METSO ja metsänkäsittelyn monipuolistaminen, retkeilyn raportti

METSO ja metsänkäsittely-menetelmien monipuolistaminen Pirkanmaan retkeilyn 29.9.2011 yhteenvetoraportti Saara Lilja-Rothsten, Lauri Saaristo, Sanna Kotiharju

1TIIVISTELMÄMETSO ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen retkeily kokosi luonnon monimuo-toisuuden, metsänhoidon ja metsäluonnonhoidon sekä METSO-ohjelman huippuasiantuntijoitaja käytännön toteuttajia maastokohteille keskustelemaan metsänkäsittelymenetelmien moni-puolistamisen mahdollisuuksista ja haasteista keinona toteuttaa METSO-ohjelmaa. Retkeilynaikana tutustuttiin maastokohteisiin, joista kaksi ensimmäistä kohdetta olivat Innoforin eri-ikäisrakenteisen metsän käsittelyn kohteita ja viimeinen kohde Pirkanmaan metsäkeskuksenvaltakunnallisen luonnonhoitohankkeen lehtojen hoitokohde.Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä (MeMo) on tehnyt esityksen metsänkäsittelymene-telmien monipuolistamisesta metsälainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Tutkimus on tuo-nut uutta tietoa luonnondynamiikkaa jäljittelevästä metsänkäsittelystä. Lisäksi metsänomista-jien suunnalla on kysyntää vaihtoehtoisille ja osin uusillekin metsänkäsittelytavoille. Monimuo-toisuuden turvaamisen keinopalettiin on tulossa uutena keinona monimuotoisuustavoitteinentai luonnonhoitopainotteinen eri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely ja tämän retkeilyn tarkoituk-sena oli tuoda esiin näkökulmia siihen, mitä sillä voitaisiin saavuttaa erityisesti luonnon moni-muotoisuuden turvaamisen näkökulmasta.Retken keskusteluissa nousi esille esimerkiksi seuraavia teemoja. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ei automaattisesti takaa parempaa metsien monimuotoisuutta, ellei monimuotoisuut-ta ylläpitäviin rakennepiirteisiin ja niiden tuottamiseen erityisesti kiinnitetä huomiota. Korvet jamuut kostean maaperän kasvupaikkatyypit sopivat eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseensamoin esim. vesistöjenvarret ja lehdot. Metsänomistaja säästää uudistamiskustannuksissa,koska kostean maaperän luontainen taimettuminen on tehokasta. Vesiensuojelu hoituu luon-nollisesti, kun vesistön varressa ei tarvitse tehdä avo- ja siemenpuuhakkuita, eikä näin ollentarvitse tehdä voimakasta maanmuokkausta. Korpien osalta on merkittävää, että maaperänhiilitase säilyy positiivisempana kuin silloin, jos uudistamisen yhteyteen liitetään kuivatus taiavohakkuun voimakas maanmuokkaus. Ekologisista lajiryhmistä menetelmän voidaan ajatellahyödyttävän maaperän eliöitä, erityisesti mykoritsasieniä sekä päällysvieraita, kuten jäkäliä jasammalia. Myös peitteisyyttä vaativat lajit, kuten kuukkeli ja liito-orava sekä metsäkanalinnuthyötyvät eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta. Eri-ikäisrakenteisuudesta on etua myösmuulle riistalle ja virkistyskäytölle.Monimuotoisuustavoitteinen eri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely ja luonnonhoitopainotteinenjatkuvan kasvatuksen menetelmällinen kehittäminen ja käyttöönotto voivat tuoda lisäarvoatalousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseen. Talousmetsien luonnonhoidon kehittäminenon vasta käynnistynyt METSOn toteutuksessa ja sen avulla voidaan jalkauttaa erirakenteisen

2metsän hoitoa. Erirakenteisen metsänhoidon avulla voidaan turvata METSO–kohteiden laajem-pia rajauksia. Säästöpuita tulisi jättää kasvatettaessa metsää erirakenteisena tavanomaistarunsaammin tai turvata monimuotoisuutta elinympäristökohtaisesti hienosäätämällä hakkuu-menetelmiä, esimerkiksi luonnonhoidon eri keinoin luonnonhoitohankkeissa. Metsänkäsittelynmonimuotoisuuden turvaamista olisi jatkossa tarkasteltava metsikkötasolta maisematasolle.Metsäneuvonta ja koulutus sekä metsänomistajien tavoitteiden huomioiminen ovat tärkeässäroolissa erirakenteisen metsänhoidon kehittämistyössä. Uutena METSOn keinona voisi toteut-taa päätehakkuuttoman metsän vuokrausta. Lisäksi metsänomistajia voitaisiin kannustaa"starttirahalla" tilanteessa, jossa tasarakenteisesta metsänkasvatuksesta siirrytään eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen.

3SISÄLTÖTIIVISTELMÄ1. RETKEILYN TAVOITTEET .......................................................................... 12. RETKEILYN TAUSTAA .............................................................................. 13. RETKEILYN MAASTOKOHTEET................................................................... 24. LISÄNÄKÖKULMIA METSÄNKÄSITTELYMENETELMIEN KEHITTÄMISEEN ......... 115. METSO JA METSÄNKÄSITTELYMENETELMIEN KEHITTÄMINEN ...................... 136. YHTEENVETO ERI-IKÄISRAKENTEISESTA METSÄNKASVATUKSESTAMONIMUOTOISUUDEN TURVAAMISKEINONA ................................................ 15LIITTEET

11. RETKEILYN TAVOITTEETRetkeilyn tavoitteena oli koota luonnon monimuotoisuuden, metsänhoidon ja met-säluonnonhoidon sekä METSO-ohjelman huippuasiantuntijoita ja käytännön to-teuttajia maastokohteille keskustelemaan metsänkäsittelymenetelmien monipuo-listamisen mahdollisuuksista ja haasteista keinona toteuttaa METSO-ohjelmaa.Retki toteutettiin liitteessä 1 esitetyn ohjelman mukaisesti. Retkelle osallistuiMETSOn eri sidosryhmien edustajia metsä- ja ympäristöalan tutkimus- ja käytän-nönorganisaatioista (ks. osallistujalista liite 2). Liitteissä 4-9 ovat asiantuntijoiltaetukäteen pyydetyt ja valmistellut puheenvuorot, joissa he vastasivat seuraaviinkysymyksiin: 1) Mitä mahdollisuuksia erityishakkuut (esim. eri-ikäisen metsänkasvatus) tarjoavat monimuotoisuuden turvaamisessa? 2) Minkälaisia kehittämistarpeita näet talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisessa? 3) Miten talousmetsien käsittelymenetelmien monipuolistamista voitaisiin käyttää konkreettisesti apuna METSOn toteutuksessa? 4) Miten metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista pohtineen työryhmän esittämät uudet keinot (MMM 1/2011) edistävät METSOn tavoitteita? Esittääkö työryhmä sellaisia uudistuksia, jotka voivat vaarantaa METSOn tavoitteiden toteutumisen? 2. RETKEILYN TAUSTAAHarri Karjalainen ympäristöministeriöstä kertoi retkeilyn aluksi siitä, miksi retkeilynähtiin tarpeelliseksi järjestää ja toi yleisemminkin esiin METSO ja metsänkäsitte-lymenetelmien kehittäminen -asian taustaa. Hänen mukaansa METSO:n kova ydinmuodostuu luonnonsuojelulain mukaisista pysyvistä suojelualueista ja KEMERAnmääräaikaisista suojelusopimuksista. Tämän METSO-toiminnan taustalla ja rinnal-la tehdään koko ajan talousmetsien luonnonhoitoa, jossa säästetään arvokkaatelinympäristöt ja säästöpuut sekä turvataan vesistöjä. Entä jos erirakenteismet-sän kasvatus yleistyy – miten se vaikuttaa METSOn toimenpidepalettiin?Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä (MeMo) on tehnyt esityksen metsänkäsit-telymenetelmien monipuolistamisesta metsälainsäädännön uudistamisen yhteydessä(http://www.mmm.fi/attachments/metsat/newfolder_145/5w1QAcFqj/memojulkaisu2011.pdf). Metsälain uudistuksessa on nähty tarve metsänkäsittelyn monipuo-listamiseen ja 10§:n toimivuuden parantamiseen. Tutkimus on tuonut myös uuttatietoa luonnondynamiikkaa jäljittelevästä metsänkäsittelystä. Lisäksi metsänomis-tajien suunnalla on kysyntää vaihtoehtoisille ja osin uusillekin metsänkäsittelyta-voille. Monimuotoisuuden turvaamisen keinopalettiin on tulossa uutena keinonamonimuotoisuustavoitteinen tai luonnonhoitopainotteinen eri-ikäisrakenteinenmetsänkäsittely ja tämän retkeilyn tarkoituksena oli tuoda esiin näkökulmia sii-hen, mitä sillä voitaisiin saavuttaa erityisesti luonnon monimuotoisuuden turvaa-misen näkökulmasta.Metsälain uudistamisen aikataulusta maa- ja metsätalousministeriön edustajaMaarit Loiskekoski totesi seuraavaa: Memo-työryhmän jälkeen pyritään lokakuus-sa asetettamaan virallinen työryhmä valmistelemaan metsälain kokonaisuudistus-ta, joka työskentelisi kesäkuuhun 2012 asti, jolloin työryhmä antaisi esityksen.Uusi laki tulisi voimaan mahdollisesti vuonna 2013.

23. RETKEILYN MAASTOKOHTEETRetkeilyn aikana tutustuttiin kolmeen maastokohteeseen, joilla käytyä vilkasta jamonipuolista keskustelua esitetään seuraavassa. Keskustelu on avattu mahdolli-simman yksityiskohtaisesti, mutta kuitenkin kokoavasti. Myös ”villit ideat” MET-SOn ja luonnonhoidon kehittämiseksi on koostettu loppuun omaksi kappaleek-seen. Eri käsitteitä on käytetty tekstissä sekaisin eikä niitä ole lähdetty yhdenmu-kaistamaan. Peitteisestä metsän kasvatuksesta puhutaan, kun tarkoitetaan jatku-vaa kasvatusta tai eri-ikäisrakenteista metsän kasvatusta. Myös pienaukko- japoimintahakkuu -teemaa sivutaan.Kaksi ensimmäistä kohdetta olivat Innoforin eri-ikäisrakenteisen metsän käsitte-lyn kohteita ja viimeinen kohde Pirkanmaan metsäkeskuksen valtakunnallisenluonnonhoitohankkeen lehtojen hoitokohde. Kaikki kohteet ovat yksityisessäomistuksessa ja hakkuut on toteutettu metsänomistajien omien toiveiden mukai-sesti.KOHDE 1. Eri-ikäisrakenteinen metsä, tavoitteena optimaalinen taloustulosA. Kohteen perustiedotKohde oli mustikkaturvekangas (Mtkg) kuusikko, jossa oli ollut kohtalaisesti ali-kasvosta ja eri-ikäisrakenteisuutta jo ennen hakkuuta. Kohteella oli toteutettuyläharvennus tavoitteena maksimoida optimaalinen taloustulos. Viranomaisentarkastusraportin mukaan puuston pohjapinta-ala on 15,3 m2/ha, keskiläpimitta19,6 cm ja valtapituus 20,1 m (ks. myös Liite 3). Kohteella arvioitiin, että pa-remman uudistumisen kannalta alan pohjapinta-alan olisi pitänyt olla alhaisempi.Eri-ikäisrakenteinen metsä on yleensä uudistamisvaiheessa harvennettava melkoavoimeksi, jotta taimettuminen vilkastuu. Osittain rahkasammaleiset turvekan-kaat ovat kyllä herkkiä uudistumaan ja sen vuoksi näytti, että tämän kohteenluontaiset edellytykset ovat hyvät uusien taimien muodostumiselle.Kuva 1: Ensimmäinen kohde oli mustikkaturvekangas /Mtkg, jossa oli toteutettu ylähar-vennus tavoitteena maksimoida optimaalinen taloustulo (Kuva: Saara Lilja-Rothsten).Tällä kohteella ei tarvittane kunnostusojitusta tällä puustopääomalla –ainakaanlähivuosina.Innoforin toiminnanjohtaja Erno Lehto kertoi, että heidän hoitosopimustiloilla hoi-don tavoitteet asetetaan yleensä pitkälle aikavälille. Tällä kohteella metsänomis-tajan kanssa on sovittu hoidosta, joka tähtää eri-ikäisrakenteiseen metsänkäsitte-lyyn, ja jossa metsänomistajan toivomuksesta vältetään avohakkuuta.

3B. Maanomistajan tavoitteet ja lähtökohtaMetsänomistajalla on ollut tavoitteena maksimoida hakkuutulot. Yläharvennus-kohde oli harvennettu lain rajalle, eli käytännössä oli poistettu suurinta puustoaniin paljon kuin se oli mahdollista. Seuraavalla kerralla kohde pitäisi puuntuotok-sen näkökulmasta jättää harvemmaksi kuin nyt.C. Näkökulmia toteutukseenLuonnonhoidon vuoksi olisi pitänyt jättää enemmän isoja säästöpuita. Esimerkiksimuutamia isoja kuusia olisi voinut jättää säästöpuiksi ja haapojakin olisi voinutjättää alalle enemmän (nyt 5 m3 hakattu). Hakkuu oli tehty nykyisille lakirajoille(15ppa m2). Luonnonhoidon näkökulmasta kohteella vallitsi melko talousmetsä-mäinen näkymä. Kerroksellisuus puuttui ja metsä oli melko tasarakenteinen, eijuurikaan vanhoja puita, niin sanotut ”normisäästöpuut” pitäisi vähintään jättäätällaisellakin kohteella, vaikka maksimaalinen puuntuotos olisikin tavoitteena.Säästöpuut voisivat periaatteessa ”pärjätä” jatkuvan kasvatuksen metsässä pa-remmin ja ne pysyisivät pystyssä pidempään, koska tuulen vaikutus on vähäi-sempi. Lisäksi pohdittiin voisiko olla perusteltua, että jatkuvan kasvatuksen met-sikössä säästöpuut jätettäisiin sinne tänne sen sijaan, että ne keskitetään yhteenryhmään. Toisaalta sekapuustoiset ”koskemattomat” ryhmät ovat myös hyviä.Psykologisesti voi olla vaikeaa perustella metsänomistajalle järeiden ja isojensäästöpuiden jättämistä, koska ne ovat usein myös niitä taloudellisesti arvok-kaimpia puita.Kuva 2. Keskustelu oli vilkasta metsän siimeksessä. Metsikön kaikki kookkaimmat puut olikorjattu pois, josta kielii kanto etualalla, tosin kovin vanhoja ja koookkaita puita ei tälläalueella kuitenkaan näyttänyt alunperinkään olleen (Kuva: Saara Lilja-Rothsten).Keskustelussa tuli selkeästi esiin se, että jatkuva kasvatus ei automaattisesti ta-kaa hyvää metsää monimuotoisuuden näkökulmasta. Metsien monimuotoisuuttaylläpitäviin rakennepiirteisiin ja niiden luomiseen ja ylläpitämiseen tulee kiinnittääerityisesti huomiota (eri-ikäisyys, monikerroksellisuus, suurten ylispuiden jättämi-nen, lahopuuston muodostuminen jne., ks myös Liite 4 Valkonen). Tälle kohteelleolisi voinut jättää myös muutamia pieniä koskemattomia ”pöheikköjä” ilman, ettätaloudellinen tulos olisi kohtuuttomasti siitä kärsinyt.Pohdittiin myös, että erityisesti tiettyjä muuttuneita arvokkaita elinympäristöjävoitaisiin käsitellä eri-ikäishakkuilla. Menetelmä saattaisi toimia esimerkiksi kor-

4vissa hyvin, koska kuusen ja lehtipuiden luontainen uudistuminen on siellä teho-kasta.Eri-ikäisrakenteisella metsänhoidolla vesistöjen varsilla voidaan toteuttaa myösvesistöjen suojelua. Korpia häviää yhä avohakkuumetsätaloudessa, kun uudista-minen vaatii vesitalouden järjestelyn. Jatkuvalla kasvatuksella se voitaisiin vält-tää. Lisäksi uudistushakkuun jälkeen tyypillisesti korvissa toteutettava naveromä-tästys huonontaa maaperän hiilitasetta. Korpien osalta on merkittävää, että maa-perän hiilitase säilyy positiivisempana kuin silloin, jos uudistamisen yhteyteenliitetään kuivatus tai avohakkuun voimakas maanmuokkaus. Hiilitaseeseen vaikut-taa myös se, jos jatkuvan kasvatuksen metsikössä ei tehdä energiapuun korjuuta.MeMo –työryhmä sallisi jatkossa myös poiminta- ja pienaukkohakkuut. MeMo-työryhmän ehdottama uudistuskypsyys alaikärajojen poistaminen ei välttämättälisäisi nuorten metsien avohakkuita, sillä metsiä ei pääsääntöisesti tälläkään het-kellä uudisteta alaikärajoilla.Kuva 3. Kohde 1. Puustoston peitteisyys säilytettiin vuonna 2009 toteutetussa hakkuussa(Kuva: Saara Lilja-Rothsten).D. Eri-ikäisrakenteisuuden edut monimuotoisuudellePohjoismaista on noin 25 julkaisua, joissa on tutkittu jatkuvan kasvatuksen mer-kitystä monimuotoisuudelle. Suomessa MONTA-koejärjestely on tuottanut enitenmateriaalia aiheesta (ks. Siitosen esitys Erirakenteiset metsät ja monimuotoisuusSMS kokous 2010). Ruotsalaiset ovat tutkineet metsänkäsittelyn intensiivisyydenpolarisoitumista ja tehneet johtopäätöksiä, että uhanalaisen lajiston kannalta voisiolla parempi vaihtoehto, jos toisia alueita käsiteltäisiin hyvinkin intensiivisesti jatoisissa metsiköissä olisivat käytössä ns. pehmeämmät menetelmät. Maisemata-solla tämä takaisi uhanalaisille lajeille paremmat elinympäristöt ja leviämismah-dollisuudet niillä alueilla, joilla säästöpuita jätettäisiin enemmän ja metsänkäsitte-ly säilyttäisi monipuolisia rakennepiirteitä ja elinympäristöjä (Ranius & Roberge2011: Effects of intensified forestry on the landscape-scale extinction risk of deadwood dependent species. Biodivers Conserv August 2011).Eri-ikäisrakenteisuudesta hyötyvät myös ne lajit, jotka eivät ole lahopuustariippu-vaisia, vaan tarvitsevat puita suojakseen. Esimerkiksi kuukkeli tarvitsee peittei-syyden jatkumoa laajoilla alueilla, koska se vaatii nimenomaan peitteistä metsääelinpiiriltään. Siinä mielessä kuukkeli on hyvä avainlaji indikoimaan tietyntyyppis-tä aluetason metsärakennetta. Kuukkelin näkökulmasta tällainenkin (Kuvat 1-3)on jo ihan kelvollisen näköistä metsää, karrikoidusti tarvitaan vaan puita. Metsänpeitteisyydestä hyötyy myös liito-orava ja monet kanalinnut, kuten metso.

5Kaikkien lintujen pesintä hyötyy siitä, että eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuutpitää kuusikossa tehdä talvikautena. Lisäksi riistalajeille on hyötyä peitteisyydes-tä, koska riistan tarvitsemaa alikasvosta pyritään säilyttämään jatkuvan kasva-tuksen aloilla. Riistalle on myös tärkeää eri puulajien esiintyminen metsikössä,esimerkiksi pyy hyötyy kuusen ja lepän yhteiskasvustoista.Liito-oravalle tarvitaan myös yhtenäisiä peitteellisiä alueita. Teiden varsille tulisisijoittaa eri-ikäisrakenteisia metsiä, jotta liito-oravien siirtyminen alueilta toisellehelpottuisi. Olisi tärkeä pystyä tekemään asumiseen ja liikenteeseen liittyvän ”lii-to-oravainfran” suunnittelu yhdessä metsätalouden ”liito-oravainfran” suunnitte-lun kanssa. Myös virkistysmetsät tulisi paremmin pystyä hyödyntämään liito-oravan suojelussa (ks aiheesta lisää Liite 5 Rajala).Ekologisista lajiryhmistä jatkuvan kasvatuksen menetelmän voidaan ajatella hyö-dyttävän myös päällysvieraita vanhalla elävällä ja kuolleella puulla. Esimerkiksiisot vanhat naavaiset kuuset ovat monimuotoisuudelle tärkeitä, koska ne tarjoa-vat elinympäristöjä monille lajiryhmille. Useille uhanalaisille runkojäkälille metsänei tarvitse olla luonnontilaista, vaan elinolosuhteet säilyvät hakkuussakin kunhansopivia runkoja jätetään ja jonkinlainen peitteisyys säilyy. Uhanalaisia metsälajejavoidaan turvata säilyttämällä metsänhoitotoimissa sopivan laajoja elinympäristöjäesimerkiksi siirtymällä jatkuvaan eri-ikäisen puuston kasvatukseen (ks lisää mm.Lommi ym 2010: Epiphytic lichen diversity in late-successional Pinus sylvestrisforests along local and regional forest utilization gradients in eastern boreal Fen-noscandia For. Ecol. Man 259:883-892 ja vuoden 2012 alussa valmistuva Lajisuo-jelun toimintaohjelma –raportti Kemppainen ym.).Jaksollisessa metsänkasvatuksessa yhtenäisen ”vanhan” metsän vaihe ei ole ko-vin pitkäaikainen ja kestää korkeintaan muutama kymmenen vuotta. Tosin sääs-töpuuryhmät voivat parhaimmillaan, jos ne ovat riittävän isoja ja ”koskematto-mia” osittain ylläpitää tätä vanhojen puiden ja lahopuiden jatkumoa. Parhaimmil-laanhan jatkuva kasvatus ja hyvin luonnonhoitopainotteinen jaksollinen kasvatus”lähenevät” toisiaan, ja muodostavat yhdessä hyvän ”metsämassan” maisemata-solla.Eri-ikäisestä metsänkasvatuksesta on hyötyä myös vanhan lahopuun säilymiselle.Järeän lahopuun hajoamisessa on erilaisia sukkessiovaiheita, jotka turvaavat mo-nipuoliselle lajistolle elinympäristön kymmenien vuosien aikana. EsimerkiksiMONTA-tutkimuksessa on todettu, että 70 % lahopuustosta tuhoutui maanmuok-kauksessa avohakkuualoilla, mutta peitteisillä aloilla lahopuu säästyi paremmin(Vanha-Majamaa & Jalonen 2001: Green tree retention in Fennoscandian forestry.Scan. J. For. Res 3:79-90).Maaperän monimuotoisuudesta jatkuvan kasvatuksen metsikössä ei ole paljontutkimustietoa. Tutkimuksin on kuitenkin todettu, että avohakkuu muuttaa my-korritsasienten verkoston. Jatkuvalla kasvatuksella tämä voitaneen säilyttää pa-remmin ja asia voi olla merkittävä esimerkiksi lehdoissa. Peitteisyys on siis myösmaaperän eliöstön monimuotoisuudelle hyväksi. Eri-ikäisrakenteiseen metsäänpitäisi jättää myös lahopuulaikkuja, koska lahopuu vaikuttaa 1/3:aan maaperäneliölajeista.Ei ole oikein kysyä, onko jatkuva kasvatus monimuotoisuuden kannalta parempivaihtoehto kuin avohakkuumetsätalous. Oikea kysymys kuuluukin, missä olosuh-teissa jatkuva kasvatus on monimuotoisuudelle parempi menetelmä kuin jaksolli-nen kasvatus? Voitaisiinko jatkuvan kasvatuksen metsikössä ylläpitää jossainmäärin tai paremmin vanhan metsän lajistoa? Lajiston elinmahdollisuuksiin vai-kuttavat metsikön/metsän/elinympäristön rakennepiirteet, mikroilmasto ja puula-jisto. Näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa ja näitä rakennepiirteitä voidaan muoka-ta metsänhoidossa ja hakkuissa. Rakennepiirteitä voidaan yhtä hyvin säilyttäämolemmissa metsänkäsittelymalleissa. Tasaisen mikroilmaston ylläpitäminen on-

6nistuu jatkuvan kasvatuksen metsikössä paremmin, joskin metsikkö ei ole mis-sään vaiheessa täysin sulkeutunut. Molemmissa metsänkasvatusmalleissa voidaanmerkittävästi vaikuttaa monimuotoisuuteen puulajivalinnalla, ja eri luonnonhoidonkeinoin voidaan myöskin vaikuttaa paljon, millaiseksi ko. alue muodostuu lajistonja monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta. Jos eri-ikaisrakenteinen met-sänkasvatus osoittautuukin maanomistajan kannalta huonoksi vaihtoehdoksi, voi-daan toki siirtyä takaisin jaksolliseen kasvatukseen.KOHDE 2. Eri-ikäisrakenteinen metsä, hakkuu tehty luonnonhoidon eh-doilla A. Kohteen perustiedotMetsikkö oli tuoreen kankaan uudistuskypsä mänty-kuusi sekametsä. Yläharven-nus oli toteutettu vuonna 2009. Metsikössä ei ole eri-ikäisrakennetta, vaan hak-kuulla pikemminkin tähdätty kiertoajan jatkamiseen ja vaiheittaiseen luontaiseenuudistamiseen. Hakkuu tehty varovaisesti kuusia poistamalla. Viranomaisen tar-kastusraportin mukaan puuston pohjapinta-ala on 19 m2/ha, keskiläpimitta 29 cmja valtapituus 25m (ks myös Liite 3). Kohde sijaitsi harjulla kahden lehtojensuoje-lualueen välissä.Kuva 4. Kohde eri-ikäisrakenteinen hakkuu luonnonhoitomielessä, erityistavoitteena mai-semallisten näkökulmien huomioonottaminen. Alikasvos pyrittiin säästämään hakkuussa(Kuva: Saara Lilja-Rothsten). B. Maanomistajan tavoitteet ja lähtökohdatMetsänomistajan maatila sijaitsee kohteen lähellä ja hän halusi hoitaa lähimaise-maansa ja marjamaitaan, niin, että kaunis maisema säilyy ja virkistysmahdolli-suudet jatkuvat. Metsänomistajalla oli siis tavoitteena avohakkuun välttäminenkauniiin harjumaiseman säilyttämiseksi kaukomaisemassa. Lisäksi tavoitteena olialikasvosten säästäminen. Eri-ikäisrakenteistavan hakkuun jälkeen kohde oli jää-nyt melko puustoiseksi, eikä harvennuksessa oltu menty edes lakirajalle. Maise-maperusteella erityishakkuita koskeva metsälain 6 § käyttö olisi ollut mahdollista.Osa osallistujista oli sitä mieltä, että metsälain 6§:n käytön olisi pitänyt onnistuakohteella, mutta tässä tapauksessa hakkuulle ei oltu saatu erityishakkuulupaa. C. Näkökulmia toteutukseenMetsänomistaja ei ole asettanut tavoitetta seuraavalle hakkuulle, mutta aiheestakeskusteltiin. Monessa puheenvuorossa toteutusta pohdittiin myös metsänkasva-tuksellisesta näkökulmasta.Säilyykö kohteen monimuotoisuus seuraavassa hakkuussa? Mikä olisi ollut vaihto-ehto jatkuvan kasvatuksen hakkuulle?

7Yksi esille noussut vaihtoehto oli pienaukkohakkuu, jossa aukon maksimi kokoolisi voinut olla noin 0,3 ha. Metsälain uudistamisen jatkopohdinnoissa on mietit-ty, että pienaukotuksen määrittelynä metsikkökuviolle saisi tehdä 0,3-0,5 ha rei-kiä, kunhan ppa 10-12 täyttyy keskimäärin koko kuviolla ja tällöin metsänhoitotulkitaan jatkuvaksi kasvatukseksi. Kohteella pohdittiin, mitkä ovat 0.3 versus 1.5ha:n aukkokoon vaikutukset monimuotoisuudelle? Kohteen uudistumisen kannaltapienaukkohakkuu olisi voinut olla myös hyvä ratkaisu. Toisaalta tällä hetkellämetsäkeskus vaatii jo 0,2 hehtaarin pienaukotuksesta oman kuvionnin, mikä te-kee menetelmän käyttämisestä työlästä ja byrokraattista. Pienaukkohakkuumene-telmänä tuo myös korjuun ohjeistukseen lisätyötä ja haastetta. Pienaukotuksenmaisemavaikutusten arviointia tulee myöskin kehittää.Kohteen erityispiirteiden vuoksi siinä olisi voitu toteuttaa myös suojuspuuhakkuu.Kohde on niitä harvoja hyviä kangasmaan kohteita suojuspuuhakkuulle eli ei liianrehevä, moreenimaa (ei ilmeisesti hienojakoinen, koska kyseessä harju). Alallakasvoi mäntyä ja koivua runsaasti ja maa oli kantava. Mikäli ala halutaan säilyttääpeitteisenä, on suojuspuuhakkuun ja pienaukkohakkuun tai vaiheittainen siirtymi-nen jatkuvaan kasvatukseen lisäksi mahdollisena menetelmänä myös kaistale-hakkuu, jolloin uudistumista voitaisiin tehostaa äestyksellä.Kohteella oli toteutettu uudistamiseen valmistava hakkuu, väljennys, jota seuraisitasarakenteisessa kasvatuksessa suojuspuuhakkuu ja luontainen uudistaminenkuuselle. Kuusen luontaista uudistamista on käytetty suhteellisen vähän. Hyvänmetsänhoidonsuositukset suosittelevat kuuselle pääsääntöisesti avohakkuuta javiljelyä, koska talousmielessä tämä on järkevin ja kannattavin vaihtoehto. Jatkos-sa, kun metsänomistajan muut, kuin taloudelliset tavoitteet huomioidaan parem-min suosituksissa tullee muutkin menetelmät runsastumaan.Kohteella käytiin yleistä keskustelua jatkuvasta kasvatuksesta, tulevien puusuku-polvien laadusta, geneettisen puustopääoman säilymisestä, määrämittaharsinnas-ta ja ns. historiallisesta harsintajulkilausumasta. Kohteen hakkuu sai hiukan kri-tiikkiä siitä, että eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuussa poistettavien puiden va-linnassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota jätettävien puiden laatuun. Kohteellapohdittiin myös sitä, pitäisikö lähteä jo taimikoista liikkeelle eri-ikäisrakenteisenmetsän kasvatuksessa?Lisäkuluja jatkuvan kasvatuksen toteutuksessa syntyy myös siitä, että nykyinenmetsävaratieto ei nykyisellään palvele parhaalla mahdollisella tavalla suunnitteluaja kohteilla on pakko aina käydä myös maastossa. Korjuu vaatii erityisohjeistuk-sen ja myös motokuskia tarvitsee erikseen ohjeistaa. Valvonta vaatii myösenemmän työtä. Jos tehdään pienaukkoja, ne pitää rajata etukäteen maastossa.Toisaalta osa kuluista jää kokonaan pois. Mitä kuluja pitäisi korvata metsänomis-tajalle? Mitä luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta kuuluu metsänomistajanomalle vastuulle?D. Eri-ikäisrakenteisuuden edut monimuotoisuudelleRiistanäkökulmat ja metson elinympäristövaatimukset korostuivat tällä kohteella.Metso tarvitsee vähintään 100 ha:n yhtenäistä aluetta, jolla pienipiirteisyys met-sänkäsittelyssä on eduksi. Jatkuvan kasvatuksen metsikössä on enemmän vaihte-lua sekä alikasvoksia. Eri-ikäisrakenteisen metsätalouden eräs ominaisuus on se,että nimenomaan alikasvokset säästyvät, koska niihin jatkuva kasvatus perustuu.Myös kenttä- ja pensaskerros säilyvät paremmin vahingoittumattomana metsän-käsittelyssä. Mustikan varvusto vaurioituu vähemmän ja metsikkö säilyy jatkuvas-ti satoisana. Mustikka hyötyy siten eri-ikäisrakenteesta ja sitä myötä monet sitäravintokasvinaan käyttävät lajit. Mustikanvarvusto on kanalintupoikueille tärkeäruokailuympäristö. Tiheiköt tarjoavat suojaa, pesäpaikkoja ja ravintoa (ks lisääLiite 7 Sirkiä).

8Kuva 5. Kohde 2. Onkohan tästä metsästä eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen koh-teeksi? (Kuva: Saara Lilja-Rothsten).Kohteella 2 kytkeytyneisyydellä katsottiin olevan merkitystä lähinnä jatkuvapeit-teisyyttä vaativien lintulajien kannalta. Kohde tarjoaa elinympäristön monipuoli-selle tiaiskillalle; hippiäinen, puukiipijä ja hömötiainen, joista puukiipijä vaati osit-tain peitteistä alaa. Monimuotoisuuden turvaamisessa on olennaista myös se, ettäperuslajisto ei lähde taantumaan. Valtakunnan metsien inventointitietojen perus-teella moni yleinenkin metsälaji on taantunut (Reinikainen ym. 2000), jopa mus-tikka ja seinäsammal mukaan lukien. IUCN:n kriteerein ne voitaisiin itse asiassatulkita vähintäänkin silmälläpidettäviksi. Uhanalaistumiskehityksen pysäyttämi-sessä näiden perusmetsälajien ja niistä enemmän ja vähemmän riippuvaisten laji-en kantojen säilyttäminen tai lisääminen voi olla tärkeämpää kuin tiedämmekään.Kukaan ei retkellä kyllä asettanutkaan tätä kyseenalaiseksi, mutta helposti laji-suojelussa keskitytään miettimään vain sitä, miten toimet suoraan hyödyttävätjuuri uhanalaisimpia lajeja.Ollaanko jatkuvalle kasvatukselle ladattu liikaa odotuksia? Eikö siinä ole kuitenkinkyse loppujen lopuksi vain siitä, että käytetään peitteisiä metsänkäsittelymene-telmiä ja jätetään lahopuurakenteita turvaamaan monimuotoisuutta? Jos kohteel-le halutaan lisää monimuotoisuutta, niin olisiko esimerkiksi mäntyjen kaulaaminenjärkevää? Toisaalta kohde on todennäköisesti melkoisen eristynyt sellaisista alu-eista, joissa on mäntyjen lahopuulajistoa, koska alue sijaitsee maatalousmaise-man keskellä. Toisaalta lajiston leviämisbiologia tunnetaan vielä huonosti, jottaasiaa voisi täydellä varmuudella arvioida.Monimuotoisuus-kysymyksessä myös aluetason tarkastelu on tärkeää: korvautu-neisuus ja kytkeytyneisyys, eri elinympäristötyyppien vaihtelu, korvet ja lehdot.Hyötyjiä ovat lajit, jotka ovat erikoistuneet tietynlaiseen pienilmastoon ja esim.tuoreeseen lahopuuhun. Monikäytön kannalta eri-ikäisrakenteisella metsänkasva-tuksella voi olla paljonkin mahdollisuuksia esimerkiksi maisema, keruutuotteet javirkistys –mielessä (ks lisää esim. Liite 6 Heinonen).Monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta tämän kohteen hakkuussa olisivoinut selkeämmin rajata 1-2 koskematonta sekapuustoista säästöpuuryhmää.Näin ryhmät olisi helpompi rajata ja säilyttää koskemattomana myös tulevissahakkuissa.Nykyiset Hyvän metsänhoidon suositukset antavat metsänomistajalle jo nykyisel-lään paljon erilaisia vaihtoehtoja. Nyt alkaneessa suositusten tarkistamisessa pyri-

9tään jatkossa entistä paremmin tuotteistamaan vaihtoehtoisia ratkaisumallejaerilaisille tavoitteille metsänomistajien näkemysten mukaan. Monimuotoisuudenturvaamisnäkökulma tulee siis korostumaan luontopainotteisten metsänhoi-tosuositusten keinovalikoiman kuvaamisessa.KOHDE 3. Valtakunnallisen lehtojen hoito –hankkeen kohdeA. Kohteen perustiedotKohde oli noin puolen hehtaarin lehtolaikku, jossa kasvoi useita puumaisia leh-muksia. Ala oli hakattu väljään kuusen suojuspuuasentoon noin 30 –vuotta sitten.Kohteessa oli toteutettu talvella 2011 ylispuiden poisto. Kohteelle oli jätetty run-sas säästöpuusto avohakkuualan keskellä. Alan keskellä kasvoi puumaisia leh-muksia ja myös lehmuksen taimia oli runsaasti. Lisäksi säästöpuuryhmässä kasvoialikasvoskuusia sekä lehtopensaita, kuten taikinanmarjaa ja lehtokuusamaa.Ajouran tuntumassa oli paljon hakkuutähteitä talven hakkuun jäljiltä.Kuva 6. Lehtokohteelta oli poistettu ylispuut ja iso säästöpuuryhmä oli jätetty kohteenkeskelle (Kuva: Saara Lilja-Rothsten).B. Metsänomistajan tavoitteet ja lähtökohtaOmistajalla oli taloudellisia tavoitteita hakkuulle, koska tilalla oli juuri tehty kallissukupolvenvaihdos. Metsänomistajalla on paljon lehtopohjaista metsää ja hank-keen myötä hän sai lisätietoa kohteen luonnonarvoista.Kohteen lehmusmetsän kehitystä ohjataan jatkossa niin, että lehtolajit vahvistu-vat. Tavanomaisella toiminnalla tällaisenkin lehtokohteen suunnittelu ja toteutusmenisi helposti ns. ”vanhaan malliin”, eli avohakkuu ja kuusen istutus ja normaa-lit säästöpuut (5-10 kpl/ha). Nyt hakkuulla on ohjattu kohteen kehitystä, niin,että kohteen luontoarvoja ylläpidetään ja joiltain osin jopa lisätätään.Pirkanmaalla tehtävässä valtakunnallisessa luonnonhoidon kehittämishankkeessaon tarjottu maksutonta luonnonhoitosuunnittelua metsänomistajille. Hankkeentyössä on selvinnyt, että erityissuunnittelu maastossa vie aikaa noin 3 tuntia heh-taarilla. Luonnonhoidollinen hakkuu vaatii aina hyvän ennakkosuunnittelun met-sänomistajien toiveita kuunnellen. Metsurit täytyy ohjeistaa hyvin, ja säästettävätkohteet merkitä maastoon, jotta päästään tavoiteltavaan lopputulokseen.

10Kuva 7. Lehtolaikku rajautui osin järeäpuustoisiinkin lehtoalueisiin. (Kuva: Saara Lilja-Rothsten)C. Näkökulmia toteutukseenNyt ajoura kylvettiin tammelle ja näin perustimme retken muistometsikön. Hak-kuu ei ollut metsälain 6 §:n mukainen erikoishakkuu ja näin ollen normaali uudis-tamisvelvoite oli voimassa. Käytiin vilkasta keskustelua tammen istuttamisen jär-kevyydestä juuri tällä kyseisellä kohteella. Ilmaston muutos ja jalopuiden luontai-set levinneisyysrajat-kysymys nousi keskustelussa esiin.Kysyttiin olisiko lahovikaisia kuusia voinut säästää alalle enemmän ylispuiksi jalahopuuksi? Todettiin, että kuusen lahoisuuden arvioiminen päällepäin on monestihyvin hankalaa.Luonnonmetsärakenteet poikkeavat kuviometsätaloudesta. Tärkeä kysymys on,voidaanko eri-ikäismetsän kasvatuksella luoda sellaisia elinympäristöjä, jotka ovatenemmän luontaisen kaltaisia. Eri-ikäismetsätalous mahdollistaa nykyistä enem-män luonnontilaisten kaltaisten metsärakenteiden syntyä. Ei voida määrittää vainyhtä sapluunaa eri-ikäisrakenteisen metsän tavoitteluun. Eri-ikäisrakennemetsätalous tuo lisää aktiivisuutta monimuotoisuuden turvaamiseen,kun nykyisillä keinoilla panostetaan enemmän passiiviseen suojeluun. Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus voi parhaimmillaan lisätä luonnonhoidollistametsänkäsittelyn pinta-alaa, mutta sen toteuttamisessa on tärkeää metsän peit-teisyyden ja tiettyjen monimuotoisuutta ylläpitävien/turvaavien rakennepiirteidensäilyttäminen (ks lisää Liite 8 Kuuluvainen).Keskusteltiin myös siitä, että kohteesta saattaa ajan kanssa kehittyä luonnonhoi-dollisen hakkuun myötävaikutuksella ML 10 § mukainen kohde. Miten tähän pitäisisuhtautua? Kuinka sitten toimitaan? Pohdittiin myös sitä, onko kyseessä kohdeLsL 29§:n mukainen jalopuumetsä. Kohde ei ollut rajattu luontotyyppi.D. Eri-ikäisrakenteisuuden edut monimuotoisuudelleLehtojenhoito -hankkeen toteuttama luonnonhoitopainotteinen metsänkäsittelyedistää monimuotoisuusvaikutuksia, esimerkiksi kun vältetään suuria avohakkuu-pinta-aloja ja jätetään hakkuualalle suurempia säästöpuuryhmiä kuin normaalissalehtokohteen uudistamisessa. Isoissa säästöpuuryhmissä alan luontainen tai-miaines säilyy paremmin kuin jaksollisessa hakkuutavassa. Menettelytapa säilyt-tää lehdon pohja- ja kenttäkerroksen sekä pensaskerroksen lajistoa ja takaa mo-nimuotoisuushyötyjä.

11Kuva 8. Lehtokohteen keskelle oli säästetty puumaiset lehmukset ja runsas alikasvos (Ku-va: Saara Lilja-Rothsten).Harjujen paahde-elinympäristöhanketta esiteltiin ja siitä keskusteltiin. Harjumet-siä voidaan käsitellä eri-ikäisrakenteisesti. Harjujen luonnonhoidon toteuttamises-sa on noussut viime aikoina esille käsittelyjen vaikutus pohjaveteen. Myös puus-toisten perinnebiotooppien hoidossa pyritään käyttämään erilaisia metsänkäsitte-lymenetelmiä (ks Liite 9 Tukia). Alkukunnostukset sopisivat hyvin metsälain puo-lella tehtäväksi, mutta jatkohoito ja seuranta sopivat paremmin Elyjen tehtäväksi.4. LISÄNÄKÖKULMIA METSÄNKÄSITTELYMENETELMIENKEHITTÄMISEEN(Petri Keto-Tokoin ideat postitettu retkeilyn jälkeen)Kaksijaksoiset metsät ja erilaiset ylispuurakenteetRetkeilyllä käydyissä keskusteluissa keskityttiin lähinnä säännöllisen erirakentei-siin "jatkuvan kasvatuksen" metsiin ja sellaisiksi kehitettäviin metsiin. Tähän met-sänrakenteiden monimuotoisuuteen kuuluvat olennaisesti myös kaksijaksoisetmetsät ja erilaiset ylispuurakenteet, jotka luonnonmetsissä ovat erittäin yleisiä,erityisesti mänty-ylispuustot.Yksi tapa lisätä metsien rakenteellista monimuotoisuutta on säästöpuumäärienlaaja-alainen vaihtelu. Esim. siemenpuiden korjaamatta jättäminen kokonaan taiosittain männyn siemenpuualoilla synnyttää ajan kanssa sellaisia luonnonmetsilleerittäin tyypillisiä puustorakenteita, joissa on muutamia kymmeniä vanhoja aihke-ja per hehtaari ylispuita ja alla vaihtelevan rakenteista nuorempaa puutoa.Säästöpuiden määrän ja laadun laaja-alainen vaihtelu tarjoaa hyvin paljon mah-dollisuuksia säätää ja toteuttaa portaattomasti eri metsän käytön tavoitteiden

12yhteensovittamista, mm. puuntuotannon, maisema-arvojen ja monimuotoisuusar-vojen välillä.Kaksijaksoisten metsien kasvatukseen ja säästöpuumäärien laaja-alaiseen vaihte-luun sisältyy vähintään yhtä paljon potentiaalia luonnonhoidon ja metsän eri käyt-tömuotojen yhteensovittamisen kannalta kuin jatkuvaan kasvatukseen. Myös nii-den tuottamisen hyötyjen ja soveltuvuuden tarkastelu pitäisi ottaa tarkastelunalle yhtä vakavasti ja analyyttisesti kuin jatkuvan kasvatuksen. Ne ovat yhtä tär-keitä monitavoitteisen metsänhoidon työkalupakin laajennuksia eikä niidenkäänkäyttöpotentiaalia ole hyödynnetty, selvitetty tai ohjeistettu vielä läheskään riittä-vässä määrin.Metsänhoitosuositusten kehittäminenMetsänhoitoa ja metsänhoidon suosituksia tulisi kehittää siitä lähtökohdasta ettämetsänhoitoa voidaan käyttää luovana ja joustavana työvälineenä erilaisten met-sän tavoitteiden yhteensovittamiseen. Tämä edellyttää tietynlaista henkistä irtau-tumista puuntuotantokeskeisen metsänhoidon pitkästä traditiosta ja standardeis-ta. Käytetään hyväksi sitä laajaa tietämystä mikä meille on kertynyt puuston ke-hitysdynamiikasta ja metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksista siihen, mutta aja-tellaan käyttösovelluksia aiempaa laajemmin muidenkin metsän käytön tavoittei-den kannalta.Informaatio-ohjauksella, neuvonnalla, koulutuksella ja metsänomistajalle tarjotul-la tiedolla hänen maillaan olevista luontokohteista ja lajiesiintymistä voidaan saa-da paljon enemmänkin kuin tähän asti. Monilla metsänomistajilla on paljon good-williä luontoarvoja kohtaan, ei kaikilla mutta useimmilla on. Metsänomistajia eipidä lähestyä ensimmäiseksi seteli kourassa arkipäiväisissä luonnonhoitokysy-myksissä ja pienialaisten luontokohteiden säästämisessä. Laajat suojelualueetovat tietysti asia erikseen. Metsänomistajia ei pidä kasvattaa siihen että kaikistahyvistä teoista pitää maksaa korvaus. Hyviä tekoja tehdään ennen kaikkea senvuoksi että ne ovat hyviä.Seuraavassa joitakin konkreettisia kehittämistarpeita ja -ajatuksia tulevaan met-sänhoitosuositusten uudistamisprosessiin: Avosoiden ja peltojen reunavyöhykkei-den käsittelyn ohjeistaminen luonnonhoidon ja maisemanhoidon kannalta. Näidenvyöhykkeiden merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja riistanhoidolle on useinsuuri, mutta nykyisissä suosituksissa ei ole näitä noteerattu eikä kuvattu ja ha-vainnollistettu mitä minkälaisia arvoja niihin liittyy, sekä mihin asioihin tulisi kiin-nittää huomiota ja miten hoitaa eri tilanteissa. Lehtojen hoitosuositukset kaipaa-vat täsmennystä. Miten käsitellään muita kuin metsälain 10§:n lehtoja ottaenhuomioon erilaiset puuston nykytilan lähtökohdat ja käyttöhistoria. Miten käsitelläsellaisia luonnonsuojelullisesti arvokkaita lehtoja, jotka ovat jääneet lakistatuksenulkopuolelle esim. siksi etteivät ole pienialaisia? Miten käsitellä sellaisia metsäta-louden voimakkaammin muuttamia lehtoja, jotka ovat osa kokonaisuutta, jossaon myös luontoarvoiltaan korkeampia osia. Miten käsitellä metsätalouden voi-makkaasti muuttamia lehtoja siten, että niiden luontoarvot voivat lisään-tyä/palautua. Taimikonhoidossa, harvennushakkuissa, uudistamisessa? Ennakko-raivauksen ohjeistaminen luonnonhoidon näkökulmasta. Ja ylipäänsä myös met-sänhoidollisesta näkökulmasta valintatilanteessa raivataanko alikasvos vai käyte-täänkö sitä metsän kasvatukseen. Päätös tehdään liian usein tuijottaen vain välit-tömästi toteutettavan hakkuun kannattavuutta toteuttajan näkökulmasta, ei kan-nattavuutta ja muita hyötyjä pidemmällä aikavälillä.Ojittamattomien korpien ja rämeiden (ja osin ojitettujenkin) metsänhoidollinenkäsittely. Puuston käsittely siten että metsän uudistaminen onnistuu ilman nave-romätästystä tai kunnostusojitusta ja niiden seurauksena tapahtuvaa kasvupaikanpysyvää muuttamista. Esim. kaksijaksoinen kasvatus, jatkuva kasvatus, suojus-puuhakkuu, avohakkuu ja luontainen uudistaminen hieskoivulle ilman muokkaustajne. sekä toteutusvaihtoehtojen kuvaaminen erilaisiin tilanteisiin.

135. METSO JA METSÄNKÄSITTELYMENETELMIEN KEHITTÄMINENTalousmetsien monimuotoisuuden turvaamisessa keskeisimpiä keinoja on säästö-puut, elinympäristöjen turvaaminen ja vesiensuojelu. Monimuotoisuustavoitteineneri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely ja luonnonhoitopainotteinen jatkuvan kasva-tus voisivat tuoda uutta talousmetsien monimutoisuuden turvaamiseen. Toisin-sanoen on tarve kehittää talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisen keinova-likoimaa ja tuoda uusia elementtejä METSOn kokonaispalettiin. TalousmetsienMETSO luonnonhoidon kehittäminen tulee olemaan avainasemassa (metsänkäsit-telymenetelmien monipuolistaminen, luonnonhoitopainotteiset metsänhoitosuosi-tukset, räätälöidyt luonnonhoitosuunnitelmat jne).Kuva 9. Kuvan metsikön käsittelyvaihtoehdoksi avohakkuulle ehdotettiin eri-ikäisrakenteisenkasvatuksen lisäksi suojuspuuhakkuuta, pienaukkohakkuuta ja kaistale-hakkuuta (Kohde 2) (Kuva: Saara Lilja-Rothsten).Käytännössä monimuotoisuutta voidaan turvata esimerkiksi METSO –kohteidenlaajemmilla rajauksilla. Luonnonhoitohankkeissa tai muutoin maanomistajan niinhalutessa säästöpuita voidaan jättää tavanomaista runsaammin. Erityisesti met-säneuvonta ja koulutus sekä metsänomistajien tavoitteiden huomioiminen ovattärkeässä roolissa kehittämistyössä. Lisäksi uusin tutkimustieto ja uudet innovaa-tiot esim. säästöpuuryhmien poltto, metsäsuunnittelumenetelmien kehittäminenja zonation –työkalu edistävät monimuotoisuuden turvaamista (Zonation-ohjelmisto on asiantuntijoiden uusi apuväline METSOn parissa tehtävään työhön).Yleisesti ottaen muutos ja variaation lisääntyminen metsäluonnossa on varmastihyväksi monimuotoisuudelle! Se mistä sitten jatkossa maksetaan on oma kysy-myksensä ja vaatii kokonaistarkastelua, mutta tiettyjä yhteiskunnallisia ja talou-dellisia kannustimia toki tarvitaan jatkossakin.Mahdollisuus sisällyttää kemera-lain mukaisiin ympäristötukisopimuksiin METSOnelinympäristöjä on toiminut monesti psykologisesti tärkeänä välineenä ympäris-tömyönteisyyden lisäämisen ja ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Vaikka näitä10 v. määräaikaisia suojelusopimuksia monesti moititaan niiden lyhytaikaisuudenvuoksi, ovat ne tehneet myös tosi hyvää asennemuokkausta. Lisäksi useat met-sänomistajat tuntuisivat pääsääntöisesti haluavan jatkaa suojelua määräajanpäättymisen jälkeenkin. Kemeran ympäristötuki on toiminut hyvänä monimuotoi-suuden turvaamisen keinona yksityismetsätaloudessa, koska METSOn toteutuk-sessa on ympäristötuella voitu turvata esimerkiksi n. 2,5-kertaisesti puronvar-sielinympäristöä. Mete-puroon (metsälain erityisen tärkeä elinympäristö) on siisnäin saatu leveämmät ”suojavyöhykkeet” kuin mitä ns. minimilakiraja edellyttäisi.Metsänomistajien tavoitteenasenta on tärkeää jatkossakin huomioida METSOnkeinojen suuntaamisessa ja kehittämisessä.

14METSOn rahoitus pitäisi pyrkiä käyttämään ensisijaisesti arvokkaisiin kohteisiin japerustuen alueelliseen priorisointiin. Kyse on mitoituksesta, kuinka paljon luonnonmonimuotoisuuden turvaaminen saa maksaa ja kuka maksaa? METSO varat ovatrajalliset ja siksi METSOn rahoitus voi koskea vain pientä osaa metsänomistajia.Metsänomistajan tavoitteet tulevat heijastumaan aiempaa enemmän metsien kä-sittelyyn, joten neuvonta ja koulutus, tutkimustiedon käytäntöön vienti ja uudetpalvelut ovat avainasemassa.METSOn luonnonhoitotavoitetta ei ole operationalisoitu täysimääräisesti. Luon-nonhoidossa on edelleen kokeilun tunnelmaa, METSO:n talousmetsien luonnon-hoidon kehittämisessä ei ole vielä menty ns. ylätasolle. Pitemmälle menevä luon-nonhoitomenetelmien soveltaminen ei ole riittävän hyvin näkynyt metsänhoi-tosuosituksissa. Tulevissa metsänhoitosuosituksissa olisi tärkeää, että uudet met-sänkäsittelymenetelmät (ml. eri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely) tuotteistetaankohderyhmänä erityisesti omaehtoisesti asiasta kiinnostuneet ja innostuneetmaanomistajat. Luonnonhoidon toteuttamisessa on Suomessa alueellisiakin erojasiinä, kuinka innovatiivisesti ja rohkeasti on luonnonhoitoa lähdetty tekemään.Metsäkeskusten luonnonhoitohanketoiminnalla ollut tässä joillain alueilla merkit-täväkin rooli.Ideapankki villeille ajatuksilleEräs uusi METSOn keino voisi olla päätehakkuuttoman metsän vuokraus. Tämävoisi sopia isoille tiloille ja perustua pitkäaikaisiin, esim. 60 vuoden mittaisiin so-pimuksiin. Moni metsänomistaja varmaan ajattelee, että ei halua luopua avohak-kuusta ilman korvausta. Toisaalta jotkut tutkimukset osoittavat, että eri-ikäisrakenteinen metsätalous voisi olla jopa kannattavampaa kuin jaksollinenmetsätalous. Suurpuustoiset vaiheet puuttuvat eri-ikäisestä metsästä ja metsätovat harvennusmetsän näköisiä, etenkin jos niitä kasvatetaan puhtaasti taloudel-lisin perustein. Jos metsänkäsittelyn sääntelyä väljennetään ja esim. luovutaanuudistuskypsyysrajoista, niin voi tulla myös lisää laajoja avohakkuualueita met-sämaisemaan. Jatkuva kasvatus ei poista tarvetta käyttää normaaleja talousmet-sien luonnonhoidon menetelmiä.Innofor toimii siirtymävaiheen metsissä, kun tasarakenteisesta metsänkasvatuk-sesta siirrytään eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen. Siirtymävaihe voi ai-heuttaa metsänomistajalle taloudellisia menetyksiä. Ne liittyvät suurempiin suun-nittelukustannuksiin ja siihen, että metsässä pitää käydä tavallista tiheämmin. JosMETSOn tavoitteiden kannalta haluttaisiin lisätä jatkuvan kasvatuksen metsiä eri-tyisesti tietyillä paikoilla tai alueilla, tämä vaatisi jonkinlaista tukijärjestelmää.Yksi vaihtoehto voisi olla ns. starttiraha metsänomistajille, jotka haluavat siirtyäeri-ikäisrakenteisen metsän kasvattamiseen. Toisaalta tukijärjestelmässä tulisihuomioida metsänomistajan omien tavoitteiden mukainen toiminta, jossa osamonimuotoisuuden turvaamisesta tehtäisiin omien arvojen mukaan omalla rahalla(omakustannus periaattella).Pohdittiin yleisesti miten luonnonhoidon ja monimuotoisuuden turvaamisen kus-tannukset pitäisi ylipäänsä yhteiskunnassamme jakaa. Keskustelu kääntyi siihen,että miksi ns. lakisääteisestä suojelusta pitäisikään ylipäänsä maksaa METSO –rahoista. Toisaalta maanomistajat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa esim. josjollain pienellä tilalla on hyvin paljon varsinkin hyväpuustoisia Mete-kohteita vrt.suurmaanomistaja, jolla muutamia pieniä tai ei ollenkaan.METSO-ohjelman keinovalikoiman tulisi jatkossakin olla metsänomistajaaomaehtoiseen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kannustava,vapaaehtoisuuten perustuva ja kustannustehokas!

156. YHTEENVETO ERI-IKÄISRAKENTEISESTAMETSÄNKASVATUKSESTA MONIMUOTOISUUDENTURVAAMISKEINONA - Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus ei automaattisesti takaa parempaa metsien monimuotoisuutta, ellei monimuotoisuutta ylläpitäviin rakennepiirteisiin ja niiden tuottamiseen erityisesti kiinnitetä huomiota - Menetelmän kehittämiseen monimuotoisuusnäkökulmasta tulee panostaa jatkossa - Jaksollisen kasvatuksen toimenpideketjuun sisältyy tulevaisuudessa yhä enemmän ja intensiivisempää metsäbiomassan hyödyntämistä, jollaista jatkuvan kasvatuksen toimenpideketjussa ei voida toteuttaa. Mikäli jaksollisen metsänkasvatuksen metsiköiden käyttökelpoisuus kangasmetsien luontaisen lajiston näkökulmasta vähenee nykyisestään, tulee jatkuvan kasvatuksen metsiköille uutta merkitystä uhanalaistumiskehityksen tor- junnassa - Mallialueita tarvitaan, kokeiluja –yritystä ja erehdystä - Seurantaa ja tutkimusta tarvitaan eri keinojen vaikutuksista ja hyödyistäKun pohditaan eri-ikäisrakenteisuutta synnyttäviä ja ylläpitäviä metsän-käsittelytapoja monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta, tulisi”työkalupakissa” pitää mukana monia eri metsänkäsittelyn vaihtoehtoja: - Jatkuva kasvatus, jossa metsikkö säilyy jatkuvasti peitteisenä ja uudistuminen tapahtuu luontaisen taimettumisen seurauksena syntyneestä elin- voimaisesta alikasvoksesta - Jatkuva kasvatus, jossa jatkuvapeitteisyys pyritään säilyttämään ja luontaista uudistamista yritetään tietyn aikaa, mutta tarvittaessa turvaudutaan ainakin osassa metsikköä avohakkuuseen ja viljelyyn (istutus, kylvö). - Pienaukkohakkuu ja kaistalehakkuu, joissa eri-ikäisrakenteisuus toteutuu, kun metsikköä tarkastellaan useamman hehtaarin mittakaavalla - Kaksijaksoinen metsänkasvatus (esim. kaksijaksoinen kuusi- koivusekametsikkö) - Säästöpuumäärien laaja-alainen vaihtelu ja erikokoisten säästöpuuryhmien variointi tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa (esim. siemenpuiden korjaamatta jättäminen kokonaan tai osittain männyn siemenpuualoilla synnyttää ajan kanssa sellaisia luonnonmetsille erittäin tyypillisiä puustorakenteita, joissa on muutamia kymmeniä vanhoja aihkeja per hehtaari ylispuita ja alla vaihtelevan rakenteista nuorempaa puustoa).Eri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely monimuotoisuutta turvaavana menetelmänähyödyttää useita elinympäristöjä ja lajeja (Taulukko 1). Korvet ja muut kosteanmaaperän kasvupaikkatyypit sopivat eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseensamoin esim. vesistöjenvarret ja lehdot. Metsänomistaja säästää uudistamiskus-tannuksissa, kostean maaperän luontainen taimettuminen on tehokasta. Vesien-suojelu hoituu luonnollisesti, kun vesistön varressa ei tarvitse tehdä maanmuok-kausta. Korvissa uudistuminen on helpompaa eri-ikäisrakenteella. Lisäksi korpienmaaperän hiilitase säilyy positiivisempana kuin silloin, jos uudistamisen yhteyteenliitetään kuivatus tai avohakkuun voimakas maanmuokkaus, joka korvissa on na-veromätästys. Hiilitaseeseen vaikuttaa myös jos, että jatkuvan kasvatuksen met-sikössä ei tehdä energiapuun korjuuta. Korpia häviää yhä avohakkuumetsätalou-dessa, koska uudistaminen vaatii vesitalouden järjestelyn. Jatkuvalla kasvatuksel-la tämä voitaisiin välttää. Ekologisista lajiryhmistä menetelmän voidaan ajatellahyödyttävän päällysvieraita ja maaperän eliöitä sekä lajeja, jotka hyötyvät peit-teisyydestä, kuten kuukkeli ja liito-orava sekä metsäkanalinnut. Eri-ikäisrakenteiseen metsään pitäisi jättää lahopuulaikkuja. Lahopuu vaikuttaa1/3:aan maaperän eliölajeista.

16TAULUKKO 1. Esimerkkejä tilanteista, joissa tietyn lajiston tai luontotyypin näkökul-masta vaihtoehtoiset metsänkäsittelytavat voisivat tuottaa oletettavasti jaksollistametsänkasvatusta ja nykyisiä säästöpuumääriä paremman lopputuloksenTILANNE KEINO VAIKUTUS Pienvesielinympäristön Jatkuva kasvatus, pienaukkoja Pienvesien lähimetsissä pien- kehittäminen lajistolle kaistalehakkuu, säästöpuuhak- vesielinympäristön lajiston kan- soveliaammaksi elinpai- kuu nalta jatkuvapeitteisyys on tär- kaksi (hakkuu, jossa alalle jätetään keää esimerkiksi puroihin putoi- huomattavasti nykyisiä suosituk- levan karikkeen tai lähdevaikut- sia ja sertifiointikriteereitä suu- teisissa puroissa veden lämpöti- rempia säästöpuumääriä, eli että lan nousun estämisen kannalta. säästöpuita on jopa useita kym- Puronvarren lähelle ei tule meniä kuutioita hehtaarilla ks. maanmuokkaus- luku 4). ta/energiapuunkorjuuta.Lehtoelinympäristön Jatkuva kasvatus, säästöpuuhak- Lehdoissa jatkuvapeitteisenkehittäminen sen lajistol- kuu, luonnonhoitopainotteinen metsäkasvatuksen etuna puoli-le soveliaammaksi elin- harvennus/uudistushakkuu, pie- valoisuus/puolivarjoisuus japaikaksi naukko- ja kaistalehakkuu. tilanteen pysyminen vakaana. Tasaikäisrakenteisessa metsän- kasvatuksessa vuorottelevat täysin avoin ja täysin tiheät vaiheet, jotka vaikuttavat lehdon ruohojen kukintaan. Leh- don monimuotoisen mykorrit- sasienilajiston kannalta jatkuva puustoisuus voi olla tärkeää.Korpielinympäristön Jatkuva kasvatus, pienaukkoja Korvissa jaksolliseen metsän-kehittäminen lajistolle kaistalehakkuu, säästöpuuhak- kasvatukseen liittyvä vesitalou-soveliaammaksi elinpai- kuu den muuttaminen vaikuttaakaksi elinympäristön luonteeseen perustavaa laatua olevalla tavalla. Mikäli puuston kasvatus voidaan perustaa luontaiseen uudistumiseen ilman, että vesi- taloutta muutetaan, voidaan puuntuotannon rinnalla ylläpi- tää luontaisen kaltaista suo- elinympäristöä.Uhanalaisten kangas- Jatkuva kasvatus, pienaukkoja Tuotetaan uhanalaisille kan-metsäluontotyyppien kaistalehakkuu, säästöpuuhak- gasmetsäluontotyypeille tyypil-lisääminen kuu lisiä metsikkörakenteita, jotka ovat vallitsevilla menetelmillä hoidetuissa metsissä harvinai- sia.Avoimista elinympäris- Jatkuva kasvatus Osa uhanalaisista lajeista eitöistä häviävien uhan- säily kohteilla, joissa esiinty-alaisten lajien esiintymi- män lähiympäristö muuttuumien turvaaminen avoimeksi ja paisteiseksi. Jat- kuvalla kasvatuksella voidaan pyrkiä ylläpitämään tietyntyyp- pisiä pienilmasto-olosuteita py- syvästi.

17TILANNE KEINO VAIKUTUSMetson elinympäristön Soidinalueen metsiköiden jatkuva Huolehditaan soidinalueen ta-hoito kasvatus, pienaukko ja kaistale- solla riittävästä määrästä peit- hakkuut teisiä alueita, pyritään metsik- kötasolla mustikanvarvuston pysyvyyteen poikue- elinypäristöissä, maksimoidaan alikasvoksen tarjoama suoja, pyritään vähentämään liian ti- heiden metsiköiden osuutta maisemassa.Pyyn elinympäristön Kaksijaksoiset kuusi-koivu ja Ylläpidetään pyylle tärkeitä ra-hoito kuusi-leppä sekametsät, pie- vintoa ja suojaa yhtäaikaisesti naukkohakkuut tarjoavia metsikkörakenteita. Vältetään tuottamasta elinpiirille liikkumisen kannalta haitallisia laajoja avoalueita.Kuukkelin elinympäris- Jatkuva kasvatus, pienaukkohak- Huolehditaan reviirin tasollatön hoito kuu riittävästä määrästä peitteisiä alueita. Vältetään tuottamasta elinpiirille liikkumisen kannalta haitallisia laajoja avoalueita. Maksimoidaan alikasvoksen tarjoama suoja reviirin metsi- köissä.Liito-oravan elinympä- Jatkuva kasvatus, säästöpuuhak- Ylläpidetään jatkuvasti puustoi-ristön hoito kuut, pienaukkoja kaistalehak- sia liikkumisyhteyksiä. Välte- kuut tään tuottamasta elinpiirille liikkumisen kannalta haitallisia laajoja avoalueita.Tietyn tyyppisten pie- Viereisten metsikkökuvioiden Metsälain 10§:n kohteista eri-nialaisten ML 10 §:n kasvatus jatkuvapeitteisinä, hyö- tyisesti rehevissä korvissa, läh-elinympäristöjen olosuh- dyntäen esim. jatkuvaa kasva- teiden, purojen ja norojen var-teiden säilyttäminen va- tusta, pienaukkoja tai kaistale- silla sekä jyrkänteiden alusmet-kaana ja lajeille sopivana hakkuita, hyvin runsasta säästö- sissä ja lehdoissa (ks edellä) puumäärää keskitettynä elinym- varjoisuus on keskeinen omi- päristön reunoille. naisuus ja tärkeä tekijä lajistolle. Kohteiden rajaus on ollut vaihtelevaa, ja uudistushakkuut ovat saattaneet pirstoa haitalli- sesti elinympäristöjä. Rajautu- essaan avoalueeseen ne altis- tuvat reunavaikutukselle, joka uhkaa lajiston säilymistä esim. siten, että avoalueiden kasvillisuus leviää kohteelle ja tukah- duttaa allensa varjoisissa olois- sa elänyttä kasvillisuutta. Jos arvokas elinympäristö rajautuu jatkuvapeitteiseen metsään, on reunavaikutus erilainen ja oletettavasti vähäisempi (suoja- vyöhykevaikutus).

1 LIITE 1METSO ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen retkeilytorstaina 29.9.2011.Retkeilyn tavoitteena on koota luonnon monimuotoisuuden, metsänhoidon jametsäluonnonhoidon sekä METSO-ohjelman huippuasiantuntijoita ja käytännöntoteuttajia maastokohteille keskustelemaan metsänkäsittelymenetelmien mo-nipuolistamisen mahdollisuuksista keinona toteuttaa METSO-ohjelmaa. RETKIOHJELMAKlo6.30 Lähtö Helsingistä Pendolino (perillä Tampereella 07.56). Tampereella kokoonnutaan rautatieaseman eteen pääoville, josta siir- rytään bussiin.8.15 Lähtö maastokohteille Pirkanmaalle. Matkan aikana: Taustaa retkeilylle neuvotteleva virkamies Harri Kar- jalainen (Ympäristöministeriö) METSO ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen retkeilyn tavoitteet luonnonvara-asiantuntija Saara Lilja-Rothsten (Tapio).9.00 Aamukahvit ja tutustuminen Innoforin kohteeseen Ylöjärvellä- Eri- ikäisrakenteinen metsä, hakattu optimaalinen taloustulos mielessä. Kohteen esittely toimitusjohtaja Erno Lehto (Innofor). Kommenttipuheenvuorot tutkijat Sauli Valkonen ja Juha Siitonen (Metla) ja keskustelua aiheesta.10.00 Siirtyminen Innoforin seuraavalle kohteelle Hämeenkyröön. Matkan aikana: Liito-orava Pirkanmaalla, luonnonvarayksikön päällik- kö Mari Rajala (Pirkanmaan ELY-keskus).10.25 Tutustuminen kohteeseen Eri-ikäisrakenteinen metsä- hakattu optimaalinen luonnonhoitotulos mielessä. Kohteen esittely Erno Lehto (Innofor).

2 Kommenttipuheenvuoro ympäristöpäällikkö Petri Heinonen (UPM) ja tutkija Saija Sirkiä (Helsingin yliopisto, RKTL) ja keskustelua aiheesta.11.45 Lähtö ruokailuun.12.00 Ruokailu Hämeenkyrössä.13.00 Matka jatkuu Pirkanmaan Metsäkeskuksen metsäluonnonhoidon kohteelle. Matkan aikana: Talousmetsälehdot monimuotoisiksi-hankkeen esittely metsäluonnonhoidon asiantuntija Timo Vesanto (Pirkanmaan Metsäkeskus).13.30 Tutustuminen Pirkanmaan Lehto-hankkeen kohteeseen. Kohteen lä- hellä METSO-ympäristötukikohde puronvarressa. Kohteen esittely Ti- mo Vesanto (Pirkanmaan Metsäkeskus). Kommenttipuheenvuoro tutkija Timo Kuuluvainen (Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos) ja keskustelua aiheesta.14.00 Maastokahvit keskustelun lomassa. Kommenttipuheenvuoro tutkija Harri Tukia (SYKE) ja keskustelua aiheesta.15.20 Lähtö takaisin Tampereelle. Matkan aikana Päivän yhteenveto luonnonhoidon ekologian asiantuntija Lauri Saaristo ja Saara Lilja- Rothsten (Tapio).16.02 Juna Helsinkiin (Keskustelua on mahdollisuus jatkaa ravintolavau- nussa).Lisätietoja: Saara.Lilja-Rothsten(at)Tapio.fi 020-7729211 tai Lauri.Saaristo(at)Tapio.fi 020-7729076

3 LIITE 2METSO-retkeily, Tampere 29.9.2011Yritys OsallistujaHelsingin yliopisto Joona Lehtomäki, Timo Kuuluvainen, Saija SirkiäHämeen ammattikorkeakoulu, Evo Henrik LindbergInnofor Finland Oy Erno LehtoKeski-Suomen ELY-keskus Auvo Hamarus, Johanna ViljanenMaa- ja metsätalousministeriö Maarit LoiskekoskiMetla, Vantaa Terhi Koskela, Juha Siitonen, Sauli ValkonenMetson seurantaryhmä Henrika HusbergMetsähallitus Etelä-Suomen Luontopalv Jussi PäivinenMetsähallitus, Metsätalous, Vantaa Erkki HallmanMetsäkeskus Etelä-Savo Antti LeinonenMetsäkeskus Keski-Suomi Seija Tiitinen-SalmelaMetsäkeskus Lounais-Suomi Hannu HeikkiläMetsäkeskus Pirkanmaa Jukka Ruutiainen, Reijo Suninen, Timo Vesanto Henri Maijala, Janne Raassina, Jussi Lappalainen,Metsäkeskus Pohjois-Karjala Pertti HeinonenMetsäliitto Osuuskunta, Espoo Armi PurhonenMetsänomistajien liitto Länsi-Suomi, Pori Markus NissinenPirkanmaan ELY-keskus Mari Rajala, Auli SuvantoSuomen luonnonsuojeluliitto r.y., Helsinki Sini Eräjää, Risto Sulkava Susanna Anttila, Eeva Primmer, Kimmo Syrjänen,SYKE, Luontoympäristökeskus, Helsinki Harri TukiaTampereen ammattikorkeakoulu Petri Keto-TokoiTampereen kaupunki Sini Miettinen, Anne Tuominen Sanna Kotiharju, Saara Lilja-Rothsten, Matti Ruotsa-Tapio lainen, Lauri Saaristo, Johnny SvedTornator, Imatran tiimi IMATRA Maarit SallinenUPM Metsä A, Keskuskonttori Petri HeinonenVarsinais-Suomen ELY-keskus Olavi Tuohisaari, Leena LehtomaaYmpäristöministeriö Harri Karjalainen, Aulikki Alanen YHT 48 henkilöä

4 LIITE 329.9.2011TERVETULOA!Innoforin kohteet:Aamu-päivän kohteet: • Kohde 1. Yläharvennuskohde, Ylöjärven Metsäkylä: Ala: 5,6 ha; lähtöpuusto kuvioilla vaihdellen n. 200- 250m3 / ha Kertymä: Kuusitukki 352 m3 62,8 m3/ha Kuusikuitu 125 m3 22,3 m3/ha Kuusipikkutukki 34 m3 6,0 m3/ha Mäntytukki 2 m3 Mäntykuitu 3,5 m3 Koivutukki 24 m3 4,2 m3/ha Koivukuitu 251 m3 44,8 m3/ha Lehtikuitu(haapa) 5 m3 _______________________________________________________Yht. 796,5 m3 142,2 m3/ha Keskijäreys Mäntytukkir. 0,48 m3 Kuitur. 0,15 m3 Kuusitukkir. 0,61 m3 Kuitur. 0,07 m3 Koivutukkir. 0,51 m3 Kuitur 0,14 m3Omistajan tavoite: Kohde on käsitelty taloudellisimmalla mahdollisella tavalla. Puuston pohjapinta-ala onhakkuussa laskettu lakirajalle.Luonnonhoidollisia näkökulmia: Runsas lehtipuusekoitus jätetty hakkuussa; Monikerroksinen rakenneedesauttaa pienilmaston säilymistä niin hakatulla alalla kuin viereisillä metsäalueilla. Maisema säilyy met-säisenä.Kohteen käsittely tulevaisuudessa: Kuusipainotteisia yläharvennuksia tullaan jatkamaan vielä 2-3 kertaa,minkä jälkeen tilanteesta riippuen myös lehtipuuta uudistetaan kuviolle. Tällöin hakkuu suoritetaan selkeästivoimakkaampana.Miten metsälaki vaikutti kohteen käsittelyyn: Koivua jouduttiin jättämään liikaa pohjapinta-alan vuoksi ta-loudellisesti optimaaliseen lopputulokseen verrattuna. • Kohde 2. Yläharvennuskohde, Hämeenkyrö, Maisematie Ala: 3 ha Kertymä: Mäntytukki 60 m3 20 m3/ha Mäntypikkutukki 0,34 m3 Kuusitukki 96 m3 32 m3/ha Kuusipikkutukki 1,8 m3 Kuitu 40 m3 13,3 m3/ha _______________________________________________________ 198 m3 66 m3/ha Rungon keskijäreys Mänty 1,23 m3 Kuusi 0,82 m3 Keskimäärin 0,91 m3/runko

5Maanomistajan tavoite: Maiseman säästäminen ja luontoarvojen vaaliminen. Metsään ei saa jäädä merkkejähakkuusta. Ehdottomasti oli vältettävä uudistamisvelvoite. Alue kuuluu Hämeenkyrön kulttuurimaisemaalueeseen. Toimenpiteestä haluttiin myös tuloja.Kohdetta pyritään jatkossa kehittämään hakkuin alikasvosta säästäen. Osalle alaa pyritään saamaan myösmännyn ja koivun taimia tulevaisuudessa.Hakkuun keskellä on lehtolaikku, johon on kesällä 2010 laadittu metsäkeskuksen hoitosuunnitelma. Suunni-telman toteutus on kesken.Luonnonhoidollisia näkökulmia: Vanhan lahopuun määrää lisättävissä helposti. Voidaanko kompensaatiotamaksaa, jos omistaja haluaisi pitää kohdetta puustoisempana kuin lajisto edellyttää; esim. paahdelajisto?Mikäli ns. vanha metsä halutaan pitää hakkuiden piirissä ja toisaalta uudistaa luontaisesti, aiheutuu metsäänhelposti myös nuoremman puuston vaihe. Mikä määrä vanhoja puuyksilöitä riittää turvaamaan lajiston säi-lymisen?Miten metsälaki vaikutti kohteen käsittelyyn: Hakkuu pyrittiin jättämään yli ppa 16. Paikoin puustoa jäi lii-kaa (ppa n. 18). Taloutta olisi parannettu ja uudistuminen voitu optimoida hieman reilummalla hakkuullalaskien pohjapinta-alaa esimerkiksi 14 -15. Nykykäytännön vuoksi hakkuusta tuolloin aiheutuva uudistamis-velvoite on kohtuuton omistajan tavoitteisiin suhteutettuna.Muuta: Maisema-arvot eivät viranomaisten taholta painaneet yhtään hakkuusta keskusteltaessa (ML§6).

6 LIITE 4Metso ja MEMO -retki 29.9.2011Sauli Valkonen Metsäntutkimuslaitos1) Mitä mahdollisuuksia erityishakkuut (esim. eri-ikäisen metsänkasvatus) tarjoavat moni-muotoisuuden turvaamisessa? • hyödyttää pysyvää peitteisyyttä vaativia lajeja (talousmetsissä) • enemmän ja pysyvämmin erilaisia elinympäristöjä metsikkötasolla • alikasvokset säästyvät • talvihakkuut – ei kesällä kun lisääntymiskausi • erityisen tärkeiden elinympäristöjen varovainen käsittely – puunkorjuu ja luontoarvot (ilman tukea) • turvemaan metsien avohakkuuton käsittely (korvet): käsittääkseni vieläkin tärkeitä vaikka ojitettu – mutta ei avohakattu vielä kertaakaan2) Minkälaisia kehittämistarpeita näet talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisessa? • säästöpuiksi isoja vanhoja puita – nyt kaikenlaista säippää • Metso-toimet tilapäisillä sopimuksilla (10 v) – ei takeita pysyvästä hyödystä • sirpaleisuus (”pienialaisuus”) o yhteistoimintaverkostot ym. ratkaisut, Zonation • ajattelu, toiminta ja tutkimukset keskittyvät pelkkään lahopuuhun ja sen eliöihin (käävät, koppiaiset) – toki siitä on akuutti tarve mutta sopii varmaan kysyä onko se ainoa tärkeä ominaisuus?3) Miten talousmetsien käsittelymenetelmien monipuolistamista voitaisiin käyttää konkreet-tisesti apuna METSOn toteutuksessa? • päätehakkuuttoman metsänkasvatuksen sopimukset (50 vuotta) – paljon halvempaa kuin kokonaan rauhoittaminen, mutta kuitenkin korvausta siitä ettei voi tehdä päätehakkuita lähi- tulevaisuudessa. Minimiala 20-30 ha, melko puustoisia tiloja joilla puuston ym. kannalta edellytyksiä o toisaalta on tehty tutkimuksia, jotka kertovat miten paljon parempaa jatkuva kasvatus on taloudellisesti – ei siis tarvitakaan mitään korvauksia? • päätehakkuuttoman metsätalouden edistämisen vyöhykkeet, joilla em. sopimuksia erityisesti suosittaisiin sekä rahanjaossa että neuvonnassa; edellytykset ja luontoarvot o VAPAAEHTOISUUS: kysyntä (tällä alueella tarvetta ja kohteita) ja tarjonta (haluan sopimuksen) kohtaavat, EI PAINOSTUSMENETELMÄ4) Miten metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista pohtineen työryhmän esittämätuudet keinot (MMM 1/2011) edistävät METSOn tavoitteita? Esittääkö työryhmä sellaisia uudis-tuksia, jotka voivat vaarantaa METSOn tavoitteiden toteutumisen?edistää • poiminta- ja pienaukkohakkuu • metsänkäsittelyä ja monimuotoisuutta neuvotaan metsäammattilaisille ja metsänomistajille • suometsien ennallistaminen (pois uudistamisvelvoite)vaarantaa • eri-ikäismetsässä ei ole vanhoja vaiheita vaan hakataan aina harvaksi ja pienipuustoiseksi poistamalla suuret puut • uudistamiskypsyysrajat pois – voi tulla suurempia aukeita aloja • säätelyä ja valvontaa vähennetään

7 LIITE 5Liito-oravan elinympäristövaatimukset ja miten METSO-ohjelmaa voisikehittää niin, että liito-oravan elinympäristöjen turvaaminen paranisi.Mari Rajala Pirkanmaan ELY-keskus 27.09.2011Liito-orava kanta ei ole tiheimmillään Pirkanmaalla, mutta suojelukysymykset ovat silti lähesjokapäiväistä työtä. Pirkanmaalla on tallennettu liito-oravalle noin 1 900 havaintopistettä janoin 700 aluerajausta paikkatietojärjestelmään. Luonnonsuojelulain 72 a §:n mukaisia päätök-siä metsänkäsittelystä ja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta tehdään vuosittain noin50-60 kappaletta. Haastavimmat liito-oravan suojeluun liittyvät kysymykset syntyvät kuiten-kin kasvavan kaupunkiseudun ympäristössä, jossa liito-oravan elinpiirit supistuvat. Lisäksi val-taväylät ja taajamarakenne voivat pahimmillaan eristää osan populaatiosta erilleen muistametsäalueista. • Luonnonsuojelulaki turvaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat hyvin niukkarajai- sesti ja suurin haaste liito-oravakannan turvaamisessa onkin riittävän laajojen, yhte- näisten (tai toisiinsa yhteydessä olevien) ja rakenteeltaan monipuolisten metsien säily- minen. METSOn valikoimasta esimerkiksi yhteistoimintaverkosto voisi hyvinkin edesaut- taa liito-oravalle soveltuvien metsien säilymistä ja vahvistaa populaatiota pitkällä aika- välillä. • Liito-oravan käyttö ”suunnittelutyökaluna” saattaisi toimia hyvin, koska sen elinympä- ristöt voidaan tunnistaa karkeasti metsän rakennepiirteistä, osa lisääntymispaikoista on helppo havaita (kolopuut) maastossa ja jätöshavaintojenkin löytämiseen harjaantuu kokemuksen kautta. Liito-orava indikoi monipuolisia varttuneita metsiä, sen sijaan sen käyttäminen biodiversiteettimittarina on ehkä liian yksipuolista, koska liito-oravan esiin- tymisalueella ei välttämättä ole monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rannepiirteitä kuten puuston eri-ikäisyyttä, lahopuuta ja kosteikkoja. • Kokemus on osoittanut, että liito-orava ei ole erityisen herkkä virkistyskäytölle elinpiiril- lään ja sen vuoksi voisikin esittää, että kuntien virkistysmetsät suunniteltaisiin niin, että ne olisivat osa liito-oravan elinpiiriä ja turvaisivat laadukkaat yhteydet metsäalueelta toiselle. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat on suojeltu suoraan luonnonsuoje- lulailla, joten niihin kohdistuvaa häiriötä ei tule lisätä. Elinpiirien laajempi turvaaminen myös kompensoisi sitä elinpiirien heikentymistä, jota kaupunkiseudulla tuskin kokonaan voidaan välttää. • Erityishakkuun mahdollisuudet tukevat monin tavoin liito-oravalle tärkeiden metsän rakennepiirteiden säilymistä. Liito-oravan liikkuminen suojaisessa ympäristössä paranee, ruokailualueet voidaan säilyttää. Suuri merkitys erityishakkuilla olisi taajamien ja valta- väylien läheisyydessä, jossa liito-oravan liikkumiseen soveltuvia reittejä on niukasti ja ne saattavat olla heikkoja ja uhattuja.

8 LIITE 6METSO-retki – METSO ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen 29.09.2011Petri Heinosen kommenttipuheenvuoro, UPM-KymmenePeitteistä metsätalous, jatkuva kasvatus ja metsänhoidollinen harsinta ovat aikojen saatossa olleet esillä, kunon etsitty ratkaisuja erilaisiin metsien käytön tarpeisiin. Näitä ovat olleet esimerkiksi metsän uudistuminen,puutavaran laatu, monimuotoisuuden turvaaminen, maisema-arvojen säilyttäminen ja metsien luontainenuudistumisdynamiikka. Nyt METSO-retkeilyn aiheena on monimuotoisuuden turvaaminen.Luonnon monimuotoisuuden hoidon optimointi on haastavaa, koska lajien ekologiasta tiedetään vielä ny-kyisinkin kovin vähän – erityishakkuisiin (= peitteiseen metsätalouteen) on ehkä ladattu hiukan liikaakinekologisia odotuksia. Jos lahopuun määrä ei lisäänny, lahopuulajit eivät menesty juurikaan sen paremmin,oli metsä miten eri-ikäisrakenteinen tahansa. Ensin pitää varmistaa resurssi, sitten se, missä elinympäristössäresurssi esiintyy. Putkilokasveilla, kasvinsyöjillä, niiden pedoilla ja loisilla ei juurikaan ole hätää suomalai-sissa talousmetsissä. Ongelmia esiintyy vasta erikoistuneilla lajeilla (esim. lähteiköt ja paahderinteet), pie-nellä osalla lahottajista sekä joillakin epifyyttilajeilla (esim. jäkälät). Näidenkin lajien elinympäristövaati-muksista, lisääntymisbiologiasta ja dispersaalista tiedetään kovin vähän.Metsälajien merkittävimmät uhanalaisiksi luokitellut lajiryhmät ovat lehtolajit ja lahottajat. Lehdoissa peit-teisyyden säilyttävä metsätalous voisi auttaa joitakin lajeja mutta miten turvataan tällöin lehtojen lehtipuidenuudistuminen? Kangasmetsissä lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla peitteisellä metsätaloudella voitaisiin tur-vata jossain määrin lajeja, jotka tarvitsevat tuoretta lahopuuta peitteisessä maastossa, kosteassa ja viileässäpienilmastossa. Näitä lajeja ei kuitenkaan liene kovin paljon. Erilaisten elinympäristöjen luominen kuitenkinantaa menestymisen mahdollisuuksia laajemmalle lajikirjolle. Metsien monikäytön kannalta peitteinen met-sätalous voi luoda paljonkin mahdollisuuksia: retkeily ja lähimaisema, riistalajit, erityisesti kanalinnut, ke-ruutuotteet, erityisesti mustikka, jne.UPM on mukana monissa METSO –hankkeissa ja toteuttaa omia hankkeita omilla maillaan. Nämä kattavatmm. purojen kunnostusta, paahdehankkeen ja muita elinympäristöhankkeita. Lajien suojelua tulisi edelleenlähestyä elinympäristöjen ja rakennepiirteiden näkökulmasta ja lisätä niihin kohdistuvia hankkeita, kutenMETSOssa tehdäänkin.METSO –rahoitusta voisi tarjota myös erikoiselinympäristöjen peitteisen metsätalouden harjoittamiseen,esim. korvet ja lehdot, kenties myös paahdealueet. Lähestymistapa on kuitenkin vaikea, jos elinympäristössäon jo vanhahko, uudistusiän saavuttanut puusto. Myös tuen laskentaperusteiden laatiminen olisi haastavatehtävä. Millä perusteilla tukea pitäisi antaa, mihin kohdentaen ja kuinka paljon?Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista pohtinut työryhmä esittää lainsäädäntöön hyväksyttäviksitoimenpiteiksi lähinnä eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta ja pienaukkohakkuita. Tutkimuksen kohdenta-miseen työryhmällä oli monipuolisempi näkemys. Metsänhoidon kehittäminen pitääkin nähdä laajempanakokonaisuutena.Suomalainen metsänhoito on jo nyt pienaukkohakkuuta. Jaksottainen metsätalous uudistamisineen on opittu,uudistusmenetelmät toimivat, metsänhoidossa huomioidaan laajasti myös muut metsän arvot ja tämän kaikentuloksena Suomen metsät tuottavat tulevaisuudessa yhä enemmän hyvälaatuista puuta.Uusia asioita on syytä tutkia ja selvittää. Suomen metsiin mahtuu myös muunlaisia metsänhoidon malleja janiitä otetaan varmaan laajempaankin käyttöön. kun tiedetään, mitä ne tuottavat.

9 LIITE 7METSO ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen -retkeily Pirkanmaalle 29.9.2011Asiantuntijapuheenvuoro – RIISTANÄKÖKULMARiistan kannalta ehkä tärkein erityishakkuiden tuoma hyöty olisi jatkuva metsäpeittei-syys. Monet riistalajit, esimerkiksi kanalinnuista metso ja pyy, reagoivat metsäpeit-teen vähäisyyteen negatiivisesti. Lajista riippuen reagointi voi olla mittakaavasidon-naista, esimerkiksi metsolle pienipiirteinen metsän aukkoisuus ei ole haitaksi, muttalaajojen mittakaavojen (satojen hehtaarien) metsäpeitteisyyden tulisi säilyä riittävä-nä. Pyyn reviirit ovat suppeampia, eikä se mielellään ylitä laajoja avohakkuita – sillemetsäpeite on tärkeää pienemmällä, metsikön tasolla. Riippuen käsittelyalojen laajuu-desta erityishakkuista voi olla hyötyä kummallekin lajille. Toinen tärkeä riistan elinympäristöjen laatua kohentava tekijä olisi pienipiirteinenmetsän sisärakenteen vaihtelevuus. Erityishakkuin luotu eri-ikäisistä ja -lajisista puis-ta koostuva metsikkö voisi tarjota elinympäristöjä laajemmalle lajikirjolle. Riistalletärkeää on etenkin pensaskerroksen tarjoama suoja, ravinto ja vaihteleva aukkoisuusmahdollisia pakoreittejä varten. Poiminta- tai pienaukkohakkuissa myös kenttäkerrok-sen kasvillisuus (esim. mustikka) voisi säilyä nykyistä paremmin.Monipuolisempien menetelmien käyttö ja hallitun hoitamattomuuden käsite todennä-köisesti auttaisi metsäluontoa voimaan paremmin. Myös eri lajien mittakaavasidonnai-suutta voisi koettaa tuoda enemmän käytännön tasolle: tilarajojen yli tehtävä metsä-suunnittelu olisi esimerkiksi metson elinalueiden hoidon kannalta tarpeen. Metsälainuudistus ja siihen liittyvä neuvonta sekä METSO-ohjelman rahoituksen turvaaminenovat tulevaisuudessa avainasemassa.METSOn luonnonhoidon kehittämis- ja tutkimushankkeisiin voisi sisällyttää eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen projekteja. Yhteistoimintaverkostoissa voitaisiinedistää tilarajoja ylittävää metsänhoidon suunnittelua jatkuvan metsäpeitteisyydenylläpitämiseksi. Jos näiden tulokset näyttävät lupaavilta, voisi eri-ikäisrakenteistametsänkasvatusta alkaa tukea laajemmin ohjelman puitteissa.Monipuolisemmat metsänkäsittelyvaihtoehdot ja osin myös metsänomistajan päätän-tävallan lisääminen voivat lisätä metsän monimuotoisuutta. Toisaalta taloudellistenarvojen korostaminen voi joissakin tapauksissa talloa ekologisen kestävyyden jal-koihinsa. Monimuotoisuuden arvottaminen tulisi olla mahdollista muutenkin kuin tu-lonmenetyksiä mittaamalla. Uudistuskypsyyden sääntelyn väljentämisessäuhkakuvana lienee uudistushakkuiden laajeneminen nuorempiinmetsäluokkiin.FT Saija SirkiäMetsävara Zonation -hanke (30.9.2011 saakka)Biotieteiden laitos, Helsingin yliopistosaija.sirkia(at)helsinki.fi1.10.2011 METSOLYNET-koordinaattori, SYKE

10 LIITE 8METSO ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminenTimo Kuuluvainen Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitosEri-ikäismetsä osaksi talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisenkeinovalikoimaaMonimuotoisuuden suojelu talousmetsissä on perustunut pääasiassa säästöpuiden ja arvokkai-den pienialaisten luontokohteiden säästämiseen hakkuissa. Näillä keinoilla on pyritty turvaa-maan metsänkäsittelyn ekologinen kestävyys. Sekä metsälajiston että -elinympäristöjen uhan-alaistumiskehitys ja monimuotoisuuskadon ennustettu jatkuminen viittaavat siihen, etteivätnykyiset käytössä olevat keinot riitä turvaamaan metsätalouden ekologista kestävyyttä, jonkatärkein indikaattori on ekosysteemien luontaisen monimuotoisuuden säilyminen. Monimuotoi-suuden suojeluun käytettävän keinovalikoiman kapeus ja niiden suppea soveltaminen voidaannähdä riskinä myös nopeasti muuttuvassa ympäristössä.Nykyisten talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiskeinojen ongelmana on pidetty paitsikeinovalikoiman rajoittuneisuutta, ennen kaikkea säästettävien kohteiden pienialaisuutta jaeristyneisyyttä. Tällainen tulkinta lähtee siitä, että nykyinen talousmetsä ei ole otollinenelinympäristö etenkään vaateliaalle lajistolle. Uusin luonnonmetsätutkimus vahvistaakin sen,että nykyinen kuviopohjainen tasaikäisen metsän kasvatus, jossa lähes koko puusato korja-taan kerrallaan noin 100 vuoden iässä, on luonut aivan erilaisen metsärakenteen kuin mitäoloissamme luontaisesti vallitsisi. Luontaisesti metsämme olisivat yleisimmin eriasteisesti peit-teisiä vanhojen puuyksilöiden luonnehtimia metsiä, joissa puiden ikäjakauma vaihtelisi suures-ti. Tällaisen metsän rakennetta muokkaavat erilaiset osittaiset häiriöt, kuten pintakulot, myrs-kyt ja puiden vanhenemiseen liittyvät sieni- ja hyönteistuhot.Monimuotoisuuden turvaamisen kannalta keskeinen kysymys on: voidaanko metsänhoidollaluoda ja ylläpitää metsärakenteita, joiden elinympäristöominaisuudet jotenkin vastaavat edelläkuvattua luonnonmetsää? Eri-ikäisen metsän rakenne ja kasvatus muistuttavat periaatteessaenemmän luonnonmetsän rakennetta ja dynamiikkaa, kun vertailukohtana on tasaikäismetsä.Edellä esitettyyn kysymykseen ei kuitenkaan tutkimuksen vähäisyydestä johtuen voida antaakuin osittaisia vastauksia. Tarkastettavana olevan tutkimuskäsikirjoituksen mukaan, jossa onkäyty läpi Pohjoismaiden aluetta koskevat eri- ja tasaikäisen metsän kasvatusta vertailevatvertaisarvioiduissa sarjoissa julkaistut tutkimukset, eri-ikäismetsä ylläpitää tasaikäismetsääparemmin varttuneen metsän rakenteita ja eliöyhteisöjä (Kuuluvainen ym. 2011, käsikirjoitustarkastettavana). Eri-ikäismetsätalouden taloudellista tulosta koskevat tulokset vaihtelivat pal-jon, mutta useiden tutkimusten mukaan eri-ikäismetsätalouden taloudellinen tulos on vertailu-kelpoinen tasaikäismetsätalouden tuloksen kanssa. Tämä on rohkaisevaa ja viittaisi siihen ettäuseassa tapauksessa olisi mahdollista ylläpitää luontaisempia metsärakenteita tinkimättä pal-joakaan taloudellisesta tuloksesta.Kokonaisuutena näyttäisi siltä että eri-ikäisen metsän kasvatus tuo tärkeän ja oleellisen lisäntalousmetsien monimuotoisuuden turvaamisen keinovalikoimaan. Eri-ikäisen metsän kasvatusmahdollistaa nykyistä luonnontilaisen kaltaisempien metsäisten elinympäristöjen ylläpitämisenlaajemmilla alueilla. Tällöin eri-ikäiskasvatusta ei tule soveltaa monotonisesti, vaan tavoitteenatulisi olla vaihtelevien metsärakenteiden synnyttäminen (vrt. luonnonmetsä). Tähän kuuluumyös lahopuuston ylläpitäminen. Paitsi metsikkörakenteiden luontaista vaihtelevuutta (joka onitsessään tärkeä metsäluonnon monimuotoisuuden komponentti), eri-ikäisen metsän kasvatuk-sella voitaisiin myös edistää pienvesien suojelua ja ylläpitää maiseman parempaa kytkeytynei-syyttä osalle lajistoa.

11 LIITE 9METSO ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen -retkeily Pirkanmaalle29.9.2011 Harri Tukia Suomen ympäristökeskusHarjumetsien metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminenHarjumetsät on metsätaloudessa luokiteltu vaihtelevasti kangasmetsiksi (laajasti), jotka kas-vavat mannerjäätikön sulamisvesien kasaamilla maaperämuodostumilla: harjuilla, reunamuo-dostumilla, deltoilla ja sandureilla. Harjumetsien maaperälle on ominaista hyvä veden lä-päisykyky. Harjujen eteläpuoleinen paisterinne on yleensä kuiva ja paahteinen ja pohjoispuo-leinen varjorinne varjoisa ja kostea. Suuri osa harjuluonnostamme on valtapuustoltaan män-tymetsiä, jotka ovat usein maisemallisesti arvokkaita. Harjut ovat erittäin tärkeitä pohjavesi-alueita. Erityispiirteinä harjumetsien hoitotoimien kannalta ovat myös harjujen erilaiset geo-morfologiset muodot, supat sekä pienvedet, lammet, lähteet sekä meren ja sisäjärvien har-jusaaret.Harjuja on viimeisimmän arvion mukaan Suomessa noin 1 125 000 ha (ns. METSO-alueella)(Ympäristöministeriö 2008). Harjumetsien luonnontilaisuudesta tai luonnonympäristöjen laa-dusta ei ole olemassa tuoreita arvioita. Lajistollisesti arvokkaita paahderinteitä on arvioitu ole-van Suomessa yhteensä noin 1 200 hehtaaria (Ympäristöministeriö 2008). Näistä merkittä-vimmät esiintymät painottuvat Etelä-Suomeen, jossa arvokasta lajistoa on mm. Salpausselkienreunamoreenien ja kookkaiden pitkittäisharjujen yhteydessä mm. Hämeessä ja Satakunnassa.Löydetyt paahdekohteet ovat pienialaisia ja vaativat kohdennettua hoitotoimien suunnittelua jatoistuvaa luonnonhoitoa.Harjumetsien suojelutaso arvioitiin Suomen EU:lle tekemässä luontodirektiivin raportoinnissaajanjaksolla 2001-2006 olevan epäsuotuisa-huono-heikkenevä. Tuoreessa luontotyyppienuhanalaisuuden arvioinnissa (LUTU) harjumetsien valorinteet (paisterinteet) arvioitiin kokomaassa vaarantuneeksi (uhanalaisuusluokka VU).Valtaosalla valtakunnan harjumetsistä käyttötapana on metsätalous ja kohteilla toimitaan met-sälain määräysten ja kohteiden (vaihtelee omistajakunnasta riippuen) metsätalouskäytön oh-jeistuksen mukaisesti. Harjumetsien käytön intensiteetti on kuitenkin kasvamassa ja kosteattalvet ovat vähentäneet talvikorjuuta. Pitkä metsätalouskäyttö on yksipuolistanut harjuluontoa,jossa metsätaloutta on rajoittanut lähinnä enemmän maisemallisten arvojen säilyttäminen kuinkohteiden monimuotoisuuden suojelu. Toisaalta osa arvokkaistakin harju/paahdekohteista on”umpeenkasvanut” ja paahdelajisto taantunut juuri hoidon puutteen vuoksi. Harjumetsien kes-tävä käyttö ja samanaikaisesti arvokkaimpien harjukokonaisuuksien suojelu vaatii tulevaisuu-dessa tarkempaa selvitystä talouskäytössä olevien harjumetsien monimuotoisuudesta, luon-nonhoito- ja ennallistamistarpeesta ja -potentiaalista.Paahdeympäristöjen arvokkaimman lajiston tärkeimmät nykyesiintymät sijaitsevat entisilläpuolustusvoimien harjoitusalueilla (nykyisin osittain Metsähallituksen hallinnassa), lentokent-täalueilla (entiset ja nykyiset) ja muissa korvaavissa elinympäristöissä (LUTU arvioinnin uus-elinympäristöt). Pelkästään harjumetsien paahdealueiden sijoittuminen ja niihin erikoistunei-den lajien verkostojen suunnitteleminen eri omistajatahojen hoitamiin talousmetsiin, suojelu-alueille ja lähialueiden korvaaville elinympäristöille (sorakuopat, lentokenttäalueet) tulisi tehdäsuunnitelmallisesti ja koordinoidusti. Lajien ja luontotyyppien suojelun yhteiset edut ja talous-metsien hoitotavoitteet voitaisiin tällöin yhdistää järkevällä ja kustannustehokkaalla tavalla.Harjujen monimuotoisuuden hoito mm. luontotyypit, lajiensuojelu, ja em. seikkojen huomioi-minen metsätalouden hoitotoimien yhteydessä vaatisi ohjeistuksia erityisesti harjumailla kas-vavien metsien hoitoon.MMM:n rahoittamat Metsien ympäristöhoitoa ja monimuotoisuuden ylläpitämistä tukevat valta-kunnalliset hankkeet: SYKE/LK/LBD Harri Tukia (hankevastaava)1) Kivennäismaiden ja korpien ennallistamistoimet talousmetsien luonnonhoidon ja ekologi-sen monimuotoisuuden säilyttämisen keinoina (2010–2011)2) Puustoisten perinneympäristöjen hoidon kehittäminen (2011–2012)3) Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot (2011–2013)

Metsätalouden kehittämiskeskus TapioSoidinkuja 4 00700 Helsinkipuh. 020 772 9000, fax 020 772 9008www.tapio.fi/verkkojulkaisuttapio@tapio.fi, www.tapio.fiwww.metsavastaa.netSkogsbrukets utvecklingscentral TapioOrrspelsgränden 4 00700 Helsingforstfn 020 772 9000, fax 020 772 9008tapio@tapio.fi, www.tapio.fiwww.skogsreflexen.net

METSO ja metsänkäsittelyn monipuolistaminen, retkeilyn raportti

by Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on Dec 01, 2011

Accessibility

Categories

Tags

Upload Details

Usage Rights

Statistics

METSO ja metsänkäsittelyn monipuolistaminen, retkeilyn raportti — Document Transcript