jäl-keen ja työllistyvät heti koulutuksen saatuaan. Monipuolinen henkilöstörakenneon lähestyvässä sukupolvenvaihdoksessa yrityksille etu. Myös kesätyömahdolli-suuksia tulee lisätä.Työttömistä nuorista ammatillinen koulutus puuttuu 46 prosentilta. Nuorten syr-jäytyminen on katkaistava ajoissa aktiivitoimien avulla. Nuorille on rakennettavaaukoton yhteiskuntatakuumalli siten, että koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka onaina ensisijainen vaihtoehto pelkkään passiiviseen rahanjakoon verrattuna.Suomessa tarvitaan harkittua ulkomaalaispolitiikkaaUlkomaalaisia asuu Suomessa noin 100 000 eli kaksi prosenttia väestöstä. Heistäavoimille työmarkkinoille oli vuonna 2001 sijoittunut 9 048 henkilöä. Työvoima-koulutuksen oli aloittanut 10 299 henkilöä, työllistämistoimenpiteillä oli sijoitettu 6275 maahanmuuttajaa ja 14 149 oli työttöminä työnhakijoina. Työttömyyspro-sentti maahanmuuttajien keskuudessa on noin 30 prosenttia. Työttömyysluvutovat korkeita etenkin Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden turvapaikanhakijoiden kes-kuudessa.Työllisyysaste Suomessa on edelleen vain noin 68 prosenttia, kun se vielä vuon-na 1989 oli miltei 75 prosenttia. Työttömyysaste pysyttelee sitkeästi yli yhdeksänprosentin. Suomella on siis edelleen huomattava oma työvoimareservi, jonkatyöllistäminen on ensisijainen tehtävä. Tarvetta suureen Suomeen suuntautu-vaan muuttoliikkeeseen ei työnantajien päinvastaisista vaatimuksista huolimattaole.Työvoimatarve voidaan jatkossakin tyydyttää pääosin kotimaisin voimin. Kan-sainvälistymisen edetessä työelämä ja koko Suomi muuttuu kuitenkin yhä moni-kulttuurisemmaksi. Siihen on varauduttava harkitulla maahanmuuttopolitiikalla,jonka suuntaviivoista on sovittava viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa.Sitä edellyttää myös EU:n laajentuminen, jonka jälkeen vapaan liikkuvuuden SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 9
  12. 12. piirissä on siirtymäaikojen päätyttyä lähes 500 miljoonaa ihmistä nykyisen 370 miljoonan sijasta. Työlupamenettely ja työvoimapoliittinen harkinta työlupien myöntämisen lähtö- kohtana tulee pitää voimassa samalla kun tehdään tarpeelliset muutokset ulko- maalaislakiin. Lakiuudistuksessa on estettävä työluvilla keinottelu. Myöntämisen tulee perustua todelliseen työvoimatarpeeseen, jonka arviointi suoritetaan kolmi- kantaisesti. Laissa on taattava luottamushenkilöille tiedonsaantioikeus noudatet- tavista työehdoista. Työntekijän oleskeluluvan myöntämisen ehtona tulee olla, ettei sillä vaaranneta suomalaisen tai Suomessa jo asuvan ulkomaalaisen mah- dollisuutta saada työtä. Työntekijän oleskelulupa tulee voida myöntää ammat- tialakohtaisesti ja enintään vuodeksi kerrallaan. Siirtolaisuus, pakolaisuus ja laiton maahanmuutto ovat kaikki eri asioita. Ne vaa- tivat kukin erilaista suhtautumistapaa ja erilaisia toimenpiteitä. Työntekoon täh- täävän aktiivisen maahanmuuton tulee perustua todelliseen työvoimatarpeeseen, eikä sillä saa syrjäyttää kotimaista työvoimaa. Kaikissa tapauksissa on toimittava Suomen lainsäädännön mukaisesti ja noudatettava työehtosopimuksia. Suomen on autettava pakolaisia humanitaarisen vastuumme tuntien. Kaikki tur- vapaikanhakijat eivät kuitenkaan täytä YK:n pakolaissopimuksen määräyksiä. Harmaaseen tai pimeään ulkomaiseen työvoimaan, laittomaan maahanmuut- toon tai turvapaikkahakemuksilla keinotteluun on syytä suhtautua torjuvasti ja huolehtia siitä, että sekä lainsäädäntö että viranomaisten valmiudet ovat riittävät. Maahanmuuttajien työllistymistä tukee ennen muuta riittävä kielitaito ja ammatti- koulutus. Heille on siksi suunnattava erikseen räätälöityjä työvoimapalveluja. Ta- voitteena tulee olla sijoittuminen avoimille työmarkkinoille ja se, että maahan- muuttajien aiemmin hankkimaa osaamista voidaan hyödyntää. Kotouttamisoh- jelmiin on osoitettava riittävät voimavarat. Hyviä etnisiä suhteita työelämässä on edistettävä tukemalla monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta edistäviä hankkeita sekä torjumalla ennakkoluuloja ja rasismia. Suomalaiset työmarkkinasuhteet rakentuneet luottamukselle Suomalainen sopimusmalli tuottanut tuloksia Suomen vahvuudeksi ja menestystekijäksi on noussut työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laaja yhteistyö, kyky neuvotella ja sopia yhdessä keskeisistä asi- oista. Suomalaisen yhteiskunnan sopimisen toimintatapa on rakentunut osa- puolten väliselle luottamukselle. Se on luonut perustan yhteiskunnan vakaudelle ja eheydelle sekä talouden kasvulle ja palkansaajien hyvinvoinnille. Tätä yhteis- työtä on harjoitettu erityisesti tulopoliittisten sopimusten kautta. Kolmikantayh- teistyö lainsäädännön valmistelussa on yhtä lailla osoittautunut tulokselliseksi. Kuluvalla vaalikaudella tästä ovat esimerkkejä suuri eläkeuudistus ja työttö- myysturvan kehittäminen, uusi työsopimuslaki sekä työturvallisuus- ja työterve- yshuoltolait ja vuorotteluvapaan kehittäminen.10 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  13. 13. Sopimusjärjestelmä pidettävä vankalla pohjallaPalkansaajat ovat saavuttaneet pitkäaikaisella toiminnalla oikeudet ammatilliseenjärjestäytymiseen sekä työehtosopimus-, virkaehtosopimus- ja luottamushenki-löjärjestelmät. Nämä saavutukset ovat niitä kulmakiviä, joiden varaan ammattiyh-distysliikkeen edunvalvonta edelleen nojaa.Suomalainen työmarkkinoiden säätelyjärjestelmä on jo yli puoli vuosisataa toi-minut perustaltaan samanlaisena. Työehtosopimusjärjestelmä ja erimielisyyksienratkaisu työtuomioistuimessa sekä työriitojen sovittelujärjestelmä ovat sopeutu-neet hyvin erilaisiin taloudellisiin ja poliittisiin olosuhteisiin. Järjestelmät ovat säi-lyttäneet toimintakykyisyytensä toimintaympäristömuutoksissa. Näiden järjestel-mien ylläpitäminen on välttämätön edellytys työmarkkinoiden toiminnalle jatkos-sakin, eikä niiden lainsäädäntömuutoksille ole perusteita.Myös EU:n säännöstö rakentuu työelämän osalta toimivien ammattiyhdistysoi-keuksien varaan. Tältä osin tarvitaan kuitenkin niiden tunnustamista perustamis-sopimuksessa turvattuina perusoikeuksina, joihin ei voida taloudellisten perus-vapauksien varjolla puuttua. Suomen hallituksen tuleekin sitoutua toimimaantämän tavoitteen puolesta, koska työelämän kansainvälistyminen edellyttäämyös rajat ylittävien neuvottelu-, sopimus- ja lakko-oikeuksien turvaamista.Suomalaiset vähimmäisehdot kansalaisuudesta riippumatta samatSuomessa työskenteleviä ulkomaalaisia työntekijöitä on kohdeltava tasavertai-sesti suomalaisiin nähden sekä työlainsäädännön että vähimmäistyöehtojennoudattamisessa. Ulkomaisen työvoiman usein törkeät väärinkäytöstapauksetovat viime aikoina lisääntyneet, eikä työlupaehtojen noudattamisen valvonta toi-mi asianmukaisesti. Lainsäädännön ja valvonnan puutteita hyödynnetään har-maan talouden rikollisessa toiminnassa. Siksi on kaikin mahdollisin keinoin var-mistettava, että Suomessa tehtävään työhön sovelletaan suomalaisia vähim-mäistyöehtoja kansalaisuudesta riippumatta. Työehtojen viranomaisvalvontaa ontehostettava siten, että viranomaisilla on riittävät resurssit ja toimivaltuudet. Toi-saalta ammattiliitoilla ja luottamushenkilöillä on oltava tehokkaat keinot osallistuavalvontaan.Työlupia myöntävien viranomaisten on omalta osaltaan lisättävä ulkomaistentyöntekijöiden tietämystä oikeuksistaan. Viranomaisille, ammattiliitoille ja luotta-musmiehille tulee antaa oikeus valvoa palkka-, työaika-, vuosiloma- ja sosiaalitur-vaetuuksien noudattamista kaikkien työntekijöiden kohdalla. Jos työntekijänoikeuksia loukataan, hänelle on turvattava tehokkaat oikeudelliset keinot tilan-teen korjaamiseen.Lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla säänneltyjen työehtojen valvonta onensisijaisesti työehtosopimusosapuolten tehtävänä. Euroopan Unionin laajen-tuminen lisää työvoiman liikkuvuutta. Suomeen tilapäisesti tai pysyvästi tulevientyöntekijöiden työehdot määräytyvät pääsääntöisesti suomalaisten normien mu-kaan. Tällaiset työntekijät eivät useimmiten ole järjestäytyneitä edes kotimaansaammattiliittoihin. Suomalaisten järjestöjen onkin vaikea valvoa sitä, että heihinsovelletaan suomalaisia työehtoja. Erityisen vaikeaa valvonta on silloin, kun pal-velujen vapaan liikkuvuuden nimissä Suomeen tuotetaan esimerkiksi vuokratyö-voimaa. Työvoiman polkumyynnin estämiseksi myös suomalaisten työnantajien SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 11
  14. 14. etuna on valvoa, että Suomen normeja noudatetaan. Suomalainen työehtoval- vonta ei ole lähimainkaan eurooppalaisella tasolla. Ulkomaalaisen ja myös koti- maisen työvoiman väärinkäytöksiä on pyrittävä torjumaan jo ennakolta. Lisäksi on kehitettävä tehokkaita jälkivalvonnan keinoja. Ennakkovalvonnan muotona on toteutettava muun muassa tilaajan vastuu työnantajavelvoitteiden noudattamisesta. On toteutettava myös työnantajan vel- vollisuus asettaa vakuus työ-, sosiaali- ja verolainsäädännön mukaisista velvolli- suuksista. Järjestöjen ja viranomaisten valtuuksia on lisättävä olennaisesti sekä työvoiman vapaan liikkumisen piirissä että työluvan varassa liikkuvaan työvoimaan nähden. Viranomaisten voimavaroja on lisättävä riittävästi. Rikkomusten seuraamukset on säädettävä tuntuviksi. Työnantajien tiedonantovelvollisuutta on lisättävä siten, että luottamushenkilöt saavat riittävät tiedot ulkomaalaisesta työvoimasta ja siihen noudatettavista työsuhteen ehdoista. Ammattiliitoilla on oltava kanneoikeus puolustaa työntekijöitä, joiden oikeuksia loukataan. Sopimusjärjestelmän turvaaminen kilpailulta Suomessa on jo pitkään ollut kiistaa työmarkkinajärjestöjen sopimusvapauden suhteesta kilpailulainsäädäntöön. Kiista on koskenut mm. sitä, voidaanko työ- ehtosopimusmääräyksin rajoittaa ulkopuolisen työvoiman käyttöä. Korkein hal- linto-oikeus antoi vuonna 1995 paperiteollisuuden ulkopuolisen työvoiman käy- töstä päätöksen, jolla KHO laajensi kilpailulain soveltamisalaa vastoin lain sana- muotoa koskemaan myös työehtosopimuksia. Euroopan yhteisöjen tuomiois- tuimen ennakkotapausluonteisissa ratkaisuissa on kuitenkin katsottu työehtoso- pimuksien kuuluvan kilpailulainsäädännön ulkopuolelle. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja yhteisötuomioistuimen oikeuskäytän- nössä vahvistettu oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja työehtosopimustoi- mintaan on Suomessakin turvattava, eikä niitä saa mitätöidä kilpailuviranomaisen päätöksillä. Tältä osin kilpailulainsäädäntöä on selvennettävä suhteessa työehto- sopimuksiin. Työehtosopimuslain sopimusvapauden puitteissa tapahtuva työn- tekijöiden suojelu on turvattava kilpailuviranomaisten puuttumiselta. Julkisen sektorin palkkausjärjestelmiä kehitettävä Palkkatasa-arvon edistäminen on tärkeä väline vahvasti sukupuolen mukaan jakautuneiden työmarkkinoiden purkamisessa. Julkisen sektorin sopimusratkai- sujen tulee tukea palkkatasa-arvon lisäämistä. Työn vaativuuden arviointijärjes- telmiä on kehitettävä niin, että voidaan verrata saman työnantajan palveluksessa olevien samanarvoista työtä tekevien palkkoja keskenään. Tavoitteena on, että jokainen saa työn vaativuutta vastaavan palkan alasta riippumatta. Julkiselle sektorilla on kehitettävä nykyaikaisia palkkausjärjestelmiä, jotka yhtäältä turvaavat kilpailukykyisen palkkatason ja samalla tukevat tuottavuuden paranta- mista myös julkisella sektorilla. Tulospalkkausjärjestelmiä on kehitettävä erityisesti naisvaltaisille aloille. On huolehdittava siitä, että julkinen työnantaja on houkutte- leva ja osaavan henkilökunnan riittävyys julkisissa palveluissa turvataan myös tulevaisuudessa.12 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  15. 15. Huomio työyhteisöjen kehittämiseen javaikutusmahdollisuuksien lisäämiseenTyöelämää kehitetty, mutta työtä jatkettavaSAK:n tavoitteena on sellainen työelämä, jossa työntekijällä on mahdollisuuskehittyä, vahvistaa ammattitaitoaan ja vaikuttaa sekä omaan työhönsä että työ-paikkaansa. Työhyvinvoinnin perusedellytyksiä ovat taitavasti ja ihmisarvoisestijohdettu työpaikka, mielekkäästi organisoidut työjärjestelyt, psyykkistä ja fyysistätyökykyä tukeva työympäristö ja työntekijöiden tarpeet huomioivat työaikajär-jestelyt. Inhimillinen työelämä mahdollistaa paremmin myös työn, perheen jamuun elämän yhteensovittamisen. Työjärjestelyillä ja riittävällä henkilöstömäärällävarmistetaan se, etteivät työpaineet johda liialliseen kuormitukseen ja ylityöhön.Työntekijöille työelämän muutosten hallitseminen on tärkeää.Kahden edellisen vaalikauden aikana keskeiset työelämän lait on uudistettu taisaatettu uudistustyön alle. Työlainsäädännön toimivuutta on jatkuvasti arvioitavasuhteessa työelämän muutoksiin. Tulevalla vaalikaudella SAK:n tavoitteissa ko-rostuvat erityisesti työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, työntekijöiden suojayritysten muutostilanteissa ja todellisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminenosallistumisjärjestelmien kautta. Lainsäädäntöä on edelleen kehitettävä vastaa-maan verkoistoituneiden yritysten ja yritysrakenteiden sekä uusien työnteonmuotojen aiheuttamiin ongelmiin.Enemmän aikaa lapsilleTyöelämästä on tullut entistä kiivaampaa. Työ vie yhä enemmän aikaa ja lapsetovat pitkiä aikoja päivähoidossa tai yksin kotona. Työelämän kehitys on osaltaanollut aiheuttamassa lasten turvattomuutta yhteiskunnassa. Ympärivuorokaudentoimiva, 24-tuntinen yhteiskunta on vaikeuttanut työ- ja perhe-elämän yhteenso-vittamista. Perheiden epävarmuus toimeentulosta on myös lisääntynyt mm. työ-suhteiden katkonaisuuden ja pätkittymisen takia.Työelämän pitää joustaa niin, että vanhemmilla on mahdollisuus kantaa omahoito- ja kasvatusvastuunsa lapsistaan. Työaika- ja työjärjestelyitä tuleekin tehdäperheiden tarpeiden mukaan. Isiä on aktiivisesti kannustettava lastenhoitovas-tuuseen ja perhevapaiden suurempaan käyttöön.Suomalaisilla naisilla on pitkä kokopäivätyössäkäynnin perinne. Kahden ansait-sijan perhemalliin ovat vaikuttaneet mm. naisten halu olla taloudellisesti itsenäisiä,naisten korkea koulutus sekä omistamiseen perustuva asuntopolitiikka. Naistenkorkeasta työssäkäyntiasteesta huolimatta Suomessa syntyvyys on pysynytkorkeammalla kuin useimmissa Euroopan maissa. Lapsiperheiden tuilla, kutenpäivähoitopalveluilla ja lastenhoitovapaita koskevilla sopimuksilla sekä yhteis-kunnan antamalla lapsiperheiden taloudellisella tuella, on tärkeä merkitys synty-vyyteen ja lapsiperheiden pärjäämiseen.Kuitenkin Suomessakin hankitaan lapsia entistä vanhempina. Koulutusajat ovatpidentyneet. Pätkittäiset ja epävarmat työsuhteet vaikuttavat lasten hankinnansiirtämiseen myöhempään tai jopa tietoiseen valintaan lasten hankkimatta jättä-misestä. Tutkimuksissa onkin jo viitteitä naisten välisestä jakautumisesta: joko SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 13
  16. 16. hankitaan pitkä koulutus, ollaan pitkään erilaissa pätkätöissä eikä hankita lapsia ollenkaan tai suuntaudutaan enemmän kotiäidin uraan. Osittaista hoitovapaata ja osittaista hoitorahaa on kehitettävä niin, että se nykyistä paremmin voi tarjota työssäkäyville pienten lasten vanhemmille todellisen vaihto- ehdon. Näin parannetaan lasten turvallisuutta sekä lyhennetään pienten lasten hoitopäivän pituutta ja pienten koululaisten yksinäistä iltapäivää. Osittaista hoito- vapaata tulee laajentaa niin, että molemmat alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmat voivat halutessaan lyhentää työaikaa. Näin mahdollistetaan nykyistä paremmin työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Uudesta mahdollisuudesta osittaiseen vanhempainvapaaseen on tiedotettava tehokkaasti, seurattava sen käynnistymistä ja vahvistettava tarvittaessa sen toimi- vuutta. Samoin tulee selvittää lapsen sairastumisesta aiheutuvasta tilapäisestä hoitovapaasta työnantajille aiheutuvat kustannukset ja kehittää vaihtoehtoinen malli kustannusten jakamiseksi. Vuorotyössä ja vastaavissa työaikamuodoissa työskenteleville pienten lasten vanhemmille tulee antaa paremmat mahdollisuu- det yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää. Turvallisuutta työsuhteissa ja työelämän muutoksessa Suomalainen lainsäädäntö on osoittautunut heiveröiseksi yritysten rakenne- muutoksissa ja toimialarationalisoinneissa. Työnantajien vastuu irtisanomis- ja lomautustilanteissa on selvitysten mukaan heikompi kuin muissa Euroopan Unionin jäsenmaissa. Esimerkiksi työsopimuslain irtisanomisperusteet eivät ulotu kansainvälisiin yritysjärjestelyihin. Yritystoiminnan lakkauttamisen yhteydessä tapahtuvat irtisanomiset eivät muodostu Suomessa ero- tai irtisanomisrahojen kautta vastaavanlaiseksi kustannuseräksi kuin useimmissa EU:n jäsenmaissa. Siksi yritysostojen yhteydessä lakkauttamistoimet ovat kohdistuneet kannatta- viinkin suomalaisiin yrityksiin. Kiristynyt kilpailu on tuonut työntekijöille epävar- muutta monilla sellaisilla paikkakunnilla, joissa työllisyys on ollut yhden yrityksen varassa. Lähtökohtana on oltava työnantajien vastuun lisääminen yritysten muutostilan- teissa. Lomautusten ja irtisanomisten sijasta työnantajienkin edun mukaista on investoida työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen nykyistä enemmän. Irtisa- nomismenettelyyn pitäisikin liittää erillinen koulutusjärjestelmä ja uudelleensijoit- tamisohjaus. Näin monipuolistetaan työntekijöiden osaamista ja turvataan mah- dollisuus siirtyä uusiin tehtäviin tai uuteen yritykseen työpaikan vaihdon myötä. Taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvissa irtisanomisissa työnantajan on maksettava työntekijöilleen eroraha- tyyppinen korvaus, jonka tarkoituksena on helpottaa työntekijän asemaa, kou- luttautumista ja uudelleensijoittumista. Suomessakin rahakorvauksia on mak- settu yksittäistapauksissa. Myös työntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista on huolehdittava vähentämisti- lanteissa ja työsuhteen päättymisen jälkeenkin. Yritysten on otettava tästä vas- tuuta esimerkiksi jatkamalla työntekijän oikeutta työterveyshuoltopalvelujen käyttöön tietyksi ajaksi myös työsuhteen lakattua.14 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  17. 17. Epätarkoituksenmukaisen lyhyet työvuorot vaikeuttavat ihmisten elämänhallin-taa. Niissä ihmiset asetetaan kohtuuttomiin, jopa nöyryyttäviin tilanteisiin. Toi-meentulo-ongelmien vuoksi ihmiset joutuvat turvautumaan useamman työnan-tajan palveluksessa suoritettaviin pätkiin. Osa-aikatyöntekijöille tuleekin turvatayhtäjaksoinen ja riittävän pitkä vähimmäisaika työvuorolle. Yhtä lailla on turvatta-va vähimmäistuntien määrä työviikolla tai jaksotyössä. Näin kohtuuttoman lyhyettyöajat poistuvat ja niistä kärsimään joutuvat suojattomimmat työntekijäryhmätvoivat saada inhimillisemmän kohtelun.Oman elämän hallinnan ja taloudellisen turvallisuuden näkökulmasta on tärkeä-tä, että vastentahtoisen osa-aikatyön ja muunlaisen pätkätyön käyttöä vähenne-tään. Tähän voidaan päästä sekä lainsäädäntömuutoksin että sopimusjärjeste-lyin ja työn organisoinnin kehittämisen kautta. Työvoiman käyttötapojen on täy-tettävä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Työsuhteiden py-syvyys ja turvallisuus takaavat parhaiten henkilöstön sitoutumisen, työn ja pal-velun laadun sekä yrityksen toiminnan tuloksellisuuden.On osallistumisjärjestelmien kehittämisen vuoroDemokraattisessa yhteiskunnassa suurin demokratiavaje on työelämässä. To-dellisuudessa yritysdemokratian peruslaki on muodostunut irtisanomismenette-lylaiksi. Osallistumisjärjestelmät eivät ole tuoneet todellisia vaikuttamisen paikkojatyöntekijöille silloin, kun yrityksissä tehdään ratkaisevia päätöksiä yritysjärjeste-lyistä, toiminnan muutoksista, tuotannon ja palvelujen uudelleenorganisoinnista,toiminnan lakkauttamisesta kotimaassa, henkilöstön asemasta muutostilanteissajne. Myös osallistumisjärjestelmillä pitää voida vaikuttaa työntekijöiden odotuk-seen turvallisemmasta muutoksesta. Työelämän osallistumisjärjestelmien kehit-täminen on välttämätöntä paitsi palkansaajien todellisten vaikutusmahdollisuuk-sien kannalta, myös tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisen näkökulmasta.Kun nykyinen yhteistoimintalaki rajaa henkilöstön vaikutusvallan lähinnä tietojensaanti- ja neuvotteluoikeuteen, on osallistumisjärjestelmiä laajennettava koske-maan yritys- ja liikkeenjohdollisia sekä tuotannollisia kysymyksiä. Työpaikoilla onedettävä aitoon vuoropuheluun ja sopimismenettelyihin. YT-lakia on uudistettavakoskemaan sellaisia palkansaajille tärkeitä ja läheisiä asioita kuin työn sisältöä jaorganisointia, henkilöstön osaamista ja jaksamista sekä yleisemminkin työyhtei-söjen kehittämistä.Työntekijöiden turvallisuuden kannalta yhteistoimintamenettelyssä tulee koros-tua myös työnantajien lisääntynyt vastuu henkilöstönsä työllistämisestä. Yhteis-toimintamenettelyssä on käsiteltävä mahdollisuudet tarjota muuta työtä, koulu-tusta ja uudelleensijoittamisohjausta. Yhteistoimintamenettelyyn on sisällytettäväalihankintatoiminta ja työvoiman määrään vaikuttavat toimintojen ulkoistamiset.Työntekijöillä tulee olla nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa riittävänajoissa sellaisiin strategisiin ja liikkeenjohdollisiin päätöksiin, joilla on vaikutustahenkilöstön asemaan. Kansainvälisten ja kotimaisten konsernien ja yritysten vel-voitteita on lisättävä erityisesti silloin, kun yritystoimintaa siirretään ulkomaille.Osallistumisjärjestelmiä kehitettäessä on selvitettävä myös, millä tavoin työnteki-jöiden vaikutusmahdollisuudet yhteensovitetaan siihen vaikuttamiseen, joka SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 15
  18. 18. henkilöstön edustajilla on yritysten hallintoelimissä liiketoimintaa, taloutta ja hen- kilöstön asemaa koskevissa kysymyksissä. Yritysten kansainvälinen kehitys edellyttää, että osallistumisen eurooppalaiset rajat poistetaan ja perustetaan maailmanlaajuisia osallistumisjärjestelmiä. Ikääntyvien työntekijöiden asema ja sukupolvenvaihdosjärjestelyt Kuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu 700 000 – 800 000 työnte- kijää suurten ikäluokkien myötä. Syntyvyyden vähentymisen vuoksi nuorem- mista ikäluokista ei heidän tilalleen saada vastaavaa määrää. Suomalaisen työ- elämän kehittämistä on jatkettava niin, että kaikki työikäiset ovat panoksellaan mukana suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämisessä. Uhkaavaa työvoimapulaa voidaan torjua siten, että parannetaan työoloja ja –ympäristöä, otetaan huomi- oon ikääntyvien työntekijöiden erityistarpeet sekä vahvistetaan ihmisten osaa- mista ja jaksamista työhistorian kaikissa vaiheissa. Keski-ikäiset tarvitsevat mahdollisuuden vaihtaa ammattia aikuiskoulutuksen avulla ja myöhentää eläkkeellesiirtymistään sapattivapaiden avulla. Erityisesti ikääntyneille on turvattava aikuiskoulutusmahdollisuudet, jotta heillä on todelliset mahdollisuudet selviytyä työmarkkinoilla. Suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää on vaarana, että sukupolvien välinen kosketus katkeaa ja näin ikääntyvien työntekijöiden kokemus ja hiljainen tieto ei siirry nuoremmille sukupolville. SAK:n tavoitteena on edistää työpaikoilla eri su- kupolvien välistä yhteistyötä. Ikääntyvien työntekijöiden töiden ja työaikojen jär- jestelyissä sekä työn mitoituksessa on huomioitava heidän muuttuneet voimava- ransa, jotta he jaksaisivat nykyistä pitempään työelämässä. Samanaikaisesti tur- vataan ikääntyvien työntekijöiden työkokemuksen siirtyminen nuoremmille työntekijöille ja työtehtävien jakautuminen eri ikäryhmille kunkin työntekijän voi- mavarojen mukaisesti. Hallittua ja inhimillistä sukupolvenvaihdosta varten on tarpeen valmistella kolmi- kantaisesti sukupolvenvaihdosjärjestelyjä koskeva toimintamalli työyhteisöjä var- ten. Mallin avulla voidaan kehittää ikäjohtamista myös käytännön tasolla. Työaikaa lyhennettävä eurooppalaiseen tahtiin Työaikapolitiikassa ovat painopisteenä sopimusalakohtaisesti toteutettavat yksi- löllisesti joustavat työaikaratkaisut. Työaikoja työpaikoilla kehitettäessä on otetta- va huomioon työntekijöiden elämäntilanteesta johtuvat tarpeet. Tältä pohjalta on tarkasteltava työajan sijoittelua ja vuorotyöjärjestelmien tarvetta ja toimivuutta. Yksilöllisiä tarkoituksia varten on kehitettävä säästö- ja sapattivapaajärjestelmiä, työaikapankkeja tai Ranskan ja Saksan mallin kaltaisia työaikatilejä jne. Työaika- ratkaisuissa on otettava huomioon myös elinikäisen oppimisen tarpeet ja mah- dollisuudet. Työsuojelunäkökulma tulee korostumaan työaikapolitiikassa. Työelämän joustot ovat kohdistuneet myös työaikoihin. Työntekijöille se on merkinnyt pitkiä työpäi- viä ja työviikkoja, epäsäännöllisiä työaikoja, kiirettä ja aikapainetta. Ylipitkät ja epämukavat työajat näkyvät työterveyden ja työturvallisuuden heikentymisenä.16 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  19. 19. Työaikamallien kehittämisessä on otettava huomioon työterveyden vaatimuksetja ylipitkistä työajoista johtuvat tapaturmariskit.SAK seuraa kansainvälistä työaikakehitystä ja erityisesti kehitystä EuroopanUnionin jäsenmaissa. Kun lainsäädäntömuutokset 35-tuntisesta työviikosta ontehty Ranskassa, myös Suomessa vaatimukset työajan lyhentämisestä ovat kas-vaneet. Perinteisesti työajan yleinen lyhentäminen on ollut työmarkkinajärjestö-jen välinen sopimusasia. Tämä linja on edelleen kestävä.Terveellisen työn oikeudet kaikilleTyöhön liittyvät turvallisuus- ja terveysriskit kuormittavat työntekijöitä lisääntyväs-sä määrin. Toisto- ja pakkotahtisen työn lisääntyminen samoin kuin työelämänkiire ja lukuisat muut stressitekijät vaikuttavat työntekijöiden jaksamiseen ja työ-kyvyn menetykseen. Psykososiaaliset stressitekijät kuormittavat yhä enemmänmyös nuoria työntekijöitä. Työntekijöiden ikääntyminen asettaa erityisen haas-teen kehittää työoloja.Työsuojelu- ja työterveyshuoltolainsäädäntö on uudistettu tällä vaalikaudella.Uudet lait antavat entistä paremmat mahdollisuudet puuttua työsuojeluongel-miin. Nyt on huolehdittava siitä, että uuden lainsäädännön tuomat oikeudet to-teutuvat kaikille työntekijöille tasavertaisesti myös käytännössä. Tämä edellyttääriittäviä resursseja. Valvonnan tehostamiseksi työsuojelupiirien resursseja ja mo-niammatillista osaamista on lisättävä ja hallinnon toimintaa kehitettävä.SAK korostaa työterveyshuollon perustehtävää, ennaltaehkäisevää työpaikkata-son toimintaa, mitä vahvistaa työterveyshuoltolain uudet velvoitteet. Työterveys-huollon toteutuminen on kuitenkin ratkaisevalla tavalla riippuvainen palvelujensaatavuudesta. Valtiovallan on yhdessä kunnallisten terveyskeskusten kanssahuolehdittava siitä, että laadukkaita työterveyshuollon palveluja on tarjolla katta-vasti koko maassa. Tämä on erityisen tärkeää pienten työpaikkojen työterveys-huollon turvaamiseksi.Uusi työterveyshuolto- ja työturvallisuuslaki antavat entistä paremmat mahdolli-suudet työtapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisyyn. Ne myös täsmentä-vät työnantajan vastuuta työpaikan hyvinvoinnista huolehtimisesta ja ulottuvatalueille, joita nykyinen tapaturmavakuutus- ja ammattitautilaki eivät kata. Tule-valla vaalikaudella onkin muutettava ammattitautilakia niin, että ammattitaudiksivoidaan katsoa myös sosiaalisen ja psyykkisen tekijän aiheuttama sairaus. Lisäk-si on käynnistettävä selvitys tapaturmavakuutuslainsäädännön uudistamistar-peista.SAK on huolissaan ammattitautien ja työperäisten sairauksien suuresta määräs-tä. Tällaisina esimerkkeinä ovat tuki- ja liikuntaelin sairaudet sekä kemikaaleistajohtuvat erilaiset sairaudet. Ennaltaehkäisevää toimintaa on suunnattava entistäenemmän siihen, että tutkitaan ja selvitetään tapaturman sattumiseen ja altistumi-seen liittyvät todelliset työolosuhteet.Työpaikkatason toiminta on avainasemassa työsuojelun ja työpaikkahyvinvoin-nin kehittämisessä. Työsuojelun yhteistoimintajärjestelmän merkitys korostuuuusien lakien sisäänajossa. Työsuojelun yhteistoimintaa koskeva lainsäädäntö SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 17
  20. 20. on kuitenkin vanhentunut eikä ota riittävästi huomioon niitä muutoksia, joita on tapahtunut yritysten rakenteissa, verkostoituneessa tuotantomallissa tai yritys- koon pienentymisessä. Lainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että henkilöstön työ- suojeluedustajille taataan samanarvoiset toimintaedellytykset työpaikan koosta, toiminnan organisoinnista ja toimialasta riippumatta. Tulevalla vaalikaudella on käynnistettävä työsuojelun valvontalain uudistaminen. On arvioitava uudelleen työsuojeluvaltuutettujen valintavelvoite pienissä yrityksis- sä, työpaikkakäsitteen laajuus valtuutetun työn kannalta ja ennen kaikkea val- tuutetun ajankäytön tarve ja yksityiskohtaiset perusteet. Työsuojelu- ja työterve- ysriskien hallinnassa korostuvat erityisesti työnantajan edustajien pätevyys- ja koulutusvaatimukset. Päihteiden väärinkäytöstä aiheutuvat terveysuhat työelämässä ovat lisääntyneet. Työelämän yksityisyyden suojaa koskevalla lailla ja valmisteltavana olevilla päih- detestausta koskevilla säännöksillä täsmennetään osaltaan päihteiden väärin- käyttöön ja testaamiseen liittyviä epäselvyyksiä. Työntekijöiden oikeusturvan ja asianmukaisen hoidon takaamiseksi on kuitenkin aivan yhtä tärkeää vaikuttaa myös siihen, että työntekijöiden käytettävissä on toimiva hoitoonohjausjärjestel- mä, joka sisältää mahdollisuuden kuntoutukseen työsuhteen pysyessä voimas- sa. Homeiden ja muiden sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamat terveyshaitat ovat merkittävä työntekijöiden terveyttä vaarantava tekijä työpaikoilla. Kosteusvauriot ja rakennusten epäasianmukainen kunnossapito aiheuttavat sisäilmaongelmia. Niiden poistamiseen tarvitaan selvittämis-, korjaamis- ja jälkitarkastusohjeisto. Työelämän kehittämisohjelmia jatkettava ja monipuolistettava Työelämän kehittämisohjelmista on kahden vaalikauden aikana saatu myöntei- siä kokemuksia. Tämän vuoksi ohjelmia on jatkettava nykyistä suuremmalla pa- nostuksella. Lisäksi niistä on tehtävä pysyviä siten, että ne yhdistetään yhdeksi sateenvarjoksi, jossa tarjotaan työyhteisöjen kehittämiseen erilaisiin aihealueisiin ja menettelyihin painottuvia vaihtoehtoja. Työpaikkahankkeille on näin luotava mahdollisuudet keskittyä erilaisille kehittämisen alueille, kuten esimerkiksi tasa- arvon edistäminen, työssä jaksaminen sekä sukupolvenvaihdosjärjestelyt. Työelämän kehittämisohjelmat, jotka käytännössä ovat olleet työnantaja- aloitteisia hankkeita, eivät ole ulottuneet kaikkein ongelmallisimpiin, kehityksel- tään pysähtyneisiin työpaikkoihin. Ohjelmien puitteissa on luotava resursseja ja uusia avauksia sen suhteen, miten tällaiset useimmiten pienet työpaikat saadaan mukaan kehittämisohjelmiin. Tutkimuksen suuntautumisessa tulee nykyistä painokkaammin ottaa mukaan työsuojelu- ja työterveysnäkökohdat, samoin kuin työpaikkojen osallistuvan vuo- ropuhelun kehittäminen.18 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  21. 21. Yritysten kannettava yhteiskuntavastuunsaYhteiskuntavastuuta maailmanlaajuisestiSekä yrityksiltä että elinkeinoelämältä on edellytettävä yhteiskunnallisen vastuunkantamista sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti. Yhteiskuntavastuu koh-distuu taloudellisiin, ympäristö- ja sosiaalisiin kysymyksiin. Viime mainittuihinkuuluvat esimerkiksi työelämän perusoikeudet, jotka määritellään ILO-sopimuksissa.Ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja eettisten sijoittajien tulee aktiivi-sesti edistää yrityksiä kantamaan yhteiskuntavastuutaan niin Suomessa kuinmuualla maailmassa. Tästä ammattiyhdistysliikkeen tulee pyrkiä sopimuksiinsuuryritysten kanssa. Monet eurooppalaiset ja kansainväliset ammattisihteeristötovatkin sopineet esimerkiksi lapsityövoiman käytön lopettamisesta tai ILO:n pe-rusoikeuksien kunnioittamisesta kymmenien monikansallisten yritysten kanssa.Näihin perusoikeuksiin kuuluvat toisaalta lapsityön, syrjinnän sekä pakko- jaorjatyön kieltäminen ja toisaalta ammattiyhdistysoikeudet: oikeus järjestäytymi-seen ja kollektiivisiin neuvotteluihin.Hallitukselta odotetaan aktiivista tukea EU:ssa pyrkimyksille nostaa esille ja saadayritykset kantamaan yhteiskunnallista vastuuta. Myös julkisissa hankinnoissa jakehitysavussa se on otettava huomioon.Hallituksen tulisi omistajana varmistaa, että valtionyhtiöt ja muut yhtiöt, joissavaltiolla on sanavaltaa, sitoutuvat noudattamaan OECD:n toimintaohjeita moni-kansallisille yrityksille. Kaikkien OECD-maiden hallitukset ovat nimenomaanedellyttäneet hyväksyessään uudistetut ohjeet kesällä 2000, että niitä noudate-taan. Ne ovat myös itse sitoutuneet niiden edistämiseen. Julkisen rahoituksenehtona tulee olla asiakkaan sitoutuminen yhteiskuntavastuuseen. Tällaisina eh-toina tulisi kysymykseen luottojen läpinäkyvyys, julkinen tiedonsaanti, laaja kon-sultointi, sitovat standardit, ihmisoikeuskriteeristön käyttöönotto, korruption vas-tustaminen jne. Tavoitteena on varmistaa näiden käytäntöjen toteutuminen niinkansallisissa kuin pohjoismaisissa ja eurooppalaisissa julkisissa rahoituslaitoksis-sa ja viimein myös Maailmanpankissa ja Valuuttarahastossa.Toimintaohjeiden mukaan yritysten tulee edellyttää ei vaan tytäryhtiöiltään vaanmyös liikekumppaneiltaan ja aliurakoitsijoilta OECD:n toimintaohjeiden periaat-teiden noudattamista. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 19
  22. 22. Kolmikantainen yhteiskunnallisen vastuun toimintaohjelma Euroopan komissio käynnisti eurooppalaisen keskustelun yrityksien yhteiskun- nallisesta vastuusta Vihreällä kirjallaan vuonna 2001 ja jatkoi keskustelua tiedon- annollaan vuonna 2002. Lähtökohtana Euroopan Unionilla on ollut maailman kilpailukykyisimmän ja dynaamisimman osaamistalouden luominen. On kyettävä ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yritykset korostavat yhteiskunnallisen vastuun vapaaehtoisuutta. SAK:n mielestä yksin vapaaehtoiset aloitteet eivät riitä työntekijöiden ja kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Lainsäädännöllä on vahvistettava vähimmäisehdot ja taattava t - a savertaiset toimintaedellytykset. Yrityksien yhteiskunnalliselle vastuulle on an- nettava kansallisesti oma ulottuvuutensa niissä maissa, joissa sääntely on viety pitkälle esimerkiksi työelämän alueella, ympäristönsuojelussa tai taloudellisessa toiminnassa. Sääntely on perusta, jota yrityskohtaiset yhteiskunnallista vastuuta kantavat järjestelyt täydentävät. Sosiaalisen vastuun kantaminen näyttäytyy eri- tyisesti siinä, että lainsäädäntöä ja työehtosopimuksien vähimmäisehtoja nou- datetaan. Tämä ei aina ole itsestäänselvyys. Yrityksien yhteiskunnallisen vastuun toteutumisen on oltava koko suomalaisen yhteiskunnan asia. Siksi hallitusohjelmaan on sisällytettävä kolmikantainen yh- teiskunnallisen vastuun ohjelma. Sen valmistelussa tulee olla mukana valtiovalta, työnantajatahot, ay-liike ja kansalaisjärjestöt. Tällaisen ohjelman tulisi sisältää lainsäädäntötoimia, hyviä käytäntöjä ja toimintaohjeiden luomista, seurantajär- jestelmiä ja vaikutuksien arviointia sekä eri sidosryhmien vuoropuhelua. Tarve yrityksien vastuun lisäämiseen on erityisesti niissä toimintaperiaatteissa, joilla yritykset tai julkisyhteisöt harjoittavat kilpailuttamista, muodostavat alihan- kintayrityksien ketjuja tai kantavat huolta henkilöstöstään jatkuvassa muutokses- sa. Työnantajien vastuu verkostoituneessa tuotantomallissa Yritys- ja muissa työnantajaorganisaatioissa tapahtuneet rakennemuutokset ovat synnyttäneet suurta epävarmuutta ihmisille. Organisaatiomuutokset ovat johta- neet verkostoituneeseen tuotantotapaan, alihankintoihin, ostopalveluihin, yhti- öittämisiin, sopimusvalmistamiseen, liikkeenluovutuksiin jne. On pidettävä huoli siitä, että päähankkija tai –urakoitsija vastaa lainsäädännön tai työehtosopimusten vähimmäisehtojen toteutumisesta koko alihankintaketjussa. Yritykset eivät saa kiertää vastuutaan toimintojaan pirstomalla. Tämä lähtökohta merkitsee erilaisia vastuita eri työelämän lakeihin. Vastuun toteutuminen on erityisen tärkeää työsuojelun alueella. Työsuojelu- säännösten toimivuuden takaamiseksi alihankinnassa ja muissa vastaavissa toi- mintojen ulkoistamistilanteissa tilaajana toimivan työnantajan lakisääteisiä velvolli- suuksia tulee täsmentää. Alihankinta- tai muuta vastaavaa sopimusta laadittaessa tulee varmistaa, että aliurakan, alihankinnan tai muun vastaavan toimeksiannon tai palvelun tarjoaja noudattaa asianmukaisia työehtoja ja että tällä lisäksi on tosi- asialliset mahdollisuudet suoriutua myös työsuojeluvelvoitteistaan. Toimintojen20 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  23. 23. ulkoistaminen ei saa käytännössä johtaa työntekijöiden työturvallisuuden hei-kentymiseen.Laissa tulisi myös säätää velvoite tilaajana toimivalle taholle seurata toimeksian-non saaneen yrityksen toimintaa sopimuksen voimassaoloaikana. Näin voidaanvarmistua toiminnan työsuojelullisesta asianmukaisuudesta ja tarvittaessa huo-mauttaa, tai jopa viime kädessä purkaa sopimus lakisääteisten velvoitteiden rik-komisen vuoksi.Työehdoilla ja –oloilla kilpailuttaminen estettäväTyöntekijöiden kannalta yritysten ja yhteisöjen kilpailuttamisessa on menty ää-rimmäisyyksiin. Kilpailtaessa alihankinnoista, ostopalveluista tai muista hankin-noista työvoimakustannuksilla on merkittävä osa tarjoushinnoittelussa. Kun hin-nat on asetettu minimiinsä, tinkiminen on usein tapahtunut työehdoissa, henki-löstön epärealistisessa mitoituksessa, työtahdin kiristymisessä ja työoloissa. Kil-pailuttamisessa eivät riitä yritysten eettiset koodit. Siksi SAK vaatii lainsäädäntö-toimia, jotka turvaavat oikeudenmukaiset menettelytavat ja pelisäännöt palkan-saajien ja koko yhteiskunnan kannalta.Julkisten palvelujen ja varsinkin liikenteen ja tienhoidon kilpailuttamiseen on liit-tynyt työelämän kannalta epäterveitä piirteitä. Käytännön mukaan samalla alallatoimivat yritykset vuoroin voittavat ja vuoroin häviävät, mikä asettaa työntekijättoistuvasti kohtuuttomien tilanteiden eteen. Työntekijöiden asema, oikeudet jaetuudet on tällaisissa tilanteissa turvattava nykyistä paremmin. Työntekijöidensiirtyminen vanhoina työntekijöinä julkisten hankintojen kilpailuttamisen voitta-neen yrityksen palvelukseen on turvattava.EU-säännösten mukaisena liikkeenluovuttamisena ei pidetä hallintoviranomais-ten uudelleenorganisointia eikä hallinnollisten tehtävien siirtoa hallintoviranomai-selta toiselle. Toisaalta säännökset eivät aseta estettä sille, että jäsenvaltiot kansal-lisin säännöksin turvaavat palvelussuhteiden jatkumisen yksityistämisen yhtey-dessä. Suomen lainsäädäntöä tulee täydentää niin, että valtion ja kuntien vir-kasuhteinen henkilöstö saatetaan liikkeenluovutustilanteissa samaan asemaantyösuhteisten kanssa. Työntekijöiden suoja liikkeenluovutustilanteissa on ulotet-tava myös merimieslain mukaisiin työsuhteisiin.Julkisissa hankinnoissa on sekä EU:n että kansallisen sääntelyn tasolla turvatta-va asianomaisen alan työehtojen noudattaminen ja korkeatasoinen työympäris-tö. Hankintojen kustannustekijät on arvioitava yhteiskunnan kokonaisedun eikävain ao. hankintaviranomaisen näkökulmasta. Tällaista oikeuskäytäntöä on josyntynyt Euroopan yhteisön tuomioistuimessa. Hankinnoissa kolmansistamaista on kunnioitettava Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymiä työelä-män perusoikeuksia. ILO:n sopimusten vastaisesti esim. pakkotyövoimalla teh-tyjen tuotteiden hankinnasta tulee kieltäytyä. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 21
  24. 24. Osaamisella työtä, hyvinvointia ja turvallisuutta muutoksissa Osaaminen on parasta työsuhdeturvaa Suomen menestystä ei voida rakentaa matalilla palkoilla, vaan menestys perus- tuu vahvaan osaamiseen. Koulutus ja halu oppia uutta parantavat yksilön työ- markkina-asemaa, pienentävät työttömyysriskiä ja samalla lisäävät selviytymis- mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Investoinnit osaamiseen ovat tehokasta muutosturvallisuutta. Hyvä työn hallinta tukee työssä jaksamista ja kannustaa pysymään työssä pitempään. Useimpien työpaikkojen vähimmäisvaatimus on toisen asteen ammatillinen tut- kinto. Siksi sen hankkimisesta tulee pitää kiinni myös kansallisena, koko väestöä koskevana vähimmäistavoitteena. Työvoimasta siirtyy työvoiman ulkopuolelle noin miljoona palkansaajaa vuoteen 2015 mennessä. Heistä merkittävä osa on työntekijäammateissa toimivia. Ennakoitavissa oleva pula osaavasta työvoimasta ehkäisee ja vaikeuttaa kilpailukyisen tuotannon ja palvelutoiminnan kehittymistä. Samanaikaisesti uhkana on korkean työttömyyden jatkuminen. Rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyden syveneminen on ehkäistävä ennalta. Se vaatii koko aikuisväestön osaamisen kohottamista ja voimavarojen kohdenta- mista sinne, missä työttömyysriskit ovat merkittäviä sekä niiden alojen koulutuk- seen, joissa ennakoidaan pulaa osaavasta työvoimasta. Tasa-arvoiset mahdollisuudet Koulutuksellista tasa-arvoa tukee se, että koulutus nähdään maksuttomana, jul- kisena palveluna eikä markkinahyödykkeenä. Tasa-arvoinen osaamisen kehit- täminen merkitsee, että kaikilla on mahdollisuus oman osaamisensa kehittämi- seen työmarkkina-asemasta tai iästä riippumatta. Yhteiskunnan eheyttä tukeva tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä perustuu riittävän vahvaan kansalliseen ja val- tiolliseen koulutuspolitiikkaan. Tasa-arvoisten opiskelumahdollisuuksien takaamiseksi on yleistä opintotukea kehitettävä niin, että täysipäiväinen opiskelu mahdollistuu kaikille. Eräs keino tähän on luoda valtion maksaman perusosan lisäksi työnantajamaksuilla karttu- va rahasto, joka myöntäisi matalakorkoista opintolainaa. Hyvä koulu lapsen ja perheen tukena Hyvinvointiyhteiskunnan ja tasa-arvon keskeinen pilari on koko ikäluokan yhtei- nen yleissivistävä peruskoulu. Sen vahvistaminen tukee koko koulutusjärjestel- män toimivuutta. Kaikilla lapsilla pitää olla mahdollisuus tasokkaaseen ja moni- puoliseen opetukseen lähikoulussa. Opiskelija- ja kouluterveydenhuoltoon, muihin oppilashuollon toimiin, lasten iltapäivätoimintaan ja kerhotoimintaan on saatava riittävät resurssit. Koulupäivästä on kehitettävä monipuolinen ja toimiva kokonaisuus.22 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  25. 25. Ammatillinen koulutus vetovoimaiseksiTyömarkkinoilta tulee lähivuosina poistumaan runsaasti ammattilaisia perustasontehtävistä. Kuitenkin samaan aikaan ammatillisessa, toisen asteen peruskoulu-tuksessa on monilla aloilla vaikeuksia saada riittävästi opiskelijoita. Toisen asteenkoulutuksen lainsäädäntöä tulisi yhtenäistää. Oppilaille on luotava todellisia va-linnanmahdollisuuksia sisällyttää ammatillisiin opintoihinsa lukio-opintoja. Lukio-tietä eteneville on puolestaan avattava mahdollisuus sisällyttää opintoihinsa am-matillisesti orientoivia aineita. Lakien yhtenäistämisellä turvataan myös pientenoppilaitosten toimintaedellytykset ja yhteinen opetus. Lukiolaki ja laki ammatilli-sesta koulutuksesta tulee siten yhdistää.Oppisopimuskoulutuksen lainsäädäntö pitäisi sisällyttää lakiin ammatillisesta ai-kuiskoulutuksesta. Samalla tulee kehittää oppisopimuskoulutuksen laatua jalaadun valvontaa sekä ottaa kehittämisessä huomioon sen soveltuvuus eri aloille.Ammatillisen koulutuksen vetovoiman turvaamiseksi on opetuksen laatua ja op-pimisympäristöä kehitettävä. Ajanmukaiset laitteet, materiaalit ja tilat ovat tärkeitäkoulutuksen vetovoimatekijöitä. Laiteinvestointeihin on jatkossa osoitettava omatmäärärahat valtion talousarviossa. Ammatillisen koulutuksen yksikköhintoja onkorotettava niillä aloilla, joilla lähivuosina tullaan tarvitsemaan runsaasti uutta työ-voimaa ja joilla aloituspaikkoja jää nyt täyttämättä.Opintojen keskeyttämistä tulee vähentää turvaamalla riittävä lähiopetus, erityis-opetus ja henkilökohtaiset tuki- sekä ohjaustoimet. Nuorten syrjäytymistä tuleeehkäistä tehokkaalla koulutuksen nivelvaiheisiin liitetyllä tuella. Työmarkkinoillesiirtyvillä ikäluokilla tulee olla elinikäisen oppimisen valmiudet. Tämä tarkoittaariittävän laajaa yleissivistyksen tasoa, kielitaitoa, oppimaan oppimisen taitoja, tek-niikan hallintaa ja sosiaalisia taitoja. Ammatillisten perustutkintojen kolmivuoti-suudesta on myös tulevina vuosina pidettävä kiinni.Aloituspaikkojen määrä nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa on säilytet-tävä vähintään ennallaan ja alakohtaisesta työvoiman tarpeesta riippuen on va-rauduttava myös aloituspaikkojen lisäämiseen. Työssäoppimisen uudistuksentoteuttaminen laadukkaasti on turvattava varaamalla työpaikoilla tapahtuvaanoppimiseen riittävät resurssit. Oppilaitosten ja työnantajien velvollisuutena ontarjota työpaikkaohjaajille koulutus opiskelijoiden ohjaus- ja arviointitehtävään.Haasteena aikuiskoulutusAikuiskoulutuksen keskeisenä kohteena tulee lähivuosina olla keski-ikäisen,vailla tutkintoa olevan aikuisväestön koulutusmahdollisuuksien tuntuva paranta-minen. Tämä edellyttää pitkäjänteistä, monivuotista osaamisen kohottamisohjel-maa parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän linjausten mukaisesti. Tavoit-teena tulee olla, että ohjelma tavoittaisi vähintään 10 000 aikuista vuosittain vuo-desta 2004 alkaen. Ohjelmaa tulee tarvittaessa jatkaa vuosikymmenen loppuunsaakka. Pitkään opinnoista syrjässä olevia aikuisia on kannustettava osaamisen-sa kohottamiseen ja rohkaistava hakeutumaan omaan elämäntilanteeseensasopivien opintojen piiriin.Aikuisille soveltuvana ja työelämäläheisenä vaihtoehtona on kehitettävä näyttö-tutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta. Valmistavaa koulutusta on kehitettävä SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 23
  26. 26. niin, että se kannustaa osallistumaan näyttöihin. Oppimisvalmiuksien parantami- nen ja henkilökohtaiset opetussuunnitelmat kuuluvat laadukkaaseen valmista- vaan koulutukseen. Tutkintomaksujen tulee olla kohtuullisia kaikilla aloilla. Työ- elämän näyttöjen arvioijille tulee turvata aikaisempaa paremmat toimintaedelly- tykset. Työnantajilta on edellytettävä halua panostaa kaikkien työntekijöidensä osaami- seen tukemalla taloudellisesti tutkintojen suorittamista sekä muun osaamisen kehittämistä. Työyhteisöissä on kehitettävä sijaisjärjestelyjä, jotta osallistuminen tulee käytännössä mahdolliseksi. Vastaavasti tarvitaan joustavia toimintatapoja, joilla työttömät voisivat päästä työhön työntekijän osallistuessa koulutukseen. Aikaisemmin opitun tunnustamista on kehitettävä. Oppisopimuskoulutuksen kiintiöjärjestelmästä tulisi irrottaa sellainen ammattitutkintoon johtava oppisopi- muskoulutus, jossa sopimus on tehty vailla ammatillista perustutkintoa olevan työntekijän kanssa. Aikuisväestön osaamisen kohottamisohjelman onnistunut toteutus edellyttää myös opintojen aikaisen toimeentulon varmistamista, mm. aikuiskoulutustuen ja työttömien koulutuspäivärahan ehtojen kehittämistä, vuorotteluvapaan mahdolli- suuksien aktiivista käyttöä sekä investointeja aikuisväestön motivoimiseksi kou- lutukseen. Ammatillisille aikuiskoulutuskeskuksille ja valtakunnallisille ammatillisille erikois- oppilaitoksille tulee turvata vakaa ja oikeudenmukainen valtion rahoitus samalla kun niiden tehtävistä ja asemasta työelämän aikuiskoulutukseen erikoistuneina oppilaitoksina säädetään lainsäädännöllä. Ammatillisen lisäkoulutuksen järjestä- jäverkosto on uudistettava ja oppilaitosten yhteistyötä on edistettävä. Vastaavalla tavalla on huolehdittava vapaan sivistystyön asemasta ja vahvistettava sen roolia kansalaisyhteiskuntaa tukevana järjestäjäverkostona. Vapaan sivistystyön oppi- laitoksilla on erityinen tehtävä oppimis- ja tietoyhteiskuntavalmiuksien tarjoajana. Ammattiyhdistysliikkeen ja työväenliikkeen omat oppilaitokset toteuttavat koulu- tustehtäväänsä koulutuksellisen tasa-arvon edistäjinä ja työelämän kansalaisval- miuksien kehittäjinä. Aikuisoppilaitosten perustamiskustannusten rahoitus tulee jatkossa turvata. Op- pilaitosten edellytyksiä tarjota koulutuspalveluja suoraan työyhteisöille tulee myös parantaa luomalla niistä etenkin pk-yrityksille nykyistä edullisempi vaihto- ehto henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen. Ammattikorkeakouluja kehitettävä Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on valmentaa käytännön työelämän asian- tuntijoita ja korkeatasoisia osaajia. Niillä on tärkeä merkitys alueellisessa kehittä- misessä. Lähivuosien haaste on vakiinnuttaa ammattikorkeakoulujen rooli oma- leimaisena ja työelämäläheisenä osana korkeakoulujärjestelmää. Yliopistomallin ei tule olla perustana ammattikorkeakoulujen kehittämiselle. Ammattikorkea- koulujen on suuntauduttava yhteistyöhön myös toisen asteen ammatillisten op- pilaitosten kanssa ja osaltaan otettava vastuu siitä, että ammatillisen koulutuksen väylät pysyvät avoimina. Ammattikorkeakoulujen perustutkintojen kehittämistä pitää edelleen jatkaa ja panostaa opetuksen korkeaan laatuun. Jatkotutkintoko-24 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  27. 27. keilusta saatujen kokemusten pohjalta voidaan tehdä päätökset jatkotutkintojenasemasta ja niiden vakiinnuttamisesta.Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrä on lisääntynyt tarkoituksenmu-kaiseen laajuuteensa. On tarkoin harkittava, onko lähivuosina perusteltua lisätäkorkeakoulujen kokonaisaloituspaikkamäärää suhteessa ao. ikäluokkaan. Sensijaan tulee varautua ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen ja avoimen am-mattikorkeakouluopetuksen lisäämiseen. Opistoasteen tutkinnon suorittaneilletulee tarjota mahdollisuus ammattikorkeakoulututkintoon.Koulutusta kehitettävä yhteistyössä työelämän kanssaKoko ammatillisen koulutuksen järjestelmässä ammattikorkeakoulut mukaanlukien tulee kehittää yhteistyötä työelämän kanssa kolmikantaisen yhteistoimin-tamallin pohjalta. Alakohtaisten koulutustoimikuntien roolia muuttuvan työelä-män ennakoijina ja koulutuksen suuntaajina vahvistetaan osoittamalla toimintaanlisää voimavaroja. Työvoima- ja elinkeinokeskusten yhteyteen tulee myös luodatoimiva kolmikantayhteistyö. Oppilaitosten hallinnossa on otettava huomioonyhteistyö työelämän kanssa.Kulttuuripalveluista huolehdittavaSuomalainen kilpailukyky ja sen mukanaan tuoma elintaso on rakennettu sivis-tykselle ja koulutukselle. Viime vuosien rahalliset säästöt ovat kuitenkin monintavoin rapauttamassa yhteiskunnalliseen moniarvoisuuteen perustuvia mahdolli-suuksia sivistää ja kouluttaa itseään.Viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjastojen kävijämäärä on noussut noinkolmanneksella. Samaan aikaan käytettävät määrärahat ovat pienentyneet sa-man verran. Onkin huolehdittava kirjastojen riittävistä määrärahoista.Sosiaalivakuutusta ja palveluja kehitettävätyöelämän muutokset huomioonottaenSosiaaliturvaa on rakennettava eri osapuolten yhteistyönä. Työmarkkinajärjes-töjen vastuulla on erityisesti ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta huolehtiminen.Sosiaaliturvan rahoituksen turvaamiseksi on tärkeää huolehtia työllisyysasteennostamisesta. Työttömyysturvan ja eläketurvan suhdannepuskurit ovat osoit-tautuneet toimivaksi ratkaisuksi. Ne ovat tasanneet työnantaja- ja palkansaaja-maksujen vaihtelua. Eläke- ja erityisesti työttömyysturvan suhdannepuskurienriittävyys on varmistettava.Sosiaalivakuutuksen kehittämisessä keskeistä on ansioperusteisuus, lakisäätei-syys ja kattavuus. Sosiaaliturvan on oltava työhön kannustava, koulutukseenohjaava ja eri elämäntilanteissa joustava. Ansiosidonnaista sosiaaliturvaa on ke-hitettävä työelämän muutosten mukaisesti, jotta kaikki työelämään osallistuvattyösuhteiden muodosta tai kestosta riippumatta ovat sen piirissä. Sosiaalilain-säädännön valmistelussa on syytä kiinnittää erityisesti huomiota väliinputoamis-ten ehkäisyyn ja arvioida huolellisesti lakien vaikutus naisten ja miesten sosiaali-turvaan. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 25
  28. 28. Työttömyysturva keskeinen osa palkansaajan sosiaaliturvaa Työttömyysturvan tarkoitus on turvata toimeentulo, kun työtä ei ole tarjolla. Työttömyysturvaa leikkaamalla ei uusia työpaikkoja synny. Työttömyyskassojen hoitama ansiosidonnainen työttömyysturva on keskeinen osa suomalaisen palkansaajan sosiaaliturvaa. Nykymuotoinen työttömyyskas- sajärjestelmä turvaa kansalaisille työttömyyden aikaisen toimeentulon asiantun- tevasti ja ihmisläheisesti. Ammattiyhdistysliikkeen hoitamien työttömyyskassojen kautta voidaan jäsenille antaa tiedotusta, ohjausta ja neuvontaa jo työpaikkata- solla. Kassojen hoitama työttömyysturva on tehokas, edullinen ja hallinnollisesti selkeä. Työttömyysturvan rahoituksessa valtion tulee huolehtia peruspäivärahaa vastaa- vasta osuudesta täysimääräisesti. Työttömyyskassojen toimintaedellytykset on turvattava. Työttömyysturvaa on kuluneella vaalikaudella uudistettu mm. korjaamalla epä- kohtia, joita lamavuosien leikkaukset aiheuttivat. Vuoden 2003 alussa voimaan- tulevan uudistuksen tavoitteena on yhdessä työvoimapoliittisten toimenpiteiden kanssa kehittää työttömyysturvaa ja työvoimapolitiikkaa työssä pysymistä, työ- kykyä ja työllisyyttä tukevaan suuntaan. Työttömyysturvaan tehtyjen muutosten vaikutusta on seurattava ja tarvittaessa jatkettava mm. työssäoloehdon lyhentämistä köyhyyden ja syrjäytymisen estä- miseksi. Työttömien toimeentuloturvassa olevien epäkohtien korjaamista on jat- kettava. Osa-aikatyötä tekevien toimeentulon turvaamisvaihtoehdot sovitellun päivärahan enimmäisajan saamisen jälkeen on selvitettävä. Työttömien omaeh- toisen aikuiskoulutustuen ehtoja on lievennettävä koulutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Työeläkeuudistus saatettava loppuun Työeläke syntyy työstä. Se on myöhennettyä palkkaa. Palkansaajan vanhuuden ja työkyvyttömyyden varaksi tarvitaan riittävä eläke, joka on pystyttävä maksa- maan kaikissa oloissa, myös taloustaantumien aikana. Suomessa yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäiseen väestöön nousee ny- kyisestä noin 26 prosentista yli 41 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Suoma- laisten elinikä näyttää jatkavan nousuaan. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on saatava kohoamaan nykyisestä 59 vuodesta, jotta eläkkeiden rahoituksesta selvitään. Työmarkkinajärjestöjen syksyllä 2002 päätökseen saattaman eläkepaketin kes- keisenä lähtökohtana on luoda edellytyksiä jatkaa työelämässä nykyistä pidem- pään, mikä edellyttää ikääntyvien huomioimista uudella tavalla työelämässä. Myös ns. ostoeläkkeiden verokohtelu on saatettava tukemaan myöhempään eläkkeelle siirtymistä. Ihmisen omat mahdollisuudet valita eläkkeelle siirtymishetki ja sitä vastaava eläk- keen taso paranevat ratkaisevasti. Pidempään työskentelystä palkitaan. Vuonna 2005 voimaan tulevan uudistuksen myötä myös poistuu nykyinen epäkohta,26 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  29. 29. ettei eläke kartu alle 23-vuotiaana tehdystä työstä. Muutoinkin eläke määräytyyentistä oikeudenmukaisemmin: kun olet töissä, eläkkeesi karttuu, eikä työsuh-teen vaihtaminen leikkaa enää eläkettä. Muun muassa pätkätyöntekijöiden japienten lasten vanhempien eläketurva paranee.Eläkeuudistuksen ansiosta lainsäädäntö selkiintyy. Julkisen sektorin eläkkeistäneuvotellaan erikseen. Lopullinen työeläkelainsäädännön yhtenäistäminen jääseuraavan eduskunnan vahvistettavaksi kolmikantaisen valmistelutyön pohjalta.Kuntapalkansaajia edustaville järjestöille on varmistettava neuvotteluoikeus eläk-keistä, kun kunnallinen eläkesääntö muutetaan lain muotoon.Myös tulevalla vaalikaudella on jatkettava tuloksellista sopimiseen, luottamukseenja yhteisvastuuseen perustuvaa työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteistyötätyöeläkkeiden turvaamiseksi.Varhaiskuntoutukseen huomiotaOsana eläkeratkaisua on vuoden 2004 alussa voimaanastuva ammatillisen kun-toutuksen uudistus. Se antaa työeläkelaitoksille velvollisuuden järjestää ammatil-lista kuntoutusta työntekijälle jo siinä vaiheessa kun todetaan sairaudesta, viastatai vammasta aiheutuva uhka työkyvylle tulevaisuudessa. Jo nykyisellä harkin-nanvaraisella kuntoutuksella on kyetty auttamaan moni takaisin työhön sekätuettu työssäpysymistä. Yli puolet niistä, jotka pääsivät ammatilliseen kuntoutuk-seen ennen eläkepäätöstä, palasi työhön.Kuntoutukseen hakeutuminen edellyttää aina aktiivisuutta, ennen kaikkea työn-tekijältä itseltään, mutta myös työyhteisöltä ja työterveyshuollolta. Työterveys-huollon panos uudistuksen onnistumisessa on keskeinen.Nopea ja joustava kuntoutusprosessi on välttämätön, jotta kuntoutujan uskotoimenpiteiden tuloksellisuuteen säilyy. Eri hallinnonalojen yhteistyötä on edel-leen kehitettävä.Riittävän ajoissa toteutunut onnistunut ammatillinen kuntoutus on panostus,josta hyötyvät kaikki, niin ihminen itse, yhteiskunta kuin työnantaja ja eläkelai-tokset.Jotta työterveyshuollon henkilöstön valmiudet riittäisivät varhaisen kuntoutuksentarpeen toteamiseen, tarvitaan koulutusta, johon myös yhteiskunnan on panos-tettava.Sairausvakuutukseen on luotava osapäivärahajärjestelmä. Sen avulla nopeute-taan työhön paluuta ja joissain tapauksissa jopa mahdollistetaan paluu työhön. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 27
  30. 30. Kansaneläkelaitoksen rahoitus selkeäksi Kansaneläkelaitoksen rahoitus on uudistettava kestävällä ja nykyistä selkeäm- mällä tavalla. Palkansaajien tulojen menetyskorvauksina maksettava ansioturva on rahoitettava palkan perusteella koottavilla maksuilla. Sen sijaan työllisyys- syistä on vältettävä muita palkan perusteella perittäviä, työvoimakustannuksia nostavia maksuja. Lakisääteisen sairausvakuutuksen menot on pääosin rahoitettu työnantajien ja vakuutettujen maksamin maksuin. Valtio osallistuu menoihin tarvittaessa valtion budjetin kautta. Viime vuosina perittävät maksut eivät ole kattaneet sairausva- kuutuksen kuluja, vaan budjettisiirto on noussut. Erityisesti lääkekorvausten me- not kasvavat koko ajan. Paineet etujen vähentämisen ja sairausvakuutusmaksu- jen korottamiseen ovat suuret. Sairausvakuutuksen rahoitus kaipaa paitsi turvaavuutta, myös selkeyttä. Sosiaali- ja terveysmenojen pitkän aikavälin kehitystä pohtineen SOMERA-toimikunnan esityksistä löytyy malli, jolla parannetaan kestävästi sairausvakuutuksen rahoi- tusperustaa, vahvistetaan vakuutusperiaatetta ja säilytetään riittävästi yhteisvas- tuuta. Mallissa sairausvakuutuksen rahoitus esitetään uudistettavaksi niin, että työtulo- vakuutus, johon kuuluvat ansiosidonnaiset sairausvakuutus-, äitiys-, erityisäitiys- sekä isyys- ja vanhempainrahat, rahoitetaan jatkossa kokonaan työnantajien maksuilla. Samoin sairausvakuutuksen korvaukset työterveyshuoltomenoista on perusteltua edelleen rahoittaa työnantajien maksuilla. Sosiaaliturvan yleisten ra- hoitusperiaatteiden mukaisesti sairausvakuutuksesta maksettavat vähimmäis- määräiset sairaus-, äitiys- ja vanhempainrahat rahoitettaisiin yleisistä verovaroista. Sairaanhoitovakuutusta voidaan rahoittaa vakuutettujen sairausvakuutusmak- suilla, mutta on perusteltua, että myös valtio osallistuu määräosuudella tämän sairausvakuutuksen osan kustannuksiin. Tarvitaan aktivoivaa sosiaalipolitiikkaa Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat pitkään työttöminä olleet sekä vajaa- kuntoiset, vähimmäisturvan varassa elävät henkilöt, jotka ovat jääneet kaikkien aktiivitoimien ulkopuolelle. Eri viranomaisten yhteistyöllä pystytään kohdista- maan voimavaroja ihmisten todelliseen auttamiseen. Aktiivitoimien tulee olla aina ensisijaisia. Aktiivisella sosiaali- ja työvoimapolitiikalla on parannettava ihmisten elämänhallintaa niin, että heidän oma mahdollisuutensa ottaa vastuu itsestään ja toimeentulostaan paranee. Työttömyyttä ei saa päästää pitkittymään, vaan se on voitava katkaista viimeis- tään kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen, mikä on myös EU:n aktiivisen työvoimapolitiikan lähtökohta. Pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseksi tarvitaan yksilöllisiä ja pitkäaikaisia kuntoutusta, koulutusta ja tukityötä sisältäviä toimia ja toimenpidekokonaisuuk- sia. Kaikkien pitkäaikaistyöttömien työkyky ja terveydentila on selvitettävä. Työvoimapolitiikassa tulee etusijalle asettaa aktiivinen työn tarjoaminen. Työhar- joittelu, kuntouttava työtoiminta ja muut ei-työsuhteiset työvoimapolitiikan toimet28 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  31. 31. voivat auttaa työllistämispolun alussa nuoria, joiden elämänhallinta tarvitsee t - ukea ja niitä, jotka ovat kaikesta huolimatta olleet pitkään työttöminä.Tukityöllistämisen yhteydessä tapahtuvaa oppimista ja oppisopimuskoulutustaon edistettävä. Vaikeasti työllistettävien henkilöiden osaamisen parantamisenlähtökohtana on oltava ennen kaikkea yksilölliset tukitoimet ja ohjaus. Ilman yk-silöllistä, räätälöityä tukea ja ohjausta myös työnteon yhteydessä tapahtuva op-piminen voi muodostua liian vaativaksi tavoitteeksi vaikeasti työllistyville.Työttömiä on motivoitava suorittamaan yleissivistäviä opintoja. Näiden opintojenkautta työtön voi saada taitoja, joiden puute on ollut este tutkintoon johtavaankoulutukseen hakeutumiselle. Yleissivistävät opinnot voivat parhaimmillaan tukeatyöttömän oppimaan oppimisen taitoja, itsetuntoa ja itsevarmuutta.Vajaakuntoisten työttömien määrä on kasvanut vuodesta 1997 yli kymmenenprosenttia, vaikka samanaikaisesti kaikkien työttömien työnhakijoiden määrä onlaskenut. Vajaakuntoisten työttömien määrä vuonna 2001 oli 40 500 henkilöä.Erityisesti pysyvä sijoittuminen työelämään on vajaakuntoisilla hankalaa.Kaikilla tulee olla oikeus työhön. Työ tuo mielekkyyttä elämään ja pitää ihmisetosallisina yhteiskuntaan. Sijoittuminen avoimille työmarkkinoille on ensisijaistamyös vajaakuntoisten kohdalla. Vaikeasti työllistettävien vajaakuntoisten työllis-tämiseksi tarvitaan erilaisia työllistämistukia.Sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettäväSosiaali- ja terveyspalvelut on taattava kansalaisille maan kaikissa osissa. Palve-lujen järjestäminen on kuntien vastuulla jatkossakin. Niiden kustantaminen pää-osin verovaroin on tärkeää yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämisen kannalta.Valtion osuus hyvinvointipalvelujen rahoituksesta on vakautettava lainsäädän-nöllä ja useampivuotisilla ohjelmilla.Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä erityinen paino on oltava ehkäise-vässä toiminnassa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kansallisen terveysprojektinedellyttämät toimenpiteet on toteutettava.Yksityisille hoitovakuutuksille ei pidä rakentaa verovähennysetuja, jotka vähentäi-sivät julkisen sektorin tarvitsemia voimavaroja.Lapsiperheiden palveluja on kehitettävä kokonaisuutena. Neuvolatoiminnan jakouluterveydenhuollon osaamisesta on huolehdittava. Päivähoitopalveluja onkehitettävä siten, että vanhempien työssäkäynti on mahdollista. Lapsiperheidenrahallisista tukimuodoista tärkein on lapsilisä, joka tulee säilyttää verottomana.Lapsilisään tulisi tehdä tasokorotus. Myös asuntopolitiikkaa on kehitettävä lapsi-perheitä tukevaan suuntaan. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 29
  32. 32. Suomesta parempi paikka tuotannon sijoittua Aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan Kasvua tukevan talous- ja rahapolitiikan ohella elinkeinopolitiikka on ratkaisevas- sa asemassa hyvinvoinnin ja myönteisen työllisyyskehityksen aikaansaamisessa. Päättäjien on turvattava teollisuudelle ja palveluelinkeinoille suotuisat toiminta- edellytykset Suomessa. Valtion ja kuntien toimenpitein on vaikutettava siihen, että teollisuus ja palvelut voivat kasvaa kotimaassa, laajentuvilla EU:n sisämarkki- noilla ja viennissä. Perusteollisuuden ja yksityisten palvelujen menestys viime kädessä takaa myös julkisten hyvinvointipalvelujen riittävän rahoituksen. Suomalaisen työn tuottavuus ja teollisuus- ja palvelutuotannon kilpailukyky on pidettävä tasolla, jolla pärjätään maailmanlaajuisilla markkinoilla. Laadukkaat hyvinvointipalvelut, kattava sosiaa- liturva sekä toimiva infrastruktuuri ovat olennainen osa Suomen hyvää kilpailu- kykyä. Kaikilla palvelualoilla, matkailu, kuljetus sekä hyvinvointipalvelut mukaan lukien, on runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia. Niitä kehittämällä voidaan luoda paljon uusia työpaikkoja. Itämeren talousalue EU:n laajentuessa tarjoaa markki- noita sekä yksityisille palveluyrityksille että myös vientimahdollisuuksia sille kor- kealle osaamiselle, jota kunnilla on julkisten hyvinvointipalvelujen tuotannossa. Päinvastaisista väitteistä huolimatta teollisuus ei ole mikään hiipuva auringonlas- kun ala Suomessakaan. Suomen teollinen rakenne on ratkaisevasti monipuo- listunut. Informaatio- ja telesektorin menestystarinan rinnalla metsä- ja perusme- talli-, kemian ja myös elintarviketeollisuus ovat uudistuneet ja vahvistuneet. Kas- vu- ja työllistämispotentiaalia on myös teollisuudessa. Sillä on tärkeä alueellista tasa-arvoa tukeva merkitys, koska huomattava osa teollisuuden työpaikoista sijoittuu varsinaisten kasvukeskusten ulkopuolelle. Tie aitoon kilpailukykyyn ja koko suomalaisen yhteiskunnan kestävään menes- tykseen on korkea osaaminen ja julkisen vallan, yritysten ja työmarkkinajärjestö- jen keskinäinen kumppanuus ja hyvä yhteistyö, sosiaalinen pääoma. Kumppa- nuuden tärkeä osa on valtiovallan harjoittama aktiivinen elinkeinopolitiikka. Sillä on tähdättävä uusien työpaikkojen luomiseen koko kansantaloudessa ja erityi- sesti Itä- ja Pohjois-Suomen pahimmilla työttömyysalueilla. Valtion omistajaohjausta parannettava Valtionyhtiöillä ja valtion osakkuusyhtiöillä tulee olla vastakin huomattava merki- tys maan talouselämässä. Yritys- ja omistusjärjestelyissä lähtökohtana tulee olla yhtiöiden kehittäminen ja tuotannon sekä työpaikkojen turvaaminen ja lisäys Suomessa. Ideologisista syistä tapahtuvalle valtion omaisuuden myynnille tai yksityistämiselle ei ole perusteita. Valtion tulee toimia jatkossakin aktiivisena ja vastuullisena omistajana myös pörssiyhtiöissä. Henkilöstöllä tulee olla edustus yhtiöiden johtoelimissä.30 SAK − TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007
  33. 33. Omistajaohjauksessa on tuotto-odotusten ohella huolehdittava elinkeino- ja teol-lisuuspoliittisten tavoitteiden toteutumisesta. Siksi omistajaohjausta tulee paran-taa keskittämällä. Tähän astisista kaavailuista luontevin paikka omistajaohjauk-selle on kauppa- ja teollisuusministeriön omistajapolitiikan yksikkö, jonka asian-tuntijaresursseja tulee samalla lisätä.Tutkimuksesta ja tuotekehittelystä huolehdittavaSuomen talouskasvu ei olisi ollut mahdollista ilman rohkeaa panostusta tutki-mukseen ja tuotekehitykseen. Teknologia vaikuttaa ratkaisevasti talouskasvuun.Suomi on sijoittanut OECD- maista Ruotsin jälkeen toiseksi eniten tutkimukseenja tuotekehittelyyn. Teollisuudessa sijoitukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ovatjo kiinteitä investointeja suuremmat. On ensi arvoisen tärkeää, että mahdollisim-man suuri osa globaalisti toimivien suomalaisyritysten tutkimus- ja kehitystoimin-nasta ja henkilöstöstä pysyy Suomessa.Julkisen vallan panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan on alkanut taantua, kos-ka määrärahat ovat käytännössä pysyneet ennallaan jo neljä vuotta. Tutkimus- jakehitystoiminnan julkinen rahoitus (Tekes, VTT, Suomen Akatemia, yliopistot)onkin käännettävä uudelleen nousuun samalla kun huolehditaan varojen käytöntuloksellisuuden ja laadun valvonnasta.Informaatio- ja bioteknologian ohella tutkimuspanoksia on ohjattava teollisten jakaupallisten läpimurtojen löytämiseksi myös perinteisimmillä aloilla, kuten puunjatkojalostuksessa sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa. Tutkimus- ja kehitys-toiminnan BKT-osuus ja erityisesti julkisen rahoituksen osuus on pidettävä vas-takin maailman kärjessä suomalaisten tuotteiden ja palvelujen kilpailukyvyn tur-vaamiseksi.Riskirahoituksen mahdollisuuksia lisättäväFinnvera, Tekes, Suomen Teollisuussijoitus, Suomen Vientiluotto ja Finpro sekämyös Sitra ovat tärkeitä elinkeinopolitiikan välineitä, joilla valtiovalta voi edistääerityisrahoitusta, tutkimus- ja tuotekehitystä, vientiä, uusteollistamista sekä riski-ja pääomasijoitustoimintaa.Näiden yhtiöiden ja yhteisöjen toimintaedellytyksiä ja pääomia on laajennettavavastaamaan talouden kasvumahdollisuuksia. Finnveran riskirahoitusvaltuuksia(lainat ja takaukset) on lisättävä kysyntää vastaavasti ja yhtiön toimialaa on laa-jennettava myös palvelualoille. Teollisuussijoituksen pääomittamista on jatkettavaja käytettävä yhtiötä aktiivisesti myös suoriin sijoituksiin työllisyyttä turvaavissayritysjärjestelyissä. Sitran sijoitustoiminta on saatettava paremmin vastaamaanvaltiovallan elinkeinopoliittisia tavoitteita.Valtion elinkeinopoliittisten toimijoiden keskinäistä yhteistyötä ja toimintojenkoordinointia on edelleen tehostettava sekä valtakunnallisesti että alueilla. Julki-sen vallan alueellinen pääomasijoitustoiminta on keskitettävä päällekkäisyyksienvälttämiseksi ja voimavarojen kohdentamiseksi. SAK – TAVOITTEET VAALIKAUDELLE 2003 – 2007 31

×