• Share
  • Email
  • Embed
  • Like
  • Save
  • Private Content
Muutoksen suunta
 
  • 1,806 views

– osaava ja oikeudenmukaisen Suomi

– osaava ja oikeudenmukaisen Suomi

SAK:n 17. edustajakokouksen ohjelma-asiakirja

Statistics

Views

Total Views
1,806
Views on SlideShare
1,800
Embed Views
6

Actions

Likes
0
Downloads
3
Comments
0

1 Embed 6

http://www.sak.fi 6

Accessibility

Categories

Upload Details

Uploaded via as Adobe PDF

Usage Rights

CC Attribution-NonCommercial-ShareAlike LicenseCC Attribution-NonCommercial-ShareAlike LicenseCC Attribution-NonCommercial-ShareAlike License

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Processing…
Post Comment
Edit your comment

    Muutoksen suunta Muutoksen suunta Presentation Transcript

    • SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi
    • Graafinen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique OyTaitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006ISBN 951-714-246-3
    • SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006Muutoksen suunta– osaava ja oikeudenmukainen Suomi
    • 2 MUUTOS . LIIKE . 1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA ________________________________________ 3 2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT _____________________ 6 2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita ___________ 6 2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena _____________ 10 2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys __________________________ 12 2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa _________________________ 15 2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat ___________________________ 16 3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS ________________________________ 18 3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä __________________________ 18 3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa ___________ 21 3.3 Kestävä kehitys _______________________________________________ 24 3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit yritysten kriisitilanteissa ________________________________________ 26 3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa ______________________________ 27 3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia _______________________________ 29 3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät työhyvinvointia ja tuottavuutta __________________________________ 35 4 SUOMALAISEN SOPIMUSYHTEISKUNNAN TULEVAISUUS _____________ 40 4.1 Solidaarinen palkkapolitiikka ___________________________________ 41 4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät ___________________________ 44 4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminen muutoksen hallinnan välineenä ________________________________ 47 4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena __________________ 50 5 TASA-ARVON EDISTÄMINEN _______________________________________ 51 5.1 Tuloerojen tasoittaminen ______________________________________ 51 5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa ______________ 52 5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen ________________________ 55 5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen ________________________ 56 5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminen ______________________ 59 5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen _______________________ 60 5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä ___________________ 62 6 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN ____________________________________ 65 6.1 Oikeus työhön osallisuuden perusta_____________________________ 65 6.2 Järjestäytymisen edistäminen __________________________________ 66 6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä _______________ 68 6.4 Edustavuus ay-liikkeessä _______________________________________ 71 6.5 Liittoyhteistyön kehittäminen ___________________________________ 73 6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä _________________ 75
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 31 SAK:N TOIMINTASTRATEGIASAK:n edellisessä, 16. edustajakokouksessa vuonna 2001 hyväksyttiin kolmeohjelma-asiakirjaa. Sovitaan yhdessä -asiakirjassa tarkasteltiin sopimus- janeuvottelujärjestelmään kohdistuvia paineita ja hahmotettiin SAK:laisen am-mattiyhdistysliikkeen sopimuspoliittisia linjauksia. Hyvinvointi syntyy työstä-asiakirjassa linjattiin tavoitteita sekä suomalaisen yhteiskuntapolitiikan erilohkoilla että kansainvälisessä edunvalvonnassa. Liikkeessä-asiakirjassa pei-lattiin järjestölliseen toimintaan liittyviä haasteita ja asetettiin tavoitteita am-mattiyhdistysliikkeen omalle toiminnalle. Monessa suhteessa näiden kolmenohjelma-asiakirjan linjaukset ovat edelleen ajankohtaisia ja viitoittavat toi-minnan ja edunvalvonnan tavoitteita tänäkin päivänä. SAK:n perustehtävänja arvojen määrittely on tehty edelleen voimassa olevassa periaateohjelmassa,joka on hyväksytty vuoden 1991 edustajakokouksessa. Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjanluvussa 2 tarkastellaan palkansaajien hyvinvoinnin turvaamisen kannaltakeskeisiä toimintaympäristön muutossuuntia. Globalisaatio, ikärakenteenja työelämän laadun kehitys sekä työnantajapolitiikan painotukset ja yhteis-kunnallinen kehitys haastavat SAK:ta terävöittämään edunvalvontaansa jatoimintaansa. SAK:n 17. edustajakokoukselle esitettävät tavoitteet ja linjaukset raken-tuvat asiakirjassa neljän kokonaisuuden ympärille: suomalaisen työn tule-vaisuus, sopimusyhteiskunnan toimivuus sekä tasa-arvon ja osallisuudenedistäminen. Suhteessa toimintaympäristön muutossuuntiin tulee ammat-tiyhdistysliikkeen toimia niin, että suomalainen työ tulevaisuudessakin pär-jää. Palkansaajan hyvinvointi syntyy työstä. Työn on taattava toimeentulo,sen on oltava inhimillisesti järjestettyä ja mielekästä. Työn on myös oltavatuottavaa ja kannattavaa. Työn ja tuotannon kehittymisen edellytykset onvarmistettava. Suomalainen työmarkkinamalli on ollut toimiva erilaisissakin tilanteissa.Sopimusyhteiskunta on tulevaisuudessakin vahvuus palkansaajien etujen jatyöelämän kehittämisessä. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmää on kehitettäväennakoimaan työelämän muutoksia ja vastaamaan jäsenistön odotuksia. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä on SAK:nperusarvoja. Tasa-arvo -tavoitetta on tarkasteltava laajasti. Pätkätyöntekijöi-den tasavertaisissa mahdollisuuksissa ja oikeuksissa on edelleen kehitettä-vää – monista jo tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Myös sukupuolten,ikäryhmien ja monikulttuurisuuden huomioiminen liittyvät tasa-arvon jayhdenvertaisuuden edistämiseen.
    • 4 MUUTOS . LIIKE . Osallisuuden edistäminen yhteiskunnassa, työelämässä ja ammattiyhdis- tysliikkeen omassa toiminnassa liittyy myös SAK:n perusarvoihin. Oikeus työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden kulmakivi. Vaikutusmahdolli- suuksien parantaminen omassa työssä – työn hallinnan parantaminen – on inhimillisen elämän perusteita. Osallisuutta on edistettävä myös niin yh- teiskunnallisessa osallistumisessa kuin ammattiyhdistysliikkeen omassakin toiminnassa. Edustajakokouksen päätettäväksi esitettävät linjaukset on asiakirjassa merkitty kursiivilla ja ne on sisäänvedetty tekstiosasta, jossa linjauksia perus- tellaan. Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjassa esi- tettävät linjaukset täsmentävät SAK:n toimintastrategiaa. Toimintastrategian tarkoituksena on vahvistaa tuloksellista edunvalvontaa ja varmistaa, että SAK keskusjärjestönä keskittyy jäsenliittojensa tuen ja palvelun sekä palkansaajien hyvinvoinnin edistämisen kannalta olennaisiin kysymyksiin. Toimintastrate- gia on keskusjärjestön johtamisen apuväline. Sen rakentamisen pohjana ovat olleet sekä edellisen edustajakokouksen linjaukset että SAK:n hallituksen näkemykset. SAK:n hallitus täsmentää toimintastrategiaa tarvittaessa tämän viitekehyksen pohjalta edustajakokouksen hyväksymän ohjelma-asiakirjan linjausten mukaisesti. Toiminta-ajatus määrittelee SAK:n perustehtävän työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Sen mukaisesti SAK:n roolina on olla ensisijaisesti edunval- vontajärjestö, jonka toiminnassa korostuvat sopimuspohjaiset vähimmäis- työehdot, palkkaperusteinen sosiaaliturva sekä työelämän perusoikeudet. Kansalaisjärjestönä SAK on myös vaikutusväylä työelämään ja yhteiskuntaan. Toiminnassa ja edunvalvonnassa korostuu asiantuntijuus, uudistajuus, luo- tettavuus ja vastuullisuus. SAK:n toiminta-ajatus SAK on jäsenliittojensa tavoitteita ja toimintaa yhteensovittava ja kehittävä edun- valvontajärjestö perustanaan jäsenistön ja luottamushenkilöiden osallistuminen ja yhteisöllisyys. Ammatillisena keskusjärjestönä SAK on palkansaajien asiantunteva edunvalvoja, yhteiskunnallinen uudistaja sekä luotettava ja vastuullinen sopimus- ja yhteistyö- kumppani. Muuttuvassa kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä SAK takaa – jäsenliitoilleen mahdollisuuden huolehtia jäsentensä sopimuspohjaisista vähimmäistyöehdoista
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 5 – perusoikeudet ja turvan työelämässä – palkkaperusteisen sosiaaliturvan – vaikutusväylän työelämän ja yhteiskunnan kehittämiseen. Visio määrittelee sen, millaista Suomea SAK haluaa olla rakentamassasekä sen, millaisena SAK oman asemansa tulevaisuudessa näkee. Visiossanäkyvät SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen arvot: tasa-arvo, demokratia,työ ja oikeudenmukaisuus. Yhteistyön toimintamalli luo Suomen menestyk-sen pohjan. SAK keskusjärjestönä on yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikansuunnannäyttäjä ja tarjoaa laajan järjestäytymispohjan suomalaisille pal-kansaajille. Visiossa on myös määritelty SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeenvahvuuden perusteet, jotka muodostavat pohjan keskusjärjestön toiminnansuuntaamiselle ja kehittämiselle. SAK:n visio SAK – ihmisen puolella Suomi on tasa-arvoinen, demokraattinen ja vauras hyvinvointiyhteiskunta. Sen kulmakiviä ovat täystyöllisyys, kunnolliset työsuhteet sekä oikeudenmukaisuus työelämässä, palkkauksessa ja tulonjaossa. Maamme kilpailukykyä ja menestystä tukee vahva demokraattisen yhteistyön malli ja tuloksellinen kolmikantayhteistyö. SAK on uudistuskykyinen työntekijöiden ja toimihenkilöiden keskusjärjestö sekä arvostettu yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan suunnannäyttäjä. SAK:n vaikutusvalta perustuu – korkeaan järjestäytymisasteeseen – jäsenliittojen hyvään yhteistyöhön – tulokselliseen edunvalvontaan – jäsenistön tukeen ja aktiivisuuteen työpaikoilla sekä vahvaan ja osaavaan luot- tamushenkilöverkostoon – vahvaan kansainväliseen yhteistoimintaan – kykyyn neuvotella, sopia ja tarvittaessa toteuttaa järjestöllisiä toimia yhdessä liittojen kanssa – tulosten ja julkisuuden tuomaan vahvaan ja luotettavaan maineeseen – lisääntyvään palkansaajajärjestöjen yhteistyöhön – kykyyn yhteistoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen kautta tuottaa perustaa Suomen menestykselle.
    • 6 MUUTOS . LIIKE . 2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT 2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita Maailmantaloudessa on käynnissä suuri murros teollisuustuotannon kasvaes- sa Kiinassa, Intiassa ja muissa maissa, jotka vielä hiljattain olivat kehitysmai- ta. Jonkin verran tuotantoa on jo siirtynyt näihin maihin. Enemmän on kuitenkin kyse kasvuvauhtien eroista: perinteiset teollisuusmaat kasvavat näitä maita hitaammin. Kehittyvien talouksien hyvin nopea kasvuvauhti johtuu matalasta lähtöta- sosta ja siitä, että niillä on mahdollisuus ottaa suoraan käyttöön muualla kehitettyä korkeaa teknologiaa. Tuotantokustannukset voidaan myös pitää alhaisempina puutteellisen sosiaaliturvan ja rajoitettujen ay-oikeuksien vuoksi. Kehittyvien talouksien kasvu merkitsee myös rajallisten luonnonvarojen kysynnän kasvua. Ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen käyttö tulevat ole- maan suuria kysymyksiä kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa. Maail- mantalouden kasvun tulisi olla nykyistä ekologisesti kestävämpää. Suomelle Venäjän talouskehitys on merkittävä asia. Öljytulojen vauhdit- tamana Venäjän talous on kasvanut viime aikoina ripeästi. Jatkossa Venäjän menestys riippuu pitkälti siitä, kykeneekö se luomaan kasvulleen öljysektoria laajemman pohjan. Joka tapauksessa Venäjän markkinat tarjoavat jo nyt mahdollisuuksia, joita suomalaisten kannattaa ja pitää hyödyntää. Tuotannonsiirrot Suomesta halvemman kustannustason maihin ovat tähän mennessä koskeneet pääosin joko yksinkertaista valmistustyötä, jossa henkilöstön osaamisvaatimukset ovat olleet suhteellisen alhaiset tai tuotan- toa, jossa työvoimakustannusten osuus tuotteen loppuhinnasta on korkea. Ensin mainitusta esimerkkinä voi mainita elektroniikan kokoonpanotehtävät ja jälkimmäisestä metalliteollisuuden hitsausalihankinnan. Tulevaisuudessa etenkin Kiina ja Intia osallistuvat enenevässä määrin kansainvälisesti vaihdettujen palveluiden, kuten muotoilun ja suunnittelun tarjontaan. Kilpailu on siten kiristymässä myös niillä aloilla, joilla Suomi on tähän asti ollut vahvoilla. Liittyminen Euroopan unioniin runsaat kymmenen vuotta sitten ja myö- hemmin tapahtunut liittyminen Talous- ja rahaliitto EMUun ovat olleet merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia linjauksia Suomen politiikassa. Kymmenen vuoden kuluessa Euroopan unioni on ollut Suomelle paitsi ta- loudellisesti, myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeä viitekehys. Talouden sisämarkkinakehitykseen ja EMUn puitteissa tapahtuvaan yhteiseen raha- ja
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 7valuuttakurssipolitiikkaan pohjautuva unioni on avannut Suomen viennilleja yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia. Vastikään tapahtunut unioninitälaajentuminen ja jatkossa tapahtuva edelleen laajeneminen vahvistavatpitemmällä aikavälillä EU:n kasvupotentiaalia. Nopeasti edenneen talousintegraation syventyminen ja laajentuminenovat aiheuttaneet unionille taloudellisia ja muita paineita, eikä tilannetta olehelpottanut maailmantalouden nopean rakennemuutoksen muun muassaSaksalle ja Ranskalle aiheuttamat ongelmat. Talousvaikeudet ovat heijastu-neet työllisyys- ja budjettiongelmina ja johtaneet ay-liikkeen voimakkaisiinprotesteihin monissa jäsenmaissa. Myös laajentumisen ja siitä seuranneentyövoiman liikkuvuuden on monissa maissa katsottu aiheuttavan ongelmia,jotka ovat näkyneet EU-vastaisuutena, kuten EU:n perustalaista pidettykansanäänestys osoitti. Näiden akuuttien ongelmien ei kuitenkaan saisi antaa vaikuttaa kielteisestiniiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen, joita yhteinen Eurooppa tarjoaa.Ammattiyhdistysliikkeen kannalta suurimmat uhat liittyvät globalisaationkielteisiin vaikutuksiin, joista pohjimmiltaan myös monet Euroopan tämänpäivän ongelmat aiheutuvat. Suomelle ja suomalaiselle ay-liikkeelle tärkeim-mät yhteistyökumppanit globalisaation hallinnassa löytyvät pohjoisesta jaItämeren alueelta sekä Euroopan unionin piiristä. Maailmanlaajuisen rakennemuutoksen aiheuttajana globalisaatiota mer-kittävämpi tekijä on teknologinen kehitys. Nykytaloudessa ne nivoutuvat yh-teen ja vahvistavat toisiaan. Teknologinen kehitys ja tuotantotapojen muutosnostavat tuottavuutta ja siten aineellista elintasoa, mutta samalla tuotantora-kenteet ovat jatkuvassa muutoksessa: työpaikkoja karsiutuu koneellistumisenja erikoistumisen myötä samaan aikaan kun niitä syntyy muualle talouteen. Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat rakennemuutokseen sopeu-tumisessa välttämättömiä. Globalisaation ja sopimusyhteiskunnan välillä eiole ristiriitaa, vaan ne tukevat toisiaan. Sopimusyhteiskuntaa ja hyvinvointi-järjestelmiä tarvitaan riskien hallintaan. Turvallisuus luo tehokkuutta. Suomen tuotanto- ja toimialarakenteen muutos on selvästi nähtävissä pi-demmällä aikavälillä, mutta myös 2000-luvun kehityksessä. Jalostuksen osuuskokonaistuotannosta on edelleen alentunut, palveluiden osuus kasvanut jaalkutuotannon osuus supistunut. Muutokset toimialarakenteessa eivät olekovin nopeita, mutta suunta on selvä ja se jatkuu myös tulevaisuudessa. Toimialarakenteen muutos heijastuu työllisyyteen. Valmistavan teolli-suuden työllisyys todennäköisesti jatkaa hitaasti supistumistaan ja vastaa-vasti palvelutoiminnan työllisyys kasvaa. Palvelutoiminnassa suhteellisesti
    • 8 MUUTOS . LIIKE . nopeimmin on kasvanut liike-elämän palveluiden työllisyys. Osittain kyse on teollisuusyritysten harjoittamasta ulkoistamisesta. Teollisuusyritykset ovat keskittyneet ns. ydintoimintaansa ja ulkoistaneet sellaisia toimintoja, jotka ulkoistamisen jälkeen lasketaan liike-elämän palveluihin. Koska ne ovat kuitenkin läheisesti kytköksissä teolliseen toimintaan, liioittelee tilas- toissa havaittava toimialarakenteen muutos hieman todellista työllisyyden rakenteen muutosta. Toisaalta myös teollisuusyritysten sisällä työtehtävien rakenne on muut- tumassa. Teollisiin tuotteisiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta on tullut monien perinteisten teollisuusyritysten liiketoiminnassa merkittävää. Suun- nittelu-, huolto- ja tukipalvelujen tarjoaminen voi nykyisin muodostaa teol- lisuusyrityksen liikevaihdosta suuremman osan kuin varsinainen tuotteiden valmistus. Huolehtimalla hintakilpailukyvystämme oikein mitoitetulla tulopolitii- kalla sekä tukeutumalla osaamiseen perustuvaan kasvustrategiaan voidaan teollisuustuotannon supistumista vähentää ja hidastaa. On kuitenkin huo- mattava, että tuottavuuden kehitys osaamiseen perustuvilla huipputek- nologian aloilla on nopeaa. Vaikka tuotantoa voitaisiin lisätä, sen vaatima työvoima ei välttämättä kasva. Palvelutyö siis lisääntyy sekä teollisuuden sisällä että toimialojen osuuk- sien muuttuessa. Tuottavuuserot palvelusektorin sisällä ovat suuret. Toinen ääripää ovat hoiva- ja henkilökohtaiset palvelut ja toinen yrityspalvelut. Jälkimmäisissä on parhaimmillaan kysymys hyödykkeistä, joiden markkinat ovat globaalit. ATK, rahoitus-, oikeusapu-, logistiikka- ja konsultointipalve- lujen markkinoiden kasvu on nopeaa. Suomessa on pyrittävä siihen, että kansainväliset yrityspalvelut ylläpitävät vientituloamme jatkossa aiempaa suuremmassa määrin. Samalla suurin työl- lisyyden kasvuvara on henkilökohtaisissa palveluissa. Tulevaisuuden Suomi ei ole yksinomaan korkean teknologian tietoyhteiskunta, vaan sen rinnalla myös inhimillinen palveluiden yhteiskunta. Julkiset palvelut muodostavat merkittävän osan palvelusektorista, jonka sisällä tapahtuu muutoksia yksityisen ja julkisen palvelutuottajan välillä. Julkisten palveluiden ulkoistaminen lisääntyy siirryttäessä yhä enemmän ostopalveluihin tai yhtiöitettäessä palvelutuotantoa. Oleellista on, miten palveluiden tuotantovastuuta muotillaan uudelleen yksityisen ja julkisen sektorin välillä.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 9 Maailmantalouden avautuminen ja teknologian kehitys merkitsevät muutosten nopeutumista. Työpaikkoja syntyy ja tuhoutuu kiivaassa tahdissa. Yhä harvemmat palkansaajat ovat koko työuransa ajan saman työnantajan palveluksessa. Muutoksessa hyvinvointiyhteiskunnan ja työmarkkinasopimusten on tarjottava aktiivista tukea. Hyvinvointijärjestelmiin on panostettava riittävästi. Ammattiyhdis- tysliikkeen on panostettava palkansaajien etujen kehittämisen ja puolustamiseen. Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat ay-liikkeen tavoitteita maailmanlaa- juisesti. Teollisuuden perustyöt näyttävät olevan pitkällä aikavälillä vähenemässä sekä tuotantotapojen kehityksen että globalisaation vuoksi. Pitkälle erikoistunut ja kan- sainvälisesti kilpaileva huipputuotanto sekä liike-elämän palvelut pitävät jatkossa yllä vientituloamme, samaan aikaan kun suurin työllisyyspotentiaali on henkilökoh- taisissa palveluissa.Globalisaation vaikutukset SAK:laisille palkansaajilleTeollisuudessa tuotantotyöntekijöiden tarve vähenee hitaasti ja työllisyydenrakenne muuttuu. Vähän ammattitaitoa vaativan työn kysyntä supistuuselvästi, kun taas ammatillisen koulutuksen vaativan työn kysyntä pysyneesuunnilleen ennallaan. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle siirtyvän työ-voiman korvaamisessa painopiste on selvästi ammatillisen koulutuksensaaneessa työvoimassa. Ilman ammatillista koulutusta olevien työntekijöidenmahdollisuudet saada työtä teollisuudessa heikkenevät olennaisesti tulevai-suudessa. Myös palvelualoilla osaamisvaatimukset muuttuvat ja tehtävät laaja-alaistuvat. Palveluissa työskentelevien haasteita tulevat olemaan esimerkiksimonipuolinen asiakaspalvelu, tuotetietous, kestävä kehitys, teknologiaosaa-minen ja nopea tuotekehitys. Yhä useammalta alalla työskentelevältä vaadi-taan vähintään ammatillinen peruskoulutus ja vailla ammatillista koulutustaolevien työllistymismahdollisuudet ovat vähäiset myös palvelualoilla. Yksityisillä palvelualoilla SAK:laisten palkansaajien työn kysyntä kasvaaerityisesti kaupan alalla sekä ravitsemis- ja majoitustoiminnassa. Näillä aloil-la työntekijöiden palkkataso on keskimäärin alhaisempi kuin teollisuudessaja selvästi suurempi osa työntekijöistä työskentelee määräaikaisessa tai osa-aikaisessa työsuhteessa eli heidän työsuhteensa vakaus on selvästi heikompi. Myös julkisen sektorin palvelualoilla SAK:laisten palkkataso on alhaisem-pi kuin teollisuudessa keskimäärin. Julkisen sektorin toimintojen yksityis-täminen vähentää julkisen sektorin työllisten määrää ja saattaa johtaa yksi-tyistämisen myötä yksityiselle palvelusektorille siirtyneiden työntekijöiden
    • 10 MUUTOS . LIIKE . palkkatason alenemiseen ja työsuhteen vakauden heikkenemiseen. Julkisen ja yksityisen palvelusektorin työntekijöiden työsuhteen ehtojen – erityisesti palkkauksen – yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeää. Talous on kehittymässä aiempaa palveluvaltaisemmaksi, millä on näiden alojen palkansaajille myönteisiä vaikutuksia. Nähtävissä on, että kotitalouk- sien kulutusmenoista aiempaa suurempi osuus käytetään palveluihin. Eri- tyisosaamista vaativilla palvelualoilla palkkataso noussee ja palvelusektorille muodostuu nykyistä enemmän paremmin palkattuja ryhmiä. Työllisyyden rakenteen muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia sekä SAK:laisten palkansaajien työllisyyteen, SAK:laisten liittojen jäsenmäärän kehitykseen, SAK:n liittorakenteeseen sekä edunvalvonnan tehokkuuteen. Perinteisesti vahvimmin järjestäytyneillä aloilla, julkisella sektorilla ja teolli- suudessa, työllisten määrä ei todennäköisesti kasva kun taas heikoimmin jär- jestäytyneillä aloilla, yksityisissä palveluissa, työllisyys paranee. Tämä asettaa tulevaisuudessa suuria haasteita jäsenhankintatyölle: erityisesti yksityisillä palvelualoilla järjestäytymistä on lisättävä. Näillä aloilla järjestäytymällä olisi myös eniten voitettavaa. Liittoyhteistyön kehittäminen toimialarakenteen muutoksen myötä on välttämätöntä. Osaamisvaatimukset nousevat talouden kaikilla sektoreilla. Hyvän ammatillisen koulutuksen lisäksi tietoja ja taitoja on päivitettävä jatkuvasti. Ammatillisten ja so- siaalisten taitojen kohottaminen nostaa tuottavuutta, palkkatasoa sekä parantaa valmiuksia sopeutua talouden muutoksiin. Talouskehitys on viemässä suuntaan, jossa työllisten määrä perinteisillä korkean jär- jestäytymisasteen aloilla ei pitkällä aikavälillä kasva. Työllisten määrä on nousussa aloilla, joissa järjestäytymisaste on tällä hetkellä alempi. Ammattiyhdistysliikkeellä on suuri mahdollisuus lisätä jäseniään yksityisillä palvelualoilla, joiden palkansaajilla olisi myös eniten voitettavaa järjestäytymisestä. Julkisen sektorin toimintojen yksityistäminen sekä muut tuotanto- ja toimialara- kenteen muutokset saattavat johtaa työntekijöiden työehtojen heikentymiseen ja työsuhteiden vakauden heikkenemiseen. Tällaisten seurausten torjuminen on ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden suuria tehtäviä. 2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena Useimmissa teollisuusmaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa väestön ikääntyminen aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Suomessa muu- tos on poikkeuksellisen jyrkkä sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokki- en vuoksi. Talous- ja työelämän kannalta väestön ikääntyminen luo kiistatta haasteita, mutta samalla se avaa myös uusia myönteisiä mahdollisuuksia.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 11Eläkeläisväestöstä tulee entistä merkittävämpi kuluttajaryhmä, jonka varalli-suuden ja kulutuksen taso ovat keskimäärin nykyistä korkeampia. Kokonaisuutena ikääntyminen uhkaa pienentää taloutemme kasvumah-dollisuuksia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n arvionmukaan työvoiman tarjonnan supistumisesta johtuen kasvuvauhtimme hi-dastuisi ensi vuosikymmenellä jopa prosenttiyksikön vuositasolla. Synkkiinarvioihin ei ole kuitenkaan syytä alistua, vaan työn tarjonnan supistumisenvaikutusta on pyrittävä vaimentamaan. Ensisijaiset keinot ovat tuottavuudenparantaminen koko taloudessa sekä työllisyysasteen nostaminen. Sukupol-venvaihdoksen myötä monilla työpaikoilla avautuu mahdollisuus organisoi-da töitä uudelleen siten, että työvoimapulaa voidaan ennaltaehkäistä. Julkisen sektorin rahoituksen turvaamisessa keskeisiä tekijöitä ovat tuot-tavuuden parantamisen lisäksi työllisyysasteen kohottaminen ja eläkkeellejäämisiän nostaminen. Työllisyyden kasvu lisää verotuloja ja vähentää jul-kisten menojen tarvetta. Työuran pidentyminen taas vähentää paineita sekäeläkejärjestelmässä että hoivamenoissa. Työurien pidentäminen on haastekaikille työelämän osapuolille: ikääntyneiden työtehtävät on mitoitettavakohtuullisesti, työkykyä on ylläpidettävä ja motivaatiosta on huolehdittava.Työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste. Maahanmuuton lisääminen ei yksin tarjoa ratkaisua ikärakenteen muu-toksesta aiheutuviin sopeutumistarpeisiin. Hallitulla työperusteisella maa-hanmuutolla on kuitenkin tulevaisuudessa entistä tärkeämpi täydentävärooli paikallisten työmarkkinakapeikkojen hoitamisessa. Maahanmuutonlisääminen edellyttää, että kohtelemme maahamme tulevia oikeudenmukai-sesti ja turvaamme heidän toimeentulonsa. Suomessa väestön ikääntymiseen on varauduttu. Eläkejärjestelmä onperusteiltaan kunnossa eikä eläkkeiden rahoittamiseen tämän hetken asian-tuntija-arvioiden perusteella kohdistu vakavaa uhkaa. Työeläkemaksujennousupaine on sitä pienempi, mitä nopeammin talous kasvaa, mitä suurempion ikääntyneiden työllisyysaste ja mitä paremmin eläkerahastojen sijoituksettuottavat. Väestön ikääntyminen on Suomelle sekä haaste että mahdollisuus. Ikääntymiseen varaudutaan parhaiten talouden kasvukykyä vahvistamalla, työllisyyttä paranta- malla ja julkisen talouden kestävyydestä huolehtimalla. Työurien pidentämiseksi työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste. Ikääntymiseen liittyvien hy- vinvointipalvelujen tuottaminen ja maailmanmarkkinoille vieminen on kasvava elinkeinomahdollisuus.
    • 12 MUUTOS . LIIKE . 2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys Edustajakokouskaudella 2001–2006 työlainsäädäntöä on kehitetty monil- ta osin. Uusittu työsopimuslaki on astunut voimaan, työturvallisuus- ja työterveyshuoltolainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi, työelämän tieto- suoja on saanut säädöksensä, vuosilomalainsäädäntöä on uudistettu ja uusi tasa-arvolaki on tullut voimaan. Kevään 2006 aikana saatetaan päätökseen yhteistoimintalain uudistus. Edustajakokouskauden sopimusratkaisuissa on edistetty työelämän laatua kehittämällä yhteisiä menettelytapoja. Lainsää- däntö ja työehtosopimukset muodostavat kivijalan työelämän kehittämiselle, mutta niiden muuttuminen työelämän uusiksi käytännöiksi vaatii aktiivista työtä työpaikoilla. Työpaikkojen välillä on suuria eroja työelämän laadun kehittämisessä ja työntekijöiden kohtelussa. Parhailla työpaikoilla on ymmärretty, että panostaminen yhteistoimintaan ja työhyvinvointiin lisäävät työntekijöiden työmotivaatiota ja tuottavuutta. Huonoimmilla työpaikoilla työnantaja ei arvosta työntekijöitä lainkaan. Työilmapiiriä huonontaa entisestään pyrki- mys siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille. Välitön tuloksen tavoittelu tuntuu yhä välittömämmin työntekijöiden arkipäivässä. Talouden ja tuotannon rakennemuutos heijastuu palkansaajien työhön kohdistuviin odotuksiin. Työn merkitys palkansaajien elämän sisältönä on vähentynyt. Kymmenessä vuodessa työtä erittäin tärkeänä elämänsisältönä pitävien SAK:laisten naisten osuus on vähentynyt 58 prosentista 44 pro- senttiin ja miesten 51 prosentista 37 prosenttiin. Sekä naisilla että miehillä kotielämän ja harrastusten merkitys on kasvanut. Työministeriön työoloba- rometrin mukaan yhä useampi palkansaajista katsoo, että työn teon mielek- kyys on muuttumassa huonoon suuntaan. Myös SAK:laisten palkansaajien mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä – esimerkiksi työmenetelmiin tai työtahtiin – ovat heikentyneet vuodesta 1995. Palkansaajien koulutustaso on sen sijaan parantunut merkittävästi. SAK:laisista enää 16 prosenttia on vailla mitään ammatillista koulutusta. Vuonna 1990 vastaava osuus oli 32 prosenttia. Naiset ja miehet ovat yhtä koulutettuja. Vähiten koulutusta on yli 55-vuotiailla ja eniten 25–34-vuo- tiailla. Työnantajan työntekijöille järjestämät koulutusmahdollisuudet pa- rantuivat 1990-luvun loppupuolella, mutta kasvu on hiipunut 2000-luvun alkuvuosina. Kolme neljäsosaa suomalaisista tekee töitä kokopäiväisesti ja toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Neljännes palkansaajista tekee ns. epä- tyypillistä työtä, joka voi olla joko määräaikaista työtä, osa-aikaista työtä, määräaikaista osa-aikatyötä tai vuokratyötä. Näin määritelty pätkätyö on lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kaikkialla. Suomessa
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 13kasvu voimistui 1990-luvulla ja erityisesti vuodesta 1994 lähtien. Suuri osatuolloin alkaneen talouskasvun aikana luoduista työsuhteista oli joko mää-räaikaisia tai osa-aikaisia. Suuri osa pätkätyöstä on vastentahtoista. Määräaikaista työtä tekeväthaluaisivat vakinaisen työsuhteen ja osa-aikatyötä tekevät haluaisivat koko-päiväisen työsuhteen. Sekä määrä- että osa-aikaisten työsuhteiden kesto onviimeisten viiden vuoden aikana pidentynyt. Pätkätyössä työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat hei-kommat kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevien. Määräaikaista työtätekevät valikoituvat muita harvemmin kehittämistoimenpiteiden piiriin jaluottamustehtäviin. Vastaavasti osa-aikaiset työntekijät harvemmin saavatomalla työpaikallaan haluttua tuntimäärää, vaan joutuvat etsimään lisätun-teja useammalta työpaikalta, sivutoimisena yrittäjänä ja harmaasta talou-desta. Pätkätöistä ovat kärsineet erityisesti nuoret, työuransa alussa olevattyöntekijät. Työelämän rakennemuutokset ovat heikentäneet työntekijöiden turval-lisuutta ja terveyttä. Työtapaturmien määrää ei ole saatu kääntymään las-kuun. Altistuminen kemiallisille, biologisille ja psykososiaalisille tekijöille onlisääntynyt. Henkilöstöresurssien väärä mitoitus lisää tutkimusten mukaansydänkuolemien riskiä. SAK:laisilla aloilla perinteisten fyysisten seurausten lisäksi uhattuna onhenkinen hyvinvointi. Työn vaatimusten kasvaessa erityisesti ikääntyväntyövoiman työkyky on uhattu. Työssä jaksamisen ongelmia on kuitenkinyhä enemmän myös nuoremmissa ikäluokissa. Tämä näkyy muun muassasairauspoissaolojen lisääntymisenä ja pidentymisenä. Työelämän koventunuttahti on tuonut pintaan työpaikoilla olevan eriarvoisen kohtelun, syrjinnänja kiusaamisen. Eniten on havaittu heikoimmassa työmarkkina-asemassaolevien tilapäisten ja osa-aikaisten työntekijöiden syrjintää.Pätkätyöt ja sukupolvenvaihdos haaste osallisuudelle ja järjestäytymiselleSuomi on ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita. Palkansaajista kolmeneljästä kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Järjestäytymisaste on laskenutlamavuosien noin 85 prosentin huipputasosta lamaa edeltäneisiin lukemiintai muutaman prosenttiyksikön sen alle. Tulevan edustajakokouskauden aikana suomalaisessa työelämässä jaammattiyhdistysliikkeessä tapahtuu ennennäkemätön sukupolvenvaihdos.SAK:n jäsenkunnasta yli 52-vuotiaita on noin 400 000. Tästä joukosta 50 000siirtyy joka vuosi eläkkeelle. Työelämään tulee samaan aikaan selvästi pienem-piä ikäluokkia.
    • 14 MUUTOS . LIIKE . Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n syyskuussa 2005 julkaistu järjestäyty- mistutkimus kertoo, että 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ikäluokat eivät enää järjestäydy yhtä aktiivisesti kuin vanhempansa. Tuloksista voi lisäksi havaita, että ammattiliittoon liittymisen kynnys nousee 30 ikävuoden jälkeen. Samanaikaisesti opiskeluaikojen pitkittyminen ja työelämän muutos on johtanut siihen, että päätös ammattiliiton jäsenyydestä tehdään aikaisempaa myöhemmin. Onkin erityisen olennaista, miten nuori aikuinen kohtaa am- mattiliitot sen jakson aikana, jolloin liittyminen on hänelle ajankohtaista. SAK:n järjestötutkimuksen tulosten mukaan luottamusmiehet kaikilla aloilla kokevat ammattiliittoon järjestäytymisen olevan työpaikoilla kasvussa. Ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa kuvaavat työmarkkinoiden jakautu- neisuutta: työpaikoilla, joilla on luottamusmiehet ja edunvalvontakoneisto, järjestäytyminen on nousussa. Järjestäytymisen ongelmat puolestaan ka- sautuvat pienille työpaikoille, joissa ei ole ay-organisaatiota. SAK:laisista naisista 57 prosenttia ja miehistä 44 prosenttia on töissä alle 30 työntekijän työpaikassa. Järjestötutkimuksen mukaan sellaisia työpaikkoja, joissa on luottamusmies, on kuitenkin aiempaa enemmän. Yhteys ammattiyhdistysliikkeeseen rakennetaan työpaikoilla, joissa am- mattiosastot ja luottamushenkilöt ovat avainasemassa. Järjestäytymisen perustaa luodaan kuitenkin myös kodeissa ja kouluissa. Vaikuttaa siltä, että perinne ei enää siirry vanhemmilta lapsille eikä ammatillinen järjestäyty- minen ja sen merkitys myöskään välity kouluopetuksessa oppilaille. Tämä asettaa ammattiyhdistysliikkeelle lisähaasteita. Selvitykset osoittavat, ettei nuorilla ole asenteellista vastarintaa ammat- tiliittoja tai ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Toisaalta nuorilla ei ole tietoa ay-liikkeestä ja sen merkityksestä. Yksilöllistymiskehitykseen liittyy myös usko omaan pärjäämiseen. Liittyminen kollektiiviseen liikkeeseen yh- teisten oikeuksien ajamiseksi ei ole samanlainen perusarvo ja itsestäänselvyys kuin aikaisemmin. Ay-liikkeen luottamushenkilöt ovat keskimäärin iäkkäämpiä kuin jäsenet. Tämä merkitsee, että ay-liikkeen aktiivien sukupolvenvaihdos on tulevina vuosina voimakkaampaa kuin jäsenten, mistä syntyy paineita luottamushen- kilöiden kouluttamiseen ja heidän työnsä tukemiseen. Aktiivien tekemällä työllä on olennainen vaikutus jäsenkunnan sukupolvenvaihdokseen – on tärkeää varmistaa, että työpaikoilla jatkossakin syntyy luottamushenkilöiden kautta yhteys uusiin työntekijöihin Suomalaisen työelämän suurin muutos tulevina vuosina liittyy ikäpolvimurrokseen. Sillä on merkittäviä vaikutuksia sekä työpaikoilla että ammattiyhdistysliikkeessä.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 15 Työelämässä rakennemuutoksen nopeutuminen on merkinnyt työsuhteiden pätkit- tymistä, vaatimustason kasvua työssä ja epävarmuuden lisääntymistä. Haasteena on muutoksen hallinta: työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omas- sa työssään, osaamisen kehittäminen ja jaksamisen tukeminen.2.4 Työnantajien painotukset muuttumassaTyönantajien perustavoitteena on vähentää työehtojen tarkkaa sääntelyätyöehtosopimuksin ja työlaein. Samalla tulisi lisätä työehtojen päättämistäpaikallisella tasolla. Näin yritykset pystyisivät parhaiten vastaamaan resurs-siensa mukaisesti kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailutilanteeseen. Työnantajien tavoitteena on viedä paikalliselle tasolle asiakokonaisuuksia,joissa ay-liikkeellä on tällä hetkellä tasavertainen neuvotteluvoima keskusjär-jestö- ja/tai liittotasolla. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi työajoista japalkoista sopiminen. Korostaessaan paikallisen tason tärkeyttä työnantajienpainotuksissa jää vähälle huomiolle aito ja tasavertainen sopiminen. Sopimis-ta tulisi tehdä työrauhan vallitessa. Työmarkkinoiden ja talouden ennustettavuuden vuoksi työnantajilla onkuitenkin valmius tehdä nykyistä pidempikestoisia keskitettyjä raamisopi-muksia. Työnantajat tavoittelevat sopimuksiin nykyistä enemmän ala- ja yri-tyskohtaista liikkumatilaa sekä vähemmän laadullisia asioita. Yleiskorotustentulisi olla tasoltaan hyvin matalia ja valtaosa palkankorotusten jakamisestatulisi tehdä yrityksissä. Työnantajien mielestä yleiskorotusten yhteydessäpäätettävien yrityskohtaisten pottien jakaminen tulisi siirtää ohi liittojentyöpaikoille päätettäväksi, eivätkä matalapalkka- ja tasa-arvoerät kuuluisienää sopimuskorotusten yhteyteen. Sopimista ei tulisi myöskään laajentaatulos- ja voittopalkkiojärjestelmiin. Työnantajat ovat edelleen mukana kehittämässä työn vaativuuteen poh-jautuvia palkkajärjestelmiä. Tavoitteena on kuitenkin henkilökohtaisenosuuden kasvattaminen suhteessa työn vaativuuteen. Työehtosopimusten työaikamääräysten laventaminen kuuluu olennaisenaosana työnantajien tavoitteisiin. Työaikojen tulisi joustaa tuotanto- ja palve-lutarpeiden mukaan ja tasoittumisjaksojen olla vuotta pidempiä. Työajanlyhentämispäiviä tulisi käyttää koulutuksen järjestämiseen. Työhyvinvoinnin ja työelämän laadun kehittämisessä työnantajat pyrkiväthyödyntämään yksittäisiä ohjelmia. Työn ja perheen yhteensovittamisessaedetään pääosin lainsäädäntöteitse.
    • 16 MUUTOS . LIIKE . Toimialojen edunvalvonnan vahvistamiseksi ja sopimusrakenteen yksin- kertaistamiseksi työnantajat hakevat suurempia työnantajaorganisaatioita. Tavoitteena on työnantajaliittojen lukumäärän pudottaminen 12–15:een sekä työehtosopimusten lukumäärän vähentäminen puoleen eli noin sataan so- pimukseen. Uusien työehtosopimusten tulisi olla kattavuudeltaan laajempia, sisältää suppeampia asiakokonaisuuksia ja nykyistä väljempiä sääntöjä. Työnantajien työvoimapoliittisten linjausten taustalla on halu vaikuttaa työn hintaan. He haluavat torjua työvoimapulan aiheuttamaa palkkakilpailua lisäämällä työvoiman tarjontaa esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman avulla. Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten kiinnostus koko Suomen me- nestymisestä on puolestaan verraten vähäistä. Suomessa on pitkät perinteet lakisääteisen eläke- ja muun sosiaalivakuu- tuksen kehittämisestä kolmikantaisesti. Jo 1960-luvulla vakiintui käytäntö, jonka mukaan työeläke-, sairaus-, tapaturma- ja työttömyysvakuutuksen muutoksille haetaan ratkaisut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvotte- luissa ja lainvalmistelu tehdään valtiovallan johdolla. Myös työnantajat ovat tähän asti sitoutuneet lakisääteisen kattavan so- siaaliturvan kehittämiseen. Tästä huolimatta työnantajajärjestöt nostavat säännöllisin väliajoin esille vaatimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja kus- tannusvastuunsa siirtämisestä palkansaajille. Viime vuosina työnantajajär- jestöjen puolelta on kansainvälisten oppien mukaisesti toistuvasti painotettu vapaaehtoisten vakuutusten lisäämistä keinona sosiaalivakuutuksen rahoi- tuksen hallinnassa. Työnantajapolitiikan painotuksissa korostuu tarkan sääntelyn purku ja paikallisen toisinsopimisen selvä laajentaminen ja lisääminen. Ammattiyhdistysliikkeelle keskeistä on varmistaa tasavertaisen sopimisen edellytykset ja valtakunnallisten sopimusten minimiehdot. 2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat Suomalainen yhteiskuntarauha perustuu pitkälti vakaaseen poliittiseen kehi- tykseen ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa keskeistä on kansalaisten aktiivinen osallistuminen sekä vaaleissa että vaalien välisinä aikoina. Palkansaajajärjestöjen, työnantajien ja valtion toimiva kol- mikantayhteistyö on osaltaan vahvistanut kansalaisten luottamusta yhteis- kunnalliseen päätöksentekoon ja rakentanut tätä kautta yhteiskuntarauhaa. Edustuksellisen demokratian kannalta äänestysaktiivisuuden hiipuminen on ollut huolestuttava ilmiö. Puhutaan jopa lähestyvästä edustuksellisen demokratian kriisistä. Toisaalta tietoyhteiskuntakehitys on tarjonnut uusia
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 17mahdollisuuksia aktiiviselle kansalaisuudelle ja suoralle osallistumiselle. Suo-ra osallistuminen on kuitenkin äänestämisen tavoin sidoksissa koulutukseenja sosioekonomiseen asemaan. Työstä syrjäytymisellä on taloudellisten seurausten ohella myös poliittisiavaikutuksia; syrjäytyminen työelämästä johtaa helposti yhteiskunnalliseensyrjäytymiseen. Vaaleissa äänestysaktiivisuus nousee korkeaksi koulutettu-jen ja hyvätuloisten keskuudessa kun taas heikommassa sosioekonomisessaasemassa olevat jättävät äänioikeutensa käyttämättä. SAK:laisten palkansaa-jien äänestysaktiivisuus jää vaaleista toiseen selvästi esimerkiksi toimihen-kilöäänestäjiä heikommaksi. SAK on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä toimiapalkansaajien äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi. Palkansaajien äänes-tysaktiivisuudella on suuri merkitys paitsi demokratian toteutumiselle myöskoko poliittisen järjestelmän uskottavuudelle. Ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä merkitys palkansaajien tarpeiden janäkemysten esille nostajana. Ammattiyhdistysliike tarjoaa väylän palkansaa-jien yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle sekä paikallisellaettä valtakunnallisella, jopa globaalilla tasolla. Kolmikantayhteistyön ohella SAK pitää tärkeänä yhteistyötä niin poliittis-ten puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi yhteistyö ympä-ristö- ja kuluttajajärjestöjen kanssa ja toiminen niissä lisäävät palkansaajienarkipäivän vaikuttamisen mahdollisuuksia. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia on ollut vahva kansalaisyhteiskunta ja kan- salaisten luottamus yhteiskunnan demokraattiseen kehitykseen. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen vaativat jatkossa erityistä huomiota.
    • 18 MUUTOS . LIIKE . 3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS 3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on tukea vakaata taloudellista kasvua ja työllisyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on huolehdittava siitä, että sekä yksityisen että julkisen sektorin toimintaedellytykset pysyvät vahvalla pohjalla. Seuraavan edustajakokouskauden aikana talouden kasvu tulee perustumaan aiempaa suuremmassa määrin tuottavuuden kasvuun, sillä työpanoksen määrä kääntyy asteittain laskuun väestön ikääntymisen vuoksi. Ikääntymisen vaikutuksia kansantaloudessa voidaan vaimentaa työllisyyttä parantamalla ja tuottavuuskehityksestä huolehtimalla. Suomen korkeaan osaamiseen perustuva kasvustrategia on ollut oikea valinta. Sen toimivuus edellyttää muun muassa koulutus- ja innovaatiojär- jestelmien toiminnasta huolehtimista, terveen kilpailun edellytysten ylläpi- tämistä sekä riittävää panostusta aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Suomen lähivuosien yhtenä haasteena on parantaa tuottavuuskehitystä niillä toimi- aloilla, joilla se ei ole ollut hyvää vertailumaihin nähden. Hyvä talouskasvu ja korkea työllisyys helpottavat julkisen sektorin rahoi- tusasemaa ratkaisevasti. Kasvun vaikutus on nähty myös viime vuosina, kun veronkevennyksistä huolimatta julkinen sektori on ollut selvästi ylijäämäinen, minkä seurauksena julkisen sektorin bruttovelka on supistunut voimakkaas- ti. Suomen julkinen talous on kokonaisuudessaan kansainvälisesti verrattuna hyvässä kunnossa ja ikääntymisen vaikutuksiin on pyritty varautumaan. Suomessa on pohjoismaiseen tapaan suhteellisen suuri julkinen sektori, minkä ansiosta julkiset hyvinvointipalvelut ovat hyvin kehittyneitä. SAK:n jä- senet antavat tukensa laajalle hyvinvointivaltiolle ja sen tuottamille palveluille. Julkisen sektorin suurimmat ongelmat ovat kuntataloudessa. Kunnat ovat Suomessa laajasti vastuussa julkisten palvelujen järjestämisestä ja näin ollen ikääntymisen seurauksena kasvava hyvinvointipalvelujen kysyntä tulee näky- mään selvimmin kuntasektorilla. On selvää, että nykyisellä kuntarakenteella ja menokehityksellä kuntien talous ei ole kestävällä pohjalla. Kunta- ja palve- lurakennehankkeen tärkein tavoite tulee olla kuntatalouden vakauttaminen ja saattaminen kestävälle uralle sekä kuntien palvelutuotannon turvaaminen. Kuntien henkilöstöä on kuultava hankkeen onnistumisen takaamiseksi. Julkisia menoja ja tuloja koskevat ratkaisut on yhtäältä syytä sovittaa pidemmän ajan vaatimuksiin, mutta toisaalta ne on tehtävä suhdannetilanne huomioonottaen. Näin voidaan ajoissa välttää ajautuminen epätasapainoon julkisten menojen tason ja sen rahoittamiseksi tarvittavan veroasteen välillä. Epätasapaino kaventaisi talouspolitiikan liikkumavaraa ja heikentäisi hyvin- vointivaltion toimintakykyä.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 19 Talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla täystyöllisyyden saavuttaminen. Talouspolitiikalla tulee huolehtia siitä, että Suomi on palkansaajille hyvä paikka elää ja yrityksille hyvä paikka toimia. Vakaata talouskasvua ja työllisyyttä edistämällä turvataan julkisen talouden kestävyys ja toimintaedellytykset.VerotusTalouden kansainvälistyminen ja verokilpailu vaikuttavat mahdollisuuksiinkerätä veroja julkiselle sektorille ja tasoittaa tulonjakoa. Vaikka olisi ollutperusteltua siirtää verotuksen painopistettä pääomatulojen, varallisuudenja ympäristöverojen suuntaan, viime vuosina toteutetut veroratkaisut ovatvaikuttaneet myös toiseen suuntaan. Verokilpailuun vedoten on alennettuyritys- ja pääomatulojen verotusta. Varallisuusverosta on luovuttu vuoden2006 alusta lukien. Tulonjaon tasoittaminen verotuksella on osoittautunutentistä vaikeammaksi. Mitä herkemmin veropohja liikkuu maasta toiseen, sitä alttiimpaa se onverokilpailulle. Kiinteistöt sekä maa- ja metsätalousmaa ovat liikkumattomiaverokohteita ja siksi niiden merkitys verotulojen kerryttäjänä voisi olla ny-kyistä suurempi. Toisaalta asumiseen kohdistuvalla verotuksella on haitallisiatulonjakovaikutuksia. Matalat verokannat edellyttävät laajaa veropohjaa. Veroasioissa eteneminen on hidasta, koska EU:ssa verotukseen liittyvätpäätökset edellyttävät yksimielisyyttä. Toisaalta verotus on yhtenäistynytEY:n tuomioistuimen ratkaisujen kautta. Arvonlisäverotuksessa EU:ssa pyr-kimyksenä on sopia alennettujen arvonlisäverokantojen listan muuttamises-ta, mikä mahdollistaisi myös Suomessa ravintoloiden ja henkilöstöruokailunarvonlisäverokannan alentamisen. Välittömän verotuksen puolella EU:ntavoitteena on yritysten veropohjan yhtenäistäminen. Suomessa on työmarkkinajärjestöjen palkkaneuvotteluissa perinteisestiotettu huomioon lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen kehitys. Työmark-kinaneuvottelujen yhteydessä on tehty myös veroratkaisuja, joiden tavoit-teena on ollut sovittaa yhteen verotuksen ja palkkaratkaisujen yhteisvaiku-tuksesta muodostuvaa ostovoimaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksenpäättämät ansiotuloverojen kevennykset ovat kaikkiaan 2,8 miljardia euroa(ilman inflaatiotarkistuksia). Jatkossa veronkevennyksiin käytettävissä ole-va julkisen talouden liikkumavara jää vähäisemmäksi. Pitkällä aikavälilläreaalinen ansioiden nousu ei saisi johtaa verotuksen kiristymiseen, muttavuosittaisissa ratkaisuissa on otettava huomioon kulloinenkin talous-tilan-ne. Ostovoimankasvun tulee aikaisempaa suuremmassa määrin perustuapalkankorotuksiin veronkevennysten sijaan.
    • 20 MUUTOS . LIIKE . Työvoiman liikkuvuuden helpottaminen on edelleen tärkeää työllisyyden parantamiseksi. Liikkuvuuteen voidaan vaikuttaa kehittämällä asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävää matkaku- luvähennystä. Nykyoloissa oman auton käytön hyväksymisen edellytykset voivat tuntua kohtuuttomilta. Mahdollisimman laaja veropohja on osoittautunut oikeaksi linjaksi. Vero- tuksen oikeudenmukaisuuden takia on verotuksen progressiivisuudesta huo- lehtiminen tärkeää. Julkisten palvelujen kehittämisen kannalta on tarpeen turvata niiden rahoitus ja tarvittaessa arvioida uudelleen valtion ja kuntien välistä työnjakoa rahoitussuhteita. Työvaltaisen toiminnan tukemiseksi kokeillaan työnantajan sosiaaliturva- maksusta vapauttamista joissakin Lapin ja Kainuun kunnissa sekä saaristo- kunnissa. Sosiaaliturvamaksun poistaminen ei selvitysten mukaan ainakaan parin vuoden kokeilun jälkeen ole vaikuttanut työllisyyteen Pohjois-Lapin ja saaristokuntien alueella. Työnantajan matalapalkkatukea kokeillaan vuosina 2006–2010 koko maassa. Varallisuusverosta luopuminen ei poista tarvetta kerätä varallisuuteen liittyviä tietoja. Varallisuustietoja tarvitsevat muutkin kuin veroviranomai- set ja tietoja tarvitaan myös harmaan talouden ja rahanpesun torjumiseksi. Harmaa talous supistaa verokertymää, rapauttaa hyvinvointipalvelujen ja so- siaaliturvan rahoituspohjaa, vääristää elinkeinoelämän kilpailua ja murentaa yhteiskuntamoraalia. Lähtökohtana harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastaiselle toiminnalle on valtionneuvoston talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaohjelma. Verotus on säädettävä sellaiselle tasolle, että julkisen sektorin rahoitus ja julkiset palvelut voidaan turvata ja kehittää niitä. Mahdollisia veronkevennyksiä ei tule ra- hoittaa julkisia palveluja karsimalla. Siten ansiotulojen verotusta voidaan keventää julkisen talouden sallimissa rajoissa. Matkakuluvähennystä on kehitettävä työvoiman liikkuvuutta suosivaan suuntaan. Kiinteistöveropohjaa on laajennettava maa- ja metsätalousmaahan. Toimenpiteellä voidaan parantaa erityisesti metsätalousvaltaisten kuntien rahoitustilannetta. Suomen on edelleen toimittava EU:n sääntöjen muuttamiseksi siten, että ravinto- loiden ja henkilöstöruokailun ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Suomen on toimittava alkoholijuomavero- tuksen tason nostamiseksi EU:ssa.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 21 Suomeen työvoimaa lähettävien ulkomaalaisten yritysten on rekisteröidyttävä välittömästi Suomeen, jotta verottaja saa reaaliaikaisen tiedon maassa elinkeinotoi- mintaa harjoittavista yrityksistä. Suomessa kaikkien työntekijöiden on heti työnteon ensimmäisestä päivästä lukien ryhdyttävä maksamaan veroa Suomeen. Harmaan talouden ja muun talousrikollisuuden toimintaohjelman toteuttamista on jatkettava ja ohjelmaan sisältyviin hankkeisiin on varattava riittävästi voimavaroja.3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaaSAK:laisten liittojen jäsenten työllisyys, palkkakehitys ja muut työehdot riip-puvat ratkaisevasti siitä, miten suomalainen työ pärjää. Hyvinvointi syntyytyöstä. Ilman suorituskykyistä ja kansainvälisessä kilpailussa menestyvääkansantaloutta ja talouskasvua ei voida ylläpitää ja rahoittaa hyvinvointiyh-teiskuntaa. Siksi huolenpito suomalaisen teollisuus- ja palvelutyön menesty-misestä on tärkeä osa ay-liikkeen edunvalvontatyötä. Hyvä hallinto, laadukasjulkinen infrastruktuuri ja julkinen palvelutuotanto ovat välttämättömiäedellytyksiä kansantalouden menestykselle ja kilpailukyvylle. Niin voidaanmyös edistää alueellista tasa-arvoa. Elinkeinopolitiikassa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen ja in-vestointien lisääminen Suomessa. Parhaiten ay-liike voi edesauttaa näitätavoitteita myötävaikuttamalla vakaiden työmarkkinaolojen jatkumiseenSuomessa. Niiden merkitys korostuu maailmanlaajuisen verkostotaloudenoloissa, sillä toimitukset ja tuotanto niveltyvät toisiinsa yhä enemmän re-aaliaikaisesti. Useampivuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat tässäsuhteessa avainasemassa. Julkisia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä riskirahoi-tukseen on edelleenkin välttämätöntä lisätä. On huolehdittava myös siitä,että yritykset kantavat entistä enemmän vastuuta tutkimus- ja tuotekehitys-resursseista. Tutkimus- ja kehitysvaroja on suunnattava riittävästi perinteisten toimi-alojen kilpailukyvyn kohottamiseen. Samoin valtion riskirahoituspanoksiapääomasijoitukset mukaan lukien on käytettävä aikaisempaa enemmän joolemassa olevan yrityskannan kasvun tukemiseen, eikä ainoastaan alkavientai vasta aihiovaiheessa olevien yritysten perustamiseen. Rakentamisessa ja osin teollisuudessakin sekä varsinkin palvelualoilla pa-nostukset innovaatiotoimintaan, kilpailuun ja tutkimuksen sekä osaamisenkehittämiseen ovat olleet riittämättömiä. Tämän takia tuottavuuden kehityson näillä aloilla jäänyt jälkeen muista. Käynnistynyt kunta- ja palveluraken-neuudistus on paitsi välttämätön hyvinvointipalvelujen kestävän rahoituksen
    • 22 MUUTOS . LIIKE . turvaamiseksi myös hyvä mahdollisuus parantaa edelleen julkisen palvelu- tuotannon laatua ja kustannustehokkuutta. SAK:n jäsenliittojen käymä toimialakohtainen vuoropuhelu, josta tulee tehdä pysyvä käytäntö, tähtää kunkin toimialan työllistämis- ja palkanmak- suvaran kasvattamiseen. SAK:n aluepalvelukeskuksilla on tärkeä rooli elin- keinopoliittisten hankkeiden edistämisessä ja toteutuksessa. Vaikutusväylän tähän tarjoaa yhteistyö työvoima- ja elinkeinokeskusten, maakuntaliittojen ja seudullisten kehitysyhtiöiden kanssa. Pienenä ja avoimena kansantaloutena Suomi on vahvasti riippuvainen viennistä, jonka osuus kansantulosta oli vuonna 2004 noin 37 prosenttia. Venäjä on jälleen noussut tärkeimmäksi kauppakumppaniksemme Saksan ja Ruotsin rinnalle. Myös Viron ja muiden uusien EU-maiden talouskasvu sekä suomalaisyritysten vahva asema eniten kasvavilla markkinoilla Kiinassa ja muualla Aasiassa avaavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Tuottamalla jatkossakin erittäin korkealaatuisia teollisuustuotteita maail- manmarkkinoille kilpailukykyiseen hintaan ja panostamalla aikaisempaa enemmän palveluiden vientiin voimme lisätä työllisyyttä ja hyvinvointia Suo- messa. EU:n sisämarkkinat ovat tärkein markkina-alue, mutta sijaintimme Venäjän naapurina tarjoaa lisämahdollisuuksia. Suomen on aktiivisesti hyödynnettävä kasvavia maailmanmarkkinoita. Se edellyttää korkeaa teknologiaa, suunnittelu- ja muotoilutaitoja sekä logistiikan hyvää hallintaa. Tarvitaan myös aikaisempaa parempaa liiketoi- mintaosaamista, joka vaatii myös eri kulttuurien tuntemusta ja laajaa yleis- sivistystä. Samalla kun pidetään huolta suomalaisen teollisuuden toimintaedellytys- ten turvaamisesta, on entistä suurempi huomio julkisessakin elinkeinopoli- tiikassa kiinnitettävä palveluelinkeinojen kehittämiseen. Suurin työllistämis- potentiaali piilee juuri yksityisissä yrityspalveluissa sekä henkilökohtaisissa hoiva- ja muissa palveluissa. Myös matkailu on kasvuala, jossa Suomella on edelleen paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Tuotekehitys- ja ris- kirahoitusta on suunnattava enemmän palvelualoille sekä käytettävä myös verotuksellisia keinoja, kuten alv-kantojen alentamista, palvelujen kysynnän vauhdittamiseen. Teknologiarahoituksen tuloksellisuuteen ja kohdentami- seen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maa- ja metsätalouden, samoin kuin maaseudun menestysedellytyksistä on pidettävä huolta. Perustuotan- nolla on edelleen merkittävä työllisyysvaikutus. Satamien, teiden, rautatieverkon sekä lentoliikenteen ja muun infrastruk- tuurin on oltava ensiluokkaisessa kunnossa, jotta Suomi olisi varteenotettava
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 23sijaintipaikka ja kykenisimme hyödyntämään paremmin logistista asemaam-me. Kiireellisten väylähankkeiden toteuttamisen nopeuttamiseksi on hyväk-syttävä pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma, johon hallitus ja eduskuntasitoutuvat. Valtion kuljetusyritysten tehtävänä tulee olla valtakunnallisenhenkilö- ja tavaraliikenteen ylläpito ja harjoittaminen. Sujuva ja turvallinenliikennejärjestelmä on olennainen osa toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa.Myös postipalveluiden tasapuolinen saatavuus koko maan alueella on tur-vattava. Kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien aiheuttamien haittojen kompen-soimiseksi Suomessa on välttämätöntä taata kaikissa olosuhteissa kohtuu-hintaisen energian riittävä saanti sekä teollisuudelle, palvelusektorille ettäkotitalouksille. Energiaomavaraisuudesta erityisesti sähkön tuotannossaon huolehdittava jatkamalla monipuolisen energiapolitiikan linjaa, mikämahdollistaa tarvittavan lisäkapasiteetin rakentamisen. Ilmasto- ja kustan-nussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot (ydin-, vesi- jabioenergia). Mahdollisimman suuren päätösvallan säilyttäminen kotimaisissa käsissäon asia, joka koskettaa yritysten omistajien lisäksi myös työntekijöitä. Ulko-maiset tuotannolliset investoinnit Suomeen ovat tervetulleita ja niistä onollut monasti myönteisiä kokemuksia. Tuotannollisia sijoituksia on pyrittäväaktiivisesti hankkimaan lisää. Kansantaloudelle on hyväksi, jos omistusrakenne on monipuolinen. Tar-vitaan paitsi vahvaa ja aloitekykyistä perhe- ja yksityisyritteliäisyyttä myösmerkittäviä osuustoiminnallisia yrityksiä. Valtion pörssiomistusten arvo olivuoden 2005 lopussa yli 20 miljardia euroa, mikä osaltaan tukee yhdessähuomattavien työeläkesijoitusten kanssa taloudellisen päätösvallan pysy-mistä Suomessa. Valtion on pysyttävä aktiivisena ja vahvana omistajana suo-malaisessa talouselämässä ja pidettävä strategisesti tärkeät ja erityistehtäviäsuorittavat yritykset määräysvallassaan. Elinkeinopoliittisessa vaikuttamisessa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen ja investointien lisääminen Suomessa. Siksi elinkeinopolitiikka on yksi tärkeä SAK:n yhteiskuntavaikuttamisen kohde. Suomen liikenneväylien tulee olla ensiluokkaisessa kunnossa. Merkittävien infra- struktuurihankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma. Kohtuuhintaisen sähköenergian saanti on turvattava huolehtimalla riittävästä omavaraisuudesta ja jatkamalla monipuolisen energiatuotannon linjaa. Ilmasto- ja kustannussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot.
    • 24 MUUTOS . LIIKE . Eri toimialojen työmarkkinajärjestöjen keskinäinen vuoropuhelu alan työllistämis- mahdollisuuksien ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on osoittautunut hyväksi käy- tännöksi. Sitä on jatkettava muodostamalla elinkeinopoliittisesta vuoropuhelusta ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen pysyvä yhteistyön muoto. SAK vaikuttaa aloitteellisesti valtion harjoittamaan elinkeinopolitiikkaan. Valtion teknologia- ja riskirahoituksen sekä pääomasijoitustoiminnan ja valtion oman omis- tajaohjauksen on edistettävä kasvua ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa sekä taloudellisen päätösvallan ja tuotannollisen toiminnan pysymistä kotimaassa. SAK:n aluepalvelukeskukset vaikuttavat yhdessä liittojen, maakuntaryhmien ja paikallisjärjestöjen kanssa alueellisesti ottamalla kantaa maakuntaohjelmiin sekä seudullisin kehittämisohjelmiin kehittääkseen alueellista elinkeinotoimintaa. 3.3 Kestävä kehitys Suomi on toistuvasti kansainvälisesti mitattu kestävän kehityksen mallimaak- si. Ykköstilasta on pidettävä kiinni jatkossakin. Se edellyttää määrätietoisia kestävän kehityksen strategian mukaisia päätöksiä. Hyväksytyt kansalliset ja EU- sekä YK-tason ohjelmat kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistä- miseksi, köyhyyden vähentämiseksi sekä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarjoavat suuntaviivat kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseksi. Avainasemassa on aina parhaan käytettävissä olevan teknologian ja uusien innovaatioiden hyödyntäminen. Palkansaajien näkökulmasta on tärkeää, että kestävän kehityksen kaikki kolme perustekijää, taloudellinen ja sosiaalinen edistys sekä ympäristöstä huolehtiminen ovat keskenään tasapainossa. Soveltamalla puhtainta tekno- logiaa ja parhaita käytäntöjä voidaan hyvinvoinnin, talouskasvun ja ympäris- tönsuojelun välinen ristiriita voittaa. Vahva ja kasvava talous on ehto maail- manlaajuiselle köyhyyden voittamiselle ja tehokkaalle ympäristönsuojelulle. Kestävän kehityksen toimenpideohjelmien tulee lisätä, ei vähentää työ- paikkoja Suomessa. Tuotannon ja työpaikkojen siirto Suomesta ulkomaille ei edusta kestävää kehitystä, sillä useissa muissa maissa teollisuustuotannon ominaispäästöt ovat Suomea korkeammat. Verotukselliset ja muut ohjauskei- not, kuten päästökauppa, on sovitettava tähän tosiasiaan. Talouskasvu, työpaikat sekä tuotanto- ja kulutustapojen muutos on sovi- tettava yhteen niin, että kestävän kehityksen kaikki kolme näkökulmaa vah- vistuvat. Työllisyyden parantamisen, työntekijöiden hyvinvoinnin lisäämisen sekä työsuojelun ja työterveydenhuollon korkean tason tulee olla olennainen osa kestävän kehityksen kansallisen tason toimenpideohjelmia.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 25 Yritysten vastuullisuus on tärkeä osa kestävää kehitystä. Suomalaistenpalkansaajien mutta myös rehellisten suomalaisten yritysten kannalta onolennaista, että yritykset ja elinkeinoelämä kaikkialla noudattavat yhteisiätyöelämän pelisääntöjä, joista on kolmikantaisesti sovittu Kansainvälisessätyöjärjestö ILO:ssa. Näitä ovat muun muassa oikeus järjestäytymiseen, työ-ehtosopimustoimintaan, tasavertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen sekäpakkotyön ja lapsityövoiman käytön kiellot. Ympäristön huomioimisessa uusi ja ekotehokas teknologia on käytännös-sä toimivin tapa vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen kulutustaja muuttaa kansalaisten kulutustapoja entistä ekologisempaan suuntaan.Suomessa julkiset panostukset ympäristöteknologiaan sekä ennen muutateollisuuden omat ympäristöinvestoinnit ovat jo tuottaneet huomattaviatuloksia. Energiatuotannon ja liikenteen sekä asumisen päästöjen vähentämisen tu-lee olla sekä kansallisen että EU-tason energia- ja ilmastopolitiikan keskiössä.Suomen on EU:ssa vaikutettava niin, että uudet Kioton jälkeiset sitoumuksetovat jatkossa mahdollisimman kustannustehokkaita ja globaaleja, jotta maa-pallon ilmaston lämpenemistä pystytään hidastamaan. Jätteiden määrän vähentäminen, niiden kierrätyksen edistäminen sekäjätteiden hyötykäytön lisääminen esimerkiksi lämmön tuotannossa ovattärkeitä askeleita kestävän kehityksen tiellä. Näihin toimiin sisältyy mah-dollisuuksia myös luoda uusia kannattavia työpaikkoja. Uuden teknologiansoveltamisen jätteiden hyötykäyttöön tulee olla mahdollista ilman liiallisiahallinnollisia esteitä. Ekologisesti kestävästi järjestetty tuotanto ja työpaikkojen lisäys ratkaise-vat pitkälle sen, kuinka koko ihmiskunnalle voidaan taata parempi tulevai-suus. Köyhyyden vähentäminen maailmassa edellyttää taloudellista kasvuaja työttömyyden voittamista. Ay-liike on sekä Suomessa että kansainvälisesti valmis työskentelemään entistä aktiivisemmin aidon kestävän kehityksen hyväksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemi- seksi. Tarvitaan paitsi lainsäädännön ja taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä myös jatkuvaa asenteisiin ja tottumuksiin vaikuttamista työyhteisöissä. Yritysten yhteiskuntavastuuta on vahvistettava. Yritysten on kaikkialla kunnioitettava ILO:n työelämän perusoikeuksia. Ay-liikkeen on yhdessä työnantajien ja muiden sidosryhmien kanssa kannustettava yrityksiä vastuullisuuteen niin talouden, ympä- ristön kuin sosiaalisen ulottuvuudenkin asioissa.
    • 26 MUUTOS . LIIKE . 3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit yritysten kriisitilanteissa Elinkeinoelämän ja tuotannon kansainvälistyminen etenee ja talouden liikkeet ovat yhä nopeampia. Tuotannon siirtäminen maan rajojen ulkopuo- lelle joko kokonaan tai osittain tulee työntekijöille usein yllättäen. Myös kotimaisista tuotannon uudelleenjärjestelyistä työntekijät saavat usein tietää ensimmäisen kerran tiedotusvälineistä, jolloin päätökset on jo tosiasiallisesti tehty. Tämä merkitsee työntekijöille epävarmuuden lisääntymistä ja elämän- hallinnan vaikeutumista. Ay-liikkeen tavoitteena on turvattu työsuhde ja työsuhteiden jatkumista koskevien muutosten ennakoiminen ja ehkäiseminen siten, että lomautta- misten ja irtisanomisten työntekijöille aiheuttamat vaikutukset olisivat mah- dollisimman vähäisiä. Toiminnan painopisteen tulee olla mahdollisimman varhaisessa muutoksen ennakoimisessa. Sekä kotimaista yhteistoimintaa että kansainvälistä, rajat ylittävää yhteistoimintaa tulee järjestelmällisesti kehittää sellaiseksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja tiedonsaantia aikais- tetaan ja että työntekijät voivat tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten toimintaan. Myös työehtosopimuksissa on turvattava henkilöstön edustajien tiedonsaan- ti- ja osallistumisoikeudet. Yhteistoimintavelvoitteiden ja tiedonsaantioikeu- den tulee koskea myös alihankintatilanteita. Paikkakunnilla, joissa yhden yrityksen tai tuotantolaitoksen toiminnalla on huomattava vaikutus koko seudun työllisyyteen, elinkeinorakenteeseen ja kuntien verotuloihin on laadittava valmiussuunnitelmat siltä varalta, että tuotanto lopetetaan tai sitä olennaisesti supistetaan. Rakennemuutoksiin varautuminen edellyttää valmiuksia, panostuksia ja aitoa yhteistyötä sekä yritykseltä itseltään, alueen kunnilta että valtion viranomaisilta. Myös ay- liikkeen on voitava osallistua suunnitelmien laadintaan ja niiden toimeenpa- noon. Suunnitelmilla ja niiden toteutuksella on pehmennettävä muutosten aiheuttamia vaurioita, luotava edellytyksiä henkilöstön uudelleentyöllisty- miselle sekä synnytettävä alueelle korvaavaa yritystoimintaa. TE-keskusten voimavaroja samoin kuin EU-rahastojen ja ohjelmien mahdollisuuksia on käytettävä nykyistä tehokkaammin näiden rakennemuutospaikkakuntien auttamiseen. Lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa on sovittava työnantajien toi- menpiteistä irtisanomisten ja lomautusten vaikutusten vähentämiseksi, muun muassa suunnitelman laatimisesta edellä mainittuja tilanteita varten. Suunnitelmien on oltava alueellisesti oikein mitoitettuja ja ne on tehtävä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen, paikallisviranomaisten sekä valtion kanssa. Tiettyä työpaikkaa koskevaa suunnitelmaa laadittaessa työterveys- huolto tulee ottaa mukaan. Suunnitelmassa on tällöin otettava huomioon sosiaaliset ja psykologiset palvelut. Suunnitelman tulee koskea myös töihin
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 27jääneitä ja sitä, miten työilmapiiristä huolehditaan lomautusten ja irtisano-misten jälkeen. Muutoksien ennakoiminen ja niiden hallitseminen edellyttää henkilöstönedustajilta hyvää ja laaja-alaista osaamista, muun muassa yritystaloudentuntemista ja hyviä neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja. Myös työnantajiltavoidaan edellyttää nykyistä parempia johtamis- ja vuorovaikutustaitoja sekämuutostilanteitten parempaa hallitsemista. Tämä tarkoittaa muun muassasitä, että työntekijöitä kohdellaan asiallisesti, että heille annetaan oikeat jatarpeelliset tiedot ja että muutostilanteissa heidän kanssaan käydään todelli-set eikä vain näennäiset neuvottelut. Yhteistoiminta- ja osallistumisjärjestelmiä on kehitettävä paitsi Suomessa ja EU-ta- solla myös maailmanlaajuisesti sellaisiksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja aikaistetaan ja että työntekijät voivat osallistua tasavertaisemmin neuvottelu- kumppaneina yritysten toimintaan. SAK vaikuttaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa siihen, että lainsäädännössä ja muussa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä työehtosopimuksissa sovitaan työnantajan ja viranomaisten velvoitteista ja toimenpiteistä, joilla rakennemuutok- siin voidaan ennalta varautua. Toimenpiteiden tulee ehkäistä irtisanomisia sekä taata henkilöstön tiedonsaanti, kuuleminen ja osallistuminen valmiussuunnitelmien laadintaan ja toteutukseen SAK laatii yhdessä jäsenliittojensa kanssa koulutusohjelman henkilöstön edustajien tietämyksen ja neuvottelutaitojen parantamiseksi sekä tukee luottamushenkilöitä, jotta heillä olisi paremmat edellytykset ennakoida muutoksia ja selviytyä muutos- tilanteissa.3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaaNiin yksilön kuin yhteiskunnan hyvinvointi perustuu työhön. Siksi yhteis-kunta- ja talouspolitiikan lähtökohtana on oltava työllisyyden parantaminenja työttömien työllistymisen tukeminen. Työmarkkinoilla muutokset ovatnopeita, työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa ja työvoiman liik-kuvuuden tiellä on esteitä. Tulevina vuosina erityisesti ikärakenteen muutoshaastaa etsimään uusia keinoja saada yhä useampi henkilö mukaan työmark-kinoille. Myös pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseen on panostettava. Siksitarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa. Vanhoista EU jäsenmaista vain Iso-Britanniassa työttömien aktiivitoimiaon vähemmän tarjolla kuin Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa aktiiviseentyövoimapolitiikkaan käytetään kolme kertaa enemmän voimavaroja kuin
    • 28 MUUTOS . LIIKE . Suomessa, vaikka työttömyys on Tanskassa puolet pienempää. Tanska käyttää Suomeen verrattuna työtöntä kohden aktiivitoimiin 2,5-kertaisen summan. Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi on aktiivisen työvoimapolitiikan pa- nostukset nostettava asteittain pohjoismaiselle tasolle ja työllistymistä helpottavia toimenpiteitä on oltava tarjolla vähintään 30 prosentille työttömistä. Ikärakenteen muutoksesta johtuen lähivuosina aktiivisen työvoimapolitiikan voimavaroja on lisättävä määräaikaisesti. Tanskan työmarkkinamalli on onnistunut esimerkki siitä, miten turval- lisuus ja muutokset voidaan yhdistää. Työttömyys ei siellä tarkoita koko työmarkkinauran vaarantumista ja taloudellista ahdinkoa. Tanskassa työt- tömyysturvaa saa pitkään ja sen taso on erittäin korkea. Yhteiskunnan tehtävänä on tarjota sopivia aktiivitoimia työttömälle ja toimia on myös runsaasti tarjolla. Työmarkkinoiden liikkuvuus on suurta, mikä on nostanut työllisyysasteen erittäin korkealle. Jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla muutoksen hallinta ja yksilön tur- vallisuuden lisääminen ovat keskeisin osa työvoimapolitiikkaa. Jos emme voi turvata pysyvää, työuran kestävää työpaikkaa, on etsittävä turvallisia polkuja työstä työhön. On kaikkien osapuolien etu, jos siirtyminen työstä toiseen voi tapahtua joustavasti, turvatusti ja mahdollisimman nopeasti. Osana tuloratkaisua sovittu muutosturvan toimintamalli on edistysas- kel työttömyyden ennaltaehkäisemisessä yhteistyössä eri tahojen kesken. Tällä tiellä on jatkettava, sillä jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työllistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi. Työhallinnon palve- luja ja tukea tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun työttömyys uhkaa. Työttömien työllistymismahdollisuudet ja työhallinnon palvelujen tarve on selvitettävä nopeasti. Tämän jälkeen työllistymistä tukevia aktiivitoimia on oltava tarjolla heti, kun se työttömän kannalta on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista. Työmarkkinoiden muutoksessa moni SAK:lainen joutuu työuransa ai- kana vaihtamaan työtehtäviä, ammattialaa tai jää aika ajoin työttömäksi. Tämä on huomioitava myös SAK:n ja jäsenliittojen edunvalvonnassa. Osa edunvalvontaosaamista on hallita työvoimapolitiikan toimet sekä työttömän työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet. SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimintamalleja, joilla voidaan tu- kea liittojen jäseniä muutostilanteissa. Tämä edellyttää työttömyysuhan alla olevien ja työttömien jäsenten palveluiden parantamista, jotta he ovat paremmin selvillä omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 29 Varhaisella puuttumisella työttömyyteen on voitava tukea nopeaa uudelleen työllistymistä ja estää ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Työvoimatoimistojen on kartoitettava kattavasti ja nopeasti työttömän työllistymismahdollisuudet. Työl- listymisohjelmat on tehtävä jo ennen työttömyyden alkua tai heti työttömyyden alkuvaiheessa. Ohjelmien laatua on olennaisesti parannettava. Samalla on tuettava työttömyysuhan alaisten tai työttömien omaa aktiivisuutta työllistymisohjelmien laatimisessa. Työttömille työnhakijoille on oltava riittävästi tarjolla yksilön kannalta tarkoituksen- mukaisia osaamista ja työllistymistä parantavia toimia, kuten tukityötä ja koulutusta. Tätä varten eri viranomaisten sekä muiden palvelujen tarjoajien yhteistyötä on tiivistettävä. Erityistoimia on kohdennettava nuoriin ja maahanmuuttajiin. Alueellisen liikkuvuuden tehostamiseksi ja työhallinnon toimintatapojen yhtenäis- tämiseksi on työvoimatoimistojen verkkoa syytä koota suuremmiksi yksiköiksi. Samalla on huolehdittava, että henkilökohtainen palvelu voidaan turvata kaikille työttömyysuhan alaisille ja työttömille työnhakijoille. Työssäkäyntialueet voidaan ottaa nykyistä tehokkaammin käyttöön, kun huomioi- daan työnhakijan elämäntilanne. Samalla työvoimatoimistojen on myös edistettävä työnhakua toisella työssäkäyntialueella, jos tämä sijaitsee työnhakijan kannalta järkevällä etäisyydellä. Vaatimattoman aktiivisen työvoimapolitiikan ohella työvoiman liikku-vuuden suuri este on asuntomarkkinoiden tila. Asuntojen hintojen nopeanousu kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla vaikeuttaa työvoi-man liikkuvuutta taantuvilta alueilta kasvualueille. SAK:laisen palkansaajanostovoima ei riitä perheen asumistarpeet tyydyttävän omistusasunnon han-kintaan pääkaupunkiseudulla. Asuntopolitiikassa on panostettava kasvukeskusten asuntojen tarjonnan lisäämi- seen. Kasvukunnille on luotava kannusteet ja mahdollisuudet lisätä voimakkaasti tonttitarjontaa. Kunnallistekniikka-avustusta on kehitettävä tukemaan erityisesti Helsingin seudun kuntien yhteistyötä kuntarajat ylittävien asuntoalueiden toteut- tamiseksi. Valtion asuntorahaston myöntämien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen lainojen ehtoja on parannettava. Myös väestöltään vähenevien alueiden asunto- ongelmia on lievennettävä.3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointiaInvestoinnit yleissivistykseen, ammattitaitoon, huipputeknologiaan, tut-kimukseen, tuotekehitykseen sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointiinratkaisevat Suomen menestyksen maailmantalouden kilpailussa. Koulutuson kannattava investointi sekä koko kansantaloudelle että yksittäisille yri-tyksille ja työntekijöille. Yksilön näkökulmasta koulutus ja hyvä osaaminen
    • 30 MUUTOS . LIIKE . parantavat palkkakehitystä ja työllistymismahdollisuuksia sekä lisäävät mah- dollisuuksia ammatilliseen liikkuvuuteen. Työttömyys kohdistuu useimmi- ten vähän koulutusta saaneisiin. Kouluttautuminen näyttää myös lisäävän työssäkäyntiä työuran loppupäässä ja toisaalta lyhentävän työttömyysjaksoja työuran aikana. Panostukset osaamiseen parantavat myös yritysten tuotta- vuutta, kun työntekijät pystyvät nopeasti omaksumaan uutta teknologiaa ja uusia toimintatapoja sekä kehittämään omaa työtään. Työelämän rakenteet muuttuvat niin, että monilla toimialoilla tiukat raja- aidat eri työtehtävien välillä katoavat. Koulutuksen ja työn vastaavuus ei enää ole yksiselitteinen. Koulutus ei valmista vain tiettyihin tiukasti määriteltyihin ammatillisiin tehtäviin. Korkean osaamisen perusta luodaan peruskoulussa ja yleissivistävässä koulutuksessa. Ammatillisen peruskoulutuksen on voitava tarjota työelämän muutoksissa ja vaativissa ammattitehtävissä tarvittava am- mattisivistys ja -pätevyys. Varsinaisen ammattiosaamisen lisäksi keskeisiksi ovat tulleet työelämässä tarvittavat taidot kuten sosiaaliset ja yhteistyötaidot. Korkeaa ammatillista osaamista tarvitaan koko työyhteisössä, siksi huip- puosaamista ei pidä ymmärtää vain korkeakoulutuksen haasteeksi. Korkea- tasoinen perusosaaminen turvaa parhaiten myös mahdollisuuden liikkuvuu- teen työmarkkinoilla. Ajattelutavan muutos on haaste kaikille, jotta nuorille ei muodostu jo koulutukseen hakeutuessa kohtuuttomia odotuksia tulevasta työurasta. Osaamispolitiikkaa on näistä lähtökohdista uudistettava. Onnistuneessa osaamispolitiikassa kyetään yhdistämään yksilön, työelämän ja yhteiskunnan tarpeet. SAK ja jäsenliitot toimivat ammatti- ja yleissivistyksen sekä ammat- titaidon nostamiseksi. Jokainen työntekijä on oman tehtävänsä asiantuntija ja mahdollisuuden saatuaan myös työyhteisön huippuosaaja. Suomen me- nestymiseen tarvitaan käytännön ammattilaisia. Koulutusta kaikille Huippuosaamisen ohella osaamispolitiikan toisena kivijalkana tulee olla koko väestön kouluttaminen. Suuri osa ikäluokasta jatkaa opintojaan perus- koulun jälkeen toisen asteen koulutuksessa ja yhä suurempi osa suorittaa korkea-asteen tutkinnon. Koulutuksen keskeyttäminen on edelleen iso ongel- ma, esimerkiksi 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä yli 20 prosenttia on vailla ammatillista tai korkea-asteen tutkintoa (vuonna 2003). Naiset suorittavat tutkintoja miehiä innokkaammin. Yhteiskunnassa ja työelämässä selviytymi- sen edellytyksenä on pidettävä vähintään ammatillista perustutkintoa. Aikuisilla on vastaavasti oltava aito mahdollisuus hankkia puuttuva am- matillinen pohjakoulutus ja täydentää sekä päivittää ammatillista osaamis-
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 31taan koko työuran ajan. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus myös perus-teelliseen osaamisensa uudistamiseen. Työaikaa on jatkossa voitava käyttääyhä enemmän työntekijöiden osaamisen kohottamiseen. Tämä edellyttäätyöpäivän ja työajan käsitteiden uudelleenmäärittelyä siten, että organisoituja tuettu oppiminen työssä tai koulutus työn ulkopuolella ovat luonteva osatyöaikaa. Työntekijöiden on myös voitava käyttää työaikaa nykyistä enem-män itsensä kouluttamiseen. Aikuiskoulutukseen osallistuu hieman yli puolet aikuisväestöstä. Työnan-tajan tukema henkilöstökoulutus on tärkeä osa tätä osallisuutta. KuitenkinSAK:n jäsenliittojen jäsenistä 72 prosenttia ei ole osallistunut työantajantukemaan koulutukseen viimeisen vuoden aikana. Suomessa on edelleenmerkittävät erot aikuiskoulutukseen osallistumisessa sosiaalisen aseman,työsuhteen, iän ja sukupuolen mukaan. Lisäksi pienissä yrityksissä ja työpai-koilla osallistumisen mahdollisuudet ovat selvästi vähäisemmät kuin suurillatyöpaikoilla. Viisivuotinen Noste-ohjelma pyrkii osaltaan lisäämään vähitenkoulutukseen osallistuneiden osallisuutta. Ilman pitkäaikaisia erityistoimiatyöelämässä tulee jatkossakin olemaan huomattava määrä henkilöitä vaillaperusasteen jälkeistä tutkintoa. Työn ohella tapahtuvien opintojen edistämiseksi tarvitaan toimia myösomaehtoisen koulutuksen tukemiseksi. Joustavia koulutusmahdollisuuksiaon voitava tarjota silloin kun työntekijä haluaa omista lähtökohdistaan kä-sin täydentää pätevyyttään työssä, parantaa yleissivistäviä valmiuksiaan taikouluttautua uuteen ammattiin. Valtiovalta ei ole riittävästi rahoittanut ja tukenut työstä käsin tapahtuvaaopiskelua. Vastaavasti työnantajat ovat kohdistaneet osaamisinvestointinsavarsin valikoivasti ja usein unohtaneet työtekijöiden koulutuksen. Mah-dollisuudet kehittää omaa pätevyyttä vaihtelevat eri yrityksissä ja työpai-koilla tuntuvasti. Nykyiset rahoitusmallit eivät välttämättä lainkaan tue eritoimialoilla tarpeellista kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Koulutukseenosallistumisastetta sekä koulutuksen oikeudenmukaisempaa kohdentumistavoitaisiin parantaa aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa uudistamalla. Ilmantyöntekijöiden koulutuksen rahoituspohjan uudistamista ei osaamiseenkohdistuviin haasteisiin pystytä vastaamaan. Valmistelutyö rahoituspohjanuudistamiseksi tulisikin aloittaa pikaisesti. Työelämän osaamispolitiikkaan on saatava suunnanmuutos. Aikuisten osallistumis- ta koulutukseen on tuntuvasti lisättävä, erityisesti on lisättävä vähiten koulutusta saaneiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Tämä edellyttää kohdennettu- ja, pitkäaikaisia Noste-ohjelman kaltaisia erityistoimia. Niitä on kohdennettava myös
    • 32 MUUTOS . LIIKE . työttömiin sekä niihin, joilla on työelämässä vanhentunut ammatillinen tutkinto. Työnantajan sitoutumista koko henkilöstön koulutukseen on lisättävä. On käynnistettävä kolmikantainen valmistelutyö, jossa selvitetään mahdollisuudet palkansaajien ammatillisen osaamisen parantamiseksi ja siihen tarkoitetun koulu- tuksen rahoittamiseksi niin, että osa yritysten ja työpaikkakohtaisen kannattavuuden kasvusta sijoitetaan inhimillisen pääoman kehittämiseen ja henkilöstön kouluttami- seen. Valmistelun yhteydessä on selvitettävä, voisiko Työttömyysvakuutusrahaston yhteydessä toimiva koulutusrahasto tukea tällaista työpaikoilla tapahtuvaa oppi- mista. Lisäksi on selvitettävä, voidaanko koulutus ja osa-aikatyö yhdistää nykyistä joustavammin. Omaehtoisen koulutuksen tukimuotoja on parannettava siten, etteivät ne muodostu esteeksi koulutukseen hakeutumiselle. Ammatillisen koulutuksen on tarjottava nuorille korkeatasoinen ammattisivistys ja -taito työmarkkinoilla, yhteiskunnassa ja vaativissa ammattitehtävissä selviytymi- seksi. Ammatillisen koulutuksen on oltava houkutteleva vaihtoehto kaikille nuorille. Tavoitteen toteutuminen edellyttää ammatillisen koulutuksen laadun parantamista, mm. käytännön lähiopetusta lisäämällä, tutkintojen kolmivuotisuudesta kiinni pitä- mistä ja valinnan mahdollisuuksien lisäämistä ammatillisessa koulutuksessa. Toisen asteen koulutusta on ikäluokkien pienentyessä koottava seudullisiksi, isommiksi kokonaisuuksiksi. Vaikeuksissa olevat nuoret tarvitsevat lisää tukitoimia peruskoulussa ja toisen as- teen koulutuksessa. Tukitoimilla parannetaan elämänhallintaa ja vastuunottoa. On syytä harkita oppivelvollisuusiän pidentämistä koskemaan toisen asteen koulutusta. Erityisesti itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisia etuja on parannettava. Erityisesti tarvitaan toimia koulutuksen keskeyttämisen vähentämi- seksi ja sukupuolten välisen koulutuskuilun pienentämiseksi. Koulutusväylien on oltava avoimia ammatillista tietä eteneville korkea-asteen kou- lutukseen saakka. Tämä edellyttää myös ammattikorkeakoulujen omaleimaisuuden kehittämistä korkea-asteen koulutuksen toisena pilarina. Työehtosopimukset tukemaan osaamista Merkittävä osa työnantajan tukemasta henkilöstökoulutuksesta suunnataan tällä hetkellä ylemmille toimihenkilöille. Työntekijöiden koulutus on usein uuteen teknologiaan tai työjärjestelyihin liittyvää lyhytkestoista, päivittävää koulutusta. Työehtosopimusten tulee kannustaa aktiiviseen ja suunnitel- malliseen osaamisen kehittämiseen niin, että se turvaa koko henkilöstön osallisuuden. Työehtosopimusten kautta tulee voida palkita taloudellisesti ammatillisen näyttötutkinnon suorittamisesta, jossa osaaminen voidaan osoittaa jo tutkintotilaisuudessa. Työehtosopimusten tai lainsäädännön
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 33kautta tulee voida myös velvoittaa siihen, että tietty osa työajasta käytetäänvuosittain koulutukseen ja organisoituun työssä oppimiseen. SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa esityksen työehtosopimusten kehit- tämiseksi osaamisen hankkimista ja sen jatkuvaa ylläpitämistä tukevaan suuntaan. Työehtosopimuksin on parannettava pätkätyöntekijöiden mahdollisuuksia osallistua osaamista kehittävään koulutukseen. Työajan lyhentämisellä ja työn uudelleen järjestelyillä on tavoiteltava parempaa ammatinhallintaa ja tuettava työssäoppimista. Ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä on syvennettävä,jotta koulutus voi joustavasti vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin. Pitkä-jänteisen koulutuksen määrällisen suunnittelun pohjana on monipuolinenennakointitieto. Merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu työ-paikoilla. Yhä useampi SAK:lainen ohjaa ja arvioi ammattiin opiskelevienosaamista työpaikkaohjaajana. Tämä tulee ottaa huomioon työpaikkaohjaa-jien ajankäytössä, palkkauksessa ja koulutuksessa. Työelämän koulutustarpeiden ennakoimiseksi tarvitaan sekä valtakunnallista että alue- ja seutukuntakohtaista tiivistä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän, koulutuksen järjestäjien ja työhallinnon kesken. Työpaikkaohjaus on sisällytettävä osaksi ammatillisten perustutkintojen opetussuun- nitelmia ja näyttötutkintojen valinnaiseksi osaksi. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen pelisäännöistä on sovittava työehtosopimusten osana. Työpaikkaohjaajien, näytön vastaanottajien ja näyttötutkintomestareiden asemaa tulee parantaa.Pätevyysluotseista osaamisvaltuutetuiksiOsana Noste-ohjelmaa on toteutettu SAK:n ja jäsenliittojen yhteistä Osaa-va pärjää -hanketta. Sen yhteydessä on koulutettu satoja pätevyysluotseja.Pätevyysluotsien tehtävänä on ollut kannustaa työntekijöitä hakeutumaanammattitaitoa kohottavaan koulutukseen, tiedottaa koulutusmahdolli-suuksista sekä kehittää työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.Pätevyysluotsit ovat kannustaneet työnantajia käyttämään Noste-ohjelmanmahdollisuuksia ja pitäneet yllä yhteyksiä koulutusta järjestäviin oppilai-toksiin sekä paikallisiin ay-organisaatioihin. Pätevyysluotsien toiminnastasaadut kokemukset ovat myönteisiä. Pätevyysluotsit ovat saaneet peruskoulutuksen tehtäväänsä ja osalle onvoitu tarjota myös täydentävää koulutusta. Pätevyysluotseilla ei ole kuiten-
    • 34 MUUTOS . LIIKE . kaan muodollista, työehtosopimusten turvaamaa asemaa ja siten työnantajan tunnustamaa roolia. Erityisesti työajan käyttö tehtävän hoitoon on ollut pul- mallista, vaikka noin kolmasosa luotseista on luottamusmiehiä. Osaamisen merkityksen kasvu työelämässä edellyttää myös ammattiyh- distysliikkeeltä uusia avauksia työpaikalla tapahtuvan toiminnan ja työnan- tajayhteistyön kehittämiseksi korkeaa osaamista tukevaksi. Tähän työhön tarvitaan henkilöstön edustajaa, joka on erityisesti paneutunut työntekijöi- den osaamisen kehittämiseen ja sen mahdollisuuksiin sekä työntekijöiden kannustamiseen. Henkilöstön edustajat tukevat toiminnallaan työpaikan ja koulutuksen järjestäjien yhteistyön onnistumista ja suunnitelmallista henki- löstön osaamisen kehittämistä. Pienillä työpaikoilla osaamisen kehittämisestä vastaavan luottamushenkilön tehtävä voisi olla yhdistetty joko luottamus- miehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävään. Tehtävän asianmukainen hoito edellyttää siihen sopimuksella turvattua aikaa sekä myös oikeutta saada teh- tävän mukaista koulutusta. SAK valmistelee yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa esityksen osaamisvaltuutettu- jen valitsemisesta työpaikoille sekä heidän asemansa tunnustamisesta työehtoso- pimuksissa. Joustavuutta ja henkilökohtaista tukea koulutukseen Korkean osaamisen turvaaminen ja työstä käsin tapahtuvien opintojen kehittäminen eivät ole mahdollisia ilman uusia koulutusratkaisuja. Koko työuran ajan tapahtuva työn ja koulutuksen vuorottelu vaatii onnistuakseen uutta joustavuutta niin työnantajilta kuin koulutuksen järjestäjiltä. Erityisen haasteelliseksi tulee pk-yritysten henkilöstön saaminen nykyistä tuntuvasti laajemmin osalliseksi henkilöstökoulutuksesta. Osaamisen kehittäminen on välttämätöntä, jotta nykyistä useampi pk-yritys voisi suuntautua kasvuun ja siten uusien työpaikkojen luomiseen. Koulutus on tällöin voitava tuoda työpaikalle ja hoitaa joustavin järjestelyin. Pk-yrityksissä toimivien työntekijöiden osaamisen kohottamiseksi on käynnistettävä erityisohjelma yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työelämälähtöinen näyttötutkintojärjestelmä on ollut tärkeä aikuisten osaamista tukeva innovaatio. Tutkinnot ovat sekä suosittuja että työelämässä arvostettuja. Niiden jatkuva kehittäminen edellyttää valtiovallan ja työmark- kinaosapuolten yhteistyötä.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 35 Aikuisten ammatillisessa koulutuksessa painopisteen on oltava työelämäläheisessä koulutustarjonnassa. Aikuisille soveltuvia ammatti- ja erikoisammattitutkintoja on jatkossakin kehitettävä keskeisenä osaamisen hankkimisen väylänä. Tutkintojen, näyttöjen ja valmistavan koulutuksen toteuttamiseen tarvitaan korkeatasoista ja erikoistunutta aikuiskoulutuksen osaamista. Merkittävällä osalla aikuisväestöä on jonkinasteisia pulmia lukemisessa jakirjoittamisessa. SAK:n liittojen jäsenistä tällaisia henkilöitä on mahdollisestijopa 20 prosenttia. SAK:n opistoilla tehdyt selvitykset viittaavat siihen, ettäluottamusmiehistä lukiongelmia olisi joka viidennellä. Nykytietämyksenmukaan lukiongelmat on voitettavissa siten, etteivät ne muodostu esteeksikoulutukseen hakeutumiselle kuten usein aiemmin on käynyt. Työntekijäl-le itselleen on tärkeää tietää, ettei asialla ole yhteyttä älykkyyteen. Oikeushenkilökohtaiseen tukeen on tärkeä viesti koulutukseen hakeutumista har-kitsevalle. Aikuisten opintojen onnistuminen edellyttää erilaisten oppijoiden tukemista ja opintojen henkilökohtaistamista sen kaikissa vaiheissa. Myös ay-koulutuksessa on oltava mahdollisuus lukiongelmien tunnistamiseen ja sen huomioimiseen koulu- tuksen sisällössä.3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät työhyvinvointia jatuottavuuttaHyvä työ ja tuottavuusHyvän työn tunnusmerkkejä ovat:– toimeentulo on riittävä ja oikeudenmukainen– työ on tuottavaa, kannattavaa ja hyödyllistä– arvokkuus säilyy, ihmistä ei nöyryytetä– tekijä itse määrää, ihmistä ei alisteta– voi käyttää taitojaan ja tietojaan, työ ei ole köyhdytetty– kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät– työstä saa palautetta ja ilmapiiri on avoin ja luottamuksellinen– työpaikalla toimitaan solidaarisesti, ei kilpaillen tai syrjien– työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan; työ kuormittaa kohtuullisesti, ei kohtuuttomasti, sairaana tai puolikuntoisena ei työsken- nellä– työ ja yksityiselämä nähdään kokonaisuutena– ihminen antaa jotakin itsestään, ei ole väline– työntekijään luotetaan, eikä valvota. Mitä paremmin tunnusmerkit toteutuvat sitä tehokkaampi, laadukkaam-pi, tuottavampi ja kilpailukykyisempi työorganisaatio on. Johtamisella ja
    • 36 MUUTOS . LIIKE . työoloilla on merkittävä yhteys työntekijän hyvinvointiin, motivaatioon ja tuloksellisuuteen. Hyvät vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet, arvostus, sopiva kuormitus ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen lisäävät työ- tyytyväisyyttä ja sitä kautta asiakastyytyväisyyttä. Oikeudenmukainen joh- taminen vähentää sekä fyysistä että henkistä sairastumista. Hyödyt näkyvät sairauspoissaoloista aiheutuvien kustannusten alentumisena, henkilöstön pienenä vaihtuvuutena sekä työkyvyttömyyseläkkeiden määrän laskuna. Tuottavuudella tarkoitetaan usein määrällistä tuottavuutta niin, että mitä enemmän saadaan aikaan samoilla resursseilla, sitä korkeampi on tuotta- vuus. Tuottavuudella on kuitenkin myös laadullinen puoli, jossa keskeistä on ihmisen osaaminen ja luovuus. On tärkeää huomata, että tuottavuus on vain keino, ei päämäärä sinänsä. Tuottavuudella tulee saavuttaa myös laadullista lisäarvoa. Työvoimavaltaisessa palvelutuotannossa tuottavuus ei ole vain laskennallinen tuotoksen suhde panokseen. Siihen liittyy keskeisesti inhimillinen panos eli työntekijät, jotka saavat aikaan tuottavuuden kasvun. Esimerkiksi julkisella sektorilla työn tuottavuutta voidaan laskennallisesti lisätä ulkoistamisella ja ostopalveluilla, mutta kokonaistuottavuus ei parane. Tuottavuutta on parannettava ensisijaisesti muilla keinoin kuin kaavamaisel- la henkilöstömäärän supistamisella. Teknologinen kehitys on jatkossakin eräs keskeisimmistä tuottavuuden kasvuun vaikuttava tekijä. Uuden teknologian täysimittainen hyödyntämi- nen vaatii kuitenkin usein myös uudenlaista tuotannon ja työn organisointia. Työn sisältö, työn määrä ja työolosuhteet on saatava ihmisen mittaiseksi. Esimiehiä ja heidän johtamiskykyjään tulee merkittävästi kehittää, jotta oikeudenmukainen, työntekijöiden moninaisuuden huomioiva johtaminen toteutuu, ihmisten työkyky säilyy ja paras mahdollinen tuloksellisuus saa- vutetaan. Suomessa tarvitaan uutta kansallista työpaikkastrategiaa. Tarvitsemme parempaa johtamista, parempaa jatkuvan osaamisen kehittämistä ja laajempaa työorgani- saatioiden kehittämistä. Teknologian kehittämisen rinnalla valtion on panostettava entistä enemmän työpaikkojen toimintojen kehittämiseen. Kokonaisvaltaisen kehit- tämisen varmistamiseksi on yhteistoimintaa tiivistettävä eri viranomaisten kesken ja on luotava yhteinen visio työpaikkojen laaja-alaisen kehittämisen edistämiseksi. Työpaikoilla on kehitettävä henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistyötä työn or- ganisointiin, työturvallisuuteen ja kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin luominen jokaiselle työpaikalle. Kestävää tuottavuutta ei synny ilman yhteistä arvopohjaa, sosiaalista vuorovaikutusta, luot- tamusta ja vastavuoroisuutta.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 37 SAK:n tavoitteena on, että yhä useammassa työorganisaatiossa laaditaan sään- nöllisesti henkilöstöraportti tai kehitetään muita henkilöstön hyvinvoinnin mittareita, joista voidaan seurata työolojen kehityksen yhteyttä muun muassa sairauspoissa- oloihin, tapaturmiin, henkilöstön vaihtuvuuteen sekä tuottavuuteen.Turvalliset ja terveelliset työolotSuomessa ei ole saavutettu yhteisesti tavoitteeksi asetettuja päämääriä tapa-turmien torjunnassa eikä työperäisten sairauksien ehkäisyssä. Työsuojelupäinvastoin polkee paikallaan ja tapaturmien määrät ja taajuudet ovat pysy-neet korkeina viimeisten 10 vuoden aikana. Suurin riski kuolla työtapaturmai-sesti tai vammautua on miesvaltaisissa SAK:laisissa ammateissa. Lähes puolettyöntekijöistä altistuu työssään haitallisille kemikaaleille ja neljännes joutuutekemisiin syöpää aiheuttavien aineiden kanssa. Ammattitautien ja työpe-räisten sairauksien diagnosointi on usein hyvin puutteellista. Perinteisetaltistumiset esimerkiksi melulle ja tärinälle eivät ole kadonneet työelämänmuutosten ja teknologian kehittymisen myötä. Rasituksesta johtuvat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häi-riöt työkyvyttömyyden syynä ovat edelleenkin kasvussa. Työn kuormitukses-ta johtuvat monet työperäiset sairaudet ja työelämän kiristyneen ilmapiirinja suoranaisen kiireen aiheuttamat psykososiaaliset kuormitustekijät jäävätusein huomioimatta työpaikan työsuojelussa ja työterveyshuollon toimin-nassa. Samanaikaisesti työterveyshuollon toiminta kärsii vaikeasta resurssi-pulasta, mikä on johtanut puutteisiin ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Työsuojelu ei toteudu kaikkien työntekijöiden kohdalla yhdenvertaisesti.Nais- ja miesvaltaisissa ammateissa työsuojelun tasossa on eroja. Erityisestiepätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ovat usein toiminnan ulkopuo-lella eikä heidän riskejään ole otettu huomioon. Varsinkin vuokratyössäja aliurakoinnissa esiintyy vakavia työsuojelupuutteita. Myös pienten jasuurten työpaikkojen välillä on eroja työsuojelun tasossa. Tilaajavastuun to-teuttaminen ja sen tehokas valvonta tulee helpottamaan näissä töissä myöstyösuojelun parantamista. Keskeinen työsuojelulainsäädäntö on edustajakokouskauden aikana uudis-tettu. Lainsäädännön toteutuminen on kuitenkin vielä alkutekijöissään.Työpaikoilla toimenpiteet sekä työturvallisuuden että työterveyden suojelunosalta ovat usein hätäisiä ja puutteellisia. Uusi lainsäädäntö edellyttää kaikilla työpaikoilla turvallisuusjohtamista. Tämän edellytyksenä on työpaikan kaikkien työturvallisuus- ja terveysuhkien sekä riskien kirjallisen arvioinnin perusteella laadittava kunnollinen työsuojelun toimintaohjelma uhkien ja riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi.
    • 38 MUUTOS . LIIKE . Tuloksellinen työsuojelutyö työpaikoilla edellyttää aitoa henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistyötä. Tähän kuuluu, että työpaikalla on henkilös- tön edustajana osaava ja koulutettu työsuojeluvaltuutettu, jolla on riittävät toimintamahdollisuudet. Yli puolet SAK:laisista työsuojeluvaltuutetuista tai -asiamiehistä ei ole saanut työsuojeluntehtäväänsä koulutusta. Työnantajan edustajankin tulee aina olla työsuojelun asiantuntija. Työpaikkakoon pie- nentyessä yhä useammalla työpaikalla ei ole omaa työsuojeluvaltuutettua. Erityisesti naisvaltaisten palvelualojen työsuojelussa on puutteita. Tämän vuoksi tulisi selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön ns. alue/toimialakohtai- nen työsuojeluvaltuutettu Ruotsin mallin mukaisesti. Työturvallisuus- ja -terveyssäännökset ovat pakottavaa lainsäädäntöä, jota tulee noudattaa tunnollisesti kaikilla työpaikoilla. Tämän velvoitteen toteutu- miseksi on välttämätöntä, että säännösten toteutumista ja työpaikkojen tosiasiallisia työoloja valvotaan jatkuvasti ja riittävän tehokkaasti työpaikka- tasolla. Työsuojeluhallinnon toiminnallinen uudistaminen ja siihen tarvit- tavat ratkaisut tulee panna vireille viipymättä, muutoin työpaikkavalvonta menettää merkityksensä. Lakien kiertäjät ja niin sanottu harmaa sektori on saatava valvonnan piiriin. Työterveyshuollon toimintaa tulee suunnata tehokkaammin työolosuh- teiden ja työympäristön kehittämiseen ja työperäisten sairauksien ennalta ehkäisyyn. Näin altistumiset esimerkiksi kemiallisille aineille, tuki- ja lii- kuntaelinsairaudet sekä työperäiset mielenterveysongelmat on mahdollista saada kuriin. SAK toimii yhdessä jäsenliittojen kanssa sen varmistamiseksi, että jokaisella lain edellyttämällä työpaikalla on työsuojeluvaltuutettu. Työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten koulutuksessa on annettava riittävästi tietoja työn ja terveyden välisistä suhteista, jotta työpaikkatason päätöksenteossa terveys otetaan paremmin huomioon. Tämä luo myös valmiuksia aloitteellisuu- teen työsuojelussa ja työpaikkatason toiminnan oikeanlaiseen kohdentamiseen. Ammattiyhdistysliikkeen oman työsuojelukoulutuksen rinnalle on kehitettävä myös työnantajan kanssa yhteisesti toteutettavan työsuojelukoulutuksen mahdollisuuksia. Työsuojeluvaltuutettujen sukupolvenvaihdokseen on varauduttava koulutuksellisin ja järjestöllisin toimin. Henkilöstöedustajien ajankäyttöä, korvauksia sekä oikeusturvaa ristiriitatilanteiden varalta on kehitettävä vastaamaan tehtävän edellyttämiä vaatimuksia. Kansallisella tasolla on yhteistyössä laadittava selkeä työsuojelupolitiikka ja viran- omaisen painopisteitä on muutettava todellisen tarpeen mukaisesti. Työsuojelu-
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 39 viranomaisten valvontatoimintaa on tehostettava ja turvattava tarvittavat resurssit. Yrityksille ei saa syntyä kilpailuetuja työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden kustannuksella. Kaikille työntekijöille on taattava asianmukainen työterveyshuolto.
    • 40 MUUTOS . LIIKE . 4 SUOMALAISEN SOPIMUS-YHTEISKUNNAN TULEVAISUUS SAK:n tavoitteena on työmarkkinasopijana ja yhteiskunnallisena uudistus- liikkeenä parantaa jäsenistönsä taloudellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia etuja sekä uudistaa työelämää tasa-arvoa ja muutosturvallisuutta vahvis- tavalla tavalla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaista edunvalvontastrategiaa ja kykyä aitoon yhteistyöhön. SAK on ennakoivan edunvalvonnan liike, joka on asiantunteva, luotettava ja vastuullinen sopi- mus- ja yhteistyökumppani. Suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusideana on yhteensovittaa ja to- teuttaa työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päättäjien talous- ja työmark- kina-, työelämä- ja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Yhdistävänä tavoitteena on ollut myös Suomen menestyminen globaalikilpailussa. Yksi keskeinen keino yhdistää jäsenistön edunvalvonnalliset tavoitteet ja Suomen menesty- minen on ollut pitkäjänteinen tulopolitiikka – Suomen malli. Sopimusyhteiskunnan toinen keskeinen toimintatapa on ollut kolmikan- tayhteistyö työlainsäädäntöä ja palkkaperusteista sosiaaliturvaa koskevien uudistusten valmistelussa. Tulokset ovat olleet merkittäviä. Kolmikantai- nen asioiden valmistelu on ulottunut myös monille muille yhteiskuntaa ja työelämää koskeville alueille, kuten koulutukseen ja työvoimapolitiikkaan. Kantavana periaatteena on ollut, että kolmikantasopiminen on aitoa eikä usein tilapäisiä poliittisia suhdanteita käytetä hyväksi vaan ratkaisut etsitään yhteisesti. Talous- ja työmarkkinapolitiikan rinnalla yhteistyötä on laajennettu myös elinkeinopolitiikan kysymyksiin. SAK:n aloitteesta on käynnistynyt toimiala- kohtainen, liitto-osapuolia koskeva elinkeinopoliittinen vuoropuhelu osana Suomen globalisaatiostrategiaa. Näin SAK:lainen ay-liike haluaa osallistua rakentavalla otteella ja asiantuntemuksella suomalaisen elinkeinotoiminnan edellytysten parantamiseen ja sitä kautta jäsenistömme työllisyyden ja toi- meentulon varmistamiseen. Suomalaisen sopimusyhteiskunnan vahvuudet tiedostetaan laajasti mutta sitä kohtaan esitetään myös arvostelua. Työnantajapuolella varsinkin globaa- likilpailussa toimivat yritykset voivat muuttaa suhtautumistapaansa niin, että tärkeintä on oman yrityksen kansainvälinen menestyminen. Mielenkiinto siihen, miten Suomi, sen talous ja työmarkkinat kehittyvät jäävät taka-alalle. Tällä ajattelutavan ja strategian muutoksella on vaikutuksensa myös suoma- laisen kolmikantayhteistyön tulevaisuuteen.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 41 Kolmikantayhteistyön toimintatapaa voivat muuttaa myös poliittisessakentässä ja ajattelussa tapahtuvat muutokset. Jos vastakkainasettelu poli-tiikassa ja työmarkkinoilla voimistuu, murentaa se pohjaa myös sopimus-yhteiskunnan toiminnalta. Talous-, työmarkkina- ja yhteiskuntakehityksensyy-yhteyksien yhteinen hahmottaminen kärsii ja työmarkkinoilla siirrytäänhelposti vahvempien aikakauteen yhteisvastuun sijasta. SAK on valmis jatkamaan itsenäisyyteen rakentuvaa tuloksellista ja tasaveroista yhteistyöpolitiikkaa työnantajien ja poliittisten päättäjien kanssa. SAK on valmis ke- hittämään neuvottelu- ja sopimuspolitiikkaa ennakoimaan ympäristön asettamia haasteita ja myös vastaamaan näihin haasteisiin. Jatkossakin on tarve sovittaa yhteen talous-, työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita talous- ja tuloratkaisuilla sekä tilanteissa, joissa päädytään liitotason sopimusratkaisuihin ilman keskusjärjestötason sopimuksia. SAK tulee toimimaan aktiivisesti ja asiantuntevasti sen eteen, että kolmikantainen valmistelutyö toteutuu jatkossakin erityisesti työlakeja ja palkkaperusteista sosiaa- liturvaa uudistettaessa.4.1 Solidaarinen palkkapolitiikkaSuomalainen työmarkkinamalli on toiminut viime vuosikymmenten aikanahyvin erilaisissakin tilanteissa. Kokemukset ovat olleet hyviä myös talous- jarahaliiton oloissa. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmän avulla on kyetty en-nakoivasti ohjaamaan maamme talouspolitiikkaa.Nyt on mietittävä, voidaanko järjestelmää edelleen kehittää suuntaan, jokatukee– talouden vakaustavoitteita ja inflaation torjuntaa– palkansaajien ostovoiman kehitystä– eri alojen kilpailukykyä ja työllisyyttä– työelämän laadullista ja sosiaalista kehittämistä– tuottavuuden ja palkanmuodostuksen yhteyttä. Ammattiyhdistysliikkeen perustehtävänä on vaikuttaa työn hintaan ja ta-poihin, jolla työvoimaa tuotannossa tai palveluissa käytetään. Työpaikkojenpirstaloitumisen, työsuhteiden pätkittymisen ja työvoiman liikkumisen myö-tä ammattiliittojen sopimien työehtosopimusten antama perusturva nouseeyhä tärkeämmäksi tekijäksi. SAK:n sopimuspoliittisen linjan peruslähtökohtana on palkansaajienostovoiman parantaminen ja palkansaajien keskinäisen oikeudenmukai-suuden edistäminen. Samanaikaisesti on huomioitava talouden vakauden ja
    • 42 MUUTOS . LIIKE . ennustettavuuden varmistaminen. Työllisyyden ja työllistymisen edellytysten parantaminen on keskeistä myös sopimuspoliittisissa valinnoissa. Solidaarisen palkkapolitiikan periaatteiden mukaan samasta ja saman- arvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa. Täten solidaarinen palkka- politiikka itse asiassa jäljittelee täydellisen kilpailun työmarkkinoiden tasa- painoa. Mikäli taloudessa todellisuudessa vallitsisi täydellinen kilpailu, eivät palkkaerot voisi perustua muuhun kuin työn sisältöön, sillä perusteettomat yrityskohtaiset palkkaerot poistuisivat työvoiman liikkuessa yritysten välillä. Lisäksi solidaariseen palkkapolitiikkaan kuuluu, että palkkahajonnan tulee olla oikeudenmukainen. Kun palkkoja korotetaan kautta linjan samassa mitassa, jätetään keskimääräistä kannattavammille yrityksille voimavaroja tuotannon laajentamiseen ja samalla luodaan kannustimia tehottomille yri- tyksille parantaa tuottavuuttaan. Verraten pienillä palkkaeroilla ja yhtenäisillä palkankorotuksilla on siten vankat tehokkuusperustelut. Sopimuskorotuksiin, liukumiin ja työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen muutoksiin käytettävä jakovara määritellään inflaatiotavoitteen ja työn tuot- tavuuden keskimääräisen kasvun summana. Tällä palkkanormilla on pyritty tasaiseen ja ennustettavaan ansiokehitykseen, joka ylläpitää sekä kuluttajien että yritysten luottamusta talouteen. Luottamus on hyvän talouskasvun edellytys. Palkkanormin mukaisesti toimittaessa työ- ja pääomatulojen välinen tulonjako pysyy ennallaan. Siten se soveltuu käytettäväksi sellaisenaan siinä tapauksessa, että taloudessa on täystyöllisyys ja työ- ja pääomatulojen välinen tulonjako koetaan oikeudenmukaiseksi. Palkankorotusvaraa määriteltäessä voidaan ottaa huomioon myös talou- dessa mahdollisesti vallitsevat tasapainottomuudet, kuten korkea työttömyys, poikkeuksellisen eriytynyt tuottavuuden kasvu tai vienti- ja tuontihintojen suhteen eli vaihtosuhteen kehitys. Korkea työttömyys ja eriytynyt tuotta- vuuden kasvu puoltavat yleisten palkankorotusten maltillisuutta puhtaaseen palkkanormiin verrattuna. Mikäli vaihtosuhde halutaan huomioida, on se tehtävä symmetrisesti: vaihtosuhteen paraneminen merkitsee palkanko- rotusten mitoittamista yli palkkanormin, ja toisaalta sen heikkeneminen merkitsee pienempiä korotuksia. Viime vuosien tulosopimuksissa on onnistuttu yhdistämään sekä ostovoi- ma- että työllisyystavoitteet. Palkansaajien reaaliansiot ovat kasvaneet 2000- luvulla keskimäärin yli kaksi prosenttia vuodessa. Samaan aikaan työllisyys on maailmantalouden epävakaudesta huolimatta kehittynyt myönteisesti, ja viimeisen puolentoista vuoden aikana se on jo kasvanut hyvinkin ripeästi. Työllisyyden ja ansioiden nousun johdosta palkansaajien ostovoima kokonai-
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 43suutena on kasvanut viime vuosina yli kolme prosenttia vuodessa, parhainavuosina jopa yli viisi prosenttia. Vastuullisella palkkapolitiikalla on ollut tässäkehityksessä oma tärkeä roolinsa. Saavutetut tulokset ovat hyviä mutta maailma muuttuu, ja se on huo-mioitava myös palkkapolitiikassa. Suomen jäsenyys Euroopan talous- jarahaliitossa ja sen mukanaan tuoma rahataloudellisen itsenäisyyden menetyson korostanut keskitetyn tulopolitiikan merkitystä. Työmarkkinajärjestöjenvastuu on kasvanut, sillä enää emme voi korjata epäonnistuneita päätök-siä alentamalla valuuttamme arvoa suhteessa ulkomaiden valuuttoihin elidevalvoimalla. Suomalainen tulopolitiikka on arvokas työväline myös josjoudutaan sopeutumaan poikkeuksellisiin kokonaistaloudellisiin häiriöihin.Näin ollen siirtyminen pelkästään yrityskohtaisiin palkkasopimuksiin ei oletulevaisuudessakaan järkevää. Mikäli palkoista ja työrauhasta sopiminensiirrettäisiin yritystasolle altistaisimme kansantalouden arvaamattomalleepävakaudelle, lisäisimme neuvottelukustannuksia sekä byrokratiaa ja ennenpitkää rapauttaisimme sitä sosiaalista pääomaa, jolle Suomen menestys laa-joissa kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissakin perustuu. Suurimpia kehittämistarpeita palkkapolitiikkaan aiheuttavat tulevaisuu-dessa tuotantotapojen ja tuotantorakenteiden muutokset. Nämä muutoksettarkoittavat siirtymistä pois työn osittamiseen perustuvasta tuotannosta.Uusissa tuotantotavoissa yksittäinen työntekijä on usein aiempaa vapaampityönsä organisoinnissa ja toteuttamisessa. Johtamisen kannalta tämä tarkoit-taa työsuorituksen suoran mittaamisen ja valvonnan vaikeutumista. Tämänjohdosta on viime aikoina keskusteltu yhä enemmän sellaisten taloudellistenkannustimien käytöstä, joilla tuottavuutta voitaisiin parantaa. Tämän kehi-tyksen myötä yksilöllinen kannustavuus on lisääntymässä palkanmuodos-tuksessa. Uudet palkkajärjestelmät lisäävät onnistuessaan tuottavuutta, ja myösmuualla kuin teollisuudessa. Tuottavuuden kasvu onkin pidemmän päälleainut kestävä perusta paremmalle palkkatasolle. Palkkaerot sinänsä eivät lisäätuottavuutta, mutta on mahdollista, että uusissa järjestelmissä sekä tuotta-vuus että palkkaerot jonkin verran kasvavat. Tärkeintä on varmistaa, ettäuusien palkkajärjestelmien käyttöönoton yhteydessä palkkaerot eivät kasvaperusteettomasti ja epäoikeudenmukaisesti. Toisaalta on oikeudenmukaistapalkita ryhmää ja/tai yksilöä paremmasta suorituksesta. SAK:n vuoden 2001 edustajakokouksen Sovitaan yhdessä -asiakirjassakäsiteltiin laajasti eri palkankorotusmalleja. Asiakirjassa esitellyt mallit ovatedelleen mahdollisia. Niistä perinteinen malli on sopia keskitetysti euromää-räinen tai -painotteinen yleiskorotus, liittoerä ja mahdollisesti muita eriä,
    • 44 MUUTOS . LIIKE . kuten tasa-arvoerä sekä ohje- ja taulukkopalkkojen tarkistus yleiskorotusta vastaavalla prosentti- tai euromäärällä. Nykymuotoisessa keskitetyssä tulopoliittisessa ratkaisussa jakovaran käyttö määritellään verraten täsmällisesti keskusjärjestötasolla. Palkkarat- kaisu sisältää esitykset yleiskorotukseksi ja muiksi käytettäviksi eriksi, kuten liittoeräksi sekä tasa-arvoeräksi. Tämä nykyinen malli on toimiva vaihtoehto tulevaisuudessakin. SAK:n edunvalvonnan keskeisenä tavoitteena on palkka- ja tuloerojen kaventami- nen yhteiskunnassa. SAK:n palkkapolitiikan lähtökohtana on palkkanormi, jossa työvoimakustannusten nousuvara määritellään työn tuottavuuden keskimääräisen kasvun ja inflaatiotavoitteen summana. Solidaarisen palkkapolitiikan tavoitteena on tasata palkansaajien välisiä palkka- ja toimeentuloeroja. Kaikkien palkansaajien palkkojen ostovoiman takaava yleiskoro- tus ja muut tasa-arvoa edistävät palkanmuodostuksen osat ovat SAK:n palkkapoli- tiikassa keskeisiä. Mikäli työmarkkinaosapuolten yhteinen näkemys ja tahtotila tuot- tavuutta ja tasa-arvoa edistävästä palkkamallista löytyy, saattaa liittoerien ja niistä johdettujen paikallisten erien merkitys tulevaisuudessa korostua. Tämä edellyttää, että työnantajien on sitouduttava nykyistä paremmin paikallisten neuvotteluedelly- tysten parantamiseen. SAK:n tavoitteena on, että tulos- ja voittopalkkiojärjestelmien käyttöönoton pelisäännöistä sovitaan yhdessä henkilöstön kanssa. SAK varautuu erilaisiin sopimuspoliittisiin vaihtoehtoihin, mutta pitää ensisijaisena tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. 4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät Palkanmuodostuksessa on neljä tasoa: yksilötaso, yritystaso, toimiala- tai sopimusalataso sekä kansallinen taso. Yksittäisellä työntekijällä on oikeus tulla kohdelluksi palkkauksessa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ennen kaikkea omalla työpaikallaan, mutta laajemmin myös koko yhteiskunnan tasolla. Työpaikoilla käytössä olevista palkkajärjestelmistä sovitaan useimmiten työ- ja virkaehtosopimuksissa. Niissä määritellään tehtävien vaativuuspalkat sekä erilaiset lisäjärjestelmät. Lisät voivat liittyä poikkeuksellisiin haittoihin tai työaikoihin sekä henkilökohtaiseen pätevyyteen ja tuloksellisuuteen. Palkkajärjestelmien tulee olla oikeudenmukaisia ja kannustavia eikä mikään palkanosa saa olla syrjivä. Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteisen samapalkkaisuusohjelman tavoitteena on, että naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero kapenee
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 45vähintään 15 prosenttiyksikköön vuoteen 2015 mennessä. Ohjelman tavoit-teena on myös lieventää sukupuolen mukaista työmarkkinoiden kahtiajakau-tumista, joka osittain selittää palkkaeroja koko yhteiskunnan tasolla. Koskamiesten siirtyminen naisvaltaisille aloille on tulevaisuudessakin vähäistä, eikahtiajakautumisen lieventäminen ainoana keinona ole todellinen ratkaisupalkkaerojen kaventamiseen. Samasta ja samanarvoisesta työstä ja työsuorituksesta tulee maksaa samansuu- ruista tehtäväkohtaista palkkaa saman työnantajan palveluksessa riippumatta siitä, mitä työ- tai virkaehtosopimusta työhön sovelletaan. Tämä tasa-arvolain mukainen velvoite, joka kaventaa palkkaeroja työpaikkatasolla, tulee saavuttaa edustajako- kouskauden aikana. Tavoitteena on kaventaa sukupuolten välisiä keskimääräisiä palkkaeroja myös koko yhteiskunnan tasolla. Tämä edellyttää, että erityisesti naisvaltaisten julkisten ja yksi- tyisten palvelualojen palkkatasoa nostetaan kilpailukykyiseksi ja töiden vaativuutta vastaavaksi sekä lisätään kokoaikaisia ja vakituisia työsuhteita. SAK:n tavoitteena on edelleen työmarkkinoiden sukupuolenmukaisen kahtiajaon lieventäminen kasvatuksen ja koulutuksen keinoin. Tasainen sukupuolijako työpai- koilla parantaa ilmapiiriä ja tuottavuutta. Samapalkkaisuutta voidaan edistää nykyistä laajemmilla sopimuskokonai-suuksilla. Mitä suurempi osa työpaikan henkilöstöstä on saman työehtosopi-muksen piirissä, sitä vahvempi neuvotteluasema sillä on ja sitä helpompaa onmyös esimerkiksi samanarvoisten töiden määrittäminen. Työelämän kehityson kuitenkin monilla aloilla ollut toisensuuntainen. Työnantajien pyrkimyk-senä on alentaa palkkakustannuksia muun muassa ulkoistamalla työvoimaa,jolloin eri työnantajien palveluksessa oleviin voidaan soveltaa heikompiasopimusehtoja kuin ydintyövoimaan. Ulkoistaminen ja pyrkiminen työn-antajille edullisiin sopimuksiin on kohdistunut monilla aloilla erityisestinaisvaltaisiin ammatteihin. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi tulee tiivistääliittojen yhteistyötä ja pyrkiä laajentamaan sopimuskokonaisuuksia. SAK tukee sopimusjärjestelmien ja eri henkilöstöryhmien työsuhteen perusehtojen yhtenäistämistä. Palkkajärjestelmien kehittäminen liittyy kiinteästi koko työelämän kehit-tämiseen. Palkkajärjestelmillä tulee olla vahva yhteys yrityksen ja työyhteisönkehittämiseen ja henkilöstöpolitiikkaan. Palkkajärjestelmien avulla voidaantukea työn kehittämistä, työntekijöiden motivaatiota ja vaikutusmahdolli-suuksia. Palkkajärjestelmillä voidaan osaltaan edistää yrityksen tuottavuutta
    • 46 MUUTOS . LIIKE . ja tuloksellisuutta. Osapuolten yhdessä sopimat palkkajärjestelmät ja pe- lisäännöt niiden käyttöönotosta lisäävät palkkauksen hyväksyttävyyttä ja luottamusta. SAK edistää yleispätevien työn vaativuuden arviointijärjestelmien kehittämistä sekä erityisesti pienille työyhteisöille sopivien palkkajärjestelmäsovellutusten kehittämistä. Tavoitteena on tuottaa tietoa ja välineitä alakohtaisten palkkajärjestelmien kehittä- miseen sekä edistää samanarvoisten töiden vertailumahdollisuutta paitsi saman työorganisaation sisällä niin myös eri työnantajien välillä. SAK:lainen ay-liike jatkaa alakohtaisten palkkajärjestelmien kehittämistä siten, että tehtävän vaativuuteen perustuva palkka muodostaa pääosan palkasta. Tavoite on, että sopimusaloilla siirryttäisiin työehtosopimuksella sovittuun palkkajärjestelmään, joka pohjautuu työn vaativuuden arviointiin. Tavoite on myös, että samalla työpai- kalla eri palkkajärjestelmät perustuvat samaan tai mahdollisimman lähellä toisiaan oleviin työn arviointijärjestelmiin. Tehtävän vaativuuteen perustuvan palkanosan lisäksi on huolehdittava siitä, että kaikki muutkin palkanosat ovat syrjimättömiä. Henkilökohtaiseen suoriutumiseen ja pätevyyteen sekä tuloksellisuuteen liittyvät palkanosat tulee olla läpinäkyviä ja niiden pelisäännöistä on sovittava työntekijöiden edustajien kanssa. Henkilökohtaisen palkitsemisen tulee kannustaa ihmistä kehittymään ja suoriutumaan paremmin tehtävistään. Paikallista tuotta- vuuden mukaista joustavuutta palkitsemiseen saadaan erilaisilla tulos- ja voittopalkkiojärjestelmillä. Tulospalkkiojärjestelmät ovat yleisempiä ja keski- määrin helpommin rakennettavissa miesvaltaisille kuin naisvaltaisille aloille. Tavoitteena on, että myös naisvaltaisilla aloilla lisätään tulokseen perustuvia, kannustavia palkitsemisjärjestelmiä. Henkilökohtaiseen suoriutumiseen ja yksilön tai työyhteisön tulokseen perustuvat palkitsemisjärjestelmät tulee rakentaa niin, että ne saman työnantajan palveluk- sessa kohtelevat tasapuolisesti kaikkia henkilöstöryhmiä, vaikka naisvaltaisten ja miesvaltaisten töiden tuloksellisuuden mittaamismahdollisuudet olisivatkin erilaiset. Palkitsemisjärjestelmien kehittämisessä on huomioitava myös se, että ne eivät saa lisätä aikapainetta ja kuormitusta. Kaikista palkanosista tulee sopia työehtosopimuksissa tai ainakin paikallistasolla yhdessä henkilöstön kanssa. Palkitsemisjärjestelmien käytön pelisäännöistä tulee sopia yhdessä henkilöstön kanssa.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 47 Työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvat palkkausjär- jestelmät ovat myös osa työelämän johtamista. Työnantajien on huolehdittava esimieskoulutuksesta. SAK:n tavoitteena on, että tasa-arvonäkökulma sisällytetään nykyistä painokkaam- min valtavirtaistamisperiaatteella osaksi normaalia työehtosopimustoimintaa. Työehtosopimusten ja palkkajärjestelmien arviointia sukupuolivaikutusten näkökul- masta tulee tehdä säännöllisesti alakohtaisesti.Tasa-arvosuunnitelmatUudistettu tasa-arvolaki parantaa merkittävästi henkilöstön osallistumistapalkkatasa-arvon selvittämiseen ja edistämiseen. Laki velvoittaa työpaikallaanalysoimaan miten käytössä olevat palkkajärjestelmät kohtelevat naisia jamiehiä. Laki edellyttää myös vähintään 30 työntekijää työllistäviä työnantajiatasa-arvosuunnitelman laatimiseen. Suunnittelun laiminlyönnistä voi seura-ta uhkasakko. Suunnitelman tulee sisältää tasa-arvon nykytilan selvittäminenmukaan lukien palkkakartoitus. Tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten laatiminen on eräs keskeisistä luotta- mushenkilöiden edunvalvonta- ja kehittämistehtävistä työpaikalla. SAK edellyttää, että lakisääteiset suunnitelmat on laadittu lain edellyttämillä työpaikoilla vuoteen 2008 mennessä. Tasa-arvosuunnitelmat on laadittava siten, että niillä voidaan tosiasiallisesti parantaa naisten ja miesten tasa-arvoa yleensä työpaikalla ja erityi- sesti toteuttaa samapalkkaisuuden periaate. Vastuu tasa-arvon edistämisestä on työnantajalla.4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminenmuutoksen hallinnan välineenäPaikallinen yhteistyö ja sopiminen ovat keskeisiä muutoksen hallinnanvälineitä ja sen avulla voidaan kehittää yritysten ja työyhteisöjen toimintaa.Paikallinen sopimustoiminta mahdollistaa yritysten ja henkilöstön erityistentarpeiden huomioimisen ja tarjoaa mahdollisuudet rakentaa työpaikkojensäilymisen kannalta välttämätöntä yhteistyötä sekä yhteiset työehdot kokohenkilöstölle. Työpaikkatason paikallista sopimista tulee kehittää sellaiseen suuntaan,jossa edellytetään sopimista eräistä keskeisistä jäsenille tärkeistä työhön jatyösuhteeseen liittyvistä asioista ennen kuin niitä koskevia päätöksiä voidaantoteuttaa. Tämänkaltaisen paikallisen sopimisen laajentaminen ja yhteistoi-minnan kehittäminen avaavat laajat mahdollisuudet henkilöstölle ja heidänedustajilleen olla mukana sellaisessa työelämän muutoksessa, jossa otetaan
    • 48 MUUTOS . LIIKE . huomioon kummankin osapuolen lähtökohdat ja edut. Työehtosopimusten määräyksistä toisinsopimista tulee laajentaa vain harkiten. Työpaikkakohtaista neuvottelu- ja sopimismenettelyä on aktiivisesti laajennettava ja syvennettävä työn sisältöjen ja työolojen kehittämiseen, työn organisointiin, uuden tekniikan käyttöönottoon ja sen henkilöstövaikutuksiin, työvoiman käyttötapoihin, tasa-arvo- ja ympäristökysymyksiin sekä työntekijöiden tarpeet huomioon ottaviin työaikajoustoihin. Aito paikallinen yhteistyö ja sopiminen edellyttää selkeitä osapuolia työ- paikalle. Tasavertaisuuden edistämiseksi paikallista sopimista on kehitettävä siten, että työntekijäpuolen neuvotteluasemia neuvottelutilanteissa ja tulkin- nassa vahvistetaan. Luottamushenkilöstö muodostaa ammattiyhdistysliikkeen työpaikka- toiminnan selkärangan. Jotta työnantajien ja työntekijöiden välisen tasaver- taisuuden pohjalle rakentuvaa vuorovaikutusta ja yrityksen toiminnan kehittämiseksi tapahtuvaa yhteistyötä voidaan toteuttaa, on henkilöstön edustajien asemaa ja toimintaedellytyksiä kehitettävä. Luottamusmiesjärjes- telmän toimivuus tulee taata kaikilla työpaikoilla. Työehtosopimusten neuvottelujärjestys, paikallinen sopiminen ja toisin- sopiminen sekä muut lakeihin ja sopimuksiin perustuvat osallistumisjär- jestelmät lähtevät siitä, että työntekijöitä edustaa ammattiosaston asettama tai vastaava luottamusmies. Pieniltä työpaikoilta luottamusmiehet usein puuttuvat. Tämä lisää eriarvoisuutta ja oikeusturvaongelmia sekä aiheuttaa tarpeettomia ristiriitoja. Jotta paikallisen sopimisen edellytyksiä voidaan kehittää, täytyy luottamusmiesjärjestelmää yhdessä liittojen kanssa vahvistaa ja laajentaa. Keskusjärjestötasolla ja liittojen välillä on sovittava, että alakohtaisia työehtosopi- muksien paikallisen sopimisen neuvottelumenettelymääräyksiä muutetaan niin, että ne osaltaan tukevat tasaveroista sopimiskulttuuria. Kun paikallisessa sopimisessa on kysymys koko yritystä, työosastoa tai suurempaa työryhmää koskevasta asiasta, on sopimisen edellytykseksi asetettava, että sopija- osapuolena on ammattiosaston valitsema tai muuten asianmukaisesti valittu luottamusmies. SAK käynnistää yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimenpideohjelman kattavan luot- tamusmiesverkoston rakentamiseksi pienille työpaikoille. SAK vaikuttaa siihen, että toimenpideohjelma on keskusjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten yhteinen.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 49 Jos luottamusmiehen valinnalle ei ole työpaikalla edellytyksiä, yhdyshen-kilön saaminen on seuraava tavoite. Pienten työpaikkojen edunvalvontaavoidaan kehittää myös siten, että lisätään keskusjärjestöjen luottamusmiesso-pimuksiin ja alakohtaisiin työehtosopimuksiin sopimusmääräys, jonka mu-kaan liittojen edustajilla on oikeus päästä työpaikalle ja olla läsnä työnantajanja työntekijöiden välisissä paikallisissa neuvotteluissa. Työehtosopimuksissa ja lainsäädännössä on tunnustettava liiton edustajan oikeus päästä työpaikalle ja olla läsnä paikallisissa neuvotteluissa. Luottamusmiesten toimintamahdollisuudet riippuvat keskeisesti työnan-tajista. Osa työpaikoista on positiivisella kehällä, jossa työehtosopimusnor-mien täyttyminen on itsestäänselvyys ja johtamiskäytäntö on henkilöstönhuomioonottavaa. Osallistumisjärjestelmä toimii ja osapuolten välillä val-litsee hyvä keskinäinen luottamus. Toisen ääripään muodostavat työpaikat,joissa päivittäin joudutaan kamppailemaan jo sovittujen minimiehtojen to-teutumisesta. Erityisen haasteellisia luottamusmiehille ovat työpaikat, joissatoimii useita yrityksiä. Luottamusmiehen rooli vaihtelee työpaikan toimintojen kehittäjästämuutosprosessien ”palokuntatehtäviin” ja edelleen työpaikkojen miniminor-mien toteutumisen valvojaksi. SAK toimii yhdessä jäsenliittojensa kanssa luottamusmiesten aseman vahvistami- seksi. Luottamusmiehet tarvitsevat tuekseen vahvan sopimusturvan määrittämään luottamusmiehen asemaa ja toimintaoikeuksia, irtisanomisturvaa ja tiedonsaannin oikeuksia. Sopimuksin on turvattava perinteisten oikeuksien ohella toimintamahdol- lisuudet verkostoituneessa toimintaympäristössä. Ammattiosastoilla on työehtonormien paikallisessa valvonnassa periaat-teessa vahva rooli. Käytännössä kuitenkin luottamusmiehet hoitavat työeh-tovalvonnan. Paikallinen sopiminen on vapaaehtoista, eikä ammattiosastoillayksityisellä sektorilla ole neuvottelu- eikä norminvalvontatehtävää. Kunta-alalla ammattiosastoilla sen sijaan on vahva rooli: paikallisen sopimisenoikeus on vain valtakunnalliseen pääsopimukseen sidotuilla järjestöillä. Ammattiosastot ovat foorumi, jossa luottamusmiehet ja eri työpaikkojentyöntekijät voi vaihtaa kokemuksia paikallisesta sopimisesta ja sen tulokselli-suudesta. Paikallisen sopimisen laajentuessa ja sen saadessa yhä sitovammantyöehtosopimisen muotoja, on ammattiosastonkin roolia sopimusosapuo-lena harkittava.
    • 50 MUUTOS . LIIKE . SAK selvittää yhdessä jäsenliittojen kanssa paikallisen sopimisen menettelytapoja, vaikutuksia ja erityisesti ammattiosaston asemaa paikallisena sopijapuolena. Luot- tamusmiesten valmiuksia sopimusten tekemisessä kehitetään. Paikallisen sopimisen laajentaminen edellyttää muutoksia ammattiyhdis- tysliikkeen toimintatapoihin. Tietotekniikka auttaa yhteyksien luomisessa työpaikoille. Ay-liikkeen on tärkeää pysyä mukana tietotekniikan kehityk- sessä. Näin voidaan kehittää jäsenille ay-liikkeen toiminta-ajatuksesta kum- puavia uusia osallistumisen mahdollisuuksia. Sopimus- ja lakinormit ja yksinkertaisimmat tapaukset voivat olla helposti saavutettavissa nettihaulla. Osa toimitsijatyöstä voi jo lähitulevaisuudessa olla toimimista ”virtuaaliluot- tamus-miehenä”, joka antaa tietoverkon kautta apua paikallisille toimijoille. 4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena Työnantajapuoli pyrkii sekä Suomessa että Ruotsissa kaventamaan työnteki- jöiden neuvottelu- ja lakko-oikeutta EY-oikeuden avulla. Koko Euroopan ammattiyhdistysliikkeelle Suomen Viking Linen tapaus ja Ruotsin Laval/ Vaxholmin tapaus ovat äärimmäisen tärkeitä neuvotteluoikeuden ja työtais- teluoikeuden kannalta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ottaa nyt ensim- mäistä kertaa kantaa siihen, rikkooko pohjoismainen työehtosopimusjärjes- telmä ja kansallisten työtyötaistelutoimenpiteiden laillisuus vapaata liikku- vuutta koskevaa yhteisön oikeuttaa. Näiden oikeusjuttujen ratkaisut koskevat välittömästi kaikkia eurooppalaisia sopimusaloja ja keskusjärjestöjä. Työntekijöiden yhdistymisvapaus ja järjestäytymisoikeus sekä niihin erottamattomasti kuuluvat neuvottelu- ja työtaisteluoikeudet ovat kansain- välisesti tunnustettuja perusoikeuksia. Ne on turvattava myös suhteessa EY:n vapaan liikkuvuuden määräyksiin. SAK korostaa työtaisteluoikeuden merkitystä keskeisenä sopimusjärjestelmään kuu- luvana työntekijöiden perusoikeutena ja demokraattisen yhteiskunnan peruspilarina. SAK edellyttää, että neuvottelu- ja työtaisteluoikeuksia kunnioitetaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja yhtä lailla Euroopan unionissa. SAK:n tavoitteena on laajentaa ja turvata yhdessä eurooppalaisen ay-liikkeen kanssa työntekijöiden oikeus neuvotella, sopia ja tarvittaessa myös mennä lakkoon yli kansallistenkin rajojen. SAK haluaa säilyttää toimivan työriitojen sovittelujärjestelmän myös tulevaisuudessa. SAK on valmis edistämään sellaisia toimia, joilla pyritään – työntekijöiden edut huo- mioon ottaen – ennalta ehkäisemään työriitojen etenemistä työtaistelujen asteelle. SAK selvittää jäsenliittojensa kanssa, mitä haasteita työelämän rakennemuutokset ja työnantajien edunvalvontapolitiikka aiheuttavat ay-liikkeen työtaistelustrategian pelisääntöihin. SAK ja sen jäsenliitot tehostavat keskinäistä tiedonkulkua eri alojen työtaistelutilanteissa.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 515 TASA-ARVON EDISTÄMINENTasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen työelämässä ja yhteiskun-nassa on SAK:n perusarvoja. SAK on toteuttanut tasa-arvon edistämisenvaatimusta niin sopimuspolitiikan kuin yhteiskunnallisen edunvalvonnankinkautta. Tasa-arvo on laaja kysymys. Työelämässä tapahtunut eriytymiskehityson johtanut siihen, että on erikseen kiinnitettävä huomiota sukupuolten väli-seen tasa-arvoon sekä eri ikäryhmien, erilaisesta etnisestä taustasta tulevien,seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja erilaisissa työsuhteissa työskentele-vien väliseen tasa-arvoon. Työnantajat ovat kyseenalaistaneet tasa-arvon tavoitteen. Yhteiskunnassaon vallalla ajatus, että eriarvoisuutta kasvattamalla lisätään tehokkuutta tuo-tantoon tai luodaan halukkuutta koulutukseen ja uralla etenemiseen. SAK:n lähtökohta on, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus luovat turval-lisuutta ja luottamusta yhteiskuntaan ja yrityksiin. Tasa-arvoisilla rakenteillamyös mahdollistetaan resurssien tehokas käyttö. Työpaikoilla tarvitaan luot-tamusta ja yhteistyötä erilaisten muutosten yhä kiihtyvässä virrassa.5.1 Tuloerojen tasoittaminenKäytettävissä olevien tulojen erot eivät juuri kasvaneet 1990-luvun alun la-mavuosina. Vaikka tuotannosta saatujen tulojen erot kasvoivat, verotukseenja tulonsiirtoihin liittyvä automatiikka tasoitti tulojen vaihtelua ja esti lama-vuosina tuloerojen voimakkaan kasvun. Tuloerojen kasvu kiihtyi vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun talousalkoi elpyä ja pääomatulot nousivat. Voimakas pääomatulojen kasvu japääomatulojen lievä, suhteellinen verotus olivat syynä tuloerojen kasvuun1990-luvun lopulla. Sekä verotuksen että saatujen tulonsiirtojen merkitys tuloerojen tasaajanaväheni 1990-luvun lopulla. Verotuksen kokonaisprogressio lieveni, kun suh-teellisen verotuksen piirissä olevat pääomatulot kasvoivat. Samaan aikaanpitkään työttömänä olleilla työttömyysturvan muuttuminen ansiosidon-naisesta vähimmäisturvaksi vähensi tulonsiirtojen merkitystä tuloerojentasaajana. 2000-luvun alkupuolella tuloerojen kasvu pysähtyi, mutta vuonna 2004tuloerot jälleen kasvoivat osinkotulojen ja myyntivoittojen kasvun seurauk-sena. Vuoden 2005 alussa tuli voimaan yritys- ja pääomaverotuksen uudistus,jossa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin ja osingot tulivat osittainveronalaiseksi. Varallisuusveron poistuminen puolestaan tullee jonkin verrankasvattamaan tuloeroja.
    • 52 MUUTOS . LIIKE . Käytettävissä olevien tulojen erot ovat Suomessa 1990-luvun loppu- puolella kasvaneet nopeammin kuin muissa EU-maissa. Suomi ei enää ole Euroopan tasaisimman tulonjaon maa. Vuonna 2000 tulonjako oli Suomea tasaisempi Belgiassa, Alankomaissa, Tanskassa ja Itävallassa. Verotus tuloerojen tasaajana Verotuksen tehtävänä on paitsi kerryttää tuloja julkiselle sektorille myös tulonjaon tasoittaminen. Parhaiten tulonjakoa voidaan tasoittaa progressii- visella verotuksella. Suomessa on käytössä ns. eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa ainoastaan ansiotulot ovat progressiivisen verotuksen piirissä. Tämä aiheuttaa suuren eron ansiotulojen ja pääomatulojen verotukseen, eikä järjestelmä toteuta oikeudenmukaisuuden periaatetta. Toisaalta aiempi jär- jestelmä, jossa myös pääomatulot olivat progressiivisen verotuksen piirissä ei toiminut tehokkaasti, koska pääomatuloihin liittyi monia verohuojennuksia. Vuonna 2006 pääomatulojen suhteellinen veroprosentti on 28. Progressiivinen verotus kaventaa sukupuolten välisiä tuloeroja, kun tu- lot verojen jälkeen jakautuvat naisten ja miesten kesken tasaisemmin kuin ennen veroja. Lisäksi perheen sisällä verotuksen progressiivisuus kannustaa molempia puolisoita osallistumaan työmarkkinoille. Erityisesti tämä näkyy naisten työssäkäynnissä. Viime aikoina on käyty keskustelua tasaverosta. Tasaverolla ei yleensä tar- koiteta puhdasta tasaveroa, jossa veroprosentti on kaikille sama. Tasaverosta puhuttaessa tarkoitetaan mallia, jossa tietyn verovapaan tulorajan ylittäviin tuloihin kohdistuu suhteellinen vero. Tässä tasaveromallissa verotuoton ennallaan pysyminen todennäköisesti johtaisi keskituloisten verotuksen kiristymiseen. Samalla pieni- ja suurituloisten verotus keventyisi. Tasaveron kannattajat puolustavat malliaan väittämällä, että siirtyminen tasaveroon tuottaisi enemmän kuin aiemmin, jos veronkierto vähenee ja veronmaksuha- lu kasvaa. Tasaveron kannattajien tavoitteena voi myös olla julkisen sektorin koon pienentäminen. Ansiotulojen verotusta on kehitettävä niin, että progressiivisuus säilyy. Tuloerojen tasoittamisen lisäksi progressiivinen verotus toimii automaattisena vakauttajana tulojen vaihdellessa. Verotus tasoittaa suhdannevaihteluja, kun ilman eripäätöksiä verotus kevenee matalasuhdanteessa ja kiristyy tulojen kasvaessa. 5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa Pätkätyöt eli työt, joita tehdään muussa kuin kokoaikaisessa ja toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, ovat lisääntyneet. Pätkätyöntekijöitä ovat muun muassa määrä- ja osa-aikaiset sekä vuokratyöntekijät ja tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 53 Suomessa määräaikaisia työsopimuksia on Euroopan unionin kaikistajäsenmaista viidenneksi eniten. Koko Suomen työvoimasta noin viidennes onmääräaikaisessa työsuhteessa. Uusista työsuhteista puolet on määräaikaisia.Myös osa-aikaisten määrä on lisääntynyt tasaisesti. Määräaikaisissa työsuh-teissa työsopimusten ketjuttaminen on yleistä. Määräaikaisista työntekijöistäyhä useampi tekee vuokratyötä. Yksityisellä sektorilla on viime aikoina siirrytty määräaikaisista sopimuk-sista yhä enemmän vuokratyöhön, koska vuokratyön käyttäminen on lain-säädännöllisesti ja tosiasiallisesti helpompaa kuin oman määräaikaisentyövoiman. Varsinkin palvelualoilla vuokratyön käyttö on laajaa, mutta senkäyttö on kasvanut myös teollisuudessa. Uusi ilmiö on ulkomaisen vuokra-työvoiman käyttö ja erityisesti siihen liittyvät väärinkäytökset. Vuokratyöntekijät ovat yleensä määräaikaisissa työsuhteissa vuokrausyri-tykseen. Määräaikainen työsuhde päättyy kun työntekijää koskeva käyttä-jäyrityksen asiakastilaus päättyy. Mitään perusteita tulkita työsopimuslakiasiten, että vuokratyösuhde pääsääntönä oikeuttaisi tekemään määräaikaisiatyösopimuksia, ei kuitenkaan ole. Vuokratyön tulee myös Suomessa perustuavakituisiin työsuhteisiin. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä on pyritty rajoittamaan työehtosopi-musmääräyksin. Esimerkiksi teollisuusaloilla sovellettavan keskusjärjestöjenvälisen yleissopimuksen mukaan vuokratyötä voidaan teettää vain sopimuk-sessa mainituissa tilanteissa kuten työhuippujen tasaamisessa tai muutenajallisesti tai laadullisesti selvästi rajoitetuissa työtehtävissä. Sopimusmää-räyksen vastaisen menettelyn seuraamus on työnantajan hyvityssakkovastuu.Vuokratyövoiman käyttöä koskevat rajoitukset koskevat myös lähetettyjävuokratyöntekijöitä. Työsopimuslain mukaan vuokratyössä noudatetaan käyttäjäyrityksen työ-ehtosopimusta, ellei erillistä alakohtaista sopimusta vuokratyöstä ole. Eräilläaloilla on solmittu vuokratyötä koskevia työehtosopimuksia, jotka rakentu-vat keskeisten työehtojen osalta käyttäjäyritystä sitovan työehtosopimuksenpohjalle. Näissä sopimuksissa on muun muassa sovittu, että käyttäjäyrityksenluottamusmies edustaa myös työvoimaa vuokraavassa yrityksessä työsken-televiä vuokrausliikkeen palveluksessa olevia vuokratyöntekijöitä. Näin voi-daan valvoa alan työehtosopimuksen noudattamista ja vuokratyöntekijöidentyöehtojen toteutumista. Ruotsissa ja Norjassa keskusjärjestöt ovat yhteistyössä jäsenliittojen kanssaneuvotelleet vuokratyötä koskevat työehtosopimukset, jotka noudattele-vat käyttäjäyrityksiä sitovia työehtosopimuksia. Ruotsalaisten sopimustenmukaan vuokratyöntekijä on oikeutettu niin sanottuun takuupalkkaan eli
    • 54 MUUTOS . LIIKE . hänelle on maksettava palkkaa myös ajalta, jolloin hän ei ole tilaajayrityksen käytettävissä. Näin on voitu ratkaista se vuokratyön ongelma, että kaikki ris- kit jäävät työntekijälle, jos työtä ei ole tarjolla. Määräaikaisia työsuhteita käytetään muun muassa sen takia, että työnanta- jat haluavat välttää perhevapaista syntyviä kustannuksia. Pätkätyö on siten erityisesti nuorten naisten ongelma. Pätkätyöt ovat myös maahanmuuttajien ongelma. Lisäksi on havaittavissa, että yhä useampi sellainen työntekijä, joka laman aikana on aloittanut pätkätöillä, ei ole saanut vakituista työpaikkaa, vaikka työllisyystilanne on parantunut. Pätkätyöt vaikeuttavat ammattiliit- tojen edunvalvontaa ja heikentävät järjestäytymistä liittoihin. Pätkätyövoiman käyttöä ovat lisänneet muun muassa pitkät aukioloajat sekä erilaiset vapaat. Pätkätyövoimaa käytetään yleisesti ”puskuri-työvoi- mana”, kun työnantajat eivät halua sitoutua vakituiseen työvoimaan. Työn- antajat käyttävät hyväkseen myös pätkätyöntekijöitten alisteisempaa asemaa näiden pelätessä, ettei määräaikaisuutta uusita tai lisätunteja tarjota. Pätkätyö- voiman käytön syynä ei siten välttämättä olekaan kustannussäästö vaan muut syyt. Voidaan sanoa, että Suomessa on meneillään työelämän riskien uudel- leenjako. Työnantajat ovat siirtäneet yrittäjän riskiään työntekijöille. Pätkätöiden ongelmana on oikeudenmukaisten työsuhteen ehtojen var- mistaminen sekä yhdenvertainen kohtelu muiden työntekijöiden kanssa. Pät- kätyöntekijöiden kohdalla ei toteudu lainsäädännön työntekijöille turvaama tasapuolisen kohtelun periaate. Käytännössä pätkätyöntekijöitä ei kohdella tasapuolisesti, koska he eivät uskalla vaatia oikeuksiaan, tai he saattavat olla epätietoisia oikeuksistaan. Pätkätyöntekijöillä ei välttämättä ole edes mahdol- lisuutta käyttää oikeuksiaan. Esimerkiksi erilaisten vapaiden pitäminen saattaa olla hankalaa tai taloudellisesti mahdotonta sen takia, ettei uudesta työstä ole tietoa. Epävarmuus työsuhteen jatkumisesta vaikuttaa monin ta- voin työntekijän tulevaisuuden suunnitelmiin. Pätkätyöntekijät ovat usein ns. työssäkäyviä köyhiä, jotka eivät tule toimeen palkallaan. Työelämä ja yksilöiden elämäntilanteet ovat muuttuneet niin, että yhä useampi tekee vastentahtoisesti tai vapaaehtoisesti määrä- tai osa-aikatyö- tä tai vuokratyötä. Vakituisen työsuhteen on työsopimuslain mukaisesti oltava kuitenkin pääsääntö. Määräaikaisen työsopimuksen saa tehdä vain silloin, kun siihen on perusteltu syy. Lisäksi työntekijällä täytyy aina olla oikeus kokoaikaiseen työhön. Pätkätöitä ei myöskään missään olosuhteis- sa saa teettää huonommin työsuhteen ehdoin kuin vastaavaa vakituista ja kokoaikaista työtä. Lisäksi on varmistettava, että pätkätyöntekijöillä on tosiasiallisesti samanlaiset mahdollisuudet esimerkiksi työterveyshuoltoon kuin vakituisilla kokoaikaisilla työntekijöillä sekä tosiasiallinen mahdolli- suus osallistua työpaikkakoulutukseen sekä muuhun yrityksen toimintaan.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 55Luottamushenkilöille tulee turvata muun muassa pätkätyöntekijöitä koskevatiedonsaantioikeus. Pätkätöiden vähentämiseksi on kehitettävä malleja, joilla sesonkityöstävoidaan tehdä kokoaikaista ja vakituista, sekä tutkittava niin sanottujentyöpoolien käyttömahdollisuus. Työpoolissa työntekijällä on vakituinentyösuhde, jossa hän on eri aikoina töissä eri paikoissa. Työlainsäädäntöätulee tarkistaa muun muassa siten, että niin sanottu takaisinottovelvollisuustulee myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Myös työvoimatoimistojen työtätulee kehittää niin, että työmarkkinat toimisivat nykyistä paremmin ja ettätyönantajat saisivat nopeasti tarvitsemaansa työvoimaa työvoimatoimistojenvälittämänä. SAK edistää lainsäädäntöä, työehtosopimuksia tai muita toimenpiteitä, joilla edistetään kokoaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden syntymistä pätkätöiden sijaan. SAK toimii myös vastentahtoisen yrittäjyyden torjumiseksi. SAK jatkaa yhteistyössä jäsenliittojen kanssa edunvalvontaa pätkätöiden aiheutta- mien ongelmien ratkaisemiseksi sekä vuokratyön käytön pelisääntöjen kehittämi- seksi. Työhön kuuluu – pätkätyöntekijöiden käytännön edunvalvonnan hoitaminen – työntekijöiden tietoisuuden lisääminen – työ- ja virkaehtosopimusten tarkistaminen siten, ettei niissä ole määräyksiä, joiden mukaan pätkätyöntekijät perusteetta asetetaan eriarvoiseen asemaan vakituisten työntekijöiden kanssa – vuokratyövoiman käytön rajoittaminen (esim. sijaisuuksiin ja työvoimahuippujen tasaamiseen) – ulkomaisten vuokratyöntekijöiden ongelmat – mahdollisuudet solmia vuokratyötä koskevia työ- ja virkaehtosopimuksia, jotka perustuvat käyttäjäyrityksen alan työehtosopimukseen – työsopimuslain täsmentäminen ja selkiyttäminen niin, että myös vuokratyössä toistaiseksi voimassa oleva työsopimus muodostuisi pääsäännöksi – työsuojelumääräysten ja työterveyshuollon toteutuminen myös vuokratyössä. – pätkätyöntekijöiden järjestäytymisen lisääminen.5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminenHyvinvointivaltion perusta eli työhön perustuva sosiaaliturva sekä työssä-käyntiä tukevat hyvinvointipalvelut ovat edellytys työllisyysasteen nosta-miselle. Samanaikaisesti hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja kehittäminenedellyttää riittävän korkeaa työllisyysastetta. Suomen väestön ikärakenteennopea muutos asettaa tässä erityisiä haasteita.
    • 56 MUUTOS . LIIKE . 5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen Suomessa on lakisääteinen toimeentuloturva sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden, vanhuuden ja perheenhuoltajan kuoleman varalle sekä äitiys- ja vanhempainvapaiden ajalle. Tämän sairaus-, tapaturma-, työttömyys- ja eläkelakien säätelemän kokonaisuuden yhteisnimi on sosiaalivakuutus. Suomalaista sosiaalivakuutusta on alusta lähtien kehitetty yksilökohtaisena, joten sekä naisilla että miehillä on oikeus omien ansioidensa mukaiseen toimeentuloturvaan. Palkkaan sidotut sairaus-, työttömyys-, äitiys- ja vanhempainrahat sekä työeläkkeet rahoitetaan työn tuloksista eli pääosin työnantajien ja työntekijöi- den vakuutusmaksuilla. Tapaturmavakuutuksen rahoitus on kokonaan työn- antajien vastuulla. Valtio vastaa pitkälti vähimmäisturvan kustannuksista eli maksaa työttömyysturvassa peruspäivärahan osuuden, kustantaa sairausva- kuutuksen minimipäivärahat ja takaa kansaneläkkeiden rahoituksen. Suomalainen sosiaalivakuutus on kattava. Niinpä esimerkiksi kaikki palkansaajana tehty työ kuuluu vakuuttaa työeläkelakiemme mukaisesti. Suomessa myös yrittäjät ovat laajemmin kuin useimmissa EU-maissa pakol- lisen sosiaalivakuutuksen piirissä. Kattavuutta lisää myös se, että ansioihin sidottua toimeentuloturvaa täydentää vähimmäisturva. Tasoltaan Suomen sairaus-, työttömyys- ja työeläketurva ovat EU-maiden vertailussa keskitasoa. 1990-luvun laman takia sosiaalivakuutukseen tehtiin muun muassa tasoa heikentäviä leikkauksia ja samalla nostettiin maksuja sekä lisättiin palkansaajien suoraa vastuuta sosiaalivakuutuksen rahoitukses- ta. Erityisesti pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömyys ovat johtaneet siihen, että entistä useampi on joutunut ansioturvan piiristä vähimmäisturvan varaan. Kuluvalla vuosikymmenellä on joitakin laman pakottamina tehtyjä heiken- nyksiä peruttu työttömyysturvassa ja myös väliinputoamisia korjaavia paran- nuksia on tehty esimerkiksi sairausvakuutukseen. Eläkelakien kuntoutusta koskevia säännöksiä on uudistettu siten, että työntekijällä on nyt oikeus ammatilliseen kuntoutukseen, jos hänellä voidaan todeta olevan selkeä uhka tulla työkyvyttömäksi. Viime vuosien aikana on työttömyysturvaa, sairausvakuutusta ja eläkkei- tä koskevia lakeja rakenteellisesti selkeytetty ja ajanmukaistettu. Vuoden 2005 alusta toteutetussa työeläkeuudistuksessa eläkkeen laskusäännöt tuli- vat oikeudenmukaisemmiksi kuin aiemmin ja ansaitun eläketurvan arvon säilyminen parani. Uudistuksessa toteutettiin joustava eläkeikä. Lakien sel- keyttäminen jatkuu - parhaillaan uudistettavana on tapaturmavakuutuslaki. Lakien uudistamisessa SAK on painottanut ennakoivuutta, kattavuudesta huolehtimista ja työelämän muutosten huomioon ottamista eli sairaus-,
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 57työttömyys- ja eläketurvan takaamista myös lyhyissä ja määräaikaisissa työ-suhteissa työskenteleville. Merkittävä uusi avaus on työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan yhtey-teen toteutettu muutosturva, jonka avulla pyritään lyhentämään työttö-myysjaksoja niiden kohdalla, jotka ovat menettäneen työnsä taloudellistaja tuotannollisista syistä. Muutosturva on askel entistä aktiivisempaan japositiivisella tavalla kannustavaan toimeentuloturvaan. Myös sosiaalivakuutuksen rahoitusta on uudistettu, viimeksi sairaus-vakuutuksessa. Työeläkelakien uudistamiseen liittyi uusia ratkaisuja, joillalisätään työeläkemaksujen nousun hallittavuutta. Niin työantajien kuinpalkansaajienkin sosiaalivakuutusmaksut lasketaan palkan perusteella. Myösvaltion rahoitusosuudet sosiaalivakuutukseen kerättään suurimmaksi osaksipalkansaajien maksamista veroista. Niinpä sosiaalivakuutuksen rahoituksenperusta on hyvä työllisyys.Sosiaalivakuutuksen kehittämishaasteetSuomalainen sosiaalivakuutus on kattavuudeltaan erinomainen ja tasoltaaneurooppalaista keskitasoa. Lakeja on ajanmukaistettu työelämän muutostenmukaisesti ja rahoituksen selkeyttä parannettu. Myös jatkossa on huolehdit-tava sosiaalivakuutuksen kehittämisestä palkansaajien toimeentuloturvan ta-kaamiseksi aukottomasti. Kehittämishaasteet ovat mittavia sekä lyhyemmälläettä pitemmällä aikavälillä. Erityisesti eläketurvan rahoittamiselle nopea ikärakenteen muutos sekäeliniän kasvu ovat merkittävä haaste, koska vanhuuseläkkeellä olevien määräkasvaa ja eläkkeitä maksetaan yhä pidempään. Tähän on Suomessa varaudut-tu työeläkkeiden osittaisella rahastoinnilla ja parhaillaan menossa olevallalisärahastoinnilla. Tästä huolimatta eläkkeiden, ja myös muun sosiaalivakuu-tuksen rahoituksen tärkein tae on tulevaisuudessakin se, että Suomessa ontyöpaikkoja, että työllisyys on hyvä ja että myös ikääntyvillä työntekijöillä onmahdollisuuksia työelämään osallistumiseen. Ikärakenteen muutos merkitsee lähivuosina sitä, että työelämässä on mukana entistä enemmän varttuneita työntekijöitä. On tärkeätä huolehtia siitä, että työn- tekijöillä on terveydellisistä syistä mahdollisuuksia työtehtävien tai työjärjestelyjen muutosten avulla jatkaa työntekoa. Myös sairauslomilta takaisin työhön paluuta on helpotettava työjärjestelyin ja osasairauspäivärahan avulla. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että työntekijöillä on tarvittaessa oikeus sairauslomiin ja että työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökäytäntö on oikeudenmukainen.
    • 58 MUUTOS . LIIKE . Työttömyys on ollut 1990-luvun alusta lähtien suurin jarru sosiaaliva- kuutuksen kehittämiselle ja samalla uhka sen rahoitukselle. Kokonaisuutena työllisyys on merkittävästi parantunut, ja alueittain ja aloittain on myös puu- tetta ammattitaitoisesta työvoimasta. Tämän myönteisen kehityksen rinnalla ongelmana on edelleen vaikea pitkäaikaistyöttömyys. Osa pitkäaikaistyöttö- mistä siirtyy lähivuosina eläkkeelle, mutta merkittävä osa on vielä pitkään työiässä. Pitkittynyt työttömyys merkitsee yksilöille syrjäytymistä ja eläkeiän köyhyyttä ja yhteiskunnalle sosiaaliturvan rahoituspohjan heikentymistä. Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttää entistä enemmän erilaisten kohdennettujen toimenpiteiden räätälöintiä. Tämä vaatii yhteis- kunnalta lisää voimavaroja sekä eri viranomaistahojen hyvää ja osaavaa yhteistyötä. Erityisesti siirtymävaiheissa, kuten peruskoulun päättyessä tai työpaikan menetyksen yhteydessä, on ilman aktiivista väliintuloa vaarana ajautua syrjäytymiskierteeseen. Yhteiskunnan palvelujen onkin pystyttävä tarjoamaan muun muassa koulutuksen ja kuntoutuksen avulla väyliä takaisin työelämän piiriin. Tärkeintä on estää työttömyyden pitkittyminen ja katkais- ta virta pitkäaikaistyöttömyyteen. Työelämän rakenteelliset muutokset, kuten työsuhteiden pätkittyminen aiheuttavat usein toimeentulo-ongelmia ja vaikeuttavat elämänhallintaa. Jos työntekijän koko työura tai pääosa siitä koostuu lyhyistä työsuhteista, joiden väliin tulee työttömyysjaksoja, palkkaperusteinen sosiaalivakuutus jää puutteelliseksi. Työelämän muutos edellyttää sosiaalivakuutuksessa jatkuvaa sisällöllistä kehittä- mistä siten, että pätkätöistä, määräaikaisista ja muista epätyypillisistä työsuhteista aiheutuvia ongelmia poistetaan. Lyhytaikaistenkin töiden vastaanottaminen on oltava kannattavaa ja turvallista. Työttömyysturvan, asumistuen, toimeentulotuen ja muun sosiaaliturvan on joustettava siten, että työhön meno ei aiheuta käteen jäävän tulon vähentymistä. Työttömyysturvalain epäkohtia on korjattava ja tulkin- nanvaraisuutta vähennettävä. Yhtenä haasteena on huolehtia, että oikeudenmukainen ja aukoton so- siaalivakuuttaminen toteutuu myös niiden kohdalla, jotka tekevät työtä vastentahtoisesti esimerkiksi yhden hengen aliurakoitsijoina, koneen tai tuolin vuokraajina. Kyse on työntekijöistä, joilla on yrittämisen riskit, mutta ei mahdollisuuksia yrittämisen vapauksiin. Jatkossakin on huolehdittava sosiaaliturvan kattavuudesta. Kattava laki- sääteinen sosiaalivakuutus on tärkeä yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta. Se takaa niin naisille kuin miehillekin toimeentuloturvan sairauden, työ- kyvyttömyyden, työttömyyden, vanhuuden ja perheenhuoltajan kuoleman
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 59varalle ja myös äitiys- ja vanhempainvapaiden ajalle. Se antaa turvan myöspieni- ja keskituloisille sekä pätkätyöntekijöille, joilla ei ole mahdollisuuttaostaa esimerkiksi riittävää eläke- tai sairausturvaa vapaaehtoisilla vakuu-tuksilla. Lakisääteisen ansioturvan heikennykset on estettävä, ettei toimeentuloturva pääse eriytymään maksukykyisten ja varakkaiden vapaaehtoiseen vakuutusturvaan sekä pienituloisten ja köyhien minimiturvaan. Tämän kehityksen estämiseksi on perustel- tua luopua kokonaan yhteiskunnan verovähennystuesta ostovakuutuksille. Tärkeä kehittämislinja on sosiaalivakuutuksen ja ennaltaehkäisevientoimien yhdistäminen työpaikkatasolta lähtien. Tästä esimerkkinä on elä-kelakien mukainen ammatillinen kuntoutus, jolla pyritään ehkäisemääntai lykkäämään työkyvyn menettämistä esimerkiksi työjärjestelyin tai jopauuden ammatin opiskelun avulla. Toinen hyvä esimerkki on muutosturva,jossa aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamiseen on yhdistetty parannettutyöttömyysturva. Myös aktiivisella työsuojelulla, työterveyshuollolla ja kokotyöhyvinvoinnin edistämisellä on selkeät yhteydet sekä sairaus- että eläkeva-kuutukseen: työperäisten sairastumisten ja työssä uupumisen ehkäisy vähen-tää työkyvyn menetysten riskiä ja sosiaalivakuutuksen kustannuksia.5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminenHyvinvointivaltion idea on antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet hyvänja onnellisen elämän tavoittelemiseen. Tähän tarvitaan kaikkien saatavissaolevia terveyspalveluja, koulutusta, päivähoitoa ja yhteiskunnan muutainfrastruktuuria. Markkinavoimat eivät voi tarjota näitä palveluja kaikilletasa-arvoisesti. Hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuu on enimmäkseen kuntien velvol-lisuus. Maksuton peruskoulutus ja julkinen terveydenhuolto ovat pitkällisentyön tuloksena syntyneitä tärkeitä yhteiskunnallisia uudistuksia, joita nytsaatetaan pitää itsestäänselvyytenä. Kuntien mahdollisuudet palvelujen tuot-tamiseen muuttuvat, kun väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa monillepienille kunnille hankalan ja jopa mahdottoman tehtävän selviytyä palve-luista entisillä toimintatavoilla. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa tavoitteena on luoda toimintaky-kyisiä kuntia, joissa palvelujen rahoitus on turvattu. Julkiset kunnan tuotta-mat palvelut ovat palkansaajien näkökulmasta edelleenkin perusmalli, johonhyvinvointivaltio rakentuu. Näkyvissä on kuitenkin, että kunnat turvautuvatpalvelujen tuottamisessa nykyistä enemmän myös uusiin, muiden kuin kun-nan tuottamiin palveluihin.
    • 60 MUUTOS . LIIKE . SAK ei hyväksy palvelujen itsetarkoituksellista ulkoistamista. Palvelujen tuottamis- tavoissa päätöksenteko on pidettävä kansanvaltaisesti valituilla elimillä. Palveluja tulee arvioida palvelujen laadun, vaikuttavuuden, tuloksellisuuden, saatavuuden sekä henkilöstön aseman ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Palveluiden ulkoistaminen ei saa johtaa henkilöstön työehtojen heikentymiseen. 5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen Perheiden hyvinvoinnin edistämisessä työelämän kehityksellä on tärkeä merkitys. Työelämää, ja erityisesti naisten työtä, leimaa tänä päivänä epä- varmuus toimeentulosta, pätkätyöt, vaatimukset työaikojen joustamisesta ja oman työn hallinnan vähentyminen. Työelämän muutos heijastuu perheiden ja eritoten lasten elämään. Toistaiseksi perheet ovat joutuneet joustamaan työelämän tarpeille ja perheiden psyykkinen taakka on kasvanut. Perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi tarvitaan monipuolisia toimenpitei- tä. Ensisijainen tavoite on pätkätöistä johtuvan toimeentulon epävarmuuden vähentäminen. Perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi ja työssäkäynnin tukemiseksi tar- vitaan hyvinvointivaltion tuottamia palveluita. Erityisen tärkeitä ovat toimiva päivähoito, koulutus- ja terveyspalvelut sekä kohtuuhintainen asuminen. Työn hallinnan parantaminen vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä on myös keskeistä. Työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihinsa, työn sisältöön ja mielenkiintoisuuteen lisäävät työn ja sitä kautta koko elämän hallintaa. Perheystävällisten työpaikkojen kehittäminen työntekijöiden ja työnan- tajien yhteistoiminnalla on mahdollista vain yrityskohtaisesti. Perheystäväl- lisissä työpaikoissa kiinnitetään erityistä huomiota työaikajärjestelyihin ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin oman työnsä kehittämisessä. SAK kehittää yhdessä jäsenliittojen kanssa välineitä perheystävällisten työpaikkojen yhteistoiminnalliseksi kehittämiseksi. Uutena keinona työn ja perheen yhteenso- vittamiseen on tarjottava työntekijöille mahdollisuus osallistua kodin ja koulun tai päiväkodin väliseen yhteydenpitoon myös työaikana. Perhevastuun tasaisempaa jakautumista äitien ja isien kesken on edistetty muun muassa tarjoamalla isille oikeus isyyslomaan ja pitkiin vanhempain- vapaisiin. Perhevapaiden käytön joustavoittamisella on pyritty helpottamaan vapaiden käyttöä. Esimerkiksi osittaisen hoitovapaan käyttö on antanut
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 61perheille kaivattuja jouston mahdollisuuksia. Vanhempainvapaiden aikaisentoimeentuloturvan on kuitenkin oltava riittävä. Isien kannustamista käyttämään perhevapaita on edelleen jatkettava sekä vanhem- painrahaa kehittämällä että kiinnittämällä huomiota työpaikkojen käytäntöihin ja ilmapiiriin. Perhevapaakustannusten tasaamiseksi tarvitaan vanhempainvakuutus, josta maksetaan vanhempainpäivärahat ja työnantajien kustannusten korvaukset. Työehtosopimusten avulla voidaan edistää perheiden hyvinvointia. Pal-kallisen äitiysloman saaminen sopimuksiin, joista se nyt puuttuu, on tärkeää.Tässä asiassa suurimmat puutteet ovat naisvaltaisilla palvelualoilla. Vireilläoleva perhevapaakustannusten uudistaminen poistaa esteet sopia palkallinenäitiysloma kaikille aloille. Tasavertaisesti toteutettu paikallinen sopiminen jayhteistyön lisääminen antaa myös mahdollisuuksia perheystävällisten työ-paikkojen kehittämiselle. SAK tukee jäsenliittojen pyrkimyksiä laajentaa palkallisen äitiysloman saamista valtakunnallisiin työehtosopimuksiin. Köyhien lapsiperheiden osuus on Suomessa lisääntynyt viimeisen kym-menen vuoden aikana, vaikka lapsiperheiden palvelut ja tulonsiirrot ontodettu maailman parhaimpiin kuuluviksi muun muassa UNICEFin vertai-lussa. Tulojen vähäisyydestä johtuva köyhyys on lisääntynyt erityisesti yksin-huoltajaperheissä. Ongelma liittyy muun muassa työmarkkinoiden kehityk-seen ja pätkätyöläisyyteen. Naisten työmarkkina-aseman heikkenemistä jasitä kautta köyhyyttä voi aiheuttaa myös pitkät poissaolot työmarkkinoilta.OECD on kiinnittänyt huomiota siihen, että lasten kotihoidon tuki johtaapitkiin hoitovapaisiin. Vaihtoehtona voisi olla hoitovapaiden kehittäminenenemmän osa-aikaisuuden suuntaan, jolloin yhteys työelämään säilyisi ny-kyistä paremmin. Parhaiten lapsiperheiden köyhyyttä voidaan poistaa järjestämällä lastenvanhemmille työtä. Sen lisäksi lapsiperheiden tulonsiirtoja ja palveluja onkehitettävä. Erityisesti on pidettävä huolta työstä kertyvän turvan kattavuu-desta, lapsilisien ostovoimasta ja toimivasta päivähoidosta sekä riittävästäasuntotuotannosta ja asumismenojen tuesta. Lisäksi tarvitaan yksinhuolta-jien aseman parantamiseksi toimenpiteitä, joilla helpotetaan erityisesti työnja perheen yhteensovittamista.
    • 62 MUUTOS . LIIKE . 5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä SAK:n jäsenliitoissa on jo yli 11 000 maahanmuuttajataustaista jäsentä. Määrä kasvaa erityisesti palvelu-, rakennus- ja kuljetusaloilla, mutta myös teollisuudessa. Suomen väestöstä vähän yli kaksi prosenttia on ulkomaan kansalaisia. Lisäksi vuosittain Suomessa käy tilapäisesti töissä noin 30 000 työntekijää lähialueilta. Suomalainen työelämä onkin muuttumassa entistä kansainvälisemmäksi. Väestön ikääntyessä kotimaista työvoiman tarjontaa täydentämään tarvi- taan työperäistä maahanmuuttoa ja rajat ylittävää tilapäistä työssäkäyntiä. Maahanmuuton ja työssäkäynnin tulee olla hallittua ja kaikilta osin laillista, jotta vältetään häiriöt ja väärinkäytökset sekä kielteisten asenteiden leviämi- nen ulkomaalaisia kohtaan. Etniseltä koostumukseltaan monimuotoisemmat työyhteisöt vaativat suomalaiselta ay-liikkeeltä, työyhteisöiltä ja työnantajilta uudenlaisia toimintavalmiuksia. Se on suuri haaste myös työsuojelu- ja muil- le viranomaisille. Suomalaiseen yhteiskuntaan monikulttuurisuus tuo innovatiivisuutta ja uusia mahdollisuuksia. Maahanmuuttajat ovat yhteiskunnassamme rikkaus ja voimavara. Ansiotyö, kielitaidon oppiminen ja ammattiyhdistystoiminta on tänne muuttavien parasta kotouttamistyötä. Kotouttamislakia on kehitettävä, oh- jelmien toteutusta tehostettava ja taattava riittävät voimavarat. Riittävä kiel- ten opetus on ulotettava koskemaan kaikkia maahanmuuttajia. Muista Poh- joismaista poiketen Suomi tukee tällä hetkellä vain humanitaarisin perustein Suomeen tulevien aikuisten kielikoulutusta. Valtion ja kuntien ohella myös työnantajien on osallistuttava kotouttamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Ammattiyhdistysliike ottaa maahanmuuttajat tasavertaisiksi jäseniksi ja kannustaa ja kouluttaa heitä aktiiviseen osallistumiseen. On huomattava, että monet maahanmuuttajat eivät tunne ay-toimintaa, koska ammattiliittoja ja työehtosopimusjärjestelmää ei heidän kotimaissaan ole ollut tai ay-liike on ollut jopa kielletty ja järjestäytyneitä on vainottu. Selvitysten mukaan useimmat työssäkäyvät maahanmuuttajat liittyvät jäseniksi, jos heille ay- jäsenyyttä vain tarjotaan. SAK panostaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa maahanmuuttajien jäsen- hankintatyöhön ja edunvalvontaan. On tärkeää, että työyhteisöissä maa- hanmuuttajat perehdytetään kunnolla sekä työhönsä että työtovereihinsa ja vastaavasti työyhteisö valmistetaan vastaanottamaan uudet tulijat.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 63 Työssä ja työhönotossa esiintyy ennakkoluuloja ja suoranaista syrjintää.Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten todellinen työttömyysaste on yhänoin 28 prosenttia ja joidenkin maahanmuuttajaryhmien kohdalla työttö-myysaste ylittää 60 prosenttia. Suomessa jo asuvien maahanmuuttajientyöllistäminen ja kotouttaminen on kiireellinen tehtävä, josta valtiovallan,työnantajien ja ay-liikkeen on yhdessä huolehdittava. Samoin ikääntyviin,naisiin, vammaisiin ja työrajoitteisiin työmarkkinoillamme kohdistuvaasyrjintää on määrätietoisesti ehkäistävä. Maahanmuuttajien aseman parantamista tukee yhdenvertaisuuslaki, jokakoskee kaikkia työmarkkinasektoreita ja joka on tarkoitettu estämään kaikenmuotoinen syrjintä yhteiskunnassa ja työelämässä. Maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden suojana ovat työ-ehtosopimukset ja työsopimuslaki sekä lähetettyjä työntekijöitä koskevalaki. Ne takaavat kaikille työntekijöille heidän syntyperästään riippumattasamat työehdot. Tämän varmistamiseksi myös käytännössä tarvitaan am-mattiliitoille nykyistä paremmat mahdollisuudet valvoa työehtosopimustennoudattamista. Työehtojen valvonnassa ja harmaan talouden torjunnassatärkeä työkalu on tilaajan vastuuta koskeva laki. Työsuojeluviranomaisille japoliisille on myös taattava riittävät voimavarat valvontatyöhön. Ennakkoluulojen ja pelkojen vähentämiseksi ja etnisen yhdenvertaisuudenedistämiseksi ammattiyhdistysliikkeen on koulutettava omia työntekijöitään,luottamushenkilöitään ja jäsenistöään kohtaamaan monikulttuurisuus ja eri-laisuus yhteiskunnassa ja työpaikoilla. SAK:n aloitteesta on käynnistetty kaksiEU-projektia (Etmo- ja Petmo -hankkeet), joiden ansiosta mukana olevillatyöpaikoilla on saatu aikaan aitoa vuoropuhelua ja kulttuurien kohtaamista.Tallinnassa toimii SAK:n ja liittojen tukema Suomen työelämän infopiste,jossa jaetaan Suomeen tuleville työntekijöille tietoa Suomen työelämästä. Ulkomailta tuleva työvoima täydentää ja monipuolistaa kotimaista työvoimaa ja osaamista sekä vahvistaa osaltaan Suomen kansainvälistymistä. Maahan muuttaville työntekijöille on taattava oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu työelämässä. Tehokkaalla valvonnalla on varmistettava, että Suomessa tehtävään työhön sovelletaan aina suomalaisia työehtoja olipa kyseessä suora työsuhde suo- malaiseen työnantajaan, aliurakointi, vuokratyö tai lähetetty työntekijä. SAK tukee hallittua työperäisistä maahanmuuttoa työmarkkinajärjestöjen helmi- kuussa 2006 antaman yhteisen kannanoton linjausten mukaisesti. SAK on valmis toteuttamaan yhteisiä tiedotus- ja koulutushankkeita suotuisan ja yhdenvertaisuutta edistävän asenneilmaston kehittämiseksi maahanmuuttajia kohtaan. Myös joh-
    • 64 MUUTOS . LIIKE . tamisen kehittämisessä tulee edistää maahanmuuttajataustaisten tasa-arvoista kohtelua. Yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoite on ulotettava myös yksityissektorille. Työmarkkinaosapuolten on varmistettava, ettei työehtosopimuksissa ole syrjiviä ilmaisuja. SAK sitoutuu omassa toiminnassaan nollatoleranssiin rasismin suhteen ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän ehkäisemiseen.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 656 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN6.1 Oikeus työhön osallisuuden perustaOikeus työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden ja tasa-arvon kulmakivi.Työ antaa toimeentulon ja taloudellisen itsenäisyyden. Työnteko ja onnistu-minen siinä kohottaa itsetuntoa ja tukee mielenterveyttä. Jos oikeutta työhönei ole, on uhkana sivullisuus: pitkittyvä työttömyys heikentää toimeentuloa jaitsetuntoa ja horjuttaa terveyttä. Ammattiyhdistysliikkeen tärkein tavoite on,että jokaisella naisella ja miehillä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnanrakentamiseen työtä tekemällä. Oikeus työhön toteutuu tällä hetkellä epätasaisesti: työtä on joko liikaa,liian vähän, satunnaisesti tai ei ollenkaan. Ylityöt tai joustavien työaikojenmahdollistamat pitkät työvuorot merkitsevät ylikuormitusta, joka pitkäänjatkuessaan vaarantaa terveyttä. Silloin, kun osa-aikatyö on vastentahtoista,työtä on liian vähän ja siitä saatava palkka ei riitä elämiseen. Satunnaiset jalyhyet työsuhteet merkitsevät epävarmuutta ja vaikeuttavat elämänhallintaa.Erityisesti vähemmän koulutusta vaativia töitä ositetaan, osa-aikaistetaan,köyhdytetään ja kapea-alaistetaan. Työn hallinnan lisääminen liittyy olennaisesti osallisuuden lisäämiseenyhteiskunnassa. Työn itsenäisyys ja hyvät vaikutusmahdollisuudet työhönlisäävät työntekijän hyvinvointia, motivaatiota ja sitoutumista työhön. Omantyön hallinta parantaa elämän hallintaa. Henkilöstön hyvinvointia voidaanlisätä suunnitelmallisella kehittämistyöllä. Henkilöstösuunnitelmat, koulu-tussuunnitelmat, työsuojelun toimintaohjelmat sekä tasa-arvosuunnitelmatovat keskeinen osa tätä kehittämistyötä sekä aitoa yhteistoimintaa. Mahdollisuudet liukuvan työajan, työaikapankin, etätyön, perhevapaidenja vuorotteluvapaan käyttöön lisäävät elämänhallintaa ja auttavat työnte-kijöitä jaksamaan. Työaikajärjestelyissä tulee huomioida myös ikääntyvienmahdolliset tarpeet. Niinpä työssä jaksamista voidaan tukea esimerkiksipitkää työaikaa lyhentämällä tai siirtymällä rasittavasta vuorotyöstä päivä-työhön. Sen sijaan silloin, kun osa-aikatyö on vastentahtoista ja työtunteja onliian vähän, tavoitteena on oikeus toimeentulon takaavaan kokoaikatyöhön. Hyvä työ antaa voimia ja aikaa myös perheelle, yksityiselämälle ja harrastuksille. Ta- sapainoinen elämä tukee työssä jaksamista. Työn ja työaikojen kehittäminen eri elä- mäntilanteiden ja työntekijöiden tarpeiden mukaan joustaviksi on välttämätöntä. SAK:n tavoitteena on, että työpaikoilla toteutuu oikeudenmukainen johtaminen sekä hyvä yhteistyö työnantajan ja eri henkilöstöryhmien välillä. Tavoitteena on,
    • 66 MUUTOS . LIIKE . että työpaikan lakisääteisten suunnitelmien laatua parannetaan ja että ne voidaan yhdistää yhtenäiseksi kokonaisuudeksi kokonaisvaltaisen kehittämisen varmista- miseksi. SAK:n tavoitteena on mahdollistaa yksilölliset elämäntilanteet huomioiva työaika. Työpaikoilla tulee yhteistoiminnassa kehittää toimivat työaikajärjestelmät, jotka huomioivat myös työntekijöiden perhe- ja yksityiselämän tarpeet sekä ikääntymi- seen liittyvät jaksamisnäkökulmat. SAK edistää hyvien työaikakäytäntöjen leviämistä työpaikoille. Ammattiyhdistystoiminta on yksi yhteiskunnallisen osallistumisen muo- to, ja myös siihen työelämän kehitys on selvästi vaikuttanut. Työn ja työsuh- teen laadulla on yhteys ammattiyhdistystoimintaan sitoutumiseen. Naisten osallistuminen on edelleen vähäisempää kuin miesten. Vakituisessa, koko- aikaisessa työssä, jossa on hyvät vaikutusmahdollisuudet, sitoutuminen työpaikkaan ja myös ammattiyhdistykseen on vahvinta. Yksitoikkoisessa pätkätyössä sitoutuminen on heikointa. Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden kannalta on olennaisen tärkeätä parantaa työn ja työsuhteiden laatua. Näin turvataan se, että aktiivisia naisia ja miehiä riittää edunvalvontatyöhön. Aktiivisen, osallistuvan kansalaisuuden malli ei siirry kodeissa ja kouluissa riittävästi uusille sukupolville. Eräiden selvitysten perusteella suomalaisnuo- ret ovat jopa poikkeuksellisen passiivisia toimimaan sosiaalisen oikeuden- mukaisuuden hyväksi muihin eurooppalaisnuoriin verrattuna. Esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen merkitystä ja roolia käsitellään kouluissa erittäin suppeasti. Opetuksessa voidaan vaikuttaa nuorten työelämäasenteisiin ja tehdä ennaltaehkäisevää kasvatusta mm. työtapaturmien vähentämiseksi. Kansalaistoimintaa ja -valmiuksia käsittelevää opetusta on vahvistettava niin perus- kouluissa, lukioissa kuin myös ammatillisessa koulutuksessa. SAK on aloitteellinen myös siinä, että työturvallisuusopetus sisällytetään nykyistä vahvemmin perus- ja ammatilliseen koulutukseen. Ammattiyhdistysliikkeen oman koulutuksen tulee osaltaan kannustaa aktiiviseen kansalaisuuteen ja osallisuuteen. 6.2 Järjestäytymisen edistäminen Järjestäytymisasteen pitäminen korkeana sukupolvenvaihdostilanteessa on ammattiyhdistysliikkeen keskeisiä haasteita lähivuosina. Erityisen olennaista on, millä tavoin nuori aikuinen kohtaa ammattiliitot silloin, kun hän kokee
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 67järjestäytymisen itselleen ajankohtaiseksi. Ay-liikkeen on kyettävä löytämäänuusia keinoja nuorten ikäluokkien tavoittamiseen ja tarjottava sellaistaedunvalvontaa ja palveluja, jotka motivoivat nuoria ay-liikkeen jäsenyyteenja toimintaan. SAK käynnistää edustajakokouskauden kestävän ja laajan liittojen toimia tukevan sukupolvenvaihdoshankeen. Yhteinen hanke on perusteltu, sillä liittojen oman jäsenhankinnan tueksitarvitaan yleisen tietoisuuden herättämistä ammatillisen järjestäytymisenmerkityksestä ja sen eduista. Yhteisellä näkyvyydellä on jo useita kertoja tällävuosikymmenellä tuettu liittojen jäsenhankintatyötä. Tätä työtä on jatkossasyytä syventää ja tehostaa. Sukupolvenvaihdoshankkeella tuetaan jäsenliittojen työtä jäsen- ja ak-tiivikunnan uusintamiseksi. Sukupolvenvaihdoshankkeen painopisteitä onmuun muassa koulutiedotuksen vahvistaminen. SAK:laisen ay-liikkeen tuleetavoittaa paitsi ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat, myös peruskou-lulaiset, lukiolaiset ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat. Keskusjärjestönsukupolvenvaihdoshankkeen osana voidaan toteuttaa oppilasjäsenhankintaasekä liittojen oppilasjäsenille suunnattavaa palvelu- ja tiedotustoimintaa.Sukupolvenvaihdoshankkeen aktiivisina toimijoina ovat nuoret itse. Nuorten ammatilliseen koulutukseen kuuluu yhä enemmän työssäop-pimista ja lisäksi opiskelijoiden keskeisin osaaminen arvioidaan jatkossatyöpaikoilla. Opiskelijoiden oppimista työpaikoilla ohjaavat ja arvioivattyöpaikkaohjaajat. Työssäoppimisjaksot ovat erinomainen mahdollisuustavoittaa ammattiin opiskelevat työpaikoilla. Oppilasjäsenyys on tärkeä tie ammatilliseen järjestäytymiseen. Kuiten-kin iso osa oppilasjäsenyyksistä ei johda varsinaiseen jäsenyyteen ainakaansamassa ammattiliitossa. Keskeisiä syitä tähän ovat muun muassa valmistu-mista seuraava työttömyysjakso, pätkätyösuhteet sekä väliaikaiseksi koettutyöskentely muulla järjestäytymisalalla. Sukupolvenvaihdoksessa on erityisen tärkeää, miten oppilasjäsenet saadaan sitou- tumaan ay-jäsenyyteen, minkälaista toimintaa ja palveluja heille tarjotaan ja miten varmistetaan, ettei jäsenyys katkea ammattiin valmistuttaessa. Oppilasjäsenten kiin- nittämiseksi ammattiyhdistysliikkeeseen on tärkeää, että oppilasjäsenet pääsevät osalliseksi samoista palveluista ja eduista kuin varsinaiset jäsenetkin.
    • 68 MUUTOS . LIIKE . Yksittäisen ammattiliiton mahdollisuudet panostaa oppilasjäseniin ovat rajalliset, koska osa oppilasjäsenistä saattaa päätyä toisen liiton jäseneksi. Sik- si oppilasjäsenten kiinnittäminen ja rekrytointi liittojen varsinaisiksi jäseniksi edellyttää liittojen yhteistyötä. Oppilasjäsenen ohella erityistä huomiota on syytä kiinnittää pätkätyönte- kijöiden heikkoon järjestäytymiseen. Yhtäältä ongelmana on, ettei nopeassa tahdissa työpaikkaa vaihtavalle pätkätyöntekijälle synny lyhyissä työsuhteis- saan kontaktia ammattiliittoon. Toisaalta kysymys on siitä, ettei ammatti- identiteetti ja sitä kautta oma ammattiliitto ole vielä selvillä. Pätkätyönte- kijöiden keskuudessa myös elää virheellinen kuva siitä, ettei ay-liike ole kiinnostunut pätkätyöntekijöiden asioista. Työelämän muutos on johtanut siihen, että monet nuoret vaihtavat jatkuvasti alalta toiselle tai että he työs- kentelevät usealla alalla samanaikaisesti. Tämäntyyppistä jatkuvaa liikettä liittorajojen yli eivät ay-liikkeen rakenteet tunnista. Sukupolvenvaihdoksen ja työelämän muutoksen seurauksena sisääntu- loa SAK:laiseen ammattiyhdistysliikkeeseen tulee kaikin keinoin helpottaa. Tämä merkitsee muun muassa sähköisen liittymismahdollisuuden avaamista mutta myös tiivistyvää yhteistyötä sen turvaamiseksi, että mahdollisimman moni SAK:laisella alalla työskentelevä tavoitetaan ja pystyään ohjaamaan oikean ammattiliiton jäseneksi. Samalla kun sisääntuloa eri keinoin helpote- taan, on syytä kiinnittää huomiota uuden jäsenen vastaanottoon ja yhteyden rakentamiseen hänen ja ammattiliiton välille. SAK ja jäsenliitot käynnistävät pikaisen selvitystyön sellaisen yhteistyömallin ra- kentamiseksi, jolla työelämään tulevien nuorten ja pätkätyöläisten kynnystä liittyä ammattiyhdistysliikkeeseen madalletaan. 6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä Uusi tieto- ja viestintäteknologia on kasvattanut järjestöjen ja poliittisten liikkeiden keinovalikoimaa ja tuonut aikaisempaa tehokkaampia toteutus- mahdollisuuksia perinteisille toimintamuodoille. Monet kansalaistoiminnan muodot ovat saaneet digitaalisen vastineensa internetissä. Verkossa lähete- tään kirjeitä, allekirjoitetaan vetoomuksia, levitetään uutiskirjeitä ja lehtiä, toimitetaan piraattiradiokanavia, järjestetään mielenosoituksia, boikotteja ja jopa lakkoja. Aikuistuvat nuoret eivät ole entiseen tapaan valmiita sitoutumaan laa- joihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin vaan etsivät mieluummin omia henkilö- kohtaisia projekteja. Sitoutuminen vuosiksi esimerkiksi luottamustehtävään ei välttämättä kiinnosta henkilöä, joka kuitenkin olisi innokas osallistumaan johonkin yksittäiseen projektiin tai hankkeeseen. Syvempi sitoutuminen
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 69järjestön aktiivitoimintaan voi syntyä vasta useiden pienempien projektienkautta. Tähän asti ei tällaisia projekteja välttämättä ole ollut tarjolla. Toiminnan konkreettisuutta tulee lisätä ja tuoda lähemmäs arkielämää.Osallistuminen voi olla vaikka viestin lähettämistä huonoa yhteiskuntavas-tuuta päätöksissään osoittaneelle työnantajalle, oman työpaikan epäkohdistaraportointia tai omien kokemusten jakamista verkossa muiden kanssa. Myöskansainvälinen kansalaisaktiivisuus toteutuu entistä helpommin uusientyövälineiden ja viestintäkanavien kautta. Suomalaisilla ay-jäsenilläkin onmahdollisuus ottaa kantaa ja osallistua kansainvälisiin hankkeisiin. Verkko tarjoaa uusia mahdollisuuksia jäsenten keskinäiselle kohtaamiselleja vuorovaikutukselle sekä yhteydenpidolle liiton ja jäsenen välillä. Monelleosallistuminen ja vaikuttaminen verkossa on luontevampaa kuin kokousti-lanteessa. Tällaisia mahdollisuuksia tulee ay-liikkeessä aktiivisesti rakentaaperinteisten toimintamuotojen rinnalle. Ammattiyhdistysliikkeen yhteisöllisyyden kannalta on kuitenkin ensiarvoi-sen tärkeää, että ihmiset edelleen kohtaavat toisiaan henkilökohtaisesti. Toi-mintaa tai vuorovaikutusta ei voida eikä pidä siirtää verkkoon. Virtuaalinenja fyysinen toiminta voivat kuitenkin tukea ja vahvistaa toisiaan. Verkossa jäsenet voivat saada paitsi tehokkaampaa palvelua liittojensapalkatulta henkilökunnalta, myös vertaistukea toisiltaan. Luottamusmiehetja jäsenet voivat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia suoraan, maantieteellisistärajoista välittämättä. Työpaikkojen sirpaloituessa ja luottamusmiespeitonrepeillessä tällainen tuensaannin ja yhteisöllisyyden vahvistamisen mahdolli-suus tulee yhä välttämättömämmäksi. Verkkoon voidaan rakentaa myös esimerkiksi mahdollisuuksia maahan-muuttajien vuorovaikutukselle ja kohtaamiselle samaa äidinkieltä puhuvienmuiden ay-jäsenten kanssa, yli liittorajojen. Liitoille verkko antaa mahdol-lisuuden tiiviimpään yhteistyöhön ja yhteisiin hankkeisiin. Esimerkiksimahdollisuus asioida omalla äidinkielellä on arvokas erityisesti hankalissatai arkaluonteisissa asioissa. ”Nettiluottamusmies” -palvelu eri kieliryhmillevoidaan toteuttaa verkostomaisesti - yksittäisen jäsenen ei välttämättä tarvit-se edes tietää, minkä liiton työntekijän kanssa asioi. Mallia on kokeiltu muunmuassa SAK:n Tallinnan infopisteessä, jossa pisteen työntekijöiden tehtäväon toimia välittäjänä ja hankkia tarvittaessa yksityiskohtaistakin tietoa eriammattiliitoista. Uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia ei suomalaisessa ay-liikkeessä olevielä juuri hyödynnetty. Verkolla ei vielä ole luontevaa roolia ay-toimin-nan kokonaisuudessa. Verkkoa käytetään lähinnä ylimääräisenä tiedotus-
    • 70 MUUTOS . LIIKE . kanavana. Verkko on nopea ja kustannustehokas tapa jäsenten ja aktiivien tavoittamiseen, yhteyden vahvistamiseen liiton ja sen jäsenten sekä jäsenten itsensä välillä. Verkko tarjoaa uusia, vaivattomia mahdollisuuksia muistuttaa jäsenyydestä, vahvistaa jäsensidosta, osoittaa arvostusta ja tukea aktiivien toimintaa. Verkko myös vahvistaa luottamusta antamalla mahdollisuuksia osallistua tavoitteiden asetteluun ja päätöksentekoon. SAK kehittää yhdessä jäsenliittojen kanssa verkon käyttömahdollisuuksia nimen- omaan yhteisöllisyyden, demokratian ja toiminnan tehostamisen näkökulmasta. Uudet vuorovaikutuksen, osallistuminen ja vaikuttamisen muodot tarjoavat keinoja demokratian vahvistamiseen. Jäsendemokratian uusia muotoja tulee kehittää hallitusti edustuksellisten päätöksentekorakenteiden rinnalle – esimerkiksi mahdol- lisuuksia vaikuttaa asioiden valmisteluun, neuvoa antavia äänestyksiä tai mielipi- demittauksia. Suorilla vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuuksilla on myös tärkeä merkitys jäsenten ay-liikettä kohtaan kokeman luottamuksen syntymisessä ja jäsensitoutumisessa. Paikallisen toiminnan kehittäminen Kattava ja toimintakykyinen aluetoiminta on SAK:n vahvuuden perusteki- jöitä. Aluetoiminta tehostaa SAK:laista vaikuttamista lääni- ja maakunta- tasolla, edistää jäsenliittojen alueellista yhteistyötä sekä tarjoaa alueellisia palveluja, koulutusta ja tiedotusta. Alueorganisaation avulla SAK toteuttaa valtakunnallisia kampanjoita ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun koko maassa. SAK:n hallitus on määritellyt elokuussa 2004 alueellisen toiminnan pai- nopisteet seuraavasti: 1. Vahva SAK:lainen liike – toimintaorganisaatiot kuntoon 2. Korkean järjestäytymisasteen turvaaminen – Liikkeessä-toiminta 3. Yhteiskuntavaikuttaminen alueilla. Paikallisjärjestöt ja aluepalvelukeskukset edustavat SAK:ta paikallisesti. Ne ovat tärkeä väline ay-liikkeen yhtenäisyyden rakentamisessa. Niiden kautta kanavoidaan eri ammattialojen edustus sekä osallisuus yhteiseen toimintaan ja edunvalvontaan. Paikallisella tasolla muodostuu yhteinen SAK:lainen identiteetti. Paikallisjärjestöt tarjoavat työpaikoille ja ammattiosastoille luontevan yhteistyöfoorumin. SAK suosittelee, että kaikki ammattiosastot ovat mukana paikallisjärjestöjen toiminnassa. Toimintakykyisellä organisaatiolla on hyvät suhteet myös ulospäin. Alueellisen sopimusyhteiskunnan ja kolmikannan on toimittava. Paikallinen ja alueellinen vaikuttaminen tapahtuu verkostossa, johon kuuluu myös muita järjestöjä, mm. työttömien ja maahanmuuttajien yhdistykset.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 71 Paikallisjärjestöt ja aluepalvelukeskukset ovat ay-toiminnan osaamiskeskuksia. Niiden toimintaa kehitetään niin, että eri ammattiliittojen aktiivien ja toimitsijoiden tietoja työelämän asioista voidaan hyödyntää yhteistyössä. SAK tukee paikallisjärjestöjen toiminnan kehittämistä verkostomaiseen ja seudulli- seen suuntaan sekä joustavien toimintamallien käyttöönottoa. Osaamiskeskuksissa ylläpidetään toimintaorganisaatiota mm. koordinoimalla ja järjestämällä järjestö- ja tiedotuskoulutusta. Paikallisen ja alueellisen edunvalvonnan merkitys kasvaa. Maakunnal-listen strategioiden seuraaminen ja niiden sisältöön vaikuttaminen ovatkeskeinen osa SAK:laista aluetoimintaa. Elinkeinopolitiikkaan vaikuttamallavoidaan edistää monipuolista työpaikkarakennetta aluetasolla ja ehkäistänäin yksipuolistumisen aiheuttamaa riskiä epävakauteen. Aluepalvelukeskusten, maakuntaryhmien ja aluekokousten työnjakoa, roolia ja tehtäviä kehitetään. Samalla huomioidaan liittojen aluetoiminnan resurssit ja am- mattiosastojen aktiivien motivointi yhteistoimintaan. Paikallistoiminnan vahvuus on läheisyys ja lähityömarkkinoiden tunte-mus. Paikallisen sopimisen lisääntyessä SAK:n paikallisjärjestöjen roolina voiolla työpaikkojen tukeminen, järjestäytymisen edistäminen sekä mahdolli-sesti ay-kummitoiminnan organisointi. Järjestäytymisen edistämisessä paikallisen toiminnan tehtävänä on alueenjärjestäytymisasteen seuraaminen sekä toimet niissä pienissä yrityksissä, joi-hin ammattiosastoilla ei ole luontevaa yhteyttä. Paikallinen toiminta on tie aitoon monikulttuuriseen ammattiyhdistys-toimintaan. Paikallisjärjestöt voivat olla maahanmuuttajille kanava ammat-tiyhdistystoimintaan. Paikallisjärjestöjen ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyötä on tiivistettävä.6.4 Edustavuus ay-liikkeessäTasa-arvon ja demokratian periaatteet edellyttävät, että SAK:laisen ammatti-yhdistysliikkeen päätöksentekijät edustavat kattavasti erilaisia jäseniä. Molem-pien sukupuolten, eri ikäisten, toista kotimaista kieltä äidinkielenään puhuvi-en, erilaisen kulttuuritaustan omaavien ja eri ammatteja edustavien henkilöi-den kokemusten ja tarpeiden tulee päästä esiin päätöksentekoelimissä.
    • 72 MUUTOS . LIIKE . Tasavertaisia vaikutusmahdollisuuksia lisää mm. se, että tehostetaan ruotsia äidinkielenään puhuvien mahdollisuuksia saada keskeiset ammatti- yhdistysliikkeen palvelut omalla äidinkielellään. Keskusjärjestön elimissä kehitys on ollut kahdenlaista. SAK:n edustajako- kouksissa naisten ja nuorten määrä on lisääntynyt, kun sen sijaan valtuus- tossa ja hallituksessa naisten määrä on vähentynyt. Liittojen valtuustoissa naisten osuus on keskimäärin hieman kasvanut, mutta edelleenkin naiset ovat merkittävästi aliedustettuina suhteessa jäsenistöön. Liittohallituksissa naisten osuudet ovat vähentyneet ja samalla hallitukset ovat ikääntyneet. Sukupolvenvaihdos työpaikkojen luottamushenkilöissä on käynnissä, mut- ta se ei ole vielä ulottunut liittojen hallintoon. Naisten osuus työpaikkojen luottamushenkilöistä on laskenut. Oletettavaa on, että luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun tehtävät kiinnostavat sukupolvenvaihdostilanteessa enemmän nuorehkoja miehiä kuin naisia. Alle 40-vuotiaiden naisten mah- dollisuuksia luottamustehtäviin rajoittaa käytännössä miehiä suurempi vastuu lasten- ja kodinhoidosta. Lisäksi naiset ovat miehiä useammin pienillä työpaikoilla, joilla ei luottamushenkilöitä valita ja useammin myös määräai- kaisissa tai osa-aikaisissa töissä, joista ei luottamustehtäviin hakeuduta. Päättävien elinten kokoonpanojen ajanmukaistaminen vastaamaan jä- senkunnan rakennetta on tasa-arvokysymys, mutta ennen kaikkea kysymys lisäarvon saamisesta ihmisten erilaisuudesta. Ammattiyhdistysliikkeen uudistuminen ja kehittyminen edellyttävät erilai- sen kokemustaustan omaavien ihmisten hyödyntämistä. Liikkeellä ei ole varaa jättää kenenkään innostuneen jäsenen panosta käyttämättä. Nuoret, naiset ja maahanmuuttajat voivat tuoda uusia ideoita ja toimintatapoja liikkeeseen. Samalla SAK:laisen ay-liikkeen vetovoimaisuus ja kilpailukyky jäsenten ja potentiaalisten jäsenten silmissä kasvaa. Liikkeen johdon ja päättäjien moni- naisuus vaikuttaa myös yleiseen mielipiteeseen niin, että ammattiyhdistysliike mielletään moderniksi tasa-arvoa edistäväksi kansalaisjärjestöksi. EAY:n ja SAK:n tasa-arvosuunnitelman mukaan ensimmäisenä tavoitteena on puolittaa naisten edustusvaje päätöksentekoelimissä. Suunnitelmat kos- kevat keskusjärjestöjen lisäksi ammattiliittoja ja niiden organisaatioita. Myös SAK:n uudistetut säännöt suosittelevat liittoja noudattamaan jäsenistön mukaista sukupuoli- ja ikäjakaumaa nimettäessä edustajia päätöksenteko- elimiin. Tavoitteena on, että SAK:n ja jäsenliittojen tasa-arvosuunnitelmat ja SAK:n sääntö- muutos vaikuttavat päätöksentekoelinten kokoonpanoon niin, että edustajakokous-
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 73 kauden aikana naisten suhteellinen aliedustus vähintäänkin puolittuu ja että elinten kokoonpanot muutoinkin monipuolistuvat vastaamaan paremmin jäsenistön ikära- kennetta sekä kieli- ja kulttuuritaustoja. Tämä edellyttää toimijoilta kaikilla liikkeen tasoilla määrätietoista rekrytointi- ja kasvatustyötä sekä tahtoa noudattaa yhdessä hyväksyttyjä suunnitelmia ja suosituksia. Edustajakokouskauden aikana päätöksentekoelinten kokoonpanojen monipuo- listumista seurataan tilastoin. Elleivät suositukset riittävästi tasapainota elinten edustavuutta, otetaan tilapäisesti käyttöön kiintiöt, joiden periaatteista sovitaan tarkoituksenmukaisella tavalla.6.5 Liittoyhteistyön kehittäminenSAK:n perustan luovat sen jäsenliitot. Keskusjärjestön näkökulmasta sen jajäsenliittojen suhteen tiiviys ja jäsenliittojen keskinäinen hyvä yhteistyö ovatkeskeisiä kysymyksiä. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen voima ja vahvuussyntyy jäsenliittojen yhteisistä arvoista ja tavoitteista. Liittoyhteistyön vahvis-tamisen näkökulmasta on SAK:n valtuustolla, hallituksella, valiokunnilla jatoimialaneuvottelukunnilla keskeinen rooli. Edellisen edustajakokouksen jälkeen keskusjärjestön ja jäsenliittojenyhteistyötä ja työnjakoa pohdittiin perusteellisesti. Työ perustui edustaja-kokoukselle tehtyyn aloitteeseen. Kehittämistyössä täsmennettiin työnjakoamuun muassa aluetoiminnassa ja ay-koulutuksessa. Samassa yhteydessävuonna 2004 hyväksyttiin järjestäytymisen periaatteet ja menettelytavat ti-lanteisiin, joissa on epäselvyyttä siitä, mihin ammattiliittoon työntekijöidentulisi järjestäytyä ja mitä sopimusta noudatetaan. Lähtökohdaksi todettiin,että vastuu järjestörajaongelmien ratkaisussa on liitoilla – ei yksittäisellä jä-senellä. SAK:n hallituksen hyväksymät menettelytavat ristiriitojen ratkaisussaetenevät vaiheittain tiedostusvastuusta neuvottelujen ja sovittelujen kauttaSAK:n järjestörajaongelmia käsittelevään sovittelulautakuntaan. SAK:n nykyinen liittorakenne on toiminut kohtuullisesti. Vuoden 2006 alus-sa SAK:lla on 21 jäsenliittoa. Liittorakenne on huomattavasti tiivistynyt viiden-toista viimeisen vuoden aikana. Vuonna 1991 SAK:lla oli 24 jäsenliittoa. Senjälkeen keskusjärjestöön on liittynyt neljä uutta jäsenliittoa sekä STTK:laisestaettä AKAVA:laisesta kentästä. Viime vuosien merkittävät liittoyhdistymisetovat tapahtuneet sekä palvelualalla että teollisuudessa. Julkisen palvelualanliitot kunta- ja valtiosektorilta yhdistyivät Julkisten ja hyvinvointialojen liittoJHL ry:ksi vuoden 2005 loppupuolella. Kemianliitto ja Tekstiili- ja vaatetus-työväen liitto yhdistyivät vuonna 2004. Neljä yksityisen palvelualan liittoamuodostivat Palvelualojen ammattiliitto ry:n vuonna 2000. Liittoyhteistyön vahvistamiselle on aiempaa suurempia paineita. Perus-teita nousee erityisesti työelämän muutoksesta, mikä samanaikaisesti tekee
    • 74 MUUTOS . LIIKE . jäsenliittojen yhteistyön ja yhteisten intressien löytämisen haasteelliseksi. SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä on samanaikaisesti sekä huolehditta- va eri sektoreiden eriytyvistä eduista että vahvistettava liikkeen yhteistä arvopohjaa. Elinkeinoelämässä tapahtuvat liiketoimintastrategioihin liittyvät toimi- alan ja yritysrakenteen muutokset samoin kuin julkisen sektorin muutokset heijastuvat liittojen keskinäisiin järjestö- ja sopimusrajoihin. Muutosten vauhti antaa aihetta perusteelliselle pohdinnalle siitä, kuinka rajakiistoja voitaisiin ratkaista SAK:n liittojen välillä samoin kuin palkansaajajärjestöjen ja työnantajajärjestöjen kesken. SAK:lainen liittorakenne perustuu keskeisesti teollisuusliittoperiaatteelle, jonka mukaan kaikki samalla työpaikalla olevat työntekijät kuuluvat samaan liittoon. Toisaalta järjestäytyminen eräillä aloilla perustuu ammattialaperi- aatteelle. Jäsenliittojen muodostuksen pohjana on pääasiassa elinkeinoraken- ne, jossa keskeistä on joko toimialan käyttämä raaka-aine (metalli, puu) tai lopputuote (paperi, elintarvike). Toimialarakenne saattaa kuitenkin muuttua joko osaamisalueisiin tai teknologioihin pohjautuvaksi, kun yritykset hakevat kilpailukykyä, kasvua ja kannattavuutta kehittämällä teknologiaa ja keskitty- mällä ydinosaamisalueisiin. Toimialarakenteen muutokset ovat jo heijastuneet työnantajien uudelleen- organisoitumiseen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on asettanut tavoitteek- seen uudistaa työnantajaliittojen rakennetta huomattavasti. Tavoitteena on rakentaa pääasiassa klustereihin pohjautuva, tiivis (12-15 jäsenliittoa) liitto- rakenne. Klusteripohjaisuus heijastuu ensisijassa ammattiyhdistysliikkeen elinkeinopoliittiseen edunvalvontaan. Jos rakennemuutoksen kautta tavoi- tellaan myös uudistuksia sopimusjärjestelmään, näkyvät vaikutukset kaikessa edunvalvonnassa. SAK on mm. esittänyt EK:lle yhteisen sovittelu- ja järjestö- rajariitoja käsittelevän neuvottelukunnan tai vastaavan perustamista. Ammattiyhdistysliikkeessäkin on käyty keskustelua SAK:n liittojen uudel- leenorganisoitumisen tarpeesta. Keskustelu on välttämätöntä senkin vuoksi, että liitot eivät kuluta edunvalvontakykyään ja järjestöllistä vetovoimaansa keskinäisissä järjestö- ja sopimusrajakiistoissa. Toimiala- ja yritysrakenteiden muutokset sekä työnantajien järjestörakenteiden muutokset tulee huomi- oida ammattiyhdistysliikkeen toimintatavoissa ja rakenteissa. Keskeistä on kuitenkin se, miten sopimusjärjestelmä muuttuu ja miten SAK:laiset liitot kykenevät yhteistyöhön muutoksessa. Suuria liittokokonaisuuksia on perusteltu resurssien tehokkaammalla käytöllä ja suuruuden tuomalla voimalla. Keskeinen kysymys on tällöin on se, miten kyetään huomioimaan ja vahvistamaan jäsenten ammatti-identi-
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 75teettiä. Järjestäytymisen perusteena ammatti-identiteetti on vahva ja aiempaatärkeämpikin palkansaajien koulutustason noustessa. Organisatoriset muutokset eivät voi yksin ratkaista keskusjärjestön jaliittojen tai liittojen keskinäisen yhteistyön toimivuutta. Yhteistyön näkö-kulmasta SAK:n valiokunnat ja toimialaneuvottelukunnat ovat avainase-massa. Valiokuntien ja toimialaneuvottelukuntien toiminnan kytkeminenentistä selkeämmin edunvalvonnan ja toiminnan keskeisiin tavoitteisiin onensisijaista. Myös niiden tehtävien ja roolin täsmentäminen on tarpeellistaedustajakokouksen jälkeen. SAK:n jäsenliitot ratkaisevat itsenäisesti mahdolliset liittorakenteiden uudistukset. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen yhteisen voiman ja vahvuuden näkökulmasta liittojen yhteistyön tiivistäminen sekä edunvalvonnassa että jäsenpalveluissa on tärkeää. SAK käynnistää avoimen ja laajan keskustelun sopimus- ja järjestörajojen muutok- sista. Tavoitteena on edelleen kehittää toimivia yhteisesti hyväksyttyjä menettelyta- poja järjestörajojen, sopimusrakenteiden ja niiden rajakiistojen ratkaisemiseksi. SAK pyrkii myös yhdessä EK:n kanssa löytämään keinoja, jolla järjestöt voivat ennakoida ja ratkaista rajariitoja. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen sisäisen yhteistyön kehittämisenohella on suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen keskinäinen yhteistyötärkeää. Työelämässä tapahtuneeseen kehitykseen liittyvä työntekijä- ja toi-mihenkilökentän välisten raja-aitojen hämärtyminen on johtanut siihen, ettäeri henkilöstöryhmillä ja eri koulutustason työntekijöillä on yhä enemmänyhteisiä etuja ja tavoitteita. Teollisuusliittojen välinen yhteistyö tarjoaa tästähyvän esimerkin. Keskusjärjestötasolla SAK:n, STTK:n ja AKAVA:n yhteistyöon toiminut hyvin työmarkkinakysymyksissä samoin kuin kansainvälisessäedunvalvonnassa. Elinkeinopoliittisen edunvalvonnan vahvistuminen lisääyhteistyön tarvetta entisestään. SAK pyrkii kehittämään palkansaajaliikkeen edunvalvonnallista ja järjestöllistä yh- teistyötä sekä alakohtaisesti että keskusjärjestöjen välillä. Tämä voi tapahtua mm. siten, että yhdenmukaistetaan sopimuspoliittista edunvalvontaa ja sopimusraken- teita yli keskusjärjestö- ja liittorajojen.6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettäGlobalisaatio on lisännyt merkittävästi painetta tehostaa ammattiyhdistys-liikkeen edunvalvontaa. Varsinkin, kun ammattiyhdistysliikkeen edunval-
    • 76 MUUTOS . LIIKE . vonta on perinteisesti ollut kansallista. Globalisaation ja Euroopan unionin syvenemisen ja laajentumisen vuoksi maailmanlaajuisen, eurooppalaisen ja pohjoismaisen ay-yhteistyön merkitys korostuu. Ammattiyhdistysliike on maailmanlaajuisella tasolla järjestäytynyt Vapai- den Ammattiyhdistysten Kansainväliseen liittoon (VAKL) ja Maailman Työn Liittoon (MTL), jotka vuoden 2006 syksyllä yhtyvät uudeksi kansainväliseksi ay-keskusjärjestöksi. Tämän ohella kansainvälisellä ay-liikkeellä on maail- mantasolla vaikuttava, kehittyneiden teollisuusmaiden järjestön OECD:n piirissä toimiva neuvoa-antava komitea (TUAC). Globaalien työmarkkinoiden pelisääntöjen vahvistamiseksi kansain- välinen ammattiyhdistysliike pyrkii toimimaan erityisesti Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työelämän perusoikeuksien noudattamiseksi kaikkialla. Samoin toimitaan muiden kansainvälisten suositusten ja ohjeistojen nou- dattamiseksi, jotka edellyttävät ILO:n työelämän perusoikeuksia koskevien yleissopimusten noudattamista. Tämän tyyppisillä, palkan ja työehtojen ja -olojen minimitasoa määrit- tävillä sopimuksilla ja ohjeistoilla (pakkotyön kieltäminen, lapsityön vähen- täminen jne.) pyritään ennen muuta parantamaan kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden asemaa ja olosuhteita. Samalla muutetaan yritysten globaalia kilpailuasetelmaa siten, ettei minimitasot alit- tavia kilpailuetuja kyetä hyödyntämään ja aiheuteta näin palkkojen ja työeh- tosopimusten heikennyksillä tapahtuvaa ”kilpajuoksua pohjalle” -kierrettä. Liittoutumalla kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien kanssa voidaan valvontaa tällä alueelle tehostaa ja tuoda epäkohdat ja normien rikkojat entistä sel- vemmin esille. Julkisuuskampanjointia tehokkaampi tapa saada suuryritykset noudatta- maan yhteiskuntavastuun nimissä antamiaan sitoumuksia on eläkerahasto- jen ja -säätiöiden osake- ja muiden sijoitusten kautta tapahtuva vallankäyttö. Erityisesti Pohjois-Amerikan ja Britannian palkansaajilla on sijoitettuna suuria pääomia eläkerahastoihin. VAKL:ssa on vuosituhannen alusta toi- minut erityinen valiokunta, jonka puitteissa seurataan monikansallisten yhtiöiden toimintaa ja koordinoidaan eri maiden eläkerahastoissa tapahtuvaa omistajien vallankäyttöä. Komitea koordinoi myös muita keinoja ja toimia niissä tapauksissa, kun yhtiöt eivät ole toimineet työelämän perusoikeuksien mukaisesti. Eräät monikansalliset yhtiöt ovat ottaneet käytännesääntöjen laatimista seuraavan pitemmän askeleen solmimalla erityisiä raamisopimuksia kansain- välisen ammattiyhdistysliikkeen toimiala- tai sektoriorganisaatioiden (global union federations, GUF´fit) kanssa. Näissä sopimuksissa yhtiöt ovat paitsi
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 77sitoutuneet noudattamaan ILO:n työelämän perusoikeussäännöstöjä myössopineet esimerkiksi työntekijöiden ja yritysjohdon välisestä vuoropuhelusta,työntekijöiden koulutuksesta jne. Raamisopimukset merkitsevät yrityksillehuomattavasti pidemmälle menevää sitoutumista kuin vapaaehtoiset lupa-ukset toteuttaa yhteiskuntavastuuta. Sopimusten ohella GUF´fit ovat pyrkineet laajentamaan eurooppalaistenyritysneuvostojen tyyppistä toimintaa maailmanlaajuiseksi. Tämäntyyppis-ten globaalien yritysneuvostojen yleistyminen yhdentää maailmanlaajuisestiainakin monikansallisten yritysten noudattamia monia käytäntöjä ainatyöntekijöiden rekrytoinnista ja koulutuksesta erilaiseen palkitsemiseenasti. Ehkä merkittävimmin uusia käytäntöjä vievät kuitenkin eteenpäintietoverkot, jotka mahdollistavat nopean ja halvan informaation vaihdon.Kansainvälinen ammattiyhdistysliike tulee tulevina vuosina yhä järjestel-mällisemmin tarkkailemaan ja arvioimaan tietoverkkojen avulla yrityksiä.Verkkojen läpinäkyvyydellä on merkittäviä vaikutuksia työehtoihin ja palk-koihin maailmanlaajuisesti. Euroopan tasolla ay-liikkeen vaikutusmahdollisuudet ovat olennaisestisuuremmat kuin globaalisti. Edellytyksiä tähän antaa unionin ”sosiaalisenEuroopan” perusluonne, työelämää ja sosiaalista ulottuvuutta koskevan lain-säädännön kehittäminen ja ay-liikkeen mahdollisuus osallistua ns. sosiaalisenvuoropuhelun muodossa tätä aluetta koskevan EU-lainsäädännön kehittämi-seen ja asioiden valmisteluun EU:n talous- ja sosiaalikomiteassa. EU vahvisti sosiaalisen Euroopan perustaa merkittävästi Amsterdaminhuippukokouksessa vuonna 1997. Silloin luotiin Euroopan työllisyysstrate-gia, jonka myötä EU ensimmäisen kerran otti osavastuun Euroopan työllisyy-den parantamisesta. Amsterdamissa unionin perussopimuksiin liitettiin ns.sosiaalipöytäkirja, joka antoi unionille huomattavasti enemmän toimivaltaatyöelämä- ja tasa-arvokysymyksissä. Amsterdamissa laajennettiin EU:n sosi-aalipolitiikan aluetta myös työelämän ulkopuolelle: unionin tehtäväksi tulitorjua sosiaalista syrjäytymistä ja unionille annettiin mahdollisuus tehdäsyrjinnän kieltävää lainsäädäntöä. Amsterdamissa puhaltanut sosiaalipolitiikan myötätuuli jatkui muuta-man vuoden, mutta uudelle vuosituhannelle tultaessa kehitys on pysähtynyt.Palkansaajien kannalta tärkeä saavutus oli vielä Nizzan huippukokouksessatehty perusoikeusasiakirjan hyväksyminen. Asiakirja määrittelee EU-kansa-laisille laajat sosiaaliset oikeudet ja se antaa myös ammattiyhdistysoikeuksilleentistä vahvemman aseman unionissa. Viime mainittua olisi edelleen ko-rostanut perusoikeusasiakirjan vieminen osaksi EU:n perustuslakia, muttaperustuslakia koskevan prosessin pysähtyminen Ranskan ja Hollannin kan-sanäänestyksiin pysähdytti myös tällä alueella tapahtuvan kehityksen.
    • 78 MUUTOS . LIIKE . Ammattiyhdistysliikkeelle tärkeä työelämän lainsäädäntö ja siihen liittyvä sosiaalinen vuoropuhelu on takkuillut EU:ssa viime vuosina. Työympäristö-, työaika ja yritysneuvostodirektiivi syntyivät 1990-luvulla työmarkkinaosa- puolten osallistuessa säädösten valmisteluun. Lainsäädännön kehittäminen on 2000-luvulla ollut vaikeampaa kuten palveludirektiivin synnyttäminen ja työaikadirektiivin uudistaminen ovat osoittaneet. Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö EAY on Suomen ay-liikkeen kes- keinen kanava pyrittäessä vaikuttamaan Euroopan unionin ja Euroopan talous- ja rahaliiton politiikkaan. EAY edustaa lähes kaikkia järjestäytyneitä eurooppalaisia palkansaajia sekä EU:ssa että sen ulkopuolella: vuoden 2006 alussa siihen kuului noin 80 jäsenjärjestöä 39 maasta sekä 11 jäsenliittojen muodostamaa ammattisihteeristöä. EAY toimii palkansaajien sanansaattaja- na EU:n komissioon, neuvostoon ja parlamenttiin sekä Euroopan neuvos- toon päin. Suomalaisten palkansaajien sanomaa EAY:n ja EU:n suuntaan viestittää myös Suomen palkansaajakeskusjärjestöjen yhteinen, Brysselissä sijaitseva KEY-toimisto. Pohjoismailla on maailman ja Euroopan laajuisesti merkittäviä hyvinvoin- tivaltioon ja työmarkkinavaikuttamiseen liittyviä etuja puolustettavanaan. Pohjolan Ammatillinen Yhteisjärjestö PAY on näissä asioissa perinteisesti ajanut Pohjolan ay-järjestöjen etuja. EU:n laajentumisen myötä Itäme- ren maiden ay-keskusjärjestöt ovat perustaneet yhteisen Itämeriverkoston (BASTUN). Sen puitteissa Itämeren ay-järjestöt pyrkivät lisäämään ammat- tiyhdistysliikkeen vaikutusmahdollisuuksia Itämeren alueella ja nostamaan työmarkkinakysymykset keskeiseksi osaksi EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Perinteisen yhteistyöhön perustuvan edunvalvonnan ohella ay-liike pyrkii edistämään tavoitteitaan myös kehitysyhteistyön ja hankkeiden kautta. SAK:n ja sen liittojen kehitysyhteistyötoiminta kanavoidaan Suomen Ammattiliitto- jen Solidaarisuuskeskus SASK:n kautta. SASK:lla on kokemusta ay-koulutus- hankkeista jo kymmenissä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maista sekä viime vuosina myös maamme lähialueilta. Ay-oikeuksien puolustamiseksi sääntelemättömän ja palkansaajille on- gelmia aiheuttavan globalisaation oloissa tarvitaan tiivistyvää kansainvälistä ay-yhteistyötä ja ILO:ssa tapahtuvaa edunvalvontaa. Tämän ohella ammatti- yhdistysliikkeen on panostettava uusiin globaaleihin vaikuttamismuotoihin kuten yritysten vastuullisuuden kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen. Myös monikansallisten yhtiöiden kanssa solmittavat puitesopimukset, suuryritys- ten henkilöstön osallistumisen ja tiedonsaannin parantaminen kansainvä- lisellä tasolla sekä verkkottunut yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa ovat tärkeitä vaikuttamisen kanavia.
    • M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 79 Eurooppalaista työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä ja vuoropuhelua onvahvistettava kaikilla tasoilla sosiaalisen Euroopan lujittamiseksi ja Euroopankilpailukyvyn parantamiseksi. Ay-liikkeen vaikuttamista Pohjolassa ja Itäme-ren alueella on järjestelmällisesti vahvistettava käyttäen hyväksi ay-liikkeenmerkittävää asemaa pohjoismaisissa yhteyksissä. Unionin laajentumiseenliittyvien edunvalvontakysymysten ohella on huomiota kiinnitettävä Ve-näjän merkityksen kasvuun ja siitä työvoima- ja työmarkkinoille koituviinhaasteisiin.
    • 80 MUUTOS . LIIKE .
    • Graafinen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique OyTaitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006ISBN 951-714-246-3
    • SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi