Naisia ICT-alalle!

1,865 views

Published on

Teknologiateollisuus on teettänyt laajan tutkimuksen ala- ja yläkouluikäisten, lukiolaistyttöjen sekä ammattikorkea- ja korkeakouluissa opiskelevien nuorten keskuudessa.

Tutkimuksessa selvitettiin koululaisten ja opiskelijoiden kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan laitteista, ohjelmista, palveluista ja yrityksistä sekä tieto- ja viestintäteknistä osaamista ja käyttötottumuksia.

Published in: Education
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,865
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
108
Actions
Shares
0
Downloads
1
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Naisia ICT-alalle!

  1. 1. Naisia ICT- alalle!
  2. 2. Esipuhe Innostavaa työelämää etsimässä Keväällä 2010 Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikka-ala päätti selvittää kuinka vastikään koulunsa aloittaneet ja jo pidemmälle ehtineet ammatinvalintaa miettivät tytöt tuntevat tietotekniikkaa yleensä, alalla toimivia yrityksiä, niiden kehittämiä tuotteita ja palveluita, sekä erityisesti sen tarjoamia työtehtäviä. Taustalla oli tietotekniikka-alan huoli tyttöjen koko 2000-luvun ajan hiipuneesta kiinnostuksesta alan opintoja kohtaan. Kun samaan aikaan tietotekniikkakoulutuksen saaneet, jo ammatissa toimivat naiset vakuuttivat tyytyväisyyttään koulutuksensa mahdollistamaan uraan ja ammattiin, ristiriita tyttöjen koulutusvalintojen ja ammatissa toimivien naisten kokemusten välillä oli suuri ja vieläpä kasvamassa. Kaikki toimialojen väliset vertailut todistavat yksi toisensa jälkeen, että tietotekniikka-ala on yksi tasa-arvoisimmista, ja jossa osaaminen on oikeasti työssä saatavan arvostuksen tärkein peruste. Naisen euro on tietotekniikka-alalla hyvin lähellä miehen euroa. Laaja tutkimus päätettiin tehdä kolmessa osassa, joista ensimmäinen selvittää alakoululaisten, toinen yläkoululaisten ja lukioikäisten tyttöjen ja kolmas osa jo työelämään siirtyneiden tietotekniikkakoulutuksen hankkineiden naisten käsityksiä ja kokemuksia alasta. Jo alakoululaiset tytöt käyttävät varsin sujuvasti tieto- ja viestintätekniikkaa, sekä laitteita että ohjelmia, ja käyttöaste vain kasvaa iän myötä. Erityisen hyvin tytöt tuntevat verkossa toimivat palvelut. Selvästi vähemmän tuttuja ovat tietotekniikkayritykset ja kaikkein vieraimpia tytöille ovat alan työtehtävät. Voi syystä sanoa, että alan todellisuuden ja sen mielikuvien välillä on suuri tieto- ja mielikuvakuilu. Tytöt ovat laajasti sitä mieltä, että tietotekniikka-ala on kaikin puolin naisille soveltuva, mutta ei kuitenkaan heille itselleen. Alaa pidetään vaikeana, josta puuttuu luovuus ja ihmisläheisyys. Kenties taustalla on usein koko toimialaa leimaava ohjelmointityö; ohjelmointi on kuitenkin vain yksi osaamisala, mutta tietenkin tietotekniikka-alan muista erottava. Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun muassa sovellusten ja palvelujen käytettävyyden parantamisessa, jossa esimerkiksi kognitiotieteen ja psykologian taidoilla olisi kysyntää. Tarvetta olisi myös esimerkiksi myynnin ja markkinoinnin taitajista, suunnittelijoista sekä asiakkuus- ja projektinhallinnan osaajista. Tutkimuksen kaikissa osissa annetaan suosituksia eri toimijoille tilanteen korjaamiseksi. Teknologiateollisuus ottaa itse pallon osasta tutkimuksen suosituksista ja vie tavoitteita eteenpäin. Apujoukkoja kuitenkin tarvitaan, sillä puutteelliset ja osin virheelliset käsitykset istuvat syvässä niin vanhempien, ammattipedagogien kuin itse tyttöjen keskuudessa. Tietotekniikan osaaminen on osa tämän päivän kansalaistaitoja, ja sitä kautta kaikille äärimmäisen tärkeää. On löydettävä keinot vakuuttaa tytöt tietotekniikka-alan työtehtävien poikkeuksellisen monipuolisesta luonteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tietotekniikka on kasvuala, jonka mahdollisuudet ovat maailman digitalisoituessa lähes rajattomat. Toisensa löytämällä voittajia ovat niin tytöt itse, tietotekniikkaratkaisujen käyttäjät, kuin tietotekniikka-ala kokonaisuudessaan. ”Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun muassa palvelujen käytettävyyden parantamisessa.” Naisia ICT-alalle! -tutkimus Julkaisija: Teknologiateollisuus ry ISBN 978-952-238-093-7 978-952-238-094-4 e-kirja (pdf) Taitto: Kuvat: Paino: Grafiksi, Pauliina Sjöholm Jari Härkönen SP-Paino Oy, Nurmijärvi Julkaistu elokuussa 2011 © Teknologiateollisuus ry Jukka Viitasaari johtaja Teknologiateollisuus ry Naisia ITC-alalle! 1
  3. 3. Sisällys B Esipuhe, Jukka Viitasaari. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 Sisällys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 1 2 3 A 4 1 2 3 4 5 6 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.1 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.2 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 ESIPUHE. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.1 Tutkimuksen taustaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.2 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 4.2 Tutkittavien koulujen valinta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 4.3 Aineiston kerääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 4.4 Aineiston analyysi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1.2 Sovellusten käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 5.2 ICT-alan tunteminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.2.1 Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.2.2 Opettajien käsitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 5.2.3 ICT-alan yritysten tunnettuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3 Mielikuvat ICT-alasta ja ICT-alan työtehtävistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3.1 Alakoulut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3.2 Yläkoulut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 5.3.3 Lukiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 5.4 ICT-alan kiinnostavuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 5.5 Ehdotukset toimenpiteiksi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 5.5.1 Tyttöjen ICT-alan tuntemuksen lisääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 5.5.2 Opettajien ICT-alan tuntemuksen lisääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 5 6 7 C 1 2 3 2 Naisia ITC-alalle! YHTEENVETO JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 1.1 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 1.2 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 ESIPUHE. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 3.1 Tutkimuksen taustaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 3.2 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3.1 Naiset ja tietotekniikka: teoreettisia lähestymistapoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3.2 Miksi ICT-ala ei kiinnosta tyttöjä/naisia? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4.2 Aineiston kerääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 4.3 Aineiston analyysi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 4.4 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 5.1 Naisten osuus ICT-alan opiskelijoista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 5.1.1 Yliopistot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 5.1.2 Ammattikorkeakoulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 5.1.3 Tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2 Naisten mielikuvat ICT-alasta ja sen opiskelusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2.1 ICT-alaa opiskelevien naisten mielikuvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2.2 Opiskeluikäisten naisten mielikuvat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 5.2.3 Haastateltujen näkemykset naisten mielikuvista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 5.3 Toimenpiteet oppilaitoksissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 5.3.1 Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 5.3.2 Naisten tukeminen opiskeluaikana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 5.3.3 Opintojen keskeyttämisen vähentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 5.3.4 Naisten osuuden lisääminen ja naisten tukeminen ICT-alan opinnoissa . . . . . . . 72 KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 1.1 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 1.2 Tutkimuksen toteuttaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 2.1 Naisten osuus ICT-ammattilaisista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 2.2 Naisten kokemukset ICT-ammattilaisina. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 2.2.1 Taustatietoja tutkimukseen osallistuneista naisista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 2.2.2 Naisten näkemykset ICT-ammattilaiseksi hakeutumisesta ja jäämisestä. . . . . . . . 86 CASE-ESIMERKIT. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Naisia ITC-alalle! 3
  4. 4. 4 3.1 Appelsiini Finland Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Satu Kuusisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Lotta von Schantz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 3.2 Basware Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Minna Snirvi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Johanna Rantala. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 3.3 DNA Oy .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Sari Heinonen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Ulla Koivisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Vilhelmiina Wahlbeck. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 3.4 Enfo Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Lotta Rinne. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Terhi Savela. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 3.5 Fujitsu Services Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Maarit Heikilä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Tiina Laiho . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108 Sari Valittu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 3.6 Sulake Corporation Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Outi Henriksson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Heini Kaihu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114 Elisa Puoskari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 3.7 Konecranes Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118 Tarja Julkunen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118 Jenni Vanhanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120 3.8 Metso Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Minna Hytönen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Helena Salovaara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124 3.9 Thermo Fisher Scientific Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 Sanna Laakso. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 3.10 Rails Girls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128 Linda Liukas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130 LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132 88 92 4 Naisia ITC-alalle! 94 100 104 98 106 108 112 90 96 102 114 116 118 120 124 126 110 122 130 Naisia ITC-alalle! 5
  5. 5. Johdanto Teknisten alojen koulutusorganisaatioissa ja yrityksissä huolestuttiin jo 1980-luvulla siitä, etteivät naiset hakeudu teknisille aloille siinä määrin kuin miehet. Naisten osuuden lisääminen sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen teknisiä aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo useita vuosia. Sitten 1990- ja 2000-luvuilla toteutettiin EU-tasolla useita laajoja hankkeita, joissa myös Suomi oli mukana (esimerkiksi Mirror, WomenIT, WomEng). Jotkut teknisen alan korkeakoulut ja yliopistot Suomessa ovat ponnistelleet saadakseen lisää naisia ICT-alan1 opiskelijoiksi ja tutkijoiksi. Myös opetustoimessa asiaa on selvitelty niin opetusministeriön kuin korkeakoulujenkin taholla. Kaikista toimista huolimatta tulokset ovat jääneet lyhytkestoisiksi tai paikallisiksi, eivätkä hyvät käytännöt ole levinneet toivotulla tavalla. Tutkimukset osoittavat, että tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovat yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien - varsinkin yläkoulu- tai lukioikäisillä tytöillä. Tieto- ja viestintätekniikan alalla Suomessa tytöt valitsevat tietotekniikan valinnaisaineeksi harvemmin kuin pojat, naiset ovat vähemmistönä ICT-alan opiskelijoiden joukossa, ja vain joka neljäs ICT-ammattilainen on nainen. Myös tietotekniikka-alan yritysten ylimmässä johdossa tai hallituksissa naiset ovat edelleen harvinaisia. ICT-alan yritysten keskeinen huoli on, että tärkeää osaamista jää hyödyntämättä, kun naiset eivät hakeudu alalle. Vastaavasti naiset eivät löydä monipuolista, kiinnostavaa ja yleensä hyväpalkkaista työtä kasvavalla toimialalla, joka jatkuvasti limittyy muihin toimialoihin tehostaen näiden toimintaa ja luoden yhä uusia mahdollisuuksia. Tässä Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikan toimialaryhmän toimeksiannosta toteutetussa tutkimuksessa haetaan vastauksia siihen, miksi ICT-ala ei näytä kiinnostavan tyttöjä ja naisia, ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Tutkimuksessa on hyödynnetty laajasti kotimaista ja ulkomaista aihetta koskevaa kirjallisuutta sekä aikaisempia tutkimustuloksia. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, jotka toteutettiin tammikuun 2010 – helmikuun 2011 välisenä aikana. Osaprojektissa A tarkastellaan peruskoulu- ja lukioikäisten tyttöjen sekä heidän opettajiensa mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan naisia ICT-alan opiskelijoina sekä opiskeluikäisten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C keskitytään naisiin ICT-ammattilaisina, ja pääpaino on ICT-ammattilaisina toimivien naisten case-esimerkeillä. Lähestymistapana kaikissa osaprojekteissa oli monitapaustutkimus, ja kaikkiaan tutkimukseen osallistui yli 220 henkilöä. Koko hankkeen toteutti tutkimuksesta vastannut tutkija. Tutkimushankkeen tavoitteeksi asetettiin kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla • lisätään tyttöjen ja naisten kiinnostusta ICT-alaan • lisätään naisten osuutta ICT-alan työvoimasta • tuetaan naisten ammattilaisuutta ICT-alalla • tuetaan naisten osaamisen hyödyntämistä organisaatioissa. Tärkeää osaamista jää hyödyntämättä, kun naiset eivät hakeudu alalle. 1 ICT = tieto- ja viestintätekniikan ala. Raportissa käytetään myös suppeampaa käsitettä IT = tietotekniikan ala. 6 Naisia ITC-alalle! Naisia ITC-alalle! 7
  6. 6. Yhteenveto Summary Tieto- ja viestintätekniikan käyttö on peruskoulu- ja lukioikäisille tytöille luontevaa, vaikka erot osaamisessa ovat suuret sekä yksilöittäin että kouluittain. Tytöt eivät kuitenkaan hahmota yhteyttä tietotekniikan hyödyntämisen ja ICT-toimialan välillä: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ura ICT-alalla innostaa vain harvoja. Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai tietoutta alan tarjoamista konkreettisista työtehtävistä. Julkisessa keskustelussa ja aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty ICT-alan ”nörttiimagon” vähentävän tyttöjen kiinnostusta. Tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan viittaa siihen, että tytöt kuvittelisivat vain nörtin olevan kiinnostunut ICT-alan opinnoista tai pärjäävän alalla2. ICT-alaa ei kuitenkaan pidetä ihmisläheisenä tai luovana, niin että se vetoaisi tyttöihin. Peruskoulu- ja lukioikäiset tytöt mieltävät ICT-alalla työskentelyn lähinnä yksinäiseksi koneen ääressä puurtamiseksi. ICT-alan arvioidaan sopivan naisille yhtä hyvin kuin miehille, mutta ”ei minulle kuitenkaan”. Naiset ovat edelleen vähemmistönä ICT-alan perustutkintoon tähtäävissä koulutusohjelmissa, vaikka eri oppilaitosten ja koulutusohjelmien välillä onkin merkittävää vaihtelua. Teknisemmissä koulutusohjelmissa naisten osuus on usein alle 10 prosenttia, kun taas esimerkiksi kauppatieteellisesti suuntautuneissa koulutusohjelmissa naisia voi olla jopa kolmannes opiskelijoista. Huolestuttavaa on, että ammattikorkeakoulujen ICT-alan koulutusohjelmissa naisopiskelijoiden määrä on selvästi vähentynyt viime vuosina. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen osalta tulokset vaihtelevat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus on kasvanut, osassa taas laskenut. Monien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute. Yllättävää on, etteivät lukiolaistytöt ole sen paremmin selvillä alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Nuoret eivät yleisestikään tunne eri ammatteja tai aloja kovin hyvin, ja koska ICT-ala on vähemmän konkreettinen kuin vaikkapa lääkärin, kosmetologin tai opettajan ammatti, sen tutuksi tuominen vaatii merkittävästi enemmän ponnisteluja. Lisäksi on syytä huomioida, etteivät opettajatkaan juurikaan tunne ICT-alaa. Ulkomaisten tutkimusten perusteella nuoret naiset pitävät ICT-alan opintoja vaikeina, mikä osaltaan vähentää kiinnostusta. Toisaalta opintojen vaikeus ei haittaa esimerkiksi lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin ihmisläheinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, kannattaisi alan markkinoinnissa tuoda esille, miten ihmisten elämää voidaan helpottaa ICT:n avulla. Yksi tässä tutkimuksessa haastateltu oppilaitoksen edustaja toteaakin: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?” Case-esimerkkeinä haastatellut naiset ovat yleisesti ottaen hyvinkin tyytyväisiä työtehtäviinsä ja viihtyvät työpaikoillaan. Miesvaltaisuus näkyy, mutta se herättää kysymyksiä lähinnä johdon sukupuolijakaumasta. Ulkomaisessa kirjallisuudessa naisten aliedustusta ICT-alalla on selitetty muun muassa ylipitkillä työpäivillä, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvillä muilla haasteilla sekä nais- ja vähemmistövastaisella ilmapiirillä yrityksissä. Tällaiset ongelmat eivät nousseet voimakkaasti esiin tässä tutkimuksessa. Toisaalta tutkituissa yrityksissä ei ole juurikaan toteutettu erityisiä tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä, kuten naisverkostojen tukemista. Naiset painottavat yrityskulttuurin merkitystä: varsinkin johdon esimerkki ja arkipäivän käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten hyvin naiset viihtyvät ja miten tasa-arvoiseksi he kokevat kohtelunsa. Girls in elementary and upper secondary schools are frequent users of information and communications technologies. However, skill levels vary between individuals and schools. The study illustrates that for girls, there is no linkage between using ICTs for leisure and interest in ICT professions: girls use computers daily for socializing and communicating, but this rarely inspires them to pursue careers in ICT. Moreover, even rigorous utilization of ICTs in teaching and learning does not seem to promote girls’ interest toward the ICT field. In public debates and in previous studies, the ‘nerdy’ image of the ICT field has been considered to lessen girls’ enthusiasm. The results of this study, however, do not indicate that the girls imagine only nerds to be interested in studying ICT or to do well in ICT professions3. Nonetheless, the ICT field does not appeal to girls because these professions are not perceived to be humane or creative. Girls of elementary and upper secondary school age mainly understand working in the ICT field as equalling to sitting alone by the computer. The ICT field is considered to suit women as well as men, but ”not me anyway”. Women still constitute a minority in study programmes aiming at a basic degree in ICT although remarkable differences exist between schools and programmes. In more technically oriented studies, the percentage share of women is often less than 10 percent whereas in more business oriented programmes up to one third of the students may be women. An alarming trend is that the number of women students in the ICT programmes of universities of applied sciences has clearly decreased in recent years. Regarding university level education in ICT, the results vary: in some schools, the percentage share of women has increased while in others it has decreased. Many girls only have limited knowledge of the ICT industry and its professions. Therefore, lack of knowledge also lessens their interest in embracing ICT as a profession. Surprisingly, girls in upper secondary schools are not more aware of ICT jobs than younger girls. Young people in general are not very knowledgeable about different professions and fields, and since jobs in ICT are less concrete than a doctor’s, cosmetologist’s or teacher’s, it will require much more effort to make them familiar. We should also remember that most teachers are not so familiar with ICT professions. Previous research has portrayed that young women assume studies in ICT to be difficult, which has decreased their interest. However, medical studies are very popular although they are perceived difficult as well. Since helping people or working closely with people appeals to many girls, it would be worth emphasising how people’s everyday life can be improved with ICTs. As one of the representatives of schools in this study points out: ”IT is everywhere and it’s part of life for us all – Why wouldn’t you come and influence the world of tomorrow?” Women interviewed as case examples in this study are in general pleased with their jobs and feel comfortable in their workplaces. Male-dominance shows but usually raises questions only regarding the gender distribution of management. While the underrepresentation of women in the ICT field has been explained in the literature e.g. by long working days, other difficulties in work-life balance, and inhospitable climate towards women and minorities, these problems did not feature strongly in this research. On the other hand, equality related initiatives such as support for women’s networks are absent in most studied companies. The women stress the importance of company culture: the example set by management as well as everyday practices have most impact on how comfortable the women feel and how equal they experience themselves. 2 Vertaa myös esimerkiksi Hiltunen, 2009; Siljander, 2009. 3 Cf. also Hiltunen, 2009; Siljander, 2009. Kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute. 8 Naisia ITC-alalle! ”Not me anyway” Naisia ITC-alalle! 9
  7. 7. Suositukset Jos ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Näitä tarvitaan, jotta tytöt ja naiset pitäisivät ICT-alaa mahdollisena ja kiinnostavana myös itselleen. Lisäksi on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Tätä auttaisi koti- ja ulkomaisen tutkimusaineiston kokoaminen esimerkiksi www-sivustoksi, jota täydennetään jatkuvasti. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää seuraavia suosituksia: I Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen kouluissa III Naisten ammattilaisuuden tukeminen ja osaamisen hyödyntäminen A. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan käytöstä oppimisessa: Jos koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tieto- ja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestämistä suositellaan jo alaluokilla. Tutkimuksen perusteella kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietotekniikkaa, tuo onnistumisen kokemuksia ja tasaa osaamiseroja. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä. B. Teknologia tutuksi ala- ja yläkouluissa: Tavoitteena on tutustuttaa teknologiaan, luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa myös tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään erilaista teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä. C. Opettajien ja opetuksen tuki: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä on koulujen välillä merkittäviä eroja. Opetuskäytön lisääminen vaatii riittävää teknistä ja pedagogista tukea sekä koulutusta, jota esimerkiksi kaikissa tähän tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koettu saatavan. 10 II ICT-alan esittely opiskelijoille ja opettajille A. ICT-ala tutuksi yläkouluissa ja lukioissa: Yläkouluissa ja lukioissa ICT-alasta ja -ammateista kannattaa tiedottaa oppilaille, oppilaan- ja opintojen ohjaajille sekä opettajille yhteistyössä alan oppilaitosten ja yritysten kanssa. Keinoja voivat olla esimerkiksi ammatinvalintatestit, esittelyvideot YouTubessa, Facebook-sivustot, tietoiskut, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, vierailijoiden käynnit kouluissa, opintokäynnit yrityksissä ja www-sivustot. B. ICT-ala tutuksi eri alojen opiskelijoille: ICT-alan yrityksissä tarvitaan kaikenlaisia osaajia. Alan yrityksiä ja työmahdollisuuksia kannattaa siis käydä esittelemässä paitsi ICT-alan myös esimerkiksi kauppatieteiden ja humanististen alojen opiskelijoille. A. Naisten opiskelun tukeminen ICT-alan oppilaitoksissa: Varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa opiskeluryhmän tai tutorryhmän syntyminen ja ryhmäytyminen merkitsee paljon. Vaikka tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita, on ryhmän tuki erityisen tärkeää miesvaltaista ICT-alaa opiskeleville naisille. B. Naisverkoston tai -yhteisön tuki: Laajemman naisverkoston tai -yhteisön tapaamisia kannattaa järjestää ICT-alan naisopiskelijoille säännöllisin väliajoin, esimerkiksi yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa. ICT-alan opiskelijoiden ja alalla toimivien naisten verkostoitumista voitaisiin myös tukea sekä oppilaitosten että yritysten taholta. C. Naisten rekrytointi, eteneminen ja urakierto: Naisten rekrytointi, eteneminen ja urakierto vaativat erityistä huomiota ICT-alan yrityksissä ja käyttäjäorganisaatioissa. Ylimpään johtoon ja hallituksiin naisten tie kulkee keskijohdon ja liiketoimintavastuiden kautta, joten siellä heidän osuuttaan tulisi vahvistaa. Naisia ITC-alalle! ICT-alan yrityksissä tarvitaan kaikenlaisia osaajia. Ylimpään johtoon ja hallituksiin naisten tie kulkee keskijohdon ja liiketoimintavastuiden kautta, joten siellä heidän osuuttaan tulisi vahvistaa. Naisia ITC-alalle! 11
  8. 8. Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimus Osaprojekti A: RSS Suosikit Messenger 12 ”Mieluummin jotain ihmisläheistä” – Tyttöjen mielikuvat ICT-alasta Susanna Bairoh Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 13
  9. 9. 1. Yhteenveto ja suositukset 1.1 Yhteenveto Tietotekniikan käytön ja ICT-alan välillä on tyttöjen mielikuvissa suuri kuilu: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ICT-ala ei kiinnosta kuin harvoja. Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan. Useimpien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute alan mahdollisuuksista. Työtä ICT-alalla ei mielletä ainakaan ihmisläheiseksi tai luovaksi, mikä voisi vedota tyttöihin. Alalla työskentely hahmotetaan yksinäiseksi koneen ääressä istumiseksi ja työtehtävistä tunnistetaan lähinnä ohjelmointi. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että lukiolaiset tytöt eivät ole sen paremmin selvillä alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Ei pidäkään tuudittautua siihen ajatukseen, että ”diginatiivit” osaisivat tietokoneen hyötykäytön vanhempia ikäpolvia paremmin ilman opastusta tai että tämän hetken koululaisille ICT-ala olisi tuttu ilman tiedottamista ja alaan perehtymistä. ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin hyvin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet tytöt tietävät Nokian ja valtaosa tytöistä ilmoittaa tietävänsä myös Elisan, Microsoftin ja Applen. Kaikissa ikäluokissa tytöille ovat tuttuja esimerkiksi YouTube, Google ja Wikipedia. Mikäli ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Toimenpiteitä tarvitaan jo alakouluissa, sillä muutoin tytöt saattavat poissulkea itseltään ICT-alan mahdollisena, kiinnostavana alana. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että opettajatkaan eivät tunne ICT-alaa kovin hyvin. Monet opettajat hahmottavat ICTalan tulevaisuuden alana josta pitäisi tietää enemmän, mutta opettajien joukosta löytyy myös niitä, joiden mielestä ICT-alaa ei tässä suhteessa pitäisi asettaa mitenkään erityisasemaan. ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin hyvin. 14 Naisia ITC-alalle! 1.2 Suositukset Tutkimuksen perusteella voidaan esittää muutamia suosituksia, joiden avulla voidaan lisätä tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan kohtaan. A. Toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa ikäluokittain Toimenpiteet koulujen suuntaan täytyy suunnitella kullekin ikäluokalle sopivaksi yhdessä opettajien kanssa siten, että ne tukevat koulujen kasvatustavoitteita. Alakoulut: Alakoulujen osalta voidaan pohtia, olisiko syytä enemmänkin tuoda tutuksia teknologia-alaa laajemmin kuin ICT-alaa. Tavoitteena olisi luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät ryhmätyöt tyttöryhmissä opettajan tukemina voisivat tuoda tällaisia kokemuksia. Lisäksi voidaan miettiä yhteistyötä vanhempien kanssa, koska opettajien mukaan lapset tuntevat huonosti omien vanhempiensa ammatteja. Olisiko esimerkiksi mahdollista löytää joka koulusta yksi ICT-alalla työskentelevä äiti tai isä, joka voisi kertoa omasta työstään ja näin toimia innostavana roolimallina? Yläkoulut: Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin tulisi suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä. Yläkouluissa toimenpiteet voidaan jakaa 1. oppilaanohjaukseen liittyviin: ammatinvalintatestit, tietoiskut ICT-alasta, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, jne. 2. aineenopettajien tukemiseen sopivien asiakokonaisuuksien opettamisessa. Tähän sisältyisivät esimerkiksi vierailut yrityksissä, kun kyseistä aihepiiriä käsitellään, tai vierailijoiden esittelykäynnit, videopätkät tms. eri aiheiden ympäriltä. Myös yhteisprojektit voisivat olla kiinnostavia sekä koulujen että yritysten kannalta. Sosiaalisen median hyödyntämistä kannattaisi harkita, sillä tämänikäiset tytöt viettävät jo varsin paljon aikaa esim. Facebookissa. Lukiot: Lukiossa tarvittavat toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin yläkouluissa, eli ne voidaan jakaa oppilaanohjaukseen liittyviin ja aineenopetukseen liittyviin. B. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan käytöstä oppimisessa Mikäli koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tietoja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestäminen jo alaluokilla olisi erittäin suositeltavaa. Tutkimuksen perusteella tällainen kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietoteknikkaa ja tukee onnistumisen kokemusten syntymistä. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä, jolloin tytöt uskaltaisivat kysyä myös ”tyhmiä” kysymyksiä. Koska tällaista perehdytystä ei vielä kaikissa kouluissa ole, on tässä vaiheessa suositeltava perehdytyksen toistamista kaikilla kouluasteilla, jotta varmistetaan rittävä tieto- ja viestintätekniikan hyötykäytön osaaminen. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen vaatii myös riittävää teknistä ja pedagogista tukea, jota kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koeta saavan. C. Yhteistyön lisääminen ICT-alan yritysten ja koulujen välillä ICT-alan yritykset eivät koulujen kokemusten mukaan ole juurikaan kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kouluista tällaista kiinnostusta sen sijaan löytyisi. ICT-alan yritysten onkin syytä miettiä, millaisiin toimiin ollaan valmiita tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi. Lyhyt, kiinnostava esittely esimerkiksi YouTubessa voisi löytää yllättävänkin suuren yleisön. TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen antaisi konkreettista kuvaa siitä, että ICT-alalla ollaan halukkaita yhteistyöhön koulujen kanssa myös hankkeissa, joissa ”hyöty” ei näy tämän tai seuraavan kvartaalin aikana. D. Opettajien tietouden lisääminen ICT-alasta Opettajien tietouden lisääminen on erittäin tärkeää, mikäli tyttöjen suuntautumista ICT-alalla halutaan rohkaista. Toimenpiteitä voisi yhdistää tyttöjä kohtaan suunnattujen toimenpiteiden kanssa. Toimenpiteet yläkouluissa ja lukioissa voidaan jakaa samoin kuin oppilaiden kohdalla eli 1. opintojen ohjaus ja 2. aineenopetus. Näistä opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopealla aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin käytetyissä ammatinvalintatesteissä ja alan messuilla. Opintojen ohjaajille olisi syytä myös suunnata mietittyä materiaalia esimerkiksi ICT-alan yhteisen web-sivuston tms. avulla. 2. Esipuhe Tietotekniikka avuksi ihmisten arkeen Tietotekniikan suosio tyttöjen opiskelualan valinnoissa on hiipunut 2000-luvulla. Oppilaitosten välillä on kuitenkin eroja niin, että teknispainotteisemmissa oppilaitoksissa naisten osuus jää alle kymmenykseen, mutta kaupallisemmin suuntautuneissa naisten osuus voi nousta jopa kolmannekseen. Kaikkein selvimmin tyttöjen osuus tietotekniikan opiskelijoista on pudonnut ammattikorkeakouluissa; yliopistotasolla tyttöjen osuus on koulusta riippuen joko laskenut tai saattanut jopa kasvaa. Tutkimusten mukaan tytöt eivät suoranaisesti pelkää muuttuvansa vain koneiden kanssa seurusteleviksi nörteiksi, mutta jokin tietotekniikka-alassa saa tytöt kokemaan sen itselleen vieraaksi. Edes monia muita toimialoja parempi palkkataso ei usein riitä houkuttimeksi koulutusalan valinnassa. Monissa tutkimuksissa myös alan valinneiden naisten kokemukset menevät ristiin: osa kokee tulleensa syrjityksi tai opetuksen yksipuolisen ohjelmointikeskeiseksi, osa opiskelijoista puolestaan katsoo ”vähemmistöasemastaan” olleen hyötyä eri opiskeluvaiheissa. Kaikki tietotekniikkakoulutusta tarjoavat oppilaitokset toivovat saavansa lisää naisopiskelijoita, mutta eivät yleensä ole itse tehneet asialle juuri mitään. Ne katsovat toimialan mielikuvan olevan sen suosion suurin este, mutta kokevat olevansa voimattomia siihen vaikuttamaan. Joissakin tutkimuksissa tietotekniikkaopintoja on pidetty vaikeina ja perusteltu sillä niiden hylkäämistä. Toisaalta myös esimerkiksi lääketieteen ja kaupallisten opintojen odotetaan olevan haasteellisia, mutta ennakkokäsitys ei näy alojen suosiossa. Ehkä tietotekniikka-alan kannattaisi korostaa kaikkia niitä mahdollisuuksia ja ihmisten elämää helpottavia ratkaisuja, joita sen avulla voidaan toteuttaa. Jos lääketieteen suosio perustuu mahdollisuuteen auttaa muita ihmisiä, tietoteknisillä ratkaisuilla on vastaava kyky ja mahdollisuus ennaltaehkäisyyn jo ennen kuin ihmisistä tulee potilaita. Nopeita muutoksia asiassa on vaikea saavuttaa, mutta suosion suunta voidaan kääntää muun muassa onnistuneiden esimerkkien avulla. Tämän tutkimuksen yhteydessä olevat tietoteknisesti koulutettujen naisten kokemukset ovat tästä hyvä esimerkki. Hyvä ohjenuora koulutusalan valinnassa on erään tässä tutkimuksessa haastatellun henkilön toteamus: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?” Jukka Viitasaari johtaja Teknologiateollisuus ry Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 15
  10. 10. 3. Johdanto Naisten osuuden kasvattaminen ICT-alan työvoimasta sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen ICT-alaa kohtaan on ollut tiettyjen alan yritysten tavoitteena jo useampia vuosia. Viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama ”koodi” parhaille käytännöille naisiin ja ICT:hen liittyen1. Kyseisen dokumentin mukaan: • Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla. • Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICTsektorilla. • Onnistunut naisten rohkaiseminen alalle sekä alalla pysyminen voisi merkittävästi auttaa alalla tunnistetun osaamiskuilun ratkaisemisessa. Myös useimmat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytännöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla. Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmä onkin päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin A tulokset. Tässä osaprojektissa tarkastellaan kiinnostuksen heräämistä (tai heräämättä jäämistä) ICT-alaan kohtaan eli 10–17 -vuotiaiden tyttöjen mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan työelämään astumisen vaihetta (noin 18–25 -vuotiaat) eli nuorten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C taas tarkastellaan naisia ICT-ammattilaisina. 3.1 Tutkimuksen taustaa Useat viime vuosina toteutetut naiset ja teknologia -aiheiset projektit ovat keskittyneet siihen, miten tytöt ja naiset saataisiin kiinnostumaan tekniikasta. Teräs (2005) huomauttaa, että kiinnostumattomuutta on yleensä selitetty naisten ”väärillä” asenteilla. Näin ollen kehittämistyö on kohdistunut naisten ja tyttöjen teknologia-asenteiden selvittämiseen ja muokkaamiseen sekä tyttöjen ja naisten tiedon lisäämiseen teknologia-ammateista ja alalla työskentelystä. Tavoitteeksi on siis asetettu löytää keinoja tyttöjen ja naisten muuttamiseksi siten, että he hakeutuisivat teknologia-aloille (mt). Hiltunen (2009) huomauttaa, että suuri haaste ICT-alan koulutuksessa on se, miten vaikea on muuttaa sukupuolistereotypioita ja negatiivisia ICT-alaan liittyviä käsityksiä. Jyväskylän yliopiston tutkimusten mukaan varsinkin naispuoliset opis- Naispuoliset opiskelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja 1 European Commission / Information Society & Media: Code of Best Practices for Women and ICT. 16 Naisia ITC-alalle! kelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja, jos näitä valintoja ei kyseenalaisteta. Viimeaikaisten tutkimusten valossa tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovatkin yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien. Tämä koskee varsinkin yläkouluikäisiä tai sitä vanhempia tyttöjä. Esimerkiksi Kukkonen (2005) havaitsi, että lähes 2/3 tutkimukseen osallistuneista, lukion juuri aloittaneista tytöistä oli kokenut matematiikan ala-asteella myönteisesti. Sen sijaan yläasteella vain noin kolmasosa näistä tytöistä oli kokenut matematiikan opiskelun jokseenkin myönteisesti. Edelleen Lahtisen (2007) tutkimuksessa havaittiin, että tietotekniikka valinnaisaineena (8. ja 9. luokalla) houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän. Tyttöjen ja naisten kielteiset asenteet eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Kuten Teräs (2005) huomauttaa, tyttöjen ja naisten asenteet peilaavat kulttuurisesti jaettuja sukupuoleen sosiaalistamisen, sukupuolittuneiden odotusten ja sukupuolittuneiden poissulkemisten iskostamia asenteita, joiden varjossa tytöt - samoin kuin pojat - vauvaiästä lähtien kasvavat ja elävät arkeaan. Näin ollen sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita ei ratkaista pelkästään pyrkimyksillä muuttaa tyttöjä ja naisia. Huomio tulee enemmänkin kiinnittää organisaatiokulttuureihin eli toimintaympäristön rakenteiden, toimintamallien ja asenneilmaston muuttamiseen (mt; myös Herman & Carr, 2009). Kukkonen (2005) painottaa, että eettiseltä kannalta ei ole perusteltua painostaa tyttöjä tekemään tietynlaisia koulutus- ja ammattivalintoja, kun taas on perusteltua tukea heidän itsearviointitaitojensa kehittymistä. Tällöin kyse on metakognitiivisten taitojen tukemisesta siten, että oppija voi itsenäisesti ja riippumattomana ympäristönsä stereotyyppisistä ja sukupuolisidonnaisista normeista muovata minäkäsitystään ja opiskeluasenteitaan oppimista edistävään suuntaan. Nuorten tietotekniikka-asenteita tutkinut Lahtinen (2007) toteaa, että tällä hetkellä nuoriso poimii teknologian tuomista mahdollisuuksita itseään eniten kiinnostavat ja voittopuolisesti viihdyttävät asiat. Nuorten on vaikea tunnistaa tietotekniikasta muita hyödyllisiä ja tarpeellisia osa-alueita. Tämän tukemiseksi kannattaisi nuorille niin koulussa kuin kotonakin osoittaa sopivia haasteita ja toimeksiantoja tietotekniikan alueelta. 3.2 Tutkimuksen tavoitteet Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmän teettämä tutkimushankkeen ”Naisia ICT-alalle!” osaprojekti A (Tytöt ja ICT) keskittyy 10-17 -vuotiaiden tyttöjen ja heidän opettajiensa mielikuviin ICT-alasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tyttöjen kokemuksia tietotekniikan käyttäjinä sekä koulussa että kotona. Tutkimuksen tavoittteiksi määriteltiin selvittää: • Miten hyvin tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa, alan yrityksiä ja työtehtäviä? • Miten kiinnostavana tytöt pitävät ICT-alaa? Mitkä ovat keskeiset kiinnostukseen vaikuttavat tekijät? • Miten erilaisiin ”tytöt ja teknologia” -hankkeisiin ja/tai tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -hankkeisiin osallistuminen on vaikuttanut esim. opetusmetodeihin? • Voidaanko tyttöjen asenteissa havaita merkittäviä eroja hankkeisiin osallistuneiden ja osallistumattomien koulujen välillä? Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan. Koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus, ei varsinaisia tutkimushypoteeseja määritelty. Ohjaavana taustahypoteesinä oli kuitenkin oletus, että kouluissa, joissa on osallistuttu erilaisiin ”tytöt ja ICT/teknologia” -hankkeisiin, on ala tytöille tutumpi ja suhtautuminen siihen myönteisempää kuin verrokkikouluissa. Kuten myöhemmin kohdassa 4.2 kuvataan, koulujen valinnassa päädyttiin painottamaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa. Näin ollen hypoteesi muuttui siten, että tyttöjen suhtautumisen ICT-alaan oletettiin olevan myönteisempää kouluissa, joissa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään laajasti opetuksessa. 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Kouluikäisten tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai mielikuvia alasta ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu Suomessa, poikkeuksena UPDATE-projektin yhteydessä toteutetut kyselyt (Hiltunen, 2009). Myöskään opettajien näkemyksiä aiheesta tai opettajien omaa ICT-alan tuntemusta ei ole selvitetty ainakaan viime vuosina. Tästä syystä nämä aiheet ovat tämän tutkimuksen keskiössä. Tutkimuksen tueksi oli kuitenkin käytettävissä aikaisempia tutkimuksia, jotka koskevat tyttöjen asennetta tai suhtautumista tietotekniikkaan, teknologiaan ja matemaattisiin aineisiin sekä tietotekniiikan käyttöä opetuksessa ja oppimisessa. Tytöt ja ICT -aluetta koskevaa viimeaikaista tutkimusta Suomessa on tarkasteltu laajemmin tämän tutkimushankkeen esiselvityksessä (helmikuu 2010), joten tässä raportissa esitellään vain joitakin keskeisiä huomioita. Esiselvityksessä tutkimukset luokiteltiin kahteen ryhmään sen mukaan, onko tutkimus keskittynyt tyttöihin ja tietotekniikkaan/teknologiaan vai tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa. Samaa jakoa käytetään tässä raportissa. Tytöt ja ICT -aihetta koskevat tutkimukset ammentavat hyvin erilaisista teoreettisista lähtökohdista, mikä on ymmärrettävää, sillä ne edustavat eri tieteenaloja, joista yleisimpiä ovat kasvatustiede ja tietojenkäsittelytiede. Myös metodologiat vaihtelevat: mukana on niin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta kuin toimintatutkimustakin. Teoriapohjan ja tutkimusmenetelmien kirjavuudesta huolimatta tyttöjen asenteita ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevat tulokset ovat varsin samansuuntaisia. 3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia UPDATE-projektin yhteydessä Jyväskylän yliopiston Tietojenkäsittelytieteen tiedekunnassa toteutettiin kysely, jossa haastateltiin a) paikallisen akateemisen tiedepäivän osallistujia keväällä 2008 ja b) paikallisen rekrytointitapahtuman osallistujia syksyllä 2007. Vastaajat jaettiin kahteen ryhmään, 13-16 –vuotiaisiin (N=107) ja 17-19 –vuotiaisiin (N=263). (Hiltunen, 2009.) Kyselytulosten perusteella nuoremmassa ikäryhmässä tytöt tuntuvat arvostavan ICT-alaa jossain määrin enemmän kuin pojat, ja he uskovat, että alalta löytyy paljon työpaikkoja. Suurin osa vastaajista ei pidä ICT-alaa ”nörttialana”. Sekä tytöt että pojat pitävät alaa tasa-arvoisena, mutta pojat uskoisivat tuntevansa olonsa alalla mukavammaksi kuin tytöt. Toisaalta kun suurin osa pojista ilmoittaa olevansa erittäin kiinnostuneita tietokoneista, vain harvat tytöt ovat tätä mieltä. Tytöt ovat myöskin poikia haluttomampia hakeutumaan alalle. Sen sijaan vanhemmassa ikäryhmässä ei voida havaita eroa ICT-alan arvostuksessa tyttöjen ja poikien välillä, vaikka ICT-alaa arvostetaankin enemmän kuin nuoremmassa ikäryhmässä. Lukioikäiset tytöt pitävät ICT-alaa vielä vähemmän nörttialana kuin nuoremmat tytöt. Toisaalta suurempi osuus tytöistä on tässä ikäryhmässä kiinnostunut tietokoneista kuin nuoremmassa ikäryhmässä. Hiltunen (2009) esittää, että toimenpiteitä tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi ICT-alaa kohtaan on syytä suunnata jo riittävän nuorille, sillä muutoin tytöt valitsevat ”perinteisiä naisten aloja” eivätkä edes harkitse teknillisiksi miellettyjä aloja kuten ICT-alaa. Lahtisen (2007) väitöskirjassa tarkastellaan nuorten (14-vuotiaiden) ja tietotekniikan välistä suhdetta sekä siihen liittyviä tekijöitä nuorison näkökulmasta. Lahtisen tutkimuksessa tietotekniikka-asenteen eli tietotekniikasta pitämisen suhteen tutkijan kehittämä mittari antoi tytöille ja pojille jokseenkin samoja arvoja, mikä Lahtisen mukaan on kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellinen tulos. Lahtinen huomauttaa mittarin toimivan pääsääntöisesti hyvin, mutta sen antamat selitysasteet jäävät pieniksi. Lahtisen aineiston perusteella nuoret käyttävät tietotekniikkaa eniten kotona. Käytön määrissä ei ollut tyttöjen ja poikien välillä kovin suuria eroja, mutta kommunikointi tietoverkkojen avulla on leimallista tytöille, kun taas tietokonepelit kiinnostavat enemmän poikia. Kodeissa pojilla on tyypillisemmin asiantuntijarooli tietotekniikassa kuin tytöillä. Esimerkiksi 46 prosenttia pojista ja 12 prosenttia tytöistä ilmoitti hoitavansa perheen tietotekniikkaan liittyviä asennuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tietotekniikan valintaa valinnaisaineeksi kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Aineiston perusteella tietotekniikka valinnaisaineena houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän. Lahtinen huomauttaa, että tietotekniikka valinnaisaineena enemmänkin kasvattaa kuin kaventaa nuorten välisiä digitaalisia kuiluja. Kukkonen (2005) tutki oululaisessa Kastellin koulussa vuonna 2002 lukio-opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Kukkosen mukaan tytöt pitävät kaiken kaikkiaan matematiikkaa vaikeampana, ahdistavampana sekä vähemmän mielenkiintoisena ja innostavana. Nämä tyttöjen ja poikien asenne-erot näyttävät eri tutkimusten mukaan vahvistuvan kouluvuosien aikana. Hannulan (1998; 2001) mukaan kyseessä on laaja ongelma, sillä tyttöjen suhteessa matematiikkaan on paljon samanlaista kuin heidän suhteessaan tekniikkaan ja eksakteihin luonnontieteiOsaprojekti A: Tytöt ja ICT 17
  11. 11. siin. Tyttöjen kielteisten matematiikka-asenteiden voidaan nähdä liittyvän siihen, että he – kuten pojatkin – ovat tottuneet pitämään matematiikkaa enemmän miesten kuin naisten alueena. Onkin esitetty, että tyttöjen asenteet matematiikkaa kohtaan muuttuisivat, jos mielikuvaa matematiikasta voitaisiin muuttaa vähemmän maskuliiniseksi. Kukkonen (2005) toteaa, että uravalintoja haittaavaa segregaatiota naisten ja miesten ammatteihin on helpompi purkaa, jos opiskelijat, niin tytöt kuin pojatkin, voivat nykyistä avoimemmin tiedostaa sekä kielteiset toimintatapansa että todelliset vahvuutensa opiskelutilanteissa. Kehittyneempi tietoisuus merkitsee sitä, että oppimista ei verrata ennalta määritettyyn sukupuolisidonnaiseen normistoon vaan itse asetettuihin tavoitteisiin, joihin voi sukupuolesta riippumatta sisältyä edistyminen millä tahansa koulutusalalla. Kun tyttöjen itsearviointi- ja itsesäätelytaidot kehittyvät, heidän koulutus- ja uravalintansakin tulevat vähitellen suuntautumaan vähemmän stereotyyppisellä tavalla. Anundi (2005) tutki Kastellin koulun teknologiakasvatusprojektia. Anundin mukaan yläkouluikäisten tyttöjen osalta voidaan erottaa ns. tekniikasta kiinnostuneet ja ei- tekniikasta kiinnostuneet. Tyttöjen kiinnostus tekniikkaa ja teknisiä ammatteja kohtaan ja toisaalta ei-kiinnostuneiden orientaatio heijastuu heidän asenteistaan, omasta tekniikan kykyarviostaan, valinnoistaan ja myös kurssipalautteen pohjalta. Monien tyttöjen kohdalla voitiin havaita, että identiteetti oli vielä etsintävaiheessa ja vastauksissa ilmeni ristiriitaa. Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia tekniikkaa peruskoulussa ja että tekniikan asiat ovat heidän mielestään kiinnostavia, mutta siltikään he eivät voisi ajatella itselleen tekniikan alan ammattia tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen tytöt uskoivat Anundin mukaan omaan kykyynsä oppia teknisiä asioita ja taitoja, mutta motivaation puute näyttää johtuvan juuri kokemuksen vähäisyydestä ja teknologisen kompetenssin puutteesta sekä toisaalta stereotyyppisestä käsityksistä tekniikasta miehisenä alana ja siksi ei tyttöjä kiinnostavana. Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia tekniikkaa peruskoulussa. 3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa tarkastellaan tällä hetkellä käynnissä olevassa kahdessa laajassa hankkeessa. Nämä ovat liikenne- ja viestintäministeriön koordinoima Arjen tietoyhteiskunta -hankkeeseen liittyvä ”TVT koulun arjessa” sekä TEKESin rahoittama useiden eri yliopistojen yhteis- 18 Naisia ITC-alalle! hanke OPTEK. Näiden hankkeiden tuloksia ollaan julkistamassa vielä vuoden 2010 aikana. Helsingin yliopiston koordinoima CICERO Learning -verkosto toteutti vuonna 2008 selvityksen, jossa arvioidaan koulujen tieto- ja viestintäteknologian nykytilannetta teknologisten ympäristöjen, ohjelmistojen ja infrastruktuurin, pedagogisen käytön ja vaikuttavuuden sekä osaamisresurssien näkökulmasta. CICERO-verkoston raportissa todetaan, että yhä useammalla opettajalla on mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessaan. Vaikka koulujen ja kuntien varustetasoissa on edelleen suuria eroja, alkavat opettajien tekniset taidot ja edellytykset teknologian päivittäiseen hyödyntämiseen olla riittävällä tasolla teknologian käytölle, mm. laajojen Ope.fi -koulutusten avulla. Tästä huolimatta teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt. Suurimmat ongelmat löytyvät CICERO-selvityksen mukaan koulukulttuurin ja pedogogiikan vähäisestä muutoksesta sekä siitä, ettei opettajilla ole riittäviä pedagogisia malleja teknologian siirtämiseksi omaan opetukseen. Selvityksen mukaan koulukulttuuriin liittyvät ongelmat tulevat erityisesti esille perusopetuksen yläluokilla (luokat 7-9). Yläluokkien opetus perustuu alaluokkia tiukemmin oppiainejakoisuuteen, ja opettajina toimivat eri oppiaineiden sisältöjen asiantuntijat. Pahimmillaan tämän todetaan johtavan siihen, että koulupäivä koostuu useasta täysin toisistaan irrallaan olevasta 45 minuutin opetustuokiosta. Tämä rajoittaa huomattavasti teknologian mahdollisuuksia tukea pitkäjänteisesti oppimisprosessia. Lisäksi selvityksessä todetaan, että koulujen teknologiaan suuntautuneet kehityshankkeet ovat varsin usein olleet teknologialähtöisiä: uusia laitteita tai ohjelmistoja on yritetty juurruttaa koulujen arkipäivään. Hyvin usein tällaisten hankkeiden tuloksena ei ole saatu aikaan pitkäaikaisia muutoksia koulujen ja opettajien toimintatavoissa. Second Information Technology in Education Study (SITES) 2006 oli IEA:n (International Association for the Evaluation of Educational Achievement) vuonna 2006 toteuttama laaja, kansainvälinen tutkimusohjelma, joka koostuu useista projekteista ja moduuleista. Suomessa SITES-tutkimusta koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, joka julkaisi hankkeen kansallisen loppuraportin syksyllä 2008 (Kankaanranta ja Puhakka, 2008). Kansallisessa raportissa esitellään tietotekniikan opetuskäytön kansainvälisen tilanteen lisäksi erityisesti suomalaisten koulujen, opettajien ja oppilaiden mahdollisuuksia tietotekniikan hyödyntämiseen ja sen käytön integrointiin olennaiseksi osaksi opetusta ja oppimista. Tietotekniikan opetuskäyttöön liittyvistä esteistä tärkeim- teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt. piä ovat rehtoreiden ja tietotekniikan vastuuhenkilöiden mukaan opettajien ajanpuute, tietoteknisten välineiden puute luonnontieteiden laboratoriotöissä, digitaalisen oppivälineistön vähäisyys sekä opettajien puutteelliset tietotekniset taidot. Matematiikan ja luonnontieteiden opettajat näkevät esteenä puutteet seuraavissa: aika, koulun digitaaliset oppimisvälineet, oppilaiden koulun ulkopuoliset tietotekniset laitteet ja opettajien pedagogiset taidot tietotekniikan opetuskäytössä. Suomalaisopettajista yli 40 prosenttia ei omasta mielestään tunne tietotekniikan pedagogisia soveltamismahdollisuuksia. SITES-tutkimuksen mukaan erityisesti kouluun liittyvillä tekijöillä on keskeinen merkitys tietotekniikan opetuskäytön yleistymiselle. Näitä tekijöitä ovat rehtorien näkemykset tietotekniikan käytön merkityksestä oppilaiden oppimisen kannalta, koulun johtajuuden kehittämiseen liittyvät asiat sekä opettajien saama tietotekninen ja pedagoginen tuki. Koulujen väliset erot tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa ja pedagogisen käytön omaksumisessa ovat tekijöitä, joiden voidaan nähdä synnyttävän ja kasvattavan oppilaiden välisiä eroja ja luovan digitaalisia kuiluja. Raportin mukaan olisikin varmistettava, että sosiaaliset ja digitaaliset kuilut eivät kasvaisi koulukohtaisten erojen takia. SITES-raportissa todetaan, että pojat näyttävät jossain määrin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona kuin tytöt. Sen sijaan tietyt oppilasryhmät – esimerkiksi tytöt ja maahanmuuttajataustaiset – ovat riippuvaisempia tietotekniikan käytön oppimisesta koulussa. Tällä hetkellä heidän tarpeisiinsa ei kuitenkaan kaikissa kouluissa riittävästi vastata. Lisäksi tietotekniikan käyttötavoissa, käyttötarkoituksissa ja käytössä olevissa sovelluksissa on suuria eroja koulussa ja koulun ulkopuolella. Raportin mukaan olisi myös pohdittava, minkälaista oppimista nuorten digitaaliseen todellisuuteen liittyy tai voisi liittyä ja miten koulun ulkopuolinen tietotekniikan käyttö voisi nivoutua osaksi sitä kokonaisuutta, jonka kautta nuoret oppivat tietoyhteiskunnassa tarvittavaa osaamista ja taitoja. Pojat näyttävät jossain määrin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona kuin tytöt. 4. Tutkimuksen toteuttaminen 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset Tutkimusta suunniteltaessa todettiin, että laaja kyselytutkimus, esimerkiksi internetin kautta toteutettuna, ei tuottaisi riittävän syvällistä, luotettavaa ja kattavaa kuvaa tyttöjen ja heidän opettajiensa näkemyksistä eikä tarjoaisi konkreettisia esimerkkejä käytössä olevista, toimiviksi havaituista toimenpiteistä. Lisäksi käytettävissä oli varsin tuoreita, laajoja kyselytutkimuksia, kuten tietotekniikan opetuskäyttöä koskeva SITES 2006 -tutkimus (Kankaanranta, 2008) ja opettajien teknologia-asenteita koskeva Heikki Haaparannan väitöstutkimus (2008). Edelleen käytössä oli tutkimustuloksia nuorten yleisistä asenteista, esimerkiksi Nuorisobarometri 2009. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä koskevia tutkimustuloksia on tulossa vielä vuoden 2010 aikana Arjen tietoyhteiskunta- ja OPTEK-hankkeiden myötä. Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä nk. monitapaustutkimusta (multiple case study), koska tässä menetelmässä keskitytään ilmiötä selittäviin ja kuvaileviin kysymyksiin (Miksi? Miten?)2. Case-tutkimuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti tutkimuksessa kerättiin samasta aiheesta aineistoa useammalla eri tavalla (nk. triangulaatio). Päämenetelmät ovat kyselylomakkeet (tytöt), ryhmähaastattelut (tytöt) ja teemahaastattelut (opettajat ja muut asiantuntijat). Näin kerättyä aineistoa on täydennetty dokumenteilla (lähinnä koulujen web-sivut) sekä havainnoinnilla kouluissa. Koulujen lisäksi tutkimuksessa haastateltiin muita aiheen asiantuntijoita mm. opetushallituksesta, Opettajien ammattijärjestöstä (OAJ) sekä muutamista alan yrityksistä. 2 Katso esim. Yin, 1988. Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 19
  12. 12. Tutkimuskysymykset muotoiltiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti tutkimuksen tavoitteita. Niitä jouduttiin kuitenkin hieman muokkaamaan, koska hankkeisiin osallistuneiden koulujen sijaan kohdekouluiksi ryhmään A valikoitui sellaisia kouluja, jotka ovat erityisesti panostaneet tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa (ks. kohta 4.2). Näin ollen kysymykset muotoutuivat seuraavasti: Kysymys 1: a) Miten hyvin tytöt tuntevat ICT-alaa, ICT-alan yrityksiä ja työtehtäviä? b) Miten heidän opettajansa arvioivat tyttöjen tuntevan näitä? c) Miten hyvin opettajat tuntevat ICT-alaa? Kysymys 2: a) Mikä on tyttöjen mielikuva ICT-alasta? b) Miksi tytöt pitävät ICT-alaa kiinnostavana tai ei-kiinnostavana? c) Miten opettajat arvioivat tyttöjen mielikuvaa ja kiinnostusta? Kysymys 3: b) Miten kouluissa hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa? c) Millaisia kokemuksia tytöillä on tieto- ja viestintätekniikan käytöstä opetuksessa? Kysymys 4: Voidaanko tyttöjen asenteissa (ICT-alaa ja/tai tietotekniikkaa kohtaan) ja/tai opettajien näkemyksissä näistä havaita eroja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön panostaneiden ja nk. tavallisten koulujen välillä? Miksi tytöt pitävät ICT-alaa kiinnostavana tai ei-kiinnostavana? 20 Naisia ITC-alalle! 4.2 Tutkittavien koulujen valinta Tutkimuksen alkuvaiheessa päätettiin toteuttaa vertailua siten, että ensin valitaan neljä erilaisiin ”tytöt ja ICT” tai ”tytöt ja teknologia” -hankkeisiin osallistunutta koulua, ja tämän jälkeen valitaan näille vastaavat verrokkikoulut, jotka eivät ole osallistuneet tällaisiin hankkeisiin. Verrokkikoulujen valinnassa pidettiin tärkeänä vastaavuutta kouluasteen, maantieteellisen sijainnin, perheiden sosio-ekonomisen aseman sekä koulun koon mukaan. ”Hankkeisiin osallistuneiden” koulujen valinta aloitettiin kartoittamalla Suomessa 2000-luvulla toteutettuja Tytöt ja teknologia -hankkeita. Aikaisempia hankkeita löytyi (esim. Mirror, WomenIT, TinaTaan), mutta näistä oli jo useampia vuosia. Käynnissä olevia hankkeita ei löytynyt kuin Jyväskylän yliopiston koordinoima UPDATE, jossa kuitenkin tutkimuksen kohderyhmää koskeva (10–17 -vuotiaat tytöt) tiedonkeruu oli toteutettu syksyllä 2007 ja keväällä 2008 (Hiltunen, 2009). Hankkeissa kokeillun toiminnan jatkumisesta ei löytynyt koordinoidusti tietoa, paitsi TiNataan -hankkeen jatkuminen Teknillisessä korkeakoulussa (nyt osa Aalto-yliopistoa). Näin ollen tutkimukseen sopivien koulujen etsintää laajennettiin koskemaan tieto- ja viestintätekniikan edistyksellistä käyttöä opetuksessa. Muutamien asiantuntijavihjeiden perusteella tutkija lähestyi neljää koulua, jotka kaikki suostuivat tutkimukseen. Näistä yksi on alakoulu, kaksi on yläkoulua ja yksi on lukio. Tämän jälkeen tutkija lähestyi neljää verrokkikoulua, joista kolme suostui osallistumaan tutkimukseen (yksi ei vastannut). Näistä yksi on alakoulu, yksi on yhtenäiskoulu ja yksi on lukio. Kaikki tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat pääkaupunkiseudulla: kolme koulua sijaitsee Helsingissä ja loput ympäröivissä kaupungeissa ja kunnissa. Tutkimukseen osallistuneista alakouluista yksi on peruskoulun alaluokat (1–6) kattava koulu, kaksi muuta taas koko peruskoulun luokat (1–9) kattavia. Kahden tutkimukseen osallistuneen yläkoulun (luokat 7–9) yhteydessä toimii myös lukio. Toisen tutkimukseen osallistuneen lukion yhteydessä toimii myös yläkoulu. Kouluista pienimmässä on noin 200 oppilasta, muissa on useampia satoja oppilaita. Tulosten raportoinnissa koulut on nimetty siten, että koulut jotka kuuluvat ryhmään”hankkeisiin osallistuneet” tai ”edistykselliset tieto- ja viestintätekniikan käyttäjät” ovat kaikki nimeltään A (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio B). Nimeäminen ei sisällä koulujen keskinäistä vertailua. Kuten tuloksista ilmenee, ryhmän A koulujen välillä selkeitä eroavai- ”Tutkimukseen osallistui alaja yläkouluja sekä lukioita, yhteensä seitsemän koulua” suuksia, vaikka yleisesti ottaen näissä kouluissa on erityisesti panostettu tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa. Vaikuttavatko nämä panostukset tyttöjen asenteisiin, ilmenee tutkimuksen tuloksista. 4.3 Aineiston kerääminen Aineisto tutkimukseen osallistuneissa kouluissa on kerätty 1.2.– 16.3.2010 välisenä aikana. Asiantuntijahaastattelut on toteutettu 8.1.–4.3.2010 välisenä aikana. Henkilökohtaisten haastattelujen lisäksi suoritettiin puhelimitse yksi haastattelu (opettaja) ja yksi asiantuntijakeskustelu. Kaikki haastattelut sekä muun tiedonkeruun toteutti tutkimuksesta vastaava tutkija. Edellä on kuvattu tutkimukseen osallistuneiden koulujen valintaa. Haastateltavien opettajien valinta eteni siten, että tutkija otti yhteyttä joko rehtoriin tai tiettyyn opettajaan, joka puolestaan haki rehtorin suostumuksen tutkimukseen osallistumiselle. Lisäksi pyydettiin asianmukaiset luvat koulujen ylläpitäjiltä. Koulut (rehtorit tai yhteysopettajat) valitsivat itse haastateltavat opettajat. Opettajien valikoitumiseen vaikutti myös kouluaste (esim. alakouluissa ei ole opintojen ohjaajia). Menetelmästä johtuen on todennäköistä, että ainakin suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista suhtautuu keskivertoa myönteisemmin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön, mutta tämä ei olennaisesti vaikuta tutkimuksen tuloksiin. Raportissa käytetään nimitystä ”opettajat” ryhmästä, joka sisältää paitsi luokan- ja aineenopettajat myös rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan vastuuopettajat/vastuuhenkilöt. Koulut valitsivat itse myös tutkimukseen osallistuneet tyttöryhmät. Valinnassa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan tutkijan toive 10–15 tytön ryhmistä, mutta osa ryhmistä jäi pienemmiksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tulosten hyödynnettävyyteen. Kahdessa koulussa (lukio A ja alakoulu BB/yläkoulu B) haastateltavat oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti valita, osallistuvatko tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuneet alaikäiset tytöt pyysivät huoltajaltaan suostumuksen osallistumiseen. Kouluissa järjestettiin pääsääntöisesti kaksi tutkimustilannetta, jossa tytöt ensin yhdessä täyttivät kyselylomakkeen tutkijan valvonnassa. Lomakkeen täyttämisen jälkeen aiheesta keskusteltiin vielä yhdessä tutkijan tekemien kysymysten pohjalta noin 20–30 min. Opettaja ei yleensä ollut läsnä tutkimustilanteessa, poikkeuksena oli yhden koulun toinen tyttöryhmä, jonka opettaja oli paikalla koko ajan. Opettajat haastateltiin yksitellen, haastattelut kestivät 30–60 min. Haastateltujen vastaajien määrät kouluissa on kerätty taulukkoon 1. Huom: ryhmä ”opettajat” sisältää luokan- ja aineenopettajat, rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan vastuuopettajat/vastuuhenkilöt. Koulu Tytöt (yht.) Luokkatasot Opettajat Alakoulu A 17 4 ja 6 4 Alakoulu B 25 4 ja 6 3 Alakoulu BB 9 2 ja 6 3 Yläkoulu A 23 8 ja 9 5 Yläkoulu AA 25 8 ja 9 5 Yläkoulu B 10 7 ja 8 (ks. alakoulu BB) Lukio A 15 I-III 3 Lukio B 25 I-III 5 yht. 149 28 Taulukko 1. Haastatellut kouluissa. Tutkimukseen haastateltiin neljää muuta asiantuntijaa ja aiheesta keskusteltiin vielä kolmen muun asiantuntijan kanssa. Näitä haastatteluja on käytetty tässä raportissa tausta-aineistona. 4.4 Aineiston analyysi Kyselylomakkeiden avulla saatua kvantitatiivista informaatiota käsiteltiin siten, että yhtä koulua edustavien tyttöjen vastaukset yhdistettiin ja tuloksia vertailtiin samaa kouluastetta edustavien koulujen tuloksiin. Asteikolla 1–5 kysytyistä kysymyksistä on laskettu keskiarvoja, kun taas muilla asteikoilla (3- ja 4-portaiset asteikot) tarkastellaan jakaumia. Koska kyseessä on monitapaustutkimus ja tutkimukseen osallistuneet tytöt edustavat useita eri luokka-asteita, tuloksia ei pyritty yhdistämään laajemmin (esim. yhdistämällä kaikki A-ryhmän tulokset). Kyselylomakkeiden kautta saatuja tietoja vahvistettiin ja syvennettiin tyttöjen ryhmähaastatteluilla. Kaikki ryhmähaastattelut ja suurin osa teemahaastatteluista nauhoitettiin. Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu. Haastatteluista saatu data luokiteltiin teemoittain vastaamaan tutkimuskysymyksiä. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä oli lähinnä sisällönanalyysi, joskin tuloksia kontekstoitiin koulukohtaisiksi. Haastattelurungon ulkopuolisina teemoina esiin nousivat tyttöjen haastatteluissa mm. tietokoneen käyttöön mahdollisesti liittyvät rajoitukset sekä tietokoneen äärellä vietetty aika. Opettajien haastatteluissa esiin nousivat mm. koulun tieto- ja viestintäteknisten resurssien riittävyys sekä IT-tuen ja koulutuksen saatavuus. Useimmat opettajista olivat valmiita pohtimaan myös yleisemmin opettajakunnan tietoteknisen osaamisen tasoa ja riittävyyttä. Aineistoa on täydennetty myös dokumenteilla (lähinnä koulujen web-sivut) sekä havainnoinnilla kouluissa. Näitä ei pyritty koodaamaan tms. vaan näillä menetelmillä kerättyjä tietoja käytettiin vahvistamaan kyselylomakkeiden ja haastatteluiden kautta saatua informaatiota. Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 21
  13. 13. 4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen Kuten edellä on kuvattu, tutkimusmenetelmänä on nk. monitapaustutkimus. Näin ollen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia Suomen kouluja, siten että voitaisiin väittää jotakin tyttöjen ja/tai opettajien asenteista ”X prosentissa Suomen kouluissa” tms. Sen sijaan tavoitteena on nk. teoreettinen edustavuus, eli tuloksia tarkastellaan taustahypoteesin valossa: tuntevatko tytöt ICT-alaa paremmin kouluissa, joissa käytetään paljon tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa, ja onko mielikuva ICT-alasta myönteisempi? Vaikka tavoitteena oli löytää neljä ”edelläkävijäkoulua” ja näille jokaiselle omat verrokit, ei tässä aivan onnistuttu, sillä yläkouluja saatiin tutkimukseen osallistumaan neljän sijasta kolme, joista kaksi kuuluu ”edelläkävijöiden” ryhmään (yläkoulu A ja AA). Tiedonkeruun edetessä kuitenkin ilmeni, ettei tämä ollut ongelmallista, sillä tulokset alkoivat kyllääntyä jo kahden yläkoulun haastattelujen jälkeen. Kahden parin sijasta yläkouluja verrataan kaikkia kolmea toisiinsa. Lisäksi koska yläkoulussa B oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti ilmoittautua tutkimukseen ja koulu on yhtenäiskoulu (kattaen luokat 1-9), tutkimukseen osallistui myös nuorempia oppilaita, joista muodostettiin oma ryhmä (alakoulu BB). Näin ollen myös kolmea alakoulua verrataan osittain kaikkia toisiinsa. Koulujen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä ja resursseja on lyhyesti kuvattu kohdassa 5.1. Koulujen yksityiskohtaista kuvausta on vältetty, jotta luvattu anonymiteetti säilyy. Yksi tutkimuksen rajaus on maantieteellinen alue: kaikki tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat joko pääkaupunkiseudulla tai sitä ympäröivissä lähikunnissa. Alustavasti tutkimukseen oli kaavailtu kouluja myös muualta Suomesta, mutta tästä luovuttiin koulujen ja verrokkikoulujen lopullisen valinnan yhteydessä. Vastaavan tutkimuksen toteuttaminen muualla kuin pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa kouluissa näyttäisi, poikkeavatko tyttöjen ja/tai opettajien asenteet toisistaan eri puolilla Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää myös koulut miettiessään, pitäisikö tyttöjen ja opettajien asenteisiin kiinnittää enemmän huomiota. 22 Naisia ITC-alalle! maata. Koulut eri puolilla Suomea voivat kuitenkin verrata omaa tilannettaan tutkimuksessa kuvattuihin kouluihin ja arvioida, poikkeaisiko se merkittävästi kuvatuista. Koska tutkimukseen osallistui yleensä kaksi tyttöryhmää (vain yhdessä koulussa ryhmiä oli yksi) ja tytöt edustavat useampaa kuin yhtä luokkaa, voidaan tulosten katsoa kuvaavan tyypillisiä tyttöjen mielikuvia ja asenteita kyseisessä koulussa sekä laajemmin tietyllä luokka-asteella. Myös opettajien mielikuvien ja asenteiden voidaan katsoa kertovan sekä tilanteesta omassa koulussa että laajemmin, varsinkin kun tuloksista ilmenevät myös merkittävät eroavaisuudet opettajien näkemyksissä. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan arvioida tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti, miten hyvin 10–17 -vuotiaat tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa ja sen työtehtäviä. Tutkimuksen tulokset ovat hyödyksi Teknologiateollisuus ry:lle ja ICT-alan yrityksille näiden arvioidessa, millä tasolla tyttöjen ja opettajien tietämys ICT-alasta on, mitä sen tulisi olla, ja miten tietämystä alasta ja sen työtehtävistä voitaisiin lisätä. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää myös koulut miettiessään, pitäisikö tyttöjen ja/tai opettajien asenteisiin kiinnittää enemmän huomiota ja minkälaisin toimenpitein ICT-alan tuntemusta voitaisiin lisätä. Lisäksi tutkimuksesta saa tietoa eri koulujen tavoista käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa, vaikkei tämä varsinaisesti ollut tutkimuksen tavoite. 5. Tulokset Tässä luvussa tarkastellaan tutkimuksen tuloksia vertaillen A- ja B-ryhmän kouluja. Kuten aikaisemmin kuvattiin, koulut, jotka kuuluvat ryhmään”hankkeisiin osallistuneet” tai ”edistykselliset tieto- ja viestintätekniikan käyttäjät”, on kaikki nimetty A:lla (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio B). Näistä alakoulu BB ja yläkoulu B ovat sama yhtenäiskoulu, jossa tutkimukseen osallistuneet oppilaat edustavat kahta ikäryhmää eli ala- ja yläkoululaisia. 5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa Tässä kappaleessa kuvataan lyhyesti, miten tutkimukseen osallistuneissa kouluissa käytetään tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa ja miten tyytyväisiä opettajat ovat resurssitilanteeseen. Kuvauksissa on yhdistetty tietoja sekä opettajien että tyttöjen haastatteluista. Tytöiltä kysyttiin lisäksi, mitä tietyistä sovelluksista he tuntevat ja käyttävät. 5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa Alakoulu A Alakoulussa A on käytössä 2 atk-luokkaa, kirjasto eli mediateekki sekä läppärikärry (tosin vajaavarusteltu). Jos luokka on suuri (noin 30 oppilasta), käyttöön tarvitaan kaikki kolme tilaa kerrallaan. Koulussa on myös joitakin älytauluja (Smartboard). Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä, dokumenttikamera ja datatykki. Kolme opettajaa kuvaa tieto- ja viestintätekniikan resurssitilannetta suhteellisen hyväksi, yhden mielestä tiloja ei ole riittävästi. Yksi opettaja toivoisi miniläppärin kaikille oppilaille, kaksi muuta haluaisivat lisää (tavallisia) kannettavia tietokoneita. Kaupungin tarjoama IT-tuki ei ole muutaman opettajan mielestä välttämättä riittävää, mutta koulussa on voitu hyödyntää tiettyjen opettajien asiantuntemusta IT-asioissa. Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä olevia tietokoneita ei ole. Muutama tällainen kone oli aikaisemmin aulatiloissa, mutta ne rikottiin. Koulussa on käytössä Fronter oppimisympäristönä, mutta pilottikäytössä eli vain osa opettajista käyttää. Yksi opettajista suhtautuu Fronterin käyttöön kriittisesti, koska käyttämiskynnys on korkeampi, kun kyseessä on oppimisympäristö, jota ei käytetä jatkuvasti koulun arkipäivässä. Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä. Koulussa kaikki 5-luokkalaiset osallistuvat tietotekniikan jaksolle, jota yksi opettaja kuvaa ”tarkistuspisteeksi”: kurssin avulla halutaan varmistua, että kaikkien tietotekniikan käyttötaidot ovat riittävällä tasolla. Toisen opettajan mukaan kurssin tarkoitus on synnyttää oivallus siitä, mitä eri työkaluilla voi tehdä ja ettei työkalujen käyttö ole vaikeaa. Haastateltujen tyttöjen mukaan tietotekniikkaa käytetään esimerkiksi äidinkielen tunneilla, kun kirjoitetaan tarinoita. Google on ollut käytössä tiedonhaussa ja kuvien etsimisessä. 6-luokkalaiset tytöt ovat tehneet itse dokumenttielokuvan, mikä oli tyttöjen mielestä kivaa joskin myös vaikeaa, koska ensin piti opetella käyttämään editointiohjelmaa. Alakoulu B Alakoulussa B on käytössä 2 atk-luokkaa. Kumpaankaan ei mahdu 30 oppilaan luokka kerrallaan, kuten yksi opettajista huomauttaa. Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä, dokumenttikamera ja datatykki. Lisäksi erityisopettajalla on omassa huoneessaan joitakin tietokoneita. Kaupunki tarjoaa opettajien mukaan riittävästi kalustoa, mutta ylläpito ja toimivuus on ollut ongelma. Opettajien mukaan kaupungin tarjoama IT-tuki on ollut riittämätöntä ja puutteellista. Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä olevia tietokoneita ei ole. Käytössä on esimerkiksi Opit. Fronteroppimisympäristöä on myös kokeiltu ja tähän oli koulutusta muutama vuosi aikaisemmin, mutta vain osa opettajista käyttää Fronteria. Tyttöjen mukaan atk-luokissa on tehty luokkalehteä, haettu tietoja Wikipediasta, tehty kuvahakuja Googlen kautta yms. Äidinkielessä on tehty esityksiä Powerpoint-ohjelmalla ja kirjoitettu tekstiä. Englannissa, ruotsissa ja saksassa on tehty harjoitustehtäviä tietokoneilla. 10-sormijärjestelmää on myös harjoiteltu, mitä tytöt kuvaavat vaikeaksi mutta välillä kivaksi. Alakoulu BB / Yläkoulu B Yhtenäiskoulussa alakoulu BB / yläkoulu B on käytössä 2 atkluokkaa sekä mediateekki. Atk-luokkiin mennään opettajan kanssa, vapaasti käytössä olevia koneita ei ole. Jokaisessa luokassa on dokumenttikamera, videotykki ja opettajan tietokone.Yksi opettaja kuvaa tilannetta siten, että laitetilanne on kohtuullinen, mutta tekninen tuki on riittämätöntä. Asiantuntevia aineenopettajia löytyisi omasta koulusta, mutta näille ei pystytä ohjaamaan tietotekniikan käytön pedagogisena tukena toimimisesta palkkamäärärahoja. Kaupungin IT-tuki tulee paikalle ongelmatilanteissa yleensä varsin hitaasti eikä osaaminen ole välttämättä riittävää koulun tarpeisiin. ”Laitetilanne on kohtuullinen, mutta tekninen tuki on riittämätöntä.” Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 23
  14. 14. Koulussa on käytössä Fronter-oppimisympäristö, mutta sitä käytetään lähinnä tiedotuskanavana. Tyttöjen mukaan melkein kaikilla tunneilla mennään koneille, etsitään tietoa ja esimerkiksi kirjoitetaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Muutamat tytöistä kertovat, että joidenkin opettajien kanssa käytetään Fronteria: esimerkiksi tallennetaan jotain, mitä voi käydä katsomassa kotona. Tyttöjen mukaan atk-luokissa tehdään esimerkiksi kirjaesitelmiä ja matematiikassa on joskus pelattu pelejä. Kielissä käytetään erityisohjelmistoa kielten atk-luokassa. Opit saa useita mainintoja. Yläkoulu AA Yläkoulu A Koulussa on 3 atk-luokkaa, joista yksi on varattu kieltenopettajien käyttöön. Useimmilla vakituisilla opettajilla on kannettava tietokone käytössään koulun tarjoamana. Kolmen opettajan mukaan resurssitilanne on hyvä, kaksi on sitä mieltä että tietokoneita oppilaiden käyttöön tarvittaisiin enemmän, koska luokat ovat kovin varattuja. Koulussa on myös kymmenkunta älytaulua (Smartboard). Mikrotuki on koulussa paikalla 5 päivää viikossa. Koulussa on käytössä Opit-järjestelmä. Koulun opettajilla on mahdollisus suorittaa TIEKEn @ajokortti-koulutus, ja tämän suoritettua saa kannettavan tietokoneen käyttöönsä. Myös tietotekniikan valinnaisaineeksi valinneet oppilaat suorittavat @ajokortti-tutkinnon, josta saa todistuksen 9. luokan lopulla. Erään opettajan mukaan tämä mahdollisuus on saattanut innostaa oppilaiden vanhempia hyväksymään tietotekniikan helpommin valinnaisaineeksi, ja oppilaat ovat esim. saaneet kesätyöpaikkoja ajokortin suorittamisen avulla. Pojat valitsevat tyttöjä useammin tietotekniikan valinnaisaineeksi, tyttöjä taas selvästi kiinnostaa mediakasvatuksen kurssi. Koululla on ollut yhteistyötä kahden ICT-alan yrityksen kanssa, joista toisen kanssa yhteistyö on viime vuosina hiipunut ja toisen kanssa vahvistunut. Tämän yrityksen kanssa yhteistyöhön kuuluu esimerkiksi se, että toinen tutkimukseen osallistuneista luokista on kyseisen ohjelmistoyrityksen kummiluokka. Kyseisen luokan tytöt ovat osallistuneet erityiseen ”tytöt ja ICT” -projektiin, joka sisälsi vierailun ko. yrityksessä. Toisen haastatellun ryhmän tytöt eivät kuitenkaan olleet juurikaan selvillä tällaisestä yhteistyöstä, eli tietous ei välttämättä ole koulussa levinnyt kovin laajalle. Koulussa on myös kymmenkunta älytaulua (Smartboard). 24 Naisia ITC-alalle! Koulussa on ollut tietotekniikkahankkeita vuodesta 1985. Joka luokassa on useita koneita ja niille pääsee vapaasti, myös ilman opettajaa. Tietotekniikan käyttö on koulussa arkipäiväistä, siitä ei tehdä erityistä numeroa. Opettajat kuvaavat, että pari vuotta sitten meni esim. järjestelmien käynnistymiseen 15 minuuttia, mikä ei innostanut opettajia käyttämään tietotekniikkaa. Nykyisin menee 45 sekuntia ja oppilaiden kirjautuminen kestää vain muutaman sekunnin. Koneelle pääsy ei ole opettajien mukaan ongelma koulussa, koska koneita on riittävästi ja ne ovat helppokäyttöisiä ja varmatoimisia. Ylläpito hoidetaan palveluntarjoajien kautta. Opettajien mukaan osalle oppilaista tieto- ja viestintätekniikan käyttö on kynnys seitsemännellä luokalla, jotkut kyselevät miksi ollaan niin paljon tietokoneella. Jokainen käy tietotekniikan käyttötaitojen kurssin seitsemännellä luokalla, jossa opetetaan talon tavoille eli ohjataan käyttämään koulussa käytössä olevia järjestelmiä. Koulussa on käytössä täysin avoin verkko ja paljon tietojärjestelmiä ja useita palveluita, joihin pääsee salasanalla. Tietotekniikan valinnaisnaineena (8. ja 9. luokilla) valitsevat myös tässä koulussa useammin pojat, vain noin viidennes tietotekniikan valitsevista on tyttöjä. Tyttöjen mukaan miltei kaikissa aineissa käytetään paljon tietotekniikkaa. Esimerkiksi historiassa katsotaan ensin YouTube-videoita ja sitten puretaan nähtyä wikiin. Google docs sopii tyttöjen mukaan hyvin parityöskentelyyn, koska tällöin voi kirjoittaa kaksi tai useampikin yhtäaikaa samaan tekstiin. Wikissä käy välillä niin, että useampi kirjoittaa yhtä aikaa ja silloin tulee sotkua, koska kaikki eivät näe toisten tekstiä koko ajan. Tietotekniikkaa ei ole valinnaisaineena kenelläkään haastatelluista tytöistä. Tietotekniikan käyttö on koulussa arkipäiväistä, siitä ei tehdä erityistä numeroa. ”Viimeisimpinä vuosina koulussa on yritetty olla liikaa mainostamatta ITsuuntautuneisuutta, sillä sen oletetaan osaltaan karkottavan tyttöjä koulusta.” Lukio A Lukio A on ollut jo 1990-luvun alusta suuntautunut tieto- ja viestintätekniikkaan. 1990-luvun lopulla lukiolaisille oli tarjolla 20 opintoviikon edestä tietotekniikkakursseja. Erään opettajan mukaan viimeisimpinä vuosina koulussa on yritetty olla liikaa mainostamatta IT-suuntautuneisuutta, sillä sen oletetaan osaltaan karkottavan tyttöjä koulusta. Lukiossa onkin melko poikkeuksellisesti poikaenemmistö, tyttöjä on vajaa 40 prosenttia oppilaista. Koulussa on yksi virallinen atk-luokka, useita tietokoneita monissa luokissa sekä oppilaiden vapaasti käytettäviä laitteita esim. aulatiloissa. Kouluun ollaan lisäksi hankkimassa kaikille oppilaille miniläppäreitä. Kaikille koulussa aloittaville pidetään perehdytyskurssi, jotta käytetyt sovellukset ja tietojärjestelmät tulevat tutuiksi. IT-tuki on kouluisännän ja kunnan IT-palveluiden hoidossa, opettajien mukaan tuki toimii kohtalaisen hyvin. Koulussa käytetään aktiivisesti verkko-oppimisympäristöä (Moodle) ja myös sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia, Google apps -sovelluksia ym. Eräs opettaja painottaa verkkooppimisympäristöjen hyötyä verrattuna sosiaalisen median sovelluksiin, koska verkko-oppimisympäristöstä saa arvioinnin perustaksi tulostettua kaiken, mitä oppilas on tehnyt tiettynä ajanjaksona. Tyttöjen mukaan verkko-oppimisympäristöä käytetään kaikissa aineissa ja tieto- ja viestintätekniikkaa muutenkin koko ajan. Yksi tytöistä ilmoittaa inhoavansa kyseistä verkko-oppimisympäristöä, muuten tytöt tuntuvat pitävän sitä hyvänä välineenä ja ovat tottuneet sen käyttöön. Opettajien mukaan muutamat tytöt ovat aika ajoin ilmaisseet haluttomuutta käyttää tiettyjä sovelluksia, mitä poikien osalta ei juurikaan tapahdu. Opettajien mukaan kyse tuntuu olevan siitä, että kyseinen sovellus koetaan vaikeaksi, koska omia taitoja ei pidetä riittävinä. Lukio B Koulussa on yksi atk-luokka sekä läppärikärryjä, joista voi rakentaa toisen. Joka luokassa on 1-5 konetta, datatykit ja dokumenttikamerat. Lisäksi koulussa on kymmenkunta opiskelijoiden vapaasti käytettävissä olevaa konetta. Kouluun on hankittu myös joitakin älytauluja, joiden käyttöön opettajia ollaan kouluttamassa. Opiskelijat pääsevät yleisesti ottaen täysin vapaasti koneille, ja kannettavia tietokoneita saa lainaksi kotiin. Koska koulussa toimii myös aikuislukio, voi koneilla olla iltaan saakka. Muutaman opettajan mukaan poikien pelaamisesta syntyy ajoittain häiriötä, joten koulussa on sovittu, että vain iltapäivisin koulun jälkeen saa pelata. Koulussa on käytössä Fronter oppimisympäristönä. Kaikille lukion aloittaville oppilaille pidetään opinto-ohjaajien vetämä perehdyttämiskurssi, jossa käydään läpi tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön perusteet. Yhden opettajan mukaan oppilaiden välillä on taidoissa huomattaviakin tasoeroja, mutta nämä eivät välttämättä riipu opiskelijan sukupuolesta. Tyttöjen mukaan tietotekniikkaa käytetään erityisesti äidinkielessä, kielissä ja historiassa. Toisen tyttöryhmän mukaan matematiikassa ei käytetä lainkaan tietotekniikkaa eikä juuri fysiikassa tai kemiassa, toisen ryhmän mukaan matematiikassa käytetään joskus. Ryhmätöissä käytetään usein powerpoint’ia. Opiskelijoiden mukaan tietotekniikan käyttö vaihtelee huomattavasti opettajittain. Oppilaiden välillä on taidoissa huomattaviakin tasoeroja, mutta nämä eivät välttämättä riipu oppilaan sukupuolesta. Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 25
  15. 15. 5.1.2 Sovellusten käyttö 5.2 Facebook Tietotekniikan päivittäisen käytön määrä vaihtelee tyttöjen haastattelujen perusteella selvästi kouluasteittain. Kun alakoululaiset käyttävät tietotekniikkaa noin 30-60 minuuttia päivässä tai vähemmänkin, yläkoululaiset ja lukiolaiset viihtyvät tietokoneen ääressä keskimäärin pari tuntia päivässä. Tutkimuksessa ei pyritty mittaamaan tyttöjen tietoteknistä osaamista sinänsä. Tottumusta tietotekniikan käyttöön mitattiin pyytämällä tyttöjä arvioimaan tiettyjä sovelluksia asteikolla A=tiedän ja käytän, B=tiedän mutten käytä, C=en tiedä enkä käytä. Kuvioihin 1-3 on koottu saadut tulokset kouluasteittain. Selvyyden vuoksi kuviohin on merkitty vain A-vastaukset eli ”tiedän ja käytän”. Kyselylomakkeen kautta saatuja tuloksia vahvistettiin myös haastatteluiden avulla. Kyselylomakkeessa ei erikseen kysytty, missä kyseisiä sovelluksia käytetään, mutta haastatteluiden perusteella nk. viihdekäyttö (Facebook, Messenger, IRC-galleria jne.) keskittyy kotiin. Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa on käytössä Wilma-sovellus, johon esimerkiksi merkitään poissaolot ja muut huomautukset ja jonka kautta myös opettajat ja huoltajat voivat olla yhteydessä. Toisissa kouluissa sovellus on oppilaiden aktiivisessa käytössä, toisissa se on rajattu lähinnä huoltajien ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen, mikä osaltaan selittää suurta vaihtelua Wilman käytössä koulujen välillä. Google ICT-alan tunteminen 100 % 90 % Tässä kappaleessa kuvataan, miten hyvin tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa ja alan yrityksiä. Habbo Hotel 80 % 70 % 60 % 50 % IRC-galleria 5.2.1 Messenger Skype Webmail Wilma YouTube 0% 20 % Yläkoulu B 40 % 60 % Yläkoulu AA 80 % 100 % Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT? Kyselylomakkeessa mitattiin ICT-alan spontaania tunnettuutta kysymällä aluksi, mitä tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen mieleen tulee lyhenteistä IT tai ICT. Avoimet vastaukset luokiteltiin ja tulokset luokkatasoittain näkyvät kuvioissa 4-6. Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että osa vastauksista luokiteltiin useampaan ryhmään, eli yhteenlaskettuna prosenttiosuudet voivat ylittää 100 %. 100 % Tutkimukseen osallistuneiden yläkoulujen välillä on eroja lähinnä siinä, missä määrin oppilaat käyttävät koulussa Wilmajärjestelmää. Wikipedian käyttö on hieman vähemmän yleistä yläkoulussa B, joskin on syytä muistaa, että vastaajia tässä ryhmässä on muita vähemmän (N=10). Käytetyimpiä sovelluksia kaikkien yläkoulujen tyttöjen mukaan ovat Google, Messenger, YouTube, Wikipedia ja Facebook. 30 % 20 % 10 % 0% Tietokoneet, tietotekniikka Joku muu Tietoliikenne, internet Yläkoulu A Yläkoulu AA Ei mitään Yläkoulu B Kuvio 5. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT?. Luokitellut vastaukset, yläkoulut. Yläkoulu A Kuvio 2. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, yläkoulut. 40 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0% Tietokoneet, tietotekniikka Joku muu Tietoliikenne, internet Alakoulu A Alakoulu B Ei mitään Alakoulu BB Yläkoululaisten tyttöjen spontaanit vastaukset ovat varsin lähellä toisiaan. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen vähintään 70 prosentille vastanneista tytöistä kussakin koulussa. Joku muu -ryhmään luokiteltujen vastauksia on muita vähemmän yläkoulussa AA. Esimerkkejä luokkiin”tietokoneet, tietotekniikka” sekä ”joku muu” luokitelluista vastauksista: • Joku tietokone/mediajuttu (Tyttö, 14-15 v) • Tietokoneet, toimistotyö (Tyttö, 14-15 v) • Toimisto, tietokone, pilvenpiirtäjä (Tyttö, 14-15 v) Facebook Facebook Kuvio 4. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT? Luokitellut vastaukset, alakoulut. Google Google 90 % 80 % Habbo Hotel Habbo Hotel 70 % IRC-galleria IRC-galleria Messenger Messenger Skype Skype Webmail Webmail Wilma Wilma YouTube 0% 20 % Alakoulu BB 40 % 60 % Alakoulu B 80 % 100 % Alakoulu A YouTube 0% Lukio B 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lukio A Kuvio 1. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, alakoulut. Kuvio 3. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, lukiot. Kaikki tutkimukseen osallistuneet ala-astelaiset tytöt tietävät Googlen ja liki kaikki YouTuben sekä käyttävät näitä. Myös Wikipedia tunnetaan hyvin. Muutoin koulujen välillä on jonkin verran eroavaisuuksia, esimerkiksi Alakoulun B tytöt käyttävät Alakoulun A tyttöjä enemmän seuraavia sovelluksia: Messenger, Wilma, IRC-galleria ja Facebook. Näitä käyttävät erityisesti 6-luokkalaiset tytöt. Alakoulun BB osalta on syytä huomata, että vastaajia on alle 10. 26 100 % Naisia ITC-alalle! Lukioikäisten tyttöjen eri sovellusten käyttö on hyvin samankaltaista lukiossa A ja B. Suosituimpia ovat Wikipedian ja Googlen jälkeen YouTube, Facebook ja Messenger. Myös Wilma on laajalti käytössä. Kuten kuviosta 4 ilmenee, alakoululaisten tyttöjen spontaanit vastaukset eivät merkittävästi eroa toisistaan eri alakoulujen välillä. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen osapuilleen puolelle vastanneista tytöistä, ja suunnilleen yhtä monelle ei tule mieleen yhtään mitään. Kiinnostavana voidaan pitää sitä, että alakoulussa A 4-luokkalaiset tytöt ilmoittivat 6-luokkalaisia useammin mieleensä tulevan tietokoneet tai -tekniikan, kun taas alakoulussa B tilanne oli päinvastainen. Alakoulussa BB 2-luokkalaisille ei tullut mieleen mitään, kun taas 6-luokkalaisista miltei kaikki mainitsivat tietokoneet. Luokkaan ”joku muu” luokitellut vastaukset vaihtelevat melko paljon, mutta osittain voitiin huomata tyttöjen myös vertailleen toistensa vastauksia. Esimerkkejä luokkaan ”joku muu” luokitelluista vastauksista: • IT:stä jonkun yhtiön ekat alkukirjaimet tai jonkun ihmisen ekat kirjaimet ja ICT:stä jäätelöyhtiö (Tyttö, 10-11 v) • Joku merkki esim. tietokonemerkki... tai auton kirjain rekisteri (Tyttö, 10-11 v) • Terveysasema (Tyttö, 10-11 v) • Tyttöjen elokuvia valmistava yritys tai firma (Tyttö, 10-11 v) 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0% Tietokoneet, tietotekniikka Joku muu Tietoliikenne, internet Lukio A Ei mitään Lukio B Kuvio 6. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT?. Luokitellut vastaukset, lukiot. Kuviosta 6 voidaan havaita, että lukioikäisten tyttöjen spontaanit vastaukset eivät juuri eroa toisistaan lukion A ja B välillä. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen yli 70 prosentille vastanneista tytöistä. Joku muu -ryhmään luokiteltujen vastausten suurehkoa määrää selittää osaltaan se, että yksi vastaus saatettiin koodata useampaan luokkaan. Esimerkkejä luokkiin”tietokoneet, tietotekniikka” sekä ”joku muu” luokitelluista vastauksista: • Tietokoneala, mekaaninen (Tyttö, 16-17 v) • Tietokoneet, teknologia, matkapuhelimet, viestintä, tietotekniikka (Tyttö, 18-19 v) • Tietokoneet, valokuvien muokkaaminen, turhautuneisuus, Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 27

×