Selvitys biotaloudesta Suomessa käytävästä keskustelusta

1,675 views
1,579 views

Published on

Innovaatio vai yhteiskunnallinen muutos?
Selvitys biotaloudesta Suomessa käytävästä keskustelusta.
Mikko Rissanen
DIALOG BASIS
Helmikuu 2013

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,675
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
0
Actions
Shares
0
Downloads
35
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Selvitys biotaloudesta Suomessa käytävästä keskustelusta

  1. 1. Innovaatio vai yhteiskunnallinen muutos? Selvitys biotaloudesta Suomessa käytävästä keskustelusta. Mikko Rissanen DIALOG BASIS www.dialogbasis.de mikko.rissanen@dialogbasis.de Helmikuu 2013
  2. 2. SISÄLLYS1. JOHDANTO ................................................................................................................................................. 12. BIOTALOUSKESKUSTELUN LYHYT HISTORIA .............................................................................................. 23. KENEN BIOTALOUS? .................................................................................................................................. 44. MIKÄ BIOTALOUS? ................................................................................................................................... 105. KANSALAISTEN BIOTALOUS? ................................................................................................................... 186. LOPUKSI: BIOTALOUS YHTEISKUNNALLISENA MUUTOKSENA................................................................. 21LÄHTEET ........................................................................................................................................................... 22
  3. 3. 1. JOHDANTOTämän selvityksen tarkoituksena on palvella työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriönsekä ympäristöministeriön Suomen biotalousstrategiaa koskevaa viestintää. Työssä tarkastellaan sitä, mitenbiotaloudesta Suomessa nyt puhutaan. Se ei siis ulotu laajan biotalouden alan tulevaisuudennäkymiin,mahdollisuuksiin ja prosesseihin, vaan rakentaa kuvan suomalaisesta biotalouskeskustelusta: sentämänhetkisistä painopisteistä, osallistujista ja pinnan alla liikkuvista teemoista. Analyysi on toteutettukirjallisen ja internet-aineiston analyysin sekä asiantuntijahaastattelujen avulla.Biotalous on suomalaisessa ilmasto-, ympäristö-, energia- ja elinkeinopoliittisessa keskustelussa vielä varsinuusi käsite. Sen alaan kuuluvista kysymyksistä keskustellaan usein biotalouden käsitteeseen viittaamatta.Samalla biotalouskeskustelua on käyty pitkälti asiantuntijoiden voimin: biotalouden kehittämistä koskevienpuheenvuorojen valtaosa on peräisin tutkimuksen, hallinnon tai politiikan kentiltä. Tyypillisesti biotalouskuvataan kansallisena projektina: keskeisenä kysymyksenä esitetään, miten Suomi voi biotaloutta edistää jasiitä hyötyä. Vaikka biotalous voi olla osavastaus rajat ylittäviin ilmasto- ja resurssikysymyksiin, erottuukilpailukykynäkökulma biotalouskeskustelussa vahvana.Toistaiseksi biotalouskeskustelua ei ole juuri pyritty avaamaan kansalaisille, eikä biotalous käsitteenäkansalaisten puheissa tai nettikeskusteluissa esiinnykään. Kansalaisviestinnän aiheeksi biotalous on noussutaivan viime aikoina. Biotaloutta koskevalle viestinnälle tilanne on haaste, mutta myös mahdollisuus: sentunnetuksi tekeminen edellyttää aktiivista otetta, ihmisiä puhuttelevien näkökulmien löytämistä.Ennen kaikkea biotalouskeskustelijoilla on kuitenkin tilaisuus pohtia, miksi kansalaisille biotaloudesta tulisikertoa – mitä kansalaisten osallistamisella on mahdollista saavuttaa. Tästä syystä selvityksessä kiinnitetäänerityistä huomiota siihen, mikä tavallisten suomalaisten liittymäkohta biotalouteen, heidän roolinsa senedistämisessä, voisi olla. Oleellinen kysymys on, halutaanko biotaloutta edistää teknisinä innovaatioina vaisellaisena yhteiskunnallisena muutoksena, jonka rakentamisessa myös kansalaisia ja kuluttajia tarvitaan.Selvityksen tekijä kiittää ympäristöministeriön Karoliina Kinnunen Mohria sekä selvitystyössä haastateltujaasiantuntijoita mielenkiintoisesta ajatustenvaihdosta ja sujuvasta yhteistyöstä.Stuttgartissa 5. helmikuuta 2013,Mikko Rissanen 1
  4. 4. 2. BIOTALOUSKESKUSTELUN LYHYT HISTORIAHarva tulevaisuudenalasta puhutaan vuoden 2013 Suomessa yhtä innostuneesti kuin biotaloudesta. Sitäkoskevassa julkisessa keskustelussa biotalouteen ladataan lukuisia odotuksia, toiveita ja mahdollisuuksia.Biotalouden nähdään tarjoavan vastauksia globaaleihin ja kansallisiin ongelmiin: ilmastonmuutokseen,luonnonvarojen niukkenemiseen ja niistä käytävään kilpailuun, maaseudun ja alueiden kehittämiseen (Sitra2013). Samalla biotaloudesta toivotaan seuraavan talouskasvua, vientituotteita ja työpaikkoja (YM, MMM& TEM 2013). Jalostettava biomassa kääntyy energiaksi, biopolttoaineiksi, biomuoveiksi, kemikaaleiksi,elintarvikkeiksi, lääkkeiksi, kosmetiikaksi tai vielä tunnistamattomiksi lopputuotteiksi (Kuisma 2011, 38-40).Biotaloudessa puhe on ilmasto- ja ympäristökuormaa vähentävistä, hyvinvointia lisäävistä innovaatioista.Kansainvälinen biotalouskeskustelu käynnistyi toden teolla 2000-luvun puolivälissä. Vuonna 2005 EU aloitti7. puiteohjelmansa osana tietämyspohjaisen biotalouden1 valmistelun, jonka tulevaisuutta linjattiinasiantuntijatyöpajojen sarjaan perustuvassa ”Kölnin paperissa” (EU 2007). Itse ohjelma käynnistyi kolmevuotta myöhemmin, vuonna 2008. Helmikuussa 2012 Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa EU:nbiotalousstrategiaksi (EU 2012) ja seuraavan tutkimuksen puiteohjelman Horizon 2020:n valmistelu onkäynnissä (EU 2013).Tulevaisuuden avainalaksi biotalouden ovat nostaneet myös OECD (2009) ja YK:n ympäristöohjelma UNEP(2013). Kansainvälisten toimijoiden välillä on havaittavissa painotuseroja: siinä missä OECD näkeebiotalouden ja ympäristöongelmien ratkaisun kehittyvien maiden talouskasvun vauhdittajana, keskittyyUNEP kehitysmaiden mahdollisuuksiin hyötyä uusista teknologioista ja toimintamalleista (Honkasalo 2012,10). Kansallisia biotalouden (tutkimus)strategioita on laadittu ainakin Yhdysvalloissa (White House 2012),Saksassa (BMBF 2011), Irlannissa, Ruotsissa, Norjassa, Alankomaissa ja Kanadassa (EU2012.dk).Biotalouden alaan kuuluvista kysymyksistä on kuitenkin puhuttu jo pitkään. Rooman Klubin raportti Kasvunrajoista (Meadows ym. 2005) käynnisti keskustelun luonnonvarojen riittävyydestä sekä talouden ja luonnonyhteensopivuuden ehdoista jo 1970-luvulla. Kuisma (2011) kuvaa, kuinka kansainvälinen resurssi- jaympäristökeskustelu laajeni hitaasti käsittämään ilmastonmuutoksen ja maapallon ekosysteemipalvelujenkaltaisia kysymyksiä. Honkasalon (2012, 7) mukaan kansainvälisen ympäristöpolitiikan fokus on siirtynytpaikallisten ja alueellisten ympäristöongelmien tarkastelusta ja luonnonsuojelusta vähittäin kohtiluonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja ekosysteemipalvelujen toimivuutta. Myös yleinen keskusteluilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen varautumisesta kytkeytyy tänään usein biotalouden periaatteisiin jaesimerkiksi hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on raporteissaan (2007) tarkastellut biomassan1 Knowledge-Based Bio-Economy: http://cordis.europa.eu/fp7/kbbe/home_en.html. 2
  5. 5. hyödyntämiseen liittyviä ilmastonäkökohtia. Kansainvälisilläkin areenoilla biotalouden käsite on silti uusi:Google-hakuina mitaten biotalouden käsitteen tunnettuus oli lähes nollatasolla alkuvuoteen 2007 asti,jolloin haut lisääntyivät räjähdysmäisesti. Juuri hakutuloksina tarkastellen julkinen kiinnostus pysyi samallatasolla vuoteen 2012 asti, jonka jälkeen se on jälleen ollut selvässä nousussa (Google 2013)2.Myös Suomessa biotaloutta johdonmukaisesti tarkastelevien lähestymistapojen tärkeys on tunnistettu2000-luvun loppupuolelta alkaen. Kuisma (2011, 16) vetää työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassaraportissaan yhteen biotalouden kansallisen kehittämisen lyhyen historian: lähtölaukauksena uusiutuvienluonnonvarojen käytön kehittämiselle ilmaston, ympäristön ja hyvinvoinnin näkökulmasta voidaan pitääSitran (2009) Kansallista luonnonvarastrategiaa, joskin vastaava ennakointityö oli käynnistynyt jo SuomenMetsäyhdistyksen Luodin-prosessissa. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama biotaloustyöryhmä jatkoiluonnonvarastrategian lähtökohdista ja arvioi kansallisen biotalousstrategian tarvetta, biotaloudenkonseptia ja kehityslinjoja aina vuoteen 2050 asti (VNK 2010). Vuonna 2010 myös valtioneuvostonkansallisessa metsäohjelmassa linjattiin tavoitteeksi olla vastuullinen biotalouden edelläkävijä (MMM2010). Syyskuussa 2012 työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti hankkeen Suomen biotalousstrategianvalmistelemiseksi nykyisen hallitusohjelman vihreän talouden kasvutavoitteiden pohjalta; valtioneuvostonhyväksyttäväksi strategia on tarkoitus viedä keväällä 2013 (TEM 2012). Näin biotalousstrategia tuleetäydentämään useita muita luonnonvarojen käytön, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin strategioita ja ohjelmia(ks. YM, MMM & TEM 2013).2 Google Trends –tilasto englanninkieliselle hakusanalle ”Bioeconomy”. Suomenkielisellä biotalous-hakusanallatehtyjen Google-hakujen määrä ei toistaiseksi riitä vastaavaan tilastointiin. 3
  6. 6. 3. KENEN BIOTALOUS?Politiikka- ja hallintovetoisen ennakointi- ja strategiatyön ohella biotalouden kehittämisen edellytyksiärakennetaan tutkimuskentällä. VTT:llä (2013), Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella MTT:llä(2013), Metsäntutkimuslaitos Metlalla (2013), ja Suomen ympäristökeskuksella (2013) on kaikillabiotalouden alaan kuuluvia poikkitieteellisiä tutkimusohjelmia, joillakin jopa useampia. Luonnonvara- jaympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETin (2013) biotalouden tutkimusohjelma on osaltaan pyrkinytkehittämään eri tutkimuslaitosten yhteistyötä ja viemään biotalouden tutkimusta eteenpäin.Keskittämisellä pyritään tutkimustoiminnan vahvistamiseen: MTT:n, Metlan sekä Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos RKTL:n yhdistäminen uudeksi Luonnonvarakeskukseksi vuoden 2015 alusta tuo suuren osanbiotalouden tutkimuksesta saman katon alle (MMM 2013).Politiikan, hallinnon ja tutkimuksen toimijoiden rinnalla biotalouteen kytkeytyvät teollisuudenalat ovatosallistuneet siitä käytävään keskusteluun aktiivisesti. Metsäteollisuus (2013) puhuu biotaloudesta vahvastiyhtenä Suomen tulevaisuuden menestystekijöistä ja metsäteollisuudesta sen keskeisenä veturina. Se onmyös visioinut Euroopan paperiteollisuusjärjestö CEPIn tiekartan pohjalta vuoden 2050 vähähiilistäbiotalousyhteiskuntaa verrattain kansantajuisesti (Metsäteollisuus 2012) ja ottanut osaa niihin debatteihin,joita biotaloudesta mediassa on käyty (Säilä 2012). Yritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen omistamanMetsäklusteri Oy:n laajeneminen biotalousklusteri FIBICiksi (2013a) ja sen asema yhtenä Suomenstrategisen huippuosaamisen keskittymänä (SHOK) kuvastaa yhtäältä metsäteollisuuden ja -taloudenasemaa suomalaisen biotalouden peruspilarina, toisaalta yksittäisiä teollisuudenaloja laajempiennäkökulmien tarvetta.Muutkin teollisuudenalat ovat ottaneet osaa keskusteluun. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK(2012) sitoutuu ympäristöohjelmassaan kehittämään maaseudun bioenergialähteiden hyödyntämistäsähkön ja lämmön tuotannossa sekä liikenteen polttoaineina. Myös Kemianteollisuus (2013) on pyrkinytlaajentamaan pitkälti metsäteollisuuden ja metsäbiomassan näkökulmasta käytyä biotalouskeskustelua jatekemään kemianteollisuuden merkitystä biotalouden ratkaisuissa tunnetuksi. Elinkeinoelämän keskusliittotarkastelee luonnonvarojen käyttöä erityisesti elinkeinopolitiikan ja kasvun näkökulmasta (EK 2013a).Julkiseen biotalouskeskusteluun EK ei kuitenkaan ole esimerkiksi metsäteollisuuden lailla osallistunut.Koordinoimansa Elinkeinoelämän ympäristöfoorumin (EK 2013b) piirissä EK pyrkii tukemaanympäristöliiketoiminnan alalla toimivien yritysten verkostoitumista ja on nostanut esiin ajankohtaisiabiotalouden kehittämiseen liittyviä näkökulmia. Teollisuus- ja tutkimusorganisaatioiden järjestämätkonferenssit, seminaarit ja foorumit (mm. FIB 2011, MTT 2011, Tapio 2012) ovat avanneet biotaloudennäköaloja ja tehneet alan toimijoita tutuksi asiantuntijayleisöille. 4
  7. 7. Yksittäisistä yrityksistä näkyvimmin julkiseen biotalouskeskusteluun ovat sellaiset yritykset, joillekuluttajaviestintä on jo arkipäivää. Kuluttajarajapinnassa toimivat yritykset, jotka mieltävät kuluttajat jakansalaiset avainasiakkaikseen, viestivät aktiivisimmin julkisuuteen toimintansa ympäristövaikutuksista jailmastotavoitteistaan. Biotalouteen kytkeytyvistä teollisuudenaloista elintarvikeala erottuu aktiivisellakuluttajaviestinnällään (esim. Raisio 2013, Nestlé 2013). Myös metsä- ja energia-alan yritykset pyrkivätsäännöllisesti kertomaan kuluttajille ja kansalaisille vastuullisista tavoistaan käyttää ja jalostaa biomassoja(mm. UPM 2013, Vattenfall 2013). Tuttujen yritysten toimet kiinnostavat myös mediassa: Altian hankkeestarakentaa Koskenkorvan tehtaansa yhteyteen peltobiomassoja polttava höyryvoimalaitos uutisoitiintammikuussa 2013 huomattavan laajasti (YLE 2013 & Tekniikka & Talous 2013). Yhteiskuntavastuuajatteluon samalla laajenemassa: yritykset yhteiskunnallisten ratkaisujen ja jaetun arvon (shared value) tuottajinaon nostettu ilmastokeskustelun nousevaksi trendiksi (Demos Helsinki 2012). Huomattavaa on kuitenkin,että biotalous ei aiheena ole toistaiseksi nostanut uusia yrityksiä julkisuuteen. Pienissä ja keskisuurissayrityksissä tehtävä tutkimus- ja kehitystyö ei ole siirtynyt esimerkiksi sanomalehtien sivuille.Linkkejä biotalouden tutkimuksen ja käytännön välille pyrkii luomaan Sitra (2013a), joka on joluonnonvarastrategiastaan lähtien ruokkinut keskustelua luonnonvarojen kestävästä käytöstä, rahoittanutsekä tutkimuksia että käytännön kokeiluhankkeita. Sitran ohella Tekes (2013a) rahoittaa Green Growth –Tie kestävään talouteen -ohjelmansa puitteissa tutkimus- ja kehitysprojekteja, joiden tavoitteena onsynnyttää resurssitehokkaita innovaatioita, strategista osaamista ja liiketoimintamahdollisuuksia alhaisenenergia- ja materiaali-intensiteetin tuote- ja palveluketjuissa. Myös metsätalouden kehittämiskeskus Tapio(2011) on omaksunut biotalouden kehittämisen ja tuotteistamisen keskeiseksi strategiseksi tavoitteekseen.Uusiutuva metsäteollisuus -osaamisklusteri (2013) pyrkii tukemaan erityisesti alan pk-yritysten kasvua janopeuttaa metsäalan uusiutumista.TUTKIMUS- JA KEHITYSTYÖSTÄ HITAASTI PUOLUEPOLITIIKAN KOHTEEKSIAlan kansalliseen kehittämiseen kohdistetuista panoksista huolimatta biotalous ei ole vielä taipunut laajanpuoluepoliittisen keskustelun kohteeksi. Suomalaisista puolueista biotaloutta on voimakkaimmin nostanutKeskusta, erityisesti uuden puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla. Sipilän (2012) pamfletti Vaihtoehto ontoistaiseksi näkyvin puoluepoliittinen puheenvuoro biotalouden saralla. Siinä biotalous nostetaan Suomenuudeksi tieksi, vastaukseksi niukkenevien resurssien, ilmastonmuutoksen ja epätasaisen alueellisenkehityksen haasteisiin. Sipilä kytkeekin biotalouden avoimesti aluepolitiikkaan: Keskustalle biotalous tuotyöpaikkoja koko maahan ja on siten vaihtoehto (tuotannon, investointien ja asumisen) keskittämiselle ja”vihreiden politiikalle” (emt. 22). Myös eduskunnassa Keskusta on perännyt voimakkaimmin toimenpiteitäbiotalouden edistämiseksi, esimerkiksi kasvurahaston perustamista (MT 2012, HS 2012). 5
  8. 8. Vihreät, jonka politiikalle vaihtoehtoisena Sipilä biotalouden kehystää, on kenties pisimpään suomalaisistapuolueista puhunut luonnonvarojen ja biomassojen käytöstä. Vaikka Vihreät ei Keskustan tapaan painotabiotalouden käsitettä, on se tarkastellut metsäsektorin tulevaisuutta systemaattisesti esimerkiksilinjapaperissaan Vihreät timantit (Vihreät & Visio 2008). Puunkäytön monipuolistamisen ja jalostusasteennostamisen ohella Vihreät ajaa Keskustaa voimakkaammin metsien suojelua ja luonnon monimuotoisuudensäilyttämistä. Ympäristö- ja ilmasto-ohjelmissaan myös muut puolueet ovat tarkastelleet luonnonvarojenvastuullista ja taloudellista hyödyntämistä (mm. RKP 2012, Kristillisdemokraatit 2011). Kokoomus linjaaympäristöpoliittisessa ohjelmassaan Vihreällä on viisi miljoonaa sävyä (Suomen Toivo 2011) Suomenmahdollisuudesta nousta biotalouden edelläkävijäksi, luonnonvara-ajattelun ja ekosysteemipalvelujenhuomioimisesta julkisessa päätöksenteossa. Yksittäisten poliitikkojen puheenvuoroja biotaloudenedistämisestä on silti kuultu lähinnä Keskustan (mm. Rantakangas 2012) riveistä.Se tosiasia, että muu puoluekenttä ei ajankohtaisessa biotalouskeskustelussa ole aktivoitunut, osoittaabiotalouden sopivan tällä hetkellä päivänpolitiikkaan vain rajatusti. Nyt siihen on tarttunut Keskusta, jonkaperinteisiin arvoihin – vastuu ympäristöstä, koko maan elinvoimaisuuden turvaaminen – biotalous selvästikytkeytyy. On mielenkiintoista tarkastella, saako esimerkiksi biotalousstrategian tuleva käsittely puolueetottamaan osaa keskusteluun: missä määrin biotaloudesta on laajan puoluepoliittisen keskustelun aiheeksi?YMPÄRISTÖJÄRJESTÖJEN JA BIOTALOUDEN ERIÄVÄT NÄKÖKULMATMyöskään ympäristöjärjestöt eivät ole ottaneet biotalouden käsitettä omakseen. Kaikki merkittävimmätSuomessa toimivat ympäristöjärjestöt – Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL, 2013), WWF Suomi (2013),Greenpeace (2013), Maan ystävät (2013), Luonto-Liitto (2013) – kyllä käsittelevät biotalouteen olennaisestikytkeytyviä kysymyksiä: metsien, maan ja luonnonvarojen käyttöä, ilmasto- ja ympäristöystävällisenyhteiskunnan rakentamista, kestävää kulutusta ja tuotantoa, tosin biotalouden käsitettä käyttämättä.Samalla järjestöjen näkökulma eroaa yleisesti biotalouden edistämisen ”kansallisesta projektista” selvästi.Niiden arvot ja tavoitteet rakentuvat globaalille ilmasto- ja paikalliselle ympäristövastuulle: kilpailukyvyn jataloudellisen edun rakentaminen ei ympäristöjärjestöjen viesteissä juuri esiinny. Esimerkiksiympäristöjärjestöjen yhdessä kokoama esitys suojelunarvoisista metsä- ja suoalueista tähtää näidenmonimuotoisuuden turvaamiseen ja siirtämiseen metsätalouskäytön ulkopuolelle (SLL 2013b). Myös WWFSuomen (2012) ajankohtainen, Suomen metsäsektorin kehittämistä käsittelevä raportti tähtäänimenomaan ilmastonäkökulman huomioimiseen metsiä käytettäessä. Näin tehdessään järjestöt erottuvatbiotalouskeskustelijoista poliittisimpina: niiden puhe ilmaisee selvimmin, että biomassojen käyttöön liittyyeriäviä intressejä ja tavoitteita – kyse ei ole ainoastaan neutraaleista innovaatioista tai kehityksestä. 6
  9. 9. Samalla ympäristöjärjestöjen puheenvuoroista suurempi osa painottuu kansalaisviestintään. Samalla kuinjärjestöt esittävät vaatimuksia ja toiveita politiikalle, kehottavat ne kansalaisia muuttamaan elintapojaanvastuullisempaan suuntaan. Käytännössä kaikki järjestöt tarjoavat kuluttajille ekologisen jalanjäljenpienentämisessä auttavaa tietoa. Perinteisten viestintäkanavien, median ja jäsenviestinnän ohella järjestötkäyttävät myös sosiaalisesta mediaa taitavasti viestiensä välittämiseen3. Näin järjestöjen yhteys kansalaisiinon muita biotalouskeskustelijoita suorempi. Edellä esitetyistä näkökohdista, ympäristöjärjestöjen arvoista,rakenteesta ja viestintäkanavista johtuen tutkimuksellisesti ja hallinnollisesti edistettävä biotalous näyttääkuitenkin näkökulmana sopivan järjestöille vain osin – vaikka järjestötkin, kuten todettua, biomassojenkäytöstä ja jalostamisesta yhtä lailla puhuvatkin. Biotaloutta luontaisempia aiheita järjestöille ovatuusiutuva energiantuotanto, energiatehokkuuden lisääminen ja laajat ilmastotalkoot – erityisesti josbiotaloutta tarkastellaan teknis-tuotannollisina innovaatioina, joiden rakentamisessa kansalaisyhteiskunnanrooli on verrattain pieni.MEDIA ON BIOTALOUSKESKUSTELUSSA VAIN KANAVA, EI TOIMIJAMyös mediassa biotalouskeskustelu on käynnistynyt hitaasti. Näkyvimmin biotalouden alaan liittyvistäkysymyksistä ovat uutisoineet YLE, Helsingin Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, talouslehdet, kutenKauppalehti, Tekniikka & Talous ja Taloussanomat, sekä Vihreä Lanka4. Vaikka yksittäisiä viittauksia on ollutaiemminkin, haku Helsingin Sanomien artikkelitietokannasta paljastaa biotalouden käsitteen levinneenmediassa vuonna 2009 – kansallisen luonnonvarastrategian julkistamisen aikaan. Suuri osa julkaistuista,biotaloutta systemaattisesti tarkastelevista artikkeleista on vieraskynä-tyyppisiä puheenvuoroja, pää- taimielipidekirjoituksia. Toimittajien omat artikkelit rakentuvat pitkälti eri toimijoiden, pitkälti sellaisenaanreferoitujen tiedotteiden varaan – tyypiltään ne ovat uutisia, eivät reportaaseja. Omat perusteellisemmatanalyysit biotalouden näköaloista ovat harvinaisia. Suomalaisen (talous)journalismin arvostelu toimittajienvähäisistä valmiuksista itse arvioida ajankohtaisia talous- ja ympäristökysymyksiä, kritiikittömäntiedotteiden painamisen sijaan (Kuparinen & Hanska 2013), tuntuu pitävän paikkansa biotalouden kohdalla.Biotalous näyttäytyykin median kannalta hankalana aiheena. Osin kyse on resursseista: kun biotalous onvielä uusi, teknisesti vaikea aihealue, edellyttää oma analyysi jopa suurempaa perehtyneisyyttä kuin yleisenilmastonmuutoskeskustelun kohdalla. Lisäksi biotalous ei ole vielä synnyttänyt päivänpolttavia uutisia.Tutkimus- ja kehitystyö, ohjelmat ja strategiat eivät konkretisoidu ihmisten arjessa. Biotalous ei ole vielä3 Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeace Suomen Facebook-viestintää seuraa (sivuista ”tykkäämällä”)yli 10 000 käyttäjää, jotka järjestöjen avauksia jakamalla ja kommentoimalla voivat moninkertaistaa niidenalkuperäisen yleisön. Luvut ovat huomattavasti julkisen (mm. SYKE: 838) tai yksityisen (mm. Metsäteollisuus: 1100)sektorin toimijoita suurempia.4 Ks. Lähteet -> Sanomalehtiartikkelit. 7
  10. 10. kääntynyt mediaa ja lukijoita kiinnostavaksi tarinoiksi tulevaisuuden elämäntavoista ja työpaikoista tai uusiatuotteita ja palveluita kehittävistä yrityksistä. Vaikka biotalous nyt uutisiksi taivukaan, voi sen aiheena siltiolettaa sopivan nykyiseen mediailmastoon. Luonnonvarat, energia sekä erityisesti kilpailukyky kiinnostavat.Toistaiseksi ongelmana tuntuukin olleen biotalouden moniulotteisuus ja teknisyys: erityisesti tuotantoonkeskityttäessä siihen on hankala tarttua suurta yleisöä kiinnostavalla tavalla.Biotaloudesta käytävässä julkisessa keskustelussa media onkin tällä hetkellä vain väline. Vaikka medianrooli yhteiskunnallisten ongelmien kehystämisessä, niiden näkökulmien rakentamisessa joista näitäongelmia tarkastellaan ja ratkotaan (Iyengar 1996), on potentiaalisesti suuri, käyttää media biotaloudenkohdalla tätä valtaa vain rajatusti. Kun uutisointi nyt koostuu totuttujen keskustelijoiden lähestulkoonalkuperäisasussaan ”läpi” pääsevistä puheenvuoroista, on se riippuvaista ulkopuolisista keskustelijoista –media ei itse rakenna tai ruoki keskustelua. Median potentiaali laajemman biotalouskeskustelun ja ihmistenosallistamisen kannalta on kuitenkin suuri. Mikäli biotalouden medianäkyvyyttä halutaan lisätä, voisiIlmatieteen laitoksen (2013) toimittajakurssien kaltainen koulutus biotalouden perusteista, yhdistettynäyhteiseen ideointiin yleisöä kiinnostavista näkökulmista, olla toimiva tapa.Jos biotaloudesta uutisointi on rajattua, on se kansalaiskeskustelun aiheena vielä sitäkin marginaalisempi.Internetin keskustelupalstoilla ja blogipalveluissa, kuten Suomi24.fi, Tiede.fi tai Uusisuomi.fi, tunteitaherättävät energiaan sekä ilmaston- ja ympäristönsuojeluun liittyvät kysymykset. Keskusteluissapainottuvat toisaalta kustannukset, toisaalta eri energiamuotojen järkevyys ilmastonmuutoksen torjumisenkannalta. Esimerkiksi Uuden Suomen blogeissa bioenergian kehittämisestä on väitelty jo pitkään (mm.Korhonen 2010); muita biomassojen käyttömahdollisuuksia saati ekosysteemipalveluita sivutaannettikeskusteluissa kuitenkin vain harvoin. Yhtenäistä kansalaismielipidettä keskustelupalstoilta on vaikeatunnistaa: muuhun ilmasto- ja ympäristökeskusteluun verrattuna nettikeskusteluille tyypillistä on lähinnäpolitiikan, hallinnon ja tiedemaailman asiantuntijoiden puheenvuorojen kyseenalaistaminen. Interneterottuu myös ilmastoskeptikoiden viimeisenä linnakkeena (mm. Winterthaler 2013, Ilmastofoorumi 2013).Biotalouskeskusteluun ilmastoskeptikot eivät toistaiseksi osallistu, vaikka voisivat periaatteessa pyrkiäainakin osin kiistämään biotalouden tarpeellisuuden.Tiedon jakamiseen perustuvassa sosiaalisessa mediassa biotalouden alaan liittyvistä kysymyksistä esiinnousee lähinnä metsien käyttö. Metsien tulevaisuudesta viestitään Facebookissa ja Twitterissä ennenkaikkea metsien suojelun ja monimuotoisuuden näkökulmasta. Tätä selittää kaksi seikkaa. Kuten todettua,kaikista keskustelijoista ympäristöjärjestöt ovat sosiaalisessa mediassa vahvimmilla. Kun samalla suurin osasosiaalisen median ympäristöviesteistä on muiden tuottaman tiedon edelleen jakamista tai kommentointia,liikkuvat ympäristöjärjestöjen avaukset vaivattomimmin. Merkillepantavaa on myös biotalouden käsitteen 8
  11. 11. leviämättömyys. Haut keskustelupalstoilta, Facebookista ja Twitteristä biotalous-käsitteellä tuottavat tuskinosumia – Biotalous.fi -sivuston (ks. alla) viimeaikaisia keskustelunavauksia lukuun ottamatta.KÄÄNNE: KOHTI KANSALAISKESKUSTELUALyhyt läpileikkaus biotalouskeskustelun osallistujista osoittaa biotalousajattelun vahvistuneen muutamassavuodessa huomattavasti. Biotalouden alaan kuuluvista kysymyksistä keskustellaan yhteiskunnan erisektoreilla – tieteessä, politiikassa ja hallinnossa sekä teollisuudessa. Myös ympäristöjärjestöt ottavat osaaluonnonvarojen käytöstä käytävään keskusteluun, joskin hieman eri näkökulmasta. Biotalouden käsite eiSuomessa kuitenkaan ole asiantuntijayhteisön ulkopuolella vakiintunut. Julkisessa keskustelussa erottuukinuseita tasoja: asiantuntijoiden voimin käytävä biotalouskeskustelu ei vielä näy kuluttajien ja kansalaistentasolla. Samalla keskustelu biotalouden alaan kuuluvista kysymyksistä on levinnyt itse biotalouden käsitettälaajemmalle.Biotaloutta koskevien puheenvuorojen, julkaisujen, mietintöjen ja foorumien luonne antaa ymmärtää, ettälaaja kansalaiskeskustelu tuskin on toistaiseksi ollutkaan eri toimijoiden tavoitteena. Erilaiset konferenssit jatapahtumat on järjestetty sidosryhmille, julkaisujen kieli ja ulkoasu tekevät niistä asiantuntijatekstejä.Tutkimus- ja kehitystyö ei juuri kansalaisille kiinnekohtia tarjoa. Biotalouden kanssa, kuten usein uusienteknologioiden kohdalla, on lähdetty liikkeelle omista teknologioiden hyödyntämisen edellytyksistä, eikäkansalaisviestintään ole kohdennettu panoksia. Nyt osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen kansalaisilleSuomen biotalousstrategian valmistelusta kertovalla Biotalous.fi -sivustolla (YM, MMM & TEM 2013),Facebookissa ja Twitterissä5 on selkeä käänne suomalaisessa biotalouskeskustelussa. Verkkokyselyjen,blogien, tulevaisuustarinoiden ja erilaisten aineistojen avulla kansalaisille annetaan ensimmäistä kertaamahdollisuus ottaa suoraan osaa suomalaisesta biotaloudesta käytävään keskusteluun.5 https://www.facebook.com/biotalous.fi?ref=ts&fref=ts, https://twitter.com/Biotalous 9
  12. 12. 4. MIKÄ BIOTALOUS?Mitä kaikkea biotalous lopulta tarkoittaa? Biotalouden käsitteen uutuus näkyy niissä useissa määritelmissä,joita sille on annettu. Lähes kaikki perusteellisemmat puheenvuorot ja esitykset aiheesta aloitetaanedelleen biotalouden käsitteen määrittelemisellä. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön asettamanbiotaloustyöryhmän mukaan ”biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä käyttöä janiistä valmistettujen tuotteiden ja palvelujen tuotantoa sekä biologisten ja teknisten menetelmien käyttöätuotannossa” (VNK 2010, 11). Määritelmässä voidaan näin sanoa olevan kolme tasoa: ekosysteemikehys,bioperäiset tuotteet ja palvelut sekä tuotantoprosessien luonne (Kuisma 2011, 18). Fokus on tällöinbiomassan hoidossa, jalostamisessa ja markkinoissa.Suomen biotalousstrategian valmistelutyöstä kertovalla Biotalous.fi -sivustolla (YM, MMM & TEM 2013)biotalous määritellään aktiivisemmin, tavoitteellisemmin: ”Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttääbiologisia luonnonvaroja ravinnon, tuotteiden, energian ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous pyrkiivähentämään riippuvuutta fossiilisesta energiasta, ehkäisemään ekosysteemien köyhtymistä sekäedistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.”Biotaloudelle asetetaan näin ainakin neljä tavoitetta: fossiilisten energianlähteiden käytön vähentäminen,ekosysteemien turvaaminen, talouskasvun ruokkiminen ja työpaikkojen luominen. Biotalous perustuubiologisten luonnonvarojen käyttöön ja konkretisoituu niistä jalostettavina tuotteina, (bio)energiana japalveluina.Monet biotaloudelle annetuista määritelmistä heijastavat määrittelijöiden taustaa, tavoitteita ja työtapoja.Esimerkiksi Metsäteollisuus (2013) tarkoittaa biotaloudella uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujentuotteiden käyttöä ja uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa ja jalostavaa valmistusta. Metsäteollisuudenmääritelmä vie biotaloutta voimakkaammin kohti biomassan tuotannollista käyttöä. Vastaavalla tavallaSipilä (2012, 23) kiteyttää biotalouden olevan ”biomassan fiksua käyttöä fossiilisia resursseja korvaaviintuotteisiin”. Osin vastakkaista näkökulmaa edustaa Sitra (2013), jolle biotalous on uusi yhteiskuntajärjestys:”Biotalous on siirtymistä teollisesta tuotantoajattelusta älykkääseen luonnonvarojen hallintaan. Se voidaannähdä uudeksi tavaksi ajatella ja toimia.” Sitran visiossa (Luoma ym. 2011) biotalous ei ole ainoastaantekninen innovaatio tai liiketoiminnan ala, vaan tie kestävään talouteen ja kestävään hyvinvointiin. Osansamuutoksessa on myös kulutuksen ja elintapojen muutoksella. 10
  13. 13. BIO- JA MUUT TALOUDETKäsitteenä biotalous on yhteydessä muihin ympäristön ja talouden tasapainoa valottaviin käsitteisiin taiaihealueisiin: vähähiiliseen, kestävään, vihreään ja luonnonvaratalouteen. Puhujasta riippuen näitä viittäkäsitettä käytetään toisilleen vastakkaisina tai toisiaan täydentävinä. Vähähiilisellä taloudella tarkoitetaanHonkasalon (2011, 10) mukaan taloutta, joka ei oleellisesti perustu fossiilisten resurssien käyttöön ja vastaanäin hiilidioksidi- ja muilta ilmastopäästöiltään tavoitetasoja. Vähähiilinen talous jakaa siten biotaloudenlähtökohdan. Luonnonvaratalouden Kuisma (2011, 18) luonnehtii perustuvan elottomien ja elollistenluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen: kokonaisvaltainen luonnonvaratalous myös huomioi talouden,tuotannon ja ympäristön kytkennät sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Näin ollen luonnonvaratalouskattaa selkeästi osan myös biotalouden käsitteen alasta. OECD:n näkökulmasta Kuisma (emt.) kuvaavihreän talouden tarkoittavan järjestelmää, jossa ekosysteemin hyvinvointi – vaikutus ympäristöön jaihmiseen – on kiinteä osa talousjärjestelmää. Vihreä talous, joka pyrkii saattamaan taloudellisen toiminnan”sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla luonnonjärjestelmien kanto- ja sietokyvyn sallimiin puitteisiin”, onnähty kattokäsitteenä, jonka alle vähähiilinen, luonnonvara- ja biotalous mahtuvat (Honkasalo 2012, 10).Kestävän talouden käsitettä Suomeen on tuonut erityisesti Sitra (2013b). Sen mukaan kestävän taloudentulee olla sekä taloudellisesti, ekologisesti että sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Demokraattisia näkökohtiapainottava kestävä talous nostaa vallankäyttöön liittyviä kysymyksiä biotalouden käsitettä selvemmin esiin:”mitä talouspolitiikkaan kuuluu, mitkä ovat sen keinot, ketkä sitä tekevät ja kuinka talouspolitiikkaajohdetaan” (emt.). Himasen (2012, 68-73) mukaan kestävä talous kysyy, missä määrin talouskasvu vastaaihmisten nykyisiä elämäntavallisia valintoja ja arvoja, missä määrin talouskasvu palvelee hyvinvoinnintosiasiallisten mahdollisuuksien toteutumista. Talouskasvua ja maapallon kantokykyä on viime vuosinatarkasteltu vahvimmin niin kutsutun degrowth-tutkimuksen (mm. Jackson 2011) alla. Degrowth-ajatteluerottuu osin vastakkaisena näkökulmana myös taloudelliseen hyvinvointiin tähtäävälle biotaloudellekiistäessään talouskasvun sopivan ympäristön ja ilmaston kannalta kestävään yhteiskuntaan.Asiantuntijakeskustelussakaan edellä lyhyesti esiteltyjen käsitteiden käyttö ei ole yhtenäistä. Usein niitäkäytetään synonyymisina tai keskenään ristikkäin: esimerkiksi Tekesin (2013b) strategian painopistealueLuonnonvarat ja kestävä talous eri osa-alueineen – energia ja raaka-ainetehokkuus, uusiutuvan energianratkaisut, metsän ja biomassan uudet ratkaisut sekä mineraalivarojen ja vedenkäytön uudet ratkaisut – onsisällöltään hyvin lähellä biotaloutta. Kestävään talouteen yleensä yhdistettyjä demokraattisia elementtejäTekesin tarkasteluun ei kuitenkaan sisälly. Aihealueiltaan vihreä, kestävä, luonnonvara- ja biotalous ovatlopulta hyvin yhteneviä. Suurimmat erot käsitteiden väliltä näyttävät löytyvän suhteessa toimijuuteen. Kunluonnonvara- ja biotaloudesta puhutaan vahvemmin tuotannollisina, teknologisina innovaatioina, erottuvatvihreä ja kestävä talous systeemisempinä muutoksina, joiden rakentamisessa myös kansalaisilla on osansa. 11
  14. 14. Biotalouden suomalaista kehittämistä koskevassa keskustelussa biotalouden käsitettä on kuitenkin käytettytietoisesti, myös yhtenäisyyteen pyrkien. Kuisman (2011, 18-19) mukaan suomalainen biotalouspuhekäsittelee luonnonvarojen käyttöä kokonaisvaltaisemmin kuin esimerkiksi OECD ja EU ovat pitkään tehneet.EU:n tietämyspohjaisessa biotaloudessa ja OECD:n tarkastelussa biotalous on jotakin, joka syntyybioteknologian kehityksen myötä. Biotalouden käsite, siten kuin sitä on biotaloustyöryhmän esimerkinmukaan kansallisessa ennakointi- ja strategiatyössä käytetty, vie tarkastelun voimakkaammin biomassojentuotannolliseen käyttöön ja hoitoon. Kapea-alaisempana käsitteenä siihen on helpompi tarttua: Sipilälle(2012, 22) biotalous on tarkempi ja radikaalimpi käsite kuin ”kohta kaikkien kannattama” vihreä talous.Tuotanto- ja prosessivetoisesti määriteltynä biotalous kääntynee helpommin käytännön ohjelmiksi jatoimenpiteiksi kuin tätä käsitteellisesti laajemmat vihreä tai kestävä talous.Silti biotalouden käsitettä ei voida pitää vakiintuneena suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Biotaloudenalaan liittyvistä kysymyksistä keskustellaan myös muiden nimen alla ja erityisesti biotalouden käytännöntoteuttamiseen liittyvät näkemykset ovat moninaisia. Osa selvitystyössä haastatelluista asiantuntijoistanäkeekin biotalouskeskustelun tämänhetkisenä vaarana näkökulmien vakiintumattomuuden: löyhästimääritellyn biotalouden käsitteen alle pyrkii ”uimaan” sellaisia tavoitteita ja ratkaisumalleja, jotka eivätlopulta ole ilmaston kannalta toivottavia. Tilannetta, jossa biotalouden käsite on vasta tulossa laajemmintunnetuksi, voidaan tarkastella Kingdonin (1995) virtausmallin (Policy Streams Model) avulla. Kingdoninmukaan politiikassa on kyse ongelmien ja ratkaisujen virtojen yhdistämisestä: poliittisten toimijoidentavoitteena on saada muutenkin ajamiaan ratkaisuja läpi ajankohtaisten poliittisten kysymysten ikkunoissa.Kun biotalouskeskustelu on vasta laajentumassa, on poliittisilla toimijoilla tilaisuus vaikuttaa biotaloudensisältöihin. Kiistanalaisen turvetuotannon liittäminen biotalouden otsikon alle (Metsäteollisuus ym.) onesimerkki biotalouden tavoitteellisesta määrittelystä.BIOTALOUS KANSALLISENA PROJEKTINAErityisen huomattavaa on, että käytännössä kaikki biotalouden käsitteen alla käytävä julkinen keskustelu onsävyltään positiivista. Politiikan ja hallinnon avausten, sanomalehti- tai blogiartikkelien joukosta on vaikealöytää ainuttakaan biotalouden peruslähtökohtia kritisoivaa puheenvuoroa. Biotalouteen kohdistetaanhuomattava määrä odotuksia. Pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat visioinnit ovat tyypillisiä: työ- jaelinkeinoministeriönkin raportissa arvioidaan, että vuonna 2040 yli puolet Suomen taloudesta voisi ollabiotaloutta (Kuisma 2011, 71). Biotalous on myös helppo esittää varsin kivuttomana vaihtoehtona vähentääympäristöön ja ilmastoon kohdistuvaa kuormitusta, esimerkiksi henkilökohtaisiin hiilikiintiöihin verrattuna. 12
  15. 15. Vaikka biotalous määritelmänomaisesti pyrkii vastaamaan globaaleihin ongelmiin – niukkenevien resurssienja ilmastonmuutoksen haasteisiin – puhutaan biotaloudesta useimmin kansallisista lähtökohdista. Suomenbiotalousstrategiaan huipentuva ennakointityö on osaltaan ohjannut tarkastelun keskittymistä Suomenmahdollisuuksiin. Suurimmassa osassa biotalouden rakentamista koskevia puheenvuoroja ja artikkeleitatoimija on juuri ”Suomi” ja keskeinen kysymys se, miten Suomi voi biotaloutta edistää (mm. Kauppalehti2012). Biotaloudesta tulee kansallinen projekti: avainasemassa ovat hallituksen ja eduskunnan päätökset(esim. HS 2012). Puhetapa on huomattavan valtiokeskeinen verrattuna yleiseen ilmastokeskusteluun, jossayritysten itsensä edellytetään aktiivisesti ottavan käyttöön päästöjä vähentäviä teknologioita ja prosesseja.Biotalouden kansallisista tavoitteista korostuu erityisesti kilpailukyvyn kasvattaminen. Tutkimusperusteisiinpuheenvuoroihin verrattuna kilpailukyvyn tavoittelu on lähellä politiikan ja hallinnon toimijoiden sydäntä.Esimerkiksi Kuisma (2011, 15-17) toteaa klassisen taloustieteen näkökulmasta biokapasiteetin määrän eliuusiutuvien luonnonvarojen runsauden olevan suhteellinen etu Suomelle, jota kannattaa hyödyntää.Kuisman mukaan maa, joka pystyy ensimmäisenä asemoimaan itsensä biotalouteen johtavallekehitysuralle, hankkii itselleen kauan kestävän kilpailuedun. Suomesta biotalouden huippu -tapahtumansivuilla todetaan biotalouden olevan Suomelle merkittävä mahdollisuus saavuttaa kestävää kilpailuetua,luoda hyvinvointia, innovaatioihin perustuvaa yritystoimintaa ja työpaikkoja sekä houkutella ulkomaalaisiainvestointeja (MTT 2011). Painopiste siirtyy viheliäisten ongelmien ratkaisusta taloudellisten hyötyjensaavuttamiseen. Vaikka biotalous voi tarjota ratkaisuja globaaleihin ilmasto- ja resurssiongelmiin, tekeepuhe kilpailukyvystä, edusta ja hyödyntämisestä siitä vahvemmin osan elinkeinopoliittista narratiivia.Kun biotaloudesta puhutaan kansallisen edun näkökulmasta, kansallisena projektina, jäävät paikallistasontoimijat helposti huomiotta. Someron kunnan (2012) biotalouden tavoiteohjelman kaltaiset tarkastelutbiotalouden paikallisista lähtökohdista ovat vielä harvinaisia, eivätkä saa juuri näkyvyyttä. Myöskään alallasyntyvät uudet yritykset ja kokeilut eivät tule tutuiksi siinä julkisessa keskustelussa, joka kansalaisten voisisaavuttaa. Kyse ei ole positiivisten paikallisten esimerkkien puutteesta: uusia tuotteita ja palveluitakehittäviä yrityksiä osataan esitellä asiantuntijoille järjestetyissä tapahtumissa6, esimerkiksi median sivuillene eivät vain ole toistaiseksi löytäneet. Biotalouden toimijoiden nostaminen valokeilaan erottuu selkeänäviestintähaasteena. Alalla toimivien yritysten ja ihmisten voimakkaampi esilletuonti – esimerkiksi FIBICin(2013b) ”Kuukauden tutkijan” tapaan – auttaisi konkretisoimaan nyt hyvin teknis-hallinnollista keskustelua.Ympäristöosaajat2025-ennakointihankkeen (2012) kaltaisia analyyseja biotaloudessa tarvittavista kyvyistäja taidoista tarvitaan myös kansalaisviestintään.6 Esimerkkinä Itä-Suomen bioenergiapäivät:http://www.biomas.fi/upload/bioenergiap%C3%A4iv%C3%A4t%202012.pdf 13
  16. 16. RISTIRIITOJA BIOTALOUDEN PINNAN ALLAJulkisuudessa esitettyjen puheenvuorojen perusteella voidaan todeta julkisen biotalouskeskustelun olevanparhaillaan siirtymävaiheessa. Hallinnon, teollisuuden ja tutkimuskentän asiantuntijoiden voimin on kyettytunnistamaan ja kertomaan, että biotalouden kehittäminen on toisaalta ympäristön ja ilmaston, toisaaltakilpailukyvyn ja hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeää. Konkreettinen osoitus tästä laajasti jaetustalähtökohdasta on Suomen biotalousstrategiaan johtava, useita hankkeita sisältänyt ennakointiprosessi. Sensijaan keskustelu biotalouden kehityslinjoista ja tavoista, joilla sitä voitaisiin konkreettisesti edistää, ei vieläole siirtynyt asiantuntijoiden keskuudesta julkisuuteen. Julkisuudessa näkyvä biotalouskeskustelu on vainrajatusti poliittista: toimenpiteistä, tukimuodoista ja vaihtoehdoista ei vielä käydä laajaa debattia.Esimerkiksi puoluekentän avauksista näkyvin, Juha Sipilän (2012) pamfletti ei vielä sisällä kovinkonkreettisia keinoja biotalouden edistämiseksi. Osa biotalouskeskustelua seuraavista asiantuntijoistanäkee kuitenkin, että perusteellisempi keskustelu biotalouden malleista, tavoitteista ja niiden mahdollisistaristiriitaisuuksista on tulossa.Esimerkiksi professori Jyri Seppälän (2012) mukaan biotalouden kokonaiskestävyyttä ei vielä voida arvioidakattavasti. Nyt biomassojen valmistuksen ja käytön taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista onerilaisia näkemyksiä. Seppälä näkee biotaloudessa kilpailua eri käyttötarpeiden välillä. Hänen mukaansaolisi pyrittävä ”kansalliseen käsitykseen” siitä, kuinka paljon meillä mitäkin biomassaa ekologisetreunaehdot huomioon ottaen on käytettävissä ja mihin tarkoitukseen eri biomassaresursseja olisi järkevintäkäyttää. Nyt moniin puheenvuoroihin on sisäänkirjattuna ajatus siitä, että biotalous olisi ilmaston jaympäristön kannalta automaattisesti kestävää. Biotalouden eri osatavoitteiden, elinkeino- ja energia- sekäympäristö- ja ilmastopoliittisten intressien mahdollisia ristiriitoja ei usein tuoda julki. Toistaiseksi nämäristiriidat ovat näkyneet selvimmin turpeen asemasta käydyssä keskustelussa.TURPEESTA METSÄKESKUSTELUUNHieman yksinkertaistaenkin turvekeskustelun pääargumentit voidaan summata seuraavasti: vastustajatkorostavat sen ilmastokuormitusta – turvetta poltettaessa sen hiilidioksidipäästöt suhteessa tuotettuunenergiamäärään ovat kivihiiltäkin suuremmat – ja vesistöjä pilaavia vaikutuksia. Turvetuotannonsupistamisen on sanottu olevan kenties kustannustehokkain keino vähentää päästöjä Suomessa. Senpuolustajien mukaan turve kotimaisena polttoaineena työllistää maakunnissa ja on suomalaisilletaloudellisempi ja eettisempi vaihtoehto kuin ulkomailla louhittava kivihiili. (Laitinen 2012, 36). Useinturpeen käyttöä perustellaan myös sen joustavuudella, toimintavarmuudella, sopivuudella käytettäväksiyhdessä puun kanssa sekä polttolaitoksen vaatimuksilla (Energiateollisuus 2013). Järjestöistä esimerkiksi 14
  17. 17. Suomen luonnonsuojeluliitto kiistää kuitenkin turvetuotannon työllistävänkin vaikutuksen (2009) ja vaatiisen nopeaa lopettamista. Turpeen sijaan investoinnit tulisi kohdentaa uusiutuviin energianlähteisiin,biokaasusektorille ja puubioenergian korjuuseen (SLL 2013c).Turpeen asemasta käytävä keskustelu on yhteiskunnallisesti huomattavan laajaa. Teollisuuden jaelinkeinoelämän, ympäristöjärjestöjen ja puolueiden agendalle turvekeskustelu on kuulunut pitkään. Kutenbiotalouden ja biomassojen käytön kohdalla yleisemminkin, myös turpeesta äänekkäimmin väittelevät senkäyttöä puolustava Keskusta (2013) ja turvetuotannon vähentämistä vaativa Vihreät (Kaleva 2012). Myösmediassa turvekeskustelu saa palstatilaa (YLE 2012), jopa siinä määrin, että turpeen on sanottu liiaksihallitsevan luonnonvarojen käytöstä käytävää keskustelua. Vaikka turvetta ei tarkasteltaisikaantulevaisuudessa käytettävänä biomassana7, valottaa turvekeskustelun tarkastelu niitä jakolinjoja, joita myösbiomassojen kohdalla niiden käyttöä lisättäessä voi syntyä. Turpeen kohdalla elinkeino-, alue-, energia-,ympäristö- ja ilmastopoliittiset intressit vetävät jo selvästi eri suuntiin – tai näitä intressejä tulkitaanvähintäänkin hyvin eri tavoin.Tietokirjailija Jussi Laitinen ennustaakin teoksessaan Valomerkki (2012), että vastaava keskustelu myöspuun ja metsien käytöstä tulee lisääntymään. Suomessa tultaneen tulevina vuosina keskustelemaanvoimakkaammin siitä, mihin metsäluonnonvarojamme on toisaalta ilmaston, toisaalta elinkeinopolitiikannäkökulmasta järkevintä käyttää. Laitisen mukaan puun, jota on pidetty hiilineutraalina polttoaineena,hiilipäästöihin on nyt hiljattain herätty. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tutkimus puun (yllättävänsuurista) päästöistä sen eri osia poltettaessa (Liski ym. 2011) on lisännyt nopeasti tietoisuutta puuenergianilmastovaikutuksista. Myös mediassa on kiinnitetty huomiota puun poltosta seuraaviin ilmasto- japienhiukkaspäästöihin (SK 2010). Myös luonnon monimuotoisuuden kärsiminen, heikkenevätvirkistyskäyttömahdollisuudet ja ravinteiden huuhtoutumisen lisääntyminen on nostettu esiin metsienrajuun käsittelyyn liittyvinä uhkina (Lyytimäki 2011).Signaaleja juuri metsäbiomassan käyttöön liittyvän keskustelun voimistumisesta voidaan jo havaita.Esimerkiksi WWF Suomi (2012, 5) kiteyttää raportissaan metsien roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä,että ”metsien käyttöön liittyvän politiikan haasteena on löytää tasapaino metsäteollisuuden tuotteidentuotannon, metsäluonnon monimuotoisuuden ja hiilensidonnan välille”. Ympäristöjärjestöt ovat yhdessävaatineet valtion omistukseen kuuluvien metsä- ja suoalueiden voimakkaampaa suojelua tuotannollisenkäytön sijaan (2013b) ja esimerkiksi Luonto-Liiton (2013b) metsäblogi seuraa ja ottaa kantaa hakkuisiin jaajankohtaisiin metsien käyttöön liittyviin konflikteihin. Jos keskustelu metsäbiomassan käytöstä entisestään7 Suomessa turve on määritelty hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi (TEM 2013), mitä mm. ympäristöjärjestötovat vastustaneet. Myös ympäristöministeri Ville Niinistö ajaa turvetuotannon alasajoa (Kaleva 2012). 15
  18. 18. lisääntyy, voi myös keskustelijoiden joukon ennustaa laajenevan, onhan metsillä kautta historian ollutsuomalaisille vahva kulttuurinen ja henkinen merkitys.Tästä näkökulmasta biomassan käyttöön liittyviä konflikteja ennustaa myös ympäristöpolitiikan professoriPertti Rannikko (2012), jonka mukaan suomalaisten luontosuhde on viime vuosikymmeninä vainvahvistunut. Perinteisten metsäteollisuuden toimijoiden rinnalla metsien tulevaisuuden määrittelijöiksinousevat Rannikon mukaan myös luonnonsuojelijat, luonnon virkistyskäyttäjät ja matkailijat. Nyt EVAnarvo- ja asennetutkimus kuvaa suomalaisten jakautuvan luonnonsuojelun ja elinkeinopolitiikan suhdettakuvaavissa käsityksissään lähes kahtia. Runsas kolmannes allekirjoittaa väitteen, että luonnonsuojelunnimissä taloutta ja teollisuutta rajoitetaan liikaa; vajaa puolet on eri mieltä (Haavisto & Kiljunen 2011, 83).Ajankohtaisista ilmiöistä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmien käynnistämä liikehdintä osoittaasuomalaisessa yhteiskunnassa olevan potentiaalia julkiseen ympäristökeskusteluun – erityisesti kun jokinmenee vikaan ja käsillä on konkreettinen ympäristöriski.Turpeen ohella analogioita tavoitteiden, arvojen ja intressien törmäämisestä voidaan hakea uusiutuvanenergiatuotannon lisäämiseen liittyvistä rakennusprojekteista. On mahdollista, että kansallisena projektinakäynnistetty biotalous johtaa konflikteihin paikallistasolla. Sen lisäksi, että biomassan jalostamisen jahiilensidonnan välisestä tasapainosta keskustellaan, saattavat lähiympäristöä muokkaavat hakkuut jatuotantolaitosten rakentaminen nousta paikallisiksi kiistakysymyksiksi. Saksassa, joka on verrattain pitkällähajautetun, uusiutuvan energiantuotannon lisäämisessä, käytännön rakennusprojektit ovat synnyttäneetpaikallisia protestiliikkeitä – vaikka saksalaiset periaatteessa uusiutuvan energiantuotannon kasvattamistavoimakkaasti tukevatkin (Löhle 2012). Debattia käydään yhtäältä paikallisen ympäristönsuojelun jakansallisten elinkeino- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden suhteesta sekä toisaalta yksittäisten projektienkustannus-hyöty -laskelmista.KANSALLISISTA EDUISTA GLOBAALIIN VASTUUSEENBiotalouden ilmasto- ja elinkeinopoliittisiin päämääriin liittyvien kysymysten ohella sen globaali ulottuvuusvoi nousta vahvemmin julkisen keskustelun kohteeksi. Nyt biotalouden käsitteen alla keskustellaan ennenkaikkea kansallisesta näkökulmasta: miten biotaloutta Suomessa tulisi edistää? Mitä sillä voidaan Suomessasaavuttaa? Toisaalla kansalaisjärjestöt puuttuvat kuitenkin jo aktiivisesti biopolttoaineiden käyttöönliittyviin eettisiin, ilmasto- ja ympäristökysymyksiin. Keskustelu Neste Oilin maahantuomastaraakapalmuöljystä ja sen alkuperästä on levinnyt myös mediaan (YLE 2013). Järjestöjen mukaanbiopolttoaineiden raaka-aineiden tuotanto on uhka kehittyvien maiden ruoantuotannolle sekä aiheuttaametsäkatoa ja kasvihuonekaasupäästöjä peltoalaa raivattaessa. Näitä biopolttoaineiden epäsuoria 16
  19. 19. ilmastovaikutuksia on arvioitu jopa fossiilisten polttoaineiden käyttöä pahemmiksi (Greenpeace 2013). Josbiopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä lisätään laajamittaisesti länsimaisessa henkilöliikenteessä, voi sesamalla vähentää painetta kehittää vaihtoehtoja polttomoottoriautoille (Taloussanomat 2012).Järjestökentän ulkopuolelta Osmo Kuusen, Jussi Pakkasvirran ja Sirpa Kurpan (2010) toimittama,eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu Löytöretkiä biopolitiikkaan on näkökulmaltaan ainutlaatuinenpuheenvuoro. Erityisesti muihin poliittis-hallinnollisiin toimijoihin verrattuna sen kysymyksenasettelu onhuomattavan laaja: raportti kysyy, miten Suomi voi olla mukana edistämässä globaalisti kestävääbiomassojen käyttöä. Esiin nostetaan viisi kriteeriä suomalaisten (ml. suomalaistaustaisten metsäyritysten)toiminnalle globaalilla biosektorilla: politiikan paikallinen hyväksyttävyys, sen tehokkuusilmastonmuutoksen hillinnän kannalta, maailman ravintoturvan edistäminen, biodiversiteetin suojeluntukeminen sekä viimeisenä Suomen kansallisten erityisetujen ja suomalaisten työllistymisen tukeminen.Suomen ja suomalaisten globaalia vastuuta, globaalin etelän maankäyttöön liittyvät kysymykset jakansallisia ilmasto- ja elinkeinopoliittisia tavoitteita tarkastellaan tulevaisuusvaliokunnan puheenvuorossarinta rinnan: käsittely ulottuu jopa pääomavaltaisen biotalouden ja ihmispääomavaltaisen maa- jametsätalousmallin vertailuun, puhuen jälkimmäisen puolesta8. Vastuuseen vedetään poliitikkojen ohellamyös erityisesti kansainvälisesti toimivat suomalaisyritykset.Valtaosa tämänhetkinen biotalouden käsitteen alla tapahtuvasta keskustelusta koskee silti Suomen rajojensisäisiä kehityskulkuja. Meillä ja muualla länsimaissa tehtävien päätösten globaaleja vaikutuksia käsitelläänvain harvoin. Laajemmalle globaalin etelän maankäytön kysymysten käsittelylle myös biotaloudenkontekstissa näyttäisi siis olevan tilausta. Syvällisempi pohdinta valtioiden rajat ylittävistä viheliäisistäongelmista ja biotalouden roolista niiden ratkaisemisessa saattaa olla edessä. Laajan kansalaisliikehdinnänaiheeksi maan- ja resurssienkäytön globaalista ulottuvuudesta tosin tuskin on: ilmastonmuutoksenkaanuhat, jotka kansalaiset jo varsin hyvin tuntevat, eivät ole synnyttäneet meillä protesteja. Ympäristöjärjestötovat sen sijaan aina tarkastelleet ilmasto-, ympäristö- ja resurssikysymyksiä globaalista näkökulmasta –niiden agendalle biotalouden rajoja ylittävät vaikutukset tulevat varmasti kuulumaan.Mikäli biotalouden asema Suomen vastauksena ilmasto- ja resurssikysymyksiin vahvistuu, voi niidennäkökulmien, joista biotaloutta julkisessa keskustelussa tarkastellaan, olettaa kaiken kaikkiaanmoninaistuvan. Biotalousajattelun vakiintuessa siihen liittyvät intressiristiriidat tulevat näkyvämmiksi. Kuntietoisuus uusista teknologioista leviää, laajenee niitä koskeva keskustelu teknologian luonnontieteellisenytimen ulkopuolelle, käsittämään myös sosiaalisia ja emotionaalisia kysymyksiä – tunteita, odotuksia japelkoja (Haller & Allenspach 1995). Jos biotalouskeskustelu laajennetaan asiantuntijayleisön ulkopuolelle,saattaa siihen samalla kytkeytyä nyt yllättäviltäkin tuntuvia lähestymistapoja.8 Markus Krögerin artikkeli Suomen tulee muuttaa biopolitiikkaansa Brasiliassa ja muualla kehitysmaissa (s. 63-65). 17
  20. 20. 5. KANSALAISTEN BIOTALOUS?Suomen biotalousstrategiaa valmistelevan työryhmän yhtenä julkilausuttuna tavoitteena on toteuttaastrategiaprosessi sidosryhmiä ja kansalaisia osallistavalla tavalla (TEM 2012). Nykytilanne, jossa biotaloudenkäsite ei kansalaisille ole vielä tuttu, on viestinnällinen haaste ja mahdollisuus. Jos kansalaiskeskusteluntasolle halutaan päästä, on biotalouden teema tehtävä ihmisille tutuksi ja puhuttelevaksi, mikä vaatiivahvaa viestintätyötä. Toisaalta, kun vahvat ennakkokäsitykset eivät vielä hallitse, on biotalous mahdollistatuoda julkiseen keskusteluun uutena vastauksena vaikeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Samalla biotalousvoidaan kehystää eri tavoin.MIKSI IHMISTEN TULISI TIETÄÄ BIOTALOUDESTAJos biotalouskeskustelu halutaan avata suurelle yleisölle, onkin syytä pohtia tarkemmin, mitä ihmistenosallistamisella voitaisiin saavuttaa. Mikäli biotalous määritellään uusiutuvien luonnonvarojen kestäväksihoidoksi ja käytöksi, tuotteiden ja palvelujen tuotannoksi, biologisten ja teknisten tuotantomenetelmienkäyttämiseksi (vrt. VNK 2010, 11) on biotalous sellainen tulevaisuus, jota kansalaiset voivat vain rajatustirakentaa. Esimerkiksi biotaloustyöryhmän loppuraportissaan (VNK 2010) esittämät lähivuosien toimenpide-ehdotukset9 ovat kaikki toteutettavissa virkamies- tai asiantuntijavoimin, Keskustan esittämästäkasvurahastosta (HS 2012) puhumattakaan. Avainasemassa biotaloutta edistettäessä ovat politiikan jateollisuuden toimijat. Tehtävien päätösten avaaminen kuuluu tietysti hyvän, läpinäkyvän hallinnonperusperiaatteisiin, mutta onko näköpiirissä muita syitä, miksi biotaloudesta pitäisi kansalaisille kertoa?Cobb ym. (1976) kutsuvat tilannetta, jossa päätöksentekijöiden agendalla jo oleva ilmiö halutaan nostaalaajemman julkisen keskustelun kohteeksi “mobilisaatioksi”. Mobilisaatiolla pyritään Cobbin ym. mukaankeräämään kansalaisilta tukea valitulle politiikalle tai saamaan heidät muuttamaan omaa käyttäytymistäänyhteisiä tavoitteita tukevaan suuntaan. Tavoitteina erottuvat joko tulevien toimenpiteiden legitimiteetinturvaaminen tai pyrkimys saada aikaan muutoksia myös kansalaisyhteiskunnassa. Suomessa biotaloudestaalkuvuodesta 2013 käytävä keskustelu vastaa pitkälti mobilisaatiomallin lähtökohtia: biotalous on painavanpoliittisen päätöksenteon, mutta ei vielä kansalaisia liikuttava teema.Lähtökohtaisesti biotalouden edistämisellä on tilausta suomalaisten silmissä. Kolme neljästä suomalaisestapitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana, jota tulisi torjua kaikin mahdollisin keinoin (Energiateollisuus9 1) ”Kansallinen aloite”, 2) Kansallinen biotalousstrategia, 3) Hallituksen biotalousagenda, 4) Biotalous-SHOK, 5)Strategia biotalouden koulutuksesta, 6) Biotaloustutkimuksen vahvistaminen sekä 7) Biotalousmateriaalintuottaminen koulujen, järjestöjen ja elinkeinoelämän tarpeisiin (VNK 2010, 28-30). 18
  21. 21. 2012). Samalla suomalaiset toivovat nykyiseltä hallitukselta ennen kaikkea taloudellista kilpailukykyäparantavia toimia (Haavisto & Kiljunen 2011, 40). Kun biotaloutta voidaan pitää osavastauksena molempiinhaasteisiin, voi siihen panostamisen olettaa saavan suomalaisten alustavan tuen. Hiljaista hyväksyntää voiodottaa biotalouden kansallisille edistämistoimille, tutkimuksen ja koulutuksen vahvistamiselle, ohjelmilleja strategioille. Ne tuskin herättävät julkisia intohimoja. Kuitenkin, kuten yllä on todettu, mikäli(metsä)biomassan tuotannollista käyttöä voimakkaasti lisätään, voi julkinen keskustelu biotaloudenkäytännön toteutustavoista ja paikallisista vaikutuksista lisääntyä nopeastikin.Ensimmäisenä syynä kansalaiskeskustelun avaamiselle erottuukin biotalouden legitimiteetin turvaaminen.Kansalaisosallistumisen tutkimuksessa on todettu osallistumismahdollisuuksien lisäävän sekä luottamustapäätöksentekijöihin että sitouttavan osallistujia tehtyihin päätöksiin. Mahdollisuus osallistua yhteisentulevaisuuden rakentamiseen, ongelmien ja toimenpiteiden määrittelyyn lisäksi tukee kansalaisten omaa(ilmasto)aktiivisuutta (Peltonen ym. 2011, 24-26). Eri maissa nano- ja bioteknologioiden alueella toteutetutkansalaisfoorumit ja -dialogit ovat onnistuneet hälventämään uusiin teknologioihin liittyviä pelkoja jaauttavat kehittämään tuotantotapoja läpinäkyvämmin (vrt. mm. FSA 2011). Avoin dialogi biotaloudentavoitteista ja mahdollisista konflikteista voi parantaa merkittävästi edellytyksiä käsitellä tuleviaintressiristiriitoja sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Vuoropuhelun aikaansaamisessa katse on syytäkääntää myös kuntatasolle: tutkimuksessa haastatellut asiantuntijat toivovat juuri kunnilta ja paikallisestitoimivilta yrityksiltä suurempaa aktiivisuutta biotalouskeskustelun jalkauttamisessa.LÄPINÄKYVÄSTÄ HALLINNOSTA MUUTOKSEN JALKAUTTAMISEENKansalaiskeskustelusta puhuttaessa ei ole kuitenkaan syytä maalata piruja seinille. Perusedellytyksetrakentaa biotaloutta suomalaisten tuella ovat hyvät ja antavat tilaisuuden pohtia kansalaiskeskusteluunliittyviä mahdollisuuksia. Cobbin ym. lähtökohtia mukaillen tavoitetta voidaan siirtää pelkästä kansalaisteninformoinnista ja legitimiteetin turvaamisesta laajemman yhteiskunnallisen muutoksen tavoitteluun. Josbiotalouden tavoitteena on siirtyä resursseja kestävällä tavalla käyttävään, kilpailukykyiseen yhteiskuntaan,on elintapojen muutos se näkökulma, jonka kautta kansalaiset on mahdollista tuoda toimijoinabiotalouskeskusteluun mukaan. Biotalouskeskustelu on mahdollisuus puhua ilmastonmuutoksen hillinnänkannalta välttämättömistä kuluttajuuden muutoksista, ilmastoviestinnälle tyypillistä negatiivista narratiivia(luopuminen) välttäen. Biotalous erottuu tapana puhua kilpailukykyisemmästä ja kestävämmästäpaikallisesta tulevaisuudesta.Biotalouden esittäminen laajemmin osana vihreää tai kestävää taloutta, yhtenä kestävän yhteiskunnanrakentamisen osana, voi olla väylä lisätä suomalaisten ilmastotoimijuutta. Kansalaisviestinnän fokusta tulisi 19
  22. 22. luonnonvarojen käytöstä ja tuotantoketjujen uudistamisesta laajentaa siihen, miten ilmaston ja ympäristönkannalta kestävässä, kilpailukykyisessä Suomessa tulevaisuudessa eletään, tuotetaan ja kulutetaanhyödykkeitä ja palveluja. Tavaroiden korvaaminen palveluilla, paikallistalouksien tukeminen tai slow lifesopivat sekä biotalouden että ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kehyksiin. Samalla biotalouden osinabstrakti, vaikeakin aihepiiri kääntyisi suurta yleisöä ja mediaa kiinnostaviksi tarinoiksi. Jos kuluttamisen jaelintapojen muutosta ei kytketä keskusteluun laajemmin, voi biotalouden kaltaisten teknis-taloudellistenratkaisujen rummuttaminen jopa murentaa ilmastoystävällisiin valintoihin kehottavan kansalaisviestinnänperustaa.Mallia kestävän yhteiskunnan eri tasojen nivomisesta yhteen voi hakea yleisen ilmastokeskustelun puolelta.Suomen ympäristökeskuksen Kohti hiilineutraalia kuntaa (HINKU) -hankkeessa kasvihuonekaasupäästöjenvähentämistä tarkastellaan kuntien, asukkaiden ja yritysten yhteisenä haasteena. Kuntien eri tasoillatehtyjä ilmastotekoja tehdään tunnetuksi yhteisen tietopankin avulla ja mm. kuukauden HINKU-tekojapalkitsemalla (Ymparisto.fi 2013). Tampereen seudun ilmastostrategiaan kytkeytynyt ILMANKOS-projekti(2013) pyrki konkretisoimaan ilmastonmuutoksen hillintää alueen asukkaiden arjessa. Tapahtumissa jayhteistyöprojekteissa asukkaita, yhteisöjä ja eri väestöryhmiä – erityisesti lapsiperheitä – opastettiinvähentämään oman elämänsä ilmastokuormaa. Molemmissa projekteissa ilmastoystävällisyydestä tuleepaikallinen tarina, jossa kunnan ja kuntalaisten toimet kytketään toisiinsa. Kyse on kestävämmän paikallisentulevaisuuden rakentamisesta yhdessä. 20
  23. 23. 6. LOPUKSI: BIOTALOUDESTA YHTEISKUNNALLINEN MUUTOS?Tämän selvityksen laatimisen aikaan, tammikuussa 2013, biotalouden kansallinen kehittäminen onSuomessa käynnistynyt hyvin. Biotalous nähdään laajasti mahdollisuutena tarttua globaaliin niukkenevienresurssien ja ilmastonmuutoksen haasteeseen sekä rakentaa taloudellista hyvinvointia kotimaassa. Suomenbiotalousstrategian valmistelutyö ja strategian tuominen valtioneuvoston hyväksyttäväksi keväällä 2013ruokkinee keskustelua biotalouden käytännön edistämis- ja toteuttamistavoista. Kovin laajan julkisenkeskustelun aihe biotalous ei sen sijaan vielä ole. Käsite on uusi ja näkyy esimerkiksi internetin ja sosiaalisenmedian kansalaiskeskusteluissa vain harvoin. Myös medialla on ollut vaikea tarttua aiheeseen itsenäisesti.Keskustelun laajentamisen kannalta biotaloustoimijat ovat valintatilanteessa. Oleellinen kysymys viestinnänkannalta on, missä määrin biotaloudesta halutaan teollinen innovaatio, missä määrin yhteiskunnallinenmuutos, jonka toteuttajia kuluttajat ja kansalaisetkin ovat. Sitran raportissaan esittämät kolme kysymystäpäätöksentekijöille – onko biotalous liiketoimintamalli vai yhteiskunnallinen rakenne; millaisia paikallisia jaglobaaleja liiketoimintamalleja biotalouteen liittyy; kenen johdolla ja miten biotaloutta voidaan synnyttää(Luoma ym. 2011, 22) – vaikuttavat oleellisesti myös kansalaiskeskustelun suuntaan. Uudistaako biotalouselinkeinoja vai yhteiskunnallisia tuotannon ja kulutuksen rakenteita?Erityisesti poliittis-hallinnollisten toimijoiden tapa puhua biotaloudesta vahvasti resurssien ja tuotannonnäkökulmasta tekee biotaloudesta helposti yhteiskunnan ylätason ilmiön. Elinkeinopoliittinen puhetapa jabiotalouden edistäminen ”kansallisena projektina” ohjaavat ilmiön tulkintaa: biotalouden keskeiseksitoimijaksi nousee Suomi ja keskeiseksi kysymykseksi se, miten Suomi – toisin sanoen hallitus ja eduskunta –siirtymää biotalouteen edistävät. Vaikka muutosviestintä muutosjohtamiseen olennaisesti onkin, jääkansalaisten rooli näin puhutussa biotaloudessa kapeaksi. Tuotannollisiin innovaatioihin keskityttäessäkansalaisten osa on ottaa vastaan informaatiota, ei toimia itse. Kun yleisessä ilmastokeskustelussa sensijaan on jo pitkään pyritty tukemaan aktiivisuutta kaikilla yhteiskunnan tasoilla, on poliittisin toimenpiteinedistettävä biotalous sille osin vastakkainen narratiivi.Vahvempia kiinnekohtia kansalaisille ja kuluttajille tarjoaisi biotalouden kehystäminen osaksi kestävää taivihreää taloutta, yhdeksi osaksi kestävien yhteiskuntien rakentamista. Nykyisestä biotalouskeskustelustapuuttuu pitkälti näkökulma, miten ihmiset ja yhteisöt voisivat olla mukana biotalouden kehittämisessä.Tutkimuslähtöisen biotalouden konkretisoiminen tulevaisuuden paremmiksi tuotteiksi, palveluiksi,työpaikoiksi ja elintavoiksi on selvä haaste. Kun juuri paikallisuus ja arkielämän muutokset kuitenkin mediaaja suurta yleisöä kiinnostavat, on kyettävä kertomaan, millaista elämä biotalouden ympärille rakentuvissayhteisöissä tai kunnissa olisi. Mitkä ovat biotalouden Varkaudet tai Valkeakosket? Miten tulevaisuudenSuomessa eletään, kulutetaan ja tuotetaan? 21
  24. 24. LÄHTEETBundesministerium für Bildung und Forschung (BMBF) (2011): Nationale Forschungsstrategie BioÖkonomie 2030. Unser Weg zu einer bio-basierten Wirtschaft. http://www.bmbf.de/pub/biooekonimie.pdfCobb, Roger; Ross, Jennie-Keith & Ross, Marc Howard (1976): Agenda Building as a Comparative Political Process. The American Political Science Review 70 (1), 126-138.Demos Helsinki (2012): Ryhmien voima – eli kuinka yhteisöt luovat kysyntää kestävälle liiketoiminnalle. http://demos.fi/files/Ryhmien_voima.pdfElinkeinoelämän keskusliitto (2013a): Kasvua luonnonvaroista. http://www.ek.fi/ek/fi/energia_ym/luonnonvarat/index.phpElinkeinoelämän keskusliitto (2013b): Elinkeinoelämän ympäristöfoorumi. http://www.ek.fi/ymparistofoorumi/fi/index.phpEnergiateollisuus (2012): Suomalaisten Energia-asenteet 2012. http://energia.fi/sites/default/files/julkaisu_-_energia_asenteet_2012.pdfEU (2007): En Route to the Knowledge-Based Bio-Economy. http://www.bio- economy.net/reports/files/koln_paper.pdfEU (2012): Komissio ehdottaa strategiaa kestävälle biotaloudelle Euroopassa. Tiedote IP/12/124, 13.2.2012. http://europa.eu/rapid/press-release_IP-12-124_fi.htm?locale=enEU (2013): Horizon 2020. The Framework Programme for Research and Innovation. http://ec.europa.eu/research/horizon2020/index_en.cfm?pg=home&video=noneEU2012.dk (2013): Bioeconomy in Action. Several countries have published bioeconomy strategies. http://bioeconomy.dk/news/besides-eu-usa-and-germany-several-countries-have-published- bioeconomy-strategiesSuomen bioteollisuus (FIB) (2011): Bioteollisuus biotaloudessa – FIBin Bioteollisuus Forum 14.4.2011. http://www.finbio.net/fi/ajankohtaiset/muut-ajankohtaiset/88-bioteollisuus-biotaloudessa-fibin- bioteollisuus-forum-1442011Finnish Bioeconomy Cluster FIBIC Oy (2013a): FIBIC turns research and science into sustainable bio-based solutions. http://fibic.fi/Finnish Bioeconomy Cluster FIBIC Oy (2013b): Kuukauden tutkija. http://fibic.fi/suomeksi/kuukauden- tutkijaFood Standards Agency (FSA) (2011): FSA Citizens Forums: Nanotechnology and Food. TNS-BMRB Report. http://www.food.gov.uk/multimedia/pdfs/publication/fsacfnanotechnologyfood.pdfGoogle (2013): Trends. Hakumäärät ajan mittaan: Bioeconomy. http://www.google.com/trends/explore#q=bioeconomyGreenpeace (2013): Toiminta. http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/Greenpeace (2013b): Usein kysyttyä biopolttoaineista. Biopolttoaineiden ympäristövaikutukset. http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/palmuoljy/UKK-palmuoljy/ 22
  25. 25. Haavisto, Ilkka & Kiljunen, Pentti (2011): Maailman paras maa. EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2011. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2011/03/Maailman-paras-maa.pdfHaller, Matthias & Allenspach, Marco (1995): Kompetent / Inkompetent? Zur Objektivität des Urteils über Grösstrisiken. Thommen, Jean-Paul (toim.): Management-Kompetenz. Hochschule St. Gallen.Helsingin Sanomat (HS) (2012): Sipilä ehdottaa kasvurahaston perustamista. 17.12.2012. http://www.hs.fi/politiikka/Sipil%C3%A4+ehdottaa+kasvurahaston+perustamista/a1305629023765Himanen, Pekka (2012): Sininen kirja. Suomen kestävän kasvun malli. http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2012/sininen-kirja/fi.pdfHonkasalo, Antero (2012): Vihreä talous ja vihreät työt. Ekoinnovaatiot ja työperäiset riskitekijät. Suomen ympäristö 22/2012, Ympäristöministeriö. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=137048&lan=fiIlmankos (2013): Sillä jokaisen pala on tärkeä ilmastolle. http://www.ilmankos.fi/Ilmastofoorumi ry (2013): Uusi suomalainen ympäristöjärjestö – ympäristön ja ihmisen puolesta. http://www.ilmastofoorumi.fi/Ilmatieteen laitos (2013): Ilmastonmuutoskoulutusta toimittajille. http://ilmatieteenlaitos.fi/koulutus- toimittajilleIntergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) (2007): Climate Change 2007: Mitigation of Climate Change. Working Group III Contribution to the Fourth Assessment Report of the IPC. http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar4/wg3/ar4_wg3_full_report.pdfIyengar, Shanto (1996): Framing Responsibility for Political Issues. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science 546(1): 59-70.Jackson, Tim (2011): Hyvinvointia ilman kasvua. Rajallisen planeetan taloustiede. HS Kirjat.Kaleva (2012): Ville Niinistö: Turvevoimasta on pyrittävä eroon. 15.9.2012. http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/ville-niinisto-turvevoimasta-on-pyrittava- eroon/605792/Kauppalehti (2012): Biotaloudesta uutta vauhtia Suomelle. 12.4.2012. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/biotaloudesta+uutta+vauhtia+suomelle/201204150973Kemianteollisuus (2013): Kemia ratkaisee biotaloudessa. http://www.chemind.fi/fi/tietoa- alasta/biotalous/kemia-biotaloudessa/Suomen Keskusta (2013): Ajankohtaista Keskustan vaihtoehdosta. Manner: Suomella ei ole varaa luopua turpeesta. 12.1.2013. https://www.keskusta.fi/Suomeksi/Politiikka/Keskustan_vaihtoehtolinjaus.iw3?showlocation=b269 1182-6423-4928-98bb-dfeb3c1dcf8c&newsID=0defc620-96df-4cd3-8b1c-abacf373716eKingdon, John W. (1995): Agendas, Alternatives and Public Policies. Longman.Korhonen, Janne (2010): Bioenergia saastuttaa enemmän kuin kivihiili – haluatko vastustaa ilmastonmuutosta vai ydinvoimaa? Uusi Suomi Puheenvuoro, 8.11.2010. http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51337-bioenergia-saastuttaa-enemman-kuin-kivihiili- haluatko-vastustaa-ilmastonmuutosta-vai-ydinvoima 23
  26. 26. Kristillisdemokraatit (2011): Suositeltavinta on energiansäästö. Kristillisdemokraattien energiaohjelma. http://www.kristillisdemokraatit.fi/KD/www/fi/liitetiedostot/ohjelmat/kdn_energiaohjelma.pdfKuisma, Juha (2011): Kohti biotaloutta. Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Kilpailukyky, 6/2011. http://www.tem.fi/files/29342/TEM_6_2011_netti.pdfKuparinen, Susanna & Hanska, Jari (2013): Talousjournalismin sopulipelit. Fifi / Voima, 25.1.2013. http://fifi.voima.fi/artikkeli/2013/tammikuu/talousjournalismin-sopulipelitKuusi, Osmo; Pakkasvirta, Jussi & Kurppa, Sirpa (2010): Löytöretkiä biopolitiikkaan. Suomen biopolitiikan haasteita ja näkökulmia globaaleissa puitteissa 2010-2050. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2010. http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=kr03910170629107&cmd=downloadLaitinen, Jussi (2012): Valomerkki. Energiapula ja makean elämän loppu. Sitra ja Atena Kustannus.Liski, Jari; Repo, Anna; Känkänen, Riina; Vanhala, Pekka; Seppälä, Jyri; Antikainen, Riina; Grönroos, Juha; Karvosenoja, Niko; Lähtinen, Katja; Leskinen, Pekka; Paunu, Ville-Veikko & Tuovinen, Juha-Pekka (2011): Metsäbiomassan energiakäytön ilmastovaikutukset Suomessa. Suomen ympäristö 5/2011, Suomen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=124523&lan=fiLuoma, Päivi; Vanhanen, Juha & Tommila, Paula (2011): Distributed Bio-Based Economy – Driving Sustainable Growth. Sitra. http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Distributed_BioBased_Economy.pdfLuonto-Liitto (2013a): Luonto-Liiton ympäristötoiminta. http://luontoliitto.fi/ymparisto.htmlLuonto-Liitto (2013b): Luonto-Liiton metsäblogi. http://metsablogi.wordpress.com/LYNET Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä (2013): Tutkimusohjelmat. Biotalous. http://www.lynet.fi/tutkimusohjelmat/biotalousLyytimäki, Jari (2011): Ahneus sokeuttaa ympäristöpolitiikan. Helsingin Sanomat 29.4.2011. http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Ahneus+sokeuttaa+ymp%C3%A4rist%C3%B6politiikan/HS20 110429SI1MA01meuLöhle, Claudia (2012): Direkte Demokratie – Motor oder Bremse für die Energiewende? ENewsletter Wegweiser Bürgergesellschaft 10/2012. http://www.buergergesellschaft.de/fileadmin/pdf/gastbeitrag_loehle_120525.pdfMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT (2011): Suomesta biotalouden huippu. 11.11.2011 Helsingin Messukeskus. http://www.biotaloudenhuippu.fi/bth.asp?viewID=258Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT (2013): Tutkimusalueet tuottavat ratkaisuja koko ruokajärjestelmään. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/tutkimusMaa- ja metsätalousministeriö (MMM) (2010): Kansallinen metsäohjelma 2015. http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valti oneuvoston_periaatepaatos_16.12.2010.pdfMaa- ja metsätalousministeriö (MMM) (2013): MTT, Metla ja RKTL yhdistetään Luonnonvarakeskukseksi. Tiedote 17.1.2013. http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/130117_luonnonvarakeskus.html 24
  27. 27. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK (2012): MTK:n ympäristöohjelma. http://www.mtk.fi/ymparisto/fi_FI/ymparisto/_files/87864192589104949/default/ymppaohjelma_ print_2012.pdfMaan ystävät (2013): Toiminta. http://www.maanystavat.fi/index.php?cat=2&lang=fiMaaseudun tulevaisuus (MT) (2012): Biotalous piristi budjettikeskustelua. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/biotalous-piristi-budjettikeskustelua- 1.24356?localLinksEnabled=falseMeadows, Donelle; Randers, Jørgen & Meadows, Dennis (2005): Kasvun rajat. Gaudeamus.Metsäntutkimuslaitos Metla (2013): Käynnissä olevat tutkimusohjelmat. http://www.metla.fi/tutkimus/ohjelmat.htmlMetsäteollisuus (2012): Biotaloudella vähähiiliseen tulevaisuuteen. Eurooppalainen metsäteollisuus 2050. http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit/Biotaloudellavahahiiliseentulevaisuuteen/Documents/Bio taloudella%20v%C3%A4h%C3%A4hiiliseen%20tulevaisuuteen.pdfMetsäteollisuus (2013): Metsäteollisuus – biotalouden suunnannäyttäjä. http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit/biotalousjametsateollisuus/Sivut/default.aspxMetsäteollisuus, Ammattiliitto Pro, Puu- ja erityisalojen liitto, Paperiliitto, Sähköalojen ammattiliitto, METO – Metsäalan asiantuntijat & Ylemmät toimihenkilöt YTN: Metsäteollisuuden työntekijäliittojen ja työnantajaliiton yhteisiä elinkeinopoliittisia kannanottoja. http://www.puuliitto.fi/files/3746/Metsateollisuuden_tyonantaja- _ja_tyontekijaliittojen_elinkeinopoliittiset_linjaukset.pdfNestlé (2013): Yhteiskuntavastuu Nestléllä. www.nestle.fi/csv/ourpeople#.UQ5PcfIZ5GwesOECD (2009): The Bioeconomy to 2030. Designing a Policy Agenda. Main Findings and Policy Conclusions. http://www.oecd.org/futures/long-termtechnologicalsocietalchallenges/42837897.pdfPeltonen, Lasse; Roininen, Janne; Ahonen, Sanna; Nupponen, Terttu & Ruusu, Tuusa (2011): Ilmastonmuutos ja kansalaisosallistuminen. ILMANKOS-hankkeen tutkimus- ja kehittämisosion loppuraportti. Sitran selvityksiä 45. http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4- sarja/Selvityksi%C3%A4%2045.pdfRaisio (2013): Ekologia. Vastuullinen ruokaketju. http://www.ekologia.fi/fi/web/ekologia/Rannikko, Pertti (2012): Uusi luontosuhde haastaa teollisuuden. Helsingin Sanomat, 20.11.2012. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Uusi+luontosuhde+haastaa+teollisuuden/a1353326217085Rantakangas, Antti (2012): Biotalous kaipaa avauspotkua. YLE, 21.6.2012. http://yle.fi/uutiset/antti_rantakangas_biotalous_kaipaa_avauspotkua/6188220RKP (2012): RKP:n ympäristöpoliittinen ohjelma: kuusi ympäristönäkökohtaa. http://www.sfp.fi/Site/Widget/Editor/100/files/Miljopol_fi.pdfSeppälä, Jyri (2012): Biotalous tarvitsee uutta suuntaa kestävyyden haasteista. Sitra, 10.04.2012. http://www.sitra.fi/artikkelit/2012/jyri-seppala-biotalous-tarvitsee-uutta-suuntaa-kestavyyden- haasteistaSipilä, Juha (2012): Vaihtoehto. http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=819fa314-ce3d-48f8-8dad- fcb5d950bc71 25
  28. 28. Sitra (2009): Kansallinen luonnonvarastrategia: Älykkäästi luonnon voimin. http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kansallinen%20luonnonvarastrategia.pdfSitra (2013a): Biotalous on kestävä ratkaisu. http://www.sitra.fi/biotalousSitra (2013b): Kestävä talous. http://www.sitra.fi/kestava-talous-koulutusSomero (2012): Biotalouden tavoiteohjelma. http://www.somero.fi/attachements/2012-06-13T11-12- 04119.pdfSuomen Kuvalehti (2010): Puun poltto ei pysäytäkään ilmastonmuutosta. 6.11.2010. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/puun-poltto-ei-pysaytakaan-ilmastonmuutostaSuomen luonnonsuojeluliitto (2009): Turve – fossiilinen energiaratkaisu. http://www.sll.fi/ajankohtaista/tilattavat/turve-fossiilinen-energiaratkaisu.pdfSuomen luonnonsuojeluliitto (2013a): Mitä me teemme. http://www.sll.fi/mita-me-teemmeSuomen luonnonsuojeluliitto (2013b): Kansallisomaisuus turvaan – valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita. http://wwf.fi/maapallomme/metsat/kansallisomaisuus-turvaanSuomen luonnonsuojeluliitto (2013c): Ilmasto- ja energiastrategiassa päätettävä turpeenpolton lopettamisesta. Tiedote 30.1.2013. http://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2013/ilmasto-ja- energiastrategiassa-paatettava-turpeenpolton-lopettamisestaSuomen Toivo (2011): Vihreällä on viisi miljoonaa sävyä. Kokoomuksen ympäristöpoliittinen ohjelma. http://www.sinivihreat.fi/wp-content/ohjelma/kokoomus-ymparistoohjelma-2011.pdfSuomen ympäristökeskus (2013): SYKEn tutkimusohjelmat. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=198&lan=fiSäilä, Antro (2012): Suomalainen metsäteollisuus on kestävän biotalouden suunnannäyttäjä. Maaseudun Tulevaisuus, 13.8.2012. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/suomalainen- mets%C3%A4teollisuus-on-kest%C3%A4v%C3%A4n-biotalouden- suunnann%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4-1.21814Taloussanomat (2012): Eikö biodiesel olekaan ekoteko? 21.6.2012. http://www.taloussanomat.fi/autot/2012/06/21/eiko-biodiesel-olekaan-ekoteko/201231919/304Tapio (2011): Tapio uudistuu monipuoliseksi biotalouden kehittäjäksi – metsäosaaminen säilyy toiminnan ytimenä. Tiedote 22.12.2011. http://www.tapio.fi/lehdistotiedotteet?id=24392828Tapio (2012): Biotalousfoorumi 2012 – Vihreän kasvun keihäänkärjet. 27.3.2012. http://www.tapio.fi/kurser?id=26986711Tekes (2013a): Green Growth – Tie kestävään talouteen 2011-2015. http://www.tekes.fi/ohjelmat/KestavatalousTekes (2013b): Luonnonvarat ja kestävä talous. http://www.tekes.fi/fi/community/Luonnonvarat_ja_kest%C3%A4v%C3%A4_talous/1068/Luonnon varat_ja_kest%C3%A4v%C3%A4_talous/2356Tekniikka & Talous (2013): Koskenkorvaa ja Jallua tuotetaan kohta biovoimalla. 14.1.2013. http://www.tekniikkatalous.fi/energia/koskenkorvaa+ja+jallua+tuotetaan+kohta+biovoimalla/a870 213 26
  29. 29. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) (2012): Biotalousstrategian valmistelu alkaa – luonnonvaroista kestävää liiketoimintaa. Tiedote 4.10.2012. https://www.tem.fi/?89508_m=108088&s=2468Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) (2013): Uusiutuvat energialähteet. http://www.tem.fi/index.phtml?s=2481United Nations Environment Programme (UNEP) (2013): Bioenergy. http://www.unep.org/bioenergy/UPM (2012): Vastuullisuus kaikessa toiminnassa. http://www.upm.com/FI/VASTUULLISUUS/Pages/default.aspxUusiutuva metsäteollisuus (2013): Uuden metsäteollisuuden kynnyksellä. http://www.oske.net/fifcluster/Valtioneuvoston kanslia (VNK) (2010): Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta. Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15/2010. http://vnk.fi/julkaisukansio/2010/j15-biotalous/PDF/fi.pdfVattenfall (2013): Tutkimus ja kehitys. http://www.vattenfall.fi/fi/tutkimus-ja-kehitys.htmVihreät De Gröna & Vihreä sivistysliitto ry (Visio) (2008): Vihreät timantit – metsäsektorin kestävä uudistaminen. http://www.vihreat.fi/files/liitto/Vihreat_timantit_metsapaperi.pdfVTT (2013): Tutkimus ja teknologiat. http://www.vtt.fi/research/The White House (2012): National Bioeconomy Blueprint. http://www.whitehouse.gov/sites/default/files/microsites/ostp/national_bioeconomy_blueprint_a pril_2012.pdfWinterthaler, Boris (2013): Ilmastonmuutos ja riippumaton tiede. http://ilmastonmuutos.wordpress.com/WWF Suomi (2013): Mitä teemme. http://wwf.fi/maapallomme/WWF Suomi (2012): Ilmasto elää metsästä. Suomen metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. http://wwf.fi/mediabank/2666.pdfYLE (2012): Vapo ja turpeen vastustajat kohtasivat Saarijärvellä. http://yle.fi/uutiset/vapo_ja_turpeen_vastustajat_kohtasivat_saarijarvella/6139910YLE (2013a): Koskenkorvaa tuotetaan jatkossa biovoimalla. http://yle.fi/uutiset/koskenkorvaa_tuotetaan_jatkossa_biovoimalla/6450202YLE (2013b): Kuka salasi kiistellyn palmuöljyn alkuperän? 23.1.2013. http://yle.fi/uutiset/kuka_salasi_kiistellyn_palmuoljyn_alkuperan/6456285Ymparisto.fi (2013): Hiilineutraalit kunnat. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=428083&lan=FIYmparisto2025 (2012): Tulevaisuuden ympäristöosaajat. http://ymparisto2025.blogspot.de/Ympäristöministeriö (YM), Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) & Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) (2013): Biotalous. http://www.biotalous.fi/ 27
  30. 30. MUUT SANOMALEHTIARTIKKELITEskelinen, Unto & Vielma, Jouni (2012): Kehittynyt kalanviljely säästää ympäristöä. Helsingin Sanomat 12.11.2012.Fagerholm, Ahti (2012): Puunkäytön lisääminen palvelee ilmastoa. Helsingin Sanomat 15.1.2012.Helsingin Sanomat (2006): Metla: Metsäteollisuuden tuotanto pienenee rajusti. 9.6.2006.Helsingin Sanomat (2009): Sitra: Suomi elää metsästä myös tulevaisuudessa. 8.4.2009.Helsingin Sanomat (2010a): Sitra: Puuteollisuuden Suomessa haettava nöyrää oppia Ruotsista. 26.11.2010.Helsingin Sanomat (2010b): Hiilivelka mutkistaa biotalouden suunnitelmia. 3.12.2010.Helsingin Sanomat (2011): Tapio uudistaa hyvän metsänhoidon suosituksia. 11.5.2011.Helsingin Sanomat (2012): Keskustan Sipilä ajaa pamfletissaan biotaloutta. 10.10.2012.Ilta-Sanomat (2012): Suomi nousuun! 21.6.2012.Poikola, Juha (2010): Sekä bioenergialle että ydinvoimalle on tarvetta. Helsingin Sanomat 27.1.2010.Talouselämä (2011): Pekkarinen kehittelee Suomelle uuden vientivaltin. 21.2.2011.Tekniikka & Talous (2009): Suomi elää biotaloudesta ja kierrätyksestä. 9.4.2009.Tekniikka & Talous (2012a): Hallitus haluaa kasvua biotaloudesta. 4.10.2012.Tekniikka & Talous (2012b): EU:ssa biotalous jo 2000 miljardin bisnes. 27.3.2012.Vihreä Lanka (2008): Biotalous tulee. 21.11.2008.Vihreä Lanka (2009a): Hallitus haluaisi metsäteollisuudesta biotalouden veturin. 29.9.2009.Vihreä Lanka (2009b): Syrjäkylien aarteet. 13.2.2009.TUTKIMUSTA VARTEN HAASTATELLUT ASIANTUNTIJATChristine Hagström-Näsi, toimitusjohtaja, Finnish Bioeconomy Cluster FIBIC OyAnu Harkki, tutkimusjohtaja, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTTAleksi Neuvonen, tutkija, Demos HelsinkiJussi Nikula, ohjelmapäällikkö, WWF SuomiLiisa Saarenmaa, apulaisosastopäällikkö, Maa- ja metsätalousministeriöJyri Seppälä, professori, johtaja, Suomen ympäristökeskus SYKE 28

×