Peter J. Boldt, Pekka Laine         Joustavuus,työmarkkinarakenteet       ja työttömyys    Tutkimustieto 1/2001
LukijalleTyöttömyys on Euroopan suuri vitsaus. Mitkä ovat Euroopan työttömyyden syytja miksi sen alentaminen on niin vaike...
tettu talouspolitiikka. USA:n keskuspankin (Fed) rahapolitiikka on ollut 1980- ja1990-luvuilla kasvua tukevaa ja suhdantei...
SISÄLLYSLUETTELO                                                                                 s.1. JOHDANTO……...…………………...
11. JOHDANTO…harjoitetun politiikan kritisoiminen on aina altis ylilyönneille samalla kun odotuksetuusien politiikkavaihto...
2sa 2 esitellään työmarkkinajoustoja korostavien OECD:n Jobs Study-tutkimusten työ-markkinasuositukset ja verrataan niitä ...
32. KATSAUS JOUSTAVUUSKESKUSTELUUN JA SEN KEHITYKSEEN2.1 Uudet poliittiset tuulet1970-luvulla maailmantaloutta koetteli ka...
4valtiovallan on puututtava talouden kehitykseen. "Uudet" aatteet julistivat talouden alu-eeksi, johon demokratiaa ei tule...
5nessä suosituksessa ja siinäkin yhdistettynä rakenneuudistuksiin. Teknologiasta ja tieto-taidosta sekä hyödykemarkkinoist...
6yhdistysliikkeessä suostuttiin 1990-luvun alussa kokeilemaan nuorisopalkkojen alenta-mista. Uusia nuorisotyöpaikkoja synt...
7Maastrichtin sopimuksella määrättiin yhteisvaluutan haltijalle eli Euroopan keskuspan-kille EKP:lle varsinaisesti vain yk...
8maa valmistelee kansallisen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelman, jonka se lähettääkomissiolle tiedoksi. Toimintasuu...
93. JOUSTAVUUDEN MÄÄRITTELY JA   TYÖTTÖMYYSASTE SEN MITTARINAJulkisessa keskustelussa tuntuu usein käyvän niin, että kesku...
10ilmiö eli palkkatason alapäässä ansiotulot jäävät alle toimeentulorajan. Lisäksi kasva-neitten tuloerojen seurauksena my...
114. KESKEISET UUDET TYÖTTÖMYYSTEORIATKoska Länsi-Euroopan korkean työttömyyden syitä käsittelevän keskustelun taustalla o...
124.1.1 NAIRUun liittyviä kysymyksiä ja ongelmiaNAIRUn tarkka määrittäminen käytännössä näyttää olevan kuitenkin mahdotont...
134.2 Työttömyyden hysteresis ja pysyvyys1980-luvulle tultaessa osoittautui, että luonnollisen työttömyysasteen ja NAIRU-t...
14tuneesta pääomakannasta muodostuu alkuperäistä taantumaa pitkäaikaisempi työvoimankysynnän rajoite. Teorian empiirisenä ...
15Jos sen sijaan työttömyydellä on hysteresis-ominaisuus, ovat suhdannepolitiikan mah-dollisuudet ratkaisevasti paremmat p...
165. TYÖMARKKINAJOUSTOT JA TYÖTTÖMYYS   – EMPIIRINEN TARKASTELUTässä luvussa tarkastellaan eri jäykkyystekijöitä sekä teor...
17rotusvaatimuksia. Tällä tavalla väitetään ammattiliittojen neuvotteluvoiman säilyvänvahvana korkeankin työttömyyden oloi...
185.1.2. Työttömyyskorvausten kestoToisin kuin työttömyyskorvausten suuruudella, on korvausten pituuden ja toisaalta työt-...
195.2. IrtisanomissuojaVahvalla irtisanomissuojalla on ilmeisesti sekä positiivisia että negatiivisia työllisyys- jatyöttö...
20lonjaolliselta kannalta oikeudenmukaisempaa kuin irtisanominen, sillä työttömyys kas-vattaa helposti tuloeroja (ellei tä...
215.3. SopimusjärjestelmäTässä luvussa tarkastellaan tekijöitä, joiden perusteella eri maiden työmarkkinoiden pal-kanmäärä...
22neuvottelukoordinaatiota tekemiä sopimuksia. Koordinoimattomissa liittotason sopimus-ratkaisuissa menetetään sekä täysin...
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×

Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys

853

Published on

SAK:n julkaisusarja

Ekonomistit esittävät kansainvälisiä vertailuja siitä, voidaanko teollisuusmaiden välisiä työttömyyseroja selittää työmarkkinoiden jäykkyyksillä. Peter J. Boldt ja Pekka Laine.

Published in: News & Politics
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
853
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1
Actions
Shares
0
Downloads
2
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Transcript of "Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys"

  1. 1. Peter J. Boldt, Pekka Laine Joustavuus,työmarkkinarakenteet ja työttömyys Tutkimustieto 1/2001
  2. 2. LukijalleTyöttömyys on Euroopan suuri vitsaus. Mitkä ovat Euroopan työttömyyden syytja miksi sen alentaminen on niin vaikeaa? Miksi Yhdysvalloissa on syntynyt run-saasti työpaikkoja?Selitykseksi on usein esitetty USA:n työmarkkinoiden joustavuutta ja Euroopantyömarkkinoiden jäykkyyttä. OECD:n vuonna 1994 valmistunut työllisyysselvitys(Jobs Study) vakiinnutti tämän käsityksen talouspoliittisten suositusten pohjaksi.Pelkistäen OECD:n työllisyysselvityksen mukaan Euroopassa palkkatasosta jatyöttömien toimeentulosta huolehditaan, mutta hintana on korkea työttömyys.Amerikassa taas työttömyys on alhainen, kun työttömien toimeentulo ei ole tur-vattu. Kaikki työssäkäyvätkään eivät tule palkallaan toimeen. Surkeana lopputu-loksenaan OECD tarjoili poliitikkojen valittavaksi jompaa kumpaa näistä malleis-ta.Työllisyysselvitykseen perustuva OECD:n työllisyysstrategia edellyttää EU-maiden työmarkkinoille lisää joustoja USA:n malliin. Myös Kansainvälinen va-luuttarahasto on esittänyt samansuuntaisia suosituksia. Joustavuudelle, sopeu-tumiselle tai rakenneuudistuksille annetaan käytännössä keskeiseksi sisällöksiammattiyhdistysliikkeen aseman heikentäminen. Työelämän uudistussuosituksiinsisältyy muun muassa irtisanomissuojan ja työttömyysturvan huonontamista,neuvottelujärjestelmän hajauttamista ja palkkaerojen kasvattamista.Tässä raportissa ekonomistit Peter J. Boldt ja Pekka Laine esittävät kansainvä-lisiä vertailuja siitä, voidaanko teollisuusmaiden välisiä työttömyyseroja selittäätyömarkkinoiden jäykkyyksillä. Tulokset olivat heille itselleenkin yllätys: työmark-kinoiden joustavuudella ei kansainvälisten vertailujen valossa näytä juurikaanolevan selitysvoimaa työttömyystilanteeseen.Länsi-Euroopassa työllisyyden hoidossa ovat parhaiten onnistuneet ne maat -kuten Itävalta ja Norja – joissa on vakaimmat työmarkkinasuhteet ja säädellyim-mät työmarkkinat. Työttömyyden alentamisessa ovat verraten hyvin onnistuneetHollanti, Irlanti ja Tanska, joissa on palattu keskittyneemmän työmarkkinasopimi-sen käytäntöön. Suomen työttömyyden kansainvälisesti vertaillen hyvin nopeanvähenemisen selityksenä jopa OECD joutuu nostamaan esille tulopolitiikan.USA:n hyvälle työllisyyskehitykselle on etsittävä muita selityksiä kuin säätele-mättömät työmarkkinat. Yhdeksi varteenotettavaksi selitykseksi nousee harjoi-
  3. 3. tettu talouspolitiikka. USA:n keskuspankin (Fed) rahapolitiikka on ollut 1980- ja1990-luvuilla kasvua tukevaa ja suhdanteita tasaavaa. Fedin – toisin kuin Euroo-pan keskuspankin – tehtäväksi on määritelty hintavakauden ylläpitämisen lisäksihuolehtiminen myös kasvusta ja työllisyydestä. Yhdysvaltojen budjettipolitiikkakinon ollut – jopa Reaganin kaudella – suhdanteita tasaavaa sekä kasvua ja työlli-syyttä tukevaa.Keskeisissä EU-maissa Saksassa ja Ranskassa rahapolitiikka on ollut ylikireää,ja myös finanssipolitiikka on kiristynyt kasvun hidastuessa ja työttömyyden kas-vaessa, mikä on ylläpitänyt työttömyyttä. Alhaisten reaalikorkojen ja suhdanteitatasaavan finanssipolitiikan avulla kasvua ja työllisyyttä tukeva talouspolitiikkaselittää ainakin Yhdysvaltojen, Ranskan ja Saksan välisiä työttömyyseroja pa-remmin kuin työmarkkinarakenteiden maakohtaiset erot.Toki työllisyyttä parantavia uudistuksia tarvitaan Suomessakin, mutta toimenpi-teiden myönteisten vaikutusten tulee perustua uskottaviin selvityksiin eikä yh-teiskunnallisiin ennakkoluuloihin. OECD:n vanhentuneet lääkkeet johtavat tur-vattomuuden ja eriarvoisuuden kasvuun. Nopeasti muutoksiin sopeutumaanpystyvillä, aidosti joustavilla työmarkkinoilla vallitsee luottamus ja vakaat yhteis-kuntasuhteet. Turvallisuus voi luoda joustavuutta, turvattomuus jäykkyyttä.Pertti ParmanneSAK:n pääekonomisti
  4. 4. SISÄLLYSLUETTELO s.1. JOHDANTO……...……………………………………………………………… 12. KATSAUS JOUSTAVUUSKESKUSTELUUN JA SEN KEHITYK- SEEN…………………………...………………………………………………... 3 2.1. Uudet poliittiset tuulet………………………………………………………. 3 2.2. OECD:n Jobs Study ………………...……………………………………... 4 2.3. EU:n työllisyysstrategiat …………………………………………………….. 63. JOUSTAVUUDEN MÄÄRITTELY JA TYÖTTÖMYYSASTE SEN MITTARINA ………………………………………………………………………………….. 94. KESKEISET UUDET TYÖTTÖMYYSTEORIAT…...…………….…………...11 4.1. Luonnollinen työttömyysaste ja NAIRU……….…………………………... 11 4.1.1. NAIRUun liittyviä kysymyksiä ja ongelmia………………….……... 12 4.2. Työttömyyden hysteresis ja pysyvyys …….………………………………… 13 4.3. Työttömyysteoriat ja talouspolitiikan mahdollisuudet…………….….…….. 145. TYÖMARKKINAJOUSTOT JA TYÖTTÖMYYS – EMPIIRINEN TARKASTELU…………………………………..………………………..…….. 16 5.1. Työttömyyskorvaukset ……………………………………………………… 16 5.1.1. Työttömyyskorvausten taso …...….………………………………… 17 5.1.2. Työttömyyskorvausten kesto …...……………………………………17 5.2. Irtisanomissuoja …….……………………….………………………………. 19 5.3. Sopimusjärjestelmä…………………...………………………………..…… 21 5.3.1. Työntekijöiden järjestäytymisaste …...……………………………… 23 5.3.2. Työmarkkinasopimusten kattavuus …...………………………….…. 24 5.3.3. Työmarkkinaneuvottelujen keskittyneisyys …...….…………………. 24 5.3.4. Ammattiliittojen ja työnantajien palkkaneuvottelujen koordinointi….25 5.4. Palkkapolitiikka ja palkkahajonta….....……………………………………...276. KANSAINVÄLINEN KILPAILU JA TYÖMARKKINOIDEN SÄÄTELY…… 307. MAKROTALOUSPOLITIIKKA - YHDYSVALLAT VS LÄNSI- EUROOPPA……………………………………………………………………... 37 7.1. Yhdysvallat…………………………………………………………………. 37 7.2. Saksan liittotasavalta……………………………………………………….. 39 7.3. Ranska………………………………………………………………………. 40 7.4. Miksi EU-maiden makrotalouspolitiikka ei tukenut kasvua?………………. 41 7.5. Muuttaako yhtenäisvaluutta tilannetta?……………………………………...428. MUITA KORKEAN TYÖTTÖMYYDEN SELITYKSIÄ …...…………………. 44 8.1. Hyödykemarkkinoiden kilpailu ja tehokkuus työllisyyden kannalta………..44 8.2. Omistusasuminen ja työvoiman liikkuvuus…...…………………….……… 459. YHTEENVETO…………...………………..…………………………………….46 9.1 Keskeiset havainnot……..…………………………………………………...46 9.2 Alhaisen työttömyyden edellytykset………………………………………... 48 9.3 Lopuksi………………………………………………………………………48Lähdekirjallisuus…………………………………………………………………….. 50LIITE 1 Luonnollinen työttömyysaste ja NAIRU – erot ja teoreettiset perusteet……53
  5. 5. 11. JOHDANTO…harjoitetun politiikan kritisoiminen on aina altis ylilyönneille samalla kun odotuksetuusien politiikkavaihtoehtojen onnistumisesta saattavat helposti olla ylioptimistisia.Ovathan harjoitetun politiikan heikkoudet jo näkyvissä kun sen sijaan uusien vaihtoeh-tojen toimivuutta voidaan arvioida lähinnä vain teoreettiselta pohjalta… ekonomisteinameidän pitäisi ehkä pyrkiä tasapainottamaan julkisen keskustelun ääripäitä ja myös va-roittamaan jyrkkien poliittisten suunnanmuutosten seurauksista…1Yllä oleva teksti on katkelma norjalaisen taloustieteilijän Agnar Sandmon hyvinvointi-valtion teoreettisia perusteita käsitelleestä kirjoituksesta (Sandmo, 1988). Sandmo va-roittaa inhimillisestä näköharhasta harjoitetun politiikan ja sen heikkouksien kritiikistäsyntyneiden politiikkavaihtoehtojen välillä. Työmarkkinajäykkyyksien purkaminen kor-kean Länsi-Euroopan työttömyysasteen alentamiseksi voi olla tyyppiesimerkki Sandmonesittämistä politiikkavaihtoehdoista, jotka toimivat parhaiten - elleivät yksinomaan -suunnitteluvaiheessaan. Tästä johtuen Sandmon teksti sopiikin hyvin tämän työmarkki-najoustoja käsittelevän kirjoituksen motoksi. Keskustelu työmarkkinoiden jäykkyyksistäon tarpeellista, mutta yksioikoinen tie täystyöllisyyteen ei kuitenkaan välttämättä kuljesen kautta, että koko tähänastinen työmarkkinasäännöstö puretaan.Tämän kirjoituksen taustana on OECD:n Jobs Study-työllisyystutkimuksissa esitetytväitteet, joiden mukaan Länsi-Euroopan työttömyysongelman ratkaisun kannalta keskei-sin toimenpidesuositus on pitkälle menevä työmarkkinoiden säätelyn purkaminen. Mie-lenkiintoista kyllä OECD:n juuri työmarkkina-asioihin erikoistuneen asiantuntijatahontyövoima- ja sosiaaliosaston vuosittain julkaisemat Employment Outlook-katsaukset ovathuomattavasti varovaisempia toimenpidesuosituksissaan ja esimerkiksi vuoden 1996työllisyyskatsaus kumoaa monta joustavuusargumenttia. Ei ole näyttöä siitä, että nuori-sopalkkoja alentamalla nuorten työllisyyttä voitaisiin parantaa tai, että palkkaerojen kas-vattaminen parantaisi työllisyyttä. Tilastojen perusteella ei voida myöskään osoittaa, ettäirtisanomissuojan heikennys lisäisi työllisyyttä.Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, kuinka yksiselitteisesti taloustieteellinen tutkimus jataloustilastojen tarkastelu tukevat OEDC:n Jobs Study-raporttien toimenpidesuosituksiavai onko OECD:n Employment Outlook-katsausten varovaisempi ja osin päinvastainennäkökulma tilastokatsauksen perusteella uskottavampi. Käymme läpi OECD-maidenväliseen vertailuun perustuvaa empiiristä aineistoa erilaisten työmarkkinoiden rakennete-kijöiden vaikutuksista kyseisten maiden työttömyystilanteeseen. Tähän liittyen esitämmemyös Employmet Outlook-katsauksissa esitettyjä tilastotarkasteluun ja tutkimukseenperustuvia näkökohtia ja johtopäätöksiä. Lisäksi kirjoitus sisältää viittauksia tuoreeseentaloustutkijoiden työmarkkinajoustoista ja työttömyyden syistä käymään keskusteluun.Päinvastoin kuin usein esitetään ei taloustieteilijöiden keskuudessa vallitse mitään katta-vaa yksimielisyyttä ns. työmarkkinajoustojen toteuttamisen välttämättömyydestä hyväntyöllisyyskehityksen takaamiseksi. Kirjoituksen yhtenä tavoitteena onkin toimia Sand-mon ajatusten tapaisena kriittisenä puheenvuorona haettaessa ratkaisua työttömyyson-gelmaan työmarkkinajoustoista.Kirjoituksen sisältö on seuraava. Luvussa 2 luodaan katsaus joustavuuskeskusteluun jasen kehitykseen sekä siihen, miten se sijoittuu yleiseen talouskehitykseen. Lisäksi luvus-1 Pekka Laine suomentanut englanninkielisestä alkuperäislähteestä.
  6. 6. 2sa 2 esitellään työmarkkinajoustoja korostavien OECD:n Jobs Study-tutkimusten työ-markkinasuositukset ja verrataan niitä EU:n omaksumaan monille eurooppalaisille työ-markkinarakenteille huomattavasti myötämielisempään lähestymistapaan.Luvussa 3 esitetään kirjoituksessa käytetty joustavuuden määritelmä ja perustellaan sitä,miksi työttömyysaste on kirjoituksessa valittu joustavuuden vaikutusten mittariksi.Luvussa 4 esitellään keskustelun teoreettisen taustan muodostavat työttömyysteoriat jalisäksi keskustellaan siitä, miten harjoitettavan talouspolitiikan vaikutukset riippuvat oi-keasta työttömyysongelman rakenteen tulkinnasta.Luvussa 5 tutkitaan OECD-maiden keskinäisen tilastovertailun avulla, missä määrin erityömarkkinarakenteiden ja työttömyyden väliselle riippuvuussuhteelle on löydettävissäempiiristä todistusvoimaa.Luvussa 6 tarkastellaan lisääntyvän kansainvälisen kaupan ja kilpailun vaikutuksia työ-markkinoiden säätelyn tarpeelle. Useinhan työmarkkinoiden sääntelyn purkamista pe-rustellaan ns. globalisoitumiskehityksen edellyttämänä välttämättömyytenä. Esitämmekuitenkin tälle väitteelle tilastotarkasteluun perustuvan vasta-argumentin, että nimen-omaan jo nyt eniten maailmankauppaan integroituneet OECD-maat omaavat myös pi-simmälle säädellyt työmarkkinat.Luvussa 7 esitetään työmarkkinajäykkyyksille vaihtoehtoinen makrotalouspolitiikan epä-onnistumiseen perustuva Länsi-Euroopan työttömyysongelman selitys. Tarkastelemme,kuinka 1970- ja 1980-luvulla Yhdysvalloissa oikea-aikaisen makrotalouspolitiikan avullaestettiin korkeaksi nousseen työttömyyden vakiintuminen uudelle entistä korkeammalletasolleen. Lisäksi tarkastelemme sitä, kuinka samaan aikaan Länsi-Euroopassa makrota-louspolitiikka epäonnistui korkean työttömyyden vakiintumisen estämisessä. Tähän liit-tyen tarkastellaan myös, millaisia mahdollisuuksia EMU avaa työttömyysongelman hoi-tamiseksi erityisesti makrotalouspolitiikan kannalta.Luvussa 8 käsitellään työttömyysongelman yhteydessä vähemmälle huomiolle jäänyttäkysymystä hyödykemarkkinoilla vallitsevan epätäydellisen kilpailun työllisyyden kasvuarajoittavasta vaikutuksesta. Luvussa 8 tarkastellaan vielä, miksi työttömyys on korkeaaennen kaikkea suuren omistusasuntokannan omaavissa maissa.Lopuksi luvussa 9 esitetään yhteenveto ja keskeisimmät johtopäätökset sekä näihin pe-rustuvat alhaisen työttömyyden edellytykset. Lisäksi raportin lopussa on liite, jossa esi-tetään tarkemmin tasapainotyöttömyyden (NAIRU) teoreettiset perusteet.Kirjoitus on pyritty laatimaan niin, että luvuissa 5 ja 6 esitetty työmarkkinarakenteiden jajäykkyystekijöiden mahdollisten työttömyysvaikutusten paikkaansa pitävyyden tilasto-vertailu ei edellytä muiden lukujen lukemista. Esimerkiksi luku 4 ja liiteluku 1 on tar-koitettu tausta-aineistoksi niille asiasta kiinnostuneille, jotka tahtovat tarkemmin syven-tyä keskustelun taustalla oleviin työttömyysteorioihin. Muut voivat ne hyvin sivuuttaa.Peter J. Boldt on kirjoittanut luvun 2 ja Pekka Laine on kirjoittanut luvut 1, 3, 4, 5, 6, 8 jaliiteluvun 1. Luvun 7 ovat Boldt ja Laine kirjoittaneet yhdessä. Boldt vastaa yhteenve-dosta eli luvusta 9. Raportin kuvat on tehnyt Pekka Laine, lukuun ottamatta luvun 6 ku-via, joista vastaa Marjut Vainio.
  7. 7. 32. KATSAUS JOUSTAVUUSKESKUSTELUUN JA SEN KEHITYKSEEN2.1 Uudet poliittiset tuulet1970-luvulla maailmantaloutta koetteli kaksi öljykriisiä. Teollisuusmaiden talouskasvuhidastui ja työttömyys lähti kasvuun (vrt. kuva 2.1 alla). Ensimmäisen öljykriisin seura-uksena Länsi-Euroopassa avoin työttömyys kaksinkertaistui, noin 2½ prosentista viiteenprosenttiin,. Euroopassa työttömyys kaksinkertaistui uudelleen, noin kymmeneen pro-senttiin, 1970-luvun lopun toisen öljykriisin jälkeen. Myös Yhdysvalloissa ja Japanissatyöttömyys nousi välittömästi öljykriisien jälkeen, mutta laski taas nopeasti kriisiä edel-täneelle tasolle. Kuva 2.1 Työttömyysasteet Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa 1965- 2000 14 12 Työttömyysaste 10 8 6 4 2 0 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 19 EU11-työttömyysaste Yhdysvaltain työttömyysasteLähde: Economic Outlook (Etlan tietokanta, syyskuu 2000).1980-luvun alussa vahvistui myös konservatiiviset voimat niin politiikassa kuin talous-tieteellisessä keskustelussa. Milton Friedmanin oppeja kuunneltiin muuallakin kuin Pino-chetin Chilessä. Hyvin yksinkertaistetusti tulisi näiden oppien mukaan keskittyä tarjonta-puolen kysymyksiin ja markkinoiden toiminnan varmistamiseen. Keynesiläinen, työlli-syyttä kokonaiskysynnällä selittävä ja suhdannepoliittista säätelyä korostava sodanjälkei-nen talouspolitiikka sai väistyä.Uuskonservatiiviseksi tai uusliberaaliseksi nimetty koulukunta sai myös vahvaa poliittistatukea. Reagan ja Thatcher julistivat uutta talouspolitiikkaa, jonka yksi kulmakivi oli am-mattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan heikentäminen. Olihan selitykseksi USA:n parem-malle työllisyyskehitykselle Länsi-Eurooppaan verrattuna nostettu juuri USA:n ammatti-yhdistysliikkeen heikkous ja työmarkkinoiden joustavuus Eurooppaan verrattuna. Yhdys-valtojen parempi työllisyyskehitys sanottiin johtuvan työmarkkinoiden joustavuudesta,heikosta irtisanomissuojasta, työvoiman suuresta vaihtuvuudesta ja liikkuvuudesta, hei-kosta työttömyysturvasta ja yritys- tai yksilökohtaisesta sopimisesta ja siitä johtuvistasuurista palkkaeroista.Poliittisesti uuskonservatiivinen virtaus merkitsi, että poliittiset päättäjät julistivat, etteivaltiovallan tule puuttua talouteen. Keynesin teorian keskeinen johtopäätöshän oli, että
  8. 8. 4valtiovallan on puututtava talouden kehitykseen. "Uudet" aatteet julistivat talouden alu-eeksi, johon demokratiaa ei tule ulottaa.2.2 OECD:n Jobs StudyTeollistuneiden maiden yhteistyöjärjestössä OECD:ssä eli Taloudellisen yhteistyön jakehityksen järjestössä ryhdyttiin etsimään syitä Euroopan heikkoon työllisyyskehitykseenuusien aatteiden pohjalta. OECD:tä ja sen sihteeristöä on syystä pidetty talouspoliittisenanalyysin terävimpinä tekijöinä, mutta sen toimintaan ei voi olla vaikuttamatta suurtenjäsenvaltioiden poliittiset tuulet. Keskustelun keskiöön nousi 1980-luvulla "joustavuus"(flexibility) ja eritoten työmarkkinoiden joustavuus. Käytännössä joustavuudella tarkoi-tettiin sitä, että palkkojen piti joustaa ja nimenomaan alaspäin (TUAC 1995). Taustallaoli uusliberaalinen tai oikeastaan klassisen taloustieteen ajatus, että jokainen tuote meneekaupaksi ja jokainen työntekijä saa työtä, kunhan hinta /palkka on tarpeeksi alhainen.Vuonna 1994 valmistui OECD:n talouspoliittisen osaston laajan työn tulos, The OECDJobs Study. Jäsenmaiden valtiovarainministerit hyväksyivät siihen liittyvät suositukset eliOECD:n työllisyysstrategian (The OECD Jobs Strategy) keväällä 1994.OECD:n työllisyysstrategia• Makrotalouspolitiikka on viritettävä siten, että se sekä tukee kasvua että, yhdessä ra- kennepolitiikan, kanssa tekee kasvusta kestävän eli ei-inflatorisen.• Edistää teknologisen taito-tiedon luomista ja levitystä parantamalla tämän edellytyk- siä.• Lisätä työaikajoustoa (sekä lyhytaikaisesti että koko eliniän) työntekijöiden ja työn- antajien vapaaehtoisten valintojen perusteella.• Luoda yrityshenkeä poistamalla esteitä ja rajoituksia yritysten luomiselle ja kasvulle.• Tehdä palkat ja työvoimakustannukset joustavammiksi poistamalla sellaiset rajoituk- set, jotka estävät palkkoja heijastamasta paikallisia oloja ja yksilöllistä osaamistasoa, erityisesti nuorempien työntekijöiden kohdalla..• Uudistaa sellaiset työsuhdeturvaa koskevat määräykset, jotka ehkäisevät työllisyyden kasvua yksityisellä sektorilla.• Vahvistaa painotusta aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja vahvistaa toimenpiteiden tehoa.• Parantaa työvoiman osaamista ja kompetenssiä laajamittaisilla muutoksilla koulutus ja ammattikoulutusjärjestelmissä.• Uudistaa työttömyyskorvaus- ja siihen liittyviä järjestelmiä – ja niiden vuorovaikutus verotusjärjestelmän kanssa – siten että yhteiskuntien perustavaa laatua olevat tasa- arvopäämäärät saavutetaan tavalla, joka paljon vähemmän on ristiriidassa työmark- kinoiden tehokkaan toiminnan kanssa• Edistää kilpailua hyödykemarkkinoilla monopolististen tendenssien vähentämiseksi ja insider-outsider -mekanismien heikentämiseksi samalla myötävaikuttaen uutta luovan ja dynaamisemman talouden luomiseen.(Käännös Peter J. Boldt)Suosituksia kuvattiin "tasapainoisena kokonaisuutena". Makrotalouspolitiikkaan – jonkatyöllisyysvaikutuksesta on kiistatonta näyttöä - viitataan vain yhdessä yhteensä kymme-
  9. 9. 5nessä suosituksessa ja siinäkin yhdistettynä rakenneuudistuksiin. Teknologiasta ja tieto-taidosta sekä hyödykemarkkinoista on samoin kummastakin vain yksi suositus. Seitse-män suositusta koskevat työmarkkinoita ja työelämää.OECD:n talouspoliittisen osaston julkaisemissa Talouskatsauksissa (Economic Outlook,julkaistaan kesä- ja joulukuussa) ja maaraporteissa on vuodesta 1996 lähtien talouspoliit-tiset suositukset rakentuneet työllisyysstrategian pohjalle. Muttei tasapainoisesti, vaankäytännössä on talouspolitiikan kasvu- ja työllisyysvaikutusten analyysi unohtunut eikähyödyke- tai rahoitusmarkkinoihin kovin syvällisesti paneuduta.Vuoden 1997 Suomea koskeva maakatsaus oli kiinnostava. Alussa todettiin, että [tulo-poliittisten ratkaisujen] palkkamaltin ansiosta Suomi pystyi hämmästyttävän nopeastinousemaan 1990-luvun alun lamasta. Politiikkasuositusten kohdalla oli kuitenkin JobsStudyn mukainen vaatimus, että tulopolitiikasta tulee luopua!OECD:n Suomea koskevassa maakatsauksessa (OECD Economic Surveys, Finland,1997) OECD:n työllisyysstrategian mukaiset suositukset ovat seuraavat:I. Työttömyysturvan uudistaminen – so. turvan heikentämistä lopettamalla tukityöl- listäminen joka palauttaisi ansioturvan, korvausjaksojen lyhentäminen, korvausta- son porrastus, työttömyysturvan myöntämisen edellytysten ja työssäoloehdon tiu- kentaminen.II. Työaikajouston lisääminen – so. ennenaikaisen eläkkeellelähdön hankaloittami- nen ja työlainsäädännön muuttaminen määräaikaisia ja osa-aikaisia työsuhteita suosivaksi.III. Palkka- ja työvoimakustannusten joustavoittaminen, so. yleissitovuuden purkami- nen ja korvaaminen yleisellä alhaisella minimipalkalla sekä hallituksen irtaantu- minen kaikenlaisesta tulopolitiikasta.IV. Hyödykemarkkinoiden kilpailun edistäminen, so. yksityistäminen, ammatinhar- joittamisen ehtojen lieventäminen , matalapalkkaisten verotuksen keventäminen sekä PK-yritystoiminnan kehittymisen esteiden poistaminen.V. Työvoiman tietotaidon kehittäminen , so. oppisopimuskoulutuksen kehittäminen ja ammattivalinnan ohjauksen tehostaminen.Työmarkkinajoustokeskustelulle OECD:ssä onkin ominaista, että oletetaan samojenlääkkeiden sopivan kaikille maille (One size fits all). Ja jollei jokin rohto tehoakaan,vastaus on valmiina: Lisää samaa!OECD:n toinen katsaus, Työllisyyskatsaus, (Employment Outlook) julkaistaan kerranvuodessa heinäkuussa. Siitä vastaa OECD:n työvoima- ja sosiaaliosasto ja siihen vaikut-tavat lähinnä jäsenmaiden työvoimaviranomaiset. Vuodesta 1996 alkaen Työllisyyskatsa-uksessa on kriittisesti tarkasteltu Jobs Studyn suosituksia ja tulos on ollut jokseenkinmurskaava. OECD:n talouspoliittisen osaston "yleisesti hyväksytyille totuuksille" ei juu-rikaan löydy talous- tai tilastotieteellistä näyttöä kansainvälisten vertailujen perusteella.Palkkaerojen kasvattaminen ei paranna työllisyyttä. Irtisanomissuojan heikentäminen eilisää työllisyyttä. Nuorten palkkojen alentaminen ei alenna nuorisotyöttömyyttä.Suomessakin on kokemuksia nuorten työntekijöiden palkkojen työllisyysvaikutuksista.Työnantajien ja yrittäjien luvatessa jopa kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja ammatti-
  10. 10. 6yhdistysliikkeessä suostuttiin 1990-luvun alussa kokeilemaan nuorisopalkkojen alenta-mista. Uusia nuorisotyöpaikkoja syntyi joitakin satoja ja niistä useimmat olisivat synty-neet normaalillakin alkupalkalla.Työttömyysturvaan liittyy kuumeista keskustelua muuallakin kuin Suomessa. Taloustie-teilijät, erityisesti anglosaksisissa maissa (USA, UK), ovat nähneet työttömyysturvanammattiyhdistysliikkeen keinona pitää työttömät poissa työelämästä, jotta työssäkäyvienpalkkoja ja muita etuuksia voitaisiin varjella. Tämä työmarkkinoiden jako "sisällä oleviinja ulkopuolisiin" (Insiders - Outsiders) on toki ymmärrettävä anglosaksisessa työmarkki-nakulttuurissa. Englannissa ja USA:ssa ammattiliittoon voi kuulua vain työssä oleva elimääritelmän mukaan ammattiliitto edustaa työssäkäyviä.Suomessa ja useimmissa muissa EU-maissa tilanne on toinen. Työttömät säilyttävät jä-senyytensä ja jäsenoikeutensa vaikka joutuvatkin työttömiksi. Laman pahimpina vuosinatyöttömyysluvut olivat Suomessa 20 prosentin tuntumassa. SAK:n jäsenistä noin 27 pro-senttia oli työttömänä ja koko kaudella 1990 - 1994 ja melkein puolet SAK:n jäsenistäkokivat henkilökohtaisesti jonkin pituisen työttömyysjakson, perheessään vielä useampi-kin. Mutta työttömyyden kokeneilla oli koko ajan täydet jäsenoikeudet, mikä näkyykinjäsenten kannanotoissa ja ammattiyhdistysliikkeen päätöksissä. Palkankorotuksista javerohelpotuksista ollaan oltu valmiita luopumaan työllisyyden hyväksi.Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa on lisäksi työttömyyskassajärjestelmä, jossa etuuksienväärinkäytöksiin puututaan ankarasti - kyseessähän on jäsenmaksuista ja jäsenvelvoit-teista. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa sen sijaan työttömyysturvasta tai sosiaalitur-vasta vastaa viranomaiset, eikä byrokraattien huijaamista pidetä niin pahana rikkeenä.2.3 EU:n työllisyysstrategiatEuroopan Unionissa katastrofaalinen työllisyyskehitys on luonnollisesti saanut päättäjätpohtimaan työttömyyskehityksen syitä ja korjauskeinoja. Kiinnostavaa on todeta, miteneri lailla ongelmaa ollaan lähestytty EU:ssa OECD:hen verrattuna.Puheet euroskleroosista - kalkkeutumisesta EU-maissa - eli kyvyttömyydestä luoda tar-peeksi uusia työpaikkoja synnyttivät ensiksi EU:n sisämarkkinahankkeen ja sitten yhteis-valuutan. Syyksi EU-maiden heikkoon talouskehitykseen nähtiin 320 miljoonan asukkaanalueen pirstaleisuuden ja jaon kahteentoista kansallisvaltioon ja erilliseen markkina-alueeseen. USA sen sijaan muodosti 240 miljoonan kansalaisen yhteismarkkinat, kutenJapani 120 miljoonalla asukkaalla.Sisämarkkinahanke eli tavaroiden, palvelusten, pääoman ja työvoiman vapaa liikkuvuus,ei vain teoriassa vaan myös käytännössä, hyväksyttiin 1985. Tavoitteena oli toki uuslibe-ralistisen ajattelutavan mukaisesti markkinoiden toiminnan parantaminen, mutta myöskasvun vahvistaminen työllisyyden parantamiseksi.Sisämarkkinahanke ei kuitenkaan poista kaikkia eroja EU:n, USA:n tai Japanin välillä.Yhteinen valuutta nähtiin pian yhteismarkkinoiden toiminnan välttämättömänä jatkeena.Yhteinen kieli ja kulttuuri ei sen sijaan ole EU:n tavoitteena, eikä yhteismarkkinoistasiten koskaan voi tulla aivan samanlaisia kuin USA:ssa tai Japanissa.
  11. 11. 7Maastrichtin sopimuksella määrättiin yhteisvaluutan haltijalle eli Euroopan keskuspan-kille EKP:lle varsinaisesti vain yksi tehtävä eli hintojen vakauttaminen. Tässä ajan tuuletvaikuttivat selvästi uusliberaaliseen suuntaan. USA:n keskuspankin Federal Reservin eliFED:in tehtävänähän on sekä rahan vakaudesta kuin kasvusta ja työllisyydestä huolehti-minen. Työllisyys ja kasvu eivät mahtuneet yhteisvaluuttaa koskeviin sääntöihin Maast-richtin sopimuksessa eikä myöskään Saksan valtiovarainministerin Weigelin ideoimaanvakaussopimukseen, joka sittemmin vakaus- ja kasvusopimuksen nimellä hyväksyttiinEmu-maiden talouspolitiikkaa sitovana ohjeena sanktioineen kaikkineen.EU:n sitoutuminen kasvuun ja työllisyyden parantamiseen oli kuitenkin sen verran vahva,että komission puheenjohtaja Jaques Delors eräänlaisena Maastrichtin sopimuksen korja-usliikkeenä valmisti Valkoisen kirjan kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä (EC1993), joka hyväksyttiin EU:n huippukokouksessa vuonna 1993.Delorsin Valkoinen kirja ei juurikaan nosta esille "joustavuutta" vaan keskittyy kysymyk-siin talouskasvun lisäämisen mahdollisuuksista ja työllisyyden parantamisen edellytyk-sistä mm. aktiivisen työmarkkinapolitiikan keinoin. Valkoinen kirja hyvin selkeästi ottaaetäisyyttä OECD:n Jobs Studyn kaltaisesta linjasta. Puhutaan eurooppalaisen sosiaalisenmallin säilyttämisen tarpeellisuudesta. Palkkaerojen kasvattamista vastustetaan, sosiaali-sen turvaverkon merkitystä korostetaan ja hylätään ajatus, että EU:ssa hyväksyttäisiinUSA:n kaltainen kehitys, missä työtätekevät eivät palkallaan pärjää (working poor).Kilpailukykyä koskeva jakso on sekin kiinnostava yleistä ajattelua vastaan. Siinä ei pu-huta hintakilpailukyvystä ja palkkojen painamisesta alas, vaan reaalisesta kilpailukyvystäja sen edellytyksistä. Jotta Eurooppa voisi olla kilpailukykyinen, infrastruktuurin pitäätoimia - erityisesti EU:n ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden välillä - ja on panostettavatutkimukseen ja kehitykseen ja henkilökunnan kehittämiseen ja aktiiviseen työvoimapo-litiikkaan.Vaikka Delorsin Valkoisen kirjan monet käytännön investointihankkeet jäivät toteutta-matta valtiovarainministerien ECOFIN-neuvoston kieltäytyessä niiden rahoittamisesta,sillä on ollut suuri vaikutus EU-maiden tapaan lähestyä työllisyysongelmaa.Amsterdamin sopimukseen kirjattiin korkea työllisyys EU:n keskeiseksi tavoitteeksi jalisättiin sopimukseen työllisyyttä käsittelevä luku ja vahvistettiin unionin kykyä hoitaatyöllisyyttä.Euroopan työllisyysstrategia perustuu Amsterdamin sopimuksen (1997) työllisyysosas-toon, jossa jäsenmaat antavat Unionille toimivaltaa sitoutuessaan hoitamaan koor-dinoidusti työllisyysasioita. Jäsenmaat kantavat edelleen vastuun siitä, missä määrin kan-salaisilla on työtä, toimeentuloa ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia työelämässä. Mutta sa-malla jäsenmaat ovat vastuussa Unionille siitä, että niiden toiminnasta ei aiheudu haittaamuille jäsenmaille. Työttömyyttä ei viedä maasta toiseen. Työllisyysstrategian tavoittee-na on työllisyysasteen nostamisen Japanin ja USA:n tasolle.Tämän strategisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää neuvokasta politiikkaa. EU:n työl-lisyyspolitiikka perustuu vuonna 1997 alkaneeseen Luxemburgin prosessiin. Sen mukaankomissio laatii vuosittain työllisyyspolitiikan suuntaviivat, joihin perustuen kukin jäsen-
  12. 12. 8maa valmistelee kansallisen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelman, jonka se lähettääkomissiolle tiedoksi. Toimintasuunnitelmien vertailun pohjalta komissio raportoi syksyi-sin, miten Unionin työllisyyspolitiikan toimeenpano etenee, ja esittää suosituksia toimin-nan tehostamiseksi. Jäsenvaltioiden vastuulla on se, missä määrin ne nämä suosituksetottavat toiminnassaan huomioon.EU:n työllisyysstrategia on osa laajempaa EU:n yhteiskuntapolitiikkaa, jota unionitasonpäättäjät pyrkivät nivomaan tiiviimmin yhteen. Tavoitteena on, että yleinen talouspoli-tiikka (Unionin talouspolitiikan laajat suuntaviivat), pääoma-, hyödyke- ja palvelumark-kinoiden uudistaminen (ns. Cardiffin prosessi) ja EU:n työllisyyspolitiikka (ns. Luxem-burgin prosessi) kulkevat käsi kädessä. Lisäksi kaikkia talous- ja rakennepolitiikan päät-täjiä, ml. EKP, ja työmarkkinaosapuolia yhdistää ns. Kölnin prosessi, jossa tavoitteenaon yhteinen käsitys Eurooppa kehityksestä.EU:n työllisyyspolitiikka sisältää myös yksityiskohtiin menevää arviointia ja suosituksiajäsenvaltioille. Toisaalta työnjako Unionin ja jäsenvaltioiden välillä edellyttää sitä, ettäkeinot jäävät jäsenmaiden vastuulle ja Unioni arvioi lopputuloksia. Se että Unioni onkiinnostunut myös keinoista liittyy hyvien kansallisten käytäntöjen esiin nostamiseenmalliksi muille..Myös komission työllisyyssuuntaviivoissa vuodelle 2001 puhutaan työmarkkinoiden uu-distamisesta. Mutta esitykset rakenneuudistuksiksi ovat kaukana OECD:n suosituksista.Ne koskevat naisten työmarkkina-aseman parantamista, elinikäisen oppimisen laajenta-minen koskemaan yhä useampia, iäkkäämpien työntekijöiden työssä jaksamista ja työ-voimakapeikkojen purkamista.Aktiivisen työllisyyspolitiikan korostaminen ns. passiivisen eli pelkän työttömyysturvansijasta on kuitenkin yhteinen painopiste niin EU:n kuin OECD:n strategiassa.ECOFIN-neuvosto ja Euroopan Keskuspankki EKP kuitenkin toistuvasti nostavat esilletyömarkkinoiden rakenneuudistusten välttämättömyyden OECD:n ja IMF:n tapaan.Onkin kiinnostavaa huomata, miten EU:n komissio, Euroopan parlamentti, Talous- jasosiaalikomitea, yleisten asioiden neuvosto (ulko- tai Eurooppa- ministerit) ja huippuko-kous (pääministerit) päätyvät aivan erilaisiin johtopäätöksiin ja suosituksiin kuin ECO-FIN-neuvosto tai OECD, vaikka EU-maat ovat OECD:ssä enemmistönä. Onko niin, ett-eivät valtiovarainministerit matkatessaan OECD:n kokoukseen tarvitse hallitustensa – taieduskuntien - hyväksyntää päätöksilleen? EU:ssahan päätökset on ankkuroitava kansalli-seen valmisteluun.EU:ssa on lisäksi vuodesta 1985 aktiivisesti pyritty kehittämään kolmikantarakenteita nk.työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun (social dialogue) puitteissa ja vahvistettu työmark-kinaosapuolten osallistumista työelämää koskevien hankkeiden valmisteluun.Yksinkertaistaen voisi sanoa, että siinä missä OECD tarjoaa työolojen ja palkkojen hei-kentämistä työllisyyden nimissä, pyrkii EU luomaan sekä lisää työpaikkoja että parempiatyöpaikkoja .
  13. 13. 93. JOUSTAVUUDEN MÄÄRITTELY JA TYÖTTÖMYYSASTE SEN MITTARINAJulkisessa keskustelussa tuntuu usein käyvän niin, että keskustelun kohteena olevat asiatja käsitteet alkavat elää omaa elämäänsä. Työmarkkinajoustoihin liittyvä keskustelu tar-joaa erään esimerkin tästä. Kuitenkin ensimmäinen edellytys mielekkäälle keskustelulleon, että keskustelun osapuolet ymmärtävät tietyt peruskäsitteet samalla tavalla. Tässäkirjoituksessa työmarkkinajäykkyyksillä1 tarkoitetaan kaikkia paikallista yksittäisentyöntekijän ja työnantajan välillä tapahtuvaa työsuhteen keskeisiä piirteitä (palkka, työ-aika, työsuhteen kesto, työsuhteen irtisanominen yms.) koskevaa sopimista2 määrääviä jarajoittavia sääntöjä ja tekijöitä. Näin ollen työmarkkinajäykkyyksiin luetaan minimipalk-kasäännökset, työnantaja- ja –tekijäjärjestöjen väliseen sopimiseen perustuva palkan-muodostus, irtisanomissuoja yms. Lisäksi esimerkiksi sosiaaliturvan ja työttömyyskorva-usten sekä erilaisten verojen vaikutus on usein mukana keskusteltaessa työmarkkinoidenjäykkyyksistä. Työmarkkinajoustoilla tarkoitetaan esim. mahdollisuutta muuttaa palkkojasuhdanteitten ja yrityksen kannattavuuden mukaan ja toisaalta mahdollisuutta irtisanoatyöntekijöitä mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti jne.3Yleensä työmarkkinoiden jäykkyyksiäkin arvostelevat tahot myöntävät, että useidenjäykkyystekijöiden taustalla on pyrkimys suojella työntekijöitä työelämän riskeiltä javaaroilta. Väite kuuluu, että vaikkakin solidaarisen palkkapolitiikan, irtisanomissuojan,työttömyyskorvausten ja työntekijöiden ammattiliittoihin järjestäytymisen perustavoit-teena on työntekijöiden aseman parantaminen, niin lopputulos voi olla toinen. Useinväitetään, että työmarkkinajäykkyyksistä seuraa pysyvästi korkeampi työttömyys. Työt-tömyyshän jakaa ihmiset hyväosaisiin työllisiin ja huonompiosaisiin työttömiin. Jatko-väite kuuluu, että työsuhteiden ”joustavoittamisella” voidaan samalla tämä epätasa-arvoinen jako poistaa.4Tyypillisesti Yhdysvallat esitetään joustavan työmarkkinamallin esikuvana ja mallin toi-mivuus perustellaan Yhdysvaltain viime vuosikymmenen hyvällä työllisyyskehityksellä,jonka seurauksena työttömyysaste on painunut hyvin alas. Vastakritiikkinä Yhdysvaltainmallille on usein esitetty, että maan hyvä työllisyyskehitys perustuu heikkoon reaalipalk-kakehitykseen ja kasvaviin tuloeroihin. Tämän seurauksena on syntynyt ”working poor”-1 Julkisessa keskustelussa jo pelkkä sananvalinta voi toimia viestinä. Sanalla ”jäykkyys” ei ole mitään eri-tyisen positiivista sisältöä. ”Jousto” sen sijaan on jo jossain määrin positiivisempana koettu asia. Tässäyhteydessä mielenkiintoista on se, että työmarkkinajoustot usein käytännössä tuntuvat tarkoittavat työnan-tajan päätösvallan kasvua eli joustavuutta edellytetään nimenomaan työntekijältä työsuhteen ehtojen taiansiotason suhteen. Tässä kirjoituksessa käytetään kuitenkin em. termejä juuri edellä mainitun yksikäsittei-syyden vaatimuksen vuoksi.2 Missä määrin on todella kyse sopimisesta eikä yksipuolisesta sanelusta riippuu osapuolien neuvottelu-asemasta. Alun perin ammatillinen järjestäytyminen syntyikin estämään työnantajan työsuhteen ehtojakoskevaa yksipuolista sanelua.3 Näin määriteltynä ”joustavuus” ei enää kuulosta yhtä positiiviselta. OECD esimerkiksi puhuukin mie-luummin ”palkkajoustavuudesta” eli siitä, kuinka voimakkaasti työttömyyden kasvu hillitsee palkankoro-tuksia.4 Tosin usein samat työttömyydestä huolestuneet tahot pitävät eräänä työttömyysongelman syynä ”liian”korkeita työttömyyskorvauksia. Korvausten väitetään siten takaavan elintason, joka ei houkuta työtöntätakaisin työelämään. Epäselväksi tässä yhteydessä jää kuitenkin, onko työttömyys sen kohteeksi joutuneillesilloin ongelma vaiko ei? On kuitenkin paljon empiiristä tutkimusta, joka todistaa yksioikoisesti sen, ettätyöttömien hyvinvointi on yleisesti huonompi kuin työllisten henkilöiden (ks. esimerkiksi Oswald, 1997).Suurimmalle osalle ”asiantuntijapiirien” ulkopuolisista tämä lienee selvää ilman monimutkaisia tilastotie-teellisiä todistelujakin.
  14. 14. 10ilmiö eli palkkatason alapäässä ansiotulot jäävät alle toimeentulorajan. Lisäksi kasva-neitten tuloerojen seurauksena myös rikollisuus on kasvanut niin, että vankien lukumääräon hyvin suuri.5Lisäksi on hyviä perusteluja kyseenalaistaa koko edellä mainittu joustavuuden käsite.Sillä paikallinen yksittäisen työntekijän ja työnantajan välillä tapahtuva sopiminen voijohtaa jäykkään makrotalouden palkkarakenteeseen. Syynä tähän on se, että pelkästäänpaikallisen tason sopimiseen perustuvassa järjestelmässä ainoa keino tarkistaa palkkojaon repiä jokainen palkkasopimus erikseen auki. Tästä seuraa, että järjestelmältä puuttuukeino rajoittaa palkkojen tarkistukset koskemaan yksinomaan niitä tilanteita, joissa ta-louden suhdannetilanteen ja/tai yrityksen liiketaloudellisen kannattavuuden muutoksetnimenomaan niitä edellyttävät. Niinpä paikallisen sopimisen tapauksessa voidaan neu-votteluosapuolien palkkoja koskeva jatkuva yrityksen sisällä tapahtuva kädenvääntövälttää ainoastaan tekemällä pitkiä sopimuksia. Pitkien sopimusten hyötyhän on siinä,että osapuolet voivat luottaa työsuhteen ehtojen pysyvyyteen silloinkin, kun toinen osa-puoli huomaa neuvotteluasemansa parantuneen.Tämä selittää myös, miksi Yhdysvalloissa solmitaan keskimäärin pitkäaikaisempia palk-kasopimuksia kuin Atlantin tällä puolen. Pitkäaikaisilla sopimuksilla sekä yritys ettätyöntekijä pyrkivät suojautumaan toisen osapuolen yksipuolisilta toimenpiteiltä. Euroo-passa pärjätään lyhyemmilläkin sopimuksilla, koska työmarkkinoilla vallitsee yksimieli-syys, että niitä muutetaan vain ensisijaisesti kokonaistaloudellisen tai toimialakohtaisentilanteen muuttuessa, ei silloin kuin paikallisen tason osapuolten neuvottelukortit muut-tuvat (Vartiainen 2000, s. 24). Juuri tässä näkyy valtakunnallisten sopimusten joustavuusverrattuna paikalliseen sopimiseen. Palkkojen tarkistukset voidaan hoitaa keskitetysti jamekaanisesti ilman, että jokainen yksilökohtainen palkkasopimus täytyy neuvotella uu-siksi. Yhdysvalloissa puuttuu tämä palkkarakenteen joustavan tarkistamisen mekanismi,mikä selittääkin maan kansainvälisesti korkeaa nimellispalkkajäykkyyttä. Pitkäaikaisetpalkkasopimukset puolestaan lisäävät irtisanomisia ja –sanoutumisia, koska ne estävätpalkkojen tarkistamisen myös kummastakaan sopijaosapuolesta riippumattomien talou-den häiriöiden sattuessa. Toisin sanoen Yhdysvallat omaavat jäykemmät työmarkkinatsiinä mielessä, että talouden häiriöihin sopeutuminen tapahtuu Länsi-Euroopan maitayksipuolisemmin työsuhteiden ennenaikaisen purkautumisen kautta.Vaikkakin edellä mainitut näkökohdat ovat perusteltuja, tässä kirjoituksessa pitäydytäänluvun alussa esitettyyn työmarkkinajäykkyyksien määritelmään. Kirjoituksen tarkoituk-sena on tarkastella perusväitettä, että työttömyysongelman taustalla on liian jäykät työ-markkinat ja että tästä vallitsisi kattava yksimielisyys taloustieteilijöiden kesken.5 Freemanin (1996, ss. 26-27) mukaan Yhdysvalloissa vankilaan joutuneiden miesten suhteellinen osuus on5-10-kertainen Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Niinpä jos vankeustuomiota kärsivät miehet laskettaisiinpitkäaikaistyöttöminä mukaan työvoimaan olisi miesten pitkäaikaistyöttömyysaste eli pitkäaikaistyöttömi-en osuus työvoimasta vuonna 1993 ollut 2.8 % Yhdysvalloissa ja 2.7 % Saksassa, kun vastaavat virallisetluvut olivat 1.0 % Yhdysvalloissa ja 2.4 % Saksassa (Kucera 1998, s. 6).
  15. 15. 114. KESKEISET UUDET TYÖTTÖMYYSTEORIATKoska Länsi-Euroopan korkean työttömyyden syitä käsittelevän keskustelun taustalla oneräitä taloustieteilijöiden kehittämiä työttömyysteorioita, on paikallaan esitellä niidenkeskeisimmät käsitteet pähkinänkuoressaan. Mikäli kiinnostuksen kohteena on lähinnätilastoihin perustuva tarkastelu, voi tämän luvun myös ohittaa ja siirtyä suoraan lukuun5. Työttömyysteorioiden yksityiskohdista enemmän kiinnostuneet voivat puolestaan tu-tustua raportin lopussa olevaan liitteeseen (LIITE 1. Luonnollinen työttömyysaste jaNAIRU – erot ja teoreettiset perusteet).4.1 Luonnollinen työttömyysaste ja NAIRULuonnollisen työttömyysasteen ja NAIRUn käsitteet ovat vakiintuneet osaksi yleistä ta-louskeskustelua. Molemmat käsitteet ilmaisevat alimman työttömyysasteen, jonka valli-tessa inflaatio ei kiihdy vaan pysyy vakaana. Länsieurooppalaisia järjestäytyneitä työ-markkinoita analysoitaessa on NAIRU käyttökelpoisempi käsite. NAIRUn taso voi vaih-della, mutta keskeistä on se, että NAIRU-tasolla hintojen muutosvauhti on vakaa1. Tällätavalla NAIRU muodostaa pitkäaikaisen tasapainotyöttömyystason, koska se takaa va-kaan hintojen muutosvauhdin ilman inflatorisia tai deflatorisia paineita.NAIRUn taso määräytyy teorian mukaan kaikkien niiden tekijöiden perusteella, jotkavaikuttavat yritysten oman tuotantonsa hinnoittelupäätöksiin tai työntekijöiden tavoitte-lemaan reaalipalkkojen tasoon. Kaikkia näitä tekijöitä kutsutaan yhteisesti tarjontateki-jöiksi, koska ne määrittävät lopulta sen, miten hyödykemarkkinoiden tarjontapuoli reagoihyödykemarkkinoiden kysyntään ja sen muutoksiin. Yritysten tuotehinnoitteluun vaikut-tavista tarjontatekijöistä voidaan mainita hyödykemarkkinoiden kilpailuaste, teknologiantaso ja sitä kautta työn tuottavuuden taso, tuotantoon ja myyntiin kohdistuvat verot jne.Järjestäytyneiden työntekijöiden reaalipalkkatavoitteisiin vaikuttavat työttömyyden lisäk-si tuloveroaste ja sen progressio, työttömyyskorvausten suuruus ja ajallinen kesto, sosi-aaliturvan taso ja kattavuus, työmarkkinaosapuolien neuvotteluvoima ja neuvotteluta-voitteiden yhteensovittaminen jne. Lisäksi tietysti kaikki odotettavissa olevaan kuluttaja-hintakehitykseen vaikuttavat tekijät vaikuttavat työntekijöiden nimellispalkkatavoittei-siin. Näin ollen hyödykeverot vaikuttavat paitsi yritysten niin myös työntekijäpuolentavoitteisiin. Samoin tuontituotteiden hinnat (ja sitä kautta valuuttakurssimuutokset) vai-kuttavat sekä yritysten hintamarginaalien suuruuteen että myös työntekijöiden (nimel-lis)palkkatavoitteisiin.Jos todellinen työttömyysaste laskee alle NAIRU-tason on teorian mukaan seurauksenapalkkojen ja hintojen kilpajuoksu ja inflaation kiihtyminen. Inflaation kiihtyminen lakkaavasta kun työttömyys palaa takaisin vakaan hintakehityksen tasapainotasolleen eli NAI-RU-tasolle. Toisin sanoen vaikkakin kokonaiskysynnän muutokset lyhyellä aikavälillämääräävätkin toteutuvan työttömyysasteen, ei työttömyysaste voi NAIRU-teorian mu-kaan poiketa pysyvästi NAIRUn määräämältä tasapainotasoltaan.1 Sanahirviö NAIRU tuleekin kuvaavasti sanoista “the non-accelerating inflation rate of unemployment”(suomennettuna ”kiihtymätöntä inflaatiota vastaava työttömyysaste”).
  16. 16. 124.1.1 NAIRUun liittyviä kysymyksiä ja ongelmiaNAIRUn tarkka määrittäminen käytännössä näyttää olevan kuitenkin mahdotonta. KoskaNAIRUn tarkkaa tasoa ei siten varmuudella tiedetä, voi politiikkaohjeeksi inflaationkiihtymisen pelossa vakiintua kaikkien työttömyyttä pienentävien suhdannepoliittistentoimenpiteiden välttäminen. Erityisesti jos työttömyydellä on vielä ominaisuus, että osatyöttömyyden noususta uhkaa aina jäädä pysyväksi (vrt. luku 4.2 alla), liittyy ylivarovai-seen suhdannepolitiikkaan riski työttömyyden vakiintumisesta ”tarpeettoman” korkealletasolle.Ylivarovaisen suhdannepolitiikan ongelmaa erityisesti pienissä kansantalouksissa lisäävielä se, että inflaatiokehitys on suuressa määrin riippuvaista tuontihintojen kehityksestä.Tämän seurauksena kotimaisen palkkainflaation arvioiminen vaikeutuu, mikä puolestaanvaikeuttaa NAIRUn tason mittaamista. Esimerkiksi jos polttoaineiden hinnan nousunaiheuttama inflaation kiihtyminen tulkitaan virheellisesti merkiksi siitä, että työttömyyson laskenut lähelle NAIRU-tasoa, kasvavat paineet kiristää talouspolitiikkaa, mikä puo-lestaan heikentää työllisyyskehitystä. NAIRUn tasoa koskevien laskelmien suuri vaihteluvoi siten johtaa tarpeettoman kireään suhdannepolitiikkaan huolimatta siitä, että todellistapalkkainflaation kiihtymisen uhkaa ei olisikaan. Väärin ajoitetun ja ylikireän talouspoli-tiikan hintana on tarpeettoman korkea työttömyys.NAIRU-arviot ovat vaihdelleet paljon. Alla olevassa taulukossa 4.1 on esitetty OECD:nmuutaman vuoden välein esittämiä Suomen työttömyyden NAIRU:a koskevia arvioita.Jos vuonna 1996 olisi ollut uskomista OECD:n arvioita, olisi talouspolitiikan päätöksen-tekijöiden pitänyt varoa työttömyysasteen laskua alle 15.4 prosentin (!), jotta inflaatio eiolisi alkanut kiihtyä. Kuitenkin vuonna 1999 OECD esitti korjatun laskelman, jonka mu-kaan Suomen NAIRU olikin jo vuonna 1995 laskenut 12.3 prosenttiin. Näin OECD:nuudempi arvio olisi 90-luvun puolivälin taloustilannetta koskien puhunut huomattavastisuuremman työllisyyden suhdannepoliittisen elvyttämismahdollisuuden puolesta kuin 90-luvun puolivälissä käsillä olleet OECD:n NAIRU-laskelmat. Kaiken kaikkiaan taulukko4.1 kuvaa selkeästi NAIRU-laskelmien epävarmuutta. Tyypillistä NAIRU-laskelmille onmyös, että työttömyyden laskiessa näyttävät arviot NAIRU:n nykytasosta sekä aikai-semmista tasoista säännön mukaisesti tarkentuvan (?) alaspäin.2Taulukko 4.1 OECD:n esittämiä Suomen tasapainotyöttömyyden arvioita. 1986 1990 1995 1996 1998OECD 19961 5.5 8.0 - 15.4 - 2OECD 1999 4.9 6.2 12.3 - 11.8Lähde: 1 OECD Economic Outlook, No. 60, 1996. 2 OECD Implementing the OECD Jobs Strategy: As-sessing Performance and Policy, 1999.2 NAIRUun liittyy myös teoreettisempi ongelma. Alaspäin joustamattomien nimellispalkkojen vallitessa oninflaatiokehityksen tasapainomekanismi epäsymmetrinen, sillä NAIRUa korkeampi toteutunut työttömyys-aste voi tuskin kovin pitkään hidastaa kiihtyvästi inflaatiota. Onkin vaikea ajatella, miten inflaation jatkuvahidastuminen toimii työmarkkinoiden tasapainottavana tekijänä tässä tapauksessa? Laskevathan kansanta-louden keskimääräiset nimellispalkat ani harvoin ja näin ollen alaspäin joustamattomat nimellispalkatasettavat luonnollisen rajoitteen palkkainflaation hidastumiselle.
  17. 17. 134.2 Työttömyyden hysteresis ja pysyvyys1980-luvulle tultaessa osoittautui, että luonnollisen työttömyysasteen ja NAIRU-teorioiden avulla oli vaikea tulkita Länsi-Euroopan kahden viimeisen vuosikymmenentyöttömyyskehitystä. Länsi-Euroopan maissa 1970-luvun lopulla tapahtunut työttömyys-asteen nousu näytti vakiinnuttavan työttömyyden 1980-luvulla uudelle aiempaa korke-ammalle tasolle ilman, että NAIRU-tasapainoa määrittävissä rakenteellisissa tarjonta-puolen tekijöissä olisi ollut havaittavissa riittäviä muutoksia selittämään kehitystä. Talo-ustieteilijät reagoivat kahdella eri tavalla tähän ongelmaan:1) Pyrittiin entistä yksityiskohtaisemmalla tutkimuksella löytämään muutoksia luonnol-lista työttömyysastetta ja/tai NAIRUa selittävissä rakenteellisissa tekijöissä ja tarkaste-luun otettiin mukaan uusia muuttujia3,sekä toisaalta2) kyseenalaistettiin oletus, että luonnollinen työttömyysaste tai NAIRU on riippumatontoteutuneesta työttömyydestä.Jälkimmäinen lähestymistapa 1970- ja 1980-lukujen työttömyyskehityksen selittämiseksijohti kasvavaan kiinnostukseen työttömyyden hysteresis-ilmiötä kohtaan. Hysteresiksellätarkoitetaan tasapainotilan monikäsitteisyyttä ja sen riippuvuutta tarkasteltavan ilmiönaikaisemmasta kehityksestä. Niinpä jos työttömyydellä on hysteresis-ominaisuus, ei oleolemassa mitään tasapainomekanismia (esimerkiksi kiihtyvä inflaatio), joka palauttaisityöttömyyden automaattisesti takaisin aiempaan tasapainoonsa, jos se siitä kerran poik-keaa. Jokainen poikkeaminen tasapainosta muuttaa itse tasapainoa ja seurauksena onsiirtyminen muutoksen suunnassa uuteen tasapainotilaan. Taloustieteessä työttömyydenhysteresis määritellään työttömyyden tasapainotilan (luonnollinen työttömyysaste taiNAIRU) riippuvuutena aikaisemmasta toteutuneen työttömyyden kehityksestä. Työttö-myydellä on hysteresis-ominaisuus, jos mikä tahansa ohimenevän suhdannetaantumankinaiheuttama työttömyyden muutos on taipuvainen muuttumaan pysyväksi.4Luonnollisen työttömyysasteen käsitteen luoja Edmund Phelps kuuluu myös uranuurta-jiin hysteresis-käsitteen soveltamisessa työttömyysteorioihin. Hän esitti jo 1970-luvunalussa (Phelps (1971)) kaikki sittemmin tutkimuksessa yleisimmin esiintyneet työttö-myyden hysteresis-ominaisuuden syyt. Tältä pohjalta työttömyyden hysteresis-teoriatovat jaettavissa kahteen ryhmään: a) pitkäaikaisen työttömyyden seurauksia inhimillisenja kiinteän pääoman muodostukselle tutkiviin pääomateorioihin ja b) työvoiman ns. sisä-piirin neuvotteluvoimaa korostaviin sisäpiiriteorioihin.Kiinteän pääoman hysteresis-teorioissa muutokset kiinteän pääoman muodostuksessaselittävät luonnollisen työttömyysasteen riippuvuutta työttömyyden kehityksestä. Esi-merkiksi suhdannetaantuman seurauksena työttömyys kasvaa ja kiinteiden investointienmäärä vähenee. Seurauksena on aiempaa pienempi pääomakanta. Teorian mukaan kutis-3 Eriksson (1988, s. 5) esittää lyhyen luettelon näistä tutkimuksista4 Perusongelmana hysteresiksen määrittämisessä on erottaa työttömyyden pysyvät muutokset ja toisaaltatyöttömyyden pitkäaikaiset mutta ohimenevät muutokset toisistaan. Usein hysteresiksen sijaan puhutaankintyöttömyyden pysyvyydestä. Tietysti työttömien kannalta tilastotieteellinen väittely, kuinka pitkää on pitkä-aikainen työttömyys, voi vaikuttaa toisarvoiselta. Jos työttömyysasteen paluu takaisin vanhalle tasolleenkerran noustuaan vie useita vuosia, on sopeutuminen tarpeeksi hidasta syrjäyttääkseen pysyvästi suurenjoukon alun perin työkykyisiä ja –haluisia henkilöitä.
  18. 18. 14tuneesta pääomakannasta muodostuu alkuperäistä taantumaa pitkäaikaisempi työvoimankysynnän rajoite. Teorian empiirisenä todisteena on pidetty Länsi-Euroopan kasvaneestatyöttömyydestä huolimatta suhteellisen vakiona pysynyttä kapasiteetin käyttöastetta.Heapin (1980, ss. 613 - 614) mukaan teknologian ja tuotantorakenteen muutoksiin so-peudutaan ennen kaikkea työpaikoilla saatavan ammattikoulutuksen avulla. Pitkäaikainentyöttömyys estää työtaitojen ylläpitoa ja ajanmukaistamista. Pitkään jatkuva korkeatyöttömyys on siten omiaan lisäämään taidoiltaan työmarkkinoille kelpaamattomienosuutta työttömistä. Lisäksi näiden heikosti työllistettävissä olevien pitkäaikaistyöttömi-en vaikutus palkkatasoon on vähäistä, mikä heikentää kasvaneen työttömyyden inflaa-tiota hidastavaa vaikutusta. Phelpsin mukaan työkokemus lisää työvoiman täsmällisyyttä,luotettavuutta ja yhteistyökykyä (1971, s. 105 - 106). Nämä ovat ominaisuuksia, jotkaovat olennaisia työntekijöiden työllistettävyydelle. Pysyväisluonteiseksi muuttuneellakorkealla työttömyydellä on näin ollen työvoiman inhimillistä pääomaa rappeuttava vai-kutus, mikä heikentää työttömien työllistettävyyttä ja kasvattaa siten luonnollista työttö-myysastetta.Lindbeckin ja Snowerin kehittämässä sisäpiirihypoteesissa keskeinen tasapainotyöttö-myyteen vaikuttava seikka on palkan määräytymisessä vallitseva epäsymmetria. Palkatmääräytyvät työntekijöiden sisäpiirin ja työnantajan välisissä neuvotteluissa. Sisäpiirinmuodostavat joko yksinomaan työlliset tai työlliset yhdessä lyhyen aikaa työttöminä ol-leiden kanssa. Ulkopuoliset, joihin kuuluvat kaikki tarpeeksi pitkään työttömänä olleet,eivät kykene vaikuttamaan palkkoihin. Työttömäksi jääneiden kannalta tilanne on on-gelmallinen, mikäli sisäpiirin tavoite palkkaneuvotteluissa on ennen kaikkea oman työlli-syytensä turvaaminen. Mitä nopeammin työttömäksi jääneiden työntekijöiden vaikutuspalkkaneuvotteluissa heikentyy, sitä nopeammin näitä uhkaa pysyvä työelämästä syrjäy-tyminen. Usein talouspoliittisessa keskustelussa virheellisesti rinnastetaan sisäpiiri jaammattiliitot keskenään. Snower ja Lindbeck korostavat kuitenkin, ettei sisäpiirikäyt-täytymisen edellytyksenä ole työntekijöiden ammatillinen järjestäytyminen. Keskeistä onse, missä määrin työttömien uudelleentyöllistymisen mahdollisuudet tulevat huomioi-duiksi palkkaneuvotteluissa.4.3 Työttömyysteoriat ja talouspolitiikan mahdollisuudetEdellä esitellyt työttömyysteoriat voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella, kuinkapitkäaikaisia vaikutuksia hyödykemarkkinoiden kysynnän muutoksilla on teorioissatyöttömyyden tason suhteen. Luonnollisen työttömyysasteen ja NAIRU-teorioiden mu-kaanhan toteutunut työttömyys ei voi pitkäaikaisesti ja pysyvästi poiketa tasapainotyöt-tömyydestä. Näin ollen näissä teorioissa ei aktiivisella suhdannepolitiikalla voida työttö-myyttä myöskään painaa pysyvästi alle tasapainotasonsa. Ainoa keino vaikuttaa pitkäai-kaiseen työttömyystasoon on muuttaa tarjontatekijöitä työllisyyttä suosivaan suuntaan.Suhdannepolitiikan osana on lähinnä varmistaa, että työttömyysaste on mahdollisimmanlähellä tasapainotasoaan. Koska tasapainotason tarkka määrittäminen on kuitenkin käy-tännössä osoittautunut mahdottomaksi, voi luonnollisen työttömyysasteen ja/tai NAIRU-teorioiden tarkka omaksuminen johtaa ylivarovaiseen suhdannepolitiikkaan. Uhkaahantyöttömyyden painaminen tasapainotasonsa alapuolelle käynnistää inflaation kiihtyvyys-kehityksen ja siten inflaatiopelko voi lamauttaa suhdannepoliittisten keinojen käytöntyöttömyyden hoidossa.
  19. 19. 15Jos sen sijaan työttömyydellä on hysteresis-ominaisuus, ovat suhdannepolitiikan mah-dollisuudet ratkaisevasti paremmat pysyvästi alhaisemman työttömyystason ylläpitoon.Hysteresiksen oloissahan ei ole olemassa mitään yksikäsitteistä pitkän ajan tasapaino-työttömyyden tasoa. Mikä tahansa työttömyyden taso voi pysyä pitkäänkin muuttumat-tomana riippuen siitä, kuinka voimakkaita muutoksia hyödykemarkkinoiden kysynnässätapahtuu. Hysteresis tarjoaa näin ollen mahdollisuuden painaa työttömyysaste yhä alem-maksi ilman jatkuvasti kiihtyvän inflaation pelkoa. Toisaalta suhdannepoliittiset toimen-piteet ovat välttämättömiä myös siinä mielessä, että joka kerran työttömyyden noustuaentistä korkeammalle tasolle se uhkaa myös vakiintua sinne. Hysteresisoloissa voidaan-kin sanoa parasta työttömyyden vastaista talouspolitiikkaa olevan se, että ei ylipäänsäanneta työttömyyden nousta korkeaksi. On syytä vielä korostaa, että tämä edellä sanottupätee myös siinä tapauksessa, että työttömyydellä on olemassa pitkän ajan tasapainotaso,mutta tasapainomekanismin toiminta on hidasta, jolloin työttömyys voi poiketa tasapai-notasostaan hyvinkin pitkiä aikoja.Kaiken kaikkiaan talouspolitiikan mahdollisuuksien kannalta työttömyysongelman oikeatulkinta on tärkeää. Väärä käsitys työttömyyden luonteesta johtaa vääriin politiikkavaih-toehtoihin ja ”tarpeettoman korkean” työttömyyden tason vakiintumiseen.
  20. 20. 165. TYÖMARKKINAJOUSTOT JA TYÖTTÖMYYS – EMPIIRINEN TARKASTELUTässä luvussa tarkastellaan eri jäykkyystekijöitä sekä teoreettiselta että empiiriseltä kan-nalta. Yleisimpiä keskustelussa esiintyneitä tekijöitä1 ja niiden työttömyysvaikutustenluonnetta käydään lyhyesti läpi. Vauraimpia OECD-maita vertailemalla tutkitaan samal-la, missä määrin korkean työttömyyden maissa on eri tekijöillä mitaten myös säädel-lyimmät työmarkkinat. Empiirisellä tarkastelulla pyritään näin selvittämään, onko sääte-lyn purkamiselle olemassa empiiristä näyttöä.5.1 TyöttömyyskorvauksetTyöttömyyskorvauksen tarkoitus on työtä etsivän työttömän henkilön toimeentulon tur-vaaminen. Toisaalta työttömyyskorvauksen tasolla voi olla vaikutusta siihen, kuinka in-tensiivisesti työtön henkilö hakee uutta työpaikkaa. Yksinkertaisimmillaan tätä kysy-mystä tarkasteltaessa on taustaoletuksena, että pelkästään taloudelliselta kannalta ajatel-len ei työttömän kannata ottaa vastaan työtä, jos siitä saatava nettopalkka jää pienem-mäksi kuin työttömän saamien työttömyyskorvausten ja muun sosiaaliturvan yhteen las-kettu nettosumma. Ilmeisesti työttömyyskorvausten tason vaikutukset työttömän työnha-kuponnisteluja ajatellen eivät ole kuitenkaan aivan näin yksioikoiset. Ensinnäkin monettutkimukset osoittavat, että työttömyys vaikuttaa negatiivisesti henkiseen hyvinvointiin.Työssäkäynti nostaa ihmisen sosiaalista arvostusta ja mahdollistaa monipuolisempiensosiaalisten kontaktien ylläpidon. Toiseksi pelkkä uudessa työsuhteessa saatavan alku-palkan ja työttömyyskorvauksen tason vertailu ei riitä. Työsuhteen jatkuessa ansiot useinnousevat jo pelkästään työkokemuslisien ja mahdollisten ikälisien karttuessa. Lisäksityösuhteen alkaminen merkitsee usein samalla uusien uralla etenemisen mahdollisuuksi-en avautumista ja siten mahdollisuuksia parempaan ansiotasoon sekä korkeampaan eläk-keeseen tulevaisuudessa. Näin työsuhteen alkaminen poikkeaa olennaiselta osalta työt-tömyyskorvauksen varassa elämisestä: siinä missä uusi työsuhde sisältää aina mahdolli-suuden ansiotason nousuun tulevaisuudessa merkitsee työttömäksi jääminen pysyvästialhaista tulotasoa myös tulevaisuudessa. Keskeinen kysymys tarkasteltaessa työttömyys-korvausten vaikutusta työttömien työnhakuaktiivisuuteen onkin ilmeisesti, kuinka suuriosa työttömistä on siinä määrin marginalisoitunut ja sopeutunut työttömänä elämiseen,että ei enää tulevaisuutta suunnitellessaan huomioi työttömyyden jatkumisen pitempiai-kaisia taloudellisia seurauksia. Kolmanneksi on syytä vielä mainita, että pitkään jatkunuttyöttömyys leimaa negatiivisesti työnhakijan työnantajien silmissä. Näin ollen mikälihenkilö ei ole valmis jäämään pysyvästi työttömäksi, on tämän parasta saada uusi työ-paikka mahdollisimman nopeasti heti työttömäksi jäätyään. Tämä voi selittää sitä tutki-muksissa havaittua seikkaa, että ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat henkilöttyöllistyvät keskimäärin peruspäivärahaa saavia työttömiä nopeammin.Lisäksi yksi usein esitetty perustelu työttömyyskorvausten negatiivisille työttömyysseu-rauksille liittyy korkean työttömyyden ja ammattiliittojen neuvotteluvoiman väliseensuhteeseen. Väite kuuluu, että työttömyyskorvaukset lieventävät työttömäksi joutuvienahdinkoa ja näin ollen eivät (sekä työlliset että työttömät) työntekijät koe työttömyyttäenää entisessä määrin ongelmana, jonka välttämiseksi on välttämätöntä hillitä palkanko-1 Verotus ja (työttömyyskorvauksia lukuun ottamatta) sosiaaliturva jäävät kuitenkin tarkastelun ulkopuo-lelle. Myöskään nuorten työntekijöiden alkupalkkoja ei tarkastella tässä raportissa. Lisäksi minimipalkko-jen ja työttömyyden välistä suhdetta tarkastellaan vain epäsuorasti globalisaation ja työmarkkinarakentei-den suhdetta käsittelevän luvun 6 yhteydessä.
  21. 21. 17rotusvaatimuksia. Tällä tavalla väitetään ammattiliittojen neuvotteluvoiman säilyvänvahvana korkeankin työttömyyden oloissa. Vastaväitteenä tähän voidaan puolestaan sa-noa, että työttömyyden kasvaessa joutuvat myös työlliset kantamaan kasvaneen työttö-myyden kustannuksia korkeamman verorasituksen kautta, kun entistä pienempi määrätyöntekijöitä joutuu kustantamaan yhteiskunnan entistä suuremmat työttömyyskorvaus-ja sosiaaliturvamenot.Koska työttömyyskorvausten vaikutukset työttömien henkilöiden työnhakuaktiivisuuteenja kokonaistyöttömyyden tasoon ylipäänsä ovat epäselvät, on työttömyyskorvaustentyöllisyysvaikutuksista pyrittävä saamaan lisätietoa tilastoaineiston tarkastelun avulla.Tässä yhteydessä keskeisiä korvausten rakennetekijöitä ovat niiden rahamääräinen suu-ruus (suhteessa keskimääräisiin työtuloihin) ja toisaalta se, kuinka pitkään korvauksiamaksetaan työttömälle henkilölle. Korvausten kestohan voi vaikuttaa siihen, kuinka vali-koiva työtön on uusien työtilaisuuksien suhteen. Seuraavassa vertaillaan OECD-maidentyöttömyyskorvausten tasoa ja kestoa suhteessa näiden maiden työttömyysasteeseen.5.1.1. Työttömyyskorvausten tasoKuvassa 5.1 on esitetty 20 OECD-maan työttömyysasteet ja työttömyyskorvausten kor-vaussuhteet (keskimääräisen työttömyyskorvauksen suhde keskimääräisiin palkkoihin).Kuvasta ilmenee, että korvaussuhteen ja työttömyysasteen välillä ei ole mitään säännöl-listä yhteyttä: korkean korvaussuhteen omaavien maiden joukossa on maita, joissa onmyös korkea työttömyysaste (Espanja) ja toisaalta maita, joissa työttömyysaste on pieni(Ruotsi ja Sveitsi). Kuva 5.1 Työttömyyskorvausten korvaussuhde ja työttömyys 1989-94 100 20 90 18 80 16 Työttömyysaste 70 14 Korvaussuhde 60 12 50 10 40 8 30 6 20 4 10 2 0 0 Ja a Ka ka R ja ka st ti Su ia Po ksa Itä lat dy nia Sv ja Be i H itsi Ta tsi N i ee a lia R lta Es nti Sa i i n l om Br ant ga Au lan d i-S ali n lg pa or uo s ns ra al na va la e pa Yh itan an us It rtu Irl sv ol o- Is U Korvaussuhde Työttömyysaste 1989-94Lähde: Työttömyysaste on OECDn käyttämä standardisoitu luku. Saksan luku on laskettu entisen Länsi-Saksan osavaltioista ja Italian luku on Yhdysvaltain työministeriön US Bureau of Labor Statistics-toimiston ilmoittama luku. Työttömyyskorvausten lähde on pääasiassa US Department of Health and so-cuial Services, Social security Programmes throughout the World, 1993.Huom. Korvaussuhde kuvaa keskimääräistä työttömyyskorvausten ja palkkatason suhdetta (tarkempiatietoja määritelmän sisällöstä ja laskutavasta: katso Layard, et al (1991) Annex 1.3).
  22. 22. 185.1.2. Työttömyyskorvausten kestoToisin kuin työttömyyskorvausten suuruudella, on korvausten pituuden ja toisaalta työt-tömyyden kasvun ja/tai pysyvyyden välillä vallitsevasta positiivisesta riippuvuudestaenemmän näyttöä. Tosin - kuten Nickell (1997, s. 67) huomauttaa - syy-seuraus suhdevoi kulkea toiseenkin suuntaan eli korvausten rahamääräinen suuruus ja niiden kesto voinousta kun työttömyysongelma käy vaikeammaksi ja on turvattava laajan väestönosanperustoimeentulo. Kuvassa 5.2 on esitetty 20 vauraan OECD-maan maakohtaiset työttö-myysasteet ja työttömyyskorvausten maksuajat vuosina (4 = määrittelemättömän pitkäkesto). Kuvasta voi havaita lievän riippuvuuden työttömyyskorvausten pitkän maksuajanja korkean työttömyysasteen välillä. Toisaalta eräissä maissa (Itävalta ja (läntinen) Saksa)oli työttömyys tarkastelujaksolla pientä huolimatta korvausten pitkästä kestosta.Eräät tutkijat (ks. esim. Nickell, 1997) ovat esittäneet työttömyyskorvausten (erityisestisen keston) ja työttömyyden välistä positiivista riippuvuutta tukevia tutkimustuloksia.Nickell (1997, s. 67) kuitenkin huomauttaa, että ainakin osa positiivisesta riippuvuudestajohtuu siitä, että parempi työttömyysturva lisää työvoiman tarjontaa eli työmarkkinoilletulee uutta työvoimaa paremman työttömyysturvan houkuttelemana. Tämä työvoimanlisäys rekisteröityy suoraan työttömiksi työnhakijoiksi, koska työttömyyskorvaustensaaminen edellyttää tätä. Nickell perustelee väitettään sillä, että työttömyyskorvaustentasolla tai kestolla ei näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta työllisten suhteelliseenosuuteen koko työikäisestä väestöstä. Toisin sanoen hyvä työttömyysturva ei vähennätyöllisten määrää, mutta voi sen sijaan houkutella työmarkkinoiden ulkopuolisia rekiste-röitymään työttömiksi työnhakijoiksi. K uva 5 .2 T yö ttö m yys k o rva us te n k e s to ja työ ttö m yys 1 9 8 9 - 94 4.5 20 4 18 3.5 16 Korvausten kesto 14 Työttömyysaste 3 12 2.5 10 2 8 1.5 6 1 4 0.5 2 0 0 Ranska Uusi-Seelanti Kanada Tanska Espanja Iso-Britannia Japani Saksa Ruotsi Australia Portugali Norja Yhdysvallat Belgia Irlanti Hollanti Suomi Italia Sveitsi Itävalta K orv austen kesto T yöttöm yysaste 1989-94Lähde: Työttömyysaste on sama kuin kuvassa 5.1 edellä. Työttömyyskorvausten lähde on pääasiassa USDepartment of Health and socuial Services, Social security Programmes throughout the World, 1993.Huom. Korvauksen kesto on esitetty vuosina ja 4 vuotta = määrittelemättömän pitkä kesto (tarkempiatietoja määritelmän sisällöstä ja laskutavasta: katso Layard, et al (1991) Annex 1.3).
  23. 23. 195.2. IrtisanomissuojaVahvalla irtisanomissuojalla on ilmeisesti sekä positiivisia että negatiivisia työllisyys- jatyöttömyysvaikutuksia. Holden (1996, s. 33) mainitsee, että työntekijän irtisanomissuojakannustaa työnantajaa lisäämään työntekijöiden tuottavuutta koulutuksen ja vastaavienkeinojen avulla sen sijaan, että työnantaja oikopäätä irtisanoisi vähemmän tuottavantyöntekijänsä. Toisaalta vahva irtisanomissuoja voi toimia uusien työntekijöiden värvää-mistä estävästi, mikäli työnantaja pelkää huonoksi osoittautuneen uuden työntekijän irti-sanomisen olevan hyvin kallista ja vaikeaa.Irtisanomissuoja voi olla kuitenkin tarpeellinen ajatellen työntekijän kannustimia hankkiaitselleen lisäkoulutusta. Koulutusta voidaan pitää investointina, jonka kustannukset lan-keavat ensin ja hyödyt saavutetaan huomattavasti pidemmän ajan kuluessa. Jos työnan-taja voi helposti ja nopeasti irtisanoa työntekijänsä minkä tahansa lyhytaikaisenkin yri-tystoiminnan kannattavuutta kohdanneen häiriön seurauksena, voi koulutusinvestoinnistatyöntekijälle koituva hyöty olla niin epävarma, että työntekijä luopuu itsensä kouluttami-sesta.1 Jos irtisanomissäännöt vaikeuttavat nopeaa turvautumista irtisanomisiin, kantaatyönantaja tavallaan osan työntekijän koulutuskustannuksista hetkellisesti laskeneen lii-ketaloudellisen kannattavuuden muodossa. Irtisanomissuoja muodostaa eräänlaisen va-kuutusturvan, mikä suojelee työntekijää hänestä itsestään riippumattomista syistä tapah-tuvalta irtisanomiselta ja samalla parempi työsuhdeturva lisää työntekijän uskallusta pa-nostaa lisäkoulutukseen. Koko kansantalouden hyöty tästä voi olla varsin suuri työnteki-jöiden kasvaneen koulutustason ja osaamisen muodossa.Yritysten investointeja ajatellen irtisanomissuojalla voi tietysti olla myös negatiivisiatyöllisyysvaikutuksia. Irtisanomissuoja voi esimerkiksi estää yrityksiä ryhtymästä to-teuttamaan uusia riskipitoisia investointeja. Riskipitoisen investoinnin epäonnistuessahanyritys ei tarvitse investointiprojektia varten värväämäänsä uutta työvoimaa ja tähän liitty-en hankala ja kallis irtisanomisprosessi voi toimia investointiprojektiin ryhtymisen pe-lotteena.Laskusuhdanteessa työvoiman kysynnän laskuun voidaan kuitenkin vastata paitsi irtisa-nomalla työntekijöitä myös vähentämällä työntekijöiden tekemiä työtunteja tai lomaut-tamalla työntekijöitä. Etuna näissä järjestelyissä on se, että työntekijät säilyttävät työ-paikkansa yli laskusuhdanteen ja yritykset välttyvät uusien työntekijöiden etsintä- jakoulutuskustannuksilta laskusuhdanteen jälkeisessä tilanteessa. Abraham ja Houseman(1992) vertasivat, kuinka vuosivälillä 1973-1990 Belgian, Ranskan ja Saksan teollisuu-dessa työllisten ja tehtyjen työtuntien määrä reagoi tuotannon muutoksiin Yhdysvaltainvastaaviin lukuihin verrattuna. Irtisanomisiin turvauduttiin laskusuhdanteessa Yhdysval-loissa selvästi nopeammin ja enemmässä määrin kuin edellä mainituissa Länsi-Euroopanmaissa. Sen sijaan tarkasteltaessa tehtyjen työtuntien muutoksia oli kehitys huomattavansamankaltainen molemmilla puolilla Atlanttia. Tällä tavalla irtisanomissuoja voi itse asi-assa ylläpitää työsuhteita estämättä kuitenkaan yrityksiä sopeuttamasta työvoiman ky-syntäänsä tarpeen mukaan: sopeutuminen vain tapahtuu tehtyjen työtuntien määrän eikäirtisanomisten avulla. Työsuhteen säilyminen ylläpitää myös työntekijöiden lisäkoulu-tusmotivaatiota, kuten edellä esitettiin. Työtuntien määrän sopeuttaminen on myös tu-1 Tämä efekti voimistuu, mitä yritysspesifimpiä (eli yksinomaan kyseiseen yritykseen sidottua) työntekijänlisäkouluttautumisen hyödyntämismahdollisuudet ovat. Tässä koulutus pitää nähdä laajasti tarkoittavankaikkia työntekijän tapoja lisätä omaa tai työtehtävänsä tuottavuutta (uudet tiedot ja taidot, uudet työtavat,omien tehtävien organisointi uudella tavalla jne.).
  24. 24. 20lonjaolliselta kannalta oikeudenmukaisempaa kuin irtisanominen, sillä työttömyys kas-vattaa helposti tuloeroja (ellei tätä tulonsiirroin estetä), kun taas työtuntien vähentäminenjakaa tasaisemmin taantuman aiheuttamat sopeutumiskustannukset kaikkien työntekijöi-den kesken.Koska teoreettiset perusteet vahvan irtisanomissuojan vaikutuksista työttömyyden suh-teen ovat ristiriitaiset, voidaan lisäselvyyttä irtisanomissuojan vaikutuksista hakea empii-risellä tarkastelulla. Kuvasta 5.3 voidaan tutkia työttömyyden ja irtisanomisturvan välistäsuhdetta. Mitään yksikäsitteisen selvää yhteyttä ei näytä olevan työsuhdeturvan ja työt-tömyyden välillä. Mielenkiintoista on kuitenkin, että Espanja pois lukien viiden työsuh-deturvaltaan tiukimman maan keskimääräinen työttömyysaste on pienempi kuin viidentyösuhdeturvaltaan löysimmän maan keskimääräinen työttömyysaste. Kuva 5.3 Työsuhdeturva ja työttömyys 1989-94 25 20 18 20 16 Työsuhdeturva Työttömyysaste 14 15 12 10 10 8 6 5 4 2 0 0 Sa k a st a Is S ska Ita ja Ja nia Au nadti ol i Itä ksa an i Irl ja Ta alia rt ia N i pa li Su nti ee lat lia it a i R nti Be lta H an R ots om Br its Ka lan Es uga n or P o lg s la i-S al a va o- ve n p n u r us sv U dy Yh Työsuhdeturva Työttömyysaste 1989-94Lähde: Työttömyysaste on sama kuin kuvassa 5.1 edellä. Työsuhdeturvatietojen lähde OECD Jobs Study1994 Osa II Table 6.7 Col 5 s. 74.Huom. Työsuhdetuvan osalta jokaiselle maalle on annettu oma järjestysluku (1-20) siten, että 20 = tiukintyösuhdeturva.Kuvan 5.3 viesti on yhteneväinen OECD:n työllisyyskatsauksen (Employment Outlook,1999, ss. 45-132) sisältämän laajan irtisanomissuojan työmarkkinavaikutuksia käsittele-vän selvityksen johtopäätösten kanssa. Katsauksessa on pyritty käyttämään tuoreinta tie-toa OECD-maiden irtisanomissäädösten nykytilasta. Keskeinen työllisyyskatsauksenjohtopäätös on, että irtisanomissäädöksillä ei näyttäisi olevan vaikutusta kokonaistyöttö-myyden tasoon.
  25. 25. 215.3. SopimusjärjestelmäTässä luvussa tarkastellaan tekijöitä, joiden perusteella eri maiden työmarkkinoiden pal-kanmääräytymis- ja sopimusjärjestelmät ovat erotettavissa toisistaan. Lisäksi tarkastel-laan, löytyykö OECD-maitten välisen tilastovertailun perusteella näyttöä sille, että kor-kea työttömyys olisi järjestelmällisesti yhdistettävissä joihinkin tiettyihin sopimusjärjes-telmää luonnehtiviin tekijöihin ja tätä kautta tiettyihin sopimusjärjestelmiin.Karkein eri sopimusjärjestelmiä erottava jakolinja on ehkä palkkaneuvottelujen keskitty-neisyys eli kuinka suuri on palkoista ja muista työehdoista sopivien neuvotteluyksiköidenlukumäärä. Ääripäät tässä muodostavat yhtäältä yksittäisen työnantajan ja työntekijänvälinen palkkaa ja muita työsuhteen ehtoja koskeva paikallinen sopiminen ja toisaaltakaikki kansantalouden toimialat kattavat työmarkkinoiden keskusjärjestöjen välillä käy-tävät keskitetyt neuvottelut. Ääripäiden väliin jäävät erilaiset toimiala- tai ammattikunta-periaatteella tapahtuvien liittokohtaisten työehtoneuvotteluiden muodot. Yritys- tai toi-mipaikkatasolle hajautetuista neuvottelujärjestelmistä muodostavat Yhdysvaltain työ-markkinat tyyppiesimerkin, kun taas keskitetyistä sopimuksista ovat laajimmat koke-mukset Pohjoismailla ja Itävallalla. Ääripäiden väliin jäävä liittotason sopiminen puo-lestaan on tyypillistä monille Keski-Euroopan maille kuten Saksalle ja Ranskalle.Kollektiivinen sopiminen jää kuitenkin kuolleeksi kirjaimeksi, jos se käytännössä kattaavain pienen osan työntekijöistä ja työnantajista. Toinen keskeinen neuvottelujärjestelmiäluokitteleva tekijä onkin sopimusten kattavuus eli se, kuinka suurta osaa kaikista työn-antajista ja työntekijöistä kollektiivisesti eli yhteisesti sovitut työehtosopimukset sitovat.Ruotsissa ja Tanskassa sopimusten kattavuus perustuu lähinnä työnantajien ja työnteki-jöiden korkeaan järjestäytymisasteeseen, kun taas useimmissa muissa EU-maissa sopi-muskattavuus toteutuu yleissitovuutta koskevan lainsäädännön avulla.1 Iso-Britanniassasopimukset solmitaan pääsääntöisesti yritys- tai toimipaikkatasolla, eikä näin ollen yleis-sitovuudesta voida puhua.Työllisyys- ja muita kansantaloudellisia seurauksia ajatellen taloustieteilijät ovat nosta-neet sopimusten keskittyneisyyden ja kattavuuden rinnalle (ellei edelle) kolmantena te-kijänä sekä työntekijä- että työnantajapuolen neuvottelukoordinaation. Neuvottelukoor-dinaatiolla tarkoitetaan sitä, kuinka tarkkaan yhtäältä ammattiliitot ja toisaalta työnanta-jajärjestöt sopivat omassa keskuudessaan neuvottelutavoitteistaan ja niiden toteutumi-sesta, vaikkakin varsinaiset neuvottelut käytäisiin hajautetusti kunkin toimialan työnte-kijä- ja työnantajajärjestön kesken. Esimerkiksi työnantajajärjestöt voivat sopia yhtei-sestä palkankorotuskatosta, mitä suurempia korotuksia ei minkään alan työnantajajärjestösuostu sopimaan oman alansa työntekijäjärjestöjen vaatimuksista huolimatta. Laaja jatarkkaan noudatettu molempien työmarkkinaosapuolien neuvottelukoordinaatio johtaakinkeskitettyä neuvotteluratkaisua muistuttavaan lopputulokseen.2Erityisesti työntalouden tutkijat pitävät varsin yleisesti työttömyysvaikutuksiltaan kaik-kein huonoimpana vaihtoehtona toimialatason liittojen ja työnantajajärjestöjen ilman1 Ääriesimerkki lainsäädännön avulla voimaan saatettavasta laajasta sopimuskattavuudesta on Ranska,missä 1995 työntekijöistä vain yhdeksän prosenttia oli ammattiliittoihin järjestäytyneitä, mutta kollektiivi-set työehtosopimukset kattoivat peräti 95 prosenttia kaikista työntekijöistä (OECD, Employment Outlook1997, Table 3.3 ja Chart 3.1)2 Hyvä esimerkki tästä on kevään 2000 liittokierros Suomessa. Sekä työnantaja- että työntekijäpuoli koor-dinoi neuvottelutavoitteitaan varsin tarkasti. Lopputulos olikin verraten yhtenäinen toimialalta toiselle.
  26. 26. 22neuvottelukoordinaatiota tekemiä sopimuksia. Koordinoimattomissa liittotason sopimus-ratkaisuissa menetetään sekä täysin yritys- tai toimipaikkatasolle hajautettujen neuvotte-lujen ja toisaalta koko kansantalouden kattavien neuvottelujen edut. Yritystason neuvot-teluissahan on neuvotteluosapuolien otettava huomioon, että mikäli palkankorotuksetsiirretään suoraan yrityksen tuotehintoihin, voi seurauksena olla asiakkaiden menettämi-nen samaa tuotetta valmistaville kilpailijoille. Koko kansantalouden kattavissa keskite-tyissä neuvotteluissa on taas selvää, että korkeat palkankorotukset (tai työvoimakustan-nusten nousu ylipäänsä) lisäävät kokonaistyöttömyyden kasvun riskiä. Työttömyydenkasvu puolestaan koskettaa jokaista joko kasvaneiden sosiaalimenojen aiheuttamien ve-ronkorotuspaineiden tai suoraan työttömäksi jäämisen kautta.Sen sijaan liittotason neuvotteluissa palkkamalttia luovat elementit ovat heikommat. En-sinnäkin vastaavan suuruista oman yrityksen tuotteeseen kohdistuvan kysynnän laskuavälttämättä ei tapahdu, vaikka tuotehinta nousisikin palkankorotusten seurauksena. Koh-distuuhan sama palkankorotuspaine myös kaikkiin muihin saman toimialan kotimaisiinkilpailijoihin. Esimerkiksi, jos autoteollisuuden samaan alakohtaiseen liittoon järjestäy-tyneet työntekijät neuvottelevat itselleen korkeat palkankorotukset on seurauksena hin-nankorotuspaine kaikissa kyseisen maan autotehtaissa. Mahdolliset asiakasmenetyksettapahtuvat asiakkaiden siirtymisenä käyttämään ulkomaisia autoja, mutta kotimaiset kil-pailijat eivät ole uhkana. Toisaalta liittokohtaiset korkeat palkankorotukset lisäävät aino-astaan kyseisen alan työttömyyden kasvuriskiä. Yksittäisen toimialan palkankorotukseteivät yksinään välttämättä kasvata paljonkaan koko kansantalouden inflaatiota ja näinollen eivät myöskään leikkaa siinä määrin muiden kuin oman alansa kansainvälistä kil-pailukykyäkään. Erityisesti jos toimialan työntekijät uskovat saavansa töitä muiltakintoimialoilta mahdollisen työttömäksi jäämisen jälkeen, voivat nämä olla valmiit hyväk-symään korkeita palkankorotuksia seuraavan kasvaneen työttömyysriskin.Yhteenvetona voidaan sanoa, että alakohtaisten sopimusten perusongelmana on, että ne”ulkoistavat” palkankorotusten työllisyysvaikutukset. Palkankorotusten kokonaisvaiku-tukset eivät kohdistu samassa mitassa alan työntekijöihin kuin täysin hajautetuissa taitoisaalta täysin keskitetyissä/hyvin koordinoiduissa neuvotteluissa. Keskeistä on tietysti,että tämä pitää paikkaansa vain, jos ainoastaan yksi ala neuvottelee hyvin korkeat pal-kankorotukset. Jos sen sijaan kaikilla aloilla neuvotellaan korkeat palkankorotukset, voi-vat negatiiviset työllisyysvaikutukset olla hyvin suuret. Ilman yli toimialarajojen mene-vää neuvottelukoordinaatiota on aina yksittäisen liiton edun kannalta houkuttelevaa aja-tella, että juuri kyseinen liitto saisi korkeimmat palkankorotukset, muiden tyytyessä vä-hempään ja näiden samalla varmistaessa inflaation pysymisen kurissa. Näin toimiala-kohtaisten sopimuskierrosten sisäänrakennettuna uhkana on toinen toistaan korkeampienpalkankorotustavoitteiden kierre.Ensimmäisen kerran työttömyyden ja työmarkkinaneuvottelujen keskittyneisyyden väli-sen puolipallon muotoisen riippuvuussuhteen esittivät Calmfors ja Driffill (1988). Ku-vassa 5.4 on esitetty tämä hypoteesi, jonka mukaan alhaisin työttömyysaste saavutetaanneuvottelujärjestelmien ääripäissä: joko hajauttamalla neuvottelut kokonaan yritystasolletai toisaalta keskittämällä ne kattamaan koko kansantalous. Liittotason koordinoimatto-mat neuvottelut olivat Calmforsin ja Driffillin mukaan työttömyyden kannalta kaikkeinhuonoin vaihtoehto.

×