2·2008Joustojen vaikutus tulevaisuuden                      työelämään    Pysyykö ay-liike aktiivisena toimijana?         ...
Kesäkuu 2008   Lisätiedot:            Tilaukset:               Eija Hietanen          SAK               eija.hietanen@sak....
SAK · Tutkimustietoa 2/2008               1SISÄLLYS1. JOHDANTO ..............................................................
2      SAK · Tutkimustietoa 2/20087. PALKKAJOUSTOT .................................................................... 44...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008     31. JOHDANTOTässä selvityksessä tarkastellaan ay-liikkeen toimintaympäristön muutostajoust...
4     SAK · Tutkimustietoa 2/2008Tässä selvityksessä pohditaan aluksi työelämän ja työmarkkinoiden makro-tason haasteita t...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008      52.1. Työttömyys90-luvun alun laman jälkeen työllisyys on kohonnut, mutta työttömyys oned...
6     SAK · Tutkimustietoa 2/2008olla tuotannon tehostamisen ohella työperäisen maahanmuuton lisääminen.(Työministeriö 200...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008       72000-luvun lopulla edellisen kappaleen hahmotelma ei ole enää niin pätevä.Tietotekninen...
8     SAK · Tutkimustietoa 2/20083. KYSYMYKSENASETTELU JA SELVI-TYKSEN RAKENNETämä selvitys käsittelee työelämän ja työmar...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008      9On hyvä huomioida, että ydintyövoiman ja reunatyövoiman käsitteet ovatteoreettisia konst...
10    SAK · Tutkimustietoa 2/2008muotoja pohditaan palkansaajien näkökulmasta. Sen jälkeen mukaan astuuay-liike. Mitkä ova...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008      11ovat ensinnäkin työantajien tarpeet suuremmasta joustavuudesta ja sopeu-tumiskyvystä, j...
12    SAK · Tutkimustietoa 2/2008Nykyisessä merkityksessään ja työmarkkinakäsitteenä joustokeskustelu onkuitenkin vasta 80...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008     13man suuria tuotannollisia lisäkustannuksia ja niin, että sopeutumisesta eikoituisi haitt...
14    SAK · Tutkimustietoa 2/2008vissä. Tanskan työvoimapolitiikkaan liittyy pakotteita kuten pakollinen työ-hönsijoittumi...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    15tipolitiikan muutokset, investoinnit ja uuden teknologian soveltaminen.(Juntunen 2004)Täs...
16    SAK · Tutkimustietoa 2/2008joustoja. Toista kategoriaa kutsutaan reunatyövoimaksi. Se käsittää työnte-kijät, jotka t...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    17Thatcherismin tasoiseen deregulatiiviseen mullistukseen ei Suomessa oleajauduttu, mikä on...
18    SAK · Tutkimustietoa 2/20085.1. Organisaatioiden muutos toiminnallis-ten joustojen taustallaTietoyhteiskuntakehitys ...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008      19ta on syntynyt toiminnallisten joustojen seurauksena. Eri työorganisaatioi-den suhde ti...
20    SAK · Tutkimustietoa 2/2008suun vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen on kuitenkin ollut melko hi-dasta (Työministe...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    21saattaa kuitenkin olla myös palkansaajan etu esimerkiksi silloin, kun työn-kuva laajenee,...
22    SAK · Tutkimustietoa 2/2008valossa. On totta, että liian korkeat osaamisvaatimukset heikentävät työssäjaksamista, mu...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008       23kijöiden ryhmässä (Blom 2001, 126). Työt ovat monipuolistuneet riippu-matta siitä, teh...
24      SAK · Tutkimustietoa 2/2008mista yli sietokyvyn. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että tiimitöitätekevistä er...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    25on ollut vaikuttamassa päätöksiin, muutoksiin sopeutuminen on paljon hel-pompaa, vaikka l...
26    SAK · Tutkimustietoa 2/2008Aiemmin mainittiin ay-liikkeen tuen merkitys erityisesti tiimityön kehitys-kulussa, kuten...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    27hostaa työvoiman käyttöä kaikkien kysynnän heilahtelujen puitteissa.(Työministeriö 2007a,...
28    SAK · Tutkimustietoa 2/2008Eroa on selitetty sillä, että Suomessa naisten työllisyysaste on huomattavastikorkeampi k...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008      29Vuonna 2005 koko työvoimasta oli osa-aikaisessa työsuhteessa 14 prosent-tia. Naiset ova...
30    SAK · Tutkimustietoa 2/2008joustavaa (Viitala 2007, 192). Kansainväliset tilastot viestivät siitä, että il-miö saatt...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    31tikkeeksi palkkaa tai muita etuja – saati lupauksia työsuhteen jatkumisesta.Suhde vuokrau...
32       SAK · Tutkimustietoa 2/2008lut lisääntyneellä työaikoihin liittyvällä paikallisella sopimisella sekä tekno-logise...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008     3390 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä tekee edelleen säännöllistä päivä-työtä, kun ta...
34    SAK · Tutkimustietoa 2/2008kuvan saamiseksi käsittely alkaa keskustelulla ns. psykologisesta sopimuk-sesta ja sen ma...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    35Työelämän laadussa ei ole tapahtunut suuria negatiivisia muutoksia, vaansynkentyneet arvi...
36    SAK · Tutkimustietoa 2/2008tään selvää. Työn sisällöllisen merkityksen rooli saattaa myös korostua,koska koulutustas...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008      37Työaikajoustojen lisääntyminen tuottaa myös uusia riskejä. Työnteon aikaja paikka saatt...
38    SAK · Tutkimustietoa 2/2008sä. Edistys vaatii kompromisseja ja huolellista ennakkosuunnittelua. (Hako-la et al. 2007...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008     396.5.3. Epätyypilliset työsuhteet ja palkansaajaTiedotusvälineissä epätyypillisistä työsu...
40    SAK · Tutkimustietoa 2/2008vautumaan tarveharkintaiseen toimeentulotukeen verrattuna vakinaisessatyösuhteessa olevii...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008   41kuitenkin edelleen ongelmia, joiden ratkaisut riippuvat alan laadullisestakehityksestä. Va...
42    SAK · Tutkimustietoa 2/2008tukseen. Yhdeksi keskeiseksi tulevaisuuden kysymykseksi nousee jälleenkoulutus ja sen laa...
SAK · Tutkimustietoa 2/2008    43Kolmannen iän vaihe on pitkittynyt ja tulee kasvamaan nykykehityksenmyötä. Suurten ikäluo...
44    SAK · Tutkimustietoa 2/20087. PALKKAJOUSTOTPalkankorotukset määräytyvät edelleen suurelta osin keskitetysti. Joidenk...
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
 Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään

853
-1

Published on

Pysyykö ay-liike aktiivisena toimijana? SAK:n julkaisusarja.

Selvityksessä tarkastellaan ay-liikkeen toimintaympäristön muutosta työelämän joustojen kautta. Joustavatko työntekijä ja työnantaja tasapuolisesti? Otto Mäenniemi.

Published in: News & Politics
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
853
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1
Actions
Shares
0
Downloads
3
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään

  1. 1. 2·2008Joustojen vaikutus tulevaisuuden työelämään Pysyykö ay-liike aktiivisena toimijana? Otto Mäenniemi kesäkuu 2008
  2. 2. Kesäkuu 2008 Lisätiedot: Tilaukset: Eija Hietanen SAK eija.hietanen@sak.fi puh. 020 774 000 puh. 020 774 0107 SAK, PL 157 00531 Helsinki
  3. 3. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 1SISÄLLYS1. JOHDANTO .................................................................................. 32. SUOMALAISEN TYÖELÄMÄN JA TYÖMARKKINOIDENTÄRKEIMMÄT TULEVAISUUDENHAASTEET ................................ 42.1. Työttömyys ................................................................................. 52.2. Väestön ikääntyminen ................................................................ 52.3. Työpaikkakilpailu ........................................................................ 62.4. Tiede ja teknologia ..................................................................... 62.5. Luonnon tila ................................................................................ 73. KYSYMYKSENASETTELU JA SELVITYKSEN RAKENNE ........ 84. JOUSTOJEN KÄSITE JA HISTORIA ......................................... 104.1. Joustokeskustelun alku ............................................................ 114.2. Flexicurity – joustoturva ............................................................ 134.3. Toiminnalliset joustot, määrälliset joustot ja palkkajoustot ........ 144.4. Ydintyövoima, reunatyövoima ja ulkoinen työvoima ................. 154.5. Joustaako suomalainen työelämä? .......................................... 165. TOIMINNALLISET JOUSTOT..................................................... 175.1. Organisaatioiden muutos toiminnallisten joustojen taustalla .... 185.2. Tärkeimmät toiminnallisten joustojen muodot ........................... 195.3. Palkansaajat ja toiminnalliset joustot ........................................ 21 5.3.1. Reunatyövoima .................................................................. 22 5.3.2. Ydintyövoima ..................................................................... 23 5.4. Keskeiset kysymykset tulevaisuudessa ja ay-liike ................ 246. MÄÄRÄLLISET JOUSTOT ......................................................... 266.1. Määräaikaisuus ........................................................................ 276.2. Osa-aikaisuus ........................................................................... 286.3. Vuokratyö ................................................................................. 296.4. Joustavat työaikamuodot .......................................................... 316.5. Määrälliset joustot ja palkansaaja ............................................. 33 6.5.1. Muuttuuko psykologinen sopimus? .................................... 34 6.5.2. Työaikajoustot ja palkansaaja ............................................ 36 6.5.3. Epätyypilliset työsuhteet ja palkansaaja ............................. 39 6.6. Ay-liike ja keskeiset kysymykset tulevaisuudessa................. 40
  4. 4. 2 SAK · Tutkimustietoa 2/20087. PALKKAJOUSTOT .................................................................... 447.1. Palkkajoustot työpaikan tasolla ja palkansaaja......................... 457.2. Keskeiset kysymykset tulevaisuudessa ja ay-liike .................... 488. YHTEENVETO – KESKUSTELUA TULEVAISUUDESTA ......... 509. KIRJALLISUUS .......................................................................... 57
  5. 5. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 31. JOHDANTOTässä selvityksessä tarkastellaan ay-liikkeen toimintaympäristön muutostajoustokeskustelun kautta. Joustot valittiin selvityksen näkökulmaksi, koskaniiden avulla toimintaympäristön muutosta voidaan pohtia monien erilaistenkehityskulkujen kautta. Selvityksessä ay-liikkeellä tarkoitetaan ay-liikettäkokonaisuutena, ei vain SAK:laista liikettä. SAK:lainen näkökulma pyritäänkuitenkin nostamaan esiin silloin, kun se katsotaan tarpeelliseksi. Joustoillatarkoitetaan kokonaisuutta, joka sisältää toiminnalliset joustot, määrällisetjoustot ja palkkajoustot. Kaikki kolme ryhmää käsitellään selvityksessä eril-lisinä, vaikka ne kytkeytyvät toisiinsa.Ay-liikkeen toimintaympäristö on työelämä. Työelämän laatuun vaikuttavatmonet kehityskulut, kuten tietoyhteiskuntakehitys, talouden globalisaatio,talouden sääntelyn väheneminen ja yhteiskunnallinen arvomuutos. Kaikkiovat osaltaan lisäämässä joustovaatimuksia. Kun vaikuttavia prosesseja onniin paljon, on lopputuloksen eli tulevaisuuden arvioiminenkin vaikeaa. On-kin pidettävä mielessä Kari Palosen (1988, 14–16) teesit, joiden mukaan yh-teiskuntatieteellinen tutkimus on aina tulkintaa, eikä mikään tulkinta annailmiöistä tyhjentävää käsitystä. Lukijan tulee tiedostaa tämä. Selvitys ei voitarjota ehdotonta totuutta, mutta se voi tarjota aineksia keskusteluun. Se onperimmäinen tarkoitus.Useissa työelämän tutkimuksissa ay-liikkeen vaikutusta ei nähdä enää aktii-visena, vaan muutoksia vastustavana voimana (vrt. Melin&Mamia 2007,10–11). Tulevaisuuden ideaali olisi ay-liike, joka hyväksyisi muutoksen,mutta pyrkisi vaikuttamaan itse muutoksen laatuun. Vastustamalla muutok-sia ay-liike saattaa kaivaa omaa kuoppaansa, koska se jättää kehityksensuunnan ohjaamisen työelämän toiselle osapuolelle. Jäsenistön etua koko-naisuutena voi tulevaisuudessa olla yhä vaikeampi määritellä, mutta sen etu-jen ajo on kuitenkin kaiken toiminnan päämäärä.
  6. 6. 4 SAK · Tutkimustietoa 2/2008Tässä selvityksessä pohditaan aluksi työelämän ja työmarkkinoiden makro-tason haasteita tulevaisuudessa. Työelämä on monimutkainen kokonaisuus,johon vaikuttavat monet asiat. Luvussa kolme esitellään selvityksen kysy-myksenasettelua tarkemmin. Luvussa neljä määritellään jouston käsitettä jakerrotaan joustokeskustelun historiasta. Luvuissa viisi, kuusi ja seitsemänkäsitellään kussakin yhtä jouston osa-aluetta ja pohditaan kysymystä pal-kansaajan ja ay-liikkeen näkökulmasta. Viimeisessä luvussa esitellään ay-liikkeen toimintaympäristön muutoksen olennaisimpia piirteitä. Luvussapohditaan ay-liikkeen roolia ja mahdollisuuksia myös yleisemmin.2. SUOMALAISEN TYÖELÄMÄN JA TYÖ-MARKKINOIDEN TÄRKEIMMÄT TULEVAI-SUUDENHAASTEETSeuraavassa käsitellään työelämän ja työmarkkinoiden makrotason haastei-ta. Erityisesti huomioidaan työttömyys, väestön ikääntyminen, kansainväli-nen työpaikkakilpailu, tiede ja teknologia sekä luonnon tila.Huomionarvoista on ensinnäkin haasteiden yhteenkietoutuneisuus, vaikkaniitä tässä käsitelläänkin erikseen. Toinen huomionarvoinen seikka on se,että työelämän muutokset ovat hyvin monimutkaisia, joten esimerkiksi kau-saalisuhteiden esittämisessä pitää olla varovainen. Globalisaatiolla on suurimerkitys lähes kaikkien haasteiden syntymisessä. Globaalin kehityksen onennustettu syvenevän tulevaisuudessa, joten siitä osin tai kokonaan johtuvathaasteet tulevat vaikeutumaan. Kolmanneksi on huomioitava, että työttö-myyttä lukuun ottamatta mainitut haasteet koskevat muitakin läntisiä teolli-suusmaita (Työministeriö 2007a; Kasvio 2007). Haasteisiin vastaaminenvaatiikin erittäin laaja-alaista pohdintaa myös siksi, että muiden teollisuus-maiden esitetyt ratkaisukeinot ovat usein samanlaisia (Kasvio 2007, 35).
  7. 7. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 52.1. Työttömyys90-luvun alun laman jälkeen työllisyys on kohonnut, mutta työttömyys onedelleen korkealla tasolla. Työllisyyden kasvu olisi tärkeää, koska se mer-kitsisi esimerkiksi parempaa veropohjaa ja mahdollistaisi tehokkaamminhyvinvointi- ja koulutusmenojen rahoituksen. Tärkeä kysymys on myös se,voidaanko hyvä työllisyyskehitys ja hyvä tuottavuuskehitys saavuttaa sa-manaikaisesti. (Työministeriö 2007a, 40–52)Työttömyys on ollut viime vuosina laskusuunnassa, ja tarjottujen työpaikko-jen määrä noususuunnassa. Tammikuussa 2008 työvoimatoimistoissa oli218 800 työtöntä työnhakijaa, mikä on 25 000 vähemmän kuin vuotta aikai-semmin (TEM, 2008). Vaikein työttömyyden osa-alue on pitkäaikaistyöt-tömyys. Työttömyyskeskustelussa tulee erottaa ne, jotka ovat työttömiäsuhdanteiden takia ja työllistyvät todennäköisesti nopeasti uudelleen, ja ne,jotka kärsivät pitkäaikaisesta ja toistuvasta työttömyydestä riippumatta suh-dannekehityksestä (Kalela 2002, 369–373). Viimeksi mainittujen määrä onlaskenut tammikuusta 2007 tammikuuhun 2008 18,5 prosenttia ja on tällähetkellä noin 47 000 henkeä (TEM 2008, 3). Laskua on siis tapahtunut myöstässä ryhmässä. Kalelan (2002, 365–381) mukaan vaarana on, että nykyke-hitys johtaa pysyvästi köyhän alaluokan syntyyn.2.2. Väestön ikääntyminenSuurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen alkaa vaikuttaa työmarkkinoidenkehitykseen seuraavien vuosien aikana. Vuonna 2025 yli 65-vuotiasta väes-töä on puolet enemmän kuin vuonna 2007. Se nostaa myös hyvinvointival-tion huoltotaakkaa. On vaikea arvioida, kuinka suuri osa vapautuneista työ-paikoista täytetään. Siihen vaikuttaa tuottavuuden kehityksen ohella se, mi-ten hyvin työvoiman tarjonta vastaa työvoiman kysyntää. Globaalin talou-den nopeat muutokset lisäävät työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmia. Jos työvoiman tarve nousee samanaikaisesti kun työikäisen väes-tön määrä laskee, voi edessä olla myös työvoimapula. Silloin ratkaisuna voi
  8. 8. 6 SAK · Tutkimustietoa 2/2008olla tuotannon tehostamisen ohella työperäisen maahanmuuton lisääminen.(Työministeriö 2007a, 193–194; 40–68)2.3. TyöpaikkakilpailuIlmiönä kansainvälinen työpaikkakilpailu ei ole uusi, vaan se huomattiin en-simmäisen kerran jo 90-luvulla (esim. Reich 1990). Kilpailu siirtyy kuiten-kin uuteen vaiheeseen, kunhan taloustila kehittyvissä maissa nousee. Kehit-tyvien maiden (esim. Kiina ja Intia) etuja ovat nouseva koulutustaso, nuoriväestö ja alemmat kustannukset. Ne kilpailevat yritysten investoinneista jasiten myös työpaikoista teollisuusmaiden kanssa. (Kasvio 2007, 33–35)Tulevaisuudessa esimerkiksi uusien insinöörien ja luonnontieteilijöiden suu-ri enemmistö on aasialaisia (Kuptsch&Pang 2006). Tämä on haaste Suomeninnovaatiostrategialle. Sen tarkoitus on ”luoda edellytyksiä laaja-alaiselleinnovaatiopolitiikalle suomalaisessa yhteiskunnassa, varmistaa innovaatio-ympäristömme kansainvälinen kilpailukyky sekä edistää innovaatioidensyntyä ja käyttöönottoa (TEM, 2008).”2.4. Tiede ja teknologiaTekninen kehitys on yksi keskeisistä työelämän muutoksia aiheuttavistaprosesseista (esim. Koski et al. 2002; Räikkönen 2007, Kasvio 2007; Cas-tells&Himanen 2001). 90-luvulla uskottiin laajasti, että teollisuusmaissa tu-lisi globalisaation siivittämänä tapahtumaan tietoteknisen kehityksen aiheut-tama uusi teollinen vallankumous (Kasvio 2007, 30). Yhä useammat työn-tekijät olisivat tulevaisuudessa tietotyöläisiä, jotka käyttäisivät työssään uut-ta tieto- ja viestintäteknologiaa. Työn tekemiselle ei olisi enää niin paljonajallisia ja paikallisia rajoituksia. Kehityksen ajateltiin lisäävän työn tuotta-vuutta ja taloudellista kasvua, mutta toisaalta riskejäkin nähtiin. Tärkein olipelko siitä, että kehitys jakaisi työntekijät niihin, joilla on valmiuksia sopeu-tumiseen, ja niihin joilla ei ole. (Castells 1996, 201–326)
  9. 9. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 72000-luvun lopulla edellisen kappaleen hahmotelma ei ole enää niin pätevä.Tietotekninen kumous tosin jatkuu vaikuttaen töiden kehittymiseen myöspositiivisesti. Uuden talouden kasvuun liittyneet odotukset olivat kuitenkinepärealistisia ja laajennut finanssikupla puhkesi 2000-luvun alkuvuosien ai-kana. Tiedeusko onkin jonkin verran laantunut. Positiivista on, että talouson päässyt 2000-luvun alkuvuosien jälkeen uuteen nousuun ja Suomeenkinon syntynyt uusia työpaikkoja. (Kasvio 2007, 30)Jatkossa tieteen ja teknologian merkitys tullee entisestään kasvamaan, koskayritysten tulee käyttää hyväkseen tieteen tarjoamat mahdollisuudet pärjätäk-seen kovassa kilpailussa. Toinen uusiin tieteellisiin ja teknisiin innovaatioi-hin ajava tekijä on luonnollisten resurssien, kuten öljyn, hupeneminen (Kas-vio 2007, 37–39). Kehityskulku aiheuttaa haasteita työntekijöille, joiden tu-lee osata käyttää uusia ja nopeasti kehittyviä laitteita. Sekä kouluissa ettätyöpaikoilla tapahtuvan koulutuksen merkitys tuleekin tulevaisuudessa ko-rostumaan (esim. Työministeriö 2007, 339–359).2.5. Luonnon tilaTalouden globalisaation seuraukset, kuten työn ositus eri maihin ja maan-osiin, ovat muodostavat ympäristöuhkia. Työn osituksella tarkoitetaan sitä,että tuotteen osat tehdään eri puolilla maapalloa. Luonnonvarat eivät riitä,eikä ekologinen järjestelmä siedä nykyisenlaista kehitystä. Tilanne voi myösjohtaa yhteiskuntien välisiin vastakkainasetteluihin. (Kasvio 2007, 40–41)On esitetty, että taloudellinen kasvu maailmassa voi jatkua 2000-luvun en-simmäisen vuosikymmenen, minkä jälkeen uhat ovat vaarassa toteutua(Meadows et al. 2005). Seuraukset työmarkkinoille ja suomalaiseen yhteis-kuntaan laajemminkin ovat pahimmissa skenaarioissa katastrofaalisia. Toi-saalta tiede ja tutkimus kehittyvät jatkuvasti, mikä tarjoaa keinoja taistellapahimpia uhkia vastaan.
  10. 10. 8 SAK · Tutkimustietoa 2/20083. KYSYMYKSENASETTELU JA SELVI-TYKSEN RAKENNETämä selvitys käsittelee työelämän ja työmarkkinoiden joustoja, niiden vai-kutusta palkansaajiin sekä ay-liikettä. Joustot ovat ilmiö, jonka rooli tuleekasvamaan (Työministeriö 2007a, 254). Ay-liike kohtaa joustot tulevaisuu-dessa entistä voimakkaampana. Selvityksen tärkein päämäärä on pohtia sekäjoustojen mahdollisia positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Joustot eivätitsessään ole negatiivinen tai positiivinen käsite, vaan asteen määrittää nii-den soveltaminen (Mamia 2007, 33).Tietyt joustojen muodot heikentävät oletettavasti joidenkin palkansaajaryh-mien asemaa, joten niitä vastaan ay-liikkeen tulee edelleen taistella. Entämitä joustojen muotoja ay-liikkeen tulisi pyrkiä edistämään? Mitkä ovat nii-tä joustoja, joiden vaikutuksia tulee pyrkiä ainakin minimoimaan, mikäliniiden rooli korostuu? Onko toivottujen ja ei-toivottujen joustojen välillemahdollista kenties löytää balanssi, jossa sekä työnantaja että työntekijävoittavat, ja miten ay-liike voi tukea tätä kehitystä? Balanssia työnantajan jatyöntekijän joustojen välille pyrkii lisäämään myös Euroopan unioni ns.Lissabonin strategiallaan, joka käynnistettiin vuonna 2000. Sillä pyritään te-hostamaan EU:n kilpailukykyä ja dynaamisuutta (esim. EC, 2005). Jousto-keskustelu on siis ajankohtaista tässäkin mielessä. Liika jäykkyys voi merki-tä yritysten kilpailukyvyn heikentymistä ja investointien vähyyttä. Niillätaas on vaikutuksensa esimerkiksi työllisyyteen ja talouskasvuun.Selvityksen näkökulma on palkansaajakeskeinen. Tarkoitus on pohtia sitä,miten joustot vaikuttavat palkansaajiin. Palkansaajat eivät kuitenkaan olehomogeeninen ryhmä. Tässä selvityksessä heidät jaotellaan ydintyövoimaanja reunatyövoimaan. Se liittyy olennaisesti joustokeskusteluun (esim. Uh-mavaara et al. 2005). Toisenlaisiakin jaotteluja voisi tällaisessa työssä tehdä,mutta tämän selvityksen tiukan aikarajoituksen vuoksi ne jätetään jatkosel-vitysten kohteiksi. Jaotteluja voisi tehdä esimerkiksi sukupuolen, iän, koulu-tusasteen, sosiaalisen aseman tai työskentelysektorin perusteella. Tässä käy-tetty jaottelu on perusteltu, kun ottaa huomioon selvityksen aiheen.
  11. 11. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 9On hyvä huomioida, että ydintyövoiman ja reunatyövoiman käsitteet ovatteoreettisia konstruktioita. Ne eivät ole yleisiä sääntöjä, joten on väärin aja-tella, että reunatyövoimaan kuuluvien asema olisi aina samanlainen. Ihmisetovat erilaisia ja suhtautuvat asioihin eri tavoin, vaikka heidän asemansa olisiperiaatteessa samanlainen. Esimerkiksi yhteiskunnan arvomuutoksella saat-taa olla vaikutusta siihen, miten joustot koetaan.Selvityksen palkansaajakeskeisyys vaikuttaa myös siihen, miten ay-liikkeenroolia ajatellaan. Ay-liike on toimija, jonka kaiken toiminnan tarkoitus onpalkansaajien etujen ajaminen. Palkansaajien suhde ammattiliittoihin riip-puu siitä, onko jäsenyydestä heille hyötyä. Jos palkansaaja kokee, että jäse-nyydestä aiheutuvat kustannukset ovat siitä saatavia hyötyjä suuremmat,hän ei liity jäseneksi. Jos hän kokee jäsenyydestä olevan hyötyä, liittoon liit-tyminen on selviö. Laskusuunnassa olevan järjestäytymisasteen aikana ky-symys hyödystä ja hyödyttömyydestä on olennainen.Jos ay-liike suhtautuu toiminnassaan joustoihin niin, että palkansaajat koke-vat siitä olevan heille hyötyä, vaikuttaa se osaltaan järjestäytymisasteeseen.Markkinatalouden termein palkansaaja on kuluttaja, joka kuluttaa ay-liikkeeltä ”ostettuja” palveluja, mikäli ne ovat hänelle hyödyllisiä. Oletetta-vasti yhteiskunnalliset muutokset, kuten arvomuutos, vaikuttavat myös pal-kansaajaan ja siihen mitä hän liikkeeltä haluaa. SAK:n jäsenliittojen piirissäkolme tärkeintä syytä jäsenyydelle vuonna 2005 olivat palkansaajien etujenpuolustus, työttömyysturva ja liikkeen tuottama yleinen turva palkansaajanelämään (SAK:n järjestötutkimus 2005). Sekin todistaa hyötyfunktion oleel-lisuutta. Hyödyllisyys on olennaista ay-liikkeen toimivallan oikeutuksensuhteen myös tulevaisuudessa.Seuraavissa luvuissa paneudutaan ensin joustojen käsitteen määrittelyyn jaesitetään se joustotypologia, jota tässä selvityksessä käytetään. Luvussa pe-rehdytään myös joustokeskustelun historiaa ja esitetään lyhyesti yleisvertai-lua joustojen määrästä Suomessa suhteessa muihin maihin. Seuraavat kolmelukua käsittelevät joustomuotoja. Kussakin teemana on yksi ryhmä maini-tusta joustotypologiasta. Kun kukin joustomuoto on eritelty tarkemmin,
  12. 12. 10 SAK · Tutkimustietoa 2/2008muotoja pohditaan palkansaajien näkökulmasta. Sen jälkeen mukaan astuuay-liike. Mitkä ovat niitä joustomuotoja, joita ay-liikkeen tulee tukea, jamitkä niitä, joita tulee vastustaa ainakin nykykehityksen valossa? Oletukse-na on, että palkansaajien tarpeet vaihtelevat myös samaan ryhmään kuuluvi-en kesken. Siksi arvioinnin tulee olla varovaista.4. JOUSTOJEN KÄSITE JA HISTORIAUusien teknologioiden nopea kehittyminen, globalisaatiosta johtuva kilpai-lun kiristyminen, kuluttajien muuttuvat vaatimukset ja palvelusektorin kas-vu ovat vaikuttaneet paljon työelämään ja tuotantometodeihin. Nämä uudettrendit heijastavat siirtymistä standardisoiduista työn organisoinnin raken-teista, työsopimuksista ja työajoista kohti joustavampaa ja heterogeenisem-paa rakennetta. (European Foundation for the Improvement of Living andWorking Conditions 2008, V) Muutos ei liity pelkästään talouden ja työnmuutoksiin, vaan se on myös yhteiskunnallinen. Taustalla on esimerkiksinykyinen arvomuutos, jossa on Pohjanheimon (2005) mukaan kolme kes-keistä piirrettä. Ensimmäinen piirre on yksilöllisyyden voimistuminen yhtei-söllisyyden sijaan. Toinen piirre on arvojen eriytyminen ja suhteellistumi-nen, millä tarkoitetaan sitä, että arvokenttä on entistä monipuolisempi. Mo-nipuolistumiseen vaikuttaa erityisesti koulutustason raju nousu. Kolmaspiirre ovat muutokset tavoissa suhtautua muutokseen ja säilyttämiseen.Muutosmyönteisyys on vahvistunut selvästi erityisesti nuorten keskuudessa.(mt., 248–250) Se monipuolistaa käsitystä siitä, miten palkansaajat kohtaa-vat joustovaatimuksia ja minkälaisia joustoja he itselleen haluavat. Palkan-saajat ovat yhä heterogeenisempi joukko, mikä ay-liikkeen on hyvä huomi-oida. Joustot voidaan kohdata eri tavoin monista syistä, vaikka asema työ-markkinoilla olisi periaatteessa sama.Yritysten kannalta olisi elintärkeää, että omistajat, työntekijät ja yritystentoimintaa tukevat työelämän instituutiot joustaisivat mahdollisimman paljon(Työministeriö 2007a, 34). Eteenpäin vievänä voimana tässä kehityksessä
  13. 13. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 11ovat ensinnäkin työantajien tarpeet suuremmasta joustavuudesta ja sopeu-tumiskyvystä, joita pidetään ratkaisuna markkinoiden rajoituksiin. Toineneteenpäin vievä voima ovat työntekijöiden tarpeet. Väestö ikääntyy, koulu-tukseen käytetty aika lisääntyy ja kotitalouksien tapa allokoida ajankäyttö-ään sekä tulojaan muuttuu. Joustot ovat keino, joilla näihin muutoksiin voi-daan vastata. Toisaalta työntekijät odottavat kuitenkin riittävää turvaa, tulojaja mahdollisuuksia uralla etenemiseen. (European Foundation for the Im-provement of Living and Working Conditions 2008, V)Työelämän muutokset aiheuttavat sen, että työntekijöiltä odotetaan entistäsuurempaa joustavuutta ja työtehtävien aiempaa nopeampaa ja laadukkaam-paa suorittamista. Joustovaatimukset ovat yhä useammin yksilökohtaisia,koska tehokkuuden lisääminen Suomen kaltaisessa kehittyneessä taloudessaedellyttää hienojakoista joustavuutta ja tuottavuuserojen huomioimista.Markkinoiden vapaampi toiminta ja markkinaehtoisuuden laajeneminen li-säävät individualismia ja polarisaatiota työpaikoilla. Kehityksen seuraukse-na perinteiset turvarakenteet ovat osin kriisiytyneet. Esimerkkejä seurauk-sista ovat työnteon mielekkyyden lasku, kasvava epävarmuus ja jaksa-misongelmat. Pahentuessaan ongelmat tulevat vaikuttamaan enenevissämäärin myös tuottavuuteen, koska ne näkyvät tehdyn työn laadussa. Työn-tekijän kannalta ongelmallisten joustojen lisääntyminen vaatii turvajärjes-telmää, jossa nämä piirteet huomioidaan. Myös luottamuksen sekä työmark-kinoilla että laajemmin yhteiskunnassa tulisi säilyä korkealla tasolla, jotentyöelämän muutoksia tulisi pystyä kontrolloimaan sitä silmällä pitäen.(Työministeriö 2007a, 282)4.1. Joustokeskustelun alkuTimo Kauppisen (2005, 194–195) mukaan OECD:n työvoima- ja sosiaa-liasiain osastonjohtaja Gösta Rehn käynnisti artikkelillaan (1973) kansain-välisen joustavuuskeskustelun OECD:n piirissä hahmottelemalla tulevai-suutta, jossa ihmiset olisivat välillä töissä, välillä sapattivapaalla ja välilläkoulutuksessa.
  14. 14. 12 SAK · Tutkimustietoa 2/2008Nykyisessä merkityksessään ja työmarkkinakäsitteenä joustokeskustelu onkuitenkin vasta 80-luvun tuote, koska 70-luvun öljykriisi siirsi tarkasteluahitaampaan kasvuun sopeutumiseen. Huomattiin kuitenkin, että jotkut maat,kuten Yhdysvallat ja Japani, sopeutuivat toisia nopeammin uuteen tilantee-seen. Syyksi epäiltiin sitä, että niissä maissa oli vähiten jäykkiä sääntöjä,määräyksiä, lakeja ja sopimuksia. (Kauppinen 2005, 194)OECD käänsi nämä tulokset politiikan kielelle ja ilmoitti, että hallitusten tu-lee purkaa sääntöjä ja määräyksiä, jotta talous kohenisi nopeammin. Siitäalkoi deregulaation aika, ja talouspolitiikan painopiste siirtyi keynesiläisyy-destä (ks. esim. Keynes 1951) mahdollisimman vapaan talouden ideaaliin.Iso-Britanniassa, jossa talouspolitiikan linjaa muutettiin merkittävästi 80-luvun alussa, deregulaatio tunnetaan ”thatcherismina” (ks. esim. Giddens2001, 434–435) silloisen pääministerin mukaan. (Kauppinen 2005, 194)Ay-liike ei kuitenkaan ollut valmis hyväksymään deregulaatiota. Esimerkik-si TUAC (Trade Union Advisory Commitee), joka on ay-liikkeen neuvoa-antava elin OECD:ssä, suhtautui siihen kielteisesti. Perusteena oli, että työ-elämän heikompaa osapuolta suojaamaan tehdyt säännöt irtisanomisista jatyösuhteen minimiehdoista oli juuri saatu aikaan, eikä niitä pitäisi purkaaheti ensimmäisen laman aikana. Työnantajapuolen neuvoa-antava elinBIAC (Business Advisory Commitee) oli luonnollisesti täysin päinvastaisellakannalla. Kiista ratkaistiin kompromissilla. Sellaiseksi syntyi uusi neutraalija positiivisempi käsite: flexibility eli joustavuus. (mt.,194)Joustavuuden käsite muuttui jo tuolloin ongelmalliseksi, kun alettiin puhuakeinoista, joilla joustoja haluttiin luoda (Meulders & Wilkin 1991, 1–3).Keinojen määritteleminen pakottaa ottamaan kantaa ideologisiin painotuk-siin, sillä vastakkain ovat pääoman ja työn tarpeet. Työantaja pyrkii käyttä-mään työvoimaansa mahdollisimman tuottavasti, kun taas työntekijä pyrkiisopeuttamaan työn omiin tarpeisiinsa. Ideaalitila olisi sellainen, jossa edelli-set yhdistyvät. Tämä tarkoittaisi yritysten kykyä sopeutua uusin oloihin il-
  15. 15. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 13man suuria tuotannollisia lisäkustannuksia ja niin, että sopeutumisesta eikoituisi haittaa henkilöstölle. (Kauppinen 2005, 195)Suomeen OECD:n piirissä käyty joustokeskustelu ei vielä tuolloin ulottunut.Syynä oli laaja idänkauppa, jonka takia suurin rakennemuutoksiin ei olluttarvetta vielä 80-luvulla tai 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Neuvostoliitto kui-tenkin romahti, ja idänkaupasta tuli entisessä laajuudessa historiaa. 90-luvunalku toikin joustokeskustelun myös Suomeen. Länsi ei ollut kiinnostunutidänkaupan tuotteista, ja suomalaisten yritysten oli joustettava kansainvälis-ten markkinoiden vaatimusten edessä. Seuraavan vuosikymmenen aikanatyöelämää joustavoitettiin merkittävästi. Metalliala ehti ensimmäisenä, jaalan järjestöt purkivat tiukat työaikamääräykset ja siirsivät työajoista sopi-misen työpaikoille. Vähitellen vaatimukset joustoista alkoivat levitä muille-kin aloille, ja osa niistä meni läpi. Muutos merkitsi siirtymistä työntekijöi-den etujen turvaamisesta työantajien etujen turvaamiseen tai siirtymistäjäykkyyksistä uusliberalistisempaan talouspolitiikkaan. (mt., 196–197)4.2. Flexicurity – joustoturvaKansainvälistyneet markkinat, lisääntyvä kilpailu ja niistä seuraava jatkuvamuutos ovat vaikuttaneet palkansaajien asemaan. Sen on sanottu muuttu-neen entistä turvattomammaksi (Työministeriö 2007a, 282). Työmarkkinoi-den turvasta on tullut entistä tärkeämpää sekä työsuhteen aikana että senpäättyessä. Työsuhteet eivät enää ole niin pitkiä. Yksi ratkaisukeino tulevai-suudessa voi olla joustoturva. Tässä flexicurityn nimellä tunnetussa mallissayhdistyvät työehtojen joustavuus sekä sosiaaliturvan, aktiivisen työpolitii-kan ja elinikäisen koulutuksen tarjoama turvallisuus (mt., 283). Ideaalinamallissa on, että samalla turvattaisiin sekä yritysten kilpailukyky että ihmis-ten hyvinvointi.Tanskassa on käytössä eräs joustoturvan malli. Siellä sosiaaliturva sekä suu-ri alueellinen ja ammatillinen liikkuvuus on yhdistetty aktiiviseen työvoi-mapolitiikkaan. Aktiivisella työvoimapolitiikalla pyritään varmistamaan se,että työntekijät kouluttautuvat ammattiin ja ovat työmarkkinoiden käytettä-
  16. 16. 14 SAK · Tutkimustietoa 2/2008vissä. Tanskan työvoimapolitiikkaan liittyy pakotteita kuten pakollinen työ-hönsijoittuminen. Keskeistä on kuitenkin korkealaatuisen koulutuksen tar-joaminen. (Työministeriö 2007a, 283)Tanskassa sovellettu malli ei ole siirrettävissä sellaisenaan Suomeen. Suo-messakin on kuitenkin pyrittävä ottamaan huomioon työehtojen joustavuussekä aktiivisen työpolitiikan ja hyvän sosiaaliturvan muodostama kokonai-suus, jota kutsutaan myös työmarkkinoiden kultaiseksi kolmioksi. Jousto-turvan avulla ei kuitenkaan voida vastata kaikkiin työllisyyden ja työelämänkehittämisen haasteisiin. (Työministeriö 2007a, 283)4.3. Toiminnalliset joustot, määrällisetjoustot ja palkkajoustotJoustojen käsite on monimerkityksinen. Ensinnäkin sillä voidaan viitata se-kä joustavaan työhön että joustaviin työmarkkinoihin. Edellisellä tarkoite-taan sitä, että työn luonne ei vaadi yhdenmukaisia työn tekemisen tapoja ku-ten työaikoja. Jälkimmäinen kytkeytyy talouden suhdanteisiin laajemmin janäkyy esimerkiksi työn osa- ja määräaikaistumisena. (Benner 2002)Joustavuus voidaan toisaalta jakaa myös työorganisaatioiden sisäiseen jous-tavuuteen ja yleiseen ulkoiseen joustavuuteen. Edellinen tarkoittaa työor-ganisaatioiden toiminnallista joustavuutta ja jälkimmäinen muutoksia työ-markkinoilla, esimerkiksi määräaikaisen ja osa-aikaisen työvoiman käytönlisääntymistä tai työsopimussäännösten muutoksia. Kolmantena ryhmänätässä jaottelussa ovat joustavat palkkausjärjestelmät. (Uhmavaara et al.2005, 10; NUTEK 1997, 31; Meulders&Wilkin 1991, 3)Kolmas tapa on luokitella joustomekanismit niiden vaikutusnopeuden mu-kaan. Nopeasti vaikuttavia mekanismeja ovat mm. työvoiman määrän muu-tokset, ulkoistaminen, työaikajoustot, työn järjestelyn joustot sekä tietytpalkkajoustot. Hitaasti vaikuttavia mekanismeja ovat puolestaan rekrytoin-
  17. 17. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 15tipolitiikan muutokset, investoinnit ja uuden teknologian soveltaminen.(Juntunen 2004)Tässä selvityksessä käytetään neljättä, alun perin John Atkinsonilta (1987),peräisin olevaa joustojen luokittelutapaa. Se on luokittelutavoista nykyäänyleisimpiä ja huomioi hyvin joustojen erilaisia puolia (ks. esim. Työministe-riö 2007a, 254–269; European Foundation for the Improvement of Livingand Working Conditions 2008, 2–3). Se yhdistää joustavan työn ja joustavi-en työmarkkinoiden käsitteet, mitä on joskus pidetty myös ongelmana (Uh-mavaara et al. 2005, 10). Käsitteiden yhdistäminen ei ole ongelma, kun ot-taa huomioon joustojen käsitteen laajuuden.Atkinson jakaa joustot kolmeen ryhmään eli määrällisiin joustoihin, toimin-nallisiin joustoihin ja palkkajoustoihin. Määrällinen joustavuus tarkoittaatyövoiman määrän sopeuttamista kysynnän vaihteluihin. Se näkyy esimer-kiksi osa-aikaisuuden ja vuokratyön lisääntymisenä. Toiminnallinen jousta-vuus liittyy organisaation kykyyn sopeutua nopeisiin muutoksiin. Siihen liit-tyy olennaisesti henkilöstön osaamisen hyödyntäminen pitkällä tähtäyksellä.Palkkajoustoista puhuttaessa tarkoitetaan palkkajärjestelmien sopeuttamista,esimerkiksi erilaisia tulospalkkauksen malleja, jotka ovat syrjäyttämässävanhoja ikälisämalleja. (Atkinson 1987; Uhmavaara et al. 2005, 10; Työmi-nisteriö 2007a, 254–272)4.4. Ydintyövoima, reunatyövoima ja ul-koinen työvoimaTässä selvityksessä palkansaajat jaetaan kahteen ryhmään. Joustojen lisään-tyminen saattaa eriyttää työntekijöitä kolmeenkin kategoriaan, joista kaksion tässä selvityksessä keskeisiä.Ensimmäisen kategorian muodostaa ydintyövoima. Siihen kuuluvat työs-kentelevät tehtävissä, joita työorganisaatiot pitävät tärkeimpinä ja osaamis-alueeseensa kuuluvina. Työvoima on monikäyttöistä sekä ammattitaitoista,ja työsuhteet usein pysyviä. Tähän ryhmään sovelletaan usein toiminnallisia
  18. 18. 16 SAK · Tutkimustietoa 2/2008joustoja. Toista kategoriaa kutsutaan reunatyövoimaksi. Se käsittää työnte-kijät, jotka työskentelevät työorganisaation kannalta vähempiarvoisiksi jarutiininomaisiksi katsotuissa tehtävissä. Reunatyövoima on ydintyövoimaauseammin ns. epätyypillisissä työsuhteissa, ja siihen sovelletaan tyypillisestimäärällisiä joustoja. Kolmas ryhmä on ulkoinen työvoima. Siihen kuuluvatne työntekijät, jotka eivät ole organisaation omaa työvoimaa, vaan esimer-kiksi alihankkijan tai työvuokrausyrityksen palveluksessa. Kolmannen ryh-män kohdalla on huomattava, että siihen kuuluvat saattavat olla varsinaiselletyönantajalleen ydintyövoimaa. Esimerkiksi siivousfirman työntekijä, jokaosaa työnsä hyvin, on työnantajalleen tärkeä. (Uhmavaara et al. 2005, 11;Kevätsalo 1999, 82; Atkison 1987). Kolmannen ryhmän ongelmallisuudenvuoksi tässä selvityksessä keskeisin jako on ydintyövoiman ja reunatyövoi-man välillä.Jaottelun voi ajatella sisältävän erilaisia muuttujia, mikä onkin sen hyödylli-sin puoli. Tämänkaltaisessa selvityksessä yksi mahdollinen muuttuja olisikoulutusaste. Ammattitaitoisimmat työntekijät kuuluvat tässä mallissa useinydintyövoimaan. Ammattitaito on peräisin koulutuksesta, jota on saatu kou-lussa ja/tai työpaikalla. Jaottelun avulla on myös helpompi pohtia niitä ryh-miä, joille tietty joustojen muoto on ongelma. Toisaalta se auttaa myös luo-maan kuvaa joukosta, joille toiset joustojen muodot ovat toivottuja.4.5. Joustaako suomalainen työelämä?Joustotutkimusten vertailua hankaloittavat niiden erilaiset tavat määritelläjoustojen käsitettä. Yleisesti puhutaan vain määrällisistä joustoista ja unoh-detaan muut puolet (Työministeriö 2007a, 255). Viimeaikaisissa vertailevis-sa tutkimuksissa Suomea ei ole pidetty joustavuudeltaan kärkimaana, vaanpikemminkin keskikastiin kuuluvana (Moisala&Taimio, 2005). Toisaaltajoustavuuden tasoa on pidetty melko korkeana ja työantajien mahdollisuuk-sia reagoida olosuhteiden muutoksiin suurina (Siljander 2006).
  19. 19. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 17Thatcherismin tasoiseen deregulatiiviseen mullistukseen ei Suomessa oleajauduttu, mikä on todennäköisesti korkean järjestäytymisasteen ja sitäkautta vahvojen työntekijäjärjestöjen ansiota. Vertailtaessa Suomea esimer-kiksi Iso-Britanniaan, on erotettu toisistaan uuskorporatismi ja liberalismiuusina kapitalismin malleina (Lipietz 1995, 1997). Uuskorporatismi ei jous-ta yhtä paljon kuin liberalismi, mutta työntekijän asema on siinä parempi,koska työntekijäjärjestöjen merkitys on säilynyt. (Työministeriö 2007a, 36)On hyvä muistaa, että laman jälkeen talouskasvu on ollut jatkuvaa myösuuskorporatistisessa Suomessa. Maailmanlaajuisesti liikettä tapahtuu libera-listisen ja joustavamman mallin suuntaan, millä tulee todennäköisesti ole-maan vaikutuksia myös Suomeen (mt., 36–37). Toisaalta työntekijöiden pii-rissä myönteisiksi koetut joustot ovat lisääntymässä monilla työpaikoilla(esim. Uhmavaara et al. 2005, 153–171).5. TOIMINNALLISET JOUSTOTToiminnalliset joustot tarkoittavat työorganisaatioiden funktionaalista jous-tavuutta. Suomessa ne ovat jo nyt yleinen joustojen muoto korkean koulu-tus- ja osaamistason takia. Keskeisin syy tärkeyteen on osaamisen hyödyn-täminen. Työpaikat tulisi organisoida sellaisiksi, että henkilöstöön ja tekno-logiaan tehdyt investoinnit hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla(Työministeriö 2007a, 276). Toiminnallisesti joustava organisaatio selviääkoventuneessa kilpailussa, ja toiminnallisten joustojen avulla organisaationtoiminta voidaan sopeuttaa rakenteellisesti sen ympäristöä vastaavaksi(Mamia 2007, 46). Koulutusaste on ollut viime vuosikymmenet nousussa.Osaamista on siis yhä enemmän, ja sitä halutaan palkansaajien puoleltamyös käyttää. Osaamisen hyödyntäminen voi monipuolistaa työtä.
  20. 20. 18 SAK · Tutkimustietoa 2/20085.1. Organisaatioiden muutos toiminnallis-ten joustojen taustallaTietoyhteiskuntakehitys on yhdessä muiden muutosten, joita ovat taloudel-linen, teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys, kanssa viemässä teollistatuotantomuotoa fordistisesta massatuotannosta kohti jälkifordistista ja jous-tavaa tuotantomallia (ks. esim. Kolehmainen 2004, 25; Kauppinen 2005,176–193). Suuntaus noudattaa yleistynyttä johtamisen paradigmaa, jonkamukaan organisaatioiden on oltava joka hetki mahdollisimman tehokkaita jajoustavia kaikkien resurssiensa osalta (Viitala 2007, 185).Yksityiskohtaista vertikaalista ja horisontaalista työnjakoa on purettu. Onpyritty siirtymään kohti matalampia ja kevyempiä rakenteita sekä lisättytyövoiman käytön joustavuutta. Työvoiman kykyjä on pyritty hyödyntä-mään mahdollisimman paljon kiinnittämällä huomiota mm. tiimi- ja projek-tityöhön. (Alasoini et al. 2005, 263)Työorganisaatiot ovat myös alkaneet keskittyä ydintoimintoihinsa ja ulkois-tamaan toimintoja, jotka eivät kuulu ytimeen (esim. Kauppinen 2005, 198).Kehityskulku koskee myös julkista sektoria ja järjestöjä.Toiminnalliset joustot sisältävät kaksi puolta, joita esimerkiksi Kauppinen(2005, 198) kutsuu ammattijoustoiksi ja organisatorisiksi joustoiksi. Edelli-nen tarkoittaa organisaation työntekijöiden taitojen kehittämistä tarpeidenmukaan. Jälkimmäinen tarkoittaa aiemmin mainittuja organisaatioiden ra-kenteellisia muutoksia (mt.). Molemmat jouston muodot ovat keinoja selvitäkoventuneessa kilpailussa ja tehostaa toimintoja. Koulutus voi olla peräisinjoko koulusta tai työpaikalta. Olennaista on se, että koulutustaso riittää vaa-timuksiin vastaamiseen.Muutosteoriat eivät ole aukottomia. Onhan selvää, että kaikki työpaikat ei-vät ole suuria organisaatioita, joissa kaikki mainitut toimet olisi edes mah-dollisia toteuttaa. Esimerkiksi SAK:n jäsenistä puolet työskentelee alle 30työntekijän työpaikoilla (SAK:n järjestötutkimus 2005, 61). Osa työpaikois-
  21. 21. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 19ta on syntynyt toiminnallisten joustojen seurauksena. Eri työorganisaatioi-den suhde tietoon on sekin hyvin erilainen. Lääkkeitä kehittävä yritys eroaaepäilemättä siinä suhteessa rakennusalan yrityksestä jne. Organisaatiomuu-tosta käsitteleviä teorioita onkin luettava varoen. Muutosta tapahtuu varmas-ti ja perussuunta on selvä, mutta muutoksen laajuus ja laatu vaihtelevat.5.2. Tärkeimmät toiminnallisten joustojenmuodot ja niiden merkitysOsaamiseen liittyvät kysymykset ovat toiminnallisten joustojen ydin, kutenluvun johdannossa mainittiin. Tiimeissä tapahtuvassa työssä organisaatiovoi hyödyntää osaamistaan mahdollisimman tehokkaasti. Tässä tiimityötä jaosaamisen liittyviä asioita käsitellään selvyyden vuoksi erikseen, vaikka neliittyvätkin toisiinsa.Vuoden 2006 työolobarometrin mukaan 78 prosenttia työvoimasta teki töitäosittain tai kokonaan erilaisissa tiimeissä kuten soluissa ja projektiryhmissä.Eniten ryhmissä työskenneltiin valtiolla, jossa 93 prosenttia työvoimasta te-ki ainakin osittain töitä ryhmissä. Pienin vastaava luku oli yksityisissä pal-veluissa, joissa se on 68 prosenttia. Kaikilla sektoreilla, teollisuudessa, yksi-tyisissä palveluissa, kunnilla ja valtiolla, oli huomattavissa lievää kasvuatiimityöskentelyssä vuodesta 1995 vuoteen 2006. (Työministeriö 2007b, 46)Tutkimuksissa on myös todettu, että toimihenkilöt työskentelevät tiimeissäyleisemmin kuin työntekijät (Uhmavaara et al. 2005, 105).Tiimityöskentelystä kertovat luvut eivät kuitenkaan kerro riittävästi, koskatiimien toimintatavat vaihtelevat paljon myös työorganisaatioiden sisällä.Tiimien välillä voi olla vaihtelua esimerkiksi päätöksentekotavoissa, toi-minnan luonteessa tai työnjaossa. Tärkeä kysymys on esimerkiksi se, onkotiimityön yleistyminen hajauttanut päätösvaltaa, koska sillä voi olla positii-visia vaikutuksia työelämän laatuun. Hajautus näyttäisi olevan tosiasia aina-kin jossain määrin. Erityisesti työntekijäasemassa olevat kokevat, että tii-meissä työskentely tuo lisää valtaa yksittäiselle työntekijälle. Toimihenki-löillä ero ei ole yhtä selkeä. (mt., 105–119) Suhteessa koulutustason nou-
  22. 22. 20 SAK · Tutkimustietoa 2/2008suun vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen on kuitenkin ollut melko hi-dasta (Työministeriö 2007a, 267). Tiimitöiden lisääntyminen on kuitenkinparantanut työelämän laatua Suomessa, vaikka esimerkiksi anglosaksisissamaissa niin ei ole käynyt (Niemelä 2006, 94). Syynä parannuksiin on Ylös-talon (2005, 110) mukaan ainakin se, että ay-liike ei ole aktiivisesti vastus-tanut tiimityöskentelyn kehittymistä. Ay-liikkeen tuki edistää sellaisia tiimi-työn muotoja, jotka parantavat sekä työelämän laatua että organisaatioidentehokkuutta (Niemelä 2006, 94).Toinen tärkeä toiminnallisten joustojen muoto on osaaminen, joka nykykes-kustelussa asetetaan usein palkansaajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi.Usein ajatellaan, että palkansaajan tulisi olla moniosaaja, joka osaa toimiamonenlaisissa tehtävissä. Asiakaslähtöisyyden korostuminen edellyttää ta-varoiden ja palvelujen tuottajilta monipuolista osaamista, joka mahdollistaaasiakaslähtöiset, joustavat, ratkaisut. (Uhmavaara et al. 2005, 127) Joustojaperustelleessa luvussa kuluttajien vaatimusten kasvu mainittiin yhtenä tär-keänä taustatekijänä joustoille. Tulosohjatut julkiset palveluntarjoajat ovatenenevissä määrin mukana samassa kehityksessä (mt.). Päiväkodeilta, kou-luilta, sairaaloilta ja muilta julkisilta palveluilta osataan tai halutaan vaatiayhä enemmän ja erilaisia asioita. Myös työn monipuolistuminen on nähtypitkällä tähtäyksellä positiivisena kehityksenä (Uhmavaara et al. 2005, 132;Lehto 2007, 98).Tietyillä aloilla johto tavoittelee moniosaajia aktiivisemmin kuin toisilla.Tärkeimpiä he olisivat palvelualoilla ja tuotteiden valmistukseen keskitty-villä aloilla kuten teollisuudessa. Vähiten merkityksellistä moniosaajienolemassaolo on opetusalan johdolle. (Uhmavaara et al. 2005, 128–129)Moniosaaminen on sekä työnantajan että palkansaajan etu. Työnantajankannalta tärkein etu on kuluttajien vaatimuksiin vastaaminen. Moniosaajillavoidaan myös paikata palkansaajien sairauksista yms. johtuvat poissaolotparemmin. Kolmas etu liittyy rationalisointiprosesseihin: kun väkeä vähen-netään, irtisanottujen työt voivat jäädä muiden tehtäviksi. Moniosaaminen
  23. 23. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 21saattaa kuitenkin olla myös palkansaajan etu esimerkiksi silloin, kun työn-kuva laajenee, mutta ei kuitenkaan muodostu liian suureksi taakaksi. (Jär-vensivu&Valkama 2005)Työpaikkojen toiminnallisen joustavuuden alueella on vielä paljon kehitet-tävää. Sitä voidaan pitää potentiaalivarastona myös työssä jaksamisen kan-nalta. Arvion mukaan kolmannes suomalaisista työpaikoista on kyennyt jär-jestämään organisaationsa niin, että järjestelyjä voidaan pitää laajasti toi-minnallisesti joustavina. Yksityisen sektorin sanotaan olevan selvästi julkis-ta sektoria edellä. Se johtunee koventuneesta kilpailuista, joka pakottaa or-ganisaatioita muutoksiin. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla toimin-nallisten joustojen määrällä on selvä yhteys organisaation menestymiseen.Tärkeimmät toiminnallisten joustojen lisääntymistä hidastavat tekijät ovatensinnäkin se, että työntekijät saavat aikaisempaa huonommin ja myöhem-min tietoa työpaikkaansa koskevista muutoksista. Toinen syy on työnteki-jöiden vaikutusmahdollisuuksien melko hidas kasvu. (Työministeriö 2007a,267–268)Antilan mukaan byrokraattinen ja jopa nöyryyttävä johtamistapa on edelleenvoimissaan suuressa osassa työorganisaatioita (2006, 65). Organisaatioillanäyttää olevan ilmiselviä vaikeuksia hallita toimintaansa käynnissä olevassamuutosprosessissa (Räikkönen 2007, 66).5.3. Palkansaajat ja toiminnalliset joustotTyöelämän laadun kannalta toiminnallisten joustojen lisääntyminen voi ollasekä hyvä että huono puoli. Olennaista on se, millainen palkansaajien asemaon tässä kehityksessä. Palkansaajan ja työantajan edut eivät toiminnallisis-takaan joustoista puhuttaessa välttämättä kohtaa. Yhtäältä vaikutusmahdol-lisuuksien hidas kasvu ja organisaatioiden sulkeutuneisuus ovat jarruttamas-sa kehitystä. Toisaalta tiimityön lisääntyminen on heikentänyt perinteistenhierarkioiden merkitystä työelämässä ja parantanut palkansaajien vaikutus-mahdollisuuksia (Niemelä 2006, 93). Osaamisvaatimusten lisääntyminenvoi olla positiivinen asia, vaikka sitä käsitellään usein liian negatiivisessa
  24. 24. 22 SAK · Tutkimustietoa 2/2008valossa. On totta, että liian korkeat osaamisvaatimukset heikentävät työssäjaksamista, mutta kohtuullisuuden rajoissa kasvaen ne ovat motivoiva tekijä(Järvensivu&Valkama 2005).Kasvava ja monipuolistuva työtaakka voi olla myös luottamusta, ja luotta-mukseen vastaamisesta voidaan palkita. Taakan kasvaminen liian suureksiei kuitenkaan ole kenenkään etu. Todennäköisesti se tullaan seuraavina vuo-sina huomaamaan ja pikemminkin etsimään keinoja, joilla kehityskulun ris-kit voidaan torjua.5.3.1. ReunatyövoimaReunatyövoiman ajatellaan olevan ryhmä, johon sovelletaan pääasiassamäärällisiä joustoja. Toiminnalliset joustot on suunnattu ennen muuta ydin-työvoimaan. (Uhmavaara et al. 2005, 11; Kevätsalo 1999, 82) Tästä on tuo-retta empiiristä näyttöä Metalliliiton tutkimuksessa, jossa havaittiin, ettäalan yrityksissä ydintyövoimaan lukeutuvat pääsevät yrityksen järjestämäänkoulutukseen reunatyövoimaa helpommin (Kauppinen 2008).Suomessa esimerkiksi työsuhteen määräaikaisuuden vaikutus työnantajantarjoamaan koulutukseen näyttäisi olevan useita muita EU-maita selvästivoimakkaampi (Moisala 2004, 196). Ydintyövoimaan siis panostetaanenemmän, koska se on nähty organisaatiolle tärkeämmäksi. Reunatyövoi-malle luottamussuhdetta työnantajaan ei synny, ja työntekijöitä vaivaa epä-varmuus omasta asemasta. Kaikki reunatyövoimaan kuuluvat eivät kuiten-kaan koe asemaansa ongelmallisena, koska he ovat esimerkiksi opiskelijoitatai muuten tarkoituksella valinneet tiensä (ks. luvut määräaikaisuudesta jaosa-aikaisuudesta).Toiminnalliset joustot eivät kuitenkaan koske vain ydintyövoimaa. Organi-saatioiden on kokonaisuuksina oltava mahdollisimman joustavia toiminnal-lisessa mielessä. Työelämässä vaadittavien tietojen ja taitojen lisääntyminenkoskee koko työvoimaa (esim. Uhmavaara et al. 2005, 127). Tätä tukee se,että rutiininomaisten tehtävien määrä on vähentynyt jatkuvasti myös työnte-
  25. 25. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 23kijöiden ryhmässä (Blom 2001, 126). Työt ovat monipuolistuneet riippu-matta siitä, tehdäänkö niitä ryhmissä vai ei (Uhmavaara et al. 2005, 133).Keskeisin päätelmä, jonka toiminnallisista joustoista, tulevaisuudesta, jareunatyövoimasta voi tehdä, on se, että osaamisen, oppimiskyvyn, koulutuk-sen, ja niihin liittyvien asioiden merkitys tulee entisestään kasvamaan. Suur-ten ikäluokkien eläköitymisen seurauksena kouluttamattomien tai erittäinvähän koulutusta saaneiden määrä tulee pienenemään. Yhä useammilla reu-natyövoimaan kuuluvilla on hyvät mahdollisuudet selvitä toiminnallisestijoustavissa työorganisaatioissa entistä helpommin, ja omaa asemaa on mah-dollista pyrkiä kehittämään.5.3.2. YdintyövoimaKuten todettiin, toiminnallisiin joustoihin yhdistetään usein juuri ydintyö-voima. Se on työvoimaa, joka on koulutettu organisaation kannalta tärkei-siin tehtäviin ja joka saa korkeampaa palkkaa verrattuna yleisiin työmarkki-noihin (Kevätsalo 1999, 82). Toiminnallisessa joustavuudessa on kysymystyöpaikkojen jatkuvasta kyvystä kehittää itseään. Päätöksiä tulisi voida teh-dä joustavasti ja niillä organisaation tasoilla, joilla on asioista parasta tietoa.(Työministeriö 2007, 267).Toiminnallisten joustojen lisääntyminen on jo monipuolistanut työnkuvia.(Uhmavaara et al 2005, 133). Kuten todettu, työorganisaatiossa työskennel-lään entistä useammin ainakin osittain erilaisissa tiimeissä. Oletettavastiydintyövoimaan kuuluvat työskentelevät niissä muita useammin. On myöstodettu, että tiimitöillä on positiivinen yhteys työelämän laatuun. Erityisenselvästi se näkyy päätöksenteossa, työn monipuolistumisessa ja työn tulok-sellisuudessa. Ydintyövoiman moniosaajilla olot ovat siis reunatyövoimaaparemmat myös tästä näkökulmasta katsottaessa. (Niemelä 2006, 94).Tiimityöt voivat kuitenkin aiheuttaa myös suurempaa kuormitusta. Siitä eiole suoraa tutkimuksellista näyttöä, mutta Niemelän tutkimuksen mukaantiimien jäsenet pelkäävät muita työntekijöitä useammin työmäärän kasva-
  26. 26. 24 SAK · Tutkimustietoa 2/2008mista yli sietokyvyn. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että tiimitöitätekevistä erityisesti alemmat toimihenkilöt ja työntekijät tekevät korvaukset-tomia ja vastentahtoisia ylitöitä muita palkansaajaryhmiä useammin. Syypelkoon ei tutkimuksessa selvinnyt. Selitysyrityksiä tehtiin kaikkiaan kol-me, mutta mikään niistä ei toiminut: 1) Tiimien jäsenet samastuvat ja sitoutuvat muita palkansaajia enemmän työ- antajaansa. 2) Työnantajat vahtivat toistensa työskentelyä, ja sen vuoksi tiimien jäsenet työskentelevät muita palkansaajia kovemmin. 3) Työantaja vahtii tiimin jäsenten työn tuloksellisuutta, laatua ja työtahtia tiukemmin kuin muiden palkansaajien. (Niemelä 2006, 93–94)Mielenkiintoisin edellisestä johdettava havainto onkin se, että samanaikai-sesti, kun työelämän laatu on parantunut suurella osalla tiimityötä tekevistä,tiimityön aiheuttaman työmäärän kasvamista tulevaisuudessa pelätään. Mi-hin pelko perustuu, kun ainakin mainitut selitysyritykset ovat virheellisiä?5.4. Keskeiset kysymykset tulevaisuudes-sa ja ay-liikeToiminnallisten joustojen lisääntyminen nostaa esiin useita kysymyksiä. En-sinnäkin olisi mietittävä koulutuksen roolia yleensä. Millaista on koulutus,jonka pohjalta hiljalleen uudistuvissa organisaatioissa pystyy työskentele-mään niin, että pystyy vastaamaan työpaineisiin? Koulutus ei tietenkään yk-sin ole ratkaisu, jos paine on liian kova. Tulisi muistaa myös eri alojen eri-laiset vaatimukset. Jotain yleisesti merkittävää koulutukseen liittyen voidaankuitenkin löytää. Sen tulisi olla sellaista, että tulevat palkansaajat oppisivatoppimaan uutta helpommin. Yksilöllistymisen aikana ihmisten omien kyky-jen merkitystä ei myöskään pidä väheksyä. Toimiva koulutuspohja antaisihenkilöstölle itselleen kyvyn ajaa omia etujaan organisaatiomuutoksissa.Melin ja Mamia (2007, 141) korostavat, että henkilöstössä elää hyvin useinmuutosvastarinta, koska organisatoristen muutosvoimien katsotaan tulevanjoko johdosta tai ulkopuolisilta konsulteilta. ”Kun henkilöstö kokee, että se
  27. 27. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 25on ollut vaikuttamassa päätöksiin, muutoksiin sopeutuminen on paljon hel-pompaa, vaikka lopputulos olisikin sama kuin se olisi muutenkin ollut.”(mt.) Onko henkilöstöllä kykyä ja uskoa muutoksiin vaikuttamiseen? Mitenay-liike, liitto- ja keskusjärjestörakenteineen, voi olla tukemassa näissä ti-lanteissa ja olla siten rakentamassa toiminnallisesti joustavaa organisaa-tiokulttuuria? Olisiko apu asiantuntijuutta, yhteiskuntapoliittista vaikutta-mista koulutuspolitiikkaan, vai jotain muuta? Paikallistason merkityksennousua ennustava Kimmo Kevätsalo (2005, 55) toteaa, että jos työntekijöilläon voimaa ja taitoa, työnantaja pakotetaan korjaamaan havaittu ongelma.Jos voimaa ei ole, on löydettävä sellainen etenemistie, jossa molempien edutyhdistyvät. Taito on oleellista.Reunatyövoiman kohdalla toiminnalliset joustot eivät ole niin olennaisia lu-kuun ottamatta työntekijän osaamisen merkityksen nousua. Reunatyövoi-maan kuuluu myös sellaisia ryhmiä, joiden asema muuttuvissa organisaati-oissa on heikko. Esimerkiksi Melin ym. ennustavat, että maahanmuuttajistaon tulossa työelämän uusi alaluokka (Melin et al. 2007, 53). Toinen riski-ryhmä ovat kouluttamattomat. Liian monet nuoret jäävät pelkän ylioppilas-tutkinnon tai jopa pelkän peruskoulutuksen varaan (Työministeriö 2007,196). Opetusministeriö tosin ennustaa väestön koulutustason nousevan vuo-teen 2017 siten, että perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuusnousee 3,2 miljoonaan henkeen nykyisestä 2,6 miljoonasta (OPM 2006).Riski kouluttamattomien ryhmän kasvamiseen entisestään on kuitenkinolemassa. Ovatko kouluttamattomat putoamassa organisaatioiden ”ulkopuo-lelle” vaikka niissä työskentelevätkin? Vaara piilee siinä, että heidän vaiku-tusvaltansa ei kasva, vaikka organisaatioiden sisäiset valtarakenteet toimin-nallisten joustojen myötä muuttuisivatkin. Tämä voi korreloida työtyytyväi-syyden kanssa ja mahdollisesti osaltaan polarisoida työvoimaa entisestäänkahteen ryhmään. Polarisaation ja koulutuksen suhteesta on puhunut esi-merkiksi Pyöriä (2000, 216). Ay-liikkeen kannalta edellä kuvattu kehitys-kulku tarkoittaa sitä, että kouluttamattomien tarpeet eriytyvät koulutettujentarpeista? Heikompien tarpeet ovat moninaisemmat, ja he voivat tarvitaapua laajemmassa mielessä. Keiden etujen ajo on tärkeintä?
  28. 28. 26 SAK · Tutkimustietoa 2/2008Aiemmin mainittiin ay-liikkeen tuen merkitys erityisesti tiimityön kehitys-kulussa, kuten myös se, että tiimityön lisääntyminen on parantanut yleisestityöelämän laatua. Ay-liikkeen suhtautuminen on osa kehitystä, jossa työ-markkinaosapuolet ovat 1990-luvulta alkaen alkaneet suuntautua kohti li-sääntyvää yhteistoimintaa vastakkainasettelun sijaan (Kalliola 2005). Kään-ne kohti yhteistoimintaa on merkinnyt työantajien riskien ja kustannustenvähenemistä. Vastuuta on annettu enemmän työntekijöille, kun ei tarvitsepelätä sitä, että palkansaajat käyttävät lisääntynyttä itsenäisyyttä vastoinliikkeenjohdon tavoitteita. (Niemelä 2006, 94)Yritykset tarvitsevat kipeästi osaajia. Toiminnallisesti joustavat organisaati-ot ovat yrityksille keino pärjätä kilpailussa. Työikäisen väestön vähenemi-nen ja mahdollinen työvoimapula nostaa palkansaajien vaikutusvaltaa orga-nisaatioissa, koska ne voivat joutua kilpailemaan osaajista. Osaajien toimin-taa ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa kasvua organisaation sisällä onpyrittävä tukemaan. Mahdollisuus päästä hyödyntämään omaa osaamistaanon palkansaajalle tärkeä.6. MÄÄRÄLLISET JOUSTOTMäärälliset joustot tarkoittavat työvoiman määrän ja tehtyjen työtuntien so-peuttamista kysynnän vaihteluihin (esim. Uhmavaara et al. 2005, 10; Työ-ministeriö 2007a; 255). Toisaalta määrälliset joustot voivat olla myös pal-kansaajalähtöisiä ja toivottuja. Esimerkiksi opiskelijat toivovat saavansamääräaikaisia työsuhteita. Tässä selvityksessä määrällisten joustojen muo-dot jaetaan määräaikaisuuteen, osa-aikatyöhön, joustaviin työaikamuotoihinsekä vuokratyöhön. Kukin niistä käsitellään omana kokonaisuutenaan. Ylei-sesti voidaan sanoa, että määräaikaisten työsuhteiden käytöllä on mahdollis-ta reagoida työvoiman kysynnän suhdanne- ja kausivaihteluihin. Päivittäi-siin ja aikakohtaisiin vaihteluihin voidaan reagoida osa-aikaisilla työsuhteil-la ja erilaisilla työaikamuodoilla. Vuokratyön ja alihankinnan roolina on te-
  29. 29. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 27hostaa työvoiman käyttöä kaikkien kysynnän heilahtelujen puitteissa.(Työministeriö 2007a, 255)Arkipuheessa puhutaan usein joustoista tarkoittaen vain määrällisiä jousto-muotoja. Se saattaa johtua määrällisten joustojen ”kovemmasta” roolista. Nevoivat tuottaa epävarmuutta, joka mielletään negatiiviseksi asiaksi, koskapysyvyyttä arvostetaan erittäin paljon (Työministeriö 2007b, 8). Tiettyjenmäärällisen jouston muotojen ajatellaan huonontavan absoluuttisesti työnte-kijöiden oloja. Määrälliset joustot ovat kiistanalaisempi asia kuin toiminnal-liset joustot tai viimeisenä käsiteltävät palkkajoustot. Niiden suhteen voijoskus olla vaikeampi löytää tasapainoa työantajien ja palkansaajien välille.Määrällisten joustojen muodot ovat myös helpommin käsiteltävissä kuinabstraktimmat toiminnalliset joustot, joiden vaikutuksia palkansaajiin ei olehelppo eritellä. Tiimityön merkitystä ja vaikutusta on vaikeampi arvioidakuin vuokratyön.6.1. MääräaikaisuusMääräaikaisten työsuhteiden osuus Suomessa alkoi kasvaa 80-luvulla javauhdittui laman myötä 90-luvun alussa. Viime vuosina määräaikaisissatyösuhteissa työskentelevien määrä on vakiintunut noin 17 prosenttiin työ-voimasta. Naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa, sillänaisista noin 20 prosenttia työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa, kunmiehillä vastaava luku on noin 13 prosenttia. Naisia työskentelee paljon jul-kisella sektorilla, jossa määräaikaisten työsuhteiden määrä on suhteellisestisuuri. On myös huomattava, että miesten määräaikaisten työsuhteiden osuuson laskenut 1990-luvun lopulta lähtien, kun taas naisilla niiden osuus onkasvanut (Tilastokeskus 2006). SAK:laisilla aloilla luvut ja muutossuunnatovat lähes samat: naisista määräaikaisessa työsuhteessa on noin 22 prosent-tia ja miehistä 12 prosenttia (SAK:n järjestötutkimus 2005).Suomessa määräaikaisia työsuhteita on enemmän kuin EU-maissa keski-määrin. EU- maissa naisista noin 15 prosenttia ja miehistä noin 14 prosent-tia työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2006 (Eurostat 2007).
  30. 30. 28 SAK · Tutkimustietoa 2/2008Eroa on selitetty sillä, että Suomessa naisten työllisyysaste on huomattavastikorkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Määräaikaisten äitiyslomasijai-suuksien tarve on Suomessa siten keskimääräistä suurempi. (Työministeriö2007a, 256)Vuonna 2005 68,3 prosenttia määräaikaisissa työsuhteissa toimivista suo-malaisista ilmoitti määräaikaisuutensa syyksi sen, että pysyvää työtä ei olesaatavilla. Määräaikaisuuksien syitä voi olla monenlaisia. Tällaisia ovatesimerkiksi sijaisten palkkaaminen vakituisten työntekijöiden poissaolojenajaksi, opiskelu, erilaiset projektityöt, koeajat, oppisopimukset tai kausityöt.Sitä, mikä on laillista perustetta vailla olevien määräaikaisten työsopimustenosuus laillisen perusteen omaavista, on lähes mahdoton arvioida. (Työminis-teriö 2007a, 256–257)Määräaikaisten työsuhteiden osuus on selvästi suurempi nuorempien ikä-luokkien joukossa, ja määräaikaisuus sijoittuu työelämän alkuvaiheisiin(Moisala 2004, 191). Näin on erityisesti miesten osalta. Esimerkiksi 35–39-vuotiaista miehistä ja heistä vanhemmista alle 10 prosenttia on määräaikai-sessa työsuhteessa. Naisten osalta alle 10 prosentin taso saavutetaan vasta50–54-vuotiaiden kohdalla. (Työministeriö 2007a, 256) Nuorista 15–24-vuotiaista yli puolet oli määräaikaisessa työsuhteessa (Moisala 2004, 191).Eroa selittää ainakin osaksi se, että nuoret ovat usein opiskelijoita, jotka te-kevät töitä opiskelujen ohella. Melko harvat tähän ryhmään kuuluvista ovatvakituisissa työsuhteissa. SAK:n jäsenistöstä määräaikaisissa työsuhteissatoimivia on selvästi eniten alle 25-vuotiaiden naisten ryhmässä (SAK:n jär-jestötutkimus 2005). Osa tästäkin ryhmästä saattaa olla opiskelijoita.6.2. Osa-aikaisuusOsa-aikatyön lisääntyminen on tuoreempi ilmiö kuin aiemmin käsiteltymääräaikaisten työsuhteiden lisääntyminen. Osa-aikaisten työsuhteidenmäärä alkoi kasvaa 1990-luvun loppupuolella, ja niiden määrä kasvaa edel-leen, vaikkakin paljon hitaammin kuin vielä 2000-luvun alussa ennustettiin.
  31. 31. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 29Vuonna 2005 koko työvoimasta oli osa-aikaisessa työsuhteessa 14 prosent-tia. Naiset ovat miehiä useammin osa-aikaisessa työsuhteessa. Vuonna 2005osa-aikaisuus koski 8 prosenttia työssäkäyvistä miehistä, kun vastaava lukunaisten kohdalla oli 18 prosenttia. Ero on selkeä. (Työministeriö 2007a,259) SAK:laisilla aloilla vastaavat luvut olivat vuonna 2005 miesten osalta2 prosenttia ja naisten osalta 13 prosenttia (SAK:n järjestötutkimus 2005).Osa-aikaisuus on yhä useammin omasta tahdosta tapahtunut valinta. Väitesaa tukea monista tutkimuksista. Kysyttäessä, millainen työ olisi mieluisin,33 prosenttia vastaajista piti noin 30 viikkotyötuntia sisältävää osa-aikatyötäkokopäiväistä työtä parempana vaihtoehtona (Melin et al. 2007, 27). Vuon-na 1997 osa-aikaisista 44 prosenttia ilmoitti osa-aikaisuutensa syyksi sen,ettei ollut löytänyt kokoaikatyötä, kun taas vuonna 2003 enää 33 prosenttiaoli tätä mieltä (Tilastokeskus 2004). Alakohtaisia eroja toki on, sillä esimer-kiksi yksityisillä palvelualoilla työskentelevistä osa-aikaisista jopa yli puoletilmoitti olevansa osa-aikainen vastoin tahtoaan. Vapaaehtoisuuden lisään-tyminen on osin seurausta osa-aikaeläkkeiden yleistymisestä etenkin julki-sella sektorilla. (Työministeriö 2007a, 260)Ikäluokittainen tarkastelu osoittaa osittain samanlaista suuntaa, joka havait-tiin määräaikaisten työsuhteiden tarkastelussa. Kärjistetysti voidaan sanoa,että nuorimmat ja vanhimmat työikäiset tekevät osa-aikaiset työt, sillä kol-mannes osa-aikatyötä tekevistä on 20–24-vuotiaita ja toinen kolmannes 60–64-vuotiaita (Työministeriö 2007a, 259–260). Tätä selittää jo mainittu osa-aikaeläkkeiden lisääntyminen sekä se, että opiskelijat työskentelevät useinosa-aikaisissakin työsuhteissa. Vaikka ongelmallisuutta ei pidä liioitella,jotkut tekevät osa-aikatöitä vastoin tahtoaan.6.3. VuokratyöVuokratyöstä on keskusteltu viime aikoina paljon, koska ilmiö on yleistynyt2000-luvulla voimakkaasti. Vuosien 2000 ja 2006 välillä henkilöstövuokra-usta harjoittavien yritysten henkilöstön määrä on kaksinkertaistunut. Määränon ennustettu kasvavan voimakkaasti, koska vuokratyön käyttö on erittäin
  32. 32. 30 SAK · Tutkimustietoa 2/2008joustavaa (Viitala 2007, 192). Kansainväliset tilastot viestivät siitä, että il-miö saattaa jatkaa voimakasta kasvuaan ainakin jonkin aikaa (Palanko &Laaka 2005). Vuokratyön tuottamat ongelmat ovat selkeitä. Tärkeimpiä ovatirtisanomisajan puute, lyhytaikaisen työsuhteen päättymisajankohdan jättä-minen avoimeksi, käyttäjäyrityksen työntekijöiden saamien etujen ulkopuo-lelle jääminen ja sairastapauksiin liittyvät ongelmat, (Viitala et al. 2006, 2).Myös SAK on käsitellyt vuokratyötä ongelmineen melko laajasti vuokra-työhankkeensa raportissa (2006). Vuonna 2007 voimaanastuneen tilaajavas-tuulain avulla ongelmia pyritään osaltaan ratkomaan.Syyt vuokratyövoiman käytön lisääntymiseen piilevät sen joustavuudessa.Taustalla on sama tehokkuuteen pyrkivä johtamisen paradigma, joka mainit-tiin toiminnallisia joustoja käsiteltäessä. Henkilöstövuokraus on tämän pa-radigman ääri-ilmiö. Työntekijä voidaan vuokrata vaikkapa vain muutamak-si tunniksi tai moneksi kuukaudeksi, joten vuokratyöntekijöiden asemissaon eroja. Olennaista työnantajan kannalta on se, että vuokratyöntekijän saatyöorganisaatiosta ulos helposti ja ilman painavaa syytä. Työsopimuksen eitarvitse olla edes määräaikainen. Organisaation ei myöskään tarvitse itsehoitaa rekrytointia. (Viitala 2007, 185–192)Tärkeimpiä vuokratyöntekijöitä käyttäviä aloja ovat mm. ravintola-ala, in-formaatioteknologia ja metalliteollisuus. Uusin aluevaltaus ovat akateemis-ten vuokratyömarkkinat. (Työministeriö 2007, 265) Yleisimmin vuokra-työntekijät ovat opiskelijoita. Heidän elämäntilanteeseensa vuokratyö sopiihyvin. (Viitala et al. 2006, 37)Ilmiönä vuokratyövoima luo työpaikoille uuden viiteryhmän. Perinteisestityöntekijät sijoittavat panoksenaan työnsä ja osaamisensa organisaatioon.Vastikkeeksi he saavat palkan, hyvät työskentelyolosuhteet, luotettavantyöpaikan ja mahdollisuuden kehittyä. Perinteeseen kuuluu myös se, ettätyöntekijä–viiteryhmä-suhde työantajaan määritellään työsopimuksilla.Vuokratyöntekijät muodostavat aivan uuden sidosryhmän. He sijoittavattyöorganisaatioon työpanoksensa ja osaamisensa, mutta eivät saa sieltä vas-
  33. 33. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 31tikkeeksi palkkaa tai muita etuja – saati lupauksia työsuhteen jatkumisesta.Suhde vuokrausyritykseenkään ei ole perinteinen sidosryhmäsuhde, koskatyöntekijä ei sijoita työpanostaan siihen. Vuokratyöntekijöitä ei juridisestisidota lainkaan siihen yritykseen, jossa ja jolle hän tekee työtä. Työntekijäei välttämättä sitoudu organisaatioon kovinkaan vahvasti, mikä voi vaikut-taa esimerkiksi hänen työskentelymotivaatioonsa. Tämä on ongelma myössen organisaation kannalta, jossa vuokratyöntekijä työskentelee, koska sevaikuttaa tehokkuuteen ja tuottavuuteen. (Viitala 2007, 188–191)Alan kasvun lisäksi on toinenkin ulottuvuus, jolla vuokratyön tulevaisuuttavoidaan ennakoida. Se on alan normiston ja toimintamallien kehittyminen,jolle on kaksi vaihtoehtoista tulevaisuuden skenaariota. Ensimmäisessänormit ja toimintamallit pysyvät pääosin nykyisellään tarjoten mahdolli-suuksia teettää työtä halvemmalla ja ilman sitoutumista. Osa käytännöistäsaattaisi edelleen olla jopa lainvastaisia, mutta vain murto-osa niistä tulisipinnalle johtuen esimerkiksi vuokratyöntekijöiden huonosta järjestäyty-misasteesta,. Toinen skenaario on työntekijän kannalta positiivisempi. Siinänormeja ja toimintamalleja on kehitetty sekä vuokraustoimialalla että käyt-täjäyrityksissä. Vuokratyöntekijä voisi tulla kohdelluksi tasa-arvoisestimuun henkilöstön kanssa palkkauksen ja muiden työsuhteen etujen osalta.Heillä olisi esimerkiksi irtisanomisaika ja oikeus palkallisiin lomiin. Yksimahdollisuus olisi ns. Ruotsin malli, jossa työntekijällä olisi pysyvä työsuh-de vuokrausyritykseen ja takuupalkka niiltä ajoilta, joina hänelle ei löytyisitöitä. Hänen olisi kuitenkin otettava vastaan mikä työ tahansa. (mt., 192–197) Jälkimmäinen skenaario saattaisi olla pitkällä tähtäyksellä hyödylli-sempi vaihtoehto molemmille osapuolille.6.4. Joustavat työaikamuodotTyöaikaratkaisut ovat osa töiden organisointia ja ne ovat olennainen osatyöyhteisön päivittäistä toimintaa (Hakola et al., 51). Myös työaikamuodotovat alkaneet joustaa työelämän muutosten seurauksena. 80-luvulla normik-si muotoutunut työ, jota tehtiin maanantaista perjantaihin ja kahdeksastaneljään, on saanut rinnalleen muita muotoja. Osuutensa kehityksessä on ol-
  34. 34. 32 SAK · Tutkimustietoa 2/2008lut lisääntyneellä työaikoihin liittyvällä paikallisella sopimisella sekä tekno-logisella kehityksellä, joka on mahdollistanut työn tekemisen työpaikan ul-kopuolella. (Hakola et al. 2007, 9) Muutoksella on suuri vaikutus, sillä ns.normaalityöaika on ollut yksi tärkeimpiä sosiaalipoliittisia keksintöjä ja te-ollisuusyhteiskunnan kivijalka (Julkunen 2000, 170). Antilan (2005, 158)mukaan käänne on merkinnyt nopeasti katsottuna pieniä, mutta käytännössävarsin syvällisiä muutoksia palkansaajien työaikatodellisuudelle. Työaiko-jen jousto on lisääntynyt merkittävästi vuonna 1997 voimaan tulleen Työ-aikalain uudistuksen lisättyä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia (Antila2004). Työaika voi joustaa monin tavoin, joista vuorotyöt ovat vain yksimuoto. Säännöllisen päivätyöntekijöiden määrä tullee tulevaisuudessa vä-henemään, mikä johtuu palvelualojen ja terveydenhoitoalojen kasvusta(Työministeriö 2007a, 263).Joustavia työaikajärjestelyjä toteutetaan hyvin erilaisista tavoitteista ja läh-tökohdista. Niiden edut jakautuvat sekä työnantajille että työntekijöille. Jäl-kimmäistä pohditaan laajemmin palkansaajia käsittelevässä alaluvussa. Täs-sä mainitaan luettelona mahdollisia etuja, eikä erotella sitä, kenen etujen to-teuttamisesta on kyse. Ideaali olisi luonnollisesti se, että molemmat osapuo-let hyötyisivät. • Tuotannon ja palveluiden sopeuttaminen ja mitoittaminen kysyntää vastaaviksi. • Sopeutuminen nopeampiin vaihteluihin ja muutoksiin. • Tuotantoon sitoutuvan käyttöpääoman alentaminen. • Ylitöiden tarpeen ja työvoimakustannusten alentaminen. • Työssä jaksamisen edistäminen. • Työajan hallinnan mahdollisuuksien edistäminen. • Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen. • Työntekijän aseman vakiinnuttaminen ja lomautusten välttäminen. • Työn tuottavuuden tehostaminen. (Uhmavaara et al., 2003)Naisten ja miesten työaikamuodoissa ei ole juuri eroja, mutta vaihtelu so-sioekonomisen aseman perusteella on sitä vastoin melko suurta. Esimerkiksi
  35. 35. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 3390 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä tekee edelleen säännöllistä päivä-työtä, kun taas työntekijöiden kohdalla vastaava luku on vain 59 prosenttia(Tilastokeskus 2004). Työaikakäytännöt vaihtelevat myös ala- ja yrityskoh-taisesti. Niillä aloilla, joilla pääomapanos on suuri, pääoma pyritään saa-maan vuorotyöllä mahdollisimman tehokkaasti käyttöön. Inhimilliseen pää-omaan perustuvilla aloilla työntekijöiden suorituskyvyn säilyminen on erit-täin tärkeää, joten työaikamuotoihinkin kiinnitetään paljon huomiota.(Työministeriö 2007a, 263). Tilastojen mukaan normaaleista päivätöistäpoikkeavat työaikamuodot ovat lisääntyneet selvästi. Vuonna 1984 säännöl-lisestä päivätyöstä poikkeavaa työaikaa teki 24 prosenttia palkansaajista,kun vuonna 2003 vastaava luku oli 32 prosenttia. Muutos on ollut suurintaliikennetyössä, teollisuudessa, sosiaalialalla ja kaupallisessa työssä. (Hakolaet al. 2007, 10–12)Vaikka suurin osa palkansaajista tekee edelleen säännöllistä päivätyötä, työ-ajat joustavat muilla tavoin. Esimerkiksi ylityöt ovat lisääntyneet, ja niitätehdään yhä enemmän myös palkattomana (Hakola et al. 2007, 10–12). Lä-hes puolella normaalia päivätöitä tekevistä on myös ns. liukuvat tulo- ja läh-töajat (Uhmavaara et al. 2005, 67). Palkansaajaryhmittäin liukuvan työajanpiirissä on neljä viidestä ylemmästä toimihenkilöstä, kaksi kolmesta toimi-henkilöstä ja kolmannes työntekijöistä. Usein käytössä ovat myös ns. työ-aikapankit (Mamia & Melin 2006, 247). Huomionarvoista on myös tekno-logisen kehityksen työaikoihin aiheuttama muutos. Tällä hetkellä jo noinpuolet palkansaajista hoitaa työasioihin liittyvää yhteydenpitoa ainakin jos-sain määrin vapaa-ajallaan (Työministeriö 2007a, 264). Työaikojen joustoteivät siis koske vain säännöllisestä työstä selvästi poikkeavia työaikoja, ku-ten vuorotyötä, vaan myös muita työaikamuotoja. Työaikojen joustavuudenlisääntyminen saattaa hämärtämää rajaa oman ajan ja työajan välillä (Antila2005).6.5. Määrälliset joustot ja palkansaajaMäärälliset joustot ovat laaja käsite. Niiden aiheuttamat vaikutukset palkan-saajille ovat moninaisia, joten tässä niitä pohditaan eri näkökulmista. Yleis-
  36. 36. 34 SAK · Tutkimustietoa 2/2008kuvan saamiseksi käsittely alkaa keskustelulla ns. psykologisesta sopimuk-sesta ja sen mahdollisesta muutoksesta tulevaisuudessa työelämän muuttu-misen seurauksena. Psykologisen sopimuksen muutos liittyy laajemminkintyöelämän muutoksiin kuin vain määrällisten joustojen kautta. Se on tärkeämyös toiminnallisten joustojen lisääntymisen näkökulmasta. Tämän jälkeenpohditaan työaikojen joustoja. Työaikojen joustoista siirrytään epätyypilli-siin työsuhteisiin, joita toiset määrällisen jouston muodot synnyttävät. Jakoaydintyövoimaan ja reunatyövoimaan pohditaan kussakin alaluvussa. Kuntoiminnallisissa joustoissa kohderyhmä on erityisesti ydintyövoima, määräl-lisiä joustoja sovelletaan useammin reunatyövoimaan (Kevätsalo 1999, 82).Toisaalta työaikojen joustoissa ydintyövoima on oleellisesti mukana.6.5.1. Muuttuuko psykologinen sopimus?Tuomo Alasoini on tutkinut työelämän laadun muutosta Työministeriöntyöolobarometrin työn mielekkyyden muutosta käsittelevän tilastoaineistonja psykologiseen sopimukseen liittyvän teorian avulla (Alasoini 2007).Alasoinin mukaan palkansaajien käsitykset työnteon mielekkyyden muutok-sesta ovat 2000-luvun alussa kääntyneet negatiivisemmaksi ja irtaantuneetoman työpaikan taloudellisesta kehityksestä, jolla oli aiemmin suuri merki-tys (Alasoini 2005, 53).Psykologinen sopimus tarkoittaa palkansaajien omaksumien ja aiempiin ko-kemuksiin perustuvien uskomusten muodostamaa kokonaisuutta siitä, mil-laisia palkkioita he ovat oikeutettuja saamaan vastineeksi työpanoksestaan.Nämä uskomukset ovat yleensä suurilta osin julkilausumattomia ja yksilölli-siä. Sopimukseen sisältyvät palkkiot voivat sisältää yhtäältä vastikkeellisiaelementtejä, joita voidaan mitata taloudellisilla arvoilla. Toisaalta ne sisältä-vät riippuvaisia elementtejä, kuten luottamus, uskollisuus ja turvallisuus.Yritysten keskeinen kilpailukeino globaalissa taloudessa on parantaa opera-tiivista kilpailukykyä esimerkiksi toimintojen uudelleenjärjestelyjen, proses-sien virtaviivaistamisen, organisaatioiden keventämisen tai ulkoistamisenavulla. Näiden muutosten myötä entinen psykologinen sopimus on muuttu-massa, mikä selittää laskun työnteon mielekkyyden arvioinneissa.
  37. 37. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 35Työelämän laadussa ei ole tapahtunut suuria negatiivisia muutoksia, vaansynkentyneet arviot liittyvät huoleen uhkaaviksi koettujen toimintamallien,jotka oletettavasti heikentävät aiempaa sopimusta, yleistymisestä tulevai-suudessa. Aiempi sopimus perustui yleistäen palkansaajien lojaalisuuden,”täyden” työpanoksen sekä näiden vastineeksi saadun turvatun työsuhteen jaennustettavien ansioiden väliselle vaihtosuhteelle. Tämän sopimuksen etunaoli ennustettavuus ja selkeys sekä työntekijä- että työantajapuolen kannalta,ja se toimi hyvin fordistisen tuotannon oloissa. (Alasoini 2005, 53–56;2007, 111–118)Psykologisen sopimuksen muutospaineet koskevat todennäköisesti voimak-kaimmin reunatyövoimaan kuuluvia, koska juuri he ovat usein määrällistenjoustojen kohteena. Alasoini pitää toisaalta muutospainetta yleisenä suunta-uksena, joka ei välttämättä liity suoraan työelämän laatuun (Alasoini 2007).Mikäli näin on, sekä ydintyövoima että reunatyövoima kohtaavat psykologi-sen sopimuksen muutospaineita.Määrällisten joustojen lisääntyminen on osaltaan lisäämässä psykologisensopimuksen muutospainetta. Työsuhteet eivät ole enää niin turvattuja kuinennen. Myös vuokratyövoiman käytön nopea lisääntyminen tukee kehitystä.Näyttää siltä, että vastikkeelliset elementit kasvattavat mahdollisesti merki-tystään, kun taas riippuvien elementtien merkitys vähenee (Sennet 2006).Taloudellisten arvojen merkitys palkansaajille korostuisi tulevaisuudessa.Seuraisi merkittävä työkulttuurin muutos, jolla olisi ainakin kaksi mahdol-lista seurausta. Ensinnäkin palkansaajien kynnys pidättäytyä tavoittelemastakorkeampia ansioita työnantajilta jonkin yleisemmän edun, kuten yrityksentai kansallisen kilpailukyvyn, nimissä alenisi. Toiseksi palkansaajat olisivatentistä useammin työmarkkinoiden vapaita agentteja, jotka sitoutuisivattyöyhteisöihinsä emotionaalisesti entistä löyhemmin, ja sitoutumisen perus-teena olisivat entistä useammin ansiot.Muutossuunta olisi merkittävä erityisesti Suomessa, jossa työn sisällönmerkityksen on viime aikoina todettu kasvaneen suhteessa palkkaan(Alasoini 2007, 114–115). Taloudellisten arvojen korostuminen ei ole itses-
  38. 38. 36 SAK · Tutkimustietoa 2/2008tään selvää. Työn sisällöllisen merkityksen rooli saattaa myös korostua,koska koulutustason nousun on todettu korreloivan sen kanssa (Torvi & Kil-junen 2005). Pelkästään taloudellisten arvojen takia työskentelevät työnteki-jät eivät välttämättä ole työnantajalle laadukasta työvoimaa, mikä voi ollaiso ongelma globalisaation myötä koventuneen kilpailun oloissa.Vanhan psykologisen sopimuksen tilalle voidaan tarvita kokonaan uusi so-pimus. Varmoja työsuhteita on globaalissa taloudessa entistä vaikeampi taa-ta, joten vanhaa psykologista sopimusta, jossa luottamuksella ja turvallisuu-della on suuri merkitys, on epärealistista vahvistaa. Toisaalta puhtaasti ta-loudellisiin arvoihin nojaava psykologinen sopimus on sekin ongelmallinen.Mahdollisuudet saattavatkin löytyä työn haasteellisuuden lisääntymisestä jaosaamisen jatkuvasta kehittämisestä. Nämä parantaisivat palkansaajan uu-delleentyöllistymistä. Palkansaajat eivät sitoutuisi työantajaan, vaan itsensäkehittämiseen. Tämä voisi Alasoinin mukaan toimia osaratkaisuna esimer-kiksi kuntasektoria odottavaan työvoimapulaan, sillä motivoituneet työnte-kijät haluaisivat jatkaa töissä kauemmin. Kehitys saattaisi tuoda myös pal-kansaajalähtöistä sisältöä paikalliselle työehtosopimustoiminnalle. (Alasoini2007, 114–115; 2005, 48–52)6.5.2. Työaikajoustot ja palkansaajaToinenkin sekä ydintyövoimaa että reunatyövoimaa koskeva suuntaus mää-rälliseksi joustoksi kuitenkin löytyy. Työaikajoustot koskevat useimmitenmolempia ryhmiä, vaikka vaikutustavat vaihtelevatkin. Suomalainen työ-elämä on yksityiselämän ja työelämän tarpeita yhteen sovittavien työaikajär-jestelyjen osalta jo melko joustavaa (Mamia 2007, 39). Tasapaino osapuol-ten vaatimusten välillä on tosiasia, varsinkin Suomessa. Työaikajoustojentyöelämän osapuolia palvelevat muodot ovat vastavuoroisessa suhteessa toi-siinsa. Uunituore tutkimus kertoo, että Suomi on tässä suhteessa ehdotonkärkimaa Euroopassa (European Foundation for the Improvement of Livingand Working Conditions 2008).
  39. 39. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 37Työaikajoustojen lisääntyminen tuottaa myös uusia riskejä. Työnteon aikaja paikka saattavat hämärtyä, jolloin työn ja vapaa-ajan välille on vaikeatehdä eroa (Mamia 2007, 43). Juha Antila (2005) on luonnehtinut työ- javapaa-ajan välistä rajaa ”veteen piirretyksi viivaksi”. Työtehtäviä kantaa ko-tiin noin kolmannes palkansaajista, ja yleensä siinä on kyse vapaaehtoisestatyöasioiden hoitamisesta kotona, mitä ei lasketa osaksi työaikaa saati yli-töiksi (Antila 2005). Taustalla ovat usein ongelmat työn organisoinnissa.Tutkimusten mukaan erityisesti ydintyövoimaan kuuluvien johtajien ja asi-antuntija-asemassa olevien on tehtävä eniten vastentahtoisia ylitöitä. Nämäryhmät vievät myös eniten töitä kotiin (Mamia 2007, 43). Lisääntyneet työ-aikajoustot ja työaika-autonomia voivatkin johtaa liialliseen työkuormituk-seen ja työssä jaksamisen vaarantumiseen (Uhmavaara 2006, 75).Tällä hetkellä erilaistuvat työajat kohtelevat eri palkansaajaryhmiä ja yksi-löitä eri tavoin, mikä näkyy hyvin ydintyövoiman ja reunatyövoiman välillä.Tietty ydintyövoima tekee usein ylipitkiä työviikkoja, mutta voi päättää pit-kälti itse työajastaan. (Työministeriö 2007a, 263). Heidän kohdallaan riskitesimerkiksi työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta ovat erittäin ajankohtai-sia. Samanaikaisesti helposti korvattava ja vähemmän ammattitaitoa omaavareunatyövoima tekee epätyypillisiä ja silputtuja työaikoja tarkalleen työanta-jan määräämänä aikana (Työministeriö 2007a, 263).Ihmisten elämäntilanteet ja arvostukset ovat kuitenkin erilaisia, joten kaikil-la ei ole ongelmia, vaikka töitä veisikin välillä kotiin. Reunatyövoimaankuuluvien joukossa on kuitenkin erityisiä riskiryhmiä, joille mainitut ”jous-tot” ovat ongelma. Perheettömälle ja opiskelevalle nuorelle silputut työajateivät todennäköisesti ole vakava ongelma, mutta yksinhuoltajalle ne voivatolla. Vaihtelu ryhmien sisällä on suurta, kuten se oli myös toiminnallistenjoustojen kohdalla.Laadukkaiden työaikaratkaisujen rakentamisessa on kaksi tärkeää element-tiä. Työaikaratkaisujen tulisi tuottaa merkittäviä myönteisiä vaikutuksia se-kä työntekijöille että työnantajalle. Toiseksi ratkaisut tulisi tehdä yhteistyös-
  40. 40. 38 SAK · Tutkimustietoa 2/2008sä. Edistys vaatii kompromisseja ja huolellista ennakkosuunnittelua. (Hako-la et al. 2007, 51–54). Ennakkosuunnittelu, johon molemmat osapuolet voi-vat osallistua, on tutkitusti vähentänyt stressiä ja lisännyt omien vaikutus-mahdollisuuksien lisääntymistä esimerkiksi vuorotyöntekijöillä (Kandolin& Huida 1995). Esimerkiksi paikallinen sopiminen voi olla ratkaisu ongel-miin. Vastavuoroisuus on työaikajoustojen kohdalla hyvä periaate. Työ-ajoissa joustetaan silloin, kun työ sitä vaatii, mutta toisaalta henkilöstöllä onmahdollisuus saada joustavuudestaan riittävä korvaus vapaana silloin, kunse on henkilökohtaisten joustotarpeiden kannalta tarpeellista. (Uhmavaara2006, 73–78) Erityisesti mahdollisuus kokonaisten vapaapäivien pitämiseenon näiden ns. työaikapankkijärjestelmien oleellinen onnistumisen edellytys(Oinas et al. 2005).Työaikajoustojärjestelmää tulee kehittää niin, että paikalliset tekijät huomi-oidaan. Niitä ovat esimerkiksi toimintaympäristön ominaispiirteet, toimialasekä henkilöstön ikä-, sukupuoli- ja koulutusrakenne. Järjestelmän tulee ollatasa-arvoinen työorganisaation sisällä (Uhmavaara 2006, 76–80). Ongel-maksi muodostuu jälleen reunatyövoiman ongelmaryhmien huomiointi, jos-ta keskusteltiin myös toiminnallisia joustoja käsittelevässä luvussa.Yksilöllisyys on noussut suomalaisessa arvokentässä korostuneesti ohi yh-teisöllisyyden (Pohjanheimo 2005). Työaikastruktuurin murentuessa myöstyöajasta halutaan useammin päättää itse. Aiemmin keskeinen kysymys olityöajan pituus, mutta sen tilalle voivat nousta kysymykset työaika-autonomiasta ja mainitusta jouston vastavuoroisuuden tarpeesta. Pitkällätähtäyksellä työantajan ehdoilla ja epävarmuuden uhalla tapahtuva yksipuo-linen ”pakkojousto” ei ole myöskään työnantajaorganisaation etu (Uhma-vaara et al. 2003). Liiallinen kuormitus ja aikapaineilla ahdistus vie Antilan(2005, 168) mukaan työntekijältä kykyjä ja haluja tehdä vapaaehtoisestityön kannalta tärkeitä ja tarvittavia tehtäviä työajan ulkopuolella.
  41. 41. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 396.5.3. Epätyypilliset työsuhteet ja palkansaajaTiedotusvälineissä epätyypillisistä työsuhteista puhutaan usein siten, että lu-kijan on mahdollista tehdä kaksi väärää johtopäätöstä. Ensimmäinen on se,että epätyypillisten työsuhteiden määrä lisääntyisi jatkuvasti. Toinen vääräjohtopäätös on se, että kaikki tai lähes kaikki epätyypillisissä työsuhteissatyöskentelevät olisivat suurissa ongelmissa työsuhteestaan johtuen. Tosiasi-assa epätyypillistymistä on tapahtunut 90-luvun alusta vain marginaalisesti,eikä voimakasta kasvua ole tulevaisuudessa nähtävissä (esim. Melin & Ma-mia 2007, 142; Moilanen 2007, 201). Kaikki määräaikaisissa työsuhteissatyöskentelevät eivät myöskään ole ongelmissa, koska ryhmään kuuluu niinerilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Melin & Mamia (2007, 140) kri-tisoivatkin mediaa siitä, että uutisiin pääsevät helpoiten negatiiviset ja hel-posti ymmärrettävät uutiset. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että joi-denkin reunatyövoimaan kuuluvien ja epätyypillisissä työsuhteissa työsken-televien tilanne on erittäin huono.Epätyypillisessä työsuhteessa työtä tekevien on todettu yleisesti olevantyömarkkina-asemaltaan haavoittuvampia kuin normaalityösuhteessa työs-kentelevät. Toisaalta Suomessa yleinen työtyytyväisyys on määräaikaisissatyösuhteissa työskentelevillä samaa tasoa kuin vakituisilla työntekijöillä.Tämä on poikkeuksellista, kun tilannetta verrataan muihin EU-maihin.(Moisala 2004, 198)Epätyypilliset työsuhteet aiheuttavat kuitenkin ongelmia palkansaajalle.Työhön liittyvät etuudet, kuten palkallinen vuosi- ja sairausloma sekä ansi-oihin sidotut sosiaaliturvan etuudet on suunniteltu lähinnä pysyvässä työ-suhteessa olevien tarpeisiin. Vaikka määräaikaisuus ei näitä etuuksia peri-aatteessa poista, voivat työttömyysjaksot ja jatkuvat lyhyet työsuhteet johtaasiihen, että esimerkiksi ansiosidonnaisen sosiaaliturvan saamisen ehdot eivättäyty. (Moisala 2004, 198, 201) Nämä ongelmat poistuvat, mikäli työsuhteetovat pitempiä. Kauhasen (2002) mukaan työttömyysjaksot työllisten jakso-jen välillä altistavat ihmisiä jopa suoranaisille toimeentulovaikeuksille, silläesimerkiksi määräaikaisista työntekijöistä selvästi suurempi osa joutuu tur-
  42. 42. 40 SAK · Tutkimustietoa 2/2008vautumaan tarveharkintaiseen toimeentulotukeen verrattuna vakinaisessatyösuhteessa oleviin. Toisaalta voi myös olla niin, että määräaikaisiin työ-suhteisiin hakeutuu henkilöitä, joiden riski esimerkiksi toimeentulotuenkäyttöön on suurempi (mt.). Niihin voi myös joutua.Epätyypilliset työsuhteet kuten määräaikaisuudet, voivat kuitenkin olla hyö-dyllisiä myös palkansaajan näkökulmasta. Näin on, mikäli palkansaaja onmukana vapaaehtoisesti tai epätyypillinen työsuhde toimii väylänä vakitui-seen. Tutkimukset osoittavat, että etenkin nuorilla niin usein on. (Moisala2004, 204–206)Usein myös opiskelijat työskentelevät epätyypillisissä työsuhteissa. Se voiolla esimerkki joustosta, jossa työelämän molemmat osapuolet voittavat.Palkansaajana opiskelija saa paremman toimeentulon ja kokemusta työelä-mästä. Työantaja saa joustavammat työmarkkinat. Tätä voi tosin kritisoidaesimerkiksi sillä, että opiskelijoiden valmistumisajat hidastuvat. Toiseksinykykäytäntö vie työpaikkoja niiltä reunatyövoiman ryhmiltä, joiden tilanneon kaikkein ongelmallisin. Lisäksi nuortenkin joukossa on ihmisiä, joidenasema työmarkkinoilla ei ole omavalintainen.6.6. Ay-liike ja keskeiset kysymykset tule-vaisuudessaSuomessa määrällisiä joustoja toteutetaan tälläkin hetkellä paljon, jos tilan-netta verrataan suurimpaan osaan EU-maista (Palanko-Laaka 2005). Tule-vaisuudessa ero voi kaventua, mutta ei siitä syystä, että määrällisten jousto-jen määrä olennaisesti vähenisi Suomessa. Muut EU-maat tulevat todennä-köisesti lähentymään Suomea, koska niissä toimivat yritykset toimivat sa-moilla markkinoilla ja samojen ehtojen mukaan. Suomessakin vuokratöitä jalyhytaikaisia työsuhteita on kuitenkin vain pieni osa työsuhteista, ja ainoatällä hetkellä kasvava alue on vuokratyöt (Moilanen 2007, 1999). Lainsää-däntöä on kehitetty ja pahimmat aukot paikattu (mt., 202). Vuokratöissä on
  43. 43. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 41kuitenkin edelleen ongelmia, joiden ratkaisut riippuvat alan laadullisestakehityksestä. Vaihtoehtoja esiteltiin vuokratöitä käsitelleessä luvussa.Etenkin nuorille tärkeä kysymys on, miten vuokratyöt muokkaavat heidänkäsityksiään työorganisaatioista ja työelämästä ylipäänsä (Viitala 2007,196). Työntekijät eivät halua sitoutua organisaatioihin, vaan sitoutumisenkohteeksi voimistuu oma työ ja ura. Nykytilanteessa vuokratyöntekijöihin eisitouduta, eivätkä vuokratyöntekijät sitoudu. Tämä voi johtaa työn markki-naistumiseen. Työntekijät ja työantajat käyvät rationaalista ja lyhytjänteistäkauppaa keskenään. Tässä on selkeä ristiriita suhteessa osaamista painotta-van työelämän tulevaisuususkon kanssa. (mt., 196). Syntyykö tältä pohjaltapaljon puhuttuja innovaatioita? Toisaalta vuokratyöt voivat jäädä töiksi, joi-den suhde innovaatioihin on kyseenalainen. Niitä tekevät reunatyövoimankaikkein heikoimmat ryhmät.Talouden ja kilpailukyvyn vaatimukset edellyttävät jossain määrin vuokra-töitä ja muita epätyypillisiä työsuhteita, eikä kehityksen vastustaminen olevälttämättä mahdollista. Ay-liikkeen tuleekin pyrkiä vaikuttamaan kehityk-sen laatuun siten, että heikoimpien asema tulisi turvatummaksi. Yksi mah-dollisuus tulevaisuudessa voisi olla vastikkeellinen perustulo, joka turvaisijonkinlaisen tulotason ja tekisi epätyypillisissä työsuhteissa työskentelynhelpommaksi nykyjärjestelmään verrattuna. Perustulon ideaa on puolustanutesimerkiksi Kalela (2002, 378–379), mutta huomioiden käsitteen sisältämätmonet avoimet kysymykset, jotka liittyvät esimerkiksi palkan suuruuteen jakannustinten laatuun. Nykyinen hyvinvointivaltio on monien yksittäistenratkaisujen myötä rakentunut äärimmäisen monimutkainen ja sekava koko-naisuus, jota tulisi yksinkertaistaa (mt., 379).Reunatyövoiman ongelmaryhmiä voivat tulevaisuudessa olla esimerkiksimaahanmuuttajat, joiden määrä tulee oletettavasti nousemaan väestön ikään-tymisen ja mahdollisen työvoimapulan myötä. Toimeentulo voi olla satun-naista, mikä on kytköksissä arjen hallinnan vaikeuksiin, joihin edes koulutusei välttämättä pure. Toisaalta aiemmin on selvinnyt, että lyhyissä työsuh-teissa työskentelevät eivät juuri pääse työorganisaation järjestämään koulu-
  44. 44. 42 SAK · Tutkimustietoa 2/2008tukseen. Yhdeksi keskeiseksi tulevaisuuden kysymykseksi nousee jälleenkoulutus ja sen laatu. Osa työvoimasta kuluttaa epävarmuudessa voimiaaneikä saa kartutettua markkinakelpoisuuttaan (Moilanen 2007, 208). Kun tiet-ty määrä epätyypillisyyttä on työmarkkinoille hyväksyttävä, palkansaajienasemaa voidaan parantaa heidän markkinakelpoisuuttaan tehostamalla. Täs-sä kohdin ay-liike on avainasemassa. Aihetta käsiteltiin laajemmin toimin-nallisten joustojen yhteydessä.Väestön ikääntyminen saattaa nostaa määrälliset joustot ja niiden tarpeenuudella tavalla esiin. Mahdollinen työvoimapula voi tarvita ”lääkitystä”.Schulzin (2006) mukaan vuosisadan tärkein eläköitymiseen liittyvä kysy-mys kaikissa länsimaissa on se, ovatko palkansaajat ja työantajat valmiitamuokkaamaan käsitystä oikeutetusta eläkkeestä. Voisiko se sisältää myö-hemmän iän työmuodot, jotka täydentäisivät eläkeikää? Schulz ennustaa, et-tä tarvitsemme laajempaa joustoa työaikoihin, työn käsitteen uudelleen mää-rittelyä ja parempia mahdollisuuksia uudelleenkoulutukseen vanhemmallaiällä. Väestöennusteita tuijottaessa on kuitenkin muistettava uuden taloudenlainalaisuudet kuten krooninen työttömyysongelma ja täystyöllisyyden jää-minen historiaan, jotka vaikuttavat osaltaan eläkepolitiikkaan. Ei siis pidäodottaa dramaattista nousua työllisyysasteessa. Schulz epäilee myös palkan-saajien tahtoa osallistua edellä mainittuun malliin. Kukapa haluaisi tehdätöitä, jos toimeentulo on sama tai lähes sama kuin täysipäiväisellä eläkeläi-sellä. (Schulz 2006, 309–323)Voidaankin pohtia eettisesti sitä, ovatko eläkeiän rajat tulevaisuudessa suh-teessa ihmisten terveyteen. Oletettavasti ihmisten yleinen terveydentila ko-hoaa jatkuvasti esimerkiksi lääketieteen kehityksen ja koulutusasteen nou-sun seurauksena, jolloin ”terveenä” eläkeläisenä voi elää entistä pidemmänajan. Sosiologiassa puhutaan kolmannesta ja neljännestä iästä (esim. Gid-dens 2001, 166). Kolmannessa iässä tuore eläkeläinen on vapaa sekä työ-markkinoiden että perheen asettamista vaatimuksista. Neljännessä iässä elä-keläisen toimintakyky heikkenee oleellisesti, eikä hän voi toteuttaa itseäänenää siten kuin eläkeläisyytensä ensimmäisessä vaiheessa (mt., 166).
  45. 45. SAK · Tutkimustietoa 2/2008 43Kolmannen iän vaihe on pitkittynyt ja tulee kasvamaan nykykehityksenmyötä. Suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä tulisikin pohtia, miten oi-keutettu niin aikaisin alkava ja niin pitkään kestävä kolmas ikä on? Eläke-läisten kasvava määrä tulee olemaan valtava taloudellinen rasite, jota tulisipohtia muidenkin kuin vain suurten ikäluokkien itsensä näkökulmasta. Ay-liikkeelle kysymyksen voisi asettaa esimerkiksi seuraavasti: jos ay-liike onpalkansaajien etuja ajava toimijaryhmä, miten sen tulee suhtautua kasvavaaneläkeläisten joukkoon? Edut ovat osittain ristiriitaisia. Määrälliset joustotvoivat olla perusteltu osaratkaisu ongelmaan. Vanhimmat, mutta edelleentyökykyiset ikäluokat, voisivat tehdä esimerkiksi osa-aikatöitä. Työt voisi-vat liittyä osaamisen siirtämiseen nuoremmille ikäluokille. Työurien piden-täminen on keskeistä menojen rahoittamisessa. Lassila ym. (2007, 58) to-teavat, että olisi tutkittava varhaista eläköitymistä kannustenäkökulmastasekä terveyden ja työkyvyn että iän ja tuottavuuden välisiä yhteyksiä.Työaikojen joustojen nykytilasta keskusteltiin edellä melko laajasti. Tule-vaisuudessa niiden merkitys todennäköisesti nousee. Taustalla vaikuttaamuiden mainittujen tekijöiden ohella yksilöllistyminen ja tarve päättää työ-ajoista entistä enemmän itse. Nykytilassa balanssi työnantajan ja työntekijäntyöaikajoustojen välillä on suhteellisen hyvä (Mamia 2007). Tulevaisuudenja ay-liikkeen kannalta tärkeä kysymys on se, miten balanssia voidaan edel-leen parantaa? Olisiko paikallinen sopiminen yksi vaihtoehto? Työajoistasopimisen entistä paikallisempi luonne voi merkitä myös yksilöllisten rat-kaisujen kasvua. Yksilö voi arvostaa ay-liikettä, joka uskoo jäsenen tietävänitse oman parhaansa. Vapaa-ajan ja perheen yhteensovittaminen voi onnis-tua entistä paremmin työaikajoustojen ansioista. Neuvottelusuhteen toinenosapuoli on kuitenkin vahva, joten ilman tukea balanssia ei löydy. Riutuneettyöntekijät eivät kuitenkaan pitemmän päälle ole myöskään kilpailuetu. Sik-si balanssin etsintää työaikajoustoihin on sekä mahdollista että hyödyllistäjatkaa. Jos tässä onnistutaan, kaikki voittavat. Samalla on kuitenkin muistet-tava reunatyövoiman heikoimmat ryhmät.
  46. 46. 44 SAK · Tutkimustietoa 2/20087. PALKKAJOUSTOTPalkankorotukset määräytyvät edelleen suurelta osin keskitetysti. Joidenkinmielestä palkoista tulisi sopia entistä enemmän työpaikkatasolla eli paikalli-sesti keskus- ja liittotasojen sijaan. Tähän ajatteluun liittyy se, että korkeanosaamisen työvoimaa voitaisiin täten houkutella työskentelemään Suomes-sa, kun taas matalan osaamisen työvoimaa voitaisiin palkata lisää suhteelli-sen hinnan alennuttua. (Työministeriö 2007, 269)Palkanmuodostus saattaa olla jäykkyyttä aiheuttava tekijä suomalaisillatyömarkkinoilla. 90-luvulla palkoissa oli joustavuutta alaspäin makrotalou-dellisessa mielessä, ja erityisesti laman aikana suuri osa työntekijöistä kokireaalipalkan alenemisen. Yksilötasolla palkkoja kuitenkin pidetään jäykkinäerityisesti alaspäin, mikä on ristiriidassa makrotason joustavuuden kanssa.Neuvottelujärjestelmän tulevaisuuden haasteena saattaakin olla mikrotalou-dellisen joustavuuden kehittäminen makrotaloudellisen rinnalle, koska edel-lisestä on haittaa työmarkkinoiden sopeutumiselle. (Böckerman et al. 2004,121; Böckerman et al. 2006, 25)Tämä nostaa esiin vaikeita kysymyksiä. Voidaanko palkanalennukset hy-väksyä tietyissä tilanteissa ja tietyin ehdoin? Palkanalennukset saattavatvaikuttaa työntekijän motivaatioon, mikä taas voi vaikuttaa tuottavuuteen.Ne eivät ole työnantajille tehdyissä haastattelututkimuksissa saaneet juuri-kaan suosiota. (esim. Moilanen 2004, 208; Bewley 2002). Saattaa olla, ettätiukassa kilpailutilanteessa irtisanominen on tuottavuuden kannalta ”parem-pi” vaihtoehto.Makrotasolla palkkojen joustavuutta voidaan tarkastella myös funktionaali-sen tulonjaon muutosten kautta. Tässä mielessä palkat ovat joustaneet alas-päin. Sillä tarkoitetaan tuotannossa syntyneen arvonlisäyksen jakaantumistatyön ja pääoman välillä. Perinteisesti vakaa suhde muuttui Suomessakin1990-luvun alussa pääoman hyväksi ja samalla työntekijöiden tappioksi.Muutos oli huomattava, sillä vertailukohtaa pitää hakea 1950-luvulta saak-

×