Your SlideShare is downloading. ×
APOLI: Sampo Ruoppila ja Kulttuuri, innovaatiotoiminta ja julkinen tila kaupunkiuudistuksen keskiössä
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×

Thanks for flagging this SlideShare!

Oops! An error has occurred.

×

Saving this for later?

Get the SlideShare app to save on your phone or tablet. Read anywhere, anytime - even offline.

Text the download link to your phone

Standard text messaging rates apply

APOLI: Sampo Ruoppila ja Kulttuuri, innovaatiotoiminta ja julkinen tila kaupunkiuudistuksen keskiössä

861
views

Published on

Published in: Travel

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total Views
861
On Slideshare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
0
Actions
Shares
0
Downloads
2
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

Report content
Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
No notes for slide

Transcript

  • 1. APOLI 17.3.2011 Sampo Ruoppila Turun yliopisto Kulttuuri, innovaatiotoiminta & julkinen tila kaupunkiuudistuksen keskiössä
  • 2.
    • ” City is a human settlement in which strangers are likely to meet”
    • (Richard Sennett, 1974: 39)
  • 3.
    • Kulttuurin ja talouden rakenteellinen yhteenkietoutuminen
      • Kulttuurisilla merkityksillä ladattu talous (cultural economy)
        • Teollisuus- ja palvelutuotanto, joka perustuu kulttuurisiin arvoihin (imagot, symbolit, viestit – estetiikka ja semiotiikka)
      • Talouden (valikoiden) haltuunottama kulttuurituotanto?
        • Esim. rakennusperinnön kaupallinen hyödyntäminen
      • Varallisuuden ja vapaa-ajan kasvu vauhdittanut
    • Kulttuuri kaupunkiuudistuksen strategiana ja teemana
      • Kulttuuri välineellisenä keinona
        • Lisätä kaupungin tunnettuutta ja menestyä kaupunkien välisessä kilpailussa
        • Lisätä työpaikkoja (luova talous)
        • Vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja tukea paikkaidentiteettiä
    • Bianchini, F. and Parkinson, M. (Eds. 1993). Cultural Policy and Urban Regeneration. The West European Experience
    • Griffits, R. (1995) Cultural strategies and new models of urban intervention. Cities, 12 (4): 253-265.
    • Scott, A.J. (2000) The Cultural Economy of Cities
    kulttuuri
  • 4. Urbaanin kulttuuripolitiikan tavoitteet (4V): Valistus, Voimaantuminen, Valuutta ja Viihde Skot-Hansen, D. (2005) Why urban cultural policies? In: J. Robinson, ed. EUROCULT21 Integrated Report. Helsinki: EUROCULT21, 31–39.
  • 5.
    • Innovaatio = Uuden tai selvästi parantuneen tuotteen, palvelun tai prosessin sovellus
    • Innovaatiotoiminta = innovaatioita tavoitteleva tieteellinen, teknologinen, järjestäytymisen, rahoituksen ja kaupallinen toiminta
      • (Myös) tilallista, joten kaupunkisuunnittelu voi sitä edesauttaa
    • Keksiminen ja tiedon soveltaminen, joka on tietotalouden keskiössä
      • Tuotteiden jalostusarvo on suurin niiden suunnittelussa, markkinoinnissa (ml. tuotemerkin käyttö) ja ylläpidossa.
      • Aineettomat tuotannontekijät
      • Palveluviennissä kyse on suurelta osin teollisista palveluista
    • stats.oecd.org/glossary
    • Pajarinen M., P. Rouvinen ja P. Ylä-Anttila: Missä arvo syntyy? Suomi globaalissa kilpailussa. Helsinki 2010: taloustieto oy (Etla b 247)
    innovaatiotoiminta
  • 6.
    • Sosiaalisen toiminnan ja kokoontumispaikkojen tilasarja; kollektiivisen muistin ja muistojen kohde
    • Jokaisen oikeus – tuntemattomien tai ”muukalaisuuden” kohtaamisen paikka
    • “ To be urban in a true sense, cities should cater for diversity and alterity, allowing for articulation and integration of the Other”
    • (Panu Lehtovuori, 2010: 1)
    • Julkista tilaa määrittelee ‘julkinen’, ei ‘tila’ (Rajanti, 1999)
    • Julkisen tilan määrän ja laadun kehitys? (Montgomery, 2007: 276-279)
      • Tiiviin katutilan kehittäminen vähäistä II MS jälkeen
      • Rakennusten suhde katutilaan on pikemminkin etäinen kuin läheinen (esim. kivijalkakaupat, ”eyes on the street”)
      • Kaupallistuminen -> valvotut puolijulkiset tilat
      • Uusien julkisten tilojen luominen ja vanhojen kehittäminen vaatimatonta?
      • ” Ylidesign” pikemminkin kuin käyttäjälähtöisyys?
    julkinen tila
  • 7. Kolmijako: Ruoppila, Lehtovuori & von Hertzen, 2007 Innovaatiotoiminta – luovuus – kaupunkisuunnittelu kolme lähestymistapaa Fokus Policy Innovatiivinen miljöö Tekijöiden verkostot Kova ja pehmeä infrastruktuuri Suuri ja pieni elinkeinopolitiikka Fyysiset keskittymät ja verkostot Luova kaupunki Urbaani keskeisyys Diversiteetti Suvaitsevaisuus Kohtaamiset Urbaanin edellytykset Raha-draiverin ylikorostumisen uhkien välttely Erityiset paikat Elämyksellisyys Mahdollisuus tehdä Murroskauden tilat Monipuolisuuden suojeleminen (intressien konfliktit vääjäämättömiä)
  • 8.  
  • 9. Hyvän kaupunkiympäristön edellytykset ”järjestys ja epäjärjestys täydentävät toisiaan”
    • Tiheys - toimintojen tiheys ja moninaisuus
    • Erilaiset toiminnot - ihmisiä kaduilla eri aikaan vuorokaudesta
    • Pienet yksiköt - ruokkivat diversiteettiä
    • Rakennetun ympäristön muuntumiskyky - uusiokäytöt
    • Ihmisen kokoinen mittakaava – 10 min keskittymät
    • Tiheät korttelistot - aktiivinen katutila
    • Toimintojen diversiteetti kadun varrella – katu on monikäyttötila olla toisten kanssa
    • Julkiset tilat – yhteiskunnalliset tilat, reitit, yöelämä, levähtäminen, tapaamispaikat
    • Liike – autoilu ei saa olla tilankäytön pakottava lähtökohta
    • Puistot ja vesialueet – elämäntavat, ekologia, maisemat
    • Maamerkit, visuaalinen stimulointi, yksityiskohdat
    • Arkkitehtoninen tyyli - diversiteetti, aktiivisuus, urbaanius
    • Montgomery, John (2007) New Wealth of Cities. Aldershot: Ashgate, 279-290.
  • 10. Vaarana ”autenttisuuden” ylikaupallistuminen
    • ” Autenttinen” kaupunkiympäristö
      • Ainutlaatuinen pysyvyys, joka on useamman sukupolven jaettu kokemus
      • Ainutlaatuiset uudet alut, jokainen sukupolvi kerrallaan
      • -> Näiden jännitteestä syntyy kiinnostava kaupunki
    • Homogenisoivat voimat: shopping & security
      • Kenellä on oikeus ”autenttiseen” kaupunkitilaan?
      • Kenen ”kulttuuri”?
    • Romantisoiva alistaminen kulttuuriselle merkitystaloudelle vaikuttaa todelliseen käyttöön
      • Gentrification, displacement
    • Sharon Zukin (2010) Naked City. New York: Oxford University Press.
  • 11.
    • ” If authenticity has a schizoid quality, it can also be deliberately made up of bits and pieces of cultural references : artfully painted graffiti on a shop window, sawdust on the floor of a music bar, an address in a gritty but not too thoroughly crime-ridden part of town. These fictional qualities of authenticity are not ”real”, but they do have a real effect on our imagination of the city, and a real effect as well on new cafés, stores, gentrified places where we like to live and shop. Because the emergence of the term reflects the importance of our roles as cultural consumers who consume the city’s art, food, images and also its real estate , authenticity becomes a tool, along with economic and political power, to control not just the look but also the use of real urban places : neighborhoods, parks, community gardens, shopping streets. Authenticity, then is a cultural form of power over space that puts pressure on the city’s old working class and lower middle class, who can no longer afford to live or work here.” (Zukin, 2010: xiii)
    • ” New tastes displace those of long time residents because they reinforce the images in politicians’ rhetoric of growth, making the city a 24/7 entertainment zone with safe, clean, predictable space and modern, upscale neighbourhoods.” (ibid, p 4)
  • 12.
    • Erityiset paikat
    • Fokus: elämyksellisyys, mahdollisuus tehdä
    • Policy: murroskauden tilat ,monipuolisuus , (konfliktit)
  • 13. Kiitos Sampo Ruoppila Turun yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos Turun kaupunki, Kaupunkitutkimus ja -tietoyksikkö [email_address] [email_address]
  • 14.  
  • 15.
    • Broadly, contemporary urban planning is influenced by two interpretations of the role of urban space in fostering creativity and innovation.
      • ‘ Innovative milieu’ addresses regional economic systems and well-defined innovation networks.
      • ‘ Creative city’ can be seen to provide a basis for inventions in the ‘fuzzy’ realm of human encounters and in the mixes of cultural flows that urban centrality facilitates.
      • A third, place-based and embedded approach is emerging. New sites of cultural production are an issue.
        • In centrally located obsolete industrial premises in particular the appreciation of the un-designed and indeterminate coincidences with the wish to develop something new - just there.
        • Place or the concrete situatedness is the key. Not only the location; the experience and appropriation of the place counts too.
  • 16. Innovation as regional process: Innovative milieu
    • Defined by the GREMI group in the 1980s
    • Provides a socio-spatial notion of the regional condition of innovation activity. The notion gives value to cultural norms and social relationships.
    • A milieu is conceived as a coherent whole in which a territorial production system, a technical culture, and firms and institutions are linked.
    • An effective innovative milieu is characterised by high levels of trust and norms of reciprocity among actors, and the development of a set of institutions that link these actors.
  • 17.
    • Silicon Valley in California is the paradigmatic example of an innovative milieu, combining university-based networks, hard-working culture, Asian immigrants, local venture capital, regional job market and ‘garage’ as the iconic / practical locus of start-ups. Other standard example is the fashion and design networks of Emilia Romagna around Milan.
    •   Innovative milieus need both ‘hard’ and ‘soft’ elements, e.g. good infrastructures and institutions, combined with favourable local culture.
    • In urban planning, the idea has led to promoting technopoles and thematic economic corridors.
      • For instance in the Helsinki Metropolitan Area, the “campus network” and “know-how routes” are targeted to produce a technologically innovative region, based on science parks and hard infrastructures.
      • Certain neighbourhoods, e.g. Arabianranta and Forum Virium in Pasila, are designated as “living laboratories”, in other words everyday test-beds of new products and services. Developing connectivity within the Stockholm Science City is another example.
  • 18. Creative city a positive ”urban condition”
    • Even though creative city theories are embraced by both politicians and planners as ‘new’ approach to urban development, these theories are strongly rooted in 1960’s critical comments on mainstream, rationalized urban planning. Jane Jacobs, in The Economy of Cities (1969) claimed that historically, cities have been the origin and engine of innovation and economic growth.
    • Jacobs holds that innovation is clearly linked to the spatial and social condition of the city – to the chaos, diversity and inefficiency of city life. It is in the dynamics of the city that small companies have the possibility of breaking out of mainstream, and innovating by means of trial and error.
  • 19. Spatial and temporal niches of innovation: emerging urban places
    • Despite the increased (analytic) importance of urban agglomerations and multi-centred metropolitan regions, the central cities and especially old industrial areas close to historic cores are significant for the discussion on urban planning and innovation activity.
    • Almost any vibrant city has its own example of a wider re-valuation of city centres and an intensified culture and consumption-led gentrification of derelict industrial zones.
      • Zukin (1995), in the Cultures of Cities for example, points to “fashion, finance and food” as the drivers of Manhattan’s change.
    • Such environments do play a role in the inter-urban competition for business-locations, tourists and upper-middle class residents, attracting members of the so-called “creative class”.
  • 20. New sites of cultural production
    • Nevertheless, for our discussion, new sites of cultural production are more important than arenas of consumption.
      • It is well known that the rough aesthetics of industrial wastelands and left-over spaces attract artists, designers and other creative professionals.
      • Dutch harbours, canals and industrial zones of England, as well as industrial monuments of Nordic cities have become breeding grounds of cultural and creative economies.
      • Kultuurikatel (old thermal power station) in Tallinn could become an excellent example of such a location.
    • The appreciation of the un-designed and indeterminate coincides with the wish to develop something new, innovative – just there. Place, or the concrete situatedness, is the key.
  • 21.
    • Adaptive reuse, new social forms and new business models lead to real innovations in such circumstances.
    • This cultural / atmospheric / alternative interest is not new, but the growing European trend to manage very large redevelopments in a fresh, ‘cultural’ manner might represent urban innovation in Peter Hall’s sense.
    • Amsterdam, Barcelona, Hamburg are clear examples, but also Dublin, Oslo and Riga show signs of the new approach. Not accidentally, waterfront is an element in all these cases.
    • In these projects – from small and alternative to big and commercial – the meaning of place shifts from mere ‘pragmatic’ location, with focus on availability of material, labour and infrastructure, to a focus on the experience and appropriation of place.
  • 22.
    • According to Florida, cities striving for economic growth should invest in ’creative spaces’ and offer circumstances (in the form of challenging working and living environment, but also ’tolerance’ in atmosphere and nightlife) by means of which the so-called ‘creative class’ can commit to a city.
      • In recent years, we have seen cities deliberately ’constructing’ such circumstances, and developing techniques of branding as to attract creative groups.
    • The city is however not necessarily a correct institution to provide these places, but rather creative people in search of affordable workspace, inspiration or freedom, itself discovers and produces such ’creative spaces’.
  • 23.
      • Writers, performers and artists are often the first to reveal the strong potential of certain urban places – which is often the start of alternative bottom-up processes of urban regeneration.
      • Such ’found’ socio-spatial realities can play a major role in urban development.
      • “ Every crevice in the city had a hidden story or undiscovered potential that could be re-used for a positive urban purpose”, as Charles Landry (2000, 7) states.