SlideShare a Scribd company logo

Talous ja Yhteiskunta 3/2005

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

Kulutusbudjetit

Government & Nonprofit
1 of 52
Download to read offline
&3/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006 Kulutusbudjetit EMUn välitilinpäätös Ammatillinen järjestäytyminen Pentti Vartian haastattelu
Heikki Taimio Pääkirjoitus...................................................................................... 1 Talousennuste 2005–2006 Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta ............................................. 2 Heli Mäkinen Kuluttavatko suomalaiset vähemmän kuin muut? Euroopan kulu- tusbudjettien vertailua ..................................................................... 9 Jukka Pekkarinen EMUn välitilinpäätös....................................................................... 16 Petri Böckerman ja Roope Uusitalo Mistä johtuu ammatillisen järjestäytymisen lasku? ........................ 23 Sari Aalto-Matturi Työelämän muutos järjestäytymisen haasteena ............................... 29 Matti Hynynen Järjestäytymisaste kääntyy nousuun ay-liikkeen yhteisvoimin ......... 32 Jarmo Nurmio Järjestäytymisaste laskusta nousuun ............................................... 35 Heikki Taimio Riippuvuutemme muista maista on hinta hyvinvoinnistamme – Pentti Vartian haastattelu ............................................................. 38 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 46 33. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Markku Niemi ISSN 1236–7206 &3/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006 Kulutusbudjetit EMUn välitilinpäätös Ammatillinen järjestäytyminen Pentti Vartian haastattelu 32005
Heikki Taimio Terve järki sanoo, että kansantuotteen ja elintason noustessa meillä pitäisi olla varaa lisätä julkisia hyvinvointipalvelu- ja. Nyt niiden tuottamisesta vastaavien kuntienjohtajatkuitenkinvalittavat,että velvoitteita on liikaa ja palvelut on mi- toitettava kuntien kantokyvyn mukaan. Mistä oikein on kysymys? Julkisessa keskustelussa kenelläkään ei näytä olevan kokonaiskuvaa tilan- teesta. Sille olisi kuitenkin polttava tar- ve – ennen kuin mennään tekemään mitään tyhmyyksiä. Ensinnäkin lienee selvää, ettei valtio ole viime aikoina määrännyt kunnille niin paljon lisävelvoitteita, että selvitäk- seen niiden on täytynyt jäädyttää in- vestointinsa, nostaa veroäyriään, vel- kaantua ja lähteä valtion hätäapuluu- kulle. Eiköhän kuntien verotuksen alentaminen ole ollut suurin syy nii- den talousahdinkoon. Tämä linja päät- tyy ensi vuonna, kun verotusta keven- tää vain valtio. Elintason noustessa kansalaiset halu- avat enemmän ja parempia palveluita. Mielipidemittausten mukaan he ovat myös valmiita käyttämään niihin suu- remman osan tuloistaan maksamalla korkeampia veroja. Veronkevennyspo- litiikka sotii tätä vastaan. Palvelut tuppaavat myös kallistumaan, monestakin syystä ja ilman, että nii- den määrää välttämättä lisätään. Siksi palvelutuotannon tehostamista kaiva- taan kipeästi. Viime vuosina valtio on yrittänyt painostaa kuntia tuottavuus- talkoisiin kiristämällä niiden taloutta. Tämä ei ole onnistunut, vaan kunnat ovat reagoineet jäädyttämällä inves- tointinsa ja käyttämällä hyväkseen löy- sien lakien suomaa mahdollisuutta luis- taa palvelujen laadusta. Valtio on nyt kääntänyt kelkkaansa ja puuhaa kuntauudistusta, jonka tu- loksena olisi oleellisesti nykyistä pie- nempi määrä kuntia. Ihan ensiksi kan- nattaisi kuitenkin miettiä, miksi nyt suu- rimmassa kunnassa monien julkisten palvelujen kustannukset ovat valtakun- nan huippua. Huolestuttavinta tässä on se, ettei ole olemassa tutkimuksia, jotka osoittaisivat selkeästi kuntaliitosten te- hokkuusedut. Uudet suurkunnat saat- taisivat käyttäytyä toisin kuin nyt osa- taan kuvitella. Kunnatkin osaavat käyttäytyä LISÄLUKEMISTA Tuore katsaus talouspolitiikkaan EMUssa löytyy kirjasta Kiander, Jaakko & Pekkarinen, Jukka & Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka: Suomi maailmantaloudessa. Uuden ajan talouspolitiikkaa, Edita, 2005. Euroopan unionin talous- ja finans- siministerien Ecofin-neuvoston si- vuilta http://ue.eu.int/emu/fi/ index.htm löytyvät sen keskeiset ta- louspoliittiset asiakirjat (enimmäk- seen) suomen kielellä. Sivulla ole- vasta valikosta voi valita suomen kielen. Euroopan unionin komissi- on pääsivulta www.europa.eu.int/ comm/index_fi.htm pääsee talous- ja rahaliiton osastoon (Economic and Financial Affairs), jonka asia- kirjat ovat suurelta osin englannin- kielisiä. EU ohjaa kansallista finanssipoli- tiikkaa lähinnä vakaus- ja kasvuso- pimuksella (Stability and Growth Pact), jolla on omat sivut osoittees- sa http://europa.eu.int/scadplus/ leg/en/s01040.htm. Samasta osoit- teesta pääsee tutustumaan myös ta- louspolitiikanlaajoihinsuuntaviivoi- hin (Broad Economic Policy Gui- delines), jotka eivät ole yhtä velvoit- tavia jäsenmaille kuin vakaus- ja kasvusopimus. Euroopan keskus- pankin englanninkielisillä sivuilla www.ecb.int on useita asiakirjoja yms. myös suomeksi. EKP:n suo- menkielisiä julkaisuja löytyy myös SuomenPankinsivuiltawww.bof.fi. EMUn kehitystä kriittisesti arvi- oivista instituutioista mainittakoon Lontoossa sijaitseva CEPR (www. cepr.org),BrysselissätoimivaCEPS (www.ceps.be) ja saksalainen CE- Sifo (www.cesifo-group.de). Ezo- neplus-projektissa(www.ezoneplus. org) tutkitaan EMUn mahdollista laajenemistauusiinjäsenmaihin.Pai- navaa sanottavaa EMUsta on myös Kansainvälisellä valuuttarahastolla, jonka EMU-aineisto aukeaa osoit- teesta www.imf.org/external/np/ exr/facts/emu.htm, sekä OECD:lla (www.oecd.org), jonka EMU-ai- neisto löytyy ko. hakusanalla.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Suomen kokonaistuotannon kasvu hi- dastui alkuvuonna sitä kuvaavan kuu- kausi-indikaattorin mukaan. Tähän vaikutti ennen kaikkea teollisuustuo- tannon kasvun tyrehtyminen koko- naan. Metsätalouden seisokki, jonka vaikutus ulottui myös kuljetuksiin, oli merkittävin syy teollisuustuotannon matalaan tasoon. Myös muun teolli- suuden kehitys oli odotettua vaatimat- tomampaa. Vastapainoksi tälle palve- lutuotanto ja siinä erityisesti kauppa kasvoi ripeästi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kompensoimaan teollisuustuo- tannon hidastumisen vaikutusta koko- naistuotantoon. Talouskasvun paino- pisteen ollessa palveluissa työllisyys kehittyi kuitenkin myönteisesti – jopa ennustettua paremmin. Alkuvuonna työllisiä oli keskimäärin 39 000 enem- män kuin viime vuoden vastaavana ai- kana. Teollisuuden hitaasta kasvusta huo- limatta tavaravienti kasvoi tammi-ke- säkuussa reippaasti viime vuodesta. Reaalisesti se kasvoi 4,7 prosenttia, ja ilman metsäteollisuuden seisokkia kasvu olisi yltänyt lähes 9 prosenttiin. Ylipäätänsä viennin ja kokonaiskysyn- nän muiden komponenttien kehitys viittaisi tuotantolukuja nopeampaan kasvuun. Arvailujen varaan jää, selit- tääkö tätä ristiriitaa viennin tuontipa- nosten käytön nopea lisääntyminen vai se, että kansantalouden tilinpidon tar- jontapuolta korjataan paremmin ky- syntäpuolta vastaavaksi vasta myö- hemmin, kun tämän vuoden taloudel- lisesta kehityksestä kertyy nykyistä luotettavampaa tietoa. Loppuvuoden ja ensi vuoden talous- näkymät ovat kuitenkin kiistatta pa- rantuneet alkuvuoteen verrattuna sekä Suomen että koko Euroopan unionin Talousennuste 2005–2006 Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta Palkansaajien tutkimuslaitos Merja Kauhanen Eero Lehto Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Ennuste on julkaistu 25.8.2005
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 osalta. Suomessa erityisesti perinteisen metalliteollisuuden ja rakentamisen tuotantonäkymät ovat vahvistuneet. Työllisyyden lisääntyminen nojaa kui- tenkin edelleen pitkälti palvelualojen kasvuun. Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että kokonaistuotanto kas- vaa tänä vuonna 2,5 prosenttia viime vuodesta. Ennuste olettaa, että talous- kasvu kiihtyy loppuvuodesta. Vielä maaliskuussa tämän vuoden kasvuen- nuste oli 3,6 prosenttia. Metsäteolli- suuden seisokki leikkasi kasvusta noin 0,9 prosenttiyksikköä, mutta se nos- taa ensi vuoden kasvulukua yhtä pal- jon. Vuoden sisäinen kasvu pysyy ensi vuonna kohtuullisen hyvänä ja koko- naistuotanto tulee olemaan 3,9 pro- senttia tämänvuotista suurempi. Euroalueen alkuvuosi oli vaisu Euroalueen bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä puolis- kolla vain 1,3 prosenttia edellisvuodes- ta. Alkuvuoden vaatimattoman kehi- tyksen vuoksi tämän vuoden kasvuen- nuste alennetaan 1,5 prosenttiin aiem- masta 1,9 prosentista. Ennusteen to- teutuminen edellyttää, että kasvu no- peutuu loppuvuodesta. Siihen viittaa teollisuuden ja palvelualojen talousnä- kymien parantuminen. Euroalueen kasvu nojaa sekä kotitalouksien että yritysten vahvistuneeseen rahoitusase- maan, ja sitä auttaa myös euron hei- kentyminen suhteessa dollariin sekä korkojen pysyminen matalana vielä pitkälle ensi vuoteen. Kallistunut öljy on toisaalta hidastamassa talouskas- vua, ja se on myös kasvua eniten uh- kaava riskitekijä. Se ei kuitenkaan haa- voita kasvua EU:ssa yhtä paljon kuin esimerkiksi USA:ssa. Euroalueen talouskasvun kiihtyessä jo tämän vuoden puolella sen kokonais- tuotanto tulee olemaan ensi vuonna 2,1 prosenttia tämänvuotista suurem- pi. Euroalueen ulkopuolisissa EU-mais- sa kasvu on tätä selvästi nopeampaa. Tämä koskee erityisesti Baltiaa ja muita entisiä sosialistisia maita, mutta myös Ruotsissa talous kasvaa nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin. Ison-Britan- nian kasvu taas hidastuu mutta pysyy edelleen EU:n keskitasoa nopeampa- na. Euroalueen kuluttajahintainflaatio on pysynyt noin 2 prosentissa. Ilman energiatuotteita hintojen nousu jää runsaaseen prosenttiin. Hitaahko ta- louskasvu estää näillä näkymin kallis- tuneen öljyn valumisen muihin hin- toihin, joskin euron heikentyminen ai- heuttaa lisäpaineita hintoihin. Koska euroalueen sisällä ei ole inflaatiota voi- mistavaa dynamiikkaa, EKP tuskin nostaa korkoja ennen kuin se vakuut- tuu siitä, että talouskasvu on tuntu- vasti voimistunut ja synnyttänyt sa- malla hintoja nostavaa painetta. Tä- män mukaan korkojen nousua saa- daan odottaa pitkälle ensi vuoteen. Orastava talouskasvu ja euron heiken- tyminen suhteessa dollariin merkitse- vät toisaalta myös sitä, ettei EKP enää laske korkoaan. USA:n taloustilanne poikkeaa oleel- lisesti Euroopasta. Kokonaistuotanto kasvaa vakaasti, ja kuluttajahintojen Lähde: BEA, IMF, OECD, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2004 2005e 2006e Yhdysvallat ................................................ 4,2 3,6 3,2 Euro–12 .................................................... 2,0 1,5 2,1 Saksa ......................................................... 1,6 1,2 1,8 Ranska ................................................... 2,3 1,6 2,4 Italia ....................................................... 1,2 0,0 1,0 EU–25 ....................................................... 2,4 1,7 2,3 Ruotsi ..................................................... 3,6 2,8 3,0 Iso-Britannia .......................................... 3,2 2,3 2,5 Japani......................................................... 2,7 1,5 2,0 Venäjä........................................................ 7,2 6,0 6,0 Kiina .......................................................... 9,5 9,5 9,0 Taulukko 1. Kansainvälinen talous. Kuvio 1. Korot ja valuuttakurssi 1995:01–2005:07. Lähde: Suomen Pankki.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 nousuvauhti nopeutui heinäkuussa yli 3 prosenttiin. Ilman energiaa inflaatio jää vähän 2 prosentin yläpuolelle. Val- litsevassa taloustilanteessa USA:n kes- kuspankki jatkaa ohjauskorkonsa nos- tamista 0,25 prosenttiyksikköä kerral- laan ainakin ensi talveen asti. Tämä merkitsee sitä, että ohjauskorko nou- see helmikuun 2006 alkuun mennes- sä 4,5 prosenttiin nykyisestä 3,5 pro- sentista. Vielä vuosi sitten ohjauskor- ko oli vain 1,5 prosenttia. USA:n ja Euroopan välinen korkoero onkin suu- rentumassa edelleen, mikä osaltaan heikentää euron arvoa dollareissa. Vas- tavoiman tälle muodostaa kuitenkin USA:n ulkomaankaupan piintynyt vaje, joka on omiaan lisäämään kan- sainvälisen talouden kriisiherkkyyttä. Kauppatase ei ole oleellisesti pienen- tymässä, vaikka USA:n talouskasvu hidastuukin tänä ja ensi vuonna. Näil- lä näkymin USA:n talous kasvaa tänä vuonna 3,6 prosenttia ja ensi vuonna kasvu hidastuu 3,2 prosenttiin. Kasvu nojaa edelleen kotimaiseen kysyntään – kotitalouksien kulutukseen ja asun- toinvestointeihin sekä yritysten inves- tointeihin. Vastoin yleistä näkemystä Kiinan ta- louskasvu ei heikentynyt alkuvuonna. Kokonaistuotanto kasvaakin tänä vuon- na 9,5 prosenttia eikä kasvu tästä merkittävästi hidastu ensi vuonnakaan. Kiinan keskuspankin heinäkuinen pää- tös revalvoida valuuttaansa (renmin- bi) 2,1 prosenttia suhteessa USA:n dollariin ja siirtyä samalla sääntelemään valuuttansa arvoa USA:n dollarin si- jaan suhteessa (myös euron sisältä- vään) valuuttakoriin, voi olla merkit- tävä avaus kohti renminbin markkina- ehtoista määräytymistä. On kuitenkin ennenaikaista päätellä, onko tämä pää- tös todella johtamassa Kiinan valuu- tan yliarvostuksen purkautumiseen. Toisen Aasian nousevan talouden, In- tian, talouskasvu on vielä Kiinankin kasvua nopeampaa. Suomen viennille tärkeän Venäjän talouden kasvu on taas hidastumassa jonkin verran. Öljyn korkea hinta kuitenkin luo edellytyk- siä kasvun pysymiselle siellä noin 6 prosentissa. Vienti vahvassa vedossa EU:n ulkopuolelle suuntautuva tava- ravienti kasvoi meillä alkuvuonna re- aalisesti noin 11 prosenttia. Tämän vaikutuksesta myös koko tavaravien- nin kasvu oli yllättävän nopeata, reaa- lisesti lähes 5 prosenttia, vaikka pape- riteollisuuden viennin seisokki leikkasi vientiä EU-alueelle. Tavaroiden ja pal- veluiden viennin määrän ennustetaan kasvavan tänä vuonna vajaat 5 prosent- tia edellisvuodesta. Ensi vuonna hei- kentynyt euro, tämänvuotisen paperi- teollisuuden viennin seisokin heijastu- minen ensi vuoden kasvulukuun sekä laivatoimitusten arvon nousu lähes miljardilla eurolla tästä vuodesta ovat nostamassa viennin määrän kasvun lähes 7 prosenttiin. Vienti kasvaa edel- leen EU:n ulkopuolelle – ennen kaik- kea Venäjälle ja Kiinaan – keskimää- räistä nopeammin. Tavaratuonnin arvo kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskol- la 14 prosenttia edellisvuodesta. Tuon- nin arvoa kasvatti kallistunut öljy, mutta myös tuonnin määrän 8 prosentin re- aalikasvu on ollut yllättävän nopeata kokonaiskysynnän maltilliseen kasvuun nähden. Tänä vuonna tavaroiden ja palveluiden tuonnin määrä kasvaakin 5,5 prosenttia ja ensi vuonna 5 pro- senttia. Tuontihinnat ovat jo vuosia nousseet vientihintoja nopeammin. Tähän on vaikuttanut öljyn hinnan jatkuva nou- su ja elektroniikkatuotteiden hinta- eroosio. Ensi vuonna tuontihintojen nousu hidastuu, koska öljy ei enää kallistu merkittävästi. Kun metsävien- nin hinnat lisäksi nousevat, vaihtosuh- de jopa paranee pitkästä aikaa. Tämä vahvistaa osaltaan kauppatasetta. Sähkötekninen teollisuus jäänyt ennusteesta Sähköteknisen teollisuuden tuotan- non siirtyminen ulkomaille on johta- nut toimialan tuotannon kasvun hi- dastumiseen eikä tilanne tältä osin ole muuttumassa lähivuosinakaan. Suo- men perusmetalliteollisuuden tuottei- den kysynnän notkahdus jäänee sen sijaan väliaikaiseksi. Metallituote- sekä kone- ja laiteteollisuuden tuotannon kasvun voimistuminen näyttää selväl- tä, ja laivanrakennus on jo laajentu- nut merkittävästi viime vuodesta. Muun teollisuuden kehitys on tätä ta- Kuvio 2. Ulkomaankaupan vaihtosuhde ja kauppatase 1998–2006. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 saisempaa. Energiatuotanto on vähen- tynyt tänä vuonna odotettua enem- män, kun tuotannon painopiste on siirtynyt Norjaan ja Ruotsiin Skan- dinavian vesialtaiden täytyttyä. Ensi vuonna kotimainen sähköntuotanto elpyy jonkin verran. Rakennustuotannon vaisusta alku- vuodesta huolimatta toimialan tämän vuoden kasvu nousee 3 prosenttiin. Ensi vuonna rakennustuotanto on 3,5 prosenttia tämänvuotista suurempi. Palvelualoista erityisesti kaupan kasvu on nopeaa, 4,8 prosenttia tänä vuon- na ja 4 prosenttia ensi vuonna. Teolli- sen työn rakennemuutos jatkuu ja teol- lisuutta tukevien palveluiden kasvu nopeutuu 3,5–4 prosenttiin. Metsäte- ollisuuden kuljetusten pysähtyminen hidastaa liikenteenkin kasvua tänä vuonna. Ensi vuonna alan tuotanto kasvaa vajaat 4 prosenttia. Terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluiden kasvu on noin 2,5 prosenttia tänä ja ensi vuonna. Työllisyyskehitys myönteistä Talouskasvun elpyminen käänsi työl- lisyyden kasvuun viime vuoden jäl- kimmäisellä puoliskolla. Työllisyyden kasvu jatkui tämän vuoden alkupuo- liskolla varsin ripeänä. Tammi-kesä- kuussa työllisiä oli keskimäärin 39 000 enemmän kuin viime vuoden vastaa- vana aikana. Ennakoidusti kasvu on pääasiassa ollut palvelusektorin varas- sa. Työllisten määrä on lisääntynyt eniten julkisissa ja muissa palveluissa sekä vähittäiskaupassa, jossa näkyy kaupan alan hyvä myynnin kehitys. Rakentamisen hyvä suhdannetilanne on myös näkynyt alan työllisyyden kasvuna. Alkuvuodesta rakentamisen työllisten määrä lisääntyi yli viidellä prosentilla. Tehdasteollisuudessa työl- listen määrän lasku on pysähtynyt, mutta selkeää käännettä kasvuun ei ole vielä tapahtunut. Loppuvuotta kohti koko työllisyyden kasvu hieman hidastuu, mutta alkuvuoden voimak- kaan kasvun ansiosta työllisten mää- rä kasvaa tänä vuonna yhteensä 30 000 henkilöllä ja ensi vuonna 21 000 hen- kilöllä. Työllisyysaste nousee tänä vuonna 68 prosenttiin ja ensi vuonna 68,4 prosenttiin. Huomionarvoista työllisyyskehityk- sessä on se, että naisten työllisyys kas- voi alkuvuodesta selvästi miesten työl- lisyyttä paremmin. Naisia oli tammi- kesäkuussa työllisenä keskimäärin 26 000 enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Miesten työllisyy- den kasvu oli 13 000 vastaavana aika- na. Taustalla oli hyvä työvoiman ky- synnän kasvu naisvaltaisilla aloilla ku- ten terveydenhuolto- ja sosiaalipalve- luissa sekä vähittäiskaupassa. Työvoiman tarjonnan kehitys on seu- rannut työvoiman kysynnän kehitys- tä. Hyvä työllisyyskehityksen myötä varsinkin naiset ovat palanneet takai- sin työvoimaan sen ulkopuolelta. Työ- voimaan kuului tämän vuoden tammi- kesäkuussa keskimäärin 28 000 hen- kilöä enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajanjaksona. Naisten työ- voimaosuus oli alkuvuonna 64 prosent- tia, mikä oli prosenttiyksikön verran suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Miesten työvoimaosuus nousi vain 0,1 prosenttiyksikköä. Ikäryhmittäin kat- sottuna työvoimaan osallistuminen kasvoi kaikissa ikäryhmissä. Tänä vuon- na hyvän työvoiman kysynnän myötä työvoiman tarjonta kasvaa yhteensä 0,8 prosentilla, mikä nostaa työvoima- osuuden 66,3 prosenttiin. Ensi vuon- na työvoimaosuuden ennakoidaan nousevan 66,4 prosenttiin työvoiman kysynnän vanavedessä. Koska työvoiman kysynnän kasvu oli voimakkaampaa kuin työvoiman tar- jonnan kasvu, työttömien määrä laski alkuvuodesta keskimäärin 10 000 hen- kilöllä viime vuoteen verrattuna. Työt- tömyysaste laski kaikissa ikäryhmissä. Tänä vuonna työllisyyden paranemi- sen myötä työttömien määrä alenee ja työttömyysaste laskee 8,4 prosenttiin. Ensi vuonna työttömyysasteen enna- koidaan laskevan 8,1 prosenttiin. Rakentamisen suhdanteet elpyvät Investoinnit kääntyivät viime vuonna viiden prosentin kasvuun parin vuoden supistumisen jälkeen. Investointien kas- vu jatkuu tänä vuonna vajaan kolmen prosentin vauhtia. Rakentamisen suh- dannetilanne on pysynyt vuoden aika- na hyvänä. Asuntotuotanto, teollisuus- Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kuvio 3. Työvoiman tarjonta ja työllisyys 1985–2006.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 rakentaminen sekä maa- ja vesiraken- taminen pitävät yllä rakentamisen kas- vua. Talonrakentamisessa korjausra- kentamisen merkitys kasvaa edelleen. Ensi vuonna investoinnit kasvavat yli neljä prosenttia. Investointien kasvu on yksityisten investointien varassa julkis- ten investointien supistuessa. Kotitalouksien ostovoima kasvussa Tulopoliittinen kokonaisratkaisu mää- rää ansiokehityksen tänä ja ensi vuon- na. Näiltä osin palkansaajien ostovoi- man kehitys on vakaata ja helposti en- nakoitavaa. Palkkaperintö ja liukumat huomioon ottaen ennustamme ansio- tason nousevan tänä vuonna 3,6 pro- senttia. Vuonna 2005 ansiotaso nou- see maltillisemmin, 2,6 prosenttia, mutta veronkevennyksillä tuetaan vas- taavasti palkansaajien ostovoiman ke- hitystä. Palkkaratkaisu mahdollistaa suotuisan työllisyyskehityksen. Tehdyt työtunnit lisääntyvät tänä vuonna 0,8 ja ensi vuonna 1,6 prosenttia. Palkka- summa kasvaa näinä vuosina taas 4,3 ja 4,5 prosenttia ja siten ansiotasoa nopeammin. Paperiteollisuuden työsul- ku aiheuttaa selvän korjauksen kevään ennusteeseen ja alentaa tämän vuoden osalta työtunteja. Ensi vuonna työtais- telun vaikutus poistuu, mikä heijastuu työtuntien määrän ja palkkasumman nopeutuvana kasvuna. Viime vuonna varautuminen pää- oma- ja yhteisöverouudistukseen kas- vatti kotitalouksien omaisuustuloja ja erityisesti osinkotuloja. Tänä vuonna osingonmaksuhalukkuus vähentyy ja pääomatulojen kasvu hidastuu. Ensi vuonna yritysten kannattavuuden ko- heneminen kasvattaa taas kotitalouk- sienkin pääomatuloja. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, jotka mää- räytyvät pitkälti palkkatulojen mukaan, kasvavat tänä vuonna 3,8 ja ensi vuon- na 4,1 prosenttia. Ei yllätyksiä kulutuskysyn- nässä Viime vuoden suotuisa tulokehitys ei näkynyt koko mitassaan kulutuksen kasvuna, vaan osa siitä kanavoitui asun- tomarkkinoille. Myös säästämisaste kohosi. Tänä vuonna kotitaloudet voi- vatkin säästämistä vähentämällä pitää yllä vakaata kulutuksen kasvua, vaik- ka paperin työtaistelu hidastaakin nii- den tulojen kasvua. Kulutuksen kasvua tukevat vahva ku- luttajien luottamus, matalat korot ja vakaat talousnäkymät. Vuosien 2005 ja 2006 tulokehitys antaa mahdollisuu- den yksityisen kulutuksen määrän noin kolmen prosentin tasaiseen kasvuun. Ennusteemme on jonkin verran kor- keampi kuin kulutuksen kasvun pit- kän aikavälin keskiarvo. Arviotamme tukevat kaupan alkuvuoden kasvulu- vut. Kulutuskysynnän rakenteen osalta merkittävää on autokaupan tasaantu- minen, kun pahimmat kulutuspaineet on saatu purettua. Kestokulutustava- roiden hankinnat kasvavat paria viime vuotta hitaammin, ja ne suuntautuvat aiempaa enemmän kodinkoneisiin, elektroniikkaan ja huonekaluihin. Asun- tojen hintojen äkillistä laskua ja siitä aiheutuvaa kuluttajien luottamuksen romahdusta ei ole odotettavissa. Myös- kään korkokehitys ei vaaranna ensi vuoden kulutusnäkymiä. Palkkojen osuus nousee tila- päisesti paperin työtaistelun seurauksena Paperiteollisuus on pääomavaltaista. Työselkkauksen vaikutus näkyy palk- kasumman kehitystä voimakkaammin tuotannossa ja toimintaylijäämässä. Toisaalta ulkomaankaupan vaihtosuh- teen heikkeneminen on rasittanut yri- tysten tulosta. Näistä syistä palkkojen osuus yritysten nettotuloista nousee tänä vuonna, mutta vaikutus jää lyhyt- aikaiseksi. Ensi vuoden palkankorotuk- set ovat maltillisia, ja yksityisen sekto- rin toimintaylijäämä kasvaa. Palkkojen osuus yritysten arvonlisäyksestä laskee samalle tasolle kuin se oli pari vuotta sitten. Inflaatiovauhti jää euroaluet- ta matalammaksi Elokuussa raakaöljyn hinta on nous- sut uudelle ennätystasolle. Sitä vastoin kotimaiset inflaatiopaineet ovat olleet vähäiset ja alkuvuoden inflaatiovauhti jopa alitti keväisen ennusteemme. Nyt inflaatiovauhti on noin prosentin luok- Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Taulukko 2. Kysynnän ja tarjonnan tase. 2004 2004 2005e 2006e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote ................................ 149,7 3,6 2,5 3,9 Tuonti ..................................................... 48,5 6,0 5,5 5,0 Kokonaistarjonta................................. 198,2 4,2 3,2 4,2 Vienti ...................................................... 56,6 5,6 4,7 6,7 Kulutus................................................. 111,4 2,8 2,6 2,7 – Yksityinen kulutus ............................... 77,7 3,2 2,9 3,1 – Julkinen kulutus................................... 33,7 1,6 1,8 1,8 Investoinnit ............................................. 28,2 5,0 2,6 3,6 – Yksityiset investoinnit .......................... 23,7 5,6 3,9 4,5 – Julkiset investoinnit .................................4,5 2,1 –4,7 –1,9 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) .................................2,0 0,2 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä ................................. 198,2 4,2 3,2 4,2
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 kaa. Alkoholijuomien veronalennuksen seurauksena viime vuoden kuluttaja- hintainflaatio jäi poikkeuksellisen alhai- seksi, 0,2 prosenttiin. Koska veronalen- nus vaikutti inflaatioon maaliskuuhun asti, ennustamme tämän vuoden inflaa- tioksi 1,0 prosenttia ja ensi vuodelle 1,2 prosenttia. Raakaöljyn hinnan odo- tetaan pysyvän korkealla tasolla myös ensi vuonna. Korkotaso säilyy tänä vuonna ennallaan, eikä muita kuin öl- jynhinnan aiheuttamia inflaatiopainei- ta ole näkyvissä. Suomen inflaatio jää edelleen selvästi muuta euroaluetta hi- taammaksi. Eläkemaksujen nostojen vaikutuksesta koko julkinen talous pysyy ylijäämäisenä Valtiontalouden rahoitusylijäämä piene- ni viime vuonna odotettua vähemmän, vain 200 miljoonaa euroa lähinnä tulo- veron tuoton ja osinkotulojen hyvän kasvun sekä valtion kulutusmenojen kasvun hidastumisen ansiosta. Valtion- talous jäi lievästi ylijäämäiseksi. Sen si- jaan kuntien rahoitusalijäämä paisui ennustetusti lähes 300 miljoonalla eu- rolla. Veronkevennysten takia kunnal- lisveron kertymä kasvoi vain 0,7 pro- senttia, kun toisaalta kuntien kulutus- menot lisääntyivät peräti 6,1 prosent- tia. Kun työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen rahoitusylijäämä pysyi lähes edellisvuoden tasolla, supis- tui koko julkisyhteisöjen rahoitusylijää- mä (EMU-ylijäämä) selvästi, ja sen suhde bruttokansantuotteeseen aleni 2,5:sta 2,1:een prosenttiyksikköön. Ali- jäämän kasvusta huolimatta julkisyhtei- söjen yhteenlasketun velan (EMU-ve- lan) suhde bruttokansantuotteeseen ale- ni 0,2 prosenttiyksikköä, koska brut- tokansantuote kasvoi voimakkaasti. Kuluvana vuonna valtiontalous painuu noin200miljoonaaeuroaalijäämäiseksi. Valtiotalouden heikkeneminen johtuu lähinnä tuloveron kevennyksistä. Ansio- tulojen verotusta on kevennetty inflaa- tiotarkistuksella ja muuttamalla veroas- teikkoa. Pääomatulo- ja yhteisöverojen tuottoa heikentää vuoden alussa toteu- tettu verouudistus ja valtion yhteisöve- ro-osuuden alentaminen kuntien hy- väksi. Myös varallisuusveroa on uudis- tettu ja sen tuotto supistuu. Yhteensä valtion tulo- ja varallisuusveron tuotto supistuu noin 100 miljoonaa euroa. Sa- manaikaisesti EU-maksut ja valtion- osuudet kunnille kasvavat selvästi. Kuntien taloutta parantaa myös nii- den verotulojen vahva kasvu, kun kun- nallisveroon ei tehdä kevennyksiä, kun- nallisveroprosentti nousee ja yhteisö- veroon tulee sen hyvityksen poisto ja jako-osuuden nosto. Samalla kuiten- kin kuntien kulutusmenojen voimakas kasvu jatkuu muun muassa kansalli- Kuvio 4. Palkansaajakorvausten osuus yritystoiminnassa 1975–2006. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kuvio 5. Valtion ja kuntien investointimenojen muutokset kiintein hinnoin 1995–2006. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 sen terveysohjelman velvoitteiden joh- dosta niin, että niiden rahoitusalijää- mä pienenee vain hieman. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali- turvarahastojen ylijäämä kasvaa tänä vuonna noin 600 miljoonaa euroa, kun eräitä maksuprosentteja korotetaan hiukan, sosiaaliedut ja -avustukset kas- vavat hitaammin ja niiden investoinnit supistuvat. Koko julkisyhteisöjen rahoi- tusylijäämä suhteessa bruttokansan- tuotteeseen pysyykin ennallaan. Valtion veronkevennyksistä huolimatta vero- aste nousee kuitenkin 0,3 prosentti- yksiköllä. Tätä selittää palkkatulojen kansantuloa nopeampi kasvu. Erityi- sesti kunnallisveron ja sotumaksujen kertymät kasvavat suhteessa kokonais- tuotannon arvoon. Vuonna 2006 valtiontalouden rahoi- tusalijäämä kasvaa runsaaseen 700 mil- joonaan euroon. Yritysten reilusti pa- ranevat tulokset siivittävät valtion osin- ko- ja yhteisöverokertymät selvään kas- vuun, mutta tästä huolimatta tulo- ja varallisuusveron tuotto supistuu edel- leen hiukan, kun varallisuusvero pois- tuu kokonaan ja ansiotulojen huomat- tavat veronkevennykset kohdistetaan ainoastaan valtion veroihin. Valtion- osuuksien ja sosiaaliturvarahastoille siir- rettävien varojen vahva kasvu jatkuu. Kuntien rahoitusalijäämä supistuu ensi vuonna 400 miljoonalla eurolla, kun niiden verotulot kasvavat voimak- kaasti. Tässä on ennakoitu kunnallis- verotuksen kiristyvän edelleen 0,2 pro- senttiyksiköllä. Kuntien kulutusmeno- jen voimakas kasvu jatkuu niille ase- tettujen velvoitteiden takia. Kuviosta nähdään, että valtion ja kuntien sääs- tötoimet ovat viime vuosina johtaneet julkisten investointien hyvin niukkaan kasvuun (ja kunnissa jopa supistumi- seen). Velvoitteiden kasvun paisutta- essa kuntien kulutusmenoja ne joutu- vat tinkimään investoinneistaan, kun taas valtion investointeja rajoittavat me- nokehykset ja sen omaisuuden myyn- titulojen käytöstä tehty sopimus. Tämä ei voi olla johtamatta ennen pitkää pa- toutuneiden investointipaineiden pur- kautumiseen kuten kävi 1990-luvulla ja vuosituhannen taitteessa. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali- turvarahastojen maksutulojen ennakoi- daan kasvavan ensi vuonna yli 6 pro- senttia, kun eräitä maksuja korotetaan edelleen. Matalapalkkaisen työn tuen vaikutus maksukertymään on kokonai- suuden kannalta pieni. Samalla työt- tömyysturvamenojen ennakoidaan su- pistuvan selvästi. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen ylijää- mä kasvaakin selvästi ja yhdessä kun- tien parantuvan rahoitustilanteen kans- sa kääntää julkisyhteisöjen EMU-yli- jäämän selvään nousuun. EMU-velka suhteessa bruttokansantuotteeseen supistuu 0,9 prosenttiyksiköllä ja ve- roaste puolella prosenttiyksiköllä. Veronalennusvara supistuu Suhdannetilanne on Suomen kannal- ta hyvä tänä ja ensi vuonna. Toteute- tut ja ensi vuodeksi päätetyt veronalen- nukset ovat kasvattaneet kotitalouksi- en ostovoimaa, hillinneet palkkavaati- muksia ja siten osaltaan edistäneet ta- louskasvua ja työllistymistä. Julkisen talouden rahoitusasema on kuitenkin selvästi heikentynyt ja heikentymässä edelleen. Varsinkin kunnat joutuvat jatkossakin tasapainoilemaan kasvanei- den menovelvoitteiden ja riittämättö- män verokertymän puristuksessa. Vaik- ka valtio pyrkii lievittämään kuntata- louden ahdinkoa kunnille suunnatulla tuella, kuntien epäyhtenäinen talous- tilanne ja piintyneet vajeet ovat pakot- taneet kunnat tinkimään investoinneista ja pitkäjänteisestä tuottavuustyöstä. Kuntatalouden rahoituksen turvaami- nen sekä toisaalta varautuminen suh- danteiden heikentymiseen eivät salli valtiontalouden rahoituspohjan lisäka- ventamista. Tämän mukaan uusiin ve- ronalennuksiin ei lähivuosina ole syytä mennä. Mittavat infrastruktuuri-inves- toinnit on myös syytä ajoittaa pikem- minkin heikkoon kuin vahvaan suh- dannetilanteeseen. Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Taulukko 3. Ennusteen keskeisiä lukuja. 2004 2005e 2006e Työttömyysaste (%) ................................... 8,8 8,4 8,1 Työttömät (1 000) ..................................... 229 221 213 Työlliset (1 000) ........................................ 2 365 2 395 2 416 Työllisyysaste (%) ...................................... 67,2 68,0 68,4 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%)............ 0,2 1,0 1,2 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ................. 3,6 3,6 2,6 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) ........................................... 5,3 2,7 3,3 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .................. 6,2 4,1 5,6 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ................ 10,3 8,8 10,6 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. €. .............................................. 0,4 –0,2 –0,7 % bkt:sta................................................ 0,2 –0,1 –0,4 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. €. ................................................... 2,8 3,0 4,0 % bkt:sta................................................ 1,9 1,9 2,5 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ................................................ 45,1 45,5 44,6 Veroaste, % ................................................ 44,3 44,7 44,2 Lyhyet korot (3 kk:n euribor)..................... 2,1 2,1 2,3 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) ........ 4,1 3,5 4,0
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto Eurostatin kulutustutkimus vuodelta 1999 on osa EU:ssa noin viiden vuo- den välein tehtävää kulutustutkimus- ten sarjaa. Sen tiedot on yhdistetty eri maiden tilastotoimistojen itsenäisesti tekemistä kulutustutkimuksista. En- simmäisen tutkimuksen tiedot olivat vuodelta 1988. Suomi on osallistunut tutkimuksiin vuodesta 1994. Kulutustutkimuksia tehdään ensisijai- sesti sitä varten, että saataisiin yksityis- kohtaista tietoa Euroopan maiden ko- titalouksien kulutuksesta ja sen raken- teesta. Näkökulma on tällöin mikro- taloudellinen, kuluttajan hyötyä ja sii- nä tapahtuvia muutoksia painottava. Vastakohtaisesti esimerkiksi kansanta- louden tilinpidossa kotitalouksien ku- lutus on eräs makrotalouden kompo- Heli Mäkinen Kauppatieteiden yo Kuluttavatko suomalaiset vähemmän kuin muut? Euroopan kulutus- budjettien vertailua Kotitalouksien kulutus on eräs elintason mittari, ja se vaihtelee suuresti eri EU-maissa. Eurostatin kulutustutkimuksessa pyritään saamaan vertailukelpoisia tietoja eri maista. Heli Mäkinen työskenteli Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tutkimusharjoittelijana touko-syyskuussa 2005.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 nentti ja määrittyy suhteessa koko ta- louden tuloihin ja kulutukseen. Jotta kulutustieto ilmaisisi mahdolli- simman hyvin kulutuksesta saatua hyö- tyä, siinä pitäisi ottaa huomioon myös erilaiset kulutusta säännöstelevät teki- jät, esimerkiksi sen rajoittaminen vä- littömällä verotuksella ja kulutusmah- dollisuuksien tasaaminen julkisesti tuo- tetuilla palveluilla. Eurostatin tutkimuk- sessa arviointikohteena on ollut koti- talouksien ns. lopullinen kulutusmeno, johon nämä erilaiset hyvinvointipalve- lut tai ns. luontoismuotoiset sosiaali- set tulonsiirrot eivät sisälly. Hyvinvoin- tipalveluiden pois jättäminen aliarvioi erityisesti sellaisten maiden kulutus- mahdollisuuksia, joissa julkisten palve- lujen osuus kokonaiskulutuksesta on suuri. Kansallisella tasolla tärkeä tutkimus- ten käyttökohde tulonjako- ja kulutus- tutkimuksen ohella on kuluttajahintain- deksissä olevien tuotteiden painojen määrittäminen. Monet maat käyttävät kulutustietoa myös määrittääkseen painot EU:n harmonisoituun kulutta- jahintaindeksiin, jolla mitataan mm. talousalueen inflaatiota. Koska maat tekevät tutkimuksia eri tahtiin, uusin tieto kulutuksesta ei vält- tämättä ole saatavissa Eurostatin kiin- nittämältä vuodelta. Esimerkiksi kulu- tustutkimuksessa vuodelta 1999 käy- tetty suomalainen kulutustutkimus oli tehty vuonna 1998. Tällöin tiedot on deflatoitu eli ne on muunnettu vastaa- maan samaa kulutusta vuoden 1999 hintatasolla. Tutkimuksessa olivat mukana myös uudet jäsenvaltiot (Kypros, Malta, Lat- via, Liettua, Viro, Slovakia, Slovenia, Tshekki, Puola ja Unkari) sekä kaksi jäsenehdokasmaata (Bulgaria ja Ro- mania). Tieto näiden maiden kulutuk- sesta ja sen rakenteesta olisi erityisen kiinnostavaa elintasoerojen vertailun kannalta. Kerätyissä tiedoissa on kui- tenkin puutteita, jotka vaikeuttavat nii- den vertailua vanhoista jäsenmaista ke- rättyihin tietoihin. Kulutustiedot on kerätty haastatteluil- la, kulutuspäiväkirjoista ja osin myös hallinnollisista rekistereistä. Perinteisen kulutuksen kuten kaupassa käynnin li- säksi kulutukseen on luettu myös koti- talouksien oma tuotanto (esim. maan- viljelijöiden omaan käyttöön tuotetut elintarvikkeet) ja saadut luontaisedut. Kokonaiskulutus Kuviossa 1 on kuvattu kotitalouksien keskimääräinen kulutus tutkimukses- sa mukana olleissa maissa. Luvut on ilmaistu ostovoimakorjattuina (PPS = Purchasing Power Standard). Tällä onLähde: Eurostat. Kuvio 1. Kotitalouksien keskimääräinen kulutus vuonna 1999 (PPS).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 pyritty siihen, että maiden väliset erot kuvaisivat lähinnä kulutettujen hyödy- kemäärien eroja eivätkä hintojen (ja palkkojen) eroja. EU-15-maista laskettu keskimääräi- nen kulutus vuonna 1999 oli 24 772 PPS1 , joka oli noin 17 prosenttia Lu- xemburgin jälkeen eniten kuluttavaa maata, Irlantia matalampi. Suomessa kulutus oli EU-15-maista matalinta, noin neljäsosan keskiarvoa matalam- pi. Ruotsalaiset ja tanskalaiset kotita- loudet kuluttivat jonkin verran Suomea enem- män, mutta Pohjois- maat jäivät kuitenkin selvästi EU-15:n keski- arvon alapuolelle. Uusien EU-maiden mukaan lukeminen las- ki EU:n keskimääräistä kulutusta noin 8,9 pro- senttia. Näistä maista Slovenia (19 815 PPS) oli Kyproksen ja Maltan jälkeen lähimpänä EU-15:n keskiarvoa. Jäsen- ehdokasmaat Bulgaria ja Romania jäi- vätuusienEU-maidenkeskiarvon(9469 PPS) alapuolelle. Kuviossa näkyy selvä ero seitsemän vähiten kuluttavan EU-maan ja Suo- men välillä. Näiden maiden kulutus- tieto (Slovakia pois lukien) ei kuiten- kaan ollut täysin vertailukelpoinen muiden maiden kanssa, koska niissä asumismenoihin oli luettu vain todelli- set vuokramenot eikä asunnonomis- tajien laskennallista vuokraa kuten EU- 15-mailla, Maltalla, Kyproksella, Slo- venialla ja Slovakialla. Tähän oli osit- tain syynä se, että monet uudet jäsen- maat olivat vuonna 1999 vielä osittain kommunistisen vallan jälkeisessä siir- tymätalousvaiheessa, eikä laskennalli- sen vuokran määrittämisen oltu kat- sottu olevan säännöstellyillä vuokra- markkinoilla mahdollista (Lux 2000). EU-15-maissa asunnonomistajien laskennallinen vuokra lisäsi kulutusta keskimäärin noin 17 %. Vaikka eri- laisten asuntomarkkinoiden ja asumis- muotojen vuoksi laskennallisen vuok- ran vaikutusta oli lähes mahdotonta arvioida, on selvää, että asumismeno- jen yhtenevä käsittely kaventaisi eroa enemmän kuluttaviin maihin. Kuvion 1 luvut ilmaisevat sitä, kuin- ka paljon maan kotitalouksissa kulu- tetaan keskimäärin. Luvut eivät kui- tenkaan kerro kulutuksen jakautumi- sesta kotitalouksien jäsenten kesken. Jossakin maassa kulutus saattaa olla suurta siksi, että kotita- loudet ovat varakkaam- pia ja niillä on enemmän resursseja kuluttaa, ja toisessa maassa taas ko- titalouksien korkea ku- lutus johtuu suuresta perhekoosta. Eräs elin- tasomittari saataisiin, mikäli kotitalouksien yhteenlaskettu kulutus jaettaisiin kaik- kien niiden jäsenten lukumäärällä. Täl- löin jäisi huomioimatta lasten vähäisem- pi kulutus, sekä se, että kotitalouksien jäsenet hyötyvät yhteisistä kulutusmah- dollisuuksista, kuten aterioista ja mat- koista. Elintasovertailun näkökulmasta koti- talouksien koon määritteleminen ns. ai- kuisekvivalentteina yksikköinä antaa paremman kuvan elintasosta. Eurosta- tin tutkimuksessa on käytetty OECD:n muunnettua skaalaa, jossa ensimmäi- nen aikuinen saa arvon 1, muut yli 13- vuotiaat arvon 0,5 ja alle 13-vuotiaat arvon 0,3. Aikuisekvivalentti keskimää- räinen kulutus on esitetty kuviossa 1 niistä maista, joista se on laskettu. Mikäli keskiarvoa laskettaessa jaka- jana käytetään aikuisekvivalentteja yk- siköitä, Suomen keskimääräinen ku- lutus nousee vertailussa Portugalin ja Espanjan ohitse. Näiden maiden suu- rempaan kulutukseen Suomeen näh- den vaikuttavat siis suuret ja enemmän tarvitsevat kotitaloudet, ei niinkään se, että yksittäisellä kotitalouden jäsenellä olisi enemmän resursseja kulutukseen. Uusista EU-maista aikuisekvivalent- teja yksiköitä ei laskettu johtuen lähin- nä siitä, ettei tutkimukseen osallistu- neiden ikää ole rekisteröity. Keskimää- räinen kotitalouksien koko oli kuiten- kin uusissa EU-maissa korkeampi (2,94) kuin EU-15:ssa (2,44), joten tässä mielessä ero vanhoihin EU-mai- hin voisi olla aikuisekvivalentissa kes- kimääräisessä kulutuksessa suurempi. Uudet ja vanhat jäsenmaat Erot laskennallisen vuokran käsittelys- sä uusien ja vanhojen jäsenmaiden vä- lillä vaikeuttavat maiden kulutuksen rakenteen vertailua. Ero on pyritty ot- tamaan tässä huomioon vertaamalla EU-15-maiden keskimääräistä kulutus- ta2 erikseen niiden uusien jäsenmaiden keskimääräiseen kulutukseen, jotka ovat määrittäneet laskennallisen vuokran ja niihin, jotka eivät ole määrittäneet vuok- raa. EU-15-maiden kulutusmenot on tällöin määritetty vastaavasti Kuviossa 2a esitettävät asumismenot muodostivat suurimman osan (27 %) EU-15-maiden kulutuksesta. Mikäli vain vuokramenot otetaan huomioon, osuus putoaa lähes puolta pienemmäksi (15 %), mikä vääristää kulutuksen ra- kennetta huomattavasti. Toisaalta niis- sä uusissa jäsenmaissa, joissa laskennal- linen vuokra on otettu huomioon, asu- misen osuus on huomattavasti EU-15- maita pienempi (14 %), mikä viittaa sii- hen, että erot asumismenoissa saatta- vat olla myös rakenteellisia. Asumisme- nojen vertailu uusien ja vanhojen jäsen- maiden kesken onkin tutkimuksen tie- tojen perusteella käytännössä mahdo- tonta. Joitakin päätelmiä kulutuksen rakenteesta voidaan kuitenkin tehdä. Elintarvikkeiden ja juoman osuus oli uusissa jäsenmaissa 26 % laskennalli- sen vuokran sisältävästä kulutuksesta ja 30 % ilman laskennallista vuok- raa. Tämä oli siis selvästi EU-15-mai- ta suurempi, jossa osuudet olivat 14 % ja 16 %. Toisaalta vapaa-aikaan ja kulttuuriin uhrattiin EU-15-maissa 1 Eri alueiden keskimääräinen kulutus on laskettu painottamalla maiden keskimää- räisiä kulutuksia niiden osuudella koko alueen kotitalouksien määrästä. 2 Eri alueiden keskimääräisen kulutuk- sen rakennetta määritettäessä maita on painotettu osuudella yhteenlasketusta lo- pullisesta kulutuksesta kansantalouden ti- linpidossa. Suomessa kotitalo- uksien kulutus oli matalinta verrattu- na kaikkiin van- hoihin EU-maihin.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 3 Vuoden 1994 pienen vastausprosentin (10 %) vuoksi luku ei välttämättä ole luo- tettava. suurempiosakulutuksesta(10%;11%) kuin uusissa jäsenmaissa (8 %; 8 %). Liikenteen osuus vaihteli EU-15:n 16 ja 13 %:sta uusien jäsenmaiden 13 ja 10 %:iin. Tähän erään vaikuttavat mm. maantieteelliset seikat sekä maan inf- rastruktuuri, mutta sen osuus ei kui- tenkaan vaihtele kovin paljon. Suomes- sa liikenteen osuus oli EU-15-maista korkein, 17 % keskimääräisestä kulu- tuksesta, hieman yli prosenttiyksikön EU-15 keskiarvoa korkeampi. Muiden menojen osuus EU-maiden kulutuksesta oli keskimäärin noin 6–8 prosentin luokkaa. Erä on vähiten ver- tailukelpoinen kuvaamaan kulutusta. Se pitää sisällään esimerkiksi hyvin- vointipalveluja, joiden tarjonnassa on suuria eroja EU-maiden välillä. Kulutuksen rakenne vanhois- sa jäsenmaissa Erityiseriä kuten asumista lukuun otta- matta uusien ja vanhojen jäsenmaiden välinen kulutusbudjettiosuuksien vertai- lu antaa tyydyttävän kuvan siitä, miten näiden maaryhmien kulutus on pääpiir- teissään muodostunut. Toisaalta eri maiden kulutusrakenteiden vertailu tar- joaa astetta kiinnostavampaa, mutta myös vaikeammin tulkittavaa tietoa. Vanhoista jäsenmaista vertailu voidaan tehdä, koska niistä kerätty tieto on har- monisoidumpaa ja demografisilta tie- doiltaan vähemmän puutteellista kuin uusien jäsenmaiden kulutustieto. Kai- kista maista on olemassa myös vertai- lutieto vuodelta 1994. Jotta maiden kulutustottumuksista voitaisiin tehdä hyviä ja luotettavia pää- telmiä, tutkimuksessa käytetyn otoksen tulisi edustaa ominaisuuksiltaan koko maan kotitalouksia. Joissakin maissa otoksesta on kuitenkin jo etukäteen suljettu pois tiettyjä väestöryhmiä: Ruot- sissa yli 74-vuotiaat on luettu pois, ja Saksassa on käytetty ns. kiintiöotantaa. Tämä vaikeuttaa osaltaan tulosten tul- kintaa, koska tietyn hyödykeryhmän suuri kulutusosuus saattaa johtua myös siitä, että maan otoksessa kyseisiä hyö- dykkeitä paljon käyttävät ovat yliedus- tettuina, eikä siitä, että hyödykkeen kulutus todella olisi ollut maan kotita- louksissa suurta. Tästä lähtien kuiten- kin oletetaan otoksien edustavan po- pulaatiota. Luxemburgia ei oteta ver- tailussa huomioon, koska maan pienen koon vuoksi kotitalouksien keskimää- räisen kulutuksen rakenne on huomat- tavan erilainen kuin muissa maissa. Asuminen ja energia vei Portugalia (19 %; pienin osuus) lukuun ottamat- ta eniten, yli 20 % jäsenmaiden kulu- tusbudjetista. Asumisen osuus oli suu- rin Saksassa (31 %), jossa erä myös kasvoi eniten (yli 6 prosenttiyksikköä vuodesta 1994). Vuosina 1994–99 EU-15-maiden budjettiosuuksien muutoksista merkit- tävin oli ruuan osuuden väheneminen. Ruuan, alkoholittomien juomien ja tu- pakan osuus keskimääräisestä kulutuk- sesta pieneni kaikissa muissa EU-15- maissa paitsi Belgiassa, jossa se kasvoi 1,7 prosenttiyksikköä3 . Eniten ruuan Kuvio 2a ja 2b. Keskimääräinen kulutuksen rakenne EU-15-maissa ja uusissa jäsenvaltioissa; % kulutusbudjetista. Lähde: Eurostat.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 kulutus väheni Espanjassa (4,2 pro- senttiyksikköä) ja vähiten Tanskassa (0,5 prosenttiyksikköä) ja Ranskassa (1,0 prosenttiyksikköä). Ruuan kulutusosuuden vaihtelu sekä eri EU-maiden välillä että yli ajan on sopusoinnussa saksalaisen tilastotietei- lijä Ernst Engelin 1800-luvulla kehit- tämän lain kanssa, jonka mukaan elin- tason noustessa ruuan osuus kulutus- budjetista laskee (Zimmerman 1932). Engelin mukaan ruuan osuus olisi ”pa- ras aineellinen mittari elintasolle”. Esimerkiksi Suomessa ruuan osuus oli verrattain pieni (17,1 %), joka oli jo-pa EU-15-maiden keskiarvon (17,4 %) alapuolella. Engelin mittarin mu- kaan Suomen elintaso olisi siis ollut maiden välisessä vertailussa korkeam- pi kuin mitä kokonaiskulutus antaa olettaa. Muista Pohjoismaista ruuan osuus oli huomattavan pieni myös Tanskassa (13,8 %), tosin tanskalai- set myös kuluttavat Suomea enem- män. Pieni ruuan osuus suomalaises- sa kulutuksessa korostuu erityisesti vertailussa muihin vähän kuluttaviin EU-14-maihin, kuten Espanjaan ja Portugaliin, joissa ruuan osuus on sel- västi suurempi (yli 20 %). Teoreettis- ta perustelua haettaessa voidaan aja- tella, että suuri ruuan osuus näissä maissa johtuu kotitalouksien raken- teesta: perheet ovat suuria ja suuri osa kulutuksesta käytetään ruokaan. Toisaalta lastenhoito vie oman osan- sa tulonansaitsemismahdollisuuksista ja kokonaiskulutus on näin ollen pien- tä. Suomessa taas pieni kokonaisku- lutus voisi johtua muista tekijöistä kuin suurista perheistä, esimerkiksi välit- tömästä verotuksesta ja julkisesti tuo- tetuista palveluista. Myös laman vaikutus oli jossain mää- rin näkyvissä Eurostatin tutkimukses- sa, esimerkiksi siinä, että suomalai- sessa otoksessa työttömiä viitehenki- löitä (kotitalouksista valittuja henki- löitä, joista kerättiin enemmän tietoa kuin muista) oli vertailtavista maista eniten (5,9 %). Lama ja työttömyys voisivat selittää etenkin pientä koko- naiskulutusta. Suomalaisen tutkimuksen tiedot oli- vat varsinaisesti vuodelta 1998, jolloin lama oli jo ohi, mutta se vaikutti vielä kulutukseen ja kulutusrakenteeseen. Kotitalouksien yhteenlasketut reaaliset kulutusmenot olivat kylläkin vuonna 1998 8 % suuremmat kuin lamavuonna 1990, mutta kotitaloutta kohden las- ketut kulutusmenot olivat reaalisesti vuonna 1998 vielä pienemmät kuin vuonna 1990 (Ahlquist ja Pajunen 2000). Kulutuksen kokonaiskasvu joh- tui paljolti väestörakenteen muutoksis- Heli Mäkisen mielestä hyvinvointipalveluiden käytön mittaaminen eri maissa toisi myös taloudelliseen keskusteluun aivan uusia sävyjä. Kuvio 3. Eniten ja vähiten tiettyä hyödykeryhmää kuluttavat EU-14-maat (% kulutus- budjetista). Lähde: Eurostat. Lyhenteet: E = Espanja, EL = Kreikka, FIN = Suomi, D = Saksa, I = Italia, IRL = Irlanti, NL = Hollanti, P = Portugali, S = Ruotsi, UK = Englanti
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 ta, kun kotitalouksien koko pieneni ja lukumäärä kasvoi. EU-14-maista suomalaiset kuluttivat vähiten kodin kalusteisiin (4,5 %) ja vaatteisiin (4,6 %), joiden kulutus ei myöskään ollut vielä vuonna 1998 la- maa edeltävällä tasolla (Ahlquist ja Pa- junen 2000). Toisaalta suomalaiset kuluttivat eniten liikenteeseen ja vies- tintään (19,8 %), jonka osuus myös kasvoi Suomessa eniten (3,3 prosent- tiyksikköä). Erään kuuluvat tietoliiken- nemenot kasvoivat kaikissa maissa. Hyvinvointipalvelujen mittaa- minen Tutkimuksen tavoitteena oli mitata sel- laista kulutusta, joka olisi mahdollisim- man vertailukelpoista eri maiden kes- ken. Tästä syystä hyvinvointipalveluja ei ole luettu mukaan. Kyseiset palve- lut kuten esimerkiksi erilaiset kuntien tarjoamat koulutus- ja terveyspalvelut muodostavat vaikeasti vertailtavan erän eri maiden kesken. Kyse ei ole ainoas- taan mitattavuudesta vaan myös eri- laisista käytännöistä. Terveysmenot ovat Euroopassa ylei- sesti valtion kustantamia, mutta niiden rahoitustavat vaihtelevat. Useimmissa maissa osa terveydenhoidosta on kä- vijöille maksutonta, suoraan verorahoil- la rahoitettavaa ja osasta haetaan erik- seen korvauksia. Tällainen järjestelmä on esimerkiksi Suomessa. Tanskassa, Ruotsissa ja Englannissa terveydenhoitomenot maksetaan tyy- pillisesti veroista (n. 100 %), kun taas Belgiassa noin 99 % menoista on kor- vausjärjestelmän piirissä (Eurostat 1998). Vaikka saatujen korvauksien osalta menoja voidaankin oikaista, jul- kisista palveluista saatu hyöty jää väis- tämättä huomioimatta. Mittaamison- gelma on huomattava myös koulutus- menojen osalta, joissa maksuton osuus on vieläkin suurempi. Eurostat on pyrkinyt yhdessä jäsen- maiden kanssa kehittämään menetel- miä, joilla terveys- ja koulutusmeno- jen ns. todellinen kulutus voitaisiin mitata. Eräs mahdollisuus olisi lasken- nallisten arvojen käyttäminen kotita- louksilta kerättyjen kulutustietojen si- jaan. Tällöin menot määritettäisiin eri- tyisestä tietokannasta ja allokoitaisiin kotitalouksiin tiettyjen kriteereiden perusteella. Toinen mahdollisuus olisi kerätä kotitalouksilta tieto todellisesta käytöstä esimerkiksi lääkärikäyntien perusteella. Vuoden 1999 tutkimuksessa terve- ysmenot oikaistiin saatujen korvauk- sien osalta. Jäljelle jäävä osuus (keski- määrin hieman yli 3 % menoista) oli suuri lähinnä sellaisissa maissa, joissa yli 60-vuotiaita viitehenkilöitä oli pal- jon, kuten Kreikassa ja Italiassa. Kreikassa sekä koulutusmenojen osuus (2,4 %) että terveysmenojen osuus (6,3 %) oli EU-15-maista suu- rin. Terveysmenojen kohdalla tähän vaikutti osittain yli 60-vuotiaiden suuri osuus (41 %), mutta Kreikan kotitalo- uksilla myös julkisesti tuotettujen pal- velujen osuus kulutuksesta on yksi Eu- roopan pienimpiä. Näiden tietojen pe- rusteella voi siis olettaa, että julkisten palvelujen pois jättäminen lisäsi jonkin verran Kreikan kotitalouksien mitattua kulutusta muihin maihin nähden. Hyvinvointipalvelut lisäävät ostovoimaa Julkisesti tuotetut palvelut kuuluvat olennaisesti Suomen samoin kuin Kuvio 4. Julkisesti tuotettujen palvelujen osuus kotitalouksien keskimääräisestä oikais- tusta käytettävissä olevasta tulosta vuonna 1999 (PPS) (Slovenia, Kypros, Malta ja Luxemburg eivät ole mukana vertailussa). Lähde: Eurostat.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 muiden Pohjoismaiden kotitalouksien kulutusmahdollisuuksiin. Julkisten palveluiden vaikutusta ku- lutuksen määrään voi arvioida kan- santalouden tilinpidon tulotileiltä. Tut- kimuksen kulutukseen verrattavissa oleva tulo on ns. käytettävissä oleva tulo. Kuviossa 4 keskimääräiseen käy- tettävissä olevaan tuloon on lisätty jul- kisesti tuotetut palvelut. Tällöin saa- daan oikaistu käytettävissä oleva tulo. Kuvion 1 kulutuserien tavoin tulot on ilmaistu ostovoimakorjattuina. Ne il- maisevat tällöin ostovoiman eroja eri maiden välillä. Julkisten palvelujen mukaan ottami- nen parantaisi Suomen ostovoimaa noin kolmanneksella. Vain Tanskalla (39 %) ja Ruotsilla(42 %) julkiset pal- velut lisäsivät enemmän käytettävis- sä olevien tulojen reaalista ostovoi- maa. Kaikkiin muihin maihin nähden julkisten palvelujen mukaanotto pa- rantaisi Suomen asemaa. Erityisesti ero näkyy Kreikan kohdalla, jossa julkisten palvelujen osuus oli pienin, 8 %. Käytettävissä oleviin tuloihin perus- tuvassa vertailussa Italia ja Espanja oli- sivat sijoittuneet ostovoimavertailussa ensimmäiseksi ja kuudenneksi, mutta niiden alhainen julkisten palveluiden osuus (17 % käytettävissä olevasta tu- losta) pienensi oikaistua käytettävissä olevaa tuloa eli suhteessa niihin mai- hin, joissa julkinen osuus oli suurem- pi. Ranska on esimerkki maasta, jossa sekä käytettävissä oleva tulo että julki- set palvelut kotitaloutta kohti olivat Euroopan maista kolmen korkeimman joukossa. Seuraava kulutusbudjettien vertailu EU-maissa on tarkoitus tehdä vuodel- ta 2005. Mittaamisongelmien vuoksi vertailuun ei todennäköisesti vielä oteta mukaan hyvinvointipalveluja. Niiden mukaan lukeminen kuitenkin tarjoaisi hieman erilaisen kuvan Euroopan ko- titalouksien kulutusmahdollisuuksista. Julkiset palvelut sisältävän, todellisen kulutuksen mittaaminen on Euroopan maiden tilastokeskuksille haaste, joka toivottavasti tulevissa tutkimuksissa toteutuu. KIRJALLISUUS Ahlquist, K. & Pajunen, A. (2000), Kotitalouksien kulutusmenojen muutok- set 1990-luvulla, Tilastokeskus, Tulot ja kulutus 28/2000. Eurostat (1998), Social Protection Expenditure, ESSPROS: European System of Integrated Social Protection, Luxembourg 1998. Eurostat (2003), Household Budget Surveys in the EU: Methodology and Recommendations for Harmonization- 2003, Luxembourg 2003. Eurostat (2004), Household Budget Surveys in the Candidate Countries: Methodological Analysis 2003, Luxem- bourg 2004. Lux, M. (2000), The Housing Policy Changes and Housing Expenditures in the Czech Republic. Sociological Papers 1/2000, Academy of Sciences, Prague, Institute of Sociology. Puente, A. (2005), The European Consumer in the Enlargened Union, Statistics in Focus 2/2005, Eurostat. Zimmerman, C.C. (1932), Ernst Engel’s Law of Expenditures for Food, Quarterly Journal of Economics, 47, 80.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 Euroalueen yhteinen rahapolitiikka käynnistyi vuoden 1999 alussa. Euro tuli käteisrahana käyttöön kolme vuot- ta myöhemmin. Vaikka etenkin suur- ten rahasummien tajuaminen edellyt- tää meiltä monilta edelleen eurojen muuttamista ”mummonmarkoiksi”, olemme jokapäiväisessä elämässämme alkaneet tottua euroon. Yhteinen raha on osoittanut kätevyytensä, kun mui- hin euroalueen maihin matkustettaes- sa ei enää tarvitse kantaa huolta rahan vaihdosta ja kun hinnat siellä ovat meikäläisiin suoraan verrattavissa. Jukka Pekkarinen Johtaja Palkansaajientutkimuslaitos jukka.pekkarinen@labour.fi EMUn välitilinpäätös Euroopan talous- ja rahaliiton perustamisesta on kulunut kohta seitsemän vuotta, ja sen pulmalliset piirteet ovat käyneet yhä ilmeisemmiksi. Jukka Pekkarinen johti vuosina 1996–1997 asiantuntijaryhmää, joka analysoi Suomen tule- van EMU-jäsenyyden vaikutuksia.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 EMU-jäsenyyteen kohdistui Suo- messa etukäteen pelkoja. Ensimmäi- sessä aallossa tapahtunut siirtymisem- me euroon ymmärrettiin kyllä poliit- tisesti perustelluksi. Mutta huolta kannettiin siitä, miten Suomi pärjää yhteisen rahapolitiikan oloissa yksi- puolisen ja EU:n ydinalueista poik- keavan tuotantorakenteensa kanssa. Kysyttiin, ymmärtävätkö työmarkki- najärjestöt uuden ympäristön palkan- muodostukselle asettamat tiukat eh- dot vai kasvaako työttömyys, kun hin- takilpailukyky murenee eikä deval- vaation mahdollisuutta enää ole. Nämä omat pelkomme eivät ole to- teutuneet. Yllättävän pian ajankohtaiseksi ja as- karruttavaksi on sen sijaan osoittau- tunut kysymys, jota me suomalaiset pohdimme etukäteen paljon vähem- män kuin omaa pärjäämistämme: Me- nestyykö EMU kokonaisuutena? Kaik- k i jäsenmaat, etenkään euroalueen suuret maat, eivät ole sopeutuneet euro-oloihin yhtä hyvin kuin me. Talous- ja rahaliitto on taloudellises- sa ja poliittisessa kriisissä. On alettu puhua jopa euroalueen hajoamises- ta. Puheet talous- ja rahaliiton repeämi- sestä voi panna turhan huomiontavoit- telun piikkiin. On silti perusteltua esit- tää kriittisiä kysymyksiä euroalueen talouspolitiikasta ja sen instituutioiden toimivuudesta. Tällaisilta kysymyksil- tä ei välty Euroopan keskuspankin ra- hapolitiikka eikä, ennen kaikkea, jä- senmaiden finanssipolitiikkaa säätele- vä vakaus- ja kasvusopimus. Yhteiseksi taustatekijäksi euroalueen talouspoliit- tisille vaikeuksille paljastuu talouspo- liittisen koordinaation ongelma: Miten sovittaa yhteen jäsenmaiden poliittis- ten päätöksentekijöiden demokraatti- nen vastuunalaisuus taloudellisesta ti- lanteesta, ennen kaikkea työllisyydes- tä, kotimaassaan ja heidän valmiuten- sa sitoutua yhteisiin, koko euroalueen talouspoliittisen uskottavuuden kan- nalta tarpeellisiin pelisääntöihin ja ra- joitteisiin. Vakaus- ja kasvusopimus ei ole osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi tähän ongelmaan. Itse olemme pärjänneet hyvin EMU-aika on Suomessa ollut makro- taloudellisesti vakaata. Korot ovat aset- tuneet ennätyksellisen alhaiselle tasol- le, samoin inflaatio. Erittäin hyvä hin- takilpailukyvyn taso, johon osaltaan myötävaikutti markan aliarvostettu muuntokurssi euroon siirryttäessä, on säilynyt. Taloudellinen kasvu on ollut meillä euroalueen nopeimpia (kuvio 1). Työttömyys on supistunut euroalu- een keskitason alapuolelle (kuvio 2). Etukäteen pelättyjä, maakohtaisten häiriöiden aiheuttamia kriisejä emme ole joutuneet EMUn oloissa kokemaan. Taloudellinen vakautemme on säilynyt, vaikka taloutemme suhdannekierto onkin poikennut muusta euroalueesta. Kiitos Nokia-ilmiön koimme EMU- kauden aluksi viime vuosikymmenen lopulla, emme pelättyä negatiivista shokkia, vaan positiivisen häiriön. Ta- loudellinen kasvu Suomessa oli kerta- luokkaa voimakkaampaa kuin yleensä euroalueella. Tämä ei kuitenkaan joh- tanut aiempien vuosikymmenten kal- taiseen inflaatiokierteeseen. Meillä so- vittiin keskitetysti maltillisista palkan- korotuksista, jotka pitivät työmarkki- noilla hyvin. Inflaatio-odotukset pysyi- vät rauhallisina. EMU-ajan pelisäännöt on opittu työ- markkinoillamme hyvin. Joku voisi väittää, että työmarkkinat on pitänyt rauhallisena työttömyys, joka on edel- leen poikkeuksellisen korkea. Työttö- myydellä on varmaan ollut oma osuu- tensa. Mutta EMU-aikaa edeltäneen, vuoden 1994 liittokierroksen aikaiset palkkapaineet kielivät siitä, että palk- kakierteeseen olisi viime vuosinakin ollut potentiaalia. Vuonna 2001 alkanut kansainvälinen laskusuhdanne näkyi nopeasti myös Suomessa. Toisin kuin useimmissa Eu- roopan maissa työttömyys ei kuiten- kaan alkanut meillä uudelleen kasvaa. Kansantalouden kasvu jatkui muuta euroaluetta nopeampana. Talouden positiivinen yleiskuva säilyi. Viime vuonna bruttokansantuotteen kasvu kohosi jo 3,6 prosenttiin. Suomen taloudellisen tilanteen va- kauteen on myötävaikuttanut ekspan- siivinen finanssipolitiikka. Rakenteel- lista, suhdannevaihteluiden vaikutuk- sesta puhdistettua julkisen talouden yli- jäämää purettiin meillä veronkevennyk- sin ja julkisten menojen lisäyksin vuo- desta 2000 vuoteen 2004 yhteensä lä- hes 4 prosenttia bruttokansantuottees- ta vastaavalla summalla, eli noin 5 mil- jardilla eurolla. Tämä oli suhteellisesti Lähde: Eurostat. Kuvio 1. BKT:n muutos euroalueella ja Suomessa vuosina 1998–2004.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 yhtä suuri finanssipolitiikan kevennys kuin presidentti Bushin kiistellyn ve- ronkevennys- ja varusteluohjelman vaikutus Yhdysvaltojen budjettialijää- mään. Finanssipolitiikan elvytysruiske piti yllä kotimaista kysyntää. Tähän myö- tävaikutti se, että meillä, toisin kuin esi- merkiksi Saksassa, kotitalouksien luot- tamus säilyi. Kansalaiset eivät säilöneet veronkevennysten tuomaa ostovoiman lisäystä sukanvarteen, vaan kotimainen kulutus kasvoi. Kansallisen finanssipo- litiikan voimin toteutettu ”sillanraken- nus” kansainvälisen noususuhdanteen yli onnistui. Tällainen yrityshän oli jo ehtinyt saada kansainvälisesti huonon maineen, kun sen katsottiin johtaneen 1970-luvun alun öljykriisin jälkeen monissa maissa ojasta allikkoon. Meillä taas tällaista sillanrakennusta oli aiem- min uskallettu harvoin edes yrittää. EMU-ajan alku näyttää merkinneen, paradoksaalista kyllä, perinteisten key- nesiläisten finanssipoliittisten reseptien maihinnousua Suomeen. Näihin myönteisiin kokemuksiimme voi liittää monta varausta. Voi kysyä, onko menestyksemme juuri EMUn ansiota. Vaikka esimerkiksi Ruotsi on jäänyt euroalueen ulkopuolelle, on ta- loudellinen kehitys ollut siellä suunnil- leen yhtä hyvää kuin Suomessa. Viime vuosien vertainen finanssipo- liittinen elvytys ei liioin meillä enää tois- tune. Valtion ja kuntien talouteen on syntymässä rakenteellinen alijäämä, jota työvoiman supistu- minen, veropohjan ka- peneminen ja vanhusvä- estön määrän kasvu uh- kaavat pahentaa lähi- vuosikymmeninä enti- sestään. Finanssipolitii- kan pelivara pienenee. Nämä varaukset eivät kuitenkaan vie pohjaa omalta kannaltamme myönteiseltä EMU-ko- kemusten ensi arviolta. Koko euroalueen näkökulmasta teh- tävä arvio osoittautuu sen sijaan syn- kemmäksi. Yhteinen rahapolitiikka käyn- nistynyt kohtuullisen hyvin Euroopan keskuspankki on onnistu- nut rahapolitiikkansa käynnistämises- sä. Teknisesti euron käyttöönotto on mennyt hyvin. EKP:n rahapoliittisen strategian täsmentämisessä on toisaalta ollut alkuhämminkiä. Kahden pilarin, rahan määrän ja inflaatiotavoitteen, va- raan perustuva strategia osoittautui al- kuunsa vaikeaselkoiseksi. Inflaatiota- voitteen merkitys raha- politiikan muotoutumi- sessa ja arvioinnissa on- kin pikku hiljaa koros- tunut. EKP:n alkuperäistä inflaatiotavoitetta, jon- ka tulkittiin edellyttä- vän hintatason kohoa- misen jäämiseksi nollan ja kahden prosentin välille vuodessa, pidet- tiin liian kireänä. Ni- melliset hinnat ja palkat eivät käytän- nössä hevin alene. Kansantalouden joustavalle toiminnalle välttämätön suh- teellisten hintojen muutos kävisi tällöin paremmin päinsä, jos se voisi tapah- tua kohtuullisen inflaation oloissa niin, että toiset hinnat kohoavat vähän no- peammin kuin toiset. Kovin monien hintojen ei kuitenkaan tarvitsisi varsi- naisesti laskea. Liian alhainen inflaatio voi aiheuttaa sen, että suhteellisten hin- tojen muutos estyy nimellisten hinto- jen jäykkyyden takia. Tämä hidastaa rakenteellista sopeutumista ja aiheut- taa työttömyyttä. EKP on korjannut inflaatiotavoittaan. Nyt sen tavoitteleman vuotuisen inflaa- tion tulkitaan asettuvan aiempaa ka- peampaan haarukkaan aivan kahden prosentin pintaan. Mutta inflaatiotavoi- tetta voisi sopivan tilaisuuden tullen korjata edelleen. Rahapolitiikan peli- varaa lisäisi, ja rahapoliittinen strate- gia olisi helpommin ymmärrettävissä, jos EKP:n inflaatiotavoite olisi Ison-Bri- tannian ja Ruotsin keskuspankkien ta- paan selkeän symmetrinen. Inflaatio voisi tällöin liikkua tietyissä, etukäteen asetetuissa rajoissa. Inflaatiohaarukan keskikohdan olisi samalla suotavaa olla hieman nykyistä korkeammalla. Euroopan keskuspankkia on moitit- tu rahapoliittisissa liikkeissään varovai- seksi ja myöhäliikkeiseksi. Vuosikym- EMU-ajan alku näyttää merkinneen perinteisten keyne- siläisten finanssi- poliittisten resepti- en maihinnousua Suomeen. Lähde: Eurostat. Kuvio 2. Työttömyysaste euroalueella ja Suomessa vuosina 1998–2005. * 1. vuosipuolisko kausitasoitettuna.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 menen alun laskusuhdanteen alettua sen väitettiin alentavan ohjauskorko- aan liian hitaasti. Tilalle tarjottiin Fe- din esimerkkiä Yhdysvalloista. Kritiik- ki voimistui viime keväänä uudelleen. Jopa OECD vaati EKP:ta alentamaan ohjauskorkoa. Tilannetta mutkisti EKP:n näkökulmasta kuitenkin se, että taloudellinen tilanne oli euroalueen eri maissa erilainen. Suurissa jäsenmais- sa, etenkin Saksassa ja Italiassa, se oli hyvin heikko, mutta monissa pienissä euroalueen maissa, samoin kuin Es- panjassa, se oli taas suhteellisen hyvä. Euroalueen suurten maiden taloudel- liset näkymät ovat sitä paitsi alkaneet aivan viime viikkoina kirkastua. Ko- ron alentamista ei viime kesänä, ennen öljyn uut- ta hintapiikkiä, enää vaadittukaan yhtä tar- mokkaasti kuin kevääl- lä. EKP:n voi kaiken kaik- kiaan sanoa onnistuneen rahapolitiikassaan uu- deksi, monessa suhtees- sa ennen kokematto- missa olosuhteissa toimi- vaksi instituutioksi aika hyvin. Euroalueen kor- kokanta on alhainen. EKP:n matalalla profiililla toteuttamat rahapolitiikan strategian tarkistukset ovat ottaneet huomioon esitettyä kritiikkiä. EKP:n rahapolitiikkaan liittyy kuiten- kin poliittis-institutionaalinen ongelma. Kysymys on itsenäistä rahapolitiikkaa toteuttavan itsenäisen keskuspankin sekä talouspolitiikan muita lohkoja hoi- tavien, yhteisten tai kansallisten, insti- tuutioiden välisestä suhteesta. Tarve koordinoida EKP:n rahapolitiikkaa jä- senmaiden finanssipolitiikan ja raken- teellisten uudistustoimien kanssa on kiistakysymys, jonka merkitys on ko- rostunut euroalueen taloudellisten on- gelmien kärjistymisen myötä. EKP on sanoutunut irti tällaisesta koordinoin- nista ja julistautunut kapea-alaiseksi rahan arvon vartijaksi. Arvostelijat ovat taas väittäneet, että EKP sysää vastuun työttömyydestä ja muista taloudellisis- ta vaikeuksista jäsenmaiden hallitusten finanssipolitiikalle ja kyvyttömyydelle toteuttaa rakenteellisia uudistuksia. Tällä eristäytymisellään se vain vai- keuttaa hallitusten mahdollisuuksia huolehtia julkisen talouden tasapainos- ta ja toteuttaa rakennereformeja. Vakaus- ja kasvusopimuksen kriisi Talouspolitiikan koordinoinnin ongel- mista on ollut eniten esillä finanssipo- litiikka. Maastrichtin sopimus edellyt- tää, että yhteiseen rahapolitiikkaan osallistuvien maiden budjettialijäämä ei ylitä kolmea prosenttia bruttokansan- tuotteesta. Lisäksi on säädetty ns. liiallisen ali- jäämän menettelystä, jota sovelletaan, jos jo- kin jäsenmaa uhkaa rikkoa alijäämärajan. Ennen yhteisen raha- politiikan käynnisty- mistä vuonna 1997 EU-maat sopivat tätä menettelyä sääteleväs- tä vakaus- ja kasvuso- pimuksesta. Jos jokin jäsenmaa joutuu liialli- seen alijäämään eikä korjaa tilannet- taan asetettuun määräaikaan mennes- sä, se voidaan tuomita maksamaan tal- letuksia, jotka myöhemmin muuttuvat peruuttamattomiksi sakoiksi. Liiallis- ten alijäämien välttämiseksi sopimuk- sessa korostetaan julkisen talouden yli- jäämää keskipitkän ajan tavoitteena. Lisäksi on sovittu jäsenmaiden laati- mista, EU:lle raportoitavista kansalli- sista vakausohjelmista. Vakaus- ja kasvusopimus joutui viime vuonna kriisiin. Saksa ja Ranska aset- tuivat uhmaamaan itseensä kohdistu- vaa liiallisen alijäämän menettelyä. Sa- malla liiallisen alijäämän menettelyn uhka alkoi koskea lähes puolta euro- alueen maista. Sopimuksen soveltami- sessa oli ilmennyt jo aiemmin vaikeuk- sia ja sen tulkintaa oli jouduttu EU:n piirissä tarkistamaan. Mutta nyt sopi- mus näytti ajautuneen umpikujaan. Hämmentävää niinikään oli, että sopi- muksen väljentämistä voimakkaimmin ajoi juuri Saksa, maa, jonka vaatimuk- sesta sopimus alun perin laadittiin. EU:n valtiovarainministerit onnistui- vat maaliskuussa välttämään välittömän umpikujan. Ne sopivat listasta lieven- täviä tekijöitä (kuten T&K-investoin- nit, EU:lle suoritettavat nettomaksut sekä eläkeuudistuksiin ja EU:n laajen- tamiseen liittyvät kulut), jotka voidaan liiallisen alijäämän menettelyä sovellet- taessa ottaa lieventävinä tekijöinä huo- mioon. Sopimuksen tulevaisuus on nyt auki. Liialliselle alijäämälle asetettu raja, kol- me prosenttia bruttokansantuotteesta, on yhä voimassa, samoin velvoite kor- jata alijäämä määräajan kuluessa sekä tämän laiminlyönnistä seuraavan sank- tion mahdollisuus. Sopimusta lieventävien tekijöiden lista on toisaalta niin pitkä, että jäsenmaa voi halutessaan löytää kohdan johon vedota halutessaan välttää itseensä koh- distuvat sanktiot. Euroopan tuomiois- tuin on sitä paitsi vahvistanut jäsenmai- den valtiovarainministereistä koostuvan neuvoston harkintavallan vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamisessa. Suurten jäsenmaiden johtajat, esimer- kiksi liittokansleri Schröder, tekivät so- pimuksesta käydyn kiistan yhteydessä omalta osaltaan selväksi, että finanssi- politiikka on jäsenmaiden asia. Johtopäätös on, että vakaus- ja kas- vusopimukseen sisältyvien sakkojen käyttö on poissa näköpiiristä. Sopi- musta on nyt pidettävä lähinnä poliit- tisena asiakirjana. Sen vastainen ase- ma riippuu siitä, miten vakavissaan jä- senmaat sitoutuvat finanssipolitiikan yhteiseen arviointi- ja koordinointijär- jestelmään ja minkä painon kansalli- sessa päätöksenteossaan ne saamilleen arvioinneille, suosituksille ja poliittisil- le painostustoimille antavat. Kansallisella finanssipolitii- kalla keskeinen rooli Euroalueelle luontevassa talouspoliit- tisessa työnjaossa finanssipolitiikka on ensisijaisesti kansallista. Yhteisessä ra- EKP:n rahapolitii- kan pitäisi tukea talouden rakenne- muutosta määritte- lemällä inflaatiota- voitteensa nykyistä korkeammaksi ja symmetriseksi.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 hapolitiikassa ei voida näet ottaa huo- mioon taloudellisen tilanteen eroja eri jäsenmaiden välillä. Tästä syystä on luonnollista, että jäsenmaat käyttävät kansallista finanssipolitiikkaa korjatak- seen oman taloudellisen tilanteensa poikkeamia euroalueen keskimääräi- sestä. Tämä on myös koko euroalu- een etu, koska jäsenmaat voivat omaa kansantalouttaan vakauttavin finanssi- poliittisin toimin estää häiriön leviämis- tä muihin euromaihin. Yhteinen raha- politiikka lisää sitä paitsi kansallisen finanssipo- litiikan tehokkuutta. Korkokanta näet mää- räytyy koko euroalueen tasolla eikä se reagoi, ei ainakaan pienen maan tapauksessa, kansalli- seen finanssipolitiik- kaan. Vakaus- ja kasvusopi- muksen tulkinnan kuu- luisikin siis olla sillä ta- valla joustavaa, että sil- lä ei estetä finanssipolitiikan perustel- tua käyttöä maakohtaisten suhdanne- ongelmien lievittämiseen. Neuvostos- sa tapahtunut sopimuksen tulkinnan väljentäminen oli tästä näkökulmasta ymmärrettävää. Asian ymmärtämiseksi voi pohtia vä- hän tarkemmin Saksan tapausta. Sak- san budjettikriisi on viime vuosien huo- non taloudellisen kehityksen, ei holtit- toman finanssipolitiikan seuraus. Sa- mat OECD:n arviot, jotka osoittavat esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Suomen keventäneen julkisen talouden tulo- ja menoperusteita useita prosenttiyksik- köjä BKT:sta vastaavalla määrällä, osoittavat Saksan osalta finanssipoli- tiikan lievää kiristymistä vuodesta 2001 vuoteen 2004. Se, että budjettialijää- mä on Saksassa kasvanut, vaikka itse päätösperäistä finanssipolitiikkaa on ki- ristetty, on johtunut siitä, että talou- dellinen kasvu on jäänyt maassa näinä vuosina olemattomaksi. Budjettialijää- män pitäminen vakaus- ja kasvusopi- muksen säätämällä tasolla olisi edel- lyttänyt finanssipolitiikan kiristämistä vielä enemmän – ja todennäköisesti vielä heikompaa taloudellista kehitys- tä ja vielä korkeampaa työttömyyttä kuin Saksassa nyt on toteutunut. Saksan finanssipolitiikkaa arvioita- essa on otettava myös huomioon, että maassa on toimeenpantu monia raken- teellisia uudistuksia sosiaaliturvajärjes- telmässä sekä työvoima- ja hyödyke- markkinoilla. Rakenteelliset uudistuk- set ovat heikentäneet taloudellista ti- lannetta lyhyellä ajalla. Inflaatio on ol- lut Saksassa alhainen, ja maan hinta- kilpailukyky on paran- tunut EMU-kaudella kymmenisen prosent- tia. Saksasta on tullut maailman suurin vien- timaa, ja sen ulkomaan- kauppa on vahvasti yli- jäämäinen. Olisikin ollut huonoa talouspolitiikkaa, jos Saksaa olisi huonojen taloudellisten olosuh- teitten lisäksi rangaistu vakaus- ja kasvusopi- muksen alijäämärajan ylityksestä rap- sahtaneella sakolla. Se olisi painanut Saksaa vain entistä syvemmälle talou- dellisten ja poliittisten vaikeuksien suo- hon. Vakaus- ja kasvusopimuksen tul- kinnan on oltava sillä tavalla joustavaa, että sillä ei estetä finanssipolitiikan pe- rusteltua käyttöä maakohtaisten suh- danneongelmien lieventämiseen. Julkisen talouden kestävyys yhteisenä intressinä Mutta jäsenmaiden finanssipolitiikkaan liittyy myös euroalueen yhteinen int- ressi. On näet rahaliiton kaikkien jä- senmaiden yhteisen edun mukaista, että jokainen jäsenvaltio pitää oman julki- sen taloutensa kestävällä pohjalla. Nii- den yhteisessä intressissä on estää sel- lainen tilanne, jossa jonkin rahaliiton jäsenmaan julkisen velan bruttokansan- tuoteosuus alkaa kierteenomaisesti, vuodesta toiseen ja suhdannekuopas- ta toiseen, kasvaa. Jos rahoitusmark- kinoilla leviää käsitys, että kyseinen valtio ei enää pysty huolehtimaan omis- ta vastuistaan, syntyy paniikki, jonka seurauksena korot nousevat koko eu- roalueella. Euron kurssi heikkenee. Inflaatio kiihtyy. Tällaisen epäluottamuksen kierteen estäminen edellyttää finanssipolitiikan koordinaatiota euromaiden välillä. Tämä on vakaus- ja kasvusopimuk- sen perustelu. Euroopan keskuspan- kilta, samoin kuin toisilta jäsenmail- ta, on Maastrichtin sopimuksessa to- sin kielletty toisen, velkojensa kanssa vaikeuksiin joutuneen hallituksen ra- hoittaminen. Kiellolla pyritään siihen, että yksittäisen jäsenmaan velanhoi- tovaikeudet heijastuisivat rahoitus- markkinoilla sen omien velkapaperei- den luottoriskin kasvuna. Tällä taval- la markkinat voisivat toimia hälytys- signaalina. Mutta markkinoilla on tai- pumus reagoida liian myöhään – ja silloin myös liian rajusti. Vakaus- ja kasvusopimuksen edellyttämän koor- dinaation on tarkoitus toimia ennalta ehkäisevästi. Julkisen talouden kestävyys riippuu monesta eri tekijästä, joiden arviointi on vaikeaa. Arviointia ei voi kiteyttää yhteen tiettyyn, kaikille maille sopivaan alijäämärajaan. Alle kolmeen prosent- tiin bruttokansantuotteesta jäävä bud- jettialijäämä ei ole välttämätön, ei myöskään riittävä ehto julkisen talou- den kestävyydelle. Julkisen talouden kestävyyttä arvioitaessa on otettava kantaa sellaisiin, ehkä vasta kaukana- kin tulevaisuudessa realisoituviin muut- tujiin kuin kansantalouden pitkän ajan kasvuvauhti, vastainen korkokehitys, julkisten menojen kasvunäkymät sekä poliittisesti ja taloudellisesti hyväksyt- tävä veroaste. Neuvoston äskettäin päättämissä uu- distuksissa painotetaan aiempaa enem- män nimenomaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvaa yhteistä int- ressiä. Mutta ratkaisevaa jatkossakin on, miten jäsenmaat ottavat huomioon tämän intressin omassa, kansallisessa päätöksenteossaan. Tämä yhteisen int- ressin välittymisen ongelma nostaa esil- le EU:n poliittisen koheesion heikkou- det finanssipolitiikan koordinaation esteenä. Vakaus- ja kasvu- sopimuksella ei pitäisi estää kan- sallisen finanssipo- litiikan perusteltua käyttöä suhdanne- vaihteluiden tasaa- miseen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 Finanssipolitiikan koordinaa- tio pohjimmiltaan poliittinen ongelma Ennen Suomen EMU-ratkaisua meil- lä kiisteltiin yhteisen valuutan poliitti- sista seuraamuksista. Toiset olivat sitä mieltä, että rahaliiton jäsenyys merkit- see askelta liittovaltion suuntaan. Yh- teinen rahapolitiikka ja yhteinen kes- kuspankki tarvitsevat vastapainokseen tehokkaan poliittisen yhteisön. Toiset puolestaan kiistivät, että EMU- jäsenyydellä sinänsä olisi merkittäviä poliittisia vaikutuksia. Heidän mieles- tään yhteiseen rahapolitiikkaan siirty- misessä oli kysymys yhdestä, selvästi rajatusta toimivallan siirrosta jäsenmail- ta yhteisötason itsenäiselle elimelle, EKP:lle. Yksittäisen jäsenmaan talous- politiikan kannalta muutos olisi pitkälti verrattavissa siirtymiseen kiinteään va- luuttakurssiin. Rahapoliittinen autono- mia menetettäisiin. Tämän vastapai- noksi finanssipolitiikan merkitys ja teho kasvaisivat. Lukeuduin itse niihin, jotka vähätte- livät talous- ja rahaliiton poliittista ulot- tuvuutta. Kokemus EMUn toiminnas- ta osoittaa jo nyt, että tätä käsitystä on syytä tarkistaa. Talous- ja rahaliitolla on poliittinen ulottuvuus, jota etukä- teen aliarvioitiin. Kysymys on siitä, että rahaliiton jä- senmailla on joukko sellaisia yhteisen intressin asioita, joita niiden kuuluu omassa kansallisessa päätöksenteos- saan vaalia. Jos jäsenmaat eivät piittaa tästä, ajautuu yhteinen raha ennen pit- kää ongelmiin. Julkisen talouden kestävyydestä huo- lehtiminen on keskeinen yhteisen int- ressin asia. Jäsenmaiden sitoutumisen kestävään finanssipolitiikkaan pitäisi olla sitä suuremmalla syyllä itsestään selvää, kun solidi julkinen talous on myös niiden omassa, kansallisessa int- ressissä. Jos näet julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla, siirtää yhteiskunta julkisen talouden ylläpidon rasitusta kohtuuttomassa määrin tulevien suku- polvien harteille. Ennen pitkää tämä johtaa repivään sukupolvien väliseen konfliktiin. On kuitenkin merkkejä siitä, että jä- senmaiden poliittiset johtajat ovat val- miita käyttämään lyhytnäköisesti hy- väkseen niitä tilapäisesti väljempiä kan- sallisen finanssipolitiikan reunaehtoja, joita yhteinen raha, yhteinen, aiempaa alempi korkokanta, yhteinen valuut- takurssi – ja myös vakaus- ja kasvuso- pimus – näyttävät antavan. Tästä tar- joaa esimerkin Italian tapaus. Pitkien korkojen alentuminen EMU- jäsenyyden myötä on helpottanut suu- resti Italian valtion suuren velkataakan hoitoa. Maa pääsi lisäksi rahaliittoon mukaan selvästi aliarvostetulla valuut- takurssilla. Se näyttää kuitenkin syö- neen nämä kummilahjansa nopeasti. Italian hintakilpailukyky on murentu- nut. Korkomenoista ja suhdannevaih- teluista puhdistettu, hallituksen omis- ta päätöksistä riippuvainen budjettiali- jäämä on kasvanut EMU-kaudella yli kolmea prosenttiyksikköä bruttokan- santuotteesta vastaavalla määrällä. Jul- kisen velan BKT-osuus on kääntynyt – yli 100 prosentin tasolla – uudelleen nousuun. Vakaus- ja kasvusopimuk- sen alijäämäraja on ylittynyt korkojen laskun tuoman hengähdystauon jäl- keen. Yhteisen strategian ongelma Vakaus- ja kasvusopimuksesta, samoin kuin EU:n perustuslakiehdotuksesta, käytyjen kiistoja yhteydessä on käynyt ilmi, että kansallisessa politiikassa on vaikea välttää houkutusta tehdä EU:sta ja sen piirissä toimivista yhteisistä in- stituutioista syntipukki oman maan ongelmille. Poliittisten johtajien joukos- sa esiintyy kaksinaamaisuutta, kun he asettuvat kotimaisilla areenoilla vastus- tamaan sellaisia velvoitteita, joita he ovat itse olleet EU:ssa hyväksymässä. Valtiovarainministerit saattavat tuntea Ecofinissä aitoa yhteishenkeä kantaes- saan huolta julkisen talouden kestävyy- destä jäsenmaissa. Mutta tämä yhtei- seen hiileen puhaltamisen henki ei ulo- tu suurten jäsenmaiden valtionpäämie- hiin. Pienille maille ulkoisten rajoitteiden, yhteisten pelisääntöjen ja koordinaa- tion hyväksyminen sekä asettuminen niiden tueksi myös kotimaisessa poli- tiikassa on luontevampaa kuin suu- Jukka Pekkarisen mielestä talouspoliittisen kokonaisstrategian puute on pahentanut euro- alueen umpikujaa. Poliittisen sitoutumisen yhteiseen strategiaan tulisi tapahtua valtion- päämiesten tasolla.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 rille. On tuskin sattuma, että pienet maat ovat myös menestyneet viime vuosina taloudellisesti paremmin kuin suuret. EU:n nostamista syntipukiksi helpot- taa unionin piirissä toimivien yhteisten instituutioiden eristäytyneisyys. Nämä, laajan itsenäisen toimivallan saaneet ja suorasta poliittisesta vastuusta vapaat toimielimet tyytyvät taloudellisten on- gelmien edessä heristelemään sorme- aan kansallisille poliittisille päättäjille, joilla taas on omassa talouspolitiikas- saan käytettävissään huonot kortit. Esi- merkiksi Euroopan keskuspankki nä- kee Euroopan työttömyyden pelkäs- tään rakenteellisena, rahapolitiikasta riippumattoman ongelmana. Se on vaatinut myös vakaus- ja kasvusopi- muksen piiruntarkkaa noudattamista. Rahapolitiikka taas on rajautunut in- flaatiotavoitteen varjelemiseksi. Euro- alueen sisäisten inflaatiopaineiden väis- tyttyä rahapolitiikan seuraamisesta on tullut tylsää puuhaa. Talouspoliittisen kokonaisstrategian puute on pahentanut euroalueen um- pikujaa. Hidas tuottavuuden kasvu on korostanut rakenteellisten uudistusten tarvetta. Korkea työttömyys ja heikot kasvunäkymät ovat toisaalta ruokki- neet ihmisissä muutoksen pelkoa ja heikentäneet kotimaisen kysynnän kas- vua. Budjettialijäämien paisuminen on kaventanut finanssipoliittisen pelivaran olemattomiin. Inflaatiotavoitteeseen kiinni naulautunut rahapolitiikka ei ole tuonut helpotusta taloudelliseen tilan- teeseen. Euroalue tarvitsee nyt yhteistä, ylei- sön luottamusta vahvistavaa talouspo- liittisista strategiaa taloudellisen kas- vun voimistamiseksi, työttömyyden alentamiseksi ja julkisen talouden kes- tävyyden turvaamiseksi. Rahapoli- tiikka ja finanssipolitiikka tulisi so- vittaa nykyistä paremmin yhteen. Kevyenä pysyvän, investointeja ja kasvua tukevan rahapolitiikan vasta- painoksi jäsenmaiden finanssipolitiik- kaa voitaisiin vastaavasti kiristää. Näin euroalueen maat voisivat par- haiten varautua väestön vanhenemi- sen asettamiin haasteisiin. Poliittisen sitoutumisen yhteiseen talouspoliitti- seen strategiaan tulisi tapahtua valtion- päämiesten tasolla. Sitoutuminen ei saisi liioin jäädä pelkiksi korulauseik- si, kuten Lissabonin strategian osalta näyttää tapahtuneen. Yhteisen strategian luominen edellyt- tää myös rahapolitiikan tukea. EKP:n olisi tulkittava rahapoliittista strategia- ansa nykyistä väljemmin. Tämän ei tarvitsisi vaarantaa keskuspankin inflaa- tiotavoitteen uskottavuutta. Kun euro- alueella ei ole sisäisiä inflaatiopaineita, on rahapolitiikassa mahdollista antaa vakaan rahan arvon ohella aiempaa enemmän painoa kokonaistaloudelli- sen tasapainon, kasvun ja työllisyyden vahvistamiselle. Liiallinen puhdasoppi- suus inflaatiotavoitteen tulkinnassa voi jatkossa olla haitaksi EKP:n oman aseman kannalta, taloudellisesta kas- vusta ja työllisyydestä puhumatta- kaan.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Palkansaajien järjestäytymisasteen pit- kään jatkunut nousu päättyi Suomes- sa 1990-luvulla. Ammatillisen järjestäy- tymisen lakipiste saavutettiin vuonna 1993. Tuolloin lähes 85 prosenttia kai- kista palkansaajista kuului ammattiyh- distysliikkeeseen. Laman päättymisen jälkeen järjestäytymisaste on alentunut yli kymmenellä prosenttiyksiköllä. Jär- jestäytymisasteen lasku Suomessa 12 viime vuoden aikana on ollut samaa suuruusluokkaa kuin pääministeri Thatcherin aikaan 1980-luvulla tapah- tunut muutos Isossa-Britanniassa. Palkansaajien järjestäyymisaste on Suo- messa silti yhä kansainvälisesti verrat- tuna varsin korkea. Järjestäytymisasteen muutosta on se- litetty mm. työvoiman ja työpaikkojen rakenteessa tapahtuneilla muutoksilla. Myös työttömyyden aleneminen 1990- luvun puolivälin jälkeen on voinut vä- hentää kiinnostusta liittyä ammattiliit- toon. Suuri muutos on ollut myös am- mattiliitoista riippumattoman työttö- myyskassan syntyminen vuonna 1992. Petri Böckerman Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos petri.bockerman@labour.fi Roope Uusitalo Tutkimuskoordinaattori Palkansaajientutkimuslaitos roope.uusitalo@labour.fi Mistä johtuu ammatillisen järjestäytymisen lasku? Suomen korkea ja nouseva järjestäytymisaste kääntyi laskuun 1990-luvun laman jälkeen. Mitkä tekijät ovat alentaneet ammattiliittoihin kuuluvien osuutta palkansaajista?
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 Tähän Loimaan kassana tunnettuun Yleiseen työttömyyskassaan kuului vuo- den 2004 lopussa 240 000 jäsentä, ja se on nykyään suurin yksittäinen työt- tömyyskassa. Tässä artikkelissa eritte- lemme järjestäytymisasteen laskun syitä ja arvioimme, mikä osa siitä voidaan selittää työvoiman koostumuksen ja työllisyystilanteen muutoksilla. Tutkimusaineisto Empiirinen analyysimme perustuu Ti- lastokeskuksen tulonjakotilaston aineis- toon, jossa ammattiliittojen jäsenyyttä on kysytty vuodesta 1991 lähtien. Ai- neistossa on vuodesta 1992 alkaen tie- to myös kuulumisesta pelkkään työttö- myyskassaan. Useimmiten tämä vastaa kuulumista ns. Loimaan kassaan. Tilastokeskuksen tulonjakotilastoa varten haastatellaan vuosittain noin 25 000 henkilöä. Sama kotitalous on haastattelussa mukana kahtena peräk- käisenä vuotena, ja puolet otoksesta korvataan vuosittain uudella vastaaja- joukolla. Haastattelutietoja täydenne- tään eri rekistereistä kerätyillä tiedoil- la. Tieto ammattiyhdistyksen jäsenyy- destä perustuu kuitenkin haastattelu- vastauksiin. Aineistossa on myös ve- rotusrekisteriin perustuva tieto jäsen- maksuista tehdyistä verovähennyksis- tä, mutta tämä tieto ei erittele pelk- kään työttömyyskassaan kuuluvia am- mattiliittojen jäsenistä. Lisäksi rekiste- ritieto koskee koko vuoden aikana maksettuja jäsenmaksuja, kun haastat- telutieto taas perustuu tilanteeseen haastatteluhetkellä. Näistä syistä jäsen- maksuihin perustuva laskelma yliarvi- oisi jonkun verran ammattiliittojen jä- senmäärää. Haastattelutietoihin perus- tuva tulonjakotilaston antama kuva ammatillisen järjestäytymisen muutok- sista on sen sijaan hyvin samanlainen kuin mitä saadaan Työministeriön työ- olobarometrin tai Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella. Tulonjakotilaston etu on, että siinä on myös lukuisia taustamuuttujia, joiden avulla voidaan selittää kuulumista am- mattiliittoon. Aineisto sisältää tietoja mm. vastaajien iästä, sukupuolesta, tuloista, koulutustasosta, toimialasta ja työmarkkina-asemasta. Rajaudumme tässä artikkelissa palkansaajiin ja jätäm- me tarkastelusta pois mm. yrittäjät, opiskelijat ja eläkeläiset. Keskeiset tulokset Kuviossa 1 on esitetty ammattiliittoi- hin kuuluvien osuus kaikista palkan- Kuvio 1. Palkansaajien kuuluminen ammattiliittoihin ja pelkkään työttömyyskassaan. Piste-estimaattien ympärille on piirretty 95 prosentin luottamusvälit. Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto. Roope Uusitalo ja Petri Böckerman ovat tutkineet palkansaajien kuulumista ammattiliit- toihin Palkansaajasäätiön rahoittamassa hankkeessa, jonka tuloksia selostetaan yksi- tyiskohtaisemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen työpaperissa “Union Membership and the Erosion of the Ghent System: Lessons from Finland”.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 saajista vuosina 1991–2002, ja siinä näkyy myös työttömyyskassoihin kuu- luvien osuus. Kuvion mukaan järjes- täytymisaste kasvoi nopeasti 1990-lu- vun alussa. Vuoden 1993 jälkeen pal- kansaajien järjestäytymisaste on laske- nut joka vuosi vuotta 2000 lukuun ot- tamatta. Yhteensä järjestäytymisaste on alentunut vuoden 1993 jälkeen yli kym- menellä prosenttiyksiköllä. Työttö- myyskassoihin kuuluvien osuus on las- kenut ainoastaan muutamalla prosent- tiyksiköllä. Kasvava ero työttömyyskas- sojen ja ammattiliittojen jäsenmäärän välillä selittyy käytännössä melkein kokonaan ammattiliitoista riippumat- toman Loimaan kassan jäsenmäärän vahvalla kasvulla. Taulukossa 1 on kuvattu järjestäyty- misasteen kehitystä eri palkansaajaryh- missä. Naiset kuuluvat miehiä useam- min ammattiliittoihin, ja järjestäytymis- aste on myös keskimääräistä korke- ampi julkisella sektorilla ja korkeasti koulutettujen keskuudessa. Vähiten ammattiliittoihin kuuluvat nuoret, yk- sityisten palvelualojen työntekijät, mää- räaikaisessa työsuhteessa olevat, pie- nituloiset ja Etelä-Suomessa asuvat. Pelkkään työttömyyskassaan kuulumi- nen on yleisintä yksityisillä palvelualoil- la. Myös Etelä-Suomessa asuvat ja suurituloiset ovat muita useammin pelkän työttömyyskassan jäseniä.1 Tulonjakotilaston avulla voidaan tar- kastella myös palkansaajien liittymisiä ammattiliittoihin ja eroamisia niistä, koska aineistossa on tietoja samoista henkilöistä kahtena peräkkäisenä vuo- tena. Liittymisten ja eroamisten koko- naismäärät ovat yllättävän suuria ver- rattuna ammatillisen järjestäytymisen nettomuutokseen. Toisin sanoen pal- kansaajien edestakainen liike ammat- 1 Kokonaan ansiosidonnaisen työttö- myysturvanulkopuolellaovattodennäköi- simmin nuoret, heikosti koulutetut ja osa- aikaiset työntekijät eli henkilöt, joilla on keskimääräistä huomattavasti korkeampi työttömyysriski. Tämä kielii siitä, että hen- kilökohtainen työttömyysriski ei ole vält- tämättä ainakaan tärkein tekijä, joka oh- jaaihmistenvalintojaheidänpäättäessään liittymisestä ammattiliittoon tai pelkkään työttömyyskassaan.Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto. Ammattiliitto: Työttömyyskassa: 1991 1995 2000 1992 1995 2000 Sukupuoli Nainen 79 83 80 2 3 6 Mies 72 80 72 2 4 8 Ikä 15–24 53 62 46 1 3 4 25–34 74 78 70 2 3 8 35–44 81 84 79 2 4 8 45–54 82 86 83 2 4 7 55–64 77 82 85 2 3 5 Koulutustaso Matala 73 81 74 1 3 7 Keski 77 81 75 2 4 7 Korkea 82 84 82 2 4 5 Palkka Alin neljännes 66 70 62 1 3 5 Toiseksi alin 81 87 81 1 4 6 Toiseksi ylin 81 87 81 2 4 7 Ylin neljännes 77 82 78 4 6 10 Työsopimus Pysyvä/jatkuva . . 77 . . 8 Määräaikainen . . 70 . . 4 Pääsektori Yksityinen 72 77 70 3 5 10 Julkinen 85 90 89 1 1 2 Kolmas sektori 65 76 81 1 3 4 Toimiala Maa- ja metsätalous 64 74 69 1 1 7 Teollisuus 80 85 82 2 4 6 Energia ja vesihuolto 88 87 89 1 2 5 Rakentaminen 75 81 72 2 5 9 Kauppa 62 67 56 4 7 16 Hotelli- ja ravintoala 63 68 60 2 6 11 Kuljetus 74 74 69 2 4 9 Tietoliikenne 87 90 82 1 1 5 Rahoitus ja vakuutus 76 85 71 4 5 12 Muut yksityiset palvelut 56 69 60 4 8 10 Julkinen hallinto 86 91 87 1 1 5 Koulutus ja T&K 84 85 86 2 1 2 Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut 86 90 89 4 1 2 Muut julkiset ja henkilökohtaiset palvelut 63 76 71 1 4 6 Alueet Etelä 70 77 69 3 5 10 Länsi 81 87 82 1 2 3 Itä 82 89 85 1 2 5 Pohjoinen 85 87 85 0 1 3 Taulukko 1. Ammatillinen järjestäytymisaste ja kuuluminen pelkkään työttömyyskassaan eri palkansaajaryhmissä (%).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s26 Lähde: Lesch, 2004. Taulukko 2. Palkansaajien ammatillinen järjestäytymisaste eräissä maissa vuosina 1961–2000. Taulukossa raportoidut luvut ovat kymmenen vuoden keskiarvoja. 1961/1970 1971/1980 1981/1990 1991/2000 Maksimiarvo Maksimiarvon vuosi Ghent -maat: Ruotsi 66.4 73.4 81.5 85.9 88.6 1998 Suomi 40 64.5 70.2 77.2 79.6 1995 Tanska 61.3 69.1 76.8 76.6 79.5 1994 Keskiarvo 55.9 69.0 76.2 79.9 82.6 1996 Eräitä muita maita: Hollanti 39.1 36.6 27.7 24.5 41.7 1960 Italia 28 46.9 43 38.7 50.5 1976 Iso-Britannia 40.9 47.6 40.8 32.5 50.1 1979 Itävalta 58.3 52.7 50.4 40.6 60 1960 Japani 34.1 32.5 27.5 23.3 34.8 1964 Norja 51.5 52.1 55.5 54.8 56.4 1990 Ranska 20.1 21 13.8 10.5 22.2 1969 Saksa 32.9 34.1 33.9 29.1 35.9 1991 Sveitsi 33.5 31.1 27.9 23.2 37 1960 Yhdysvallat 26.9 22.9 18.2 14.8 29.4 1960 Keskiarvo 36.3 37.3 33.3 28.7 41.2 1970 tiliiton jäsenyyteen ja sieltä pois on ta- vallista. Esimerkiksi vuosina 1995– 2002 runsaat 150 000 palkansaajaa vuosittain erosi ammattiliitoista ja toi- saalta liittyi niihin. Jäsenmäärän net- tomuutos oli lähellä nollaa. Keskeinen teema ammatillista järjes- täytymistä koskevassa viimeaikaisessa kirjallisuudessa on ollut se, missä mää- rin järjestäytymisasteen muutoksia voi- daan selittää työvoiman tai työpaikkojen raken- teessa, makrotaloudelli- sessa ympäristössä ja lainsäädännössä tapah- tuneilla muutoksilla (esim. Schnaber 2003). Suomessa voisi olettaa, että esimerkiksi sellaiset tekijät kuin julkisen sek- torin koon muutos, elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen, koulutustason kohoaminen, määräaikaisten työsuh- teiden yleistyminen, työttömyysriskin kasvu tai vaikkapa työpaikkojen koon muutos olisivat vaikuttaneet ammatti- liittojen suosion laskuun. Olemme arvioineet näiden rakenteel- listen tekijöiden vaikutusta estimoimal- la vuosien 1991–2000 tulonjakotilas- ton aineistosta mallin, jossa ammatti- liittoihin ja kassaan kuulumista selitet- tiin työntekijöiden sukupuolella, iällä, koulutuksella, lasten määrällä, toimi- alalla, osa-aikaisuudella, asuinläänillä ja työttömyysriskillä. Malli on yksinker- tainen todennäköisyysmalli, ja sen tu- loksia on kuvattu tar- kemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen jul- kaisusarjassa ilmesty- neessä englanninkieli- sessä työpaperissa (Böckerman ja Uusitalo 2005). Kaikki nämä tekijät selittävät yhdes- sä ainoastaan noin nel- jänneksen järjestäytymisasteen laskus- ta. Monet näistä rakennetekijöistä ovat itse asiassa muuttuneet tavalla, jonka tulisi johtaa järjestäytymisasteen kas- vuun. Esimerkiksi suomalaisten kes- kimääräisen koulutustason rivakalla paranemisella pitäisi olla taulukon 1 lukujen perusteella positiivinen vaiku- tus järjestäytymisasteeseen. Harvoja järjestäytymisasteen laskua selittäviä tekijöitä ovat julkisen sektorin osuu- den pieneneminen ja yksityisen palve- lusektorin osuuden kasvu. Hyviä selityksiä järjestäytymisasteen laskulle on muualtakin vaikea löytää. Esimerkiksi määräaikaisten työsuhtei- den yleistyminen alentaa järjestäyty- misastetta, mutta 1990-luvulla tapah- tunut muutos määräaikaisessa työsuh- teessa olevien osuudessa ei riitä selit- tämään kuin murto-osan järjestäyty- misasteen laskusta. Lisäksi on syytä huomata, että määräaikaisten työsuh- teiden osuus kaikista työsuhteista on laskenut vuodesta 1997 lähtien, mutta samaan aikaan järjestäytymisasteen aleneminen on jatkunut. Selitykseksi ei kelpaa edes työllisyyden muutos si- ten, että laman aikana työssä olisi ol- lut ammattiliittoihin kuuluvien ydin- joukko ja työllisyyden parantuessa työ- elämään tulisi enemmän ammattiliit- toihin kuulumattomia. Järjestäytymis- asteen muutos on näet hyvin saman- Ammattiliitoista riippumaton Loi- maan kassa on vienyt jäseniä am- mattiliitoilta.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 27 kaltainen, vaikka työssä olevien sijaan tarkasteltaisiin järjestäytymisasteen muutoksia koko työikäisessä väestös- sä. Ainoa jäljelle jäävä selitys järjestäyty- misasteen laskulle onkin ammattiliitois- ta riippumattoman Yleisen työttömyys- kassan synty vuonna 1992. Ansiosi- donnainen työttömyysturva on tär- keimpiä syitä kuulua ammattiliittoon. Esimerkiksi Taloustutkimuksen vuon- na 2003 tekemässä kyselyssä 58 % ammattiliittojen jäsenistä katsoi, että ansiosidonnainen työttömyysturva on ’erittäin tärkeä’ syy kuulua ammatti- liittoon. Niin kauan kuin ammattiliitot hallinnoivat työttömyyskassoja oli työt- tömyyskassaan liittyminen yksinkertai- sinta liittymällä ammattiliittoon, vaik- ka periaatteessa kuuluminen pelkkään työttömyyskassaan on aina ollut mah- dollista. Työttömyyskassojen toimintaa ohjaava, edelleen voimassa oleva vuo- den 1984 työttömyyskassalaki ei edes mainitse ammattiliittoja. Vasta Loi- maan kassan synty rikkoi linkin työt- tömyysturvan ja ammattiliiton jäsenyy- den välillä. Järjestelmää, jossa ammattiliitot hal- linnoivat valtion subventoimaa työttö- myysturvajärjestelmää, kutsutaan bel- gialaisen synnyinkaupunkinsa mukaan Ghent-järjestelmäksi. Suomen lisäksi Ghent– järjestelmän maita ovat Ruotsi2 , Tanska ja joi- denkin laskujen mu- kaan edelleen Belgia. Taulukossa 2 verrataan järjestäytymisasteen ke- hitystä Ghent-maissa muutamiin muihin OECD-maihin vuosina 1961–2000. Siitä nä- kyy, että järjestäytymis- aste on noussut tasaisesti kaikissa Ghent-maissa, kun taas useimmissa muissa maissa järjestäytymisasteessa on ollut selkeä aleneva trendi 1980-luvun alusta lähtien. Pehkosen ja Tannisen (1997) mukaan myös Suomessa jär- jestäytymisasteen pitkän aikavälin ko- hoaminen selittyy suurelta osiltaan sil- lä, että ammattiliitot hallinnoivat työt- tömyyskassoja. Jää nähtäväksi, seuraako Loimaan kassan kasvusta Ghent-järjestelmän perusteiden asteittainen mureneminen Suomessa, ja mitä tapahtuu järjestäy- tymisasteelle, jos linkki ammattiliitto- jen ja työttömyysturvan välillä edelleen heikkenee. Tämän kehityksen yhtenä oireena on se, että eräät ammattiliitot ovat alkaneet markkinoida mahdolli- suutta kuulua pelkkään työttömyyskas- saan. Loimaan kassan perustamista seurannut ja vuodesta 1993 alkanut yhtäjaksoinen järjestäytymisasteen las- ku ei tässä suhteessa ole erityisen hyvä merkki suomalaisten ammattiliittojen kannalta. Yksi mahdollinen tapa arvioida tule- vaa kehitystä on jakaa järjestäytymis- asteen lasku palkansaajan iän, tarkas- teluvuoden ja syntymävuoden (kohor- tin) aiheuttamaan vaikutukseen. Suu- ri kohorttivaikutus en- nakoisi järjestäytymis- asteen laskun jatkumis- ta, jos nuoremmat vä- hemmän järjestäyty- neet ikäluokat pikku hiljaa korvaavat työ- markkinoilla vanhem- mat kohortit. Tällaista hajotelmaa ei luonnol- lisesti voi yhden vuo- den poikkileikkausai- neistosta tehdä, koska eroja syntymävuodessa ei voi erottaa ikäeroista. Useita peräkkäisiä vuosia kattavassa paneeliaineistossakaan tällainen hajo- telma ei ole ihan suoraviivainen, kos- ka ikä, vuosi ja syntymäkohortti ovat keskenään suoraan riippuvaisia. Esi- merkiksi kaikki syntymäkohorttien väliset erot voidaan selittää aika- ja ikä- vaikutuksilla. Vain normeeraamalla yksi näistä kolmesta voidaan kaksi muuta estimoida. Kuviossa 2 on nor- meerattu iän vaikutus nollaksi 35 ja 45 vuoden iän välillä. Olettamalla siis, että järjestäytymisaste ei kasva vanhenemi- 2 Myös Ruotsissa on nykyään mahdollis- ta kuulua työttömyyskassaan kuulumatta ammattiliittoon. Vuonna 1998 peruste- tussa Alfa-kassassa oli tosin vuonna 2004 vain 69 000 jäsentä, 1,6 % Ruotsin työlli- sistä. Yksi ilmeinen selitys alhaisemmalle jäsenmäärälleonse,ettäruotsalaisenAlfa- kassan vuosimaksu on noin kolminkertai- nensuomalaisenYleisentyöttömyyskassan jäsenmaksuun verrattuna. Ammatillisen jär- jestäytymisasteen laskua selittää se, että nuoret liittyvät selvästi aikaisem- paa harvemmin liittoihin. Ammattiliittoihinkuuluvienosuuspalkansaajistaonlaskenutvuodesta1993alkaen.Roope Uusitalo ja Petri Böckerman eivät näe merkkejä suunnanmuutoksesta.
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005

Recommended

Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
Talous ja Yhteiskunta 3/2003Talous ja Yhteiskunta 3/2003
Talous ja Yhteiskunta 3/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuunTeollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuunPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuun2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuunSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommended

Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
Talous ja Yhteiskunta 3/2003Talous ja Yhteiskunta 3/2003
Talous ja Yhteiskunta 3/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007Talous ja Yhteiskunta 2/2007
Talous ja Yhteiskunta 2/2007Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuunTeollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuunPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuun2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuunSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme? Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaanSuomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaanPalkansaajien tutkimuslaitos
 
SAK:n toimintakertomus 2007
SAK:n toimintakertomus 2007SAK:n toimintakertomus 2007
SAK:n toimintakertomus 2007Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetäänTalous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetäänPalkansaajien tutkimuslaitos
 
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011SDP
 
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaaSuomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Esimerkkiperheet 2017–2018
Esimerkkiperheet 2017–2018Esimerkkiperheet 2017–2018
Esimerkkiperheet 2017–2018Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkonaTalouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkonaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaSuomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
17. learning by myself and with others
17. learning by myself and with others17. learning by myself and with others
17. learning by myself and with otherslizeth89500
 
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd Edition
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd EditionChapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd Edition
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd EditionRoger McHaney
 
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...メンズカジュアル・セレクトショップ【ナクール】
 
Economic rents from oil and gas
Economic rents from oil and gasEconomic rents from oil and gas
Economic rents from oil and gasDavid Péloquin
 
Graduation Wishes
Graduation WishesGraduation Wishes
Graduation WishesMinh Anh Nguyen
 
Ergonomía computacional
Ergonomía computacionalErgonomía computacional
Ergonomía computacionalIsisVady
 

More Related Content

What's hot

Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaanSuomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaanPalkansaajien tutkimuslaitos
 
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011SDP
 
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaaSuomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkonaTalouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkonaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaSuomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaPalkansaajien tutkimuslaitos
 

What's hot (16)

Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme? Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
 
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
 
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
 
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaanSuomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
 
SAK:n toimintakertomus 2007
SAK:n toimintakertomus 2007SAK:n toimintakertomus 2007
SAK:n toimintakertomus 2007
 
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...
SAK:n tavoitteet hallitusohjelman välitarkistukseen ja kehyspäätökseen vuosil...
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
 
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetäänTalous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään
 
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011
SDP:n vaihtoehtobudjetti 2011
 
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaaSuomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
 
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
 
Esimerkkiperheet 2017–2018
Esimerkkiperheet 2017–2018Esimerkkiperheet 2017–2018
Esimerkkiperheet 2017–2018
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2012
 
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkonaTalouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
 
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaSuomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
 

Viewers also liked

17. learning by myself and with others
17. learning by myself and with others17. learning by myself and with others
17. learning by myself and with otherslizeth89500
 
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd Edition
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd EditionChapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd Edition
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd EditionRoger McHaney
 
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...メンズカジュアル・セレクトショップ【ナクール】
 
Economic rents from oil and gas
Economic rents from oil and gasEconomic rents from oil and gas
Economic rents from oil and gasDavid Péloquin
 
Ergonomía computacional
Ergonomía computacionalErgonomía computacional
Ergonomía computacionalIsisVady
 
The radiology assistant hip arthroplasty
The radiology assistant hip arthroplastyThe radiology assistant hip arthroplasty
The radiology assistant hip arthroplastyMohamed Walaa
 
The study of administration and the structure of american public administration
The study of administration and the structure of american public administrationThe study of administration and the structure of american public administration
The study of administration and the structure of american public administrationtaratoot
 
Decision making in administration
Decision making in administrationDecision making in administration
Decision making in administrationtaratoot
 
Public personnel administration and human resource management
Public personnel administration and human resource managementPublic personnel administration and human resource management
Public personnel administration and human resource managementtaratoot
 

Viewers also liked (11)

17. learning by myself and with others
17. learning by myself and with others17. learning by myself and with others
17. learning by myself and with others
 
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd Edition
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd EditionChapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd Edition
Chapter 4 Part C, Web 2.0 and Social Media for Business, 3rd Edition
 
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...
ハリスツイード社の生地を使用しています « No id. « 武蔵小杉のセレクトショップ【ナクール】 nakool-attack the mind 7 ...
 
Economic rents from oil and gas
Economic rents from oil and gasEconomic rents from oil and gas
Economic rents from oil and gas
 
Graduation Wishes
Graduation WishesGraduation Wishes
Graduation Wishes
 
Ergonomía computacional
Ergonomía computacionalErgonomía computacional
Ergonomía computacional
 
The radiology assistant hip arthroplasty
The radiology assistant hip arthroplastyThe radiology assistant hip arthroplasty
The radiology assistant hip arthroplasty
 
The study of administration and the structure of american public administration
The study of administration and the structure of american public administrationThe study of administration and the structure of american public administration
The study of administration and the structure of american public administration
 
Decision making in administration
Decision making in administrationDecision making in administration
Decision making in administration
 
Public personnel administration and human resource management
Public personnel administration and human resource managementPublic personnel administration and human resource management
Public personnel administration and human resource management
 
Case studies (2)
Case studies (2)Case studies (2)
Case studies (2)
 

Similar to Talous ja Yhteiskunta 3/2005

Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaSuomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019
Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019
Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019Turun Talouspäivät
 
Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016
Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016
Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016Suominen Corporation
 
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaan
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaanKasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaan
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaanPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Vienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessa
Vienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessaVienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessa
Vienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016
Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016
Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016Suominen Corporation
 
Talouspoliittinen linja
Talouspoliittinen linjaTalouspoliittinen linja
Talouspoliittinen linjaSDP
 

Similar to Talous ja Yhteiskunta 3/2005 (20)

Ty32006
Ty32006Ty32006
Ty32006
 
Ty32003
Ty32003Ty32003
Ty32003
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
 
Ty22005
Ty22005Ty22005
Ty22005
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004
 
Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä
Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttäKulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä
Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä
 
Ty22003
Ty22003Ty22003
Ty22003
 
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonnaSuomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
 
Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019
Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019
Mikko Spolander Valtiovarainministeriö Turun Talouspäivät 2019
 
Ty22007
Ty22007Ty22007
Ty22007
 
Paperiteollisuus ja Suomen kansantalous
Paperiteollisuus ja Suomen kansantalousPaperiteollisuus ja Suomen kansantalous
Paperiteollisuus ja Suomen kansantalous
 
Ty32008
Ty32008Ty32008
Ty32008
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2008
Talous ja Yhteiskunta 3/2008Talous ja Yhteiskunta 3/2008
Talous ja Yhteiskunta 3/2008
 
Kasvun hitain vaihe on ohi
Kasvun hitain vaihe on ohiKasvun hitain vaihe on ohi
Kasvun hitain vaihe on ohi
 
Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016
Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016
Suominen Oyj:n Osavuosikatsaus Q1 2016
 
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaan
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaanKasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaan
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaan
 
PALTAn suhdannekatsaus 1_2014
PALTAn suhdannekatsaus 1_2014PALTAn suhdannekatsaus 1_2014
PALTAn suhdannekatsaus 1_2014
 
Vienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessa
Vienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessaVienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessa
Vienti virkoaa ja taantuma taipuu Euroopan investointien vilkastuessa
 
Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016
Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016
Suominen Oyj Osavuosikatsaus Q3 2016
 
Talouspoliittinen linja
Talouspoliittinen linjaTalouspoliittinen linja
Talouspoliittinen linja
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 

Talous ja Yhteiskunta 3/2005

  • 1. &3/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006 Kulutusbudjetit EMUn välitilinpäätös Ammatillinen järjestäytyminen Pentti Vartian haastattelu
  • 2. Heikki Taimio Pääkirjoitus...................................................................................... 1 Talousennuste 2005–2006 Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta ............................................. 2 Heli Mäkinen Kuluttavatko suomalaiset vähemmän kuin muut? Euroopan kulu- tusbudjettien vertailua ..................................................................... 9 Jukka Pekkarinen EMUn välitilinpäätös....................................................................... 16 Petri Böckerman ja Roope Uusitalo Mistä johtuu ammatillisen järjestäytymisen lasku? ........................ 23 Sari Aalto-Matturi Työelämän muutos järjestäytymisen haasteena ............................... 29 Matti Hynynen Järjestäytymisaste kääntyy nousuun ay-liikkeen yhteisvoimin ......... 32 Jarmo Nurmio Järjestäytymisaste laskusta nousuun ............................................... 35 Heikki Taimio Riippuvuutemme muista maista on hinta hyvinvoinnistamme – Pentti Vartian haastattelu ............................................................. 38 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 46 33. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Markku Niemi ISSN 1236–7206 &3/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006 Kulutusbudjetit EMUn välitilinpäätös Ammatillinen järjestäytyminen Pentti Vartian haastattelu 32005
  • 3. Heikki Taimio Terve järki sanoo, että kansantuotteen ja elintason noustessa meillä pitäisi olla varaa lisätä julkisia hyvinvointipalvelu- ja. Nyt niiden tuottamisesta vastaavien kuntienjohtajatkuitenkinvalittavat,että velvoitteita on liikaa ja palvelut on mi- toitettava kuntien kantokyvyn mukaan. Mistä oikein on kysymys? Julkisessa keskustelussa kenelläkään ei näytä olevan kokonaiskuvaa tilan- teesta. Sille olisi kuitenkin polttava tar- ve – ennen kuin mennään tekemään mitään tyhmyyksiä. Ensinnäkin lienee selvää, ettei valtio ole viime aikoina määrännyt kunnille niin paljon lisävelvoitteita, että selvitäk- seen niiden on täytynyt jäädyttää in- vestointinsa, nostaa veroäyriään, vel- kaantua ja lähteä valtion hätäapuluu- kulle. Eiköhän kuntien verotuksen alentaminen ole ollut suurin syy nii- den talousahdinkoon. Tämä linja päät- tyy ensi vuonna, kun verotusta keven- tää vain valtio. Elintason noustessa kansalaiset halu- avat enemmän ja parempia palveluita. Mielipidemittausten mukaan he ovat myös valmiita käyttämään niihin suu- remman osan tuloistaan maksamalla korkeampia veroja. Veronkevennyspo- litiikka sotii tätä vastaan. Palvelut tuppaavat myös kallistumaan, monestakin syystä ja ilman, että nii- den määrää välttämättä lisätään. Siksi palvelutuotannon tehostamista kaiva- taan kipeästi. Viime vuosina valtio on yrittänyt painostaa kuntia tuottavuus- talkoisiin kiristämällä niiden taloutta. Tämä ei ole onnistunut, vaan kunnat ovat reagoineet jäädyttämällä inves- tointinsa ja käyttämällä hyväkseen löy- sien lakien suomaa mahdollisuutta luis- taa palvelujen laadusta. Valtio on nyt kääntänyt kelkkaansa ja puuhaa kuntauudistusta, jonka tu- loksena olisi oleellisesti nykyistä pie- nempi määrä kuntia. Ihan ensiksi kan- nattaisi kuitenkin miettiä, miksi nyt suu- rimmassa kunnassa monien julkisten palvelujen kustannukset ovat valtakun- nan huippua. Huolestuttavinta tässä on se, ettei ole olemassa tutkimuksia, jotka osoittaisivat selkeästi kuntaliitosten te- hokkuusedut. Uudet suurkunnat saat- taisivat käyttäytyä toisin kuin nyt osa- taan kuvitella. Kunnatkin osaavat käyttäytyä LISÄLUKEMISTA Tuore katsaus talouspolitiikkaan EMUssa löytyy kirjasta Kiander, Jaakko & Pekkarinen, Jukka & Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka: Suomi maailmantaloudessa. Uuden ajan talouspolitiikkaa, Edita, 2005. Euroopan unionin talous- ja finans- siministerien Ecofin-neuvoston si- vuilta http://ue.eu.int/emu/fi/ index.htm löytyvät sen keskeiset ta- louspoliittiset asiakirjat (enimmäk- seen) suomen kielellä. Sivulla ole- vasta valikosta voi valita suomen kielen. Euroopan unionin komissi- on pääsivulta www.europa.eu.int/ comm/index_fi.htm pääsee talous- ja rahaliiton osastoon (Economic and Financial Affairs), jonka asia- kirjat ovat suurelta osin englannin- kielisiä. EU ohjaa kansallista finanssipoli- tiikkaa lähinnä vakaus- ja kasvuso- pimuksella (Stability and Growth Pact), jolla on omat sivut osoittees- sa http://europa.eu.int/scadplus/ leg/en/s01040.htm. Samasta osoit- teesta pääsee tutustumaan myös ta- louspolitiikanlaajoihinsuuntaviivoi- hin (Broad Economic Policy Gui- delines), jotka eivät ole yhtä velvoit- tavia jäsenmaille kuin vakaus- ja kasvusopimus. Euroopan keskus- pankin englanninkielisillä sivuilla www.ecb.int on useita asiakirjoja yms. myös suomeksi. EKP:n suo- menkielisiä julkaisuja löytyy myös SuomenPankinsivuiltawww.bof.fi. EMUn kehitystä kriittisesti arvi- oivista instituutioista mainittakoon Lontoossa sijaitseva CEPR (www. cepr.org),BrysselissätoimivaCEPS (www.ceps.be) ja saksalainen CE- Sifo (www.cesifo-group.de). Ezo- neplus-projektissa(www.ezoneplus. org) tutkitaan EMUn mahdollista laajenemistauusiinjäsenmaihin.Pai- navaa sanottavaa EMUsta on myös Kansainvälisellä valuuttarahastolla, jonka EMU-aineisto aukeaa osoit- teesta www.imf.org/external/np/ exr/facts/emu.htm, sekä OECD:lla (www.oecd.org), jonka EMU-ai- neisto löytyy ko. hakusanalla.
  • 4. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Suomen kokonaistuotannon kasvu hi- dastui alkuvuonna sitä kuvaavan kuu- kausi-indikaattorin mukaan. Tähän vaikutti ennen kaikkea teollisuustuo- tannon kasvun tyrehtyminen koko- naan. Metsätalouden seisokki, jonka vaikutus ulottui myös kuljetuksiin, oli merkittävin syy teollisuustuotannon matalaan tasoon. Myös muun teolli- suuden kehitys oli odotettua vaatimat- tomampaa. Vastapainoksi tälle palve- lutuotanto ja siinä erityisesti kauppa kasvoi ripeästi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kompensoimaan teollisuustuo- tannon hidastumisen vaikutusta koko- naistuotantoon. Talouskasvun paino- pisteen ollessa palveluissa työllisyys kehittyi kuitenkin myönteisesti – jopa ennustettua paremmin. Alkuvuonna työllisiä oli keskimäärin 39 000 enem- män kuin viime vuoden vastaavana ai- kana. Teollisuuden hitaasta kasvusta huo- limatta tavaravienti kasvoi tammi-ke- säkuussa reippaasti viime vuodesta. Reaalisesti se kasvoi 4,7 prosenttia, ja ilman metsäteollisuuden seisokkia kasvu olisi yltänyt lähes 9 prosenttiin. Ylipäätänsä viennin ja kokonaiskysyn- nän muiden komponenttien kehitys viittaisi tuotantolukuja nopeampaan kasvuun. Arvailujen varaan jää, selit- tääkö tätä ristiriitaa viennin tuontipa- nosten käytön nopea lisääntyminen vai se, että kansantalouden tilinpidon tar- jontapuolta korjataan paremmin ky- syntäpuolta vastaavaksi vasta myö- hemmin, kun tämän vuoden taloudel- lisesta kehityksestä kertyy nykyistä luotettavampaa tietoa. Loppuvuoden ja ensi vuoden talous- näkymät ovat kuitenkin kiistatta pa- rantuneet alkuvuoteen verrattuna sekä Suomen että koko Euroopan unionin Talousennuste 2005–2006 Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta Palkansaajien tutkimuslaitos Merja Kauhanen Eero Lehto Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Ennuste on julkaistu 25.8.2005
  • 5. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 osalta. Suomessa erityisesti perinteisen metalliteollisuuden ja rakentamisen tuotantonäkymät ovat vahvistuneet. Työllisyyden lisääntyminen nojaa kui- tenkin edelleen pitkälti palvelualojen kasvuun. Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että kokonaistuotanto kas- vaa tänä vuonna 2,5 prosenttia viime vuodesta. Ennuste olettaa, että talous- kasvu kiihtyy loppuvuodesta. Vielä maaliskuussa tämän vuoden kasvuen- nuste oli 3,6 prosenttia. Metsäteolli- suuden seisokki leikkasi kasvusta noin 0,9 prosenttiyksikköä, mutta se nos- taa ensi vuoden kasvulukua yhtä pal- jon. Vuoden sisäinen kasvu pysyy ensi vuonna kohtuullisen hyvänä ja koko- naistuotanto tulee olemaan 3,9 pro- senttia tämänvuotista suurempi. Euroalueen alkuvuosi oli vaisu Euroalueen bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä puolis- kolla vain 1,3 prosenttia edellisvuodes- ta. Alkuvuoden vaatimattoman kehi- tyksen vuoksi tämän vuoden kasvuen- nuste alennetaan 1,5 prosenttiin aiem- masta 1,9 prosentista. Ennusteen to- teutuminen edellyttää, että kasvu no- peutuu loppuvuodesta. Siihen viittaa teollisuuden ja palvelualojen talousnä- kymien parantuminen. Euroalueen kasvu nojaa sekä kotitalouksien että yritysten vahvistuneeseen rahoitusase- maan, ja sitä auttaa myös euron hei- kentyminen suhteessa dollariin sekä korkojen pysyminen matalana vielä pitkälle ensi vuoteen. Kallistunut öljy on toisaalta hidastamassa talouskas- vua, ja se on myös kasvua eniten uh- kaava riskitekijä. Se ei kuitenkaan haa- voita kasvua EU:ssa yhtä paljon kuin esimerkiksi USA:ssa. Euroalueen talouskasvun kiihtyessä jo tämän vuoden puolella sen kokonais- tuotanto tulee olemaan ensi vuonna 2,1 prosenttia tämänvuotista suurem- pi. Euroalueen ulkopuolisissa EU-mais- sa kasvu on tätä selvästi nopeampaa. Tämä koskee erityisesti Baltiaa ja muita entisiä sosialistisia maita, mutta myös Ruotsissa talous kasvaa nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin. Ison-Britan- nian kasvu taas hidastuu mutta pysyy edelleen EU:n keskitasoa nopeampa- na. Euroalueen kuluttajahintainflaatio on pysynyt noin 2 prosentissa. Ilman energiatuotteita hintojen nousu jää runsaaseen prosenttiin. Hitaahko ta- louskasvu estää näillä näkymin kallis- tuneen öljyn valumisen muihin hin- toihin, joskin euron heikentyminen ai- heuttaa lisäpaineita hintoihin. Koska euroalueen sisällä ei ole inflaatiota voi- mistavaa dynamiikkaa, EKP tuskin nostaa korkoja ennen kuin se vakuut- tuu siitä, että talouskasvu on tuntu- vasti voimistunut ja synnyttänyt sa- malla hintoja nostavaa painetta. Tä- män mukaan korkojen nousua saa- daan odottaa pitkälle ensi vuoteen. Orastava talouskasvu ja euron heiken- tyminen suhteessa dollariin merkitse- vät toisaalta myös sitä, ettei EKP enää laske korkoaan. USA:n taloustilanne poikkeaa oleel- lisesti Euroopasta. Kokonaistuotanto kasvaa vakaasti, ja kuluttajahintojen Lähde: BEA, IMF, OECD, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2004 2005e 2006e Yhdysvallat ................................................ 4,2 3,6 3,2 Euro–12 .................................................... 2,0 1,5 2,1 Saksa ......................................................... 1,6 1,2 1,8 Ranska ................................................... 2,3 1,6 2,4 Italia ....................................................... 1,2 0,0 1,0 EU–25 ....................................................... 2,4 1,7 2,3 Ruotsi ..................................................... 3,6 2,8 3,0 Iso-Britannia .......................................... 3,2 2,3 2,5 Japani......................................................... 2,7 1,5 2,0 Venäjä........................................................ 7,2 6,0 6,0 Kiina .......................................................... 9,5 9,5 9,0 Taulukko 1. Kansainvälinen talous. Kuvio 1. Korot ja valuuttakurssi 1995:01–2005:07. Lähde: Suomen Pankki.
  • 6. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 nousuvauhti nopeutui heinäkuussa yli 3 prosenttiin. Ilman energiaa inflaatio jää vähän 2 prosentin yläpuolelle. Val- litsevassa taloustilanteessa USA:n kes- kuspankki jatkaa ohjauskorkonsa nos- tamista 0,25 prosenttiyksikköä kerral- laan ainakin ensi talveen asti. Tämä merkitsee sitä, että ohjauskorko nou- see helmikuun 2006 alkuun mennes- sä 4,5 prosenttiin nykyisestä 3,5 pro- sentista. Vielä vuosi sitten ohjauskor- ko oli vain 1,5 prosenttia. USA:n ja Euroopan välinen korkoero onkin suu- rentumassa edelleen, mikä osaltaan heikentää euron arvoa dollareissa. Vas- tavoiman tälle muodostaa kuitenkin USA:n ulkomaankaupan piintynyt vaje, joka on omiaan lisäämään kan- sainvälisen talouden kriisiherkkyyttä. Kauppatase ei ole oleellisesti pienen- tymässä, vaikka USA:n talouskasvu hidastuukin tänä ja ensi vuonna. Näil- lä näkymin USA:n talous kasvaa tänä vuonna 3,6 prosenttia ja ensi vuonna kasvu hidastuu 3,2 prosenttiin. Kasvu nojaa edelleen kotimaiseen kysyntään – kotitalouksien kulutukseen ja asun- toinvestointeihin sekä yritysten inves- tointeihin. Vastoin yleistä näkemystä Kiinan ta- louskasvu ei heikentynyt alkuvuonna. Kokonaistuotanto kasvaakin tänä vuon- na 9,5 prosenttia eikä kasvu tästä merkittävästi hidastu ensi vuonnakaan. Kiinan keskuspankin heinäkuinen pää- tös revalvoida valuuttaansa (renmin- bi) 2,1 prosenttia suhteessa USA:n dollariin ja siirtyä samalla sääntelemään valuuttansa arvoa USA:n dollarin si- jaan suhteessa (myös euron sisältä- vään) valuuttakoriin, voi olla merkit- tävä avaus kohti renminbin markkina- ehtoista määräytymistä. On kuitenkin ennenaikaista päätellä, onko tämä pää- tös todella johtamassa Kiinan valuu- tan yliarvostuksen purkautumiseen. Toisen Aasian nousevan talouden, In- tian, talouskasvu on vielä Kiinankin kasvua nopeampaa. Suomen viennille tärkeän Venäjän talouden kasvu on taas hidastumassa jonkin verran. Öljyn korkea hinta kuitenkin luo edellytyk- siä kasvun pysymiselle siellä noin 6 prosentissa. Vienti vahvassa vedossa EU:n ulkopuolelle suuntautuva tava- ravienti kasvoi meillä alkuvuonna re- aalisesti noin 11 prosenttia. Tämän vaikutuksesta myös koko tavaravien- nin kasvu oli yllättävän nopeata, reaa- lisesti lähes 5 prosenttia, vaikka pape- riteollisuuden viennin seisokki leikkasi vientiä EU-alueelle. Tavaroiden ja pal- veluiden viennin määrän ennustetaan kasvavan tänä vuonna vajaat 5 prosent- tia edellisvuodesta. Ensi vuonna hei- kentynyt euro, tämänvuotisen paperi- teollisuuden viennin seisokin heijastu- minen ensi vuoden kasvulukuun sekä laivatoimitusten arvon nousu lähes miljardilla eurolla tästä vuodesta ovat nostamassa viennin määrän kasvun lähes 7 prosenttiin. Vienti kasvaa edel- leen EU:n ulkopuolelle – ennen kaik- kea Venäjälle ja Kiinaan – keskimää- räistä nopeammin. Tavaratuonnin arvo kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskol- la 14 prosenttia edellisvuodesta. Tuon- nin arvoa kasvatti kallistunut öljy, mutta myös tuonnin määrän 8 prosentin re- aalikasvu on ollut yllättävän nopeata kokonaiskysynnän maltilliseen kasvuun nähden. Tänä vuonna tavaroiden ja palveluiden tuonnin määrä kasvaakin 5,5 prosenttia ja ensi vuonna 5 pro- senttia. Tuontihinnat ovat jo vuosia nousseet vientihintoja nopeammin. Tähän on vaikuttanut öljyn hinnan jatkuva nou- su ja elektroniikkatuotteiden hinta- eroosio. Ensi vuonna tuontihintojen nousu hidastuu, koska öljy ei enää kallistu merkittävästi. Kun metsävien- nin hinnat lisäksi nousevat, vaihtosuh- de jopa paranee pitkästä aikaa. Tämä vahvistaa osaltaan kauppatasetta. Sähkötekninen teollisuus jäänyt ennusteesta Sähköteknisen teollisuuden tuotan- non siirtyminen ulkomaille on johta- nut toimialan tuotannon kasvun hi- dastumiseen eikä tilanne tältä osin ole muuttumassa lähivuosinakaan. Suo- men perusmetalliteollisuuden tuottei- den kysynnän notkahdus jäänee sen sijaan väliaikaiseksi. Metallituote- sekä kone- ja laiteteollisuuden tuotannon kasvun voimistuminen näyttää selväl- tä, ja laivanrakennus on jo laajentu- nut merkittävästi viime vuodesta. Muun teollisuuden kehitys on tätä ta- Kuvio 2. Ulkomaankaupan vaihtosuhde ja kauppatase 1998–2006. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
  • 7. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 saisempaa. Energiatuotanto on vähen- tynyt tänä vuonna odotettua enem- män, kun tuotannon painopiste on siirtynyt Norjaan ja Ruotsiin Skan- dinavian vesialtaiden täytyttyä. Ensi vuonna kotimainen sähköntuotanto elpyy jonkin verran. Rakennustuotannon vaisusta alku- vuodesta huolimatta toimialan tämän vuoden kasvu nousee 3 prosenttiin. Ensi vuonna rakennustuotanto on 3,5 prosenttia tämänvuotista suurempi. Palvelualoista erityisesti kaupan kasvu on nopeaa, 4,8 prosenttia tänä vuon- na ja 4 prosenttia ensi vuonna. Teolli- sen työn rakennemuutos jatkuu ja teol- lisuutta tukevien palveluiden kasvu nopeutuu 3,5–4 prosenttiin. Metsäte- ollisuuden kuljetusten pysähtyminen hidastaa liikenteenkin kasvua tänä vuonna. Ensi vuonna alan tuotanto kasvaa vajaat 4 prosenttia. Terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluiden kasvu on noin 2,5 prosenttia tänä ja ensi vuonna. Työllisyyskehitys myönteistä Talouskasvun elpyminen käänsi työl- lisyyden kasvuun viime vuoden jäl- kimmäisellä puoliskolla. Työllisyyden kasvu jatkui tämän vuoden alkupuo- liskolla varsin ripeänä. Tammi-kesä- kuussa työllisiä oli keskimäärin 39 000 enemmän kuin viime vuoden vastaa- vana aikana. Ennakoidusti kasvu on pääasiassa ollut palvelusektorin varas- sa. Työllisten määrä on lisääntynyt eniten julkisissa ja muissa palveluissa sekä vähittäiskaupassa, jossa näkyy kaupan alan hyvä myynnin kehitys. Rakentamisen hyvä suhdannetilanne on myös näkynyt alan työllisyyden kasvuna. Alkuvuodesta rakentamisen työllisten määrä lisääntyi yli viidellä prosentilla. Tehdasteollisuudessa työl- listen määrän lasku on pysähtynyt, mutta selkeää käännettä kasvuun ei ole vielä tapahtunut. Loppuvuotta kohti koko työllisyyden kasvu hieman hidastuu, mutta alkuvuoden voimak- kaan kasvun ansiosta työllisten mää- rä kasvaa tänä vuonna yhteensä 30 000 henkilöllä ja ensi vuonna 21 000 hen- kilöllä. Työllisyysaste nousee tänä vuonna 68 prosenttiin ja ensi vuonna 68,4 prosenttiin. Huomionarvoista työllisyyskehityk- sessä on se, että naisten työllisyys kas- voi alkuvuodesta selvästi miesten työl- lisyyttä paremmin. Naisia oli tammi- kesäkuussa työllisenä keskimäärin 26 000 enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Miesten työllisyy- den kasvu oli 13 000 vastaavana aika- na. Taustalla oli hyvä työvoiman ky- synnän kasvu naisvaltaisilla aloilla ku- ten terveydenhuolto- ja sosiaalipalve- luissa sekä vähittäiskaupassa. Työvoiman tarjonnan kehitys on seu- rannut työvoiman kysynnän kehitys- tä. Hyvä työllisyyskehityksen myötä varsinkin naiset ovat palanneet takai- sin työvoimaan sen ulkopuolelta. Työ- voimaan kuului tämän vuoden tammi- kesäkuussa keskimäärin 28 000 hen- kilöä enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajanjaksona. Naisten työ- voimaosuus oli alkuvuonna 64 prosent- tia, mikä oli prosenttiyksikön verran suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Miesten työvoimaosuus nousi vain 0,1 prosenttiyksikköä. Ikäryhmittäin kat- sottuna työvoimaan osallistuminen kasvoi kaikissa ikäryhmissä. Tänä vuon- na hyvän työvoiman kysynnän myötä työvoiman tarjonta kasvaa yhteensä 0,8 prosentilla, mikä nostaa työvoima- osuuden 66,3 prosenttiin. Ensi vuon- na työvoimaosuuden ennakoidaan nousevan 66,4 prosenttiin työvoiman kysynnän vanavedessä. Koska työvoiman kysynnän kasvu oli voimakkaampaa kuin työvoiman tar- jonnan kasvu, työttömien määrä laski alkuvuodesta keskimäärin 10 000 hen- kilöllä viime vuoteen verrattuna. Työt- tömyysaste laski kaikissa ikäryhmissä. Tänä vuonna työllisyyden paranemi- sen myötä työttömien määrä alenee ja työttömyysaste laskee 8,4 prosenttiin. Ensi vuonna työttömyysasteen enna- koidaan laskevan 8,1 prosenttiin. Rakentamisen suhdanteet elpyvät Investoinnit kääntyivät viime vuonna viiden prosentin kasvuun parin vuoden supistumisen jälkeen. Investointien kas- vu jatkuu tänä vuonna vajaan kolmen prosentin vauhtia. Rakentamisen suh- dannetilanne on pysynyt vuoden aika- na hyvänä. Asuntotuotanto, teollisuus- Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kuvio 3. Työvoiman tarjonta ja työllisyys 1985–2006.
  • 8. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 rakentaminen sekä maa- ja vesiraken- taminen pitävät yllä rakentamisen kas- vua. Talonrakentamisessa korjausra- kentamisen merkitys kasvaa edelleen. Ensi vuonna investoinnit kasvavat yli neljä prosenttia. Investointien kasvu on yksityisten investointien varassa julkis- ten investointien supistuessa. Kotitalouksien ostovoima kasvussa Tulopoliittinen kokonaisratkaisu mää- rää ansiokehityksen tänä ja ensi vuon- na. Näiltä osin palkansaajien ostovoi- man kehitys on vakaata ja helposti en- nakoitavaa. Palkkaperintö ja liukumat huomioon ottaen ennustamme ansio- tason nousevan tänä vuonna 3,6 pro- senttia. Vuonna 2005 ansiotaso nou- see maltillisemmin, 2,6 prosenttia, mutta veronkevennyksillä tuetaan vas- taavasti palkansaajien ostovoiman ke- hitystä. Palkkaratkaisu mahdollistaa suotuisan työllisyyskehityksen. Tehdyt työtunnit lisääntyvät tänä vuonna 0,8 ja ensi vuonna 1,6 prosenttia. Palkka- summa kasvaa näinä vuosina taas 4,3 ja 4,5 prosenttia ja siten ansiotasoa nopeammin. Paperiteollisuuden työsul- ku aiheuttaa selvän korjauksen kevään ennusteeseen ja alentaa tämän vuoden osalta työtunteja. Ensi vuonna työtais- telun vaikutus poistuu, mikä heijastuu työtuntien määrän ja palkkasumman nopeutuvana kasvuna. Viime vuonna varautuminen pää- oma- ja yhteisöverouudistukseen kas- vatti kotitalouksien omaisuustuloja ja erityisesti osinkotuloja. Tänä vuonna osingonmaksuhalukkuus vähentyy ja pääomatulojen kasvu hidastuu. Ensi vuonna yritysten kannattavuuden ko- heneminen kasvattaa taas kotitalouk- sienkin pääomatuloja. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, jotka mää- räytyvät pitkälti palkkatulojen mukaan, kasvavat tänä vuonna 3,8 ja ensi vuon- na 4,1 prosenttia. Ei yllätyksiä kulutuskysyn- nässä Viime vuoden suotuisa tulokehitys ei näkynyt koko mitassaan kulutuksen kasvuna, vaan osa siitä kanavoitui asun- tomarkkinoille. Myös säästämisaste kohosi. Tänä vuonna kotitaloudet voi- vatkin säästämistä vähentämällä pitää yllä vakaata kulutuksen kasvua, vaik- ka paperin työtaistelu hidastaakin nii- den tulojen kasvua. Kulutuksen kasvua tukevat vahva ku- luttajien luottamus, matalat korot ja vakaat talousnäkymät. Vuosien 2005 ja 2006 tulokehitys antaa mahdollisuu- den yksityisen kulutuksen määrän noin kolmen prosentin tasaiseen kasvuun. Ennusteemme on jonkin verran kor- keampi kuin kulutuksen kasvun pit- kän aikavälin keskiarvo. Arviotamme tukevat kaupan alkuvuoden kasvulu- vut. Kulutuskysynnän rakenteen osalta merkittävää on autokaupan tasaantu- minen, kun pahimmat kulutuspaineet on saatu purettua. Kestokulutustava- roiden hankinnat kasvavat paria viime vuotta hitaammin, ja ne suuntautuvat aiempaa enemmän kodinkoneisiin, elektroniikkaan ja huonekaluihin. Asun- tojen hintojen äkillistä laskua ja siitä aiheutuvaa kuluttajien luottamuksen romahdusta ei ole odotettavissa. Myös- kään korkokehitys ei vaaranna ensi vuoden kulutusnäkymiä. Palkkojen osuus nousee tila- päisesti paperin työtaistelun seurauksena Paperiteollisuus on pääomavaltaista. Työselkkauksen vaikutus näkyy palk- kasumman kehitystä voimakkaammin tuotannossa ja toimintaylijäämässä. Toisaalta ulkomaankaupan vaihtosuh- teen heikkeneminen on rasittanut yri- tysten tulosta. Näistä syistä palkkojen osuus yritysten nettotuloista nousee tänä vuonna, mutta vaikutus jää lyhyt- aikaiseksi. Ensi vuoden palkankorotuk- set ovat maltillisia, ja yksityisen sekto- rin toimintaylijäämä kasvaa. Palkkojen osuus yritysten arvonlisäyksestä laskee samalle tasolle kuin se oli pari vuotta sitten. Inflaatiovauhti jää euroaluet- ta matalammaksi Elokuussa raakaöljyn hinta on nous- sut uudelle ennätystasolle. Sitä vastoin kotimaiset inflaatiopaineet ovat olleet vähäiset ja alkuvuoden inflaatiovauhti jopa alitti keväisen ennusteemme. Nyt inflaatiovauhti on noin prosentin luok- Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Taulukko 2. Kysynnän ja tarjonnan tase. 2004 2004 2005e 2006e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote ................................ 149,7 3,6 2,5 3,9 Tuonti ..................................................... 48,5 6,0 5,5 5,0 Kokonaistarjonta................................. 198,2 4,2 3,2 4,2 Vienti ...................................................... 56,6 5,6 4,7 6,7 Kulutus................................................. 111,4 2,8 2,6 2,7 – Yksityinen kulutus ............................... 77,7 3,2 2,9 3,1 – Julkinen kulutus................................... 33,7 1,6 1,8 1,8 Investoinnit ............................................. 28,2 5,0 2,6 3,6 – Yksityiset investoinnit .......................... 23,7 5,6 3,9 4,5 – Julkiset investoinnit .................................4,5 2,1 –4,7 –1,9 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) .................................2,0 0,2 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä ................................. 198,2 4,2 3,2 4,2
  • 9. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 kaa. Alkoholijuomien veronalennuksen seurauksena viime vuoden kuluttaja- hintainflaatio jäi poikkeuksellisen alhai- seksi, 0,2 prosenttiin. Koska veronalen- nus vaikutti inflaatioon maaliskuuhun asti, ennustamme tämän vuoden inflaa- tioksi 1,0 prosenttia ja ensi vuodelle 1,2 prosenttia. Raakaöljyn hinnan odo- tetaan pysyvän korkealla tasolla myös ensi vuonna. Korkotaso säilyy tänä vuonna ennallaan, eikä muita kuin öl- jynhinnan aiheuttamia inflaatiopainei- ta ole näkyvissä. Suomen inflaatio jää edelleen selvästi muuta euroaluetta hi- taammaksi. Eläkemaksujen nostojen vaikutuksesta koko julkinen talous pysyy ylijäämäisenä Valtiontalouden rahoitusylijäämä piene- ni viime vuonna odotettua vähemmän, vain 200 miljoonaa euroa lähinnä tulo- veron tuoton ja osinkotulojen hyvän kasvun sekä valtion kulutusmenojen kasvun hidastumisen ansiosta. Valtion- talous jäi lievästi ylijäämäiseksi. Sen si- jaan kuntien rahoitusalijäämä paisui ennustetusti lähes 300 miljoonalla eu- rolla. Veronkevennysten takia kunnal- lisveron kertymä kasvoi vain 0,7 pro- senttia, kun toisaalta kuntien kulutus- menot lisääntyivät peräti 6,1 prosent- tia. Kun työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen rahoitusylijäämä pysyi lähes edellisvuoden tasolla, supis- tui koko julkisyhteisöjen rahoitusylijää- mä (EMU-ylijäämä) selvästi, ja sen suhde bruttokansantuotteeseen aleni 2,5:sta 2,1:een prosenttiyksikköön. Ali- jäämän kasvusta huolimatta julkisyhtei- söjen yhteenlasketun velan (EMU-ve- lan) suhde bruttokansantuotteeseen ale- ni 0,2 prosenttiyksikköä, koska brut- tokansantuote kasvoi voimakkaasti. Kuluvana vuonna valtiontalous painuu noin200miljoonaaeuroaalijäämäiseksi. Valtiotalouden heikkeneminen johtuu lähinnä tuloveron kevennyksistä. Ansio- tulojen verotusta on kevennetty inflaa- tiotarkistuksella ja muuttamalla veroas- teikkoa. Pääomatulo- ja yhteisöverojen tuottoa heikentää vuoden alussa toteu- tettu verouudistus ja valtion yhteisöve- ro-osuuden alentaminen kuntien hy- väksi. Myös varallisuusveroa on uudis- tettu ja sen tuotto supistuu. Yhteensä valtion tulo- ja varallisuusveron tuotto supistuu noin 100 miljoonaa euroa. Sa- manaikaisesti EU-maksut ja valtion- osuudet kunnille kasvavat selvästi. Kuntien taloutta parantaa myös nii- den verotulojen vahva kasvu, kun kun- nallisveroon ei tehdä kevennyksiä, kun- nallisveroprosentti nousee ja yhteisö- veroon tulee sen hyvityksen poisto ja jako-osuuden nosto. Samalla kuiten- kin kuntien kulutusmenojen voimakas kasvu jatkuu muun muassa kansalli- Kuvio 4. Palkansaajakorvausten osuus yritystoiminnassa 1975–2006. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kuvio 5. Valtion ja kuntien investointimenojen muutokset kiintein hinnoin 1995–2006. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
  • 10. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 sen terveysohjelman velvoitteiden joh- dosta niin, että niiden rahoitusalijää- mä pienenee vain hieman. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali- turvarahastojen ylijäämä kasvaa tänä vuonna noin 600 miljoonaa euroa, kun eräitä maksuprosentteja korotetaan hiukan, sosiaaliedut ja -avustukset kas- vavat hitaammin ja niiden investoinnit supistuvat. Koko julkisyhteisöjen rahoi- tusylijäämä suhteessa bruttokansan- tuotteeseen pysyykin ennallaan. Valtion veronkevennyksistä huolimatta vero- aste nousee kuitenkin 0,3 prosentti- yksiköllä. Tätä selittää palkkatulojen kansantuloa nopeampi kasvu. Erityi- sesti kunnallisveron ja sotumaksujen kertymät kasvavat suhteessa kokonais- tuotannon arvoon. Vuonna 2006 valtiontalouden rahoi- tusalijäämä kasvaa runsaaseen 700 mil- joonaan euroon. Yritysten reilusti pa- ranevat tulokset siivittävät valtion osin- ko- ja yhteisöverokertymät selvään kas- vuun, mutta tästä huolimatta tulo- ja varallisuusveron tuotto supistuu edel- leen hiukan, kun varallisuusvero pois- tuu kokonaan ja ansiotulojen huomat- tavat veronkevennykset kohdistetaan ainoastaan valtion veroihin. Valtion- osuuksien ja sosiaaliturvarahastoille siir- rettävien varojen vahva kasvu jatkuu. Kuntien rahoitusalijäämä supistuu ensi vuonna 400 miljoonalla eurolla, kun niiden verotulot kasvavat voimak- kaasti. Tässä on ennakoitu kunnallis- verotuksen kiristyvän edelleen 0,2 pro- senttiyksiköllä. Kuntien kulutusmeno- jen voimakas kasvu jatkuu niille ase- tettujen velvoitteiden takia. Kuviosta nähdään, että valtion ja kuntien sääs- tötoimet ovat viime vuosina johtaneet julkisten investointien hyvin niukkaan kasvuun (ja kunnissa jopa supistumi- seen). Velvoitteiden kasvun paisutta- essa kuntien kulutusmenoja ne joutu- vat tinkimään investoinneistaan, kun taas valtion investointeja rajoittavat me- nokehykset ja sen omaisuuden myyn- titulojen käytöstä tehty sopimus. Tämä ei voi olla johtamatta ennen pitkää pa- toutuneiden investointipaineiden pur- kautumiseen kuten kävi 1990-luvulla ja vuosituhannen taitteessa. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali- turvarahastojen maksutulojen ennakoi- daan kasvavan ensi vuonna yli 6 pro- senttia, kun eräitä maksuja korotetaan edelleen. Matalapalkkaisen työn tuen vaikutus maksukertymään on kokonai- suuden kannalta pieni. Samalla työt- tömyysturvamenojen ennakoidaan su- pistuvan selvästi. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen ylijää- mä kasvaakin selvästi ja yhdessä kun- tien parantuvan rahoitustilanteen kans- sa kääntää julkisyhteisöjen EMU-yli- jäämän selvään nousuun. EMU-velka suhteessa bruttokansantuotteeseen supistuu 0,9 prosenttiyksiköllä ja ve- roaste puolella prosenttiyksiköllä. Veronalennusvara supistuu Suhdannetilanne on Suomen kannal- ta hyvä tänä ja ensi vuonna. Toteute- tut ja ensi vuodeksi päätetyt veronalen- nukset ovat kasvattaneet kotitalouksi- en ostovoimaa, hillinneet palkkavaati- muksia ja siten osaltaan edistäneet ta- louskasvua ja työllistymistä. Julkisen talouden rahoitusasema on kuitenkin selvästi heikentynyt ja heikentymässä edelleen. Varsinkin kunnat joutuvat jatkossakin tasapainoilemaan kasvanei- den menovelvoitteiden ja riittämättö- män verokertymän puristuksessa. Vaik- ka valtio pyrkii lievittämään kuntata- louden ahdinkoa kunnille suunnatulla tuella, kuntien epäyhtenäinen talous- tilanne ja piintyneet vajeet ovat pakot- taneet kunnat tinkimään investoinneista ja pitkäjänteisestä tuottavuustyöstä. Kuntatalouden rahoituksen turvaami- nen sekä toisaalta varautuminen suh- danteiden heikentymiseen eivät salli valtiontalouden rahoituspohjan lisäka- ventamista. Tämän mukaan uusiin ve- ronalennuksiin ei lähivuosina ole syytä mennä. Mittavat infrastruktuuri-inves- toinnit on myös syytä ajoittaa pikem- minkin heikkoon kuin vahvaan suh- dannetilanteeseen. Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Taulukko 3. Ennusteen keskeisiä lukuja. 2004 2005e 2006e Työttömyysaste (%) ................................... 8,8 8,4 8,1 Työttömät (1 000) ..................................... 229 221 213 Työlliset (1 000) ........................................ 2 365 2 395 2 416 Työllisyysaste (%) ...................................... 67,2 68,0 68,4 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%)............ 0,2 1,0 1,2 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ................. 3,6 3,6 2,6 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) ........................................... 5,3 2,7 3,3 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .................. 6,2 4,1 5,6 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ................ 10,3 8,8 10,6 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. €. .............................................. 0,4 –0,2 –0,7 % bkt:sta................................................ 0,2 –0,1 –0,4 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. €. ................................................... 2,8 3,0 4,0 % bkt:sta................................................ 1,9 1,9 2,5 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ................................................ 45,1 45,5 44,6 Veroaste, % ................................................ 44,3 44,7 44,2 Lyhyet korot (3 kk:n euribor)..................... 2,1 2,1 2,3 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) ........ 4,1 3,5 4,0
  • 11. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto Eurostatin kulutustutkimus vuodelta 1999 on osa EU:ssa noin viiden vuo- den välein tehtävää kulutustutkimus- ten sarjaa. Sen tiedot on yhdistetty eri maiden tilastotoimistojen itsenäisesti tekemistä kulutustutkimuksista. En- simmäisen tutkimuksen tiedot olivat vuodelta 1988. Suomi on osallistunut tutkimuksiin vuodesta 1994. Kulutustutkimuksia tehdään ensisijai- sesti sitä varten, että saataisiin yksityis- kohtaista tietoa Euroopan maiden ko- titalouksien kulutuksesta ja sen raken- teesta. Näkökulma on tällöin mikro- taloudellinen, kuluttajan hyötyä ja sii- nä tapahtuvia muutoksia painottava. Vastakohtaisesti esimerkiksi kansanta- louden tilinpidossa kotitalouksien ku- lutus on eräs makrotalouden kompo- Heli Mäkinen Kauppatieteiden yo Kuluttavatko suomalaiset vähemmän kuin muut? Euroopan kulutus- budjettien vertailua Kotitalouksien kulutus on eräs elintason mittari, ja se vaihtelee suuresti eri EU-maissa. Eurostatin kulutustutkimuksessa pyritään saamaan vertailukelpoisia tietoja eri maista. Heli Mäkinen työskenteli Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tutkimusharjoittelijana touko-syyskuussa 2005.
  • 12. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 nentti ja määrittyy suhteessa koko ta- louden tuloihin ja kulutukseen. Jotta kulutustieto ilmaisisi mahdolli- simman hyvin kulutuksesta saatua hyö- tyä, siinä pitäisi ottaa huomioon myös erilaiset kulutusta säännöstelevät teki- jät, esimerkiksi sen rajoittaminen vä- littömällä verotuksella ja kulutusmah- dollisuuksien tasaaminen julkisesti tuo- tetuilla palveluilla. Eurostatin tutkimuk- sessa arviointikohteena on ollut koti- talouksien ns. lopullinen kulutusmeno, johon nämä erilaiset hyvinvointipalve- lut tai ns. luontoismuotoiset sosiaali- set tulonsiirrot eivät sisälly. Hyvinvoin- tipalveluiden pois jättäminen aliarvioi erityisesti sellaisten maiden kulutus- mahdollisuuksia, joissa julkisten palve- lujen osuus kokonaiskulutuksesta on suuri. Kansallisella tasolla tärkeä tutkimus- ten käyttökohde tulonjako- ja kulutus- tutkimuksen ohella on kuluttajahintain- deksissä olevien tuotteiden painojen määrittäminen. Monet maat käyttävät kulutustietoa myös määrittääkseen painot EU:n harmonisoituun kulutta- jahintaindeksiin, jolla mitataan mm. talousalueen inflaatiota. Koska maat tekevät tutkimuksia eri tahtiin, uusin tieto kulutuksesta ei vält- tämättä ole saatavissa Eurostatin kiin- nittämältä vuodelta. Esimerkiksi kulu- tustutkimuksessa vuodelta 1999 käy- tetty suomalainen kulutustutkimus oli tehty vuonna 1998. Tällöin tiedot on deflatoitu eli ne on muunnettu vastaa- maan samaa kulutusta vuoden 1999 hintatasolla. Tutkimuksessa olivat mukana myös uudet jäsenvaltiot (Kypros, Malta, Lat- via, Liettua, Viro, Slovakia, Slovenia, Tshekki, Puola ja Unkari) sekä kaksi jäsenehdokasmaata (Bulgaria ja Ro- mania). Tieto näiden maiden kulutuk- sesta ja sen rakenteesta olisi erityisen kiinnostavaa elintasoerojen vertailun kannalta. Kerätyissä tiedoissa on kui- tenkin puutteita, jotka vaikeuttavat nii- den vertailua vanhoista jäsenmaista ke- rättyihin tietoihin. Kulutustiedot on kerätty haastatteluil- la, kulutuspäiväkirjoista ja osin myös hallinnollisista rekistereistä. Perinteisen kulutuksen kuten kaupassa käynnin li- säksi kulutukseen on luettu myös koti- talouksien oma tuotanto (esim. maan- viljelijöiden omaan käyttöön tuotetut elintarvikkeet) ja saadut luontaisedut. Kokonaiskulutus Kuviossa 1 on kuvattu kotitalouksien keskimääräinen kulutus tutkimukses- sa mukana olleissa maissa. Luvut on ilmaistu ostovoimakorjattuina (PPS = Purchasing Power Standard). Tällä onLähde: Eurostat. Kuvio 1. Kotitalouksien keskimääräinen kulutus vuonna 1999 (PPS).
  • 13. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 pyritty siihen, että maiden väliset erot kuvaisivat lähinnä kulutettujen hyödy- kemäärien eroja eivätkä hintojen (ja palkkojen) eroja. EU-15-maista laskettu keskimääräi- nen kulutus vuonna 1999 oli 24 772 PPS1 , joka oli noin 17 prosenttia Lu- xemburgin jälkeen eniten kuluttavaa maata, Irlantia matalampi. Suomessa kulutus oli EU-15-maista matalinta, noin neljäsosan keskiarvoa matalam- pi. Ruotsalaiset ja tanskalaiset kotita- loudet kuluttivat jonkin verran Suomea enem- män, mutta Pohjois- maat jäivät kuitenkin selvästi EU-15:n keski- arvon alapuolelle. Uusien EU-maiden mukaan lukeminen las- ki EU:n keskimääräistä kulutusta noin 8,9 pro- senttia. Näistä maista Slovenia (19 815 PPS) oli Kyproksen ja Maltan jälkeen lähimpänä EU-15:n keskiarvoa. Jäsen- ehdokasmaat Bulgaria ja Romania jäi- vätuusienEU-maidenkeskiarvon(9469 PPS) alapuolelle. Kuviossa näkyy selvä ero seitsemän vähiten kuluttavan EU-maan ja Suo- men välillä. Näiden maiden kulutus- tieto (Slovakia pois lukien) ei kuiten- kaan ollut täysin vertailukelpoinen muiden maiden kanssa, koska niissä asumismenoihin oli luettu vain todelli- set vuokramenot eikä asunnonomis- tajien laskennallista vuokraa kuten EU- 15-mailla, Maltalla, Kyproksella, Slo- venialla ja Slovakialla. Tähän oli osit- tain syynä se, että monet uudet jäsen- maat olivat vuonna 1999 vielä osittain kommunistisen vallan jälkeisessä siir- tymätalousvaiheessa, eikä laskennalli- sen vuokran määrittämisen oltu kat- sottu olevan säännöstellyillä vuokra- markkinoilla mahdollista (Lux 2000). EU-15-maissa asunnonomistajien laskennallinen vuokra lisäsi kulutusta keskimäärin noin 17 %. Vaikka eri- laisten asuntomarkkinoiden ja asumis- muotojen vuoksi laskennallisen vuok- ran vaikutusta oli lähes mahdotonta arvioida, on selvää, että asumismeno- jen yhtenevä käsittely kaventaisi eroa enemmän kuluttaviin maihin. Kuvion 1 luvut ilmaisevat sitä, kuin- ka paljon maan kotitalouksissa kulu- tetaan keskimäärin. Luvut eivät kui- tenkaan kerro kulutuksen jakautumi- sesta kotitalouksien jäsenten kesken. Jossakin maassa kulutus saattaa olla suurta siksi, että kotita- loudet ovat varakkaam- pia ja niillä on enemmän resursseja kuluttaa, ja toisessa maassa taas ko- titalouksien korkea ku- lutus johtuu suuresta perhekoosta. Eräs elin- tasomittari saataisiin, mikäli kotitalouksien yhteenlaskettu kulutus jaettaisiin kaik- kien niiden jäsenten lukumäärällä. Täl- löin jäisi huomioimatta lasten vähäisem- pi kulutus, sekä se, että kotitalouksien jäsenet hyötyvät yhteisistä kulutusmah- dollisuuksista, kuten aterioista ja mat- koista. Elintasovertailun näkökulmasta koti- talouksien koon määritteleminen ns. ai- kuisekvivalentteina yksikköinä antaa paremman kuvan elintasosta. Eurosta- tin tutkimuksessa on käytetty OECD:n muunnettua skaalaa, jossa ensimmäi- nen aikuinen saa arvon 1, muut yli 13- vuotiaat arvon 0,5 ja alle 13-vuotiaat arvon 0,3. Aikuisekvivalentti keskimää- räinen kulutus on esitetty kuviossa 1 niistä maista, joista se on laskettu. Mikäli keskiarvoa laskettaessa jaka- jana käytetään aikuisekvivalentteja yk- siköitä, Suomen keskimääräinen ku- lutus nousee vertailussa Portugalin ja Espanjan ohitse. Näiden maiden suu- rempaan kulutukseen Suomeen näh- den vaikuttavat siis suuret ja enemmän tarvitsevat kotitaloudet, ei niinkään se, että yksittäisellä kotitalouden jäsenellä olisi enemmän resursseja kulutukseen. Uusista EU-maista aikuisekvivalent- teja yksiköitä ei laskettu johtuen lähin- nä siitä, ettei tutkimukseen osallistu- neiden ikää ole rekisteröity. Keskimää- räinen kotitalouksien koko oli kuiten- kin uusissa EU-maissa korkeampi (2,94) kuin EU-15:ssa (2,44), joten tässä mielessä ero vanhoihin EU-mai- hin voisi olla aikuisekvivalentissa kes- kimääräisessä kulutuksessa suurempi. Uudet ja vanhat jäsenmaat Erot laskennallisen vuokran käsittelys- sä uusien ja vanhojen jäsenmaiden vä- lillä vaikeuttavat maiden kulutuksen rakenteen vertailua. Ero on pyritty ot- tamaan tässä huomioon vertaamalla EU-15-maiden keskimääräistä kulutus- ta2 erikseen niiden uusien jäsenmaiden keskimääräiseen kulutukseen, jotka ovat määrittäneet laskennallisen vuokran ja niihin, jotka eivät ole määrittäneet vuok- raa. EU-15-maiden kulutusmenot on tällöin määritetty vastaavasti Kuviossa 2a esitettävät asumismenot muodostivat suurimman osan (27 %) EU-15-maiden kulutuksesta. Mikäli vain vuokramenot otetaan huomioon, osuus putoaa lähes puolta pienemmäksi (15 %), mikä vääristää kulutuksen ra- kennetta huomattavasti. Toisaalta niis- sä uusissa jäsenmaissa, joissa laskennal- linen vuokra on otettu huomioon, asu- misen osuus on huomattavasti EU-15- maita pienempi (14 %), mikä viittaa sii- hen, että erot asumismenoissa saatta- vat olla myös rakenteellisia. Asumisme- nojen vertailu uusien ja vanhojen jäsen- maiden kesken onkin tutkimuksen tie- tojen perusteella käytännössä mahdo- tonta. Joitakin päätelmiä kulutuksen rakenteesta voidaan kuitenkin tehdä. Elintarvikkeiden ja juoman osuus oli uusissa jäsenmaissa 26 % laskennalli- sen vuokran sisältävästä kulutuksesta ja 30 % ilman laskennallista vuok- raa. Tämä oli siis selvästi EU-15-mai- ta suurempi, jossa osuudet olivat 14 % ja 16 %. Toisaalta vapaa-aikaan ja kulttuuriin uhrattiin EU-15-maissa 1 Eri alueiden keskimääräinen kulutus on laskettu painottamalla maiden keskimää- räisiä kulutuksia niiden osuudella koko alueen kotitalouksien määrästä. 2 Eri alueiden keskimääräisen kulutuk- sen rakennetta määritettäessä maita on painotettu osuudella yhteenlasketusta lo- pullisesta kulutuksesta kansantalouden ti- linpidossa. Suomessa kotitalo- uksien kulutus oli matalinta verrattu- na kaikkiin van- hoihin EU-maihin.
  • 14. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 3 Vuoden 1994 pienen vastausprosentin (10 %) vuoksi luku ei välttämättä ole luo- tettava. suurempiosakulutuksesta(10%;11%) kuin uusissa jäsenmaissa (8 %; 8 %). Liikenteen osuus vaihteli EU-15:n 16 ja 13 %:sta uusien jäsenmaiden 13 ja 10 %:iin. Tähän erään vaikuttavat mm. maantieteelliset seikat sekä maan inf- rastruktuuri, mutta sen osuus ei kui- tenkaan vaihtele kovin paljon. Suomes- sa liikenteen osuus oli EU-15-maista korkein, 17 % keskimääräisestä kulu- tuksesta, hieman yli prosenttiyksikön EU-15 keskiarvoa korkeampi. Muiden menojen osuus EU-maiden kulutuksesta oli keskimäärin noin 6–8 prosentin luokkaa. Erä on vähiten ver- tailukelpoinen kuvaamaan kulutusta. Se pitää sisällään esimerkiksi hyvin- vointipalveluja, joiden tarjonnassa on suuria eroja EU-maiden välillä. Kulutuksen rakenne vanhois- sa jäsenmaissa Erityiseriä kuten asumista lukuun otta- matta uusien ja vanhojen jäsenmaiden välinen kulutusbudjettiosuuksien vertai- lu antaa tyydyttävän kuvan siitä, miten näiden maaryhmien kulutus on pääpiir- teissään muodostunut. Toisaalta eri maiden kulutusrakenteiden vertailu tar- joaa astetta kiinnostavampaa, mutta myös vaikeammin tulkittavaa tietoa. Vanhoista jäsenmaista vertailu voidaan tehdä, koska niistä kerätty tieto on har- monisoidumpaa ja demografisilta tie- doiltaan vähemmän puutteellista kuin uusien jäsenmaiden kulutustieto. Kai- kista maista on olemassa myös vertai- lutieto vuodelta 1994. Jotta maiden kulutustottumuksista voitaisiin tehdä hyviä ja luotettavia pää- telmiä, tutkimuksessa käytetyn otoksen tulisi edustaa ominaisuuksiltaan koko maan kotitalouksia. Joissakin maissa otoksesta on kuitenkin jo etukäteen suljettu pois tiettyjä väestöryhmiä: Ruot- sissa yli 74-vuotiaat on luettu pois, ja Saksassa on käytetty ns. kiintiöotantaa. Tämä vaikeuttaa osaltaan tulosten tul- kintaa, koska tietyn hyödykeryhmän suuri kulutusosuus saattaa johtua myös siitä, että maan otoksessa kyseisiä hyö- dykkeitä paljon käyttävät ovat yliedus- tettuina, eikä siitä, että hyödykkeen kulutus todella olisi ollut maan kotita- louksissa suurta. Tästä lähtien kuiten- kin oletetaan otoksien edustavan po- pulaatiota. Luxemburgia ei oteta ver- tailussa huomioon, koska maan pienen koon vuoksi kotitalouksien keskimää- räisen kulutuksen rakenne on huomat- tavan erilainen kuin muissa maissa. Asuminen ja energia vei Portugalia (19 %; pienin osuus) lukuun ottamat- ta eniten, yli 20 % jäsenmaiden kulu- tusbudjetista. Asumisen osuus oli suu- rin Saksassa (31 %), jossa erä myös kasvoi eniten (yli 6 prosenttiyksikköä vuodesta 1994). Vuosina 1994–99 EU-15-maiden budjettiosuuksien muutoksista merkit- tävin oli ruuan osuuden väheneminen. Ruuan, alkoholittomien juomien ja tu- pakan osuus keskimääräisestä kulutuk- sesta pieneni kaikissa muissa EU-15- maissa paitsi Belgiassa, jossa se kasvoi 1,7 prosenttiyksikköä3 . Eniten ruuan Kuvio 2a ja 2b. Keskimääräinen kulutuksen rakenne EU-15-maissa ja uusissa jäsenvaltioissa; % kulutusbudjetista. Lähde: Eurostat.
  • 15. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 kulutus väheni Espanjassa (4,2 pro- senttiyksikköä) ja vähiten Tanskassa (0,5 prosenttiyksikköä) ja Ranskassa (1,0 prosenttiyksikköä). Ruuan kulutusosuuden vaihtelu sekä eri EU-maiden välillä että yli ajan on sopusoinnussa saksalaisen tilastotietei- lijä Ernst Engelin 1800-luvulla kehit- tämän lain kanssa, jonka mukaan elin- tason noustessa ruuan osuus kulutus- budjetista laskee (Zimmerman 1932). Engelin mukaan ruuan osuus olisi ”pa- ras aineellinen mittari elintasolle”. Esimerkiksi Suomessa ruuan osuus oli verrattain pieni (17,1 %), joka oli jo-pa EU-15-maiden keskiarvon (17,4 %) alapuolella. Engelin mittarin mu- kaan Suomen elintaso olisi siis ollut maiden välisessä vertailussa korkeam- pi kuin mitä kokonaiskulutus antaa olettaa. Muista Pohjoismaista ruuan osuus oli huomattavan pieni myös Tanskassa (13,8 %), tosin tanskalai- set myös kuluttavat Suomea enem- män. Pieni ruuan osuus suomalaises- sa kulutuksessa korostuu erityisesti vertailussa muihin vähän kuluttaviin EU-14-maihin, kuten Espanjaan ja Portugaliin, joissa ruuan osuus on sel- västi suurempi (yli 20 %). Teoreettis- ta perustelua haettaessa voidaan aja- tella, että suuri ruuan osuus näissä maissa johtuu kotitalouksien raken- teesta: perheet ovat suuria ja suuri osa kulutuksesta käytetään ruokaan. Toisaalta lastenhoito vie oman osan- sa tulonansaitsemismahdollisuuksista ja kokonaiskulutus on näin ollen pien- tä. Suomessa taas pieni kokonaisku- lutus voisi johtua muista tekijöistä kuin suurista perheistä, esimerkiksi välit- tömästä verotuksesta ja julkisesti tuo- tetuista palveluista. Myös laman vaikutus oli jossain mää- rin näkyvissä Eurostatin tutkimukses- sa, esimerkiksi siinä, että suomalai- sessa otoksessa työttömiä viitehenki- löitä (kotitalouksista valittuja henki- löitä, joista kerättiin enemmän tietoa kuin muista) oli vertailtavista maista eniten (5,9 %). Lama ja työttömyys voisivat selittää etenkin pientä koko- naiskulutusta. Suomalaisen tutkimuksen tiedot oli- vat varsinaisesti vuodelta 1998, jolloin lama oli jo ohi, mutta se vaikutti vielä kulutukseen ja kulutusrakenteeseen. Kotitalouksien yhteenlasketut reaaliset kulutusmenot olivat kylläkin vuonna 1998 8 % suuremmat kuin lamavuonna 1990, mutta kotitaloutta kohden las- ketut kulutusmenot olivat reaalisesti vuonna 1998 vielä pienemmät kuin vuonna 1990 (Ahlquist ja Pajunen 2000). Kulutuksen kokonaiskasvu joh- tui paljolti väestörakenteen muutoksis- Heli Mäkisen mielestä hyvinvointipalveluiden käytön mittaaminen eri maissa toisi myös taloudelliseen keskusteluun aivan uusia sävyjä. Kuvio 3. Eniten ja vähiten tiettyä hyödykeryhmää kuluttavat EU-14-maat (% kulutus- budjetista). Lähde: Eurostat. Lyhenteet: E = Espanja, EL = Kreikka, FIN = Suomi, D = Saksa, I = Italia, IRL = Irlanti, NL = Hollanti, P = Portugali, S = Ruotsi, UK = Englanti
  • 16. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 ta, kun kotitalouksien koko pieneni ja lukumäärä kasvoi. EU-14-maista suomalaiset kuluttivat vähiten kodin kalusteisiin (4,5 %) ja vaatteisiin (4,6 %), joiden kulutus ei myöskään ollut vielä vuonna 1998 la- maa edeltävällä tasolla (Ahlquist ja Pa- junen 2000). Toisaalta suomalaiset kuluttivat eniten liikenteeseen ja vies- tintään (19,8 %), jonka osuus myös kasvoi Suomessa eniten (3,3 prosent- tiyksikköä). Erään kuuluvat tietoliiken- nemenot kasvoivat kaikissa maissa. Hyvinvointipalvelujen mittaa- minen Tutkimuksen tavoitteena oli mitata sel- laista kulutusta, joka olisi mahdollisim- man vertailukelpoista eri maiden kes- ken. Tästä syystä hyvinvointipalveluja ei ole luettu mukaan. Kyseiset palve- lut kuten esimerkiksi erilaiset kuntien tarjoamat koulutus- ja terveyspalvelut muodostavat vaikeasti vertailtavan erän eri maiden kesken. Kyse ei ole ainoas- taan mitattavuudesta vaan myös eri- laisista käytännöistä. Terveysmenot ovat Euroopassa ylei- sesti valtion kustantamia, mutta niiden rahoitustavat vaihtelevat. Useimmissa maissa osa terveydenhoidosta on kä- vijöille maksutonta, suoraan verorahoil- la rahoitettavaa ja osasta haetaan erik- seen korvauksia. Tällainen järjestelmä on esimerkiksi Suomessa. Tanskassa, Ruotsissa ja Englannissa terveydenhoitomenot maksetaan tyy- pillisesti veroista (n. 100 %), kun taas Belgiassa noin 99 % menoista on kor- vausjärjestelmän piirissä (Eurostat 1998). Vaikka saatujen korvauksien osalta menoja voidaankin oikaista, jul- kisista palveluista saatu hyöty jää väis- tämättä huomioimatta. Mittaamison- gelma on huomattava myös koulutus- menojen osalta, joissa maksuton osuus on vieläkin suurempi. Eurostat on pyrkinyt yhdessä jäsen- maiden kanssa kehittämään menetel- miä, joilla terveys- ja koulutusmeno- jen ns. todellinen kulutus voitaisiin mitata. Eräs mahdollisuus olisi lasken- nallisten arvojen käyttäminen kotita- louksilta kerättyjen kulutustietojen si- jaan. Tällöin menot määritettäisiin eri- tyisestä tietokannasta ja allokoitaisiin kotitalouksiin tiettyjen kriteereiden perusteella. Toinen mahdollisuus olisi kerätä kotitalouksilta tieto todellisesta käytöstä esimerkiksi lääkärikäyntien perusteella. Vuoden 1999 tutkimuksessa terve- ysmenot oikaistiin saatujen korvauk- sien osalta. Jäljelle jäävä osuus (keski- määrin hieman yli 3 % menoista) oli suuri lähinnä sellaisissa maissa, joissa yli 60-vuotiaita viitehenkilöitä oli pal- jon, kuten Kreikassa ja Italiassa. Kreikassa sekä koulutusmenojen osuus (2,4 %) että terveysmenojen osuus (6,3 %) oli EU-15-maista suu- rin. Terveysmenojen kohdalla tähän vaikutti osittain yli 60-vuotiaiden suuri osuus (41 %), mutta Kreikan kotitalo- uksilla myös julkisesti tuotettujen pal- velujen osuus kulutuksesta on yksi Eu- roopan pienimpiä. Näiden tietojen pe- rusteella voi siis olettaa, että julkisten palvelujen pois jättäminen lisäsi jonkin verran Kreikan kotitalouksien mitattua kulutusta muihin maihin nähden. Hyvinvointipalvelut lisäävät ostovoimaa Julkisesti tuotetut palvelut kuuluvat olennaisesti Suomen samoin kuin Kuvio 4. Julkisesti tuotettujen palvelujen osuus kotitalouksien keskimääräisestä oikais- tusta käytettävissä olevasta tulosta vuonna 1999 (PPS) (Slovenia, Kypros, Malta ja Luxemburg eivät ole mukana vertailussa). Lähde: Eurostat.
  • 17. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 muiden Pohjoismaiden kotitalouksien kulutusmahdollisuuksiin. Julkisten palveluiden vaikutusta ku- lutuksen määrään voi arvioida kan- santalouden tilinpidon tulotileiltä. Tut- kimuksen kulutukseen verrattavissa oleva tulo on ns. käytettävissä oleva tulo. Kuviossa 4 keskimääräiseen käy- tettävissä olevaan tuloon on lisätty jul- kisesti tuotetut palvelut. Tällöin saa- daan oikaistu käytettävissä oleva tulo. Kuvion 1 kulutuserien tavoin tulot on ilmaistu ostovoimakorjattuina. Ne il- maisevat tällöin ostovoiman eroja eri maiden välillä. Julkisten palvelujen mukaan ottami- nen parantaisi Suomen ostovoimaa noin kolmanneksella. Vain Tanskalla (39 %) ja Ruotsilla(42 %) julkiset pal- velut lisäsivät enemmän käytettävis- sä olevien tulojen reaalista ostovoi- maa. Kaikkiin muihin maihin nähden julkisten palvelujen mukaanotto pa- rantaisi Suomen asemaa. Erityisesti ero näkyy Kreikan kohdalla, jossa julkisten palvelujen osuus oli pienin, 8 %. Käytettävissä oleviin tuloihin perus- tuvassa vertailussa Italia ja Espanja oli- sivat sijoittuneet ostovoimavertailussa ensimmäiseksi ja kuudenneksi, mutta niiden alhainen julkisten palveluiden osuus (17 % käytettävissä olevasta tu- losta) pienensi oikaistua käytettävissä olevaa tuloa eli suhteessa niihin mai- hin, joissa julkinen osuus oli suurem- pi. Ranska on esimerkki maasta, jossa sekä käytettävissä oleva tulo että julki- set palvelut kotitaloutta kohti olivat Euroopan maista kolmen korkeimman joukossa. Seuraava kulutusbudjettien vertailu EU-maissa on tarkoitus tehdä vuodel- ta 2005. Mittaamisongelmien vuoksi vertailuun ei todennäköisesti vielä oteta mukaan hyvinvointipalveluja. Niiden mukaan lukeminen kuitenkin tarjoaisi hieman erilaisen kuvan Euroopan ko- titalouksien kulutusmahdollisuuksista. Julkiset palvelut sisältävän, todellisen kulutuksen mittaaminen on Euroopan maiden tilastokeskuksille haaste, joka toivottavasti tulevissa tutkimuksissa toteutuu. KIRJALLISUUS Ahlquist, K. & Pajunen, A. (2000), Kotitalouksien kulutusmenojen muutok- set 1990-luvulla, Tilastokeskus, Tulot ja kulutus 28/2000. Eurostat (1998), Social Protection Expenditure, ESSPROS: European System of Integrated Social Protection, Luxembourg 1998. Eurostat (2003), Household Budget Surveys in the EU: Methodology and Recommendations for Harmonization- 2003, Luxembourg 2003. Eurostat (2004), Household Budget Surveys in the Candidate Countries: Methodological Analysis 2003, Luxem- bourg 2004. Lux, M. (2000), The Housing Policy Changes and Housing Expenditures in the Czech Republic. Sociological Papers 1/2000, Academy of Sciences, Prague, Institute of Sociology. Puente, A. (2005), The European Consumer in the Enlargened Union, Statistics in Focus 2/2005, Eurostat. Zimmerman, C.C. (1932), Ernst Engel’s Law of Expenditures for Food, Quarterly Journal of Economics, 47, 80.
  • 18. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 Euroalueen yhteinen rahapolitiikka käynnistyi vuoden 1999 alussa. Euro tuli käteisrahana käyttöön kolme vuot- ta myöhemmin. Vaikka etenkin suur- ten rahasummien tajuaminen edellyt- tää meiltä monilta edelleen eurojen muuttamista ”mummonmarkoiksi”, olemme jokapäiväisessä elämässämme alkaneet tottua euroon. Yhteinen raha on osoittanut kätevyytensä, kun mui- hin euroalueen maihin matkustettaes- sa ei enää tarvitse kantaa huolta rahan vaihdosta ja kun hinnat siellä ovat meikäläisiin suoraan verrattavissa. Jukka Pekkarinen Johtaja Palkansaajientutkimuslaitos jukka.pekkarinen@labour.fi EMUn välitilinpäätös Euroopan talous- ja rahaliiton perustamisesta on kulunut kohta seitsemän vuotta, ja sen pulmalliset piirteet ovat käyneet yhä ilmeisemmiksi. Jukka Pekkarinen johti vuosina 1996–1997 asiantuntijaryhmää, joka analysoi Suomen tule- van EMU-jäsenyyden vaikutuksia.
  • 19. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 EMU-jäsenyyteen kohdistui Suo- messa etukäteen pelkoja. Ensimmäi- sessä aallossa tapahtunut siirtymisem- me euroon ymmärrettiin kyllä poliit- tisesti perustelluksi. Mutta huolta kannettiin siitä, miten Suomi pärjää yhteisen rahapolitiikan oloissa yksi- puolisen ja EU:n ydinalueista poik- keavan tuotantorakenteensa kanssa. Kysyttiin, ymmärtävätkö työmarkki- najärjestöt uuden ympäristön palkan- muodostukselle asettamat tiukat eh- dot vai kasvaako työttömyys, kun hin- takilpailukyky murenee eikä deval- vaation mahdollisuutta enää ole. Nämä omat pelkomme eivät ole to- teutuneet. Yllättävän pian ajankohtaiseksi ja as- karruttavaksi on sen sijaan osoittau- tunut kysymys, jota me suomalaiset pohdimme etukäteen paljon vähem- män kuin omaa pärjäämistämme: Me- nestyykö EMU kokonaisuutena? Kaik- k i jäsenmaat, etenkään euroalueen suuret maat, eivät ole sopeutuneet euro-oloihin yhtä hyvin kuin me. Talous- ja rahaliitto on taloudellises- sa ja poliittisessa kriisissä. On alettu puhua jopa euroalueen hajoamises- ta. Puheet talous- ja rahaliiton repeämi- sestä voi panna turhan huomiontavoit- telun piikkiin. On silti perusteltua esit- tää kriittisiä kysymyksiä euroalueen talouspolitiikasta ja sen instituutioiden toimivuudesta. Tällaisilta kysymyksil- tä ei välty Euroopan keskuspankin ra- hapolitiikka eikä, ennen kaikkea, jä- senmaiden finanssipolitiikkaa säätele- vä vakaus- ja kasvusopimus. Yhteiseksi taustatekijäksi euroalueen talouspoliit- tisille vaikeuksille paljastuu talouspo- liittisen koordinaation ongelma: Miten sovittaa yhteen jäsenmaiden poliittis- ten päätöksentekijöiden demokraatti- nen vastuunalaisuus taloudellisesta ti- lanteesta, ennen kaikkea työllisyydes- tä, kotimaassaan ja heidän valmiuten- sa sitoutua yhteisiin, koko euroalueen talouspoliittisen uskottavuuden kan- nalta tarpeellisiin pelisääntöihin ja ra- joitteisiin. Vakaus- ja kasvusopimus ei ole osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi tähän ongelmaan. Itse olemme pärjänneet hyvin EMU-aika on Suomessa ollut makro- taloudellisesti vakaata. Korot ovat aset- tuneet ennätyksellisen alhaiselle tasol- le, samoin inflaatio. Erittäin hyvä hin- takilpailukyvyn taso, johon osaltaan myötävaikutti markan aliarvostettu muuntokurssi euroon siirryttäessä, on säilynyt. Taloudellinen kasvu on ollut meillä euroalueen nopeimpia (kuvio 1). Työttömyys on supistunut euroalu- een keskitason alapuolelle (kuvio 2). Etukäteen pelättyjä, maakohtaisten häiriöiden aiheuttamia kriisejä emme ole joutuneet EMUn oloissa kokemaan. Taloudellinen vakautemme on säilynyt, vaikka taloutemme suhdannekierto onkin poikennut muusta euroalueesta. Kiitos Nokia-ilmiön koimme EMU- kauden aluksi viime vuosikymmenen lopulla, emme pelättyä negatiivista shokkia, vaan positiivisen häiriön. Ta- loudellinen kasvu Suomessa oli kerta- luokkaa voimakkaampaa kuin yleensä euroalueella. Tämä ei kuitenkaan joh- tanut aiempien vuosikymmenten kal- taiseen inflaatiokierteeseen. Meillä so- vittiin keskitetysti maltillisista palkan- korotuksista, jotka pitivät työmarkki- noilla hyvin. Inflaatio-odotukset pysyi- vät rauhallisina. EMU-ajan pelisäännöt on opittu työ- markkinoillamme hyvin. Joku voisi väittää, että työmarkkinat on pitänyt rauhallisena työttömyys, joka on edel- leen poikkeuksellisen korkea. Työttö- myydellä on varmaan ollut oma osuu- tensa. Mutta EMU-aikaa edeltäneen, vuoden 1994 liittokierroksen aikaiset palkkapaineet kielivät siitä, että palk- kakierteeseen olisi viime vuosinakin ollut potentiaalia. Vuonna 2001 alkanut kansainvälinen laskusuhdanne näkyi nopeasti myös Suomessa. Toisin kuin useimmissa Eu- roopan maissa työttömyys ei kuiten- kaan alkanut meillä uudelleen kasvaa. Kansantalouden kasvu jatkui muuta euroaluetta nopeampana. Talouden positiivinen yleiskuva säilyi. Viime vuonna bruttokansantuotteen kasvu kohosi jo 3,6 prosenttiin. Suomen taloudellisen tilanteen va- kauteen on myötävaikuttanut ekspan- siivinen finanssipolitiikka. Rakenteel- lista, suhdannevaihteluiden vaikutuk- sesta puhdistettua julkisen talouden yli- jäämää purettiin meillä veronkevennyk- sin ja julkisten menojen lisäyksin vuo- desta 2000 vuoteen 2004 yhteensä lä- hes 4 prosenttia bruttokansantuottees- ta vastaavalla summalla, eli noin 5 mil- jardilla eurolla. Tämä oli suhteellisesti Lähde: Eurostat. Kuvio 1. BKT:n muutos euroalueella ja Suomessa vuosina 1998–2004.
  • 20. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 yhtä suuri finanssipolitiikan kevennys kuin presidentti Bushin kiistellyn ve- ronkevennys- ja varusteluohjelman vaikutus Yhdysvaltojen budjettialijää- mään. Finanssipolitiikan elvytysruiske piti yllä kotimaista kysyntää. Tähän myö- tävaikutti se, että meillä, toisin kuin esi- merkiksi Saksassa, kotitalouksien luot- tamus säilyi. Kansalaiset eivät säilöneet veronkevennysten tuomaa ostovoiman lisäystä sukanvarteen, vaan kotimainen kulutus kasvoi. Kansallisen finanssipo- litiikan voimin toteutettu ”sillanraken- nus” kansainvälisen noususuhdanteen yli onnistui. Tällainen yrityshän oli jo ehtinyt saada kansainvälisesti huonon maineen, kun sen katsottiin johtaneen 1970-luvun alun öljykriisin jälkeen monissa maissa ojasta allikkoon. Meillä taas tällaista sillanrakennusta oli aiem- min uskallettu harvoin edes yrittää. EMU-ajan alku näyttää merkinneen, paradoksaalista kyllä, perinteisten key- nesiläisten finanssipoliittisten reseptien maihinnousua Suomeen. Näihin myönteisiin kokemuksiimme voi liittää monta varausta. Voi kysyä, onko menestyksemme juuri EMUn ansiota. Vaikka esimerkiksi Ruotsi on jäänyt euroalueen ulkopuolelle, on ta- loudellinen kehitys ollut siellä suunnil- leen yhtä hyvää kuin Suomessa. Viime vuosien vertainen finanssipo- liittinen elvytys ei liioin meillä enää tois- tune. Valtion ja kuntien talouteen on syntymässä rakenteellinen alijäämä, jota työvoiman supistu- minen, veropohjan ka- peneminen ja vanhusvä- estön määrän kasvu uh- kaavat pahentaa lähi- vuosikymmeninä enti- sestään. Finanssipolitii- kan pelivara pienenee. Nämä varaukset eivät kuitenkaan vie pohjaa omalta kannaltamme myönteiseltä EMU-ko- kemusten ensi arviolta. Koko euroalueen näkökulmasta teh- tävä arvio osoittautuu sen sijaan syn- kemmäksi. Yhteinen rahapolitiikka käyn- nistynyt kohtuullisen hyvin Euroopan keskuspankki on onnistu- nut rahapolitiikkansa käynnistämises- sä. Teknisesti euron käyttöönotto on mennyt hyvin. EKP:n rahapoliittisen strategian täsmentämisessä on toisaalta ollut alkuhämminkiä. Kahden pilarin, rahan määrän ja inflaatiotavoitteen, va- raan perustuva strategia osoittautui al- kuunsa vaikeaselkoiseksi. Inflaatiota- voitteen merkitys raha- politiikan muotoutumi- sessa ja arvioinnissa on- kin pikku hiljaa koros- tunut. EKP:n alkuperäistä inflaatiotavoitetta, jon- ka tulkittiin edellyttä- vän hintatason kohoa- misen jäämiseksi nollan ja kahden prosentin välille vuodessa, pidet- tiin liian kireänä. Ni- melliset hinnat ja palkat eivät käytän- nössä hevin alene. Kansantalouden joustavalle toiminnalle välttämätön suh- teellisten hintojen muutos kävisi tällöin paremmin päinsä, jos se voisi tapah- tua kohtuullisen inflaation oloissa niin, että toiset hinnat kohoavat vähän no- peammin kuin toiset. Kovin monien hintojen ei kuitenkaan tarvitsisi varsi- naisesti laskea. Liian alhainen inflaatio voi aiheuttaa sen, että suhteellisten hin- tojen muutos estyy nimellisten hinto- jen jäykkyyden takia. Tämä hidastaa rakenteellista sopeutumista ja aiheut- taa työttömyyttä. EKP on korjannut inflaatiotavoittaan. Nyt sen tavoitteleman vuotuisen inflaa- tion tulkitaan asettuvan aiempaa ka- peampaan haarukkaan aivan kahden prosentin pintaan. Mutta inflaatiotavoi- tetta voisi sopivan tilaisuuden tullen korjata edelleen. Rahapolitiikan peli- varaa lisäisi, ja rahapoliittinen strate- gia olisi helpommin ymmärrettävissä, jos EKP:n inflaatiotavoite olisi Ison-Bri- tannian ja Ruotsin keskuspankkien ta- paan selkeän symmetrinen. Inflaatio voisi tällöin liikkua tietyissä, etukäteen asetetuissa rajoissa. Inflaatiohaarukan keskikohdan olisi samalla suotavaa olla hieman nykyistä korkeammalla. Euroopan keskuspankkia on moitit- tu rahapoliittisissa liikkeissään varovai- seksi ja myöhäliikkeiseksi. Vuosikym- EMU-ajan alku näyttää merkinneen perinteisten keyne- siläisten finanssi- poliittisten resepti- en maihinnousua Suomeen. Lähde: Eurostat. Kuvio 2. Työttömyysaste euroalueella ja Suomessa vuosina 1998–2005. * 1. vuosipuolisko kausitasoitettuna.
  • 21. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 menen alun laskusuhdanteen alettua sen väitettiin alentavan ohjauskorko- aan liian hitaasti. Tilalle tarjottiin Fe- din esimerkkiä Yhdysvalloista. Kritiik- ki voimistui viime keväänä uudelleen. Jopa OECD vaati EKP:ta alentamaan ohjauskorkoa. Tilannetta mutkisti EKP:n näkökulmasta kuitenkin se, että taloudellinen tilanne oli euroalueen eri maissa erilainen. Suurissa jäsenmais- sa, etenkin Saksassa ja Italiassa, se oli hyvin heikko, mutta monissa pienissä euroalueen maissa, samoin kuin Es- panjassa, se oli taas suhteellisen hyvä. Euroalueen suurten maiden taloudel- liset näkymät ovat sitä paitsi alkaneet aivan viime viikkoina kirkastua. Ko- ron alentamista ei viime kesänä, ennen öljyn uut- ta hintapiikkiä, enää vaadittukaan yhtä tar- mokkaasti kuin kevääl- lä. EKP:n voi kaiken kaik- kiaan sanoa onnistuneen rahapolitiikassaan uu- deksi, monessa suhtees- sa ennen kokematto- missa olosuhteissa toimi- vaksi instituutioksi aika hyvin. Euroalueen kor- kokanta on alhainen. EKP:n matalalla profiililla toteuttamat rahapolitiikan strategian tarkistukset ovat ottaneet huomioon esitettyä kritiikkiä. EKP:n rahapolitiikkaan liittyy kuiten- kin poliittis-institutionaalinen ongelma. Kysymys on itsenäistä rahapolitiikkaa toteuttavan itsenäisen keskuspankin sekä talouspolitiikan muita lohkoja hoi- tavien, yhteisten tai kansallisten, insti- tuutioiden välisestä suhteesta. Tarve koordinoida EKP:n rahapolitiikkaa jä- senmaiden finanssipolitiikan ja raken- teellisten uudistustoimien kanssa on kiistakysymys, jonka merkitys on ko- rostunut euroalueen taloudellisten on- gelmien kärjistymisen myötä. EKP on sanoutunut irti tällaisesta koordinoin- nista ja julistautunut kapea-alaiseksi rahan arvon vartijaksi. Arvostelijat ovat taas väittäneet, että EKP sysää vastuun työttömyydestä ja muista taloudellisis- ta vaikeuksista jäsenmaiden hallitusten finanssipolitiikalle ja kyvyttömyydelle toteuttaa rakenteellisia uudistuksia. Tällä eristäytymisellään se vain vai- keuttaa hallitusten mahdollisuuksia huolehtia julkisen talouden tasapainos- ta ja toteuttaa rakennereformeja. Vakaus- ja kasvusopimuksen kriisi Talouspolitiikan koordinoinnin ongel- mista on ollut eniten esillä finanssipo- litiikka. Maastrichtin sopimus edellyt- tää, että yhteiseen rahapolitiikkaan osallistuvien maiden budjettialijäämä ei ylitä kolmea prosenttia bruttokansan- tuotteesta. Lisäksi on säädetty ns. liiallisen ali- jäämän menettelystä, jota sovelletaan, jos jo- kin jäsenmaa uhkaa rikkoa alijäämärajan. Ennen yhteisen raha- politiikan käynnisty- mistä vuonna 1997 EU-maat sopivat tätä menettelyä sääteleväs- tä vakaus- ja kasvuso- pimuksesta. Jos jokin jäsenmaa joutuu liialli- seen alijäämään eikä korjaa tilannet- taan asetettuun määräaikaan mennes- sä, se voidaan tuomita maksamaan tal- letuksia, jotka myöhemmin muuttuvat peruuttamattomiksi sakoiksi. Liiallis- ten alijäämien välttämiseksi sopimuk- sessa korostetaan julkisen talouden yli- jäämää keskipitkän ajan tavoitteena. Lisäksi on sovittu jäsenmaiden laati- mista, EU:lle raportoitavista kansalli- sista vakausohjelmista. Vakaus- ja kasvusopimus joutui viime vuonna kriisiin. Saksa ja Ranska aset- tuivat uhmaamaan itseensä kohdistu- vaa liiallisen alijäämän menettelyä. Sa- malla liiallisen alijäämän menettelyn uhka alkoi koskea lähes puolta euro- alueen maista. Sopimuksen soveltami- sessa oli ilmennyt jo aiemmin vaikeuk- sia ja sen tulkintaa oli jouduttu EU:n piirissä tarkistamaan. Mutta nyt sopi- mus näytti ajautuneen umpikujaan. Hämmentävää niinikään oli, että sopi- muksen väljentämistä voimakkaimmin ajoi juuri Saksa, maa, jonka vaatimuk- sesta sopimus alun perin laadittiin. EU:n valtiovarainministerit onnistui- vat maaliskuussa välttämään välittömän umpikujan. Ne sopivat listasta lieven- täviä tekijöitä (kuten T&K-investoin- nit, EU:lle suoritettavat nettomaksut sekä eläkeuudistuksiin ja EU:n laajen- tamiseen liittyvät kulut), jotka voidaan liiallisen alijäämän menettelyä sovellet- taessa ottaa lieventävinä tekijöinä huo- mioon. Sopimuksen tulevaisuus on nyt auki. Liialliselle alijäämälle asetettu raja, kol- me prosenttia bruttokansantuotteesta, on yhä voimassa, samoin velvoite kor- jata alijäämä määräajan kuluessa sekä tämän laiminlyönnistä seuraavan sank- tion mahdollisuus. Sopimusta lieventävien tekijöiden lista on toisaalta niin pitkä, että jäsenmaa voi halutessaan löytää kohdan johon vedota halutessaan välttää itseensä koh- distuvat sanktiot. Euroopan tuomiois- tuin on sitä paitsi vahvistanut jäsenmai- den valtiovarainministereistä koostuvan neuvoston harkintavallan vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamisessa. Suurten jäsenmaiden johtajat, esimer- kiksi liittokansleri Schröder, tekivät so- pimuksesta käydyn kiistan yhteydessä omalta osaltaan selväksi, että finanssi- politiikka on jäsenmaiden asia. Johtopäätös on, että vakaus- ja kas- vusopimukseen sisältyvien sakkojen käyttö on poissa näköpiiristä. Sopi- musta on nyt pidettävä lähinnä poliit- tisena asiakirjana. Sen vastainen ase- ma riippuu siitä, miten vakavissaan jä- senmaat sitoutuvat finanssipolitiikan yhteiseen arviointi- ja koordinointijär- jestelmään ja minkä painon kansalli- sessa päätöksenteossaan ne saamilleen arvioinneille, suosituksille ja poliittisil- le painostustoimille antavat. Kansallisella finanssipolitii- kalla keskeinen rooli Euroalueelle luontevassa talouspoliit- tisessa työnjaossa finanssipolitiikka on ensisijaisesti kansallista. Yhteisessä ra- EKP:n rahapolitii- kan pitäisi tukea talouden rakenne- muutosta määritte- lemällä inflaatiota- voitteensa nykyistä korkeammaksi ja symmetriseksi.
  • 22. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 hapolitiikassa ei voida näet ottaa huo- mioon taloudellisen tilanteen eroja eri jäsenmaiden välillä. Tästä syystä on luonnollista, että jäsenmaat käyttävät kansallista finanssipolitiikkaa korjatak- seen oman taloudellisen tilanteensa poikkeamia euroalueen keskimääräi- sestä. Tämä on myös koko euroalu- een etu, koska jäsenmaat voivat omaa kansantalouttaan vakauttavin finanssi- poliittisin toimin estää häiriön leviämis- tä muihin euromaihin. Yhteinen raha- politiikka lisää sitä paitsi kansallisen finanssipo- litiikan tehokkuutta. Korkokanta näet mää- räytyy koko euroalueen tasolla eikä se reagoi, ei ainakaan pienen maan tapauksessa, kansalli- seen finanssipolitiik- kaan. Vakaus- ja kasvusopi- muksen tulkinnan kuu- luisikin siis olla sillä ta- valla joustavaa, että sil- lä ei estetä finanssipolitiikan perustel- tua käyttöä maakohtaisten suhdanne- ongelmien lievittämiseen. Neuvostos- sa tapahtunut sopimuksen tulkinnan väljentäminen oli tästä näkökulmasta ymmärrettävää. Asian ymmärtämiseksi voi pohtia vä- hän tarkemmin Saksan tapausta. Sak- san budjettikriisi on viime vuosien huo- non taloudellisen kehityksen, ei holtit- toman finanssipolitiikan seuraus. Sa- mat OECD:n arviot, jotka osoittavat esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Suomen keventäneen julkisen talouden tulo- ja menoperusteita useita prosenttiyksik- köjä BKT:sta vastaavalla määrällä, osoittavat Saksan osalta finanssipoli- tiikan lievää kiristymistä vuodesta 2001 vuoteen 2004. Se, että budjettialijää- mä on Saksassa kasvanut, vaikka itse päätösperäistä finanssipolitiikkaa on ki- ristetty, on johtunut siitä, että talou- dellinen kasvu on jäänyt maassa näinä vuosina olemattomaksi. Budjettialijää- män pitäminen vakaus- ja kasvusopi- muksen säätämällä tasolla olisi edel- lyttänyt finanssipolitiikan kiristämistä vielä enemmän – ja todennäköisesti vielä heikompaa taloudellista kehitys- tä ja vielä korkeampaa työttömyyttä kuin Saksassa nyt on toteutunut. Saksan finanssipolitiikkaa arvioita- essa on otettava myös huomioon, että maassa on toimeenpantu monia raken- teellisia uudistuksia sosiaaliturvajärjes- telmässä sekä työvoima- ja hyödyke- markkinoilla. Rakenteelliset uudistuk- set ovat heikentäneet taloudellista ti- lannetta lyhyellä ajalla. Inflaatio on ol- lut Saksassa alhainen, ja maan hinta- kilpailukyky on paran- tunut EMU-kaudella kymmenisen prosent- tia. Saksasta on tullut maailman suurin vien- timaa, ja sen ulkomaan- kauppa on vahvasti yli- jäämäinen. Olisikin ollut huonoa talouspolitiikkaa, jos Saksaa olisi huonojen taloudellisten olosuh- teitten lisäksi rangaistu vakaus- ja kasvusopi- muksen alijäämärajan ylityksestä rap- sahtaneella sakolla. Se olisi painanut Saksaa vain entistä syvemmälle talou- dellisten ja poliittisten vaikeuksien suo- hon. Vakaus- ja kasvusopimuksen tul- kinnan on oltava sillä tavalla joustavaa, että sillä ei estetä finanssipolitiikan pe- rusteltua käyttöä maakohtaisten suh- danneongelmien lieventämiseen. Julkisen talouden kestävyys yhteisenä intressinä Mutta jäsenmaiden finanssipolitiikkaan liittyy myös euroalueen yhteinen int- ressi. On näet rahaliiton kaikkien jä- senmaiden yhteisen edun mukaista, että jokainen jäsenvaltio pitää oman julki- sen taloutensa kestävällä pohjalla. Nii- den yhteisessä intressissä on estää sel- lainen tilanne, jossa jonkin rahaliiton jäsenmaan julkisen velan bruttokansan- tuoteosuus alkaa kierteenomaisesti, vuodesta toiseen ja suhdannekuopas- ta toiseen, kasvaa. Jos rahoitusmark- kinoilla leviää käsitys, että kyseinen valtio ei enää pysty huolehtimaan omis- ta vastuistaan, syntyy paniikki, jonka seurauksena korot nousevat koko eu- roalueella. Euron kurssi heikkenee. Inflaatio kiihtyy. Tällaisen epäluottamuksen kierteen estäminen edellyttää finanssipolitiikan koordinaatiota euromaiden välillä. Tämä on vakaus- ja kasvusopimuk- sen perustelu. Euroopan keskuspan- kilta, samoin kuin toisilta jäsenmail- ta, on Maastrichtin sopimuksessa to- sin kielletty toisen, velkojensa kanssa vaikeuksiin joutuneen hallituksen ra- hoittaminen. Kiellolla pyritään siihen, että yksittäisen jäsenmaan velanhoi- tovaikeudet heijastuisivat rahoitus- markkinoilla sen omien velkapaperei- den luottoriskin kasvuna. Tällä taval- la markkinat voisivat toimia hälytys- signaalina. Mutta markkinoilla on tai- pumus reagoida liian myöhään – ja silloin myös liian rajusti. Vakaus- ja kasvusopimuksen edellyttämän koor- dinaation on tarkoitus toimia ennalta ehkäisevästi. Julkisen talouden kestävyys riippuu monesta eri tekijästä, joiden arviointi on vaikeaa. Arviointia ei voi kiteyttää yhteen tiettyyn, kaikille maille sopivaan alijäämärajaan. Alle kolmeen prosent- tiin bruttokansantuotteesta jäävä bud- jettialijäämä ei ole välttämätön, ei myöskään riittävä ehto julkisen talou- den kestävyydelle. Julkisen talouden kestävyyttä arvioitaessa on otettava kantaa sellaisiin, ehkä vasta kaukana- kin tulevaisuudessa realisoituviin muut- tujiin kuin kansantalouden pitkän ajan kasvuvauhti, vastainen korkokehitys, julkisten menojen kasvunäkymät sekä poliittisesti ja taloudellisesti hyväksyt- tävä veroaste. Neuvoston äskettäin päättämissä uu- distuksissa painotetaan aiempaa enem- män nimenomaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvaa yhteistä int- ressiä. Mutta ratkaisevaa jatkossakin on, miten jäsenmaat ottavat huomioon tämän intressin omassa, kansallisessa päätöksenteossaan. Tämä yhteisen int- ressin välittymisen ongelma nostaa esil- le EU:n poliittisen koheesion heikkou- det finanssipolitiikan koordinaation esteenä. Vakaus- ja kasvu- sopimuksella ei pitäisi estää kan- sallisen finanssipo- litiikan perusteltua käyttöä suhdanne- vaihteluiden tasaa- miseen.
  • 23. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 Finanssipolitiikan koordinaa- tio pohjimmiltaan poliittinen ongelma Ennen Suomen EMU-ratkaisua meil- lä kiisteltiin yhteisen valuutan poliitti- sista seuraamuksista. Toiset olivat sitä mieltä, että rahaliiton jäsenyys merkit- see askelta liittovaltion suuntaan. Yh- teinen rahapolitiikka ja yhteinen kes- kuspankki tarvitsevat vastapainokseen tehokkaan poliittisen yhteisön. Toiset puolestaan kiistivät, että EMU- jäsenyydellä sinänsä olisi merkittäviä poliittisia vaikutuksia. Heidän mieles- tään yhteiseen rahapolitiikkaan siirty- misessä oli kysymys yhdestä, selvästi rajatusta toimivallan siirrosta jäsenmail- ta yhteisötason itsenäiselle elimelle, EKP:lle. Yksittäisen jäsenmaan talous- politiikan kannalta muutos olisi pitkälti verrattavissa siirtymiseen kiinteään va- luuttakurssiin. Rahapoliittinen autono- mia menetettäisiin. Tämän vastapai- noksi finanssipolitiikan merkitys ja teho kasvaisivat. Lukeuduin itse niihin, jotka vähätte- livät talous- ja rahaliiton poliittista ulot- tuvuutta. Kokemus EMUn toiminnas- ta osoittaa jo nyt, että tätä käsitystä on syytä tarkistaa. Talous- ja rahaliitolla on poliittinen ulottuvuus, jota etukä- teen aliarvioitiin. Kysymys on siitä, että rahaliiton jä- senmailla on joukko sellaisia yhteisen intressin asioita, joita niiden kuuluu omassa kansallisessa päätöksenteos- saan vaalia. Jos jäsenmaat eivät piittaa tästä, ajautuu yhteinen raha ennen pit- kää ongelmiin. Julkisen talouden kestävyydestä huo- lehtiminen on keskeinen yhteisen int- ressin asia. Jäsenmaiden sitoutumisen kestävään finanssipolitiikkaan pitäisi olla sitä suuremmalla syyllä itsestään selvää, kun solidi julkinen talous on myös niiden omassa, kansallisessa int- ressissä. Jos näet julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla, siirtää yhteiskunta julkisen talouden ylläpidon rasitusta kohtuuttomassa määrin tulevien suku- polvien harteille. Ennen pitkää tämä johtaa repivään sukupolvien väliseen konfliktiin. On kuitenkin merkkejä siitä, että jä- senmaiden poliittiset johtajat ovat val- miita käyttämään lyhytnäköisesti hy- väkseen niitä tilapäisesti väljempiä kan- sallisen finanssipolitiikan reunaehtoja, joita yhteinen raha, yhteinen, aiempaa alempi korkokanta, yhteinen valuut- takurssi – ja myös vakaus- ja kasvuso- pimus – näyttävät antavan. Tästä tar- joaa esimerkin Italian tapaus. Pitkien korkojen alentuminen EMU- jäsenyyden myötä on helpottanut suu- resti Italian valtion suuren velkataakan hoitoa. Maa pääsi lisäksi rahaliittoon mukaan selvästi aliarvostetulla valuut- takurssilla. Se näyttää kuitenkin syö- neen nämä kummilahjansa nopeasti. Italian hintakilpailukyky on murentu- nut. Korkomenoista ja suhdannevaih- teluista puhdistettu, hallituksen omis- ta päätöksistä riippuvainen budjettiali- jäämä on kasvanut EMU-kaudella yli kolmea prosenttiyksikköä bruttokan- santuotteesta vastaavalla määrällä. Jul- kisen velan BKT-osuus on kääntynyt – yli 100 prosentin tasolla – uudelleen nousuun. Vakaus- ja kasvusopimuk- sen alijäämäraja on ylittynyt korkojen laskun tuoman hengähdystauon jäl- keen. Yhteisen strategian ongelma Vakaus- ja kasvusopimuksesta, samoin kuin EU:n perustuslakiehdotuksesta, käytyjen kiistoja yhteydessä on käynyt ilmi, että kansallisessa politiikassa on vaikea välttää houkutusta tehdä EU:sta ja sen piirissä toimivista yhteisistä in- stituutioista syntipukki oman maan ongelmille. Poliittisten johtajien joukos- sa esiintyy kaksinaamaisuutta, kun he asettuvat kotimaisilla areenoilla vastus- tamaan sellaisia velvoitteita, joita he ovat itse olleet EU:ssa hyväksymässä. Valtiovarainministerit saattavat tuntea Ecofinissä aitoa yhteishenkeä kantaes- saan huolta julkisen talouden kestävyy- destä jäsenmaissa. Mutta tämä yhtei- seen hiileen puhaltamisen henki ei ulo- tu suurten jäsenmaiden valtionpäämie- hiin. Pienille maille ulkoisten rajoitteiden, yhteisten pelisääntöjen ja koordinaa- tion hyväksyminen sekä asettuminen niiden tueksi myös kotimaisessa poli- tiikassa on luontevampaa kuin suu- Jukka Pekkarisen mielestä talouspoliittisen kokonaisstrategian puute on pahentanut euro- alueen umpikujaa. Poliittisen sitoutumisen yhteiseen strategiaan tulisi tapahtua valtion- päämiesten tasolla.
  • 24. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 rille. On tuskin sattuma, että pienet maat ovat myös menestyneet viime vuosina taloudellisesti paremmin kuin suuret. EU:n nostamista syntipukiksi helpot- taa unionin piirissä toimivien yhteisten instituutioiden eristäytyneisyys. Nämä, laajan itsenäisen toimivallan saaneet ja suorasta poliittisesta vastuusta vapaat toimielimet tyytyvät taloudellisten on- gelmien edessä heristelemään sorme- aan kansallisille poliittisille päättäjille, joilla taas on omassa talouspolitiikas- saan käytettävissään huonot kortit. Esi- merkiksi Euroopan keskuspankki nä- kee Euroopan työttömyyden pelkäs- tään rakenteellisena, rahapolitiikasta riippumattoman ongelmana. Se on vaatinut myös vakaus- ja kasvusopi- muksen piiruntarkkaa noudattamista. Rahapolitiikka taas on rajautunut in- flaatiotavoitteen varjelemiseksi. Euro- alueen sisäisten inflaatiopaineiden väis- tyttyä rahapolitiikan seuraamisesta on tullut tylsää puuhaa. Talouspoliittisen kokonaisstrategian puute on pahentanut euroalueen um- pikujaa. Hidas tuottavuuden kasvu on korostanut rakenteellisten uudistusten tarvetta. Korkea työttömyys ja heikot kasvunäkymät ovat toisaalta ruokki- neet ihmisissä muutoksen pelkoa ja heikentäneet kotimaisen kysynnän kas- vua. Budjettialijäämien paisuminen on kaventanut finanssipoliittisen pelivaran olemattomiin. Inflaatiotavoitteeseen kiinni naulautunut rahapolitiikka ei ole tuonut helpotusta taloudelliseen tilan- teeseen. Euroalue tarvitsee nyt yhteistä, ylei- sön luottamusta vahvistavaa talouspo- liittisista strategiaa taloudellisen kas- vun voimistamiseksi, työttömyyden alentamiseksi ja julkisen talouden kes- tävyyden turvaamiseksi. Rahapoli- tiikka ja finanssipolitiikka tulisi so- vittaa nykyistä paremmin yhteen. Kevyenä pysyvän, investointeja ja kasvua tukevan rahapolitiikan vasta- painoksi jäsenmaiden finanssipolitiik- kaa voitaisiin vastaavasti kiristää. Näin euroalueen maat voisivat par- haiten varautua väestön vanhenemi- sen asettamiin haasteisiin. Poliittisen sitoutumisen yhteiseen talouspoliitti- seen strategiaan tulisi tapahtua valtion- päämiesten tasolla. Sitoutuminen ei saisi liioin jäädä pelkiksi korulauseik- si, kuten Lissabonin strategian osalta näyttää tapahtuneen. Yhteisen strategian luominen edellyt- tää myös rahapolitiikan tukea. EKP:n olisi tulkittava rahapoliittista strategia- ansa nykyistä väljemmin. Tämän ei tarvitsisi vaarantaa keskuspankin inflaa- tiotavoitteen uskottavuutta. Kun euro- alueella ei ole sisäisiä inflaatiopaineita, on rahapolitiikassa mahdollista antaa vakaan rahan arvon ohella aiempaa enemmän painoa kokonaistaloudelli- sen tasapainon, kasvun ja työllisyyden vahvistamiselle. Liiallinen puhdasoppi- suus inflaatiotavoitteen tulkinnassa voi jatkossa olla haitaksi EKP:n oman aseman kannalta, taloudellisesta kas- vusta ja työllisyydestä puhumatta- kaan.
  • 25. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Palkansaajien järjestäytymisasteen pit- kään jatkunut nousu päättyi Suomes- sa 1990-luvulla. Ammatillisen järjestäy- tymisen lakipiste saavutettiin vuonna 1993. Tuolloin lähes 85 prosenttia kai- kista palkansaajista kuului ammattiyh- distysliikkeeseen. Laman päättymisen jälkeen järjestäytymisaste on alentunut yli kymmenellä prosenttiyksiköllä. Jär- jestäytymisasteen lasku Suomessa 12 viime vuoden aikana on ollut samaa suuruusluokkaa kuin pääministeri Thatcherin aikaan 1980-luvulla tapah- tunut muutos Isossa-Britanniassa. Palkansaajien järjestäyymisaste on Suo- messa silti yhä kansainvälisesti verrat- tuna varsin korkea. Järjestäytymisasteen muutosta on se- litetty mm. työvoiman ja työpaikkojen rakenteessa tapahtuneilla muutoksilla. Myös työttömyyden aleneminen 1990- luvun puolivälin jälkeen on voinut vä- hentää kiinnostusta liittyä ammattiliit- toon. Suuri muutos on ollut myös am- mattiliitoista riippumattoman työttö- myyskassan syntyminen vuonna 1992. Petri Böckerman Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos petri.bockerman@labour.fi Roope Uusitalo Tutkimuskoordinaattori Palkansaajientutkimuslaitos roope.uusitalo@labour.fi Mistä johtuu ammatillisen järjestäytymisen lasku? Suomen korkea ja nouseva järjestäytymisaste kääntyi laskuun 1990-luvun laman jälkeen. Mitkä tekijät ovat alentaneet ammattiliittoihin kuuluvien osuutta palkansaajista?
  • 26. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 Tähän Loimaan kassana tunnettuun Yleiseen työttömyyskassaan kuului vuo- den 2004 lopussa 240 000 jäsentä, ja se on nykyään suurin yksittäinen työt- tömyyskassa. Tässä artikkelissa eritte- lemme järjestäytymisasteen laskun syitä ja arvioimme, mikä osa siitä voidaan selittää työvoiman koostumuksen ja työllisyystilanteen muutoksilla. Tutkimusaineisto Empiirinen analyysimme perustuu Ti- lastokeskuksen tulonjakotilaston aineis- toon, jossa ammattiliittojen jäsenyyttä on kysytty vuodesta 1991 lähtien. Ai- neistossa on vuodesta 1992 alkaen tie- to myös kuulumisesta pelkkään työttö- myyskassaan. Useimmiten tämä vastaa kuulumista ns. Loimaan kassaan. Tilastokeskuksen tulonjakotilastoa varten haastatellaan vuosittain noin 25 000 henkilöä. Sama kotitalous on haastattelussa mukana kahtena peräk- käisenä vuotena, ja puolet otoksesta korvataan vuosittain uudella vastaaja- joukolla. Haastattelutietoja täydenne- tään eri rekistereistä kerätyillä tiedoil- la. Tieto ammattiyhdistyksen jäsenyy- destä perustuu kuitenkin haastattelu- vastauksiin. Aineistossa on myös ve- rotusrekisteriin perustuva tieto jäsen- maksuista tehdyistä verovähennyksis- tä, mutta tämä tieto ei erittele pelk- kään työttömyyskassaan kuuluvia am- mattiliittojen jäsenistä. Lisäksi rekiste- ritieto koskee koko vuoden aikana maksettuja jäsenmaksuja, kun haastat- telutieto taas perustuu tilanteeseen haastatteluhetkellä. Näistä syistä jäsen- maksuihin perustuva laskelma yliarvi- oisi jonkun verran ammattiliittojen jä- senmäärää. Haastattelutietoihin perus- tuva tulonjakotilaston antama kuva ammatillisen järjestäytymisen muutok- sista on sen sijaan hyvin samanlainen kuin mitä saadaan Työministeriön työ- olobarometrin tai Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella. Tulonjakotilaston etu on, että siinä on myös lukuisia taustamuuttujia, joiden avulla voidaan selittää kuulumista am- mattiliittoon. Aineisto sisältää tietoja mm. vastaajien iästä, sukupuolesta, tuloista, koulutustasosta, toimialasta ja työmarkkina-asemasta. Rajaudumme tässä artikkelissa palkansaajiin ja jätäm- me tarkastelusta pois mm. yrittäjät, opiskelijat ja eläkeläiset. Keskeiset tulokset Kuviossa 1 on esitetty ammattiliittoi- hin kuuluvien osuus kaikista palkan- Kuvio 1. Palkansaajien kuuluminen ammattiliittoihin ja pelkkään työttömyyskassaan. Piste-estimaattien ympärille on piirretty 95 prosentin luottamusvälit. Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto. Roope Uusitalo ja Petri Böckerman ovat tutkineet palkansaajien kuulumista ammattiliit- toihin Palkansaajasäätiön rahoittamassa hankkeessa, jonka tuloksia selostetaan yksi- tyiskohtaisemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen työpaperissa “Union Membership and the Erosion of the Ghent System: Lessons from Finland”.
  • 27. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 saajista vuosina 1991–2002, ja siinä näkyy myös työttömyyskassoihin kuu- luvien osuus. Kuvion mukaan järjes- täytymisaste kasvoi nopeasti 1990-lu- vun alussa. Vuoden 1993 jälkeen pal- kansaajien järjestäytymisaste on laske- nut joka vuosi vuotta 2000 lukuun ot- tamatta. Yhteensä järjestäytymisaste on alentunut vuoden 1993 jälkeen yli kym- menellä prosenttiyksiköllä. Työttö- myyskassoihin kuuluvien osuus on las- kenut ainoastaan muutamalla prosent- tiyksiköllä. Kasvava ero työttömyyskas- sojen ja ammattiliittojen jäsenmäärän välillä selittyy käytännössä melkein kokonaan ammattiliitoista riippumat- toman Loimaan kassan jäsenmäärän vahvalla kasvulla. Taulukossa 1 on kuvattu järjestäyty- misasteen kehitystä eri palkansaajaryh- missä. Naiset kuuluvat miehiä useam- min ammattiliittoihin, ja järjestäytymis- aste on myös keskimääräistä korke- ampi julkisella sektorilla ja korkeasti koulutettujen keskuudessa. Vähiten ammattiliittoihin kuuluvat nuoret, yk- sityisten palvelualojen työntekijät, mää- räaikaisessa työsuhteessa olevat, pie- nituloiset ja Etelä-Suomessa asuvat. Pelkkään työttömyyskassaan kuulumi- nen on yleisintä yksityisillä palvelualoil- la. Myös Etelä-Suomessa asuvat ja suurituloiset ovat muita useammin pelkän työttömyyskassan jäseniä.1 Tulonjakotilaston avulla voidaan tar- kastella myös palkansaajien liittymisiä ammattiliittoihin ja eroamisia niistä, koska aineistossa on tietoja samoista henkilöistä kahtena peräkkäisenä vuo- tena. Liittymisten ja eroamisten koko- naismäärät ovat yllättävän suuria ver- rattuna ammatillisen järjestäytymisen nettomuutokseen. Toisin sanoen pal- kansaajien edestakainen liike ammat- 1 Kokonaan ansiosidonnaisen työttö- myysturvanulkopuolellaovattodennäköi- simmin nuoret, heikosti koulutetut ja osa- aikaiset työntekijät eli henkilöt, joilla on keskimääräistä huomattavasti korkeampi työttömyysriski. Tämä kielii siitä, että hen- kilökohtainen työttömyysriski ei ole vält- tämättä ainakaan tärkein tekijä, joka oh- jaaihmistenvalintojaheidänpäättäessään liittymisestä ammattiliittoon tai pelkkään työttömyyskassaan.Lähde: Tilastokeskuksen tulonjakotilasto. Ammattiliitto: Työttömyyskassa: 1991 1995 2000 1992 1995 2000 Sukupuoli Nainen 79 83 80 2 3 6 Mies 72 80 72 2 4 8 Ikä 15–24 53 62 46 1 3 4 25–34 74 78 70 2 3 8 35–44 81 84 79 2 4 8 45–54 82 86 83 2 4 7 55–64 77 82 85 2 3 5 Koulutustaso Matala 73 81 74 1 3 7 Keski 77 81 75 2 4 7 Korkea 82 84 82 2 4 5 Palkka Alin neljännes 66 70 62 1 3 5 Toiseksi alin 81 87 81 1 4 6 Toiseksi ylin 81 87 81 2 4 7 Ylin neljännes 77 82 78 4 6 10 Työsopimus Pysyvä/jatkuva . . 77 . . 8 Määräaikainen . . 70 . . 4 Pääsektori Yksityinen 72 77 70 3 5 10 Julkinen 85 90 89 1 1 2 Kolmas sektori 65 76 81 1 3 4 Toimiala Maa- ja metsätalous 64 74 69 1 1 7 Teollisuus 80 85 82 2 4 6 Energia ja vesihuolto 88 87 89 1 2 5 Rakentaminen 75 81 72 2 5 9 Kauppa 62 67 56 4 7 16 Hotelli- ja ravintoala 63 68 60 2 6 11 Kuljetus 74 74 69 2 4 9 Tietoliikenne 87 90 82 1 1 5 Rahoitus ja vakuutus 76 85 71 4 5 12 Muut yksityiset palvelut 56 69 60 4 8 10 Julkinen hallinto 86 91 87 1 1 5 Koulutus ja T&K 84 85 86 2 1 2 Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut 86 90 89 4 1 2 Muut julkiset ja henkilökohtaiset palvelut 63 76 71 1 4 6 Alueet Etelä 70 77 69 3 5 10 Länsi 81 87 82 1 2 3 Itä 82 89 85 1 2 5 Pohjoinen 85 87 85 0 1 3 Taulukko 1. Ammatillinen järjestäytymisaste ja kuuluminen pelkkään työttömyyskassaan eri palkansaajaryhmissä (%).
  • 28. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s26 Lähde: Lesch, 2004. Taulukko 2. Palkansaajien ammatillinen järjestäytymisaste eräissä maissa vuosina 1961–2000. Taulukossa raportoidut luvut ovat kymmenen vuoden keskiarvoja. 1961/1970 1971/1980 1981/1990 1991/2000 Maksimiarvo Maksimiarvon vuosi Ghent -maat: Ruotsi 66.4 73.4 81.5 85.9 88.6 1998 Suomi 40 64.5 70.2 77.2 79.6 1995 Tanska 61.3 69.1 76.8 76.6 79.5 1994 Keskiarvo 55.9 69.0 76.2 79.9 82.6 1996 Eräitä muita maita: Hollanti 39.1 36.6 27.7 24.5 41.7 1960 Italia 28 46.9 43 38.7 50.5 1976 Iso-Britannia 40.9 47.6 40.8 32.5 50.1 1979 Itävalta 58.3 52.7 50.4 40.6 60 1960 Japani 34.1 32.5 27.5 23.3 34.8 1964 Norja 51.5 52.1 55.5 54.8 56.4 1990 Ranska 20.1 21 13.8 10.5 22.2 1969 Saksa 32.9 34.1 33.9 29.1 35.9 1991 Sveitsi 33.5 31.1 27.9 23.2 37 1960 Yhdysvallat 26.9 22.9 18.2 14.8 29.4 1960 Keskiarvo 36.3 37.3 33.3 28.7 41.2 1970 tiliiton jäsenyyteen ja sieltä pois on ta- vallista. Esimerkiksi vuosina 1995– 2002 runsaat 150 000 palkansaajaa vuosittain erosi ammattiliitoista ja toi- saalta liittyi niihin. Jäsenmäärän net- tomuutos oli lähellä nollaa. Keskeinen teema ammatillista järjes- täytymistä koskevassa viimeaikaisessa kirjallisuudessa on ollut se, missä mää- rin järjestäytymisasteen muutoksia voi- daan selittää työvoiman tai työpaikkojen raken- teessa, makrotaloudelli- sessa ympäristössä ja lainsäädännössä tapah- tuneilla muutoksilla (esim. Schnaber 2003). Suomessa voisi olettaa, että esimerkiksi sellaiset tekijät kuin julkisen sek- torin koon muutos, elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen, koulutustason kohoaminen, määräaikaisten työsuh- teiden yleistyminen, työttömyysriskin kasvu tai vaikkapa työpaikkojen koon muutos olisivat vaikuttaneet ammatti- liittojen suosion laskuun. Olemme arvioineet näiden rakenteel- listen tekijöiden vaikutusta estimoimal- la vuosien 1991–2000 tulonjakotilas- ton aineistosta mallin, jossa ammatti- liittoihin ja kassaan kuulumista selitet- tiin työntekijöiden sukupuolella, iällä, koulutuksella, lasten määrällä, toimi- alalla, osa-aikaisuudella, asuinläänillä ja työttömyysriskillä. Malli on yksinker- tainen todennäköisyysmalli, ja sen tu- loksia on kuvattu tar- kemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen jul- kaisusarjassa ilmesty- neessä englanninkieli- sessä työpaperissa (Böckerman ja Uusitalo 2005). Kaikki nämä tekijät selittävät yhdes- sä ainoastaan noin nel- jänneksen järjestäytymisasteen laskus- ta. Monet näistä rakennetekijöistä ovat itse asiassa muuttuneet tavalla, jonka tulisi johtaa järjestäytymisasteen kas- vuun. Esimerkiksi suomalaisten kes- kimääräisen koulutustason rivakalla paranemisella pitäisi olla taulukon 1 lukujen perusteella positiivinen vaiku- tus järjestäytymisasteeseen. Harvoja järjestäytymisasteen laskua selittäviä tekijöitä ovat julkisen sektorin osuu- den pieneneminen ja yksityisen palve- lusektorin osuuden kasvu. Hyviä selityksiä järjestäytymisasteen laskulle on muualtakin vaikea löytää. Esimerkiksi määräaikaisten työsuhtei- den yleistyminen alentaa järjestäyty- misastetta, mutta 1990-luvulla tapah- tunut muutos määräaikaisessa työsuh- teessa olevien osuudessa ei riitä selit- tämään kuin murto-osan järjestäyty- misasteen laskusta. Lisäksi on syytä huomata, että määräaikaisten työsuh- teiden osuus kaikista työsuhteista on laskenut vuodesta 1997 lähtien, mutta samaan aikaan järjestäytymisasteen aleneminen on jatkunut. Selitykseksi ei kelpaa edes työllisyyden muutos si- ten, että laman aikana työssä olisi ol- lut ammattiliittoihin kuuluvien ydin- joukko ja työllisyyden parantuessa työ- elämään tulisi enemmän ammattiliit- toihin kuulumattomia. Järjestäytymis- asteen muutos on näet hyvin saman- Ammattiliitoista riippumaton Loi- maan kassa on vienyt jäseniä am- mattiliitoilta.
  • 29. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 27 kaltainen, vaikka työssä olevien sijaan tarkasteltaisiin järjestäytymisasteen muutoksia koko työikäisessä väestös- sä. Ainoa jäljelle jäävä selitys järjestäyty- misasteen laskulle onkin ammattiliitois- ta riippumattoman Yleisen työttömyys- kassan synty vuonna 1992. Ansiosi- donnainen työttömyysturva on tär- keimpiä syitä kuulua ammattiliittoon. Esimerkiksi Taloustutkimuksen vuon- na 2003 tekemässä kyselyssä 58 % ammattiliittojen jäsenistä katsoi, että ansiosidonnainen työttömyysturva on ’erittäin tärkeä’ syy kuulua ammatti- liittoon. Niin kauan kuin ammattiliitot hallinnoivat työttömyyskassoja oli työt- tömyyskassaan liittyminen yksinkertai- sinta liittymällä ammattiliittoon, vaik- ka periaatteessa kuuluminen pelkkään työttömyyskassaan on aina ollut mah- dollista. Työttömyyskassojen toimintaa ohjaava, edelleen voimassa oleva vuo- den 1984 työttömyyskassalaki ei edes mainitse ammattiliittoja. Vasta Loi- maan kassan synty rikkoi linkin työt- tömyysturvan ja ammattiliiton jäsenyy- den välillä. Järjestelmää, jossa ammattiliitot hal- linnoivat valtion subventoimaa työttö- myysturvajärjestelmää, kutsutaan bel- gialaisen synnyinkaupunkinsa mukaan Ghent-järjestelmäksi. Suomen lisäksi Ghent– järjestelmän maita ovat Ruotsi2 , Tanska ja joi- denkin laskujen mu- kaan edelleen Belgia. Taulukossa 2 verrataan järjestäytymisasteen ke- hitystä Ghent-maissa muutamiin muihin OECD-maihin vuosina 1961–2000. Siitä nä- kyy, että järjestäytymis- aste on noussut tasaisesti kaikissa Ghent-maissa, kun taas useimmissa muissa maissa järjestäytymisasteessa on ollut selkeä aleneva trendi 1980-luvun alusta lähtien. Pehkosen ja Tannisen (1997) mukaan myös Suomessa jär- jestäytymisasteen pitkän aikavälin ko- hoaminen selittyy suurelta osiltaan sil- lä, että ammattiliitot hallinnoivat työt- tömyyskassoja. Jää nähtäväksi, seuraako Loimaan kassan kasvusta Ghent-järjestelmän perusteiden asteittainen mureneminen Suomessa, ja mitä tapahtuu järjestäy- tymisasteelle, jos linkki ammattiliitto- jen ja työttömyysturvan välillä edelleen heikkenee. Tämän kehityksen yhtenä oireena on se, että eräät ammattiliitot ovat alkaneet markkinoida mahdolli- suutta kuulua pelkkään työttömyyskas- saan. Loimaan kassan perustamista seurannut ja vuodesta 1993 alkanut yhtäjaksoinen järjestäytymisasteen las- ku ei tässä suhteessa ole erityisen hyvä merkki suomalaisten ammattiliittojen kannalta. Yksi mahdollinen tapa arvioida tule- vaa kehitystä on jakaa järjestäytymis- asteen lasku palkansaajan iän, tarkas- teluvuoden ja syntymävuoden (kohor- tin) aiheuttamaan vaikutukseen. Suu- ri kohorttivaikutus en- nakoisi järjestäytymis- asteen laskun jatkumis- ta, jos nuoremmat vä- hemmän järjestäyty- neet ikäluokat pikku hiljaa korvaavat työ- markkinoilla vanhem- mat kohortit. Tällaista hajotelmaa ei luonnol- lisesti voi yhden vuo- den poikkileikkausai- neistosta tehdä, koska eroja syntymävuodessa ei voi erottaa ikäeroista. Useita peräkkäisiä vuosia kattavassa paneeliaineistossakaan tällainen hajo- telma ei ole ihan suoraviivainen, kos- ka ikä, vuosi ja syntymäkohortti ovat keskenään suoraan riippuvaisia. Esi- merkiksi kaikki syntymäkohorttien väliset erot voidaan selittää aika- ja ikä- vaikutuksilla. Vain normeeraamalla yksi näistä kolmesta voidaan kaksi muuta estimoida. Kuviossa 2 on nor- meerattu iän vaikutus nollaksi 35 ja 45 vuoden iän välillä. Olettamalla siis, että järjestäytymisaste ei kasva vanhenemi- 2 Myös Ruotsissa on nykyään mahdollis- ta kuulua työttömyyskassaan kuulumatta ammattiliittoon. Vuonna 1998 peruste- tussa Alfa-kassassa oli tosin vuonna 2004 vain 69 000 jäsentä, 1,6 % Ruotsin työlli- sistä. Yksi ilmeinen selitys alhaisemmalle jäsenmäärälleonse,ettäruotsalaisenAlfa- kassan vuosimaksu on noin kolminkertai- nensuomalaisenYleisentyöttömyyskassan jäsenmaksuun verrattuna. Ammatillisen jär- jestäytymisasteen laskua selittää se, että nuoret liittyvät selvästi aikaisem- paa harvemmin liittoihin. Ammattiliittoihinkuuluvienosuuspalkansaajistaonlaskenutvuodesta1993alkaen.Roope Uusitalo ja Petri Böckerman eivät näe merkkejä suunnanmuutoksesta.